Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 21. tammikuuta 2010 - Strasbourg

2. EU:n ja Tunisian väliset suhteet (keskustelu)

  Puhemies. – (HU) Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma EU:n ja Tunisian välisistä suhteista.

  Neelie Kroes, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän parlamenttia kutsusta osallistua Tunisiasta käytävään keskusteluun.

EU:n ja Tunisian välisiä suhteita säännellään vuonna 1995 allekirjoitetulla assosiaatiosopimuksella. Tunisia oli sivumennen sanoen ensimmäinen Välimeren valtio, joka allekirjoitti tällaisen sopimuksen, ja se on sen jälkeen saavuttanut merkittävää edistystä.

Kansainvälisissä suhteissa Tunisia on EU:n läheinen ja luotettava kumppani. Sen kansainvälisissä organisaatioissa ja muilla foorumeilla esittämät näkemykset ja kannat ovat maltillisia ja tasapainoisia. Se on yhteistyöhaluinen turvallisuuden ja maahanmuuton kaltaisissa kysymyksissä, ja sillä on hyvät suhteet eteläisen Välimeren alueen naapureihinsa. Lisäksi sillä on aina ollut rakentava rooli Maghreb-maiden alueellisessa yhdentymisessä.

Tunisia osallistuu aktiivisesti Euroopan naapuruuspolitiikkaan, ja komission määräaikaiskertomuksissa Euroopan naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta Tunisiassa esitetyt arviot ovat yksiselitteisiä: Tunisia on edistynyt monilla yhteistyöaloilla, toimintasuunnitelma mukaan lukien.

Talousuudistukset ovat edistyneet ja mahdollistaneet Tunisian talouden sekä sen EU:n kanssa käymän kaupan vakaan kasvun. Sosiaalikysymyksissä, muun muassa terveydenhuollon, koulutuksen, köyhyyden torjunnan ja naisten oikeuksien suojelun alalla, on saavutettu merkittäviä tuloksia.

Toisaalta kertomuksissa painotetaan myös puutteita, joita esiintyy varsinkin oikeusjärjestelmän, sananvapauden ja järjestäytymisvapauden aloilla.

Tunisian kanssa on käyty jatkuvaa poliittista vuoropuhelua kaikista toimintasuunnitelmaan sisältyvistä aiheista, joita käsitellään kymmenessä alakomiteassa ja työryhmissä. EU:n ja Tunisian assosiaationeuvosto on jo kokoontunut useaan kertaan, ja seuraava kokous on määrä pitää lähikuukausina.

Tunisiasta tuli 1. tammikuuta 2008, kaksi vuotta ennen suunniteltua ajankohtaa, ensimmäinen Välimeren eteläpuolinen valtio, jolla on EU:n kanssa teollisuustuotteiden vapaakauppa-alue. EU on Tunisian tärkein kauppakumppani: 72,5 prosenttia sen tuonnista tulee EU:sta, ja 75 prosenttia sen viennistä kohdistuu EU:hun. EU:n rahoitusyhteistyö on arvoltaan noin 75–80 miljoonaa euroa vuodessa, ja Tunisia on osoittanut, että sillä on tätä varten riittävä vastaanottokyky.

Neuvottelut palvelujen kaupan asteittaisesta vapauttamisesta ja sijoittautumisoikeudesta sekä maatalous- ja kalastustuotteista on myös käynnistetty. Näiden neuvottelujen päätökseen saattaminen sekä asiaan liittyvän lainsäädännön lähentäminen merkitsevät uutta vaihetta EU:n ja Tunisian välisissä suhteissa sekä edistystä kohti Tunisian talouden integrointia EU:n yhtenäismarkkinoihin.

Tunisia on pyytänyt, että sen ja EU:n välisille suhteille annettaisiin uutta puhtia myöntämällä sille pitkälle edistyneen maan asema. Me katsomme, että tämä olisi EU:n etujen mukaista. Edellytämme myös, että Tunisia osoittaa aitoa pyrkimystä toteuttaa lisää demokraattisia uudistuksia ja vahvistaa sananvapautta. Ilman edistystä ihmisoikeuksien tärkeällä alalla maan huomattavia saavutuksia pidettäisiin joka tapauksessa epätäydellisinä, vaikka ne varsinkin alueellisesti tarkasteltuna ovat merkittäviä.

Lopuksi totean, että pidämme EU:n ja Tunisian välisiä suhteita vakaina ja ystävällisinä ja katsomme, että niitä on hyvinkin mahdollista lujittaa entisestään.

  Puhemies. – (HU) Esityslistalla on seuraavana poliittisten ryhmien puheenvuorot.

  Ioannis Kasoulides , PPE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, Tunisia edistää tämän alueen vakautta kumppanina Välimeren unionissa, ensimmäisenä assosiaatiosopimuksen allekirjoittaneena valtiona sekä ensimmäisenä valtiona, jolla on toimintasuunnitelma naapuruuspolitiikan täytäntöön panemiseksi. Tunisia on suhteellisesti muita edellä sukupuolten tasa-arvon sekä lasten ja perheen suojelun aloilla, ja nyt se odottaa neuvotteluja pitkälle edistyneen maan aseman myöntämisestä.

Mainituissa sopimuksissa on demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksia koskevia lausekkeita. Suunnitteilla on neuvotteluja, joiden avulla voimme saavuttaa edistystä Euroopan parlamentin arkaluonteisina ja tärkeinä pitämissä kysymyksissä. Jos haluamme kouriintuntuvia tuloksia, ja niitä ei välttämättä saavuteta vastakkainasetteluilla ja arvostelulla, meidän on vältettävä huolellisesti alentuvaa asennetta ja osoitettava, että keskustelemme tasa-arvoisina kumppaneina, emme ylempinä tai jonkinlaisina tarkastajina, ja että myös me olemme kiinnostuneita kumppaniemme huolenaiheista ja herkistä kohdista.

Olen varma, että tällaisessa toimintaympäristössä Tunisian hallitus vastaa konkreettisilla edistysaskelilla nyt keskustelun kohteena olevilla aloilla.

  Pier Antonio Panzeri, S&D-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, jos meidän täytyisi antaa lausunto nykyisistä Euroopan unionin ja Tunisian välisistä suhteista, se ei voisi olla muuta kuin myönteinen, myös alueen vakauttamisen suhteen.

Taloudellisesti on todella saavutettu merkittävää edistystä, ja myös sosiaalisesta näkökulmasta tarkasteltuna on nähtävissä rohkaisevia merkkejä. Lokakuun 25 päivänä pidettyjen presidentinvaalien jälkeen meillä on kuitenkin poliittinen ongelma, joka koskee demokraattisten uudistusten tukemista nykyistä konkreettisemmilla toimilla. Kuten tiedämme, Euroopan unionin ulkopolitiikan tavoitteena on demokratian ja oikeusvaltion kehittäminen ja vahvistaminen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen.

Tunisia on tehnyt naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelman yhteydessä eräitä merkittäviä demokratiaa, hallintoa ja ihmisoikeuksia koskevia sitoumuksia. Toimintasuunnitelmassa asetetaan joukko ensisijaisia tavoitteita, ja näistä on erityistä huomiota kiinnitettävä uudistusten toteuttamiseen ja vakiinnuttamiseen sekä poliittisen vuoropuhelun ja yhteistyön vahvistamiseen etenkin demokratian ja ihmisoikeuksien, ulkopolitiikan ja turvallisuuden aloilla.

Instituutioita on vahvistettava juuri näissä puitteissa. Ne mahdollistavat Tunisian yhteiskunnan eri jäsenien suuremman osallistumisen poliittiseen elämään, kansalaisyhteiskunnan roolin kehittämisen, jatkuvan tuen poliittisille puolueille, jotta ne voivat laajentaa osallistumistaan demokraattiseen prosessiin, sekä järjestäytymisvapauden, sananvapauden ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden nykyistä paremman kunnioittamisen.

Olemme vakuuttuneet siitä, että nämä tavoitteet voidaan saavuttaa, ja on kohtuullista odottaa konkreettista edistystä. Olemme sitoutuneet turvaamaan Euroopan unionin ja Tunisian yhdistävän ystävyyden ja samalla lujittamaan nykyisiä suhteita myös sitä ristiriitaa silmällä pitäen, joka saattaa syntyä ajatuksesta myöntää maalle pitkälle edistyneen maan asema. Tunisian itsensä on kuitenkin toteutettava konkreettisia toimia.

  Louis Michel, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aluksi kiittää komission jäsentä komission tässä asiassa ottamasta kannasta. Yhdyn täysin tähän kantaan, sillä se vaikuttaa paljon kohtuullisemmalta kuin tämän päivän keskustelua ehdottaneiden – enkä ole varma, kuka sitä tarkalleen ottaen ehdotti – omaksuma asenne.

Kuten sanottu, Tunisia oli ensimmäinen Euro–Välimeri-alueen valtio, joka allekirjoitti assosiaatiosopimuksen, ja se on Euroopan naapuruuspolitiikan aktiivinen kumppani. Kuten Ioannis Kasoulides aiheellisesti huomautti, Tunisiasta tuli 1. tammikuuta 2008 ainoa Välimeren alueen valtio, jolla on vapaakauppasuhteet Euroopan unionin kanssa. Tämä yhteistyö toimii erittäin hyvin, ja Tunisia on osoittanut, että sen vastaanottokyky on erinomainen. Tunisia on saavuttanut huomattavaa edistystä, joka on johtanut hyvin korkeaan kehitystasoon, ja kansainväliset instituutiot ovat antaneet tunnustusta sen yhteiskunnallis-taloudellisille tuloksille. Talouden termein ilmaistuna Tunisian kasvuaste vuosina 2002–2008 oli keskimäärin 4,6 prosenttia. Lisäksi se on onnistunut vähentämään velkataakkaansa.

Sosiaalikysymyksissä olisi epäreilua sivuuttaa etenkin naisten hyväksi saavutettu edistys. Tunnusluvut puhuvat puolestaan: 59 prosenttia korkeakouluopiskelijoista on naisia. Kaikilla 6–16-vuotiailla tytöillä on oppivelvollisuus, ja naiset muodostavat lähes neljänneksen Tunisian työssä käyvästä väestöstä.

Myönnän, että nämä tulokset eivät tietenkään saa hämärtää sitä, että Tunisian viranomaisia on ehdottomasti kannustettava lisäedistykseen ihmisoikeuksien ja hallinnon aloilla; tiedämme hyvin, että työtä on vielä jäljellä. Muiden puhujien tavoin kannan huolta tästä asiasta vaalimiemme demokraattisten arvojen vuoksi. On kuitenkin myös tärkeää muistaa, että me emme ole ainoita, jotka näitä arvoja vaalivat. Ne ovat myös Tunisian dynaamisen ja Eurooppaan myönteisesti suhtautuvan yhteiskunnan ydin.

Näistä syistä meidän on tuettava Tunisian pyyntöä saada pitkälle edistyneen maan asema tässä kumppanuudessa Euroopan unionin kanssa. Katson myös, että juuri tämän vuoropuhelun avulla löydämme sopivan kehyksen rohkaistaksemme kumppaneitamme lisäedistykseen hallinnon alalla.

Meidän on luonnollisesti käytävä vuoropuhelua kumppaneidemme kanssa sortumatta itsetyytyväisyyteen tai sellaiseen hurskastelevaan dogmatismiin, joka on liian usein tunnusomaista Euroopan unionille ja jolla lisäksi usein on päinvastoin kielteinen vaikutus.

En luonnollisesti suhtaudu välinpitämättömästi eräiden esiin tuomiin konkreettisiin tapauksiin. On selvää, että meillä on oikeus esittää kumppaneillemme kysymyksiä olosuhteista, joita pidämme kohtuuttomina, mutta haluan lopuksi korostaa, että Tunisia on onnistunut luomaan poliittisen järjestelmän, joka perustuu periaatteeseen kirkon ja valtion erottamisesta toisistaan.

Tunisian viranomaiset kykenevät tarjoamaan kansalaisilleen peruspalveluja, joita muut alueen valtiot eivät vielä ole pystyneet ottamaan käyttöön, ja myös tätä on mielestäni tärkeä korostaa. Sen vuoksi suhtaudun hyvin optimistisesti Tunisian ja EU:n välisten suhteiden tulevaisuuteen, sillä niiden kehittämisen taustalla on perustavista kysymyksistä yksimielisten kumppanien keskinäinen kunnioitus.

  Hélène Flautre, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, olen järkyttynyt juuri kuulemistani niin komission jäsenen kuin parlamentin jäsenien puheenvuoroista. Minusta tuntuu, että meillä on todella paljon työtä saadaksemme paikkansapitävä ja objektiivinen käsitys Tunisian nykytilanteesta.

Kuunnellessani teitä minusta tuntuu suoraan sanottuna kuin kuuntelisin, kuinka länsimaiden intellektuellit monia vuosikymmeniä sitten puhuivat iloisesti Neuvostoliiton neuvostotasavaltojen taloudellisesta ja sosiaalisesta menestyksestä täysin kyvyttöminä näkemään, mitä yhteiset arvomme käytännössä merkitsivät noissa maissa. Mitkä ovat yhteiset arvomme, jäsen Michel? Ne ovat ihmisoikeudet, demokratia ja oikeusvaltioperiaate.

Olette kaikki aivan oikein huomauttaneet, että Tunisia oli ensimmäinen kumppanimme, joka allekirjoitti assosiaatiosopimuksen. Se on totta, ja juuri siksi kaikki tämä on hyvin huolestuttavaa, sillä me emme nyt puhu aukoista, arvoisa komission jäsen, tai pienistä askeleista. Ei. Ihmisoikeuksien ja demokratian tilanne Tunisiassa huonontuu valtavasti koko ajan. Voitteko nimetä yhdenkin sanomalehden, puolueen tai ammattiliiton, joka on saanut luvan toimia 20 viime vuoden aikana? Ette voi.

