Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2007/0143(COD)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjojen elinkaaret :

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0413/2008

Keskustelut :

PV 22/04/2009 - 4
CRE 22/04/2009 - 4

Äänestykset :

PV 22/04/2009 - 6.35
CRE 22/04/2009 - 6.35
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2009)0251

Sanatarkat istuntoselostukset
Keskiviikko 22. huhtikuuta 2009 - Strasbourg EUVL-painos

4. Luottoluokituslaitokset - Tietojen ilmoittamista ja asiakirjoja koskevat vaatimukset sulautumisissa ja jakautumisissa - Vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittaminen ja harjoittaminen (uudelleenlaatiminen) (keskustelu)
Puheenvuorot videotiedostoina
PV
MPphoto
 
 

  Puhemies. (FR) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu

– Jean-Paul Gauzès'n talous- ja raha-asioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi luottoluokituslaitoksista (KOM(2008)0704 – C6-0397/2008 – 2008/0217(COD)) (A6-0191/2009)

– Renate Weberin oikeudellisten asioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi neuvoston direktiivien 77/91/ETY, 78/855/ETY ja 82/891/ETY sekä direktiivin 2005/56/EY muuttamisesta tietojen ilmoittamista ja asiakirjoja koskevien vaatimusten osalta sulautumisissa ja jakautumisissa (KOM(2008)0576 – C6-0330/2008 – 2008/0182(COD)) (A6-0247/2009) ja

– Peter Skinnerin talous- ja raha-asioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö muutetusta ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (uudelleen laadittu versio) (KOM(2008)0119 – C6-0231/2007 – 2007/0143(COD)) (A6-0413/2008)

 
  
MPphoto
 

  Jean-Paul Gauzès, esittelijä. (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, on ollut erityisen mielenkiintoinen tehtävä laatia mietintö luottoluokituslaitoksista, ja olen ennen kaikkea ilahtunut siitä, että olemme päässeet yhteisymmärrykseen neuvoston ja komission kanssa niin, että mietintö on mahdollista hyväksyä ensimmäisessä käsittelyssä.

Rahoituskriisin eri syiden erittely on osoittanut, että luottoluokituslaitoksista on kiireesti annettava lainsäädäntöä. Euroopan parlamentti on tutkinut komission antamaa asetusehdotusta erittäin huolellisesti, jotta voitaisiin varmistaa, että unionin lainsäädäntö on heti alkuun esimerkillistä, tehokasta ja käytännöllistä.

G20-maiden äskettäin tekemät päätelmät ovat entisestään vahvistaneet päättäväisyyttämme. Komission, EU:n puheenjohtajavaltion ja Euroopan parlamentin saavuttama kompromissi noudattaa parlamentin tavoittelemia suuntaviivoja asetuksen keskeisissä kohdissa: ulottuvuuden, kolmansien maiden luokituksen ja eturistiriitojen ehkäisyn osalta.

Olen kuitenkin ennen kaikkea tyytyväinen siihen, että tekstillä on pystytty luomaan Euroopan unionin valvonnan perusta Jacques de Larosièren ryhmän raportissa tehtyjen havaintojen hengessä. Euroopan parlamentti on pitäytynyt siinä ajatuksessa, että CESR:n pitäisi olla ainoa laitosten rekisteröintipiste. Tiedämme, että lainsäädännön nykytilassa ei voi tehdä juuri enempää, mutta toimimalla näin olemme luoneet perustan tulevalle Euroopan unionin valvonnalle.

Komissio ehdottaa lähikuukausina säädösaloitetta, jolla de Larosièren raportin suuntaviivat toteutetaan, jotta voidaan luoda tehokas ja koordinoitu Euroopan unionin valvonta.

Jotta porsaanreikiä ei jäisi ja odotettaessa komission säädösaloitetta CESR koordinoi asetuksen valvontaa, ja siitä huolehtii jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten edustajista muodostuva kollegio. Päätösten lainvoimaisuuden takaa sen paikan toimivaltainen viranomainen, missä laitos on rekisteröity.

Haluaisin vielä tuoda esiin, kuinka paljon Euroopan parlamentti arvosti neuvottelujen toisessa vaiheessa puheenjohtajavaltio Tšekin erittäin rakentavaa ja yhteistyöhaluista asennetta. Sen ansiosta olemme järkevillä keskusteluilla pystyneet kehittämään joukon sääntöjä, joiden ansiosta pitäisi olla mahdollista taata välttämätön avoimuus ja korjata ongelmat ja puutteet, jotka ovat johtuneet siitä, että luottoluokituslaitoksia koskevaa lainsäädäntöä ei ole.

Tulos on mitä tyydyttävin, ja tästä syystä Euroopan parlamentille esitellään huomenna kokonaistarkistuksena teksti, josta komissio, Euroopan parlamentti ja puheenjohtajavaltio Tšekki – eli jäsenvaltiot – ovat päässeet yhteisymmärrykseen.

Mielestäni Euroopan parlamentti, komissio ja puheenjohtajavaltio ovat tällä tavoin todistaneet, että ennen näkemättömän kriisin kohdatessa Euroopan unionin toimielimet ovat erittäin neuvokkaita. Toivon, että voimme samassa hengessä hyväksyä tämän rahoituspaketin muut säännökset ja erityisesti pankkien pääomavaatimuksia koskevan uudelleenlaaditun direktiivin, jota myös Basel II:ksi kutsutaan.

Minusta on elintärkeää, että aikana, jona eurooppalaiset asettavat kyseenalaiseksi unionin tehokkuuden, voimme osoittaa, että unioni pystyy käsittelemään tätä kriisiä.

 
  
MPphoto
 

  Renate Weber, esittelijä. – (RO) Katson, että tänä aikana meidän on tehtävä niin paljon kuin mahdollista pitääksemme pystyssä Euroopassa toimivat kaupalliset yritykset. Meidän on erityisesti etsittävä aloitteita, joiden avulla menestyksekkäät yritykset voivat tarjota mahdollisimman paljon työpaikkoja. Tällainen aloite on kriisiaikana erityisen tärkeä. Siitä syystä olen tyytyväinen komission direktiiviehdotukseen, jolla yksinkertaistetaan raportointimenettelyjä sulautumisissa ja jakautumisissa, koska sen tavoitteena on leikata eurooppalaisten yritysten hallintokuluja 25 prosentilla vuoteen 2012 mennessä. Tarkoituksena on nimenomaan parantaa yritysten kilpailukykyä.

Laatimamme mietintö, josta äänestämme huomenna, on komission ajattelutavan mukainen, ja sitä ohjaavat erityisesti seuraavat tekijät. Ensinnäkin raportointivelvoitteita sulautumisissa ja jakautumisissa on vähennettävä, jotta jäsenvaltiot ja yritykset voivat entistä joustavammin tapauskohtaisesti päättää, mitä raportteja ne todella tarvitsevat. Samalla on poistettava säännökset, jotka tällä hetkellä johtavat kaksinkertaiseen raportointiin ja aiheuttavat siten tarpeettomia kustannuksia. Kolmanneksi tietojen julkaisemista ja toimittamista koskevat säännöt on mukautettava nykytodellisuuteen, jossa käytössä on internet. Näin voimme täysimääräisesti hyödyntää uusia viestintävälineitä ja samalla välittää ympäristönsuojelua koskevan viestin. Emme saa myöskään unohtaa, että nykyisin voimassa olevat direktiivit, joissa säädetään toimenpiteistä osakkaille tiedottamiseksi, on laadittu 30 vuotta sitten, eikä niitä ole koskaan mukautettu nykyisin käytettävissä oleviin teknisiin vaihtoehtoihin. Haluan vilpittömästi kiittää varjoesittelijöitä läheisestä yhteistyöstä ja tuesta mietinnön laadintaprosessissa. Haluan kiittää myös neuvoston ja komission edustajia, jotka ovat olleet avuliaasti käytettävissä viime kuukausina.

Coreper pääsi 7. huhtikuuta yhteisymmärrykseen parlamentin kanssa neuvotellusta kokonaiskompromissista, jotta sulautumisia ja jakautumisia koskeva direktiivi voitaisiin hyväksyä ensimmäisessä käsittelyssä. Toivomme, että näin käy, ja juuri sen takia huomiseen täysistuntoäänestykseen on esitetty niin paljon tarkistuksia, kun hyväksymme kompromissin, joka saatiin aikaan epävirallisissa kolmikantaneuvotteluissa. Joillekin jäsenvaltioille erittäin tärkeät kysymykset, kuten julkaiseminen paikallisissa sanomalehdissä tai paperikopioiden toimittaminen ja internetin käyttö, onnistuttiin ratkaisemaan, ja poliittisten ryhmien edustajat ovat hyväksyneet tarkistukset. Tietojen julkaiseminen paikallisissa sanomalehdissä on edelleen mahdollista niissä jäsenvaltioissa, jotka pitävät sitä tarpeellisena. Paperikopioiden osalta pääsääntö on, etteivät ne enää ole välttämättömiä, jos osakkailla on mahdollisuus ladata ja tulostaa asiakirjat. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin edellyttää, että kaupalliset yritykset järjestävät mahdollisuuden tutustua asiakirjoihin toimipaikassaan.

Toinen tärkeä kompromissi koskee direktiivin täytäntöönpanopäivää, joka on 30. kesäkuuta 2011, kuten komission ehdotuksessa täsmennetään. Jäsenvaltiot voivat myös päättää, mitä seurauksia on sillä, jos internetin käyttö keskeytyy tilapäisesti teknisten ongelmien takia. Merkittävä tarkistus liittyy yksinkertaistettuihin sulautumisiin ja jakautumiseen, joita ei enää ole tarpeen hyväksyä yhtiökokouksessa. Arvioidaan, että pelkästään näitä yksinkertaistettuja menettelyjä soveltamalla säästetään joka vuosi noin 154 miljoonaa euroa. Jo sen takia direktiivi kannattaa hyväksyä ensimmäisessä käsittelyssä.

 
  
MPphoto
 

  Peter Skinner, esittelijä. (EN) Arvoisa puhemies, en ollut aivan osannut varautua tähän, koska en ollut nähnyt kokonaan tämän päivän muutettua aikataulua. Olen kuitenkin hyvin kiitollinen siitä, että saan puhua istuntosalille tästä hyvin tärkeästä rahoituspalvelujen toimialasta eli vakuutus- ja jälleenvakuutustoimialasta, siitä, mitä olemme tehnet Solvenssi II -mietinnölle ja kuinka lopulta saimme asian Euroopan parlamentin käsittelyyn, jotta voimme vahvistaa mielestäni hyvin konkreettisen sääntelyperustan koko Euroopan unioniin.

Palaamme tietenkin tähän. Ensin oli Solvenssi I, ja olen kiitollinen Harald Ettlille siitä, että käsittelimme asiaa Euroopan parlamentissa melko pitkään ja onnistuimme saamaan aikaan jonkinlaisen perustan. Nyt meidän on nykyaikaistettava se, ja vakuutustoimiala on yksi monista rahoituspalvelualoista, joiden on oltava muutoksen eturintamassa. Rahoituskriisin ja kaiken siihen liittyvän myötä on selvää, että vakuutustoimialaa ei voi jättää oman onnensa nojaan.

Solvenssi II käsittää monia toimenpiteitä, joiden ansiosta tämä on mielestäni eräs tärkeimpiä mietintöjä, jopa maailmanlaajuisesti. Yksi toimenpiteistä on riskinhallinta. Mielestäni ei riitä, että sääntelyviranomaiset pelkästään vetävät rasteja ruutuun sen mukaan, toimiiko niiden valvottavaksi ja suojeltavaksi kuluttajan puolesta tarkoitettu toimiala oikein. On olennaisen tärkeää, että sääntelyviranomaiset todella seuraavat ja valvovat vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten päivittäistä liiketoimintaa pitkäjänteisesti.

Ainoastaan niin voimme varmistaa, että sääntely toimii oikein ja asianmukaisesti. Yrityksillä on raportointivelvollisuus: niiden on kerrottava sääntelyviranomaisille, mitä tekevät, mutta sääntelyviranomaisten on osallistuttava. Kaikissa 27 jäsenvaltiossa: ei niin, että kaikilla yksittäisillä jäsenvaltioilla on omat erilliset sääntönsä ja ne pohtivat, mitä voivat asetuksen puitteissa soveltaa, vaan niin että koko Euroopan unionissa todella sovelletaan vakioitua sääntelyä, mikä johtaa rehellisesti sanottuna parempaan kuluttajansuojaan, kuin olemme odottaneet.

Vastaavasti yritykset voivat saada sääntelystä mittakaavaetuja, koska nyt niiden tarvitsee raportoida vain yhdellä ainoalla tavalla kullekin sääntelyviranomaiselle. Ne tuottavat, kertovat, tekevät ja raportoivat, ei ainoastaan yhdelle sääntelyviranomaiselle, vaan mahdollisesti sääntelyviranomaisten kollegiolle, varsinkin konsernit, koska vakuutusyhtiöt toimivat rajojen yli. On tärkeää, että sääntelyviranomaiset toimivat yhdessä varmistaakseen asianmukaiset raportointitasot, asianmukaiset lukujen tasot ja mitä tietoja annetaan. Näin varmistetaan, että markkinoita suojellaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Euroopan parlamentti joutui neuvoston kanssa käytyjen keskustelujen aikana todistamaan joitakin mielenkiintoisia ja toisinaan ehkä jopa tahallisia juonia kansallisten toimialojen siirtämiseksi suuntaan tai toiseen, joten kieltämättä tästä asiasta on ollut hyvin vaikea neuvotella neuvoston kanssa. Euroopan parlamentti sai neuvoston etenemään pitkälle. Parlamentti sai neuvoston menemään luultavasti pidemmälle, kuin se oli aikonut ja todella halusikaan mennä viimeisten kahden puheenjohtajuuskauden aikana, joten olen hyvin ylpeä ja tyytyväinen työryhmään, jonka kanssa olen saanut työskennellä. Olemme saaneet neuvoston liikahtamaan.

Valitettavasti meillä ei ole sellaista ryhmätukea, kuin alun perin ajattelimme tarvitsevamme, mutta koska saamme lisätyksi direktiiviin tarkistuslausekkeen, voimme palata ryhmätukikysymykseen. Toivon, että kolmen vuoden kuluttua tämän erityisdirektiivin käyttöönotosta voimme tavalla tai toisella palauttaa ryhmätukijärjestelmän varsinkin tämän erityislähestymistavan taloudellisen puolen huomioon ottamiseksi. Odotan, että myös komission jäsen kertoo aikovansa tehdä näin.

Haluamme asetuksen, joka perustuu riskeihin ja periaatteisiin, mutta samalla asetuksen, joka tukee toimialan valmiuksia ja edistää sääntelyviranomaisten parhaita aikomuksia koko Euroopan unionissa ja ulkomailla. Lopetan tähän: meidän on myös haastettava muun maailman sääntelyviranomaiset ja tunnustettava ainoastaan maakohtaiset järjestelmät. Toivon, että komission jäsen on kanssani samaa mieltä.

