Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 5. toukokuuta 2010 - Bryssel

23. Moottoriajoneuvoalan ryhmäpoikkeusasetus (keskustelu)

  Puhemies. − (ES) Esityslistalla on seuraavana keskustelu

- Malcolm Harbourin, Andreas Schwabin, Evelyne Gebhardtin, Cristian Silviu Buşoin, Adam Bielanin, Heide Rühlen ja Kyriacos Triantaphyllidesin, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä kuluttajien etujen varmistamisesta moottoriajoneuvoalan kilpailusäännöissä sisämarkkinoilla (O-0044/201 – B7-0209/2010); ja

- Sharon Bowlesin talous- ja raha-asioiden valiokunnan puolesta komissiolle laatimasta kirjallisesta kysymyksestä moottoriajoneuvoja koskevasta ryhmäpoikkeusasetuksesta (O-0047/2010 – B7-0210/2010).

  Theodor Dumitru Stolojan, laatijan sijainen. − (EN) Arvoisa puhemies, talous- ja raha-asioiden valiokunta on esittänyt tämän kysymyksen, koska se on seurannut kiinnostuneena moottoriajoneuvoalan ryhmäpoikkeusasetuksen tarkistamista, ja joitakin asioita on käsiteltävä huolellisesti.

Kuten tiedätte, ryhmäpoikkeusasetukset ovat hyvin tärkeitä välineitä yritysyhteisölle. Tämä asetus annettiin vuonna 2002. Siihen aikaan komissio katsoi, että EU:n automarkkinoilla oli oligopolistinen tilanne, koska EU:n kuuden suurimman valmistajan yhteinen markkinaosuus oli 75 prosenttia. Tämän takia komissio katsoo, että moottoriajoneuvoalaan ei pitäisi soveltaa yleistä alakohtaista ryhmäpoikkeusasetusta, ja siksi se antoi erityisen asetuksen.

Asetuksen voimassaolo päättyy 31. toukokuuta 2010. Komissio katsoo nyt, että uusien ajoneuvojen myyntimarkkinat ovat erittäin kilpailukykyiset ja että keskittymistaso on vähentynyt. Tämän arvioinnin seurauksena komissio ehdottaa, että uusien autojen ja hyötyajoneuvojen myynnin osalta ei enää tarvita erityistä ryhmäpoikkeusta. Se ehdottaa erityisen ryhmäpoikkeusasetuksen antamista vain korjaus- ja huoltopalvelujen osalta sekä varaosien toimituksen osalta.

Parlamentti on huolissaan tästä uudistuksesta. Kuten tiedätte, EU:ssa on tällä hetkellä poikkeuksellinen rahoitus- ja talouskriisi ja työttömyysluvut ovat korkeat. EU:n autoteollisuus on EU:n talouden keskeinen ala, sillä se edistää työllisyyttä, innovaatiota ja koko talouden kilpailukykyä. Mielestämme on välttämätöntä laatia yleiset edellytykset sille, että tästä alasta tulee kestävä ja että se voi pysyä taloudellisesti tehokkaana ja vihreänä.

On myös varmistettava, että näiden markkinoiden pienet ja keskisuuret toimijat saavat suotuisat edellytykset. Emme voi unohtaa pk-yritysten merkitystä työpaikkojen tarjoajina ja lähellä sijaitsevina toimittajina. Monet moottoriajoneuvojen välittäjät ja korjausyritykset ovat kuitenkin ilmaisseet vakavia huolia uusista sääntelypuitteista ja väittäneet, että se heikentäisi entisestään valmistajien ja autoteollisuuden arvoketjujen muiden toimijoiden välistä voimatasapainoa.

Siksi, arvoisa komission jäsen Almunia, talous- ja raha-asioiden valiokunta haluaisi kysyä teiltä seuraavaa. Ensiksi: mitkä markkina-analyysin tulokset saivat komission päättelemään, että ensimarkkinoilla toimii nykyisin kilpailu kun taas jälkimarkkinoilla on edelleen ongelmia?

Toiseksi, miten komissio arvioi vallan tasapainoa autojen valmistajien ja autonmyyjien välillä nykyisen moottoriajoneuvoja koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen ja uuden ehdotetun lainsäädäntökehyksen mukaisesti? Onko toimijoilla yksinomainen vai kollektiivinen hallitseva markkina-asema?

Kolmanneksi, kuinka komissio aikoo valvoa markkinavoimien kehittymistä ensimarkkinoilla ja jälkimarkkinoilla? Mihin toimiin komissio aikoo kannustaa, jos näyttää siltä, että etenkin ensimarkkinoiden kilpailuedellytykset ovat huonontuneet merkittävästi?

Neljänneksi, millaisia vaikutuksia uudesta lainsäädäntökehyksestä odotetaan koituvan kuluttajille etenkin hintojen ja tarjottujen ehtojen suhteen?

Viidenneksi, mitä sidosryhmiltä etenkin kuulemisten aikana saatuja havaintoja komissio aikoo sisällyttää lopulliseen lainsäädäntökehykseen?

Lopuksi, onko komissio samaa mieltä siitä, että jakelua koskevaan lainsäädäntöön olisi ehdotettava yhdenmukaistamista esimerkiksi tarkistamalla esimerkiksi itsenäisiä kauppaedustajia koskevaa direktiiviä, jotta kaikki myyjät voisivat nauttia yhdenvertaisesta sopimussuojasta jokaisessa EU:n jäsenvaltiossa?

  Malcolm Harbour, laatija. − (EN) Arvoisa puhemies, olen sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan puolesta erittäin iloinen voidessani olla täällä tänä iltana esittämässä näkökulmamme kysymykseen ja haluan erityisesti kiittää talous- ja raha-asioiden valiokunnan kollegoitamme, joilla tietysti on johtoasema kilpailuasioissa, tiiviistä yhteistyöstä kanssamme, koska tämä on selkeästi sellainen kilpailupolitiikan osa, johon liittyy myös kuluttajia koskevia perustavanlaatuisia osia, ja olemme omasta puolestamme varmistaneet, että jotkin noista kuluttajaa koskevista asioista ovat erittäin hyvin edustettuina.

