Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 10. maaliskuuta 2010 - Strasbourg

8. Äänestysselitykset

Suulliset äänestysselitykset

Mietintö: Klaus-Heiner Lehne (A7-0011/2010)

  Viktor Uspaskich (ALDE). – (LT) Arvoisa puhemies, haluan ilmoittaa, että kannatan tätä päätöstä, vaikka korttini ei aluksi toiminutkaan, ja tämän vuoksi haluan ilmoittaa tämän. Menen nyt itse asiaan. Hyvät kollegat, se on ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi muutoksesta mikroyhteisöjen vuotuisia tilinpäätöksiä koskevaan vastuuseen. Hanke herätti myrskyisää keskustelua lähes kaikilla tasoilla, niin Euroopan unionin kuin jäsenvaltioidenkin toimielimissä. Olen vakuuttunut siitä, että meidän on laadittava Euroopan unionin yhteiset säännöt. Haluan kuitenkin korostaa, että vähentäessämme mikroyhteisöjen hallinnollista taakkaa emme saa vääristää reilun kilpailun edellytyksiä jäsenvaltioiden sisämarkkinoilla tai Euroopan unionin markkinoilla Katson, että mikroyhteisöjä varten olisi perustettava yhtenäinen vero, jollainen joissakin valtioissa jo on. Jos sellainen voitaisiin laskea, se voitaisiin laskea joko työntekijöiden tai liikevaihdon tai alueen mukaan, liiketoiminnasta riippuen. Tämän seurauksena laittomaan toimintaan ryhtyminen ei enää houkuttaisi näitä yrityksiä.

  Peter Jahr (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, tarjotessaan mahdollisuuden vapauttaa mikroyritykset velvoitteesta laatia vuotuisia taseita Euroopan parlamentti ottaa selvän askeleen kohti turhan byrokratian poistamista. EU:n laajuisella noin 6,3 miljardin euron arvoisella helpotuksella me tarjoamme myös kouriintuntuvan kannustimen kasvulle Euroopan pienten ja keskisuurten yritysten sektorilla. Koska jäsenvaltiot voivat yksin päättää tästä poikkeuksesta velvoitteeseen laatia vuotuisia taseita, oletan mahdollisimman monien valtioiden, erityisesti Saksan, hyödyntävän tätä mahdollisuutta. Järjestelyllä tarjotaan kyseisille yrityksille mahdollisuus säästää aikaa ja kustannuksia, jotka ovat noin 2 000 euroa yritystä kohden, ja lisäksi se on erinomainen esimerkki siitä, kuinka Eurooppa on paljon kansalaisystävällisempi kuin monet uskovat. Olisi mukavaa, jos tätä parlamentin esimerkkiä seuraisi suuri määrä muita esimerkkejä.

  Tiziano Motti (PPE). - (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, en tukenut Lehnen päätöslauselmaa. Pahoittelen tätä, koska kyse oli mikroyrityksistä, jotka ovat talouden selkäranka, mutta katson ennen kaikkea, että sellaisenaan päätöslauselmalla luodaan kilpailueroja eri valtioiden yritysten kesken, emmekä me halua tätä varsinkaan näinä kriisiaikoina. Kirjanpito on itse asiassa tehokasta ja välttämätöntä, juuri siitä syystä, että se mahdollistaa yritykselle kilpailun markkinoilla ja luoton saamisen pankista, koska hallinnon laatua mitataan yhtä lailla yritysten kuin mikroyritysten kirjanpidon perusteella.

Katson, että meidän olisi sen sijaan tehtävä töitä auttaaksemme mikroyrityksiä saamaan kannustimia veronalennuksiin, tarjota nuorille yrittäjille ja perheyrityksille mahdollisuus todelliseen kilpailukykyyn markkinoilla ja jotta ne viime kädessä voisivat saada luottoa luottolaitoksilta, jotka tähän mennessä ovat nähdäkseni olleet pääasiassa kiinnostuneita suuryrityksistä.

  Marian Harkin (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen iloinen voidessani tukea Lehnen mietintöä, jolla autetaan vähentämään mikroyritysten hallinnollista taakkaa.

Yksi asia, joka nousee aina uudelleen esiin keskusteltaessa pienyritysten kanssa, on liiallinen sääntely ja byrokratia sekä hautautuminen paperitöihin. Minusta on hyvin perusteltua, kun pienyrittäjät sanovat, ettei ole järkevää kohdistaa heihin samoja sääntöjä ja säännöksiä kuin suurempiin yrityksiin.

Teimme tänään järkevän päätöksen ja esitimme perustellun vastauksen Euroopan kamppailevien pienyritysten huoliin. Suurimman osan ajasta me täällä parlamentissa ehdotamme uutta lainsäädäntöä, mutta tänään muutimme lainsäädäntöä. Tämä johtaa parempaan liiketoimintaympäristöön ja pienyritysten entistä suurempaan kilpailukykyyn, joten se oli sen arvoista.

  Vito Bonsignore (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kiitän jäsen Lehneä hänen mietinnöstään. Euroopan unioni seuraa tiiviisti yritysmaailmaa – kuten tänään osoitimme – ja erityisesti ryhmäni, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmä on aina pitänyt pienten ja keskisuurten yritysten tukemista yhtenä ensisijaisista tavoitteistaan. Tämän vuoksi katson, että nyt toteuttamamme toimet byrokratian vähentämiseksi ja mikroyritysten kustannusten vähentämiseksi ovat hyvin oikea-aikaisia. Toimenpide on konkreettinen auttava käsi pienyrityksille näinä vaikeina aikoina.

Lopuksi, hyväksyn toimenpiteen joustavuuden, jolla annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus soveltaa direktiiviä sille otollisimpaan aikaan. Tällä pyritään välttämään kaikenlaiset laittomuudet, joita valvonnan äkillisestä ja liiallisesta vähentämisestä voi seurata.

Päätöslauselmaesitys RC-B7-0151/2010

  Philippe Lamberts, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, katson tämän äänestyksen olevan kahdelta kannalta hyvin merkittävä. Ensinnäkin, koska kolme suurta ryhmää päätti laatia yhteisen päätöslauselman, jonka ne esittivät kuusi minuuttia ennen määräajan päättymistä, estäen näin muita ryhmiä esittämästä siihen tarkistuksia. Tällainen suljettu asenne ei ole parlamentin arvoista.

Toiseksi, olisipa edes laadittu järkevä teksti! Aikana, jona komissio samojen poliittisten perheiden kanssa kykenee tulemaan tänne viiden tavoitteen ja kuuden näitä tavoitteita tukevan toimintatavan kanssa, tämä parlamentti päätyy päätöslauselmaan, jossa ei sanota yhtään mitään, kolmen suuren poliittisen perheen tuella.

Minusta päätöslauselma asettaa naurunalaiseksi parlamentin, joka niin merkittävässä Eurooppa 2020 -keskustelussa kykenee pelkästään toteamaan itsestäänselvyyksiä.

  Ramona Nicole Mănescu (ALDE). – (RO) Kuten hyvin tiedetään, Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä vaati ensimmäisten joukossa yksityiskohtaisempaa lähestymistapaa talouskasvun strategiaan. Juuri tämän vuoksi olen tyytyväinen tarkistuksiin, joita Eurooppa 2020 -strategiassa esitetään tästä näkökulmasta.

Katson kuitenkin, että tiettyjen näkökohtien osalta ei ole edetty riittävän pitkälle. Tämän vuoksi haluan kiinnittää huomiota siihen, ettei Eurooppa 2020 -strategiassa tehdä oikein selväksi, mikä on koheesiopolitiikan ja tämän strategian välinen suhde. Arvoisa puhemies, katson, että pääasiassa alueelliseen kehitykseen kohdennettuna rahoitusvälineenä koheesiopolitiikan on edelleen kohdistuttava alueisiin.

Lisäksi komission ehdotuksessa annetaan neuvostolle ja jäsenvaltioille suurin tehtävä strategiasta seuraavien politiikkojen täytäntöönpanossa ja hallinnoinnissa, mutta sivuutetaan kuitenkin paikallisviranomaisten merkittävä asema konkreettisten tulosten aikaansaajina alueellisella ja paikallisella tasolla.

Katson, että strategian menestys riippuu pääasiassa tavasta, jolla se pannaan täytäntöön kansallisella, paikallisella ja alueellisella tasolla.

  Petru Constantin Luhan (PPE). – (RO) Valtioiden ja hallitusten päämiehet antoivat 11. helmikuuta pidetyssä Eurooppa-neuvoston epävirallisessa kokouksessa julkilausuman Kreikan tukemisesta sen pyrkimyksissä korjata talous- ja rahoitustilannettaan. Lisäksi keskusteltiin siitä, mitä Euroopan unioni puolustaa vuonna 2020, Lissabonin strategian jatkona.

Katson, että tämä äänestys on ääni solidaarisuudelle, sillä kun katsotaan eteenpäin kohti EU:ta vuonna 2020, asetettuja ensisijaisia tavoitteita on noudatettava paljon tiukemmin, mikä antaa kuitenkin mahdollisuuden hyödyntää jokaisen alueen erityisiä ominaispiirteitä ja ratkaista niiden jokaisen kohtaamia ongelmia.

Taloudellisen kilpailukyvyn on edelleen lisäännyttävä, jotta voidaan luoda uusia työpaikkoja, ja investointeja tarvitaan eri aloilla, muun muassa koulutuksessa ja tutkimuksessa. Uskon vakaasti, että jokaiselle alueelle ja jokaiselle Euroopan unionin jäsenvaltiolle ominaisia ongelmia tullaan analysoimaan ja käsittelemään asianmukaisesti solidaarisuusperiaatteen mukaisesti, jotta voimme saavuttaa ne tavoitteet, jotka asetamme vuodelle 2020.

Investointeja koulutukseen on tuettava sellaisella rakenteella, joka tukee tiedon soveltamista käytännössä, sosiaalista koheesiota ja Euroopan taloudellisen kilpailukyvyn globaalia kasvua.

  Georgios Papanikolaou (PPE). – (EL) Arvoisa puhemies, neuvoston päätelmistä, niitä seuranneesta keskustelusta parlamentissa Brysselissä sekä asiasta vastaavan komission jäsenen ja useiden jäsenvaltioiden päämiesten sittemmin esittämistä kannoista käy selvästi ilmi, että kriisiaikoina ja tiettyjen jäsenvaltioiden kohdatessa vakavia talousongelmia meidän on, muun muassa, ja nykyisen rahaliiton eurooppalaisen solidaarisuuden ja uusien toimitapojen puitteissa tarkasteltava tiettyihin jäsenvaltioihin kohdistuvia spekulatiivisia hyökkäyksiä.

Sellaisenaan tänä aikana esitetyt kannat eurooppalaisten elinten ja rakenteiden, kuten Euroopan valuuttarahaston, perustamisesta näiden ongelmien tarkastelemiseksi ovat hyvin merkittäviä. Odotamme neuvostolta paljon tulevina päivinä. Toivomme tehokkaita toimia ongelmien ratkaisemiseksi tänä kriittisenä aikana.

  Viktor Uspaskich (ALDE). – (LT) Hyvät kollegat, haluan puhua hieman EU 2020-strategiasta. Periaatteessa tuemme kaikkia aloitteita, joilla parannetaan Euroopan unionin tilannetta, mutta tämä ei tarkoita, etteikö kritiikille ja parannuksille olisi sijaa. Minusta näin voidaan sanoa myös Euroopan unionin vuoden 2020 strategiasta. Halusimmepa tai emme, meidän on hieman häivytettävä rajoja kansallisvaltioiden taloussääntöjen välillä. Tässä tapauksessa en tietenkään missään tapauksessa tarkoita kulttuurin, perinteiden tai kansallisen perinnön kaltaisia aloja. Meidän on kuitenkin korostettava sitä, että taloudelliselta kannalta Euroopan unionissa on yhteismarkkinat. Muuten kyse olisi samasta asiasta, kuin jos yksi valtio olisi alkanut soveltaa eri edellytyksiä eri alueisiin. Tämän vuoksi, vastustivatpa suuret ja pienet EU:n jäsenvaltiot kuinka paljon tahansa, on asetettava päätöspäivämäärä Euroopan unionin yhteisille talousedellytyksille. Olen myös tyytyväinen huipputeknologiaan, tietoon perustuvaan talouteen ja tieteeseen kiinnitettyyn huomioon. Meidän on kuitenkin tunnustettava, että Euroopan unionin jokainen...

  Puhemies. – (EN) Pahoittelen, mutta olemme tainneet kuulla tarpeeksi. Kiitos, arvoisa jäsen Uspaskich. Olen keskeyttänyt puheenne.

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, äänestin mietintöä vastaan, sillä EU 2020-strategia seuraa samaa onnetonta uusliberalistista polkua kuin Lissabonin strategia, jolla lisättiin alueellista ja sosiaalista eriarvoisuutta, lisättiin köyhyyttä ja työttömyyttä ja joka oli perussyy kriisiin Euroopan unionissa. Tarvitsemme siis radikaalisen muutoksen niihin puitteisiin, joissa talous- ja sosiaalipolitiikkaa toteutetaan, jotta ne synnyttävät ympärilleen täystyöllisyyttä ja voimakkaampia sosiaalisia oikeuksia.

Kriisin puhjettua Euroopan unionin johtajat pitivät matalaa profiilia epävirallisessa huippukokouksessa ja jättivät jäsenvaltiot yksin ratkaisemaan omia ongelmiaan, ja nyt he haluavat valvoa julkisen talouden alijäämiä. He kohtelivat Kreikkaa kuin mustaa lammasta ja haluavat, että sovelletaan tiukkoja toimenpiteitä työntekijöiden haitaksi Kreikassa ja muissa valtioissa.

Yhteiskunnan ja kehityksen vastainen vakaussopimus on siis korvattava kehitys- ja laajentumissopimuksella, kuten Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmän / Pohjoismaiden vihreän vasemmiston esittämässä ehdotuksessa kuvataan.

  Filip Kaczmarek (PPE). – (PL) Euroopan unioni tarvitsee epäilemättä uuden strategian, joka auttaa ja antaa meille mahdollisuuden muotoilla vastauksemme talous- ja rahoituskriisiin. Merkittävänä osana strategiaan on sisällytettävä ihmisten vapaan liikkuvuuden vahvistaminen, ja tällä tarkoitan kaikkia ryhmiä: työntekijöitä, liikemiehiä, tiedemiehiä, opiskelijoita ja jopa eläkeläisiä, ja tämä esitetään päätöslauselmassamme. Toinen hyvä asia on pienten ja keskisuurten yritysten tukemisen entistä huomattavampi korostaminen. Ilman näiden yritysten kehitystä unionin tilanteen paraneminen ei ole mahdollista.

Joidenkin mielestä strategiassa tarkastellaan liian vähän koheesiopolitiikkaa. En tiedä onko näin, koska itse asiassa siinä on osio, jossa tarkastellaan koheesiopolitiikan perustavaa laatua olevaa merkitystä unionin tulevaisuuden kannalta. Tiedän kuitenkin, että ilman toteutusta mikään strategia ei paranna tilannetta.

  Vito Bonsignore (PPE). - (IT) Arvoisa puhemies, meidän on aika aikuistua poliittisesti. Kriisi on osoittanut, että tarvitaan laajempaa koordinointia ja ohjausta merkittäviltä ja auktoritaarisilta yhteisön virastoilta, infrastruktuurihankkeisiin tarvitaan lisäresursseja ja aitoa tukea pienille ja keskisuurille yrityksille on painotettava enemmän.

Meidän on järjestettävä merkittäviä ponnisteluja sisämarkkinoiden toteuttamiseksi täysimääräisesti, ja meidän on kiireesti kokeiltava yhteistä veropolitiikkaa. Menneisyydessä monet ummistivat silmänsä amerikkalaisten pankkien markkinoille syytämältä roskalta, vajoten järjettömiin muodollisuuksiin, jopa unionissa. On aika osoittaa vastuullisuutta ja rohkeutta. Päätöslauselma, jonka puolesta minä ja ryhmäni äänestimme, sisältää joitakin näistä seikoista, mutta minusta puheenjohtaja Barroson, neuvoston ja parlamentin on oltava rohkeampia.

  Ryszard Czarnecki (ECR). – (PL) EU:n uusi strategia on itse asiassa Lissabonin strategian pikkuveli. Jos se seuraa isoveljensä esimerkkiä, se ei läpäise mitään laatutestejä.

Samaan aikaan kun Euroopan unionin johtajat puhuivat Lissabonin strategian välttämättömyydestä, jäsenvaltiot itse asiassa rajoittivat työntekijöiden ja myös palveluiden vapaata liikkuvuutta. Uusi strategia on tietenkin hieman parempi kuin joitakin kuukausia sitten esitetty versio, jossa ei puhuttu mitään koheesiosta. Tällä hetkellä se on kuitenkin pikemminkin toiveluettelo. Me tulemme tarkistamaan strategiaa Euroopan unionin seitsenvuotisessa talousarviossa vuodesta 2014 alkaen. Toivon sen olevan strategia, jolla ei edistetä osaltaan vanhan unionin jäsenvaltioiden johtoasemaa uudessa Euroopan unionissa.

  Zoltán Balczó (NI). – (HU) Äänestin EU 2020-strategiaa vastaan. Äänestin sitä vastaan, koska siinä selvästi opetetaan uskoa uusliberalistiseen talouspolitiikkaan. Siinä tuomitaan selvästi protektionistinen talouspolitiikka, toisin sanoen se, että valtiolla olisi asemansa taloudessa. Talous- ja rahoituskriisi on kuitenkin osoittanut, ettei kaikkea voi jättää markkinoiden varaan. Lisäksi sen imperialistinen suunnitelma on selkeän ilmeinen. Sen mukaan säännöt tulevat voimaan automaattisesti, jos jäsenvaltiot eivät saata niitä osaksi kansallista lainsäädäntöään. Siinä tähdätään eurooppalaisen valvontaviranomaisen perustamiseen, ja tietyiltä osin on myös selvää, että sillä pyritään käyttämään sitovia säädöksiä tulosten saavuttamiseksi itsenäisen päätöksenteon sallimisen sijaan. Tämän vuoksi äänestimme mietintöä vastaan.

  Inés Ayala Sender (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, talousarvion valvontavaliokunnan jäsenenä haluan sanoa, että äänestin tietenkin EU 2020-strategian puolesta, sillä minusta oli tärkeää, että parlamentti esittää mielipiteensä. Minulla on kuitenkin yksi varaus, jonka haluan selittää parlamentille, ja se on, että 18 kohdan sanamuodot herättävät epäilyksiä jostain valheellisesta. Toisin sanoen jostain, joka ei ole totta.

Siinä todetaan, että tilintarkastustuomioistuin on kritisoinut komissiota ja jäsenvaltioita, vaikka asia on päinvastoin. Tämä johtuu siitä, että 80 prosentin hallinnointia unionin talousarviosta ei ole kritisoitu. Sen sijaan ensimmäistä kertaa 11 vuoteen tilintarkastustuomioistuin kiitti meitä ja antoi myönteisen tarkastuslausuman jäsenvaltioiden hallinnoimasta hieman yli 33 prosentista talousarviota, mikä tarkoittaa maatalousmenoja, ja koska seurantajärjestelmää on parannettu ja se toimii paremmin.

Katson tämän vuoksi, että 18 kohdan sanamuodot antavat julkisuuteen väärän kuvan, jonka mukaan 80 prosenttia talousarviosta olisi huonosti hallinnoitua ja että meitä olisi kritisoitu siitä. Hyvät kuulijat, haluan selventää tämän teille ja Euroopan suurelle yleisölle.

Päätöslauselmaesitys RC-B7-0136/2010

  Ramona Nicole Mănescu (ALDE). – (RO) Äänestin Goldstonen raporttia vastaan, vaikka se vaikutti aluksi hyvää tarkoittavalta yritykseltä analysoida tarkemmin Israelin ja Palestiinan välistä konfliktia ja tunnistaa parhaat ratkaisut tilanteen korjaamiseksi alueella.

Olisin kuitenkin toivonut, että raportti olisi puolueettomampi ja kansanvälisen ja humanitaarisen oikeuden mukainen. Koin itse asiassa hyvin epämiellyttävän yllätyksen huomatessani, että tässä raportissa Israelin hallitusta arvioidaan saman mittapuun mukaan kuin Hamasia, joka on, kuten tiedämme, Euroopan unionin terroristijärjestöjen luettelossa oleva järjestö. Siksi en usko, että tämä raportti auttaa millään tavalla helpottamaan Israelin ja Palestiinan välistä konfliktia sen paremmin kuin alueen jännitteitä tai yleistilannettakaan. Tästä syystä äänestin raporttia vastaan.

  Alajos Mészáros (PPE). – (HU) Tuomari Richard Goldstonen työryhmään kuuluvat raportin laatijat ovat mielestäni kansainvälisesti tunnustettuja asiantuntijoita, joiden näkemystä ja puolueettomuutta meillä ei ole mitään syytä epäillä. Raportti on puolueeton ja tasapainoinen, ja siksi meidän täytyy luoda tarvittavat edellytykset sen suositusten toteuttamiselle. Äänestin raportin puolesta, vaikka en olekaan samaa mieltä kaikista sen kohdista, mutta on hyvä, että olemme omaksuneet parlamentissa tänään hyväksytyn kannan. Toivottavasti se auttaa rajoittamaan vastapuolten ylilyönnit ja pitkällä aikavälillä saavuttamaan erittäin toivotun ja kestävän rauhan Lähi-itään.

  Krisztina Morvai (NI). – (HU) Israel käynnisti joulukuussa 2008 raa’an hyökkäyksen Gazan alueelle, minkä seurauksena yli 1 400 ihmistä kuoli, useimmat siviilejä, mukaan lukien 450 lasta. Goldstonen raportissa on käytetty puolueettomia menetelmiä ja kerätty laajalti lausuntoja, ja siinä paljastetaan nämä hirmuteot ja luetellaan kansainvälisen oikeuden säännökset, joita Israel rikkoi tällä raa’alla operaatiollaan. Paremman Unkarin puolesta toimivan Jobbik-liikkeen valtuuskunta Euroopan parlamentissa luonnollisesti tuki äänestyksessä Euroopan parlamentin päätöslauselmaa Goldstonen suositusten hyväksymisestä ja täytäntöönpanosta, mutta samalla pyydämme anteeksi palestiinalaisilta uhreilta, koska Unkarin hallitus hyväksyy häpeällisesti ja täysin vastoin Unkarin yleistä mielipidettä toistuvasti kansainvälisillä foorumeilla kannan, joka on Goldstonen raportille vastakkainen.

  Peter van Dalen (ECR). – (NL) Arvoisa puhemies, Goldstonen raportti on liian yksipuolinen. Liian moni asia on pantu Israelin syyksi, vaikka juuri Hamas on väärinkäyttänyt siviilikohteita ja siviilejä suojuksenaan, asevarikkoina ja ihmiskilpinä. Valitettavasti Goldstone ei mainitse sitä lainkaan.

Oletettavasti tämä yksipuolisuus johtuu siitä, että sellaiset maat kuin Saudi Arabia, Libya ja Pakistan johtivat tämän raportin laatimista Yhdistyneiden Kansakuntien asiasta vastaavan komitean kautta. Nämä maat eivät ole varsinaisesti maailmankuuluja loistavista ansioistaan demokratiassa ja sananvapaudessa. Jos olet tekemisissä tällaisten maiden kanssa, ne tartuttavat sen sinuun. Valitettavasti juuri se vaikutti myös Goldstoneen, ja siksi äänestin parlamentin yhteistä päätöslauselmaa vastaan. Itse asiassa päätöslauselma on aivan yhtä yksipuolinen kuin Goldstonen raportti.

  Hannu Takkula (ALDE). - (FI) Arvoisa puhemies, äänestin Goldstonen mietintöä vastaan. Minusta on häpeä, että Euroopan parlamentti hyväksyi, vaikkakin niukalla enemmistöllä, tämän mietinnön, koska tämä oli hyvin yksipuolinen, ja täytyy sanoa, että täällä salissa oli melko suuri sisäinen ristiriita.

Kommentoin yhtä kohtaa. Yli 600 Euroopan parlamentin jäsentä äänesti aivan oikein, että Hamas on terroristijärjestö. Siitä huolimatta, että me olimme melkein yksimielisesti sitä mieltä, että Hamas on terroristijärjestö ja me kuitenkin, tai enemmistö täällä salissa äänesti tämän mietinnön puolesta ja ikään kuin hyväksyi sen toimet. Kaiken sen 8 000 rakettia, minkä Hamas on lähettänyt Israelin siviilikeskuksiin.

Katson, että Israel on uhan alla, minkä vuoksi Israel joutui puolustamaan omaa siviiliväestöä. Tässä suhteessa on kyllä surullista, että tämä hyvin yksipuolinen mietintö meni läpi, vaikkakin pienellä enemmistöllä. Toivon, että tällaista vakavaa häpeätahraa ei enää jatkossa ilmene, vaan me tosiaankin eurooppalaisina taistelemme demokratian, ihmisoikeuksien ja mielipiteenvapauden puolesta ja viemme demokratiaa voimakkaammin Lähi-itään.

  Ryszard Czarnecki (ECR). – (PL) Tuomari Goldstonea ei varmasti voi pitää puolueettomuuden perikuvana. Äänestin raporttia vastaan, koska minulla on sellainen vaikutelma, että raportissa pyritään esittämään Lähi-idän tilanne mustavalkoisena ja Israel "mustana" osapuolena – roistona. Tosiasiassa tilanne on paljon monimutkaisempi. Minusta meidän pitäisi välttää tällaisia yksipuolisia, yksiselitteisiä arvioita. Olen itse käynyt paikassa nimeltä Sderot – ja tekin olette tainnut käydä siellä, arvoista puhemies – joka on ollut Hamasin taistelijoiden ampumien useiden satojen ohjusten kohde, kuten Hannu Takkula juuri totesi. Siksi Euroopan parlamentin ei pitäisi jatkossa erityisemmin kerskua tällä raportilla.

  Daniel Hannan (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, me olemme kuulleet tässä keskustelussa puhuttavan paljon suhteellisuudesta, ja ihmettelen, mikä Israelin vastustajien mielestä on suhteellista. Ihmettelen, olisiko heidän mielestään ollut parempi, jos juutalaisvaltio olisi yksinkertaisesti syytänyt vastaavan määrän taisteluvälineitä sattumanvaraisesti Gazaan? Olisiko se ollut oikeasuhteinen vastatoimi?

Haluaisin myös tarkastella suhteellisuutta tai sen puutetta tässä raportissa. Goldstonen raporttia lukiessa tulee aavemainen tunne, että lukee väkivaltaisesta hyökkäyksestä ja että kirjoittaja on unohtanut mainita tapahtumien liittyvän nyrkkeilyotteluun. Asiayhteys ei tule lainkaan esille.

En väitä, että Israel pitäisi jättää arvostelun ulkopuolelle, enkä väitä, että Cast Lead pitäisi jättää arvostelun ulkopuolelle. Virheitä on tehty. Israel haluaa saada aikaan tilanteen, jossa sillä on vakaa palestiinalaisyhteisö hyvänä naapurina, mutta tämä infrastruktuuria tuhoava politiikka on jarruttanut tavoitteen saavuttamista. Vastaavasti tämän raportin puolueellisuus ja sävy ovat työntäneet entistä kauemmaksi syrjään ajatuksen kahden valtion ratkaisusta, jossa israelilaisten ja palestiinalaisten yhteisöt elävät rinnakkain rauhanomaisina naapureina.

  Alexander Graf Lambsdorff (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, Saksan vapaan demokraattipuolueen FDP:n valtuuskunta Euroopan parlamentissa äänesti tänään Goldstonen raportin suositusten täytäntöönpanoa koskevaa useiden ryhmien päätöslauselmaa vastaan. On mahdotonta äänestää sellaisen raportin puolesta, jonka toimeksianto on ollut erittäin kiistanalainen – yksikään Euroopan parlamentin jäsenvaltio ei ole tukenut sitä. Me emme voi äänestää sellaisen raportin puolesta, jossa verrataan demokraattista Israelia ryhmää EU:n virallisesti terroristijärjestöksi nimeämään ryhmään ja jossa ei tarkastella asianmukaisesti konfliktin perimmäisiä syitä.

Äänestyspäätöksemme ei kuitenkaan tarkoita, että torjuisimme Cast Lead -operaatioon liittyvien tapahtumien tutkimisen. Itse asiassa päinvastoin. Israelin pitäisi todellakin tutkia perusteellisesti operaation kaikkia näkökohtia, ja jos lakia on rikottu, heitä on rangaistava. Äänestyspäätöksemme ei myöskään tarkoita, että me tukisimme Israelin valtion hallituksen politiikkaa rauhanprosessissa. Olemme olleet erittäin mielissämme, kun olemme havainneet merkkejä siitä, että Israel ja palestiinalaiset käyvät keskusteluja, vaikkakin toistaiseksi välillisesti.

Yhdysvaltojen varapresidentti Bidenin vierailu osoittaa myös, että Obaman hallinto pyrkii tosissaan saavuttamaan alueella pysyvän rauhan. Sillä on meidän tukemme näissä ponnisteluissa. Siksi on vieläkin vaikeampaa ymmärtää, että Israel nolasi varapresidentin hyväksymällä uusien siirtokuntien rakentamisen Länsirannalle hänen vierailunsa aikana – toimenpide, jota arvostelivat oikeutetusti muutkin kuin palestiinalaiset.

Päätöslauselmaesitys RC-B7-0134/2010

  Miroslav Mikolášik (PPE). – (SK) Olen vakuuttunut siitä, että Euroopan unioni on lähettänyt Valko-Venäjälle selvän viestin siitä, että se on valmis harkitsemaan kahdenvälisiä suhteita uudelleen, jos Valko-Venäjä ei lopeta ihmisoikeuksien ja demokraattisten periaatteiden rikkomista ja ryhdy korjaaviin toimenpiteisiin.

Samanaikaisesti haluan ilmaista paheksuntani Valko-Venäjän presidentin antamasta säädöksestä, joka koskee Internetin valvontaa ja jossa monissa kohdissa selvästi evätään sanan- ja lehdistönvapaus. Tällainen oikeustoimi rajoittaa vapautta ja demokratiaa Valko-Venäjällä ja syventää kansalaisten ja muiden maiden sekä Euroopan unionin epäluottamusta tämän valtion viranomaisia ja niiden edustajia kohtaan. Kansalaisyhteiskunnan ja demokraattisen opposition viimeaikaisten pidätysten yhteydessä ei voi välttyä huomaamasta, miten lyhyt aika on säädöksen voimaantulosta kuluvan vuoden heinäkuussa ensi vuoden alussa pidettäviin presidentinvaaleihin.

  Jarosław Kalinowski (PPE). – (PL) Haluaisin kiittää kollegojani tämän päätöslauselman laatimisesta ja hyväksymisestä Euroopan parlamentissa.

Hyväksymällä tämän päätöslauselman me olemme ilmaisseet tukemme perusoikeuksien ja kansalaisoikeuksien puolustamiselle kansalliset vähemmistöt mukaan lukien. Se on samalla aloite Euroopan perustana olevien demokratian perusperiaatteiden ja suvaitsevaisuuden puolustamiseksi. Olen tyytyväinen parlamentin asiaa koskevaan viralliseen kantaan, jossa tuetaan puolalaisten vähemmistöä Valko-Venäjällä.

Haluan hyödyntää tämän tilaisuuden korostaakseni, että Euroopan unionin jäsenvaltioiden pitäisi näyttää esimerkkiä muille maille ja naapureillemme ja huolehtia siitä, että kansallisten vähemmistöjen oikeuksia kunnioitetaan kaikilta osin jäsenvaltioissamme.

  Filip Kaczmarek (PPE). – (PL) Äänestin Valko-Venäjää koskevan päätöslauselman hyväksymisen puolesta. Päätöslauselmassa me vaadimme Angelika Borysin johtaman puolalaisten liiton laillistamista Valko-Venäjällä ja ilmaisemme solidaarisuutemme kaikille Valko-Venäjän kansalaisille, jotka eivät voi kaikilta osin hyödyntää kansalaisoikeuksiaan.

Sain eilen kirjeen Valko-Venäjän Puolan-suurlähettiläältä. Hän ilmaisi huolensa siitä, että Euroopan parlamentin jäsenet aikovat hyväksyä päätöslauselman. Hänen mielestään se johtuu tilanteen puolueellisesta käsittelystä Puolan tiedotusvälineissä. Se ei ole totta. Päätöslauselman perustelut ovat huomattavasti syvällisempiä. On kyse kansalaisten perusoikeuksien kunnioittamisesta, vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamisesta ja vähimmäisvaatimusten varmistamisesta ja sen seurauksena siitä, mikä on hyväksi Valko-Venäjälle ja valkovenäläisille.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, tuin päätöslauselmaa kansalaisyhteiskunnan ja kansallisten vähemmistöjen tilanteesta Valko-Venäjällä, ja haluaisin nyt ilmaista jälleen kerran suuren huoleni viimeaikaisista kansalaisyhteiskunnan jäsenten ja kansallisten vähemmistöjen ja heidän järjestöjensä ihmisoikeuksien rikkomisesta Valko-Venäjällä. Haluan ilmaista täyden solidaarisuuteeni kansalaisille, jotka eivät saa nauttia kaikista kansalaisoikeuksistaan.

Haluan myös tuomita voimakkaasti Valko-Venäjän puolalaisten liiton puheenjohtajan Angelika Borysin sekä oppositiossa olevan Valko-Venäjän yhdistyneen kansalaisliiton ja Valko-Venäjän yhdistyneiden demokraattisten voimien johtajan Anatoli Lebedkon pidätyksen. Anatoli Lebedko on vieraillut tässä parlamentissa useita kertoja.

Valitettavasti Valko-Venäjän kansalaiset eivät voi hyödyntää Euroopan unionin monia hankkeita ja ehdotuksia osana itäistä naapuruuspolitiikkaamme.

  Hannu Takkula (ALDE). - (FI) Arvoisa puhemies, minusta Valko-Venäjän tilanteessa on erittäin tärkeää, että me eurooppalaisina tässäkin muistamme, mitkä ovat meidän arvomme.

Haluan peräänkuuluttaa tätä sen vuoksi, että äsken oli tuo surullinen äänestys Goldstonen mietinnöstä, ja kaikissa asioissa, koskivatpa ne sitten Valko-Venäjää, Lähi-itää, Kauko-Aasiaa tai Afrikkaa, meidän pitää muistaa, mikä on meidän perustamme. Meidän perustamme ovat demokratia, ihmisoikeudet ja mielipiteenvapaus. Tämä on koko Euroopan unionin oikeutus, Euroopan unionin arvoyhteys, joka pyrkii näitä edistämään. Valko-Venäjällä meidän on vietävä tätä viestiä eteenpäin. Meidän on huolehdittava siitä, että vähemmistöjen oikeudet otetaan siellä huomioon, ja huolehdittava myös siitä, että uskonnolliset vähemmistöt, jotka ovat joutuneet siellä erilaisten vainojen kohteeksi, että myös heidän ihmisoikeutensa, heidän uskonnonvapautensa tunnustetaan.

Meidän eurooppalaisina on erittäin tärkeää huolehtia, että viemme eurooppalaista viestiä myös Valko-Venäjälle ja sitä kautta luomme sinne toivon näköalan.

  Daniel Hannan (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, vaikka tuen suurta osaa tämän päätöslauselman sanamuodoista, mietin, onko meillä parhaat edellytykset läksyttää Valko-Venäjää sen demokratian puutteista. Me valitamme, että Valko-Venäjällä on heikko kumileimasinparlamentti, mutta katsokaa ympärillenne. Täällä me säyseästi kumileimaamme 27-jäsenisen politbyroomme päätöksiä. Me valitamme siitä, että vaikka heillä on vaalit, he vääristelevät niiden tuloksia. Meillä taas toisaalta järjestetään rehellisiä kansanäänestyksiä mutta niiden tulokset jätetään huomiotta. Me valitamme Neuvostoliiton koneiston jäänteestä ja ylläpidämme silti yhteistä maatalouspolitiikkaamme, sosiaalipolitiikkaa koskevaa lukuamme, 48-tuntista viikkoamme ja muuta euro-korporatismin koneistoa.

On pieni ihme, että SEV-maiden järjestelmään kuuluvat vanhat kommunistipuolueet johtivat "kyllä"-kampanjoita, kun maat hakivat Evropeyskiy soyuzin jäsenyyttä. Joillekin niistä itse asiassa se tuntui kotiinpaluulta. Mieleeni tulee Eläinten vallankumouksen pelottavat loppusivut, joilla eläimet katsovat miehestä sikaan ja siasta mieheen ja tajuavat jo silloin, etteivät osaa sanoa, kumpi on kumpi.

  Bruno Gollnisch (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, sen lisäksi, että kyseenalaistan tämän päätöslauselman varsinaisen sisällön, haluan myös kyseenalaistaa sen periaatteen.

Ranskalaiset, flaamilaiset, unkarilaiset, saksalaiset ja itävaltalaiset isänmaanystävät ovat jatkuvan oikeudellisen, ammatillisen ja poliittisen vainon kohteena, ja sitä tukee kaikessa välinpitämättömyydessään parlamentti, joka väittää toimivansa esimerkkinä käytännössä koko maailmalle ja erityisesti sen rajojen ulkopuolella oleville.

Esimerkiksi viime viikolla me hyväksyimme Ukrainaa koskevan päätöslauselman, johon kuuluvaa määräystä monet ukrainalaiset isänmaanystävät aivan oikeutetusti pitävät loukkaavana heidän kansallista sankariaan Stepan Banderaa kohtaan. Eittämättä hän pyrki äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa tasapainottelemaan kahden totalitarismin muodon välillä: Hitlerin ja Neuvostoliiton. Se ei vähennä hänen sankarin mainettaan monien ukrainalaisten silmissä, jotka oikeutetusti kokevat tulleensa tämän parlamentin enemmistön nöyryyttämiksi.

Kansalliset sankarit ovat yleisesti taistelleet naapureitaan vastaan. Loukkaako ystävääni Nick Griffiniä, todellista brittiläistä patrioottia, se, että meille Jeanne d’Arc on kansallinen sankaritar? Ei varmasti! Itse haluaisin, että parlamenttimme osoittaisi samanlaista varautuneisuutta muiden vieraiden valtioiden sankareita kohtaan.

Päätöslauselmaesitys B7-0133/2010

  Kay Swinburne, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, ECR tunnustaa, että rahoituspalvelualan ei voida odottaa selviävän kriisistä ilman rangaistusta. Häikäilemättömällä toiminnalla on aiheutettu valtavasti vahinkoa, ja asianosaisten on maksettava tämän sotkun selvittämisen kustannukset. On myös luotava uusia järjestelmiä, joilla varmistetaan, että tämä ei koskaan toistu ja että järjestelmän puutteiden vakauttamiseen on hätätapauksessa käytettävissä varoja.

On mahdollista, että kansainvälisen sopimuksen yhteydessä on nyt on aika jonkinlaiselle rahasiirtoja koskevalle verolle. Vaikka tällaisen järjestelmän perustamiseen liittyvät käytännön asiat herättävät epäilyksiä, mitään toimenpiteitä ei pitäisi sulkea pois niin kauan, kun koko kansainvälinen yhteisö tukee niitä ja on takeet siitä, että ne toimivat eikä niitä voida välttää.

Annamme tukemme suurelle osalle tämänpäiväistä päätöslauselmaa, mutta vastustamme 7 kohtaa kahdesta syystä. Ensinnäkin vastustamme Euroopan unionin uusia veronkanto-oikeuksia. Tässä kohdassa – vaikka se onkin muotoiltu huolellisesti – esitetään, että se on toivottu tulos. Toiseksi koko rahasiirtojen verotusta ei pitäisi käyttää rahan hankkimiseen lempihankkeisiin, ovatpa ne miten arvokkaita tahansa. Sen sijaan sillä on varmistettava rahoitusvakaus tulevaisuudessa ja suojeltava senkaltaisilta tapahtumilta, jotka ovat aiheuttaneet hiljattaisen talouskaaoksen.

Tässä päätöslauselmassa sen nykymuodossa on keskitytty liikaa rahasiirtojen verotusratkaisuun, esitetään veronkanto-oikeuksien antamista EU:lle jäsenvaltioiden sijaan, ehdotetaan kerättyjen varojen hyödyntämistä kehitysyhteistyö- ja ilmastonmuutoshankkeisiin rahoitusalan vakauttamisen sijaan ja esitetään lopuksi, että EU-vero voisi olla toteutuskelpoinen, vaikka se ei olisi käytössä maailmanlaajuisesti. Näistä syistä me olemme äänestäneet tätä päätöslauselmaesitystä vastaan.

  Joe Higgins (GUE/NGL). – (EN) Arvoisa puhemies, äänestin rahasiirtojen verotusta koskevasta päätöslauselmasta tyhjää, koska se on toivottoman puutteellinen jättimäisten hedge-rahastojen ja niin sanottujen "arvovaltaisten" pankkien, kuten Goldman Sachsin, kohtuuttoman yhteiskunnan vastaisen keinottelun torjumisessa ympäri maailman.

The Wall Street Journal -lehti kertoi hiljattain 8. helmikuuta New Yorkissa pidetyistä yksityisistä päivällisistä, joihin osallistui 18 suurimman hedge-rahaston edustajia ja joissa keskusteltiin euron vastaisesta keinottelusta. Jo kuukausien ajan nämä rahoitushait, jotka tunnetaan nimellä hedge-rahastot ja joiden hallinnassa on yli 2 000 miljardia euroa, ovat keinotelleet tarkoituksellisesti euroa ja erityisesti Kreikkaa vastaan miljardien yksityisen voiton saamiseksi.

Uskomatonta kyllä, EU:n komissio ei pysty kohottamaan sormeakaan niiden estämiseksi vaan tosiasiassa vehkeilee näiden talousrikollisten kanssa pelottelemalla Kreikan työläisiä ja köyhiä vaatien heidän elinolojensa kurjistamista maksaakseen näiden loiseläinten vaatimat lunnaat.

Me emme tarvitse rahoitusveroa. Meidän on otettava nämä hedge-rahastot ja suuret pankit julkiseen omistukseen ja demokraattiseen valvontaan, jotta voimme hyödyntää niiden valtavat voimavarat investointeihin, jotka poistavat köyhyyden ja hyödyntävät yhteiskuntaa sen sijaan, että tuhoaisi sen yksityisen ahneuden vuoksi.

  Mario Borghezio (EFD). – (IT) Arvoisa puhemies, me äänestimme tyhjää, mutta pääasiallisena tarkoituksenani oli ottaa kantaa Euroopan unionin ja komission selvää aikomusta vastaan: aikomusta ottaa käyttöön vero, kuten komission jäsen Šemeta esitti hiljattaisessa lausunnossaan European Voicessa vähimmäispäästöveron oletetusta välittömästä käyttöönotosta.

Me vastustamme sitä, että Euroopan unionille annettaisiin valtuudet kantaa välittömiä veroja, mikä on lähes kaikissa jäsenvaltioissa perustuslain vastainen etuoikeus, koska se rikkoo periaatetta "No taxation without representation". Me vastustamme kaikilla mahdollisilla tavoilla kaikkia pyrkimyksiä ottaa käyttöön välitön vero ja perustamme kantamme myös Saksan perustuslakituomioistuimen kesäkuussa 2009 tekemään päätöksen.

Haluan muistuttaa teitä siitä, että puheenjohtaja Van Rompuy vihjasi tähän, kun hän viikko ennen nimitystään Bilderberg-ryhmään – joka ei kuulu maailman avoimimpiin ryhmiin – pidetyssä salaperäisessä kokouksessa ilmoitti – ja jopa sitoutui siihen itse – ehdotuksesta EU:n välittömäksi CO2-veroksi joka aiheuttaisi polttoaineiden hintojen, palvelujen ja niin edelleen välittömän nousun ja olisi siten EU:n kansalaisten kannalta haitallista.

Tämä EU-veroehdotus on perustuslain vastainen.

  Daniel Hannan (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, en ole vakuuttunut rahasiirtojen verotuksesta mutta hyväksyn ehdotuksen tukijoiden vilpittömät perustelut. Tämä on aihe, josta hyväntahtoiset ihmiset voivat tehdä erilaisia johtopäätöksiä.

Kyse ei kuitenkaan missään tapauksessa ole tällaisen veron määräämisestä pelkästään Euroopan unionissa. Pelkästään alueellisesti sovellettu Tobinin vero johtaa pääoman pakenemiseen sellaisille lainkäyttöalueille, joilla tällaista veroa ei kanneta, joten miksi tämä parlamentti on juuri äänestänyt niin suurin luvuin Euroopan unionin kannalta haitallisen järjestelmän puolesta?

Vastaus on, että se täyttää tietynlaisten parlamentin jäsenten kaikki odotukset. Se vahingoittaa pankkiireja, se vahingoittaa Lontoon Cityä ja ennen kaikkea se tuottaa Euroopan unionille itsenäisen tulovirran, mikä tarkoittaa, että verojen ei tarvitse siirtyä jäsenvaltioille.

Yhdessä erilaisten muiden ehdotusten kanssa, joita on tulossa muun muassa rahoitusvalvonnan yhdenmukaistamista varten, kuten vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista annettu direktiivi, me näemme, että Lontoon Cityyn kohdistuu suuri uhka, ja me näemme, että Euroopan unioni sysätään köyhyyteen ja merkityksettömyyteen.

  Syed Kamall (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, kaikki, jotka tarkastelevat viimeaikaista rahoituskriisiä, ihmettelevät, miten me sallimme sääntelyn ja valvonnan johtavan tilanteeseen, jossa päädyimme siihen, että pankkien katsotaan olevan liian suuria tekemään konkurssi ja miljardeja veronmaksajien rahoja käytetään näiden pankkien pönkittämiseen.

Kun pohditaan tätä ajatusta maailmanlaajuisesta rahasiirtojen verotuksesta, voi vaikuttaa järkevältä, että haluamme auttaa rahoituskriisin uhreja myös köyhemmissä maissa.

Mutta jos mietimme, miten se todellisuudessa toteutettaisiin ja mikä olisi sen todellinen vaikutus, ja seuraamme sitä koko rahoitusmarkkinoiden ketjua pitkin, huomaamme, että pankit siirtävät kustannukset asiakkailleen. Se vaikuttaisi myös huomattavasti niihin meistä, jotka haluavat käydä kauppaa kehitysmaiden kanssa tai kehitysmaiden yrittäjien kanssa, jotka haluavat käydä kauppaa muun maailman kanssa, ja nostaisi vakuutusmenoja, jotka ovat niin oleellinen osa kansainvälistä kauppaa.

Jos me haluamme todella ratkaista tämän ongelman, meidän ei pitäisi antaa miljardeja veronmaksajien rahoja korruptoituneille tai epäpäteville hallituksille. Meidän pitäisi varmistaa, että poistamme tulliesteitä sekä EU:sta että köyhistä maista, jotta voimme auttaa köyhempien maiden yrittäjiä luomaan hyvinvointia ja pelastamaan ihmiset köyhyydeltä.

Päätöslauselmaesitys B7-0132/2010

  Jaroslav Paška (EFD). – (SK) Arvostan Euroopan unionin ponnisteluja pankkitapahtumien yhtenäisen järjestelmän käyttöönottamiseksi euroalueella.

Toisaalta pankit näyttävät käyttävän väärin näiden uusien sääntöjen käyttöönottoa asiakkailtaan perimien maksujen nostamiseen. Jos toisaalta pankkimme muuttavat Euroopan unionin painostuksesta maksujaan rajat ylittävistä SEPA-siirroista euroalueella niin, että ne ovat samalla tasolla kuin sisäiset siirrot, rahan tallettamisen ja nostamisen maksut pankkikonttoreissa nousisivat samanaikaisesti. Meille kaikille on selvää, että pankkien kustannukset käteisen käsittelystä konttoreissa eivät ole uusien sääntöjen myötä muuttuneet millään tavalla.

Siksi meidän todettava kovaäänisesti, että se, että pankit käyttävät hyväkseen euroalueella käyttöönotettuja uusia sääntöjä lisätäkseen voittojaan kansalaistemme kustannuksella, on silmiinpistävän tyhmää. Siksi meidän velvollisuutemme on valvoa tarkasti, miten rahoituslaitoksia koskevia uusia säädöksiä sovelletaan.

Päätöslauselmaesitys RC-B7-0154/2010

  Jarosław Kalinowski (PPE). – (PL) Äänestin päätöslauselman hyväksymisen puolesta, koska valitsijakuntani edustajana en voi hyväksyä, että mistään asiasta sovittaisiin heidän selkänsä takana ja heidän tahtoaan vastaan. Lissabonin sopimuksessa on annettu Euroopan parlamentille uusia toimivaltuuksia, minkä vuoksi Euroopan parlamentin pitäisi kyetä turvaamaan kansalaisten oikeudet.

Olen samaa mieltä päätöslauselman laatijoiden kanssa, kun he arvostelevat tapaa, jolla komission neuvottelut tuoteväärennösten torjuntaa koskevasta kauppasopimuksesta on pidetty salassa, sekä yhteistyön puutetta Euroopan parlamentin kanssa tässä asiassa. Tämä toimi on suunnattu viranomaisten toimintaa koskevien tietojen yleistä saatavuutta koskevaa EU:n lainsäädäntöä vastaan ja rajoittaa myös yksityisyydensuojaa. Siksi on hyvä, että Euroopan parlamentti on tuonut esiin kysymyksen Euroopan komission neuvottelujen avoimuudesta samoin kuin tuoteväärennökset ja niiden ehkäisyn.

  Marian Harkin (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, tuoteväärennösten torjumista koskevasta kauppasopimuksesta parhaillaan käytävät neuvottelut ovat kaikkea muuta kuin avoimet. Nykyisen neuvottelukaavan käyttö maailmanlaajuisen sopimuksen luomiseen on kaikilla tavoin vastakkainen avoimille ja demokraattisille prosesseille, joita meidän pitäisi voida odottaa lainsäätäjiltämme. Sopimuksen sisällöstä riippumatta ei ole hyväksyttää välttää julkista valvontaa, kun luodaan politiikkoja, jotka vaikuttavat suoraan niin moniin EU:n kansalaisiin.

Mitä tulee sisältökysymykseen, meidän on kiinnitettävä kaikki huomiomme Euroopan tietosuojavaltuutettuun, joka on antanut hyvin voimakkaasti muotoillun lausunnon näistä neuvotteluista. Hän kannustaa voimakkaasti Euroopan komissiota käymään julkista ja avointa vuoropuhelua tuoteväärennösten torjumista koskevasta kauppasopimuksesta. Hän toteaa myös, että vaikka teollis- ja tekijänoikeudet ovat yhteiskunnan kannalta tärkeitä ja niitä pitää suojella, niitä ei pitäisi asettaa yksilön perusoikeuksien, kuten yksityisyydensuojan, tietosuojan ja muiden oikeuksien, kuten syyttömyysolettaman, tehokkaan oikeudellisen suojelun ja sananvapauden, yläpuolelle. Lopuksi hän toteaa, että periaate, jonka mukaan Internetin käyttö estettäisiin "kolmen rikkeen" jälkeen, rajoittaisi syvällisesti EU:n kansalaisten perusoikeuksia ja -vapauksia.

Tämä on kaikkien EU:n kansalaisten kannalta hyvin tärkeä asia, ja se, miten komissio ja parlamentti sitä käsittelevät, kertoo paljon vastuullisuudesta ja avoimuudesta.

  Syed Kamall (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, yksi tämän päätöslauselmaesityksen tärkeistä kohdista on se, että me onnistuimme saavuttamaan koko parlamentin kattavan liittoutuman.

Yksi alue, josta vallitsi yksimielisyys, oli se tosiasia, että näitä neuvotteluja koskevien merkityksellisten tietojen puuttuessa blogimaailmassa ja muualla nähtiin huhuja, joissa väitettiin ehdotetun esimerkiksi kannettavien tietokoneiden ja MP3-soittimien takavarikointia rajoilla. Kaikille parlamentissa oli täysin selvää, että me halusimme tietoja ja lisää avoimuutta tuoteväärennösten torjumista koskevasta kauppasopimuksesta käytävistä neuvotteluista.

Komission jäsen kuuli eilen illalla tämän viestin voimakkaasti ja selvästi, ja olen hyvin tyytyväinen siihen, että hän on luvannut antaa meille lisätietoja. Jos komissio neuvottelee 27 jäsenvaltion ja EU:n puolesta, on oleellisen tärkeää, että me tiedämme, mikä on neuvottelutilanne, ja että tehdään täydellinen vaikutustenarviointi siitä, mitä on ehdotettu, jotta nähdään, miten se vaikuttaa EU:n teollisuuteen.

Olen tyytyväinen komission jäsenen eilisiltaisiin kommentteihin ja odotan innolla, että avoimuus lisääntyy.

  Jaroslav Paška (EFD). – (SK) Minua huolestuttaa Euroopan komission käytäntö ja menettelytavat neuvotteluissa tuoteväärennösten torjumista koskevasta kauppasopimuksesta.

Neuvotteluja käydään salassa, suljettujen ovien takana, eikä niistä tiedoteta Euroopan parlamentille ja sen jäsenille, joiden pitäisi loppujen lopuksi hyväksyä tämä asiakirja. Mielestäni meidän pitäisi muuttaa menettelyjä sen suhteen, milloin Euroopan komissio olettaa parlamentin kantavan vastuun kaikista sopimuksista, joita sille esitetään. Ei myöskään ole hyvä viesti Euroopan kansalaisille tai muulle maailmalle, jos meidän täytyy toistuvasti palauttaa kansainväliset sopimukset Euroopan komissiolle tarkistettavaksi. Tällainen toiminta ei ole osoitus Euroopan unionin tärkeimpien toimielinten välisestä hyvästä viestinnästä.

Päätöslauselmaesitys RC-B7-0181/2010

  Syed Kamall (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, kuten monet meistä tietävät, GSP-järjestelmää ollaan tarkistamassa ja nykyinen järjestelmä on nyt tiensä päässä.

Yksi hyvin tärkeä asia GSP- ja GSP+-järjestelmien tarkastelussa on se, että neuvoteltaessa talouskumppanuussopimuksista monet ehdotettujen alueiden yksittäiset valtiot vastustivat sopimuksen tekemistä EU:n kanssa.

Olen aina arvostellut talouskumppanuussopimuksissa sitä, että niissä sovelletaan kauppaan yhtä ja samaa lähestymistapaa. Hälyttävää oli myös se, että komission kanssa käydyn keskustelun aikana yksi virkailijoista ilmoitti, että talouskumppanuussopimuksissa ei ole kyse pelkästään kaupasta vaan myös EU:n alueellisen yhdentymisen mallin viennistä.

Jotkin yksittäiset maat haluavat tehdä sopimuksen EU:n kanssa ja viedä tavaroitaan ja palveluitaan meille etuuskohteluperiaatteella. Siksi meidän pitäisi ehdottaa, että niille maille, jotka haluavat tehdä kauppasopimuksen mutta jotka eivät täytä talouskumppanuussopimusten ehtoja, tarjotaan vaihtoehtona GSP+-järjestelmää, ja meidän pitäisi olla aiempaa joustavampia.

Toivottavasti autamme siten yrittäjiä luomaan hyvinvointia ja pelastamme ihmisiä köyhyydeltä monissa näistä maista.

  Daniel Hannan (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, Etelä-Afrikka ja Keski-Amerikka ovat miltei huomaamatta liukumassa eräänlaiseen autokratian muotoon – yhdenlaiseen uus-caudillismiin. Nicaraguassa, Venezuelassa, Ecuadorissa ja Boliviassa on nähty sellaisten hallintojärjestelmien nousu, jotka eivät ole aivan diktatuureja mutta eivät varmasti myöskään tue parlamentaarista demokratiaa – ihmisiä, jotka on tosin valittu legitiimisti vaaleilla mutta jotka ovat sitten ryhtyneet purkamaan kaikkia heidän valtansa esteitä: vaalilautakunnan, korkeimman oikeuden, parlamentin ja monissa tapauksissa lakkauttamaan perustuslain ja kirjoittamaan uudelleen – "perustamaan uudelleen", kuten he sanovat – valtionsa sosialististen periaatteiden mukaisesti.

Kun tällaista tapahtuu, ketä vasemmisto voi arvostella tuossa osassa maapalloa? Yksi harvoista hallintojärjestelmistä, joita kansa aidosti tukee, on Álvaru Uriben hallinto Kolumbiassa, jolla on yli kolmen neljänneksen tuki, koska hän on palauttanut järjestyksen tähän onnettomaan maahan ja ryhtynyt toimenpiteisiin sekä vasemmiston että oikeiston puolisotilaallisia ryhmittymiä vastaan. Osoittaa erikoista tapaa arvottaa asioita, että jotkut tässä parlamentissa ovat päättäneet kiusata juuri häntä. Heidän on syytä hävetä.

(ES) On väärin, että puolisotilaallisten ryhmittymien toimintaa helpotetaan, se on häpeällistä!

Mietintö: Gabriele Albertini (A7-0023/2010)

  Alfredo Antoniozzi (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, kiitän kollegaani Gabriele Albertinia hänen erinomaisesta työstään tämän EU:n politiikan kannalta keskeisen aiheen parissa. Unioni on Lissabonin sopimuksen voimaantulosta lähtien kantanut aiempaa enemmän vastuuta ulkoasioista ja yhteisestä turvallisuuspolitiikasta, ja uskoakseni monet meistä toivovat, että toimielin, johon me kuulumme, kantaa aiempaa enemmän vastuuta ulkoasioista ja osallistuu niihin enemmän.

Olen erityisesti samaa mieltä siitä, että YUTP:n korkean edustajan pitäisi kuulla Euroopan parlamentin asiasta vastaavaa valiokuntaa tehdessään nimityksiä parhaillaan luotavan Euroopan ulkosuhdehallinnon johtotehtäviin ja että hänen pitäisi varmistaa, että Euroopan parlamentti sekä neuvosto saavat kaiken luottamuksellisen tiedon.

Siksi nyt valittu reitti on ensimmäinen tärkeä askel kohti vahvan Euroopan ulkopolitiikan luomista määrätietoisesti oman asemansa ja oman poliittisen painoarvonsa arvioimiseksi kansainvälisellä näyttämöllä.

  Nicole Sinclaire (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, äänestin tarkistuksia 17 D ja 19 vastaan, koska niissä hyökättiin Natoa vastaan ja vaadittiin poistamaan Naton tukikohdat täältä Euroopan unionista. Ne, jotka uskovat tähän EU:n hankkeeseen, ovat esittäneet yhtenä viimeisistä perusteluistaan, että EU on pitänyt rauhaa yllä Euroopassa viimeisten 50–60 vuoden ajan. Se on kyllä valhe, koska itse asiassa juuri Nato joukkoineen on pitänyt yllä rauhaa Euroopassa.

Mielestäni on häpeällistä, että tämä parlamentti on sallinut äänestyksen tällaisesta tarkistuksesta. Huomasin, että tätä tarkistusta ehdottanut ryhmä on itse asiassa jäänne epäonnistuneesta ideologiasta, joka piti kansalaisensa muurien takana ja rikkoi heidän perusihmisoikeuksiaan. Juuri Naton joukot suojelivat muuta Eurooppaa tältä painajaiselta. Haluan merkittäväksi pöytäkirjaan kiitollisuuteni Yhdysvalloille ja Kanadalle sekä muille Nato-maille, jotka säästivät meidät tältä painajaiselta. Mielestäni on Yhdistyneen kuningaskunnan etujen mukaista tehdä yhteistyötä näiden kaikkien maiden kanssa Euroopan unionin muodostaman uuden totalitarismin muodon vastustamiseksi.

Mietintö: Arnaud Danjean (A7-0026/2010)

  Alfredo Antoniozzi (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, äänestin tämän mietinnön puolesta, koska halusin korostaa sitä, että voimme ylpeästi jakaa kannan, joka koskee toivoa siviili- ja sotilassynergian ja -yhteistyön lisääntymisestä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden välillä kunnioittaen kuitenkin samalla sitoutumattomia tai neutraaleja kantoja.

Pidän tärkeänä myös sitä, että perustetaan koordinointimekanismeja varten elin, kuten YUTP:n korkean edustajan alaisuudessa toimiva pysyvä Euroopan unionin operaatiokeskus, joka mahdollistaisi siviili- ja sotilasoperaatioiden yhteisen suunnittelun tehokkaan koordinoinnin. Sen tarkoituksena olisi poistaa ongelmia, häiriöitä ja viipeitä, joita nykyjärjestelmässä valitettavasti yhä ilmenee.

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, kiitos kärsivällisyydestänne. Äänestin tätä mietintöä vastaan, koska siinä toistetaan Lissabonin sopimuksen puolustus- ja turvallisuusstrategiaa koskevat vaaralliset suuntaviivat. Siinä toisin sanoen vaaditaan Euroopan unionin militarisoimista, laillistetaan sotilaalliset interventiot, tunnustetaan Naton johtoasema ja tiivis suhde siihen ja kannustetaan myös sotavoimien lisäämiseen kriisien ja suurien yhteiskunnallisten tarpeiden aikana.

Mielestäni Euroopan unionin pitäisi nyt enemmän kuin koskaan, kun maailman arkkitehtuuri on tarkasteltavana, omaksua rauhanomainen politiikka ja erilainen poliittinen näkemys turvallisuudesta, noudattaa riippumatonta ulko- ja puolustuspolitiikkaa Yhdysvalloista vapautettuna, pyrkiä sopimaan kansainväliset erimielisyydet poliittisin keinoin ja näyttää tietä kansainvälisen oikeuden kunnioittamisessa ja YK:n aseman parantamisessa.

Mielestäni tällainen politiikkaa ilmaisisi paremmin EU:n kansalaisten näkemyksiä.

Kirjalliset äänestysselitykset

Mietintö: Klaus-Heiner Lehne (A7-0011/2010)

  Sebastian Valentin Bodu (PPE), kirjallinen. – (RO) Se, että suuri enemmistö hyväksyi tämän mietinnön, osoittaa, että meidän on oltava huolestuneita pienistä ja keskisuurista yrityksistä. Tällä hetkellä 5,4 miljoonaa mikroyritystä on velvollisia laatimaan tilinpäätöksen, vaikka niiden toiminta-alue on rajoittunut vain tietylle paikkakunnalle tai alueelle. Jos nämä yritykset eivät ole mukana rajat ylittävässä toiminnassa eivätkä myöskään toimi kansallisella tasolla, raportointivelvollisuus luo vain tarkoituksettoman hallinnollisen rasituksen ja aiheuttaa kustannuksia näille kaupallisille yrityksille (noin 1 170 euroa).

Siksi tässä mietinnössä suositellaan, että jäsenvaltiot luopuvat sellaisten kaupallisten yritysten raportointivelvollisuudesta, jotka täyttävät kaksi seuraavista ehdoista tullakseen katsotuksia mikroyrityksiksi: taseen loppusumma on pienempi kuin 500 000 euroa, nettoliikevaihto on pienempi kuin 1 000 000 euroa ja/tai yrityksellä on keskimäärin 10 työntekijää tilikauden aikana. On ilmeistä, että mikroyritykset jatkavat kirjanpidon tekemistä kunkin jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Eurooppaa parhaillaan koettelevan kriisin aikana pienistä ja keskisuurista yrityksistä (mukaan lukien siksi myös mikroyritykset) koostuvaa yksityissektoria on kannustettava samalla, kun sitä pidetään tässä vaikeassa ilmapiirissä alueena, joka palkkaa valtion tai yksityisten suuryritysten irtisanomaa työvoimaa.

  Carlos Coelho (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestän Klaus-Heiner Lehnen mikroyritysten tilinpäätöstä koskevan mietinnön puolesta, koska tuen aktiivisia toimenpiteitä, jotka poistavat byrokratiaa ja tukevat pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joihin syntyy niin Portugalissa kuin muuallakin Euroopassa eniten uusia työpaikkoja. Haluan tuoda esiin kysymyksen eriarvoisuuden syntymisestä tulevaisuudessa sisämarkkinoilla. Koska jäsenvaltiot saavat valita, soveltavatko ne tätä toimenpidettä vai eivät, meillä on jatkossa samoille yrityksille erilaiset säännöt eri maissa.

Meidän on varmistettava, että näiden sääntöjen siirtämisestä kansalliseen lainsäädäntöön ei synny kielteisiä vaikutuksia suhteessa jatkuviin ponnisteluihin petosten ja veronkierron sekä talousrikollisuuden torjumiseksi (kansallisella, EU:n tai kansainvälisellä tasolla). On myös varmistettava, että osakkeenomistajia ja luotonantajia suojellaan.

  Vasilica Viorica Dăncilă (S&D), kirjallinen. – (RO) Kaksi viimeisintä Euroopan unionin laajentumiskierrosta ovat tuoneet niin vanhoille kuin uusillekin jäsenvaltioille lukuisia hyötyjä mutta aiheuttaneet myös useita haasteita. Mielestäni päätöstä myöntää tietyt edut mikroyhteisöille pitäisi säädellä EU:n tasolla eikä sen pitäisi olla kunkin jäsenvaltion vastuulla. Se on ainoa tapa vähentää mikroyritysten byrokratiaa onnistuneesti ja saavuttaa tasapaino. Meidän on erityisesti pyrittävä poistamaan kaikki sellaiset esteet, jotka vaikeuttavat mikroyritysten toimintaa ja saavat ihmiset luopumaan EU:n tuen hakemisesta.

  Anne Delvaux (PPE), kirjallinen. – (FR) Euroopan parlamentti hyväksyi keskiviikkona ehdotuksen, jonka tarkoituksena on lakkauttaa pienten ja keskisuurten yritysten velvollisuus julkaista tilinpäätöksensä. Hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi Euroopan komission ehdotti, että maat, jotka haluavat vapauttaa pk-yrityksensä tästä EU:n nykylainsäädännössä asetetusta vuotuisesta velvollisuudesta julkaista tilinpäätöksensä. Minä vastustin tätä kumoamista, koska komission ehdotuksen seurauksena EU:n yhdenmukainen lainsäädäntökehys ei enää koske yli 70:tä prosenttia EU:n yrityksiä.

Mahdollisuus vapauttaa mikroyhteisöt velvollisuudesta laatia ja julkistaa tilinpäätöksensä ei auta vähentämään hallinnollista rasitusta. Pelkään nyt, että jos jäsenvaltiot soveltavat mikroyhteisöjen vapautusmahdollisuutta epäyhdenmukaisesti, se johtaa yhtenäismarkkinoiden jakautumiseen.