 
  
MPphoto
 

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, tämänpäiväinen keskustelumme sijoittuu aikaan, jona Euroopan talous on nykyajan suurimman haasteen edessä. Toimintaa tarvitaan pikaisesti: voimakasta, kohdennettua ja kattavaa toimintaa, jotta voidaan palauttaa luottamus, kasvu ja työpaikat sekä korjata rahoitusjärjestelmä, rakentaa uudelleen tulevaisuuden vakaus, edistää kauppaa ja investointeja ja suojella kansalaisiamme entistä paremmin – lyhyesti sanottuna jotta saadaan aikaan tehokas ja vakaa rahoitusjärjestelmä.

Kevään Eurooppa-neuvosto vahvisti komission maaliskuun alussa antaman tiedonannon perusteella EU:lle vahvan toimintaohjelman tulevaisuutta varten – strategian, jolla käsitellään rahoitusalan sääntelyn aukkoja, palautetaan kannustimia ja uudistetaan valvontaa siten, että se vastaa EU:n yhtenäisiä rahoitusmarkkinoita. Komissio esittelee lähiviikkoina näkemyksensä siitä, miten Eurooppaan voidaan kehittää huipputason valvontakehys. Valtion- tai hallitusten päämiehet keskustelevat asiasta kesäkuussa. Komissio on valmis esittämään käytännön toimenpiteitä syksyllä.

On selvää, että maailmanlaajuiset ongelmat vaativat maailmanlaajuisia ratkaisuja. EU:n aloite, jonka mukaan rahoituskriisiin on sovittava koordinoitu maailmanlaajuinen vastaus, on ollut hyvin menestyksekäs. G20-johtajat tekivät Lontoon kokouksessa laajamittaisia sitoumuksia puuttuakseen rahoitusjärjestelmän heikkoihin kohtiin koordinoidusti. Tavoitteena on kehittää yhdessä uudet rahoitusrakenteet ja samalla puolustaa avointa maailmanlaajuista taloutta.

EU:n rahoitusalan tilanne on vakava. Mutta paljon on jo tehty, ja olen tyytyväinen voidessani todeta, että komissio, Euroopan parlamentti ja neuvosto on reagoineet nopeasti ja tehneet tiivistä yhteistyötä kriisiin vastaamiseksi. Olemme menestyksekkäästi hyväksymässä kolme keskeistä toimenpidettä: ensinnäkin luottoluokituslaitosten sääntely, toiseksi Solvenssi II:n uudelleenlaadinta ja kolmanneksi kotimaisia sulautumisia ja jakautumisia koskevien kolmannen ja kuudennen yhtiöoikeusdirektiivin tarkistaminen.

Luottoluokituslaitoksia koskevasta asetuksesta saavutetun yhteisymmärryksen ansiosta voidaan puuttua yhteen ongelmista, jotka myötävaikuttivat kriisiin, ja siten mahdollisesti edesauttaa markkinoiden luottamuksen palauttamista. Komission viime marraskuussa hyväksymässä ehdotuksessa asetetaan joitakin selkeitä tavoitteita, joiden avulla parannetaan luottoluokituslaitosten riippumattomuutta, avoimuutta, vastuullisuutta ja hyvää hallintotapaa. Alkuperäisen ehdotuksen ydin on säilytetty tässä asetuksessa, jolla varmistetaan erityisesti luottoluokituslaitosten analyyttinen riippumattomuus, luokitusprosessin luotettavuus ja aiemmin luokitteluprosessiin sisältyneiden eturistiriitojen asianmukainen hallinta. Lisäksi otetaan käyttöön kokonaisvaltainen valvontajärjestelmä. Euroopan unionin sääntelyviranomaiset valvovat luottoluokituslaitosten toimintaa ja toteuttavat tarvittaessa täytäntöönpanotoimia.

Olen puhunut valvonnan yhteydessä äänekkäästi valvontayhteistyön lujittamisen tarpeesta. Sen vuoksi minun ei ole vaikea olla yhtä mieltä siitä, että tätä tärkeää asiaa on vietävä eteenpäin. Voidaksemme varmistaa kaikkien asiaa koskevien rahoitusalan säännösten yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden komissio haluaa sen vuoksi tarkastella de Larosièren raportin suositusten pohjalta tarvetta vahvistaa tämän asetuksen säännöksiä valvontarakenteiden osalta.

G20-huippukokouksen tulokset ovat muuttaneet maailmanlaajuista tilannetta kolmansissa maissa annettujen luottoluokitusten käsittelyn osalta. Kaikki G20-jäsenet ovat sopineet, että luottoluokituslaitoksia säännellään ottamalla käyttöön pakollinen rekisteröinti- ja valvontajärjestelmä. Tästä syystä voin yhtyä kolmansissa maissa annettuja luottoluokituksia koskevaan ratkaisuun, joka neuvoston ja parlamentin välillä käydyissä neuvotteluissa saavutettiin.

Olen tyytyväinen voidessani todeta, että komission ehdotuksessa asetetut kunnianhimoiset tavoitteet on säilytetty. Komissio on hyvin tyytyväinen yhteispäätösmenettelyn tulokseen.

Seuraavaksi käsittelen Solvenssi II:ta. Haluan kiittää esittelijä Peter Skinneriä ja parlamenttia työstään ja halukkuudesta tehdä kompromisseja, jotta tästä tärkeästä aiheesta päästään sopimukseen yhdessä käsittelyssä. Tällaiseen tulokseen ovat yleisesti tyytyväisiä sekä EU:n vakuutustoimiala, valvontaviranomaiset että muutkin sidosryhmät.

On kuitenkin myönnettävä, että olen pettynyt kompromissin tiettyihin näkökohtiin. Ryhmätukijärjestelmä oli mielestäni yksi komission ehdotuksen innovatiivisimmista kohdista, ja sen poistaminen merkitsee, ettemme pysty modernisoimaan rajojen yli toimiviin vakuuttajiin ja jälleenvakuuttajiin kohdistuvia valvontajärjestelyjä siinä määrin, kuin halusimme.

Olen myös edelleen huolissani siitä, että eräät osakekurssiriskin käsittelyä koskevat tarkistukset saattavat johtaa siihen, että otetaan käyttöön riskipohjaiseen pääomaan tehtäviä investointeja koskeva varomaton järjestelmä. Tämä koskee erityisesti tarkistuksia, joilla otetaan käyttöön jäsenvaltion vaihtoehtona niin sanottu duraatiolähestymistapa. Komissio seuraa tilannetta tarkasti varmistaakseen, että tässä suhteessa esitettävät täytäntöönpanotoimet ovat vakauden kannalta järkeviä.

Komissio tukee kuitenkin Euroopan parlamentin ja neuvoston välistä yhteisymmärrystä, jos se hyväksytään äänestyksessä. Voimassa oleva Solvenssi-järjestelmä on yli 30 vuotta vanha. Solvenssi II:lla otetaan käyttöön taloudelliseen riskiin pohjautuva järjestelmä, joka syventää EU:n vakuutusmarkkinoiden yhdentymistä, tehostaa vakuutuksenottajan suojaa ja parantaa EU:n vakuuttajien kilpailukykyä.

Kuten CEIOPS äskettäin vahvisti rahoituskriisistä saatuja opetuksia koskevassa raportissaan, tarvitsemme Solvenssi II:ta enemmän kuin koskaan ensimmäisenä vastauksena nykyiseen rahoituskriisiin. Tarvitsemme sääntelyä, joka vaatii yrityksiä hallitsemaan riskinsä asianmukaisesti, joka lisää avoimuutta ja jolla varmistetaan, että valvontaviranomaiset tekevät yhteistyötä ja koordinoivat toimintansa entistä tehokkaammin. Solvenssi II:lla luodaan vakuutustoimialalle järjestelmä, joka toimii samanlaisten uudistusten mallina kansainvälisesti.

Komissio voi palata ryhmätukijärjestelmään, koska tekstiin lisättiin tarkistuslauseke, jossa se erityisesti mainitaan. Odotan, että de Larosièren raportin suosituksiin liittyvä edistyminen monilla eri aloilla muuttaa ympäristön entistä suotuisammaksi uudistuksille, jotka liittyvät kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisten rajat ylittävään yhteistyöhön.

Seuraavaksi käsittelen Weberin mietintöä. Esittelijä Renate Weberin tehokkaan työn ansiosta on ollut mahdollista saada aikaan julkisten osakeyhtiöiden sulautumisissa ja jakautumisissa yksinkertaistettuja raportointi- ja dokumentointivaatimuksia koskeva kompromissi. Siinä säilytetään hyvin huomattava osa komission alkuperäisen ehdotuksen säästöpotentiaalista, joka on 172 miljoonaa euroa vuodessa.

Hallinnollisen rasituksen vähentämistä koskevat mittaukset ja tutkimukset osoittavat, että yhtiöoikeus on eräs EU:n säännöstön eniten rasitusta luovista aloista. Monien syiden takia pk-yritykset kärsivät hallinnollisesta rasituksesta enemmän kuin suuryritykset. Vuonna 2007 laaditussa asiantuntijaraportissa arvioidaan, että pienyritykset käyttävät suuriin yrityksiin verrattuna kymmenkertaisen summan noudattaakseen lainsäädännön asettamia tiedotusvelvoitteita. Toistan, kymmenkertaisen. Kuitenkin pienyritykset ovat Euroopan unionin talouden selkäranka, ja tällä hetkellä ne ovat erittäin suurissa taloudellisissa vaikeuksissa.

Nykyisessä vaikeassa ja haastavassa taloustilanteessa meillä ei ole varaa tällaisiin haittatekijöihin. Meidän on sen sijaan entistä voimakkaammin pyrittävä helpottamaan yrityksiimme kohdistuvaa rasitusta. Euroopan parlamentti suhtautui 12. joulukuuta 2007 antamassaan päätöslauselmassa myönteisesti komission vakaaseen aikomukseen saavuttaa tavoitteena oleva EU:n ja kansallisen tason byrokratian vähentäminen 25 prosentilla vuoteen 2012 mennessä ja korosti tutkivansa lainsäädäntöehdotuksia mainittujen tavoitteiden valossa. Tänään, vain seitsemän kuukautta sen jälkeen, kun komissio teki ehdotuksen, olen hyvin tyytyväinen tähän kompromissiin, vaikka komissio olikin alkuperäisessä ehdotuksessaan mennyt vielä pitemmälle. Odotan, että parlamentti hyväksyy kompromissin, joka tuottaa nopeasti varsinkin pk-yrityksille merkittäviä etuja. Asiaa ei pidä jättää tähän. Komission painopisteenä tulee jatkossakin olemaan yksinkertaistaminen ja byrokratian vähentäminen.

 
  
MPphoto
 

  Gay Mitchell, talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. (EN) Arvoisa puhemies, en halua osoittaa puhettani kenellekään erityisesti. Mielestäni Solvenssi II, asetus ja luottoluokituslaitokset ovat kaikki hyvin merkittäviä ja tärkeitä, mutta meidän on rakennettava myös paloasema, ei pelkästään sammutettava liekkejä. Mielestäni näpertelemme liiaksi yksityiskohtien kanssa ja toteamme: no, me rakennamme paloaseman joskus myöhemmin.

En voi uskoa, että etenisimme edelleen tällä etanan vauhdilla, jos presidentti Sarkozy olisi edelleen Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja. Puheenjohtajavaltio Tšekki on suuri pettymys, ja Tšekin tasavallan presidentti aivan erityisesti.

Sanoisin, että jos puheenjohtajavaltio Tšekki tai sen seuraajat eivät pysty hoitamaan hommaa, se osoittaa, että todellakin tarvitsemme Lissabonin sopimuksen: tarvitsemme todella jonkun pysyvällä perustalla johtamaan Euroopan unionia.

Ihmiset tarvitsevat toivoa; he tarvitsevat tietoa elpymisestä. Uskooko joku tässä parlamentissa todella, että jos Jacques Delors olisi komission puheenjohtaja, me etenisimme tätä etanan vauhtia? Aikamme edellyttää toimintaa ja johtajuutta, emmekä saa kumpaakaan. Tästä kysymyksestä on pakko puhua täällä tänä aamuna.

Euroopan investointipankki voisi tehdä paljon nykyistä enemmän. Euroopan unioni ja sen toimielimet voisivat yhdessä Kiinan kaltaisten maiden kanssa tehdä paljon enemmän. Nyt ei ole 1937. Meillä ei ollut toimielimiä eikä valmiuksia puuttua asioihin, niin kuin meillä nyt on. Meillä on tarvittavat toimielimet ja instituutiot sekä Euroopan unionissa että sen ulkopuolella – pieni määrä instituutioita, jotka voivat tehdä yhteistyötä. Mutta meiltä puuttuu johtajuus. Tuokaa takaisin Nicolas Sarkozy tai joku hänen kaltaisensa. Järjestäkää komissiolle kunnollinen johto, jotta ihmisille voidaan antaa toivoa ja me voimme alkaa puhua elpymisestä. Eurooppa-neuvosto ei ole antanut tätä meille – ja me tarvitsemme sitä nyt.

 
  
MPphoto
 

  Sharon Bowles, oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. − (EN) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen Solvenssi II:sta saavutettuun yhteisymmärrykseen ja pahoittelen muiden tavoin sitä, että ryhmätuki siirrettiin tulevaan tarkistukseen. Pahoittelen myös neuvoston mahdollista kyvyttömyyttä tutkia kanssamme tapoja saada siitä toimiva ottaen huomioon eräät hyvin perustellut huolenaiheet. Olen tutkinut sekä oikeudellisten asioiden että talous- ja raha-asioiden valiokunnassa, mitä pääoman liikkeille tapahtuu ryhmästressin vallitessa, kuten lähellä maksukyvyttömyyttä olevassa tilanteessa, eikä se varmastikaan ole yhtä suoraviivaista kuin mitä komission luonnoksessa tai vakuutustoimialan edustajien hahmotelmissa väitetään.

Käytettävissä on kuitenkin välineitä, joiden avulla tavoite voitaisiin saavuttaa, ja suosittelemme tason 2 toimenpiteitä, mutta nyt ei voida muuta kuin odottaa, että tulevaisuudessa saataisiin käyttöön tavat maksimoida pääoman turvallinen ja taloudellinen käyttö ryhmässä. Toivon, että jäsenvaltiot ovat haasteen mittaisia, kun aletaan etsiä entistä parempia selvitystilaa koskevia ratkaisuja.

Tarkastelen seuraavaksi joitakin paketin kohtia. Direktiiviehdotuksen 27 artiklaan tehdyssä muutoksessa täsmennetään, että valvontaviranomaisilla on oltava tarvittava asiantuntemus ja valmiudet. Kun tein alkuperäisen tarkistuksen, mielessäni oli osittain Equitable Life -yhtiötä koskeva mietintö, mutta rahoituskriisin yhteydessä sillä on laajempi kattavuus. Olen saanut tehtyä samanlaisia lisäyksiä pääomavaatimuksia ja luottoluokituksia koskeviin ehdotuksiin.

