Sanatarkat istuntoselostukset

Perjantai 24. huhtikuuta 2009 - Strasbourg

5.1. Naisten oikeudet Afganistanissa

  Puhemies. − (ES) Esityslistalla on seuraavana keskustelu kuudesta naisten oikeuksia Afganistanissa koskevasta päätöslauselmaesityksestä⁽¹⁾.

  Ana Maria Gomes, laatija. − (EN) Arvoisa puhemies, sukupuolen huomioon ottaminen liittyy hyvään hallintotapaan kaikkialla maailmassa. Se on vieläkin tärkeämpää Afganistanissa, jossa naiset ovat joutuneet kärsimään vuosikymmeniä. Afganistania ei saada todellisen rauhan ja elpymisen tielle, jos naisten ihmisoikeuksien kunnioittamista ei aseteta etusijalle.

Šiialainen perheoikeus sallii raiskauksen avioliitossa, hyväksyy lapsiavioliitot ja kieltää vaimoa liikkumasta kotinsa ulkopuolella ilman aviomiehen lupaa. Naisten ihmisoikeuksia ja omanarvontuntoa ei saa uhrata islamilaisten fundamentalistien kanssa käytävissä vaaleja edeltävissä neuvotteluissa. Afganistanissa läsnä olevan kansainvälisen yhteisön on painostettava huomattavasti enemmän presidentti Karzaita ja Afganistanin viranomaisia, jotta nämä laativat asianmukaisia, naisten ihmisoikeuksia kunnioittavia lakeja ja politiikkaa, jossa sitoudutaan panemaan täytäntöön kyseisiä oikeuksia ja kunnioittamaan niiden arvoa.

Šiialaisen perheoikeuden tavoin myös Afganistanin parlamentin kuukausia sitten kahden kolmasosan enemmistöllä hyväksymän maan tiedotusvälineitä koskevan lainsäädännön täytäntöönpanon lykkääminen on presidentti Karzain keino jatkaa valtion tiedotusvälineiden valvontaa. Se on erittäin tärkeää propagandaa presidentinvaalien alla.

Kansainvälinen yhteisö ei voi antaa tämän jatkua. Tämä säädös on keskeinen varmistettaessa, että Afganistanissa vallitsee sananvapaus ja tiedotusvälineiden vapaus. Ilman sitä toiminnallamme Afganistanissa ei ole arvoa. On välttämätöntä, että näiden kahden lain suhteen ryhdytään toimenpiteisiin ja että kansainvälinen yhteisö varmistaa, että Afganistanin viranomaiset noudattavat sitoumuksiaan ja antamaansa sanaa ihmisoikeuksien osalta ja kunnioittavat erityisesti naisten oikeuksia.

  Nickolay Mladenov, laatija. − (EN) Arvoisa puhemies, kansainvälinen yhteisö on ollut täysin tyrmistynyt tiedoista, joita me kaikki olemme kuulleet Afganistanissa laadittavasta laista, joka koskee šiialaisten naisten asemaa. On tyrmistyttävää uskoa, että 2000-luvun alussa maa, joka haluaa olla demokraattinen ja noudattaa kansainvälisiä sitoumuksiaan, voi säätää naisten oikeuksia rajoittavan lain.

Uskon kuitenkin, että meidän on omaksuttava erittäin varovainen lähestymistapa keskustelussamme ja kaikessa toiminnassamme Afganistanissa. Afganistan on maa, joka on kokenut väkivaltaisen ja tukahduttavan uskonnollisen diktatuurin; se on kärsinyt vuosia ja vuosikymmeniä kestäneestä sisällissodasta; se on yhteiskunta, jossa ihmisiä on satutettu ja tuhottu enemmän kuin rakennuksia.

Meidän on annettava hyvin johdonmukaisia viestejä, mutta meidän on myös muotoiltava ne erittäin huolellisesti. Meidän pitäisi kehottaa Afganistanin viranomaisia paneutumaan kyseiseen lakiin, tarkistamaan sitä ja varmistamaan, että se on täysin Afganistanin kansainvälisten sitoutusten ja perustuslain mukainen.

Meidän ei pitäisi käyttää tätä vaaleihin liittyvänä tilaisuutena täällä Euroopassa vaan asiana, jonka voimme välittää kollegoillemme ja ystävillemme Afganistanissa sen varmistamiseksi, että he voivat täyttää velvoitteet, joihin he ovat vapaaehtoisesti ryhtyneet.

Tässä tapauksessa meidän on avustettava presidentti Karzaita ja Afganistanin hallitusta tämän lain harkitsemisessa uudelleen ja varmistettaessa, että se on kansainvälisten sitoumusten ja perustuslain mukainen. Se on osa vuoropuheluamme. Meidän on pysyttävä ehdottoman lujina sen suhteen, että mitään naisten oikeuksia polkevia toimenpiteitä ei pitäisi hyväksyä.

Olen täysin samaa mieltä Ana Maria Gomesin äskeisen puheenvuoron kanssa. Olkaamme kuitenkin hyvin varovaisia, koska ollessamme tekemisissä niin traumatisoituneen yhteiskunnan kanssa, on paljon tärkeämpää, miten viestimme kuullaan siellä kuin miten viestimme ymmärretään täällä. Olkaamme siinä erittäin johdonmukaisia ja kehottakaamme komissiota ja neuvostoa välittämään tämän viestin kaikkien avustusohjelmiemme kautta Afganistanin hallitukselle ja viranomaisille.

  Hélène Flautre, laatija. – (FR) Arvoisa puhemies, Afganistan osallistuu Durbanin II tarkistuskokoukseen. Sen loppujulkilausumassa todettiin tänään, että on ehdottomasti tarpeen säätää lailla kaikki naisiin kohdistuvan väkivallan muodot rangaistaviksi rikoksiksi. Samoin kaikki syrjintään, myös uskonnolliseen syrjintään, perustuvat oikeudelliset keinot on tuomittava.

Samaan aikaan Afganistan edistää lainsäädäntöä, jota sovelletaan vain šiialaiseen väestöön ja joka selvästi syrjii naisia avioliiton, avioeron, lasten huoltajuuden, perimisen ja koulutukseen pääsyn osalta.

Se on täysin kaksijakoinen lähestymistapa. Afganistan ei voi torjua Kabulissa julkilausumaa, jonka se on allekirjoittanut Genevessä. Osallistumalla Durbanin II tarkistuskokoukseen Afganistan on sitoutunut lujasti kitkemään moniperusteisen syrjinnän. On välttämätöntä Afganistanin uskottavuuden kannalta, että se ryhtyy nyt toimiin.

Kieltäytymällä antamasta tätä lakia oikeusministeri ja presidentti osoittaisivat halunsa sitouttaa maansa noudattamaan sen ihmisoikeusvelvoitteita.

Naisten ja miesten tasa-arvo on selkeästi vahvistettu Afganistanin perustuslaissa ja kansainvälisissä sopimuksissa, joissa Afganistan on osapuolena. Viranomaisilla on velvollisuus olla antamatta periksi ääriliikkeille millään tavalla ja olla perääntymättä. Tällä lakiesityksellä päätetään loppujen lopuksi yhteiskunnan tulevaisuudesta. Afganistanin yhteiskunta on jo ilmaissut halunsa päästä osallistumaan näihin keskusteluihin.

Naiset kamppailevat ja ansaitsevat maansa kaiken tuen ja suojelun. Viranomaisten tehtävä on täyttää velvoitteensa ja osoittaa kykynsä täyttää sitoumuksensa. Paikan päällä olevien eurooppalaisten siviilijoukkojen tehtävä on tukea heitä tässä kunnianhimoisessa jälleenrakentamisessa ja näyttää esimerkkiä.

Emme saa unohtaa, että asevoimiemme väkivaltaiset toimet ja se, että sota syöksee Afganistania köyhyyteen, vain lisäävät ääriliikkeiden rivejä entisestään.

  Erik Meijer, laatija. − (NL) Arvoisa puhemies, ulkomaisten asevoimien läsnäoloon Afganistanissa on esitetty kaksi perustetta.

