Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 24. helmikuuta 2010 - Bryssel

13. EU 2020 - 11. helmikuuta 2010 pidettävän Eurooppa-neuvoston epävirallisen kokouksen seuranta (keskustelu)

  Puhemies. – (PL) Esityslistalla on seuraavana keskustelu neuvoston ja komission julkilausumasta: EU 2020 - 11. helmikuuta 2010 pidettävän Eurooppa-neuvoston epävirallisen kokouksen seuranta

  Puhemies. – (EN) Arvoisa puheenjohtaja Van Rompuy, koska tämä on ensimmäinen puheenne Euroopan parlamentin täysistunnossa, sovimme, että se voi olla hiukan tavallista pidempi. Puheenjohtaja Van Rompuy haluaisi virkakautensa aluksi esitellä parlamentille näkemyksensä muista asioista, toimielimiä koskevista kysymyksistä. 15–20 minuuttia riittänee?

  Herman Van Rompuy, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, tähän parlamentin keskusteluun osallistuminen on minulle erinomainen tilaisuus kertoa valtioiden ja hallitusten päämiesten kaksi viikkoa sitten pidetystä epävirallisesta tapaamisesta; kyse oli todellakin hyvin epämuodollisesta tapaamisesta, jossa ei tehty virallisia päätelmiä. Samalla tämä keskustelu on minulle arvokas tilaisuus tavata parlamentin jäsenet virkakauteni varhaisessa vaiheessa. Ensimmäinen virallinen tilaisuuteni tulla parlamentin eteen on vasta huhtikuun lopussa, jolloin esittelen maaliskuun lopussa pidettävän Eurooppa-neuvoston tapaamisen antia. Jos olisin odottanut siihen asti, olisin tavannut Euroopan parlamentin vasta viitisen kuukautta puheenjohtajaksi nimittämiseni jälkeen. Haluan käyttää tämän tilaisuuden esitelläkseni oman näkemykseni roolistani ja tehtävistäni. Käytän tähän nyt muutaman minuutin, jottei minun tarvitse palata tähän aiheeseen enää myöhemmin.

Eurooppa-neuvoston puheenjohtajuus on tietenkin ollut olemassa alusta lähtien, mutta se ei ole sama asia kuin joissain tiedotusvälineissä mainittu "Euroopan puheenjohtaja". Mikä siis on muuttunut? Vain kolme pientä yksityiskohtaa. Ne voivat kuitenkin yhdessä ja ajan kuluessa saada aikaan huomattavan muutoksen.

Ensimmäinen niistä on jatkuvuus. Tätä ennen puheenjohtaja vaihtui kuuden kuukauden välein, toisin sanoen aina kahden tai kolmen kokouksen välein. Mahdollisuudet pitkäaikaisen strategian kehittämiseen olivat huonot. Kumppanimme kolmansista maista olivat kummissaan tavatessaan jokaisessa Euroopan unionin kanssa pitämässään huippukokouksessa eri hallituksen päämiehen. Jatkuvuus on ratkaisevan tärkeä tekijä suhteiden rakentamisen ja tehtävien onnistuneen hoitamisen kannalta.

Toinen tekijä on viran täysipäiväisyys. Aiempien puheenjohtajien piti samanaikaisesti hoitaa oman hallituksensa asioita. Näin ollen he saattoivat parhaassakin tapauksessa hoitaa EU:n asioita vain puolipäiväisesti. Täysipäiväinen Eurooppa-neuvoston asioiden hoitamiselle ja seurannalle omistettu virka, johon sisältyy myös vastuu ulkoisesta edustuksesta, antaa Eurooppa-neuvostolle paremmat mahdollisuudet hoitaa tehtäviään EU:n toimielinrakenteen osana.

Kolmas tekijä on se, että valtioiden ja hallitusten päämiehet voivat nyt valita, kuka puheenjohtajuutta hoitaa. Valinta ei enää tapahdu umpimähkäikäisesti keinotekoisen pyörivän järjestelmän perusteella. Toivon, että myös tämä tukee puheenjohtajan nauttimaa luottamusta.

Nämä kolme muutosta ovat käytännön parannuksia aiempaan toimielinrakenteeseen. Ottaen huomioon, että Eurooppa-neuvostosta tulee nyt itsenäinen toimielin, nämä muutokset parantavat Eurooppa-neuvoston mahdollisuuksia hoitaa perussopimusten mukaista tehtäväänsä "[määritellä unionin] yleiset poliittiset suuntaviivat ja painopisteet".

Jotkut tarkkailijat ovat nähneet Eurooppa-neuvoston roolissa paljon enemmän, toiset vähemmän. Jotkut pitävät Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaa jonkinlaisena toimeenpanevan valtionpäämiehen, kuten Ranskan presidentin, vastineena. Toiset taas näkevät siinä pelkän hallitusten päämiesten tapaamisten puheenjohtajan. Todellisuudessa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja ei ole kumpaakaan. Se ei ole presidentti eikä sillä ole omaa toimeenpanovaltaa. Viranhaltijan on edustettava valtioiden ja hallitusten päämiesten näkemyksiä. Kyse ei ole myöskään vain kokousten johtamisesta, puheenvuorojen jakamisesta Eurooppa-neuvoston jäsenten kesken. Eurooppa-neuvoston tapaamisten valmistelu ja seuranta, EU:n ulkoinen edustaminen esimerkiksi komission puheenjohtajan rinnalla G20-huippukokouksissa sekä jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten välisen yhteyden ylläpitäminen edellyttävät paljon enemmän kuin pelkkää kokousten johtamista.

Pysyvän puheenjohtajan tehtävänä on, ei enempää eikä vähempää kuin edistää näkemystä yhteisestä suunnasta. Mihin me olemme menossa? Miten suhtautua naapureihimme? Ketkä ovat tärkeimmät strategiset kumppanimme maailmassa? Missä me haluamme olla 10 tai 20 vuoden kuluttua? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä.

Mitä tulee puheenjohtajan ja Euroopan parlamentin väliseen suhteeseen sopimuksessa määrätään ainoastaan, että puheenjohtaja kertoo parlamentille Eurooppa-neuvoston tapaamisten kulusta kunkin tapaamisen jälkeen. Tapaamisia on vähintään neljä vuodessa, vaikka useimpina vuosina niitä tulee todennäköisesti olemaan viisi tai kuusi ja tulevaisuudessa niiden määrä saattaa kohota jopa kymmeneen. Ennen pitkää te saatte katsella minua kyllästymiseen asti! Pyrin luomaan säännöllisiä yhteyksiä parlamentin jäseniin; tällaisia ovat muun muassa ryhmien puheenjohtajien kanssa käynnistämäni tapaamiset sekä kuukausittainen tapaaminen parlamentin puhemiehen kanssa. Aion jatkaa tällaisten yhteyksien kehittämistä myös jatkossa.

Eurooppa-neuvoston tehtäviä ei pidä sekoittaa komission puheenjohtajan tehtäviin. Puheenjohtaja Barroso johtaa toimeenpanevaa elintä, jonka Euroopan parlamentti on valinnut ja joka on tilivelvollinen Euroopan parlamentille. Komissio esittää parlamentille lainsäädäntö- ja talousarvioehdotuksia, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja ei. Komission puheenjohtajalla on läheinen, päivittäinen suhde Euroopan parlamenttiin, jonka kanssa se muun muassa työstää mainitsemiani lainsäädäntö- ja talousarvioehdotuksia. Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan tehtävänä on pikemminkin huolehtia, että valtioiden ja hallitusten päämiehet sopivat Euroopan unionin yleisestä strategiasta sekä sisäisen kehityksen että ulkosuhteiden osalta. Tapaan puheenjohtaja Barroson viikoittain. Me olemme molemmat hyvin tietoisia siitä, että meidän on erittäin tärkeää välttyä toimivaltakiistoilta ja väärinymmärryksiltä sen suhteen, kuka on vastuussa mistäkin. Suuren yleisön ja kolmansien maiden voi olla vaikea nähdä eroa komission puheenjohtajan ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan välillä; olen vakuuttunut siitä, että me olemme oikealla tiellä.

Tässä yhteydessä on tärkeää myös muistaa, että minä olen Eurooppa-neuvoston – en ministerineuvoston – puheenjohtaja. Nämä ovat kaksi erillistä elintä. Tavallinen neuvosto, joka on Euroopan parlamentin rinnalla toinen lainsäädäntöelin, tulee myös jatkossa toimimaan puolivuosittain vaihtuvan puheenjohtajavaltion ohjauksessa. Sillä on pysyvä puheenjohtaja vain ulkoasioita käsiteltäessä, jolloin se koordinoi toimeenpanovaltaa. Tämä puheenjohtaja on unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Catherine Ashton.

Haluan tässä välissä antaa tunnustusta Catherine Ashtonin tekemälle työlle. Hän ansaitsee meidän tukemme ulkopolitiikan ja turvallisuuden moninaisten haasteiden kohtaamisessa sekä ulkosuhdehallinnon perustamisessa. Minulle on kunnia tehdä hänen kanssaan läheistä yhteistyötä Euroopan unionin ulkoisen edustamisen yhteydessä.

Haluan sanoa muutaman sanan Eurooppa-neuvostosta.

Ensimmäinen johtamani virallinen tapaaminen pidetään ensi kuun lopussa. Me pidimme kuitenkin valtioiden ja hallitusten päämiesten kanssa varsin hyödyllisen epävirallisen tapaamisen aiemmin tässä kuussa Bibliothèque Solvayssa, joka on vain parin sadan metrin päässä tästä istuntosalista. En tiedä, johtuiko se kirjaston lämpimästä tunnelmasta vai parlamentin fyysisestä läheisyydestä, mutta keskustelumme olivat hedelmällisiä.

Kuten totesin, en voi esittää teille virallisia päätelmiä epävirallisesta tapaamisesta. Voin enintään kertoa teille keskusteluista omat päätelmäni, jotka olen esittänyt Eurooppa-neuvoston jäsenille osoitetussa kirjeessä, joka on tietojeni mukaan kiertänyt myös parlamentissa. Tavoitteenani tässä epämuodollisessa neuvoston tapaamisessa oli valmistella tulevia toimiamme Euroopan talouden suorituskyvyn parantamiseksi talouskriisin kriittisen vaiheen päättyessä. Tässä yhteydessä oli muun muassa tarkasteltava tavoitteitamme ja pyrkimyksiämme, joista komission puheenjohtaja Barroso on laatinut varsin hyödyllisen asiakirjan, mutta myös tapoja parantaa hallintoamme näissä asioissa. Yksi tärkeimmistä kysymyksistä, johon Euroopan unionin on vastattava, on se, miten meidän jatkossa tulee hallinnoida yhtenäistä eurooppalaista taloutta – maailman suurimpia markkinoita – talouden suorituskyvyn kehittämiseksi.

Tätä aihetta koskeneessa alustavassa keskustelussamme me tarkastelimme tavoitteiden asettamista, niiden seurantaa ja tulosten arviointia. Kyse on suurelta osin kansallisten toimivaltuuksien yhteensovittamisesta hyödyntäen samalla täysipainoisesti Euroopan unionin toimivaltuuksia ja käytössä olevia välineitä. Kyse on siis tehtävästä, joka sopii erityisen hyvin Eurooppa-neuvostolle. Solvayn tapaamisessa kaikki Eurooppa-neuvoston jäsenet olivat yksimielisiä siitä, että Euroopan unionissa tarvitaan parempaa ja keskitetympää taloudellista yhteensovittamista makrotalouden alalla – erityisesti euroalueella – ja mikrotalouden alalla. Tämä on suurelta osin varsin teknistä, ottakaamme kuitenkin ajatus yhteisten talouden tavoitteiden lukumäärän rajaamisesta neljään tai viiteen. Näiden tavoitteiden tulisi olla mitattavissa ja ne tulisi voida jakaa kansallisiin tavoitteisiin. Ei ole mitään järkeä pitää yllä tulostauluja vaikkapa 65:stä eri tietotyypistä.

Lisäksi kaikki Eurooppa-neuvoston jäsenet ovat halukkaita ottamaan lisää vastuuta EU:n yhteisessä kasvu- ja työllisyysstrategiassa. Tällainen henkilökohtainen sitoutuminen on ehdottoman tärkeää; suositukset eivät saa jäädä vain paperille, vaan niistä on siirryttävä tosielämän sitoumuksiin. Olin ilahtunut tapaamisessa havaitsemastani tavoitteellisuudesta. Puhuttiin sitten yhteensovittamisen tai hallinnon kehittämisestä tai vaikkapa gouvernement économiquesta, avainasemassa on yhteinen sitoutuminen onnistumisiin.

Me keskustelimme lyhyesti myös siitä, miten EU:n toimia Haitin jälleenrakentamiseksi voitaisiin panna paremmin täytäntöön. Me aiomme jatkaa tätä keskustelua edelleen humanitaarisen avun koordinointia koskevan 214 artiklan täytäntöönpanon kehittämiseksi. Keskustelua siitä, miten Euroopan unionin pitäisi reagoida strategisesti Kööpenhaminan ilmastokonferenssiin, jatketaan seuraavassa Eurooppa-neuvoston tapaamisessa. Tapaamisessa keskusteltiin ennalta odottamatta tietenkin myös Kreikan tilanteesta. Otin tehtäväkseni katsoa, että tämä asia hoidettiin Euroopan unionin toimielinrakenteen puitteissa eikä niiden ulkopuolella ja että saavutettu sopimus sai kaikkien jäsenvaltioiden valtioiden ja hallitusten päämiesten hyväksynnän sekä komission puheenjohtajan ja Euroopan keskuspankin pääjohtajan hyväksynnän. Tällainen yksimielisyys on osoitus siitä, että Kreikka aikoo kantaa vastuunsa ja leikata alijäämäänsä uskottavalla tavalla sekä siitä että me tuemme sitä tarvittaessa yhteisvastuun nimissä. Odotan mielenkiinnolla näkemyksiänne kaikista näistä asioista – en vähiten siitä, miten unionia kohdanneisiin moninaisiin haasteisiin voidaan vastata.

Tärkein tavoitteeni tulevina vuosina on huolehtia, että Euroopan unioni on sisäisesti riittävän vahva pitääkseen yllä eurooppalaista sosiaalista mallia sekä ulkoisesti riittävän vahva puolustaakseen etujamme ja edustaakseen arvojamme. Uskon, että kaikki Euroopan unionin elimet voivat ja että niiden tulee tehdä yhteistyötä tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(Suosionosoituksia)

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan ensin onnitella puheenjohtaja Van Rompuytä varsin onnistuneesta epävirallisesta Eurooppa-neuvoston tapaamisesta, jota hän johti ensimmäistä kertaa.

Päästyämme yksimielisyyteen tärkeästä Kreikkaa koskevasta julkilausumasta me keskustelimme Eurooppa 2020 -strategiasta – kestävän kasvun ja työllisyyden strategiasta. Sain tilaisuuden keskittyä unionia koetteleviin merkittäviin poliittisiin kysymyksiin, haasteisiin ja suuntaviivoihin, jotka komissio esittelee virallisesti ensi keskiviikkona.

Ennen kriisiä Euroopan talous oli kasvussa. Uusia työpaikkoja syntyi 18 miljoonaa, ja liiketoimintaympäristö oli dynaamisempi. Rahoituskriisi ja sen vaikutukset moniin talouden aloihin ovat kuitenkin pyyhkineet nämä saavutukset pois. BKT on laskenut yhden ainoan vuoden sisällä 4 prosenttia, ja työttömyys on noussut 10 prosenttiin. Tämä on huomattava isku vauraudellemme ja todellinen uhka eurooppalaisille yhteiskunnille. Samaan aikaan nousee uusia haasteita. Euroopan väestö ikääntyy, tuottavuus kilpailijoihin nähden laskee, ja koulutuksessa ja tutkimuksessa on puutteita. Meillä on kuitenkin myös monia vahvuuksia. Meillä on maailman suurin markkinatalous, meillä on yhtenäismarkkinat ja meillä on euroalue. Nämä ovat osoittautuneet kriisin keskellä tärkeiksi valteiksi.

Eurooppa on nyt kuitenkin hyvin tärkeän valinnan edessä. Tämä valinta voi ratkaista sen tulevaisuuden. Paluuta vanhoihin hyviin aikoihin on pois suljettu vaihtoehto. Eräs mahdollinen ratkaisu on rajattu uudistus, joka perustuu pienimpään yhteiseen nimittäjään ja joka saa aikaan jonkin verran muutoksia ja kasvua. Se ei kuitenkaan korjaisi kaikkia kriisin aiheuttamia vahinkoja. Tämä ratkaisu loisi Euroopan, jolla on uudessa maailmanjärjestyksessä vain toissijainen asema. Vähäiset muutokset, jonkinlaiset mukautukset.

Uskon, että me voimme olla ja että meidän täytyy olla kunnianhimoisempia. Meidän tulee pyrkiä laatimaan talousstrategia, jolla Eurooppa saadaan uudelleen tielle kohti kilpailukykyä ja jolla voidaan luoda miljoonia uusia työpaikkoja. Tätä ei kuitenkaan saada aikaan puolitien ratkaisuilla ja vähittäisillä muutoksilla. Meidän on tehtävä selväksi, että tilanne vaatii kiireellisiä toimia. Toimiminen niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, ei turvaa eurooppalaista elämäntapaa eikä Euroopan sosiaalisia malleja. Päinvastoin: Euroopan sosiaaliset mallit vaarantuvat, jos me emme sopeudu aiempaa haastavampaan globaaliin ympäristöön.

Tämä edellyttää yhteistyötä. Tässä tarvitaan jäsenvaltioita; tässä tarvitaan Euroopan unionin elimiä; tässä tarvitaan sidosryhmiä ja koko yhteiskuntaa. Tässä tarvitaan ennen kaikkea Euroopan parlamentin aktiivista osallistumista ja tukea, jotta strategia voidaan saada aikaan ja tehdä tutuksi kansalaisille.

Komissio esittelee ensi viikolla pääkohdat strategiasta, jota se aikoo ehdottaa virallisesti Euroopan unionin toimielimille. Strategialla on kolme päätavoitetta: älykäs kasvu, osallistava kasvu ja kestävä kasvu.

Ensinnäkin tiedon tulee olla kasvun kantava voima. Tieto ja innovointi tuottavat tulevaisuuden ideat, taidot ja teknologian. Toiseksi Euroopan sosiaalisen mallin ylläpitäminen edellyttää työpaikkojen luomista. Meidän tulee pyrkiä kehittämään terveitä, menestyviä ja turvallisia yhteiskuntia, joissa jokainen voi löytää paikkansa. Tämä edellyttää ihmisten työllistämistä ja köyhyyden määrätietoista kitkemistä. Köyhyys ei ole vain kansallinen ongelma; se on ongelma, johon tarvitaan yhteistä eurooppalaista ratkaisua.

Euroopan sosiaalisen markkinatalouden on voitava tarttua tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Tarkoitan kestävää kasvua, ilmastonmuutoksen merkityksen tunnustamista ja resursseihin kohdistuvaa painetta. Tarkoitan tällä kilpailukykyistä taloutta, sisämarkkinoiden vahvistamista ja investointiolosuhteiden parantamista erityisesti pk-yritysten kannalta. Tarkoitan eurooppalaista taloutta, joka pystyy pitämään puolensa globaaleilla markkinoilla.

Nämä tavoitteet eivät ole uusia. Se, että me emme ole vielä onnistuneet saavuttamaan niitä, ei kuitenkaan vähennä niiden arvoa, vaan lisää sitä entisestään. Meidän ei tarvitse muuttaa radikaalisti käsitystämme siitä, mitä Eurooppa tarvitsee, vaan tapaamme toteuttaa tämä käsitys.

Mitä me tarvitsemme onnistuaksemme? Ensinnäkin strategian on oltava kattava. Me emme voi tyytyä strategiaan, joka antaa kunkin tehdä niin kuin helpoimmalta tai mukavimmalta tuntuu ja jättää todelliset ongelmat muiden ratkottaviksi. Meillä on yhä monia ongelmia ratkaistavinamme: yhtenäismarkkinoiden loppuun vieminen, kansallisten verotusjärjestelmien laadun kehittäminen ja varainkäytön järkeistäminen julkisen talouden ollessa valtavien paineiden alaisena ovat vain joitain esimerkkejä.