On oltava täysin selvää, että riskipohjainen lähestymistapa ei ole pehmeä vaihtoehto. Mallien ja niiden perustana olevien oletusten oikea ymmärtäminen lienee tehokkaampi valvontatapa kuin ruutujen rastiminen. Stressitestien on mentävä mukavuusalueen oletuksia pidemmälle, ja korrelaatiotekijöitä on jatkuvasti ja aktiivisesti tarkistettava.

Ryhmävalvonnasta tehdään nyt inklusiivinen prosessi, ei niin, että voittaja saa kaiken ryhmävalvojana, vaikka yksittäisessä päätekohdassa on viime kädessä oltava vastuu. CEIOPS:n tehtäviä lisätään, ja on syytä korostaa, että Solvenssi II:sta käyty keskustelu sai yleisen ajattelutavan kääntymään siten, että tason 3 komiteoiden asemaa vahvistetaan. Tärkeää on myös selkeyttää, että kansallisen valvojan toimeksianto ja sen tehtävät CEIOPS:ssä eivät saa olla ristiriidassa.

Tarkistukset olivat ennakoivia, sillä ne tehtiin jo jokin aika sitten, mutta ne ovat osoittaneet arvonsa rahoituskriisin kehittymisen myötä. Kuten esittelijä totesi, parlamentin tiimi on toiminut hyvin ja niin on tehnyt Solvenssi II:n osalta myös puheenjohtajavaltio Tšekki.

 
  
MPphoto
 

  Karsten Friedrich Hoppenstedt, PPE-DE-ryhmän puolesta.(DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, esittelijä on jo tuonut esiin Solvenssi II:sta saadun tuloksen kritiikkiä ansaitsevat näkökohdat ja myönteiset puolet. Katson, että voimme sanoa sen edustavan merkittävää edistystä kohti toimivaa eurooppalaista vakuutustoimialaa tulevaisuudessa, jopa kriisiaikoina. Katson myös, että olemme tehneet selväksi, missä on kritisoitavaa, eli ryhmävalvonnassa, kuten on jo sanottukin. Ryhmävalvonnan ja ryhmätuen yhdistetyllä alueella on tietenkin vielä työtä tehtävänä. Kriisiaikana, kun pääomavirrat eivät kulje odotetulla tavalla, on luonnollista, että tällä alalla on tarvetta ottaa kiinni kehitystä ja samalla ottaa huomioon vaikeuksissa olevat maat.

Olemme keskustelleet myös toisesta elintärkeästä kysymyksestä, sillä Euroopan unionissa on 500 miljoonaa kuluttajaa, kaikki myös vakuutettuja henkilöitä, joita koskee "osakekurssiriski". Toimialalla, talouselämällä ja jäsenvaltioilla on myös kaikilla asiasta selkeät mielipiteet. Meidän on ollut pakko hyväksyä kompromissi, ja se voi ehkä jossakin vaiheessa näkyä myös tarkistuslausekkeen mukaisesti tehtävässä analyysissa. On tärkeää todeta, että Euroopan unioni on lähettänyt tässä asiassa signaalin, jonka mukaan Eurooppa on liikkeellä ja kykenee toimimaan. Katson, että Yhdysvallat, Kiina ja muut vakavaraisuuskysymyksiä käsittelevät maat, jotka valmistelevat tulevaisuutta varten entistä parempia järjestelmiä näissä erikoisoloissa, ovat myös havainneet signaalin. Se on yksi tärkeistä saavutuksista.

Haluan myös toistaa seuraavan, aiempia tapahtumia koskevan näkemykseni hyvin selkeästi. Työhön on osallistunut neljä puheenjohtajavaltiota, myös nykyinen. Neuvottelut ovat vaihdelleet paljon, luonnollisesti myös kunkin jäsenvaltion paineen vaikutuksesta, mutta olemme saaneet aikaan tuloksen. Se on yksi saavutus.

Toinen on, että olemme tehneet yhteistyötä Euroopan unionin vakuutustoimialan kanssa ja että yksittäisiä aloja koskevat vaikutustutkimukset olivat tässä suhteessa hyvin tärkeitä. Miksi? Se johtui tarpeesta ottaa vakuutustoimiala mukaan, jotta löytäisimme ratkaisun, kun kyseessä oli hyvin monimutkainen järjestelmä ja aihealue. Jos ajattelemme, että 1 400 yritystä – sekä suuria että pieniä, sillä tavoitteena ei ollut markkinaselvitys vaan kaikkien toimijoiden mukaan saaminen kuluttajien eduksi – on ottanut osaa viimeiseen vaikutustutkimukseen, tämä on ollut suuri menestys. Yhdessä Solvenssi II -neuvottelutiimin kanssa emme ole antaneet minkään paineen pelotella itseämme. Sen sijaan olemme ottaneet selkeän kurssin kuluttajien, vakuutustoimialan ja ennen kaikkea luonnollisesti parlamentaaristen velvollisuuksiemme eduksi.

 
  
MPphoto
 

  Gianni Pittella, PSE-ryhmän puolesta.(IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, varmaan on jokaiselle selvää, että eräs kehityssykli on nyt ohi, sykli, joka on tuonut viime vuosina päivänvaloon globalisaation tietynlaisen ajattelutavan epätasapainon ja ristiriitaisuudet: ultraliberaali globalisaatio on liian usein hyötynyt heikoista instituutioista ja pitänyt politiikkaa esteenä tai haittana, josta on päästävä eroon.

Nyt on nimenomaan politiikan tehtävänä palauttaa kansalaisten usko, kun elämme vakavaa talouskriisiä. Tätä varten politiikan on otettava johto, osoitettava tulevaisuuden näkymät ja voitettavat esteet. Meidän on korjattava ristiriita, joka on maailmanmarkkinoiden nopean kasvun ja instituutioiden heikkouden välillä, jotta ne voivat toimia vastapainona ja hallita rahatalouden liiallista valtaa.

Luokituslaitosasetus merkitsee tärkeää askelta tähän suuntaan. Olen käsitellyt asiaa Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattisen ryhmän varjoesittelijänä ja tehnyt täysimääräistä yhteistyötä mietinnön laatijan Jean-Paul Gauzès'n kanssa, jota vilpittömästi onnittelen.

Asetuksen merkittävimmät kohdat ovat seurausta parlamentin määrätietoisuudesta neuvoston kanssa käytyjen vaikeiden neuvottelujen aikana. Viittaan huomionarvoisiin saavutuksiin, joita ovat muun muassa laitoksille asetettu vaatimus rekisteröityä Euroopan unionin alueella, ennusteiden luominen ja siviilioikeudellinen vastuu, unionin ulkopuolisista maista tulevien arvioiden kaksoisvarmistusjärjestelmä ja ennen kaikkea mahdollisuus, että asetus tulee voimaan nopeasti eikä kahden vuoden kuluttua, kuten kansalliset hallitukset alun perin pyysivät.

Asetuksella on kuitenkin myös voimakas symbolinen arvo. Sääntelyn kohteenahan on ala, joka eräiden muiden lailla – ajattelen esimerkiksi spekulatiivisia rahastoja – ovat viime vuosina hyötyneet lainsäädännön täydellisestä puuttumisesta. Tämänkaltaisen itsesääntelyn tulokset ovat kaikkien nähtävillä, ja ne ovat kauheita. Nyt on aika toimia rohkeasti ja kehittää rahoitusmarkkinoille uusi rakenne. Tällä alalla riittää vielä vähemmän kuin muilla, että kansalliset hallitukset toimivat yksin, ja meidän on oltava tietoisia siitä, arvoisa komission jäsen.

Tästä syystä tunnen katumuksen pistoksen huolimatta saavutetusta loistavasta tuloksesta, sillä yksi mahdollisuus on menetetty: jäsenvaltion vastustuksen – josta neuvosto kantaa vakavan vastuun – vuoksi ei ollut tahtoa säätää tekstissä yhdestä ainoasta eurooppalaisesta valvontaelimestä luottoluokitusalalle. Tästä tehtiin parlamentille virallinen pyyntö, mutta poliittisen kunnianhimon ja realismin puute on toistaiseksi estänyt saamasta sille tukea. Tältä osin Euroopan parlamentti osoittaa edelleen kykynsä katsoa pitkälle tulevaisuuteen, ja toivon, että kansalliset hallitukset tekevät samoin.

 
  
MPphoto
 

  Wolf Klinz, ALDE-ryhmän puolesta.(DE) Arvoisa puhemies, kriisiä edeltäneet luottoluokituslaitosten epäonnistumiset ovat tehneet näiden laitosten sääntelystä välttämätöntä. Luottoluokituslaitosten rekisteröitymistä koskevan asetuksen tavoitteita ovat jälleen kerran avoimuus, taattu laadukkuus, kilpailun lisääminen, eturistiriitojen voittaminen ja kaiken tämän tuloksena sijoittajien suojelun parantaminen. Sopimukseen pääsy ei ollut helppoa. Komission, Euroopan parlamentin ja neuvoston kannat olivat aluksi kaukana toisistaan, mutta kokonaisuutena ottaen nämä tavoitteet on nyt laajalti saavutettu. Hyvä asia on, että luokitusluokkia tulee olemaan vain yksi. Sääntely- ja muita tarkoituksia varten luodut luokat 1 ja 2 ovat menneisyyttä. Eturistiriidat on voitettu: neuvontapalveluja ei ole luottoluokitustoiminnan ohella. Euroopan unionin ulkopuolisten maiden luottoluokituslaitoksilla on mahdollisuus lähestyä eurooppalaisia markkinoita ja toimia täällä todistuksenannon sisältävän vastaavuuden vahvistamisjärjestelmän ansiosta – mikä on tärkeää pienille laitoksille – tai hyväksyntäjärjestelmän avulla – jota suuret laitokset voivat käyttää.

Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitea (CESR) on ratkaisevassa asemassa luottoluokituslaitosten rekisteröinnissä ja valvonnassa. Kaikesta tästä huolimatta nykyisessä asiakirjassa ja asetuksessa voidaan huomata myös useita puutteita. Pelkään, että kaikki säännöt ja vaatimukset estävät käytännössä mahdollisuuden päästä Euroopan unionin markkinoille. Vaatimukset ovat ehkä liian rajoittavia, ja ne voivat lopulta eristää unionin markkinat, mikä voisi takaoven kautta johtaa protektionismiin, ja se olisi paha asia. Toivottavasti pelkoni osoittautuvat aiheettomiksi.

Sisäistä hallintotapaa koskevat sääntömme menevät hyvin pitkälle – itse asiassa liian pitkälle. Ne ovat jokseenkin yliampuvia. Vastaavia sääntöjä ei ole missään muussa EU:n asetuksessa. Meidän olisi ollut parempi määritellä selkeät periaatteet ja jättää periaatteiden toteutus- ja kehittämisvastuu yrityksille itselleen.

Lopuksi on todettava, että emme ole mielestäni yhtään edistyneet oligopolien lopettamisessa. Joudumme sietämään erittäin vähäistä kilpailua vielä moniaita vuosia.

 
  
MPphoto
 

  Cristiana Muscardini, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, talouskriisi ei ole likimainkaan ohi, vaikka euroalueen jäsenyys on tuonut Eurooppaan tiettyä vakautta. Kansainvälinen valuuttarahasto arvioi rahoituskriisin kustannukset 4 000 miljardiksi Yhdysvaltain dollariksi, joista pankkien osuus on kaksi kolmannesta.

Päämääriä on paljon: luottamuksen palauttaminen, kasvun tukeminen ja työllisyyden suojelu. Ne voidaan tavoittaa vain, jos talouspolitiikka kykenee oikaisemaan rahoitusjärjestelmän, mutta Euroopan unionilla ei vielä edes ole talouspolitiikkaa! Huolimatta G20-maiden Lontoossa luottojärjestelmälle antamasta sysäyksestä meillä ei edelleenkään ole selkeitä sääntöjä – kuten olemme sanoneet jo vuosia – joilla voitaisiin hallita rahoitusmarkkinoita, sen toimijoita, tarjottuja tuotteita ja johdannaisia.

Markkinoita olisi säänneltävä ja valvottava, varsinkin rahoitusalaa, joka on hallitsemattomana avannut tien ennen näkemättömälle velkaantumisen syöksykierteelle. Mitä tehdä tälle valtavalle velalle, joka on kehittynyt, kun luottoja on myönnetty ilman takuita? Pitäisikö se mitätöidä? Pitäisikö se sisällyttää pankkien perustamaan puhdistusjärjestelmään? Pitäisikö OTC-johdannaisten kauppa tulevaisuudessa kieltää ja pyytää pankkeja kerta kaikkiaan lopettamaan johdannaissopimukset?

Tarvitsemme lopullisia vastauksia, uusia luottoja pienille ja keskisuurille yrittäjille ja säästäjille, jotta voimme estää hallitsemattoman muualle sijoittumisen ja saattaa WTO:n säännöt vastaamaan todellisuutta. Jos emme puhu maailmankaupan säännöistä, emme pysty ratkaisemaan mitään: Toisin sanoen, tämä systeeminen kriisi edellyttää järjestelmän uudistamista. Meidän on palautettava politiikkaan ohjaava rooli, joka siltä liian usein puuttuu. Meidän on suunnattava huomio takaisin reaalitalouteen ja hylättävä virtuaalirahoituksen helppo huuma!

 
  
MPphoto
 

  Alain Lipietz, Verts/ALE-ryhmän puolesta.(FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, ensinnäkin totean, että olen täysin yhtä mieltä Gay Mitchellin kanssa. Me emme ole aikataulussa, olemme liian hitaita. Haluaisin kuitenkin huomauttaa hänelle olevan tärkeää, ettei tehdä samaa erehdystä Ranskan presidentin suhteen, kuin ranskalaiset joskus tekevät Gordon Brownin suhteen. Puheet toiminnasta eivät takaa toiminnan tehokkuutta.

Mitä tulee itse kriisiin, on selvää, ettei kriisin lähtökohta ole rahoitus. Sen syyt liittyvät sosiaalisiin ja ekologisiin tekijöihin. Kuitenkin se yhdistyy rahoitussykliin, toisin sanoen, kun sykli menestyy, otamme riskejä, ja kun se ei enää menesty, toteamme, että saattaisi olla viisasta vähän säännellä asioita.

Olemme vaiheessa, jossa vaaditaan sääntelyä – voimakasta sääntelyä. Sääntelyä tarvitaan yhtenäismarkkinoiden tasolla, eli tarvitsemme entistä paljon keskitetympää sääntelyä Euroopan unionin tasolla. Se ohjaa meitä äänestyspäätöksessä. Tuemme täysin Gauzès'n mietintöä ja sillä saavutettavaa edistystä. Olemme jo vuosia vaatineet sääntelyn ja valvonnan keskittämistä Euroopan unionin tasolla, ja CESR:n kautta saavutettu ensimmäinen vaihe on mielestämme täysin asianmukainen.

