Puheenvuorot

Keskiviikko 10. maaliskuuta 2010 - Strasbourg

13. Kyselytunti (kysymykset neuvostolle)

  Puhemies. – (EN) Esityslistalla on seuraavana kyselytunti (B7-0017/2010).

Neuvostolle on osoitettu jäljempänä esitetyt kysymykset.

Georgios Papanikolaoun laatima kysymys numero 1 (H-0052/10)

Aihe: EU:n ja Turkin välinen yhteistyö laittoman maahanmuuton alalla

Laittomien maahanmuuttajien suurin virta saapuu Turkista EU:hun Kreikan merirajojen kautta. Täältä heitä siirretään eteenpäin koko EU:n alueelle.

Kun otetaan huomioon, että Turkki haluaa liittyä palavasti EU:n jäseneksi, millaisia aloitteita puheenjohtajavaltio Espanja aikoo tehdä suostutellakseen Turkin hallituksen tekemään yhteistyötä – Turkin osallistuminen yhteistyöhön on näet välttämätöntä?

Mikä on puheenjohtajavaltion arvio toisaalta takaisinottosopimusta koskevien EU:n ja Turkin välisten neuvottelujen etenemisestä ja toisaalta tietojen vaihtoa ja Turkin osallistumista yhteisiin operaatioihin koskevien Turkin ja Frontexin välisten neuvottelujen etenemisestä? Annetaanko Kreikalle tietoja neuvottelujen etenemisestä?

  Diego López Garrido, neuvoston puheenjohtaja. – (ES) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kuten tiedätte, yhteistyön lisääminen kolmansien maiden – siirtolaisuuden alkuperä- ja kauttakulkumaiden – kanssa on keskeisen tärkeä tekijä Euroopan unionille laittoman maahanmuuton torjunnassa.

Tämä on ollut yksi keskeisistä muutoksista, kehityksistä ja edistyksistä, joita on tapahtunut Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen tuloksena sekä sen jälkeen, kun maahanmuuttoon ryhdyttiin suhtautumaan kokonaisvaltaisesti. Yhteistyö siirtolaisuutta synnyttävien maiden kanssa on uuden siirtolaispolitiikan keskeisimpiä tekijöitä, sillä ennen vuotta 2004 EU:lla ei käytännöllisesti katsoen ollut siirtolaisuuspolitiikkaa lainkaan. Yhteistyö laittoman maahanmuuton alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa on keskeisellä sijalla myös politiikassa, joka syntyi Hampton Courtissa vuonna 2004 pidetyn kokouksen tuloksena.

Kuten totesin, tämä kuuluu Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimukseen, ja neuvosto ilmaisi viime joulukuussa laajentumisesta antamissaan päätelmissä kannatuksensa vahvistetun vuoropuhelun aloittamiselle Turkin kanssa siirtolaisuuskysymyksistä sekä kehotti toteuttamaan erityisiä toimenpiteitä esimerkiksi takaisinotossa ja rajavalvonnassa.

Tukholman ohjelmassa vahvistettiin tarve torjua laitonta maahanmuuttoa. Lisäksi Tukholman ohjelmasta ja neuvoston joulukuussa 2009 antamista päätelmistä käy selkeästi ilmi tarve tehdä takaisinottosopimuksia Turkin kanssa sekä tarve soveltaa tällä välin nykyisiä kahdenvälisiä sopimuksia.

Voin kertoa, että takaisinottosopimuksen edellinen neuvottelukierros käytiin vasta viime kuussa, 19. helmikuuta Ankarassa, ja että neuvosto tukee edelleen komissiota tämän pyrkimyksissä varmistaa neuvottelujen mahdollisimman myönteinen tulos.

Minun on syytä mainita myös Frontexin ja Turkin välinen yhteistyö. Asetuksella (EY) N:o 2007/2004 helpotetaan tätä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välistä operationaalista yhteistyötä, ja on syytä mainita myös, että tässä asetuksessa mainitusta Frontexin ja Turkin välisestä sopimuksesta käydään parhaillaan neuvotteluja.

Tämä operationaalinen yhteistyö pitää sisällään tietojenvaihdon, riskien analysoinnin, tutkimuksen sekä Frontexin yhteiset ja koordinoidut operaatiot. Frontexin viraston ja Turkin viranomaisten välistä operationaalista yhteistyötä kehitetään juuri näissä puitteissa.

Toivomme, että neuvottelut saadaan mahdollisimman nopeasti onnistuneeseen päätökseen, ja jäsenvaltioille tiedotetaan joka tapauksessa mahdollisista tulevista toimista.

  Georgios Papanikolaou (PPE). – (EL) Suurkiitokset vastauksestanne. Haluaisin esittää kaksi huomiota.

Ensimmäinen on se, että Kreikan parlamentti äänestää tänään tai huomenna tämänpäiväiseen keskusteluun liittyen Kreikan hallituksen lainsäädäntöaloitteesta, jolla helpotetaan ja sujuvoitetaan Kreikan kansalaisuuden saamista. Tämä lisää luonnollisesti Kreikan houkuttelevuutta siirtolaisten ja varsinkin laittomien siirtolaisten keskuudessa, koska he uskovat saavansa jossakin vaiheessa lainmukaisen aseman. Haluaisinkin tietää, onko tämä puheenjohtajavaltion mielestä oikeanlainen toimenpide strategisessa mielessä.

Toinen huomioni liittyy helmikuussa tehtyyn ilmoitukseen siitä, että Frontex aikoo perustaa ensimmäisen erillisviraston Piraeukseen vahvistaakseen näkyvyyttään Egeanmeren alueella. Onko tälle tarkkaa aikataulua?

  Diego López Garrido, neuvoston puheenjohtaja. – (ES) Arvoisa jäsen, en osaa sanoa näiden parhaillaan käynnissä olevien neuvottelujen tarkkaa aikataulua. Se on kuitenkin varmaa, että neuvottelujen onnistumiseksi vaadittu poliittinen tahto on olemassa. Mainitsemanne Kreikka-tiedot korostavat tarvetta ja mahdollisuutta lujittaa laittoman maahanmuuton torjuntaa näiden takaisinottosopimusten avulla.

Meidän on tuettava näitä lähinnä komission vetämiä keskusteluja ja neuvotteluja. Haluan muistuttaa teitä siitä, että ministeri Billström (puheenjohtajavaltio Ruotsin puolesta) ja komission varapuheenjohtaja Jacques Barrot tekivät viime vuoden lopulla, 5. marraskuuta 2009 vierailun Turkkiin.

Vierailua seurasi komission yhteydenotto. Uutta komissiota ajatellen tämä asia kuuluu pohjimmiltaan Malmströmin toimivaltuuksiin, sillä hän tuntee Tukholman ohjelman erittäin hyvin, koska hän oli mukana sen toteuttamisessa ja valmistelussa. Olen optimistinen sen suhteen, että mainitsemanne tiedot voidaan korvata lisäämällä Turkin kanssa tehtävien todellisten takaisinottosopimusten sääntelyä. Minulla ei ole niiden tarkkaa aikataulua tiedossa juuri nyt, mutta voin kertoa, että neuvoston puheenjohtaja ja komissio haluavat todella, että Turkin kanssa tehtävät takaisinottosopimukset saadaan aikaan. Halumme Turkin lisäksi tehdä sopimuksia myös muiden sellaisten maiden kanssa, jotka saattavat toimia laittoman maahanmuuton alkuperä- ja tai kauttakulkumaina.

Voin kertoa myös, että Frontexin sopimuksia, tässä tapauksessa Turkin kanssa tehtäviä, hallinnoi suoraan Frontex itse. Monissa tapauksissa käydään teknisiä ja operationaalisia neuvotteluja, ja vaikkei neuvosto osallistu toimielimen ominaisuudessa noihin keskusteluihin, sille tiedotetaan niistä, ja neuvosto tiedottaa niistä luonnollisesti myös muille jäsenvaltioille, myös Kreikalle.

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, sanoitte, että Frontexin ja Turkin väliset neuvottelut ovat käynnissä ja että komissio raportoi niistä neuvostolle. Toivoisinkin teidän kertovan meille ja haluaisin tietää, onko näiden Turkin ja Frontexin välisten neuvottelujen perustana Kreikan ja Turkin välisen rajan eli toisin sanoen EU:n ulkorajojen kunnioittaminen ja tunnustaminen. Haluan muistuttaa teitä siitä, että Frontexin lentokoneen häirintä Turkissa on toistaiseksi liittynyt tähän kiistaan.

Haluaisin lisäksi tietää, onko Turkki määrännyt muita ehtoja sopimukseen pääsemiseksi Frontexin kanssa?

  Roger Helmer (ECR). – (EN) Haluan onnitella ministeriä erinomaisesta vastauksesta ja siitä hienosta työstä, jota teemme Euroopassa siirtolaisten oikeuksien suojelemiseksi.

Pelkään, ettemme aina onnistu suojelemaan omien kansalaistemme oikeuksia heidän liikkuessaan maasta toiseen. Tarkoitan erityisesti joitakin vaalipiirini East Midlandsin valitsijoita, jotka ovat kuluttaneet eläkesäästöjään taloon Espanjassa vain huomatakseen, että asuttuaan siellä pari kolme vuotta puskutraktorit ovat heidän ovellaan ja että Espanjan tuomioistuimet ja viranomaiset eivät välitä heidän oikeuksistaan maahan ja sopimuksen toimeenpanoon.

Olisin kiitollinen, jos ministeri voisi kertoa meille, miksi tilanne on tämä ja mihin toimiin Espanja aikoo ryhtyä ratkaistakseen tämän ongelman, johon Euroopan kansalaiset ovat törmänneet ministerin kotimaassa.

  Diego López Garrido, neuvoston puheenjohtaja. – (ES) Arvoisa puhemies, Kreikkaa koskevaan kysymykseen vastaan, että unionin jäsenvaltioiden rajoja on luonnollisesti kunnioitettava. Näiden sopimusten nimenomaisena tavoitteena on rajojen kunnioittaminen.

Kun laittoman maahanmuuton kauttakulkumaana mahdollisesti toimivan kolmannen maan kanssa tehdään takaisinottosopimus, joka on tavoitteena, jolloin vahvistetaan Euroopan unionin ja kyseisen kolmannen maan välisiä sopimuksia (mikä onkin Euroopan maahanmuuttosopimuksen yleinen lähestymistapa ja filosofia), tällöin vahvistetaan myös unionin jäsenvaltioiden rajoja. Näin sopimukset vaikuttavat. Ellei laitonta maahanmuuttoa voida valvoa näin tehokkaasti muiden maiden kanssa tehtävän riittämättömän yhteistyön vuoksi ja takaisinottosopimusten puuttumisen vuoksi, käytännössä heikennämme noita rajoja. Näiden neuvottelujen ja takaisinottosopimusten tavoitteena on siis vahvistaa selkeästi rajojen, luonnollisesti myös Kreikan rajojen, valvontaa.

Arvoisan jäsenen kysymykseen, joka koski Espanjaan muuttaneiden Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten säästöillään tekemiä investointeja, minun on vastattava, etten tietenkään edusta Espanjaa maana, jolla on oikeudellisia suhteita alueellaan asuvien kansalaisten kanssa, vaan edustan pikemminkin unionin neuvostoa. Noita suhteita ja mahdollisia ongelmia ratkotaan Espanjan riippumattomissa tuomioistuimissa. Vältän siis vastaamasta yksittäisen maan puolesta yksittäiseen asiaan, joka ei kuulu EU:n lainsäädännön piiriin.

  Puhemies. – (EN) Marian Harkinin laatima kysymys numero 2 (H-0053/10)

Aihe: Perheväkivalta

Puheenjohtajavaltio Espanjan täysistunnossa tammikuussa 2010 esittämässä puheenvuorossa korostetaan, että puheenjohtajavaltio aikoo tinkimättä vastustaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, antaa säädösehdotuksia naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisestä ja perustaa Euroopan perheväkivallan seurantakeskuksen. Voiko puheenjohtajavaltio täsmentää suunnitelmiaan tässä asiassa? Milloin kyseiset aloitteet tehdään?

  Diego López Garrido, neuvoston puheenjohtaja. – (ES) Arvoisa puhemies, on hyvin tiedossa, että neuvoston puheenjohtajavaltio Espanjan keskeisiin tavoitteisiin kuuluu sukupuoleen perustuvan väkivallan torjuminen, toisin sanoen miesten ja naisten välinen tasa-arvo Euroopan unionissa, mitä ei ole vieläkään saavutettu täysin, vaikka unionin perustamisesta on kulunut 50 vuotta. Etenkin naisiin kohdistuva väkivalta on vakavimpia syrjinnän muotoja ja yksi eurooppalaisen yhteiskunnan ja muiden maiden yhteiskuntien sekä valitettavasti itse asiassa kaikkien yhteiskuntien vakavimmista vitsauksista.

Tämä on puheenjohtajavaltion keskeinen tavoite, sillä olemme sitä mieltä, että se on keskeinen tavoite myös Euroopassa. Tästä syystä koska kyse on koko Euroopan tavoitteesta ja koko Eurooppaa koskevasta ongelmasta, tarvitaan myös Euroopan laajuista strategiaa, jolla tätä vitsausta vastaan voidaan taistella. Tavoite on sisällytetty paitsi puheenjohtajavaltio Espanjan ohjelmaan myös puheenjohtajakolmikon (Espanja, Belgia ja Unkari) puolitoistavuotisohjelmaan.

Olemme iloisia siitä, että parlamentti on toimielimenä toiminut aina hyvin aktiivisesti näissä kysymyksissä ja vaatinut toistuvasti toimenpiteitä sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumiseksi. Parlamentti kehotti esimerkiksi viime vuoden marraskuussa antamassaan päätöslauselmassa komissiota laatimaan yleisen direktiivin sukupuoleen perustuvan väkivallan kaikkien muotojen ehkäisemisestä ja torjumisesta. Parlamentti kehotti myös jäsenvaltioita laatimaan entistä seikkaperäisempiä tilastoja sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä.

Puheenjohtajavaltio Espanja yhtyy parlamentin kantaan ja on siten pitänyt tätä ratkaisevan tärkeänä kysymyksenä, kuten totesin. Espanja on lisäksi pannut alulle sukupuoleen perustuvan väkivallan seurantakeskuksen perustamisen työllisyyttä, sosiaalipolitiikkaa, terveyttä ja kuluttaja-asioita käsittelevässä neuvostossa (EPSCO), jossa hyväksyttiin asiaa koskevat päätelmät maanantaina 8. maaliskuuta kansainvälisenä naisten päivänä. On niin ikään laadittu direktiivi suojelumääräyksestä sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumiseksi. Nämä ovat ne kaksi keskeisen tärkeää aihetta, jotka voidaan toivoaksemme valmistella ja saattaa päätökseen ennen Espanjan puolivuotisen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajuuskauden loppua.

  Marian Harkin (ALDE). – (EN) Kiitoksia, arvoisa ministeri. Haluan myös kiittää puheenjohtajavaltio Espanjaa sukupuoleen perustuvan väkivaltaongelman esille ottamisesta. Ongelmaa pidetään aivan liian usein kirjaimellisesti suljettujen ovien takana, sillä siellä väkivalta useimmiten tapahtuu: nimittäin kotona perhepiirissä. Uskon, että aloitteenne lisää tuntuvasti ongelman tiedostamista koko EU:ssa.

Mainitsitte Euroopan parlamentin marraskuussa 2009 antaman päätöslauselman, jossa vaadittiin muun muassa mahdollisuutta saada selkeä oikeusperusta tälle kysymykselle. Mahtaakohan neuvosto tukea komission luonnosta kattavaksi direktiiviksi sukupuoleen perustuvan väkivallan torjuntatoimenpiteistä, ja mikähän mahtaa olla neuvoston kanta selkeän oikeusperustan laatimiseen?

  Diego López Garrido, neuvoston puheenjohtaja. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa jäsen Harkin, kuten tiedätte, Lissabonin sopimus muuttaa EU:n lainsäädännön – asetusten ja direktiivien – oikeusperustan yhdistäessään yhdeksi yhteisön pilariksi aiemmat kolme erillistä pilaria: yhteisön pilari, ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä oikeus- ja sisäasiat.

Nämä asiat on yhdistetty yhteen pilariin yhdeksi oikeushenkilöksi, mikä tarkoittaa sitä, että ulkopolitiikassa sekä oikeusasioiden erityisalalla (oikeudellisessa yhteistyössä siviili- ja rikosasioissa) ja poliisiyhteistyössä otetaan käyttöön tavanomainen yhteisömetodi. Tämä lisää komission ja myös parlamentin näkyvyyttä Luxemburgissa sijaitsevassa EU:n tuomioistuimessa.

Rikosasioita koskevassa yhteistyössä Euroopan unionin hallitusten neljännes voi edelleen tehdä aloitteita näissä asioissa. Sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa koskevassa direktiivissä on edetty seuraavasti: Kaksitoista hallitusta on esittänyt aloitteen, josta neuvoston ja parlamentin on tehtävä lopullinen päätös, sillä asia kuuluu tavanomaisen lainsäätämisjärjestyksen piiriin.

Direktiiviä on jo valmisteltu Lissabonin sopimuksen antaessa hallituksille mahdollisuuden tämän aloitteen tekemiseen, ja direktiivillä on mielestämme oikea ja asianmukainen oikeusperusta, sillä se koskee oikeudellista yhteistyöstä rikosasioissa.

Kyse on pahoinpitely- ja väkivaltarikoksista, jotka katsotaan rikoksiksi kaikissa unionin maissa. Kyse on siten näiden rikosten uhrien suojelemisesta. Direktiivin oikeusperusta on rikosasioita koskevassa yhteistyössä, ja olemme ymmärtäneet, että sitä on sen vuoksi täysin mahdollista soveltaa tässä oikeudellisessa tekstissä (kuten neuvoston oikeudelliset yksiköt ovat todenneet), jota käsitellään ja josta keskustellaan täällä parlamentissa.

Toivon, että se tehdään nopeasti, sillä uskon, että miljoonat naiset ja miehet Euroopan unionissa odottavat sitä. He odottavat tätä suojaa, joka on tuotava ulos suljettujen ovien takaa (kuten totesitte osuvasti) paitsi jäsenvaltioissa myös EU:ssa. Siitä on tultava osa EU:n asialistaa. Tämä on kahdentoista EU:n jäsenvaltion hallituksen esittämän aloitteen tavoite.

  David Martin (S&D). – (EN) Haluan jäsen Harkinin tavoin onnitella puheenjohtajavaltio Espanjaa siitä, että se on nostanut naisiin kohdistuvan väkivallan poliittisen asialistansa kärkeen.

Puheenjohtajavaltio voisi tarkastella 20 vuoden takaisia kokemuksia. Edinburghin kaupunginvaltuusto järjesti tuolloin Euroopan sosiaalirahaston varojen turvin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan niin sanotun nollatoleranssikampanjan.

Kampanjan opetus oli se, että ongelmaan on suhtauduttava kokonaisvaltaisesti. Tarvitaan tiedotuspolitiikkaa, asianomaisia asuntoviranomaisia, poliisia sekä oikeusviranomaisia.

Aikooko neuvosto tutkia tätä hanketta nähdäkseen, mitä siitä voisi oppia?

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa jäsen López Garrido, totesitte lyhyesti, että perheväkivalta kohdistuu tietenkin naisiin mutta myös lapsiin. Perheväkivaltaongelma liittyy kuitenkin myös vanhusten hoitoon, jossa vaatimukset ovat kasvaneet kohtuuttomiksi. Missä laajuudessa myös nämä perheväkivallan osa-alueet aiotaan sisällyttää suunnitteilla olevan perheväkivallan eurooppalaisen seurantakeskuksen toimivaltuuksiin?

  Diego López Garrido, neuvoston puheenjohtaja. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa jäsen Martin, parlamentin tukeman aloitteen, jossa kyse on demokraattisen valtion sääntelystä tässä tapauksessa oikeudellisten ja mahdollisimman tehokkaiden kanavien kautta, tausta-ajatuksena on juuri sukupuoleen perustuvan väkivallan nollatoleranssi, joka on osuva termi. Sukupuoleen perustuva väkivalta on nähtävä vuosisatojen ajan syvälle yhteiskuntarakenteisiimme juurtuneena kulttuurisena ilmiönä.

Siksi tarvitsemme kokonaisvaltaista ja kattavaa lähestymistapaa taistellessamme tehokkaasti sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa vastaan, sillä tätä väkivallan muotoa on äärimmäisen vaikea kitkeä pois. Huolimatta edistyksestä, jota tämän väkivallan muodon torjumisessa on saatu aikaan jäsenvaltioissa, kamppailemme yhä edelleen sen kanssa, sillä se on usein vain jäävuoren huippu, koska vain pieni osa väkivallasta tulee poliisiin tietoon, ja väkivalta saa jatkua.

Tarvitsemme siis kokonaisvaltaista ja kattavaa lähestymistapaa, jossa hyödynnetään kaikkia käytettävissä olevia oikeusvälineitä, lisätään valistusta tiedotusvälineissä sekä varmistetaan, että ongelma otetaan huomioon myös koulutusjärjestelmissä.

Tämä kokonaisvaltainen ja kattava lähestymistapa sukupuoleen perustuvan väkivallan torjunnassa, toisin sanoen nollatoleranssi hyväksyttiin maanantaina työllisyyttä, sosiaalipolitiikkaa, terveyttä ja kuluttaja-asioita käsittelevässä neuvostossa (EPSCO).

Arvoisan jäsenen esittämästä kysymyksestä lapsiin ja vanhuksiin kohdistuvasta väkivallasta olen sitä mieltä, että kyse on kaikkein heikoimpiin kohdistuvasta väkivallasta. Sanonta “vain vahvimmat jäävät henkiin", joka on olemassa monissa maissa ja myös kotimaassani, ilmenee juuri väkivallassa heikoimpia kohtaan ja osoittaa niiden pelkuruuden, jotka käyttävät väkivaltaa itseään heikompaa, naista, lasta tai vanhusta kohtaan. Ilmiössä on kyse tällaisista tilanteista.

Neuvosto ja parlamentti ovat kehottaneet komissiota harkitsemaan mahdollisuutta tehdä aloite lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvan väkivallan eurooppalaisen teemavuoden järjestämisestä. Tämä on otettu esille Daphne III -ohjelmassa. Arvoisa jäsen, tämä kertoo tarpeesta ulottaa suojelu kaikkiin heikossa asemassa oleviin ihmisryhmin, joihin mainitsemanne lapset ja vanhukset totisesti kuuluvat.

  Puhemies. – (EN) Bernd Posseltin laatima kysymys numero 3 (H-0054/10)

Aihe: Tonava-strategia

Mitä neuvosto aikoo tehdä voidakseen suunnitelmien mukaisesti esittää vielä tänä vuonna ehdotuksen Tonava-strategiaksi? Mikä on suunnitelman aikataulu ja mitkä ovat sen sisällölliset painopisteet?

  Diego López Garrido, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Posselt, Tonavan aluetta koskeva strategia on osa Espanjan, Belgian ja Unkarin puheenjohtajavaltiokolmikon ohjelmaa. Kuten voitte varmasti kuvitella, strategia sisällytettiin puheenjohtajavaltioiden ohjelmaan Unkarin aloitteesta.

Nuo kolme valtiota ovat siten sitoutuneet edistämään tätä Tonavan aluetta koskevan EU:n strategian kehittämistä, ja neuvosto kehottikin tässä yhteydessä viime vuoden kesäkuussa komissiota esittelemään strategian tämän vuoden loppuun mennessä. Odotamme nyt, että komissio valmistelisi strategian.

Komissio on pannut alulle julkisen kuulemisen aiheesta. Julkinen kuuleminen kestää tämän vuoden maaliskuuhun asti, ja komissio ehdottaa myöhemmin kuulemisen tulosten pohjalta strategiaa, joka voidaan toivoaksemme hyväksyä muodollisesti tämän vuoden joulukuussa komission tiedonannon muodossa. Odotamme tiedonannon valmistumista.

Haluan joka tapauksessa kertoa tärkeästä kokouksesta, jossa edettiin strategian mahdollisen sisällön suhteen. Kokous pidettiin Budapestissä 25. helmikuuta ja siihen osallistuivat Itävallan, Bulgarian, Tšekin tasavallan, Saksan, Unkarin, Romanian, Slovakian ja Slovenian hallitukset, ja siellä hyväksyttiin tärkeitä päätelmiä, joissa esiteltiin keskeiset näkökohdat tulevan strategian sisällöksi. Asiassa etenemiselle asetettujen tavoitteiden onnistuminen sekä merkittävä kehitys taloudessa, sosiaalisissa asioissa ja matkailussa riippuukin näiden maiden yhteisistä, EU:n varoin (varojenkäytön on tällöin oltava puolueetonta) tekemistä ponnisteluista EU:ssa.

Toistan siis, että odotamme komission tiedonantoa aiheesta kuulemisen päätyttyä. Neuvosto ottaa tuossa vaiheessa asiaan kantaa heti saatuaan komission tiedonannon.

  Bernd Posselt (PPE). - (DE) Arvoisa ministeri, kiitoksia perusteellisesta ja tyhjentävästä vastauksesta. Minulla on kaksi lyhyttä jatkokysymystä. Ensiksi kysyisin, missä määrin Tonava-strategia liittyy liikenteeseen ja kulttuuriin? Nämä ovat minusta erityisen tärkeitä aloja rajat ylittävän yhteistyön kannalta. Toiseksi kysyn, onko strategiassa mukana olevista maista jo laadittu lopullinen luettelo vai onko päätös tekemättä, kun parlamentti on esittänyt luettelon pidentämistä?

  Diego López Garrido, neuvoston puheenjohtaja. – (ES) Arvoisa puhemies, neuvoston puheenjohtaja ei voi päättää maaluettelosta, kuten varmasti ymmärrätte. Hetki sitten mainitsemani hallitukset ovat halukkaita kehittämään strategiaa, mutta meidän on odotettava, kunnes komissio on julkistanut tiedonantonsa.

En väitä, että kyseisten hallitusten mielestä EU:n ja etenkin komission olisi otettava ohjat käsiinsä strategiassa edistämällä yhteistyötä Tonavan alueella.

Aiemmin mainitsemissani, 25. helmikuuta tehdyissä päätelmissä selostetaan, miten Tonavan aluetta koskevaa strategiaa olisi hyödynnettävä vaurauden, turvallisuuden ja rauhan edistämiseksi alueella elävien ihmisten keskuudessa aluerajat ylittävän ja ylikansallisen yhteistyön sekä koordinaation avulla.

Päätelmissä katsotaan myös, että seuraavat strategiset politiikan osa-alueet olisi sisällytettävä strategiaan: infrastruktuuri, innovaatiot, kulttuuri- ja taidetoiminta, kestävän kehityksen mukainen talouskehitys, matkailu, elintarvikkeiden turvallisuus, talous, pk-yritysten yhteistyö, tutkimus ja kehitys, siirtolaisuus, urheilu, koulutus, työllisyys, terveydenhuolto sekä sosiaaliset kysymykset muiden strategian laajasti ja kunnianhimoisesti kattamien aiheiden ohella.

Tonavan aluetta koskeva strategia on minusta tärkeä, joten kiitän teitä kysymyksestänne, jonka ansiosta sain ottaa strategian esille. Tämä on minusta kunnianhimoinen tavoite, ja odotamme nyt – sanon jälleen – kuulemisen alkamista ja komission tiedonantoa, mutta poliittinen tahto on toki jo olemassa. Puheenjohtajavaltiokolmikolta ja neuvoston puheenjohtajalta löytyy poliittista tahtoa käynnistää Tonavan aluetta koskeva strategia.

  Paul Rübig (PPE). – (DE) Tonava on joki, ja jokien yhteydessä on kiinnitettävä huomiota myös niiden puhtauteen. Siksi minusta olisi tärkeää tietää, millaisia puhdistuslaitoksia ja jäteveden käsittelylaitoksia harkitaan jokien vedenlaadun parantamiseksi. Me tavoittelemme sitä, että Tonavasta saatava vesi olisi juomiskelpoista lähteestä loppuun asti. Toinen kysymykseni kuuluukin seuraavasti: kuinka vesivoiman käyttöä voitaisiin tehostaa energiantuotannossa sekä ennen kaikkea myös veden talteenotossa niin, että parannamme energiansaantivarmuutta Euroopassa?

  Silvia-Adriana Ţicău (S&D). – (RO) EU:n Tonava-strategian onnistuminen riippuu kunnianhimoisesta toimintaohjelmasta sekä sellaisten erityisten hankkeiden tunnistamisesta, joilla voidaan parantaa Tonavan alueen asukkaiden elämänlaatua.

Haluaisin tietää, joko Tonavan alueen strategisten kehittämishankkeiden tunnistaminen on aloitettu, ja mitä kriteereitä hankkeiden valinnassa aiotaan käyttää?

  Diego López Garrido, neuvoston puheenjohtaja. – (ES) Arvoisa puhemies, olen tietenkin vakuuttanut siitä, että jäsen Rübigin mainitsema tavoite sisällytetään Tonavan aluetta koskevaan strategiaan, jonka sisällöstä olen jo kertonut.

Strategian tavoitteet ovat todella tärkeitä ja ne liittyvät lukuisiin kysymyksiin, jotka vaikuttavat alueen asukkaiden jokapäiväiseen elämään. Ne liittyvät esimerkiksi talouteen, kulttuuriin sekä ympäristön ja luonnonvarojen, siis myös luonnollisesti veden, suojeluun.

Kuten todettu, Tonavan luonnonympäristö on olennainen osa koko aluetta, ja olen vakuuttunut siitä, että alue sisällytetään kattavasti strategiaan, jonka vetäminen on jätettävä maille, jotka edistävät sitä. Kyse on edellä luettelemistani maista, joiden edustajat tapasivat muutama päivä sitten Budapestissä edetäkseen tavoitteiden asettamisessa ja strategian tarkennuksessa, koska sitä ei ole vielä määritelty tarpeeksi tarkkaan.

Siksi minusta on ennenaikaista – viittaan nyt jälkimmäisen puhujan puheenvuoroon – puhua hankkeiden valintakriteereistä tai joidenkin mainitsemieni hankkeiden valintakelpoisuudesta. Hankkeita voi tulla lisää, ja ne voivat koskea esimerkiksi laivaliikennettä, energiavarmuutta, ilmastonmuutoksen torjuntaa, rahoitusmarkkinoiden muutosten vaikutuksia sekä yleisesti ottaen kaikkia kysymyksiä, joita strategialla ja sen täytäntöönpanolla voidaan eittämättä parantaa.

Minusta meidän kaikkien on toimittava yhdessä EU:ssa, koska kyse on Euroopan laajuisesta asiasta, joka koskee koko unionia ja sen keskeisiä politiikan osa-alueita. Olen varma, että esimerkiksi koheesiopolitiikka on kiinnostuksen kohteena, eikä pelkästään sosiaalinen koheesio vaan myös Lissabonin sopimukseen sisältyvä uusi näkökohta, nimittäin alueellinen koheesio. Tämä Lissabonin sopimukseen sisältyvä koheesion muoto ja ulottuvuus sopii erittäin hyvin yhteen Tonava-strategiaa koskevan aloitteen kanssa.

  Puhemies. – (EN) Seuraaviin kysymyksiin vastataan yhdessä, koska ne käsittelevät samaa aihetta.

Konstantinos Poupakisin laatima kysymys numero 4 (H-0055/10)

Aihe: Euroopan sosiaalinen malli ja köyhyyden torjuminen

Työttömien, matalapalkkaisten ja pientä eläkettä nauttivien on kaikkein vaikeinta turvata itselleen ihmisarvoinen elintaso taloudellisen taantuman ja kriisin aikoina. Euroopan sosiaalirahaston ja Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto on osoittautunut riittämättömäksi, sillä 80 miljoonaa kanssaihmistämme elää köyhyysrajan alapuolella. Euroopan sosiaalinen malli ei perustu ainoastaan taloudelliseen tehokkuuteen vaan myös sosiaalisen suojelun korkeaan tasoon.

Miten neuvosto aikoo näin ollen, yhteisen politiikan puitteissa ja yhteistyössä tulevien puheenjohtajavaltioiden kanssa, tukea alimpiin tuloluokkiin kuuluvia ja heikoimmassa asemassa olevia kansankerroksia, jotta näiden toimeentulo helpottuisi, ja samalla puolustaa kanssaihmistemme ryhmiä, joita uhkaa köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen, sosiaalisen Euroopan ydinajatuksen turvaamiseksi

Liam Aylwardin laatima kysymys numero 5 (H-0102/10)

Aihe: – (RO) Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisen teemavuosi

Vuosi 2010 on Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi, ja sitä varten on varattu 17 miljoonaa euroa. Teemavuoden avulla jaetaan tietoa asiaan liittyvistä kysymyksistä, mutta sen lisäksi tarvitaan tehokasta yhteistä toimintaa, jotta voidaan auttaa Euroopan unionissa niitä miljoonia ihmisiä, jotka elävät köyhyydessä ja ovat syrjäytyneitä. Mihin toimiin neuvosto aikoo ryhtyä, jotta olisi mahdollista hyväksyä vuoden aikana konkreettisia toimia? Kuinka teemavuosi ja sen määrärahat käytetään tehokkaasti siten, että saadaan aikaan pitkäaikaisia tuloksia?

  Diego López Garrido, neuvoston puheenjohtaja. – (ES) Arvoisa puhemies, puheenjohtajavaltio on samaa mieltä jäsenen mielipiteistä, jotka koskevat tavoitetta nostaa sosiaalisen suojelun tasoa erityisesti niiden ihmisryhmien keskuudessa, joita uhkaavat köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen. Tavoite on yksi Euroopan sosiaalisen mallin tukipylväistä. Tämä pitää erityisen hyvin paikkansa nyt, kun elämme taloudellisen taantuman aikaa.

Työttömyydestä on sanottava seuraavaa: nykytiedon mukaan työttömien määrä saattaa lisääntyä yli viidellä miljoonalla talouskriisin alkamisen jälkeen. Tämän vuoksi monien perheiden tulot ovat romahtaneet ja moni on vaarassa ajautua köyhyyteen ja ylivelkaantumiseen. On myös mahdollista, että työttömyys pysyy edelleen korkeana ja että pitkäaikaistyöttömyys johtaa siten sosiaaliseen syrjäytymiseen.

Talouskriisin sosiaaliset vaikutukset saavatkin siten tärkeän osan EU:n poliittisella asialistalla seuraavina kuukausina ja luonnollisesti myös puheenjohtajavaltiokolmikon asialistalla, siitä ei ele epäilystäkään.

Meillä on tätä varten käytössämme väline, työkalu, nimittäin vuoden 2010 julistaminen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuodeksi, jolla on neljä erityistä tavoitetta: ihmisten oikeuden tunnustaminen ihmisarvoon ja aktiiviseen rooliin yhteiskunnassa, julkisen mielipiteen sitoutuminen sosiaalisen osallisuuden politiikkaan, yhteiskunnan yhtenäisyyden lisääminen sekä luonnollisesti pitkäkestoiset hallitusten toimet köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytyneisyyden torjumiseksi kaikilla tasoilla. Toimet on kohdistettava etenkin kaikkein heikoimpien suojeluun (käytin tätä termiä vastauksessani edelliseen kysymykseen), sillä he kärsivät viime kädessä eniten sekä köyhyydestä että sosiaalisesta syrjäytymisestä. Näihin ryhmiin kuuluvat lapset, naiset ja vanhukset.

Aiomme siten tukea eri aloitteita, joita tehdään mahdollisesti köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan liittyen, ja minun onkin sanottava toivovani, että tästä tehdään EU:n kasvu- ja työllisyysstrategian keskeinen tavoite. Komission 3. maaliskuuta esittelemän asiakirjan tavoitteisiin kuuluu niiden henkilöiden määrän vähentäminen 20 miljoonalla, joita uhkaa ajautuminen köyhyyteen.

  Konstantinos Poupakis (PPE). – (EL) Arvoisa ministeri, kiitokset vastauksestanne.

Kun kuitenkin itse totesitte, että työttömyys nousi 10 prosenttiin vuonna 2009, 45 prosenttia Euroopan työttömistä on työttöminä yli vuoden ja että joustavat työsuhteet ovat lisääntyneet huomattavasti selkeän toimielinkehyksen puuttuessa, haluaisimme tietää (olettehan ollut aina hyvin selkeä, mistä olen iloinen), mihin sellaisiin välittömiin toimiin sekä aktiivisiin ja passiivisiin työllisyystoimiin aiotte ryhtyä, joissa kunnioitetaan Euroopan sosiaalisen mallin periaatteita ja henkeä ja joilla ratkaistaan köyhyydessä elävien työntekijöiden ja työttömien, etenkin pitkäaikaistyöttömien (joiden toimeentulo on välittömässä vaarassa) ongelmat?

  Liam Aylward (ALDE). – (EN) Voisiko neuvosto kertoa pääpiirteittäin, miten se aikoo varmistaa, että työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivista osallistamista koskeva suositus, jonka avulla torjutaan perheiden köyhyyttä ja joka on hyväksytty työllisyyttä, sosiaalipolitiikkaa, terveyttä ja kuluttaja-asioita käsittelevässä neuvostossa, sisällytetään EU 2020 -strategiaan ja että se pannaan täytäntöön, jotta varmistetaan edistyminen köyhyyden vähentämisessä?

  Diego López Garrido, neuvoston puheenjohtaja. – (ES) Arvoisa puhemies, minun on sanottava toistamiseen, että tämä on ensimmäinen kerta, kun tämän ongelman ratkaisemiseksi on haluttu laatia näin kunnianhimoinen EU:n strategia. Toisin sanoen kyseessä on strategia köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi sekä pitkäaikaistyöttömien ja vanhusten aktiivisen osallisuuden edistämiseksi. Tässä tulemme jälleen yhteiskunnan heikko-osaisten käsitteeseen.

Aloitan talouskriisistämme, johon vastaamiseksi Euroopan unioni on toteuttanut koordinoitua politiikkaa, välitöntä ja lyhytaikaista “shokkiterapiaa", jossa valtionrahaa pumpataan rahoitusjärjestelmään. Tämä käynnisti automaattiset vakauttajat, joiksi ekonomistit niitä kutsuvat ja joilla turvattiin hyvinvointivaltioiden sosiaaliturva. Näillä toimilla voitiin edes lievittää niiden ihmisten tilannetta, joka ovat joutuneet työttömiksi tai joiden on vaikea ainakin lyhyellä aikavälillä työllistyä uudelleen.

Toisin sanoen nämä toimet olisi syytä ottaa huomioon, sillä ne ovat EU:n nykyisiä, välittömiä ja lyhytaikaisia toimia. Tämän lisäksi Euroopan unioni harkitsee pitkäaikaistyöttömyydestä johtuvan köyhyyden torjuntastrategiaa, joka perustuu ammatilliseen koulutukseen, erikoistumiseen, uudelleenkoulutukseen tai yleissivistävään koulutukseen (joka kestää koko nuoruuden ajan) ja jonka tavoitteena on luoda työllistymiselle otolliset olosuhteet. Tämä on keskeinen osa aiemmin mainitsemaani EU 2020 -strategiaa ja se sisällytettiin täällä jo monesti mainitun, tällä viikolla pidetyn työllisyyttä, sosiaalipolitiikkaa, terveyttä ja kuluttaja-asioita käsittelevän neuvoston kokouksen päätelmiin.

Kyse on strategiasta, joka sisällytettiin unionin priorisoimiin tavoitteisiin, jotka on asetettu EU 2020 -strategiassa. Näihin kvantitatiivisiin tavoitteisiin (saammepa nähdä, hyväksytäänkö ne 25. ja 26. maaliskuuta pidettävässä Eurooppa-neuvostossa, jossa käsitellään komission tiedonantoa) kuuluu muun muassa niiden ihmisten määrän vähentäminen 25 prosentilla, jotka ovat vaarassa ajautua köyhyyteen.

On syytä muistaa, että 80 miljoonaa eurooppalaista on vaarassa ajautua köyhyyteen, joten tämän määrän alentaminen 20 miljoonalla sekä työelämässä olevien määrän nostaminen ovat niitä keskipitkän aikavälin tavoitteita, jotka ovat osa strategiaa ja joilla voidaan siten muokata koko joukkoa koordinoituja EU:n strategioita.

Hyvät jäsenet, tärkeintä loppujen lopuksi on työllisyys- ja sosiaalipolitiikkamme koordinointi. Tämä todetaan varsin selväsanaisesti Lissabonin sopimuksessa: työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa on koordinoitava.

Tähän Euroopan unioni pyrkii kriisin painostamana. Tämä on paras tapa reagoida tilanteeseen niin, että hyödynnetään EU:n käytössä olevia välineitä ja EU:hun kuuluvia elementtejä, kuten sisämarkkinoita tai rakennerahastoja.

  Vicky Ford (ECR). – (EN) Taloudelliset vaikutukset ovat selvästi pahemmat joissakin jäsenvalioissa muihin verrattuna. Kiitos, että otitte esille eläkeläiset. Komissiolla on ymmärtääkseni valmiudet evätä rakennerahastot, jos jäsenvaltiot eivät noudata EU:n lainsäädäntöä.

Voisiko puheenjohtajavaltio aloittaa tutkimukset siitä, onko täällä parlamentissa maaliskuussa hyväksyttyjä Aukenin mietinnön suosituksia noudatettu? Suositukset koskevat kiinteistönomistajia Espanjassa. Tällä on ollut tuhoisia vaikutuksia joihinkin eläkeläisiin, jotka ovat ajautuneet köyhyyteen ja syrjäytyneet.

  Ádám Kósa (PPE). – (HU) Minulla on vain yksi kysymys. Köyhyys koettelee eniten kahta yhteiskuntaryhmää: heikosti koulutettuja sekä niitä, joilla on jokin vamma. Kysymyksessä todetaan, että kaksi budjettivälinettä ei ole riittänyt näiden kahden ihmisryhmän ongelmien tehokkaaseen ratkaisemiseen. Kysyn siis seuraavaa: onko Eurooppa-neuvosto valmis pohtimaan, kuinka näiden kahden yhteiskuntaryhmän aseman tukemista voitaisiin tehostaa?

  Diego López Garrido, neuvoston puheenjohtaja. – (ES) Arvoisa puhemies, kiinteistöjä Espanjassa omistavia eläkeläisiä koskeva ensimmäinen kysymys on hyvin samankaltainen kuin minulle jo aiemmin esitetty kysymys, joten myös vastaus on hyvin samankaltainen kuin aiempi vastaukseni.

Kyse on jäsenvaltioiden oman lainsäädännön soveltamisen selkiyttämisestä, johon minun on viitattava. En voi puhua aiheesta neuvoston puolesta, koska siihen liittyvät lailliset kanavat löytyvät jäsenvaltioista. Jos asia koskisi mitä tahansa muuta jäsenvaltiota, olen varma, että se olisi hoidettu täsmälleen samalla tavoin: toisin sanoen maan omia laillisia kanavia käyttäen.

Heikossa asemassa olevista ihmisryhmistä puheen ollen olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että erityistä huomiota vaativat juuri arvoisan jäsenen mainitsemat kaksi ryhmää. Tämä pitää erityisen hyvin paikkansa nyt, kun meillä on käytössämme yksi väline lisää: Euroopan unionin perusoikeuskirja siltä osin kuin siinä viitataan erityisen heikossa asemassa olevien ihmisten, kuten esimerkiksi vanhusten tai vammaisten oikeuksiin sekä heidän ihmisarvoonsa ja osallistumiseensa yhteiskunta- ja kulttuurielämään. Joka tapauksessa perusoikeuskirjassa puhutaan heidän oikeuksiensa suojelusta sekä heidän fyysisen ja henkisen koskemattomuutensa suojelusta alentavalta tai epäinhimilliseltä kohtelulta.

Euroopan unionissa on laadittu useita välineitä kyseisten tilanteiden torjumiskesi sekä tehty seikkaperäinen tilannekartoitus. Haluaisin mainita Eurobarometrin vuodelta 2007 peräisin olevan mielenkiintoisen tutkimuksen tuloksen, jonka mukaan puolet eurooppalaisista on sitä mieltä, että heikko-osaisiin kuuluvia vanhuksia kohdellaan huonosti ja jopa kaltoin tilanteissa, joissa on kyse heidän tarpeittensa tyydyttämisestä. Lähes puolet eurooppalaisista on lisäksi sitä mieltä, että yhteiskunta kohtelee vanhuksia negatiivisesti juuri siksi, että he ovat heikossa asemassa.

Jäsenvaltiot ja Euroopan unioni ovat soveltaneet avointa koordinointimenettelyä jäsenvaltioiden välisessä kokemustenvaihdossa. Tältä osin on sanottava myös, että joissakin tapauksissa on kyse asioista, joiden käsittely kuuluu jäsenvaltioiden lainsäädännön piiriin. Ne kuuluvat siis jäsenvaltioiden toimivaltuuksiin, minkä vuoksi jäsenvaltioiden tehtävänä on ratkaista ne muun muassa läheisyysperiaatteen pohjalta.

Euroopan unioni voi kyllä tukea näitä toimia, mutta se ei voi korvata niitä kokonaan. Se voi siis tukea niitä, mutta tämä liittyy mielestäni myös sosiaaliseen ulottuvuuteen, joka on myös mainittu täällä. Palaan tähän toistamiseen, koska se on minusta tärkeä asia. Unionin kasvu- ja työllisyysstrategian sosiaalinen ulottuvuus näkyy hyvin vahvasti komission esittelemässä asiakirjassa, ja siitä keskustellaan valtioiden ja hallitusten päämiesten kesken.

Minusta sosiaalisen ulottuvuuden yhteydessä olisi oltava tilaa myös mainitsemillenne ongelmille, jotka eivät näkyneet niin vahvasti edellisessä strategiassa. Koska meillä on kriisi, jolla on sosiaaliset vaikutuksensa, minusta meidän olisi tulevaisuudessa otettava talouskriisin sosiaaliset vaikutukset erittäin vahvasti huomioon.

  Robert Atkins (ECR). – (EN) Mitä puheenjohtajavaltiota edustava ministeri aikoo tehdä niiden kansalaistemme suojelemiseksi, joita uhkaavat köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen suorana seurauksena Espanjan harjoittamasta politiikasta brittejä ja muiden jäsenvaltioiden kansalaisia kohtaan eri puolella Espanjaa, missä heidän kiinteistöjään pakkolunastetaan kyseenalaisen suunnittelupolitiikan nimissä? Ministeri ei puheenjohtajavaltion edustajana voi enää väistää tätä kysymystä vaan hänen on painostettava Espanjan hallitusta ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin.

  Daniel Hannan (ECR). – (ES) Paljon kiitoksia läsnäolostanne, arvoisa López Garrido. Kysymykseni koskee jossakin päin Espanjaa asuvien Euroopan kansalaisten köyhyysongelmaa. Ymmärrän kyllä, että edustatte täällä Espanjan toimeenpanoelintä ettekä oikeuslaitosta ettekä ole täällä Valencian autonomisen yhteisön tiedottajan ominaisuudessa, mutta tarvitsemme vastauksen. Tähän asiaan liittyy väärinkäytöksiä, joilla ei ole mitään tekemistä kirjoitetun lainsäädännön kanssa vaan pikemminkin sen täytäntöönpanon kanssa, mutta tähän ongelmaan on olemassa ratkaisu. Pyydän teiltä ainoastaan Espanjan hallituksen tutkimusta havaituista väärinkäytöksistä.

  Puhemies. – (EN) Puhutte vaikuttavan hyvin espanjaa, jäsen Hannan. Annan kuitenkin jälleen ministerin päättää siitä, haluaako hän käsitellä asiaa.

  Diego López Garrido, neuvoston puheenjohtaja. – (ES) Arvoisa puhemies, en halua hyväksikäyttää asemaani neuvoston puheenjohtajana puolustaakseni jotakin tiettyä hallitusta tai tietyn jäsenvaltion lainsäädäntöä. En halua hyväksikäyttää asemaani, sillä minua kritisoitaisiin varmasti, jos hyväksikäyttäisin tätä foorumia yksittäisen jäsenvaltion toimien tai tietyn maan keskus- tai aluehallinnon puolustamiseen.

Tiedätte vallan hyvin, että tämän asian käsittely kuuluu kansalliselle tasolle, ja sieltä löytyvät kansalliset kanavat. Sekä Espanjassa että kaikissa 27 jäsenvaliossa vallitsevat oikeusvaltion periaatteet ja näistä maista löytyy tarpeeksi oikeudellisia kanavia tämäntyyppisten väitettyjen väärinkäytösten ratkaisemiseen.

Nämä oikeudelliset kanavat toimivat kaikissa Euroopan maissa, joten olen varma, että (enkä tarkoita nyt pelkästään Espanjan tapausta) myös muissa Euroopan maissa, joissa lainsäädäntöä on niin ikään väärinkäytetty tai rikottu, on oikeusvaltion keinot niiden ratkaisemiseksi.

Tämä pätee kaikkiin Euroopan maihin, joissa on vastaavanlaisia tapauksia. En halua välttää antamasta vastausta enkä myöskään halua sanoa, etten vastaa kysymykseen, mutta tiedätte vallan hyvin, että jos esitätte kysymyksen parlamentissa, en kenties halua hyödyntää neuvoston puheenjohtajan asemaani unionin jäsenvaltion sisäisessä asiassa.

  Puhemies. – (EN) Kysymys numero 6 on peruutettu.

Seuraaviin kysymyksiin vastataan yhdessä, koska ne käsittelevät samaa aihetta.

Justas Vincas Paleckisin laatima kysymys numero 7 (H-0057/10)

Aihe: Euroopan unionin ja Venäjän viisumijärjestelmä

Euroopan unionin puheenjohtajavaltio Espanja aikoo huolehtia siitä, että Euroopan unionin ja Venäjän kansalaisten viisumipakko poistetaan. Tämä saattaa olla pitkä prosessi ja sen onnistuminen riippuu suuresti Venäjän kyvystä panna täytäntöön tätä varten laadittu toimintasuunnitelma.

Osoituksena EU:n avaamisesta Venäjälle kuuluvalle Kaliningradin alueelle – tai käänteisestä prosessista – on EU:n ja Venäjän siirtyminen "viisumimuurin kaatamiseen". Kaliningradin alueen eristäytymisen purkamiseen pyrkivä politiikka ja rajat ylittävän yhteistyön periaatteet kiinnostavat sekä Venäjää että EU:ta. Tätä varten naapurimaat Puola ja Liettua ovat neuvotelleet raja-alueen asukkaiden rajan ylittämistä helpottavista toimista, mutta niitä ei ole vielä pantu täytäntöön.

Millaisena neuvosto näkee Kaliningradin alueen erityisaseman EU:n ja Venäjän välisessä viisumikysymystä koskevassa vuoropuhelussa? Miten tätä vuoropuhelua voitaisiin hyödyntää paikallisten liikennesopimusten tekemiseksi EU:n jäsenvaltioiden (Liettua ja Puola) ja Venäjän federaation välillä ja siten helpottaa rajan ylittämiseen liittyviä muodollisuuksia raja-alueen asukkaiden osalta?

Laima Liucija Andrikienėn laatima kysymys numero 8 (H-0080/10)

Aihe: EU:n ja Venäjän suhteet puheenjohtajavaltio Espanjan työohjelmassa

EU:n puheenjohtajavaltio Espanja on laatinut EU:n ja Venäjän suhteita koskevan kunnianhimoisen asialistan. Espanja haluaisi, että Venäjän kanssa käytävät neuvottelut uudesta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta saatettaisiin päätökseen, että Venäjän kanssa sovittaisiin viisumivapausjärjestelmästä ja että EU:n ja Venäjän vapaakauppasopimuksen tekemisessä päästäisiin eteenpäin.

Ennen kuin Venäjä voi tehdä vapaakauppasopimuksen EU:n kanssa, sen on liityttävä Maailman kauppajärjestön WTO:n jäseneksi. Onko Venäjän liittyminen lähiaikoina WTO:hon konkreettisesti mahdollista? Onko neuvostolla erityistä strategiaa saada Venäjä liittymään WTO:hon?

Näkeekö neuvosto mitään olennaista edistymistä neuvotteluissa, joita Venäjän kanssa käydään uudesta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta?

Pitääkö neuvosto ajatusta vapaakauppasopimuksesta Venäjän kanssa ajankohtaisena, kun otetaan huomioon EU:ssa aiheesta vallitseva epäsopu? Katsooko neuvosto Venäjän olevan valmiimpi viisumivapausjärjestelmään kuin EU:n muut kumppanit, kuten Ukraina, Moldova tai Georgia?

  Diego López Garrido, neuvoston puheenjohtaja. – (ES) Arvoisa puhemies, kysymyksiä on käsittääkseni kaksi, joista toinen koskee viisumeja eli Venäjän ja Euroopan kansalaisten viisumipakkoa ja toinen Euroopan unionin ja Venäjän välisiä suhteita Tukholman huippukokouksen jälkeen sekä Venäjän liittymistä WTO:hon. Näin ymmärsin nämä kaksi kysymystä, arvoisa puhemies.

Viisumiasiasta haluaisin huomauttaa, että neuvosto antoi vuonna 2003 asetuksia, joilla luodaan erityinen kauttakulkuasiakirja sekä rautateitse tapahtuvaa kauttakulkua helpottava asiakirja. Kolme vuotta myöhemmin komissio totesi, että järjestelmän toteutuminen sujuu kitkattomasti molempien osapuolten tyydytykseksi.

Pitkällä aikavälillä on kyse Kaliningradin alueen asemasta suhteessa muuhun Venäjän federaatioon, sillä tämä niin sanottu kauttakulkua helpottava järjestelmä on sidoksissa Euroopan unionin ja Venäjän federaation välisten tulevien viisumipoliittisten järjestelyjen toteutumiseen.

Joulukuun 2. päivänä viime vuonna pidetyn, oikeus- ja sisäasioita käsitelleen EU:n ja Venäjän pysyvän kumppanuusneuvoston kokouksen päätteeksi annetussa yhteisessä julkilausumassa osapuolet päättivät neuvotella EU:n ja Venäjän väliseen viisumisopimukseen mahdollisesti tehtävistä muutoksista Euroopan ja Venäjän kansalaisten sekä varsinkin Kaliningradin alueen asukkaiden matkustamisen helpottamiseksi.

Euroopan unioni ja Venäjä esittivät yhteisessä julkilausumassa toiveen myös siitä, että paikallisista rajaliikennejärjestelyistä voitaisiin neuvotella ja sopia Venäjän ja sen naapurina olevien niiden EU:n jäsenvaltioiden välillä, jotka olisivat halukkaita siihen. Paikallista rajaliikennettä koskevan järjestelyn käyttöönotosta jäsenvaltioiden maaulkorajoilla sekä Schengenin yleissopimuksen säännösten muuttamisesta annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1931/2006 jäsenvaltiot valtuutetaan tekemään kahdenvälisiä sopimuksia kolmansien maiden kanssa paikallista rajaliikennettä koskevien sääntöjen soveltamiseksi.

Näistä järjestelyistä neuvotteleminen on tässä tapauksessa asianomaisten jäsenvaltioiden ja Venäjän federaation vastuulla. Neuvosto panee joka tapauksessa merkille, että myös Liettuan ja Venäjän sekä Puolan ja Venäjän välillä käydään parhaillaan neuvotteluja.

Euroopan unionin ja Venäjän välisistä strategisista suhteista neuvosto voi ilmoittaa parlamentille, että Tukholmassa marraskuussa pidetyn Venäjän ja unionin välisen huippukokouksen jälkeen Espanjan puolivuotisen puheenjohtajuuskauden kuluessa järjestetään toinen huippukokous. Tämä EU:n ja Venäjän välinen kokous järjestetään Venäjällä, joten molemmat osapuolet saavat uutta puhtia suhteisiinsa.

Aina on toki mahdollista, että suhteissa esiintyy hankaluuksia tai erimielisyyttä, mutta EU:n ja Venäjän väliset suhteet ovatkin laajat ja moninaiset. Talous- ja kauppasuhteemme ovat tiivistyneet ja olemme hyvin riippuvaisia Venäjän energiasta, se on myönnettävä. Meillä on yhteisiä etuja muilla aloilla, jotka koskevat ongelmia, jotka ylittävät maidemme rajat, sekä haasteita, kuten globaaleja haasteita, jotka meidän olisi syytä ratkaista yhdessä mahdollisimman tiiviissä yhteistyössä.

Siten meidän kannattaa aina kartoittaa mahdollisuuksia lujittaa suhteitamme Venäjään pitämällä kuitenkin tiukasti kiinni omista periaatteistamme ja arvoistamme, joihin Euroopan unioni perustuu.

Euroopan unioni kannattaa Venäjän liittymistä WTO:hon, mutta Venäjän on itse toteutettava tässä asiassa etenemiselle välttämättömiä toimenpiteitä.

Euroopan unionin ja Venäjän välisestä uudesta sopimuksesta on sanottava, että molemmat osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että uuden ja laaja-alaisen sopimuksen tekeminen olisi hyvä asia. Euroopan unionin ja Venäjän välillä 1990-luvulla neuvoteltu kumppanuus- ja yhteistyösopimus on monilta osiltaan vanhentunut. Paljon on tapahtunut ja moni asia on muuttunut sitten 1990-luvun, ja meidän on päästävä eteenpäin tässä uudessa sopimuksessa, jossa meillä on kunnianhimoisia tavoitteita. Olemme asettaneet riman korkealle ja haluamme sisällyttää sopimukseen kaikki EU:n ja Venäjän välisten suhteiden osa-alueet.

Neuvotteluissa on edetty joidenkin kysymysten osalta. Muissa asioissa, kuten kaupassa ja investoinneissa, on edetty hitaammin. On joka tapauksessa hyvin tärkeää, että saisimme kunnon lausekkeet ja sopimukset aikaan Venäjän kanssa kaupassa, investoinneissa ja energia-asioissa.

Vapaakauppasopimusasiassa olemme samaa mieltä siitä, että vapaakauppasopimuksesta voidaan neuvotella heti, kun Venäjä on mahdollisesti liittynyt WTO:hon.

Viisumivapaudella puolestaan on hyvin suuri poliittinen merkitys ja se vaikuttaa hyvin suoraan Venäjän ja EU:n kansalaisten suhteisiin. Molemmat osapuolet haluavat uskoakseni helpottaa viisumien saantia silloin, kun se on mahdollista.

Ihanteellisin vaihtoehto olisi viisumivapaus, toisin sanoen viisumipakon poistaminen, mutta tässä asiassa on toki vielä paljon tehtävää jäljellä. Meidän on lisäksi tasapainotettava pelissä olevat turvallisuuspanokset, mutta tämä on tehtävä kaikissa tilanteissa vastavuoroisesti.

Ukrainan, Moldovan ja Georgian kohdalla on sanottava, että kunkin maan tilanne on erilainen viisumipolitiikan suhteen, joten emme voi tällä hetkellä ennustaa, miten paljon näissä maissa edetään verrattuna viisumeja koskevaan vuoropuheluun, jota käymme nyt Venäjän kanssa.

  Bernd Posselt (PPE). – (DE) Haluan ottaa vielä kerran esille kaksi kriittisintä asiaa. Ensimmäinen koskee demokratiaa, oikeusvaltiota sekä ihmisoikeuksia. Näissä on suurimmat puutteet. Kuinka tiiviisti näistä kriittisistä kysymyksistä käydään vuoropuhelua? Meistä tuntuu, että näissä kysymyksissä otetaan pikemminkin takapakkia kuin edistytään.

Toinen kysymykseni koskee energiavarmuutta. Mikä energianeuvottelujen tila tarkalleen ottaen on?

  Diego López Garrido, neuvoston puheenjohtaja. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa jäsen, kuten tiedätte, energiavarmuus kuuluu unionin ensisijaisiin ja strategisesti tärkeisiin tavoitteisiin. Asetamme unionissa erityisen suurta painoa energiavarmuudelle etenkin sen jälkeen, kun monet EU:n maat kärsivät suoraan Venäjän ja Ukrainan välillä vuoden 2009 alussa sattuneesta kaasukriisistä, joten energiavarmuus on todellakin unionin keskeinen tavoite, joka liittyy luonnollisesti ilmastonmuutoksen torjunnan suureen haasteeseen.

Neuvoston ja sen puheenjohtajavaltion energia- ja energiavarmuusstrategiassa on tarpeen tehdä entistä selkeämpi ero energiantoimittajien ja -jakelijoiden sekä energianlähteiden välillä. Siten mahdollisuuksia on laajennettava niin, että estetään oligopolien syntyminen ja liika energiariippuvuus.

Joidenkin Euroopan maiden energiariippuvuus Venäjästä on selvästi liian suuri, mikä johtuu osittain myös siitä, että 1920-luvulla Eurooppa oli pitkään jakautunut, sekä siitä, että Euroopan maiden väliltä puuttuu joissakin tapauksissa suorat kontaktit.

Kriisin iskiessä huomasimme, että jotkin maat, jotka välttyivät kriisiltä, eivät kyenneet auttamaan maita, joihin kriisi iski, koska niiden välillä ei ole yhteistyötä. Euroopan keskipitkän ja pitkän aikavälin energiatavoitteet ovat siten äärimmäisen tärkeitä, joten kannatamme energialähteiden monipuolistamista sekä Nabucco- tai Nord Stream- ja South Stream -hankkeiden kaltaisten Venäjään liittyvien hankkeiden edistämistä sekä sitä, että pyritään sellaiseen, mikä Euroopasta nyt puuttuu: nimittäin yhtenäisten energiamarkkinoiden luomiseen. Näiden tavoitteiden (joita helpotetaan Lissabonin sopimuksella, jolla otetaan käyttöön toimivalta energia-asioissa, jota ei aiemmin ollut) saavuttamiseksi on keskeisen tärkeää luoda strateginen kumppanuus Venäjän kanssa energia- ja muissa asioissa.

Lissabonin sopimuksessa meillä on myös muita ulkopolitiikkaan liittyviä välineitä. Lissabonin sopimuksella lujitetaan EU:n ulkopolitiikkaa: meillä on nyt Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, ja EU:n ulkosuhdehallinto aiotaan perustaa. Toisin sanoen EU:n ulkoista visiota on lujitettu, mikä puolestaan lujittaa neuvotteluasemaamme muiden maiden kanssa kaikilla aloilla, mukaan lukien taloudessa ja energiassa. Tämän vision voin siten antaa teille Venäjän suhteissa.

Neuvottelemme parhaillamme sopimuksesta, jossa energialla on keskeinen sija. Neuvottelut ovat alussa ja näkymämme niissä ovat mitä parhaimmat, mutta kuten kaikissa sopimuksissa, myös tässä kyse on hyvin moninaisista neuvotteluista, jotka puolestaan ovat osa neuvotteluja tästä yhteistyösopimuksesta, jonka haluamme saattaa ajan tasalle, kuten jo totesin, sillä Euroopassa on tapahtunut paljon 15–20 vuodessa. Yksi niistä ovat keskeiset suhteet, jotka meidän on luotava Venäjän kanssa, sillä Venäjä kuuluu maihin, joissa on tapahtunut eniten muutoksia viime vuosina, kuten kaikki tietävät.

  Bogusław Sonik (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, viitaten kysymykseen numero 9, joka minun oli määrä esittää kollegani Morkūnaitė-Mikulėnienėn puolesta ja joka liittyy edelliseen kysymykseen, Venäjä aikoo sijoittaa ydinvoimalan lähelle EU:n itäistä rajaa Kaliningradin provinssiin, ja Valko-Venäjä kaavailee samaa. Suunnitelmat herättävät epäilyksiä niiden vaarallisuudesta, kun muistamme Tšernobylin katastrofin seuraukset. Aikooko neuvosto ottaa ympäristöturvallisuusasian esille seuraavalla neuvottelukierroksella Venäjän kanssa? Meidän näkökulmastamme asia on nimittäin varsin tärkeä:

  Janusz Władysław Zemke (S&D). – (PL) Haluan palata kysymyksiin numero 7 ja 8 sekä EU:n ja Venäjän välisiin suhteisiin. López Garrido totesi aivan perustellusti, että suhteiden olisi perustuttava arvoihin, mutta tällöin unionilla on erityisiä velvollisuuksia Venäjän ihmisoikeusaktivisteja kohtaan.

Tähän liittyen haluan esittää seuraavan kysymyksen: eikö EU:n jäsenvaltioiden ja koko EU:n politiikkaan olisi syytä sisällyttää erityiset viisumisäännöt, jotka koskevat Venäjän ihmisoikeusaktivisteja? Siten he saisivat viisumin suhteellisen helposti.

  Diego López Garrido, neuvoston puheenjohtaja. – (ES) Ydinvoiman turvallisuutta koskevasta puheenvuorosta minun on sanottava, että vastuu, joka on näissä asioissa jäsenvaltioilla, varmistetaan Kansainvälisen atomienergiajärjestön kansainvälisin sopimuksin, toisin sanoen ydinturvallisuutta koskevalla yleissopimuksella, jonka sopimuspuolia Valko-Venäjä, Venäjä, Euratom sekä EU:n jäsenvaltioiden enemmistö ovat.

Neuvoston käsityksen mukaan kaavaillun ydinvoimalan läheisyydessä sijaitsevia sopimuspuolia on kuultava, koska ydinvoimala koskee niitä. Siten Euratomin ja Venäjän välillä tehtyyn, ydinenergian rauhanomaista käyttöä koskevaan sopimukseen on sisällytettävä määräyksiä ydinturvallisuutta koskevista varmistettavissa olevista vaatimuksista sekä työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelusta. Haluan muistuttaa teitä myös siitä, että tätä asiaa käsitellään säännöllisin väliajoin EU:n ja Venäjän välisessä energia-alan vuoropuhelussa.

Neuvosto toteaa ympäristövaikutuksien kansainvälisestä arvioinnista, että Valko-Venäjä on valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arviointia koskevan Espoon yleissopimuksen sopimuspuoli. Sopimus sisältää sitovia velvoitteita, jotka koskevat ympäristövaikutusten ja mahdollisten ympäristöriskien arviointia. Neuvosto toteaa kuitenkin tältä osin, että ympäristövaikutusten arvioinnin laatiminen on lähinnä hankkeiden vetäjien vastuulla.

Venäjän federaatio ei ole Espoon yleissopimuksen sopimuspuoli. Toivomme kuitenkin, että Venäjä soveltaisi Espoon yleissopimusta vapaaehtoisesti. Se on tehnyt niin jo jonkin aikaa nykyisten ydinvoimaloiden suhteen.

Venäjän ihmisoikeustilannetta koskevasta arvoisan jäsenen esittämästä kysymyksestä sen sijaan sanoisin, että edellisessä keskustelussa nostettiin esille ihmisoikeuskysymys, ja minusta ihmisoikeuksien puolustamisen tai ihmisoikeusrikkomuksista raportoinnin kriteerit täyttyvät aina kun rikkomuksia tapahtuu. Siten yhtäkään maata ei voida oikeudessa tai sanoisin jopa moraalisen velvoitteen takia jättää rankaisematta ihmisoikeusrikkomuksista, ja myös meidän on aina tuomittava rikkomukset, kun niitä tapahtuu EU:ssa tai sen jäsenvaltioissa.

Tämän yhdistäminen viisumipolitiikkaan on harppaus, jota on nyt hyvin vaikea toteuttaa tai määrittää. Viisumiasiasta käydään yleisen tason neuvotteluja. Uskoisin, että näiden yleisten neuvottelujen puitteissa voitaisiin ehdottaa toisentyyppistä erityistä kanavaa viisumien saannin helpottamiseksi, mutta kuten jo sanoin, viisumineuvotteluja Venäjän kanssa käydään toistaiseksi hyvin ylimalkaisella tasolla, joten minusta meidän on keskityttävä nyt seuraavaan: viisumiasian järjestelyyn yleisellä tasolla.

Näin voitaisiin nimittäin edistää oikeasti parhaiten kansalaisten vapaata liikkuvuutta sekä jopa mahdollistaa parhaiten Euroopan kansalaisten ja koko Euroopan arvojen omaksuminen myös muiden kansalaisten keskuudessa sekä EU:n ulkopuolella.

  Puhemies. – (EN) Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (ks. liite).

Kyselytunti on päättynyt.