Toiseksi strategian on otettava mukaan yhteiskunnan kaikki osapuolet. Eurooppalaista yhteiskuntaa ei saada oikeille raiteille, jos samalla luodaan yhteiskunnallisia konflikteja. Tämän vuoksi työpaikkojen luomiseen ja köyhyyden poistamiseen on suhtauduttava ennakoivasti. Samasta syystä rahoitusmarkkinoiden uudistaminen on ollut onnistunut päätös. Me tarvitsemme vahvaa rahoitusalaa, joka pystyy rahoittamaan innovointia ja auttamaan yrityksiä kasvamaan. Me tarvitsemme rahoitusalaa, joka tunnustaa vastuunsa sen apuun rientäneitä yhteiskuntia ja hallituksia kohtaan ja joka myöntää, että nykypäivänä tarvitaan Euroopan laajuista tehokasta valvontaa.

Kolmanneksi meidän ei pidä sekoittaa kokonaisnäkemystä Euroopan taloudesta kysymykseen siitä, kuka tekee mitäkin. Kyse ei pitäisi olla siitä, kenellä on valtuudet mihinkin. Meidän on sen sijaan nähtävä Euroopan laajuisten toimien tuoma lisäarvo. Globalisaation aikana, kun meidän on keskusteltava Yhdysvaltojen, Kiinan, Venäjän ja muiden tahojen kanssa, on selvää, että yhteinen lähestymistapa tuo lisäarvoa. Otetaan esimerkiksi G20-kokoukset. Esittelimme tämän aloitteen Ranskan puheenjohtajuuskauden aikana yhdessä Ranskan presidentin kanssa Euroopan unionin puolesta Yhdysvaltain presidentille; me ehdotimme hänelle näiden huippukokousten hyväksymistä. Siksi on tärkeää myöntää, että meillä on enemmän painoarvoa, jos me toimimme yhdessä. On järjetöntä tunnustaa maailmanlaajuiset riippuvuussuhteet ja torjua Euroopan sisäiset riippuvuussuhteet. Meidän on siis toimittava yhdessä.

Tästä huolimatta jäsenvaltioilta odotetaan monia toimia. Jäsenvaltioilla on luonnollisesti velvollisuuksia, joista hallitusten odotetaan pääasiassa huolehtivan. Sen ohella hallitusten odotetaan sitoutuvan aidosti myös eurooppalaiseen lähestymistapaan. Eurooppalainen lähestymistapa on välttämätön. Sen tarkoituksena ei ole palauttaa valtaa Brysselin käsiin – se ei ole alkuunkaan tavoitteemme –, vaan tukea eurooppalaisissa yhteiskunnissa toteutettavia tarpeellisia uudistuksia, jotka edistävät kansalaisten vaurautta ja hyvinvointia.

Me voimme onnistua vain, jos me olemme valmiita tekemään yhteistyötä, meidän ei pidä toimia toisiamme vastaan. Tämän vuoksi me tarvitsemme uskottavaa omistajuutta kaikilla tasoilla. Me tarvitsemme vahvaa ja aitoa talouden koordinointia. Lissabonin sopimus antaa meille nämä välineet, ja me aiomme käyttää niitä.

Havaitsin Eurooppa-neuvoston tapaamisessa, että tästä ongelmasta ollaan tietoisia. Voin verrata näitä keskusteluja viisi vuotta sitten käytyihin keskusteluihin Lissabonin strategiasta. Haluan sanoa teille suoraan ja avoimesti, että totesin valtioiden ja hallitusten päämiesten olevan selvästi tietoisempia tarpeesta tehdä yhteistyötä ja myös Euroopan talouteen kohdistuvista ulkoisista paineista. Toivon vilpittömästi, että tällä kertaa kapeat kansalliset intressit eivät asetu tiiviimmän koordinoinnin ja tehokkaan eurooppalaisen ohjausjärjestelmän tielle.

Me tarvitsemme myös merkittäviä Euroopan unionin laajuisia lippulaivatoimenpiteitä osoittaaksemme, mihin me olemme pyrkimässä: me tarvitsemme konkreettisia suunnitelmia. Me aiomme esitellä niistä joitakin. Niitä ovat muun muassa innovointisuunnitelma, uuden osaamisen ohjelma, kunnollinen teollisuuspolitiikka, digitaalistrategia, vihreä teknologia ja erityinen köyhyydentorjuntasuunnitelma. Nämä ovat hankkeita, joilla on arvoa ja vaikutusta itsessään. Ne osoittavat, miksi Euroopan unioni tarjoaa osan ratkaisusta. Ne osoittavat, että Euroopan unioni käy sanoista tekoihin.

Haluan lopuksi vedota teihin, Euroopan parlamenttiin. Pyydän teitä antamaan vahvan tukenne näille hankkeille lainsäädäntöelimenä, budjettivallan käyttäjänä ja eurooppalaisten toimien puolustajana kaikkialla Euroopan unionissa.

  Joseph Daul, PPE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtaja Van Rompuy, arvoisa puheenjohtaja Barroso, hyvät parlamentin jäsenet, helmikuun 11. päivänä pidetty tapaaminen oli ensimmäinen puheenjohtaja Van Rompuyn valmistelema ja johtama Eurooppa-neuvoston tapaaminen. Haluan toivottaa puheenjohtajan tervetulleeksi ensimmäiseen Euroopan parlamentin täysistuntoonsa.

Arvoisa puheenjohtaja Van Rompuy, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ja Euroopan demokraattien ryhmä odottaa teiltä paljon. Nimityksenne jälkeen pitämänne puheet ovat olleet sävyltään hyvin myönteisiä ja käytännönläheisiä, mikä on hyvä. Arvostan myös ilmapiiriä, jonka pyritte luomaan Eurooppa-neuvostoon. Toivon teidän ja ministerineuvoston olevan kuitenkin tietoisia siitä, että Lissabonin sopimuksen myötä suhteenne meihin, parlamentin jäseniin, on muuttunut. Me olemme tasa-arvoisia päättäjiä, ja sillä on paitsi lainsäädännöllisiä seurauksia, myös poliittisia seurauksia.

Haluan sanoa muutaman sanan helmikuun 11. päivänä käytyjen keskusteluiden sisällöstä. Keskusteluissa käsiteltiin tietenkin 2020-strategiaa, mutta myös euroa sekä talous- ja budjettipolitiikkaa, sillä Kreikan velkaa ja euroa koskevat spekulaatiot nousivat odottamatta tapaamisen asialistalle.

Haluan esittää seuraavan kysymyksen: johtuuko euron heikkeneminen yksinomaan Kreikan kriisistä vai ovatko euron ja euroalueen jäsenvaltioiden valtaan tyytymättömät tahot hyökänneet yhteisvaluuttaa vastaan?

Toiseksi haluaisin kysyä: Aiommeko me odottaa, että tilanne joissain euroalueen valtioissa kärjistyy ennen kuin puutumme siihen, kuten teimme Kreikan kohdalla? Jos vastaus on kieltävä, mitä suunnitelmia on tehty riskialttiimpien valtioiden tilanteen korjaamiseksi? Siinä on kysymys teille, arvoisa puheenjohtaja Van Rompuy.

Olen tyytyväinen 11. helmikuuta tehtyihin solidaarisuustoimenpiteisiin. Halusin ottaa nämä kysymykset kuitenkin esiin, sillä en ole lainkaan vakuuttunut siitä, että me eurooppalaiset olemme tilanteen tasalla. Mistä tässä tilanteessa on kyse, ellei siitä, että Kreikan varoittava esimerkki on osoittanut, missä määrin meidän on tärkeää tehdä rohkeita päätöksiä varmistaaksemme, että yhteisvaluuttamme euro kuvastaa sen taustalla olevaa poliittista voimaa?

Me puhumme tietysti paljon. Me puhumme talouden ohjausjärjestelmästä. Me puhumme myös valuutan ohjaamisesta. Me voisimme kuitenkin tehdä asioista huomattavasti yksinkertaisempia ja tehokkaampia laatimalla ja panemalla täytäntöön euroalueen jäsenvaltioiden julkisten talouksien aidon koordinointijärjestelmän. Jopa Ranskan entinen pääministeri Edouard Balladur on hiljattain tunnustanut, että itsemääräämisoikeudesta on luovuttava joillain aloilla – eikä tämän myöntäminen ole todellakaan helppoa ranskalaiselle. Hän on puhunut sen puolesta, että euroalueen kansalliset talousarviot olisi hyväksytettävä euroryhmällä jo ennen niiden esittelemistä kansallisille parlamenteille.

Haluan ottaa tämän uskaliaan ajatuksen esiin ja pyytää Eurooppa-neuvostoa tarkastelemaan ja harkitsemaan sitä vakavasti. Koordinoimalla talousarvioitaan asianmukaisesti euroalueen jäsenvaltiot voisivat saada ennennäkemätöntä vaikutusvaltaa ja liikkumavaraa. Tämän ansiosta ne voisivat vaikuttaa merkittävällä tavalla uusien maailmanlaajuisten sääntöjen laatimiseen. Se edellyttäisi kuitenkin, että eurooppalaiset yhdistävät voimansa kansainvälisten rahoitusalan organisaatioiden sisällä, jotta euroalue voisi puhua yhdellä äänellä.

Haluan ottaa esiin puhuttelevan esimerkin, jonka puheenjohtaja Barroso käsittääkseni mainitsi: Kansainvälisessä valuuttarahastossa äänestysoikeudet lasketaan valtioiden taloudellisen painoarvon perusteella. Tämän perusteella Yhdysvalloilla on 16,7 prosenttia äänestysoikeuksista, Japanilla 6 prosenttia, Kiinalla 3,6 prosenttia ja Euroopan unionin kuudella perustajajäsenellä 18,49 prosenttia. Jos euroalueen valtiot yhdistäisivät Kansainvälisessä valuuttarahastossa voimansa, niillä olisi 23 prosenttia äänestysoikeuksista, ja koko Euroopan unionin jäsenvaltioilla olisi yhdessä peräti 32 prosenttia äänestysoikeuksista; toisin sanoen kaksi kertaa enemmän kuin Yhdysvalloilla.

Arvoisa puhemies, arvoisat puheenjohtajat, hyvät parlamentin jäsenet, tämä on totuus vallan tasapainosta tämän päivän maailmassa. Eurooppa ei kuitenkaan voi hyödyntää koko painoarvoaan, koska se ei ole edelleenkään päässyt yksimielisyyteen. Voidaanko tällaista tilannetta hyväksyä? PPE-ryhmän vastaus on: ei voida. Arvoisa puheenjohtaja Van Rompuy, euroalueen valtioiden on aika tunnustaa tämä tilanne ja ottaa siitä opikseen. Siten ne voivat valmistautua siihen, mihin niiden on pian pakko ryhtyä, toisin sanoen aitoon yhdistymiseen sen sijaan, että pitävät yhä kiinni valheellisesta itsemääräämisoikeudesta, joka on enää pelkkä vaarallinen mielikuvitusleikki.

  Stephen Hughes, S&D-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, talous- ja rahoituskriisin kuluessa yli 7 miljoonaa eurooppalaista on jäänyt työttömäksi. On todennäköistä, että tämän vuoden loppuun mennessä työttömien luku nousee yli 25 miljoonaan. Jäsenvaltioiden talous ja julkinen talous, joita me olemme pyrkineet tervehdyttämään 1990-luvun alusta lähtien, ovat tuhoutuneet alle kahdessa vuodessa. Kalliista elvytystoimenpiteistä huolimatta me olemme tähän mennessä onnistuneet vain välttämään järjestelmän täydellisen romahtamisen.

Talouden kasvu on edelleen heikkoa, ja monet ovat menettäneet uskonsa nopeaan elpymiseen. Yhteiskuntiamme vaivaa pelko tulevasta, eriarvoisuus eri muodoissaan on lisääntynyt, ja jotkin jäsenvaltiot tarvitsevat kipeästi EU:n laajuista solidaarisuutta ja suojelua jouduttuaan häikäilemättömän ja hallitsemattoman keinottelun uhreiksi. Kriisi on heikentänyt merkittävästi Euroopan globaalia kilpailukykyä ja poliittista vaikutusvaltaa.

Tässä synkässä tilanteessa Euroopan on luotava uudelleen tulevaisuutensa turvatakseen taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen mallinsa.

Arvoisa puheenjohtaja Barroso, te aiotte kysyä kevään Eurooppa-neuvostolta, missä me haluamme Euroopan olevan vuonna 2020. Tämä on tärkeä kysymys. Epäilen kuitenkin, onko meillä varaa kiistellä kaukaisesta tulevaisuudesta, jos emme ensin tarjoa ratkaisuja niille miljoonille eurooppalaisille, jotka kärsivät kriisin vaikutuksista ja jotka kantavat huolta huomispäivästä – jotka pelkäävät menettävänsä työpaikkansa tai epäilevät mahdollisuuksiaan löytää työtä. Minkä on teidän vastauksenne heille?

Minä en voi palata huomenna kotialueelleni kertomaan ihmisille, että heillä ei ole syytä huoleen, sillä Euroopan unionilla on suunnitelma vuodelle 2020. Minun on vastattava heidän tämänhetkisiin huoliinsa ja pelkoihinsa. Haluan voida sanoa heille, että he voivat pitää työpaikkansa, että uusia työpaikkoja luodaan pian ja että nämä työpaikat tarjoavat ihmisarvoista, kunnollisesti palkattua työtä.

Toistaiseksi ainoa keskipitkän aikavälin toimintastrategia on Eurooppa-neuvoston joulukuussa laatima strategia julkisen talouden vakauttamiseksi. Jäsenvaltioiden tulee vuoteen 2011 mennessä käynnistää julkisen taloutensa vakauttaminen saadakseen alijäämän 3 prosentin rajan alle kahden vuoden kuluessa. Samaan aikaan työttömyys tulee kasvamaan edelleen, sillä kasvu on liian heikkoa työttömyyden vähentämiseksi.

On myös muita tapoja saada Eurooppa ulos kriisistä: me voimme laatia toimintastrategian, jonka keskiössä ovat kansalaiset ja erityisesti ne, jotka ovat kärsineet kriisistä eniten. Kehotan puheenjohtaja Van Rompuytä ja puheenjohtaja Barrosoa harkitsemaan uudelleen niin kutsutun irtautumisstrategian luonnetta. Euroopan tulee valita moraalisesti hyväksyttävä tie ulos kriisistä – inhimillinen tie, joka pohjautuu eurooppalaisiin perusarvoihin ja joka on talouden kannalta itse asiassa myös järkevämpi tie.

Näin ei käy, jos makrotaloutta koskeva politiikka keskittyy yksinomaan nopeaan vakauttamiseen. Se tarkoittaisi leikkauksia julkisiin investointeihin, koulutukseen sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin. Vakauttamista ei voida saavuttaa pelkkien veronkorotusten avulla. Euroopan kasvupotentiaali kärsisi vielä tähänastistakin enemmän, ja sen seurauksena elpyminen olisi äärimmäisen hidasta ja suuri osa nykyisistä työttömistä ajautuisi pitkäaikaistyöttömyyteen.

Eurooppalaiset ansaitsevat tasapainoisemman ja yhteiskunnallisesti vastuullisemman poliittisen lähestymistavan. Me katsomme, että tähän lähestymistapaan tulisi sisällyttää työllistämisstrategia, jonka tulisi olla keskeinen osa 2020-strategiaa ja muodostaa sen etenemissuunnitelma tuleville vuosille vuoteen 2015 asti.

Lähestymistavassa tulisi yhdistää makrotaloudellinen toimintastrategia ja rakennepolitiikka talouden, sosiaaliasioiden ja ympäristön alalla, jotta vuoteen 2015 mennessä saataisiin luotua vähintään 5 miljoonaa uutta työpaikkaa erityisesti vihreän talouden alalla. Eurooppa-neuvoston tulisi ilmaista maaliskuun huippukokouksessa selkeästi, että tämä pyrkimys on uuden strategian keskeinen tavoite.

Asianmukainen talouspolitiikan koordinointi, joka menee selvästi vakaussopimuksen valvontaroolia pidemmälle, voisi taata sen, että vähittäiseen talouden vakauttamiseen eri jäsenvaltioissa voidaan yhdistää keskeisten julkisten menojen säilyttäminen kasvualoilla ja keskeisillä sosiaalipolitiikan aloilla.

Tämä edellyttää huomattavaa muutosta Euroopan ja erityisesti euroalueen talouden ohjausjärjestelmää koskevassa poliittisessa ajattelussa.

Maaliskuun tai kesäkuun huippukokouksen tulisi antaa puheenjohtajalleen toimivaltuudet laatia läheisessä yhteistyössä komission kanssa kunnianhimoinen suunnitelma EU:n talouden ohjausjärjestelmän vahvistamiseksi, jotta neuvosto voisi päättää siitä joulukuun 2010 tapaamisessa.

Jos me haluamme ottaa opiksemme nykyisestä kriisistä ja jättää sen taaksemme mahdollisimman pian, meidän on kyseenalaistettava vanha tapa tehdä asioita. Tämä on mahdollisuus tehdä Euroopasta tärkeä kansalaisille, ei vain markkinoille. Tästä voi tulla todellisuutta vain, jos 2020-strategia keskittyy todella ihmisiin ja työpaikkoihin, toisin sanoen jos siihen sisällytetään kunnianhimoinen sosiaaliasioita ja ihmisarvoista työtä edistävä toimintaohjelma.

Kehotan teitä ryhmäni nimissä nostamaan ihmiset ja ennen kaikkea heikoimmassa asemassa olevat ihmiset eurooppalaisen hankkeen keskiöön.

  Guy Verhofstadt, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan ensiksi käsitellä asiaa, jota sanoisin tämän hetken kiireellisimmäksi ongelmaksi. Me voimme toki puhua vuodesta 2020, mutta meillä on nyt kiireellisempi ongelma: euroalue ja Kreikka. Meidän on löydettävä siihen ratkaisu.

Mielestäni meidän, Euroopan parlamentin, on tehtävä tässä asiassa aloite. On tärkeää selvittää, mitä Kreikassa tarkkaan ottaen tapahtui. Me olemme saaneet tänään ristiriitaisia tietoja. Kreikka väittää antaneensa Euroopan unionille ja sen elimille kaikki tarvittavat tiedot. Samaan aikaan Euroopan komissio ja Eurostat väittävät, että ne eivät ole saaneet kaikkia tietoja. Samaan aikaan investointipankit – Goldman Sachs, Morgan Stanley ja Deutsche Bank – vähättelevät osuuttaan Kreikan tapaukseen.

Näin ollen on mielestäni Euroopan parlamentin tehtävä järjestää mahdollisimman pian kuulemiset toimivaltaisen valiokunnan kanssa, jotta me voimme kuulla kaikkia asianomaisia osapuolia ja selvittää, mitä Kreikan tapauksessa on meneillään. Me emme voi puhua parannuskeinoista, ratkaisuista tai Euroopan unionin uudistuksista, jos me emme ensin selvitä, mitä Kreikassa tapahtui vuosina 2008 ja 2009 ja sitä ennen. Mielestäni Euroopan parlamentin on ehdottoman tärkeää kuulla eri osapuolia.

Toinen asia, jonka haluan ottaa esiin, on Kreikan velkaongelma. Meidän on ratkaistava se. Siihen on nähdäkseni vain yksi toimiva ratkaisu. Luin eilen Financial Timesissa julkaistun George Sorosin artikkelin tästä aiheesta ja muutama päivä sitten Joschka Fischerin artikkelin saksalaisesta lehdestä. Artikkelissa toistetaan monien muidenkin hokema viesti: paras ratkaisu Kreikan velkaongelmaan on eurooppalainen ratkaisu – euro-obligaatiot tai Euroopan valuuttarahasto, joista ei aiheudu kustannuksia veronmaksajilla mutta jotka tarjoavat tulevaisuuden ratkaisun. Mielestäni on myös Euroopan parlamentin tehtävä pyytää komissiota ja neuvostoa harkitsemaan tätä mahdollisuutta ja tutkimaan sitä tuijottamatta vain Euroopan unionin nykyisten jäsenvaltioiden kansallisten intresseihin.

