Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 25. marraskuuta 2009 - Strasbourg

13. Naisiin kohdistuvan väkivallan poistaminen (keskustelu)

  Puhemies. – (IT) Esityslistalla on seuraavana keskustelu

– Eva-Britt Svenssonin naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan puolesta neuvostolle laatimasta suullisesta kysymyksestä naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevasta päivästä (O-0096/2009 – B7-0220/2009),

– Eva-Britt Svenssonin naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevasta päivästä (O-0096/2009 – B7-0220/2009).

Muistutan, että tänään on kansainvälinen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskeva päivä, ja pidämme tätä mahdollisuutta käydä tämä keskustelu erityisen tärkeänä.

  Eva-Britt Svensson, laatija. – (SV) Arvoisa puhemies, tänään on marraskuun 25. päivä, ja se on YK:n kansainvälisen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevan päivän perustamisen kymmenvuotispäivä. Koko aikuisen elämäni olen ollut poliittisesti aktiivinen naisjärjestöissä ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa torjuvissa verkostoissa. Olen työssäni käyttänyt uskoakseni kaikkia mahdollisia sanoja tilannetta kuvaillakseni. Olen käyttänyt hyvin paljon sanoja – me olemme yhdessä tehneet niin tässä taistelussa. Nyt minusta tuntuu, että meidän täytyy todella saada aikaan konkreettisia toimia.

Tämäntyyppinen väkivalta riistää naisilta heidän ihmisoikeutensa. Se vaikuttaa naisten jokapäiväiseen elämään ja määrää sitä. Tällainen väkivalta ohjailee naisten ja nuorten tyttöjen elämää ja elämäntilanteita.

On meidän kaikkien vastuulla murtaa hiljaisuus ja tehdä sekä parlamentissa että sen ulkopuolella yhteistyötä kaikkien voimien kanssa tämän väkivallan poistamiseksi lopullisesti. Se käsittää parisuhdeväkivallan, seksuaalisen häirinnän, fyysisen ja henkisen väkivallan, raiskaukset, murhat, seksiorjakaupan ja naisten sukuelinten silpomisen. Sotien ja aseellisten selkkausten sekä konfliktinjälkeisen jälleenrakentamisen aikana naiset altistuvat entistä enemmän väkivallalle sekä yksilöinä että yhteisönä.

Jotkut väittävät, että parisuhdeväkivalta on yksityinen, perheen sisäinen asia. Tämä ei pidä paikkaansa. Se on rakenteellista väkivaltaa ja yhteiskunnallinen kysymys. Yhteiskunnan on otettava vastuu tämän väkivallan lopettamisesta.

Se on rakenteellinen ja laajalle levinnyt ongelma kaikilla alueilla, kaikissa maissa ja kaikissa maanosissa. Kaikkien sukupuoleen perustuvan väkivallan muotojen lopettaminen on tasa-arvoisen yhteiskunnan peruselementti. Miesten naisiin kohdistama väkivalta on mielestäni selvä merkki miesten ja naisten välisestä eriarvoisesta valtasuhteesta. Samalla se auttaa säilyttämään tällaista valtajärjestystä. Työn miesten naisiin ja lapsiin kohdistaman väkivallan lopettamiseksi on pohjauduttava sen oivaltamiseen, että siinä on kyse vallasta, hallinnasta, sukupuolta ja seksuaalisuutta koskevista käsityksistä ja yhteiskunnallisesta rakenteesta, jossa miehiä pidetään naisia ylempinä. Miesten naisiin kohdistama väkivalta on selvä merkki miesten ja naisten välisestä eriarvoisesta valtasuhteesta.

Tämä on kansanterveydellinen ongelma. Tämä on yhteiskunnallinen ongelma, joka – kaikesta inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan – aiheuttaa yhteiskunnalle valtavia kustannuksia. Ennen muuta se on kuitenkin tasa-arvo-ongelma. Sen vuoksi meidän on puututtava naisiin kohdistuvan väkivallan ongelmaan tasa-arvonäkökulmasta. Se merkitsee myös sitä, että EU:lla on valtuudet ryhtyä toimiin, ja juuri näitä EU:n toimenpiteitä minä ja kollegani naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnassa vaadimme.

EU:lla on Daphne-ohjelma, jolla annetaan jonkin verran taloudellista tukea erilaisille väkivaltaa torjuville aloitteille. Tämä on hyvä ja tarpeellinen seikka, mutta se ei läheskään riitä. Sen vuoksi parlamentin naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta kysyy komissiolta ja neuvostolta, onko suunnitteilla, että jäsenvaltiot laativat kansallisia toimintasuunnitelmia naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi. Suunnitteleeko komissio tekevänsä ehdotuksia johdonmukaisempaa EU:n strategiaa koskevista suuntaviivoista, ja aikooko neuvosto tukea tätä? Nykyiset perustamissopimuksen määräykset sisältävät velvoitteen työskennellä naisten ja miesten tasa-arvon edistämiseksi.

Milloin komissio aikoo järjestää naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevan eurooppalaisen teemavuoden? Parlamentti on toistuvasti vaatinut sitä jo vuodesta 1997 lähtien. Nyt olisi jo aika!

  Åsa Torstensson, neuvoston puheenjohtaja. – (SV) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan kunnianarvoisa puheenjohtaja on nostanut esiin vakavan ja polttavan kysymyksen. Aivan aluksi haluan todeta aivan selvästi, että naisiin kohdistuvalla väkivallalla ei ole sijaa sivistyneessä yhteiskunnassa.

Tänä vuonna on kulunut kymmenen vuotta Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmasta, jolla marraskuun 25. päivä nimettiin kansainväliseksi naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevaksi päiväksi. Tänään ajattelemme niitä lukemattomia naisia ja tyttöjä, jotka kärsivät väkivallasta sotien ja aseellisten selkkausten runtelemilla alueilla. Olemme tietoisia naisia kaikkialla maailmassa koettelevista kärsimyksistä, raiskauksista, väkivallasta, häirinnästä ja vahingollisista perinnesidonnaisista käytännöistä. Ilmaisemme solidaarisuutemme pakkoavioliittojen ja kunniarikosten muodossa harjoitettavan väkivallan, joka voi käsittää mitä tahansa naisten sukuelinten silpomisesta murhiin, uhreille. Olemme tietoisia siitä huolestuttavasta laajuudesta, jossa erilaista väkivaltaa naisiin Euroopassa päivittäin kohdistetaan.

Naisiin kohdistuva väkivalta on ongelma, joka liittyy hyvin moniin eri politiikan aloihin. Se todetaan selvästi naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevassa päätöslauselmaesityksessä, josta huomenna äänestätte. Naisiin kohdistuvassa väkivallassa ei ole kyse vain rikollisuudesta ja naisiin kohdistuvasta vääryydestä, vaan myös miehistä väkivallan harjoittajina, ja tämä on tasa-arvokysymys. Paras strategia tämän väkivallan torjumiseksi on omaksua kokonaisvaltainen lähestymistapa ja työskennellä naisiin kohdistuvan väkivallan laajan määritelmän pohjalta.

Kaikessa neuvoston työskentelyssä tasa-arvon edistämiseksi sitä ohjaa tasa-arvon politiikkaan sisällyttämisen periaate. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 2 ja 3 artiklan mukaisesti neuvoston tulee edistää miesten ja naisten tasa-arvoa kaikessa toiminnassaan.

Neuvosto on tuonut naisiin kohdistuvan väkivallan ongelman esiin useaan otteeseen ja useissa eri yhteyksissä. Aloitan eräällä myönteisellä seikalla. Yksi tähän asti onnistuneimmista esimerkeistä tasa-arvon sisällyttämisestä EU:n politiikkaan on naisia ja aseellisia selkkauksia koskeva ala, jolla alkaa hahmottua entistä laaja-alaisempi politiikka naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi.

Neuvoston toimintakyky tällä alalla rajoittuu luonnollisesti perustamissopimuksessa annettuihin valtuuksiin, ja jäsenvaltiot vastaavat niiden toimivaltaan kuuluvista kysymyksistä, etenkin oikeus- ja sisäasioista sekä terveysasioista.

Jäsenvaltioilla on oikeus laatia omat suunnitelmansa naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi, mutta nekin hyötyvät yhteistyöstä. Toimenpiteitä toteutetaan kuitenkin myös Euroopan unionin tasolla. Sukupuoleen perustuvan väkivallan ja ihmiskaupan poistaminen on yksi komission vuosiksi 2006–2010 laatiman naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelman kuudesta keskeisestä toiminta-alueesta. Tällä alalla komissio auttaa jäsenvaltioita tuottamaan vertailukelpoisia tilastoja, lisäämään tietoisuutta, vaihtamaan hyviä toimintatapoja ja tekemään tutkimusyhteistyötä. Odotamme nyt kiinnostuneina komission uutta tasa-arvosuunnitelmaa vuosiksi 2011–2015.

Tukholman ohjelma, joka on määrä hyväksyä ensi kuussa, tarjoaa kehyksen, jonka avulla voidaan puuttua moniin Euroopan parlamentin esiin tuomiin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskeviin huolenaiheisiin. Odotamme kiinnostuneina ohjelmasta tehtävää sopimusta ja sen täytäntöönpanoa.

Sillä välin EU:n tasolla tapahtuu jo nyt paljon, varsinkin tietoisuuden lisäämisen, tiedon keräämisen ja hyvien toimintatapojen vaihtamisen suhteen. Eräät teistä osallistuivat puheenjohtajavaltion äskettäin Tukholmassa juuri miesten naisiin kohdistaman väkivallan torjuntastrategioista järjestämään konferenssiin, joka tarjosi osanottajille mahdollisuuden vaihtaa kokemuksia ja keskustella tulevasta politiikasta.

Vuonna 2007 tehty päätös lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnassa hyvin tärkeää osaa näytelleen Daphne III -ohjelman perustamisesta oli myös merkittävä toimenpide. Olen tyytyväinen siihen vaikutukseen, joka Daphne-ohjelmalla on ollut ja edelleen on yhteiskuntiimme.

Korostatte aivan aiheellisesti päätöslauselmassanne, että naisiin kohdistuvan väkivallan eri tyyppejä koskevia tietoja ei kerätä säännöllisesti eivätkä ne ole vertailukelpoisia. Myös neuvosto tietää hyvin, että paikkansapitävien ja vertailukelpoisten tietojen kerääminen on tärkeää, jos haluamme ymmärtää naisiin kohdistuvan väkivallan ongelmaa nykyistä paremmin unionin tasolla. Toivon, että neuvoston ja Euroopan parlamentin yhdessä perustama Euroopan tasa-arvoinstituutti voi antaa merkittävän panoksen tällä alalla. Neuvosto itse on jo ryhtynyt konkreettisiin toimiin parantaakseen naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevien tilastojen saatavuutta. Neuvosto on työskennellyt Pekingin toimintaohjelman puitteissa ja hyväksynyt erityisiä indikaattoreita kolmella tässä yhteydessä merkityksellisellä alalla: 1) naisiin kotona kohdistuva väkivalta, 2) seksuaalinen häirintä työpaikalla ja 3) naiset ja aseelliset selkkaukset. Olemme edistyneet, mutta paljon tehtävää on luonnollisesti vielä jäljellä.

Monet haavoittuvimmassa asemassa olevista naisista maailmassa elävät kehitysmaissa. Neuvosto, joka on tietoinen tästä, on hyväksynyt joukon päätelmiä sukupuolten tasa-arvosta ja naisten vaikutusvallan lisäämisestä kehitysyhteistyössä, joissa korostamme, kuinka tärkeää on puuttua sukupuoleen perustuvan väkivallan kaikkiin muotoihin, myös sukuelinten silpomisen kaltaisiin vahingollisiin käytäntöihin ja tapoihin. Emme saa kuitenkaan tyytyä tähän. Naisten sukuelinten silpominen, niin sanotut kunniarikokset ja pakkoavioliitot ovat todellisuutta myös EU:ssa.

Euroopan parlamentti on jatkuvasti ollut etujoukoissa vaatimassa toimia vahingollisia perinnesidonnaisia käytäntöjä vastaan. Tämän lähestymistavan mukaisesti neuvosto vahvisti tyttölasten asemaa koskevissa viime vuonna hyväksymissään päätelmissä sitoutumisensa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien suojelemiseen. Näissä päätelmissä neuvosto korosti, että kaikkien tyttölapsiin kohdistuvan väkivallan muotojen poistaminen, ihmiskauppa ja vahingolliset perinnesidonnaiset käytännöt mukaan luettuna, on keskeisen tärkeää tyttöjen ja naisten vaikutusvallan lisäämiseksi ja tasa-arvon aikaansaamiseksi naisten ja miesten välille yhteiskunnassa.

Kuten arvoisa parlamentin jäsen painotti kysymyksensä johdannossa, naisiin kohdistuva väkivalta rajoittaa naisten osallistumista yhteiskunnalliseen, poliittiseen ja taloudelliseen elämään. Naiset, jotka väkivallan seurauksena jäävät yhteiskunnallisen toiminnan, muun muassa työelämän, ulkopuolelle, ovat vaarassa syrjäytyä ja joutua köyhyyteen.

Tämä vie minut takaisin alussa mainitsemaani kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan sekä neuvostolle esitetyssä kysymyksessä painotettuun väkivallan rakenteelliseen luonteeseen. Naisiin kohdistuva väkivalta edustaa yleisempää ongelmaa – tasa-arvon puutetta. Laajempi kampanja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi auttaa torjumaan väkivaltaa. Naiset, jotka ovat vapaita hyödyntämään kaikkia mahdollisuuksiaan, ovat vähemmän alttiita väkivallalle kuin syrjäytyneet naiset. Neuvosto on myös toistuvasti selittänyt, että on välttämätöntä lievittää naisten köyhyyttä. Työllisyys on usein paras tapa päästä pois köyhyydestä. On tehtävä enemmän naisten työmarkkinoille osallistumisen helpottamiseksi. Taloudelliset ja sosiaaliset kriisit tekevät naisista haavoittuvampia. Neuvoston on määrä hyväksyä kokouksessaan 30. marraskuuta 2009 joukko päätelmiä aiheesta "Sukupuolten tasa-arvo: kasvun ja työllisyyden vahvistaminen – panos vuoden 2010 jälkeiseen Lissabonin strategiaan". Tavoitteena on varmistaa, että sekä tasa-arvon valtavirtaistaminen että erityiset tasa-arvotoimenpiteet ovat tärkeällä sijalla tulevissa strategioissa.

Kun nyt vietämme Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmalla perustetun kansainvälisen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevan päivän kymmenvuotisjuhlaa, ymmärrämme tämän ongelman laajuuden. Samalla suhtaudumme myönteisesti siihen, että valtiot tekevät yhteistyötä sen poistamiseksi. Suuri osa täällä Euroopassa tekemästämme työstä naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi tapahtuu kansainvälisissä puitteissa.

Yhdistyneiden Kansakuntien naisten asemaa käsittelevä toimikunta tekee seuraavassa kokouksessaan maaliskuussa 2010 Pekingin toimintasuunnitelman 15-vuotistarkistuksen. Puheenjohtajavaltio Ruotsi on jo laatinut raportin Euroopan unionissa saavutetusta edistyksestä ja jäljellä olevista haasteista. Neuvoston on määrä hyväksyä 30. marraskuuta joukko päätelmiä tästä aiheesta. Pekingin toimintasuunnitelma tarjoaa meille rakenteen ja pitkän aikavälin strategian sukupuolten tasa-arvoa koskevaa kansainvälistä politiikkaa varten. Neuvosto osallistuu aktiivisesti tähän työhön, josta merkittävä osa on omistettu naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiselle.

Naisiin kohdistuvan väkivallan ongelma ei tunne kansallisia rajoja. Meidän on puututtava siihen kansainvälisellä tasolla, sekä Euroopassa että sen ulkopuolella. Meidän on tehostettava taistelua sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa vastaan kansainvälisissä tehtävissämme, emmekä saa sulkea silmiämme täällä kotona omiin kansalaisiimme kohdistuvalta väkivallalta.

Arvoisa puhemies, arvoisat jäsenet, toistan sen, minkä sanoin aluksi: naisiin kohdistuvalla väkivallalla ei ole sijaa sivistyneessä yhteiskunnassa. Olen kiitollinen parlamentille siitä, että se otti tämän asian esille tänään. Teillä on neuvoston, puheenjohtajavaltion ja kaikkien niiden tuki, jotka toimivat sen puolesta, mihin he uskovat, ja puolustavat oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja solidaarisuuden periaatteita.

  Karel De Gucht, komission jäsen. – (FR) Arvoisa puhemies, kansainvälisen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevan päivän johdosta komissio toistaa vahvan poliittisen sitoutumisensa naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaan. Tämä sitoutuminen näkyy tiedonannossa Tukholman ohjelmasta, jonka ensisijaisiin tavoitteisiin kuuluu erityisen huomion kiinnittäminen lapsen oikeuksiin ja erityisen haavoittuvassa asemassa olevien, kuten väkivallan uhreiksi joutuneiden naisten ja vanhusten, suojeluun.

Vuosiksi 2006–2010 laatimallaan naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmalla Euroopan komissio sitoutui auttamaan seksuaalisen väkivallan ja ihmiskauppaan liittyvän väkivallan poistamisessa. Naisiin kohdistuvan väkivallan torjuminen on myös tärkeä prioriteetti uudessa strategiassa, jota laaditaan parhaillaan ja joka noudattaa etenemissuunnitelmaa.

On kuitenkin myös erittäin tärkeää rahoittaa itse kentällä toteutettavia käytännön toimenpiteitä. Komissio on jo tehnyt paljon väkivallan torjumiseksi Euroopassa Daphne-ohjelmalla. Sen toimia väkivallan ehkäisyn ja uhrien tukemisen aloilla on nyt laajennettava käytännönläheisemmillä toimenpiteillä.

