Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 20. huhtikuuta 2010 - Strasbourg

13. Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston perustaminen (keskustelu)

  Puhemies. - (ES) Esityslistalla on seuraavana kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suositus toiseen käsittelyyn neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston perustamisesta (16626/2/2009 – C7-0049/2010 – 2009/0027(COD)) (Esittelijä: Jean Lambert) (A7-0118/2010).

  Jean Lambert, esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, en ole varma siitä, onko luvassa inspiraatiota, mutta kyse on selvästi hyvin kiistanalaisesta aiheesta, josta monet parlamentin jäsenet pelkäsivät puhua, joten meidän riittävän rohkeiden oli tartuttava tilaisuuteen.

Aloitan kiittämällä lämpimästi kaikkia varjoesittelijöitä, jotka osallistuivat mietinnön laatimiseen, heidän aktiivisesta panoksestaan sekä siitä, että onnistuimme saavuttamaan yhteisen kannan ja toimimaan eräänlaisena joukkueena. Haluan kiittää myös kahta asianomaista puheenjohtajavaltiota, Tšekkiä ja erityisesti Ruotsia, siitä, että ne suhtautuivat asiaan avoimemmin kuin joissakin neuvotteluyhteyksissä, koska sen sijaan, että meistä olisi tuntunut, että olimme paikalla täyttääksemme neuvoston toiveet, pystyimme käymään todellisia neuvotteluja – ainakin toisinaan.

Mitä siis saavutimme? Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tavoitteena on taata suojelun tarpeessa olevia henkilöitä koskeva johdonmukainen ja korkealaatuinen päätöksenteko, koska kyse saattaa todella olla elämästä ja kuolemasta hädänalaisten ihmisten kannalta. On tunnettu tosiasia, että järjestelmää ei noudateta yhtenevästi kaikissa jäsenvaltioissa. Parhaimmin ja huonoimmin suoriutuvien väliset erot ovat toisinaan johtaneet suoranaiseen luottamuspulaan, minkä vuoksi ne, jotka yrittävät tehdä objektiivisia päätöksiä, tuntevat tilanteensa heikentyvän niiden vuoksi, jotka eivät pyri samaan. Tästä kärsivät loppujen lopuksi ne, jotka ovat suojelun tarpeessa.

Niistä jäsenvaltioista, joihin paine on erityisesti kohdistunut, tuntuu myös, että ne jäävät vaille muiden jäsenvaltioiden solidaarisuutta ja ettei niiden tukitarpeeseen käytännössä vastata. Pakolaisrahastosta myönnettiin jonkin verran rahoitusta jäsenvaltioiden välisen yhteistyön tukemiseksi, mikä edisti myönteistä kehitystä, mutta on käynyt selväksi, että tällaisella enemmänkin asteittaisella lähestymistavalla on rajansa.

Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto on näin ollen perustettu tarjoamaan jatkuvaa tukea, jotta edistetään yhtenevää lähestymistapaa ja tuetaan aktiivisesti valtioita, joihin kohdistuu erityisiä paineita. Sille on jo annettu erityistehtäviä muun lainsäädännön välityksellä.

Euroopan parlamentin kannalta keskeisiä seikkoja olivat neuvottelujen aikana Euroopan parlamentin rooli Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastoon nähden, se, miten jäsenvaltioiden välistä solidaarisuutta voidaan lisätä ja kansalaisyhteiskunnan ja Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasioiden päävaltuutetun (UNHCR) rooli tukivirastoon nähden.

Parlamentin rooliin liittyvät kysymykset ovat keskittyneet suhteeseemme pääjohtajaan hänen nimittämiseensä ja jatkuviin yhteyksiin liittyen. Päädyimme lopulta siihen, että Euroopan parlamentti kuulee suositeltua ehdokasta, ilmaisee luottamuksellisen kannan ja saa palautetta siitä, miten se on otettu huomioon.

Pääjohtaja esittelee vuosikertomuksen asianomaiselle valiokunnalle – vaikea uskoa, että tästäkin piti taistella, mutta samapa tuo – ja voimme myös kutsua pääjohtajan raportoimaan joidenkin tehtävien toteuttamisesta.

Parlamentin roolista virastoihin nähden keskustellaan nyt toimielintenvälisessä työryhmässä. Kuulun itse asiaa tarkastelevaan parlamentin ryhmään, osittain kokemukseni vuoksi ja turvapaikka-asioiden tukivirastoa koskevista neuvotteluista johtuvan tietynlaisen turhautumisen vuoksi.

Parlamentti kannatti jäsenvaltioiden väliseen solidaarisuuteen liittyviä sitovia järjestelmiä, kun taas neuvosto halusi vakiinnuttaa yhteistyön vapaaehtoisen luonteen. Lopullinen sanamuoto on neutraalimpi, mutta odotamme mielenkiinnolla turvapaikka-asioiden tukiviraston ulkoista arviointia, joka kattaa tukiviraston vaikutuksen turvapaikka-alalla tehtävään käytännön yhteistyöhön.

Neuvoa-antavan ryhmän roolista todettakoon, että jäsenvaltioiden saatavilla on runsaasti todellista asiantuntemusta, ja tällaisen asiantuntemuksen höydyllisyys vaikutti meistä ilmiselvältä. Tiedämme, että joillakin jäsenvaltioilla on aktiivinen suhde kansalaisjärjestöihin, ja halusimme samalla varmistaa, että paikalliset viranomaiset, joiden tehtävänä on usein suurelta osin täyttää yhteisen järjestelmän mukaiset vaatimukset, oli myös mahdollista ottaa mukaan toimeen. Olemme siis tyytyväisiä siitä, että saatoimme puhaltaa hieman enemmän henkeä tähän elimeen.

Totean lopuksi, että meistä tuntuu, että turvapaikka-asioiden tukivirasto saattaa olla hyvin tärkeässä asemassa kehitettäessä yhteistä järjestelmää. Toivomme sen olevan hyvin korkealaatuisen, mitä emme onnistuneet täysin sisällyttämään lopulliseen tekstiin, ja edistävän keskinäistä luottamusta ja tukea. Kehotan myös asianomaisia jäsenvaltioita suhtautumaan avoimemmin muiden toimielimien, vaaleilla valittujen viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan panokseen, koska vaikka tässä ei olekaan kyse jäsenvaltioiden välisestä yhteistyöstä, yhteys ei myöskään ole täysin hallituksien välinen. Olemme luomassa yhteisön toimielintä.

  Cecilia Malmström, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, olen hyvin tyytyväinen siihen, että olemme nyt lähellä Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston perustamisesta annetun asetuksen lopullista hyväksymistä. Komissio ehdotti tätä jo helmikuussa 2009 ja neuvosto ja parlamentti ovat olleet erittäin sitoutuneita asiaan.

Yhteisen turvapaikkajärjestelmän luominen on ollut Euroopan unionin tavoitteena monien vuosien ajan ja olen itse komission tavoin edelleen hyvin sitoutunut tavoitteeseen.

Meidän on luotava tasapuolinen ja tehokas järjestelmä, joka perustuu yhteisiin normeihin ja yhteisiin periaatteisiin. Järjestelmän olisi myös perustuttava solidaarisuuteen, millä tarkoitetaan solidaarisuutta sekä pakolaisiin ja alkuperä- ja kauttakulkumaihin nähden että jäsenvaltioiden välillä. Jäsenvaltioiden välisen solidaarisuuden lujittaminen edellyttää, että turvapaikka-alueen eri viranomaiset tekevät käytännön yhteistyötä, mikä on tärkeä osa Euroopan turvapaikkajärjestelmän luomista. Käytännön yhteistyön edistämiseksi turvapaikka-asioiden tukiviraston perustamista edellytettiin Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksessa vuodelta 2008 ja siitä sovittiin Tukholman ohjelmassa vuonna 2009. Tukivirasto on näin ollen todellinen peruskivi luotaessa yhteistä turvapaikkajärjestelmää.

Kuten tiedätte, tukivirasto sijoitetaan Vallettaan. Se tukee konkreettisesti ja toiminnallisesti jäsenvaltioiden viranomaisia ja helpottaa tarvittavan yhteistyön kehittämistä jäsenvaltioiden välillä sekä yhteisten käytäntöjen kehittämistä. Tähän päästään kouluttamalla yksittäisiä henkilöitä, jotka käsittelevät turvapaikkahakemuksia, ja vaihtamalla tietoja sekä parhaita käytäntöjä. Tukivirasto avustaa myös sellaisia jäsenvaltioita, joihin kohdistuu erityisiä paineita, lähettämällä paikan päälle asiantuntijaryhmiä; ne voivat auttaa turvapaikkahakemuksien rekisteröimisessä.

Haluan kiittää lämpimästi Euroopan parlamenttia ja kaikkia asiasta vastaavia esittelijöitä: jäsen Lambertia, totta kai, hänen tekemästään työstä, jäsen Moraesia Euroopan pakolaisrahastoon liittyvistä tarpeellisista tarkistuksista sekä kaikkia yhteis- ja varjoesittelijöitä. Täysimääräinen ja jatkuva tukenne on ollut erittäin arvokasta ja odotan mielenkiinnolla kanssanne tehtävää yhteistyötä viimeisten toimien parissa ennen kuin virasto aloittaa toivottavasti hyvin pian toimintansa.

  Simon Busuttil, PPE-ryhmän puolesta. – (MT) Arvoisa puhemies, aloitan myös onnittelemalla Jean Lambertia hänen mietinnöstään ja asiakirjan saavuttamasta menestyksestä sekä siitä, miten uskollisesti hän teki asiassa yhteistyötä meidän, varjoesittelijöiden, kanssa. Euroopan kansanpuolueen ryhmä pitää turvapaikka-asioiden tukiviraston perustamista myönteisenä asiana, koska se on tärkeä edistysaskel Euroopan unionin yhteisen turvapaikkapolitiikan luomisen ja täytäntöönpanon kannalta. Olen Maltalta kotoisin olevana parlamentin jäsenenä tietysti tyytyväinen mutta myös ylpeä siitä, että virasto perustetaan kotimaani pääkaupunkiin Vallettaan. Haluan huomauttaa, että viraston toiminnassa on tunnustettava, että yhteisen turvapaikkapolitiikan on perustuttava yhteen sanaan, kuten on jo mainittu, eli solidaarisuuteen: solidaarisuuteen niitä turvapaikanhakijoita kohtaan, jotka matkustavat Eurooppaan ja joilla on oikeus suojeluun, mikä kyseisen viraston on taattava, mutta myös, kuten komissio aivan oikein totesi, solidaarisuuteen niitä valtioita kohtaan, jotka ovat kantaneet taakan yksin ilman apua. Niinpä solidaarisuuden käsite on ymmärrettävä kokonaisuudessaan. On kuin tarkastelisimme saman kolikon kahta puolta: on osoitettava solidaarisuutta suojelua tarvitsevia kohtaan ja niitä jäsenvaltioita kohtaan, jotka kantavat suhteettoman raskaan taakan. Tähän mennessä näyttää siltä, että solidaarisuuden merkitystä koskeva viesti on ymmärretty. Emme kuitenkaan ole vielä toteuttaneet enempää toimia. Haluaisin nyt sanojen muuttuvan teoiksi ja periaatteen toteutuvan käytännössä. Tässä kohdin tukivirasto on tärkeässä asemassa. Sen tehtävänä on täydentää periaatetta, panna se täytäntöön ja varmistaa, että sen myötä toteutetuilla erityisillä aloitteilla onnistutaan ulottamaan solidaarisuutta kaikille sitä tarvitseville. Toivon tästä syystä, että virasto aloittaa toimintansa mahdollisimman pian, ja haluan vakuuttaa muille, että me, Euroopan parlamentin jäsenet, valvomme tiiviisti viraston toimintamenetelmiä tulevina kuukausina ja vuosina.

  Sylvie Guillaume, S&D-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan myös aloittaa onnittelemalla sekä jäsen Lambertia että jäsen Moraesia heidän tekemästään erinomaisesta työstä, minkä ansiosta voimme seuraavien päivien aikana – kunhan ilmatilaan liittyvä tilanne on palautunut ennalleen – hyväksyä muodollisesti Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastoa koskevan asetuksen. Uskon näin ollen, että olemme kaikki samaa mieltä yhdestä asiasta eli siitä, että pidämme viraston välitöntä perustamista myönteisenä.

Viraston, jonka toimintaa kohdistetaan määrätietoisesti käytännön yhteistyöhön, avulla voidaan vähentää eri jäsenvaltioissa noudatettavien turvapaikkakäytäntöjen välisiä merkittäviä eroavuuksia. Niitä on edelleen olemassa huolimatta Tampereen Eurooppa-neuvostossa aloitetusta ensimmäisestä niin sanotusta yhteensovittamisvaiheesta. Viraston perustamisen myötä pystymme takaamaan johdonmukaisuuden, joka puuttuu tämänhetkisestä käytännöstä.

Haluan myös korostaa kansalaisyhteiskunnan tärkeää asemaa viraston yhteydessä sen osallistuessa neuvoa-antavien ryhmien toimintaan. Kansalaisyhteiskunnan ruohonjuuritason osallisuuden avulla saamme selvemmän käsityksen turvapaikanhakijoiden kohtaamista ongelmista ja kansallisten järjestelmien puutteista.

On kuitenkin tunnustettava, että asiasta jää hivenen kitkerä maku suuhun. Parlamentin kannalta on valitettavaa, ettei se esimerkiksi voi osallistua täysimääräisesti viraston pääjohtajan nimittämiseen, ja viraston kannalta on valitettavaa, että on mahdotonta edistää pakollisen solidaarisuusjärjestelmän käyttöönottoa jäsenvaltioiden välillä, jotta autettaisiin Euroopan unionin porteilla sijaitsevia valtioita.

Vapaaehtoinen solidaarisuus on käytännössä pelkkää sanahelinää. Tosiasia on, että jos kieltäydymme edes mainitsemasta sitovampaa järjestelmää, miten voimme saavuttaa sen? Aihe on keskustelujemme kannalta edelleen ajankohtainen ja jatkamme kumppaniemme eli neuvoston ja komission muistuttamista siitä.

Viraston perustaminen kuvastaa täysin tarvetta ottaa käyttöön yhteisön yhteinen turvapaikkajärjestelmä. Kaikki jäsenvaltiot kannattavat tätä voimakkaasti kaikenlaisten julistuksien, kuten vuoden 2008 Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen yhteydessä. Nämä samat jäsenvaltiot näyttävät kuitenkin, omituista kyllä, kärsivän muistinmenetyksestä, kun tulee aika siirtyä sanoista tekoihin ja muuttaa sitoumukset asiakirjoihin sisällytettäviksi yhteisiksi säännöiksi.

On esimerkiksi erittäin valitettavaa huomata, miten innokkaasti neuvosto hyväksyi kokonaisen toimenpiteiden sarjan laittoman maahanmuuton torjumiseksi, kuten helmikuussa järjestetyssä oikeus- ja sisäasioiden neuvostossa. Neuvosto osoittautui kuitenkin paljon varovaisemmaksi turvapaikkapaketista käydyissä neuvotteluissa, jotka ovat olleet seisahduksissa nyt jo useiden kuukausien ajan. Rajoittavien toimien avulla toteutettavan puhtaan ja osuvan politiikan sijaan kehotan jäsenvaltioita luomaan todellisen solidaarisuuden yhteisön.

Yhtäältä tiedetään, että nämä rajoittavat toimet uhkaavat merkittävästi sellaisten henkilöiden turvapaikkaoikeutta yhteisössä, jotka lähtevät valvonta- ja muiden estotoimien lisääntymisen vuoksi entistä vaarallisemmalle matkalle. Toisaalta yhteisö voisi vihdoin ylpeillä aidosti yhteensovitetuilla turvapaikkamenettelyillä, jotka perustuvat asianmukaisten takuiden antamiseen turvapaikanhakijoille.

On havaittavissa, että jäsenvaltiot vastustavat voimakkaasti turvapaikkapakettia ja että suuntauksena on ylläpitää kansallisia käytäntöjä. Tätä vastustusta toistetaan kuuluvasti yhteisen politiikan harjoittamiseen liittyviä kustannuksia – jotka vaikuttaisivat kestämättömiltä kriisiaikana – koskevissa väitteissä. Yhteisöllä on tästä huolimatta laaja vastuu turvapaikka-alalla.

On syytä korostaa, että tähän mennessä tilanne on ollut se, että kolmannet valtiot, jotka eivät ole yhtä vauraita kuin me, ovat kantaneet vastuunsa ja ottaneet vastaan pakolaisia. Toivottavasti turvapaikkapaketti osoittautuu yhtä suureksi menestykseksi kuin virasto ja toivottavasti menestys ilmenee pian, koska on syytä toimia nopeasti.

  Marie-Christine Vergiat, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, turvapaikkaoikeus kuuluu Euroopan unionin perusarvoihin eikä kukaan uskalla kyseenalaistaa sitä julkisissa puheissaan. Yhteisön ja sen jäsenvaltioiden tällä alalla harjoittamien todellisten politiikkojen johdosta herää kuitenkin kysymyksiä.

Euroopan unionin tätä alaa koskevien politiikkojen yhdenmukaistaminen aloitettiin vuonna 1999 ja tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että turvapaikanhakijoiden määrän huomattavaan vähentymiseen ollaan tyytyväisiä. Me Euroopan yhtyneen vasemmiston / Pohjoismaiden vihreän vasemmiston ryhmä olisimme myös tyytyväisiä tähän, jos luvut ilmentäisivät ihmisoikeustilanteen kohentumista koko maailmassa. Tiedämme kaikki, ettei näin todellakaan ole. Torstaina iltapäivällä käytävät keskustelumme osoittavat sen, mikäli se on tarpeen.

Erityisesti vuodesta 2004 alkaen on ollut havaittavissa, että vastaanottomenettelyjä ja -edellytyksiä on yhdenmukaistettu alaspäin. Eri valtioissa noudatettavissa käytännöissä on merkittäviä eroja ja tiedämme, että jotkin hakemuksista on ulkoistettu. Tällä hetkellä turvapaikanhakijoilla ei ole enää edes mahdollisuutta rekisteröidä hakemuksiaan. Ranska on jälleen kerran kunnostautunut valtiona, jossa turvapaikkahakemuksien määrää on vähennetty eniten. Ranskalaisena ihmisoikeusaktivistina tiedän hyvin, mistä tämä johtuu. Riittää, että saattaa vain kerran turvapaikanhakijan Ranskan maahanmuuttoviraston pakeille saadakseen tietää, mistä tämä johtuu. On sietämätöntä seurata, miten näitä miehiä ja naisia vaaditaan toimittamaan todisteita kidutuksesta, jota he ovat joutuneet kestämään.

Tänään tarkastelemamme ehdotus tuntuukin suorastaan raikkaalta tuulahdukselta. Sillä autetaan kohentamaan yhteisön turvapaikkaoikeutta koskevan järjestelmän täytäntöönpanoa. Ehdotuksen tavoitteena on edistää jäsenvaltioiden välistä käytännön yhteistyötä erityisesti siten, että parannetaan asianmukaisen tiedon saamista alkuperävaltioista, mikä on hyvä asia. Neuvosto on hyväksynyt suurimman osan parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä tekemistä ehdotuksista. Tiedämme, että tulos on suurelta osin puheenjohtajavaltio Ruotsin ansiosta, ja olemme sille kiitollisia. Lisään, että pidän Ruotsia todellisena mallivaltiona, ja muiden valtioiden olisi mielestäni syytä noudattaa sen esimerkkiä tällä alalla.

Tuimme esittelijäämme sekä valiokuntamme ensimmäisessä että toisessa käsittelyssä ja haluan myös onnitella ja kiittää häntä. Teemme samoin täysistunnossa ja toivomme vilpittömästi, että tämä pieni edistysaskel on uusi käännekohta yhteisön tällä alalla harjoittaman politiikan kannalta. Toivomme, että sen sijaan, että yhteisö vetäytyy siihen, mitä täällä parlamentissa uskallamme nimittää Euroopan linnakkeeksi, toivotamme tervetulleiksi miehet ja naiset, joilla on oikeus turvapaikkaan, kuten julistetaan kansainvälisissä sopimuksissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, jonka pian ratifioimme.

  Mario Borghezio, EFD-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen kuullut mainittavan, että tämä toimenpide perustuu solidaarisuuteen. Uskallan olla sitä mieltä, että jotakin puuttuu vielä, ja se jokin on turvallisuus.

Tarvitsee vain keskustella näiden asioiden parissa toimivien henkilöiden, kuten esimerkiksi poliisien kanssa. Totean tässä yhteydessä, että minulla oli onni matkustaa Torinossa sijaitsevan lainvalvontaelimen edustajien Romaninin ja Tavanon kanssa, jotka haluan mainita nimeltä. He vakuuttivat minulle, että monilla turvapaikanhakijoilla on hallussaan väärennettyjä henkilöllisyystodistuksia ja asiakirjoja. Monet poliisiyksiköt ja muut elimet ovat myös raportoineet tällaisista tapauksista.

Eikö olisikin hyvä ajatus tarkastella kysymystä myös turvallisuuden kannalta? Turvallisuuskysymystä ei ole mielestäni painotettu tässä asiakirjassa, vaikka se on hyvin tärkeä kysymys siitä syystä, että on vältettävä tärkeän periaatteen ja humanitaarisesti hyvin arvokkaan asian eli turvapaikkaoikeuden saastuttamista laittomia maahanmuuttajia salakuljettavien tahojen epämääräisillä eduilla. Kyseiset tahot käyttävät usein turvapaikkaoikeutta soluttaakseen maahan ihmisiä, jotka ovat vailla oikeuksia ja joilla ei ole minkäänlaisia suhteita todellisuudessa vainottuihin henkilöihin.

Toiseksi asetuksen 2 artiklassa lausutaan, että tukivirasto helpottaa, koordinoi ja lujittaa turvapaikka-asioihin liittyvää monimuotoista käytännön yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä, jotta voidaan edistää yhteisen turvapaikkajärjestelmän täytäntöönpanoa, myös ulkoisten näkökohtien osalta. Tätä olisi täsmennettävä 7 artiklassa, mutta täsmentäminen on hyvin epämääräistä: artiklassa lausutaan, että tukivirasto voi harjoittaa yhteistyötä kolmansien maiden kanssa teknisissä kysymyksissä.

Mielestäni meidän on mentävä pitemmälle ja ihmettelen, miksi kukaan – vaikka monet, kuten mekin, olemme ehdottaneet tätä – ei puhu ehdotuksesta virastojen perustamiseksi myös kolmansiin valtioihin tai tarkastele tällaista ehdotusta. Mikä sen estää? Suodattaminen on mielestäni hyvin tärkeää, erityisesti, jotta kevennetään niiden valtioiden taakkaa ja tilannetta, jotka joutuvat välittömämmin tekemisiin asian kanssa. Joku mainitsi näiden valtioiden tarpeet, mutta kyseisiä valtioita on tuettava, ja katson, että virastoja olisi perustettava kolmansiin valtioihin, kuten esimerkiksi Pohjois-Afrikkaan Saharan eteläpuolisille alueille, joihin turvapaikkahakemukset ja turvapaikanhakijat ovat keskittyneet.

Tässä tarvitaan suodattamista, kenties Euroopan unionin ulkosuhdehallinnon avulla, toteuttaen toimia, jotka edellyttävät, että jotkin kehitysmaat kantavat vastuunsa. Niiden vastuuntuntoa on syytä edistää turvapaikka-asioissa.

Nämä asiat ovat mielestäni hyvin tärkeitä eikä niitä saa laiminlyödä. Ei pidä myöskään sivuuttaa niiden Välimeren alueella sijaitsevien unionin jäsenvaltioiden tarpeita, joihin nämä ongelmat kohdistuvat, tyytymällä vain puhumaan niistä tai lähettämään niihin pari virkamiestä. Italiassa on byrokraatteja omasta takaa. Tilanteen ratkaisemiseksi tarvitaan rahaa, resursseja ja todellista tukea.

On sanottu, että Ruotsissa asiat sujuvat hyvin. Se saattaa pitää paikkansa, mutta Ruotsi on hyvin etäällä Maltan, Italian, Ranskan ja Välimeren alueen tilanteesta. Tästä kenkä puristaa, ja ongelma on ratkaistava siten, että Euroopan unionin jäsenvaltiot kantavat vastuunsa asiasta. Etuoikeudet ja vastuu ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa, ja koska olemme saaneet vastuun kannettavaksemme, meidän on myös voitava ratkaista siihen liittyvät ongelmat.

  Franz Obermayr (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, ei ole todellakaan huono ajatus soveltaa turvapaikka-alaa koskevia asetuksia yhdenmukaisesti, jotta vähennetään sekundaarista maahanmuuttoa EU:ssa ja tuetaan jäsenvaltioita, joihin turvapaikanhakijoita tulee runsain määrin. On kuitenkin syytä epäillä vakavasti, edellyttääkö tilanteen kohentaminen tällaisen tukiviraston perustamista ja puuttuuko se liiaksi jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Viraston perustaminen on askel kohti EU:n turvapaikkapolitiikan keskittämistä. Tavoitteena on saavuttaa korkea suojelun taso kaikkein avokätisimpien jäsenvaltioiden, kuten Itävallan, toimiin perustuen. Nykyiset erot on poistettava siten, että avokätisimmät valtiot jatkavat samaan malliin ja muut valtiot toteuttavat tarvittavia muutoksia. Tämä kaikki on hyvin myönteistä mutta lukuisten uusien EU:n virastojen perustaminen (määrä on kolminkertaistunut vuodesta 2000) ja niiden toimivallan laajentaminen on selkeästi vastoin Lissabonin strategian pyrkimyksiä sääntelyn purkamiseksi ja toissijaisuuden lisäämiseksi.

Laajaa keskustelua herättänyt kiertomuuttoa koskeva tavoite – vähän siellä, vähän täällä, satunnaisesti jossakin muualla – on mielestäni täysin väärä. Se ei toimi käytännössä ja kiertomuutosta tulee usein pysyvää. Tätä voidaan tietysti arvostella myös muilla perusteilla. Karkottamista edeltävää säilöönottoa koskevia epärealistia edellytyksiä sovelletaan turvallisuuden ja täytäntöönpanoviranomaisten kustannuksella. Perheen käsitteen laajentaminen koskemaan kaikkia, kuten isoäitejä, lisää maahanmuuttajien määrää ja työmarkkinoille pääsyn parantaminen aikana, jolloin työttömyysluvut ovat korkeat, on kestämätöntä.

On mahdoton rahoittaa perushyvinvoinnin laajentamista samalle tasolle kuin Itävallan ja Saksan kaltaisissa valtioissa. Uusi turvapaikka-asioiden tukivirasto ei näin ollen vastaa tarkoitustaan eikä sitä pitäisi perustaa. Yhteisen turvapaikkastrategian kehittäminen on aloitettava alusta, koska se, mitä suosittelette, ei toimi valtioissa, joihin ongelma kohdistuu.

  Georgios Papanikolaou (PPE). – (EL) Arvoisa puhemies, Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston perustaminen on tosiaan erittäin tärkeää. Pidän näin ollen symbolisesti merkittävänä viraston perustamista Maltaan, Etelä-Euroopassa sijaitsevaan valtioon, johon kohdistuu suuria paineita turvapaikanhakijoiden taholta ja laittomaan maahanmuuttoon liittyen.

On hyvin tärkeää lujittaa ja koordinoida jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä turvapaikka-asioissa entisestään ja pyrkiä eri kansallisten käytäntöjen pohjalta viime kädessä yhdenmukaiseen lähestymistapaan, erityisesti koska tunnustamme kaikki laajat olemassa olevat eroavuudet. Mainittakoon esimerkiksi – tieto on komission saatavilla, mutta se tietänee jo muutenkin – että irakilaisella turvapaikanhakijalla on 71 prosentin mahdollisuus saada turvapaikka jossakin jäsenvaltiossa mutta vain kahden prosentin mahdollisuus jossakin toisessa jäsenvaltiossa. Ongelmat vaihtelevat tietysti myös jäsenvaltioittain.

Toisille jäsenvaltioille asetetaan Dublin II -asetuksen nojalla väistämättä ankarampi taakka kuin muille jäsenvaltioille. Lisäksi turvapaikka-asioiden tukivirasto tukee myös Euroopan pakolaisrahastosta saatavilla olevia solidaarisuusmekanismeja. Viittaan pakolaisten kuljettamiseen kolmansista valtioista ja uudelleensijoittamiseen yhteisössä sekä niin sanottuun pakolaisten sisäiseen "uudelleensijoittamiseen".

Todettakoon kolmansista valtioista tulevien pakolaisten uudelleensijoittamisesta, että edistymme pikku hiljaa. Pakolaisten sisäisen uudelleensijoittamisen yhteydessä haluan korostaa, että vaikka tunnustamme, että joihinkin jäsenvaltioihin kohdistuu muihin valtioihin verrattuna suurempi rasitus, erityisesti Etelä-Euroopassa, emme ole esittäneet asiaa koskevia ehdotuksia emmekä toteuttaneet niihin liittyviä aloitteita. Odottelemme komission ehdotuksia ja olemme myös lähettäneet asiasta kirjeen kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan kehyksessä; jollei muuta, meidän on tuotava asioita rohkeammin esille, koska paine on suurta.

Totean lopuksi, että on hyvin tärkeää kehittää Euroopan unionissa järjestelmiä, jotta voimme ottaa vastaan pakolaisia ja hyväksyä turvapaikanhakijoita, ei ainoastaan humanitaarisista syistä ja lukuisten parlamentin jäsenien jo mainitsemista syistä vaan myös siksi, että voimme torjua laitonta maahanmuuttoa. Kaikille parempaa kotimaata etsiville on taattava parempi tulevaisuus ja välitettävä viesti siitä, että yhteisössä kaikilla laillisesti maahan tulevilla henkilöillä on loppujen lopuksi paremmat mahdollisuudet kuin laittomaan maahanmuuttoon turvautuvilla, mistä meihin kohdistuu valitettavasti suuria paineita.

  John Bufton (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston perustaminen on täysin vastoin Yhdistyneen kuningaskunnan maahanmuuttoalaa koskevaa opt-out-järjestelyä ja ristiriidassa siihen nähden, että Yhdistynyt kuningaskunta on torjunut Schengenin säännöstön. Ehdotus siitä, että käytetään 40 miljoonaa euroa kokonaisen viraston, jonka tehtävänä on käsitellä turvapaikanhakijoiden asioita kaikkialla EU:ssa, perustamiseen Maltalle ja viraston henkilöstön palkkaamiseen, antaa ymmärtää, että komissio haluaa tehdä päätökset, jotka olisi parempi jättää kansallisten hallituksien tehtäväksi.

Euroopan yhteinen turvapaikkapolitiikka uhkaa Yhdistyneen kuningaskunnan itsemääräämisoikeutta rajavalvonnan alalla. Toistuvat kehotukset antaa Yhdistyneen kuningaskunnan päättää, ketkä saavat tulla maahan ja poistua sieltä ja ketkä voidaan ottaa vastaan, johtuvat siitä, että maassa vallitsee valtaisa väestöongelma, joka on aivan erilainen kuin missään muualla Euroopassa.

Komissio ei tarjoa apua eikä tukea, kun Yhdistynyt kuningaskunta kamppailee ongelmiensa kanssa. Se vie sen sijaan Yhdistyneen kuningaskunnan veronmaksajien rahat ja kattaa niillä kustannukset, jotka aiheutuvat siitä, että se tekee päätöksemme puolestamme. Olisi parempi kohdistaa 40 miljoonan euron suuruinen summa uusien koulujen, sairaaloiden ja asuntojen rakentamiseen Yhdistyneessä kuningaskunnassa, samoin kuin keskeisten palvelujen, kuten puhtaan veden, rahoittamiseen. Niitä tarvitaan kipeästi, mikäli tarkoituksena on jatkossakin taata kaikille asianmukainen ensimmäisen maailman elämänlaatu.

Joka neljäs lapsi, eli 170 000 lasta vuosittain, syntyy äidille, joka ei itsekään ole syntynyt Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Millä rahoilla Yhdistyneen kuningaskunnan veronmaksajia autetaan kustantamaan kaikki tämä? Teidän taskuissanne olevilla rahoilla vai niillä rahoilla, jotka on käytetty uuden turvapaikkaviraston perustamiseen, mikä lisää epäilemättä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kohdistuvia paineita?

Kaikki Yhdistyneen kuningaskunnan puolueet lupaavat vaalikampanjoissa tehdä jotakin maahanmuutolle, koska kotimaani asukkaat vaativat sitä. Mitä Westminsterin parlamentti voi tehdä niin kauan kuin olemme EU:n jäseniä, koska juuri samalla hetkellä Euroopan komissio haluaa kaiken turvapaikanhakijoihin liittyvän toimivallan?

Komissio on osoittanut jälleen kerran suhtautuvansa ylenkatsoen Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten toiveisiin ja tarpeisiin. Aikooko komissio kumota Yhdistyneen kuningaskunnan opt-out-järjestelyn tälläkin alalla? Kotimaani kansalaiset ovat ansainneet teidän rehellisyytenne, koska asia on heille erittäin tärkeä. Teidän oletetaan edustavan heitä ja he ansaitsevat saada tietää, mitä olette suunnitelleet.

  Sergio Paolo Francesco Silvestris (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, meidän ei pidä solidaarisuuden nimessä kuopata virastoa, jonka avulla on tarkoitus tukea menettelyä turvapaikanhakijoiden todellisten olojen määrittämiseksi.

Pidämme tätä tärkeänä ja hyödyllisenä asiana, joskin on varmistettava yhtäältä, että turvapaikkaoikeuden todellisille haltijoille myönnetään turvapaikka nopeammin, ja toisaalta, että niihin nähden, joilla ei ole tarvittavia oikeuksia ja jotka yrittävät käyttää järjestelmää väärin, kohdistetaan ankaria toimia, koska on selvää, että turvapaikkaa ei myönnetä kaikille niille, joilla on oikeus turvapaikkaan.

Myötäilen lyhyesti jäsen Borghezion lausumaa toteamalla, että jotkin valtiot, kuten Italia ja siellä erityisesti Etelä-Italia, josta olen kotoisin, ovat maahanmuuttajien kannalta luonnollisia maahantuloreittejä, ja näille valtioille esitetään erityisen paljon turvapaikkahakemuksia, koska ne ovat perinteisesti vastaanottaneet maahanmuuttajia.

Yhteisön on kannettava vastuu asiassa. Euroopan unionin on suunnattava huomionsa ja toimensa – myös taloudelliset toimensa – näille alueille, jotka vastaanottavat eniten maahanmuuttajia.

  Cecilia Malmström, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, olen kiitollinen voimakkaasta tuesta, jota täysistunnossa läsnä olevien enemmistö on osoittanut viraston perustamista kohtaan. Kuten tiedätte, jäsenvaltiot ovat vaatineet yksimielisesti viraston perustamista, jopa opt-out-järjestelyä hyödyntävät jäsenvaltiot, jotka tietävät, ettei komissiolla ole aikomusta pakottaa Yhdistynyttä kuningaskuntaa hyväksymään opt-out-järjestelyyn tehtäviä muutoksia. Siitä päättävät Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset.

Täysistunnossa on kuitenkin myös ilmaistu voimakasta kannatusta virastoa kohtaan ja olen hyvin tyytyväinen siihen, että virasto on nyt tarkoitus perustaa. Tiedämme, että Välimeren valtioihin kohdistuu suurta painostusta erityisesti tiettyinä vuodenaikoina. Tässä yhteydessä virastosta on apua ja tukea. Maahanmuuttajia tulee myös Pohjois-, Itä-, Länsi- ja Keski-Eurooppaan, joten virastosta tulee koko yhteisön virasto, vaikkei olekaan sattuma, että se sijoitetaan Vallettaan.

Kyse ei ole mistä tahansa virastosta. Se on itse asiassa yhteisen turvapaikkajärjestelmän kulmakivi ja tärkeä väline tuettaessa jäsenvaltioita, autettaessa kehittämään käytäntöjä ja yhteisiä normeja ja tuettaessa jäsenvaltioita, joihin paineet kohdistuvat erityisesti. Virastossa kerätään tietoa, perustetaan portaali, työllistetään asiantuntijoita ja niin edelleen. Jäsenvaltiot päättävät viime kädessä, ketkä saavat jäädä niiden alueelle, mutta on tiettyjä menettelyjä, joita on yhdenmukaistettava.

Kuten jotkut teistä ovat todenneet, toimi on osa Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän kehittämistä. Tämä on vasta yksi osa; kuten esittelijä mielestäni lausui, junnaamme paikoillamme koko lopun turvapaikkapaketin osalta. Komissio luottaa Euroopan parlamentin apuun ja tukeen pyrittäessä edistämään näitä asioita, jotta voimme lähitulevaisuudessa todella ottaa käyttöön yhteisen turvapaikkapolitiikan Euroopan unionissa.

  Jean Lambert, esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, käytän tilaisuutta hyväkseni selventääkseni muutamia esille tulleita kysymyksiä, vaikka onkin sääli, että jotkut kysymyksiä esittäneet henkilöt eivät ole kuulemassa vastauksia.

Turvapaikkavelvoitteet on vahvistettu selvästi kansainvälisissä yleissopimuksissa, joihin kukin jäsenvaltio on erikseen sitoutunut. Se on eri asia kuin maahanmuuttopolitiikka ja ihmisten olisi todella ymmärrettävä ero.

Varainkäytöstä huolestuneille totean – saanen esittää puoluepoliittisen ja kansalliseen politiikkaan liittyvän huomion – että jos jotkin jäsenvaltioistamme lakkaisivat luomasta irakilaisia ja afganistanilaisia turvapaikanhakijoita, olen varma siitä, että voisimme säästää paljon rahaa ja jopa vähentää inhimillisiä kärsimyksiä.

Totean joistakin muista esille otetuista seikoista, että on toivottavaa, että järjestelmän joissakin jäsenvaltioissa ylläpidetyn laadukkuuden myötä edistetään jäsenvaltioiden välistä luottamusta, vapautetaan jotkin muut turvapaikkajärjestelmän osat ja tuetaan jäsenvaltioiden käsitystä, jonka mukaan niitä autetaan erityisen taakan kohdistuessa niihin. Kuten muut puhujat ovat huomauttaneet, vaikka kaikkiin jäsenvaltioihimme ei kohdistu huomattavaa maantieteellistä painetta maahanmuuttovirtojen vuoksi, monet ylirasitetuista valtioista eivät itse asiassa sijaitse Euroopan unionissa vaan jossakin muualla.

Kuuntelin kiinnostuneena erästä kollegaa, joka vaati lisätuen myöntämistä turvapaikka-asioiden tukiviraston yhteydessä, mutta pelkäänpä, etten kuullut hänen aiheesta esittämiään tarkistuksia.

Haluan myös tehdä selväksi, että aseman määrittely ei kuulu turvapaikka-asioiden tukiviraston tehtäviin. Se ei ole ottamassa jäsenvaltioiden tehtäviä hoitaakseen tällä alalla.

Pidän kollegojen esittämiä ystävällisiä lausuntoja myönteisinä samoin kuin minua mietinnön laatimisessa suuresti auttaneiden henkilöiden aktiivista osallistumista. Olen varma siitä, että odotamme kaikki – tai ainakin suurin osa meistä – voivamme olla läsnä, kun turvapaikka-asioiden tukivirasto avataan Vallettassa ja voimme aloittaa työt.

  Puhemies. – (ES) Päätän keskustelun tähän. Totean kuitenkin vielä painokkaasti, etten suhtaudu välinpitämättömästi siihen, että keskustelun puheenjohtajana toiminut henkilö sai nauttia turvapaikkaoikeudesta Ranskan, Itävallan ja Belgian hallituksien ja kansalaisten avokätisyyden ja vieraanvaraisuuden ansiosta; haluan esittää niille tänään täällä kiitokseni, koska kiitollisuudella ei ole aikarajaa, vaikka tästä onkin kulunut yli 40 vuotta.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan toukokuun ensimmäisellä viikolla pidettävän istuntojakson aikana.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Ioan Enciu (S&D), kirjallinen. – (RO) Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston perustaminen on erittäin tärkeä askel kohti Euroopan yhteistä turvapaikkajärjestelmää, josta säädetään Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksessa sekä Tukholman ohjelmassa.

Viraston avulla lisätään yhteistyötä yhteisön toimielimien, paikallisviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan välillä sekä määritetään turvapaikka-asioissa noudatettavat yhteiset käytännöt. Suhtaudun luottavaisesti siihen, että näin lähennetään jäsenvaltioiden kantoja turvapaikkapolitiikan alalla. Asia on ehdottoman tärkeä, koska joihinkin jäsenvaltioihin tulvii runsain määrin turvapaikanhakijoita. Jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja solidaarisuutta tarvitaan, jotta autetaan näitä valtioita selviytymään niiden kohtaamista ongelmista mutta myös parannetaan Euroopan yhteistä turvapaikkajärjestelmää.

On mainittava, että järjestelmä perustuu oikeudelliselta ja käytännölliseltä kannalta ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen täysimääräiseen ja kokonaisvaltaiseen soveltamiseen.