Kolmanneksi tärkein osuus tässä keskustelussa on tietenkin se, mitä 2020-strategian suhteen tulisi tehdä. Mielestäni Kreikka on erinomainen esimerkki siitä, mikä Lissabonin strategiassa meni vikaan. Lissabonin strategia oli liian heikko. Saksan talouden ja Kreikan talouden välinen kuilu laajeni viimeisten 10 vuoden aikana; se laajeni, ei kutistunut, Lissabonin strategian jälkeen. Komission ja Eurooppa-neuvoston on aivan ensimmäiseksi päätettävä tunnustaa, että avoin koordinointimenettely ei ollut toimiva ratkaisu. Se oli liian heikko menettely. Me tarvitsemme rohkeampaa Euroopan unionin sisäistä välinettä. Tämä väline on Euroopan unionin sisäinen talouden ohjausjärjestelmä.

Arvoisa puheenjohtaja Barroso, toivon, että muutaman päivän kuluttua, maaliskuun alussa – muistaakseni 3. maaliskuuta – te esittelette tätä koskevan asiakirjan. Toivon, että siihen sisältyy strategia, joka on rohkeampi kuin epävirallisessa huippukokouksessa sovitut tai sopimatta jätetyt asiat. Kyse on yhä hallitusten välisestä avoimesta koordinointimenettelystä. Siitä tehdään hiukan parempi ja hiukan nopeampi, mutta loppujen lopuksi se on yhä hallitusten väliseen toimintaan perustuva avoin koordinointimenettely. Me pyydämme teitä ottamaan tämän asian, talouspolitiikan ja talouden ohjausjärjestelmän, käsiinne ja laatimaan yhdessä Olli Rehnin kanssa rohkean ehdotuksen Euroopan unionin sisäisestä talouden ohjausjärjestelmästä. On järjetöntä pitää yllä rahaliittoa ilman taloudellista, sosiaalista ja poliittista liitoa. Kreikan ongelmat ovat osoitus siitä.

(Suosionosoituksia)

Uskon, että nyt on aika, jolloin me voimme odottaa komissiolta rohkeita ratkaisuja. Toivon, että komissio esittelee maaliskuun 3. päivänä asiakirjan, joka on epävirallisen huippukokouksen mielestäni vajavaisia päätelmiä selvästi kunnianhimoisempi.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti)

  William (The Earl of) Dartmouth (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin esittää jäsen Verhofstadtille seuraavan kysymyksen: Pitäisikö euroalueen ulkopuolisten maiden mielestänne rientää euroalueeseen kuuluvien maiden apuun? Tätäkö te kannatatte?

  Guy Verhofstadt, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Voi olla, että lähitulevaisuudessa joudutaan rientämään Yhdistyneen kuningaskunnan apuun, sillä saamieni tietojen mukaan sen talouden alijäämä on Kreikankin alijäämää suurempi.

(Suosionosoituksia)

Talouden alijäämä on tällä hetkellä muistaakseni 12,9 prosenttia BKT:sta. Tällä hetkellä tärkeintä mielestäni on se, että meillä on uskottava strategia euroalueen suhteen. Olen vakuuttunut, että Yhdistynyt kuningaskunta tulee ennemmin tai myöhemmin liittymään euroalueeseen. Tämä on varma.

  Rebecca Harms, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, toivon, että tämä brittiläinen lastentarha malttaa kuunnella hetken.

(Välihuomautuksia)

Aioin käsitellä puheeni aluksi EU 2020 -strategiaa, mutta aloitan nyt Kreikan tilanteesta erityisesti parlamentin oikean siiven puheenvuoron seurauksena. Uskon, että vähiten keskustelua Kreikan tilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä edistää Kreikan vastainen, nationalistinen tai Euroopan vastainen asenne. Nähdäkseni Kreikassa nousee nyt esiin virheitä, joita on toistettu pitkän ajan kuluessa. Kriisit tuovat usein enemmän ongelmia esiin kuin hyvät ajat.

Palaan jäsen Verhofstadtin esiin tuomaan asiaan. Jos me emme halua Euroopan vastaisuuden lisääntyvän, meidän on keskusteltava siitä, kuka Brysselissä vastaa siitä, että nämä ongelmat on voitu salata Kreikassa vuosien ajan – todennäköisesti koko rahaliittoon liittymisen valmistelukauden ajan. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, teillä on tässä suhteessa mielestäni suuri vastuu. Tämä on asia, joka teidän on erityisen tärkeää tuoda esiin, sillä me olemme nähneet vastuusta vasta jäävuoren huipun emmekä me ole vielä nähneet sen alla piilevää vastuuttomuuden järjestelmää.

Toiseksi myös Kreikassa on saatava aikaan merkittäviä muutoksia. Meidän on keskusteltava tästä Kreikan ja euroalueen kesken – mieluiten ystävälliseen sävyyn. Jos tätä apua tarvitaan – kuten uskon – ja jos eurooppalainen yhteisvastuu on otettava jälleen käyttöön – enkä haluaisi sulkea sitä millään tapaa pois tässä kohtaa –, niin Kreikan on saatava aikaan todellisia muutoksia. Yksi esimerkki on tuhlaileva julkinen sektori. Jos tapaamiini kreikkalaisiin on luottaminen, 25 prosenttia kreikkalaisista työntekijöistä on julkisen sektorin palveluksessa, eikä sikäläinen julkinen sektori ole edes kovin toimiva. Se todella tarvitsee uudistuksia.

Muutoksia ei kuitenkaan voida tehdä vain menojen puolella, sillä selvästi myös tuloissa on jotain pahasti pielessä. Mielestäni pääministeri George Papandreou on oikeassa aikoessaan julkaista Kreikan suurituloisimpien veroilmoitukset. Ei ole tarpeen ostaa CD-levyjä Sveitsistä; tätä ongelmaa voidaan lähestyä myös toisesta suunnasta. Tämä tuo nopeasti esiin sen tosiseikan, että myös Kreikassa tuloja voidaan lisätä huomattavasti, jos veronkierto estetään ja yltäkylläisyydessä elävät kreikkalaiset saadaan maksamaan veronsa tavallisten kansalaisten tapaan.

Kollegani, jäsen Giegold, puhuu todennäköisesti euro-obligaatioista enemmän myöhemmin. Haluan vain sanoa yhden asian EU 2020 -strategiasta. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, te ette maininnut sanallakaan Lissabonin strategian puutteita. Kyvyttömyys arvioida Lissabonin strategiaa ei mielestäni lupaa hyvää uuden strategian menestykselle tai mahdolliselle menestykselle. Integroituna strategiana se ei periaatteessa ole huono, mutta...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Timothy Kirkhope, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Verhofstadtia siitä, että hän muistutti meitä vasemmistolaisen talouspolitiikan epäonnistumisesta Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Olemme kiitollisia neuvoista, ja toivon, että voin kollegoideni kanssa saada tähän tilanteeseen muutoksen tulevissa parlamenttivaaleissa.

Jo ennen nykyistä kriisiä jäsenvaltioiden taloudet menettivät asemiaan Euroopan suurten kilpailijoiden eduksi. Euroopan talouden kasvu oli hidastunut, työttömyysaste oli aiempaa korkeampi, suhteellinen kauppa-asema oli heikkenemässä ja osuus maailmanlaajuisesta tuotannosta oli laskussa. Me olimme käynnistäneet Lissabonin strategian mutta ilman tarvittavaa määrätietoisuutta tai sitoutumista. Ei ole yllätys, että se ei onnistunut. Eurooppa 2020 -strategian ei pidä käydä samoin. Ryhmäni oli ilokseni ensimmäisiä, jotka jättivät ehdotuksia strategian kehittämiseksi.

Jäsenvaltioiden talouksille on asetettava nyt uusi suunta. Meidän on myönnettävä, että hallitukset eivät luo tuottavia työpaikkoja eivätkä paranna elintasoa. Vain kilpailukykyiset yritykset ja menestyvät yrittäjät voivat tehdä niin. Jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin toimielinten on tuettava niitä keventämällä niiden taakkaa. Meidän on turha haaveilla dynaamisesta taloudesta, jos me asetamme kasvun ja työpaikkojen luojille yhä suurempia vaatimuksia entistä raskaammalla verotuksella ja byrokraattisilla säännöillä. Tutkimusta ja kehitystä sekä korkeakoulutusta ja ammattikoulutusta on kannustettava, kuten puheenjohtaja Barroso juuri korosti. Sisämarkkinoita on elvytettävä ja niitä on laajennettava uusille alueille.

Panokset eivät voisi olla tätä korkeammat. Lähes kolmensadan vuoden ajan maailman kaikkein vahvimpia talouksia ovat olleet ne, joiden perustuslaki on ollut muita liberaalimpi ja demokraattisempi; vapaus ja taloudellinen hyvinvointi ovat kulkeneet käsi kädessä. Me olemme nyt uuden aikakauden kynnyksellä. Tämän vuosisadan loppuun mennessä huomattava osa taloudellisesta vallasta saattaa siirtyä maihin, joita hallitsevat epädemokraattiset järjestelmät. Autoritaarinen kapitalismi ei välttämättä kehity vähitellen kohti eurooppalaista ja länsimaista demokraattista ja vastuullista kapitalismia.

Me toivomme näiden valtioiden liberalisoituvan. Me kannustamme niitä siihen hienovaraisesti, mutta me olemme tietoisia riskeistä. On Euroopan kansalaisten etujen mukaista, että EU 2020 -ohjelma onnistuu stimuloimaan hyvien työpaikkojen luomista ja nostamaan elintasoa. On vapaan maailman etujen mukaista, että EU 2020 -ohjelma näyttää tietä vahvemmalle talouden tulevaisuudelle, josta kaikki kansalaiset pääsevät osallisiksi.

  Lothar Bisky, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hädässä ystävä tunnetaan. Euroopan unionissa on 27 jäsenvaltiota, jotka yrittävät hallitustensa johdolla kukin tavallaan pelastaa omia pankkejaan ja keskeisiä talouden alojaan. Tämä on johtanut kunkin jäsenvaltion velan kasvuun ja kansalaisten katastrofaaliseen säästämisasteeseen. Kaunisteleva palkkojen sääntelypolitiikka, muiden työvoimakustannusten kuin palkkakustannusten vähentäminen sekä sellaisten riskien kuten iän, perheen, sairauksien ja halutun koulutuksen yksityistäminen on jo mainittu.

Pankit käyttävät nyt valtioiden hätäpaketteja keinotellakseen kansallisia budjetteja vastaan. Pankit ovat jo edistyneet valtioita enemmän. Hypo Real Estate ja Commerzbank, jotka Saksassa pelastettiin käyttämällä miljardeja euroja veronmaksajien rahoja, ovat eturintamassa mitä tulee kohtuuttoman kalliiden valtion obligaatioiden kauppaan Kreikassa. Veronmaksajien rahoja käytetään keinotteluun. Nämä ovat tavallisten, rehellisten palkansaajien rahoja. Heillä ei ole sveitsiläisiä pankkitilejä, jollaisiin heitä rikkaammat turvautuvat.

(Välihuomautuksia)

Uskokaa pois, en esitä mielelläni kielteisiä esimerkkejä Saksasta. Eräs hallitseva saksalaispuolue vaatii kuitenkin kaiken aikaa verohelpotuksia samalla, kun Kreikan hallitusta vaaditaan kiristämään verotusta. Keneltä nämä rahat otetaan? Pelkään, että ne otetaan ennen kaikkea niiltä, joiden on jo nyt vaikea tulla toimeen. Eikö se ollutkin Saksa, entinen maailman suurin viejävaltio, joka vuosia sitten erotti palkankorotukset tuottavuudesta käynnistäen siten sosiaalisen polkumyynnin?

Klassisessa kreikkalaisessa teatterissa kriisi merkitsee mahdollisuutta – käännekohdan haastetta. Tällaisen käännekohdan aikaan saamiseksi meidän on vaadittava kauan odotetun lakisääteisen vähimmäispalkan asettamista. Samassa paikassa tehdystä samasta työstä on saatava sama palkka. Me tarvitsemme Euroopan unionin sisäistä verotustyyppien yhdenmukaistamista, mutta sitäkin enemmän me tarvitsemme rahoitusmarkkinoiden aitoa eurooppalaista sääntelyä ja valvontaa sekä aitoa eurooppalaista talous- ja rahoituspolitiikkaa, jota koordinoidaan yhteisvastuun periaatteen mukaisesti ja jolle on asetettu sitovat sosiaaliset ja ympäristöä koskevat tavoitteet.

  Nigel Farage, EFD-ryhmän puolesta. – (EN) Euroopan puheenjohtaja – tämä on kauan odotettu päivä. Meille sanottiin, että kun me saamme puheenjohtajan, me saamme suuren globaalin poliittisen johtohahmon, viidensadan miljoonan kansalaisen poliittisen johtajan, joka edustaa meitä kaikkia maailman näyttämöllä ja jonka tehtävä on niin merkittävä, että hänelle on luonnollisesti maksettava enemmän palkkaa kuin presidentti Obamalle. No, ikävä kyllä me saimme sen sijan teidät. Olen pahoillani, mutta aiemman esityksenne perusteella… En halua olla tyly, mutta todellakin, teillä on tiskirätin karisma ja alemman portaan pankkivirkailijan olemus.

(Vastalauseita)

Kysymys, jonka haluan esittää ja jonka me kaikki aiomme esittää, on: kuka te olette? En ollut koskaan kuullut teistä; kukaan Euroopassa ei ollut koskaan kuullut teistä. Haluan kysyä teiltä, arvoisa puheenjohtaja: kuka äänesti teitä?

(Kovaäänisiä vastalauseita)

Ja minkä mekanismin avulla – tiedän, että demokratia ei ole kovassa huudossa teillä – minkä mekanismin avulla Euroopan kansat voivat syrjäyttää teidät? Onko tämä eurooppalaista demokratiaa?

Tunnen kuitenkin, että te olette pätevä ja kykenevä ja vaarallinen, ja olen vakuuttunut, että tarkoituksenanne on tukahduttaa vähitellen eurooppalainen demokratia ja Euroopan kansallisvaltiot. Te ilmeisesti vihaatte jo kansallisvaltion periaatetta; se johtuu ehkä siitä, että olette kotoisin Belgiasta, joka ei oikeastaan edes ole valtio.

(Välihuomautuksia)

Teidän valtaannousunne jälkeen Kreikka on kutistunut pelkäksi protektoraatiksi. Hyvä herra, teillä ei ole tehtäväänne minkäänlaista oikeutusta. Olen varma, että puhun Yhdistyneen kuningaskunnan kansan enemmistön puolesta, sanoessani teille tämän: me emme tunne teitä, me emme halua teitä ja mitä pikemmin teidät siirretään sivuun sitä parempi.

  Puhemies. – (EN) Tosiaan, kuten sanoitte hyvä ryhmän puheenjohtaja, te ette halua olla tyly.

Siirryn mieluummin eteenpäin. Hyvä ryhmän puheenjohtaja, vastaatteko sinisen kortin kysymykseen?

  Joseph Daul, PPE-ryhmän puolesta. – (FR) Hyvä jäsen Farage, haluatteko panna täytäntöön sopimuksen 9 artiklan ja pyytää unionin jäsenyydestä eroamista? Siten voisitte olla tyytyväinen.

  Martin Schulz , S&D-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, olen pettynyt toimintaanne arvoisa puhemies Buzek. On käsittämätöntä, että ryhmän puheenjohtaja kutsuu Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaa Euroopan parlamentin edessä "tiskirätiksi" sen sijaan, että esittäisi poliittista arvostelua.

(Suosionosoituksia)

Arvoisa puhemies, olisin odottanut teidän reagoivan tähän vaatimalla järjestystä. Tämän miehen ei voida antaa vapaasti talloa Euroopan parlamentin arvokkuutta. Haluan sanoa jäsen Daulille, että kyse ei ole siitä, että Yhdistyneen kuningaskunnan pitäisi erota unionin jäsenyydestä. Olisi kenties parempi, että jäsen Farage luopuisi tehtävistään, jos hän pitää Euroopan unionia ja Euroopan parlamenttia näin vastenmielisinä.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – (PL) Toistan sen, mitä sanoin jäsen Faragelle kaksi kuukautta sitten: tämäntyyppisiä puheita, joissa hyökätään yksittäisten henkilöiden persoonaa vastaan, ei voida hyväksyä Euroopan parlamentissa. Kun keskustelin jäsen Faragen kanssa asiasta, ilmaisin tämän hänelle selvästi. Hyvä jäsen Schulz, olen tehnyt ja teen aivan kuten ehdotitte.

  Nigel Farage (EFD). – (EN) Te ette ehkä pidä siitä, mitä sanon, mutta miettikääpä omaa käytöstänne. Irlannin kielteisen kansanäänestystuloksen selvittyä te sanoitte, että ryhmämme oli kielteistä äänestystulosta tukemalla avannut oven fasismille. Te sanoitte, että parlamentin ryhmänä me olimme toimineet samoin kuin Hitler ja natsit toimivat Saksan parlamentissa. Danny Cohn-Bendit on nimittänyt meitä vajaaälyisiksi. Sen täytyy toimia… Se ei voi toimia vain yhteen suuntaan…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Puhemies. – (EN) Hyvä jäsen Farage, olen pahoillani, mutta tuo ei ollut henkilökohtainen lausuma. Meidän on noudatettava järjestystä ja kaikkia Euroopan parlamentin sääntöjä.

  Frank Vanhecke (NI). – (NL) Saanen aluksi todeta kaikessa rauhassa, että johdamme tätä keskustelua täällä parlamentissa Brysselissä, Belgiassa. Meidän olisi syytä pitää nykyisessä taloustilanteessa Belgiaa Pohjanmeren Kreikkana, eikä tämä ole yhtään liioitellusti sanottu, sillä Belgialla on Kreikan ja Italian jälkeen koko Euroopan suurin valtionvelka prosenttiyksiköissä mitattuna. Pohjimmiltaan olemme Euroopan sairas valtio, eikä tätä voida pitää ansiona (asian näin ilmaistakseni) edelliselle puhujalle, Belgian entiselle pääministerille Verhofstadtille. Hän voisi jopa opettaa kreikkalaisille muutaman tempun petosten ja talousarvion keinotekoisen paisuttamisen saralla!

Tämän asian ei kuitenkaan pidä antaa kiihdyttää liikaa. Emme saa varsinkaan väittää, että voimme torjua kriisin lisäämällä valtionvelkaa, kuten Verhofstadt esitti surullisenkuuluisassa esityksessään EU:n valtionlainaksi, jonka jonkun on ennen pitkää kuitenkin maksettava. Päinvastoin olemme useasti nähneet, että juuri EU:n päätökset ovat saattaneet meidät kriisiin, kuten EU:n päätös heittää Maastrichtin kriteerit sekä kasvu- ja vakaussopimus ikkunasta ulos, jotta saataisiin aikaan vaikutelma eteenpäin menevästä Euroopasta.

Samalla eurokraattien itsepintaisuudella Turkin liittymisstrategiaa yritetään nyt saada kurkustamme alas. Taloudellinen ja maantieteellinen todellisuus on nyt saatava samalle puolelle, ja Euroopan kansalaisten on maksettava itsensä kipeäksi kustantaakseen sellaisen maan mahdollisen liittymisen EU:hun, joka ei edes kuulu Eurooppaan. Ratkaisuna ei ole "enemmän Eurooppaa". Ratkaisuna on kansallinen vastuu ja yksittäisten jäsenvaltioiden velvollisuus elää varojensa mukaan.

  Corien Wortmann-Kool (PPE). – (NL) Arvoisa puhemies Buzek, arvoisa komission puheenjohtaja Barroso sekä tietenkin arvoisa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Van Rompuy, olemme iloisia siitä, että olette tänään täällä kanssamme. Keskustelun alussa tekemänne huomiot tekivät selväksi, että haluatte tarttua työhön kunnianhimoisella otteella ja että haluatte hoitaa roolinne Lissabonin sopimuksessa tarkoitetulla tavalla. Haluan onnitella teitä tästä jo näin etukäteen.

On tärkeää, että olette läsnä, kun käsittelemme tulevaa EU 2020 -strategiaa, joka on ratkaisevan tärkeä, kun määritellään uudelleen EU:n roolia maailmassa. Arvoisa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja (osoitan puheeni nyt myös komission puheenjohtaja Barrosolle), olette vallan hyvin tietoisia ensisijaisista tavoitteistamme. Ne keskittyvät ekologiseen ja sosiaaliseen markkinatalouteen. Tämä tarkoittaa, että ensisijaisena tavoitteenamme olisi oltava se, että työpaikkojen luonnin keskeisenä moottorina toimivat pienet ja keskisuuret yritykset saataisiin jälleen jaloilleen. Emme tarkoita pelkästään Euroopan taloutta tai palveluja vaan myös Euroopan teollisuutta, josta on tehtävä jälleen kilpailukykyinen maailmassa. Tarkoitamme myös Euroopan maataloutta ja korkealaatuista elintarviketuotantoa, jotka ovat niin ikään kansainvälisesti kilpailukykyisiä. Tämä tarkoittaa, että tarvitsemme pk-yrityksiä, joiden toiminnan keskipisteessä ovat tieto, innovaatiot ja kestävän kehityksen mukainen teknologia.

EU 2020 -strategian on perustuttava näille seikoille. Tällainen perusta tarkoittaa, että meillä on sellainen exit-strategia, joka sopii yhteen vankan kasvu- ja vakaussopimuksen sekä jäsenvaltioiden julkisten menojen välttämättömän uudistuksen kanssa. Arvoisa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, vanhassa Lissabonin strategiassa oli liikaa epämääräisiä tavoitteita, ja strategia osoitti avoimen koordinointimenettelyn epäonnistumisen. Kysymykseni kuuluukin seuraavasti: mitä erityisiä tavoitteita te aiotte esittää, jotta jäsenvaltiot saataisiin lopulta osoittamaan todellista sitoutumista tähän uuteen strategiaan kuitenkin niin, että toissijaisuusperiaatteen osalta pysytään Lissabonin strategian rajoissa?

  Marita Ulvskog (S&D). – (SV) Arvoisa puhemies, komission omien lukujen mukaan 80 miljoonaa EU:n kansalaista elää nykyisin köyhyysrajan alapuolella. Tämä on valitettavaa ja myös este kaikelle muulle kehitykselle. Samaan aikaan eräs herra Farage heittelee täällä parlamentissa herjauksia, vaikka Eurooppa on kriisissä ja meillä on valtavasti tärkeitä keskustelunaiheita. Hänelle pitäisi antaa aikalisä ja häneltä pitäisi kieltää osallistuminen ensi viikon istuntoon Strasbourgissa. Tämä olisi lievä rangaistus hänen käytöksestään.

Tehtävänämme on nyt laatia uusi Lissabonin strategia, toisin sanoen EU 2020 -strategia. Tältä osin on tärkeää huomata, että sosiaalinen koheesio ja kestävä kehitys ovat välttämättömiä talouskasvulle. Esimerkiksi se, joka ensimmäisenä vapauttaa yhteiskunnan sen riippuvuudesta suhteessa fossiilisiin polttoaineisiin, ottaa ohjat käsiinsä uusien vihreiden työpaikkojen luomisessa. Tämän onnistumiseksi tarvitsemme kuitenkin resursseja. Vähintään puolet rahoituksesta, jonka EU ja jäsenvaltiot ovat varanneet talouskriisistämme selviämiseen, on investoitava Green New Deal -ohjelmaan, jonka avulla näiden uusien vihreiden työpaikkojen luominen on mahdollista. Tutkimuksen seitsemännessä ja kahdeksannessa puiteohjelmassa olisi keskityttävä uusiutuvan energian tutkimukseen ja kehittämiseen.

Komission on myös ponnisteltava lujasti kautta Euroopan leviävän sosiaalisen syrjäytymisen estämiseksi sekä työmarkkinaosapuolten aseman lujittamiseksi. EU:ta on viime vuosina aivan perustellusti ryhdytty pitämään ammattiyhdistysliikkeen uhkana. Tähän on tultava muutos. Ensimmäinen toimi voisi olla kiistanalaisen ja paljon suuttumusta ja kiistoja aiheuttavan lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiiviin (joka tunnetaan Euroopassa paremmin nimellä "palkkojen dumppausdirektiivi") tarkistaminen. Tätä me olemme nähneet täällä parlamentissa jo ihan tarpeeksi.

  Lena Ek (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, EU 2020 -strategian tavoitteena pitäisi olla Euroopan kansalaisten potentiaalin valjastaminen. Unohdamme aivan liian usein, että olemme laatineet kasvustrategiamme kansalaistemme etuja ja lastemme tulevaisuutta ajatellen.

On selvää, että Lissabonin strategia epäonnistui, kun siihen yritettiin sisällyttää kaikkea mahdollista. Asialista oli liian laaja, minkä vuoksi olennainen kadotettiin, samoin kuten mahdollisuudet toteuttaa kunnianhimoiset tavoitteet, jotka oli asetettu.

Jotta EU 2020 -strategia olisi tehokkaampi, sen muotoa on muutettava täysin toisenlaiseksi. Toiminnassa olisi keskityttävä muutamiin erityisalueisiin, joilla olisi tartuttava kestävän kehityksen olennaisiin näkökohtiin.

EU:n ainoana suoraan valittuna toimielimenä ja täyden yhteispäätösvallan myötä parlamentilla on sanansa sanottavana vuoden 2020 strategiassa. Legitiimiyden ja avoimuuden varmistamiseksi komission ja neuvoston olisi siten järkevää ottaa parlamentti mukaan vuoden 2020 strategian valmistelutyöhön.

Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat keskeisiä tekijöitä kansalaisten Euroopan rakentamisessa, mutta samalla tavoin ne ovat keskeisiä välineitä, joilla voidaan estää unionin eri maita parhaillaan koettelevien kriisien kaltaiset kriisit.

Kaikki osoittavat sormellaan nyt Kreikkaa, mutta myös jotkin muuta jäsenvaltiot ovat välttyneet vertailulta, huijanneet Eurooppaa alijäämillään sekä vääristelleet taloustilastojaan. Avoimesta koordinointimenettelystä on tullut salainen yhteistyö ja avoin nöyryytys.

On syytä muistaa, että se, mikä pitää paikkansa kansalaisten kohdalla, pitää paikkansa myös hallitusten kohdalla. Vapaus tuo mukanaan myös vastuuta. Euroopan eri maiden hallitusten tehtävänä on nyt suhtautua vakavasti tuon vastuun kantamiseen, sillä ongelmamme ovat vakavia.

  Philippe Lamberts (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, yhdyn ajatukseen vähentää EU 2020 -strategiaan sisältyviä tavoitteita tiettyyn määrään asti, kunhan tavoitteet ovat ennen kaikkea kunnianhimoisia. Niiden on oltava kunnianhimoisia etenkin ekologisen jalanjäljen pienentämisen suhteen. Siten kyse ei ole pelkästään ilmastosta, minkä vuoksi palaaminen 20 prosentin tavoitteeseen on mielestämme paljon alle sen, mikä on todella tarpeen. Ei edes 30 prosenttia ole kunnianhimoinen tavoite.

Epätasa-arvon vähentäminen on kunnianhimoinen tavoite: Köyhyyden puolittaminen Euroopassa vuoteen 2020 mennessä ei todellakaan ole suurin mahdollinen tavoite, jonka voisimme saavuttaa. Kunnianhimoiset tavoitteet liittyvät koulutukseen, tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin sekä tietenkin työpaikkojen luomiseen.

Tavoitteiden on oltava arvioitavissa ja sitovia, kuten täällä on jo todettu, mutta sillä ei ole merkitystä, onko kyse bonusjärjestelmästä tai jostakin muusta, vaan sillä, että saamme aikaan tuloksia. Tuloksia ei kuitenkaan saada aikaan ilman kahta todella elintärkeää tekijää.

Ensimmäinen on vahva markkinasääntely, ja tältä osin on sanottava, arvoisa puheenjohtaja Van Rompuy, että rahoitusmarkkinoiden valvonnassa tapahtuva kehitys sekä neuvoston omaksuma kanta asiassa huolestuttavat meitä kovasti.

Toisen tekijän osalta haluaisin painottaa sitä, mitä jäsen Daul totesi asiasta. Arvoisa jäsen Daul, jäsenvaltioiden olisi tosiaankin tingittävä hieman lisää suvereenisuudestaan etenkin verotusasiasioissa. Mikähän PPE-ryhmän kanta mahtaa olla tässä asiassa? Emme kykene palauttamaan julkistaloutemme vakautta tai kehittämään verojärjestelmäämme kestävältä pohjalta ilman selkeää lähentymistä veroasioissa. Tarkoitamme energiaa ja luonnollisesti rahoitustoimien verotusta.

  Kay Swinburne (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, kannatan EU 2020 -strategian suuntaa etenkin näin talouskriisin aikaan ja kehottaisin EU:ta keskittymään Euroopan nykyisiin vertailukelpoisiin ja kilpailukykyisiin etuihin sekä hyödyntämään kaikki, etenkin tutkimuksen ja kehityksen alalla käytettävissä olevat työkalut ja resurssit todellisen EU:n lisäarvon luomiseksi.

Pyrkisin siihen, että asetamme etusijalle palvelujen ja tavaroiden yhtenäismarkkinoiden loppuun saattamisen sekä suhtautuisimme kunnianhimoisesti innovatiivisen tutkimuksen sisämarkkinoiden luomiseen. Tutkimusta ja kehitystä olisi edistettävä laajamittaisesti sekä Euroopan yliopistoissa että yksityisissä yrityksissä niin, että voimme olla uuden kestävän kehityksen mukaisen teollisuuden ja teknologian edelläkävijöitä.

Meidän on kuitenkin syytä varoa lainsäädäntöä, jolla estetään näiden kehitysprosessien toteutuminen. Meidän on parannettava yksityisen sektorin ja akateemisen tutkimustyön välistä yhteyttä osaamisen siirtämiseksi työpaikkoja ja vaurautta luoviin yrityksiin. Innovaatioiden rahoituksen saannin parantamisen ohella on varmistettava hallinnollisen taakan keventäminen, varsinkin pk- ja mikroyrityksissä. Pk-yritykset huomioon ottavan hankintapolitiikan noudattaminen ja pk-yritysten mahdollisuus osallistua julkisiin ja yksityisiin yhteistyökumppanuuksiin olisivat jo hyvä alku.

EU 2020 -strategiassa keskitytään innovaatioihin aloilla, joilla meillä on jo osaamista...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, yksityisen ja julkisen sektorin työntekijät kokoontuvat tänään Kreikassa sankoin joukoin vastustamaan työttömyyttä.

Suuttumus vyöryy kaduille, joilla työntekijät osoittavat ärtymystään Kreikan hallituksen toteuttamia sellaisia ankaria toimia kohtaan, joita Euroopan unioni on vaatinut ja joita vaadittiin hiljattain pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa, jossa neuvosto valmistaa vuoden 2020 komissiota paisuttamaan ja jatkamaan Lissabonin sopimusta sen sijaan, että toteutettaisiin toimenpiteitä heikkojen talouksien hyväksi, spekuloinnin lopettamiseksi, taloudellisen ja sosiaalisen solidaarisuuden turvaamiseksi sekä sen tunnustamiseksi, ettei kasvu- ja vakaussopimusta ole olemassakaan ja että sen palauttaminen vain syventäisi taantumaa ja että Lissabonin sopimus on epäonnistunut täydellisesti.

Kreikkaa pidetään nyt syntipukkina, jolle sanellaan työntekijöiden vastaisia toimenpiteitä, vaikka työntekijät eivät ole syypäitä kriisiin, joka johtaa samanlaisin toimiin myös muissa maissa.

Kreikan ja Euroopan kansalaiset toimivat pian samalla tavoin kanssanne kuin Argentiinan kansalaiset Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa.

  Rolandas Paksas (EFD). - (LT) On symbolista, että 20 vuotta Euroopan jakaneen muurin murtumisen jälkeen keskustelemme nyt tänään EU 2020 -strategiasta. Ensinnäkin haluan sanoa hyväksyväni EU 2020 -strategian keskeiset prioriteetit, joita ovat: osaaminen ja innovaatiot, korkean työllisyyden yhteiskunta sekä kilpailukykyinen ja kestävä talous. Ehdotan, että lisäämme kaksi prioriteettia – infrastruktuurin kehittämisen ja tehokkaan energiapolitiikan. Sen ohella, että painotamme energian toimitusvarmuuden parantamista yhtenä EU:n energiapolitiikan tärkeimmistä prioriteeteista ja pyrimme varmistamaan energialähteiden ja toimitusreittien monipuolistamisen, emme saa unohtaa tärkeitä Rail Baltica ja Via Baltica -hankkeita, jotka ovat tärkeitä muillekin maille kuin Liettualle. Uutta strategiaa valmistellessamme meidän on minusta arvioitava syitä siihen, miksemme saavuttaneet Lissabonin strategian tavoitteita. On paitsi asetettava uusia strategisia tavoitteita ja tehtäviä myös muuttaa toisinaan liian pitkälliset keskustelut konkreettisiksi toimiksi, joille asetetaan täsmälliset määräajat.

Puhetta johti
varapuhemies Dagmar ROTH-BEHRENDT

  Francisco Sosa Wagner (NI). – (ES) Arvoisa puhemies, minusta tämä kriisi antaa tilaisuuden edistää päättäväisesti ja vakuuttavasti vahvan Euroopan rakentamista. Vahvassa Euroopassa joudumme todennäköisesti luopumaan sanonnasta "koordinaation parantaminen", sillä se tarkoittaa, että kaikki riippuu asioista, jotka on koordinoitava, mikä johtaa vääjäämättä lamaannukseen ja avoimuuden puutteeseen.

Tiedämme, että Euroopan maiden valtiontalous ja alijäämät kärsivät ilman rahoitusalan yhdentämistä ja euro-obligaatioiden liikkeellelaskua.

EU:n toimielimet voivat kuitenkin jo nyt toteuttaa erityisiä toimia – en aio puhua koordinaatiota koskevista tyhjänpäiväisyyksistä. Toisaalta meillä on Euroopan keskuspankki rahoitusalan valvonnan yhdenmukaistamista varten sekä…

(Puheen loppuosa puuttuu teknisistä syistä.)

  Werner Langen (PPE). – (DE) Arvoisa puheenjohtaja Barroso, arvoisa puheenjohtaja Van Rompuy, jos haluamme, että vuoden 2020 strategia onnistuu, se on pantava tosiasiallisesti täytäntöön, toisin kuin tehtiin Lissabonin strategian kohdalla. Päämäärät eivät olleet väärät, kuten edelliset puhujat väittivät. Lissabonin strategian epäonnistuminen johtui etupäässä siitä, etteivät jäsenvaltiot pitäytyneet säännöissä eivätkä hoitaneet velvoitteitaan. Kaiken lisäksi, arvoisa puheenjohtaja Barroso, komissio ei ollut tarpeeksi rohkea. Se ei ollut tarpeeksi rohkea strategian täytäntöönpanossa, uudistusten vaatimisessa tai oman strategiansa toteuttamisessa.

Teidät valittiin uuden komission puheenjohtajaksi toista kertaa laajalla äänten enemmistöllä, joten toivon, että parannatte kaikissa asioissa, luotte uutta dynamiikkaa Eurooppaan ja edistätte teknologiaa, ettemme vain puhuisi uudelleenjaosta vaan kilpailisimme maailman muiden talousalueiden kanssa. Näillä alueilla ei kysytä, ovatko eurooppalaiset yksimielisiä tai panevatko he täytäntöön uudelleenjakoa koskevia uusia ohjelmia. Alueilla on oma dynamiikkansa, johon meidän on vastattava. Tämä tavoite meidän on voitava saavuttaa EU 2020 -strategialla.

Toistaiseksi on jätetty vain luonnoksia, joihin toivon parannuksia, sillä ne tuntuvat noudattelevan "vanhaa kaavaa". Niistä puuttuvat aidosti uudet lähestymistavat. Neuvosto tai Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja eivät ole tuoneet niihin oikeastaan mitään uutta. Tarvitsemme kuitenkin strategiaa pysyäksemme muun maailman tahdissa. Sen vuoksi on määriteltävä uudet puite-ehdot. On tarpeen pohtia tarkoin aiempia ilmastotavoitteita. On tarpeen edistää teknologiaa ja lopetettava esteiden paneminen sen tielle.

Komission on kollegiona sekä ajettava yksittäisten komission jäsenten etuja että myös otettava ohjat käsiinsä koko Euroopassa. Voitte luottaa varauksettomaan tukeemme. Vain siten EU 2020 -strategia onnistuu, ei hallitusten pelkuruudella tai vaatimalla, että joku toinen maksaa jonkun toisen eurooppalaisen yhteistyökumppanin laiminlyönnit.

  Stéphane Le Foll (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, arvoisa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Van Rompuy, haluaisin todeta aluksi, että kaikki ovat yhtä mieltä EU 2020 -strategian tavoitteista. Euroopan ongelmana on kuitenkin se, että se on toipumassa vakavasta kriisistä ja että sen kasvu on yleisesti ottaen hyvin heikkoa ja jopa negatiivista.

Tämän vuoksi tarvitsemme poliittista havahtumista, jolla on mielestäni kaksi tavoitetta: Ensimmäinen liittyy sen tiedostamiseen, kuinka järjestäydymme poliittisesti. Teidän virassanne keskeisiä vastuualueita on kaksi: edistää talouspoliittisten toimien koordinointia, joka on ehdottoman välttämätöntä, sekä asettaa tavoitteita ja hankkia välineet niiden toteuttamiseksi.

Tästä pääsemmekin toiseen tavoitteeseen, joka on mielestäni elintärkeä ja joka on samalla kysymys. Julkisen politiikan tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan määrärahoja. Euroopalla on kuitenkin nyt seuraavanlainen pulma: jäsenvaltiot kärsivät huomattavista alijäämistä, ja mitä suuremmat alijäämät ovat, sitä vähemmän ne kykenevät antamaan rahaa Euroopan yhteiseen pottiin. Sitä heikommat ovat myös valmiutemme elvyttää taloutta.

Miten tämä pulma olisi ratkaistavissa? Tämä on teille esittämäni kysymys. Kysymys on kaksiosainen. Ensimmäinen kuuluu seuraavasti: mitä suuntaviivoja te aiotte ajaa jäsenvaltioiden kanssa käytävissä neuvotteluissa talousarvion näkymistä? Toiseksi: onko teillä valmiudet toteuttaa innovaatioita, joilla sekä Euroopan investointipankki että Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki voivat kantaa nykyistä enemmän vastuuta ja joilla myös Eurooppa (miksipä ei) voisi ottaa lainaa tulevan välttämättömän kasvun rahoittamiseksi?

  Sylvie Goulard (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies arvoisa komission puheenjohtaja, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, Lissabonin strategian jälkeen meillä on nyt EU 2020 -strategia. Onko kyse vain nimen vai koko suunnan muutoksesta? Kysymys on tarkoitettu eritoten puheenjohtaja Barrosolle. Lukiessani epävirallista Eurooppa-neuvoston kokousta varten laatimaanne esitystä ja kuultuani teidän nostavan tänään esiin täysin oikeutetusti köyhien lukumäärän Euroopan unionissa tai tarpeen kehittää rahoitusalan sääntelyä, totesin itsekseni, arvoisa puheenjohtaja Barroso, että on todellinen harmi, ettette ole ollut komission todellinen puheenjohtaja viime vuosina! Olisitte nimittäin voinut toteuttaa kaiken sen, mitä ehdotatte meille tänään. Toteatte tänään, että kriisi on estänyt teitä toimimasta, mutta kriisi on vain veruke. Kaikki synnit voidaan lopulta antaa anteeksi, joten älkäämme tuhlatko enää aikaa.

Käännynkin toiveikkaana puheenjohtaja Van Rompuyn puoleen toivottaakseni hänet mitä lämpimimmin tervetulleeksi, kuten vain yksi jäsen teki aiemmin. Juuri teihin me luotamme. On tosin hieman paradoksaalista, että laskemme juuri teidän varaanne siinä, puheenjohtaja Van Rompuy, että saatte Euroopan uuteen nousuun niin, että se on aidosti yhteisöllinen, sillä olette kotoisin maasta, jossa tiedetään yleisesti, mitä "yhteisöllisyys" tarkoittaa.

Jos tartutte tähän työhön, teillä on parlamentin tuki, ja olen sitä mieltä, ettei meidän pidä käyttää sanoja väärin, kun puhumme EU 2020 -strategiasta. Kun kerran sanoilla on merkitys, meidän on ennen kaikkea ajateltava keskipitkällä aikavälillä, yleismaailmallisesti ja yli kansallisten rajojen. Olenkin samaan mieltä Lambertsin kanssa, kun hän totesi, että neuvoston jäsenillä ei ole tällä hetkellä tarjota meille merkittäviä visioita rahoitusalan valvonnasta. Heillä on molemmat jalat jarrulla.

Omalta osaltani ehdotankin, että mainitsette neuvostoa varten laatimassanne esityksessä vain yhden tavoitteen eli sen, että talous- ja rahaliitto vahvistaa kaikin tavoin kurinalaisuutta ja luonnollisesti myös solidaarisuutta. Neuvostoa on syytä muistuttaa myös siitä, että Kreikan ongelmat johtuvat osaksi kreikkalaisista itsestään ja osaksi solidaarisuuden puutteesta.

  Reinhard Bütikofer (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, on helppo asettaa hienoja tavoitteita. Me kaikki asetamme hienoja tavoitteita aina vuoden alussa, mutta se, jäävätkö ne vain unelmaksi, tyhjäksi puheeksi vai sisältyvätkö ne asialistaamme, riippuu siitä, annammeko spesifisiä vastauksia kysymyksiin kuka, mitä, miten, kuinka paljon ja milloin. Tämä meidän on pidettävä mielessä EU 2020 -strategiaa silmällä pitäen. Jäsen Daul osui puheenvuoronsa alussa mielestäni naulan kantaan. Kyse on siitä, olemmeko me valmiita luopumaan kansallisesta suvereniteetista talouspolitiikassa vai haluammeko tulla toimeen ilman unionin yhteenkuuluvuutta, euroa tai sitä, jonka rakentamiseen on mennyt vuosikausia. Vaihtoehto on siis näin dramaattinen. Olisin kuullut mieluusti selkeitä kannanottoja myös Saksan kristillisdemokraattisen unionin (CDU) edustajalta, sillä kuten tiedämme, juuri Saksan konservatiivit ovat kovin usein olleet tämän tiellä.

Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtaja Van Rompuy, arvoisa puheenjohtaja Barroso, toivoisin, että Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja toteaisi tyynen varmasti, että neuvosto haluaa laatia suuntaviivat näissä kysymyksissä, mutta toivoisin myös, että komissio ja parlamentti ryhtyisivät yhdessä aktiivisesti ja tarmokkaasti laatimaan näitä suuntaviivoja EU:n yhteistä talouden hallinnointia varten. Työtä olisi tehtävä Merkelin ja Sarkozyn johdolla, mutta olisi pyrittävä myös toden teolla saamaan Eurooppa harjoittamaan yhteistä talouspolitiikkaa.

  Charalampos Angourakis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, kuten varsin hyvin tiedätte, juuri tällä hetkellä, kun väittelemme epävirallisen Eurooppa-neuvoston kokouksen tuloksista, koko Kreikan työväki viimeiseen mieheen asti on lakossa protestoidakseen juuri näitä toimia ja tuloksia vastaan. He protestoivat itse Euroopan unionia sekä niiden keskustavasemmistolaisten ja keskustaoikeistolaisten hallitusten politiikkaa vastaan, jotka toteuttavat yhdessä tuumin ruohonjuuritason ja työntekijöiden vastaisia toimia, joiden ainoana tarkoituksena on turvata monopolien voitot.

Euroopan unioni, jäsenvaltioiden hallitukset ja komissio yrittävät terrorisoida työntekijöitä kautta unionin, jotta nämä taipuisivat näiden ruohonjuuritason vastaisten toimien edessä. Työntekijät vastaavat kuitenkin tässä sodassa massiivisin lakoin, mielenosoituksin ja kokoontumisin, joista ette ole sanonut sanaakaan, arvoisa puheenjohtaja Barroso, näistä mielenosoituksista ja lakoista, joita luokkatietoiset ammattiliitot ovat järjestäneet lukuisissa Euroopan unionin maissa.

On vain yksi vastaus, jonka työntekijät voivat antaa pääomapuolueiden pystyttämälle rintamalle, yhdensuuntaiselle EU:n tielle, kompromettoiduille ammattiyhdistysjohtajille sekä hallitusten harjoittamalle laajamittaiselle palkkojen ja eläkkeiden leikkauksille: omien etujensa mukainen kehitys.

  Mario Borghezio (EFD). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Kreikkaa kohtaan on osoitettu muodollista solidaarisuutta, mutta todellisuudessa tavoitteena on ollut vain pakottaa Euroopan unionin jäsenvaltiot noudattamaan tiukkaa hevoskuuria.

Puheenjohtaja Van Rompuy totesi selväsanaisesti päätöslehdistötilaisuudessa, että tarkoituksena on luoda Euroopan unioniin eräänlainen diktatuuri ja tehdä neuvostosta imperialistinen juntta, jolla on entistä enemmän valtaa suhteessa jäsenvaltioihin.

Independent-lehti paljasti, että Van Rompuy oli ennen huippukokousta lähettänyt valtioiden ja hallitusten päämiehille kirjeen, jonka liitteessä hän kirjoitti, että neuvoston jäsenet ovat vastuussa hallitustensa talousstrategiasta ja että heidän pitäisi olla siitä vastuussa myös EU:ssa. Vain kuitenkin neuvosto voi laatia ja vahvistaa EU:n strategioita, kutsutaanpa tätä sitten politiikan koordinoinniksi tai talouden hallinnoinniksi. Van Rompuy kirjoitti lisäksi, että Eurooppa-neuvosto on hyvin kunnianhimoinen ja haluaa hallita ja toimia johtajana, mutta luonnollisesti kuulemisen puitteissa, minkä vuoksi hän ehdotti neuvoston kokoontumista kuukausittain.

Nämä ovat Euroopan unionin arkkitehtien imperialistisia suunnitelmia, jotka näkyvät myös komission käytävillä suunnitteilla olevassa hankkeessa, jossa 80 prosenttia EU:n jäsenvaltioiden velasta vaaditaan muutettavaksi unionin velaksi.

Tämä viime päivinä käynnistetty taloudellista supervaltiota ajava kampanja tekee pian sekä Kreikasta että kaikista Euroopan unionin 27 jäsenvaltiosta protektoraatteja.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, EU on nyt hyväksynyt Lissabonin jälkeisen strategian, jossa se on varonut sitoutumasta yhteenkään testattavissa olevaan tavoitteeseen. Vihreään talouteen sitoutuminen ei itsessään riitä takaamaan Euroopan kilpailukykyä tuotannon keskuksena. Minun mielestäni tämä vaatii hyvin toimivan energianhankintajärjestelmän ja infrastruktuurin lisäksi hyvin koulutettuja työntekijöitä eikä jatkuvaa siirtotyöläisten tulva-aaltoa, joka tuo työmarkkinoille halpaa työvoimaa.

Jos jäsenvaltioiden työmarkkinoista on tehtävä entistä joustavammat, se ei saa kuitenkaan johtaa siihen, että uudet jäsenvaltiot otetaan siirtymäkautena kyytiin takaoven kautta. Kriisiajanjakso, jolloin yhä useammat joutuvat työttömäksi tai hankkimaan elantonsa osa-aikatyöllä tai "euron työllä", ei ole oikea hetki EU:lle antaa uutta puhtia työmarkkinoiden nykyiselle armottomalle kilpailulle.

Euroopan unionin ei yleisesti ottaen pitäisi harjoittaa despotismia. Sen ei pidä välittömästi vetää pois rahoitustukea – edes uhkauksena – rakenteellisesti heikoilta alueilta siksi, ettei niillä ole toteutettu uudistuksia. Emme totisesti tarvitse uutta neuvoa-antavaa komiteaa arvioimaan tavoitteita, jotka päätyvät kenties joka tapauksessa jälleen hyllylle. Keskittämisen lisäämisen sijasta tukia on ryhdyttävä maksamaan jälleen jäsenvaltioissa. Eurooppa vuonna 2020 ei saa olla sellainen, että se käynnistää uuden kilpailumaratonin ja yksityistämispaon. Sitä vastoin Euroopan on varmistettava Euroopan kansalaisten hyvinvointi.

EU:lla on nyt tilaisuus hankkia asema turvavyöhykkeenä globalisaatiota vastaan, mutta tämä on todennäköisesti sen ainoa tilaisuus.

  Mario Mauro (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, ette ehkä ole kovin tunnettu, kuten jäsen Farage totesi, mutta tiedän, että ihanteenne ovat vakaasti Euroopan perinteissä ja kulttuurissa, minkä vuoksi ihailen ja arvostan teitä.

Tyydynkin kommentoimaan varsin järkevää puheenvuoroanne tekemällä vertauksen jalkapallomaailmaan. Visio, joka teillä on asemastanne, on verrattavissa minusta tukimiehen tai keskikenttäpelaajan rooliin, jossa tehtävänä on tuoda järjestystä sellaisen joukkueen peliin, joka saattaa kokea maalinteon eli tavoitteiden saavuttamisen entistä vaikeammaksi Lissabonin sopimuksen mukanaan tuomien sääntömuutosten takia.

Tämän esimerkin valossa parlamentin tehtävänä on mielestäni ottaa muita pelaajia enemmän riskejä ja olla eräänlainen taiteilija, joka kehittää jatkuvasti peliä uusien sääntöjen innoittamana vahvistaakseen joukkueen hyökkäyskykyä ja antaakseen hypoteettiselle keskushyökkääjällemme – Barroson komissiolle – mahdollisuuden tehdä maaleja.

Mitä tapahtuisi, jos emme noudata tällaista lähestymistapaa, jota kannatan täysin? Vetäytyisimme tällöin puolustusasemiin ja tekisimme oman maalin vastoin kansalaistemme etuja.

Juuri tästä syystä, arvoisa puheenjohtaja Van Rompuy, kehotan teitä tukemaan parlamentin uutta johtavaa roolia ja pitämään sitä mahdollisuutena esteen sijasta. Meidän kaikkien on syytä tarttua tähän historialliseen tilaisuuteen ja tähän historialliseen rooliin ja tehtävään, ja olen varma, että olette oikea mies ohjaamaan meitä siinä.

  Juan Fernando López Aguilar (S&D). – (ES) (Puheen alkuosa puuttuu teknisistä syistä.)… EU 2020 -strategiasta puhuttaessa ei ole kyse pelkästään Lissabonin jälkeisestä strategiasta vaan myös strategiasta, jossa tunnustetaan Lissabonin strategian toteuttamisen epäonnistuminen tai karkeammin sanottuna Lissabonin epäonnistuminen. Lissabonin strategian tavoitteena oli kasvun ja kestävän kehityksen varmistaminen, mutta näitä tavoitteita ei täytetty, koska kestävää kehitystä ei onnistuttu varmistamaan rahoituksessa eikä ympäristö- ja sosiaalisissa asioissa.

Rahoituksesta puhuttaessa EU:ssa on toki perustettu rahaliitto, mutta talousliiton syntyminen ja jopa talouspolitiikan koordinointi sekä rahaliiton mukanaan tuomat verokannustimet ovat vielä kovin kaukana.

Yhtenäinen EU:n politiikka energia-asioissa on edelleen luomatta. Sosiaalisissa kysymyksissä puolestaan ympäri Euroopan on havaittavissa tyytymättömyyttä työntekijöiden, ammattiliittojen ja vähäosaisten keskuudessa, jotka ovat huolissaan sen yhteiskuntamallin säilymisestä, joka teki meistä parempia tehdessään meistä eurooppalaisia. Juuri tällä mallilla varmistettiin hyvinvointi ja sosiaalinen koheesio.

Haluaisin kysyä 11. helmikuuta pidettyyn epäviralliseen neuvoston kokoukseen liittyen, mitä sitoumuksia neuvosto, komissio ja kaikki EU:n toimielimet ovat valmiita tekemään vahvistaakseen sitoumustaan yhteiskuntasopimukseen, jonka unionin nykyisen, puolivuosittain vaihtuvan puheenjohtajavaltio Espanjan pääministeri José Luis Rodríguez Zapatero mainitsi puheenvuorossaan?

Yhteiskuntasopimuksessa voidaan selkeästi todeta, että tällä kertaa EU sitoutuu kestävään kehitykseen rahoituksessa ja taloudessa sekä sen yhteiskuntamallin säilyttämiseen, joka teki meistä parempia tehdessään meistä eurooppalaisia.

  Jean Lambert (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, komission puheenjohtaja Barroso totesi haluavansa kunnianhimoisen strategian, ja vuoden 2020 strategiassa onkin kunnianhimoisia kohtia, mutta kasvihuonekaasupäästöjä koskeva luku ei totisesti kuulu niihin: se on säälittävä eikä vie meitä haluamaamme tavoitteeseen. Vähennystä vuoteen 2020 mennessä pitäisi saada aikaan 40 prosenttia. Kyse ei tietenkään ole yksistään ilmastosta vaan myös resurssien saatavuudesta ja resurssien tehokkuuden nostamisesta.

Strategiassa on myös paljon jo ennen nähtyä, kuten etenkin se, että talouskasvusta on tulossa entistä enemmän tavoite kuin indikaattori. Talouskasvun ei kuitenkaan pidä olla strategian tavoite. EU:ssa on monia aloja, joilla olemme pyrkineet erottamaan talouskasvun esimerkiksi liikenteestä tai energiankäytöstä, ja se on jo pitkään ollut erotettuna työllisyydestä. Toivon siis, ettemme puhuisi ikään kuin talouskasvu toisi työpaikkoja.

Meidän on kiinnitettävä lisäksi huomiota paitsi köyhyyden myös eriarvoisuuden vähentämiseen, koska siitä on todistettavasti hyötyä. Meidän on myös varmistettava, etteivät rahoituslaitoksemme horjuta kunnianhimoisia tavoitteita, joita saatamme asettaa.

  Othmar Karas (PPE). – (DE) Arvoisa puheenjohtaja Van Rompuy, haluan ensinnäkin kiittää teitä meille lähettämästänne kirjeestä. Voin sanoa tukevani täysin kirjeessänne esittämiänne periaatteita, arvoja ja suuntaa, joka meidän pitää ottaa. Olen mielissäni siitä, kun sanoitte tänään haluavanne tapaamisia lähes kuukausittain, sillä tehtävänne on tuoda jäsenvaltiot sekä hallitusten ja valtioiden päämiehet takaisin Eurooppaan. Lissabonin strategia ei sinänsä ollut vääränlainen vaan metodit olivat vääränlaiset, ja jäsenvaltioista puuttui poliittinen tahto panna tavoitteet täytäntöön. Teidän tehtävänänne on koordinoida jäsenvaltioita aloilla, joilla Euroopan komission ja unionin toimivaltuudet eivät riitä.

Totesitte hyvin selväsanaisesti, että markkinat eivät riitä. Haluamme todellakin sosiaalista markkinataloutta. Rahaliitto yksistään ei riitä. Tarvitsemme poliittista unionia. Ensimmäinen testi meille kaikille on vuoden 2011 talousarvio, jonka on jo pohjauduttava EU 2020 -strategiaan. EU 2020 -strategia ei ole tavoite vaan väline, jolla hoidamme velvollisuutemme vastataksemme rahoitus- ja talouskriisiin. Budjettipolitiikan, veropolitiikan, talouspolitiikan, tutkimuspolitiikan ja koulutuspolitiikan koordinointia on lisättävä, sillä kilpailukykymme ei parane yksistään taloudellisten tavoitteiden avulla. Sen vuoksi jäsenvaltioissa on pantava täytäntöön pk-yrityksiä tukeva Small Business Act -aloite. Mottonamme pitäisi olla "pienet yritykset ensin", sillä siten saamme luotua työpaikkoja alueille.

Haluaisin nähdä kolme asiaa. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, tarvitsemme selvitystä komission kaikkien toimien vaikutuksista myös reaalitalouteen eikä pelkästään pankkisektoriin. Tarvitsemme rahoitusalan tarkistusta, jossa otetaan huomioon myös väestön rakenteessa tapahtuvat muutokset sekä sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmät. Tarvitsemme myös yhteistä toimenpidepakettia, joka sisältää koordinointitoimet, liiallisia alijäämiä koskevat menettelyt, exit-strategian sekä EU 2020 -strategian niin, etteivät nämä ole ristiriidassa keskenään.

  Alejandro Cercas (S&D). – (ES) Arvoisa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Van Rompuy, arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, pidän todellakin tänään kuulemieni puheiden sävystä. Toivon, että sävy säilyy ensi viikollakin, sillä se tarkoittaisi sitä (kuten me kaikki teidän tavoin olemme ymmärtäneet), että voimme ja että meidän on voitava asettaa tavoitteita sekä voimme itse valita tulevaisuutemme.

Tämä tarkoittaisi taloudellisen determinismin puuttumista, poliittisen ja kansalaisten äänen kuulumista sekä sitä, että voimme itse vaikuttaa tulevaisuuteemme. Tämä tarkoittaisi sitä, että talous asettaa meille rajat ja tarjoaa meille välineet, mutta tavoitteet asetamme me itse. Talouden olisi myös palveltava yhteiskuntaa eikä toisinpäin.

Tämä tarkoittaisi myös sitä, että kuten täällä on jo tänä iltapäivänä todettu, tarvitsemme kauaskantoista strategiaa yksistään lyhytaikaisen sijasta, koska tämän me voimme minusta oppia menneistä tapahtumista. Voimme oppia menneistä tapahtumista sen, että olemme saaneet kokea huomattavan talouskasvun, mutta se perustuu spekulaatioille, joissa ei ole otettu huomioon oikeudenmukaisuutta, rehellisyyttä, ympäristöä, tulevaisuutta eikä sukupolvien tulevaisuutta.

Siksi toivon todellakin, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, että saamme ensi viikolla asiakirjoja, jotka pitävät sisällään kunnianhimoisen asialistan, jossa otetaan huomioon kestävä kehitys ja jossa taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristönäkökohdat otetaan tasaveroisesti huomioon, koska ne ovat toisistaan riippuvaisia.

Seuraavaksi haluaisin sanoa muutaman sanan asialistan sosiaalisesta ulottuvuudesta: tässä tulevat ilmi kansalaisten vaatimukset, toiveet ja pelot, työmarkkinoilla ja niiden ulkopuolella olevien kansalaisten sekä reaalitalouden vallanneiden ja tuhonneiden rahoitusmarkkinoiden ylimielisyyden uhrien toiveet ja pelot.

Tässä yhteydessä toivomme, että voimme panna lopun tälle, voimme harjoittaa politiikkaa täystyöllisyyden sekä kaikille mahdollisten laadukkaiden työpaikkojen puolesta, ja että voimme lopultakin tehdä Eurooppa-tavoitteesta menestyvän sosiaalisten normien heikentämispyrkimysten sijasta.

  Sven Giegold (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtaja Barroso, arvoisa puheenjohtaja Van Rompuy, Euroopan talouskriisi on niin syvä, että meidän on harkittava siihen hyvin erityisiä ratkaisuehdotuksia, jotka noudattelevat monien eri puhujien esittämiä linjauksia. Parlamentti on vedonnut monin eri tavoin Euroopan talouden hallinnointiin.