Ensimmäinen on Afganistanin ulkopuolisen maailman itsesuojelu. Vuodesta 2001 lähtien Yhdysvallat on pelännyt uusia katastrofeja, jos al-Qaida käyttää Afganistanin aluetta valmistellakseen uusia hyökkäyksiä. Siksi tässä on kyse muiden valtioiden omasta edusta. Tämä tavoite on suurelta osin saavutettu.

Toinen peruste koskee kuitenkin Afganistanin väestön asemaa. Tarkoituksena oli vapauttaa heidät pakkokeinoista ja jälkeenjääneisyydestä. Peruste koskee lehdistön vapautta, uskonnollisten vähemmistöjen oikeuksia, yksilönvapauksia ja erityisesti naisten yhtäläisten oikeuksien suojelua. Jo vuosien ajan Afganistania koskevia kansainvälisiä uutisia ovat hallinneet kertomukset siitä, että tytöt käyvät taas koulua, naisten ei enää tarvitse käyttää huivia, että he voivat nyt elää tasa-arvoisina kansalaisina, jotka ovat riippumattomia aviomiehistään ja että yhä useammat naiset menevät mukaan politiikkaan. Tämä vyöry muistutti feminististä hanketta.

Samaan aikaan voimme todeta, että Afganistanin tapahtumat muistuttavat enemmän tai vähemmän Tšetšenian tapahtumia. Fundamentalistiset islamilaiset ryhmät johtivat kumpaakin maata, minkä ulkoiset joukot halusivat lopettaa molemmissa tapauksissa. Kummassakin tapauksessa muodostettiin hirvittävä liittoutuma, toisessa yhdysvaltalaisten ja toisessa venäläisten johdolla. Se tarkoittaa, että pyrittäessä hallitsemaan tiettyä islamilaisten fundamentalistien ryhmää, sopimukset tehdään toisten islamilaisten fundamentalistien kanssa. Tuloksena on, että vapauden tavoittelu, joka oli tärkeä perustelu hyökkäykselle maahan, on uhrattu tapahtumien aikana.

Afganistanissa naisia työnnetään enenevässä määrin takaisin Taleban-hallinnon aikaiseen asemaan. Tytöt eivät enää käy koulua ja naiset katoavat politiikasta. Nyt on jopa annettu laki, joka suojelee miesten oikeutta seksuaaliseen nautintoon ilman, että naisilla on asiaan sananvaltaa. Se tarkoittaa käytännössä raiskausta. Samaan aikaan valtio uhkaa toimittajia kuolemanrangaistuksella. Tämä on umpikuja. Euroopan pitäisi kieltäytyä tukemassa tätä tilannetta enää kauempaa.

  Marco Cappato, laatija. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kansainvälisessä yhteisössä me epäilemättä asetamme uskottavuutemme vaakalaudalle Afganistanin tapahtumien takia. Poliittisen puolueeni johtaja Emma Bonino joutui talebanien pidättämäksi pelkän läsnäolonsa takia Euroopan komission jäsenen ominaisuudessa. Hän oli pidätettynä joitakin tunteja juuri siksi, että hän läsnäolollaan puolusti naisten oikeuksia.

Huolimatta siitä, että aseellisesta hyökkäyksestä ollaan eri mieltä, ja huolimatta omaksutuista kannoista, emme voi antaa tilanteen heiketä tällä tavalla naisten oikeuksien osalta.

Kuusi vuotta sitten, me, väkivallaton radikaalipuolue, järjestimme satyagraha-kampanjan: väkivallattoman maailmanlaajuisen tempauksen, jossa kannatettiin naisten toimimista Afganistanin hallituksen ministereinä. Nyt meidän on saatava kansainvälinen yhteisö uudelleen liikkeelle sen varmistamiseksi, että naisten oikeudet turvataan ja että naiset voivat osallistua täysimääräisesti politiikkaan ja institutionaaliseen elämään niiden korkeimmilla tasoilla.

Meidän on varmistettava selvästi, että kaikki Afganistanin hallituksen kanssa tekemämme yhteistyö on harkittua ja varovaista. Tätä on peräänkuulutettu joka tapauksessa. Yhteistyön on myös oltava tarkoitukseltaan mahdollisimman taipumatonta, koska olisi todella erheellistä ajatella, että jonkinlainen reaalipolitiikka fundamentalistisia puolueita kohtaan voisi johtaa rauhan aikaansaamisen pitkällä aikavälillä Afganistanissa, samoin kuin omissa kaupungeissamme ja maissamme.

