Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2008/2169(INL)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjojen elinkaaret :

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0043/2009

Keskustelut :

PV 06/05/2009 - 15
CRE 06/05/2009 - 15

Äänestykset :

PV 07/05/2009 - 9.18
CRE 07/05/2009 - 9.18
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2009)0389

Sanatarkat istuntoselostukset
Keskiviikko 6. toukokuuta 2009 - Strasbourg EUVL-painos

15. Parlamentin uusi rooli ja vastuu Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanossa - Euroopan unionin institutionaalinen tasapaino - Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välisten suhteiden kehitys Lissabonin sopimuksen tultua voimaan - Lissabonin sopimuksen rahoituskysymykset - Kansalaisaloitetta koskevien määräysten täytäntöönpano (keskustelu)
Puheenvuorot videotiedostoina
PV
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (ES) Jatkamme istuntoa hyvin tärkeällä aiheella: yhteiskeskustelulla Lissabonin sopimuksesta. Keskustelussa tarkastellaan seuraavia mietintöjä:

– Jo Leinenin perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö parlamentin uudesta roolista ja vastuusta Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanossa (2008/2063(INI)) (A6-0145/2009)

– Jean-Luc Dehaenen perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö Lissabonin sopimuksen vaikutuksesta Euroopan unionin institutionaalisen tasapainon kehittymiseen (2008/2073(INI)) (A6-0142/2009)

– Elmar Brokin perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välisten suhteiden kehityksestä Lissabonin sopimuksen tultua voimaan (2008/2120(INI)) (A6-0133/2009)

– Catherine Guy-Quintin budjettivaliokunnan valiokunnan puolesta laatima mietintö Lissabonin sopimuksen rahoituskysymyksistä (2008/2054(INI)) (A6-0183/2009)

– Sylvia-Yvonne Kaufmannin perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö, jossa komissiota kehotetaan tekemään ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kansalaisaloitetta koskevien määräysten täytäntöönpanosta (2008/2169(INI)) (A6-0043/2009).

Kuten havaitsette, kyse on viidestä hyvin merkittävästä mietinnöstä, jotka koskevat hyvin ajankohtaista aihetta, ja meidän on myös pidettävä mielessä, että kuten tiedätte, Tšekin tasavallan senaatti on hyväksynyt Lissabonin sopimuksen ratifioinnin sen edellyttämällä enemmistöllä.

 
  
MPphoto
 

  Jo Leinen, esittelijä. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, hyvät kollegat, tämän vaalikauden viimeinen iltaistunto on omistettu Lissabonin sopimusta koskevalle keskustelulle. Tiedämme, että tätä ennen monta iltaistuntoa on käytetty pyrkimyksiimme saada aikaan uudistussopimus ja sen ratifiointi jäsenvaltioiden 26 parlamentissa.

Kiitän Tšekin senaatin jäseniä ja ilmaisen heille kunnioitukseni, sillä senaatti hyväksyi tänään tämän sopimuksen selvällä enemmistöllä. Haluan kiittää myös kaikkia niitä, jotka auttoivat tämän esteen poistamisessa.

(Suosionosoituksia)

Kyllä, osoittakaamme suosiota Tšekin senaatille aina Luxemburgista Prahaan. Olemme hyvin tyytyväisiä tähän tulokseen.

Suhtaudun hyvin optimistisesti siihen, että saamme ratifiointimenettelyn loppuunsaatetuksi vuoden loppuun mennessä. Meidän ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa, mutta kaikki vaikuttaa viittaavan siihen, että saamme 27 ratifiointia. Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta oli siis oikeassa suhtautuessaan asiaan optimistisesti. Eurooppa-neuvoston, komission ja Euroopan parlamentin on valmisteltava sopimuksen voimaatuloa. Olen hyvin iloinen siitä, että parlamentti on hyväksynyt neljä erityisen mielenkiintoista ja merkittävää mietintöä – ei vaan viisi mietintöä, sillä jäsen Guy-Quint esitteli myös mietinnön Lissabonin sopimuksen rahoituskysymyksistä – eräänlaisena loppusäädöksenä tälle vaalikaudelle.

Havaitsen, ettei parlamentti koskaan luopunut uudistussopimuksesta, edes vaikeina aikoina. Tämä ei tosin koske kaikkia. En ymmärrä, miksi parlamentissa esitettiin niin paljon epäilyksiä ja huolia siitä, onko meidän enää lainkaan keskusteltava Lissabonin sopimuksesta. Keskustelu jopa kätkettiin iltaistuntoihin, vaikka sitä olisi helposti voitu käydä päivällä. On parlamentin arvon alentamista siirtää tällainen keskustelu iltaistuntoon. Tiedämme, miksi niin tapahtui. Parlamentin ei haluttu vahvistavan uudelleen kantaansa siitä, että tarvitsemme sopimusta, haluamme sen ja uskomme siihen, suuren yleisön edessä. Parlamentin kaikkein korkeimmilla tasoilla oli epäilijöitä, ja minusta tämä on käsittämätöntä ja täysin tuomittavaa.

Otin tehtäväkseni mietinnön parlamentin roolista Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanossa ja voin sanoa, että parlamentti on yksi uudistussopimuksen voittajista. Otamme valtavan harppauksen demokraattisen valvonnan alalla, niin lainsäädännön, talousarvion valvontavallan kuin päätöksenteonkin osalta ja komission virkamiesten valvonnan ja jopa näiden valinnan osalta sekä kansainvälisten sopimusten hyväksynnän alalla. Saimme myös uusia aloiteoikeuksia, joista merkittävin esimerkki on Euroopan parlamentin oikeus ehdottaa muutoksia perussopimukseen – tämä etuoikeus oli ennen varattu jäsenvaltioille ja niiden hallituksille. Yhteispäätösmenettely perusperiaatteena asettaa meidät tasavertaisiksi ministerineuvoston kanssa. Maatalouspolitiikka, kalastuspolitiikka, tutkimuspolitiikka, rakennerahastoja koskevat säännökset – parlamentin yhteisvastuualaan ja yhteispäätösoikeuteen kuuluu nyt paljon. Meillä on uusia valvontavaltuuksia, uusia tiedonsaantioikeuksia ja uusia aloiteoikeuksia.

Arvoisa komission varapuheenjohtaja, kiitän siitä, että olette aina seissyt rinnallamme. Tänään on ollut hyvä päivä, ja näillä neljällä ikään kuin loppusäännöksinä laadituilla mietinnöllä päätämme Euroopan unionin uudistamiselle omistetun vaalikauden. Toivon uuden parlamentin ottavan osaa tähän loppunäytökseen ja että uusi vaalikausi voi alkaa uudelta, entistä vahvemmalta perustalta.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 

  Jean-Luc Dehaene, esittelijä. (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, hyvät kollegat, se, että Tšekin senaatti hyväksyi Lissabonin sopimuksen, on merkittävä askel kohti perussopimuksen ratifiointia. Tämän vuoksi on myönteinen asia, että Euroopan parlamentti tänä iltana hyväksyy useita mietintöjä, joissa esitetään parlamentin kanta sopimuksen täytäntöönpanosta. Loppujen lopuksi on tärkeää, että parlamentti on yhtä valmistautunut kuin muutkin toimielimet ennen kuin niiden kanssa aloitetaan keskustelut ja neuvottelut sopimuksen täytäntöönpanosta ja soveltamisesta.

Tämä on sitäkin tärkeämpää juuri parlamentille, sillä sopimuksella laajennetaan merkittävästi sen toimivaltaa. Parlamentilla on näin ollen voimakkaita etunäkökohtia, sillä sen on huolehdittava, että a) se on valmistautunut hyvin toteuttamaan täysimääräisesti uudet tehtävänsä – kuten jäsen Leinenin ja jäsen Guy-Quintin mietinnöissä todetaan, ja että b) se ottaa selkeän kannan suhteestaan muihin toimielimiin, mikä oli oman mietintöni aihe.

Lissabonin sopimuksella vahvistetaan ja selvennetään unionin institutionaalista tasapainoa. Sopimuksella Euroopan unionista, jonka toivomme tulevan hyväksytyksi, lakkautetaan virallisesti pilarirakenne. Lisäksi Euroopan unionilla tulee olemaan oikeushenkilön asema, Euroopan yhteisön toimielimistä tulee Euroopan unionin toimielimiä, ja sopimuksessa määritellään uudelleen kaikkien toimielinten rooli ja toimivaltuudet. Sopimuksen myötä myös lakkautetaan Eurooppa-neuvoston kaksijakoinen asema, ja siitä tulee Euroopan unionin itsenäinen toimielin.

Vaikka asiaan edelleen liittyy liikaa poikkeuksia, yhteispäätösmenettelystä tulee tavanomainen lainsäätämisjärjestys ja siihen sisältyy myös talousarvion hyväksyminen, ja näin parlamentin roolista tulee hyvin merkittävä. Itse asiassa neuvoston ja parlamentin toimivaltuudet esitetään sopimuksessa aivan samanlaisina. Lissabonin sopimuksella vahvistetaan yhteisömenetelmää ja se muutetaan unionin menetelmäksi. Lisäksi menetelmää laajennetaan kattamaan ala, jota kutsuttiin oikeus- ja sisäasioiden pilariksi.

Korostin mietinnössäni lainsäädäntö- ja talousarviotyön voimakkaan koordinoinnin tarvetta, jotta toimielimet voivat toimia tehokkaasti. Mietinnössä vaaditaan lainsäädäntötyön ohjelmien laatimista, myös talousarvion monivuotisia näkymiä koskevien ohjelmien. Yleisten asioiden neuvosto asetetaan keskeiseen asemaan ministerineuvostossa, sillä siitä tulee neuvoston puheenjohtajavaltion parlamentin kanssa käymän vuoropuhelun väline. Myös komission roolia aloitteentekijänä tuetaan selvästi. Valitettavasti suunnitelmaan kuuluu komission jäsenten määrän vähentäminen pienemmän kollegion muodostamiseksi. Tämä edellyttää komissiolta sisäisen organisaationsa lujittamista entisestään, jos sen on määrä toimia kollegiona.

Yksi merkittävistä uusista osatekijöistä on, että uuden korkean edustajan ja komission varapuheenjohtajan kaksoisasema on ratkaiseva ulkoasioiden ja turvallisuuden aloilla. Korostin mietinnössäni, että on todellakin tämän etujen mukaista tehdä tiivistä yhteistyötä komission kanssa, jotta kaikki unionin ulkopoliittiset resurssit saadaan otettua käyttöön.

Lopuksi haluan todeta, että vaalien jälkeinen siirtymäajanjakso tulee olemaan hyvin vaikea. Myös siirtyminen Nizzan sopimuksesta, jota on sovellettava ensin, Lissabonin sopimukseen, joka toivottavasti hyväksytään vuoden loppuun mennessä, tulee olemaan hyvin vaikea. Kehotan parlamenttia ja neuvostoa jälleen kerran pohtimaan yhdessä sitä, kuinka voisimme järjestää tämän siirtymän, enkä ymmärrä, miksei tätä ole jo tarkasteltu enemmän. Muutoin on vaarana, että ajaudumme vaalien jälkeen tilanteeseen, jossa emme tiedä tarkalleen mitä on tapahtumassa. Koska tällainen tilanne ei ole kenellekään eduksi, meidän on sovittava siitä selvästi.

 
  
MPphoto
 

  Elmar Brok, esittelijä. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, arvoisat puheenjohtajavaltio Tšekin tasavallan edustajat, hyvät kollegat, kuten edellisten puheenvuorojen käyttäjät totesivat, tämä on merkittävä hetki, eikä pelkästään sen vuoksi, että mietinnöistämme keskustellaan, vaan koska tänään kävi ilmi, että 26 jäsenvaltion parlamentit ovat ratifioineet Lissabonin sopimuksen ja että luvattu kansanäänestys on vielä järjestettävä vain yhdessä valtiossa.

Se, että 26 valtion parlamentit ovat ratifioineet Lissabonin sopimuksen, osoittaa, että tämä on parlamentaarinen sopimus. Euroopan unionin yhdistymisen aikana on edistytty paljon, mutta Lissabonin sopimuksen kaltaista perussopimusta ei ole vielä koskaan ollut. Sopimuksella vahvistetaan parlamentteja – niin Euroopan parlamenttia kuin kansallisiakin parlamentteja – vahvistetaan demokratiaa, otetaan käyttöön kansalaisaloite ja vahvistetaan poliittisesti ja oikeudellisesti toissijaisuusperiaatetta vahvistamalla kansallisia parlamentteja.

Tämän vuoksi on hämmästyttävää, että demokratian perustajina itseään pitävät vastustavat tätä sopimusta. He vastustavat Lissabonin sopimusta, koska eivät halua myöntää Euroopan yhdistymiselle demokraattista legitiimiyttä. Euroopan yhdistyminen on heistä kammottavaa, ja he pelkäävät, että tämä yhdistynyt Eurooppa saisi suosiota entistä laajemman demokratian ja avoimuuden myötä sekä tulevaisuuden haasteisiin vastaamisen edellyttämien entistä vahvempien päätöksentekovaltuuksien myötä. Tämän vuoksi he kertovat meille näitä valheitaan.

Tässä yhteydessä haluan korostaa, että olen kiitollinen puheenjohtajavaltio Tšekin tasavallalle ja erityisesti pääministeri Topolánekille, joka itselleen henkilökohtaisesti vaikeassa tilanteessa, josta hän ei ollut vastuussa, taisteli virkakautensa viimeisenä päivänä saadakseen aikaan riittävän enemmistön Tšekin tasavallan senaatissa.

Kyse ei ollut niukasta enemmistöstä, äänet jakautuivat 54:20. Lissabonin sopimuksen puolesta äänestäneillä on siis valtava johto. Toivon, että kaikkien 26:n vaaleilla valitun kansanedustuslaitoksen tehtyä päätöksensä hallinnollinen henkilöstö ei hidasta demokraattista prosessia pidättäytymällä allekirjoittamasta. Uskon heidän pitävän antamansa lupaukset ja että tämä sopimus allekirjoitetaan.

Vaalikampanjaan liittyvissä keskusteluissa havaitsemme rahoitusalan kriisin osoittaneen, että tässä maailmanjärjestyksessä yksinään toimivat valtiot ovat häviäjiä. Tämän vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että tämä tunnustetaan Irlannissa ja että – jos mielipidetutkimuksiin on uskomista – Irlannin kansalaiset miettivät uudelleen kantaansa, jotta Irlannin etua voidaan puolustaa. Olen varma, että sosiaalilausekkeen ansiosta, ahneen kapitalismin sijaan sosiaaliseen markkinatalouteen sitoutumisen ansiosta, toisin sanoen sosiaalisen sitoutumisen ansiosta, tämä on myös tavallisten ihmisten sopimus. Tällä tavalla voimme yhdessä ajaa etujamme tässä maailmassa.

Voidaksemme todella harjoittaa hallintobyrokratian, kansallisten hallitusten sekä komission ja neuvoston koneiston valvontaa täällä Brysselissä ja Strasbourgissa, meidän on käynnistettävä tiivis yhteistyö Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välille.

Yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, oikeus- ja sisäasioiden politiikassa ja Europolin valvonnassa on paljon yhteisiä tehtäviä. Kansallisilla parlamenteilla on veto-oikeutensa myötä paljon avoimia mahdollisuuksia. Oranssit ja keltaiset kortit ja oikeus toimia antavat niille mahdollisuuksia toissijaisuuden valvonnan alalla, ja neuvoston jäseninä niillä on entistä suurempi valvontavalta omiin hallituksiinsa. Näin ne saavat kaksinkertaisen demokraattisen legitiimiyden. Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit eivät siis ole tässä prosessissa toistensa vastustajia vaan liittolaisia, ne pyrkivät yhdessä harjoittamaan demokraattista valvontaa Euroopassa ja edistämään sitä, eivätkä salli sen taantua koneiston hallitsemaksi Euroopaksi. Lissabonin sopimus on siis oikea ja asianmukainen, ja Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit eivät välttele tätä vastuuta.

 
  
MPphoto
 

  Catherine Guy-Quint, esittelijä. (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, minulla on tänä iltana suuri ilo esitellä mietintö Lissabonin sopimuksen rahoituskysymyksistä, joka on jo jonkin aikaa ollut valmiina budjettivaliokunnassa. Tämä on tämän vaalikauden viimeinen talousarviomietintö ja minun viimeinen mietintöni täällä parlamentissa.

Olen ennen kaikkea hyvin iloinen havaitessani, että parlamentilla oli rohkeutta esitellä mietintömme "Lissabon-paketissa" kunnioittaakseen kansalaisille annettua lupausta tiedottaa näille sopimuksen seurauksista. Enemmän tietoa saanut kansalainen äänestää tuntien tosiseikat. Lissabonin sopimuksesta puhuminen täällä parlamentissa ei ole demokratian kiistämistä, pikemminkin päin vastoin. Sopimuksen täytäntöönpanolla on merkittäviä vaikutuksia toimielinten budjettivaltaan ja rahoitusta koskevia seurauksia.

Itse asiassa uudistus on parlamentille tärkeä. Monivuotisten rahoituskehysten käyttöönottoa lukuun ottamatta on muistettava, että talousarviomenettely on säilynyt käytännössä muuttumattomana vuodesta 1975. Tämän vuoksi oli tärkeää, että budjettivaliokunta analysoi muutokset ja tarkisti, että ne täyttivät tarvittavat edellytykset, jotta toimielimemme säilyttää asemansa budjettivallan käyttäjänä ja sitä jopa vahvistetaan. Tämä on koko mietinnön vaikutin: perussopimuksen talousarviota koskevien haasteiden yksinkertaistaminen ja selventäminen.

Suurin toiveeni oli puolustaa parlamentaarisen toimielimen toimivaltaa. Tulevilta parlamentin jäseniltä ei pidä ottaa pois heidän valtaansa talousarviomenettelyissä ja tulevissa monivuotisia rahoituskehyksiä koskevissa neuvotteluissa.

Merkittäviä muutoksia on kolmenlaisia. Ensinnäkin muutokset primäärilainsäädännössä. Uuteen talousarviomenettelyyn liittyy todellista edistymistä ja uusia haasteita parlamentille, ensinnäkin kun jaottelu pakollisiin ja ei-pakollisiin menoihin poistetaan. Lisäksi talousarviomenettelyssä on vain yksi käsittely sekä palautusmekanismi tapauksessa, jossa neuvosto hylkää yhteisen kannan, yhteisen kannan valmistelusta vastaavan sovittelukomitean perustaminen ja sovittelukomiteaa koskeva tiukka aikataulu. Myös monivuotista rahoituskehystä muutetaan tavalla, joka vahvistaa parlamentin asemaa. Kehyksestä on tulossa rajoittava. Sen hyväksyminen edellyttää neuvoston yksimielisyyttä ja Euroopan parlamentin hyväksyntää. Lisäksi totean, että sen hyväksyminen on tulosta täysin uudesta ja erityisestä menettelystä.

Uusien rahoitusnäkymien osalta haluamme viisivuotisen elinkaaren, joka vastaa parlamentin ja Euroopan komission virkakautta. Näin komission jäsenten vastuu tekemistään talousarviota koskevista valinnoista on suurempi. Yhteispäätösmenettelyä laajennetaan varainhoitoasetuksen hyväksymiseen sekä sen soveltamismenettelyihin. Valitettavasti omia varoja koskevat päätökset jäivät kuitenkin neuvostolle. Parlamenttia lähinnä kuullaan, soveltamismenetelmiä lukuun ottamatta.

Talousarviota koskevan kurinalaisuuden valvonta palaa siis osittain parlamentille, joka voi hylätä monivuotisen rahoituskehyksen. Tämä on todellista edistystä: Tulevan parlamentin haasteena onkin tietää mistä neuvotellaan uuden varainhoitoasetusta koskevan menettelyn mukaisesti, josta parlamentti on yhteisvastuussa, ja mikä kuuluu toimielinten sopimusta koskevan uuden asetuksen lainsäädäntöpiiriin, jossa parlamentilla on oikeus vain hylätä tai hyväksyä.

Lopuksi myös unionin uudet vastuualat luovat uusia rahoitusvaatimuksia. Ensinnäkin on ulkosuhteita koskeva paketti ja erityisesti Euroopan ulkosuhdehallinnon ja korkeana edustajana toimivan komission varapuheenjohtajan viran perustaminen. Sitten ovat uudet politiikan alat: energia, avaruus ja matkailu, tutkimus, pelastuspalvelut, hallinnollinen yhteistyö ja urheilu.

Hyvät kollegat, kuten varmasti ymmärrätte, Lissabonin sopimukseen liittyy merkittäviä muutoksia.

