Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 21. huhtikuuta 2009 - Strasbourg

22. Yhteisön valvontajärjestelmä yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi (keskustelu)

  Puhemies. − (FR) Esityslistalla on seuraavana Raül Romeva i Ruedan kalatalousvaliokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yhteisön valvontajärjestelmästä yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi (KOM(2008)0721 – C6-0510/2008 – 2008/0216(CNS)) (A6-0253/2009).

  Raül Romeva i Rueda, esittelijä. − (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa muistuttamalla meitä kaikkia siitä, että muutama viikko sitten Greenpeace raportoi Espanjan yleisen syyttäjän virastoon, että galicialainen yhtiö, Armadores Vidal, oli saanut Espanjan hallitukselta vuosien 2003 ja 2005 välillä tukea 3,6 miljoonan euron arvosta huolimatta siitä, että vuodesta 1999 alkaen yhtiölle oli kertynyt monista maista monia seuraamuksia laittomasta kalastuksesta ympäri maailmaa.

Komissio on itse asiassa tuominnut äskettäin tämän tilanteen.

Viime viikolla alkoi tonnikalan pyyntikausi. Tiedemiehet kertovat meille, että olemme jo ylittäneet tämän lajin osalta kestävän kalastuksen rajat, ja se on selkeästi vaarassa kuolla sukupuuttoon.

Espanjan puolustusministeri on parhaillaan Somaliassa johtamassa operaatiota, jossa tonnikalan kalastusaluksia suojellaan Intian valtamerellä merirosvojen hyökkäyksiä vastaan.

Jos eurooppalaisten tonnikala-alusten on vaellettava niin kauas kotoa voidakseen työskennellä, se johtuu ensinnäkin siitä, että lähimmät kannat ovat romahtamaisillaan, ja toiseksi siitä, että olemme antaneet liikaa tukea ja että meillä on selkeästi liian suuri laivasto, joka pyrkii saamaan voittoa jopa sen toimintaa ylläpitävän tärkeimmän osan eli kalan kustannuksella.

Jälleen kerran, kaikkia näitä tapauksia – ja monia muita – yhdistävät tekijät ovat liikakalastus, Euroopan liian suuri laivasto ja ennen kaikkea valvonnan ja seuraamusten säätämistä koskevien valmiuksien puute.

Siksi mietinnössämme todetaan, että sääntöjen syrjimättömän ja tehokkaan soveltamisen pitäisi olla yksi yhteisen kalastuspolitiikan peruspilareista.

Siksi esimerkiksi pyydämme, että yksiselitteisesti kiellettäisiin julkisten tukien antaminen kenellekään laittomasti toimivalle, kuten tapauksessa Armadores Vidal.

Sääntöjen noudattaminen ja johdonmukaisen lähestymistavan omaksuminen ovat parhaita tapoja suojella kalastusalan etuja pitkällä aikavälillä.

Sellainen politiikka epäonnistuu varmasti, jos kalastusalalla työskentelevät ihmiset, kalastajista kalaa kuluttajille myyviin kauppiaisiin, eivät noudata sääntöjä. Kalakantojen kohtalona on kadota niiden mukana, joiden selviytyminen riippuu niistä.

Komissio ja Euroopan parlamentti ovat monesti valittaneet vaatimustenmukaisuuden matalasta tasosta, ja me olemme muun muassa pyytäneet, että jäsenvaltiot lisäävät valvontaa, yhtenäistävät tarkastusperusteita ja seuraamuksia ja että tarkastuksen tulokset olisivat avoimempia. Olemme lisäksi pyytäneet, että yhteisön tarkastusjärjestelmiä vahvistetaan.

Asetusehdotuksessa, joka on syynä tähän mietintöön, käsitellään nykyisen valvontajärjestelmän suuresti kaivattua uudistusta ja esitetään monia suosituksia lisättäväksi nykyisiin suosituksiin laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta koskevan asetuksen tai kalastustoiminnan hyväksymistä koskevan asetuksen hyväksymisen jälkeen.

Ehkä tärkein 27 jäsenvaltioon sovellettavan valvontajärjestelmän ominaisuus on se, että kaikkia sidosryhmiä pitäisi käsitellä yhdenvertaisesti ja erityisesti, että kaikkien tuotantoketjussa – kalastajien, välittäjien, ostajien, ihmisten, joilla on yhteyksiä virkistyskalastukseen ja muiden – pitäisi tuntea, että heitä syrjitä ja että he voivat kantaa osuutensa vastuusta.

Siksi meidän on varmistettava, että ehdot ovat yhdenvertaisia koko yhteisössä ja myös koko toimintaketjussa.

Vaikka tuemme suurelta osin komission alkuperäistä ehdotusta, esittämämme ehdotus sisältää monia näkökulmia, joiden nojalla voimme saavuttaa huomattavaa edistystä tämän osalta.

Haluaisin vain korostaa yhtä näkökulmaa mainitsemalla, että yhteisön kalastuksenvalvontavirastolla pitäisi olla tässä erityisen tärkeä asema, kun otetaan huomioon sen yhteisöllinen luonne ja puolueettomuuteen perustuvat toimivaltuudet.

Siksi toivon, että kollegani hyväksyvät viime hetkellä mietinnön viimeistelemiseksi esittämämme tarkistukset, kuten jo tapahtui valiokuntamme keskustelussa, ja toivon todella, että sillä tarjotaan hyödyllinen väline niiden pelastamiseksi, jotka tarvitsevat pelastamista: ei vain kalakantoja vaan myös yhteisöt, jotka saavat niistä elantonsa.

  Joe Borg, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin ensiksi kiittää esittelijää, Raül Romeva i Ruedaa, joka on tehnyt tässä mietinnössä vakuuttavaa työtä. Vielä huomionarvoisempaa on se, että esittelijä on tavannut monia kansainvälisiä ja yhteisön sidosryhmiä monessa pääkaupungissa. Tämä asia oli monimutkainen ja arkaluontoinen. Komissio haluaisi kiittää Raül Romeva i Ruedaa hänen työstään tämän mietinnön osalta.

Kuten tiedätte, nykyinen kalastusalaa koskeva asetus on peräisin vuodelta 1993. Sitä on sen jälkeen muutettu kymmeniä kertoja, erityisesti vuonna 1998 pyyntiponnistuksen valvomisen sisällyttämiseksi ja vuonna 2002 yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) viimeisimmän uudistuksen takia. Tuloksena olleessa järjestelmässä on kuitenkin vakavia puutteita, joiden takia se ei ole niin tehokas kuin pitäisi. Kuten sekä Euroopan komissio että Euroopan tilintarkastustuomioistuin ovat korostaneet, nykyinen järjestelmä on tehoton, kallis, monimutkainen, eikä siitä saada toivottuja tuloksia. Se puolestaan heikentää suojelua ja ponnistuksen hallintaa koskevia aloitteita. Valvonnan puutteet edistävät siten yhteisen kalastuspolitiikan kielteistä tulosta.

