Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 1. huhtikuuta 2009 - Bryssel

20. Eläinperäisissä elintarvikkeissa esiintyvien farmakologisesti vaikuttavien aineiden jäämien enimmäismäärien vahvistaminen (keskustelu)

  Puhemies. – (FR) Esityslistalla on seuraavana ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan suositus toiseen käsittelyyn neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi yhteisön menettelyistä farmakologisesti vaikuttavien aineiden jäämien enimmäismäärien vahvistamiseksi eläimistä saatavissa elintarvikkeissa, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2377/90 kumoamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/82/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 726/2004 muuttamisesta (15079/2/2008 – C6-0005/2009 – 2007/0064(COD)) (Esittelijä: Avril Doyle) (A6-0048/2009).

  Avril Doyle, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, voisinko aloittaa puheenvuoroni kiittämällä kaikkia varjoesittelijöitäni ja tietysti puheenjohtajavaltio Ranskaa toisen käsittelyn varhaisessa vaiheessa saavutetun sopimuksen mahdollistamisesta?

Tämä on melko tekninen ehdotus, ja sen tarkoitus on päivittää EU:n nykyistä järjestelmää, jonka tärkein tavoite on suojella kansanterveyttä rajoittamalla kuluttajien altistumista eläinperäisten elintarvikkeiden sisältämien farmakologisesti vaikuttavien aineiden jäämille, joita esiintyy eläinlääkkeissä ja biosidivalmisteissa. Tämä tavoite voidaan saavuttaa luomalla turvarajat tai jäämien enimmäismäärät hyväksytyille aineille ja kieltämällä sellaiset aineet, joiden on joko todistettu olevan vaarallisia tai joiden turvallisuutta ei voida tieteellisesti todistaa.

Jäämien enimmäismäärät eivät yksin suojele kuluttajia. Kuluttajia suojellaan suoraan määräämällä asianmukainen varoaika ennen teurastamista sekä järjestämällä tarkastuksia tämän seuraamiseksi. Käytännössä varoajat määrätään soveltamalla korkean turvallisuuden tekijää, joka kuvastaa tuotekehittelyn nykyvaiheessa saatavilla olevaa tietomäärää.

Olemme päässeet yksimielisyyteen avainasioista. Ensimmäinen asia on hyväksytyn jäämien enimmäismäärän ulottaminen lajista toiseen, toinen asia on elintarvikekoodiston puitteissa kansainvälisesti määrättyjen jäämien enimmäismäärien hyväksyminen Euroopan unionin laajuisesti, ja kolmantena asiana olemme sopineet puitteista, joilla määrätään kolmansista maista tuotavien elintarvikkeiden jäämien enimmäismäärät.

Onnistuimme selkeyttämään toimia, joihin on ryhdyttävä silloin, kun luvattomia aineita löytyy joko Euroopan unionissa tuotetuista elintarvikkeista tai kolmansista maista tuoduista elintarvikkeista. Selvensimme myös perustaa valvonnan toimenpiderajojen tarkistamiselle. Tällä tarkoitetaan enimmäisrajaa, joka vahvistetaan valvontatarkoituksissa minkä tahansa uuden tiedon valossa kaikkien laittomien aineiden osalta.

Lisäksi pääsimme sopimukseen jäämien enimmäismäärien asettamisesta tietyille biosidivalmisteille, kuten desinfiointiaineille, joita käytetään paikoissa, joissa on eläimiä. Erityisesti tämä koskee niille myönnettävien lupien rahoitusnäkökohtia ja niihin liittyviä asiakirjoja.

