Sanatarkat istuntoselostukset

Perjantai 24. huhtikuuta 2009 - Strasbourg

5.3. Ashrafin leirin asukkaiden humanitaarinen tilanne

  Puhemies. − (ES) Esityslistalla on seuraavana keskustelu kuudesta Ashrafin leirin asukkaiden humanitaarista tilannetta käsittelevästä päätöslauselmaesityksestä⁽¹⁾.

  Ana Maria Gomes, laatija. − (EN) Arvoisa puhemies, jotkut tässä istuntosalissa haluavat esittää People’s Mujahedin -järjestön jäsenet sankareina tai todellisena vaihtoehtona Iranin hallinnolle. He eivät ole kumpaakaan.

Vieraillessani Irakissa olen kuullut kurdi-, sunni-, šiia- ja turkmeenijohtajien, kristittyjen johtajien ja muiden valittavan People’s Mujahedin -järjestön asemasta välineenä Saddam Husseinin vuoden 1988 Anfal-kampanjassa, joka huipentui joukkomurhiin esimerkiksi Halabjassa. Myös täällä tällä viikolla vieraillut Irakin valtuuskunta vahvisti sen vakuuttaen samalla, että Irakin perustuslaki velvoittaa maan hallituksen kunnioittamaan täysimääräisesti Ashrafin leirin asukkaiden ihmisoikeuksia. UNHCR:n ja ICRC:n avulla leirin asukkaat haluavat lähteä Iraniin tai mihin tahansa muuhun määränpäähän tai jäädä poliittisina pakolaisina noudattaen Irakin lainsäädäntöä.

Meidän on ymmärrettävä Irakin hallituksen haluttomuus antaa Ashrafin leirin hiertää jatkossakin hallituksen hyviä naapuruussuhteita Iranin kanssa. Irakilaiset eivät voi päästä eroon Iranista. Se on siellä. Se on voimakas naapuri. On totta, että People’s Mujahedin -järjestö ei ole enää terroristijärjestöjen luettelossa. Se on silti edelleen hämäräperäinen lahko, joka kohtelee julmasti jäseniään, jotka haluavat eroon siitä. Ennen kaikkea Ashrafin leirin asukkaat ovat ihmisiä, joiden ihmisoikeuksia on kunnioitettava, huolimatta järjestön itsensä tai sen menneisyyden kohtalosta. Heitä on kohdeltava vuonna 1951 tehdyn pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen mukaisesti ja ketään – minä toistan, ei ketään – pitäisi pakottaa palaamaan Iraniin.

Tehkäämme selväksi yksi asia. Tässä päätöslauselmassa ei ole kyse Iranin hallinnosta, joka on sortanut kansaa, hallinnut maata huonosti ja horjuttanut Lähi-idän tilannetta vuosikymmenten ajaksi. Jokainen, joka äänestää sosiaalidemokraattien ja vihreiden tarkistusten puolesta, joilla pyritään pehmentämään tämän päätöslauselman sävyä, puoltaa Iranin hallintoa ja perustelee sitä vilpillisesti tai hänellä ei yksinkertaisesti ole enää perusteluja.

Meidän tarkistustemme henki on aivan yksinkertainen. Haluamme esittää kokonaiskuvan ihmisoikeusloukkauksista ja uhkista Ashrafin leirillä ja sen liepeillä. Pyydämme esimerkiksi, että ICRC ja UNHCR saavat haastatella kaikkia Ashrafin leirin asukkaita puolueettomassa paikassa ja ilman People’s Mujahedin -järjestön virkamiesten läsnäoloa, jotta asukkaiden todelliset toiveet voidaan selvittää. Meidän on myös kehotettava järjestön johtoa lopettamaan Ashrafin leirin asukkaiden elämän hallitseminen, koska heitä ei päästetä poistumaan leiriltä. Ilmaisemme ennen kaikkea huolemme ilmoituksista, jotka koskevat henkisen ja fyysisen manipuloinnin käyttämistä ja vakavia ihmisoikeusloukkauksia lahkon sisällä. Lyhyesti sanottuna kyse on Ashrafin leirin asukkaiden yksilöä koskevista ihmisoikeuksista. Ajatelkaamme näitä ihmisiä ja heidän ihmisoikeuksiaan, kun äänestämme.

