Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 25. maaliskuuta 2009 - Strasbourg

2. Eurooppa-neuvoston tulokset (19. ja 20. maaliskuuta 2009) (keskustelu)

  Puhemies. − (DE) Arvoisat kollegat, olemme panneet merkille sisäpoliittisen tilanteen Tšekin tasavallassa. Haluaisin todeta kaikkien teidän puolesta, että tämän ei pitäisi vaikuttaa Tšekin puheenjohtajuuteen ja että meillä on oltava tahtoa, jotta työn jatkuminen voidaan taata. Tuemme Tšekin tasavallan pääministeriä, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaa, hänen työssään tehdä Tšekin puheenjohtajakaudesta menestys.

Haluaisin rohkaista – ja luotan siihen, että voin sanoa tämän teidän kaikkien puolesta – Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaa jatkamaan Lissabonin sopimuksen ratifiointiprosessia kotimaassaan ja muissa maissa, joissa asioita on vielä tehtävänä. Olemme tehneet työtä tämän Euroopan unionin uudistusta koskevan sopimuksen osalta kymmenen vuotta siitä lähtien, kun Nizzassa tehtiin päätöksiä, ja haluamme kyetä ottamaan ratkaisevat viimeiset askelet, jotta tämä sopimus voi toivottavasti tulla voimaan vuoden 2010 alussa. Tarvitsemme Lissabonin sopimusta laajemman demokratian takia, jotta Euroopan unionilla on enemmän toiminnan vapautta, sekä suuremman avoimuuden takia.

(Suosionosoituksia)

Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat 19. ja 20. maaliskuuta 2009 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen puheenjohtajan päätelmistä.

  Mirek Topolánek, neuvoston puheenjohtaja. − (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin toivottaa teidät kaikki tervetulleiksi kuulemaan Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan määräaikaiskertomusta neuvoston kevään huippukokouksesta. Ensiksi minun on pyydettävä anteeksi, että en voi jäädä keskustelun loppuun asti tavalliseen tapaan. Varapääministeri Vondra edustaa minua toisessa osassa, joka seuraa ryhmien edustajien puheenvuoroja. Syynä siihen, että minun on palattava Prahaan, on, kuten Hans-Gert Pöttering jo totesi, sosialidemokraateista johtuva ennakoimaton este, joka meillä on ollut vastassa koko puheenjohtajakauden ajan ja josta olen puhunut sangen avoimesti. Jos hallitus kaatuu, se ei missään tapauksessa uhkaa puheenjohtajuutta, ja se, että sosialidemokraatit eivät välittäneet siitä, että Tšekin tasavalta oli Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltio ja että he kieltäytyvät jopa perustavanlaatuisimmasta yhteistyöstä, haittaa pääasiassa sosiaalidemokratiaa. Puheenjohtajuuden ei pitäisi kärsiä tästä, koska olen varma, että se, mitä sanoin täällä Euroopan parlamentissa avauspuheenvuorossani siitä, miten yrittäisimme välittää keskusteluja ja saavuttaa kompromissin, on jotakin, jonka olemme epäilemättä tehneet. Kevään neuvosto on siitä osoituksena. Minun kotimaassani on tapana, että kun joku puhuu, toiset eivät keskeytä, mutta näyttää siltä, että tavat ovat täällä hieman erilaiset.

Sallikaa minun jatkaa – ja pitäytyä tiukasti Eurooppa-neuvoston päätelmissä – siitä, miksi täällä itse asiassa olen tänään ja miksi ryhdyimme tiettyihin toimenpiteisiin Eurooppa-neuvostossa. Ennen sitä haluaisin kuitenkin kommentoida työmarkkinaosapuolten kanssa ennen neuvoston kokousta pidettyä kolmikantahuippukokousta. Osallistujia oli suhteellisen paljon. Itseni ja Euroopan komission puheenjohtajan José Manuel Barroson lisäksi siihen osallistuivat seuraavat kaksi pääministeriä, toisen sanoen Fredrik Reinfeldt Ruotsista ja José Luis Rodríguez Zapatero Espanjasta, ja kokouksen jälkeen olin hyvin ilahtunut ja hyvin yllättynyt työmarkkinaosapuolten yksimielisyydestä, ei pelkästään puheenjohtajakauden tavoitteista, vaan yleisesti ratkaisuista maailmanlaajuisesta rahoituskriisistä johtuvaan kehittyvään työttömyystilanteeseen.

Jos ketään kiinnostaa, puhun enemmän kolmikantahuippukokouksesta, mutta sovimme kolmesta perusperiaatteesta, jotka ovat suuremman joustavuuden mahdollistaminen työmarkkinoilla sekä työvoiman liikkuvuus ja suurempi ponnistelu työvoiman koulutuksen ja taitojen edistämiseksi niin, että työntekijät pärjäävät työmarkkinoilla ja niin edelleen. Kevään Eurooppa-neuvosto oli itse asiassa toinen järjestämämme valtion- ja hallitusten päämiesten kokous, mutta kuitenkin ensimmäinen muodollisesti virallinen huippukokous. Eniten huomiota herättänyt aihe oli tietysti kysymys siitä, miten nykyinen talouskriisi ratkaistaan. Torjun täysin väitteet siitä, että teemme liian vähän perusteellisempien toimenpiteiden osalta. Kerron yhden luvun: 400 miljardia euroa. Tämä 400 miljardia euroa on 3,3 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta ja se on ennakoimaton toimenpide ja yhdessä sen ja niiden automaattisten vakauttajien kanssa, joita EU:lla on ja esimerkiksi Yhdysvalloilla ei ole, uskon, että José Manuel Barroson tänään kertoma esimerkki sisältää erittäin paljon tietoa. Ruotsissa Saabilta irtisanottuun työntekijään sovelletaan sosiaalisia normeja, jotka ovat täysin erilaisia kuin jossakin Chicagossa General Motorsilta irtisanottuun työntekijään sovellettavat normit. Hallituksilla on näissä kahdessa tapauksessa täysin erilaiset lähestymistavat, koska automaattisten vakauttajien ansioista 400 miljardista eurosta tulee jotain huomattavasti korkeampaa ja saamme kiistämättömän edun Yhdysvaltoihin nähden. Kaikkien 27 jäsenvaltion perustavanlaatuinen tuki sopimukselle vahvistaa Lissabonin strategian pätevyyden, koska se on yksi neljästä pilarista, joihin koko strategia itse asiassa perustuu.

Gordon Brown oli täällä eilen, ja hänellä oli tilaisuus selittää selkeästi 27 jäsenvaltion lähestymistapa, G20-huippukokouksen toimeksianto ja kolme muuta tämän strategian tosiasiallista pilaria. Sovimme, että kaikkien lyhyen aikavälin toimenpiteiden on oltava väliaikaisia, ja sellaisina me niitä käsittelemme. Keskipitkän ja pitkän aikavälin painopistealat ja Lissabonin strategian tavoitteet vahvistettiin, ja lyhyen aikavälin toimenpiteiden on oltava samansuuntaisia. Haluaisin sanoa avoimesti, että Eurooppa-neuvosto oli sangen kauhistunut siitä, mitä Yhdysvaltain valtiovarainministerillä oli sanottavana pysyvistä toimenpiteistä. Yhdysvallat ei pelkästään toista 1930-luvun virheitä valtavilla elvytyspaketeilla, protektionistisilla suuntauksilla ja kehotuksilla protektionismiin, "osta amerikkalaista" -kampanjalla ja muilla. Näiden toimenpiteiden yhdistelmä ja – mikä on vielä pahempaa – aloite niiden muuttamisesta pysyviksi toimenpiteiksi, ovat tie kadotukseen. Meidän pitäisi tarkastella historian kirjoja, jotka selvästikin ovat olleet keräämässä pölyä. Minun mielestäni kevään neuvoston keskustelujen suurin saavutus on tämän tien ja tämän lyhytnäköisen lähestymistavan selkeä hylkääminen. Torjun ehdottomasti Euroopan sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtajan Poul Nyrup Rasmussenin väitteet siitä, että Eurooppa-neuvosto ei ole tehnyt paljonkaan torjuakseen kriisiä ja että odotamme Yhdysvaltojen pelastavan meidät. Historia on osoittanut itse Yhdysvaltojen omaksuman tien vääräksi, mutta sen lisäksi, kuten aiemmin sanoin, sosiaaliturvatasot ja yleinen tavallisten ihmisten sosiaalisista tarpeista huolehtiminen ovat silmiinpistävän erilaisia Yhdysvalloissa ja huomattavasti alemmalla tasolla. Yhdysvaltojen tie on vaarallinen, koska yhdysvaltalaiset tarvitsevat käteistä rahoittaakseen sosiaaliset elvytyspakettinsa, ja he saavat sitä helposti, koska joku on aina halukas hankkimaan Yhdysvaltain joukkovelkakirjoja. Sillä kuitenkin vaarannetaan markkinoiden maksuvalmius, koska siten vähennetään maailmanlaajuisten rahoitusmarkkinoiden maksuvalmiutta niin, että muiden joukkovelkakirjojen, mahdollisesti EU:n ja ehdottomasti Puolan, Tšekin ja ehkä muidenkin, myynti vaarantuu, koska järjestelmässä ei ole käteistä. Tämä lähestymistapa aiheuttaa huolta, ja minun mielestäni siitä keskustellaan G20-huippukokouksessa. G20-huippukokous on meille vain yksi tilaisuus tästä keskustelemiseen. Keskustelu voi jatkua myöhemmin 27 jäsenvaltion ja Yhdysvaltain hallinnon ja Barack Obaman epävirallisessa huippukokouksessa Prahassa. Uskon lujasti, että löydämme Yhdysvaltojen kanssa yhteisen lähestymistavan, koska emme missään tapauksessa halua vastakkainasettelua Yhdysvaltojen ja EU:n välille. Tämän päivän maailmassa – ja kriisi on osoittanut sen meille jälleen kerran – mikään talous ei ole eristyksissä. Kaikki taloudet ovat erittäin sidoksissa toisiinsa, mikä kriisin aikana tarkoittaa, että meillä on kaikilla sama ongelma ja että voimme ratkaista sen vain yhdessä toimimalla.

Sopimuksen toinen pilari nykyisen kriisin ratkaisun etsimisen osalta on G20-huippukokouksen valmistelu. Gordon Brownin ja hänen hallintonsa laatimat asiakirjat ovat erinomaisia, ja teillä oli tilaisuus tutustua niihin eilen. Kolmen pilarin lähestymistavassa on ratkaisu rahoitussektorin ongelmiin ja finanssipoliittisiin elvytystoimiin, koska sillä säännellään ja – haluaisin sanoa – korjataan järjestelmän puutteita ja elvytetään maailmankauppaa, mikä tarkoittaa pyrkimistä Dohan keskustelujen uudelleen aloittamiseen WTO:n puitteissa. Tämä lähestymistapa sopii tarkalleen yhteen Eurooppa-neuvoston esittämän ja yksimielisen hyväksynnän saaneen ratkaisun erityisen rakenteen kanssa. Haluaisin myös ylistää sopimusta sen takia, että lopulta tarjoamme konkreettisia lukuja lisäämällä Kansainvälisen valuuttarahaston käytettävissä olevia varoja. Tämän erityisen velvoitteen olemme asettaneet 75 miljardiin euroon. EU:n 27 jäsenvaltiolla on yhtenäinen kanta, yksi ääni ja yhteinen tavoite G20:ssä. Mielestäni se on tärkein saavutus, koska koko Eurooppa-neuvoston kokous oli koe EU:n yhtenäisyydelle, EU:n yhteenkuuluvuudelle, EU:n arvoille ja yhtenäisille EU:n sisämarkkinoille. Jos mikään näistä olisi tehty tyhjäksi, selviäisimme tästä kriisistä heikompina. Uskon päinvastoin, että kunnioittamalla näitä perusominaisuuksia selviämme vahvempina. G20-keskustelujen edellä ei ole syytä pessimismiin, kuten Poul Nyrup Rasmussen pelkää. Mielestäni olemme kaikki ymmärtäneet, että on toimittava solidaarisesti ja tehtävä yhteistyötä, kuten Graham Watson Euroopan liberaalidemokraattien ryhmästä vahvistaa.

Kuten kaikki tiedämme, nykyinen kriisi on luottamuskriisi. Kolmas alue kriisin ratkaisemisessa on siksi luottamuksen palauttaminen. Ei riitä, että järjestelmään vain kaadetaan rahaa. Yritimme sitä, mutta pankit eivät edelleenkään anna lainaa. Pankkien on aloitettava rahan lainaaminen, mutta ne eivät tee niin, ellei niillä ole luottamusta. Niiden käytettävissä oleva maksuvalmius ei ole ratkaissut ongelmaa. Luottamuksesta ei voi säätää eikä sitä voi ostaa. Siksi olemme luottamuksen palauttamisen puitteissa ryhtyneet uusiin toimenpiteisiin luottamuksen vahvistamiseksi kaksinkertaistamalla euroalueen ulkopuolisten maiden takuupuitteet 50 miljardiin euroon, mikäli sitä tarvitaan. Olemme sopineet jopa tästä. Sovimme jopa, että oli välttämätöntä välttää kaikenkattavaa lähestymistapaa ja jatkaa tapauskohtaisesti kaikkien pankkien ja maiden osalta, ja katsoimme, että kaikkiin toimijoihin sovellettava lähestymistapa olisi vaarallista tällä hetkellä. Markkinat ovat hermostuneita, ne reagoivat välittömästi, kohtuuttomasti ja kielteisesti kaikkiin merkkeihin. Siksi tarvitsemme parempaa sääntelyä. Haluaisin korostaa, että "parempaa" voi tarkoittaa sääntelyn käyttöönottamista siellä, missä sitä ei aiemmin ole ollut. Tässä te tulette mukaan, hyvät Euroopan parlamentin jäsenet. Haluaisimme saada aikaan sopimuksen – ja on merkkejä siitä, että se voisi onnistua – säädöksistä, joilla varsinaisesti toteutettaisiin näkemyksemme ja ajatuksemme luokituslaitosten, vakuutusyhtiöiden vakavaraisuuden, pankkien pääomavaatimusten, rajatylittävien maksujen, sähköisen rahan ja niin edelleen sääntelystä. Olisin iloinen, jos voisitte hyväksyä nämä asetukset istuntonne aikana ja jos ne voisivat astua voimaan ja ne voitaisiin panna täytäntöön välittömästi. Pidän kaikkien muiden tavoin Jacques de Larosièren raporttia hyvin myönteisenä. Siinä on loistava analyyttinen osa ja hyvin valaiseva täytäntöönpano-osa, ja tässä mielessä Eurooppa-neuvosto on saanut aikaan selkeät päätelmät. Kevään Eurooppa-neuvoston ehkä merkittävin tehtävä oli neuvoston joulukuussa esittämän elvytyssuunnitelman täytäntöönpanon tähänastisen edistyksen arviointi. Juuri tähän suurin osa hälystä ja arvostelusta keskittyy – minun mielestäni suotta. Suunnitelman sanotaan olevan puutteellinen, hidas ja kunnianhimoton. Haluaisin selvittää asian. Olen jo maininnut 400 miljardia euroa eli 3,3 prosenttia BKT:stä, eivätkä siihen sisälly pankkien pääomapohjan vahvistaminen ja takuut, jotka ovat yli kymmenen prosenttia BKT:stä, ja se on kaikki, mihin EU:lla on tällä hetkellä varaa. Sillä on silti erittäin huomattava vaikutus vakaus- ja kasvusopimukseen ja erittäin huomattava vaikutus julkiseen velkaan ja siihen, miten asioita käsitellään "seuraavana päivänä", toisin sanoen sen jälkeen, kun kriisi on ohi, yksinkertaisesti sanottuna. Mielestäni sekin, että vain pienen osan 400 miljardin euron valtavasta määrästä muodostava viisi miljardia euroa hyväksyttiin lopulta, on tulos moniin maihin vaikuttavista hyvin vaikeista neuvotteluista. Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että rahamäärä ei ole kriisinvastainen toimenpide, jos sitä ei ole laadittu vuosiksi 2009−2010. On myös totta, että hankkeiden arvioimiseen ei ole avointa järjestelmää, ei kunnollista luetteloa näistä hankkeista ja että joitakin asioita puuttuu ja joitakin meillä on liikaa. Pääsimme lopulta sopimukseen hyvin monimutkaisten neuvottelujen jälkeen, joissa puheenjohtajavaltio Tšekillä oli selkeästi johtava asema, koska se sai aikaan sopimuksen viiden miljardin euron hyväksymisestä ja rahan lähettämisestä teille Euroopan parlamentissa, jotta voisitte käsitellä sitä.

Elvytyssuunnitelmassa on tietysti yhteisön näkökulma, jonka mukaisesti 30 miljardia euroa on saatavilla tänään, sekä kansallinen näkökulma, jonka mukaan kaikki jäsenvaltiot panevat suunnitelman puitteissa täytäntöön omat finanssipoliittiset elvytystoimensa. Minun mielestäni tärkein Eurooppa-neuvoston sopima asia on vakaus- ja kasvusopimuksen pätevyys. Jos haluamme selvitä kriisistä niin, että unioni on koskematon, vahingoittumaton ja elpynyt, meidän on noudatettava omia sääntöjämme. Mielestäni olisi suuri virhe luoda uusia paketteja varmistamatta, että kaikki kansalliset toimenpiteet ja yhteisön toimenpiteet on käynnistetty, että tiedämme, mikä niiden vaikutus on ja onko uusiin finanssipoliittisiin elvytystoimiin tarvetta, ja Eurooppa-neuvosto jopa sopi tästä. Jos on ehdottoman välttämätöntä, Eurooppa-neuvosto ryhtyy uusiin toimenpiteisiin, mutta tällä hetkellä emme tiedä, pitääkö meidän ryhtyä niihin, koska kukaan ei tiedä, milloin kriisi on pahimmillaan tai milloin se loppuu. Meidän olisi täysin järjetöntä ryhtyä uusiin toimenpiteisiin tietämättä tähän mennessä 400 miljardin euron finanssipoliittisen elvytystoimen avulla toteutettujen toimenpiteiden vaikutusta. Suunnitelma on kunnianhimoinen, monimuotoinen ja kattava, ja sillä ratkaistaan kasvuun ja työllisyyteen liittyvät ongelmat kunkin maan tilanteen mukaisesti sekä tietysti taloustilanteeseen liittyvät ongelmat.

Toinen Eurooppa-neuvoston käsittelemä tärkeä aihe oli ilmastoa ja energiaa koskeva kysymys. Etenimme huomattavasti sekä energiavarmuuden että ilmastonsuojelun osalta. Ennen kaikkea energiavarmuus on yksi puheenjohtajakautemme ensisijaisista painopistealoista, ja sen tarpeellisuus todistettiin tammikuussa. Kaasukriisiä ei ole ratkaistu. Kaasukriisi voi puhjeta huomenna, ylihuomenna, kuukauden päästä, ensi vuonna, milloin tahansa. Todiste sanomastani on siinä, että viiden miljardin euron arvoinen kriisinvastainen paketti suunnataan pääasiassa, ellei yksinomaan, Euroopan maiden välisiin liitäntäverkkoihin, ja se sisältää monia mekanismeja ja hankkeita, joilla pyritään vähentämään riippuvuutta yhdestä toimitusreitistä. Olemme sopineet, että toimitusten romahdusten käsittelemistä koskevan kriisinvastaisen mekanismin on oltava valmiina ensi talveen mennessä, jotta voimme vastata mihin tahansa ilmenneisiin ongelmiin. On enemmän kuin selvää, että tarvitsemme sitä. Se kävi ilmi tammikuussa erityisesti Slovakiassa ja Bulgariassa, mutta myös monissa muissa maissa.

Ilmastokeskustelu: keskustelut ja valmistelut ovat jo alkanet Kööpenhaminan konferenssia varten. Sekä Tanska isäntämaana että Ruotsi puheenjohtajakautensa aikana käsittelevät tätä asiaa, ja puheenjohtajavaltio Tšekki työskentelee jo intensiivisesti sen osalta. Yritämme löytää yhteisen kannan EU:n tasolla. Alamme neuvotella niiden tärkeimpien toimijoiden kanssa, joita ilman Kööpenhaminan konferenssin menestystä ei voida taata. Näihin kuuluvat Yhdysvallat ja tietysti Japani, Kiina ja Intia sekä muut isot maat ja suuret saastuttajat. Suurin keskustelu – ja tätä haluaisin käsitellä vain lyhyesti – koskee sitä, pitäisikö meidän mekanismien lisäksi laatia myös osuudet yksittäisille EU:n jäsenvaltioille rahoituspaketissa, jonka laadimme auttaaksemme kehitysmaita – kolmansia maita – täyttämään velvoitteensa ilmastonsuojelun puitteissa. Tekemämme päätös oli oikea. Tilanteessa, jossa neuvottelemme niiden tärkeimpien toimijoiden kanssa, jotka tällä hetkellä puhuvat enemmän kuin tekevät, olisi erittäin huonoa taktiikkaa ja hyvin onnetonta, jos itse laatisimme esteitä ja rajoja, joita muut eivät noudata. Neuvotteluasema on paljon parempi, jos meillä on vapaat kädet, ja tähän myöntyivät monet maat, jotka itse asiassa esittivät viimeisen ehdotuksen, eli Ruotsi, Tanska, Alankomaat, Yhdistynyt kuningaskunta ja Puola. Puolan lähestymistavan osalta on sanottava, että me tietysti kunnioitimme niiden maiden etuja, jotka ovat sangen varuillaan tämän mekanismin osalta, sekä niiden maiden etuja, joilla on johtava asema ilmastonmuutokseen liittyvissä asioissa. Kaikki maat, jopa ne, joiden mielestä tämä on ensisijainen painopisteala, olivat samaa mieltä siitä, että meidän on vielä löydettävä todellinen mekanismi, ratkaisu ja sen sanamuoto kauan ennen Kööpenhaminan konferenssia.

Kolmas alue koskee ulkosuhteita. Eurooppa-neuvosto hyväksyi virallisesti itäistä kumppanuutta koskevan aloitteen täydennyksenä ulkopolitiikallemme tai välittömälle naapuruuspolitiikalle. Koska pohjoisessa on jäävuoria ja lännessä on Atlantin valtameri, naapurimme elävät juuri etelässä ja idässä, ja juuri siellä sijaitsevat ne maat, jotka voivat mahdollisesti uhata sekä talouttamme että sosiaalista tilannettamme ja turvallisuustilannettamme. Itäinen kumppanuus oli puheenjohtajavaltio Tšekin tavoite, ja olen iloinen, että se on hyväksytty 600 miljoonan euron lujalla sitoumuksella. Haluaisin tehdä ennakolta tarpeettomiksi kysymykset Valko-Venäjän osallistumisesta. Harkitsemme sitä. Valko-Venäjä on edistynyt jonkin verran, ja järjestelmään kuuluvien jäsenten viisumien myöntämiskieltoa koskevaa lykkäystä on laajennettu. Tällä hetkellä pidämme Valko-Venäjälle ovea avoinna, mutta päätöksiä ei ole tehty. Jos jäsenvaltiot eivät ole tästä samaa mieltä ja jos kaikki 27 jäsenvaltiota eivät tee päätöstä, presidentti Lukashenkoa ei yksinkertaisesti kutsuta, vaikka sekä oppositio että naapurivaltiot suosittelevat, että todella kutsuisimme hänet. Mielestäni en voi vastata tähän kysymykseen, jos sitä kysytään nyt, ja siksi teen sen ennakolta turhaksi.

Kerroin Eurooppa-neuvostolle muista painopistealoista, erityisesti transatlanttisesta suhteesta, vastaamiseen liittyvästä kokouksesta ja epävirallisesta huippukokouksesta presidentti Obaman kanssa 5. huhtikuuta. Järjestelyyn liittyviä yksityiskohtia ei ole vielä viimeistelty, mutta teille kaikille tiedotetaan perusteellisesti. Huippukokouksessa käsitellään kolmea tärkeintä aihealuetta: keskustelut G20-huippukokouksesta, energiaa ja ilmastoa koskeva yhteistyö, jossa EU haluaa pysyä Yhdysvaltojen tavoin tärkeänä toimijana, ja ulkosuhteet ja Välimereltä Kaspianmerelle ulottuva geostrateginen alue, joka tarkoittaa Afganistania, Pakistania ja Iranin tilannetta ja tietysti Lähi-itää. Huippukokous Yhdysvaltojen kanssa on tärkeä, mutta meidän pitäisi selkeästi välttää paisuteltuja kuvitelmia, koska messias ei ole tulossa. Yhdysvalloilla on paljon kotimaisia ongelmia, jotka on ratkaistava, ja juuri siksi on hyvä asia, että Barack Obama puhuu Prahassa tätä vuotta koskevasta perusnäkemyksestään, jolloin hän tietysti haluaa lähettää EU:n kansalaisille viestin Yhdysvaltojen uuden hallinnon tärkeimmistä kannoista ja tärkeimmistä tavoitteista.

