Puhemies. – (EN) Esityslistalla on seuraavana Gabriele Albertinin ja Heidi Hautalan ulkoasiainvaliokunnan puolesta sekä Eva Jolyn kehitysyhteistyövaliokunnan puolesta laatima suullinen kysymys (O-0093/2009) neuvostolle aiheesta demokratiakehitys ulkosuhteissa (B7-0213/2009).
Heidi Hautala, laatija. – (FI) Arvoisa puhemies, olen erittäin ilahtunut siitä, että Ruotsi on puheenjohtajakaudellaan nostanut demokratiatuen ulkosuhteissa tärkeäksi kysymykseksi. Ihmisoikeuksien alivaliokunnan näkökulmasta haluaisin korostaa, että demokratia ja ihmisoikeudet kuuluvat erottamattomasti yhteen. Tämä näkyy hyvin selvästi erilaisista demokratian määritelmistä ja haluaisin kiinnittää huomion esimerkiksi siihen, että YK on yrittänyt vuonna 2005 määritellä demokratiaa. Määritelmässä on pitkä lista asioita pluralistisesta poliittisesta järjestelmästä aina oikeusvaltioperiaatteeseen, hallinnon läpinäkyvyyteen, median vapauteen ja niin edelleen. Tästä jo näemme, että ihmisoikeuksia ja demokratiaa ei voi erottaa.
Euroopan unionilla on halutessaan hyvin laaja valikoima keinoja käytettävissään demokratian edistämiseen maailmassa. Koko kehityspolitiikka ja yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka kattavat tämän valikoiman. Keinoina meillä on dialogi muiden maiden kanssa, erilaiset rahoitusinstrumentit, tietysti vaalitarkkailu on meille hyvin tärkeä ja myöskin toiminta kansainvälisillä foorumeilla.
Tulee myös tilanteita, jolloin meidän on pohdittava myös erilaisia negatiivisia toimia. Haluaisin kiinnittää ministeri Malmströmin huomiota siihen, että yleisten asioiden neuvosto ulkosuhteissa valmistautuu ensi viikolla keskustelemaan Uzbekistaniin kohdistuvan aseidenvientikiellon purkamisesta. Minusta kaikki viittaa siihen, että se on aivan väärä signaali, koska Uzbekistan ei todellakaan ole välittänyt kansainvälisen yhteisön vaatimuksista. Kansainvälinen yhteisö, myös Euroopan unioni, on vaatinut, että se tekee riippumattoman kansainvälisen selvityksen surullisista ja järkyttävistä tapahtumista vuoden 2005 keväällä Andizanissa, jolloin demokratia todella tukahdutettiin. Haluaisinkin kuulla, mitä mieltä ministeri Malmström on tästä tilanteesta. Kuinka edistää demokratiaa, kun jotkut jäsenmaat haluavat nyt luopua tästä aseidenvientikiellosta?
Haluaisin myös sanoa, että demokratiaa ei voi viedä; se ei ole mikään vientituote. Se ei todellakaan istu ulkoa tuotuna ja sen takia haluaisin korostaa sitä, miten tärkeää on ottaa kansalaisyhteiskunta mukaan, koska sillä tavalla demokratia kasvaa ikään kuin orgaanisesti yhteiskunnan ruohonjuurista.
Haluaisin mainita, että Venäjä on yhteistyökumppani, joka järjestelmällisesti kieltäytyy hyväksymästä kansalaisjärjestöjä unionin ja itsensä välisiin ihmisoikeusdialogeihin. Emme voi jatkossa mielestäni hyväksyä tällaista.
Lopuksi haluaisin sanoa, että demokratiatuen pitäisi olla korkeammalla tasolla unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ja kehityspolitiikassa. Se tarvitsee myös enemmän resursseja. Esimerkiksi Euroopan demokratia- ja ihmisoikeusrahoitusinstrumentti on varsin vaatimaton resursoinniltaan ja meidän tulee lisätä siihen varoja.
Eva Joly, laatija. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Malmström, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, demokratia ja ihmisoikeudet kuuluvat erottamattomasti yhteen. Demokraattinen järjestelmä on viime kädessä tunnistettavissa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisesta.
Meidän on siten syytä olla tyytyväisiä siihen, että neuvosto ilmoitti 19. toukokuuta, että Euroopan unionin on suhtauduttava nykyistä yhtenäisemmin demokraattiseen hallintoon.
Toistaiseksi tehdyt ponnistelut ovat olleet laajasti ottaen riittämättömät. Israelin ja Palestiinan välinen konflikti on selkeä esimerkki tästä. Vaikka Palestiinan vaaleja vuonna 2006 valvomaan lähetetyt tarkkailijat tunnustivat vaalituloksen laillisuuden, Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot päättivät boikotoida valittua hallitusta samaan tapaan kun ne boikotoivat kansallisen yhtenäisyyden hallitusta, joka perustettiin vaalien jälkeen umpikujan ratkaisemiseksi.
Missä ovat Euroopan unionin johdonmukaisuus ja uskottavuus, kun sen omat päätökset ovat räikeästi ristiriidassa suuresti mainostamiensa periaatteiden kanssa? Mitä puolestaan voidaan sanoa jäsenvaltioista, jotka kieltäytyvät vahvistamasta Goldstonen raporttia? Raportin päätelmät ovat oikeudenmukaisia ja tasapainoisia, ja niiden yleinen tukeminen olisi edistysaskel rauhan tiellä.
Juuri tämän toivon suurvallat nyt tukahduttavat rohkeuden puutteellaan ja omien arvojensa laiminlyönnillä.
Vaalitarkkailutehtävien järjestäminen ei siten riitä etenkään, kun jälkikäteen kieltäydytään tunnustamasta vaalitulosta. Meidän on oltava johdonmukaisia ja suhtauduttava kokonaisvaltaisesti näihin kysymyksiin.
Neuvoston olisi hyväksyttävä ripeästi tämänsuuntainen toimintaohjelma sekä laadittava todellinen ihmisoikeusstrategia, joka olisi sitova kaikilla EU:n tasoilla. Prioriteettimme on tuotava selkeästi julki, ja ne on sisällytettävä muodollisesti kaikkiin välineisiimme: ulkopolitiikkaan, ihmisoikeuspolitiikkaan ja kehitysyhteistyöpolitiikkaan.
Millaista valvontaa harjoitamme niissä kolmansissa maissa, joissa Euroopan unioni valvoo vaaleja varmistaakseen poliittisen moniarvoisuuden kunnioittamisen ja kansalaisyhteiskunnan osallisuuden pitkällä aikavälillä?
Mitkä ovat vaatimuksemme riippumattoman oikeuslaitoksen sekä kansalaisiin nähden avoimien ja vastuullisten laitosten perustamisen suhteen?
On tuomittavaa ja haitallista, että osoitamme ihmisoikeuksille niin epämääräisen tilan eri politiikanaloissamme. Tähän on nyt aika saada selvyys, jos haluamme, että Euroopan unioni ja sen keskeiset perusarvot otetaan vakavasti kansainvälisessä yhteisössä.
Cecilia Malmström, neuvoston puheenjohtaja. – (SV) Arvoisa puhemies, arvoisat jäsenet, termi "köyhyys" määritellään EU:n kehitysyhteistyökonsensuksessa monin eri tavoin. Köyhyydellä tarkoitetaan vallan, mahdollisuuksien ja turvallisuuden puutetta. Kehitys estyy ilman vapautta, ja vapautta rajoittaa demokratian puute. Rauhaa on vaikea saavuttaa ilman demokratiaa. Kehitystä ei siten voi tapahtua ilman rauhaa. Molemmat edellyttävät ihmisoikeuksien täydellistä kunnioittamista. Nämä käsitteet kuuluvat erottamattomasti yhteen, ja tarvitsemme yhtenäistä ja kokonaisvaltaista kehystä nykyisten politiikanvälineiden hyödyntämisen tehostamiseksi ja demokratiakehityksen tukemiseksi.
Haluan kiittää Euroopan parlamenttia sen osoittamasta suuresta mielenkiinnosta ja tuesta tätä työtä kohtaan. Olen ollut Euroopan parlamentin ja ulkoasiainvaliokunnan jäsen nyt seitsemän vuotta, joten olen liiankin tietoinen parlamentin vilpittömästä sitoutumisesta demokratian kehittämiseen ja tukemiseen EU:n ulkosuhteissa.
Olemme keskustelleet täällä monesti aiemminkin tästä puheenjohtajavaltioiden Tšekin ja Ruotsin käynnistämästä aloitteesta myös kollegani Carlssonin kanssa.
Aloitteen lähtökohtana on, että demokratiakehitys on keskeinen tekijä paitsi EU:n kehitysyhteistyössä myös yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Tämä on kiistämätön tosiasia. Tarkoituksena on kuitenkin viedä aloitetta vielä askel pidemmälle. EU:lla on globaalina toimijana yhdessä 27 jäsenvaltion ja Euroopan parlamentin kanssa sekä maailman suurimpana kehitysavun antajana keskeinen rooli demokratiakehityksen tukemisessa ulkosuhteissaan. Tässä on myös symbolinen ulottuvuus, sillä toivomme, että kotimaamme onnistumiset toimivat kumppanuusmaidemme innoittajana ympäri maailman. Tarkoituksena on kuitenkin saada aloite toimimaan myös ruohonjuuritasolla ja operatiivisella tasolla. Tavoitteena on varmistaa, että hyödynnämme täysipainoisesti sekä yhtenäisesti ja tehokkaasti EU:n lainsäädännöllisissä ja poliittisissa puitteissa sekä toimielimissämme käytössä olevia välineitä.
Emme aloita tyhjästä. Olemme saaneet jo melkoisesti aikaan tässä asiassa. Meillä on kokemusta demokratiakehityksen tukemisesta ulkosuhteissamme. Tämä on ensisijainen kysymys suhteissamme AKT-valtioihin (jotka ovat allekirjoittaneet Cotonoun sopimuksen) ja muihin alueisiin, kuten Aasiaan, latinalaiseen Amerikkaan ja Itä-Eurooppaan. Meillä on tiukat ihmisoikeussäännöt, joihin kuuluu vuoropuhelu kolmansien maiden kanssa sekä seitsemän yhteistä EU:n strategiaa.
Parantamisen varaa on kuitenkin toki melkoisesti. Voimme tehdä enemmän. Voimme tehdä paremmin. Demokratian ydin edellyttää uutta poliittista kehystä, sillä työn jakautuminen nykyisten pilareiden kesken ei välttämättä vastaa tarpeisiin. Eri välineitä hyödynnetään rinnakkain ja toisinaan epäyhtenäisesti. Tämä heikentää toimintamme vaikutuksia. Se saattaa heikentää myös näkyvyyttämme ja uskottavuuttamme sekä rajoittaa tehokkaan yhteistyön mahdollisuuksiamme. Haluamme yksinkertaisesti lisätä yhteistyötä ja johdonmukaisuutta tavassa, jolla tuemme demokratiaa ilman, että joudumme keksimään uusia välineitä tai tapoja.
Miten tämä on toteutettavissa? Se voidaan toteuttaa tunnistamalla erityiset tavat hyödyntää EU:n välineitä entistä tehokkaammin yhtenäisten puitteiden rajoissa.
Voimme saada innoitusta joistakin onnistumisistamme. Toimintamme Länsi-Balkanilla on tällainen. Toiminnassa yhdistyvät ensimmäisen ja toisen pilarin välineet ja sillä pyritään tukemaan poliittisia uudistuksia, myös institutionaalisten rakenteiden kehittämistä. Siksi toiminnasta on tulossa kestävä osa demokratiaa. EU:n erityisedustajan kaksiosainen rooli on auttanut parantamaan EU:n eri välineiden välistä koordinaatiota ja johdonmukaisuutta. Meidän on kuitenkin oltava nöyriä. Meillä on suuria alueellisia haasteita.
Haluan tehdä asian selväksi. Jotkut – ehkä ette te täällä läsnä olevat – ovat huolissaan siitä, että tämä aloite tuo mukanaan uusia ehtoja kehitysavulle. Tämä on toki arkaluonteinen kysymys. Emme voi kuitenkaan koskaan ehdollistaa kumppanuusmaidemme kanssa käytäviä keskusteluja ihmisoikeuksista ja demokratiasta.
Mikä on tilanne tällä hetkellä? Toimivaltaiset työryhmät ovat käynnistäneet keskusteluja ehdotuksista neuvoston päätelmiksi eri panosten pohjalta. Toimimme EU:ta ja demokratiakehitystä käsitelleen erityiskokouksen järjestäneen puheenjohtajavaltio Tšekin tasavallan aloittaman työn pohjalta.
Myös Kansainvälinen demokratia- ja vaaliapuinstituutti (International Institute for Democracy and Electoral Assistance) on laatinut hyvin mielenkiintoisen raportin, jossa verrataan demokratiakehityksen toteuttamista koskevia aikeitamme siihen, kuinka kumppanimme mieltävät ne.
Vielä on liian aikaista arvioida aloitetta, mutta haluan korostaa, että prosessi on jo tuottamassa lisäarvoa. Kehitys- ja ihmisoikeuskysymyksistä vastuussa olevat työskentelevät entistä tiiviimmin yhdessä. Kehitys- ja ihmisoikeuskeskusteluja käydään neuvoston työryhmissä rinnakkaisissa tai yhteisissä tapaamisissa. Jo yksistään tämä tuo lisäarvoa ja on tärkeä osa koko aloitetta. Työskentelemme yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostossa marraskuussa hyväksyttävien neuvoston päätelmien parissa.
Yksi keskustelluista ehdotuksista koskee tarvetta ottaa käyttöön maakohtainen lähestymistapa, joka perustuu perusteelliseen arviointiin kunkin maan tilanteesta, jolla edistetään demokratiakehitystä EU:ssa ja joka vaikuttaa oikean välineen valintaan.
Toinen ehdotus koskee tarvetta kehittää todellista kumppanuutta, joka perustuu vuoropuheluun ja kuulemisiin, jossa demokratian tukemista käsitellään erillisenä aiheena ja jossa parannetaan vuoropuhelujen johdonmukaisuutta ja koordinointia.
EU:n tuki vaaliprosesseille kautta maailman on tärkeää. Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat pitkälti samaa mieltä tästä. Jaamme parlamentin huolen, jota se tuntee toisinaan tarpeesta "mennä yli vaalien". Vaalituesta on tehtävä osa jatkuvaa prosessia, joka käsittää poliittisen kehityksen pitkäaikaisen seurannan. Tämä merkitsee sitä, että meidän on keskityttävä vaaleja edeltäviin, vaalien aikaisiin ja vaalien välisiin tapahtumiin vaativan vastuun mahdollistavien toimivien mekanismien varmistamiseksi.
En voi kyllin korostaa eri parlamenttien – toisin sanoen Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien – roolia demokratian kehitysprosessissa. Näiden parlamenttien on voitava osallistua täysipainoisesti EU:n toimintaan.
Toivon, että Lissabonin sopimus tulee voimaan lähiaikoina. Nämä unionin uudet "pelisäännöt" lisäävät EU:n demokraattisuutta ja tehokkuutta. Lissabonin sopimuksella voidaan myös vahvistaa Euroopan maailmanlaajuista roolia perustamalla Euroopan ulkosuhdehallinto. Perimmäisenä tavoitteena on yhtenäistää EU:n ulkopolitiikkaa ja kuroa umpeen komission ja neuvoston toimien välistä kuilua niin, että unionin eri politiikanalat etenevät samaan suuntaan. Euroopan ulkosuhdehallinnon myötä demokratiakehityksen poliittinen tukikehys tehostuu niin, että EU voi tarjota entistä parempaa tukea maailman eri maiden kehitykseen.
EU:n tuki demokratian kehitykseen on äärimmäisen tärkeä. Jos jokin demokraattinen valtio ei täytä kansalaistensa perustarpeita eikä edistä taloudellista ja sosiaalista kehitystä, se johtaa tyytymättömyyteen demokratian toimintatapoja kohtaan. Tällöin hallitus saattaa menettää sekä laillisen oikeutuksensa että poliittisen tuen.
Haluan kiittää Euroopan parlamentin jäseniä tämä kysymyksen korostamisesta. Olette antaneet panoksenne tähän työhön sitoumuksenne, lainsäädäntötyönne ja maailman eri parlamenttien kanssa harjoittamanne suhdetoiminnan ansiosta sekä osallistumalla EU:n vaalitarkkailutehtäviin. Tämän takia olette demokratiakehityksen kantava voima, ja toivon, että Euroopan parlamentti jatkaa tässä roolissa vielä pitkään.
Véronique De Keyser, S&D-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, miten demokratiaa voidaan tuoda maahan? Se onnistuu niin, että tukeudutaan kansalaisyhteisyhteiskuntaan ja vahvistetaan sitä, torjutaan työttömyyttä ja syrjäytymistä sekä annetaan naisille vapauksia.
Eurooppa ei ole ollut tarpeeksi naiivi uskoakseen, että demokratiaa voidaan viedä tankkien ja pommien avulla, vaikka jotkin jäsenvaltiot ovat saattaneet sortua tähän harhaluuloon. Euroopan on siten hoidettava tehtävänsä pehmeänä suurvaltana. Se on epäkiitollinen ja vaikea tehtävä. Euroopalla on välineenään demokratia ja ihmisoikeudet, mutta se on vielä täysin lapsen kengissään. Se on hauraus mutta lupaava, jos siitä pidetään hyvää huolta. Kansalaisjärjestöt voivat esittää hankkeita ilman hallituksen tukea, ja tämä on tärkeää.
Välineeseen osoitetut määrärahat, joista vaalitarkkailutehtäviä rahoitetaan, ovat kuitenkin hyvin rajalliset. Nämä ovat elintärkeitä tehtäviä, jotka ovat osoittaneet hyödyllisyytensä noin kymmenessä vuodessa ja joille parlamentti on jo vaatinut lisää resursseja ja varmasti lisää seurantaa (kiitos siitä kuuluu Malmströmille) sekä myös lisää poliittista johdonmukaisuutta laillisuuden valvontaan, ja tältä osin tuen täysin jäsen Jolyä sinä, mitä hän totesi joistakin tehtävistä. Ei ole normaalia, että demokraattisten vaalien tielle lähtevää maata ei tueta sen pyrkimyksissä vahvistaa demokratiaa.
Lyhytnäköisesti ajattelevat ovat epäilemättä sitä mieltä, että demokratia maksaa liikaa. Se maksaa kuitenkin vähemmän kuin sodat, se on varmaa, ja tämä otetaan varmasti huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon toimissa.
Puhetta johti varapuhemies Libor ROUČEK
Charles Goerens, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, voiko demokratiaa olla ilman vapautta? Ei voi. Voiko vapautta olla ilman oikeuksia? Ei tietenkään voi. Tämä johdattaa meidät jälleen keskustelemaan ihmisoikeuksien käsitteestä.
Burkinafasolainen tiedemies Joseph Ki-Zerbo on vastannut kysymykseen seuraavasti: "Absoluuttisessa köyhyydessä elävällä ei ole vapautta, koska hän ei voi valita eri vaihtoehtojen väliltä". Köyhyys on siis sama asia kuin vapauden puute. Toisin sanoen vapaus, demokratia ja ihmisoikeudet kytkeytyvät tiiviisti toisiinsa.
Siten ei ole mikään yllätys, että Euroopan unionin ja kolmansien maiden välisiä suhteita ohjaavissa perusteksteissä on lukuisia viittauksia tähän, kuten Cotonoun sopimuksessa, jossa on erityinen ihmisoikeus- ja demokratialauseke, joka liittyy poliittiseen vuoropuheluun AKT-valtioiden kanssa. Demokratian edistäminen nostaa siten esiin järkevään ehdollistamiseen liittyviä peruskysymyksiä.
Nämä muutamat huomiot johtavat päätelmään, ettei demokratia ole kehityksen alku vaan hyvin usein sen tulos. Tätä tosiasiaa ei voida sivuuttaa Euroopan unionin ja kolmansien maiden välisissä kumppanuussuhteissa. Emme saa aikaan kehitystä ilman päättäväisyyttä, mutta se ei ole mahdollista myöskään ilman kärsivällisyyttä. Nykyisin huomattava joukko maita on lähtenyt demokratian tielle. Euroopan ansiona voidaan pitää, että se on tukenut näitä prosesseja strategialla, joka edellyttää köyhyyden torjuntaa, ihmisoikeuksien kodifiointia sekä demokraattisten periaatteiden ja oikeusvaltion edistämistä. Huolimatta kaikesta siitä kritiikistä, jonka kehitysyhteistyöpolitiikkamme on saanut osakseen ja josta olen samaan mieltä, olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että sen, mikä on aiemmin osoittanut toimivuutensa, olisi johdettava toimintaamme myös tulevaisuudessa.
Richard Howitt (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, demokratisoinnilla edistetään rauhanomaisen politiikan tekemistä, poliittista muutosta ja vallan hallintaa yhteiskunnassa sekä ihmisoikeuksien kunnioittamista. Demokratian tukemisella pönkitetään ulkopoliittisia tavoitteitamme konfliktien estämisessä ja köyhyyden vähentämisessä. Siksi olin tyytyväinen voidessani jättää parlamentin tarkistuksen, jossa kehotetaan EU:n konsensukseen demokratisoinnissa. Haluan myös onnitella puheenjohtajavaltio Ruotsia aloitteestaan tässä asiassa.
Uskon vakaasti, että demokratisoinnin olisi oltava keskeinen osa kaikkia EU:n ja kolmansien maiden välisiä poliittisia toimia. Minun on sanottava, että tuomitsen sen, että ECR-ryhmä (Euroopan konservatiivit ja reformistit) vastustaa tekstimme 10 kohtaa ja vihjaa, että Eurooppa sanoo mielensä mukaan yhtä ja tekee toista, kun on kyse maista, joissa ei ole demokratiaa. Ei, sanon minä.
Komission jäsen Malmström on todennut, että demokratiakehityksessä on kyse paljon enemmästä kuin vain vaaleista: kyse on moniarvoisen kansalaisyhteiskunnan kehittämisestä. Sen vuoksi EU:n olisi rahoitettava kansalaisjärjestöjä, jotka lisäävät kansalaisten osallistumismahdollisuuksia, tukevat syrjäytyneiden väestöryhmien osallisuutta, tarjoavat koulutusta lainoppineille, edistävät sananvapautta ja järjestäytymisen vapautta sekä vahvistavat parlamenttien poliittisia puolueita. Kyse on kansalaisten nousun tukemisesta.
Laima Liucija Andrikienė (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin keskustella itäisten naapurimaidemme demokratiakehityksestä. Kehitys on viime vuosina polkenut paikallaan, ja joissakin tapauksissa demokraattisissa säännöissä on otettu takapakkia kyseisissä maissa. Eniten huolta aiheuttaa Georgian ja Moldovan kehitys.
Kaikkien demokraattisten hallintomuotojen peruspilarina on hyvin toimiva – korostan tätä – kansalaisyhteiskunta, joka puuttuu käytännöllisesti katsoen kaikista itänaapureistamme. Haluan onnitella nykyistä puheenjohtajavaltiota Ruotsia siitä, että se on yksi itäisen kumppanuuspolitiikan alullepanijoista. Kumppanuuspolitiikalla voimme tuoda itänaapureitamme lähemmäksi EU:ta. Itäisellä kumppanuudella on kuitenkin monessa mielessä vaikea tarjota todella merkittäviä kannustimia näille maille, jotta ne lähtisivät uudistusten tuskalliselle ja pitkälle tielle.
Lisäkysymykseni kuuluu siis seuraavasti: Mikä on neuvoston kanta tähän asiaan? Toisin sanoen kysyn, mitä toimia asiassa on valmisteilla? Aiommeko toimia entistä päättäväisemmin sen varmistamiseksi, että demokratia tällä ja monella muulla levottomalla ja epävakaisella alueella vahvistuu?
Heidi Hautala (Verts/ALE). – (FI) Arvoisa puhemies, haluaisin vielä ministeri Malmströmille todeta, että mielestäni meillä unionina on kaksi heikkoutta näissä demokratia- ja ihmisoikeuspyrkimyksissä koko maailmassa. Usein jäsenmailla on hyvin ristiriitaisia, toisistaan poikkeavia pyrkimyksiä keskenään. Uzbekistanin aseidenvientikielto vaikuttaa juuri sellaiselta tapaukselta, jossa kaikki jäsenmaat eivät ole samaa mieltä. Kuinka tällä tavalla voidaan tehdä yhteistä politiikkaa?
Toiseksi haluan todeta, että Uzbekistan on myös hyvä esimerkki maasta, joka sanoo meille, että ei Euroopan unionilla ole meille mitään opetettavaa demokratian ja ihmisoikeuksien alalla, koska unionilla on omat puutteensa ja ongelmansa. Kuinka me voisimme päästä eroon näistä kaksoisstandardeista? Meillä on tapana opettaa muita, eikä välttämättä elää omien oppiemme mukaan. Mielestäni myös mainitsemanne idea järjestön selvitysdemokratiasta kiinnitti huomiota näihin kaksoisstandardeihin
Cecilia Malmström, neuvoston puheenjohtaja. – (SV) Haluan esittää kiitokseni jäsenille tähän asiaan omistautumisesta. Olemme täysin samaa mieltä tarpeesta lujittaa demokratiaa EU:n ulkopolitiikassa. Nyt talouskriisin aikaan on erityisen tärkeää, ettei tätä seikkaa sivuuteta. Mehän tiedämme, että kriisi on iskenyt erityisen rajusti moniin kehitysmaihin. Taantuma synnyttää tyytymättömyyttä ja sosiaalista levottomuutta. Ilman hyvin toimivia demokraattisia instituutioita asiat voivat tässä tilanteessa mennä pahasti pieleen. Tämän vuoksi varmojen demokraattisten instituutioiden ja vastaavien kriisien hoitoon valmiina olevan lujan kansalaisyhteiskunnan olemassaolo on niin tärkeää.
Itäinen kumppanuus on hyvin tärkeä väline etenkin demokratian lujittamisen kannalta. Työstämme sitä ahkerasti. Ulkoministerien kokous pidetään joulukuussa, ja toivomme, että voimme käynnistää monia erityistoimia vuoden 2010 alussa. Itäinen kumppanuus on tärkeä väline, jolla voidaan lujittaa lähinaapuriemme demokratiaa.
Heidi Hautala toi esiin Uzbekistanin kysymyksen. Se on toki hyvin vakava kysymys. Maan ihmisoikeustilanne on kaukana tyydyttävästä. Kuten Hautala varmasti tietää, sanktioiden laajentaminen edellyttää neuvoston yksimielisyyttä. Tällä hetkellä neuvosto ei ole yksimielinen. Olemme kuitenkin samaan mieltä tavoitteesta vahvistaa Uzbekistanin demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Toivomme, että tähän tavoitteeseen pyritään sitoutumista lisäämällä. Toivomme voivamme löytää vaihtoehtoisia ratkaisuja demokratian lujittamiseen arvioimalla jatkuvasti maan ihmisoikeustilannetta ja pohtimalla suhteidemme laatua Uzbekistanin kanssa. Vaikuttaa voi myös tavalla, joka voi olla tehokkaampi kuin aseidenvientikielto. Hyvin harva maa käy asekauppaa Uzbekistanin kanssa, joten aseidenvientikauppa on ennen kaikkea symbolinen ele. Saatamme keksiä muita tapoja. Tämä edellyttää tosin neuvoston yksimielisyyttä, kuten totesin, ja sitä meillä ei vielä ole.
Jos EU haluaa olla uskottava suhteissaan ulkomaailmaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevissa kysymyksissä, meidän on oltava vahvoja myös EU:n sisällä. Puutteita löytyy. Myös EU:n sisällä on puutteita, vaikka niitä ei ehkä voida verrata joissakin muissa maissa tapahtuviin kamaliin vääryyksiin. Meidän on oltava jatkuvasti valppaina tässä asiassa, jos haluamme olla uskottavia suhteissamme ulkomaailmaan.
Lopuksi haluan kiittää teitä tästä keskustelusta ja myös erinomaisesta päätöslauselmasta, jonka parlamentti on jättänyt käsiteltäväksi. En ole vielä ehtinyt katsoa kaikkia tarkistuksia, mutta jätetty päätöslauselma on minusta oikein hyvä. Se on täysin sopusoinnussa puheenjohtajavaltio Ruotsin tavoitteiden kanssa. Kuten mainitsin aiemmin, toivomme voivamme hyväksyä neuvoston päätelmät marraskuussa pidettävässä kokouksessa yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston kanssa. Odotamme innolla keskustelun jatkumista parlamentin kanssa tästä aiheesta.
Puhemies. – (EN) Keskustelu on päättynyt.
Äänestys toimitetaan torstaina 22.lokakuuta klo 11.00.
Proinsias De Rossa (S&D), kirjallinen. – (EN) Tuen täysin vaatimusta yhtenäistää ja tehostaa EU:n demokratiakehityksen tukikehystä, edistää demokraattisia arvoja sekä kunnioittaa ihmisoikeuksia maailmassa. Euroopan unioni perustuu juuri demokratian ja ihmisoikeuksien arvoihin. EU:n liittymisehtoja säätelevissä Kööpenhaminan kriteereissä ehdokasvaltioita vaaditaankin varmistamaan "demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeudet ja vähemmistöjen kunnioittamisen ja suojelun takaavien instituutioiden vakaus". Myös Lissabonin sopimuksella vahvistetaan unionin sitoutumista jatkamaan ulkoisia toimiaan unionin perusperiaatteiden mukaisesti. Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeisimpänä tavoitteena onkin juuri demokratian ja oikeusvaltion vahvistaminen sekä ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Kehotan nopeuttamaan Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamista paitsi demokratiakehityksen pönkittäjäksi myös yksiköksi, joka on demokraattisessa vastuussa parlamentille. Demokratia on yleismaailmallinen arvo. Demokratisointi ja hyvä hallintotapa ovat tarkoitus sinänsä mutta elintärkeitä myös köyhyyden vähentämisessä, kestävässä kehityksessä sekä rauhan ja vakauden rakentamisessa. Demokratia sekä ihmisoikeuksien, myös taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen oikeuksien, kehittäminen ja noudattaminen ovat keskinäisessä riippuvuussuhteessa keskenään ja vahvistavat toinen toistaan.