Puheenvuorot

Keskiviikko 1. huhtikuuta 2009 - Bryssel

24. Euroopan unionin kansalaisuutta koskevat ongelmat ja näkymät (lyhyt esittely)

  Puhemies. – (FR) Esityslistalla on seuraavana Ursula Gacekin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisävaliokunnan puolesta laatima mietintö Euroopan unionin kansalaisuutta koskevista ongelmista ja näkymistä (2008/2234(INI)) (A6-0182/2009).

  Urszula Gacek, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, minulla on ilo esitellä tämä Euroopan unionin kansalaisuutta koskevia ongelmia ja näkymiä käsittelevä mietintö, joka hyväksyttiin yksimielisesti kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa (LIBE) viime kuussa.

Euroopan kansalaisuus ei korvaa oman maan kansalaisuutta. Se on lisäetu, joka antaa Euroopan unionin kansalaisille ainutlaatuiset oikeudet, erityisesti oikeuden vapaaseen liikkuvuuteen, oikeuden konsulaattiviranomaisten suojeluun sekä oikeuden esittää vetoomuksia parlamentille ja Euroopan oikeusasiamiehelle. Parlamentin mietinnössä otetaan huomioon komission unionin kansalaisuudesta antama viides kertomus, joka kattaa 1. toukokuuta 2004–30. kesäkuuta 2007 välisen ajanjakson. Tämä on ainutlaatuinen ajanjakso. Viisi vuotta sitten 1. toukokuuta 2004 kymmenen uutta jäsenvaltiota liittyi Euroopan unioniin. Varsinkin keski- ja itäeurooppalaisten valtioiden unioniin liittymisen seuraus oli unionin sisäinen tähän mennessä ennennäkemättömän laaja maahanmuutto. Euroopan unionin uudet kansalaiset ottivat vastaan heille myönnetyt oikeudet, joista mainittakoon erityisesti oikeus vapaaseen liikkuvuuteen. He hyötyivät mahdollisuudesta opiskella ulkomailla ja niissä maissa, jotka avasivat työmarkkinansa, he ottivat vastaan laillista työtä.

Maahanmuuton laajuus asettaa kuitenkin monia haasteita vastaanottaville valtioille. Nämä haasteet koskevat sekä keskus- että paikallisviranomaisia. Erityisesti niissä tapauksissa, kun paikallisviranomaiset ovat vastuussa asuntojen, terveydenhoidon, ensimmäisen ja toisen asteen koulutuksen kaltaisten palvelujen tarjoamisesta, ne joutuvat usein kohtaamaan uusien maahanmuuttajien päivittäisiä ongelmia.

Integroinnin edistämiseksi on tehty paljon, ja samoin uusia tulokkaita on autettu hyötymään samoista oikeuksista kuin vastaanottavien maiden kansalaiset. Tästä huolimatta on näkyvissä esimerkkejä syrjinnästä. Joskus nämä johtuvat oikeudellista porsaanrei’istä ja joskus tietämättömyydestä siitä, miten lakia olisi sovellettava.

LIBE-valiokunta omaksui hyvin rakentavan ja käytännöllisen lähestymistavan tässä työssä. Saimme aikaan yli puoluerajojen ulottuvan yksimielisyyden siitä, että ensisijainen tavoitteemme on korostaa ongelma-alueita ja ryhtyä toimiin niiden ratkaisemiseksi tarjoamalla jäsenvaltioiden keskus- ja paikallishallinnolle tarvittavia resursseja ja tukea. Tärkein huolenaiheemme oli se, että yksittäisille kansalaisille ei pitäisi asettaa minkäänlaisia esteitä oikeuksiensa käyttämiselle.

Toista mainitsemaani oikeutta, joka liittyy konsuliviranomaisten antamaan suojeluun, sovelletaan valitettavasti edelleen huonosti. Saimme selkeästi huomata tämän, kun omat kollegamme ajautuivat dramaattiseen tilanteeseen Mumbaissa sattuneiden terroristihyökkäysten aikana. Jos Euroopan parlamentin jäsenille oli ongelmia käyttää oikeuttaan konsuliviranomaisten suojeluun sellaisessa äärimmäisessä tilanteessa, minkälaisia mahdollisuuksia keskivertokansalaisella on arkipäiväisemmissä oloissa?

Kautta mietinnön korostettu keskeinen asia oli kansalaisten tietoisuuden lisääminen oikeuksistaan, ja paremman tietoisuuden lisäämiseksi on ehdotettu lukuisia toimia. Jos vain 31 prosenttia kansalaisista katsoo saaneensa hyvin tietoa oikeuksistaan, meillä on vielä paljon työtä.

Luotan siihen, että komissio ottaa huomioon parlamentin suositukset ja raportoi kuudennessa kertomuksessa konkreettisista edistysaskeleista. Haluaisin päätteeksi kiittää varjoesittelijöitäni, poliittisten ryhmien henkilöstöä ja LIBE-valiokunnan sihteeristöä heidän tekemästään kovasta työstä. Erityiset kiitoksen sanat osoitan kaikille niille, jotka osallistuivat mietintöä koskevaan julkiseen kuulemiseen, erityisesti kansalaisjärjestöjen edustajille. On soveliasta, että kansalaisuutta koskevassa mietinnössä kansalaisten ääni otettiin kansalaisjärjestöjen kautta huomioon lopullisen mietinnön laadinnan yhteydessä.

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Gacek, vaikuttaa siltä, että olemme nyt melko yksin täällä istuntosalissa. Haluan komission puolesta kiittää teitä tästä hyvin tärkeästä ja vaikuttavasta mietinnöstä ja esittää onnittelumme.

Tämä asia on hyvin tärkeä. Euroopan unionin kansalaisuus. Monet ajattelevat, että Euroopan unionin kansalaisuus on tyhjä sanonta, joka ei tarkoita mitään, mutta mietinnössänne tehdään varsin selväksi, että asia ei ole näin. Euroopan unionin kansalaisuudesta on tehty todellisuutta perustamissopimuksessa selkeästi määriteltyjen oikeuksien kautta. Näitä oikeuksia ovat vapaa liikkuvuus ja oleskeluoikeus, oikeus äänestää ja asettua ehdolle paikallisvaaleissa ja Euroopan parlamentin vaaleissa, oikeus konsuliviranomaisten suojeluun, oikeus esittää vetoomuksia Euroopan parlamentille, oikeus valittaa Euroopan oikeusasiamiehelle ja oikeus kirjoittaa Euroopan unionin toimielimille.

Komissio katsoo, että nyt on korkea aika luoda Euroopan unionin kansalaisuutta koskeva erityinen poliittinen ohjelma. Tästä syystä komissio aikoo toteuttaa kokonaisvaltaisen konsultointiprosessin, jotta onnistuttaisiin kokoamaan Euroopan unionin kansalaisuuteen liittyviä erityistietoja. Tämä voi johtaa uusiin ehdotuksiin, jotka muodostaisivat sitten perustan komission kuudennelle Euroopan unionin kansalaisuutta koskevalle kertomukselle, joka on tarkoitus esittää vuonna 2010.

Tämän ohella komissio aikoo kuitenkin tehdä joka päivä töitä sen varmistamiseksi, että kansalaiset voivat todellakin käyttää kansalaisoikeuksiaan niin, että tämä on mahdollista joka päivä. Jäsen Gacek, lukuisilla aloilla, joilla te kehotatte komissiota ryhtymään toimiin, komissio on jo aloittanut toimia varmistaakseen, että näitä oikeuksia vahvistetaan ja laajennetaan. Haluaisin esittää esimerkin konsuliviranomaisten antamaa suojelua koskevasta komission toimintasuunnitelmasta, ja haluan lisätä, että olen täysin samaa mieltä kanssanne siitä, että tämä on ala, jolla on tehtävä jotakin. Loppujen lopuksi vain muutama viikko sitten kävimme hyvin valaisevaa keskustelua tästä aiheesta parlamentin istunnossa, ja keskustelu osoitti, miten suuri tavoitteiden ja todellisuuden välinen juopa tässä konsuliviranomaisten antaman suojelun oikeutta koskevassa asiassa on.

Komissio on huolehtinut siitä, että kansalaiset saavat tietoa oikeuksistaan tiedotuskampanjoiden kautta, ja se pyrkii takaamaan, että näitä oikeuksia voidaan todella käyttää, erityisesti hyväksymällä vapaasta liikkuvuudesta annetun direktiivin soveltamisesta jäsenvaltioissa laaditun mietinnön.

Tulevat Euroopan parlamentin vaalit ovat yksi toimielinten välisen tiedotuksen tärkeimmistä asioista. Komissio tukee ja täydentää parlamentin kampanjaa kehittää tiedotustoimia, joilla voidaan lisätä kansalaisten tietoisuutta näistä vaaleista ja vedota kansalaisiin, jotta he käyttäisivät äänioikeuttaan.

Pidän myönteisenä sitä, että teemme näin, ja haluaisin myös korostaa, että komissio ei ole ainoa, joka pyrkii tekemään Euroopan unionin kansalaisuudesta todellisuutta jokapäiväisessä elämässä. Myös muut tahot, Euroopan parlamentti, kaikki 27 jäsenvaltiota, alueelliset viranomaiset, kansalliset parlamentit, paikalliset viranomaiset ja jokainen kunnanhallitus Euroopan unionissa, toimivat hyvin tärkeässä asemassa Euroopan unionin kansalaisuuden tehokkaan kehittämisen puolesta.

Olen iloinen siitä, että jäsen Gacekin mietintö, joka julkaistiin hyvissä ajoin ennen vuoden 2009 Euroopan parlamenttivaaleja, koskee niin monia tärkeitä toimijoita, joiden kaikkien olisi otettava haltuunsa Euroopan unionin kansalaisuus tehdäkseen Euroopasta todellisen sen miljoonille kansalaisille. Uskon, että me kaikki näemme sen jaettuna velvollisuutenamme varmistaa, että Euroopan unionin kansalaisuutta ei pidetä pelkästään symbolina vaan erityisoikeutena, jolle voidaan ja pitää antaa sisältöä jokapäiväisessä elämässä.

  Puhemies. – (FR) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Slavi Binev (NI), kirjallinen. – (BG) Avoimuus ja demokraattiset suhteet kansalaisten ja instituutioiden välillä ovat Euroopassa perusperiaatteita ja Euroopan kansalaisten perusoikeuksia. Juuri nämä ovat niitä periaatteita, joihin parlamenttivaalien on perustuttava. Bulgariassa tapahtuvaan äänien ostamiseen liittyvä ongelma kuitenkin osoittaa täysin päinvastaista.

Sen jälkeen, kun edelliset paikallisvaalit saatettiin toistuvasti huonoon valoon äänien häpeämättömällä ostamisella, minkä takana olivat Bulgarian GERB-puolue (Bulgarian kansalaiset Euroopan kehityksen puolesta), DPS-puolue (vapauksien ja oikeuksien liike) ja BSP-puolue (Bulgarian sosialistipuolue), tavallisille kansalaisille jäi se tunne, että heillä ei ollut oikeutta valita ehdokkaita. Tämän tuloksena he ovat entistä vähemmän halukkaita äänestämään uudelleen.

Nykyisestä rikoslaista ja lukuisista ilmenneistä lain rikkomisista huolimatta yksikään komission kertomuksessa mainituista henkilöistä ei ole vieläkään vakuuttunut näistä rikoksista, koska asiasta vastaavat valvontaviranomaiset ovat selvästi haluttomia tekemään lopun äänien ostamisesta. Bulgariassa oikeuslaitos osoittaa edelleen päättäväisyyden puutetta, ja yleisesti tunnetut rikoksentekijät valmistelevat jälleen vaalia edeltäviä kampanjoita samalla, kun äänensä myyneet etsivät nyt uusia ostajia, jotka tarjoavat parhaan hinnan.

Haluan korostaa, että niin kauan kuin näitä lain rikkomisia sallitaan Bulgariassa ja valtio jatkaa toimettomuuttaan tässä asiassa, rehellisiltä äänestäjiltä riistetään tosiasiassa heidän perusihmisoikeutensa, heidän oikeutensa valita. Tällaista Euroopan unionin kansalaiset eivät voi hyväksyä. Vaadin, että parlamentti ei istu kädet ristissä tekemättä mitään.

  Magda Kósáné Kovács (PSE), kirjallinen. – (HU) Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa vahvistetaan, että jokainen unionin kansalainen on samanarvoinen. Valitettavasti tämä periaate ei kuitenkaan aina todellisuudessa täyty. Syy eroavaisuuksiin on äärimmäisen köyhyyden leviäminen, sosiaalinen syrjäytyminen tai tarkoituksellinen syrjäytyminen, monista heikkouksista kärsivät alueet, jotka on jätetty tietoyhteiskunnan ulkopuolelle ja joiden kansalaisilta ei voi edes odottaa sitä, että heillä olisi yhtenäinen tietoisuus Euroopasta. Suhtaudun myönteisesti siihen, että mietinnössä mainitaan erityisesti romanit. Tämä 10–12 miljoonan kansalaisen vähemmistö elää eristettynä ja kokee koulutukseen liittyvän epäedullisen tilanteensa ja toivottoman työllisyystilanteensa kansalaisuutensa arvon alentamisena.

On olemassa merkkejä siitä, että tällä yhteiskunnan romahduksella on myös vaikutuksia Euroopan parlamenttivaaleihin. Kaikkein epäedullisimmassa asemassa olevien halu äänestää on vähentynyt, koska heillä ei ole tietoa, ja yhteiskunnan laitamilla on entistä vähemmän tietoa sen asian merkityksestä, että kaikista Euroopan unionin toimielimistä he voivat suoraan vaikuttaa vain Euroopan parlamentin kokoonpanoon. On valitettavaa, että tämä välinpitämättömyys on erityisen suurta Keski- ja Itä-Euroopan maissa ja että sen syitä joudutaan taas etsimään puutteellisesta tiedottamisesta. Toinen vaikuttava tekijä on kuitenkin se, että tavoitteiden saavuttamisen tahti on suuren laajentumisaallon jälkeen hidastunut ja aiheuttanut pettymyksiä.

Toivomme, että kansalaisten, työntekijöiden ja palveluntarjoajien vapaa liikkuvuus rikkoo rajoja myös ihmisten mielissä ja ajattelutavassa. Jos siitä tulee luonnollista, että liikkuminen entistä suuremman kodin rajojen sisällä on kasvaneen vapauden tulos, silloin monikerroksinen ja monivärinen Euroopan unioni voi sulkea sisälleen entistä suurempilukuisemman määrän erilaisia ja samalla yhtenäisiä ja suvaitsevaisia Euroopan kansalaisia.