Aivan ensiksi, mielestäni myynti-, huolto- ja korjausmarkkinoihin liittyvät osat komission ehdotuksessa vastaavat erittäin hyvin kuluttajien etuja, jotka olemme ottaneet esiin valiokunnassamme − ei erityisesti kilpailun pääosastoon liittyviä kysymyksiä vaan esimerkiksi aloilla, jotka liittyvät huoltoa ja korjausta koskevaan tietoon, jonka osalta teimme työtä esimerkiksi ympäristövaliokunnan kanssa moottoriajoneuvojen ympäristönormeihin liittyviä teknisiä tietoja koskevien säännösten osalta. Mielestäni nuo osat, joita on vahvistettu uudessa ehdotuksessa, ovat erittäin myönteisiä riippumattomien korjaamojen välisen kilpailun ja laadultaan vastaavien varaosien saatavuuden säilyttämiseksi markkinoilla: näiden markkinoiden avaaminen on hyvin myönteistä.

Mielestäni yksi varaus, joka meidän on saatettava tietoonne ja joka sisältyy päätöslauselmaan, josta äänestämme huomenna, koskee tiedon saatavuutta. Emme ole vakuuttuneita − saatatte haluta vakuuttaa meidät, mutta emme ole vakuuttuneita − siitä, että julkaisemanne suuntaviivat ovat välttämättä tarpeeksi vahvoja tai täytäntöönpanokelpoisia, jotta voidaan varmistaa näiden teknisten tietojen saatavuus erityisesti siksi, että autojen valmistajat voivat saattaa kyseiset tiedot saataville sähköisesti, mikä ei saata ilman asianmukaisia ohjelmistoja ja hakuvalmiuksia olla niin arvokasta huoltokorjaamoille kuin odottaisimme sen olevan.

Sen sanottuani totean, että en halua käsitellä myyntikysymystä, jota olemme juuri kuulleet talous- ja raha-asioiden valiokunnan varapuheenjohtajan kaunopuheisesti käsittelevän. Luulen, että myynnin osalta olemme paljon vähemmän vakuuttuneita siitä, että komissio on todella ottanut kuluttajien huolenaiheet huomioon. Talous- ja raha-asioiden valiokunta järjesti erittäin tärkeän kuulemisen, jossa kuulimme sekä välittäjien että kuluttajien edustajia heidän erittäin todellisista huolistaan siitä, että myyntimarkkinoiden kilpailun varmistamiseksi käyttöönotetut suojalausekkeet, jotka otettiin selkeästi käyttöön vuonna 2002 − monet niistä, minun on sanottava, vastauksena tämän parlamentin esittämiin huoliin − on yksinkertaisesti pyyhitty pois sillä, mikä meistä näyttää olevan hieman liiallista intoa teidän puoleltanne yksinkertaistaa asioita ja helpottaa omasta puolestanne, hallintona, elämää sen käsittelyn osalta.

Siinä saattaa olla ongelmia, mutta väittäisin teille − ja pyytäisin teitä tarkastelemaan todisteita, jotka meille annettiin kuulemisessamme − että välittäjät ja kuluttajat ovat todella vakavasti huolissaan autoalan jakelun saattamisesta suoraan yleisen ryhmävapautuksen soveltamisalaan. Vuonna 2002 − ei niin kauan sitten autoalan jakelukaaressa − laadittiin selkeät suojalausekkeet riippumattomien välittäjien ja valmistajien välisen voimatasapainon käsittelemiseksi. Luulen, että välittäjät sanoisivat, että se toimi itse asiassa sangen hyvin tuohon aikaan. Tosiaankin, jos katsotaan, mitä myyntipaikalla tapahtuu, heistä tuntuisi, että niin todellakin on.

Ehkä voisin myös muistuttaa teille, arvoisa komission jäsen, koska luulen, ettette ollut täällä silloin, että autojen valmistajat lobbasivat paljon sen puolesta, että nämä säännökset ovat liiallisia, mutta välittäjät kannattivat niitä. Mitä meillä nyt on? Meillä on välittäjät, jotka sanovat meille: nämä säännökset ovat liian heikkoja, ja valmistajat, jotka sanovat: me pidämme niistä hyvin paljon.

Mielestäni teidän on tarkasteltava tätä. En sano, että meidän pitäisi pysäyttää prosessi − luulen, että se on nyt asianmukainen, koska olemme vain muutaman päivän päässä näiden täytäntöönpanemisesta − mutta huomenna sanomme teille päätöslauselmassa näin: olkaa hyvä ja tarkastelkaa ajanmukaisia tilastoja, tarkastelkaa tietoja. Sanoisin myös, että komission jäsen Barnier aikoo komissiossa laatia kertomuksen vähittäisalan toimitusketjun kilpailusta. Autoteollisuuden pitäisi olla osa sitä, ja teidän on käsiteltävä sitä, koska komissiolta tarvitaan johdonmukaista politiikkaa.

Toiseksi, asiakirjoissa, jotka olen saanut nähdäkseni yksiköstänne, sanotaan: katsotteko, että tämä on valmistautumista vihreiden autojen, sähköajoneuvojen ja vähäpäästöisten ajoneuvojen uuteen sukupolveen? Analyysissanne ei ole mitään, jossa puututtaisiin mihinkään siitä.

Meillä on nyt komission jäsenen Tajanin asiakirja. Voinko pyytää teitä, seuraavan vuoden aikana, katsomaan komission jäsenen Tajanin asiakirjaa, katsomaan komission jäsenen Barnierin asiakirjaa ja takaamaan meille, että niin toimiminen on asianmukaista? Luulen, että jos teette niin, palautatte tähän hieman uskottavuutta, koska uskon, että emme edelleenkään ole vakuuttuneita siitä, mitä aiotte tehdä.

  Joaquín Almunia, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, nykyisen moottoriajoneuvoalan ryhmäpoikkeusasetuksen voimassaolo päättyy tämän vuoden kesäkuun 1. päivänä, ja meidän on annettava uusi asetus ennen tuota päivämäärää. Komission jäsenten kollegio on ottanut tämän asian 26. toukokuuta pidettävän kokouksemme esityslistalle.

Ehdotus, jota nyt käsitellään yksiköissämme ja muutaman päivän päästä kabineteissamme − joissa sitä valmistellaan kollegion käsittelyä varten − on tulosta alan perusteellisesta analysoinnista. Julkinen kuulemisprosessi alkoi kesäkuussa 2006. Kolme ja puoli vuotta myöhemmin, viime vuoden joulukuussa, komissio julkaisi luonnoksen ryhmäpoikkeuksesta ja suuntaviivoista. Koko tämän prosessin ajan sidosryhmät, Euroopan parlamentti ja jäsenvaltiot ovat kaikki olleet tiiviisti mukana, ja monia väitteitä on otettu huomioon. Monia keskusteluja ja seminaareja on myös järjestetty ja aloitteita tehty, myös täällä parlamentissa. Viimeisin järjestettiin tämän vuoden huhtikuun 12. päivä ECON-valiokunnassa. Mitkä olivat tämän pitkän kuulemisprosessin tärkeimmät päätelmät?

Saimme ensinnäkin tietää jotakin myönteistä: että EU:n kuluttajat hyötyvät ankarasta kilpailusta autonmyyntimarkkinoilla. Vuotuisissa auton hintoja koskevissa kertomuksissamme olemme raportoineet noin 25 valmistajan 80 automallista − ja hinnat eivät ole ainoa tekijä, joka kertoo meille, että kilpailu on tervettä. Valinnanvaraa on myös enemmän kuin kymmenen vuotta sitten, koska jokaisesta autosta on saatavilla useampia merkkejä. Näissä olosuhteissa olisi vaikeaa väittää, että millään autonvalmistajalla voisi olla hallitseva asema, yksin tai yhdessä.

Nykyiset järjestelmät sisältävät alakohtaisia sääntöjä, jotka olivat aikoinaan (vuonna 2002) järkeviä, kun ajoneuvoalalla odotettiin vakauttamisen aaltoa. Vakauttamisjaksosta ei tullut totta, ja sen sijaan meillä on tällä hetkellä hyvin kilpailukykyiset markkinat. Sallimalla enemmän joustavuutta ajoneuvojen jakelussa ehdotetuilla muutoksilla palautetaan valmistajien kannustimet autojen myynnin kustannusten vähentämiseksi. Haluaisin muistuttaa, että jakelukustannukset muodostavat keskimäärin jopa 30 prosenttia uuden auton hinnasta. Kyseisiä kustannuksia vähentämällä valmistajat parantavat kilpailuasemaansa, josta seuraa hyötyjä kuluttajille.

Olen täysin tietoinen siitä, että ehdotetuista muutoksista tunnetaan jonkin verran huolta eri merkkien myynnin ja välittäjien sopimusperusteisen suojan osalta, ja te molemmat olette maininneet nämä huolet. Haluaisin korostaa, että eri merkkien myyntiä tapahtuu − ja tapahtuu jatkossakin − jos markkinoiden todellisuus edellyttää sitä. Näin on niissä maissa, joissa on hyvin suuria välittäjiä, joilla on valmiudet jakaa useita merkkejä − esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa − ja niin on myös harvaan asutuilla alueilla, joilla välittäjien on taloudellisesti järkevää myydä eri merkkejä samasta paikasta.

Se oli todellisuutta ennen kuin nykyinen ryhmäpoikkeus hyväksyttiin vuonna 2002, ja se on edelleen todellisuutta kahdeksan vuotta myöhemmin, mutta silloin, kuten nytkin, yhden merkin myynti oli yleisin jakelumalli. Olemme huomanneet, että autonvalmistajat ovat turvautuneet koko ajan enemmän muihin jakelumuotoihin, mukaan luettuna valmistajan omistamat myyntipisteet.

Jakelun kehittyminen esimerkiksi Saksassa on tälle suuntaukselle ominaista, kun 67 prosenttia autoista myydään välittäjäverkostojen kautta verrattuna 90 prosenttiin ennen kuin asetus tuli voimaan vuonna 2002. Olemme kuitenkin vastanneet kuulemisten aikana ilmaistuihin huoliin, mukaan luettuna täällä parlamentissa järjestetyt kuulemiset, ja eri merkkejä välittävien osalta on otettu käyttöön monia suojalausekkeita.

Haluaisin myös korostaa, että ehdotamme siirtymävaihetta, jolloin nykyinen asetus on voimassa vuoden 2013 loppuun jakelumarkkinoiden osalta, jotta eri merkkeihin investoineilla välittäjillä on riittävästi aikaa kuolettaa investointinsa.

Syy sille, miksi ehdotamme niiden lausekkeiden poistamista, joilla välittäjille myönnetään sopimusperusteinen suoja, on yksinkertaisesti se, että kilpailulainsäädäntö ei ole asianmukainen väline sopimusosapuolten välisen mahdollisen epätasapainon käsittelemiseen. Nämä kysymykset, kuten keskusteltiin, kun laadimme asetusta (EY) N:o 1/2003, kuuluvat kauppaoikeuden alaan.

Automarkkinoiden kaltaisilla kilpailukykyisillä markkinoilla kilpailulainsäädännöllä ei pitäisi puuttua eri sopimusosapuolten väliseen voimatasapainoon. Niin tekeminen olisi tungettelevaa. Meidän on toimittava oikeasuhteisesti, kun puutumme markkinoiden toimintaan.

Kuulemisprosessissa saimme selville myös muita, ehkä vähemmän myönteisiä asioita: toisin kuin autojen hinnat korjaustyön keskimääräinen hinta on itse asiassa noussut viime vuosien aikana. Korjaus ja huolto ovat kuluttajille hyvin tärkeitä: ei vain turvallisuuden ja luotettavuuden takia, vaan myös siksi, että korjauslaskut ovat 40 prosenttia auton omistamisen kokonaiskustannuksista. Valitettavasti riippumattomien korjaamojen valmiuksia kilpailla valtuutettujen korjaamojen kanssa haittaavat edelleen monet rajoitukset, mukaan luettuna varaosien ja teknisten tietojen rajallinen saatavuus. Uudistuksellamme pyritään siksi antamaan riippumattomille korjaamoille parempi pääsy varaosiin ja teknisiin tietoihin ja estämään se, että ne suljetaan markkinoilta muilla, uudemmilla käytännöillä. Se johtaa laadukkaampiin korjauspalveluihin ja alempiin hintoihin.

Lopuksi, uskon lujasti, että uudet puitteet ovat kuluttajille entistä suotuisammat. Ensisijainen tavoitteemme on lisätä kilpailua jälkimarkkinoilla − korjaus ja huolto − joilla sitä on vähiten? Vaikka ajoneuvojen valmistajien kaupallinen asema saattaa olla vahva välittäjiin verrattuna, ne taistelevat raivokkaasti toistensa kanssa, ja siksi nyt ei tarvita poikkeusta, tällaisia sopimuksia koskevan kilpailun säilyttämiseksi, alakohtaisia sopimuksia koskevasta ryhmäpoikkeusasetuksesta, jonka komissio antoi äskettäin ja joka myös tulee voimaan tämän kuukauden lopussa. Todellakin, komissio ja erityisesti minun yksikköni, kilpailun pääosasto, valvovat alaa hyvin huolellisesti, eikä pitäisi olla epäilystäkään komission päättäväisyydestä valvoa kilpailusääntöjä ja ryhtyä tarvittaviin toimiin, jos huomataan joitakin vakavia rikkomuksia tai puutteita.

  Othmar Karas, PPE-ryhmän puolesta. − (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, olemme nyt kuulleet paljon. Tällä suullisella kysymyksellä ja päätöslauselmalla halusimme antaa autojen välittäjille ja pienille ja keskisuurille yrityksille äänen, koska komissio ei ole kiinnittänyt viime vuosina tarpeeksi huomiota tähän ääneen. Kuulemisen aikana ennen kaikkea autojen välittäjät ilmaisivat huolta ja epävarmuutta epätasa-arvoisesta kohtelusta valmistajiin verrattuna. Oikeudellinen epävarmuus otettiin esiin kuten myös kilpailun väheneminen pienten autonvälittäjien kohtaamien ongelmien takia. Emme kuitenkaan ole saaneet vastausta.

Pyydän teitä − minuuttia vaille 12 − käyttämään 21 päivää ennen toukokuun 26. päivää sisällyttääksenne päätöslauselman, jonka parlamentti antaa huomenna, asetukseenne, jotta voitte tulla autonvälittäjiä puolitiehen vastaan muuttamatta suuntaa, jonka komissio haluaa valita. Olkaa hyvä ja suhtautukaa parlamenttiin ja autonvälittäjien huoliin vakavasti ja sisällyttäkää heidän huolensa ja pienten ja keskisuurten yritysten huolet asetukseen.

  Olle Ludvigsson, S&D-ryhmän puolesta. − (SV) Arvoisa puhemies, haluaisin korostaa neljää kysymystä tässä keskustelussa. Ensinnäkin, on olemassa valitettava pyrkimys asettaa autoteollisuuden pienet ja suuret yritykset toisiaan vastaan. Niillä on tietyssä määrin erilaiset edut, mutta meidän on ensisijaisesti keskityttävä luomaan sääntelyjärjestelmä, jonka avulla ne voivat tehdä tehokkaasti yhteistyötä.

Toiseksi, on hyvin myönteinen merkki, että uusien autojen markkinoiden kilpailu on parantunut viime vuoden aikana. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että mitkään markkinat eivät ole mahdottomia ja että pitkällä aikavälillä on mahdollista saada paljon aikaan kilpailua vahvistavilla toimenpiteillä. Toivottavasti jälkimarkkinoilla kehitys on tulevaisuudessa yhtä myönteistä.

Kolmanneksi, on tärkeää, että komissio seuraa hyvin aktiivisesti kehitystä uusien autojen markkinoiden kilpailun osalta. Sitä pitäisi valvoa jatkuvasti. Kaikkien asianosaisten osapuolten pitäisi saada mahdollisimman pian lopulliset tiedot säännöistä, joita sovelletaan vuoden 2013 kesäkuusta alkaen.

Neljänneksi, meidän pitäisi tehostaa keskustelujamme siitä, miten aiomme vaihtaa vihreisiin, ympäristön kannalta suotuisampiin autoihin. Se on ehdottomasti olennaisen tärkeä prosessi. Toisaalta, kilpailusääntöjen on oltava joustavia niiden tukien osalta, joita tarvitaan, jotta sähköajoneuvot ja muut ympäristön kannalta suotuisat vaihtoehdot voivat vakiintua markkinoilla, ja toisaalta säännöillä on varmistettava, että ympäristön kannalta suotuisat autot eivät joudu epäedulliseen asemaan vähittäisalalla tai jälkimarkkinoilla.

  Cristian Silviu Buşoi, ALDE-ryhmän puolesta. − (EN) Arvoisa puhemies, auton hankintaa ja omistamista pidetään yhtenä kotitalouksien suurimpana menoeränä. Kilpailupolitiikan perimmäinen tavoite on varmistaa kuluttajien valinnanvapaus ja tuotteiden saatavuus alemmilla ja kohtuullisemmilla hinnoilla.

Tämän parlamentin jäsenenä ja siten myös automarkkinoista huolissaan olevien EU:n kansalaisten edustajana olen erittäin huolestunut moottoriajoneuvoalan ryhmäpoikkeusasetuksen tarkistamisesta ja sen vaikutuksesta kuluttajiin. Komissio − ja kuuntelin hyvin huolellisesti ja tarkkaavaisesti komission jäsenen väitteitä − väittää, että tämän alan erityissääntelyä ei enää tarvita myyntimarkkinoiden osalta, koska on todisteita, että kilpailutavoitteet on saavutettu ja että kilpailun osalta on saavutettu asianmukainen taso.

Periaatteessa en vastustaisi erityisalan ryhmäpoikkeuksen poistamista, jos siitä ei olisi vaaraa kuluttajille. Meidän pitäisi käyttää kolmen vuoden siirtymävaihetta arvioidaksemme vaikutusta, joka johtuu myynnin poistamista moottoriajoneuvoja koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalasta koskevasta päätöksestä. Alalla vallitsee kiistämättä suurten autonvalmistajien hallintaa koskeva ilmiö. Haluaisin kuulla komission näkemykset tavoista, joilla varmistetaan, että ne eivät käytä markkinaosuuttaan hyväkseen ja rajoita valinnanvapautta, joka kuluttajilla pitäisi niiden markkinoilla olla.

Haluaisin myös ilmaista tukeni ehdotukselle säilyttää erityinen ryhmäpoikkeus korjauksen ja huollon osalta, sillä ne ovat osoittautuneet vähemmän kilpailukykyisiksi kuin myyntimarkkinat. Huoleni jälkimarkkinoista liittyy erityisesti niihin tapauksiin, joissa kuluttajat sidotaan tarpeettomasti tiettyyn toimijaan, joka korjaa heidän autonsa. Se voi johtua joko siitä, että riippumattomat korjaamot eivät saa asianmukaisesti käyttöönsä teknisiä tietoja, tai siitä, että autonvalmistajat tulkitsevat takuuehtoja epäasianmukaisesti.

Siten rajoitetaan sietämättömällä tavalla valinnanvapautta, joka kuluttajilla pitäisi olla, ja odotan, että komissio esittää ratkaisuja tällaiseen tilanteeseen. Kehotan siksi komissiota selkeyttämään hiukan toimenpiteitä, joita se aikoo toteuttaa välttääkseen tällaisen tilanteen, joka on kuluttajille tuhoisa.

  Konrad Szymański, ECR-ryhmän puolesta. − (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Almunia, riippumattomat tuottajat valmistavat 80 prosenttia jokaisen uuden auton osista. Toisaalta itse autojen valmistajilla on valtava kaupankäyntiä koskeva etu suhteessa osien valmistajiin ja riippumattomiin huoltoasemiin.

Meidän on nyt tehtävä kaikkemme, jotta EU:n moottorimarkkinat eivät jälleen ala muistuttaa oligopolia. Kansalaisillemme on taattava heidän oikeutensa valita sekä auton osat että riippumattomat huoltoasemat. Tarvitaan takuut tekniset tiedon saatavuudesta. Meidän on toimittava vastustaaksemme sitä, että tuottajat käyttävät takuita väärin. Myös valtuutetuilla huoltoasemilla on oltava oikeus ostaa osia riippumattomilta valmistajilta aivan kuten korjaamoissa käytettyjä välineitä ja laitteita. Jos uudessa asetuksessa ei ole selkeästi määritettyä takuuta, eurooppalaisten asiakkaiden valinnanvapaus, joka on markkinoiden perusta, pysyy pelkkänä sepitteenä.

  Bernd Lange (S&D). − (DE) Arvoisa puhemies, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mielestä on, tietysti, myös tärkeää suojella pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Arvoisa komission jäsen, kilpailu ei itsessään ole päämäärä.

Jos tarkastelemme pienten välittäjien ja pienten korjaamojen tilannetta, meidän on lisättävä niiden taloudellisia toimintavalmiuksia, muuten meillä on jonakin päivänä vain suuria välittäjiä ja suuria korjaamoketjuja. Siihen kuuluu ensinnäkin todellisen luvan antaminen eri merkkien myynnille. Siihen kuuluu se, että korjaamoille ja välittäjille annetaan rajoittamaton pääsy ajoneuvoja ja korjausvaihtoehtoja koskevaan tietoon. Kolmanneksi, siihen kuuluu pätevyyden hankkimiseen tarvittavien mahdollisuuksien tarjoaminen. Puhuimme aiemmin sähkövoimaan perustuvasta liikenteestä. Niiden on voitava huoltaa myös sähköajoneuvoja. Neljänneksi, ne tarvitsevat investointiturvaa, toisin sanoen sopimusperusteista suojaa eikä enempää tarkastuksia. Niiden on voitava tehdä turvallisia investointeja pitkällä aikavälillä.

  Frank Engel (PPE) . − (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, puhukaamme autonvälittäjien todellisuudesta. Autonvälittäjät, kotimaassani ja muualla, ovat huolissaan selkeästä ristiriidasta niiden toiminta-alan ja valmistajien toiminta-alan välillä. Asetuksella (EY) N:o 1400/2002 tätä ristiriitaa vähennettiin. Ilman sitä ajoneuvojen jakeluala, joka on jo kärsinyt kriisin takia, joutuisi yhä epävarmempaan tilanteeseen investointiensa ja kaupallisten tavoitteidensa osalta.

Valmistajien välittäjille tekemistä pyynnöistä tulee aivan yksinkertaisesti sietämättömiä ja hallitsemattomia hyvin monelle vaatimattoman korjaamon omistajalle. Joka tapauksessa, arvoisa komission jäsen, tässä ei ole kyse kilpailusta. Kilpailu lisääntyisi autonvalmistajien välillä eikä välittäjien välillä tai välittäjien ja valmistajien välillä. Paikalliset korjaamon omistajat eivät voi olla uhka vapaalle kilpailulle EU:ssa.

Puhuitte markkinoiden hallinnasta, mahdollisesta hallinnasta. Puhutaan sitten siitä! Tätä hallintaa ei ole kilpailevien valmistajien tapauksessa. Sitä ei ole muiden valmistajien osalta. Sitä on autonvalmistajien ja jakelijoiden välillä, ja se on osoittautunut todellisuudeksi koko Euroopan unionissa.

Komissio on hyväksymässä tieteellistä kantaa, joka perustuu suurten yritysten toimintaan sellaisten pienten toimijoiden valtavan määrän kanssa, jotka haluavat vain yhtä asiaa: hieman vapautta ja hieman turvallisuutta niiden toimiessa sellaisten autonvalmistajien kanssa, joiden välittäjiä koskevat käytännöt ovat kehittymässä joissakin tapauksissa suorastaan kauhistuttaviksi. Se on Daavid vastaan Goljat, paitsi että tällä kertaa komissio näyttää haluavan varmistaa, että Goljat voittaa varmasti.

Komission kanta ja poikkeusasetuksen lopettamisen takana olevat perustelut ovat harhaanjohtavia. Ne ovat väärin; ne on suunnattu väärille ihmisille. Toiminta-alan, oikeusvarmuuden ja korjaamon omistajien investointihalukkuuden vähentämisellä ei edistetä sisämarkkinoita, eikä sillä varmasti edistetä kuluttajien etuja.

  Silvia-Adriana Ţicău (S&D). − (RO) Euroopan unionin autoteollisuuden, sekä autonvalmistajien että auton osien valmistajien, on pysyttävä taloudellisesti tehokkaina ja innovatiivisina.

Koska autoalan varaosamarkkinoiden kilpailuedellytykset vaikuttavat tieturvallisuuteen, kehotamme komissiota edistämään varaosamarkkinoiden tehokasta kilpailua, jotta kaikenlaisten varaosien hinnat ovat kohtuullisia. Asiakkaiden pitäisi voida hankkia ajoneuvo kilpailukykyiseen hintaan ja valita toimittaja, jonka he haluavat vastaavan korjaus- ja huoltopalveluista riippumatta siitä, minkä jakelujärjestelmän toimittaja on valinnut.

Tulevissa lainsäädännöllisissä puitteissa olisi taattava, että autoalan toimitusketjun pk-yrityksillä voi olla suotuisat kilpailuedellytykset, ja estettävä riippuvuuden lisääntyminen suurista valmistajista. Autoalan yleisen ryhmäpoikkeuksen järjestelmää koskevien asetusten uusien säännösten soveltamisalaa pitäisi lisäksi laajentaa ja sisällyttää niihin määrittely loppukäyttäjistä, jotta myös leasing-palvelut voidaan ottaa huomioon.

  Sari Essayah (PPE). - (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa komissaari, näissä edellisissä puheenvuoroissa on käynyt hyvin selville, että parlamentti on erityisen huolestunut nimenomaan autojen vähittäismyyjien ja toisaalta autonvalmistajien välisestä tasapainosta, joka myös väistämättä heijastuu kuluttajien saamiin palveluihin

Erityisesti tämä tasapainon tarve tulee esille pienillä markkinoilla, harvaan asutuilla alueilla, kuten Suomessa ja muuallakin Skandinaviassa. Meille monimerkkiedustuksen ja -yrityksen myynnin ja oston salliminen ovat ylitse muiden, niitä tärkeimpiä mahdollisia edellytyksiä, jotta myös kuluttajille voidaan taata riittävät moottoriajoneuvoalan palvelut.

Suomen väkiluku on viisi miljoonaa ja vuotuinen henkilöautojen myyntimäärä tänä vuonna tulee olemaan arviolta noin 100 000 kappaletta. Se saattaa kuulostaa aivan naurettavan pieneltä, ja sen tähden onkin äärimmäisen tärkeää, että nämä muutokset eivät millään tavalla vaaranna monimerkkiedustusta.

Tämä edellinen autokaupan monimerkkiedustuksen taannut asetus on ollut äärimmäisen hyvä, ja siksi nouseekin esille kysymys, miksi sitä ollaan muuttamassa tässä vaiheessa. Toinen merkittävä vaikutus on se, että kyky palvella kuluttajia harvaanasutuilla alueilla tulee mahdollisesti romuttumaan ja kuluttajien mahdollisuus hankkia ajoneuvoja omalta paikkakunnalta vaarantuu. Edelleen tämä saattaa myös merkitä sitä, että pienemmät merkit jäävät kokonaan vaille edustusta muilla alueilla kuin suurissa asutuskeskuksissa, ja näin ollen kuluttajien valinnan mahdollisuudet merkkien välillä heikkenevät merkittävästi.

  Othmar Karas (PPE). − (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olette nyt kuunnellut meitä ja saattaisitte jopa pitää sitä teorian ja käytännön välisenä erona. Voin vain toistaa vetoomuksen, jonka tein komission puheenjohtajalle keväällä 2009.

Meillä on ratkaisemattomia kysymyksiä ajoneuvojen välittäjien, pienten ja keskisuurten yritysten, rahoitus- ja talouskriisin ja epävarman kasvun ja työmarkkinoiden osalta. Parasta olisi laajentaa nykyisen asetuksen soveltamisalaa sen sijaan, että luodaan uusi asetus, johon vain yhdistetään nämä ongelmat. Meillä on erilaisia kansallisia asetuksia koskeva ongelma, jos vain yhden merkin myynti säilytetään. Vastustamme vapaaehtoisia käytännesääntöjä ja kannatamme tehokasta valvontamekanismia. Haluamme, että varaosien hankinnan 30 prosentin raja jätetään sellaiseksi kuin se on, koska sillä annetaan valtuutetuille autonvälittäjille enemmän valinnanvapautta.

Suuntaviivat eivät ole riittävän selkeitä, jotta niillä voitaisiin varmistaa entiseen tapaan, että tekniset tiedot ovat saatavilla. Olette yksinkertaisesti jättänyt pois merkittäviä sopimusperusteisia lausekkeita, eli niitä, jotka koskevat ilmoitussäännöksiä ja ilmoitusaikoja, eri merkkien myyntiä, yrityksen siirtoa ja riidanratkaisua. Olkaa hyvä ja puolustakaa myös pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Eri merkkien myynti on osa kilpailua ja sillä autetaan suojelemaan kuluttajia. Haluamme lisää kilpailua. Pienten ja keskisuurten yritysten ja autonvälittäjien vaihtoehtojen vähentämisellä vähennetään kilpailua. Olkaa hyvä ja tarkastelkaa huolellisesti markkinoita, yrityksiä ja parlamentin päätöslauselmaa ja käyttäkää hyvin käytössänne olevat 21 päivää.

  Paul Rübig (PPE). − (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kaikki parlamentissa puheenvuoron käyttäneet ovat nyt itse asiassa puhuneet pk-yritysten kannalta suotuisan asetuksen puolesta. Tarvitsemme vahvan jakelujärjestelmän. Pienet jakelijat työllistävät paljon ihmisiä. Niille on tärkeää, että järjestelmän sisällä säilyy kilpailu, aivan kuten se on tärkeää välittäjille − riippumatta siitä, ovatko ne pieniä vai suuria. Kilpailun on toimittava. Mielestäni erityisesti autoalalla kuluttajilla on myös oikeus toimivaan kilpailuun, jotta he eivät kohtaa hyvin yksipuolisia järjestelmiä, joissa ei ole enää valinnanvapautta. Juuri tämä valinnanvapaus on tärkeää tulevaisuudessa, erityisesti maaseutualueilla, ja meidän on varmistettava, että maaseutualueista huolehditaan kattavasti. Siksi Othmar Karas on mielestäni aivan oikeassa, kun hän sanoo, että meillä on hyvin vähän aikaa jäljellä ja että meidän pitäisi käyttää se tehokkaasti.

  Seán Kelly (PPE). − (EN) Arvoisa puhemies, haluan ensiksi vain sanoa, että kaikki ovat tässä vaiheessa samaa mieltä siitä, että auto ei ole enää luksustuote: se on välttämättömyys. Tajusin sen hyvin selkeästi kaksi viikkoa sitten, kun vulkaaninen tuhka iski. Minun oli mentävä Euroopan läpi, Englannin läpi, autolla ja junalla ja lautalla, enkä ole koskaan tuntenut itseäni yhtä riippumattomaksi ja onnelliseksi kuin omassa autossani istuessani.

Joten kaikki, mitä voitte tehdä auttaaksenne kuluttajaa saamaan valinnanvapauden ja niin edelleen, on tärkeää, mutta ei pienten ja keskisuurten autonvälittäjien kustannuksella. Useimmat näistä perheen omistuksessa olevista yrityksistä ovat pienissä kaupungeissa ja kylissä. Niissä tehdään hyvät kaupat kaikille, yritetään pitää markkinat tyytyväisinä ja kilpailla, ilmiselvästi, hyvin vaikeissa oloissa, joten olen samaa mieltä Othmar Karasin ja muiden puhujien kanssa siitä, että nämä ihmiset on otettava huomioon, jotta heidän elinkelpoisuutensa voidaan edetessämme varmistaa.

  Jaroslav Paška (EFD). − (SK) Ensiksi haluaisin sanoa, että ymmärrän pyrkimyksiä taata kuluttajien valinnanvapaus sen korjaamon valinnassa, jota he haluaisivat käyttää.

Toisaalta voin kuitenkin nähdä tämän alan ehdottoman vapauden objektiiviset rajat. Aivan kuten kenellekään teistä ei tulisi mieleen lähettää eurooppalaista Airbus-lentokonetta Tupolev-korjaamoon huoltoon, tietyn ajoneuvon omistaja on riippuvainen ajoneuvon valmistajan tekniikasta ja työmenetelmistä huollon osalta.

Jos ajoneuvon valmistaja antaa asiakkaalle ajoneuvosta takuun, sillä on oikeus vaatia asiakkaalta, että huolto tehdään sen erityisten ohjeiden mukaisesti. Jos asiakas vie ajoneuvonsa huoltoon korjaamoon, jossa työntekijöillä ei ole riittävää asiantuntemusta ja taitoja, vaarana on, että he eivät tee työtä hyvin ja että ajoneuvo voi jopa vahingoittua. Jos siis haluamme suojella kuluttajaa, emme voi odottaa, että kaikki korjaamot pystyvät tarjoamaan yhtä hyviä palveluja kaikille ajoneuvomalleille. Kuluttajana näkisin mieluummin hyvin varustettuja korjaamoja, joissa on hyvin koulutettu henkilökunta tiettyä ajoneuvomallia varten. Erikoistuminen ja tasapainoinen suhde valmistajan kanssa ovat asiakkaan kannalta paras etenemistapa.

  Joaquín Almunia, komission varapuheenjohtaja. − (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin ensiksi kiittää teitä tämän istunnon loistavasta johtamisesta sekä kaikkia tässä keskustelussa puheenvuoron käyttäneitä jäseniä.

Haluaisin kiittää vilpittömästi teitä kaikkia, ei vain tänään pitämistänne puheenvuoroista vaan ennen kaikkea teidän poikkeuksellisesta kiinnostuksestanne ja arvokkaista huomioistanne koko, kuten sanoin puheenvuorossani, kaikkiin suuntiin, jos voin sanoa niin, pitkäksi venähtäneen kuulemisprosessin aikana. Kuulemisia ei ole ollut vain parlamentin, sen jäsenten ja sen autoihin ja välittäjien ja kuluttajien kilpailuun liittyvistä asioista vastaavien valiokuntien kanssa, vaan kuulemisia on ollut myös jäsenvaltioiden kanssa ja kaikkien sidosryhmien kanssa ja kaikkien niiden kanssa, jotka ovat halunneet ilmaista mielipiteensä.

Kaikkien kilpailua koskevien asetusten tai päätösten päämääränä on kuluttajan etu. Se on tavoite, keskeinen huolemme ja asetuksemme tärkein päämäärä.

Kun kuluttajat valmistautuvat tärkeään päätökseen välittäjän luo menemisestä − koska, kuten joku teistä sanoi, se on suuri menoerä kaikille kuluttajille ja kotitalouksille − he haluavat saada selville hinnat ja laadun voidakseen tehdä vertailuja ja he voivat tehdä niin. He voivat luultavasti tehdä sen nyt helpommin kuin milloinkaan ennen. He haluavat pystyä tekemään valintansa ilman hidasteita ja ilman mitään kilpailun puutteesta johtuvia esteitä. Me uskomme, että tämän uuden asetuksen avulla tätä valinnanmahdollisuutta laajennetaan, sitä ei vähennetä, pikemminkin sitä laajennetaan. Heidän pitää pystyä ja he pystyvät valitsemaan − kuten monet teistä sanoivat − myynnin jälkeiset palvelut, korjauksesta vastaavan korjaamon ajoneuvolleen ja huollosta vastaavan korjaamon ajoneuvolleen; he haluavat nämä korjaamot riippumatta siitä, kuuluvatko tai liittyvätkö ne ajoneuvon valmistajaan, saadakseen oikeaa teknistä tietoa ja tarvitsemansa varaosat ja erittelyt.

Komission nykyisellä ehdotuksella parannetaan tätä kaikkea. Kaikkea sitä parannetaan. Olkaa hyvät ja katsokaa, mitä näkemässänne tekstissä, luonnoksessa ja sitä tukevissa suuntaviivoissa sanotaan. Kaikissa näissä suhteissa tulevalla asetuksella annetaan kuluttajille enemmän etuja kuin nykyisellä.

Pienet ja keskisuuret yritykset: mitä niiden osalta on tapahtunut? Ihmisten mielipiteiden kuunteleminen on tärkeää, ja me kuuntelimme heitä hyvin tarkkaavaisesti ja kiinnostuneesti. Tarkoitan kaikkien mielipiteitä, myös tietysti teidän.

Mitä pienille välittäjille on viime vuosina tapahtunut? Onko niiden määrä lisääntynyt vai vähentynyt? Ovatko he hyötyneet ja huomanneet, että jakelurenkaaseen, jakelumarkkinoille, on helpompi päästä vai ovatko he huomanneet kielteisiä vaikutuksia tai törmänneet esteisiin? Useimmissa tapauksissa viimeksi mainittu. Se on totuus. Se ei tietenkään ollut niiden aikomus, jotka laativat asetuksen ja päättivät siitä vuonna2002, mutta niin on kokemus meille viime vuosina osoittanut. Sen me haluamme korjata.

Mitä tähän mennessä on tapahtunut tai edelleen tapahtuu tietyissä korjaamoissa ja tietyille varaosien valmistajille? Niillä on ongelmia, jotka häviävät uuden asetuksen ja uusien suuntaviivojen ansiosta.

Ehdotamme siksi asetusta ja suuntaviivoja, joilla lisätään pienten yritysten valinnanvapautta ja mahdollisuuksia koko ketjussa, varaosien valmistamisesta ajoneuvon korjaamiseen.

Välittäjät, jotka monet teistä ovat maininneet ja joita olen kuullut suoraan eikä vain kirjallisista kuulemisista tai sellaisista kokouksista, joihin en ole osallistunut, laadittujen tekstien perusteella; olen viettänyt aikaa heidän kanssaan ja olen käyttänyt aikaa heidän kanssaan puhumiseen, poikkeuksellisen rakentavassa kokouksessa. Kaikkien välittäjien edut eivät ole samat. On suuria välittäjiä, jotka ovat vahvasti läsnä joidenkin jäsenvaltioiden markkinoilla, ja on myös monia pieniä välittäjiä, jotka tyytyväisempiä siihen, mitä tällä hetkellä ehdotamme, kuin siihen, mikä on ollut käytössä vuodesta 2002 alkaen, koska he ovat huomanneet, että tietyt näkökohdat, joita lainsäätäjä ei tarkoittanut vuonna 2002, eivät ole olleet heidän etujensa mukaisia, vaan ovat pikemminkin vaikeuttaneet heidän varautumistaan kilpailuun suurten välittäjien kanssa.

Lopuksi, peruutuksen määräajat. Säädämme suojelusta; me jopa luomme poikkeuksia kaikkia niitä tapauksia varten, joissa katsomme, että kilpailu kärsii nykyisten asetusten nojalla, sekä ajoneuvoja koskevan asetuksen että yleisen vertikaalisen ryhmäpoikkeusasetuksen nojalla, riippumatta aikomuksistamme lainsäätäjinä; ja voimme lopettaa asetuksen soveltamisen, jos huomaamme, että sillä ei suojella kilpailua. Voimme tehdä sen yleisen vertikaalisen ryhmäpoikkeusasetuksen osalta ja voimme tehdä niin ajoneuvoja koskevan erityisasetuksen osalta.

Jaan siksi huolenne. Minun mielestäni niitä käsitellään paremmin ehdotetun asetuksen nojalla kuin tähän mennessä on käsitelty, ei siksi, että olemme älykkäämpiä kuin kahdeksan vuotta sitten vaan yksinkertaisesti siksi, että me kaikki opimme kokemuksesta. On tärkeää kuunnella ihmisten mielipiteitä, mutta on myös tärkeää oppia kokemuksesta.

  Puhemies. − (ES) Olen vastaanottanut yhden työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen⁽¹⁾ .

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.

Kirjalliset lausumat (149 artikla)

  George Sabin Cutaş (S&D), kirjallinen. − (RO) Auton hankinta on asumisen jälkeen usein kotitalouksien suurin menoerä EU:ssa. Komissio esittää moottoriajoneuvoalan ryhmäpoikkeusasetuksen avulla nykyisen poikkeuksen poistamista autoalalta ja yleisten kilpailusääntöjen käyttöönottoa.

Katson, että kun tietyt nykyisen asetuksen lausekkeet on poistettu alalta, erityisesti ne, jotka koskevat vapautta toteuttaa jopa 70 prosenttia myynnistä eri automerkkejä myyvien välittäjien kautta, se saattaa lisätä riippuvuutta valmistajien välittäjistä, vähentää kilpailua ja rajoittaa EU:n automarkkinoilla kuluttajan saatavilla olevia vaihtoehtoja.

Olemme tilanteessa, jossa monet autoalan välittäjät, erityisesti alan pienet ja keskisuuret yritykset, jotka ovat heikommassa asemassa, saattavat hävitä EU:n markkinoilla, mikä heikentää koko EU:n autoalan markkinoita.

Siksi kehotan komissiota arvioimaan ehdotustensa seuraukset ottamalla huomioon EU:n autoalan rakenteen, koska pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on siinä perustavanlaatuinen asema, sekä tarvittaessa esittämään uutta asetusta nykyisen asetuksen kolmen vuoden jatkokauden lopussa.

  Bogdan Kazimierz Marcinkiewicz (PPE), kirjallinen. − (PL) Osallistumalla tämän päivän keskusteluun moottoriajoneuvoalan ryhmäpoikkeusasetuksesta haluaisin muistuttaa, että vuonna 2009 Euroopan komissio antoi tiedonantonsa tulevista moottoriajoneuvoalalla sovellettavista kilpailulainsäädännön puitteista, ja siinä se määrittelee moottoriajoneuvojen jakelua ja myynnin jälkeisiä palveluja koskevan oikeudellisen strategian asetuksen (EY) N:o 1400/2002 voimassaolon päättymisen jälkeen. Nyt esiin nouseekin ongelma, joka koskee kilpailun suojaamisesta vastaavien virastojen asianmukaista reaktiota teknisten tietojen saatavuuteen, varaosiin ja valtuutettuihin huoltoasemiin sekä takuiden väärinkäyttöön. Kysyn siksi, onko komissio varma, että sen soveltamalla ratkaisulla taataan kilpailun kattava suoja alalla.

  Róża Gräfin Von Thun Und Hohenstein (PPE), kirjallinen. − (PL) Moottoriajoneuvoalan ryhmäpoikkeusasetus on erittäin tärkeä asiakirja Euroopan unionille, koska se vaikuttaa suoraan yli 3,5 miljoonaan ihmiseen, jotka ovat töissä EU:n autoalalla sekä ensi- että jälkimarkkinoilla. Tällä asetuksella luotiin suotuisat toimintaedellytykset, joilla vahvistettiin autoalan kilpailua. Se sai aikaan uusien työpaikkojen luomista ja sillä mahdollistettiin markkinoiden tehokas ja vakaa kehittyminen, joka on kuluttajien, suurten autoalan yritysten ja riippumattomien yritysten etujen mukaista. Hyvin merkittävää on myös se, että sillä taataan autoalan markkinoiden palvelujen ja tavaroiden kattava saatavuus eurooppalaisille kuluttajille. Asiakirja on erityisen merkittävä riippumattomille auton huoltoasemille, joiden on saatava teknisiä tietoja voidakseen kilpailla tehokkaasti valtuutettujen huoltoasemien kanssa, sekä riippumattomille auton osien valmistajille. Olin erittäin tyytyväinen kuullessani, että Euroopan komissio on päättänyt jatkaa tämän asetuksen soveltamista. Euroopan parlamentti kehottaa päätöslauselmassaan B7 0245/2010 komissiota selkeyttämään asioita, jotka otin esiin tämän vuoden huhtikuun 16. päivä komissiolle osoittamassani kirjallisessa kysymyksessäni, esimerkiksi riippumattomien valmistajien pääsy teknisiin tietoihin, ja selittämään tarkasti käsitteet "laadultaan vastaavat osat", "alkuperäiset osat" ja "tekniset tiedot". Ne, joille moottoriajoneuvoalan ryhmäpoikkeusasetus on suunnattu ja joiden asema taloudessa ei ole merkityksetön, tarvitsevat selkeää lainsäädäntöä, jonka sanamuoto on tarkka.

(1) Ks. pöytäkirja