Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 25. marraskuuta 2009 - Strasbourg

8. Äänestysselitykset

Suulliset äänestysselitykset

– Mietintö: Søren Bo Søndergaard (A7-0047/2009)

  Daniel Hannan (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, jokaisen kansanedustuslaitoksen tärkein velvollisuus on asettaa täytäntöönpanoelimet vastuuseen. Olemme täällä kansalaisten edustajina. Meidän ja täytäntöönpanevan elimen eli komission välillä olisi oltava luova jännite.

Mutta talousarviokysymyksissä Euroopan parlamentti asettuu ainoana maailman vaaleilla valittujen edustajakokousten joukossa täytäntöönpanoelimen puolelle omia valitsijoitaan vastaan yhdentymisen syventämiseksi.

EU:n talousarvio kasvaa joka vuosi; joka vuosi saamme tilintarkastustuomioistuimelta raportin, joka osoittaa, että kymmeniä miljardeja euroja on kadonnut tai varastettu. Silti emme tee sitä ainoaa asiaa, johon meillä on valta, eli pysäytä toimituksia, toisin sanoen ilmoita, että emme myönnä lisää rahaa, ennen kuin kirjanpitomenettelyt on saatu järjestykseen.

Jälleen kerran me päästämme läpi tämän talousarvion kaikista sen virheistä huolimatta ja petämme siten ne, jotka ovat meidät tänne valinneet, äänestäjämme ja veronmaksajamme, koska suurin osa parlamentin jäsenistä kannattaa "Eurooppa, oikein tai väärin" -asennetta ja pitää parempana, että asiat tehdään huonosti Brysselissä kuin että ne tehdään pätevästi jäsenvaltioissa.

– Mietintö: Reimer Böge (A7-0044/2009)

  Miguel Portas, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto äänesti 24 miljoonan euron käyttöönoton puolesta Belgiassa irtisanottujen työntekijöiden tukemiseksi.

Äänestimme puolesta, koska olemme hädänalaisten puolella, niiden puolella, jotka antavat hikensä ja aivonsa yrityksille ja jotka viime kädessä ovat katastrofaalisia yhteiskunnallisia vaikutuksia synnyttävän epäoikeudenmukaisen talousjärjestelmän ja hillitsemättömän voitontavoittelun uhreja.

Tästä huolimatta globalisaatiorahaston roolia on arvioitava.

Vuonna 2009 käytettävissä olleista 500 miljoonasta eurosta otettiin käyttöön vain 37 miljoonaa euroa. Rahasto ei heijasta sitä syytä, jonka vuoksi se perustettiin.

Toiseksi, sen sijaan, että rahastosta tuettaisiin työttömiä suoraan, sillä tuetaan kansallisia työttömyysturvajärjestelmiä. Koska ne ovat keskenään hyvin erilaisia, rahasto toistaa viime kädessä omien tulonjakojärjestelmiemme ilmeiset eriarvoisuudet.

Portugalissa rahastosta annetaan työttömälle 500 euroa tukea. Irlannissa siitä myönnetään työttömälle tukea 6 000 euroa.

Kolmanneksi, Dellin tapaus osoittaa, että on mahdollista tukea samanaikaisesti Irlannissa irtisanottuja työntekijöitä sekä juuri heidät irtisanonutta monikansallista yritystä, joka saa tällä hetkellä toisentyyppistä julkista tukea Puolassa.

Dellille myönnettiin varoja uuden tehtaan perustamiseksi Puolaan samalla, kun se valtasi uusia markkina-asemia Yhdysvaltojen markkinoilla ja ilmoitti tehneensä noin 337 miljoonan Yhdysvaltojen dollarin voiton tämän vuoden kolmannella neljänneksellä.

Tästä syystä globalisaatiorahaston kaikkia näkökohtia on arvioitava huolellisesti.

  Daniel Hannan (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, olen sanonut tämän aiemmin ja sanon sen epäilemättä jälleen: olivat Euroopan unionin perustajien motiivit mitkä tahansa, unioni on jo kauan sitten lakannut olemasta ideologinen hanke ja muuttunut huijaukseksi, keinoksi jakaa rahaa järjestelmään kuulumattomilta ihmisiltä järjestelmään kuuluville ihmisille. Tämä on siis se, mistä tänään todella keskustelemme – näistä lahjoista valituille etuoikeutetuille yhtiöille.

Jättäkäämme tässä sivuun Dellille Irlannissa myönnetyn tuen epäilyttävä ajoitus; siitä ilmoitettiin kyseenalaisen sopivasti juuri ennen Irlannin kansanäänestystä Euroopan perustuslaista tai Lissabonin sopimuksesta. Todettakoon vain laajemmin, että maanosamme on yrittänyt tätä ennenkin: 1970-luvulla päätimme tukea kilpailukyvyttömiä teollisuudenaloja, ja seuraukset olivat tuhoisat. Me tiedämme, mihin se tie johtaa. Se johtaa stagnaatioon, inflaatioon ja lopulta kollektiiviseen vararikkoon. Älkäämme tehkö sitä toista kertaa.

  Syed Kamall (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, luin kiinnostuneena ensimmäisen lauseen, jonka mukaan rahasto on perustettu, jotta voidaan tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupassa tapahtuneiden merkittävien rakennemuutosten seurauksista.

Mutta eikö maailmankaupassa ole aina tapahtunut merkittäviä rakennemuutoksia? Minun vaalipiirissäni Lontoossa oli tekstiiliyrityksiä, jotka vastasivat ja valmistautuivat globalisaatioon ulkoistamalla eräitä toimintojaan köyhempiin maihin ja luomalla näin työpaikkoja kehitysmaissa, mutta ne pitivät suurta lisäarvoa tuottavat tutkimuksen ja kehittämisen sekä markkinoinnin työpaikat Lontoossa, vaalipiirissäni, Euroopan unionissa.

Jos nämä yritykset pystyivät vastaamaan globalisaatioon, miksi siten palkitsemme tehottomia tekstiili- ja tietotekniikkayrityksiä, jotka vain hautaavat päänsä hiekkaan ja toivovat globalisaation katoavan?

Nämä rahat pitäisi todellakin palauttaa veronmaksajille, niin että he voivat käyttää ne parhaaksi katsomallaan tavalla. Hallitusten on todella aika keskittyä oikeiden edellytysten luomiseen, jotta kun työpaikkoja katoaa, yrittäjät voivat astua esiin ja luoda uusia työpaikkoja.

– Mietintö: David Martin (A7-0043/2009)

  Bruno Gollnisch (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, palaan tähän todelliseen vallan väärinkäyttöön, johon oltiin hyvin lähellä syyllistyä käyttämällä tekosyynä työjärjestykseen tehtävää tarkistusta sen mukauttamiseksi Lissabonin sopimuksen luomiin olosuhteisiin, tarkistusta 86, jolla hallinto myönsi itselleen oikeuden nimetä sitoutumattomien jäsenten edustajan puheenjohtajakokouksessa.

On täysin pöyristyttävää, että tätä nimitystä, jonka olisi pitänyt tapahtua kaikkien parlamentin elinten tapaan joko vaaleilla tai yksimielisesti, ja ellei yksimielisyyteen päästä, vaaleilla, ei ole vielä tehty sitä vastustavien virkamiesten tietoisen vehkeilyn vuoksi.

Lisäksi on hälyttävää, että nämä virkamiehet ovat saaneet puolelleen meihin vihamielisesti suhtautuvat poliittiset ryhmät, joiden ei selvästi pitäisi ottaa tosiasiallisesti eikä oikeudellisesti kantaa edustajamme nimeämiseen. Jos tätä päätöstä vielä käsitellään, me nostamme siitä kanteen yhteisöjen tuomioistuimessa.

– Päätöslauselmaesitys: Kööpenhaminan ilmastonmuutoskokouksen valmistelu (B7-0141/2009)

  Marisa Matias, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, saavuttaaksemme aitoja ja sitovia tuloksia ilmastonmuutoksen torjunnassa on taattava neljä periaatetta, joita haluan korostaa. Olemme myös äänestäneet niistä tänään.

Ensimmäinen on se, että meidän on saatava aikaan oikeudellisesti sitova sopimus.

Toinen on se, että on asetettava tiukat poliittiset tavoitteet, myös päästöjen vähentämiselle. Meillä on oltava tässä asiassa kunnianhimoiset tavoitteet. Uskon, että olisimme voineet mennä pidemmälle kuin tänään menimme.

Kolmas seikka on, että olisi taattava tarvittava julkinen rahoitus, jotta voimme ratkaista ilmastonmuutoksen ongelman.

Neljäs ja viimeinen – ja mielestäni hyvin tärkeä – seikka on se, että sopimuksen olisi oltava maailmanlaajuinen eikä vain tiettyjen alueiden välinen, ja tämä on saatava aikaan kaikki valtiot kattavan, demokraattiseen osallistumiseen perustuvan prosessin avulla.

Tänään hyväksymämme päätöslauselma ei mielestäni ole yhtä hyvä kuin vaikkapa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan aiemmin hyväksymä päätöslauselma.

Katson kuitenkin, että nyt pitäisi turvata saavutettu tulos ja tämän prosessin aikana tehdyt ponnistelut, ja lähdemme Kööpenhaminaan mukanamme varsin hyvä parlamentissa tehty työ. Toivon vilpittömästi, että taistelemme lujasti ja että voimme toteuttaa sen, minkä olemme tänään hyväksyneet.

  Zigmantas Balčytis (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, kannatin tätä päätöslauselmaa. Ilmastonmuutos on Kööpenhaminan huippukokouksessa koko maailman ensisijainen poliittinen tavoite. Kokouksessa olisi saatava aikaan pelkkien poliittisten sitoumusten sijasta sitovia sopimuksia ja laiminlyönneistä koituvia seuraamuksia.

Ilmastonmuutoksen torjuminen on maailmanlaajuista toimintaa, ja siinä tarvitaan sekä kehittyneiden että kehitysmaiden aktiivista panosta. Rikkaiden maiden on kuitenkin oltava pääosassa. Niiden on sovittava sitovista tavoitteista päästöjensä vähentämiseksi ja samalla löydettävä varoja auttaakseen kehitysmaita selviytymään ilmastonmuutoksesta.

  Jan Březina (PPE). – (CS) Hyväksymällä tänään päätöslauselman ilmastonmuutosta käsittelevästä Kööpenhaminan huippukokouksesta parlamentti on antanut selvän viestin siitä, että se pitää tätä kysymystä äärimmäisen tärkeänä. Tämä näkyy siinä aidossa lähestymistavassa, jolla parlamentti hahmottelee yhteisen mutta eriytetyn vastuun periaatetta. Sen mukaan teollisuusmaiden olisi otettava johtoasema, ja kehitysmaille sekä Kiinan, Intian ja Brasilian kaltaisille talouksille annetaan teknistä ja valmiuksien lisäämiseen tähtäävää tukea. Toisaalta minun on sanottava, että olettamus, jonka mukaan Kööpenhaminassa saavutettavalla sopimuksella annettaisiin sysäys Green New Deal -aloitteelle, on mielestäni liian optimistinen ja ideologisesti yksipuolinen. Emme saa kulkea laput silmillä teollisuusyritysten ruumiiden yli ja pyrkiä idealistisesti vähentämään hiilidioksidipäästöjä. Tällainen epärealistinen lähestymistapa ei mielestäni olisi kestävä vaihtoehto Euroopalle kokonaisuutena.

  Bruno Gollnisch (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, parlamentin juuri hyväksymä päätöslauselma todella noudattaa täällä vallitsevaa "poliittisesti korrektia" linjaa, jota vakiintuneissa dogmeissa ei kyseenalaisteta.

Se, että jokin asia sanotaan tuhat kertaa, ei kuitenkaan merkitse sitä, että se pitää paikkansa. Ilmaston lämpenemistä on tapahtunut aina. Ilmasto on esimerkiksi lämmennyt viime jääkausista asti, eivätkä edelliset ilmaston lämpenemiset varmasti johtuneet neandertalinihmisten autoista.

Kukaan ei kiistä eikä kyseenalaista sitä, mitä meille toistetaan satoja ja tuhansia kertoja, ja miksi näin on? Voimme nähdä selvästi, että tähän on ainakin yksi hyvin merkittävä syy: maailmanhallituksen perustamisen valmistelu. Toinen syy on se, että jälleen kerran syyllistetään Euroopan ja länsimaiden kansalaisia, joiden perusteettomasti katsotaan olevan vastuussa kaikista maailman ongelmista.

Lopetan tähän, arvoisa puhemies, koska minulla ei ole oikeutta puhua 61 sekuntia. Kiitos, että kuuntelitte, mitä sanoin.

  Daniel Hannan (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, ensimmäisessä Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana tai tähän tehtävään nimitettynä antamassaan lehdistötilaisuudessa Herman Van Rompuy ilmoitti, että Kööpenhaminan prosessi on askel kohti planeettamme maailmanlaajuista hallintoa. En voi olla ainoa, joka on huolissaan siitä, miten ne, jotka pyrkivät siirtämään valtaa pois kansallisilta demokratioilta, ovat valjastaneet ympäristökysymykset omien pyrkimyksiensä ajamiseen.

Ympäristönsuojelu on liian tärkeä asia, jotta sen ratkaisujen soveltaminen voitaisiin jättää vain yhdelle poliittisen keskustelun osapuolelle. Konservatiivina pidän itseäni luonnollisena ympäristönsuojelijana. Marx opetti, että luonto on resurssi, jota täytyy käyttää hyväksi, ja tämä oppi toteutui brutaalilla tavalla SEV-maiden savupiipputeollisuudessa, mutta me emme ole koskaan kokeilleet vapaiden markkinoiden ratkaisuja, joissa omistusoikeuksia laajennetaan ja puhdas ilma ja vesi saavutetaan sallimalla yksityisomistus traagisen yhteisomistuksen sijasta, jossa nämä tavoitteet odotetaan saavutettavan valtion toimilla ja maailmanlaajuisen teknokratian avulla.

Ympäristönsuojelu on aivan liian tärkeä asia jätettäväksi vasemmistolle.

– Päätöslauselmaesitys: Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskeva monivuotinen ohjelma (2010–2014) (Tukholman ohjelma) (B7-0155/2009)

  Clemente Mastella (PPE). - (IT) Arvoisa puhemies, Tukholman ohjelmaa käsittelevä päätöslauselma, josta parlamentti äänesti tänään, on tulosta erinomaisesta yhteistyöstä ja upouudesta menettelykaavasta, josta meillä ei vielä ole paljon kokemusta.

Tällä menettelyllä asetetaan todella kunnianhimoisia tavoitteita, mutta jos haluamme avoimen mutta myös turvallisen Euroopan, meidän on löydettävä oikea tasapaino yhtäältä rikollisuuden ja terrorismin torjunnassa tehtävän yhä tehokkaamman yhteistyön ja toisaalta yksityisyyden suojan varmistamisen välillä.

Olemme sitoutuneet yhteiseen turvapaikkapolitiikkaan, perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja yhteiseen maahanmuuttopolitiikkaan rajavalvonnan tehostamisen avulla.

Seuraavana tehtävänä on perustaa Euroopan oikeudenkäyttöalue. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi meidän on edistettävä kaikkia yhteistyön muotoja yhteisen eurooppalaisen oikeuskulttuurin levittämiseksi. Esimerkkejä tästä ovat yhteisten tuomioiden ja sääntöjen vastavuoroinen tunnustaminen, eksekvatuurimenettelyn poistaminen ja toimenpiteiden toteuttaminen oikeussuojakeinojen käytön helpottamiseksi ja tuomioistuinten välisen vaihdon lisäämiseksi.

Lisäksi on monivuotinen ohjelma, jossa korostetaan unionin kansalaisuuden käsitettä, jonka olisi katsottava täydentävän eikä rajoittavan jäsenvaltion kansalaisuutta.

Mielestäni nämä kaikki tavoitteet edellyttävät kaikilta suurempaa sitoutumista…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Lena Ek (ALDE). – (SV) Arvoisa puhemies, äänestin tänään vapautta, turvallisuutta ja oikeutta koskevan EU:n strategian eli Tukholman ohjelman puolesta, mutta kun neuvoston varsinainen lainsäädäntöehdotus palaa komission kautta parlamenttiin, aion olla hyvin tiukka ja luja kysymyksessä lainsäädäntötyön avoimuudesta.

Tämä on erityisen tärkeää turvapaikkamenettelyn osalta. Mahdollisuus hakea turvapaikkaa on perusoikeus, ja eurooppalaisella yhteistyöllä on tarkoitus purkaa muureja, ei pystyttää niitä. Sen vuoksi jäsenvaltioiden on kunnioitettava pakolaisen ja turvapaikanhakijan määritelmää pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen mukaisesti, ja olen nyt jättänyt tätä koskevan tarkistuksen. Tukholman ohjelman on lopullisessa muodossaan edustettava vapauden ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen kaltaisia eurooppalaisia arvoja. Niiden puolesta kannattaa taistella, ja juuri sen aion tehdä.

  Daniel Hannan (ECR). – (ES) Arvoisa puhemies, ensiksi haluan kiittää teitä ja virkamiehiänne kärsivällisyydestänne näiden äänestysselitysten aikana.

(EN) Arvoisa puhemies, Yhdistyneen kuningaskunnan entinen sisäministeri Willie Whitelaw sanoi kerran seuraajalleen, että sisäministerin salkku oli paras työ hallituksessa, koska siinä ei tarvitse olla tekemisissä ulkomaalaisten kanssa.

Minkään jäsenvaltion sisäministeri ei voisi sanoa tuollaista tänä päivänä. Oikeus- ja sisäasioiden alalla on tapahtunut aivan uskomatonta yhdenmukaistamista. Olemme kaikessa, maahanmuutosta ja turvapaikoista viisumeihin, siviili- ja rikosoikeuteen ja poliisitoimeen, antaneet todellisuudessa Euroopan unionille valtion keskeisen ominaisuuden: yksinoikeuden käyttää pakottavaa lainvoimaa kansalaisiinsa, toisin sanoen rikosoikeudellisen järjestelmän.

Milloin me näin päätimme tehdä? Kuultiinko äänestäjiä tästä koskaan? Myönnän, ettei tätä tehty salassa. Asiassa ei ollut salaliittoa, tai ainakin se oli sellainen, jota H. G. Wells kutsui avoimeksi salaliitoksi, mutta emme ole missään vaiheessa vaivautuneet kysymään kansalaisilta, haluavatko he olla sellaisen valtion kansalaisia, jolla on oma oikeusjärjestelmänsä.

  Philip Claeys (NI). – (NL) Kuten monet unionin kansalaiset, joille ei annettu mahdollisuutta ottaa kantaa Lissabonin sopimukseen, minäkin olen varsin huolestunut vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kehityksestä. Yhä enemmän turvapaikkoja ja maahanmuuttoa koskevaa valtaa siirretään Euroopan unionille, ja näitä kysymyksiä viedään yhä suuremmassa määrin pois kansalaisten demokraattisen valvonnan piiristä. Tämä johtaa maahanmuuton ja kaikkien sen aiheuttamien ongelmien lisääntymiseen entisestään.

Oikeuksien myöntäminen ilman minkäänlaisten velvoitteiden asettamista, joka on toinen tästä päätöslauselmasta johtuva asia, antaa maahanmuuttajille tekosyyn olla mukautumatta vastaanottovaltioidensa normeihin. Yksi minua ärsyttävä esimerkki on kohta, jossa käsitellään "romaninaisiin kohdistuvaa moninkertaista syrjintää", koska siinä jätetään mainitsematta, että monissa tapauksissa tällainen syrjintä on itse aiheutettua. Miettikääpä sitä tosiasiaa, että monien romaninaisten ja alaikäisten lasten on pakko mennä…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Bruno Gollnisch (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, pyysin saada puhua Tukholmasta.

Arvoisa puhemies, kuten sanottu, tässä päätöslauselmassa on kaksi huolestuttavaa seikkaa.

Ensimmäinen niistä on sen hyvin selvä maahanmuuttomyönteinen näkökulma. Toinen huolenaihe ei paljastu päätöslauselman sisällöstä tai sen päätelmistä. Se tuli tietoomme vain komission jäsenen Barrot'n aikeiden kautta: se on ilmaisunvapauden, tutkimuksen vapauden ja mielipiteenvapauden kriminalisointi.

Monissa Euroopan maissa on tänä päivänä ihmisiä, jotka joutuvat syytteeseen ja joita pidätetään, rangaistaan ankarasti ja vangitaan vain siksi, että he haluavat ilmaista kriittisen näkemyksen esimerkiksi toisen maailmansodan historiasta, nykyhistoriasta tai maahanmuuttoilmiöstä. Heiltä evätään tämä oikeus ja heille määrätään erittäin kovia rangaistuksia. Tämä on hyvin huolestuttavaa, sillä se on täysin vastoin eurooppalaista henkeä.

– Päätöslauselmaesitys: Lentoyhtiöiden konkurssit ja matkustajille maksettavat korvaukset (B7-0153/2009)

  Aldo Patriciello (PPE). - (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, joitakin kuukausia sitten jouduimme todistamaan eräiden halpalentoyhtiöiden, kuten Myairin ja Sky Europen, äkillisiä ja odottamattomia konkursseja, joiden takia niiden kaikki reittilennot peruutettiin välittömästi. Tämä aiheutti valtavia hankaluuksia tuhansille matkustajille, jotka eivät saaneet käyttää asianmukaisesti varattuja lentojaan. Vielä vakavampaa on se, että samoilta kuluttajilta evättiin mahdollisuus saada korvaus lennoista, jotka peruutettiin kyseisiin lentoyhtiöihin kohdistuneiden konkurssitoimenpiteiden vuoksi.

Näistä syistä vaikuttaa erityisen tarpeelliselta, että komissio, jonka periaatteisiin ja arvoihin kuuluu kuluttajien vauraus ja hyvinvointi, hyväksyy pikaisesti tarvittavat toimenpiteet, joilla estetään vastaavien unionin kansalaisia haittaavien tilanteiden toistuminen.

Meidän on erityisesti vauhditettava matkapaketeista annetun direktiivin 90/314/ETY uudelleentarkastelua, ja samalla meidän on toisaalta varustauduttava…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Siiri Oviir (ALDE). – (ET) Yhdeksän viime vuoden aikana 77 lentoyhtiötä on joutunut konkurssiin. Se ei ole vain pari kolme yhtiötä eikä vain äskettäin: toistan, että tämä on tapahtunut yhdeksän viime vuoden aikana. Tämän seurauksina tuhansia matkustajia on jäänyt ulkomaisille lentokentille ilmaan mitään suojelua. He eivät ole saaneet mitään korvausta, tai ainakaan saaneet asianmukaista korvausta ajoissa. Tästä syystä äänestin tämän päätöslauselman puolesta, ja kannatan tänään voittanutta ajatusta siitä, että meidän on lentoliikennealalla säänneltävä tätä oikeusjärjestelmämme aukkoa.

Kannatan myös päätöslauselmassa ehdotettua konkreettista määräaikaa, joka on 1. heinäkuuta 2010 eli varsin pian, johon mennessä Euroopan komission on tehtävä todellisia konkreettisia ehdotuksia tämän ongelman ratkaisemiseksi, ja tulevaisuudessa lentomatkustajien oikeuksia olisi myös suojeltava…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Zigmantas Balčytis (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on hyvin tärkeä aihe, ja äänestin tämän päätöslauselman puolesta, koska katson, että tarvitsemme säädöksen, jolla kansalaisia suojellaan lentoyhtiöiden mennessä konkurssiin. Miljoonat kansalaiset käyttävät halpalentoyhtiöitä joka päivä. Euroopan unionissa vuoden 2000 jälkeen konkurssiin menneiden halpalentoyhtiöiden suuri määrä ja äskettäinen Sky Europen tapaus ovat kuitenkin osoittaneet selvästi halpalentoyhtiöiden haavoittuvuuden öljyn hinnan muutoksille ja nykyiselle vaikealle taloustilanteelle.

Meidän on korjattava tämä tilanne, ja pyydämme komissiota pohtimaan, mitkä olisivat asianmukaisimmat korvaustoimenpiteet matkustajille.

  Lara Comi (PPE). - (IT) Arvoisa puhemies, äskettäin sattuneissa tapauksissa, joissa monien lentoyhtiöiden toimilupia on jäädytetty tai peruutettu, suuri määrä matkustajia ja käyttämättä ja korvaamatta jääneiden matkalipun haltijoita on kärsinyt huomattavia tappioita.

Tästä syystä on mielestäni tarpeen ehdottaa erityistä säännöstä, jolla määritetään parhaat ratkaisut konkursseista aiheutuviin ongelmiin sekä taloudellisten menetysten että kotiinpaluun suhteen.

Näin ollen on tärkeää myöntää korvauksia matkustajille konkurssin sattuessa sekä määrittää tähän liittyvät taloudelliset ja hallinnolliset menettelyt. Viittaan keskinäisen vastuun periaatteeseen kaikkien niiden lentoyhtiöiden matkustajien suojelemiseksi, jotka lentävät samaa reittiä ja joilla on koneissaan vapaita paikkoja. Tämä mahdollistaisi ulkomaisille lentoasemille jääneiden matkustajien kotiuttamisen. Tässä mielessä ehdotukset takuurahastosta tai lentoyhtiöiden pakollisesta vakuutuksesta voisivat olla käypiä ratkaisuja, joita olisi punnittava niiden kääntöpuolta, kuluttajien maksamien hintojen nousua, vastaan.

  Hannu Takkula (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, on erittäin tärkeää puhua lentoliikenteen matkustajien turvallisuudesta ja ennen kaikkea korvauksista sellaisissa tilanteissa, joissa yhtiöt menevät konkurssiin, aivan kuten edustaja Siiri Oviir edellä mainitsi. Yhdeksän viime vuoden aikana on tapahtunut 77 konkurssia, ja väitetään, että tällä hetkellä lentoliikenne on pahemmassa turbulenssissa kuin koskaan.

Kova kilpailu on tietynlainen pudotuspeli, ja uutena ilmiönä ovat halpalentoyhtiöt, jotka tällä hetkellä näyttävät menestyvän hyvin ja keräävän suuria voittoja. Se on ajanut monia muita lentoyhtiöitä epäterveeseen kilpailuun. Niin kuin on todettu, olisi erittäin tärkeää huolehtia siitä, että aiemmat ikävät esimerkit eivät toistuisi ja että yhtiöillä olisi jonkinlainen vastuu matkustajista ja korvausvelvollisuus, mikäli matka peruuntuu konkurssin vuoksi. Ettei tapahdu...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

– Päätöslauselmaesitys: "made in" (alkuperämerkintä)

  Siiri Oviir (ALDE). – (ET) Lissabonin strategialla Euroopan unioni pyrki vahvistamaan talousliittoa. Sen vuoksi on tärkeää parantaa myös talouden kilpailukykyä. Tässä yhteydessä on kuitenkin oleellista, että markkinoilla vallitsee terve kilpailu. Tämä merkitsee, että sovellettavien sääntöjen olisi oltava selvät jokaiselle tuottajalle, viejälle ja tuojalle. Kannatin tätä päätöslauselmaesitystä, koska kolmansista maista Euroopan unioniin tuotujen tavaroiden pakolliset alkuperämerkinnät ovat pettämätön keino luoda avoimuutta, antaa kuluttajille tarvittavat tiedot sekä varmistaa kansainvälisen kaupan sääntöjen noudattaminen Kiitos.

  Lara Comi (PPE). - (IT) Arvoisa puhemies, keskustelussa alkuperämerkinnöistä ei todellakaan aseteta yhden tai muutamien jäsenvaltioiden etuja muiden edelle, kuten joskus virheellisesti luullaan. Sen sijaan se ilmentää tasavertaisten toimintaedellytysten keskeistä taloudellista periaatetta.

Tällä periaatteella pyritään Lissabonin sopimuksen mukaisesti kohentamaan Euroopan kansainvälistä kilpailukykyä edistämällä tuotantoyrityksiämme sekä kolmansista maista tuotteita tuovia yrityksiä koskevia selviä ja tasapuolisia sääntöjä.

Näin ollen käsittelemme koko Eurooppaa koskevia kysymyksiä. Tästä syystä on mielestäni tärkeää päästä alkuperämerkinnöistä sopimukseen, joka menee yksittäisiä kansallisia tai poliittisten ryhmien etuja pidemmälle ja jättää tilaa yhtenäismarkkinoiden toteuttamiselle kilpailukykyä ja avoimuutta kehittämällä.

Parlamentille esitetty ehdotus alkuperämerkintöjä koskevasta asetuksesta, sellaisena kuin Euroopan komissio sen muotoili vuonna 2005, merkitsee edistysaskelta tässä suhteessa.

Lissabonin sopimuksen mukaisesti parlamentin ja neuvoston välisen yhteispäätösmenettelyn avulla on mahdollista vauhdittaa tämän talouden ja eurooppalaisten kuluttajien kannalta erittäin tärkeän asetuksen hyväksymistä.

Kirjalliset äänestysselitykset

– Mietintö: Søren Bo Søndergaard (A7-0047/2009)

  Robert Atkins (ECR), kirjallinen. – (EN) Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivit eivät ole voineet myöntää vastuuvapautta Euroopan unionin vuoden 2007 talousarvion neuvoston pääluokan osalta. Euroopan tilintarkastustuomioistuin on jo neljänätoista peräkkäisenä vuotena voinut antaa vain varaumia sisältävän tarkastuslausuman Euroopan unionin yleiselle tilinpäätökselle.

Panemme merkille tilintarkastajien huomautuksen siitä, että jäsenvaltioissa yhteisen hallintosopimuksen turvin toimivat virastot suorittavat noin 80 prosenttia EU:n toimista. Tilintarkastajat ovat jatkuvasti raportoineet siitä, että Euroopan unionin varojen käyttöä jäsenvaltioissa ei seurata eikä valvota asianmukaisesti.

Neuvosto teki vuonna 2006 tämän yhä ajankohtaisen ongelman ratkaisemiseksi toimielintenvälisen sopimuksen, jonka mukaan myös neuvoston on esitettävä todisteet tapahtumista, joista se on vastuussa. Panemme tyrmistyneinä merkille, ettei suurin osa jäsenvaltioista ole edelleenkään täyttänyt velvollisuuttaan tyydyttävästi, ja näin ollen, perinteisestä parlamentin ja neuvoston välisestä herrasmiessopimuksesta huolimatta, emme aio myöntää vastuuvapautta, ennen kuin jäsenvaltiot täyttävät toimielintenvälisen sopimuksen perusteella heille lankeavat velvollisuutensa.

  Jean-Pierre Audy (PPE), kirjallinen. – (FR) Kannatin äänestyksessä vastuuvapauden myöntämistä neuvostolle vuoden 2007 talousarvion toteuttamisesta, mutta painotan, että vastustan sitä tapaa, jolla talousarvion valvontavaliokunta on käsitellyt tilanteen, jossa esittelijä Søren Bo Søndergaard on laatinut kaksi ristiriitaista mietintöä; kanta muuttui vastuuvapauden lykkäämistä koskevasta huhtikuussa 2009 tehdystä päätöksestä vastuuvapauden myöntämiseen, ja muutosta perusteltiin väitteillä, jotka ovat tulosta kokouksista, joissa ei tehty mitään tarkastustyötä. Samalla Euroopan tilintarkastustuomioistuin ei ole kommentoinut neuvoston varainhoitoa. Pahoittelen sitä, ettei ole tehty oikeudellista tutkimusta Euroopan parlamentin ja siten talousarvion valvontavaliokunnan toimivallan selvittämiseksi erityisesti neuvoston ulkoisen ja sotilaallisen toiminnan osalta. Nyt, kun neuvottelemme poliittisista suhteista neuvostoon osana Lissabonin sopimuksen toimeenpanoa, on tärkeää, että toimielinten työ perustuu oikeussäädöksiin.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Viime lainsäädäntökauden lopulla, huhtikuussa, parlamentti päätti lykätä vastuuvapauden myöntämistä neuvostolle vuoden 2007 talousarvion toteuttamisen osalta pääasiassa yhteisön talousarvion käyttöä koskevan kirjanpidon puutteellisen avoimuuden vuoksi. Parlamentti katsoi etenkin, että neuvoston yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan / Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan (YUTP/ETPP) käyttämien menojen suhteen avoimuutta on lisättävä ja parlamentin valvontaa tiukennettava.

Tänään hyväksytyllä mietinnöllä neuvostolle viimein myönnetään vastuuvapaus, koska siinä katsotaan, että parlamentti on saanut neuvostolta tyydyttävän vastauksen viime huhtikuun päätöslauselmassa esitettyihin pyyntöihin. Siinä esitetään kuitenkin eräitä varoituksia seuraavaa vastuuvapausmenettelyä varten. Parlamentti tarkastaa erityisesti neuvoston edistymisen kaikkien talousarvion ulkopuolisten tilien käytöstä poistamisessa, kaikkien hallinnollisten päätösten julkaisemisessa (kun niitä käytetään budjettikohtien oikeusperustana) sekä sen vuotuisen toimintakertomuksen toimittamisessa parlamentille. Vaikka neuvosto on ottanut pienen edistysaskeleen esittämällä yhteisön talousarvion käyttöä koskevan tilinpäätöksen, katsomme että YUTP/ETPP:n menojen suhteen saadut tiedot ovat vielä kaukana riittävistä, ja tästä syystä suhtaudumme yhä asiaan varauksellisesti.

– Suositus toiseen käsittelyyn: Ivo Belet (A7-0076/2009)

  Liam Aylward (ALDE), kirjallinen. – (GA) Äänestin tämän renkaiden polttoainetehokuutta koskevaa merkintää koskevan asetuksen puolesta. Energiatehokkuus on erittäin tärkeää ekologisen kestävyyden ja rajallisten luonnonvarojen suojelemisen kannalta. Selvät ja informatiiviset merkinnät auttavat eurooppalaisia kuluttajia tekemään tästä lähin parempia valintoja. Nämä valinnat eivät perustu vain hintaan, vaan myös polttoainetehokkuuteen. Toinen tämäntyyppisten merkintöjen etu on se, että renkaiden märkäpitoa koskevat merkinnät lisäävät liikenneturvallisuutta.

  Jan Březina (PPE), kirjallinen. – (CS) Kannatin äänestyksessä Ivo Beletin laatimaa renkaiden polttoainetehokkuusmerkintöjä koskevaa mietintöä, jossa hyväksytään neuvoston yhteinen kanta. Kun otetaan huomioon, että 25 prosenttia hiilidioksidin kokonaispäästöistä tulee tieliikenteestä ja että 30 prosenttia ajoneuvojen polttoaineenkulutuksesta johtuu niiden renkaista, renkaiden pakollisten merkintöjen käyttöönotto on keskeinen väline taistelussa terveellisemmän ympäristön puolesta.

Parlamentin tänään tekemä päätös vähentää hiilidioksidipäästöjä jopa neljä miljoonaa tonnia vuodessa. Havainnollisuuden vuoksi: tämä vastaa miljoonan auton poistamista EU:n maanteiltä. Hyväksytyn lainsäädännön kiistaton hyöty johtuu renkaiden laadun ja siten niiden turvallisuuden kohenemisesta. Tämän ei pitäisi johtaa hintojen kohoamiseen, mitä kuluttajat varmasti arvostavat, varsinkin ne, jotka tekevät ostopäätöksensä hinnan perusteella. Mielestäni tämä vahvistaa markkinatutkimusten tulokset, joiden mukaan kuluttajat ovat kiinnostuneita ostamaan ympäristöystävällisempiä tuotteita. Nähdäkseni hyväksytyn asetuksen tuottajille tuoma etu on se, että renkaiden tehokkuustietoja koskevien yhtenäisten normien ansiosta niillä on paremmat mahdollisuudet kilpailla asiakkaista muiden tekijöiden kuin pelkän hinnan avulla.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Uusi asetus renkaiden merkinnöistä on osa hiilidioksidia koskevaa yhteisön strategiaa, jossa asetetaan ajoneuvojen päästöjä vähentämällä saavutettavat tavoitteet. Marraskuusta 2012 alkaen renkaat merkitään EU:ssa niiden polttoainetehokkuuden, märkäpidon ja melupäästöjen mukaan. Vierintävastuksen vuoksi renkaat vastaavat 20–30 prosentista ajoneuvojen kuluttamasta energiasta. Sääntelemällä energiatehokkaiden, turvallisten ja hiljaisten renkaiden käyttöä autamme sekä vähentämään ympäristöhaittoja pienentämällä polttoaineen kulutusta että tehostamaan kuluttajansuojelua markkinoiden kilpailun avulla. Tästä syystä suhtaudun myönteisesti tähän uuteen säädökseen, joka on jälleen yksi askel kohti energian suhteen kestävää Eurooppaa.

  Lara Comi (PPE), kirjallinen. – (IT) Arvoisa puhemies, kannatan parlamentin päätöstä hyväksyä viimein asetus, jolla parannetaan tieliikenteen turvallisuutta sekä taloudellista ja ympäristötehokkuutta. Tavoitteena on edistää turvallisten ja nykyistä hiljaisempien renkaiden käyttöä. Eräiden tutkimusten mukaan on mahdollista vähentää huomattavasti (jopa 10 prosenttia) sitä osuutta ajoneuvojen polttoaineenkulutuksesta, joka johtuu renkaiden suorituskyvystä.

Oman kuluttajansuojelulle omistautumiseni suuntaisesti asetuksella luodaan tehokas sääntelykehys selvillä ja täsmällisillä merkinnöillä ja tiedoilla. Tämän avulla voidaan taata avoimuus, ja kuluttajat saadaan tietoisemmiksi hankintavaihtoehdoistaan esitteiden, lentolehtisten ja verkkomarkkinoinnin avulla.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Olen tyytyväinen siihen, että saimme direktiivin sijasta renkaiden merkintöjä koskevan asetuksen, mikä on parlamentin tekemän ehdotuksen ansiota.

Marraskuusta 2012 alkaen renkaat merkitään niiden polttoainetehokkuuden, märkäpidon ja melupäästöjen mukaan. EU:n kansalaiset saavat nykyistä enemmän tietoa, jonka avulla he voivat valita oikeat renkaat vähentääkseen polttoainekustannuksia ja energiankulutusta. He voivat siten tehdä ympäristöystävällisemmän valinnan ja pienentää hiilijalanjälkeään.

Lisäksi merkinnät lisäävät valmistajien välistä kilpailua. Nämä merkinnät ovat ympäristön kannalta hyödyksi. On syytä muistaa, että tieliikenne vastaa 25 prosentista Euroopan hiilidioksidipäästöistä.

Renkaat voivat olla merkittävässä osassa vähennettäessä hiilidioksidipäästöjä, koska ne aiheuttavat 20–30 prosenttia ajoneuvojen kokonaisenergiankulutuksesta.

Henkilöautoissa energiatehokkaammilla renkailla voidaan säästää jopa 10 prosenttia polttoainekustannuksista.

Tästä syystä äänestin päätöslauselman puolesta.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Äänestin renkaiden merkintöjä koskevan kompromissipaketin puolesta. Parlamentti käsittelee monia erittäin teknisiltä vaikuttavia kysymyksiä, jotka eivät ensi silmäykseltä näyttäisi olevan monien poliittisen asialistan kärkipäässä; tämä saattaa olla yksi sellainen kysymys. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että lähes neljännes hiilidioksidipäästöistä tulee tieliikenteestä ja että renkaat näyttelevät tärkeää osaa polttoainetehokkuudessa. Näin ollen ehdotettu säädös on merkittävä osa EU:n laajempia ponnisteluja ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta etenkin siksi, että sillä edistetään kahta tärkeää asiaa: sillä parannetaan saatavilla olevien tietojen laatua, mikä helpottaa ympäristöystävällisempien renkaiden valitsemista, ja tällaisilla valinnoilla autetaan parantamaan energiatehokkuutta, koska renkaat vastaavat 20–30 prosentista ajoneuvojen kokonaisenergiankulutuksesta.

  Aldo Patriciello (PPE), kirjallinen. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, parlamentin tänään hyväksymä asetusehdotus renkaiden merkinnöistä on tärkeä askel kohti turvallisten ja hiljaisten ja samalla polttoaineenkulutuksen vähentämisen mahdollistavien tuotteiden markkinointia. Se, että ehdotuksen oikeudellinen muoto on muutettu direktiivistä asetukseksi, on erityisen myönteinen asia.

Sen avulla asetuksen kaikkia säännöksiä sovelletaan yhtäläisesti ja välittömästi kaikissa jäsenvaltioissa ja taataan Euroopan rengasmarkkinoiden tehokkaampi yhdenmukaistaminen. Lisäksi teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ponnistelut neuvotteluissa merkintöjen esillepanon joustavuuden puolesta antavat kuluttajille asianmukaisen suojan ja takaavat samalla, ettei renkaiden valmistajille synny liiallista hallintotaakkaa.

Väliaikainen säännös, jolla ennen vuotta 2012 valmistetut renkaat vapautetaan asetuksen velvoitteista, on myös tarpeellinen toimenpide, jolla taataan unionin uusien säännösten asteittainen käyttöönotto markkinoilla. Näistä syistä voimme sanoa olevamme tyytyväisiä saavutettuun yhteiseen kantaan ja varmoja siitä, että se vastaa komission alkuperäisen ehdotuksen päämääriä.

  Silvia-Adriana Ţicău (S&D), kirjallinen. – (RO) Äänestin renkaiden polttoainetehokuutta koskevaa merkintää koskevan asetuksen puolesta. Tämä asetus on osa energiatehokkuutta koskevaa lainsäädäntöpakettia, ja se auttaa osaltaan vähentämään liikenteen tuottamia saastepäästöjä. Asetuksen mukaan renkaiden toimittajien täytyy antaa käyttäjille merkinnöillä ja tarroilla tietoja polttoaineenkulutuksesta sekä vierintävastuksesta, märkäpidosta ja vierintämelusta. Käytännössä merkintä ilmoittaa sen tason A:sta G:hen, jolle rengas on näiden muuttujien suhteen luokiteltu. Renkaiden toimittajilla on myös velvollisuus selittää näitä indikaattoreita sekä antaa suosituksia ajokäyttäytymisestä. Tällaiset suositukset koskevat muun muassa taloudellista ajotapaa, rengaspaineiden säännöllistä tarkastamista sekä pysähtymismatkan vaatiman turvavälin noudattamista. Jäsenvaltioiden on julkaistava viimeistään 1. marraskuuta 2011 kaikki lait ja hallinnolliset määräykset, joita asetuksen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä edellyttää. Asetuksen säännöksiä sovelletaan marraskuun 1. päivästä 2012 lähtien. Liikenneala vastaa noin 25 prosentista saastepäästöistä. Tästä syystä asetus auttaa vähentämään näitä päästöjä.

– Mietintö: Reimer Böge (A7-0044/2009)

  Regina Bastos (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) tarkoituksena on tukea työntekijöitä, jotka ovat henkilökohtaisesti joutuneet maailmankaupassa tapahtuvista suurista muutoksista johtuvien irtisanomisten kohteiksi. Konkreettisesti EGR:stä rahoitetaan työnhakuneuvontaa, räätälöityä uudelleenkoulutusta, yrittäjyyden edistämistä, tukea itsenäiseen ammatinharjoittamiseen sekä erityisiä ajallisesti rajoitettuja rahallisia avustuksia.

Pitkällä aikavälillä näiden toimenpiteiden tarkoituksena on auttaa työntekijöitä löytämään uusi pysyvä työpaikka.

Kotimaani Portugali on saanut EGR:n apua kahdesti: vuonna 2008, kun autoteollisuudesta irtisanottiin 1 549 työntekijää Lissabonin alueella ja Alentejossa, sekä vuonna 2009, kun 49 maan pohjois- ja keskiosissa toimivaa tekstiiliyritystä irtisanoi 1 504 työntekijää.

On selvää, että rahastolla on hyvin tärkeä tehtävä. Pervenche Berèsin esittämä kysymys osoittaa kuitenkin selvästi, että on eräs tilanne, joka Euroopan komission olisi selvitettävä. Meidän on estettävä, että varojen tai valtiontuen myöntäminen yhdessä jäsenvaltiossa johtaa työpaikkojen katoamiseen muualla EU:ssa.

Tästä syystä olen samaa mieltä siitä, että EU:n talousapua on koordinoitava tehokkaasti, jotta estetään yrityksiä tavoittelemasta voittoja luomalla ja leikkaamalla työpaikkoja.

  Proinsias De Rossa (S&D), kirjallinen. – (EN) Kannatan näiden 14,8 miljoonan euron myöntämistä Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) tukena Dell-yrityksen Limerickin toimipaikan 2 840 työntekijälle, jotka ovat menettäneet työpaikkansa heidän tehtaansa sulkemisen vuoksi, koska tällä tuella autetaan Dellin sijasta suoraan työttömiksi jääneitä työntekijöitä. Näyttää siltä, että samalla, kun Dell sulki tuotantolaitoksensa Irlannissa, se sai 54,5 miljoonaa euroa valtiontukea Puolan hallitukselta avatakseen uuden tehtaan Lodziin. Euroopan komissio hyväksyi tämän valtiontuen. Onko tässä komission harjoittamassa politiikassa mitään johdonmukaisuutta? Sillä tosiasiallisesti vapautetaan Dell hoitamasta strategiansa sosiaalisia seurauksia ja annetaan yrityksille mahdollisuus kilpajuoksuun alimmalle mahdolliselle tasolle sekä jäsenvaltion että EU:n varojen tuella. Euroopan komission valtiontukipolitiikan ja sosiaalipolitiikan väliseen koordinointiin on pikaisesti saatava selvyys.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Kuten minulla on ollut tilaisuus sanoa jo aiemmin, globalisaation ja siitä seuraavan yritysten tuotannon siirtämisen vakavat vaikutukset monien kansalaisten elämään olivat selvästi nähtävissä jo ennen nykyistä rahoituskriisiä, joka on lisännyt ja kärjistänyt eräitä aikaisempia oireita. Näiden aikojen ainutkertainen haaste ja poikkeuksellinen tarve käyttää itsessäänkin poikkeuksellisia järjestelyjä työttömien tukemiseksi ja heidän auttamisekseen palaamaan työmarkkinoille käyvät selviksi, kun näihin ongelmiin lisätään nykyinen luottamuksen puute markkinoihin ja investointien supistuminen.

Tässä suhteessa Euroopan globalisaatiorahastoa on käytetty jo monta kertaa, ja tarkoituksena on aina ollut lievittää maailmanmarkkinoiden tapahtumien vaikutuksia eurooppalaisiin työntekijöihin. Reimer Bögen mietinnössä kuvatut tapaukset ovat jälleen kerran pohdinnan arvoisia, vaikkakin edelleen vallitsee hieman epäilyksiä siitä, ovatko kaikki todella tukikelpoisia. Siksi olisi parempi, jos jatkossa hakemukset jätettäisiin erikseen.

Toistan kantani, jonka mukaan Euroopan unionin on ryhdyttävä toimiin edistääkseen vakaampia, vapaampia ja luovempia eurooppalaisia markkinoita, jotka tuottavat investointeja ja työpaikkoja.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, sillä Euroopan globalisaatiorahasto (EGR) on väline, jolla vastataan globalisaation aiheuttamaan nimenomaisesti eurooppalaiseen kriisiin, ja tämä pätee nykytilanteeseen. Tämä rahasto tarjoaa yksilöllistä, kertaluonteista ja ajallisesti rajoitettua tukea suoraan irtisanotuille työntekijöille. On katsottu, että rahaston tuen myöntämisessä työntekijöille ei saisi esiintyä nähdyn kaltaista suhteettomuutta.

Lisäksi Euroopan sosiaalirahasto (ESR) tukee Euroopan työllisyysstrategiaa sekä jäsenvaltioiden täystyöllisyyspolitiikkaa ja työn laatua ja tuottavuutta, edistää sosiaalista osallisuutta, etenkin epäsuotuisassa asemassa olevien kansalaisten työnsaantimahdollisuuksia, ja vähentää eriarvoisuutta työllisyyden alalla kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Se on keskeinen rahasto taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi. Nykytilanne edellyttää ESR:n tehokasta, asianmukaista ja nopeaa toimeenpanoa.

On selvää, että EGR:n ja ESR:n tavoitteet ovat erilaiset ja toisiaan täydentävät ja että ne eivät voi korvata toisiaan. Poikkeuksellisena toimenpiteenä EGR:llä olisi oltava itsenäinen rahoitus, ja on hyvin vakava virhe, jos EGR lyhyen aikavälin toimenpiteenä rahoitetaan ESR:n tai jonkin muun rakennerahaston kustannuksella.

  Pat the Cope Gallagher (ALDE), kirjallinen. – (EN) Olen tyytyväinen Euroopan parlamentin päätökseen hyväksyä Euroopan globalisaatiorahastosta myönnettävä tuki Dellin työntekijöille. Dellin irtisanomiset ovat haitanneet vakavasti Limerickin ja ympäröivien alueiden paikallista taloutta. Meidän on käynnistettävä asianmukaisia uudelleenkoulutustoimenpiteitä ja varmistettava, että Dellin irtisanomat työntekijät voivat saada työtä lähitulevaisuudessa. Euroopan globalisaatiorahaston tukea koskevan Irlannin hakemuksen hyväksyminen auttaa osaltaan kyseisten työntekijöiden uudelleenkoulutusta ja osaamisen kehittämistä.

  Sylvie Guillaume (S&D), kirjallinen. – (FR) Äänestin Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönoton puolesta Belgian ja Irlannin tapauksissa, sillä katson, että meidän olisi käytettävä kaikkia mahdollisia keinoja auttaaksemme globalisaation ja talous- ja rahoituskriisin aiheuttamien vahinkojen uhreiksi joutuneita työntekijöitä.

Ihmettelen silti unionin toimien johdonmukaisuutta, kun samanaikaisesti globalisaatiorahaston varojen käyttöönoton kanssa Euroopan komissio sallii Puolan antaa valtiontukea Dellille, jotta se voi perustaa maahan tehtaan, vaikka yritys samalla sulkee Irlannissa sijaitsevan tehtaansa. Miten EU:n kansalaiset voivat uskoa unionin tuomiin "hyötyihin", kun se antaa luvan tällaiseen "temppuun"?

Voidaan epäillä, onko julkisten varojen käyttö oikeutettua tässä yhteydessä, ja pahoitella yritysten sosiaalisen vastuun puutetta, kun niiden toimintaa ohjaa pelkkä voiton tavoittelu, jossa ei piitata menetetyistä työpaikoista.

  Jacky Hénin (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Dell-konserni oli eilen tietotekniikka-alalla maailman ykkönen, tänään kolmannella sijalla, sen osakkeiden arvo on arviolta 18 miljardia dollaria, se ilmoitti tehneensä vuoden 2009 kolmannella neljänneksellä 337 miljoonan dollarin voiton ja ennusti neljännelle neljännekselle vielä suurempia voittoja...

Kyllä, minä tuen Dellin työntekijöitä!

Kyllä, toivon, että he löytävät työtä ja voivat elää taas ihmisarvoista elämää mahdollisimman pian!

Mutta ei, en aio edistää eurooppalaisten veronmaksajien ryöväämistä. En aio missään nimessä olla mukana osoittamassa vielä lisää halveksuntaa täydellisen hämmennyksen vallassa olevia työntekijöitä kohtaan.

Syyllisen kuuluu maksaa, ja EU:n kuuluu toteuttaa vahvaa teollisuuspolitiikkaa, jossa kansalaisten tarpeet täytetään ennen kuin osinkojen maksaminen sallitaan!

  Alan Kelly (S&D), kirjallinen. – (EN) Euroopan parlamentti hyväksyi tänään 14 miljoonan euron tuen, joka käytetään niiden 1 900 Dellin työntekijän koulutukseen, jotka joutuivat työttömäksi, kun Dellin tehdas päätettiin siirtää Irlannista Puolaan. Näillä varoilla voidaan antaa työpaikkansa menettäneille mahdollisuus kouluttautua uudelleen ja pätevöityä palatakseen työelämään. Varat ovat pikemminkin tuki kuin almu, sillä ne välitetään Munsterin alueen korkeakouluille entisten Dellin työntekijöiden lukukausimaksujen maksamiseksi. Näiden varojen hyväksyminen on merkittävä esimerkki EU:n sitoutumisesta Irlannin auttamiseen pois taantumasta. Varoilla autetaan hidastamaan työttömyyden kasvua Munsterissa ja annetaan tärkeä piristysruiske paikalliselle taloudelle, kun Dellin tehtaan sulkemisen vuoksi työttömiksi joutuneet palaavat työelämään.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Äänestämme tämän mietinnön ja Euroopan globalisaatiorahaston tuen myöntämisen puolesta, koska pidämme irlantilaisia ja belgialaisia työntekijöitä uusliberalistisen globalisaation uhreina..

Vastustamme kuitenkin päättäväisesti päättelyä, jonka mukaan eurooppalaisten työntekijöiden kokemia sosiaalisia ja inhimillisiä tragedioita olisi pidettävä vain uusliberalistisen globalisaation sujuvan toiminnan edellyttäminä "mukautuksina". On täysin mahdotonta hyväksyä, että EU tukee juuri niitä osapuolia, jotka ovat vastuussa näistä tragedioista, antamalla poliittista ja taloudellista tukea toiminnan siirtämisprosesseille, joita kyseiset toimijat toteuttavat silkassa voitontavoittelutarkoituksessa.

Texasilaisen Dell-yhtiön, joka on televiestintäalalla maailman toiseksi suurin yritys, kaltaisten kapitalististen saalistajien kaupallista ruokahalua ei voida tyydyttää ottamatta huomioon Euroopan kansalaisten yleistä etua. Ainakaan tämä ei vastaa meidän näkemystämme Euroopasta.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) EU on solidaarisuuden alue, ja Euroopan globalisaatiorahasto kuuluu tämän käsitteen piiriin. Tällainen tuki on välttämätöntä työttömien ja globalisaation tuloksena tapahtuneiden tuotannon siirtämisten uhrien auttamiseksi. Yhä useammat yritykset siirtävät tuotantoaan käyttäen hyväksi monien maiden, varsinkin Kiinan ja Intian, alhaisempia työvoimakustannuksia, ja tämä vahingoittaa maita, jotka kunnioittavat työntekijöiden oikeuksia. EGR:llä on tarkoitus auttaa tuotannon siirtojen uhreiksi joutuneita työntekijöitä, ja se on hyvin tärkeässä asemassa autettaessa heitä saamaan uusia työpaikkoja tulevaisuudessa. EGR:ää on jo käytetty muissa EU:n jäsenvaltioissa, etenkin Portugalissa ja Espanjassa, ja nyt on aika antaa tällaista tukea Belgialle ja Irlannille.

  Marit Paulsen, Olle Schmidt ja Cecilia Wikström (ALDE), kirjallinen. – (SV) EU on perustanut lainsäädäntö- ja budjettivälineen voidakseen antaa tukea irtisanotuille työntekijöille, "jotka kärsivät maailmankaupassa tapahtuneiden huomattavien rakenteellisten muutosten seurauksista, ja heidän auttamisekseen työmarkkinoille uudelleen integroitumisessa".

Olemme vakuuttuneita siitä, että vapaakauppa ja markkinatalous edistävät talouskehitystä, ja siksi vastustamme periaatteessa valtioille tai alueille annettavaa taloudellista tukea. Jäsenvaltioiden taloudet ovat kuitenkin kärsineet rahoituskriisistä erittäin pahoin, ja taloudellinen taantuma on tällä kertaa syvempi kuin mikään Euroopassa 1930-luvun jälkeen koettu taantuma.

Ellei EU ryhdy toimiin, työttömät joutuvat erittäin koville niillä Belgian ja Irlannin alueilla, jotka ovat hakeneet EU:n tukea. Sosiaalisen syrjäytymisen ja pysyvän osattomuuden riski on hyvin suuri, ja tätä me emme liberaaleina voi hyväksyä. Tunnemme vahvaa sympatiaa kaikkia talouden taantuman seurauksista kärsiviä kohtaan ja haluaisimme nähdä koulutuksen kaltaisia toimenpiteitä, joilla yksittäisiä kansalaisia autetaan selviämään tästä. Tästä syystä me kannatamme Belgian Itä- ja Länsi-Flanderin ja Limburgin alueilla tekstiiliteollisuudesta sekä Irlannin Limerickin, Claren ja North Tipperaryn kreivikunnissa sekä Limerickin kaupungissa tietokoneteollisuudesta työttömiksi jääneille myönnettävää tukea.

  Czesław Adam Siekierski (PPE), kirjallinen. – (PL) Kannatin Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönottoa, koska joukkoirtisanomiset ovat epäilemättä talouskriisin kielteinen seuraus, ja yleisestä mielipiteestä huolimatta kriisi ei vielä ole ohi. On aivan selvää, että kyseisissä valtioissa irtisanottuja kansalaisia on autettava. Työpaikan menettäminen on suuri tragedia näiden ihmisten ja heidän perheidensä elämässä. Tästä syystä katson, että Euroopan globalisaatiorahaston rooli on erityisen tärkeä vaikeina kriisiaikoina. Mielestäni rahaston määrärahoja olisi tulevaisuudessa lisättävä huomattavasti, jotta se kykenee vastaamaan sosiaalisiin tarpeisiin. Talouskriisi vaatii edelleen veronsa joukkoirtisanomisten muodossa, jotka usein johtavat inhimillisiin murhenäytelmiin, sosiaalisten ongelmien lisääntymiseen ja moniin muihin valitettaviin ilmiöihin. Siksi meidän olisi mielestäni tehtävä kaikki mahdollinen auttaaksemme mahdollisimman tehokkaasti talouskriisin vaikutuksista kärsiviä kansalaisia.

– Mietintö: David Martin (A7-0043/2009)

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Suhtaudun myönteisesti Lissabonin sopimuksen voimaantulon vuoksi työjärjestykseen ehdotettuihin tarkistuksiin. Painotan yhtä näkökohtaa, joka on mielestäni erittäin tärkeä tällä hetkellä, kun neuvottelut uudesta, Kioton pöytäkirjan tammikuussa 2013 korvaavasta sopimuksesta ovat käynnissä. Lissabonin sopimuksella kansainvälisestä ilmastonmuutoksen torjunnasta tehdään EU:n ympäristöpolitiikan erityinen tavoite. Lissabonin sopimuksella lisätään kansainvälisten toimien tukeminen ilmastonmuutoksen torjumiseksi unionin ympäristöpolitiikan tavoitteisiin. Lissabonin sopimus antaa myös EU:lle uusia toimivaltuuksia energian, tieteellisen tutkimuksen ja avaruuspolitiikan aloilla. Energia-asiat ovat nyt yhteinen tehtävä, mikä avaa tietä kohti yhteistä eurooppalaista politiikkaa.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Kannatin äänestyksessä David Martinin mietintöä parlamentin työjärjestyksen mukauttamisesta Lissabonin sopimukseen, koska eräitä parlamentin sisäisiä sääntöjä on tarpeen muuttaa Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä lisääntyneen toimivallan vuoksi. Tarkoitan erityisesti lisääntynyttä lainsäädäntövaltaa, jonka avulla parlamentti voi toimia nykyistä useammissa asioissa lainsäätäjänä tasavertaisesti jäsenvaltioiden hallitusten kanssa.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Tarkistukset, joista äänestimme tänään, sisällytetään Euroopan parlamentin työjärjestykseen, koska se on mukautettava Lissabonin sopimukseen, jonka on määrä tulla voimaan 1. joulukuuta. Katson, että parlamentin toimivallan huomattava lisääminen, jonka vuoksi kaikkien parlamentin jäsenten on kohdattava uusia haasteita, on tärkeä testi, joka mittaa parlamentin kykyä tehdä lainsäädäntöehdotuksia sekä sen vastuuntuntoa.

Näin ollen voin olla vain tyytyväinen työjärjestyksen muuttamiseen, jolla parlamentin työskentelymenettelyt mukautetaan paremmin perussopimusten määräyksiin.

Olen erityisen iloinen kansallisten parlamenttien yhä tärkeämmästä roolista sekä jäsenvaltioiden aloitteista Euroopan yhdentymisen suhteen.

Toivon, että kaikki Euroopan päättäjät toteuttavat ja kunnioittavat yhä paremmin toissijaisuusperiaatetta, johon Euroopan unionin lainsäätäjä kiinnittää erityistä huomiota.

  Sylvie Guillaume (S&D), kirjallinen. – (FR) Äänestin David Martinin Euroopan parlamentin työjärjestyksen uudistuksesta laatiman mietinnön puolesta, koska sen avulla parlamentti voi noudattaa Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä syntyviä uusia perussääntöjä.

Uudistukseen sisältyy muun muassa uusien "tarkkailijoiden" vastaanottaminen, joista pitäisi voida tulla parlamentin varsinaisia jäseniä mahdollisimman pian, uudet säännöt, jotka koskevat kansallisten parlamenttien uutta toissijaisuusperiaatteen noudattamista valvovaa roolia lainsäädäntömenettelyssä – tähän uudistukseen olen erityisen tyytyväinen, koska se auttaa syventämään demokraattista keskustelua – sekä ennen kaikkea Euroopan parlamentille myönnettävä suurempi rooli unionin lainsäädännön valmistelussa.

Tällä tekstillä selvennetään myös, minkä tyyppisiin toimiin Euroopan parlamentti voi ryhtyä "jäsenvaltion rikkoessa perustavanlaatuisia periaatteita", mikä on erityisen myönteinen seikka perusoikeuksien puolustamista ajatellen.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Parlamentin työjärjestyksen vanhan 36 artiklan mukaan meidän täytyi "kiinnittää erityistä huomiota perusoikeuksien kunnioittamiseen". Uuden 36 artiklan mukaan meidän täytyy "kunnioittaa täysin" Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia. Tämä on hienovarainen mutta mielestäni tärkeä muutos, joka velvoittaa kaikki Euroopan parlamentin jäsenet vaalimaan kaikkien kansalaisten oikeuksia.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Lissabonin sopimuksen voimaantulo 1. joulukuuta 2009 merkitsee sitä, että työjärjestystä on tarpeen mukauttaa, jotta se vastaa parlamentin uusia sääntöjä ja toimivaltuuksia.

Näillä työjärjestyksen tarkistuksilla parlamentti valmistautuu niihin laajempiin toimivaltuuksiin, jotka se saa Lissabonin sopimuksen tullessa voimaan, ja ottaa huomioon 18 uuden parlamentin jäsenen saapumisen, nykyistä laajemmat lainsäädäntövaltuudet ja uuden talousarviomenettelyn. Myös tuleva yhteistyö kansallisten parlamenttien kanssa on tässä yhteydessä tärkeää.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Siitä paljon ylistetystä demokratian lisääntymisestä ja parlamenttien osallistumisen vahvistumisesta, jotka Lissabonin sopimuksella oli määrä saada aikaan, ei ole paljon nähtävissä. On vain muutama uusi menettely. Perusoikeuksien kunnioittamisen arviointimenettelyä ei missään olosuhteissa saa käyttää väärin poliittisen korrektiuden pakolla tapahtuvaan toteuttamiseen tai syrjinnänvastaiseen maniaan.

Lissabonin sopimus ei korjaa EU:ssa vallitsevaa demokratian puutetta. Juuri mikään ei ole muuttunut, kun Euroopan parlamentin on valittava komission puheenjohtaja vaalit hävinneiden epäonnistuneiden poliitikkojen joukosta. Se, että Tukholman ohjelmaa ajetaan läpi niin kiireesti, ettemme ehdi esittää huoliamme tietosuojasta, osoittaa, kuinka vahva äänemme todella on. Todellisuudessa Lissabonin sopimuksen aiheuttamat työjärjestyksen muutokset eivät ole mitenkään lisänneet avoimuutta tai vahvistaneet parlamenttien ääntä. Tästä syystä äänestin mietintöä vastaan.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Lissabonin sopimus tekee kansalaisiin päivittäin vaikuttavista toimenpiteistä vastaavan Euroopan unionin päätöksentekoprosessista nopeamman, legitiimimmän ja demokraattisemman.

Etenkin parlamentin lainsäädäntövalta lisääntyy, kun se jakaa vastuun yhdenvertaisesti Eurooppa-neuvoston kanssa useimmissa toimielinten käsittelemissä asioissa. Itse asiassa niin kutsutusta yhteispäätösmenettelystä tulee Lissabonin sopimuksen nojalla sääntö ja normaali lainsäädäntömenettely.

Olen vaaleilla valittuna Euroopan parlamentin jäsenenä osaltani tietoinen tämän muutoksen tuomasta haasteesta.

Tällä mietinnöllä jatketaan edellisellä vaalikaudella lähes loppuun saatettua työtä parlamentin työskentelyä sääntelevän työjärjestyksen mukauttamiseksi uuteen perussopimukseen, jonka on määrä tulla voimaan ensi kuun alussa.

Eräät tarkistukset ovat puhtaasti teknisiä, ja toiset taas päivityksiä, jotka parlamentti on toteuttanut tätä tilaisuutta hyödyntäen. Kokonaisuutena mietintö on kompromissi, johon oma poliittinen ryhmääni, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmä, on tyytyväinen, koska se sisältää tasapainoisesti toissijaisuuden ja suhteellisuuden kaltaisia seikkoja sekä Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien yhteistyön vahvistamisen.

Näistä syistä äänestin mietinnön puolesta.

  Georgios Toussas (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Kreikan kommunistinen puolue vastustaa tarkistuksia Euroopan parlamentin työjärjestyksen mukauttamiseksi Lissabonin sopimuksen määräyksiin ja äänesti niitä vastaan. Tarkistuksilla ylläpidetään ja vahvistetaan Euroopan parlamentin työjärjestyksen taantumuksellista ja demokratian vastaista luonnetta. Työjärjestys muodostaa kehyksen, joka tukahduttaa kaikki pääoman poliittisten edustajien ylivaltaa vastustamaan nousevat äänet.

On vale, että Lissabonin sopimus antaa EU:lle demokraattisemman ulottuvuuden muka laajentamalla Euroopan parlamentin roolia. Euroopan parlamentti on osa EU:n taantumuksellista rakennelmaa. Se on osoittanut sitoutuneisuutensa EU:n taantumukselliseen politiikkaan, tukensa monopolien eduille ja antavansa näennäistä oikeudellista uskottavuutta EU:n ruohonjuuritason vastaiselle politiikalle. Euroopan parlamentti ei edusta kansaa; se edustaa pääoman etuja. Kansan edun mukaista on asettua vastarintaan, irtisanoutua EU:n ruohonjuuritason vastaisesta politiikasta ja sitä tukevasta Euroopan parlamentista ja kumota euro-yhdentymisrakennelma.

– Päätöslauselmaesitys: Kööpenhaminan ilmastonmuutoskokouksen valmistelu (B7-0141/2009/rev. 1)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Kannatin äänestyksessä tätä päätöslauselmaa, jolla pyritään saamaan Kööpenhaminassa aikaan kunnianhimoinen ja oikeudellisesti sitova kansainvälinen sopimus, koska katson, että sopimuksen solmiminen voi johtaa uuteen kestävään malliin, joka edistää sosiaalista ja taloudellista kasvua, ympäristön kannalta kestävää teknologiaa ja uusiutuvien energiamuotojen käyttöä ja energiatehokkuutta sekä vähentää energiankulutusta ja mahdollistaa työpaikkojen luomisen.

Uskon, että tämä päätöslauselma – jossa painotetaan, että kansainvälisen sopimuksen olisi perustuttava yhteisen mutta eriytetyn vastuun periaatteeseen niin, että teollisuusmaat näyttävät esimerkkiä vähentämällä omia päästöjään ja hyväksyvät vastuunsa antaa kehitysmaille rahoituksellista ja teknistä tukea – auttaa osaltaan saavuttamaan tietyn maailmanlaajuisen tasapainon.

Tästä syystä on tärkeää, että unioni ottaa asiassa johtoaseman tulevien sukupolvien hyvinvoinnin takaamiseksi.

  Dominique Baudis (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin Kööpenhaminan ilmastonmuutoskokousta koskevan päätöslauselman puolesta, koska vaaleilla valittuina jäseninä meidän velvollisuutenamme on suojella maapalloa tulevia sukupolvia varten. Maailma viitoittaa tulevan suuntansa lähikuukausina. On mahdoton ajatus, että kansainvälinen yhteisö ei onnistuisi saamaan aikaan sopimusta, joka velvoittaa valtiot seuraamaan järjen tietä. Valtioiden ja hallitusten päämiehet, teillä on vastuu huomispäivän maapallosta. Pankaa kansalliset etunne ja lyhytnäköiset kysymykset sivuun, sillä ihmiskunnalla ei ole aikaa tuhlattavaksi.

  Frieda Brepoels (Verts/ALE), kirjallinen. – (NL) Euroopan parlamentin tänään hyväksymässä päätöslauselmassa on erillinen kappale, jossa korostetaan alueiden ja paikallisyhteisöjen suurta merkitystä varsinkin kuulemisprosessissa ja tiedon levittämisessä ilmastopolitiikasta samoin kuin sen toimeenpanossa. Jopa 80 prosenttia mukauttamis- ja hillitsemistoimista toteutetaan alue- tai paikallistasolla. Useat aluehallitukset näyttävät jo tietä ja soveltavat radikaalia lähestymistapaa ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Euroopan kansakuntia ja alueita edustavan Euroopan vapaan allianssin jäsenenä kannatan varauksetta aluehallitusten suoraa osallistumista kestävän kehityksen edistämiseen ja ilmastonmuutoksen tehokkaaseen torjuntaan. Tässä yhteydessä on painotettava aluehallitusten kestävän kehityksen verkoston (nrg4SD) toimintaa. Verkosto on jo luonut läheisen kumppanuuden Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysohjelman (UNDP) ja Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelman (UNEP) kanssa. Näin ollen Euroopan vapaan allianssin jäsenet kehottavat tunnustamaan Kööpenhaminan sopimuksen yhteydessä selväsanaisesti aluehallitukset ja niiden roolin hillitsemis- ja mukauttamistoimissa.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) On ratkaisevan tärkeää, että Kööpenhaminan konferenssissa saadaan aikaan poliittisesti sitova sopimus. Sopimukseen on sisällyttävä toiminnallisia elementtejä, jotka voidaan panna toimeen välittömästi, sekä aikataulu, jonka avulla oikeudellisesti sitova sopimus voidaan laatia vuoden 2010 aikana. Kaikkien yleissopimuksen allekirjoittaneiden valtioiden on osallistuttava sopimukseen, ja on tärkeää, että kaikki sitoumukset, koskivat ne päästöjen vähentämistä tai rahoitusta, esitetään selkeästi. Vaikka teollistuneiden maiden pitäisi ottaa johtoasema kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä, taloudellisesti edistyneemmät kehitysmaat voivat myös antaa oma panoksensa, joka on suhteessa niiden vastuuseen ja kapasiteettiin. Teollistuneiden maiden ja nopeasti kehittyvien maiden, joiden taloudet ovat muita kehittyneemmät, olisi toteutettava samanlaisia ponnistuksia. Vain siten on mahdollista vähentää kansainvälisen kilpailun vääristymiä. On myös erittäin tärkeää, että määrittelemme rahoituksen rakenteen niin, että se on kestävää keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Rahoitus on saatava yksityissektorilta, hiilimarkkinoilta ja teollistuneiden maiden ja taloudellisesti edistyneempien kehitysmaiden julkiselta sektorilta.

  Nessa Childers (S&D), kirjallinen. – (EN) On äärimmäisen tärkeää, että Kööpenhaminan ilmastokokouksen lähestyessä EU ryhtyy toimiin ja ottaa maailman johtoaseman hiilipäästöjen vähentämisessä. Parlamentti on jo osoittanut jäsenvaltioita enemmän kunnianhimoa suhteessa hiilipäästöjen vähentämiseen, ja tämänpäiväinen päätöslauselma on tervetullut vaatimuksineen todellisesta rahoituksesta, tieteellisen tiedon mukaisista tiukoista tavoitteista, jotka ovat vähintään 25 mutta mieluiten lähellä 40 prosenttia, sekä oikeudellisesti sitovasta sopimuksesta.

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Äänestin tyhjää, ensinnäkin koska tarkistus 13, jossa pidetään ydinenergiaa tärkeänä tekijänä hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä, hyväksyttiin, ja toiseksi koska ryhmäni jättämä tarkistus 3, jossa kehotettiin kehittyneitä maita vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään vuoteen 2050 mennessä 80 ja 95 prosenttia vuoden 1990 tasoista, hylättiin. Päätöslauselma sisältää monia myönteisiä seikkoja, kuten EU:n sitoumus myöntää vuosittain 30 miljardia euroa vuoteen 2020 asti kehitysmaiden hillitsemistoimien ja mukautumistarpeiden kattamiseksi. Katson kuitenkin, että paluu ydinenergiaan lääkkeenä kasvihuoneilmiöön ei ole oikea ratkaisu ilmastonmuutoksen torjumiseksi; päinvastoin, se on vaarallinen valinta. Kööpenhaminassa törmäävät kehittyneiden maiden, kehitysmaiden ja alikehittyneiden maiden leirit samoin kuin hallitusten, ruohonjuuritason liikkeiden ja kansalaisten leirit, sillä ilmastonmuutos tekee paljolti tyhjäksi pyrkimykset vähentää köyhyyttä ja nälkää maailmassa. Kööpenhaminan huippukokous on todellinen haaste, johon meidän on vastattava, emmekä saa antaa teollisuus- ja ydinvoimalobbarien lähteä sieltä voittajina.

  Jürgen Creutzmann, Nadja Hirsch, Holger Krahmer, Britta Reimers ja Alexandra Thein (ALDE), kirjallinen. – (DE) Saksan vapaaseen demokraattipuolueeseen kuuluvat Euroopan parlamentin jäsenet pidättäytyivät äänestämästä Kööpenhaminan kokousta koskevasta päätöslauselmasta seuraavista syistä: Päätöslauselma sisältää kolmansissa maissa toteutettavien ilmastonsuojelutoimien rahoitusta koskevia lausumia, mutta siinä ei määritetä rahoituksen konkreettisia kriteereitä tai tarkoitusta. Emme voi perustella tätä veronmaksajille. Lisäksi katsomme, että Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) summittainen arvostelu on väärin.

ICAO on organisaatio, joka käsittelee ilmailukysymyksiä kansainvälisellä tasolla. Sekä arvostelu että lausuma ICAO:n kanssa käytävien neuvottelujen epäonnistumisesta ovat paikkansapitämättömiä ja epäasianmukaisia. Vaatimus ilmailualan hiilidioksidikauppajärjestelmää koskevista erityisjärjestelyistä on vastoin EU:n nykyistä lainsäädäntöä ja kuormittaa EU:n neuvotteluasemaa kansainvälisestä ilmastosopimuksesta liiaksi epärealistisilla vaatimuksilla.

  Proinsias De Rossa (S&D), kirjallinen. – (EN) Ilmastonmuutoksen vaikutukset alkavat nyt tuntua: lämpötilat nousevat, napajäät ja jäätiköt sulavat, ja äärimmäiset sääilmiöt yleistyvät ja muuttuvat entistä rajummiksi. YK arvioi, että yhtä lukuun ottamatta kaikki sen humanitaarista apua koskevat hätäapupyynnöt vuonna 2007 liittyivät ilmastoon. Tarvitsemme maailmanlaajuisen energiavallankumouksen kohti kestävää talousmallia, jossa ympäristön laatu liittyy saumattomasti talouskasvuun, vaurauden luomiseen ja tekniikan edistykseen. Irlannin hiilipäästöt henkeä kohden ovat 17,5 tonnia vuodessa. Vuoteen 2050 mennessä tämä on vähennettävä yhteen tai kahteen hiilitonniin. On selvää, että tämä edellyttää radikaalia muutosta tuotannossa ja energiankulutuksessa. Ensimmäinen askel on Kööpenhaminassa tehtävä kattava sopimus, jolla velvoitetaan kansainvälinen yhteisö pakollisiin vähennyksiin ja asetetaan laiminlyönneistä koituvia kansainvälisiä seuraamuksia. Kansainvälisen yhteisön olisikin nyt osoitettava suurempaa sitoutumista kuin mitä se osoitti rahoituskriisin ratkaisemiseksi. Vastaus ilmastonmuutokseen on vahva kansainvälinen hallinto ja rahoitussitoumus. Kehitysmaille annettavan avun on täydennettävä varsinaista kehitysapua, tai vaarana on, että vuosituhannen kehitystavoitteita ei saavuteta. Ilmastonmuutos vaatiikin investointien lisäämistä julkisella sektorilla.

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Parlamentin juuri hyväksymällä yhteisellä päätöslauselmalla lähetetään selvä viesti. Unionin on puhuttava yhdellä äänellä ja toimittava yhdessä Kööpenhaminan jälkeen riippumatta siitä, kuinka laaja tulos konferenssissa saavutetaan. Meidän on pyrittävä vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä itse asiassa 30 prosenttia. Kun sanon "itse asiassa", tarkoitan, että jonain päivänä on välttämätöntä ottaa esiin kysymys poikkeuksista ja päästökaupasta. Parlamentti toivoo, että Kööpenhaminan kokous tarjoaa tilaisuuden esitellä vahvan Euroopan unionin, joka myös antaa kehitysmaille lujan rahoitussitoumuksen, koska olemme niille velkaa.

  Anne Delvaux (PPE), kirjallinen. – (FR) Kööpenhaminassa 7.–18. joulukuuta lähes 200 valtiota neuvottelee uudesta kansainvälisestä sopimuksesta ilmastonmuutoksen torjumiseksi, Kioton pöytäkirjan jälkeisestä sopimuksesta, joka tulee voimaan vuonna 2013...

Päätöslauselma, josta äänestimme, tarjoaa Euroopan unionille etenemisreitin neuvotteluissa. Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan jäsenenä annoin panokseni tarkistusten muodossa ja kannatin etenkin sopimuksen oikeudellisesti sitovaa luonnetta.

Vaatimukseni äänestyksessä ovat seuraavat: saada aikaan sellainen maailmanlaajuinen poliittinen sopimus, joka on kunnianhimoinen ja sitova ja jolla avataan nopeasti tietä aidolle oikeudelliselle sopimukselle; vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 30 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä Yhdysvaltojen ja Kiinan kaltaisten muiden saastuttajien antaman kunnianhimoisen, määrällisesti mitattavissa olevan mutta joustavan sitoumuksen avulla ja vähentää päästöjä 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä asiantuntijoiden vaatimusten mukaisesti; sekä selventää teollistuneiden maiden tärkeää yhteistä sitoumusta antaa rahoitusta ja tukea kehitysmaille. Kriisin leimaamassa toimintaympäristössä on vaikea määrittää tarkkaa summaa, mutta on varmistettava, että se vastaa ainakin annettuja sitoumuksia!

Epäonnistuminen Kööpenhaminassa olisi ekologinen, poliittinen ja moraalinen katastrofi!

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Kannatin äänestyksessä Kööpenhaminan ilmastonmuutoskokousta käsittelevää päätöslauselmaesitystä, koska katson, että se on hyvä parlamentaarinen kompromissi perustavanlaatuisista näkökohdista, joiden tulisi ohjata neuvotteluja tätä asiaa koskevasta tulevasta kansainvälisestä sopimuksesta ja varsinkin mukautumista, rahoitusjärjestelyjä ja metsien hävittämistä koskevista kysymyksistä. Toistan, että kunnianhimoisen, realistisen ja kaikki osapuolet kattavan oikeudellisesti sitovan kansainvälisen sopimuksen aikaansaaminen Kööpenhaminassa on myös yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta koskeva asia.

  Jill Evans (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Euroopan parlamentin tänään hyväksymässä päätöslauselmassa on erillinen kappale, jossa korostetaan alueiden ja paikallisyhteisöjen suurta merkitystä ilmastopolitiikkaa koskevassa kuulemisprosessissa ja tiedottamisessa samoin kuin sen toimeenpanossa. Jopa 80 prosenttia mukauttamis- ja hillitsemistoimista tapahtuu alue- ja paikallistasolla. Useat alueelliset tai valtiota alemman tason hallitukset näyttävät tietä ja toteuttavat radikaaleja toimenpiteitä ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Euroopan kansakuntia ja alueita edustavan Euroopan vapaan allianssin jäseninä kannatamme varauksetta valtiota alempien tasojen elinten ja aluehallitusten suoraa osallistumista kestävän kehityksen edistämiseen ja ilmastonmuutoksen tehokkaaseen torjuntaan. Tässä yhteydessä on korostettava aluehallitusten kestävän kehityksen verkoston (nrg4SD) toimintaa. Verkosto on jo luonut läheisen kumppanuuden Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysohjelman ja Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelman kanssa. Näin ollen kehotamme tunnustamaan Kööpenhaminan sopimuksen yhteydessä selväsanaisesti aluehallitukset ja niiden keskeisen roolin hillitsemis- ja mukauttamistoimissa.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Kuten olen aiemminkin sanonut, on erittäin tärkeää, että oikeudellisesti sitova maailmanlaajuinen poliittinen sopimus ilmastonmuutoksesta hyväksytään, jotta Euroopan teollisuus ei joudu epäedulliseen kilpailuasemaan. Euroopan on pyrittävä saamaan aikaan sopimus, joka edellyttää yhteisiä eikä vain EU:n ponnistuksia.

Mielestäni ajatus kansainvälisten pääomaliikkeiden verottamisesta ratkaisuna kehitysmaiden ilmastonmuutokseen mukautumisen ja sen vaikutusten hillitsemisen rahoitukseen ei ole hyvä, koska se tapahtuisi (varsinkin nykyisen kaltaisissa kriisitilanteissa) talouden, kaupan ja vaurauden luomisen kustannuksella.

Tällaisen veron koko yhteiskunnalle aiheuttamia kustannuksia (verotaakan lisääntyminen, jolla on seurauksia kaikille veronmaksajille ja kuluttajille) ja sen vaikutuksia rahoitusmarkkinoihin (tarvittavan maksukyvyn sekä yritysten ja kotitalouksien luotonsaannin heikkeneminen) ei voida jättää huomiotta.

Katson, että tämä ei ole oikea tapa säännellä markkinoita ja että voidaan laatia muita vaihtoehtoja, jotka vahingoittavat vähemmän globaalia taloutta.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin päätöslauselmaesityksen puolesta, koska katson, että EU:n olisi edelleen johdettava esimerkillään ilmastonmuutoksen torjuntaa. On syytä muistaa, että EU on ylittänyt Kiotossa asetetut tavoitteet.

Mielestäni Kööpenhaminassa tehtävän sopimuksen olisi oltava sitova. Tätä ajatellen olen esittänyt parlamentin päätöslauselmaan tätä asiaa koskevaa tarkistusta, jossa pyydetään kansainvälisten seuraamusten sisällyttämistä lopulliseen tekstiin.

Mielestäni sopimuksen olisi oltava maailmanlaajuinen ja kunnianhimoinen ja sillä olisi oltava selvä aikataulu. Ellemme ole kunnianhimoisia, saamme vain näennäisen välineen, joka on vielä tehottomampi kuin Kioton pöytäkirja, jossa jo määrätään kansainvälisistä seuraamuksista. Toivokaamme siksi, että saamme aikaan tehokasta sääntelyä ja että sopimukseen sisällytetään tarkistuslauseke, jotta se voidaan saattaa helposti ajan tasalle.

Katson myös, ettei Kiinaa ja Intiaa voida vapauttaa kaikesta vastuusta niiden tuottaessa suuren osuuden maailman päästöistä samalla kun meidän teollisuutemme näkevät paljon vaivaa vähentääkseen päästöjään.

Yhdysvalloilla on suuri vastuu tämän huippukokouksen onnistumisesta. Toivon, että Yhdysvaltain presidentti Barack Obama osoittaa, että hän on ansainnut saamansa Nobel-palkinnon, koska ilmastonmuutoksen torjuminen edistää kaikkien kansakuntien rauhaa ja onnea.

  Elisa Ferreira (S&D), kirjallinen. – (PT) Hyväksytty päätöslauselma sisältää myönteisiä näkökohtia, kuten vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevan kansainvälisen sitoumuksen ylläpitämisen merkitys, tarve sovittaa vähennystavoitteet uusimman tieteellisen tiedon mukaisiksi, Yhdysvalloille esitetty kehotus tehdä viime vaalikamppailussa luvatuista tavoitteista (joihin ei kuitenkaan sitouduttu) sitovia, teollistuneiden maiden historiallinen vastuu kasvihuonekaasupäästöistä, energiatehokkuuden edistäminen ja tutkimus-, kehitys- ja esittämistoiminnan lisääminen.

Niin sanottujen markkinaratkaisujen ja etenkin hiilikaupan merkityksen korostaminen on kuitenkin kiistanalaista. Tämä on pohjimmiltaan poliittinen ja ideologinen valinta, joka ei takaa, että saavutamme asetetut vähennystavoitteet, ja se on lisäksi itsessään asetettujen ympäristötavoitteiden saavuttamisen vakavin uhka. Kokemukset siitä, miten Euroopan unionin kasvihuonekaasujen päästökauppajärjestelmä on toiminut vuodesta 2005, kuvaavat tätä. Hiilikaupan tavoitteena on kaupallistaa maapallon kyky kierrättää hiiltä ja siten säännellä ilmastoa. Tämän tuloksena tämä kyky – joka on maapallon elämän takuu – on vaarassa joutua juuri niiden yhtiöiden käsiin, jotka turmelevat planeettaamme, sen luonnonvaroja ja ilmastoa.

  Robert Goebbels (S&D), kirjallinen. – (FR) Pidättäydyin äänestämästä ilmastonmuutospäätöslauselmasta, koska Euroopan parlamentti tapansa mukaan tuo julki yleviä tunteita todellisuudesta piittaamatta. Euroopan unioni tuottaa noin 11 prosenttia koko maailman hiilidioksidipäästöistä. Se ei voi näyttää esimerkkiä muulle maailmalle ja maksaa senkin puolesta.

On epäloogista rajoittaa jäsenvaltioiden puhtaan kehityksen mekanismien (CDM) käyttöä, vaikka tästä määrättiin Kioton pöytäkirjassa, ja samalla pyytää 30 miljardia euroa vuodessa kehitysmaiden tukeen ilman ehtoja ja kunnollista harkintaa, vain yhden päätöslauselman epäjohdonmukaisuuden mainitakseni.

  Sylvie Guillaume (S&D), kirjallinen. – (FR) Ilmastonmuutoskysymyksessä on toimittava nopeasti, eikä kehitysmaita saa jättää voimattomiksi. Ilmastonmuutos vaikuttaa ensimmäisenä juuri niihin, mutta niillä ei ole sopivia resursseja vaikuttaakseen kehittyneiden maiden luomiin ilmiöihin! Tulevat sukupolvet ovat voimattomia ilmastonmuutoksen vaikutusten edessä, ellei maailmanlaajuisiin toimiin ryhdytä nyt. Tästä syystä on erittäin tärkeää, että hallituksemme osoittavat poliittista johtajuutta ja kannustavat muita valtioita, kuten Yhdysvaltoja ja Kiinaa, saamaan aikaan sopimuksen. Tähän sitoumukseen on sisällyttävä myös pääomaliikkeistä perittävä vero, jota käytetään pankkialan valvonnan sijasta kehitysmaiden ja ilmaston kaltaisten maailmanlaajuisten hyödykkeiden rahoittamiseen.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Ensi kuussa koko maailma katsoo Tanskaan. Pohjanmeren toisella puolella, samankokoisessa valtiossa, Skotlannin hallitus antaa tärkeän panoksen ilmastonmuutoksen torjuntaan. Kööpenhaminan ilmastokokouksen virallisten verkkosivujen mukaan Skotlanti on ottanut "maailmanlaajuisen johtopaikan ilmastonsuojelussa". Skotlannin hallituksen ponnistukset ansaitsevat varauksettoman tuen, ja meidän on toivottava, että muut valtiot antavat oman panoksensa maailmanlaajuisiin ponnistuksiin ensi kuussa.

  Astrid Lulling (PPE), kirjallinen. – (FR) Kannatin äänestyksessä tätä päätöslauselmaa Euroopan unionin strategiasta Kööpenhaminan ilmastonmuutoskokouksessa, koska olen vakuuttunut siitä, että kattava kansainvälinen sopimus voi todella kääntää kasvihuonekaasupäästöjen hallitsemattoman kasvun laskuun.

Ympäristöpolitiikka yleensä ja etenkin ilmastopolitiikka on myös teknologista innovointia eteenpäin ajava voima ja saattaa luoda uusia kasvunäkymiä yrityksillemme.

Olen hyvin iloinen, että Eurooppa on ottanut johtavan roolin laatimalla energia- ja ilmastopolitiikkaa, jonka tavoitteena on vähentää päästöjä 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Vastustan jyrkästi uusia rajoittavia tavoitteita ilman kattavaa kansainvälistä sopimusta. Yhtäältä Euroopalla, joka vastaa 11 prosentista koko maailman päästöistä, ei ole tarpeeksi vaikutusvaltaa kääntääkseen kehityksen suunnan yksin, ja toisaalta pelkään runsaasti energiaa käyttävien ja hiilidioksidipäästöjä tuottavien teollisuudenalojen siirtävän toimintaansa muualle.

Vain kattava sopimus, jossa keskitytään keskipitkään ja pitkään aikaväliin, antaa tarvittavan ennakoitavuuden, jotta voidaan käynnistää mittavia tutkimus- ja kehityshankkeita ja sitoutua niihin huomattaviin investointeihin, joita tarvitaan talouskasvun eriyttämiseksi kasvihuonekaasupäästöjen lisääntymisestä pysyvästi.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) On hyvin tärkeää, että Kööpenhaminan konferenssissa saadaan aikaan kunnianhimoinen ja oikeudellisesti sitova sopimus ilmastonmuutoksesta.

On kuitenkin yhtä tärkeää, että kaikki, etenkin Kiina, Intia ja Brasilia niiden merkittävän taloudellisen roolin ja voimakkaan teollisuustoiminnan vuoksi, osallistuvat siihen. Näiden maiden on myös sitouduttava tavoittelemaan kunnianhimoisia tavoitteita, jotka ovat verrattavissa muiden maiden tavoitteisiin, joskin mahdollisuuksien mukaan rikkaampien ja teollistuneempien maiden tuella. On myös oleellista, että Yhdysvallat tekee osansa tässä erittäin tärkeässä asiassa.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) EU on aivan liian kauan yrittänyt yksin pienentää kasvihuonekaasupitoisuutta, samalla kun energiaa ahmivat nousevat taloudet ja tuhlaavaiset teollisuusmaat eivät ole edes olleet valmiita toteuttamaan Kioton pöytäkirjaa. Meidän on odotettava ja katsottava, missä määrin Kööpenhaminan konferenssi tuo tähän muutoksen. Tätä taustaa vasten tarkasteltuna tarvitaan rahoitusmenettelyä koskevia sääntöjä sekä laiminlyönneistä annettavia seuraamuksia.

Muutoksen aikaansaamiseksi meidän on uudistettava ympäristöpolitiikkamme rakenteita niin, ettei se ole vain miljoonien eurojen siirtämistä edestakaisin osana päästöoikeuksien kauppaa, vaan mahdollistaa myös uusiutuvien energiamuotojen kaltaisten todellisten vaihtoehtojen edistämisen sekä EU:n varoilla tuetun tavaroiden kuljetusten vähentämisen koko Euroopassa. Päätöslauselmassa ei käsitellä tätä ongelmaa riittävän perusteellisesti, ja sen vuoksi äänestin sitä vastaan.

  Rovana Plumb (S&D), kirjallinen. – (RO) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta, koska Kööpenhaminassa on saatava aikaan sitova maailmanlaajuinen oikeudellinen sopimus, jonka perusteella sekä kehittyneet että kehitysmaat sitoutuvat EU:n tavoitteita vastaaviin päästövähennystavoitteisiin. Voimme saavuttaa maapallon keskilämpötilan nousun pitämistä enintään kahdessa celsiusasteessa ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevan tavoitteen vain investoimalla puhtaaseen teknologiaan sekä tutkimukseen ja innovointiin. Tähän on myös myönnettävä lisävaroja, ja ne saadaan maailmanlaajuisen sopimuksen allekirjoittavien valtioiden maksuosuuksista, jotka ovat suhteessa niiden taloudelliseen kehitysasteeseen ja maksukykyyn.

  Daciana Octavia Sârbu (S&D), kirjallinen. – (EN) Tämä päätöslauselma muodostaa selvän ja realistisen strategian niitä keskeisiä aloja varten, joita on käsiteltävä tehokkaan sopimuksen aikaansaamiseksi Kööpenhaminassa ensi kuussa. Meillä on teksti, jossa kunnianhimoisuus ja realistiset tavoitteet ovat tasapainossa ja jossa käsitellään niitä vaikeita kysymyksiä, jotka neuvottelijoiden on ratkaistava. Euroopan parlamentti on nyt kehottanut EU:n neuvotteluryhmää ja jäsenvaltioita vaatimaan toimia seuraavissa kysymyksissä: päästökauppa, maailmanlaajuiset hiilimarkkinat, mukautus- ja hillitsemistoimien oikeudenmukainen rahoitusjärjestelmä, metsät sekä lento- ja meriliikenne.

Parlamentti on pitänyt kiinni päästöjen vähentämistä vuoteen 2020 mennessä koskevista aiemmista sitoumuksistaan ja asettanut nyt tiedeyhteisön uusien suositusten perusteella vielä kunnianhimoisempia, vuoteen 2050 mennessä saavutettavia tavoitteita. EU:n valmius toimia johtajana tässä asiassa voi hyvinkin osoittautua avaintekijäksi pyrittäessä saamaan aikaan kansainvälisesti sitova sopimus ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

  Bogusław Sonik (PPE), kirjallinen. – (PL) Euroopan parlamentin päätöslauselma EU:n strategiasta Kööpenhaminan ilmastonmuutoskokouksessa on merkittävä lainsäädännöllinen asiakirja ja tärkeä panos ilmastokokousta edeltävään kansainväliseen keskusteluun ja neuvotteluihin, ja sen tarkoituksena on täydentää Euroopan unionin kantaa tähän kysymykseen. Jos Euroopan unioni haluaa säilyttää johtavan asemansa ilmastonmuutoksen torjunnassa, sen olisi asetettava edelleen itselleen kunnianhimoisia vähennystavoitteita ja täytettävä aiemmin tehdyt vähennyssitoumukset. Tällä tavoin se näyttäisi esimerkkiä muille valtioille asiaan liittyvistä vaikeuksista huolimatta.

EU:n ainoana demokraattisena toimielimenä Euroopan parlamentin ääni on hyvin tärkeä tässä keskustelussa, ja tästä syystä päätöslauselmamme olisi näytettävä oikea etenemissuunta ja siinä olisi muotoiltava todella tärkeitä ensisijaisia tavoitteita. Itse päätöslauselma ei saa olla vain kokoelma perusteettomia vaatimuksia ja toiveita, vaan sen olisi oltava EU:n kansalaisten johdonmukainen ja ennen kaikkea yhtenäinen kannanotto, joka perustuu periaatteeseen jäsenvaltioiden yhteisestä mutta eriytetystä vastuusta ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Vakavasti otettavana neuvottelukumppanina Euroopan unionin on otettava paikkansa Kööpenhaminassa yhtenäisenä elimenä, joka ottaa huomioon kaikkien jäsenvaltioidensa edut. Euroopan unionin olisi osoitettava olevansa valmis nostamaan vähennystavoitteet 30 prosenttiin, mikäli myös muut valtiot ovat valmiita asettamaan itselleen näin korkeita vähennystavoitteita. Olisi myös muistettava, että EU ei ole hyväksynyt mitään ehdottomia velvoitteita, vaan ainoastaan ehdollisia.

  Bart Staes (Verts/ALE), kirjallinen. – (NL) Äänestin päätöslauselman puolesta, koska Euroopan parlamentti kehottaa EU:n neuvottelijoita myöntämään kehitysmaille 30 miljardia euroa niiden ilmastonmuutoksen torjuntatoimiin. Näin parlamentti lähettää selvän viestin neuvottelijoille, jotka osallistuvat Euroopan unionin puolesta Kööpenhaminan ilmastokokoukseen parin viikon päästä. Tähän asti he ovat kertoneet varsin epämääräisesti siitä, millaisen rahoituspanoksen he kokouksessa antavat. Nyt parlamentti on kuitenkin kehottanut heitä ilmoittamaan suorasanaisemmin todelliset summat ja prosenttiosuudet. Tämän vuoksi pallo on nyt Yhdysvalloilla. On merkkejä siitä, että Yhdysvallat laatii kiireesti hiilidioksidipäästöjä koskevaa tavoitetta, jonka se haluaa esittää. Tällä päätöslauselmalla lisätään painetta presidentti Obamaa kohtaan, jotta hän esittäisi konkreettisia ehdotuksia, mikä lisää hieman Kööpenhaminan kokouksen onnistumisen mahdollisuuksia.

Se lisää myös Kiinan, Intian ja Brasilian kaltaisten maiden mahdollisuuksia liittyä maailmanlaajuiseen taisteluun ilmastonmuutosta vastaan. Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmää edustavien kollegojeni tavoin äänestin innokkaasti tämän vankan päätöslauselman puolesta. Sen ainoa epäkohta on, että ydinenergian tuotanto on onnistunut jotenkin livahtamaan siihen. Nyt on kuitenkin tärkeää, että komissio ja jäsenvaltiot esittävät tiukkoja vaatimuksia Kööpenhaminassa.

  Konrad Szymański (ECR), kirjallinen. – (PL) Tämänpäiväisessä äänestyksessä EU:n strategiasta Kööpenhaminan ilmastokonferenssissa Euroopan parlamentti hyväksyi jyrkän ja epärealistisen kannan. Kehottamalla kaksinkertaistamaan EU:n jäsenvaltioiden hiilidioksidipäästöjä koskevat rajoitukset parlamentti rapauttaa ilmastopakettia, joka saatiin äskettäin suurin vaivoin neuvoteltua (kohdassa 33 vaaditaan 40 prosentin vähennystä). Vaatimalla 30 miljardin euron käyttämistä vuosittain puhtaaseen teknologiaan kehitysmaissa parlamentti edellyttää Puolan kaltaisten hiileen perustuvaa energiantuotantoa käyttävien valtioiden maksavan kaksinkertaisesti hiilidioksidipäästöistä: kerran päästökauppajärjestelmän edellyttämänä maksuna ja toistamiseen rahoitusosuutena, jolla autetaan kehitysmaita ilmastonmuutoksen torjunnassa (kohdassa 18 puhutaan rahoitusosuudesta, jonka olisi oltava vuosittain vähintään 30 miljardia euroa). Parlamentti vaatii, että jäsenvaltioiden maksuosuuksien puhtaan teknologian edistämiseksi kehitysmaissa olisi määräydyttävä hiilidioksidipäästöjen tason ja BKT:n mukaan, mutta se on unohtanut kyvyn maksaa nämä kustannukset. Tämä merkitsee Puolalle 40 miljardin euron kustannuksia kymmenen seuraavan vuoden aikana (tämä on seurausta tarkistusten 31 ja 27 hylkäämisestä). Tästä syystä Puolan valtuuskunta äänesti ainoana EU:n strategiaa Kööpenhaminan ilmastonmuutoskokouksessa (COP 15) koskevaa päätöslauselmaa vastaan.

  Georgios Toussas (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Ympäristö- ja terveysriskien lisääntyminen ja etenkin vaaralliset ilmastonmuutokset sekä maapallon liiallinen lämpeneminen johtuvat kapitalistiseen voitontavoitteluun ja maan, ilman, energian ja veden kaupallistamiseen perustuvasta teollisesta kehityksestä. Näitä ilmiöitä voivat torjua kunnolla pääoman johtajat, juuri he, jotka ovat ne aiheuttaneetkin.

Imperialistien keskinäisen taistelun kiihtyminen on tukkinut tien Kööpenhaminan kokoukseen. Ehdotuksilla kannattavasta vihreästä taloudesta ja vähähiilisen kasvun taloudesta EU yrittää tasoittaa tietä yhä uusille Euroopan yhdentymistä ajavien monopolien investoinneille ja samalla tyydyttää pääoman keinotteluodotukset "saastepörssillä".

Suunnitellaksemme ja toteuttaaksemme sellaisen kehityskulun, joka edesauttaa ihmisen ja luonnon välisen suhteen tasapainottamista ja tyydyttää ruohonjuuritason tarpeet, meidän on viime kädessä kumottava kapitalistiset tuotantosuhteet. Kreikan kommunistinen puolue äänesti Euroopan parlamentin päätöslauselmaa vastaan. Se ehdottaa ruohonjuuritason tarpeiden tyydyttämistä suhteessa maassamme tuotettuun vaurauteen. Tämän tavoitteen saavuttamisen poliittiset edellytykset ovat perustuotantovälineiden sosialisointi ja ruohonjuuritason ja työväenluokan hallinnassa olevan talouselämän keskitetty suunnittelu, toisin sanoen kansan valta ja kansan talous.

  Thomas Ulmer (PPE), kirjallinen. – (DE) Äänestin päätöslauselmaesitystä vastaan, koska sillä määrätään etukäteen, että EU myöntää alusta lähtien suuria rahoitussummia odottamatta muita kumppaneita. En voi perustella äänestäjilleni heidän rahojensa käyttämistä tällä tavoin. Ilmastonsuojelu on tärkeä tavoite, mutta paniikin lietsonta Kööpenhaminan ilmastokokouksen alla on pöyristyttävää eikä vastaa tieteellisiä tosiasioita.

– Päätöslauselmaesitys: Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskeva monivuotinen ohjelma (2010–2014) (Tukholman ohjelma) (B7-0155/2009)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta, koska siinä käsitellään ensisijaisia tavoitteita vapauden, turvallisuuden ja oikeuden kaltaisilla keskeisillä aloilla varsinkin maahanmuuttajien vastaanottamisen ja kotouttamisen edellytysten, etenkin sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjunnan, oikeussuojakeinojen sekä korruption ja väkivallan torjunnan suhteen.

Syrjinnän torjuminen, perustui se sukupuoleen, sukupuoliseen suuntautumiseen, ikään, vammaisuuteen, uskonnolliseen vakaumukseen, ihonväriin, syntyperään tai kansalliseen tai etniseen alkuperään, on keskeisen tärkeää, kuten on myös rasismin, antisemitismin, muukalaisvihan, homofobian ja väkivallan torjuminen.

Myös vapaa liikkuvuus olisi taattava kaikille EU:n kansalaisille ja heidän perheilleen.

Kansalaisia olisi myös suojeltava terrorismilta ja järjestäytyneeltä rikollisuudelta, ja sen vuoksi sääntelykehystä olisi vahvistettava niin, että se kattaa nämä erittäin ajankohtaiset uhat, koska niillä on maailmanlaajuinen ulottuvuus.

  Charalampos Angourakis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Kreikan kommunistinen puolue vastustaa ehdottomasti Tukholman ohjelmaa, aivan kuten se vastusti aiempia ohjelmia harhaanjohtavasti nimetyn vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteuttamiseksi. Ohjelman tavoitteena on EU:n demagogisista julistuksista huolimatta yhdenmukaistaa tai homogenisoida kansalliset lait, jotta EU:n ruohonjuuritason vastaista politiikkaa sovelletaan yhdenmukaisesti, ja vahvistaa nykyisiä sekä luoda uusia EU:n tason syytteeseenpano- ja tukahduttamismekanismeja terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden verukkeella.

Tukholman ohjelman tärkeimpiin tavoitteisiin kuuluu jo täyttä vauhtia EU:ssa laukkaavan kommunisminvastaisen hysterian lietsominen, jonka huipennus on historiallisesti paikkansapitämätön ja kohtuuton kommunismin rinnastaminen kansallissosialismiin. EU:n vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue ja ohjelmat sen toteuttamiseksi eivät ole kansan etujen mukaisia; päinvastoin, ne ovat toimenpiteitä, joilla tukahdutetaan yksilön ja yhteiskunnalliset oikeudet sekä demokraattiset vapaudet, lisätään autoritaarisuutta ja vainoa työntekijöiden, maahanmuuttajien ja pakolaisten kustannuksella, turvataan poliittinen järjestelmä ja monopolien itsevalta sekä pyritään lyömään työväenluokka ja ruohonjuuritason liikkeet, sillä tämä on edellytys pääoman häikäilemättömälle hyökkäykselle työväenluokan ja ruohonjuuritason työmahdollisuuksia ja sosiaalisia oikeuksia vastaan.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Olen vakuuttunut siitä, että lasten oikeuksien suojelu on hyvin tärkeä näkökohta Tukholman ohjelmassa. Haluan kiinnittää huomiota siihen, että viime vuosina lapsiin kohdistuva väkivalta, johon sisältyy lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, lapsia hyväksikäyttävä seksiturismi, lapsikauppa ja lapsityövoiman käyttö, on herättänyt yhä enemmän huolta. Koska lasten oikeuksien suojelu on yksi Euroopan unionin sosiaalisista prioriteeteista, kehotan neuvostoa ja komissiota kiinnittämään enemmän huomiota kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien oikeuksien suojelemiseen.

Lasten oikeudet ovat osa ihmisoikeuksia, joita EU ja jäsenvaltiot ovat sitoutuneet kunnioittamaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja lapsen oikeuksista tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen mukaisesti. EU:n on lisättävä sitoumuksiaan lasten tilanteen auttamiseksi Euroopassa ja koko maailmassa, jotta se voi taata kunnolla lasten oikeuksien edistämisen ja heidän suojelunsa. Korostan, että vain koordinoituun yhteiseen toimintaan perustuvalla strategialla voidaan jäsenvaltioita kannustaa kunnioittamaan ja noudattamaan lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen periaatteita koko Euroopan unionissa ja sen rajojen ulkopuolella. Lasten oikeuksien takaamiseksi ehdotan sitovien normien hyväksymistä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Valitettavasti lasten oikeuksien kunnioittamista ei ole vielä varmistettu yleismaailmallisesti. Tästä syystä kehotan neuvostoa ja komissiota toteuttamaan Tukholman ohjelman täytäntöönpanon yhteydessä konkreettisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan lasten oikeuksien asianmukainen suojelu.

  Carlo Casini (PPE) , kirjallinen. – (IT) Arvoisa puhemies, äänestin päätöslauselman puolesta, koska se osoittaa oikean tavan vahvistaa Euroopan yhtenäisyyttä sen identiteetin muodostavien perusarvojen suhteen.

Emme voi uskotella itsellemme, että on mahdollista päästä sopimukseen niin sanotuista yhteisistä arvoista. Voimme kuitenkin toivoa, että järjen käyttö auttaa eri poliittisia toimijoita miettimään tarkemmin, mikä on oikein ja reilua edettäessä kohti Euroopan yhdentymistä.

Selvän eron tekeminen yhtäältä vapaan liikkumisoikeuden ja syrjimättömyysperiaatteen ja toisaalta perheen arvon välillä avioliittoon perustuvana luonnollisena yhteisönä on antanut aiheen sen kohdan muotoiluun, jossa puolustetaan yksittäisten valtioiden riippumattomuutta perheoikeuden alalla ja kaikenlaisen syrjinnän kieltämistä.

Ne, jotka itseni tavoin tukevat varauksetta tasa-arvon periaatetta ja myös tasa-arvoa syntyneiden ja vielä syntymättömien lasten välillä, kannattavat ehdottomasti erilaisia sukupuolisia suuntauksia edustavien ihmisten syrjimättömyyttä, mutta eivät voi hyväksyä avioliiton tai perheen käsitteen romuttamista. Tämän ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 16 artiklassa tunnustetun käsitteen merkitys on keskeisen tärkeä sukupolvien vaihtumiselle ja heteroseksuaalisten parien kasvatusvalmiuksille.

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Äänestin päätöslauselmaesitystä vastaan useista syistä; mainitsen seuraavassa niistä tärkeimmät. Esityksen perusulottuvuus on "turvallisuuden" ja pelon filosofia, perusoikeuksien ja -vapauksien kustannuksella. Turvallisuus taataan kuitenkin nimenomaan suojelemalla ja kunnioittamalla näitä oikeuksia oikeusvaltioperiaatetta noudattamalla. Se vahvistaa ja toteuttaa käsitettä "Euroopan linnakkeesta", jossa maahanmuuttajia kohdellaan mahdollisina terroristeina ja rikollisina ja jossa heidän läsnäolonsa parhaassa tapauksessa hyväksytään ei tasavertaisina ihmisinä, vaan EU:n työmarkkinoiden tarpeiden mukaan.

Sillä edistetään vastenmielisiä joukkoirtisanomisia, sillä ei vahvisteta turvapaikkaoikeutta, sillä tasoitetaan tietä EU:n aktiiviselle osallistumiselle sen rajojen ulkopuolella sijaitseviin pakolaisleireihin sekä kolmansien maiden pakottamiselle kohtuuttomiin sopimuksiin, mutta siinä ei piitata ihmisoikeuksien turvaamisesta. Lopuksi, vaikka monia muitakin seikkoja voitaisiin korostaa, päätöslauselmalla otetaan käyttöön toimia, joilla moninkertaistetaan niiden eri elinten määrä, jotka valvovat, keräävät ja vaihtavat kansalaisten henkilötietoja rikkoen näin heidän kollektiivista ja henkilökohtaista ihmisarvoaan ja tallaten jalkoihinsa oikeuden sananvapauteen. Tämä päätöslauselma on osoitettu yhteiskunnalle, jolla on vain vihollisia ja jossa kaikkia epäillään. Se ei ole sellainen yhteiskunta, jonka me haluamme.

  Anna Maria Corazza Bildt (PPE), kirjallinen. – (SV) Meidän mielestämme on erittäin tärkeää, että naiset eivät joudu väkivallan tai seksikaupan uhreiksi. Samoin on itsestään selvää, että meidän olisi kunnioitettava ihmisoikeuksia ja noudatettava pakolaisia varten solmittuja kansainvälisiä sopimuksia. Me EU:n kansalaiset pidämme vakaata oikeusjärjestelmää ja kaikkien tasavertaisuutta lain edessä itsestään selvänä, samoin kuin sitä, että voimme luottaa tapaan, jolla viranomaiset käsittelevät yksityisyyttämme.

Monet päätöslauselmaesityksen 144 kohdasta ja siihen jätetyistä 78 tarkistuksesta olivat luonnollisesti kannatettavia. Päätöslauselma ja tarkistukset sisältävät monia esimerkiksi ihmisoikeuksia, syrjintää ja yksityisyyttä koskevia seikkoja, jotka sisältyvät jo aiempiin ohjelmiin sekä Lissabonin sopimukseen. Olemme päättäneet äänestää monia tarkistuksia vastaan, jotta saamme sitä vahvemman päätöslauselman niiden seikkojen osalta, joita aiemmat ohjelmat ja perussopimukset eivät vielä kata. Vaikka äänestyksessä hyväksytyssä päätöslauselmassa on kohtia, joita siinä ei pitäisi olla, päätimme äänestää päätöslauselman puolesta, koska sen hyödyt ovat selvästi suuremmat kuin haitat. On tärkeämpää, että Euroopan parlamentti lähettää selvän Tukholman ohjelmaa tukevan viestin.

  Marije Cornelissen ja Bas Eickhout (Verts/ALE), kirjallinen. – (NL) Euroopan parlamentin päätöslauselma, jossa vaaditaan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta kansalaisia varten, on edistyksellinen päätöslauselma, jolla pysäytetään ministerineuvoston pyrkimykset sallia kansalaisten henkilötietojen vapaa vaihtaminen. Se on myös päätöslauselma, jolla taataan pakolaisten ja maahanmuuttajien suojelu.

Tämä päätöslauselma on edistysaskel kohti edistyksellistä unionin maahanmuuttolainsäädäntöä. Eräät siihen ehdotetut keskeiset tarkistukset, jotka koskevat muun muassa rajalta käännyttämättä jättämisen periaatetta, Frontexin roolin supistamista, koska sillä ei ole tehtävää maahanmuuttajien uudelleensijoittamisessa kolmansiin maihin, myönteistä asennetta laittomien maahanmuuttajien joukkolaillistamisiin sekä sitä, että turvallisuuden olisi palveltava vapautta, ovat ratkaisevan tärkeitä. Kohdat laittoman maahanmuuton torjunnasta tarjoavat mahdollisuuden erilaisiin tulkintoihin, mutta mielestäni ne eivät ole liian rajoittavia. Pahoittelen syvästi sitä, että päätöslauselma on syrjinnänvastaisuuden osalta vesitetty.

  Anne Delvaux (PPE), kirjallinen. – (FR) Toistaiseksi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen eräät osa-alueet ovat edistyneet hitaasti, mutta oikeus liikkua ja oleskella vapaasti EU:n alueella on nyt myönnetty yli 500 miljoonalle kansalaiselle! On tärkeää pystyä hallinnoimaan tätä, ja Euroopan parlamentin tänään hyväksymä päätöslauselma on tässä suhteessa avuksi.

Olen tyytyväinen päätöslauselmaan, koska siinä ovat etusijalla kansalaiset ja se noudattelee omia prioriteettejani: lain ja oikeuden Eurooppa (perusoikeuksien suojelu ja kaikentyyppisen syrjinnän torjunta); Eurooppa, joka suojelee kaikkea toimimatta kuitenkaan kuin Orwellin Isoveli (Europolin sekä rikosasioihin liittyvän poliisi- ja oikeudellisen yhteistyön vahvistaminen sekä operatiivisesti että hallinnollisesti, poliisi- ja tiedusteluyksiköiden valtioiden välisen yhteistyön parantaminen, EU:n rikosoikeudellisen alueen rakentaminen vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen pohjalta, henkilötietojen suojelu); Eurooppa, joka on yhtenäinen, vastuuntuntoinen ja oikeudenmukainen turvapaikka- ja maahanmuuttokysymyksissä kaikkien jäsenvaltioiden todellisen yhteisvastuun avulla, sekä ihmiskaupan ja ihmisten seksuaalisen ja taloudellisen hyväksikäytön torjunta.

Seuraava etappi: Eurooppa-neuvosto 9. ja 10. joulukuuta 2009!

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin Tukholman ohjelmaa koskevan Euroopan parlamentin päätöslauselmaesityksen puolesta, sillä katson, että sen sisältämillä ehdotuksilla asetetaan selvästi ja täsmällisesti lähivuosien prioriteetit vapautta, turvallisuutta ja oikeutta koskevalle unionin lainsäädännölle Lissabonin sopimuksen toimeenpanon valossa.

On hyvin tärkeää löytää parempi tasapaino kansalaisten turvallisuuden ja heidän yksilön oikeuksiensa suojelemisen välille. Näin ollen korostan, että on tärkeää soveltaa vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta samaa sukupuolta oleviin pariskuntiin EU:ssa, perustaa Euroopan tietoverkkotuomioistuin sekä hyväksyä toimenpiteitä, joilla vangeille annetaan uusia oikeuksia.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Parlamentissa on ollut yleisenä käytäntönä ajaa mielipiteitä jakavia kysymyksiä, jotka ulottuvat paljon Euroopan unionin toimivaltaa pidemmälle, sisällyttämällä ne tavallisesti laajan tuen takaavia laajempia kysymyksiä käsitteleviin teksteihin. Minun on tuomittava taas kerran tämän salakähmäisen menettelyn käyttö, joka vain heikentää parlamentin uskottavuutta ja laajentaa sen jäsenien ja äänestäjien välistä kuilua.

Perheoikeutta koskevat seikat kuuluvat onneksi jäsenvaltioiden toimivaltaan, ja siksi on täysin epäoikeutettua ja räikeä hyökkäys toissijaisuusperiaatetta vastaan, että parlamentti pyrkii pakottamaan ne yhteisymmärrykseen näistä kysymyksistä edistämällä radikaaleja toimintalinjoja.

Vaikka parlamentti tunnustaa samaa sukupuolta olevien liitot – jotka ovat käytössä vain neljässä jäsenvaltiossa – muita ei voida määrätä virallistamaan niitä, ja tämä on tökerö ja mitä jyrkimmin tuomittava yritys vaikuttaa lainsäätäjiin ja yleiseen mielipiteeseen jäsenvaltioissa.

Kun perusoikeuskirja hyväksyttiin, pelättiin, että sitä käytettäisiin väärin tulevaisuudessa ja että se olisi ristiriidassa kansallisen lainsäädännön kanssa. Nykytilanne vahvistaa, että nämä ennustukset osuivat oikeaan.

  Carlo Fidanza (PPE) , kirjallinen. – (IT) Tällä päätöslauselmalla vahvistetaan viime kädessä eräitä tärkeitä periaatteita: yhteinen vastuu laittoman maahanmuuton torjunnassa, turvapaikanhakijoiden jakamisessa ja ulkomaalaisten vankien palauttamisessa. Katson kuitenkin myös, että vähemmistöjen ja etenkin romanivähemmistön oikeuksien kunnioittamista käsittelevä osa on varsin riittämätön ja liian poliittisesti korrekti. Tekstissä jätetään täysin huomiotta se alennustila, jossa romaniyhteisöt elävät tietyissä valtioissa, kuten Italiassa, ja joka ei johdu integrointitoimien puutteesta vaan aivan päinvastoin tietoisesta päätöksestä olla piittaamatta mistään sivistynyttä elämää koskevista säännöistä.

Päätöslauselmassa ei tuomita laittomuuksia (varkauksia, laukunsieppauksia, häiritsevää kerjäämistä ja alaikäisten prostituutiota), joita yhä enemmän esiintyy laittomien romaniasuinalueiden yhteydessä Italian suurten kaupunkien liepeillä ja muuallakin. Edes alaikäisten suojelua koskevassa kappaleessa ei mainita tarvetta suojella romanilapsia eräiden romaniperheiden päämiesten heihin kohdistamalta orjuutukselta. Siitäkään, miten direktiiviä 2004/38/EY sellaisten unionin kansalaisten karkottamisesta, jotka eivät kolmen kuukauden oleskelun jälkeen EU:n jäsenvaltiossa pysty osoittamaan tiettyä tulotasoa, olisi sovellettava, ei mainita mitään. Integroituminen ei ole mahdollista ilman sääntöjen noudattamista, eivätkä romanivähemmistöt ole poikkeus tästä periaatteesta.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Parlamentin enemmistö on hyväksynyt Euroopan komission niin kutsuttua Tukholman ohjelmaa koskevan ehdotuksen pääsisällön. Ohjelma on vakava hyökkäys yhtä jäsenvaltioiden suvereniteetin avainalaa, oikeusasioita, kohtaan. Yhteisten toimien lisääminen poliittisen ja oikeudellisen yhteistyön sekä tiedustelupalvelujen välisen yhteistyön alalla sekä sisäisen turvallisuuden strategia ja uudet toimenpiteet tietojen vaihtamiseksi EU:n sisällä heikentävät kaikkien EU:n jäsenvaltioissa asuvien oikeuksia, vapauksia ja takeita.

Kehittämällä yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa, joka perustuu maahanmuuttajien toivottavuusluokitteluun, ja käyttämällä sen torjuvimpana muotona Frontexia, rikotaan maahanmuuttajien oikeuksia ja ummistetaan silmät monissa maissa tapahtuvilta inhimillisiltä tragedioilta.

Kansalaisten valvonnan ja seurannan lisääntyvä käyttö on huolestuttavaa, kuten myös tiedonlouhintatekniikkaan ja yleismaailmalliseen tiedonkeruuseen perustuva profilointi niin sanottua ennaltaehkäisyä ja torjuntaa varten riippumatta siitä, ovatko kansalaiset syyttömiä vai syyllisiä. Huolta herättävät myös puolustusteollisuuteen syydetyt valtavat summat ja sen tutkimustoimet sisäisen turvallisuuden alalla.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (S&D), kirjallinen. – (PL) Arvoisa puhemies, neuvosto hyväksyy vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskeva poliittisen strategian – Tukholman ohjelman – tämän vuoden joulukuussa, heti Lissabonin sopimuksen tultua voimaan. Tuolloin Euroopan parlamentin päätösvalta lisääntyy huomattavasti, ja samalla kasvaa myös kansallisten parlamenttien rooli yhteisön lainsäädäntöprosessissa. Tällä tavoin vahvistetulla kansalaisten äänellä on myös vahvempi valtuutus toteuttaa Tukholman ohjelman periaatteet.

Minun mielestäni on erityisen tärkeää ja kiireellistä ryhtyä toimiin, joilla varmistetaan kaikkien Euroopan unionin kansalaisten yhtäläinen kohtelu sukupuoleen, sukupuoliseen suuntautumiseen, ikään, vammaisuuteen, uskonnolliseen vakaumukseen, maailmankatsomukseen, ihonväriin, taustaan tai etniseen alkuperään katsomatta. Tätä varten on oleellista, että neuvosto hyväksyy laajan syrjimättömyyttä koskevan direktiivin, joka kattaa kaikki juuri mainitsemani alat. EU:lla ei ole sellaista lakia, kuten olemme Euroopan parlamentissa usein todenneet.

Toivon, että tämä porsaanreikä täytetään osana Tukholman ohjelman toteutusta. Pelkkä lain säätäminen ei kuitenkaan riitä. Jotta Tukholman ohjelma onnistuisi, EU:n kansalaisten on tunnettava oikeutensa. Uuden Euroopan komission tehtävänä on niin ollen myös lisätä yleistä tietoisuutta syrjinnänvastaisesta lainsäädännöstä ja sukupuolten tasa-arvosta.

  Sylvie Guillaume (S&D), kirjallinen. – (FR) Äänestin päätöslauselman puolesta, koska sen avulla voidaan nykyistä paremmin tasapainottaa yksilönvapauksien kunnioittaminen ja enimmäkseen rajoittava lähestymistapa, johon liittyy turvallisuustoimia, joiden tehokkuutta on tänä päivänä vaikea arvioida. Tällä ohjelmalla vahvistamme sitoutumisemme solidaarisuuden ja arvojen Eurooppaan, jolla on velvollisuus puolustaa uskonnonvapautta, yhtäläisiä mahdollisuuksia, naisten oikeuksia, vähemmistöjen oikeuksia ja homoseksuaalien oikeuksia.

Tästä syystä kannatan vilpittömästi sitä, että syrjinnänvastainen direktiivi, joka on tällä hetkellä jumissa neuvostossa ja jota Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmä ei viime vaalikaudella halunnut, hyväksytään. PPE-ryhmä on taas ilmoittanut vastustavansa tekstiä. Olen tyytyväinen myös niiden tarkistusten hyväksymiseen, joissa vaaditaan perheenyhdistämistä koskevan oikeuden käyttämisen esteiden poistamista sekä kolmansista maista peräisin olevien alaikäisten ja vailla huoltajaa olevien säilöönoton kieltämistä.

Olen kuitenkin pahoillani siitä, että maahanmuuttopolitiikan tavoitteet on taas sivuutettu ja jätetty taka-alalle laittoman maahanmuuton torjunnan ja Frontex-viraston vahvistamisen tieltä. Turvapaikkakysymyksissä Euroopan parlamentti käsittelee yhtenä lainsäätäjänä ehdotuksia yhteisestä turvapaikkajärjestelmästä ja seuraa tiiviisti aitoa poliittista tahtoa saavuttaa edistystä tällä alalla.

  Timothy Kirkhope (ECR), kirjallinen. – (EN) Vaikka ECR-ryhmä kannattaa monia Tukholman ohjelmaan sisältyviä seikkoja, kuten yhteistyötä ja yhteisvastuuta poliisitoiminnassa, rajat ylittävän rikollisuuden ja korruption torjuntaa, perusoikeuksien suojelua ja ratkaisujen löytämistä maahanmuuttoon pyrkimällä auttamaan niitä Etelä-Euroopan valtioita, joilla on vakavia maahanmuutto-ongelmia, me emme kannata ehdotuksia eurooppalaisesta turvallisuusstrategiasta, toimia, joilla rikosoikeusjärjestelmämme ja turvapaikkapolitiikkamme hallinta luovutettaisiin EU:lle, emmekä vaatimuksia "pakollisesta ja peruuttamattomasta yhteisvastuusta". Me uskomme yhteistyöhön pikemmin kuin pakottamiseen, ja tästä syystä äänestimme päätöslauselmaa vastaan.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Tukholman ohjelmalla pyritään vahvistamaan turvallisuutta ja etenkin tehostamaan rajat ylittävän rikollisuuden ja terrorismin torjuntaa kunnioittaen samalla kansalaisten oikeuksia. Tämän pyrkimyksen, joka myös on Lissabonin sopimuksen synnyttämän uuden tilanteen seurausta, perusteella voisi olettaa, että kansalaisia varten luotavan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen keskeisistä näkökohdista käytäisiin vastuullista keskustelua.

Valitettavasti eräät halusivat sotkea Tukholman ohjelman kaltaisesta keskeisestä aiheesta käytävään keskusteluun kysymyksen samaa sukupuolta olevien avioliitoista, joka on tässä yhteydessä epäolennainen eikä liity aiheeseen, piittaamatta edes Euroopan unionin eri jäsenvaltioiden sisäisten oikeudellisten ratkaisujen laillisista eroista. Ne, jotka toimivat näin pelkän poliittisen vehkeilyn vuoksi, viis veisasivat Tukholman ohjelman kohtalosta.

Minun ääneni sitä vastoin heijasti sitä, kuinka tärkeää on keskustella tämän kansalaisia varten luotavan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen tarpeista. Ilmaisin sillä myös tuomitsevani niiden tahojen strategian, jotka halusivat sotkea keskusteluun siihen mitenkään liittymättömiä kiistanalaisia kysymyksiä.

  Judith Sargentini (Verts/ALE), kirjallinen. – (NL) Euroopan parlamentin päätöslauselma, jossa vaaditaan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta kansalaisia varten, on edistyksellinen päätöslauselma, jolla pysäytetään ministerineuvoston pyrkimykset sallia kansalaisten henkilötietojen vapaa vaihtaminen. Se on myös päätöslauselma, jolla taataan pakolaisten ja maahanmuuttajien suojelu.

Tämä päätöslauselma on edistysaskel kohti edistyksellistä unionin maahanmuuttolainsäädäntöä. Eräät siihen ehdotetut keskeiset tarkistukset, jotka koskevat muun muassa rajalta käännyttämättä jättämisen periaatetta, Frontexin roolin supistamista, koska sillä ei ole tehtävää maahanmuuttajien uudelleensijoittamisessa kolmansiin maihin, myönteistä asennetta laittomien maahanmuuttajien joukkolaillistamisiin sekä sitä, että turvallisuuden olisi palveltava vapautta, ovat ratkaisevan tärkeitä. Kohdat laittoman maahanmuuton torjunnasta tarjoavat mahdollisuuden erilaisiin tulkintoihin, mutta mielestäni ne eivät ole liian rajoittavia. Pahoittelen syvästi sitä, että päätöslauselma on syrjinnänvastaisuuden osalta vesitetty.

  Czesław Adam Siekierski (PPE), kirjallinen. – (PL) Haluan esittää eräitä huomioita vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevasta monivuotisesta ohjelmasta (2010–2014) (Tukholman ohjelma). Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden takaaminen Euroopan unionin kansalaisille on yksi jäsenvaltioiden tärkeimmistä tehtävistä. Euroopan unionin jäsenvaltioiden on lisättävä oikeudellista yhteistyötä ilman, että jäsenvaltioiden perinteet ja keskeiset lait kärsivät tästä. Meidän on lisättävä jäsenvaltioiden keskinäistä luottamusta toisen jäsenvaltion viranomaisten tekemien päätösten asianmukaisuuteen etenkin laillisen ja laittoman maahanmuuton aloilla sekä rikosasioissa tehtävässä poliisiviranomaisten ja tuomioistuinten yhteistyössä. EU:n on tehostettava ponnistuksiaan rajat ylittävän rikollisuuden ja terrorismin torjunnassa. Tätä varten olisi toteutettava toimenpiteitä tietojen vaihdon tehostamiseksi unohtamatta yksityisyyden, henkilötietojen ja perusvapauksien suojelua. Yhteisten sisämarkkinoiden tavoin Euroopan turvallisuus on yhteinen asiamme, ja meidän olisi tehtävä kaikki mahdollinen, jotta kaikki kansalaiset tuntevat olevansa turvassa EU:n rajojen sisällä, sillä tämä on yksi perusarvoistamme.

  Renate Sommer (PPE), kirjallinen. – (DE) Olen tyytyväinen Tukholman ohjelmaa koskevan päätöslauselman hyväksymiseen. On tärkeää, että Euroopan parlamentti unionin kansalaisten edustajana ehdottaa etenemisreittiä oikeus- ja sisäasioita koskevassa politiikassa. Olemme saaneet aikaan hyvän tuloksen. Lisäksi Lissabonin sopimus antaa meille turvallisuutta. Tulevaisuudessa Euroopan parlamentilla ei ole vain neuvoa-antava rooli näillä politiikanaloilla, vaan se on myös osa päätöksentekoprosessia. Olemme löytäneet hyvän tasapainon turvallisuuden ja kansalaisten oikeuksien välille.

Kansalaisten turvallisuuden tarve kasvaa jatkuvasti. Meidän on kuitenkin yhä uudelleen vastattava kysymykseen siitä, voidaanko kansalaisten oikeuksia ja vapauksia rajoittaa turvallisuustoimilla ja missä määrin. Minusta olemme valinneet hyvän keskitien. Jotta tämä keskitie todella edistää oikeus- ja sisäasioita koskevaa politiikkaa, vaadimme kuitenkin Euroopan parlamentille ja kansallisille parlamenteille lisää valvontaoikeuksia osana Tukholman ohjelman toteutusta. Valitettavasti täysistunto ei kannattanut ehdotustani siitä, että poliisivoimat saisivat pääsyn Eurodac-järjestelmään.

Tämä olisi ollut uusi hyödyllinen väline terrorismin ja rikollisuuden torjunnassa. Ehdotukseni kehottaa komissiota tekemään ehdotuksia turvapaikkajärjestelmän väärinkäytön torjumiseksi koko Euroopassa kuitenkin hyväksyttiin. Jokainen turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttötapaus vaikeuttaa turvapaikan myöntämistä niille, joilla on perusteltu oikeus saada se.

– Päätöslauselmaesitykset: Euro–Välimeri-vapaakauppa-alueen tila

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin Euro–Välimeri-vapaakauppa-alueen tilaa koskevan yhteisen päätöslauselmaesityksen puolesta.

Eräistä edistysaskeleista huolimatta olen pahoillani siitä, että Euro–Välimeri-kumppanuuden päätavoitteita ei ole saavutettu, mikä vaarantaa niiden suunnitellun saavuttamisen vuoteen 2010 mennessä. On ehdottoman tärkeää varmistaa, että Euro–Välimeri-alueen yhdentymisprosessi palautetaan EU:n poliittiseksi painopistealaksi, sillä tämän prosessin ja vapaakauppa-alueen onnistuminen voisi edistää rauhaa, vaurautta ja turvallisuutta koko alueella.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Välimeren alue on meidän tuntemamme sivilisaation kehto. Sen rannoilla syntyivät, kehittyivät ja vahvistuivat ajatukset ja instituutiot, jotka määrittävät eurooppalaisen sivistyksen keskeisen olemuksen ja muodostavat kiinteän osan sen historiaa ja tulevaisuutta.

Sen rannoilla on syntynyt myös vakavia erimielisyyksiä, jotka usein on ratkaistu asein ja jotka ovat johtaneet tuskalliseen poliittiseen jakautumiseen, alueen kansojen välisen kuilun levenemiseen ja tästä aiemmin maailman keskustana tunnetusta alueesta erkaantuneeseen – ellei peräti sen vastaiseen – kehitykseen.

EU haluaa avautua maailmalle ja edistää jäsentensä ja kolmansien maiden välistä vuoropuhelua, ja siksi sen on vaalittava ajatusta Euro–Välimeri-vapaakauppa-alueesta, jonka avulla on mahdollista luoda nykyistä läheisemmät suhteet Välimeren molempien rantojen välille ja jolla myös edistetään eteläisten maiden keskinäistä lähentymistä.

On tärkeää myöntää, että tähänastiset tulokset eivät vastaa tämän ajatuksen takana olevaa tavoitetta. Taloudellisia ja rahoituksellisia esteitä on paljon, joskin on selvää, että vakavimmat kitkakohdat ovat selvästi poliittisluonteisia. Meidän on toimittava sisukkaasti koko Välimeren alueen kattavien markkinoiden luomisen mahdollistamiseksi, jotta lisätään kansojen välisiä yhteyksiä ja korjataan aikojen kuluessa katkenneet siteet.

  Sylvie Guillaume (S&D), kirjallinen. – (FR) Pahoittelen sitä, että Välimeren etelä- ja pohjoisrantojen välillä vallitsee yhä räikeä taloudellinen, sosiaalinen ja väestöllinen epätasapaino. Tästä syystä äänestin sen puolesta, että Välimeren eteläisten ja itäisten valtioiden integroitumista kansainväliseen kauppaan vahvistetaan, jotta ne voivat monipuolistaa talouttaan ja jakaa siitä koituvat hyödyt oikeudenmukaisesti.

Meidän on kavennettava Välimeren pohjois- ja etelärantoja erottavaa kehityskuilua. Vapaakauppa-aluetta olisi lisäksi täydennettävä ottamalla asteittain ja ehdollisesti käyttöön työntekijöiden vapaa liikkuvuus ottaen huomioon nykyiset keskustelut muuttoliikkeen ja kehityksen välisestä yhteydestä.

  Willy Meyer (GUE/NGL), kirjallinen. – (ES) Äänestin Euro–Välimeri-päätöslauselmaa vastaan, koska kauppakysymystä ei voida erottaa Välimeren unionissa käytävää poliittista vuoropuhelua koskevasta kysymyksestä. Päätöslauselmassa keskitytään Euroopan unionin keskeisiin etuihin Välimeren unionissa. Tarkoitan molemmat alueet käsittävän vapaakauppa-alueen perustamista. Vastustan tällaisen vapaakauppa-alueen luomista.

Kauppaa koskevien kysymysten on perustuttava reilun kaupan periaatteisiin, kun otetaan huomioon Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja Välimeren valtioiden välinen epätasapaino. Poliittisten kysymysten osalta emme kuitenkaan voi hyväksyä sitä, että EU myöntää pitkälle edistyneen maan aseman Marokolle samalla, kun tämä jatkaa ihmisoikeuksien rikkomista. Euroopan unionin on pidettävä Saharan konfliktia Välimeren unionin ensisijaisena kysymyksenä ja tuettava prosessia itsemääräämisoikeutta koskevan kansanäänestyksen järjestämiseksi YK:n päätöslauselmien mukaisesti. Näin ollen emme myöskään voi hyväksyä unionin ja Israelin suhteiden "nostamista uudelle tasolle". Tämä johtuu Israelin jatkuvista kansainvälisen oikeuden rikkomisista sekä Palestiinalle antamistamme poliittisista sitoumuksista.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Suhtaudun hyvin myönteisesti siihen, että monenvälisiä yhteyksiä Välimeren alueeseen ja etenkin Välimeren eteläisiin ja itäisiin maihin parannetaan ja vahvistetaan. Kannatan myös Euroopan unionin pyrkimyksiä käynnistää näiden maiden talouksien uudenaikaistamisprosessi ja siten auttaa niiden kansalaisia. Epäilen kuitenkin vahvasti, voidaanko tämä saavuttaa suunnitellun Euro–Välimeri-vapaakauppa-alueen avulla.

Manchesterin yliopiston tekemässä kestävään kehitykseen kohdistuvin vaikutusten arvioinnissa varoitetaan asianomaisille Välimeren eteläisille ja itäisille maille koituvista kielteisistä sosiaalisista ja ympäristöseurauksista. Pelkään, että tämä sopimus avaa EU:n jäsenvaltioille uusia myyntimarkkinoita, mutta vahingoittaa vakavasti Välimeren eteläisten ja itäisten maiden talouksia. Työntekijöiden vapaan liikkuvuuden samanaikainen käyttöönotto, jota päätöslauselmaesityksessä vaaditaan, aiheuttaisi myös valtavan maahanmuuttoaallon Eurooppaan ja veisi Välimeren eteläisiltä ja itäisiltä mailta niissä kipeästi tarvittavia työntekijöitä. Näin ollen äänestin päätöslauselmaa vastaan auttaakseni osaltani varmistamaan Välimeren eteläisille ja itäisille maille myönteisen tulevaisuuden.

  Cristiana Muscardini (PPE), kirjallinen. – (IT) Arvoisa puhemies, vuonna 1995 pidetyn Barcelonan konferenssin jälkeen Välimeren rannikkovaltioiden välisten luonnollisten suhteiden luontaista potentiaalia ei ole vielä täysin hyödynnetty.

Kunnianhimoisen suunnitelman uusien ja tiiviiden poliittisten, sosiaalisten ja kulttuuristen yhteyksien luomisesta Välimeren pohjois- ja etelärantojen välille on säilyttävä yhtenä Euroopan unionin ensisijaisista tavoitteista, jotta vapaakauppa-alueen toivottu ja strateginen toteuttaminen onnistuu. Euro–Välimeri-alue voi edistää huomattavasti rauhaa, vaurautta ja turvallisuutta koko alueella.

Kannatan toimenpiteitä ja ponnistuksia kaupan esteiden poistamiseksi, ja ymmärrän, että Euro–Välimeri-kumppanuuden onnistuminen ei riipu vain Euroopan valtioiden tahdosta. Vapaakauppa-alueen toteutus edellyttää kaikilta osapuolilta päättäväistä, jatkuvaa ja yhteisvaikutukseen perustuvaa panosta.

Välimeren unionin on myös tehostettava Euro–Välimeri-kumppanuuden puitteissa harjoitettavaa yhteistyötä, jotta kaikki kumppanuusmaat voivat osallistua Euroopan unionin alueellisiin ohjelmiin ja vastaaviin toimiin. Tästä aiheesta huomautan, että Pariisissa heinäkuussa 2008 perustetun kehyksen puitteissa laadittavat suunnitelmat uusien infrastruktuurien, pk-yritysten yhteistyön, viestinnän ja uusiutuvien energialähteiden hyödyntämisen kaltaisilla strategisilla aloilla voivat antaa myönteisen panoksen kehitykseen ja kaupan ja investointien helpottamiseen, sillä Välimeren etelärannan valtiot tarvitsevat tätä kipeästi. Kaikki tämä edistää rauhan ja ystävällisten suhteiden aikaansaamista.

Näistä syistä kannatan päätöslauselmaa, ja toivon, että komission laatimaa etenemissuunnitelmaa voidaan noudattaa ja että se tuottaa meidän kaikkien odottamia hyötyjä.

– Päätöslauselmaesitys: Lentoyhtiöiden konkurssit ja matkustajille maksettavat korvaukset (B7-0153/2009)

  Richard Ashworth (ECR), kirjallinen. – (EN) ECR-ryhmä hylkäsi muiden ryhmien liikennevaliokunnassa tekemän päätöslauselmaesityksen matkustajille maksettavista korvauksista lentoyhtiöiden joutuessa konkurssiin. ECR-ryhmä jätti oman päätöslauselmaesityksensä, jolla olisi oikaistu joukko hyväksytyn tekstin keskeisiä heikkouksia, seuraavista syistä:

Vaikka matkustajien oikeuksien tukeminen on luonnollisesti erittäin tärkeää, on olemassa tehokkaampia toimenpiteitä, jotka voidaan toteuttaa ilman, että matkustajille sälytetään vielä korkeampia kustannuksia.

1. Meidän olisi odotettava komission jäsen Antonio Tajanin täysistunnossa 7. lokakuuta ehdottamaa vaikutustenarviointia.

2. Hyväksytyssä tekstissä kehotetaan perustamaan "takuurahasto", jota käytettäisiin matkustajille maksettaviin korvauksiin lentoyhtiöiden joutuessa konkurssiin. Sellainen rahasto rahoitettaisiin kuitenkin väistämättä kuluttajilta kerättävin varoin, mikä merkitsisi sitä, että matkustajien olisi maksettava entistä enemmän lentolipuistaan. Tässä vaiheessa tämä tarpeeton toimi olisi vain uusi lisäys nykyisiin lentokenttäveroihin, turvallisuusmaksuihin ja muihin maksuihin, joita matkustajien jo nyt täytyy maksaa.

(Työjärjestyksen 170 artiklan mukaisesti lyhennetty äänestysselitys)

  Liam Aylward (ALDE), kirjallinen. – (GA) Kannatin tätä esitystä, jossa pyydetään komissiota tarkastelemaan uudelleen nykyistä lainsäädäntöä sekä laatimaan uutta lainsäädäntöä, jolla varmistetaan, että matkustajia ei jätetä pulaan lentoyhtiöiden joutuessa konkurssiin.

Tällä hetkellä unionin lainsäädännössä ei ole säännöksiä, joilla suojeltaisiin eurooppalaisia matkustajia siinä tapauksessa, että lentoyhtiö, jolta matkustaja on varannut matkan, menee konkurssiin. Olen täysin samaa mieltä liikennevaliokunnan puheenjohtajan kanssa siitä, että monilla matkustajilla ei ole riittäviä varoja selviytyäkseen tällaisesta tappiosta. Tämäntyyppisten konkurssien seurauksena ahdinkoon joutuneiden auttamiseksi olisi perustettava tukimekanismi tai korvausrahasto.

Matkustajien oikeuksia koskevat säännöt on päivitettävä ja niitä on vahvistettava, jotta voidaan antaa suojelua ja apua lentoyhtiöiden konkurssien yhteydessä tai vastaavissa tapauksissa, joihin matkustajat eivät voi vaikuttaa.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Kannatin äänestyksessä päätöslauselmaesitystä lentoyhtiöiden konkursseista ja matkustajille maksettavista korvauksista, koska katson, että on tarpeen tehostaa eurooppalaisten matkustajien suojelua lentoyhtiöiden joutuessa konkurssiin antamalla uutta tai tarkistamalla nykyistä lainsäädäntöä sekä perustamalla vararahasto korvauksia varten.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Kaupalliset lentoyhtiöt ovat kamppailleet 11. syyskuuta 2001 tehtyjen terrori-iskujen jälkeen vakavan kriisin kanssa, jota nykyinen talous- ja rahoituskriisi on vielä pahentanut. Konkurssit ja epämiellyttävät tilanteet, joissa matkustajat, joista monet ovat kauttakulkumatkustajia, jäävät pahaan pulaan, ovat lisääntymässä.

Tällaista kuluttajansuojan puutetta on täysin mahdotonta hyväksyä, ja se edellyttää unionilta toimia, joilla määrätään lentoyhtiöiden arvioinneista, edistetään tällaisiin tilanteisiin joutuneille matkustajille annettavaa apua ja vahvistetaan maksettavat vahingonkorvaukset.

Tätä silmälläpitäen toimenpiteissä on otettava huomioon lentoyhtiöiden hauras talous, ja siksi ne eivät saisi muodostaa tarpeettomia esteitä yhtiöiden toiminnalle. Niissä on rajoituttava siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä kuluttajien/matkustajien suojelun takaamiseksi.

  Sylvie Guillaume (S&D), kirjallinen. – (FR) Euroopan unionissa on vuodesta 2000 tapahtunut 77 lentoyhtiöiden konkurssia. Unionin lainsäädännössä on kyllä säännöksiä hintojen avoimuudesta ja korvauksista siinä tapauksessa, että lennolle pääsy evätään, mutta EU:n on tukittava maksukyvyttömyystapauksiin liittyvät porsaanreiät, etenkin jos liput on ostettu internetin kautta. Edelleen liian monet matkustajat jäävät loukkuun tilanteisiin, joiden ratkaisemiseksi heillä ei ole mahdollisuuksia tehdä mitään, koska he ovat käyttäneet kaikki säästönsä perheensä lomamatkaan. Kannatan sääntöjä, joilla taataan, että matkustajat eivät jää loukkuun matkakohteisiinsa vailla vaihtoehtoisia kotiinpaluukeinoja tai vaihtoehtoista majoitusta.

  Jörg Leichtfried (S&D), kirjallinen. – (DE) Äänestän päätöslauselman ja varsinkin jo hyväksytyn matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen N:o 295/91 kumoamisesta 11. helmikuuta 2004 annetun asetuksen N:o 261/2004 puolesta. Tällä asetuksella on jo toteutettu oikeansuuntaisia toimia, ja matkustajien oikeuksien suojelu on loogista jatkoa sille.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Äänestämme tämän päätöslauselman puolesta siinä toivossa, että sillä voidaan suojella mahdollisimman monia lentomatkustajien etuja nykytilanteessa (liikennepalvelujen vapauttaminen, lentoyhtiöiden määrän kasvu).

Korostamme kuitenkin, että päätöslauselmassa ehdotettu korvausjärjestelmä on pelkkä hätäratkaisu, joka ei mitenkään muuta perusongelmaa.

Todellinen ratkaisu on julkisen eurooppalaisen lentoliikennepalvelun perustaminen, julkisen palvelun, joka on kiinnostunut yleisestä edusta ja siten tehtyjen matkojen järkiperäistämisestä ympäristövaikutusten vähentämiseksi; julkisen palvelun, joka on kiinnostunut yleisestä edusta ja siten turvallisuudesta, vapaasta liikkuvuudesta sekä yhtä lailla palvelun käyttäjien kuin työntekijöiden hyvinvoinnista.

Meidän on pikaisesti päästävä eroon yksityisten etujen Euroopasta ja rakennettava yleisen edun Eurooppa.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Lentoyhtiöiden lisääntyvät konkurssit, jotka vaikuttavat tuhansiin jäsenvaltioiden kansalaisiin, ovat johtaneet siihen, että EU:n on ryhdyttävä toimiin heidän suojelemisekseen. On tärkeää turvata lentoliikennettä päivittäin käyttävien oikeudet. Tästä syystä äänestin päätöslauselman puolesta.

  Robert Rochefort (ALDE), kirjallinen. – (FR) Kannatin äänestyksessä päätöslauselmaa lentoyhtiöiden konkursseista ja matkustajille maksettavista korvauksista. Nykyisellään ainoat matkustajat, joita unionin lainsäädäntö suojaa lentoyhtiön joutuessa konkurssiin, ovat ne, jotka ovat varanneet pakettiloman.

On kuitenkin ilmeistä, että kuluttajien tottumukset ovat lomien varaamisen osalta muuttuneet viime vuosina paljon: eurooppalaisten halpalentoyhtiöiden käyttö on lisääntynyt, pakettilomien myynti on vähentynyt jyrkästi ja suorien internetin kautta ostettujen henkilökohtaisten lippujen sekä pelkkien lennolle ostettujen paikkojen määrä on kasvanut.

Kun tähän lisätään alan nykyinen kriisi, voimme helposti kuvitella, millainen määrä eurooppalaisia matkustajia jää loukkuun matkakohteeseensa odottamaan epätoivoisina paluulentoa, joskus ilman mitään majoitusta, sen lentoyhtiön, jolla heidän oli tarkoitus lentää, jouduttua konkurssiin.

Jälkeenpäin he saavat vain nimellisen korvauksen kärsimästään vaivasta, ja senkin saaminen on taistelun takana. Komission on pikaisesti tehtävä lainsäädäntöaloite tämän huolestuttavan tilanteen korjaamiseksi. Samalla olisi perustettava lentoyhtiöiden rahoittama korvausrahasto näiden korvausten rahoittamiseksi.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Matkailukohteina arvostettujen Euroopan alueiden on tarjottava käyttäjille tällä alalla korkeatasoisia palveluja.

Esimerkki tästä on Madeira, jonka Maailman matkailujärjestö luokitteli viime viikolla yhdeksi maailman parhaista matkailukohteista antaen sille parhaan arvosanan 13:ssa 15 arviointikriteeristä. Tämän aseman säilyttämiseksi markkinoilla, joilla kilpailu on kovaa, on tarpeen jatkaa julkisten ja yksityisten tahojen tekemää työtä ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävän kehityksen puolesta. Tähän tavoitteeseen sisältyy myös se, että saarella käyville matkailijoille tarjotaan parhaat mahdolliset takuut lentomatkojen ja majoitusolojen suhteen.

Päätöslauselmaesitys, josta tänään äänestimme, on askel tähän suuntaan, sillä sen tarkoituksena on suojella konkurssiin joutuneiden lentoyhtiöiden matkustajia perustamalla pakolliset vakuutus- ja takuurahastot näitä lentoyhtiöitä varten sekä vapaaehtoinen vakuutus niiden asiakkaita varten.

Myönteistä on myös se, että Euroopan komissiota kehotetaan tekemään ehdotus, jonka tarkoituksena on korvausten antaminen konkurssiin joutuneiden lentoyhtiöiden matkustajille sekä matkakohteen lentoasemalle jäämään joutuneiden matkustajien kotiuttamisen varmistaminen.

  Silvia-Adriana Ţicău (S&D), kirjallinen. – (RO) Kannatin äänestyksessä Euroopan parlamentin päätöslauselmaa lentoyhtiöiden konkursseista ja matkustajille maksettavista korvauksista. Tällä hetkellä on useita Euroopan unionin säädöksiä, jotka kattavat seuraavat tilanteet: asiakkaille maksettavat korvaukset ja heidän kotiuttamisensa pakettiloman myyneen matkayhtiön joutuessa konkurssiin; lentoyhtiöiden vastuu onnettomuuksista ja matkustajien korvausjärjestelyt; lennolle pääsyn epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta matkustajille annettava korvaus ja apu.

Kuluttajien suojelemiseksi siinä tapauksessa, että lentoyhtiö joutuu konkurssiin, ei kuitenkaan ole säädöksiä. Yhdeksän viime vuoden aikana 77 eurooppalaista lentoyhtiötä on joutunut konkurssiin. Tästä syystä tämä direktiivi on mielestäni aivan välttämätön. Näin ollen Euroopan parlamentti on pyytänyt komissiota vahvistamaan matkustajien asemaa lentoyhtiön joutuessa konkurssiin. Euroopan parlamentti on pyytänyt komissiota esittämään heinäkuuhun 2010 mennessä lainsäädäntöehdotuksen, jonka tarkoituksena olisi antaa korvauksia konkurssiin joutuneiden lentoyhtiöiden matkustajille, soveltaa vastavuoroisen matkustajavastuun periaatetta samoihin kohteisiin lentäviin lentoyhtiöihin, joiden lennoilla on vapaita paikkoja, säätää lentoyhtiöiden pakollisesta vakuutuksesta, perustaa takuurahasto ja tarjota matkustajille vapaaehtoisia vakuutuspalveluja.

– Päätöslauselmaesitys: "made in" (alkuperämerkintä)

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin alkuperämerkintöjä koskevan yhteisen päätöslauselmaesityksen puolesta, koska se perustuu periaatteeseen, jonka mukaan kuluttajansuoja edellyttää avoimia ja johdonmukaisia kauppaa koskevia sääntöjä myös alkuperämerkinnöistä. Tässä suhteessa kannatan sitä, että komissio puuttuu yhdessä jäsenvaltioiden kanssa asiaan kuluttajien laillisten oikeuksien ja odotusten puolustamiseksi aina, kun maahantuojat ja kolmansien maiden tuottajat ovat todistetusti syyllistyneet vilpillisten tai harhaanjohtavien alkuperämerkintöjen käyttöön.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Koska kuluttajille on taattava asianmukaiset tiedot heidän tehdessään ostopäätöstä tietyistä tuotteista, etenkin tiedot tuotteiden alkuperämaasta ja niiden tuotannossa sovellettavista turvallisuus-, hygienia- ja ympäristönsuojelustandardeista – joita tietoisen ja valistuneen valinnan tekeminen edellyttää – kannatin äänestyksessä tätä päätöslauselmaesitystä, jossa kehotetaan komissiota esittämään ehdotuksensa uudelleen parlamentille, jotta siitä voidaan keskustella Lissabonin sopimuksessa säädetyn lainsäätämisjärjestyksen mukaisesti.

Minun on kuitenkin mainittava, että arvioitaessa komission ehdotusta alkuperämerkinnöistä kiinnitän erityistä huomiota perinteisille tuotteille annettavaan riittävään tukeen, jotta kuluttajansuojan parantaminen – joka on sekä tarpeen että toivottavaa – ei aiheuta peruuttamatonta vahinkoa perinteisten tuotteiden pienille tuottajille. Kiinnitän myös erityistä huomiota alkuperän määrittelyyn käytettäviin mekanismeihin, jotta tämä ei muodosta eurooppalaisille tuottajille kilpailuhaittaa suhteessa niiden kilpailijoihin.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Me katsomme, että hyväksytty päätöslauselma jää kauas siitä, mitä alkuperämerkintöjen meidän mielestämme pitäisi olla, eli muun muassa väline Euroopan teollisuuden työpaikkojen suojelemiseksi varsinkin pienissä ja keskisuurissa yrityksissä sekä sosiaalisen ja ympäristöperusteisen polkumyynnin estämiseksi. Tästä syystä äänestimme tyhjää.

Lisäksi päätöslauselmassa jätetään huomiotta maailmankaupan vapauttamisen vaikutukset työllisyyteen ja useiden jäsenvaltioiden teolliseen rakenteeseen. Siinä sivuutetaan lukemattomat helppojen voittojen toivossa tehdyt yritysten tuotannonsiirrot ja niiden vaikutukset, kuten valtavien alueiden teollisuustuotannon väheneminen, työttömyyden kasvu ja taloudellisten ja sosiaalisten olojen huononeminen. Päätöslauselmassa ainoastaan kehotetaan komissiota ja neuvostoa "ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin tasapuolisten toimintaedellytysten takaamiseksi".

Pahoittelemme lisäksi sitä, että parlamentin enemmistö hylkäsi tekemämme ehdotukset, joilla pyrittiin muun muassa säilyttämään työpaikkoja, kunnioittamaan työntekijöiden ja kuluttajien oikeuksia, torjumaan lapsi- tai orjatyövoiman käyttöä sekä vastustamaan tuotteiden maahantuontia miehitetyiltä alueilta ja joissa korostettiin, että yhteisön tuki on poistettava sellaisilta yrityksiltä ja investoijilta, jotka siirtävät tuotantonsa muualle.

  Sylvie Guillaume (S&D), kirjallinen. – (FR) Eurooppalaisia yrityksiä koettelevan talouskriisin vuoksi on entistä välttämättömämpää, että Euroopan unioni luo pakollisen alkuperämerkintäjärjestelmän, vaikka se koskeekin vain suppeaa määrää tuontituotteita, kuten esimerkiksi tekstiilejä, koruja, vaatteita, jalkineita, nahkatuotteita ja käsilaukkuja, lamppuja ja valaisimia sekä lasitavaroita, koska alkuperätiedot ovat loppukuluttajien kannalta arvokasta tietoa. Järjestelmän avulla eurooppalaiset kuluttajat tietäisivät myös tarkalleen, mistä maasta heidän ostamansa tuotteet ovat peräisin. Näin he voivat yhdistää kyseiset tuotteet sosiaalisiin, ympäristönsuojelullisiin ja turvallisuusstandardeihin, jotka yleensä liitetään kyseessä olevaan maahan. Toisin sanoen kansalaiset saisivat vastuullisina kuluttajina niin paljon avointa tietoa kuin he tarvitsevat.

  Jacky Hénin (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) "Made in" -suunnitelmassa ei saa olla kyse vain merkinnöistä, vaan siitä on nopeasti tultava osaamista, työntekijöiden oikeuksia, kestävää kehitystä ja ympäristönsuojelua koskevien pitkälle kehittyneiden sääntöjen noudattamisen vahva käsite sekä vastuullisen taloudellisen ajattelutavan ilmaus.

Ottamalla käyttöön "made in Europe" -käsitteen voisimme antaa kuluttajille mahdollisuuden tehdä tietoisia valintoja ja ryhtyä toimiin uusien oikeuksien hankkimiseksi.

Olemme kuitenkin jälleen kerran tyytyneet toteamaan hyvät aikeemme, ikään kuin voisimme vain sanomalla, että olemme parhaita ja voimakkaimpia, tehdä siitä totta.

Tämä on sääli, ja siksi äänestän tyhjää.

  Elisabeth Köstinger (PPE), kirjallinen. – (DE) Ymmärrän, että kaupallisten lopputuotteiden alkuperämerkintöjä koskevasta yhteisön lainsäädäntökehyksestä on tarpeen keskustella, varsinkin kuluttajatiedotusta ja kauppakumppanien välistä avoimuutta silmälläpitäen. Standardoidun merkintäjärjestelmän käyttö antaa kuluttajille nykyistä parempaa ja tarkempaa tietoa, ja sen avulla ilmoitetaan, mitä sosiaalisia ja ympäristönsuojelustandardeja tuotteet noudattavat. Lisäksi alkuperämerkintä on tärkeä askel kohti johdonmukaisia kauppasäännöksiä kolmansien maiden kanssa.

On kuitenkin tärkeää löytää tuottajien ja kuluttajien näkökulmasta oikea tasapaino. Kuluttajille tarjottavaa avoimuutta ei saa luoda tuottajien kustannuksella. Pienille ja keskisuurille yrityksille ei saa syntyä lisäkustannuksia. Osana meneillään olevia keskusteluja on tärkeää laatia selvät suuntaviivat ja puolustaa niitä, myös Itävallan puolesta. Yksi mahdollinen ratkaisu olisi luoda kaupallisten lopputuotteiden vapaaehtoinen eurooppalainen alkuperämerkintä, jossa otettaisiin huomioon nykyiset kansalliset ja alueelliset laatumerkinnät.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin päätöslauselmaesityksen puolesta, koska "made in" -merkintä on tärkeä markkinoiden avoimuuden kannalta ja jotta kuluttajat saisivat tarvittavat tiedot ostamiensa tuotteiden alkuperästä.

Yhteisön taloutta on vahvistettava kohentamalla EU:n teollisuuden kilpailukykyä maailmantaloudessa. Terve kilpailu saavutetaan vain, jos tuottajilla sekä viejillä ja tuojilla on selvät säännöt, unohtamatta yhteisiä sosiaalisia ja ympäristövaatimuksia.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Olen erittäin tyytyväinen siihen, että Euroopan unioni ottaa käyttöön alkuperämerkinnät. Tästä lähtien tiettyihin kolmansista maista EU:hun tuotaviin tuotteisiin on merkittävä niiden alkuperämaa. Alkuperämerkinnän erityisenä tarkoituksena on antaa EU:n kuluttajille rajoittamattomia tietoja heidän ostamiensa tuotteiden alkuperämaasta, jotta he voivat yhdistää tuotteet kyseisen maan sosiaalisiin, ympäristönsuojelullisiin ja turvallisuusstandardeihin.

Tämä on ensimmäinen vaihe sodassa Kaukoidästä peräisin olevia tuotteita vastaan, jotka usein valmistetaan työntekijöitä riistävissä oloissa ja myydään sitten Euroopan markkinoilla polkuhintaan.

  Cristiana Muscardini (PPE), kirjallinen. – (IT) Arvoisa puhemies, parlamentti toisti tänään painokkaasti kannan, jonka se ilmaisi useaan otteeseen jo edellisellä vaalikaudella: Euroopan unionin on annettava säädös monien sen alueelle tuotavien tuotteiden alkuperämerkinnöistä.

Päätöksen taustalla on tarve taata kuluttajille enemmän tietoa – ja siten suojaa – jotta he voivat tehdä valistuneita valintoja. Alkuperämerkintöjä koskevan asetuksen avulla eurooppalaiset yritykset voivat vihdoin kilpailla tasavertaisesti kolmansien maiden yritysten kanssa. Näissä maissa on ollut jo jonkin aikaa tuontituotteiden alkuperämerkintöjä koskevia lakeja. Markkinat ovat vapaat vasta, kun säännöt ovat selvät, koskevat kaikkia ja niitä myös noudatetaan.

Hyväksytyn päätöslauselman tarkoituksena on kehottaa komissiota esittämään neuvoston kanssa tehtyjen hedelmättömien sovitteluyritysten jälkeen ehdotus uudelleen niiden uusien tehtävien valossa, joita parlamentti on saanut Lissabonin sopimuksen tultua voimaan. Olemme varmoja, että Euroopan parlamentin poliittisten ryhmien välinen yhteisymmärrys on keskeisessä asemassa laadittaessa lopullista oikeuskehystä neuvoston kanssa.

Käytän tilaisuutta hyväkseni ja painotan, että nykyisessä asetusehdotuksessa esitettyjä tuoteryhmiä on kunnioitettava ja niihin on sisällytettävä kiinnitystuotteet eli tuotteet, joiden laatu ja eurooppalaisten sääntöjen mukaisuus on ehdottoman tärkeää varmistaa, jotta taataan siltarakenteiden, autojen, sähköisten kodinkoneiden ja kaikkien muiden kiinnitystuotteiden käyttöä edellyttävien tuotteiden turvallisuus. Turvallisuuden takaaminen on meille ensiarvoisen tärkeää.

Tämänpäiväinen äänestys on merkittävä menestys, jonka me omistamme eurooppalaisille kuluttajille ja tuottajille, kun parlamentti on saamassa uutta poliittista voimaa yhteispäätösmenettelyn ansiosta. Sillä on vihdoin tehty loppu demokratiavajeesta, jota olemme niin kauan joutuneet sietämään.