Teiltä pyydetään ehdotusta siitä, kuinka suurten velkamäärien riskit voidaan jakaa niin, että Kreikka tai muut maat eivät musertuisi korkeiden korkojen alle. Teiltä pyydetään ehdotusta (kuten talous- ja rahaliitossa eilen esitettiin) tavasta ratkaista epätasapainon ongelma. Meidän ei pidä rangaista pelkästään alijäämäisiä maita ja vaatia niiltä muutoksia. Myös liiallisten ylijäämien mailta on vaadittava uudistuksia. Tarvitsemme riippumattomia eurooppalaisia tilastoja ja meidän on toteutettava tehokkaita toimia verokilpailun estämiseksi. Parlamentissa on tehty tämänsuuntaisia ehdotuksia. Teidän tehtävänänne on nyt tuoda nämä ehdotukset käsiteltäväksi.

  Jean-Pierre Audy (PPE). – (FR) Arvoisa puheenjohtaja Van Rompuy, arvoisa ministeri, arvoisa puheenjohtaja Barroso, hyvät parlamentin jäsenet, vihdoinkin saimme teidät tänne, arvoisa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, tervetuloa! Aloitan kuitenkin kertomalla, että olen erittäin pettynyt siihen, ettei ensimmäinen poliittinen toimenne ollut se, että olisitte tullut esittäytymään Euroopan kansalaisten edustajille 1. joulukuuta, jolloin aloititte virassanne.

Arvoisa puheenjohtaja Van Rompuy, olette kuitenkin meidän tavoin poliitikko, mutta politiikkaa ei voida tehdä ilman demokratiaa. Ranskan ja Alankomaiden vuonna 2005 järjestettyjen kansanäänestysten (ja monien muiden kansojen, jos heidän mielipidettään olisi kysytty) demokraattinen opetus on se, että kansalaiset sanovat, etteivät he ole EU:ta vastaan mutta heillä on tunne, että sitä rakennetaan heistä piittaamatta ja jopa heitä vastaan.

Vuonna 2007 asemassanne olleen Merkelin ja tuona vuonna juuri Ranskan tasavallan presidentiksi valitun Sarkozyn ansiosta Euroopan kansalaiset asetettiin jälleen Euroopan yhdentymisen keskiöön Lissabonin sopimuksessa, jolla perustettiin nyt hallussanne oleva korkea virka.

Arvoisa puheenjohtaja Van Rompuy, teidän on ymmärrettävä, että ilman kansalaisia ja heidän edustajiaan emme voi tehdä mitään. Samoin parlamentin on ymmärrettävä, ettemme voi tehdä mitään ilman jäsenvaltioita ja siten ilman valtioiden ja hallitusten päämiehiä.

Palatkaamme peruskysymykseen: Euroopan kansat kärsivät, koska he eivät enää ymmärrä maailman menoa. Tehtävänne onkin antaa merkitys ja suunta tälle elämänmenolle sekä vakuuttaa Eurooppa-neuvosto siitä, ettei EU ole ongelma vaan ratkaisu. EU ei aseta itseään alttiiksi vaan suojelee. EU ei kärsi vaan toimii.

Mikä on teidän visionne maailmasta ja Euroopan unionin asemasta siinä? Voisitteko kertoa meille, mikä osa hallitustenvälisellä yhteistyöllä on EU:n strategiassa ja etenkin suhteessa meiltä puuttuvaan talouden hallinnointiin sekä ulkosuhdehallinnon perustamiseen?

Arvoisa puheenjohtaja Van Rompuy, Euroopan unioni perustuu kahteen pilariin: Jäsenvaltioihin ja niiden hallitukseen sekä kansalaisiin. Nyt etsimme johtajaa, ja te olette se johtaja! Teidän ei pitäisi olla kakkospaikalla vaan ykkösenä, koska Euroopan unionin tulevaisuus riippuu kyvystänne luotsata jäsenvaltioita kohti poliittista unionia. Kiitoksia läsnäolostanne tänään, arvoisa puheenjohtaja Van Rompuy. Olette pätevä mies. Älkää siis pelätkö kansalaisia ja heidän edustajiaan. Rakastakaa heitä, ja saatte vastarakkautta.

  Sergio Gaetano Cofferati (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, unionin on otettava välistrategian määrittelyssä huomioon tätä maailmanosaa ja myös muita maita vaivaavan talouskriisin vaikutukset sekä luonnollisesti puutteet, jotka johtivat edellisen, vuoden 2000 Lissabonin strategian vaatimattomaan tulokseen.

Talouskriisi antaa meille erityisiä viitteitä kehityksestä ja täystyöllisyydestä, jos haluamme sisällyttää tämän tavoitteen toimintaamme, mikä on minusta välttämätöntä.

Ensinnäkin vaaditaan sääntelyvälineitä sekä rahoitusjärjestelmän ja pankkien valvontaa sen varmistamiseksi, etteivät meitä nykyisin vakavasti vahingoittavan kriisin kielteiset vaikutukset pääsisi uusiutumaan.

Toiseksi on panostettava vahvasti innovaatioihin, tutkimukseen ja koulutukseen etenkin jos haluamme edetä kohti vihreää taloutta. Tuntuvat investoinnit edellyttävät kuitenkin, että EU ottaa käyttöön euro-obligaatioita sekä palkkio- ja rangaistusjärjestelmän, jolla se voi päästä taloudellisiin tavoitteisiinsa. Juuri nämä olivat Lissabon I:n keskeiset puutteet.

Meidän on harjoitettava yhtenäistä jakopolitiikkaa sekä verotuksessa että palkkauksessa. Lisäksi teollisuuden eri osa-alueilla tarvitaan koordinoitua politiikkaa, jolla voimme suojella oman maanosamme perinteisiä valmistusrakenteita. Meidän on myös uudistettava sosiaalista vuoropuhelua ja käynnistettävä se uudelleen osana koheesiota sekä vähentääksemme pitkäaikaistyöttömyyden (joka meidän on ratkaistava) vaaroja.

  Pilar del Castillo Vera (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Van Rompuy, arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, joka ei ole läsnä tänään mutta jolle niin ikään osoitan puheeni, on ollut todella hienoa nähdä teidät yhdessä, ja tämä johtuu mielestäni siitä, että olemme havainneet kulkevamme kohti sitä ja keskittyvämme siihen, minkä pitäisi olla yhteisen strategiamme perusta kymmenen seuraavan vuoden aikana. Tämä on minusta äärimmäisen tärkeää.

Saamassamme kirjallisessa esityksessä kiinnostavinta oli se, kun sanoitte, että tavoitteita tarvitaan vain muutamia. Näitä ovat ne ensisijaiset tavoitteet, joiden on oltava konkreettisia, mitattavissa ja jatkuvasti arvioitavissa olevia, jotta voisimme nähdä, etenemmekö tähän suuntaan.

Tämä on minusta olennaisen tärkeää ja oleellinen muutos Lissabonin strategiaan verrattuna.

Haluan ottaa esille yhden tavoitteen, nimittäin sisämarkkinat. EU:n sisämarkkinat luotiin yli 20 vuotta sitten. Vielä 20 vuoden jälkeenkin todellisiin EU:n sisämarkkinoihin on monilla aloilla vielä pitkä matka. Joissakin tapauksissa tämä johtuu näiden alojen, kuten digitaalisten markkinoiden, nuoruudesta, mutta on myös aloja, jotka ovat niin pirstoutuneet ja niin täynnä esteitä, että riistämme EU:n taloudelta ne laaja-alaiset puitteet, joita se tarvitsee voidakseen luoda kaiken tarvitsemansa kilpailukyvyn, joka toisi mukanaan talouskasvua, joka puolestaan loisi työpaikkoja.

Arvoisa puheenjohtaja Van Rompuy, arvoisa puheenjohtaja Barroso, tarvitsemme runsain mitoin poliittista vauhtia: "business as usual" -ajattelu ei enää toimi. Tarvitsemme runsain mitoin johtajuutta, jossa teillä on suuri vastuu. Tuen teitä luonnollisesti täysin tämän mahdollistamiseksi.

  Udo Bullmann (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan käsitellä lyhyesti kahta asiaa. Ensinnäkin kysyisin, onko meillä jo menestystä lupaava EU 2020 -strategia? Ei, meillä ei ole sitä vielä. Sanonpa teille, miksi: Jos sanotte komissiolle ja jäsenvaltioille, että ensin lujitetaan nopeasti talousarviot ja sitten hoidetaan talous ja työllisyys kuntoon, teette virhearvion. Jos ette usko meitä, lukekaapa kansainvälisen valuuttarahaston eilen julkaisema lausunto. Yksityisen sektorin kysyntä on vielä kaukana elpymisestä. Olemme huolissamme myös julkisista investoinneista. Jos ette aja integroitua strategiaa, jossa pääpaino on erityisillä työllisyystavoitteilla, emme selviä kriisistä.

Toiseksi kysyisin, olemmeko löytäneet vastaukset suurimman paineen alla olevien maiden velkakriisiin? Ei, emme ole. Moni maa on tehnyt virheitä, ei vain yksi. Jos kuitenkin luette huolellisesti tietoja ja kuuntelette analyytikkoja, huomaatte, että vähintään puolet Kreikan virheistä on niiden keinottelijoiden syytä, joiden valvontaa komissio laiminlöi viiden vuoden ajan, nimittäin hedge-rahastojen valvontaa. Nyt valvonta on vihdoin aloitettu, mutta mitä valvonta itse asiassa tarkoittaa käytännössä? Tarvitaan EU:n valuuttarahastoa, jolla näitä maita voidaan auttaa. Meidän on voitava tarjota oikeakorkoista luottoa sekä euroalueen ulkopuolella että sisäpuolella erityisin ehdoin. Meidän on kuitenkin otettava käyttöön myös kriisin ratkaisemiseen tarkoitettu EU:n politiikka, ja se on tehtävä heti.

  Enikő Győri (PPE). – (HU) Hyvät kuulijat, puheenjohtajakolmikon jäsenenä ja unkarilaisena parlamentin jäsenenä olen seurannut suuresti arvostaen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Van Rompuyn toimintaa EU:n voimakkaan sitoutumisen ja uskon puolesta, joilla hän aloitti uusissa tehtävissään. On täysin totta, että nyt on aika päättää Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan toimintatavoista. Olen vakuuttunut siitä, että talouskriisin kourissa kamppaileva EU tarvitsee vahvan johtajan ja suunnannäyttäjän. Kyse on myös uuden ohjelman uskottavuudesta sen suhteen, miten siinä onnistutaan välttämään edeltäjän, Lissabonin strategian kohtalo. Sanon tämän myös entisen kommunistisen maan edustajana. Euroopan siinä kolkassa mahtipontisia ja pitkäkestoisia ohjelmia kohtaan tunnetaan luontaista vastenmielisyyttä, mikä on kenties aivan ymmärrettävää.

Seuraavaksi minulla on yksi institutionaalinen ja yksi oleellisen tärkeä kommentti. Institutionaalinen kysymys ensin: meidän on päätettävä, kenelle tämä strategia suunnataan. Jos se on suunnattu EU:n johtajille, toistaiseksi tehdyt toimet ovat riittävät, ja tiukka aikataulu on hyvä asia. Jos sen sijaan ajattelimme suunnata sen EU:n kansalaisille, jotka haluamme voittaa puolellemme ja joiden kanssa, emme heitä vastaan, haluamme työskennellä sellaisen entistä vahvemman ja kilpailukykyisemmän unionin luomiseksi, joka ajaa nykyistä enemmän kansalaisten etuja, meidän on toimittava Lissabonin sopimuksen mukaisesti ja otettava Euroopan parlamentti sekä ennen kaikkea myös jäsenvaltioiden parlamentit aidosti mukaan yhteistyöhön. Tämänpäiväinen keskustelu ei korvaa asian käsittelyä täällä parlamentissa normaaliin tapaan eli valiokunnissa ja puolueryhmissä, joissa esittelijä voi ilmaista kantansa.

Oleellisen tärkeä kommenttini on se, että tärkeimpänä tavoitteena on oltava työpaikkojen luominen. Tämän on oltava kaikkien uusien strategioiden lähtökohta. Kuinka tähän tavoitteeseen päästään? Tiedämme tässä vaiheessa varsin vähän keinoista. Tämän me kuitenkin tiedämme: ensisijaisia tavoitteita on karsittava, pullonkaulat on kartoitettava tarkasti ja talouspolitiikan koordinointia on tiukennettava. Nämä ovat ihan hyviä asioita, mutta pyytäisin kiinnittämään huomiota seuraavaan: ensinnäkään meidän ei pidä heittää pois sitä, mikä on toiminut hyvin. Yhteisön nykyiset poliittiset toimet ovat vahvistaneet EU:ta, ja sitä paitsi EU:n kansalaisten etuja tehokkaasti ajavan koheesio- ja maatalouspolitiikan hylkääminen on perussopimusten vastaista. Toiseksi uuden strategian on voitava palvella kaikkien alueiden eikä vain tiettyjen yritysten tai maiden etuja. EU:n kilpailukyky paranee myös koheesion avulla. Kolmanneksi strategia on räätälöitävä eri maille sopivaksi. Tämä toisi uskottavuutta kaikkeen toimintaan.

  Anni Podimata (S&D). – (EL) Arvoisa puhemies, olemme tänään käyneet hyvin mielenkiintoista keskustelua EU 2020 -strategiasta, mutta me kaikki tiedämme vallan hyvin, että 11. helmikuuta pidetyn epävirallisen Eurooppa-neuvoston vallitsevana aiheena oli niin sanottu Kreikan kysymys. Tiedämme myös, että tuo epävirallinen huippukokous kulminoitui valtioiden ja hallitusten päämiesten lausuntoon, jossa he antoivat poliittisen tukensa Kreikalle, ilmaisivat valmiutensa ryhtyä toimiin euron vakauttamiseksi sekä muistuttivat, ettei Kreikka ole pyytänyt taloudellista tukea Euroopan unionilta.

Haluan ottaa tilaisuudesta vaarin muistuttaakseni parlamenttia siitä, että Kreikan hallitus ja pääministeri ovat toistuvasti korostaneet, ettei se pyydä rahaa eikä vaadi Saksan, Itävallan tai Ruotsin tai minkään muunkaan Euroopan maan veronmaksajia maksamaan sen velkoja, jotka se hoitaa itse ja joille se asettaa rajat omin ponnistuksin, jotka perustuvat jo ilmoitettuihin toimiin.

Arvoisa Guy Verhofstadt, meistä puheen ollen ei pidä paikkaansa, että Kreikka olisi sanonut toimittaneensa kaikki Goldman Sachsin obligaatioita koskevat tiedot. Sen sijaan se on sanonut toimittavansa nuo tiedot pikaisesti. En sitä paitsi näe Euroopan komission puheenjohtajaa täällä. Haluan kuitenkin ilmaista ihmetykseni sen johdosta, miksi selityksiä vaadittiin pelkästään Kreikan viranomaisilta ja Kreikalta käytännöstä, jota sovellettiin kymmenen vuoden kuluessa, 1998–2008 kyllästymispisteeseen asti myös lukuisissa muissa euroalueen jäsenvaltioissa, kuten monissa ulkomaisissa lehdissä on hiljattain kerrottu.

Kreikka ei siis pyydä rahaa. Se pyytää jotain ihan muuta. Se pyytää jotain, jonka pitäisi olla itsestään selvää paitsi siksi, että se kuuluu euroalueeseen, myös yleisesti ottaen siksi, että se on EU:n jäsen. Se pyytää poliittisen tuen ilmausta, solidaarisuutta sekä vilpitöntä perusluottamusta. Se pyytää paitsi sanallista tukea myös sellaista, jolla on todellinen sisältö ja merkitys ja jota ei poisteta tai vähennetä heti, kun emme ole enää suljettujen ovien takana.

Kreikka toivoo, etteivät sen yhteistyökumppanit tekisi tai sanoisi mitään, joka vain ruokkisi spekulointeja, ja että he lopettaisivat kylvämästä epäluuloa sen suhteen, pystyykö Kreikka saamaan aikaan tuloksia ilmoittamillaan toimilla, sillä tämä veisi lopulta pohjaa maan ponnistuksilta.

Emme saa myöskään työntää päätämme pensaaseen. Kaikki tietävät, että keinottelijat tähtäävät Kreikan kautta euroalueeseen ja euroon. Ryhtykäämme siis kaikkiin tarvittaviin toimiin euroalueen ja euron suojelemiseksi.

(Suosionosoituksia)

  Paolo De Castro (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minun on kerrottava olevani omasta puolestani ja koko maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan (jonka puheenjohtajana minulla on kunnia toimia) puolesta vilpittömästi pahoillani sen johdosta, ettei EU 2020 -strategiassa ole minkäänlaista mainintaa maatalouden elintarvikesektorista.

On täysin absurdia, ettei komission ehdottamassa 10-vuotisessa strategiassa mainita elintarviketurvan, kasvun ja maaseudun työpaikkojen säilyttämisen keskeistä haastetta.

Arvoisa puhemies, kuinka voidaan puhua vihreästä ja kestävän kehityksen mukaisesta Euroopasta ottamatta huomioon, että 45 prosenttia koko Euroopan maa-alueesta on viljelijöiden hoidossa? Miten tuolla alueella työskentelevä lähes 30 miljoonan ihmisen joukko on voitu sivuuttaa? Näitä työntekijöitä on suojeltava. Ennen uusien työpaikkojen luomista on pyrittävä turvaamaan nykyiset.

Muistuttaisin teitä siitä, että maatalous tuottaa suuren joukon peruselinpalveluja, jotka liittyvät esimerkiksi elintarvikkeisiin, biodiversiteettiin, maisemaan ja ympäristöön. Näiden palvelujen tehtävänä on turvata maaseudun yhteiskunta- ja talouselämä.

Puheenjohtajavaltio Espanja on niin ikään painottanut voimakkaasti vaikutusvaltaisen yhteisen maatalouspolitiikan tarvetta. Siten olen huolissani tästä hyvin vakavasta laiminlyönnistä, jonka toivon parlamentin korjaavan.

  Liisa Jaakonsaari (S&D). – (FI) Arvoisa puhemies, nyt on tiikerin vuosi, ja Kiina on taloustiikeri.

Intia on tällä hetkellä jättiläismäinen rakennustyömaa, ja luulen, että erityisesti Intian kehitys tulee vaikuttamaan Eurooppaan erittäin paljon. Juuri tämän takia tarvitaan uutta rytmiä, uutta avausta, jota Eurooppa 2020 merkitsee. Tarvitaan yhteistä talouspolitiikkaa, älykästä veropolitiikkaa ja rohkeutta tunnistaa rakenteellisia heikkouksia, tutkimusta ja tuotekehittelyä. Nämä seikat ovat tulleet täällä erittäin hyvin esille.

Minulla on kaksi kysymystä: miten tämän Kreikan tragedian, kreikkalaisen tragedian opetuksen pohjalta aiotaan valvoa tulevaisuudessa vakaussopimuksen toteuttamista? Toinen kysymys: minkälaisia keppejä ja porkkanoita aiotaan käyttää, jotta 2020-strategia onnistuisi paremmin kuin Lissabonin tragedia, koska jäsenvaltiot vähät välittivät siitä?

  Marian-Jean Marinescu (PPE). – (RO) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, olen iloinen siitä, että olette kanssamme tänään. En silti ymmärrä, miksi neuvosto pyrkii tekemään päätöksen näin kovalla kiireellä kuulematta kunnolla Euroopan parlamenttia. EU 2020 -strategia on toki tarpeen Lissabonin strategian osoittauduttua tehottomaksi. Nyt esitetyt asiakirjat ovat kuitenkin yleisluontoisia eikä niissä kerrota selkeästi tulevaisuuden haasteista.

Esimerkkinä mainittakoon sosiaaliset näkökohdat. Väestön lisääntyvä ikääntyminen ja korkeasti koulutettujen työntekijöiden puute ovat keskeisiä sosiaalisia ongelmia Euroopassa.

Näin ollen se, että tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin osoitetaan alle kaksi prosenttia BKT:sta, on ensimmäinen virhe, joka on pikaisesti korjattava. Tutkimus ja kehitys voisivat perustua julkisiin ja yksityisiin kumppanuuksiin sekä siihen, että liikemaailmaa kannustetaan panostamaan tutkimuslaboratorioihin ja -laitoksiin Yhdysvaltoihin ja Japaniin suuntautuvan aivovuodon estämiseksi.