Eurooppa-neuvostossa käsiteltiin monia muita asioita, joita koskeviin kysymyksiin olen valmis vastaamaan. Jos olen jättänyt jotakin sanomatta, lisään sen ryhmien puheenjohtajien puheenvuoroja seuraavaan keskusteluun. Emme luultavasti tapaa uudelleen tällä tavalla, koska te olette lähdössä käynnistämään vaalikampanjaa, mutta olisin hyvin iloinen, jos voisitte pidättäytyä käynnistämästä sitä täällä ja nyt. Toivon, että taistelu Euroopan parlamentin paikoista on oikeudenmukainen ja että tapaatte jälleen vaalien jälkeen ja jatkatte työtänne.

  Puhemies. − (DE) Kiitos, arvoisa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, päättäväisyydestänne jatkaa työtä puheenjohtajana maanne vaikeasta tilanteesta huolimatta.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. − (FR) Arvoisat puhemies ja neuvoston puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, viimeisin Eurooppa-neuvosto oli käytännön tulosten neuvosto.

Haluaisin ilmaista kunnioitukseni puheenjohtajavaltio Tšekille ja erityisesti pääministeri Topolánekille, joka hallitsi keskusteluja keskittymällä niissä konkreettisiin tavoitteisiin. Tulokset ovat nähtävissä: monia itsessään merkittäviä päätöksiä, mutta myös päätöksiä, joista näkyy EU:n tämänhetkisen määrätietoisuuden laajuus. Päätöstemme todellisuus osoittaa yhtenäisyytemme todellisuuden ja saattaa häpeään pessimistiset odotukset, jotka, jälleen kerran, ovat osoittautuneet vääriksi. Aion keskittyä taloudellisiin näkökohtiin; pääministeri Topolánek on maininnut useimmat aiheista, joten ei ole tarvetta palata niihin kaikkiin.

Ensinnäkin, neuvosto on hyväksynyt komission ehdotuksen osoittaa viisi miljardia euroa strategisiin energiahankkeisiin ja internetin laajakaistayhteyksiin. Eurooppa-neuvostossa aikaansaadusta sopimuksesta käy selkeästi ilmi EU:n päättäväisyys käyttää kaikkia sen käytettävissä olevia välineitä ja tehdä parhaansa estääkseen kriisiä vaarantamasta pitkän aikavälin tavoitteitamme, erityisesti energiavarmuuden ja ilmastonmuutoksen torjunnan osalta.

Toinen tärkeä päätös oli jäsenvaltioiden maksutaseille osoitetun tuen enimmäismäärän kaksinkertaistaminen: 50 miljardia euroa on hyvin vahva sitoumus. Se osoittaa, että vaikka ajat ovat kovia, yhteenkuuluvuus ei ole Euroopassa tyhjä sana.

Todellakin, paras tapa, jolla eurooppalaiset voivat hillitä kriisiä ja luoda uudelleen kasvun edellytyksiä, on kantojen koordinointi, yhdessä toimiminen ja toinen toisensa tukeminen.

Kolmas tärkeä päätös osoittaa, että unioni osallistuu täysimääräisesti ponnisteluihin, joilla kriisi pyritään voittamaan maailmanlaajuisesti. EU:n taloutta koskeva talousarvion elvytystoimenpide, jos sisällytämme siihen automaattiset vakauttajat, on nyt miltei neljä prosenttia BKT:stä. Tähän kuitenkin lisäsimme – Eurooppa-neuvoston aikana – sitoumuksen tukea IMF:ää enintään 57 miljardilla eurolla. Unioni tekee tehtävänsä täysimääräisesti sekä torjumalla voimakkaasti kriisiä että ottamalla käyttöön kunnianhimoisia ja eteenpäin suuntautuvia sääntelyuudistuksia koskevan ohjelman.

Euroopan unioni on todellakin antanut esimerkin yhtenäisyydestä ja johtajuudesta, jolla, jos sitä seurataan, edistetään laajemmalle ulottuvia ratkaisuja kansainvälisellä tasolla. Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerin Gordon Brownin kanssa eilen käymämme keskustelu osoitti tämän selkeästi. Euroopan unioni menee kohti Lontoon huippukokousta vakaalla ja johdonmukaisella asialistalla, joka perustuu neljään pilariin: konkreettisella ja koordinoidulla talousarvion elvytystoimenpiteellä, kunnianhimoisella sääntelyä koskevalla asialistalla, vahvalla viestillä kaikkia protektionismin muotoja vastaan ja kestävällä sitoutumisella vuosituhannen kehitystavoitteisiin, erityisesti niihin, jotka koskevat maailman heikoimmassa asemassa olevia.

Tämä on johtajuutta koskeva asialista, ja mielestäni on kuitenkin tärkeää huomauttaa – koska se ei ollut ilmiselvää alusta asti – että Lontoon huippukokoukseen osallistuvien jäsenvaltioiden ja neuvoston viesti on itse asiassa viesti koko 27 jäsenvaltion unionilta, joka haluaa säilyttää tämän johtoaseman, jotta kansainvälisellä tasolla voitaisiin ottaa käyttöön uusi lähestymistapa. Tämä ei ole teknokraattinen asialista. Haasteena on ottaa talousjärjestelmässä ja etenkin maailmanlaajuisessa rahoitusjärjestelmässä uudelleen käyttöön eettiset arvot, joita ilman markkinatalous ei voi toimia. Ihmiset on asetettava uudelleen maailmantalouden ytimeen. Me kannatamme avoimia ja kilpailukykyisiä talouksia, mutta sellaisia talouksia, joissa markkinat palvelevat kansalaisia. Myös tämän takia tuen kansleri Merkelin kunnianhimoista ehdotusta kestävän talouden peruskirjan luomisesta. Sillä osoitetaan, että kannatamme sosiaalista markkinataloutta.

Eurooppa-neuvosto kuitenkin katsoi kriisiä pidemmälle. Ulkosuhteiden alalla pidän myönteisenä 27 jäsenvaltion antamaa tukea komission ehdotuksille kehittää itäinen kumppanuus, jota meillä on tilaisuus tutkia tarkemmin itäistä kumppanuutta koskevan huippukokouksen aikana 7. toukokuuta. Välimeren unionin kanssa työskentelyn ansiosta meillä on nyt johdonmukaiset puitteet naapuripolitiikallamme, joka on epäilemättä yksi unionin ulkosuhteiden tärkeimmistä painopistealoista.

(EN) Arvoisa puhemies, meidän on nyt pidettävä vauhtia yllä talouden elvyttämisessä; viittä miljardia euroa tarvitaan todella kiireellisesti. Tämä investointi on elintärkeä näinä vaikeina aikoina. Me kaikki tiedämme, että luottokriisi vaikuttaa välittömästi strategisiin hankkeisiin. Joitakin haasteita on, erityisesti mahdollisuus öljy- ja kaasuliittymien jäädyttämiseen. Se on vähentänyt investointeja uusiutuvaan energiaan. Se on myös lykännyt puhtaan teknologian tutkimusta. Siksi meillä on oltava selkeä eurooppalainen vastaus.

Tiedän, että tämä parlamentti on sitoutunut edistämään tätä asiakirjaa nopeasti, ja toivon, että ehdotuksia koskeva oman tarkastelunne ansiosta voitte aloittaa ripeät neuvottelut neuvoston kanssa, jotta lainsäädäntöä voidaan esittää toukokuuhun mennessä.

Sama pätee rahoitusjärjestelmän nykyisiä ja tulevia toimenpiteitä koskevaan pakettiin. Sillä, että parlamentti ja neuvosto varmistaisivat näistä toimenpiteistä sopimisen ensimmäisessä käsittelyssä ennen vaalitaukoa, lähetettäisiin voimakas viesti, että EU tietää, mitä sen on tehtävä palauttaakseen järjestyksen rahoitusjärjestelmään.

Se on tärkein rakennuspalikka luottamuksen palauttamisessa, ja siksi komissio jatkaa 4. maaliskuuta 2009 vipurahastoista ja yksityisistä pääomasijoitusrahastoista antamansa tiedonannon mukaisesti ehdotusten antamista johtajien palkkioista ja siitä, miten noudatetaan ajatuksia, jotka on esitetty raportissa, jonka perustamani Jacques de Larosièren johdolla toiminut korkean tason työryhmä laati. Eurooppa-neuvosto piti itse asiassa tätä raporttia hyvin myönteisenä, ja sitä pidettiin yksimielisesti tulevan työn perustana. Olen hyvin iloinen tästä tuloksesta.

Meidän on myös jatkettava yhteistyön syventämistä. Koordinointi on avainsana – koordinointi ja täytäntöönpano. Arvoltaan alentuneista omaisuuseristä ja autoalan tuesta laatimiamme suuntaviivoja käytetään jo ohjaamaan jäsenvaltioiden toimintaa hyvin tehokkaasti.

Nyt olemme elvytyssuunnitelman täytäntöönpanovaiheessa, ja komissio nopeuttaa työtään valvoakseen, miten kansalliset elvytystoimia koskevat ilmoitukset toteutetaan käytännössä. Meillä on joitakin välineitä. Meillä myös Lissabonin strategian välineitä, jotka ovat edelleen voimassa. Tarkastelemme tiiviisti myös erilaisia kansallisia toimenpiteitä, joihin on ryhdytty kriisin käsittelemiseksi ja kysynnän lisäämiseksi, nähdäksemme, mitä voidaan oppia ja miten voimme auttaa.

Saman hengen pitäisi inspiroida meitä työllisyyshuippukokousta valmistellessamme. Olen sanonut sen aiemmin tämän parlamentin edessä: tämä kriisi aiheuttaa todellisia vaikeuksia, eikä se ole missään niin näkyvää kuin vaikutuksessa työmarkkinoihin.

Työttömyys kasvaa ja todennäköisesti jatkaa kasvuaan. Se on suurin huolenaiheeni, ja mielestäni sen pitäisi olla EU:n suurin huolenaihe. Työntekijöiden kaikkialla EU:ssa on tiedettävä, että EU:n johtajat välittävät. Tämän takia työllisyydelle omistettu erityinen huippukokous toukokuun alussa on niin merkittävä: siellä voidaan kartoittaa elvytystoimenpiteiden tähänastista vaikutusta, nähdä, mikä toimii ja mikä ei toimi ja vaihtaa parhaita käytäntöjä ja sopia tarvittavista lisätoimenpiteistä.

Meidän on varmistettava, että kaikki keinot saadaan käyttöön paikallisella, alueellisella, kansallisella ja eurooppalaisella tasolla, jotta kriisin vaikutusta voidaan lieventää ja jotta ihmisiä voidaan valmistella tulevaisuuden työpaikkoihin. Meidän on erityisesti tehtävä kaikkemme täydentääksemme jäsenvaltioiden toimintaa Euroopan sosiaalirahaston ja Euroopan globalisaatiorahaston avulla.

Kuten tiedätte, Eurooppa-neuvosto päätti, että huippukokous pitäisi toteuttaa troikan muodossa. Ollakseni avoin ja rehellinen kanssanne – kuten aina olen – olin pettynyt tähän päätökseen. Olisin pitänyt parempana, että kaikki 27 jäsenvaltiota omistavat tarvittavan ajan keskustellakseen yhdessä parhaasta tavasta edetä siinä, mikä on joka tapauksessa tärkein asia Euroopan kansalaisille tässä kriisissä: työllisyystilanne.

Tiedämme tietysti, että useimmat välineet ovat kansallisella tasolla, mutta sen ei pitäisi olla syy siihen, että EU:n johtajat eivät keskustele EU:n tasolla tavasta, jolla he voivat koordinoida toimintaansa. Tiedämme myös, että kun teemme päätöksiä rahoitusalan osalta tai kun hyväksymme elvytyssuunnitelman, ne ovat myös työllisyyttä koskevia toimenpiteitä.

Mutta mielestäni työllisyys ansaitsee EU:n johtajilta huomiota itselleen omien ansioidensa takia. Olkoon miten on, komissio on täysimääräisesti työssä ja se on valmis välittämään vahvan viestin 7. toukokuuta 2009. Uskon henkilökohtaisesti, että tämä huippukokous, joka päätettiin pitää troikan muodossa, olisi pidettävä avoimena, jotta kaikki pääministerit, jotka haluavat osallistua, voisivat tehdä niin.

Haluaisin kertoa teille, kuten pääministeri Topolánek juuri kertoi, että juuri ennen Eurooppa-neuvostoa meillä oli yhdessä Ruotsin pääministerin Reinfeldtin ja Espanjan pääministerin Zapateron kanssa hyvin tärkeä keskustelu työmarkkinaosapuolten kanssa Mielestäni huomasimme työmarkkinaosapuolten halun liittoutua kanssamme. On tärkeää lähettää kyseinen viesti kaikille eurooppalaisille ja erityisesti kaikille eurooppalaisille työntekijöille, että myös EU:n tasolla me välitämme työmarkkinaosapuolten vuoropuhelusta.

Olemme kutsuneet työmarkkinaosapuolet komissioon. Olemme järjestäneet kokouksen komission jäsenten kollegiossa, ja olen lujasti päättänyt jatkaa työtä työmarkkinaosapuolten, Euroopan parlamentin, EU:n hallitusten, tietysti puheenjohtajavaltion ja myös alueiden komitean ja sosiaali- ja talouskomitean kanssa, koska uskon todella, että tämän työllisyyttä koskevan ongelman edessä on välttämätöntä, että hallitusten ja EU:n toimielinten lisäksi myös työmarkkinaosapuolten ja yhteiskuntiemme voimat saadaan käyttöön.

Olen päättänyt, että meillä pitäisi olla nähtävissämme kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Siksi komissio omistaa tulevien viikkojen aikana erityisiä ponnisteluja kaikkien kumppaneidemme kanssa työskentelyyn, ja pitäisin hyvin myönteisenä, jos Euroopan parlamentin jäsenet ja parlamentti toimielimenä osallistuisivat siihen täysimääräisesti. Teillä on valtavasti tietoa toiminnasta itse paikalla.

Lyhyesti, tämä oli Eurooppa-neuvosto, joka teki hyvin tärkeitä päätöksiä talous- ja rahoitusasioista – ne ovat hyvin konkreettisia tuloksia. Mutta se ei ollut missään nimessä prosessin loppu. Meidän on pidettävä prosessin vauhtia yllä. Meidän on oltava avoimia kaikelle, mitä meidän on tehtävä tässä kriisissä, jolla on enemmän vaikutusta erityisesti sosiaalisiin asioihin. On tärkeää, että säilytämme tämän päättäväisyyden ja että koordinoinnin ja täytäntöönpanon avulla EU pystyy vastaamaan haasteeseen sisäisesti mutta sen lisäksi myös antamaan merkittävän panoksen tämän hyvin laajalle ulottuvan kriisin maailmanlaajuiseen vastaukseen.

(Suosionosoituksia)

  Joseph Daul, PPE-DE-ryhmän puolesta. − (FR) Arvoisat puhemies, neuvoston puheenjohtaja Topolánek ja komission puheenjohtaja Barroso, hyvät kollegat, sen jälkeen, kun EU oli johtanut yhdysvaltalaiset kumppanimme ja muun maailman kriisin alusta kunnianhimoiseen mutta täysin välttämättömään rahoitusmarkkinoiden uudistukseen, se laati viime perjantaina etenemissuunnitelman huhtikuun 20. päivän G20-kokousta varten.

Eilisessä G20-kokousta koskevassa keskustelussa jotkut jäsenet sanoivat, että se ei ollut tarpeeksi, toiset sanoivat, että se oli liikaa. Todellisuus on, että juuri kokemissamme toisiaan seuraavissa kriiseissä EU on ollut paikalla, se on koordinoinut itseään, se on työskennellyt tiiminä.

Toistan: kokemassamme kriisitilanteessa, kuten kaikissa maailmanlaajuisissa asioissa – energia, ilmastonmuutos, ulkoasiat, turvallisuus ja puolustus – kansalliset ratkaisut eivät enää riitä. Jos jopa Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri, jota kuulimme eilen, ylistää Euroopan unionin hyveitä ja ilmoittaa olevansa, siteeraan, "ylpeä Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisuudestaan, ylpeä eurooppalaisuudestaan", tunnen olevani varma vakaumuksestani.

Eurooppa-neuvoston viime viikolla tekemä päätös osoittaa 50 miljardin euron rahoitus euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden auttamiseen tänä vaikeana aikana on hyvä asia, sillä se, mikä vaikuttaa yhteen meistä, vaikuttaa kaikkiin meistä. Tätä tarkoittaa Euroopan yhdentyminen. Täydennyksenä Euroopan talouden elvytyssuunnitelman 400 miljardiin euroon näillä määrärahoilla autetaan luomaan uudelleen kasvun edellytyksiä ja luomaan vaurautta sekä lopulta työpaikkoja. Sama pätee viiden miljardin euron pakettiin, jonka olemme päättäneet investoida tukeaksemme energia-alan hankkeita ja internetiin ja muihin asioihin liittyviä toimenpiteitä.

Kehotan neuvostoa tekemään kaikkensa varmistaakseen, että tämän vaalikauden loppuun mennessä saadaan aikaan sopimus kolmesta tärkeimmästä tällä hetkellä käsiteltävänä olevasta asiasta: luottoluokituslaitoksista, sääntelyä koskevista pääomavaatimuksista ja Solvenssi II -direktiivistä. Tämän viimeksi mainitun asiakirjan osalta neuvoston on edettävä nopeammin, jotta se voidaan hyväksyä ensimmäisessä käsittelyssä huhtikuussa.

Hyvät kollegat, emme tarvitse enempää sosialidemokraattisia taloustoimenpiteitä. Tarvitsemme enemmän töitä, ja tämän toimenpidepaketin avulla se on mahdollista. Panin lisäksi kiinnostuneena merkille, että yksikään EU:n johtaja vasemmalla tai oikealla ei tukenut viime viikolla Brysselissä sosialidemokraattisia toimenpiteitä. Myös tämä vahvistaa tunnettani siitä, että sen välillä, mitä Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän puheenjohtaja tällä hetkellä sanoo, ja sen välillä, mitä sosialidemokraattien johtamat hallitukset tekevät, ei ole kovin paljon johdonmukaisuutta, ja, arvoisa Martin Schulz, teillä on vielä paljon työtä saadaksenne poliittisen ystävänne, Peer Steinbrückin, sosialidemokraattisemmaksi.

Haluaisin myös mainita joulukuussa järjestettävän Kööpenhaminan konferenssin valmistelut ja pyytää puheenjohtajavaltiota Tšekkiä laatimaan joitakin ehdotuksia rahoitusmekanismeista kesäkuuhun mennessä. Energia- ja ilmastonmuutospaketin osalta EU on avannut pelin, eikä se saa menettää etuaan. Ilmastonmuutos ei odota kriisin loppumista. Siksi meidän vastuullamme on saada kumppanimme seuraamaan meitä ilmastonmuutoksen torjunnassa ja hyväksymään tavoite hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä 30 prosentilla.

Näyttää siltä, että Barack Obama on päättänyt hyväksyä auttavan käden, jota tarjosimme hänelle, päättämällä panna täytäntöön päästökiintiöiden vaihtojärjestelmän Yhdysvalloissa. Lopuksi haluaisin ilmaista tyytyväisyyteni siihen, että EU ottaa lopultakin itäiset naapurimme vakavasti hyväksymällä strategisen kumppanuuden Armenian, Azerbaidžanin, Valko-Venäjän, Georgian, Moldovan tasavallan ja Ukrainan kanssa. Tämä kumppanuus on hyödyllinen lisä Euronest-edustajakokouksen työhön, aloite, joka tuli minun ryhmästäni ja joka tulee voimaan kaikkien parlamentin ryhmien sopimuksen myötä seuraavasta vaalikaudesta alkaen.

Toisaalta on korkea aika, että viime kesänä perustetun Välimeren unionin sihteeristö voisi muuttaa Barcelonaan ja työskennellä konkreettisten hankkeiden kanssa. EU:n 27 jäsenvaltiota pyysi sitä viime viikolla, odotamme saavamme etenemissuunnitelman kesäkuussa.

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. − (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa pääministeri Topolánek, minusta on loistavaa, että olette täällä. Se todella tekee teille kunniaa vaikeissa olosuhteissanne. Se, että olette täällä tänä aamuna, osoittaa, että olette taistelija, mutta teidän on vielä ymmärrettävä Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajan toimivalta. Jos tulitte tänne tekemään Tšekin sisäpolitiikkaa, teidän ei pitäisi yllättyä, jos keskustelemme Tšekin sisäpolitiikasta. Minun mielestäni te olette täällä kuitenkin Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana, minkä takia en pysty ymmärtämään kommenttejanne sosialidemokraattien muodostamista esteistä.

(Suosionosoituksia)

Joka tapauksessa teidät kaatoi kaksi Kansandemokraattisen puolueen ääntä ja kaksi Vihreän puolueen ääntä. Joten mitä sanotte omien ihmistenne muodostamasta esteestä?

Eilen kuulimme johtavan eurooppalaisen hallituksen päämiehen puheenvuoron, ja hän sanoi ensi viikon G20huippukokouksen isäntänä päinvastaista kuin mitä te sanoitte täällä neuvoston puheenjohtajana. Se, mitä Gordon Brown sanoi eilen, oli teidän täällä sanomanne vastakohta. Te sanoitte, että Yhdysvaltojen omaksuma tie on historiallisesti väärä tie. Näin te sanoitte täällä muutama minuutti sitten. Te sanoitte, että Timothy Geithnerin tie on väärä tie ja että se johtaa kadotukseen. Tämä ei ole se taso, jolla Euroopan unioni voi työskennellä Yhdysvaltojen kanssa. Te ette edusta Euroopan unionin neuvostoa, te edustatte itseänne. Se on se suuri virhe, jonka täällä teette.

(Suosionosoituksia)

Nyt myös ymmärrän, miksi ihmiset kertoivat meille alussa, että tämän miehen kanssa on vaikeaa ryhtyä vuoropuheluun. Ei, arvoisa puheenjohtaja, noin johdatte Euroopan unionin umpikujaan.

Komission puheenjohtaja sanoi tänään jotakin hyvin tärkeää. Hän sanoi, että olisi vakava virhe kieltää sosiaalinen huippukokous, työllisyyshuippukokous. Kun miljoonat ihmiset Euroopassa ovat huolissaan työpaikoistaan, kun konkurssiin menneitä pankkeja ja vakuutusyhtiöitä, myös Yhdysvalloissa, taataan julkisilla varoilla miljardeilla tai jopa biljoonilla, mitä te kuvailette tienä kadotukseen, tilanteessa, jossa ihmiset tietävät, että lopulta heidän on maksettava veroistaan, ovatpa ne euroina tai kruunuina, tällaisessa tilanteessa Eurooppa-neuvosto sanoo näille ihmisille: meitä eivät kiinnosta teidän työllisyyshuolenne. Meillä ei ole siihen aikaa. Se on kohtalokas viesti. Se on väärä viesti.

Siksi, arvoisa komission puheenjohtaja, sanon, että teidän neuvonne neuvoston puheenjohtajavaltiolle ei riitä. Emme halua troikkaa; haluamme kaikille avoimen keskustelun. Hänen pitäisi pyytää huippukokous uudelleen koolle, jotta valtion- ja hallitusten päämiehet voivat kantaa vastuunsa Euroopan työllisyystilannetta koskevassa keskustelussa toukokuun alussa.

(Suosionosoituksia)

Arvoisa pääministeri Topolánek, haluan antaa teille meidän näkökulmastamme kolme suositusta mietittäväksi muutaman seuraavan päivän aikana: jos pakotatte Euroopan unionin hallitukset antamaan käyttöön 1,5 prosenttia niiden vuoden 2009 bruttokansantuotteesta ja yhden prosentin vuoden 2010 bruttokansantuotteesta lyhyen aikavälin taloustilanteen käsittelemiseksi, ja tähän mennessä neljä maata, jos olen ymmärtänyt tämän oikein, täyttää nämä vaatimukset, silloin se ei riitä, ja on teidän tehtävänne neuvoston puheenjohtajana varmistaa, että valtiot kunnioittavat itse säätämiään sitoumuksia.

Toiseksi, olkaa hyvä ja kutsukaa sosiaalinen huippukokous uudelleen koolle. Näyttäkää Euroopan kansalaisille, että työllisyyspolitiikka ja työpaikkojen suojelemiseen tarkoitetut aloitteet ovat hallitusten toiminnan keskipisteessä.

Kolmanneksi, olkaa hyvä ja varmistakaa neuvostossa, että lopulta olisi selkeää, mitä institutionaalisille asioille tapahtuu vaalien jälkeen. Olen henkilökohtaisesti hyvin pahoillani puolestanne. Tiedän, että olette kannattanut Lissabonin sopimuksen ratifiointia, mutta tiedän myös, että presidentti aiheuttaa paljon ongelmia ja että siellä tehdään kaikki mahdollinen, jotta ette saisi sitä läpi senaatissa. Me olemme täällä auttaaksemme teitä. Aina kun voimme, puhumme ODS-puolueen senaattoreillenne ja yritämme saada heidät sopimaan ratifiointiprosessista. Ei huolta, olemme puolellanne ja teemme kaiken voitavamme.

