Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2009/2750(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjojen elinkaaret :

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

O-0025/2010 (B7-0019/2010)

Keskustelut :

PV 08/03/2010 - 17
CRE 08/03/2010 - 17

Äänestykset :

Hyväksytyt tekstit :


Sanatarkat istuntoselostukset
Maanantai 8. maaliskuuta 2010 - Strasbourg EUVL-painos

17. Transaktiovero (keskustelu)
Puheenvuorot videotiedostoina
Pöytäkirja
MPphoto
 

  Puhemies. (HU) Esityslistalla on seuraavana Sharon Bowlesin talous- ja raha-asioiden valiokunnan puolesta komissiolle esittämä suullinen kysymys rahoitustapahtumista perittävästä verosta (O-0025/2010 - B7-0019/2010).

 
  
MPphoto
 

  Edward Scicluna, laatija. (EN) Arvoisa puhemies, talous- ja raha-asioiden valiokunta on esittänyt tämän kysymyksen ja päätöslauselman, koska asiaa on harkittava huolellisesti. Valiokunta keskusteli viime vuonna transaktioverosta komission jäsenen Kovácsin kanssa, joka monien muiden tavoin totesi, että hän piti ajatusta mielenkiintoisena. Esitimme silloin selvästi, että olisi hyvä ajatus selvittää, miten tämä ajatus toimisi mukaan lukien asiaa koskevat järjestelyt.

Komissio on sen jälkeen tarkastellut asiaa. Esitämme tässä monia kysymyksiä, joihin olisi saatava vastaus. Muun muassa G20-kokouksessa viime syyskuussa esitettiin monia pyyntöjä siitä, että rahoitusala maksaa vakautusrahastojen perustamisesta ja korvaa vahingot, jotka se on aiheuttanut reaalitaloudelle. Komission puheenjohtaja Barroso ehdotti kansainvälistä maksua ympäristöhankkeiden rahoittamiseksi. Tobinin veroa koskeva alkuperäinen ajatus rahoitustapahtumista perittävän veron käytöstä kehitysapua varten on myös noussut voimakkaasti uudelleen esiin.

Tämän päätöslauselman tarkoituksena ei ole painostaa mihinkään muuhun suuntaan kuin vastauksien saamiseen ja vaikutustenarviointiin. On toki monia henkilöitä, jotka kannattavat voimakkaasti transaktioveroa, ja monia niitä, jotka suhtautuvat niihin aivan yhtä varauksellisesti. Nykyään vaikuttaa hyvin todennäköiseltä, että rahoitustapahtumista voidaan periä veroa helpommin jopa kansainvälisellä tasolla, koska monet rahoitustapahtumat hoidetaan sähköisesti. On kuitenkin mahdotonta sivuuttaa sitä tosiasiaa, että minkä tahansa veron tuoton käyttöön on vaihtoehtoisia kilpailevia kohteita.

Yksi tätä veroa koskeva näkökohta on se, että kukaan ei huomaa sitä, koska se on kaikissa tapauksessa niin vähäinen. Toiset ehdottavat toisaalta, että sitä pitäisi käyttää kohtuuttomien rahoitustapahtumien ehkäisemiseksi. Minun valiokuntani mielestä vaikuttaa sille, että jos lopuksi perittävä summa on suuri – mikä vaikuttaa olevan kyseessä näiden määrien tapauksessa – niin joku osapuoli joutuu jossakin todella maksamaan tästä. Monet rahoitustapahtumat ovat välillisiä, eivätkä lopputapahtumia, joten välikädet – pankit ja niiden kaltaiset laitokset – joutuvat maksamaan veron. Mutta varmasti lisäkustannukset – sillä juuri niistä on kyse – välitetään yksinkertaisesti loppukäyttäjälle. Jotkut voivat sanoa, että tällä ei ole mitään väliä. On kuitenkin olemassa muita tapoja periä rahoituspalveluista veroja.

Sen lisäksi esiintyy kysymys siitä, kuka perii verot ja kuka päättää, miten niitä käytetään. Tässä yhteydessä esiintyy myös kysymys siitä, että veroa ei peritä ilman, että tiedetään, mihin sitä käytetään. Jos veroa peritään Lontoossa johdannaissopimuksesta, johon ei sisälly kustannuksia, jossakin muualla maailmassa sijaitsevalta taholta, niin kuka sanoo, mihin sitä käytetään? Tähän kysymykseen voi olla helpompi vastata, jos veroa käytetään taloudellisen vakauttamiseen, johon maksajat luonnollisesti osallistuvat, toisin kuin jos sitä käytetään rahoitusalan ulkopuolisiin toimiin, kuten ympäristöhankkeisiin tai kehitysapuun. Kaikissa näissä asioissa on kansainvälinen ulottuvuus sekä maksu- että menopuolella. Me emme voi luultavasti saada aikaan kaikkia näitä asioita ja saada kaikkia etuja, joten on tehtävä valintoja siitä, mitä pyrimme korjaamaan, millä menetelmällä tämä toteutetaan, ja mikä on veron ensisijainen tarkoitus.

Lopuksi onko oikein sekoittaa samassa toimessa sääntely ja verottaminen? Täydentävätkö nämä todella toisiaan?

 
  
MPphoto
 

  Algirdas Šemeta, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, olen iloinen voidessani osallistua tähän tärkeään keskusteluun innovatiivisista rahoitusvälineistä ja vastata tähän suulliseen kysymykseen.

Kun tarkastellaan vaihtoehtoja rahoitustapahtumista perittävän veron käyttöönottamiseksi, komissio aikoo, kuten se ilmoitti EU 2020 -strategiassa, edistää keskustelua innovatiivisesta rahoituksesta maailmanlaajuisella tasolla.

Se pyrkii parhaillaan määrittelemään ja arvioimaan erilaisia lähestymistapoja, joista yksi on yleinen rahoitustapahtumista perittävä vero. Yhdysvaltojen ehdottama "rahoituskriisiä koskeva vastuumaksu" ja pankkien tiettyjä omaisuuseriä koskeva "vakausmaksu", jonka Ruotsi on ottanut käyttöön, ovat toisenlaisia lähestymistapoja.

Rahoitustapahtumista perittävän veron osalta on selvää, että nykyiset vaihtoehdot poikkeavat Tobinin veroa koskevista alkuperäisistä keskusteluista, koska se kattaisi laajemman valikoiman rahoitustuotteita.

Komissio katsoo transaktioveron yleisen käyttöönoton edusta ja haitoista, että eri välineiden arvioinnissa on tärkeää välttää rahoitusalalle kielteisten aloitteiden kertymistä. Olisi varmistettava, että uusilla aloitteilla ei aiheuteta liiketoimien siirtymistä muille alueille. Tällä olisi kielteinen vaikutus Euroopan kilpailukykyyn.

Mahdollisuudesta soveltaa yleistä transaktioveroa EU:ssa siinä tapauksessa, että pääasialliset kumppanimme eivät ota käyttöön tällaista veroa, muistuttaisin teitä, että kansainvälinen valuuttarahasto tarkastelee komission toimien ohella eri vaihtoehtoja, mukaan lukien kansainvälistä rahoitustapahtumista perittävää veroa.

Tämä osoittaa, että aiheella on kansainvälinen ulottuvuus. Komissio katsoo siten, että tämä asia ratkaistaan parhaiten pyrkimällä kansainvälisiin ja koordinoituihin ratkaisuihin. Tämä on ensimmäinen ja ensisijainen vaihtoehtomme.

Siitä, voidaanko tätä veroa käyttää täydentävänä sääntelyvälineenä rahoitusmarkkinoiden uudistamisessa, voin vakuuttaa, että komissio harkitsee veron ja sääntelyvälineiden täydentävyyttä ja kiinnittää huomiota siihen, mikä on näiden kahden välineen kumulatiivinen vaikutus rahoitusalan kykyyn tukea talouden elpymistä.

Sen osalta, onko yleisen transaktioveron käyttöönoton ansiosta mahdollista suunnata rahoitusjärjestelmää pitkälle aikavälille, komissio ei ole tietoinen selkeistä tiedoista tai tutkimuksista, joissa tarkastellaan tällaisen veron ja rahoituksen välityksen maturiteettirakenteen välistä suhdetta.

Rahoitustapahtumista perittävästä verosta saatujen tulojen kohdentamisen osalta katson, että päätelmät tulojen jaosta ja kohdentamisesta olisivat ennenaikaisia, koska innovatiivisen rahoituksen tarkastelu on edelleen käynnissä. Haluaisin kuitenkin korostaa, että yleisestä rahoitustapahtumista perittävästä verosta mahdollisesti saatavat tulot olisivat hyvin epäsymmetriset. Ne koskisivat luultavasti ainoastaan muutamia valtioita, joilla on suurimmat finanssialan keskukset. Tämä epäsymmetria merkitsee, että tarvitaan kansainvälisiä ratkaisuja, joihin sisältyvät tulojen jakaminen ja kohdentaminen.