Komissio on ensinnäkin yksilöinyt Daphne III -ohjelman yhteydessä toimenpiteitä, joilla toteutetaan johdonmukaisempi EU:n strategia lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi. Vuonna 2009 myönnettyjen noin 17 miljoonan euron vuotuisten määrärahojen ansiosta komissio pystyi suuntaamaan toimensa suoraan riskiryhmille. Nämä määrärahat täydensivät kansallisilla ohjelmilla annettua tukea.

Osana Daphne III -ohjelman vuoden 2010 työohjelmaa suunnitellaan asiantuntijaryhmän perustamista. Ryhmän avulla voidaan yksilöidä tarvittavia toimenpiteitä yhteisön tasolla ja kannustaa jäsenvaltioita yhteiseen lähestymistapaan.

Komissio aikoo myös aloittaa tärkeän toteutettavuustutkimuksen, jolla arvioidaan, onko seksuaalista väkivaltaa ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevaa lainsäädäntöä mahdollista ja tarpeen yhdenmukaistaa EU:n tasolla. Tutkimuksen tulokset julkaistaan syksyllä 2010. Komissio aikoo kutsua koolle muun muassa jäsenvaltioiden, unionin toimielinten, poliittisten ryhmien, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja kansainvälisten organisaatioiden edustajia tavoitteenaan laatia nykyistä yksiselitteisempi yhteisön politiikka.

Lisäksi parhaiden toimintatapojen, normien ja toimintamallien vaihto oli jo eurooppalaisen rikoksentorjuntaverkoston puitteissa joulukuussa 2007 järjestettyjen keskustelujen aiheena.

Lopuksi, on tärkeää korostaa, että naisiin kohdistuvan väkivallan äärimmäisiä muotoja vastaan on taisteltava kovilla välineillä. Tätä varten komissio ehdotti maaliskuussa muutosta erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevia naisia ja tyttöjä vahingoittavaan ihmiskauppaan ja lasten seksuaalisen hyväksikäyttöön liittyvään eurooppalaiseen rikosoikeudelliseen kehykseen.

Mitä tulee pyyntöön järjestää naisiin kohdistuvan väkivallan eurooppalainen teemapäivä, komissio on perusteellisen tutkimuksen perusteella todennut, että olisi ennenaikaista tehdä tällainen aloite ennen kuin todellinen väkivallan torjuntastrategia on laadittu.

Annan puheenvuoron nyt kollegalleni Benita Ferrero-Waldnerille.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, kuten tiedätte, olen – itsekin naisena – aina osallistunut naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseen mutta myös yleisemmin naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen, en vain viiden viime vuoden aikana ulkosuhteista vastaavana komission jäsenenä, vaan myös ennen sitä ministerinä. Siksi haluaisin sanoa tästä aiheesta muutaman sanan.

Ulkomaailman silmissä naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnasta on – kehitysmaissa toteutettavien erityistoimien lisäksi, joista kollegani puhuu hieman myöhemmin – tullut EU:n ihmisoikeuspolitiikan keskeinen kysymys, ja joulukuussa 2008 hyväksytyt erityiset suuntaviivat vahvistavat tätä toimintaa.

Näiden suuntaviivojen toimeenpano korostuu etenkin paikallistasolla niissä kolmansissa maissa, joissa Euroopan unioni on läsnä. EU:n jäsenvaltioiden suurlähetystöt ja Euroopan komission lähetystöt noin 90:ssä unionin ulkopuolisessa maassa ovat laatineet omia toimintasuunnitelmiaan, joiden tavoitteena on panna nämä suuntaviivat täytäntöön, ja laatineet luettelon aloitteista, jotka on määrä toteuttaa vuosina 2009–2010.

Lähetämme järjestelmällisesti tätä koskevaa selvää viestiä: naisten oikeuksien rikkomista ei voida perustella kulttuurirelativismilla tai perinteillä.

Näiden keskustelujen yhteydessä tarjoamme myös yhteistyön muodossa annettavaa apua esimerkiksi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevän erityisraportoijan suositusten toimeenpanemiseksi, tasa-arvokysymyksistä vastaavien kansallisten instituutioiden vahvistamiseksi tai naisten syrjintää torjuvien lainsäädäntömuutosten tukemiseksi.

Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1325 ja 1820 aihe "Naiset, rauha ja turvallisuus" on saanut täyden huomiomme. Lisäksi Euroopan unioni hyväksyi joulukuussa 2008 kokonaisvaltaisen lähestymistavan näiden päätöslauselmien täytäntöönpanoon.

Tämä tarjoaa nähdäkseni yhteisten periaatteiden perustan sekä Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan liittyville operaatioille että yhteisön välineiden käyttöä edellyttäville toimenpiteille. Näiden toimien avulla voinemme sisällyttää "naisulottuvuuden" nykyistä tehokkaammin koko konfliktisykliin kriisien ehkäisystä, hallinnasta ja ratkaisusta rauhan vakauttamiseen ja pitkän aikavälin jälleenrakentamiseen.

Henkilökohtaisesti olen hakenut tukea 40 johtavassa asemassa olevalta naiselta koko maailmasta antaakseni päätöslauselman 1325 täytäntöönpanolle uutta pontta ehdottamalla ministerikonferenssin järjestämistä kymmenen vuotta päätöslauselman historiallisen hyväksymisen jälkeen. YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon on hyväksynyt ajatuksen, ja olen siitä hyvin ylpeä. Ehkä vielä huomattavampaa on kuitenkin se, että tätä ministerikonferenssia valmisteltaessa yhä useammat valtiot ja kansainväliset organisaatiot, kuten Afrikan unioni, ovat päättäneet tehostaa ponnistuksiaan päätöslauselman 1325 toimeenpanon edistämiseksi etenkin laatimalla kansallisia toimintasuunnitelmia.

Arvoisa puhemies, päätän puheenvuorooni erääseen henkilökohtaiseen huomioon. Arvostan suuresti niitä mahdollisuuksia, joita EU:n toimet, niin sisäiset kuin ulkoiset, ovat tarjonneet naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnassa, ja olen iloinen niiden yleisesti saamasta tuesta. Olen hyvin tyytyväinen nähdessäni, että toiminta, joka aiemmin paljolti rajoittui henkilökohtaiseen sitoutumiseen, on nyt muuttumassa yhteiseksi ponnisteluksi.

Puhetta johti
varapuhemies Stavros LAMBRINIDIS

  Barbara Matera, PPE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, naisiin kohdistuvan väkivallan poistaminen on erittäin tärkeä aihe, joka vaatii suuria ponnisteluja ja sitoutumista meiltä kaikilta: unionin toimielimiltä, jäsenvaltioilta ja kansalaisyhteiskunnalta.

Naisiin kohdistuva väkivalta ei ole vain ihmisoikeusrikkomus, vaan sillä on myös vakavia yksilöllisiä ja yhteiskunnallisia seurauksia, joita ei voida sivuuttaa. Sen vuoksi se on kysymys, johon on puututtava useilla rintamilla.

Kulttuurin rintamalla meidän on taisteltava sitä ajatusta vastaan, että kulttuurisiin, uskonnollisiin tai sosiaalisiin seikkoihin perustuva väkivalta voisi olla jotenkin oikeutettua. Meidän on järjestettävä tiedotus- ja valistuskampanjoita, jotka tavoittavat myös nuoret ja joita siten toteutetaan kouluissa. Eurooppalaisen teemavuoden järjestämisellä, jota Euroopan parlamentti on useaan otteeseen vaatinut, voisi olla riittävästi eurooppalaista ja kansainvälistä vaikutusta, jotta saadaan aikaan johdonmukaisempi ja tehokkaampi politiikka.

Politiikassa on oleellista sisällyttää tämä aihe ensisijaisena kysymyksenä kansallisiin, eurooppalaisiin ja kansainvälisiin toimintasuunnitelmiin. Tästä syystä katson, että olisi hyvä luoda vahvemmat yhteydet – päätän puheenvuoroni aivan pian – Euroopan unionin ja Yhdistyneiden Kansakuntien välille, jotta voimme työskennellä yhdessä samaan suuntaan. Yhdistyneiden Kansakuntien apulaispääsihteerin Asha-Rose Migiron puhe Euroopan parlamentissa oli tässä suhteessa esimerkillinen. Toivon meidän kaikkien puolesta, että yhteistyömme vahvistuu entisestään.

  Britta Thomsen, S&D-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tänään, marraskuun 25. päivänä, naiset ja miehet ympäri maailmaa viettävät naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevaa päivää.

Naisiin kohdistuva väkivalta on tärkeä yhteiskunnallinen kysymys, jota ei voida pelkistää vain naisia koskevaksi kysymykseksi. Se koskee pikemmin ihmisoikeuksien loukkaamista, oikeutta elämään ja oikeutta turvallisuuteen. YK arvioi, että seitsemän kymmenestä naisesta joutuu miesten väkivallan kohteeksi elinaikanaan. Itse asiassa miesten väkivalta surmaa enemmän naisia kuin malaria, liikenneonnettomuudet, terrorismi ja sodat yhteensä. Emme voi jäädä vain passiivisiksi sivustakatsojiksi. On ehdottoman tärkeää, että me EU:ssa ryhdymme toimiin NYT. Komission on mahdollisimman pian esitettävä suunnitelma kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista koskevaksi EU:n politiikaksi.