Vielä on kuitenkin yksi hyvin erillinen asia: teidän on ehdottomasti kerrottava meille, millä perustalla haluatte edetä. Nizzan sopimuksen, joka on voimassa, vai Lissabonin sopimuksen, joka ei ole voimassa? Mutta sen sanominen, että aloitamme Nizzalla ja sitten lisäämme vähän Lissabonia, se ei vain käy. Siksi sanon myös omasta puolestamme: kuuleminen Euroopan parlamentin vaalien jälkeen, ehdottomasti, mutta vasta, kun Euroopan parlamentti on kutsuttu koolle. En ole valmis tulemaan kuultavaksi kesäkuun 7. päivän jälkeen siihen asti, kunnes tämä parlamentti on virallisesti kutsuttu koolle ensimmäiseen istuntoonsa. Meidän on edelleen voitava vaatia pientä institutionaalista kunnioitusta. Siis, arvoisa puheenjohtaja Topolánek, nämä kolme kohtaa, ja sitten saatte jälleen hieman arvostusta meiltä.

(Suosionosoituksia)

  Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta. − (EN) Arvoisa puhemies, kaikesta todellisesta kärsimyksestä huolimatta taantumalle on hilpeä määritelmä: menet pankkiautomaatille nostamaan rahaa ja näyttöön ilmestyy teksti: "ei katetta" – etkä ole varma tarkoitetaanko sinua vai pankkia!

(Naurura)

Kaikista hajaannuksia ja erimielisyyksiä koskevista synkistä varoituksista huolimatta tämä Eurooppa-neuvosto on saanut aikaan myönteisen paketin, ja onnittelen puheenjohtajavaltio Tšekkiä tästä saavutuksesta.

Meillä on sitoumus lisärahasta IMF:ltä, lupaus suuremmasta tuesta EU:n vaikeimmassa tilanteessa oleville talouksille ja sopimus rahoitusjärjestelmän eurooppalaisen valvonnan edistämisestä. Kaikki nämä ovat myönteisiä. Ja olin erityisen iloinen nähdessäni, että neuvosto on pelastanut José Manuel Barroson nahan siirtämällä viisi miljardia käyttämätöntä euroa elvytyssuunnitelmaan. Investoinnilla liikenteeseen, infrastruktuuriin ja laajakaistayhteyksiin luodaan työpaikkoja nyt ja valmistellaan EU:ta tulevaisuutta varten. Sillä välin, Nabucco-putkeen menevä raha helpottaa hankalaa energiariippuvuuttamme Venäjästä.

Tarvitsemme puheenjohtajalta selkeän vakuutuksen siitä, että viiden miljardin euron varat todella saavuttavat tuon hankkeen mutta myös että investoinneilla toimitusinfrastruktuuriin ei korvata uusiutuvan energian tutkimista. Vihreä kasvu on kansalaistemme turvallisuudelle olennaista edelleen nyt ja tulevaisuudessa, ja niin ovat myös Lissabonin strategiassa muotonsa saavat periaatteet: joustoturva, tietoon perustuva talous, tarkoituksenmukaiset työllisyyttä koskevat asetukset – ne ovat avain kilpailukykyiseen talouteen ja menestyksekkäisiin yhtenäismarkkinoihin. On neuvostolle suureksi ansioksi, että aiempi protektionistinen puhe ei enää heitä varjoaan sen päätelmien ylle.

Mutta kaikesta näennäisestä sopimisesta huolimatta jäsenvaltioiden painopistealojen päällä lepää epäilyksen varjo. Toisaalta on niitä, jotka keskittyvät vankkaan sääntelyyn kansainvälisellä tasolla, ja toisaalta niitä, jotka korostavat vahvaa elvytyspakettia. Se on valheellinen valinta. Tietysti tarvitsemme valvontarakenteita, joissa on hieman sääntelyä, mutta niin tarvitsemme myös suhdannepoliittisia toimenpiteitä käsitelläksemme taantuman todellisuutta. Pitkällä aikavälillä ja lyhyellä aikavälillä: molempia on käsiteltävä.

Johtajiemme on oltava tämän osalta selkeitä G20-huippukokouksessa. Jos emme pääse sopimukseen yhteisestä asiastamme, emme voi luottaa yhteiseen painoarvoomme. Yhdysvallat tulee G20-kokoukseen oman asialistansa kanssa. Meidän on mentävä omamme kanssa ja yhdessä saatava aikaan sopimus, joka hyödyttää kaikkia.

Arvoisa puheenjohtaja, viime viikolla neuvostossa te tuskin keskustelitte oikeusperustasta, jolle seuraava komissio muodostetaan, mutta enää pelkästään Irlanti ei todennäköisesti ratifioi Lissabonin sopimusta. Siksi kehotan teitä kutsumaan neuvoston, komission ja parlamentin johtajat koolle ennen kuin tämä parlamentti hajoaa toukokuussa, jotta voidaan sopia sellaisesta parlamentin ja komission kokoonpanosta, jolla on oikeusvarmuus.

Arvoisa puheenjohtaja, Smetanan tunnetussa sävelmässä Má Vlast on kohta, jossa sello ja basso voimistuvat crescendoon murheellisista syvyyksistä ja saavuttavat näennäisen mahdottoman korkean sävelen. Tuo hetki on tapahtunut hallituksellenne. EU:n osalta se on vielä tulematta. Huolehtikaa siitä, että kotimaiset vaikeudet eivät häiritse sointianne.

(Suosionosoituksia)

  Adam Bielan, UEN-ryhmän puolesta. − (PL) Arvoisa puhemies, aloitan onnittelemalla pääministeri Topolánekia Eurooppa-neuvoston huippukokouksen erinomaisesta valmistelusta ja tähän mennessä erittäin hyvästä puheenjohtajakaudesta. Monta kuukautta sitten monet poliitikot epäilivät, pystyisikö pieni Keski- ja Itä-Euroopan maa kantamaan Euroopan unionin johtajuuden taakkaa. Pääministeri Topolánek ja hänen koko kabinettinsa ovat osoittaneet, että se on mahdollista. Onnittelen teitä jälleen kerran, ja tällä kotimaisten ongelmienne takia vaikealla hetkellä toivon, että pystytte ratkaisemaan nuo ongelmat ja että myös valmistelette seuraavaa huippukokousta kolmen kuukauden päästä.

Koska olemme ystävien kesken, meidän on kuitenkin puhuttava avoimesti. Haluaisin puhua monista asioista, jotka liittyvät huippukokoukseen, johon suhtaudun kriittisesti, vaikka arvosteluni ei kohdistukaan pääministeri Topolánekiin henkilökohtaisesti.

Aloitan tuesta itäiselle kumppanuudelle. Sitä varten on annettu viiden vuoden aikana käytettäväksi 600 miljoonaa euroa, mutta tiedämme, että tästä vain 350 miljoonaa euroa on uutta rahaa. Yhdessä se tarkoittaa tuskin 20 miljoonaa euroa vuodessa kullekin hankkeen osana olevalle maalle. Riittääkö se todella, jotta EU voi kehittää vaikutustaan alueella? Itäisistä kumppaneistamme puhuttaessa haluaisin kysyä, mitä on päätetty heidän viisumejaan koskevasta kysymyksestä? Minusta näyttää, että ei ole päätetty yhtään mitään. Itse asiassa on tehty päätös kieltäytyä kaikenlaista yhteistyöstä tällä alueella. Meidän on kysyttävä itseltämme, haluammeko pelotella itäisiä naapureitamme vai rohkaista heitä työskentelemään kanssamme. Näyttää siltä, että jotkin jäsenvaltiot yrittävät heikentää itäisen kumppanuuden ajatusta, jotta ne eivät joutuisi Venäjän epäsuosioon.

Esteeseen on sama syy, kun käsittelemme Nabucco-kaasuputken rakentamista. Se, että hankkeelle, jonka rakentamiskustannusten on arvioitu olevan kahdeksan miljardia euroa, on osoitettu 200 miljoonaa euroa, nostaa vain säälin hymyn kumppaneidemme kasvoille. Meidän pitäisi muistaa, että oman energiavarmuutemme takia juuri meidän pitäisi olla kaikkein kiinnostuneimpia rakentamaan polttoaineen kuljetuskanava Kaspianmeren alueelta Eurooppaan ja että kyseisen kanavan ei pitäisi olla riippuvainen Kremlin tahdosta.

Huippukokouksessa myös osoitettiin viisi miljardia euroa kriisinvastaiselle paketille. Osa tästä rahasta menee laajoihin energiahankkeisiin, mukaan luettuna 330 miljoonaa euroa kotimaahani Puolaan. Valitettavasti hyväksyttiin hyvin vaikeasti täytettävissä oleva ehto, eli että rahat on käytettävä ensi vuoden loppuun mennessä. Tuosta määrästä on tullut virtuaalista rahaa, koska kun tiedetään vauhti, jolla Puolan hallitus vastaanottaa EU:n varoja, rahoja ei voida käyttää eivätkä ne sitten ole enää saatavilla. Siksi ehdotan, että näiden varojen saatavuusaikaa pidennetään.

Kun puhun huippukokouksesta, haluaisin myös tehdä yhteenvedon Brysselissä pidetystä aiemmasta epävirallisesta kriisinvastaisesta huippukokouksesta, joka oli pääministeri Topolánekin aloite. Tuon huippukokouksen osallistujat vastustivat yksimielisesti taloudellista protektionismia. Muutama päivä sitten meille kuitenkin annettiin osoitus siitä, että huippukokouksessa tehdyillä päätöksillä on vain vähän merkitystä, kun ranskalainen moottoriyhtiö Renault ilmoitti, että se siirtää tuotantonsa Sloveniasta takaisin Ranskaan. Tämä valitettavasti osoittaa, että talouskriisin aikana EU:n yhteenkuuluvuutta koskeva perusperiaate väistyy taloudellisen itsekkyyden tieltä. Kehotan pääministeri Topolánekia lopettamaan tämän.

  Claude Turmes, Verts/ALE-ryhmän puolesta. − (EN) Arvoisa puhemies, mielestäni vain historia voi antaa tuomionsa siitä, oliko viime viikon huippukokous loistava huippukokous. Tänä aamuna haluaisin herätyksen. Olemme järjestelmän kriisissä, ja tämä järjestelmän kriisi voi kehittyä nopeasti yhteiskunnalliseksi kriisiksi.

Roosevelt voitti 1930-luvulla poliittisen taistelun fasisteja vastaan, Eurooppa hävisi sen. No, miksi Roosevelt voitti? Hän voitti, koska häneen luottivat jopa ne Yhdysvaltojen kansalaiset, joille koitui suuria taloudellisia tappioita 1930-luvun talouskriisissä. Mitkä ovat ne neljä luottamuksen osaa, joilla Roosevelt voitti?

Ensimmäinen oli uudelleensääntely. Roosevelt hyökkäsi ankarasti oligopoleja, Yhdysvaltojen suuryhtiöitä vastaan, ja säänteli uudelleen taloutta. Juuri näin meidän on tehtävä G20-huippukokouksessa Lontoossa. Vaikka Gordon Brown olisikin sääntelyn purkamisen mestari, ehkä tämä osoittaa, että muutos on mahdollista.

Toiseksi, yhteiskuntarakenteen vahvistaminen. Rooseveltin ohjelma oli seuraava: ensiksi vaurauden jakaminen uudelleen sekä rikkaiden verottaminen ja rahojen antaminen köyhille ja toiseksi valtava nuoria ihmisiä koskeva ohjelma Yhdysvalloissa. Mitä me tarjoamme nuorille ihmisille EU:n tasolla, jotta he eivät antaisi Euroopan parlamentin vaaleissa ääntään fasisteille? Kolmanneksi – ja Martin on ottanut tämän esiin – huippukokouksenne suurin virhe oli toukokuun sosiaalisen huippukokouksen väheksyminen. Ainoa tapa, jolla yhteiskunta pysyy yhdessä, on se, että yhteiskunnan kertoimet toimivat, joten meidän nostettava toukokuun kokouksen arvostusta ja meidän on laajennettava sitä. On myös kutsuttava koolle kaikki ympäristöön, kehitykseen ja yhteiskuntaan liittyvät kansalaisjärjestöt, jotka yhdessä yhteiskunnan ja kansalaisten kanssa valmistelevat yhteiskunnassa tarvitsemiamme muutoksia.

Rooseveltin neljäs kohta oli hänen taloudellinen investointinsa. Sen hän todellisuudessa hävisi, koska talous lähti Yhdysvalloissa käyntiin vasta toisen maailmansodan aikana. Meidän ei tarvitse lähteä sotaan. Sota, joka meidän on voitettava tänään, on sota planeettaa vastaan. Sotamme on vihreä investointi – siinä meidän on voitettava sota. Siksi meillä on kaksi asiaa.

Toinen on se, että tarvitsemme vihreitä euro-obligaatioita. Meidän on sijoitettava viidestä miljardista eurosta mahdollisimman paljon Euroopan investointipankkiin, jotta uusiutuvia energialähteitä ja tehokkuutta varten olisi voimakkaita keinoja. Toiseksi, meidän on saatava Euroopan suuret kaupungit peliin mukaan. Euroopan kansalaiset eivät elä Pohjanmerellä, hiilidioksidin dumppausalueilla, siellä ei voiteta ääniä. Meidän on voitettava Euroopan suuret kaupungit – ja näiden kaupunkien kansalaiset – älykkään kaupunkiohjelman avulla. Se merkitsee talouden voittamista ja Euroopan kansalaisten sydänten voittamista.

  Vladimír Remek, GUE/NGL-ryhmän puolesta. − (CS) Hyvät kollegat, on yleisesti ilmiselvää, että meidän on löydettävä keino ratkaista Eurooppaa ja muita maailman osia tällä hetkellä vaivaava kriisi. On kiistatonta, että ponnisteluihimme on kuuluttava luottamuksen rakentaminen ja rahoitusvakauden tukeminen, kuten Eurooppa-neuvosto on myös sanonut. Ongelma on kuitenkin siinä, kuka voi palauttaa luottamuksen ja miten se voidaan palauttaa. Jos jätämme sen enimmäkseen niille, jotka edistivät nykyistä kriisiä pohjattomalla ahneudellaan ja jos emme yritä tukea niitä, jotka luovat arvoja mutta jotka eivät pysty vaikuttamaan joko yritysten toimintaan tai kokonaisiin talouksiin, näkymät ovat synkkiä. Neuvoston keskustelun kohdat, joissa puhutaan tarpeesta käsitellä kriisin sosiaalisia vaikutuksia, ovat siksi mielestäni erittäin tärkeitä. Työttömyyden jyrkkä kasvu on ongelma, ja toimenpiteet työllisyyden edistämiseksi ja työpaikkojen menetysten estämiseksi ovat erittäin tärkeitä työntekijöille. Jos tukea tarjotaan vain suurimmille yrityksille ja niiden johtajille, emme voi olla innostuneita suunnitelmasta. Ylistän ponnisteluja, joissa keskitytään edistämään energiavarmuutta ja yhdistämään Euroopan energiaverkot, sekä yleistä painotusta tämän alan infrastruktuurin kehittämiseen. Ennen kaikkea tämä on yksi tapa tukea työllisyyttä ja työpaikkoja ja varmistaa tulevaisuuden edut. Kriittisiä hetkiä tulee varmasti lisää, ja nykyinen kriisi antaa meille tilaisuuden valmistautua myös niihin. Mielestäni uudistettu tuki ydinenergian korvaamattomalle asemalle on hyvä asia huolimatta siitä, että jopa siinä poliittisessa ryhmässä, johon kuulun, on tästä energiamuodosta täysin vastakkaisia mielipiteitä.

Haluaisin kommentoida jälleen itäistä kumppanuutta. Yleisesti sanoen kannatan tietysti laajinta mahdollista kansainvälistä yhteistyötä, mutta tässä on nähtävissä selkeä pyrkimys – ja mikä lisäksi muotoillaan yksiselitteisesti sellaiseksi – vetää entisen Neuvostoliiton maat lähemmäksi EU:ta ja loitontaa niitä Venäjästä. Olemme siis perustamassa vaikutuspiiriä ja siten teemme itse jotakin sellaista, mistä arvostelemme ankarasti muita.

  Hanne Dahl, IND/DEM-ryhmän puolesta. − (DA) Arvoisa puhemies, viime viikolla EU Observer -julkaisussa todettiin, että Jacques Delors suhtautuu pessimistisesti euroalueen tulevaisuuteen. Niinpä, tässä meillä on yksi euron suurimmista puolustajista ilmaisemassa huolensa EU:sta ja eurosta äskettäisen huippukokouksen alla. Hän sanoi muun muassa olevansa huolissaan siitä, että rahoitusalan puhdistamiseen ja uusien sääntöjen käyttöönottoon sen sääntelemiseksi ei ole halua. Minulla ei ole aiemmin ollut syytä olla samaa mieltä Jacques Delorsin kanssa, mutta tässä tapauksessa minun on sanottava, että valitettavasti hän on oikeassa ollessaan huolissaan. Huippukokouksen päätelmät ovat tässä suhteessa hyvin hataria. Koko kriisin ajan olen toistuvasti kysynyt komissiolta sen halusta säännellä ja valvoa rahoitusalaa. Sillä ei ole mitään halua tehdä niin. Se viittaa jatkuvasti sisämarkkinoiden oikeuteen hallita, mitä tapahtuu.

Jacques Delors sanoi myös jotakin sellaista, joka antaa minun kaltaiselleni euroepäilijälle miltei déjà vu -tunteen suhteessa niihin väitteisiin, joita esitin aiemmin. Hän sanoi, että Euroopan taloudet ovat liian erilaisia eurolle. Bingo, hyvä Jacques Delors! Sitä ne juuri ovat. Yhteinen raha on osa ongelmaa, ei osa ratkaisua. Eurooppa tarvitsee rahoitusalan vahvaa yhteistä sääntelyä, mutta enemmän joustavuutta, kun kyseessä on se, miten talouspolitiikalla voidaan parhaiten käsitellä kriisiä yksittäisissä maissa.

  Jana Bobošíková (NI). − (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, pidän myönteisenä sitä, että neuvosto lykkäsi viime viikolla epärealistisen Lissabonin strategian tarkistamista. Pidän myös myönteisenä ilmastoon liittyvien toimenpiteiden rahoitusta koskevan päätöksen lykkäämistä. Tässä yhteydessä haluaisin ylistää komission puheenjohtajan José Manuel Barroson lausuntoa, jonka mukaan EU:n ei pitäisi tehdä mitään sitoumuksia ilmastoasioissa, elleivät muut maat, erityisesti Yhdysvallat ja Kiina, tee samoin. Haluaisin korostaa, että 27 jäsenvaltion johtajat ja komissio pääsivät näihin täysin järkeviin päätelmiin tilanteessa, jossa EU:ta koettelee työttömyyden jyrkkä kasvu ja talouden taantuma, eikä Lissabonin sopimusta ole hyväksytty. Kaikki tämä osoittaa selkeästi, että Lissabonin sopimus on täysin tarpeeton sellaisten perustavanlaatuisten päätösten hyväksymiselle, jotka ovat selkeästi hyviä jäsenvaltioiden kansalaisten kannalta. Se on täysin joutava, ja tästä ovat todisteena nykyiset järkevät toimenpiteet, joita Eurooppa-neuvosto toteuttaa nykyisten sopimusten puitteissa ja Tšekin johdolla.

Eilen Tšekin pääministerin ja EU:n neuvoston puheenjohtajan Mirek Topolánekin hallitus hävisi luottamuslauseäänestyksen. Haluaisin korostaa kaikille teille, jotka ovat tässä parlamentissa ylimielisesti arvostelleet Tšekin hallituksen toimintaa vastuuttomaksi, että se oli itsenäisen jäsenvaltion demokraattisesti valitun parlamentin demokraattinen päätös. Tšekin hallitus ei toimi EU:n puheenjohtajana vaan itse Tšekin tasavalta, jonka kansalaisia minulla on kunnia edustaa täällä. Tiedän, että kotimaani hallinnolliset ja demokraattiset järjestelmät ovat tarpeeksi vahvoja, jotta se voi täyttää velvollisuutensa EU:n tasolla yksiselitteisesti.

Pääministeri Topolánekin hallituksen kaatumisen jälkeen presidentti Václav Klausilla on vahvimmat poliittiset valtuudet Tšekin tasavallassa. Kuten olette jo tässä parlamentissa pystyneet vahvistamaan, hän on valtiomies, jolla on vahvat demokraattiset tunteet ja joka ymmärtää Euroopan yhdentymisen poliittis-byrokraattisen eliitin valvoman yksisuuntaisen tien sijasta monimuotoisena prosessina, joka onnistuu vain, jos se lähtee ihmisten tahdosta. Hyvät kollegat, muutama viikko sitten presidentti Klaus kertoi meille selkeästi, että hänen mielestään Tšekin tasavallan jäsenyydelle EU:ssa ei ole vaihtoehtoa. Ja mikä on vielä tärkeämpää, suurin osa Tšekin kansalaisista katsoo, että heidän maansa jäsenyys EU:ssa on hyödyksi. Kaikki huolet Tšekin tasavallan vastuuttomuudesta ovat siksi täysin tarpeettomia.

Lopuksi haluaisin huomauttaa sudeettisaksalaisten yhteisön johtajalle, Bernd Posseltille, joka on julkisesti valitellut ministeri Vondran ja ministeri Schwarzenbergerin kaatumista ja joka on kehottanut Tšekin tasavaltaa perustamaan vahvan EU:ta kannattavan hallituksen, että Tšekin tasavalta ei ole Böömin ja Määrin protektoraatti vaan itsenäinen valtio, jossa Tšekin tasavallan presidentti nimittää ministerit ja hallitus saa valtuutuksensa Tšekin kansalaisten valitsemalta parlamentilta.

  Puhemies. − (DE) Arvoisa Jana Bobošíková, demokratia tarkoittaa myös sitä, että kaikki demokraatit voivat sanoa mielipiteensä menettelyistä kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa ja muualla. Myös se on demokratiaa.

  Mirek Topolánek, neuvoston puheenjohtaja. − (CS) Vakavasti sanottuna oletan, että olemme jo hieman sortuneet vaaleja edeltävään retoriikkaan. Yritetään tarkastella näitä asioita vakavasti ja löytää yhtenäisyys 27 jäsenvaltion välillä, valtion, joilla jokaisella on oma historiansa ja joista jokaisella on erilaisia oireita meneillään olevasta rahoituskriisistä ja erilaisia vaikutuksia reaalitalouteen. Jos emme voi sopia yhteisestä lähestymistavasta, ei ole mitään väliä, kenellä oli aloitusasema tämän ongelman alussa, koska me kaikki maksamme dominovaikutuksen hinnan. Se on ensimmäinen kohta.

En arvostellut Yhdysvaltojen lähestymistapaa pelkästään sen itsensä vuoksi vaan pikemminkin siksi, että halusin korostaa etua, joka EU:lla on. Tämä etu koostuu kattavasta sosiaalisesta ohjelmasta, jonka ansiosta meidän ei tarvitse investoida sellaisia valtavia määriä vaikeuksiin joutuneita ihmisiä koskevaan sosiaaliseen vakauttamiseen. Järjestelmä sangen yksinkertaisesti toimii. Yksi tärkeimmistä tehtävistämme on pitää järjestelmä toiminnassa ja taata EU:n kansalaisille samat sosiaaliset normit, joita heillä oli ennen kriisiä. Mielestäni tämä ei ehdottomasti ole vähäarvoinen tehtävä ja se maksaa paljon. Olemme päättäneet joistakin hyvin konkreettisista toimenpiteistä, ja viiden, 50 tai 75 miljardin euron arvoiset luvut osoittavat mielestäni Eurooppa-neuvoston selkeän sitoumuksen vastata konkreettisesti käsillä olevaan tilanteeseen ei vain näihin tai noihin puitteisiin soveltuvien yleisten toimenpiteiden avulla vaan hyvin konkreettisilla toimenpiteillä.

Hienojen sanojen lausumisella kadunkulmassa ja niiden panemisella täytäntöön on suuri ero. Yhteinen tavoitteemme on nyt panna täytäntöön kaikki vaiheet, joista olemme puhuneet, toteuttaa ne käytännössä ja odottaa palautetta. Kenelläkään ei ole tarkkaa ajatusta – ja voin todeta täysin vakavasti, että edes makrotaloustieteilijöillä ei ole mitään ajatusta – miten nämä eri vaiheet saattavat vaikuttaa. Tiedämme kuitenkin varmasti, että jonkun on maksettava tästä pelastustoimesta ja juhlasta. Meiltä olisi erittäin vastuutonta olla ajattelematta seuraamuksia, vaikka emme tiedäkään, miten kauan tilanne jatkuu, ja olla ajattelematta, kuka maksaa kaikesta siitä ja minkälaisia vaikutuksia sillä on euroalueeseen ja vakaus- ja kasvusopimukseen ja minkälaisia mahdollisuuksia se antaa kotimaani kaltaisille maille liittyä euroalueeseen ja hyväksyä euro. En vastaa puoluejohtaja Martin Schulzin kommentteihin. Berlusconi teki sen ennen viime vaaleja, enkä halua toistaa hänen virhettään. Mielestäni ei ole tarpeen vastata joihinkin hyökkäyksiin. On kuitenkin mahdotonta, että ainoastaan setelinpainajat hyötyisivät tästä kriisistä. Se ei olisi hyvä asia.

