Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 20. lokakuuta 2009 - Strasbourg

Demokratiakehitys ulkosuhteissa (keskustelu)

  Eva Joly, laatija. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Malmström, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, demokratia ja ihmisoikeudet kuuluvat erottamattomasti yhteen. Demokraattinen järjestelmä on viime kädessä tunnistettavissa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisesta.

Meidän on siten syytä olla tyytyväisiä siihen, että neuvosto ilmoitti 19. toukokuuta, että Euroopan unionin on suhtauduttava nykyistä yhtenäisemmin demokraattiseen hallintoon.

Toistaiseksi tehdyt ponnistelut ovat olleet laajasti ottaen riittämättömät. Israelin ja Palestiinan välinen konflikti on selkeä esimerkki tästä. Vaikka Palestiinan vaaleja vuonna 2006 valvomaan lähetetyt tarkkailijat tunnustivat vaalituloksen laillisuuden, Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot päättivät boikotoida valittua hallitusta samaan tapaan kun ne boikotoivat kansallisen yhtenäisyyden hallitusta, joka perustettiin vaalien jälkeen umpikujan ratkaisemiseksi.

Missä ovat Euroopan unionin johdonmukaisuus ja uskottavuus, kun sen omat päätökset ovat räikeästi ristiriidassa suuresti mainostamiensa periaatteiden kanssa? Mitä puolestaan voidaan sanoa jäsenvaltioista, jotka kieltäytyvät vahvistamasta Goldstonen raporttia? Raportin päätelmät ovat oikeudenmukaisia ja tasapainoisia, ja niiden yleinen tukeminen olisi edistysaskel rauhan tiellä.

Juuri tämän toivon suurvallat nyt tukahduttavat rohkeuden puutteellaan ja omien arvojensa laiminlyönnillä.

Vaalitarkkailutehtävien järjestäminen ei siten riitä etenkään, kun jälkikäteen kieltäydytään tunnustamasta vaalitulosta. Meidän on oltava johdonmukaisia ja suhtauduttava kokonaisvaltaisesti näihin kysymyksiin.

Neuvoston olisi hyväksyttävä ripeästi tämänsuuntainen toimintaohjelma sekä laadittava todellinen ihmisoikeusstrategia, joka olisi sitova kaikilla EU:n tasoilla. Prioriteettimme on tuotava selkeästi julki, ja ne on sisällytettävä muodollisesti kaikkiin välineisiimme: ulkopolitiikkaan, ihmisoikeuspolitiikkaan ja kehitysyhteistyöpolitiikkaan.

Millaista valvontaa harjoitamme niissä kolmansissa maissa, joissa Euroopan unioni valvoo vaaleja varmistaakseen poliittisen moniarvoisuuden kunnioittamisen ja kansalaisyhteiskunnan osallisuuden pitkällä aikavälillä?

Mitkä ovat vaatimuksemme riippumattoman oikeuslaitoksen sekä kansalaisiin nähden avoimien ja vastuullisten laitosten perustamisen suhteen?

On tuomittavaa ja haitallista, että osoitamme ihmisoikeuksille niin epämääräisen tilan eri politiikanaloissamme. Tähän on nyt aika saada selvyys, jos haluamme, että Euroopan unioni ja sen keskeiset perusarvot otetaan vakavasti kansainvälisessä yhteisössä.