Totuus on se, että perusvapauksia, ja niiden myötä myös meidän omia sitoumuksiamme, loukataan järjestelmällisesti ja räikeästi. Tässä ei ole kyse moralisoinnista; tässä on kyse Euroopan unionin arvojen ja niiden sitoumusten kunnioittamisesta, jotka annoimme allekirjoittaessamme assosiaatiosopimuksen.

Tästä syystä vaadin vähintään yhteistä analyysia tästä kysymyksestä. Olemme mielestäni työskennelleet kovasti tämän keskustelun aikaansaamiseksi, mutta aika käytettäisiin paremmin, jos lähettäisimme valtuuskunnan tapaamaan Tunisian kansalaisyhteiskuntaa ja sen eri jäseniä ja arvioimaan ihmisoikeuksien puolustajien, opiskelijoiden, ammattiyhdistysaktiivien, työntekijöiden ja juristien kokemaa jatkuvaa häirintää. Lähes kaikissa järjestöissä, jotka ovat osoittaneet jonkinasteista riippumattomuutta viranomaisista, on tapahtunut puhdistuksia. Näin ollen katson, että teitä on huijattu perusteellisesti tässä asiassa.

Kuunneltuani puheenvuorojanne ymmärrän hyvin, miksi ette halua nähdä todellista kuvaa Tunisiasta. Ette halua nähdä sitä, koska uskotte, että pelissä on taloudellisia etuja sekä terrorismin ja laittoman maahanmuuton torjuntaan liittyviä etuja. Olette ilmaisseet tämän erittäin selvästi ja jankutatte miesten ja naisten tasa-arvoa sekä perhettä koskevista edistysaskeleista, jotka ovat perua aina Bourguiban ajoilta. Toistan: ne ovat peräisin aina Bourguiban ajoilta. Sen jälkeen ei ole tapahtunut edistystä.

Näin ollen katson, että jos kunnioitamme yhtään itseämme ja allekirjoittamiamme sopimuksia, naapuruuspolitiikkaa tai EU:n arvoja, emme todellakaan voi ehdottaa pitkälle edistyneen maan aseman myöntämistä Tunisialle. Sanonkin teille suoraan: jos ehdotatte tätä, hylkäätte kaikki Välimeren valtioiden ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevat vaatimukset ja sitoumukset; se on aivan varmasti tuloksena.

  Charles Tannock, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Tunisia on Euroopan unionin ystävä ja liittolainen, arabimaailmassa ainutkertainen vauras, edistyksellinen, moderni ja meritokraattinen maallinen yhteiskunta. Tunisia myös suhtautuu aivan oikein tinkimättömästi islamistisiin jihad-ääriliikkeisiin.

Tunisiassa on nopeasti muodostumassa poliittinen monipuoluejärjestelmä, ja se on valtio, jossa naiset ovat täysin tasa-arvoisia yhteiskunnan jäseniä. Miksi me sitten pyrimme vieraannuttamaan Tunisian ja sen kymmenmiljoonaisen kansan? Ehkä siksi, että olemme kateellisia sen menestyksestä, tai siksi, että se on pieni eikä sillä ole öljyä, joten sillä ei ole taloudellista vaikutusvaltaa EU:hun, toisin kuin Libyalla tai Saudi-Arabialla.

Minun mielestäni ne, jotka ovat masinoineet tämän keskustelun, yrittävät tarkoituksellisesti sabotoida suuren osan EU:n ja Tunisian suhteissa viime vuosina saavutetusta edistyksestä. Erityisen ärsyttävää on, että keskustelu käydään samaan aikaan, kun ryhmä Tunisian parlamentin jäseniä vierailee Strasbourgissa, ja he ovat uskoakseni juuri nyt yleisölehterillä seuraamassa tätä keskustelua.

Tunisia tarvitsee tukeamme, kannustusta ja vuoropuhelua eikä järjettömien herjausten jatkuvaa virtaa. On katkeran ironista, että vasemmisto, joka väittää niin kovasti kannattavansa naisten oikeuksien parantamista, hyökkää Tunisiaa vastaan, vaikka juuri Tunisia tarjoaa naisille muissa arabivaltioissa ennennäkemättömiä mahdollisuuksia ja vapauksia.

Se tosiseikka, että Tunisian viranomaiset ovat kieltäneet muslimien päähuivin hijabin pitämisen julkisilla paikoilla, on osoitus niiden päättäväisyydestä suojella Tunisian arvoja, maallisuutta, suvaitsevaisuutta ja vapautta. Meidän olisi kunnioitettava Tunisiaa pitkälle edistyneenä Euro–Välimeri-kumppaninamme.

  Puhemies. – (HU) Vaikka minulle ei ollut kerrottu tunisialaisvaltuuskunnan läsnäolosta, he vilkuttivat teidän mainitessanne heidät. Toivotan teidät tervetulleiksi yleisölehterille.

  Marie-Christine Vergiat, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen henkilökohtaisesti hyvin iloinen siitä, että käymme tämän keskustelun Tunisian ihmisoikeustilanteesta. Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto oli ratkaisevassa roolissa tämän keskustelun järjestämisessä. Olen aina puolustanut ihmisoikeuksia, mutta ihmisoikeudet ovat samat kaikkialla maailmassa.

Pahoittelen sitä, ettei tähän keskusteluun liity äänestys päätöslauselmasta. Sanat tulevat ja menevät; vain kirjoitetut sanat säilyvät. EU:n vanhimpana kumppanina Tunisia saa kaikista eteläisistä valtioista henkeä kohden eniten tukea, ja se osallistuu innokkaasti Välimeren ympärille luotavan vapaakauppa-alueen perustamiseen. Itse asiassa niin innokkaasti, että sen johtajat alkavat vaatia osinkojaan ja pitkälle edistyneen maan aseman tuomia etuja.

Yhdyn täysin Hélène Flautre huomioihin ja jaan hänen huolestuneisuutensa eräistä esitetyistä kommenteista. EU:n kumppanuussopimuksiin sisältyy tästä lähin demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevat lausekkeet. Näitä lausekkeita on tarkasteltava aivan yhtä tarkoin kuin taloudellisia lausekkeita. Tosiseikka on, arvoisa komission jäsen, että komission kertomus naapuruuspolitiikan täytäntöönpanosta on tässä suhteessa epätyydyttävä; tässä on selvästi kyse kaksinaismoraalista.

Lokakuun 25 päivänä presidentti Ben Ali valittiin uudelleen viidennelle toimikaudelle, ja hän sai 89 prosenttia äänistä. Jo tämä luku paljastaa, mikä on demokratian tila Tunisiassa. Se on suljettu demokratia, jossa ihmisoikeuksien puolustajia, tuomareita, juristeja, toimittajia – lyhyesti sanottuna kaikkia, jotka uskaltavat vastustaa hallitusta – häiritään, vangitaan ja joissain tapauksissa jopa kidutetaan.

Viime syyskuusta lähtien Tunisiassa on ollut vallalla suuntaus autoritaarista poliisivaltiota kohti, kuten ensi sunnuntaina oikeuden eteen joutuvan Taoufik Ben Brikin tapaus osoittaa. Voisimme mainita myös Zouhair Makhloufin ja Fahem Boukadousin, joista toinen tuomittiin siitä, että hän puhui ympäristön tilasta Tunisiassa, ja toinen osallistumisesta työntekijöiden mielenosoituksiin maassaan.

Niin, tämä on Tunisian yhteiskunnallinen tilanne. Kamel Jendoubin, Sihem Bensedrinen, Sana Ben Achourin ja Kemais Chamarin kaltaiset ihmisoikeuksien puolustajat ovat häpeällisen lehdistökampanjan uhreja. Sadok Chourou on virunut vankilassa 16 viime vuotta, ja hänen asianajajanaan toimivan Radhia Nasraouin maine on mustattu niin, että hänen uransa on kärsinyt peruuttamatonta vahinkoa.

Opiskelijoita pidätetään ja tuomitaan mielivaltaisesti, kuten muitakin. Heidän passinsa takavarikoidaan tai niitä ei uusita, ja eräitä ihmisoikeusaktivisteja estetään poistumasta maasta toimiakseen todistajina. Hallitsevista voimista riippumattomien järjestöjen kokouksia kielletään, niihin osallistujia seurataan, eikä minulla ole riittävästi aikaa antaakseni teille todenmukaisen kuvan Tunisian sosiaalipolitiikasta.

Miksi Tunisian hallitukselta kestää niin kauan vastata YK:n raporttiin? Miksi se kieltäytyi ottamasta vastaan EU:n tarkkailijoita, jos vaalit olivat niin demokraattiset kuin se väittää niiden olleen? Tosiasiat ovat olemassa; kotimaidemme sanomalehdet paljastavat niitä jatkuvasti enemmän.

Komission ja neuvoston on otettava tämä huomioon. Tunisian on noudatettava demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevia sitoumuksiaan On mahdotonta hyväksyä, että sille annettaisiin pitkälle edistyneen maan asema. Kyllä, kannatan tasavertaisia kumppanuuksia! Kyllä, kaikkia maailman maita on kohdeltava samalla tavoin, mutta sillä ehdolla, että ne noudattavat sitoumuksiaan. Päätän tähän, arvoisa puhemies.

  Gerard Batten, EFD-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Tunisian yleistilanne näyttäisi olevan myönteinen. Sillä on Pohjois-Afrikan vakain yhteiskunta. Se on teknisesti katsoen demokratia, joskin länsimaisen mittapuun mukaan ehkä vain puolittainen demokratia, mutta meidän ei pidä arvostella Tunisiaa tästä, sillä se on edistynyt paljon. Virallisena politiikkana on pyrkiminen täysimittaiseen demokratiaan, ja Tunisia on vakaa yhteiskunta, jossa henkilökohtainen turvallisuus on korkealla tasolla. Tämä on saavutettu tukahduttamalla ääri-islamistit ja kommunistit, mikä on hyvin kohtuullinen hinta. Maan virallisena politiikkana on pyrkimys kulttuuriseen yhtenäisyyteen – yhtenäisen kansakunnan luomiseen. Tästä monet Euroopan valtiot – myös minun kotimaani Yhdistynyt kuningaskunta – voisivat hyvin ottaa opiksi.

Tunisia edistyy taloudellisesti. Vain 7 prosenttia väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella. Sen terveystaso on yksi Pohjois-Afrikan valtioiden parhaista, ja elinajanodote on suhteellisen korkea. Politiikassa Tunisian perustuslaki rajoittaa paikkamäärää, joka yhdellä puolueella voi olla edustajainhuoneessa, ja 20 prosenttia paikoista on varattu vähemmistöpuolueille. Tämä vaikuttaa huomattavan valistuneelta verrattuna Yhdistyneen kuningaskunnan vaaleissa käytettävään pluraliteettijärjestelmään ("first past the post"), joka minun mielestäni on salaliitto, jolla pidetään konservatiivipuolue ja työväenpuolue vallassa ja kaikki muut ulkona. Joten ehkä meidän pitäisi ottaa opiksi tunisialaisilta.

Yhdistyneestä kuningaskunnasta puheen ollen, puolueeni Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolue joutui viime viikolla eräiden ääri-islamistisien ja muka liberaalien tahojen arvostelun kohteeksi, kun ehdotimme suunnitelmaa, jonka mukaan ihmisten olisi paljastettava kasvonsa julkisissa rakennuksissa ja myös yksityisissä rakennuksissa, jos asianomaiset haluavat tällaisen ehdon asettaa. Mutta katsokaa, mitä Tunisia on tehnyt. Lailla N:o 108 kielletään hijabin pitäminen, mikä menee paljon pidemmälle kuin mitä kukaan muu on ehdottanut. Uskonnollisista asioista vastaava ministeri Boubaker El Akhzouri on tuominnut hijabin Tunisian "kulttuurisen perinnön" vastaisena ja pitänyt islamilaista pukeutumista "vieraana ilmiönä" yhteiskunnassa. Tämä on todella hyvin mielenkiintoinen lausunto islamilaisen valtion ministeriltä. Mitä enemmän saan tietää Tunisiasta, sitä myönteisemmän vaikutelman siitä saan. Olen kuitenkin nähnyt lukuja, joiden mukaan 70 miljoonaa euroa on tarkoitus käyttää EU:n naapuruuspolitiikan keskeisiin hankkeisiin. Valitsijoillani, jotka kuuluvat Lontoon köyhimpiin, ei ole varaa tällaisiin menoihin. Me haluamme kauppaa, ystävyyttä ja yhteistyötä Tunisian kanssa, mutta hintana ei saa olla Yhdistyneen kuningaskunnan veronmaksajien ryöstäminen. Meidän on autettava tunisialaisia kehittämään demokratiaansa ja vaurauttaan, ja jos heille kelpaa ilmainen neuvo, heidän kannattaa pysyä loitolla Euroopan unionista ja säilyttää vapautensa ja itsenäisyytensä.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, EU:n ja Tunisian väliset kauppasuhteet ovat läheiset ja monitahoiset. Tunisia, joka saa vuosittain 80 miljoonaa euroa rahoitustukea, on loistava esimerkki onnistuneesta kehitysyhteistyöpolitiikasta. Kehittyvänä taloutena maa on ottanut johtavan aseman Maghreb-maiden joukossa, se oli ensimmäinen Välimeren valtio, joka perusti vapaakauppa-alueen EU:n kanssa, ja nyt se korjaa tämän hedelmiä vakaan talouskasvun muodossa. Tunisian tasavallan odotetaankin näyttelevän rakentavaa roolia neuvotteluissa Euro–Välimeri-alueen kauppaa koskevasta etenemissuunnitelmasta vuodesta 2010 eteenpäin sekä yhteistyössä Maghreb-maiden kanssa.

Voisi siis luulla, että kaikki on pelkkää auringonpaistetta, ellei olisi tuota lauseketta, joka yhdistää Euroopan unionin kumppanuussopimuksen yhteydessä antaman avun ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Juuri tässä piilee ristiriita – rahoja, joita on määrä käyttää Tunisian talouden vauhdittamiseen, käytetään myös diktatorisen ja demokratianvastaisen koneiston rahoittamiseen ja tukemiseen. Tämä on yleinen ongelma meidän kehitys- ja assosiaatioavussamme. Meidän on tehtävä asialle jotakin, sillä EU ei voi tukea ihmisoikeusloukkauksia edes välillisesti Tunisiassa, Kongossa tai Turkissa, joka on ehdokasvaltio.

  Salvatore Iacolino (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Tunisia, kuten koko Maghreb-alue, on tärkeä strateginen alue. Sillä on valtava kasvupotentiaali, ja se on houkutteleva alue, johon liittyy merkittäviä paitsi taloudellisia myös ennen kaikkea eurooppalaisia etuja.

Euroopan unionin kanssa on myös äskettäin käynnistetty rajatylittävää yhteistyötä edistäviä ohjelmia. Tästä syystä nyt on aika – jos koskaan aiomme sen tehdä – elvyttää Euroopan unionin suhteet rajoillamme sijaitseviin Afrikan maihin, aloittaen Tunisiasta, lisäämällä tämän alueen potentiaalia ja säilyttämällä siihen liittyvä sosiaalinen ja taloudellinen kehitys, mutta vapauden ja turvallisuuden viitekehyksessä.

Välimeren valtioiden keskinäiset suhteet ovat avaintekijä, joka tuo yhtenäisyyttä ja voimaa kunnianhimoiselle taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen ohjelmalle. Poliittisesti voidaan sanoa, että Tunisia on maa, jonka demokratia on vielä suhteellisen nuori; laadittu toimintasuunnitelma vaikuttaa kuitenkin vastaavan Euroopan unionin odotuksia.

Uusien puolueiden syntyminen ja naisedustajien kohtuullinen osuus parlamentissa vuoden 2009 lokakuun lopulla järjestettyjen vaalien jälkeen vahvistavat, että demokraattisen osallistumisen suhteen on saavutettu merkittävää edistystä. Joka tapauksessa lehdistön vapautta on lisättävä ja suojeltava, kuten myös naisten ja miesten yhdenvertaisia mahdollisuuksia ja yleisemmin perusihmisoikeuksia.

Tämä on se kehys, jossa me voimme auttaa Tunisiaa viemään päätökseen sen toteuttamat ponnistukset poistamalla ihmisten täyttä kehitystä haittaavat mahdolliset esteet tästä valtiosta, ja kaikki tämä on mahdollista pitkälle edistyneen maan aseman puitteissa.

Tunisian keskeinen rooli Välimeren alueella ja maan meneillään oleva uudenaikaistamisprosessi edellyttävät vakavaa ja tasapainoista lähestymistapaa, joka johtaa Euroopan unionin vaalimien arvojen ehdottomaan vahvistamiseen. Nyt on tärkeämpää kuin koskaan, että Euroopan parlamentti ei salli mitään virheitä tiellä kohti demokratiaa.

Rakentavalla vuoropuhelulla ja huolellisella diplomatialla voidaan sen sijaan entisestään lujittaa suhdetta tähän valtioon, jota eräillä aloilla – kuten oikeusjärjestelmän ja järjestäytymisvapauden aloilla – on autettava kasvamaan mutta joka on aivan keskeisessä ja ratkaisevassa asemassa Välimeren alueen vakauspolitiikan kannalta.

  Carmen Romero López (S&D). – (ES) Tunisian kunnioittaminen merkitsee myös kunnioituksen osoittamista sen demokraattiselle oppositiolle, joka yrittää järjestäytyä mutta joka tukahdutetaan, sekä sen kansalaisyhteiskunnalle, joka on myös tulevaisuuden oppositio. Näin ollen tervehdin tässä istunnossa läsnä olevia parlamentin jäseniä, mutta haluan lähettää tervehdykseni myös niille, joista saattaa tulevaisuudessa tulla parlamentin jäseniä mutta joita nykyisin uhataan ja jotka saattavat joutua vankilaan. Tästä syystä meistä on hyvin tärkeää, että kansalaisyhteiskunta järjestäytyy ja että demokraattista oppositiota kunnioitetaan, vaikka se ei tällä hetkellä ole järjestäytynyt.

Me Espanjassa – espanjalaisena Euroopan parlamentin jäsenenä voin sanoa tämän – olemme kokeneet diktatuurin, jossa demokraattista oppositiota kidutettiin ja vainottiin. Jos oppositio ei ole terroristinen vaan demokraattinen, sillä on arvoja, jotka ovat tulevaisuuden arvot. Näin ollen meidän on autettava tätä nykyisellään järjestäytymätöntä mutta demokraattista oppositiota, joka taistelee Tunisian siirtymän arvojen sekä näiden arvojen vakiinnuttamisen puolesta. Meidän on myös autettava sitä järjestäytymään.

Meidän on myös autettava oppositiota, jotta he voivat olla tulevaisuudessa johtajia ja tärkeitä toimijoita, mahdollisesti oppositiossa tai hallituksessa, mutta kierto on hyvin tärkeää demokraattisessa yhteiskunnassa.

Tästä syystä nykyinen väkivallan lisääntyminen, joka saattaa tulevaisuudessa vielä kiihtyä entisestään, ei ole paras käyntikortti pitkälle edistyneen maan asemaa ajatellen.

Tiedämme, että Tunisia on ollut Euro–Välimeri-kumppanuuden jäsen ja että sillä on välimerellinen ja demokraattinen kutsumus. Näin ollen me haluamme myös, että se edistää tänä aikana osaltaan tätä demokratian vakiinnuttamista ja kykenee järjestäytymään voidakseen todella olla lojaali jäsen, joka antaa panoksensa sen puolesta, että Välimeren alueesta tulee kehittyvä ja demokraattisiin arvoihin perustuva alue.

Tämä on se, mitä toivomme tulevaisuudelta ja mitä haluamme Tunisian osalta.

  Tomasz Piotr Poręba (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, Tunisia on epäilemättä kumppani, johon Euroopan unionin olisi ylläpidettävä suhteita sekä Välimeren alueen puitteissa että kahdenvälisesti. Talouskysymyksiä unohtamatta Euroopan unionin olisi kuitenkin vaadittava demokraattisten prosessien avoimuutta ja oikeusvaltioperiaatteen toteuttamista tässä valtiossa.

Vaikka Tunisia on vakaa valtio, se ei valitettavasti täytä kaikkia demokraattisia standardeja. Kansainvälisten valtiosta riippumattomien järjestöjen mukaan Tunisian turvallisuusjoukot kiduttavat vankeja joutumatta tästä vastuuseen, koska korkeat virkamiehet suojelevat niitä. Lehdistön vapautta ja sananvapautta rajoitetaan tiukasti, ja toimittajien tilanteen sanotaan olevan yksi arabivaltioiden huonoimmista. Sortotoimilla on usein uskonnollinen tausta. Kristityn vähemmistön vaino on käymässä yhä huolestuttavammaksi. Tunisian hallitus ei suvaitse riippumattoman opposition vastustavia kannanottoja eikä olemassaoloa.

Samalla kun muistetaan, että Tunisia oli ensimmäinen Välimeren valtio, joka allekirjoitti assosiaatiosopimuksen Euroopan unionin kanssa, meidän on päättäväisesti vaadittava sopimuksen ehtojen noudattamista. Ihmisoikeuksien ja demokraattisten standardien kunnioittamisen on oltava Tunisian kanssa tehtävän jatkoyhteistyön ehto.

  Dominique Baudis (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, karikatyyrien välttämiseksi – olemme tänä aamuna kuulleet pari sellaista – mainitsen eräitä objektiivisia tosiseikkoja Tunisiasta, joka on Euroopan unionin kumppanivaltio.

Maan sosiaalinen tilanne on kehittynyt hyvin myönteisesti ja keskimääräiset tulot henkeä kohden ovat lisääntyneet tuntuvasti, ja nyt valtaosa tunisialaisista täyttää keskiluokkaan kuulumisen kriteerit. Yli 90 prosenttia tunisialaisista nauttii sosiaaliturvaa, ja yli neljännes Tunisian talousarviosta osoitetaan koulutukseen, minkä tuloksena Tunisia on yksi ensimmäisistä valtioista, jotka ovat saavuttaneet vuosituhannen kehitystavoitteet peruskoulutuksen alalla.

Lisäksi, kuten Louis Michel korosti hetki sitten, naisten oikeudet sekä tunnustetaan että taataan. Korkeakoulutasolla naispuolisia opiskelijoita on enemmän kuin miespuolisia, ja 40 prosenttia opettajista on naisia. Neljäsosa poliitikoista, paikallistason virkamiehistä ja toimittajista on naisia. Monet valtiot olisivat kateellisia tällaisista tilastotiedoista.

  Sylvie Guillaume (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, haluan osaltani liittyä niihin, jotka ovat jo tuominneet sen hyvin huolestuttavan tilanteen, jossa toimittaja ja kirjailija Taoufik Ben Brik on Tunisiassa.

Useiden toimittajien ja ammattiyhdistysaktiivien pidätysten ja heihin kohdistuneen väkivallan ja pahoinpitelyjen jälkeen sekä Tunisian evättyä ulkomaalaisten toimittajien maahanpääsyn presidentinvaalien aikana poliittisen opposition edustajien ja ihmisoikeusaktivistien vainoaminen jatkuu. Näytösoikeudenkäynti ja vankeus kaukana perheestä, mikä vaikeuttaa vierailuja, ovat heikentäneet Taoufik Ben Brikin terveydentilaa niin, että on aihetta pelätä hänen henkensä puolesta.

Voiko tätä tilannetta pitää muuna kuin rajuna hyökkäyksenä sellaista henkilöä vastaan, joka keikuttaa venettä? Tästä syystä me emme saa yksinkertaisesti käyttää kauppaa vastauksena kaikkeen. Päinvastoin, minusta on tärkeää, että EU reagoi nopeasti ja tiukasti ja vaatii Taoufik Ben Brikin ja muiden mielipidevankien vapauttamista.

Tunisian ihmisoikeustilanne on huonontunut hälyttävästi. Se vaikuttaa Euroopan unionin yhteistyöhön Tunisian kanssa, ja tilanteen kouriintuntuva paraneminen on yksi ehdoista neuvottelujen käynnistämiselle pitkälle edistyneen maan aseman myöntämisestä EU:n ja Tunisian välisessä kumppanuudessa.

  Michael Gahler (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, yhteistyöllämme Tunisian kanssa on hyvä perusta. Assosiaatiosopimus ja vapaakauppasopimus on jo mainittu. Komission jäsen Kroes puhui Tunisian talouden integroimisesta yhtenäismarkkinoihin. Tämän pidemmälle ei EU:n ulkopuolisen maan kanssa juuri voida mennä, ja siksi tämä muodostaa vakaan perustan. Tunisia on vakaa ja ystävällismielinen kumppani, ja lainatakseni vielä komission jäsentä Kroesia suhteitamme siihen on mahdollista lujittaa edelleen.

Juuri näiden läheisten suhteiden ansiosta voimme keskustella kollegoidemme kanssa kaikista kysymyksistä, jotka saattavat huolestuttaa meitä. Minä itse keskustelen täällä yleisölehterillä istuvien kollegoidemme kanssa, ja minun vaikutelmani on se, että meidän olisi keskusteltava kaikesta.

Emme tässä yhteydessä saa kuitenkaan heittää lasta pesuveden mukana. Tunisia on tilanteessa, jossa ääriliikkeet uhkaavat maallista kehitystä haluavaa arabivaltiota. Suhtaudun myönteisesti kaikkiin, jotka ryhtyvät toimiin ääri-islamisteja vastaan.

Muiden kysymysten osalta uskon kuitenkin, että meneillään olevissa neuvotteluissa saavutetaan edistystä. Voimme puhua Tunisian kanssa kaikesta, koska se on luotettava kumppani. Tästä syystä odotan kiinnostuneena vuoropuhelun jatkamista.

  Cristian Dan Preda (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, kuten jo on painotettu, Tunisia on EU:n tärkeä kumppani; samoin mainittiin sosiaalialan erittäin tärkeä rooli Tunisiassa. Haluaisin lisätä tähän eräitä tärkeitä poliittisia näkökohtia, sillä kuten jo todettiin, Tunisian yhteiskunnassa vallitsee monipuoluejärjestelmä, joskin sitä on kiistatta rajoitettu oppositiolle määrätyllä kiintiöllä, mutta monipuoluejärjestelmä silti. Myös kysymys sukupuolten tasa-arvosta mainittiin.

Kaikissa Euroopan unionin valtioissa nämä kaikki poliittiset näkemykset elävät rinnakkain lehdistönvapauden kanssa, ja juuri tämä on ratkaiseva ero, sillä Tunisiassa tämä vapaus on olemassa mutta sitä rajoitetaan, ja siellä on toimittajia, jotka ovat vaikeuksissa.

Onkin siis kysyttävä seuraavaa: voisiko lähentyminen Euroopan unioniin lisätä tätä vapautta vai ei? Minun mielestäni lähentyminen EU:hun voisi auttaa Tunisiaa täydentämään saavutettua sosiaalista edistystä eräillä hyvin merkittävillä poliittisilla edistysaskelilla.

  Harlem Désir (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, sanoitte toivovanne, että Tunisia edistyy demokraattisten uudistusten ja sananvapauden aloilla. Toivotte tätä aivan perustellusti, koska se on yksinkertaisesti assosiaatiosopimuksen ja Tunisian Euroopan unionille antamien sitoumusten mukaista.

Tästä syystä olen hyvin yllättynyt Dominique Baudisin ja Louis Michelin kommenteista, joilla he ilmeisesti kannustavat teitä sivuuttamaan tämän näkökohdan suhteissamme ja yhteistyössämme Tunisian kanssa ja viime kädessä luopumaan assosiaatiosopimuksen 2 artiklasta.

Lisäksi on vielä paljon tehtävää, ennen kuin nämä sitoumukset on täytetty, päätellen riippumattoman toimittajan Taoufik Ben Brikin – jonka Sylvie Guillaume jo mainitsi – kohtalosta. Ben Brik on ollut vankilassa viime lokakuusta lähtien oikeudenkäynnin jälkeen, jossa hänen lakimiehensä ja koko menettely olivat täysin lainvastaisia. Tämän täysin kestämättömän vapaudenriiston lisäksi hänen terveytensä on heikkenemässä ja hänen oikeuttaan ottaa vastaan vierailijoita on rajoitettu.

Kysynkin teiltä, arvoisa komission jäsen: aikooko komissio puuttua asiaan assosiaationeuvoston puitteissa ja vaatia Ben Brikin välitöntä vapauttamista sekä varmistaa, että hänen tilanteensa ja terveydentilansa otetaan huomioon ainakin humanitaarisista syistä?

  Malika Benarab-Attou (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, tapasin 14. tammikuuta Tunisian valtuuskunnan jäseniä. Kävimme hyvin suoran keskustelun ja vaihdoimme näkemyksiä.

Ranskalais-algerialaisena toimin aktiivisesti Maghreb-maita koskevissa kysymyksissä ja kampanjoin yhdistyneen, moniarvoisen ja demokraattisen Maghreb-alueen puolesta. Ihmisoikeuskysymys on minulle äärimmäisen tärkeä, ja se on yksi Euroopan unionin perusarvoista. Tästä kysymyksestä käytävä keskustelu on tärkeä ja merkityksellinen, kuten Tunisian tilanne osoittaa.

Tapasin eilen aamulla Taoufik Ben Brikin vaimon, joka johtaa nälkälakkoa, sekä Euro–Välimeri-alueen ihmisoikeusverkoston edustajia, ja olen huolissani. Näyttää siltä, että Ben Brikin sairaus ja hänen vankeusolonsa vaarantavat hänen henkensä. Ymmärrätte varmasti, että jos tämä huoli toteutuu, vastuu siitä lepää hyvin raskaasti Tunisian viranomaisten harteilla.

Kauppasuhteiden lisäksi meidän on otettava huomioon myös sosiaaliset kysymykset. Ilmiö, jossa nuoret tunisialaiset heittäytyvät Välimereen, on tulosta suljetusta yhteiskunnasta, joka ei tarjoa nuorille tulevaisuudennäkymiä. Puolustautumista fundamentalismia vastaan ja pakottavia taloudellisia syitä ei saa käyttää tekosyynä piittaamattomuudelle ihmisoikeuksista. Nyt on ratkaisevaa saavuttaa todellista edistystä ihmisoikeuksien alalla. Emme tarkoita tässä yhteydessä hurskastelevaa dogmatismia vaan vakavaa tilannetta, jonka ratkaisemisessa Euroopan unionin on autettava.

  Alf Svensson (PPE). – (SV) Pohjois-Afrikan valtiot niputetaan usein yhteen, ja minun nähdäkseni näin tehdään Tunisialle suurta vääryyttä.

Keskustelussa on mainittu tasa-arvo. Tunisia on poikkeuksellinen verrattuna moniin muihin arabivaltioihin, koska sillä on lapsia ja myös naisia suojelevaa lainsäädäntöä. Kuten on jo huomautettu, Tunisian yliopistoissa on enemmän naispuolisia kuin miespuolisia opiskelijoita, ja sen elintaso on noussut. Maan perusrakenteet ovat hyvässä kunnossa. Vaalien jälkeen sen parlamentti on valinnut – tai nimennyt – ihmisoikeuksia käsittelevän valiokunnan.

Tunisian valmius tehdä yhteistyötä EU:n kanssa on mahdollisuus, johon meidän olisi tartuttava molemmin käsin. Nyt, kun tunisialainen valtuuskunta vierailee Brysselissä ja Strasbourgissa ja pyytää tukea ihmisoikeuksia edistävälle ja yhteyksiä EU:hun kehittävälle ja syventävälle työlleen, olisi mielestäni vastoin EU:n periaatteita olla suhtautumatta näihin pyyntöihin myönteisesti ja kehittämättä suhteita edelleen.

  Rosario Crocetta (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, koska olen käynyt Tunisiassa kaksi tai kolme kertaa vuodessa vuodesta 1982 ja katolisena osallistuin 6. tammikuuta messuun, kuten säännöllisesti teen, minusta on todella vaikeaa pitää Tunisiaa valtiona, jossa uskonnonvapautta tukahdutetaan.

Ongelmia on, mutta me emme taivaan tähden saa katsoa näitä edistystä tavoittelevia valtioita länsimaisten silmälasien läpi, koska jos käytämme tällaisia kriteerejä – joita eräät ovat tänä aamuna Tunisiaan soveltaneet – eräitä Euroopan valtioita ei luultavasti päästettäisi Euroopan unioniin, koska niissä vallitseva väkivalta ja vapauksien rajoittaminen on paljon laajempaa kuin Tunisiassa.

Näin ollen kysymys johtuu yhdestä konkreettisesta tosiseikasta: siitä, että kyseessä on valtio, joka on lakkauttanut islamilaisen fundamentalismin, joka ponnistelee luodakseen yhteistyötä ja rauhanpolitiikkaa Euroopan kanssa ja yrittää kehittyä. Ongelmia toki on. Katson, että oikea tapa ratkaista nämä ongelmat on vahvistaa vuoropuhelua ja ystävyyttä ja auttaa näitä valtioita saavuttamaan nykyistä enemmän.

  Neelie Kroes, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, olen kiitollinen arvoisille parlamentin jäsenille heidän avoimuudestaan ja suorapuheisuudestaan sekä siitä, että he muotoilivat huomionsa niin, että vaikka tietyillä ryhmillä on erilaiset lähestymistavat, painopiste on ratkaisun löytämisessä.

Haluan kuitenkin aluksi vastata lyhyesti Harlem Désirin puheenvuoroon. Hän viittasi Louis Michelin esittämään huomioon. Olen varma, että Louis Michel voi puhua itse omasta puolestaan, mutta koska olimme niin sanoakseni samassa joukkueessa aiemmassa elämässä, tiedän, miten hän suhtautuu tähän kysymykseen. Jos jäsen Désir tarkoittaa, että me emme tee mitään, se ei ole minun saamani vaikutelma, ja toivon todella, että tekään ette saaneet sitä käsitystä avauspuheenvuorostani.

Lähestymistavoissa on todella eroja. Jotkut vaativat tasavertaista vuoropuhelua, ja Ioannis Kasoulides kannattaa tätä. Toiset ovat kehottaneet luomaan ystävyyden siteitä. Kaikki nämä lähestymistavat edellyttävät istuutumista pöydän ääreen keskustelemaan kysymyksistä ja pyrkimistä yhteisymmärrykseen siitä, miten ratkaista pari kysymystä, joista me kaikki olemme samaa mieltä. Siitä ei ole epäilystäkään, sillä ihmisoikeudet ja sananvapaus ovat todella hyvin tärkeä ja oleellinen osa mitä tahansa sopimusta.

Haluaisin kuitenkin käsitellä paria esiin tuotua kysymystä. Ensimmäinen niistä on instituutioiden vahvistaminen. Me yritämme kaikissa lähikuukausina pidettävissä tai pidettäväksi suunnitelluissa kokouksissa edistää ja kannustaa säännöllisen vuoropuhelun aikaansaamista keinona saavuttaa merkittävää edistystä ihmisoikeuksien ja demokratian aloilla.

Parin seuraavan kuukauden kuluessa pidetään ihmisoikeuksien alivaliokunnan kokous, ja voitte olla varmoja, että siellä käydään perusteellinen keskustelu, jossa käsitellään meitä kaikkia huolestuttavia kysymyksiä sekä sitä, miten niiden suhteen olisi toimittava.

Tunisiassa tapahtuvien ihmisoikeusloukkausten suhteen puhujat ovat usein viitanneet siihen, että Tunisiaa on arvosteltu sen maineesta ihmisoikeuksien alalla. Viime vuoden lokakuussa pidettyjen presidentin- ja parlamenttivaalien jälkeen oppositiopuolueiden, toimittajien ja ihmisoikeusaktivistien vainoaminen on kiihtynyt. Kansanvälinen yhteisö on tehnyt täysin selväksi, että tällaista viranomaisten toimintaa ei voida hyväksyä ja että se on vastoin Tunisian kansainvälisiä sitoumuksia. Toistaakseni sen, mitä jo sanoin, EU:ssa asian pitäisi olla aivan selvä: sitoumukset ovat sitoumuksia, ja tästä linjasta meidän on pidettävä kiinni.

Tunisian on todella osoitettava voimakkaampaa sitoutumista ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen kaltaisiin yhteisiin perusarvoihin. Sen olisi sivumennen sanoen myös kunnioitettava omia kansainvälisiä sitoumuksiaan tällä alalla. Komissio jatkaa suhteiden lähentämiseen tähtäävää politiikkaansa ja vuoropuhelua näistä kysymyksistä varsinkin assosiaatiosopimuksella perustettujen elinten puitteissa.

Samalla EU tukee hallinnon kehittämistä ja oikeusalan uudistusten edistämistä yhteistyöllä ja teknisellä avulla. Ensisijaisena tavoitteenamme on saavuttaa Tunisian kanssa edistystä tällä alalla esimerkiksi tukemalla aktiivisesti ihmisoikeusaktivisteja ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioita demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevalla eurooppalaisella rahoitusvälineellä.

Myös oikeudellisen yhteistyön alalla ponnistellaan. EU myöntää 17,5 miljoonaa euroa oikeuslaitoksen nykyaikaistamiseen tähtäävän teknisen avun hankkeen rahoitukseen. Eräät parlamentin jäsenet ovat arvostelleet tätä, koska sillä annetaan varoja Tunisian presidentin oikeusjärjestelmälle.

Hanke koostuu monista osista. Niihin sisältyy muun muassa tuomarien ja juristien koulutus, tuomioistuimille annettava tekninen tuki, infrastruktuuri ja kansalaisille annettavan tiedotuksen parantaminen. Kun hanke on viety päätökseen, arvioimme tuloksia. Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että tällä alalla työskentely altistaa meidät tietyille poliittisille riskeille. Jos haluamme rohkaista uudistuksiin, meidän on kuitenkin toimittava; muutoin EU:n yhteistyö rajoittuu vain taloussektorille. Olemme kaikki samaa mieltä siitä, että se ei ole oikea toimintatapa, eikä se olisi johdonmukaista omien yleisten poliittisten tavoitteidemme kanssa suhteissamme Tunisiaan.

Hélène Flautren ja Marie-Christine Vergiat'n mainitseman Tunisialle myönnettävän pitkälle edistyneen maan aseman suhteen katson, että etusijalle on asetettava Tunisian kanssa käytävän vuoropuhelun jatkaminen ja vahvistaminen. Olemme tietoisia siitä, että se on EU:n merkittävä liittolainen tällä alueella ja saavuttanut huomattavaa edistystä taloudellisessa ja sosiaalisessa nykyaikaistamisessa. Kysymys on ehkä siitä, katsooko lasin olevan puoliksi täysi vai puoliksi tyhjä. Me kuitenkin katsomme, että meidän on jatkettava politiikkaamme, jolla tuetaan Tunisian poliittisen, taloudellisen ja sosiaalisen nykyaikaistamisen puolesta työskenteleviä voimia. Suhtaudumme myönteisesti Tunisian ehdotuksiin molempien kumppanien välisen suhteen vahvistamisesta. Neuvosto ja komissio tarkastelevat näitä kysymyksiä hyvin huolellisesti, ja olen valmis raportoimaan asiassa tapahtuvasta kehityksestä teille.

Toisaalta, vaikka on EU:n etujen mukaista vahvistaa suhteita Tunisiaan, katson, että pitkälle edistyneen maan aseman myöntämisen olisi edellytettävä Tunisialta vahvaa sitoutumista ihmisoikeuksiin ja hallinnon kehittämiseen, joten se ei olisi mikään "ilmainen lounas".

  Puhemies. – (HU) Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Edward Scicluna (S&D), kirjallinen. – (EN) Tämä keskustelu on minusta huonosti ajoitettu, kun Tunisian ja EU:n välinen vuoropuhelu nyt jatkuu sekä komission että parlamentin tasolla. Komission kanssa käytyyn vuoropuheluun on sisältynyt useiden EU:n ja Tunisian välisen assosiaatiosopimuksen alakomiteoiden (myös ihmisoikeuksia ja demokratiaa käsittelevän alakomitean) kokousten ohjelmointi, kun taas Euroopan parlamentin tasolla käyty vuoropuhelu muodostuu Tunisian edustajainhuoneessa edustettuina olevista neljästä poliittisesta puolueesta koostuvan tärkeän valtuuskunnan äskettäisestä vierailusta Brysseliin sekä maaliskuussa 2010 Brysselissä pidettäväksi suunnitellusta Tunisian parlamentin ja Euroopan parlamentin välisestä kokouksesta. Nyt, kun Tunisian ja EU:n välinen tärkeä ja rakentava vuoropuhelu jatkuu, on mielestäni valitettavaa, että käymme keskustelun, joka saattaa haitata edistymistä. Meidän on varmistettava, että Tunisia ja muut EU:n ulkopuoliset valtiot noudattavat EU:n taloudellisia, sosiaalisia ja poliittisia standardeja. Meidän on kuitenkin tehtävä se hyvin suunnitellulla ja järjestelmällisellä vuoropuhelulla.