Pahoittelemme kuitenkin, että hallitukset eivät ole ymmärtäneet asiaa huolimatta Peter Skinnerin ponnisteluista – ja tältä osin kritiikkimme on täysin sama kuin Gay Mitchellin. Emme hyväksy ehdotettua kompromissia, jossa ryhmävalvonta hylätään. Uskon, että tällainen menetelmä johtaa lisäkatastrofeihin.

Siitä syystä äänestämme Skinnerin mietintöä vastaan – emme Peter Skinnerin työtä vastaan sinällään, vaan hallitusten vaatimaa kompromissia vastaan.

 
  
MPphoto
 

  Sahra Wagenknecht, GUE/NGL-ryhmän puolesta.(DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kuten yleinen turvallisuus, oikeus tai ympäristönsuojelu, rahoitusmarkkinoiden vakaus on julkinen etu, ja sellaisena se kuuluu julkisen valvonnan piiriin. Mehän olemme jo nähneet sen: jos rahoitusmarkkinoiden valvonta jätetään yksityisen sektorin suurille pankeille, vakuutusyhtiöille, hedgerahastoille ja luottoluokituslaitoksille, on olemassa vaara, että jättimäisillä summilla keinotellaan maksimituottojen saamiseksi ja loppujen lopuksi suuri yleisö joutuu maksamaan laskun tappioista.

Kriisi on osoittanut liiankin selvästi, että vapaaehtoinen itsesääntely on epäonnistunut, ja kuitenkin komissio pitää siitä jääräpäisesti kiinni. Sen sijaan, että se olisi kieltänyt riskirahoitustuotteet ja asettanut rahoitusalalle selkeät säännöt, komissio aikoo edelleen antaa yksityisen sektorin päättää itse, mitä riskejä se ottaa ja miten niitä arvioidaan. Tämä on mielestämme vastuutonta.

On selvää, että hyötyä tavoitellessaan luottoluokituslaitokset ovat järjestelmällisesti aliarvioineet strukturoitujen rahoitustuotteiden riskit ja siten itse asiassa käynnistäneet katteettomien lainojen kaupan. Oikea toimintatapa olisi pysäyttää kokonaan riskinhallinnan ulkoistaminen yksityisille voittoa tavoitteleville toimijoille ja luoda Euroopan unionin julkinen luottoluokituslaitos, joka antaisi riippumattomia lausuntoja eri arvopapereiden laadusta. Komissio ei ole vielä edes harkinnut tätä ratkaisua.

Gauzès'n mietinnössä vaaditaan aivan oikein, että valtion takaamien velkainstrumenttien luokitusta olisi pidettävä julkisena hyödykkeenä ja siksi se olisi annettava hoidettavaksi julkisille toimijoille. Miksi tämä periaate olisi rajoitettava koskemaan vain valtion takaamia velkainstrumentteja?

Myös suunnitellussa Solvenssi II -direktiivissä komissio ja esittelijä asettuvat tukemaan epäonnistunutta itsesääntelyn käsitettä. Esimerkiksi vakuutusryhmille on määrä sallia sisäisten riskinarviointimallien käyttö, kun ne laskevat pääoma- ja vakavaraisuusvaatimuksia. Aikanaan näemme, onko jäsenvaltion valvontaviranomaisilla riittävät valmiudet ymmärtää näitä malleja. Henkilökohtaisesti epäilen sitä.

Lisäksi sekä vähimmäispääomavaatimus että vakavaraisuuspääomavaatimus ovat aivan liian alhaisia, ja niitä on nostettava merkittävästi. Koska tämä voisi aiheuttaa ongelmia joillekin pankeille tai vakuutusyhtiöille, puollamme vaihtoehtoa, jossa pääoman lisäys tapahtuisi julkisen omistuksen muodossa, mikä toisi mukanaan vastaavaa vaikutusvaltaa yhtiön toimintalinjoihin. Tällainen osittainen kansallistaminen olisi rohkea askel kohti rahoitusalan suuntaamista yhteiseen hyvään.

Pitkähköllä aikavälillä koko rahoitusala olisi joka tapauksessa siirrettävä osaksi julkista sektoria, koska vain kansallistamalla voimme varmistaa, että ala täyttää julkiset velvoitteensa sen sijaan, että se pelaa uhkapeliä pyrkiessään saamaan yhä suurempaa tuottoa maailmanlaajuisilla rahoitusmarkkinoilla. On korkea aika vetää johtopäätökset aiheutetusta katastrofista.

 
  
MPphoto
 

  Godfrey Bloom, IND/DEM-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, olen viettänyt 40 vuotta rahoituspalveluissa, joten luultavasti tiedän vähäsen, mistä puhun.

Aluksi sananen Yhdistyneen kuningaskunnan rahoituspalveluviranomaisesta (Financial Services Authority, FSA). Se toimii esimerkkinä siitä, kuinka virheitä tehdään. Yhdistyneen kuningaskunnan FSA:lla on 500 000 sanan sääntökirja. Kukaan ei ymmärrä sitä – FSA kaikkein vähiten. FSA tulkitsee sääntökirjaansa salaisesti. Antamillaan sakoilla FSA kasvattaa omien virkamiestensä palkkoja ja eläkkeitä, muutoksenhakutuomioistuinta ei ole. Olen kirjoittanut asiasta komission jäsen Charlie McCreevylle, sillä se romuttaa hänen oman ihmisoikeuslakinsa 6 ja 7 artiklan. Muutoksenhakutuomioistuinta ei ole. Minkäänlaista oikeudellista muutoksenhakua ei ole, jos tehdään virhe. Suuren yleisön on annettu ymmärtää, että jos säännöksessä on FSA:n leima, se ei voi mennä vikaan. Caveat emptor (ostaja varokoon) -käsitettä ei ole olemassa.

Nyt se ilmeisesti sisällytetään jonkinlaiseen EU:n valvojaan, joka epäilemättä koostuu tietämättömistä byrokraateista, pohjoismaisista kotirouvista, Bulgarian mafiasta ja romanialaisista pyykkipoikien veistelijöistä. Luultavasti kaikki tulevat oikein hyvin toimeen keskenään.

 
  
MPphoto
 

  Bruno Gollnisch (NI).(FR) Arvoisa puhemies, Jean-Paul Gauzès'n mietintö luottoluokituslaitoksista, Renate Weberin mietintö tietojen ilmoittamista ja asiakirjoja koskevista vaatimuksista sulautumisissa ja jakautumisissa ja Peter Skinnerin mietintö vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta sisältävät säännöksiä, jotka ovat epäilemättä hyödyllisiä, mutta niitä ei voida nimittää rahoituskriisin vastaisiksi toimenpiteiksi. Kokemamme kriisi on selvästi mittakaavaltaan aivan toisenlainen, eikä sitä voida ratkaista tällaisilla teknisillä ja kertaluonteisilla toimenpiteillä.

Mitä toimia tarvitaan kokemamme kauhean kriisin ratkaisemiseksi? Ensinnäkin on luovuttava opeista, joihin tähän astinen työ on perustettu, nimittäin uskosta kansainvälisen työnjaon sekä henkilöiden, tavaroiden ja pääoman vapaan liikkuvuuden siunauksellisuuteen.

Tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta on luovuttava, sillä se on yllyttänyt eurooppalaiset työntekijät sellaisten maiden työntekijöitä vastaan, jotka ovat kapitalismin kaikkein kyynisimmän muodon tyyssijoja, kuten kommunistinen Kiina, ja joissa työntekijöillä ei ole oikeutta lakkoilla, yhdistymisvapautta, riittäviä eläkkeitä eikä sosiaalista suojelua ja joissa he ansaitsevat naurettavan vähän. Kiina ei kuitenkaan ole ainoa tässä tilanteessa oleva valtio.

Henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta on luovuttava, sillä se on saanut meidät, teidät, hyväksymään sen, että ainoa keino korvata tulevat sukupolvet on massamaahanmuuttopolitiikka, ja jopa suosittamaan sitä, minkä tuhoisat seuraukset ovat jo tänään nähtävissä.

Kolmanneksi on luovuttava pääoman vapaasta liikkuvuudesta, sillä se oli kriisin laukaiseva tekijä. Sen ansiosta USA:n asuntokiinnitysmarkkinoiden kriisi – täysin satunnainen kriisi, jonka olisi pitänyt rajoittua USA:n markkinoille – on voinut vähitellen saastuttaa talouselämämme ja saattaa säästäjät, työntekijät ja työnantajat Euroopassa tuhoon.

Siitä seuraa, että pienet ja keskisuuret yritykset on vapautettava verosotkujen ja byrokratian kahleista. Tarvitaan yksinkertaisia sääntöjä, jotta rahan arvo vastaa sitä, mikä on todella olemassa teollisena tai palveluvarallisuutena. Lisäksi on käynnistettävä elinkelpoinen investointipolitiikka. Tässä vain joitakin olennaisia toimenpiteitä, joihin toivoisimme viime kädessä jäsenvaltion hallitusten ryhtyvän kansallisten politiikkojen puitteissa, sillä ne ovat osoittaneet toimintakykynsä olevan ylivoimainen.

 
  
MPphoto
 

  John Purvis (PPE-DE). (EN) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen siitä, että Solvenssi II on viimein saavuttanut päätöksentekopisteen. Peter Skinner ja hänen varjoesittelijänsä ovat osoittaneet esimerkillistä joustavuutta ja kärsivällisyyttä saavuttaakseen tämän. Olen kuten muutkin pahoillani siitä, että ryhmätuki jätettiin pois, mutta nykyisissä kuumeisissa olosuhteissa se ei suoraan sanoen hämmästytä minua. Meidän on paiskittava lujasti töitä, jotta saamme aikaan ryhmäjärjestelmän, joka toimii todella yhtenäisten Euroopan vakuutusmarkkinoiden hyväksi ja näillä markkinoilla ja myös unionin ulkopuolisissa maissa. Uusiin AIG-fiaskoihin ei ole varaa.

Haluan myös kiittää esittelijä Gauzès'ta ja neuvostoa siitä, että luottoluokituslaitosten sääntelyssä saavutettiin kohtuullinen lopputulos. Laitokset ovat selvästi tehneet vakavia virheitä, ja jonkin muotoinen sääntelyn lisääminen oli väistämätöntä. Mutta kukapa ei olisi virheitä tehnyt, varsinkin sääntelyviranomaiset itse, ja kuka voi taata, että ne eivät tulevaisuudessa tee lisää virheitä?

Olin huolissani siitä, että nopeasti vihamieliseksi muuttuva luottoluokituslaitosten syyllistäminen johtaisi liian pitkälle puuttuvaan ja kielteisesti vaikuttavaan sääntelyyn, jolla on ylitsevuotavan Eurooppa-keskeinen, protektionistinen ja ekstraterritoriaalinen ulottuvuus. Kompromissi on ilokseni jonkin verran vaimentanut näitä suuntauksia, mutta ei niin paljon, kuin olisin toivonut.

Luottoluokitukset ovat mielipiteitä – ne ovat hyödyllisiä mielipiteitä, ne ovat asiantuntijamielipiteitä, mutta silti pelkkiä mielipiteitä, joten sijoittajien asia on ottaa täysi vastuu omista sijoituspäätöksistään. Epäilemättä kokemuksista on nyt otettu opiksi, tosin kovin kolkolla ja kalliilla tavalla.

Olen tyytyväinen siitä, että soveltamisala on rajattu sääntelytarkoituksiin käytettäviin luokituksiin. Olen tyytyväinen siitä, että kolmansien maiden luokituksia käsiteltäessä on hylätty vastaavuuden vahvistaminen ja hyväksyntä ja siirrytty vahvistamiseen tai hyväksyntään. Mutta voisiko komission jäsen ystävällisesti vahvistaa tämän merkitsevän, että sijoittajat voivat edelleen vapaasti sijoittaa sellaisiin kolmansien maiden osakkeisiin ja obligaatioihin, joita ei ole luokiteltu Euroopassa tai joilla ei ole vastaavuusasemaa?

Meidän on varottava tahattomia seurauksia. Ilman ennalta tehtyä vaikutusten arviointia niitä seuraa melko varmasti, ja siitä syystä 34 artiklan tarkistusvaatimus on elintärkeä.

 
  
MPphoto
 

  Pervenche Berès (PSE).(FR) Arvoisa puhemies, Solvenssi II:n uudistus käynnistettiin jo paljon ennen kriisiä, joka on tuonut uudistuksen uuteen valoon. Olemme lainsäätäjinä epäröineet: oliko yhteisymmärrys tarpeen ensimmäisessä käsittelyssä?

Loppujen lopuksi neuvottelijoiden päättäväisyyden ansiosta olemme päässeet kompromissiin, jolla on uskoakseni ainakin kaksi etua: Ensinnäkin se pakottaa vakuutusalan arvioimaan riskit entistä paremmin. Prosessiin sisältyi tähän saakka edelleen suhteellisen vanhoja mekanismeja, jotka eivät varmaankaan vastanneet vakuutusalan nykytodellisuutta. Toiseksi siinä korostetaan tarvetta mukauttaa valvontamekanismit vakuutusyhtiöiden nykytilaan sekä niiden kuluttajalähtöisten tuotteiden ja tarjousten monimuotoisuuden että niiden monikansallisen perustan osalta.

Olimme lainsäätäjinä erittäin valmiita ottamaan markkinoiden realiteetit huomioon. Näillä markkinoilla eräissä maissa henkivakuutusjärjestelyt muodostavat huomattavan osuuden alasta, ja kriisin takia kyseisillä markkinoilla on otettava huomioon prosyklisyyden vaikutukset vakuutusalaan.

Meidän oli myös varmistettava, että lainsäädännön antaminen ei häiritse vakuutusmarkkinoiden rakennetta ja erityisesti, että lainsäädännössä on mahdollistettu keskinäisten vakuutusyhtiöiden paikka. On kuitenkin selvää, että tämä on vain yksi vaihe, ja haluaisin mainita kuusi alaan liittyvää kohtaa, joiden suhteen meidän on heti lähitulevaisuudessa jatkettava työtä.

Niistä ensimmäinen on tietenkin de Larosièren raportin päätelmien toteuttaminen ja tarve varmistaa, että eri valvojakollegioiden keskuudessa vallitsevat tasa-arvo ja sopusointu, ja tätä varten tarve vahvistaa vakuutusyhtiöiden seurannasta vastaavaa eurooppalaista viranomaista.

Toinen seikka – jonka jo monet kollegat ovat maininneet – on toteuttaa kuuluisa ryhmätukimekanismi. Tältä osin en ole samaa mieltä Alain Lipietzin kanssa. Meidän mielestämme ryhmätuki olisi ollut hyvä saada mukaan, mutta mitä epäselvää siinä on, että mekanismin hyväksyminen on nykypäivänä vaikeaa maissa, joissa 80 tai 100 prosenttia vakuutusalasta on ulkomaisten yhtiöiden hallussa ilman minkäänlaista vakaata oikeusperustaa? Tällä alalla on saavutettava edistystä.