 
  
MPphoto
 

  Sylvia-Yvonne Kaufmann, esittelijä. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tämä on viimeinen puheenvuoroni Euroopan parlamentin täysistunnossa, ja Euroopan kansalaisaloitteen esittelijänä olen iloinen saadessani puheenvuoron. Toivon, että huomenna, tämän vaalikauden viimeisessä istunnossa, parlamentti lähettää poliittisen signaalin, että se asettaa tavoitteeksi Euroopan saattamisen lähemmäksi kansalaisia, ja edistää hanketta, joka on ollut lähellä sydäntäni jo useita vuosia.

Aluksi haluan esittää joitakin huomioita. Olen todennut, etteivät ryhmäni ja puolueeni – valitsen nyt sanani hyvin varovasti – kyenneet tukemaan kansalaisaloitetta. Vaikka toisaalta jatkuvasti valitetaan EU:n demokratiavajetta, toisaalta kuitenkin kieltäydytään yleisesti merkittävistä askeleista Eurooppa-hankkeen demokratisoimiseksi. Tällainen käyttäytyminen ei ole uskottavaa eikä tulevaisuuteen suuntautunutta. Se estää Euroopassa kehityksen, jota kansalaiset ovat vaatineet jo pitkään, enkä minä voi enkä halua hyväksyä sitä.

Haluan ennen mandaattini päättymistä kiittää kaikkia kollegojani Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmässä ja Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmässä sekä Vihreät/Euroopan vapaa allianssi –ryhmässä, jotka tukivat minua ja mietintöäni. Kiitän perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puheenjohtaja Jo Leinenia ja erityisesti kaikkia koordinaattoreita ja varjoesittelijöitä näissä neljässä ryhmässä. Kiitän teitä siitä, että teimme niin hyvää yhteistyötä yli puoluerajojen ja valtioiden rajojen ja että saimme yhdessä edistettyä Euroopan yhdentymishanketta.

Arvoisa komission varapuheenjohtaja, Lissabonin sopimukseen sisältynyt määräys kansalaisaloitteesta on epäilemättä virstanpylväs Euroopan yhdentymisprosessissa. Totuus on, että haluamme yhdistää Euroopan unionissa kansoja, emme valtioita. Tätä seikkaa tarkastellaan aivan uudella tavalla, jos kansalaiset osallistuvat välittömästi yhteisön lainsäädäntömenettelyyn, kuten määrätään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 11 artiklan 4 kohdassa uudessa muodossaan ("SEU, uusi versio"). Miljoona unionin kansalaista saa näin saman oikeuden pyytää komissiota esittämään säädösehdotuksen kuin neuvostolla on ollut vuodesta 1957 lähtien ja Euroopan parlamentilla vuodesta 1993 lähtien.

Mietinnössäni parlamentti esittelee keskeisiä seikkoja ja suuntaviivoja asetukseksi kansalaisaloitetta koskevista menettelyistä ja edellytyksistä. Arvoisa komission varapuheenjohtaja, kun Lissabonin sopimus tulee voimaan, odotan komission sekä esittävän mahdollisimman pian ehdotuksen että myös noudattavan mietinnössäni esitettyjä suuntaviivoja, jos se suinkin on mahdollista. Erityisesti komission on tuettava parlamentin näkemystä, joka vastaa riittävän monen jäsenvaltion kantaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 11 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Mietinnössäni ehdotetaan seitsemää. On tärkeää, ettei anneta vain summittaista lukua, sillä ensinnäkin on voitava perustella EU:n kansalaisten yhdenvertaisen kansalaisaloitetta koskevan osallistumisoikeuden rajoittaminen heidän kansalaisuudestaan riippumatta, ja toiseksi määritelmä on suunnattava vaatimuksen tavoitteen mukaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että jäsenvaltioiden vähimmäismäärän tavoitteena on varmistaa, ettei EU:n lainsäädäntöprosessin lähtökohtana ole yksittäisen jäsenvaltion erityinen etu, vaan riittävästi koko EU:n yleinen etu.

Lisäksi kehotan kiinnittämään erityistä huomiota menettelyn rakenteeseen, erityisesti kansalaisaloitteen hyväksyttävyyteen. Kansalaisystävällisyyden kriteerin sekä oikeusvarmuuden on oltava ensisijaisia tavoitteita. Jos EU:n kansalaiset yhdessä määrittävät yhteisön lainsäädäntömenettelyä ja haluavat ottaa käyttöön kansalaisaloitteen, oikeudenmukaisuus edellyttää, että toimivaltaiset EU:n elimet ottavat mahdollisimman nopeasti ja sitovasti kantaa siihen, täyttääkö suunniteltu aloite perussopimuksen oikeudelliset vaatimukset. On ehdottoman tärkeää, että tämä tapahtuu ennen tuenilmausten keräämistä, sillä tarvittavat resurssit tarjoavat jäsenvaltiot tarvitsevat oikeusvarmuutta.

Lopuksi haluan muistuttaa parlamenttia siitä, etteivät kansalaisaloitetta koskevat säännökset tipahtaneet taivaista. Ne sisältyivät jo perustuslakisopimukseen, sillä valmistelukunta oli laatinut ne, ja allekirjoittamisessa tietyt jäsenvaltiot olivat mukana, tiiviissä yhteistyössä kansalaisjärjestöjen kanssa. Niiden sisällyttäminen valmistelukunnan perustuslakiluonnokseen ei ollut itsestäänselvyys eikä sattuma. Ne ovat tulosta valmistelukunnan jäsenten ja demokraattista politiikkaa vaalivien kansalaisjärjestöjen välisistä intensiivisistä kuulemisista. Tiedämme nyt, että ajatus on ollut jäissä kuusi vuotta. On korkea aika herättää se henkiin näin pitkän ajan kuluttua. Yhdistyneessä Euroopassa on suoran demokratian aika.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, aluksia haluan erityisesti kiittää kaikkia esittelijöitä. Ihailen suuresti sitoutumistanne ja, sanoisinko, sinnikkyyttänne. Kenties juuri tunnistaessani mieheni itsepäisyydeksi kutsuman piirteen teidän vaatiessanne, että näistä asioista on keskusteltava parlamentissa, tunnen oloni hyvin kotoisaksi, ja olen kokenut yhteistyön erinomaiseksi teidän kaikkien kanssa.

Erityiset kiitokset täältä lähteville. Olette olleet sekä erinomaisia yhteistyökumppaneita että hyviä ystäviä ja reiluja pelaajia. Paljon kiitoksia. Hyvä jäsen Kaufmann, katson, että voitte olla ylpeä auttaessanne luomaan eräänlaiset voimalinjat kansalaisten ja yhteisön toimielinten välille – uudet voimalinjat, jotka käynnistävät ja antavat virtaa. Minusta se on todella jotakin.

Olen tietenkin iloinen voidessani ottaa osaa tähän keskusteluun tänä iltana, kun Tšekin tasavalta on saattanut päätökseen Lissabonin sopimuksen parlamentaarisen ratifioinnin. Tämänpäiväinen äänestys nostaa sopimusta tukeneiden jäsenvaltioiden parlamenttien määrän 26:een. Minusta tämä keskustelu tarjoaa hyvän mahdollisuuden muistuttaa Euroopan kansalaisille Lissabonin sopimuksen merkityksestä entistä demokraattisemman ja yhtenäisemmän Euroopan unionin rakentamisessa.

Talouskriisin aikaan on tärkeämpää kuin koskaan, että Eurooppa toimii hyvin, että sillä on oikeat, demokratian toteutumisen varmistavat järjestelmät. Tällä sopimuksella annetaan EU:n demokraattisille toimielimille, selkeimmin juuri parlamentille, niiden tarvitsemat toimivaltuudet. Se auttaa EU:ta toimimaan entistä yhtenäisemmin maailmannäyttämöllä. Se antaa Euroopalle mahdollisuuden vastata entistä tehokkaammin ilmastonmuutoksen ja energiavarmuuden kaltaisilla aloilla nyt kohtaamiimme keskeisiin haasteisiin.

Mietinnöt, joista tänään keskustelemme, auttavat myös varmistamaan sen, että kun sopimus tulee voimaan, sen täytäntöönpano on ripeää ja sujuvaa.

Toimielinten välinen sujuva yhteistyö on ratkaisevan tärkeää sopimuksen parhaan mahdollisen hyödyn aikaan saamiseksi, ja komissio on sitoutunut yhteistyökumppanuuteen parlamentin ja muiden toimielinten kanssa tämän takaamiseksi.

Irlannin kansanäänestys oli tiukka muistutus tarpeesta ankkuroida Eurooppa-ajatus kansalliseen keskusteluun. Äänestykseen liittyneet merkittävät huolet on otettava vakavasti – ja juuri näin tehtiin viime joulukuun Eurooppa-neuvostossa. Oikeudelliset takeet ja päätös komission koosta osoittavat, että yhteisön poliittinen johto kunnioittaa Irlannin äänestystulosta ja haluaa ymmärtää syyt siihen, miksi siellä äänestettiin "ei", ja vastata huolenaiheisiin. Ne osoittavat kuitenkin myös, että oltiin vakuuttuneita siitä, että tämä sopimus on oikea Euroopalle.

Tämän vuoksi Irlannin jälkeen kahdeksan muuta jäsenvaltiota on saattanut päätökseen parlamentaariset menettelynsä ja sanonut kahdeksan kertaa "kyllä".

Parlamentin mietinnöt ovat osa sopimuksen keskeisten näkökohtien kattavaa analyysia. Perustana oleva lähestymistapa on, että suhtaudutaan kunnianhimoisesti siihen, mitä sopimuksella voidaan saavuttaa EU:ssa, ja komissio jakaa täysin tämän lähestymistavan.

Mietinnöistä on erityistä hyötyä siinä, että niissä tarkastellaan syvällisemmin sitä, kuinka sopimus toimii käytännössä. Kaikki viisi mietintöä osoittavat eri tavoin, että voimakas ja itsevarma parlamentti pyrkii löytämään tapoja maksimoida sopimuksen tarjoamat mahdollisuudet parantaa EU:n toimien tehokkuutta, vaikuttavuutta ja vastuullisuutta äänestäjien ja kansalaisten eduksi.

Jäsen Dehaenen mietinnössä esitetään paljon merkittäviä yksityiskohtia, ja komissio jakaa laajalti siinä esitetyt tulkinnat sopimuksesta. Mietinnön suuri ansio on se selkeys, jolla siinä osoitetaan, ettei sopimuksen täytäntöönpanolla vahvisteta yhtä toimielintä toisen kustannuksella – Euroopan unioni voi vastata kansalaisten odotuksiin vain, jos kaikki toimielimet ovat vahvoja ja tekevät tehokasta yhteistyötä.

Mietinnössä kiinnitetään erityistä huomiota siirtymäajanjaksoon, ja siitä, että sopimus olisi saatu voimaan ennen tätä vuoden institutionaalista siirtymäajanjaksoa, olisi ollut monia etuja. Valitettavasti tämä ei ollut mahdollista. Tarvitaan siis pragmaattista ja joustavaa lähestymistapaa, ja on etsittävä järkevää tapaa edetä ottaen huomioon tarpeen välttää minkäänlaista institutionaalista tyhjiötä tänä vuonna. On varmistettava, että seuraavalla komissiolla on demokraattisen mandaatin täysimääräinen määräysvalta, ja on kunnioitettava parlamentin asemaa. Jäsen Dehaenen mietinnössä esitetään malli, joka auttaa meitä kaikkia etenemään.

Jäsen Dehaenen mietinnössä kehotetaan ottamaan huomioon EU:n merkittävimpien poliittisten virkojen täyttämisessä paitsi maantieteellisen ja väestöllisen moninaisuuden kriteerit, myös poliittinen ja sukupuolten välinen tasapaino. Tämän päivän Euroopassa, jossa yli 50 prosenttia kansalaisista on naisia, nämä ovat edelleen aliedustettuina politiikassa. Kuten tiedätte, nykyisessä komissiossa on enemmän naisia kuin koskaan aiemmin. Tämä ei kuitenkaan riitä. Sukupuolten välisen tasapainon parantamisen on oltava yksi tavoitteista seuraavaa komissiota nimitettäessä. Tämä tavoite on saavutettavissa, jos seuraava parlamentti antaa sille voimakkaan poliittisen tukensa.

Toivon, että saamme lisää naisia myös Euroopan parlamenttiin ja EU:n huippuvirkoihin. Ilman tätä me kaikki menetämme heidän tietonsa, kokemuksensa ja ajatuksensa.

Jäsen Guy-Quintin mietinnössä käsitellään toista merkittävää asiaa, sitä, kuinka unionin rahoitussuunnittelun sykli on järjestettävä EU:n talousarvion parhaan hyödyntämisen takaamiseksi siten, että rahat osoitetaan poliittisiin painopistealoihin. Kun julkiseen talouteen nyt kohdistuu valtavia paineita, meillä on oltava oikeat menettelyt, jotta saadaan paras vastine rahoille. Vakauden ja tarpeisiin vastaamisen välinen tasapaino talousarvion suunnittelussa on ratkaisevan tärkeää EU:n tehokkaalle suunnittelulle, ja komissio palaa tähän talousarvion tarkastelun yhteydessä.

Jäsen Leinenin mietinnössä osoitetaan, kuinka sopimus vaikuttaa parlamentin työskentelyyn, ja mietintö kattaa hyvin perusteellisesti uusien politiikan alojen, uusien toimivaltuuksien ja uusien menettelyjen vaikutuksen parlamentin työskentelyyn. Siinä esimerkiksi korostetaan, kuinka tärkeää on varmistaa unionin ulkoisten toimien riittävä valvonta, ja olemme todellakin valmiita pohtimaan asianmukaisia menetelmiä siihen. Nämä menetelmät voidaan kuitenkin hyväksyä vasta kun varapuheenjohtaja ja korkea edustaja on astunut virkaansa.

Tässä ja monessa muussa mietinnössä tarkastellussa asiassa – muun muassa komitologian ja säädösvallan siirron nojalla annettavien säädösten osalta – odotamme yksityiskohtaisempaa mielipiteiden vaihtoa parlamentin kanssa näiden seikkojen täytäntöönpanosta.

Seuraavaksi tarkastelen jäsen Kaufmannin mietintöä, jossa selitetään selkeästi, kuinka kansalaisaloite voi tuoda unioniin uuden demokraattisen ulottuvuuden. Kansalaiset voivat pyytää komissiota esittämään uusia poliittisia aloitteita. Tämä on yksi niistä aloista, joilla komissio aikoo toimia nopeasti heti sopimuksen tultua voimaan – myös kuulemisten perusteella – ymmärtääkseen sidosryhmien ja kansalaisten odotukset. Komission ajatukset ovat hyvin samansuuntaisia jäsen Kaufmannin suositusten kanssa.

Joistakin aloista voisimme kuitenkin keskustella enemmän. Haluamme löytää oikean tasapainon kansalaisille helpon menettelyn ja aloitteiden legitiimiyden ja painoarvon varmistavan menettelyn välille.

Esimerkiksi jäsenvaltioiden vähimmäismäärässä meidän on tarkasteltava huolellisemmin sopimuksessa tarkoitettua menettelyä.

Lopuksi jäsen Brokin mietintö kattaa alan, jolla sekä parlamentti että komissio ovat edistyneet merkittävästi viime vuosina: suhteet kansallisiin parlamentteihin. Tämä parlamentti on ollut uranuurtaja parlamenttien välisten konferenssien hyödyntäjänä ja löytänyt joitakin hyvin hyödyllisiä tapoja rakentaa todellista parlamentaarista verkostoa.

Kuten tiedätte, komissio on perustanut täysin uuden vuoropuhelumekanismin kansallisten parlamenttien kanssa, ja tällä alalla on edistytty suuresti. Komissio on vuodesta 2006 alkaen lähettänyt kansallisille parlamenteille kuulemisasiakirjojen lisäksi myös lainsäädäntöaloitteita ja pyytänyt niiltä vastausta. Olemme tähän mennessä vastaanottaneet noin 400 kantaa ja vastanneet niihin, ja olemme myös lisänneet valtavasti suorien yhteyksien määrää. Komission ja kansallisten parlamentaaristen elinten välisiä tapaamisia on ollut komission virkakaudella yli 500. Kuten mietinnössä todetaan, sopimuksen uudet kansallisia parlamentteja koskevat uudet määräykset ovat täysin viime vuosien suuntausten mukaisia, ja uskon niiden vahvistavan edelleen eurooppalaista parlamentaarista perhettä.

Yhdessä näissä mietinnöissä kuvataan sitä, kuinka Lissabonin sopimus syventää eurooppalaista demokratiaa ja saa aikaan tuloksia Euroopan kansalaisille. Tämä on erinomainen viesti vietäväksi Euroopan parlamentin vaaleihin. Se on myös erinomainen laukaisualusta varsinaisen sopimuksen täytäntöönpanon valmisteluille.

 
  
MPphoto
 

  Puhemies. − (ES) Ennen kuin annan puheenvuoron seuraaville puhujille myönnän itselleni eräänlaisen luvan, joka voidaan mielestäni antaa istunnon puheenjohtajalle tässä vaiheessa iltaa tässä vaiheessa vaalikautta, sillä on totta, että näissä myöhäisissä istunnoissa on etunsa.

Haluan tuoda esiin, että aion toimittaa välittömästi parlamentin puhemiehelle ja puhemiehistölle ehdotuksen, että nämä valmistelisivat julkaisun, joka sisältää varsinaisen Lissabonin sopimuksen, nämä viisi mietintöä ja niihin liittyvät päätöslauselmat sekä esittelijöiden ja komission avauspuheenvuorot.

Uskon, että tällainen asiakirja EU:n 23 viralliselle kielelle käännettynä ja 27 jäsenvaltion naisille ja miehille jaettuna olisi hyvin merkittävä varsinaisen Lissabonin sopimuksen merkityksen ymmärtämisen kannalta. Se auttaisi myös ymmärtämään parlamentin pyrkimyksiä ja toimia. Se olisi myös ansaittu kunnianosoitus viidelle esittelijälle, varsinkin jäsen Guy-Quintille ja jäsen Kaufmannille, jotka ovat kertoneet jättävänsä parlamentin, mutta jotka tulevat aina olemaan muistoissamme ja joille olemme aina kiitollisia.

 
  
MPphoto
 

  Michael Gahler, ulkoasiainvaliokunnan lausunnon valmistelija. (DE) Arvoisa puhemies, kuten näette, olen juhlan kunniaksi ottanut jäsen Zahradilin paikan.

Haluan korostaa ulkoasiainvaliokunnan puolesta, että katsomme tulevan komission varapuheenjohtajan ja korkean edustajan olevan täysin tilintekovelvollinen parlamentille siitä yksinkertaisesta syystä, että muiden komission jäsenten tavoin hänellä on oltava parlamentin luottamus astuessaan virkaansa. Säännöllisen poliittisen vuoropuhelun nykykäytäntö täysistunnoissa ja ulkoasiainvaliokunnassa on säilytettävä tässä yhden henkilön kaksoistehtävässä.

Koska suuri enemmistö meistä haluaa yhdenmukaisempaa ja aktiivisempaa Euroopan unionin lähestymistapaa ulkopolitiikkaan, tämän viran tulevan haltijan omankin edun mukaista on varmistaa Euroopan parlamentin tuki toimilleen. Toimeenpanevien elintemme poliittisista suunnitelmista ja kannoista voidaan myös keskustella säännöllisesti ulkoasiainvaliokunnan kokouksissa, joissa pysyvien edustajien komitean tuleva puheenjohtaja tiedottaa pysyvien edustajien komiteassa keskusteltavista asioista. Pyydettäessä tätä käytäntöä on sovellettava myös erityisedustajiin.

Tulevaisuudessa myös turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alan lähettämistä koskevista päätöksistä on keskusteltava parlamentissa, jotta operaatioille kolmansissa maissa voidaan taata suurempi demokraattinen legitiimiys.

Euroopan ulkosuhdehallinnosta katsomme, että Euroopan parlamentin on osallistuttava täysimääräisesti valmistelutoimiin. Vahvistamme, että hallinnollisista syistä ulkosuhdehallinnon on toimittava komission alla.

Haluamme onnistua myös takaamaan sen, että tulevaisuudessa kolmanteen maahan lähetettävän EU:n valtuuskunnan johtajan on vierailtava ulkoasiainvaliokunnassa ennen kuin lähettäminen vahvistetaan virallisesti. Katson, että jos henkilö ei anna hyvää vaikutelmaa oman valtuuskuntansa jäsenille, ei tätä henkilöä juuri pitäisi lähettää ulkomaille.

