Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 5. toukokuuta 2009 - Strasbourg

17. Vetoomuksia koskeva menettely (työjärjestyksen osan VIII muuttaminen) (keskustelu)

  Puhemies. – (IT) Esityslistalla on seuraavana Gérard Onestan perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö (A6-0027/2009) työjärjestyksen tarkistamisesta vetoomuksia koskevan menettelyn osalta (2006/2209(REG)).

  Gérard Onesta, esittelijä. − (FR) Arvoisa puhemies, jos Corbettin mietintö oli iso täytekakku, niin enpä tiedä onko tämä sitten kirsikka kakun päältä; ehkä pikemminkin pikkuleipä, joka tarjoillaan kahvin kanssa juuri ennen kuin tulee laskun vuoro.

Aion puhua vetoomuksista. Olemme aiemmin nähneet, että nykymuotoisesta työjärjestyksestä on aiheutunut joitakin ongelmia, sillä joskus tietyt kohdat ovat olleet vaikeatulkintaisia tai jopa johtaneet poliittisiin umpikujiin tekstien käsittelyynoton osalta. Olemme sen vuoksi yrittäneet siistiä työjärjestystä jonkin verran, selkeyttää ja vahvistaa, mutta ei mitään vallankumouksellista.

Ensinnäkin haluamme entistä paremmin identifioida vetoomuksen esittäjän, koska tällä hetkellä, kun saamme läjäpäin vetoomuksia, aina ei ole selvää, kuka on yhteyshenkilö. Siksi pyydämme vetoomuksen esittäjiä ilmoittamaan, kuka on niin sanotusti heidän edusmiehensä; muussa tapauksessa päädymme käyttämään ensimmäisenä ensimmäisellä sivulla olevaa nimeä.

Olemme vahvistaneet vetoomuksen esittäjän oikeuden perua tukensa vetoomukselle. Annamme kansalaisille sellaisen viestin, että "voit esittää vetoomuksen mutta voit myös luopua tästä oikeudesta ja pyytää, että nimesi poistetaan allekirjoittajien luettelosta".

Kuten tiedätte, parlamentti voi saada yhteydenottoja vähemmistökielillä, kuten galegon, baskin ja katalaanin kielillä, silloin kun ne ovat jäsenvaltioiden tunnustamia vähemmistökieliä. Olemme päättäneet laajentaa tätä oikeutta myös vetoomuksiin. Jos saamme yhteydenottoja tietyillä kielillä, jotka puhemiehistö tunnustaa kirjalliseen viestintään kansalaisten kanssa käytettäviksi kieliksi, me myös vastaamme kyseisillä kielillä.

Todellinen uudistus liittyy kuitenkin vetoomuksen käsiteltäväksi ottamiseen. Tähän asti vetoomusvaliokunnan jäsenillä on joskus ollut vaikeuksia selvittää, kuuluuko jokin tietty asia EU:n lainsäädännön soveltamisalaan vai ei. EU tuntuu levittäytyvän kaikille aloille, jolloin ihmiset saavat asiansa ikään kuin takaportin kautta sisään. Olemme sen vuoksi yrittäneet yksinkertaistaa asioita kannustamalla käsiteltäväksi ottamiseen.

Jos neljännes vetoomusvaliokunnan jäsenistä pitää vetoomusta käsiteltäväksi otettavana, se otetaan käsittelyyn, sillä me emme voi missään tapauksessa rajoittaa tällaista perusoikeutta, joka sitä paitsi perustuu primäärioikeuteen. Mikäli valiokunta ei ota vetoomusta käsiteltäväksi, vetoomuksen esittäjälle suositellaan mahdollisuuksien mukaan muita muutoksenhakukeinoja.

Käsittelyn on aina oltava avointa, sillä vetoomuksen esittäjän nimi ja vetoomuksen sisältö julkaistaan aina rekisterissämme, mutta jos vetoomuksen esittäjä pyytää nimensä salaamista yksityisyytensä suojelemiseksi, pystymme toteuttamaan pyynnön. Sama koskee keskustelujen luottamuksellisuutta.

Ehdotuksessa on luonnollisesti säilytetty myös vetoomuksen esittäjän oikeus saada puheenvuoro puheenjohtajan harkinnan mukaan.

Valiokunnan oikeutta ryhtyä jatkotoimiin olemme sen sijaan laajentaneet – tai pikemminkin selkeyttäneet – jossain määrin, nimittäin aiemmin vetoomusvaliokunta saattoi laatia valiokunta-aloitteisen mietinnön lähes mistä tahansa. Me emme näe, miksi tällä valiokunnalla pitäisi olla enemmän oikeuksia kuin muilla valiokunnilla. Se säilyttää tietenkin tämän oikeuden edellyttäen, että puheenjohtajakokous ei sitä vastusta.

Sähköinen rekisteri on säilytetty. Tietoja kerätessään ja ratkaisuja etsiessään valiokunta voi tarpeen mukaan järjestää tietojenselvitysmatkoja paikan päälle. Valiokunnalla on tällöin välittäjän rooli; olemme päättäneet ehdottaa jotakin hieman erilaista ja sellaista, joka on kunniaksi parlamentille.

Tarvittaessa pyydämme apua komissiolta, jolta onkin tänä iltana korkeimman tason edustaja paikalla. Voimme pyytää sitä selventämään yhteisön lainsäädännön soveltamista tai toimittamaan lisätietoja. Kerätyt tiedot toimitetaan luonnollisestikin komissiolle, neuvostolle sekä vetoomuksen esittäjälle.

Mutta entä Lissabonin sopimus? Pitäisikö se ratifioida? Kuten ehkä tiedätte, Lissabonin sopimuksessa määrätään uudentyyppisestä vetoomuksesta – Euroopan parlamentille toimitettavien vetoomusten ohella, jotka ovat olleet käytössä jo pitkään – nimittäin Euroopan komissiolle toimitettavasta vetoomuksesta, jossa on oltava vähintään miljoona allekirjoitusta.

Olemme yksinkertaisesti päättäneet, että mikäli Lissabonin sopimus ratifioidaan ja miljoonan kansalaisen komissiolle toimittamassa vetoomuksessa joskus tulee esiin meidän työhömme liittyvä asia, me parlamentissa tarkistamme, onko meillä parhaillaan käsittelyssä vastaavanlainen asia ja vaikuttaako komissiolle jätetty vetoomus meidän työhömme, jolloin me yksinkertaisesti ilmoitamme siitä vetoomuksen esittäjille.

Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, luulen, että olen nyt kutakuinkin kerrannut tilanteen. Tässä ei siis ole mitään vallankumouksellista, vain muutamia selvennyksiä ja yrityksiä estää mahdolliset umpikujat.

  Richard Corbett, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, ryhmälläni on ilo ilmoittaa tukevansa Onestan mietintöä. Esittelijä on paneutunut aiheeseensa hienosti, ja itse asiassa jo jokin aika sitten. On jokseenkin kummallista, että puheenjohtajakokous odotti niin pitkään, ennen kuin otti tämän mietinnön täysistunnon esityslistalle.

Kuitenkin se, että puheenjohtajakokous odotti niin kauan ja otti Onestan mietinnön esityslistalle samaan aikaan oman mietintöni kanssa, merkitsee samalla sitä, että näiden kahden mietinnön välillä on ainakin yhdessä asiassa jonkinlainen yhtymäkohta, johon jäsen Frassoni jo viittasikin edellisessä keskustelussamme. Kyse on vetoomusvaliokunnan ja asiasta vastaavan valiokunnan välisestä yhteistyöstä. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että niiden on tehtävä yhteistyötä, mutta kiistaa on kenties juuri siitä ratkaisevasta kysymyksestä: jos ne ovat keskenään eri mieltä, kuka sanoo viimeisen sanan?

Molempia osapuolia on helppo ymmärtää. Vetoomusvaliokunnan jäsenet ovat vastaanottaneet vetoomuksen, he ovat tutkineet asiaa, he ovat saattaneet järjestää kuulemisia, kenties tehdä tutustumiskäynnin. Joskus he ovat saattaneet löytää jotakin vikaa asiasta vastaavan valiokunnan käsittelemästä lainsäädännöstä, ja he katsovat tuntevansa asian parhaiten ja olevansa siksi oikeutettuja sanomaan viimeisen sanan, jos asiasta vastaava valiokunta on eri mieltä. Toisaalta on helppo ymmärtää asiasta vastaavaa valiokuntaa. Miksi yhtäkkiä pitäisi löytää toinen valiokunta vastaamaan asiasta vain sen vuoksi, että joku on sattunut lähettämään vetoomuksen tuolle toiselle valiokunnalle? Molempia osapuolia on helppo ymmärtää.

Itse olen pyrkinyt sovittamaan yhteen molemmat näkemykset toteamalla, että tietenkin valiokuntien on tehtävä keskenään läheistä yhteistyötä, mutta loppujen lopuksi vetoomusvaliokunnan on kuunneltava asiasta vastaavan valiokunnan näkemyksiä. Se voi halutessaan poiketa asiasta vastaavan valiokunnan kannasta – sillä on oikeus siihen – mutta jos se niin tekee, hinta, jonka se joutuu maksamaan, on se, että asiasta vastaavalla valiokunnalla on oikeus esittää tarkistuksia täysistunnossa.

Minusta se on kohtuullinen vastike. En ymmärrä, miksi jäsen Frassoni sanoi aiemmin, että se tuhoaisi vetoomusvaliokunnan. En todellakaan ymmärrä, miten hän on saattanut päätyä sellaiseen johtopäätökseen. Vetoomusvaliokuntaan kuuluvat oman ryhmäni jäsenet ovat ainakin kertoneet olevansa tyytyväisiä kompromissiin, ja minusta se on toimiva kompromissi. Kyseessä on kompromissi. Jos on jommankumman näkemyksen äärikannattaja, siihen ei varmaankaan ole tyytyväinen, mutta minusta se on toimiva kompromissi. Se sopii varsin hyvin yhteen Onestan erinomaisen mietinnön kanssa, ja mielestäni tämä paketti on kaiken kaikkiaan toimiva.

  Jo Leinen (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, esittelijä Onesta sanoi, ettei hänen mietintönsä ole vallankumouksellinen, mutta se on kuitenkin tärkeä uudistus, joka vahvistaa sekä kansalaisten että vetoomusvaliokunnan oikeuksia. Vetoomusoikeus on kansalaisille myönnetty oikeus, ja siihen tehdään nyt muutamia parannuksia, jotka kannustavat kansalaisia tuomaan asioitaan parlamentin käsiteltäväksi. Minusta on myös oikein, että vetoomuksen käsiteltäväksi ottamisesta ei päätä valiokunnan puheenjohtaja. Vaikka itse olen valiokunnan puheenjohtaja, olen samaa mieltä siitä, että jos neljännes jäsenistä katsoo, että aiheesta olisi keskusteltava, sitten siitä on keskusteltava.

Haluaisin korjata erään asian, mitä jäsen Onesta sanoi: eurooppalainen kansalaisaloite ei ole vetoomus. Se on itse asiassa eurooppalainen kansanvetoomus, erityyppinen oikeus. Sitä ei osoiteta parlamentille, vaan komissiolle, eikä meidän pidä sekoittaa niitä keskenään. Kansalaisyhteiskunnan edustajat arvostavat sitä suuresti.

Tämä on todennäköisesti viimeinen mietintö, jonka jäsen Onesta laatii tässä parlamentissa. Haluan vilpittömästi kiittää häntä hänen työstään, joka on ollut monessa suhteessa erinomaista sekä varapuhemiehenä että valiokuntamme jäsenenä. Tässä yhteydessä on syytä mainita myös Agora, parlamentin yhteisfoorumi kansalaisyhteiskunnan kanssa, joka tekee historiaa ja on todella tärkeä väline. Näin ollen kannatamme Onestan mietintöä ja haluamme kiittää teitä vielä kerran rakentavasta yhteistyöstä.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. − (IT) Minun täytyy korjata jäsen Leinenin äskeisiä sanoja sen verran, että koska jäsen Onesta on työskennellyt kiinteistöpolitiikan parissa, hänen työstään jää muitakin pysyviä tuloksia kuin poliittiseen aloitteeseen liittyvät.

  Costas Botopoulos (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, minäkin haluan kiittää jäsen Onestaa hänen työstään ja mukanaolostaan parlamentissa. Haluaisin myös esittää muutamia huomioita hänen viimeisestä mietinnöstään. Olen jäsen Frassonin tavoin vakuuttunut siitä, että vetoomusoikeus on tärkeä oikeus, mutta minun täytyy sanoa, että vetoomusvaliokunta on varsin omituinen valiokunta; se on tärkeä, kiinnostava, mutta kuitenkin omituinen. Eräänlaisena pienoistuomioistuimena, jossa keskustellaan vähän kaikesta ja ei oikeastaan mistään, se on tärkeä ja kiinnostava, mutta erilainen kuin muut valiokunnat.

Haluaisin palata hyvin lyhyesti kolmeen asiaan. Ensimmäinen niistä on vähemmistökielet. Olen samaa mieltä, mutta tämä säännös ei kuitenkaan saa avata tietä näiden ei täysin lakisääteisten kielten käytölle parlamentissa. Toinen on käsiteltäväksi ottaminen. Olen siitä täysin samaa mieltä, ja on hyvä, että tavoitteena on pikemminkin hyväksyä kuin hylätä vetoomuksia. Lopuksi haluaisin sanoa, että olen samaa mieltä puheenjohtaja Leinenin kanssa. Kansalaisaloiteoikeudella ei todellakaan ole mitään tekemistä vetoomusoikeuden kanssa, joka on parlamenttia koskeva demokraattinen, perustuslaillinen oikeus, eikä näitä kahta pidä sekoittaa keskenään.

Pyysin puheenvuoron kuitenkin ennen kaikkea kiittääkseni jäsen Onestaa hänen työstään.

  Puhemies. − (IT) Pyydän anteeksi arvoisalta jäseneltä, koska äänsin hänen sukunimensä väärin. Se on siis Botòpoulos eikä Botopoùlos. Anteeksi vielä kerran.

  Monica Frassoni (Verts/ALE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, minäkin haluan kiittää jäsen Onestaa myös Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän puolesta. Olimme sattumoisin aiemmin samoissa juhlissa ja menemme kohta takaisin saattamaan kiitokset ja juhlallisuudet päätökseen.

Näin ollen halusin luonnollisestikin kertoa, että me tuemme tätä mietintöä, mutta katsomme myös, että kysymys vetoomusvaliokunnan suhteesta asiasta vastaavaan valiokuntaan on edelleen hankala. Tähän liittyen haluan sanoa jotakin myös jäsen Botopoulosille: vetoomusvaliokunta ei suinkaan ole mitenkään omituinen valiokunta. Se on valiokunta, jolla on hyvin erityinen rooli. Usein vetoomukset liittyvät yhteisön lainsäädännön soveltamiseen. Ne koskevat direktiivien ja lakien rikkomisia, joilla ei aina ole kovin suoraa yhteyttä ensisijaiseen valiokuntaan.

Voisin jopa väittää, että jokainen, jolla on ollut jotain edes vähäistä tekemistä vetoomusvaliokunnan kanssa, huomaa, että se on jonkinlaisen "Tuhkimon" asemassa parlamentissamme. Samoin on helppo havaita, että asiasta vastaava valiokunta ei useinkaan vastaa vetoomusvaliokunnan pyyntöihin. Se ei yksinkertaisesti viitsi vaivautua vastaamaan mihinkään, mitä vetoomusvaliokunta sanoo, tekee tai ehdottaa.

Tämä on pelkoni: pelkään, että vetoomusvaliokunta, joka ei aina mutta usein käsittelee yhteisön direktiivien soveltamista, joutuu jotenkin odottamaan lupaa lainsäädännöstä vastaavilta valiokunnilta, joilla on kokonaan erilainen rooli, ja joutuu pyytämään lupaa myös puheenjohtajakokoukselta niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin hakemuksen tarkistamiseen, jolla ei ole mitään, toistan mitään, tekemistä parlamentin valiokuntien lainsäädäntötehtävän kanssa.

Siksi ilmaisen huoleni Corbettin esittämän vetoomuksia koskevan uudistuksen vuoksi, vaikka olen vahvasti samaa mieltä siitä, mitä jäsen Onesta äsken sanoi. Arvoisa varapuhemies, kiitos vielä siitä, että olitte niin joustava ajan suhteen.

  Puhemies. − (IT) Tämä suosionosoitus johtui itse asiasta siitä, että kyseessä oli illan viimeinen puheenvuoro, lukuun ottamatta esittelijä Onestan vastausta, joka on vuorossa seuraavana.

  Gérard Onesta, esittelijä. − (FR) Arvoisa puhemies, yritän vastata kollegoilleni. Jäsen Leinen, olette aivan oikeassa: se oli lapsus. Menettelyt ovat täysin erilaiset, kun vedotaan komissioon mahdollisen uuden perussopimuksen säännösten mukaisesti, tai vedotaan parlamenttiin vetoomusmenettelyn kautta.

Kuitenkin sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että nämä kaksi erityyppistä vetoomusta – jotka ovat keskenään hyvin erilaisia sekä osoitteensa että muotonsa suhteen – koskisivat samaa aihetta, olemme päättäneet, että vetoomuksen esittäjille olisi ilmoitettava asiasta, jotta varmistetaan, onko meidän asianmukaista jatkaa tutkimuksiamme. Me yksinkertaisesti päätimme vahvistaa koordinointia tällaisessa tilanteessa. Minä väännän nyt asioita rautalangasta, mutta te pyysitte kielellistä selvennystä.

Jatkan kielellisiä selityksiäni ja vastaan Botopoulosin kysymykseen. Tässä ei tietenkään ole kysymys siitä, että haluaisimme lisätä enää yhtään palaa tähän Baabelin torniin, joka on jo nyt äärimmäisen monimutkainen rakennelma: katsokaa vaikka, kuinka paljon tulkkeja täällä on paikalla vielä tänä iltanakin. Meille on täysin selvää, että nimenomaan parlamentin puhemiehistö päättää vetoomusten ja vetoomusten esittäjien kanssa käytävän kirjeenvaihdon laatimisesta jäsenvaltiossa käytettävällä muulla kielellä. Näiden kielten on oltava tunnustettuja kyseisessä valtiossa, ja valtion on pyydettävä niiden käyttöä. Tällä hetkellä näin on vain neljän kielen kohdalla. Jos huomenna haluaisin kirjoittaa volapükiksi – joka on kuvitteellinen kieli – asia olisi selvä: mikään jäsenvaltio ei tunnusta kyseistä kieltä, jolloin ei parlamentti eikä puhemiehistö vastaisi kyseisellä kielellä; se kaikki on selkeästi määritelty.

Mitä tulee valiokuntien välisiin ristiriitoihin, joihin jäsen Corbett kiinnitti huomiomme, huomauttaisin, että mietinnössäni todetaan 46 artiklan ja liitteen VI mukaisesti, että vetoomusvaliokunta voi pyytää lausuntoja muilta valiokunnilta, "joilla on asiaa koskevaa erityistä toimivaltaa". Teidän mukaanne tässä tilanteessa saattaisi silti syntyä ristiriitoja. No, me olemme asettaneet sovittelijan, koska vetoomusvaliokunta ei voi julkaista oma-aloitteisia mietintöjä tai toimia asiasta vastaavan valiokunnan oma-aloitteisen mietinnön vastaisesti, ellei puheenjohtajakokous anna siihen lupaa. Meillä on valiokuntakäsittelyyn palauttamista varten järjestelmä, nimittäin puheenjohtajakokous, joka päättää, kuuluuko vetoomusvaliokunnan vai asiasta vastaavan valiokunnan ryhtyä asiassa toimiin, elleivät valiokunnat pysty pääsemään asiasta yksimielisyyteen. Meillä on siis varajärjestelyt kaikkiin tilanteisiin.

Arvoisa puhemies, luulen, että näiden selvennysten myötä voimme päättää tämän keskustelun. Olen odottanut melkein 20 vuotta saadakseni kuusi minuuttia puheaikaa täysistunnossa, mutta oli todellakin ilo saada se tällaisen yleisön edessä.

  Puhemies. – (IT) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona 6. toukokuuta 2009.