  Monika Flašíková Beňová (S&D). – (SK) Yritän puhua lyhyesti puheaikani rajoissa pysymiseksi. Olen pettynyt siihen, ettei komission puheenjohtaja ole enää läsnä, mutta toimielinten välisestä yhteistyöstä päävastuussa oleva henkilö taitaa olla täällä.

Näin ollen haluaisin puhua etenkin siitä, miten tärkeää on EU 2020 -strategian onnistumisen kannalta, että EU:n eri toimielimet lopettaisivat keskinäisen kilpailun ja että tekisimme kunnolla yhteistyötä niiden välineiden parissa, joita ilman EU 2020 -strategian tavoitteita on mahdoton saavuttaa.

Siten on hyvin tärkeää, että kansallinen itsekkyys voitaisiin muuttaa aidoksi kansalliseksi vastuuntunnoksi ja vastuuntunnoksi myös EU:ssa, sillä ellemme ratkaise mahdollisimman pian sosiaali- ja verotuspolitiikan yhdenmukaistamiskysymystä, emme saavuta talouspolitiikan tai yhteisen eurooppalaisen talouden tavoitteita, joilla meistä tulisi aidosti kilpailukykyinen alue globaalissa maailmassa.

  Andrew Duff (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen hyvin kiitollinen Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Van Rompuylle siitä, että hän kertoi hieman työstään, mutta en silti ymmärrä täysin, miksei hän suostu vastaamaan parlamentaariseen kysymykseeni. Kehottaisin häntä tarkistamaan suhtautumistaan parlamentaarisiin kysymyksiin.

Haluan myös pyytää puheenjohtaja Van Rompuylta anteeksi Nigel Faragen asiatonta käytöstä. Voin vakuuttaa hänelle, että valtaosa Yhdistyneen kuningaskunnan Euroopan parlamentin jäsenistä kohtelee Van Rompuyta kunnioittavasti.

  Georgios Papanikolaou (PPE). – (EL) Arvoisa puhemies, koko Euroopan ja myös muiden maiden katseet ovat viime aikoina kohdistuneet Kreikkaan, kuten useat puhujat ovat jo todenneet.

Globaalia talouskriisiä ajatellen Kreikka ei tietenkään ole yksin vakavine talousongelmineen. Niitä on myös muilla mailla, kuten me kaikki tiedämme.

Olemme todistamassa ennennäkemättömän spekulatiivista hyökkäystä, joka, anteeksi nyt vain, on ottanut pahimmanlaatuisen herjaavan muodon joissakin tiedotusvälineissä.

Olipa asian laita miten hyvänsä, voitte kaikki olla varmoja siitä, ettei Kreikka ole konkurssissa eikä kaatumassa. Maamme ei myöskään ole koskaan pyytänyt taloudellista tukea. Sitä vastoin se on pyytänyt ja pyytää poliittista tukea. Se on pyytänyt ja pyytää todellista solidaarisuuden osoitusta muilta jäsenvaltioilta rahaliiton puitteissa, sillä se on tässä loppujen lopuksi vaakalaudalla.

  Silvia-Adriana Ţicău (S&D). (RO) Työttömyysaste nousi vuoden alussa 10 prosenttiin, kun taas alijäämä on kasvanut lukuisissa jäsenvaltioissa. Euroopan kansalaiset odottavat välittömiä ratkaisuja keskeisiin haasteisiimme, kuten väestörakenteen muutoksiin ja ilmastonmuutokseen sekä talous- ja rahoituskriisiin.

Euroopan unionin on panostettava ensisijaisesti työpaikkojen synnyttämiseen ja säilyttämiseen koulutuksessa, terveydenhuollossa, maataloudessa sekä liikenne- ja energiainfrastruktuureissa. Euroopan unioni tarvitsee kestävää energiastrategiaa ja nykyaikaista, varmaa ja tehokasta liikenneinfrastruktuuria. Meidän on panostettava energiatehokkuustoimiin sekä asumisen että teollisuuden rakenteiden uudistamisen edistämiseksi, jolloin mahdollistetaan yli kahden miljoonan uuden työpaikan luominen vuoteen 2020 mennessä.

Saastepäästöjen vähentäminen edellyttää myös teollisuusrakenteiden uudistamista koko Euroopassa sekä sitä, että estetään eurooppalaisen teollisuuden siirtyminen kolmansiin maihin. Tärkeä seikka on myös se, että väestön vanheneminen ja syntyvyyden aleneminen edellyttävät sosiaalijärjestelmien uudistamista niin, että säädylliset elinolot voidaan taata kaikille EU:n kansalaisille.

Puhetta johti
varapuhemies Stavros LAMBRINIDIS

  Maroš Šefčovič, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisat Euroopan parlamentin jäsenet, istunto kesti vähän odotettua kauemmin, ja komission puheenjohtaja joutui poistumaan muiden velvollisuuksiensa vuoksi, mutta minulla on kunnia vastata puheenjohtaja Barroson ja komission puolesta.

Haluaisin aluksi kiittää teitä kaikkia mielenkiintoisesta keskustelusta, monista mielenkiintoisista ajatuksista sekä EU 2020 -strategiaa kohtaan osoittamastanne kiinnostuksesta ja tuesta. Ilman teidän tukeanne EU 2020 ei voi onnistua eikä onnistu. Voin taata teille, että komissio on hyvin ylpeä. EU 2020 -strategia tuo kansalaiset, työllisyyden ja köyhyyden vähentämisen sen ytimeen ja keskipisteeseen. Voin myös vakuuttaa teille, että olemme ottaneet Lissabonin strategiasta opiksemme ja keskitymme siksi harvempiin tavoitteisiin ja parannamme varmasti hallintoa.

Me komissiossa olemme hyvin rohkaistuneita voimakkaasta kiinnostuksesta ja toivomme Euroopan parlamentilta vankkaa tukea. Olemme myös erittäin rohkaistuneita siitä, että Eurooppa-neuvosto pitää asiaa kiireellisenä, kun on täysin selvää, että ilmapiiri on hyvin erilainen kuin viisi vuotta sitten, kun me keskustelimme Lissabonin strategian rajoituksista.

Meidän on kuitenkin tehtävä vielä enemmän. Meidän on saatava tälle strategialle paikallinen ja alueellinen tuki ja, mikä tärkeintä, meidän on saatava kansalaisten tuki. Meidän on varmistettava, että he eivät pidä sitä taas yhtenä hallinnollisena toimenpiteenä vaan lähestymistapana siihen, miten parantaa elämänlaatua sekä Euroopassa että heidän maissaan ja alueillaan. Pyytäisin teitä, arvoisat jäsenet, auttamaan meitä tässä tehtävässä. Meidän ei pidä kilpailla toimielinten välillä vaan meidän on tehtävä yhteistyötä, keskityttävä painopisteisiin ja saatava aikaan konkreettisia tuloksia.

EU 2020 -strategian avulla me haluamme ottaa käyttöön kolmen toisiinsa liittyvän pilarin järjestelmän, joka perustuu älykkääseen, ympäristöystävällisempään ja osallistavaan talouteen, ja me haluamme rakentaa näiden pilarien varaan joustavia aloitteita, jotka kohdistetaan pullonkauloihin, ongelmiin, jotka hidastavat Euroopan taloutta ja estävät sitä hyödyntämästä kaikkia mahdollisuuksiaan. Haluamme keskittyä enemmän koulutukseen, jotta Euroopan työvoima säilyttää Euroopan ansaitseman kilpailukyvyn. Me säilytämme EU 2020 -strategian yhteyden vakaus- ja kasvusopimukseen, koska vakaa rahoitusasema on taloudellisen vakauden avain.

Olemme tänään puhuneet paljon Kreikasta, ja vakuutan teille, että olimme yksimielisiä siitä, että euroalueen jäsenvaltiot ryhtyisivät tarvittaessa määrätietoisiin ja koordinoituihin toimiin euroalueen rahoitusvakauden turvaamiseksi. Komissio tekee Kreikan kanssa tiivistä yhteistyötä ja valvoo, miten se toteuttaa suositukset. Komission johtama delegaatio, jossa EKP on mukana ja joka hyödyntää IMF:n teknistä tukea, on nyt Ateenassa arvioimassa, mihin lisätoimenpiteisiin Kreikan on ryhdyttävä.

Haluan tehdä tämän täysin selväksi: meillä on keinot rahoitusvakauden turvaamiseen euroalueella tarvittaessa. Tämä koskee erityisesti euroalueen jäseniä, komissiota ja Euroopan keskuspankkia, ja me olemme valmiita luomaan EU:n kehyksen toimen koordinoimiseksi. Prosessin jokaisen vaiheen täytyy kuitenkin antaa edetä asianmukaisesti, ja Kreikan on nyt jatkettava sinnikkäästi uudistuksia ja ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin. Mielestäni olemme valmiita rohkeisiin tekoihin, olkoonpa kyse EU 2020 -strategiasta tai Kreikan tilanteesta.

  Herman Van Rompuy, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, olen iloinen siitä, että olemme käyneet tätä keskustelua. Olen iloinen siitä, että otin vastaan kutsunne tänne heti 2020-strategiaprosessin alussa, koska keskustelu on vasta alussa. Keskustelimme asiasta hiljattain, 11. helmikuuta, maaliskuun lopussa on kevään Eurooppa-neuvosto ja me viimeistelemme 2020-strategian tai työllisyys- ja talouskasvustrategian kesäkuun lopussa. Siksi meillä on paljon aikaa vaihtaa näkemyksiä ja päättää toimintatavoista lopullisesti.

Siksi olen iloinen tästä EU:n kunnianhimosta, jonka olen havainnut täällä tänä iltapäivänä, ja tästä kiireellisyyden tunteesta, jonka olen havainnut tänä iltapäivänä. Yhtä puheenvuoroa voin vain halveksia, mutta en aio kommentoida sitä enempää.

Mitä tulee talousstrategiaan, haluan erottaa toisistaan kolme vaihetta. Ensimmäinen on yhä meneillään oleva vaihe eli rahoituskriisi ja sen kaikki seuraukset. Haluan käyttää erilaista kieltä kuin se, mitä olemme tänä iltapäivän käydyn keskustelun aikana kuulleet. Selitän, mitä tarkoitan. Haluan käyttää kieltä, joka heijastaa myös Euroopan unionin myönteisiä puolia, koska yllättävää kyllä viime aikoina on tapahtunut myös myönteisiä asioita. Me olemme tehneet johtopäätöksiä ja ottaneet opiksemme 1930-luvun kriisistä. Suuresta kriisistä on nyt kulunut vuosi, ja itse asiassa nyt, vuonna 2010, kasvu on useimmissa maissa taas positiivista. Sitä ei tapahtunut 1930-luvulla. Kriisi kesti silloin itse asiassa vuosikymmenen loppuun asti.

Miksi kasvu on nyt meillä positiivista? Koska me olemme ryhtyneet toimenpiteisiin. Olemme ryhtyneet toimenpiteisiin rahoituslaitosten pelastamiseksi ei niinkään siksi, että me erityisesti pitäisimme niistä sellaisenaan, vaan siksi, että ilman niitä ei ole talouttakaan. Me olemme harjoittaneet älykästä rahapolitiikkaa. Me olemme parantaneet talouksien maksuvalmiutta, mitä ei tehty 70 vuotta sitten. Ainakin 16 maassa olemme luoneet vakaan valuutan vyöhykkeen kaikista ongelmista huolimatta. 1930-luvulla oli devalvaatiokilpailua. Sitä meillä ei ole ollut nyt. Me olemme harjoittaneet riskialtista budjettipolitiikkaa, jossa budjettialijäämien avulla virkistetään taloutta. Me emme tehneet sitä, mitä tehtiin 1930-luvulla, nimittäin palauttaneet budjettitasapainoa mahdollisimman nopeasti. Niinpä me olemme suojelleet sisämarkkinoitamme, jotka eivät ole täydelliset. Meidän on parannettava niitä, ja Mario Monti tekee meille joitakin konkreettisia ehdotuksia. Me emme kuitenkaan ole langenneet 1930-luvun protektionismiin. Niinpä me olemme ottaneet jotain opiksemme juuri kokemastamme suuresta kriisistä.

Menisin vielä askeleen pidemmälle. On Euroopan unionin ansiota, että G20 syntyi. Me teimme aloitteen tämän alullaan olevan maailmanhallinnon luomiseksi. Ensimmäisen kerran suurvallat, uudet ja vanhat, ovat yhdistyneet torjuakseen kriisin epätäydellisin keinoin, mutta me jatkamme työtä näiden linjojen mukaisesti. Euroopan, Euroopan unionin, ei siten aina pitäisi joutua puolustuskannalle. Myös myönteisiä asioita on saatu aikaan.

Nyt meidän on jätettävä taaksemme tämä strategia, niin sanottu irtautumisstrategia. Meidän on löydettävä tasapaino budjettikannustimien liian nopean hylkäämisen ja keskipitkällä aikavälillä budjettitasapainon palauttamisen välillä, mikä on eläkejärjestelmämme, sosiaaliturvajärjestelmämme ja terveydenhuoltojärjestelmämme rahoittamisen kannalta ehdottoman välttämätöntä. Meidän on siis löydettävä vaikea tasapaino, ja vakaus- ja kasvusopimus antaa meille siihen keinot, koska siinä ei vaadita budjettitasapainon välitöntä palauttamista. Siinä vaaditaan asteittaista lähestymistapaa, jossa saavutamme ensin kolmen prosentin vaiheen ja sitten keskipitkällä aikavälillä budjettitasapainon. Mielestäni olemme harjoittaneet ja harjoitamme edelleen järkevää politiikkaa.

Mitä tulee Lissabonin strategiaan, me tiedämme sen viat, mutta me emme saa myöskään unohtaa, että rahoitus- ja talouskriisi on keskeyttänyt Lissabonin toimintasuunnitelman toteuttamisen kokonaan. On tapahtunut luonnollisesti laiminlyöntejä, joita en aio luetella tässä, ne ovat hyvin tiedossa. Sanon kuitenkin tämän: tarvitsemme joitakin suuria uudistuksia tai tärkeitä uudistuksia, ja nämä tärkeät EU:n ja kansallisen tason uudistukset edellyttävät talousarviota koskevia valintoja. Ei ole sattumaa – olen toistanut tämän lukemissanne kirjallisissa päätelmissä – että me haluamme yhdistää keskustelun talousarviosta talousuudistuksiin nimenomaan vakaus- ja kasvusopimuksen muodostamassa oikeudellisessa kehyksessä. Tämä johtuu siitä, että jos me sanomme, että tarvitsemme esimerkiksi lisää tutkimus- ja kehitystoimintaa, meidän on tehtävä sille varaus kansallisiin talousarvioihin ja Euroopan unionin rahoituskehyksiin. Se tarkoittaa, että on tehtävä joitakin talousarviota koskevia valintoja.

Toinen seuraus Lissabonin strategian vuoksi tekemistämme valinnoista on se, että ehdottamamme tavoitteet eivät ole aina helppoja tavoitteita. Ne voivat hyvin olla vaikeita tavoitteita. Tässä asia muuttuu hankalaksi. Toisaalta vaaditaan uudistuksia ja toisaalta uudistukset on pantava täytäntöön. En väitä kuulleeni sitä täällä vaan tämän parlamentin ulkopuolella, EU:n tasolla, ihmiset vaativat kovia toimenpiteitä, suuria uudistuksia, kovia uudistuksia, ja kun he sitten palaavat kotimaihinsa, tuloksia tästä kaikesta on nähtävissä vain vähän. Siksi me tarvitsemme yhdenmukaisen kannan. Euroopan unioni ei ole ainoa uudistusten toteuttaja. Me voimme rohkaista ja kannustaa tekemään niitä ja tarjota niille sopivan kehyksen, mutta suuri osa uudistuksista on tehtävä kansallisella tasolla, ja siksi on kyse huomattavan poliittisen tahdon osoittamisesta ja poliittinen sitoutuminen on kaikkein tärkeintä.

Usein sanotaan, että tarvitaan sitovampia toimenpiteitä. Meidän pitäisi kuitenkin miettiä sitä. Olen tehnyt varsin monia ehdotuksia, jotka ovat mielestäni parempia kuin sitovat toimenpiteet. Kuitenkaan edes vakaus- ja kasvusopimus, joka sisältää monia sitovia toimenpiteitä, ei ole onnistunut saattamaan kaikkia maita takaisin jaloilleen. Siksi menetelmä ei ole kaikki kaikessa, menetelmä ei ratkaise kaikkea, ja ilman poliittista sitoutumista, ilman lupauksia, menetelmällä ei ole mitään arvoa.

Talousstrategian suhteen jotkut voivat oikein hyvin sanoa, että tarvitsemme lisää rajoituksia. Lissabonin sopimuksen taloudellisissa suuntaviivoissa ei kuitenkaan ole siihen liittyviä määräyksiä. Minä en ole laatinut Lissabonin sopimusta vaan muut, mutta siinä ei ole mitään taloudellisten suuntaviivojen täytäntöönpanoa koskevia pakotteita, rangaistuksia tai kielteisiä toimenpiteitä. Lukekaa 121 artikla huolellisesti, niin tämä on teille täysin selvää. Siksi poliittinen sitoutuminen sekä EU:n että kansallisella tasolla on ratkaisevaa, ja ilman tätä poliittista sitoutumista ei saada mitään aikaiseksi.

Lopuksi vielä muutama sana Kreikasta. Mielestäni olemme lähettäneet oikean viestin. Me olemme viestittäneet, että vastuu on Kreikan hallituksella, jonka on selvitettävä perintönä saamansa äärimmäisen vaikea tilanne. Se on ryhtymässä rohkeisiin toimenpiteisiin. Se kertoi meille 11. helmikuuta, että jos nykyiset toimenpiteet eivät riitä pienentämään alijäämää neljällä prosentilla BKT:sta vuonna 2010, se ryhtyy lisätoimenpiteisiin. Me olemme sitoutuneet lisävalvontaan, ei pelkästään Euroopan komission aloitteesta, vaan myös Euroopan keskuspankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston asiantuntijoiden avulla. Siksi uskon, että olemme muotoilleet ja määrittäneet vastuunäkökohdan todella hyvin selvästi. Asiassa on tarvittaessa luonnollisesti myös mukana solidaarisuusnäkökohta. Kreikka on sanonut, että se ei halua hyödyntää sitä, mutta me olemme valmiina antamaan kaksi viestiä: vastuun viestin ja solidaarisuuden viestin tarvittaessa.

Meidän on tietysti tehtävä johtopäätökset siitä, mitä Kreikassa on tapahtunut viime vuosina. Myös euroalueella meidän on oltava ennakoivampia sekä tiedonkeruun että itse politiikan suhteen. Tämä kriisi oli myös haaste, haaste siinä mielessä, että meidän on harjoitettava enemmän koordinointipolitiikkaa. Itse asiassa kaikki kriisit ovat haasteita. Meidän on otettava opiksemme jokaisesta kriisistä. Niin, kyllä me opimme niistä. Samalla tavalla kuin otimme opiksemme 1930-luvun kriisistä, meidän on nyt otettava opiksemme rahoituskriisistä: lisää sääntelyä, lisää bonusten valvontaa, kauaskantoisempaa pankkitoimintaa koskevaa politiikkaa. Meidän on kuitenkin otettava opiksemme myös Kreikan ja muiden kokemuksista.

Hyvät kuulijat, olen tuntenut tässä parlamentissa olevan samaa kunnianhimoa. Minusta on tuntunut siltä, että sama poliittinen tahto pyrkii sellaiseen talouspolitiikkaan ja -strategiaan, jonka avulla selvitään meidän tämän päivän vaikeuksistamme. Kuten moni teistä on sanonut, kyse ei ole vain muutaman ihmisen vastuusta, vaan kaikkien EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden on kannettava vastuu yhdessä. Muuten me emme pelasta sosiaalista malliamme vaan menetämme asemamme maailmassa. Siksi olen tullut tapaamaan teitä tänä iltapäivänä tässä hengessä, ja tässä hengessä jatkan työtäni.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – (EN) Kiitos paljon, arvoisa puheenjohtaja. Oli todella suuri ilo saada teidät tänne vieraaksemme puhumaan ensimmäistä kertaa täysistunnossa. Meillä on Kreikassa ilmaus henkilölle, joka ottaa kantaakseen raskaita uusia tehtäviä. Me sanomme: σιδηροκέφαλος, joka tarkoittaa, että teillä on rautainen pää, jotta se kestää kaiken, mitä sen päälle tippuu vaikean matkan aikana. Mielestäni te olette osoittaneet sen: jos teillä ei vielä ole sitä, se kyllä kehittyy teille. Kiitos paljon vierailustanne täällä.

(EL) Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Elena Oana Antonescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Talouskriisi on vaikuttanut erittäin kielteisesti EU:n jäsenvaltioiden talouskasvun mahdollisuuteen. Me olemme seuranneet keskusteluja tästä aiheesta ja havainneet, että huomio on kiinnitetty kriisistä irtautumiseen ja talouskasvun elvyttämisen kohdistuviin toimenpiteisiin. On ehdottomasti hyvä ajatus puuttua ongelmiin niiden vakavuusjärjestyksessä. Meidän on kuitenkin myös tärkeää ymmärtää, että tilanne ei ole enää sama kuin ennen kriisiä. Tosiasiassa juuri talousmallia on muutettava. Sen on perustuttava entistä enemmän innovaatioihin ja saastuttamattomiin energialähteisiin ja painopisteen on oltava ihmisten terveydentilassa. Taloutemme ei voi olla dynaaminen, ellei meillä ole motivoituneita työntekijöitä. Taloutemme ei voi myöskään olla kestävä, jos tuemme ympäristönsuojelua vain puolinaisilla toimenpiteillä. Jotta talouskasvu olisi jälleen mahdollista, meidän on mielestäni ensin muutettava nimenomaan talousmallia, jonka painopisteen on oltava siinä, mikä luo innovaatioita ja henkilökohtaista motivaatiota. Kriisistä irtautuminen ei periaatteessa ole talous- tai finanssipolitiikan ongelma.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Eurooppa on jo saanut opetuksen, kun se ei ole kyennyt täyttämään Lissabonin strategiassa määriteltyjä tavoitteita, ja toivon, että se ottaa opikseen talous- ja rahoituskriisin aiheuttaneista virheistä. Siksi kehotan teitä tulevaisuudessa kiinnittämään enemmän huomiota ensinnäkin työpaikkojen luomiseen, mutta ei minkä tahansa työpaikkojen, vaan sellaisten, jotka varmistavat laadukkaan täystyöllisyyden niin, että otetaan huomioon työmarkkinoiden tarpeet ja taataan sosiaalinen osallisuus. Toiseksi on hyvin tärkeää taistella sukupuolten tasa-arvon ja köyhyyden poistamisen puolesta erityisesti silloin, kun on kyse kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevista ihmisistä, koska näinä vaikeina aikoina köyhyys vaikuttaa eniten heihin. Haluaisin myös kiinnittää huomion koulutusjärjestelmiin ja uusien taitojen hankkimisen merkitykseen. Koska EU:n jäsenvaltioiden työmarkkinoilla on meneillään dynaaminen muutos, on välttämätöntä varmistaa, että työntekijöillä on tulevaisuuden työmarkkinoilla tarvittavat taidot. Siksi on välttämätöntä investoida henkilökunnan sisäiseen koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen. Meidän pitäisi kiinnittää suurin huomio yhteen yhteiskunnan vaikeimmista ongelmista, lisääntyvään nuorisotyöttömyyteen. Jos nuorilla ei ole mahdollisuuksia päästä työmarkkinoille, on vaarana, että Eurooppa menettää kokonaisen nuorten sukupolven. EU:n valtion- ja hallitusten päämiesten Eurooppa 2020 -strategiaa koskevassa epävirallisessa kokouksessa 11. helmikuuta tuotiin esiin hyvin tärkeä kysymys hallintotavasta. Vaikka Eurooppa-neuvosto onkin tämän asian suhteen hyvin kunnianhimoinen, kehottaisin kuitenkin teitä varmistamaan Euroopan parlamentin, kansallisten parlamenttien ja neuvoston eri sektorien vieläkin aktiivisemman osallistumisen.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Tässä keskustelussa ne, jotka kantavat vastuuta Euroopan unionissa, ovat hyvin kaukana kansalaisten todellisista ongelmista. Esimerkit, joita tulee jatkuvasti vastaamme vierailuillamme ja yhteyksissämme työntekijöiden, maanviljelijöiden, kalastajien sekä mikro- ja pienyritysten omistajien kanssa, osoittavat, että Euroopan unionin lähestymistavat ja politiikat auttavat vain tekemään työllisyydestä entistä epävarmempaa ja pahentamaan työttömyyttä ja hyväksikäyttöä.

Aikana, jolloin työttömyysluvut ylittävät 23 miljoonaa ja köyhyys vaikuttaa yli 85 miljoonaan ihmiseen, ei ole hyväksyttävää jatkaa hellittämättä politiikkoja, jotka ovat tämän tilanteen aiheuttaneet.

Siksi me vaadimme vakaussopimuksen purkamista ja korvaamista kehitys- ja työllisyyssopimuksella, jossa etusijalla on asianmukaiset oikeudet tarjoavien työpaikkojen luominen sekä tuotannon lisääminen.

On välttämätöntä lopettaa niin sanotun Lissabonin strategien toteuttaminen ja sen sijaan tuettava sosiaalisen edistyksen strategiaa, jossa asetetaan etusijalle köyhyyden torjuminen, tuetaan laadukkaita julkisia palveluja ja sosiaalisia resursseja ja edistetään tasa-arvoa ja naisten oikeuksia. Se tarkoittaa sellaisen budjettipolitiikan kehittämistä, joka nopeuttaa yhteisön tukirahastojen varojen kohdentamista ja siirtää ne nopeammin ja helpommin jäsenvaltioille…

(Työjärjestyksen 170 artiklan mukaisesti lyhennetty äänestysselitys)

  Kinga Göncz (S&D), kirjallinen. – (HU) EU 2020 -strategia voi onnistua vain, jos jäsenvaltiot ovat riittävän sitoutuneita sen toteuttamiseen. Sen lisäksi, että jäsenvaltioiden vastuut hyväksytään yksiselitteisesti, menestyksen avain on yhteisön politiikkojen täytäntöönpanossa niihin liittyvien voimavarojen avulla, jotka on varattu muiden maiden tasolle pääsemiseen, alueelliseen kehitykseen ja maatalouteen, jotka kaikki edistävät talouskasvua ja työpaikkojen syntymistä. Nyt muotoutuva ylhäältä alaspäin suuntautuva työskentelytapa, joka perustuu pääministerien suurempaan poliittiseen vastuuseen, antaa myös vahvemmat takuut toteutuksen onnistumisesta kuin Lissabonin strategian yhteydessä. EU 2020 -strategiassa määritetään myös seuraavan budjettikauden painopisteet ilman, että varaudutaan yksityiskohtaiseen keskusteluun tässä vaiheessa. Siksi on juuri nyt korostettava sitä, miten tärkeä on yhteisen maatalous- ja koheesiopolitiikan talousarvio seuraavalle vuoden 2014 alussa alkavalle seitsemän vuoden jaksolle. Vahvaa, kilpailukykyistä Eurooppaa ei ole ilman taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiota. Alueiden lähentyminen vahvistaa Euroopan kilpailukykyä.

  Lívia Járóka (PPE), kirjallinen. – (HU) Hyvät kuulijat, yksi EU:n tärkeimmistä haasteista on Lissabonin strategian uudelleenarviointi ja siihen liittyvä köyhyyden ja syrjäytymisen torjuminen sekä sosiaalisen koheesion vahvistaminen. Yksi Espanjan, Belgian ja Unkarin muodostaman puheenjohtajatroikan tukipilareista on 2020-aloite, jonka on vastattava tämän maanosan väestörakenteen pitkällä aikavälillä aiheuttamiin sekä sosiaalisiin haasteisiin. Se tarkoittaa, että on vähintäänkin harkittava uudelleen EU:n työmarkkinoita ja koulutusjärjestelmää. Koska nykyinen Euroopan työllisyysstrategia on epäonnistunut, 2020-ohjelman on todellakin luotava enemmän ja parempia työpaikkoja ja ensisijaisesti on kiinnitettävä huomiota naisten ja heikossa asemassa olevien ryhmien osallistumisen lisäämiseen työmarkkinoilla. On kiitettävää, että sekä Euroopan komission toimintaohjelmassa että tulevan puheenjohtajatroikan toimintasuunnitelmassa korostetaan tekijöitä, jotka ovat ohjelman onnistumisen kannalta välttämättömiä, kuten toimenpiteet pimeän työn, harmaan talouden ja koulupudokkaiden vähentämiseksi sekä ammatinharjoittamisen olosuhteiden parantamiseksi. Koska sosioekonominen syrjintä on lukuisten toisistaan riippuvaisten tekijöiden seurausta, ratkaisuja on ehkä mahdollista löytää vain kattavammalla kaikkiin alueisiin yhdessä kohdistuvalla toimintasuunnitelmalla tähän asti valinneiden projektilähtöisten ideoiden sijasta. Onnistumisen varmistamiseksi on hylättävä erilliset aloitteet ja suosittava toimenpiteitä, jotka on nivottu yhdeksi tasapainoiseksi poliittiseksi paketiksi, joka painottuu varhaiseen puuttumiseen ja voi varmistaa aidon parannuksen saavuttamisen kaikissa todellista sosiaalista syrjäytymistä ehkäiseviä toimenpiteitä kuvaavissa Laekenin indikaattoreissa.

  Iosif Matula (PPE), kirjallinen. – (RO) Nykyinen talouskriisi on viime vuosikymmenten pahin, ja sen vaikutukset näkyvät kasvumahdollisuuksien puolittumisessa kaikkialla EU:ssa. Tämä taloudellinen taantuma kulkee myös käsi kädessä väestön ikääntymisvauhdin lisäyksen kanssa, mikä hankaloittaa pyrkimyksiä auttaa EU:n talouksien elvyttämisessä. Tätä taustaa vasten 2020-strategian, jonka on tarkoitus olla Lissabonin strategian jatke, on luotava kestävää kasvua ja talouden vakauttamista varten tarvittavat olosuhteet. Itse asiassa mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen on lisättävä huomattavasti, ja yliopistojen on oltava paljon avoimempia hyväksymään valtavirrasta poikkeavat opiskelijat. Tarjonnan ja kysynnän parempi suhde ja työvoiman suurempi liikkuvuus tarjoavat työntekijöille enemmän mahdollisuuksia paikoissa, joissa heidän taidoillaan on suurin kysyntä. Nykyaikaista sosiaaliturvaa ja nykyaikaisia eläkejärjestelmiä tarvitaan köyhyyden ja syrjäytymisen torjuntaan. Työllisyyspolitiikassa on keskityttävä työmarkkinoiden joustavuuteen, jolloin työntekijät kantavat vastuun työelämästään jatkuvalla kouluttautumisella, muutoksiin mukautumisella ja liikkuvuudella. On ratkaisevan tärkeää sopeutua nykyiseen talouskriisin ja Euroopan ikääntyvän väestön ilmapiiriin niin, että kykenemme tarjoamaan riittävää tukea tilapäisesti työttömänä oleville ihmisille.

  Rareş-Lucian Niculescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Olen samaa mieltä kollegojeni kanssa, jotka ovat tuoneet esiin maatalouden puuttumisen EU 2020 -strategiasta. Mielestäni maatalous on alue, joka voi vaikuttaa Euroopan unionin kehitykseen ja on samalla tärkeä sektori, koska se kuuluu eurooppalaisen elämäntavan ytimeen. On myös erittäin tärkeää kiinnittää huomiota maatalouteen, koska talouskriisi on koetellut sitä erittäin voimakkaasti. Voimme varmistaa vaikutusten laajuuden tarkastelemalla sitä, miten reaalitulot maataloustyöntekijää kohti ovat vähentyneet jopa 35 prosenttia joissakin Euroopan unionin jäsenvaltioissa.

  Ioan Mircea Paşcu (S&D), kirjallinen. – (EN) Puheenjohtaja Van Rompuyn lausunnon mukaisesti omistan puheenvuoroni Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanolle. Teoriassa korkean edustajan asema kaksoisvirkaa hoitavana vaikuttaa hyvältä, mutta käytännössä se luo ainutlaatuisuutensa vuoksi ongelmia, joita sopimuksen laatijat eivät osanneet ennakoida. Koska vastaavaa kaksoisvirkaa hoitavaa varaedustajaa ei ole, korkean edustajan on yhä useammin valittava jäädäkö Brysseliin ollakseen läsnä esimerkiksi Euroopan parlamentissa vai lentääkö jonkin ulkovaltion pääkaupunkiin, missä EU tarvitsee myös korkean tason edustajaa. Catherine Ashton voi tietysti toimia hänen sijaisenaan, mutta jos hän tekee niin, se on oltava tilapäistä joko neuvoston tai komission kustannuksella. Jos puheenjohtajan vuorossa oleva maa vetäytyy tilapäisesti tasapainon säilyttämiseksi, päädymme byrokratian lisääntymiseen sen vähenemisen sijasta.

  Czesław Adam Siekierski (PPE), kirjallinen. – (PL) Eurooppa 2020 -strategiassa ei pidä toistaa sen edeltäjän, Lissabonin strategian, virheitä. Uutta strategiaa on huomattavassa määrin muovannut talouskriisi, jonka vaikutuksia sen täytyy torjua. Samanaikaisesti meidän on hyvitettävä laiminlyöntimme. Koska vakaus- ja kasvusopimuksen määräykset ovat niin tiukkoja, miten EU päätyi seitsemän prosentin alijäämään ja 80 prosentin velkaan BKT:sta? Kuka on siitä vastuussa? Ennen kaikkea haluamme, että EU palaa nopean kasvun tielle, ja se tällä strategialla pitäisi ensisijaisesti saavuttaa. Strategian nykyisissä ehdoissa ei esitetä, miten se saavutetaan, eikä niissä esitetä, miten voitaisiin sovittaa yhteen Euroopan sosiaaliset saavutukset ja väestörakenneongelmat sekä sairausvakuutusjärjestelmän puutteellinen toiminta ja epäonnistunut eläke- ja etuusjärjestelmä. Entä miten on työaikojen laita? Lopuksi: mikä on pankkien ja muiden rahoituslaitosten valvontaa ja seurantaa koskevan järjestelmän perustamisen tilanne? Entä miten me haluamme lisätä tuottavuutta? Tarvitsemme uuden lähestymistavan näihin uusiin haasteisiin.

  Bogusław Sonik (PPE), kirjallinen. – (PL) Uuden Eurooppa 2020 -strategian painopiste on pyrkimyksessä kohti älykkäämpää ja ekologisempaa tietoon perustuvaa markkinataloutta. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi meidän on ennen kaikkea keskityttävä yhtenäismarkkinoiden vahvistamiseen ja palveluiden vapaan liikkuvuuden lisäämiseen. Euroopan yhteisön tehtävänä pitäisi olla yrittäjyyden edistäminen ja yritysten rekisteröinnin helpottaminen poistamalla oikeudellisia ja taloudellisia esteitä. Etenkin pienten ja keskisuurten yritysten tukeminen on merkittävä asia. Tärkeitä askeleita tähän suuntaan voivat olla mikroyritysten vuositilinpäätösten toimittamisvaatimuksen poistaminen ja luotonsaannin helpottaminen. Ihmisten yrittäjähenkisyyttä koskevan Eurobarometri-tutkimuksen tulokset osoittavat, että Euroopan unioni on yhä Yhdysvaltoja jäljessä mutta että yli puolet EU:n nuorista asukkaista haluaisi ryhtyä yrittäjäksi viiden seuraavan vuoden aikana. Mielestäni on myös tärkeää keskittyä luomaan tietoon perustuvaa talouskasvua sekä kilpailukykyinen, yhtenäinen ja entistä ympäristöystävällisempi talous. Siksi meidän on myös kiinnitettävä huomiota nuorten kehittämiseen ja valmistelemiseen pitkän aikavälin haasteisiin vastaamiseen ja käytettävä siihen enemmän varoja.

EU:n pitäisi toteuttaa Euroopan digitaaliagenda mahdollisimman pian, jotta voisimme vaikuttaa aidosti yhteisten sisämarkkinoiden luomiseen verkkokaupankäynnissä, niin että kuluttajat voivat hyödyntää muiden jäsenvaltioiden kilpailukykyisiä hintatarjouksia ja pk-yritykset voivat toimia EU:n markkinoilla esteettä.

  Csaba Sándor Tabajdi (S&D), kirjallinen. – (HU) EU 2020 -strategian on perustuttava kahteen pilariin. Toisaalta jäsenvaltioiden väliseen solidaarisuuteen, joka takaa, että yhtäkään jäsenvaltiota ei jätetä kriisissä yksin. Toisaalta jäsenvaltioiden on myös osoitettava solidaarisuutta yhteisölle suorittamalla luotettavasti yhteisesti päätetyt velvollisuudet. EU:n tulevaisuudesta käytävän keskustelun aikana meidän ei pidä koskaan unohtaa jo toimivia politiikkoja. Yhteiset maatalous- ja koheesiopolitiikat ovat todellisia Euroopan yhdentymisen tuloksia ja jäsenvaltioiden ja kansojen välisen solidaarisuuden symboleja. Unkarilaisena parlamentin jäsenenä ja uuden jäsenvaltion poliitikkona katson, että Euroopan komission uudet painopisteet ovat yhtä tärkeitä: tietoon perustuvan yhteiskunnan rakentaminen, innovaatioiden edistäminen, sosiaalisen osallisuuden lujittaminen, uusien työpaikkojen luominen ja päättäväisemmän ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevan kannan luominen kestävän kehityksen puitteissa.

Ei voida sallia, että aiempien yhteisten politiikkojen heikentäminen on hinta, joka maksetaan vahvemmasta yhteistyöstä edellä mainituilla alueilla. Yhteisen maatalouspolitiikan takaama elintarviketurvallisuus on 2000-luvulla entistäkin tärkeämpää, koska ruoka ja juomavesi saavat saman strategisen merkityksen kuin öljy 1900-luvulla. Jos me haluamme todella lujittaa EU:n maailmanlaajuista kilpailuasemaa, emme voi sallia tiettyjen alueiden jäämistä vanhentuneen infrastruktuurin ja huonojen koulutus-, sosiaali- ja terveyspalvelujen vuoksi muista jälkeen. Siksi tarvitaan jatkuvasti vahvaa, solidaarisuuteen perustuvaa koheesiopolitiikkaa.

  Traian Ungureanu (PPE), kirjallinen. – (RO) EU 2020 -strategian on oltava läpimurto. Muutoin EU 2020 -strategiasta tulee Lissabonin strategia numero 2, joka on kymmenen vuoden kuluttua korvattava toisella uudella strategialla. EU 2020 -strategian täytyy selvästi olla Lissabonin jälkeisen vaiheen alku. Meidän on määritettävä EU 2020 -strategian painopisteet, jotta sen tuottamat uudistukset säilyttäisivät merkityksensä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

EU 2020 -strategiassa on oltava ehdottomasti kolme painopistealuetta. Ensimmäinen on pk-yritysten aktiivinen tukeminen, joka perustuu yhteisön ohjelmien vastaavuuteen makrotalouspolitiikkojen kanssa. Tämä lähestymistapa takaa yksityisille toimijoille vakaan talousympäristön. Toinen on koulutusjärjestelmä, joka valmistaa työvoimaa vastaamaan kysyntää markkinoilla. Tämä prosessi takaa paremman työllisyyden jäsenvaltioissa. Lopuksi Euroopan parlamentin asemaa on laajennettava. Sen ansiosta jäsenvaltioiden todellisia tietoja voidaan käyttää ehkäisemään jäsenvaltioiden talouksien välisten erojen suurenemisen. EU 2020 -strategia, joka on organisoitu selvien painopisteiden mukaisesti, elvyttää nopeasti EU:n talouskasvun erityisesti nykyisten rahoituksen ja talouden paineiden vallitessa.