Pyydämme myös koko Euroopan unionin ulkopolitiikan, myös yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan rahoittamista vastaisuudessa yhteisön talousarviosta. Toivoisin kuitenkin Lissabonin sopimusta seuraavaan sopimukseen yhteisten sotilasmenojen sisällyttämistä talousarvioon.

 
  
MPphoto
 

  Andrew Duff, ulkoasiainvaliokunnan lausunnon valmistelija. − (EN) Arvoisa puhemies, kuten edelliset puhujat ovat todenneet, yhteisen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittäminen on yksi merkittävimmistä saavutettavissa olevista tavoitteista tämän sopimuksen ansiosta. Valmisteilla olevat muutokset vaikuttavat siis suuresti kansallisiin parlamentteihin.

Niille jää tietenkin kansallinen vastuu kansallisesta turvallisuudesta, mutta niitä on myös vaadittava tiiviiseen ja säännölliseen yhteistyöhön Euroopan parlamentin kanssa yhteisen eurooppalaisen politiikan valvonnassa ja laatimisessa. Niiden on suhtauduttava kriittisesti omien ministeriensä työskentelyyn neuvostossa ja esitettävä tätä koskevia kysymyksiä sekä välitettävä lehdistölle ja julkisuuteen jotain tästä uudesta todellisuudesta, nimittäin siitä, että parasta ulkopolitiikkaa tehdään etsimällä, löytämällä ja suunnittelemalla yhteisiä eurooppalaisia etuja.

 
  
MPphoto
 

  Thijs Berman, kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon valmistelija. (NL) Arvoisa puhemies, Tšekin senaatti hyväksyi tänään Lissabonin sopimuksen. Voidaan sanoa, että jäljellä on nyt enää Irlanti, ja sitten meillä on sopimus, joka tarjoaa myös uusia mahdollisuuksia kehitysyhteistyövaliokunnallemme parempaan politiikkaan.

Irlannin painostaminen olisi nyt kuitenkin valtava virhe. Tämä on itsenäisten valtioiden liitto, ja Irlanti saa vapaasti tehdä omat päätöksensä. Ulkopuolinen painostus lisäisi vaaraa, että koko EU räjähtää, sillä kaikista täällä parlamentissa tänään lausutuista kauniista ja tyytyväisistä sanoista huolimatta Euroopan unioni on syvässä luottamuskriisissä. Tällainen kriisi on ratkaistavissa ainoastaan tuloksilla, sosiaalipolitiikan, investointien ja taloudellisen elpymisen kautta, tarjoamalla puhdasta energiaa ilmastomme hyväksi, suojelemalla sosiaalisia oikeuksia täällä ja muualla maailmassa, mutta kaiken tämän saavuttamisessa meidän on kunnioitettava jokaisen jäsenvaltion oikeuksia laatia tehokkaita ratkaisuja itselleen.

Yhteistyötä tarvitaan, ja se pätee varmasti myös tähän kriisiin, mutta tarvitaan myös luottamusta, jotta voi olla itselleen uskollinen. Irlannin painostaminen ei tämän vuoksi ole sopivaa sen paremmin irlantilaisille kuin muulle Euroopalle. EU käyttäytyköön kohtuullisesti, niin se voi hyötyä kunnianhimoisista tavoitteistaan.

 
  
MPphoto
 

  Danutė Budreikaitė, kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon valmistelija.(LT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan korostaa, että Lissabonin sopimus antaa Euroopan unionille lisää aloitteentekomahdollisuuksia kehitysyhteistyöpolitiikan muotoilemisessa, avunantajien toimien paremmassa yhteensovittamisessa, tehtävänjaossa ja entistä tehokkaamman avun tarjoamisessa. Se tarkoittaa kuitenkin myös, että EU:n toimielinten, myös parlamentin, on otettava suurempi vastuu.

Kehitysyhteistyöpolitiikan menestyksekkään täytäntöönpanon kannalta on tärkeää, että käytössä on asianmukainen hallintorakenne pääosastorakenteen ja komission politiikkaa ja talousarviota koskevien näkökohtien alan toimivallan nykyisten epäjohdonmukaisuuksien poistamiseksi ja yksinomaisen toimivallan antamiseksi kehitysyhteistyön pääosastolle.

Koska kehitysyhteistyöpolitiikkaan sovelletaan tavanomaista menettelyä, on tärkeää määrittää hyvin tarkkaan Euroopan parlamentin kehitysyhteistyövaliokunnan vastuualue. Lissabonin sopimus mahdollistaa kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteiden entistä paremman täytäntöönpanon, jonka tavoitteena on vähentää köyhyyttä maailmassa ja lopulta poistaa se.

 
  
MPphoto
 

  Georgios Papastamkos, kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon valmistelija. (EL) Arvoisa puhemies, kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon valmistelijana haluan korostaa, että Lissabonin sopimuksen yhteiseen kauppapolitiikkaan tuomat muutokset edistävät osaltaan unionin ulkoisten toimien demokraattisen legitiimiyden, avoimuuden ja tehokkuuden vahvistamista. Korostan erityisesti unionin institutionaalisen tasapainon uudelleenmäärittämistä ja Euroopan parlamentin kohottamista toiseksi lainsäätäjäksi yhteisen kauppapolitiikan soveltamisalan määrittämisessä. Parlamentin hyväksyntää edellytetään myös kaikille kauppasopimuksille.

Haluan kuitenkin korostaa parlamentin sisäisen ja ulkoisen toimivallan välistä epätasapainoa, ulkoisella ja sisäisellä foorumilla, yhteisen kauppapolitiikan osalta, koska Lissabonin sopimuksessa ei anneta parlamentille oikeutta hyväksyä komission mandaattia neuvotella kauppasopimuksesta. Koska parlamentilla kuitenkin on oikeus asettaa ennakkoedellytyksiä unionin kauppasopimusten hyväksynnälleen, katson vahvistetun puitesopimuksen olevan tässä tarpeen parlamentin ja Euroopan komission välisten suhteiden kannalta.

Lopuksi haluan korostaa Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välisen entistä intensiivisemmän vuoropuhelun tarvetta, koska kaikki yhteisen kauppapolitiikan kattamat asiat siirtyvät unionin yksinomaiseen päätösvaltaan. Kaikki kauppasopimukset ovat unionin kanssa tehtyjä sopimuksia, eikä sekä unionin että jäsenvaltioiden tekemiä sekasopimuksia enää ole.

 
  
MPphoto
 

  Evelyne Gebhardt, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon valmistelija. (DE) Arvoisa puhemies, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa tunnustamme myös Lissabonin sopimuksen valtavat edut, joita emme halua menettää, erityisesti kuluttajansuojan alalla. On hyvin mielenkiintoista havaita, että Lissabonin sopimuksessa kuluttajansuojasta on tullut monialainen tehtävä, mikä luonnollisesti lisää suuresti sen vahvuutta. Ala on Euroopan kansalaisille erityisen tärkeä, sillä voimme osoittaa heille päivittäin, mitä Euroopan unioni tekee heidän edukseen. Kansalaiset kysyvät jatkuvasti, mitä Euroopan unioni tekee heidän edukseen. Se, että ala nyt on yhdistetty 12 artiklaan eikä sata-jotakin artiklaan, on myös tärkeää, sillä se tarkoittaa, että kuluttajansuojan arvo on kasvanut suuresti.

Minusta on hienoa, että saamme Lissabonin sopimuksen. Olen hyvin iloinen siitä, että Prahan senaattikin ratifioi sopimuksen. Näin lähetään selkeä viesti, että olemme tämän Euroopan puolella, sosiaalisen Euroopan ja kansalaisten Euroopan puolella, ja haluamme varustaa sitä tulevaisuutta varten. Kiitos siitä, että annoitte meidän jälleen kerran osoittaa sen tänään. Erityiskiitokset teille, jäsen Kaufmann, erinomaisesta työstänne valmistelukunnassa. Olette saanut aikaan jotain hyvin merkittävää.

 
  
MPphoto
 

  Oldřich Vlasák, aluekehitysvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan tuoda aluekehitysvaliokunnan puolesta alueellisen ulottuvuuden Lissabonin sopimusta koskevaan keskusteluun. On totta, että yksittäisten paikallis-, kunnallis- ja alueviranomaisten on yhä suuremmassa määrin selviydyttävä yhteisön lainsäädännön ja yhteisön politiikan vaikutuksista. Tämän osalta Utrechtin yliopiston tekemä selvitys osoittaa, että yhteisön elimet hyväksyvät vuosittain yli sata säädöstä, joilla on välitön vaikutus paikallisviranomaisiin. Itse asiassa 70 prosenttia aikaansaamastamme lainsäädännöstä ja toimenpiteistä on pantava täytäntöön alueilla, kaupungeissa ja paikallisyhteisöissä.

Tämän vuoksi kiistanalainen Lissabonin sopimus voidaan nähdä myönteisenä paikallisviranomaisten kannalta. Lissabonin sopimukseen nimittäin sisältyy toissijaisuuspöytäkirja, toisin sanoen pöytäkirja, jonka mukaan korkeamman tason säädökset, tässä tapauksessa yhteisön tason säädökset, ovat perusteltuja ainoastaan silloin, kun tällainen toimenpide voidaan osoittaa tehokkaammaksi ja tarpeelliseksi. Sopimuksessa edellytetään entistä tehokkaampaa paikallis- ja alueviranomaisten ja näiden yhdistysten kuulemista. Toinen sisällytettävä säännös olisi Euroopan komission velvoite minimoida jokaisen uuden säädöksen aiheuttamat taloudelliset ja hallinnolliset rasitteet. Näillä toimilla varmistetaan, että Brysselissä otetaan entistä paremmin huomioon paikallishallinnon todelliset ongelmat ja ollaan paremmin valmistautuneita ratkaisemaan niitä. Haluan myös korostaa, että tämä ei varmasti ole viimeinen primäärilainsäädäntöä koskeva muutos, josta me keskustelemme. Meidän on siis pohdittava tarkkaan tehtäviä muutoksia tehdäksemme EU:n oikeudellisesta perustasta ymmärrettävän, vakuuttavan ja kaikille kansalaisille hyödyllisen.

Hyvät kollegat, en halua tarkastella tässä Lissabonin sopimuksen myönteisiä ja kielteisiä näkökohtia. Te kaikki tiedätte, että Tšekin tasavallan kanta on kriittinen mutta realistinen. Tämä vahvistettiin tänään Tšekin tasavallan parlamentin senaatin keskustelussa. Myöhemmin tänään senaatti hyväksyi sopimuksen.

 
  
MPphoto
 

  Johannes Voggenhuber, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. (DE) Arvoisa puhemies, käytän puheenvuoron kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta. Olen hieman ärsyyntynyt, sillä olisin halunnut kuulla myös kehitysyhteistyövaliokunnan kannan, mutta jäsen Berman käytti puheaikansa varoittaakseen meitä painostamasta Irlannin kansaa.

Tämä ajattelutapa on juuri yksi niistä syistä, miksi keskustelemme tänään. Pohdin toisinaan sitä, onko tällä parlamentilla edelleen oikeus puhua kansalaisten kanssa, oikeus vaihtaa mielipiteitä ja puolustaa perustuslakiprosessin kymmenvuotisen työn tuloksia, vai syytetäänkö meitä tämän vuoropuhelun vuoksi painostamisesta ja kiristämisestä. Maailma on ihmeellinen.

Olisin toivonut parlamentin puolustavan tätä sopimusta paljon äänekkäämmin, paljon hyökkäävämmin ja paljon avoimemmin Euroopan kansalaisia kohtaan ja ettei se olisi jättänyt kaikkea kokonaan hallitusten harteille, sillä niillä on usein jokseenkin ristiriitainen suhde sopimukseen sisältyvään edistykseen.

Arvoisa puhemies, monet euroskeptikot väittävät sopimukseen sisältyvää demokraattista edistystä vähäiseksi ja että sillä vain peitellään uhkaavaa ja pimeää Eurooppaa. Uskon, että lyhyt vilkaisu sisäisen turvallisuuden, oikeuden ja poliisitoiminnan alaan, sen yhteisöllistämiseen, parlamentin yhteispäätösoikeuteen ja peruskirjan soveltamiseen kumoaa nämä väitteet ja osoittaa ne petokseksi, propagandaksi ja piittaamattomuudeksi.

Minulle tämä ala on edelleen kenties harmillisin osoitus demokratiavajeesta Euroopan unionissa. En ole koskaan suhtautunut vallanjakoon historiallisena filosofisena periaatteena. Se on pikemminkin demokratian perusperiaate. Tälle alalle Lissabonin sopimus tarjoaa ratkaisevan ja tulevaisuuteen suuntautuvan vastauksen. Kyse on yhdestä perustuslain kaikkein herkimmistä aloista. Todellisuudessa poliisiministerit ovat tehneet tällä alalla päätöksiä poliisilainsäädännöstä suljetuin ovin – ilman tuomioistuinten tai Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen valvontaa ja soveltamatta kattavaa perusoikeuksien ja -vapauksien koodeksia. Tämä kuitenkin muuttuu, ja se on valtava askel kohti eurooppalaista demokratiaa. Lisäksi, hyvä jäsen Berman, siitä keskusteleminen kansalaisten kanssa, sen puolustaminen, on velvollisuutemme eikä painostusta.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 

  Puhemies. − (ES) Minulla on ilo antaa puheenvuoro maanmiehelleni jäsen Carnero Gonzálezille. Hänkin on jäsen, joka ei jatka seuraavalla vaalikaudella, ja haluan kiittää häntä julkisesti hänen tekemästään valtavasta ja kiitettävästä työstä tällä erityisalalla ja tämän keskustelumme aiheen parissa.

 
  
MPphoto
 

  Carlos Carnero González, vetoomusvaliokunnan lausunnon valmistelija. (ES) Arvoisa puhemies, hyvä ystäväni, kiitän kauniista sanoista, jotka ovat tietenkin tunteita herättäviä, kun olen viimeistä kertaa tällä vaalikaudella parlamentissa kiittääkseni yhteistyöstä kaikkia niitä, joiden kanssa minulla on ollut kunnia työskennellä ja pyytääkseni anteeksi mahdollisesti tekemiä erehdyksiä. Olen pyrkinyt tekemään parhaani kotimaani ja kaikkien Euroopan kansalaisten edestä, ja tämän työn aikana on ollut aivan erityislaatuisia ajanjaksoja, kuten valmistelukunnan työ.

Itse asiassa keskustelemme tänään kansalaisuudesta, ja käytän puheenvuoron vetoomusvaliokunnan puolesta. Mikä parlamentin valiokunnista olisi lähempänä kansalaisia kuin vetoomusvaliokunta? Se turvaa yhden Euroopan kansalaisten merkittävimmistä oikeuksista, vetoomusoikeuden.

Asia on seuraavanlainen: kun Euroopan parlamentti tunnetaan monissa valtioissa, se johtuu mimenomaan vetoomusoikeuden harjoittamisesta. Me vetoomusvaliokunnan jäsenet tiedämme tämän, ja itse asiassa koko parlamentti tietää tämän. Lissabonin sopimus, joka tekee Euroopan unionista entistä demokraattisemman ja entistä tehokkaamman, tuo mukanaan uusia tekijöitä, kuten perusoikeuskirjan, ja uusia välineitä, kuten kansalaisaloitteen.

On vältettävä sekaannusta esimerkiksi vetoomusoikeuden ja kansalaisten aloiteoikeuden välillä. Haluan korostaa, että kansalaiset voivat esimerkiksi vetoomuksessa vaatia parlamenttia pyytämään komissiota tekemään lainsäädäntöaloitteen, joten vastaisuudessa meillä voi olla Euroopan kansalaisten aloite, jossa kehotetaan komissiota käynnistämään lainsäädäntömenettely, sekä parlamentin toimivaltaiselle valiokunnalle esitetty vetoomusoikeuteen perustuva vetoomus, jossa pyydetään parlamenttia lähestymään komissiota samassa tarkoituksessa. Meidän on vältettävä tätä ristiriitaa ja pyrittävä synergiaan, joka vahvistaa molempia etenemisreittejä, sillä molemmat reitit tekevät kansalaisuudesta entistä konkreettisempaa EU:ssa.

Vetoomusvaliokunta haluaisi tietenkin osallistua kansalaisten aloiteoikeuden hallinnointiin. Kaikki valiokunnat haluavat tietenkin osallistua, mutta pyydän, että tästä oikeudesta tehdään tehokas parhaalla mahdollisella tavalla. Uskon, että tämä olisi kunnianosoitus tämänkaltaiselle merkittävälle päivälle: Tšekin tasavallan senaatti on ratifioinut Lissabonin sopimuksen, joten jäljellä on enää yksi askel siihen, että sopimuksesta tulee totta ja että itse asiassa parhaan EU:n tähän mennessä tuottaman tekstin, Euroopan perustuslakisopimuksen jälkeläinen, tämä sopimus tulee voimaan.

Jos onnistumme tässä, kaikki me täällä – alkaen valmistelukunnan kaikista jäsenistä, jotka ovat paikalla – olemme antaneet valtavan panoksemme Euroopan parlamentin jäseninä olemisen hyödyllisyydelle.

 
  
MPphoto
 

  Maria da Assunção Esteves, PPE-DE-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, tämä on viimeinen puheenvuoroni täysistunnossa, joten se on hieman erilainen.

Koittaa vielä aika, jolloin liittovaltioiden parlamentit ja kansainväliset parlamentit yhdistyvät hallitsemaan maailmaa. Unelma jaetusta humaanisuudesta ilman rajoja syntyy juuri täällä edustuspaikassa, jossa vapaus kasvaa vahvemmaksi ja demokratia laajemmaksi. Valistuksen visionäärinen ajatus kansojen unionista ottaa ensi askeleita työhuoneidemme ja keskustelujemme taikapiirissä. Tässä unionissa Machiavelli joutuu perääntymään, sillä onnistuimme korvaamaan vallan suvereeniuden ihmisten suvereeniudella. Kosmopoliittinen kaava asettuu toimielimiimme ja päätöksiimme ja vaatii nyt osansa toiminnasta.

Nousee uusi ihmiskeskeinen näkemys lainsäädännöstä ja politiikasta ja jälkinationalistinen identiteetti muodostuu Euroopan kaduilla. Ihmisarvon ylevyys on nyt periaate, joka yhdistää kansallista ja kansainvälistä lainsäädäntöä. Se on alkuperäisen yhteistyömme perussääntö. Euroopan unioni ja parlamentti edustavat moraalinäkemystä, jolla ei ole edeltäjää ihmiskunnan historiassa – kollektiivista moraalinäkemystä, joka sisältyi eurooppalaisten valtioiden strategiaan ja oli perustana niiden yhdentymiselle.

Euroopan kansalaisten yhteinen sitoumus on todella yhteisen humaaniuden oletus. Itse asiassa eristyneisyys ja egoismi hävisivät päivänä, jolloin Rooman sopimus tehtiin. Nyt oikeus kasvaa politiikan ansiosta, se on kuin Kantin ja Aristoteleen, vapauden ja onnellisuuden välinen silta. Euroopan kansat tietävät, että ainoa legitimiteetti perustuu ihmisoikeuksiin ja että auktoriteetti voi olla vain niitä kunnioittavilla valloilla. Ne tietävät, että historiasta vapautuminen on mahdollista vain poliittisen jakamisen ja globaalin oikeuden hankkeen kautta.

Koittaa päivä, jolloin Aasian, Amerikan ja Afrikan kansat yhdistyvät. Ihmisarvo ylittää kaikki kulttuurit, aina Goethestä Pessoaan, Bachista Tšaikovskiin, Muhammedista buddhaan. Ihmisoikeudet yleismaailmallisena lainsäädäntönä, kaikki eroavuudet ylittävänä yhteisenä sääntönä, ja Eurooppa toimiakseen esimerkkinä, edellyttävät enemmän perustuslaillisuutta, enemmän hajauttamista, enemmän politiikkaa, enemmän laajentumista.

Tällä hyvästien hetkellä haluan sanoa, että olen ylpeä tällaisen seikkailun jakamisesta kanssanne.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 

  Puhemies. − (ES) Paljon kiitoksia, jäsen Esteves, puheenvuorostanne ja työstänne menneinä vuosina sekä onnea ja menestystä vastaisuudessa.

 
  
MPphoto
 

  Jo Leinen, PSE-ryhmän puolesta. (DE) Arvoisa puhemies, sanoitte ehdottavanne puheenjohtajakokoukselle ja puhemiehistölle, että laatisimme yhteenvedon viidestä mietinnöstä ja keskeisistä perusteluista kirjaseksi. Se on erinomainen ajatus, jota voin vain kannattaa. Suosittelen, että sisällytämme siihen myös Corbettin ja Méndez de Vigon mietinnön, joka oli Lissabonin sopimusta koskevan työmme perusta. Tuolloin saimme 500 puoltoääntä, mikä oli ennätystulos. Se on osa prosessia. Se oli lähtökohta tälle pyrkimykselle saada aikaan uudistussopimus perustuslakisopimuksen jälkeen. Minusta ajatus on erinomainen. Saatte täyden tukemme.