Työhuippukokous. Ehdotimme tietysti täysimääräistä muotoa Eurooppa-neuvostolle. José Manuel Barrosolla ja minulla oli tämä sama ajatus, koska katsoimme teidän laillanne, että työmarkkinaosapuolet on saatava mukaan keskusteluun kolmikantaneuvotteluja korkeammalla tasolla ja niiden kanssa on keskusteltava ongelmista, jotka liittyvät työllisyyteen, erilaisten kansallisten pakettien täytäntöönpanoon, työllisyysvaikutuksiin ja seuraaviin toimenpiteisiin, joihin ryhdymme suojellaksemme EU:n kansalaisia kriisin vaikutuksilta. Me emme päättäneet, että tämä huippukokous olisi troikan kokous. Ymmärrän monien valtion- tai hallitusten päämiesten ilmaisemat pelot, ja minä itse kannatin täysin täysimääräistä muotoa. Toisaalta emme saisi unohtaa, että se on vain epävirallinen huippukokous, jonka päätelmät eivät ole sitovia. Tästä näkökulmasta pienennetty muoto voi olla etu, koska se tarkoittaa, että epävirallisen huippukokouksen suositukset voidaan esittää sääntömääräisessä kesäkuun neuvostossa, jossa ne ehkä voidaan yksiselitteisesti hyväksyä. Mielestäni tämä ei ole niin vakava virhe, eikä siitä kannata tehdä poliittista ongelmaa. Tärkeää on se, että löysimme rohkeutta kutsua koolle tämän huippukokouksen, että kutsuimme työmarkkinaosapuolet osallistumaan, että valmistelemme sitä niiden kanssa pitkän ajan – ennen työhuippukokousta järjestetään pyöreän pöydän keskustelut Tukholmassa, Madridissa ja Prahassa – ja että yritämme saada aikaan päätelmät, jotka ovat arvokkaita kesäkuun neuvostolle.

Lissabonin sopimus. Sallin itselleni tänään yhden vitsin. Puhelinnumero Lissabonin sopimuksen tulevaisuutta koskevia kysymyksiä varten ei taida enää olla hallituksen ja pääministeri Topolánekin puhelinnumero vaan pikemminkin parlamentin ja Jiří Paroubekin numero. Minun on sanottava, että vastuu tilanteen viemisestä eteenpäin on todella niillä, jotka loivat tilanteen. Teen tietysti kaikkeni taatakseni, että pidän sitoumukseni, jotta allekirjoitustani ei pyyhittäisi pois Lissabonin pyhän Hieronymuksen luostarin edessä olevasta kivestä.

Komissio. Neuvoston joulukuun huippukokouksessa tehtiin selkeä päätös, ja olemme tietoisia tilanteen monimutkaisuudesta. Minun on sanottava, että tavoitteenamme on saada aikaan poliittinen sopimus kesäkuun Eurooppa-neuvostossa. Kuulemme tietenkin teitä: on olennaista keskustella Euroopan parlamentin kanssa. Tässä yhteydessä mietimme jopa, että jos Euroopan parlamentissa on riittävästi kiinnostusta, voisimme lykätä kesäkuun neuvostoa viikolla pidentääksemme kymmenen päivän keskustelumme 17 päivään. Uskon, että 17 päivää riittäisi keskustelulle. Nämä kuulemiset ovat olennaisia, mutta ennen virallisen päätöksen tekemistä, on tietysti kuitenkin päätettävä, etenemmekö Nizzan sopimuksen nojalla vai Lissabonin sopimuksen nojalla, koska sen avulla voimme ennakoida, minkä muotoinen sopimus on, onko maiden lukumäärä sama, onko niillä kaikilla komission jäsen ja niin edelleen. Meidän on otettava Euroopan parlamentin vaalien tulokset huomioon, ja voin vain sanoa, että etenemme hyväksytyn, vakiomallisen menettelyn mukaisesti, koska olemme eräänlaisessa lainsäädännöllisessä tyhjiössä ja tilanteessa, jota on käsiteltävä poliittisesti ja käytännöllisesti.

Sitten keskustelusta, joka liittyy sääntelyn ja elvytystoimenpiteiden vastakkainasetteluun. Olen jo avauspuheenvuorossani sanonut, että mielestäni EU on omaksunut täysin oikean lähestymistavan, kun se ei ole valinnut yhtä tai toista vaan vain sanonut, että olemme pelastaneet pankkialan ja nyt se on vain puhdistettava. Komissio on laatinut suunnitelman arvoltaan alentuneiden omaisuuserien arvioinnista (vaikutustenarvioinnit) ja ongelman käsittelystä. Mielestäni ainoa tapa edistää luottamusta pankkialalla sekä pankkialan luottamusta on näiden pankkien puhdistaminen. Tšekin tasavalta ja Ruotsi tietävät, miten tämä tehdään, ja Yhdysvaltain valtiovarainministeri on antanut oman suunnitelmansa Yhdysvaltojen osalta. Mielestäni tämä on ainoa vaihtoehto tilanteen käsittelemiseksi. Olen jo maininnut elvytyspaketit. Tämän rakenteen toinen pilari on sääntely, joka on osittain teidän käsissänne. Se on myös osittain mainittu Jacques de Larosièren raportissa, joka on hieno työ. Siihen kuuluu vipurahastojen ja yksityisten sijoituspääomarahastojen sääntely, ja siinä tietysti selvitetään offshore-alaa. Näette varmasti tässä asiassa saavutetun huiman edistyksen, ja valmistelemme näitä asioista mahdollisen seuraavan kriisin varalta. Aika ei aiheuta päivittäin painetta uuden sääntelyn antamisesta. Aika aiheuttaa painetta siinä, että rajoitamme mahdollisia tulevia ongelmia.

Myös IMF:n asemasta keskusteltiin. Sovimme, että IMF:n pitäisi olla näiden tulevien ratkaisujen rahoittaja, mutta ongelma ei ole se, että meillä olisi muutamia laitoksia, jotka käyttävät vähän valtaa. Ongelma on siinä, kunnioittavatko maailmanlaajuisten rahoitusmarkkinoiden suurimmat toimijat näitä laitoksissa, koska niin ei ollut ennen. Tämä on kuitenkin perustavanlaatuinen keskustelu, ja se on aiheena myös G20-kokouksessa: IMF:n, Maailmanpankin ja OECD:n parannetun aseman hyväksyminen kansainvälisten maailmanlaajuisten rahoituslaitosten järjestelmässä ja näiden laitosten ja niiden tulosten kunnioittaminen.

Luulen, että olisi hyvä sanoa jotakin itäisestä kumppanuudesta. Tapasin eilen uudelleen presidentti Jushtshenkon ja pidän myönteisenä tätä sopimusta ja Euroopan komission ja Ukrainan välisen sopimuksen allekirjoittamista. Se on merkittävä askel kohti tilanteen vakauttamista. Olin äskettäin Azerbaidžanissa, jossa puhuin presidentti Alijevin kanssa. EU:n on oltava edelleen eräänlainen majakka näille maille. Siinä ei ole kyse uusien muurien pystyttämisestä, siinä on kyse siitä, että EU:lla on tehtävä, ja sen tehtävä on laajentaa turvallisuuden aluetta, vapauden aluetta, vaurauden aluetta ja yhteenkuuluvuuden aluetta. Siinä ei ole rajoja, ja tällä emme tarkoita, että näistä valtioista pitäisi tulla EU:n jäseniä huomenna, ylihuomenna tai milloinkaan. Jos tästä majakasta sammuu valo, näiden maiden kehitys ei ole valvonnassamme. Meidän on otettava nämä maat mukaan keskusteluun, tarjottava niille rajoittamattomat matkustusmahdollisuudet, tarjottava niille taloudellista yhteistyötä, tarjottava vaihtoa opetuslaitosten ja koulujen välillä ja tarjottava parempaa hallintoa. Mielestäni se on meidän velvollisuutemme, ja tässä mielessä itäinen kumppanuus on selkeä osoitus siitä, että olemme menossa oikeaan suuntaan. Vastauksena Adam Bielanin sanoihin haluaisin sanoa, että 600 miljoonan euron hyväksyminen ylipäätään oli loistava menestys. Me kaikki emme olleet siitä samaa mieltä, sopimus ei ollut yksimielinen, vaan se oli pikemminkin suurin mahdollinen kompromissi, johon 27 jäsenvaltiota voi suostua.

Lopuksi haluaisin sanoa jotakin sosiaalisista vaikutuksista. Tässä minun on palattava kolmikantaneuvotteluihin ja ylistettävä molempien työmarkkinaosapuolten asemaa. Emme puhuneet siitä, miten paljon rahaa annamme ihmisille. Puhuimme siitä, miten ihmisiä valmistellaan tähän tilanteeseen tai mahdollisesti vastaaviin tuleviin tilanteisiin edistämällä taitoja, edistämällä koulutusta ja tukemalla pk-yrityksiä, jotka luovat huomattavasti työpaikkoja. Tällä hetkellä työvoiman hinta tietysti laskee, koska haluamme pitää ihmiset työssä mahdollisimman kauan, koska heidän saamisensa takaisin työllisyyden piiriin on monta kertaa kalliimpaa kuin heidän pitämisensä työssä.

Työvoiman liikkuvuus. Odotan todella keskusteluja eri kansallisissa parlamenteissa, ja erityisesti omassani, siitä, miten haluamme muuttaa työlainsäädäntöä saadaksemme aikaan joustavamman ja liikkuvamman työvoiman. Tämä on ratkaisun este. On välttämätöntä varmistaa työpaikkojen nopea kasvu ja nopea ratkaisu niiden ihmisten vaikeuksiin, jotka ovat joutuneet tähän tilanteeseen ilman omaa syytään.

Haluaisin lopuksi sanoa jotakin EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksesta. Olen suunnattoman kiitollinen siitä, että Lontoon G20-huippukokouksen ja Strasbourg-Kehlin huippukokouksen jälkeen Barack Obaman johtama Yhdysvaltain hallinto tulee Prahaan. Tällä on meille suunnaton symbolinen arvo, ja kutsumme myös Euroopan parlamentin puhemiehen, koska aistin tiettyä paheksuntaa sen johdosta, että Yhdysvaltain presidentti ei vieraile Euroopan parlamentissa. Keskusteluille ei ole paljon aikaa, mutta mielestäni meidän on tiedettävä, mitä Yhdysvallat haluaa, mitä me haluamme ja saatava aikaan sopimus. Emme ehdottomasti halua pystyttää uusia esteitä – se on kuitenkin euroatlanttisen sivilisaation päätavoite yleisesti.

Haluaisin lopuksi sanoa jotakin Jana Bobošíkován huomioista. Tšekin hallinto on hallinnut tilanteen oikein hyvin tähän asti. En yksinkertaisesti ole samaa mieltä siitä, että saattaisimme tehdä jonkinlaisen organisatorisen kömmähdyksen, että voisimme epäonnistua yhdessä viime vuosien tärkeimmässä puheenjohtajuudessa, koska meitä ovat toistuvasti kohdanneet monet ongelmat, joita kenen tahansa olisi ollut vaikea ennakoida. Joustavuustasomme, luovuustasomme, kykymme reagoida, toimia ja pyrkiä kompromisseihin eivät varmastikaan ansaitse noin kovaa arvostelua. Vastaava tilanne, jossa Tšekin tasavalta on menettänyt luottamuslauseen, tapahtui myös Tanskassa ja Italiassa, kun taas Ranskassa hallitus vaihtui, vaikkakin vaalien tuloksena. En pidä tilannetta niin huonona ja voin vakuuttaa teille, että Tšekin puheenjohtajuus ei kärsi tästä millään lailla ja että kaikki meistä, joilla on vastuu EU:n asialistan hoitamisesta, epäilemättä kantavat vastuunsa.

  Puhemies. − (DE) Kiitos, arvoisa neuvoston puheenjohtaja. Viekää mukananne hyvät toivotuksemme siitä, että pystytte täyttämään täysimääräisesti velvollisuutenne Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana ja tekemään kaikkenne saadaksenne myös kotimaassanne aikaan yhteisymmärryksen Lissabonin sopimuksesta. Näillä hyvillä toivotuksilla kiitämme teitä läsnäolostanne täällä tänä aamuna.

  Timothy Kirkhope (PPE-DE). − (EN) Arvoisa puhemies, haluan ilmaista tukeni vaikuttavalle tavalle, jolla puheenjohtajavaltio Tšekki on käsitellyt joitakin EU:ta kohdanneita ratkaisevia asioita. Talous- ja rahoituskriisistä energiavarmuuteen ja ilmastonmuutokseen puheenjohtajavaltio on ollut järkähtämätön ja selkeä tavoitteissaan ja se on tarjonnut EU:lle selkeää johtajuutta koettelemuksen aikoina.

Erityisesti pääministeri Topolánek on osoittanut selkeää johtajuutta ennen kaikkea varoittaessaan protektionismin vaaroista. Kun muut leikittelivät kauppaa vahingoittavien esteiden pystyttämisellä, puheenjohtajavaltio Tšekki on puhunut selkeästi ja johdonmukaisesti avoimen kaupan puolesta ja erityisesti elintärkeästä tarpeesta säilyttää yhtenäismarkkinat. Aiemmin tässä kuussa pääministeri Topolánek sanoi, että protektionismi on aina haitallista ja EU:n tapauksessa se on epäloogista. Meidän täytyy oppia kriisistä ja sanoa ei eristäytymiselle, ei protektionismille ja kyllä yhteistyölle.

Hän oli niin oikeassa muistuttaessaan meitä kaikkia EU:n perustana olevasta perusperiaatteesta. Tämä rehellisyys on räikeässä ristiriidassa Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerin eilen tässä parlamentissa pitämän vilpillisen ja itsekkään puheenvuoron kanssa. Gordon Brownin puhe oli pitkä liioittelevaisuudessaan, mutta siinä jätettiin erityisesti mainitsematta se keskeinen tosiseikka, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa on hänen johdollaan kaikkien teollisuusmaiden pisin ja syvin taantuma. Hän jätti huomioimatta oman asemansa perustavanlaatuisesti puutteellisten rahoituksen sääntelypuitteiden käyttöönotossa ja toiminnassa. Hän jätti huomioimatta valtavan velkataakan, jonka hän on asettanut Yhdistyneen kuningaskunnan kansalle.

EU ei tarvitse luentoja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselta siitä, mitä pitää tehdä tästä kriisistä selviämiseksi. EU:n ja kansainvälisen yhteisön on nyt pyrittävä nopeasti palauttamaan luottamus rahoitusjärjestelmäämme, varmistamaan asianmukaisesti toimiva pankkijärjestelmä, johon yksittäiset ihmiset, arvoisa Martin Schulz, ja liikeyritykset voivat luottaa ja jossa pankit voivat taas antaa lainaa luottamuksen edistämiseksi. Meidän on pysyttävä uskollisina vapaan kaupan ja yhtenäismarkkinoiden periaatteille, ja luotan kaikin tavoin siihen, että puheenjohtajavaltio jatkaa kovaa työtään näiden elintärkeiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

  Poul Nyrup Rasmussen (PSE). − (EN) Arvoisa puhemies, vain viikko ennen Eurooppa-neuvostoa pyysimme täällä Euroopan parlamentissa neuvostoa sopimaan selkeistä suuntaviivoista ja konkreettisista toimenpiteistä työllisyyden turvaamiseksi ja uusien työmahdollisuuksien luomiseksi. Neuvosto on tänään täällä hiljaisuuden neuvosto ja kuvitelmien neuvosto. Olen pahoillani, mutta en ole nähnyt yhtään konkreettista toimenpidettä. Kyllä, viisi miljardia euroa, mutta mitä se on? Se on 0,04 prosenttia tämän unionin bruttokansantuotteesta. Laajakaistaan investoiminen on hienoa, mutta älkää sanoko minulle, että sillä olisi mitään todellista vaikutusta nyt kokemamme työpaikkojen vapaan pudotuksen lopettamiseen.

Ette ole ymmärtäneet, että tämä kriisi on hyvin syvä, vakava taantuma. Liike-elämä vaati, työntekijät vaativat, me vaadimme: tehkää enemmän! IMF ehdotti, että investoitte kaksi prosenttia Bkt:stä tänä ja ensi vuonna. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, te sanoitte, että meillä menee hyvin; investoimme 3,3 prosenttia. Niin te sanoitte kaksi viikkoa sitten, mutta nyt se on kasvanut neljään prosenttiin. Kysyn itseltäni: miten niin? No, laskeminen on yksinkertaista. Työttömyys kasvaa: kun työttömyysetuuksien kustannukset kasvavat, finanssipoliittiset elvytystoimet kasvavat. Luulenpa, että kun työttömien määrä Euroopassa on 25 miljoonaa, te seisotte täällä ylpeänä ja sanotte, että elvytyksemme on nyt viisi prosenttia BKT:stä. Olkaa kiltti, emme voi toimia näin. Te ette voi toimia näin. Me tarvitsemme todellisia investointeja.

Arvoisa puheenjohtaja Barroso, Paul Krugman on sanonut, että Eurooppa tarjoaa todellisina elvytystoimina alle puolet siitä, mitä yhdysvaltalaiset tekevät. Voinko vedota teihin: aina kun työttömyys kasvaa, olkaa hyvä, älkääkä kertoko ihmisille, että teette enemmän, koska jäsenvaltiot maksavat enemmän työttömyysetuuksia. Teidän on kerrottava ihmisille, että olette sitoutunut uuteen elvytyssuunnitelmaan. Kiitän teitä siitä, mitä sanoitte tänään, kun toivoitte, että tämä toukokuun 7. päivän työllisyysneuvosto voisi olla todellinen työllisyysneuvosto. Olemme puolellamme ja tuemme teitä sen saavuttamisessa.

Meidän pitäisi katsoa Ranskan presidenttiin Sarkozyyn ja muistaa, että ylimääräisten huippukokousten lukumäärälle ei ollut rajoja, kun Ranskan oli puheenjohtajavaltio. Nyt ehdotetaan, että toukokuun 7. päivän huippukokous pienennetään troikaksi.

Tämä työttömyyskriisi ei katoa, koska kieltäydymme pitämästä enemmän kokouksia. Se on edelleen täällä. Siksi vetoan teihin: meillä on elvytyssuunnitelma, se on hyvin dokumentoitu. Tiedän, että komission puheenjohtaja tietää sen, ja olen varma, että kun istumme alas yhdessä, voimme tehdä enemmän kuin olemme tähän mennessä tehneet. Tässä on kyse Euroopan unionin talouteen, valuuttaan ja yhteiskuntaan liittyvien ponnistelujen kohtalosta.

Joten, vielä kerran: arvoisa komission puheenjohtaja, pidetään vakava, laajapohjainen, hyvin suunniteltu työllisyyshuippukokous 7. toukokuuta. Jos voitte tehdä sen, olemme puolellanne.

(Suosionosoituksia)

  Silvana Koch-Mehrin (ALDE). − (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan unioni on osoittautunut onnenpotkuksi rahoitus- ja talouskriisissä ja puheenjohtajavaltio Tšekki on myös tehnyt hyvää työtä tähän mennessä.

Maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin laajuus ja syvemmät syyt osoittavat, että rahoitusmarkkinoiden maailmanlaajuista makrotaloudellista hallintoa ja siihen sovellettavia säännöksiä on tarkistettava – kansallisella tasolla, EU:ssa ja maailmanlaajuisesti. Valvontalainsäädäntöä on tarkistettava ja kriisinhallinnan varotoimenpiteitä parannettava. Rahoitusalalla sovellettavan lainsäädännön pitäisi pikemmin lieventää kuin pahentaa suhdanteita. Enemmän sääntelyä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita parempaa sääntelyä; me tarvitsemme oikeaa sääntelyä.

Kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden järkyttävä kriisi ja sen aiheuttamat muutokset ovat haaste liberaalille talousjärjestykselle. Hallitusten virheelliset päätökset talous- ja rahoituspolitiikassa ja hallitusten riittämätön rahoitusvalvonta ja monien pankkien näkyvä romahdus ovat syy kehotukselle uudistetusta rahoitusjärjestelmästä, ei uudesta talousjärjestelmästä. Euroopan keskuspankin riippumattomuus ja sen lähestymistapa valuuttavakauteen ovat oikein, ja ne ovat osoittaneet arvonsa.

Meillä on myös todisteita siitä, miten tärkeät yhteismarkkinat ovat Euroopan vauraudelle ja vakaudelle. Sisämarkkinoilla on keskeinen asema taantuman lyhentämisessä ja lieventämisessä Euroopassa. Jäsenvaltioiden on ryhdyttävä nopeisiin, kohdennettuihin ja väliaikaisiin toimenpiteisiin tukeakseen reaalitaloutta, koska tiedämme, että EU voi luoda vaurautta, jos se jatkaa sisämarkkinoidensa kehittämistä, mutta ei, jos se jakaa tukia.

Euroopan unionin on siksi jatkettava johdonmukaista työtä saattaakseen sisämarkkinat päätökseen ja tarjotakseen toimivat kilpailuedellytykset. On kuitenkin myös selvää, että koetta ei ole vielä läpäisty. Euroopan unionin on pidettävä tiukasti kiinni periaatteistaan. Vanhentuneeseen ajatteluun, protektionismiin, markkinoiden eristämiseen tai kilpailuun tuista ei saa enää vajota. Puheenjohtajavaltio Tšekki puolustaa tätä, ja toivon, että voimme luottaa siihen edelleen.

  Inese Vaidere (UEN). − (LV) Hyvät kollegat, haluaisin kiittää puheenjohtajavaltio Tšekkiä siitä, että sen johdolla neuvosto on ottanut merkittävän askelen kohti todellisten ongelmien ymmärtämistä sekä niiden ratkaisua. Haluaisin korostaa muutamaa aluetta, joilla työtä on jatkettava. Ensinnäkin työpaikkojen luominen ja säilyttäminen, missä ei keskitytä niinkään sosiaalitukea koskeviin kysymyksiin, vaan pääasiassa investointeihin infrastruktuuriin ja liike-elämän elpymiseen, jotta näitä työpaikkoja voidaan luoda. Toiseksi, pankit ovat vastaanottaneet avokätistä rahoitustukea palauttaakseen rahoitusjärjestelmän vakauden, mutta ne eivät kiirehdi toimenpiteisiin ryhtymistä lainausalalla. Tässä tarvitaan sekä EU:n suuntaviivoja että kansallisten hallitusten ennakoivia toimenpiteitä, jotta pankit saadaan tietoisiksi velvoitteistaan ja jotta voidaan varmistaa, että ne aloittavat uudelleen lainaamisen sekä yrityksille että yksityishenkilöille. Kolmanneksi, rakennerahastot ovat itse asiassa liikeyritysten ainoa varojen lähde, joiden avulla liiketoiminta voi elpyä, ja toisaalta meidän on lisättävä sekä niiden saatavuutta että toiminnan alaa ja toisaalta vähennettävä hallinnollisia esteitä ja lisättävä varojen saamiseen osoitettua aikaa. Kiitos huomiostanne.

  Ian Hudghton (Verts/ALE). − (EN) Arvoisa puhemies, Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri Gordon Brown haluaa meidän uskovan, että hän on yhtäkkiä ylpeä Euroopan unionin yhtenäisyydestä ja että EU:n jäsenvaltiot ovat vahvempia yhdessä ja turvatumpia yhdessä. Hän sanoo nyt, että pankkien sääntelyä on tiukennettava, veroparatiiseihin hyökättävä ja IMF uudistettava.

Pääministeri Brown ei ole nyt yhtään uskottava. Hänen oma historiansa Yhdistyneen kuningaskunnan talouden hallinnoinnissa on pelkkää laiminlyöntiä ja katastrofia. Hän on nykyisen talouskriisin arkkitehti, ei maailman vapahtaja. Hän kannatti kevyttä sääntelyä, joka on suora syy pankkialan ongelmiin.

Taantuman vaikutus tuntuu tietysti koko maailmassa. Valtuutettu Skotlannin hallitus tekee kaiken minkä rajatun toimivaltansa rajoissa voi välttääkseen sen pahimmat vaikutukset helpottamalla yritysten verotaakkaa tasohelpotuksilla, nopeuttamalla investointeja infrastruktuurihankkeisiin ja tekemällä koulutuksesta ja taitojen kehittämistä koskevista ohjelmista ensisijaisia auttaakseen ihmisiä löytämään työtä.

Skotlannilla on paljon energiavaroja ja valtavat mahdollisuudet kehittää merituuli-, aalto- ja vuorovesienergian kaltaisia uusiutuvia energialähteitä. EU:n tuki puhtaan energian tuottamisen ja jakelun kehittämiselle ei auta vain Skotlannin taloutta vaan hyödyttää myös muita eurooppalaisia edistäessään energiavarmuutta ja ilmastonmuutoksen lieventämistä. Toivon todella, että ei kestä kauan ennen kuin Skotlannilla voi olla vielä aktiivisempi ja rakentavampi asema maailmassa tavallisena, itsenäisenä Euroopan unionin jäsenvaltiona.