Lopuksi tarkastelen eri aloitteita koskevaa aikataulua. Ensimmäisenä toimena komission yksiköt tutkivat parhaillaan kysymystä innovatiivisista rahoitusvälineistä. Komissio ottaa huomioon tärkeimpien kansainvälisten kumppaniemme päätelmät, jotta se voi tunnista varteenotettavimmat vaihtoehdot. Tämän perusteella, toisena toimenpiteenä, voidaan ottaa käyttöön konkreettisia ehdotuksia, joihin liittyy yksityiskohtainen vaikutustenarviointi. Tämä toteutetaan komission parempaa sääntelyä koskevan yleisen lähestymistavan mukaisesti.

 
  
MPphoto
 

  Jean-Paul Gauzès, PPE-ryhmän puolesta. (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät kollegat, tämänhetkinen rahoituskriisi on pakottanut viranomaisia myöntämään rahoitustukea julkisia varoja käyttämällä.

Näissä olosuhteissa on houkuttelevaa harkita transaktioveron käyttöönottoa. Verosta saatavat tulot voitaisiin käyttää esimerkiksi elvytyksen rahoittamiseen ja kestävän talouden kehittämiseen. Niitä voitaisiin aluksi käyttää esimerkiksi siten, että niillä korvataan kriisin kustannukset, jotka joutuvat reaalitalouden ja veronmaksajien kannettaviksi. Tämä vero lisättäisiin säännöksiin, jotka koskevat rahoitusalaa, veroparatiisien poistamista tai jopa säännöksiin, joita laaditaan parhaillaan johdannaistuotteista.

Tässä vaiheessa olisi aiheellista arvioida veron vaikutusta rahoitustoimiin. Tämän suullisen kysymyksen pääasiallinen tarkoitus on: kannustaa komissiota tarkastelemaan käytännössä päätöslauselmaesityksessä lueteltuja useita kohtia, jotta se antaa lausunnon tällaisen veron toteutettavuudesta ja aikataulusta.

Hyvä komission jäsen, se, mitä juuri sanoitte, on askel oikeaan suuntaan. Olisi kuitenkin korostettava, kuten juuri teitte, että tätä toimea on tarkasteltava realistisesti ja käytännönläheisesti. Tällainen vero ei saa olla haitallinen Euroopan taloudelle tai Euroopan rahoitusalan kilpailukyvylle.

Yleisesti ottaen on tärkeää korostaa seurauksia veron käyttöönoton toteutumisesta pelkästään Euroopan unionissa, kuten monet ovat tehneet, jos sopimusta ei saada aikaan kansainvälisellä tasolla. Mielestämme tällaista puhtaasti eurooppalaista ratkaisua ei voida hyväksyä.

 
  
MPphoto
 

  Udo Bullmann, S&D-ryhmän puolesta.(DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, haluaisin esittää muutaman kysymyksen siitä, mitä Edward Scicluna totesi valiokunnan puolesta. Arvoisa komission jäsen, jos maailmassa on 70, 80, 90 tai 100 kertaa niin paljon rahoitustapahtumia kuin bruttokansantuotetta ja jos tämä kehitys jatkuu yhä voimakkaammin, sanoisitteko, että spekulatiiviset tekijät ovat suurimmaksi osaksi sidoksissa tähän rahoitustuotteiden räjähdysmäiseen kasvuun? Jos sanotte, miten aiotte hillitä niitä, tai mikä voisi auttaa hillitsemään niitä? Jos lyhyen aikavälin rahoitustapahtumat yleistyvät yhä enemmän maailman bruttokansantuotteeseen nähden, oletteko samaa mieltä kanssamme siitä, että meidän on vahvistettava pitkän aikavälin lähestymistapaa reaalitaloudessa, jossa ihmiset työskentelevät, ansaitsevat rahaa ja valmistavat tuotteita, joita voimme kuluttaa ja käyttää. Jos jaatte mielipiteemme, minkä tavan ja keinon avulla uskotte, että pystymme saavuttamaan tämän tavoitteen?

Hyvä komission jäsen, jos transaktioverolla voidaan vaikuttaa tähän – tätä kysymystä haluaisimme tarkastella – mikä olisi aikataulu keskustelulle kansainvälisten kumppanien kanssa? Meistä tuntuu, että maailmassa luotuja eri rahoitusvälineitä käytetään nyt spekulointiin euroaluetta ja euroa sekä heikoimpia jäsenvaltioita vastaan. Eikö nyt ole korkea aika käsitellä tätä ja määritellä eurooppalainen lähestymistapa?

Hyvä komission jäsen, on yksi asia, jota en ymmärrä, eli miksi kehotamme jäsenvaltioita lisäämään arvonlisäveroa kolmella, neljällä tai vieläkin useammalla prosenttiyksiköllä, jos 0,01 tai 0,05 prosenttiyksikön transaktioverolla muka pilattaisiin ja heikennettäisiin EU:n asemaa. Minä en voi uskoa tätä. Toteuttakaa toimia. Tätä parlamentti haluaa.

 
  
MPphoto
 

  Carl Haglund, ALDE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, kuten kuulimme täällä istuntosalissa, niin sanottu Tobinin vero on otettu hiljattain uudelleen esiin talouskriisin ja yhä huolestuneemman ilmastonmuutosta koskevan keskustelun vuoksi.

Olemme myös kuulleet, että veroon liittyy melko suuria odotuksia. Sillä aiotaan muun muassa luoda turvallisuutta rahoitusmarkkinoilla ja saada tuloja, joita voidaan käyttää eri tarkoituksiin, kuten kehitysapuun ja ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Minun mielestäni tällaiset toiveet ovat melko naiiveja ja suhtaudun hyvin epäilevästi mahdollisuuteen ottaa käyttöön transaktiovero, joka todella toimii. Olen yksi niistä, jotka epäilevät, voiko veroa toteuttaa käytännössä. En usko toisaalta, että sillä on joidenkin henkilöiden toivomaa vaikutusta. Olen vakuuttunut myös siitä, että millään verolla maailmassa ei olisi voitu estää viime vuosien rahoituskriisiä.

Suhtaudun myös itse kriittisesti ajatukseen verottaa jotain ja sen jälkeen käyttää veroja tarkoitukseen, jolla ei ole mitään tekemistä sen toiminnan kanssa, jota verotetaan. Tämä on mielestäni epäjohdonmukaista ja se ei ole verotuksellisesti erityisen järkevää.

Älkää ymmärtäkö minua väärin, haluaisin, että kehitysapuun olisi käytettävissä enemmän varoja. Olen arvostellut kotimaatani, joka ei ole onnistunut saavuttamaan 0,7 prosentin määrää bruttokansantuotteesta, jota usein pidetään vähimmäistasona.

Talous- ja raha-asioiden valiokunta on laatinut tästä aiheesta tasapainoisen asiakirjan. On hyvä, että EU:n tasolla tehdään kunnollinen tutkimus siitä, miten tällainen vero voisi toimia. Toivon, että tässä keskustelussa on tämän jälkeen enemmän tietoa ja vähemmän poliittisia mielipiteitä. Muuten vaarana on, että juutumme neuvotteluun verosta, jota on mahdotonta toteuttaa käytännössä, mutta emme löydä samalla mahdollisuuksia ja ratkaisuja riittävän rahoituksen tarjoamiseksi kehitystyölle ja ilmastonmuutoksen torjuntaa koskeville ponnisteluillemme.

Pahinta mitä voisi tapahtua on se, että EU ottaa väkisin ja ideologisista syistä käyttöön tällaisen rahoitustapahtumista perittävän veron ilman, että muualla maailmassa toimitaan samoin. Tämä johtaisi ainoastaan taloudelliseen fiaskoon Euroopassa, ja sitä ei todellakaan tarvita näinä aikoina. Meidän on pidettävä tämä mielessä. Toivon, että tarkastelu on sekä vakavasti otettava ja tehokas.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

 
  
MPphoto
 

  Catherine Stihler (S&D). (EN) Arvoisa puhemies, kokeilen uutta sääntöämme sinisen kortin kysymyksen esittämisestä.

Olen kiinnostunut edellisen puhujan kommenteista, jotka koskivat hänen kotimaataan, heillä olevia varauksia, ja sitä, että he puhuivat 0,7 prosentista bruttokansantuotteesta ja Tobinin verosta.

Tobinin vero on hyvin eri asia kuin transaktiovero, ja tästä asiasta syntyy usein epäselvyyttä. Mielestäni olette aivan oikeassa, että tarvitsemme selvyyttä, mutta haluaisin teidän esittävän hieman tarkemmin, miksi ette täytä 0,7 prosentin tavoitetta ja miten voimme saada täällä selvyyttä sellaisesta transaktioverosta, joka todella toimii.

 
  
MPphoto
 

  Carl Haglund (ALDE). (EN) Arvoisa puhemies, tämä uusi tapa keskustella on itse asiassa varsin mielenkiintoinen. Se antaa meille mahdollisuuden vuoropuheluun.

Suomi on valitettavasti maa, joka ei käytä 0,7 prosenttia bruttokansantuotteestaan kehitysapuun, mikä on huono asia. Tämä on asia, jota meidän olisi käsiteltävä poliittisesti maassamme. On sääli, että hallituksemme ei ole voinut tehdä tätä.

Tobinin veron ja transaktioveron osalta olette oikeassa: kyseessä on luultavasti jotain, joka ei toimi täysin samalla tavalla, jota Tobin alun perin suunnitteli. Suhtaudun edelleen hyvin epäilevästi siihen, voisiko meillä olla todella vero, joka toimii kansainvälisesti, ja saammeko maailman kaikki maat mukaan, koska tämä on ainoa tapa, jolla se voisi todella toimia ilman pääoman siirtämistä muualla maailmassa.

Tämä jää nähtäväksi, ja tämän vuoksi komissio tutkii asiaa. Tämä tulee olemaan mielenkiintoista.

 
  
MPphoto
 

  Pascal Canfin, Verts/ALE-ryhmän puolesta. (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, julkinen taloutemme on kriisitilanteessa, ja tiedämme, että osa ratkaisusta voidaan saada aikaan sillä, että vähennämme jonkin verran menoja. Suurin osa ratkaisusta koskee kuitenkin sitä, että jäsenvaltiot voivat saada lisää varoja.

Meidän on siten kysyttävä, millaisia veroja voidaan korottaa, minkälaisia veroja olisi korotettava ja millaisia vaikutuksia näillä veronkorotuksilla on. Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä katsoo, että olisi hankalaa korottaa huomattavasti pienyritysten maksamia veroja. Ne luovat eniten työpaikkoja. On vaikeaa korottaa perheiden maksamia veroja mahdollisesti kaikkein rikkaimpia lukuun ottamatta, koska verot ovat jo tarpeeksi korkeat erityisesti EU:ssa.

Kysymys kuuluu siis: mitä veroja olisi korotettava? Jos pienten ja keskisuurten yritysten veroja tai arvonlisäveroa ei koroteta, on etsittävä väistämättä muita vaihtoehtoja. Me arvioimme, että transaktiovero on kaiken kaikkiaan kivuttomin vero Euroopan taloudelle. Tällä verolla on vähiten vaikutuksia Euroopan talouden globaaliin kilpailukykyyn.

Lisäksi rahoitustoiminnan kustannukset ovat vähentyneet huomattavasti viime vuosikymmenen aikana teknisten parannusten – jos niitä voidaan sellaisiksi kutsua – ja EU:n sääntelyn ansiosta.

Itse asiassa näiden kustannusten vähentymisestä ovat hyötyneet täysin rahoitusala ja pankit. Ei olisi täysin perusteetonta, jos transaktioveron avulla osa pankkien alentuneiden kustannuksien vuoksi säästämästä voitosta käytettäisiin niitä julkisia laitoksia varten, jotka saivat aikaan säästöt.

Kuten aina tällaisessa tapauksessa, parlamentti kääntää tämän keskustelun ideologiseksi, mutta kyseessä on itse asiassa melko tekninen keskustelu. Transaktiokustannuksia oli aikaisemmin, ja niitä on vähennetty. Nyt me ehdotamme, että niitä lisätään jälleen, jotta julkiset viranomaiset voisivat hyötyä näistä parannuksista, eivätkä ainoastaan yksityiset toimijat.

Luonnollisesti herää kysymys siitä, voiko Euroopan unioni ottaa tämän askeleen eteenpäin yksin. Kaikille on selvää, että tämä olisi parempi toteuttaa kansainvälisissä puitteissa. Jos muut, erityisesti Yhdysvallat, eivät noudata esimerkkiämme, herää seuraava kysymys: suljetaanko silloin pois mahdollisuus, että EU voi saada tämän aikaan?

Eräissä, esimerkiksi Jean-Paul Gauzèsin, puheenvuoroissa viitataan siihen, että Euroopan kansanpuolueen ryhmän mielestä EU ei voi tehdä mitään yksin. Tämä tilanne ei olisi tietenkään täydellinen, ja syntyisi esteitä, jotka olisi kierrettävä. Tarkoittaako tämä, että Euroopan unionin olisi välttämätöntä toimia pienimmän yhteisen nimittäjän mukaisesti, eli että sillä olisi oltava mahdollisimman vähän sääntelyä, ja sen olisi toimittava vähiten kunnianhimoisen toimijan mukaisesti? Tämä ei vaikuta meistä olevan tapa, jolla vahvistetaan Euroopan unionin johtoasemaa maailmassa.

Lisäksi voidaan hyvin kuvitella, että Euroopan unioni ottaa yksin tämän toimenpiteen käyttöön. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että meille tärkeät pääomavirrat syntyvät Euroopan unionissa, ne voivat suuntautua muualle ja palaavat Euroopan unioniin.

Kun nämä pääomavirrat suuntautuvat muualle ja palaavat, meillä on mahdollisuus vaatia, että ne voidaan jäljittää ja tietää, onko niihin sovellettu tätä transaktioveroa. Jos niihin on, niin ongelmia ei ole. Jos niihin ei ole, niin voimme periä niistä veron kun ne suuntautuvat EU:hun tai sieltä pois. Olemme tehneet tätä vuosien ajan reaalitaloudessa yhteisen ulkoisen tullitariffin kanssa. Rahoitusalan globalisaatio pakottaa meitä toimimaan näin talouden rahoitusta koskevalla sektorilla, ja se on täysin mahdollista teknisesti. Siihen tarvitaan poliittista tahtoa.

 
  
MPphoto
 

  Kay Swinburne, ECR-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla viime aikoina vallinneen levottomuuden vuoksi tiedemiehet, poliitikot ja Nobelin palkinnon voittaneet taloustieteilijät pyrkivät oikeutetusti löytämään keinon, jotta saadaan takaisin varat, jotka on käytetty rahoituslaitoksiemme pelastamiseen. Erilaiset transaktioverot ovat vain yksi useista käsiteltävistä ajatuksista, eikä meidän pitäisi rajoittaa EU:lla ja sen jäsenvaltioilla hallussa olevia välineitä vain yhden ajatuksen tarkasteluun. Meidän on toimittava luovasti ja tarkasteltava mahdollisimman laajasti, millä toimilla voimme parhaiten vastata talouskriisiin ja vahvistaa kansallisia rahoitusjärjestelmiämme. Presidentti Obaman ajatus rahoituslaitoksia koskevasta verosta voisi olla tietyllä tavalla myönteinen.

Tämä ehdotus on kuitenkin hyvin spesifinen, ja siinä ei oteta huomioon kaikkia muita rahoitustoimiveroja tai maksuja. Kuten komission jäsen totesi, Kansainvälinen valuuttarahasto on G20-ryhmän ohjeiden perusteella parhaillaan tekemässä tutkimusta mahdollisista rahoitustoimiveroista, mutta tässä päätöslauselmassa pyritään etsimään vastauksia ennen tätä tutkimusta.

En ymmärrä sellaista logiikkaa, että EU:n ratkaisua yritetään soveltaa maailmanlaajuiseen ongelmaan. On järjetöntä ja lapsellista ajatella, että jos EU:ssa sovelletaan transaktioveroa ilman kaikkien keskeisten kansainvälisten toimijoiden tukea, emme häviäisi muille valtioille.

Minulla on kaksi huolenaihetta, jotka liittyvät tähän transaktioveroa koskevaan päätöslauselmaan.

Ensinnäkin emme voi tukea toimea, jonka perusteella EU:lle annetaan verotusoikeus. EU:n jäsenvaltioiden suvereniteetille on myös tärkeää, että ne säilyttävät oikeuden hallita omia verojärjestelmiään. Sen vuoksi olisi hyödyllistä selventää, onko kyseessä ehdotus yksittäisten EU:n jäsenvaltioiden koordinoidusta veronkannosta – jota pidätetään ja käytetään EU:n tasolla – vai onko kyseessä todella EU:n tason vero.

Toiseksi rahoitusmarkkinoiden vakauttamiseksi kerätyistä veroista ei saisi minun mielestäni tulla EU:n budjettikohdan jatke. On monia EU:n ja jäsenvaltioiden aloitteita ja rahoitusohjelmia, joilla pyritään torjumaan ilmastonmuutosta älykkäällä tavalla. Meillä on kunnianhimoisia tavoitteita varojen käyttämiseksi kehitysmaissa. En voi tukea jotain, jolla itse asiassa kerätään veroa muita tarkoituksia varten.

 
  
MPphoto
 

  Miguel Portas, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, uskon, että tekninen keskustelu, johon meidän on osallistuttava, on varmasti hyvin tärkeä, mutta se ei saa kätkeä sitä tosiasiaa, että edessämme oleva valinta on luonteeltaan poliittinen. Sen vuoksi koko väitteen perustaminen teknisiin näkökohtiin, jotta voisimme välttää poliittisen valinnan tekemisen, ei ole kovin perusteltua.