Olette jo esittänyt kiitoksia muutamille, jotka eivät valitettavasti enää ole joukossamme. Voin turvallisin mielin sanoa, että kaikki perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan jäsenet ovat tehneet hyvää yhteistyötä. Olemme aina olleet vahvasti osallistuva valiokunta. Tässä vaiheessa haluan jälleen kiittää täällä tällä hetkellä paikalla olevia. Ensinnäkin haluan kiittää Johannes Voggenhuberia, demokratiaa ja kansalaisoikeuksia koskevan työmme varsinaista peruskiveä. Sylvia Kaufmann, joka on jo mainittu monta kertaa, on ollut erityisen tehokas ilmaistessaan mielipiteensä poliittisen ympäristönsä voimakkaan vastustuksen edessä. Carlos Carnero González oli aina rinnallamme. Hän taisteli perustuslakisopimuksen sekä Espanjan kansanäänestyksen puolesta. Assunção Esteves on aina ollut hyvin aktiivinen. Alain Lamassoure on saanut aikaan valtavan paljon, myös perustuslakisopimuksen osalta. Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä – vaikkei hän olekaan valiokuntamme jäsen – on Catherine Guy-Quint. Hän on tehnyt merkittävää työtä budjettivaliokunnassa ja tukenut aina ajatusta lisävastuun ja lisäoikeuksien antamisesta parlamentille. Kiitän teitä kaikkia. Mainitsin henkilöt, jotka ovat nyt täällä kansamme, mutta eivät seuraavalla kerralla. Lupaamme jatkaa heidän työtään.

Euroopan parlamentin sosialistiryhmän puheenjohtajana haluan esittää kaksi lisähuomautusta mietinnöistä. Mitä tulee Kaufmannin mietintöön, olemme aina katsoneet, ettei kansalaisaloite ole plasebo eikä alibi vaan vakavasti otettava perustuslaillinen väline, jonka avulla kansalaiset voivat esittää asioita Brysselin esityslistalle. Uskon, että kansalaisaloitteen täytäntöönpanossa varmistamme, että asia on näin jatkossakin. Komission on käytettävä aloiteoikeuttaan ja laadittava lakialoite pian uudelleenjärjestäytymisen jälkeen.

Dehaenen mietinnöstä halua vielä kerran mainita siirtymäajanjakson. Haluamme uutta komission puheenjohtajaa koskevan neuvoston ehdotuksen kuulemisten tapahtuvan Lissabonin hengessä. Koko komission jäsenten kollegiota puheenjohtajineen ei kuitenkaan vahvisteta ennen kuin sopimus tulee voimaan. Itse asiassa me äänestämme kahdesti komission puheenjohtajasta. On tärkeää muistaa se. Juuri tämä seuraa siirtymäajanjaksosta. Minusta jäsen Dehaenen vaalikaudelle laatima ohjelma on oikein hyvä. Aluksi kansalaiset äänestävät Euroopan parlamentin vaaleissa, sitten tehdään henkilöstöpäätökset, päätökset poliittisista ohjelmista ja Euroopan unionin rahoituksesta. Lähtökohta on suvereenien valtioiden, Euroopan unionin kansalaisten äänestys. Minusta se on todella hyvä asia. Paljon kiitoksia, jäsen Dehaene.

 
  
MPphoto
 

  Andrew Duff, ALDE-ryhmän puolesta.(EN) Arvoisa puhemies, Winston Churchill sanoi: "älä hukkaa hyvää kriisiä".

No, meillä on nyt talouskriisi, ilmastokriisi, kansainvälisen epävakauden kriisi, ja ainakin meidän ryhmässämme kaikille on selvää, että nämä kriisit tukevat vahvasti perusteluja entistä vahvemman kapasiteetin tarjoamiseksi EU:lle maailmanlaajuista toimintaa varten.

Tämä sopimus on looginen vastaus näihin haasteisiin. Se on paras sopimus, joka tällä hetkellä voidaan tehdä. Se on hyvä sopimus; historiallisesti varmasti Maastrichtin sopimuksen vertainen. Sillä vahvistetaan demokratiaa ja tehdään EU:n hallinnosta entistä edustavampaa ja tehokkaampaa.

Se on myös uudistussopimus. Sillä korjataan suurin osa ongelmista, joista nykyinen Nizzan sopimus kärsii. Ei tarvitse olla militantti federalisti – kuten minä olen – tämän ymmärtämiseksi, mutta on oltava kunnon demokraatti asian ytimen ymmärtämiseksi: että ensinnäkin me tarvitsemme yhdentynyttä Eurooppaa muovataksemme vastaustamme globalisaatioon ja toiseksi, ettei jälkinationalistinen demokratia korvaa historiallisia kansallisia demokratioita vaan täydentää niitä.

Tämän sopimuksen konservatiivisten ja nationalististen vastustajien on kerrottava meille, miksi he mieluummin pysyttäytyisivät nykyisessä tehottomassa ja kömpelössä unionissa ja miksi he pyrkivät säilyttämään kansallisvaltioilla järjettömän kansallisen suvereniteetin, kun tärkeintä on saada valtioiden ja kansalaisten väliset riippuvuussuhteet toimimaan. Tämä riippuvuussuhde selvitetään ja juurrutetaan sopimuksessa.

Tämä sopimus on Euroopan kannalta merkittävä perustuslaillinen harppaus, ja olen ylpeä siitä, että olen osallistunut sen laatimiseen. Taistelen loppuun saakka, jotta se tulee voimaan ja pannaan täytäntöön menestyksekkäästi ja nopeasti.

 
  
MPphoto
 

  Johannes Voggenhuber, Verts/ALE-ryhmän puolesta. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, kun katselen ympärilleni täällä parlamentissa, minulle tulee sellainen vaikutelma, että perutuslaillisen norsunluutornin valloittajat on kutsuttu jatkamaan keskustelujaan parlamentin täysistunnossa. Ei tästä ole sovittu. Me olimme sopineet Euroopan parlamentin suuresta Lissabonin sopimuksen seurauksia koskevasta keskustelusta.

Eikä olisi ollut hienoa, että parlamentti olisi keskustellut sopimuksesta tänä aamuna samaan aikaan kuin Tšekin senaatti ja tehnyt selväksi Euroopan unionin kansalaisille, että sopimus on Euroopan parlamentin työn tulosta, työn joka alkoi valmistelukunnassa ja jatkui tähän päivään saakka, ettei tämä uudistus ole EU:n eliitin sanelema, vaan yhteisistä pyrkimyksistä seurannut valtavan työn tulos?

Kun jokin epäonnistuu, viidentoista vuoden kokemukseni perusteella tiedän, että epäonnistumiseen syyllisiä ovat tavallisesti hallitukset, eivät parlamentit. Nyt olemme kaikki arpien peitossa ja koristeltuja. Tämä on viimeinen puheenvuoroni 15 vuoden jälkeen. Olemme päässeet pitkälle. Se on ollut suuri kunnia. Minutkin, kuten jäsen Duff, pyydettiin parlamentin esittelijäksi sekä perusoikeuskirjan että perustuslakisopimuksen yhteydessä.

Minun on todettava – ja uskon puhuvani myös muiden valmistelukunnan jäsenten puolesta – että koimme aina Euroopan parlamentin hyväksynnän tukevan toimiamme. Työnsimme päämme ulos, uskalsimme esittää näkemyksiä, jotka aiheuttivat paljon pään pudistuksia, hallitusten vastustusta, veto-oikeuksien käyttöä, melkein valmistelukunnan romahduksen. Itse asiassa ei kuitenkaan voida kiistää sitä, että koko prosessin kantava voima, visionäärinen voima olivat parlamentit. Tämän vuoksi kyse on myös Euroopan unionin kansalaisten ensimmäisestä voitosta.

Sallinette minun hieman vilkaista tulevaisuuteen. Me tiedämme, kuinka ajattelemme tällä sopimuksella saavutetusta edistyksestä. Kun hallitusten välinen konferenssi hyökkäsi valmistelukunnan työn tulosten kimppuun, lakkautti lainsäädäntöneuvoston, esitti uudelleen neuvoston esittämää lainsäädäntöä ja lisäsi osuutensa kolmanteen osaan – kaikki nämä seikat todella suututtavat meitä tänään – minä sain ajatuksen perustuslakisopimuksen ensimmäisestä tarkistuksesta joskus kaukaisessa tulevaisuudessa.

Yksi merkittävistä ja ratkaisevista tekijöistä tässä sopimuksessa on Euroopan parlamentin aloiteoikeus, sen oikeus esittää ehdotuksia perustuslakisopimuksen tarkistamiseksi muodostettavalle valmistelukunnalle. Emmekä me ole vielä päässeet perille. Taistellessamme näkemystemme puolesta meille usein sanottiin valmistelukunnassa: "Te ja teidän vertauksenne Philadelphian julistukseen, Eurooppa tarvitsee kunnon kriisin. Ilman suurta kriisiä ette koskaan onnistu luomaan todellista eurooppalaista demokratiaa, todellista poliittista yhteisöä. Kyllä nyt todella tarvitaan suuri kriisi." He varmasti ajattelivat seuraavaa sataa vuotta. Mutta me saimme sen. Saimme kriisimme. Ja nyt yhtäkkiä kansalaiset kysyvät meiltä, miksei meillä ole taloudellista hallintoa. He kysyvät miksei meillä ole yhteistä eurooppalaista vähimmäistason talouslainsäädäntöä, ainakin veropolitiikan, yritysverotuksen ja pääoman siirtoja koskevan veron keskeisistä näkökohdista. Kansalaiset vaativat myös sosiaalista Eurooppaa. Kyllä, me emme laskeutuneet barrikadeiltamme, hallitukset vain yksinkertaisesti sanoivat Njet. Nyt koko Euroopassa kysytään, missä on Euroopan unionin toimivalta puolustaa sosiaalista markkinataloutta, tasapuolista jakautumista. Samaan aikaan seuraavaan sukupolveen kulutetaan miljardeja euroja. Meillä ei ole demokraattista valtaa, ei oikeusperustaa sosiaalisen Euroopan kehittämiselle.

Minulta kysytään päivittäin, mikä on tilanne Euroopan nimissä toteutettavissa sotilastoimissa. Muutama kansallisvaltio toteuttaa sotilastoimia hallituksen politiikan puitteissa aivan kuten 1800-luvulla. Eikö meidän pitäisi tarkastella sitä, että tarvitaan parlamentin hyväksyntä, ennen kuin voidaan toteuttaa sotilastoimia Euroopan nimissä? Entäpä kansalaisaloitteet? Perustuslailliset muutokset jätettiin niidenkin ulkopuolelle. Miksi? Miksi kansalaiset eivät voi tehdä aloitetta perussopimuksen tarkistamisesta ja Euroopan perustuslakisopimuksen kehittämisestä edelleen?

Uskon, että meillä on vielä pitkä matka kuljettavana. Parlamentin ujous ja pelokkuus neuvoston edessä on valtava este.

(Välihuutoja)

Minusta meidän olisi oltava taistelunhaluisempia. Toivon parlamentin todella vaativan sille Lissabonin sopimuksen nojalla kuuluvia oikeuksia valtavalla itseluottamuksella ja suurella lojaadiulle Euroopan unionin kansalaisia kohtaan, puolustavan oikeuksiaan ja sitten tarkastelevan, kuinka koko asiaa voidaan parantaa eurooppalaisen demokratian ja yhteiskuntajärjestyksen kehittämiseksi. Arvoisa puhemies, minä en luovu unelmastani.

(Välihuutoja)

En luovu unelmastani, että lapseni ja heidän lapsensa voivat ainakin sanoa: "Eläköön Euroopan tasavalta!"

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 

  Tobias Pflüger, GUE/NGL-ryhmän puolesta. (DE) Arvoisa puhemies, puheenvuorot osoittavat, että Lissabonin sopimusta tarkastellaan selvästi tunteella eikä järjellä. Miksi emme odota seuraavaa parlamenttia ja anna uuden parlamentin keskustella asiasta ja vain odottele, toteutuuko Lissabonin sopimus todella? Ei, jotkut täällä ovat täysin takertuneita tähän sopimukseen ja haluavat selvittää sen oletettuja etuja yhä uudelleen.

Burkhard Hirsch, äärimoralisti, esitti asian niin kauniisti todetessaan, ettei irlantilaisia tulisi pitää sateen kastelemina lammaspaimenina ja ainoina eurooppalaisina, jotka eivät kykene ymmärtämään Lissabonin sopimuksen siunauksia. Kansanäänestysten tulos olisi ollut kielteinen myös muualla, koska emme voi, eikä meidän tulekaan olettaa, että äänestäjät kannattavat sopimusta, jota edes hyvätahtoinen lukija ei pysty koskaan ymmärtämään.

Lissabonin sopimus ei ainoastaan säätele EU:n toimielinten välisiä suhteita; ei, Lissabonin sopimus määrittelee politiikkoja. Tämä on tärkeää. Esimerkiksi Lissabonin sopimuksen 43 artiklan 1 kohdassa määritellään Euroopan unionin taistelujoukkojen tehtävät. Sopimuksen 222 artiklan 1 a kohdan solidaarisuuslausekkeessa todetaan, että kaikki käytettävissä olevat resurssit on otettava käyttöön terrorismin uhan torjumiseksi jäsenvaltioiden alueella. Euroopan unionista tulee siten sotilasliittouma ja on jopa mahdollista, että Euroopan unionin alueella johdetaan sotilasoperaatioita. Sopimuksen 43 artiklan 1 kohdassa puhutaan avun antamisesta kolmansille maille terrorismin torjumiseksi niiden alueella.

Tätä alaa koskevia säännöksiä on muutamia. "Pysyvällä rakenteellisella yhteistyöllä" mahdollistetaan sotilaallinen ydin-Eurooppa. Sopimuksessa määritellään Naton asema, ja "jäsenvaltiot sitoutuvat asteittain parantamaan sotilaallisia voimavarojaan". Tulevaisuudessa, jos tämä sopimus ratifioidaan – minkä en toivo tapahtuvan – muodostetaan käynnistysrahasto (41 artikla): EU:n talousarviota voitaisiin käyttää myös sotilaallisiin tarkoituksiin ulko- ja sotilaspolitiikan alalla.

Talouspolitiikan osalta Lissabonin sopimuksen taloudellinen logiikka on täsmälleen sama kuin talouskriisiin johtanut: "vapaaseen kilpailuun perustuva avoin markkinatalous". Kukaan ei vain kutsu sitä sillä nimellä tänään.

Minusta tuntuu, että ne, jotka haluavat tämän sopimuksen, erityisesti EU:n eliittiin kuuluvat henkilöt, elävät itse asiassa menneisyydessä. Olosuhteet ovat muuttuneet perusteellisesti. Tarvitsemme uuden sopimuksen uudelle aikakaudelle. Irlanti on tehnyt päätöksen. Kansanäänestyksen päätös oli selvä. Sopimus hylättiin ja siksi se on kuollut. Yhtäkkiä järjestetäänkin toinen äänestys. Kuka Ranskassa sanoisi presidentti Sarkozyn valinnan jälkeen, että heidän pitäisi vain äänestää uudelleen, koska joku ei pidä hänestä. Haluan, että asia on selvä: on olemassa hyviä, puhtaasti järkeen perustuvia syitä siihen, miksi meidän ei pitäisi ratifioida tätä sopimusta. Irlannin mielipiteen pitäisi päteä, toisin sanoen ei tarkoittaa ei. Tämä tarkoittaa sitä, että Lissabonin sopimus on kuollut, enkä ymmärrä, miksi keskustelemme siitä tänään tässä yhteydessä.

Sopimuksessa valtaa siirretään suurille jäsenvaltioille. Sanon suoraan: internationalisteina puolustamme Eurooppa-aatetta niitä vastaan, jotka haluavat tehdä EU:sta sotilasmahdin ja puhtaasti taloudellisen liittouman. Tarvitsemme vaihtoehtoisen sopimuksen Lissabonin sopimukselle, ja se tarkoittaa sopimusta, joka suuntautuu rauhaan eikä ole sisällöltään sotilaallinen. Kiitos.

 
  
MPphoto
 

  Nils Lundgren, IND/DEM-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, pidän itsestään selvänä, että meillä kaikilla on oikeus puhua niin pitkään kuin haluamme. Saatan tarvita minuutin tai pari lisää, ja käytän ne mielelläni.

(SV) Vaihdan nyt omaan kieleeni. Jälkipolvet muistavat tavan, jolla Euroopan poliittinen järjestelmä käsitteli Lissabonin sopimusta, häpeällisenä kahdelta osin: ensinnäkin sen läpiviemiseksi käydyn poliittisen prosessin suhteen ja toiseksi sopimuksen todellisen tarkoituksen ja sen sisällön osalta. Jos palataan Laekenin kokoukseen vuonna 2000, siellä todettiin, että meidän tulisi laatia ehdotus perustuslailliseksi ratkaisuksi. Sillä pyrittiin saavuttamaan tiiviimpi Eurooppa ja sitoutuneet kansalaiset, koska olimme huolissamme siitä, että käytännössä kansalaisten käsitys EU:sta oli huono. Valéry Giscard d’Estaingin johdolla tehty yleissopimus sai aikaan jotain aivan muuta. Eurooppalaiset eivät halunneet sitä, ja Ranskan ja Alankomaiden kansalaiset sanoivat "ei". Kaikki tietävät, että Yhdistyneen kuningaskunnan, Tanskan ja monen muun maan kansalaiset olisivat äänestäneet sopimusta vastaan, jos heille olisi annettu mahdollisuus. Ongelman ratkaisemiseksi yritettiin löytää keino – esitettiin uusi sopimus, joka on sama, mutta asia kiistetään, silloin kun se sopii, ja tästä väitteestä ei luovuta. Nyt kyse on siitä, että kun Irlannin kansalaiset sanoivat "ei" sille, mitä kutsumme nyt Lissabonin sopimukseksi, meillä on otsaa ryhtyä selvittämään syytä siihen, miksi Irlannin kansalaiset äänestivät väärin. Se on aika uskomatonta, eikä asiasta ole käyty minkäänlaista keskustelua. Te kaikki taputatte toisianne selkään ja sanotte, kuinka hyvä asia tämä on siitä huolimatta, että tiedätte sen olevan häpeä.

Toinen vastalauseeni on seuraava: perustuslakisopimuksen, perustuslain, tarkoitus ei ole nopeuttaa poliittisten päätösten tekemistä. Itse asiassa päinvastoin: sen tarkoitus on vaikeuttaa poliittisten päätösten tekemistä. Perustuslaeilla varmistetaan, että ne, jotka on satuttu valitsemaan nyt, eivät voi tehdä mitä tahansa haluamiaan päätöksiä. Sen pitäisi olla monimutkaista. Yhdysvaltojen perustuslaki on juuri sellainen. Tässä on kyse Ranskan byrokraattisesta perinteestä, joka varmistaa, että viranomainen voi tehdä päätöksiä nopeasti mistä tahansa ilman, että kansalaisten vaikutusmahdollisuuksista tarvitsee huolehtia. Tämä on tyrmistyttävää ja häpeällistä EU:lle.

 
  
MPphoto
 

  Puhemies. − (ES) Jäsen Lundgren, huomasitte varmasti, että kolleganne kuuntelivat teitä kunnioittavasti, hiljaa ja puhumatta, toisin kuin te puhuessanne toisten jäsenten puheenvuorojen aikana, mutta siten eri ihmiset ymmärtävät demokratian.

 
  
MPphoto
 

  Roger Helmer (NI). - (EN) Arvoisa puhemies, olisin toivonut, että Hans-Gert Pöttering olisi johtanut puhetta tänä iltana, koska halusin kiittää häntä julkisesti siitä, että hän antoi minulle mahdollisuuden lähteä PPE-ryhmästä muutama vuosi sitten. Olen iloinen siitä, että kaikki konservatiivikollegani jättävät PPE-ryhmän pian. Olen pyrkinyt tähän tavoitteeseen 10 vuotta.

Meidän on määrä keskustella Lissabonin sopimuksesta, joten olisin muistuttanut puhemies Pötteringiä siitä, ettei hänen oma maansa, Saksa, ole vielä ratifioinut sitä. Väitämme EU:n olevan arvojen unioni, joka perustuu demokratiaan ja oikeusvaltion periaatteeseen, ja silti laiminlyömme demokratiaa. Jyräämme äänestäjien toiveet. Hylkäsimme kansanäänestysten tulokset Tanskassa Maastrichtin sopimuksesta, Irlannissa Nizzan sopimuksesta, Ranskassa ja Alankomaissa perustuslaista ja nyt jälleen Irlannissa Lissabonin sopimuksesta. Vastaamme äänestäjiemme toiveisiin avoimen väheksyvästi. Se demokratiasta!