  Bernd Posselt, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, 30 vuotta sitten, syksyllä 1979, tämä parlamentti hyväksyi ensimmäisen kiireellisen Afganistania koskevan päätöslauselman. Sen laatija oli Otto von Habsburg, jonka kanssa työskentelin tuolloin. Päätöslauselma liittyi Neuvostoliiton tulevaan hyökkäykseen Afganistaniin. Hyökkäys tehtiinkin muutamaa kuukautta myöhemmin.

Niistä ajoista lähtien Afganistan on kärsinyt hirvittävästi. Meidän pitäisikin kysyä itseltämme: mikä Afganistan on? Se on ensinnäkin monessa suhteessa ikivanha heimoyhteiskunta, jota me emme voi singota yhdessä vilauksessa 2000-luvulle. Toiseksi se on maa, joka pitää itsenäisyyttään suuressa arvossa. Se suojeli itsenäisyyttään brittiläiseltä ja venäläiseltä imperiumilta suunnattomin ponnistuksin. Kolmanneksi se on maa, joka kärsi paljon 1900-luvulla. Länsivaltojen melko kyseenalaisen hyökkäyksen – sanon tämän aivan avoimesti – tuloksena se on nyt tilanteessa, jossa sillä on presidentti, jota useat sikäläiset ihmiset eivät koe omakseen.

Tämä on hyvin vaikea ja sekava tilanne. Väärinkäsitysten välttämiseksi jäsen Cappato tietää, että en ole niin kutsuttu "reaalipoliitikko". Kun on kysymys ihmisoikeuksista, en ole valmis tekemään kompromisseja. Meidän on vastustettava tätä lakia ja naisten alistamista tinkimättömästi. Meidän on kuitenkin edettävä tavalla, joka takaa onnistumisen eikä luo vaikutelmaa, että tämä on ulkoisen hallinnan muoto. Meidän on siksi löydettävä kumppaneita tästä Afganistanin monietnisestä yhteiskunnasta ja rakennettava maahan vähitellen nykyaikainen yhteiskunta.

Tämä tarkoittaa sitä, että meidän on tuettava Afganistanissa poliittista ratkaisua ennemmin kuin puhtaasti sotilaallista ratkaisua, kuten tähän asti on tehty. Siksi lainsäädäntöä on tarkistettava. Tässä asiassa emme todellakaan ole halukkaita tekemään kompromissia, koska maksamme paljon tälle maalle, jossa olemme läsnä sotilaallisesti. Meidän on tehtävä tämä tavalla, jossa afganistanilaiset otetaan mukaan ja joka kunnioittaa heidän omanarvontuntoaan. Ensisijaisena tavoitteena tämä tietenkin käsittää – pitävätpä jotkut siitä tai eivät – naisten omanarvontunnon.

  Lissy Gröner, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, Afganistanin naisia halveksivan šiialaisen perheoikeuden allekirjoittamisen valossa kehotan komissiota asettamaan jälleen naisten oikeudet keskeiselle sijalle sen Afganistania koskevassa strategiassa.

Marraskuussa 2002 Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä lähetti Afganistaniin valtuuskunnan, jota minä johdin. Tarkoituksena oli varmistaa, että naisia ei suljeta maan jälleenrakentamisen ulkopuolelle. Kävimme keskusteluja presidentti Karzain, lukuisien hallituksen edustajien, naisten oikeuksia ajavien järjestöjen ja ihmisoikeusjärjestöjen kanssa. Tulokset olivat rohkaisevia. Näytti olevan mahdollista ryhtyä parantamaan naisten turvallisuutta ja hyvinvointia sekä heidän asemansa vakautta, myös ilman burkaa. Naisille annettiin mahdollisuus käyttää terveydenhuoltojärjestelmää, saada koulutusta ja ansaita elanto talebanien hallinnon jälkeen. Maailman korkein lapsikuolleisuus näytti kohentuvan. Puututtuamme asiaan uudessa perustuslaissa naisille taattiin 25 prosentin kiintiö ensimmäisessä vaaleilla valittavassa parlamentissa, ja noin neljä miljoonaa pakolaista palasi sodan runtelemaan kotimaahansa.

