Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 16. syyskuuta 2009 - Strasbourg

4. Pittsburghin G20-huippukokous (24. ja 25. syyskuuta) (keskustelu)

  Puhemies. − (PL) Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission selvitykset Pittsburghissa 24.−25. syyskuuta 2009 pidettävästä G20-huippukokouksesta.

  Cecilia Malmström, neuvoston puheenjohtaja. − (SV) Arvoisa puhemies, minulle on suuri ilo edustaa täällä tänään puheenjohtajavaltio Ruotsia. Puheenjohtajavaltio ja komissio edustavat yhdessä EU:ta Pittsburghissa 24.−25. syyskuuta pidettävässä G20-huippukokouksessa. Järjestämme huomenna Brysselissä Eurooppa-neuvoston epävirallisen kokouksen laatiaksemme EU:n yhteisen kannan. Kuten te kaikki tiedätte, maailmanlaajuinen rahoituskriisi on edellyttänyt uudenlaisia maailmanlaajuisia toimenpiteitä:

Ensinnäkin nopeita ja tehokkaita rahoitus- ja rahapolitiikan toimenpiteitä rahoitusalan ja reaalitalouden tukemiseksi. Toiseksi maailmanlaajuisten ponnistelujen koordinointia ja G20-maiden aseman kehittämistä kyseisen koordinoinnin foorumina, mukaan luettuna rahoitusmarkkinoiden sääntelyä koskevat toimenpiteet. Rahoitus- ja rahapolitiikan toimenpiteet, joihin pystyttiin ryhtymään nopeasti, olivat täysin välttämättömiä, jotta pystyimme selviytymään pahimmasta kriisistä.

Arvioidaan, että kokonaistuki EU:n taloudelle tänä ja seuraavana vuonna on viisi prosenttia BKT:stä. Keskuspankit ovat vastanneet kriisiin pitämällä korkokannat lähellä nollaa. Uskomme nyt varovaisen optimistisesti, että pahin on takanamme rahoitusalan ankarimpien ongelmien osalta, mutta taloustilanne on edelleen epävakaa ja uusien takaiskujen vaara on huomattava. Olemme hyvin tietoisia siitä, että kasvava työttömyys on tulevaisuudessa hyvin hallitseva kysymys. Tilanne pysyy epävarmana, mutta se olisi voinut olla paljon pahempi.

Kansainvälisen tason koordinointi ja yhteistyö ovat uskomattoman tärkeitä, jos aiomme varmistaa laajan elpymisen ja luoda edellytykset palaamiselle lujaan perustaan pohjautuvaan pitkäaikaiseen ja kestävään kasvuun. G20-mailla on ollut ja on edelleen tässä keskeinen osa. G20-maat työskentelevät myös yhdessä Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin kaltaisten kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa niiden resurssien riittävyyden ja sisäisen organisaation moitteettomuuden takaamiseksi, jotta talouskasvua voidaan tukea ja rahoitusjärjestelmän vakaus varmistaa koko maailmassa.

G20-prosessista on ollut seuraavat merkittävät tulokset:

Ensinnäkin meillä on yhteinen analyysi talouksiimme vaikuttaneista ongelmista. Se ei saata kuulostaa suurelta edistykseltä, mutta yhteinen näkemys kriisin taustalla olevista rahoitusalan ja reaalitalouden ongelmista on olennaista tehokkaille vastatoimille.

Toiseksi olemme saaneet aikaan todellista edistystä monien sellaisten erityistoimenpiteiden osalta, joista sovimme Lontoossa kevään huippukokouksessa. Niitä ovat muun muassa kattava elvytyspaketti talouksillemme ja rahoitusmarkkinoiden valvontaa ja sääntelyä koskevan yhteistyön vahvistaminen. Lisäksi olemme varmistaneet, että Kansainvälisellä valuuttarahastolla on riittävät resurssit lainakysyntään vastaamiseksi. Olemme myös ryhtyneet toimiin parantaaksemme kansainvälisten rahoituslaitosten valmiuksia antaa oikea-aikaisia varoituksia, mikäli tulevaisuudessa ilmenee vastaavia ongelmia.

Tehtävää on vielä paljon, mutta olemme saaneet aikaan selvää edistystä, jota koordinoidut kansainväliset sitoumukset ovat edistäneet. Mielestäni olemme EU:ssa yhdessä muiden G20-jäsenten kanssa edistyneet huomattavasti monissa keskeisissä aiheissa, jotka ovat olennaisia, jos aiomme saada aikaan strategisen vastauksen talous- ja rahoituskriisiin. Koordinoitu EU:n strategiamme tarkoittaa, että Eurooppa johtaa keskustelua sen sijaan, että seuraisi sitä. Juuri meidän ratkaisumme pannaan merkille, kun laaditaan maailmanlaajuisia ratkaisuja. Siksi puheenjohtajavaltio kutsuu huomisiltana valtion ja hallitusten päämiehet illalliselle. Tavoitteena on kehittää edelleen epävirallisen Ecofin-lounaan ja Lontoossa järjestetyn G20-maiden valtiovarainministerien kokouksen menestyksekästä työtä, jotta olemme hyvin valmistautuneita saapuessamme Pittsburghiin.

Odotan, että huomisen kokouksessa ja Pittsburghin huippukokouksessa edistytään edelleen tärkeimmissä mainitsemissani asioissa, mutta myös muutamilla muilla aloilla. Yksi monien eurooppalaisten valtiovarainministerien voimakkain äänenpainoin esiin nostama asia on kysymys asemasta, joka palkkiojärjestelmillä on rahoitusalan vakaudessa. EU:n valtiovarainministerit ovat yksimielisiä siitä, että meidän pitäisi olla ensimmäisinä vaatimassa tehokkaita maailmanlaajuisia normeja, joilla varmistettaisiin, että kyseisillä palkkiojärjestelmillä ei ole vakautta horjuttavia vaikutuksia ja että palkkioiden maksut ovat kohtuullisia suhteessa suoritukseen. Se on tärkeä osa yleistä aloitetta, jolla varmistetaan rahoitusalan suurempi avoimuus ja parempi valvonta, ja se on olennainen, jos aiomme taata tulevan vakauden.

Rahoitusmarkkinoiden vakautta seuraavaa elintä on pyydetty esittämään Pittsburghin huippukokouksessa raportti sen palkkiojärjestelmien periaatteiden kehittämistä koskevasta työstä. Toivon, että tässä kertomuksessa on erityisiä strategioita, joita voidaan panna käytännössä täytäntöön ja joilla taataan, että rahoituslaitokset ottavat käyttöön järkevät ja vastuulliset korvaus- ja palkkiorakenteet. Toivon lisäksi, että voimme sopia, että jatkamme tarpeellisen elvytyksen tarjoamista talouksillemme niin kauan kuin sitä tarvitaan, mutta on myös tärkeää, että sitoudumme lopettamaan toimenpiteet, kun niitä ei enää tarvita, jotta voimme palata tasapainoiseen julkiseen talouteen, kun elpyminen alkaa.

Olemme vasta alkanet käsitellä näitä vetäytymisstrategioita. Niiden muoto ja koordinointi ja se, miten niitä pannaan täytäntöön, ovat erittäin tärkeä osatekijä, jos aiomme saada aikaan tasapainoisen pitkän aikavälin talouden elpymisen. Työllisyys on toinen suuri haaste. Meidän on suunniteltava huolellisesti tarvittavat toimenpiteet ja samalla pidettävä yllä hyvää tasapainoa rahoitus- ja rakennepolitiikan välillä. Olen varma, että toistamme myös, että protektionismia on edelleen vastustettava ja että maailmanmarkkinoilla on taattava oikeudenmukaiset pelisäännöt. Se edellyttää rahoitusalan sääntelyn ja valvonnan huomattavaa koordinointia, mutta myös rahoitusalan tueksi toteutettujen poikkeuksellisten toimien lopettamisen koordinointia. Sekä kansallisella tasolla että EU:n tasolla tarvitaan edelleen kattavaa työtä.

Rahoituslaitosten uudistamista koskevat keskustelut jatkuvat huomenna ja Pittsburghissa mutta myös loppuvuoden aikana. Haluamme, että ne ovat vahvoja ja että niillä on riittävät resurssit, asianmukaiset valtuudet, poliittista ohjausta ja niiden kokoonpanoa asianmukaisesti kuvastavat hallintorakenteet. Nämä asiat ovat monimutkaisia ja toisiinsa liittyviä, mutta meidän on tartuttava niihin kiireellisesti, jotta rahoituslaitokset voivat tehdä tätä koko ajan tärkeämmäksi tulevaa työtä.

Lopuksi haluaisin sanoa, että tietenkin tarvitaan paljon poliittista määrätietoisuutta, jos aiomme edistyä Kööpenhaminan ilmastohuippukokousta edeltävissä keskusteluissa. Tämä on ensisijainen painopisteala puheenjohtajavaltio Ruotsille. Haluamme varmistaa, että kaikkien saatavilla on asianmukaisia kannustimia ilmaston lämpenemisen rajoittamista ja talousstrategioiden mukauttamista koskeviin toimiin ryhtymiseksi, jotta voidaan suosia ilmaston kannalta suotuisaa kehitystä.

Pittsburghin huippukokouksessa tavoitteemme on saada aikaan edistystä maailmanlaajuisten ilmastotoimenpiteiden rahoitusta koskevien suuntaviivojen osalta. En voi luvata, että saavutamme kaiken haluamamme, koska nämä asiat ovat erittäin monimutkaisia, mutta lupaamme, että puheenjohtajavaltio pitää kiinni EU:n näkemyksistä ja puolustaa niitä vastuullisesti. Tässä hengessä odotan valtion ja hallitusten päämiesten tuloksekkaita keskusteluja huomenillalla ja todellisia tuloksia, joita maailma odottaa Pittsburghista ensi viikolla.

(Suosionosoituksia)

  Joaquín Almunia, komission jäsen. − (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Malmström, hyvät parlamentin jäsenet, tämä on ensimmäinen kerta, kun puhun parlamentissa tällä uudella vaalikaudella. Haluan aloittaa onnittelemalla teitä kaikkia valinnastanne, tai monessa tapauksessa uudelleenvalinnastanne. Olen varma, että me kaikki tunnemme samaa vastuuta yhden sukupolvemme suurimman poliittisen haasteen käsittelystä: miten nujertaa tämä syvä talous- ja rahoituskriisi. Meidän on palautettava kansalaistemme luottamus ja vakaus ja samalla lisättävä heidän mahdollisuuksiaan ja varmistettava mahdollisimman korkea sosiaalisen yhteenkuuluvuuden taso kaikille.

Ensi viikolla Pittsburghissa järjestettävässä G20-huippukokouksessa käsiteltävä kysymys on tämän haasteen ja tämän huolen ytimessä. Olen vakuuttunut siitä, että tämä kysymys nousee esiin koko ensi jakson ajan ja tämän parlamentin toimikauden ajan riippumatta siitä, keskustellaanko näistä kysymyksistä G20-huippukokouksissa vai Eurooppa-neuvostoissa, omissa keskusteluissanne vai esitetyissä aloitteissa, joita seuraava komissio antaa tälle parlamentille.

Pittsburghin G20-huippukokous on kolmas valtion ja hallitusten päämiesten tasolla järjestettävä kokous sen jälkeen, kun Lehman Brothers kaatui vuosi ja yksi päivä sitten, ja sen jälkeen, kun alkoi kriisi, joka on saavuttanut mittasuhteet, joita ei ole nähty moneen vuosikymmeneen.

Washingtonissa viime marraskuussa ja Lontoossa tämän vuoden huhtikuussa järjestettyjen ensimmäisen kahden huipputason G20-kokouksen perusteella on selvää, että G20-maat ovat ratkaisevassa asemassa tämän kriisin maailmanlaajuisen vastauksen koordinoinnissa.

G20-maiden panos koordinoidun vastauksen kehittämiseen on ollut elintärkeä, jotta voidaan välttää nyt kokemaamme taantumaa vielä syvempi taantuma. Se on ollut elintärkeä myös laadittaessa sellaisen talous- ja rahoitusjärjestelmän perustoja, jolla tulevaisuudessa estetään sellaisten epätasapainojen ja kohtuuttomuuksien toistuminen, jotka ovat saaneet meidät tähän tilanteeseen.

Euroopan unionilla on ollut aktiivinen ja ratkaiseva asema G20-maiden rohkaisemisessa tässä suhteessa. Kuten puheenjohtaja Barroso eilen tässä parlamentissa muistutti, Washingtonissa järjestetty ensimmäinen huippukokous oli puheenjohtajavaltio Ranskan ja presidentti Sarkozyn yhdessä komission kanssa aikaansaama eurooppalainen aloite. Euroopan unioni vaikutti ratkaisevasti myös kunnianhimoisten tavoitteiden laatimiseen kahta edeltävää huippukokousta varten ja aktiiviseen osallistumiseen näiden huippukokousten valmistelutyöhön, jotta ei saataisi aikaan vain periaatteellisia julkilausumia vaan myös konkreettisia tuloksia ja sitoumuksia.

Kaikkien EU:n kansalaisten sekä EU:n toimielinten pitäisi olla tyytyväisiä kaikkeen tähän. Voimme olla myös kohtuullisen tyytyväisiä tasoon, jolla koordinointi on toiminut G20-huippukokousten eurooppalaisten edustajien välillä: niiden Euroopan maiden, jotka kuuluvat G20-maihin ja sellaisina osallistuvat G20-kokouksiin sekä Euroopan unionin puheenjohtajavaltion ja komission, joista jälkimmäinen edustaa kaikkien eurooppalaisten ääntä ja kaikkien jäsenvaltioiden yhteistä kantaa.

Washingtonissa viime marraskuussa järjestetyssä huippukokouksessa maailman tärkeimmät taloudet – G20-maat vastaavat noin 90 prosentista maailman BKT:sta – pystyivät sopimaan elvytyssuunnitelmista, joilla tuettiin taloudellista toimintaa tuona aikana, viime syksynä, jolloin luotto, kansainvälinen kauppa ja sijoitukset pysähtyivät äkillisesti ensimmäisen kerran elokuussa 2007 tapahtuneen ja sitten syyskuussa 2008 uskomattoman vauhdin saaneen rahoitusromahduksen seurauksena.

Muutama päivä viime vuoden Washingtonin huippukokouksen jälkeen komissio esitti Euroopan talouden elvytyssuunnitelman, joka sai poliittisen tuen Eurooppa-neuvoston viime joulukuun kokouksessa. Tämä suunnitelma on ollut perustana Euroopan vastaukselle, joka koskee finanssipolitiikkaa ja politiikkaa, jolla edistetään kysyntää kansallisten hallitusten ja parlamenttien tai itse EU:n toimielinten hallinnassa olevien välineiden avulla.

Viimeisimpien saatavilla olevien tietojen mukaan ennustetaan, että näillä omassa harkintavallassa olevilla finanssipoliittisilla elvytystoimilla ja automaattisilla vakauttajilla, jotka ovat EU:n jäsenvaltioissa hyvin merkittäviä verojemme ja sosiaaliturvajärjestelmämme painoarvon takia, EU:n BKT:ta kasvatetaan 5,5 prosentilla vuosina 2009−2010 osana kokonaiskysyntää.

Yhdysvaltain uusi hallinto on myös ottanut käyttöön hyvin merkittävän elvytyssuunnitelman. Koska sen automaattiset vakauttajat eivät ole niin kattavia kuin EU:n vakauttajat, suoran elvytyksen kokonaismäärä plus automaattiset vakauttajat tarkoittaa, että molemmin puolin Atlanttia annetaan samanlaista tukea. Lisäksi Japanin, Kiinan ja Kanadan kaltaiset maat ja muut G20-jäsenet ovat myös ottaneet käyttöön vastaavia finanssipoliittisia elvytystoimenpiteitä.

Tämän osalta Lontoon huippukokouksessa huhtikuun alussa vaadittiin, että kyseiset suunnitelmat on pantava täytäntöön pian. Siellä kehotettiin valvomaan näitä suunnitelmia tiiviisti ja sanottiin, että tarvittaessa niitä pitäisi täydentää lisätoimenpiteillä. Voimme nyt vahvistaa, että näillä elvytyssuunnitelmilla yhdessä keskuspankkien hyväksymien hyvin merkittävien rahapoliittisten elvytystoimien kanssa sekä rahoituslaitosten, erityisesti pankkien, tueksi annetuilla julkisilla varoilla on onnistuttu pysäyttämään talouden vapaa pudotus. Niiden ansiosta voimme nyt myös nähdä, tänä syksynä, ensimmäiset vakauden merkit, kuten käy selväksi talousennusteista, jotka minulla oli tilaisuus esitellä kaksi päivää sitten Brysselissä. Ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen näissä ennusteissa ei edellisiä ennusteita ole tarkistettu alaspäin.

Emme kuitenkaan vielä pysty sanomaan, että taloudellinen toiminta voisi ylläpitää itsensä, jos nämä elvytystoimenpiteet lopetettaisiin. On myös totta, että vaikka elvytystoimenpiteitä sovelletaan, on olemassa uudelleen romahtamisen vaara erittäin huolestuttavan työttömyyden kasvun ja rahoitusjärjestelmän vielä ratkaisemattomien heikkouksien takia.

Sen takia yksi viesteistä, joista G20-maiden valtiovarainministerit sopivat Pittsburghin huippukokouksen osalta tavatessaan Lontoossa tämän kuun alussa, oli se, että väliaikaisia tukitoimenpiteitä on vieläkin jatkettava unohtamatta, että koordinoidun vetäytymisstrategian kehittäminen on aloitettava. Palaan tähän lyhyesti puheenvuoroni lopussa.

Ensimmäiset kaksi G20-huippukokousta Washingtonissa ja Lontoossa olivat ratkaisevia myös rahoitusalan sääntely- ja valvontajärjestelmien uudistusta koskevan maailmanlaajuisen toimintasuunnitelman laatimisen osalta. Voidaan sanoa, että todistamme jyrkkää tyylinmuutosta niiden miltei kolmen vuosikymmenen jälkeen, joita ovat hallinneet sääntelyn purkamisen malli ja rahoitusmarkkinoiden väitettyä erehtymättömyyttä koskevat teoriat.

Washingtonissa G20-maat laativat perustat, säätivät periaatteista ja määrittelivät toimintasuunnitelman rahoitusmarkkinoiden alistamisesta tiukemmalle ja tehokkaammalle sääntelylle ja valvonnalle jättämättä mitään alaa, tuotetta tai rahoitusalan toimijaa sääntely- ja valvontaviranomaisten valvonnan ulkopuolelle. Näiden viranomaisten on tehtävä keskenään yhteistyötä ja koordinoitava toimintaansa tiiviimmin, jotta voidaan korjata kansallisten valvontajärjestelmien ilmiselvä tehottomuus globalisoituneiden markkinoiden ja näillä markkinoilla yli rajojen toimivien rahoituslaitosten osalta.

Lontoon huippukokouksessa huhtikuussa tehtiin kattavasti töitä, jotta saataisiin aikaan konkreettista ja huomattavaa edistystä tämän uudistusohjelman panemisessa täytäntöön. Rahoituslaitoksiin sovellettavista tilinpidon vakautta koskevista säännöistä yhteistyöhaluttomia maita ja valtioita, eli veroparatiiseja, koskevaan lujaan avoimuusvaatimukseen, mukaan luettuna vipurahastojen tai muiden rahoituslaitosten sääntely, avointen johdannaismarkkinoiden järjestäminen ja rahoituslaitosten ylemmän johdon ja markkinoilla toimivien pörssisijoittajien palkkaa koskevien sääntöjen hyväksyminen, Lontoon G20-huippukokouksessa otettiin ratkaisevia askelia uudistuslupauksen täyttämistä kohti.

Sen ansiosta Euroopan unioni on toteuttanut hyvin huomattavan tehtävän, ei vain edistäessään näitä sopimuksia G20-tasolla, vaan myös soveltaessaan näitä G20-sopimuksia. Tämä on edellyttänyt tiivistä sääntelytyötä viime vuoden aikana. Tämä parlamentti ja neuvosto ovat jo hyväksyneet joitakin näistä ehdotuksista. Muista keskustellaan parhaillaan tässä parlamentissa ja neuvostossa, ja komissio suunnittelee antavansa vuoden loppuun mennessä muita ehdotuksia ja aloittaa ensi viikolla, päivä ennen Pittsburghin huippukokousta, ehdotuksesta, jolla luodaan Euroopan järjestelmäriskikomitea ja kolme eurooppalaista mikrovalvonnan viranomaista sekä neuvoston että komission käsittelemän Jacques de Larosièren raportin suositusten perusteella

Yhdysvaltain hallinto on myös paljastanut kunnianhimoisen rahoitusalan uudistussuunnitelman, jonka presidentti Obama vahvisti tällä viikolla toimikautensa painopistealaksi. Hän on tunnustanut Yhdysvaltojen vastuun, koska siellä kriisi alkoi ja kehittyi.

Pittsburghin huippukokousta varten asetettuja tavoitteita ovat muun muassa näiden uudistusten myönteisen edistyksen tarkistaminen ja sääntelyn tarvittavan lähentymisen varmistaminen Atlantin molemmilla puolilla. Sijoittajat käyttävät tai voisivat käyttää tulevaisuudessa kaikkia sääntelyn poikkeamia arbitraasistrategioihin, jotka voisivat saada uudelleen aikaan suuria vääristymiä markkinoilla. Sen lisäksi, että varmistetaan jo sovitun noudattaminen ja kannustetaan hyväksyttyjen toimenpiteiden täytäntöönpanoa, Pittsburghin huippukokouksesta on kuitenkin annettava selkeä poliittinen viesti. Hallitusten, poliittisten johtajien, toimielinten, omien maidemme ja Euroopan unionin ehdoton halu laatia vakaat sääntelypuitteet ja antaa luja sitoumus ja vakuuttava viesti on nyt tehtävä selväksi. Tässä viestissä on sanottava, että "kenenkään ei pitäisi ajatella, että kun pahin kriisi on nujerrettu, kriisiin johtaneiden aiempien käytäntöjen voidaan antaa kehittyä uudelleen aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut".

Kansalaiset odottavat takuita siitä, että rahoituslaitosten ja niiden johtajien edellytetään noudattavan sääntöjä, erityisesti palkoista, joilla estetään niitä vaarantamasta uudelleen rahoitusjärjestelmää ja reaalitaloutta kokonaisuudessaan. On sanottava, että Euroopan unioni on tässä kohdassa täysin yhtenäinen.

Toinen eri G20-huippukokousten asialistalla korkealla ollut asia on kansainvälisten rahoituslaitosten uudistus, kuten neuvoston puheenjohtaja Malmström jo mainitsi.

Ainoa asia, jonka haluan lisätä, on se, että Lontoossa otettiin erittäin merkittävä edistysaskel näiden laitosten, erityisesti Kansainvälisen valuuttarahaston, rahoitusvalmiuksien osalta. Sen lainausvalmiuksia on lisätty peräti 500 miljardilla Yhdysvaltain dollarilla, minkä ansiosta Kansainvälisen valuuttarahaston toimia varten käytössä olevien varojen kokonaismäärä on 750 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Sen lisäksi sovittiin, että kaikkien Kansainvälisen valuuttarahaston jäsenvaltioiden kesken jaetaan suhteessa niiden kiintiöön erityiset nosto-oikeudet, joiden määrä on 250 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Vielä sen lisäksi sovittiin myös, että Kansainvälisen valuuttarahaston rahoitusvalmiuksia lisätään, jotta sen erikoislainoja köyhimmille maille voidaan edistää. Kaikki se on jo saatu aikaan. Kuuden kuukauden aikana on edistytty paljon enemmän kuin aiemmin monien vuosien aikana.

Euroopan unioni on siksi tietysti sopinut osallistuvansa asianmukaisesti tähän Kansainvälisen valuuttarahaston varojen lisäämiseen. Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat sopineet lisäävänsä 125 miljardia euroa tavanomaiseen osuuteensa suhteessa uusien tavoitteiden rahoittamiseen.

G20-maiden johtajat keskustelevat myös eri maiden edustuksen muuttamisesta kansainvälisten rahoituslaitosten hallintoelimissä. Nousevien talouksien maat ja kehitysmaat pyrkivät aivan oikein asianmukaisempaan edustukseen. Euroopan unioni tukee tätä pyrkimystä, mutta sen on näyttävä konkreettisina sopimuksina. Siksi Euroopan komissio – vaikka tämä ei ole Euroopan unionin puheenjohtajavaltion virallinen kanta – sanoo edelleen, että, sen mukaisesti, mitä tämä parlamentti on tähän mennessä sanonut, paras Euroopan unionin edustus näissä elimissä on yhtenäinen edustus.

Pittsburghin huippukokouksen asialista kattaa myös muita kysymyksiä: ilmastorahoitus Kööpenhaminan huippukokousta valmistellessa, tarve käynnistää uudelleen kansainväliset kauppaneuvottelut ja tarve olla antamatta periksi protektionistisille suuntauksille sekä suurempi tuki heikoimmille ja heikoimmassa asemassa oleville maille tämän kriisin nujertamisessa. Kuten tiedätte, komissio antoi viime viikolla tiedonannon ilmastorahoituksesta.

Lopuksi haluaisin päättää puheenvuoroni mainitsemalla G20-maiden valtiovarainministerien viime kokouksessa esitetyn toiveen, josta keskustellaan Pittsburghin huippukokouksessa: on laadittava perusta tasapainoisemman ja kestävämmän kasvun tulevalle mallille. Se koskee ensin vetäytymisstrategioiden kehittämistä, ei välittömästi sovellettaviksi vaan sovellettaviksi tarvittaessa ja koordinoidusti. Tämä johtuu siitä, että kyseisten strategioiden kehittäminen ei ole vain ratkaisu kestävään poispääsyyn tästä kriisistä vaan myös siihen, että samaan aikaan tarjotaan mahdollisuudet keskipitkän ja pitkän aikavälin kestävyyteen sen perusteellisen vaikutuksen jälkeen, joka tällä kriisillä on ollut julkiseen talouteen työllisyyden ja talouksiemme kasvuvalmiuksien tasolla.

  Corien Wortmann-Kool, PPE-ryhmän puolesta. − (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Malmström, arvoisa komission jäsen Almunia, olemme maailmanlaajuisessa kriisissä. Rahoitusalamme toimii maailmanlaajuisesti, ja siksi meidän on mahdollisuuksien mukaan sovittava alan sitovista säännöistä maailmanlaajuisesti. Siksi G20-kokous Pittsburghissa on niin merkittävä, vaikka Euroopan unionin pitäisi tietenkin itse ryhtyä ponteviin toimiin. Ponnistelut on keskitettävä tasapainon palauttamiseen vapauden ja vastuun välille, arvojen, jotka ovat sosiaalisen markkinataloutemme perusta, vaaliohjelmamme ydin Euroopan kansanpuolueessa (kristillisdemokraatit).

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, G20-huippukokous on merkittävä huippukokous, jossa tarvitaan enemmän kuin näkemyksiä – olen iloinen, että te sanoitte myös niin. Se on huippukokous, jossa on tehtävä päätöksiä. Tämä liittyy riskinhallinnan rakenneuudistukseen, suurempaan avoimuuteen ja rahoitusvalvonnan parempiin sääntöihin. Arvoisa komission jäsen Almunia, te sanoitte, että vipurahastoja varten on ehdotuksia. Mitä toivotte tässä suhteessa saavuttavanne G20-huippukokouksessa? IMF:n ja Maailmanpankin nopeaa uudistusta tarvitaan myös hyvin kipeästi, ja – olen iloinen, että te molemmat sanoitte myös tämän – koordinoidun vetäytymisstrategian osalta on tehtävä oikea-aikaista työtä tai uusia ongelmia ilmenee jälleen kerran.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, on erittäin tärkeää, että vialliseen palkkiokulttuuriin puututaan sitovilla säännöillä, koska palkkiot, joilla palkitaan lyhyen aikavälin voitoista, ovat suuri uhka rahoituslaitoisten vakaudelle. Siinä ei ole kuitenkaan kaikki, koska asiaan liittyy aivan oikein hyvin paljon yleistä närkästystä, ja myös siksi on hyvin tärkeää, että näytämme, että olemme sen osalta päättäväisiä.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, huippukokous on menestys vain, jos siellä saadaan aikaan sitovia sopimuksia. Olen puhunut rahoituksen sääntelystä, mutta ilmastonmuutos, valmistauduttaessa menestyksekkääseen Kööpenhaminan huippukokoukseen, ja protektionismin torjuminen työpaikkojen etujen mukaisesti ovat tietenkin hyvin tärkeitä asioita. Teidän, Euroopan unionin, kaikkien meidän yhdessä, on oltava tässä suhteessa edelläkävijöitä, ja siksi on tärkeää, että saatte jäsenvaltiot puhaltamaan yhteen hiileen.

  Udo Bullmann, S&D ryhmän puolesta. − (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, aivan ensiksi, nykyisessä taloustilanteessa ei mikään voi olla "niin kuin ennen". Siten saamme aikaan vain hitaan elpymisen ja työttömyysluvut kasvavat edelleen dramaattisesti, myös täällä Euroopassa. Teidän on siksi oltava rohkeita. Se on tärkein viesti, jonka tämä parlamentti voi antaa Pittsburghin edustajille. Olkaa rohkeita!

Arvoisa komission jäsen Almunia, olen kuunnellut virkistävän puheenvuoronne, josta haluaisin onnitella teitä. Nyt teidän on alettava panna sitä täytäntöön. On hyvä aloittaa palkkiojärjestelmillä, mutta se ei riitä. Meidän on vaihdettava vaihdetta aina, kun lyhyen aikavälin keinottelijat hyötyvät kansainvälisistä rahoitusmarkkinoista, koska säännöt ovat vääriä, niiden kustannuksella, jotka haluavat tehdä pitkän aikavälin investointeja työpaikkoihin, ensiluokkaisiin tuotteisiin ja yhtiöidensä pitkän aikavälin menestykseen. On oikein sanoa, että kukaan epävarma toimija, mikään epävarma rahoituskeskus ei saa jäädä ilman järkevää sääntelyä, ja sen takia on säänneltävä offshore-keskuksia, joista tulvii epäilyttäviä tuotteita koko maailmaan. Se on tärkein tehtävä, johon meidän on nyt ryhdyttävä.

Teidän ei pitäisi myöskään pelätä finanssipolitiikasta keskustelemista – se ei ole kiellettyä. Maailmanlaajuinen varallisuuden siirrosta kannettava vero, joka hyödyttää pitkän aikavälin investoijia, veisi meitä tässä keskustelussa eteenpäin kokonaisuudessaan. Tarvitsemme kansainvälisen talouspolitiikkamme sekä eurooppalaisen talouspolitiikkamme vahvaa ja parempaa koordinointia. On oikein ajatella vetäytymisstrategiaa, mutta tällä hetkellä on vielä tärkeämpää, että saamme selville, miten voimme antaa vakaampaa tukea taloudelle ja parantaa talouspolitiikkamme koordinointia.

  Sylvie Goulard, ALDE-ryhmän puolesta. − (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, arvoisa komission jäsen, arvostamme tietenkin kaikkia ponnisteluja, jotka olette maininneet ja jotka ovat itse asiassa jo menneet sangen pitkälle, mutta haluamme enemmän. Haluamme, että monista G20-kokousten osatekijöistä ja sitoumuksista tehdään virallisia. Haluaisin erityisesti kiinnittää huomionne kuiluun rahoitusalan sangen rohkaisevien lukujen ja Euroopan unionin hirvittävien työttömyyslukujen välillä. Jos meillä on pitkän aikavälin työttömyyttä, meillä on ensinnäkin inhimillinen tragedia ja myös taakka julkiselle taloudelle eikä toivoa elpymisestä kulutuksen avulla.

Me, Euroopan liberaalidemokraattien ryhmä, pelkäämme hyvin paljon Japanin tilannetta ja eräänlaista velttoa kasvua monien vuosien ajan. Luulen, että teidän maallanne, Ruotsilla, arvoisa ministeri Malmström, on valitettavasti myös kokemuksia tästä. Olkaa hyvä ja auttakaa meitä hyötymään tästä kokemuksesta.

Minun mielestäni olennaisia tehtäviä on kolme. Ensiksi meidän on jatkettava kansainvälistä yhteistyötä ja jatkettava protektionismin torjumista ja IMF:n kaltaisten maailmanlaajuisten laitosten vahvistamista. Emme selviä tästä yksin. EU:n on pyrittävä väsymättä saamaan tämä asia menemään perille.

Toiseksi, meidän on otettava menestyksekkäästi käyttöön tehokas valvonta ja pankkien vakauttamisen huomattavasti vaativampi muoto. Tässä suhteessa meidän pitäisi olla varuillamme G20-maiden mainostemppujen osalta. Toimeenpanovaltaa on, mutta lainsäädännön tasolla on työtä tehtävänä, ja meidän mielestämme, arvoisa komission jäsen Almunia, komission valvontaa koskevat ehdotukset ovat askel oikeaan suuntaan, mutta ne eivät riitä. Viime kädessä haluamme eurooppalaisempia kokonaisuuksia. Sitten meidän on minun mielestäni harkittava yhteisiä strategioita kriisistä ulos pääsemiseksi ja säilytettävä samalla euro ja varmistettava, että vajeet eivät rasita yhteisen rahapolitiikan kurinalaisuutta.

Lopuksi haluaisin kiittää komission jäsentä Almuniaa siitä, että hän sanoi, että hän kannattaa Euroopan unionia, joka on elin, joka hyväksyy kantoja kansainvälisissä toimielimissä ja puolustaa siten yhteisön menetelmää. Luotamme teihin, että varmistatte, että vain suuret valtiot eivät saa ääntään kuuluviin vaan että koko Euroopan unionia ja koko kansainvälisiä markkinoita puolustetaan.

  Sven Giegold, Verts/ALE-ryhmän puolesta. − (EN) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäsentä hänen puheenvuorostaan. Minulla on monia huolenaiheita. Ensimmäinen koskee sitä, että tämän parlamentin kehitysyhteistyövaliokunta on laatinut päätöslauselmaesityksen. Lainaan sitä. Se "panee syvästi huolestuneena merkille, että kriisi on jo aiheuttanut merkittäviä inhimillisiä kustannuksia ja vaikuttaa tuhoisasti köyhimpien maiden haavoittuvaan väestöön, kun työttömien määrän odotetaan lisääntyvän 23 miljoonalla, kun äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrän odotetaan kasvavan jopa 90 miljoonalla pelkästään vuonna 2009, kun jopa 1,7 miljoonalle HIV-tartunnan saaneelle elintärkeä lääkehoito on uhattuna ja kun lapsikuolleisuuden odotetaan nousevan vuosittain 200 000−400 000 lapsella vuodesta 2009 vuoteen 2015, joka on kehitysmaiden vuosituhattavoitteiden tavoitevuosi".

Tätä esitystä ei valitettavasti hyväksytty, vaikka kaikki tämän parlamentin ryhmät kirjoittivat sen yhdessä. Pidämme sitä erittäin valitettavana ja katsomme, että on häpeällistä, ettei tämä parlamentti kyennyt laatimaan päätöslauselmaa G20-kokouksesta ja kehitysyhteistyöasioista.

Suuri kysymys on se, miten kriisin seuraukset rahoitetaan, ja sen osalta Saksan valtiovarainministeri yhdessä liittokanslerin kanssa ehdotti, että G20-kokouksessa keskustellaan maailmanlaajuista varallisuuden siirrosta kannettavaa veroa koskevasta mahdollisuudesta. Kysyn komissiolta ja kysyn myös neuvoston puheenjohtajavaltiolta: Tuetteko tätä ehdotusta?

Toinen kysymys on veroparatiiseista. G20-maat haluavat puuttua siihen tapauskohtaisen tietojenvaihdon pohjalta. Tiedämme, että se ei toimi. Kehitysyhteistyövaliokunta ehdotti maakohtaista raportointijärjestelmää, jolloin ylikansallisten yhtiöiden on ilmoitettava maksuista maittain. Ehdotamme automaattisen tietojenvaihtojärjestelmän käyttöönottoa, jotta tieto todella kulkee maiden välillä.

Maailmanlaajuinen rahoitusjärjestelmä tarvitsee avoimuutta. Haluamme myös tietää kantanne näihin konkreettisiin ehdotuksiin päästä pois kriisistä ja rahoittaa seuraukset.

  Kay Swinburne, ECR-ryhmän puolesta. − (EN) Arvoisa puhemies, kiitos puheenvuoroista, joita on pidetty tänä aamuna. Kuuntelin erityisen mielelläni neuvoston puheenjohtajan Malmströmin huomioita siitä, että Pittsburghissa järjestettävän G20-kokouksen edustajien on sovittava merkittävästä koordinoinnista elvytystoimien jatkuvan tuen, tarvittaessa näiden tukitoimien lopettamisen ja tulevaa sääntelyä koskevan päättäväisen koordinoidun ponnistelun osalta.

Tämän huippukokouksen taustalla on kuitenkin kansakuntia, jotka kuluttavat biljoonia dollareita takauksiin ja elvytyspaketteihin, ja maailman kahdessa suurimmassa taloudessa on nähtävissä protektionistisia toimenpiteitä, erityisesti renkaiden ja siipikarjan osalta, sekä kaksi maailman monimutkaisinta sääntelyrakennetta, nimittäin EU ja Yhdysvallat, jotka pyrkivät kokonaan tarkistamaan rahoitusjärjestelmänsä. Siksi toivon, että rahoituspalvelujen koordinointitapaa koskevat tärkeät kysymykset, erityisesti nyt, kun jotkin maat osoittavat varhaisia merkkejä siitä, että ne selviävät tästä negatiivisen kasvun kaudesta, ovat keskustelujen tärkein aihe, eikä pankkiirien palkkioiden valvontaa koskeva hämminki.

Huippukokouksessa pitäisi keskittyä siihen, miten saadaan aikaan yhteiset sääntelypuitteet yhteisessä aikataulussa, jotta emme luo yksittäisille kansakunnille mahdollisuutta kilpailuetuun tai tilaisuutta sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttöön spekulatiivisessa sijoitustoiminnassa. Rahoitusalan sääntelyssä ei ole edelläkävijän etulyöntiasemaa. Maailmanlaajuinen ja koordinoitu lähestymistapa on ainoa, joka hyödyttää liikeyrityksiä, jotka pyrkivät keräämään varoja Walesissa, EU:ssa ja muualla.

Jos minun walesilaiset liikeyritykseni eivät saa käyttöönsä varoja Yhdysvalloista, jos pankit, joihin ne luottavat, vaativat niin paljon pääomaa, että EU:n veronmaksajien on otettava vielä enemmän riskejä, meitä ei kiitetä siitä, että käsittelimme ensin liian rasittavaa sääntelyä. Pyydän, että maailmanlaajuinen ja koordinoitu lähestymistapa hyväksytään aina ja että sitä ylläpidetään, jotta voidaan varmistaa, että tulevaisuudessa kaikki liikeyrityksemme Walesissa, EU:ssa ja muualla saavat pääomaa.

  Miguel Portas, GUE/NGL-ryhmän puolesta. − (PT) Portugalissa pankkien voitot kasvoivat 18 prosentilla tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä. Ainoa asia, joka kasvoi pankkien voittoja enemmän, oli työttömyys. Portugali ei ole poikkeus vaan esimerkki yhdestä G20-maiden antamasta lunastamatta jääneestä lupauksesta, joka oli se, että ratkaisisimme kriisin uudella talouden ja maailman järjestyksellä.

Se ei ole totta, ja 50 miljoonaa työtöntä ihmistä enemmän ja 200 miljoonaa köyhää ihmistä enemmän todistavat, että se ei ole niin. Siksi kehotan komissiota ja neuvoston puheenjohtajaa Malmströmiä käsittelemään palkkioita ja vipurahastoja, tietenkin, mutta ennen kaikkea käsittelemään sitä, mitä emme ole tässä maininneet: offshore-rahoituskeskusten ja veroparatiisien loppua, rahaliikenteen veroa ja pankkisalaisuuden loppua. Niiden pitäisi tehdä kaikki niin, että se voidaan nähdä, jos ne haluavat ihmisten uskovan niihin.

  Mario Borghezio, EFD-ryhmän puolesta. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, miten ihmiset voivat uskoa rahoitusmarkkinoiden sääntelyyn, kun se on uskottu Mario Draghin kaltaisille maailmanlaajuisten rahoitustemppelien ylipapeille?

Yhdysvalloissa on tapahtumassa kansannousu, kansan uusi konservatiivinen vallankumous rahoitusoligarkkeja vastaan. Me ihmiset emme usko politiikan tekemiseen veronmaksajien varoilla rahoitusmahtien pelastamiseksi, ei Yhdysvalloissa eikä Euroopassa. EU:n hallitusten pitäisi pikemminkin antaa riittävät resurssit reaalitaloudelle; niiden pitäisi olla huolissaan tuotannosta ja työpaikoista. Voimme nähdä G20-kokousten tulokset: niissä ei ole kyse muusta kuin ylärajoista ja palkkioista, ei mitään veroparatiisien lopettamisesta!

Toimenpiteillä pyritään sen sijaan ainoastaan pelastamaan ne, jotka ovat vastuussa rahoituskuplasta: nyt on kulutettu 23 biljoonaa euroa, joista Euroopan keskuspankki kulutti viisi biljoonaa euroa. Talouksistamme on annettu rahaa niille, jotka ovat vastuussa rahoituskuplasta. Verrattuna pankeille annettuun 850 miljardiin euroon vain 50 miljardia euroa on osoitettu sosiaalitukeen ja tuotantoaloitteisiin. Todellisuutta on se, että raha-aateli antaa määräykset ja politiikka tottelee.

Sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa poliitikot näyttävät olevan vain maailmanlaajuisen pankkivallan palvelijoita. Herätys, Eurooppa! Seuraa Yhdysvaltain kansan esimerkkiä, sillä siellä on alkamassa toinen suurvallankumous: konservatiivinen kansan vallankumous!

  Hans-Peter Martin (NI). − (DE) Arvoisa puhemies, tarvitsemme demokraattisen vallankumouksen. Se käy selväksi tästä prosessista, joka on onneksi saanut vauhtia siitä, mikä on tällä hetkellä G20 − koska enemmän jäseniä voi liittyä; se voitaisiin jopa kuvitella G3:ksi. Miten olisi, jos neuvosto auttaisi perustamaan demokraattisen valvontamekanismin, erityisesti, kun otetaan huomioon sen yksimielisyysperinne? Sen ei tarvitse olla heti maailman parlamentti, mutta se, mitä nyt edistetään, edellyttää vaaleilla valittujen parlamentin jäsenten demokraattista valvontaa Euroopan parlamenttia paljon suuremmalla foorumilla.

Haluaisin myös panna erityisesti merkille, että järjestelmän riskejä koskevaa kysymystä on käsiteltävä sen ytimessä. Erityisesti sen rasittavan tilanteen takia, jossa edelleen olemme, vuodesta 1998 alkaen, LTCM:n, Hypo Real Estaten ja tietysti Lehmanin kanssa, ja sivuvaikutusten takia pitäisi laatia sellaiset säännöt, joiden nojalla on mahdotonta päätyä "liian suuri kaatumaan" -perusongelmaan. Se voidaan tietysti tehdä kartellilainsäädännöllä, mutta se on ehdottomasti myös perustavanlaatuinen maailmanlaajuinen kysymys.

Maailmanlaajuisen varallisuuden siirrosta kannettavan veron osalta täällä Euroopan parlamentissa perustettiin Tobinin vero -ryhmä jo vuonna 1999. On hyvä, että siinä on edistytty. Valvontapaketin osalta meidän on kiireellisesti toimittava Euroopan laajuisesti, emmekä saa antaa väärää Eurooppaa haluavien jarruttaa meitä.

  Othmar Karas (PPE). − (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tilastot paranevat. Kriisin moninaisia syitä – eikä kyse ole vain säädösten porsaanrei'istä – ei kuitenkaan ole läheskään poistettu. Sen osalta poliittinen tahto, määrätietoisuus ja rohkeus eivät saa pettää meitä; päinvastoin.

Puhumme tänään G20-huippukokouksesta. Se on hyvä prosessi. Tarvitsemme uusia tai erilaisia rakenteita, painopistealoja ja arviointiperustoja rakentaaksemme maailmanlaajuisen talouden ja rahoitus-, yhteiskunta- ja oikeusjärjestyksen maailmaan.

Sille on kolme ehtoa: ensiksi on kehitettävä demokraattinen parlamentaarinen oikeutusprosessi, toiseksi Euroopassa tarvitaan enemmän EU:ta ja maailmassa enemmän Eurooppaa, mikä tarkoittaa myös, että perusoikeuskirjamme arvot ovat vientituotteitamme, että vastuullisen ekologisen ja sosiaalisen markkinatalouden mallimme on maailmanjärjestyksemme perusta, ja kolmanneksi, EU:n sääntelyä tarvitaan aloilla, joilla G20-huippukokouksen puitteissa ei ole näkyvissä sopimusta.

Sanomme kyllä Euroopan keskuspankin malliin perustuvalle yhdentyneelle eurooppalaiselle rahoitusmarkkinoiden valvonnalle pelkän koordinoinnin sijaan. Jacques de Larosièren raportti ei riitä. Sanomme kyllä keskustelulle palkkioiden maksusta, mutta maksutapojen muuttaminen ei ole oikea tapa käsitellä sitä. Meidän on muutettava arvioinnin perusta, ja aina, kun on palkkioita, on oltava myös seuraamustekijä.

Minun mielestäni keskustelu suhdanteiden vahvistamisesta on tällä hetkellä liian suppeaa. Meidän on poistettava kriisin suhdanteita vahvistavat vaikutukset ja nykyiset säädökset vuosille 2009 ja 2010. Poliittinen tahto ei saa pettää meitä. Sen tähden, neuvoston puheenjohtajan ja komission jäsenen puheenvuorojen perusteella, menemme Pittsburghiin optimistisina.

  Pervenche Berès (S&D). − (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, vuosi Lehman Brothersin kaatumisen jälkeen Euroopan unionin Pittsburghin G20-huippukokouksessa omaksuma kanta on ehdottoman olennainen, jos haluamme estää menneiden tapahtumien toistumisen ja jos haluamme muutoksen dynamiikan säilyvän asialistan kärjessä. Minulla on tästä asiasta neljä huomiota.

Ensinnäkin, viime huhtikuussa Lontoossa järjestetyssä G20-huippukokouksessa valtion ja hallitusten päämiehet antoivat sitoumuksen IMF:n varojen lisäämisestä. Oikein hyvä. Olemme nähneet, että tämän tavoitteen saavuttamista tuettiin huomattavasti. Pelkään, että tällä peitetään se, että kipeästi tarvittuun IMF:n hallintouudistukseen osallistutaan vähemmän päättäväisesti.

Toinen huomioni on se, että emme saa sortua silmänkääntötemppuihin. En haluaisi, että sekä pääjohtajien että sijoittajien palkkioista ja palkoista kaikkialla käytävä keskustelu – joka on ehdottoman olennainen, jos järjestelmä halutaan kehittää sellaiseksi, jossa keskitytään vähemmän lyhyen aikavälin ja enemmän pitkän aikavälin investointeihin – jättää varjoonsa yhtä tärkeän kampanjan, joka koskee veroparatiisien lopettamista ja joka oli Lontoon huippukokouksen kohokohta.

Kolmas huomioni – ja jatkan siitä, mitä Udo Bullmann sanoi aiemmin – on se, että tämä on meille historiallinen hetki ottaa jälleen esille kysymys pankkien osuudesta kriisin jälkihoitoon. Tämän avulla voimme avata uudelleen keskustelun varallisuuden siirron verotuksesta, jonka avulla varoja on voitava saada pitkän aikavälin investointien käyttöön. Jälleen kerran, kun otetaan huomioon, miten pankkeja on tuettu ja avustettu selviämään tästä kriisistä, niiden ainoa oikea, asianmukainen ja tehokas toimintatapa on osallistua nyt talouden rahoittamiseen.

Viimeinen huomioni on se, että kun tarkastelemme kuvaa työllisyydestä, mielestäni G20-kokouksissamme ei ole alusta alkaen onnistuttu puuttumaan kysymykseen makrotaloudesta, kysymykseen työllisyyttä koskevasta maailmanlaajuisesta sopimuksesta ja kysymykseen palaamisesta strategiaan, jonka avulla tulevaisuudessa voidaan oikaista tämän kriisin aiheuttanut maailmanlaajuinen epätasapaino.

  Wolf Klinz (ALDE). − (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, pidän G20-maiden nopeaa ja päättäväistä reagointia maailmanlaajuiseen rahoituskriisiin myönteisenä. On tapahtunut paljon. Näyttää siltä, että palo on sammutettu, mutta rahoitusjärjestelmämme perustat horjuvat edelleen. Kansalaiset ovat levottomia. Voitot sijoitetaan osakkeenomistajien hyödyksi ja tappiot jaetaan yhteisesti, näin kansalaiset asian näkevät. Sillä välin yhä useammat suuria siirtoja tekevät markkinoiden toimijat ovat palanneet takaisin tavanomaiseen liiketoimintaan sen sijaan, että he keskittyisivät siihen, mitä heidän pitäisi palveluntarjoajina todella tehdä, eli tukea reaalitaloutta. Rahoituksen etiikka ja vastuullisuus näyttävät edelleen olevan useimmille heistä vieraita sanoja.

Odotan G20-huippukokoukselta erityisiä – ja nopeita – toimenpiteitä. Toivon, että EU:n jäsenvaltiot puhaltavat kaikki yhteen hiileen. Uusien valvontarakenteiden lisäksi tarvitaan myös laajempia osakepohjia, joilla kasvatetaan riskin mukaisesti pitkän aikavälin – ei lyhyen aikavälin – kannustusjärjestelmiä, koordinoitua vetäytymisstrategiaa valtiontuesta, hillittyä protektionismia, yhtenäistä sääntelyä sääntelyn katvealueiden hyväksikäytön sijasta, suhdanteiden vahvistamisen lopettamista ja ratkaisua "liian suuri kaatumaan" -ongelmaan ja ennen kaikkea sitä, että meidän on noudatettava hyväksi todettua sosiaalista markkinataloutta.

  Cornelis de Jong (GUE/NGL). − (EN) Arvoisa puhemies, tähän asti G20-maat ovat keskittyneet rahoitusalaa koskeviin toimenpiteisiin. Kaikki näyttävät kuitenkin unohtavan, että myös reaalitalous kärsii ahneudesta ja pakkomielteestä lyhyen aikavälin voittoihin.

Kunnioitan syvästi pienyrityksiä, jotka yrittävät selvitä kaikista vaikeuksista huolimatta. Ne ansaitsevat sen, että ne saavat lainoja, joihin ne ovat oikeutettuja. En kuitenkaan kunnioita yhtään joidenkin isojen yhtiöiden johtoa, joka ei tunne minkäänlaista yhteyttä toimittamiinsa tuotteisiin tai palveluihin ja joka pystyy ajattelemaan vain laajentumista ja keinottelua.

Siksi kehotan, että G20-huippukokouksessa keskustellaan, miten taloudesta tehdään demokraattisempaa ja miten varmistetaan, että työntekijöillä ja muilla, jotka edustavat yhtiössä yleistä etua, on tarpeeksi valtaa johdon valvontaan.

EU:ssa meidän on tarkasteltava uudelleen eurooppayhtiön sääntöjä. Meidän pitäisi varmistaa, että osakkeenomistajien ja johdon on mahdotonta osallistua spekulatiivisiin kasvustrategioihin, jotka vahingoittavat itse yhtiöiden ja yhtiöissä työskentelevien ihmisten pitkän aikavälin etua.

  Krisztina Morvai (NI). − (EN) Arvoisa puhemies, eurooppalaisten enemmistö ei ole yritysjohtajia tai pankkiireita vaan pienviljelijöitä, pienyrittäjiä, valtion työntekijöitä.

Enemmistö EU:ssa on täysin kyllästynyt nykyiseen järjestelmään, jossa maailmanlaajuiset ylikansalliset yhtiöt ja pankit hallitsevat maailmaa. He tarvitsevat, ja he haluavat, perusteellisesti uuden mallin, jossa on siirryttävä globalisaatiosta lokalisaatioon, täysin voittoon ja rahaan keskittyvästä päätöksenteosta ihmisiin ja yhteisöön keskittyvään päätöksentekoon, WTOn hallitsemasta vapaan kaupan maataloudesta elintarvikeomavaraisuuteen, paikalliseen tuotantoon ja paikalliseen viljelyyn.

Älkää epäonnistuko EU:n enemmistön näkemysten edustamisessa G20-huippukokouksessa.

  Werner Langen (PPE). − (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kenen pitäisi säännellä ketä ja miten? Se on yksi G20-huippukokouksen kiistanalaisista kysymyksistä. Vaikka ollaan yksimielisiä siitä, että rahoitusmarkkinoiden rajattomaan kehityskulkuun ei voida palata, sääntelyn tavoista ja laajuudesta käydään vielä kiivasta keskustelua. Edelleen on mahdollista saada sopimus aikaan osakesäännöistä, luokituslaitoksista, mahdollisesti myös johdannaisia ja niiden lupia koskevasta kysymyksestä, mutta epäoikeudenmukaisesta kilpailusta, veroista ja valvonnasta keskustellaan. Keskustelua käydään palkkioista ja keskustelua käydään Tobinin veroa koskevasta EU:n vaatimuksesta.

Meillä on toisin sanoen eurooppalaisina velvollisuus tehdä läksymme riippumatta G20-huippukokouksen tuloksesta, ja komissio on oikealla tiellä, kun se ei luota ainoastaan siihen. Moton on oltava: ei valvomattomia rahoitusmarkkinoiden toimijoita, rahoitustuotteita tai rahoitusalan keskuksia tulevaisuudessa.

Asialistalla on kuitenkin myös maailmanlaajuinen talouden elpyminen. Emme voi jatkaa kuin ennen ja ylläpitää maailman epätasapainoa Yhdysvaltojen ja suurten teollisuusmaiden eduksi. Meidän on omistauduttava maailman köyhyyden ja nälän nujertamiseen, ja G20-huippukokouksessa on annettava tälle uutta vauhtia.

Haluaisin lisätä yhden kohdan, jota kukaan, komission jäsentä Almuniaa lukuun ottamatta, ei ole tähän mennessä käsitellyt. Vakaus- ja kasvusopimusta on ehdottomasti noudatettava EU:ssa, sitä ei saa haudata. Vain sen takia, että meillä on tämä sopimus, koska tarkistimme sen ja koska säilytimme sen, oli mahdollista, että EU pysyi toimintakykyisenä. Tämän pitäisi olla EU:n tavoite: strategia nopealle vetäytymiselle liiallisesta velasta vakaaseen talouteen, vakaus- ja kasvusopimukseen, jona sen tunnemme.

  Edward Scicluna (S&D). − (MT) Arvoisa puhemies, tällä hetkellä yksi suosituimmista aiheista, ainakin G20-huippukokoukseen liittyvissä uutisissa, on palkkiot. Se on selkeästi paljon puhuttu aihe, mutta on kuitenkin ymmärrettävä, että todellinen ongelma on hieman monimutkaisempi. On sanottava, että jos nämä palkkiot saattavat rahoitusjärjestelmän vaaraan, ne on silloin epäilemättä tarkistettava. On kuitenkin muistettava, että maiden välisessä ulkomaankaupassa oli suuria vajeita, jotka johtivat tähän kriisin, sekä muita sisäisiä julkisen talouden vajeita.

Myös työllisyyttä on tarkasteltava. Tiedämme, että vie noin vuoden ennen kuin saadaan kurottua umpeen viive työllisyyden ja edellisen BKT:n tuloksen vaikutuksen välillä. Siksi työllisyysasioita analysoitaessa on sovellettavia finanssipoliittisia elvytyspaketteja, kunnes myönteisiä tuloksia alkaa ilmaantua. Komission pitäisi varmistaa, että epäjohdonmukaisuutta ei ole, ja sen pitäisi vaatia, että vajeen väheneminen rekisteröidään ennen sen tekemistä.

Puhetta johti
varapuhemies Libor ROUČEK

  Kyriacos Triantaphyllides (GUE/NGL). − (EL) Arvoisa puhemies, G20-huippukokous, jossa pääaiheena on palkkioiden hallinta, ei millään ilveellä pääse pureutumaan ongelman ytimeen, eikä se, valitettavasti, ole askel kohti nykyjärjestelmän parantamista.

Monet säädösten muuttamista koskevat ehdotukset rajoittuvat pinnallisten asioiden analysointiin, eikä niissä keskitytä yhteiskunnallisiin tavoitteisiin. Tavoitteena pitäisi olla rahoitusjärjestelmän täydellinen tarkistaminen ja julkinen ja sosiaalinen valvonta, demokraattisempi huippukokous, jossa kaikki valtiot olisivat mukana ja jossa käsiteltäisiin lisääntyvän työttömyyden ja perushyödykkeiden ja polttoaineen hintojen nousukierteen kaltaisia asioita, huippukokous, jossa tehtäisiin perustavanlaatuisia päätöksiä puuttua markkinoihin, jotta jatkuva yksityistäminen ja sosiaalisen valtion tuhoaminen voitaisiin lopettaa.

Ne ovat ihmisten todellisia tarpeita. Kansalaiset haluavat nyt yleistä rakennemuutosta, kaukana uusliberaalista järjestelmästä, joka johtaa alikehitykseen kehityksen sijasta, kaukana rehottavasta keinottelusta, joka on vastoin ihmisten etuja.

  Jean-Paul Gauzès (PPE). − (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, pidän määrätietoisuuttanne myönteisenä.

EU on alkanut toteuttaa tehokasta sääntelyä, mutta EU ei saa joutua eristyksiin. Tiivis kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä, ja juuri sitä odotamme G20-huippukokoukselta. Sen on edistettävä edellisissä kokouksissa alulle pantuja uudistuksia ankarasti ja tarmokkaasti. Rahoitusalan sääntelyn kansainväliset puitteet on täydennettävä, jotta niillä voidaan auttaa investointeja, kasvua ja työllisyyttä. Ohjaavat periaatteet on hyväksyttävä. Kriisi ei ole ohi. Emme saa palata sitä edeltäneeseen tilanteeseen ja hylätä toimenpiteitä, joita tarvitaan välttämään, mahdollisuuksien mukaan, sellaisten kriisien toistumista, jotka vahingoittavat erityisesti reaalitaloutta, kasvua ja työllisyyttä.

Valvonnan ja sääntelyn vahvistaminen on samoin välttämätöntä. Valvontaa koskevissa velvoitteissa pitäisi näkyä sen järjestelmällisen riskin taso, jonka rahoituslaitokset aiheuttavat tälle alalle. Huomattavaa riskiä edustavia keinottelutoimia pitäisi rajoittaa lisäämällä pääomavaatimuksia ja soveltamalla Baselin sääntöjä kansainvälisesti.

Rahoitusalan palkkojen osalta suosittelemme palkkakomiteoiden perustamista, kyseisten palkkojen avoimuuden lisäämistä, tiukempien ilmoitusvaatimusten käyttöönottoa ja eri palkkojen, erityisesti palkkioiden, valvontaa. Maailmanlaajuisten rahoituslaitosten vahvistaminen on myös pakollista, kuten myös IMF:n hallinnon ja edustuksen uudistaminen.

Arvoisa komission jäsen, tässä on joitakin niistä odotuksista, joita kansalaisilla on seuraavalta G20-huippukokoukselta, jossa EU:n on puhuttava yhdellä äänellä, päättäväisesti ja vakuuttavasti.

  Alejandro Cercas (S&D). − (ES) Arvoisa komission jäsen Almunia, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Malmström, pyytäisin, ettette unohtaisi Pittsburghissa, että meillä ei ole vain laajuudeltaan ennennäkemätön rahoitus- ja talouskriisi vaan myös valtava sosiaalinen kriisi, jolla on tuhoisat vaikutukset suurimmassa puutteessa eläviin, niihin, joilla on vain työpaikkansa, pienyrittäjiin ja heikoimmassa asemassa oleviin alueisiin ja maihin. Toivon, että Pittsburghissa tehdään selväksi, että talous on tärkeä mutta että ihmiset ovat tärkeämpiä ja että talous palvelee ihmisiä.

Lisäksi, arvoisa komission jäsen ja arvoisa ministeri, älkää unohtako Pittsburghissa, että Eurooppa on olemassa. Antakaa äänenne kuulua kolmen tenorin äänen yli. Minulla on tässä 3. syyskuuta päivätty kirje kolmelta eurooppalaiselta pääministeriltä. Siinä ei ole sanaakaan Euroopasta. He sanovat, että Euroopan on tärkeää puhua yhdellä äänellä, mutta he vaientavat Euroopan äänen.

Teidän on puhuttava heitä kuuluvammin. Teidän on tehtävä selväksi, että Euroopalla on oikeus ja velvollisuus, että meidän näkemyksemme sosiaalisesta markkinataloudesta on ratkaisu kriisiin ja sen toistumiseen.

  José Manuel García-Margallo y Marfil (PPE). − (ES) Hyvät kollegat, olen samaa mieltä monista esitetyistä kohdista, mutta joihinkin toisiin minun on liitettävä tiettyjä varauksia.

Olen samaa mieltä siitä, että on liian aikaista ottaa potilaalta kainalosauvat pois mutta että on aika valmistella häntä kävelemään ilman niitä. Meidän on edelleen imettävä huolehdittava markkinoiden maksuvalmiudesta, korjattava julkisen talouden epätasapaino ja luotava uudelleen kunnioitus kilpailusääntöjä kohtaan. Meidän on Pittsburghissa tehtävä monia asioita, joita emme voi tehdä yksin: meidän on laadittava toimivat varhaisvaroitusmekanismit, koska ne, jotka meillä oli, eivät toimineet, meidän on tarkistettava sääntelypuitteet, koska olemassa olevat puitteet eivät toimineet.

Olen samaa mieltä siitä, että palkkioiden ja veroparatiisien sääntely on tärkeää. Ne kaikki ovat välttämättömiä, mutta riittämättömiä toimenpiteitä. Minun mielestäni on tärkeämpää rakentaa uudelleen rahoituslaitosten valmiudet, rajoittaa velkaa ja laatia varastot hyvinä aikoina, jotta voimme selviytyä huonoista ajoista. On tärkeämpää ponnistella valvonnan osalta.

Komission jäsen tietää, että tuin Jacques de Larosièren raporttia, vaikka minusta se oli riittämätön, koska tukisin keskitytetympää valvontaa. On kuitenkin selvää, että EU:n valvonta ei voi toimia ilman tiivistä koordinointia maailman muiden tärkeimpien talousalueiden valvontaviranomaisten kanssa. Meidän on tehtävä jotakin myös kaupalle. On aivan oikein ja mainiota auttaa nousevia talouksia, mutta on tärkeämpää poistaa esteet, jotka edelleen estävät tavarakaupan.

Arvoisa komission jäsen, tärkein kohta on, että meidän on laadittava perustat vakaalle ja kestävälle kasvulle sukupolven aikana. Sitä varten tarvitsemme vapaita markkinoita, markkinoita, jotka ovat avoimet innovaatioille, markkinoita, jotka ovat avoimet yrittäjille, mutta myös markkinoita, joihin sovelletaan tietyntasoista sääntelyä.

Päätän puheenvuoroni lainaukseen, joka on tuttu maanmiehelleni Joaquín Almunialle: "Älä julkaise kovin paljon asetuksia, ja kun niitä julkaiset, pidä huoli siitä, että ne ovat hyviä, ja ennen kaikkea, että niitä noudatetaan ja käytetään", näin kirjoitti Don Quijote ystävälleen Sancholle.

  Peter Skinner (S&D). − (EN) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäsentä. Olen hänen kanssaan erityisen samaa mieltä hänen kestävän taloudellisen toiminnan peruskirjastaan. Mielestäni se meidän on otettava mukaamme G20-kokoukseen, mutta en ole samaa mieltä siitä, että meidän pitäisi käyttää kaikki pääomamme keskittyäksemme pankkiirien palkkioihin. Mielestäni se on monin tavoin häirintää, vaikka sitä pitäisikin käsitellä. Suoraan sanottuna myöskään toivomuslista maailman ongelmien ratkaisemisesta ei luultavasti ole päivän sana.

Rahoituspalveluala on ilmiliekeissä. Ensiksi meidän on varmistettava, että olemme sammuttaneet tulen ja että se pysyy sammuneena. Sitä varten tarvitsemme johdonmukaista lähestymistapaa. G20 on johtava foorumi, mutta tarvitsemme käyttöömme pysyviä rakenteita sekä transatlanttisen talousneuvoston kaltaisia elimiä käsitelläksemme kansainvälisten tilinpäätösstandardien kaltaisia kysymyksiä. Jos järjestelmän riskejä aiotaan todella käsitellä, meidän on lakattava katsomasta peräpeiliin ja alettava keskittyä edessä olevaan tiehen.

  Kader Arif (S&D). − (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kriisi, jota käymme läpi, on syvä ja pitkäkestoinen. Siksi on kiireellistä ja ehdottoman välttämätöntä ottaa käyttöön tarvittavat rahoitusalan ja pankkien asetukset ja valvonta, estää nykyisen kriisin vielä dramaattisempi toistuminen. Rahoitusjärjestelmän on jälleen kerran palveltava reaalitaloutta eikä jatkettava sen tuhoamista.

Tästä näkökulmasta täällä mainittu Lontoon G20-huippukokous päättyi, vähintäänkin sanottuna, osittaisiin ehdotuksiin, mutta ennen kaikkea sanoja ei ole muutettu teoiksi, ja rahoitusala on jälleen tuuliajolla.

Tämän tilanteen takia, ja jotta Pittsburghin G20-huippukokous olisi todella hyödyllinen, Euroopan unionin on puolustettava vahvasti sääntelytoimenpiteitä, joilla on todellisia seurauksia. Monien kollegoideni luetteloimien rahoituksen valvontaa koskevien olennaisten toimenpiteiden lisäksi haluaisin itse nostaa esiin kysymyksen kaupasta ja kehityksestä, koska Pittsburghissa puhutaan myös Dohan kierroksen käynnistämisestä uudelleen. Uudelleenkäynnistäminen, kyllä, mutta sillä ehdolla, että kyseisen kierroksen alkuperäistä ja keskeisintä tavoitetta eli kehitystä ei jälleen ajeta sivuraiteelle. Etelän kumppanimme eivät aivan oikein hyväksy sitä, että heidän huoliinsa ei edelleenkään vastata.

Tässä G20-huippukokouksessa vaakalaudalla oleva kysymys ylittää rahoituskriisin: siinä on kyse perustojen luomisesta uudelle maailmanhallinnolle.

  Ramon Jauregui Atondo (S&D). − (ES) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja Malmström, arvoisa komission jäsen Almunia, annan teille kolme ideaa minuutissa.

Ensiksi, tarvitsemme enemmän Eurooppaa. Se johtuu siitä, että maailmanlaajuisen tilanteen takia Euroopan on oltava yhtenäinen ja vahva. Jos emme onnistu saavuttamaan sitä, Eurooppaa ei oteta huomioon eikä sitä oteta mukaan.

Toiseksi, tarvitsemme enemmän valtiota. Se johtuu siitä, että uuden maailmanhallinnon kehittämisen lisäksi, uuden sääntelyn ja valvonnan sekä suuremman kansainvälisen koordinoinnin lisäksi, meidän on lopetettava veroparatiisit ja tarkistettava rajatylittävä verotus. Tämä on mielestäni kiireellinen asia tulevaisuuden kannalta.

Lopuksi, tarvitsemme paremmat markkinat. Mielestäni on elintärkeää toistaa, että tarvitaan uusi liike-elämän etiikka ja että on kannustettava uutta yritysvastuun kulttuuria. Mielestäni tämä on olennaista. Yhtiöistä on tultava osa yhteiskuntaa ja sellaisena niitä on pidettävä vastuullisina näille eturyhmille ja näille sidosryhmille.

  Rachida Dati (PPE). − (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, arvoisa komission jäsen Almunia, aivan ensiksi, 3. syyskuuta, Saksa, Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska saivat aikaan sopimuksen, puhuivat yhdellä äänellä ilmaistakseen EU:n yksimielisyyttä sijoittajien palkkioiden valvontaa koskevassa asiassa.

Torstaina neuvoston 27 jäsentä tapaavat valmistautuakseen G20-huippukokoukseen. Kannustan teitä toimimaan aktiivisesti löytääksenne ratkaisun, yhteisen vastauksen, joka on kuitenkin erityisen kunnianhimoinen sijoittajien palkkoja koskevan asian osalta. Todellakin, viime G20-huippukokouksessa huhtikuussa annettuja määräyksiä ja tehtyjä päätöksiä ei ole noudatettu, kun pankit, jotka ovat myös saaneet valtionapua, siirsivät ripeästi rahaa sivuun maksaakseen sijoittajille.

EU:n kansalaiset eivät voi ymmärtää eivätkä ymmärrä, miksi kyseisistä rikkomuksista ei ole rangaistu, vaikka G20-huippukokouksen aikana ryhdyttiin toimenpiteisiin. Kun kyseessä on valtion tuki, rikkomuksista on ehdottomasti rangaistava. Siksi on olennaisen tärkeää, että Pittsburghissa hyväksytään konkreettisia ja, ennen kaikkea, yhteisiä toimenpiteitä. Emme voi olla ainoita hyveellisiä.

Lyhyesti, palkkoja on valvottava paremmin avoimuutta, hallintoa ja vastuuta koskevien sääntöjen avulla, ja seuraamuksia on sovellettava, kun näitä sääntöjä rikotaan.

  Monika Flašíková Beňová (S&D). − (SK) Minun mielestäni olette esittäneet täällä sangen kunnianhimoisen suunnitelman, jonka haluatte esittää G20-huippukokouksessa. Minä olen kuitenkin huolissani siitä, mitkä ovat G20-huippukokouksen johtopäätökset ja mitkä ovat todelliset vaikutukset yhteiskuntaan, koska EU:n jäsenvaltioiden tasolle suodattuneet tulokset eivät ole konkreettisia eivätkä näkyviä.

Neuvoston puheenjohtaja Malmström sanoi, että kysymys on johtajien palkkojen suhteellisesta tasosta, mutta on sanottava, että kaikki tilastot osoittavat, että juuri niillä aloilla, joita tuimme rahallisesti ja joita suojelimme tuholta, johtajien palkkataso on kohtuuton. Mitään ei myöskään ole tapahtunut offshore-rahoituslaitosten osalta – mekanismia ei yksinkertaisesti ole otettu käyttöön.

Kaikki tämä aiheuttaa kasvavaa työttömyyttä ja ongelmia pienille ja keskisuurille yrityksille, ja mielestäni meidän pitäisi ehkä keskittyä tulevaisuudessa harvempiin asioihin ja varmistaa, että ne asiat, joihin todella keskitymme, pannaan täysimääräisesti täytäntöön.

  Pascal Canfin (Verts/ALE). − (FR) Arvoisa puhemies, puhuitte IMF:n hallinnosta. Haluaisin myös tietää, aiotteko ottaa G20-huippukokouksessa esiin kysymyksen sen rahan ehdollisuudesta, jota IMF lainaa valtioille. Olemme nähneet, että aikaisempia hyvin liberaaleja ehtoja ei ole muutettu, ja se koskee erityisesti lainoja, joita myönnetään joillekin eurooppalaisille valtioille. Mikä on kantanne tähän?

Toinen kysymykseni on seuraava: mikä on komission ja neuvoston kanta Kiinan ehdotukseen ottaa käyttöön hieman erilainen kansainvälinen valuutta pyrkimyksenä säännellä rahoitusjärjestelmää käyttämällä vaihtoehtoa dollarille?

Kolmas kysymykseni on seuraava: G20-huippukokous on myös osa Kööpenhaminan valmisteluja. Komissio on ehdottanut 2−15 miljardin euron suuruista kokonaismäärää etelän valtioiden auttamiseksi ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Mikä on neuvoston kanta? Mitä määrää esitätte ensi viikolla G20-huippukokouksessa?

  Vicky Ford (ECR). − (EN) Arvoisa puhemies, G20-mailla oli monia järkeviä vastauksia: rahoitusalan sääntely ja valvonta on laadittava uudelleen ja on toimittava koordinoidusti. Kansalliset poliitikkomme puhuvat yhtä, mutta täällä EU:ssa näytämme tekevän toista. Sääntelyn yksityiskohta, jota jotkut kollegani ovat jo käsitelleet, osoittaa että sekä täytäntöönpanon aikataulussa että sääntelyn yksityiskohdissa on eroavaisuuksia.

Taloutemme ovat edelleen hyvin epävakaita. Työttömyys kasvaa ja rahoituksen saatavuus on valtava huolenaihe, erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille. Tahdommeko, että Yhdistyneen kuningaskunnan tai EU:n liikeyrityksillämme on kilpailuhaitta, kun ne tarvitsevat käyttöpääomaa? Haluammeko tehdä eurooppalaisesta pankista lainaamisen niin kalliiksi, että asiakkaamme, yhtiömme, vain menevät ja lainaavat Wall Streetiltä ja päätyvät antamaan uuden mahdollisuuden Wall Streetille eurooppalaisten pankkien kustannuksella?

(Puhemies keskeytti puhujan)

  Enikő Győri (PPE). − (HU) Hyvät kollegat, haluaisin lähestyä tätä aihetta kriisin yhden kieroutuman näkökulmasta. Unkarin kansalaiset olivat järkyttyneitä siitä, että vaikka maa tällä hetkellä elää IMF:n ja EU:n avun turvin, seitsemän vuotta kestäneen sosialistihallinnon jälkeen, Unkarin pankkien puolen vuoden voitot olivat kaksi kolmasosaa niiden kriisiä edeltäneestä tasosta. Pankit pystyvät myös muuttamaan yksipuolisesti sopimuksiaan, jolloin ne asettavat heikkoon asemaan ne kansalaiset, jotka ovat ottaneet lainoja ulkomaisena valuuttana toivoessaan voivansa ostaa oman asunnon.

Uskon lujasti, että meidän on toimittava kyseisiä suuntauksia vastaan. Meidän pitäisi alistaa pankit ja muut rahoitusmarkkinoiden toimijat asianmukaiselle valvonnalle. Meidän pitäisi estää ennen kriisiä vallinneen tuhoisan palkkiokulttuurin jatkuminen. Meidän pitäisi hakata kiveen ammattietiikan säännöt, koska olemme nähneet, mihin päädymme, jos puramme sääntelyä liikaa. Luokaamme maailma, jossa ei palkita nopeista, lyhyen aikavälin voitoista ja kohtuuttomuudesta vaan asianmukaisesta työstä ja jossa yhteiskuntavastuuta pidetään perusarvona. Meidän on tehtävä yhdessä työtä järkevien sääntöjen osalta voittaaksemme G20-kumppanimme puolellemme.

  Csaba Sándor Tabajdi (S&D). − (HU) Tähän mennessä sanotusta nousee selkeä viesti eli se, että voittaaksemme uudelleen tavallisten kansalaisten luottamuksen, meidän on toimittava palkkioita ja veroparatiiseja vastaan. Haluaisin kysyä komission jäseneltä Almunialta ja neuvoston puheenjohtajalta Malmströmiltä, milloin Unkarin pääministerin ehdottama Euroopan rahoitusvalvontaviranomainen aloittaa toiminnan. Haluaisin myös huomauttaa, että tämän parlamentin erittäin tärkeä tehtävä, riippumatta G20-huippukokouksesta, olisi suojella eurooppalaisten kuluttajien ja kansalaisten etuja.

He ovat täysin pankkien armoilla, eivätkä pankit tarjoa riittävästi luotettavaa tietoa. Unkarissa on luotu eettiset säännöt. Ehdottaisin EU:n tasolla Euroopan eettisiä sääntöjä, joilla hallitaan kansalaisten ja pankkien käyttäytymistä, koska uskon lujasti, että syyttömiä uhreja on valtava määrä, koska tavalliset ihmiset eivät ymmärrä luoton saamiseen liittyviä riskejä. Tämä on erittäin tärkeä tehtävä Euroopalle.

  Corinne Lepage (ALDE). − (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, arvoisa komission jäsen, meille esittelemänne erittäin kunnianhimoinen ohjelma on mielenkiintoinen, mutta ettekö ole sitä mieltä, että meidän pitäisi puuttua kysymykseen edusta, jonka voi edelleen saada suosimalla hyvin lyhytaikaista varallisuuden siirtoa ja hyvin lyhyen aikavälin kannattavuutta keskipitkän ja pitkän aikavälin sijasta?

Liikeyritystemme rahoituksen puute, erityisesti Euroopassa, johtuu juuri edusta, joka edelleen voidaan saada hyvin lyhyen aikavälin investoinneilla. Ettekö ole sitä mieltä, että meidän pitäisi puuttua tähän asiaan?

  Cecilia Malmström, neuvoston puheenjohtaja. − (SV) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää kaikkia tähän keskusteluun osallistuneita parlamentin jäseniä. Mielestäni tässä parlamentissa ollaan laajalti samaa mieltä siitä, mikä EU:n kannassa on tärkeää ja mihin kysymyksiin meidän on keskityttävä ennen G20-huippukokousta. EU puhuu nyt selkeällä, koordinoidulla äänellä kansainvälisellä näyttämöllä, ja haluaisin todella kiittää komissiota ja erityisesti Joaquín Almuniaa työstä, jota hän on tehnyt auttaakseen tämän yksimielisyyden aikaansaamisessa.

Monet jäsenet ovat ottaneet esiin asioita, joita sekä minä että komission jäsen olemme käsitelleet. Kyllä, tarvitsemme rahoitusmarkkinoiden parempaa valvontaa ja parempaa sääntelyä. Toivomme, että valvontajärjestelmä voidaan ottaa käyttöön mahdollisimman pian. Perustamme sen Jacques de Larosèren raporttiin ja katsomme, miten nopeasti saamme sen käyttöön. Tarvitsemme koordinoidumpia maailmanlaajuisia ratkaisuja ja tehokkaita ja toimivia kansainvälisiä laitoksia.

Tarvitsemme selkeitä periaatteita palkkiojärjestelmiä varten.

Luotan lujasti rahoitusmarkkinoiden vakautta seuraavaan elimeen ja olen vakuuttunut siitä, että se saa aikaan erityisiä toteuttamiskelpoisia ehdotuksia, joista voimme keskustella.

Haluaisin myös ottaa esiin ilmastorahoitusta koskevan asian. Kehotamme kaikkia maita kantamaan vastuunsa, mutta en ole varma, onko realistista odottaa, että Pittsburghin huippukokouksessa voidaan keskustella luvuista. Teemme luonnollisesti työtä voidaksemme tehdä sen, koska se olisi hyvä asia.

Tarvitsemme myös maailmanlaajuisia ratkaisuja. Emme voi erottaa EU:n ratkaisuja tästä järjestelmästä, vaan sen sijaan meidän on varmistettava, että voimme toteuttaa mahdollisimman paljon maailmanlaajuisia ratkaisuja. Työttömyys on talous- ja rahoituskriisin ehkä huomattavin osa EU:n kansalaisille. Työttömyys on tullut jäädäkseen vähäksi aikaa useimpiin maihin, ja se on hyvin, hyvin vakava tilanne. Se edellyttää eurooppalaisia ja kansallisia ratkaisuja. Meillä on oltava vahva työmarkkinapolitiikka, meidän on tehtävä yrityksille ja yrittäjille helpommaksi ottaa riski palkata ihmisiä ja uskaltaa investoida ja meidän on varmistettava, että ihmiset ovat työllistettävissä investoimalla koulutukseen ja tutkimukseen. Meillä on erityiskeskustelu työttömyydestä Ecofin-neuvostossa lokakuussa.

Meidän on keskusteltava myös vetäytymisstrategioista. Muuten on olemassa vaara, että toteuttamillamme toimilla on kielteisiä vaikutuksia työttömyyteen ja kasvuun erityisesti ja että sen tuloksena on vajeita ja inflaatiota. Yhteiskuntamme heikoimmassa asemassa olevat kärsivät aina ensimmäisinä. Köyhimpien maiden osalta olemme hyvin, hyvin tietoisia siitä, että ne ovat suurimpia häviäjiä kansainvälisessä kriisissä. Se iskee pahiten maailman köyhimpiin. Olemme keskustelleet ja keskustelemme edelleen siitä, miten voimme helpottaa näiden ihmisten tilannetta. On tärkeää, että monenkeskisillä kehityspankeilla on riittävät varat, jotta ne voivat tarjota edullisina lainoina tunnettuja lainoja. On myös tärkeää, että varmistamme, että kansainvälinen kaupankäyntijärjestelmä toimii asianmukaisesti ja että siihen ei liity protektionismia. Erilaiset maailmanlaajuisia veroja ja erilaisia Tobinin veroja koskevat keskustelut ovat siksi merkityksellisiä vain, jos ne voidaan todella toteuttaa maailmanlaajuisesti, ja tällä hetkellä niin ei ole. Siten ne vain vaikuttaisivat vastakkaisesti eivätkä auttaisi talouksiamme.

Monet jäsenet ovat ottaneet esiin kysymyksen vipurahastoista ja uudesta rahoitusalan sääntelystä. Ne ovat ensisijaisia aiheita puheenjohtajavaltio Ruotsille. Päätämme näistä asioista teidän kanssanne ja odotamme, että pääsemme työskentelemään hyvin tiiviisti Euroopan parlamentin kanssa, jotta vipurahastoja ja rahoitusalan sääntelyä koskevat direktiivit saadaan voimaan mahdollisimman pian. Tiedän, että se on vaikeaa ja monimutkaista – että siinä on otettava monia asioita huomioon – mutta olemme valmiita työskentelemään kanssanne mahdollisimman tiiviisti saadaksemme sen toteutumaan.

Lopuksi, G20-huippukokouksessa ei tietenkään voida ratkaista kaikkia ongelmia, joista olemme keskustelleet. Minulla on joka tapauksessa hyvä syy toivoa, että voimme edistyä huomattavasti asioissa, joista olemme keskustelleet. EU:n kansalaisten suunnalta tulee painostusta, mutta myös ympäri maailmaa on ihmisiä, jotka odottavat meidän osoittavan johtajuutemme ja lisäävän rahoitusjärjestelmien vakautta, tekevän kaikkemme välttääksemme tällaisen kriisin tulevaisuudessa ja varmistavan, että nousemme tästä kriisistä vahvempina kuin siihen joutuessamme. EU on yhtenäinen, EU on vahva, ja voin vakuuttaa teille, että puheenjohtajavaltio Ruotsi tekee kaiken voitavansa pitääkseen kiinni Euroopan näkemyksistä ja puolustaakseen niitä ensi viikon G20-huippukokouksessa. Paljon kiitoksia hyvin mielenkiintoisesta keskustelusta.

  Joaquín Almunia, komission jäsen. − (ES) Arvoisa puhemies, uskon, että olemme kaikki samaa mieltä siitä, että nykytilanteessa, jossa meidän on edelleen käsiteltävä kriisistä johtuvia valtavia ja laajoja haasteita, Pittsburghin G20-huippukokouksen onnistuminen ja usko siihen, että näiden kokousten tuloksena alamme löytää ja soveltaa ratkaisuja kohtaamiimme ongelmiin ja haasteisiin, on äärimmäisen tärkeää. Alamme itse asiassa nähdä joitakin huomattavia merkkejä parannuksesta tietyissä talouden indikaattoreissa, erityisesti kansainvälisen kaupan kasvussa ja kuluttajien ja sijoittajien luottamuksessa. Siksi kaikista huippukokouksen asialistan asioista pitäisi ja pitää sopia ja hallitusten päämiesten kesken ja panna täytäntöön ensi viikon kokouksen jälkeen, ja toivon, että niin käy.

Yksi tärkeimmistä asioista, jonka monet teistä mainitsivat, on se, että tarvitaan selkeyttämistä, tarvitaan selkeää viestiä siitä, miten maailman tärkeimmät taloudet aikovat jatkaa toimiensa koordinointia. Talouspolitiikan koordinoinnin seuraavan vaiheen on oltava vetäytymisstrategian määrittely ja sitoutuminen päätökseen siitä, miten ja milloin tätä strategiaa sovelletaan koordinoidusti. Meidän on opittava – ja uskon, että olemme oppineet – läksymme vuoden 1929 kriisistä, eli että elvytystoimenpiteitä ei pidä lopettaa liian nopeasti, kun talous – kuten jotkut teistä sanoivat – tarvitsee vielä kainalosauvoja. Emme saa kuitenkaan käyttää näitä elvytystoimenpiteitä pidempään kuin on tarpeellista, koska siinä tapauksessa toistaisimme olosuhteet, jotka johtivat kupliin ja epätasapainoihin, jotka olivat tämän kriisin syynä. Tämä on hyvin tärkeä asia, joka on selkeytettävä Pittsburghin huippukokouksessa.

Meidän on vältettävä aiempien virheiden toistamista, ei vain makrotalouspolitiikan osalta vaan myös rahoitusalan sääntelyn ja valvonnan osalta. Uskon, että tämä sitoumus on tehty hyvin selväksi edellisissä huippukokouksissa. Meidän on edelleen kehitettävä tätä sitoumusta ja kunnioitettava sekä maailmanlaajuisella että, meidän tapauksessamme, EU:n tasolla, jo tehtyjä sitoumuksia.

Tämän osalta olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka tämän aamun keskustelussa ovat sanoneet, että kaikkea ei pitäisi rajoittaa palkkakysymykseen. Olen kuitenkin myös täysin samaa mieltä niiden kanssa, jotka sanovat, että palkkakysymys on erittäin tärkeä taloudellisesti, sosiaalisesti, poliittisesti ja eettisesti. Uskon, että EU osoittaa johtajuutensa tässä asiassa – kuten se on tehnyt muissa G20-huippukokouksen asialistalla olevissa asioissa – sekä kunkin valtion ja hallitusten päämiehen avulla että itse EU:n toimielinten, Euroopan unionin puheenjohtajavaltion ja komission, avulla.

Emme saa unohtaa, että tämän vuoden huhtikuussa Euroopan komissio esitti jäsenvaltioille palkkaa koskevat suositukset, jotka ovat miltei täysin samat kuin ne, joita koko maailma nyt esittää. Meidän on kiinnitettävä edelleen huomiota rahoitusjärjestelmän ongelmiin – enemmän pääomaa, rakenneuudistusta ja pankkien taseiden korjausta – sekä EU:n tasolla että maailmanlaajuisesti.

Kun rahoitusjärjestelmät ovat täysin toisiinsa liittyneet, meidän ei kannata ratkaista ongelmiamme rajojemme sisällä, jos kukaan muu ei ratkaise omia ongelmiaan samaan aikaan. On kuitenkin muistettava, että vuosi sitten, päivä ennen Lehman Brothersin kriisiä, luulimme edelleen, että voimme välttää Yhdysvalloissa alkunsa saaneen rahoituskriisin pahimmat ongelmat. Samalla on täysin totta, kuten monet teistä ovat sanoneet, että loppujen lopuksi poliittisena tavoitteena ei ole vain yhden pankin taseen selvittäminen tai sen velkojen pääomittaminen. Perusongelmia ovat työllisyys, pienten ja keskisuurten yritystemme tilanne ja julkisten palvelujemme ja sosiaaliturvajärjestelmiemme kestävyys.

Ilman toimivaa rahoitusjärjestelmää mikään muukaan ei kuitenkaan voi kestää. Se on haaste, johon Pittsburghin huippukokouksessa on puututtava, tai haaste, johon puuttumista G20-maiden on jatkettava Pittsburghin huippukokouksessa.

Lopuksi haluaisin esittää huomion asiasta, joka otettiin esiin monissa puheenvuoroistanne. Vaikka olen samaa mieltä muistakin G20-huippukokouksen asialistalla olevista asioista, jotka monet teistä mainitsivat, haluan mainita vain yhden: kysymys veroparatiiseista ja yhteistyöhaluttomista maista ja alueista.

On totta, että Lontoon G20-huippukokouksessa ei onnistuttu löytämään ratkaisuja kaikkiin veroparatiiseista johtuviin ongelmiin. Olisi hyvin vaikeaa löytää yhdessä päivässä kaikki ratkaisut ongelmaan, joka on ollut olemassa monia vuosia. On myös kuitenkin ehdottoman totta, että huhtikuussa järjestetyn Lontoon huippukokouksen jälkeen näiden kuuden kuukauden aikana on ratkaistu paljon enemmän ongelmia kuin Lontoon huippukokousta edeltäneinä monina vuosina oli ratkaistu tai olisi voitu ratkaista. Tämän erityisen kohdan osalta on saatu aikaan sopimus niiden tietojen vaihdosta, joita tarvitaan estämään veronkierto ja estämään talous- ja rahoitustoimien salaaminen viranomaisilta käyttämällä veroparatiisien tarjoamaa suojaa. Siksi on totta, että kaikkea ei ole ratkaistu näinä kuutena kuukautena. Olemme kuitenkin näinä kuutena kuukautena saaneet paljon aikaan asiassa, joka on hyvin tärkeä ehkäistäessä sitä, että kyseisillä sääntely- ja valvontaviranomaisilta salattavilla rahoitustoimilla luodaan jälleen järjestelmän vääristymiä. Tämä on äärimmäisen tärkeää, sillä lähetämme kansalaisillemme viestin vastuun jakamisesta ja kriisin nujertamisessa tarvittavista ponnisteluista.

Lopuksi, joku sanoi, että EU:n äänen on kuuluttava G20-maiden eurooppalaisten jäsenten ääniä paremmin. Voin vakuuttaa teille, että puheenjohtajavaltio Ruotsin johdolla ja käyttämällä Euroopan komission ääntä EU:n ääni kuuluu. Sitä kuunnellaan hyvin tarkasti ja kunnioittavasti, koska EU, eikä vain yksi tai kaksi Euroopan maata, vaan koko Euroopan unioni, oli järjestö, joka aloitti tämän maailmanlaajuista koordinointia koskevan prosessin. Se osoittaa selkeästi, että todellisella koordinoinnilla voidaan saada aikaan tehokkaampia tuloksia.

  Puhemies. − (EN) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan lokakuun ensimmäisen täysistunnon aikana.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  András Gyürk (PPE) , kirjallinen. − (HU) On odotettavissa, että lähestyvässä G20-huippukokouksessa suurinta huomiota kiinnitetään Kööpenhaminan ilmastokeskusteluihin. Kioton jälkeisen sopimuksen tiellä on edelleen monia ratkaisemattomia kysymyksiä. Haluaisin esittää tästä asiasta muutamia huomioita. Numero yksi. Häilyvien pitkän aikavälin lupausten sijasta tarvitsemme sitovia keskipitkän aikavälin sitoumuksia. Näiden sitoumusten on oltava realistisia, oikeudenmukaisia ja velvoittavia. Näitä sitoumuksia laadittaessa on tärkeää ottaa taloudellisen kehityksen ja luonnonvarojen kaltaisten tekijöiden lisäksi huomioon myös se, miten laajasti Kioton sitoumukset on tähän mennessä täytetty.

Numero kaksi. Näkemykselle, jonka mukaan EU:n pitäisi tukea kehitysmaita taloudellisesti sekä niiden ilmastopolitiikan tavoitteiden toteuttamisessa, pitäisi antaa tukea. Sen saavuttamiseksi tarvitaan erityinen taloudellinen sitoumus. Avoimuuden varmistamiseksi kehitysmaiden on kuitenkin myös tehtävä sitovia sitoumuksia ja laadittava yksityiskohtaiset toimintasuunnitelmat.

Numero kolme. Joustavuusmekanismeilla on edelleen oltava huomattava asema. Investointien lisäämiseksi sopimus on saatava aikaan mahdollisimman pian tavalla, johon voidaan sisällyttää myös tähän mennessä toteutetuista hankkeista johtuvat luvat.

Numero neljä. Kioton jälkeisessä sopimuksessa on annettava enemmän toimivaltaa markkinoihin perustuville välineille. Esimerkiksi päästökauppajärjestelmien tai vihreä sertifikaatti -järjestelmien laajentamisella voidaan paikoitellen saada aikaan päästöjen vähentyminen pienillä kustannuksilla. Uskon, että talouskriisi ei ole este Kööpenhaminan kompromissille. Kunnollinen keskipitkän aikavälin sopimus saattaa jotenkin vauhdittaa Euroopan talouden kilpailukykyä ja samalla vähentää ympäristön taakkaa.

  Edit Herczog (S&D), kirjallinen. − (HU) Viisi vuotta sitten EU:hun liittyessään kukin uusi jäsenvaltio sitoutui ottamaan euron käyttöön. Tällä hetkellä neljä niistä on jo saavuttanut tämän. Muut maat ovat olleet tuuliajolla ja ne ovat jäljessä tällä alalla erilaisten talouspoliittisten käsitysten ja virheiden takia puhumattakaan siitä, että talous- ja rahoituskriisi on ajanut ne heikkoon asemaan. Taloudellinen taantuma on lietsonut protektionistisia asenteita, mikä uhkaa heikentää yhtenäismarkkinoiden toimintaa.

Nykyinen talouskriisi on korostanut sitä, että euro on saavuttanut näkyvän aseman euroalueen jäsenten välille muodostuneissa tiiviissä taloudellisissa suhteissa, mutta valtiot, jotka toivovat voivansa ottaa euron käyttöön, ovat nyt päätyneet äärimmäisen heikkoon asemaan venähtäneiden valmistelujen takia. Monet, minä mukaan luettuna, uskovat, että nyt kehittyneessä kriittisessä valuuttatilanteessa ratkaisun avain olisi euron käyttöönoton nopeuttaminen kyseisissä jäsenvaltioissa. Talouspolitiikan ehdoissa on kuitenkin määrättävä tästä erikseen, mutta jopa aiemmin säädettyjen ehtojen nojalla veisi kuitenkin vuosia ennen kuin euro voitaisiin ottaa käyttöön.

Minun mielestäni meidän ei pitäisi vain tarkistaa, että lähentymiskriteerit ovat pysyneet muuttumattomina vaan että EU käsittelee myös asetusta, joka koskee valuuttakurssimekanismissa ERM II vietettävää aikaa nykyistä joustavammalla tavalla. Mielestäni on myös hyvin tärkeää tutkia, miten euroalueeseen liittymistä koskevaa prosessia voidaan nopeuttaa, kun samalla täytetään ehdot, jotka voidaan täyttää. Tällä voitaisiin sitten vakauttaa tilannetta asianomaisissa maissa puhumattakaan EU:n koko sisämarkkinoiden suojaamisesta. Muuten euroalueeseen kuulumattomien maiden mahdollinen kansainvälinen maksukyvyttömyys voi pahimmassa tapauksessa kaataa myös koko euroalueen.

  Liisa Jaakonsaari (S&D), kirjallinen. – (FI) Arvoisa puhemies, markkinatalous on hyvä renki mutta huono isäntä. Viime aikoina tosin roolit ovat menneet aika lailla sekaisin. Kansainvälisissä kokouksissa on tapana puhua lämpimiä, mutta nyt tarvitsemme tekoja ja nopeasti. Maailmalla on nyt historiallinen tilaisuus sopia Pittsburghin G20-kokouksessa uudelleen maailmantalouden säännöistä. Lehdissä on puhuttu paljon pankkiirien bonuksista, mutta ne ovat vain jäävuoren huippu. Maailmantalous kaipaa kokonaisremonttia ja avainsana on läpinäkyvyys. Meidän täytyy pyrkiä pois riskitaloudesta kohti reaalitaloutta. Vain sitovat kansainväliset säännöt voivat taata sen, että viime vuosina nähty kasinotalous ei enää toistu. Tulevaisuudessa veronmaksajaa ei saa enää laittaa vahingon maksajaksi. Varallisuusverojen kaltaisissa mekanismeissa on aina se riski, että globaalitaloudessa joku on vapaamatkustaja. Mutta mielestäni niiden kelvollisuutta pitäisi ainakin tutkia.

  Wojciech Michał Olejniczak (S&D), kirjallinen. − (PL) Pittsburghin G20-huippukokous järjestetään käytännöllisesti katsoen Lehman Brothers -pankin kaatumisen vuosipäivänä. Tätä taustaa vasten maailman johtajien pitäisi toimia. Maailman miltei kaikkien kolkkien asukkaat ovat tunteneet kriisin seuraukset. G20-huippukokouksen ensisijaisena tavoitteena pitäisi olla sen riskin vähentäminen, että rahoitusmarkkinoiden sääntelyn purkamisesta aiheutunut kriisi toistuu. G20-johtajien tehtävänä luoda sääntely, jolla estetään uusia keinottelevien pankkeja ilmaantumasta ja estetään niitä, suoraan sanottuna, huijaamasta miljoonia rahoituslaitosten asiakkaita koko maailmassa.

Viime kuukausien aikana olemme saaneet koko ajan enemmän huonoja uutisia johtajista, jotka ovat saaneet yhtiönsä romahduksen partaalle kuluttamalla julkista apua. Muutamana viime vuotena olemme Euroopassa todistaneet uudenlaista tuloeroa, jota ei ole aiemmin nähty Euroopan sosiaalisessa mallissa. Yksi G20-ryhmän tehtävistä pitäisi olla tulojen tasoittaminen Euroopassa ja maailmanlaajuisesti. Rahoitusalalla on oltava säännöt, joilla bonukset tehdään riippuvaisiksi lyhyen aikavälin voittojen sijaan pitkän aikavälin investoinnin tuottoprosenteista.

Monet Euroopan maiden johtajat sekä koko Euroopan unionin johtajat ovat Pittsburghissa. Siksi Euroopan pitäisi puhua huippukokouksessa yhdellä äänellä. Pyydän Euroopan unionin edustajia muistamaan, että yhteisön etuihin kuuluvat myös niiden jäsenvaltioiden edut, joilla ei ole huippukokouksessa kansallisia edustajia.

  Sirpa Pietikäinen (PPE), kirjallinen. – (FI) Tämän viikon maanantailla oli kyseenalainen kunnia toimia eräänlaisena vuosipäivänä: tasan vuosi sitten kaatui investointipankki Lehman Brothers. Kaatumista pidetään varsinaisena sysäyksenä nykyiselle, syvälle globaalille taantumalle ja rahoituskriisille.

Vuosipäivän ja lähestyvän Pittsburghin G20-kokouksen kynnyksellä on hyvä pysähtyä pohtimaan, mitä kriisistä on opittu ja mitä siitä voidaan vielä oppia. Keskeisenä pidän kriisistä kumpuavaa mahdollisuutta: mahdollisuutta syvällisesti uudistaa kansainvälinen finanssiarkkitehtuuri. Askelia tätä kohden on jo otettu. Hyvän pohjan toimille muodosti viimekeväinen G20-kokous, joka suuntasi globaalia yhteisymmärrystä tarvittavista toimista. Yhdysvallat on aivan äskettäin julkaissut laajan finanssilainsäädäntöpaketin. EU:n komissiolta odotetaan Euroopan finanssiarkkitehtuuria ja -valvontaa rakentavaa esitystä ensi viikolla. Avainsana on globaalius.

Meidän tulee saada aikaan kansainvälisesti sitovat säännöt IMF:n uudistamisesta, vakavaraisuussäännöksistä ja optioiden maksun pelisääntöjen uudistamisesta. Sääntelyn piiriin tulee saattaa kaikki finanssituotteet, ja sääntelyn tulee olla tarvittavan joustavaa, jotta sillä on mahdollista reagoida alati muuttuvaan ja uusia tuotteita synnyttävään alaan.

Ihmisten perusturvaa, toimeentuloa ja hyvinvointia romuttavan kriisin kourissa on rakentavaa myös pohtia uudenlaisia tapoja, joilla mitata vaurautta. Presidentti Sarkozyn asettaman komission äskettäin julkaistuissa loppupäätelmissä todetaan suositeltavaksi siirtyä BKT-pohjaisesta varallisuudenmittauksesta uudenlaisiin mittaustapoihin, joissa otetaan huomioon erityisesti yhteiskunnan taloustoiminnan kyky turvata kansalaisten hyvinvointi ja ympäristön kestävyys.

  Catherine Stihler (S&D), kirjallinen. − (EN) Olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka puhuivat maailmanlaajuisesta koordinoidusta lähestymistavasta. Se on olennaista, jos aiomme muuttaa maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän valtarakenteita. Komissio ja neuvosto eivät kuitenkaan kumpikaan kommentoineet käsitettä pankkialan "hoitotahdoista". Tällä viikolla on Lehman Brothersin kaatumisen vuosipäivä. On arvioitu, että investointipankin lakkauttaminen vie kymmenen vuotta. Näin ei käynyt Dunfermline Building Society -yhtiön kanssa, koska se oli ilmaissut tahtonsa varojensa hoidosta, joten sen varat voitiin määritellä selkeästi. Avoimuus on olennaista, jos aiomme palauttaa kuluttajien luottamuksen pankkialalla.