Emme ole yhtään parempia oikeusvaltion periaatteen suhteen. Toteutamme suunnitelmia ja käytämme varoja Lissabonin sopimuksen perusteella ennen sen ratifiointia. Tämä ei ole kaukana verettömästä vallankaappauksesta. Puhemies Pöttering toteaa, ettei miljoona irlantilaista äänestäjää voi olla 450 miljoonan eurooppalaisen esteenä. Hän on oikeassa. Annetaan siis 450 miljoonan äänestää sopimuksesta. Yhdistynyt kuningaskunta äänestää "ei". Hyvin todennäköisesti Ranska ja Saksa äänestävät "ei", mutta te ette uskalla antaa kansalaisten äänestää sopimuksesta, koska tiedätte heidän vastauksensa jo. Yhdistyneessä kuningaskunnassa kahdeksaa lukuun ottamatta kaikki 646 parlamentin jäsentä valittiin kansanäänestykseen sitoutumisen perusteella, mutta uskottavuutensa menettänyt Labour-hallituksemme on silti häpeällisesti rikkonut lupauksensa.

Annan kollegoille aiheellisen ilmoituksen. Me Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivipuolueessa otamme Lissabonin sopimuksen Euroopan parlamentin vaalien ohjelmamme perustaksi. Toimitamme kansanäänestyksen ja tuhoamme tämän ala-arvoisen ja hävyttömän sopimuksen.

 
  
MPphoto
 

  Alain Lamassoure (PPE-DE).(FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan yhdentyminen tarjoaa meille toisinaan symboleita, jotka liikuttavat kaltaisiamme nimettömiä toimijoita. Parlamentin istuntokauden viimeinen äänestys koskee siksi viimeistä tarkistusta, jota Euroopan parlamentin jäsenet ehdottivat yhdessä kansallisten parlamenttien jäsenten kanssa ennen eurooppalaista yleissopimusta: kyseessä on kansalaisaloiteoikeuden luominen Euroopan unionin tasolla.

Emme saa aliarvioida sen merkitystä. Lissabonin sopimus antaa kansalaisille, tavallisille kansalaisille, saman poliittisen aloiteoikeuden Euroopan unionissa kuin parlamentillamme on. Omilla valiokunta-aloitteisilla mietinnöillämme voimme kehottaa komissiota toimimaan ja ehdottaa oikeusperustaa uuden politiikan aloittamiseksi tai olemassa olevan mukauttamiseksi. No, nyt kansalaiset voivat tehdä samoin, jos heitä on riittävästi ja jos he ovat kotoisin useasta jäsenvaltiosta.

Onnittelen jäsen Kaufmannia siitä, miten hän on pyrkinyt löytämään yksimielisyyden, jota tällaisessa asiassa selvästi tarvittiin. Hänen sopimukseen tekemänsä selvennykset ja menettelylliset takeet ovat järkeviä. Se että huomattavaksi määräksi vahvistetaan neljännes jäsenvaltioista, on yhdenmukainen hallitusten itsensä hyväksymän ratkaisun kanssa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen puitteissa.

Tätä Euroopan kansalaisille näin annettua uutta oikeutta ei ole yhdessäkään maassamme tässä muodossa. Unioni varmistaa siis, että suoraan demokratiaan ollaan etenemässä. Emme esimerkiksi edes Ranskassa uskalla mennä niin pitkälle. Uudistimme kansallisen perustuslakimme viime vuonna, mutta rajoitimme tämän saman vetoomusoikeuden koskemaan vain paikallista tasoa.

Toivottavasti poliittiset puolueemme suorastaan kilpailevat, jotta tätä uutta oikeutta käytetään mahdollisimman hyvin, ja toivotaan puolueiden lisäksi ennen kaikkea, että kansalaisyhteiskunta tarttuu siihen: ammattiyhdistykset, kansalaisjärjestöt, opiskelijat – erityisesti Erasmus-apurahoja saavat – siirtotyöläiset, kaikki Euroopan kansalaiset, jotka asuvat oman maansa ulkopuolella ja joiden mielestä täällä hyväksymiämme lakeja tulkitaan valitettavasti väärin.

Tässä unionissa, jossa vallitsee vapaa liikkuvuus, poliittiset keskustelumme muodostavat ainoat jäljellä olevat esteet. Valitettavasti jälleen kerran alkamassa ei ole Euroopan parlamentin vaalikampanja, vaan 27 kansallista kampanjaa Euroopan varjolla.

Talousalue on olemassa, yhteisvaluutta on olemassa, yhtenäinen eurooppalainen ilmatila on olemassa, mutta yhteinen poliittinen alue on vielä luotava. Se on Lissabonin sopimuksen todellinen haaste ja tämä säännös on varmasti yksi tärkeimmistä, jolla haasteeseen pyritään vastaamaan.

 
  
MPphoto
 

  Adrian Severin (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, tänä iltana toivo, jonka Tšekin tekemä Lissabonin sopimuksen ratifiointi herätti, on jäänyt tämän kokouksen lähes salaliittomaisen ilmapiirin varjoon.

Jotkut pelkäsivät, että valmistelemalla kiireellisesti tarvittavan sopimuksen asianmukaista täytäntöönpanoa saattaisimme loukata joitakin unionin kansalaisia. Uskon päinvastoin, että loukkaamme kansalaisia salaamalla totuuden siitä, mikä Eurooppa todella on ja voisi olla, ja kieltäytymällä avoimesta ja järkevästä vuoropuhelusta heidän kanssaan.

Samoin vähemmistön mielipiteen kunnioittaminen ja enemmistön päätöksen sivuuttaminen loukkaa sekä kyseistä enemmistöä että demokratian yleisiä periaatteita, joita me kaikki väitämme vaalivamme.

Sopimuksen kirjallinen teksti ei riitä. Tekstille on annettava selventävä tulkinta, joka valaisee sen henkeä ja mahdollistaa näin parhaan täytäntöönpanon. Tämänpäiväiset mietinnöt tähtäävät juuri tähän. Niissä käsitellään ensinnäkin unionin parlamentaaristumista, toiseksi EU:n toimielinten yhteisöllistämistä, kolmanneksi toimielinten välisen tasapainon muodostamista valtioiden välisen valvontajärjestelmän takeeksi, neljänneksi lainsäädännöllisen johdonmukaisuuden ja yhdenmukaisuuden varmistamista Euroopan unionin tasolla kansallisten parlamenttien eurooppalaistamisen eikä Euroopan parlamentin kansallistamisen myötä, viidenneksi välineiden ja politiikkojen keskittämistä institutionaalisen tehokkuuden hyväksi ja kuudenneksi edustavuuden, avoimuuden ja osallistumisen parantamista Euroopan unionissa.

Tämänsuuntaisesti voimme havaita kehittyvän demoksen, joka tuo eurooppalaisiin menettelyihin sisältöä ja tekee niistä merkityksellisiä kansalaisille.

Ainoaksi tehtäväksi jää ratkaisun löytäminen vaaleista uuteen parlamenttiin ja Lissabonin sopimuksen voimaantuloon siirtymiseksi. Toivon, että irlantilaisten vastuuntunto ja solidaarisuus auttavat meitä sen saavuttamisessa ja historiallisessa aikataulussamme pysymisessä.

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies Gérard ONESTA

 
  
MPphoto
 

  Andrzej Wielowieyski (ALDE).(FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, uskon että jäsen Dehaenen mietintöä, joka on erittäin tärkeä ja arvokas, pitäisi täydentää toiminnan ja ennen kaikkea Eurooppa-neuvoston vastuualueiden osalta. Tämä tärkeä elin nostetaan toimielimen asemaan, ja poliittisessa järjestelmässä se on johtaja.

Siksi siihen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota. Sen toimet kuuluvat Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiovaltaan samalla tavoin kuin Euroopan keskuspankin. Ehdotan ryhmäni puolesta myös tarkistusta, joka ilmentää tätä lisävastuuta. Koska sen lainsäädäntötehtävät ovat rajalliset, vastuualue kuuluu pääosin laiminlyöntiä koskevan 265 artiklan alaan. Koska sopimuksesta puuttuvat yksityiskohtaiset tiedot, uskon, että Eurooppa-neuvoston velvollisuudet on todennäköisesti määriteltävä toimielinten välisessä sopimuksessa.

Kaufmannin mietintö on siis hyvin tärkeä, koska siinä on kyse todellisesta avauksesta kansalaisten suuntaan. Suurin heikkous, jonka voisimme osoittaa vastatessamme unionin tulevaisuutta koskevaan haasteeseen, olisi tyhjiön, etäisyyden luominen unionin ja kansalaisten välille. Heille unioni on etäinen ja tuntematon, vaikka he tuntevat tarvitsevansa sitä. Oma ryhmäni, Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä, uskoo, että tämä tyhjiö voidaan täyttää tehokkaasti vain kansalaisten säännöllisellä ja laajapohjaisella kuulemisella.

Meillä ei ole ollut aikaa saattaa työtämme loppuun, eikä lopettaa keskustelua tästä aiheesta. Kuitenkin kuten jäsen Lamassoure on jo todennut, kansalaisaloite voi sopimuksen mukaisesti olla tärkeä väline luotaessa eurooppalaista julkista tilaa, jota todella tarvitsemme. Se rohkaisee kansalaisten ja unionin väliseen julkiseen keskusteluun, mikä puolestaan lisää meille hyvin tärkeää julkista tietoisuutta.

Sen hallinnointi on silti suuri haaste EU:n toimielimille, erityisesti komissiolle, koska panoksena on tämän uuden välineen uskottavuus, jäsenvaltioille, joiden on hyväksyttävä uusi käytäntö ja tarjottava infrastruktuurit, sekä tietysti kansalaisille, joiden on tartuttava tähän uuteen välineeseen suoran demokratian hyväksi.

 
  
MPphoto
 

  Milan Horáček (Verts/ALE). - (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa varapuhemies, presidentti Klaus reagoi Tšekin senaatin tänään tekemään päätökseen, johon olemme erittäin tyytyväisiä ja josta haluan esittää sydämelliset onnentoivotukset, väittämällä muun muassa, että Lissabonin sopimus on kuollut, koska se hylättiin Irlannin kansanäänestyksessä.

Hän on poliittinen zombie, joka hyökkää oman parlamenttinsa ja senaatin enemmistöpäätöksiä vastaan ja vahvistaa onnettoman ja nurkkakuntaisen asenteensa myös muilla politiikan aloilla. Onneksi hän saa vain itsensä näyttämään typerältä myönteisen äänestystuloksen jälkeen. Meillä vihreillä on myönteinen ja rakentava asenne Euroopan yhdentymiskehitykseen, tarvittaessa tietysti kriittisin huomioin.

Vielä kerran lämpimät kiitokset Tšekin senaatille, Tšekin parlamentille ja Tšekin hallitukselle.

 
  
MPphoto
 

  Bastiaan Belder (IND/DEM).(NL) Arvoisa puhemies, Dehaenen mietintö herättää minussa sekavia tunteita. Toisaalta suhtaudun myönteisesti siihen, että hän toisinaan tuntee tarvetta analysoida asioita tosissaan, ja viittaan tässä 14 ja 26 kohtaan, joissa hän käsittelee Eurooppa-neuvoston valta-asemaa ja neuvoston uuteen puheenjohtajuusjärjestelmään liittyviä ongelmia.

Toisaalta olen pettynyt tähän mietintöön, koska esittelijän analyysi ei ole kauttaaltaan terävää. Erityisesti viimeisissä kahdessatoista kohdassa, joissa hän käsittelee ulkopolitiikkaa, kaikki institutionaaliset epävarmuustekijät on pyyhitty pois, vaikka kaksitahoisen toimenkuvan institutionaalisia seurauksia ei tunneta kokonaan. Siksi en ymmärrä, miten esittelijä on päätynyt yleisarvioon, jonka mukaan järjestelmä johtaa vahvempaan institutionaaliseen tasapainoon unionissa.

Tunnustan, että Lissabonin sopimus on parannus eräillä aloilla. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että juuri sopimuksen epävarmat seuraukset osoittautuvat Lissabonin Akilleen kantapääksi unionin institutionaalisen tasapainon osalta, mitä esittelijä ei tuo esiin.

 
  
MPphoto
 

  Jana Bobošíková (NI). – (CS) Arvoisat parlamentin jäsenet, teemme tässä istunnossa sitä, mitä kuvataan maassani laskun laatimiseksi majatalonpitäjän poissa ollessa. Äänestämme Euroopan unionin toimielinten, jäsenvaltioiden ja niiden parlamenttien välisistä suhteista ikään kuin Lissabonin sopimus olisi voimassa. Haluaisin toistaa, että Lissabonin sopimus on vielä kaukana ratifioinnista. Tämän parlamentin jäsenten pitäisi olla tietoisia siitä, eivätkä he saisi salata tätä tietoa kansalaisilta. Jokaisen demokratiamielisen henkilön on ymmärrettävä, etteivät edes aggressiivisimmat hyökkäykset niitä poliitikkoja vastaan, jotka eivät ole allekirjoittaneet Lissabonin sopimusta, muuta mitään.

Lopuksi haluaisin sanoa jäsen Cohn-Benditille, että hänen vastenmieliset lausuntonsa siitä, että Tšekin tasavallan presidentti Klaus aikoo lahjoa maani parlamentin senaattoreita, eivät loukkaa ainoastaan presidentti Klausia vaan myös Tšekin tasavallan kansalaisia. Tällaiset syytökset ovat loukkaus ystävällisten kansainvälisten suhteiden periaatteita ja normaalia säädyllisyyttä kohtaan. Pyydän siksi jäsen Cohn-Benditiä joko todistamaan korruptioväitteensä tai pyytämään presidentti Klausilta julkisesti anteeksi.

 
  
MPphoto
 

  Richard Corbett (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, tämä mietintöpaketti osoittaa, että jos Lissabonin sopimus tulee voimaan – kiistämättä tietenkään Irlannin kansan päätöstä – niin meillä on unioni, joka tarjoaa enemmän osallistumismahdollisuuksia sekä laajempaa vastuuvelvollisuutta, demokratiaa ja valvontaa. Se on keskeinen viesti, jonka voimme tänä iltana antaa riippumatta siitä, annetaanko se Leinenin mietinnön kautta, joka osoittaa valitun parlamentin suuremman merkityksen institutionaalisessa järjestelmässä, Brokin mietinnön kautta, joka osoittaa kansallisille parlamenteille uusia osallistumismahdollisuuksia, Dehaenen mietinnön kautta, joka tarkastelee toimielinten toimeenpanevien tahojen lisävastuuvelvollisuutta ja mahdollisen siirtymäkauden toteuttamista, Guy-Quintin mietinnön kautta, joka osoittaa, ettei EU:n talousarviossa ole enää osia, jotka ovat erillään parlamentaarisesta valvonnasta tai tietenkin Kaufmannin kansalaisaloitetta koskevan mietinnön kautta.

Ryhmäni tukee kaikkia näitä päätöslauselmia ja olemme ylpeitä siitä tietyllä varauksella, joka koskee Kaufmannin mietintöä, jonka näemme ensimmäisenä askeleena: mahdollisen tulevan toiminnan pohtiminen. Meidän on kuitenkin oltava varovaisia – ja olen samaa mieltä siitä, mitä komission jäsen totesi aiemmin – ettemme perusta järjestelmää, joka on liian hankala kansalaisille tai jossa on liian monia byrokraattisia esteitä kyseisen oikeuden harjoittamiselle. Meillä on silti runsaasti aikaa palata asiaan, mikäli sopimus todella tulee voimaan.

Keskustelumme käydään päivänä, jona olemme saaneet 26. parlamentaarisen ratifioinnin. Tiedän, että Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivit eivät ole siitä kiinnostuneita. He rupattelevat epäilemättä jostain muusta aiheesta, mutta tämä on tärkeä asia.

Kaksikymmentäkuusi ratifiointia parlamentaarisin menettelyin: 26 "kyllä"-vastausta sopimukselle, yksi "ei". Tilanteessa, jossa "kyllä"-vastauksia on 26 ja "ei"-vastauksia yksi, ei mielestäni ole, toisin kuin jotkut ovat esittäneet, epädemokraattista tarkastella tuota tulosta ja kysyä yhdeltä "ei"-vastauksen antaneelta maalta, olisiko se valmis harkitsemaan asiaa uudelleen, kun otetaan huomioon muut ratifioinnit. He päättävät itse, tekevätkö niin. Mutta mielestäni on varsin järkeenkäypää, että Irlanti itse päätyy siihen tulokseen, että se saattaisi olla valmis tarkastelemaan asiaa uudelleen, mikäli tietyt edellytykset täyttyvät. Meidän velvollisuutemme on tehdä voitavamme niihin huolenaiheisiin vastaamiseksi, jotka kielteisellä äänestystuloksella ilmaistiin. Sen on oltava olennainen osa vastausta, ja unionihan on loppujen lopuksi luvannut tekevänsä niin.

Kaikki muut jäsenvaltiot – koska tämä koskee myös jäsenvaltioita, eikä pelkästään EU:n toimielimiä – ovat sopineet yrittävänsä puuttua huolenaiheisiin, jotta 27. ratifiointi olisi mahdollista saavuttaa.

Tästä voi ottaa enemmänkin opiksi. Perussäännöstöämme Euroopan unionissa, jäsenvaltioiden allekirjoittamia ja ratifioimia sopimuksia, voidaan muuttaa vain joka ainoan jäsenvaltion yksimielisellä suostumuksella. Se on hyvin korkea este ylitettäväksi. Se osoittaa, että ne, jotka väittävät meidän jyräävän demokraattisen vastuuvelvollisuuden ja sivuuttavan kansan näkemykset, ovat täysin väärässä. On hyvin helppoa estää kaikki edistysaskeleet ja EU:n sääntöjen uudistukset. Euroskeptikot tarvitsevat vain yhden voiton 27:stä. Arpa on heidän puolellaan, ei niiden, kuten jäsen Duffin, jotka haluaisivat yhdentymisen tapahtuvan paljon nopeammin. Näin se on.

He myös viittaavat kansanäänestyksiin, joiden tulos on ollut kielteinen. Huomaan, että he viittaavat ainoastaan kansanäänestyksiin, joiden tulos on ollut kielteinen. He eivät milloinkaan onnistu mainitsemaan Espanjan tai Luxemburgin kansanäänestyksiä. Jos tarkastellaan Euroopan yhdentymisen historiaa, luullakseni jäsenvaltioissa on vuosien mittaan ollut 32 kansanäänestystä (jos muistan oikein), joista 26:n tai 27:n tulos on ollut "kyllä" ja vain muutaman "ei". Kuitenkin aina, kun vastaus on ollut kielteinen, sitä on ollut mahdotonta ohittaa ilman että on palattu takaisin ja vastattu ilmaistuihin huolenaiheisiin ja kysytty kyseessä olleelta maalta, haluaako se harkita asiaa uudelleen eli muuttaa mieltään.

Mielestäni asiassa ei ole mitään väärää demokratian kannalta; siinä että vähitellen, askel kerrallaan, hitaasti, kaikkien jäsenvaltioiden yhteisellä hyväksynnällä rakennetaan tätä unionia, jonka parissa olemme työskennelleet yli puoli vuosisataa, unionia, josta meidän tulisi olla ylpeitä, kun otetaan huomioon, että 27 maata toimii yhdessä maanosassa, jota historiamme aikana ovat aivan liian usein repineet rikki kansalliset voimat, jotka jotkut yrittävät herättää henkiin.

 
  
MPphoto
 

  Anne E. Jensen, (ALDE) . (DA) Arvoisa puhemies, tähän keskusteluun osallistuminen tänä iltana on varsin erityinen kokemus. Olen viisi vuotta työskennellyt läheisesti Catherine Guy-Quintin kanssa. Me kaksi olemme olleet omien poliittisten ryhmiemme talousarviokoordinaattoreita. Meillä on ollut kiistamme matkan varrella, mutta enimmäkseen olemme taistelleet yhdessä budjettivaliokunnalle luonteenomaisessa yhteistyön hengessä.

Kun te Catherine olette nyt lopettamassa, haluaisin käyttää tilaisuutta hyväkseni kiittääkseni teitä vähän virallisemmin ajasta, jonka olemme yhdessä viettäneet. Olen oppinut paljon! Ranskan kielen taitoni on kohentunut ja olen myös oppinut paljon tavastanne toimia, jota olen oppinut arvostamaan. Olette vähemmän taipuvainen höpöttämiseen kuin minä, mutta joskus sekin on välttämätöntä!