Tulevaisuudessa kolmas vaihe on tämän nyt tekemämme työn ja eläkerahastojen kehityksen harmonisointi. Miten voimme katsoa, että vakuutusalan vakavaraisuutta on parannettava, mutta emme kysy samaa eläkerahastojen osalta? Kyseessä on ehdottomasti valtava haaste.

Tulevaisuuden neljäs tehtävä koskee pankkialalla jo toimivan, mutta vakuutusalalta vielä puuttuvan talletustakuumekanismin perustamista.

Viides kohta koskee vakuutustuotteiden markkinointia: on taattava, että vakuutusten välittäjät tarjoavat tuotteita vakuutetuille siten, että on mahdollista ottaa vakuutettujen edut ja suojeluvaatimukset huomioon.

Viimeinen kohta koskee sitä, että tälle alalle on siirrettävä se, mitä otamme käyttöön pankkialalla, eli arvopaperistamiseen liittyvät uudelleensijoitusmekanismit.

Toivon, että tältä perustalta voimme tulevaisuudessa oppia tästä kriisistä ja taata Euroopan unionin kansalaisille vakuutusalan, joka edustaa heille todellisia takuita ...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 

  Marielle De Sarnez (ALDE).(FR) Arvoisa puhemies, esittelijöitämme ei voi moittia, mutta katson, että komission ehdotukset ovat melko lailla myöhässä eivätkä vastaa sitä, mitä on tapahtunut. Lisäkriisien estämiseksi tarvitsemme selvästi paljon tätä kunnianhimoisemman ja ennakoivamman toimintatavan.

Ensinnäkin on oltava kunnianhimoisempia ja ennakoivampia sääntelyn alalla. Lainsäädäntö on yhdenmukaistettava, ja selkein merkki siitä olisi epäilemättä perustaa Euroopan unionin sääntelyviranomainen. Tämä voisi viime kädessä ottaa kantaa.

Luokituslaitosten osalta on luotava eurooppalaisia laitoksia, joiden riippumattomuus on taattu, jotta voidaan lopettaa häpeällinen tapa, jossa laitokset luokittavat niille maksavia yrityksiä.

Hedgerahastoja on säänneltävä, ja suunniteltava verotusmuoto, jolla rangaistaan kaikkia lyhytaikaisia rahoitustoimia.

Veroparatiisien suhteen on myös toteutettava eräitä hyvin yksinkertaisia toimenpiteitä. Meidän on kiellettävä pankit, jotka tekevät Euroopasta käsin liiketoimia veroparatiisien kanssa tai jotka kieltäytyvät yhteistyöstä.

Tässä kaikki tällä kertaa. Uskon kuitenkin, että on mentävä pitemmälle, ja haluaisin tässä ehdottaa kahta toimintatapaa. Ensimmäinen on, että meidän on mielestäni harkittava euroalueen laajentamista ja uusien jäsenten integroimista. Tällainen poliittinen ele olisi luultavasti yhtä tehokas kuin Saksan yhdistyminen oli aikoinaan. Se osoittaisi, että Euroopassa on yhteisvastuullisuutta, ja lisäisi unionin vaikutusvaltaa.

Toinen on edetä kohti talouden, talousarvioiden ja rahapolitiikan yhdentymistä sekä kohti verojen yhdenmukaistamista. Se on ainoa tapa torjua verotuksellisesti edullisimman maan etsiminen Euroopassa.

Tätä kaikkea tarvitaan, mutta kansalaisten mielestä tärkeintä on toimia kriisin laukaisemiseksi. Toivon, että komissio kuuntelee kansalaisten ääntä. Kansalaiset odottavat edelleen todellista eurooppalaista elvytyssuunnitelmaa ja esimerkiksi merkittävää lainaa. He odottavat edelleen, että Euroopan unioni tarjoaisi kunnollista tukea pk-yrityksille, suunnittelisi aidosti tulevaisuuden investointeja ja ennen kaikkea tukisi kaikkia Euroopassa kriisistä kärsineitä. Ajattelen työttömiä, osa-aikatyötä tekeviä ja kotitalouksia, jotka kamppailevat tällä hetkellä valtavien vaikeuksien kanssa.

Mielestäni se on kiireellistä ja sen perusteella Euroopan unionin johtajat tulevaisuudessa punnitaan.

 
  
MPphoto
 

  Ewa Tomaszewska (UEN).(PL) Arvoisa puhemies, Solvenssi II:n käyttöönotto ja vakuutustoiminnan valvontaan ja harjoittamiseen sovellettavan järjestelmän muutos, jota on valmisteltu viime vuodet, on erityisesti rahoituskriisissä erittäin tärkeä. Olen käsitellyt eläkejärjestelmiä vuosien ajan, ja olen tietoinen eläkerahastojen rahoitusvalvonnan tärkeydestä työntekijöiden liikkuvuuden yhteydessä, samoin kuin rajat ylittävän valvonnan tarpeesta.

Kun kannustamme ihmisiä liikkumaan, meidän on varmistettava, että työntekomaataan ja eläkejärjestelmäänsä vaihtavat voivat olla varmoja siitä, että heidän sosiaalivakuutusmaksunsa vähennetään oikein ja tilitetään oikeille tileille ja että heidän tuleva eläkkeensä on suojattu niiden ratkaisujen perusteella, joita yhteisö tekee investointiperiaatteiden ja eläkerahastojen valvonnan aloilla.

Onnittelen Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komiteaa ja sen neuvoa-antavaa paneelia, joiden työhön minulla oli etuoikeus osallistua syyskuuhun 2007 asti, ja onnittelen esittelijä Peter Skinneriä.

 
  
MPphoto
 

  Mary Lou McDonald (GUE/NGL).(EN) Arvoisa puhemies, IMF:n julkaisemassa rahamarkkinoiden vakautta koskevassa raportissa (Global Financial Stability Report) arvioidaan, että rahoituskriisi maksaa neljä miljardia Yhdysvaltain dollaria. Arvio saattaa vielä nousta. Kuten tiedämme, kriisin sai aikaan eräänlainen kasinokapitalismi tai kaverikapitalismi ja rahoituspalveluala, johon ei ole kohdistettu mitään sääntelyä – tai vain kevyttä sääntelyä, kuten toisinaan kohteliaasti todetaan.

Kaiken tämän seuraus Euroopan työntekijöille ja perheille on ollut selkeästi katastrofaalinen. Minua on hämmästyttänyt käydyssä keskustelussa ja mietinnöissä se hyvin kohtelias tapa, jolla tätä skandaalia käsitellään. Minua hämmästyttää, että liberaali- ja kristillisdemokraattien ryhmät ovat huolissaan liikasääntelystä tai siitä, että protektionismi hiipisi sisään takaovesta.

Tosiasia on, että EU:n vastaus rahoituskriisiin on ollut hidas ja äärimmäisen pieni. Tosiasia on, että tarvitsemme protektionismia, ja suojeltavia ovat työntekijät ja reaalitalous. Meiltä on vielä käymättä keskustelu työpaikoista – vaikka se jos mikä on tärkeää kansalaisille – ja tämä toimielin on edelleen naimisissa epäonnistuneen järjestelmän kanssa. Tunnustakaamme se! Olkaamme rohkeita ja radikaaleja!

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies Rodi KRATSA-TSAGAROPOULOU

 
  
MPphoto
 

  Nils Lundgren (IND/DEM) . (SV) Arvoisa puhemies, maailmanlaajuinen rahoituskriisi ravistelee maailmantaloutta, ja ehdotuksia siitä, miten sen toistuminen estetään, satelee tiheään. Sääntelyn ja valvonnan lisääminen ovat nyt muodissa. Lähtökohtana pitää tietenkin olla kysymys, missä meni pieleen. Sallikaa minun esittää syyt tiivistetysti 50 sekunnissa.

Meillä on omistajaton kapitalismi. Rahoitusyhtiöitä hoitavat virkailijat, jotka voivat suunnitella heille jättimäisiä bonuksia ja eläkkeitä antavia järjestelmiä tuottojen noustessa. Johto voi lisätä tuottoja lyhyellä aikavälillä nostamalla riskitasoja yrityksissä alhaisen pääoman avulla. Kun riskit toteutuvat, johto on saanut rahansa ja tappiot jäävät muiden maksettaviksi.

Niille, jotka voisivat muuttaa näitä toimintalinjoja, ei ole mitään kannustimia. Pankkeihin rahaa tallettavat ihmiset tietävät talletustakuista. Jokainen tietää, että useimmat pankit ovat liian suuria, jotta niiden voitaisiin antaa mennä konkurssiin. Veronmaksajat pelastavat ne. Luokituslaitokset tietävät, että ne eivät saa työtä, jos ne asettavat asiakkaidensa vakavaraisuuden kyseenalaiseksi. Keskuspankkien ja valtiovarainministeriöiden toimintalinjat perustuvat ajatukseen, että kuplat eivät saa puhjeta. Siitä syystä ne kasvavat kohtuuttoman suuriksi.

Keskustelemmeko me ratkaisuista näihin ongelmiin? Emme.

 
  
MPphoto
 

  Othmar Karas (PPE-DE). (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, toisen maailmansodan jälkeen vakavimmalla rahoitus- ja talouskriisillä on maailmanlaajuinen vaikutus. Epävarmuus, kärsimättömyys, avuttomuus ja luottamuksen menettäminen ovat käsin kosketeltavia, samoin kuin rahoitusmarkkinoiden sääntelyn aukot. Meitä kannustaa eteenpäin tarve hyväksyä yhteisiä eurooppalaisia vastauksia ja ottaa johtava asema maailmassa. Tarve luoda "enemmän Eurooppaa" saa tapahtumaan asioita, jotka komission jäsenet ja neuvosto hylkäsivät ja estivät vain muutama kuukausi sitten, kun Euroopan parlamentti niitä vaati.

Meidän mallimme on sosiaalinen markkinatalous – mahdollisimman paljon markkinataloutta, tarvittava määrä sääntelyä. Se tarjoaa puitteet paitsi eurooppalaiselle, myös maailmanlaajuiselle sääntelylle. Euroopan unionin toimet ovat olleet onnistuneita, mutta olemme kaikkea muuta kuin valmiita ja vielä kaukana tavoitteestamme. Toinen vaihe saadaan päätökseen, ja lisäkappaleihin on käytävä käsiksi tai ne on tehtävä viivyttelemättä valmiiksi. Luottamusta lisäävät vain päättäväisyys ja rohkeus toteuttaa pelottomasti sääntelytoimia Euroopan tasolla.

Tänään päätämme myös – aivan liian myöhään – luottoluokituslaitosten sääntelystä. Tarvitsemme rekisteröintiä, tarvitsemme seurantaa, rikkeitä on käsiteltävä. Annamme Solvenssi II -direktiivin, mikä meidän olisi ollut tehtävä ilman rahoitusmarkkinoiden kriisiäkin. Pankkidirektiivi on määrä hyväksyä toukokuussa. Prosykliset vaikutukset on poistettava nykyisestä sääntelyjärjestelmästä kerta kaikkiaan. Ei ainoastaan hedgerahastoja vaan myös yksityisiä osakesijoituksia on säänneltävä. Kaikkiin johdon palkkoihin, joissa on bonus-osa, on lisättävä myös tappio-osa.

Euroopassa keskustellaan Yhdysvaltoja vähemmän vahingonkorvausvastuusta, eikä Euroopan valvontajärjestelmä ole vielä valmis. Meidän olisi järjestettävä se Euroopan keskuspankkijärjestelmän mukaan ja kiiruhdettava tekemään mahdollisimman moni päätös ennen kesää. Kehotan teitä tekemään niin.

 
  
MPphoto
 

  Robert Goebbels (PSE).(FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Euroopan parlamentti antaa kohta kansainvälistä rahoitusta sääteleviä sääntöjä. Ne eivät riitä, koska sen enempää Euroopassa kuin Yhdysvalloissa ei selvästikään ole poliittista tahtoa poistaa puhtaan keinottelun aiheuttamia ääri-ilmiöitä, kuten pitkäaikainen lyhyeksimyynti (naked short selling) eli sellaisten tavaroiden myynti, joita ei edes omista.

Kansainvälinen rahoituskriisi ei alkanut saarilla. Se alkoi Yhdysvalloissa ja levisi Cityn läpi muihin suuriin rahoituskeskuksiin, joiden kaikkien oletettiin olevan kunnolla säänneltyjä. G20 löysi kuitenkin ihanteellisia syntipukkeja: veroparatiisit, olivatpa ne todellisia tai eivät.

Jo vuonna 2000 suosittelin Euroopan parlamentille laatimassani kansainvälisten rakenteiden uudistamista koskevassa mietinnössä, että kaikki kansainvälisen rahoituksen mustat aukot on poistettava alkaen hedgerahastoista ja muista puhtaasti spekulatiivisista rahastoista.

G20 aikoo säännellä vain niitä spekulatiivisia rahastoja, jotka muodostavat systeemisen riskin. Systeeminen riski muuttuu näkyväksi vasta jälkeenpäin, kun kriisi on puhjennut. Todellisuudessa johtavat G20-vallat ovat säästäneet omat offshore-rahoituskeskuksensa, kuten Kanaalisaaret, Neitsytsaaret, Hong Kong ja Macao, puhumattakaan onshore-rahoituskeskuksista, kuten Delaware.

Kuten Jacques Attali totesi, tulevaisuudessa Lontoolla ja New Yorkilla on keinottelun monopoli. Viesti on selvä: kansainvälistä rahoitusta säännellään vain suurten maiden eduksi. Kaikki siat ovat tasa-arvoisia, mutta toiset siat ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

 
  
MPphoto
 

  Andrea Losco (ALDE).(IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, on oikein kritisoida ja huomauttaa viiveistä, mutta on myös oikein ja asianmukaista sanoa, että tänään otamme askeleen eteenpäin ja että tämän maailman talouksia ravistelleen kauhistuttavan kriisin edessä Euroopan unionin toimielimet ottavat käyttöön erityisiä säädöstoimenpiteitä keskeisillä aloilla, kuten luottoluokituslaitosten ja vakuutusten aloilla.

Ainakin sen perusteella, mitä olen läheltä voinut seurata, uskon, että vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja jatkamisesta annettava direktiivi on erittäin merkittävä. Viime hetkellä neuvoston kanssa saavutettu yhteisymmärrys on ensi sijassa antanut näille aloille uudet, entistä tehokkaammat säännöt, joissa otetaan huomioon reaalimarkkinoiden dynamiikka ennalta asetettujen kaavojen ulkopuolella.

Taloudellisen arvioinnin ja pääomavaatimusten periaatteet, jotka vastaavat yhtiöiden tosiasiassa ottamia riskejä, samoin kuin riskinhallintakannustimet, harmonisointi, raportoinnin valvonta, julkiset tiedot ja avoimuus ovat kaikki olennaisia näkökohtia, jotta vakuutusalasta voidaan tehdä entistä kilpailukykyisempi ja vakuutetun suojelua voidaan vahvistaa.

Lopullinen kompromissi mahdollisti kohtuulliset ratkaisut ongelmiin, joita aiheutuu uusien sääntöjen ja sijoitusten käsittelyä koskevien sääntöjen mahdollisista prosyklisistä vaikutuksista. Olisimme tietysti voineet tehdä enemmänkin, mutta katson, että olemme saavuttaneet pisteen, jolta on hyvä ottaa lisäaskelia eteenpäin.

 
  
MPphoto
 

  Adamos Adamou (GUE/NGL). - (EL) Arvoisa puhemies, nykyinen talouskriisi on jälleen tuonut valokeilaan lujan kantamme, että tarvitaan sääntelyä, ei monikansallisten ja muiden yhtiöiden välistä sulautumista ja monikansallisten yhtiöiden perustamista koskevan sääntelyn purkamista. Kartellilainsäädäntöä on muutettava ja monopolien ja kartellien toimintaan on puututtava, sillä ne muun muassa manipuloivat markkinoita, asettavat hintoja, irtisanovat työntekijöitä ja niiden ainoana vaikuttimena on tuotto.

Kansalaiset voivat nähdä, mitä seurauksia on sosiaalisesti kasvottomalla kasvulla, joka sen sijaan, että loisi pysyviä työpaikkoja, pyrkii keskittämään vaurauden ja vallan muutamiin harvoihin käsiin. Rahoitusmarkkinoiden vapautuminen on ollut oikeiston ja muiden vakiopolitiikkaa, ja se on aiheuttanut syvän taloudellisen haavan, joka vaikuttaa suoraan ihmisiin.

Kun otetaan huomioon, että vielä vuosi sitten sääntelyn purkamisen poliittiset kannattajat ja julkisen sääntelyn vastustajat kehuivat talouden tilaa, sallikaa minun muistuttaa, että nimenomaan nämä politiikat johtivat köyhyysaaltoihin ja epätasa-arvoon, talouden negatiiviseen kasvuun ja elintarvikeyritysten keinotteluun. Ne tekivät jokainen voittoa noin 40 miljardia vuonna 2008.

Kansalaisilla on kuitenkin sanoma niille, jotka loivat kriisin ja sen myötä epätasa-arvon.

 
  
MPphoto
 

  Johannes Blokland (IND/DEM). - (NL) Nyt kun Euroopan ja Yhdysvaltain keskuspankit ovat ennakoineet ensimmäisiä talouden elpymisen merkkejä, on tärkeää, että suuntaviivojen toteuttamisesta ei luovuta, jotta sama kehityskulku ei toistuisi.

Luottoluokituslaitosten rooli luottokriisissä on merkittävä, koska sijoittajat todellakin luottivat sokeasti kyseisten laitosten neuvoihin konsultoimatta kolmansia osapuolia. Siihen, että luokituksia ei pystytty riittävästi mukauttamaan muuttuvilla markkinoilla, oli useita eri syitä – eikä niitä kaikkia voida estää ottamalla käyttöön uudet säännöt. On hyvä alku vaatia Euroopan unioniin sijoittautumista täällä luokitustoimintaa harjoittavilta yrityksiltä, mutta se on pelkkä alku, kun otetaan huomioon markkinoiden maailmanlaajuinen luonne.

Euroopan komission on kiireesti yhdenmukaistettava suuntaviivat kolmansien maiden kanssa, ja siitä syystä olisi hyvä, että Euroopan unioni omaksuisi tälle alalle keskitetyn lähestymistavan. On selvää, että luottamuksen palauttamiseksi rahoitusmarkkinoihin tarvitaan lisätoimia. Aloitetaan laatimalla uusi rahoitusmoraali.

 
  
MPphoto
 

  Werner Langen (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, tänään tarkastelemme rahoitusmarkkinapaketin ensimmäisiä säädösehdotuksia. Haluan aloittaa toteamalla, että Solvenssi II tuli pahasti myöhässä. Sitä koskevat neuvottelut sujuivat hyvin, tulokset ovat hyödyllisiä, ja me annamme sille tukemme.

Luottoluokituslaitosten osalta esiin tuli ongelma, jota voi todella kuvata sekä markkinoiden että poliittiseksi epäonnistumiseksi. Euroopan parlamentti on jo vuosia kehottanut komissiota esittämään ehdotuksia rahoitusmarkkinoiden kriisin taustalla olevista eri näkökohdista, mutta ne ovat viivästymistään viivästyneet. Jean-Paul Gauzès'n neuvottelema lopputulos on hyödyllinen. Siinä vahvistetaan riippumattomia kriteereitä ja uusia valvontarakenteita, ja sillä on todellakin mahdollisuuksia ratkaista neuvonta- ja arviointietujen välinen ristiriita ja lisätä avoimuutta. Se on järkevä ehdotus.

Se ei kuitenkaan riitä. Muistan tässä parlamentissa Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerin Tony Blairin kanssa käydyn keskustelun. Hän käyttäytyi, kuin hänellä olisi ollut ratkaisun avaimet hallussaan ennen G20-huippukokousta Lontoossa. Tosiasia on, että viimeisten kymmenen vuoden aikana jopa Euroopan unionin sisällä on kieltäydytty – erityisesti Yhdistyneen kuningaskunnan, mutta myös Euroopan komission taholta – sääntelemästä tiettyjä asioita tavalla, jonka olisi pitänyt olla itsestään selvä. Ilmiöt eivät ole uusia; kupla oli paisunut todella suureksi. Tehtävänä on edistyä tilinpitosäännöissä – kuten komission jäsen mainitsi johdon arviointi- ja bonusjärjestelmien yhteydessä. Sääntelyn puuttumista tältä alalta ei voida hyväksyä. Lisäksi meidän on ratkaistava pääomakysymys – muun muassa arvopaperistaminen – toukokuun loppuun mennessä ja samalla löydettävä nopea ratkaisu Euroopan unionin valvontarakenteiden ja de Larosièren raportin suhteen laajemmin.

Emme voi joka asiassa odottaa Yhdysvaltoja. Edetkäämme samoin kuin ilmastotoimintaa ja uusiutuvaa energiaa koskevan paketin yhteydessä: Euroopan unioni ottaa johtavan aseman ja esittelee maailmalle hyödyllisen mallin. Sillä tavoin olemme tehneet oman osamme kriisin voittamiseksi.

 
  
MPphoto
 

  Ieke van den Burg (PSE). - (NL) Jos sallitte alustavan huomautuksen, olen hämmästellyt kaikenlaisia puheita, joita Euroopan parlamentin jäsenet ovat täällä pitäneet johtajuudesta ja kapitalismin selättämisestä. Tällaisia jäseniä ei koskaan näkynyt silloin, kun teimme varsinaista perustyötä, jotta pääoma saataisiin suunnattua oikeaan suuntaan.

Olin Renate Weberin mietinnön varjoesittelijä, ja hän teki pohjatyön asiakirjassa, jossa käsitellään Euroopan unionin sääntöjen ja säädösten nykyaikaistamista ja yksinkertaistamista sekä liikeyritysten rasituksen keventämistä. Asiakirja on osa isoa ylätason lainsäädäntöpakettia, ja haluan korostaa, että kyseisessä ylätason lainsäädännössä ei ole kyse pelkästään sääntelyn purkamisesta ja rasituksen keventämisestä, vaan myös siitä, että kehitykseen vastataan entistä asianmukaisemmin, joustavammin ja dynaamisemmin erityisesti siihen osallistuvien valvojien selkeiden valtuuksien avulla.

Haluan tässä yhteydessä todeta kaksi asiaa, jotka itse asiassa koskevat myös kahta muuta tänään käsiteltävänä olevaa asiakirjaa. Ensinnäkin ei ole mitään järkeä yrittää ratkaista eilisen ongelmia. Meidän pitäisi sen sijaan ennakoida, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, ja ottaa käyttöön prosessi, jonka avulla voimme reagoida dynaamiseen kehitykseen ja innovaatioihin asianmukaisesti. Juuri tästä syystä olemme ottaneet käyttöön tällaisen prosessin äskettäin kehittämässämme Lamfalussyn menettelyssä.

Toiseksi meidän olisi harkittava käsiteltävää tasoa. Markkinatoimijat ylittävät rajat ja toimivat kansainvälisesti. Näin ollen ei ole mitään järkeä huijata itseämme ajattelemaan, että pienet kansalliset valvojat voivat hallita näitä toimijoita. Nämä huomattavat toimijat, jotka suurelta osin hallitsevat markkinoita, on otettava käsittelyyn Euroopan unionin ja maailmanlaajuisella tasolla. Minun mielestäni tämä merkitsee, että tällä tasolla on otettava käyttöön sellaiset toimivaltuudet, että suora valvonta on mahdollista.

Sattumalta luokituslaitokset mahdollistivat tämän. Euroopan parlamentin aikomuksena oli alun perin antaa Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitealle (CESR:lle) valtuudet huolehtia rekisteröinnistä, mutta se ei valitettavasti toiminut, koska isojen maiden ja suurten rahoituskeskusten välille syntyy väistämättä köydenvetoa siitä, minne päätoimipaikka sijoitetaan ja kuka soittaa ensimmäistä viulua, jotta ne saisivat suuret luokituslaitokset siipiensä suojaan. Tämä on mielestäni valitettavaa. Mielestäni tämä olisi pitänyt tehdä Euroopan unionin tasolla lähtömerkistä alkaen.

Sama tapahtumakulku toistui Solvenssi II:n yhteydessä. Päättäväinen toiminta puuttui myös silloin, kun annettiin valtuuksia tehdä sitoumuksia Euroopan tasolla, jos valvojat eivät onnistu pääsemään yhteisymmärrykseen. Tämä merkitsee myös, että vierasvalvojat kieltäytyvät siirtämästä valtuuksia ensi käden valvojille. Vaikka tämä on valitettavaa, on kuitenkin selkeästi säädetty varsinkin johdanto-osan 25 kappaleessa, että meidän Euroopan parlamentissa on seuraavana vuonna yritettävä parantaa ja lujittaa tätä Larosièren ehdotuksiin perustuvaa näkökohtaa.

 
  
MPphoto
 

  Olle Schmidt (ALDE). - (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, rahoitus- ja talouskriisi on osoittanut, että meidän Euroopassa on voitava toimia yhdessä. Meidän pitäisi olla iloisia siitä, että Euroopan unionilla oli, ja edelleen on, euro eikä 16:ta eri valuuttaa. Se on helpottanut vaikeita aikoja. Vasta, kun euroalueen maat tapasivat Pariisissa viime syksynä, kriisi voitiin vakauttaa ja elpyminen voi alkaa. Tämän jälkeen maailmanlaajuiset ponnistelut jatkuivat G20-huippukokouksella, jonka oli määrä aloittaa jotain uutta – maailman, jossa maailman tärkeimmät kansakunnat tapaisivat tasa-arvoisina.

Meidän on nyt varmistettava, että olemme paremmin varustautuneita, kun kriisi seuraavan kerran iskee. Tänään käsiteltävänä olevat direktiivit ovat tärkeitä ja nähdäkseni tasapainoisia. Tarvitsemme markkinoille lisää avoimuutta, lisää mahdollisuuksia toimia rajojen yli ja valvonnan parantamista. Meidän on myös torjuttava protektionismia, ja mielestäni meidän on tuettava vapaakauppaa. Lisäksi meidän on rajoitettava riskin ottoa ja lopetettava ääri-ilmiöt. Myös vapaat markkinat tarvitsevat rajoja ja sääntöjä. Liberaalina olen tästä tietenkin samaa mieltä. On kuitenkin varottava ylisääntelemästä, mikä on vaarana nykyisen ilmapiirin vallitessa. Ei pidä unohtaa, että markkinatalous luo vaurautta.

 
  
MPphoto
 

  Bernard Wojciechowski (IND/DEM).(PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kuukauden alussa meille kerrottiin, että kaikki korjaavat toimenpiteet rahoituskriisiä vastaan oli tehty. Kansainvälisen valuuttarahaston talousarvio nousee 500 miljardilla Yhdysvaltain dollarilla, mikä merkitsee, että se kolminkertaistuu. Maailmanpankki on 100 miljardia Yhdysvaltain dollaria rikkaampi, ja kansainvälisen kaupan tukemiseen on osoitettu 250 miljardia dollaria. Rahoitusmarkkinoita on määrä valvoa entistä tiukemmin, samoin kuin veroparatiiseja ja pankkiirien palkkoja. Presidentti Obama sanoi, että äskettäin pidetty G20-huippukokous on käännekohta maailmanlaajuisen taloudellisen elpymisen tavoittelussa.

Kokonaisuutena ottaen ei siis luultavasti ole huolen häivää, vaikka yksi poikkeus ehkä kuitenkin on. Miksi maailman johtajat odottivat niin pitkään laatiakseen hätätukisuunnitelmansa, miksi he eivät alentuneet aloittamaan maailmanlaajuisen talouden elvytystä aiemmin? Eikö heillä ollut sitä triljoonaa? Peruskysymys onkin, mistä tuo triljoona tuli? Onko myyty 400 tonnia kultaa? Vaikuttaa siltä, että virallisissa tiedotteissa ei sanota sanaakaan tästä aiheesta. Ehkä raha lainattiin pankista? Koska nyt elvytys tulee – ja osoitan tässä pyyntöni José Manuel Barrosolle ja Mirek Topolánekille – ehkä johtajat voisivat pitää toisenkin kokouksen ja lisätä toisen triljoonan, jotta saamme oikein "turboelvytyksen".

 
  
MPphoto
 

  Margaritis Schinas (PPE-DE). - (EL) Arvoisa puhemies, ei ole epäilystäkään siitä, että kärsimme Euroopassa rahoitusmarkkinoiden anarkisen, eksentrisen angloamerikkalaisen organisointimallin seurauksista. Se on oppinut toimimaan ilman sääntöjä, ilman valvontaa ja ilman demokraattista vastuullisuutta ja on tietenkin saastuttanut sekä Euroopan että maailman talouden.

Teksteillä, joista keskustelemme tänään ja joista äänestämme huomenna, rakennamme suojakilpeä Euroopan kansalaisille. Suojakilpi suojaa heitä nyt kokemaltamme paradoksilta, jossa rahavirrat ovat ylikansallisia ja valvontaa ja vastuullisuutta koskevat säännöt, sikäli kuin niitä on, ovat kansallisia.

