Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 11. marraskuuta 2009 - Bryssel

18. Hermoston rappeutumissairauksien, erityisesti Alzheimerin taudin torjuntakeinojen yhteinen ohjelmasuunnittelu (keskustelu)

  Puhemies. − (HU) Esityslistalla on seuraavana keskustelu neuvostolle osoitetusta suullisesta kysymyksestä

− hermoston rappeutumissairauksien, erityisesti Alzheimerin taudin torjuntakeinojen yhteisestä ohjelmasuunnittelusta (O-0112/2009 - B7-0218/2009).

Kysymyksen esittäjä, Herbert Reul, on ilmoittanut olevansa myöhässä. Jos hän saapuu, hänelle voidaan antaa puheenvuoro keskustelun lopussa.

  Françoise Grossetête, esittäjän sijainen. − (FR) Arvoisa puhemies, koska Herbert Reul ei ole paikalla, toistan tämän kysymyksen, jonka esitämme komissiolle. Perustamissopimuksen 165 artiklasta johtuva oikeusperusta edellyttää, että hermoston rappeutumissairauksien torjuntakeinoja koskevasta neuvoston suosituksesta kuullaan parlamenttia.

Haluamme tietää, voiko neuvosto vahvistaa, että se aikoo hyväksyä tätä asiaa koskevat neuvoston päätelmät kilpailukykyneuvoston kokouksessa 3. joulukuuta 2009. Lisäksi, koska parlamenttia kuultiin komission ehdotuksen suhteen, onko neuvosto valmis ottamaan parlamentin näkemykset huomioon neuvoston päätelmiä laadittaessa?

Seuraavaksi voiko neuvosto vahvistaa tutkimusaloitteiden mahdollisen tulevan yhteisen ohjelmasuunnittelun osalta näkemyksensä, että nämä aloitteet pitäisi periaatteessa hyväksyä käyttäen samaa oikeusperustaa?

Haluaisin huomauttaa, että olemme laatineet päätöslauselman. Tällä päätöslauselmalla on kaikkien poliittisten ryhmien tuki, ja se on merkittävää, koska siinä aivan yksinkertaisesti korostetaan ikääntyvän väestön haasteita − haasteita, jotka tarkoittavat, että tällä hetkellä meillä on EU:ssa yli seitsemän miljoonaa Alzheimerin taudista kärsivää ihmistä, ja määrän odotetaan kaksinkertaistuvan 20 seuraavan vuoden aikana.

Siksi suunnittelu, investointi ja yhteistyö tällä alalla on elintärkeää, jotta näiden sairauksien yhteiskunnallisia kustannuksia voidaan valvoa ja jotta voidaan tarjota toivoa, arvokkuutta ja terveempää elämää miljoonille sairastuneille ja heidän perheilleen. Nämä koko Eurooppaan vaikuttavat terveysongelmat ja sosiaaliset ongelmat edellyttävät koordinoituja toimenpiteitä, joiden pyrkimyksenä on varmistaa kyseessä oleville ihmisille annetun ennaltaehkäisyn, diagnoosien, hoidon ja hoivan tehokkuus.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä tukeen julkisten ja yksityisten toimijoiden tekemälle tutkimus- ja innovointityölle, jonka avulla pyritään löytämään uusia hoitokeinoja ja ehkäisemään sairauksien leviämistä. Terveydentutkimus on koko ajan hajanaisempaa EU:n tasolla ja julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön määrää on lisättävä. Helmikuussa 2008 käynnistetty innovatiiviset lääkkeet -aloite ei saa jäädä yksittäiseksi esimerkiksi.

Lopetan sanomalla, että tämä todella on kilpajuoksua aikaa vastaan, koska meidän on estettävä mahdollisimman paljon näitä sairauksia. Tämänhetkiset tutkimukset osoittavat, että esidiagnoosia koskevia aloitteita on jo olemassa. Juuri näistä konkreettisista asioista kansalaisemme odottavat merkkejä terveyden Euroopalta, jonka on annettava takuut ja ennakoitava ikään liittyvien sairauksien kehitystä.

  Cecilia Malmström, neuvoston puheenjohtaja. − (SV) Arvoisa puhemies, komission 22. heinäkuuta antama ehdotus neuvoston suositukseksi hermoston rappeutumissairauksien, erityisesti Alzheimerin taudin torjuntakeinoista perustuu perustamissopimuksen 165 artiklaan. Tässä artiklassa puhutaan tutkimusta ja teknologista kehittämistä koskevan toiminnan yhteensovittamisesta yhteisön ja jäsenvaltioiden kesken, juuri siksi, että turvataan kansallisen politiikan ja yhteisön politiikan keskinäinen yhtenäisyys.

Kyseinen 165 artikla sopii yhteen yhteistä ohjelmasuunnittelua koskeviin aloitteisiin liittyvien tavoitteiden kanssa. Nämä tavoitteet perustuvat ajatukseen, että me kartoitamme yhdessä haasteet, joita yhteiskuntamme yhdessä kohtaavat, ja että voimme jäsenvaltioiden suuremman poliittisen sitoutumisen avulla sopia yhteisistä tai koordinoiduista vastauksista näihin haasteisiin. Tavoitteena on tietenkin lisätä tutkimuksen julkisen rahoituksen tehokkuutta Euroopassa.

Katson kuitenkin, että ongelma ja siten ratkaisu kysymykseenne ovat siinä, että 165 artiklan nojalla neuvostolle ei anneta oikeutta toimia. Tämä artikla muodostaa oikeusperustan, jonka nojalla komissio voi käynnistää mahdollisia aloitteita jäsenvaltioiden ja yhteisön politiikan koordinoinnin edistämiseksi. Perustamissopimuksessa ei tutkimusta koskevan otsakkeen alla ole muuta oikeusperustaa, jota komissio voisi käyttää ehdottaakseen toimenpiteitä, jotka liittyvät yhteistä ohjelmasuunnittelua koskeviin aloitteisiin.

Neuvosto on tietenkin sitoutunut poliittisesti erittäin vahvasti esittelemään mahdollisimman pian erityisesti Alzheimerin taudin torjuntaan tarkoitettuja yhteistä ohjelmasuunnittelua koskevia pilottihankkeita. Tämän perusteella puheenjohtajavaltion kanta on se, että neuvoston pitäisi antaa päätelmänsä tästä yhteistä ohjelmasuunnittelua koskevasta aloitteesta komission sille esittämän tekstin perusteella.

Tiedän, että Euroopan parlamentti pitää Alzheimerin taudin torjuntaa erittäin tärkeänä. Helmikuussa annetussa julkilausumassa parlamentti kehotti komissiota ja jäsenvaltioita tunnustamaan tämän torjunnan EU:n kansanterveyden painopistealaksi. Tunnette tietenkin komission ehdotuksen. Puheenjohtajavaltio pyrkii varmistamaan, että parlamentin näkemykset sisällytetään mahdollisuuksien mukaan päätelmiin, jotka on määrä hyväksyä, kun kilpailukykyneuvosto pitää kokouksensa tämän vuoden joulukuun 3. päivänä.

Mahdollisten tulevien yhteistä ohjelmasuunnittelua koskevien aloitteiden osalta neuvosto on samaa mieltä arvoisan jäsenen kanssa siitä, että näiden tutkimusta koskevaan otsakkeeseen kuuluvien aloitteiden hyväksymistä varten pitäisi valita yhteinen lähestymistapa. Tällä hetkellä on valitettavasti käytettävissä vain yksi menetelmä, ja se on neuvoston päätelmien hyväksyminen kunkin erillisen aloitteen osalta. Se johtuu siitä, että perustamissopimuksessa ei ole asianmukaista oikeusperustaa muiden toimenpiteiden hyväksymiseksi.

  Elena Oana Antonescu, PPE-ryhmän puolesta. − (RO) Puheenjohtajavaltio Ruotsi toivoo, että joulukuussa hyväksytään neuvoston päätelmät hermoston rappeutumissairauksien torjuntakeinoista, odottamatta edes parlamentin kantaa tästä asiasta.

Minä olin valmistelijana ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan tätä asiakirjaa koskevassa lausunnossa, ja näissä olosuhteissa kannatan sitä, että hyväksytään päätöslauselma, jossa ilmaistaan parlamentin kanta hermoston rappeutumissairauksien, erityisesti Alzheimerin taudin, torjumiseen tarkoitettujen tutkimustoimien yhteisestä ohjelmasuunnittelusta.

Hermoston rappeutumissairaudet ovat merkittävä terveysongelma Euroopassa. Lääketieteen kehittyminen ja kehittyneiden maiden elintason paraneminen ovat luoneet olosuhteet, jotka johtavat elinajanodotteen kasvuun, mutta hermoston rappeutumissairauksista kärsivien ihmisten määrä on myös kasvanut.

Tämä on ongelma, johon on monia erilaisia näkökohtia. Jotkin näkökohdat liittyvät näistä sairauksista kärsivien elämänlaatuun, vaikutuksiin, joita sairaudella on heidän perheeseensä tai heistä huolehtiviin ihmisiin. Se on myös ongelma, joka vaikuttaa terveydenhoitojärjestelmien kestävyyteen, sillä niiden on selvittävä potilasmäärän kasvusta samalla, kun väestön ikääntymisen takia niiden ihmisten osuus, jotka eivät enää työskentele, on nousussa.

Komission ehdotuksessa keskitytään tutkimukseen liittyviin näkökohtiin. Myös ehdottamassamme päätöslauselmassa korostetaan tuloksia, jotka saadaan aikaan koordinoitujen tutkimustoimien avulla, ja sitä, miten paljon niillä autettaisiin parantamaan nykyistä tilannetta. Kehotan siksi, että ponnisteluissamme keskitytään kahteen tärkeimpään alaan: tieteelliseen tutkimukseen ja sen varmistamiseen, että tehdyt ponnistukset näkyvät saavutetuissa tuloksissa potilaille annetun hoidon laatuna.

Kun pidämme mielessä mielenkiinnon, jota parlamentti on koko ajan osoittanut tätä alaa kohtaan, ja tämän asiakirjan merkityksen, sillä se on tutkimustoimien yhteistä ohjelmasuunnittelua koskeva pilottihanke, on olennaisen tärkeää, että parlamentin kanta otetaan huomioon neuvoston päätelmiä laadittaessa.

Parlamentin on oltava mukana kaikissa tutkimustoimien tulevaan yhteiseen ohjelmasuunnitteluun liittyvissä aloitteissa. Lissabonin sopimuksen 182 artiklalla itse asiassa taataan sopiva oikeusperusta tämän alan tulevalle kehitykselle.

