Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 17. toukokuuta 2010 - Strasbourg

15. Miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltaminen itsenäisiin ammatinharjoittajiin (keskustelu)

  Puhemies. – (EL) Seuraavana esityslistalla on Astrid Lullingin naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan puolesta laatima mietintö miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja direktiivin 86/631/ETY (17279/3/2009 – C7-0075/2010 – 2008/0192(COD)) (A7-0146/2010) kumoamisesta.

  Astrid Lulling, esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, aikana, jolloin olosuhteet sanelevat tarpeen kehittää erityisen tehokkaita toimia, aion puhua aiheesta, joka osoittaa, että myös sinnikkyys on hyve.

1980-luvun alusta lähtien olen jatkuvasti puhunut tämän vuonna 1986 annetun direktiivin uudistamisen puolesta, koska se ei saavuttanut päätavoitettaan parantaa perheyrityksissä avustavien puolisoiden asemaa sosiaaliturvan ja äitiysturvan suhteen.

Hyväksyessään mietintöni vuonna 1997 parlamentti oli jo kehottanut tarkistamaan tämän direktiivin, jonka sanamuoto oli liian kesy, vaikkakaan ministerineuvosto ei ollut edes kannattanut komission kunnianhimoisempaa ehdotusta vuodelta 1984. Lukuisista muistutuksista huolimatta, komissiota oli suostuteltava useaan otteeseen lokakuuhun 2008 asti, jolloin se vihdoin ehdotti vesittyneen vuodelta 1986 peräisin olevan direktiivin kumoamista ja sen korvaamista tekstillä, jonka oikeusperusta oli vakaampi.

Parlamentti hyväksyi direktiiviin tehdyt tarkistukset ensimmäisessä käsittelyssä 4. toukokuuta 2009. Komission ehdotuksen parantamiseksi olimme sitä mieltä, että liittyminen itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaaliturvajärjestelmään olisi tehtävä pakolliseksi erityisesti aviopuolisoille ja tunnustetuille elinkumppaneille muun muassa sen varmistamiseksi, että myös he henkilökohtaisesti olisivat oikeutettuja vanhuuseläkkeeseen.

Sillä, jos jäsenyys on vapaaehtoinen, liian useat aviopuolisot eivät hyödynnä oikeuksiaan ja tällöin, esimerkiksi avioeron seurauksena, ovat myöhemmin ilman sosiaaliturvaa, vaikka olisivat työskennelleet vuosikausia perheyrityksessä ja myötävaikuttaneet sen menestymiseen.

Valitettavasti tämä pakollisen jäsenyyden periaate ei saanut taakseen enemmistöä ministerineuvostossa. Ministerineuvostolta kesti kaikkiaan yhdeksän kuukautta saavuttaa yksimielinen kanta tässä asiassa. Asia otettiin lopulta esille Espanjan puheenjohtajuuden aikana, mikä osoitti Espanjalta puheenjohtajamaana erityistä tahdikkuutta ja sitkeyttä. Haluaisin kiittää puheenjohtajavaltiota ja komission jäsen Viviane Redingin henkilöstöä, jonka kanssa olen neuvotellut tammikuusta lähtien. Heidän ymmärtäväisyytensä ja tunnollisuutensa ansiosta onnistuimme saamaan aikaan sopimuksen neuvoston kanssa, joka mahdollistaa uuden direktiivin voimaantulon huomisen äänestyksen jälkeen.

Tietysti meidän oli tehtävä myönnytyksiä, mutta voimme tyytyväisinä todeta ajaneemme hyvin itsenäisten ammatinharjoittajien etuja. Itsenäiset ammatinharjoittajat muodostavat 16 prosenttia työvoimasta, heistä kolmasosa on naisia, ja ovat siten huomattava voima Euroopassa. Heidän aviopuolisonsa – pääosin naisia – jotka auttavat pyörittämään perheyritystä, olipa kyseessä maatila, yritys käsityöalalla, kaupallisella tai muulla ammattialalla, ovat usein edelleen, ainakin joissakin jäsenvaltioissa, näkymättömiä työntekijöitä, jotka liittyessään sosiaaliturvajärjestelmään nostaisivat työllisyyslukuja ja auttaisivat myös saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet nopeammin.

Koska muistan, kuinka vaikean ja pitkällisen prosessin jälkeen tämä direktiivi saatiin aikaan, minun on mainittava ne edistykset, joita olemme saavuttaneet itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien naisten ja itsenäisten ammatinharjoittajien puolisoiden äitiysturvassa. Uusi direktiivi sallii heille omasta pyynnöstään 14 viikon äitiysloman. Kuten saksalainen sanonta kuuluu, Politik ist die Kunst des Erreichbaren, eli politiikka on taitoa saavuttaa saavutettavissa oleva. Tiedän, että tässä talossa on jäseniä – onneksi heitä ei ole paljon – jotka ovat sitä mieltä, että itsenäisten ammatinharjoittajien ja heidän puolisoidensa tulisi ratkaista sosiaaliturvaansa koskevat kysymykset itse. Tämä kanta on minulle erittäin tuttu ja olen kuullut sen jo 20, 30 vuotta sitten omassa maassani silloin, kun maanviljelijöiden puolisoille tuli pakolliseksi liittyä maanviljelijöiden eläkeliittoon.

Nykyään he ovat tyytyväisiä, että ovat eläkeliiton jäseniä. Haluaisin myös painottaa, että mainitsemani edistys pitää sisällään myös toissijaisuuden periaatteen, joka jättää jäsenvaltioille valtuudet päättää siitä, kuinka ne järjestävät puolisoiden sosiaaliturvan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, ja säädetäänkö sosiaaliturvasta pakollinen vai vapaaehtoinen.

Kuten arvoisa puhemies huomaa, minulla ei ole aikaa mainita kaikkea, mikä minua ei tässä direktiivissä miellytä, mutta kuten huomaatte, pystymme siitä huolimatta luomaan eurooppalaisia direktiivejä, jotka palvelevat eurooppalaisten etuja, sosiaalialalla, ja jotka vaikuttavat jopa kilpailun vääristymiä sisämarkkinoilla vähentävästi. Olen kiitollinen kaikille, mukaan lukien kollegani naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnassa, jotka ovat myötävaikuttaneet tämän direktiivin syntyyn.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – (FR) Jäsen Lulling, en halunnut keskeyttää teitä, mutta teillä on oikeus käyttää neljä minuuttia nyt ja kaksi minuuttia lopussa. Teillä on vielä yksi minuutti jäljellä käytettäväksi keskustelun lopussa.

  Günther Oettinger, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, olen iloinen saadessani olla täällä parlamentin keskustelussa, jonka aiheena on jäsen Lullingin esittelemä suositusluonnos, joka koskee komission ehdotusta miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin.

Ehdotuksemme välittää vahvaa viestiä, että emme voi katsoa vierestä, kun naiset putoavat köyhyysloukkuun sosiaaliturvan puuttuessa. Ehdotuksemme merkitsee myös isoa edistysaskelta naisten yrittäjyyden edistämisessä. Minun tuskin tarvitsee painottaa näiden asioiden tärkeyttä nykytilanteessa.

Haluan kiittää esittelijää, jäsen Lullingia hänen pyrkimyksistään saada Espanjan puheenjohtajakauden aikana aikaan sopimus tässä teknisesti monimutkaisessa ja poliittisesti arkaluontoisessa asiassa. Komissio tukee täysin valiokunnan huomattavalla enemmistöllä 3. toukokuuta hyväksymää tekstiä, ja kehotan parlamenttia tekemään samoin. Tekstin hyväksyminen sellaisenaan olisi selkeä viesti neuvostolle ja avaisi tietä ehdotuksen lopulliselle hyväksymiselle. Ja mikä vielä tärkeämpää, tämä muuttaisi paljon vallitsevaa tilannetta aikana, jolloin muutosta todella tarvitaan.

  Anna Záborská, PPE-ryhmän puolesta. – (SK) Haluaisin aloittaa kiittämällä kollegaamme Astrid Lullingia pitkään kestäneestä ja järjestelmällisestä tämän direktiivin tarkistamistyöstä. Tämän lausunnon yhteydessä haluaisin painottaa kolmea tärkeänä pitämääni kohtaa.

Euroopan unionin jäsenvaltiot tarjoavat nykyään riittämättömän suojan itsenäisinä ammatinharjoittajina toimiville naisille, jotka ovat äitejä ja itsenäisten ammatinharjoittajien puolisoiden tilanteeseen saadut parannukset ovat riittämättömiä. Luotan siihen, että hyväksyttyä tekstiä sovelletaan kaikilla aloilla, eikä vain maatalousalalla.

Perheyritysten perustamiseen suosiollisten olosuhteiden luominen edellyttää pienten ja keskisuurten yritysten tukemista. Se tarkoittaa tilan luomista yksityisille aloitteille ja uusille työpaikoille. Yksi tärkeä tekijä näissä olosuhteissa on sosiaaliturvan takaaminen niille, jotka päättävät avustaa aviopuolisonsa liiketoimia. Heidän työnsä on aivan yhtä tuottoisaa kansantaloudelle kuin palkkasuhteessa olevan työntekijän työ. Siksi heillä on sama oikeus sellaiseen sosiaaliturvaan, jonka valtio myöntää työntekijöille.

Kuitenkin pyrkiessämme löytämään soveltuva sosiaaliturvajärjestelmää, meidän on kunnioitettava toissijaisuuden periaatetta. Toteuttamistapojen valinta on jätettävä jäsenvaltioille.

Ja oli miten oli, lapsi tarvitsee äitiään enemmän kuin mitään muuta ensimmäisten viiden elinkuukauden aikana riippumatta siitä, onko hän syntynyt Ranskassa, Saksassa vai Slovakiassa. Luotan siihen, että äskettäin luonnosteltu, äitiyslomaa koskeva direktiivi pidentää poikkeuksetta kaikkien äitien äitiyslomaa 18 kuukauteen.

  Rovana Plumb, S&D-ryhmän puolesta. – (RO) Kiitos, arvoisa puhemies. Haluaisin ilmaista kiitokseni komission jäsenelle, neuvoston edustajille enkä vähiten jäsen Lullingille, jonka kanssa olen saanut tehdä erinomaista yhteistyötä, sekä kollegoilleni naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnassa.

Olemme itse asiassa tärkeässä tienhaarassa aikana, jolloin Euroopan unioni käy läpi kriisivaihetta, mutta tämä direktiivi tukee naisten yrittäjyyttä. Euroopan unionin on kehitettävä ja tuettava naisten yrittäjyyttä voidakseen luoda lisää työpaikkoja ja taatakseen tasapuoliset mahdollisuudet työmarkkinoilla, mikä on tärkeää erityisesti tällä hetkellä vallitsevassa tilanteessa.

Haluaisin sanoa, että me olemme tämän direktiiviehdotuksen puitteissa tukeneet kantaa, että itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivilla naisilla sekä itsenäisten ammatinharjoittajien aviopuolisoilla ja elinkumppaneilla, jotka päättävät hankkia lapsia, on oltava sosiaaliturva ja heidän on saatava nauttia palkallisesta äitiyslomasta. Olemme samaa mieltä siitä, että meidän on taattava sosiaaliturva työntekijöiden aviopuolisoille ja siten poistaa naisten yrittäjyyden esteet. Me tuemme myös selkeiden toimivaltuuksien myöntämistä kansallisille viranomaisille miesten ja naisten tasa-arvoisten mahdollisuuksien ja kohtelun edistämiseksi.

Äitiyden aikaisen työelämästä pidetyn tauon ei tulisi koitua haitaksi äideille. Jäsenvaltioiden on löydettävä soveltuvat keinot tukea äitejä ja auttaa heitä säilyttämään ammatillinen roolinsa yhteiskunnassa helpottamalla perheen ja työelämän yhdistämistä. Samaan aikaan on mielestäni tärkeää löytää keinoja, joiden avulla äidit voidaan uudelleen integroida työelämään, jolloin he voivat aktiivisesti itse tukea omaa perhettään.

Taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen oikeuksien varmistaminen ja suojelu sekä ammattiuran ja perhe-elämän edistäminen ovat keskeisiä tavoitteita, joita tämän uuden direktiivin on edistettävä.

  Antonyia Parvanova, ALDE-ryhmän puolesta. – (BG) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin ensinnäkin kiittää jäsen Lullingia niistä lukuisista työtunneista, jotka hän on tehnyt saavuttaakseen kompromissin ja sopimuksen neuvoston kanssa. Useista direktiivin yksittäisiä avainkysymyksiä koskevista mielipiteistä huolimatta ja pitäen mielessä, että direktiiviä tarkastellaan yhä toisessa käsittelyssä, haluaisin luottavaisena todeta, että Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä kannattaa saavutettua kompromissipäätöstä, jotta jäsenvaltiot voivat mahdollisimman pikaisesti panna tämän lainsäädännön täytäntöön.

Tämän lainsäädännön päivittämisen myötä voimme taata tasa-arvoisen kohtelun miehille ja naisille, kiinnittämällä erityistä huomiota sosiaaliturvaan, erityisesti itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien naisten sosiaaliturvaan. Tämän uuden lainsäädännön puitteissa voimme taata naisille samantasoisen turvan, olipa kyseessä sitten itsenäinen ammatinharjoittaja tai itsenäisen ammatinharjoittajan aviopuoliso.

Tähän direktiiviin tehtyjen tarkistusten myötä jäsenvaltiot voivat tarjota perussosiaaliturvan, johon sisältyy 14 viikon maksettu äitiysloma, itsenäisinä ammatinharjoittajina toimiville naisille ja itsenäisten ammatinharjoittajien aviopuolisoille tai elinkumppaneille.

Direktiiviin tarkistus on tällä hetkellä riittävä ja positiivinen päätös, jonka ansiosta itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivat naiset ja itsenäisten ammatinharjoittajien aviopuolisot tai elinkumppanit saavat nauttia samasta sosiaaliturvasta kuin työsuhteessa olevat työntekijät. Aviopuolisoita ja elinkumppaneita ei lueta työntekijöiksi. On huomattava, että he usein avustavat itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivia aviopuolisoitaan, mikä omassa kotimaassani on yleinen käytäntö maatalousalalla, pienyrityksissä ja vapaissa ammateissa.

Tämä lainsäädäntöön tehtävä uudistus antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden päättää itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien naisten ja itsenäisiä ammatinharjoittajia avustavien aviopuolisoiden sosiaaliturvasta ja säätää sosiaaliturvajärjestelmään liittyminen joko vapaaehtoiseksi tai pakolliseksi. Tämän pitäisi taata tasapuolisen hyvä sosiaaliturva ja oikeudet naisille, jotka työskentelevät perheyrityksessä maatalousalalla. Pyrkiessään varautumaan markkinariskeihin ja tuotantokriiseihin sekä taloudelliseen kriisiin, heidän on myös hankittava itselleen paras mahdollinen sosiaaliturva ja sairasvakuutus.

Tämä on ainoa tapa parantaa sekä itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien naisten että heidän aviopuolisoidensa tai naispuolisten elinkumppaneiden tilannetta, etenkin koskien heidän, aviopuolisosta tai elinkumppanista riippumatonta, sosiaalista ja taloudellista turvaansa.

Uskon, että tämä kokonaisvaltainen lainsäädäntöteksti on vaikkakin pieni, kuitenkin erityisen tärkeä askel miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun kannalta. Tämä on oikea suunta pyrittäessä saavuttamaan miesten ja naisten oikeuksien tasa-arvoisuuden strategista tavoitetta ja toimittaessa äskettäin uudistetun Peking +15 – YK:n sukupuolten välisen tasa-arvon toimintaohjelman mukaisesti.

Tämän pienen, mutta merkittävän askeleen myötä uskon, että edistymme parempia perhesuunnittelupalveluja, yleisiä eurooppalaisia terveydenhuolto- ja vakuutuspalvelumarkkinoita, äitiysturvaa ja hyvää elämänlaatua maantieteellisistä, sosiaalisista, kulttuurisista ja etnisistä eroista huolimatta. Tämänsuuntainen kehitys antaa meille vapauden laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja auttaa yhdistämään ura ja perhe ja siten luoda terve, harmoninen perusta sukupuolten väliselle tasa-arvolle ja vastuulle.

  Raül Romeva i Rueda, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, minäkin haluaisin luonnollisesti onnitella jäsen Lullingia sekä niitä neuvoston ja komission jäseniä, jotka ovat tehneet työtä tämän direktiivin aikaansaamiseksi.

Kuitenkin haluaisin tähdentää samaa asiaa kuin jäsen Lulling. Uskon, että huolenaiheena on, että jotkut jäsenvaltiot asettavat monia esteitä Euroopan laajuisen syrjinnän torjumisen ja tasa-arvoisen kohtelun yhdenmukaistamisen tielle. Tämä ei ole ainoa kerta, kun kohtaamme tällaista: Tätä tapahtuu myös moniperusteista syrjintää ja tasa-arvoista kohtelua muilla alueilla koskevan direktiivin kohdalla, mikä meidän on pidettävä mielessä.

Emme voi vedota toissijaisuusperiaatteeseen silloin, kun kyseessä on näin tärkeä ja perustavanlaatuinen asia, jossa on kyse kaikkien Euroopan unionissa asuvien perusoikeuksista. Minusta toissijaisuusperiaatteeseen ei koskaan voida vedota, jos Euroopan unionissa kohdataan syrjintää.

Uskon, että tämä hyväksyttäväksi ehdotettu direktiivi, joka toivottavasti toteutuu, ratkaisee tämän ongelman ainakin osittain. Minusta se on hyvä asia, se on tärkeää. Se takaa tasa-arvoisemman kohtelun niille, jotka tällä hetkellä etsivät mahdollisuuksia itsenäiseen ammatinharjoittamiseen ja luonnollisestikin myös heidän lähimmilleen: itsenäisten ammatinharjoittajien aviovaimoille ja -miehille.

Meidän on korostettava myös toista tärkeää asiaa. Muutamat jäsenet ovat puhuneet äitiysloman pidentämisestä 14 viikkoon, ja sitä ollaan todellakin pidentämässä. Älkäämme kuitenkaan unohtako, että käsittelyssä on toinenkin direktiivi, joka niin ikään korostaa äitiysloman pidentämisen tarvetta – ja korostan, että se on äitiysloma eikä sairauspoissaolo – tasa-arvoisuuden nimissä.

Tämä tarkoittaa väistämättä myös sitä, että syrjintää ei saa esiintyä jäsenvaltioiden välillä eikä eri ammattiryhmien välillä, joissa äitiyslomaa anovat henkilöt työskentelevät. Tästä seuraa, että tarve taata tasapuoliset oikeudet sekä jäsenvaltioiden välillä että eri ammattiryhmien ja erilaisten sosiaaliturvaratkaisujen välillä on – ja korostan tätä – tärkeysjärjestyksessä etusijalla ja tämä tarve ulottuu myös tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

  Marina Yannakoudakis, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, ensinnäkin, onnittelen esittelijä Astrid Lullingia mietinnöstä: hän on tehnyt kunnioitettavaa työtä.

Kun ensimmäistä kertaa kuulin tästä mietinnöstä, mietin, miten se toimisi logistisesti. Tämän mietinnön tavoite on ihailtava ja tukee tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamista itsenäisinä ammatinharjoittajina toimiviin naisiin, miehiin ja heidän aviopuolisoihinsa.

Mutta sitten mietin, miten tähän mietintöön suhtautuisi esimerkiksi itsenäisenä ammatinharjoittajana toimiva yksityisyrittäjä, esimerkiksi putkimies tai sähkömies. Sanotaan, että hänen vaimonsa auttaisi häntä iltaisin paperitöissä ja vastaisi puhelimeen kotona. Miten mietintö soveltuu tällaisiin tilanteisiin?

Oletettaisiinko yksityisyrittäjän näissä tapauksissa maksavan aviopuolisolleen sosiaaliturvaa, jotta tämä voisi tarvittaessa jäädä äitiyslomalle? Olisiko yksityisyrittäjällä, joka vallitsevassa taloudellisessa tilanteessa on kovilla, varaa maksaa tätä epäsuoraa veroa, ja haluaisiko hän ja hänen vaimonsa tätä ylimääräistä menorasitetta? Jos he eivät näe tästä olevan hyötyä, eivätkö he vain olisi maksamatta näitä maksuja? Kukaanhan ei todella tiedä, että esimerkiksi aviovaimo auttaa yksityisyrittäjänä toimivaa aviomiestään, ja eivätkö aviopuolisot auta toisiaan?

Sitten kehittelin tätä kuviota muutaman vuoden eteenpäin. Jos aviopuolisot eroavat, mitä usein tapahtuu, miten siinä tapauksessa toimittaisiin? Vaimo saattaisi silloin tämän miesraukan oikeuden eteen maksamattomista sosiaaliturvamaksuista. Mielenkiintoiset ajat ja mielenkiintoinen sivuhuomautus mietintöömme.

Itsenäisten ammatinharjoittajien määrä on Yhdistyneessä kuningaskunnassa noussut 1,7 miljoonaan. Yksi syy tähän kasvuun ovat nykypäivän heikentyneet työllistymismahdollisuudet, jotka saavat ihmiset ryhtymään yrittäjiksi. Eikö valtion näissä olosuhteissa pitäisi tukea tällaisia pyrkimyksiä?

Olen perehtynyt jäsen Lullingin tekemiin tarkistuksiin ja mielestäni hän on tehnyt urhoollista työtä parantaakseen mietintöä, jonka suhtautuminen itsenäiseen ammatinharjoittamiseen oli alun perin kovin säälimätön. Olen kuitenkin edelleen huolissani työllissyyttä koskevien asioiden päättämisestä Brysselissä. Olen sitä mieltä, että lainsäädäntötyö näissä asioissa olisi parasta jättää kansallisille hallituksille, joilla on parhaat eväät arvioida kansalaistensa tarpeita – kuten mietinnössäkin itse asiassa todetaan.

Tuen jäsen Lullingin suosituksia, joiden mukaan kansallisten järjestelmien olisi tunnistettava itsenäisten ammatinharjoittajien turvaamisen tärkeys ja joiden mukaan meidän olisi vastustettava kaikenlaista syrjintää, mutta en siltikään ole vakuuttunut siitä, että tämä talo on paras paikka päättää työllisyyttä koskevista asioista.

  Eva-Britt Svensson, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää neuvostoa ja komissiota. Haluaisin myös lausua vilpittömät kiitokseni jäsen Lullingille hänen suuresta omistautumisestaan ja erinomaisesta työstään tässä asiassa, jossa nyt olemme päässeet toiseen käsittelyyn. Meillä on sopimus itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien ja heidän elinkumppaneidensa oikeudesta tasa-arvoiseen kohteluun ja Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto tukee ehdotusta.

Puheena oleva työvoima on naisvaltaista ja aikaisemmin näkymättömäksi jäänyttä työvoimaa. Tämä välttämätön aikaisemman direktiivin tarkistus poistaa syrjinnän, joka aikaisemmin asetti itsenäiset ammatinharjoittajat ja heidän elinkumppaninsa epäsuotuisaan asemaan.

Jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien on selkeästi katettava myös itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivat naiset ja heidän elinkumppaninsa. Toinen tärkeä kohta keskustelun aiheena olevassa direktiivissä on se, että mikäli tulevaisuudessa saadaan aikaan direktiivi, jolla säädetään työntekijöiden pidemmästä vanhempainvapaasta, komission on tiedotettava parlamentille ja neuvostolle, jotta voimme taata itsenäisille ammatinharjoittajille samat oikeudet kuin työsuhteessa oleville työntekijöille.

Haluaisin myös lisätä, että Eurooppa 2020 -strategiaa ja Euroopan unionin talouskasvuun tähtääviä pyrkimyksiä silmällä pitäen naisten yrittäjyyteen kohdistuvan syrjinnän on loputtava. Myös yrittäjinä toimiville naisille on myönnettävä vanhempainvapaa ja mahdollisuus yhdistää työ ja perhe – aihe, josta usein keskustelemme.

  Mara Bizzotto, EFD-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, jos jotain eroja työmarkkinoilla vielä esiintyy miesten ja naisten välillä, niin silloin – kuten hyvin tiedämme – erityisesti itsenäisten ammatinharjoittajien keskuudessa. Itse asiassa naisten on liian usein pakko uhrata omat urahaaveensa, jos he aikovat selvitä siitä taakasta, jonka heidän perheelleen omistautuvina perheenäiteinä oletetaan kantavan.

Tämän ongelman ratkaisemiseksi meidän on mielestäni otettava käyttöön toimenpiteitä – kuten puheenaiheena olevaan direktiiviin sisältyvät toimenpiteet – samanaikaisesti pitäen kiinnekohtanamme perhettä, koska vain tällöin näillä toimenpiteillä on merkitystä ja toivoa menestyä!

Naisten vapauttaminen tuskallisesta pulmasta valita perheenäidin, vaimon ja yrittäjän roolin välillä tarkoittaa perheen työtaakan keventämistä ja erityisten positiivisten perhettä tukevien toimenpiteiden täytäntöönpanoa. Mikä tahansa toimenpidepaketti, joka ei aseta perhettä lähtökohdakseen, on vain kasa strategioita, jotka lopulta osoittautuvat mitäänsanomattomiksi.

  Christa Klaß (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, 24 vuoden jälkeen on aika päivittää direktiiviä ja sovittaa se vastaamaan itsenäisiin ammatinharjoittajiin sovellettavan miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatetta.

Kaksi vuotta sen jälkeen, kun komissio esitteli ehdotuksen, puheenjohtajavaltio Espanja on nyt neuvotellut toimivan ja hyväksyttävän kompromissin esittelijämme jäsen Lullingin kanssa. Luonnollisestikaan se ei kaikilta osin ole sellainen kuin olisimme toivoneet. Lisäsäännöstely ja suuremmat vakuutusvelvoitteet olivat keskustelun aiheena. Meidän oli ratkaistava kysymys siitä, kuinka tiukkoja itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien naisten ja erityisesti avustavien puolisoiden, jotka suurimmassa osassa tapauksia ovat naisia, sosiaaliturvaa koskevien rajoitusten olisi oltava tai kuinka tiukkoja ne voivat olla. Jos naiset avustavat pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, vähintäänkin silloin heillä on oltava oma sosiaaliturva. Tämän on kuitenkin lähdettävä yrittäjien itsensä taholta.

Kuten tiedämme, itsenäisenä ammatinharjoittajana toimiminen merkitsee mahdollisuutta, mutta myös riskiä, erityisesti ajatellen tuloja, jotka usein vaihtelevat eri aikoina. Perussosiaaliturva voidaan kuitenkin taata muutoinkin kuin vain yksityiseltä taholta. Yhteiskunnassa jokaisen olisi otettava vastuu omasta sosiaaliturvastaan parhaan kykynsä mukaan välttääkseen muodostamasta taakkaa yhteiskunnalle ja ollakseen turvattu kaikkien elämäntilanteiden varalta. Olen tyytyväinen siitä, että ehdotus kattaa kaikki itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivat eikä rajoitu vain maatalousalalle. Jäsenvaltiot voivat itse päättää säätävätkö ne sosiaaliturvan vapaaehtoiseksi vai pakolliseksi. Sitä toissijaisuusperiaate tarkoittaa.

14 viikon äitiysloma itsenäisinä ammatinharjoittajina toimiville naisille on hyvä päätös; se asettaa nämä naiset tasa-arvoiseen asemaan työsuhteessa oleviin naisiin nähden ja antaa heille riittävästi aikaa rakentaa äiti-lapsi-suhdetta. Tämä uusi direktiivi on suuri askel kohti tasa-arvoisuutta ja vähentää huomattavasti itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ryhtyvien miesten ja naisten kokemaa riskiä. Haluaisin kiittää kaikkia, jotka ovat myötävaikuttaneet tämän direktiivin syntyyn.

  Britta Thomsen (S&D). – (DA) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tämä direktiivi miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin on erityisen tärkeä, koska se varmistaa työntekijöihin verrattavat sosiaaliset olot miljoonille itsenäisinä ammatinharjoittajina tai yrittäjinä toimiville tai aviopuolisoaan yrityksessä avustaville naisille Euroopan unionissa.

Tämän direktiivin tärkein ja keskeinen tekijä on oikeus vähintään 14 viikon äitiyslomaan. On helppo ymmärtää tarve varmistaa paremmat olosuhteet itsenäisinä ammatinharjoittajina toimiville naisille, kun katsomme, kuinka harva nainen nykyään toimii itsenäisenä ammatinharjoittajana. Euroopan unionissa vain 8 prosenttia naispuolisesta työvoimasta toimii itsenäisinä ammatinharjoittajina, kun miesten vastaava luku on 16 prosenttia. Meidän on kannustettava useampia naisia ryhtymään itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi ja tässä mielessä direktiivi on askel oikeaan suuntaan. Monet naiset haluaisivat ryhtyä itsenäiseksi yrittäjäksi, mutta heiltä puuttuu rohkeus epävarman sosiaaliturvan vuoksi. Mielestäni tätä direktiiviä olisi tarkasteltava naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan yleisen äitiyslomaa koskevan direktiivin eteen tekemän työn valossa. Se, että takaamme kaikille naisille Euroopassa oikeuden jäädä äitiyslomalle sen heikentämättä heidän asemiaan työmarkkinoilla, on tasa-arvon kulmakivi Euroopassa.

Jos me EU:ssa aiomme saavuttaa tavoitteemme varmistaa kansalaistemme hyvinvointi, meidän on annettava EU:ssa eläville naisille kunnollinen mahdollisuus äitiyslomaan. Jos me EU:ssa aiomme saavuttaa tavoitteemme kansalaistemme hyvinvoinnin varmistamisessa, meidän on saatava myös syntyvyys kasvuun. Toivon, että tämä direktiivi on ensimmäinen askel tämän saavuttamisessa. Olemme nyt varmistamassa, että kaikilla Euroopan unionin naisilla on oikeus äitiyslomaan. Seuraavan askeleen on oltava isyysloman takaaminen, jotta voimme taata todellisen tasa-arvon toteutumisen.

  Riikka Manner (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan kiittää esittelijää erinomaisesta kompromissista. Me olemme viime aikoina Euroopassa puhuneet erityisesti Eurooppa 2020 -ohjelman puitteissa kilpailukyvystä ja siitä, kuinka me pystymme tätä kilpailukykyä luomaan erityisesti pk-yrittäjyyttä lisäämällä.

Jos me haluamme kannustaa yrittäjyyteen, myös nämä nyt käsiteltävät kysymykset sukupuolten tasa-arvoisen kohtelun soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin ovat hyvin keskeisessä roolissa ja osa tätä keskustelua. Yrittäjyydestä on todellakin luotava todellinen vaihtoehto yksilölle, niin miehille kuin naisille. Myös akateemista yrittäjyyttä olisi tuettava tuoden yrittäjyys osaksi myös opinto-ohjelmia. Tässä suhteessa olemme huomattavasti muun muassa Yhdysvaltoja jäljessä.

Tasa-arvosta puhuttaessa meidän on muistettava se, että yksi tasa-arvotilannetta kuvaavista indikaattoreista on nimenomaan kysymys yrittäjyydestä ja mahdollisuudet toimia yrittäjinä sukupuolesta riippumatta. Jos me puolestaan vertailemme lukuja Euroopassa, voimme todeta, että edelleenkin suurin osa yrittäjistä on nimenomaan miehiä. Jos ajattelemme kasvuyrittäjyyttä ja sitä, kuinka pystyisimme tätä kasvuyrittäjyyttä tukemaan, niin voin vain surukseni todeta, että tällä hetkellä tilastot osoittavat naisyrittäjien kasvuhalukkuuden olevan myös huomattavasti jäljessä miesten kasvuhalukkuudesta.

Toki näille luvuille on monta syytä, mutta tosiasia on se, että tällä hetkellä muun muassa yrittäjien sosiaaliturvassa on sellaisia puutteita, että ne asettavat haasteita nimenomaan naisyrittäjille, niin kuin olemme tässä keskustelussa kuulleet. Myös äitiyden, vanhemmuuden ja yrittäjyyden yhdistäminen edellyttää erityistoimia, sillä yrittäjän työ on usein epäsäännöllistä, työpäivät pitkiä ja toimeentulo epävarmaa. Tämä lainsäädäntöteksti on erinomainen edistysaskel kannustavamman ja tasa-arvoisemman yrittäjyyden puolesta.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, on tärkeää, että tämä prosessi saadaan päätökseen, siinä olevista rajoitteista huolimatta. On aika varmistaa, että kaikilla työssä käyvillä naisilla – mukaan lukien miljoonat itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivat naiset ja itsenäisten ammatinharjoittajien aviopuolisot ja elinkumppanit – on samat oikeudet erityisesti äitiysloman suhteen.

Vaikka tämä direktiivi on oikeansuuntainen, se ei aukottomasti poista syrjintää ja takaa tasa-arvoista kohtelua. Se on kuitenkin myönteinen askel, jota tuemme. Emme kuitenkaan halua tyytyä 14 viikon äitiyslomaan ja siksi pyrimme siihen, että myös uusi äitiys- ja isyyslomaa koskeva direktiivi olisi sovellettavissa näihin tilanteisiin tulevaisuudessa.

Tästä tulee tietysti pitkäkestoinen kamppailu, vaikkakin olemme iloisia tähän asti saavuttamastamme edistyksestä ja onnittelemme esittelijää omistautumisesta prosessille koko prosessin ajan.

  Pascale Gruny (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan parlamentti lähettää tänään vahvan viestin itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivia aviopuolisoitaan avustaville naisille. Tästä eteenpäin heidän sosiaaliturvansa on huomattavasti aiempaa parempi. Haluaisin myös onnitella esittelijäämme jäsen Lullingia tehdystä työstä.

Euroopan on suojeltava. Uuden "avustavan puolison" määritelmän myötä, aviopuolisot ja elinkumppanit ovat oikeutettuja sosiaaliturvaan sairastuessaan tai jäädessään eläkkeelle. Leipurien puolisot voivat nyt hyötyä sosiaalioikeuksista.

On kuitenkin harmillista, että neuvosto ei ollut samaa mieltä pakollisesta liittymisestä sosiaaliturvajärjestelmään, vaan hyväksyi vain vapaaehtoisen liittymisen.

Myös äitiysloma taataan kaikille naisille. Uusi lainsäädäntöteksti takaa itsenäisinä ammatinharjoittajina toimiville naisille ja itsenäisten ammatinharjoittajien vaimoille kaikkialla Euroopan unionissa äitiysloman tietyksi vähimmäisajaksi. Tällä hetkellä äitiysloman pituudeksi on säädetty 14 viikkoa. Olen Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) varjoesittelijä ja vastaan raskaana olevien työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta työssä koskevasta direktiivistä. Toivon vilpittömästi, että tämän lakitekstin hyväksymisen myötä äitiysloman pituutta pidennetään; ja miksi sitä ei sen jälkeen laajennettaisi koskemaan myös itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivia naisia?

Eurooppa on ehdottanut muutamia luovia ja käytännöllisiä ratkaisuja, jotka auttavat pariskuntia yhdistämään ammatin ja perheen. Nyt on aika ryhtyä toimiin ja panna ehdotukset täytäntöön niin pian kuin mahdollista. Euroopan toiminta naisten suojelemiseksi edistyy tämän lainsäädäntötekstin myötä. Meidän Euroopan parlamentin jäsenten on kuitenkin jatkettava työtä miesten ja naisten välisen eriarvoisuuden kitkemiseksi.

  Edite Estrela (S&D). – (PT) Arvoisa puhemies, tämä direktiivi on tarkistettava pikaisesti. Tämä mietintö on tärkeä, koska se tulee poistamaan itsenäisten ammatinharjoittajien kohtaaman epäreilun ja syrjivän kohtelun ja samanaikaisesti kannustamaan naisia yrittäjyyteen.

Tästä eteenpäin itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivilla naisilla ja itsenäisten ammatinharjoittajien puolisoilla ja elinkumppaneilla on oikeus maksettuun äitiyslomaan, joka on kestoltaan ja korvauksiltaan työsuhteessa olevien työntekijöiden äitiyslomaan verrattava. Ehtona sille on kuitenkin osallistuminen sosiaaliturvaan. On oikein ja reilua, että näin tulisi olla, sillä myös palkkasuhteessa olevat työntekijät maksavat sosiaaliturvastaan.

On myös pidetty pohjimmiltaan oikeudenmukaisena, että oikeutta äitiyslomaan ei pitäisi rajoittaa ainoastaan maatalousalaan, vaan se olisi ulotettava koskemaan kaikkia itsenäisiä ammatinharjoittajia, joiden muistan muodostaneen 10,5 prosenttia Euroopan unionin työvoimasta vuonna 2007. Tämän vuoksi kaikilla itsenäisillä ammatinharjoittajilla toimialasta riippumatta tulisi olla oikeus äitiyslomaan; toimivatpa he käsityöammateissa, kaupan alalla, vapaissa ammateissa tai pienissä ja keskisuurissa yrityksissä.

Meidän on edistettävä tasa-arvoa, joten toivon, että Euroopan parlamentti hyväksyy ehdotukset, jotka naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta on jo hyväksynyt.

  Lena Kolarska-Bobińska (PPE). – (PL) Näiden toimenpiteiden hyväksyminen on erittäin tärkeää sekä taloudelliselta että sosiaaliselta näkökannalta, mutta myös niiden arvojen säilyttämisen kannalta, joita perheen ja tasa-arvoisten mahdollisuuksien suojelu edustaa.

Vallitsevasta kriisistä ja sen aiheuttamasta työttömyyden kasvusta ovat kärsineet etenkin heikossa asemassa olevat. Yksi näistä ryhmistä ovat naiset. Siksi lakitoimet, jotka takaavat itsenäisinä ammatinharjoittajina toimiville yhtäläisen aseman, auttavat naisia perustamaan oman yrityksen. Tämä on tärkeää paitsi Euroopan talouskehityksen nopeuttamiseksi ja työttömyyden vähentämiseksi, myös siksi, että yhä useammat naiset valitsevat toimimisen itsenäisenä ammatinharjoittajana. He tekevät päätökset, he ovat vastuussa omista yrityksistään, he päättävät, mihin he laittavat rahansa ja heidän ei tulisi kärsiä syrjinnästä.

Pienyrityksissä naiset, jotka haluavat olla työelämässä, mutta eivät halua luopua perhe-elämästä, voivat toteuttaa kunnianhimoiset haaveensa. Nämä toimenpiteet antavat myös niille jäsenvaltioille, jotka vakavasti puntaroivat perhepolitiikkaansa, mahdollisuuden parantaa omaa lainsäädäntöään. Haluaisin kiinnittää huomiota tiettyyn ryhmään, joka vaatii lisäsuojelua ja jonka tilannetta meidän olisi tarkasteltava. Puhun kotona työskentelevistä naisista. Kotona työskentelyä ei pidetä työnä, vaikka se itse asiassa tarkoittaa noin 200 tehtävän hoitamista päivittäin. Kotona työskentelevillä naisilla ei usein ole eläketurvaa tai sairasvakuutusta, eivätkä he usein ole oikeutettuja lomiin. Tähän liittyen meidän olisi mielestäni saatava voimaan säännöksiä, joiden nojalla näiden naisten on helpompi hyödyntää sosiaaliturvaa sen kaikissa muodoissaan.

  Iratxe García Pérez (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin vain lausua kiitokseni jäsen Lullingille ja puheenjohtajavaltiolle Espanjalle. Jäsen Lullingille hänen sitkeydestään, periksiantamattomuudestaan ja kovasta työstä, joka on tuonut meidän tähän pisteeseen, jossa olemme tänään, ja puheenjohtajavaltiolle Espanjalle siitä, että se on sallinut erilaisten ja vastakkaisten näkökohtien esittämisen neuvostossa, minkä ansiosta olemme saaneet tämän sopimuksen käsiteltäväksi tänään.

Tässä keskustelussa käsittelemme direktiiviin 86/613/ETY, joka ei selvästikään vastaa sille asetettuja tavoitteita, tehtyä tarkistusta. Minusta on olennaisen tärkeää korostaa tämän sopimuksen tärkeyttä Euroopassa vallitsevan kriisin ja epävarmuuden aikana, tämän kuitenkaan estämättä itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien naisten sosiaaliturvaan tehtäviä parannuksia Euroopan unionissa.

Haluaisin muistuttaa teitä siitä, että vuonna 2007 yli 10 prosenttia Euroopan unionin työntekijöistä oli itsenäisiä ammatinharjoittajia. Aikaansaamamme sopimus ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta se mahdollistaa meitä pääsemään eteenpäin tulevaisuudessa.

Tämän direktiivin päätavoite on se, että sosiaaliturva laajennetaan koskemaan itsenäisten ammatinharjoittajien puolisoita, avopuolisot mukaan lukien, itsenäisiä ammatinharjoittajia ja itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivia pariskuntia, mikä ei vielä nykyään ole taattu kaikissa jäsenvaltioissa.

Samaan aikaan suunnitellemme aktiivisesti Eurooppa 2020 -strategiaa, jonka puitteissa meidän on tarkoitus määritellä eurooppalaisen mallin tulevaisuus. Tämä tulevaisuus ei voi laiminlyödä tasa-arvoisen kohtelun periaatetta, ja siksi on tärkeää edistää sellaisia toimenpiteitä, jotka takaavat tämän periaatteen toteutumisen. Toiveeni on, että tänään tämän ehdotuksen hyväksymisen myötä ottamamme askel on vain yksi monista tulevaisuuden edistysaskelista.

  Joanna Katarzyna Skrzydlewska (PPE). – (PL) Olen iloinen siitä, että naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta on lähes yksimielisesti hyväksynyt jäsen Lullingin mietinnön. Tämä mietintö koskee tarkistusten esittelyä direktiiviin miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin.

On hyvin tärkeää, että kompromissi on saavutettu ja itsenäisten ammatinharjoittajien, jotka muodostavat 10 prosenttia työvoimasta, tilanteeseen on saatu parannuksia. Esitettyjen tarkistusten joukossa tärkein on itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien ja heidän puolisoidensa tai elinkumppaneidensa mahdollisuus saada sosiaalietuuksia, sekä mikä tärkeintä mahdollisuus maksaa omia eläkemaksujaan, ja saada mahdollisuus maksettuun äitiyslomaan siinä missä työsuhteessa olevat naisetkin. Näihin oikeuttava lainsäädäntö toteutetaan Euroopan unionin tasolla.

Ne ovat toimenpiteitä, jotka eivät ainoastaan paranna naisten tilannetta, vaan vähentävät myös merkittävää itsenäisten ammatinharjoittajien ja työsuhteessa olevien välillä vallitsevaa eriarvoisuutta. Miljoonat perheyrityksissä työskentelevät ihmiset haluavat vihdoinkin saada mahdollisuuden hyötyä vapaaehtoisesta sosiaaliturvasta, joka perustuu sosiaaliturvajärjestelmään liittymiseen, jota ilman he ovat olleet huonossa asemassa. Tämä on tärkeä edistysaskel sitäkin suuremmalla syyllä, että tämän kompromissin saavuttaminen on niin monena aiempana vuonna ollut mahdotonta.

Rohkaisen kaikkia parlamentin jäseniä kannattamaan tätä mietintöä. Tässä kohtaa haluaisin vilpittömästi kiittää jäsen Lullingia tästä mietinnöstä, joka tekee monien itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien naisten elämästä helpompaa.

  Marc Tarabella (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tämän jäsen Lullingin erinomaisen mietinnön myötä Euroopan parlamentti yrittää vähentää edelleen työpaikoilla esiintyvää miesten ja naisten eriarvoista kohtelua, ja olen iloinen tästä parlamentin työstä. Se on toinen edistysaskel vielä hyvin pitkällä tiellä.

Mielestäni on erittäin tärkeää painottaa itsenäisiä ammatinharjoittajia työssään avustavien puolisoiden tai tunnustettujen elinkumppaneiden sosiaaliturvan tärkeyttä. Älkäämme unohtako, että monissa Euroopan maissa avustavilla puolisoilla ei edelleenkään ole itsenäistä asemaa, jonka kautta heidän työnsä olisi tunnustettu, eikä itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaaliturva kata heitä. Elämme vuotta 2010 ja naiset joissain jäsenvaltioissa kärsivät yhä oikeuksien tunnustamisen puutteesta ja ovat täysin riippuvaisia puolisonsa vakuutuksesta.

Näinä kriisin aikoina emme voi antaa näiden avustavien puolisoiden olla riippuvaisia järjestelmästä, joka voisi syöstä heidät köyhyyteen minä hetkenä tahansa, esimerkiksi avioerotilanteessa. Tämän vuoksi emme voi myöntää jäsenvaltioille mahdollisuutta säätää kansallisia ehtoja, jotka rajoittavat tiettyihin sosiaaliturvajärjestelmiin tai tietyntasoiseen vakuutusrahoitukseen pääsyä. Sosiaaliturvajärjestelmän on katettava avustavien puolisoiden eläke, perheavustus, terveydenhoito, työkyvyttömyystuki ja äitiysavustus.

Lopulta tässä vaiheessa neuvotteluja jäsenvaltioiden on päätettävä pannaanko tämä sosiaaliturva täytäntöön pakollisella vai vapaaehtoisella pohjalla. Siksi vetoan kaikkiin jäsenvaltioihin, että ne tekevät kaikkensa, jotta sosiaaliturvasta tulee pakollinen. Meidän kaikkien on kamppailtava työn epävarmuutta ja tunnustamattomia oikeuksia vastaan, erityisesti taloudellisen kriisin aikoina.

  Zuzana Roithová (PPE). – (CV) Minäkin haluan kiittää esittelijä Astrid Lullingia hänen tekemästään työstä. Olen – kuten muutkin jäsenet – hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien naisten parempaa äitiysturvaa ja itsenäisten ammatinharjoittajien puolisoiden tilanteen parannuksia ei tulisi rajoittaa koskemaan vain maatalousalalla työskenteleviä, vaan sitä tulisi soveltaa tietenkin myös muille alueille, vapaat ammatit mukaan lukien. Avustavilla puolisoilla ei kaikissa maissa ole omaa laillista asemaa, mikä tarkoittaa sitä, että heidän työnsä ei aina ole tunnustettua eikä heillä ole omaa, puolisosta erillistä sosiaaliturvaa. On aivan välttämätöntä tunnustaa heidän ammatillinen asemansa ja määritellä heidän oikeutensa. Olen iloinen, että neuvosto on tunnustanut parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä ilmaiseman kannan, jonka mukaan äitiysavustusten olisi mahdollistettava vähintään kolmen kuukauden äitiysloma, joka on vähimmäisaika normaalisti sujuneissa raskauksissa ja jonka äiti vähintäänkin tarvitsee toipuakseen normaalista synnytyksestä, vaikkakin lapsen terveen kehityksen vuoksi olisi ihanteellista hoitaa lasta kotona vähintäänkin kaksi vuotta. Ikäväkseni totean, että neuvosto ei pidä näitä kolmea kuukautta absoluuttisena alarajana, jonka jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien olisi taattava äideille automaattisesti, ja että äidit voisivat maksaa lisämaksuja sosiaaliturvaansa vain vapaaehtoisuuteen perustuen.

  Antigoni Papadopoulou (S&D). – (EL) Arvoisa puhemies, minäkin kannatan ja olen iloinen saavutetusta kompromissista, koska se herättää kysymyksen niistä demokratiassa olevista puutteista, joita etenkin naiset ovat viime vuosina kohdanneet auttaessaan itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivia aviomiehiään kaupan alalla, käsityöammateissa, pienissä ja keskisuurissa yrityksissä ja vapaissa ammateissa saamatta tunnustusta monien vuosien työlle.

Itsenäisillä ammatinharjoittajilla ja heidän puolisoillaan, joista suurin osa on naisia, on oikeuksia. He eivät ole näkymättömiä työntekijöitä; heillä on oikeus sosiaaliturvaan, terveydenhoitoon, eläkkeeseen, äitiyslomaan, vanhempainlomaan ja isyyslomaan. Naiset ovat vuosia uhranneet itsensä aviomiestensä, oman uransa, lastensa ja perheensä hyväksi ja tehneet siten halpaa, ilmaista työtä. Usein eron tai aviomiehen kuoleman jälkeen heille ei ole jäänyt mitään vakuutusta, mitään etuja tai korvauksia.

Käsillä oleva kompromissi poistaa olemassa olevaa eriarvoisuutta osittain. Kuitenkin tarve tukea naisia enemmän, edistää naisten yrittäjyyden tasa-arvoa häämöttää edessä kiistämättä, etenkin taloudellisen kriisin aikoina, ja Euroopan unionin määritellessä huomisen politiikkaansa, Eurooppa 2020 -strategiaa.

  Franz Obermayr (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, kiitos, että saan puhua tästä aiheesta. Noin 30 prosenttia kaikista EU:ssa itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivista on naisia. Itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivat naiset ovat hyvin edustettuina etenkin pienissä ja keskisuurissa yrityksissä etenkin palvelualalla, ja täten merkittävä taloudellinen tekijä yhteiskunnassamme.

Naisille on annettava samat mahdollisuudet kuin miespuolisille kollegoilleen ilman tarvetta turvautua kiintiöihin tai muuhun sellaiseen. Itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien naisten on usein kamppailtava sen ongelman kanssa, että äidiksi tulo voisi vaarantaa heidän toimeentulonsa. Väestön ikääntyminen huomioon ottaen nyt on tärkeämpää kuin koskaan varmistaa helppo äitiysloman saanti ja asettaa perheet etusijalle.

Perheyritykset, joissa naiset avustavat liiketoimintaa, ovat myös tärkeässä osassa – kaupan alalla, vähittäiskaupassa tai erityisesti maataloudessa. Kaikilla näillä alueilla on välttämätöntä varmistaa riittävä sosiaali- ja oikeusturva.

Jäsenvaltioilla tulisi kuitenkin aina säilyä toimivalta sosiaalilainsäädännössä ja tätä ei koskaan tulisi siirtää EU:lle. On kyse kompromisseista ja vaihtoehdoista, joilla otetaan huomioon erilaiset sosiaalilainsäädännön perinteet, kuten se tehdäänkö avustavien puolisoiden vakuutuksesta pakollinen vai vapaaehtoinen.

  Angelika Werthmann (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin yhtyä jäsen Lullingille annettuihin onnitteluihin. Olen iloinen siitä, että tämä mietintö vie meitä taas askeleen eteenpäin miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisessa, myös itsenäisten ammatinharjoittajien keskuudessa. Yksi tärkeä kulmakivi – ja täysin oikeanlainen sellainen – on se, että mietintö ei ota huomioon vain aviopuolisoita, vaan myös elinkumppanit. Avustavat puolisot ja elinkumppanit voivat lopultakin nauttia samantasoisesta sosiaaliturvasta, ja tämä koskee myös äitiysturvaa.

  Paul Rübig (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää jäsen Lullingia erittäin paljon. Mietintö antaa erityisesti naisille täysin uusia mahdollisuuksia itsenäisen ammatinharjoituksen puitteissa pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Tämänkaltaisen kriisin aikana meidän olisi pidettävä mielessä, että itsenäinen ammatinharjoitus on myös tulevaisuudessa varteenotettava vaihtoehto, että myös itsenäinen ammatinharjoitus voi luoda uusia työpaikkoja ja että sen avulla voimme kehittää myös täysin uusia aloja. Olemme esimerkiksi kehittäneet Tyttöjen päivän, jolla pyritään rohkaisemaan nuoria naisia teknisiin ammatteihin, koska juuri näissä ammateissa syntyy aivan uusia mahdollisuuksia ja nyky-yhteiskunnassa ihmiset eivät ole täysin tietoisia naisille tarjolla olevien ammattien koko kirjosta. Onhan niin, että ajoittain myös naiset varmistavat talouden vakauden säilymisen. Olen sitä mieltä, että kriisin aikoina on erityisen tärkeää varmistaa, että naiset voivat tasa-arvoisesti hyödyntää yritysten pääomaa ja riskipääomaa.

  Günther Oettinger, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, olemme tänään edistyneet köyhyyden torjumisessa ja naisten yrittäjyyden edistämisessä. Tämä ei ole prosessin päätepiste, mutta valtava edistysaskel. Neuvoston vahvistuksen myötä itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivilla naisilla on ensi kertaa oikeus äitiyslomaan. Jäsenvaltioilla on myös selkeä velvoite myöntää avustaville puolisoille sosiaaliturva heidän pyynnöstään.

Haluan kiittää naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokuntaa ja koko parlamenttia kaikesta tämän menestyksen eteen tehdystä työstä.

Haluan myös sanoa muutaman sanan jäsen Lullingille, joka on monen vuoden ajan henkilökohtaisesti kamppaillut tämän asian puolesta. Tämä taisto on nyt voitettu, ja olen hyvin kiitollinen hänen sitoumuksellisesta työstään, joka on johtanut tähän huomattavaan saavutukseen.

  Astrid Lulling, esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin ensin kiittää jäsen Oettingeria siitä, että hän edusti kollegansa jäsen Redingiä niin erinomaisella englannin kielellä.

(FR) Hyvät parlamentin jäsenet, olen tyytyväinen. Olen kiitollinen kaikille jäsenille, jotka lausuivat mielipiteensä, koska he tukevat naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan huomattavan enemmistön edustamaa kantaa, jonka ansiosta tämä lainsäädäntöteksti voidaan hyväksyä huomenna.

Haluaisin rauhoitella jäsen Romeva i Ruedaa. Tämä teksti ei ole täydellinen. Se ei edelleenkään täytä kaikkia vaatimuksiani. Emme ole vielä voittaneet sotaa, mutta olemme voittaneet tärkeän taistelun. Tämä on askel oikeaan suuntaan.

Haluaisin myös sanoa jäsen Romeva i Ruedalle ja jäsen Figueiredolle, että heidän ei tarvitse olla huolissaan äitiysturvasta; mitä he haluavat, taataan johdanto-osan 17 a kappaleessa. Kehotan lukemaan sen; en voi ajan puolesta lukea sitä tässä. Siihen on tehty vain yksi tarkistus. Jos meidän olisi äänestettävä siitä, direktiiviä ei olisi mahdollista hyväksyä Espanjan puheenjohtajakauden aikana, vaan hukkaisimme kuukausia ellemme vuosia aivan turhaan, koska – haluaisin vakuuttaa laatijoille – se, mitä he ehdottavat tarkistuksessaan, on ehdotettu eri sanamuodoin tarkistuksessa 4, joka hyväksyttiin ensimmäisessä käsittelyssä ja jonka neuvosto hyväksyi kokonaisuudessaan. Olen siksi sitä mieltä, että nämä jäsenet voisivat hyvällä omallatunnolla äänestää muita tarkistuksia.

  Puhemies. – (EL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tiistaina 18. toukokuuta 2010.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Robert Dušek (S&D), kirjallinen. – (CS) Itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien miesten ja naisten tasa-arvoista kohtelua koskevan direktiivin pyrkimyksenä on yhdistää tätä koskeva Euroopan unionin lainsäädäntö ja korvata useat direktiivit, jotka käsittelevät vain jotain tämän politiikan alan osa-aluetta. Itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien ja työsuhteessa olevien työntekijöiden sosiaaliset olosuhteet vaihtelevat suuresti jäsenvaltioissa, ja sosiaaliturva pitkän tai pysyvän työttömyyden tai työkyvyttömyyden sattuessa puuttuu käytännössä kokonaan joissakin valtioissa. Itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivilla ei usein ole sairausvakuutusta. He työskentelevät myös ollessaan sairaina, koska se on taloudellisesti kannattavampaa. Naiset palaavat työhän pian synnytettyään pitämättä äitiyslomaa. Avustavilla puolisoilla ei ole omia sosiaaliturvajärjestelyjä. Itsenäiset ammatinharjoittajat ovat tärkeä ryhmä kansantalouden toiminnan kannalta ja heillä on korvaamaton rooli yhteiskunnassa. Nämä ihmiset varmistavat oman ja perheidensä toimeentulon, maksavat veroja valtion kassaan sekä sosiaaliturva- ja sairasvakuutusmaksuja. Valtio ei tue heidän toimeentuloaan. Heidän roolinsa on korvaamaton erityisesti alueilla, joilla eri syistä on puutetta niin kutsuttujen suurten työllistäjien tarjoamista työpaikoista, ja myös maataloudessa. Siksi on välttämätöntä yhdenmukaistaa vähimmäisstandardit, joilla voidaan taata itsenäisille ammatinharjoittajille tasa-arvoinen, työsuhteessa oleviin työntekijöihin verrattavissa oleva asema, ja itsenäisinä ammatinharjoittajina toimiville miehille ja naisille tasa-arvo. Tavoitteena tulisi olla parempi äitiysturva, äitiysloman tunnustaminen perheenjäsenten hoitotarkoituksiin ja avustavien puolisoiden tekemän työn tunnustaminen.

  Zita Gurmai (S&D), kirjallinen. – (EN) Ehdotus, josta keskustelemme tällä viikolla, ei ole tekninen ehdotus. Siinä on kyse oikeudenmukaisuudesta ja maalaisjärjestä – kahdella tapaa. Paitsi moraalisesti, myös taloudellisesti on selvää, että meidän on taattava sosiaaliturva ja äitiysedut raskaana oleville, itsenäisinä ammatinharjoittajina toimiville naisille sekä itsenäisten ammatinharjoittajien raskaana oleville aviopuolisoille tai elinkumppaneille. Emme voi syrjiä näitä naisia, jotka valitsevat tällaisen työn, erityisesti, koska olemme kaikki samaa mieltä siitä, että meidän on rohkaistava useampia naisia liittymään liike-elämään. Yrittäessämme löytää tietä ulos kriisistä, rohkaisemme luomaan työtä, itsenäisten ammatinharjoittajien työ mukaan lukien. Siksi meidän on myös varmistettava, että naisten itsenäiselle ammatinharjoittamiselle on kannusteita. Toisekseen emme voi syrjiä näiden perheiden vastasyntyneitä lapsia. Emme voi sallia, että perinteisessä työsuhteessa olevien vanhempien lapsilla on oikeus vanhempiensa hoivaan ensimmäisinä elinviikkoinaan (sen vaarantamatta perheen toimeentuloa), kun taas itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien vanhempien lapsilla tätä oikeutta ei ole.