Valitettavasti viimeisten viiden vuoden aikana on tapahtunut hyvin vähän. Naisten oikeuksia ajavien järjestöjen, kuten medica mondialen, varoitukset väkivallan lopettamiseksi näyttivät kaikuvan kuuroille korville. Huhtikuun alussa ääri-islamilainen talebani murhasi Kandaharissa saksalais-afganistanilaisen naisten oikeuksien puolustajan Sitara Achikzain. Jouduimme toteamaan, että muita naisia oli ammuttu, muun muassa korkein poliisiviranomainen. Emme saa vain tyytyä seuraamaan tämän tapahtumista ja olla tekemättä asialle mitään. Siviilien herääminen tietoisuuteen asioista on vakavassa vaarassa. Meidän on estettävä tämän uuden šiialaisen perheoikeuden voimaantulo.

Euroopan parlamentin päätöslauselmassa on ilmoitettava selväsanaisesti, että laki on kumottava. Jos se ei onnistu, kansainvälinen tuki Afganistanille on myös vaarassa, jos naisten oikeuksia ei kunnioiteta. Vaihtoehtoina ovat joko liittyminen ihmisoikeuksia kunnioittavaan kansainväliseen yhteisöön tai palaaminen talebanien harjoittamaan sortoon. Tämä on ilmoitettava selkeästi presidentti Karzaille!

  Ewa Tomaszewska, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, minua häiritsee eniten Afganistanissa esitellyssä laissa se, että naisilta on viety oikeus saada sairaanhoitoa. Se johtuu kiellosta liikkua kodin ulkopuolella ilman aviomiehen lupaa sekä kiellosta mennä lääkärintarkastukseen.

Afganistan on maa, jossa useita vuosia kestäneen sisällissodan jälkeen sairaaloiden ja niiden välineiden kunto on katastrofaalinen. Vedensaanti on vaikeutunut maamiinojen takia. Hygieniataidot ja kyky hoitaa pieniä vaivoja ilman lääketieteellistä apua eivät enää siirry sukupolvelta toiselle, kuten perinteisesti. Äidit eivät välitä nuorille naisille tietoa siitä, että kylvetettäessä vauvaa voidaan käyttää kamomillaa, koska sillä on desinfioivia ominaisuuksia. Liian usein äidit on vain murhattu. Tämän dramaattisen tilanteen lisäksi lääkäriin tai terveydenhoitoon pääsyn estäminen voi aiheuttaa katastrofaalisia seurauksia kokonaiselle sukupolvelle. Meidän pitäisi pyrkiä ratkaisemaan tämä ongelma kulttuurieroista huolimatta.

  Bastiaan Belder , IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Maassani on sanonta "paperi voi odottaa". Se kuvastaa kuilua toisaalta ylevien ihanteiden ja sääntöjen ja toisaalta jokapäiväisten realiteettien välillä. Kun sovellamme tätä sanontaa naisten oikeuksiin Afganistanissa, meille jää järkyttävä kuva.