Tänä iltana Euroopan parlamentti päättää toimikautensa ja luovuttaa toimivaltansa uudelle parlamentille, joka valitaan 4.–7. kesäkuuta. Jos irlantilaiset äänestävät "kyllä" lokakuussa ja Lissabonin sopimus tulee voimaan vuoden lopussa, meidän täytyy toimia nopeasti, koska sopimus vaikuttaa voimakkaasti Euroopan parlamentin työhön, eikä vähiten talousarvioon liittyvään työhön. Tämä on esitetty hyvin ja selkeästi Catherine Guy-Quintin mietinnössä. Olette saanut päätökseen ensiluokkaisen työn annettavaksi eteenpäin Euroopan parlamentin uusille jäsenille.

Euroopan parlamentti on tulevaisuudessa virallisesti mukana laatimassa monivuotisia rahoituskehyksiä, mutta emme vieläkään ole onnistuneet varmistamaan rahoituskehyksen voimassaoloajan muuttamista seitsemästä vuodesta viiteen vuoteen, jolloin se vastaisi komission ja parlamentin toimikautta. Muutos antaisi meille mahdollisuuden aina auttaa näiden kehysten laatimisessa. Parlamentilla olisi täydellinen vaikutusvalta koko talousarvioon, mukaan lukien maatalouden talousarvio. Uskon, että olisi hyväksi maanviljelijöille ja EU:n kansalaisille, jos maatalouspolitiikkaa koskevat keskustelut tulisivat siten läpikotaisin avoimiksi, ja suljettujen ovien takana tehtävät lehmänkaupat korvattaisiin avoimella, demokraattisella keskustelulla. Kukaan ei voi sanoa etukäteen, minkätasoisiksi maatalouden kulut muodostuisivat, mutta epäilemättä järjestelmien ylläpito ja kehittäminen estyy, jos niitä ei pystytä selkeästi ja loogisesti selittämään kansalaisillemme.

Vuotuista talousarviomenettelyä ollaan muuttamassa, ja viime vuonna testasimme parlamentin budjettivaliokunnan työhön kohdistuvia uusia vaatimuksia. Koska meillä tulevaisuudessa on vain yksi käsittely sopimukseen pääsemiseksi käytävien neuvottelujen jälkeen, meidän täytyy valmistautua entistä aikaisemmin ja paljon huolellisemmin. Se ei pohjimmiltaan ole ollenkaan huono ajatus. Mielestäni viime vuonna tehdyn uuden järjestyksen yleisen kokeilun tulokset olivat hyviä.

Lissabonin sopimus antaa parlamentille uusia budjettivaltuuksia ja uusia työtapoja, ja Catherine Guy-Quintin mietintö antaa seuraavalle parlamentille oivallisen perustan tätä työtä varten. Toivon ja uskon, että onnistumme saamaan Lissabonin sopimuksen hyväksyttyä ja siten turvaamaan EU:ssa tehtävän työn kehittymisen avoimemmaksi ja tehokkaammaksi.

 
  
MPphoto
 

  Michael Henry Nattrass (IND/DEM).(EN) Arvoisa puhemies. Yhdistyneen kuningaskunnan poliitikot ovat 1970-luvulta lähtien vannoneet, että EU:ssa ei ole kyse poliittisesta ylivallasta tai itsemääräämisoikeuden menettämisestä, kuitenkin EU:n puheenjohtajat sanovat, että yhdistimme itsemääräämisoikeutemme ja että meillä on eurooppalainen imperiumi, joka säätää 75 prosenttia laeistamme.

Tämä sopimus poistaa itsemääräämismahdollisuutemme, kuitenkin BBC:n teettämän mielipidetutkimuksen mukaan 84 prosenttia Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisista ei halua luovuttaa pois enempää valtaa. Kuin sienet, brititkin on jätetty pimeään ja syötetty lannalla. Konservatiivit, koko PPE-ryhmä, tukivat "kyllä"-kampanjaa Irlannissa, sitten lupasivat ovelasti sallia kansanäänestyksen – mutta vain, jos irlantilaiset äänestävät taas "ei". Brittien selän takana ja ilman valtuuksia, Westminsterin puolueet ovat myyneet maansa samaan aikaan kun mielipidekyselyn mukaan 55 prosenttia kansasta haluaa pois EU:sta. Koskaan ennen ei inhimillisessä politiikassa niin harva ole huijannut niin montaa.

 
  
MPphoto
 

  Roberto Fiore (NI). (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat. Miljoonat eurooppalaiset, britit, italialaiset tai ranskalaiset eivät halua Europpaa, joka perustuu poliittisesti korrekteihin asenteisiin, välinpitämättömyyteen ja epäsosiaaliseen ajattelutapaan, kuten näimme Bolkesteinin esityksessä, tai joka perustuu totalitaariseen ja jakobiinimaiseen keskusjohtoisuuteen tai maallikkojen, vapaamuurareiden ja mukamarxilaisten näkemyksiin.

Uskon, että eurooppalaiset ovat erittäin kiinnostuneita todellisista sosiaalisista vapauksista, sellaisista, jotka tarjoavat perheille, yhteisöille ja yhteiskunnallisille elimille mahdollisuuden saada aikaan todellista edistystä, ja Euroopasta, joka perustuu toissijaisuusperiaatteseen ja nimenomaan yhteiskunnallisiin elimiin ja syvälle juurtuneeseen kristilliseen ja roomalaiseen historianäkemykseen. Tällainen Eurooppa on täydellinen vastakohta Lissabonin sopimuksen mukaiselle Euroopalle, jota sellaiset vahvat voimat ja eturyhmät ovat tavoitelleet, jotka tehokkaasti toivovat tilanteen radikaalia keskittämistä.

Uskomme, että eurooppalaisten täytyy vihdoin äänestää ja heittää Lissabonin sopimus mereen.

 
  
MPphoto
 

  Paul Rübig (PPE-DE). - (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Margot Wallström, hyvät parlamentin jäsenet. Mielestäni tämä keskustelu on erittäin tärkeä, koska olemme kuulleet tämän parlamentin eri tahoilta, että Euroopalle ollaan luovuttamassa toimivaltaa. Kansallisvaltioiden näkökulmasta tämä on totta, mutta tosiasia on, että kansallisvaltioille täytyy myös antaa mahdollisuus varmistaa, että samoja lakeja ja säännöksiä sovelletaan myös muissa 26 jäsenvaltiossa. Tämä Euroopan järkeistämishanke, johon on ryhdytty lainsäädäntötoimien samankaltaisuuden varmistamiseksi 27 jäsenvaltiossamme ja yhtenäisen sääntelykehyksen luomiseksi, on merkittävä askel eteenpäin ja antaa, ei pelkästään ministereille, vaan myös parlamenttimme jäsenille lisää monia oikeuksia ja mahdollisuuksia Euroopan unionin kansalaisten etujen edistämiseen.

Vaikka usein ilmaisenkin tyytymättömyyteni täällä parlamentin riveissä, ja kun nyt katson taaksepäin ja näen, että vastustajien rivit ovat tyhjät, ja että enemmistö heistä ei osallistu tähän keskusteluun, haluan tehdä täysin selväksi, että totta kai mekin olemme kriittisiä toimielimiä kohtaan ja haluamme parannuksia. Juuri nämä paranukset ovat olleet kiihkeän keskustelun kohteena viimeisen kahdeksan vuoden aikana. Me yksinkertaisesti haluamme varmistaa, että toimielinten ja kansalaisten välisiä suhteita parannetaan. Emme voi tänään vain seistä tässä ja sanoa, että kahdeksan vuotta sitten alulle pantu uudistus täytyy pysäyttää, ja olla tarjoamatta minkäänlaisia vaihtoehtoja – tässä on tämän keskustelun todellinen skandaali.

Meidän täytyy kiireellisesti keskittyä siihen, mistä tässä sopimuksessa oikeasti on kysymys. Tämä sopimus antaa meille uusia tavoitteita. Olemme vihdoin saamassa edustuksellisen ja osallistavan demokratian siihen kuuluuvine kansalaisaloitteineen. Saamme ympäristön suojeluun ja ilmastonmuutokseen liittyviä uusia valtuuksia. Turha kuvitella, että yksittäinen kansallisvaltio voisi ratkaista nämä ongelmat yksinään! Se ei vain ole mahdollista etenkään ilman ja veden osalta, kuten ei monen muunkaan alueen. Yhdessä meidän täytyy huolehtia myös vapaudesta, turvallisuudesta ja täystyöllisyydestä. Kriisien vuoksi on erityisen tärkeätä, että Euroopan unionille annetaan nämä valtuudet.

Kuitenkin myös uudet oikeusperustat ovat tärkeitä. Kriittisen energiatilanteen vuoksi tarvitsemme oikeusperustan energiapolitiikalle. Kun ajattelemme kansainvälisen kaupan ongelmia, näemme myös kauppapolitiikassa, kuinka kiireellisesti tarvitsemme hyvän ratkaisun Euroopan kansalaisille. Avaruuslennot ja tekijänoikeudet ovat vielä asia erikseen. Ja vastustajillemme voi eroamislausekekin (exit clause) olla aika tärkeä. Uskon, että uudet valvontavaltuudet ja menettelyt vahvistavat tätä parlamenttia. Mielestäni tätä keskustelua pitäisi käydä vielä paljon kiihkeämmin, koska monet meistä eivät vieläkään ole ymmärtäneet, mitä mahdollisuuksia tämä uusi Eurooppa tarjoaa.

 
  
MPphoto
 

  Libor Rouček (PSE). – (CS) Hyvät kollegat. Parlamentin jäsenenä Tšekin tasavallasta olen nyt, kun keskustelemme Lissabonin sopimuksen vaikutuksista, iloinen, että Tšekin senaatti on hyväksynyt Lissabonin sopimuksen valtaenemmistöllä, 54 puolesta ja 20 vastaan. Siten Tšekin kansa on ilmaissut hyväksyvänsä Lissabonin sopimuksen. Sopimus on jo hyväksytty myös Tšekin tasavallan parlamentin edustajainhuoneessa. Samaan aikaan tasavallan presidentti kuitenkin kyseenalaistaa kansan tahdon, vaikka edustajainhuone ja senaatti ovat selvästi ilmaisseet mielipiteensä.

Václav Klaus, Tšekin tasavallan presidentti, on sanonut: "Olen pettynyt, että jotkut senaattorit ovat taipuneet poliittiseen ja tiedostusvälineiden ennätykselliseen painostukseen sekä kotimaassa että ulkomailla. He ovat hylänneet aikaisemmat, julkisesti esitetyt näkemyksensä ja siten luopuneet poliittisesta ja henkilökohtaisesta rehellisyydestään – ja ovat hyväksyneet Lissabonin sopimuksen. He ovat kääntäneet selkänsä Tšekin tasavallan pitkän aikavälin eduille, jotka ovat toissijaisia verrattuna heidän omiin etuihinsa ja nykyisten poliitikkojen lyhyen aikavälin etuihin. Tämä on jälleen kerran ikävä todiste poliittisen eliittimme enemmistön epäonnistumisesta. Nyt aion odottaa ja katsoa, aikooko joukko senaattoreita – joista jotkut jo ovat ilmoittaneet niin tekevänsä – pyytää perustuslakituomioistuinta tarkastelemaan Lissabonin sopimusta uudelleen suhteessa perustuslakiimme. Jos näin tapahtuu, harkitsen omaa päätöstäni Lissabonin sopimuksen ratifioinnin suhteen vasta sen jälkeen, kun perustuslakituomioistuin on julkistanut kantansa."

Olemme täällä keskustellaksemme Lissabonin sopimuksen vaikutuksista Euroopan unionin institutionaalisen tasapainon kehittymiseen. Ajattelen kuitenkin, että meidän pitäisi täällä keskustella – samoin pitäisi Tšekin edustajainhuoneen jäsenten ja senaattoreiden tehdä – myös institutionaalisesta tasapainosta Tšekin tasavallassa. Tšekin tasavalta on parlamentaarinen demokratia. Tästä huolimatta Tšekin tasavallalla on presidentti, joka ei kunnioita edustajainhuoneen jäsenten tahtoa eikä senaatin tahtoa, ja joka käyttäytyy kuin rajaton monarkki tai sen maan diktaattori, jota hän jatkuvasti arvostelee ja johon hän usein palaa. Kyseessä on entinen Neuvostoliitto. Olisi paljon sanottavaa euroskeptikoillemme demokratian tilasta Euroopassa, demokratian tilasta maassamme ja teidän suuresti ihailemanne presidentin käyttäytymisestä.

 
  
MPphoto
 

  Kyösti Virrankoski, (ALDE). - (FI) Arvoisa puhemies, Lissabonin sopimus uudistaa EU:n talousarviomenettelyn perusteellisesti. Monivuotinen rahoituskehys tulee pakolliseksi, menojen luokitus pakollisiin ja ei-pakollisiin menoihin poistuu ja budjettikäsittely lyhenee.

Kannatan viisivuotista rahoituskehystä, joka sovitetaan Euroopan parlamentin ja komission toimikauteen. Se tuo tehokkuutta työskentelyyn ja antaa toimielimille mahdollisuuden luoda oma toimintastrategiansa.

Budjetin laatimisesta tulee hankalaa. Herää jopa kysymys, kuka on voinut kehittää näin monimutkaisen järjestelmän. Tähän saakka on ollut selvää, mikä toimielin päättää lopulliset luvut talousarvioon. Nyt jokaisesta yksityiskohdasta on päästävä yksimielisyyteen, mikä voi vaatia erittäin intensiivisiä neuvotteluja sovittelukomiteassa.

Parlamentin kannalta uusi menettely vaatii käytettävissä olevien henkilöstövoimavarojen vahvistamista. Muuten se ei pysty täysimääräisesti käyttämään toimivaltuuksiaan budjetin laadinnassa yleensä ja EU:n hallinnossa erityisesti.

Lopuksi haluan kiittää esittelijöitä ja erityisesti Catherine Guy-Quintiä erinomaisista mietinnöistä ja laajemminkin hyvästä yhteistyöstä vuosien varrella.

 
  
MPphoto
 

  Elmar Brok, esittelijä. (DE) Arvoisa puhemies, haluan kiittää mahdollisuudesta muutaman huomautuksen esittämiseen aikaisemmin kuin odotin.

Tässä keskustelussa on tullut ilmi suuri määrä vakaumusta kaikkien poliittisten ryhmien ja kansojen taholta. Keskustelu on myös osoittanut vahvan sitoutumisemme Euroopan viemiseksi eteenpäin. Kun kuuntelen joitakin anglosaksisten maiden erittäin kriittisiä puhujia, muistuu mieleeni, että juuri näistä maista tuli viime kuukausien aikana useita avunhuutoja rahoituskriisin voittamiseksi yhdessä. Olen varma, että nämä herrat myös vielä joskus ymmärtävät edustavansa Winston Churchillin 60-vuotiseen perintöön perustuvia mielipiteitä.

Olemme nyt siirtymässä varsin ratkaisevaan vaiheeseen. Meidän ei pitäisi sortua voitonriemuun niiden päätösten jälkeen, joissa saavutimme laajan yksimielisyyden Euroopan parlamentissa ja joita pidimme Prahassa niin vakuuttavina. Sillä meillä on tärkeänä tehtävänä antaa Irlannin kansalle – kaikella vaatimattomuudella – mahdollisuus tehdä päätöksensä riippumattomina ja vapaina – päätös, joka Irlannin täytyy tehdä täysin vapaana ja riippumattomana ja kantamatta vastuuta koko maanosasta. Uskon, että meidän täytyy myös olla vaikuttamassa siihen, että se on mahdollista. Toivon, että Eurooppa-neuvosto luo kesäkuun lopussa edellytykset tämän lopullisen vaiheen hoitamiseen, ja että irlantilaisille luodaan sellaiset olosuhteet, joita he tarvitsevat käydessään vielä kerran tämän kysymyksen kimppuun.

 
  
MPphoto
 

  Proinsias De Rossa (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen, että tilaisuus tähän keskusteluun järjestyi. Hetken aikaa näytti siltä, että näin ei ehkä tapahdu. Olen iloinen, että näin kävi ja se on kollegojeni sinnikkyyden ansiota. On täysin sopivaa, että tämä parlamentti puhuu vastuunalaisesti ja järkevästi siirtymisestä Lissabonin sopimuksen mahdolliseen ratifiointiin – vihdoinkin. Olisimme hölmöjä, jos emme tekisi niin. Aion työskennellä ankarasti tämän vuoden jälkipuoliskolla varmistaakseni "kyllä"-äänen – riippumatta siitä, tulenko valituksi tähän parlamenttiin vai en. Olen pahoillani, että osa ystävistäni ei tulevaisuudessa enää ole täällä ja heitä tulee ikävä.

Mutta tänä iltana haluan erityisesti onnitella Tšekin tasavaltaa "kyllä"-äänestä, sillä tšekkiläiset ovat tänään äänestäneet tulevaisuuden puolesta. Mielestäni on erittäin tärkeää, että saamme tämän viestin perille: Euroopan yhdistymisessä ja yhdistyneen Euroopan rakentamisessa on kyse Euroopan kansojen tulevaisuudesta.

Missään muualla maailmassa Euroopan ulkopuolella ei ole 27 itsenäistä jäsenvaltiota jakamassa yli rajojen toimivaa päätöksentekoa kansalaistensa yhteisten etujen mukaisesti. Missään muualla eivät riippumattomat valtiot alista yhteisiä päätöksiään suorilla vaaleilla valitun monikansallisen parlamentin hyväksyttäviksi ja tarkistettaviksi. Tämä meidän unionimme on ainutlaatuinen. Se on ainutlaatuinen demokraattinen kokeilu. Se ei ole virheetön. Se tarvitsee uudistumista, ja totisesti Lissabonin sopimuksen uudistukset ovat niitä uudistuksia, joista tällä hetkellä pystymme olemaan samaa mieltä. Ei ole epäilystäkään, että tulevat parlamentit – ja jopa tulevat neuvostot – löytävät lisää uudistuskohteita ja sopivat niistä.

Mutta Eurooppa tarvitsee myös uuden suunnan. Sen täytyy vahvistaa sitoutumistaan kansojemme sosiaaliseen hyvinvointiin ja palauttaa tasapaino markkinoiden vapauttamista koskevaan lähes pakkomielteeseen, joka meillä on ollut vallalla viime vuosikymmenen aikana. On pidettävä mielessä, että tämän unionin sosiaalista ja taloudellista suuntautumista ohjaavat äänestäjien tekemät valinnat: yleisissä vaaleissa, Euroopan parlamentin vaaleissa ja yhteisesti valitsemissamme ja asettamissamme komissioissa. Euroopan unioni on paikka, jossa sovimme riitamme, joita nuoret miehet aikaisemmin selvittivät tappamalla toisiaan taistelukentillä. Minulle on suuri kunnia olla osa tätä parlamenttia, jossa olemme korvanneet aseiden voiman sanan säilällä.

Emme voi antaa euroskeptikkojen kääntää kelloa taaksepäin. Se, että yhden alle yhtä prosenttia unionin asukkaista edustavan jäsenvaltion päätös voisi pysäyttää unionin uudistumisen, on osoitus rakennelmamme hauraudesta. Mutta se on myös osoitus unionin vahvuudesta, siitä, että pystymme selviytymään ja sallimaan Euroopan kansojen tekevän näitä päätöksiä itsenäisesti. Mielestäni meidän täytyy yrittää ja pitää yhdessä kansalaistemme kanssa yllä unelmaa Euroopasta. Meidän täytyy varoa, etteivät ne vihaiset vanhat miehet vedä meitä katuojaan, jotka nousevat sieltä kaukana oikealla olevista takapenkeistä ja kiljuvat meille ja kertovat, kuinka epädemokraattisia me olemme, vaikka tosiasiassahan Euroopan kansalaiset ovat valinneet tämän parlamentin tekemään päätöksiä eurooppalaisten ihmisten puolesta.

 
  
MPphoto
 

  Costas Botopoulos (PSE).(FR) Arvoisa puhemies. Tämä on todellakin aika juhlallinen päivä: Lissabonin paketti – kuten sitä kutsutaan – on vihdoin tulossa parlamentin käsiteltäväksi; Tšekin senaatti on antanut toivoa; monet käyttävät puheenvuoroja viimeistä kertaa, tunnelma on käsin kosketeltava; olemme saattamassa tätä vaalikautta päätökseen ja useat meistä ovat monenlaisten tunteiden vallassa. Todella historiallinen ilmapiiri vallitsee tässä myöhäisillan parlamentin istunnossa.