  Patrizia Toia, S&D-ryhmän puolesta. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, aloite, jota olemme käynnistämässä, on hyvin merkittävä kahdesta syystä: ensimmäinen on tutkimus, joka koskee hermoston rappeutumissairauksien torjuntaa, ja toinen on tutkimuksen yhteistä ohjelmasuunnittelua koskevat menetelmät.

Olisimme selkeästi halunneet, että parlamentti olisi suoremmin mukana pilottihankkeessa − se on sanottu ja se on kysymyksemme aihe. Vaikka meidän on jatkettava sinnikkäästi emmekä saa pysäyttää asioita, pyydämme kuitenkin takeita siitä, että kantamme otetaan huomioon kilpailukykyneuvoston päätelmissä ja että tulevaisuudessa määritellään varmempi oikeusperusta, jotta parlamentti voi olla täysimääräisesti mukana ja jotta tällä tutkimuksen alalla olisi enemmän vastuullisuuden tunnetta.

Meidän on nyt puututtava riittävin keinoin ja resurssein Alzheimerin taudin, Parkinsonin taudin ja muiden sairauksien laajalle levinneen vitsauksen estämiseen ja poistamiseen, sillä kyseiset sairaudet ovat yleistymässä väestömme ikääntyessä. Kehotamme keskittämään ponnistelut kattaviin, laajoihin tutkimuksiin, joilla pyritään sekä diagnosoimaan sairauksia että löytämään parannuskeinoja. Biologisia merkkiaineita ja monialaiseen tutkimukseen perustuvia varhaisen diagnoosin menetelmiä koskeva tutkimus, laaja-alaisten tietokantojen luominen ja parantavien lääkkeiden ja asianmukaisten hoito- ja palvelumallien tutkiminen näyttäisivät olevan olennaisia asioita.

Haluan esittää vain yhden pyynnön tässä parlamentissa: että emme jättäisi huomiotta potilaiden yksilöllisiä olosuhteita, jotka jätetään liian usein syrjään tällaisten sairauksien osalta, emmekä myöskään potilaiden ja sukulaisten järjestöjen osallistumista. Metodologiselta kannalta katsomme, että yhteiset tutkimushankkeet ovat erittäin tärkeitä, koska niissä täyttyy seuraava olennainen vaatimus: ponnistusten ja resurssien yhdistäminen ja näiden jakojen, näiden päällekkäisyyksien nujertaminen, jolloin niiden avulla voidaan saada aikaan tarpeeksi tutkimusta, joka riittää tuottamaan tyydyttäviä tuloksia tällaisesta tutkimuksesta.

Jos otamme huomioon, että maailman muissa osissa julkisen ja yksityisen sektorin yhteisillä ponnisteluilla onnistutaan investoimaan kymmeniä miljoonia euroa, ymmärrämme, miten paljon meillä on vielä tehtävää ja miten paljon meidän on vielä tehtävä, kohdistamalla ponnistuksemme jäsenvaltioiden ja EU:n välisiin yhteisiin hankkeisiin, strategisiin toimintalinjoihin ja yhteisiin ohjelmiin ja julkisten ja yksityisten toimijoiden välisiin yhteisiin ohjelmiin ja ottamalla myös huomioon ne kansainväliset puitteet, jotka yhdistävät meidän tärkeään kansainväliseen tieteelliseen kehitykseen.

  Jorgo Chatzimarkakis, ALDE-ryhmän puolesta. − (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, tänään keskustelemme hermoston rappeutumissairauksia koskevasta päätöslauselmaesityksestä. Itse asiassa tarkoitus on, että siitä tulisi direktiivi, joten seuraavalla kerralla meidän pitäisi siis keskustella tätä aihetta koskevasta direktiivistä. Sairaudet, joista tänään keskustelemme − Alzheimerin tauti, vaikka tekstissä viitataan myös Parkinsonin tautiin − ovat aivojen sairauksia, jotka ovat suuri haaste Euroopalle. Pitkän aikavälin kustannukset ovat huimassa nousussa, ja tutkimusta on vielä tehtävä paljon. Valitettavasti Euroopassa on paljon päällekkäistä tutkimusta ja byrokratiaa. Tämän päätöslauselmaesityksen avulla haluamme siis päästä eroon päällekkäisestä tutkimuksesta, byrokratiasta ja hajanaisuudesta.

Euroopan yhtyneen vasemmiston / Pohjoismaiden vihreän vasemmiston ryhmä on tehnyt aloitteen siitä, että tutkimustulokset olisivat julkisesti saatavilla. Mielestäni se on hyvä aloite. Valitettavasti sanamuoto on väärä, ja pyytäisin siksi, että se muotoiltaisiin uudelleen, jotta se voidaan sisällyttää paremmin. Pääasiassa ongelma koskee eurooppapatenttia. Olisi hyvä, jos komissio, ja neuvosto myös, voisi käsitellä eurooppapatentteja lääkkeiden ja biotutkimuksen alalla ja tehdä selväksi, että sitä me tarvitsemme. Joka tapauksessa Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä tukee tätä päätöslauselmaesitystä.

  Philippe Lamberts, Verts/ALE-ryhmän puolesta. − (EN) Arvoisa puhemies, minun olisi pitänyt olla tämän asiakirjan esittelijä, joten olen hieman pettynyt. Olen kuitenkin tyytyväinen, että etenemme. Nyt ei ole toimielinten välisen kiistan aika. Olen tyytyväinen, että neuvosto on valmis etenemään.

Minulla on monia huomioita esitettävänä. Toivomme todellakin täällä parlamentissa, että neuvosto hyväksyy ajatukset, jotka esitetään päätöslauselmissa, joista aiomme huomenna äänestää.

Korostaisin, että hillitsemisen ja sopeuttamisen välille on saatava aikaan oikea tasapaino − aivan kuten ilmastonmuutoksessa. Sillä tarkoitan tämän sairauden ehkäisemistä ja sen ymmärtämistä, miksi se puhkeaa, mitä tekijät ovat, jotta voimme todella ehkäistä sitä tehokkaasti, koska se on aina tehokkain ja myös edullisin tapa torjua sairautta.

Riittääkö yhteistä ohjelmasuunnittelua koskeva aloite? No, ei siinä mielessä, että tästä pitäisi kehittyä sääntö, että tällaisissa suurissa ponnistuksissa yhteistyön pitäisi olla sääntö, ei vain vapaaehtoinen asia, vaan jotakin, joka todella sitoisi kaikki jäsenvaltiot tekemään tehokkaasti työtä yhdessä.

Toiseksi, rahoitukseen liittyvien painopistealojen osalta ensimmäinen kysymys on tämä: käytämmekö tarpeeksi rahaa tällaiseen sairauksiin? Mielestämme asia ei ole niin, ja kannatamme voimakkaasti sitä, että tulevien puiteohjelmien aikana otetaan jonkin verran rahaa suurista ohjelmista, kuten ITER, joka parhaiden tiedemiesten mukaan maksaa itsensä takaisin ehkä 60 vuodessa, ja pannaan jonkin verran Alzheimerin taudin ja muiden samankaltaisten sairauksien tutkimiseen. Mielestäni se on todella tarpeen.

  Marisa Matias, GUE/NGL-ryhmän puolesta. − (PT) Aivan ensiksi haluaisin ilmaista täydellisen tukeni Herbert Reulin esittämälle kysymykselle ja huomauttaa erityisesti, että perustavanlaatuinen kysymys − perustavanlaatuinen poliittinen kysymys − koskee juuri tutkimuksen yhteistä ohjelmasuunnittelua.

Se, mitä tapahtui hermoston rappeutumissairauksia ja erityisesti Alzheimerin tautia koskevaan yhteiseen ohjelmasuunnitteluun liittyvässä asiassa, oli se, että säännöt muuttuivat kesken prosessia. Lähdimme siitä, että laadimme mietinnön, ja päädyimme siihen, että annamme päätöslauselman, millä yhteispäätösvaltuutemme tässä asiassa vietiin. Me lakkasimme olemasta Euroopan parlamentin jäseniä, ja sen sijaan meistä tuli neuvonantajia. Haluaisin siksi ainakin tietää, otetaanko suosituksemme huomioon vai ei.

Tutkimustoimien ohjelmasuunnittelu on kaikilla aloilla poliittinen valinta eikä tekninen valinta, ja tässä suhteessa parlamentin asemaa pitäisi korostaa ja vahvistaa. Minun mielestäni poliittisten painopistealojen määrittely tarkoittaa, että niitä pitäisi valvoa, niiden pitäisi olla avoimia ja niiden pitäisi olla demokraattisia. Se, mitä tapahtui Alzheimerin taudin tutkimusta koskevan yhteispäätöksen ja yhteisen ohjelmasuunnittelun osalta, on prosessi, joka ei saa toistua. Jos se ikinä toistuu, olkaa hyvä ja antakaa meille edes kunnon varoitus. Toivon siksi, että ei edes harkittaisi, että parlamentin tästä asiasta tekemiä päätöksiä ja sen esittämiä suosituksia ei otettaisi huomioon.

Puhetta johti
varapuhemies Silvana KOCH-MEHRIN

  Diane Dodds (NI). − (EN) Arvoisa puhemies, vaalipiirissäni Pohjois-Irlannissa on tällä hetkellä 16 000 dementiaa sairastavaa ihmistä. He, heidän perheensä ja heidän omaishoitajansa pitävät myönteisenä ennakoivaa toimintatapaa tämän sairauden torjumisessa, sairauden, joka voi olla niin tuhoisa sekä sitä sairastaville että heidän perheilleen.

Tällaisilla aloilla EU:n jäsenvaltioiden välinen yhteistyö on mielestäni hyvä asia. Uskon, että sairauden torjumista koskevan koordinoidun lähestymistavan avulla voidaan saada uusia tietoja, uusia lääketieteellisiä läpimurtoja, ja ajan myötä toivottavasti parantaa hoitoa ja parannuskeinoja.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa on tällä hetkellä hieman yli 400 000 Alzheimerin tautia sairastavaa ihmistä. Vuoteen 2025 mennessä tämä Yhdistyneen kuningaskunnan luku on todennäköisesti noin 750 000 ihmistä. Siksi on ehdottoman välttämätöntä, että tehdään jotakin, jotta edistetään diagnosointia, hoitoa ja ennaltaehkäisyä sekä potilaiden ja heidän perheidensä, erityisesti hoitajina toimivien perheiden hyvinvointia koskevaa sosiaalista tutkimusta. Koordinoitu lähestymistapa ja tutkimustietojen jakaminen ovat olennaisen tärkeitä, kunhan vain kyseisessä tutkimuksessa kunnioitetaan ihmiselämän pyhyyttä sen kaikissa muodoissa.