  Gabriele Zimmer (GUE/NGL). − (DE) Arvoisa puhemies, minusta on yllättävää, että neuvoston puheenjohtaja, joka hävisi eilen parlamentissaan luottamuslauseäänestyksen, suhtautuu niin ankarasti aiempaan epäonnistuneeseen politiikkaan. Hän sanoo, että historia on osoittanut Yhdysvaltojen valitseman tien vääräksi. Hän tarkoittaa selvästi, että kriisin aikana ei pitäisi luottaa sosiaalisiin elvytystoimiin, ja hän on todennut julkisesti, että AIG-yhtiön johtajia ei pitäisi painostaa maksamaan takaisin bonuksiaan. Hän on kuitenkin myös todennut julkisesti, että vastuu rahoituskriisistä, talouskriisistä, voidaan rajata Yhdysvaltojen aiempaan toimintaan ja että hänen ei tarvitse ryhtyä arvostelemaan itseään ja kysyä, edistikö EU:n kaupallistamisen ja kilpailupaineen ja rajattoman globalisaation strategia itse sitä.

Minun mielestäni tämä käy selväksi huippukokouksen päätelmien asiaankuuluvista kohdista, joissa todetaan, että uudistettu Lissabonin strategia ja parhaillaan sovellettavat yhdennetyt suuntaviivat ohjaavat tämänhetkisessä kriisissä edelleen tehokkaasti kestävän kasvun ja työllisyyden edistämistä. Viiteasiakirjassa sitten todetaan kuitenkin myös hyvin selvästi, että tietysti on myös oltava yhteys kestävää julkista taloutta koskevan lähestymistavan ja, tässä tapauksessa, jatkuvien eläkeuudistusten välillä. Tämä on minusta yllättävää. Siten on päätelty, että jatkuvat eläkeuudistukset liittyvät eläkejärjestelmän jatkuvaan yksityistämiseen ja siihen, että pääoman kattaman osuus iäkkäistä kasvaa.

Tämä vahvistaa jälleen kahta nykyisen rahoitus- ja talouskriisin ratkaisevaa syytä, eli riippuvuutta rahoitusmarkkinoista, huolimatta siitä, että rahoitusmarkkinoiden myllerrys käynnisti kriisin, ja erityisesti yhteiskunnallisten jakojen jatkuvaa terävöitymistä. Kuitenkin juuri maksuvalmiin pääoman räjähdys johti tähän sosiaaliseen jakoon, jakoon tulonjaon mukaan. Tähän pitäisi soveltaa korjauksia. Siksi en pysty ymmärtämään, miksi komissio ja neuvosto eivät hyväksyneet vastaavia korjauksia huippukokouskeskustelujensa aikana.

Jos puhutaan Lissabonin strategiasta, on myös viitattava komission valkoiseen kirjaan rahoituspalvelupolitiikasta 2005−2010, jossa luotetaan Euroopan rahoituspalvelumarkkinoiden yhdentymiseen maailmanlaajuisiin rahoituspalvelumarkkinoihin, ja Nizzan sopimuksen ja Lissabonin sopimuksen vastaaviin artikloihin, joissa toisaalta kielletään kaikki pääoman virtaamisen rajoittamisen muodot ja toisaalta painostetaan rahoituslaitoksia ottamaan käyttöön esteetön rahoituspalvelujen virta. Tämä on jatkuvasti ristiriidassa kaikkien kriisin syiden torjuntamuotojen kanssa.

  Johannes Blokland (IND/DEM). − (NL) Arvoisa puhemies, Lissabonin strategialla takaamme, että EU pystyy edelleen kilpailemaan muun maailman kanssa taloudellisesti. Se on tietysti mahdollista vain, jos kaikki todella osallistuvat ja jos takaamme hyvän elinympäristön, myös kehitysmaissa.

Viime viikon EU:n huippukokouksessa aikaansaatu sopimus ei ole tarpeeksi vahva saamaan aikaan uutta, kestävää taloutta. Talouskriisi, ilmastokriisi ja energiakriisi edellyttävät uutta lähestymistapaa, ja tuo lähestymistapa edellyttää tarvittavia investointeja. Euroopan unionin on otettava siinä suhteessa johtava asema. Olimme odottaneet sopimusta, joka perustuu Balin ja Poznánin ilmastosopimuksiin. On huolestuttavaa, että sellaista sopimusta ei saatu EU:n huippukokouksessa aikaan ympäristö- ja valtiovarainministerien venyneiden keskustelujen jälkeen. Missä on EU:n johtajuus, kun kyse on konkreettisesta rahoituksesta? Ilmastosuunnitelmien rahoituksen potkiminen piiloon kehitysmaihin on vakavaa ilmastosopimusten heikentämistä. Tällaista johtajuutta ei kaivata Kööpenhaminan lähestyessä.

  Andreas Mölzer (NI). − (DE) Arvoisa puhemies, suuri eurooppalainen näkemys on valitettavasti kuurouttanut ja sokeuttanut Brysselin monille EU:n ei-toivotuille kehitysvaiheille. Kriisin kehittyessä kansalaiset maksavat nyt hinnan siitä; viime vuosina toteutetuista uusliberaaleista käännöksistä tai kaikkea muuta kuin vakaista itälaajentumisen valmisteluista, joiden panttivankeja he nyt näyttävät olevan. Eikä edes Turkin liittyminen, joka on selvästi jo päätetty asia, tuo vaadittua energiavarmuutta; päinvastoin se tuo vain poliittista epävakautta, islamismia ja miljardien aukkoja rahoitukseemme.

EU:n on tulevassa G20-rahoitushuippukokouksessa vapautettava itsensä vasallin roolista, jota se on tähän esittänyt Yhdysvaltojen politiikassa ja pantava täytäntöön tiukat säännöt ja ankara valvonta. Washingtonin pitkäaikainen kieltäytyminen osallistumasta minkäänlaiseen räjähdysherkän rahoitusasiakirjan sääntelyyn oli kulmakivenä nykyiselle rahoitusongelmalle.

Kriisin aikana on tehtävä leikkauksia. Säästömarginaali on riittävä, esimerkiksi EU:n virastojen valvomattomassa kasvussa. Kriisirahaston kasvattaminen voi olla vain ensimmäinen askel, tarvitsemme enemmän suunnitelmia, mikäli jokin maa menee vararikkoon, ja tarvitsemme suunnitelmia niitä valtavia sosiaalisia ongelmia varten, joita tulee yhtä varmasti kuin rukouksen lopuksi aamen.

  Werner Langen (PPE-DE). − (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluaisin onnitella puheenjohtajavaltio Tšekkiä. Huomattavista kotimaisista ongelmista huolimatta se on onnistunut edistämään EU:n asialistaa vuosikymmeniin pahimman talous- ja rahoituskriisin aikana. Näihin onnitteluihin liittyy pyyntö, että puheenjohtajavaltio Tšekki päättää toimikautensa yhtä hyvällä ja kohdennetulla tavalla kuin aiemmin.

Sosialidemokraattien ryhmän puheenjohtajaa kuunnellessani minusta tuntuu, että olen eri planeetalta. Hän ylistää Gordon Brownia, joka ennen pääministeriksi tuloaan oli valtiovarainministeri ja siten vastuussa Euroopan unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan rahoituspolitiikasta ja puite-edellytyksistä. Täällä on sanottu monta kertaa, että vain Yhdistyneen kuningaskunnan asenteen muutoksen avulla voimme ottaa käyttöön tarvittavat sääntelytoimenpiteet. Miten joku, joka on estänyt sitä vuosikymmenen, voi tänään julistautua vapahtajaksemme? En ymmärrä sitä.

Tšekin pääministerin Yhdysvaltojen rahavarannon lisäämispolitiikkaa koskeva arvostelu on oikeutettua kaikista näkökulmista. Näitä ongelmia ei voida ratkaista kriisin todella aiheuttaneilla keinoilla, nimittäin rahavarannon liiallisella lisäämisellä ja liiallisella velaksi elämisellä. Velaksi eläminen on ongelma.

Ensisijainen painopisteala on siksi saada rahoitusmarkkinoiden kriisi valvontaan, muuttaa maailmanlaajuista epätasapainoa, käsitellä ilmastonsuojelun ja köyhyyden torjunnan osalta meille koituvia tehtäviä yhdessä ja panna maailmassa täytäntöön uusi sosiaaliseen markkinatalouteen perustuva moraali. Jos onnistumme tekemään tämän tässä kriisissä, puheenjohtajavaltio Tšekki on silloin vastannut kaikkiin odotuksiimme täysimääräisesti huolimatta siitä, mitä Lissabonin sopimuksen ja Tšekin tasavallan sisäisen tilanteen kanssa tapahtuu.

  Libor Rouček (PSE). − (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, Mirek Topolánek, aloitti puheenvuoronsa tänään Euroopan parlamentissa hyökkäämällä sosialidemokratiaa vastaan. Haluaisin kertoa, miten tyypillistä ja luonteenomaista se on tälle hallitukselle. Sen sijaan, että pääministeri Topolánek pyrkisi sopimuksiin, yhteistyöhön ja kompromisseihin EU:n johtoa koskevissa asioissa, hän on pyrkinyt ja pyrkii edelleen epäsopuun ja konflikteihin. Nämä piirteet ja kyvyttömyys yhteistyöhön ovat todellinen syy hänen hallituksensa kaatumiseen. Haluaisin muistuttaa teitä siitä, että oppositio ei kaatanut hallitusta; sen tekivät parlamentin jäsenet hallituksen omasta puolueesta ja sen liittolaispuolueesta, vihreästä puolueesta.

En kuitenkaan halua keskittyä Tšekin sisäpolitiikkaan. Haluaisin vain muistuttaa Tšekin tasavaltaa sen velvollisuuksista unionia ja EU:n kansalaisia kohtaan puheenjohtajavaltiona. Meillä on edessämme monia tehtäviä. Talous- ja rahoituskriisi on tietysti jo mainittu. EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokous järjestetään Prahassa. Meillä on ihanteellinen historiallinen tilaisuus tehdä yhdysvaltalaisten kumppaneidemme kanssa yhteistyötä kaikissa asioissa tämän päivän globaalistuneessa maailmassa, taloudesta ja ympäristöstä Lähi-idän, Afganistanin ja muiden konfliktien ratkaisuun.

Lopuksi haluaisin kommentoida jälleen kerran Lissabonin sopimusta. Tšekin sosialidemokraatit ovat aina tukeneet EU:n perustuslakia ja he ovat aina tukeneet Lissabonin sopimuksen ratifiointia. Näin oli Tšekin parlamentissa ja näin tulee olemaan Tšekin senaatissa, kun äänestys järjestetään. Uskon lujasti, että Kansandemokraattinen puolue on edelleen, missä tahansa tilanteessa se on, yhtä rakentava ja yhtä EU:ta kannattava ja että se kannattaa tätä asiakirjaa.

  Margarita Starkevičiūtė (ALDE). − (LT) Aina kun keskustelemme yhä uudesta valtion- ja hallitusten päämiesten huippukokouksesta talousongelmien ratkaisemiseksi, tunnustamme, että saavutetut tulokset ovat hyviä, mutta valitettavasti olemme tapahtumia jäljessä ja näiden päätösten täytäntöönpanomekanismi on epäselvä.

Mitä meidän on tehtävä välttääksemme näitä ongelmia?

Ensinnäkin maiden on arvioitava yhdentymisen vaikutus niiden omaan kansalliseen talouspolitiikkaan. Nyt päätöksiä tehdään usein menneen historian perusteella, miten käyttäydyimme kriisitilanteissa. Valitettavasti me elämme yhdentyneessä Euroopan unionissa, jossa on yhteiset markkinat, ja useimmiten millään noilla päätöksillä ei ole sitä vaikutusta kuin niillä aiemmin oli.

Toiseksi, on luotava jonkinlaiset institutionaaliset puitteet päätösten täytäntöönpanomekanismia varten. Odotetaanko, kunnes Lissabonin sopimus ratifioidaan? Ihmisten elämä ei odota, meidän on tehtävä päätökset tänään. On ilmiselvää, että euroalueeseen kuuluvien ja sen ulkopuolella olevien maiden välillä on oltava enemmän koordinointia. Miten se saadaan aikaan? Mielestäni tiiviimmän yhteistyön mekanismi voisi perustua niin kutsuttuun valuuttakurssijärjestelmään tai englanniksi ERM II:een. Se auttaisi saamaan molemmat Euroopat, sekä uuden Euroopan että vanhan Euroopan, lähemmäksi toisiaan ja löytämään yhteisymmärryksen.

  Mirosław Mariusz Piotrowski (UEN). − (PL) Arvoisa puhemies, äskettäisen Eurooppa-neuvoston huippukokouksen aikana nostettiin esiin monia aiheita. Yksi niistä oli kysymys itäisestä kumppanuudesta ja kaasutoimitusten vaihtoehtoisista reiteistä. Näihin tavoitteisiin päätettiin tällä hetkellä osoittaa pieniä määriä, mutta epäilemättä se on askel oikeaan suuntaan. EU on kohdannut valtavan talouskriisin, ja sen on etsittävä siitä tehokkaita ulospääsyteitä. Emme saa kuitenkaan luopua ohjaavasta yhteenkuuluvuuden periaatteestamme. Meidän pitäisi olla erityisen ymmärtäväisiä uusien jäsenvaltioiden ongelmien osalta.

Vaikka huippukokouksessa keskusteltiin ilmastonmuutokseen liittyvistä asioista, käytännössä voidaan nähdä, että meihin iskenyt kriisi on jättämässä paitsioon tuon erittäin kalliin näennäistieteellisen hankkeen. Sitä varten tarkoitetut varat pitäisi osoittaa kriisin vaikutusten tehokkaaseen, yhtenäiseen torjuntaan. Tšekin tasavallan sisäisen tilanteen ei pitäisi millään tavalla häiritä sitä.

  Rebecca Harms (Verts/ALE). − (DE) Arvoisa puhemies, ilahduin nähdessäni ministeri Vondran täällä täysistunnossa tänä aamuna ja ilahduin puheenjohtajavaltion viestistä, että se jatkaa työtään. Mielestäni tekisimme EU:lle karhunpalveluksen, erityisesti näinä kriisin aikoina, jos emme kaikki tekisi yhteistyötä ja auttaisi puheenjohtajavaltio Tšekkiä toimimaan. Sen mukaan, mitä olen Tšekin tasavallasta kuullut, hallitus pysyy virassa ja peräsimessä, koska eilen yhteen liittoutunut ryhmä ei ole riittävä uuden hallituksen tueksi. Uskon, että kriisissä tällainen vakaus, jolla tarkoitan solidaarisuutta puheenjohtajavaltio Tšekille, on korvaamatonta. Kehotan myös monia länsieurooppalaisia, kuten ranskalaisia, hillitsemään kaunaansa itää kohti, koska Ranskassa järjestetystä kansanäänestyksestä EU:n kriisi todella alkoi.

Haluaisin nähdä rohkeampaa johtajuutta ilmastokysymyksen osalta ja osallisuutta siihen, mitä nyt tarvitaan. Meidän on uskallettava yrittää jotakin uutta, jos aiomme edetä tässä kriisissä. Kunnioitettu ystäväni oli oikeassa; elämme velaksi. Elämme kuitenkin velaksi myös ympäristön ja ilmaston osalta. Olemme tuhlanneet resursseja loputtomasti. Emme hoida taloutta kestävästi. YK, Ban Ki-Moon, Maailmanpankki, kaikki kertovat meille, että se mitä nyt tapahtuu Kiinassa, mitä tapahtuu Etelä-Koreassa, joissa yli puolet kansallisesta lyhyen aikavälin talousohjelmasta on omistettu ilmastonsuojeluun ja kestävään kehitykseen, on oikein ja siinä on tulevaisuus. Eurooppa-neuvosto ei valitettavasti ole tällä hetkellä saanut kerätyksi yhtä paljon rohkeutta. En valitettavasti usko, että Tšekin tasavalta on ainoa syntipukki.

  Puhemies. − (DE) Kiitos, arvoisa Rebecca Harms. Te olette aivan oikeassa. Olemme kaikki syntisiä – jotkut enemmän kuin toiset.

  Mary Lou McDonald (GUE/NGL). − (EN) Arvoisa puhemies, keskellä tätä talouskriisiä, kriisiä, joka syntyi ja kehittyi jäsenvaltioiden ja EU:n tason epäonnistuneesta politiikasta, työpaikkojen suojelun ja uuden työllisyyden luomisen on oltava ehdoton painopisteala. Työpaikkojen vuoto on pysäytettävä. Tämä edellyttää ennakoivaa toimintaa jäsenvaltioiden hallituksilta.

Vapaiden markkinoiden teologia ei saa estää oikeuden tekemistä työntekijöille. Rahoitusmarkkinoiden kevyt sääntely oli aina tie huijaukseen ja korruptioon. Julkisten palvelujen pakkomielteinen sääntelyn purkaminen ja yksityistäminen päättyy samoin kyyneliin.

Onko siis yleinen hokema, että meidän on opittava tästä kriisistä, aito? Siinäpä kysymys. Jos se on, sitten EU:n politiikan ja todellakin EU:n perustamissopimusten perustavanlaatuinen muutos on nyt kiistämätön, ja sen pitäisi olla EU:n neuvoston keskustelujen aiheena. Lissabonin sopimus on vanhaa kauraa. Se on epäonnistuneen politiikan peruskirja. Tarvitsemme uuden sopimuksen uudelle ajalle.

  Paul Marie Coûteaux (IND/DEM). − (FR) Arvoisa puhemies, viimeisimmän neuvoston kokouksen puheenjohtajan päätelmät ovat huvittavaa luettavaa. Ne muistuttavat kaikkien marssivien armeijoiden voitonjulistuksia. Tällaisissa julistuksissa on säälittävä sävynsä jopa siihen asti, että niissä vakuutetaan toistuvasti, että kun kriisi loppuu, EU rakentaa vahvemman talouden tulevaisuutta varten, ja toistetaan vakuutuksia Lissabonin strategiasta, vaikka itse asiassa se on täysin raiteiltaan.

Siitä seuraa, että kun he, kaikenlaiset eurokraatit, eurofiilit ja äärieurooppalaiset, sulkeutuvat lasitorneihinsa, heillä ei lopulta ole mitään tuntumaa asioihin. Kaikki tietävät aivan mainiosti, että euroalue joutui ensimmäisenä taantumaan, koska sen kasvuvauhti oli hitain maailmassa kahdeksaan vuoteen. Sillä oli kuitenkin myös suurimmat vaikeudet kilpailukyvyn ja työllisyystilanteen osalta. Ennen kaikkea, euroalue on huonoimmin valmistautunut reagoimaan, koska mailta yleisesti poistetaan kaikki luonnolliset puolustuskeinot.

Todellisuudessa ainoa hyvä asia tässä kriisissä on se, että se herättää taloudellisten odotusten ja antikansallisen propagandan uneen tuudittamat ihmiset. Vain jäsenvaltioilla on mihinkään kauaskantoiseen toimeen tarvittavat lainsäädännölliset välineet, ja niiden on poistettava EU:n ja euron kahleet, jos sellaista toimintaa halutaan saada aikaan. Ainakin Ranskan kansalle on käymässä koko ajan selvemmäksi, että ilman Ranskaa ei ole turvallisuutta, ilman Ranskan politiikkaa ei ole Ranskaa, eikä Ranskan politiikkaa ole ilman kansallista ja kansan itsenäisyyttä.

  Roberto Fiore (NI). − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, minusta näyttää, että tämän keskustelun keskipisteessä on edelleen opinkappale, jonka mukaan pankkien pitäisi olla talouden keskipisteessä ja että globalisaatioprosessin pitäisi myös olla taloudellisen tulevaisuutemme perusosa.

Tuo opinkappale on täysin väärä. Meidän pitäisi palata yhteiskuntamme perinteiseen näkemykseen yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta ja aidosta tuotannosta. Koska me kaikki syömme, menemme illalla nukkumaan ja käytämme vaatteita, meidän pitäisi keskittää toimemme ja ponnistelumme maatalouden edistämiseen, talojen rakentamiseen ja tuotantoon ja käsityöteollisuuteen.

Ilman tätä uutta näkemystä vajoamme loputtomiin kriiseihin, joissa pankkien koronkiskonnalla valvotaan edelleen ihmisiä ja joissa epäoikeudenmukaisuus on elämämme keskipiste.

  Jana Hybášková (PPE-DE). − (CS) Arvoisa puhemies, en edes tiedä, kenelle puhun, koska puheenjohtajavaltio Tšekki ei edes yritä osallistua. Onnitteluni huippukokouksen tuloksista. IMF:n varojen lisääminen, kriisirahaston kaksinkertaistaminen, itäinen kumppanuus, tuki strategiselle infrastruktuurille ja tuki Nabuccolle ovat kaikki puheenjohtajavaltio Tšekin "kolmen E:n" tavoitteen täyttämistä. On sääli, että Kööpenhaminan valmistelut ovat jäljessä ja että puheenjohtajavaltio Tšekki ei ole hyödyntänyt energia- ja ilmastopakettia koskevaa työtämme.

Emme kuitenkaan käsittele mitään niistä tänään. Teidän puheenjohtajuutenne, aivan kuten hallituksenne, edustaa kaksinaismoralistista politiikkaa. Euroopassa esiinnytte sympaattisina eurooppalaisina ja suurina yhdistäjinä, mutta kotona puhutte siitä, miten aiotte kävellä kaikkien yli ja puhutte Lissabonin sopimuksesta aivan kuin se olisi vain paperinpala. Te ette ole onnistuneet yhdistämään omaa hallitustanne. Vacláv Klausin valinta presidentiksi kuuluu myös kaksinaismoralistiseen politiikkaan. Miljoonien tšekkien ja määriläisten tavoite on lujittaa siteitämme Länsi-Eurooppaan, mikä auttaisi meitä selviämään pahimmista kriiseistä. Tätä tavoitetta ei voida saavuttaa ratifioimatta Lissabonin sopimusta. Sopimus on nyt vakavan uhan alla, ja se on osittain teidän vastuullanne. Jos jatkatte hallinnoimista missään muodossa, teidän pitäisi antaa selkeä kanta ratifioinnin puolesta. Tšekin tasavallassa on yhteiskunnallisia ja poliittisia eliittejä, jotka haluavat ratifiointia ja jotka ovat valmiita tukemaan ketä tahansa, joka saa sen läpi. Oma puolueeni, Euroopan demokraattinen puolue, tekee kaikkensa ratifioinnin puolesta.

Toinen vakava laiminlyönti on euro. Voitte osallistua G20-huippukokoukseen ja edustaa EU:ta huippukokouksessa. On tärkeää, että EU puolustaa sääntelytoimenpiteitään Yhdysvaltoja vastaan eikä vain alistu liiallisia elvytyspaketteja koskevaan politiikkaan, joka voi aiheuttaa hyperinflaation. On tärkeää saada Euroopan arvopaperikomissio ja säilyttää vakaussopimus. Tämä koskee kuitenkin myös meitä kotona, ja juuri teidän puolueenne on pitänyt meidät euroalueen ulkopuolelle monia vuosia.

Arvoisa pääministeri Topolánek, ehdotetut toimenpiteet ovat erinomaisia. Tällä hetkellä ne ovat vain ehdotuksia. Kuten kansleri Merkel sanoi, tärkeää on täytäntöönpano. Tarvitaan poliittista tahtoa ja yhtenäisyyttä, joiden avulla tästä on mahdollista tehdä todellisuutta. Puhuitte luottamuskriisistä. Se meillä nyt on. Saattakaa Lissabonin sopimus päätökseen, muuttakaa kantanne eurosta ja edistäkää rakenteellisten resurssien nopeaa alentamista. Muuten huomaatte, että on vaikeaa edustaa 60−70 prosenttia tšekeistä ja määreistä, jotka eivät halua toimia Euroopan kanssa epätasa-arvoisin ehdoin vaan jotka haluavat elää Euroopassa normaalisti.

  Jan Andersson (PSE). − (SV) Arvoisa puhemies, yksi asia koskee tällä hetkellä suurta osaa EU:n kansalaisista. Se on lisääntynyt työttömyys ja sen sisältämät laajemmat erot. Heidän on täytynyt olla äärimmäisen pettyneitä viimeisimmän huippukokouksen tuloksiin. Kyseisessä huippukokouksessa ei laadittu kerta kaikkiaan mitään strategiaa kasvavan työttömyyden käsittelemiseksi. He sanovat tehneensä jo kaiken, mitä on tehtävä. He sanovat myös, että huippukokous, joka olisi pitänyt järjestää toukokuun alussa, ei ole enää huippukokous. Nyt se on troikan kokous. Tämä on kansalaisille selkeä viesti siitä, että EU:n johtajat eivät pidä työllisyyttä ja työttömyyden torjuntaa painopistealana.

Euroopan parlamentti ei ole ollenkaan mukana – kuukausi ennen Euroopan parlamentin vaaleja. Puheenjohtaja Barroso on tänään kehottanut keskusteluihin, mutta neuvoston päätelmissä ei edes mainita Euroopan parlamenttia.