Parlamentin janusmaisena jäsenenä – puoliksi perustuslaillisena, puoliksi budjettiin liittyvien asioiden parissa toimivana – haluaisin tänään puhua vähän tarkemmin Catherine Guy-Quintin uutta talousarviojärjestelmää koskevasta mietinnöstä ja siitä vaikutuksesta, joka Lissabonin sopimuksella on tähän uuteen järjestelmään. Kuten jo on sanottukin, se on ennen kaikkea demokraattisempi järjestelmä. Vastedes kaikenlainen rahankäyttö – koko talousarvio – hyväksytään neuvoston ja parlamentin välisellä yhteispäätösmenettelyllä.

Se on myös, ja tämä on vielä tärkeämpää, poliittisempi talousarvio, koska meillä on – kuten Catherine Guy-Quintin sitä kutsuu – toimielinten välinen strateginen ohjelma, toisin sanoen kaikki Euroopan unionin elimet ovat yhtä mieltä talousarvion synnyttämisestä. Tässä järjestelmässä on kuitenkin vielä epävarmuustekijöitä.

Onko parlamentti esimerkiksi todellisuudessa kykenevä toimimaan – ainakin teoriassa – entistä vastuullisemmassa asemassaan? Nauttiiko se tästä uudesta voimastaan, kun otetaan huomioon, että myös ongelmia on olemassa? Meillä on vähemmän aikaa, on vain yksi käsittely. Siksi on parlamentin asia – ja tämä on haaste jo itsessään – tarttua tähän tilaisuuteen ja toimia asemansa mukaisesti. Ajoittuuko viisivuotinen talousarviokausi samaan aikaan kuin parlamentin viisivuotinen vaalikausi vai painottuuko se vaalikauden aikaan? Emme voi tietää. Tämänkin kysymyksen eteen meidän on tehtävä töitä.

Meillä on ollut myös menetettyjä mahdollisuuksia. Menetimme mahdollisuuden hankkia itsellemme lisää omia resursseja, menetimme mahdollisuuden – voinko saada kymmenen lisäsekuntia, kun kerran olemme muodollisessa myöhäisillan istunnossa – toteuttaa uutta talousarviofilosofiaa.

Lopuksi haluaisin painottaa, että kohtaamme haasteita: muutoksen aiheuttaman haasteen – ei ole helppoa mennä suoraan uuteen järjestelmään – ja joustavuuden haasteen – tarvitsemme lisää joustavuutta pystyäksemme kohtaamaan kriisit.

Lopetan toivomalla, että kaikkea tätä vietäisiin eteenpäin Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanon myötä.

 
  
MPphoto
 

  Puhemies. (FR) Kun itsekin olen janusmainen jäsen samassa valiokunnassa kuin tekin, Costas Botopoulos, minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin antaa teille ne neljäkymmentä sekuntia.

 
  
MPphoto
 

  Justas Vincas Paleckis (PSE).(LT) Uskon että kaikki me, jotka osallistumme tähän myöhäisillan istuntoon, muistamme tämän kokouksen vielä pitkään, ja meillä on jotain kerrottavaa lapsillemme ja lastenlapsillemme. Tänäkin iltana voimme kaikki tuntea rahoituskriisin aiheuttaman myrskyn kolhivan Euroopan laivaa. On selvää, että tämän laivan kone, sopimusmekanismi, on liian heikko ja se täytyy uusia välittömästi.

Lissabonin sopimus on se vahvempi kone, jota tarvitsemme kriisien kohtaamiseksi. Siksi hyväksyn mietinnöistä käydyt keskustelut ja olen samaa mieltä niiden kollegojeni kanssa, jotka korostavat, ettei ole kovin demokraattista, jos yksi kansanäänestys voi romuttaa Euroopan koko laivan, jos yksi valtion päämies voi kuvitella olevansa ainoa, joka marssii oikeassa tahdissa, ja että muiden 26 valtion mielipiteellä ei ole mitään väliä. Uskon, että irlantilaiset äänestäjät vetävät omat johtopäätöksensä Euroopan ja koko maailman tapahtumista.

 
  
MPphoto
 

  Avril Doyle (PPE-DE).(EN) Arvoisa puhemies. Minulle jäi tänä iltana viimeinen Euroopan kansanpuolueen ja Euroopan demokraattien puhujalistan puheenvuoro, ja koska olen parlamentin irlantilainen jäsen, siihen on luullakseni hyvä syykin.

Haluaisin ihan ensiksi kiittää kaikkia viiden mietinnön esittelijöitä. Olen tyytyväinen, että meillä on mahdollisuus keskustella niistä ja olen, kuten muutkin irlantilaiset kollegat, pyytänyt poliittisen ryhmäni kautta, että päätyisimme täällä tänään olevaan tilanteeseen, jossa voimme keskustella viidestä kaikkein tärkeimmästä mietinnöstä.

Saanko aluksi tehdä täysin selväksi, että seuraavassa lauseessani on kaiken sen perusta, mitä sanon tässä keskustelussa tänään. Ei olisi sopivaa, eikä aikomukseni ole ennakoida millään tavoin tai pitää itsestäänselvänä irlantilaisten äänestäjien päätöstä tulevassa, toisessa Lissabonin sopimusta koskevassa kansanäänestyksessä, josta An Taoiseach (pääministerimme) Brian Cowan TD ilmoitti vasta aikaisemmin tällä viikolla.

Viime joulukuun Eurooppa-neuvoston päätelmät sisältävät toimenpidepaketin, joka sai alkunsa viime kesäkuun kansanäänestyksestämme tehdystä tutkimuksesta: toimenpiteillä on tarkoitus vastata irlantilaisiin "ei"-äänestäjiin liittyviin huoliin, kuten An Taoiseach asian esitti Eurooppa-neuvoston kokoukselle viime joulukuussa. Samalla hän esitti etenemissuunnitelman Lissabonin sopimuksen voimaan tulemisen mahdollistamiseksi vuoden 2009 loppuun mennessä.

Tämä paketti sisältää yksi komission jäsen jäsenvaltiota kohti -periaatteen säilyttämisen, sen vahvistamisen, että unioni pitää tärkeänä työntekijöiden oikeuksia ja muita sosiaalikysymyksiä, ja joukon oikeudellisia takeita, kuten verotuksen puolueettomuus ja Irlannin perustuslaissa olevaa oikeutta elämään, koulutukseen ja perheeseen koskevia säännöksiä.

Keväällä Eurooppa-neuvosto ja An Taoiseach kertoi kumppaneille, että joulukuussa sovitun aikataulun mukaisesti yksityiskohtainen työ on parhaillaan meneillään näiden sitoumusten tehostamiseksi, ja sen pitäisi olla valmis vuoden 2009 puoliväliin mennessä.

Jos hallituksemme on tulokseen täysin tyytyväinen, An Taoiseach on lupautunut pyrkimään sopimuksen ratifiointiin nykyisen komission vaalikauden loppuun mennessä, joka ymmärtääkseni näillä näkymin päättyy lokakuun lopussa. Toivon vilpittömästi, että lupaus kansanäänestyksen pitämisestä aikaisin syksyllä tarkoittaa viimeistäänkin lokakuun alkua.

Kun otetaan huomioon Lissabonin sopimuksessa visioidut Euroopan parlamentin kasvavat valtuudet, on ymmärrettävää, että parlamentin jäsenten pitäisi pohtia sopimuksen institutionaalisia ja menettelyyn liittyviä vaikutuksia, ja siten tämäniltaista viittä mietintöä koskevaa keskustelua.

Näiden kysymysten käsittely Euroopan parlamentissa tänä iltana tapahtuu ajankohtana, jolloin minun käsikirjoituksessani tälle illalle luki, että neljän jäsenvaltion – Irlannin, Tšekin tasavallan, Saksan ja Puolan – olisi vielä saatettava ratifiointiprosessinsa loppuun. Teknisesti se on totta, mutta onnitteluni tänä iltana Tšekin tasavallalle, erityisesti Tšekin senaatille siitä, että heidän parlamenttinsa täysi hyväksyntä antaa, toivottavasti, presidentille mahdollisuuden sopimuksen ratifiointiin Tšekin kansan puolesta. Luotan siihen, että hän hyväksyy parlamenttinsa tahdon. Olen ymmärtänyt, että sopimus on alistettu juridiseen tarkasteluun. Toivon, että kyseessä on vain tekninen viivästys.

Jotta Lissabonin sopimus voi tulla voimaan, täytyy kaikkien jäsenvaltioiden tietysti ratifioida se, ja on oikein sanoa, että 26 eurooppalaista parlamenttia – 26 jäsenvaltion parlamenttia – on sanonut "kyllä", ja toistaiseksi irlantilaiset ovat ainoita, joiden vielä täytyy tehdä niin.

Hyväksyn täysin, että parlamentti haluaisi tutkia näissä papereissa esiin tulleita kysymyksiä ja näitä mietintöjä mahdollisimman täysipainoisesti mitenkään puuttumatta keskeneräiseen ratifiointimenettelyyn tai estämättä sitä.

Voinen sanoa, että vastustan takapenkkiläistemme, harvojen euroskeptisten fossiilien opportunistista marinaa, ja heidän sanomisensa pitäisi jättää omaan arvoonsa. Viestini heille on selkeä: älkää sekaantuko irlantilaisten itsenäiseen päätöksentekoon, koska kenenkään ei pidä kertoa irlantilaisille, miten toimia.

Saanko kiittää teitä nyt, kun tämä on viimeinen puheenvuoroni parlamentissa, ja kaikkia parlamentin puhemiehiä, komissiota, Tšekin puheenjohtajuutta ja kaikkia kollegoja erittäin antoisista kymmenestä vuodesta, jotka minulla on ollut Euroopan parlamentin jäsenenä. Odotan innokkaasti irlantilaisten äänestävän "kyllä" lokakuun toisessa kansanäänestyksessä.

 
  
MPphoto
 

  Mairead McGuinness (PPE-DE).(EN) Arvoisa puhemies, on mukavaa olla ensimmäinen kenen tahansa listalla näinä päivinä. Nyt kun Avril on lopettanut puheenvuoronsa, haluaisin toivottaa hänelle kaikkea hyvää hänen jättäessään Euroopan parlamentin. Ollakseni oikeudenmukainen häntä kohtaan, on sanottava, että hän todella antoi fossiileille kunnon läksytyksen sen jälkeen, kun Lissabonin sopimuksesta oli äänestetty Irlannissa, ja hänet muistetaan upeasta ilmaisutavastaan. Toivotan teille julkisesti kaikkea hyvää, Avril, ja toivon, että olette mukana "kyllä"-kampanjassa Lissabonin sopimuksen puolesta, vaikka ette enää olekaan parlamentin jäsen.

Keskustelu on ollut erittäin mielenkiintoinen. Ruumiini ja aivoni halusivat mennä kotiin nukkumaan, mutta tämä on ollut liian hyvää menetettäväksi ja liian tärkeää – koska olen irlantilainen – jotta olisin voinut olla poissa. Sallikaa minun sanoa tämä – ja nyt puhun äänestäjille: olette päättäjän paikalla. Te voitte valita. Voitte äänestää muutaman vihaisen vanhan miehen – ja tarkoitan sekä miehiä että naisia, mutta pääasiallisesti miehiä – tämän parlamentin ja tämän Euroopan unionin ääripäiden, oikealta ja vasemmalta olevien edustajien näkemyksen puolesta, ja saatte aikaan paljon melua ja paljon mahdollisuuksia päästä värivalokuviin ja otsikoihin, mutta töitä ei tässä parlamentissa saada tehdyksi. Tai voitte äänestää sekä Euroopan parlamentin vaaleissa että Lissabonin sopimusta koskevassa äänestyksessä myönteisten ihmisten puolesta, jotka tekevät paljon töitä, jotka eivät pääse otsikoihin, mutta jotka ovat täällä hyvää tarkoitusta varten.

Uskon, että irlantilaiset tietävät tilanteen muuttuneen. Heitä huijattiin viime keskustelussa. Meillä on ollut parempia keskusteluja "ei"-äänen jälkeen, ja kehotan heitä äänestämään "kyllä" tulevaisuutensa puolesta, lasteni tulevaisuuden puolesta ja Euroopan unionin tulevaisuuden puolesta.

 
  
MPphoto
 

  Siiri Oviir (ALDE). - (ET) Pysymme täällä tänä iltana – oikeastaanhan on jo yö – keskustellaksemme Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanosta. Valmistelujen tekeminen sopimuksen voimaan saattamiseksi ja se tosiasia, että näin tehdään riittävän ajoissa, on osoitus vastuullisuudesta. Huolellinen valmistautuminen Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanoa varten on yhtä tärkeää kuin siitä ilmenevä luottamus siihen, että Euroopan unioni toimii hyvin, ja tämä mahdollistaa unionille niiden tehtävien tehokkaamman hoitamisen, jotka Euroopan unionin kansalaiset odottavat valittujen edustajiensa hoitavan.

Ehkä askeleet, joita ollaan ottamassa, eivät ole tarpeeksi isoja. Jotkut kansalaiset ajattelevat, että perusoikeuskirja on liian retorinen, mutta Lissabonin sopimus on siitä huolimatta vakava askel eteenpäin. Se on vastaus Euroopan unionin muuttuneisiin tarpeisiin. Antamalla tukensa Lissabonin sopimukselle, 26 jäsenvaltion kansan valitsemat parlamentit ovat tehneet niin.

Tämänpäiväiset mietinnöt ovat osoituksena siitä, että Euroopan unioni on luovasti luottavainen, kun se on käytännöllisesti ryhtynyt suunnittelemaan siirtymävaihetta. Emme pysty luomaan mitään uutta pessimismillä emmekä viivytystaktiikoilla. Kiitän esittelijöitä heidän rohkeudestaan ja heidän kyvystään saada aikaan tarvittavat asiakirjat.

 
  
MPphoto
 

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Hyvät parlamentin jäsenet, emme voi sanoa, että Lissabonin sopimus on parasta, mitä kukin 27 EU:n jäsenvaltiota voisi toivoa, mutta se on parasta, mistä EU:n 27 jäsenvaltiota pystyi sopimaan. Tähän asti kaikki sopimukset ovat olleet 15 valtion muodostaman EU:n sopimuksia ja haluaisin siksi korostaa Lissabonin sopimuksen poliittista viestiä, joka asettaa 27 valtion muodostaman EU:n uudelle lähtöviivalle, niin että tulevaisuudessa vihdoin lopetamme EU:n jakamisen vanhoihin ja uusiin jäsenvaltioihin.

Euroopan parlamentti on näyttänyt, että se on kykenevä tekemään operatiivisia päätöksiä ja sen tähden on oikein, että Lissabonin sopimus antaa lisää valtaa parlamentille, toisin sanoen vaaleilla valituille Euroopan kansalaisten edustajille. Jos Lissabonin sopimus tulee voimaan kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, se saa aikaan muutoksia, muun muassa nykyisen järjestelmän mukainen neuvoston kiertävä puheenjohtajuus päättyy. Vielä paljon tärkeämpi asia on, että EU saa yhteisen energiapolitiikan, mikä osoittautui välttämättömäksi erityisesti kaasukriisin aikana.

Olen tyytyväinen Tšekin senaatin tämänpäiväiseen päätökseen hyväksyä Lissabonin sopimus. Se on erittäin tärkeä viesti Tšekin parlamentilta EU:lle Tšekin puheenjohtajuuden aikana.

 
  
MPphoto
 

  Daniel Hannan (NI).(EN) Arvoisa puhemies. Kuluneiden kuudentoista kuukauden aikana olen puhunut 77 kertaa tässä istuntosalissa ja olen lopettanut jokaisen puheenvuoroni kehotukseen Lissabonin sopimuksen puolesta kerrottavaksi ihmisille: Pactio Olisipio censenda est!

Olen tehnyt niin kunnianosoituksena Cato vanhemmalle, joka tunnetusti lopetti jokaisen puheensa kehotukseen Karthagon hävittämiseksi. Joskus on täytynyt nähdä vähän vaivaa loppulauseen sovittamiseksi muuhun aiheeseen, tänä iltana näin ei ole.

On ollut poikkeuksellisen mielenkiintoista kuunnella joitakin puheenvuoroja. Ei kaikkia. Tässä istuntosalissa on ollut rehellisiä ja demokraattisia Eurooppa-myönteisiä puheenvuoroja, mutta jotkut puheista ovat olleet täynnä sellaista ylenkatsetta, sellaista ylimielisyyttä, sellaista yleisen mielipiteen halveksuntaa, että nyt kun EU:ssa ja jäsenvaltioissa on ruvettu ymmärtämään YouTuben poliittista arvoa, niin parasta, mitä voitte tehdä, on julkaista tämä keskustelu kokonaisuudessaan YouTubessa puolueen vaalilähetyksenä kaikenlaisia "ei"-kampanjoita varten.

Minulle tulivat mieleen Bertolt Brechtin pelottavat sanat: "eikö siinä tapauksessa olisi helpompaa erottaa ihmiset ja valita heidän tilalleen toiset"? Ja kaikki puhujat toistelevat, että parlamentit ovat ratifioineet. Siten he vain mainostavat sitä jokaisessa jäsenvaltiossa olevaa poliittisen luokan ja ihmisten välistä kuilua.

Cato vanhempaa pilkattiin ja hänet vaiennettiin, ja muilla senaattoreilla oli tapana matkia hänen ääntään. Tiedättekö mitä? Lopulta he kuitenkin tekivät niin kuin hän sanoi.

 
  
MPphoto
 

  Paul Rübig (PPE-DE). (DE) Arvoisa puhemies. Edellinen puhuja osoitti juuri, miten vaikeata demokratian kehittäminen Euroopassa on. Tiedämme, että Irlannissa puolet väestöstä ei äänestänyt asioiden monimutkaisuuden vuoksi ja sen vuoksi, että eivät kaikki halua olla perustuslaillisia. Äänestäneistä puolet äänesti Lissabonin sopimusta vastaan, koska ei ollut lukenut sitä. Miten pystymme kehittämään mitään uudistuksia Euroopassa, jos emme saa vastuussa olevia todella toimimaan vastuunsa mukaisesti.

Komission jäsen Margot Wallström ja hänen ryhmänsä kantavat erityistä vastuuta, johon kuuluu tiedon tarjoaminen niille eurooppalaisille, jotka ovat siitä kiinnostuneita, ja kaiken tiedon saattaminen heidän ulottuvilleen, niin että ongelmista pystytään keskustelemaan asiantuntevasti. Meidän täytyy pyrkiä paljon pontevammin vuoropuheluun eurooppalaisten ihmisten kanssa, tarjota heille tietoa ja kertoa kuinka tärkeä tämä uudistus on Euroopan kehitykselle. Tällä lähestymistavalla saamme tuloksia.

 
  
MPphoto
 

  Richard Corbett (PSE).(EN) Arvoisa puhemies. Olen utelias kuultuani väitteen, että kansallisen parlamentin ratifiointi ei jostain syystä ole legitiimi. Otan esimerkiksi oman maani, joka ei ole milloinkaan, ei koskaan koko historiansa aikana ratifioinut kansainvälistä sopimusta käyttämällä kansanäänestystä.

Siinä tapauksessa, että kansallisten parlamenttien ratifioimat sopimukset ovat laittomia, NATO-sopimus, YK:n sopimus, WTO-sopimus, jokainen sitoumus, johon Yhdistynyt kuningaskunta on milloinkaan mennyt mukaan solmimalla kansainvälisen sopimuksen, on yhtä lailla laiton. En siis ymmärrä tätä väitettä, että kansallinen parlamentaarinen ratifiointi on jollakin tavalla epädemokraattinen.

 
  
MPphoto
 

  Bernard Wojciechowski (IND/DEM).(PL) Arvoisa puhemies, arvoisa kommision jäsen. Puolassa todennäköisesti vain 13 prosenttia äänestäjistä äänestää Euroopan parlamentin vaaleissa. Tämä on luultavasti alhaisin prosentti koko Euroopan unionissa. Miksihän? Katsokaa ympärillenne tässä salissa. Täällä, tässä tärkeässä keskustelussa, ei ole läsnä kahden Puolan suurimman poliittisen puolueen edustajia. Juuri tämä on noiden puolueiden asenne vaaleihin ja EU-asioihin – täydellinen osallistumisen puute.

Eurooppaa koskevaa, vakavamielistä keskustelua, ei Puolassa ole olemassa. Kuinka sitä voisi ollakaan, kun, ja korostan tätä vielä kerran, tätä keskustelua seuraamassa ei ole yhtään hallitsevan puolueen tai oppositiopuolueen edustajaa. Voisi jopa saada sellaisen käsityksen, että puolalaisten poliitikkojen kärkijoukko ei ole kiinnostunut Euroopan asioista. Niin ajattelevat äänestäjät ja niin ajattelevat monet nuoret ihmiset Puolassa, sellaiset, joiden kanssa olen keskustellut ja jotka ovat kiinnostuneita esimerkiksi Lissabonin sopimuksesta. Minkäänlaista vastakaikua ei poliitikoilta kuulu.

