Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 17. toukokuuta 2010 - Strasbourg

16. Rakennusten energiatehokkuus (uudelleenlaatiminen) (keskustelu)

  Puhemies. – (EL) Esityslistalla on seuraavana teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan suositus toiseen käsittelyyn neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi rakennusten energiatehokkuudesta (uudelleenlaadittu toisinto) (05386/3/2010 – C7-0095/2010 – 2008/0223(COD)) (A7-0124/2010).

  Silvia-Adriana Ţicău, esittelijä. – (RO) EU sitoutui vuonna 2008 siihen, että energiankulutusta vähennetään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja että 20 prosenttia kulutetusta energiasta on peräisin uusiutuvista lähteistä. Osana Eurooppa-neuvoston 25. ja 26. maaliskuuta 2010 pidettyä kokousta Euroopan unionin johtajat asettivat yhteiseksi tavoitteeksi lisätä energiatehokkuutta 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä.

Rakennusalan osuus energiankulutuksesta on 40 prosenttia ja kokonaispäästöistä 35 prosenttia. Rakennusten energiatehokkuuden parantamisella on suuri vaikutus Euroopan kansalaisten elämään. Kaikkialla EU:ssa perheet käyttävät keskimäärin 33 prosenttia tuloistaan veteen, sähköön, kaasuun ja kunnossapitoon. Itse asiassa hyvin pienituloisten perheiden tapauksessa luku voi olla jopa 54 prosenttia. Investoinneista energiatehokkuuden parantamiseen ei seuraa pelkästään pienempiä energialaskuja, vaan sillä luodaan myös 2,7 miljoonaa uutta työpaikkaa EU:hun vuoteen 2030 mennessä.

Komissio esitti marraskuussa 2008 lainsäädäntöehdotuksen rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin 2002/91/EY uudelleenlaatimiseksi. Euroopan parlamentti vahvisti kantansa yhteispäätösmenettelyn ensimmäisessä käsittelyssä huhtikuussa 2009 ylivoimaisella ääntenenemmistöllä. Tämän jälkeen parlamentti ja neuvosto kävivät Ruotsin Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajakaudella tiiviitä neuvotteluita. Poliittiseen yhteisymmärrykseen lainsäädäntöehdotuksen teknisistä näkökohdista päästiin marraskuussa 2009.

Yhteisymmärrys koski seuraavia pääkohtia.

Direktiiviin lisättiin erillinen artikla sekä useita johdanto-osan kappaleita ja säännöksiä rahoituskysymyksistä. Komission on määritettävä käytettävissä olevat rahoitus- ja verotusvälineet ja esitettävä uudet ehdotukset 30. kesäkuuta 2011 mennessä. Säännöksiä myös täydennetään komission lausunnolla.

Kaikkien uusien rakennusten on oltava lähes nollaenergiarakennuksia 31. joulukuuta 2020 mennessä, ja suurimman osan energiasta on myös tultava uusiutuvista lähteistä. Julkisen sektorin osalta määräaika päättyy kahta vuotta aiemmin. Lähes nollaenergiarakennusten osalta jäsenvaltioiden on asetettava selkeät tavoitteet ja laadittava toimintasuunnitelmia, jotka käsittävät myös tukitoimenpiteet.

Kun rakennuksiin tehdään laajamittaisia korjauksia, rakennuksen tai sen korjatun osan energiatehokkuuden on täytettävä energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset ja vähimmäisvaatimuksia on sovellettava myös rakennuksen teknisiin järjestelmiin ja rakennuksen osiin, joilla on merkittävä vaikutus rakennuksen vaipan energiatehokkuuteen.

Myös todistuksista lisättiin uusia säännöksiä. Todistuksen yhteydessä on annettava vähimmäistietoja muun muassa rahoitusmahdollisuuksista. Energiatehokkuustodistusten antamista ja laatimista koskevia säännöksiä lisättiin.

Myynti- tai vuokrailmoituksissa on mainittava rakennuksen tai rakennuksen osan energiatehokkuustodistuksessa annettu energiatehokkuusindikaattori.

Asiantuntijoiden valtuutuksia, koulutusta sekä omistajille ja vuokralaisille tiedottamista koskevia tietoja lisätään ja avoimuutta parannetaan.

Paikallisia viranomaisia on kuultava, ja viranomaisten on tarjottava tukea suositusten täytäntöönpanossa, antamalla uusia säännöksiä paikallisille suunnittelijoille ja arkkitehdeille annettavasta ohjauksesta sen varmistamiseksi, että rakennusten energiatehokkuus otetaan huomioon.

On otettu käyttöön älykkäitä mittareita ja aktiivisia ohjausjärjestelmiä, kuten automaatio-, valvonta- ja seurantajärjestelmiä, joiden tavoitteena on energian säästäminen.

Yhteistä menetelmää ei ole, mutta komissio vahvistaa viimeistään 30. kesäkuuta 2011 vertailumenetelmäkehyksen energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten kustannusoptimaalisten tasojen laskentaa varten. Direktiiviä tarkastellaan 1. tammikuuta 2017 mennessä. Neuvoston yhteinen kanta perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä marraskuussa 2009 allekirjoitettuun sopimukseen. Tämän vuoksi suosittelen sen hyväksymistä.

Puhetta johti
varapuhemies Stavros LAMBRINIDIS

  Günther Oettinger, komission jäsen. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, politiikassa saa harvoin mahdollisuuden esittää ehdotuksia ja toimenpiteitä molempia osapuolia hyödyttävänä tilanteena. Tänään meillä on juuri tällainen mahdollisuus. Se on rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin uudelleenlaaditun toisinnon tuleva hyväksyminen.

EU:ssa rakennusten osuus energiankulutuksesta on 40 prosenttia ja hiilidioksidipäästöistä 36 prosenttia. Taloudellisten toimenpiteiden täytäntöönpano asumisen energiankulutuksen vähentämiseksi voi olla merkittävä panos kasvihuonekaasujen vähentämisen ja energiansäästöjen osalta asettamiemme tavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä. Samalla vahvistamme energiavarmuuttamme ja saamme aikaan kasvua ja uusia työpaikkoja rakennusteollisuudessa. Rakennusten energiatehokkuutta koskevalla uudelleen laaditulla direktiivillä myös rohkaistaan korottamaan rakennusalan energiatehokkuutta koskevien kansallisten säännösten standardeja, ja sillä autetaan kuluttajia laskemaan yleishyödyllisten palvelujen laskuja. Energiatehokkuus on halvin tapa torjua ilmastonmuutosta.

Haluan korostaa kolmea tekijää uudelleen laaditussa direktiivissä, jotka mielestämme merkitsevät huomattavaa edistystä nykytilanteeseen verrattuna.

Ensinnäkin uusia rakennuksia ja kunnostuksia koskevat kansalliset vaatimukset tuottavat huomattavasti enemmän energiaa säästäviä rakennuksia. Direktiivi kattaa myös pienet rakennukset, joiden käyttöala on alle 1 000 m², sekä vähäiset energiaa koskevat kunnostukset ja myös boilereiden ja ikkunoiden vaihdon.

Toiseksi uudelleen laadittu versio merkitsee sitä, että kansalaiset saavat parempaa tietoa. Omistajat ja vuokralaiset saavat oikeaa tietoa, joka käsittää erityiset yksityiskohtaiset tiedot rakennuksen energiankulutuksesta ja mahdollisista energiansäästöistä. Tämän on toimittava markkinoille kannustimena matalaenergiatalojen toteuttamiseen ja laajojen kunnostustöiden tekemiseen.

Kolmanneksi kaikkien uusien rakennusten on vuonna 2020 noudatettava hyvin tiukkoja lähes nollaenergiastandardeja. Lisäksi jäsenvaltioiden on laadittava kansallisia toimintasuunnitelmia nykyisten rakennusten standardien nostamisesta lähemmäs lähes nollaenergiatasoa.

Kaikista näistä syistä uusi direktiivi on Euroopan energiapolitiikan kannalta menestyksekäs saavutus. Haluan kiittää Euroopan parlamentin jäseniä sekä teitä, jäsen Ţicău, hyvästä yhteistyöstänne viime kuukausien aikana sekä direktiivin poikkeuksellisen nopeasta hyväksymisestä.

Olette jo korostaneet, että uudelleen laaditun direktiivin energiansäästöpotentiaali on mahdollista toteuttaa täysimääräisesti vain, jos se saatetaan tehokkaasti ja nopeasti osaksi kansallista lainsäädäntöä ja jos käytettävissä on myös tukivälineitä. Tämän aikaansaamiseksi meidän on hyödynnettävä entistä paremmin nykyisiä rahoitusvälineitä, kuten Euroopan aluekehitysrahastoa, jonka määrärahoista neljä prosenttia voidaan käyttää energiatehokkuustoimenpiteisiin. Tämä on mahdollisuus, jota jäsenvaltiot eivät juuri ole hyödyntäneet tähän mennessä.

Lisäksi haluamme tarjota jäsenvaltioille rahoitusapua niiden pyrkimyksissä muuttaa rakennuskantaa. Kuten teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnassa on aiemmin ilmoitettu, valmistelemme vähintään 150 miljoonan käyttämättä jääneiden varojen uudelleensuuntaamista talouden elvytyssuunnitelmasta uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden alan hankkeisiin.

Olen varma siitä, että parlamentin tänään osoittama tuki on merkittävä askel. Kiitän teitä kaikkia hyvästä yhteistyöstä.

  Paul Rübig, PPE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvä Silvia-Adriana Ţicău, haluan esittää onnitteluni tämän mietinnön johdosta. Uskon, että tämä on suuri askel oikeaan suuntaan. Euroopassa on yli 160 miljoonaa rakennusta, ja nämä rakennukset on kunnostettava ottaen huomioon niiden lämmöneristystehokkuus energiankulutuksen minimoimiseksi ja näin energian kokonaiskulutuksen pienentämiseksi vastaavasti.

Neljä prosenttia energiasta käytetään rakennusten lämmittämiseen ja jäähdyttämiseen. Toivomme kunnostustoimenpiteiden mahdollistavan viiden prosentin vähennystavoitteemme saavuttamisen energian kokonaiskulutuksessa vuoteen 2020 mennessä. Olemme kuitenkin huolissamme myös uusien työpaikkojen syntymisestä. Tarvitsemme epäilemättä uusia koulutusjärjestelmiä elinkeinonharjoittajille, jotka sekä kunnostavat nykyisiä rakennuksia että rakentavat uusia. Tarvitsemme pieniä ja keskisuuria tälle segmentille erikoistuvia yrityksiä, ja meidän on tehtävä niille mahdolliseksi saada tästä voittoa ja maksaa korkeampia nettopalkkoja. Minusta tämä on paras tapa selviytyä kriisistä, sillä sen lisäksi, että se tietenkin luo uusia verotuloja, fossiilisten polttoaineiden tuottamaa energiaa korvataan uusiutuvalla energialla – ja näin vähennetään fossiilisten polttoaineiden kulutusta.

Katson, että fossiilisten polttoaineiden korvaaminen kulutuksessa ja tuotannossa on oikea tapa edetä, ja luonnollisesti sen seurauksena myös kotitalouksien menot pienenevät huomattavasti. Uskon myös, että nämä investoinnit ovat kannattavia ja ettei meidän pidä jatkaa viime vuosikymmenten kulutustasoilla. Meidän on käytettävä tätä mahdollisuutta investointien käynnistämiseen uudestaan. Erityisesti kriisiaikana investoinnit ovat tärkeitä, jotta selviydymme kriisistä – ja selviydymme siitä mahdollisimman vähällä byrokratialla.

  Zigmantas Balčytis, S&D-ryhmän puolesta. – (LT) Ensinnäkin haluan onnitella kollegaani Silvia Ţicăuta siitä valtavasta työstä, jota hän on tehnyt laatiessaan tätä hyvin tärkeää mietintöä. Minusta neuvoston kanssa aikaansaatu sopimus on hyvin kunnianhimoinen ja edustaa uutta laadullista harppausta koko alalla. Tämän vuoksi on hyvin tärkeää, että jäsenvaltiot nyt panevat direktiivin täytäntöön asianmukaisesti ja ajallaan. Rakennusten energiankulutuksella on erityisen suuri merkitys energian sisämarkkinoilla yleensä. Euroopan unionissa rakennusala on yksi aloista, joilla on eniten mahdollisuuksia energiansäästöihin. Tämä koskee erityisesti Euroopan unionin uusia jäsenvaltioita, sillä näissä valtioissa on eniten vanhoja ja energiaa tuhlaavia asuinrakennuksia, ja niiden hyvin pienituloiset asukkaat joutuvat maksamaan eniten kunnallisista palveluista. Siirtyminen kohti lähes nollatason energiakustannuksia rakennuksissa merkitsee sitä, että kynnystä nostetaan rakentajien osalta jopa korkeammalle kuin tähän mennessä on suunniteltu keskusteltaessa passiivisista talotekniikoista. Arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, toistan vielä, että tämä on hyvin tärkeää ja hyvin kunnianhimoista, ja toivottavasti se toteutuu käytännössä.

  Fiona Hall , ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin haluan onnitella jäsen Silvia-Adriana Ţicăuta, joka omistautui työlle tämän asian osalta. Olemme suuresti myöhässä, sillä Lissabonin sopimuksen edellyttämät oikeudelliset mukautukset veivät aikaa, ja tämä merkitsee sitä, että hiilidioksidipäästöt ovat olleet paljon suurempia kuin mitä ne olisivat olleet, jos olisimme kyenneet tähän aiemmin.

Tämän pitkän kehittelyajan aikana on helppoa unohtaa, että joitakin tämän uudelleenlaaditun toisinnon seikkoja pidettiin itse asiassa hyvin radikaaleina, kun ne esitettiin ensimmäistä kertaa. Tällaisia seikkoja olivat erityisesti alun perin parlamentin energiatehokkuuden toimintasuunnitelmaa koskevassa mietinnössään esittämä tuhannen neliön kynnyksen laskeminen sekä lähes nollaenergiarakennusten toteuttaminen vuoteen 2021 mennessä. Valitettavasti tämä uusia rakennuksia koskeva uusi vaatimus ei auta meitä 20-20-20-tavoitteen saavuttamisessa, varsinkin kun ymmärrämme yhä selvemmin, että meidän on pyrittävä vähintään 30 prosentin vähennykseen kasvihuonekaasupäästöissä. Jotta toimilla olisi mitään vaikutusta ilmastonmuutosta koskevien tavoitteidemme saavuttamisessa, meidän on keskityttävä nykyisiin rakennuksiin ja niitä koskeviin energiatehokkuusvaatimuksiin.

Haluan ehdottaa kolmea keskeistä toimea, jotka meidän on toteutettava, jos aiomme hyödyntää nykyisten rakennusten energiansäästöpotentiaalia.

Ensinnäkin on hyvin tärkeää, että komissio esittää vankkaa kustannusoptimaalista kunnostusmenettelyä. Aikataulu on varsin tiukka, mutta niin sen pitääkin, koska niin paljon aikaa on jo hukattu, eikä kustannusoptimaalista menettelyä saada ennen vuotta 2014.

Toiseksi jäsenvaltioiden on harkittava kansallisten vuotuisten tavoitteiden asettamista nykyisen rakennuskannan tietyn prosentuaalisen osan kunnostamiselle. Jos meillä olisi sitova eurooppalainen energiatehokkuustavoite, olen varma, että jäsenvaltiot toteuttaisivat tällaisia toimia hyvin nopeasti, sillä ne ymmärtäisivät, että yksi helpoimmista tavoista saavuttaa energiatehokkuustavoite on kunnostaa järjestelmällisesti nykyisiä rakennuksia.

Kolmanneksi kaikkein tärkeintä on, että jäsenvaltioiden on saatava aikaan näkyvää rahoitusta energiatehokkuuden parantamiselle, ja kaikesta esittelijän työstä ja varjoesittelijöiden ponnisteluista huolimatta emme päässeet tässä uudelleenlaadinnassa niin pitkälle, kuin parlamentin kannalta olimme toivoneet. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää, että saamme nyt energiatehokkuuteen osoitettua rahaa talouden elvytysohjelmaan, ja toivon, ettei komissio viivyttele tätä koskevan ehdotuksensa kanssa.

Lopuksi, koska nykytilaa kuvaavassa asiakirjassa esitetään huomautuksia energiatehokkuuslainsäädännön heikosta täytäntöönpanosta aiemmin, kysyn komissiolta, voiko se varmistaa, että tämä direktiivi pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja ajallaan.

  Claude Turmes, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, onnittelen jäsen Ţicăuta ja koko varjoesittelijöiden tiimiä. Tästä direktiivistä ei olisi tullut menestystä ilman vahvaa Euroopan parlamenttia.

Kahden ja puolen minuuttini aikana puhun vähemmän itse direktiivistä ja enemmän siitä, mitä tulevaisuudessa on tehtävä direktiivin heikkouksista selviämiseksi erityisesti nykyisen rakennuskannan osalta. Mikä olisi asianmukaisempaa kriisiaikana, kuin parantaa tapaa, joilla Euroopan resursseja hyödynnetään, ja lisätä energian tuottavuutta? Me todella tarvitsemme nyt komissiolta eurooppalaisen rakennusaloitteen, jossa on neljä keskeistä pilaria.

Ensinnäkin kansallisia hallituksia on autettava saattamaan direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Edellistä direktiiviä ei saatettu asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä. Arvoisa komission jäsen Oettinger, teillä on pääosastollanne yksi kokoaikainen virkamies, ja hänkin lähtee heinäkuussa. Kuinka aiotte varmistaa – muun muassa henkilöstön osalta – että direktiivi saatetaan oikein osaksi kansallista lainsäädäntöä?

Toiseksi, kuten mainitsitte, on kyse rahoitusmalleista. Mitä komissiossa voidaan tehdä sen tavan parantamiseksi, jolla Euroopan aluekehitysrahaston varoja käytetään rakennuksiin? Voisitteko kenties esittää meille yksityiskohtaisia tietoja mainitsemistanne Euroopan talouden elvytyssuunnitelmasta yli jääneistä varoista?

Kolmanneksi tarvitsemme entistä suurempaa työvoiman tuottavuutta rakennusalalla, ja tätä varten tarvitaan lisää koulutusta. Paremmin koulutetut työntekijät lisäävät tuottavuutta, mutta luonnollisesti herää myös kysymyksiä nykyisten työ- ja palkkaehtojen noudattamisesta Euroopan rakennusalalla. Tämän vuoksi tarvitaan myös komission aloite Euroopan tason työmarkkinaosapuolten vuoropuhelusta rakennusteollisuuden ja ammattiliittojen välillä.

Lopuksi myös tutkimuksen ja kehittämisen alalla on kiireesti lisättävä huomiota rakennuksiin, nollatason nettomääräisen energiankulutuksen tai lähes nollaenergiarakennusten rakentamiseen sekä – mikä kaikkein tärkeintä – uusiin tapoihin järjestää rakennusten kunnostaminen. Pystymme rakentamaan tai kunnostamaan entistä halvemmalla vain, jos koko kunnostusprosessi suunnitellaan entistä paremmin. Tämä on toinen ala, jolla Euroopan tutkimusvaroja voidaan käyttää tarjoamaan todellista ja merkittävää apua niin kansallisille hallituksille kuin rakennusteollisuudelle.

  Vicky Ford, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, aluksi haluan kiittää jäsen Ţicăuta ja muita esittelijöitä tavasta, jolla direktiivistä on neuvoteltu. Siihen on suhtauduttu lämmöllä ryhmien kesken, ja on hyvin rohkaisevaa kuulla, että keskustelu seuraavista vaiheista on jo käynnistynyt.

Olen tyytyväinen mietintöön. Kuten monet ovat jo maininneet, rakennukset kuluttavat 40 prosenttia energiastamme. Tarvitsemme kestävämpää asumista, ei pelkästään hiilihaasteen vuoksi, vaan myös niiden huolien vuoksi, joita meillä kaikilla on energian nousevista hinnoista ja energiavarmuudesta.

Jotkut jäsenvaltiot ovat jo nyt paljon kunnianhimoisempia kansallisissa energiatehokkuutta koskevissa lainsäädännöissään, ja toivon tämän direktiivin rohkaisevan muitakin seuraamaan esimerkkiä. Energiatehokkuustodistukset auttavat lisäämään tietoisuutta siitä, kuinka energiaa voidaan säästää ja kustannuksia karsia, ja uusien rakennusten ja hiljattain kunnostettujen rakennusten älykkäillä mittareilla varustamisen rohkaiseminen antaa kuluttajille enemmän valtaa tehdä energiaan liittyviä päätöksiään. Tämä on hyvää edistystä.

Tämä uudelleenlaadittu versio syntyi, koska alkuperäinen direktiivi pantiin heikosti täytäntöön. Vastedes parlamentin ja komission on aina seurattava sitä, kuinka jäsenvaltiot panevat tätä direktiiviä täytäntöön. Komission on autettava siinä: pyydän teitä helpottamaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden kesken sekä varmistamaan, että energiatehokkuuden vähimmäisstandardit ovat yhteensopivia, vaikka niissä otettaisiinkin huomioon alueelliset erot.

Me kaikki tiedämme, että energiansäästöhaasteeseen vastataksemme on tärkeää, että niin julkisen kuin yksityisenkin sektorin kuluttajat tunnustavat ja havaitsevat ne edut, joita suoralla sitoutumisella energiasäästöaloitteisiin voi olla niin ympäristön kuin taloudenkin kannalta, mutta haluan varoittaa teitä, koska kotimaassani on havaittu esimerkki direktiivin kullalla silottamisesta, erityisesti mitä tulee julkisten rakennusten energiatehokkuustodistuksia koskeviin vaatimuksiin, ja joissakin tapauksissa tämä on lisännyt byrokratiakustannuksia energiasäästöjen jäädessä vähäisiksi. Valitettavasti tämä on johtanut julkisen tuen menetykseen.

Lopuksi haluan todeta, että kaikkien niiden, jotka pelkäävät EU:n nyt kohtaavan identiteettikriisin, on suhtauduttava vakavasti tähän mietintöön. Tavoite ja vakaumus ovat olleet yhtenäisiä minun asiaan paneutumiseni alusta alkaen – ja tiedän sen vievän vuosia taaksepäin siitä, kun viime kesänä tulin tähän parlamenttiin. Ottakaamme opiksi, että EU on vahvimmillaan silloin, kun keskitymme keskeisille aloille, joilla on saatavissa lisäarvoa yhteistyöllä yhteisten etujen eteen.

  Marisa Matias, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, minäkin haluan aluksi kiittää jäsen Ţicăuta kaikesta kovasta työstä ja omistautumisesta, jota hän on osoittanut tällä merkittävällä mietinnöllä, sekä työstä, jota hän on tehnyt parantaakseen rakennusten energiatehokkuutta ja tukeakseen entistä kestävämpää Eurooppaa. Kuten tiedämme, energiankäyttö ylittää Euroopan unionissa reilusti hyväksyttävän tason, ja tämän vuoksi on niin tärkeää edistää tällaisia ehdotuksia.

Meidän on korkea aika saada eurooppalaisesti kunnianhimoinen politiikka ja lisätoimenpiteitä tätä kunnianhimoista politiikkaa varten, varsinkin nyt kokemamme kriisitilanteen aikaan. Rakennusalan katsotaan olevan yksi aloista tai markkinoista, joilla on suurimmat mahdollisuudet energiansäästöön ja muihin asioihin, joten se on erinomainen ala julkisen politiikan tukemiseen. Haluan lopettaa tähän, arvoisa puhemies.

Tämän vuoksi toivomme voivamme hyödyntää tarjoutuvaa mahdollisuutta parantaa rakennusten energiatehokkuutta sekä mahdollisuutta luoda miljoonia työpaikkoja seuraavina vuosina. Ei myöskään ole kysymys pelkästään uusista rakennuksista, vaan myös rappeutuneiden ja ränsistyneiden nykyisten rakennusten kunnostamisesta.

Tarttukaamme siis mahdollisuuteen käyttää tätä lainsäädäntöä merkittävä panoksena Euroopan talouden elvyttämiseksi. Meidän on alettava hyödyntää investointeja, jotka voivat olla ja joiden on oltava strategisia, kriisistä toipumiseksi. Toivokaamme myös investointeja komissiolta ja että jäsenvaltiot osaavat hyödyntää niitä mahdollisimman hyvin.

  Jaroslav Paška, EFD-ryhmän puolesta. – (SK) Ensinnäkin haluan ilmaista tyytyväisyyteni siihen, että Euroopan unioni on havainnut merkittävien energiasäästöjen potentiaalin tavassa, jolla rakennuksia ylläpidetään. Energiansäästöjä voidaan saavuttaa suhteellisen nopeasti ja tehokkaasti parantamalla rakennusten lämmöneristyskykyä, myös vanhempien rakennusten lisälämmityksen osalta.

Rakennusten lämmittämiseen liittyvä lämmön karkaaminen ei kuitenkaan ole rakennusten ainoaa energiahukkaa. Energiakulutuksen kannalta veden lämmittäminen peseytymistä varten ja suljettujen paikkojen ilmastointi ovat merkittävä seikka kehittyneissä yhteiskunnissa. Näillä aloilla energiansäästömenetelmät ovat kuitenkin vaikeampia ja monimutkaisempia. Niihin liittyy edelleen melko monimutkaisten ja korkeatasoisten järjestelmien tehokkuuden parantaminen energiasääntelyn ja -vaihdon turvaamiseksi rakennusten sisällä.

Koska yhdentämisen näkökulmasta suurin osa rakennuksista on ainutlaatuisia kokonaisuuksia, jokaisen rakennuksen sisäinen energiajärjestelmä on myös suunniteltava asianmukaisesti ja toteutettava enemmän tai vähemmän yksittäisellä tasolla kyseisen työpaikan tai kotitalouden osalta. Tavoitteisiimme on tämän vuoksi sisällyttävä merkittävä vaatimusten laajentaminen monimutkaisen ja vaikean tekniikan ja suunnittelutyön osalta, joilla pyritään määrittämään älykkäitä energiaratkaisuja yksittäisiä rakennuksia varten.

Arvoisa komission jäsen, meidän on tämän vuoksi myös etsittävä tapoja rohkaista tällä alalla työskenteleviä kouluttautumaan paremmin. Itse olen iloinen, jos tämän direktiivin tavoitteet onnistutaan panemaan täytäntöön. Katson kuitenkin, että se on joillakin aloilla vaikeaa.

  Maria da Graça Carvalho (PPE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, rakennusala vastaa 40 prosentista EU:n energiankulutuksesta ja 35 prosentista sen päästöistä. Tämän lainsäädännön mukaan uusien rakennusten on vuoteen 2020 mennessä oltava lähes nollaenergiarakennuksia ja kunnostettujen vanhojen rakennusten on täytettävä energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset.

Lainsäädännöllä esitetään siis osaltaan Euroopan energiariippuvuuden vähentämistä, hiilidioksidipäästöjen vähentämistä, sisäisen ja ulkoisen ilmanlaadun parantamista sekä hyvinvointia kaupungeissa. Kannustimet rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen merkitsevät myös mahdollisuutta kaupunkiemme uuteen luokitteluun, matkailun edistämiseen, työpaikkojen luomiseen sekä kestävään talouskasvuun EU:ssa.

Uudelleen luokittelu edellyttää kuitenkin lisää julkisia ja yksityisiä investointeja. Keskustelemme suorista julkisista investoinneista, joilla on välitön vaikutus työpaikkojen luomiseen sekä pienten ja keskisuurten yritysten osallistamiseen. Kaupunkiemme uudelleen luokittelemista koskeva ohjelma on turvallinen, ja soveltuu hyvin talouden elvyttämiseen.

Kehotan tämän vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään rakennerahastoja rakennusten uudelleen luokittelemiseen ympäristön ja energian kannalta, jolloin rahoitus toimii katalysaattorina myös yksityiselle rahoitukselle. Kehotan niitä myös tekemään yhteistyötä asianmukaisen rahoitusmallin löytämiseksi nykyisten rakennusten kunnostamiselle.

  Ivari Padar (S&D). – (ET) Jäsen Ţicăun mietintö on yksi merkittävimpiä energia- ja ilmastopoliittisia välineitä, joita olemme viime vuosina hyväksyneet. Haluan kiittää kaikkia, jotka osallistuivat mietinnön laatimiseen, mutta erityisesti esittelijä Ţicăuta. En toista sitä, mitä on jo sanottu, mutta keskityn kahteen seikkaan.

Ensinnäkin direktiivillä tarjotaan yrittäjille paljon liiketoimintamahdollisuuksia. Rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen tarvittavan uuden teknologian lisäksi myös ympäristöystävällisten rakennusmateriaalien, rakennusalan materiaalikulutuksen ja jätteen vähentämisen, rakennusjätteen kierrättämisen ja älykkäiden talojen kehittämisen kysyntä kasvaa tulevaisuudessa. Eurooppalaisten yrittäjien onkin yhteistyössä Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden kanssa nyt investoitava teknologiaan, jolla vähennetään rakennusten merkittäviä ympäristövaikutuksia, sillä tällä hetkellä rakennukset kuluttavat noin 40 prosenttia Euroopan unionin energiasta ja aiheuttavat 38 prosenttia Euroopan unionin hiilidioksidipäästöistä. Tämän lisäksi rakennusala on Euroopan unionin talouden eniten resursseja käyttävä sektori.

Toiseksi direktiivissä vastataan vain osittain kysymykseen siitä, kuka tämän kaiken maksaa. Direktiivi sisältää esimerkiksi ehdotuksia, joiden mukaan Euroopan komission olisi ohjattava enemmän Euroopan unionin rakennerahastojen varoja rakennusten energiatehokkuuden rahoittamiseen. Pidän hyvin tärkeänä, että nykyisiä rahoitusnäkymiä tarkistettaessa tartutaan mahdollisuuteen ja löydetään varat rakennusten energiatehokkuuden rahoittamisen lisäämiseksi. Energiansäästö on halvin tapa tuottaa energiaa, joten käyttäkäämme sitä.

  Karima Delli (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olen tyytyväinen tämän direktiivin edustamaan myönteiseen edistymiseen ilmastonmuutoksen torjumisen kiireisen tarpeen osalta.

Vuosi 2010 on köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen teemavuosi. EPEE (European Partnership for Energy and the Environment) arvioi, että 50–125 miljoonaa eurooppalaista kärsii energiaköyhyydestä. Tämä uusi lainsäädäntö kuitenkin koskee vain uusia rakennuksia ja vaikuttaa vain 2,7 miljoonaan uuteen kotiin vuosittain, vaikka Euroopan unionissa on 200 miljoonaa vanhaa kotia. Itse asiassa vähintään 150 miljoonaa kotia on kunnostettava vuoteen 2050 mennessä kerroin 4:n saavuttamiseksi.

Arvoisa komission jäsen, Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) on vuodesta 2007 alkaen osoitettu neljä prosenttia rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen, mutta sitä on käytetty hyvin vähän. Kuinka siis aiotte painostaa jäsenvaltioita todella käyttämään näitä varoja, sillä jos ne jäävät käyttämättä, ne todennäköisesti poistetaan vuonna 2013, vaikka osaa niistä olisi itse asiassa lisättävä?

  Algirdas Saudargas (PPE). – (LT) Kuten monet teistä ovat jo maininneet, energiansäästö on kaikkein taloudellisin tapa varmistaa energiavarmuus ja rajoittaa hiilidioksidipäästöjä. Minäkin haluan kiittää kaikkia kollegoja, ennen kaikkea esittelijää ja muita parlamentin jäseniä, tästä direktiivin onnistuneesta tarkistamisesta. Tällä alalla, rakennusalalla, on paljon hyödyntämätöntä potentiaalia, eikä pelkästään energiansäästön osalta vaan myös uusien työpaikkojen luomisen ja uusien teknologioiden käyttöönoton aloilla. Esimerkiksi kotimaassani Liettuassa yli 80 prosenttia rakennuksista on rakennettu yli 20 vuotta sitten, ja ne ovat hyvin epätaloudellisia. Tämän vuoksi rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin tarkistaminen on hyvin ajankohtaista ja tärkeää nykyisenä kriisiaikana. Neuvostossa saavutettu yhteisymmärrys uuden direktiivin sanamuodoista on hyvin tasapainoinen ja heijastaa täysimääräisesti toissijaisuusperiaatetta. Direktiivissä säädetään rakennusten vähimmäisvaatimuksista, niin uusien kuin kunnostettujen, ja sillä luodaan sopivat edellytykset energiavarojen kulutuksen optimoimiseksi sekä asukkaiden ja valtioiden rahan säästämiseksi. Samalla energiatehokkuustodistuksia koskevien sääntöjen tiukentaminen ja tietojen tarjoaminen rohkaisevat asukkaita muuttamaan kulutustottumuksiaan. Arvoisa puhemies, vaikka tämä on todettu jo useaan kertaan, haluan silti korostaa, että direktiivin menestys riippuu jäsenvaltioiden nopeasta täytäntöönpanosta. Tämän vuoksi on säädettävä tehokkaista rahoitustukitoimenpiteistä niin jäsenvaltioiden kuin EU:n tasolla. Energiatehokkuudesta, yhdestä Euroopan unionin painopistealoista, on tultava ensisijainen poliittinen tavoite kaikissa jäsenvaltioissa.

  Marian-Jean Marinescu (PPE). – (RO) Rakennusten energiatehokkuutta koskevalla direktiivillä on välitön vaikutus rakennusalan uuden tyyppisiin investointeihin. Investoinneilla uusiin teknologioihin, joilla pyritään vähentämään energiankulutusta, on merkittävä vaikutus kansallisiin ja alueellisiin työmarkkinoihin ja niillä parannetaan Euroopan unionin energiavarmuutta.

Tarvitaan rahoitusvälineitä. Euroopan kansalaiset eivät voi yksin vastata energiajärjestelmien nykyaikaistamisen kustannuksista. Euroopan aluekehitysrahastosta tähän osoitettavien varojen enimmäismäärä ei ole riittävä ja sitä on nostettava korkeimmalle mahdolliselle tasolle. Komission on tarjottava lisätukea perustamalla energiatehokkuusrahasto vuoteen 2014 mennessä. Se voisi perustua Euroopan unionin, Euroopan investointipankin ja jäsenvaltioiden yhteisrahoitukseen.

Kannustan Euroopan komissiota kehittämään edelleen älykkäitä kaupunkeja koskevaa aloitetta ja tarkastelemaan jäsenvaltioissa tällä hetkellä käytössä olevia mekanismeja parhaiden käytäntöjen sekä tietojen vaihdon ja teknisen tuen levittämiseksi Euroopan unionissa, jotta voidaan luoda uusia rahoitusvaroja rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi.

  Csaba Sándor Tabajdi (S&D). – (HU) Kiitän jäsen Ţicăuta hänen mietinnöstään ja direktiivistä. Direktiivi ei kuitenkaan ole edes siihen käytetyn paperin arvoinen, jos siihen ei ole rahaa. Haluan kiinnittää komission jäsen Oettingerin huomion siihen, että rahoituslähteet on taattava talousarviossa vuoden 2013 jälkeiselle ajanjaksolle ja koheesiorahastossa. On selvää, että tarvitsemme Euroopan unionin rahoituslähteiden lisäksi myös jäsenvaltioiden varoja, yksityistä pääomaa ja väestön rahoitusosuuksia, toisin sanoen erityislaatuista yhteisrahoitusmallia. Jäsen Marinescu mainitsi jo, että meidän on tunnustettava joissain jäsenvaltioissa käyttöönotetut huippukäytännöt, joissa käytetään suoraa tukea, lainamahdollisuuksia tai muita menetelmiä. Unkarissa on kunnostettu 250 000 tornitaloasuntoa, sillä vanhojen asuntojen kunto uusissa jäsenvaltioissa, kuten virolainen ja latvialainen kollegani ovat jo maininneet, on erityisen surkea. Katson, että rakennusten kunnostusohjelmaa on jatkettava ja laajennettava kattamaan myös maaseutualueiden köyhien asukkaiden asunnot, kuten kollegani Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmästä myös totesi.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, minusta meidän on tulevassa keskustelussa pidettävä mielessä muutama seikka. Ensinnäkin asuinrakennusten energiansäästöpotentiaalista tulevina vuosina kiistellään. Se, mikä on helposti tehtävissä, on osittain jo tehty. Kunnostukset puolestaan – varsinkin suojeltujen rakennusten kunnostukset – voivat tulla hyvin kalliiksi. Ei ole juurikaan mieltä kunnostaa rakennusta loistavan energiatehokkaaksi, jos se sitten jää tyhjäksi vuokrien noustua huimasti. Minusta meidän ei pidä edes ilmaston suojelemiseksi puuttua kansalaisten omistusoikeuksiin kunnostusten osalta. Talon rakentamisen yhteydessä ei pidä velvoittaa asentamaan aurinkopaneeleja, tekemään uutta kattoa, rakentamaan lämmitysjärjestelmän laajennusta tai korvaamaan sitä, kuten Marburgin mallissa.

Toinen seikka koskee nollaenergiataloja. Kuten tiedämme, kotitaloudet voivat tyydyttää sähköntarpeensa fotosähköllä vain, jos sähköverkko on saatavilla silloin, kun aurinkoa on vähemmän. Toisin sanoen sähköverkko-operaattorin kustannukset pysyvät samoina. Lämmön ja energian yhteistuotantolaitteet edellyttävät myös kalliita kaksinkertaisia rakenteita. Jopa optimaalisella virrankäytön hallinnalla monia kysymyksiä jää vastausta vaille, ja voi ilmetä dramaattisia hinnankorotuksia. Aivan toinen asia on, että useimmissa tapauksissa meillä ei vielä ole edellytettyjä älykkäitä laitteita.

  Seán Kelly (PPE). – (GA) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen tähän mietintöön ja erityisesti kollegojeni erinomaisiin huomautuksiin ja suosituksiin. On epäilemättä selvää, että suurin osa nyt olemassa olevista rakennuksista ja taloista on vielä pystyssä vuonna 2020 ja jopa vuonna 2050. Tämän vuoksi meidän on välittömästi keskityttävä näihin rakennuksiin ja taloihin.

Kotimaassani monet rakennusalan ja muiden alojen työntekijät ovat tällä hetkellä työttömiä. On kuitenkin tuhansittain tyhjiä taloja, joissa kukaan ei asu. Tämän vuoksi ei ole tarvetta rakentaa uusia taloja. Kuten kollegani jo ovat todenneet, meidän onkin keskityttävä nykyisiin rakennuksiin. Olen komission jäsenen kanssa samaa mieltä – jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä rakennerahastoja ja muita vastaavia, voidakseen tarttua työhön välittömästi. Se on hyvin tärkeää, ja minäkin suosittelen suunnitelman täytäntöönpanoa.

  Elena Băsescu (PPE). - (RO) Haluaisin kiittää esittelijä Ţicăuta tämän työstä mietinnön laadinnassa. Rakennusalalla on loistavat mahdollisuudet energiansäästöön. On tärkeää parantaa rakennusten energiatehokkuutta EU 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi. Energiatehokkuustodistuksia tarvitaan ensisijaisesti tarjoamaan ostajille tietoa talon energiatehokkuudesta.

Romania aikoi ottaa käyttöön energiatehokkuustodistukset kiinteistökaupoissa tästä vuodesta alkaen, mutta lainsäädäntöehdotuksen hyväksymistä koskevan päätöksen tekoa lykättiin. Suurimmat syyt tähän olivat energiatehokkuuden sertifioinnista vastaavien henkilöiden riittämättömyys ja vanhojen talojen hinnannousun vaara. Hallituksen edustajien mukaan todistukset otetaan käyttöön Romaniassa viimeistään 1. tammikuuta 2011. Tavallisen kansalaisen kannalta suurin etu asuinrakennusten lämmitysjärjestelmien uusimisesta on ylläpitokustannusten pieneneminen. Aluekehitys- ja matkailuministeriö on osoittanut tähän tarkoitukseen 150 miljoonaa Romanian leuta tänä vuonna.

  Zuzana Roithová (PPE). – (CS) Rakennusten energiansäästöjen lisääminen – osittain tämän direktiivin ansiosta – on epäilemättä poliittisesti hyvin järkevää. Se on pieni osa kestävää asumista koskevan vastuun mosaiikissa, ja edistää osaltaan myös Euroopan poliittista riippumattomuutta kolmansien maiden energiavaroista. Kuten tekin, toivon meidän todella kykenevän vähentämään päästöjä kymmenessä vuodessa ja samaan aikaan hidastamaan yhä kasvavaa riippuvuuttamme kolmansien maiden energiavaroista, erityisesti öljystä ja kaasusta. Olen hyvin tyytyväinen tähän direktiiviin, joka tarjoaa uuden sysäyksen innovoinnille sekä uusien että myös vanhojen rakennusten lämmittämisen alalla. Rakennukset aiheuttavat jopa kolmanneksen kasvihuonekaasupäästöistä, joten tavoitteeseemme sisältyy luonnollisesti myös jäsenvaltioiden aktiivinen rahoitusapu. Kannatan myös kollega Marinescun ehdotusta erityisen rahaston perustamisesta. Rahastosta tietenkin tuettaisiin sekä kerrostalojen että kaikkien muidenkin EU:n rakennusten lämmittämistä.

  Angelika Werthmann (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, EU sitoutui vuonna 2008 vähentämään energiankulutustaan 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Rakennusten energiatehokkuuden parantaminen – tavoitteena lähes nollaenergiarakennukset – ei pelkästään vähennä energiankulutusta. Direktiivi auttaa meitä myös selviytymään kriisistä. Sen toteuttaminen edellyttää asiantuntijoita, mikä merkitsee uusia työpaikkoja. Lisäksi sillä vähennetään Euroopan kansalaisten kotitalousmenoja pitkällä aikavälillä. Lopuksi haluan mainita nykyisen talokannan ja muiden rakennusten energiatilanteen sekä tarpeen korjata sitä merkittävästi.

  Günther Oettinger, komission jäsen. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, olemme yhtä mieltä rakennuskannan, nykyisten rakennusten kunnostamisen ja uusien rakennusten rakentamisen merkityksestä yhteisten energiansäästöä ja hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevien tavoitteidemme saavuttamisessa. Muilla aloilla, joita meidän on tarkasteltava – voimalat, energialähteiden yhdistelmä yleensä tai autoteollisuus – on vain vähän toimijoita, joita meidän on lähestyttävä: energiayhtiöt tai Euroopan 12–15 autoja valmistavaa yritystä. Tämä merkitsee, että niiden kumppanien määrä, jotka meidän on voitettava puolellemme, on hallittavissa.

Rakennusten alalla toimijoita on valtava määrä. Omistajat, vuokralaiset, käyttäjät, kunnallisviranomaiset kaupunkisuunnitteluineen ja yleisine kaupunkialueiden kehittämisineen, alueellisen rakennuslainsäädännön laatimisesta vastaavat – tavallisesti maakunnat tai valtiot. Lyhyesti sanottuna ei ole toista niin merkittävää alaa, jolla voimme saavuttaa energiaa ja ilmastoa koskevat prosentuaaliset tavoitteemme, kuin rakennusala, eikä millään muulla alalla ole niin montaa miljoonaa kumppania mukaan otettavaksi – sekä vertikaalisesti että horisontaalisesti. Tämän vuoksi direktiivi on merkittävä askel, mutta se ei epäilemättä ole viimeinen sana tässä asiassa.

Olen kiitollinen ehdotuksistanne ja puheenvuoroistanne, joita seurasimme tiiviisti. Voitte uskoa minua, kun sanon, että katson tämän direktiivin täytäntöönpanon olevan aivan yhtä tärkeää kuin sen laatimisen. Nyt direktiivi on paperilla. Sen arvo tulee sen saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tähän meidän on saatava kaikki mukaan – jäsenvaltiot, mutta myös kunnallishallinnot sekä rakennuskannan omistajat ja käyttäjät.

Haluamme, että energiansäästötoimenpiteet pannaan täytäntöön sekä uusissa rakennuksissa että vanhojen kunnostuksessa. Esitämme tulevina viikkoina ehdotuksen siitä, kuinka 115 miljoonaa euroa tai enemmän voidaan täsmälleen käyttää lähitulevaisuudessa. Teemme ahkerasti työtä tämän valmistelemisessa. Haluamme esittää ehdotuksen mahdollisimman myöhään, jotta tiedämme, onko käytettävissä enemmän kuin 115 miljoonaa euroa, mutta riittävän ajoissa varmistaaksemme sen, ettei varoja menetetä aikarajoitteiden vuoksi. Keskustelemme mielellämme heinäkuussa ja syyskuussa lisää uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevasta ohjelmasta asiasta kiinnostuneiden jäsenten kanssa.

Tällä hetkellä keskustelemme komission jäsen Hahnin kanssa siitä, kuinka alueellisia ohjelmia voitaisiin suunnata enemmän kohti energiatavoitteita kuluvalla rahoitusajanjaksolla – hän tukee ajatusta – ja kuinka voimme käyttää tulevia rahoitusohjelmia asettamaan etusijalle energian ja rakennukset seuraavalla rahoitusajanjaksolla. Tarvitsen tässä apuanne. Olemme jo pitkään valmistelleet seuraavaa rahoitusajanjaksoa. Te tunnette Euroopan unionin talousarvion merkittävimmät ohjelmat. Epäilen, että jäsenvaltiot eivät halua antaa meille enempää rahaa. Tänä kriisiaikana ja julkisen talouden vakauttamisen aikana oletan, että meidän on selviydyttävä sillä, mitä meillä jo on, tällä prosentuaalisella osuudella BKT:sta.

Tämän vuoksi on sitäkin tärkeämpää katsoa ensisijaiseksi energia, energia-alan tutkimus ja toimijoille suunnatut energiasäästöohjelmat sekä myös infrastruktuuri tämän täydentämiseksi. Valmistauduttaessa seuraavaan rahoitusajanjaksoon toivon voivani keskustella kanssanne siitä, kuinka voimme yhdistää paikalliset, alueelliset ja kansalliset rakennusten kunnostusohjelmat tavoitteisiimme, ja tarvittaessa myös yhteisön täydentävästä rahoitusohjelmasta. Kuten jo totesin, askel on merkittävä, muttei viimeinen. Tämän vuoksi olen kiitollinen ehdotuksistanne.

Olen varma, että te seuraatte toimiamme varmistaaksenne, että direktiivi voidaan panna menestyksekkäästi täytäntöön myös käytännössä. Kiitän kaikkia parlamentin jäseniä ja erityisesti johtavaa esittelijää. Korostan vielä, että tätä puitedirektiiviä seurataan mielenkiinnolla muilla maailman alueilla, kuten Kiinassa ja Yhdysvalloissa. Ainakin tässä asiassa Eurooppa on merkittävän harppauksen edellä muita maanosia.

  Silvia-Adriana Ţicău, esittelijä. – (RO) Aluksi haluan kiittää varjoesittelijöitä heidän antamastaan tuesta. Tämä on vasta sen prosessin alku, jolla pyritään lisäämään rakennusten energiatehokkuutta, prosessin, johon Euroopan parlamentti osallistuu pysyvänä ja kunnianhimoisena kumppanina ja jossa edellytetään myös avoimuutta delegoituja säädöksiä hyväksyttäessä. On totta, että olemme erottaneet selvästi toisistaan uudet ja nykyiset rakennukset ottaen huomioon niin valtiosta toiseen vaihtelevat omaisuuslajit kuin nykyisen rakennuskannan.

Katson, että jäsenvaltioiden ja komission on hyödynnettävä rahoitusnäkymien väliarviointia, joka on määrä toteuttaa vuonna 2010, tarkistaakseen toimintaohjelmia ja osoittaakseen lisää varoja rakennusten energiatehokkuuteen. Jäsenvaltiot voivat käyttää neljä prosenttia EAKR:n määrärahoista ja tarvittaessa soveltaa alennettua alv-kantaa, mutta se ei voi olla vähemmän kuin viisi prosenttia rakennusten energiatehokkuuteen liittyvistä töistä.

Haluan korostaa, että kaikki rakennusten energiatehokkuuteen osoitetut varat siirtyvät työpaikkoihin ja paikallisesti, alueellisesti tai kansallisesti maksettaviin veroihin ja maksuihin, ottaen huomioon työn paikallisen luonteen. Vain lisäämällä EAKR:n rakennusten energiatehokkuuteen korvamerkittyjen neljän prosentin määrärahojen käyttöastetta ajanjaksolla 2010–2013 voimme myöhemmin pyytää tämän osuuden merkittävää korotusta rahoitusajanjaksolla 2014–2020. Minä ehdotan jotain kahdeksan ja 12 prosentin väliltä.

Lisäksi kehotan Euroopan komissiota sallimaan Euroopan talouden elvytyssuunnitelmasta käyttämättä jääneiden 115 miljoonan euron osoittamisen älykkäitä kaupunkeja koskevaan aloitteeseen. Katson, että energiatehokkuuden on oltava ensisijainen tavoitteemme erityisesti suunniteltaessa rahoitusajanjaksoa 2014–2020, ja että ohjelmia on kohdennettava maaseutualueille.

Euroopan parlamentti on myös pyytänyt ensimmäisessä käsittelyssä perustamaan erityisesti energiatehokkuutta varten tarkoitetun rahaston, joka aloittaisi toimintansa vuonna 2014. Arvoisa komission jäsen, tuemme teitä tämän rahaston perustamisessa.

  Puhemies. – (EL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tiistaina 18. toukokuuta 2010.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Ivo Belet (PPE), kirjallinen. – (NL) Tällä lainsäädäntötoimipaketilla otamme aimo harppauksen kohti ympäristöystävällistä yhteiskuntaa. Loppujen lopuksi rakennukset aiheuttavat noin 40 prosenttia hiilidioksidipäästöistä. Aiomme muutaman seuraavan vuoden aikana asteittain vähentää näitä päästöjä nollatasoon. Tämä on hieno asia kuluttajien rahapussien kannalta ja tietenkin hyväksi myös työllisyydelle, sillä investoinnit ympäristöystävälliseen rakentamiseen ovat työvoimavaltaisia. Meidän on nyt lyhyellä aikavälillä poistettava kaikki esteet erityisesti nykyisten rakennusten kunnostamiselta, ja meidän on autettava tässä yksityisiä ihmisiä. Tässä yhteydessä on kiinnitettävä erityistä huomiota tuetun asuntotuotannon asukkaisiin. Sosiaalisen asuntotarjonnan yhdistykset tarvitsevat rohkaisua ja merkittäviä kannustimia sen varmistamiseksi, että ne kunnostavat vanhempia rakennuksia lyhyellä aikavälillä, jotta myös kaikkein epäsuotuisimmassa asemassa olevat asukkaat voivat saada tästä mahdollisimman suuren hyödyn.

  Véronique Mathieu (PPE), kirjallinen. – (FR) Rakennusten energiatehokkuus on ala, joka tarjoaa Euroopan unionille suuria mahdollisuuksia. Tekstissä esitettyjen toimenpiteiden johdosta laskeva energiankulutus edistää osaltaan EU:n energiariippumattomuutta ja edistää yhteisön energiatehokkuuspolitiikan syntymistä. Politiikan menestys riippuu myös jäsenvaltioista, joiden on käytettävä alv-kannan alentamisen, yhteisön rahastojen enimmäisosuuden energiatehokkuuteen osoittamisen ja muiden vastaavien kaltaisia rahoitustoimenpiteitä. Kansalaisten tasolla näistä edistysaskeleista on hyötyä eurooppalaisille kotitalouksille, jotka havaitsevat energiamenojensa laskevan. Keskimäärin näiden menojen osuus on 33 prosenttia kotitalouksien tuloista, ja vaatimattomien tulojen kotitalouksilla jopa 54 prosenttia. Käytännössä haluaisinkin rakennusten energiatehokkuuden paranemisen hyödyttävän pääasiassa tätä viimeksi mainittua kansalaisryhmää. Meidän on muistettava uusien standardien käyttöönotosta seuraavat kustannukset. Jos rakennus- ja kunnostuskustannuksilla on vaikutuksia vuokraan, rakennusten energiatehokkuuden hyödyt eivät olisi niitä eniten tarvitsevien saatavilla.

  Alajos Mészáros (PPE), kirjallinen. – (HU) Minusta on hyvin tärkeää, että tarkastelemme rakennusten energiatehokkuutta. Meidän on tarkasteltava asiaa painopistealana, koska Euroopassa on muodostumassa energiakriisi. Euroopan unioni on sitoutunut vähentämään energiankulutustaan 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja varmistamaan, että 20 prosenttia käytetystä energiasta saadaan uusiutuvista energialähteistä. Lisäksi on kuitenkin kiinnitettävä huomiota energiatehokkuuteen erityisesti rakennusalalla, sillä ala on yksi suurimmista energiankuluttajista (40 prosenttia) ja yksi suurimmista hiilidioksidipäästöjen aiheuttajista. Keskittyminen rakennusalaan on erityisen tärkeää Keski-Euroopan valtioissa, joissa edellisen järjestelmän perintönä saadut vanhentuneet rakennukset merkitsevät käytettävissä olevan energian tuhlaamista. Asuinrakennusten nykyaikaistaminen tarjoaa hyvin merkittäviä mahdollisuuksia. Ovien ja ikkunoiden korvaaminen ja nykyaikaiset eristeet voivat auttaa laskemaan kotitalouksien energiankulutusta. Länsi-Euroopassa energiatehokkaiden rakennusten rakentaminen on jo vauhdissa, ja niiden suosio perustuu suurelta osin valtiontukeen. Valitettavasti Keski-Euroopassa ei vielä ole järjestelmää, joka tarjoaisi kannustimia passiivitaloihin investoimiseen, vaikka tällainen teknologia auttaisi vähentämään jatkuvasti lisääntyvää riippuvuutta kaasusta. Tämän vuoksi katsoin, että on tärkeää tukea mietintöä, joten äänestin sen puolesta.

  Zbigniew Ziobro (ECR), kirjallinen. – (PL) Rakennusten käyttämä energia on lähes kolmannes Euroopan unionin energian kokonaiskulutuksesta. Juuri tästä syystä alalla on merkittävää potentiaalia energiankulutuksen vähentämiseen – ei pelkästään kasvihuonekaasujen vähentämistä koskevien velvoitteiden vuoksi vaan myös energiavarmuuden vuoksi. Nyt tarkasteltavana olevan direktiivin säännöksistä merkittävimpiä on lähes nollaenergiarakennusten käsite. Muistakaamme, että vuoden 2020 loppuun mennessä kaikkien uusien rakennusten on oltava lähes nollaenergiarakennuksia, ja julkisen sektorin osalta määräaika on kaksi vuotta aiemmin, sillä sen on näytettävä esimerkkiä. Kaksi direktiivin sisältämää seikkaa ansaitsevat kuitenkin myönteisen vastauksen. Niistä ensimmäinen on energiatehokkuusrahaston perustaminen vuoteen 2020mennessä. Kyseessä on väline, joka auttaa lisäämään yksityisiä ja julkisia investointeja hankkeisiin, joilla on määrä parantaa rakennusten energiatehokkuutta. Tällainen rakenteellinen tuki tarjoaa mahdollisuuden saavuttaa tavoitteemme. Toiseksi direktiiviluonnokseen sisältyy säännös älykkäiden mittausjärjestelmien ja aktiivisten ohjausjärjestelmien käyttöönotosta (älymittarit), joilla pyritään säästämään energiaa. Näiden järjestelmien laaja-alaisesta käyttöönotosta voi seurata kuluttajille etuja niin hintojen, käytön tehokkuuden kuin energiavarmuuden osalta.