Jäämien enimmäismäärän vahvistaminen farmakologisesti vaikuttaville aineille edellyttää toksikologisia ja metabolisia tutkimuksia koskevaa kallista tietopakettia. Tämä tulisi liian kalliiksi tiettyjen vähemmän yleisten elintarvikkeiksi tarkoitettujen lajien, niin kutsuttujen toissijaisten eläinlajien osalta, koska niille tarkoitettujen eläinlääkkeiden markkinat ovat pienet, puhutaan niin kutsutusta vähäisestä käyttötarkoituksesta. Jäämien enimmäismäärän määrääminen on ensimmäinen tehtävä, joka on hoidettava ennen kuin hakemus voidaan jättää sääntelyviranomaisille luvan saamiseksi farmakologisesti vaikuttavaa ainetta sisältävälle eläinlääkkeelle, joka on tarkoitettu elintarviketuotantolajeille.

Niinpä tämä vähäistä käyttötarkoitusta/toissijaisia eläinlajeja koskeva asia on kiireellisesti ratkaistava ongelma, koska se saattaa nostaa esiin mahdollisia eläinten hyvinvointiin ja elintarviketurvallisuuteen liittyviä kysymyksiä. Eläinlääkäreillä on hoitovelvollisuus, ja he pyrkivät aina hoitamaan sairasta eläintä. Nykyisen lainsäädännön nojalla heidän on usein turvauduttava luvattomiin lääkkeisiin.

Määrättyjen jäämien enimmäismäärien puuttuminen myös estää viranomaisia vahvistamasta lääkkeelle asianmukaista varoaikaa. Nykyinen jäämien enimmäismääriä koskeva asetus ei edellytä jäämien enimmäismäärien määräämistä yksittäisiä eläinlajeja varten. Euroopan lääkearviointiviraston eläinlääkintäkomitea (CVMP) määrää yksittäisiä eläinlajeja koskevat jäämien enimmäismäärät alkuvaiheessa suoritetun huolellisen menettelytavan jälkeen. Vuonna 1997 ja viiden vuoden kokemuksen jälkeen eläinlääkintäkomitea tarkisti kaikki määrätyt jäämien enimmäismäärät ja totesi, että yksittäisiä eläinlajeja varten ei ollut tarpeen määrätä jäämien enimmäismääriä, koska jäämien enimmäismäärät ovat tietyn aineen kohdalla miltei aina samankaltaiset tai samanlaiset. Samana vuonna komitea esitti suuntaviivat toissijaisia eläinlajeja koskevien jäämien enimmäismäärien vahvistamiseksi. Se määritteli toissijaiset elintarviketuotantolajit sekä kaikki muut eläinlajit, lukuun ottamatta nautoja, sikoja ja siipikarjaa, ja se otti huomioon myös salmonidae-heimoon kuuluvat kalat.

Se hyväksyi hyväksytyn jäämien enimmäismäärän ulottamisen samaan heimoon kuuluvista ensisijaisista eläinlajeista toissijaisiin eläinlajeihin, märehtijöistä märehtijöihin, kalasta kalaan, kanasta muuhun siipikarjaan. Vuonna 2008, kahdeksan vuoden kokemuksen jälkeen eläinlääkintäkomitea esitti uuden suuntaviivan. Tämä koskee eläinperäisten elintarvikkeiden sisältämien eläinlääkkeiden riskianalyysiä. Siinä kuvataan riskiin pohjautuva menettelytapa, jolla jäämien enimmäismäärät ulotetaan koskemaan yhden tai useamman eläinlajin lisäksi myös muita eläinlajeja. Tämä suuntaviiva mahdollistaa jäämien enimmäismäärän ulottamisen niin, että kolmea tärkeintä eläinlajia koskevat tiedot koskevat kaikkia eläinlajeja, edellyttäen, että kolmea tärkeintä eläinlajia koskevat jäämien enimmäismäärät ovat samankaltaiset tai samanlaiset.

Tämä käsiteltävänämme oleva tarkistusteksti luo oikeudellisen perustan nykyiselle ekstrapolointimenettelylle, mikä on eduksi eläinlääkkeiden saatavuudelle ja eläinten hyvinvoinnille.

Kahden tarkistuksen kohteena on erityisesti hevoseläimille tarkoitettujen lajikohtaisten lääkkeiden puute – minun on tunnustettava kiinnostukseni asiaan – joka liittyy erilaisiin hoito- ja hyvinvointitarpeisiin. Tässä on kyse myös kliinisestä hyödystä eikä pelkästään siitä, että on välttämätöntä vaatia lääkettä lisättäväksi hevoseläimille tarkoitettujen sellaisten välttämättömien aineiden listaan, joihin on viitattu eläinlääkkeistä annetussa direktiivissä. Selkeästi määritellyissä oloissa tietyt hevoslajeilla käytetyille tuotteille ei määritetä jäämien enimmäismääriä, vaan niiden kohdalla noudatetaan kuuden kuukauden varoaikaa.

Voinko kysyä puhemiehen kautta, onko komission jäsenen tarkoitus esittää kirjattavaksi tarkoitettu julkilausuma? Muistutan muutama kuukausi sitten käydystä keskustelusta, joka koski eläinlääkkeistä annettua direktiiviä.

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, eläinperäisissä elintarvikkeissa farmakologisesti vaikuttavien aineiden jäämien enimmäismääriä koskevan lainsäädännön tarkistaminen on Euroopan komissiolle tärkeä aloite. Sen tavoitteena on suojella kuluttajia altistumiselta elintarvikkeissa olevien eläinlääkkeiden jäämille sekä parantaa samalla eläinlääkkeiden saatavuutta yhteisön alueella. Tämä on myös tärkeä osa komission lainsäädännöllistä yksinkertaistamisohjelmaa.

Viime vuonna 21. lokakuuta neuvosto ja parlamentti saivat aikaan sopimuksen, joka ilmenee tässä yhteisessä kannassa. Sen vuoksi yhteinen kanta on nyt saatu aikaan paitsi neuvostossa ja parlamentissa myös komissiossa. Olen iloinen siitä, että komissio onnistui sisällyttämään tekstiin sekä Euroopan parlamentin että neuvoston tarkistukset, koska ne ovat komission alkuperäisen ehdotuksen hengen ja sisällön mukaiset.

Näin ollen komissio antoi yhteiselle kannalle täyden tukensa Euroopan parlamentille 8. tammikuuta 2009 antamassaan tiedonannossa. Yhteisen kannan hyväksymisen ansiosta tämä asiakirja on nyt mahdollista saada menestyksekkäästi päätökseen ennen tämän vaalikauden loppua.

Kun se saadaan päätökseen nykyisen yhteisen kannan perusteella, annamme elintarvikkeiden valvonnan ja eläinlääketuotteiden parissa päivittäin tekemisissä oleville toimijoille paremmat mahdollisuudet tehdä työtä eläinten terveyden ja kuluttajien suojelun hyväksi yhteisön alueella. Nämä ihmiset ovat odottaneet jäämien enimmäismääriä koskevan lainsäädännön tarkistusta hyvin kärsivällisesti hyvin pitkään, ja mielestäni he ovat todellakin odottaneet riittävän kauan, ja nyt he kaikki voivat olla tyytyväisiä siihen, että ratkaisu on saatu aikaan.

Olen varsin tietoinen siitä, että eläinlääkkeiden saatavuus on erityisen tärkeä asia. Sen vuoksi riippumatta siitä edistymisestä, jota tällä farmakologisesti aktiivisten aineiden jäämien enimmäismääristä annetulla asetuksella on tältä osin saavutettu, komissio aikoo esittää arvion niistä ongelmista, jotka liittyvät eläinlääkkeistä annetun direktiivin soveltamiseen vuonna 2010, ja tarvittaessa se esittää asiaa koskevia uusia lainsäädäntöehdotuksia.

Haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni ja esittää erityiskiitokseni mietinnön esittelijälle jäsen Doylelle, jonka todella väsymättömästi tekemä työ on mahdollistanut sen, että olemme saavuttaneet tätä tärkeää asiaa koskevan yksimielisyyden. Jäsen Doyle, esitän vielä kerran vilpittömät kiitokseni erinomaisesta työstänne.

Doylen mietintö

Komissio on tietoinen kansalaisten, eläinlääkäreiden, jäsenvaltioiden ja eläinterveysalan esittämistä huolenaiheista, jotka liittyvät eläinlääkkeiden lupien säännöistä annettuun direktiiviin. Erityisen tärkeää on käsitellä nykyisiä ongelmia, jotka liittyvät eläinlääkkeiden saatavuuteen ja lääkkeiden käyttöön sellaisilla eläinlajeilla, joita varten niiden käyttöön ei ole myönnetty lupaa. Lisäksi on otettava huomioon kaikki sellaiset suhteettomat sääntelyn aiheuttamat rasitteet, jotka vaikeuttavat innovaatiota, ja samalla on varmistettava korkeatasoinen kuluttajansuoja eläinperäisten elintarvikkeiden yhteydessä. Komissio korostaa sitä, että asiassa on edetty myönteiseen suuntaan, mistä mainittakoon esimerkkinä eläinlääkkeiden muunnelmia koskevien sääntöjen yksinkertaistaminen sekä tämä elintarvikkeissa esiintyvien jäämien enimmäismääriä koskevan lainsäädännön uudistaminen.

Lisäksi on todettava, että kuluttajansuojaan ja eläinten terveyden suojeluun, eläinlääkintäalan, pienet ja keskisuuret yritykset mukaan luettuina, kilpailukyyn sekä hallinnollisen taakan vähentämiseen liittyvien tavoitteiden käsittelemiseksi komissio aikoo esittää vuonna 2010 arvion niistä ongelmista, jotka liittyvät eläinlääkintädirektiivin soveltamiseen, ja sen tavoitteena on tarpeen mukaan esittää lainsäädäntöehdotuksia.

  Avril Doyle, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin panna merkille sen, että on yksi tarkistus, jota en voi tukea, koska se johtaisi oikeudelliseen umpikujaan. Ensinnäkin, jos eläimille ei kyetä annostelemaan testattavana olevaa lääkettä ilman, että sille on määritetty jäämien enimmäismäärä, tällöin ei voida alun alkaenkaan suorittaa testejä, jotka ovat tarpeen jäämien enimmäismäärän ja varoajan vahvistamiseen tarvittavien tietojen saamiseksi.

Haluaisin kiittää komission jäsentä hänen yhteistyöstään tällä alalla ja haluan pantavaksi merkille sen, että eläinlääkedirektiiviä on kiireellisesti muutettava. Tavallaan käytämme tätä jäämien enimmäismäärien tarkistusta eräänlaisena pienenä korjauskeinona suurempaan ongelmaan, jota ei ole tuotu esiin, mutta josta me kaikki olemme hyvin tietoisia. Monien erilaisten eläinlajien hoitamiseen tarvittavien sopivien eläinlääkkeiden valikoiman saatavuus Euroopan yhteisön alueella on ollut entistä suurempi haaste viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Tuona aikana eri sidosryhmät, joihin lukeutuvat sääntelyviranomaiset, teollisuus ja eläinlääkärit, ovat tehneet valtavia ponnisteluja lääkkeiden saatavuuteen liittyvien ongelmien selvittämiseksi.

Näistä ponnisteluista huolimatta tilanne on pahentunut entisestään. Luvanvaraisten lääkkeiden puute on todellinen uhka eläinten terveydelle ja hyvinvoinnille sekä kuluttajien suojalle. Tilanne aiheuttaa myös merkittäviä ongelmia eläinten omistajille, eläintenkasvattajille, eläinlääkäreille ja hallituksille, jos eläimiä ei hoideta tai niitä hoidetaan luvattomalla tai sopimattomalla lääkkeellä. Näitä ongelmia ovat hoitamattomien tai epäasianmukaisesti hoidettujen eläinten ihmiseen tarttuvien eläintautien seuraukset eläinten omistajille, kuluttajille ja kansalaisille.

Sidosryhmille aiheutuu myös taloudellisia, oikeudellisia ja kaupankäyntiin liittyviä seurauksia samalla, kun lääkkeiden puutteella saattaa olla kielteisiä vaikutuksia maaseudun talouteen ja maatalouteen yleensä. Esimerkkinä ja varsin merkittävänä asiana mainittakoon pölytyksen vaikutus pienentyneiden ampiaisyhdyskuntien seurauksena. Ampiaiset ovat hyvin tärkeä osa vähäistä käyttötarkoitusta/toissijaisia eläinlajeja koskevassa asiassa.

Nykyisellä lääkkeiden saatavuuteen liittyvällä ongelmalla Euroopan unionissa ei kuitenkaan ole vain yleisesti ottaen seuraamuksia eläinten terveyteen ja hyvinvointiin, yhteisön elintarvikejakelun turvallisuuteen ja kansanterveyteen, vaan se myös heikentää Euroopan unionin kykyä täyttää Lissabonin agendan vaatimukset ja saada hyötyä Euroopan maatalouden ja avomerellä harjoitettavan vesiviljelyn valtavista mahdollisuuksista tutkimuksen ja kehittämisen kannustamiseksi eläinlääkealalla.

Kiitän vielä kerran kaikkia kollegoja ja komission jäsentä yhteistyöstä tämän mietinnön yhteydessä.

  Puhemies. – (DE) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Péter Olajos (PPE-DE), kirjallinen. (HU) Kuulemme usein moitteita siitä, että Euroopan unioni pyrkii sääntelemään kaikkea, vaikka se samaan aikaan jättää käsittelemättä tärkeitä asioita.

Monet meistä katsovat, että myös tämä mietintö on sellainen. Olisi kuitenkin virhe ajatella niin. Näin siksi, että tässä tapauksessa puhumme elintarvikkeista, joita ihmiset kuluttavat, ja haluaisimme tehdä niistä turvallisempia kansalaisten hyväksi.

Nykyiset säännökset ovat vanhentuneita, ja niiden vuoksi eläinlääkäreiden on vaikeaa täydentää lääkevarastojaan. Tämän vuoksi tällä alalla tarvitaan asianmukaista sääntelyä sen erityisominaisuuksien vuoksi.

Nykyään yhä useammalla lääketehtaalla on eläinlääkkeisiin keskittyvä osasto, ja nämä lääkkeet tuottavat huomattavia tuloja. Kysyntä kasvaa jatkuvasti, koska eläimet myös sairastuvat, ja nyt, kun elintarvikkeista on tullut yhä arvokkaampia, sairastumisia kannattaa ehkäistä.

Viime aikoina olemme kuitenkin saaneet useita tietoja siitä, että jotkut yritykset tekevät työtä sen eteen, miten eläimistä saisi yhä paremmin hyötyä. Esimerkkejä ovat nopeasti kasvavat kanat, muutaman kuukauden aikana valtavan kokoisiksi lihotettavat siat. Kaikki tämä saadaan aikaan (lääkkeillä) tuotteilla, jotka ovat usein vahingollisia ihmisille.

Tästä syystä jok’ikinen valmiste, jota eläimille annetaan, on testattava, yhteistyössä Euroopan lääkearviointiviraston (EMEA) kanssa sen määrittämiseksi, muodostavatko tällaisten tuotteiden jäämät, jotka jäävät eläinten elimistöön ja joita ihmiset myöhemmin nauttivat, vaaran vai eivät.

Yritys maksaa testaukset. Meidän on myös korostettava nopean menettelyn mahdollisuutta, koska se vähentää hallinnollisiin toimiin tarvittavaa aikaa. Lisäksi on tärkeää korostaa, että eläinlääkäreiden on entistä nopeammin saatava lääkkeitä käyttöönsä.

Mikään ei ole niin tärkeää kuin ihmisen terveys, ja sen vuoksi meidän on estettävä "eläinten doping", jonka motiivina on rahallinen tuotto.