  Maria Da Graça Carvalho (PPE). − (PT) Pidän myönteisenä aloitteita ja toimia, joihin on EU:n tasolla ryhdytty hermoston rappeutumissairauksien ja erityisesti Alzheimerin taudin torjumiseksi. Jäsenvaltiot ovat kehittäneet tutkimusponnistuksia tällä alalla. Jäsenvaltioiden välisen yhteistyön kannustaminen on tärkeää, jotta voidaan varmistaa tieteellisen tutkimuksen ja teknologisen kehityksen parempi koordinointi ja välttää hajanaisuutta.

Tutkimuksen yhteinen ohjelmasuunnittelu on arvokas väline hajanaisuuden vähentämiseksi, kun siihen otetaan EU:n tasolla mukaan jäsenvaltiot, julkinen sektori ja yksityinen sektori. Tämä yhteisen ohjelmasuunnittelun väline on olennaisen tärkeä eurooppalaisen tutkimusalueen tulevaisuudelle. Eurooppalaisen tutkimusalueen kehittäminen on Lissabonin sopimuksen tutkimuspolitiikan ytimessä.

Olen kuitenkin huolissani tämän yhteisen ohjelmasuunnittelun välineen täytäntöönpanosta byrokraattisen monimutkaisuuden ja hallinnollisissa menettelyissä esiintyvien viiveiden takia. Haluaisin siksi kysyä, mitä suunnitelmia on mittakaavaetuun perustuvan prosessin käytöstä, sillä siinä yhdistyvät hallinnollisten menettelyjen tehokkuus, yksinkertaistaminen ja nopeuttaminen, jolloin voidaan edistää asiantuntemusta ja rohkaista yhteistyötä EU:n tasolla, mitä tämän asian tärkeys edellyttää.

  Nessa Childers (S&D). − (EN) Arvoisa puhemies, yli 30 vuotta työskennelleenä entisenä terveydenhuollon ammattilaisena panin huolestuneena merkille, että parlamenttia ei kuultaisi Alzheimerin tautia koskevien komission uusien ehdotusten osalta. Meidän on kuitenkin mentävä eteenpäin.

Euroopan väestön ikääntyessä myös Alzheimerin taudin vaikutus syvenee. Maailmanlaajuisesti Alzheimerin tautia koskevien tapausten ennustetaan lisääntyvän nykyisestä 35 miljoonasta 107 tapaukseen vuonna 2050.

Yksi Alzheimerin taudin tuskallisimmista puolista on se, miten moniin ihmisiin se potilaan lisäksi vaikuttaa. Esimerkiksi Irlannissa on 50 000 rekisteröityä omaishoitajaa hoitamassa Irlannin 44 000 sairastunutta. Tätä sairautta kutsutaan usein perheen sairaudeksi, koska rakkaan ihmisen hitaan taantumisen näkeminen aiheuttaa kroonista ahdistusta.

Euroopan parlamentin tulevaa asemaa Alzheimerin taudin torjunnassa ei saisi olla ottamatta huomioon. Kaikissa EU:n uusissa toimissa pitäisi ottaa huomioon parlamentin tätä asiaa koskeva ainoalaatuinen ääni ja niissä pitäisi pyrkiä siihen, että Alzheimerin tautia sairastavien lisäksi autetaan myös niitä monia omaishoitajia, jotka tekevät työtä sairastuneiden elämänlaadun parantamiseksi.

  Mairead McGuinness (PPE). − (EN) Arvoisa puhemies, tutkimuksen koordinointi tällä alalla on tietysti todella tärkeää, eikä kyse ole vain Alzheimerin taudista, koska käsite "hermoston rappeutuminen" kattaa monia sairauksia.

Parlamentilla on itse asiassa hyvin merkittävä asema siinä, miten tuota tutkimusta tehdään. Kiinnitän huomiota parlamentin ja neuvoston välillä käynnissä oleviin keskusteluihin tieteellisissä testeissä käytettävien eläinten hyvinvoinnista. Haluan varmistaa − ja olen sen suhteen toiveikas esittelijämme ja keskustelujen suunnan takia − että sallimme edelleen tarpeellisen tutkimuksen, jossa käytetään eläimiä tavalla, joka on niiden hyvinvoinnille parempi kuin se ehkä nyt on. Se johtuu siitä, että tarvitsemme tällä alalla tutkimusta, jotta voimme tehdä asioita, joista on puhuttu, estääksemme sairauksia ja hoitaaksemme ihmisiä − ja me itse saatamme ajan myötä olla heidän joukossaan − jotka valitettavasti saattavat sairastua näihin sairauksiin.

Toivon, että voimme saada pian sopimuksen aikaan tätä erittäin merkittävää direktiiviä koskevassa toisessa käsittelyssä. Vaikka emme saattaneet antaa kovin suurta panosta juuri tähän kysymykseen, voimme antaa sellaisen käynnissä olevaan tutkimukseen.

  Bogusław Sonik (PPE). − (PL) Arvoisa puhemies, tämän sairauden torjumista koskeva kysymys otettiin esiin − ja siitä pitäisi antaa sille kunnia − Ranskan puheenjohtajakauden aikana. Silloin sanottiin, että EU:n pitäisi ryhtyä tässä asiassa toimiin. Olisi hyvä, jos seuraava puheenjohtajavaltio ottaisi tämän asian esiin ja käsittelisi sitä yhtä merkittävänä. Täällä on jo sanottu, että tämä ongelma vaikuttaa miljooniin ihmisiin ja heidän perheisiinsä, jotka kaikki kärsivät.

Äänestäjiämme tavatessamme kuulemme usein tämän kysymyksen: mitä EU tekee EU:n kansalaisten puolesta? Mitä varten te olette siellä? Mistä te vastaatte? Mitä te teette? Juuri tällaisten kysymysten takia pitäisi ponnistella, jotta voimme rakentaa Euroopan unionin, joka antaa arvovaltaisen ja merkittävän kuvan. Sitä kansalaisemme tarvitsevat. Tällaisten sairauksien torjuntaa koskevien yhteisten ponnistelujen on oltava EU:n toimielinten ensisijaisia toimia.

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL). − (EL) Arvoisa puhemies, suhtaudun erittäin vakavasti hermoston rappeutumissairauksien ja erityisesti Alzheimerin taudin torjuntaa koskevaan ongelmaan.

Siksi on hyvin hyödyllistä, että Euroopan unionin jäsenvaltioilla on ja että ne ovat saaneet aikaan koordinoitua toimintaa syiden torjunnassa ja ennaltaehkäisyä ja hoitoa koskevan ongelman käsittelyssä ja niiden seurausten käsittelyssä, joita tällaisilla sairauksilla on potilaisiin, koko yhteiskuntaan ja Euroopan unionin kansalaisten kansanterveyteen.

Mielestäni ennaltaehkäisyn pitäisi lääkityksen sijaan olla painopisteala ja tärkein lähestymistapa. Jäsenvaltioita pitäisi rohkaista perustamaan potilaiden ja heidän omaishoitajiensa seurantakeskuksia ja varmistamaan jäsenvaltioiden yhdenvertainen tieteellinen osallistuminen tähän Euroopan unionin tutkimusponnistukseen.

Lopuksi, neuvoston ja jäsenvaltioiden yhteisellä sopimuksella luotavan tietokannan on oltava julkisessa ja valtion omistuksessa kansallisten järjestelmien puitteissa, ja johtopäätökset on julkaistava maailmanlaajuisella julkisella foorumilla. Lopuksi, meidän tehtävämme on valvoa tätä koskevaa talousarviota.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D). − (LT) Olen luonnollisesti samaa mieltä siitä, että nyt on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota tieteelliseen tutkimukseen avun takaamiseksi Alzheimerin tautia sairastaville ihmisille, koska Euroopan unionimme yhdistää 27 jäsenvaltiota, eivätkä kaikki valtiot pysty samalla tavalla tarjoamaan apua Alzheimerin tautia sairastaville. Terveydenhoitopalvelut ovat erilaisia, sosiaalipalvelujärjestelmät ovat erilaisia, tuet perheille, joissa on tällainen potilas, ovat erilaisia. Siksi tämä tieteellinen tutkimus on olennaisen tärkeää, ja meidän on keskityttävä ja saatava aikaan, ennen kaikkea, rahoitusta, koordinoitua toimintaa ja koordinoituja toimia. Toiseksi, on hyvin tärkeää, että kyseisen tutkimuksen täytäntöönpanoon on rahoitusta ja että tuota tautia sairastaville ihmisille sekä heidän perheilleen tarjotaan todellista tukea.

  Herbert Reul (PPE). − (DE) Arvoisa puhemies, puhun hyvin lyhyesti. Monet puhujat ovat jo todenneet tämän merkityksen. Se on tauti, joka vaikuttaa moniin ihmisiin, ja tuo määrä kasvaa. Jäsenvaltioiden on entistä tärkeämpää työskennellä yhdessä, yhdistää voimat, ollakseen tehokkaita. Tämä on kaiken kaikkiaan oikea ja järkevä tapa.

On häpeällistä, että menettelytapojen takia on vaikeaa saada parlamentti osallistumaan. On valitettavaa, että tämä päätöslauselma piti laatia viime hetkillä Jos lopussa on kuitenkin saatu aikaan hyvä tulos, se on se, mikä on tärkeää.

  Cecilia Malmström, neuvoston puheenjohtaja. − (SV) Arvoisa puhemies, Alzheimerin tauti ja muut dementiaan liittyvät sairaudet ovat hirvittäviä. Luulen, että monet meistä, jotka ovat nähneet Alzheimerin tautiin sairastuneen sukulaisen, tietävät, miten se voi tuhota aiemmin terveen henkilön ja miten tuskallista se on perheelle ja muille sukulaisille, ja olen vahvasti sitä mieltä, että meidän on investoitava enemmän varoja tämän hirveän sairauden tutkimiseen.

On selvää, että meidän on ryhdyttävä uusiin toimiin koordinoidaksemme paremmin tietoamme ja tutkimustamme EU:ssa, ja komission pilottihankkeen tavoitteena on saada parhaat tutkijamme yrittämään ymmärtää, parantaa ja ehkäistä sekä Alzheimerin tautia että muita dementiaan liittyviä sairauksia.

Ranskasta, Tšekin tasavallasta ja nyt Ruotsista koostuvan nykyisen troikan puitteissa keskustelimme varhaisessa vaiheessa siitä, että on tärkeää ottaa Alzheimerin tauti mukaan yhteisenä ensisijaisena kysymyksenä kansanterveyteen liittyvään työhön. Puheenjohtajavaltio Ranska järjesti erittäin merkittävän konferenssin, kuten yksi arvoisista jäsenistä mainitsi, ja puheenjohtajavaltio Ruotsi järjesti syyskuussa konferenssin arvokkaasta ikääntymisestä, ja Alzheimerin tauti oli yksi asialistan aiheista.

Kuten sanoin, neuvosto aikoo hyväksyä tätä koskevat päätelmät 3. joulukuuta, ja otamme tietysti huomioon erinomaisen päätöslauselman, jonka olette laatineet ja josta äänestätte huomenna. Olen varma, että Alzheimerin tautia koskevaa kysymystä käsitellään jälleen tutkimusohjelman ja vastaavien aloitteiden puitteissa lähitulevaisuudessa, joten paljon kiitoksia tämän merkittävän asian ottamisesta esiin.

  Puhemies. − (DE) Keskustelun päätteeksi on esitetty päätöslauselma⁽¹⁾ työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Cristian Silviu Buşoi (ALDE), kirjallinen. − (RO) Pidän myönteisenä komission ehdotusta suositukseksi hermoston rappeutumisseurauksien tutkimusta koskevasta yhteisestä ohjelmasuunnittelusta. Väestön mielenterveys on olennainen kysymys kunnollisen elämänlaadun takaamisessa. Tällaiset sairaudet vaikuttavat koko ajan useampiin ihmisiin EU:ssa. Siksi näiden sairauksien puhkeamisen syynä olevien tekijöiden torjumiseksi on ponnisteltava. Kyseiset tekijät on kuitenkin ensin määriteltävä tutkimuksen avulla, jotta niitä voidaan torjua. Mielestäni tutkimustoimien yhteistä ohjelmasuunnittelua koskeva hanke tarjoaa selvän edun tutkimusrahoitusta koskevien ponnistelujen yhdistämisen osalta, ja se johtaa yksinomaan tämän alan tutkimukseen osoitettujen varojen tehokkaampaan käyttöön. Lisäksi kansallisten tutkimuskeskusten luomiin verkostoihin perustuva yhteistyö ja tarvittavien rakenteiden yhteiskäyttö ovat vielä hyödyllisempiä, koska kaikilla jäsenvaltiolla ei ole tarvittavia resursseja tutkimustoimiin ryhtymiseksi omin kustannuksin, vaikka kyseisissä maissa on paljon tapauksia, joihin liittyy hermoston rappeutumissairauksia. On erittäin tärkeää, että tutkimustuloksia käytetään siihen, että väestölle tiedotetaan tavoista tukea mielenterveyttä, ja autetaan siten vähentämään potilaiden määrää ja säilytetään kansallisten julkisten terveydenhoitojärjestelmien toimintaedellytykset.

  António Fernando Correia De Campos (S&D), kirjallinen. − (PT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, komission tiedonannossa parlamentille annetaan optimistinen analyysi eduista, joita odotetaan jäsenvaltioiden välisestä tutkimusyhteistyöstä ja koordinoinnista, jonka komissio voi toteuttaa seitsemännen puiteohjelman puitteissa, hermoston rappeutumissairauksien ja erityisesti Alzheimerin taudin osalta. Tiedonannossa ehdotetut toimenpiteet koskevat vain periaatetta, jonka mukaan hyödynnetään paremmin nykyisiä resursseja ja ohjelmia: "terveysohjelmaa", seitsemättä puiteohjelmaa, EU:n vammaisuutta koskevaa toimintasuunnitelmaa, avointa koordinointimenetelmää ja tilasto-ohjelmaa. Riittääkö näiden resurssien mahdollisimman hyvä käyttö saavuttamaan odotetut tulokset? Mitä sellaisia koordinointimekanismeja komissio aikoo ehdottaa, joita ei olisi voitu panna täytäntöön ennen tiedonantoa? Mitä lisäarvoa se antaa? Mitä uusia ja käytännöllisiä toimenpiteitä komissio aikoo hyväksyä edistääkseen tutkimusyhteistyötä tilanteessa, jossa resurssit ja työryhmät ovat jo olemassa, vaikkakin hajallaan? Riittääkö suuremman näkyvyyden antaminen asialle ja nykyisten välineiden käyttäminen ratkaisemaan sen?

  Proinsias De Rossa (S&D), kirjallinen. − (EN) Tuen tätä päätöslauselmaa, jossa pidetään myönteisenä hermoston rappeutumissairauksien tutkimistoimien yhteistä ohjelmasuunnittelua koskevaa pilottihanketta. Alzheimerin ja Parkinsonin taudin kaltaiset hermoston rappeutumissairaudet vaikuttavat yli seitsemään miljoonaan Euroopan unionin kansalaiseen. Hermoston rappeutumissairauksiin ei ole tällä hetkellä parannuskeinoa, ja tiedot ennaltaehkäisystä, hoidosta ja riskitekijöiden tunnistamisesta ovat hyvin rajatut. Suurin osa hermoston rappeutumissairauksia koskevista tutkimusponnisteluista toteutetaan todellakin jäsenvaltioissa, ja kansainvälistä koordinointia on suhteellisen vähän, mikä johtaa jäsenvaltioiden välisen tiedon ja parhaiden käytäntöjen hajanaisuuteen ja niiden rajattuun jakamiseen. Yhteinen ohjelmasuunnittelu voisi olla erittäin arvokasta tutkimusponnistusten hajanaisuuden vähentämisessä, ja siten se johtaisi siihen, että saataisiin koottua riittävä määrä taitoja, tietoa ja varoja. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 182 artiklan 5 kohta, joka lisättiin Lissabonin sopimuksella ja jolla säädetään eurooppalaisen tutkimusalueen toteuttamiseksi tarvittavista toimenpiteistä, voisi kuitenkin olla asianmukaisempi oikeusperusta tutkimuksen yhteistä ohjelmasuunnittelua koskeville aloitteille. Komission pitäisi harkita 182 artiklan 5 kohdan käyttämistä oikeusperustana kaikille tuleville tutkimustoimien ohjelmasuunnittelua koskeville ehdotuksille.

  Eija-Riitta Korhola (PPE), kirjallinen. – (FI) Arvoisa puhemies, Alzheimerin tauti on hämmentävä sairaus, joka muuttaa sairastuneen maailman tuntemattomaksi ja vaaralliseksi paikaksi. Elämä on olemista hengenvaarallisessa nyt-hetkessä, jossa menneet muistot ja oppimiset eivät anna nykyhetkeen turvallista siltaa. Inhimillisesti kohtalon kovuutta lisää se, ettei parannuskeinoa tautiin tunneta tänä päivänä. Kyseessä on myös läheisten sairaus. Tautia kutsutaan joskus perheen sairaudeksi omaisten kärsiessä usein kroonisesta stressistä. Sosiaalinen vaikutus on laaja ja raskas. Väestön ikääntyessä Euroopassa hermoston rappeutumissairaudet kuten Alzheimerin ja Parkinsonin tauti ovat enenevässä määrin kansanterveydellinen kysymys: jo nyt potilaita on yli 7 miljoona, ja määrän odotetaan tuplaantuvan tulevalla vuosikymmenellä. Sairauksien syitä lääketiede ei kuitenkaan vielä edes täysin tunne. Lupaavia tutkimustuloksia esiintyy, mutta läpimurtojen edistämiseksi tarvitaan koordinointia. Yksityisen ja julkisen sekä eri jäsenmaiden tutkimustiedon ja innovoinnin yhteensaattamiseksi tarvitaan yhteisön ohjelmasuunnittelua – siten on toivoa, että näiden sairauksien tehokkaampi ennaltaehkäisy, diagnosointi ja hoito tulevat mahdollisimman pian todeksi käytännön hoitotyössä. Olen vakuuttunut siitä, että hermoston rappeutumissairauksien kanssa kamppailevat ihmiset, potilaat, omaiset ja hoitavat tukevat voimakkaasti pyrkimyksiä löytää yhteistyön avulla uusia keinoja sairauksien selättämiseksi. Juuri tällaiset hankkeet kertovat kansalaisille, miksi ylipäätään olemme täällä tänään; ne justifoivat koko unionin olemassa oloa. Olen kollega Reulin kanssa siinä samaa mieltä, että proseduuriset ja toimivaltaseikat ovat toisarvoisia silloin, kun itse asia etenee oikeaan suuntaan.

  Sirpa Pietikäinen (PPE), kirjallinen. – (FI) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, komissio hyväksyi viime kesänä neuvoston suosituksen, jossa patistettiin EU:n jäsenmaita yhteiseen ohjelmasuunnitteluun rappeuttavien hermostosairauksien tutkimustoiminnassa. Tämä on tärkeää, jotta rajalliset tutkimusvarat saadaan yhä parempaan käyttöön. On kuitenkin muistettava, että tutkimuksen ohella Eurooppaan tarvitaan laajempi muistisairauksia koskeva toimintaohjelma. Euroopan parlamentti hyväksyi puolestaan alkuvuodesta kirjelmän, jossa se vaati komissiota valmistelemaan Alzheimerin tautia koskevan toimintaohjelman. Parlamentin kirjelmässä tähdennettiin neljää seikkaa: tutkimuksen kehittämistä, varhaista diagnoosia, potilaiden ja heidän hoitajiensa elämänlaadun parantamista sekä muistiyhdistysten asemaa. Haluan muistuttaa, että ohjelmalla on kiire ja komission on syytä tarttua toimeen, jota parlamentti siltä on vaatinut.

  Richard Seeber (PPE), kirjallinen. − (DE) Koko ajan ikääntyvässä yhteiskunnassamme Alzheimerin taudin ja vanhuusiän dementian kaltaisten hermoston rappeutumissairauksien määrä jatkaa kasvuaan. Valmistautuaksemme tähän mahdollisimman hyvin meidän on luotava paremmat tutkimusrakenteet ja hyödynnettävä paremmin nykyisiä välineitä. Tällä alalla suunniteltu pilottihanke on ihanteellinen lähtökohta nykyisten tutkimusponnistusten liittämiseksi paremmin yhteen. Ennaltaehkäisy on kuitenkin myös tärkeää, kun samalla tarjotaan paras mahdollinen hoito sairastuneille. Jäsenvaltioiden on vauhditettava aktiivista elämäntapaa koskevia tiedotuskampanjoitaan.

(1) Ks. pöytäkirja