  Alejo Vidal-Quadras, laatija. − (EN) Arvoisa puhemies, tänä aamuna me äänestämme yhteisestä päätöslauselmaesityksestä, jonka neljä poliittista ryhmää on allekirjoittanut ja joka koskee Irakissa sijaitsevan Ashrafin pakolaisleirin tilannetta. Kolmetuhatta viisisataa iranilaista miestä ja naista, jotka ovat Iranin fundamentalistista hallintoa vastustavan demokraattisen opposition jäseniä, elää siellä täysin turvattomina. Viime viikkoina Iranin vaikutusvallan alainen Irakin hallituksen siipi on painostanut ja ahdistellut heitä. On hyvin todennäköistä, että millä tahansa hetkellä saattaa tapahtua murhenäytelmä, joka vastaisi Balkanin alueella jokin aika sitten todistamiamme tapauksia.

Me kaikki muistamme Srebrenican. Olen aivan varma, että kukaan tämän parlamentin jäsen ei halua Irakiin toista Srebrenicaa. Päätöslauselmaesityksemme on pyyntö varoittaa kansainvälistä yhteisöä kaikkialla maailmassa ennen kuin katastrofi tapahtuu. Valitettavasti jotkut kollegamme ovat jättäneet tarkistuksia, jotka voivat lisätä Ashrafin leirin asukkaisiin kohdistuvaa vaaraa ja tarjota Iranin hallinnolle ja sen edustajille Irakissa perusteita heidän joukkomurhaamisekseen.

Vierailin hiljattain itse leirillä, ja voin vakuuttaa teille, että jätettyihin tarkistuksiin sisältyvät syytökset ovat täysin perusteettomia. Ashrafin leirillä olevat ihmiset ovat siellä vapaaehtoisesti. He voivat lähteä sieltä milloin haluavat ja he elävät hyvin ystävällisissä suhteissa alueen irakilaisväestön kanssa. Meidän päätöslauselmaesityksemme tarkoituksena on suojella näitä ihmisiä. Kukaan ei ymmärtäisi – mutta jos nämä tarkistukset hyväksytään, esityksen tulos olisi juuri päinvastainen.

Tämä ei ole poliittinen asia, hyvät kollegat: tämä on puhtaasti humanitaarinen ja erittäin kiireellinen asia. Pyydän teitä äänestämään kaikkia tästä neljän poliittisen ryhmän yhteisestä päätöslauselmaesityksestä jätettyjä tarkistuksia vastaan ja kannattamaan sellaisenaan päätöslauselmaesitystä, josta nämä neljä poliittiselta kannaltaan hyvin erilaista ryhmää ovat sopineet. Useiden viattomien ja harmittomien ihmisten henki riippuu siitä, miten te äänestätte. Älkää tuottako heille pettymystä.

  Angelika Beer, laatija. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, poliittinen ryhmäni ei ole allekirjoittanut tätä päätöslauselmaa. Äänestämme sen puolesta vain, jos yhdessä jäsen Gomesin kanssa Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän ja Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän puolesta jättämäni tarkistukset hyväksytään.

Se liittyy kiistaan, joka koskee People's Mujahedin -järjestöä eli MKO:ta. Se ei ole demokraattinen oppositioliike. Haluan sanoa siitä muutaman asian. MKO on turmeltunut järjestö, joka on käytännössä uskonnollinen lahko ja joka alistaa vakavasti omia jäseniään, myös leirillä. Henkistä ja fyysistä painostusta käytetään jäsenten pakottamiseksi pysymään leirillä. Kieltäytyneiden suhteet tuhotaan, heidät pakotetaan avioeroon ja heidän lapsensa otetaan pois – mikä on yksi alistamisen julmimmista muodoista.

MKO on eristänyt täysin kaikki leirillä ja sen ulkopuolella asuvat jäsenensä. Heidän pääsystä kansainvälisen lehdistön tai tiedotusvälineiden puheille on kielletty. Kaikki Yhdysvaltain tekemät haastattelut tapahtuvat MKO:n virkamiesten läsnä ollessa, mikä tarkoitti sitä, että ihmiset eivät voineet kertoa todellisista ongelmistaan ja huolistaan.

Ennen Pohjois-Irakista kotoisin olevat MKO:n jäsenet luovutettiin Saddam Husseinin kätyreille. Heitä kidutettiin häpeällisesti ja tapettiin Abu Ghraibin vankilassa. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä ja selityksiä yhteisille tarkistuksille, joita kehotan teitä tukemaan. Jokainen, joka äänestää niitä vastaan – haluan tehdä tämän nyt erittäin selväksi – ja jokainen, joka tukee nykyisen päätöslauselman tekstiä sellaisenaan, äänestää sen puolesta, että MKO saa jatkaa alistavaa politiikkaansa hallitsemallaan leirillä. Olette siinä tapauksessa myös osittain vastuussa siitä, mitä MKO tällä hetkellä uhkaa tekevänsä, eli jos leiri hajotetaan kansainvälisessä valvonnassa, se kehottaa siellä olevia jäseniään tekemään polttoitsemurhan. Se on aivan päinvastoin, kuin mitä me haluamme saada aikaan täällä. Siksi kehotan teitä äänestämään PSE-ryhmän ja oman ryhmäni jättämien tarkistusten puolesta.

  Erik Meijer, laatija. − (EN) Arvoisa puhemies, Iran on 30 vuoden ajan ollut teokraattisen diktatuurin hallinnassa. Tuo diktatuuri sekä pakottaa väestön elämään sen uskonnollisia normeja noudattaen että yrittää tappaa jokaisen, joka ei mukaudu sen järjestelmään. Sen seurauksena useiden iranilaisten on elettävä maanpaossa, ei pelkästään Euroopassa vaan myös naapurimaissa.

Irakiin tehdyn angloamerikkalaisen sotilaallisen hyökkäyksen jälkeen Irakissa maanpaossa elävät iranilaiset saivat takeen siitä, että heitä suojellaan Iranilta. Nyt ulkomaiset joukot valmistelevat vetäytymistä Irakista. Kannatan niiden vetäytymistä, mutta odottamaton seuraus saattaa olla, että Iranin teokraattinen hallinto saisi tilaisuuden hyökätä opposition kimppuun omien rajojensa ulkopuolella. Se pyrkii saamaan kyseiset ihmiset karkotetuksi Iraniin, jossa heidät tapettaisiin. Irakissa on paljon myötämielisyyttä maanpaossa olevia iranilaisia kohtaan. Iranin vaikutusvalta Irakissa on kuitenkin kasvanut, koska enemmistö myös Irakin väestöstä on šiiamuslimeja.

Neuvostolle esittämieni kirjallisten kysymysten avulla ole kiinnittänyt sen huomion 3 400 Ashrafin leirillä asuvan henkilön asemaan. Ainoa vastaus oli, että neuvosto ei ollut käsitellyt asiaa. Tänään me keskustelemme erittäin tärkeästä kiireellisestä päätöslauselmasta, joka koskee Ashrafin leiriä. Vuosina 2007 ja 2008 annetuissa kahdessa edellisessä päätöslauselmassa parlamenttimme vahvisti Ashrafin leirin asukkaiden oikeudellisen aseman neljännen Geneven yleissopimuksen nojalla. Tänään parlamenttimme kiinnittää erityistä huomiota nykytilanteeseen hyväksymällä vain Ashrafin leiriä koskevan päätöslauselman. Kyseessä on yhteinen teksti, jonka useimmat poliittiset ryhmät ovat hyväksyneet ja joka on tasapuolinen. Sen myötä halutaan lähettää Irakin hallitukselle voimakas viesti, jonka mukaan näiden Ashrafin leirillä asuvien 3 400 ihmisen, joista 1 000 on naisia, oikeuksia ei voida loukata Iranin mullahien painostuksen takia.

Niinpä meidän on lähetettävä yhdistetty viesti, ilman tarkistuksia, jotka heikentäisivät tätä päätöslauselmaa, joka kattaa vain Ashrafin leirin asukkaita koskevat humanitaariset kysymykset. Meidän on vältettävä tekemästä päätöslauselman lopulliseen tekstiin mitään muutoksia, jotka hankaloittaisivat tilannetta tai vaarantaisivat näiden turvattomien ihmisten hengen.

Yhdysvaltain joukot pommittivat Ashrafin asukkaita hyökkäyksen alussa vuonna 2003. Myöhemmin Yhdysvallat tutki heidän taustansa. Myös Irakin hallitus on tutkinut jokaisen Ashrafin asukkaan taustan – se tapahtui huhtikuussa tänä vuonna. Jokaista heistä haastateltiin Ashrafin leirin ulkopuolella. Heitä kannustettiin ja kehotettiin lähtemään leiriltä tai menemään Iraniin. Vain kuusi heistä suostui lähtemään – kuusi 3 400 ihmisestä! Meidän on siis kunnioitettava heidän päätöstään.

  Mogens Camre, laatija. − (EN) Arvoisa puhemies, Iranin tärkeimmät demokraattisen oppositioliikeen PMOI:n 3 500 jäsenen asuinpaikan, Ashrafin leirin, tilanne on aiheuttanut suurta huolta jo jonkin aikaa. Siitä on viime vuosina annettu useita päätöslauselmia tässä parlamentissa. Vierailin neljästä Euroopan parlamentin jäsenestä muodostetun valtuuskunnan kanssa Ashrafin leirillä lokakuussa viime vuonna, ja tapasin siellä yhdysvaltalaisia, irakilaisia ja YK:n virkamiehiä. He kaikki vahvistivat huolemme Ashrafin asukkaiden oikeudellisesta asemasta, koska leirin turvallisuus oli siirretty yhdysvaltalaisilta joukoilta irakilaisten joukkojen vastuulle tämän vuoden alussa.

Sen jälkeen tilanne on heikentynyt paljon. Iranin korkein johtaja pyysi helmikuun lopussa annetussa virallisessa tiedonannossa vierailulla ollutta Irakin presidenttiä panemaan täytäntöön maiden yhteisen sopimuksen sulkea Ashrafin leiri ja karkottaa kaikki sen asukkaat Irakista.

Sen jälkeen Irakin joukot ovat alkaneet piirittää leiriä. Irakin joukot ovat estäneet Ashrafin leirin asukkaiden perheitä, parlamentin valtuuskuntia, ihmisoikeusjärjestöjä, lakimiehiä, toimittajia ja jopa lääkäreitä pääsemästä leirille. He eivät myöskään salli useiden huoltotarvikkeiden viemistä Ashrafiin.

Siksi Euroopan parlamentti piti ehdottoman välttämättömänä puuttua asiaan kiireellisenä kysymyksenä tässä vaiheessa. Olemme nyt tehneet yhteistyötä kaikkien ryhmien kanssa ja laatineet yhteisen tekstin, joka on tasapuolinen ja jossa käsitellään kaikkia huoliamme tässä asiassa. Siinä kehotetaan kansainvälisiä tahoja löytämään pitkän aikavälin oikeudellinen asema Ashrafin leirin asukkaille.

Valitettavasti eräät Teheranin puolestapuhujat, jotka uskovat Teheranin valheita, ovat jättäneet tarkistuksia. Mielestäni meidän pitäisi ymmärtää selvästi, että ne ovat Ashrafin leirin asukkaiden turvallisuuden vastaisia, ja äänestää niitä vastaan. Kehotamme kaikkia kollegojamme pitäytymään yhteisessä tekstissä ja hylkäämään kaikki tarkistukset.

  Marco Cappato, laatija. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, täällä me vain puhumme "leiristä", joka on itse asiassa pieni kaupunki. Sen asukkaina on ihmisiä, jotka ovat laskeneet aseensa vaikean poliittisen päätöksen perusteella; ihmisiä, jotka ovat itse asiassa uskoneet puolustuksensa kansainväliselle yhteisölle. Keskustelemme tästä kohdasta tänään kiireellisessä käsittelyssä siksi, että on olemassa vaara, että nämä ihmiset saatetaan karkottaa suurin joukoin maasta ja että heidän kaikkia oikeuksiaan Iranin hallinnon suhteen voidaan loukata lopullisesti.

Tietenkin voidaan esittää kysymyksiä Iranin People’s Mujahedin -järjestön demokratian tasosta ja laajuudesta ja järjestön organisaatiosta. Se ei kuitenkaan ole aiheena keskustelussa, joka meidän on käytävä, eikä se ole syy, miksi pyysimme kiireellistä käsittelyä koskevan menettelyn käyttöä. Syy sille, miksi pyysimme kiireellistä käsittelyä koskevan menettelyn käyttöä, on se, että haluamme estää koko tähän pieneen kaupunkiin kohdistuvan hyökkäyksen, jolloin sen perusoikeudet poistettaisiin ja se jätettäisiin Iranin diktatuurin käsiin.

Tästä syystä jätetyt tarkistukset saattavat vain hämmentää tämän viestin silkkaa kiireellisyyttä ja välttämättömyyttä. Tästä syystä toivon, että niitä ei hyväksytä.

  Tunne Kelam, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, olemme täällä tänään estääksemme mahdollista, laajamittaista inhimillistä murhenäytelmää toteutumasta.

Lähes 4 000 ihmistä, jotka ovat Iranin opposition jäseniä, on välittömässä vaarassa joutua Irakin viranomaisten karkottamaksi takaisin Iraniin, jonka hallinto on jo teloittanut yli 22 000 heidän ystäväänsä. Juuri nämä ihmiset ovat muuten paljastaneet Teheranin salaisen ydinohjelman ja vastustavat terrorismia levittävää hallintoa rauhanomaisin keinoin.

On Irakin hallituksen demokraattisen uskottavuuden sekä Ashrafin leirin asukkaille suojeltujen henkilöiden aseman myöntäneen Yhdysvaltain hallinnon kannalta edullista suojella heidän henkeään, kunnioittaa heidän vapaata tahtoaan ja omanarvontuntoaan sekä taata heille turvallinen tulevaisuus kansainvälisen oikeuden nojalla. Ennen kaikkea me kuitenkin kehotamme Irakin hallitusta lopettamaan Ashrafin leirin saarron.

  Nicholson of Winterbourne, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, uskon, että hyvä ystäväni Alejo Vidal-Quadras ja muut puhujat ovat erehtyneet pahasti ja että meidän pitäisi tukea tarkistuksia, koska Irakin hallitus on viime aikoina useampaan otteeseen julistanut, että sillä ei ole minkäänlaisia aikomuksia pakottaa Ashrafin leirin asukkaita lähtemään Iraniin tai mihinkään muuhun maahan.

Irakin hallitus on toistuvasti pyytänyt eri maita, myös useita EU:n jäsenvaltioita, ottamaan heidät vastaan. Me emme ole suostuneet siihen.

Leirillä asuvista 3 400 ihmisestä 1 015:llä on eri maiden oleskelulupa. Näistä useat ovat EU:n jäsenvaltioita, mutta me emme ota vastaan näitä ihmisiä. Miksi?

Useimmat leirin asukkaista saivat ammattimaisen sotilaskoulutuksen Saddam Husseinin hallinnon aikana. He osallistuivat presidentin henkivartiokaartin ja muiden turvallisuusjoukkojen kanssa Irakin kansannousun väkivaltaiseen tukahduttamiseen sen jälkeen, kun Kuwait oli vapautettu vuonna 1991.

On runsaasti todisteita siitä, että nämä ihmiset vahingoittivat Irakin kansaa, kun Irakin armeija kieltäytyi toteuttamasta Saddam Husseinin tappokäskyjä. Uhrien perheet Irakissa eivät voi unohtaa tätä, eikä Irakin perustuslaki salli NKO:n tai PKK:n kaltaisten joukkojen läsnäoloa Irakin maaperällä.

Näistä ihmisistä kaksi tuhatta on ilmoittautunut YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun rekisteriin. He toivovat saavansa siirron muihin maihin, jotka ovat valmiita ottamaan heidät vastaan. Irakin hallitus on tehnyt jo useita vuosia tiivistä yhteistyötä UNHCR:n kanssa, pyytäen muita maita ottamaan heidät vastaan.

Hyvät kollegat, näin asiat ovat Irakissa. Irakin itsenäisyys on vaakalaudalla, ja meidän pitäisi luottaa tähän demokraattisesti valittuun Irakin hallitukseen. Tämä on heidän oikeutensa, heidän velvollisuutensa, ja voin vakuuttaa teille, että he täyttävät sen oikein.

  Charles Tannock (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, en ole koskaan ollut mikään erityinen Iranin People’s Mujahedin -järjestön kannattaja. Sen filosofinen alkuperä on islamilais-marxilainen – mikä on ristiriitaista – ja he olivat tietenkin useiden vuosien ajan sotilaallisesti tukemansa Saddam Husseinin, Bagdadin teurastajan, suojeluksessa.

Viime vuosina he ovat kuitenkin muuttuneet ja antaneet länsimaille arvokkaita tietoja Iranin ihmisoikeusloukkauksista ja Iranin salaisten uraaninrikastuslaitosten maantieteellisestä sijainnista. Siksi oli kyseenalaista, olisiko heidät pitänyt jättää EU:n kiellettyjen terroristijärjestöjen luetteloon. Mielestäni on kiistatonta, että Ashrafin leirin asukkaat ansaitsevat oikeussuojan Irakissa sen hallitukselta ja liittoutuneilta joukoilta. He eivät ansaitse karkottamista Iraniin, jossa he melkein varmasti joutuvat kidutetuksi ja mahdollisesti teloitetuksi.

  Richard Howitt (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, tämä keskustelu osoittaa jälleen kerran kiireellisten käsittelyjen rajoitukset. Kannanottoja esitetään valtavasti, koska kunnollisille neuvotteluille ja kuulemiselle ei ole ollut riittävästi aikaa.

Haluan pöytäkirjaan merkittävän, että alkuperäisessä sosialistien ehdottamassa tekstissä selkeästi vastustetaan pakollista karkottamista sekä peräänkuulutetaan Geneven yleissopimuksen täysimääräistä noudattamista ja kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen esteetöntä pääsyä leirille. Pyrittyäni itse saamaan aikaan kompromissin hankkimalla puoluerajat ylittävän kannatuksen vain tarkistuksille 2, 3 ja 6 ja sitten sosialistien kannatuksen yhteiselle päätöslauselmalle haluan sanoa jäsen Vidal-Quadrasille ja muille, että on täydellistä vääristelyä väittää, että näitä tarkistuksia voitaisiin käyttää verukkeena leirin asukkaiden joukkomurhalle. Olipa sitten kyse PMOI:n kannattamisesta tai arvostelusta, ihmisoikeuksia koskevassa keskustelussa kenenkään tässä istuntosalissa ei pitäisi olla eri mieltä tarkistuksista, joilla pyritään tukemaan yhtä tai kaikkia osapuolia koskevia ihmisoikeusvelvoitteita missä tahansa maailmankolkassa.

  Jan Zahradil (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, minulle riittää 30 sekuntia. Haluan sanoa, että olen mielissäni siitä, että PMOI poistettiin EU:n kiellettyjen järjestöjen luettelosta Tšekin tasavallan puheenjohtajakaudella. Olen mielissäni myös siitä, että me jatkamme Iranin opposition suojelua Iranin hallinnolta Ashrafin leiriä koskevan tämänpäiväisen päätöslauselman avulla. Haluan kiittää kaikkia osallistujia kaikista poliittisista ryhmistä riippumatta heidän väristään tai vakaumuksistaan. Toivon, että päätöslauselma hyväksytään ehdotetussa muodossa ilman tarkistusehdotuksia, jotka jotenkin pilaisivat sitä.

  Paulo Casaca (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, minäkin kehotan äänestämään tästä yhteisestä päätöslauselmaesityksestä sen nykyisessä muodossa. Täällä parlamentissa jätetyt tarkistukset ovat perusteellisesti väärässä.

On täysin virheellistä väittää, että yksikään pakolainen Ashrafin leiriltä tai vaihtoehtoiselta leiriltä olisi siirretty Eurooppaan tai edes Irakin sisällä YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun siunauksella. Haastan kenet tahansa kysymään pakolaisasiain päävaltuutetulta, onko yhtään pakolaista koskaan siirretty.

Kaikki tämä on ehdottomasti valetta, ja tarkoituksena on pelkästään helpottaa joukkomurhan toteuttamista. Siitä tässä on kyse, ei mistään muusta, ja haluan pyytää näiden täysin häpeällisten tarkistusten esittäjiä peruuttamaan ne, koska ne loukkaavat tätä parlamenttia.

  Antonio Tajani, komission varapuheenjohtaja. − (IT) Arvoisa puhemies, pyydän saada puhua, mutta haluan tehdä sen sellaisissa olosuhteissa, joissa se on mahdollista. Kun kaikki parlamentin jäsenet kuljeksivat ympäriinsä, se on todellakin erittäin vaikeaa; kunnioitan parlamenttia paljon, mutta minusta on tosiaankin mahdotonta puhua näissä olosuhteissa.

  Puhemies. − (ES) Olette oikeassa.

Hyvät parlamentin jäsenet, keskustelua ei päätetä, ennen kuin jokainen istuu hiljaa paikallaan.

Haluan huomauttaa käytävillä keskusteleville jäsenille, että emme päätä keskustelua, ennen kuin he lakkaavat keskustelemasta, ja voimme kuunnella komission varapuheenjohtajaa asianmukaisella kunnioituksella.

  Antonio Tajani, komission varapuheenjohtaja. − (IT) Arvoisa puhemies, haluan kiittää teitä, koska mielestäni on oikein osallistua keskusteluihin kuuntelemalla, mitä sanotaan ja puhumalla asianmukaisella tavalla.

(FR) Aion nyt puhua ranskaa. Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, komissio seuraa säännöllisesti Irakin tilanteen kehittymistä, erityisesti Ashrafin leirin suhteen.

Kuten me kaikki tiedämme, tammikuussa 2009 Irakin hallitus otti kyseisen alueen takaisin hallintaansa. Leirin humanitaarisen tilanteen osalta Punaisen Ristin kansainvälinen komitea ja muut tilanteen kehittymistä seuraavat kansainväliset järjestöt ovat tiedottaneet komissiolle, että mistään merkittävästä elinolojen heikentymisestä tai kansainvälisiin sopimuksiin kohdistuneista rikkomuksista ei ole ilmoitettu.

Komissio on täysin samaa mieltä sen näkemyksen kanssa, että leirin sulkemisen pitäisi tapahtua oikeudellisen kehyksen kautta ja että sen asukkaiden henkeä ja fyysistä tai moraalista hyvinvointia ei pitäisi uhata. Pitäisi soveltaa kansainvälisiä humanitaarisia normeja, varsinkin palautuskiellon periaatetta.

Irakin hallitus on useaan otteeseen todennut, että se on valmis kohtelemaan leirin asukkaita kelvollisesti ja että sillä ei ole aikeita karkottaa laittomasti kyseisen järjestön jäseniä tai pakottaa heitä lähtemään Irakista.

Nämä seikat huomioon ottaen komissio korostaa kuitenkin, kuten aina, tarvetta kunnioittaa oikeusvaltion periaatteita. Se luottaa siihen, että Irakin hallitus toimii tämän mukaisesti.

Kun Irakin viranomaiset tapasivat komission maaliskuussa 2009, he toistivat sitoutuneensa kunnioittamaan kansainvälisiä humanitaarisia normeja ja olemaan käyttämättä voimakeinoja, ja erityisesti olemaan pakottamatta ketään palaamaan Irakiin.

Irakin ihmisoikeuksista vastaava ministeri järjestää parhaillaan yksittäisiä tapaamisia leirin asukkaiden kanssa vakiinnuttaakseen heidän oikeutensa ja selvittääkseen, haluavatko he palata Irakiin tai lähteä johonkin kolmanteen maahan.

Viime viikkoina jotkut jäsenet ovat halunneet lähteä leiriltä, eivätkä he ole kohdanneet siinä mitään vaikeuksia. Komissio tukee näitä ponnisteluja. Jos leirin asukkaat haluavat lähteä, Irakin hallituksen on annettava heille lupa asettua toiseen maahan ja helpotettava menettelyä.

Komissio jatkaa tilanteen edistymisen seuraamista yhteistyössä paikan päällä olevien jäsenvaltioiden edustajien kanssa.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. − (ES) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan seuraavaksi.

Puhetta johti
varapuhemies Martine ROURE

(1) Ks. pöytäkirja.