Haluaisin sanoa lyhyesti jotakin automaattisista vakauttajista. General Motors, Yhdysvallat ja Ruotsi on mainittu tämän päivän keskustelussa. On totta, että meillä Ruotsissa on parempi sosiaalivakuutusjärjestelmä, mutta korvaustasot ovat pudonneet 80 prosentista. Työttömiksi jäävät autoalan työntekijät saavat tällä hetkellä maksun, joka on noin 50−60 prosenttia heidän palkastaan. Se ei siis enää ole aivan niin ihanaa.

Lopuksi haluaisin sanoa muutaman sanan liikkuvuudesta. Liikkuvuus on EU:ssa tärkeää ja niin on myös protektionismin torjunta. Komission ja neuvoston on kuitenkin otettava vastuu ja varmistettava, että sama palkka samasta työstä pätee koko EU:ssa. Sitten voimme tehdä työtä myös lisääntyneen liikkuvuuden edistämiseksi ja protektionismin torjumiseksi.

  Sophia in 't Veld (ALDE). − (NL) Arvoisa puhemies, paljon on sanottu siitä, miten paljon rahaa meidän on itse asiassa varattava tämän talouskriisin torjumiseksi. Voisimme keskustella siitä monia tunteja. Mielestäni on myös välttämätöntä ottaa huomioon tulevat sukupolvet eikä jättää kaikkia ongelmia heidän selvitettäväkseen. Sen ohella kuitenkin kysymys siitä, mihin käytämme tuon rahan, on ehkä vielä tärkeämpi. Minua todella huolettaa, kun näen refleksinomaisen reaktion rahan heittämisestä jälleen kerran vanhoille teollisuudenaloille ja vanhoille tekniikoille ja yrityksen pönkittää sairaita aloja.

On myös hätkähdyttävää, että neuvoston päätelmissä talouskriisiä ja energiaa ja kestävyyttä koskevia osia käsitellään aivan kuin kahtena erillisenä kysymyksenä, kun aika itse asiassa on kypsä näiden kahden kysymyksen sitomiselle yhteen. En tahtoisi olla niin pessimistinen kuin Claude Turmes oli aiemmin, mutta nyt on todella aika investoida uusiin teknologioihin ja tietoon. On sietämätöntä, että autoteollisuuteen kaadetaan miljardeja, kun koulutuksessa on löydettävä säästöjä. Siinä olemme todella tehneet asiat väärin.

Toinen kohta on Itä-Euroopan maita ja yhteiseen valuuttaan kuulumattomia maita koskeva ratkaisu. Nämä maat on jollakin tavoin petetty mainitsemalla 50 miljardin euron määrä. Haluaisin tietää, harkitsevatko neuvosto ja komissio myös vaihtoehtoa nopeammasta liittymisestä euroalueeseen niille maille, jotka eivät vielä ole jäseniä, koska kyseisten maiden vakaus ja vahvuus ovat koko Euroopan etu.

Lopuksi, olen hyvin huolissani nationalistisesta kielenkäytöstä ja kaikkien kansallisten johtajien taipumuksesta nojata "meidän maamme ensin" -ratkaisuihin. Meidän kaikkien on suhtauduttava äärioikeiston nousuun vakavasti ja meidän kaikkien on varmistettava, että puutumme siihen ennen vaaleja.

  Seán Ó Neachtain (UEN). − (GA) Arvoisa puhemies, haluaisin ilmaista tukeni ja onnitteluni viime viikolla tavanneelle EU:n johtajien ryhmälle.

Irlannin osalta on nyt hyvin selkeää, että perusajatus on se, että haluamme Irlannissa saada tukea Euroopan unionilta. Taloutemme oli vahva, mutta se on heikentynyt, kuten kaikki taloudet tällä hetkellä koko maailmassa. Meille on selvää, että selviämme tästä kriisistä työskentelemällä yhdessä ja että suurin EU:n tällä hetkellä kohtaama haaste on yhteistyön tekeminen ja nykyisen talousyksikkömme vahvistaminen, jotta voimme tukea toinen toistamme – eikä ehdotettu unionin heikentäminen. On myös selvää, että Lissabonin sopimuksella säädettyjä perussääntöjä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Vanhan irlantilaisen sanonnan mukaan: "ilman yhtenäisyyttä ei ole vahvuutta".

  Jean-Luc Dehaene (PPE-DE). − (NL) Arvoisa puhemies, jokaisen Eurooppa-neuvoston huippukokouksen osalta voimme todella valittaa, että eurooppalainen ulottuvuus ei näy tarpeeksi vahvasti päätöksentekoprosessissa. Myös minä olin odottanut aidompaa eurooppalaista ulottuvuutta kriisiä koskevassa lähestymistavassa. Sen sanottuani on näinä aikoina kuitenkin tärkeämpää panna täytäntöön se, mitä olemme päättäneet, eikä jankuttaa täydentävistä suunnitelmista ja samalla onnistua unohtaa panna täytäntöön se, mitä olemme päättäneet. Siksi meidän, parlamentin yhdessä neuvoston ja komission kanssa, pitäisi mielestäni antaa etusija sille, että todella panemme täytäntöön sen, mitä olemme jo päättäneet. Tässä suhteessa tuen täysin komission lähestymistapaa.

Meidän on myös osoitettava, että kriisiä koskeva yleinen lähestymistapamme on todella yhtenäinen, ja toivon todella, että näin on, että sekä Kööpenhaminassa että G20-kokouksessa EU voi puhua tehokkaasti yhdellä äänellä. Jotta voimme puhua yhdellä äänellä, meidän on kuitenkin varmistettava, ettemme vaaranna saavutuksiamme sisäisesti, että sisämarkkinat todella pysyvät sisämarkkinoina ilman sisäistä protektionismia ja että vahvistamme yhteistä valuuttaa. Meidän on opittava menneistä ja lisättävä Euroopan keskuspankin rahoitusta sekä rahoituksen tarjoamista, jotta voimme todella toimia eurooppalaisen ulottuvuuden mukaisesti. Meidän on myös varmistettava, että laajentuminen todella tapahtuu ja että myös osoitamme yhteenkuuluvuutta uusille jäsenvaltioille näinä vaikeina aikoina. Siitä Euroopan unionissa on kyse. Yhteenkuuluvuuden vähemmän kehittyneiden maiden kanssa on myös oltava osa Euroopan unionin maailmanlaajuista lähestymistapaa.

Päätän puheenvuoroni muutamalla sanalla Lissabonin sopimuksesta. Meidän, parlamentin, on ilmoitettava kantamme selkeästi. Meidän on tiedettävä varmasti, mitä tapahtuu heti Euroopan parlamentin vaalien jälkeen. Se kuitenkin edellyttää, että parlamentti todella hyväksyy yhteisen kannan, ja siksi en voikaan oikein ymmärtää puhemiehistön näkemystä, että meidän ei tarvitse keskustella parlamentin kantoja koskevista mietinnöistä. Kehotan, että tarkastelemme tätä uudelleen, jotta voisimme neuvotella neuvoston kanssa parlamentin ottaman kannan perusteella.

  Riitta Myller (PSE). – (FI) Arvoisa puhemies, Euroopan energiavarmuutta kyetään parhaiten parantamaan lisäämällä energiatehokkuutta ja uusiutuvia energiavaroja. Näitä investointeja on tehtävä kaikissa jäsenvaltioissa, ja investoinnit on aloitettava välittömästi, muuten me emme yllä itse hyväksymämme ilmastopaketin tavoitteisiin.

Kyseiset investoinnit sopivat myös erityisen hyvin tähän aikaan. Energiatehokkuuteen ja uusiutuviin energioihin investoimalla luodaan - kuten täällä on jo useamman kerran sanottu - uusia kestäviä työpaikkoja, mutta siten luodaan myös pohja vähähiiliselle taloudelle.

Nyt tarvitaan todellisia tekoja. Huippukokous ei valitettavasti kyennyt vakuuttamaan tässä asiassa. Kaiken kaikkiaan talouskriisin kaikkien lääkkeiden on tähdättävä siihen, ettei maapallo lämpene yli kriittisen rajan. Tämän on oltava myös G20-maiden kokouksen tulos. Kun Euroopasta puhutaan yhdellä äänellä, Yhdysvallat tulee silloin myös mukaan tähän tavoitteeseen.

  Olle Schmidt (ALDE). − (SV) Arvoisa puhemies, Berliinin muuri murtui miltei 20 vuotta sitten. Nykyisessä vaikeassa taloustilanteessa olemme jälleen kerran voineet huomata, että Eurooppaan rakennetaan uutta muuria, tällä kertaa taloudellista muuria. Sen ei saa antaa tapahtua!

Vaikka vaikeuksissa olevien maiden avuksi onkin osoitettu ylimääräisiä varoja, EU:n johtajien sitoutumisen taso näyttää olevan monenlaista. On huolestuttavaa, että Renault on siirtämässä tuotantoaan Sloveniasta Ranskaan. Emme saa antaa protektionismin haamun saada jälleen kerran aikaan hävitystä. Sen hinta, että epäonnistumme jälleen pitämään Euroopan koossa, on aivan liian korkea. Historia rankaisee niitä, jotka laiminlyövät velvollisuutensa. Siksi oli hyvä kuulla eilen Gordon Brownin selkeä viesti, kun hän julisti "me emme lähde!". Saman on koskettava presidentti Sarkozya.

Jacques de Larosièren työryhmän tekemien ehdotusten pitäminen myönteisinä on kaikin tavoin aiheellista. Se on tasapainoinen ehdotus, joka tarkoittaa, että EU välttää ylisääntelyä mutta että rahoitusmarkkinoiden valvontaa vahvistetaan huomattavasti. Euroopan keskuspankilla on vieläkin tärkeämpi asema. Kansallisille valvontaviranomaisille annetaan myös paremmat mahdollisuudet koordinoida itseään ja vaihtaa tietoja. Politiikan on oltava asianmukaista myös kriisin aikoina. Vaikeina aikoina vastauksemme ei saa olla sellaisten asetusten esittäminen, jotka estävät pikemmin kuin auttavat.

  Charles Tannock (PPE-DE). − (EN) Arvoisa puhemies, neuvoston julkilausuma itäisestä kumppanuudesta on hyvin myönteinen. Euroopan naapuruuspolitiikan itäisen ulottuvuuden esittelijänä tuen tiiviimpiä suhteita kuuden idässä sijaitsevan maan kanssa. Ilmoitus 600 miljoonasta eurosta itäiselle kumppanuudelle on erinomainen, ja pidän myönteisenä ehdotettua Euroopan naapuruus- ja kumppanivälinettä, jota käytetään parantamaan EU:n energiavarmuutta öljyn ja kaasun parempien varastointilaitosten avulla ja rakentamalla uusia putkia.

Neuvosto myös aivan oikein tukee juuri perustettua Euronest-edustajakokousta, joka kannustaa Vuoristo-Karabahin ja Transnistrian kiistojen kaltaisten jäätyneiden konfliktien ratkaisuun. Itäistä kumppanuutta ei saa kuitenkaan käyttää estämään niiden maiden EU:n jäsenyyteen liittyviä toiveita, joilla selvästi on oikeus kyseisen aseman hakemiseen, nimittäin Ukrainan ja Moldovan.

Neuvosto on myös aivan oikein päättänyt kaksinkertaistaa tukipaketin itäisen Euroopan euroalueeseen kuulumattomille taloudellisissa vaikeuksissa oleville maille, 25 miljardista eurosta 50 miljardiin euroon. Tällä toimenpiteellä autetaan vakauttamaan Unkarin ja Latvian kaltaisia maita. Emme saa kuitenkaan unohtaa myöskään Ukrainaa, joka kärsii ankarasta taloudellisesta myllerryksestä. Ukrainan pankkialan romahtamisella voisi olla katastrofaaliset jatkoseuraukset muissa itäisen Euroopan maissa ja myös Italiassa ja Itävallassa, joiden pankit ovat alttiimpia Ukrainan markkinoille.

Lopuksi, vaikka hyväksynkin täysin Turkin ja Venäjän oikeuden olla tarkkailijana Euronestissä, kummankaan maan ei pitäisi käyttää tätä asemaa omia ulkopoliittisia etujaan varten. Euronestin jäsenet ovat itsenäisiä valtioita, joilla on oikeus päättää omista euroatlanttisista pyrkimyksistään. Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin väite, että itäinen kumppanuus on EU:n keino laajentaa vaikutuspiiriään ulkomaille, on järjetön. Sellainen kielenkäyttö kuuluu kylmän sodan aikaiseen voimapolitiikkaan, ei nykyaikaiseen diplomatiaan. Jos joku tässä etsii vaikutuspiiriä, se on Venäjä, kuten voidaan huomata viime kesän sodasta Georgiaa vastaan ja Kremlin ajoittain harjoittamasta poliittisesta epävakauttamisesta Ukrainan ja Baltian maiden kaltaisissa maissa.

  Proinsias De Rossa (PSE). − (EN) Arvoisa puhemies, onnitteluni sangen vaikean nimeni ääntämisestä!

Konservatiivit ovat täällä ja jäsenvaltioissa kuin tuhmia lapsia. Tömisteltyään vuosia jalkojaan, vaatien pankkien sääntelyn purkamista ja varjopankkeja, he ovat nyt valmiita nielemään vahvan sääntelyn – mutta vain, jos teeskentelemme, että se oli koko ajan heidän ajatuksensa. He ovat kuitenkin lapsellisesti vaatimassa työpaikan sääntelyn purkamista, joustavuutta – mikä tarkoittaa suojan puuttumista, turvan puuttumista ja sosiaalipalvelujen leikkauksia. Se, ystäväni, johtaa hallitsemattoman metsäpalon lietsomiseen.

Puheenjohtaja Topolánek valitsi Ruotsin Yhdysvaltojen vertailukohteeksi. Miksi ei Tšekin tasavaltaa? Miksi ei Irlantia? Yksinkertaisesti siksi, että Irlannin hallitus on tuhoamassa terveyspalvelut, opetuksen, lastenhoidon ja koulutuksen. Se syventää turvattomuuden tunnetta Irlannissa, luo enemmän työttömyyttä – kun sen olisi pidettävä ihmiset työssä – eikä tee mitään auttaakseen pieniä yrityksiä selviytymään. Mielestäni Irlannin hallitus on vaihdettava ja Eurooppa-neuvoston asennetta on muutettava. Pidetään 7. toukokuuta työllisyyshuippukokous kaikille jäsenvaltioille.

  Marco Cappato (ALDE). − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, on kohtalonivaa, että tämä keskustelun vaihe käydään ilman neuvoston puheenjohtajaa, jonka olisi pitänyt olla kanssamme; pääministeri Topolánek ei ole täällä. Eilen meillä oli kuitenkin keskustelu EU:n strategiasta ja tulevaisuudesta G20-kokouksen osalta toisen puheenjohtajan kanssa, ja hänen piti päinvastoin pyytää kutsua ja hänelle se annettiin; ei ole selvää millä perusteella paitsi siitä ilmiselvästä syystä, että hänen kotimaallaan on tietty asema.

Miksi aloitan näillä ehkä epämiellyttävillä huomioilla? Koska Eurooppaa kohdannut talous- ja rahoituskriisi on myös institutionaalinen kriisi, mikä näkyy selkeästi siinä, että neuvoston puheenjohtajan on poistuttava keskustelun puolivälissä kotimaansa poliittisten ongelmien takia. Sama on nähtävissä talouskriisissä; eli vastaus on ollut vain kansallinen, EU:lta ei ole tullut vastausta, ei eurooppalaista vastausta, ei edes talousarvion osalta. On aivan mainiota mainita 400 miljardia euroa, mutta tiedämme, että melkein kaikki tämä raha otetaan kansallisista talousarvioista. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, mielestäni ette ole tehnyt viime vuosien aikana tarpeeksi saadaksenne hallitukset ja kansallisvaltiot tietoisiksi siitä, että on olemassa toinen Eurooppa, joka tekee enemmän kuin vain koordinoi valtioita; että unionilla itsellään on poliittinen tehtävä.

Koska puheenjohtaja Topolánek on puhunut itäisen kumppanuuden laajentamisesta kattamaan Valko-Venäjä, päätän puheenvuoroni mainitsemalla nimen Yana Paliakova, jonka Valko-Venäjän viranomaiset pakottivat tekemään itsemurhan, korostaakseni, että näissä kumppanuuksissa pitäisi olla enemmän kiinnostunut laista, demokratiasta ja vapaudesta eikä vain liiketoiminnasta pahimpien diktaattoreiden kanssa.

  Marian-Jean Marinescu (PPE-DE) . − (RO) Neuvoston laatimat päätelmät ovat johdonmukaisia jäsenvaltioiden kokeman kriisin kanssa.

Meidän on pidettävä erittäin myönteisenä tuloksena sopimusta energiahankkeista ja internetin laajakaistayhteyksistä. Sillä, että näihin hankkeisiin on sisällytetty Nabucco-kaasuputki ja jäsenvaltioiden väliset liitäntäverkot, kuten Romanian, Unkarin ja Bulgarian välillä, voidaan auttaa ehkäisemään tammikuussa 2009 puhjenneen kriisin toistuminen.

Kaspianmeren alueen energialähteiden käyttäminen ja Mustanmeren strategisen sijainnin mahdollisimman suuri hyödyntäminen ovat olennaisia edellytyksiä Euroopan unionin energiavarmuuden takaamiselle. Itäisen kumppanuuden osana kehitettyyn politiikkaan on ehdottomasti kuuluttava näiden alueiden mahdollisimman laaja hyödyntäminen Euroopan unionin eduksi.

Olin yllättynyt siitä, että Ecofin-neuvoston tekemissä suosituksissa ei otettu huomioon toimenpiteitä, joista Romanian uusi hallitus ilmoitti hallitusohjelmassaan ja joita se on alkanut panna täytäntöön hyväksymällä vuoden 2009 talousarvion.

Paikallisen itsehallinnon vahvistamiseen tähtäävä hajauttaminen ja varojen ohjaaminen infrastruktuurin tai energian kaltaisten painopistealojen investointiin työpaikkojen säilyttämiseksi tai luomiseksi ovat kaksi toimenpidettä, jotka Romanian hallitus on jo käynnistänyt. Kulujen vähentäminen talousarviovarojen jakamisella ja opetusjärjestelmän uudistuksen käynnistäminen ensisijaisena hankkeena ovat muita toimenpiteitä, jotka voidaan lisätä tähän.

Neuvoston talouden elvytyssuunnitelmaan sisältyvien ehdotusten täytäntöönpano, erityisesti varojen osoittamisen edistäminen osana eurooppalaisia ohjelmia, ja valtionavun hyväksyminen, erityisesti autoteollisuudessa, tarjoaisivat todellista tukea kriisin vaikutusten vähentämiseksi mahdollisimman vähäisiksi, ei vain Romaniassa, mutta myös hyvin monessa muussa Euroopan unionin jäsenvaltiossa.

  Adrian Severin (PSE). − (EN) Arvoisa puhemies, käsittelemämme kriisi ei ole kriisi järjestelmässä vaan järjestelmän kriisi; talousjärjestelmän kriisi sekä demokratian kriisi. Rahoitusluoton lisäksi myös sosiaalinen luotto on vähentynyt. Voimme jo nähdä eurooppalaisten kaupunkiemme kaduilla merkkejä, jotka varoittavat meitä sosiaalisen tason epäluottamuksesta ja levottomuudesta, jotka voisivat johtaa poliittiseen ja sosiaaliseen kuohuntaan.

Siksi Euroopan työllisyyssopimukseen johtava Euroopan unionin sosiaalinen huippukokous on pakollinen. Sosiaalisessa huippukokouksessa pitäisi muun muassa sopia, että työntekijöitä irtisanovien yritysten ei pitäisi jakaa osinkoja, että rajatylittävien yritysten pitää neuvotella kansallisten ammattiyhdistysten lisäksi eurooppalaisten ammattiyhdistysten kanssa, että liikeyrityksen kannattavuutta ei voi olla ilman sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

Tätä maailmanlaajuista kriisiä on pahentanut Euroopan yhdentymisen kriisi. Joidenkin jäsenvaltioiden talous perustuu emoyhtiöihin ja joidenkin tytäryhtiöihin. Ensiksi mainitut ovat euroalueen jäseniä, viimeksi mainitut eivät. Viimeksi mainittujen vakauttamisen ja yhdentämisen edistämistä koskevat ohjelmat ovat elintärkeitä ensiksi mainittujen selviytymiselle. Euroopan unioni ei voi selviytyä uusilla rajalinjoilla.

  Zbigniew Zaleski (PPE-DE). − (PL) Arvoisa puhemies, voimme puhua huippukokouksesta valikoivasti kahden aikaskaalan näkökulmasta. Pidempään aikaskaalaan kuuluvat strategiset toimenpiteet, joihin sisällytän itäisiä kumppaneitamme, myös Valko-Venäjää, koskevan kysymyksen. Mielestäni se on oikeutettua ja se on hyvä EU:lle, itäisille naapureillemme ja myös tuleville suhteille Venäjän kanssa. Taloudellinen tuki on olennaista, ja vaikka tämä saattaa saada kriisin aikana osakseen arvostelua, olen vakuuttunut, että itäisiin asioihin investoiminen kannattaa. Jos itäinen strategia onnistuu, EU osoittaa olevansa vakavasti otettava toimija politiikan maailmannäyttämöllä. En ajattele EU:ta järjestönä vaan pikemminkin sitä, että yhteisen toiminnan vaikutukset puhuvat sen puolesta, että Euroopan yhdentymisen jatkaminen on kannattavaa.

Toinen ulottuvuus rajoittuu nykyhetkeen ja siten kriisiin, jonka oireita ovat muun muassa työpaikkojen menetykset ja kansalaisten taloudellinen avuttomuus. Tähän ei ole yhtä patenttiratkaisua, mutta hallitusten ja EU:n laajaan strategiaan pitäisi kuulua pienten ja keskisuurten yritysten tarpeiden huomioon ottaminen. Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että kun kriisissä työntekijät menettävät vain työpaikkansa, vaikeuksissa olevat yrittäjät voivat menettää työpaikkansa, työntekijänsä ja koko yrityksensä. Pienten yritysten omistajat ovat joustavimpia, ja heille käy luultavasti parhaiten nykyisessä vaikeassa tilanteessa, ja koska he muodostavat suurimman osan Euroopan taloudellisesta voimasta, he voivat vaikuttaa koko talouteen.

Arvoisa puheenjohtaja Barroso, jos talouden kaatuminen muuttuu psykologiseksi romahdukseksi, olemme keskellä todellista kriisiä. Niin kauan kuin ihmisillä on motivaatiota ja halua tehdä jotakin, niin kauan on aina mahdollisuus, että asiat alkavat parantua, ja tällä alalla EU:n toimenpiteillä on hyvin merkittävä tehtävä, josta me olemme vastuussa. Toivon kaikille menestystä tässä asiassa.

  Edite Estrela (PSE). − (PT) Huippukokouksen vastaus ei ollut tarpeeksi kunnianhimoinen. Missä on luja sitoumus lopettaa veroparatiisit ja offshore-rahoituskeskukset? Missä on päätös parantaa pankinjohtajien palkkoja koskevaa moraalia? Arvoisa puheenjohtaja Barroso, on oikein sanoa, että rikkaiden on maksettava kriisistä, koska he aiheuttivat sen.

Työllisyyshuippukokous ei voi olla minihuippukokous, koska työllisyys ei ole miniongelma, se on suuri ongelma, joka vaikuttaa yksittäisiin ihmisiin ja perheisiin. Tällä tavalla ei ihmisten luottamusta palauteta.

Lopuksi, kuulin jonkun sanovan, että he eivät tarvitse sosialistisia ehdotuksia. Se on ylimielinen lausunto. Jos uusliberaalin opinkappaleen puolustajat olisivat kuunnelleet sosialidemokraattien varoituksia, emme olisi nyt sotkeentuneina tähän kriisiin. Oppivatko he koskaan? Jos he eivät ole ymmärtäneet tämän kriisin vakavuutta ja syvyyttä ja jos he eivät ole ymmärtäneet, mikä sen aiheutti, sitten pelkään pahinta. Pelkään, että kriisi jatkuu monia vuosia, ja sitä emme halua.

  Tunne Kelam (PPE-DE). − (EN) Arvoisa puhemies, mielestäni neuvoston aikaansaama rohkaiseva tulos on se, että 27 jäsenvaltiota voi nyt mennä G20-huippukokoukseen yhteisen kannan kanssa. Se on suuri saavutus, ja on vain oikeudenmukaista onnitella pääministeri Topolánekia hänen rakentavasta toiminnastaan neuvostossa. Voin jakaa hänen näkemyksensä siitä, että neuvoston onnistuminen oli se, että EU kieltäytyi valitsemasta valtavien takauksien ja kansallistamisen helppoa tietä.

Tšekin hallituksen valitettava kriisi jättää nyt komissiolle ja puheenjohtaja Barrosolle enemmän vastuuta johtaa yhteisö ulos kriisistä ja tarjota johdonmukaisuutta ja vakautta. Komission on samaan aikaan tarjottava joustavampia mekanismeja neuvoston päättämien lisärahojen oikea-aikaiseen käyttöön. Täytäntöönpanomenetelmät voivat olla liian kömpelöitä ja aikaa vieviä. On erityisen tärkeää antaa puite-edellytykset pienyrityksille ja innovaatiolle. Nyt on todella aika investoida enemmän tutkimukseen, opetukseen ja koulutukseen.

Talouden taantuma ei kuitenkaan ole oikea aika moraaliselle taantumalle. Kuten tavallista, kriisi antaa mahdollisuudet uudistukseen. Rahoituskriisin alkuperä itse asiassa on arvokriisissä, joten elpyminen on aloitettava vahvistamalla yhteisiä arvojamme, aloittamalla uudistuneella sitoutumisella yhteenkuuluvuuteen. Ja, mikä tärkeintä, kriisi ei ole tekosyy protektionismille. Päinvastoin, meidän on toimittava yhdessä ja ymmärrettävä, että tukemalla toinen toistamme ja sitoutumalla uudistuksiin Lissabonin strategian hengessä kriisi vahvistaa EU:ta.

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE). − (HU) Arvoisa puhemies, Euroopan komissio ja neuvosto ovat vastakkaisista voimista huolimatta onnistuneet säilyttämään Euroopan unionin yhtenäisyyden. Tämä huippukokous oli sangen onnistunut: se suojeli yhtenäismarkkinoita, puhui uhkaavaa protektionismia vastaan ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä, tarjosi uutta tukea Keski- ja Itä-Euroopan jäsenvaltioille, jotka kamppailevat koko ajan lisääntyvien vaikeuksien kanssa.

Haluaisin ensin kiittää puheenjohtaja Barrosoa, koska taloudellinen tuki alueelle on kaksinkertaistettu ja nostettu 50 miljardiin euroon. Unkarin pääministeri ehdotti vuosi sitten rahoitusmarkkinoiden ja pankkien valvontajärjestelmän luomista, ja tässä huippukokouksessa siitä tehtiin viimein periaatteessa päätös

Jälleen kerran, huippukokouksessa käsiteltiin sitä, että emopankit ovat vastuussa sivuliikkeistään, kuten kollegani Adrian Severin on myös korostanut, ja energiavarmuuden osalta otettiin myös hyvin merkittävä askel eteenpäin.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE). − (LT) Ensiksi haluaisin esittää kunnioitukseni ja kiitokseni pääministeri Mirek Topolánekille; me kaikki ymmärrämme oikein hyvin, mitä merkitsee olla Euroopan unionin puheenjohtajavaltio ja mitä merkitsee olla maailmanlaajuisen rahoituskriisin ja taloustaantuman kohdanneen Euroopan unionin puheenjohtajavaltio. Siksi toivon vilpittömästi Tšekin tasavallalle menestystä uusien haasteiden kohtaamisessa ja Euroopan unionin johtamisessa tämän vuoden puoliväliin asti.

Brysselin Eurooppa-neuvosto: tänään monet meistä ovat toistaneet Eurooppa-neuvoston aikaansaamia sopimuksia kuvastavia lukuja kuin mantraa. Strategisiin energiahankkeisiin ja internetin laajakaistayhteyksiin viisi miljardia euroa. Euroalueeseen kuulumattomille Euroopan unionin jäsenvaltioille 50 miljardia euroa maksuihin ja maksutaseen tasapainottamiseen. Kansainväliselle valuuttarahastolle 75 miljardia euroa. Itäiselle kumppanuudelle 600 miljoonaa euroa. Mainitusta viidestä miljardista eurosta 175 miljoonaa euroa menisi energiasiltaan, joka yhdistää Ruotsin Baltian maihin, jotka ovat tähän mennessä olleet Euroopan unionin energiamarkkinoista eristetty saari. Onko tämä paljon vai liian vähän? Onko lasi puoliksi täysi vai puoliksi tyhjä? Tavallisissa oloissa sanoisin, että Eurooppa-neuvoston aikaansaamat tulokset ja sopimukset ovat tyydyttäviä. Toivoimme tietysti enemmän, toivoimme, että sovittaisiin paremmasta rahoitussuunnitelmasta Euroopan talouden elvyttämiseksi. Kaikki julistukset, kaikki nationalismin ja protektionismin esitykset huomioon ottaen katson kuitenkin, että saavutettu sopimus on epäilemättä hieno yhteenkuuluvuuden ilmaus, ja haluaisin, että tämä olisi lähtökohta, hyvä alku tulevalle työlle.

  Antolín Sánchez Presedo (PSE). − (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtaja Barroso, vain yhtenäinen EU, joka pitää ensisijaisina tavoitteinaan maailmanlaajuista kasvua ja työllisyyttä, voi johtaa kansainvälistä toimintaa talouden elpymiseksi, vahvistaa kriisinehkäisyä ja kriisinhallintaa, parantaa rahoitusjärjestelmien sääntelyä ja tukea heikoimmassa asemissa olevia maita tässä ensimmäisessä maailmanlaajuisessa kriisissä.

G20 edustaa ihmisten enemmistöä (kaksi kolmesta ihmisestä) ja 90 prosenttia maailman taloudellisesta toiminnasta. Sen vastuulla on tarjota yhteinen, tehokas ja kestävä kolmiosainen vastaus kysynnän ja reaalitalouden edistämiseksi tulevilla investoinneilla, saada lainaaminen uudelleen käyntiin ja edistää vakaata kansainvälistä rahoituksen sääntelyä ja valvontaa, jolla taataan avoimuus, vakaus ja asianmukaiset kannustimet, joilla poistetaan järjestelmän riskit ja varmistetaan, että emme palaa takaisin lähtöpisteeseen.

Tarvitsemme 2000-luvulla uutta talousjärjestystä ja maailmanlaajuista hallintojärjestelmää, jolla oikaistaan kriisin pohjalla olevat syyt ja epätasapainoisuudet ja jolla edistetään kestävää kehitystä yhteenkuuluvuuteen perustuvan avoimen talouden avulla.

  Péter Olajos (PPE-DE). − (HU) Pidän myönteisenä neuvoston päätöstä G20-huippukokouksessa esitettävästä kannasta. Olen iloinen, että poliittiset johtajamme ovat tunnustaneet, että maailmanlaajuista kriisiä ja ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevat toimenpiteet liittyvät tiiviisti toisiinsa.

Pääministeri Gordon Brownin ja presidentti Barack Obaman esittämän "vihreä New Deal" -kehityssuunnitelman ydin on taloudellisten elvytystoimien yhteys ympäristöinvestointeihin ja tukeen lisääntyvälle energiatehokkuudelle ja ympäristöystävällisille tekniikoille.

En kuitenkaan ole neuvoston kanssa samaa mieltä siitä, että viime joulukuussa hyväksytyn Euroopan talouden elvytyssuunnitelman täytäntöönpano on edistynyt tyydyttävästi. Vaikka kestää jonkin aikaa ennen kuin sen myönteiset vaikutukset talouteen näkyvät, ei ole epäilystäkään, että laaja talousarviopaketti, joka on 3,3 prosenttia EU:n BKT:stä – eli yli 400 miljardia euroa – saa aikaan uusi investointeja ja luo työpaikkoja.

Ohjelmassa edistettiin kuitenkin vain hyvin vähän EU:n muuttumista vähähiiliseksi taloudeksi. Vaikka puhumme painokkaasti energiatehokkuuden ja energiasäästöjen parantamisesta, enemmän huomiota ja varoja osoitetaan kuitenkin energiantarjoajille, toimitusreittien monipuolistamiseen, EU:n energiaan liittyvien etujen edistämiseen kolmansissa maissa.

Meidän on epäilemättä kehitettävä energiainfrastruktuuria, mutta ei kulutuksen vähentämisen kustannuksella. Euroopan unioni on edelleen sitoutunut toimimaan johtavassa asemassa Kööpenhaminan maailmanlaajuisessa ilmastosopimuksessa. Sen toteuttamiseksi meidän on kuitenkin kiireellisesti sovittava maailmanlaajuisten hiilidioksidimarkkinoiden kehittämisestä, taloudellisista korvauksista kehitysmaille, teknisestä tuesta ja valmiuksien vahvistamisesta sekä selvennettävä viimein jäsenvaltioiden välistä taakanjakoa koskevat periaatteet.

  Dariusz Rosati (PSE). − (EN) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa kiittämällä puheenjohtajavaltio Tšekkiä onnistuneesta huippukokouksesta. Mielestäni huippukokouksessa on tehty monia merkittäviä päätöksiä, mutta samalla olen sitä mieltä, että tarvitsemme enemmän ja meidän on liikuttava nopeammin.

Kun viikon päästä menemme Lontooseen G20-kokoukseen, minusta tuntuu, että olemme edelleen liian yhdentyneitä toimimaan yksin ja liian jakautuneita toimimaan yhdessä. Mielestäni meidän pitäisi keskittyä kolmeen tärkeimpään painopistealaan.

Ensiksi tietysti työpaikat. Miljoonat ihmiset Euroopassa pelkäävät menettävänsä työpaikkansa ja, suoraan sanottuna, en ymmärrä Ranskan presidentin huippukokousta vastustavaa kantaa: tarvitsemme tällä hetkellä täysin toimivaa huippukokousta.

Toiseksi, olen iloinen, että onnistuimme hävittämään – ainakin osittain – protektionistiset suuntaukset. Ne ovat kuitenkin edelleen elossa, ja mielestäni yhteenkuuluvuus on avainsana.

Kolmas kohta: markkinoiden luottamuksen palauttaminen on avainasia. En ole edes sitä mieltä, että markkinoilla on liian vähän rahaa; mielestäni rahaa on tarpeeksi. Ongelma on tämän rahan muuntaminen tehokkaaksi kysynnäksi, ja sen toteuttamiseksi meidän on palautettava kotitalouksien ja yritysten luottamus.

  Mario Mauro (PPE-DE). − (IT) Arvoisat puhemies ja puheenjohtaja Barroso, hyvät kollegat, tuki- ja elvytystoimenpiteiden ja sääntelytoimenpiteiden yhdistämistä koskeva kysymys on yksi kansainvälisen asialistan tärkeimmistä kysymyksistä. Olemassa olevista jännitteistä, jotka kuvastavat suurten talouksien kriisin käsittelemiseksi omaksumia eri strategioita, saadaan, toivottavasti, jonkinlainen ratkaisu G20-huippukokouksessa.

Ei ole itse asiassa mikään salaisuus, että Washington vaatii täydentävää yhteistä sitoumusta kysynnän kasvattamista ja talouden elvyttämistä koskevien kansallisten toimenpiteiden hyväksymisestä, kun taas komissiossa Brysselissä vallitseva vakaumus on, että kaikki tässä suhteessa hyödylliset ja tarpeelliset toimenpiteet on jo tehty ja että nyt on aika odottaa ja katsoa jäsenvaltioiden hallitusten toteuttamien taantuman vastaisten toimenpiteiden tulokset.

Samoin ei ole mikään salaisuus, että eurooppalaisten mielestä meidän on nyt keskityttävä rahoitusmarkkinoiden uskottavuuden, vakauden ja luotettavuuden palauttamista koskevaan tavoitteeseen hyväksymällä tiukempia sääntelyä koskevia sääntöjä ja tehokkaampia valvontajärjestelmiä pankki- ja luottoalalla, kun taas Washingtonissa suositaan varovaisuutta, joka perustuu ajatukseen sääntelypuitteiden ja valvontamekanismien tarkasta uudistuksesta.

Ollakseni rehellinen en usko, että on hyödyllistä asettaa näitä ratkaisuja vastakkain. Sen sijaan meidän pitäisi löytää näiden kahden yhdistelmä, ja tässä suhteessa ennen kaikkea eurooppalaisen näkemyksen on oltava hallitseva, kuten myös eurooppalaisen menetelmän, jonka takaaja, tai jopa profeetta, komissio on. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, olen varma, että te olette oikea mies antamaan toiveillemme muodon ja vetämään meidät ylös syvyyksistä.

  Katrin Saks (PSE). − (ET) Neuvostossa sovittiin monista tärkeistä aiheista. Energia- ja laajakaistahankkeet ja päätös kasvattaa Itä-Euroopan maiden tukirahastoa ovat hyvä merkki.

Minulle kuitenkin yksi merkki siitä, mitä Eurooppa-neuvosto sai aikaan tai ei saanut aikaan, on se, mitä pääministerimme sanoi palatessaan Viroon – nimittäin, että Eurooppa oli palaamassa perusarvoihinsa. Hän viittasi siihen, että EU alkoi menettää mielenkiintoaan uusiin elvytyspaketteihin ja että palaamisesta konservatiiviseen talousarviopolitiikkaan on merkkejä. Ääriliberaalin puolueen edustajana hänen näkemyksensä eivät ole yllättäviä, mutta se kertoo yleisemmästä ongelmasta, että tietystä ideologisesta taustasta tulevat hallituksen johtajat eivät ole valmiita ryhtymään rohkeisiin toimenpiteisiin, jotka edellyttävät näkemystä, ja panemaan täytäntöön toimenpiteitä, jotka ovat ristiriidassa heidän ideologisten vakaumustensa kanssa.

Muutama päivä ennen Eurooppa-neuvoston kokousta kuulimme Nobelin palkinnon voittajalta Paul Krugmanilta, että Euroopan unionin elvytyspaketti ei ehkä riitä. Saatamme tarvita tänä vuonna 400 miljardin sijasta 500 miljardia, ja yhteensä saatetaan tarvita kolme biljoonaa. Tarvitsemme siten yhteistä toimintaa ja ennakoivaa lähestymistapaa, emme näkymätöntä kättä.

  José Manuel García-Margallo y Marfil (PPE-DE). − (ES) Arvoisat puhemies ja komission puheenjohtaja, aloitan ilmaisemalla huoleni siitä, että toukokuussa pidettävä työllisyyshuippukokous on korvattu troikan kokouksella, oli se sitten miten avoin tahansa. Mielestäni tämä päätös vie meidät takaisin vuoteen 1996, jolloin työllisyyspolitiikan katsottiin olevan pelkästään jäsenvaltioille kuuluvaa politiikkaa.

Toiseksi valuuttapolitiikasta. Minä kannatan koko ryhmäni tavoin keskuspankin radikaalia itsenäisyyttä, mutta itsenäisyys ei tarkoita immuniteettia arvostelulta.

Haluaisin tässä kohdassa sanoa, että olisin halunnut, että Euroopan keskuspankki olisi ollut rohkeampi laskiessaan ohjauskorkoja, ottaen huomioon niiden vaikutus Euroopan vientiin, ja että se olisi ollut avokätisempi asettaessaan määräaikoja myönnettyjen lainojen takaisinmaksulle: Yhdysvaltain keskuspankki antaa kolmen vuoden lainoja, kun taas Euroopan keskuspankin lainat ovat vain kuudeksi kuukaudeksi.

Jälleen kerran valuuttapolitiikan osalta, haluaisin tehdä yhden huomion: Toivon, että rahoitusyksiköiden pelastussuunnitelmat ja mahdolliset suunnitelmat arvoltaan alentuneiden tai huonojen omaisuuserien hankkimiseksi eivät muutu kilpailueduiksi niille pankeille, jotka saivat tukea, verrattuna niihin, jotka ovat toimineet varovaisemmin eivätkä tarvinneet apua.

Finanssipoliittisten elvytystoimien osalta meillä on aamun aikana ollut huomattava keskustelu. Onko se tarpeeksi? Onko se liian vähän? Tekeekö Yhdysvallat enemmän kuin me? Mikä tahansa tämän keskustelun lopputulos on, on selvää, että finanssipoliittiset elvytystoimemme ovat suuremmat kuin koskaan sukupolvemme aikana vuodesta 1929 alkaen.

Tämä pakottaa meidät koordinoimaan Atlantin molemmilla puolilla toteutettua toimintaa, ja tämän koordinoinnin on oltava huomattavasti lähempänä kahta asiaa: Dohan kierroksen saattaminen loppuun, millä lähetetään koko maailmalle protektionismin vastainen viesti, ja toiseksi, maailman epätasapainoisuuksien yhteinen tutkiminen, sillä ne ovat tämän kriisin syy.

Vakaussopimuksen osalta huomaan joitakin ristiriitaisuuksia komission kannassa. Tämän päivän velat ovat huomisen veroja, ja komission pitäisi varmistaa, että kansalliset toimenpiteet liittyvät Lissabonin strategiaan eikä niillä vaaranneta rahoituksen kestävyyttä. Tämän toteuttamiseksi on valvottava suurella tarkkaavaisuudella suunnitelmia, joilla pyritään saavuttamaan uudelleen oikea asema niissä maissa – mukaan luettuna kotimaani, sillä olen espanjalainen – joiden tilanne on ajautunut liialliseen vajeeseen.

Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää teitä anteliaisuudestanne ajan kanssa, minkä olen ehdottomasti pannut merkille.

  Puhemies. − (DE) Arvoisa kollega, vastustamme valuutan inflaatiota ja vastustamme myös puheajan inflaatiota.

  Pierre Pribetich (PSE). − (FR) Arvoisa puhemies, Eurooppa-neuvoston päätelmien 22 sivusta käsitellään vain yhdellä mitättömällä lauseella autoteollisuuden, Euroopan teollisuuspolitiikan, tulevaisuutta koskevaa ongelmaa. Onko tämä käytännön vastaus alan 12 miljoonan työntekijän odotuksiin ja Euroopan unionin työssäkäyvän väestön kuuden prosentin huoliin? Vastaako se sitä, mikä on vaakalaudalla? Eurooppalaisesta suunnitelmasta ei ole ehdotusta, ei tulevaisuudennäkymiä autoteollisuudelle eikä halua koordinoida kansallista politiikkaa.

Käytin 19. marraskuuta 2008 tässä parlamentissa puheenvuoron Ranskan sosialidemokraattien valtuuskunnan puolesta esittääkseni kysymyksen kaikille asiasta vastaaville eurooppalaisille sidosryhmille. Ilmaisin toiveeni uudesta autosopimuksesta ja yhteenkuuluvuuteen perustuvasta, jäsennellystä, ripeästä ja tehokkaasta lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin teollisuuspolitiikasta, jolla tarjottaisiin koordinoitu vastaus jäsenvaltioilta ja unionilta.

Neljä päivää myöhemmin, monien ryhmien yhteisen päätöslauselman jälkeen, korostamme edelleen autoteollisuuden tulevaisuutta. Mikä estää teitä reagoimasta, toimimasta, vastaamasta tähän haasteeseen ennen kuin on liian myöhäistä? Tämä ei ole retoriikkaa, arvoisa pääministeri Topolánek, tämä on kehotus toimintaan.

  Harlem Désir (PSE). − (FR) Arvoisa puhemies, on vaikeaa olla näyttämättä pettymystään tämän huippukokouksen lopuksi.

Jos itsetyytyväisyys ja kuvitelmat olisivat talouden elpymisen välineitä, voisimme kutsua sitä menestykseksi. Tiedän, että taloudessa on suurelta osin kyse psykologiasta ja että meidän on yritettävä palauttaa luottamus, mutta kuitenkin, kun kriisi pahenee siihen, että kaikki jäsenvaltiot sukeltavat syvemmälle taantumaan ja työttömyys kasvaa dramaattisesti, sen kuuleminen, että neuvosto ilmaisee luottamuksensa EU:n talouden keskipitkän ja pitkän aikavälin näkymiin ja aikoo päättäväisesti ryhtyä tarvittaviin toimiin työpaikkojen ja kasvun palauttamiseksi, on sangen hämmästyttävää.

Päättäväisesti tekemään mitä? Tämän neuvoston asialista on jo puhdistettu kaikista ehdotuksista, jotka olisivat saattaneet liittyä työllisyyteen. Sitä lykättiin toukokuuhun. Lopuksi, toukokuun työllisyyskokous on sekin muutettu tämän neuvoston aikana vain troikan kokoukseksi. Näyttää siltä, että presidentti Sarkozy onnistui vakuuttamaan muut jäsenvaltiot siitä, että ei ollut tarvetta laatia ehdotuksia, joiden nojalla työllisyydestä tehtäisiin Euroopan unionin toiminnan painopisteala. Tämä muistuttaa mieliimme osallistumattomuuden, jota muut hallitukset ovat jo aiemmin pyytäneet, Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus Euroopan unionin perustamissopimusten koko työllisyysosan osalta.

Joten nyt presidentti Sarkozy pyytää työllisyyspolitiikkaa koskevaa osallistumattomuutta. Huolestuttavaa olisi, jos tätä lähestymistapaa sovellettaisiin kaikissa jäsenvaltioissa. En ole kovinkaan yllättynyt siitä, että teidän komissionne, arvoisa puheenjohtaja Barroso, joka on jollain tavoin työntänyt toimikautensa aikana syrjään EU:n sosiaalipoliittisen asialistan, joka on luonut osallistumattomuuslausekkeen Euroopan unionin sosiaali- ja työllisyyspainopistealojen osalta, on nyt myötäillyt enemmistönne, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän jäsenen antamaa käskyä, mutta se on mielestäni todella häpeällistä, ja sekä elvytyspolitiikan että työllisyyspolitiikan koordinoinnin osalta juuri työntekijät joutuvat lopulta maksamaan hinnan tästä ei-Euroopasta.

Kuvitelmaa ovat myös nämä 400 miljardia euroa, jotka lisäätte, sillä sen lisäksi, että ne ovat kansallisten elvytyssuunnitelmien määrä, ne ovat ennen kaikkea rahaa politiikasta, joka ei ole edes kansallista elvytyspolitiikkaa, koska ne ovat vain pahamaineisia talouden vakauttajia, eli sosiaalisten menojen työttömyyden kasvusta johtuvaa kasvua. Te olette asettaneet pöydälle täydentävät viisi miljardia euroa, mutta sen tekeminen on tuottanut teille tuskaa.

Siksi tarvitsemme minun mielestäni päinvastoin todellisen elvytyssuunnitelman, sellaisen kuin otettiin käyttöön Yhdysvalloissa, jossa annettiin käyttöön yli 780 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, sekä sellaisten toimien koordinointia, joilla tuetaan työntekijöitä selviämään kriisistä. Tarvitsemme myös kysyntää, joka on toinen tekijä, joka osoittautuu paljon tehokkaammaksi kuin itsetyytyväisyys, kun kyse on kasvun elvyttämisestä ja taloutemme luottamuksen ja dynamiikan palauttamisesta.

  Elmar Brok (PPE-DE). − (DE) Arvoisat, puhemies, neuvoston puheenjohtaja ja komission puheenjohtaja, huomaatte, että oli parempi, että istun täällä.

Ensiksi haluaisin toisin kuin Martin Schulz sanoa, että Tšekin puheenjohtajakausi on ollut pääministeri Topolánekin johdolla tähän mennessä erinomainen puheenjohtajakausi.

(Suosionosoituksia)

Olen ylpeä siitä, että se oli ja on ensimmäinen puheenjohtajavaltio entisestä Varsovan liitosta, ja se ansaitsee kaiken mahdollisen tuen siinä, että se symboloi Euroopan yhtenäisyyttä.

Toinen asia, jota haluaisin käsitellä on se, että olemme nyt vaikeassa tilanteessa Lissabonin sopimuksen osalta. Haluaisin esittää pyynnön, että pääministeri Topolánek ja oppositiojohtaja Paroubek tapaavat ja keskustelevat vastuuntuntoisesti, koska sisäiset ongelmat eivät saa vaikuttaa koko EU:n tulevaisuuteen.

Viimeinen kommenttini on Martin Schulzille: Gordon Brown esti rahoitusmarkkinoiden sääntelyn, ja Gordon Brown ja Saksan työllisyysministeri Scholz SPD-puolueesta estävät kompromissin työaikadirektiivistä Euroopan parlamentin päätöslauselman mukaisesti. Martin Schulzin ei pitäisi yrittää kertoa meille, että hän yksin puolustaa sosiaalista Eurooppaa. Totuus on täysin päinvastainen.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE). − (RO) Talouskriisi vaatii vakavia uhreja Euroopan yrityksiltä ja kansalaisilta. Jäsenvaltioiden taloudet ovat huomattavassa laskusuunnassa, pk-yrityksiä kaatuu ja työntekijät menettävät työpaikkansa.

Annoin muiden jäsenten mukana puheenjohtaja Barrosolle kirjeen työntekijöiden tilanteesta metallurgian alalla Romaniassa ja Ranskassa, sillä heistä on tullut teknisesti työttömiä, kun he saavat 70 prosenttia palkastaan. Olemme pyytäneet tarkistamaan Euroopan sosiaalirahaston ja Euroopan globalisaatiorahaston saatavuusehdot tukeaksemme useampia työntekijöitä, joihin talouskriisi ja työpaikkojen menetykset vaikuttavat vakavasti.

Euroopan unioni tarvitsee taloudellista kehitystä ja Euroopan kansalaiset tarvitsevat työpaikkoja ja kunnollisia palkkoja. Marraskuussa 2008 esitetty Euroopan talouden elvytyssuunnitelma on jäänyt vain sanoiksi. Valitettavasti energiatehokkuus, jolla voitaisiin luoda työpaikkoja, ei näy tammikuun asetuksessa.

  Paul Rübig (PPE-DE). − (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minä myös haluaisin onnitella puheenjohtajavaltio Tšekkiä. Eilinen sopimus verkkovierailuista oli sensaatiomainen ja Euroopan kansalaiset hyötyvät siitä.

Mielestämme puheenjohtajavaltio Tšekki on selvittänyt energia- ja kaasupaketin ja neuvotellut monista muista kohdista poikkeuksellisen hyvin. Sama koskee Euroopan kansalaisten motivointia, erityisesti kriisin aikoina, niiden ylistämistä, jotka tekevät yli-inhimillisiä ponnisteluja. Siksi meidän pitäisi myös tukea komission jäsentä Kovácsia esittämään enemmän ehdotuksia asteittaisesta torjunnasta. Jos oletamme, että vuoteen 2030 mennessä investoidaan yli tuhat miljardia euroa uusien voimaloiden rakentamiseen, meidän on aloitettava tänään. Sillä luotaisiin työpaikkoja ja kasvua.

  Alojz Peterle (PPE-DE). − (SL) Ensin haluaisin esittää vilpittömät onnitteluni neuvoston puheenjohtajalle menestyksestä, jonka puheenjohtajavaltio Tšekki on saavuttanut erittäin vaativissa olosuhteissa.

Olemme tänään kuulleet joitakin ankaria sanoja, mutta uskon vahvasti, että Euroopan unionin kansalaiset eivät ole niin kiinnostuneita siitä, miten jyrkästi vasemmalle tai oikealle saattaisimme kääntyä kuin siitä, missä määrin aiomme toimia eurooppalaisessa hengessä eli mitä voimme saavuttaa työskentelemällä yhdessä tehokkaasti.

Meillä on edessämme kaksi tehtävää, erityisesti sosiaalisen ymmärryksen ja yhteenkuuluvuuden ilmaiseminen heikoimmassa asemassa oleville ja samalla investoiminen niihin välineisiin, jotka voivat parhaiten vetää meidät ylös kriisistä. Kriisiä pitäisi käyttää liikkeellepanevana voimana taloudellisessa rakenneuudistuksessa, eikä vain autoteollisuudessa. Talouskriisi on osoittanut, että tarvitsemme kipeästi parempaa talouspolitiikan koordinointia ja vahvempia yhteisön toimielimiä Lissabonin sopimuksen mukaisesti.

Tässä hengessä pidän Jacques de Larosièren raportissa rahoituslaitoksista esitettyjä rakentavia ehdotuksia myönteisinä.

  Christian Rovsing (PPE-DE). − (DA) Arvoisa puhemies, haluaisin sanoa jotakin suurista tuista, joita maksetaan yrityksille, jotka eivät saata selvitä. Ei ole mitään järkeä kysyä yritykseen jäävien työntekijöiden määrää tai maksaa heidän palkkojaan julkisilla varoilla, jos yritys päättää myöhemmin toimintansa. Heillä pitäisi olla mahdollisuus saada jatkokoulutusta tai uutta koulutusta tai siirtyä yrityksiin, joilla on selviytymisen mahdollisuudet. Olen sitä mieltä, että autoteollisuuden osalta olemme kiinnittäneet aivan liian vähän huomiota täysin uudenlaisten autojen kehittämiseen, vetyä käyttäviin autoihin, akkukäyttöisiin autoihin ja polttoainekennoja käyttäviin autoihin. Mielestäni suuri osa työvoimasta voitaisiin siirtää kyseisille aloille, joissa heillä voisi edelleen kymmenen vuoden päästä olla työpaikka.

  Alexandr Vondra, neuvoston puheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin tehdä lyhyen yhteenvedon neuvoston ja puheenjohtajavaltio Tšekin näkökulmasta.

(CS) Mielestäni olemme nyt saavuttaneet teoreettisen puolivälin Tšekin puheenjohtajuudessa ja haluaisin kiittää kaikkia teitä – ja teitä ei ole vähän – jotka olette osoittaneet arvostusta tähän mennessä tekemäämme työtä kohtaan. On tietysti palkitsevaa saada osakseen kunnioitusta jatkuvasta työstä – seitsemän päivää viikossa ja 20 tuntia päivässä – ja siitä, mitä saavutimme viime viikolla Eurooppa-neuvostossa. Siellä tekemämme päätökset ovat perustavanlaatuisia ja merkittäviä. Haluaisin sanoa yhden asia teille, joilla on erityisiä epäilyjä ja kysymyksiä. Antakaa noille toimenpiteille ja noille päätöksille aikaa toimia, antakaa niiden itse antaa todistus itsestään, kun ne toimivat, koska minä uskon vahvasti, että niillä on vahvuutensa, niillä on toimialansa ja ne jakavat osinkoa, kun painiskelemme pahimman EU:ta koskaan kohdanneen talouskriisin kanssa.

Nykyiset päätökset viiden miljardin euron osoittamisesta energiahankkeisiin ja internetin laajakaistayhteyksiin ovat merkittäviä. Ne ovat merkittäviä kaasukriisin puitteissa, koska osoitamme näin, että EU pystyy toimimaan nopeasti ja vastaamaan monen Euroopan maan tarpeisiin. Päätös 25 miljardin euron osoittamisesta rajan nostamiseen vaikeuksissa olevien EU:n jäsenvaltioiden auttamiseksi on myös erittäin merkittävä. Päätös 75 miljardista eurosta, jonka otamme mukaamme G20-kokoukseen Lontooseen antaa myös selkeän viestin siitä, että EU on valmis ottamaan osansa vastuusta, joka koskee maailmanlaajuisten rahoituslaitosten uudistusta. Haluaisin myös korostaa jotakin, jonka jotkut teistä ovat maininneet Eurooppa-neuvoston kokoukseen liittyvien puitteiden ulkopuolella, ja se on intensiivinen työ, jota viime viikkojen aikana on tehty monien lainsäädäntöehdotusten osalta. Se ei tapahtunut sattumalta, vaan puheenjohtajavaltio Tšekin johtaman neuvoston jatkuvan työn ansiosta olemme onnistuneet saamaan kolmenvälisissä keskusteluissa aikaan sopimuksen sangen perustavanlaatuisista uudistusehdotuksista. Energiapaketti kaasun ja sähkön sisämarkkinoita varten, ilmailupaketti yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan tarkistamisesta, tiepaketti, jolla ajanmukaistetaan tieliikennemarkkinoita, mukaan luettuna kabotaasia koskeva arkaluontoinen kysymys, verkkovierailuasetus ja lopulta myös torjunta-ainepaketti voivat olla kahden tai kolmen viime kuukauden työn konkreettisia tuloksia. Haluaisin myös kiittää tässä Euroopan parlamenttia, koska tämä on ollut meidän, komission ja Euroopan parlamentin yhteinen ponnistus.

Toinen esimerkki: kymmenen vuoden ajan on neuvoteltu tuloksetta alv-kantojen laskemisesta joillakin aloilla, joihin kuuluu hyvin vaativaa käsityötä tai paljon käsityötä. Vasta Tšekin valtiovarainministerin johdolla saatiin Ecofin-neuvostossa aikaan sopimus, joka vahvistettiin Eurooppa-neuvostossa. Monet teistä kysyvät, miten käsittelemme työttömyyttä koskevaa ongelmaa. Haluaisin jälleen kerran korostaa sitä, mitä pääministerimme totesi täällä aiemmin: puheenjohtajavaltiolla ja komissiolla on sopimus, ja 7. toukokuuta järjestetään huippukokous Eurooppa-neuvostossa sovitun muodon mukaisesti. Huippukokous esittää konkreettisia toimenpiteitä kesäkuun Eurooppa-neuvostolle. Se merkitsee, että keskusteluja tulee lisää.

Monissa kommenteissanne olitte huolissanne EU:n avoimuudesta. Haluaisin korostaa, että meidän puheenjohtajakautemme aikana pidettiin Prahassa Euroopan komission kanssa yhteistyössä konferenssi nimeltä "Viisi vuotta myöhemmin", EU:n suuren laajentumisen viidennen vuosipäivän kunniaksi. Konferenssi osoitti selvästi talousasiantuntijoiden laatimien todellisten lukujen perusteella, että laajentuminen oli ehkä menestyksekkäin hanke EU:n koko nykyaikaisessa historiassa ja että nämä viisi vuotta osoittavat selvästi, että se on hyödyttänyt sekä vanhoja että uusia jäsenvaltioita.

Itäinen kumppanuus: olemme sopineet julkilausumasta, jonka mukaan perustava huippukokous pidetään 7. toukokuuta, ja teemme työtä sen tulevien jäsenten, kuten Ukrainan, kanssa tehdäksemme siitä todellisen menestyksen EU:lle. Lopuksi, uusi esimerkki menestyksekkäästä työstä on maanantaina kaasuinfrastruktuurista järjestetty konferenssi, joka järjestettiin Euroopan komission ansiosta Brysselissä ja jonka tuloksena syntyi julkilausuma kaasuinfrastruktuurin ajanmukaistamisesta Ukrainassa, jotta voitaisiin estää tämän vuoden tammikuussa puhjenneen kriisin toistuminen.

Haluaisin vakuuttaa ne teistä, joilla on mitään epäilyjä tietystä asiasta. Kyllä, meillä on sisäisiä ongelmia, ja tiedämme aivan hyvin, kuka oli luottamuslauseäänestyksen takana. Se oli Jiří Paroubek, Tšekin sosialidemokraattien johtaja. Me olemme kuitenkin vastuullinen hallitus, me hallitsemme tilanteen, eikä huoleen ole aihetta. Puheenjohtajavaltio Tšekki voi puolimatkassaan todeta varmuudella, että sen toinen puoliaika on aivan yhtä hyvä kuin ensimmäinenkin ja aivan yhtä vastuuntuntoinen ja että lopuksi juhlimme epäilemättä samoja menestysaskeleita, joita olette tänään täällä maininneet tammi-, helmi- ja maaliskuun työn arvioinnin osalta. Näin haluaisin vakuuttaa teidät, että meillä on vakava ja vastuuntuntoinen lähestymistapa, eikä huoleen ole missään tapauksessa aihetta.

  Puhemies. − (EN) Arvoisa ministeri Vondra, monet kollegat ovat kiittäneet puheenjohtajavaltio Tšekkiä sen panoksesta. Minä tein niin alussa pääministeri Topolánekin läsnä ollessa. Haluaisin kiittää teitä hyvin sitoutuneesta henkilökohtaisesta panoksestanne. Haluamme kannustaa teitä jatkamaan, kuten äsken sanoitte, jotta Tšekin puheenjohtajakausi olisi toisella puoliskollaan yhtä menestyksekäs kuin ensimmäisellä puoliskolla. Paljon onnea työnne jatkamisessa.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin jälleen kerran korostaa erinomaista yhteistyötä, joka meillä on ollut puheenjohtajavaltio Tšekin kanssa. Puheenjohtajavaltio Tšekki tekee suuren ponnistuksen Euroopan puolesta hyvin vaikeassa tilanteessa, ja mielestäni he ansaitsevat täyden tukemme.

Lopuksi haluaisin sanoa. Aina kun lopetan, näen ihmisten kokoontuvan kuuntelemaan!

(Naurua)

Lopuksi haluaisin sanoa, että pidän myönteisenä laajaa tukea Eurooppa-neuvoston päätelmille. Yksimielisyyttä ei ollut, mutta mielestäni on oikeudenmukaista arvioida, että yleisesti tunnustettiin, että nämä olivat merkittäviä päätelmiä, ja minua kannustaa se, mitä pidän kaikkien kolmen toimielimen – parlamentin, neuvoston ja komission – yhteisenä sitoumuksena yhdistää voimat Euroopan saamiseksi ylös kriisistä.

Voimme olla ylpeitä siitä, mitä olemme päättäneet, mutta omahyväisyydelle ei saisi olla sijaa. On tehtävä enemmän, ja meidän on pysyttävä keskittyneenä, mutta me voitamme, me onnistumme näissä ponnisteluissa, jos osoitamme luottamuksemme.

Luottamuksen on oltava avainsana: luottamus valmiuteemme antaa se, mitä olemme luvanneet, luottamus toimintaan ja täytäntöönpanoon ja, kuten aiemmin sanoin, täytäntöönpanoon, ei elehtimiseen. Suoraan sanottuna en usko, että luottamus paranee, jos joka kuukausi tai joka viikko ilmoitetaan uudesta suunnitelmasta. Luottamus paranee, jos keskitymme panemaan täytäntöön sen, mistä on yhteisesti sovittu, ja myös koordinoimaan tehokkaasti näitä ponnisteluja.

Luottamusta tarvitaan kyvyssämme edistää sääntelyä koskevaa asialistaamme: ilman sääntelyä koskevaa muotoa emme luo luottamusta siihen, että muutoksen vaikutus olisi pysyvä.

Luottamusta tarvitaan euroalueen pätevyydessä ja vakaudessa ja valmiudessamme ottaa käyttöön tarvittava tuki kaikille niille euroalueeseen kuuluville ja sen ulkopuolisille jäsenvaltioille, jotka sitä tarvitsevat.

Luottamusta tarvitaan myös yhteisessä sitoumuksessamme säilyttää erityinen sosiaalisen markkinatalouden tunnuksemme ja pitkän aikavälin asialistassamme vähähiilisen talouden osalta. Uskon todella, että emme menesty tuhoisilla puheilla ja jonkinlaisella sisäisellä kompleksilla Amerikan yhdysvaltojen osalta.

Itse asiassa se, mitä nyt näen, on, että yhdysvaltalaiset lähenevät sitä, mikä on perinteisesti ollut Euroopan kanta. Yhdysvaltalaiset ovat lähenemässä kantaamme ilmastonmuutoksen torjunnassa, ja pidän sitä myönteisenä. Yhdysvaltalaiset lähenevät tarvetta vahvistaa sosiaalijärjestelmää.

Siksi en todella usko, että joskus kuulemani keskustelu – jossa väitetään, että yhdysvaltalaisilla ja eurooppalaisilla on kriisiin hyvin erilaiset lähestymistavat – on hyödyllinen keskustelu. Päinvastoin, se, mitä näemme, on Euroopan ja Yhdysvaltojen ja toivottavasti muiden – koska tässä ei ole kyse vain meistä ja yhdysvaltalaisista − läheneminen entisestään, ja siksi olen vakuuttunut siitä, että G20-huippukokouksen tulokset ovat myönteisiä.

Mielestäni on tärkeää uskoa, että juuri me, eivätkä muut, ratkaisevat tilanteen. On tärkeää luottaa siihen, että eurooppalaiset välineet, ja tämä laajentunut EU, yhdessä tämän taantuman torjuntaa koskevien yhteisten toimiemme kanssa, ovat vastauksia kansalaistemme suurimpiin huoliin, joihin tietysti kuuluu, minun suurin huoleni eli lisääntyvä työttömyys.

Lopuksi, tämän takia meidän pitäisi mielestäni jatkaa siitä, mitä on jo sovittu, ja keskittyä nyt täytäntöönpanoon sekä vahvaan koordinointiin ja vahvaan sitoutumiseen konkreettisiin tuloksiin.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. − (DE) Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Călin Cătălin Chiriţă (PPE-DE), kirjallinen. − (RO) Haluan ilmaista tukeni äskettäin Brysselissä järjestetyssä Euroopan unionin huippukokouksessa tehdyille päätöksille. Erityisen myönteistä on välttämätön päätös kasvattaa hätäapurahastoa 25 miljardista eurosta 50 miljardiin euroon. Tämä rahasto on luotu erityisesti niille Keski-Euroopan jäsenvaltioille, joita on kohdannut maksutasekriisi.

Tällä päätöksellä, joka perustuu euroalueen jäsenvaltioiden suojelusta maailmanlaajuista kriisiä vastaan hyväksytyille toimenpiteille, annetaan konkreettinen todistus EU:n yhteenkuuluvuudesta ja sen kyvystä auttaa euroalueen ulkopuolisia jäsenvaltioita selviämään talouskriisistä. Unkarin ja Latvian jälkeen Romaniasta on tullut kolmas hätäapurahastoon turvautuva EU:n jäsenvaltio, koska sillä on huomattava vaihtotaseen alijäämä eikä se voi saada uusia lainoja ulkomaisilta luotonantajilta.

EU:n toimielimillä on velvollisuus vastata odotuksiin, joita on Euroopan kansalaisilla, joihin kriisi vaikuttaa syvästi. Maailmanlaajuinen kriisi voidaan voittaa vain eurooppalaisella yhteenkuuluvuudella, transatlanttisella yhteistyöllä ja tehokkailla toimenpiteillä.

  Genowefa Grabowska (PSE), kirjallinen. − (PL) Kotimaani Puola on erityisen kiinnostunut uuden EU:n itäisen kumppanuuden ohjelman hyvästä hallinnoinnista. Se koskee naapureitamme, ja siihen kuuluvat lähimmät naapurimme kuten Valko-Venäjä, Ukraina ja Moldova sekä kaukaisempia naapureita kuten Armenia, Azerbaidžan ja Georgia.

Mielestäni ohjelmalla vahvistetaan EU:n ulkopolitiikkaa, toteutetaan EU:n ja sen itäisten kumppaneiden todellinen taloudellinen yhdentyminen ja taataan yhteistyö, joka ei perustu pelkästään markkinatalouden periaatteisiin vaan myös demokratian, lain ja järjestyksen ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen kaltaisten yhteisten arvojen kunnioittamiseen. Kaiken kaikkiaan meillä on erityisiä, yhteisiä tavoitteita: vapaakauppa-alueiden luominen, kumppanimaiden asukkaiden liikkuvuuden edistäminen, hallinnollisten valmiuksien parantaminen ja yhteistyö energiavarmuudessa ja erityisesti energian pitkän aikavälin toimituksessa ja siirrossa.

Meillä on siksi EU:n puolelta selkeä näkemys kumppanuudesta. Nyt odotamme vastausta kuudelta maalta, joilla on välittömiä etuja ohjelmasta. Haluaisin ilmaista toiveeni, että 7. toukokuuta tänä vuonna neuvosto käynnistää virallisesti tämän hankkeen, joka on yhtä tärkeä EU:lle kuin se on kaikkien osallistuvien maiden kansalaisille.

  András Gyürk (PPE-DE) , kirjallinen. − (HU) Se, että Euroopan unioni on varannut 3,5 miljardia euroa talouden elvytyspaketistaan tärkeimpiin energiainvestointeihin on myönteinen edistysaskel. Pidän tätä merkittävänä askelena yhteistä energiapolitiikkaa kohti. Rahoitettavien hankkeiden lopullinen luettelo osoittaa selvästi, että Euroopan komissio ja jäsenvaltiot ovat tammikuun kaasukriisin jälkeen ymmärtäneet viimein verkkojen yhdistämisestä koituvat edut. Yhteyksien vahvistaminen on tärkeää ennen kaikkea siksi, että sen avulla jäsenvaltiot voivat auttaa toisiaan nopeasti, mikäli toimituksissa on katkoksia.

Haluaisin samalla kiinnittää huomiota siihen, että rahoitusta saavien investointien lopullisessa luettelossa on ristiriitaisuuksia. Ennen kaikkea alueellisen tasapainon periaatteessa on ilmennyt särö. Sillä juuri ne jäsenvaltiot, jotka kärsivät eniten tammikuun kaasukriisistä, saavat vähiten rahoitusta. Toiseksi, koko talouden elvytyspaketin osuudesta osoitetaan suhteellisen vähän rahoitusta vaihtoehtoisten toimitusreittien vahvistamiseen. Mielestäni Nabucco-kysymystä koskevat keskustelut olivat sopimattomia. Kyseisellä kaasuputkella vahvistettaisiin koko Euroopan unionin energiavarmuutta, joten sen rakentaminen on yhteinen etu. Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä, energiatehokkuuteen liittyvät investoinnit eivät ole rahoitusta saavien investointien luettelossa. EU kiertää siten itse paketin alkuperäisen tavoitteen eli työpaikkojen luomisen.

Edellä mainituista syistä Euroopan parlamentin kannassa on annettava suurempi asema alueellisen tasapainon periaatteelle sekä vaihtoehtoisille toimitusreiteille ja investoinneille energiatehokkuuteen.

  Rareş-Lucian Niculescu (PPE-DE), kirjallinen. − (RO) Eurooppa-neuvoston päätös rahoituksen osoittamisesta Nabucco-putkelle ja sen määrittäminen ensisijaiseksi energiahankkeeksi ovat asianmukaisia ja oikea-aikaisia ratkaisuja tähän ongelmaan.

Ennen neuvoston kokousta annoimme päätöslauselmaesityksen kiinnittääksemme huomiota vaaraan, joka Nabucco-putken rahoituksen vähentämisestä voisi seurata. Meidän on oltava tietoisia siitä, että Nabucco-kaasuputkihanke on strategisesti merkittävä Euroopan kaasutoimitusten varmuudelle, koska se on ainoa hanke, jolla taataan sekä toimittajien että jakelureittien monipuolisuus.

  Esko Seppänen (GUE/NGL), kirjallinen. – (FI) EU:n huippukokouspäätöksiin kuului sosiaaliseen vuoropuheluun tarkoitetun kevään ylimääräisen huippukokouksen luonteen muuttaminen niin, että siinä EU-maiden johtajia edustaa vain puheenjohtajatroikka kaikkien jäsenvaltioiden johtajien sijasta. Päätös osoittaa mielestäni välinpitämättömyyttä sosiaalisen Euroopan tulevaisuutta kohtaan tavalla, joka ei voi olla tyydyttävä kokoukseen valmistautuneiden työmarkkinajärjestöjen kannalta. Toivottavaa olisikin, että mahdollisimman moni valtionjohtaja osallistuisi kokoukseen.

  Georgios Toussas (GUE/NGL), kirjallinen. − (EL) Keskustelu Euroopan parlamentissa vahvistaa, että pääoman ja eurooppalaisen yksisuuntaisen tien poliittiset voimat kannattavat nopeampia kapitalistisia rakennemuutoksia ja joustavampia työsopimuksia Lissabonin strategian ja sisämarkkinoiden loppuunsaattamisen puitteissa. Ne edistävät pääoman ja EU:n strategista muutosta, jolla siirretään kriisin taakka työntekijöiden hartioille.

Maastrichtin sopimus ja vakaussopimus ovat ponnahduslauta kaikenkattavalle hyökkäykselle työhön liittyviä oikeuksia ja työväenluokan perheiden tuloja vastaan käyttämällä tekosyynä alijäämien vähentämistä. Komission viimeaikaisilla päätöksillä pysyvistä menojen leikkauksista on tuskalliset seuraukset julkiseen terveydenhuoltoon ja -hoitoon ja työntekijöiden vakuutusoikeuksiin ja eläkkeisiin, jotka samanaikaisesti korkeampia veroja koskevien vaatimusten kanssa alentavat dramaattisesti ruohonjuuritason luokkien elintasoa.

Ehdotettu ulospääsytie kriisistä vihreään talouteen, eli energia, laajakaistaverkot ja innovaatiot, tarkoittaa suurten liikeyritysten laajentamista uusille kannattaville aloille, ei ympäristönsuojelua ja ruohonjuuritason tarpeiden tyydyttämistä.

Työntekijöiden ei pitäisi hyväksyä minkäänlaista uhrausta rahavallan puolesta vaan heidän pitäisi ryhtyä vastaiskuun ja organisoida taistelunsa, tuomita puolueet, jotka tukevat Maastrichtia ja eurooppalaista yksisuuntaista tietä ja lähettää EU:lle tottelemattomuuden viesti tukemalla Euroopan parlamentin vaaleissa kesäkuussa Kreikan kommunistista puoluetta.

Puhetta johti
varapuhemies Diana WALLIS

  Jean-Marie Le Pen (NI). − (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kollegamme, Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän puheenjohtaja Martin Schulz aikoo saada tämän parlamentin työjärjestyksen muutetuksi sillä tekosyyllä, että minä voisin olla seuraavan parlamentin vanhin jäsen. Tukeakseen kuitenkin hänen…

(Puhemies keskeytti puhujan)

  Puhemies. − (EN) Tämä ei ole työjärjestyspuheenvuoro.

  Jean-Marie Le Pen (NI). − (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Martin Schulz on tässä yhteydessä tehnyt joitakin häpäiseviä huomautuksia ja on syyttänyt minua herjauksesta. Haluaisin sanoa, että hänen väitteensä on perusteeton ja että sanoin vain, että kaasukammiot olivat yksityiskohta maailmansodan historiassa, ja se on tosiasia.

(Erilaisia reaktioita)

Haluaisin huomauttaa, että tämän takia, arvoisa puhemies, minulle on annettu 200 000 euron vahingonkorvaussakot, mikä vain osoittaa, mikä on mielipiteenvapauden ja ilmaisunvapauden tila Euroopassa ja Ranskassa. Teidän huutonne eivät kätke vastuutanne kriisistä, kannattamanne euroglobalisaation kriisistä. Pyydän siksi, antakaa minun puhua.

Arvoisa puhemies, pyytäisin Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän puheenjohtajaa ystävällisesti pyytämään anteeksi väärän syytöksen esittämistä.

  Martin Schulz (PSE). − (DE) Arvoisa puhemies, se on täysin yksinkertaista. Kaikkien, jotka eivät halua, että tämä mies johtaa Euroopan parlamentin virallista avajaisistuntoa, pitäisi tukea minun esitystäni työjärjestyksen muuttamisesta.

(Suosionosoituksia)