Valvonnan uudistuksen tärkeimpänä tavoitteena on varmistaa YKP:n sääntöjen noudattaminen luomalla uusi vakiokehys, jonka avulla jäsenvaltiot ja komissio voivat kantaa täysimääräisesti vastuunsa. Sillä luodaan yleinen ja yhdennetty lähestymistapa valvontaan, keskitytään kaikkiin YKP:n näkökulmiin ja katetaan koko pyyntiä, lastin purkamista, kuljetusta, käsittelyä ja markkinoille saattamista koskeva ketju – "saaliista kuluttajalle". Tämän aikaansaamiseksi uudistus perustuu kolmeen toimintalinjaan.

Toimintalinja 1 sellaisen toimintakulttuurin luominen, jossa sääntöjä noudatetaan yleisesti, ja alan vastuu. Tavoitteena on vaikuttaa kaikkiin kalastusalan toimintoihin osallistuvien sidosryhmien käyttäytymiseen siten, että sääntöjen noudattaminen saavutetaan paitsi seuranta- ja valvontatoimien avulla myös sääntöjen yleisellä noudattamisella, jolloin kaikki alan osat ymmärtävät ja hyväksyvät sen, että sääntöjen noudattaminen on niiden omien pitkän aikavälin etujen mukaista.

Toimintalinja 2 yleisen ja yhdennetyn valvontaa ja tarkastuksia koskevan lähestymistavan luominen. Ehdotuksella varmistetaan valvontapolitiikan yhdenmukainen täytäntöönpano sekä eri laivastojen moninaisuuden ja omaleimaisuuden kunnioittaminen. Sillä luodaan tasapuoliset toimintaedellytykset alalle kattamalla kaikki näkökohdat pyynnistä markkinoille saattamiseen.

Toimintalinja 3 YKP:n sääntöjen tehokas soveltaminen. Uudistuksella pyritään myös määrittelemään selkeästi jäsenvaltioiden, komission ja yhteisön kalastuksenvalvontaviraston tehtävät ja vastuualueet. YKP:n nojalla valvonta ja täytäntöönpano kuuluvat jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan. Komission tehtävänä on valvoa ja tarkastaa, että jäsenvaltiot panevat YKP:n säännöt täytäntöön asianmukaisesti ja tehokkaasti. Nykyisellä ehdotuksella ei yritetä muuttaa tätä vastuualueiden jakoa. On kuitenkin tärkeää järkeistää menettelyjä ja varmistaa, että komissiolla on keinot todella valvoa, että jäsenvaltiot panevat YKP:n sääntöjä täytäntöön yhdenvertaisesti.

Haluaisin myös korostaa sitä, että ehdotuksella vähennetään hallinnollisia rasituksia ja tehdään järjestelmästä vähemmän byrokraattinen. Komission vaikutustenarvioinnissa kävi ilmi, että mikäli uudistus hyväksytään, toimijoiden hallinnolliset kokonaiskustannukset voisivat vähetä 51 prosentilla – 78 miljoonasta eurosta 38 miljoonaan euroon – suurelta osin sähköisen raportointijärjestelmän, alusten satelliittiseurantajärjestelmän ja alusten automaattisen tunnistusjärjestelmän kaltaisia nykyaikaisempia tekniikoita käyttämällä.

Nykyiset paperiset välineet – eli kalastuspäiväkirja, saaliinpurkamisilmoitukset ja myynti-ilmoitukset − korvataan kaikissa kalastusketjun vaiheissa lukuun ottamatta aluksia, joiden kokonaispituus on alle kymmenen metriä. Kalastajien osalta sähköinen järjestelmä helpottaa tiedon rekisteröintiä ja siitä tiedottamista. Kun järjestelmä on otettu käyttöön, monet raportointivaatimukset poistetaan.

Järjestelmä on nopeampi, tarkempi, edullisempi, ja sen avulla tiedot voidaan käsitellä automaattisesti. Sillä myös helpotetaan tilastojen ja tietojen ristiintarkastusta ja riskien tunnistamista. Tuloksena on järkevämpi ja riskiin perustuva lähestymistapa toiminnan valvomiseksi merellä ja maalla, ja viimeksi mainittu on olennaisesti kustannustehokkaampi.

Ehdotuksella poistetaan myös jäsenvaltioiden nykyinen velvoite toimittaa luettelot kalastusluvista komissiolle, ja se tehdään sen sijaan sähköisesti kansallisille valvontayksiköille, toisten jäsenvaltioiden valvontayksiköille ja komissiolle.

Nyt siirryn mietintöön ja haluaisin kommentoida esitettyjä tarkistuksia.

Komissio pitää myönteisenä sitä, että Euroopan parlamentti tukee lainsäädäntöä periaatteessa ja katsoo, että uutta valvonta-asetusta tarvitaan. Vaikka komissio voi olla samaa mieltä tietyistä tarkistuksista, jotka ovat neuvoston työryhmän kanssa käydyn keskustelun mukaisia, se katsoo, että on erittäin tärkeää säilyttää ehdotuksen tietyt tärkeimmät osat.

Komissio voi hyväksyä huomattavan määrän tarkistuksia, erityisesti tarkistukset 3, 6, 9, 10, 11, 13–18, 26−28, 30, 31, 36, 44, 45, 51−55, 57, 58, 62, 63, 66−69, 82, 84, 85 ja 92−98.

Komissio ei voi kuitenkaan hyväksyä seuraavia tarkistuksia, joista voitaisiin tehdä seuraava yhteenveto:

Kalastustoiminnan valvonnan osalta: Tarkistuksella 23 muutetaan kalastuspäiväkirjaan merkittyjen saaliiden sallittu poikkeama 10 prosenttiin ehdotuksen 5 prosentin sijasta. Tämä vaikuttaa vakavasti kalastuspäiväkirjan tarkkuuteen, joka on olennaista kyseisten tietojen ristiintarkastuksessa. Koska ristiintarkastuksia käytetään määrittelemään tietojen ristiriitaisuuksia ja osoittamaan laiton käytös, johon jäsenvaltioiden pitäisi keskittää niukat valvontaresurssinsa, tämä tarkistus vaikuttaisi kielteisesti myös ehdotuksen 102 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tietokonepohjaisen varmentamisjärjestelmän toimintaan, mitä pidetään uuden valvontajärjestelmän selkärankana. Tärkein peruste on kuitenkin se, että kalastajat voivat todella arvioida saaliinsa 3 prosentin tarkkuudella. Kala kuitenkin säilötään laatikoihin ja kuljetetaan niissä, ja he tietävät, miten paljon kalaa laatikkoon mahtuu.

Ennakkoilmoituksia koskevan tarkistuksen 209 osalta komissio on sitä mieltä, että ajatuksella siitä, että neuvosto myöntäisi poikkeukset, monimutkaistettaisiin menettelyä huomattavasti, ja oikea-aikainen reagointi itse paikalla tapahtuvaan kehitykseen ei olisi mahdollista.

Komissio katsoo myös, että käyttämättömien kiintiöiden uudelleen osoittaminen on hallintoasia, jota pitäisi käsitellä YKP:n uudistuksen puitteissa. Siksi tarkistusta 41 korjaavista toimenpiteistä ei voida hyväksyä.

Monivuotisen suunnitelman alaisten kantojen jälleenlaivauksen osalta tarkistuksella 42 poistetaan koko 33 artikla. Sitä ei voida hyväksyä, koska kuten tiedätte, jälleenlaivauksia on aiemmin käytetty salaamaan laittomat saaliit. Siksi on olennaista säilyttää 33 artikla ja se, että riippumaton elin punnitsee jälleenlaivattavat määrät ennen kuin ne viedään kuljetusalukseen.

Tarkistuksella 47 poistetaan koko jakso reaaliaikaisesta kalastuskiellosta. Hyväksymällä tämän komissio menettäisi hyvin tärkeän kantojen suojeluvälineen. Reaaliaikaiset kiellot liittyvät suoraan valvontaan. Siksi tätä tarkistusta ei voida hyväksyä.

Tarkistusta 102 ei voida hyväksyä, koska sillä poistetaan artikla komission valmiudesta kieltää kalastus, jos komissio niin vaatii. Vastaava säännös on jo nyt nykyisessä valvonta-asetuksessa, ja se on välttämätön väline sen varmistamiseen, että jos jäsenvaltio ei pysty kieltämään kalastusta, komissiolla on oikeus kieltää kyseinen kalastus kiintiöiden noudattamisen varmistamiseksi – ja tämän teimme viime vuonna tonnikalan ja sitä edeltävänä vuonna Itämeren turskan osalta.

Komissio ei myöskään voi hyväksyä tarkistusta 103, jolla poistetaan korjaavia toimenpiteitä koskevat säännökset. Sillä heikennettäisiin komission asemaa EU:n lainsäädännön valvojana, joka varmistaa, että kaikki jäsenvaltiot voivat hyötyä täysimääräisesti kalastusmahdollisuuksistaan. Tämä säännös on sitä paitsi jo nykyisessä lainsäädännössä.

Uusien tekniikoiden osalta: alusten satelliittiseurantajärjestelmän ja havainnointijärjestelmän osalta tarkistuksella 19 säädetään näiden alusten sähköisten järjestelmien käyttöönotosta 10−15 metriä pitkille aluksille 1. heinäkuuta 2013 alkaen ehdotuksen 1. tammikuuta 2012 sijasta. Tarkistuksella 20 säädetään, että satelliittiseurantajärjestelmän laitteiden ja sähköisten kalastuspäiväkirjojen asentamista varten voidaan myöntää rahoitusta, ja yhteisön talousarviosta otettavan yhteisrahoituksen osuus on 80 prosenttia.

Tarkistuksen 19 osalta ehdotuksella säädetään jo siirtymäkaudesta, koska tätä velvoitetta sovellettaisiin vasta 1. tammikuuta 2013 alkaen, kun taas asetuksen voimaantulo on suunniteltu 1. päiväksi tammikuuta 2010. Koska uudessa valvontajärjestelmässä pyritään hyödyntämään mahdollisimman hyvin nykyaikaisten tekniikoiden käyttöä, tehokkaan automatisoidun ja järjestelmällisen ristiintarkastusta koskevan järjestelmän kehittämiseksi on tärkeää, että näitä säännöksiä sovelletaan ehdotuksessa tarkoitettuna päivämääränä, jotta valvonnan uuden lähestymistavan täytäntöönpanoa ei enää lykätä.

Uusien tekniikoiden käyttöönoton kustannuksia koskevien huolien osalta, komission osarahoitus on jo saatavilla neuvoston asetuksen (EY) N:o 861/2006 nojalla, ja siinä säädetään osarahoituksen tasoista, ja komissio harkitsee tämän asetuksen puitteissa kyseisten tasojen nostamista. Olisi kuitenkin talousarvion sääntöjen vastaista antaa toinen asetus osarahoituksen tasoista.

Virkistyskalastuksen osalta: haluaisin tästä kiistanalaisesta aiheesta sanoa, että toisin kuin laajalti on kerrottu, asetusluonnoksella ei pyritä aiheuttamaan kohtuutonta rasitusta yksittäisille vapakalastajille tai vapaa-ajan kalastusalalle. Ehdotusta sovelletaan tiettyjen erityisten kantojen tiettyyn virkistyskalastukseen, nimittäin niihin, joihin sovelletaan elvytyssuunnitelmaa, lupia koskevia tiettyjä perusehtoja ja saaliista ilmoittamista. Näillä vaatimuksilla autetaan myös saamaan tietoa, jonka avulla julkiset viranomaiset voivat arvioida kyseisten toimien biologisen vaikutuksen ja tarvittaessa laatia tarvittavia toimenpiteitä.

Euroopan parlamentin mietinnön osalta komissio pitää myönteisenä sitä, että "virkistyskalastuksen" määritelmä annetaan tarkistuksessa 11 ja että kun virkistyskalastuksella todetaan olevan huomattava vaikutus, saaliit on luettava kiintiöihin. Komissio pitää myönteisenä myös sitä, että Euroopan parlamentti on samaa mieltä siitä, että virkistyskalastuksesta saatavien saaliiden markkinoille saattaminen kielletään hyväntekeväisyystarkoituksia lukuun ottamatta. Haluaisin kuitenkin korostaa, että on tärkeää säilyttää jäsenvaltioiden velvoite arvioida virkistyskalastuksen vaikutusta tarkistuksen 93 mukaisesti, eikä vain säätää mahdollisuudesta tehdä niin kuten tarkistuksissa 48, 49 ja 50.

Komissio haluaa tietysti varmistaa, että neuvoston hyväksymällä lopullisella asetuksella saadaan aikaan oikeudenmukainen tasapaino toisaalta virkistyskalastuksen vaikutuksia kalakantojen elpymistä koskevien tarkkojen tietojen – jotka saadaan tapauskohtaisesta analyysistä – ja toisaalta sen varmistamisen, että virkistyskalastajia, joiden saaliilla on selvästi mitätön biologinen vaikutus, ei rasiteta kohtuuttomilla vaatimuksilla, välillä.

Seuraamusten ja valvonnan osalta: Tarkistuksella 64 lisätään uusi 84 artiklan 2 a kohta, jossa todetaan, että niin kauan kuin kalastusluvan haltijalla on "rangaistuspisteitä", luvan haltija on suljettava yhteisön tukien tai kansallisen julkisen tuen ulkopuolelle. Komissio ei voi hyväksyä tätä tarkistusta. Myöskään tarkistusta 61 ei voida hyväksyä.

Itse asiassa laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä annetun asetuksen (EY) N:o 1005/2008 45 artiklan 7 kohdassa säädetään mahdollisuudesta väliaikaiseen tai pysyvään oikeuden menettämiseen julkisista varoista myönnettävään etuuteen tai tukeen. Kyseisen säännön käyttöön ottaminen täydentävästi rangaistuspisteiden puitteissa olisi kohtuutonta.

Tarkistuksella 107 poistetaan komission ehdottamat seuraamusten vähimmäis- ja enimmäistasot. Sitä ei voida hyväksyä, koska kaikkien jäsenvaltioiden vertailukelpoiset seuraamukset ovat tärkeä tekijä samantasoisen pelotteen aikaansaamiseksi kaikilla yhteisön vesillä ja siten tasapuolisten toimintaedellytysten luomisessa perustamalla yhteisön tason yhteiset puitteet. Säännös ei vaikuta jäsenvaltioiden valtuuksiin päättää, mitä rikkomuksia pidetään vakavina.

Komission toimivallan osalta: Tarkistuksella 71 määrätään jäsenvaltion virkamiehen läsnäolosta komission suorittaman tarkastuksen aikana, ja vastaavasti tarkistuksella 108 rajoitetaan komission mahdollisuudeksi tehdä tutkimuksia ja tarkastuksia vain silloin, kun jäsenvaltiolle on tiedotettu etukäteen. Komission valmiudet toteuttaa riippumattomia tarkastuksia huononisivat huomattavasti, kun kyseisen jäsenvaltion virkamiesten pitäisi aina olla paikalla tarkastusten aikana. Jos jäsenvaltio ei tarjoaisi virkamiestä, se voisi jopa estää riippumattoman tarkastuksen suorittamisen.

Tarkistukset 104, 108, 109 ja 110 ovat myös ongelmallisia, koska niillä rajoitetaan yhteisön tarkastajien toimivaltaa, rajoitetaan heidän oikeuttaan suorittaa riippumatonta tarkkailua ja riippumattomia tarkastuksia. Ilman kyseistä yhteisön tarkastajien toimivaltaa, komissio ei voi taata YKP:n sääntöjen soveltamisen samaa tasoa kaikissa jäsenvaltioissa.

Tarkistuksella 72 poistetaan perusta, jonka mukaan yhteisön rahoitustukea voidaan lykätä tai se voidaan peruuttaa, jos on todisteita siitä, että asetuksen säännöksiä ei ole noudatettu. Komissio ei voi hyväksyä tätä tarkistusta. Tämän tarkistuksen nojalla vain komission yksinkertainen johtopäätös, että kyseinen jäsenvaltio ei ole ryhtynyt asianmukaisiin toimenpiteisiin, riittäisi siihen, että kyseistä jäsenvaltiota vastaan toteutettaisiin toimia.

Toisaalta, tarkistuksilla 111 ja 112 rajoitetaan komission valtuuksia lykätä yhteisön rahoitustukea. Sillä heikennettäisiin vakavasti komission valmiuksia soveltaa tätä toimenpidettä. Tarkistuksessa ei myöskään selvennetä, kenen pitäisi komission lisäksi tehdä kyseinen päätös.

Kalastuksen kieltämisen osalta: Tarkistuksella 73 rajoitetaan huomattavasti tapauksia, joissa komissio voi kieltää kalastuksen sillä perusteella, että yhteisen kalastuspolitiikan velvoitteita ei ole noudatettu. "Todisteita" laiminlyönnistä on huomattavasti vaikeampi osoittaa kuin "syy uskoa". Sen varmistamiseksi, että YKP:n sääntöjä sovelletaan yhdenvertaisesti kaikissa jäsenvaltioissa, ja herkille kannoille aiheutuvan erityisen uhan välttämiseksi, on tärkeää, että komissiolla on mahdollisuus kieltää kalastus, kun kyseinen jäsenvaltio ei pysty tekemään sitä itse. Komissio ei myöskään voi hyväksyä tarkistusta 113, jossa ehdotetaan tämän artiklan poistamista.

Tarkistuksilla 74−78 vähennetään huomattavasti jäsenvaltioiden painetta noudattaa kansallisia kiintiöitä. Näiden tarkistusten hyväksyminen merkitsisi yksinkertaisesti vallitsevan olotilan säilyttämistä. Tarkistuksilla vähennetään huomattavasti komission mahdollisuutta ryhtyä toimenpiteisiin varmistaakseen, että jäsenvaltion kalastajat eivät kalasta säänneltyjä kantoja, joiden osalta jäsenvaltiolla ei ole kiintiötä tai kiintiö on pieni. Se olisi erityisen haitallista tapauksissa, jossa kyseisellä kalastuksella estetään muita jäsenvaltioita kalastamasta kiintiöitään.

Tarkistuksilla 79 ja 80 poistetaan 98 ja 100 artiklat, joiden nojalla komissiolla on mahdollisuus alentaa kiintiöitä ja kieltää kiintiöiden vaihto, mikäli YKP:n velvoitteita ei ole noudatettu. Komissio haluaa säilyttää tämän säännöksen, joka on tärkeä väline sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot noudattavat YKP:n sääntöjä. Sillä vastataan tilintarkastustuomioistuimen suositukseen vahvistaa komission valmiutta painostaa jäsenvaltioita. Sillä myös autetaan osoittamaan kansallisille kalastusaloille, että se, että niiden kansalliset hallinnot noudattavat YKP:n sääntöjä, on myös niiden edun mukaista, ja että sitä varten niiden voidaan odottaa kohdistavan myönteistä painetta kansallisiin hallintoihinsa.

Tarkistuksella 114 ehdotetaan hätätoimenpiteitä koskevan 101 artiklan poistamista. Komissio ei voi hyväksy tätä tarkistusta, koska tämä säännös on tärkeä väline sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot noudattavat YKP:n sääntöjä.

Haluaisin jälleen kerran kiittää Raül Romeva i Ruedaa mietinnöstä ja valiokuntaa huomiosta, jota se on kiinnittänyt tähän erittäin tärkeään asiaan. Mietinnöllä edistetään huomattavasti todella tehokasta valvontajärjestelmää. Haluaisin pyytää anteeksi, että käytin niin kauan aikaa.

  Carmen Fraga Estévez, PPE-DE-ryhmän puolesta. − (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tämän ehdotuksen osalta on otettava esiin yksi olennainen, tärkeä vastalause: se on se, että kyseistä alaa ei ole kuultu ollenkaan.

Ei voida hyväksyä, että komissio toteaa edelleen, että sen koko kalastuspolitiikka perustuu keskustelulle sidosryhmien kanssa, kun se samalla laatii asetusta, jolla on hyvin vakavat ja välittömät seuraukset laivastoon, kun alan kanssa ei itse asiassa ole keskusteltu eikä sitä ole kuultu etukäteen.

Se on huono alku yritykselle luoda toimintakulttuuri, jossa sääntöjä noudatetaan yleisesti, mihin komissio niin usein viittaa. Tämän ajoitus on myös erittäin kyseenalainen.

Vaikka on totta, että valvontapolitiikka on yksi yhteisen kalastuspolitiikan suurimmista epäonnistumisista, on myös totta, että komissio on jatkanut sitä vuodesta 1993 alkaen ja että se on päättänyt muuttaa siitä juuri, kun se esittää kertomusluonnoksen YKP:n uudistuksesta ja ilmoittaa säilytys- ja hoitojärjestelmän täydellisestä tarkistamisesta.

Koska valvonta on kaikkien hoitojärjestelmien pysyvä ominaisuus, olisi ollut paljon järkevämpää koordinoida molempia uudistuksia aiheuttamatta vaaraa siitä, että vuoden 2012 uudistuksen myötä tästä ehdotuksesta tulee vanhentunut. Jotkin sen toimenpiteistä eivät edes tule voimaan ennen kuin aikaisintaan vuonna 2012.

Näillä kahdella virheellä heikennetään sitä, mikä olisi voinut olla todellinen menestys, kuten yritykset yhtenäistää rikkomukset ja seuraamukset ja tavoite siitä, että jäsenvaltioita pidetään ehdottomasti vastuullisina valvontatoimenpiteiden soveltamista koskevan poliittisen tahdon puutteesta.

Arvoisa puhemies, voin vain kiittää esittelijää hänen työstään ja sanoa, että olen pahoillani, että meillä on niin vähän aikaa näin tärkeän asian käsittelemiseen.

  Emanuel Jardim Fernandes, PSE-ryhmän puolesta. − (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, Raül Romeva i Ruedan, jota onnittelen hänen avoimuudestaan, laatiman mietinnön pääasiallinen tavoite on varmistaa, että yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä noudatetaan.

Näiden sääntöjen noudattaminen ja kalastusta koskeva eurooppalainen lähestymistapa ovat paras tapa suojella kalastusalan etuja. Jos tämän alan osallistujat – alusten miehistöistä kalaa myyviin kauppiaisiin – eivät noudata näitä sääntöjä, he ovat tuomittuja epäonnistumaan. Yritys soveltaa eurooppalaisia sääntöjä ottamatta huomioon eurooppalaisten laivastojen moninaisuutta edistää myös tätä epäonnistumista.

Siksi ehdotin, että komission ehdotuksessa pitäisi ottaa paremmin huomioon pienimuotoisen kalastuksen todellisuus – vaikka halusin mennä pidemmälle – sillä sitä esiintyy käytännöllisesti katsoen koko Euroopan unionissa, erityisesti syrjäisimmillä alueilla, unohtamatta, että yhteisessä kalastuspolitiikassa tarvitaan riittäviä valvontatoimenpiteitä.

Kalatalouden talousarvion esittelijänä olen monesti pitänyt valitettavana, että EU:n sääntöjä ei noudateta riittävästi. Olen erityisesti vaatinut parempaa valvontaa jäsenvaltioilta, tarkastusten tulosten avoimuutta ja yhteisön tarkastustoimien vahvistamista edellyttäen, että niihin kuuluu alan rahoitustukea koskevia toimenpiteitä.

Me kaikki olisimme tietysti halunneet edetä pidemmälle, mutta minun on onniteltava esittelijää hänen esittämästään ehdotuksesta ja toimenpiteistä, ja toivon, että komission jäsen antaa tähän kysymykseen asianmukaisen vastauksen.

  Elspeth Attwooll, ALDE-ryhmän puolesta. − (EN) Arvoisa puhemies, sen lisäksi, että onnittelen Raül Romeva i Ruedaa hänen mietinnöstään, haluaisin käsitellä yhteistä kalastuspolitiikkaa laajemmassa mittakaavassa.

Olen kuullut kymmenen viime vuoden aikana siitä paljon arvostelua, mukaan luettuna tasapuolisten toimintaedellytysten puute, riittämätön sidosryhmien osallistuminen, talouteen, yhteiskuntaan ja ympäristöön liittyvien velvoitteiden epäasianmukainen tasapaino ja aivan liikaa mikrohallintoa keskustasta.

Viime aikoina olen kuitenkin pystynyt vakuuttamaan ihmisille, että politiikassa on tapahtumassa merkittävä muutos. On tietysti vielä pitkä matka kuljettavana – esimerkiksi saaliin poisheittämisen kieltäminen – ja aina toisinaan komissio näyttää edelleen kääntyvän mikrohallintoa kohti. Mainitsen tässä valvonta-asetuksen 47 artiklan, ainakin sen alkuperäisessä muodossa. Olen kuitenkin usein sanonut, että yhteinen kalastuspolitiikka on vähän kuin öljytankkeri: sen kääntyminen vie huomattavasti aikaa, ja uskon todella, että valvonta-asetuksella tehdään paljon valvontaa ja seuraamuksia koskevien tasapuolisten toimintaedellytysten aikaansaamiseksi aivan kuten alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien kehittämisellä edistetään huomattavasti parannuksia muissa suhteissa.

Joten haluaisin päättää puheenvuoroni henkilökohtaiseen ilmoitukseen ja ilmaista kunnioitukseni kalatalousvaliokunnan jäsenten tekemää työtä kohtaan ja kiittää komission jäsentä Borgia ja hänen ryhmäänsä kaikesta, mitä he ovat saavuttaneet viitenä vuotena peräsimessä ollessaan.

  Pedro Guerreiro, GUE/NGL-ryhmän puolesta. − (PT) Arvoisa puhemies, Portugali muodostuu historiallisesti määritellystä alueesta Euroopan mantereella ja Azorien ja Madeiran saaristoista. Lainsäädännöllä määritellään sen aluevesien laajuus ja rajat, sen kalastusvyöhyke ja Portugalin oikeudet läheiseen merenpohjaan. Valtio ei siirrä mitään Portugalin alueen osaa tai suvereniteettia, joka sillä sen osalta on.

Portugalin tasavallan perustuslain 5 artikla ei voisi olla selkeämpi. Sen takia ja Portugalin perustuslailla vahvistettujen säännösten mukaisesti ja niiden noudattamisen puolustamiseksi esitimme tarkistuksen, jossa todetaan, että tässä asetusehdotuksessa pitäisi kunnioittaa eikä uhata jäsenvaltioiden toimivaltaa ja vastuuta yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattamisen tutkimisessa.

Kalatalousvaliokunnan tekemillä tarkistuksilla ei kuitenkaan, vaikka tietyiltä osin niillä vähennetään tiettyjä kielteisiä näkökohtia Euroopan komission ehdotuksesta, jota on mahdotonta hyväksyä, suojata periaatteita, joita pidämme keskeisinä.

Muiden huolestuttavien ja riittämättömien näkökulmien muassa on erityisen mahdotonta hyväksyä, että komissiolla pitäisi olla valtuudet suorittaa itsenäisesti, ilman ennakkovaroitusta, tarkastuksia jäsenvaltioiden kalastusvyöhykkeillä ja alueilla, ja että se voi oman harkintansa mukaan kieltää kalastustoiminnan ja lykätä tai peruuttaa yhteisön rahoitustuen maksut jäsenvaltiolle. On myös mahdotonta hyväksyä, että jäsenvaltio voi tarkastaa kalastusalukset kaikkien muiden jäsenvaltioiden kalastusvyöhykkeellä ilman viimeksi mainittujen lupaa.

Päätän puheenvuoroni muistuttamalla siitä, mitä tämä parlamentti on itse hyväksynyt: jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvan kalastuksenhoidon valvonnan merkityksen. Toivomme jälleen kerran, että parlamentti ei syö sanaansa, kuten sillä valitettavasti on ollut tapana.

  Nigel Farage, IND/DEM-ryhmän puolesta. − (EN) Arvoisa puhemies, minun on tunnustettava olevani kiinnostunut tästä aiheesta. Olen aina ollut innokas vapakalastaja, kuten suurin osa perheestäni. Nautin siitä, koska se on yksi viimeisistä perusvapauksistamme. Voimme mennä rannalle tai ottaa veneemme, saada muutaman kalan ja syödä ne kotona.

Nyt virkistyskalastusta harjoittavat vapakalastajat ovat muutaman vuoden ajan lobanneet, jotta heidän lajinsa sisällytettäisiin YKP:hen. Olen sanonut jo vuosien ajan: "varokaa, mitä toivotte". No, nyt se on tapahtunut ja sitä kutsutaan 47 artiklaksi, ja sitä kutsutaan täksi maltalaiseksi komission jäseneksi, Joe Borgiksi. Meitä on yli miljoona Yhdistyneessä kuningaskunnassa: olemme vanhoillisesti ajattelevia, olemme järkeviä. Arvoisa komission jäsen Borg, emme kaipaa sitä, että teidän kaltaisenne sääntelevät meitä. Siksi meidän on ehdottomasti hylättävä 47 artikla, koska mikään muu käy. Jos saatte tämän vallan, voitte palata vuosi vuoden jälkeen. Voimme nyt sanoa, että vapakalastus rannalta on saanut vapautuksen, mutta kun se kerran on teidän kaltaistenne, arvoisa komission jäsen Borg, suojeluksessa, voitte tulla takaisin ensi vuonna tai seuraavana vuonna ja alkaa säännellä sitä.

Veneestä tapahtuvan vapakalastuksen osalta nyt on avattu ovi sille, että kaikilta vaaditaan luvat ja kaikkien on raportoitava. Kaikki pienet voiton tunteet, joita koimme, kun valiokuntavaiheessa voitimme vaihtamalla sanat "Jäsenvaltioiden on" sanoihin "Jäsenvaltiot voivat" alkaa kerätä tätä tietoa, ovat mennyttä: Pelkäänpä, luulenpa, että kotona ympäristön, elintarvikkeiden ja maaseutuasioiden virastossa he käyttävät kaikki tilaisuudet käyttää EU:n sääntöjä valvoakseen meitä kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Vapakalastus tarvitsee rohkaisua. Meidän pitäisi rakentaa riuttoja lähivesille. Meidän pitäisi tunnustaa – kuten yhdysvaltalaiset ovat tehneet – suunnaton taloudellinen vaikutus, joka sillä voi olla. Sen sijaan meillä on yhteinen kalastuspolitiikka, joka on jo nyt ympäristökatastrofi. Se on suunnattu Yhdistyneen kuningaskunnan työtä tekevää laivastoa vastaan ja nyt sillä tuhotaan vapakalastus Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jos annamme tämän miehen ja hänen kaltaistensa hallita. Joten, arvoisa komission jäsen Borg, minun neuvoni on: "ottakaa onkeenne!"

  Jean-Claude Martinez (NI). − (FR) Arvoisa puhemies, kiitos Sèten puolesta. Keskustelemme tänä iltana todellakin kalavaroista ja uudesta valvontajärjestelmästä, mutta ennen kaikkea keskustelemme kalastajista, heidän työpaikoistaan ja elannostaan, ja kalastaminen on maailman ankarin ammatti. Kyseessä eivät ole virkamiehet tai valitut edustajat, ja se muokkaa miehiä, jotka ovat vapaita, mutta tällä hetkellä epätoivoisia, mistä johtuvat tonnikalan kalastajien mielenosoitukset Välimerellä, Sètessä, Le Grau-du-Roissa ja kalastajien viha Boulognessa, Ranskassa.

Olemme säännelleet heidän kalastustaan vuodesta 1983 alkaen eli 26 vuoden ajan. Rooman sopimuksen voimaantulon jälkeen myös YMP:n 32−39 artikla on kuitenkin koskenut heitä, ja aivan ensimmäinen yhteisön asetus kalastuksesta tuli voimaan vuonna 1970. Olemme antaneet lainsäädäntöä 39 vuotta: järkytyksestä, kun Espanja liittyi vuonna 1986 ja Tanska vuonna 1993, kidusverkoista, ajoverkoista, kalastusvirkailijoista, suurimmista sallituista saaliista, kiintiöistä, tuesta, laivaston rakenneuudistuksesta ja nykyaikaistamisesta.

Annamme lainsäädäntöä seuraamuksista, biologisista lepoajoista, kannoista, poisheitetystä saaliista, valvontajärjestelmistä, ihmisistä, lajeista, turskasta, kummeliturskasta, tonnikalasta ja jopa kansainvälisistä sopimuksista ja nyt, virkistyskalastuksesta! Mikä vielä tärkeämpää, se ei vieläkään toimi. Sinisestä Euroopasta on tulossa koko ajan harmaampi.

Miksi? Siksi, että kalastus on osa 2000-luvun maailmanlaajuista elintarvikehaastetta; sitä on käsiteltävä maailmanlaajuisella tasolla. Kuten rahoituskriisi, pandemiat, ilmastonmuutos, siirtolaisuus ja vakava rikollisuus, kalat ovat vaihtoehtoisia globalisteja.

Ne eivät kunnioita rajoja eivätkä yhteisön lainsäädäntöä. Eurooppa on liian pieni kalavarojen sääntelyyn, ja Perusta Japaniin, Moskovasta Dakariin, Irlantiin ja Valenciaan me tarvitsemme asetuksia kalavarojen maailmanlaajuisesta jaetusta omistajuudesta. Arvoisa puhemies, se on tie, joka Brysselin on valittava.

  Puhemies. − (FR) Selvä, tämän puhetulvan jälkeen on Struan Stevensonin vuoro puhua.

  Struan Stevenson (PPE-DE). − (EN) Arvoisa puhemies, tiedätte luultavasti, että kaksi kalastajaa, isä ja poika Pohjois-Irlannista, jotka kalastavat Peterheadin luona, vangittiin Liverpoolissa sen jälkeen, kun heille annettiin miljoonan Englannin punnan sakot, ja että omaisuuden palauttamista käsittelevää virastoa, jota tavallisesti käytetään toimenpiteissä huumevälittäjiä ja gangstereita vastaan, käytettiin käsittelemään näitä kahta työtään tekevää kalastajaa, jotka olivat tietysti mukana laittomien saaliiden purkamisessa, mitä kukaan ei katso läpi sormien – mutta työtään tekevien kalastajien, vaikkakin rikokseen syyllistyneiden, kohtelu rikollisina, gangstereina, samalla tavalla kuin kohtelisimme huumevälittäjiä, on vastenmielistä. Tämä todistaa, miksi tarvitsemme ehdottomasti joitakin toimenpiteitä ottaaksemme käyttöön tasapuoliset toimintaedellytykset, kuten Raül Romeva i Ruedan mietinnössä todetaan, koska muissa EU:n osissa samanlaisesta rikoksesta saisi luultavasti vain 2 000 tai 3 000 euron sakot.

Haluan kuitenkin käyttää loput ajastani puhuakseni, ei kovinkaan yllättävästi, 47 artiklasta, koska mielestäni on tehtävä ero ilmaisujen "jäsenvaltion on" ja "jäsenvaltio voi" välillä, kuten tarkistuksissa 93, 48, 49 ja 50. Saimme valiokunnassa huomattavaa tukea tarkistukselleni, jossa on sana "voi", mutta nyt, arvoisa komission jäsen, olette ilmoittanut meille, että hylkäätte sen joka tapauksessa, joten näyttää siltä, että olemme tuhlanneet aikaamme.

Toivon, että harkitsette sitä uudelleen. Jos jäsenvaltio ei katso tällaisen toiminnan toteuttamista tarpeelliseksi, toivon, että kunnioittaisitte toissijaisuusperiaatetta.

  Nils Lundgren (IND/DEM) . − (SV) Arvoisa puhemies, euroepäilijänä tunnen usein tiettyä vahingoniloa, kun EU:n eri toimielimet tekevät sellaisia järjettömiä ja naurettavia ehdotuksia kuin 47 artikla. Sellaisilla ehdotuksilla autetaan vähentämään perustelematonta kunnioitusta, jota monet EU:n jäsenvaltioiden kansalaiset tuntevat EU:n ponnisteluja kohtaan – ponnisteluja, joilla pyritään siirtämään valta demokraattisilta jäsenvaltioilta byrokraattiseen Brysseliin. Sellaiset ehdotukset siis tekevät keskittämisen ja byrokratian torjunnan helpommaksi. Samalla kuitenkin suhtaudun tehtävääni täällä Euroopan parlamentissa vakavasti. Meidän on lopetettava tämä suuntaus, ja toivon, että tämän parlamentin jäsenten enemmistö on samaa mieltä. Jos ei, toivon, että enemmistö ainakin pelkää äänestäjien tuomiota kesäkuun alussa ja ymmärtää siten, että on heidän omien etujensa mukaista – ja niistä he ovat ainakin täysin tietoisia – hylätä tämä ehdotus. Jos toissijaisuusperiaatteen nojalla EU ei voi pitää näppejään erossa edes virkistyskalastuksesta Tukholman saaristossa, eurooppalaisen hankkeen tulevaisuus on synkkä.

  Avril Doyle (PPE-DE). − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kertoa komissiolle, että myös minä kannatan ilmaisua "jäsenvaltiot voivat" enkä "jäsenvaltioiden on". Ja minä olen myös yksi allekirjoittaja.

Yhteiseen kalastuspolitiikkaan ei synny toimintakulttuuria, jossa sääntöjä noudatetaan yleisesti, ennen kuin tarkastuspolitiikan ja siitä seuraavien kalastajiamme vastaan aloitettujen menettelyjen ytimessä on tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus. Me todella tarvitsemme, kuten asetuksessa ehdotetaan – ja kuten esittelijä myös sanoo – yhteisön tason valvontaa ja sääntöjen noudattamista, mikä näkyy tässä tilanteessa, mutta lopullinen vastuu on jätettävä jäsenvaltioille.

Tällä hetkellä on kauhistuttavaa, että samanlaisesta rikoksesta saadut sakot vaihtelevat 600 eurosta 6 000 euroon eri jäsenvaltioissa. Yhteistä kalastuspolitiikkaa ei kunnioiteta lainkaan, ja sitä pidetään yleisesti puutteellisena välineenä. Emme tarvitse tätä sen ytimeen.

47 artiklan, virkistyskalastuksen osalta pidän myönteisenä määritelmää, jota ei ollut ehdotusluonnoksessa. Vastauksemme on oltava tervejärkinen. Kyllä, jäsenvaltiot voivat arvioida, onko haavoittuvien kantojen kiintiöihin vakavaa vaikutusta, mutta sen ei pitäisi olla peukalosääntö. Sen on oltava poikkeus eikä sääntö. Edetään poisheitettyjen saaliiden osalta – kalastajiemme kriminalisointi on moraalitonta ja täysin mahdotonta hyväksyä. Emme saa rohkaista sivusaaliita, mutta emme saa myöskään kriminalisoida kalastajia niiden saaliin purkamisesta. Arvoisa komission jäsen Borg, pyrkikää oikeanlaiseen tasapainoon.

  Paulo Casaca (PSE). − (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, ehdotuksenne on ehdottomasti perustavanlaatuinen. Kellään, joka lukee tilintarkastustuomioistuimen kertomusta yleisen kalastuspolitiikan valvonnan tilasta, ei voi olla epäilystäkään siitä, että tämä Euroopan komission aloite on ehdottoman olennainen.

On kuitenkin myös totta, että esittelijämme on tehnyt ehdottoman poikkeuksellista työtä tässä tapauksessa, ja hän on onnistunut ottamaan huomioon monia erityispiirteitä, erityisesti pienimuotoisen kalastuksen osalta, ja hän on ottanut mukaan joitakin ehdotuksiamme. Haluaisin onnitella häntä lämpimästi hänen esimerkillisestä työstään.

Haluaisin kuitenkin myös sanoa, että kannatan toissijaisuutta. Mutta valvonnassa ei kuitenkaan voi olla toissijaisuutta, jos yhteisen kalastuspolitiikan logiikassa ei ole toissijaisuutta.

Se on haaste, joka komission jäsenen on kohdattava yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksessa. Toivon, että hän on hyvin sitoutunut ja onnistuu hoitamaan tämän haasteen, joka on elintärkeä kalastusalalle koko Euroopassa.

  Joe Borg, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin aivan ensiksi kiittää teitä tästä mielenkiintoisesta keskustelusta. Olemme kaikki selvästikin hyvin tietoisia, että valvontajärjestelmämme tarvitsevat merkityksellistä uudistusta.

Yritän käsitellä monia esiin nostettuja kohtia, aivan ensiksi virkistyskalastusta koskevaa kysymystä. Kuten sanoin, se on hyvin kiistanalainen aihe, luultavasti kiistanalaisin kaikista ehdotuksen sisältämistä valvontaa koskevista säännöksistä.

Se on kuitenkin johtanut moniin väärinkäsityksiin siitä, mikä on säännösten todellinen tavoite ja tarkoitus. Sanoin, että olemme valmiita hyväksymään yhdessä tarkistuksessa ehdotetun määritelmän.

Esitän tulevina päivinä selkeästi kantamme virkistyskalastuksen määritelmästä ja sitä koskevasta säännöksestä ja kirjoitan myös suoraan vapakalastajien edustajille selittääkseni tavoitteet, muuttujat ja yksityiskohdat, jotka koskevat virkistyskalastusta.

Toivon sitten saavani heiltä palautetta ja, tarvittaessa, tarkastelemme säännöksiä, jotta voimme hioa niitä tavoittaaksemme ainoan tavoitteen, johon meidän on tähdättävä.

Kantojen elpyminen on huomattava ongelma. Tietyt virkistyskalastukseen liittyvät toimet aiheuttavat suurta painetta kyseiselle kantojen elpymiselle, ja meidän on käsiteltävä sitä.

Ammattikalastajien kannalta sen käsitteleminen on vain oikeudenmukaista. Muuten emme voi koskaan toivoa voivamme kääntää tilannetta päinvastaiseksi, jos huomattavasta pyyntiponnistuksesta aiheutuu painetta, vaikka se tehdään virkistysmielessä eikä siitä koidu mitään tuloja. Kanta ei voi elpyä, jos ponnistus on huomattava, kuten tieteelliset raportit ovat meille osoittaneet.

(Välihuuto istuntosalista: "Ei ollenkaan tiedettä sitä varten!")

Alan täydellisen kuulemisen puutteen osalta katson, että olemme kuulleet teollisuutta. Osallistuin itse sellaiseen konferenssiin Skotlannissa jokin aika sitten. Kaikki alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat ovat toimittaneet lausuntonsa ja lisäksi, kuten kaiken lainsäädännön osalta, järjestimme internetissä julkisen kuulemisen. Alaa kuultiin erityisesti neuvoa-antavan kalatalous- ja vesiviljelykomitean puitteissa vuoden 2008 aikana.

Pieniä aluksia koskevan kohdan osalta komissio katsoo, että pienillä laivastoilla voi olla merkittävä vaikutus varoihin. Siksi ehdotuksessa ei anneta yleistä vapautusta tälle laivastolle.

Ehdotuksessa kuitenkin annetaan erityiset vapautukset tietyille alusluokille, yleisesti alle kymmenen metrin aluksille, ja erityisesti alusten satelliittiseurantajärjestelmän, kalastuspäiväkirjan, ennakkoilmoitusten ja purkamisilmoitusten osalta. Tässä suhteessa ehdotuksessa kunnioitetaan toissijaisuusperiaatetta.

Rahoitusnäkökulmat otetaan myös huomioon siten, että EU:n osarahoituksen taso on enintään 95 prosenttia kustannuksista, jotka koskevat kyseisiä sähköisiä laitteita ja sidosryhmien auttamista uusien tekniikoiden käytössä. Vapautuksia tutkitaan enemmän lopullisen puheenjohtajavaltion kompromissin puitteissa.

Haluaisin myös sanoa Pedro Guerreiron esiin nostamien asioiden osalta, että monet hänen mainitsemistaan asioista ovat jo nykyisissä valvontasäännöksissä. Jos siis hyväksyisimme hänen ehdottamansa tarkistukset, menisimme itse asiassa taaksepäin valvonnan ja täytäntöönpanon osalta sen sijaan, että vahvistaisimme säännöksiä, joita on vahvistettava.

Pyrimme tasapuolisiin toimintaedellytyksiin seuraamuksia koskevissa säännöksissä asetusehdotuksen mukaisesti. Olemme tietysti valmiita tarkastelemaan niitä lisää päättääksemme, tarvitaanko niissä hiomista, mutta asetusehdotuksen seuraamuksia koskevien säännösten tärkein tavoite on varmistaa, että tiettyjen jäsenvaltioiden tai tiettyjen jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten ja muiden jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten säätämien seuraamusten välillä ei ole sellaisia huomattavia eroja kuin tällä hetkellä.

Lopuksi haluaisin kiittää Nigel Faragea luottamuksesta, jota hän osoitti sitä kohtaan, että olen täällä toisen toimikauden!

  Raül Romeva i Rueda, esittelijä. − (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin käyttää nämä viimeiset kaksi minuuttia ilmaistakseni kiitokseni.

Ensinnäkin komission jäsenelle, ei ainoastaan hänen tekemästään työstä vaan myös sen tarjoamasta tilaisuudesta: luulen todellakin, että ei ole koskaan helppoa käsitellä tällaista ja näin syvää asiaa, mutta mielestäni on välttämätöntä ainakin aloittaa keskustelu. Niin on tehty rohkeasti. Luonnollisesti on aina olemassa niitä, jotka ajattelevat, että aika ei ole koskaan sopiva, mutta minun mielestäni keskustelu on ainakin auttanut ja auttaa edelleen selventämään joitakin vaikeuksia, joita meillä on pyrkiessämme tämän alan laajempaan ja parempaan sääntelyyn.

Toiseksi haluaisin kiittää muita esittelijöitä ja varjoesittelijöitä, koska todellakin, kuten olemme tämän keskustelun aikana nähneet, meillä on hyvin erilaisia näkemyksiä ja olemme ponnistelleet huomattavasti saadaksemme aikaan yhteisiä kantoja.

Haluan myös tunnustaa ponnistelut, joita kaikki ovat tämän osalta tehneet. Saavuttamamme johtopäätös ei saata olla se, mitä kaikki meistä olisivat toivoneet. Esimerkiksi sallitusta poikkeamasta olin samaa mieltä komission kanssa, että viisi prosenttia riittää. Kymmenen prosentin poikkeama on kompromissimme, koska jotkut jäsenet halusivat mennä paljon pidemmälle.

Olemme vastaavassa tilanteessa sähköisen järjestelmän käyttöönottovaiheen pidentämistä tai ainakin lykkäämistä koskevan mahdollisuuden osalta.

Haluaisin myös muistuttaa meitä kaikkia, että siitä ei tule ylimääräisiä kustannuksia, yksityiskohta, joka joskus unohtuu. Joka tapauksessa, tätä varten saadaan komissiolta erityisiä varoja.

Virkistyskalastusta koskevan lopullisen kysymyksen osalta, kysymyksen, joka on ehkä kiistanalaisin mutta ei välttämättä merkittävin osa tätä päätöslauselmaa, haluaisin keskittyä yhteen näkökulmaan: syrjimättömyyteen. Jos emme ymmärrä, että meillä on kaikilla tehtävämme vastuun jakamisessa, on epätodennäköistä, että saavutamme toivotun tuloksen.

Neuvotteluissamme saavuttamamme kompromissi ei ollut tietenkään helppo, mutta mielestäni se on sangen hyväksyttävä. Sopimuksemme ei kuitenkaan kattanut kysymystä siitä, pitäisikö tutkimus virkistyskalastuksen mahdollisesta vaikutuksesta tehdä vapaaehtoisesti vai pakollisesti.

Koska virkistyskalastusalalle on myönnetty joitakin poikkeuksia, mielestäni olisi ainakin hyvä, jos jäsenvaltiot pikemminkin sitoutuisivat toimittamaan tarvittavat tiedot sen sijaan, että ne pitäisi pakottaa tekemään niin, koska, toistan, joko me jaamme vastuun tai, lopuksi me kaikki – mukaan luettuna virkistyskalastusala – huomaamme kärsivämme sääntelyn puutteesta.

  Puhemies. − (FR) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona 22. huhtikuuta 2009.