Joten Euroopan unioni reagoi, vaikkakin hitaasti, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tämä jättää tietenkin kaksi suurta kysymystä vastausta vaille. Ensimmäinen kysymys kuuluu: miksi piti elää läpi tämä kriisi, ennen kuin reagoimme? Miksi annoimme kaiken tämän tapahtua, ennen kuin otimme käyttöön sääntöjä? Kansalaiset vastaavat tähän palkitsemalla niitä, jotka vaativat lainsäädäntöä, ja rankaisemalla niitä, jotka halusivat vakuuttaa meille, että itsesääntely on ihmelääke, joka tehoaa kaikkiin kokemiimme ikävyyksiin.

Toinen kysymys kuuluu: ovatko tänään käsiteltävänä olevat tekstit ainoita, vai saadaanko kokonaisvalvontaa ja säädös- ja sääntelypuitteiden kokonaistarkistus? Annamme itse vastauksen toiseen kysymykseen, koska toisena lainsäätäjänä, meidän on painostettava, jotta ei jäädä vain luottoluokituslaitoksia koskevan Jean-Paul Gauzès'n mietinnön varaan. Luottoluokituslaitokset eivät nähneet jäävuoren tulevan Titanicia kohti, minkä takia tapahtui se mitä tapahtui, mutta ne havaitsivat nopeasti, että tiettyjen jäsenvaltion luottoluokitusta on alennettava, koska niillä ei muka ollut asianmukaista luottoluokitusta.

Meidän on tutkittava kaikkea tätä ja korjattava se alusta alkaen: nykyisen kriisin jälkeen mikään Euroopan unionissa ei jää entiselleen.

 
  
MPphoto
 

  Manuel Medina Ortega (PSE).(ES) Arvoisa puhemies, viittaan vain Renate Weberin mietintöön ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi neuvoston direktiivien 77/91/ETY, 78/855/ETY ja 82/891/ETY sekä direktiivin 2005/56/EY muuttamisesta tietojen ilmoittamista ja asiakirjoja koskevien vaatimusten osalta sulautumisissa ja jakautumisissa.

Olemme parhaillaan yksinkertaistamassa hallinnollisia menettelyjä. Olemme komission ehdotusten kannalla tiettyjen muutosten lisäämisen suhteen, mutta olemme tehneet joitakin tarkistuksia, joita lähes kaikki poliittiset ryhmät ovat esittäneet ja joita olen tietenkin tukenut, koska niiden ansiosta asioita voidaan yksinkertaistaa.

Puhumme luonnollisesti hyvin tärkeästä muutoksesta, eli asiakirjojen toimittamisen poistamisesta, www-sivujen käyttöönotosta ja niille tehtävistä viittauksista, asiantuntijavaatimusten ja muiden sellaisten vaatimusten poistamisesta, jotka ovat tähän saakka olleet pakollisia. Se saattaa ajan mittaan johtaa melko merkittäviin kustannusten ja ajan säästöihin, samalla kun annetaan edelleen takeet sekä velkojille että muun muassa yrityksen työntekijöille ja muille siihen yhteydessä oleville.

Katson, että komission ehdotukset ovat suhteellisen myönteisiä ja tekstin tarkistamiseksi esittämämme ehdotukset ovat samansuuntaisia; ne takaavat riippumattomuuden erityisesti www-sivujen käytön osalta sekä sen, että on viitattava muihin www-sivuihin, joita käytetään, näillä www-sivuilla oleviin tietoihin, jotta käyttö ei ole monimutkaista ja lisätietoja on riittävästi saatavilla.

Lyhyesti, arvoisa puhemies, katson, että Euroopan parlamentti voi hyväksyä tämän direktiiviehdotuksen huomattavalla enemmistöllä ja että lopputuloksena syntynyt teksti on parempi kuin komission alun perin meille antama teksti.

 
  
MPphoto
 

  Margarita Starkevičiūtė (ALDE). (LT) Nykytapahtumat paljastavat, millainen vaikutus suurilla rahoituskonserneilla ja niiden tekemillä virheillä on reaalitalouteen, erityisesti pienten maiden talouteen. Siitä syystä esitettyjen asiakirjojen avulla on luotava lait ja säännökset, joilla hallitaan kahta pääprosessia: Ensinnäkin on harmonisoitava pääoman vapaa prosyklinen liike rahoituskonsernissa, koska on välttämätöntä varmistaa reaalitalouden likviditeetti ja makroekonominen vakaus taloustaantuman aikana. Toiseksi on autettava jakamaan vastuuta koti- ja isäntävalvontainstituutioiden välillä, jotta voidaan varmistaa, että rahoituskonsernin toiminta on asianmukaista, ja selkeyttää, kuka kattaa tappiot, jos virheitä tehdään.

On sanottava, että esitetty asiakirja on vasta ensimmäinen askel tähän suuntaan, ja haluan korostaa, että ongelmia ei voida ratkaista, ellei arvioida kilpailulainsäädännön vaikutusta rahoituskonsernien toimintaan. Unohdamme aina tämän näkökulman, ja sen pitäisi olla Euroopan parlamentin uuden vaalikauden painopiste.

 
  
MPphoto
 

  Sirpa Pietikäinen (PPE-DE).(EN) Arvoisa puhemies, mielestäni tämä paketti, joka on osa rahoituskriisin käsittelyyn suunnattuja toimenpiteitä, on varsin hyvä Solvenssi II:n ja luottoluokituslaitosten osalta ja johtaa hyviin kompromisseihin ja tuloksiin.

Tulevaisuutta ajatellen haluan kuitenkin ottaa esiin kolme kysymystä. Ensinnäkin haluaisin nähdä Euroopan unionin toimivan entistä kunnianhimoisemmin ja aktiivisemmin maailmanlaajuisella tasolla. Vaikka G20-huippukokouksen tulokset ovat askeleita oikeaan suuntaan, ne ovat vielä liian vaatimattomia ja kaukana sekä rahastoja ja eri rahoitusinstrumentteja että sääntelyä koskevasta kunnollisesta, maailmanlaajuisesta, yleissopimukseen perustuvasta sääntelystä.

Toiseksi, mitä tulee de Larosièren raporttiin ja meidän omiin toimiimme, mielestäni de Larosièren aikaan saamat tulokset olivat varsin hyviä, varsinkin valvonnan ja järjestelmään liittyvien riskien analysoinnin osalta Euroopan tasolla. Huomautan kuitenkin kahdesta sudenkuopasta. Ensinnäkin mikrovalvonta: mielestäni siihen ehdotettu johtoajatus sisältää vakavia ongelmia, koska se perustuu edelleen suurelta osin yhteistyöhön eikä keskitettyyn toimintaan Euroopan unionin tasolla. Toiseksi sen perusteella, mitä olemme kuulleet riskipääomaa ja hedgerahastoja koskevista komission valmisteluista, niissä on paljon toivomisen varaa ja parannettavaa.

Joten jos haluamme olla todella tehokkaita tällä tasolla maailmanlaajuisesti, meidän on tehtävä läksymme huolella. Haluaisin todellakin nähdä komission omaksuvan tällä alalla entistä paremman ja kunnianhimoisemman asenteen.

 
  
MPphoto
 

  Antolín Sánchez Presedo (PSE). - (ES) Arvoisa puhemies, luottoluokituslaitoksia, vakuutuksia ja yritysten sulautumisia ja jakautumisia koskeva toimenpidepaketti on ensimmäinen askel rahoitusmarkkinoiden luottamuksen ja tehokkuuden vahvistamiseen. Se on Euroopan unionin ja G20-huippukokouksen hyväksymien periaatteiden mukainen: rahoitusmarkkinoilla on lujitettava avoimuutta, vastuullisuutta ja yhtenäisyyttä, ja Euroopan unioni on asetettava kansainvälisesti johtavaan asemaan. Tästä syystä tuen toimenpiteitä, vaikka meidän on tehtävä tätä enemmän.

Luottoluokituslaitosten puutteet ovat yksi rahoituskriisin syistä: itsesääntely ei riitä. Asetus on uraauurtava, koska siinä otetaan käyttöön laitosten rekisteröinti, vastuullisuus ja seuranta, käsitellään eturistiriitoja, parannetaan työskentelymenetelmiä ja erilaisten luokittelujen laatua, myös niiden, jotka tulevat EU:n ulkopuolisista maista. Vielä on käsiteltävä maksujärjestelmien tarkistusta ja Euroopan unionin julkisen viraston perustamista.

Vakavaraisuusdirektiivissä kodifioidaan kaikki voimassa oleva yksityistä vakuutusalaa koskeva säännöstö. Siihen sisältyy riskinhallinnan parantamista koskevia teknisiä parannuksia, jotka antavat vauhtia innovaatioille, parantavat resurssien käyttöä ja lisäävät vakuutettujen henkilöiden suojelua ja rahoituksen vakautta alalla. Vakuutusryhmien valvonnan uusi kehys on linjaltaan varovainen ja avoin lisäkehitykselle. Valvontaelinten perustaminen on askel eteenpäin Euroopan unionin rahoitusvalvonnan integrointi- ja lujitusprosessissa, jota on jatkettava ja josta voisi tulla maailman standardin malli. Parlamentti seuraa ja edistää sen kehitystä.

Raportointi- ja dokumentointivaatimuksia sulautumisissa ja jakautumisissa koskevien eri direktiivien muuttaminen on eräänlaista lainsäädännön yksinkertaistamista ja tuo esiin sen tosiasian, että liikeyritysten rasituksen vähentämistavoite 25 prosentilla voidaan aivan hyvin yhdistää yleisön ja osakkaiden oikeuksien vahvistamiseen edellyttäen, että käytetään tieto- ja viestintätekniikkaa.

 
  
MPphoto
 

  Daniel Dăianu (ALDE). (EN) Arvoisa puhemies, olen iloinen siitä, että terve järki lopultakin voittaa Euroopan parlamentissa ja komissiossa, mitä rahoituskriisin syihin tulee. Ihmiset ovat ymmärtäneet, että kriisi ei ole luonteeltaan syklinen ja että rahoitusmarkkinoiden sääntelyn ja valvonnan perusteellista tarkistusta kaivataan kipeästi. De Larosièren ja myös Turnerin raportit ovat tehneet tämän täysin selväksi. Raportit ovat analyyttisesti yhdensuuntaisia Lamfalussy-prosessin jatkotoimia koskevan parlamentin mietinnön kanssa.

Tänään käsiteltävänä olevat asiakirjat ovat samaan logiikkaan perustuvaa toimintaa. Valitettavasti talouselämä kärsii vielä pitkään, ei vähiten julkisten talousarvioiden takia ja siksi, että tämän valtavan sotkun korjaamiseen tähtäävillä toimenpiteillä on tulevaisuudessa inflaatiovaikutuksia. Toivotaan, että opimme tällä kertaa enemmän kuin edellisistä kriiseistä.

 
  
MPphoto
 

  Klaus-Heiner Lehne (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tämä on ollut todella kiinnostava ja hyvä keskustelu – siitä yksinkertaisesta syystä, että mietintöjä katsoessa yhdistämme kaksi näkökohtaa, jotta eivät ensi näkemältä ole suoraan kytköksissä mutta jotka liittyvät tapaan, jolla kriisistä selvitään ja talous elvytetään.

Olin Renate Weberin mietinnön varjoesittelijä oikeudellisten asioiden valiokunnassa, ja haluan ensinnäkin kiittää Renate Weberiä lämpimästi. Weberin mietintö ei koske kriisinhallintaa perinteisessä mielessä, vaan siinä on kyse yhtiöoikeuden yksinkertaistamisesta ja byrokratian vähentämisestä sekä yritysten rasituksen eliminoinnista. Se, että tämä tapahtuu tiettyyn aikaan eli vaalikauden lopussa, osoittaa selkeästi, kuinka esimerkillisesti Euroopan parlamentti on tätä erityiskysymystä käsitellyt ja pyrkinyt kehittämään yhtiöoikeutta edelleen yhtiöiden eduksi – mistä olen hyvin tyytyväinen.

Koska keskustelu tarjoaa mahdollisuuden samalla ottaa kantaa rahoitusmarkkinalainsäädäntöön yleisesti, on mielestäni nähtävä lainsäädäntökauden päättymisen merkkinä myös se, että parlamentti saavuttaa nyt tuloksia ja saamme ensimmäisen rahoitusmarkkinapaketin valmiiksi ensimmäisessä käsittelyssä. Tämäkin on mielestäni tärkeää.

Haluan kuitenkin myös huomauttaa, että toinen paketti, jota komissio edelleen valmistelee, tulee tälle vaalikaudelle valitettavasti liian myöhään. Tähän on monta syytä. Kuten muistatte, olemme käsitelleet rahoitusmarkkinoiden eräiden alojen sääntelyä jo aikaisemmin tämän parlamentin eri valiokunnissa ja useasti myös täysistunnossa, mutta se on aina kohdannut valtaisaa vastustusta. Neuvosto vastusti. Työväenpuoluetta edustava Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri Gordon Brown on pitkään kieltäytynyt näkemästä eräitä totuuksia.

Myös komissio vastusti – se onnistui esimerkiksi pitkään vastustamaan hedgerahastojen ja muiden alojen sääntelyä – ja vastustusta tuli myös parlamentin sisältä. Talous- ja raha-asioiden valiokunnan puheenjohtaja epäsi pitkään valiokunta-aloitteisen lainsäädäntömietinnön käsittelyn aloittamisen täysin turhan toimivaltariidan takia. Olen iloinen siitä, että kaikki ovat nyt nähneet valon. Komission jäsen Charlie McGreevy sääntelee hedgerahastoja, Pervenche Berès sallii valiokunta-aloitteiset mietinnöt, ja Gordon Brownkin on muuttanut mieltään. Tämä on myönteistä kehitystä, josta minä ja ryhmäni olemme hyvin tyytyväisiä.

 
  
MPphoto
 

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE).(FR) Arvoisa puhemies, puheenvuoroni koskee luottoluokituslaitoksista laadittua mietintöä, ja ensimmäisiksi sanoikseni haluan kiittää ystävääni Jean-Paul Gauzès'ta, joka on toiminut ammattitaitoisesti, järkevästi ja käytännöllisesti.

Vaikka saatankin vähän harhautua pääasiasta, arvoisa puhemies, haluan puhua vähän valtion luokittamisongelmasta. Kokemamme kriisin takia valtioista on tullut tärkeitä rahoitustoimijoita rahoitusalan mahdollisen romahduksen uhatessa.

Valtiot ovat ottaneet takuita, niillä on velkaa, niillä on osakeomistuksia, ja siitä syystä ihmettelen, eikö Euroopan unionin pitäisi osana kapitalismin uutta maailmanlaajuista sääntelyä ehdottaa, että perustetaan maailmanlaajuinen julkinen valtioiden luokituslaitos. Se olisi riippumaton elin, joka toimisi Kansainvälisen valuuttarahaston alaisuudessa. Tällöin kansalaiset saisivat luokitusten avulla käsityksen valtioiden varainhoidon laadusta, koska niistä on, kuten jo sanoin, tullut keskeisiä rahoitustoimijoita.