Siksi myös belgialaiset parlamentin jäsenet ja Belgian hallitus vastustavat ankarasti EU:n ehdotusta (Belgia on myös koonnut määrävähemmistön ministerineuvostossa, jossa ehdotuksesta vielä äänestetään).

  Robert Dušek (S&D), kirjallinen.

– (CS) Mietinnössä ehdotuksesta yritysten tilinpäätöksiä koskevaksi direktiiviksi päätetään kehyksestä ja tilinpäätösvelvollisuuden laajentamisesta mikroyhteisöjen tapauksessa.

Toimenpiteen tavoitteena on vähentää hallinnollista rasitusta ja siten auttaa lisäämään mikroyhteisöjen kilpailukykyä ja talouskasvua. Olen tyytyväinen esittelijän ehdotukseen, jossa annetaan jäsenvaltioille valinnanvapaus ja lupa vapauttaa mikroyhteisöt tilinpäätöksen laatimisvelvollisuudesta eli tämän direktiivin soveltamisalasta. Jos on kyse yhteisöistä, joiden toiminta rajoittuu alueellisille tai paikallisille markkinoille ilman rajat ylittävää toimintaa, niitä ei pitäisi rasittaa EU:n lainsäädännön aiheuttamilla EU:n markkinoita koskevilla lisävelvollisuuksilla. Edellä mainituista syistä hyväksyn mietinnön sanamuodon.

  Françoise Grossetête (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin Klaus-Heiner Lehnen mietintöä vastaan, koska tilinpäätösvelvollisuuden poistaminen näiltä mikroyhteisöiltä ei vähennä yritysten todellisia kustannuksia mutta aiheuttaa suurta oikeudellista epävarmuutta. Tällainen vapautus heikentää luottamusta, jota tarvitaan hyvin pienten yritysten ja kolmansien osapuolien (asiakkaiden, toimittajien, pankkien) välisissä suhteissa.

Luotettavia tietoja on ylläpidettävä luoton saamiseksi. Ilman kirjanpitokehystä pankkiirit ja muut asiaankuuluvat osapuolet, jotka tulevat aina tarvitsemaan tietoja, ovat taipuvaisia vähentämään luotonantoaan. Tilanne on hyvin pienten yritysten kannalta tuhoisa.

  Astrid Lulling (PPE), kirjallinen. – (DE) Äänestin tänään Klaus-Heiner Lehnen mietintöä vastaan, koska mielestäni pienten ja keskisuurten yritysten hallintomenoja on vähennettävä osana koko Euroopan unionin yhtenäistä ja kattavaa lähestymistapaa.

Jos tämä ehdotus toteutetaan, yli 70 prosenttia eurooppalaisista yrityksistä – Luxemburgissa jopa yli 90 prosenttia – vapautettaisiin vaatimuksesta laatia vakiomuotoinen tilinpäätös.

Sen seurauksena menetettäisiin kyseisten yritysten vastuulliseen hallintoon tarvittava tärkeä päätöksentekoväline.

Jos jäsenvaltiot eivät pane tätä mikroyritysten vapautusta täytäntöön yhtenäisesti – mikä on erittäin todennäköistä – se johtaa sisämarkkinoiden pirstaloitumiseen.

Siksi tämä toimenpide on epätarkoituksenmukainen. Erityisesti yritykset, jotka harjoittavat rajat ylittävää kauppaa, joutuisivat epäedulliseen asemaan. Ainoa järkevä ratkaisu on yksinkertaistaa kaikkia eurooppalaisia mikroyrityksiä koskevia sääntöjä EU:n tasolla.

  Rareş-Lucian Niculescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Erityisesti tällaisena aikana, kun talouskriisi on koetellut pienyrityksiä, velvollisuutenamme on pyrkiä tarjoamaan niille kaikki tuki, jonka avulla ne voivat elpyä ja tarjota vuorostaan tukea Euroopan taloudelle. Byrokratian vähentäminen on tässä yhteydessä tärkeää. Olen tyytyväinen tänään hyväksyttyyn päätökseen. Toivon, että mahdollisimman moni jäsenvaltio panee sen täytäntöön ihanteellisella ja tehokkaalla tavalla pienyritysten ja talouden hyödyksi.

  Georgios Papastamkos (PPE), kirjallinen. – (EL) Äänestin Klaus-Heiner Lehnen mietinnön puolesta, koska siinä jätetään jäsenvaltioiden oman harkinnan varaan, ottavatko ne huomioon eri heijastusvaikutukset, joita direktiivin soveltamisella voi olla niiden sisäisiin asioihin ja erityisesti sen soveltamisalaan kuuluvien yritysten määrään. Mikroyhteisöjen toiminnan rajat ylittävä merkitys on mitätön. Lisäksi tilinpäätösten julkaiseminen turvaa avoimuuden ja on välttämätön edellytys mikroyhteisöjen pääsylle luottomarkkinoille, julkisia hankintoja koskevien sopimusten saamiselle ja suhteille muihin yrityksiin.

  Frédérique Ries (ALDE), kirjallinen. – (FR) Äänestin Klaus-Heiner Lehnen mietintöä ja komission ehdotusta vastaan. Ne ovat askel taaksepäin sisämarkkinoilla ja muodostavat selvän vääristymisen riskin eurooppalaisten pienten ja keskisuurten yritysten välisessä kilpailussa.

On selvää, että tämän ehdotuksen seurauksia on valitettavasti aliarvioitu. Niissä ei myöskään ole otettu huomioon sitä, että jos EU:n direktiiviä ei ole, jäsenvaltiot antavat asiasta omia sääntöjään. Siksi ei ole lainkaan yllättävää huomata, että kaikki pk-järjestöt, eurooppalaiset järjestöt – ja minun tapauksessani belgialaiset eli Belgian keskiluokkien liitto "Union of the Middle Classes" ja yritysjärjestö "Federation for Enterprises" – vastustavat voimakkaasti tätä ehdotusta.

Kyllä, tuhat kertaa kyllä yritysten ja erityisesti pk-yritysten hallinnollisen rasituksen vähentämiselle, mutta yhtenäiselle vähentämiselle, joka saavutetaan ehdotuksella neljännen ja seitsemännen yhtiöoikeusdirektiivin yleisestä tarkastamisesta.

  Robert Rochefort (ALDE), kirjallinen. – (FR) Meille esitetyn ehdotuksen mukaan jäsenvaltioille annetaan lupa vapauttaa tietyt yritykset (mikroyhteisöt) tilinpäätöksen laatimis- ja julkaisemisvelvollisuudesta. Kannatan tietysti voimakkaasti yritysten ja erityisesti pk-yritysten ja hyvin pienten yritysten hallinnollisen rasituksen vähentämistä. Komission ehdotus jää kuitenkin räikeällä tavalla tavoitteestaan: ensinnäkään ei ole selvää, vähentäisikö ehdotettu järjestelmä todella näiden yritysten hallinnollista rasitusta (tällä hetkellä kerättävä tilastotiedot on kerättävä muilla tavoin), ja toiseksi tämä teksti, joka jättää jäsenvaltioille päätäntävallan vapautuksen soveltamisesta tai soveltamatta jättämisestä, uhkaa pirstaloida sisämarkkinat (erittäin todennäköisessä tilanteessa, jossa osa jäsenvaltioista soveltaa vapautusta ja osa ei). Tämä ehdotus olisi pitänyt perua ja huomio olisi pitänyt kiinnittää näiden pienyritysten hallinnollisen rasituksen helpottamiseen (yhtiölainsäädännön, tilinpäätösvaatimusten, kirjanpidon, tilintarkastuksen yksinkertaistamiseen ja niin edelleen) osana neljännen ja seitsemännen yhtiölainsäädäntödirektiivin yleistä tarkistusta, joka on suunnitteilla lähitulevaisuudessa. Äänestin siksi Klaus-Heiner Lehnen yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksiä koskevaa mietintöä vastaan.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Käsiteltävänä olevan ehdotuksen tavoite liittyy liiketoimintaedellytysten yksinkertaistamiseen ja erityisesti mikroyritysten taloutta koskevien tietojen toimittamisvaatimuksiin tarkoituksenaan vahvistaa niiden kilpailukykyä ja kasvumahdollisuuksia.

Tässä yhteydessä olen tyytyväinen mietinnön sisältämiin muutoksiin, jotka koskevat mikroyritysten hallinnollisen rasituksen vähentämistä, koska mielestäni se on tärkeä toimenpide, joka piristää Euroopan taloutta ja auttaa torjumaan kriisiä. Tämä johtuu siitä, että mikroyritysten toiminnot rajoittuvat yksittäisille paikallisille tai alueellisille markkinoille, joilla tilinpäätösten laatiminen on työläs ja monimutkainen tehtävä.

En kuitenkaan tue ajatusta mikroyritysten vapauttamisesta tilinpäätöksen laatimisvelvollisuudesta. Se päätös jää itse asiassa kunkin jäsenvaltion tehtäväksi, koska se voisi vaikuttaa suoraan petosten ja veronkierron sekä talousrikollisuuden torjuntaan samoin kuin osakkeenomistajien ja luotonantajien suojeluun.

Siksi kannatan tasapainoisten ratkaisujen etsimistä ottaen huomioon tämän toimenpiteen soveltamistavan hyväksymisen sen sijaan, että asiakirjaan sisältyisi erityinen velvollisuus pitää kirjanpitoa liiketoimista ja rahoitusasemasta. Siksi äänestän tämän mietinnön puolesta muutamiin varauksin.

  Marianne Thyssen (PPE), kirjallinen. – (NL) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, kun parlamentti hyväksyi maaliskuussa 2009 eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan aloitteen (Small Business Act), käynnistettiin joukko poliittisia ehdotuksia liiketoimintaedellytysten muuttamiseksi Euroopassa pienten ja keskisuurten yritysten kannalta suotuisammiksi muun muassa yksinkertaistamalla hallintoa. Niin sanottujen "mikroyhteisöjen" tilinpäätösjärjestelmän lakkauttaminen vaikuttaa ensi näkemältä yksinkertaistavan hallintoa huomattavasti, mutta ajatellen sitä, että taloutta koskevat tiedot ovat tärkeitä kaikille sidosryhmille, kuten luotonantajille, verohallinnolle ja kauppakumppaneille, se itse asiassa avaa oven paperitöiden lisääntymiselle ja kustannusten suurenemiselle. Lisäksi yrityksiltä evätään yrityksen sisäinen seuraannon kannalta hyödyllinen väline.

Tuen kuitenkin talous- ja raha-asioiden valiokunnan pyyntöä siitä, että mikroyhteisöille myönnettyjen vapautusten merkityksen vaikutusta arvioidaan perusteellisesti ja se asetetaan neljännen ja seitsemännen direktiivin yleisen tarkistuksen kehykseen. Mielestäni tähän ehdotukseen ei sisälly välineitä, joita tarvitaan byrokratian tehokkaaseen torjumiseen.

Näistä syistä äänestin komission ehdotuksen hylkäämisen puolesta. Koska kunnioitetun kollegani Lehnen mietintö perustuu samoihin periaatteisiin kuin komission ehdotus, en voi myöskään tukea hänen mietintöään. Odotan, että neuvosto tekee viisaan ja harkitun päätöksen.

  Derek Vaughan (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin mikroyhteisöjen (pienten yritysten) vapauttamista EU:n tilinpäätösstandardilainsäädännöstä koskevan ehdotuksen puolesta. Ehdotus on äärimmäisen tärkeä, koska se vähentää byrokratian aiheuttamaa tarpeetonta rasitusta ja auttaa yli viittä miljoonaa yritystä säästämään noin 1 000 Englannin puntaa kukin. EU on sitoutunut vähentämään pienten ja keskisuurten yritysten rasitusta 25 prosenttia vuoteen 2012 mennessä, ja tämä laki on ratkaisevan tärkeä vaihe matkalla kohti tätä tavoitetta. Nämä pienyritykset ovat usein ensimmäinen etappi matkalla kohti menestyviä työnantajia tulevaisuudessa, ja niitä on kannustettava erityisesti taantuman aikana.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin Klaus-Heiner Lehnen mikroyhteisöjen tilinpäätöstä koskevan mietinnön puolesta, vaikka Euroopan komission vaikutustenarviointi on mielestäni epätäydellinen ja puutteellinen. Halusin hyväksyä kannan, joka tukisi selvästi hyvin pienten yritysten tilinpäätösvelvollisuuksien yksinkertaistamista. Taloudellisesti ja sosiaalisesti ei ole mielekästä, että hyvin pieniä yrityksiä koskevat samat hallinnolliset rajoitukset kuin paljon suurempia yrityksiä. Hyvin pienten yritysten osuus EU:n yrityksistä on yli 85 prosenttia, joten ne ovat taloutemme selkäranka, joka tarvitsee pikaisesti tukea. Siksi niiden velvollisuuksien yhdenmukainen vähentäminen on mielestäni oikea linja, mutta on varmistettava, että se ei estä niiden luotonsaantia. Siksi pitäisi tehdä rajat ylittävä arviointi, jossa otetaan huomioon koko hyvin pienten yritysten talousympäristö, niiden suhteet pankkeihin, ohjauskeskuksiin – Ranskan yritysten tapauksessa – ja tietysti asiakkaisiin. Meidän ei pidä aina ajatella velvollisuuksia vaan uskoa yrittäjiimme ja käsityöläisiimme, joiden hallinnollista rasitusta on vähennettävä.

  Françoise Castex (S&D), kirjallinen. − (FR) Äänestin tätä ehdotusta vastaan, koska sillä on taipumuksena kääntyä pitkällä aikavälillä pk-yrityksiä vastaan ja heikentämällä niiden luotonsaantia riistää niiltä avoimuuden ja luottamuksen edellytykset, jotka ovat niiden hallinnan ja toiminnan dynaamisuuden kannalta välttämättömiä. Mielestäni ei voida toisaalta vaatia suurempaa avoimuutta pankeilta arvostelemalla niitä rahoitusmarkkinoiden avoimuuden puutteesta, joka on aiheuttanut nykyisen kriisin, ja toisaalta pyrkiä poistamaan avoimuuden keinot, jotka ovat ratkaisevia talouden toimijoille itselleen ja talouden sääntelypolitiikalle, jota me haluamme harjoittaa EU:n tasolla. Pk-yritysten ja erityisesti kaikkein pienimpien yritysten tilinpäätösvelvollisuuksien yksinkertaistaminen on edelleen tärkeä vaatimus. Euroopan komission on pikaisesti tarkistettava neljäs ja seitsemäs yhtiöoikeusdirektiivi, jotka voivat yksinään tarjota kattavan, oikeudenmukaisen ja johdonmukaisen ratkaisun.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Olen iloinen, että Klaus-Heiner Lehnen mietintö hyväksyttiin, koska se vähentää varmasti mikroyritysten hallinnollista rasitusta. Pienyritykset valittavat usein laajasta sääntelystä, rasituksesta ja byrokratiasta, jotka vaarantavat usein niiden taloudellisen selviytymisen. Mikroyritykset ovat oikeassa väittäessään, että niihin ei pitäisi soveltaa samoja sääntöjä ja asetuksia kuin suurempiin yrityksiin. Toivottavasti tässä mietinnössä ehdotetut säännöt parantavat mikroyritysten liikevaihtoa ja kilpailukykyä. Mietinnössä jäsenvaltioille annetaan kuitenkin joustava mahdollisuus siirtää direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään sopivana ajankohtana välttääkseen mahdolliset ongelmat, joita säätelyn vähentäminen voi aiheuttaa. Mikroyritykset voivat kuitenkin jatkaa tilinpäätösten laatimista vapaaehtoisesti, teettää tilintarkastuksen ja lähettää tilinpäätökset kansalliseen rekisteriin. Mikroyritykset joka tapauksessa pitävät edelleen kirjaa myynnistä ja liiketapahtumista hallintoa ja verotietoja varten. Komissio ennustaa, että jos kaikki jäsenvaltiot hyväksyvät tämän vapautuksen, saavutetaan 5 941 844 mikroyrityksessä yhteensä 5,9–6,9 miljardin euron säästöt. Portugalissa 356 140 portugalilaista yritystä saisi tämän vapautuksen, jos Portugalin hallitus hyväksyisi sen.

  Sylvie Guillaume (S&D), kirjallinen. – (FR) Äänestin keskiviikkona 10. maaliskuuta 2010 hyväksyttyä tietynlaisten yritysten tilinpäätöstä koskevaa direktiiviehdotusta vastaan. Kannatan pk-yritysten lainsäädännöllisen rasituksen huomattavaa vähentämistä, mutta uskon silti, että tilinpäätösvaatimukset ovat myös ratkaisevia hallintovälineitä niiden ulkoisille kumppaneille (pankeille, asiakkaille, toimittajille ja niin edelleen). Tämä ehdotus vähentää niiden luotonsaantia ja heikentää pitkällä aikavälillä pk-yritysten avoimuuden ja luottamuksen edellytyksiä, jotka ovat niiden hallinnan ja toiminnan dynaamisuuden kannalta välttämättömiä. On toisaalta paradoksaalista vaatia suurempaa avoimuutta pankeilta arvostelemalla niitä rahoitusmarkkinoiden avoimuuden puutteesta, joka on aiheuttanut nykyisen kriisin, ja toisaalta pyrkiä poistamaan avoimuuden keinot, jotka ovat ratkaisevia talouden toimijoille itselleen ja talouden sääntelypolitiikalle, jota minä tuen EU:n tasolla.!

  Anna Záborská (PPE), kirjallinen. – (FR) Euroopan parlamentti tukee Euroopan talous- ja sosiaalikomitean tavoin komission tämän aloitteen esittämisellä ajamaa tavoitetta eli mikroyhteisöjen vapauttamista hallinnollisista ja tilinpäätösvaatimuksista, jotka ovat kalliita ja mikroyhteisöjen tarpeisiin ja sisäisiin rakenteisiin nähden täysin suhteettomia, jotta ne voisivat vastata lukuisiin monimutkaisen yhtiön olennaisesti kuuluviin rakenteellisiin haasteisiin, mistä on kiittäminen pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen peruskirjan täytäntöönpanoa ja mikä on Lissabonin strategiaan yhdistetyn prosessin mukaista. Pidän komission ehdotusta yksinkertaistamisesta hyvänä. Sen tavoitteena on varmistaa, että lainsäädäntökehys auttaa kohottamaan yrittäjähenkeä ja lisäämään innovaatioita mikro- ja pienyrityksissä, niin että niiden kilpailukyky paranee ja ne hyödyntävät sisämarkkinoiden mahdollisuudet mahdollisimman hyvin. Mikroyhteisöjen vähimmäisvaatimuksena on kuitenkin se, että ne pitävät yhä kirjaa liiketapahtumistaan ja taloudellisesta tilanteestaan, minkä lisäksi jäsenvaltiot voivat säätää lisävelvollisuuksia. Loppujen lopuksi me autamme mielestäni pieniä ja keskisuuria yrityksiä vähentämällä byrokratiaa, ja se on mielestäni hyvä asia.

Päätöslauselmaesitys RC-B7-0151/2010

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta, koska siinä edistetään EU-maiden välisen taloudellisen koordinaation vahvistamista, vakaus- ja kasvusopimuksen ja muiden EU:n strategioiden välistä suurempaa yhtenäisyyttä, kunnianhimoisen sosiaalisen toimintaohjelman täytäntöönpanoa työttömyyden torjumisessa, suurempaa joustavuutta eläkeiässä ja pk-yritysten tukemista.

Korostan lisäksi sitä, että uudistuksessa pyydetään komissiota kehittämään uusia kannustimia jäsenvaltioille, jotka toteuttavat EU 2020 -strategian, ja rankaisemaan tulevaisuudessa niitä, jotka eivät noudata sitä. Tämä on strategian onnistumisen kannalta ratkaisevaa, koska kohtaamamme ongelmat ovat yhteisiä ja vaativat EU:n tason ratkaisun.

Olen myös tyytyväinen Eurooppa-neuvoston päätökseen sen suuremmasta strategisesta realismista, joka tarjoaa meille enemmän selvyyttä ja vähemmän mutta määrällisiä tavoitteita.

Lopuksi en voi jättää mainitsematta maatalouden sisällyttämistä tähän strategiaan, koska sitä ei ollut esitetty alkuperäisessä ehdotuksessa ja se on epäilemättä oleellinen tavoite, jos EU halua saavuttaa tavoitteensa talouden, elintarvikkeiden tai ympäristön näkökulmasta tai sen maaseutualueiden paremman elämänlaadun suhteen, sillä se tuo lisää työpaikkoja.

  Elena Oana Antonescu (PPE), kirjallinen. – (RO) EU 2020 -strategian on ratkaistava talous- ja rahoituskriisin aiheuttamat ongelmat toimenpiteillä, jotka kohdistetaan suoraan jäsenvaltioiden talouksien arkoihin kohtiin. Jos Lissabonin strategia ei ollut täysin onnistunut, koska siinä asetettiin liikaa tavoitteita, nykyistä kriisiä koskevassa strategiassa on keskityttävä muutamaan selvään, määrälliseen tavoitteeseen, kuten ratkaisujen tarjoamiseen työttömyyden torjumiseksi tehokkaasti erityisesti nuorten keskuudessa, tuen tarjoamiseen pienille ja keskisuurille yrityksille, jotka luovat suurimman osan työpaikoista ja innovaatioista, sekä tutkimukseen ja kehitykseen kohdistettavan prosenttiosuuden kasvattamiseen kolmeen prosenttiin EU:n ja kansallisista talousarvioista.

Meidän on oltava tietoisia siitä, että sosiaalipolitiikan liikkumavara Euroopassa kapenee tulevaisuudessa väestön ikääntymisen vuoksi, samalla kun tuottavuus voi lisääntyä vain, jos investoidaan enemmän tekniikkaan ja koulutukseen. Jos me haluamme kilpailukykyisemmät työmarkkinat, meidän on uudistettava sosiaaliturvajärjestelmiemme rakennetta ja tuettava joustavampia työaikajärjestelyjä. Samanaikaisesti tällaisen strategian on tuettava sellaisten tuotantomenetelmien kehittämistä, joissa kunnioitetaan ympäristöä ja ihmisten terveyttä.

  Regina Bastos (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan komissio esitteli 3. maaliskuuta EU 2020 -strategiansa: "älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategian". Se on ehdotus, jossa sovitaan Euroopan unionin (EU) viidestä määrällisesti tavoitteesta vuoteen 2020 asti, jossa luodaan tälle prosessille kehys ja joka on muunnettava kansallisiksi tavoitteiksi: työllisyys, tutkimus ja innovaatio, ilmastonmuutos ja energia, koulutus ja köyhyyden torjuminen.

Se on strategia, jossa keskitytään konkreettisiin, realistisiin ja tarkoituksenmukaisesti määritettyihin tavoitteisiin: työllisyyden lisäämiseen 69 prosentista vähintään 75 prosenttiin, tutkimus- ja kehitysmenojen lisäämiseen kolmeen prosenttiin BKT:stä, köyhyyden vähentämiseen 25 prosentilla, koulupinnauksen vähentämiseen 15 prosentista 10 prosenttiin ja 30-vuotiaiden korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden määrän lisäämiseen 31 prosentista 40 prosenttiin.

Äänestin EU 2020 -strategiaa koskevan päätöslauselman puolesta siksi, että siinä ilmoitetut tavoitteet viitoittavat tien, jota EU:n pitäisi seurata, ja siksi, että siinä vastataan selvästi ja puolueettomasti talous- ja rahoituskriisin aiheuttamiin työllisyyden, rahoitussääntelyn ja köyhyyden torjunnan ongelmiin. Nämä ongelmat muodostavat vertailukohdan, jonka avulla voimme arvioida saavutettua edistystä.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta. Koska me emme pysty ratkaisemaan nykyisiä sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia kansallisella tasolla, meidän ratkaistava ne EU:n ja kansainvälisellä tasolla. EU 2020 -strategian pitäisi ennen kaikkea olla tehokas toimenpide talous- ja rahoituskriisin nujertamiseen, koska sen tavoitteena on luoda työpaikkoja ja talouskasvua.

Valtava työttömyys Euroopassa on nykyisten keskustelujen tärkein aihe, koska jäsenvaltioiden työttömyys kasvaa jatkuvasti ja nyt yli 23 miljoonaa miestä ja naista on työtä vailla, mikä aiheuttaa suuria sosiaalisia ja toimeentulo-ongelmia. Siksi tässä Euroopan parlamentin päätöslauselmassa kiinnitetään eniten huomiota uusien työpaikkojen luomiseen ja sosiaalisen eristäytyneisyyden torjumiseen.

Lisäksi parlamentti kehottaa komissiota työllisyyden ja sosiaalisten ongelmien huomioon ottamisen lisäksi osoittamaan tehokkaita keinoja ratkaista ne, niin että uusi strategia vaikuttaisi aidosti ihmisten elämään. Haluan kiinnittää huomion siihen, että Eurooppa on jo oppinut virheistään eli siitä, että se ei ole kyennyt kaikilta osaan toteuttamaan Lissabonin strategiassa aiemmin asetettuja tavoitteita. Siksi tulevan vuosikymmenen uuden strategian on perustuttava vahvaan hallintajärjestelmään ja sen on taattava vastuullisuus. Siksi äänestämällä tänään tämän päätöslauselman puolesta vaadin komissiota ja Eurooppa-neuvostoa keskittymään Euroopan suurimpiin sosiaalisiin ongelmiin ja asettamaan vähemmän mutta selvempiä ja realistisempia tavoitteita, jotta ne olisi mahdollista toteuttaa.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Olen tyytyväinen hiljattain epävirallisessa neuvostossa 11. helmikuuta käytyihin keskusteluihin Eurooppa 2020 -suuntaviivoista, Euroopan uudesta strategiasta. Onnittelen komissiota sen aloitteesta ja pyynnöstä lisätä yhteistyötä parlamentin kanssa näin tärkeässä Euroopan tulevaisuutta koskevassa asiassa. On oleellista investoida osaamiseen ja uudistuksiin, jotka tukevat teknistä edistystä, innovaatioita ja koulutusta hyvinvoinnin, kasvun ja työllisyyden lisäämiseksi keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Haluan myös korostaa sitä, miten tärkeitä ovat tämän strategian konkreettiset ideat, kuten digitaalistrategia. On ratkaisevan tärkeää hyödyntää nämä mahdollisuudet niin, että EU voi elpyä talouskriisistä kestävällä tavalla. Koheesiopolitiikka on yhtä tärkeää kasvun ja työllisyyden tukena. Eurooppa 2020 -strategian alueelliseen ulottuvuuteen pitäisi siksi kuulua tämä painopiste yhtenä pilarina, jotta yhteiskunta olisi rikkaampi, hyvinvoivampi ja oikeudenmukaisempi. Vetoan tarpeeseen kehittää rahoitus- ja hallintomekanismeja, jotka vaikuttavat käytännössä tämän strategian toteuttamiseen.

  Anne Delvaux (PPE), kirjallinen. – (FR) Toiveet olivat suuret Lissabonin strategian suhteen, jonka taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät tavoitteet olivat sekä välttämättömiä että kunnianhimoisia. Sitä seuraava strategia, niin sanottu EU 2020 -strategia, josta äänestimme tänään, vaikuttaa minusta huomattavasti kunnianhimottomammalta. Vaikka kaikkia sen tavoitteita ei ole vielä saavutettu, kuten tutkimukseen kohdistettavia kolmea prosenttia BKT:stä ja vakaus- ja kasvusopimuksen säilyttämistä (kolme prosenttia), on silti valitettavaa, että työllisyys- ja ympäristöulottuvuudet (joita on pienennetty huomattavasti) eivät ulotu sen kaikkiin osiin. Olemme yhä hyvin kaukana todellisesta, maailmanlaajuisesta kestävän kehityksen strategiasta.

Silti tuin tätä ehdotusta, koska on aivan selvää, että kriisin ja sen monien, erityisesti työllisyyteen kohdistuvien seurausten vuoksi me emme voi enää pysyä toimettomina. Olen tyytyväinen kunnianhimoiseen sosiaaliseen toimintaohjelmaan liittyviin kohtiin ja pk-yritysten tuen parantamiseen. Lyhyesti sanottuna tarvitsemme uutta elinvoimaa. Toivottavasti EU 2020 -strategia antaa sitä. Toivottavasti ennen kaikkea 27 jäsenvaltiota tekee kaikkensa tämän strategian toteuttamiseksi.

  Harlem Désir (S&D), kirjallinen. – (FR) 2020-strategian on tarkoitus korvata Lissabonin strategia. Ennen kaikkea on vaarana, että siinä toistetaan virheet, päädytään samoihin puutteellisiin tuloksiin ja aiheutetaan samanlainen pettymys. Se ei ole todellinen elvytysstrategia eikä uusi näkökulma unionin talous-, sosiaali-, budjetti tai finanssipolitiikassa. Siihen sisältyy lukuisia hyviä tarkoituksia, joiden toteuttamiseen ei kuitenkaan esitetä uusia keinoja.

EU tarvitsee toisenlaista kunnianhimoa, ja kansalaiset odottavat vakuuttavampia vastatoimia. Kriisin alusta lähtien työttömien määrä on kasvanut seitsemällä miljoonalla. Pankit keinottelevat yhä, hedge-rahastoja ei ole säännelty, kansalaisia vaaditaan kiristämään vyötään, julkisia palveluja supistetaan voimakkaasti ja sosiaaliturvaa leikataan. Kreikan kriisi paljastaa solidaarisuuden puutteemme.

Siksi EU:n täytyy keskustella erilaisesta tulevaisuudennäkymästä, joka perustuu todelliseen talouden koordinointiin, solidaariseen elvytykseen, vihreään kasvustrategiaan, energiayhteisöön, koheesiobudjettiin, omiin varoihin, investointeihin koulutukseen, tutkimukseen, verotuksen yhdenmukaistamiseen ja sosiaaliseen yhdenmukaistamiseen, veroparatiisien torjuntaan ja kansainvälisen rahoitussiirtojen verotukseen.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin 11. helmikuuta 2010 pidetyn epävirallisen Eurooppa-neuvoston jatkamista koskevan yhteisen päätöslauselmaesityksen puolesta. Jotta meillä olisi kestävä, entistä älykkäämpi ja vihreämpi sosiaalinen markkinatalous, EU:n täytyy määrittää painopisteensä ja sopia niistä yhdessä. Yksikään jäsenvaltio ei voi vastata näihin haasteisiin toimimalla yksin. EU:n politiikka ei voi olla vain 27 maan kansallisen politiikan summa. Kun teemme yhdessä töitä yhteisen tavoitteen puolesta, tulos on suurempi kuin osiensa summa.

Sen ansiosta EU voi kehittää maailman johtajan roolin ja osoittaa, että on mahdollista yhdistää dynaaminen talous sosiaalisiin ja ympäristöä koskeviin kysymyksiin. Sen ansiosta EU voi luoda uusia työpaikkoja esimerkiksi uusiutuvan energian, kestävien kuljetusten ja energiatehokkuuden alueilla. Tätä tarkoitusta varten on oltava käytettävissä tarvittavat rahoitusvarat, joiden avulla EU voi hyödyntää tilaisuudet ja uudet maailmanlaajuisen kilpailun lähteet.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan komissio on julkistanut EU 2020 -strategian, joka korvaa huonosti onnistuneen Lissabonin strategian ja jossa asetetaan EU:lle tärkeitä ja kunnianhimoisia tavoitteita. Nämä haasteet liittyvät pohjimmiltaan viiteen alueeseen, joita komissio pitää strategisina: (i) työllisyyteen, (ii) tutkimukseen ja innovaatioon, (iii) ilmastonmuutokseen ja energiaan, (iv) koulutukseen ja (v) köyhyyden torjumiseen.

Nämä ovat itse asiassa alueita, jotka ovat olennaisia, jotta EU voisi selviytyä kriisistä ja vahvistaa uudelleen asemaansa tärkeänä toimijana maailmanlaajuisilla markkinoilla korkeatasoisella kehityksellä ja kilpailukykyisellä taloudella, joiden avulla pystytään luomaan hyvinvointia, työllisyyttä ja innovaatioita. Euroopan unioni on todella oltava kunnianhimoinen kriisin aiheuttamien haasteiden voittamiseksi, mutta kunnianhimo ei saa aiheuttaa ongelmia jäsenvaltioiden vaatimalle julkisen talouden vakauttamiselle niiden heikkojen julkisten talouksien ja suurien alijäämien vuoksi. Juuri tästä syystä on mielestäni oleellista vahvistaa EU 2020 -strategian tavoitteita.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) EU 2020 -strategian perustana pitäisi olla solidaarisuusperiaate: kansalaisten, sukupolvien, alueiden ja hallitusten välinen solidaarisuus. Näin voimme torjua köyhyyttä ja varmistaa taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen koheesion kestävän talouskasvun avulla. Solidaarisuusperiaatteen on muodostettava eurooppalaisen sosiaalisen mallin tae.

Meidän on harkittava sosiaaliturvajärjestelmien rakenteen muuttamista ja sosiaalisten vähimmäisoikeuksien takaamista EU:n tasolla, koska se helpottaisi työntekijöiden, erikoistuneen henkilöstön, liikemiesten, tutkijoiden, opiskelijoiden ja eläkeläisten vapaata liikkuvuutta. Tämän periaatteen vuoksi voimavarojen tehokkaasta käytöstä tulee välttämättömyys, joka pohjautuu kestävän kehityksen tarpeeseen.

Tämän strategian täytyy auttaa luomaan työpaikkoja. Emme voi hyväksyä sitä, että EU:ssa on noin 23 miljoonaa työtöntä miestä ja naista. Siksi on oleellista tukea yrittäjyyttä sekä pienten ja keskisuurten yritysten byrokratian ja verotuksen vähentämistä.

Se ei tarkoita, että unohdettaisiin teollisuus ja maatalous. Meidän on aloitettava jälleen Euroopan uudelleenteollistaminen. Tavoitteenamme on oltava kestävä maatalous, jonka tuotteet ovat laadukkaita. Sen saavuttamiseksi meidän on edistettävä alkutuotantomme kestävää kehitystä ja otettava johtoasema tieteellisessä tutkimuksessa, osaamisessa ja innovaatioissa.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Eurooppa 2020 -strategia, niin sanotun Lissabonin strategian tunnustettu seuraaja, on aloitettava tekemällä asianmukainen arviointi sen edeltäjän menetelmistä. Jos näin tehtäisiin, havaittaisiin, että toteutetut lähestymistavat – nimittäin tärkeiden talouden alojen vapauttaminen sekä sääntelyn poistaminen ja työlainsäädännön joustavuuden lisääminen – ovat käytännössä aiheuttaneet sen tulokset: työttömyyden, turvattomuuden, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen sekä talouden pysähtyneisyyden ja taantumisen lisääntymisen.

Komissio ja parlamentti pyrkivät nyt soveltamaan samoja lähestymistapoja. Ehdotettu polku on selvä eivätkä sosiaalinen tai ympäristösanahelinä, joita se yrittää esittää, riitä peittämään seuraavia seikkoja: täydellistä keskittymistä yhtenäismarkkinoihin, liberalisoinnin edistämistä, yhä useampien sosiaalisen elämän alueiden kaupallistamista, työpaikkojen puutteellista turvaamista ja rakenteellista työttömyyttä.

Oikeiston ja sosiaalidemokraattien välillä vallitseva yksimielisyys näistä lähestymistavoista on tehty täysin selväksi. Loppujen lopuksi ne ovat yhdessä olleet sen uskollisia kannattajia viime vuosina. Tämä strategia ei ole perusteiltaan mitään muuta kuin yhden järjestelmän kahden suuntauksen vastaus kyseisen järjestelmän rakenteelliseen kriisiin. Tätä lähestymistapaa noudatettaessa itse strategia on uusien ja syvempien kriisien lähde. Tätä lähestymistapaa noudatettaessa strategia kohtaa väistämättä vastustusta ja työntekijät ja kansalaiset vastustavat sitä.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) On valitettavaa, että päätöslauselmamme hylätään. Me emme ehdottaneet siinä pelkästään laajaa keskusteluprosessia ehdotuksista, jotka Euroopan komissio on jo esittänyt, ja täydellistä arviointia Lissabonin strategian tuloksista johtopäätösten tekemiseksi uutta EU 2020 -strategiaa varten, vaan esitimme myös uusia ehdotuksia asettaen etusijalle tuottavuuden lisääntymisen ja työntekijöiden oikeuksia kunnioittavien työpaikkojen luomisen, työttömyys- ja köyhyysongelmien ratkaisemisen sekä tasa-arvon takaamisen sosiaalisessa kehityksessä. Uudet ehdotukset olisivat luoneet uuden makrotaloudellisen kehyksen, joka tukisi kestävää kehitystä, vahvistaisi sisäistä kysyntää ja kunnioittaisi ympäristöä perustien palkkojen parannuksiin, täystyöllisyyteen, jossa työntekijöiden oikeuksia kunnioitetaan, ja taloudelliseen ja sosiaaliseen koheesioon.

Me äänestimme hyväksyttyä yhteistä päätöslauselmaa vastaan, koska siinä ei mennä ongelman ytimeen, ei ehdoteta vakaussopimukselle vaihtoehtoisia toimenpiteitä eikä ehdoteta liberalisoinnin tai työmarkkinoiden joustavuuden lopettamista, vaikka ne ovat lisänneet työpaikkojen epävarmuutta ja alentaneet palkkoja. Tällä tavoin Euroopan unionin sallitaan jatkavan enemmän tai vähemmän saman lähestymistavan puolustamista, lähestymistavan, joka on jo johtanut yli 23 miljoonan ihmisen työttömyyteen ja jättänyt yli 85 miljoonan ihmisen köyhyyteen.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (S&D), kirjallinen. – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni on kahden viime vuosikymmenen aikana onnistunut monilla alueilla, kuten kolmessa kunnianhimoisessa laajentumisessa ja yhteisvaluutta euron käyttöönotossa.

Euroopan unionin kansalaiset tekevät töitä vähemmän kuin yhdysvaltalaiset ja japanilaiset (10 prosenttia vähemmän työtunteja vuodessa) ja jäävät aiemmin eläkkeelle. Näiden etujen säilyttäminen nykyisellä tasolla ei ole kriisin aikana helppoa, joten olen tyytyväinen kuullessani Eurooppa-neuvoston ja Euroopan komission määrätietoisista toimenpiteistä, joiden tavoitteena on luoda kattava talousstrategia – Eurooppa 2020.

Samanaikaisesti, ennen tämän vuoden maaliskuun ja kesäkuun Eurooppa-neuvostoja, joissa tämä strategia saa lopullisen muotonsa, on esitetty useita epäilyjä kuluvan vuonna 3. maaliskuuta esitellyn Euroopan komission asiakirjan suhteen. Ensinnäkin mihin tietoihin Euroopan unionin 27 eri jäsenvaltion kansalliset tavoitteet perustuvat? Mitkä seuraamukset tai palkinnot odottavat niitä jäsenvaltioita, jotka noudattavat tai eivät noudata strategiassa asetettuja tavoitteita? Entä mikä osa koko prosessissa on varattu Euroopan parlamentille, kun tähän mennessä Eurooppa 2020 -strategia on ollut pelkästään neuvoston ja komission pilottihanke? Meidän on saatava vastaukset näihin kysymyksiin ennen kesäkuun Eurooppa-neuvostoa. Muussa tapauksessa puheenjohtaja Barroson sanoin unioni menettää "totuuden hetkensä".

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, Lissabonin strategian, jonka tarkoituksena oli tehdä Euroopasta maailman kilpailukykyisin tietoon perustuva talous vuonna 2010, katkeran epäonnistumisen jälkeen meillä on nyt EU 2020 -strategia, joka on nimenomaan tuon strategian jatke. Työmarkkinoiden joustavuus, mikä tarkoittaa käytännössä työntekijöiden kannalta työpaikkojen epävarmuutta, lisääntynyt kilpailu EU:n ja kansainvälisellä tasolla, kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien liberaali uudistaminen ja typerän vakaus- ja kasvusopimuksen ehdoton kunnioittaminen …

Koossa ovat kaikki ainekset siihen, että siitä muodostuu kansalliseksi ja sosiaaliseksi pirstaloitumisen strategia, kuten Lissabonin strategia ennen sitä. Ainoat innovaatiot ovat teidän uusien oikkujenne aikaansaamat: EU:n talouden ohjausjärjestelmän tekeminen pakolliseksi ja sitovaksi, vaikka Brysselin Eurooppa on osoittanut olevansa täysin tehoton maailmanlaajuisen kriisin edessä, ja suuntaus kohti maailmanlaajuista ohjausjärjestelmää niin sanotun maapallon lämpenemisen nimissä, joka vaikuttaa entistä vahvemmin olevan ideologinen tekosyy. Me äänestämme tätä tekstiä vastaan.

  Sylvie Guillaume (S&D), kirjallinen. – (FR) Äänestin tätä päätöslauselmaa vastaan, koska siinä ei korosteta riittävästi täystyöllisyyden tavoitetta. Toiseksi meidän painopisteemme pitäisi olla köyhyyden ja kestävän kasvun torjumisessa. Euroopan parlamentti päästää käsistään myös mahdollisuuden korostaa tarvetta torjua kaikki turvattomien työpaikkojen muodot osa-aikadirektiivin, kaikkia työsopimuksia koskevien taattujen sosiaalisten oikeuksien käyttöönoton ja alihankintaan liittyvien väärinkäytösten torjumiseen tarkoitettujen toimenpiteiden avulla. Lopuksi päätöslauselmassa jätetään huomiotta tarve yhdenmukaistaa veropohja, mikä on Euroopan sosiaalisen mallin luomisen kannalta ratkaisevan tärkeää. Ei ole epäillystäkään siitä, että Euroopan parlamentti on menettänyt tässä hienon mahdollisuuden rakentaa sosiaalinen ja kestävä Euroopan unioni.

  Cãtãlin Sorin Ivan (S&D), kirjallinen. – (RO) Todellisuus, jonka me kaikki olemme kokeneet, on se, että 2020-strategiaan ei sisälly edes riittävästi vihreää tai sosiaalipolitiikkaa. Toinen oleellinen havainto on, että tavoitteet ovat epämääräisiä eikä talouskriisiä käsitellä sen vakavuuden vaatimalla tasolla. Siksi Euroopan parlamentin täysistunnon äänestyksen kohteena olleen päätöslauselman tehtävänä on mielestäni vaikuttaa merkittävästi EU:n seuraavien kymmenen vuoden näkymiin.

Vaikka tehtävämme parlamentin jäseninä on vain sopimuksen kirjaimen mukainen, voimme silti vaikuttaa huomattavasti. Meidän on kuitenkin oletettava, että jäsenvaltiot osoittavat poliittista tahtoa ja pohtivat kantaamme rakentavasti.

Sellaiset tavoitteet kuin "sosiaalinen markkinatalous" ja "talousarvio, joka on älykkään, osallistavan ja kestävän kasvun mukainen" ovat ratkaisevia, jotta selviämme talouskriisin vaikutuksista.

Investoinnit koulutukseen, opiskelijoiden liikkuvuuden kannustaminen ja työvoimamarkkinoiden vaatimukset täyttävien uusien taitojen opetteleminen ovat toimia, joita varten meidän on laadittava uusia, realistisia toimintasuunnitelmia.

  Peter Jahr (PPE), kirjallinen. – (DE) Maatalous on EU 2020 -strategian yhteydessä tärkeässä osassa Euroopan menestyksessä tulevaisuudessa. EU:n maatalouspolitiikka on erityisesti kestävän kasvun ja työllisyyden ja ilmastonmuutoksen kannalta erittäin tärkeää, koska sen aseman työpaikkojen säilyttämisessä maaseudulla ja kaupunkien tuntumassa olevilla alueilla on korvaamaton. Meidän ei silti pidä unohtaa, että maatalous tuottaa 500 miljoonalle eurooppalaiselle korkealaatuisia elintarvikkeita ja tarjoaa 40 miljoonaa työpaikka ja että sen vuotuinen liikevaihto on noin 1,3 biljoonaa euroa. Uusiutuvan energian tuotanto tarjoaa lisätyöpaikkoja ja auttaa vähentämään CO2-päästöjä ja riippuvuutta fossiilisista polttoaineista. Maatalous on innovatiivista, luo lisäarvoa ja on alueellisen talouden kestävän kiertokulun todellinen lähde. EU:n maatalouspolitiikkaan on siksi kiinnitettävä enemmän huomiota tämän uuden strategian yhteydessä.

  Jarosław Kalinowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Haluaisin kiinnittää huomiota siihen, miten epäyhdenmukaisia 2020-strategian tavoitteet ja vuosien 2014–2020 talousarvion ensisijaisiin tavoitteisiin ehdotettujen muutosten seuraukset ovat. Yksi näistä tavoitteista on ympäristön tilan parantaminen. Talousarvion ensisijaisten tavoitteiden muutos tarkoittaa yhteiseen maatalouspolitiikkaan käytettävien varojen rajoittamista, mikä tarkoittaa, että vuonna 2020 maatalouden on oltava erittäin tehokasta tai jopa suoranaisesti teollista. Se tarkoittaa, että se on uhka ympäristölle, mikä puolestaan tarkoittaa, että EU:n olisi luovuttava eurooppalaisesta maatalousmallista, jossa huolehditaan erityisesti ympäristöstä, maisemasta, luonnon monimuotoisuudesta, eläinten hyvinvoinnista, kestävästä kehityksestä sekä maaseutuympäristöjen sosiaalisista ja kulttuuriarvoista. Erään vanhan ja käytännöllisen sanonnan mukaan "parempi" on "riittävän hyvän" vihollinen. Meidän pitää varoa, ettemme ympäristöstä huolehtiessamme tee ympäristölle haittaa.

  Elisabeth Köstinger (PPE), kirjallinen. – (DE) Euroopan unionin tulevaisuuden strategian tavoitteena on hyväksyä nykyiset ja tulevat haasteet ja hallita niitä mahdollisimman hyvin. EU 2020 -strategian yhteydessä erityisesti maatalousala on tärkeä suhteessa uusiin, EU:n määrittelemiin haasteisiin, kuten ympäristön ja ilmaston suojeluun, uusiutuviin energialähteisiin, luonnon monimuotoisuuteen sekä kestävään kasvuun ja työllisyyteen erityisesti maaseudulla. EU:n on otettava huomioon, että noin 40 miljoonaa työpaikkaa on suoraan tai välillisesti sidoksissa maatalouteen.

Etusijalla on kuitenkin edelleen oltava korkealaatuisten elintarvikkeiden tuotannon varmistaminen 500 miljoonalle eurooppalaiselle erityisesti elintarviketuotannon kaksinkertaistuessa vuoteen 2050 mennessä. EU:n maatalouspolitiikkaan on siksi kiinnitettävä enemmän huomiota tämän uuden strategian yhteydessä.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) EU 2020 -strategia on uusin mahdollisuus EU:lle saavuttaa maailman johtavan talousmahdin asema Lissabonin strategian epäonnistumisen jälkeen. Maailmanlaajuista talouskriisiä ajatellen EU 2020 -strategian on oltava malli, jota kaikkien jäsenvaltioiden on noudatettava, jotta pääsemme uudelle aikakaudelle, jolla on uudet hyvien käytäntöjen mukaista kestävää kehitystä edistävät ajatusmallit.

Kun koko EU:ssa on menetetty miljoonia työpaikkoja, työttömyyden torjumisen on oltava sen "koetinkivi". Meidän on kyettävä luomaan työpaikkoja ja tekemään työvoimastamme entistä paremmin koulutettua ja ammattitaitoisempaa. Se on mahdollista vain pk-yritysten täydellä tuella, koska suurin osa uusista työpaikoista syntyy niihin. Jotta EU 2020 -strategia onnistuisi, emme kuitenkaan saa tehdä samoja virheitä kuin Lissabonin strategiassa tehtiin. Näitä vältettäviä virheitä olivat etenkin jäsenvaltioiden puutteellinen sitoutuminen ja vastuunkanto.

  Wojciech Michał Olejniczak (S&D), kirjallinen. – (PL) Äänestin Euroopan parlamentin yhteisen päätöslauselmaesityksen (RC-B7-0151/2010) puolesta. EU 2020 -strategian tarkoituksena on asettaa uusia tavoitteita sekä poliittiselle toiminnalle että ajattelutavoillemme. Jotta selviytyisimme hyvin kriisistä, meidän on luotava yhteisiä välineitä ja mekanismeja, jotka eivät pelkästään hävitä nykyisen talouskriisin vaikutuksia vaan joiden avulla voimme myös reagoida asianmukaisesti tuleviin kriiseihin tai jopa estää ne kokonaan. Komission, parlamentin ja EU:n muidenkin toimielinten pitäisi muistaa, että niiden kaikkien ensisijainen tehtävä on työskennellä EU:n kansalaisten yhteiseksi hyväksi. Kaikkein tärkeimpiä ovat kansalaiset ongelmat, ja nimenomaan kansalaisia meidän pitäisi palvella antamalla neuvoja, tarjoamalla tukea ja ryhtymällä toimiin. Kriisin yhteydessä arkipäivää ovat sellaiset ongelmat kuin työttömyys, köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen. Jos me haluamme rakentaa nykyaikaisen, täysin innovatiivisen, kehitykseen perustuvan ja yhtenäisen Euroopan, meidän on taattava kansalaistemme turvallisuudentunne tulevaisuudessa. Olen pettynyt siihen, että alkuperäisissä EU 2020 -strategiaa koskevissa ehdotuksissa maatalous oli jätetty pois. Talouden jälleenrakentaminen ja ympäristöpolitiikan tavoitteiden toteuttaminen sisältyvät maatalouspolitiikkaan. Jos tätä politiikkaa ei sisällytetä EU 2020 -strategiaan ja kaikkiin myöhempiin strategioihin, meillä ei ole mitään mahdollisuutta saavuttaa tavoitteita sen paremmin mainitsemillani kuin monilla muillakaan alueilla.

  Georgios Papastamkos (PPE), kirjallinen. – (EL) Äänestin EU 2020 -strategiasta annetun yhteisen päätöslauselmaesityksen 6 kohtaa vastaan, koska siinä annetaan ymmärtää, että perinteisesti muodostunutta eurooppalaista sosiaalivaltiota aiotaan purkaa edelleen. EU:n pitäisi tehdä sosiaalisesta unionistaan näkyvämpi torjumalla kansainvälisellä talousnäyttämöllä sellaisten voimien aiheuttama kilpailupaine, jotka ovat joko selvästi poistaneet sosiaalietuudet ja -rakenteet tai jotka harjoittavat sosiaalista polkumyyntiä. Näyttää siltä, että markkinavoimat soveltavat sosiaalipolitiikkaa ja työllisyyspolitiikkaa valikoivasti ja joustavasti.

Yhtenäistävän strategian taipumuksena on pyrkiä institutionaaliseen yhtenäisyyteen kaikessa markkinavoimiin liittyvässä. Vaikuttaisi kuitenkin puutteelliselta politiikalta, jos säänneltäisiin epäyhtenäistävien ilmiöiden (kuten työttömyyden, alueellisen epätasa-arvon ja sosiaalisen koheesion puutteen) vaikutuksia. Ajan merkit puoltavat nyt enemmän kuin koskaan sosiaalisempaa Eurooppaa.

  Rovana Plumb (S&D), kirjallinen. – (RO) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta, koska EU 2020 -strategian täytyy mielestäni antaa tehokas vastaus talous- ja rahoituskriisiin sekä uutta pontta ja eurooppalaista yhtenäisyyttä elpymisprosessiin EU:ssa ottamalla käyttöön ja koordinoimalla kansallisia ja eurooppalaisia välineitä.

Kannatan parempaa yhteistyötä kansallisten parlamenttien ja kansalaisyhteiskunnan kanssa, koska useampien toimijoiden mukanaolo lisää kansallisten hallintojen painetta saada aikaan tuloksia.

Samalla Euroopan teollisuuden pitäisi mielestäni hyödyntää edelläkävijän asemaansa kestävässä taloudessa ja vihreän liikenteen teknologioissa hyödyntämällä sen vientimahdollisuuksia. Se vähentää riippuvuutta luonnonvaroista ja helpottaa välttämättömien 20-20-20-ilmastonmuutostavoitteiden noudattamista.

  Frédérique Ries (ALDE), kirjallinen. – (FR) Euroopan unionin talous ei ole maailman kilpailukykyisin vuonna 2010. Kaukana siitä: kun BKT on vain neljä prosenttia ja 23 miljoonaa kansalaista on työttömänä, sen tilanne ei ole kovin hyvä. Jos Euroopan unioni tarvitsee vakavan sähköiskun saadakseen talouden ja työllisyyden takaisin raiteilleen, se on tehtävä asettamalla samanlaisia tavoitteita kuin Lissabonin strategiassa mutta käyttämällä täysin eri menetelmää. Siinä on myös otettava huomioon edessä olevat energiaan, ilmastonmuutokseen, teollisuuteen ja maatalouteen liittyvät neuvottelut. Siksi kannatan määrätietoisuutta, joka on uuden 2020-strategian käytännönläheisyyden sävyttämää. Nyt on tärkeämpää kuin koskaan aiemmin, että EU saavuttaa seuraavat tavoitteet: työpaikan varmistaminen 75 prosentille työikäisistä ja se, että tutkimukseen sijoitetut kolme prosenttia BKT:stä maksavat itsensä takaisin. Toinen asia on kuitenkin se, tekevätkö 27 jäsenvaltiota yhteistyötä. Siksi me vaadimme seuraamuksia ja kannustimia 2020-strategian hyville ja huonoille oppilaille (14 kohta). Toisessa kädessä seuraamuksia ja toisessa kannustimia. Keppiä ja porkkanaa. Tämä keino on vanha kuin taivas mutta toimii.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Äänestin tänään parlamentille toimitettua päätöslauselmaa RC7-0151/2010 vastaan samasta syystä kuin me kreikkalaiset emme äänestäneet Barroson toisen komission puolesta: kunnianhimon puutteen vuoksi. Tässä tilanteessa on parlamentin suurimpien poliittisten ryhmien vuoro tuottaa pettymys hyväksymällä päätöslauselma, joka on pelkkä ele – se ei sisällä yhtään talouteen liittyvää, sosiaalista tai ympäristöön liittyvää ehdotusta. Uskon, että eurooppalaiset odottavat tältä parlamentilta enemmän.

Euroopan parlamentti sivuutettiin EU 2020 -strategian suunnittelussa. Kun parlamentilla on nyt myöhäinen mahdollisuus reagoida, sen suurimmat poliittiset ryhmät vehkeilevät jättääkseen tyhjän päätöslauselman. Näin menetetään mahdollisuus saada Euroopan parlamentti sisältöä koskevan keskustelun ytimeen ja keskeiseen asemaan toimielimenä.

  Richard Seeber (PPE), kirjallinen. – (DE) Kysymys siitä, mikä EU:n tilanteen pitäisi olla vuonna 2020 suhteessa työllisyyteen ja talouskehitykseen, on ratkaisevan tärkeä. Erityisesti tällaisena talouskriisin aikana EU 2020 -strategian pitäisi toimia moottorina, joka auttaa löytämään ulospääsyn epävarmuudesta. Siksi on entistä tärkeämpää valita tavoitteet niin, että ne voidaan todella saavuttaa. Politiikka ei ole itsessään tavoite, vaan sen tarkoituksena on luoda realistisia ohjelmia, joita kansalaiset ja talous voivat seurata. Kestävän talouden on oltava tärkeä tekijä välittömän tulevaisuuden muotoilussa.

Tämä tavoite meidän on saavutettava vähitellen varsinkin ilmastonmuutoksen vuoksi. Raaka-aineiden turvallisuutta koskeva kysymys koskee myös tulevaisuudessa Eurooppaa entistä enemmän, minkä vuoksi meidän pitäisi tasoittaa tietä luonnonvarojen kestävälle käytölle nyt ja suunnatta EU:n politiikka siihen.

  Bart Staes (Verts/ALE), kirjallinen. – (NL) Äänestin yhteistä päätöslauselmaa vastaan, koska kolme suurinta ryhmää pyrkivät selvästi sen avulla edistämään Barroson toisen komission entisen toimintamallin jatkamista. Minun äänestäjäni odottavat erilaista lähestymistapaa ja haluavat, että Eurooppa 2020 -strategia tuo tullessaan vihreän new dealin, 2000-luvun vihreän vallankumouksen, joka sovittaa inhimillisen kehityksen yhteen maapallon fyysisten rajoitusten kanssa.

Euroopan unioni vannoo edelleen kritiikittömästi BKT:n kasvun lisäämiseen perustuvan politiikan nimeen. Vihreät ja ympäristönsuojelijat kuitenkin haluavat muuttaa Eurooppa 2020 -strategiaa pelkästään BKT:n kasvuun pyrkivästä laajempaan poliittiseen käsitteeseen EU:n tulevaisuudesta sosiaalisena ja kestävänä unionina, joka asettaa ihmisten ja ympäristön suojelun politiikkansa ytimeen, pyrkii varmistamaan ihmisten hyvinvoinnin ja luomaan parhaat mahdolliset tilaisuudet kaikille. Meidän mielestämme BKT:hen pitää sisällyttää tietyt hyvinvointia kuvaavat indikaattorit sekä indikaattorit, joissa otetaan huomioon useita ulkoisia talouden tekijöitä ja ympäristöön kohdistuvia paineita. Siksi minun ryhmäni on laatinut kahdeksansivuisen tekstin, jossa kuvataan yksityiskohtaisesti meidän vaihtoehtoinen lähestymistapamme. Mielestäni tämä teksti on parempi kuin kolmen suurimman ryhmän kompromissi.

  Marc Tarabella (S&D), kirjallinen. – (FR) Äänestin EU 2020 -strategiaa koskevaa päätöslauselmaa vastaan, koska sen 6 kohta, jossa mainitaan sosiaaliturvajärjestelmien uudistaminen ja puhutaan työnantajien joustavuuden lisäämisestä, hyväksyttiin. Lisäksi päätöslauselma on lähinnä enemmän tai vähemmän hyvien aikomusten sekasotku, mistä on haittaa tarkoille määrällisille ja laadullisille tavoitteille. Näin ollen vaikuttaa siltä, että siinä ei ole otettu huomioon Lissabon 2010 -strategian lähes täydellistä epäonnistumista.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Eurooppa 2020 -strategian tavoitteena on laatia tulevaisuudensuunnitelma talouskasvun saavuttamiseksi ja työpaikkojen lisäämiseksi Euroopan unionissa. Sen lähestymistavan on perustuttava tavoitteisiin, jotka liittyvät kestävään sosiaaliseen markkinatalouteen, kestävään tietoon perustuvaan yhteiskuntaan ja pk-yritysten osuuteen työllisyyden lisäämisessä.

Vahvan, nykyaikaisen ja joustavan koheesiopolitiikan on oltava tämän strategian keskeinen osa. Koheesiopolitiikka sisältyy uuteen Lissabonin sopimukseen, ja sen horisontaalisella soveltamisella on ratkaiseva merkitys vastattaessa Euroopan unionin uusiin haasteisiin. Tässä yhteydessä EU:n alueellisen koheesion tavoitetta voidaan pitää perustavanlaatuisena.

EU:n koheesion painopisteiden täytyy olla EU:n tason kilpailukyvyn edistämisen lisäksi rahoituksen tehokkaassa kohdistamisessa sekä heikommassa asemassa olevien alueiden auttamisessa voittamaan sosiaaliset ja taloudelliset vaikeutensa ja vähentämään nykyistä eriarvoisuutta.

EU:n alueiden aktiivista osuutta tämän strategian edistämisessä on korostettava. Hallintotavan merkitystä eri tasoilla kannattaa myös korostaa. On toivottavaa, että EU 2020 -strategiaan liittyvät tavoitteet, tehtävä ja vastuut jaetaan perusteellisesti Euroopan unionin, jäsenvaltioiden sekä paikallisten ja alueellisten viranomaisten välillä.

Edellä esitetyistä syistä äänestin edellä mainitun päätöslauselmaesityksen puolesta.

  Marianne Thyssen (PPE), kirjallinen. – (NL) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, strategia kriisistä irtautumiseksi on oleellinen lyhyellä aikavälillä, mutta pitkällä aikavälillä tarvitaan enemmän kuin se. Jos me haluamme todella antaa sosiaaliselle markkinataloudelle, meidän sosiaaliselle mallillemme, mahdollisuuden, tarvitsemme lisää talouskasvua, vihreää kasvua, joka tekee meistä kilpailukykyisiä ja luo uusia työpaikkoja. Investointien lisääminen tutkimukseen ja kehitykseen sekä innovatiivisiin tuotteisiin, tuotantoprosesseihin ja palveluihin on ratkaisevaa, jos haluamme säilyttää elintasomme maailmanlaajuisessa taloudessa.

Tämä uusi sysäys kohti rakenneuudistusta on nähtävissä komission ehdottamassa "2020-strategiassa". On myös ratkaisevan tärkeää, että komissio muuttaa suuntaa ja keskittyy useisiin pieniin tavoitteisiin, jotka ovat mitattavissa ja räätälöitävissä kullekin yksittäiselle jäsenvaltiolle. Kuten päätöslauselmassa oikeutetusti todetaan, strategia ei takaa, että ilmaistut tavoitteet olisivat täytäntöönpanokelpoisia. Koska siitä puuttuu aito seuraamusmekanismi sitä varten, että tavoitteita ei saavuteta tai toimet eivät ole riittäviä, tämä "2020-strategia" on yhtä lailla puutteellinen kuin edeltäjänä.

Yhteinen päätöslauselma muodostaa hyvän perustan jatkokeskusteluille komission, neuvoston ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan kanssa. Siksi äänestin ehdottomasti tämän päätöslauselman puolesta.

  Georgios Toussas (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien), Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmän ja Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän Eurooppa 2020 -strategiaa koskevassa yhteisessä päätöslauselmaesityksessä ilmaistaan pääoman poliittisten kasvojen yhteinen päätös toteuttaa monopolien häikäilemätön hyökkäys ja ruohonjuuritason vastaiset suunnitelmat työväenluokkia ja työläisiä vastaan koko EU:ssa. EU 2020 -strategiassa noudatetaan ruohonjuuritason vastaista Lissabonin strategiaa ja laajennetaan sitä asettamalla monopolipääoman strategisia tavoitteita ja laatimalla suunnitelmia uhraten työntekijöiden peruspalkka ja sosiaaliset oikeudet. Tarkkaan ottaen siihen kuuluu laajasti sovellettu kuuluisa "joustoturva" yhdessä "elinikäisen oppimisen", "koulutuksen ja uudelleenkoulutuksen", työntekijöiden "liikkuvuuden", työehtosopimusten lakkauttamisen, töiden jakamisen, radikaalien palkka- ja eläkeleikkausten, eläkeiän nostamisen sekä sosiaaliturvan, terveyden, hyvinvoinnin ja koulutuksen jatkuvien muutosten kanssa. Siinä myös annetaan pääomalle valtion rahakirstuista valtavia summia tukien ja "vihreän kehityksen" kannusteiden muodossa. Kreikan kommunistinen puolue äänesti Euroopan parlamentin EU 2020 -strategiaa koskevaa päätöslausemaa vastaan.

  Anna Záborská (PPE), kirjallinen. – (FR) Kauan sitten Jacques Delors'illa oli tapana sanoa, että yhtenäismarkkinoihin tai yhteisvaluuttaan ei voi rakastua. Minä olen rakastunut unioniin, joka suhtautuu kaikkien jäsenvaltioiden perheiden todellisiin tarpeisiin vakavasti, tiukasti kansallisten ja EU:n toimivaltuuksien mukaisesti. Lukiessani EU 2020 -strategiaa ja meidän parlamentaarista päätöslauselmaamme huomasin kuitenkin, että meidän tavoitteemme ovat vain ujoa flirttailua vapaan markkinatalouden kanssa. Kansalaisten investointeja sosiaaliseen koheesioon tai sukupolvien väliseen solidaarisuuteen ei tunnusteta. Eikö meidän pitäisi vaihtaa näkökulmaamme työsuhteisiin ja lisäarvon luomiseen, joista yhteiskunta kokonaisuudessaan hyötyy? Komissio ehdottaa köyhyyden torjumiselle määrällistä tavoitetta. Se väistämättä tuo takaisin kermojen päältä kuorimisen prosessin, joka tuskin auttaa köyhimpiä kansalaisia. Köyhyyttä kuvaavien indikaattorien luettelon puuttuminen osoittaa tahattomasti, että köyhyyden merkitystä ei ymmärretä. Köyhyys tarkoittaa paljon muutakin kuin työttömyyttä, ja päivittäin äärimmäisestä köyhyydestä kärsivät eivät etsi yksistään työtä vaan haluavat nauttia olemassa olevista oikeuksistaan. Eurooppa 2020 -strategian pitäisi vastata tähän tilanteeseen suuremmalla innolla ja määrätietoisuudella. Minä äänestin tyhjää.

Päätöslauselmaesitys RC-B7-0136/2010

  Elena Băsescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Luin sekä tuomari Richard Goldstonen raportin että suurlähettiläs Dora Holdin päätelmät, joissa kumotaan monta tuomari Goldstonen johtaman YK:n valtuuskunnan raportissa esitettyä väitettä. Vertaillessani näitä asiakirjoja huomasin Goldstonen raportin puolueellisen sävyn, ja sen vuoksi en ole kannattanut päätöslauselmaa Israelia ja Palestiinaa koskevien Goldstonen suositusten täytäntöönpanosta.

Toimia on analysoitava avoimesti ja puolueettomasti konfliktin kummankin osapuolen kannalta. Goldstonen raportissa ei mainita sitä syytä, joka laukaisi Israelin operaation Gazassa: lähes 12 000 raketti- ja kranaatti-iskua Israelin siviilejä vastaan. Israelin joukkojen Gazasta vetäytymisen jälkeen raketti-iskujen määrä on kasvanut 500 prosenttia. Kun vuonna 2004 Israelin alueelle tehtiin 281 ja vuonna 2005 179 raketti-iskua, Israelin Gazasta vetäytymisen jälkeen (syyskuussa 2005) iskujen määrä on noussut 946:een vuonna 2006 ja 783:een vuonna 2007, kun taas vuonna 2008 iskuja oli 1 730.

Yksikään Euroopan unionin jäsenvaltio ei ole äänestänyt Goldstonen raportin puolesta YK:n ihmisoikeusneuvostossa. Kaikkien osapuolten on ensisijaisesti pyrittävä noudattamaan kansainvälistä oikeutta.

  Andrew Henry William Brons (NI), kirjallinen. – (EN) Päätimme äänestää tyhjää kaikissa Palestiinaa ja Israelia koskevissa äänestyksissä. Emme voineet äänestää sellaisten päätöslauselmien puolesta, joiden tarkoituksena on antaa Euroopan unionille valtuudet johtaa ulkopolitiikkaa tai jotka ovat ristiriidassa konfliktiin liittyvän puolueettomuuspolitiikkamme kanssa. Meidän kantamme Israelin, Palestiinan ja muiden arabi- ja muslimimaiden välisiin suhteisiin on puolueeton. Puolueettomuutemme ei kuitenkaan tarkoita välinpitämättömyyttä. Tunnustamme erityisesti sen, ettei valtioiden tai organisaatioiden siviileihin kohdistamia hyökkäyksiä voidaan missään tapauksessa hyväksyä. Lisäksi olisimme tyytyväisiä, jos konflikti saataisiin ratkaistua kunniallisesti.

  Nessa Childers (S&D), kirjallinen. – (EN) Kävin Gazassa aiemmin tänä vuonna ja näin itse, miten tärkeää parlamentin toiminta alueella on. Goldstonen suositukset on pantava täysimääräisesti täytäntöön, ja seuraan asian edistymistä tulevina kuukausina.

  Derek Roland Clark (EFD), kirjallinen. – (EN) Vaikka myönnänkin, että Gazan ja Länsirannan konflikti on humanitaarinen tragedia, en kannata äänelläni Euroopan unionin toimielinten kansainvälisen vaikutusvallan olemassaoloa, sillä en tunnusta Euroopan unionia. Parlamentissa 10. maaliskuuta 2010 toimitetuissa asiaa koskevissa äänestyksissä olen äänestänyt omantuntoni mukaisesti.

  Proinsias De Rossa (S&D), kirjallinen. – (EN) Kannatin tätä päätöslauselmaa, jossa korostetaan, että kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön kunnioittaminen on ehdoton ennakkoedellytys oikeudenmukaiselle ja kestävälle rauhalle Lähi-idässä. Lisäksi päätöslauselmassa ollaan huolissaan Israelin ja Gazan alueen viranomaisten kansainvälisiin järjestöihin kohdistamista paineista, koska nämä ovat osallistuneet Goldstonen selvitykseen, ja siinä vaaditaan Gazan saarron ehdotonta lopettamista ja pyydetään Euroopan unionia antamaan Israelille ja palestiinalaisille julkinen kehotus panna Goldstonen suositukset täytäntöön. Goldstonen raportissa tehdään se johtopäätös, että äärimmäisen monen siviilin, mukaan lukien yli 300 lapsen, kuolema johtui Israelin tarkoituksellisesta ja kansainvälisen oikeuden vastaisesta suhteettomasta voimankäytöstä. Raportissa tehtiin myös se johtopäätös, että Gazan piiritys merkitsee itse asiassa 1,5 miljoonan kansalaisen kollektiivista rankaisemista, mikä on kansainvälisen oikeuden vastaista. Raportissa suositetaan, että Geneven yleissopimuksissa osapuolina olevien valtioiden (Irlanti mukaan luettuna) olisi asetettava syytteeseen ne, jotka ovat vastuussa näistä menettelytavoista ja niiden täytäntöönpanosta. Laadin parhaillaan Goldstonen raportin tulosten perusteella virallista valitusta Irlannin poliisivoimille, jotta yleisen syyttäjätoimen johtaja voi harkita Irlannissa syytteen nostamista vastuussa olevia vastaan.

  Göran Färm, Anna Hedh, Olle Ludvigsson, Marita Ulvskog ja Åsa Westlund (S&D), kirjallinen. – (SV) Meidän ruotsalaisten sosiaalidemokraattien mielestä Hamasia ei pidä sisällyttää EU:n terroristijärjestöjen luetteloon. Suhtaudumme Hamasiin ja varsinkin sen Israelin siviiliväestöön kohdistamiin hyökkäyksiin erittäin kriittisesti, mutta samalla olemme huolissamme siitä, että jos EU tuomitsee Hamasin toiminnan ehdoitta, tilanne voi paheta ja johtaa siihen, että Hamas sulkeutuu entisestään. Emme pidä oikeana EU:n päätöstä jatkaa Hamasin poliittista eristämistä nyt, kun puolue menestyi vapaissa ja demokraattisissa vaaleissa. Mielestämme EU:n on harkittava, ovatko onnistumisen mahdollisuudet paremmat eristämisen ja sanktioiden vai kriittisen vuoropuhelun ja yhteistyön avulla.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Kaikki, jotka ovat seuranneet Israelin ja Palestiinan välistä konfliktia vuosien ajan, kuten minä olen tehnyt, voivat vain todeta surullisena, että monet vilpittömät yritykset saada aikaan pysyvä rauha eivät riitä houkuttelemaan ja motivoimaan väkivallan valinneita luopumaan siitä lopullisesti. Hamasin vaalivoitto ja Palestiinan alueen jakautuminen kahteen osaan, joilla kummallakin on oma määräysvalta, on pahentanut merkittävästi jo muutenkin synkkää tilannetta.

Niin kauan kuin Hamas ei hyväksy Israelin valtion laillista olemassaoloa, vuoropuhelu on pelkkää teeskentelyä. Israelin on puolestaan huolehdittava siitä, että sen omaksumat kannat ovat asianmukaisia ja oikeasuhteisia, jottei se vaaranna nykyistä kansainvälistä legitimiteettiään. Yitzhak Rabinin tavoin en usko, että diplomaattinen rauha on kovin aito rauha, mutta se on kuitenkin välttämätön askel kohti aitoa rauhaa. On välttämätöntä jatkaa työtä tähän suuntaan ja poistaa esteet aidon rauhan saavuttamiselta. Tuomari Goldstonen raportissa pannaan merkille joitakin kummankin osapuolen rakentamia esteitä, nimittäin väärinkäytökset ja vakavat rikokset, jotka on selvitettävä ja tuomittava ja joista on annettava rangaistus.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) On kiinnitettävä huomiota Gazassa 27. joulukuuta 2008 alkaneeseen ja 18. tammikuuta 2009 päättyneeseen aseelliseen konfliktiin, joka aiheutti yli 1 400 palestiinalaisen ja 13 israelilaisen kuoleman. Menetettyjen ihmishenkien lisäksi suurin osa siviili-infrastruktuurista tuhoutui.

Unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja jäsenvaltioiden on pyrittävä EU:n yhteiseen kantaan siitä, mihin toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä selvitysvaltuuskunnan laatiman Gazan alueen ja Etelä-Israelin konfliktia käsittelevän raportin perusteella.

Haluan korostaa, että kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattaminen on välttämätöntä oikeudenmukaisen ja kestävän rauhan saavuttamiseksi Lähi-idässä.

Kannatan sitä, että unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita kehotetaan seuraamaan Goldstonen raporttiin sisältyvien suositusten täytäntöönpanoa kuulemalla EU:n ulkomaanedustustoja ja alalla toimivia valtiosta riippumattomia järjestöjä.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Gazan konfliktia koskevan parlamentin päätöslauselman hyväksyminen oli myönteinen asia, sillä päätöslauselmassa tunnustetaan Israelin rikkoneen kansainvälistä oikeutta. Tämä on todiste siitä, miten Goldstonen raportti on vaikuttanut Lähi-idän rauhanprosessiin saattamalla Israelin jatkuvat kansainvälisen oikeuden loukkaukset parlamentin tietoon.

Totuus on se, että Goldstonen raportti sisältää selkeitä todisteita siitä, että Israelin joukot ovat rikkoneet kansainvälistä oikeutta Palestiinan alueella vuonna 2008 suorittamiensa sotilaallisten operaatioiden aikana.

Tästä syystä haluamme, että raportin päätelmät hyväksytään välittömästi ja sen suositukset pannaan täytäntöön. Samalla kehotamme Euroopan unionin virkamiehiä varmistamaan, ettei EU:n ja Israelin assosiaatiosopimusta vahvisteta niin kauan kuin Israel jatkaa kansainvälisen oikeuden ja perusihmisoikeuksien loukkaamista Palestiinan miehitetyillä alueilla.

  Charles Goerens (ALDE), kirjallinen. – (FR) Tämä on taas yksi yleiskatsaus konfliktin kummankin osapuolen tekemiin virheisiin. Jos samat syyt tuottavat samoja seurauksia, on aihetta kyseenalaistaa syyt, sillä niiden seuraukset ovat aina tuhoisia. Näitä samoja syitä ovat rakettien ampuminen Israelin kaupunkeihin. Samoja syitä ovat Israelin kohtuuttomat vastaiskut. Samoja syitä ovat Gazan asukkaiden surkea tilanne. Samoja syitä on myös se, miten kaikkein radikaaleimmat ryhmittymät käyttävät hyväkseen heidän kurjuuttaan. Minulla on ajatus: miksemme ala kannattaa kummallakin puolella vain niitä ryhmiä, jotka ovat aidosti valinneet rauhan? Näitä ryhmiä on kummallakin puolella, ja niitä syytetään aivan liian usein oman kansansa pettämisestä, sillä ne haaveilevat tilanteesta, jossa erimielisyydet on mahdollista voittaa tällä alueella, joka on kauan ollut tapahtumakenttänä yhdelle maailman vaarallisimmista konflikteista.

  Sylvie Guillaume (S&D), kirjallinen. – (FR) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta, jossa Goldstonen suositukset kehotetaan panemaan täytäntöön, sillä on erittäin tärkeää saada Israelin ja Palestiinan viranomaisilta lupaus siitä, että he selvittävät puolueettomasti ja avoimesti Gazan murhenäytelmää vuosina 2008–2009, ei aggressiivisesti vaan päättäväisesti. Jäsenvaltioiden on puolestaan pyrittävä entistäkin kovemmin omaksumaan vahva kanta ja sitouduttava pitämään yllä näitä israelilaisille ja palestiinalaisille esitettyjä vaatimuksia. Kaikkien konfliktin osapuolten on noudatettava kansainvälistä humanitaarista lainsäädäntöä, ja EU:n on pyrittävä varmistamaan, että näitä periaatteita noudatetaan.

  Joe Higgins (GUE/NGL), kirjallinen. – (EN) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta, koska siinä korostetaan niitä kauhistuttavia oloja, joissa selvästi suurin osa Palestiinan väestöstä tällä hetkellä elää, ja koska siinä erityisesti vaaditaan avaamaan kaikki Gazan rajanylityspaikat "välittömästi" ja "ehdoitta". Kannatan täysin Palestiinan väestön oikeutta itsemääräämisoikeuteen ja sen oikeutta puolustautua Israelin armeijan ja valtion joukkojen toistuvia hyökkäyksiä vastaan. Olen kuitenkin vahvasti eri mieltä oikeistolaisen poliittisen islamin ja Hamasin ajatuksista. Vastustan myös juutalaisiin työntekijöihin kohdistuvia yksittäisiä hyökkäyksiä, jotka syventävät israelilaisten ja palestiinalaisten työväenluokkien välistä kuilua. Tästä on hyötyä ainoastaan Israelin hallitukselle ja muille Israelin äärioikeistolaisille ryhmittymille, jotka saavat tekosyyn uusille Palestiinan väestöön kohdistuville hyökkäyksille. Israelin hallitus ei puolusta palestiinalaisen rahvaan eikä myöskään Israelin työväenluokan etua. Israelilaisten ja palestiinalaisten työläisten on yhdessä voitettava heidän elinoloihinsa ja demokraattisiin oikeuksiinsa kohdistuvat hyökkäykset. Ainoa keino saavuttaa alueella pysyvä rauha on sosiaalidemokraattisen Israelin rinnalla oleva sosiaalidemokraattinen Palestiina. Kumpikin yhteisö sopii rajoista yhdessä ja kuuluu sosiaalidemokraattiseen Lähi-idän valtioliittoon.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Kannatan vahvasti Goldstonen raportin tuloksia ja olen tyytyväinen siihen, että parlamentti on kannattanut siinä annettavia suosituksia. Toivon, että Goldstonen raportin tulokset tukevat kahden valtion ratkaisuun perustuvaa pysyvää rauhanprosessia.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) EU:n pitäisi olla erittäin huolissaan Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin ratkaisemisesta, sillä uhrien lisäksi konflikti on aiheuttanut vuosikymmenten ajan voimakasta epävakautta kyseisellä alueella ja maailmalla.

Tästäkin huolimatta olen sitä mieltä, että se, mitä Israel tekee demokraattisena ja suvereenina valtiona, jolla on samat arvot kuin länsimaalaisilla yhteiskunnilla ja joka myös edistää niitä, eroaa siitä, mitä Hamasin kaltaiset radikaalit liikkeet tekevät, sillä Hamas kieltäytyy lähestulkoon järjestelmällisesti tunnustamasta Israelin valtiota. Tämän on esteenä konfliktin lopulliselle ratkaisemiselle.

Tämä ei kuitenkaan estä meitä tuomitsemasta kaikissa tilanteissa konfliktin kummankin osapuolen väkivaltaisuuksia, jotka ovat järkyttäneet maailmaa ja jotka vain motivoivat meitä ja saavat meidät etsimään entistä aktiivisemmin keinoja ymmärryksen lisäämiseksi.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Tämänpäiväinen yhteinen päätöslauselmaesitys Goldstonen raportista on jälleen yksi osoitus EU:n pyrkimyksestä arvioida ja tarkastella Gazan konfliktin tapahtumia oikeudenmukaisesti. YK:n yleiskokous kehotti jälleen 26. helmikuuta 2010 kumpaakin osapuolta toteuttamaan luotettavia selvityksiä ja toimittamaan lisäraportteja viiden kuukauden kuluessa. Palestiinan viranomaiset ovat nyt perustaneet riippumattoman selvitysryhmän, mikä on todella hyvä uutinen. Euroopan unionin on keskityttävä kansainvälisessä toiminnassaan YK:n peruskirjan periaatteiden ja päämäärien sekä kansainvälisen oikeuden tarkkaan noudattamiseen. Lisäksi se, että Israel ja palestiinalaiset noudattavat kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä, on keskeinen ennakkoehto rauhanprosessille, jonka on määrä johtaa kahden valtion rauhanomaiseen ja turvalliseen rinnakkaiseloon. Tällä päätöslauselmalla EU yrittää antaa sysäyksen yhteisen kannan muodostamiselle tuomari Goldstonen johtaman YK:n selvitysvaltuuskunnan laatiman Gazan ja Etelä-Israelin konfliktia käsittelevään raporttiin perustuvista jatkotoimista. Päätöslauselmaesityksessä myös kannatetaan sitä, että raportin suositusten täytäntöönpanoa on vaadittava julkisesti samoin kuin vastuuseen asettamista kaikista kansainvälisen oikeuden loukkauksista, myös sotarikoksista. Tämän vuoksi äänestin päätöslauselmaesityksen puolesta.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Yhteisessä päätöslauselmaesityksessä Goldstonen raportista välitetään Euroopan unionin toive, että Gazan konfliktiin liittyvät tapahtumat selvitetään oikeudenmukaisesti ja yksityiskohtaisesti. Myös 26. helmikuuta 2010 pidetyssä YK:n yleiskokouksessa vaadittiin jälleen kerran tapahtumien ja väitettyjen vakavien ihmisoikeusloukkausten selvittämistä viiden kuukauden kuluessa. Viimeisimpien tietojen mukaan ainoastaan Palestiina on noudattanut tätä vaatimusta, mikä on todella häpeällistä. Mielestäni Euroopan unionin on pyrittävä aktiivisesti varmistamaan kansainvälisten organisaatioiden ja komiteoiden toiminnan avulla, että kansainvälistä oikeutta noudatetaan ja pannaan täytäntöön. Perustavanlaatuinen ennakkoehto selkeälle edistymiselle Lähi-idän konfliktin rauhanprosessissa on nimenomaan se, että konfliktin kumpikin osapuoli kunnioittaa kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä. Nyt tämä rauhanprosessi saattaa kokea jälleen kerran vakavan takaiskun Israelin siirtokuntien rakentamista koskevien suunnitelmien vuoksi. Yhteisessä päätöslauselmassa kehotetaan panemaan täytäntöön suositukset, jotka sisältyvät tuomari Goldstonen johtaman YK:n selvitysvaltuuskunnan laatiman Gazan ja Etelä-Israelin konfliktia käsittelevään raporttiin, minkä vuoksi äänestin päätöslauselmaesityksen puolesta.

  Wojciech Michał Olejniczak (S&D), kirjallinen. – (PL) Kaikkien Lähi-idän konfliktin osapuolten on kunnioitettava ihmisoikeuksia. Kaikki epäilykset jonkun osapuolen ihmisoikeusloukkauksista on tarkistettava. Kaikkiin konfliktin osapuoliin on kuitenkin sovellettava samanlaista lähestymistapaa. Goldstonen raportti on asiakirja, joka on herättänyt paljon tunteita ja ristiriitoja. Monet ovat syyttäneet sitä puolueellisuudesta. Monet ovat huomauttaneet, ettei raportissa käsitellä tasapuolisesti kaikkia konfliktiin johtaneita tekijöitä. Kansainvälinen yhteisö ei kuitenkaan saa kääntää konfliktille selkäänsä. Goldstonen suosituksiin sisältyy ehdotus tehdä kansainvälisiä selvityksiä niistä rikoksista, joita konfliktien osapuolten väitetään tehneen. Lähi-idän konfliktin todellisuus asettaa tämän ehdotuksen toteuttamisen kyseenalaiseksi. On olemassa suuri vaara, ettei Euroopan parlamentti pysty valvomaan Hamasin toimia vaan ainoastaan Israelin toimia. Kun nämä olosuhteet otetaan huomioon, päätin äänestää lopullisessa äänestyksessä yhteisen päätöslauselman hyväksymistä vastaan.

  Zuzana Roithová (PPE), kirjallinen. – (CS) En kannattanut sosiaalidemokraattien, liberaalien, vasemmistoryhmän ja vihreiden yhteistä päätöslauselmaa Goldstonen Israelia koskevan raportin suositusten täytäntöön panemisesta. YK:n yleiskokous hyväksyi raportin viime vuoden marraskuussa. EU:n 27 jäsenvaltiosta sen hyväksyi vain viisi. Tämä johtuu siitä, ettei ihmisoikeusneuvosto analysoinut raporttia vastuullisesti ja että sen vuoksi yleiskokous äänesti puolueellisesta raportista, jossa Israel kuvataan terroristijärjestöksi. Olen yksi niistä poliitikoista, jotka pyrkivät siihen, että kaikki Gazan konfliktissa tapahtuneet väitetyt ihmisoikeusloukkaukset selvitetään objektiivisella ja tinkimättömällä tavalla. Selvityksen päätelmien uskottavuus on kuitenkin vaakalaudalla. Emme voi hyväksyä sitä, että vielä loppuun saattamaton keskeneräinen selvitys politisoidaan. Tavoitteena olisi kuitenkin oltava rauhanomaisen ratkaisun löytäminen Israelin ja Palestiinan konfliktiin ja kahden itsenäisen valtion, Israelin ja Palestiinan, hyvinvointi tulevaisuudessa, eikä Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen taistelu vaikutusvallasta tällä alueella.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Äänestin Goldstonen suosituksia koskevan päätöslauselmaesityksen RC7-0136/2010 puolesta pääasiassa sen vuoksi, että siinä vaaditaan EU:ta pyrkimään vahvaan yhteiseen kantaan raportin seurannasta ja vaatimaan julkisesti sen suositusten täytäntöönpanoa sekä vastuuseen asettamista kaikista kansainvälisen oikeuden loukkauksista. Lisäksi siinä kehotetaan kaikkia osapuolia toteuttamaan viiden kuukauden kuluessa kansainväliset vaatimukset täyttäviä selvityksiä sekä vaaditaan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja komission varapuheenjohtajaa sekä jäsenvaltioita seuraamaan aktiivisesti raportin täytäntöönpanoa. Lisäksi päätöslauselmaesityksessä esitetään uusia näkökohtia niiden lisäksi, joita parlamentti on jo aiemmin tuonut esiin, kuten pyydetään unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja komission varapuheenjohtajaa arvioimaan kaikkien osapuolten suorittamien selvitysten tuloksia ja raportoimaan Euroopan parlamentille kyseisistä arvioinneista, muistutetaan, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on vastuullisuuden ja uskottavuutensa nimissä valvottava selvityksien toteuttamista kaikilta osin, sekä ollaan huolissaan painostuksesta tiettyjä Goldstonen raportin valmistelussa ja seurantaselvityksissä mukana olleita valtioista riippumattomia järjestöjä kohtaan, mukaan lukien viittauksista toimiin, joilla puututaan näiden järjestöjen toimintaan.

  Olle Schmidt ja Cecilia Wikström (ALDE), kirjallinen. – (SV) Nyt ei ole oikea aika hyväksyä Israelia koskeva päätöslauselma. Saamme pian täydellisen arvion Goldstonen raportista, eikä meidän pitäisi mielestäni kiirehtiä. Tilanne on arkaluonteinen, ja osapuolten välinen konflikti on jakautunut. Emme saa pahentaa tilannetta hyväksymällä päätöslauselman, johon asianomaiset osapuolet eivät varmasti ole tyytyväisiä. Mielestäni on myös kummallista, että EU voi hyväksyä päätöslauselman mandaatista, jota yksikään EU:n jäsenvaltio YK:n ihmisoikeusneuvostossa ei hyväksynyt.

  Marek Siwiec (S&D), kirjallinen. – (PL) Mielestäni yhteinen päätöslauselmaesitys Israelin ja Palestiinan konfliktia koskevista Goldstonen suositusten täytäntöönpanosta ei vastaa täysin niitä näkemyksiä, joita Euroopan parlamentin jäsenet esittivät 24. helmikuuta Brysselissä käydyssä keskustelussa. Päätöslauselmaesitys ei vastaa riittävässä määrin asiakirjan laatimisessa avustaneiden poliittisten ryhmien enemmistön kantaa. Päätöslauselman aiheena oleva raportti – Goldstonen raportti – on puolueellinen, eikä siinä käsitellä tasapuolisesti kaikkia konfliktiin johtaneita tekijöitä. Lisäksi yhteisessä päätöslauselmaesityksessä ei mainita niitä olosuhteita, jotka johtivat konfliktiin, eikä siinä viitata millään tavoin niihin 8 000 hyökkäykseen, joita Hamas ja muut aseelliset ryhmät ovat kohdistaneet Israelin siviiliväestöön. Asiakirja ei myöskään sisällä tietoja siitä, miten Hamas on laiminlyönyt tulitaukoa.

Tarkoittamani asiakirjan 7 kohta osoittaa selvästi, ettei Euroopan parlamentti pysty valvomaan Hamasin toimia vaan ainoastaan Israelin toimia. Tällainen tilanne vähentää Israelin oikeuslaitoksen ja toimielinten uskottavuutta ja heikentää niiden mahdollisuuksia tehdä selvityksiä. Tämän vuoksi äänestin lopullisessa äänestyksessä yhteisen päätöslauselman hyväksymistä vastaan.

  Catherine Soullie (PPE), kirjallinen. – (FR) Israelin ja Palestiinan konfliktin pelkistäminen vertailemalla vain taistelevien leirien kuolinlukuja vääristää näkemystämme tästä sodasta, joka on nyt jatkunut jo liian kauan. Me kaikki olemme sitä mieltä, että konfliktiin on vaikea löytää ratkaisua, sillä sen syyt itsessään ovat monimutkaisia ja syvälle juurtuneita. Tämän vuoksi asioita on mahdotonta tarkastella mustavalkoisesti tällä alueella.

Tuomari Goldstonen johtaman valtuuskunnan tehtävänä oli ainoastaan laatia luettelo kansainvälisen oikeuden loukkauksista. Vaikka osa raportin päätelmistä onkin oikeutettuja, äänestäminen näitä päätöslauselmia vastaan, joissa hyväksytään mielestäni puolueellisesti mutta ennen kaikkea ilman asianmukaisia tavoitteita laaditun tekstin lähestymistapa ja päätelmät, oli mielestäni rehellisin älyllinen ratkaisu.

Kyllä, meidän on tuomittava ja lopetettava kummankin alueella sotivan osapuolen väärinkäytökset, mutta siinä on käytettävä huolella harkittua menettelytapaa, mikäli haluamme vahvistaa alueella oikeudenmukaisuutta, joka johtaa meitä kohti kestävää rauhaa.

  Bart Staes (Verts/ALE), kirjallinen. – (NL) Äänestin Goldstonen raporttia käsittelevän yhteisen päätöslauselman puolesta erityisesti siksi, että siinä myönnetään, että saarron vuoksi Gazan väestö elää edelleen hirvittävissä olosuhteissa, ja kehotetaan avaamaan rajanylityspaikat välittömästi, pysyvästi ja ehdoitta. Hyväksytyssä tekstissä vaaditaan Goldstonen raportin suositusten täytäntöönpanoa sekä vastuuseen asettamista kaikista kansainvälisen oikeuden loukkauksista, myös väitetyistä sotarikoksista. Raportti on paikan päälle tehtyihin käynteihin ja todistajien haastatteluihin perustuvan tasapuolisen ja perusteellisen selvityksen tulos.

Raportin mukaan konfliktin osapuolet ovat loukanneet kansainvälistä humanitaarista oikeutta. Raportissa Israelin korkea-arvoisten upseerien katsotaan olevan vastuussa seuraavasta: valkoisen fosforin umpimähkäinen käyttö, siviilejä ja sotilaita ei ole eroteltu millään tavoin, kollektiivisen rangaistuksen välineenä käytetyn saarron inhimilliset seuraukset ja sotatilalain rikkominen.

Raportissa on riittävästi aineistoa, jonka perusteella YK:n pääsihteeri ja turvallisuusneuvosto voivat aloittaa oikeustoimet, mikä on paras keino taata, että kaikki Gazan tapahtumiin liittyvät epäilykset ja pohdinnat voidaan lopettaa. On valitettavaa, ettei Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmä ole antanut tälle asiakirjalle minkäänlaista painoarvoa.

  Charles Tannock (ECR), kirjallinen. – (EN) ECR-ryhmä ei pidä Goldstonen raporttia merkittävänä, ja sen vuoksi emme äänestäneet PPE:n päätöslauselmaesityksen puolesta emmekä yhteisen päätöslauselmaesityksen puolesta. ECR-ryhmä on kovasti huolissaan tuomari Goldstonen laatiman raportin legitiimiydestä ja puolueellisuudesta, eikä se todellakaan halua IDF:n jäseniä tai poliitikkoja syytettävän sotarikoksista. Kannatamme neuvottelujen jatkamista rauhan ja turvallisuuden aikaan saamiseksi alueella, kannatamme kahden valtion ratkaisua ja tunnustamme ehdottomasti alueella jatkuvan konfliktin aiheuttamat humanitaariset ongelmat.

  Róża Gräfin von Thun Und Hohenstein (PPE), kirjallinen. – (PL) Maailmanlaajuisena toimijana Euroopan unionin on pidettävä mielessään paitsi kansalaistensa hyvinvointi myös maailmanlaajuinen näkökulma. Tämän vuoksi Euroopan parlamentin jäsenten on otettava päätöksiä tehdessään huomioon myös Euroopan unionin ulkopuolinen todellisuus. On virhe äänestää tuomari Goldstonen suosituksia koskevan päätöslauselman puolesta ennen kuin YK on hyväksynyt raportin.

Sen lisäksi, ettei meillä ollut riittäväsi aikaa keskustella raportista, meille ei esitelty raporttia, jossa selvitettiin kattavasti vasta-argumentteja. Tilanteessa, jossa Euroopan unionin jäsenvaltiot eivät osoita tahtoa ryhtyä yhdenmukaisiin Israelia ja Palestiinaa koskeviin toimiin, minkäänlaisen päätöslauselman hyväksyminen Euroopan parlamentissa ei edistä Lähi-idän rauhanprosessia.

Tästä syystä äänestin tyhjää Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmän päätöslauselmaa koskevassa äänestyksessä ja äänestin muiden ryhmien esittämää yhteistä päätöslauselmaa vastaan. Suhtaudun erityisen varautuneesti yhteisen päätöslauselman J ja 10 kohtaan, sillä vaikka niissä korostetaan Gazan alueella asuvan väestön traagista tilannetta, niissä ei selitetä, että tämä on suoraa seurausta Hamasin – kansainvälisen yhteisön terroristijärjestönä pitämän ryhmän – hallinnosta. En myöskään voi kannattaa yhteisen päätöslauselman 2 ja 4 kohtaa, joissa vaaditaan Goldstonen suositusten täytäntöönpanoa siitäkin huolimatta, etteivät ne kaikki ole oikeutettuja.

  Dominique Vlasto (PPE), kirjallinen. – (FR) Goldstonen raportin ansiosta on ollut mahdollista korostaa tarvetta tehdä nopeasti riippumattomia selvityksiä, jotta voidaan osoittaa, mitä todellisuudessa on tapahtunut ja miten osapuolet ovat niistä vastuussa, sekä tehdä johtopäätökset kaikista kansainvälisen oikeuden ja humanitaarisen lainsäädännön loukkauksista Gazan konfliktin aikana. Palestiinan ja Israelin viranomaisten on suoritettava nämä selvitykset rehellisesti. Toivon, että tällä tavoin ne voivat edesauttaa neuvottelujen jatkamista, ja sen vuoksi kannatan varauksetta selvitysten periaatetta. Haluaisin korostaa myös sitä, että tämä konflikti on tuhonnut Gazassa monia Euroopan unionin rahoittamia hankkeita, joilla pyrittiin vähentämään peruselintarvikkeiden ja julkisten peruspalvelujen puutteesta kärsivän väestön humanitaarista kriisiä. Paikalliselle väestölle on annettava toivoa, ja heidän on uskottava edelleen Israelin ja Palestiinan konfliktin nopeaan ratkaisuun. Vain tällä tavoin on olemassa edellytykset saavuttaa oikeudenmukainen ja kestävä rauha Palestiinan valtion ja Israelin valtion, elinkykyisten, turvallisten ja rauhaa rakastavien naapureiden välille.

Päätöslauselmaesitys RC-B7-0134/2010

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Vain vähän aikaa sitten muistutin parlamentille, etteivät Valko-Venäjän vaalit ole vapaat, ettei maassa ole ilmaisunvapautta, kokoontumisvapautta ja vapautta osoittaa mieltä ja että viranomaisten johtamat sortotoimet ovat lisääntyneet. Myöskään poliittisia vankeja ei ole vielä vapautettu, kuolemanrangaistusta ei ole poistettu eikä takeita ole annettu vallanjaosta, varsinkaan oikeuslaitoksen riippumattomuudesta, tai ihmisoikeuksien kunnioittamisesta.

Äskettäinen poliisivoimien käyttö Valko-Venäjän puolalaisten liiton jäseniä vastaan ja heidän tavoittelemiensa oikeuksien kieltäminen ovat jälleen kaksi tekijää, jotka heikentävät Euroopan unionin luottamusta Valko-Venäjän diktatuuria kohtaan. He kehottavat kaikkia Euroopan unionin demokraatteja, erityisesti Euroopan unionin toimielimiä ja jäsenvaltioiden hallituksia valvomaan tarkasti Minskin viranomaisia ja vastaamaan päättäväisesti ja koordinoidusti näiden viranomaisten toimiin, sillä nämä jatkavat uskollisesti kommunismin pahimpia perinteitä. Euroopan unioni ei voi olla Valko-Venäjän kumppani, sillä maa ei kunnioita omia kansalaisiaan eikä kansainvälistä oikeutta. Kuten kotimaassani on tapana sanoa, on parempi olla yksin kuin huonossa seurassa!

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan unionin ei pitäisi tunnustaa Valko-Venäjän parlamentin legitimiteettiä ennen kuin maassa on pidetty vapaat vaalit. Tämän vuoksi kehotan Valko-Venäjän viranomaisia käynnistämään maan vaalilainsäädännön perusteellisen uudistuksen Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston suositusten mukaisesti.

Valko-Venäjän viranomaisten toimet puolalaisten kansallista vähemmistöä edustavan järjestön jäseniä kohtaan ovat ehdottomasti tuomittavia, samoin kuin poliittisesti puolueelliset oikeudenkäynnit ja se, että oikeusviranomaiset ilmeisesti ottavat toimeenpanoviranomaisilta käskyjä vastaan. EU ei voi hyväksyä Valko-Venäjän viranomaisten päätöstä rajoittaa Internetin käyttöä tai puutteellisia takeita lehdistön vapaudesta, rauhanomaisesta kokoontumis- ja yhdistymisvapaudesta ja vapaudesta osallistua jumalanpalvelukseen muissa kuin Valko-Venäjän ortodoksisessa kirkossa sekä muista oikeuksista ja poliittisista vapauksista.

Mielestäni yhteisön ja Valko-Venäjän viranomaisten tekemän yhteistyön tason pitäisi olla suoraan verrannollinen siihen, missä määrin maa kunnioittaa ihmisoikeuksia. Olen edelleen huolissani unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission varapuheenjohtajan esittämästä puolalaisten kansallisen vähemmistön sortamista koskevasta lausunnosta, sillä se oli ponneton ja se esitettiin liian myöhään.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Kylmän sodan päättymisen jälkeen Valko-Venäjän ja länsimaiden välit ovat kehittyneet kohti uudenlaista ymmärtämystä, ja Euroopan unioni on käynyt myönteistä vuoropuhelua tarjoten Valko-Venäjälle kannustimia edistyksen aikaan saamiseksi demokratian ja ihmisoikeuksien alalla.

Tästä huolimatta EU ei voi hyväksyä toimia, jotka ovat ristiriidassa kansallisten vähemmistöjen oikeuksia koskevien kansainvälisten periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden kanssa. EU:n kannan ihmisoikeuksiin on oltava yksiselitteinen.

  Kristiina Ojuland (ALDE), kirjallinen. – (ET) Arvoisa puhemies, yhtenä kansalaisyhteiskunnan ja kansallisten vähemmistöjen tilannetta Valko-Venäjällä käsittelevän Euroopan parlamentin päätöslauselman laatijoista äänestin päätöslauselman puolesta. Vaikka viime vuonna Lukashenkon hallinto vapautti poliittisia vankeja ja on muuttunut jonkin verran maltillisemmaksi, Euroopan unioni ei voi kääntää selkäänsä äskettäisille ihmisoikeusloukkauksille, jotka ovat kohdistuneet Valko-Venäjän puolalaisten liittoon. EU:n itäisen kumppanuuden edut voidaan ulottaa koskemaan Valko-Venäjän kansalaisia vain siinä tapauksessa, että maan hallinto takaa kansalaisilleen ihmisoikeudet ja kansalaisvapaudet ja käynnistää demokratiauudistukset. Hallinnon tähän asti tekemät myönnytykset ovat olleet jatkuvasti riittämättömiä, ja Valko-Venäjän puolalaisten liiton johtajan Angelika Borysin pidättäminen sekä liiton rekisteröitymisen kieltäminen ja sen varojen jäädyttäminen ovat taas uusi takaisku maan ja Euroopan unionin välisille suhteille. Mielestäni ihmisoikeus- ja oikeusvaltioperiaatteiden jatkuvan loukkaamisen jälkeen Euroopan unionilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin harkita uusien sanktioiden määräämistä Valko-Venäjän hallinnolle.

  Wojciech Michał Olejniczak (S&D), kirjallinen. – (PL) Äänestin Euroopan parlamentin yhteisen päätöslauselmaesityksen (RC-B7-0134/2010) hyväksymisen puolesta. Monta kuukautta sitten Euroopan parlamentti hyväksyi päätöslauselman, jossa Valko-Venäjän viranomaisia kehotetaan lopettamaan kuolemanrangaistuksen antaminen kansalaisilleen. Tänään puhumme jälleen Valko-Venäjästä, ihmisoikeusloukkauksista ja kansalaisyhteiskunnan periaatteista. Euroopan unioni tarjoaa Valko-Venäjälle mahdollisuutta. Olemme toteuttaneet oikeanlaisia toimenpiteitä esimerkiksi ottamalla Valko-Venäjän mukaan itäiseen kumppanuuteen. Valko-Venäjää kohtaan osoittamamme luottamuksen oli tarkoitus kääntää maan suunta kohti demokratiakehitystä ja kansalaisoikeuksien kunnioittamista. Valitettavasti näin ei ole tapahtunut. Tämän perusteella Euroopan unionin on pysyttävä lujana ja omaksuttava voimakkaampi kanta suhteissaan Valko-Venäjään, ja sen on myös ryhdyttävä tehokkaisiin toimiin taatakseen, että vähemmistöjen oikeuksia kunnioitetaan. Toivottavasti kyseinen päätöslauselma auttaa käynnistämään haluttuun suuntaan vieviä muutoksia. Ellei näin tapahdu, oletan Euroopan unionin tarkistavan suhtautumistaan Valko-Venäjään ja asianmukaisten sanktioiden määräämistä. Jokainen tehoton ratkaisu on osoitus heikkoudestamme.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta. Itse asiassa sen teksti hyväksyttiin kaikissa suurimmissa ryhmissä, myös meidän ryhmässämme. Päätöslauselma hyväksyttiin yksimielisesti.

  Czesław Adam Siekierski (PPE), kirjallinen. – (PL) Ilmaisunvapauden puuttuminen, poliittisten ja jopa yhteiskunnallisten järjestöjen rekisteröitymiseen liittyvät ongelmat ja valtion tiedotusvälineiden käyttäminen propagandan levittämiseen ovat merkkejä valtion liian autoritaarisesta toiminnasta. Unioni on ojentanut auttavan kätensä Valko-Venäjälle ottamalla maan mukaan itäiseen kumppanuusohjelmaan, jonka tarkoituksena on vahvistaa demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta. Valko-Venäjän viranomaisten toiminta ei vastaa opposition ja valtiosta riippumattomien järjestöjen kohtelua koskevia kansainvälisiä sääntöjä eikä kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevia vaatimuksia. On tärkeää löytää riittävät keinot tästä tilanteesta pääsemiseksi, ja unionin olisi osoitettava paheksuntansa erityisillä toimenpiteillä, kuten sanktioilla tai viisumirajoituksilla. Emme saa kuitenkaan eristää Valko-Venäjää muusta Euroopasta, koska siitä kärsisi koko Valko-Venäjän yhteiskunta eivätkä unionin tuomitsemat viranomaiset. Meidän olisi näytettävä Valko-Venäjälle, miten paljon se voi hyötyä yhteistyöstä EU:n kanssa, ja määrättävä, että Valko-Venäjän saaman tuen määrä riippuu siitä, missä määrin se täyttää EU:n vaatimukset.

  Artur Zasada (PPE), kirjallinen. – (PL) Ilahduin kuullessani tämänpäiväisen äänestyksen tulokset. Olemme hyväksyneet päätöslauselman, jossa tuomitsemme puolalaiseen vähemmistöön kohdistuvat sortotoimet Valko-Venäjällä. Sillä, että asiakirja hyväksyttiin valtavalla äänten enemmistöllä, on erityinen merkitys. Äänestystulos edustaa koko parlamentin, kaikkien poliittisten ryhmien ja Euroopan unionin 27 jäsenvaltion edustajien mielipidettä. En usko, että Valko-Venäjä hyötyy itäisen kumppanuuden tarjoamista eduista ellei se ensin laillista uudelleen Valko-Venäjän puolalaisten liittoa ja palauta sen omaisuutta ja ellei Andrei Bandarenkon, Ivan Mikhailaun ja Arystom Dubskin kaltaisia poliittisia vankeja vapauteta. Tänään olemme lähettäneet Valko-Venäjälle selkeän signaalin. Nyt odotamme sen vastausta.

Päätöslauselma B7-0133/2010

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Eurooppa-neuvosto on korostanut, että on tärkeää uudistaa talous- ja yhteiskuntasopimus yhteiskunnan ja sitä palvelevien rahoituslaitosten välillä ja varmistaa, että hyvinä aikoina yhteiskunta saa hyötyä ja on suojattu riskeiltä. Tämän vuoksi Eurooppa-neuvosto on kehottanut IMF:ää pohtimaan kaikkia vaihtoehtoja tätä uudistusta tehtäessä, myös kansainvälisten rahasiirtojen verotusta. Kannatan tätä päätöslauselmaa ja olen sitä mieltä, että Euroopan unionin on sovittava yhteisestä kannasta tähän kysymykseen.

Euroopan komission on laadittava kansainvälistä rahasiirtojen verotusta koskeva vaikutustenarviointi ja tarkasteltava sen hyötyjä ja haittoja. Olen samaa mieltä myös siitä päätöslauselman kohdasta, jonka mukaan meidän on analysoitava yhteisön tasolla, miten rahoitusala voisi oikeudenmukaisesti auttaa korjaamaan vahinkoja, jotka se on itse aiheuttanut taloudelle tai jotka liittyvät hallituksen toimiin pankkijärjestelmän vakauttamiseksi.

  Sebastian Valentin Bodu (PPE), kirjallinen. – (RO) Kyseinen päätöslauselmaesitys, joka esitetään ennen osana Pittsburghin huippukokousta käytäviä G20-keskusteluja ja tiettyjen kansainvälisten elinten, kuten IMF:n, toivomuksesta, saattavat tuoda ratkaisun sekä siihen, miten vältämme kaikki tulevat rahoitusalan katastrofit, sekä siihen, miten saamme takaisin ne rahasummat, joita valtionkassat ovat antaneet pankkien käyttöön pelastaakseen ne romahtamiselta. Joka tapauksessa on myönteistä, että Ranska ja Belgia ovat pioneerihengessä hyväksyneet asiaan liittyviä säädöksiä (myös Yhdistynyt Kuningaskunta tutkii mahdollisuutta samanlaisten säädösten käyttöön ottamiseksi), ja odotamme näkevämme niiden vaikutukset.

Ranskan antamien arvioiden mukaan 0,005 prosentin vero poistaa yli 20 miljardia euroa Ranskan pankkien kassoista. Miten pankkiala aikoo vastata tähän? Vähentääkö se haitallisena pidettävää keinottelua vai käyttääkö se hyväkseen pääoman liikkuvuutta ja jatkaa tällaisia liiketoimia sellaisissa maissa sijaitsevien haarakonttorien kautta, joissa tätä verotusta ei sovelleta?

Tämän vuoksi tämän verotuksen onnistuminen edellyttää kansainvälistä lähestymistapaa, mikä tarkoittaa sitä, että se on esiteltävä myös YK:n kaltaisille kansainvälisille elimille. On vaikea uskoa, että edes tällä tavoin onnistutaan sopimaan yhteisestä kansainvälisestä toimenpiteestä (verrattakoon tätä esimerkiksi offshore-yhtiöitä koskevaan lainsäädäntöön).

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Kannattamalla tänään erittäin laajalla enemmistöllä hyväksyttyä päätöslauselmaa (536 äänesti puolesta, 80 vastaan ja 33 tyhjää) Ranskan demokraattiseen liikkeeseen kuuluvat jäsenet toistivat toiveensa saada Euroopan komissiolta vaikutustenarviointi ja käytännön ehdotuksia rahasiirtojen verotuksen käyttöönotosta. Pyydämme komissiota laatimaan ehdotuksen, jossa määritetään kesäkuussa G20-kokouksessa esitettävä Euroopan unionin yhteinen kanta. Olisi myös hyvä ajatus arvioida, missä määrin tällainen verotus voi auttaa vakauttamaan rahoitusmarkkinoita. Komission olisi vastattava kysymyksiin, jotka koskevat tämän verotuksen käyttöä kehitysmaiden tukemiseen ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja kehitysyhteistyön rahoittamiseen mutta myös niitä keinoja, joilla komissio voisi houkutella myös kumppaneitaan käyttämään tätä veroa, jotta vältyttäisiin pääoman siirtämiseltä. Ennen kaikkea on suoritettava perusteellinen vaikutustenarviointi, jotta voidaan varmistaa, ettei verotus vähennä unionin kilpailukykyä tai kestävää investointia ja ettei sillä ole haitallisia vaikutuksia pienille ja keskisuurille yrityksille ja yksittäisille sijoittajille.

  Harlem Désir (S&D), kirjallinen. – (FR) Vuonna 2000 jätin globalisaatiotyöryhmän kanssa käsiteltäväksi ensimmäisen päätöslauselman, jossa komissiota kehotettiin tutkimaan keinottelutarkoituksessa tehtyjen pääomasiirtojen verotuksen toteutuskelpoisuutta. Päätöslauselmaan ei hyväksytty, sillä se ei saanut riittävästi ääniä. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin G20 ja monet jäsenvaltiot eivät enää sulje pois ajatusta tällaisesta verotuksesta, ja rahoituskriisi on ennen kaikkea auttanut meitä muistamaan, millaista vahinkoa epävakaat rahoitusmarkkinat voivat saada aikaan.

Tämän vuoksi suhtaudun myönteisesti siihen, että rahasiirtojen verotusta koskeva päätöslauselma hyväksyttiin selvästi. Tämä on vain pieni edistysaskel, mutta sen sanoma on selvä. Parlamentti kehottaa komissiota vihdoin ottamaan ongelman käsiteltäväkseen ja laatimaan täytäntöönpanosuunnitelman. Tällaisesta verotuksesta olisi kahdenlaista hyötyä: se auttaisi vakauttamaan markkinoita sekä tuottaisi suuria tuloja, joilla voitaisiin auttaa kehitysmaita rahoittamaan ilmastonmuutokseen sopeutumistaan ja köyhyyden torjumista.

Vastustajat sanovat, että verotuksesta on hyötyä vain, jos se otetaan käyttöön maailmanlaajuisesti, mutta meidän on silti aloitettava jostain, kuten jotkut maat ovat tehneet lentolipuista kannettavan veron osalta. Odotteleminen ei johda mihinkään. Meidän on näytettävä esimerkkiä.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Rahoitusalan on kannettava vastuunsa meitä edelleen vaivaavasta talouskriisistä. Tähän asti reaalitalous, veronmaksajat, kuluttajat, julkiset palvelut ja koko yhteiskunta ovat joutuneet maksamaan suurimman osan rahoituskriisin kustannuksista ja seurauksista. Monet jäsenvaltiot ovat vaatineet rahasiirtojen verottamista.

Nykyisin alan poliittinen ja lainsäädännöllinen kehys on erilainen. On uusia sääntelyaloitteita, kuten veroparatiisien vastaiset toimet, tilinpäätöksiä koskevien lainsäädännöllisten aukkojen poistaminen, pörssikauppaan sovellettavat vaatimukset ja kauppatietorekisterien käyttäminen johdannaisvälineiden rekisteröintiin.

Euroopan unionin on omaksuttava yhteinen kanta kansainvälisiä G20-kokouksia varten. Tässä tarkoituksessa komission on arvioitava maailmanlaajuisen rahasiirtojen verotuksen vaikutuksia ennen seuraavaa G20-huippukokousta.

Komission on erityisesti arvioitava, mitä vaikutuksia on rahasiirtojen verotuksen käyttöönotolla Euroopan unionissa verrattuna verotuksen käyttöönottoon maailmanlaajuisesti. On määriteltävä verotuksesta aiheutuvat kustannukset ja selvitettävä, auttaako verotus vakauttamaan rahoitusmarkkinoita.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Monet toteamukset, jotka esitetään parlamentin enemmistöllä hyväksytyn päätöslauselman perusteluissa, ovat myönteisiä. Tämä koskee erityisesti sitä, että rahoitusmarkkinoiden on osallistuttava kohtuullisessa määrin talouden elvytys- ja kehittämistoimiin, sillä tähän asti veronmaksajien, kuluttajien, julkisten palvelujen ja koko yhteiskunnan on täytynyt maksaa suuri osa rahoituskriisin kustannuksista ja seurauksista. Tämän lisäksi olin lähestulkoon harmissani sellaisten toimien osalta, jotka saattaisivat edistää rahasiirtojen verotuksen käyttöönottoa, sillä päätöslauselman soveltamiseen liittyy monia rajoituksia. Tästä syystä äänestimme tyhjää.

Valitettavasti edistyminen on ollut hidasta uusien sääntelyaloitteiden soveltamisessa ja luvatussa veroparatiisien torjunnassa, tilinpäätöksiin liittyvien lainsäädännöllisten aukkojen poistamisessa, pörssikauppaan sovellettavissa vaatimuksissa ja kauppatietorekisterien käytössä johdannaisvälineiden rekisteröintiin. On tärkeää saada merkittävää edistystä aikaan ja lopettaa mudassa paikallaan polkeminen, joka hyödyttää vain rahoituskeinottelijoita ja suurpääomaan liittyviä intressejä.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Kannatan rahasiirtojen verottamista ja olen erittäin tyytyväinen siihen, että tämä aloite saa kannatusta. Jotta verotus olisi tehokasta, sitä pitäisi soveltaa maailmanlaajuisesti, ja kannatan toimenpiteitä, joilla tällainen rahasiirtoja koskeva maksu otetaan käyttöön.

  Arlene McCarthy (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestimme tänään ylivoimaisesti sen puolesta, että pidämme yllä poliittista tahtoa maailmanlaajuisen rahasiirtojen verotuksen käyttöön ottamiseksi. On selvästi tullut aika varmistaa radikaalein toimenpitein, että rahoitusala maksaa osuutensa kriisin seurauksista, ja rahasiirtojen verotus voisi olla tässä merkittävä väline. Kansalaiset, kansalaisjärjestöt ja liitot kaikkialla Euroopassa kannattavat sitä voimakkaasti. Rahasiirtojen verotus voisi auttaa epävakaata ja riskialtista kaupankäyntiä samalla kun sillä kerättäisiin miljardeja euroja, joiden avulla voidaan ryhtyä ratkomaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja auttaa rahoituskriisistä eniten kärsineitä kehitysmaita. Päätöslauselmassa kehotetaan komissiota analysoimaan vaihtoehtoja tätä verotusta varten ja annetaan selkeä signaali, että Euroopan unioni aikoo vaatia maailmanlaajuista sopimusta, jolla vastataan suuren yleisön vaatimukseen ryhtyä toimenpiteisiin. On ikävää, että ECR-ryhmä ja sen konservatiivijäsenet, jotka vastustavat selvästi kaikenlaista rahasiirtojen verotusta, ovat päättäneet tarkoituksellisesti vääristellä lausunnoissaan tämänpäiväistä äänestystulosta ja väittää sen olevan vaatimus verottaa rahasiirtoja yksinomaan EU:ssa. Ellei Euroopan unioni ryhdy toimenpiteisiin ja muodosta kantaa tähän kysymykseen, jäämme kansainvälisen keskustelun ulkopuolelle – sen sijaan tämänpäiväisellä äänestystuloksella Euroopan unionia kehotetaan johtamaan tätä keskustelua.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Portugalin demokraattinen ja sosiaalinen keskustapuolue vastustaa tavallisesti verojen käyttöönottoa Euroopan unionissa. Verojen kantaminen on myös tärkeä jäsenvaltioiden käytössä oleva väline ja varsinkin nykyisen kriisin kaltaisina vaikeina aikoina. Lopuksi totean, että jäsenvaltioissa joko verotuksen tai maksujen muodossa toteutettavat erilaiset verotusvaihtoehdot tekisivät väistämättä kyseisestä verosta enemmän tai vähemmän rankaisevan, mikä johtaisi järjettömiin epäoikeudenmukaisuuksiin Euroopan unionissa.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Mielestäni on väistämätön totuus, että rahoitusalan on osallistuttava kohtuullisessa määrin talouden elvyttämiseen ja kehittämiseen, varsinkin kun reaalitalous, veronmaksajat, kuluttajat, julkinen sektori ja koko yhteiskunta ovat maksaneet huomattavan osan rahoituskriisin kustannuksista ja seurauksista. Mahdollinen rahasiirtojen verotus voisi vähentää valtavaa keinottelupääoman määrää, jolla on taas hiljattain ollut tuhoisia vaikutuksia reaalitalouteen, ja näin myös auttaa ottamaan askeleen lähemmäs kestävää kasvua. Ennen kuin harkitsemme tällaisen veron käyttöönottoa, meidän on huolellisesti punnittava sen hyötyjä ja haittoja. Juuri tällaista menettelyä talous- ja raha-asioiden valiokunnan ehdottamassa päätöslauselmassa vaaditaan, ja tämän vuoksi äänestin päätöslauselman puolesta. Tärkeä ja tekstissä vain ohimennen mainittu näkökohta, joka kuitenkin täytyy määritellä tarkasti ennen päätöksen tekemistä, on tällaisen verotuksen avulla kerättävän pääoman mahdollinen käyttötarkoitus. Mielestäni veroa on perittävä siellä, missä rahasiirto tapahtuu, toisin sanoen sen on hyödytettävä myös sitä jäsenvaltiota, jonka alueella asianomaiset pörssit sijaitsevat. On vielä määritettävä tarkka laskentamenetelmä. Mikäli EU haluaa ehdottomasti periä veron itse, se on joka tapauksessa vähennettävä kyseisen jäsenvaltion bruttomaksuosuudesta. Missään tapauksessa tämän ei saa antaa johtaa EU:n verotusvaltaan.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Äänestin rahasiirtojen verotusta koskevan päätöslauselmaesityksen B7-0133/2010 puolesta ja olen iloinen, että ensimmäistä kertaa parlamentti on vaatinut toteutettavuus- ja vaikutustenarviointia rahasiirtojen verotuksen käyttöönotosta EU:ssa. Tämä on huomattavaa edistystä. Nyt on painostettava komissiota ehdottamaan konkreettisia toimenpiteitä. Euroopan unionin kansalaiset odottavat, että rahoitusmarkkinoilla ne, jotka aiheuttivat rahoituskriisin, myös kantavat vastuun sen aiheuttamista kustannuksista. Sen vuoksi emme voi olla tyytyväisiä Yhdysvaltojen ehdotuksen kaltaiseen minimalistiseen ratkaisuun, joka tuottaisi vain muutamia miljardeja euroja – se on suhteellisen vähän valtaviin kustannuksiin nähden. Köyhyyden vähentämiseen, ilmastonmuutoksen torjumiseen ja rahoituskriisin selvittämiseen tarvitaan monien satojen miljardien eurojen lisätuloja. Järkevästi suunniteltu rahasiirtojen verotus tuottaisi tämän mittaluokan tulot ja vähentäisi samalla keinottelua rahoitusmarkkinoilla.

Päätöslauselmaesitys B7-0132/2010

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin yhtenäisen euromaksualueen (SEPA) käyttöönottoa koskevan päätöslauselman puolesta. Sen avulla pyritään luomaan euromaksupalvelujen yhtenäiset markkinat, joilla käydään tehokasta kilpailua ja joilla rajatylittävien ja kansallisten euromaksujen välillä ei tehdä eroa.

Yhtenäinen euromaksualue (SEPA) ei toimi täydellisesti eikä se täytä käyttäjiensä todellisia tarpeita. Euroopan yhteisön on asetettava SEPA-välineiden käyttöä koskeva asianmukainen ja sitova määräaika, jonka jälkeen kaikki euromaksut on suoritettava järjestelmän standardien mukaisesti. Yhtä tärkeää on varmistaa, ettei järjestelmän hyväksyminen aiheuta Euroopan unionin kansalaisille lisäkustannuksia.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Yhtenäisen euromaksualueen (SEPA) luominen on olennaisen tärkeää maksupalvelumarkkinoiden yhdentymisen tehostamiseksi. Se lisää kilpailua, sillä rajatylittäviä ja maansisäisiä euromaksuja käsitellään samalla tavoin, ja tällä voi olla suora myönteinen vaikutus Euroopan unionin väestön elämään.

Näin ollen jäsenvaltioiden hallitusten olisi kiireellisesti toteutettava SEPA-palvelut ja laadittava asianmukaiset aloitetta koskevat säännöt, jotta nykyinen maksupalvelutilanne yksinkertaistuisi ja jotta kustannuksia voidaan alentaa kuluttajien hyödyksi.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Yhtenäisellä euromaksualueella (SEPA) pyritään maksupalvelujen yhtenäisiin markkinoihin, joilla kilpailu on tehokasta ja joilla ei tehdä eroa rajatylittävien ja kansallisten euromaksujen välillä. Meidän olisi pitänyt asettaa SEPA-välineisiin siirtymiselle oikeudellisesti sitova määräaika. Julkishallintojen siirtyminen SEPA-järjestelmään ei vastaa odotuksiamme.

Tämän vuoksi on tärkeää, että kaikki asianomaiset osapuolet – lainsäätäjät, pankkiala ja maksupalvelujen käyttäjät – osallistuvat SEPA-järjestelmän toteuttamiseen. On varmistettava, että nykyiset suoraveloitusvaltakirjat ovat edelleen oikeudellisesti voimassa kaikissa jäsenvaltioissa, sillä velvoite allekirjoittaa uusia valtakirjoja kansallisista suoraveloitusjärjestelmistä SEPA-järjestelmään siirtymisen aikana kävisi kalliiksi.

Näin ollen komission on asetettava SEPA-välineisiin siirtymiselle selkeä, asianmukainen ja oikeudellisesti sitova määräaika, joka ei saa olla myöhäisempi kuin 31. joulukuuta 2012, jonka jälkeen kaikki euromaksut on suoritettava SEPA-standardien mukaisesti. Komission on avustettava julkishallintoja siirtymäprosessissa laatimalla yhtenäiset ja koordinoidut kansalliset siirtymäohjelmat.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Yhtenäisellä euromaksualueella (SEPA) on muodostettava pikaisesti maksupalvelujen yhtenäiset markkinat. Ennen kuin tämä voidaan toteuttaa, on työtä vielä paljon, ja vaikka onkin olemassa direktiivejä, joissa säädetään SEPA-kortteja ja SEPA-suoraveloitusjärjestelmää koskevasta kehyksestä, totuus on se, etteivät nämä järjestelmät ole vielä toiminnassa. Näin ollen on välttämätöntä raivata kaikki nämä SEPA-järjestelmän täytäntöönpanon esteet, jotta sen toiminta voidaan käynnistää täysimääräisesti mahdollisimman pian. On tärkeää, että siirtymäaika päättyy 21. lokakuuta 2012.

  Wojciech Michał Olejniczak (S&D), kirjallinen. – (PL) Yhtenäinen euromaksualue on käsite, jonka käyttöönotto helpottaa miljoonien eurooppalaisten arkipäivää. Riippumatta siitä, minkä jäsenvaltion kansalaisia he ovat, he voivat helposti suorittaa nopeita ja halpoja maksuja toisessa jäsenvaltiossa oleville henkilöille tai yrityksille samoin kustannuksin kuin kotimaassaan suoritettavia maksuja. Internet-pankin aikakaudella tämä lisää pankkien välistä kilpailua, ja se taas koituu asiakkaiden hyödyksi. SEPA-järjestelmän käyttöönotto on seuraava askel pyrkiessämme toteuttamaan yhtä neljästä yhteismarkkinoittemme perusvapaudesta – pääoman vapaata liikkuvuutta. Todella tärkeää on se, että SEPA johtaa euroalueen maiden, euroalueeseen kuulumattomien Euroopan unionin jäsenvaltioiden sekä muiden Euroopan vapaakauppa-alueeseen kuuluvien maiden taloudelliseen lähentymiseen.

Tämän vuoksi kannatan täysin Euroopan parlamentin päätöslauselmaa yhtenäisen euromaksualueen (SEPA) käyttöönotosta. Pyydän samalla, että Euroopan komissio asettaa vähittäispankkiasiakkaiden edut, järjestelmän turvallisuuden ja järjestelmän turvallisuuskysymykset etusijalle valvoessaan SEPA-järjestelmän käyttöönottoa.

Päätöslauselmaesitys RC-B7-0154/2010

  Kader Arif (S&D), kirjallinen. – (FR) Tänään hyväksytty ACTA-sopimusta koskeva päätöslauselma, jonka alullepanijoihin kuulun, on erittäin symbolinen, sillä se hyväksyttiin yksimielisesti. Se on selkeä signaali komissiolle, joka on neuvotellut tästä sopimuksesta äärimmäisen salaisesti kahden vuoden ajan. Parlamentti vaatii, että käynnissä olevien neuvottelujen osalta noudatetaan täydellistä avoimuutta ja että perussopimuksia kunnioitetaan, sillä nämä oikeuttavat parlamentin saamaan samat tiedot kuin neuvostokin. Olipa kysymys menetelmästä tai siitä, mitä tiedämme neuvottelujen sisällöstä, vastustan sitä tapaa, jolla ACTA-neuvotteluja käydään. Yhteisön säännöstön kyseenalaistaminen herättää meissä monenlaisia pelkoja. Sen mahdollisuuden lisäksi, että "joustavaa" vastausta aiotaan soveltaa uudelleen, sananvapautta sekä yksityisyyden suojaa ja tietosuojaa koskevien kansalaisten perusoikeuksien kunnioittaminen ja Internet-yhteyden tarjoajien ja palvelinten vastuusta vapauttamista koskeva periaate voidaan asettaa kyseenalaiseksi. Parlamentti on jo todistanut olevansa sitoutunut näihin periaatteisiin, ja ellei komissio muuta strategiaansa, aion kampanjoida sen puolesta, ettei parlamentti ratifioi ACTA-sopimusta. Onnistuimme tässä jo SWIFT-sopimuksen tapauksessa.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta. Teollis- ja tekijänoikeuksien parempi suojelu sekä väärentämisen ja laittoman valmistuksen torjuminen ovat todella tärkeitä kysymyksiä Euroopan unionissa ja kaikkialla maailmassa. Olen siis erittäin tyytyväinen kansainvälisten neuvottelujen aloittamiseen teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseksi sekä väärentämisen ja laittoman valmistuksen torjumisen tehostamiseksi. Olen kuitenkin erittäin pettynyt siihen tapaan, miten näitä neuvotteluja käydään.

Lissabonin sopimuksen nojalla komission on tiedotettava Euroopan parlamentille välittömästi ja täysimääräisesti kansainvälisten sopimusten kaikista vaiheista, eikä näin ole toimittu ACTA-sopimuksen tapauksessa. Lisäksi Euroopan parlamentin on annettava hyväksyntänsä ACTA-sopimukselle, ennen kuin se tulee voimaan EU:ssa. Kuinka voimme antaa hyväksyntämme, jos meitä pidetään pimennossa? Toivon todella, että Euroopan komissio täyttää velvollisuutensa ja antaa meille kaikki tarvittavat tiedot neuvottelujen tilanteesta.

  Jan Březina (PPE), kirjallinen. – (CS) Arvoisa puhemies, äänestin ACTA-neuvottelujen avoimuutta ja tilannetta koskevan Euroopan parlamentin päätöslauselman puolesta, sillä olen laatijoiden tavoin huolissani neuvottelujen tähänastisesta etenemisestä. Neuvotteluja käydään "rajoitetun" menettelyn mukaisesti, mikä tarkoittaa sitä, että vain Euroopan komissio ja EU:n jäsenvaltiot voivat tutustua neuvotteluasiakirjoihin. Euroopan parlamentti jätetään täysin neuvottelujen ulkopuolelle, ja silti parlamentin hyväksyntä on välttämätön ennakkoedellytys sopimuksen voimaantulolle. Mielestäni digitaalista sisältöä ja sen käsittelyä ei pitäisi sisällyttää sopimustekstiin, ja mikäli se sisällytetään, kyseiset määräykset eivät saisi olla liian ankaria. Olen vahvasti sitä mieltä, että ACTA-sopimus ei saisi ulottua voimassa olevan teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan lainsäädännön soveltamisalan ulkopuolelle ja että digitaalisen sisällön kopioinnista annettavat rangaistukset olisi jätettävä yksittäisten jäsenvaltioiden harkinnan varaan. Yksityisyyden suojan ja henkilötietojen suojelun on pysyttävä Euroopan unionin lainsäädännön tukipylväänä, jota kansainväliset sopimukset eivät romahduta. Kannatan väärentämisenvastaista ACTA-sopimusta, sillä väärentäminen muodostaa todellisen vaaran talouselämälle ja kuluttajille ja rikkoo kiistatta teollis- ja tekijänoikeuksia. Toisaalta aineiston kopioiminen yksinomaan omaan käyttöön pitäisi jättää sopimuksen ulkopuolelle. Tämän sisällyttäminen sopimukseen olisi mielestäni ristiriidassa henkilökohtaista vapautta ja tiedonvapautta koskevien oikeuksien kanssa. Lyhyesti todettuna väärentämistä ja kopiointia ei voida käsitellä samalla tavalla.

  Derek Roland Clark (EFD), kirjallinen. – (EN) Äänestimme 10. maaliskuuta 2010 ryhmänä ACTA-sopimusta koskevaa päätöslauselmaa vastaan, ja teimme niin, koska periaatteessa ACTA-sopimusta ei pitäisi olla olemassa missään muodossa. Se rikkoo räikeällä tavalla yksilön oikeutta yksityiseen omaisuuteen. Jos olisimme äänestäneet päätöslauselman puolesta, olisimme tunnustaneet tällaisen lainsäädännön olemassaolon, mutta päätimme sen sijaan olla tunnustamatta sopimusta.

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Huolimatta Lissabonin sopimuksesta ja siitä, että kansainvälisen kaupan alalla sovelletaan yhteispäätösmenettelyä, komissio ja jäsenvaltiot estävät väärentämisenvastaista kauppasopimusta (ACTA) koskevan julkisen keskustelun käymisen. Tämä avoimuuden puute herättää aitoa epäluuloa, jota voidaan hälventää vain kuulemalla kansalaisia ja Euroopan parlamenttia. Vaikka väärentämisen torjuminen on todellakin oikeutettua ja välttämätöntä, ACTA-sopimus vahvistaisi tekijänoikeuksia. Olisiko Internet-yhteyden tarjoajille annettava valtuudet valvoa digitaalisten tiedostojen vaihtoa ja määrätä käyttäjille rangaistuksia esimerkiksi katkaisemalla heidän Internet-yhteytensä? Tällaisesta valvonnasta aiheutuisi yhteyden tarjoajille kohtuuttomia kustannuksia, ja tarkastusten tekeminen olisi hankalaa. Lisäksi Internet-piratismia ei ole vielä luokiteltu rikokseksi yhteisön lainsäädännössä eikä kansainvälisessä oikeudessa. Sen vuoksi ajatus rangaistusten määräämisestä näin laajassa mittakaavassa ei ole perusteltu, varsinkin kun Internetin käyttö on edelleen perusvapaus, joka perustuu yksilön oikeuteen saada tietoa. Komission on esitettävä parlamentille asiakirja, jossa tehdään yhteenveto neuvotteluista ja kaikista käsiteltävänä olevista kannoista. Ellei se tee näin, parlamentti voi hylätä tämän salaisesti neuvotellun tekstin samalla tavoin kuin se hylkäsi SWIFT-sopimuksen.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin väärentämisenvastaista kauppasopimusta (ACTA) koskevien neuvottelujen avoimuutta ja tilannetta käsittelevän päätöslauselman puolesta, koska kannatan neuvotteluissa avointa menettelyä.

Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen parlamentin on annettava hyväksyntänsä ACTA-sopimukselle, ennen kuin se tulee voimaan Euroopan unionissa. Parlamentin osallistuminen on välttämätöntä, jotta voidaan taata, etteivät teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanotoimet estä innovointia, kilpailua, henkilötietojen suojelua ja tiedon vapaata liikkuvuutta.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Väärentäminen on yksi maailmantalouden suurimmista vitsauksista, ja vaikka sitä onkin yritetty torjua, on selvää, etteivät yksittäiset jäsenvaltiot pysty voittamaan tätä taistelua. Tiettyjen tuotteiden ostamiseen liittyy nykyisen selkeitä riskejä kuluttajien terveydelle ja turvallisuudelle.

Kaupallisesta ja teollisesta näkökulmasta tarkasteltuna tämä rinnakkaisteollisuus, joka hyötyy laittomasti muiden luovuudesta ja maineesta, heikentää tuotemerkkien arvoa ja vähentää niiden erityisen roolin merkitystä. Näin ollen, vaikka onkin tärkeää luoda avoimet, vapaat ja oikeudenmukaiset markkinat, tässä voidaan onnistua ainoastaan siinä tapauksessa, että tärkeimmät valmistajat vastustavat ja torjuvat väärentämistä yleisesti. Väärentämisenvastainen kauppasopimus voi olla tässä varteenotettava keino, mutta ensin siitä on sovittava ja siitä on neuvoteltava avoimesti, toisin kuin tähän asti on tehty.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Vuonna 2008 Euroopan unionin jäsenvaltiot ja muut Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön jäsenmaat käynnistivät neuvottelut uudesta monenvälisestä sopimuksesta, jonka tarkoituksena oli varmistaa teollis- ja tekijänoikeuksien noudattaminen ja ryhtyä toimenpiteisiin väärentämisen ja laittoman valmistuksen torjumiseksi (väärentämisenvastainen kauppasopimus – ACTA). Yhdessä he päättivät hyväksyä luottamuksellisuuslausekkeen. Kaikkien Euroopan unionin tekemien ACTA-sopimukseen liittyvien sopimusten on noudatettava yksityisyyden suojasta ja tietosuojasta annettuja EU:n säännöksiä direktiivin 95/46/EY, direktiivin 2002/58/EY ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti. Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen parlamentin on annettava hyväksyntänsä ACTA-sopimukselle, ennen kuin se tulee voimaan Euroopan unionissa. Lisäksi komissio on luvannut tiedottaa parlamentille täysimääräisesti kansainvälisiä sopimuksia koskevien neuvottelujen kaikista vaiheista. Näin ollen oikeusperusta olisi pitänyt luoda ennen ACTA-neuvottelujen aloittamista ja parlamentin olisi pitänyt hyväksyä neuvotteluvaltuudet. Komission olisi esitettävä meille ehdotuksia ennen seuraavaa neuvottelukierrosta.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Parlamentti on tuominnut selvästi sen, ettei komissio ole antanut tietoja väärentämisenvastaista kauppasopimusta (ACTA) koskevista neuvotteluista, ja sen, miten komissio on tällä tavoin toimimalla yrittänyt rajoittaa parlamentaarista ja demokraattista valvontaa. Tästä syystä mielestämme on tärkeää huomauttaa päätöslauselmassa, että komissiolla "on ollut oikeudellinen velvoite tiedottaa Euroopan parlamentille välittömästi ja täysimääräisesti kansainvälisten neuvottelujen kaikissa vaiheissa".

Neuvotteluissa on noudatettava demokraattisia ja avoimia menettelyjä, ja niiden sisällöstä on käytävä julkista keskustelua, mitä pidämme myönteisenä asiana. Korostamme myös tarvetta "kunnioittaa perusoikeuksia, kuten oikeutta sananvapauteen ja oikeutta yksityisyyteen, sekä noudattaa täysin toissijaisuusperiaatetta" sekä suojata henkilötietoja. Tästä syystä äänestimme päätöslauselman puolesta.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Tämä väärentämisenvastaisen ACTA-sopimuksen luonnos voi vaikuttaa hyvältä ajatukselta, kun otetaan huomioon, miten paljon Euroopan unionin talous ja työpaikat joutuvat kärsimään tämän epäoikeudenmukaisen toiminnan seurauksista, joka on ominaista meille tyrkyttämänne liiallisen vapaakaupan maailmassa. Kaikki tehdään kuitenkin salassa, kuten aina, kun komission neuvottelemaan sopimukseen liittyy jotain todella vahingollista.

Mieleeni tulee Blair House-sopimus, jolla Euroopan unionin maatalous uhrattiin Yhdysvaltojen monikansallisten maatalous- ja elintarvikealan tuotantolaitosten ruokahalun tyydyttämiseksi. Mieleeni tulee myös pöyristyttävä monenvälinen investointisopimus MAI, jolla pyrittiin vapauttamaan monikansalliset yhtiöt niiden maiden lainsäädännön velvoitteista, joissa ne harjoittivat toimintaansa. Onneksi tämä sopimus ei koskaan tullut voimaan. Tällä kertaa kysymyksessä on ACTA-sopimuksen Internetiä koskeva kappale: se merkitsee käytännössä hirvittävän maailmanlaajuisen Hadopi-lain käyttöönottoa.

Tulliviranomaiset voisivat tutkia kenen tahansa kansalaisen MP3-soittimen, matkapuhelimen ja sylimikron, mikäli häntä epäillään tiedoston laittomasta lataamisesta. Yhteyden tarjoajat voidaan pakottaa katkaisemaan asiakkaidensa yhteyksiä tai antamaan niitä koskevia tietoja. Tätä ei voida hyväksyä, ja sen vuoksi äänestimme tämän päätöslauselman puolesta, jossa neuvotteluilta vaaditaan täydellistä avoimuutta ja komissiota uhataan pitkillä oikeuskäsittelyillä, ellei se suostu tähän.

  Sylvie Guillaume (S&D), kirjallinen. – (FR) Kannatin päätöslauselmaa, jolla pyritään Euroopan komission täydelliseen avoimuuteen väärentämisenvastaista kauppasopimusta (ACTA) koskevissa neuvotteluissa, joita käydään tällä hetkellä salaisesti. Sen mahdollisuuden lisäksi, että "joustavaa vastausta" aiotaan soveltaa uudelleen, sananvapautta sekä yksityisyyden suojaa ja tietosuojaa koskevien kansalaisten perusoikeuksien kunnioittaminen ja Internet-yhteyden tarjoajien ja palvelinten vastuusta vapauttamista koskeva periaate voidaan asettaa kyseenalaiseksi. Tämän seurauksena Euroopan parlamenttia ei voida Euroopan kansojen puolestapuhujana jättää pois näistä neuvotteluista, vaan sen on saatava samat tiedot kuin neuvostonkin. Tämä on demokraattinen vaatimus. Lopuksi totean, ettei ACTA-sopimus saa vaarantaa geneeristen lääkkeiden saatavuutta. Tässä tilanteessa, kun otetaan huomioon käytettävä neuvottelumenettely ja neuvottelujen sisällöstä liikkuvat huolestuttavat huhut, minun on äänestettävä tämän päätöslauselman puolesta, jossa kyseiseen sopimukseen suhtaudutaan kriittisesti.

  Małgorzata Handzlik (PPE), kirjallinen. – (PL) Hyväksytyssä päätöslauselmassa Euroopan parlamentti on ilmoittanut selvästi kannattavansa avoimuuden lisäämistä Euroopan komission käymissä väärentämisenvastaista kauppasopimusta koskevissa neuvotteluissa. Laiton valmistaminen ja väärentäminen muodostavat kasvavan ongelman Euroopan unionin taloudelle ja muille maailman talouksille.

Kehitysmaiden kansantaloudet ovat kehittymässä yhä vahvemmin tietoon perustuviksi talouksiksi. Tämän vuoksi tarvitsemme myös teollis- ja tekijänoikeuksien suojelemista koskevia selkeitä ja tehokkaita periaatteita, jotka eivät ole esteenä innovoinnille ja kilpailulle, jotka eivät muodosta perusteetonta taakkaa lailliselle kaupankäynnille ja jotka suojelevat yksityisyyttämme ja perusoikeuksiamme, kuten sananvapautta. Sen vuoksi tänään hyväksytyssä päätöslauselmassa ei kyseenalaisteta ajatusta sopimuksen tekemisestä. Komissio ei ole kuitenkaan käynyt neuvotteluja avoimesti.

Euroopan parlamenttia ja Euroopan unionin kansalaisia ei pidetä ajan tasalla neuvottelujen etenemisestä. Tiedotuksen puute on huolestuttavaa. Haluamme Euroopan komissiolta lisää avoimuutta. Haluamme tietää nyt, millaisia velvoitteita Euroopan komission neuvottelijat ovat hyväksymässä 500 miljoonan Euroopan unionin kansalaisen puolesta.

  Elisabeth Köstinger (PPE), kirjallinen. – (DE) Väärentämisenvastaista kauppasopimusta (ACTA) koskevat neuvottelut, joissa käsitellään tekijänoikeuslain säännöksiä sekä väärentämisen ja tuote- ja Internet-piratismin torjuntaa, ovat kiistatta tärkeä edistysaskel kohti teollis- ja tekijänoikeuksien suojelua. Valitettavasti neuvotteluja koskeva komission tiedotuspolitiikka jättää paljon toivomisen varaa.

Koska neuvottelujen tilanteesta ei tiedoteta avoimesti, Euroopan parlamentin on vaikea osallistua rakentavasti määräysten laatimiseen varmistaakseen etukäteen, ettei Euroopan unionin kansalaisten oikeuksia heikennetä eikä tietosuojadirektiivejä rikota. Kannatan päätöslauselmaesitystä (RC7-0154/2010) ja siten myös Euroopan parlamentin komissiolle antamaa kehotusta toteuttaa ACTA-neuvottelujen osalta avoimempaa, yksityiskohtaisempaa ja kattavampaa tiedotuspolitiikkaa.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) ACTA-neuvotteluja koskeva avoimuus on äärimmäisen tärkeää, ja olen iloinen siitä, että parlamentti on vaatinut komissiolta täysimääräistä tiedottamista niin selkein äänin. Vaikka olenkin tyytyväinen vakuutteluihin siitä, ettei yksityishenkilöitä kriminalisoida kopioimisesta omaan käyttöön ja ettei ACTA-sopimuksella pyritä estämään geneeristen lääkkeiden vientiä kehitysmaihin, toivon, että parlamentti voi tutustua kaikkiin asiakirjoihin ja seurata neuvotteluja varmistaakseen, että nämä lupaukset täytetään.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Se ettei väärentämisenvastaista kauppasopimusta (ACTA) koskevista neuvotteluista tiedoteta avoimesti, on ristiriidassa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen hengen kanssa. Neuvoston ja komission on annettava välittömästi parlamentin tutustuttavaksi kaikki neuvottelujen perustana olevat asiakirjat. Elleivät komissio ja neuvosto täytä tätä perustavanlaatuista velvoitettaan, parlamentti voi turvautua oikeusmenettelyihin saadakseen nämä asiakirjat tutustuttavaksi. Tämä vahingoittaisi kyseisten Euroopan unionin toimielinten arvovaltaa.

  Zuzana Roithová (PPE), kirjallinen. – (CS) Kiitän esittelijöitä ja kaikkia niitä jäseniä, jotka ovat vastanneet siitä, että Euroopan parlamentti on ilmaissut selkeästi ja erittäin laajalla enemmistöllä vastustavansa yksiselitteisesti sitä, ettei näin tärkeästä kansainvälisestä sopimuksesta neuvotella avoimesti. Oletamme, että sopimus avaa uuden kansainvälisen ulottuvuuden väärentämisen torjumisessa heikentämättä kuitenkaan Euroopan unionin kansalaisten oikeutta yksityisyyteen.

Pidän myös sitä ongelmallisena, ettei Kiinaa ole pyydetty mukaan neuvotteluihin. Eilisessä keskustelussa myös komissio totesi pitäneensä tätä strategisena virheenä. On epärealistista ajatella, että Kiina, joka on suurin väärennösten lähde maailmassa, liittyisi neuvoteltuun sopimukseen jälkikäteen. Luotan siihen, että tämänpäiväinen kriittinen päätöslauselmamme saa komission arvioimaan uudelleen suhtautumistaan parlamenttiin, jolla on Lissabonin sopimuksen ansiosta yhteispäätösvaltuuksia uusilla aloilla, myös ulkopolitiikassa.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Kannatin päätöslauselmaa RC7-0154/2010 väärentämisenvastaisesta kauppasopimuksesta ja olen iloinen, että parlamentin laaja enemmistö teki samoin. ACTA-sopimus on vaarassa tulla tunnetuksi "sopimuksena komission avoimuuden puuttumisesta". ACTA-sopimusta koskevissa neuvotteluissaan komission pitäisi noudattaa avoimuuden ja ihmisoikeuksien periaatetta ja kunnioittaa Euroopan parlamentin laillista oikeutta saada tietoa. Sen sijaan komissio ei läpäise tätä litmustestiä, jolla arvioidaan sen kykyä tiedottaa parlamentille Lissabonin sopimuksen mukaisesti. EU ei voi jatkaa ACTA-sopimusta koskevia neuvotteluja, ellei kansalaisten anneta osallistua prosessiin.

Sekin olisi täysin absurdi ja paheksuttava tilanne, että parlamentin jäsenten olisi kysyttävä suljettujen ovien takana komissiolta niiden sopimusten sisältöä, joista parlamentin on tarkoitus äänestää. Lisäksi Euroopan parlamentti on osoittanut, ettei se hyväksy salailua ja että se vaalii kaikille avointa Internetiä. Parlamentin jäsenet ovat osoittaneet myös, ettei parlamentti suostu olemaan komission kynnysmattona. Komissiota on kehotettu voimakkaasti tiedottamaan meille välittömästi ja täysimääräisesti ACTA-sopimusta koskevista neuvotteluista.

Päätöslauselmaesitys RC-B7-0181/2010

  Harlem Désir (S&D), kirjallinen. – (FR) Nykyisen tullietuusjärjestelmän voimassaolo päättyy pian. Äänestin tämän päätöslauselman puolesta, jonka erityisenä tavoitteena on saada parlamentti osallistumaan täysimääräisesti vuoteen 2012 mennessä toteutettavaan järjestelmän tarkistamiseen. Tämä kauppajärjestelmä antaa 176 kehitysmaalle ja alueelle mahdollisuuden hyötyä EU:n markkinoille pääsyä koskevasta etuuskohtelusta, mikäli ne ratifioivat sosiaalisia oikeuksia koskevat ILOn yleissopimukset ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n yleissopimukset.

Järjestelmän täytäntöönpano ei kuitenkaan ole ollut tyydyttävää. Siksi vaadimme, että ennen järjestelmän tarkistamista on laadittava kertomus ratifioinnin nykytilanteesta, pantava yleissopimukset täytäntöön ja laadittava tullietuusjärjestelmästä vuosia 2006­2009 koskeva vaikutustenarviointi. Lisäksi on määrättävä ehdoksi, että YK:n tärkeimmät 27 yleissopimusta on pantava täytäntöön, sekä vaadittava avoimempia tutkintamenettelyjä – joihin sisältyy erityisesti parlamentin säännöllinen kuuleminen.

On valitettavaa, että oikeiston vastustuksen vuoksi tämän äänestyksen aikana ei hyväksytty tarkistusta, jossa vaadittiin Kolumbiassa useiden ammattijärjestöaktivistien surmia ja satojen La Macarenan alueella surmattujen ihmisten joukkohautoja koskevaa tutkintamenettelyä.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan unioni on maailman suurin humanitaarisen avun ja kehitysavun antaja. Tiedämme, että joka vuosi Euroopan unioni ja jäsenvaltiot antavat miljoonia euroja yhteistyö- ja kehitysohjelmiin, että tätä apua tarvitaan ja että monessa tapauksessa sillä saadaan todellista muutosta aikaan.

Markkinatalouden kannattajana olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että kehitysapua voidaan (ja täytyy) antaa kehitysmaita hyödyttävän kauppapolitiikan avulla. Mielestäni yleistä tullietuusjärjestelmää voidaan käyttää tähän tarkoitukseen, sillä se antaa kehittyneille maille mahdollisuuden tarjota ei-vastavuoroista etuuskohtelua kehitysmaista tuotaville tuotteille.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Ei voida mitenkään varmuudella todeta, kuten päätöslauselmassa tehdään, että yleisellä tullietuusjärjestelmällä voidaan auttaa kehitysmaita. Järjestelmä korostaa näiden maiden taloudellista riippuvuutta, koska se johtaa vientiin tarkoitettuun tuotantoon kotimaan markkinoille tarkoitetun tuotannon kustannuksella. Järjestelmästä eivät hyödy kehitysmaiden ihmiset vaan enimmäkseen suuret ylikansalliset yhtiöt, joista osa on peräisin EU:sta.

Näin osa niistä tavoitteista, joiden pitäisi olla yleisen tullietuusjärjestelmän perustana, onkin ristiriidassa järjestelmän todellisten seurausten kanssa.

Toisaalta, kun otetaan huomioon kasvavat paineet kansainvälisen kaupan vapauttamiseksi, on selvää, että EU on käyttänyt asetuksen tarkoitusta eräänlaisena kiristyskeinona saadakseen edellä mainituille vapaakauppasopimuksille hyväksynnän harjoittamalla näitä maita kohtaan sellaista diplomaattista ja taloudellista painostusta, jota ei voida hyväksyä.

Jotta yleisestä tullietuusjärjestelmästä voisi tulla kehitysavun väline, on mielestämme ensin kumottava tämä järjestelmä ja muut kehitysavun menettelytavat ja neuvoteltava niistä sen jälkeen uudelleen luoden tehokasta solidaarisuutta ja torjuen taloudellista riippuvuutta sekä sitä, että EU:n taloudelliset ryhmittymät käyttävät hyväksi sekä ihmisiä että luonnonvaroja.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Ne Euroopan yhteisön toimet, joita se on toteuttanut vuodesta 1971 alkaen myöntämällä kehitysmaille tullietuuksia yleisessä tullietuusjärjestelmässään, ovat keino muuttaa maailmankauppaa oikeudenmukaisemmaksi ja samalla auttaa kehitysmaita omassa kasvussaan ja talouskehityksessään.

Nykyisten asetusten voimassaolo päättyy vuonna 2011, mikä tarkoittaa sitä, että meidän on ryhdyttävä välittömästi toimenpiteisiin sellaisen uuden välineen luomiseksi, joka voisi säilyttää ne edut, joita järjestelmä on tarjonnut kehitysmaille, ja mahdollisuuksien mukaan jopa lisätä niitä. Tämä on sitäkin tärkeämpää, kun pyrimme jättämään kansainvälisen kriisin taaksemme. Voidaksemme välttää epäoikeudenmukaisuutta on kuitenkin ratkaisevan tärkeää, että uudet tämän järjestelmän piiriin kuuluvat maat suhtautuvat taloustilanteeseensa realistisesti.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Äänestin lopulta yleistä tullietuusjärjestelmää koskevan yhteisen päätöslauselman (RC7-0181/2010) puolesta, vaikka olenkin todella pahoillani ja huolestunut siitä, miten hyvin Kolumbian suurlähetystö on onnistunut vakuuttamaan jotkut kollegoistamme jättämään tekstistä pois lähes kaikki viittaukset tarpeeseen tutkia Kolumbian ihmisoikeusloukkauksia ja päättää näiden tutkimusten tulosten perusteella, poistetaanko Kolumbian tuotteisiin sovellettavat tullietuudet.

Mietintö: Gabriele Albertini (A7-0023/2010)

  Charalampos Angourakis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Euroopan parlamentin mietinnössä EU:n yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta sekä vastaavassa mietinnössä yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta, jotka Euroopan parlamentin konservatiivien, sosiaalidemokraattien ja liberaalien muodostama ruohonjuuritason vastainen liittouma on laatinut, osoitetaan jatkuvaa tukea pääoman poliittisille äänitorville EU:n militarisoinnin kiihdyttämisessä, erityisesti taantumuksellisen Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen, sekä niiden aktiiviselle roolille EU:n imperialistisessa politiikassa sekä interventioissa ja sodissa, joita se käynnistää kolmansia maita ja kansoja vastaan joka puolella planeettaa palvellakseen monopolipääoman etuja ja ylivaltaa laajenevan imperialistisen valtataistelun ehdoilla.

Mietinnössä vaaditaan

a) (Lissabonin sopimuksella perustetun) Euroopan ulkosuhdehallinnon tehokasta organisointia, uutta poliittista/sotilaallista osastoa EU:n imperialististen interventioiden organisointia, tukemista ja täytäntöönpanoa varten;

b) EU:n talousarvion menojen lisäämistä sotilaallisiin ja poliittisiin interventioihin;

c) EU:n poliittisten ja sotilaallisten valmiuksien yhdistämistä entistä paremmin, niin että EU:n ja Naton yhteys on ratkaiseva, kun EU toteuttaa entistä tehokkaampia imperialistisia interventioita sotilaallisin keinoin.

Kreikan kommunistinen puolue ei voi hyväksyä tätä mietintöä ja äänesti sitä vastaan ja tuomitsee sen, sillä se on puhtaasti ja yksinkertaisesti ihmisiä vastaan suunnattujen imperialististen hyökkäysten ohjekirja.

  Elena Oana Antonescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Euroopan unionin on kehitettävä strategista riippumattomuuttaan voimakkaalla ja tehokkaalla ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikalla, jotta se voi puolustaa etujaan maailmanlaajuisesti, varmistaa kansalaistensa turvallisuuden ja edistää ihmisoikeuksien ja demokraattisten arvojen kunnioittamista koko maailmassa. Tekemällä enemmän tehokkaita eurooppalaisia turvallisuussopimuksia jäsenvaltioiden on osoitettava avoimuutensa sille, että Euroopan unionista tehdään entistä merkittävämpi toimija kansainvälisellä näyttämöllä.

Katson, että neuvoston seuraavassa vuosittaisessa selvityksessä yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on viitattava suoraan Euroopan unionin ulkopoliittisen strategian täytäntöönpanoon, arvioitava sen tehokkuutta sekä tarjottava olosuhteet erityiselle, suoralle Euroopan parlamentin kanssa käytävälle vuoropuhelulle, jossa keskitytään suunnittelemaan strateginen lähestymistapa yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.

  John Attard-Montalto (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin tarkistusta 18 vastaan, koska kyseinen tarkistus sisältää mielestäni paradoksin. Sen alussa pidetään valitettavana militarisointiajattelua ja sen lopussa päätellään, että "YUTP:n olisi perustuttava rauhanomaisiin periaatteisiin ja turvallisuuden demilitarisointiin". Henkilökohtainen kantani noudattelee kotimaani kansainvälistä puolueettomuutta ja siksi, koska tarkistus on epäselvä, päätin, etten voinut äänestää sen puolesta tai äänestää tyhjää.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Kannatan mietintöä, koska uskon, että selvällä ja koordinoidulla yhteisellä ulko- ja turvallisuuspolitiikalla voidaan vahvistaa huomattavasti Euroopan unionin valtaa kansainvälisesti. Epäilemättä yksi tärkeimmistä YUTP:tä koskevista kysymyksistä on EU:n kasvava energiariippuvuus toimituslähteistä ja siirtoreiteistä sekä tarve vähentää EU:n energiariippuvuutta kolmansista valtioista. Kehotan komission varapuheenjohtajaa ja korkeaa edustajaa, Catherine Ashtonia, panemaan viivytyksettä täytäntöön Euroopan parlamentin suositukset johdonmukaisesta ja koordinoidusta politiikasta. Se tapahtuu ensinnäkin edistämällä EU:n yhtenäisyyttä rakentavassa vuoropuhelussa energiantoimittajien, erityisesti Venäjän, ja kauttakulkumaiden kanssa, tukemalla EU:n energiatavoitteita, puolustamalla jäsenvaltioiden yhteisiä etuja, kehittämällä tehokasta diplomaattista työtä energia-alalla, kehittämällä entistä tehokkaampia toimia kriisien ratkaisemiseksi ja edistämällä energiatoimitusten monipuolistamista, kestävän energian käyttöä ja uusiutuvien energialähteiden kehittämistä. Olen vakuuttunut siitä, että vain toimimalla yhdessä EU voi tulevaisuudessa varmistaa keskeytymättömät ja turvalliset kaasu- ja öljytoimitukset jäsenvaltioihin ja lisätä koko EU:n energiariippumattomuutta.

  Göran Färm, Anna Hedh, Olle Ludvigsson, Marita Ulvskog ja Åsa Westlund (S&D), kirjallinen. – (SV) Me ruotsalaiset sosiaalidemokraatit uskomme, ettei EU:n ja Naton kumppanuutta pitäisi kehittää vain YK:n peruskirjan perusteella. Siksi pidämme tärkeänä sitä, että tekstissä esitetään jäsenvaltioiden näkemykset asiasta ja otetaan huomioon jäsenvaltioiden erilaiset perinteet ja kannat ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Kuten monilla (ellei kaikilla) jäsenvaltioilla, Euroopan unionilla on talousarvio, joka on paljon sen tavoitteita pienempi eikä riitä mitenkään kaikkeen mitä se haluaisi tehdä. Luettelo monista eurooppalaisista arvoista ja odotuksista tässä asiassa korostaa epäsuhtaisuutta.

Se, että toimiakseen politiikka on ennen muuta toimintaa, jossa on ennakoitava ja ryhdyttävä toimiin, on erityisen merkittävää, kun kyse on asioista jotka ovat niin olennaisia yhteiselle elämällemme kuin ulko- ja turvallisuuspolitiikka.

Lissabonin sopimus ja siihen liittyvä korkean edustajan viran perustaminen kertovat jäsenvaltioiden vakaumuksesta, että ripeydelle, koordinoinnille ja lähentymiselle on todellista tarvetta EU:n toiminnassa ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla. Vasta käytännön toimien jälkeen näemme, ovatko sopimuksen määräykset riittäviä ja täyttävätkö ne tehtävänsä onnistuneella tavalla.

Toivon, että Euroopan unioni pystyy vastaamaan tehokkaasti tähän tärkeään haasteeseen.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Mietintö Euroopan turvallisuusstrategian täytäntöönpanosta on Euroopan parlamentin vuosittainen asiakirja, jossa arvioidaan EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa ja esitetään ehdotuksia kyseisen politiikan tehokkuuden ja näkyvyyden parantamiseksi. Lissabonin sopimuksen tultua voimaan EU:n ulkoiset toimet saavat uuden ulottuvuuden ja merkityksen. Euroopan parlamentilla on siinä keskeinen rooli ulkoisten toimien demokraattisen legitiimiyden valvojana. Tuleva Euroopan ulkosuhdehallinto toimii diplomaattikuntana ja välineenä unionille, joka on tähän saakka voinut tukeutua vain kansalliseen edustukseen. EU:lla on kuitenkin ehdottomasti oltava käytettävissään riittävästi budjettimäärärahoja, jotta se voi saavuttaa ulkoisen edustuksen tavoitteet.

  Petru Constantin Luhan (PPE), kirjallinen. – (RO) Käsittelen muutamia kohtia yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista vuonna 2008 annetun mietinnön Länsi-Balkania koskevassa luvussa.

On kiinnitettävä huomiota siihen, että yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston kokouksessa helmikuussa 2008 tehtiin päätös, että jokainen EU:n jäsenvaltio päättää suhteestaan Kosovoon noudattaen kansallista käytäntöä ja kansainvälistä oikeutta.

Samalla odotetaan Kansainvälisen tuomioistuimen neuvoa-antavaa lausuntoa tämän vuoden alkupuoliskolla tapauksessa, joka liittyy kansainvälisen oikeuden noudattamiseen Kosovon väliaikaisten itsehallintoelinten yksipuolisessa itsenäisyysjulistuksessa.

On noudatettava tasapainoista lähestymistapaa arvioitaessa vakautusprosessin kehitystä Kosovossa pitäen mielessä, että vuonna 2009 havaittiin jännittyneitä tilanteita, myös vaalien aikaan marraskuussa. Tässä suhteessa uskon, että voitettavana on monia haasteita, erityisesti lainvalvonnan, korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan, serbien ja muiden vähemmistöjen suojelun, yhteisöjen välisen sovittelun sekä taloudellisten ja sosiaalisten uudistusten täytäntöönpanon alalla.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Lissabonin sopimus antoi Euroopan parlamentille lisää vastuuta yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, ja me olemme valmiita kantamaan vastuumme ja osallistumaan valintoihin, jotka koskevat kyseisiä politiikanaloja ja henkilöitä, jotka edustavat niitä koko maailmassa, tarkastamalla henkilöt, jotka on nimitetty Euroopan ulkosuhdehallintoon, mukaan luettuna EU:n erityisedustajat. EU:n on osoitettava kansainväliselle yhteisölle, että sen ulkopolitiikasta tulee yhä edustavampaa, johdonmukaisempaa, järjestelmällisempää ja tehokkaampaa. EU:sta on tultava entistä enemmän tärkein maailmanrauhaa edistävä toimija.

  Willy Meyer (GUE/NGL), kirjallinen. – (ES) Vastustin äänestyksessä Euroopan parlamentille esitettyä neuvoston vuosittaista selvitystä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista vuonna 2008, koska katson, että YUTP:n tavoitteena pitäisi olla EU:n ulkopolitiikan määritteleminen eikä sen alueen puolustaminen. En ole samaa mieltä yhteydestä, joka Lissabonin sopimuksessa muodostetaan EU:n ja Naton välille. Sen sijaan kannatan demilitarisointia ja aseista luopumista. Torjun EU:n militarisointia koskevan ajattelutavan, jota on tehostettu Lissabonin sopimuksella, sekä tehdyt muutokset, kuten Euroopan ulkosuhdehallinnon ja korkean edustajan tehtävän. Todistamme parhaillamme historian suurinta militarisointia. Asemenot ovat jopa suurempia kuin kylmän sodan aikana. Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmää / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto vaatii poistamaan kaikki Yhdysvaltojen ja muiden valtioiden sotilastukikohdat, jotka sijaitsevat EU:n jäsenvaltioiden alueella, ja pyytää käyttämään sotilasmenot siviilitarkoituksiin, jotta vuosituhannen kehitystavoitteet voidaan saavuttaa.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Tällä mietinnöllä pyritään tekemään EU:sta entistä vahvempi maailmanlaajuinen toimija. Siinä ei kuitenkaan anneta yhteiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle (YUTP) mitään selviä tavoitteita tai suuntaa. Vaatimus suuremmasta rahoituksesta on siksi torjuttava tässä yhteydessä. Tulevaisuudessa kansainvälisiä toimia pitäisi itse asiassa arvioida sen suhteen, miten järkeviä ne ovat ja miten ne hyödyttävät EU:ta. YUTP:ssä pitäisi loppujen lopuksi kehittää strategiaan perustuva lähestymistapa. Minusta tuntuu, että minun on torjuttava jyrkästi yksimielisyyden periaatteen poistaminen. Niin on tehtävä erityisesti siksi, kuten on todettu useaan kertaan, että tavoitteena on tiivistää kumppanuutta Naton kanssa. EU:n on luotava omat rakenteensa, ja sillä on luonnollisesti oltava tarvittavat resurssit kyseisiä rakenteita varten. Lukuisista operaatioista ja tehtävistä on todettava, että monia nykyisestä 23 erilaisesta toimesta, joihin EU osallistuu, olisi harkittava uudelleen. Erityisesti Afganistanissa Yhdysvaltojen johdolla noudatettu strategia on katsottava epäonnistuneeksi.

EU:n osallistumista olisi siksi harkittava viipymättä uudelleen. Itäisestä kumppanuudesta on syytä jälleen kerran muistuttaa, että Venäjän edut on otettava huomioon historiallisista, kulttuurisista ja maantieteellisistä syistä ja että on syytä välttää EU:n yksipuolisia toimia. Koska mietinnössä ei oteta sitä todella huomioon ja koska se on puutteellinen myös muilla aloilla, äänestin sitä vastaan.

  María Muñiz De Urquiza (S&D), kirjallinen. – (ES) Kun puhutaan Albertinin ja Danjeanin mietinnöistä, jotka koskevat Euroopan unionin ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, haluan tehdä selväksi, että Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmän Espanjan valtuuskunnan äänet vahvistavat sen, että Kosovoa ei tunnusteta itsenäiseksi valtioksi. Espanja tai neljä muuta EU:n jäsenvaltiota tai 100 muuta Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltiota ei ole tunnustanut Kosovoa.

Siksi me olemme sekä ulkoasiainvaliokunnassa että tänään täysistunnossa tukeneet tarkistuksia, jotka ovat näkemyksemme mukaisia. Espanjan sosialistien valtuuskunta suhtautuu kuitenkin myönteisesti vakautus- ja laajentumisprosessiin, johon Länsi-Balkanin maat, Turkki ja Islanti nyt osallistuvat.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Olen lopulta äänestänyt mietinnön A7-0023/2010 puolesta. Mietintö tunnetaan myös vuosittaisena selvityksenä YUTP:stä. Syynä myönteiseen kantaan oli pääasiassa se, että kaksi viidestä tarkistuksestamme hyväksyttiin (toinen transatlanttisesta lainsäätäjien vuoropuhelusta ja toinen odotuksesta, että EU:n ja Kiinan välille kehitetään strateginen suhde). Lopulta hyväksytyissä tarkistuksissa ei ollut suuria muutoksia alkuperäiseen tekstiin eikä yllätyksiä. Mietinnöstä äänestettiin lopulta äänin 592 puolesta (missä mukana meidän äänemme) ja 66 vastaan.

  Eva-Britt Svensson (GUE/NGL), kirjallinen. – (SV) Äänestin tätä mietintöä vastaan, jossa todetaan, että EU:n arvoja ja etuja on puolustettava maailmanlaajuisesti syventämällä unionin yhteistä strategista ajattelua. Se vaikuttaa uuskolonialistiselta lähestymistavalta. Gabriele Albertinin mukaan EU:n toimivallan pitäisi kattaa kaikki ulkopolitiikan alat ja kaikki turvallisuuskysymykset, mukaan luettuna yhteinen puolustuspolitiikka, joka voi johtaa yhteiseen puolustukseen. EU on jakaantunut tässä asiassa. Euroopan parlamentti vaatii myös lisää budjettimäärärahoja jäsenvaltioilta, erityisesti koska EU:n on nopeasti lähetettävä YK:hon laaja edustajajoukko, joka puhuu yhdellä äänellä. EU:n jäsenvaltiot pitävät luonnollisesti omat paikkansa YK:ssa, mutta yhtenäisellä EU:lla on niihin suuri vaikutus. Euroopan parlamentti katsoo myös, että EU:n ja Naton on kehitettävä tiivis ja tehokas kumppanuus. Se on ristiriidassa kotimaani liittoutumattomuuspolitiikan kanssa. EU:n kansalaisilla ei ole koskaan ollut mahdollisuutta ilmaista mielipidettään tästä asiasta, koska jotkut jäsenvaltiot ovat kieltäytyneet järjestämästä kansanäänestystä Lissabonin sopimuksesta.

Mietintö: Arnaud Danjean (A7-0026/2010)

  Charalampos Angourakis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) EU:n selvitys EU:n YUTP:stä on EU:n imperialistisen keskuksen kutsu laajamittaiseen sotaan kansoja vastaan. Se merkitsee uutta kilpailun kiihtymistä muiden imperialististen keskusten kanssa.

Mietinnössä suhtaudutaan myönteisesti EU:n ympäri maailmaa toimivien 23 sotilaallisen ja "poliittisen" operaation 70 000 jäseneen, jotka tekevät useimmissa tapauksissa yhteistyötä Yhdysvaltojen ja Naton kanssa.

Siinä suhtaudutaan myönteisesti EU:n merivoimien toteuttamaan Somalian merialueiden valvontaan ja kehotetaan EU:ta perustamaan ulkomaille Sudanin "valtionpoliisin ja vakinaisen armeijan mekanismi", joka ei saa kaataa valtion hallitusta.

Mietinnössä kannatetaan poliittisen/sotilaallisen kriisinhallinta- ja suunnitteluosaston perustamista sekä pysyvän EU:n operaatiokeskuksen perustamista.

Siinä kehotetaan valtioterrorismin kiihdyttämiseen ja demokraattisten oikeuksien kiristämiseen "terrorismin" ja "radikalisoitumisen" torjunnan nimissä.

Siinä kehotetaan organisoimaan nopeasti Euroopan ulkosuhdehallinto, jolla on poliittista ja sotilaallista toimivaltaa.

Siinä kehotetaan organisoimaan sotilaallisia ja poliittisia interventioita, jopa EU:n jäsenvaltioissa, oletetun keskinäisen tuen puitteissa. Kyseinen tuki mainitaan Lissabonin sopimuksen "solidaarisuuslausekkeessa".

Kansojen ainoa etu on kumota läpikotaisin imperialistinen ja ruohonjuuritason vastainen politiikka ja EU:n rakennelma.

  Sebastian Valentin Bodu (PPE), kirjallinen. – (RO) Euroopan parlamentti on saanut EU:n kansalaisten äänillä lisää valtaa asioihin kuten talousarvio ja ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan valvonta. Näissä olosuhteissa muiden EU:n toimielinten on otettava Euroopan parlamentin jäsenet mukaan päätöksentekoprosessiin ja EU:ta kansainvälisesti edustavan henkilökunnan nimittämiseen. Valta, jonka Euroopan parlamentti on saanut Lissabonin sopimuksella, on tarkoitettu lisäämään ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevien päätösten legitiimiyttä.

Se oikeuttaa pyynnön perustaa puolustusneuvosto osaksi ulkosuhteiden neuvostoa sekä pysyvä EU:n operaatiokeskus hoitamaan sotilasoperaatioiden operatiivista suunnittelua ja täytäntöönpanoa. Keskusteluja ohjustentorjuntajärjestelmästä, siinä muodossa kuin Yhdysvaltojen hallinto on sitä ehdottanut, on käytävä koko EU:ssa niin että Euroopan parlamentti osallistuu niihin aktiivisesti.

On kuitenkin tehtävä selväksi, että EU:lla on yksinoikeus määritellä puolustus- ja turvallisuuspolitiikkansa eikä kolmansien valtioiden puuttuminen asiaan ole perusteltua. Euroopan unioni päättää siitä miten se takaa parhaiten kansalaistensa turvallisuuden, ja jäsenvaltioiden on päätettävä siitä yksimielisesti eivätkä muut kuin jäsenvaltiot saa puuttua asiaan lainkaan.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) EU on määritelty milloin taloudelliseksi jättiläiseksi milloin poliittiseksi kääpiöksi, ja sen pitäisi tarkoittaa sitä, ettei EU:lla ole tarvittavia keinoja joidenkin tavoitteidensa saavuttamiseksi, varsinkaan ulkopolitiikassa. On monia tapauksia, jotka ovat osoittaneet jäsenvaltioiden tahdon ja toiminnan yksimielisyyden puutteen.

Epäilen sitä, voidaanko tilannetta muuttaa lyhyellä aikavälillä. Uskon pikemminkin siihen, että tilanne on täysin odotettu, kun otetaan huomioon niiden valtioiden määrä, jotka muodostavat unionin, sekä niiden erityiset historiat ja edut. Kysymys yhteisestä puolustuspolitiikasta, asiasta, joka koskee suvereenien valtioiden ydintä, on historiallisesti ollut aina epäluulon aihe Euroopan valtioille ja vielä tänäänkin se vaatii erityistä huomiota, ja aivan oikeutetusti.

Se ei saa estää meitä hakemasta entistä tiiviimpää yhteistyötä ja koordinointia, kun pyrimme kehittämään yhteistä turvallisuutta ja puolustusta. Euroopan unionin luonne pehmeänä suurvaltana on kestämätön, ja sen pitäisi harkita muuttumista todelliseksi toiseksi pilariksi Atlantin liitossa, jossa ei voida enää vaatia Yhdysvaltoja tekemään kaikkia uhrauksia.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Tämä mietintö, joka yhdistää konservatiivisen oikeiston ja sosiaalidemokraatit, on vaarallinen oire siitä, minkä me olemme tuominneet monta kertaa Lissabonin sopimuksen yhteydessä: sillä edistetään uusliberalismia, joka perustuu Euroopan unionin federalismiin ja militarisointiin Naton eurooppalaisena pilarina.

Suurvaltojen yllyttämänä EU pyrkii sovittamaan omat ristiriitansa ja hakemaan paikkaansa prosessissa, jossa pyritään kansainväliseen voimatasapainoon. Prosessi perustuu näkemykseen, jossa suurvallat kilpailevat luonnonvaroista ja markkinoista ja jossa Euroopan unioni vahvistuu taloudellisena, poliittisena ja sotilaallisena ryhmittymänä, jonka tavoitteena on maailmanlaajuinen interventionismi.

Tämän parlamentin enemmistö on nyt tarjonnut reseptinsä, jota se on puolustanut jo useita vuosia:

– kansainvälisten suhteiden ja sisäisen turvallisuuden militarisointi edellä mainitun terrorismin torjunnan perusteella;

– talousarvioiden kasvattaminen kyseisillä aloilla ja uuden sotilaallisen kapasiteetin luominen, mikä johtaa uuteen kilpavarusteluun;

– mukautuminen Yhdysvaltojen ja Naton ennalta ehkäisevien sotien käsitteeseen ja interventioiden lisääminen koko maailmassa.

Tästä kehityksestä voi seurata uusia selkkauksia, hyväksikäyttöä ja köyhyyttä vastauksena kriisiin, johon kapitalismin on syössyt maailman.

Rauhan tie edellyttää kyseisen politiikan lopettamista.

  Charles Goerens (ALDE), kirjallinen. – (FR) Seuraavien näkökohtien perusteella äänestin Danjeanin mietinnön puolesta. 1) Mietinnössä kehotetaan lakkauttamaan Länsi-Euroopan unionin (WEU) yleiskokous. Siksi mietinnöstä on turha etsiä mitään viittausta työhön, jota yleiskokous on tehnyt Euroopan yhdentymisen edistämiseksi. On vahinko, että Euroopan parlamentin ulkoasiainvaliokunnan tekoja kehutaan päivät pitkät, vaikka ne ovat usein vähemmän ansiokkaita kuin ajatukset, joita yleiskokous on kehittänyt tähän saakka Pariisissa. 2) Euroopan puolustusasioiden parlamentaarisessa valvonnassa on otettava asianmukaisesti huomioon kansallisten parlamenttien panos. Itse asiassa päätös kansallisten joukkojen ja voimavarojen asettamisesta EU:n ja EU:n sotilasoperaatioiden käyttöön riippuu niistä, ja asia on niin vielä pitkän aikaa. Sama pätee sotilasoperaatioiden rahoitukseen. Ne maksetaan jäsenvaltioiden talousarvioista. Meidän pitäisi noudattaa toivetta ehkäistä demokratiavaje EU:n puolustusasioissa, kun etsimme institutionaalista ratkaisua, joka on täysin hyväksyttävä parlamentaarisella tasolla.

  Richard Howitt (S&D), kirjallinen. – (EN) Työväenpuolueen Euroopan parlamentin jäsenet suhtautuvat myönteisesti vuosittaiseen selvitykseen Euroopan turvallisuusstrategiasta ja yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta, erityisesti Lissabonin sopimus aiheuttamien muutosten valossa, ja tässä suhteessa erityisen myönteisesti korkean edustajan, Catherine Ashtonin, rooliin asiaa koskevassa keskustelussa parlamentissa.

Vaikka äänestimme koko mietinnön puolesta, päätimme hylätä 20 kohdan, jossa ehdotetaan pysyvän EU:n operaatiokeskuksen perustamista. Meidän pitkäaikainen kantamme on sama kuin Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksella eli ettei tarvita keskusta, joka olisi aivan suotta päällekkäinen nykyisten rakenteiden kanssa. Päätimme äänestää tyhjää tarkistuksesta 20. Vaikka kannatamme koko sydämestämme toimia ydinaseettoman maailman puolesta, panimme merkille tarkistuksen epätarkkuuden, että tässä yhteydessä Natoa edustavat Yhdysvaltojen aseet eikä Yhdysvaltojen voimavarat. Katsomme myös, että Nato-liittolaisten, Yhdysvallat mukaan luettuna, on keskusteltava ydinkärkien siirtämisestä Saksasta tai muualta. Keskustelu ei kuulu EU:lle erillisenä monenvälisenä kokonaisuutena.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ovat kaksi peruspilaria, joiden ansiosta EU:sta voi tulla tärkeä toimija kansainvälisessä yhteisössä, kun torjutaan haasteita ja uhkia, jotka olemme määritelleet Euroopan turvallisuusstrategiassa.

Huolimatta siitä, että EU katsoo YK:n turvallisuusneuvoston olevan päävastuussa maailmanrauhan ja turvallisuuden ylläpitämisestä, EU:n täytyy noudattaa politiikkaa, joka on tehokasta ja johon kaikki jäsenvaltiot osallistuvat, niin että se voi vastata tehokkaasti niihin haasteisiin ja uhkiin, jotka ovat luonteeltaan maailmanlaajuisia.

  Willy Meyer (GUE/NGL), kirjallinen. – (ES) Äänestin Danjeanin mietintöä vastaan, koska siinä ehdotetaan tulevaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jossa keskitytään EU:n militarisoinnin ja interventionismin edistämiseen. Siinä ei ehdoteta keskittymistä siviilitoimintaan ja rauhan edistämiseen tai ratkaisua konflikteille, vaan sen sijaan siinä keskitytään puolustukseen ja EU:n militarisointiin. Vastustan tekstiä myös siksi, että siinä viitataan Lissabonin sopimukseen ja sen soveltamiseen. Se edistää siirtymistä vallan keskittämiseen ilman parlamentaarista valvontamekanismia, mikä tekee EU:sta sotilaallisen toimijan kansainvälisellä näyttämöllä. Mietinnössä ehdotetun EU:n ja Naton välisen pysyvän, rakenteellisen yhteistyön sijasta kannatan kaikkia toimia, jotka toteutetaan tiukasti Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden puitteissa siten, että kyseiset kaksi instituutiota erotetaan selvästi toisistaan.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Danjeanin mietintö Euroopan turvallisuusstrategian ja yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan täytäntöönpanosta on erittäin laaja, ja siinä käsitellään useita aiheita, jotka ovat tärkeitä EU:lle. Siinä ei kuitenkaan keskitytä selvästi EU:n ulkopolitiikan perusasioiden kehittämiseen lähivuosina eikä siinä ole myöskään tiukkaa poliittista linjaa. Toisaalta mietinnöllä pyritään vahvistamaan EU:n autonomiaa muihin maailmanlaajuisiin toimijoihin, erityisesti Yhdysvaltoihin nähden voimakkaalla ulko-, ja turvallisuus- ja puolustuspolitiikalla, ja siihen olen tyytyväinen. Kuitenkin mietinnössä suositaan jälleen voimakasta yhteistyötä EU:n ja Naton välillä ja halutaan esimerkiksi luoda yhteiset institutionaaliset rakenteet. Vetoomus laatia yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta (YTPP) valkoinen kirja, jossa määritellään selvästi politiikan tavoitteet, on siten erittäin suositeltava. Vaikka suhtaudunkin erittäin kriittisesti Euroopan unionin lisääntyvään keskittämiseen, kannatan pysyvän EU:n operaatiokeskuksen perustamista.

Kyseinen keskus antaisi meille mahdollisuuden suunnitella ja toteuttaa erilaisia operaatioita entistä tehokkaammin. Sen lisäksi työn päällekkäisyyksien välttäminen johtaisi myös kustannussäästöihin. Luonnonkatastrofeihin liittyvä solidaarisuuslauseke, johon viitataan, kuten Euroopan pelastuspalvelujoukkojen perustaminen, on epäilemättä hyödyllistä ja jotain, mihin meidän pitäisi todella pyrkiä. Eri alojen epäselvien kantojen takia jouduin kuitenkin äänestämään tyhjää.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Olen lopulta äänestänyt tyhjää lopullisessa äänestyksessä Euroopan turvallisuusstrategian täytäntöönpanoa koskevasta vuosittaisesta selvityksestä (A7-0026/2010). Mietintö oli meille erittäin monimutkainen ja arkaluontoinen, mutta onnistuimme hyvin. Kaksi ja puoli meidän 11 tarkistuksestamme hyväksyttiin (yksi niistä oli erittäin tärkeä ja siinä vaadittiin korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa poistamaan epätasapaino siviili- ja sotilassuunnitteluvoimavarojen väliltä). Muista suurista muutoksista ei äänestetty. Mietintö hyväksyttiin lopulta äänin 480 puolesta ja 111 vastaan. Minä, kuten sanoin, äänestin yhdessä ryhmäni kanssa tyhjää.

  Eva-Britt Svensson (GUE/NGL), kirjallinen. – (SV) Äänestin mietintöä vastaan. Kyseinen asiakirja on yksi militaristisimmista, joita olen lukenut kaikkina vuosinani Euroopan parlamentissa. Euroopan parlamentti kehottaa perustamaan pysyvän operaatiokeskuksen, joka vastaa operatiivisesta suunnittelusta ja johtaa sotilasoperaatioita, sekä vahvistamaan yhteistyötä Naton kanssa. Euroopan puolustusvirasto kehittää sotilaallisia avaruusvalvontavoimavaroja. Sen lisäksi perustetaan merivalvontavoimavaroja, joilla rajoitetaan muun muassa "laitonta" maahanmuuttoa. Mietinnössä kehotetaan useampia jäsenvaltioita osallistumaan EU:n sotilasoperaatioihin kuin tähän saakka. EU:n ja Euroopan parlamentin on määrä osallistua keskusteluihin Naton strategisesta toimintaperiaatteesta. Puolueettoman valtion kansalaisena en voi tukea tätä pitkälle menevää mietintöä.

  Traian Ungureanu (PPE), kirjallinen. – (RO) Kiitän kaikkia kollegoitani Euroopan parlamentissa tuesta, jota he ovat antaneet minulle täysistunnossa äänestäen Euroopan turvallisuusstrategiaa koskevan Danjeanin mietinnön tarkistuksen 34 puolesta.

Tein aloitteen tarkistuksesta 34, ja sen tavoitteena oli muuttaa mietinnön 87 kohdan tekstiä, jossa viitattiin ohjustentorjuntajärjestelmän kehittämiseen Euroopassa Yhdysvaltojen ja jäsenvaltioiden, mukaan luettuna Romania, tekemän kahdenvälisen sopimuksen jälkeen. Tarkistuksella halutaan poistaa suositus kehittää kyseistä järjestelmää "vuoropuhelussa Venäjän kanssa", ja korvata kyseinen lause tasapainoisemmalla sanamuodolla "vuoropuhelussa koko mantereen tasolla". Yhdysvaltojen uusi hanke, joka sisältää ohjustentorjuntajärjestelmän kehittämisen, on luonteeltaan puhtaasti puolustuksellinen ja takaa koko Itä-Euroopan ja Länsi-Balkanin puolustuksen. Hanketta ei ole suunnattu Venäjää vastaan. Siten en näe mitään syytä siihen, että Venäjän pitäisi osallistua siihen ja mahdollisesti toimia päätöksentekijänä hankkeen kehittämisessä.

Siinä olivat perusteet tarkistukselle 34. Olen tyytyväinen siihen, että tarkistus hyväksyttiin ja se sai taakseen 358 ääntä. "Kyllä"-äänien määrä korostaa sitä, että tarkistuksen saama tuki ylitti poliittisten ryhmien ja kansallisten valtuuskuntien rajat, mikä osoittaa, että päätöslauselmaesitys on merkittävä ja että sen takana on eurooppalainen enemmistö.

Päätöslauselmaesitys RC-B7-0137/2010

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Minun mielestäni ponnistelujen voimistaminen ydinaseiden leviämisen estämiseksi ja ydinaseettoman maailman saavuttamiseksi on ehdottoman tärkeä painopisteala. Ydinsulkusopimuksen vahvistaminen siten, että kaikki jäsenvaltiot allekirjoittavat sen ja soveltavat sitä, kuuluu tähän yhteyteen. Pidätyin tästä päätöslauselmaesityksestä, koska se sisältää perusasian, jota vastustan ja jota Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmää / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto yritti turhaan muuttaa. Viittaan lauseeseen, jonka mukaan EU voi "käyttää kaikkia välineitään joukkotuhoaseiden levittämistä koskevien ohjelmien ennaltaehkäisemiseksi, estämiseksi, pysäyttämiseksi ja mahdollisuuksien mukaan lopettamiseksi", jos ohjelmat aiheuttavat vakavia ongelmia. Ollakseni täsmällinen, sotilaallisten välineiden käyttämisellä uhkailu, erityisesti Iranin tapauksessa, on erittäin vaarallista, ei edistä rauhaa ja on vastoin vasemmiston näkemystä EU:n sotilaallisista toimista.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Periaatteet, jotka ovat ydinsulkusopimuksen allekirjoittamisen taustalla ja jotka ovat peräisin kylmää sotaa edeltävältä ajalta, ovat edelleen olennaisia ja entistäkin kiireellisempiä. Neuvostoblokin kaatuminen johti ydinmateriaalin leviämiseen eri valtioihin, ja materiaalin käytön ja varastoinnin yhtenäisen valvonnan päättyminen herättää pelkoa sen vastuuttomasta käytöstä tai sen huononemisesta, millä voi olla käsittämättömiä seurauksia terveydelle ja turvallisuudelle kyseisellä alueella.

"Ydinkerhon" jäsenmäärän lisääntyminen, terrorismin uhka ja suhteellinen helppous, jolla joukkotuhoaseita voidaan nykyään rakentaa, syventävät yhdessä levottomuuden ilmastoa, jossa me nyt elämme. Euroopan unionin on voitava omaksua yhteinen ja yhdenmukainen kanta näihin kysymyksiin. Sen on pyrittävä luomaan maailma, joka on turvallisempi ja jossa on entistä vähemmän aseita.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Kansainväliset muutokset tarjoavat uusia mahdollisuuksia ydinaseiden leviämisen estämiselle. Virkakautensa alussa presidentti Obama mainitsi tavoitteekseen maailman, jossa ei ole ydinaseita, ja lupasi aktiivisesti pyrkiä täydellisen ydinkoekiellon ratifiointiin Yhdysvalloissa. Euroopan unionin on vastattava ydinaseiden leviämisen estämisen haasteisiin sekä erityisesti niihin, joita aiheuttavat Iran ja Pohjois-Korea, jotka ovat suurimmat uhat kansainväliselle turvallisuudelle. Ydinasearsenaalien supistamisessa tärkeintä on jatkaa kahden suurimman arsenaalin supistamista. Ne kuuluvat Venäjälle ja Yhdysvalloille, joilla on 95 prosenttia maailman nykyisistä ydinaseista. Euroopan parlamentti odottaa Euroopan unionilta yhteistä ja kunnianhimoista kantaa ydinsulkusopimuksen sopimuspuolten tarkistuskonferenssissa.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Kansainvälinen ydinaseriisunta on elintärkeää. Se on perusteena tarpeelle edistää ja vahvistaa ydinsulkusopimusta ja varmistaa, että kaikki valtiot allekirjoittavat sen. Nykyisessä kansainvälisessä ilmastossa uuden ydinasekilpavarustelun vaara on aito huolenaihe.

Määräys ydinaseriisunnasta sekä uusien ydinaseiden kehittämisen, tuotannon ja varastoinnin lopettamisesta muodostaa perustan ydinsulkusopimuksen hengelle ja kirjaimelle. Käynnissä oleva kiista Iranin ydinohjelmasta edellyttää rauhanomaista ratkaisua. Sen on perustuttava neuvotteluihin, jotka on tärkeää käynnistää uudelleen. Sotilaallinen toiminta tai uhkaus voimankäytöstä on haitallista, ja sillä on mahdollisesti vaarallisia seurauksia alueelle. Tässä suhteessa meidän on osoitettava selvästi vastustavamme suunnitelmia, jotka voisivat jollain tavoin avata oven sotilaallisen intervention oikeutukselle, kuten hyväksytyn yhteisen päätöslauselman johdanto-osan G kappaleessa.

  Charles Goerens (ALDE), kirjallinen. – (FR) Iranin ongelma on keskeinen kysymys keskustelussa, joka koskee valmistautumista ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssiin. Kertaan pääkohdat: Hyväksyessään ydinsulkusopimuksen Iran hylkäsi vaihtoehdon varustautua ydinasein. Jos Iranin tasavalta ei enää kunnioita sitoumuksiaan, meillä on kaksi ongelmaa. Lyhyellä aikavälillä se uhkaisi vakautta alueella, jolla useimmilla toimijoilla on taipumus omaksua radikaaleja näkemyksiä. Keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä Iranin kieltäytyminen ydinsulkusopimuksen määräysten noudattamisesta muodostaisi vakavan ennakkotapauksen alueen ja itse asiassa koko maailman turvallisuudelle. Vaikuttaisi varmasti siltä, että veto-oikeuden omaavien Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston jäsenten ja Saksan huolestuminen ei enää riittäisi muuttamaan asioita. Vahva viesti Yhdysvalloilta ja Venäjältä siitä, että ne kumpikin haluavat supistaa ydinasearsenaaliaan yksipuolisesti, voisi antaa vastuuntuntoa pienemmille ydinasevalloille, jotka myös ovat valmiita riisumaan aseita. Lopuksi totean, että vahva ele suurvalloilta voisi kenties vakuuttaa valtiot, jotka ovat parhaillaan hankkimassa ydinaseosaamista, hylkäämään hankkeensa.

  Richard Howitt (S&D), kirjallinen. – (EN) Työväenpuolueen Euroopan parlamentin jäsenet haluavat ilmaista syvällisen sitoutumisensa ydinaseettoman maailmaa koskevaan tavoitteeseen. Olemme ylpeitä siitä, että Yhdistynyt kuningaskunta johtaa ydinasevaltana ponnisteluja, joiden tavoitteena on maailmanlaajuiseen yksimielisyyteen perustuvan ydinsulkusopimuksen tekeminen toukokuussa New Yorkissa. Annoimme tukemme tälle päätöslauselmalle selvänä tavoitteenamme lähettää viesti siitä, että Euroopan parlamentti ja työväenpuoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet tukevat kaikkia toimia sen varmistamiseksi, että jätämme taaksemme huonot vanhat ajat, jolloin ydinaseisiin liittyi pattitilanteita ja molemminpuolisen tuhon uhka.

Päätimme äänestää tyhjää tarkistuksesta 2, koska katsomme, että sotilaallinen doktriini on asia, josta kansallisten hallitusten on päätettävä, eikä se kuulu Euroopan parlamentin valtaoikeuksiin. Myös me kannatimme poliittisessa ryhmässämme tarkistusta 3, koska katsomme, että kaikilla valtioilla on oikeus kehittää ydinvoimaa siviilikäyttöön, mutta kyseisillä valtioilla on velvollisuus hylätä ydinaseiden kehittäminen. Työväenpuolueen Euroopan parlamentin jäsenet tukevat tulevaisuudessakin ydinasevaltojen aseriisuntaa, ydinaseiden leviämisen estämistä ja lopulta ydinaseettoman maailman saavuttamista.

  Sabine Lösing (GUE/NGL), kirjallinen. – (EN) Tiedän hyvin, että kansainvälinen ydinaseriisunta ja siten ydinsulkusopimuksen vahvistaminen sekä se, että kaikki valtiot ratifioivat sopimuksen, ovat elintärkeitä asioita ja että olisi toteutettava kaikki mahdolliset toimet sopimuksen panemiseksi täytäntöön kaikkine näkökohtineen. Jotta tehokkaat monenväliset toimet voidaan varmistaa, ne on sijoitettava kehittyneeseen näkemykseen ydinaseettoman maailman saavuttamisesta mahdollisimman pian. Meidän on pidettävä kiinni ydinsulkusopimuksen VI artiklassa tehdystä ydinasevaltojen sitoumuksesta, joka koskee täydellistä aseriisuntaa, koska se on keskeinen lupaus ja monet valtiot ovat allekirjoittaneet ydinsulkusopimuksen ja luopuvat siten ydinaseista pysyvästi. Vastustamme yhteisen päätöslauselman lausetta (johdanto-osan G kappale): "... hyödyntämään kaikkia käytettävissään olevia välineitä, jotta voidaan ehkäistä...".

Varoitan, erityisesti Iranin tapauksessa, että sotilaalliset toimet ydinaseiden leviämisen estämiseksi ovat erittäin haitallisia ja erittäin vaarallisia. Olen varma siitä, että paras tapa estää ydinaseiden leviäminen on hylätä ydinvoima lopullisesti, sillä sen siviilikäyttö sisältää suuria vaaroja sinänsä eikä ole mahdollista sulkea riittävällä varmuudella pois siviilikäyttöön tarkoitetun ydintekniikkaa käyttämistä sotilaallisiin tarkoituksiin.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Joukkotuhoaseiden leviäminen on todella vakava uhka ihmiskunnalle, rauhalle ja kansainväliselle turvallisuudelle. Ääriliikkeiden terrorismi, joka on rajatonta ja usein fundamentalistista, aiheuttaa sen, että maailma pelkää ja yrittää estää ryhmiä ja hallituksia, joissa on häikäilemättömiä johtajia, saamasta joukkotuhoaseita.

Siksi on tärkeää, että hallitukset, joilla on tällaisia aseita, osoittavat vähitellen, että ne aikovat supistaa arsenaaliaan, mikä antaa hyvän esimerkin. Seuraavassa, tämän vuoden huhtikuulle ajoitetussa huippukokouksessa voitaisiin antaa merkittävä panos asiaan, ja on olemassa suuria odotuksia, jotka kohdistuvat ydinmateriaalin laittoman kaupan entistä tiukempaan valvontaan.

Toivotaan, että Yhdysvallat ja Kiina osallistuvat merkittävällä tavalla Korean niemimaan ydinaseriisuntaan. On edelleen tärkeää, etteivät valtiot etäänny ydinsulkusopimuksesta, sillä se koskee meitä kaikkia eikä vain osaa ihmisistä.

  Zuzana Roithová (PPE), kirjallinen. – (CS) Olen tyytyväinen siihen, että Euroopan parlamentti on hyväksynyt selvästi mietinnön ydinaseiden leviämisen estämisestä. Kristittynä olen tyytyväinen siihen, että länsimaisen sivilisaation edustajat ymmärsivät yli 60 vuotta sodan loppumisen jälkeen, että ydinaseiden olemassaolo oli valtava maailmanlaajuinen uhka, ja toimivat siksi niiden vähentämiseksi. Se, että Iran ja Korean demokraattinen kansantasavalta eivät aio allekirjoittaa ydinsulkusopimusta, muodostaa huomattavan uhan. Kyseiset valtiot eivät myöskään täytä kansainvälisiä velvollisuuksiaan ydinturvallisuuden alalla. Se, että Iran kieltää Kansainvälisen atomienergiajärjestön tarkastajilta pääsyn ydinlaitoksiinsa, on todellinen turvallisuusriski sen välittömässä läheisyydessä olevien valtioiden lisäksi myös EU:lle. Lopuksi kiitän parlamentin jäseniä heidän ponnisteluistaan tehdä päätöslauselmasta niin tasapainoinen kuin mahdollista.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Olen lopulta äänestänyt ydinsulkusopimusta koskevan monimutkaisen päätöslauselman (RC7-0137/2010) puolesta. Periaatteessa olen iloinen siitä, että PPE-ryhmän, sosialistien, ALDE-ryhmän ja Verts/ALE-ryhmän esittämä alkuperäinen teksti vahvistettiin ja että yksi neljästä tarkistuksestamme hyväksyttiin (331 puolesta, 311 vastaan), erityisesti, yllättäen, koska siinä kaikkia osapuolia kehotetaan tarkistamaan sotilaallinen doktriininsa niin, että ne luopuvat ensimmäisen iskun vaihtoehdosta. PPE-ryhmä ei onnistunut pyrkimyksissään poistaa ydinaseettomia vyöhykkeitä, myös Lähi-itää, koskeva kohta.

  Geoffrey Van Orden (ECR), kirjallinen. – (EN) Päätöslauselmassa on monia kohtia, joista me olemme samaa mieltä. Kannatamme ponnekkaasti vahvaa ja tehokasta ydinsulkusopimusta. Nykymuodossaan päätöslauselma kuitenkin sisältää joitakin hyödyttömiä kohtia, ja siksi ECR-ryhmä äänesti tyhjää. Johdanto-osan L kappaleessa kyseenalaistetaan taktiset ydinaseet viidessä Euroopan ydinaseettomassa valtiossa. Kannatamme kyseisten aseiden säilyttämisen jatkamista, sillä ne helpottavat taakan jakamista ja takaavat Yhdysvaltojen sitoutumisen Euroopan turvallisuuteen. Useissa kohdissa esitetään epäsuoraa arvostelua läheisiä liittolaisia kohtaan, vaikka arvostelumme pitäisi kohdistua niihin, jotka uhkaavat kansainvälistä turvallisuutta. Yhdistynyt kuningaskunta tai Ranska tai varsinkaan Yhdysvallat eivät tuota tällä hetkellä halkeamiskelpoisia aineita aseita varten. On eri asia väittää, että niiden halkeamiskelpoisten aineiden tuotantolaitokset pitäisi hylätä tässä vaiheessa. Vetoomus ydinaseettoman vyöhykkeen perustamisesta Lähi-itään on ilmeisesti suunnattu Israelille. Israelin naapurit uhkaavat sen olemassaoloa, ja monet niistä ovat kehitelleet menneisyydessä ydinaseita ja muita joukkotuhoaseita, tai ainakin yksi, Iran, jatkaa siihen suuntaan.