Tarkasteltaessa eri jäsenvaltioiden tekemiä aloitteita on varsin selvää, että jotkin valtiot ottavat tämän ongelman vakavammin kuin toiset. Espanja, jolle neuvoston puheenjohtajuus siirtyy 1. tammikuuta, on asettanut naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisen puheenjohtajuuskautensa toimintaohjelman kärkeen. Espanja on EU:n ainoa jäsenvaltio, joka on perustanut väkivallan seurantakeskuksen. Se antaa vuosittain kertomuksen sukupuoleen perustuvan väkivallan kehityksestä ja päivittää säännöllisesti tällaisen väkivallan parasta mahdollista torjuntastrategiaa. Meidän on annettava tukemme tulevan puheenjohtajavaltion Espanjan aloitteelle perustaa EU:n väkivallan seurantakeskus kaikkien eurooppalaisten naisten hyväksi.

  Antonyia Parvanova, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, harkitessamme tätä kysymystä koskevaa päätöslauselmaa meidän olisi kysyttävä itseltämme muutenkin kuin kansainvälisen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevan päivän vuoksi, olemmeko tehneet riittävästi. Euroopassa joka neljäs nainen joutuu nykyisin väkivallan, perheväkivallan, raiskauksen, seksuaalisen hyväksikäytön tai naisten sukuelinten silpomisen uhriksi.

Yksi kauhistuttavimmista esimerkeistä sukupuoleen perustuvasta väkivallasta on raiskauksien käyttäminen aseena sodassa, kuten Kongossa tapahtuu. On aika laatia kattava EU:n strategia, joka johtaa konkreettiseen toimintasuunnitelmaan kaikkien naisiin kohdistuvan väkivallan muotojen, myös naiskaupan, torjumiseksi.

Arvoisa komission jäsen, haluan ilmoittaa teille, että Tukholman ohjelmaa koskevan päätöslauselman käsittelyn yhteydessä äänestimme tänään tarkistuksesta, jossa vaaditaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevaa direktiiviä, unionin toimintasuunnitelmaa, jolla varmistetaan väkivallan ennaltaehkäisy, uhrien suojelu ja tekijöiden asettaminen syytteeseen.

Toivon, että tällä kertaa parlamentin jäsenet, te ja neuvostokaan ette vetoa toissijaisuusperiaatteeseen ja että tämä direktiivi ja toimintasuunnitelma saadaan aikaan hyvin pian. Olemme esittäneet tätä myös puheenjohtajavaltio Espanjalle, joka suhtautuu hyvin myönteisesti tällaiseen ensisijaiseen tavoitteeseen. Toivon, että se on meidän kaikkien ensisijainen tavoite.

  Raül Romeva i Rueda, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, on todella välttämätöntä laatia selvä oikeusperusta naisiin kohdistuvan väkivallan kaikkien muotojen torjumiselle.

Kehotan myös neuvostoa ja komissiota tekemään päätöksen eurooppalaisen politiikan täysimittaisesta yhteisöllistämisestä. Mikään EU:n jäsenvaltioista ei onnistu ratkaisemaan näitä ongelmia yksin. Kaikkia naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja koskevasta nollatoleranssista on tultava kaikkien instituutioiden ehdoton prioriteetti koko Euroopassa.

Parlamentin neuvostolle ja komissiolle esittämä vaatimus kohdennetusta ja johdonmukaisemmasta EU:n toimintasuunnitelmasta kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi on oikeansuuntainen askel, kuten myös jo mainittu väkivallan seurantakeskus.

Muistutan komissiota ja neuvostoa myös vaatimuksestani puuttua naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja ihmisoikeusloukkausten sukupuolinäkökulmaan kansainvälisesti, erityisesti voimassa olevien ja neuvoteltavien kahdenvälisten kumppanuussopimusten ja kansainvälisten kauppasopimusten yhteydessä, kuten myös naismurhista laatimassani mietinnössä todetaan. Kysyn komission jäseneltä myös, voiko hän vastata tähän hieman konkreettisemmin.

Lopuksi toivotan tervetulleiksi yleisölehterillä olevat Congolese Association for Peace and Justice -järjestöä edustavat ystävämme. He ovat antaneet meille nämä kukat muistuttaakseen meitä päivittäin siitä, että tämä on yhteinen taistelu, jota meidän on käytävä yhdessä ja myös niiden ihmisten kanssa, jotka kärsivät ja taistelevat tällä alalla.

  Marina Yannakoudakis, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, etenkin kotona tapahtuva naisiin kohdistuva väkivalta on kysymys, josta on keskusteltava, ja kiitän FEMM-valiokunnan puheenjohtajaa sen ottamisesta esille.

Meidän on kuitenkin tunnustettava, että tämä ei ole pelkästään sukupuolikysymys. Se ei ole pelkästään tasa-arvokysymys. Se ei ole edes pelkästään ihmisoikeuskysymys, vaan ensisijaisesti rikosoikeudellinen kysymys. Ja koska se on rikosoikeudellinen kysymys, se kuuluu suvereenien valtioiden toimivaltaan, ja kansallisvaltion kuuluu ottaa johtoasema tässä asiassa.

Euroopan neuvoston mukaan joka neljäs nainen kokee perheväkivaltaa elinaikanaan. EU voi toimia ennakoivasti tällä alalla myöntämällä varoja valistukseen ja tietoisuuden lisäämiseen sekä avaamalla keskustelun paitsi naisiin myös miehiin kohdistuvasta väkivallasta: Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministeriön mukaan joka kuudes mies kärsii perheväkivallasta.

Kävin äskettäin lontoolaisessa naisten turvakodissa Elevatessa keskustelemassa perheväkivallan uhrien kanssa. He tulevat kaikista sosioekonomisista ryhmistä. Mitään stereotyyppiä ei ole olemassa. Väkivalta vaikuttaa uhreihin, heidän perheisiinsä ja heidän lapsiinsa. Sen vaikutukset ovat sekä sisäisiä että ulospäin näkyviä, ja ne tuhoavat elämiä. Tie näiden elämien jälleenrakentamiseksi on pitkä, ja sillä tarvitaan tukea. Elevaten hankkeessa uhreille tarjotaan turvapaikka, ja heitä tuetaan saamaan takaisin itseluottamuksensa ja kykynsä toimia yhteiskunnassa. Tämänkaltaiset hankkeet tarvitsevat tukea, myös taloudellista tukea.

EU voi toimia ennakoivasti murtamalla eräitä naisiin – ja miehiin – kohdistuvaan väkivaltaan liittyviä tabuja. Tämä on ala, jota yhteiskunnallamme ei enää ole varaa jättää huomiotta.

  Laurence J.A.J. Stassen (NI). – (NL) Eva-Britt Svensson on esittänyt suullisen kysymyksen naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja jättänyt päätöslauselmaesityksen. Siinä hän katsoo, että naisiin kohdistuva väkivalta on rakenteellinen ja laajalle levinnyt ongelma kaikkialla Euroopassa ja johtuu miesten ja naisten välisestä eriarvoisuudesta.

Vaikka Alankomaiden vapauspuolue ei pysty liittymään tämän ongelman vastaisiin toimiin unionin tasolla, me kannatamme näitä ehdotuksia ja kehotamme jäsenvaltioita ryhtymään yhdennettyihin toimiin yksilötasolla. Vapauspuolue tuomitsee mitä jyrkimmin kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan. Euroopassa tapahtuu kuitenkin paljon musliminaisiin kohdistuvaa väkivaltaa, varsinkin perheväkivaltaa. Tästä syystä meidän on pohdittava sellaisia perheväkivalta-, kunniarikos- ja naisten sukuelinten silpomistapauksia, jotka johtuvat islamilaisesta näkemyksestä miesten ja naisten rooleista.

Vaikka vapauspuolue pitää kaikkea naisiin kohdistuvaa väkivaltaa täysin vastenmielisenä, haluamme kiinnittää huomiota tähän erityiseen väkivallan muotoon. Korostan vielä kerran: tätä ei voida mitenkään hyväksyä. Tästä syystä puolueeni kehottaa painokkaasti jäsenvaltiota torjumaan näitä väkivallan muotoja ja ryhtymään erityisiin toimiin naisiin kohdistuvan islaminuskoon liittyvän väkivallan tutkimiseksi.

  Edit Bauer (PPE). – (HU) Arvoisa ministeri, arvoisat komission jäsenet, minäkin palautan mieliin ministerin sanat: väkivallalla ei ole sijaa sivistyneissä yhteiskunnissa. Vietämme naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi annetun YK:n päätöslauselman kymmenvuotisjuhlaa. Kuunnellessani teidän ja parlamentin jäsenten puheenvuoroja ihmettelin, sanovatko seuraajamme 10–20 vuoden kuluttua täällä parlamentissa edelleen, että väkivallalla ei ole sijaa sivistyneissä yhteiskunnissa. Aika ei todellakaan ole puolellamme, kun näemme aggressiivisuuden lisääntyvän yhteiskunnissamme. Viestinten vaikutuksella on oma osansa tässä lisääntymisessä, mutta se lisääntyy myös kriisin aikana. Psykologien mukaan aggressiivisuutta ilmenee paljon enemmän kriisiaikoina kuin muulloin. Naisiin kohdistuva väkivalta on ehdottomasti ongelma, mutta meillä on myös se ongelma, että väkivallasta kärsivät miehetkin, kuten miespuoliset parlamentin jäsenet usein toteavat. Valitettavasti tilastojen mukaan 95 prosenttia uhreista on edelleen naisia. Myös ihmiskaupan uhreista 80 prosenttia on naisia. Katson, että unionin toimielinten on todella aika tarttua tähän ongelmaan vakavammin.

  Iratxe García Pérez (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, miljoonat ihmiset, miljoonat naiset ympäri maailman korottavat tänään äänensä sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa vastaan. Emme voi tänä päivänä sulkea silmiämme tältä merkittävältä yhteiskunnalliselta vitsaukselta, joka ilmentää valtasuhteita, jotka ovat kautta historian olleet eriarvoisia. Ymmärrykselle tätä kohtaan ei ole syitä, perusteita eikä sijaa. Naisia murhataan vain siksi, että he ovat naisia.

Tämän tilanteen edessä meillä on velvollisuus hyödyntää kaikkia käytettävissämme olevia keinoja sukupuoleen perustuvan väkivallan poistamiseksi sekä siirtyä eteenpäin ja luoda tasa-arvoisempi yhteiskunta rohkeilla ja päättäväisillä lainsäädäntötoimilla. Tämä velvollisuus koskee kaikkia meitä, unionin toimielimiä, jäsenvaltioita ja organisaatioita.

Espanjan kaltaiset valtiot ovat antaneet tässä asiassa selvän sitoumuksen. Sukupuoleen perustuvan väkivallan vastainen laki on tarpeellinen ja tärkeä väline. Siitä syystä sen olisi oltava esimerkkinä muulle Euroopalle. Voisin mainita myös tasa-arvokasvatuksen, stereotyyppien vastustamisen ja uhreille annettavan oikeusavun. Olen varma, että voisimme mainita monia muitakin tarpeellisia toimia tällä alalla. Kohta vuoroon astuva puheenjohtajavaltio Espanja on nimennyt sukupuoleen perustuvan väkivallan torjunnan yhdeksi tärkeimmistä tavoitteistaan. Minusta tämä on hyvin merkittävää, ja luotan siihen, että parlamentti tukee voimakkaasti jokaista aloitetta tässä asiassa.

Meidän on ryhdyttävä yhteisiin toimiin ja tehtävä yhteistyötä. Vain siten voimme tukea niitä miljoonia naisuhreja, jotka eivät voi odottaa enää minuuttiakaan.

  Corina Creţu (S&D) . – (RO) Kuten täällä jo on korostettu, naisiin kohdistuva väkivalta on todella äärimmäisen vakava asia, johon me emme aina kiinnitä riittävästi huomiota. Tämä ongelma on pöyristyttävän laaja kehitysmaissa, etenkin sotien ja aseellisten selkkausten koettelemissa maissa. Tyttöihin, naisiin ja lapsiin kohdistuvat raiskaukset ja seksuaalinen väkivalta ovat saavuttaneet epidemian mittasuhteet sotien repimissä Afrikan maissa, etenkin Kongossa, Somaliassa, Burundissa ja Liberiassa. Valitettavasti väkivallantekojen suuri esiintymistiheys ei ole tyypillistä vain sotaa käyville maille. Niitä ilmenee laajalti myös maailman rauhallisimmissa ja demokraattisimmissa maissa.

Meidän velvollisuutenamme on keskittää huomiomme ja ponnistuksemme ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneiden rankaisemiseen ja yrittää samalla parantaa naisten turvallisuutta ja taata, että seksuaalisen väkivallan uhrit saavat asianmukaista apua aina lääkinnällisestä avusta heidän integrointiinsa takaisin perheeseensä ja yhteiskuntaan.

Lopuksi muistutan teitä tapahtumista, jotka kehitysyhteistyövaliokunta järjesti osana kansainvälistä naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevaa päivää, ja kiitän komission jäsentä Karel De Guchtia hänen osallistumisestaan niihin sekä hänen tätä asiaa kohtaan osoittamastaan kiinnostuksesta samoin kuin komission jäsentä Benita Ferrero-Waldneria hänen osallistumisestaan tähän keskusteluun.

  Silvia Costa (S&D). - (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan omistaa tämän kansainvälisen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevan päivän rakkaudestaan totuutta kohtaan hengellään maksaneen journalistin ja naisen Anna Politkovskajan muistolle, aseellisten selkkausten keskellä eläville afrikkalaisille naisille ja eurooppalaisten naisten kokemille monenlaisille kärsimyksille, joita usein ei huomata.

Nämä esimerkit ovat ristiriidassa sen vääristyneen ja kaupallisen kuvan kanssa, jonka tiedotusvälineet usein liittävät naisen identiteettiin auttaen näin luomaan kulttuuria, jossa naisia sorretaan ja nöyryytetään. Tämä on myös vakava väkivallan muoto, jota vastaan Euroopan unionin on otettava kantaa ja toimittava.

Meidän on kiireesti perustettava eurooppalainen järjestelmä, jolla kerätään tilastotietoja – tämä on sanottu jo monta kertaa – erityisesti alaikäisistä, ihmiskaupasta, fyysisestä ja seksuaalisesta väkivallasta sekä maahanmuuttajien kaltaisiin alttiisiin ryhmiin kuuluvista naisista. Haluaisimme silti nähdä myös konkreettisia tuloksia aseellisten konfliktien alueella olevia naisia koskevista Euroopan unionin suuntaviivoista, jotka komission jäsenkin aiemmin mainitsi, ja vähintään taloudellista ja muuta tukea usein pienten paikallisten kansalaisjärjestöjen organisoimille hankkeille myös maissa, jotka yrittävät auttaa väkivallan uhreiksi joutuneita naisia integroitumaan takaisin yhteiskuntaan.

Olemme tietoisia siitä, että meillä on nyt Lissabonin sopimuksen ja Tukholman ohjelman antama uusi mahdollisuus säätää tällaisesta ehkäisevästä toiminnasta yhteisössä.

Meidän on kuitenkin tuomittava myös eräs toinen väkivaltaan liittyvä näkökohta: se ympäristö, jossa väkivalta tapahtuu. Alkoholiin ja huumeisiin liittyvä väkivalta lisääntyy nuorten ja alaikäisten keskuudessa, ja emme ehkä mainitse tätä riittävän usein keskustellessamme naisiin kohdistuvasta väkivallasta.

  Joanna Senyszyn (S&D). – (PL) Arvoisa puhemies, miljoonia naisia hakataan, häiritään seksuaalisesti, ostetaan, myydään, raiskataan ja tapetaan vain siksi, että he ovat naisia. Väkivalta tappaa enemmän naisia kuin syöpä. Meidän on saatava yleinen mielipide ymmärtämään, että modernissa demokraattisessa yhteiskunnassa ei ole sijaa naisiin kohdistuvalle väkivallalle. Aloittakaamme valistamalla poliittista luokkaa ja vapauttamalla politiikka niiden uskontojen vaikutuksesta, jotka siunaavat miesten ylivallan. Se on todellisen tasa-arvon ja väkivallan loppumisen ehdoton edellytys.

Kotimaassani kirkon liekanarussa oleva konservatiivinen oikeisto kieltäytyy antamasta naisille täysiä ihmisoikeuksia. Se puolustaa patriarkaalista perhettä, jossa naisen rooli pyörii keittiön, kehdon ja kirkon ympärillä. Naisilla ei ole oikeutta aborttiin, ja suunnitteilla on viedä heiltä oikeus koeputkihedelmöityksiin. Ihannekuvan "puolalaisäiti", joka urheasti kantaa ristinsä, vaimoaan hakkaavan miehensä, on täysin absurdi käsite, jota meidän on vastustettava yhteiskunnallisesti ja oikeudellisesti.

Esitän teille lämpimän kutsun naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista käsittelevään konferenssiin, joka pidetään Puolan naisten oikeuksien keskuksen aloitteesta Euroopan parlamentissa 10. joulukuuta.

  Pascale Gruny (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, joka päivä yksi viidestä naisesta joutuu Euroopassa väkivallan uhriksi. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on mahdoton hyväksyä, sen muodosta riippumatta. Silti monet eurooppalaiset naiset ja nuoret tytöt elävät edelleen väkivallan ja hyväksikäytön varjossa.

Luvut ovat hälyttäviä. Naisiin kohdistuvalla väkivallalla on monia muotoja, ja sitä tapahtuu kaikkialla: perheväkivaltaa kotona, seksuaalista hyväksikäyttöä, seksuaalista häirintää työpaikalla, raiskauksia, joita tapahtuu myös parisuhteissa ja osana sodankäynnin taktiikkaa Euroopan ulkopuolella.

Euroopassa perheväkivalta on yleisin 16–44-vuotiaiden naisten kuoleman tai vammautumisen syy. Meidän keskustellessamme näistä erittäin vakavista kysymyksistä naisia pahoinpidellään. Asiasta puhuminen ei riitä. On aika ryhtyä toimiin.

Euroopan unionilla on velvollisuus suojella haavoittuvimmassa asemassa olevia kansalaisiaan. Naisiin kohdistuvan väkivallan torjuminen on taistelua perusihmisoikeuksien puolesta, ja Daphne-ohjelma, jolla tuetaan kaikenlaisen väkivallan torjumiseen tähtääviä toimia, on riittämätön.

On harkittava uusia toimia johdonmukaisten eurooppalaisten suunnitelmien laatimiseksi. Kannatan aloitetta naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevan eurooppalaisen teemavuoden järjestämisestä, jota parlamentti on vaatinut jo yli kymmenen vuoden ajan.

  Licia Ronzulli (PPE). - (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, toistan, mitä Barbara Matera ja Laurence J.A.J. Stassen sanoivat kulttuurisiin ja uskonnollisiin syihin perustuvasta väkivallasta. Haluan käyttää tämän minuutin kertoakseni teille kokemuksesta, joka teki minuun suuren vaikutuksen toimiessani vapaaehtoisena avustustehtävissä.

Se on kertomus Karinista, naisesta, joka ei halunnut pitää burkhaa. Rangaistakseen häntä hänen miehensä kaatoi happoa hänen päälleen. Hän teki sen yöllä, kun Karin nukkui. Nyt Karin pitää burkhaa, ei siksi, että haluaa, vaan kätkeäkseen tuon traagisen pahoinpitelyn jäljet.

Toivon, että tämä päivä ei jää vain yhdeksi kalenterin päivämääräksi, vaan että sillä voidaan auttaa kaikkia niitä naisia, jotka kärsivät väkivallasta joka päivä, ja että sanamme voidaan muuttaa konkreettisiksi toimiksi ja teoiksi.

  Marc Tarabella (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, monet naiset Euroopassa ja kaikkialla maailmassa taistelevat päivittäin heihin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi, mutta he eivät voi eikä heidän tule käydä tätä taistelua yksin, sillä naisiin kohdistuvat väkivallanteot, joihin syyllistyvät suurimmaksi osaksi miehet, ovat myös väkivallantekoja koko ihmiskuntaa vastaan.

On vain oikein, että myös miehet osallistuvat tähän taisteluun. Tästä syystä osallistun Valkoinen nauha -kampanjaan. Kampanjan perustivat alun perin miehet muita miehiä varten, ja se alkoi Kanadasta lähes 20 vuotta sitten. Joukko miehiä päätti eräänä päivänä, että heillä on velvollisuus kehottaa muita miehiä protestoimaan julkisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Valkoinen nauha on symboli, se symboloi myös neilikkaa, joka muistuttaa kongolaisten naisten taistelusta heidän joka päivä kokemiaan kärsimyksiä vastaan – he olivat täällä juuri äsken.

Näin ollen kehotan mahdollisimman monia jäseniä liittymään tähän naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen taisteluun, sillä ruumiillisen väkivallan ohella on myös henkistä väkivaltaa, ja kuten tiedätte, sanat voivat usein satuttaa pahemmin kuin iskut.

  Daciana Octavia Sârbu (S&D). – (RO) Naisiin kohdistuva väkivalta eri muodoissaan vaihtelee yhteiskunnan taloudellisen, kulttuurisen ja poliittisen taustan mukaan. Se voi vaihdella henkisestä ja fyysisestä perheväkivallasta nuorten pakkoavioliittoihin ja muihin väkivaltaisiin käytäntöihin. Kaikenlainen naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeusloukkaus, jota on mahdoton hyväksyä ja joka haittaa sukupuolten tasa-arvoa. Tällainen väkivalta on laajalle levinnyttä. Se vaatii enemmän uhreja kuin syöpä ja jättää syviä arpia ihmisten mieliin ja yhteiskuntien rakenteeseen. Tästä syystä meidän on lisättävä ponnistuksiamme tämän ongelman voittamiseksi.

YK:n arvioiden mukaan väkivalta ei vain jatku, vaan se on itse asiassa lisääntymässä. Valitettavasti näitä väkivallantekoja ei useimmiten tunnusteta tai ne jätetään vain huomiotta. Tuen YK:n väestörahaston ja YK:n tiedotuskeskuksen Romaniassa käynnistämää kampanjaa, jonka nimi on "Women in Shadows". Sillä on tarkoitus lisätä yleisön tietoisuutta tämän ongelman vakavuudesta.

  Gesine Meissner (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, naisiin kohdistuva väkivalta on hirvittävä ihmisoikeusrikkomus, oli sen muoto mikä tahansa, pakkoavioliitto, pahoinpitely tai raiskaus. Minusta "kunniamurhan" termi on erityisen vastenmielinen, koska teossa ei ole mitään kunniallista. Kunniamurhat ovat kauhistuttava rikos, ja meidän on tehtävä kaikkemme niiden torjumiseksi.

Lissabonin sopimus allekirjoitetaan aivan kohta, ja siksi sen liitteenä oleva perusoikeuskirja tulee olemaan erityisen tärkeä. Siksi meillä Euroopan unionissa on erityinen velvollisuus tehdä kaikki voitavamme tällaisen väkivallan vastustamiseksi.

Kuten jo on mainittu, raiskauksia voidaan käyttää aseena sodassa. Keskustelussa on jo viitattu Kongoon, jossa näitä kammottavia tekoja on tapahtunut jo vuosia ja jossa raiskaajat eivät kaihda edes nuoria lapsia ja vanhoja naisia. Olemme perustaneet monia ohjelmia, ja komission jäsen Ferrero-Waldner viittasi siihen, että hän on ottanut yhteyttä hallitusvastuussa oleviin naisiin kautta maailman. Ilmeisesti se ei riitä. Tämä ei ole vain naisten ongelma. Se on maailman kaikkien ihmisten ongelma. Meidän Euroopan unionissa on tehtävä kaikkemme tilanteen parantamiseksi.

  Małgorzata Handzlik (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, viime vuosina naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista tukevien aloitteiden määrä on moninkertaistunut. Valitettavasti tämä ilmiö on edelleen olemassa Euroopassa naisten ikään, koulutukseen tai sosiaaliseen asemaan katsomatta. Sen vuoksi meidän on edelleen korostettava, että naisiin kohdistuva väkivalta ei ole luonnollista eikä väistämätöntä. Naisiin kohdistuva väkivalta on kaikkialla maailmassa aivan yksinkertaisesti rikos ja rikkomus oikeutta elämään, ihmisarvoa, turvallisuutta sekä fyysistä ja henkistä loukkaamattomuutta vastaan. Väkivallasta puhuminen ei ole vain naisten esittämistä uhreina, vaan siinä on ennen kaikkea tarpeen tuomita itse väkivallanteko ja sen tekijä, joka ei saa selvitä ilman rangaistusta. Tarvitsemme naisten ja miesten pitkän aikavälin valistusta, jolla poistetaan stereotyyppejä ja saadaan kaikki ymmärtämään, että tätä ilmiötä vastaan on taisteltava.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Toivon, että tämä kansainvälinen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskeva päivä merkitsee alkua sen hiljaisuuden ja välinpitämättömyyden muurin murtumiselle, joka yhteiskunnassamme yhä vallitsee tämän miljoonia naisia Euroopan unionissa ja kaikkialla maailmassa piinaavan todellisen vitsauksen suhteen.

Naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeusloukkaus, ja se vaikeuttaa naisten osallistumista yhteiskunnalliseen ja poliittiseen elämään sekä julkiseen ja työelämään ja estää naisia toimimasta täysivaltaisina kansalaisina. Vaikka väkivallan muodot myös vaihtelevat eri kulttuureissa ja perinteissä, kuten täällä jo mainittiin, kapitalismin taloudelliset ja sosiaaliset kriisit altistavat naisia entistä enemmän, pahentavat heidän hyväksikäyttöään ja johtavat köyhyyteen ja syrjäytymiseen, mikä osaltaan helpottaa naiskauppaa ja prostituutiota.

Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että vahvistamme rahoituksellisia toimenpiteitä ja politiikkoja, joiden tavoitteena on aidosti parantaa naisten asemaa yhteiskunnassa ja edistää yhdenvertaisia oikeuksia, ja panemme täytäntöön todellisia suunnitelmia kaikkien naisiin kohdistuvien väkivallan muotojen torjumiseksi, muun yhä ilmenevän syrjinnän kitkemiseksi sekä uhrien suojelemiseksi.

  Nicole Kiil-Nielsen (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, 2000-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle on ollut tunnusomaista turvallisuutta koskevien lakien jyrkkä lisääntyminen: valvontaa, tukahduttamista, pidätyksiä ja vangitsemisia.

Tällaisten toimien määrärahat ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Siitä huolimatta naisiin kohdistuva väkivalta ei ole vähenemään päin. Vuonna 2008 Ranskassa kuoli 156 naista heidän puolisonsa aiheuttamiin vammoihin, ja lähes joka kymmenes nainen joutuu parisuhdeväkivallan uhriksi. Videovalvonnan, rekisteröinnin ja biometristen tunnisteiden kaltaiset turvallisuustoimenpiteet eivät täytä naisten todellisia turvallisuustarpeita.

Tästä väkivallasta kärsivät kaikki naiset kaikissa maissa, oli heidän alkuperänsä, sosiaalinen taustansa tai uskontonsa mikä tahansa. Se liittyy sukupuoliseen syrjintään. Seksismi, aivan kuten rasismikin, perustuu toisen ihmisen ihmisyyden kiistämiseen.

Miten seksismiä torjutaan? Me tarvitsemme vahvaa poliittista tahtoa tiedottaa, ehkäistä ja suojella, poliittista tahtoa lopettaa kaikenlainen syrjintä, joka tarjoaa väkivallalle kasvualustan. Eikö naispuolisten Euroopan unionin kansalaisten, siis yli puolen kansalaisista, turvallisuus ole merkittävän poliittisen investoinnin arvoinen?

  Åsa Torstensson, neuvoston puheenjohtaja. – (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa jäsen Svensson, arvoisat parlamentin jäsenet, kiitos hyvin tärkeästä keskustelusta. Miesten naisiin kohdistamalla väkivallalla on monet kasvot ja se voi ottaa monia muotoja, mutta haavoittuvuus ja tuska ovat samat riippumatta siitä, kuka uhriksi joutuu.

On hyvä, että komissio tekee niin monia aloitteita tällä alalla, ja toivon, että eurooppalainen yhteistyö on väkivaltaa torjuva ja tasa-arvoa vahvistava voima ja että työskentelemme strategisesti. Tätä aloitetta ja toimintaa monet teistä parlamentin jäsenistä ovat vaatineet.

Toistan, että naisiin kohdistuva väkivalta on yksi puheenjohtajavaltio Ruotsin painopisteala: 1. Ensi kuussa hyväksyttävä Tukholma ohjelma lisää mahdollisuuksia puuttua parlamentin korostamiin, väkivallan uhreiksi joutuneita naisia koskeviin ongelmiin.

2. Marraskuun 9. päivänä puheenjohtajavaltio isännöi konferenssia, jossa jäsenvaltioilla ja kansalaisyhteiskunnan edustajilla oli mahdollisuus vaihtaa kokemuksia ja tietoa naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisesta. Syksyn aikana puheenjohtajavaltio järjesti myös Brysselissä konferenssin ihmiskaupan uhreista, ja tavoitteena oli korostaa tarvetta toteuttaa toimia uhrien hyväksi keskittyen yhteistyöhön ihmiskaupan alkuperämaiden kanssa.

Kiitän tästä äärimmäisen tärkeästä keskustelusta. Matka on pitkä ja esteitä on paljon, mutta visionamme on oltava naisiin kohdistuvan väkivallan lopettaminen.

  Karel De Gucht, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, esitän vain eräitä loppuhuomioita, mutta aivan aluksi kiitän kaikkia jäseniä, jotka osallistuivat tähän erittäin tärkeään keskusteluun. Kysymyksessä on yksi julmimmista ihmisoikeuksien loukkaamisen muodosta, joka on levinnyt hyvin laajalle muuallakin kuin kehitysmaissa. Puhumme paljon Kongosta, mutta meidän olisi puhuttava muistakin kehitysmaista, kuten esimerkiksi Pakistanista. Eilen illalla täällä parlamentissa pidetyn kokouksen jälkeen katsoin televisiota, josta tuli ohjelma naisten pahoinpitelyistä Pakistanissa. Se oli kauheaa, aivan kauheaa. Mutta se on myös totta. Eräs jäsen kertoi esimerkin naisesta, joka ei halunnut pitää burkhaa.

On selvää, että aseelliset konfliktit kärjistävät ja pahentavat naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, että seksuaalista väkivaltaa käytetään sota-aseena, että jonkin ajan kulutta perinteisten yhteisöjen sosiaalinen rakenne ja yhteenkuuluvuus tuhoutuvat ja murtuvat, että moraali katoaa ja päädytään tilanteeseen, jossa kapinallisten ja sotilaiden lisäksi myös tavalliset kansalaiset syyllistyvät tällaisiin kammottaviin tekoihin naisia ja lapsia vastaan.

Useat jäsenet ovat kysyneet, onko mahdollista säätää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskeva eurooppalainen direktiivi, jolla varmistetaan väkivallan ennaltaehkäisy, uhrien suojelu ja tekijöiden syytteeseenpano. Valitettavasti en usko, että tälle on oikeusperustaa. Lissabonin sopimuksessa on oikeusperusta joillekin konkreettisille toimille, joita voidaan toteuttaa ...

(FR) … etenkin ihmiskauppaa, lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja lapsipornografiaa vastaan. Tähän on Lissabonin sopimuksessa selvä viittaus, mutta ihmisoikeuksien julistus sinänsä ei ole oikeusperusta direktiiville.

Uskon silti yhä, että komission on edelleen tutkittava eri keinoja tähän ongelmaan puuttumiseksi etenkin sellaisten ohjelmien avulla, jotka kohdennetaan paitsi kehitysmaihin myös tiettyihin haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin ja meidän omiin jäsenvaltioihimme, sillä myös Euroopan unionissa, jonka todella pitäisi näyttää maailmalle esimerkkiä ihmisoikeuksien ja naisten oikeuksien suojelemisessa, on yhä ongelmia.

Voitte luottaa siihen, että komissio – sekä nykyinen että seuraava – jatkaa ja kehittää tätä toimintaa siitä yksinkertaisesta syystä, että se on meistä tarpeellista. Kysymys ei ole siitä, kuten yksi teistä huomautti, olisiko jäsenvaltioiden, komission vai Euroopan unionin otettava aloite käsiinsä. Minusta meidän on pidettävä tämä ongelma mielessä kaikilla tasoilla ja kaikilla vastuualueilla.

Puhetta johti
varapuhemies Diana WALLIS

  Puhemies. − (EN) Olen vastaanottanut naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnalta yhden työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna torstaina 26. marraskuuta 2009.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Kannatan tätä päätöslauselmaa ja kehotan komissiota perustamaan naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevan teemavuoden. Uskon, että siten jäsenvaltiot parantavat nopeammin naisiin kohdistuvan väkivallan ja varsinkin perheväkivallan torjuntaa koskevaa kansallista lainsäädäntöä ja panevat todella toimeen naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisia kansallisia toimintaohjelmia. Jäsenvaltioiden on perustettava yhtenäinen järjestelmä naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi vahvistaakseen ehkäisy-, suojelu- ja tukitoimia. On hyvin tärkeää, että tämä kysymys on yksi ensisijaisista tavoitteista, kun uusi komissio aloittaa työnsä ja Espanja on neuvoston puheenjohtajana.

  Proinsias De Rossa (S&D), kirjallinen. – (EN) Tänään on kansainvälinen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskeva päivä. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa esiintyy kaikkialla ja kaikissa yhteiskuntaluokissa, rikkaiden ja köyhien, koulutettujen ja kouluttamattomien, sosiaalisesti liikkuvien ja syrjäytyneiden keskuudessa, mutta laaja rakenteellinen sokeus tätä ongelmaa kohtaan on säilynyt sitkeästi. Päätöslauselmassa vaaditaan kohdennettua ja johdonmukaista EU:n toimintasuunnitelmaa kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi EU:n naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelman mukaisesti. Kansallisia lakeja ja toimintalinjoja olisi parannettava laatimalla kattavia kansallisia toimintasuunnitelmia ennaltaehkäisyä, suojelua ja syytteeseenpanoa varten. Viime vuonna Irlannissa turvakoteihin otettiin 1 947 naista ja 3 269 lasta. Vuodesta 1996 yli 120 naista, varsin suuri määrä siis, on joutunut kumppaninsa tai entisen kumppaninsa murhaamiksi. EU:n tutkimukset ovat osoittaneet, että joka viides nainen on joutunut miespuolisen kumppaninsa väkivallan uhriksi ja että 25 prosentissa Euroopassa ilmoitetuista väkivaltarikoksista mies on pahoinpidellyt vaimoaan tai avopuolisoaan. Perheväkivallalla yritetään hallita toisen ihmisen mieltä ja murtaa se. Irlannin hallituksen suunnittelemat jopa 30 prosentin leikkaukset eräisiin palveluihin osoittavat selvästi, että se ei ole todella sitoutunut ennaltaehkäisyyn, suojeluun ja syytteeseenpanoon.

  Louis Grech (S&D), kirjallinen. – (EN) Joka viides nainen Euroopassa on joutunut kärsimään perheväkivaltaa. Maltassa ilmoitettiin tammikuun ja lokakuun 2009 välisenä aikana 467 perheväkivaltatapauksesta, mutta tämä luku antaa tuskin täysin edustavaa kuvaa ongelman laajuudesta Maltassa. Vastaavasti muiden jäsenvaltioiden tilastot ovat harhaanjohtavia. Tämä johtuu siitä, että naiset pelkäävät viranomaisten ja oikeuselinten käsittävän heidät väärin. Päätöslauselmassa todetaan, että väkivallassa, sen lisäksi että se on rikollista, on kysymys syrjinnästä ja eriarvoisuudesta – EU:n toimivaltaan kuuluvasta alasta. Päätöslauselmaesityksessä keskitytään aivan oikein tekijöiden asettamiseen syytteeseen. On tärkeää, ettei ole mitään porsaanreikiä, joiden avulla tekijät voivat välttää rangaistuksen. Toisaalta kuitenkin väkivaltaisten kumppanien kuntoutusta olisi myös harkittava, jotta vältetään väkivallan uusiutuminen tulevaisuudessa. Eräillä jäsenvaltioilla ei ole riittävästi koulutettua henkilöstöä tuen, avun ja neuvonnan antamiseksi uhreille. Uhrien kannalta turvakotien perustaminen ei riitä. Nämä naiset tarvitsevat hallituksen apua päästäkseen takaisin työmarkkinoille ja tullakseen todella taloudellisesti riippumattomiksi pahoinpitelijästään. Uhrien koulutusohjelmia on tehostettava, jotta he voivat integroitua täysimittaisesti takaisin yhteiskuntaan, ja EU:n olisi käytettävä toimivaltaansa puuttuakseen tehokkaasti tällaiseen räikeään eriarvoisuuteen.

  Zita Gurmai (S&D), kirjallinen. – (EN) Naisiin kohdistuva väkivalta on vakava huolenaihe koko maailmassa. Naiset – ja lapset – ovat haavoittuvimmassa asemassa yhteiskunnassa, ja he joutuvat useimmin kohtaamaan väkivaltaa. Esimerkiksi Euroopassa on arvioitu, että 20–25 prosenttia aikuisista naisista kokee fyysistä väkivaltaa ja 10 prosenttia naisista joutuu myös seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Perheväkivallasta 98 prosenttia on miesten naisiin kohdistamaa väkivaltaa, ja siksi tätä on pidettävä sukupuolisidonnaisena kysymyksenä. Väkivallasta puhuessamme emme puhu vain henkisestä väkivallasta: silloin edellä mainitut tulokset olisivat vielä paljon pahempia.

Katson, että emme voi hyväksyä tällaisia lukuja emmekä varsinkin naisia koettelevaa todellisuutta. Eurooppalaiset sosialistit ovat jo kauan vaatineet tehokasta suojelua ja hyviä ohjelmia. Daphne-ohjelma on hyvä alku, mutta meidän on tehtävä enemmän EU:n jäsenvaltioiden tasolla. Mielestäni on hyvin tärkeää, että puheenjohtajavaltio Espanja on päättänyt tehdä väkivallan torjunnasta ensisijaisen tavoitteen. Mitään yhteiskunnallista ongelmaa ei voida ratkaista täydellisesti vain kuudessa kuukaudessa. Tästä syystä teen kaikkeni, jotta Belgia ja Unkari jatkavat puheenjohtajakausillaan Espanjan aloittamaa työtä.

  Lívia Járóka (PPE), kirjallinen. – (EN) Pakkosterilisaatiot ovat yksi vakavimpia naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja ja täysin kestämätön ihmisoikeusloukkaus. Useissa jäsenvaltioissa romaninaisia on pakotettu sterilisaatioihin, joilla on pyritty pienentämään heidän "epäterveellisen korkeaa" syntyvyyttään. Vaikka useita tapauksia on kirjattu ja oikeusistuimissa on annettu useita tuomioita uhrien hyväksi, useimmissa tapauksissa asianmukaisia korvauksia ja virallisia anteeksipyyntöjä saadaan yhä odottaa. Tässä suhteessa olen tyytyväinen pääministeri Jan Fischerin esittämään anteeksipyyntöön sekä Tšekin tasavallan hallituksen äskettäin tekemään esitykseen, jossa maan terveysministeriötä vaaditaan toteuttamaan 31. joulukuuta 2009 mennessä joukko toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tällaisia rikkomuksia ei enää tapahdu. Toivon, että muut valtiot, kuten Slovakia, liittyvät Tšekin aloitteeseen ja perustavat järjestelyn, jolla naisille, joiden lisääntymiskyky on tuhottu ilman heidän suostumustaan, annetaan asianmukainen korvaus. On välttämätöntä, että jäsenvaltiot tutkivat viipymättä romaninaisia vastaan tehdyt vakavat ihmisoikeusrikkomukset, rankaisevat syyllisiä ja varmistavat, että kaikki uhrit tunnistetaan ja heille annetaan hyvitystä. Euroopan valtioiden yhteisenä tavoitteena on turvata maanosan kaikkien naisten terveys ja fyysinen koskemattomuus.

  Joanna Katarzyna Skrzydlewska (PPE), kirjallinen. – (PL) Näyttää siltä, että yleisessä ihmisoikeuksia puolustavassa kampanjassa naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ongelma saa liian vähän huomiota. YK:n vuonna 2008 toteuttama kampanja naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi koko maailmassa paljasti, että 15–44-vuotiaat naiset ovat suuremmassa vaarassa joutua raiskauksen ja perheväkivallan kuin syövän, liikenneonnettomuuksien, sodan tai malarian uhreiksi. Itse EU:ssa 40–50 prosenttia naisista on ilmoittanut joutuneensa seksuaalisen häirinnän eri muotojen kohteeksi työpaikalla. Arvioiden mukaan 500 000–2 000 000 ihmistä, joista suurin osa on naisia ja lapsia, joutuu vuosittain ihmiskaupan uhreiksi ja pakotetuiksi prostituutioon, pakkotyöhön ja orjuuteen. Tästä syystä olen tyytyväinen siihen, että tämä ongelma on tuotu esiin naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan laatimassa päätöslauselmassa. On tärkeää yhdenmukaistaa naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista koskeva lähestymistapa, sillä näin toimista saadaan tehokkaampia. On myös tärkeää antaa naisille ja väkivallan uhreiksi jo joutuneille ihmisille oikeanlaista apua. Aivan yhtä tärkeää on kuitenkin yhteiskunnan tietoisuus siitä, että perheväkivalta ei saa olla kiusallinen ongelma, joka pidetään piilossa neljän seinän sisällä.

  Anna Záborská (PPE), kirjallinen. – (SK) Tänään, marraskuun 25. päivänä, ei ole vain kansainvälinen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskeva päivä, vaan myös päivä, jolloin kristillinen maailma muistelee Pyhää Katariina Aleksandrialaista, joka 300-luvun alussa vangittiin ja josta tuli väkivallan uhri ja omantunnon- ja sananvapauden marttyyri. Jotkut henkilöt liioittelevat väkivallan ongelmaa siinä määrin, että minusta joskus tuntuu, ettei meillä naisilla ole mitään muita ongelmia. Uskon vakaasti, että ylivoimaisesti useimmissa tapauksissa naiset ovat paljon enemmän huolissaan köyhyydestä, terveysongelmista, koulutuksesta, heidän työlleen perheessä annetusta arvosta ja muista elinolosuhteistaan.

Meidän on silti myönnettävä, että myös väkivalta on ongelma. Se on sivistyneen yhteiskunnan arvolle sopimaton ongelma, joka rapauttaa ihmisarvoa. Minusta kuitenkin näyttää siltä, että Euroopan parlamentin mielestä on poliittisesti korrektia väkivaltaa ja poliittisesti epäkorrektia väkivaltaa, sillä se voi olla ainoa syy siihen, että tarkistusehdotustani, jossa tuomittiin naisten pakkosterilisaatiot ja raskauksien väkivaltainen keskeyttäminen, ei hyväksytty FEMM-valiokunnassa.

  Zbigniew Ziobro (ECR), kirjallinen. – (PL) On suuri häpeä, että Euroopassa on yhä niin paljon naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Erityisen huolestuttavaa on se, että merkittävää osaa väkivallasta ei ilmoiteta poliisille, varsinkin kun otetaan huomioon, että tähän sisältyy raiskauksen kaltaisia vakavia rikoksia. Mikään strategia naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseksi ei voi onnistua, elleivät uhrit ilmoita väkivallasta oikeille viranomaisille. Lainsäädännöllä on varmistettava päättäväiset toimet tällä alalla, jotta uhrit tuntevat saavansa oikeutta ja jotta sekä heitä että koko yhteiskuntaa voidaan suojella samanlaisilta rikoksilta tulevaisuudessa. On huolestuttavaa, että monissa EU:n jäsenvaltioissa, myös Puolassa, seksuaalirikoksista annettavat tuomiot ovat hyvin lieviä ja usein vielä ehdollisia. Esimerkkinä voidaan mainita, että 40 prosenttia Puolassa raiskauksista annettavista tuomioista on ehdollisia vankeusrangaistuksia. Näin lievien rangaistusten määrääminen on isku vasten uhrien kasvoja tuomioistuimilta, jotka suhtautuvat näin kevytmielisesti uhreille tehtyyn vääryyteen. Vakavasti otettavassa lähestymistavassa naisiin kohdistuvaan väkivaltaan tällaiseen väkivaltaan syyllistyneitä on kohdeltava ankarasti, jotta varmistetaan oikeudenmukainen hyvitys tehdystä vääryydestä ja myös yhteiskunnan turvallisuus tulevaisuudessa.

(1) Ks. pöytäkirja.