 
  
MPphoto
 

  Kurt Joachim Lauk (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, kolme lyhyttä tärkeää huomautusta. Ensinnäkin olemme saaneet aikaan järkevän konsensuksen tarpeesta säännellä tulevaisuudessa poikkeuksetta kaikkia rahoituslaitoksia. Komissio pystyy nyt vähitellen tekemään kaikkia toimijoita koskevia ehdotuksia – mikä on ehdottoman tärkeää.

Toiseksi meidän on pohdittava, miten kehittää Euroopan unioniin niin kipeästi tarvittavia valvontaviranomaisia ja saattaa ne hallintaan, jotta voimme merkittävästi vähentää riippuvuuttamme Yhdysvaltojen sääntelylaitoksista – olipa se virallista tai epävirallista – nyt, kun tiedämme niiden epäonnistuneen perinpohjaisesti.

Kolmas huomautukseni koskee huoltani euroalueen rahoituskehityksestä kokonaisuudessaan. Euroalueen eri maiden erot ja velkaantuneisuus ja luottoluokituslaitosten toiminta näissä maissa eriytyvät yhdentymisen sijasta. Tässä suhteessa meidän on tehtävä kaikkemme, ja yksittäisiltä mailta olisi vaadittava kurinpalautusta.

Viimeksi totean, että meidän on varmistettava, että EU ei velkaannu. EU:n jäsenvaltiot ovat jo tarpeeksi syvissä veloissa. Emme tarvitse enää lisää velkaantuneita instituutioita.

 
  
MPphoto
 

  Pervenche Berès (PSE).(FR) Arvoisa puhemies, haluan vain huomauttaa Klaus-Heiner Lehnelle, että nimenomaan Euroopan parlamentin sosiaalidemokraatit vaativat spekulatiivisia rahastoja koskevaa lainsäädäntöä ja ennen kaikkea heidän päättäväisyytensä johti siihen, että spekulatiivisia rahastoja koskevaa lainsäädäntöä on ja että Jean-Paul Gauzès'n mietinnössä vaaditaan komissiota käsittelemään ajatusta julkisesta luottoluokituslaitoksesta.

Samalla haluan käyttää tätä tilaisuutta kertoakseni arvoisalle komission jäsenelle olevani hämmästynyt tästä tilanteesta, jossa komission yksinomaista lainsäädäntöaloiteoikeutta koskee kaksi päällekkäistä normia. Kun neuvosto pyytää komissiota esittämään ehdotuksen pankkien talletustakuiden yhdenmukaistamiseksi, ehdotus on pöydällä kolme viikkoa myöhemmin. Kun Euroopan parlamentti antaa komissiolle Poul Nyrup Rasmussenin säädösaloite-ehdotuksen, joka hyväksyttiin täysistunnossa suuren enemmistön äänin, komissio käsittelee sitä niin pitkään, että kyseinen ehdotus annetaan käsittelyyn vasta, kun Euroopan parlamentti ei enää pysty käsittelemään sitä.

Pyysimme teiltä tämän alan lainsäädäntöaloitetta viime syyskuussa. Mitä olette tehnyt sen jälkeen, arvoisa komission jäsen?

 
  
MPphoto
 

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan ilmaista arvostukseni ja ihailuni siitä, kuinka tehokkaasti Euroopan parlamentti ja erityisesti kyseiset kolme esittelijää ovat käsitelleet näitä kolmea asiaa. On saatu aikaan nopea konsensus, joka parantaa ehdottomasti rahoitusmarkkinoidemme toimintaa. Luottoluokituslaitoksia koskeva EU:n asetus parantaa luottoluokitustoiminnan yhtenäisyyttä, avoimuutta, vastuullisuutta ja hyvää hallintotapaa.

John Purvis esitti tästä erityisestä asiasta pari kysymystä, jotka liittyvät vapauteen sijoittaa tiettyihin tuotteisiin. Sijoittaminenhan on vapaata kaikkiin tuotteisiin, olivatpa ne Euroopan unionista tai eivät. Luokitukset eivät ole pakollisia, joten EU:n liikeyritysten ei ole pakko sijoittaa luokiteltuihin tuotteisiin. Mutta haluan korostaa, että sääntelytarkoitukseen – eli pääomavaatimusten laskentaan – käytettävien luokitusten on oltava joko sellaisia, jotka on annettu EU:ssa sekä EU:ta että kolmansien maiden tuotteita varten, tai sellaisia, jotka hyväksytään tai tunnustetaan vastaaviksi Euroopan unionissa.

Vaikka olen pettynyt tiettyihin Solvenssi II -sopimuksen näkökohtiin, kuten jo aiemmin kerroin, EU saa vakuutustoimialaa varten kehyksen, joka voi toimia samanlaisten uudistusten mallina kansainvälisesti. Tarina ei tietenkään pääty tähän. Paljon työtä on vielä jäljellä: täytäntöönpanotoimet on saatava valmiiksi ennen lokakuuta 2012, jotta jäsenvaltiot ja toimiala saavat aikaa valmistella Solvenssi II:n käyttöönottoa. Voin vakuuttaa, että komissio hoitaa tehtävänsä helpottaakseen tätä prosessia, jotta nämä paljon myöhässä olevat uudistukset saadaan toteutettua käytännössä mahdollisimman nopeasti kaikkien asianomaisten eduksi.

Vaikka jo viittasin tähän johdantopuheenvuorossani, haluan vielä kerran korostaa sitä, että ryhmävalvonta säilyy Solvenssi II -ehdotuksessa, vaikka ryhmätuki on poistettu siitä. Mielestäni on tärkeää, ettei näitä kahta käsitettä sotketa kokonaan keskenään.

Lopuksi totean, että kun osakeyhtiöiden sulautumisissa ja jakautumissa sovellettavia raportointi- ja dokumentointivaatimuksia yksinkertaistetaan, hallinnollisen rasituksen keventäminen etenee, mikä lisää kasvupotentiaalia ja auttaa Euroopan talouden elpymisessä.

 
  
MPphoto
 

  Jean-Paul Gauzès, esittelijä. (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, rajoitan puheenvuoroni kahteen tai kolmeen lyhyeen huomautukseen. Ensinnäkin luottoluokituslaitoksia koskevasta mietinnöstä vallitsee Euroopan parlamentissa suhteelliseen laaja yhteisymmärrys, ja yhteisölainsäädäntö luonnollisesti kehittyy ajan mittaan, mutta mielestäni se voi toimia kansainvälisen sopimuksen mallina.

Lopuksi haluan kiittää varjoesittelijöitä, Gianni Pittellaa ja Wolf Klinziä, jotka ovat ahkeroineet rinnallani, komission tiimejä, puheenjohtajavaltiota ja tietenkin talous- ja raha-asioiden valiokunnan sihteeristöä ja asiantuntijoita, joita ilman tätä työtä ei olisi saatu näin menestyksekkäästi päätökseen.

 
  
MPphoto
 

  Renate Weber, esittelijä. (EN) Arvoisa puhemies, oli hyvin kiintoisaa kuunnella tämän aamun puheita parlamentissa aikana, jolloin paitsi elämme kaikkien aikojen kovinta rahoitus- ja talouskriisiä myös Euroopan parlamentin vaalit lähestyvät. Mietinnöt, joista tänään keskustelemme ja huomenna äänestämme, eivät ole tarkoitettu ratkaisemaan rahoituskriisiä, mutta toivomme, että ne auttavat meitä välttämään samoja virheitä tulevaisuudessa, tai ainakin pahimpia virheitä, ja toivottavasti ne tukevat Euroopan talouden uutta alkua.

Kun kuulee, että pienyritysten on kulutettava suuryrityksiä kymmenen kertaa enemmän voidakseen noudattaa raportointivaatimuksia koskevaa EU:n lainsäädäntöä, on normaalia ihmetellä, miksi asia on näin ja miksi meillä on sääntöjä, joiden vaikutukset saattavat tosiasiassa tappaa pienyritykset, ja miksi niiden muuttaminen on kestänyt meiltä näin kauan. Olen tyytyväinen siihen, että komission jäsen McGreevy mainitsi, että yhtiöoikeus on luultavasti EU:n yhteisösäännöstön ankarin. Ehkä on aika muuttaa se, ei tietenkään pehmentää sitä, vaan saada se enemmän vastaamaan nykymaailman todellisuutta.

Jos haluamme olla tehokkaampia, on parempi käyttää energiaa rakentaviin toimiin, ja mielestäni on kohtuullista todeta, että tänään keskustelussa olevan paketin käsittely on osoitus siitä. Se on osoitus siitä, että olemme toimineet vastuullisesti ja olemme päässeet kompromissiin neuvoston ja komission kanssa, jotta voisimme hyväksyä tämän paketin ensimmäisessä käsittelyssä. Voimmeko tehdä enemmän? Varmasti, mutta äänestetään ensin tästä. Työskentelemme oikeaan suuntaan.

 
  
MPphoto
 

  Peter Skinner, esittelijä. (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi sanoa sen, mikä olisi ehkä pitänyt sanoa kaikkein ensimmäiseksi, eli kiitokset kaikille komission yksiköille, neuvostolle ja erityisesti parlamentille teidän työpanoksestanne. On sanottava, että ilman teidän työtänne ja apuanne emme olisi saaneet tätä aikaan.

Kuten monet tässä salissa, olemme suorastaan ällikällä teknisten yksityiskohtien määrästä monissa näistä mietinnöistä, mutta Solvenssi II:sta on sanottava, että se on taottu kriisin ulkopuolella kriisiä vastaan. Siinä on riskinhallinta ja – kuten monet tässä salissa ovat kuulleet – ensimmäistä kertaa suuressa osassa rahoituspalvelulainsäädäntöä. Siinä on myös – kuten komission jäsen vahvisti – ryhmävalvonta. Ryhmätukea siinä ei valitettavasti ole, mutta olemme kuulleet siitä jo tarpeeksi. Toivottavasti saamme sen takaisin. Myös pääoma on määritelty. Monet mietinnön näkökohdat tekevät siitä maailman johtajan.

Toinen huomautukseni koskee tällaisen lainsäädännön käytön strategista vaikutusta. Monissa suhteissa 27 jäsenvaltiossa toimiva asetus ei yksinään auta, ellei meillä ole sen toista puolta: Euroopan unionin strategista sääntelyviranomaista, joka myös toimii 27 jäsenvaltiossa. Meidän on ratkaistava sääntelyviranomaisten väliset erimielisyydet ja varmistettava, että puhumme yhdellä äänellä. Se on erityisen tärkeää, kun tunnustamme muualla maailmassa toimivia järjestelmiä. Tapasin juuri tänä viikonloppuna USA:n kongressin valtiovarain alivaliokunnan puheenjohtajan Paul Kanjorskin ja muita, jotka puhuvat nyt siitä, kuinka nopeuttaa mahdollisuuksia saada Yhdysvaltojen liittovaltion tasolle yksi ainoa sääntelyviranomainen. Jos he tekevät sen, ennen kuin me teemme sen Euroopassa, voimme joutua erittäin hankalaan tilanteeseen, kun meillä ei ole Euroopan unionin tasolla tarvittavaa sääntelyviranomaista.

Tämä mietintö on maailmanlaajuisella tasolla ja maailmanlaajuinen toimenpide eli prosessi, josta voimme kaikki olla ylpeitä, mutta meidän on myös varmistettava de Larosièren raportissa esiin nostettujen muutosten edistäminen jatkossa. Ryhmätuki lisää talouden tehokkuutta, ja sitä on vietävä eteenpäin. Toivottavasti jokainen voi tukea näitä toimenpiteitä.

 
  
MPphoto
 

  Puhemies. (EL) Yhteiskeskustelu on päättynyt.

Jean­Paul Gauzès'n mietinnöstä (Α6-0191/2009) äänestetään torstaina 23. huhtikuuta 2009.

Renate Weberin mietinnöstä (A6-0247/2009) ja Peter Skinnerin mietinnöstä (A6-0413/2008) äänestetään tänään.

Kirjalliset lausumat (142 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Sebastian Valentin Bodu (PPE-DE), kirjallinen.(RO) En halua tässä keskustella luottoluokituslaitosten tärkeydestä. Jokainen tietää, että ne ovat ratkaisevassa asemassa, jotta sijoituspäätöksillä olisi luja perusta, olipa kyse rahoitustuotteista tai niiden liikkeeseenlaskijoista (eli ne voivat antaa paljon enemmän kuin vain lausuntoja). Haluan kuitenkin korostaa Euroopan unionin laitoksen perustamisen tärkeyttä.

Olemme parhaillaan syvässä talouskriisissä, ja tällaisena aikana luottoluokitusten olisi talousolosuhteista riippumatta oltava edelleen avoimia ja luotettavia välineitä ja annettava tukea, kun Eurooppa luovii näiden levottomien aikojen läpi. Emme voi salata sitä tosiseikkaa, että nykykriisi johtuu myös luottoluokituslaitoksista, koska ne ovat analysoineet täysin sekavalla tavalla perinteisiä instrumentteja muiden hybridien instrumenttien rinnalla, samaan aikaan kun taustalla on esitetty syytöksiä avoimuuden puutteesta ja eturistiriidoista.

Tarvitsemme tälle alalle uusia organisaatioita, jotka saavat aikaan kilpailua puolueettomien luokitusten tarjoamisessa. On ajateltava sijoittajien suojelua ja heidän luottamustaan luokituslaitoksiin. EU:n on taattava, että luokituslaitokset toimivat selkeiden sääntöjen mukaan. Paras tapa täyttää nämä ehdot on perustaa Euroopan unionin luokituslaitos, joka toimii yhteisön sääntöjen mukaisesti.

 
  
MPphoto
 
 

  Călin Cătălin Chiriţă (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Haluan sanoa, että olen tyytyväinen ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivien muuttamisesta tietojen ilmoittamista ja asiakirjoja koskevien vaatimusten osalta sulautumisissa ja jakautumisissa ja tuen sitä. Olen erityisen tyytyväinen siihen, että on ehdotettu käytännön toimenpiteitä hallinnollisen rasituksen pienentämiseksi, sillä se häiritsee tarpeettomasti Euroopan liiketoiminta-alan taloudellista toimintaa.

Tuen tämän aloitteen tavoitetta edistää yritysten kilpailukykyä EU:ssa vähentämällä yhteisön direktiivien yhteisöoikeuden alalla aiheuttamaa hallinnollista rasitusta, kun vähentäminen voidaan tehdä aiheuttamatta suurta haittaa muille asianomaisille.

Kevään Eurooppa-neuvosto hyväksyi maaliskuussa 2007 toimintaohjelman, jonka tavoitteena on vähentää hallinnollista rasitusta 25 prosentilla vuoteen 2012 mennessä, ja kannatan voimakkaasti sen tehokasta soveltamista.

Katson, että eurooppalaiset yritykset ja kansalaiset tarvitsevat nimenomaan yhteisön säännöstön ja joidenkin kansallisten lainsäädäntöjen aiheuttaman byrokratian vähentämistä.

 
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö