Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 19. huhtikuuta 2010 - Strasbourg

16. Säädösvallan siirtovaltuus (keskustelu)

  Puhemies. - (DE) Esityslistalla on seuraavana Szájerin oikeudellisten asioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö säädösvallan siirtovaltuudesta (KOM(2009)0673 – 2010/2021(INI)) (A7-0110/2010).

  József Szájer, esittelijä. – (HU) Arvoisa puhemies, arvoisa varapuheenjohtaja Šefčovič, monet puhujat aloittavat parlamentissa pitämänsä puheen toteamalla, että heidän asiansa on tärkeä, erittäin tärkeä tai jopa kaikkein tärkeimpiä. Minäkin haluan todeta niin, mutta huomattavasti suuremmalla syyllä kuin monet muut, koska asia, josta nyt keskustelemme, eli parlamentin valtuus siirtää säädösvalta komissiolle, on ehkä kaikkein tärkein mutta usein huomiotta jätetty Lissabonin sopimukseen perustuva uudistus.

Lissabonin sopimusta arvostelleet puhuivat demokratiavajeesta. Hyvät kollegat, haluan todeta, että tämä muutos eli parlamentin säädösvallan siirtovaltuuden takaaminen on tärkeimpiä parlamentin toimivallan laajennuksia. Tämä tarkoittaa, että kansalaisten suoraan valitsemat edustajat voivat vastedes parlamentissa ja lainsäädäntövaltuuksiensa nojalla valvoa Euroopan komission soveltamispäätöksiä ja estää ne vetollaan. Toisin sanoen tämä usein parlamentin toimivallan laajentumisen yhteydessä mainittu Lissabonin sopimuksen osatekijä, nimittäin se, että yhteispäätösmenettelyt ovat lisääntyneet merkittävästi ja että alat, joihin parlamentti voi osallistua, ovat laajentuneet, on parlamentin säädösvallan siirtovaltuuden ohella paitsi määrällinen myös merkittävä laadullinen laajentuminen. Vuosia kestäneen ja Euroopan parlamentin jäsenten edelleen käymän pitkän taistelun ja kamppailun tuloksena meille on siis taattu, että Euroopan parlamentilla on tästä lähtien oikeus valvoa komission tekemiä päätöksiä, jotka eivät kuulu parlamentin toimivaltaan mutta jotka hyväksytään siirretyn säädösvallan nojalla. Monet voivat tietenkin sanoa, että tällainen valvonta oli oikeastaan jo olemassa. Se on tavallaan totta, mutta valvonnan määräajat ja olot sekä lainsäädäntöön liittyvä toimielinten välinen yhteistyö, johon tämä valvonta perustui, eivät mahdollistaneet tehokasta valvontaa. Haluan kiinnittää huomiota myös siihen, että tämä uusi mahdollisuus eli Lissabonin sopimuksen 290 artikla muuttaa tulevina vuosina myös parlamentin työn etenkin, jos me parlamentin jäsenet suhtaudumme näihin valtuuksiin vakavasti ja voimme tosiasiallisesti tehdä näitä asioita koskevia päätöksiä.

Meidän on todettava seuraavat asiat, jotta myös ulkopuolinen maailma ja muut kuin tämän alan asiantuntijat ymmärtävät, mistä tässä kaikessa on kyse. Tämä on nimittäin teknisesti erittäin monimutkainen asia, joka kuitenkin koskee demokraattista toimielintä ja jonka avulla on tarkoitus poistaa EU:n niin kutsuttu demokratiavaje. Tämä tarkoittaa, etteivät parlamentti ja neuvosto – Euroopan unionin kaksi lainsäädäntövallan käyttäjää – voi itse käsitellä jokaista yksityiskohtaa. Parlamentti pitää istunnon joka kuukausi, ja toisinaan, kuten nyt, on tilanteita, jolloin pidetään istunto, mutta ei voida äänestää, vaikka parlamentin on valvottava asioita, joita neuvosto tai komissio käsittelee siirretyn säädösvallan nojalla. Tästä lähtien tämä on mahdollista.

Pyrin tekemään mietinnössäni selväksi, että parlamentti pitää kiinni näistä oikeuksista. Emme hyväksy mitään lisävelvoitetta, josta ei määrätä perussopimuksessa. Emme hyväksy sitä, koska haluamme käyttää oikeuksiamme täysimääräisesti, ja uskon, että demokratia lisääntyy EU:ssa tämän ansiosta. Tämä tietenkin edellyttää, että teemme tiivistä yhteistyötä komission ja neuvoston kanssa, mutta emme saa unohtaa, että toimivalta on nyt lainsäätäjillä eli parlamentilla ja neuvostolla. Haluan kiittää kaikkia kollegojani yhteistyöstä tässä monimutkaisessa asiassa ja toivon, että parlamentti käyttää tulevaisuudessa uusia toimivaltuuksiaan täysimääräisesti.

  Maroš Šefčovič, komission varapuheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää esittelijä Szájeria erittäin laadukkaasta mietinnöstä, koska arvostamme komissiossa erittäin paljon sitä, että parlamentti on todennut tukevansa delegoituja säädöksiä koskevaa horisontaalista lähestymistapaa.

Lainsäätäjä voi tietenkin täysin vapaasti säännellä kaikkia delegoituihin säädöksiin liittyviä kysymyksiä kussakin perussäädöksessä, mutta pirstaloitumisen välttämiseksi tarvitaan joitakin suuntaviivoja.

Tämä oli komission jo joulukuussa antaman tiedonannon tarkoituksena, jotta lainsäätäjä tietää, mikä olisi suositeltava menettelytapa sen varmistamiseksi, että tulevaa lainsäädäntöä koskeva lähestymistapa on hyvä ja käytännöllinen.

Haluan korostaa, että komissio kannattaa voimakkaasti ajatusta delegoituja säädöksiä koskevasta yhteistyöstä tai jopa kolmen toimielimen välisestä sopimuksesta, koska se tuo tarvittavan järjestyksen lainsäädännön valmisteluun.

Mitä tulee varsinaiseen asiasisältöön, voin vain toistaa, että komissio kannattaa mietintöä erittäin voimakkaasti. Olemme ehkä eri mieltä joistakin erityisistä kysymyksistä, mutta tavoitteemme ovat samat. Haluamme täsmällisyyttä, tehokkuutta, avoimuutta sekä vallan selkeän ja oikeudenmukaisen tasapainon.

Jos saan hieman täsmentää, esitän muutaman lyhyen huomautuksen tietyistä mietinnön osista.

Erityisesti 290 artiklan 2 kohtaan sisältyvistä rajoituksista totean, että meillä on hieman erilaiset käsitykset lainsäätäjän keinoista valvoa delegoituja säädöksiä, mutta emme halua mitään oikeudellista kiistaa, koska mielestämme on erittäin tärkeää etsiä erityislainsäädäntöä koskevia käytännöllisiä ratkaisuja.

Säädösvallan siirron keston yhteydessä kannatamme ja tuemme erittäin voimakkaasti mietinnössä ehdotettua automaattista uusintaa, koska se on nähdäksemme erittäin hyödyllinen menetelmä. Lisäksi voimme todeta, että useisiin lainsäädäntöasiakirjoihin on jo sisällytetty joitakin tämäntyyppisiä ratkaisuja.

Esitän toisen konkreettisen huomautuksen vastustusoikeuden kestosta. Sanoisin, että meillä on tässäkin asiassa yhteinen sävel, koska olemme esittelijän kanssa pitkälti samaa mieltä siitä, että vastustamisen määräajan olisi oltava kaksi kuukautta siten, että sitä voidaan jatkaa vielä kahdella kuukaudella. Määräaika voitaisiin määrittää kolmen toimielimemme välisessä yhteistyössä, jota toivottavasti teemme tulevaisuudessa. Meillä on nähdäkseni ollut jo kymmenisen myönteistä esimerkkiä tämän käytännön soveltamisesta nykyisessä lainsäädäntötyössä.

Kiireellisestä menettelystä totean, että meillä on ollut jo joitakin selkeitä esimerkkejä siitä, että muun muassa elintarvikkeiden tai lelujen turvallisuuteen liittyvissä asioissa tarvitaan toisinaan hyvin kiireellistä menettelyä. Meidän on siksi mielestämme keksittävä jotain vielä kiireellisempää kuin esittelijän ehdottama varhaisessa vaiheessa tapahtuva hyväksyminen.

Lopuksi haluan todeta mukauttamisesta, joka on erittäin tärkeää parlamentille, että kannatamme senkin yhteydessä käytännönläheistä lähestymistapaa, koska parlamentti on yhdessä komission kanssa tehnyt jo paljon työtä mukauttaessaan 250 perussäädöstä käytännönläheistä lähestymistapaa soveltaen.

Painopisteeksi olisi nyt nähdäksemme asetettava alat, joita ei ole mukautettu valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa. Meidän on mielestäni keskityttävä niihin. Työmäärä on valtava, mutta olemme jo pohtimassa, miten voisimme menetellä mahdollisimman käytännönläheisesti ja joustavasti.

  Jutta Haug, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Euroopan parlamentti on odottanut kauan tätä hetkeä, nimittäin sitä, että se saa neuvoston kanssa tasavertaisen aseman delegoitujen säädösten valvonnassa. Selvitän hieman tätä asiaa. Vuonna 2008 oli 6 000 delegoitua säädöstä eli valtava kasa säännöksiä, jotka komissio muutti eräänlaiseksi sekundaarilainsäädännöksi vanhaa komitologiamenettelyä noudattaen. Parlamentilla oli hyvin vähän oikeuksia tässä prosessissa. Meille ilmoitettiin asioista, mutta emme toimineet yhteislainsäätäjinä. Tähän on nyt tullut muutos Lissabonin sopimuksen perusteella.

Olemme delegoitujen säädösten valvonnassa tasavertaisessa asemassa neuvoston kanssa ja haluamme myös käyttää tätä asemaamme täysimääräisesti. Arvoisa komission jäsen, tämä tarkoittaa, että kun kannatatte kiireellistä menettelyä, meille on toimitettava tietoja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Haluamme, että saamme tietoja yhtä varhaisessa vaiheessa kuin neuvosto.

  Carlos Coelho, PPE-ryhmän puolesta. – (PT) Mielestäni on reilua aluksi onnitella esittelijä Szájeria erinomaisesta mietinnöstä, jonka hän on esitellyt meille. Kuten on perustellusti todettu, Lissabonin sopimuksessa vahvistetaan Euroopan parlamentin toimivaltaa ja otetaan käyttöön määräyksiä, joilla lisätään demokraattista valvontaa. Parlamenttia on siksi mielestäni onniteltava kahdesta asiasta: äsken mainitsemani Szájerin loistavan mietinnön lisäksi myös siitä, että uusilla määräyksillä poistetaan vanha komitologiamenettely, jota olemme parlamentissa niin usein arvostelleet.

Meillä on nyt Lissabonin sopimuksen 290 artikla, ja olen pannut merkille, että Szájerin mietinnössä ehdotetaan joitakin työskentelytapoja, joilla taataan parlamentin oikeudet. Tämän uuden määräyksen ansiosta parlamentti voi keskittyä keskeisiin säädöksiin ja antaa komissiolle liikkumavaraa, jotta se voi täydentää muita kuin keskeisiä säädöksiä lainsäätäjän säätämissä rajoissa. Kuten jäsen Leinen aivan oikein totesi, olemme nyt neuvoston kanssa tasavertaisia, joten parlamentti ei ole enää yhtään huonommassa asemassa.

Arvoisa puhemies, haluan ottaa esiin joitakin Szájerin mietintöön sisältyviä näkökohtia, joita pidän erityisen tärkeinä. Ensimmäinen niistä on ehdotus, että vastustamme kaikkia ehtoja, joissa lainsäätäjälle asetetaan lisävelvoitteita, jotka menevät 290 artiklassa mainittujen velvoitteiden edelle. Toiseksi komission on varmistettava, että parlamentille toimitetaan varhain ja jatkuvasti tietoja ja tarvittavia asiakirjoja. Kolmanneksi totean, että tarkastelujaksot on aloitettava vasta sitten, kun kaikki kieliversiot – todellakin kaikki kieliversiot – on toimitettu. Viimeinen asia on se, että parlamentin loma-ajat on otettava huomioon.

  Eva Lichtenberger, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, Szájerin mietintöön on koottu todellakin erittäin hyvin nämä usein aliarvioidut rakenteelliset seikat, jotka liittyvät kolmen toimielimen suhteisiin. Olemme tehneet erittäin rakentavaa yhteistyötä, josta haluan kiittää lämpimästi.

Olemme luoneet Lissabonin sopimuksen kautta uusia suhteita, joita ei saa heikentää takaoven kautta. Tämä on oikeastaan keskeinen asia tässä yhteydessä. Tavoitteena oli saattaa Euroopan parlamentti neuvoston kanssa tasavertaiseen asemaan myös delegoiduissa säädöksissä sekä varmistaa, että tämä voidaan toteuttaa ja myös taata sovellettavan menettelyn aikana.

Mielestämme on siksi erityisen tärkeää luoda asianmukaiset edellytykset esimerkiksi siten, että saamme asiakirjat ajoissa, jotta voimme tehdä tarvittavat päätökset, ja etteivät tietyt menettelyt perustu yhteistyöhön vaan sitoviin sopimuksiin, joihin poliittinen mielivalta ja päivittäiset poliittiset asialistat eivät vaikuta.

Tätä varten tarvitaan tiukat, järkevät säännöt, joilla parlamentin oikeuksia voidaan suojella käytännössä eikä panna merkille vain teoriassa. Kiitän esittelijä Szájeria. Yhteistyö oli erinomaista, ja toivon, että voimme sen avulla myös saavuttaa sen, mitä meidän on saavutettava kollegojamme varten.

  William (The Earl of) Dartmouth, EFD-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, esittelijä on oikeassa mainitessaan demokratiavajeen. EU:lla, joka on elitistinen järjestelmä, on demokratiavaje, joka on lisääntynyt, lisääntyy parhaillaan ja lisääntyy vielä Lissabonin sopimuksen jälkeenkin. Olen todellakin yllättynyt, että esittelijä pitää 290 artiklaa ratkaisuna kaunopuheisuudestaan huolimatta.

Tulkitsemme 290 artiklaa siten, että siinä annetaan komissiolle mahdollisuus täydentää tai muuttaa lainsäädäntöä. Tällainen mahdollisuus on kauaskantoinen ja laaja-alainen, ja sitä voidaan tulkita lähestulkoon miten vain. Nähdäksemme ei ole selvästikään riittäviä takeita siitä, ettei komissiolle tällä tavoin siirrettävää toimivaltaa käytetä väärin. Ehkäpä esittelijä käsittelee vastauksessaan sitä, miksi ne hänen mielestään ovat riittävät. Vaaleilla valitulta parlamentilta siirretään taas toimivaltaa komissiolle, jota ei ole valittu vaaleilla, todettiinpa Lissabonin sopimuksessa mitä hyvänsä.

Olemme aina väittäneet ja väitämme edelleen, ettei Lissabonin sopimuksella ole demokraattista legitimiteettiä pääasiassa siksi, että kaikki kolme poliittista valtapuoluetta lupasivat, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa järjestetään kansanäänestys, mutta ne kaikki selvästikin pettivät lupauksensa. Tästä syystä 290 artikla on laittoman Lissabonin sopimuksen tuote. Se lisää demokratiavajetta – haluaisin kuulla esittäjältä, miksi se ei muka lisää sitä – ja sitä on tästä syystä vastustettava.

  Hans-Peter Martin (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, intohimoisena Eurooppa-hankkeen kannattajana vastustin Lissabonin sopimusta nimenomaan siksi, että se mahdollistaa äsken kuulemamme kaltaiset väitteet, ja koska se ei ole tuonut selkeyttä ja yksiselitteisyyttä, jotka haluaisin ennen kaikkea tulevia sukupolvia varten. Olen kuitenkin realisti ja totean, että meidän on nyt elettävä tämän asian kanssa. On erittäin tärkeää vielä kerran todeta selkeästi, että 290 artiklaa voidaan joka tapauksessa tulkita siten, että neuvoston lisäksi myös parlamentti voi peruuttaa säädösvallan siirron itsenäisesti ja varsin helposti. Meidän on muistutettava tästä itseämme yhä uudelleen.

Myös se, mitä jäsen Leinen totesi, pitää tietenkin paikkansa. Meillä on nimittäin jo nyt tuhansia säädöksiä, jotka kuuluvat ymmärrettävyyden kannalta harmaaseen alueeseen ja jotka vain lisäävät koko ajan vettä niiden myllyyn, jotka suhtautuvat kielteisesti Euroopan yhdentymiseen ja vastustavat Eurooppa-hanketta, EU:ta, jonka pitäisi toimia niillä aloilla, joilla sitä kipeästi tarvitaan. Tämä liittyy jälleen pitkälti avoimuuteen. Mielestäni on siksi erittäin tärkeää, että 10 kohdassa ehdotetaan, että muun muassa asiakirjojen välittämistä koskevia järjestelyjä on selkeytettävä yksiselitteisesti.

Melko monet meistä tuntevat tiedonvapauslain (Freedom of Information Act), ja melko monilla meistä on kokemusta Yhdysvaltojen käytännöistä. Miksi emme sitten vain "kopioi ja liitä" ja anna kansalaisille ja myös meille parlamentin jäsenille mahdollisuutta hankkia tarvittavat asiakirjat itse, jotta niitä ei saada käyttöön vain armosta ja vasta poliittisten ryhmien laajojen toimien jälkeen? Miksi emme tee tästä oikeutta, kun otamme jo sen suuren riskin, että delegoituja säädöksiä on tuhansia? Toivotan siis työniloa. Olemme rakentavia kumppaneita demokratian perinpohjaisessa uudistamisessa.

  Silvia-Adriana Ţicău (S&D). – (RO) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Lissabonin sopimuksessa on uusia määräyksiä täytäntöönpanovallan siirtämisestä komissiolle. Siitä määrätään nimenomaisesti 290 artiklassa. Delegoidut säädökset ovat tosiasiallisesti yleisiä säädöksiä, joilla voidaan muuttaa perussäädöksen muita kuin keskeisiä osia antamalla komissiolle täytäntöönpanovallan siirtoon perustuva toimeksianto.

Käytännössä tässä yhteydessä voidaan määritellä toimeksianto, siirron kesto, määräaika, jonka kuluessa parlamentti ja neuvosto voivat vastustaa säädöstä, sekä toimeksiannon peruuttamista koskevat edellytykset. Parlamentti ja neuvosto valvovat, mutta vasta delegoitujen säädösten hyväksymisen jälkeen. Delegoituja säädöksiä voidaan julkaista myös sen määräajan kuluessa, jonka aikana parlamentti ja neuvosto voivat vastustaa niitä. Arvoisa komission jäsen, pyydän teitä kuitenkin varmistamaan myös avoimuuden delegoitujen säädösten laadintaprosessin aikana.

  Maroš Šefčovič, komission varapuheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan vastata parlamentin jäsenten huomautuksiin. Olen jäsen Leinenin kanssa täysin samaa mieltä siitä, että Lissabonin sopimuksen ansiosta on tapahtunut valtavia muutoksia. Esittelijä Szájer korosti tätä. Vakuutan teille, että olemme täysin tietoisia asiasta ja että kunnioittaisimme tässä menettelyssä lainsäätäjää mahdollisimman paljon, koska se on erittäin tärkeää keskinäisten suhteidemme ja hyvän yhteistyömme kannalta.

Kiireellisyydestä ja kiireellisestä menettelystä totean teille kaikille, että turvaudumme siihen vain äärimmäisissä poikkeustapauksissa. Tiedämme, että suhteemme olisi erittäin vaikea, jos käyttäisimme tätä välinettä väärin, eikä se ole missään tapauksessa tarkoituksemme.

Mitä tulee jäsen Coelhon ja jäsen Lichtenbergerin huomautuksiin, vakuutan, että pyrimme kaikin keinoin varmistamaan, että saatte kaikki asiakirjat varhaisessa vaiheessa samaan aikaan neuvoston kanssa sekä myös kaikki tarvittavat käännökset. Tiedämme, että Lissabonin sopimuksessa otettiin käyttöön tämä erittäin tärkeä muutos, jonka mukaan Euroopan parlamentti on lainsäädäntö- ja talousasioissa täysin tasavertaisessa asemassa neuvoston kanssa.

Aiomme lisäksi kehittää uudentyyppisen yhteistyön, jossa Euroopan parlamentti osallistuu delegoitujen säädösten valmisteluun, ja haluamme tälle yhteistyölle erittäin vankan pohjan. Tämä uusi suhde otetaan näin ollen huomioon myös puitesopimuksessa, josta komissio ja Euroopan parlamentti parhaillaan neuvottelevat.

Käsittelen seuraavaksi William (The Earl of) Dartmouthin ja Hans-Peter Martinin huomautuksia siitä, että 290 artiklassa myönnetään komissiolle rajoittamaton toimivalta. En usko, että tämä pitää tosiasiassa paikkaansa, koska te lainsäätäjänä päätätte, siirretäänkö toimivalta komissiolle. Te voitte lainsäätäjänä peruuttaa tämän toimivallan tai vastustaa komission ehdotuksia. En siis usko, että siirrymme harmaalle alueelle, koska lainsäätäjän toimivaltuudet on nähdäkseni määritetty erittäin selkeästi perussopimuksessa, ja komissio tietenkin kunnioittaa niitä.

  József Szájer, esittelijä. – (HU) Haluan kiittää kollegojani tästä keskustelusta, koska valiokuntien ja poliittisten ryhmien erittäin tiivis yhteistyö mahdollisti tämän mietinnön laatimisen. Mainitsen erityisesti ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, jolla on tulevalla kaudella paljon tällaisia tehtäviä. Hyvät kollegat, tämä on myös taistelu. Tämä on taistelu komission ja neuvoston kanssa, koska taistelemme oikeuksistamme. Mietinnössä tehdään selväksi, että nämä ovat oikeuksiamme, joista pidämme kiinni. Tämä on huomattavasti helpompaa, kun valiokunnat ja muiden ryhmien kollegat ovat tukenani, jotta teemme kumppaneinamme oleville toimielimille selväksi, että parlamentti on erittäin tinkimätön näissä asioissa. Jotta voimme käyttää tätä oikeutta tehokkaasti, oletan varapuheenjohtaja Šefčovičin toteamusten perusteella, että yleinen mukauttaminen voi nopeutua tulevina kuukasina ja että näitä oikeuksia voidaan todellakin laajentaa mahdollisimman paljon. Se on mielestämme tärkeää etenkin aloilla, joilla ei aiemmin sovellettu yhteispäätösmenettelyä.

Toinen kollegojen mainitsema erittäin merkityksellinen näkökohta on tiedonsaannin tärkeys. Se on taattava toimielinten välisessä sopimuksessa, ja asiasta keskustellaan parhaillaan komission ja neuvoston kanssa. Haluaisimme kuitenkin tietää, mitä neuvosto tekee ja millaisen kuulemisen se toteuttaa näissä asioissa. Hyvät kollegat, mitä tulee siihen, ovatko oikeutemme lisääntyneet vai vähentyneet, pyydän teitä lukemaan mietinnön ja tarkastelemaan lainsäädäntöä. Lainsäädäntöä voidaan mielestäni tulkita ainoastaan siten, että oikeutemme ovat lisääntyneet. Meillä ei ole tähän asti ollut mitään sananvaltaa siinä, mitä siirtämällemme toimivallalle tapahtuu. Parlamentilla ei ollut käytännössä mitään roolia tässä prosessissa. Meitä kuunneltiin kohteliaisuudesta, mutta määräajat olivat niin lyhyitä, ettei parlamentilla ollut edes istuntoa niiden aikana. Nyt voimme estää vetollamme tai peruuttaa nämä päätökset jopa ilman perusteluja, eli oikeudet epäilemättä lisääntyvät. Me olemme lainsäädäntövallan käyttäjiä ja siirrämme tämän toimivallan komissiolle. Kyse ei voi siksi mielestäni olla mistään muusta kuin oikeuksiemme lisääntymisestä. Hyvät kollegat, voimme nyt itse päättää, käytämmekö näitä oikeuksia tulevaisuudessa.

  Puhemies. – (DE) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan Brysselissä seuraavan istuntojakson aikana.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Raffaele Baldassarre (PPE), kirjallinen. – (EN) Ensinnäkin haluan kiittää esittelijä Szájeria näin lyhyessä ajassa tehdystä erinomaisesta työstä. Delegoidut säädökset ovat erittäin tärkeitä unionin lainsäädännön ja EU:n toimielinten välisen tasapainon kannalta. On siksi oleellista, että ne laaditaan ja että niistä päätetään täysin avoimesti, jotta parlamentti ja neuvosto voivat tosiasiallisesti valvoa komissiolle siirretyn toimivallan käyttöä demokraattisesti. Kuten Szájerin mietinnössä korostetaan, jotkin asiat ovat äärimmäisen tärkeitä ja edellyttävät meiltä voimakkaampaa sitoutumista. Tällaisia ovat muun muassa Euroopan parlamentin mahdollisuus peruuttaa säädösvallan siirto milloin tahansa ja varmistaa, että parlamentille ja neuvostolle myönnetään samat oikeudet osallistua siirtoprosessiin. Lopuksi haluan korostaa, että komission on laadittava mahdollisimman pian kaikki lainsäädäntöehdotukset, joita tarvitaan unionin säännöstön mukauttamiseksi 290 ja 291 artiklan määräyksiin, myös niillä politiikan aloilla, joilla sovelletaan nyt yhteispäätösmenettelyä Lissabonin sopimuksen mukaisesti.

  Zita Gurmai (S&D), kirjallinen. – (EN) Suhtaudun erittäin myönteisesti Szájerin mietinnön lopputulokseen. Uuden lainsäädäntöjärjestelmän määrittäminen on vaikeaa ja monimutkaista. Olen vakuuttunut siitä, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa (SEUT) ja erityisesti sen 290 ja 291 artiklassa vahvistetaan unionin demokraattisuutta ja järkeistetään sen oikeusjärjestystä. Uuden säädöskäsitteen käyttöönotolla on kauaskantoisia vaikutuksia. Mietinnössä korostetaan varsinaisten yhteislainsäätäjien, toimivaltuuksien ja lainsäätäjien keskinäistä yhteistyötä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen välillä olevia pieniä eroja. Todellinen kysymys kuuluu: jos Euroopan komissio saa lisää ja laajempia lainsäädäntövaltuuksia, mikä tarkoittaa, että yhteisön edut lisääntyvät välittömästi, millaisia valvontamenetelmiä neuvoston ja Euroopan parlamentin olisi käytettävä? SEUT-sopimukseen perustuvassa uudessa lainsäädäntökehyksessä perustettiin välineet, mutta niiden mukauttamisesta yhteisön tasolla ei ole käytännön kokemusta. Lopuksi kehotan yhteislainsäätäjiä tekemään mahdollisimman pian parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinsopimuksen 290 artiklan täytäntöönpanosta, sillä asiaa on selkiytettävä viipymättä.

  Rafał Trzaskowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Delegointimenettely jää taka-alalle, mutta se on erittäin tärkeä Lissabonin sopimukseen perustuva muutos. Sitä on pidettävä perussopimuksen ansiosta toteutuneena asiana, jota ilman parlamentin asema päätöksentekoprosessissa ei täysin vakiinnu suhteessa muihin toimielimiin. Ainoastaan tämän menettelyn ansiosta saamme nimittäin täysimääräisen lainsäädäntövallan ja aseman kaikkien säädösten täytäntöönpanoprosessissa. Tiedämme hyvin, miten turhauttavalta työläs neuvotteluprosessi neuvoston kanssa tuntuu yhteispäätösmenettelyssä ja sellaisissa päätöksissä, joiden täytäntöönpano on ristiriidassa toimielinten välisen sopimuksen kanssa. Tähän mennessä "komitologia" tarkoitti, etteivät jäsenvaltiot luota komissioon, mutta nyt parlamentin asema säädöksen täytäntöönpanossa lisää prosessin legitiimiyttä. Parlamentti ja välillisesti myös EU:n kansalaiset saadaan lähemmäs EU:n lainsäädäntöprosessia. Näin meidän olisi ymmärrettävä delegointimenettely. Jotta tässä on jotain järkeä, parlamentilla on oltava täysimääräiset oikeudet saada tietoja. Olen tästä täysin samaa mieltä muiden keskusteluun osallistuneiden kanssa.

  Zbigniew Ziobro (ECR), kirjallinen. – (PL) Mahdollistamalla säädösvallan siirto on tarkoitus varmistaa, että lainsäädäntöä, erityisesti teknisiä säädöksiä, voidaan täydentää ja päivittää aiempaa tehokkaammin aloittamatta joka kerran kokonaan uutta lainsäädäntömenettelyä. Säädösvallan siirtoa on siksi pidettävä välineenä, jolla parannetaan EU:n lainsäädäntöprosessia.

Samalla on tärkeää varmistaa, että komissiolle myönnetyn säädösvallan käyttöä valvotaan asianmukaisesti. Parlamentilla ja neuvostolla on muun muassa oltava riittävästi aikaa käyttää oikeuttaan vastustaa suunniteltuja säädöksiä. Niiden on kuitenkin ennen kaikkea saatava asianmukaisesti käyttöönsä asiakirjat, analyysit ja kannanotot, jotka on laadittu valmisteltaessa delegoitujen säädösten luonnoksia. Vain tällä tavoin komission valtuudet julkaista delegoituja säädöksiä tosiasiallisesti parantavat unionin lainsäädäntöprosessia, ja komission toimia voidaan samalla valvoa, ja ne pysyvät avoimina. Lisäksi on tärkeää kehittää asianmukaisia yhteistyömenetelmiä parlamentin ja komission välillä, jotta parlamentti saa tietoja meneillään olevasta valmistelutyöstä ja on hyvin perillä käsiteltävien asioiden luonteesta.

Säädösvallan siirtovaltuutta koskevassa päätöslauselmassa, joka perustuu kaikkien poliittisten ryhmien tekemään kompromissiin, esitetään edellä mainitut asiat asianmukaisesti, ja se ansaitsee parlamentin tuen.