 
  
MPphoto
 

  Ewa Tomaszewska (UEN).(PL) Anteeksi! Minun täytyy protestoida! Minä olen suurimman oppositiopuolueen, Laki ja oikeudenmukaisuus -puolueen, jäsen. Väite, että täällä ei ole yhtään sen puolueen edustajaa, ei siis pidä paikkaansa.

 
  
MPphoto
 

  Syed Kamall (PPE-DE).(EN) Arvoisa puhemies, paljon kiitoksia tästä puheenvuorosta. Tämä on mielestäni ollut mielenkiintoinen keskustelu, riippumatta siitä, millaista kantaa Euroopan unionista tai Lissabonin sopimuksesta on edustettu.

On ollut paljon viittauksia vanhoihin miehiin ja vanhoihin fossiileihin, mutta sallikaa minun puhua siitä omasta näkökulmastani. Minä näen politiikkojen vanhemman sukupolven täällä juuttuneen 1950-luvun ajattelutapaan, juuttuneen varsin vahvasti 1950-luvun tapaan ratkaista maailmassa vastaan tulevia ongelmia ja haasteita. Jos katsotte ympärillenne salissa, näette paljon vanhempia ihmisiä, jotka kaikki puhuvat Lissabonin sopimuksen puolesta ja tuomitsevat ne Irlannin ja muiden maiden kansalaiset, jotka äänestivät "ei" alkuperäiselle perustuslaille ja "ei" Lissabonin sopimukselle. Näemme jopa vanhoja sotureiden keskustelevan nyt aseiden laskemisesta ja puhuvan rauhan puolesta.

Niin, 1950-luvulla oli sodan jälkeiset ratkaisut aiemmin tapahtuneeseen, mutta meidän täytyy muuttua mailman mukana. Kun puhutte demokraattisesta vastuullisuudesta, älkäämme unohtako yhtä asiaa. Kun aloitimme perustuslain työstämisen, säännöt olivat sellaiset, että jokaisen maan piti ratifioida se tai se kaatuisi. Kun aloitimme Lissabonin sopimuksen työstämisen, säännöt olivat samat: jokaisen maan piti ratifioida se tai se kaatuisi. Älkäämme siis hätäilkö Lissabonin sopimuksen suhteen, ennen kuin kaikki maat ovat ratifioineet sen. Jos todella haluatte kunnollisen demokraattisen keskustelun, antakaa Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten valita. Kannattavatko he Richard Corbettin ehdottamaa näkemystä liittovaltiosta, Euroopan Yhdysvalloista, vai näkemystä väljemmästä, vapaan kaupan Euroopasta, jota minun puolueeni kannattaa?

 
  
MPphoto
 

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää arvoisia parlamentin jäseniä tästä mielenkiintoisesta keskustelusta, joka on monien kysymysten osalta ollut osittain yhteisymmärrykseen perustuvaa, osittain hyvin tunnettujen, Lissabonin sopimuksen puolesta ja vastaan olevien näkökulmien toistoa, ja osittain erittäin mielenkiintoista keskustelua siitä, mistä demokratia muodostuu. Tämä on ensimmäinen kerta kun kuulin totalitaarisista järjestelmistä, jotka sallivat kansanäänestyksen toisensa jälkeen monissa jäsenvaltioissa, ja miksi jotkut kansanäänestysten tulokset on unohdettu tai niitä ei oteta huomioon – useimmiten ne ovat sellaisia, joiden lopputulos oli "kyllä".

Keskustelua on käyty myös legitiimiydestä. Mielestäni on edelleenkin outoa – ja tämän olen sanonut ennenkin – että sellaisessa parlamentissa kuin tämä kuulee sanottavan, että kansallisen parlamentin päätös on epädemokraattinen tai sitä ei oteta huomioon tai se ei ole pätevä. Komissio on aina edustanut sellaista kantaa, että mikä tahansa järjestelmä sitten valitaankin – kansanäänestys tai kansallisen parlamentin päätös – se on demokraattisesti legitiimi. En näe, että mikään muu näkemys voisi olla mahdollinen.

Kuka tahansa Euroopan kansalainen, joka kuuntelisi tätä keskustelua, toivoisi meidän palaavan käsittelemään näitä mietintöjä, mikä itse asiassa kuvastaa vakavaa huolta tavastamme tehdä päätöksiä, huolta säännöstöstämme, huolta siitä, miten vahvistaa tämän Euroopan unionin demokraattista toimintaa ja siitä, kuinka käyttää rahavaroja oikealla tavalla resurssien ohjaamiseksi poliittisille painopistealueillemme. Kaikkia näitä asioita on käsitelty näissä tärkeissä mietinnöissä.

Tässä on kysymys myös siitä, kuinka tehdä päätöksiä tehokkaalla ja toivottavasti nopeammalla tavalla. Nils Lundgrenin puheenvuorot löivät minut täysin ällikällä. Ajattelemmeko todella, että tarkoituksena on tehdä asioita hitaammin ja hidastaa päätöksentekoa tällaisena aikana, kun olemme keskellä talouskriisiä? Ihmiset odottavat meidän ryhtyvän toimiin työpaikkojen ja kasvun turvaamiseksi, käsittelevän ilmastonmuutosta ja energiakriisiä ja selvittävän ongelmia, joita maahanmuutto tuo tullessaan, ja turvallisuutta – kaikkia näitä asioita. Siinä on perusta, myös näiden mietintöjen perusta. Sen tähden me olemme täällä ja sitä kautta myös saamme demokraattisen legitimiteetin – jos me näytämme, että pystymme toimimaan ja että pystymme toimimaan nopeasti. En liioin usko, että mikään ylimielinen puheenvuoro, jossa meille luennoidaan niitä näitä, auttaa meitä eteenpäin. Tässä on todella kysymys näiden ongelmien selvittämisestä, jotka eivät tänä päivänä ole kansallisia. Ne ovat eurooppalaisia ja kansainvälisiä, ja meillä täytyy olla nykyaikainen säännöstö.

Meillä täytyy olla demokraattisempi unioni, joka sallii kansalaisten tehdä aloitteita. Emme koskaan kuule mitään siitä niiltä, jotka ovat sopimusta vastaan. Emme koskaan kuule heidän mainitsevan mitään Lissabonin sopimuksen sisältämistä demokraattisista vahvuuksista – sellainen selvästi puuttuu. Nämä mietinnöt antavat meille hyvät perustiedot ja hyvän foorumin uudistaa työtapaamme. Komissiossa olemme tietenkin halukkaita seuraamaan tilannetta ja tekemään töitä kaikkien yksityiskohtien parissa sen varmistamiseksi, että saamme tämän toteutettua nopeasti.

Vielä yksi Irlantia koskeva huomautus. Tämän Tšekin senaatin "kyllä"-äänen jälkeen kaikkien katseet kohdistuvat taas Irlantiin ja vuoden loppuun mennessä mahdollisesti tapahtuvaan ratifiointiin. Kysymys oikeudellisista takuista on tässä tietysti keskeinen, ja sekä sisältö että ajoitus ovat erittäin tärkeitä. Komissiossa olemme luottavaisia, että Euroopan unionin neuvosto pystyy ratkaisemaan tämän kysymyksen, ja tiedän myös, että parhaillaan tehdään huolellisia valmisteluja, ja myös me komissiossa osallistumme, jos siihen annetaan mahdollisuus.

Paljon kiitoksia ja kiitokset myös siitä, että tämä on osittain ollut sosiaalinen tapahtuma, jossa ihmiset kiittelevät toisiaan hyvästä yhteistyöstä ja toivottavat lähtijöille paljon onnea. Luulen, että kaikki tapaamme vaalikampanjassa tavalla tai toisella.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 

  Puhemies. (FR) Arvoisa komission jäsen, puhun parlamentin puolesta tässä viimeisessä iltaistunnossa. Uskokaa minua, kun sanon, että olemme olleet tietoisia mietintöjemme erinomaisuudesta kautta koko tämän vaalikauden. Kiitos vielä kerran.

 
  
MPphoto
 

  Jo Leinen, esittelijä. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa varapuheenjohtaja, kiitän Avril Doylea hänen irlantilaisesta näkökulmasta pitämästään puheenvuorosta, jota täysin tuen. Irlantilaisten täytyy päättää itsenäisesti ja ilman ulkoisia paineita, todennäköisesti lokakuussa, poistavatko kesäkuun huippukokouksessa neuvoteltavat takuut heidän epäilyksensä, heidän Lissabonin sopimukseen liittyvät pääasialliset huolensa, ja voivatko he näissä olosuhteissa seurata muita 26:ta maata ja ottaa askeleen kohti Euroopan unionin uudistamista yhdessä niiden kanssa.

Toivon, että Irlannissa muodostuvan mielipiteen riippumattomuutta kunnioitetaan myös naapurissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Ensimmäisen kansanäänestyksen aikana monet "ei"-äänen puolestapuhujat Yhdistyneestä kuningaskunnasta matkustelivat ympäri Irlantia, mutta ennen kaikkea Eurooppa-kammoiset brittiläiset iltapäivälehdet saivat irlantilaiset huolestumaan. Kaikkien on tunnustettava, että Irlannin kansalaisten riippumattomuutta oman mielipiteensä muodostamisessa toista kansanäänestystä varten on kunnioitettava.

Se oli merkittävä ja tärkeä keskustelu. Tähän päivään mennessä parlamentit 26 maassa ovat sanoneet "kyllä". Yli 7 800 kansan edustajaa on pitänyt Lissabonin sopimusta hyvänä ja on ollut sitä mieltä, että se edustaa kehitystä. Kolmesataaviisikymmentä kansan edustajaa 26 maassa on sanonut "ei". He kaikki eivät voi olla hölmöjä ja höppänöitä. Tarkoitan, että sopimus ei voi olla niin huono, kuin sen toistuvasti väitetään olevan. Sitä on syytetty stereotypioista, välillä täällä parlamentissakin. Kuka ikinä väittää, että tästä tulee sotilaallinen unioni, ymmärtää väärin Euroopan unionin ensisijaisen tavoitteen, joka on rauhan palveleminen tällä mantereella ja koko maailmassa. Sitä paitsi, jokainen, joka sanoo, että on luotu uusliberalistinen talousjärjestelmä, ei ole lukenut sopimusta. Se on kaikkien aikojen sosiaalisin eurooppalainen sopimus.

Arvoisa varapuheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, kiitos. Toivon, että uusi parlamentti toimii mietinnöissä esitetyn mukaisesti, mikä tarkoittaa sopimuksen soveltamista ja sen voimaan saattamista. Paljon kiitoksia.

 
  
MPphoto
 

  Jean-Luc Dehaene, esittelijä. (NL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, mielestäni meillä on todellakin ollut hyvä keskustelu tänä iltana. Se osoittaa, että Euroopan parlamentti on valmis Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanoon, ja että emme millään lailla yritä vaikuttaa irlantilaisten päätökseen. Keskustelussa on kuitenkin tullut esiin myös toinen tärkeä seikka, nimittäin, että Euroopan parlamentti on nyt vaalien alla ottanut selkeän kannan sen puolesta, että sopimusneuvotteluja tulee edelleen jatkaa.

Haluan kiittää kaikkia kollegoitani tuesta. Haluan myös korostaa näiden viiden mietinnön täydentävää luonnetta ja huomauttaa, että ne todella muodostavat parlamentin asemaa määrittävän yhtenäisen kokonaisuuden. Sallikaa minun päättää puheenvuoroni palaamalla asiaan, jolla aloitin. Olen huolissani vaalien jälkeisestä tilanteesta ja siirtymisestä Nizzan sopimuksesta Lissabonin sopimukseen.

Olen edelleenkin sitä mieltä, että meidän täytyisi neuvotella parlamentin ja neuvoston välinen sopimus ennen vaaleja. Pelkään pahoin, että muutoin joudumme kiusalliseen tilanteeseen, ja se ei olisi kenenkään etujen mukaista. Sopimuksen täytyy olla niin selkeä, että parlamentti ja neuvosto tietävät etukäteen täsmälleen asemansa vaikeassa siirtymävaiheessa.

 
  
MPphoto
 

  Catherine Guy-Quint, esittelijä.(FR) Arvoisa puhemies, tämä keskustelu on todella ollut mielenkiintoinen ja intohimoinen. Sallikaa minun kuitenkin palata pilke silmäkulmassa Syed Kamallin äskeiseen puheenvuoroon. Meidän nimittämisemme vanhoiksi ihmisiksi – ja siten fossiileiksi – koska lähdemme tehdäksemme tilaa nuorille, on kerrassaan riemastuttavaa.

Haluan kuitenkin sanoa kaikille tämän sopimusluonnoksen panettelijoille seuraavaa: älkää sekoittako demokratiaa demagogiaan! Olemme kahdeksan vuoden ajan eläneet tässä parlamentissa ja koko Euroopassa, ei nyt suorastaan psykodraamaa, mutta poliittista murhenäytelmää, jossa Eurooppa rämpii, ja voimme selvästi nähdä, että välttelemme nykyisiä ongelmia.

Tämä keskustelu vahvistaa vakaumustani siitä, että tämä sopimus täytyy panna täytäntöön huolimatta kaikista esiin nostetuista vaikeuksista, koska sen sisältö tuo mukanaan avoimuutta. Se edistää demokratiaa, ja me kaikki tarvitsemme tämän demokratiasokin kyetäksemme suuntaamaan politiikkaa koskevan Eurooppa-hankkeen uudelleen, ja siten soveltamaan tämän vuosisadan politiikkaa tämän päivän maailmaan.

Talousarvio on tältä osin vain työkalu, mutta se antaa meille mahdollisuuden varmistaa, että toimielimet voidaan palauttaa tasapainoon. Tämän avoimuuden ansiosta saamme mahdollisuuden tietää parlamentin, komission ja ennen kaikkea neuvoston suhtautumistavat. Tämä poliittinen tahto on korvaamaton. Tämä avoimuus on välttämätöntä taistelussa kansallisen itsekkyyden syöpää vastaan, joka on jäytänyt Euroopan poliittista hanketta vuosikausia.

Toivon, että tämä avoimuus herättää taas uskon kaikissa Euroopan kansalaisissa, ja antaa meille mahdollisuuden kehittää tiedotusta paremmaksi, sillä tiedotus on erittäin vaikeaa. Margot Wallström, te olette työskennellyt sen parissa vuosia, ja edistys on alkanut nyt näkyä. Teidän täytyy jatkaa sinnikkäästi.

Kaikki tämä vaatii vakaumusta, aikaa ja ennen kaikkea poliittista rohkeutta, jota meiltä puuttuu. Meidän täytyy löytää uudelleen se poliittinen rohkeus ja niiden Euroopan unionin perustajien utopismi, jotka uskoivat, että rauha voi syntyä sodasta. Meidän täytyy omalla tavallamme vastata tänään, 2000-luvulla tähän haasteeseen, ja yksi siihen tarvittavista työkaluista on Lissabonin sopimus. Vaatikaamme utopiaa, utopiaa rauhan puolesta!

 
  
MPphoto
 

  Puhemies. (FR) Yhteiskeskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna kello 12.

Kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 142 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Sebastian Valentin Bodu (PPE-DE), kirjallinen.(RO) Enää on jäljellä pieni askel kohti Lissabonin sopimuksen hyväksymistä, joka voimaantulonsa jälkeen tuo Euroopan unionin ja sen 500 miljoonaa kansalaista paljon lähemmäksi toisiaan. Romania, jota täällä Euroopan parlamentissa edustan, oli ensimmäisiä maita, jotka ratifioivat sopimuksen, koska kaikki sen poliitikot uskovat Euroopan yhdentymiseen.

Euroopan parlamentin vaaleja ei järjestetä Lissabonin sopimuksen mukaisesti, mutta tämäkin tosiasia tuo esiin Euroopan yhteisön toimielimen demokraattisuuden ja edustuksellisuuden ja jokaisen jäsenvaltion tärkeyden.

Euroopan toimielimet, mukaan lukien parlamentti, ovat tällä hetkellä aivan liian abstrakteja yhteisön kansalaisten silmissä. Parlamentin merkitys EU:n päätöksentekoprosessissa on kasvanut jokaisen EU:n sopimuksen myötä. Lissabonin sopimus ei ole poikkeus, se antaa parlamentille aikaisempaa merkittävästi suuremman osallisuuden lainsäädäntöprosessissa.

Sopimus tuo EU:n lähemmäksi kansalaisiaan. Me kaikki tiedämme, kuinka vaikeata on kiinnittää kansalaisten huomio yhteisön ongelmiin maissa, joista tulemme. Se tosiasia, että jokaisessa jäsenvaltiossa suorilla vaaleilla valitut parlamentin jäsenet saavat lisää valtuuksia, on tällä hetkellä ihanteellinen ratkaisu tämän maailmassa ainutlaatuisen toimielimen saattamiseksi lähemmäksi kansalaisiaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Cristian Silviu Buşoi (ALDE), kirjallinen. – (RO) Haluaisin ensinnäkin esittää tyytyväisyyteni siihen, että Tšekin senaatti äänesti Lissabonin sopimuksen puolesta ja auttoi siten ratifioinnin kokonaisprosessia askeleen eteenpäin. Tämän sopimuksen täytäntöönpano niin pian kuin mahdollista on toivottavaa, koska siten varmistetaan EU:n tehokkaampi, avoimempi ja ennen kaikkea demokraattisempi toiminta.

Tuen esittelijän Euroopan parlamentin uudelleenjärjestämistä koskevia päätelmiä ja toivon, että parlamentaarisen uudistuksen työryhmän tulokset heijastavat parlamentin vahvistunutta asemaa, kuten sopimuksessa säädetään.

Haluan esittää muutaman Euroopan komission nimittämismenettelyä koskevan huomautuksen. Periaatteessa tuen komission nimittämiseksi ehdotettua aikataulua, mutta mielestäni tiettyjä vaiheita täytyisi luultavasti lyhentää, jotta Euroopan toimielimet eivät olisi yhtäjaksoisesti kuukausikaupalla toimintakyvyttömiä aina kun meillä on vaalit Euroopassa. Koska Lissabonin sopimuksen ratifiointi ei onnistunut ajoissa, on toivottavaa, että vuoden 2009 vaalien jälkeen tehtävissä nimityksissä noudatetaan sellaista menettelyä, joka muistuttaa enemmän Lissabonin sopimuksessa säädettyä menettelyä. Ongelma on kuitenkin monimutkainen, koska ennen kuin tiedämme irlantilaisten äänestyksen tuloksen, on pidettävä mielessä, että tällä hetkellä on noudatettava voimassa olevaa Nizzan sopimusta.

 
  
MPphoto
 
 

  Dushana Zdravkova (PPE-DE), kirjallinen.(BG) Hyvät parlamentin jäsenet, kollegani Elmar Brokin mukaan kansallisten parlamenttien suhteita koskeva mietintö on erinomainen yleiskatsaus tehtävistä, jotka odottavat Euroopan parlamenttia sen jälkeen, kun kaikki jäsenmaat ovat ratifioineet Lissabonin sopimuksen lopullisesti. Kansallisten parlamenttien aseman vahvistaminen Euroopan unionin lainsäädäntöprosessissa ei pelkästään nopeuta Euroopan lainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, vaan myös antaa EU:n kansalaisille vielä muitakin keinoja osallistua hallintoon.

Tähän asti saavutettuja, yhteistyöhön yhteisöasioita käsittelevien elinten konferenssin kanssa perustuvia, myönteisiä tuloksia, täytyy käyttää perustana kaikista jäsenmaista olevien parlamentin jäsenten osallistumisen lisäämiseksi. Mielestäni on erityisen tärkeää, että otamme myös EU:n jäsenyyttä hakevien ehdokasvaltioiden parlamenttien edustajat mukaan tähän ponnistukseen. Tämä auttaisi meitä tekemään heidän EU:hun liittymisestään yksinkertaisemman ja sujuvamman prosessin. Tätä kysymystä ei ole käsitelty mietinnössä eikä Lissabonin sopimuksessa, mutta uskon, että parlamentti löytää menetelmiä tämän toteuttamiseksi.

Lopuksi haluan korostaa kansallisten parlamenttien tarvetta vahvistaa hallinnollista kapasiteettiaan ja varmistaa riittävä rahoitus pystyäkseen täysin hyödyntämään uutta toimivaltaansa.

Kiitos mielenkiinnostanne.

 
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö