Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 8. lokakuuta 2009 - Bryssel

8. Äänestysselitykset

- Suulliset äänestysselitykset:

- Mietintö: Renate Weber (A7-0011/2009)

  Jan Březina (PPE). – (CS) Arvoisa puhemies, Tšekin tasavalta oli yksi niistä maista, jotka tekivät aloitteen esityksestä neuvoston puitepäätöksen hyväksymiseksi rikosoikeudenkäyntejä koskevien toimivaltaristiriitojen ehkäisemisestä ja ratkaisemisesta, mikä osoittaa, että Tšekin tasavalta pitää oikeudellista yhteistyötä erittäin tärkeänä. Aiheen arkaluonteisuuden vuoksi on kuitenkin välttämätöntä varmistaa, että tätä yhteistyötä tehdään Euroopan unionin perustamissopimuksessa annettujen valtuuksien rajoissa. Näin tapahtuu tässä tapauksessa. Toisaalta heikkona kohtana on melko huomattava yleisluonteisuus, koska esimerkiksi pyynnön kohteena olleen viranomaisen vastauksen määräaikoja ei ole annettu ja perusteet rikosoikeudenkäyntien käsittelyä varten sopivimman oikeusviranomaisen määrittämiselle puuttuvat. Toinen mutka matkassa on vähäinen yhdentyminen Eurojustin kanssa, mihin huomio olisi pitänyt keskittää. EU:n yhteistyöstä oikeudellisissa asioissa vastaavana elimenä Eurojustilla on paljon suuremmat, vaikkakin tällä hetkellä hyödyntämättömät mahdollisuudet kuin sille puitepäätösehdotuksessa annettu tehtävä. Päätöksessä ei edes ole vaadita tiedottamaan Eurojustille silloin, kun yksittäisessä jäsenvaltiossa päätetään rikossyytteen nostamisesta rajat ylittävissä rikoksissa.

  Philip Claeys (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, äänestin tätä mietintöä vastaan, mutta syynä ei ollut se, että vastustaisin kansallisten viranomaisten välistä tiedonvaihtoa rikosoikeudenkäynneistä. On hyvä ajatus selvittää, onko muissa jäsenvaltioissa samanaikaisesti meneillään samoja asioita koskevia oikeudenkäyntejä.

Vastustan kuitenkin vahvasti eri tarkistusten federalistista sävyä. Esimerkiksi tarkistuksessa 3, jossa yksiselitteisesti evätään kultakin jäsenvaltiolta oikeus päättää siitä, millä viranomaisilla on toimintavaltuudet. En missään nimessä vastusta Eurojustia, mutta sitä ei pidä muuttaa "supertoimielimeksi".

- Yhteinen päätöslauselmaesitys: Pittsburghin G20-huippukokous (24. ja 25. syyskuuta) (RC-B7-0082/2009)

  Zigmantas Balčytis (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, äänestin tämän päätöslauselman puolesta. Olen iloinen huomatessani, että Eurooppa tai vaikutusvaltaisimmat maat eivät aliarvioi meidän kaikkien nykyisen tilanteen vakavuutta eivätkä etsi "yhden koon" lähestymistapaa. Kriisin syynä ovat useat monimutkaiset ja toisiinsa liittyvät tekijät, eikä siitä selviytymiseen ole helppoa tietä.

Maailmanlaajuinen rahoituskriisi tarjosi meille myös hyvän tilaisuuden harkita uudelleen painopisteitämme ja toimiamme erityisesti talouden kestävän elpymisen pitkäaikaisessa hallinnassa. Olemme antaneet kansalaisillemme sitoumuksia ja odottavat, että saamme taloutemme jälleen toimimaan täydellä teholla, jotta voimme varmistaa pääomamarkkinoiden ja lainanannon tehokkaan toiminnan, torjua työttömyyttä ja luoda työpaikkoja sekä suojella kansalaisiamme, erityisesti köyhimpiä ja haavoittuvimpia. Se ei tule olemaan helppoa, mutta olemme mielestäni menossa oikeaan suuntaan.

  Daniel Hannan (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, me ehdotamme hyvin vakavasti sen vaikeuttamista. Rahoituskriisin syynä oli valtion laajamittainen puuttuminen tilanteeseen: ensinnäkin siinä mielessä, että korot oli tarkoituksellisesti pidetty liian pitkään liian alhaisina, mikä oli pikemminkin poliittinen kuin markkinoiden päätös – johon kaikki keskuspankit osallistuivat – ja sitten siinä mielessä, että niinkin hiljattain kuin viime vuonna lainsäätäjät vaativat lainanantajia tarjoamaan halvempia lainoja.

Niinpä G20-maiden johtaja kokoontuvat ja kysyvät: "Mikä on ratkaisu? Valtion on puututtava tilanteeseen laajemmin." Ilmeisesti asia on niin kuin Mark Twain kerran huomautti: jos sinulla on vain vasara, kaikki näyttää neulalta. Totuus on, että kaikki heidän toimensa ovat parhaimmillaan olleet hyödyttömiä ja pahimmillaan heikentäneet aktiivisesti tilannettamme: tukitoimet, kansallistamiset, teeskennellyt yritykset saada kuriin veroparatiisit (joilla itse asiassa tarkoitetaan maita, joissa on niitä kilpailukykyisemmät verot) ja valtion lainkäyttövallan valtava laajentaminen "varasuunnitelman" verukkeella. Ja nyt me haluamme uudistaa koko rahoitusjärjestelmän. Haluan päättää puheenvuoroni edesmenneen maanmieheni Justice Aspreyn sanoihin: "Uudistus? Eikö tilanne ole jo tarpeeksi huono?"

  Lena Ek (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kommentoida kahta hiljattain Pittsburghin G20-huippukokouksesta toimitettuun äänestykseen liittyvää asiaa. Mielestäni on valitettavaa ja murheellista, että tässä päätöslauselmassa ja G20-huippukokouksen aineistossa käsitellään niin vähän ilmastokriisin ratkaisemista. Siinä mainitaan myös Tobinin vero, joka voisi mielestäni olla uusi keino rahoittaa kehitysapua ja auttaa kehitysmaita ilmasto-ongelmien ratkaisemisessa.

Syy siihen, että en äänestänyt tarkistusten puolesta, on se, että ne oli muotoiltu hyvin vanhanaikaisesti, ikään kuin keskustelisimme Tobinin verosta 20 vuotta sitten. Nykyaikainen tapa keskustella siitä, onko se Yhdistyneiden Kansakuntien uusi rahoituslähde, tähtää johonkin aivan muuhun, ja toivon, että palaamme tähän istunnossa myöhemmin.

- Päätöslauselmaesitys: Maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin vaikutukset kehitysmaihin ja kehitysyhteistyöhön (B7-0078/2009)

  Zigmantas Balčytis (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, annoin tukeni tälle päätöslauselmalle, koska kaikkien toimijoiden on mielestäni aika kantaa vastuunsa ja täyttää sitoumuksensa kehitysmaille. On totta, että maailmanlaajuinen talous- ja rahoituskriisi on koetellut myös kehittyneimpiä talouksia, mutta emme saa unohtaa, että se on koetellut köyhimpiä maita sitäkin enemmän. Meidän on muistettava, että kehitysmaat eivät aiheuttaneet kriisiä mutta joutuvat nyt kantamaan raskaan taakan.

Vuosituhannen tavoitteiden toteutuminen on nyt vakavassa vaarassa. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että G20-maat ovat tunnustaneet yhteisen vastuunsa, ja odotan näkeväni näiden lupausten muuttuvan todellisiksi toimiksi.

  Krisztina Morvai (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, tuin tätä mietintöä, koska mielestäni maailmassa tarvitaan uutta ajattelutapaa – ajattelutapaa, jossa siirrymme täysin raha- ja voittokeskeisestä päätöksenteosta ihmis- ja yhteisökeskeiseen päätöksentekoon ja kilpailun logiikasta oikeuden logiikkaan.

Tällä mietinnöllä on mielestäni vähintäänkin saatu jotain itämään. Se ei täysin tue uutta ajattelutapaa, mutta ainakin siinä on uuden ajattelutavan siemen, erityisesti kohdassa 2, jossa todetaan: "katsoo, että harjoitettu politiikka kaipaa pikaista ja perusteellista uudistamista, jotta voidaan puuttua elintarvike- ja rahoituskriisin systeemisiin syihin ottamalla käyttöön kansainvälistä kauppaa ja kansainvälistä rahoitusjärjestelmää koskevia uusia demokraattisia ja avoimia sääntöjä."

Uskon ja toivon, että suhtaudumme tähän hyvin vakavasti. Tämän kriisin syyt ovat perustavaa laatua olevia, ja meidän on todella tutkittava näitä syitä järjestelmällisesti ja perinpohjaisesti. Me tarvitsemme täysin uuden ajattelutavan.

  Siiri Oviir (ALDE). – (ET) Arvoisa puhemies, äänestin tämän päätöslauselman puolesta. Maailmanlaajuinen rahoitus- ja talouskriisi on todellakin vaikuttanut kaikkiin maihin, mutta sillä on ollut erityisen tuhoisa vaikutus köyhimpiin maihin. Kriisillä on ollut haitallisia vaikutuksia niiden kaikkiin rahoituslähteisiin, eivätkä ne ilman ulkomaiden apua pysty säilyttämään sitä, mitä ne ovat saavuttaneet.

Kriisi on uhannut vuodelle 2015 asetettuja vuosituhannen tavoitteita. Siksi tuen suunnitelmaa siitä, että pannaan suunniteltua aiemmin täytäntöön 8,8 miljardin euron kehitysapu maatalouden rahoitukseen tarkoitettua talousarviotukea ja nopeita toimenpiteitä varten, ja ehdotusta siitä, että 500 miljoonaa euroa kohdennetaan sosiaaliturvamenoihin. En tukenut päätöslauselman Tobinin veroa koskevia artikloja.

  Izaskun Bilbao Barandica (ALDE). – (ES) Arvoisa puhemies, äänestin päätöslauselman ja Tobinin veron käyttöönottoa koskevien tarkistusten puolesta.

Tämä perustuu johdonmukaisuuteen omassa toiminnassani, koska ollessani vuonna 2002 Baskimaan parlamentin jäsen parlamentti hyväksyi päätöslauselman, jossa todettiin, että mielestämme on välttämätöntä torjua kansainvälisten pääomaliikkeiden ilmiötä niiden koko maailmaan kohdistuvien sosiaalisten ja taloudellisten vaikutusten vuoksi, että meidän pitäisi ottaa käyttöön perusteet ja mekanismit, joilla seurattaisiin ja edesautettaisiin inhimillistä kehitystä, ihmisten ja yhteiskunnan eri sektorien välisen epätasa-arvon poistamista ja ympäristön tasapainoa, ja että meillä on velvollisuus perustaa mekanismit keinottelun rajoittamiseksi.

Vastaavasti olimme sitä mieltä, että velvollisuutenamme oli edesauttaa sellaisten ehdotusten kehittämistä, jotka liittyvät kansainvälisten pääomaliikkeiden demokraattiseen valvontaan ja sosiaaliseen vaikutukseen. Me myös määrittelimme ja hyväksyimme tarpeen perustaa pikaisesti niin sanottu "Tobinin vero", joka on kansainvälisille valuuttasiirroille asetettava vero, joka on tarkoitettu kehitysapua sekä kansainvälistä järjestelmää säätelevien demokraattisten mekanismien luomista varten.

Nyt on kulunut useita vuosia siitä, kun Baskimaan parlamentti hyväksyi tuon päätöksen, ja olen tyytyväinen siihen, että Euroopan parlamentti on hyväksynyt samaa linjaa noudattavan päätöslauselman.

  Daniel Hannan (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, saanen onnitella teitä sulavasta, taitavasta ja ymmärtäväisesti tavastanne käyttää puhemiehen valtaoikeutta.

Euroopan kauppa- ja maatalouspolitiikka on viidenkymmenen vuoden ajan aiheuttanut estettävissä olevaa köyhyyttä kolmannessa maailmassa. Me olemme samanaikaisesti sulkeneet pois niiden maiden tuotannon, joissa maataloustuotteiden vienti on usein tärkein tulonlähde, ja hieroneet suolaa haavoihin viemällä omia ylijäämiämme – polkumyyneet tehokkaasti ylijäämiämme – niiden markkinoille. Sitten me olemme yrittäneet rauhoitella omaatuntoamme laajoilla tukiohjelmilla, jotka eivät ole auttaneet kohentamaan näiden maiden olosuhteita vaan ovat päinvastoin hidastaneet demokratian kehitystä suuressa osassa maailmaa, koska ne ovat murtaneet edustuksellisuuden ja verotuksen välisen eron.

Yksi asia, jonka me voisimme tehdä huomenna ja jolla olisi välitön, suotuisa ja käänteentekevä vaikutus keskustelun kohteena olevissa maissa, olisi tämä: me voisimme lakkauttaa yhteisen maatalouspolitiikan. Parasta siinä on se, ettei se maksaisi meille mitään. Maanviljelijämme tulisivat päin vastoin paremmin toimeen, maaseudustamme huolehdittaisiin paremmin ja sekä verot että elintarvikkeiden hinnat laskisivat, mikä alentaisi inflaatiota ja parantaisi maailmantalouden tilannetta yleisesti.

Mikäli luulitte minun unohtaneen jotain, voin sanoa, että en ole pehmennyt ja olen edelleen sitä mieltä, että tarvitsemme kansanäänestyksen Lissabonin sopimuksesta: Pactio Olisipiensis censenda est.

  Philip Claeys (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, tämän parlamentin tekopyhyys ja epäjohdonmukaisuus eivät lakkaa hämmästyttämästä minua. Tässä päätöslauselmassa todetaan aivan oikein, että on sääli, että parhaat ja lahjakkaimmat ihmiset lähtevät kehitysmaista ja että tämä aivovuoto on niiden talouden kannalta haitallista. Silti tässä parlamentissa tuetaan koko poliittisen kirjon laajuudelta EU:n sinistä korttia ja vastaanottokeskuksia Afrikasta peräisin olevaa laillista maahanmuuttoa varten: juuri nämä asiat aiheuttavat ja pahentavat tätä aivovuotoa. Loppujen lopuksi kokemus on osoittanut, että "kiertomaahanmuuttajat" jäävät Eurooppaan. Silti on lukuisia muita syitä, joiden vuoksi äänestin päätöslauselmaa vastaan, kuten siinä esitetty vetoomus EU:n kehitysavun lisäämisestä. Jos EU haluaa osallistua kehitysyhteistyöhön, sen pitäisi toimia jäsenvaltioiden koordinaattorina eikä lahjoittajana.

  Edward Scicluna (S&D). − (MT) Suuri osa tämän parlamentin ja muiden hallitusten tällä alueella tekemästä työstä on "palontorjuntaa". Ennaltaehkäisytoimia toteutetaan ilmastonmuutoksen vuoksi. Yhtenä ennaltaehkäisykeinona meidän on kuitenkin myös edistettävä alikehittyneisyyden poistamista. Monet maahanmuutto-ongelmamme eivät ole poliittisia vaan taloudellisia varsinkin Välimeren maissa, ja siksi meidän on tarjottava apua ehkäistäksemme tämän ongelman laajenemisen.

- Kirjalliset äänestysselitykset:

- Mietintö: Reimer Böge (A7-0021/2009)

  Elena Oana Antonescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Äänestin Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönottoa Abruzzon alueen jälleenrakennusta varten koskevan Italian pyynnön puolesta. Italian pyyntö perustuu humanitaarisiin näkökohtiin, koska Abruzzon alue tuhoutui laajalti huhtikuussa 2009 tapahtuneessa maanjäristyksessä. Ajatellen sitä, miksi Euroopan unionin tasolla on olemassa tällainen väline, jonka tarkoituksena on torjua luonnonkatastrofeja ja osoittaa solidaarisuutta katastrofin koettelemille alueille, haluan kiinnittää huomiota siihen, että tarvitaan nopeampia menettelyjä pyydettyjen varojen saamiseksi katastrofien kohteiksi joutuneiden valtioiden käyttöön.

  Louis Bontes, Barry Madlener ja Laurence J.A.J. Stassen (NI), kirjallinen. − (NL) Alankomaiden vapauspuolue (VVD) puoltaa hätäapua, mutta tällaisen avun antaminen on yksittäisten jäsenvaltioiden eikä Euroopan vastuulla.

  David Casa (PPE), kirjallinen. − (EN) Italiassa huhtikuussa 2009 tapahtunut maanjäristys aiheutti suuria vahinkoja. Siksi komissio ehdotti ESR:n varojen käyttöönottoa Italian hyväksi. Italian tapahtumat olivat todella traagisia. Siksi olen samaa mieltä siitä, että ESR:n varojen käyttöönotto on oikeutettua, ja äänestin sen puolesta.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. − (PT) Äänestin Bögen Euroopan unionin sosiaalirahaston varojen käyttöönottoa Italian hyväksi koskevan mietinnön puolesta, koska Euroopan unionin täytyy mielestäni vastata mahdollisimman pian maan avunpyyntöön, jotta voidaan lieventää Italian Abruzzon alueen huhtikuussa 2009 kokeman maanjäristyksen järkyttäviä seurauksia: 300 ihmistä kuoli ja vahingot olivat erittäin suuria.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. − (PT) Kuten minulla oli aiemmin mahdollisuus todeta, mielestäni jäsenvaltioiden välinen solidaarisuus ja erityisesti Euroopan tuki katastrofien uhreiksi joutuneille maille ovat selviä merkkejä siitä, että Euroopan unioni ei ole enää pelkästään vapaakauppa-alue. Hyväksymällä erityisiä tukivälineitä, kuten Euroopan unionin solidaarisuusrahaston, EU osoittaa pystyvänsä säilyttämään yhtenäisyytensä vastoinkäymisissä, tilanteissa, jotka ovat inhimillisesti ja aineellisesti erityisen vaativia. Siksi minun täytyy jälleen kerran ilmaista tyytyväisyyteni ja tukeni tässä tilanteessa Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotolle Italian Abruzzon aluetta huhtikuussa 2009 koetelleen maanjäristyksen uhrien auttamiseen.

Haluan ilmaista toiveeni siitä, että Euroopan unionin solidaarisuusrahastoa ei tarvittaisi kovin usein – eli että Euroopa ei kärsisi monista vakavista hätätilanteista – ja lisäksi pyyntöni siitä, että rahaston rakennetta ja saatavuutta parannettaisiin asteittain ja arvioitaisiin usein, jotta voitaisiin täyttää mahdolliset todelliset tarpeet nopeasti byrokratiaa välttäen.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Mietinnössä hyväksytään Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotto Italian hyväksi huhtikuun maanjäristyksen jälkeen. Maanjäristyksessä kuoli 300 ihmistä, ja se aiheutti huomattavia vahinkoja.. Arvioiden mukaan maanjäristyksen aiheuttamat suorat kokonaisvahingot olivat yli 10 miljoonaa euroa, ja se on luokiteltu rahaston perusteiden mukaan "suurkatastrofiksi" ja kuuluu sellaisena oikeusperustan pääasialliseen soveltamisalaan.

Siksi komissio ehdottaa, että otetaan käyttöön Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varoja 493 771 159 euroa. Emme saa unohtaa, että tämän rahaston perustamiseksi annettujen asetusten ehdotettu tarkistus, jonka komissio teki ja parlamentti hylkäsi toukokuussa 2006, on edelleen neuvoston käsiteltävänä.

Mielestämme on tärkeää muun muassa varmistaa, että alueelliset katastrofit ovat edelleen tukikelpoisia, tai edes varmistaa se, että tunnustetaan Välimeren maiden kokemien luonnonkatastrofien erityisluonne mahdollisuus sekä mahdollisuus mukauttaa tätä rahastoa – vastausaikojen ja tukikelpoisten toimien suhteen – sellaisten luonnonkatastrofien kuin kuivuuden ja tulipalojen erityistarpeisiin.

  Marian-Jean Marinescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Äänestin tänään solidaarisuusrahaston varojen käyttöönottoa Italian hyväksi koskevan Bögen mietinnön puolesta. Olen tyytyväinen siihen, että tämä mietintö sisällytettiin esityslistaan vaikeuksista huolimatta. Parlamentin hallintoelimen täytyy jatkossa toimia ennakoivasti tämänpäiväisen kaltaisissa tilanteissa. Äänestystä mietinnöistä, joilla on vakavia vaikutuksia EU:n kansalaisiin, ei pidä lykätä teknisistä syistä. Euroopan komission täytyy tarkistaa solidaarisuusrahaston varojen käyttöönottoa koskevat menettelyt, jotta avustusten maksamista voidaan nopeuttaa. On luotava ennakkomaksujärjestelmä, joka perustuu suorien tappioiden välittömään arviointiin. Loppumaksu on sitten suoritettava suorien tappioiden lopullisten laskelmien ja katastrofin seurauksena sovelletuista ehkäisytoimenpiteistä saatujen todisteiden perusteella.

  David Martin (S&D), kirjallinen. − (EN) Äänestin tarkistuksen 7 puolesta. Olen tyytyväinen siihen, että äänestyksen toimittamiseen tarvittavat palvelut on järjestetty nopeasti, ja toivon, että Italian tarvitsemat varat annetaan käyttöön mahdollisimman nopeasti nopean ja tehokkaan avun varmistamiseksi.

  Barbara Matera (PPE), kirjallinen. − (IT) Haluan onnitella parlamenttia siitä, että se sai pyynnöstäni eilen estettyä sen, että äänestystä solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta huhtikuussa tapahtuneen, erittäin vakavia inhimillisiä ja aineellisia tappioita aiheuttaneen Abruzzon maanjäristyksen hyväksi lykättäisiin. Tämän vaikeuksissa olevien EU:n kansalaisten elämään näin valtavasti vaikuttavan äänestyksen lykkäämiseen edes vain kahdella viikolla ei todellakaan ollut mitään syytä.

Euroopan komissio teki hyvin pian alustavan tutkimuksen ja myönsi Italialle täsmälleen sen pyytämän summan, 493 771 159 euroa. Se saattaa hyvinkin olla tähän mennessä suurin tämän rahaston myöntämä summa. Tällä äänestyksellä parlamentti osoittaa siten yhtenäisyytensä ja täyden solidaarisuutensa katastrofin kohteeksi joutuneelle väestölle. Yleensä rahaston käyttöönotto kestää keskimäärin noin 18 kuukautta. Tällä kertaa olemme päässeet parlamentin kuulemisvaiheeseen hyvin nopeasti ottaen huomioon sen, että maanjäristys tapahtui vain viisi kuukautta sitten. Siksi toivon todella, että komissio ja neuvostoa laativat mahdollisimman nopeasti aikataulut menettelyn jäljellä oleville vaiheille ja varmistavat, että Italia saa varat käyttöönsä vuoden loppuun mennessä.

  Daciana Octavia Sârbu (S&D), kirjallinen. − (EN) Abruzzon maanjäristyksen vaikutukset olivat tuhoisat ja kohtalokkaat, ja tänään hyväksymämme rahoitus ei tietenkään voi korvata tämän luonnonkatastrofin aiheuttamia järkyttäviä ihmishengen menetyksiä tai yhteisöjen fyysisiä tuhoja. EU:n solidaarisuusrahaston rahoitus vaikuttaa todella merkittävästi alueeseen ja sen elpymiseen pitkällä aikavälillä, ja rahaston olemassaolo ja tehokas toiminta kuvastavat Euroopan unionin jäsenvaltioiden välistä solidaarisuutta. Käytännön toimenpiteiden toteuttamiseen tarkoitetut ohjelmat ja mekanismit tekevät meistä unionina vahvemman ja kykenevämmän selviytymään kriiseistä, olipa sitten kyse taloudellisesta laskusuhdanteesta tai luonnonkatastrofista. Meidän pitäisi edelleen tukea näitä käytännön toimenpiteitä, jotta voimme tarjota jäsenvaltioille apua silloin, kun ne sitä todella tarvitsevat. Politiikan avulla voimme vaikuttaa tapahtumiin ja hallita niitä, mutta politiikan rajojen ulkopuolelle ulottuvia tapahtumia varten voimme kehittää näitä tärkeitä mekanismeja kriiseistä selviytymisen avuksi.

  Rafał Kazimierz Trzaskowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Kun on tapahtunut tragedia, jossa ihmiset ovat menettäneet läheisiään ja monissa tapauksissa kaiken omaisuutensa ja kaunis hyvin vanha kaupunki on raunioina, tuki tällaiselle ehdotukselle on puhtaan oikeamielisyyden ele. EU:n solidaarisuusrahasto on esimerkki tehokkaasta yhteisestä EU:n toimesta tapauksessa, jossa yhtä sen jäsenistä on kohdannut tällainen murhenäytelmä. EU:n solidaarisuusrahasto mahdollistaa pikaisen hätäavun antamisen ja antaa epäilemättä myönteisen viestin kansalaisilleen.

  Derek Vaughan (S&D), kirjallinen. − (EN) Olen iloinen Abruzzon maanjäristyksen uhrien rahoittamista koskevasta myönteisestä äänestystuloksesta. Vastauksemme luonnonkatastrofeihin, kuten Italiassa tapahtuneeseen tuhoon, on ulotuttava politiikan ulkopuolelle. Kaikki tämän parlamentin jäsenet, joilla on vähänkin inhimillisyyttä jäljellä, hyväksyvät varmasti sen, että katastrofin uhreiksi joutuneita autetaan rakentamaan uudelleen elämänsä, kotinsa ja tulevaisuutensa.

EU:n solidaarisuusrahaston avulla voimme toimia yhteisönä ja helpottaa kurjuutta ja kärsimystä. Rahastoa on sen perustamisesta lähtien käytetty auttamaan ihmisiä yli puolessa EU:n jäsenvaltioista ja yli 20 katastrofissa tulvista metsäpaloihin, kuivuuksiin ja tulivuorten purkauksiin. Myös walesilaiset ovat hyötyneet rahastosta vuoden 2007 järkyttävien tulvien jälkeen.

Rahaston tulopuolta on kuitenkin tutkittava, ja on vahvat perusteet sille, että rahastolla sallittaisiin olevan omia varoja, jotta rahaston varojen käyttöönotto ei vaikuttaisi muihin hankkeisiin.

Toivon, että näistä rahoista olisi jollain tavalla hyötyä niin tuhoutuneiden rakennusten kuin yhteisöjenkin jälleenrakennukselle.

– Mietintö: Renate Weber (A7-0011/2009)

  Elena Oana Antonescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Oikeudellisen yhteistyön parantaminen rikosoikeudenkäynneissä yhtäläisen toimivallan omaavien viranomaisten välillä on hyvin tärkeä toimenpide. Jos rikoksen tekemiseen johtaneet toimet kuuluvat kahden tai useamman jäsenvaltion lainkäyttövaltaan, rikosoikeudenkäynti on käytävä sopivimmassa tuomioistuimessa, joten on hyvin tärkeää luoda yhteiset ja yhdenmukaiset puitteet tuomioistuimen valitsemiseksi objektiivisella ja avoimella tavalla. Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehtyyn yleissopimukseen sisältyvän ne bis in idem -periaatteen tulokseton soveltaminen on perusoikeuksien vastaista ja vastoin vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan yhteisen alueen luomista koskevaa EU:n tavoitetta. Mietinnössä, jonka puolesta äänestin, vahvistetaan tämän periaatteen noudattamista koko Euroopan oikeudellisella alueella, eikä pelkästään osana kansallisia menettelyjä. Tämän vuoksi olen tyytyväinen siihen, että mietintö hyväksyttiin eilen.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. − (LT) Äänestin mietinnön puolesta, sillä oikeudenkäyntejä koskevat toimivaltaristiriidat on ratkaistava mahdollisimman tehokkaasti pyrkien yhteisymmärrykseen. Meidän on syytä olla tyytyväisiä siihen, että ne bis in idem -periaatteen noudattaminen varmistetaan valtioiden tuomioistuinten alalla. On valitettavaa, ettei mietinnössä esitetä sellaisia menetelmiä toimivaltaristiriitojen ratkaisemiseen, joilla määritettäisiin se, minkä valtion tuomiovaltaa sovelletaan. Myöskään Eurojustin asemaa ei ole määritetty tarkkaan. Tämä mietintö kuitenkin kannustaa tekemään lisää merkittäviä päätöksiä kansalaisvapauksien, oikeuden ja sisäasioiden aloilla.

  David Casa (PPE), kirjallinen. − (EN) Jatkuvasti globalisoituvassa maailmassa ja tilanteessa, jossa EU:ssa on 27 jäsenvaltiota, mahdollisuus toimivaltaristiriitoihin on suuri ja voi aiheuttaa vaikeuksia. Äänestin näin ollen mietinnön puolesta.

  Carlos Coelho (PPE), kirjallinen. − (PT) Katson rikosoikeudenkäyntien tehostamisen olennaisen tärkeäksi, ja samalla on varmistettava oikeushallinnon asianmukaisuus. Tämä puitepäätös edistää osaltaan toimivaltaristiriitojen ehkäisemistä ja ratkaisemista, sen varmistamista, että oikeudenkäynnit käydään asianmukaisimmassa tuomioistuimessa ja rikosoikeudellisen tuomioistuimen valinnan entistä suurempaa avoimuutta ja objektiivisuutta tilanteissa, joissa tapahtumat kuuluvat useamman kuin yhden jäsenvaltion lainkäyttövaltaan.

Toivon, että näin voidaan ehkäistä rinnakkaisia ja tarpeettomia rikosoikeudenkäyntejä tämän kuitenkaan johtamatta lisääntyneeseen byrokratiaan tarkasteltaessa tapauksia, joissa saatavilla on nopeasti asianmukaisempia ratkaisuja. Esimerkiksi tapauksissa, joissa jäsenvaltiot ovat jo ottaneet käyttöön joustavampia välineitä tai sopimuksia, ne on katsottava ensisijaisiksi. Itse asiassa sellainen tilanne, jossa sama henkilö voi olla samaa tapahtumaa koskevien rinnakkaisten rikosoikeudellisten menettelyjen kohteena eri jäsenvaltioissa, voi johtaa Euroopan oikeudellisella alueella tehokkaasti tosiasiallisesti sovellettavan ne bis in idem -periaatteen rikkomiseen. Kannatan myös Eurojustin entistä laajempaa osallistumista menettelyyn alusta alkaen.

  Göran Färm, Anna Hedh, Olle Ludvigsson ja Marita Ulvskog (S&D), kirjallinen. − (SV) Me ruotsalaiset sosiaalidemokraatit päätimme pidättäytyä äänestämästä, sillä katsomme, että jäsenvaltioiden on itse päätettävä, mitkä viranomaiset ovat toimivaltaisia kuulemismenettelyissä. Katsomme myös, että Eurojustin osallisuuden on oltava täydentävää ja toissijaista suhteessa jäsenvaltioihin ja ettei viraston toimivaltaa pidä millään tavoin laajentaa tällä päätöksellä.

Monilla parlamentin mietinnön kohdilla kuitenkin parannetaan ehdotusta puitepäätökseksi. On tärkeää sekä kansallisille viranomaisille että myös erityisesti rikoksesta epäillyille tai syytetyille, että on olemassa selkeät määräajat, menettelylliset takeet ja muut suojelumekanismit.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. − (PT) Jäsenvaltioiden koordinoidut toimet rikosoikeudenkäyntejä koskevien toimivaltaristiriitojen ehkäisemisessä ja ratkaisemisessa ovat ratkaisevan tärkeitä tehokkaalle oikeudenkäytölle tämänkaltaisten oikeustapausten yhteydessä. On siis suotavaa keskittää eri tuomioistuimiin liittyvät rikosoikeudenkäynnit yhteen jäsenvaltioon objektiivisten kriteerien mukaisesti ja tarvittavan avoimuuden takaamiseksi, ei pelkästään ajan ja resurssien haaskaamisen vaan myös tähän liittyvien kustannusten ehkäisemiseksi ja koska on tärkeää lisätä oikeudenkäyntien johdonmukaisuutta ja tehokkuutta.

Mahdollisimman suppea ja välitön yhteys toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välillä on siis tärkeää toimivaltaisen tuomioistuimen määrittämiseksi ja menettelyn sinne siirtämiseksi. Tässä yhteydessä on muistettava syytetyn oikeudet koko rikosoikeudenkäynnin ajan, sillä yksi Euroopan unionin perustavoitteista on tarjota kansalaisille vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue ilman sisärajoja.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Äänestimme mietintöä vastaan, koska sillä pyritään vahvistamaan Eurojustin asemaa. Oikeudellisesta näkökulmasta neuvoston luonnos puitepäätökseksi takaa paremmin tehtyjen päätösten oikeudellisuuden ennen kaikkea koska siinä selkeästi taataan ne bis in idem -periaatteen noudattaminen: että henkilöä ei voida tuomita kahdesti samassa rikosoikeudenkäynnissä. Vaikka esittelijä tunnustaa tämän, esitetyillä tarkistuksilla vahvistetaan Eurojustin asema aloilla, jotka kuuluvat jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan. Tällä tavalla ja Eurojustin odotetun oikeudenkäynteihin puuttumisen kautta virastosta on tulossa jäsenvaltioita korkeampi auktoriteetti, koska niiltä viedään mahdollisuus sopia siitä, kuka oikeudenkäynnistä määrää.

Emme katso, että kaiken tämän perusteluksi riittää "ajan ja voimavarojen hukkaaminen". Jäsenvaltion toimivallan siirto oikeudenkäytössä ja muilla aloilla EU:lle heikentää niiden suvereniteettia eikä sen ole osoitettu palvelevan kansalaisten etua näiden oikeuksien, vapauksien ja takeiden puolustamisessa. Katsomme tämän olevan jälleen uusi esimerkki juuri tällaisesta.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Ne bis in idem -periaate – jonka mukaan henkilöä ei voida saattaa oikeuteen kahdesti samasta rikoksesta – on perustavaa laatua oleva oikeusperiaate demokratiassa. Olen itse tämän periaatteen rikkomisen uhri Ranskassa, sillä minua syytetään edelleen hallituksen määräyksellä asiassa, jossa minut on kuitenkin todettu täysin syyttömäksi kassaatiotuomioistuimessa.

Saan kiittää tästä jäsen Wallisin, parlamentaarista koskemattomuuttani tarkastelleen esittelijän, vallan väärinkäyttöä, sillä hän on käyttänyt kaikkia mahdollisia keinoja riistääkseen minulta suojelun, johon olen oikeutettu oikeuden, moraalin ja tämän parlamentin oikeuskäytännön mukaisesti.

Jäsen Weberin mietinnöllä ei kuitenkaan pyritä ehkäisemään tällaisia ne bis in idem -tapauksia. Tämän vuoksi on vuodelta 2000 peräisin oleva eurooppalainen yleissopimus, joka vaikuttaa toimivan oikeusalan ammattilaisia tyydyttävästi ja oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti.

Ei, jäsen Weberin mietinnöllä pyritään lähinnä antamaan Eurojustille, jonka monet haluaisivat muuttuvan yhteisön yleiseksi syyttäjäksi, oikeus valvoa ja päättää kansallisesta lainkäyttövallasta. Tästä syystä äänestimme mietintöä vastaan.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Äänestin rikosoikeudenkäyntejä koskevien toimivaltaristiriitojen ehkäisemisestä ja ratkaisemisesta laaditun Weberin mietinnön puolesta. Vakavalla rikollisella toiminnalla on yhä useammin rajat ylittävä luonne, ja EU:lla on merkittävä tehtävä tällaisen toiminnan torjumisessa. Selkeämmät tietojenvaihtomenettelyt rikosoikeudenkäynneissä tehostavat jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja parantavat yksittäisten valtioiden kykyä torjua rikollisuutta. On aina otettava huomioon perusoikeudet, ja minusta Weberin mietinnöllä parannetaan ehdotettua puitepäätöstä.

  Eva-Britt Svensson (GUE/NGL), kirjallinen. − (EN) Päätin äänestää tyhjää lopullisessa äänestyksessä. Vaikka yhtenä ryhmänä äänestetyissä tarkistuksissa on joitakin ihmisoikeuksia koskevia hyviä tarkistuksia (esim. tarkistukset 6 ja 15), on myös tarkistuksia, joilla siirretään jäsenvaltioiden toimivaltaa Eurojustille (esim. tarkistukset 3, 9, 16, 17 ja 18). Katson, että näiden on säilyttävä jäsenvaltioilla.

Puheenjohtajakokouksen ehdotus: Rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisiä käsittelevää erityisvaliokuntaa koskevat nimitykset

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. − (PT) Rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisiä käsittelevän erityisvaliokunnan perustaminen voi osoittautua hyvin tärkeäksi valmistauduttaessa EU:n tulevaisuuteen. Valiokunnan jäsenten kokemus on olennaista erityisvaliokunnan tehtävien toteuttamisessa ja sen esittämissä ehdotuksissa. Katson, että jäsenluetteloon kuuluu kunnioitettuja parlamentin jäseniä, joilla on paljon kokemusta kriisin nykyisen aihepiirin eri aloilla. Näin ollen he myös kykenevät keskustelemaan ja esittämään asianmukaisia toimenpiteitä niiden rahoitusjärjestelmän vikojen korjaamiseksi, jotka johtivat nykyiseen tilanteeseen, ja edistämään näin osaltaan merkittävästi asianmukaisesti perustellun ja entistä paremman mahdollisen tulevan lainsäädännön valmistelua.

Uskon myös, että valiokunnan on toimittava pitempään kuin suunnitellut 12 kuukautta ja että sen kokoonpanoa voidaan tarkistaa, jotta nykyisen kriisin yhteydessä hyväksyttäviä toimenpiteitä voidaan seurata ja arvioida.

– Yhteinen päätöslauselmaesitys: Pittsburghin G20-huippukokous (24. ja 25. syyskuuta) (RCB7-0082/2009)

  Regina Bastos (PPE), kirjallinen. − (PT) Olen tyytyväinen Pittsburghin G20-huippukokouksessa tehtyihin sopimuksiin. Olen varma siitä, että ne ovat askel oikeaan suuntaan. Välittöminä tavoitteina on oltava vahvan ja kestävän reaalitalouden kasvun varmistaminen, luotto- ja pääomamarkkinoiden hyvän toiminnan takaaminen, työllisyyden tukeminen ja edistäminen sekä ihmisten suojeleminen kriisin kielteisiltä vaikutuksilta kiinnittäen erityistä huomiota köyhimpiin ja haavoittuvimmassa asemassa oleviin.

Nopeasti kasvavat valtionvelat ja budjettivajeet ovat huolestuttavia. On tärkeää vakiinnuttaa pitkällä ajanjaksolla kestävät julkiset taloudet, jotta tulevien sukupolvien rasitukseksi ei jätettäisi suurempaa taakkaa. Rahoituskriisin aiheuttaneiden sääntelyn ja valvonnan suurimpien vikojen arvioinnin puute on kuitenkin valitettavaa. On hyvin tärkeää ymmärtää, mitä tällä tasolla tapahtui, jotta voidaan välttää menneisyyden virheiden toistuminen.

  Dominique Baudis (PPE), kirjallinen. – (FR) Maailma on kohdannut ristiriidan, jota on vaikea ratkaista. Toisaalta talouskriisi ja sen sosiaaliset seuraukset edellyttävät kiireisiä toimenpiteitä työpaikkoja luovan kasvun uudelleen käynnistämiseksi. Tämä oli G20-maiden Pittsburghin kokouksen esityslistalla. Toisaalta – ja tämä on haaste Kööpenhaminan konferenssille – on aivan yhtä tärkeää torjua ilmastonmuutosta vähentämällä energiankulutusta. Toisin sanoen meidän on saatava kone uudelleen käyntiin ja varmistettava, että se saastuttaa entistä vähemmän. Näitä asioita ei myöskään voida ratkaista toinen toisensa jälkeen, sillä ne ovat molemmat kiireellisiä. Taloudellisen toiminnan uudelleen käynnistäminen on kiireellinen tehtävä, ja taloudellisen toiminnan seurausten rajoittaminen on kiireellinen tehtävä. Eilisessä G20-huippukokouksessa ja huomisessa ilmastonmuutoskonferenssissa Euroopan unionin on tasapainoteltava kahden yhtä valtaisan uhkan välillä. Yhteisön toimielimet on vakiinnutettava mahdollisimman nopeasti unionin 27 jäsenvaltion hyväksymän Lissabonin sopimuksen mukaisesti. Pelatessaan aikaa viivyttääkseen tätä hetkeä Tšekin presidentti Klaus ottaa suuren vastuun 500 miljoonasta kansalaisesta.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. − (LT) Euroopan unioni tarvitsee rahoitusmarkkinoiden tiukempaa valvontaa, josta yksi instituutio olisi vastuussa (G20). On tärkeää varmistaa julkisen talouden pitkän ajanjakson vakaus, jotta tulevien sukupolvien rasitukseksi ei jätettäisi liian suurta taakkaa sekä uusien työpaikkojen luomiseksi ja ihmisten suojelemiseksi kriisin vaikutuksilta. Erityisen tärkeää on katsoa ensisijaisiksi työpaikkojen luominen, laajan ja vakaan reaalitalousalan kasvun varmistaminen, pääomamarkkinoiden ja luottotoiminnan asianmukainen turvaaminen, työllisyyden säilyttäminen ja edistäminen sekä ihmisten suojeleminen kriisin kielteisiltä vaikutuksilta kiinnittäen erityistä huomiota köyhimpiin ja haavoittuvimmassa asemassa oleviin. Meidän on nyt vahvistettava työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua kaikilla tasoilla ja pyrittävä välttämään palkanalennuksia sekä varmistamaan, että palkat nousevat suhteessa tuottavuuden kasvuun. Kaikkein merkittävimmäksi tavoitteeksi on katsottava uusien työpaikkojen luominen.

  Pascal Canfin (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Verts/ALE-ryhmä äänesti G20-huippukokouksesta laaditun päätöslauselman puolesta monista syistä, muun muassa koska: – viittaamalla uusien, BKT:n ylittävien indikaattorien tarpeeseen Euroopan parlamentti antaa selvän merkin siitä, ettei talouden elpymisen pidä perustua entiseen lähestymistapaan, mikä vastaa vaatimustamme kehittää uusi vihreä sopimus, – päätöslauselmassa korostetaan tarvetta puuttua kansainvälisiin epätasapainotiloihin, erityisesti valuuttakurssien epätasapainotiloihin ja perushyödykkeiden hintojen heilahteluihin monenvälisissä järjestelmissä, – päätöslauselmalla lähetetään myönteinen viesti valuuttasiirroista perittävän veron käyttöönotosta, mitä ei ole tähän mennessä tapahtunut, – rahoituskriisin osalta Euroopan parlamentti esittää voimakkaan lausunnon kansainvälisestä koordinoinnista, jotta voidaan välttää sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttö. Siinä korostetaan myös, että toiminnan vakautta koskevien sääntöjen kehittäminen G20-ryhmässä yleisesti merkitsee vähimmäistason yhdenmukaistamista, joka ei saa estää EU:ta soveltamasta tiukempia vaatimuksia, – rahoitusalan valvonnan osalta Euroopan parlamentti on edennyt merkittävästi kohti entistä lujempaa ja keskitetympää rahoitusmarkkinoiden valvontaa koskevaa lähestymistapaa siten, että tavoitteena on yksi ainoa rahoitusalan valvontaviranomainen.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. − (PT) G20-ryhmä on sitoutunut pääsemään sopimukseen Kööpenhaminan huippukokouksessa, ja on tärkeää, että EU:lla on edelleen johtava asema neuvotteluissa kauaskantoisen ja oikeudenmukaisen sopimuksen aikaansaamiseksi. Kööpenhaminassa tehtävällä sopimuksella voidaan saada aikaan talousakasvua, edistää puhdasta teknologiaa ja varmistaa uusien työpaikkojen syntyminen teollisuusmaissa ja kehitysmaissa.

Puhtaan, uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden rahoitusta ja teknistä tukea kehitysmaissa koskeva sopimus on ratkaiseva, jotta Kööpenhaminassa saadaan aikaan vakaa sopimus. On tärkeää määrittää konkreettinen malli, jotta voidaan maksimoida mahdollisuudet päästä sopimukseen Kööpenhaminassa. Kansainvälisellä sopimuksella on varmistettava kasvihuonekaasupäästöjen kollektiiviset vähennykset hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin neljännen arviointikertomuksen mukaisesti (25–40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä verrattuna vuoteen 1990) ja vahvistettava EU:n ja muiden teollisuusmaiden pitkän ajanjakson vähintään 80 prosentin vähennykset vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoteen 1990.

  David Casa (PPE), kirjallinen. − (EN) Pittsburghissa 24. ja 25. syyskuuta pidetty G20-ryhmän huippukokous oli menestyksekäs monilla aloilla, kuten esimerkiksi keskusteltaessa tarpeesta selvittää rahoituskriisien perimmäiset syyt sen varmistamiseksi, ettei tällaisia kriisejä enää ilmaannu. Olen tästä samaa mieltä, joten äänestin päätöslauselman puolesta.

  Anna Maria Corazza Bildt, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark, Anna Ibrisagic ja Alf Svensson (PPE), kirjallinen. − (SV) Äänestimme tänään G20-ryhmää koskevan päätöslauselman puolesta. Äänestimme kuitenkin valuuttasiirroista perittävää veroa vastaan, sillä se haittaisi köyhien valtioiden pääoman muodostusta ja hidastaisi kehitystä ja kasvua, jotka ovat viimeisten 30 vuoden aikana nostaneet kansoja ja valtioita köyhyydestä. Vastustamme myös kansainvälisellä tasolla toimivan suhdanteita tasoittavan työllisyysrahaston perustamista, sillä vaarana on, että sen avulla säilytetään vanhoja ja vanhentuneita rakenteita, mikä estää kasvua ja uusien työpaikkojen syntymistä. Se edellyttäisi kansainvälisen vero- ja jakelujärjestelmän käyttöönottoa ilman demokraattista valvontaa, jolloin on olemassa kaikenlaisen korruption selkeä vaara. On tärkeää, että kriisistä kärsivät ihmiset voivat saada tukea ja apua, mutta tämä onnistuu parhaiten kansallisella tasolla, ei byrokraattisessa kansainvälisessä järjestelmässä.

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Mouvement Démocraten (Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä – Ranska) edustajien valtuuskunta on tyytyväinen G20-ryhmän päätelmistä laaditun päätöslauselman hyväksymiseen. Tällä äänestyksellä Euroopan parlamentti vahvistaa, että: EU:n on luotava itselleen rahoitusvalvontajärjestelmä ja yksi rahoitusalan valvontaviranomainen, meidän on edettävä kohti julkisen talouden pitkän ajanjakson vakautta, jotta emme tee haittaa tuleville sukupolville, välittömien ensisijaisten tavoitteiden on oltava työpaikkojen luominen ja kansalaisten suojeleminen kriisin vaikutuksilta. Äänestimme tarkistusten 5, 8, 11, 12 ja 13 puolesta ja pahoittelemme sitä, ettei Euroopan parlamentti mennyt pidemmälle tilinpäätösten avoimuuden, veroparatiisien torjunnan ja ympäristösitoumusten (uusi vihreä sopimus) aloilla. Haluamme myös vahvistaa sitoumuksemme Tobinin veroon perustuvaan valuuttasiirroista perittävään veroon. Tämän osalta kehotamme Euroopan parlamenttia käynnistämään keskustelun tällaisen veron määrittämisestä.

  Frank Engel (PPE), kirjallinen. – (FR) Vaikka hyväksymmekin Pittsburghissa pidetystä G20-ryhmän huippukokouksesta laaditun Euroopan parlamentin päätöslauselman tärkeimmät suuntaviivat – ja äänestimme sen puolesta tästä syystä – Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) Luxemburgin valtuuskunta haluaa esittää joitakin varauksia joistakin päätöslauselmaan sisältyvistä epätyydyttävistä osatekijöistä

Ensinnäkin Pittsburghin päätelmissä mainitaan tarve saada pelastustoimien edunsaajat osallistumaan toimien kustannuksiin. Tämä ei ole sama asia kuin valuuttasiirroista perittävän veron suunnitteleminen, kuten parlamentin päätöslauselmassa ehdotetaan. Toiseksi suosittelemme rahoitusvalvontajärjestelmää, jossa yhdistyvät vastaisuudessa kansalliset valvontaviranomaiset sekä kolme yhteisön toimielintä, ja jonka perustaminen on käynnissä osana yhteisön lainsäädäntömenettelyä.

Lopuksi on tärkeää estää veroparatiisitermin laaja-alainen käyttö G20-ryhmän tavoin. Oikeudenkäyttöalueita, jotka eivät missään nimessä ole veroparatiiseja, on mielivaltaisesti sisällytetty harmaalle listalle samalla kun todelliset veroparatiisit edelleen välttävät G20-ryhmän ja OECD:n kaikenlaisen painostuksen. Maltillisen verotuksen valtioiden kutsuminen veroparatiiseiksi ei auta meitä lopettamaan kriisiä, jonka alkuperä on muualla.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. − (PT) Äänestin Pittsburghissa 24. ja 25. syyskuuta 2009 pidetystä G20-ryhmän huippukokouksesta laaditun Euroopan parlamentin päätöslauselman puolesta, koska katson, että tämänhetkisiä talousvaikeuksia on käytettävä mahdollisuutena edistää Lissabonin strategian tavoitteita ja vahvistaa sitoutuminen työttömyyden tja ilmastonmuutoksen torjuntaan sekä luoda eurooppalainen strategia pitkällä ajanjaksolla kestävän talouden elpymisen aikaansaamiseksi. On kuitenkin valitettavaa, ettei ehdotusta Tobinin tyylisestä valuuttasiirroista perittävästä verosta hyväksytty, sillä sellaisella olisi mahdollista rajoittaa liiallista keinottelua sekä edistää julkisen talouden vakautta ja investointeja pitkällä ajanjaksolla.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. − (PT) G20-ryhmän tekemät päätökset ovat hyvin tärkeitä, kun niitä tarkastellaan maailmanlaajuista talouskriisiä ja sen vakavia sosiaalisia seurauksia vasten. G20-ryhmän jäsenten koordinoiduin toimin voimme rakentaa rahoitusjärjestelmän, joka osaltaan edistää entistä tasapuolisempaa ja kestävää talouskehitystä tulevaisuudessa, jolloin voimme välttää nyt kokemamme kaltaiset kriisit.

Me emme voi Euroopan unionissa toimia yksinämme ja hyväksyä sääntöjä, joita muut valtiot eivät jaa, ja tällainen asettaisi eurooppalaisen talouden muita heikompaan asemaan tässä globaalissa maailmassamme.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. − (PT) Olen tyytyväinen Pittsburghin G20-huippukokouksessa tehtyihin sopimuksiin. Pääoman globalisoitumisen seurauksena toimet uusien kriisien torjumiseksi ja ehkäisemiseksi edellyttävät mahdollisimman laajaa kansainvälistä yhteistyötä. Olen tyytyväinen sopimuksiin, joilla pyritään talouskasvuun sekä työllisyyden ja markkinasääntelyn edistämiseen, ja toivon näiden tavoitteiden täyttyvän laajalla alueella. Mitä tulee valuuttasiirroista perittävään veroon liiallisen keinottelun valvomiseksi ja pitkäaikaisten investointien rohkaisemiseksi totean, että siinä on järkeä vain maailmanlaajuisesti toteutettuna.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Tänään hyväksytty päätöslauselma on samansuuntainen Euroopan unionin eri elimissä, myös parlamentissa jo hyväksyttyjen kantojen kanssa. Niillä pyritään peittelemään taloudellisen ja sosiaalisen kriisin todellisia syitä ja manipuloimalla vauhdittamaan ja rohkaisemaan kriisin aiheuttaneen politiikan jatkamista ja kehittämistä. Siinä muun muassa katsotaan veroparatiisien ainoastaan heikentäneen rahoitusalan sääntelyä ja suositellaan pelkästään verotuksen avoimuuden ja tietojenvaihdon parantamista.

Todellisuudessa tarvitaan, ja tätä päätöslauselmassa ei mainita, palvelujen vapauttamisen ja yksityistämisen, työntekijöiden oikeuksiin puuttumisen ja valmistusteollisuuden tuhoamisen uusliberalistisen politiikan jarruttamista. Tämä politiikkaa on syypää heikentyneisiin elinoloihin, velkaantumiseen, kasvavaan työttömyyteen, työn epävarmuuteen ja köyhyyteen. On arvostettava työtä ja työntekijöitä, suojeltava tuotantoaloja ja julkisia palveluita, on tehtävä taloudellisesta vallasta poliittisen vallan alaista, torjuttava korruptiota ja talousrikoksia ja rangaistava niitä sekä lakkautettava veroparatiisit.

  Robert Goebbels (S&D), kirjallinen. – (FR) Äänestin kaikkia Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän G20-ryhmän huippukokouksesta laadittuun päätöslauselmaan esittämiä tarkistuksia vastaan protestoidakseni ryhmän taktiikkaa, jolla se aina aloittaa uudestaan keskustelut yleisesti demagogisilla tarkistuksilla. Vihreät neuvottelivat yhteisestä päätöslauselmasta ja olivat tyytyväisiä moniin tarkistuksiin. He eivät kuitenkaan allekirjoittaneet yhteistä päätöslauselmaa voidakseen järjestää kohtauksen täysistunnossa.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (NL) Äänestimme G20-ryhmän huippukokousta koskevaa päätöslauselmaa vastaan yhdestä hyvästä syystä. Siinä ei missään kohtaa kyseenalaisteta globaalia rahoitusjärjestelmää, joka aiheutti tämän kriisin. Siinä jopa todetaan, että tarvitsemme vielä enemmän globalisaatiota, vielä lisää vapauttamista, niin kutsutuin takein monenvälisiltä instituutioilta ja elimiltä, joista on määrä tulla globaali hallitus.

Järjestelmän muuttamisesta kieltäytyminen takaa kuitenkin joidenkin ehdotettujen hyödyllisten ja tarpeellisten toimenpiteiden epäonnistumisen. Pyrkimys säilyttää nykyinen järjestelmä tällaisena, kun markkinat yhä suuremmassa määrin eroavat reaalitaloudesta, tekee tietä muille kriiseille ja varmistaa, ettei uusia työpaikkoja koskevaa tavoitetta saavuteta.

Talous ei ole itsetarkoitus. Se on vain yksi keino saavuttaa poliittisia tavoitteita, yhteiskuntien edistymistä ja inhimillistä kehitystä. Niin kauan kuin alistutaan sen väitetyille vaatimuksille ja antaudutaan markkinoiden väitetyille muuttumattomille laeille, ei mitään ongelmia saada ratkaistua.

  Sylvie Goulard (ALDE), kirjallinen. – (FR) Haluan selittää Euroopan liberaalidemokraattien ryhmän puolesta, miksi pidättäydyimme äänestämästä Vihreät/Euroopan vapaa allianssi -ryhmän Tobinin veron mukaiseen veroon tekemästä tarkistuksesta. Ryhmämme on päättänyt perustaa tätä tarkastelevan työryhmän veron tarkoitusta ja käytännön yksityiskohtia selvittämään. Poliittiset ryhmät voivat sitten täysin tietoisina tosiseikoista sopia yhteisestä lähestymistavasta asiaan, joka silloin merkitsee kaikille samaa ja jota voidaan puolustaa asianmukaisissa kansainvälisissä elimissä.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Äänestin G20-ryhmän Pittsburghin huippukokousta koskevan päätöslauselman puolesta. Nykyinen talouskriisi on todella globaali niin syiltään kuin vaikutuksiltaan, joten tarvitaan koordinoituja kansainvälisiä toimia ratkaisujen löytämiseksi. Kaikilla kansallisilla hallituksilla on osansa näissä ratkaisuissa, ja EU:n tason yhteisillä toimilla varmistetaan, että Eurooppa voi eturintamassa ohjata globaalia elpymistä. Skotlannin hallitus edistää ohjelmaa, jolla pyritään tukemaan työpaikkoja ja yhteisöjä, vahvistamaan koulutusta ja taitoja sekä sijoittamaan innovointeihin ja tulevaisuuden teollisuuteen. Yhdessä muiden Euroopan valtioiden kanssa me voimme selvitä nyt kohtaamistamme haasteista.

  Arlene McCarthy (S&D), kirjallinen. − (EN) Minä ja Labour-puoluetta edustavat kollegani tuemme vahvasti G20-ryhmän tekemää sitoumusta kehittää valuuttasiirroista perittävää veroa. Veronmaksajille kriisistä koituneiden kustannusten jälkeen on tärkeää, että varmistamme rahoitusalan täysimääräisen ja oikeudenmukaisen osallistumisen julkisen talouden kehittämiseen. Tobinin vero on yksi ehdotetuista valuuttasiirroista perittävän veron malleista. Emme tukeneet tarkistusta 8, sillä meidän on tarkasteltava kaikkia vaihtoehtoja sen sijaan, että sitoutuisimme erityisesti Tobinin tyyliseen veroon. Lisäksi tarkistuksessa ehdotetaan tällaisen veron yksipuolisen eurooppalaisen muodon harkitsemista. Rahoituspalveluala on globaali ala, ja meidän on edelleen pyrittävä varmistamaan globaalilla tasolla tehokas ja toimiva valuuttasiirroista perittävä vero.

  David Martin (S&D), kirjallinen. − (EN) Pidättäydyin äänestämästä valuuttasiirroista perittävää veroa koskevasta tarkistuksesta 8. Kannatan tällaista veroa, mutta katson, että sen olisi oltava pikemminkin globaali kuin eurooppalainen vero, jotta se olisi tehokas.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) G20-ryhmän Pittsburghin huippukokousta koskeva yhteinen päätöslauselmaesitys sisältää paljon myönteisiä osatekijöitä. Siinä esimerkiksi osoitetaan selvästi valtioiden suurimman osan täytäntöönpanemien finanssipoliittisten stimuloivien toimenpiteiden ongelmat. Kansallisten talousarvioiden vahvistaminen on katsottava merkittäväksi tulevina vuosina. Olen myös iloinen siitä, että pyritään selvittämään kriisin syyt ja viitataan rajattomaan keinotteluun sekä rahoitusmarkkinoiden sääntelyn puutteeseen. Tämä tehdään kuitenkin vain pinnallisella tavalla. Todellisiin tarvittaviin uudistuksiin asti ei kaivauduta. Ottaen huomioon meitä edelleen ympäröivän valtavan kriisin ja sen, että se valitettavasti edelleen tekee ihmisistä työttömiä, tämä on aivan liian vähän. Tämän vuoksi pidättäydyin äänestämästä.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) G20-ryhmän Pittsburghin huippukokousta koskevassa päätöslauselmaesityksessä todetaan selvästi, että kriisi on seurausta joidenkin rahoituslaitosten holtittomasta ja vastuuttomasta riskinotosta sekä rahoitusmarkkinoiden sääntelyn puutteesta. Ovi oli siis auki täydelle keinottelulle. Tämän vuoksi on sitäkin tärkeämpää hyväksyä nopeasti asianmukaiset säännöt näille markkinoille. Esityksessä esitetyt ajatukset ovat toisinaan hyvin tervetulleita. On kuitenkin valitettavaa, että esityksessä myös puolletaan Basel II -säännöksiä, joiden tiedämme kokemuksesta käytännössä kuivanneen pienten ja keskisuurten yritysten pääomavirran. En voi tukea pankkisalaisuuden tiukkaa kumoamista, joka ei tule kuuloonkaan monien pienten pankkien asiakkaiden osalta, ja tästä syystä päätin pidättäytyä äänestämästä lopullisessa äänestyksessä.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Ensinnäkin haluan kiittää sitä, että G20-ryhmän kokouksessa käsiteltiin niin merkittäviä seikkoja kuin kestävää talouskasvua, työllisyyttä ja mahdollista ilmastonmuutosilmiötä, joka saattaa uhata planeettamme asuttavuutta. Nämä ovat tämän hetken globaaleja asioita, jotka katsotaan yleisesti hyvin merkittäviksi eurooppalaiselle kasvuprosessille.

Tässä asiassa olen tyytyväinen siihen, että on päätetty säilyttää talouden elpymisen kannustimet, sekä osoitettuun sitoumukseen strategiaan, jolla voidaan tehdä Lissabonin suunnitelman periaatteista kestäviä, erityisesti globaaliin intressiin panna täytäntöön globaali työllisyyssopimus. Tässä yhteydessä on tärkeää korostaa kiireistä tarvetta luoda kansainvälisellä tasolla toimiva suhdanteita tasoittava työllisyysrahasto sekä kunnianhimoisia verokannustinpaketteja, joilla tuetaan työpaikkojen luomista ja säilyttämistä haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä tukevien voimakkaiden sosiaalipolitiikkojen avulla.

  Marit Paulsen, Olle Schmidt ja Cecilia Wikström (ALDE), kirjallinen. − (SV) Rahoitusalan kriisi syntyi osittain seurauksena siitä, että pankit väärinkäyttivät asiakkaidensa luottamusta ja ottivat liiallisia riskejä asiakkaidensa rahoilla. Katsomme, että tarvitaan yksityiskohtaisempaa keskustelua siitä, kuinka kansainvälisiä valuuttasiirtoja olisi tarkasteltava. Emme usko Tobinin veron olevan tehokas keinottelun ehkäisemisessä, mutta olemme tyytyväisiä keskusteluun siitä, kuinka pankkien, rahastojen ja vakuutusyhtiöiden kaltaiset rahoituslaitokset voivat auttaa luomaan terveet ja vakaat rahoitusmarkkinat. Rahoitusalan kriisi osoittaa, että kansainvälisten ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan kansainvälisiä ratkaisuja. Tätä keskustelua olisikin käytävä globaalilla tasolla eikä pelkästään EU:ssa.

  Paulo Rangel (PPE), kirjallinen. − (PT) Haluan kehua G20-ryhmän huippukokouksessa tehtyjä sopimuksia, joihin olen hyvin tyytyväinen ja jotka yleisesti katsotaan askeleeksi oikeaan suuntaan.

Koska on keskusteltu niin tärkeistä asioista kuin rahoitusmarkkinoiden sääntelystä ja valvonnasta sekä julkisen talouden kestävyydestä, haluan erityisesti korostaa kestävää talouskasvua ja työllisyyttä.

Olen iloinen siitä, että G20-ryhmän hyväksymät ensisijaiset tavoitteet perustuvat reaalitalouden kestävään kasvuun, joka toimii sekä uusien työpaikkojen luomisen moottorina että takeena kansalaisten, erityisesti köyhimpien ja haavoittuvimpien suojelemisesta kriisin kielteisiltä vaikutuksilta. Olen myös iloinen G20-maiden johtajien sitoutumisesta työllisyyskriisin ratkaisemiseen kansainvälisellä tasolla, sillä näin työllisyyden edistämisestä tulee keskeinen osatekijä elvytyssuunnitelmissa.

Pahoittelen vain sitä, ettei G20-ryhmä päässyt sopimukseen ilmastonmuutoksen globaalista torjunnasta.

  Frédérique Ries (ALDE), kirjallinen. – (FR) Oli tärkeää, että Euroopan parlamentti lähetti maailman suurimmille johtajille selkeän viestin G20-ryhmän Pittsburghin huippukokouksen jälkeen. Se tehtiin tänään hyväksytyllä päätöslauselmalla, jossa korostetaan, että vaikka rahoituskriisin vaikein vaihe nyt onkin ohi, sen vaikutukset julkiseen talouteen ja työllisyyteen tuntuvat vielä pitkään ilman Euroopan unionin, Yhdysvaltojen ja Kiinan yhteisiä toimia. Viimeksimainitut ovat jo tehneet päätöksiä IMF:n uudistuksesta, sijoittajien bonusten valvonnasta, pääomavaatimuksista sekä monimutkaisten rahoitustuotteiden avoimuudesta, joten tämä G20-ryhmän huippukokous ei ollut turha.

Jos globalisaation valvonnassa aiotaan edistyä, on kuitenkin vielä toteutettava ainakin kolme valtaisaa tehtävää. Ensin on todellakin puututtava veroparatiiseihin, sillä valtioiden kirstuista puuttuu niin paljon rahaa. Toiseksi on estettävä valuuttamyrskyn syntyminen sen vuoksi, ettei ole onnistuttu palauttamaan valuuttakurssien tasapainoa, ja devalvaatiokilpailun jatkuminen. Kolmas on perushyödykkeiden, erityisesti elintarvikkeiden, hintojen heilahtelun torjuminen, sillä tällä on merkittävä osuus epätasapainon ja köyhyyden lisäämisessä maailmassa.

  Czesław Adam Siekierski (PPE), kirjallinen. – (PL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, G20-ryhmän hiljattaisessa Pittsburghin huippukokouksessa vahvistettiin taloustilanteen asteittainen vakautuminen. Edelleen on kuitenkin syytä muistaa ongelmat, joita tietyt taloudet voivat kohdata. Kokous tarjosi mahdollisuuden vahvistaa valtioiden määrätietoisuus rahoitusjärjestelmän sääntelyn uudistamisessa. Suurin vaara, joka meidän on torjuttava, on työttömyyden kasvaminen entisestään, kysynnän lasku ja tuotannon vähentäminen. Pittsburghissa ehdotettujen periaatteiden olisi muodostettava perusta yhteiselle maailman talouskehitykselle. Huippukokous vahvisti tarpeen tehdä edelleen työtä toimielinten ja välineiden luomiseksi globaalien markkinoiden useiden alojen tarkastamiseksi ja seuraamiseksi.

  Peter Skinner (S&D), kirjallinen. − (EN) Labour-puoleen edustajat Euroopan parlamentissa kannattivat päätöslauselmaa ja tukivat Pittsburghissa viime kuussa aikaan saadun edistymisen jatkamista. Ilman sitoutumista monenvälisen valvonnan parantamiseen IMF:ssa ja myös muiden kuin nykyisten jäsenten osallistumista voidaan odottaa vain heikkoa menestystä. Päätöslauselmassa on paljon kiitettävää, ja huollisella harkinnalla voidaan odottaa suurempaa edistymistä rahoituskriisin ongelmissa.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Ensinnäkin haluan kiittää sitä, että G20-ryhmän kokouksessa käsiteltiin niin merkittäviä seikkoja kuin kestävää talouskasvua, työllisyyttä ja mahdollista ilmastonmuutosilmiötä, joka saattaa uhata planeettamme asuttavuutta. Nämä ovat tämän hetken globaaleja asioita, jotka katsotaan yleisesti hyvin merkittäviksi eurooppalaiselle kasvuprosessille.

Tässä asiassa olen tyytyväinen siihen, että on päätetty säilyttää talouden elpymisen kannustimet, sekä osoitettuun sitoumukseen strategiaan, jolla voidaan tehdä Lissabonin suunnitelman periaatteista kestäviä, erityisesti globaaliin intressiin panna täytäntöön globaali työllisyyssopimus. Tässä yhteydessä on tärkeää korostaa kiireistä tarvetta luoda kansainvälisellä tasolla toimiva suhdanteita tasoittava työllisyysrahasto sekä kunnianhimoisia verokannustinpaketteja, joilla tuetaan työpaikkojen luomista ja säilyttämistä haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä tukevien voimakkaiden sosiaalipolitiikkojen avulla.

  Georgios Toussas (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Kreikan kommunistisen puolueen edustajat äänestivät konservatiivien, sosiaalidemokraattien ja liberaalien yhteistä päätöslauselmaehdotusta vastaan, sillä siihen tiivistyy monopolien strateginen pyrkimys siirtää kapitalistisen rahoituskriisin tuskalliset seuraukset työväenluokille. Kapitalismin poliittiset äänitorvet vaativat päätöslauselmassaan porvarihallituksia edelleen tukemaan monopolihirviöitä julkisin varoin ja samalla vahvistamaan "tervettä julkista taloutta", jolla tarkoitetaan yhä suurempia leikkauksia sosiaalikuluista, terveydenhuollosta, hyvinvoinnista, koulutuksesta ja niin edelleen. Ne toivottavat tervetulleiksi "ihmisarvoiset työpaikat", joilla korvataan pysyvät kokopäiväiset työpaikat huonopalkkaisilla, joustavilla ja epävarmoilla töillä, joissa työntekijän oikeudet ovat mahdollisimman vähäiset. Rahavallan poliittiset edustajat ehdottavat tätä "ihmisarvoisuutta" työväenluokille. Päätöslauselmassa vaaditaan kansainvälisten imperialististen järjestöjen (IMF, Maailmanpankki, WTO) vahvistamista ja tehdään tietä pääoman "vihreälle" paluulle ilmastonmuutoksen verukkeella, kansainvälisen kaupan täydelliselle vapauttamiselle, mikä merkitsee monopolien entistä laajempaa markkinapenetraatiota köyhissä kehitysmaissa sekä hyvinvointia tuottavien resurssien ja inhimillisten voimavarojen ryöstämistä.

- Päätöslauselmaesitys: Maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin vaikutukset kehitysmaihin ja kehitysyhteistyöhön (B7-0078/2009)

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. − (PT) Elintarvikekriisi, polttoaineiden hintakriisi ja ilmastonmuutos ovat vaikuttaneet vakavasti kehitysmaihin. Ne kärsivät vakavasti rahoitusalan kriisin ja talouden taantuman seurauksista. On tärkeää, että EU ja sen jäsenvaltiot kantavat vastuunsa kansainvälisinä toimijoina, noudattavat julkisen kehitysavun sitoumuksiaan ja jatkavat vuosituhannen kehitystavoitteisiin pyrkimistä.

EU on aikaistanut 8,8 miljardin euron kehitysapua, talousarviotukea ja maatalousrahoitusta välittömiin toimiin ja ehdottaa 500 miljoonan euron osoittamista sosiaalimenoihin kehitysmaissa FLEX-mekanismin avulla AKT-maille. On tärkeää ohjata talousarviotuki terveydenhuollon, ihmisarvoisen työn, koulutuksen, sosiaalipalveluiden ja vihreän kasvun aloille. Komissiota on pyydetty etsimään uusia rahoituslähteitä turvaamaan Euroopan kehitysrahastoa (EKR), ja on tärkeää sisällyttää EKR yhteisön talousarvioon. Tarvitaan myös selkeämpää johdonmukaisuutta EU:n kansainvälisen kaupan, talousarvio-, ilmastonmuutos- ja kehityspolitiikan välille.

Kehitysavun on suosittava...

(Työjärjestyksen 170 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan mukaisesti lyhennetty äänestysselitys)

  David Casa (PPE), kirjallinen. − (EN) Huolimatta siitä, etteivät kehitysmaat todellakaan aiheuttaneet kriisiä, on varmasti totta, että se vaikuttaa niihin kaikkein kielteisimmin ja suhteettomasti. Tämän vuoksi äänestin päätöslauselman puolesta.

  Carlos Coelho (PPE), kirjallinen. − (PT) Vaikka nykyinen talous- ja rahoitusalan kriisi syntyi Yhdysvalloissa, sen vaikutukset on koettu kaikkialla maailmassa. Se on vaikuttanut Eurooppaan ja vielä vakavammin kehitysmaihin, joko inhimillisinä kustannuksina, kun miljoonat ihmiset ovat ajautuneet äärimmäiseen köyhyyteen, tai heikentämällä jo valmiiksi heikkoja talouksia.

On tärkeää, että kaikki julkiseen kehitysapuun aktiivisesti osallistuvat tahot – erityisesti Bretton Woodsin instituutiot – puuttuvat tilanteeseen nopeasti ja tehokkaasti. On myös tärkeää, että Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot kantavat vastuuta kehitysavun keskeisinä toimijoina noudattamalla kansainvälisiä sitoumuksiaan näille valtioille lisäämällä kiireesti avun määrää vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi sekä lisäämällä julkisen kehitysavun määrää, joka on liian vähäinen korjaamaan kriisin kehitysmaissa aiheuttamaa epäsuoraa vahinkoa.

Erityisesti Kööpenhaminan konferenssin alla on myös tärkeää, että EU ja muut kansainväliset toimijat tuovat julki kansainvälistä kauppaa, ilmastonmuutosta, humanitaarista apua ja kehitysapua koskevat politiikkansa. Tuen näistä syistä päätöslauselmaa.

  Corina Creţu (S&D), kirjallinen. – (RO) Todistamme talouskriisin aiheuttamaa kehitysavun ja humanitaarisen avun hätätilaa, joka aiheuttaa yhä suurempia inhimillisiä kustannuksia, varsinkin kun taantuma seuraa elintarvikekriisiä ja polttoaineiden hintakriisiä. Valitettavasti yksi talouskriisin välittömistä vaikutuksista on kansainvälisen avun kriisi, ja köyhyys kasvaa entistä nopeammin. Pelkästään vuonna 2009 90 miljoonaa ihmistä on ajautunut äärimmäiseen köyhyyteen, ja samalla työttömien määrä on noussut 23 miljoonalla. Tänään hyväksytyt ehdotukset tarjoavat toivon pilkahduksen avun antamisesta kaikkein haavoittuvimmille valtioille, kehitysmaille. Ehdotukset eivät kuitenkaan mene riittävän pitkälle, koska IMF:n kultavarannon myynnistä saatavat ja köyhien maiden apuun korvamerkityt 6 miljardia dollaria kattavat vain kaksi prosenttia niiden todellisesta tarpeesta. Tämän vuoksi katson, että on lisättävä painostusta, jotta G20-valtiot kantavat erityisen vastuunsa kriisin aiheuttamisesta osoittamalla resursseja kehitysmaissa annettavaan kriisitukeen. Järjestelmän tehostamistarvetta silmällä pitäen olen tyytyväinen päätöslauselmassa esitettyyn kritiikkiin Pittsburghin huippukokousta kohtaan, koska se ei käsitellyt kansainvälisten rahoituslaitosten uudistusta, ottaen huomioon Bretton Woods -instituutioiden hitaan reagoinnin kriisiin.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. − (PT) Nykyinen talous- ja rahoituskriisi on koetellut vakavasti kehitysmaita, ja niiden pelätään kokevan jyrkästi alenevaa kasvua tai jopa vakavampaa taantumaa kasvu- ja kehitysindekseissään. Merkittävinä lahjoittajina EU:n ja jäsenvaltioiden on pidettävä tämä mielessä ja harkittava näille maille annettavan avun lisäämistä. Vaihtoehto on niiden putoaminen pysyvästi sellaisen köyhyyden tasolle, joka voi aiheuttaa tai pahentaa yhteiskunnallisia ja poliittisia selkkauksia ja edistää osaltaan pulaa alueilla, jotka ovat kovin ponnistuksin pyrkineet turvaamaan rauhan ja kehityksen.

Lisääntynyttä apua, joka on suunnattava joustavuuteen, mielikuvitukseen, solidaarisuuteen ja terveeseen järkeen, on täydennettävä lahjoittajien tiukalla seurannalla sen osalta, kuinka apua käytetään, sekä jäljittämällä tehokkaasti edunsaajavaltioiden saamat määrät niiden siirrosta lopulliseen määränpäähän. Näiden valtioiden kansalaisyhteiskuntien ja parlamenttien on osallistuttava avoimuuspyrkimyksiin, ja EU:n on vaalittava kansallista keskustelua siitä, mihin apu tulisi käyttää.

Edes taloudellisen taantuman yhteydessä Eurooppa ei voi eikä saa kääntää selkäänsä ja olla piittaamatta sitä ympäröivistä polttavista kysymyksistä.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Yhdysvaltojen pankkien ja keinottelijoiden aiheuttama rahoitus- ja talouskriisi on kolahtanut kovaa kehitysmaihin. Sillä on valtava vaikutus niiden jo valmiiksi heikkoihin talouksiin, ja työttömiä tulee miljoonittain lisää. Mahdollisuuksien mukaan työttömät pyrkivät pelastautumaan Eurooppaan, mikä lisää entisestään Eurooppaan kohdistuvia maahanmuuttopaineita. Meidän eurooppalaisten on tämän vuoksi autettava näitä valtioita kehittämään talouksiaan. Nykyinen kehitysavun muoto on tarkoitukseen sopimaton väline, sillä suuri osa varoista katoaa tyystin tai ohjautuu takaisin eurooppalaisille pankkitileille, jotka kuuluvat korruptoituneille despooteille. Tämän vuoksi ja huolimatta monista tekstiin sisältyvistä myönteisistä osatekijöistä pidättäydyin äänestämästä kehitysyhteistyövaliokunnan esityksestä lopullisessa äänestyksessä.

  Marit Paulsen, Olle Schmidt ja Cecilia Wikström (ALDE), kirjallinen. − (SV) Rahoitusalan kriisi syntyi osittain seurauksena siitä, että pankit väärinkäyttivät asiakkaidensa luottamusta ja ottivat liiallisia riskejä asiakkaidensa rahoilla. Katsomme, että tarvitaan yksityiskohtaisempaa keskustelua siitä, kuinka kansainvälisiä valuuttasiirtoja olisi tarkasteltava. Emme usko Tobinin veron olevan tehokas keinottelun ehkäisemisessä, mutta olemme tyytyväisiä keskusteluun siitä, kuinka pankkien, rahastojen ja vakuutusyhtiöiden kaltaiset rahoituslaitokset voivat auttaa luomaan terveet ja vakaat rahoitusmarkkinat. Rahoitusalan kriisi osoittaa, että kansainvälisten ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan kansainvälisiä ratkaisuja. Tätä keskustelua olisikin käytävä globaalilla tasolla eikä pelkästään EU:ssa.

  Sirpa Pietikäinen (PPE), kirjallinen. − (FI) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kuten kehitysyhteistyövaliokunnan laatimassa päätöslauselmaesityksessä tuodaan ansiokkaasti esille, on meneillään oleva, globaali rahoitus- ja talouskriisi iskenyt vahvimmin juuri köyhimpiin. Useassa kehitysmaassa saavutetut kehitystavoitteet ovat vaarassa ja vuosituhattavoitteiden saavuttaminen näyttää yhä vaikeammalta. Huolimatta useista kehittyneiden maiden antamista lupauksista – muun muassa G20- ja G8 -maiden kokouksissa julkilausutuissa – kehitysmaille toimitetun avun määrä ei yllä läheskään annettujen lupausten tasolle. Itse asiassa jo ennen kriisin puhkeamista useamman EU-jäsenmaan kehitysavun määrä oli huomattavasti luvattua alhaisempi.

Kriisi voi olla myös uusi mahdollisuus. Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n resurssien huomattava kasvattaminen ja järjestön päätöksentekojärjestelmän uudistaminen lukeutuvat näihin positiivisiin kehitysmahdollisuuksiin. IMF:n uudistus ja lisäresurssit vastaavat kipeään tarpeeseen, mutta yksinään tämä ei riitä alkuunkaan maailman köyhimpien tilanteen helpottamiseen. Kehittyneiden maiden tulee pitää lupauksensa sitoutumisesta niin vuosituhattavoitteisiin kuin kehitysavun nostamiseen vaadittuun 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Ilmastonmuutoksen torjumiseen ja sopeutumiseen tarvittava rahoitus on lisävastuu, josta kehittyneellä maailmalla ei ole varaa luistaa. Uusien kansainvälisten pelisääntöjen peruspilarina tulee olla ajatus tasaveroisemmasta mahdollisuudesta osallistua niin pelisääntöjen muokkaamiseen kuin niiden mukaan pelaamiseen.

  Czesław Adam Siekierski (PPE), kirjallinen. – (PL) Arvoisa puhemies, äänestin päätöslauselman hyväksymisen puolesta, sillä minusta siihen sisältyy useita tärkeitä huomioita kehitysmaiden nykyisen vaikean tilanteen syistä ja seurauksista. Erityisesti haluan korostaa sitä, ettei nykyinen talouskriisi ole seurausta pelkästään rahoitusmarkkinoiden romahtamisesta, vaan myös aiemmista elintarvikekriisistä ja energiakriisistä. Minusta on tärkeää toteuttaa toimia kehitysmaiden saataville asetettujen keinojen nopeaksi ja entistä tehokkaammaksi hyödyntämiseksi. Tämä on erityisen tärkeää, kun tarkastelemme sitä, että rikkaat valtiot painivat parhaillaan riittämättömien talousarvioiden ja aikarajoitusten kaltaisten sisäisten ongelmien parissa. Korostan vielä kerran: on hyvin tärkeää yksinkertaistaa menettelyjä siten, että rikkaista maista köyhiin maihin siirtyvät varat eivät katoa byrokratian valtamereen.

  Catherine Soullie (PPE), kirjallinen. – (FR) Avun tarjoaminen kehitysmaille on velvollisuus, jota Euroopan unionin ei pidä sivuuttaa. Nykyinen talous- ja rahoituskriisi on antanut globalisaatiolle uuden ulottuvuuden. Ajatus valuuttasiirroista perittävästä verosta oli hyödyllinen: presidentti Sarkozy on tehnyt siitä yhden ensisijaisista tavoitteistaan. Vaikuttaa siltä, että Eurooppa on määrännyt tahdin ja muu maailma seuraa sitä. Kansainvälisen rahoituksen uuden ja järkevän toiminnan on perustuttava oikeudenmukaisuuteen.

Pahoittelenkin tämän vuoksi sitä, että Striffler-Pongan tarkistus hylättiin, sillä siinä ehdotettiin valuuttasiirroista perittävän veron lisäämistä viralliseen kehitysapuun, jotta siitä hyötyisivät kaikkein vähiten kehittyneet valtiot. On totta, että verotaakka olisi ollut suurempi meidän talouksissamme ja rahoitusjärjestelmissämme, mutta Euroopan unioni olisi käynnistänyt merkittävän kansainvälisen solidaarisuusliikkeen.

Voimme edelleen toivoa, että täällä hyväksytty päätöslauselma rohkaisee unionia noudattamaan sitoumuksiaan ja auttamaan kehitysmaita pysymään globalisaation tahdissa.

  Bart Staes (Verts/ALE), kirjallinen. − (NL) Tuin vakuuttuneesti kehitysyhteistyövaliokunnan esittämää päätöslauselmaa maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin vaikutuksista kehitysmaihin ja kehitysyhteistyöhön. Euroopan parlamentti pyytää oikeutetusti EU:ta poistamaan verokeitaiden väärinkäytön, veronkierron sekä kehitysmaista tapahtuvan laittoman pääomapaon. IMF on oikeutetusti lisännyt varoja rahoitus- ja talouskriisin torjumiseksi. On kuitenkin hyvin huolestuttavaa, että tähän mennessä näistä varoista 82 prosenttia on päätynyt Eurooppaan ja ainoastaan 1,6 prosenttia Afrikkaan. Aivan ensisijaiseksi tavoitteeksi on nyt asetettava köyhyyden vähentäminen. On myös tärkeää, että talouskumppanuussopimuksia käytetään keinona antaa kyseisille valtioille kaupallisia etuja ja että näille valtioille myös annetaan mahdollisuus jättää arat tuotteet ja alat, kuten sijoitukset ja palvelut, neuvottelujen ulkopuolelle. Pahoittelen sitä, ettei tarkistusta, jolla pyydettiin komissiota ja jäsenvaltioita esittämään ehdotuksia innovatiivisiksi rahoitusmekanismeiksi, kuten valuuttasiirroista perittävää veroa virallisen kehitysavun täydentämiseksi, lopulta hyväksytty.

  Iva Zanicchi (PPE), kirjallinen. − (IT) Äänestin päätöslauselmaesityksen puolesta, mutta katson tarpeelliseksi esittää joitakin selvennyksiä. Viime aikojen rahoituskriisi on aiheuttanut maailmanlaajuisen taantuman, jolla on monine seurauksineen ollut erityistä vaikutusta kehitysmaihin, mikä pahentaa elintarvikekriisiä. FAO:n toimittamien tietojen mukaan nälkää näkevien määrä on ensimmäistä kertaa historiassa ylittänyt miljardin, ja maailmassa on 100 miljoonaa aliravittua enemmän kuin vuonna 2008.

Rahoituskriisin vaikutus AKT-alueen valtioihin on ollut tuhoisa, sillä se on tehnyt ympäristöongelmista ja elintarvikkeiden hintojen vaihtelusta entistäkin monimutkaisempia. Nämä valtiot eivät ole vastuussa kriisistä, mutta ne kärsivät eniten sen seurauksista ja saavat pienintä kehitysapua. Tätä ei enää voida hyväksyä. Näistä syistä, tilanteessa, jota voi aidosti kutsua traagiseksi, katson, että on parannettava pikemminkin näille valtioille osoitetun avun laatua kuin pelkästään arvioida sen määrää. Katson, että on toimittava entistä avoimemmin ja tehokkaammin varojen käytössä. Katson myös, että aikaansaatuja tuloksia on tutkittava puolueettomasti.

  Puhemies. – (EN) Äänestysselitykset ovat päättyneet.