Yhteinen päätöslauselma on oikeassa viitatessaan Afganistanin perustuslakiin ja Kabulin ratifioimiin kansainvälisiin sopimuksiin, joissa kaikissa vaaditaan yhtäläisiä oikeuksia miehille ja naisille sekä sukupuolten tasa-arvoa lain edessä. Naisten todellinen asema Afganistanissa on kuitenkin toisenlainen. Yhteenvetona afganistanilaisten naisten asema voidaan karkeasti ottaen hahmotella 12 lyhyellä kohdalla: keskimääräinen elinajan odote on 44 vuotta; korkea synnytyskuolleisuus (1 600 kuolemantapausta 100 000 synnytystä kohden); vain 14 prosenttia kaikista yli 15 vuotiaista naisista osaa lukea; alhainen asema, koska miehet omistavat naiset; julkisessa asemassa oleviin naisiin usein ja enenevässä määrin kohdistuvat uhkaukset ja pelottelu, murhaaminen mukaan lukien; afganistanilaiset naisjärjestöt eivät juurikaan saa paikallisilta viranomaisilta tai ulkomaisilta joukoilta suojelua järjestöihin kohdistetuilta hyökkäyksiltä; perhe päättää pääasiassa, voidaanko tyttöjä kouluttaa; tyttökouluihin kohdistuu jatkuvasti hyökkäyksiä – esimerkiksi marraskuussa 2008 talebanit turmelivat Kandaharissa kahdeksan koulutytön ja neljän naisopettajan kasvot ruiskuttamalla happoa heidän päälleen; jatkuva seksuaalisen väkivallan uhka sekä avioliitossa että sen ulkopuolella; noin 57 prosenttia kaikista tytöistä naitetaan ennen kuin he täyttävät 16 vuotta; naisiin kohdistuneita rikoksia ei juuri ilmoiteta perheen, heimon, tekijöiden tai jopa poliisin kostotoimien pelossa; afganistanilaiset naiset vahingoittavat itseään tai tekevät peräti itsemurhan toivottoman tilanteensa takia.

Tämä masentava kuva Afganistanin naisten asemasta raaputtaa vain pintaa. Se korostaa perimmäistä tarvetta muuttaa afganistanilaisten naisten oikeudellista asemaa koskeva paperilla hahmoteltu todellisuus kansallisiksi, kansainvälisiksi ja myös EU:n ensisijaisiksi poliittisiksi tavoitteiksi.

  Charles Tannock (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, Afganistanin uusi laki, jossa itse asiassa laillistetaan šiialaisten naisten osalta raiskaaminen avioliitossa ja lapsiavioliitot, uhkaa viedä maan takaisin taleban-hallinnon aikaiseen keskiaikaiseen menoon. Laki tekee ainakin vaikeammaksi erottaa toisistaan – nykyaikaisuuden ja naisten oikeuksien kunnioittamisen osalta – vaaleilla valittu Afganistanin hallitus ja taleban-terroristit, joita vastaan se taistelee.

Laki tekee myös vaikeaksi oikeuttaa kansainvälisen yhteisön Afganistanille antamaa valtavaa sotilaallista ja taloudellista apua. Olen hyvin ahdistunut siitä, että kotimaastani Yhdistyneestä kuningaskunnasta lähetettyjä sotilaita kuolee puolustaessaan hallitusta, joka yhdistää liikaa ääriliikkeiden ja sananvapauden vastustajien ajatuksia.

Presidentti Karzain ansioksi on todettava, että hänen mukaansa laki kumotaan. Pääseminen tähän vaiheeseen on kuitenkin vaatinut huomattavaa kansainvälistä painostusta, myös tämän Euroopan parlamentin päätöslauselman. Tämän lain kumoamisen ei pitäisi myöskään hämärtää sitä tosiseikkaa, että naiset kärsivät Afganistanissa jatkossakin päivittäin koulutuksen puutteesta, epäoikeudenmukaisuudesta ja syrjinnästä. Edessä on vielä pitkä matka Afganistanin saattamiseksi nykyaikaan ja saamaan se pitämään sitovat kansainväliset sitoumuksensa.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, huolimatta siitä, että Afganistan on allekirjoittanut kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen ja että presidentti Karzain hallitus on antanut säädöksen molempien sukupuolten tasa-arvosta lain edessä ja taannut naisille neljänneksen Afganistanin parlamentin paikoista, afganistanilaisia naisia kohdellaan yhä toisen luokan kansalaisina omassa maassaan.

Useiden afganistanilaisten fundamentalistien mielestä naisten paikka on kotona, eikä koulussa tai työssä. Esimerkki tästä on Afganistanin parlamentin molempien kamarien äskettäin hyväksymä laki, jonka presidentti allekirjoitti. Laissa todetaan, että naisella on oikeus poistua kodistaan, opiskella, hakea työpaikkaa tai saada sairaanhoitoa vain aviomiehensä tai isänsä luvalla. Lisäksi laissa taataan lasten huoltajuus yksinomaan isille ja isoisille. Onneksi tämä laki ei ole vielä tullut voimaan. Lukuisten sekä Afganistanissa että ulkomailla esitettyjen vastalauseiden tuloksena lakiesitys on palautettu Afganistanin oikeusministeriöön, jotta tekstin yhdenmukaisuus perustuslain ja kansainvälisten sopimusten kanssa voidaan tarkistaa.

Euroopan parlamentin pitäisi vaatia ponnekkaasti, että Afganistanin viranomaiset kumoavat tämän lain. Se on epäilemättä kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen vastainen. Meidän pitäisi myös selkeästi vaatia Afganistanin oikeusministeriötä kumoamaan kaikki muu naisia syrjivä lainsäädäntö. Euroopan unionin on yhteisönä annettava tukensa kaikille niille, jotka kamppailevat naisten oikeuksien puolesta Afganistanissa, jotta emme salli kaiken sen tuhoamista, mitä tällä alalla on tähän mennessä saatu aikaan.

  Anna Záborská (PPE-DE). – (SK) Haluan ilmaista vilpittömät kiitokseni puhemies Hans-Gert Pötteringille siitä, että hän hyväksyi pyyntöni ja sisällytti tämän kohdan tässä istunnossa hyväksyttäviin kiireellisiin päätöslauselmiin.

Naisen omanarvontunto on olennaista hänen persoonalleen. Sitä on kunnioitettava parisuhteissa ja perheessä. Kaikkien yhteiskuntien pitäisi kannustaa tämän tiedostamista. Nuorten naisten on voitava tehdä päätöksiä vapaasti ja itsenäisesti. Me emme voi hyväksyä Afganistanin nykyistä tilannetta. Naisten syrjintä on ihmisen perusoikeuksien rikkomista. Se nöyryyttää naisia ja tuhoaa heidän yksilöllisyytensä.

Politiikkamme on oltava käsitteellistä mutta yksiselitteistä. Me emme voi toisaalta antaa presidentti Hamid Karzain puhua Euroopan parlamentissa ja toisaalta hyväksyä sitä, että hänen kotimaassaan annetaan ihmisen perusoikeuksia loukkaavaa lainsäädäntöä.

  Corina Creţu (PSE) . – (RO) On tietenkin meidän kaikkien asiamme, että Afganistanissa on tulossa voimaan laki, joka sallii naisten syrjivän ja alentavan kohtelun perheessä ja yhteiskunnassa. Tämä säädös loukkaa räikeästi Afganistanissa edistämäämme toimintaohjelmaa, varsinkin kun Natoon kuuluvien maiden enemmistö on julistanut aikovansa vauhdittaa ponnistelujaan Afganistanin tilanteen vakauttamiseksi. Kansainvälisen läsnäolon sotilaallinen puoli on tietenkin hyvin tärkeä, ehkä peräti ratkaiseva, mutta näissä ponnisteluissa ei ole kysymys vain rauhan ja infrastruktuuriin tehtävien investointien takaamisesta vaan myös paljon monimutkaisemmasta hankkeesta: Afganistanin yhteiskunnan nykyaikaistamisesta.

Kenelle me rakennamme kouluja, kun afganistanilaisia tyttöjä syrjitään, eikä heille sallita koulutukseen pääsyä? Kukaan ei tietenkään oleta, että Afganistanin uuden yhteiskunnan pitäisi olla länsimaisten yhteiskuntien kopio. Me emme saa kuitenkaan sulkea silmiämme pahoinpitelyiltä ja ihmisoikeusrikkomuksilta, joita tehdään paikallisen kulttuuri-identiteetin kunnioittamisen nimissä. Tästä syystä minä katson, että EU:n toimielimillä on velvollisuus välittää järkkymätön viesti presidentille…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, Afganistanilla on ollut vaikea menneisyys. Uskon, että Afganistanissa erityisesti perheet pitävät yhtä hyvin voimakkaasti ja että perheen naisilla on merkittävä asema. Siksi on hyvin tärkeää ennen kaikkea edistää taloudellista kehitystä ja erityisesti tukea pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

Nykyaikaista infrastruktuuria tarvitaan tietenkin myös, jotta maa pystyy kehittymään paremmin. Uskon, että juuri infrastruktuuriin liittyvät hankkeet voivat auttaa parantamaan yhteisymmärrystä tässä maassa. Tieto- ja viestintätekniikan viraston avulla siellä voi myös kehittyä hitaasti erilainen maailmankuva, samalla kun maan identiteetti säilytetään täydellisesti.

  Antonio Tajani, komission varapuheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Afganistanin šiialaisen yhteisön ihmisoikeuksia koskeva lainsäädäntö on oikeutetusti saanut paljon huomiota.

Tarkkailemme tiiviisti poliittista kehitystä paikan päällä Euroopan komission Afganistanin lähetystön ja Euroopan unionin erityisedustajan sekä jäsenvaltioiden edustajien välityksellä.

Kunnioitamme luonnollisesti Afganistanin lainsäädäntömenettelyn riippumattomuutta, erityisesti perustuslain osalta. Sen 131 artiklan nojalla todellakin on mahdollista antaa yksinomaan šiialaista yhteisöä koskevaa lainsäädäntöä. Siitä huolimatta olemme kumppaneidemme ohella tukeneet lähestymistapaa, joka kohdistuu eräisiin kyseisen lain artikloihin. Ne tuskin ovat Afganistanin perustuslain tai kansainvälisen oikeuden mukaisia, johon Afganistanin hallitus on sitoutunut.

Siksi Euroopan unioni esitti Afganistanin hallitukselle kannanoton 12. huhtikuuta. Siinä nimenomaan muistutimme hallitusta sen velvoitteista kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia, naisten syrjintää ja lasten oikeuksia koskevien kansainvälisten sopimusten osalta.

Huomautimme, että ehdotettu lainsäädäntö suurelta osin estäisi naisia nauttimasta oikeuksistaan täysimääräisesti ja osallistumasta oikeudenmukaisesti Afganistanin yhteiskunnan talous-, kansalais- ja kulttuurielämään sekä sosiaaliseen ja poliittiseen elämään.

On todennäköistä, että kansainvälinen reaktio ja Afganistanin kansalaisyhteiskunnan reaktio myötävaikuttivat maan hallituksen päätökseen palauttaa laki oikeusministeriöön yleistä tarkastelua varten. Tarkastelussa keskitytään erityisesti Afganistanin velvoitteisiin kansainvälisen oikeuden puitteissa. On sanomattakin selvää, että tarkastelu suoritetaan kokonaan Afganistanin hallituksen alaisuudessa. Tämän maan poliittisen taustan takia on välttämätöntä, että hallitus hoitaa velvollisuutensa täysimääräisesti lainsäädäntömenettelyn ja institutionaalisen menettelyn puitteissa.

Aiomme seurata lain tarkastelua erittäin tiiviisti kansainvälisten kumppaneidemme kanssa ja myös oikeuslaitoksen institutionaaliselle uudistukselle antamamme tuen yhteydessä.

  Puhemies. − (ES) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään klo 12.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Toomas Savi (ALDE), kirjallinen. – (EN) Arvoisa puhemies, jokaisella ihmisellä on oikeus ihmisarvoiseen elämään. Se tarkoittaa, että henkilöä ei pitäisi syrjiä millään perusteella, sukupuoli mukaan lukien. Valitettavasti ihmisoikeuksia, jotka ovat meille eurooppalaisille luonnollinen asia, loukataan yleisesti useissa maissa eri puolilla maailmaa.

Talebanien kukistumisen jälkeen Afganistanin tilanne on kohentunut. Todellisuudessa ihmisoikeuksien osalta myönteistä kehitystä on tapahtunut vain vähän. Jatkuvia naisiin kohdistuvia ihmisoikeusloukkauksia ei kerta kaikkiaan voida hyväksyä. On erittäin tärkeää, että Euroopan unioni painostaa Afganistanin hallitusta, jotta tilanne saataisiin hallintaan. Useita miesten ja naisten tasa-arvoa koskevia kiistanalaisia lakeja vielä huomattavasti törkeämpi seikka on se, että Afganistanin yhteiskunnassa itsessään miesten katsotaan vieläkin yleisesti olevan naisia korkeampiarvoisia. Siksi Euroopan unionin on tuettava valistuskampanjoita, joiden avulla edistetään sukupuolten tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia.

(1) Ks. pöytäkirja.