Esimerkiksi Carl Haglund totesi, että jos Tobinin vero olisi ollut käytössä, emme olisi välttäneet rahoituskriisiä. Olen samaa mieltä hänen kanssaan, mutta meillä olisi varmasti ollut paljon enemmän resursseja talouskriisin vaikutusten torjumiseksi talouksissamme ja Euroopan heikoimmassa asemassa olevan väestön keskuudessa.

Tästä tässä on kyse. Ja toinen näkökohta koskee... ja tämän vuoksi komission jäsenen Šemetan vastaus ei vakuuttanut minua lainkaan, ei aikataulujen eikä asian ytimen osalta. Komission jäsen Šemeta sekä Jean-Paul Gauzès kertovat meille viime kädessä, että vero on houkutteleva ja mielenkiintoinen ajatus, mutta emme voi soveltaa sitä Euroopan tasolla. Sen on oltava maailmanlaajuinen.

Haluan tehdä asian selväksi: tämän toteaminen merkitsee sitä, että ihmisille on sanottava, että Tobinin veroa ei voi olla koskaan olemassa maailmanlaajuisessa mittakaavassa. Sen vuoksi ei ole mitään järkeä pettää ihmisiä tässä asiassa. On sanottava, että vero on joko maailmanlaajuinen tai että se ei voi olla olemassa. Sen vuoksi sanotaan, että se ei voi olla olemassa. Minä olen täysin eri mieltä. Uskon, että Euroopan unioni on riittävän suuri rahoitusmarkkina-alue yleiselle kaikkia rahoitustapahtumia koskevalle verolle, joka voidaan luoda ilman pääomapakoa.

Kuitenkin me kertoisimme ennen kaikkea kansalaisillemme jotakin aivan ratkaisevaa: että tässä kriisissä – jäljelle jäävän osuuden tasolla – kriisiin johtanutta taloudellista pääomaa on hyödynnettävä ainakin jäljelle jäävän osuuden tasolla. Lisäksi tällä oli erityisesti tarkoitus torjua maailmanlaajuista nälkää ja köyhyyttä ja aloittaa Eurooppa-hankkeen sosiaalisen pilarin perustamista koskeva rahoittaminen. Tällainen pilari puuttuu meiltä.

Kansalaiset ymmärtäisivät tämän hyvin.

 
  
MPphoto
 

  Hans-Peter Martin (NI). (DE) Arvoisa puhemies, olin yksitoista vuotta sitten yksi niistä harvoista jäsenistä, jotka perustivat yhteisesti puoluerajojen yli toimivan Tobinin veron työryhmän, ja kokouksiimme vastattiin usein halveksuvasti hymyillen. Vuosituhannen vaihteen näkökulmasta viittasimme yhä uudelleen markkinoiden näennäiseen järkevyyteen, kilpailua koskeviin riskeihin ja globalisaation mahdollisiin halkeamiin.

Ei ole hyvä, jos tänään jatketaan tällaisten väitteiden esittämistä. Vältimme juuri äskettäin merkittävän taloudellisen romahduksen, ja se vei paljon varoja, mutta myös huomattavasti luottamusta. Jos uskotte nyt, että voimme hidastaa tätä tällaisella transaktioverolla, niin keinottelijat – kuten kutsun heitä – joiden kanssa olen itse tullut hyvin toimeen, eli toisin sanoen sijoitusrahastojen hoitajat – kuten heitä kaunistellen kutsutaan – ovat täysin eri mieltä, koska he harjoittavat toimintaansa tämän rajaviivan perusteella yhä nopeammin ja tehokkaammin.

Sen vuoksi en ole vakuuttunut, että rahoitustapahtumien määrään perustuvalla transaktioverolla saataisiin mitään muuta aikaan kuin lievennettäisiin valtavaa spekulaatiota. Haluaisin, että komissio ja kansalliset hallitukset ottavat huomioon kollegoidemme vihreiden sekä Udo Bullmannin ja vasemmiston sanat. Kyseessä on poliittinen kysymys. Tekniset näkökohdat voidaan ratkaista nopeasti, sillä sitä varten on olemassa asiantuntijoita.

 
  
MPphoto
 

  Gunnar Hökmark (PPE). (EN) Arvoisa puhemies, voidaan kysyä, onko hallinnollisesta näkökulmasta mahdollista ottaa käyttöön transaktioveroa, tai onko se poliittisesti mahdollista, mutta minusta keskeisen kysymyksen on oltava seuraava: onko se hyvä asia? Onko talouden kehitykselle hyödyllistä, että on olemassa transaktiovero? Tämä merkitsee, että luodaan investointeja koskeva vero; kansainvälisesti luodaan investointeja koskeva vero sellaisissa valtioissa, joilla on muita vähemmän pääomaa.

Edistetäänkö sillä kansainvälistä kauppaa, vai vähennetäänkö sillä kansainvälistä kauppaa, jos sillä on vaikutusta?

Totean tämän, koska tätä aihetta käsitellessämme on kaksi esimerkkiä, joita voimme tarkastella. Ensinnäkin takanamme on 30 vuoden valtava talouskasvu hyvin toimivien kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden ansiosta. Sitten näimme kriisin seuraukset, joiden vuoksi jouduimme luottokriisiin. Mielestäni meillä pitäisi olla runsaammat ja toimivammat kansainväliset rahoitusmarkkinat sen sijaan, että joudutaan lähellekään luottokriisiä.

Transaktioverolla, aivan kuten kaikilla veroilla, pyritään vähentämään määrää, mistä peritään veroa. En pidä hyödyllisenä, että kansainvälisen kaupan määrää vähennetään, koska olemme nähneet, mitä vaikutuksia tällä on ollut. En usko, että olisi hyödyllistä, että köyhiin valtioihin investoimisesta tehdään kalliimpaa.

Rahoitustapahtumien verottamisella ei haitata rahoitustapahtumia. Sillä ei haitata edes sitä, mitä joskus kutsumme keinotteluun tähtääviksi sijoituksiksi. Sillä vaikeutetaan tarvitsemiemme tavanomaisten investointien ja kaupan kulkua.

Uskon, hyvä komission jäsen, että tämän aiheen käsittelyssä on hyvä toimia varovaisesti ja suhtautua siihen kriittisesti.

 
  
MPphoto
 

  Pervenche Berès (S&D). (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, vaikuttaa siltä, että te, komission jäsen, olette vastuussa verotuksesta ja että teidän osuutenne 2020-strategiaan kyseisellä alalla on ehdotus innovatiivisesta verotuksesta. Innovatiivisen verotuksen aikaansaamiseksi vaaditaan rohkeutta, ja ette saisi sivuuttaa edeltäjienne tekemää älykästä ja rakentavaa työtä. Huomaan, että 2020-strategiassa ei edes mainita yhtiöveron yhdenmukaistamista. Ehkäpä unohditte sen pöytälaatikkoon. Ehdotan, että tarkastelette tätä asiaa hieman tarkemmin.

Jos kuitenkin osoitatte samanlaista rohkeutta transaktioveron osalta, emme pääse kovin pitkälle. G20-ryhmän päätelmät vaikuttavat olevan evankeliumi Euroopan unionissa ja komissiossa, johon nyt kuulutte. Transaktiovero sisältyy G20-ryhmän päätelmiin, joten pyydämme, että panette asian täytäntöön. Älkää esittäkö meille väitettä, että meidän olisi toimittava samoin kuin kaikki muut, sillä kun presidentti Obama ehdottaa Paul Volckerin vaikutuksen alaisena uudistavansa Yhdysvaltojen pankkijärjestelmää, hän kääntää selkänsä G20-ryhmän päätelmille.

Miksi meidän olisi kiellettävä menetelmä, joka voisi olla hyvä Yhdysvalloille? EU:n olisi seurattava omaa polkuaan rahoitustapahtumien verotuksen alalla, varsinkin siksi, arvoisa komission jäsen, että panin merkille kolleganne komission jäsenen Barnierin toteamuksen, että tämä uudistus voisi sopia erityisesti Yhdysvaltojen tilanteeseen mutta sillä ei ole mitään tekemistä Euroopan kanssa. Tämä on totta. Odotamme rohkeita ja innovatiivisia ehdotuksianne, arvoisa komission jäsen.

 
  
MPphoto
 

  Louis Michel (ALDE). (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, totta puhuen – ja jokainen tietää, että tuen täysin komissiota – ehdotuksenne tuntuvat erityisen aroilta. Yksikään niistä ei osoita poliittista kunnianhimoisuutta kysymyksessä, joka vaikuttaa minusta kuitenkin erittäin tärkeältä.

Muistutan teitä, että vuoden 2002 Montereyn konsensuksessa ja vuoden 2008 Dohan seurantakonferenssissa suositeltiin innovatiivista ja vaihtoehtoista rahoitusta kehitysyhteistyön alalla. En usko, että tällä transaktioverolla voidaan säännellä maailman rahoitusjärjestelmää. Tästä ei ole kysymys. Mielestäni EU:n pitäisi luultavasti yhteistyössä G20-ryhmän kanssa tehdä aloite kansainvälisistä rahoitustapahtumista perittävästä verosta, joka voitaisiin asettaa, kuten on sanottu, asteikolle, joka on 0,01 prosentin – mikä on paljon rahaa – ja 0,1 prosentin välille rahoitustapahtuman arvosta. Odotettavissa olevat tulot vaihtelevat luonnollisesti näiden kahden kertoimen perusteella. Voidaan valita 20 ja 200 miljardin Yhdysvaltain dollarin välillä.

Vero voi olla luonteeltaan maailmanlaajuinen ja yleinen. On kuitenkin yksi seikka, josta en ole ollenkaan samaa mieltä kanssanne: en usko, että sen toteuttamisesta olisi sovittava maailman kaikkien valtioiden kanssa, vaan sen sijaan pääasiallisten taloudellisten toimijoiden kanssa. Emme saa odottaa, että koko maailma hyväksyy tämän veron, koska tiedämme, että tällä tukahdutetaan koko ajatus siitä.

Tätä veroa olisi perittävä valtion tasolla ja ensiksi vapaaehtoisesti, mikä tietenkin antaisi ajatukselle vauhtia. Pääasiallisten taloudellisten toimijoiden, erityisesti G20-ryhmän, pitäisi koordinoida sitä. Koska mietitte, mihin sitä voisi käyttää, yksi vaihtoehto voisi olla, että sitä kohdennetaan kansainväliseen tai jopa eurooppalaiseen rahastoon. Euroopan kehitysrahastolla olisi todellinen tarve käyttää sitä julkisen kehitysavun tarjoamiseksi. Vaihtoehtoisesti valtiot voisivat käyttää sitä kehityspolitiikkaansa.

On myös yksi asia, josta minulla on vakavia epäilyksiä, ja näyttää, että asiat kulkevat tähän suuntaan. Selkeä osoitus olisi esimerkiksi se, että kuulisin Kansainvälisen valuuttarahaston johtajan enemmän tai vähemmän hylkäävän Tobinin veroa koskevan ajattelutavan tai transaktioveron eräänlaisena kaiken kattavana toimena, jolla ennakoidaan tai katetaan rahoitusalan – jota kutsun rahoitusalan jonglööreiksi – riskit. Tästä ei ole lainkaan kyse! En halua, että tämän veron tarkoitus on kattaa rahoitusalan ottamat riskit. Ne on maksettava toisella tavalla. Tämä on väärinkäyttöä, jota en voi hyväksyä.

Haluaisin muistuttaa teitä siitä, että viime vuosina todettu edistyminen tietyissä kehitysmaissa – jopa niissä, jotka menestyvät parhaiten – pyyhitään todennäköisesti pois ja estetään vuosituhannen kehitystavoitteiden toteutuminen. Sen vuoksi kannatan vahvasti transaktioveroa.

 
  
MPphoto
 

  Vicky Ford (ECR). (EN) Arvoisa puhemies, on tietenkin monia syitä vaatia rahoituslaitoksilta enemmän verotuloja rahoituskriisin jälkeen, ja on sääli, että tässä päätöslauselmassa tarkastellaan ainoastaan rahoitustapahtumista perittävää veroa eikä esimerkkejä, kuten Obaman määräämää veroa.

Minulla on kolme eri huolenaihetta transaktioveroista.

Ensinnäkin loppukäyttäjien vaikutus rahoituspalveluihin. Yhdistyneessä kuningaskunnassa on ollut monien vuosien ajan käytössä leimavero, jolla on ollut suhteeton vaikutus pieniin sijoittajiin ja pääomaa etsiviin yrityksiin.

Toiseksi vaikutus siitä, että EU toimii yksin. Tiedämme, että rahoitusmarkkinat ovat maailmanlaajuiset ja erittäin epävakaiset. On olemassa tietysti vaara, että siirrämme liiketoiminnan EU:n ulkopuolelle, mikä ei olisi hyödyllistä.

Kolmas huolenaiheeni koskee moraalista vaaraa: jos tämä rahamäärä sijoitetaan pankkien pelastamista koskevaan rahastoon. En usko, että veronmaksajien pitäisi automaattisesti pelastaa jokainen konkurssiin joutuva rahoituslaitos. On voitava olla mahdollista, että pankki voi mennä konkurssiin ja että suojellaan asiakkaita. Asiantuntijat ovat varoittaneet talous- ja raha-asioiden valiokuntaa sekä rahoitus- talous- ja sosiaalikriisiä käsittelevää erityisvaliokuntaa, että tällainen rahasto voi edistää vastuutonta riskinottoa. Emme halua enempää riskejä, ja tätä asiaa olisi tutkittava.

 
  
MPphoto
 

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL). (EL) Arvoisa puhemies, ei ole epäilystäkään siitä, että viimeaikainen rahoituskriisi on osoittanut, että rahoitusjärjestelmä on kasvanut vaarallisesti suhteessa reaalitalouteen rahoitusmarkkinoiden vapauttamisen ja markkinoiden vapautusta koskevien vaatimusten vuoksi. Samoin hyvin laajan kannattavuuden, vastuuttomuuden ja sääntelyn puutteen perusteella toimiminen vuosien ajan aiheutti lopulta kriisin.

Sen vuoksi tässä transaktioveroa koskevassa ehdotuksessa voitaisiin rajoittaa rahoitusjärjestelmän kokoa ja saada tietyt spekulatiiviset rahoitusvaihtoehdot kannattamattomiksi. Tämä toimi ei kuitenkaan riitä, ellei siihen liity yhdennettyä suunnitelmaa rahoitusjärjestelmän sääntelemiseksi. Siten vähimmäistetään haitallisia toimia, joita aiheuttavat pankit ja hedge-rahastojen ja luottoluokituslaitosten keinottelu. Ne pahentavat taloudellisia ongelmia useissa maissa ja käyttävät niitä hyväkseen.

Mielestäni tällaisia toimenpiteitä ei saisi pitää pelkästään väliaikaisina toimina. Pankkien on maksettava takaisin valtavat tukipaketit, jotka ne saivat Euroopan hallituksilta. Nämä paketit lopulta lisäsivät kyseisten valtioiden talouden alijäämää. Näiden maiden on nyt lainattava samoilta pankeilta, joten ne joutuvat maksamaan niistä kahteen kertaan.

Asia on esitettävä selkeästi. Pankkien on maksettava velkansa takaisin hallituksille. Ennen kaikkea tämän vuoksi meidän on otettava käyttöön transaktiovero, jotta ensinnäkin rajoitetaan rahoitusalan kokoa ja toiseksi säästetään resursseja uuteen sosiaali- ja kehityspolitiikkaan.

 
  
MPphoto
 

  Markus Ferber (PPE). (DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät kollegat mistä tässä on oikein kyse? Kysymys kuuluu yksinkertaisesti, miten rahoitusmarkkinat voivat auttaa niiden kustannuksien vähentämisessä, joita ne ovat aiheuttaneet valtioille, yhteiskunnille ja taloudelle? Tämä on tärkeä kysymys, mihin meidän on vastattava.

Uskon, että olemme luoneet yhdessä hyvin tasapainoisen asiakirjan. Olen myös hyvin kiitollinen komission jäsenelle tavasta, jolla hän on sen muotoillut. Emme voi toisaalta teeskennellä, että Eurooppa on "siunattujen saari", jolla voimme tehdä, mitä haluamme ilman, että kansainväliset rahoitusmarkkinat reagoivat siihen. Asiat on koordinoitava kansainvälisesti. Meidän on toisaalta myös varmistettava, että rahoitusala osallistuu asianmukaisesti kriisin voittamiseen.

Tämän vuoksi haluaisin varoittaa, että meidän on lakattava esittämästä joka viikko uutta toimea, jolla ratkaisemme maailman kaikki ongelmat. Pari kuukautta sitten kaikki ongelmamme piti ratkaista lentolippujen lisämaksulla, nyt rahoitustapahtumista perittävällä verolla ja ensi kuussa joku ajattelee jotain muuta. Tämä menee liian pitkälle. Kyse on rahoitusmarkkinoiden mukaan ottamisesta kansainvälisesti koordinoidulla tavalla. Jos komissio voi esittää tästä järkevän ratkaisun ja se otetaan esille kansainvälisissä neuvotteluissa, olemme oikealla tiellä.

Meidän olisi kuitenkin oltava rehellisiä. Ne, jotka väittävät, että voimme lopettaa keinottelun tällaisilla välineillä, selvästi pettävät itseään. Haluamme, että keinottelijat antavat panoksensa riskiä ja sen voittamista koskeviin toimiin. Tämä on oikea lähestymistapa. Näin toimiessanne saatte täyden tukemme, arvoisa komission jäsen.

 
  
MPphoto
 

  Catherine Stihler (S&D). (EN) Arvoisa puhemies, Yhdistyneessä kuningaskunnassa on käynnistetty niin sanottu "Robin Hood -kampanja", johon osallistuvat kansalaisjärjestöt, kirkot ja kansalaisyhteiskunta. Sitä johtaa näyttelijä Bill Nighy. Arvoisa komission jäsen, jos ette ole tutustuneet heidän verkkosivuihinsa, suosittelen sitä tämän keskustelun johdosta. Tämän kampanjan perustana on 0,05 prosentin rahoitustapahtumista perittävä vero, jolla heidän mukaansa saataisiin noin 37 miljardia puntaa.

Transaktioverossa ei ole siten kysymys pankkiautomaatille menevistä ihmisistä, jotka nostavat rahaa: kyse on muista kuin julkisista rahoitustapahtumista ja siitä, että rahoituskriisiin vaikuttaneet antaisivat jotain takaisin. Asettaakseni tämän asian oikeisiin mittasuhteisiin, kuuntelin taloustieteilijä John Kayta noin kolme viikkoa sitten, kun hän kävi pitämässä puheen Skotlannissa. Jos Skotlanti olisi itsenäinen valtio ja meidän pankkimme olisivat romahtaneet, jokainen mies, nainen ja lapsi Skotlannissa olisi ollut velvollinen korvaamaan 750 000 puntaa. Emme voi sallia, että näin tapahtuisi tulevaisuudessa. Nyt näin ei onneksi käynyt, koska Skotlanti on osa Yhdistynyttä kuningaskuntaa, mutta meidän on tulevaisuudessa tarkasteltava vakavasti rahoitustapahtumista perittävää veroa ja mietittävä, miten sitä voitaisiin soveltaa.

Robin Hood -kampanja on mielenkiintoinen, ja minusta siinä olisi tehtävä jako suhteessa 80:20: 80 prosenttia pitäisi käyttää julkisiin palveluihin ja 20 prosenttia sellaiseen rahastoon, jolla varmistetaan, että pankkikriisi ei toistuisi.

Kiitos, komission jäsen, jään odottamaan ehdotustanne. Voitte ehkä antaa meille aikataulun siitä, milloin saamme kuulla kantanne. Tiedän, että EU 2020 -strategia esitetään huhtikuussa, mutta olisi hyvä kuulla aikataulustanne.

 
  
MPphoto
 

  Patrick Le Hyaric (GUE/NGL) . – (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, tämänhetkisessä kriisissä meillä on vain kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen on saada ihmiset maksamaan kriisistä, kuten olemme tehneet: säästösuunnitelmilla, työttömyyttä koskevilla toimilla ja veronkorotuksilla, kuten arvonlisäveron viimeaikaisilla korotuksilla Kreikassa. Toinen on spekulatiivisia pääomaliikkeitä ja rahoitustapahtumia koskeva vero. Sillä saataisiin huomattavia tuloja Euroopan taloudelle, ja uskon, että se olisi väline nykyistä rahoituskriisiä vastaan. Olisi myös tarpeen osoittaa rohkeutta sulkemalla veroparatiisit.

Tämä ehdotus ei ole millään tavalla vallankumouksellinen, sillä se jo sisältyy G20-sopimuksiin. Joistain näistä periaatteista jopa keskusteltiin ja äänestettiin täällä, mutta on tärkeää, että toteutamme päämäärättömiä julistuksia pidemmälle suuntautuvia toimia. Meidän on välittömästi lopetettava tämä haitallinen spekulointi. Monet taloustieteilijät uskovat itse asiassa, että jos soveltaisimme alhaista 0,5 prosentin veroastetta rahoitustapahtumiin, Euroopan unioni saisi käyttöönsä lisää 500 miljardia euroa. Tämä on rahaa, jota voisimme käyttää elvyttämistoimiin jotka perustuvat työntekoon, koulutukseen, tutkimukseen, palkkoihin sekä uusiin ympäristöystävällisiin teollisuus- ja maataloustoimintalinjoihin.

Sen vuoksi meidän on aloitettava toiminta. Meillä on oltava rohkeutta äänestää tällaista veroa koskevan periaatteen puolesta, ja sen jälkeen meidän on pantava se täytäntöön.

 
  
MPphoto
 

  Othmar Karas (PPE). (DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät kollegat, Itävallan parlamentissa ja hallituksessa sekä puolueessani, Itävallan kansanpuolueessa, on rahoitustapahtumista perittävän veron osalta laajaa poliittista tahtoa. Rahoitus- ja talouskriisillä on maailmanlaajuisia vaikutuksia ja syitä, eikä niitä voida pelkistää ainoastaan yhteen mantereeseen.

Emme tarvitse ainoastaan globaalin hallintotavan mekanismeja: tarvitsemme kansainvälisiä valvontajärjestelmiä, kansainvälisiä ohjaavia sääntelyjärjestelmiä ja myös rahoituslähteitä. Rahoituslähteitä koskeva kysymys ei kuitenkaan riitä. Ohjauksen vaikutukset ovat yhtä tärkeitä.

Ensinnäkin tarvitsemme yhteistä eurooppalaista tahtoa, eurooppalaista hanketta, jotta voimme menestyä myös kansainvälisesti. Komissiolle esitetty kysymys ja päätöslauselma, jonka toivon parlamentin hyväksyvän suurella ääntenenemmistöllä keskiviikkona, ovat osoitus yhteisestä poliittisesta tahdosta kehittää ja toteuttaa – mieluiten kansainvälisellä tasolla – rahoitustapahtumista perittävää veroa koskevaa mallia. Odotan mielenkiinnolla komission konkreettista ehdotusta, jolla edistetään tätä yhteisvastuuta Euroopassa, ja odotan, että komissio esittää tämän ehdotuksen mahdollisimman pian ja vastaa kysymyksiimme.

Mitä vaikutuksia tällaisella rahoitustapahtumista perittävällä verolla on reaalitalouteen sekä Euroopan unionin taloudelliselle ja rahoitukselliselle asemalle kilpailukyvyn näkökulmasta? Mistä se pitäisi periä, kuinka suuren prosenttimäärän pitäisi olla, kuka sen perii ja kuka saa varat? Pitäisikö nämä määrät varata? Sanoisin, että kyllä, mutta mitä varten? Meidän on ratkaistava kaikki nämä asiat. Määräämme suunnan tämänpäiväisessä keskustelussa ja keskiviikkoisessa äänestyksessä. Pyydän teitä antamaan vastauksen nopeasti.

 
  
MPphoto
 

  Magdalena Alvarez (S&D). (ES) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, kriisi on osoittanut, että Euroopan unionilla ei ole tarvittavia välineitä kriisin torjumiseksi ja asianmukaisten puitteiden käyttöönottamiseksi talouden elpymistä varten.

Sen vuoksi on välttämätöntä käynnistää yhteiset vastatoimet. Tähän pitäisi sisältyä jäsenvaltioiden strategioiden koordinointi ja se, että unioni ottaa käyttöön asianmukaisia välineitä, joiden perusteella se voi toteuttaa tuntuvia toimia välittömän ja kansainvälisen ratkaisun tarjoamiseksi.

Ensimmäisenä tavoitteena pitäisi olla se, että unionilla on kauaskantoisempi ja tehokkaampi taloudellinen hallinto. Tämä edellyttää suurempaa taloudellista riippumattomuutta. Tässä yhteydessä transaktiovero, jolla pyritään täyttämään kolme päämäärää, voi olla erittäin hyödyllinen. Meidän on parannettava unionin valmiutta luoda omia toimintalinjojaan, meidän on edistettävä talouden vakautta keinottelua rajoittamalla ja meidän on tarjottava tietoa, jota tarvitaan rahoitusmarkkinoiden tilanteen ja kehityksen valvomiseksi. Lisäksi, kun tätä rahoitusvälinettä suunnitellaan, olisi huolehdittava siitä, että rahoitusala osallistuu reaalitalouden vahinkojen korvaamiseen sekä kattamaan pankkijärjestelmän vakauttamisesta aiheutuvat kustannukset.

Hyvä komission jäsen, voitteko antaa meille tästä aikataulun?

 
  
MPphoto
 

  Diogo Feio (PPE). (PT) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentti on oikeassa, kun se esittää kysymyksiä tästä aiheesta eikä anna lopullista kantaa uudesta rahoitustapahtumista perittävästä verosta.

Tähän on lisäksi useita syitä. Riittää vain kun kuunnellaan, mitä tämän veron vankkumattomat kannattajat ovat kertoneet meille. He sanovat, että tämä on poliittinen ongelma ja että teknisillä ratkaisuilla ei ole tuskin mitään väliä.

Menkäämme ensiksi eteenpäin verotusasiassa, ja sitten näemme, miten sitä pannaan täytäntöön. Tämä on virhe. Rahoituskriisiä koskevaa ongelmaa ei voida ratkaista ideologian perusteella.

Toiseksi he sanovat, että tämä olisi vero, joka voisi auttaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia, eräänlainen Robin Hood -vero, koska kaikkein etuoikeutetuimmassa asemassa olevat selviytyvät tilanteesta talouskasvun ansiosta.

Siitä, onko kysymys EU:n vai maailmanlaajuisesta mittakaavasta, ei ole tuskin mitään väliä. Näin vältetään lisäksi asian ratkaiseminen. Mitä tapahtuisi, jos vain EU:lla olisi tällainen vero?

On useita tekijöitä, jotka on otettava huomioon. Kriisiaikana ei voida ratkaista mitään ongelmia uudella verolla. Emme ratkaise missään nimessä julkisen talouden ongelmaa uudella verolla. Sitä ei toteuteta tällaisella uudella verolla, joka toimii eräänlaisena sakkoverona, rankaisevana verona, verona, jolla on tarkoitus rangaista kriisistä vastuussa olevia.

Uudesta verosta kärsivät loppukuluttajat. Uudesta verosta kärsivät ne, jotka tarvitsevat luottoa.

Toiseksi on keskusteltava useista teknisistä ongelmista. Niistä, joilla ei ole väliä. Onko olemassa yhtäkään eurooppalaista hallintojärjestelmää, joka toteuttaisi tällaisen veron? Voiko kukaan kertoa meille, kuinka paljon sen täytäntöönpanosta aiheutuu kustannuksia? Voiko kukaan kertoa, mikä on sen vaikutus maksuvalmiuteen ja luottoihin? Miten maailmanlaajuista veroa voidaan soveltaa, kun olemassa aikaerot ja rahoitustapahtumia toteutetaan joka sekunti? Miten tätä kaikkea voidaan valvoa?

Kaikkiin näihin kysymyksiin on edelleen vastattava. Minun mielestäni meidän pitäisi ottaa oppia kriisistä ja esittää kantoja. Epäilen, että uusi vero on oikeanlainen toimi.

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies Stavros LAMBRINIDIS

 
  
MPphoto
 

  Anni Podimata (S&D). (EL) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, keskustelu transaktioveron käyttöönotosta ei ole ehkä uusi. Se on kuitenkin erittäin ajankohtainen tällä hetkellä, koska maailmantalouden kriisin, erityisesti viime aikoina keinottelijoiden järjestelmällisten hyökkäyksien kohteeksi joutuneen euroalueen tapauksessa, opetus on se, että rahoitusmarkkinoiden vastuuttomuus ja rahoitusalan olennaisen sääntelyn ja hallinnan puute aiheuttavat välittömiä ja näkyviä vaikutuksia reaalitalouteen, julkisen talouden kannattavuuteen ja yhteiskunnalliseen vakauteen.

Tässä yhteydessä kansainvälisiin rahoitustapahtumiin sovellettavan veron käyttöönotto on erityisen tärkeää, koska se on yksi keskeisimmistä toimista kauan odotetulle rahoitusmarkkinoiden valvontamekanismien uudistukselle. Ratkaisu ei ole tietenkään se, että otamme käyttöön jälleen kerran uuden eurooppalaisen veron, jolla on haitallisia vaikutuksia Euroopan talouden kilpailukykyyn, vaan että luodaan kunnianhimoinen eurooppalainen ehdotus, joka esitetään G20-ryhmälle.

 
  
MPphoto
 

  Sirpa Pietikäinen (PPE). (EN) Arvoisa puhemies, rahoitusmarkkinat ovat kansainväliset, ja rahoitusyhtiöt ovat kansainvälisiä: rahoitusala on maailman suurin sektori tällä hetkellä. Koska tarpeillamme on kansainvälinen ulottuvuus – kehitysyhteistyökysymykset, vuosituhannen kehitystavoitteet tai ilmastonmuutoksen torjuminen – minusta on enemmän kuin luontevaa, että rahoitustapahtumista perittävän veron pitäisi olla ensimmäinen pyrkimys kansainvälisen verotuksen alalla.

Politiikka ei ole kansainvälistä, ja kuten tiedämme, se ei riipu pelkästään Euroopan unionista. Jonkun on otettava johtoasema tämän ongelman ratkaisemiseksi, ja on aivan luontevaa, että Euroopan unioni ottaa tämän aseman. Yleensä sillä, joka ryhtyy johtoon – joka kehittää mekanismit, mallit, jolla on teollis- ja tekijänoikeudet – on vaikutusvaltaa ja myös se etu, että se toimii ensimmäisenä.

Vaikka kaikkein suurimpien keinottelutoimien hillitsemisestä saadaan jonkin verran etuja, suurimmat hyödyt liittyvät mielestäni uudenlaisen verotusalan käyttöönottoon, kansainväliseen mekanismiin ja varojen keräämiseen: ei niinkään rahoitusalaa vaan erityisesti eurooppalaista ja maailmanlaajuista kehitystä ja ympäristötarpeita varten.

Jotta EU toimii aktiivisesti tässä asiassa, sen ajattelutavan on oltava selkeää, meillä on oltava yhtenäinen kanta, ja sen vuoksi haluaisin, että komissio tekee ehdotuksen hyvin pian siitä, miten tämä rahoitustapahtumista perittävä vero saataisiin toimintakykyiseksi.

 
  
MPphoto
 

  Edward Scicluna (S&D). (EN) Arvoisa puhemies, vain 40 vuotta sitten keskustelimme opiskelijoina uudesta taloudellisesta järjestyksestä, mihin sisältyi yhtenä osana ehdotus soveltaa erityisiä nosto-oikeuksia koskevia lainajärjestelyitä kansainväliseen valuuttarahastoon ja ottaa käyttöön tietynlainen kansallisiin hallituksiin sovellettava vero, jota käytettäisiin heikommassa asemassa olevien valtioiden avustamiseksi. Kuten tiedämme, tämä ei kuitenkaan toteutunut.

Monia vuosia myöhemmin realiteetit ovat muuttuneet: globalisaatio yhdessä tekniikan kehittymisen ja vahvan poliittisen tahdon kanssa on tehnyt eräistä suunnitelmista toteuttamiskelpoisempia. Maailmanlaajuisten poliittisten tavoitteiden määrä on kuitenkin lisääntynyt. Keskuudessamme valitettavasti edelleen vallitsevan köyhyyden lisäksi olemme huolissamme maailmanlaajuisista ympäristöongelmista, kuten ilmastonmuutoksesta, ja nyt puhumme pääasiassa eräänlaisesta maailmanlaajuisesta vakuutusmaksusta, jota käytetään taloudellisen katastrofin aiheuttamien sosiaalisten ja taloudellisten haittavaikutusten korvaamiseksi uhreille.

Meidän on oltava varovaisia, kun edessämme on monenlaisia tavoitteita. Ehdotan, että noudatamme viisasta sääntöä ja varmistamme jokaista tavoitetta varten erillisen välineen. Komissio saa olla rohkea, mutta meidän on varmistettava, että rahoitustapahtumista perittävä vero on erittäin kohdennettu ja toteutettavissa. Olisi pyrittävä siihen, että sillä ei yritetä tarjota kaikille ihmisille kaikkea mahdollista.

 
  
MPphoto
 

  Elena Băsescu (PPE). (RO) Minusta rahoitustapahtumista perittävän veron käyttöönotosta ei ole mitään apua. Sillä ei auteta meitä irtautumaan rahoituskriisistä, ei estetä uutta kriisiä, eikä sillä edistetä rahoitusmarkkinoiden vapautta. Tällä toimella ainoastaan lisättäisiin pääoma- ja luottokustannuksia ja jarrutettaisiin investointeja.

Komission on tarkasteltava ennen uuden veron käyttöönottamista erittäin yksityiskohtaisesti, mitä myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia tästä verosta aiheutuu. Jos tehdään päätös transaktioveron käyttöönottamisesta, sillä voidaan vaikuttaa yleisesti Euroopan talouden kilpailukykyyn. On vältettävä myös kaksinkertaista verotusta ja pääoman vapaan liikkuvuuden esteitä.

Tällaisesta verosta aiheutuvista kustannuksista eivät vastaisi tavalliset kansalaiset. Olisi aiheellista harkita tällaisen veron käyttöönottamista valtioissa, joihin keskittyy sellaista riskipääomaa, joka johtaa lyhyen aikavälin ulkoisen velan kertymiseen. Tällä toimella voitaisiin estää riskipääoman kertyminen.

Ruotsi otti vuonna 2009 käyttöön vuosittaisen vakausmaksun, jota sovelletaan pankkeihin ja luottolaitoksiin. Sen määrä on 0,036 prosenttia tiettyjen vastuiden kokonaismäärästä. Tällaisen veron soveltaminen ei ole kuitenkaan perusteltua Romaniassa. Romanian hallituksen, kansainvälisen valuuttarahaston ja komission välisissä neuvotteluissa sovittiin erityistä hallintomenettelyä koskevista lainsäädäntötarkistuksista, jotta Romanian kansallispankki voisi toimia nopeasti ja tehokkaasti, kun luottolaitos on vaikeuksissa.

Haluaisin näiden seikkojen perusteella tiedustella komissiolta, mitä mekanismeja tai järjestelyitä harkitaan valtioiden suojelemiseksi riskipääoman kertymiseltä, ja tarkasteleeko se myös muita toimia rahoitusjärjestelmän sääntelemiseksi ja valvomiseksi.

Kiitos.

 
  
MPphoto
 

  Seán Kelly (PPE). (EN) Arvoisa puhemies, kaksi sanaa tulee mieleeni tästä aiheesta keskusteltaessa: ne ovat latinankieliset sanat festina lente, tai hidas eteneminen, koska tämä aihe on luonnollisesti hyvin kiistanalainen kaikkien verojen tavoin. Oletan, että on erityisen houkuttelevaa puhua rahoituslaitoksia koskevasta verosta, jotta ne ovat tietoisempia riskeistä ja sovittavat syntinsä, mutta rahoitustapahtumat ovat kansainvälisiä eivätkä ainoastaan EU:n tasoisia, kuten Kay Swinburne totesi, joten meidän on harkittava kaikkia vaihtoehtoja.

On seurattava, mihin suuntaan Kansainvälinen valuuttarahasto ja G20-ryhmä toimivat, ja sen jälkeen meidän on toimittava, mutta meidän on harkittava tätä erittäin huolellisesti. Sen vuoksi sanon festina lente, on edettävä hitaasti, harkittava perusteellisesti ja kuultava laajasti, ja sitten meidän on ehkä toimittava Robin Hoodin tuella tai sitä ilman.

 
  
MPphoto
 

  Kriton Arsenis (S&D). (EL) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, vaikka 80 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu teollisuusmaiden vuoksi, kehitysmaat maksavat tällä hetkellä niiden pahimmista seurauksista. Erittäin kohtalokkaat seuraukset kohdistuvat heikoimmassa asemassa oleviin valtioihin, jotka eivät ole millään tavalla aiheuttaneet kasvihuoneilmiötä.

Tällä hetkellä on kaksikymmentä miljoonaa ympäristöpakolaista. Jos emme tee jotain välittömästi, heitä on viisisataa miljoonaa vuoteen 2050 mennessä. Meillä on vakavasti otettava ilmastoon liittyvä velvollisuus näitä valtioita kohtaan, ja siihen kuluu arviolta 100 miljardia euroa vuodessa. Euroopan unionin oikeudenmukainen osuus tästä on 35 miljardia euroa.

On tärkeää, että otamme välittömästi käyttöön transaktioveron, jotta voimme rahoittaa oman ilmastoon liittyvän velvoitteemme. Voimme samalla tämän veron ansiosta maksaa ilmastoon liittyvän velan tuleville sukupolville, kun rahoitamme sitä, että energiantuotanto ei ole riippuvainen hiilestä.

 
  
MPphoto
 

  Enrique Guerrero Salom (S&D). (ES) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, ehdotus, joka ei menestynyt kaksi vuosikymmentä sitten, on jälleen keskustelujen kohteena rahoitus- ja talouskriisin vuoksi. Ehdotusta eivät kannata enää ainoastaan tutkijat ja vähemmistö- tai oppositioryhmät. Nyt G20-ryhmä, Kansainvälinen valuuttarahasto ja eräät kaikkein kehittyneimpien valtioiden johtajat ehdottavat, että tämä vero otetaan käyttöön. Meidän on tartuttava tähän tilaisuuteen, koska ajankohta on oikea.

Kannatan kehitysyhteistyövaliokunnan jäsenenä näkökohtaa, että jos tällainen vero otetaan käyttöön, osa tuloista olisi ohjattava kehitystoimien rahoittamiseen. Jos tuloja käytetään yksinomaan talletusvakuuksien rahoittamiseen tai pelkästään taloudellisiin tarkoituksiin, rahoitusala ei osallistu tasapuolisesti globaalia oikeudenmukaisuutta koskeviin toimiin. Siksi osa näistä tuloista olisi käytettävä kehitysapuun.

 
  
MPphoto
 

  Algirdas Šemeta, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, olen iloinen, että olette varannut aikaanne tähän tärkeään keskusteluun. Transaktioveroa koskeva ajatus on herättänyt toistaiseksi paljon huomiota. Kuten totesin, komissio tarkastelee parhaillaan innovatiivista rahoitusta kansainvälisellä tasolla ja kiinnittää erityistä huomiota seuraaviin seikkoihin.

Ensinnäkin tarkastelu kilpailukyvyn näkökulmasta. Koska rahoitustapahtumat ovat niin liikkuvia ja rahoitusmarkkinat niin kilpailukykyisiä, riski siitä, että toiminnat siirtyvät muille markkinoille, vaikuttaa olevan erittäin korkea. Tämän vuoksi yhteinen lähestymistapa ja ainakin hyvä yhteistyö ovat välttämättömiä kansainvälisellä tasolla.

Toinen seikka on eri aloitteilla oleva yhteinen vaikutus, jolla ei pitäisi heikentää rahoitusalan kykyä tukea talouden elpymistä.

Kolmanneksi tarkastelu on toteutettava oikein. Komissio aikoo julkistaa pian arvionsa eri vaihtoehdoista. Minun on sanottava, että tämä ei ole kovin yksinkertaista. Suoritamme arvion lukuisista välineistä. Nämä välineet eivät koske ainoastaan transaktioveroa vaan myös mahdollisia pankkien varallisuutta ja velkoja koskevia maksuja ja niin edelleen. Meidän on toteutettava tämä arvio erittäin perusteellisesti, jotta voimme tehdä tarvittavat päätökset siitä, mitkä ovat parhaat vaihtoehdot.

Komissio vertaa tuloksiaan kansainvälisten kumppaniensa tulosten kanssa. Tämän perusteella yksilöidään lupaavimmat välineet, joita komissio arvio yksityiskohtaisemmin.

Haluaisin myös sanoa että EU 2020 -strategiassa "verotus" tai "verot" mainitaan monta kertaa. Tämä poikkeaa huomattavasti aiemmista strategisista asiakirjoista. Mielestäni komissio kiinnittää vakavasti huomiota verotuksen alan kehitystä koskeviin kysymyksiin.

Haluaisin lopuksi korostaa, että komissio edistää ja tukee vakavasti otettavaa maailmanlaajuista tarkastelua erilaisten innovatiivisten rahoitusvälineiden mahdollisista hyödyistä ja haitoista. Niihin kuuluu myös rahoitustapahtumista perittävä vero. Haluaisin kiittää parlamenttia sen tätä aihetta kohtaan osoittamasta mielenkiinnosta ja osallistumisestaan.

 
  
MPphoto
 

  Puhemies. – (EL) Olen vastaanottanut keskustelun päätteeksi talous- ja raha-asioiden valiokunnan puolesta yhden työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen(1).

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona 10. maaliskuuta 2010 klo 12.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Proinsias De Rossa (S&D), kirjallinen. (EN) Olen tukenut jo kauan rahoitustapahtumista perittävää veroa, tai niin kuin Yhdysvaltojen kannattajat kutsuvat sitä, taloudellista keinottelua koskevaa veroa. James Tobin oli yksi ensimmäisistä henkilöistä, joka tuki tätä ajatusta keinona vakauttaa kansainvälisiä rahoitusmarkkinoita ja kerätä tämän yhteydessä huomattavasti varoja kehitysapuun. Vaikutusvaltaiset rahoitusalan keinottelijat torjuivat sen käyttökelvottomana, kuten myös vaikutusvaltaiset hallitukset. Nyt kansainvälinen valuuttarahasto tarkastelee kriisin seurauksien vuoksi sen toteutettavuutta, ja meidän on korostettava, että asiantuntijalausuntoa ei tehdä tyhjäksi ja käyttökelvottomaksi lobbauksella. Meillä on nyt välineet, kuten esimerkiksi SWIFT clearing -järjestelmä Euroopassa, jonka avulla voisimme soveltaa veroa. Mutta silti toisin kuin tutkimuksessa, vanhoja väitteitä otetaan esiin: "sitä voitaisiin välttää", "se olisi rasite kuluttajille". Rahoituskriisiä on rajoitettava. Sen taustalla ovat häikäilemättömät keinottelijat, jotka saavat edelleen valtavia omaisuuksia ja joiden toiminta on saattanut maailmantalouden polvilleen. Julkisen mielipiteen on edistettävä voimakkaasti rahoitustapahtumista perittävää veroa, jotta hallitukset toteuttavat toimia eivätkä anna periksi henkilöille, joiden ahneus on pohjaton.

 
  

(1)Ks. pöytäkirja.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö