Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 19. toukokuuta 2010 - Strasbourg

10. Euroopan aluekehitysrahastosta annetussa asetuksessa (EY) N:o 1080/2006 tutkimukseen ja innovointiin osoitettujen varojen sekä seitsemännen tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelman välisen synergian aikaansaaminen – Kuluttajille ja kansalaisille tarkoitetut yhtenäismarkkinat – Julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys elpyvässä taloudessa – Koheesiopolitiikan osuus Lissabonin ja EU 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa (keskustelu)

  Puhemies. – (EN) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu:

– Lambert van Nistelrooijin aluekehitysvaliokunnan puolesta laatimasta mietinnöstä Euroopan aluekehitysrahastosta annetusta asetuksesta (EY) N:o 1080/2006 tutkimukseen ja innovointiin osoitettujen varojen sekä seitsemännen tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelman välisen synergian aikaansaamisesta kaupungeissa, alueilla, jäsenvaltioissa ja unionissa [2009/2243(INI)] (A7-0138/2010)

– Louis Grechin sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan puolesta laatimasta mietinnöstä kuluttajille ja kansalaisille tarkoitettujen yhtenäismarkkinoiden toteuttamisesta [2010/2011(INI)] (A7-0132/2010),

– Liem Hoang Ngocin talous- ja raha-asioiden valiokunnan puolesta laatimasta mietinnöstä julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyydestä elpyvässä taloudessa [KOM(2009/0545 – 2010/2038 (INI))] (A7-0147/2010), ja

– Ricardo Cortés Lastran aluekehitysvaliokunnan puolesta laatimasta mietinnöstä koheesiopolitiikan osuudesta Lissabonin ja EU 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa [2009/2235(INI)] (A7-0129/2010).

  Lambert van Nistelrooij, esittelijä. – (NL) Tämä on todellakin erittäin johdonmukainen paketti. Tämän aamuisen tukipakettia ja tiukempaa ja vakaampaa rahoitus- ja taloushallintoa koskevan keskustelun jälkeen keskustelemme nyt useista asiakirjoista, jotka ovat tärkeitä EU 2020 -strategian yhteydessä vaaditulle sitoutumiselle.

Parlamentti haluaa nimenomaisesti ohjata näitä komission ja erityisesti neuvoston tekemiä ehdotuksia Ei voi hyväksyä, että neuvosto tekee päätöksiä kesäkuussa ilman että me olemme selkeästi päässeet sopimukseen käsiteltävinä olevista asioista. Puhumme suunnasta ja myös toteutuksesta lähitulevaisuudessa. Ajatelkaamme esimerkiksi lippulaivahankkeita, jotka myös tarvitsevat yhteisen tukemme ennen pitkää. Sen tähden on todella tärkeätä, että käytämme tähän tarpeeksi aikaa nyt.

Sekä Ricardo Cortés Lastran että minun aluekehitysvaliokunnan puolesta laatimamme mietinnöt käsittelevät politiikan synergiaa eurooppalaisen tuotannon tai tulosten lisäämisen näkökulmasta. Tämän hienous piilee siinä, että pystymme parempaan, meidän todellakin täytyy toimia tehokkaammin. Toimintamme on hajallaan monilla alueilla – jos katsomme kehitystä maailmassa, kilpailua ja sellaisia asioita, joista haluamme suoriutua. Tiivistettynä: asiat täytyy hoitaa fiksummin, vihreämmin, kestävämmin ja kokonaisvaltaisemmin.

Talous- ja raha-asioiden valiokunnan käsiteltäväksi esittämät mietinnöt koskevat myös hallinnointia ja riittävien varojen varmistamista, myös koulutukselle. Lyhyesti sanottuna, toivon, että saamme aikaan selkeät perustat tälle päätöslauselmalle tämän iltapäivän aikana. En tiedä, äänestetäänkö huomenna, enkä sitä, saavutetaanko hallinnointia koskeva yksimielisyys. Joka tapauksessa oletan kuitenkin, että parlamentti pystyy ottamaan lopullisen kannan EU 2020 -strategiaan kesäkuussa.

Palatakseni mietintööni: se on täytäntöönpanomietintö. Olemme tutkineet tarkkaan, miten asiat toimivat tutkimuksen ja kehityksen alueilla, aluepolitiikassa ja pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, ja haluan kiittää kollegoitani, mukaan lukien kollegat teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnasta – valiokunta, jolla on 50 artiklan mukainen yhteisvastuu – avusta hyvän tuloksen saavuttamisessa.

Mitä saimme aikaan?

1. Tutkimus meillä Euroopassa on ensiluokkaista. Ongelmana on kuitenkin, että tämän tutkimuksen hyödyntäminen laahaa perässä. Tieto on vapaa, se matkustaa ympäri maailmaa, eikä sitä voi pitää itsellään. Vaikka olemmekin hyviä sijoittamaan tutkimukseen, olemme jäljessä tutkimustulosten hyödyntämisessä, innovaatioiden saattamisessa markkinoille, ja myöhemmin korkealaatuisen tuotannon pitämisessä omassa maanosassamme.

2. Mietinnöstäni ilmenee, että käytämme tällä hetkellä neljännesosan aluerahaston varoista infrastruktuuri- ja innovaatiotutkimukseen. Se on huomattava muutos, tärkeysjärjestys, joka on toiminut meneillään olevan kauden aikana komission aloitteiden ansiosta. Rahoituksen korvamerkintä on eräs niistä välineistä, joka on ollut tehokas, ja jolla myös ehdottomasti on ollut vaikutusta alueiden ja kaupunkien toimintasuunnitelmiin. Sen seurauksena tietoon perustuvan talouden, jollaiseksi olemme kehittymässä, profiili paranee ja erikoistuminen lisääntyy.

3. Mietinnössäni olen yhdessä kollegoideni kanssa tehnyt useita koko tutkimus-, innovaatio- ja tuotantoketjua koskevia parannusehdotuksia tehokkuuden parantamisen näkökulmasta. Meidän täytyy myös ymmärtää Lissabonin sopimuksessa määrätyn alueellisen ulottuvuuden tärkeys. Meidän täytyy kohdistaa huomiomme lukuisiin alueisiin pystyäksemme vaikuttamaan laajamittaisesti. Meidän täytyy olla rohkeita erikoistuaksemme alueella tuotteiden tuottamisessa – sivumennen sanottuna, erikoistumisen periaate on vanha tarina Euroopan unionissa. Edellytyksenä on, että hyvät yhteydet ovat olemassa tämän tiedon välittämiseen (laajakaista tai perinteinen infrastruktuuri). Jos unioni investoi rahaa, myös yhteistyön pitäisi toimia…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Liem Hoang Ngoc, esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, valiokunta-aloitteisella mietinnöllä, josta äänestämme tällä viikolla, on erityinen symbolinen tärkeysarvo tällaisena aikana, kun markkinoilla ei pystytä arvioimaan euroalueen taloudelliseen tilanteeseen liittyviä riskejä.

Kun ensin on vaadittu lukuisia talousarvion tarkistuspolitiikkoja, nyt epäillään jäsenvaltioiden kykyä luoda kasvua ja hankkia siten velkojen korkojen maksuun välttämättömiä verotuloja. Valitettavasti minkäänlainen riskien arviointi ei ole toteutettavissa tässä perin epävarmassa tilanteessa, johon maailmantalous on nyt joutunut. Sellainen arviointi on sitäkin tärkeämpi Euroopan unionissa, jossa tuotantokapasiteetin käyttöaste on ennennäkemättömän alhainen.

Sijoittamisen sijaan yritykset pysäyttävät koneita, koska huolimatta vuoden 2009 lopun orastavista elpymisen merkeistä kysyntää ei ole. Kasvu voisi jopa päätyä vaihtamaan suuntaa, jos rajoittavat toimenpiteet tyrehdyttävät elpymisen heti alkuunsa. Mietintömme ensimmäinen tavoite oli nimenomaan määrittää politiikkojen käynnistämisen optimaalinen ajankohta kriisin torjumiseksi. Ehdotimme tukitoimenpiteiden jatkamista kunnes normaali tuotantokapasiteetin käyttöaste olisi palautettu. Sen tähden ehdotimme niitä suhdanteita tasoittavia budjettipolitiikkoja koskevan periaatteen ratifiointia, joiden vakiinnuttaminen onnistui kriisin ensimmäisessä vaiheessa vuonna 2008 ja 2009, ja jotka ovat vuoden 2005 vakaussopimuksen uudistuksen hengen mukaisia.

Nämä politiikat tuovat mukanaan automaattisten vakauttajien käytön, toisin sanoen varsinaisen budjetin ylijäämät kohdistetaan lainojen takaisinmaksuun korkeasuhdanteen aikana, ja sallitaan jäsenvaltioiden lainata elvytyspaketeille välttämättömiä resursseja matalasuhdanteen aikana. Tällä hetkellä elämme matalasuhdannetta. Korkokantoihin kohdistuu ehdottomasti paineita, ja ne uhkaavat velkatason kestävyyttä. Asioiden näin ollen Euroopan keskuspankki oli oikeassa ilmoittaessaan ostavansa takaisin joitakin velkoja, jotta jäsenvaltioiden olisi mahdollista monipuolistaa rahoituslähteitään.

Voidaanko markkinoiden vaatimia riskipreemioita pitää perusteltuina huolimatta siitä tosiasiasta, että tätä kestävyyden käsitettä ei koskaan ole määritetty taloutta käsittelevässä kirjallisuudessa? Ei, jos otamme huomioon, että riskiä kiinnelainojen johdannaismarkkinoilla, samoin kuin julkisilla velkamarkkinoilla on mahdotonta arvioida. Sen tähden ehdotimme mietinnössämme, että erityistä huomiota pitäisi kiinnittää rakenteelliseen alijäämäindikaattoriin mieluummin kuin kohdistaa…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

Sen tähden ehdotimme mietinnössämme, että pitäisi kiinnittää erityistä huomiota rakenteelliseen alijäämäindikaattoriin mieluummin kuin keskittyä tämänhetkisiin vaihtotaseiden alijäämiin, joiden määrä johtuu nykyisen budjettivajeen huonontumisesta. Tämä on kasvua ja rinnakkaisilmiönä verotuloja heikentäneen kriisin tulos. Näihin tuloihin on vaikuttanut haitallisesti myös verojen alentaminen, jolla ei ollut odotettua vaikutusta tarjontaan.

Mietinnössämme pyrimme tarjoamaan kolme suositusta yhdistettynä joihinkin operatiivisiin indikaattoreihin. Ensimmäinen suositus on tukitoimenpiteiden jatkaminen, kunnes elpyminen on vahvistunut. Toinen on rakenteellisten alijäämien tarkkailu. Ne ovat edelleen lähes tasapainossa huolimatta varsinaisten budjettivajeiden huonontumisesta. Tarkoituksena on lähettää markkinoille vahvistavia viestejä julkisen talouden tilasta. Kolmanneksi suosittelemme verokuluja koskevan tehokkuuden arviointia, erityisesti tiettyjen verotulojen laskuun liittyvien veronalennusten.

Valitettavasti talous- ja raha-asioiden valiokunnan liberaaleille ja konservatiiveille ei terve järki, ei kriisin vaikutus eikä se tosiasia, että suunnaton velka johtuu myös pankkien pelastussuunnitelmista, merkitse juuri mitään. Vain heidän sokealla uskollaan rahoitusmarkkinoiden tehokkuuteen, vain selvästi vanhentuneen vakaussopimuksen ahdasmielisellä noudattamisella on merkitystä. He eivät näe mitään tarvetta luoda talouden hallinnointiin vaadittavia työkaluja, mikä olisi oleellista unionin vahvistamiseksi. Kyse on Euroopan pakottamisesta nälkäkuurille, ja sinnikkäästä yrittämisestä noudattaa sopimuksen kriteereitä ilman mitään takeita menestyksestä. Tähän sisältyy riski elpymisen tuhoamisesta ja se heikentää sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Tällaista asennetta he ovat puolustaneet talous- ja raha-asioiden valiokunnassa. Siitä äänestyksestä lähtien Euroopan taloudellinen tila on heikentynyt edelleen. Euroopan keskuspankki ja komissio ovat vihdoin keksineet raha- ja budjettipoliittisia välineitä, joiden pitäisi tehdä meille mahdolliseksi talouden hallinnon parantaminen euroalueella. Markkinat ovat kuitenkin heikentyneet jälleen kerran, säästösuunnitelmien horjuttamia kun ovat.

Ecofin-neuvoston täytyi maanantaina aloittaa taas alusta. Tätä taustaa vasten käsiteltäväksi esittämämme muutokset ovat kaiken kaikkiaan varsin kohtuullisia, ja lisäksi esitämme joitakin uusiakin. He kannattavat vakaussopimuksen joustavaa täytäntöönpanoa, jotta voitaisiin välttyä epämieluisilta säästöiltä. He kannattavat julkista luottoluokituslaitosta suojellakseen jäsenvaltioita markkinoiden määräysvallalta. Tällaisia viestejä parlamentin täytyy lähettää ulospäin. Othmar Karas, ideologisten automaattireaktioiden aika on ohi, samoin kuin lyhytaikaisten kansallisten vaalitemppujenkin aika. Eurooppa tarvitsee politiikkoja, joita kannustaa todellinen halu vahvistaa Eurooppaa. Jos te ja ryhmänne ette pysty tähän, jos ette enää kykene edustamaan yleistä etua, voitte olla varmoja, että kansalaisemme vetävät omat johtopäätöksensä, sillä nyt on kyseessä euroalueen tulevaisuus.

  Ricardo Cortés Lastra, esittelijä. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kuulijat, haluan ensin kiittää varjoesittelijöitä ja heidän avustajiaan, aluekehitysvaliokunnan sihteeristöä heidän panoksestaan, samoin kuin Euroopan komission aluepolitiikan pääosastoa ja työllisyys-, sosiaali- ja tasa-arvoasioiden pääosastoa, Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa, alueiden komiteaa, ammattiliittoja ja eurooppalaisia alueellisia verkostoja ja järjestöjä heidän yhteistyöstään.

Valmistellessani tätä mietintöä tapasin lukuisia paikallisten järjestöjen ja laitosten edustajia erityisesti alueiden komiteasta, Euroopan perifeeristen merellisten alueiden liitosta, Euroopan alueiden liitosta, Euroopan alueiden tutkimus- ja innovaatioverkostosta, Euroopan talous- ja sosiaalikomiteasta ja Euroopan komission aluepolitiikan pääosastosta sekä sen työllisyys-, sosiaali- ja tasa-arvoasioiden pääosastosta. Haluan kiittää heitä kaikkia heidän ajastaan ja mielenkiintoisista kannanotoistaan.

Otsikko on muutettu ja siihen sisältyy nyt myös viittaus Eurooppa 2020 -strategiaan. Mietinnön päätavoitteena on puolustaa koheesiopolitiikkaa vahvana, riittävästi rahoitettuna ja kaikilla Euroopan unionin alueilla läsnä olevana politiikkana samoin kuin sen keskeistä asemaa Eurooppa 2020 -strategiassa.

Aluekehitysvaliokunta hyväksyi mietinnön käytännössä yksimielisesti: 40 ääntä puolesta, 1 tyhjä ja 1 ääni vastaan.

Tässä mietinnön ensimmäisessä osassa on lyhyt analyysi koheesiopolitiikan vaikutuksesta Lissabonin strategiaan, ja siinä viitataan rajoitteisiin, jotka koskivat alueellisten ja paikallisten viranomaisten ja sosiaalisten, taloudellisten ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden osallistumista Lissabonin strategiaan, mikä teki sen hyväksymisestä, sitä koskevasta viestinnästä ja sen tehokkuudesta vaikeaa. Mietinnössä puhutaan myös arvioinnin tarpeesta, ei pelkästään nykyisten menojen, vaan myös todellisten vaikutusten osalta.

Mietinnön toisessa osassa käsitellään tulevaa Eurooppa 2020 -strategiaa koskevia suosituksia ja korostetaan alueiden, monitasoisen hallinnoinnin ja kumppanuusperiaatteen tärkeyttä, Eurooppa 2020 -strategiaan ehdottomasti sisällytettäviä koheesiopolitiikan peruspilareita ensimmäisinä ja välttämättöminä edellytyksenä sen täytäntöönpanon onnistumiselle.

Lisäksi on oleellista, että sosiaalisten ja taloudellisten, samoin kuin yleisesti ottaen kansalaisyhteiskunnan toimijoiden osallistumista vahvistetaan, jotta vältytään siltä, että strategia on irrallaan keskeisistä sidosryhmistään ja menettää uskottavuutensa niiden keskuudessa.

Tässä osassa korostetaan yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen, tutkimuksen ja innovoinnin keskeistä asemaa, niin sanotun osaamiskolmion luomisprosessin helpottamisen tärkeyttä ja tarvetta tukea pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka usein ovat innovoinnissa edelläkävijän asemassa.

Samalla emme kuitenkaan saa sivuuttaa alueiden ja vaikeimmassa asemassa olevien yhteiskuntaryhmien erityistarpeita. Sen tähden on jätettävä tilaa tietynlaiselle joustavuudelle.

Erityisesti edistääksemme tutkimusta ja kehittämistä, yleissivistävää ja ammatillista koulutusta koskevien sijoitusten vipuvaikutusta, puolustamme kansallisten strategisten viitekehysten ja kansallisten uudistusohjelmien välisen synergian lisäämisen tarvetta. Puolustamme myös yhteistyön lisäämistä ja johdonmukaisuutta erilaisten eurooppalaisten, kansallisten ja alueellisten, strategisiin tavoitteisiin liittyvien politiikkojen välille.

Euroopan investointipankilla on ja täytyy jatkossakin olla tärkeä asema alueiden, pienten ja keskisuurten yritysten tukemisessa rahoitusjärjestelyiden, yhteistyön ja tukivälineiden avulla. Tämän investointipankin ja kaikkien tuensaajien tehtävän helpottamiseksi on kuitenkin tarpeen edetä kohti menettelyiden yksinkertaistamista.

Lopuksi totean, että mietinnössä puolustetaan tulevaisuuden tähden vakaata ja riittävästi rahoitettua koheesiopolitiikkaa, joka on läsnä kaikilla Euroopan alueilla, ja jolla on keskeinen aseman Eurooppa 2020 -strategiassa.

  Louis Grech, esittelijä. – (MT) Arvoisa puhemies, pohjimmiltaan mietinnössäni käsitellään yhtenäismarkkinoiden suojelua mikroperspektiivistä, pidetään markkinoita yksittäisenä hankkeena, ja otetaan huomioon vuoden 2012 rahoituskehys ja viimeaikainen rahoituskriisi.

Strategioiden ja toimenpiteiden, joiden tarkoituksena on antaa uutta puhtia Euroopan yhtenäismarkkinoille ja Euroopan markkinoille, pitäisi perustua käytännölliseen, laaja-alaiseen ja kokonaisvaltaiseen sopimukseen, joka koskee kaikkia jäsenvaltioita ja keskittyy etupäässä niihin ensisijaisiin tavoitteisiin, joihin jäsenvaltiot todella haluavat sitoutua.

Euroopan täytyy kehittää vuoden 2020 strategioita tekemällä markkinoille mahdolliseksi olla taloudellisen elvyttämisen johtava tekijä, samalla synnyttää hyväksyntää kansalaisten keskuudessa suojelemalla heidän etujaan, kuluttajien keskuudessa puolustamalla heidän oikeuksiaan, ja pienten ja keskisuurten yritysten keskuudessa tarjoamalla heille oikeanlaisia kannustimia. Mietinnössäni ehdotetaan useita strategisia lainsäädännöllisiä ja muita kuin lainsäädännöllisiä aloitteita, jotka keskittyvät Euroopan yhtenäismarkkinoiden tervehdyttämiseen. Nämä aloitteet ovat parhaimmillaan yhtenäismarkkinoita koskevan säädöksen luomisessa, jossa välittömät toimet (2012) yhdistetään vuoden 2020 strategian pitkän aikavälin näkemyksen kanssa.

Olen myös esittänyt konkreettisia, kansalaisten peruskirjan laatimista koskevia, muita kuin lainsäädännöllisiä ehdotuksia. Peruskirjaan sisältyy kansalaisten oikeuksia ja kuvauksia siitä, mitä heillä on oikeus tehdä. On myös rohkaisevaa, että sain komission jäseniltä Michel Barnieriltä ja John Dallilta positiivista palautetta, joka koski ehdotustani Euroopan kansalaisten ilmoittamista 20:stä eniten turhautumista aiheuttaneista seikoista, yhteisen muutoksenhakujärjestelmän luomista ja erityisesti kansalaisten jokapäiväisiä ongelmia koskevaa viestintästrategiaa.

Meidän täytyy hyväksyä todella uusi ajattelutavan poliittinen linja, joka perustuu kuluttajansuojaan ja sellaiseen sosiaaliseen ulottuvuuteen, joka auttaa laatimaan lakeja ja tehtäviä Euroopan unionin hoidettavaksi. Vain näin voimme saada aikaan sellaisen todellisen sosiaalisen markkinatalouden kuin Lissabonin sopimuksessa on esitetty.

Valitettavasti yhtenäismarkkinat eivät kuluneina vuosina ole onnistuneet vakuuttamaan kansalaisiamme siitä, että ne edustaisivat heidän etujaan ja toiveitaan. Vielä huolestuttavampaa on, että kansalaisemme ja kuluttajamme kokevat enenevässä määrin epävarmuutta ja uskon puutetta markkinoita kohtaan. Meidän täytyy hyväksyä se tosiasia, että perinteistä määritelmää yhtenäismarkkinoista pelkästään taloudelliseen näkökohtaan sitoutuneena toimijana täytyy kohentaa. Meidän täytyy saada aikaan uusi yhteinen linja, joka on kokonaisvaltainen, ja joka täysin yhdistää kansalaistemme, kuluttajamme ja pienten ja keskisuurten yritysten tuntemukset. Tämä voi toteutua tarjoamalla heille johtavaa asemaa Euroopan yhtenäismarkkinoiden uudelleen käynnistämisessä. Jokainen yritys, joka tuhlataan yrityksiin vähätellä yhtenäismarkkinoita dogmaattisesti, aliarvioi niitä haasteita, epäjohdonmukaisuuksia, etuja, erilaisia vakaumuksia ja hämmentäviä asioita, joita joudumme kohtaamaan.

Yhtenäismarkkinoiden yhdentymisprosessi ei ole peruuttamaton. Sen tämänhetkinen tila täytyy asettaa kyseenalaiseksi. Euroopan yhtenäismarkkinat ovat vaarassa muuttua hyvin heikoiksi ja siten merkityksettömiksi seurauksena kriisin mukanaan tuomista protektionistisista asenteista.

Yhtenäismarkkinat eivät ole itsetarkoitus, vaan väline, jonka täytyy merkittävällä tavalla edistää parempaa elämänlaatua kaikille Euroopan kansalaisille niin, että, kuten Evelyne Gebhardt sanoi, "yhtenäismarkkinat toimivat kansalaisten puolesta eivätkä heitä vastaan".

Niinpä taataksemme toimintakykyiset ja vahvat yhtenäismarkkinat, meidän täytyy ratkaista ne asiat, joita Mario Monti nimitti analyyttisessä ja innostavassa mietinnössään markkinoiden yhdentymisen ja sosiaalisten tavoitteiden välisiksi jännitteiksi. Lopullisessa analyysissä hallitseva järjestelmä on sellainen, joka onnistuu luomaan tasapainon elinvoimaisen ja kilpailukykyisen, innovointiin kannustavan talouden ja työpaikkojen luomisen välille, ja antaa kansalaistemme vaatimat kuluttajansuojan sekä sosiaaliset että ympäristönsuojelua koskevat turvatakuut. Kaikki tämä täytyy voida saada aikaan kompromissien ja yhteisvastuun hengessä.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan kiittää kaikkia varjoesittelijöitä ja koordinaattoreita heidän panoksestaan.

  Pervenche Berès, laatija. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, aivan ensiksi ihmettelen kuitenkin hetken ohjelmamme suunnittelua ja kykyämme järjestää täysistuntokeskustelujamme. Olen iloinen voidessani osallistua tähän keskusteluun, jossa käsitellään kaikkia näitä Euroopan parlamentin aloitteita, mutta minusta tuntuu kuin olisin sulatusuunissa, enkä ole varma, tarjotaanko täällä tarkka näkemys Euroopan parlamentin EU 2020 -strategiasta. Ehkä kuitenkin olen liian vaativa.

Toisaalta toivon, että jaatte huoleni, arvoisa puhemies, koska nostitte toukokuun 10. päivänä puheenjohtaja Van Rompuyn kanssa Euroopan parlamentin puolesta esiin erittäin tärkeän kysymyksen, joka liittyy seuraavaan.

Työllisyyden suuntaviivojen hyväksyttiin tänä vuonna – rohkenen sanoa, poikkeustoimena – osana komission ja Euroopan parlamentin erityistä kumppanuutta ja hyvän yhteistyön hengessä neuvoston kanssa, unohtamatta jokseenkin tarkistettua aikataulua. Työllisyyden suuntaviivat julkaistaan tavallisesti edellisen vuoden lopussa, tänä vuonna ne julkaistiin huhtikuussa, ja vaikka ne sitovat meitä pitkiksi ajanjaksoiksi tulevina vuosina, meidän täytyy keskustella niistä perusteellisesti ennen keväällä järjestettävää Eurooppa-neuvoston kokousta. Te tuitte ystävällisesti, meidän kaikkien puolesta, puheenjohtaja Van Rompuyille lähettämäämme pyyntöä, jossa vaadittiin Eurooppa-neuvostoa takaamaan Euroopan parlamentille oikeus käyttää valtaansa Lissabonin sopimuksen mukaisesti.

Komissiolla ja neuvostolla ei selvästi ole aikomustakaan ottaa huomioon tätä vaatimusta, ja siten ne aikovat tietoisesti rikkoa tätä sopimusta. Uskon, että viranomaisten tässä parlamentissa täytyy kantaa vastuunsa, ja että heidän on otettava tästä opiksensa.

Näitä työllisyyden suuntaviivoja, jotka ovat tärkeitä vuoden 2020 strategian täytäntöönpanon yhteydessä, koskevan haasteen osalta meidän täytyy kiinnittää viranomaisten huomio niiden tärkeyteen tällaisena aikana, jolloin 17 prosenttia eurooppalaisista elää köyhyysrajan alapuolella – haluan korostaa, että nämä luvut ovat vuodelta 2007, siis ajalta ennen kriisin alkamista – ja kun 23 miljoonaa kansalaistamme on jäämässä työttömäksi.

Tällä hetkellä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnassa kannetaan suurta huolta kahdesta asiasta. Ensinnäkin köyhyyden vähentämistä koskevasta tavoitteesta, jonka luulen olleen komission jäsenen László Andorin aloite. Tämä tavoite on sisällytetty vuoden 2020 strategiaan, ja me pidämme sitä myönteisenä. Emme ymmärrä, kuinka tämä asia voi olla keskustelujen, epäilysten aiheena ja syynä unionin pätevyyden kyseenalaistamiseen neuvostossa, kun sopimuksesta käy selvästi ilmi, että EU:lla on myös tällä alueella velvollisuutensa.

Toinen asia liittyy erilaisten politiikkojen välisiin suhteisiin ja johdonmukaisuuteen, koska komissio kertoo meille selvästi muuttaneensa perusteellisesti asioita tässä vuoden 2020 strategiassa vähentämällä tavoitteiden määrää.

Uskon, että perusteellisessa muutoksessa täytyy olla kyse muustakin kuin yksinkertaisesti tavoitteiden määrän vähentämisestä. Olemme kuitenkin vakuuttuneita, että vuoden 2020 strategiassa täytyy ottaa huomioon EU:n tilanteen todellisuus. Todellisuudessa ne, jotka tällä hetkellä kärsivät eniten kriisin seurauksista, ja joita kriisi on koetellut rankimmin, ovat niitä, jotka tosiasiallisesti luovat EU:n vaurauden.

Tosiasia on, että nähtävissä on siellä ja täällä alkavia keskusteluja, jotka todennäköisesti kohdistuvat suoraan eurooppalaisten etuihin, sillä ne johtavat sijoittamisen vähenemiseen juuri, kun sitä eniten tarvitaan, toisin sanoen kohdistuvat pitkän aikavälin pääomaamme: yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen ja terveyteen.

Tämän haasteen tähden työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta vaatii viranomaisia tiedostamaan, kuinka julkisia investointeja voitaisiin supistaa näillä alueilla samaan aikaan, kun heikko kasvu ja vähentyneet yksityiset investoinnit eivät pysty paikkaamaan suvantovaihetta, ja siten varmistamaan julkisen talouden elpymistä lyhyellä aikavälillä.

Aikataulutus on tässä ratkaisevan tärkeä, ja pidämme valitettavana, että talous- ja raha-asioista vastaavat ministerit pystyivät perumaan uudentyyppisen työllisyystuen ja työttömyyden vähentämiseen liittyvät toimet, kun sosiaaliasioista vastaavia ministereitä ei oltu kuultu tässä Euroopan unionissamme vallitsevassa työttömyyden ja sosiaaliasioiden kannalta traagisessa tilanteessa.

  Mary Honeyball , laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, Eurooppa 2020 -strategiassa esitetään toimia koulutusjärjestelmien toiminnan tehostamiseksi, korkea-asteen koulutuksen houkuttavuuden vahvistamiseksi, koulutus- ja liikkuvuusohjelmien lisäämiseksi nuorille ihmisille, työmarkkinoiden nykyaikaistamiseksi, työvoiman liikkuvuuden lisäämiseksi ja taitojen ja pätevyyksien kehittämiseksi, jotta osallistuminen työmarkkinoille saataisiin lisääntymään.

Tämä sai kannatusta kevään Eurooppa-neuvostolta, joka esitti, että keskeiset tavoitteet EU:n tasolla vaativat sellaisia toimia kuin parempia olosuhteita tutkimukselle ja kehittämiselle, koulutustason parantamista, koulupudokkaiden määrän pienentämistä ja nuorten, vanhempien ja vähän koulutettujen työntekijöiden osallistumista työmarkkinoille enemmän.

Maailmanlaajuinen talouskriisi on jäsenvaltioissa kuitenkin johtanut koulutusalan talousarvioleikkauksiin kaikkialla Euroopan unionissa. Esimerkiksi Latvia kärsii syvästä talouskriisistä ja se on joutunut tekemään useita talousarvioleikkauksia maan 34 korkeakoulussa ja supistamaan pelottavat 50 prosenttia korkeakoulujen talousarviosta. Irlannin yliopistot joutuvat leikkaamaan 6 prosenttia, eikä Yhdistynyt kuningaskuntakaan säästy leikkauksilta, sillä Englannissa korkeakoulutuksesta vastaava laitos (Higher Education Funding Council) arvelee, että korkea-asteen koulutukselta joudutaan mahdollisesti leikkaamaan 500 miljoonaa euroa.

Kaikki ei kuitenkaan ole synkkää. Jotkin jäsenvaltiot, esimerkiksi Ranska, ovat pärjänneet hyvin, mutta ongelmana on, että rahoitus on eritasoista eri jäsenvaltioissa. Jotta EU 2020 -strategia voisi toimia, tarvitsemme vahvan, koordinoidun lähestymistavan. Sen tähden pyydän komissiota selittämään, ensinnäkin, miten se aikoo varmistaa, että jäsenvaltiot pitävät kiinni sitoumuksistaan EU 2020 -strategian koulutustavoitteisiin, ja taata, että tämä alue saa riittävästi tukea ja rahoitusta ja ettei se unohdu kiireen keskellä, kun tasapainotellaan lukuja talouskriisin vuoksi. Toiseksi, miten se aikoo varmistaa lisää budjettivaroja näihin EU:n tason strategioihin ja ohjelmiin.

  Michel Barnier, komission jäsen. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, komission ja puheenjohtaja Barroson puolesta haluan esittää muutamia huomioita EU 2020 -strategiasta ja myötäillä Louis Grechin ja Liem Hoang Ngocin erittäin mielenkiintoisia mietintöjä. Seuraavaksi kollegani ja ystäväni, komission jäsenet Johannes Hahn ja László Andor, käsittelevät vuorostaan – tässä keskustelussa, johon osallistumme – suullisia kysymyksiä, jotka koskevat muita aloja: koheesiota, työllisyyttä, sosiaalisia näkökohtia, tutkimusta ja kehitystä.

Sallikaa minun kiittää meidän kaikkien kolmen puolesta kaikkia esittelijöitä ja parlamenttia tästä aloitteesta, joka on tehty näinä meidän kaikkien kannalta erittäin vakavina ja haasteellisina aikoina, talouskriisin aikana, johon liittyvät euron viimeaikaiset vaikeudet, jotka selvästi korostavat jäsenvaltioidemme keskinäistä riippuvuutta ja tarvetta koordinoida jäsenvaltioidemme talouspolitiikkoja. Nyt on aika vastata haasteisiin ja toimia mahdollisimman hyvin yhdessä tässä epävarmassa tilanteessa ja kriisiolosuhteissa. Viime päivinä tehdyt päätökset ovat mielestämme erittäin tärkeitä.

En tässä palaa kollegani, komission jäsenen Olli Rehnin, kanssa tänä aamuna käytyyn pitkään keskusteluun. On ilmeistä, että meidän täytyy ottaa käyttöön välineitä talouspolitiikkojemme koordinaation parantamiseksi, ja uskomme, että tämä Eurooppa 2020 -strategia voi olla uuden, vahvistuneen ja koordinoidun talouspolitiikan ensimmäinen väline.

Tätä strategiaa koskevassa esityksessään komissio on jo maaliskuun alussa painottanut julkisen taloutemme vakauttamisen tarpeellisuutta. Juuri läpikäymämme eurokriisi osoittaa meille selvästi, kuinka merkityksellinen tämä näkemys edelleen on. Aivan kuten kollegani, komission jäsen Olli Rehn, minäkin olen pannut merkille Liem Hoang Ngocin mietinnössä tehdyt, tätä asiaa koskevat esitykset.

Seuraavaksi, hyvät parlamentin jäsenet, toinen tämän taloutemme, jäsenvaltioidemme talouden tasapainon vakaaksi tai paremmaksi saattavan EU 2020 -strategian menestystä koskeva ennakkovaatimus. Ajattelen tietysti tarvetta valvoa ja säädellä rahoitusmarkkinoita niin, että ne palvelevat reaalitaloutta eikä toisin päin.

Lupaan, että komissio pysyy näitä alueita koskevassa etenemissuunnitelmassaan. Ensi vuoden aikana meidän täytyy ottaa kaikki tarpeelliset lainsäädäntöehdotukset käsiteltäviksi, niin että voimme virallistaa yhdessä G20-kokouksessa tekemämme sitoumukset, jotka koskevat neljää merkittävää asiaa: avoimuutta, vastuullisuutta valvontaa ja kriisien ennaltaehkäisyä. Toivon todella, että parlamentti ja neuvosto selvittävät nopeasti käsiteltävänä olevaa tekstiä koskevat erimielisyytensä niiden useiden asioiden osalta, joita on jo tarkasteltu lainsäädäntöä koskevassa keskustelussa. Tarkoitan "rahoitusvalvontapakettia" ja hedgerahastoasiakirjaa.

Meidän on palautettava luottamus. Meidän täytyy käyttää hyväksemme joka ainoa voimavara vapauttaaksemme taloutemme kasvumahdollisuudet. Tässä työssä on epäilemättä monia näkökohtia. Keskustelu, itse asiassa tämän iltapäivän keskustelu, on osoitus siitä: sisämarkkinoiden uudelleenkäynnistys, kaikkien alueiden aluepolitiikka, mukaan lukien kaikkein kaukaisimmat ja syrjäisimmät alueet, koheesio, talouden hallinnointi, julkisen talouden kestävyys, työllisyys, koulutus ja tutkimus.

Kun puhumme Eurooppa 2020 -strategiasta, mistä oikeastaan puhumme? Uskon, että tämä EU 2020 -strategian täytyy tehdä meille mahdolliseksi paremman näkökulman saaminen jäsenvaltioidemme talouspolitiikkoihin, jotta pystymme tulevaisuudessa välttämään tietyt epätasapaino-ongelmat tai jopa tietynlaiset kilpailuun liittyvät tapaukset. Nämä epätasapaino-ongelmat ovat olleet hyvin ilmeisiä nykyisen kriisin aikana, mutta samaan aikaan kun käsittelemme kiireellisesti tätä kriisiä, meidän täytyy työskennellä talouden parissa keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteet mielessämme. Siitä syystä Eurooppa-neuvosto hyväksyi komission ehdotuksiin perustuvat viisi yhteistä tavoitetta: työllisyysaste 75 prosenttia, 3 prosenttia BKT:stä tutkimukseen ja kehitykseen, liian varhain koulunsa päättäneiden määrän supistaminen, yliopistotutkinnon suorittaneiden henkilöiden määrän kasvattaminen 40 prosenttiin ja 20-20-20-tavoitteet energian ja ilmastonmuutoksen alueilla. Lopuksi vielä yhteiskunnallisen osallistumisen edistäminen torjumalla köyhyyttä.

Koulutukselle ja yhteiskunnalliselle osallistumiselle määritetään määrälliset indikaattorit kesäkuun Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Näitä kahta tavoitetta koskeva työ on parhaillaan käynnissä useilla eri neuvoston foorumeilla. On erittäin tärkeää selkeästi ymmärtää, että vuoden 2020 strategia ei ole pelkästään visio. Se on ennen kaikkea konkreettinen, täytäntöön pantava uudistusohjelma, ja sen tähden ehdotamme seitsemää lippulaivahanketta tämän strategian osana.

Näiden lippulaiva-aloitteiden lisäksi Euroopan unionin välineet otetaan myös käyttöön, erityisesti yhtenäismarkkinat, rahoituksen keinot ja ulkopolitiikan välineet tiettyjen esteiden poistamiseksi. Haluan myös kiittää muutama viikko sitten esitettyä Montin raporttia, ja ilmaista arvonantoni Louis Grechin älykkäälle työlle, joka antaa humanistisen ja konkreettisemman ulottuvuuden sisämarkkinoille. Niin haluaisin itsekin tehdä.

On olemassa myös tiettyjä toteutusta koskevia vaatimuksia. Sen tähden on ehdotettu tehokkaampia hallinnointimekanismeja, jotka valvontaprosessin jokaisella tasolla edellyttävät jäsenvaltioiden, samoin kuin komission osallistumista. Eurooppa 2020 tarkoittaa myös uudistusten hyväksymistä jokaisessa jäsenvaltiossa. Jäsenvaltioiden täytyy esittää kansallisia uudistusohjelmia vuoden loppuun mennessä koordinoidusti vakautus- ja hallinnointiohjelman yhteydessä ja samanaikaisesti kunnioittaa vakaus- ja kasvusopimusta. Parlamentin jäsen Hoang Ngoc, jos sallitte, haluan korostaa, että sekä oikeisto- että vasemmistoenemmistöiset hallitukset ovat tukeneet tätä sopimusta nyt noin kymmenen vuoden ajan.

Lopuksi, komissio pyytää Euroopan parlamenttia tekemään sitä, minkä se niin hyvin osaa, ja olemaan entistä merkittävämpi toimija tässä uudessa strategiassa. Kriisin aikana haluamme lähettää selkeitä viestejä jäsenvaltioille. Tämä on komission ehdottamien yhdennettyjen suuntaviivojen tarkoitus. Ne voidaan hyväksyä vasta sitten, kun te olette esittäneet kantanne. Meidän täytyy kuitenkin, kun pidämme mielessämme tilanteen kiireellisyyden, panna tämä strategia täytäntöön. Meidän täytyy pyrkiä poliittiseen sopimukseen Eurooppa-neuvoston kesäkuussa järjestettävässä kokouksessa.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, todettakoon selvyyden vuoksi seuraavaa: muualla maailmassa keskipitkän aikavälin yhteiskunnallis-taloudellisia strategioita pannaan jo täytäntöön. Eurooppaa ei saa jättää jälkeen.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Euroopan parlamentti tekee osansa, ja me kiitämme sitä siitä, saadakseen kansalaiset toimimaan erityisesti kansallisten parlamenttien kautta. Minuun teki erityisen vaikutuksen sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ja sen puheenjohtajan Malcolm Harbourin palveludirektiiviä koskeva aloite, joka saattoi yhteen kansalliset parlamentit ja Euroopan parlamentin. Muitakin tällaisia esimerkkejä on, ja tämä on erittäin tärkeä hanke.

Lopuksi haluaisin vahvistaa, että komissio aikoo tehdä kuten toivotte ja hoitaa osuutensa tarkoituksenmukaisella tavalla, kuten panemalla tämän strategian täytäntöön ja rakentamalla teidän kanssanne tätä uutta, parempaa laatua, kestävämpää ja oikeudenmukaisempaa kasvua, joita kansalaiset odottavat.

  Ivaylo Kalfin, budjettivaliokunnan lausunnon valmistelija. – (BG) Arvoisa puhemies, hyvät komission jäsenet, jos olisimme keskustelemassa Eurooppa 2020 -strategiasta ilman talouskriisiä, kaikki olisi hyvin. Ongelmana on, että tämänhetkisessä kriisissä ja sen jälkeen, mitä on tapahtunut, Eurooppa 2020 -strategia ei ole tarpeeksi kunnianhimoinen eikä tarpeeksi dynaaminen.

Kaikki viime viikkoina esitetyt kysymykset koskevat sitä ongelmaa, että onko Euroopan unionissa riittävässä määrin edistykseen tarvittavaa koordinaatiokykyä, sama koski myös tähän päivään asti Euroopan politiikkoja. Nähdäkseni koordinaatio toimii hyvin kasvun aikana, mutta kriisin vallitessa se ei toimi vaatimuksia vastaavasti. Myös monia muita toimintoja pitäisi muuttaa, ei pelkästään koordinointia, vaan myös päätöksentekoa Euroopan tasolla niin, että Eurooppa voi asettaa itselleen paljon kunnianhimoisempia tehtäviä ja olla tässä koordinoinnissa paljon johtavammassa asemassa.

Tämä on se perustavanlaatuinen kysymys, johon on vastattava. Jos epäonnistumme siinä, emme liioin pysty toteuttamaan vuoden 2020 ohjelmaa kunnolla. Uskon, että meidän pitäisi tulevina viikkoina keskittyä pääasiallisesti tähän asiaan.

  Othmar Karas, PPE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät komission jäsenet, hyvät parlamentin jäsenet, olen erittäin iloinen nähdessäni aluepolitiikasta vastaavan komission jäsenen Johannes Hahnin ja sisämarkkinoista ja palveluista vastaavan komission jäsenen Michel Barnierin istuvan vierekkäin, koska on oleellista, että emme kilpailuta aluepolitiikkaa sisämarkkinoita vastaan. Sen sijaan meidän tulee varmistaa, että toinen täydentää toistaan ja molemmat ovat niin vahvoja, että saavutamme Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet.

Eurooppa 2020 -strategian täytyy alkaa tässä ja nyt, eikä se saa olla pelkkä tavoiteluettelo. Eurooppa 2020 on kasvua ja työllisyyttä koskeva hanke, ja me tarvitsemme konkreettisia hankkeita, me tarvitsemme välineitä, me tarvitsemme menetelmiä ja me tarvitsemme pakotemekanismeja, jotta tämä strategia voidaan toteuttaa menestyksekkäästi. Olen vakuuttunut, että voimme toteuttaa Eurooppa 2020 -strategian vain, jos olemme valmiit, jos Eurooppa on valmis ajattelemaan EU:ta Euroopan yhdysvaltoina. Ajattelutyötä! Jokaisen meistä pitää tehdä osuutensa kokonaisuuden eteen.

Eurooppa 2020 tarkoittaa tahtoa toteuttaa poliittinen unioni. Se edellyttää, että vahvistamme ja laajennamme rahaliittoa, vahvistamme ja laajennamme sisämarkkinoita, vapautamme sen kahleista ja kehotamme ihmisiä käyttämään tilaisuutta, Eurooppaa hyväkseen ja murtautumaan yli rajojen. Meidän täytyy luoda talousliitto osana poliittista liittoa, samoin kuin sosiaalinen liitto. Mikään näistä ei ole valmis ja monia ei ole vielä edes aloitettu. Eurooppa 2020 on yhteisöllinen Eurooppa, ei kansallismielinen tai jarruttava Eurooppa.

Sen tähden tarvitsemme rahoitustarkastusta, EU:n vaikutusten arviointia, pk-yrityksiä tukevan aloitteen (Small Business Act) täytäntöönpanoa ja luonnollisestikin konkreettisia, kasvua ja työllisyyttä koskevia, eurooppalaisia hankkeita, ja koulutusta, tieteitä, tutkimusta ja innovointia koskevien vapauksien laajentamista.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti)

  William (The Earl of) Dartmouth (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kysyä Othmar Karasilta, toteutetaanko Euroopan yhdysvallat, johon hän viittasi puheenvuorossaan, Euroopan kansojen suostumuksella vai ilman sitä.

  Othmar Karas (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, jokaisella meistä, jotka edustamme Euroopan kansalaisia ja olemme jatkuvasti yhteydessä heihin, on yksi tavoite: tehdä yhdessä Euroopan kansalaisten kanssa työtä Euroopan kehittämiseksi edelleen, ja tehdä siitä kilpailukykyisempi, luoda kasvua ja työllisyyttä Euroopan kansalaisten hyödyksi. Jos emme yhteistyössä tartu toimeen tullaksemme vahvemmiksi, ja jos jokainen huolehtii vain omista eduistaan, tämä yhteisö ei vahvistu tänä kasvavan globalisaation aikana, vaan heikkenee. Kansalaiset ovat tärkeimmät liittolaisemme pyrkiessämme saavuttamaan yhteiset tavoitteemme.

  Marita Ulvskog, S&D ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, Eurooppa, jota koskevia päätöksiä tänään teemme, on se sama, joka päättää, miltä Eurooppa näyttää vuonna 2020. Päätökset, joiden tekemisestä tänään kieltäydymme, johtavat uusiin kriiseihin. Tänään tehtävien päätösten täytyy olla pitkän aikavälin päätöksiä.

On vakava ongelma, että niin monet päätökset ovat jatkuvasti lyhytnäköisiä ja oikeistolaisen ajattelun ohjaamia, jonka mukaan kriisissä olevat taloudet pannaan nälkäkuurille. On myös vakava ongelma, että me keskustelemme kreikkalaisten eläkkeistä sen sijaan, että keskustelisimme suurten pankkien ja kiinteistö- ja rahoitusmarkkinatoimijoiden toiminnasta. Meidän täytyy korjata tämä tilanne, muussa tapauksessa kohtaamme vuonna 2020 Euroopan, joka ehkä on vielä pahemmassa kriisissä kuin missä me tänään olemme.

Kehotan komissiota ponnistelemaan toden teolla suunnan muutoksen aikaansaamiseksi, niin että hylkäämme sokean uskomme markkinaratkaisuihin, sääntelemme markkinoita, ja teemme suuria investointeja sellaisiin asioihin, jotka koituvat yhteiseksi hyväksi. Ne voivat olla liikennejärjestelmiä, energiatoimituksia tai muita tärkeitä ratkaisuja, joita jäsenvaltiot eivät voi yksin toteuttaa, vaan joissa EU:n ja komission täytyy toimia.

Toivon myös, että komissio on valmis esittämään ehdotuksia, jotka osoittavat, että otamme siirtymisen kohti kestävän kehityksen mukaista yhteiskuntaa tosissamme. Toisin sanoen haluamme uudistaa teollisuutemme niin, että se on kilpailukykyinen ja pystyy luomaan uusia työpaikkoja. Se ei onnistu, jos kuvittelemme voivamme kulkea vanhoja polkuja. Tämä vaatii myös investointeja, mutta voi myös vaikuttaa nykyiseen 28 miljoonan kirjatun työttömän lukumäärään.

Pyydän komissiota myös osoittamaan EU:n työntekijöille tässä talouskriisissä tarvittavaa arvonantoa, jotta he olisivat kansamme rakentamassa vahvempaa ja parempaa yhteiskuntaa. Tästä kriisistä selvitäksemme tarvitsemme ammattiyhdistysoikeuksia ja sitä, että Euroopan työntekijöistä tehdään sidosryhmiä.

  Lena Ek, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, minulla oli tapana sanoa, että meillä Euroopassa oli kolminkertainen kriisi, joka koski rahoitusmarkkinoita, työllisyyttä ja ilmastoa. Mutta nyt meillä valitettavasti on nelinkertainen kriisi, jos lisäämme joukkoon valtion talousarviokriisin. Se on tehnyt tuskallisen selväksi, että Euroopan unioni on kipeästi vision tarpeessa. Euroopan yhdentymisessä on tähän asti keskitytty uusien hankkeiden perustamiseen, kuitenkaan varmistamatta, että ne toimivat kunnolla. Mielestäni nyt on tullut aika kohdata ongelmamme, ja kovan työnteon sijasta syventää olemassa olevia käytäntöjä. Tehdyt virheet voidaan korjata ja Euroopan unioni voi edelleen toimia kansalaistensa hyväksi ja heidän kanssaan.

Eurooppa tarvitsee eteenpäin suuntautuvan unionin. Minulle suunta on selvä. Haluan avoimen, sallivan ja vihreän Euroopan. Lippulaivaehdotukset komission Eurooppa 2020 -strategiassa ovat tärkeitä työkaluja sellaisen Euroopan luomisessa, mikäli pystymme ne toteuttamaan. Minulla on muutamia tätä asiaa koskevia kysymyksiä.

Ensinnäkin, strategian päällimmäisenä tavoitteena on saada aikaan dynaamisempi ja kilpailukykyisempi talous. Joissakin maissa naisten osuus työmarkkinoilla on vain 40 prosenttia, ja se on häpeällistä. Sukupuolten tasa-arvo työmarkkinoilla on edellytys työpaikkojen lisäämiselle ja väestökehityksen haasteen voittamiselle. Toivon, että neuvosto ja komissio todella suhtautuvat vakavasti siihen tosiasiaan, että neuvoston päätelmät ovat parin kuukauden ajan sisältäneet sukupuolten tasa-arvoasian. Osallistava yhteiskunta tarvitsee enemmän työpaikkoja. Työttömyys on suurin syy köyhyyden olemassaoloon. Espanjassa oleva 44 prosentin nuorisotyöttömyys on tuhoisa.

Meillä on loputtomasti mahdollisuuksia luoda vihreitä työpaikkoja, mutta politiikkojemme tavoitteena täytyy olla sama suunta. Energiatehokas Eurooppa on myös innovaatioita liikkeelle paneva voima. Nopeiden junien energiavastaavuutta, superverkkoja ja älykkäitä korkean teknologian verkkoja tarvitaan Euroopan kilpailukyvyn parantamiseksi.

Minun täytyy kiittää liberaalia komission jäsentä Neelie Kroesia siitä, että hän ensimmäisenä todella hahmotteli digitaaliohjelmaa koskevan selvän lippulaivaehdotuksen. Odotan innostuneena samankaltaista perusteellista aineistoa muista lippulaivafoorumeista ennen kesäkuuta, niin että voimme myös tehdä yhteistyötä päätöksenteossa.

Mutta, arvoisa komission jäsen, EU:n strategia osoittaa yhteen suuntaan, ja talousarvioehdotuksenne, toden sanoakseni, osoittaa toiseen suuntaan. Meidän täytyy selkeyttää sekä aluerahastoa että sosiaalirahastoa ja maatalousrahastoa, ja yhteisten välineidemme on oltava yhtenäisiä. Tarvitsemme avoimuutta, ja tarvitsemme vertailukelpoisia tilastoja, ja tarvitsemme jäsenvaltioille keppiä ja porkkanaa, emme pelkästään antaaksemme lupauksia, vaan myös pitääksemme ne. Tämä on tärkeää Euroopan kansalaisille ja meille täällä parlamentissa. Meidän täytyy vahvistaa vakaus- ja kasvusopimusta, ja tuemme täysin komission jäsen Olli Rehnin pakettia.

Palauttaaksemme luottamuksen, kuten, komission jäsen, mainitsitte, tarvitsemme tunnuslukuja lopuille lippulaivaehdotuksille. Se palauttaisi luottamuksemme teihin komissiona, ja ehkä, jos pystymme yhdessä päätöksentekoon, kansalaisten luottamuksen meihin.

  Pascal Canfin, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, Michel Barnier, mainitsitte puheenvuorossanne muutama päivä sitten esitetyn professori Montin raportin.

Professori Montin raportissa on erittäin mielenkiintoinen näkökohta, siinä nimittäin korostetaan meillä olevaa polttavaa tarvetta siirtyä veroyhteistyössä seuraavaan vaiheeseen. Raportissa selitetään selkeästi, että vakaus- ja kasvusopimuksen kriteereitä täytyy soveltaa, mutta jos niitä sovelletaan pelkästään menoihin menojen leikkausten kautta, se melko varmasti johtaa taantumaan. Siksi on ratkaisevan tärkeää käyttää molempia pilareita, erityisesti veropilaria, jotta jäsenvaltioilla olisi mahdollisuus kerätä joitakin lisätuloja taloudellisista toiminnoista ja taloudellisilta toimijoilta, joiden verotaakkaa on toistuvasti kevennetty muutaman viime vuoden aikana: yritysten voitot, pääoma ja valuuttasiirrot.

Tämän hoitamiseksi tarvitsemme ehdottomasti eurooppalaista koordinointia. Tähän johtopäätökseen päädyttiin professori Montin kaksi päivää sitten esitetyssä raportissa. Kuitenkaan tästä asiasta ei ole minkäänlaista mainintaa komission esittämässä EU 2020 -strategiassa. Tästä asiasta ei liioin ole mitään mainintaa pari päivää sitten julkaistussa Olli Rehnin tiedonannossa. Tämä on yksi suurista pilareista, yksi perustavanlaatuisista lisäarvoista, jonka komissio tällä hetkellä voi tarjota. Näin toimimalla saadaan aikaan yhteys. Pervenche Berès sanoi juuri, että tämä keskustelu on kuin sulatusuuni, verotuksen koordinointi auttaa yhteyden luomisessa EU 2020 -strategian ja euroalueen hallinnointia ja yhtenäismarkkinoita koskevan mietinnön ja työllisyys- ja koulutusasioiden välille.

Olemme hyvin tietoisia siitä, että jos noudatamme vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjä – mikä sivumennen sanottuna on erittäin tärkeää – mutta teemme niin vain leikkaamalla menoja, niin silloin olemme matkalla kohti sosiaalista ja taloudellista taantumaa.

Niinpä kysymykseni on varsin selvä: Pervenche Berès, mitä asioita aiotte komission edustajana ottaa käsiteltäväksi tulevina viikkoina? Miten aiotte vakuuttaa kolleganne – olettaen että itse olette jo vakuuttunut – toimintasuunnitelman, veroja koskevan koordinointisuunnitelman tarpeellisuudesta, niin että jäsenvaltioilla olisi vielä kerran mahdollisuus saada uusia tuloja useiden sopimusten perusteella?

Mitkä ovat ehdotuksenne? Teillä ei ole oikeutta vaieta. Komissiolla on oikeus lainsäädäntöaloitteisiin, mutta tänään tästä oikeudesta on näiden asioiden osalta tullut velvollisuus.

  Malcolm Harbour, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan ryhmäni puolesta ilmaista erityisesti tyytyväisyyteni kaikkiin mietintöihin, mutta etenkin Louis Grechin mietintöön, jossa olin varjoesittelijänä valiokunnassa. Haluan viitata joihinkin siinä oleviin kohtiin hetken kuluttua, mutta ensin haluan ilmaista olevani samaa mieltä Pervenche Berèsin kanssa tämän iltapäivän keskustelun laaja-alaisesta luonteesta. Mutta toisaalta on sanottava, että keskustelu on melko yleisluonteista. Monet kollegat ovat tuoneet esiin todella tärkeitä kannanottoja, mutta suoraan sanoen, ja sanon tämän komissiolle ja komission jäsen Barnierille, tämä myös kuvastaa EU 2020 -asiakirjan luonnetta. Siinä on paljon hyviä ajatuksia, mutta se on kovin yleisluonteinen eikä kovin kehittynyt tässä vaiheessa. Hän puhui seitsemästä lippulaiva-aloitteesta. No, emme tunne niiden yksityiskohtia vielä.

Niinpä ensimmäinen huomautukseni onkin, että voimmeko varmistaa, että neuvosto ei hyväksy tätä ehdotusta yksityiskohtaisesti seuraavassa kokouksessaan kesäkuussa, koska se ei ole valmis hyväksyttäväksi. Meidän täytyy yhdessä käyttää enemmän aikaa siihen yksityiskohtien läpikäymiseksi.

Toinen huomautukseni: uskoakseni meidän täytyy tehdä yhtenäismarkkinoiden uudelleenkäynnistämisestä kahdeksas lippulaiva-aloite. Asiat eivät tästä muutu liian monimutkaiseksi, koska sen pitäisi olla aloite numero yksi. Kollegat, te kuulitte Louis Grechin puheenvuorossa, että meillä on potentiaalia luoda työpaikkoja, kannustaa innovointeihin ja edetä kohti kestävämmän kehityksen mukaista taloutta, mutta meidän täytyy saada kansalaisten ja kuluttajien tuki tällä ehdotukselle.

Siitähän oli kyse myös jäsen Dartmouthin Othmar Karasille juuri osoittamassa kysymyksessä. Kansalaisten täytyy uskoa tähän prosessiin, mutta se heidän täytyy tehdä itse. Hehän siitä hyötyvät. Meillä on tämä väline, valtava voimavara, ja erityisesti kun julkiset taloudet edelleen ovat 16 prosenttia Euroopan taloudesta, miksi emme käytä julkisiin hankintoihin tarkoitettuja budjettejamme vauhdittamaan innovointia, niiden uusien teknologioiden ostamiseen, rohkaisemaan pk-yrityksiä käyttämään niitä? Se on suurin yksittäinen alikehittynyt politiikka, joka meillä on. Me kuulimme tänään Michel Barnieria ja Louis Grechiä, ja me annoimme panoksemme professori Montin raportilla. Meillä on välineet, mutta meidän täytyy käyttää niitä.

  Gabriele Zimmer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, olemme keskellä Euroopan unionin historian perustavanlaatuisinta kriisiä, ja kuitenkin melkein kaikki strategista suuntaa koskevat päätökset tehdään hallitustasolla. Euroopan parlamentti saa istua korkeintaan sivupöydässä.

Jälleen kerran koko tämänpäiväinen keskustelu on kierrellyt Eurooppa 2020 -strategian työllisyyttä ja kasvua koskevien yksittäisaiheiden ympärillä, josta saa sen väärän käsityksen, että keskustelemme Euroopan tulevaisuudesta ja sen kehityksen suunnasta. Me saamme ehkä esittää suullisia kysymyksiä, jotka koskevat EU 2020 -strategian poliittista merkitystä nykyisessä talous- ja rahoituskriisissä, mutta me emme saa vaikuttaa tähän EU 2020 -strategiaan vaatimuksillamme, emmekä muuttaa sitä, paikata alijäämiä tai ehkä jopa muuttaa painopisteitä.

Sen sijaan, että olisimme osallisina tässä strategisessa tienhaaratilanteessa, olemme kokeneet melkein jokaisen viime kuukausina täällä parlamentissa käsitellyn yksittäisen asian kohdalla, että olemme huolimatta Lissabonin sopimuksesta tai ehkä jopa sen tähden joutuneet toimielinten väliseen valtataisteluun, joka yleensä on koitunut Euroopan parlamentin vahingoksi. Sekä EU 2020 -strategiassa että esimerkiksi yhdennetyissä työllisyyssuuntaviivoissa, joista työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puheenjohtaja puhui, suhtaudutaan parlamenttiin elimenä, jota vain pitää informoida tai kuulla.

Myöskään yksittäiset mietinnöt, joita täällä tänään on esitelty, eivät lähimainkaan anna yleisnäkemystä Euroopan parlamentin Euroopan strategiaa koskevista vaatimuksista tai näkemyksistä. Meillä kuitenkin olisi esittää koko joukko konkreettisia muutoksia.

Euroopan parlamentti esitti neuvostolle ja jäsenvaltioille viime vaalikauden aikana konkreettisia vaatimuksia, jotka koskivat taistelua köyhyyttä vastaan, vähimmäistoimeentulotukien käyttöönottoa ja EU:n laajuista riittävän toimeentulon varmistavaa vähimmäispalkkaa. Mitään näistä ei ole hyväksytty strategiaan. Päinvastoin: on jopa olemassa vaara, että sellaiset tavoitteet kuin köyhyyden torjunta ja köyhyyden vähentäminen 25 prosentilla, saattavat jäädä kokonaan pois nykyisestä strategian tekstistä, koska ne eivät sovi yhteen jäsenvaltioiden tai hallitusten kykyjen tai etujen kanssa.

Jopa käsillä olevasta EU:n työllisyyttä koskevasta asiakirjasta viimeisen kymmenen vuoden ajalta näkyy selvästi, että erityisesti epätyypillisten ja epävarmojen työsuhteiden määrä on noussut 60 prosenttiin. Epätyypillisten työsuhteiden nopean kasvun pitäisi kuitenkin saattaa meidät laatimaan strategiaan ja suuntaviivoihin varmoihin ja riittävän toimeentulon varmistaviin työsuhteisiin keskittyvä malli. Se on perustavanlaatuinen vaatimus, jonka kanssa täällä olemme tekemisissä.

Mutta niin kauan kuin Euroopan unioni, toimielimet ja niiden konkreettiset politiikat eivät lähetä uskottavia viestejä niille, jotka ovat syrjäytyneet, jotka elävät köyhyydessä tai ovat työttömiä, tai ilman tulevaisuudennäkymiä oleville nuorille ihmisille, emme pysty voittamaan näitä ryhmiä sen ajatuksen puolelle, että yhteinen Euroopan unioni on tulevaisuuden kannalta kestävä hanke. Tämä on demokratiavaje, jota nykyinen EU 2020 -strategia vain vahvistaa, sen sijaan että yhdessä kansalaisten kanssa taistelisimme sitä vastaan.

  Bastiaan Belder, EFD-ryhmän puolesta. – (NL) Kreikan ja euroalueen kokemat ongelmat tekevät tilanteesta vakavan ja se vaatii rakenteellista lähestymistä. Ehdotettu EU 2020 -strategia pyrkii edistämällä talouskasvua ja työllisyyttä näin tekemään.

Strategiaan sisältyy perustellusti terve julkinen talous. Aloite on kuitenkin hyödyllinen vain, jos kaksi ehtoa on täytetty. Ensinnäkin, vakaus- ja kasvusopimusta täytyy parantaa niin, että tällainen tilanne ei toistu. Kyse ei ole pelkästään rakenteista ja säännöistä, vaan myös ajattelutavasta. On ratkaisevan tärkeää, että jäsenvaltiot hoitavat talousarviositoumuksensa, kuten korostin Ateenassa järjestetyssä konferenssissa viime viikolla.

On hyvä asia, että jäsenvaltiot vaativat neuvostossa toisiaan vastuuseen entistä tiukemmin sellaisissa asiayhteyksissä, jotka koskevat tarpeellisia rakenteellisia uudistuksia jäsenvaltioiden julkisten talouksien palauttamiseksi järjestykseen. Mielestäni taloudellisen koordinaation vahvistaminen kattaisi tämän.

Toinen ehto, johon haluan kiinnittää huomiota, on Euroopan unionin vastahakoisuus kääntää huomionsa sosiaaliasioiden, työllisyyden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden politiikanaloihin. Näiden alueiden tavoitteita ei voida yhteisön tasolla toteuttaa pakolla, ja oikeutetusti niin. Näimme Lissabonin strategian tapauksessa, että sellainen lähestymistapa ei toimi. Tässä myös pätee, että kovassa paineessa selviää, kuka on mestari, Euroopan mestari.

  Barry Madlener (NI). – (NL) Tänään keskustelemme Euroopan taloudesta pitkän aikavälin näkökulmasta, ja siitä, miten saavutetaan kestävä talouskasvu. Kun Euroopan unionissa keskustellaan tästä, en nuku kovin hyvin, koska ehdotuksia ei tähän mennessä ole paljon kuulunut. Haluan muistuttaa parlamenttia Lissabonin strategiasta, jonka mukaan Euroopasta tulisi maailman kilpailukykyisin talous. Se tietysti osoittautui täydelliseksi epäonnistumiseksi.

Mitä tämä Euroopan unioni on saanut aikaan? Se on lisännyt byrokratiaa, luonut tarpeettomia sääntöjä – erityisesti minun kotimaassani, Alankomaissa – ja saanut aikaan veronkorotuksia, massamaahanmuuttoa ja turvattomuutta. Kaiken lisäksi, katsokaamme niiden maiden luetteloa, jotka haluavat liittyä EU:hun, ja joiden kanssa käymme neuvotteluita joka päivä: Albania, Bosnia, Turkki – kaikki köyhiä maita, muslimimaita ja korruptoituneita ja rikollisia kaiken lisäksi – ja Islanti, joka on vararikossa.

Lisäksi kuulemme joka päivä tässä salissa Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän ja Euroopan parlamentin sosialistisen ja demokraattien ryhmän ja jopa Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän jäsenten sanovan, että tarvitsemme vihreää taloutta, että meidän täytyy tukea miljardeilla euroilla tuuliturbiineja ja vihreää sähköä, vaikka teollisuutemme kilpailukyky heikkenee yhä enemmän suhteessa Kiinaan, Yhdysvaltoihin ja Intiaan.

Hämmästyttääkö teitä, että taloutemme polkee paikallaan? On olemassa vain yksi resepti taloudellisesti vahvaan Eurooppaan: vähemmän byrokratiaa ja vähemmän virkamiehiä Brysselissä, vähemmän byrokratiaa myös jäsenvaltioissa, veronalennuksia verokorotusten sijaan ja massamaahanmuuton pysäyttäminen. Kreikka selvästikin täytyy erottaa euroalueesta. Katsokaamme kerrankin itseämme peilistä ja täällä olevia parlamentin jäseniä: mitä te olette tehneet viime vuosina saadaksenne Kreikan noudattamaan vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisia sitoumuksiaan? Tiedän jo vastauksenne: ette kerrassaan mitään. Te kaikki olette olleet täällä nukuksissa, kun sellaiset valtiot kuin Kreikka, joka on joka vuosi saanut Euroopalta miljardeja, on hukannut ne rahat ja sallinut hallituksen riistäytyvän hallinnastaan.

Jos Eurooppa ei onnistu tässä, ennustan että minun kotimaani, Alankomaat – samoin Saksa – irrottautuu euroalueesta.

  Gunnar Hökmark (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, melkein kaksi viikkoa sitten esitetty taloudellinen tukipaketti oli välttämättömyys, mutta ei ratkaisu ongelmiin, joita Euroopalla on edessään. Nyt on tarve toimia, tehdä päätöksiä ja palauttaa luottamus julkiseen talouteen. Sanoisin, että meidän täytyy keskustella vuoden 2020 strategiasta, mutta tarvitsemme vielä enemmän niistä toimista kertovaa vuoden 2010 strategiaa, joihin täytyy ryhtyä nyt kasvun palauttamiseksi, vajeiden pienentämiseksi ja optimismin luomiseksi.

Mutta tarvittavaa kasvua ei synny ilman luottamuksen palauttamista julkiseen talouteen. Tässä kohdassa sosialistit epäonnistuvat. He puolustavat samoja politiikkoja, jotka johtivat Kreikan, Espanjan, Portugalin ja muut maat talouden alijäämiin ja kriisiin. Esittelijä Hoang Ngoc sanoo, että meidän pitäisi jatkaa noita politiikkoja, ja että meidän pitäisi odottaa ennen kuin pienennämme alijäämiä. Marita Ulvskog Ruotsista ehdottaa menojen lisäämistä. Sosialisteista on tullut uhka vauraudelle, elvytykselle ja Euroopan tarvitsemille uusille työpaikoille. Voin vakuuttaa teille, että missä sosialistit epäonnistuvat, me PPE-ryhmässä puolustamme toimia, joihin on ryhdyttävä – alijäämien vähentäminen, luottamuksen palauttaminen ja kasvun ja uusien työpaikkojen vaatimat uudistukset. Niitä Eurooppa tarvitsee, ja me seisomme paikallamme ja teemme tiukat päätökset ja otamme vastuun siitä, missä muut epäonnistuvat.

  Alejandro Cercas (S&D). - (ES) Arvoisa puhemies, minun täytyy käyttää muutama sekunti pyytääkseni edellistä puhujaa lähtemään Kreikkaan ja kysymään siellä, kuka on vastuussa niistä ongelmista, joista työntekijät tällä hetkellä kärsivät. He eivät odota Euroopan kansanpuolueen ryhmää (kristillisdemokraatteja). Ei, hyvä herra. He toivovat todellista poliittista muutosta, sellaista kuin se, joka voidaan toteuttaa EU 2020 -strategian avulla.

Jos analyysimme on virheellinen, ovat myös ratkaisumme virheellisiä. Tutkimuksesta, joka meidän täytyy tehdä, selviää että Eurooppa kärsii ahneudesta, sääntelyn puutteesta, taloudellisen hallinnoinnin puutteesta, riittämättömästi koulutetusta ja epäyhtenäisestä väestöstä, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puutteesta, talouden ja työllisyyden heikosta kasvusta ja siitä, että sillä on valtavat joukot heikosti koulutettuja ihmisiä työmarkkinoiden ulkopuolella.

Arvoisa puhemies, seuraavan kymmenen vuoden aikana ponnistukset täytyy suunnata kasvattamaan työtä tekevien ihmisten määrää ja varmistamaan, että ihmiset ovat koulutuksellisesti paljon paremmin valmistautuneita voittamaan tuottavuustaistelun. Eurooppa ei pysty lisäämään kilpailukykyään, jos se ei voita taistelua tuottavuudesta. Emme saavuta paikkaamme maailmassa alentamalla palkkoja, tuhoamalla sosiaalisia normeja, vaan paremminkin lisäämällä tiedon tasoamme, nostamalla solidaarisuuden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tasoa yhteisössämme. Nämä ovat vahvuuksiamme. Meidän täytyy tehdä Euroopasta aidosti yhtenäinen maanosa, jolla on selkeä suunnitelma, selkeät tavoitteet ja taloushallinto, joka ei pelkästään mahdollista vastaamista nykypäivän hätätilanteisiin, vaan myös huomisen haasteisiin.

Nämä ovat toiveemme. Nämä ovat ne toiveet, joihin työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan jäsenten suuri enemmistö on päätynyt, jättäen sivuun niiden seireeninlaulut, jotka haluavat palata "jokainen omasta puolestaan" -ajatteluun ja tuhoavat siten solidaarisuuden kaikkia kohtaan.

Arvoisa puhemies, tässä ovat toiveemme: että EU 2020 -strategia välittyy kaikille Euroopan kansalaisille, jotka pyytävät meiltä lisää työpaikkoja, lisää korkealaatuista työllisyyttä ja talouden hallinnointia ja verotuksen vakauttamista. Verojen vakauttaminen on hyvä asia, mutta tarvitaan myös sosiaalista ja taloudellista vakautusta, muuten emme saavuta mitään.

  Michael Theurer (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät komission jäsenet, hyvät kollegat, kuten kuulimme, rahoitusmarkkinat täytyy paketoida uuteen sääntelykehykseen, niin että voimme tulevaisuudessa välttää senkaltaiset ylilyönnit, jotka johtivat tähän kriisiin.

Jos kuitenkin katsomme niitä syitä, jotka johtivat hallitusten velkaantumiseen, niin tulee selväksi, että puhumme täällä parlamentissa liikaa julkisesta velasta ja liian vähän siitä, miten voimme saada aikaan vaurautta ja kasvua. Mistä kasvumme on riippuvainen? Kasvumme ja vaurautemme riippuvat siitä, että ihmiset Euroopan unionissa kehittävät tuotteita ja keksivät uusia ideoita, joita voidaan myydä myös maailmalaajuisilla markkinoilla.

Siksi on oikein, että yksi luku EU 2020 -strategiassa on nimeltään Innovaatiounioni. Meidän täytyy keskittyä keksintöihin, ja pohtia, kuinka voimme vahvistaa tutkimusta ja kehitystä. Sen yhteydessä on erittäin tärkeää, että parannamme tutkimuksen rahoituksen ja aluekehityspolitiikan välisiä yhteisvaikutuksia. Niillä alueilla voitaisiin tehdä vielä paljon enemmän. Yhdessä liberaalien ja saksalaisen vapaan demokraattisen puolueen (FDP) kanssa kannatan ajatusta, että keskitymme pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Meidän täytyy huolehtia siitä, että me Euroopan unionina käytämme rahoitustamme siten, että pienet ja keskisuuret yritykset todella pääsevät siitä osallisiksi, ja että yliopistojen, korkeakoulujen ja pienten ja keskisuurten yritysten välillä toimii yhteisyö teknologian alueella. Meidän pitäisi rohkaista ihmisiä ottamaan kohtalo omiin käsiinsä kantamalla henkilökohtaisesti vastuuta ja olemalla oma-aloitteisia. Hallitukset eivät pysty luomaan työpaikkoja, niiden täytyy syntyä taloudesta itsestään.

  Elisabeth Schroedter (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät komission jäsenet, hyvät kollegat, on ilmeistä, että olette hyväksyneet sen, että siirtymän vihreään talouden kehitykseen täytyy alkaa nyt, koska ilmastonmuutos vaarantaa EU:n taloudellisen menestyksen.

Kuitenkin Eurooppa 2020 -strategiasta puuttuu yhteys taloudessa tapahtuvan ympäristönmuutoksen ja vihreän työllisyysstrategian väliltä. On olemassa tutkimuksia, jotka ovat osoittaneet, että pelkästään siirtymällä uusiin energiamuotoihin voidaan luoda kahdeksan miljoonaa uutta työpaikkaa. Sen tähden tarvitsemme Eurooppa 2020 -strategiaan aloitteen vihreistä työpaikoista. Aloitteen täytyy näkyä konkreettisissa toimissa ja yhdennetyissä suuntaviivoissa. Sen tähden tarvitsemme vakaita oikeudellisia ja poliittisia toimintakehyksiä, niin että sijoittajat todella sijoittavat vihreisiin työpaikkoihin. Siihen sisältyy yhtä lailla yhteyksien perustaminen tutkimuksen ja kehityksen ja talouden välille, innovaatioklustereiden edistäminen ja myös mahdollisuus tukea syrjäseuduilla olevia klustereita. Sitä Lambert van Nistelrooijin mietinnössä tarkoitetaan, ja minä kannatan ajatusta. Vaikka en kannatakaan niitä, jotka yrittävät ylhäältäpäin tuputtaa vaatimuksia alueille korvamerkintäohjelman kautta, tämän mietinnön ja tehtyjen ehdotusten mukaiset herätteet johtavat kuitenkin oikeaan suuntaan ja auttavat myös luomaan vihreitä työpaikkoja.

Työllisyysstrategiassa meidän täytyy kuitenkin keskittyä tasapuolisesti pohtimaan, miten siirtymä vihreään talouteen tapahtuu, miten saamme työntekijät mukaan, ja miten valmistamme heitä muutokseen. Osoitan nämä sanani komission jäsen Andorille. Esitettyjen työllisyyspolitiikan suuntaviivojen rakenne on pohjimmiltaan oikein ja tasapainossa. Erityisen tärkeä on se tosiasia, että koulutusta on korostettu omana painopistealueenaan. Tämä alue tarjoaa suuria mahdollisuuksia köyhyyskierteen murtamiseksi. Se muodostaa vihreän työllisyysstrategian kulmakiven ja on siten avain Eurooppa 2020 -strategian menestykseen. Meidän täytyy kuitenkin parantaa myös suuntaviivoja. Työllisyyden suuntaviivat ovat nimittäin avainasemassa, jotta todella pystymme hyödyntämään vihreää työllisyyspotentiaalia.

  Konrad Szymański (ECR). – (PL) Euroopan hitaasta taloudellisesta kasvusta ja kriisin aiheuttamasta romahduksesta voidaan tehdä hyvin erilaisia johtopäätöksiä. On helppoa olla samaa mieltä niiden kanssa tässä parlamentissa, jotka vaativat myönnytysten, hallinto- ja tiedottamistaakkojen supistamista, joita pelkästään jäsenvaltiot eivät ole luoneet, vaan myös Euroopan unioni ja tämä parlamentti. Kuitenkin on olemassa vaara, että sovelletaan sopimusta, joka on paljon pahempi kuin itse ongelma. Eräs sellainen toimenpide, joka aiheuttaisi vahinkoa Euroopan kasvulle, olisi lisätä Euroopan unionin valtaa veroyhteistyön ja koordinoinnin alueilla, ja siitä seurauksena oleva verotuksen yhdenmukaistaminen. Verokilpailu, niin kuin kaikenlainen kilpailu, on hyväksi kansalaisille ja markkinoille. Se mahdollistaa paremman tuloksen ja on tärkeä tekijä kilpailukykymme kannalta kansainvälisellä tasolla. Sen tähden yhteisten vapauksien ja yhteismarkkinoiden pitäisi olla unionin talouspolitiikan keskeinen periaate, ei unionin toimivallan laajentaminen.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, haluamme osallistua tähän keskusteluun sanomalla, että on aika lopettaa sanaleikit ja puhua todellisista ongelmista, joita naisten ja miesten enemmistöllä on maissamme, puhua kärsimyksestä, puhua siitä, että 85 miljoonaa ihmistä elää köyhyydessä Euroopan unionissa, joka on yksi maailman rikkaimmista alueista, ja jossa jatkuu pöyristyttävien voittojen tekeminen ilman että minkäänlaisiin toimenpiteisiin ryhdytään niiden tarkistamiseksi. Me haluamme puhua työsuhdeturvan puuttumisesta ja huonosti palkatuista työntekijöistä, nuorista ihmisistä ja naisista, jotka eivät löydä töitä, noin 23 miljoonasta työttömästä. Haluamme puhua vanhemmista ihmisistä, joilta on evätty kunnolliset eläkepäivät, ja lapsista, joiden tulevaisuus on vaarannettu.

Selvyyden vuoksi totean, että Eurooppa 2020 -strategiassa olevat ehdotukset kulkevat samaa polkua, kuin kuljettiin kriisin alussa. Euroopan komissio ei halunnut analysoida nykyisen tilanteen syitä tai olla mitään mieltä niistä politiikkojen kulmakivien seurauksista, joita se seurasi toteuttaessaan Lissabonin strategiaa: talouden alojen vapauttaminen, mukaan lukien rahoituspalvelut, ja työvoiman joustavuus, jota se kutsui joustoturvaksi.

Heidän tavoitteenaan on nyt avata tie vaurauden suuremmalle keskittymiselle, ja he käyttävät siihen useita direktiivejä, jotka helpottavat talouden strategisten alojen yksityistämistä, ja arvostelevat ankarasti niitä julkisia palveluja, jotka kiinnostavat taloudellisia ryhmittymiä esimerkiksi terveyspalveluihin, sosiaaliturvaan ja koulutukseen liittyvillä aloilla, millä aloilla tahansa, missä voi tehdä voittoa. He pitävät parempana piilottaa sen tosiasian, että vain irtiotto näistä politiikoista mahdollistaa suunnanmuutoksen, ja ainoastaan siten voidaan saavuttaa yhteiskunnallista kehitystä. Me kuitenkin vaadimme tätä irtiottoa ja sanomme, että on aika hylätä vakaussopimus ja korvata se sosiaalista kehitystä ja edistystä tuovalla ohjelmalla. Tämän ohjelman täytyy asettaa etusijalle tuotanto, laadukkaat julkiset palvelut, sellaisten työpaikkojen luominen, joissa on kelvolliset oikeudet ja palkat, kunnolliset eläkkeet ja eläkkeelle siirtymisen ehdot, yhteiskunnallista osallisuutta, ja vauraus jaetaan ja kohdennetaan oikeudenmukaisesti. Nämä tavoitteet vaativat todellista taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja unionin talousarvion selkeätä vahvistamista, solidaarisuutta, julkisia politiikkoja ja tärkeiden taloudenalojen valvontaa valtion toimesta.

Olemme varmoja, että työntekijät ja ihmiset jatkavat taistelua tämän puolesta, esimerkiksi Kreikassa huomenna tai Portugalissa 29. päivänä toukokuuta. Me täällä tervehdimme heidän taisteluaan.

  William (The Earl of) Dartmouth (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, EU 2020 -strategiassa on epäilemättä paljon mielenkiintoisia asioita, mutta koska laajentuminen on käynnissä, vuoteen 2020 mennessä EU:hun on liittynyt viisi, tai todennäköisemmin kahdeksan uutta valtiota. Jo vuoden 2010 EU:ssa on 12 nettomaksajavaltiota. Muita 15 jäsenvaltiota tuetaan.

Yksikään uusista jäsenvaltioista ei todennäköisesti ole maksajavaltio. Vuonna 2020 EU:ssa on sen tähden todennäköisesti, ei enempää eikä vähempää, kuin 23 maata, joita tuetaan. Vuoteen 2020 mennessä EU:sta on siten käytännössä tullut rahansiirtounioni, joka siirtää rahaa 12 maksajamaalta 23 tuettavalle maalle. Valitettavasti ja epäreilusti Yhdistyneen kuningaskunnan veronmaksaja on joutunut maksajaksi. Suhteellisesti köyhtynyt Yhdistynyt kuningaskunta on toiseksi suurin EU:n budjetin tukija.

Viimeisissä Saksan aluevaaleissa Nordrhein-Westfalenin äänestäjät sanoivat "ei" koalitiolleen ja sanoivat myös "ei" rahansiirtounionille. Myös muiden maksajamaiden äänestäjät sanovat seuraavan kymmenen vuoden kuluessa "ei". Vuoteen 2020 mennessä vaje tulee olemaan ylitsepääsemätön. Ei ole Yhdistyneen kuningaskunnan etujen mukaista, että kanaalin toisella puolella on taloudellinen kaaos, mutta jos laajentuminen ei lopu välittömästi, taloudelliselta kaaokselta ei voida välttyä. Näin ollen EU 2020 -strategia sivuuttaa tärkeimmän asian.

  Krisztina Morvai (NI). – (HU) Hyvät kollegat, haluan kunnioittavasti kysyä teiltä, eikö teidän mielestänne tässä täällä meneillään olevassa keskustelussa ole jotakin uskomattoman omituista? Täällä käydään erittäin tärkeää keskustelua talous- ja rahoituskriisistä, joka on syynä monien miljoonien eurooppalaisten tragediaan, ja vain noin 40 ihmistä on läsnä. Kehotamme eurooppalaisia talouden toimijoita ja kansalaisia säästämään energiaa, kun samaan aikaan kolme viime päivän aikana, ja tämä on myös totta jokaisen täysistunnon aikana, ehkä se näkyy kameroistakin, tuhlaamme energiaa valaisemalla stadionin kokoisen tilan, jossa vain 40 ihmistä on läsnä muulloin kuin äänestyksen aikana. Yhteensä 3 x 27 eli 81 erittäin pätevää simultaanitulkkia on tulkkaamassa meille 27 tulkkauskopissa. 40 parlamentin jäsenelle on siten kaksi tulkkia henkilöä kohden. Voisimmeko ajatella, että on aika katsoa peiliin ja lopettaa eläkeläisten, palomiesten, sairaanhoitajien ja opettajien patistaminen vöiden kiristämiseen.

  Lena Kolarska-Bobińska (PPE). – (PL) Kriisien aikana, kun Euroopan unionin yhtenäisyys on uhattuna, meidän pitäisi kiinnittää erityistä huomiota unionin sisäiseen koheesioon tukemalla taloudellista kasvua. Emme tiedä vielä, syventääkö kriisi Euroopan eri alueiden välisiä eroja. Historialliset erot alueiden kehityksen tasolla voivat kasvaa, ja joudumme ehkä myös todistamaan uusien erottavien tekijöiden ilmaantumista.

Tässä tilanteessa tarvitaan erityisesti alueiden välisiä eroja pienentäviä mekanismeja, ja vahvan aluepolitiikan jatkaminen on tie tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tässä tilanteessa ei olisi viisasta luopua tästä politiikasta ja vähentää merkittävästi paikallisten ja alueellisten viranomaisten rahoittamista, sillä se aiheuttaisi vakavan uhan taloudellisen kasvun piristymiselle, ja olisi sinänsä myös uhka Euroopan yhtenäisyydelle.

Sekä Eurooppa 2020 -strategia että koheesiopolitiikka pyrkivät saavuttamaan saman päämäärän. Niillä on ratkaisevan tärkeä vaikutus talouden elpymiselle ja suuri merkitys Euroopan solidaarisuuspolitiikalle. Tarvitaan kuitenkin parempaa koordinointia niiden välille. Uusien erillisten aihekohtaisten rahastojen perustaminen vastaamaan uusiin haasteisiin olisi ajan ja rahan tuhlausta ja myös viivästyttäisi EU 2020 -strategian toteuttamista ja tuomitsisi sen kokemaan saman kohtalon kuin Lissabonin sopimus. Meidän täytyy varmistaa keskeisten infrastruktuurihankkeiden rahoitus ja hylätä aluepolitiikan uudelleenkansallistaminen.

Nykypäivinä kuulemme usein tiettyjen jäsenvaltioiden hallitusten ja myös Euroopan komission taholta tulevasta voimakkaasta painostuksesta aluepolitiikan kulujen leikkaamisen tai vähentämisen puolesta. Euroopan parlamentin viesti mietinnössä, jonka varjoesittelijä olin, on kuitenkin selkeä: Tarvitsemme vahvempaa, emme heikompaa koheesiopolitiikkaa. Tarvitsemme todellista eurooppalaista yhteisvastuuta.

  Evelyne Gebhardt (S&D). - (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa Louis Grech, haluan onnitella teitä todella erinomaisesta, käsiteltäväksemme esittämästänne mietinnöstä, joka antaa meille perustan, josta lähteä eteenpäin. Kiitos myös siitä, että käytitte ilmausta, jota itse käytän jatkuvasti, nimittäin että talous on ihmisiä varten eikä toisin päin. Juuri siihen ajatukseen Euroopan unionin politiikan pitäisi perustua.

Mietinnössänne myös aivan oikein kiinnititte huomiota siihen, että sisämarkkinoiden sosiaalisten, kuluttajiin liittyvien, sisämarkkinoiden ympäristöllisten ja taloudellisten vaikutusten asianmukainen arviointi, ja päätökset, joita teemme sisämarkkinoilla, ovat erityisen tärkeitä. Juuri se on puuttunut tähän asti, tai sitä ei ole tehty riittävän näkyväksi kansalaisillemme. Politiikkamme nykyisten humanististen ja kokonaisvaltaisten elementtien korostaminen on erittäin tärkeä lähestymistapa, vaikka se sitten koskisi sisämarkkinoita.

Mietinnössänne sanotte myös erään asian, joka on erityisen tärkeä meille sosiaalidemokraateille, nimittäin sen, että sosiaalipolitiikkaa täytyisi pitää sisämarkkinapolitiikan ydinasiana, ja että yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen suojeleminen on erityisen tärkeää. Lisäksi vaaditte strategian kehittämiseltä parempaa, sisämarkkinoiden sosiaalisia etuja koskevaa viestintää.

Jos mietimme vaikka vain näitä muutamia kohtia, ymmärrämme, että pystyisimme saamaan aikaan melkoisesti, jos vain Euroopan komissio antaisi meille tukensa. Toivon myös todella, että komissio käyttää Louis Grechin mietinnössä esittämän tilaisuuden aidosti hyväkseen asettaakseen EU:n kansalaisten menestymisen keskipisteeseen. Vetoan vahvasti tämän puolesta, ja, kuten tiedämme, Michel Barnier on jo ilmoittanut tekevänsä samoin. Jos lähestymme sisämarkkinoita tästä näkökulmasta, Euroopan unionin politiikka saa osakseen enemmän hyväksyntää ja voimme katsoa kohti parempaa tulevaisuutta.

Puhetta johti
varapuhemies Edward McMILLAN-SCOTT

  Robert Rochefort (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, tässä vuoden 2020 strategiaa koskevassa keskustelussa minäkin haluan hyödyntää Louis Grechin erittäin mielenkiintoista mietintöä kertoakseni teille, että olen vakuuttunut siitä, ettei kuluttajia saa jättää tämän tulevan strategian ulkopuolelle.

Kun katson komission vuoden 2020 strategiaa koskevaa tekstiä, huomaan, että kuluttajista ei itse asiassa ole yhtään mainintaa. Nykyisessä kriisissä teidän on muistettava, että kun investointi luonnollisesti on keskeinen muuttuja, kulutus eri maissamme edustaa 60:tä ja 70:tä prosenttia BKT:stä.

Sen tähden haluaisin meidän siirtyvän enemmän tähän suuntaan EU 2020 -strategiassa. Haluaisin nähdä Euroopan olevan erilaisen kulutuksen edelläkävijä, sellaisen, joka perustuu osaamiskolmioon, kestävään kehitykseen. Haluaisin nähdä Euroopan, joka pystyy kehittämään tuotanto-olosuhteita ja kuluttajia kiinnostavia tuotteita, jotka ovat heidän luomiaan, Euroopan, joka keskittyy laatuun eikä enää määrään määrän vuoksi. Haluaisin nähdä sellaista tehostunutta kilpailua, joka ei kannusta "alennuksiin alennuksien vuoksi", vaan joka palvelee suuremman kuluttajatyytyväisyyden turvaamiseksi.

Hyvä komission jäsen, kysymykseni on siksi hyvin yksinkertainen. Aiotteko ehdottaa puheenjohtaja Barrosolle ja komission jäsenten kollegiolle, että muodostettaisiin ryhmä työstämään tätä aluetta, niin että kuluttajia ei enää pidetä mukautumismuuttujina, passiivisina yksilöinä, vaan ennemminkin aktiivisina osallistujina, jotka ovat teidän puolellanne, meidän puolellamme, niin että voimme rakentaa tämän tulevaisuuden yhteiskunnan, jota niin kipeästi tarvitsemme?

  Emilie Turunen (Verts/ALE). – (DA) Arvoisa puhemies, haluaisin käyttää vähän aikaa puhuakseni EU 2020 -strategian sosiaalisista ja työllisyyteen liittyvistä näkökulmista ja komission ponnisteluista tässä yhteydessä. Olen varma, ettei ole mikään salaisuus, että Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä olisi halunnut nähdä paljon kunnianhimoisemman vuoden 2020 suunnitelman kuin tämän nyt käsiteltävänä olevan, sellaisen, jossa olisi ollut todellinen halu määrittää, kuinka Euroopan on elätettävä itsensä tulevaisuudessa, ja todellinen halu asettaa korkeita sosiaalisia ja työllisyyteen liittyviä tavoitteita. Juuri nyt olemme kuitenkin tilanteessa, jossa jäsenvaltioilla ei ollut aikomustakaan kehittää komission esittämää suunnitelmaa. Sen sijaan he ottavat takapakkia.

Ensinnäkin köyhyyden torjunta: useat jäsenvaltiot ovat kyseenalaistaneet EU:n todellista toimivaltaa köyhyyden torjumiseksi ja konkreettisten, köyhyyteen liittyvien tavoitteiden asettamiseksi. Tähän sanoisin yksinkertaisesti, että lukuisista uuden Lissabonin sopimuksen kohdista löytyy laillinen perusta tälle, esimerkiksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 ja 153 artiklasta. Sen tähden kyse on yksinkertaisesti aloittamisesta. Toiseksi, jotkut jäsenvaltiot, mukaan lukien omani, Tanska, ovat arvostelleet köyhyyden määritelmää. Tietysti meidän täytyy esittää hyvä määritelmä. Nämä näkökulmat eivät kuitenkaan saa piilottaa sitä tosiasiaa, että kyse on yhdestä asiasta: todellisesta halustamme torjua köyhyyttä Euroopassa. Siitä keskustelussa varsinaisesti on kysymys.

Haluammeko vähentää Euroopassa köyhien ihmisten määrää, joka tällä hetkellä on 84 miljoonaa? Haluamme pienentää köyhien työntekijöiden määrää, joita on melkein 17 miljoonaa? Emmehän halua pelkästään, että jokaisella on työpaikka, vaan myös, että jokaisella on hyvä ja kunnollinen työpaikka? Haluammeko nuorten ihmisten pääsevän työmarkkinoille? Kyllä, totta kai haluamme. Juuri sen tähden tarvitsemme sosiaalisiin kysymyksiin ja työllisyyden alaan liittyviä konkreettisia tavoitteita. Eurooppa on tällä hetkellä keskellä talouskriisiä, mutta emme saa antaa sen henkisesti lamauttaa meitä, eikä saada meitä pelkäämään kunnianhimoisten tavoitteiden asettamista näille alueille. Jos meillä ei ole rohkeutta tehdä tätä nyt, se horjuttaa Euroopan taloudellista tilannetta samoin kuin sosiaalista yhteenkuuluvuuttamme. Sen tähden, arvoisat komission jäsenet, hyvät kollegat, haluan sanoa teille, että poliittisella tahdolla on tässä ratkaiseva merkitys. Toivon, että parlamentti ja komissio ottavat johdon käsiinsä ja patistavat niitä jäsenvaltioita, jotka epäröivät sen sijaan sitoutumista sosiaaliseen Eurooppaan vuonna 2020. Toivon, että komission jäseninä te olette valmiit tekemään tämän.

  Oldřich Vlasák (ECR). – (CS) Olemme viettäneet koko päivän keskustelemalla Euroopan unionille toivottavasta strategisesta painopisteestä. Mielestäni meidän täytyy kuitenkin ensin esittää toivottavaa tulevaa kehitystä koskeva kysymys kansalaisillemme ja niille, joita se eniten koskee, toisin sanoen kaupunginjohtajille ja paikallisille valtuutetuille. Tässä suhteessa olen hyvin pettynyt siihen, että paikallisten viranomaisten asema ei ole riittävästi näkynyt EU 2020 -strategiassa. Strategiassa kyllä korrektisti mainitaan tarve tiiviimpiin yhteyksiin alueellisten ja paikallisten kumppaneiden kanssa, mutta ei ole selvää, kuinka kumppanuuden periaatetta sovelletaan käytäntöön. Kuulemismenettely on sitä paitsi vapaaehtoinen, joten se ei millään tavoin velvoita jäsenvaltioiden päätöksentekoa. Voin vahvistaa sanomaani yhdellä konkreettisella esimerkillä. Kun Tšekin tasavallan kuntaliitto esitti kommentteja hallituksemme kannasta EU 2020 -strategiaan, näitä kommentteja ei pelkästään jätetty hyväksymättä, vaan liitto ei saanut edes kunnollista vastausta siitä, miten kommentteja oli käsitelty.

Jos haluamme välttää Lissabonin strategian kaltaisen epäonnistumisen, meidän ei pidä jatkaa niiden paikallisten viranomaisten sivuuttamista, jotka muodostavat osan julkishallinnosta kaikissa jäsenvaltioissa, ja jotka ovat tärkeässä asemassa minkä tahansa Euroopan politiikan toteuttamisessa. Päinvastoin, pakollinen "alempien" tekijöiden kuuleminen toisi tärkeitä havaintoja hyväksyttyjen toimien tarkoituksenmukaiseen, toimivaan ja tehokkaaseen toteutukseen. Siksi haluaisin vedota komissioon, että se tutkisi perusteellisesti menetelmää paikallisten viranomaisten yhdistämiseksi koko prosessiin.

  Kyriacos Triantaphyllides (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, nykyinen Lissabonin strategia on yksinkertaisesti nimetty uudelleen Eurooppa 2020 -strategiaksi. Pohjimmiltaan komission ehdotukset kokonaisuudessaan eivät kumoa nykyisiä tavoitteita, ja ei pelkästään siellä, missä näitä tavoitteita ei saavutettu, vaan kehitys viimeisen kymmenen vuoden aikana on osoittanut, että Euroopan kansalaisten elintaso on laskenut. Siitä huolimatta komission käsiteltäviksi antamat ehdotukset eivät sisällä riittävästi sosiaalisia kriteereitä. Sen vuoksi kysymmekin, mitä toimia komissio ehdottaa estääkseen markkinoiden vastuuttomuuden, mielivaltaiset irtisanomiset ja työpaikkojen epävarmuuden lisääntymisen? Eikö kansainvälisen valuuttarahaston osallistuminen tarkoita lisää ankaria ehtoja jäsenvaltioille ja ihmisille? Meidän mielestämme, jos vakaussopimusta ei ole korvattu sopimuksella sosiaalisten tavoitteiden saavuttamiseksi, silmukka ihmisten kaulan ympärillä kiristyy entisestään, ja tarvitaan entistä suurempia uhrauksia.

  Timo Soini (EFD). – (FI) Arvoisa puhemies, opiskellessani 1980-luvulla Helsingin yliopistossa Neuvostoliitto oli vielä voimissaan. Kun siellä oli ongelmia, vaadittiin lisää sosialismia. Nyt olen keski-ikäinen perheenisä täällä Euroopan unionissa ja kun täällä on ongelmia, vaaditaan lisää integraatiota. Tämä anekdootti, tämä filosofia on hämmästyttävän samantapainen ja tuloskin tulee olemaan sama: ei toimi!

Rakentakaamme kansallisvaltioiden pohjalle. Sille, että ensin täytyy kakku leipoa ennen kuin sen voi jakaa. Luokaamme työpaikkoja ja edellytyksiä. Tätä kautta se voima kumpuaa. Tätä kautta me pääsemme eteenpäin. Meillä on työnantajapula, ei niinkään työntekijäpula, vaan pula työnantajista, jotka pystyvät antamaan ihmisille töitä.

Pienyritykset ovat avainasemassa. Me lykkäsimme omistajakuljettajien työaikadirektiivin käsittelyn seuraavaan istuntoon. Siinä on tyypillinen esimerkki, jossa meidän pitäisi puolustaa itsenäisiä yrittäjiä, jotka luovat työpaikkoja, jotka tekevät hyvää ja työllistävät ihmisiä. Mutta nyt on vaarana, että hallinnollisilla päätöksillä menetämme työpaikkoja. Kyllä minäkin Eurooppaa rakastan, vaikken Euroopan unionia rakasta.

  Franz Obermayr (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, maailmanmestaruuskilpailujen vuonna neuvoston edustajat voisivat oppia jalkapallosta, että tuomari jokaisen pelaajan takana ei vielä läheskään ole tae hyvälle jalkapallo-ottelulle. Mutta peli täysin ilman sääntöjä, ilman tuomareita ja ilman virheiden rankaisemista päättyy kaaokseen. Juuri sellainen on nykyinen tilanne!

On korkea aika, että Eurooppa 2020 -strategia pysäyttää hedge-rahastojen keinottelijat. Niiden, jotka ovat vuosikausia eläneet hyvin keinottelun ja kiskurikorkojen avulla, pitäisi nyt hoitaa osuutensa. Ei piensäästäjiä, mutta suuria keinotteluvoittoja tehneitä yrityksiä pitäisi pyytää maksamaan lasku.

Koheesiopolitiikassa ei liioin pitäisi sivuuttaa eurokriisiä. Lukuun ottamatta nykyistä tukipakettia, Kreikka on menneisyydessä hyötynyt maatalous- ja aluetuista suhteettomasti. Jos välttämättömiä rakenneuudistuksia ei tehdä, tämä raha on selvästikin valunut hukkaan, ja huolimatta vuosikausia maksetuista avustuksista maa on saatettu tuhon partaalle. Siksi en ymmärrä, miksi meidän pitäisi antaa rahan virrata edelleen tällaisessa tilanteessa. Miksi emme kuuntele komission jäsen Olli Rehniä, joka on ehdottanut täysin järkevästi rahoituksen leikkaamista. Emmehän lopulta voi sallia EU:n taantuvan rahansiirtounioniksi. Suunnitelmatalous, jollaisen jotkut teistä toivovat näkevänsä, ei ole vielä koskaan osoittautunut hyväksi, ei vaikka se tulisi Brysselistä.

Mitä sitten täytyy tehdä? Omavastuullinen budjettipolitiikka, ja jos se ei toimi, rohkeat ja tehokkaat rangaistusjärjestelmät. Kaiken tämän täytyisi sisältyä Eurooppa 2020 -strategiaan.

  Jean-Paul Gauzès (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, talous- ja rahoitustilanne Euroopassa oikeuttaa täysin ne äärimmäiset toimet, joihin on ryhdytty erityisesti euroalueen vakauttamiseksi ja yhteisvaluuttamme heikentymisen estämiseksi. Tilanteen kiireellisyys oikeuttaa hyväksytyn käytännöllisen lähestymistavan. Kuitenkin hyväksyttyjen toimien toteutuksessa täytyy varmistaa, että parlamentti on osallisena toimivaltansa rajoissa ja voi käyttää demokraattista valvontaansa asianmukaisissa olosuhteissa.

Meidän todella täytyy varmistaa, että kansalaisemme eivät menetä luottamustaan, ja voivat voittaa takaisin luottamuksen poliittisiin elimiin. Ilman luottamusta mikään rakenteellinen uudistus tai välttämättömät tiukat toimenpiteet eivät ole mahdollisia.

Eurooppa ei ole ollut toimeton tämän rahoituskriisin edessä. Emme sano tätä riittävän usein. Vuonna 2009 laadimme ja hyväksyimme luottolaitoksia koskevat säännökset, joiden täytäntöönpanosäännökset komissio julkaisee piakkoin. Parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunta äänesti pari päivää sitten rahoitustoimia koskevan sääntelypaketin puolesta. Viime maanantaina sama valiokunta hyväksyi suurella enemmistöllä hedge-rahastojen johtajien sääntelyä koskevan mietinnön.

Kolmikantaneuvotteluja on aloitettu sopimuksen aikaansaamiseksi neuvoston kanssa. Tämän sopimuksen täytyy syntyä nopeasti, jotta toimielimemme säilyttävät uskottavuutensa. Kansalaisemme kysyvät meiltä usein: "Mitä yhteisö tekee?" Meidän täytyy täyttää heidän odotuksensa.

Tässä yhteydessä haluan onnitella teitä, komission jäsen, määrätietoisuudestanne ja rohkaista teitä jatkamaan laatimaanne työohjelmaa niiden lupausten mukaisesti, jotka annoitte kuulemistilaisuudessanne. Kunnianhimoinen, mutta välttämätön aikataulunne saa tukemme. Seisomme rinta rinnan kanssanne, niin että rahoituspalveluiden välttämätön sääntely toteutuu. Tässä ei ole kyse rahoitusalan kiusaamisesta, vaan sääntöjen laatimisesta sen varmistamiseksi, että säätelyä vaativia toimia myös säädellään, ja liiketoimien tekemisestä turvallisemmiksi ja avoimemmiksi.

  Csaba Sándor Tabajdi (S&D). – (HU) Arvoisat komission jäsenet, hyvät kollegat, Euroopalla on edessään kaksi suurta tehtävää: uuden strategian luominen, josta parhaillaan keskustelemme, ja joka mielestäni muotoutuu mukavasti. Eurooppa kuitenkin on käännekohdassa, jos se ei löydä uutta toimintatapaa. Viime viikkojen tapahtumat, kuten Kreikan kriisi – ja tässä olen eri mieltä Jean-Paul Gauzèsin kanssa, koska valitettavasti Euroopan unioni, jäsenvaltiot ja erityisesti Angela Merkel reagoivat liian myöhään tähän tilanteeseen – tarkoittavat, että Eurooppa on käännekohdassa. Tämä on poikkeuksellisen vaarallinen käännekohta, joka ratkaisee siirrymmekö kohti uudelleenkansallistamista, kansallista eristäytymistä ja itsekkyyttä, vai kohti kommunitarismia. Jos emme siirry kohti kommutarismia, Michel Barnierin esittelemää ohjelmaa ei toteuteta, ja se on hyödytön. On erittäin tärkeää, että emme uusia tavoitteita laatiessamme unohda aikaisempaa politiikkaamme, koheesiopolitiikkaa, yhteistä maatalouspolitiikkaa tai, kun katson komission jäsen Andoria, Euroopan sosiaalisen mallin uudistamista. Hyvät kollegat, olemme käännekohdassa. Viime viikot ovat osoittaneet sen olevan tosiasia. Edellinen malli ei toimi, ja nykyinen malli ei toimi kunnolla. Kannatan sitä, että komissio seuraa kansallisia talousarvioita, ennen kuin ne esitetään jäsenvaltioiden parlamenteille.

  Carl Haglund (ALDE). – (SV) Arvoisa puhemies, puheenvuoroni koskee Liem Hoang Ngocin julkisen sektorin kestävää rahoitusta käsittelevää mietintöä. Sen parissa on ollut erittäin mielenkiintoista työskennellä. Tilanne oli – ja esittelijän puheenvuoro teki sen myös selväksi – ideologiselta kannalta katsottuna se, että olimme kovasti eri mieltä tästä kysymyksestä.

Tässä yhteydessä on tärkeää muistaa, mitä on tapahtunut viime viikkoina Euroopassa, jossa meillä on talouskriisi, jollaista olemme harvoin nähneet. Kriisi johtuu suurelta osin jäsenvaltioiden epäonnistumisesta huolehtia omista rahatalouksistaan, ja pitää omat pesänsä järjestyksessä. Sen tähden oli ehkä hieman yllättävää, että meillä oli niin suuria ideologisia erimielisyyksiä siitä, oliko oikeastaan järkevää lainata ja tuhlata niin paljon rahaa, kuin monet maat ovat tehneet viime vuosina.

Kuten sanoin, näistä asioista oltiin melko lailla eri mieltä, ja sama on ollut havaittavissa myös tässä istuntosalissa. Onneksi erittäin suuri enemmistö valiokunnassa oli myös sitä mieltä, että on tarve ryhtyä tiukempiin toimenpiteisiin korjataksemme tilanteen, jossa nyt olemme. Komissio on tehnyt erittäin hyviä ehdotuksia viime viikkoina. Nyt on vihdoin aloitettu päätöstenteko, joka tosiasiallisesti johtaa siihen, että saamme järjestystä Euroopan talouteen. Juuri sitä nyt tarvitaan.

Sen tähden keskustelut valiokunnassa olivat lievästi sanottuna jännittäviä. On tärkeää muistaa, että kyse ei ole pelkästään tämänhetkisistä lainoistamme, vaan myös sellaisista tulevista haasteista kuin Euroopan väestökysymykset, sen vanheneva väestö jne. Tämä oli tärkeä mietintö, ja mielestäni teimme siihen hyviä muutosehdotuksia. Olen vakuuttunut, että täällä parlamentissa saavutettava päätös tulee olemaan hyvä.

  Bas Eickhout (Verts/ALE). – (NL) Tämänhetkisessä, tätä kriisiä koskevassa keskustelussa on pääasiallisesti käsitelty budjettikurin noudattamista ja ihan oikeutetusti, koska se on tärkeää. Se ei kuitenkaan ole koko tarina. Pitäkäämme myös tämä kriisi oikeissa mittasuhteissa, mikä tarkoittaa, että tosiasiallisesti puhumme edelleen pankkikriisistä.

Pankit tekivät useiden vuosien ajan rahaa tyhjästä käyttämällä hyväkseen hämäriä rakenteita, ja vuonna 2008 tämä kupla puhkesi. Silloin maat muuttivat yksityisen velan julkiseksi velaksi, ja tämä on se ongelma, jonka kanssa Kreikan on nyt kamppailtava: julkisen velan sietämätön taso. Kun tämän valossa keskustelemme vuoden 2020 strategiasta, meidän täytyy myös katsoa pankkien osuutta. Komissiolta puuttuu täydellisesti kunnianhimo tämän asian suhteen. Pankeista on sanottu tuskin sanaakaan. Tämä kriisi on osoittanut, että täytyy tehdä selvä ero säästöpankkien ja investointipankkien välillä. Missä on komission kunnianhimo, kun puhutaan suunnitelmista tämän selvittämiseksi? Tämä oli ensimmäinen asiani.

Meidän on myös katsottava tulevaisuuden taloutta. Tulevaisuuden talous käyttää tehokkaasti luonnonvarojaan. Tässäkin komissiolla on liian vähän kunnianhimoa. Joko sen tavoitteet ovat liian epämääräiset tai päämäärät liian alhaalla, esimerkiksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 20 prosentilla, mikä on surullisen riittämätöntä vihreiden innovaatioiden edistämisen kannalta. Miten yritykset näin voivat saada viestin, että niiden pitäisi sijoittaa vihreään teknologiaan? Mielestämme komission suunnitelmien pitäisi kattaa tämäkin.

Lopuksi, omankin talousarviomme täytyy olla oman strategiamme mukainen. Tämä tarkoittaa, että rakennerahastoja täytyy nimenomaan käyttää vihreän teknologian edistämiseen. Tällä hetkellä tuemme etupäässä enemmän kasvihuonekaasujen päästöjä. Missä on raha innovaatioita varten, ja missä ovat maatalouden talousarvion määrärahat kestävälle maataloudelle? Komission täytyy ennemminkin olla konkreettinen ja kunnianhimoinen kuin tuottaa epämääräisiä suunnitelmia, jotka eivät ratkaise tätä kriisiä.

  Kay Swinburne (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, vakauttamisrahastojen ja apupakettien ei pitäisi olla EU 2020 -strategian keskeisinä aiheina. Keskeisen aiheen pitäisi olla uusi strategia, jota kaikkien maidemme pitäisi haluta noudattaa saadaksemme EU:n sisämarkkinat uudelleen käynnistetyiksi ja antaaksemme niille uutta energiaa. Meidän täytyy miettiä, miten muutamme talouksiamme niin, että ne ovat kunnossa tulevia haasteita varten. Ainoa tie eteenpäin on katsoa uusia teollisuuksia tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin kautta. EU:n pitäisi rohkaista uutta taloudellista dynamiikkaa eurooppalaisen tutkimuksen alueella, luoda huippuverkkoja, tutkimusklustereita yhdennettyjä hankkeita varten, jotka perustuvat uusia tuotteita ja palveluita koskeviin innovaatioihin, miettiä uusia prosesseja ja teknologioita ja uudenlaisia yritystoiminnan malleja. Meidän pitäisi katsoa olemassa olevia menestyviä hankkeita ja käyttää EU:n yhteyksiä löytääksemme parhaat käytännöt.

Vierailin omassa vaalipiirissäni Glyndŵrin yliopistossa, joka on pitänyt suoraan yhteyttä korkean teknologian yrityksiin Pohjois-Walesissa ja 90 prosenttia valmistuneista on sijoittunut töihin, jopa viime vuonna. Se ei ole pelkästään parantanut niiden nuorten ihmisten työpaikkanäkymiä, jotka osallistuivat, vaan se on elävöittänyt koko Pohjois-Walesin aluetta. Sen sijaan, että tutkitaan miljardin dollarin hankkeita ja ihmeratkaisuja, meidän täytyy palata niihin käytännön asioihin, jotka tekevät taloudesta menestyvän. Etelä-Walesissa on viisi merkittävää lääkkeitä kehittävää yritystä, joilla on maailmanluokkaa oleva teknologia. Vähäisellä EU:n tuella tämä korkean teknologian yritysklusteri voisi nousta maailmaluokan keskukseksi, ja nostaa koko talouden, joka tällä hetkellä täyttää koheesiorahastojen vaatimukset, kohti valoisampaa tulevaisuutta. Tarvitsemme ratkaisuja työskennelläksemme tehokkaasti kansalaistemme hyväksi.

  Jacky Hénin (GUE/NGL). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, ette halua myöntää sitä, mutta todellisuus on räikeän ilmeinen: ajatus, tai uskomus liberaalista Euroopasta on hiipunut. Miten kukaan voi enää uskoa liittovaltioulottuvuuden lujittamiseen, kun EU valmistautuu kynimään kaikkein velkaantuneimpia maita auttaakseen rahoitusmarkkinoita?

Liberaalin Euroopan hanke ja toimet ovat myös hiipuneet ja silmiinpistävästi niin. Peräkkäisten kriisien vuoksi, joista viimeinen oli syvin kaikista, julkinen velka on kasvanut räjähdysmäisesti. Kuitenkin vielä pahempi on, että euroalueen uskottavuus on haihtunut savuna ilmaan. Tilanne vaatii todellista solidaarisuutta. Kuitenkaan Maastrichtin sopimuksen mukaan minkäänlainen maiden välinen solidaarisuus ei euroalueella ole sallittua. Tämä on äärimmäinen eurooppalainen paradoksi.

Euroopan tappio on myös nähtävissä WTO:ssa käytävissä neuvotteluissa ja siinä tarinassa, jota meille syötetään säännöllisesti, ja jonka mukaan EU suojelisi meitä globalisaatiolta. Kaukana siitä, että toimisivat kilpenämme ja suojanamme, EU:n direktiivit ovat usein haitanneet WTO:ssa käytäviä neuvotteluja. Itse asiassa, olemme nyt erittäin haavoittuvia EU:n ansiosta, ja maksamme nyt hintaa teollisuuden vähentämisellä ja lukuisilla eri uudelleen sijoittumisen muodoilla. Ihmisten tähden EU:n politiikka täytyy kiireellisesti kohdistaa uudelleen.

  Mara Bizzotto (EFD). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, 308 miljardia euroa on kaiken kaikkiaan kohdistettu koheesiopolitiikan täytäntöönpanemiseksi vuosina 2007–2013. Tähän mennessä Eurooppa on käyttänyt, ja tuloksista päätellen tuhlannut osan näistä Lissabonin sopimuksen mukaisista etusijalla olevista varoista. Jotta EU 2020 -strategia onnistuisi ja jotta käytettäväksi jäävät käteisvaravuoret käytettäisiin taloudellisen kasvun elvyttämiseen ja kilpailun tukemiseen, tarvitaan kahdenlaisia toimia: yksinkertaistamista ja väliarviointia.

Yksinkertaistamisesta tulee avainasia näiden resurssien saatavuuden irrottamisessa lannistavasta byrokratiasta: alueet, kansalaiset ja yritykset haluavat toimia vapaammin hyödyntääkseen mahdollisuuksiaan.

Väliarviointia tarvitaan kiireellisesti niiden kriteereiden muuttamiseksi, jotka määrittävät varojen jakamisen. Koheesiopolitiikan yleinen henki on arvioitava uudelleen.

Nyt enemmän kuin koskaan koheesiopolitiikan täytyy pystyä osoittamaan voimansa monitasoisena hallinnointityökaluna antamalla vilpitön ääni ongelmille, jotka ovat vahingoksi alueellemme, ja muokkaamalla Brysselissä pitkään odotettu, sosiaalista ja taloudellista malliamme koskeva selonteko.

Hyvät kollegat, jokaisen, kuten Euroopan unionin, joka on vastuussa tällaisten summien käsittelystä, velvollisuus on säätää tiukka valvonta sellaisille hankkeille, joita tuetaan, ja torjua painokkaasti varojen hukkaan heittäminen. Tämä on ainoa tapa, jolla EU 2020 -strategia voi menestyä olematta huono kopio huonosta alkuperäisestä.

  Regina Bastos (PPE). – (PT) Arvoisa puhemies, olemme nopeutuvan globaalin muutoksen edessä, jolla on tuhoisia seurauksia taloudellemme, poliittiselle ja sosiaaliselle järjestelmillemme ja siten kaikille kansalaisillemme. Olemme tällä hetkellä todistamassa kapasiteetin ennenkuulumatonta heikkenemistä valtioiden vastattavaksi. Sen tähden Euroopan unionin täytyy löytää yleisiä syitä ja liittolaisia, ja toimia selkeällä ja yhtenäisellä tavalla kansainvälisellä näyttämöllä.

Poikkeukselliset tilanteet vaativat selkeitä yhteisiä toimia. Jos emme ryhdy vaadittaviin vahvoihin toimiin, emmekä kanna yhteisesti vastuuta, Eurooppa jää sivuun ja köyhtyy. Vain vahva Eurooppa, joka kunnioittaa yhteisiä sääntöjä pystyy vastaamaan uuteen aikakauteen asianmukaisella tavalla.

Heikentyneillä ja velkaantuneilla valtioilla ei ole perusvalmiuksia suojella kansalaisiaan. Sen tähden meidän täytyy pystyä voittamaan takaisin yleisön luottamus, voittamaan vakauteen, budjettikuriin, työpaikkojen luomiseen, rahaliiton vakauteen, globalisaatioon ja strategisiin valintoihin liittyvät taistelut.

Meidän täytyy tehdä tämä tai tulevaisuutemme on vaarassa. Tulevaisuus voitetaan sitoutumalla sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen, turvaamalla rauhaa, laatimalla uusi, vapauteen, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja vastuuseen perustuva malli. Niin EU 2020 -strategia ja Eurooppa 2020:n yhdennetyt suuntaviivat muodostavat Euroopan kasvun ja työllisyyden uuden syklin keskeiset osatekijät.

Tämän moitteettomasti täytäntöön panemiseksi ja toteuttamiseksi työllisyydelle, koulutukselle ja köyhyyden vähentämiselle on laadittava selkeät määrälliset tavoitteet. On myös välttämätöntä, että kaikki tehdään jäsenvaltioiden kansallisten tavoitteiden muuttamisen helpottamiseksi, jos strategia aiotaan toteuttaa oikein ja menestyksekkäästi.

  Constanze Angela Krehl (S&D) . – (DE) Arvoisa puhemies, nykyinen koheesiopolitiikka sai alkunsa otsikolla Lissabonin strategia. Uskon kuitenkin vahvasti, että koheesiopolitiikka voi suuresti vaikuttaa Eurooppa 2020 -strategiaan ja myös tekee niin, ei pelkästään sen vuoksi, että meillä on käytettävissämme huomattava budjetti muihin Euroopan politiikkoihin verrattuna, mutta ennen kaikkea, koska koheesiopolitiikka mahdollistaa meille kestävän kehityksen alueillamme ja takaa rakenneuudistusprosessien ja -haasteiden kunnollisen valvonnan alueillamme.

Haluaisin kuitenkin vielä kerran tehdä yhden, myös ryhmällemme tärkeän ydinasian selväksi: koheesiopolitiikkamme voi toimia vain, jos taloudellinen kehitys katsotaan merkitykseltään samanarvoiseksi sosiaalisen kehityksen ja työntekijöiden kouluttamisen tukemisen kanssa. Meidän täytyy periaatteessa ottaa yhteinen vastuu niistä rahastoista, jotka ovat käytettävissämme. Tilanne on vähän niin kuin tietokonelaitteistojen ja -ohjelmien välillä – toinen ei tule toimeen ilman toista.

  Ramona Nicole Mănescu (ALDE). – (RO) Haluaisin aluksi kiittää Ricardo Cortés Lastraa hänen ponnisteluistaan tämän mietinnön laatimiseksi. Mietinnössä korostetaan jälleen kerran sitä, että koheesiopolitiikalla on merkittävä osuus Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa. Tämän vuoksi meidän on taattava, että koheesiopolitiikkaan sisältyvä alueiden painotus tunnustetaan osaksi tätä strategiaa.

Kuten kaikki tietävät strategian tehokas täytäntöönpano riippuu valtavasti siitä, miten se on laadittu. Tämän takia olen sitä mieltä, että paikallisten ja alueellisten viranomaisten on oltava mukana jo laadintavaiheessa. Näin voidaan varmistaa, että myöhemmin saavutetaan tehokkaita tuloksia. Parempi hallintotapa useilla tasoilla takaa myös, että koheesiopolitiikkaa toteutetaan kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti.

Koska nämä politiikat hyödyttävät jäsenvaltioita, olen sitä mieltä, että jäsenvaltioiden on edelleen oltava avainasemassa neuvoston koheesiopolitiikkaa koskevassa päätöksentekoprosessissa. Lopuksi haluaisin ilmaista olevani tyytyväinen siihen, että rakennerahastojen rooli on tunnustettu strategian tavoitteiden saavuttamisessa. Haluaisin kuitenkin jälleen kerran muistuttaa teitä siitä, että meidän on vältettävä sudenkuoppa, joka liittyy siihen, että näitä rahastoja tultaisiin käyttämään jäsenvaltioiden rankaisemiseen. Olen sitä mieltä, että tällainen toimenpide olisi täysin koheesiopolitiikan todellisten tavoitteiden vastainen.

  François Alfonsi (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, Eurooppa 2020 -strategian avainsana on kasvu. Kutsumme me sitä sitten älykkääksi, kestäväksi tai kattavaksi, niin merkitystä on vain sillä, että Eurooppa on sellaisen kriisin partaalla, jonka loppua ei ole näkyvissä. Eurooppa 2020 -strategian määrälliset tavoitteet, muun muassa työllisyyden lisääminen ja köyhyyden vähentäminen, ovat vain hyvää tarkoittavia sanoja, koska niiden saavuttamiseksi käytetään samoja malleja kuin epäonnistuneessa Lissabonin strategiassa.

Eurooppaa uhkaava kriisi edellyttää huomattavasti kaukonäköisempää ja poliittisempaa hanketta, johon sisältyy uusia ideoita. Eurooppa 2020 -strategiasta puuttuu kaikki tämä.

Haluan nostaa esiin yhden tällaisen uuden idean. Eikö meidän tulisi jo vihdoin asettaa tavoitteeksi eurooppalaisen monikulttuurisuuden lisääminen? Tämä monikulttuurisuuden arvo, jonka varaan Euroopan unioni rakentuu, voisi tarjota resursseja, joita muista maanosista ei löydy. Monikulttuurisuudella voitaisiin edistää Eurooppamme talouden kehitystä aineettomien hyödykkeiden, kuten kulttuuritalouden, aineellisten hyödykkeiden, kuten alueellisten erikoisuuksiemme, avulla.

Lisäksi kehitteillä oleva strateginen visio keskittyy lähes yksinomaan jäsenvaltioihin. Jäsenvaltiot rajoineen, perinteisine ajattelutapoineen ja keskitettyine hallintoineen estävät kuitenkin Euroopan unionin kehitystä.

Euroopan unionin tulevaisuuden strategia kaipaa laajempaa alueellista ulottuvuutta. On myös edistettävä makroalueellisia strategioita, joilla maankäyttö järjestetään uudelleen mukaillen maanosan elämää ylläpitäviä luonnonalueita, jotka samalla ovat maanosan kulttuurisia ja historiallisia keskuksia. Näillä alueilla viittaan muun muassa Itämereen, läntiseen Välimereen, Tonavaan, Alppeihin ja Atlantin kaareen.

Tämä lähestymistapa on vähitellen otettu käyttöön esimerkiksi Itämeren alueella, mutta sitä ei ole otettu mukaan Eurooppa 2020 -strategiaan, minkä vuoksi se hyvin todennäköisesti lopetetaan alkuunsa, kun sen toteuttamiseksi täytyy varata rahoitusta. Meille esitelty Eurooppa 2020 -strategia on näin ollen meidän mielestämme hyvin sovinnainen ja teknokraattinen. Siitä puuttuu poliittinen näkemys.

  Zbigniew Ziobro (ECR). – (PL) Eurooppa 2020 -strategia on asiakirja, jonka on tarkoitus luoda suunta unionin kehitykselle seuraavalla vuosikymmenellä. Jos on kuitenkin tarkoitus, että tälle suunnitelmalle ei käy samoin kuin Lissabonin strategialle, sen on oltava realistisempi ja vastattava paremmin jäsenvaltioiden toiveita. Tämän vuoksi meidän pitäisi pitää arvossa tarkistuksia, jotka parlamentti on hyväksynyt komission ehdotukseen. Nämä tarkistukset koskevat erityisesti yhteismarkkinoiden vahvistamista, protektionismin vähentämistä, jatkuvaa koheesiopolitiikkaa ja maatalouden tukemista.

Tarvitsemme kuitenkin, ja tätä on yhä painotettava, oikeudenmukaisempaa ilmastopolitiikkaa, toisin sanoen sellaista, jonka kohtuuttomat taakat eivät johda siihen, että Keski- ja Itä-Euroopan valtiot tulevat aina olemaan Euroopan unionin köyhiä sukulaisia.

Haluaisin lopuksi huomauttaa, että vaikka Euroopan unionin strategian keskeisin käsite on innovaatio, meidän tulee edelleenkin tukea koheesiopolitiikkaa ja maataloutta, koska tämä antaa köyhimmille seuduille mahdollisuuden kuroa umpeen ero kehityksessä.

  Mario Borghezio (EFD). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, minun mielestäni teollisuuspolitiikka, joka keskittyy ainoastaan kansainvälisesti toimiviin ja huipputeknologiaa käyttäviin yrityksiin, ei ole paras tie menestykseen. Me emme saa unohtaa pienten ja keskisuurten yritysten sektoria, johon pienimuotoista liiketoimintaa harjoittavat valmistajat ja vähittäiskauppiaat kuuluvat. Myös nämä olisi otettava huomioon innovaatiopolitiikassa.

Strategialla olisi erityisesti taattava pienille ja keskisuurille yrityksille tasa-arvoiset lähtökohdat EU:n ulkopuolisten kilpailijoiden kanssa ottamalla käyttöön suojalausekkeita ja vahvoja tehokkaita keinoja väärentämistä koskevan erittäin vakavan ongelman torjumiseksi. Näihin keinoihin kuuluvat tehokkaat kaupan suojavälineet. On tärkeää, että Eurooppa 2020 -strategian hallinnointi ei jäisin yksin komissiolle, vaan sitä pitäisi toteuttaa eri tasoilla, kuten kansallisesti ja makroalueellisesti.

Meidän täytyy alkaa muotoilla politiikkaa ja strategiaa, jotka keskittyvät paikalliseen tasoon ja valmistusteollisuuden käytännön realiteetteihin. Haluaisin tässä yhteydessä myös korostaa, että on tarpeen kiinnittää huomiota valmistusteollisuuden tilaan Po-joen laaksossa. Pyydämme siis, että valmistusteollisuuden tilanteeseen ja todellisiin käytäntöihin kiinnitetään enemmän huomiota, ja keskitytään erityisesti pk-yrityksiin, jotka ovat, kuten jo sanoin, valmistusteollisuuden selkäranka jokaisessa Euroopan valtiossa. Näin ollen pk-yritykset ovat Euroopan unionin valmistusteollisuuden ja kehityksen tulevaisuuden toivo.

  Bendt Bendtsen (PPE). – (DA) Arvoisa puhemies, meidän tavoitteenammehan oli tulla maailman kilpailukykyisimmäksi tietoon perustuvaksi taloudeksi. Tämä ei kuitenkaan ole toteutunut. Eurooppaa lähivuosina varjostavat haasteet ovat valtavia. Tällä hetkellä Kreikassa ja ehkä tuota pikaa useassa muussakin valtiossa havaittavat ongelmat johtuvat kahdesta asiasta: Euroopan puutteellisesta kilpailukyvystä sekä siitä, että eurooppalaiset ovat eläneet yli varojensa. Toisin sanoen olemme tuhlanneet enemmän rahaa kuin olemme tienanneet ja olemme tuhlanneet enemmän rahaa kuin tuottavuutemme olisi sallinut.

Monet ekonomistit saavat talousasiat vaikuttamaan mutkikkaammalta kuin ne ovatkaan. Selitys ongelmaan on kuitenkin aika yksinkertainen: markkinoilla ei yksinkertaisesti enää uskota siihen, että Euroopan velkaantuneet valtiot pystyvät kilpailemaan ja kantamaan oman vastuunsa. Tästä kaikki johtuu. Euroopan suurin ongelma, kuten jo sanoin, on kilpailukyvyn puute, ja tämä on ongelma, johon Eurooppa 2020 -strategialla on tarkoitus puuttua. Meidän on lisättävä kilpailukykyämme suhteessa muihin maihin. Lisäksi jäsenvaltioiden on saatava taloutensa kuntoon ja samalla sijoitettava tulevaisuuteen.

Saattaa itse asiassa olla välttämätöntä tehdä hyvinvointipalveluiden leikkauksia, jotta saadaan varoja koulutukselle ja tutkimukselle. Pienet ja keskisuuret yritykset ovat Euroopan talouden selkäranka. Siksi meidän on otettava ne huomioon tässä strategiassa. Niiltä puuttuu pääomaa ja niiden on vaikea saada lainaa. Meidän pitää tehdä jotain tälle asialle. Monet pienet ja keskisuuret yritykset jäävät julkisten tarjouskilpailujen ulkopuolelle, sekä jäsenvaltioiden sisäisten että erityisesti EU:n tarjouskilpailujen, joissa suuret yritykset ovat etulyöntiasemassa.

Lopuksi haluaisin sanoa, että meidän on koko ajan kamppailtava hallinnollisten taakkojen kanssa. Asettamamme hallinnolliset määräykset rasittavat tietenkin enemmän pieniä yrityksiä, joissa on hyvin vähän työntekijöitä. Lopuksi haluaisin vielä lisätä, että meidän on helpotettava pienten ja keskisuurten yritysten pääsyä vientimarkkinoille.

  Sergio Gaetano Cofferati (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kuulijat, mielestäni vaarana on se, että keskitymme ainoastaan kriisiin. Sen jälkeen kun on tartuttu toimiin euron puolustamiseksi kehitetyn rahaston luomiseksi, jolla on tarkoitus auttaa vaikeuksissa olevia valtioita ja lopettaa keinottelu, keskustelut parlamentissa ovat keskittyneet uudistamiseen ja vakauteen liittyviin asioihin kaiken muun kustannuksella. Nämä asiat kuuluvat jäsenvaltioille.

Olemme keskittyneet niin kapeaan aihealueeseen että rahoitus- ja pankkijärjestelmän kysymykset ja niihin liittyvät valvonnan ja sääntelyn ongelmat on pantu sivuun ja unohdettu melkein täysin. Uskon kuitenkin vakaasti, että politiikan muotoilussa tarvitaan suhteellisuudentajua. Pakettia ei sattumalta nimetty vakaus- ja kasvusopimukseksi. Vielä oikeampi nimitys sille oli ollut "vakautta kasvun nimessä -sopimus".

Meidän on jälleen alettava keskustella kasvusta ja kehityksestä. Tämä on paras tapa ehkäistä keinottelu ja sen sijaan antaa rehellisille sijoittajille luottamusta. Ilman kasvuun liittyviä ehdotuksia – tällä viittaan Mario Montin mainitsemaan verojen yhtenäisyyteen sekä investointiresursseihin, euro-obligaatioiden saatavuuteen sekä koheesiovälineisiin, sillä koheesio on kilpailukyvyn kannalta erittäin tärkeää – on vaikea luoda suotuisaa ympäristöä, erityisesti tässä tilanteessa.

  Olle Schmidt (ALDE). – (SV) Arvoisa puhemies, lähimenneisyyden tapahtumat ovat osoittaneet meille, miten tärkeä terve valtiontalous on. Siksi on vähintäänkin outoa, että esittelijä Liem Hoang Ngoc haluaa hillitä vakaus- ja kasvusopimuksen tiukkoja vaatimuksia – tai jopa poistaa ne kokonaan. Totuus on kuitenkin se, että Euroopan unionin on välttämättä keskityttävä nyt siihen, että se saa hillittömät velkansa hallintaan. Muussa tapauksessa tulevaisuus ei voisi näyttää enää synkemmältä.

Olin Ruotsin eduskunnan riksdagin jäsen 1990-luvulla, ja kuuluin rahoitusvaliokuntaan, kun Ruotsin julkinen talous romahti. En ole erityisen ylpeä tästä, mutta totta on se, että jonkin aikaa korkokantamme oli 500 prosenttia! Korot olivat menossa kohti 2 000 korkoprosenttia, mikä tarkoitti, että lähestyimme banaanivaltioiden lukuja. Edes 500 prosentin korot eivät kuitenkaan riittäneet – valuuttamme sukelsi ja George Soros voitti.

Ruotsin kansalla oli edessään kovat ajat, mutta me opimme sen, esittelijä Liem Hoang Ngoc, että talous on pidettävä kunnossa. Sama koskee Eurooppaa – hyvä taloudenpito tuo vakautta ja kasvua.

  Michail Tremopoulos (Verts/ALE). – (EL) Euroopalla on tällä hetkellä vastassaan moniulotteinen kriisi, joka iskee erityisen ankarasti työllisyyteen ja pienituloisiin. Kun Euroopan unioni perustettiin, köyhyys liittyi ainoastaan työttömyyteen. Nykyisin 9,6 prosenttia Euroopan unionin kansalaisista on työttömiä ja 8 prosenttia työtätekevistä elää köyhyysrajan alapuolella. Millaiset ovat näkymät vuodelle 2020?

Tätä työttömyyden ja köyhyyden yhdistelmää pahentaa se, että työntekijöiden irtisanominen on helppoa. Euroopan unionin lainsäädäntö ei suojaa työntekijöitä irtisanomisilta, ja kansallisissa lainsäädännöissä tätä suojaa ollaan lieventämässä. Näin tehdään esimerkiksi Kreikassa. Tätä tapahtuu siitäkin huolimatta, että vietämme köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuotta.

Tämän vuoksi tarvitsemme vähimmäispuitekehyksen irtisanomisten pidäkkeille. Ehdotuksia on tehty. On lähdettävä liikkeelle siitä, että tunnistetaan massairtisanomiset sellaisissa yrityksissä, jotka toimivat samassa valtiossa kuin väärinkäyttöä esiintyy. Loogisena seurauksena näiltä yrityksiltä evättäisiin Euroopan unionin tuet ja niille määrättäisiin korkeammat verot ja sakkoja. Lisäksi niiden pitäisi maksaa jo saamiaan tukia takaisin. Kysymys on siitä, kuuluuko yritysten yhteiskunnalliseen vastuuseen toimia osana yhteiskuntaa vai voidaanko hyväksyä, että yritykset toimivat työntekijöiden kilpailijoina.

  Vicky Ford (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, pidän toivottavina monia Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita: keskittyminen innovatiivisen liiketoiminnan tukemaan kasvuun, kestävään kasvuun ja korkean työllisyyden saavuttamiseen. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi Euroopan unioni tarvitsee kuitenkin puheiden lisäksi toimintaa.

Kun esimerkiksi ryhdymme tekemään tarpeellisia rahoituspalvelu-uudistuksia, meidän on pidettävä mielessä, että innovatiiviset yritykset ja niiden työnantajat tarvitsevat pääomaa globaaleilta markkinoilta. Myös jäsenvaltioiden on päästävä käsiksi globaaleihin pääomamarkkinoihin ja vaikka kaikkien huomio keskittyy Euroopan unionin vakautusrahastoon ja siihen, onko se viime aikoina onnistunut pienentämään välitöntä volatiliteettia, pitkäaikainen luottamus, samoin kuin nämä kunnianhimoiset kasvutavoitteet, saavutetaan lopulta vain jos, alijäämämme saadaan kuriin ja julkinen talous kestäväksi.

  Johannes Hahn, komission jäsen. – (DE) Arvoisa puhemies, tämänpäiväinen keskustelu on mielestäni osoittanut, että parlamentti voi ja sen pitäisi vaikuttaa merkittävästi strategian kehitykseen. Vastuualani johdosta haluaisin erityisesti kiittää Lambert van Nistelrooijia ja Ricardo Cortés Lastraa heidän mietinnöistään. Osoitan kiitokseni myös kaikille niille, jotka ovat olleet aktiivisesti mukana tässä työssä, koska heillä on huomattavasti sananvaltaa aluepolitiikan muotoilussa. Molemmissa mietinnöissä osoitetaan, miten tärkeää on ottaa huomion kaikki Euroopan alueet ja että aluepolitiikka voi ja sen täytyy olla kaikille alueille suunnattua politiikkaa ja että tulevaisuudessa sen pitäisikin olla sellaista.

Molemmissa mietinnöissä painotetaan pohjimmiltaan tämän toimen myönteistä vaikutusta. Haluaisin erityisesti kiittää Ricardo Cortés Lastraa hänen merkittävästä työstään ja siitä, että hän huomautti, mihin tuloksiin Lissabonin strategialla lopulta kaikesta kritiikistä huolimatta päästiin. Merkittävä vaikutus tässä asiassa ei lopulta ole ollut vain ajatuksella vaan sitä seuraavalla rahoituksen kohdentamisen periaatteen toteutuksella, erityisesti innovaatiotoiminnan ja tutkimuksen alalla.

Schroeder voi pitää tätä karvaana lääkkeenä, mutta on ilmeistä, että jonkinlainen tavoite on asetettava. Alueilla, joilla on paikalliset rakenteet, ja yksittäisten hankkeiden suunnittelijoilla on kuitenkin ollut ja tulee tulevaisuudessakin olemaan mahdollisuus toteuttaa yksittäisiä hankkeita ja pyrkiä tavoitteisiin yhteisen tahon alaisuudessa. Me tarvitsemme luonnollisesti painopisteitä ja meidän on valittava prioriteetteja, mikä on varojen kohdentamisen taustalla piilevä ajatus. Voimme kuitenkin saavuttaa paljon etenemällä samanaikaisesti sekä alhaalta ylöspäin että ylhäältä alaspäin.

Lisäksi vähän aikaa sitten esittelemäni strategiaraportti, joka koskee sitä, miten 27 jäsenvaltiossa on tähän mennessä suoriuduttu nykyisen ohjelmakauden toteuttamisesta, osoittaa miten kestävää ja järkevää varojen kohdentaminen todellisuudessa on ollut. Nimittäin tähän mennessä käytetyistä 93 miljardista eurosta 63 miljardia euroa on käytetty Lissabonin strategian tavoitteiden toteuttamiseen, toisin sanoen tutkimukseen, innovaatiotoimintaan, koulutukseen sekä liikenteeseen ja infrastruktuureihin näiden sanojen laajemmassa merkityksessä.

Kuten Lambert van Nistelrooijin mietinnössä hyvin selkeästi osoitetaan, aluepolitiikka on innovaatiotoimintaa vetävä voima, joka voi edistää kehitystä ja Euroopan maailmalaajuista kilpailukykyä. Tutkimusten mukaan yli 450 toimenpideohjelmasta vain 246 keskittyy tutkimukseen ja innovaatiotoimintaan. Tämä osoittaa selkeästi, että painopisteet, kuten tutkimus ja kehitys, ovat välttämättömiä, ja niiden tulee olla sitä jatkossakin.

Tämän takia oli päivänselvää, että nykyisellä ohjelmakaudella meidän piti kohdentaa juuri tämän alan rahoittamiseen 86 miljardia euroa, mikä on kolme kertaa enemmän kuin kaudella 2000–2006. Meidän on kuitenkin myös parannettava yhteensovittamista erityisesti tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan alalla. Huippuosaaminen ja laaja maantieteellinen ulottuvuus eivät ole ristiriidassa. Meidän on välttämättä edistettävä aivokiertoa, ei aivovuotoa muutamilta tai useilta alueilta harvoille. Meidän on sitä vastoin taattava tiedon ja osaajien kierto, erityisesti tutkimuksen, innovaatioiden ja kehityksen alalla.

Olisi hyvin tärkeää, erityisesti seuraavaa ohjelmakautta ajatellen, siirtyä pelkästään suoritukseen pohjautuvasta lähestymistavasta, eli varsinaisesta varainhoidosta, voimakkaammin tulostavoitteelliseen lähestymistapaan ja näkökulmaan. Tämän täytyy kuulua Eurooppa 2020 -strategian edistysaskeliin, joilla se erottuu Lissabonin strategiasta. Tällä tavalla me pystymme todella jakamaan Euroopan unionin tavoitteet kansallisiin, alueellisiin ja lopulta paikallisiin tavoitteisiin ja näin tekemään strategioista konkreettisia, näkyviä ja helppotajuisia.

Vielä viimeinen huomautus: minun ymmärtääkseni aluepolitiikka on investointipolitiikkaa, millä tarkoitan investointien suuntaamista jokaiselle alueelle. Kaikki alueet voivat hyötyä yksittäisille alueille tehdyistä sijoituksista, sillä meidän on pidettävä mielessä, että kaksi kolmasosaa jäsenvaltioiden viennistä suuntautuu johonkin toiseen Euroopan unionin jäsenvaltioon. Tämä tarkoittaa sitä, että jos näillä valtioilla menee hyvin, kaikilla 27 jäsenvaltiolla menee myös hyvin. Tämän on oltava yksi tavoitteistamme. Jos me puhumme tänään myös siitä, miten kriisiin on puututtava, talousarvion varojen kohdentaminen uudella tavalla ei voi olla ainoa huolenaiheemme. Kasvu on nimittäin myös hyvin tärkeä tekijä. Ainoastaan kasvun avulla voimme selviytyä menestyksekkäästi kriisistä pitkällä aikavälillä, ja aluepolitiikalla voi olla siihen huomattava vaikutus.

  László Andor, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, talouden hallintaan ja Eurooppa 2020 -strategiaan liittyen on esitetty viisi plus kaksi kysymystä. Pyrin parhaani mukaan vastaamaan kysymyksiin viidessä minuutissa ja selviytyäkseni tästä käytän äidinkieleni sijaan englantia.

Arvoisat parlamentin jäsenet, ensimmäinen kysymys koskee sitä, miten komissio aikoo vahvistaa talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen valvontaa ja miten komissio aikoo taata kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin aktiivisen roolin monenvälisessä valvontaprosessissa.

Vastauksena ensimmäiseen kysymykseen haluaisin viitata Eurooppa 2020 -strategiaa koskevaan komission tiedonantoon, jossa komissio ehdottaa, että Euroopan parlamentin tulisi olla aktiivisesti mukana, ei pelkästään toisena lainsäätäjänä, vaan myös kansalaisia ja kansallisia parlamentteja liikkeelle panevana voimana. Komissio painottaa myös sitä, miten tärkeää on luoda pysyvä vuoropuhelu hallinnon eri tasojen välille, mukaan luettuna kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset sekä kansalliset parlamentit, ja myös työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan edustajat.

Toinen kysymys koskee vapaus- ja kasvusopimusta sekä muita välineitä, joilla komissio voi täydentää tätä sopimusta. Tässä yhteydessä haluaisin viitata talouspolitiikan koordinoinnin tehostamista koskevaan tiedonantoomme, jonka annoimme viime viikolla. Komissio tekee tiedonannossaan ehdotuksia kasvu- ja vakaussopimuksen vaatimuksiin vastaamiseksi ja veropolitiikan koordinoinnin syventämiseksi. Komissio aikoo erityisesti muuttaa julkisen talouden valvonnan ja politiikan koordinointia kauaskantoisemmaksi. Erityisesti euroalueella kauaskantoisempi lähestymistapa finanssipolitiikkaan vaikuttaa järkevältä. Tähän lähestymistapaan kuuluu se, että kansallisten talousarviosuunnitelmien heikkouksia arvioidaan tarkemmin ennen suunnitelmien hyväksymistä. Lisäksi jotta jäsenvaltioille voitaisiin tarjota oikeita kannustimia valtiontalouden epätasapainon korjaamiseksi, liiallisia alijäämiä koskevaa menettelyä voitaisiin parantaa yksittäisiä menettelyjä nopeuttamalla, erityisesti niissä tapauksissa, joissa jäsenvaltiot toistuvasti rikkovat sopimusta. Komissio ehdottaa myös, että euroalueen jäsenvaltioiden osalta vahvistetaan makrotalouden kriisinehkäisyyn liittyvää kehystä perustamalla pysyvä kriisinratkaisukehys. Ehdotetun mekanismin avulla EU voisi laskea liikkeelle lainan rahoittaakseen ahdingossa olevalle euroalueen jäsenelle myönnettävän kiireellisen lainan.

Kolmas kysymys koskee kahden komission asiakirjan välisiä eroja: julkista taloutta Emussa 2006 koskeva kesäkuussa 2006 annettu tiedonanto ja vuoden 2008 Emu 10 -mietintö. Vuonna 2006 tekemämme politiikkasuositukset keskittyivät muutoksiin, joita vuoden 2005 sopimuksen uudistaminen aiheutti. Vuoden 2008 Emu 10 -raportti noudattelee sitä, mitä siihen aikaan kirjoitettiin, esimerkiksi siitä, miten tärkeää pitkän aikavälin kestävyys on, miten tarpeellista on asettaa kannustimia hyvinä aikoina ja miten myönteinen vaikutus kansallisilla valtiontalouden kehyksillä on. On myös tärkeää, että Emusta yli 10 vuoden ajalta kertyneitä kokemuksia sekä kriisin viimeaikaisia vaikutuksia arvioidaan uudelleen johdonmukaisesti. Viime viikolla annetussa talouspolitiikan koordinoinnin tehostamista koskevassa tiedonannossa keskitytään siihen, että sopimuksesta saadaan tiukempi niin ennaltaehkäisevässä kuin korjaavassakin mielessä. Siinä esitetään myös yksityiskohtaisia ehdotuksia, joissa otetaan huomioon Lissabonin sopimuksen tarjoamat uudet mahdollisuudet.

Ehdotamme, että vakaus- ja kasvusopimuksen sekä ehkäisevää että korjaavaa ulottuvuutta vahvistetaan; valtiontalouden epätasapainon ja kilpailukyvyn trendien valvontaa laajennetaan euroalueella; otetaan käyttöön EU-ohjausjakso, jotta voidaan etukäteen vahvistaa integroidun talouspolitiikan koordinointia sekä pyritään kehittämään vankka ja pysyvä kriisinratkaisumekanismi euroaluetta ja taloudellisissa vaikeuksissa olevia jäsenvaltioita varten.

Neljäs kysymys liittyy Euroopan neuvoston maaliskuussa 2010 perustamaan työryhmään, jonka avulla on tarkoitus parantaa talouden hallintoa unionissa. Komissio tulee tekemään rakentavaa yhteistyötä unionin edun mukaisesti ja samalla aloiteoikeuttaan kunnioittaen. Viimeviikkoinen tiedonanto vaikuttaa jo huomattavalla tavalla työryhmään. Euroopan parlamentilla on luonnollisesti tässä yhteydessä tärkeä rooli EU:n talouden hallinnon uudistamistyössä. Työnsä ja asiaankuuluvien valiokuntien – erityisesti talouskriisiä käsittelevien valiokuntien – laatimien mietintöjen avulla parlamentti vaikuttaa jo huomattavalla tavalla työryhmän keskusteluihin.

Viides ja viimeinen kysymys liittyy Euroopan unionin pankkeja ja rahoitusmarkkinoita sekä yleisemminkin koko Euroopan unionia koskevaan luottamukseen, joka on rakennettava uudelleen. Teen tästä vain hyvin nopean yhteenvedon, koska se on laaja aihe. Uskon, että tässä yhteydessä on tärkeä painottaa kolmea kysymystä: ensinnäkin rahoitussääntely on hyvin tärkeää, jos haluamme luoda huomattavasti turvallisemman rahoitusjärjestelmän; toiseksi julkisen talouden vakautta koskevat säännöt on tehtävä hyvin selkeiksi, läpinäkyviksi ja helppotajuisiksi ja kolmanneksi Euroopan kasvumahdollisuudet on palautettava. Tämän takia Eurooppa 2020 -strategialla on tässä yhteydessä tärkeä rooli. Nähdäkseni nämä elementit ovat yhtä tärkeitä Euroopan unionin tulevaisuutta koskevan luottamuksen palauttamisessa.

Tämä toimii johdantona kahteen Eurooppa 2020 -strategiaa koskevaan kysymykseen. Noudatellen keväällä pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen päätelmiä, erityisesti Eurooppa 2020 -strategian päätavoitteisiin liittyviä päätelmiä, komissio on alkanut jäsenvaltioiden kanssa asettaa päätavoitteiden mukaisia kansallisia tavoitteita. Tämän työn helpottamiseksi työllisyyskomitean indikaattoriryhmä on luonut kaksi vaihtoehtoista lähestymistapaa, jotka osoittavat, mitä kunkin jäsenvaltion tulisi tehdä sen takaamiseksi, että EU saavuttaa tavoitteena olevan 75 prosentin työllisyysasteen.

Huhtikuun viimeisen viikon ja toukokuun ensimmäisen viikon aikana komissio ja neuvoston puheenjohtajavaltio pitivät kahdenvälisten neuvotteluiden kierroksen, jossa vaihdettiin strategian mahdollisia kansallisia tavoitteita koskevia alkuperäisiä ajatuksia. Nämä keskustelut olivat hyvin antoisia ja niiden ansiosta saimme käsityksen siitä, missä tilanteessa jäsenvaltiot ovat, ja ymmärsimme millaiset kullekin valtiolle ominaiset taloudelliset olosuhteet eri jäsenvaltioissa vallitsee. Kahdenvälisissä kokouksissa kävi ilmi, että useimmat jäsenvaltiot ovat vahvasti päätavoitteiden puolella ja ovat valmiita asettamaan suurisuuntaisia kansallisia tavoitteita vastatakseen keväällä kokoontuneen Eurooppa-neuvoston asettamiin päätavoitteisiin. Näiden kokousten yleisten tulosten perusteella komissio laatii tulokset, joista keskustellaan neuvoston eri kokoonpanojen touko- ja kesäkuussa pidettävissä kokouksissa. Jos EU:n ja kansallisten tavoitteiden välillä on ristiriitoja, aiomme jatkaa keskustelua jäsenvaltioiden kanssa selvittääksemme, miten kansallisilla tai EU:n toimilla voitaisiin tuoda EU:ta lähemmäs tavoitteita. Eurooppa-neuvosto on todennut, että se tarkistaa kesäkuussa päätavoitteen myöhemmin tehtävän työn perusteella.

Jos sallitte minun jatkaa, on erityisen tärkeää selventää köyhyyteen liittyvää tavoitetta. Keväällä kokoontunut Eurooppa-neuvosto pyysi komissiota auttamaan jäsenvaltioita valitsemaan sopivat indikaattorit, jotka tukevat EU:n sosiaalista osallisuutta koskevia päätavoitteita, erityisesti köyhyyden vähentämisen kautta. Eri jäsenvaltioiden huolenaiheita kuultuaan komissio esitti mahdollisen kompromissiehdotuksen. Ehdotus perustuu kolmeen EU:n köyhyysindikaattoriin: vaaraan ajautua köyhyyteen, aineelliseen puutteeseen sekä työttömien kotitalouksien määrään. Nämä antavat yhdessä kuvan köyhyyden monitahoisesta luonteesta ja jäsenvaltioiden erilaisista tilanteista. Vaikka useat valtuuskunnat ovat sosiaalisen suojelun komiteassa ilmaisseet tukevansa komission ehdotusta, jotkut haluavat sisällyttää työmarkkinaulottuvuuden EU:n tavoitteisiin. Komissio tutkii aktiivisesti mahdollisia ratkaisuja.

Hallintoon liittyen haluan vakuuttaa teille, että arvostamme suuresti teidän roolianne uudessa strategiassa ja teidän panostanne. Komission puheenjohtaja Barroso on ilmaissut selkeästi, että yksi hänen toisen kautensa tavoitteista liittyy siihen, että parlamentti otetaan paremmin huomioon Eurooppa 2020 -strategian laadinnassa. Pyrimme parhaamme mukaan varmistamaan, että parlamentilla on tänä vuonna riittävästi aikaa mietinnön laatimiseen. Olen henkilökohtaisesti sitoutunut kaikin mahdollisin tavoin auttamaan teitä prosessissa. Meidän on otettava kaikki EU:n toimielimet mukaan, jos tarvittava poliittinen sitoutuminen aiotaan saavuttaa ja jos strategian on tarkoitus onnistua.

Haluaisin vielä sanoa seuraavaa koulutuksesta, joka on toisen Eurooppa 2020 -strategiaa koskevan kysymyksen aiheena. Jo kriisistä selviytymiseksi luodun elvytyssuunnitelman laatimisen aikoihin marraskuussa 2008 komissio pyysi jäsenvaltioita säilyttämään koulutukseen suunnatut varat ennallaan, ja aiomme pysyä tässä tavoitteessa. Yleisesti ottaen jäsenvaltiot ovat reagoineet myönteisesti siihen, että niitä on kehotettu suuntaamaan elvytystoimet järkeviin sijoituksiin, joilla tähdätään tulevaan kasvuun. Monet hallitukset eivät ole tehneet leikkauksia opintotukiin eivätkä vähentäneet opiskelupaikkoja. Sitä vastoin moniin elvytyspaketteihin on kuulunut toimia, joilla tuetaan koulutuksen lisäämistä, erityisesti korkeakoulutuksen osalta. Kriisistä huolimatta vuotta 2010 koskevat koulutuksen määrärahat on useissa jäsenvaltioissa säilytetty ennallaan tai niitä on lisätty. Nähtävissä on kuitenkin merkkejä siitä, että koulutuksen määrärahoja aiotaan vähentää muissa valtioissa.

Meidän tulisi muistaa, että jotkut hallitukset ovat jo suunnitelleet – ja joissain tapauksissa jo panneet täytäntöön – julkisen talouden yleisiä leikkauksia ennen kriisin alkua. Monet näistä leikkauksista koskevat koulutusta. Toisissa jäsenvaltioissa etsitään keinoja uusien rahoituslähteiden löytämiseksi. Komissio tarkastelee edelleen huolellisesti tätä kysymystä. Joissain valtioissa rahoitusta rajoitetaan vasta nyt. Me tulemme valvomaan yleisiä valtion talousarvioita sekä sijoitusten tehokkuutta.

Yhteisön tasolla ja monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa komissio aikoo asettaa etusijalle toimet, jotka tukevat Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita. Talouden elpymisen vauhdittaminen, Euroopan unionin nuorisoon sijoittaminen ja huomisen infrastruktuurin rakentaminen ovat etusijalla komission vähän aikaa sitten hyväksymässä vuoden 2011 budjettiesityksessä. Nuoret liikkeellä -lippulaivahankkeen tukeminen merkitsee elinikäisen oppimisen ja Youth in action -ohjelmien sekä Marie Curie- ja Erasmus nuorille yrittäjille -toimintaohjelmien edistämistä.

Emme saa unohtaa, että toimimme tällä alalla myös rakennerahastojen kautta. Euroopan sosiaalirahasto, jonka talousarvio vuosien 2007 ja 2013 väliselle kaudelle on 76 miljardia euroa, auttaa nuoria siirtymään opiskeluista työelämään. Se auttaa ihmisiä myös palaamaan opiskelujen pariin uudistamaan tai laajentamaan taitojaan. Noin yksi kolmasosa Euroopan sosiaalirahastosta hyötyvistä ihmisistä on nuoria. Rahastosta on myös varattu 8,3 miljardia euroa, mikä on noin 11 prosenttia sen kokonaisbudjetista, jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmien uudistamiseen.

Tästä kaikesta voidaan päätellä, että Eurooppa 2020 -strategia vahvistaa tietoon perustuvan talouden käsitettä ja että koulutus on tämän keskiössä. Me tulemme varmistamaan, että meillä tavoitteidemme saavuttamiseksi tarvittavat resurssit.

  David Casa (PPE). – (MT) Talouskriisin kauaskantoiset vaikutukset ovat huolestuttavia. Väestön ikääntyessä sosiaalihuollon kestävyyden takaamisesta tulee jäsenvaltioille yhä haasteellisempi tehtävä. Ymmärrän kyllä, että julkisen talouden menoja on monipuolistettava, jotta vastattaisiin näkemystä vuoden 2020 Euroopasta. Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että näiden menojen on oltava osa kansallista veropolitiikkaa. Syntyvyyslukujen pieneneminen ja väestön ikääntyminen edellyttävät politiikan muutosta, jos aiomme taata julkisen talouden kestävyyden. Lisäksi meidän on otettava huomioon eläke- ja sairaanhoitokulujen lisääntyminen.

Väestörakenteen muutoksiin vastaamiseksi Euroopan unionin on kehitettävä strategia, jolla ikääntyviä motivoidaan jatkamaan työntekoa pidempään. On tärkeää, että tällaisten strategioiden suunnittelussa otetaan huomioon eri jäsenvaltioiden erityisvaatimukset. Emme voi soveltaa yhtä ja samaa politiikkaa kaikissa jäsenvaltioissa. Jokainen tapaus edellyttää yksilöllistä tutkimista. Tämän johdosta on erittäin tärkeää, että työmarkkinoilla on enemmän työtätekeviä ihmisiä ja että edistämme korkeaa työllisyysastetta. Sen lisäksi, että tämä vähentää sosiaalipalveluista riippuvaisten määrää, se lisää näitä palveluita rahoittavien määrää.

On välttämätöntä, että Euroopan unioni keskittyy työpaikkojen ja koulutuksen kehittämisessä aktiiviseen ja ketään syrjimättömään työllisyyteen. Tämä tarkoittaa sitä, että edistetään kaikkien työkykyisten, erityisesti naisten, mahdollisuuksia antaa panoksensa työelämään. Näin otetaan huomioon työmaailmasta kaikkein syrjäytyneimmät ihmiset ja tarjotaan heille kaikki menestykseen tarvittavat välineet. Hyvä komission jäsen, keskityttyämme nyt joidenkin viikkojen ajan kukin omiin aloihimme on aika kääriä hihat ja ryhtyä töihin sellaisten tavoitteiden saavuttamiseksi, joilla lisätään työllisyyttä Euroopan unionissa.

  Ole Christensen (S&D). – (DA) Arvoisa puhemies, joka päivä Euroopan unionissa häviää tuhansia työpaikkoja. Eurooppa 2020 -strategian on tarkoitus olla EU:n vastaus tähän liittyviin tulevaisuuden haasteisiin ja siihen, miten me voimme säilyttää ja parantaa kilpailukykyämme kasvun edistämiseksi ja työpaikkojen lisäämiseksi. Meidän on valittava tiemme kahdesta vaihtoehdosta: joko perustamme kilpailumme matalille palkoille ja huonoille työoloille tai tiedoille ja taidoille, laadukkaille vihreille työpaikoille ja kohtuullisille työmarkkinaehdoille.

Tässä mielessä on hieman huolestuttavaa havaita, että komissio keskittyy yksipuolisesti joustoturvamallin joustavuuteen. Sillä ei saavuteta mitään. Ihmisten on tunnettava olonsa turvatuksi, jotta he voivat olla joustavia. On oltava jonkinlainen tukijärjestelmä, jonka turvin ihmiset voivat elää, jos he menettävät työpaikkansa. On järjestettävä lisäkoulutusta, jotta ihmiset voivat liikkua työmarkkinoilla parhaiden työmahdollisuuksien perässä. Jäsenvaltioilta edellytetään sijoituksia, joiden on kuitenkin oltava pitkällä aikavälillä kannattavia.

Komission on tehtävä enemmän sosiaalisen polkumyynnin torjumiseksi. Jokaisen, joka muuttaa toiseen maahan työpaikan vuoksi, tulisi työskennellä tässä uudessa maassa sovellettavien sääntöjen mukaisesti. Komission on taattava, että jokaiseen sovelletaan siirtotyöläisiä koskevia lakeja – yhteisön lakeja. Sisämarkkinalait eivät saa mennä työtekijöiden oikeuksia määrittelevien lakien edelle.

  Marian Harkin (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin vain todeta, että tämänpäiväinen keskustelu on osoitus parlamentin halusta – jopa vaatimuksesta – olla täysillä mukana tässä prosessissa. Koska aikani on rajattu, haluaisin vain esittää kolme lyhyttä näkökohtaa. Tuen komission jäsen Olli Rehnin lausuntoa, sekä komission jäsen László Andorin tämänpäiväistä lausuntoa, jäsenvaltioiden talousarvioiden tarkistamisesta. Yhdessä vaiheessa näytti siltä, etteivät euroalue ja Euroopan unioni selviä vuoteen 2020 kokonaisena. Taataksemme siis, ettemme ainoastaan selviydy vaan myös menestymme, on ratkaisevan tärkeää, että jäsenvaltiot täyttävät jo tekemänsä sitoumukset ja lupaukset. Tallin oven sulkeminen, sen jälkeen kun hevonen on jo laukannut tiehensä, on aina yhtä hyödytöntä.

Toiseksi 18 viime kuukauden aikana jäsenvaltiot ja EU ovat keskittyneet melkein yksinomaan rahoituslaitosten vakauttamiseen. Tämä on itse asiassa vienyt meidät mukanaan. Vaikka tämä on tärkeää, monet kansalaiset ovat menettäneet uskonsa ja tuntevat itsensä hylätyiksi. He hakevat apua jäsenvaltioilta ja luottavat siihen, että EU kehittää puitteet uusien työpaikkojen, yrittäjyyden ja pk-yritysten tukemisen edistämiseksi. Tällä kehyksellä on kuitenkin ratkaisevasti vaikutettava siihen, että talouden kasvu liitetään kohtuullisten työpaikkojen luomiseen ja kaikkein kansalaisten, ja erityisesti köyhyysrajan alapuolella elävien kansalaisten, hyvinvoinnin lisäämiseen.

Lopuksi haluaisin todeta, että nuorisotyöttömyyttä esiintyy uhkaavan paljon. Komission eilen julkaistussa asiakirjassa todetaan, että nuorisotyöttömyys on EU:ssa 20 prosenttia, mikä on kaksi kertaa niin paljon kuin yleinen työttömyysennuste. Tämä uhka on kaikin puolin yhtä todellinen ja välitön kuin talouskriisikin. Vaikka kuulin komission jäsenen kommentit nuorisoaloitteista ja pidän niitä hyvinä, jäsenvaltioiden välillä on oltava todellista koordinointia ja jäsenvaltioita on painostettava, jotta ne muuttavat nämä aloitteet varsinaisiksi työpaikoiksi.

  Janusz Wojciechowski (ECR). – (PL) Eurooppa 2020 -strategia sisältää kiistämättä haasteellisia tavoitteita. Tavoitteet on kuitenkin määritelty ikään kuin Euroopan unioni olisi jo vauras, huoleton ja ajattelisi vain menestyksekkään tulevaisuuden rakentamista. Kuitenkin tiedämme, että huolenaiheita on useita ja ennen kaikkea että Euroopan rikkaiden ja köyhien valtioiden kehityksessä on huomattavia eroja.

Totean hämmästyksekseni, että strategian prioriteetteihin ei lukeudu maatalouden kehittäminen, vaikka kuitenkin tiedämme, että vuoteen 2050 mennessä maailman ruoantuotantoa on lisättävä 70 prosentilla, koska maailman väestö kasvaa yhä enemmän ja yhä vähemmän maata käytetään maataloustuotantoon. On vaikea käsittää, miksi maatalouden kehitystä ei strategiassa ole asetettu etusijalle.

Maatalous liittyy elintarviketurvaan ja ekologiseen turvaan, jotka ovat hyvin tärkeitä asioita meille ja tuleville sukupolville. En voi kuvitella, että vastuuntuntoisesti laaditussa Euroopan unionin kehitysstrategiassa ei otettaisi huomioon Euroopan unionin maatalouden kehittämistä.

  Georgios Koumoutsakos (PPE). – (EL) Arvoisa puhemies, ennen kuin voidaan puhua Eurooppa 2020 -strategiasta, tarvitsee mielestäni kommentoida tiettyjä yhden tai kahden parlamentin jäsenen esittämiä kohtia Kreikan keskusta-oikeistopuolueen kannasta, joka koskee Kreikan talouden tukimekanismia. Tiettyjä kohtia on selvennettävä. Meidän puolueemme ei ole koskaan vastustanut Euroopan unionin Kreikkaa koskevaa tukimekanismia. Puolueellamme on vain yksinkertaisesti ollut näkemys siitä, millaisia toimia olisi pitänyt käyttää. Nyt sovellettavat toimet johtavat väistämättä syvään lamaan ja stagflaatioon ja hallitus päätti näistä toimista itse ilman aiempaa tietoa tai sopimusta Kreikan muiden puolueiden ja kreikkalaisen yhteiskunnan kanssa. Hallituksen enemmistö kieltäytyi aiemmin tekemästä sopimusta, joka olisi voinut johtaa laajaan ja tarpeelliseen poliittiseen ja sosiaaliseen hyväksyntään. Toistan, että Uusi demokratia -puolue ei vastustanut Euroopan unionin ja Kansainvälisen valuuttarahaston laatimaa eurooppalaista tukimekanismia. Arvostamme jokaista kumppaneidemme lainaamaa euroa ja kiitämme niitä saamastamme avusta. Tämän vuoksi me kannatimme vastuuntuntoisesti erilaista, tehokkaampaa politiikkayhdistelmää. Olemme samaa mieltä siinä, että tarvitaan tarkkaa talouden kurinalaisuutta ja kasvupolitiikkaa, jotta Kreikka voi vapautua syvän taantuman ja laukkaavan inflaation noidankehästä, jolla on tuhoisia seuraamuksia kreikkalaiselle yhteiskunnalle ja taloudelle ja joka lopulta vaikuttaa kielteisesti koko Eurooppaan.

Talouskriisiä ja Eurooppa 2020 -strategiaa koskevaan keskusteluumme liittyen uskon, että on tullut aika tarttua konkreettisiin toimiin ja saavuttaa käsinkosketeltavia tuloksia. Puhuttu on jo aivan riittävästi. Tässä on puheenvuoroni tarkoitus. Keskitytään olennaiseen. Euro on Euroopan integraation historian menestystarina ja meidän tulisi turvata ja pelastaa se. Siksi me tarvitsemme vahvaa rahoitus- ja taloushallintoa. Ilman Eurooppa 2020 -strategiaa vaarana on nimittäin se, että epäonnistumme ja meille käy samoin kuin Lissabonin strategian kanssa.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti)

  Marc Tarabella (S&D). – (FR) Hyvä Georgios Koumoutsakos, kylläpäs teillä on otsaa! Olen juuri kuullut teidän puhuvan Kreikan hallituksesta ja siitä, miten se ei vaivautunut kysymään teidän, useiden puolueiden tai kansalaisyhteiskunnan mielipidettä ennen toimien täytäntöönpanoa. Minun täytyy kuitenkin todeta, että Kreikan tämänhetkistä hallitusta ei millään tavalla voida syyttää tilanteesta. Se on joutunut keinottelijoiden uhriksi. Näitä keinottelijoita tulen arvostelemaan hetken kuluttua omalla puheenvuorollani. Lisäksi velvollisuutenani on korostaa aiemman hallituksen, joka vääristeli lukuja useiden vuosien ajan, vastuuta asiassa ja sitä, että teidän puolueenne oli vallassa ainakin kaksi edellistä kautta. Siksi olen sitä mieltä, että vastuu on pikemminkin Kreikan harteilla ja että poliittinen vastuu on teidän puolueellanne. Pystyttekö te, Georgios Koumoutsakos, vastaamaan tähän kysymykseen?

  Georgios Koumoutsakos (PPE). – (EL) Teidän puheenne on osoitus väärästä tiedosta. Kreikan aiempi hallitus sai perinnöksi hyvin, hyvin syvästi velkaantuneen talouden, jonka perusta oli mädäntynyt, ja näitä ongelmia, kroonisia ongelmia, jotka juonsivat jo yli 30 vuoden taakse, pahensi valtava kansainvälinen talouskriisi.

Aiempi hallitus teki tietenkin virheitä, mutta nykyinen hallitus on tehnyt vielä suurempia virheitä joko heikkoudesta tai pelkuruudesta. Nykyinen hallitus ryhtyi tilanteen hillitsemiseksi tarvittaviin toimin ainakin viisi kuukautta liian myöhään ja tämän vuoksi alijäämän aiheuttama kriisi, joka, kuten hyvin tiedätte, esiintyy jokaisessa valtiossa, johti velkakriisiin.

Näin päädyimme nykyiseen järkyttävään tilanteeseen. Tällaisen vastauksen annan teidän kysymykseenne, joka kehottaa meitä itsekriittisyyteen. Tähän yhteyteen sopii kuitenkin vanha sanonta "Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven."

  Edward Scicluna (S&D). – (MT) Arvoisa puhemies, tänään on enemmän kuin koskaan aiemmin, ja lisäksi dramaattisella tavalla, osoitettu se, miten tärkeää julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys on. On helppoa ja sopii tilanteeseen sanoa, että olemme varoittaneet teitä siitä, ettei alijäämien ja velkojen saa antaa karata käsistä, ja meillä on syytäkin sanoa niin. Nyt kuitenkin kun monet Euroopan unionin jäsenvaltiot, mukaan luettuna euroalueen valtioita, ovat tulleet tähän kestämättömään tilanteeseen, emme vain voi kääntää tilannetta niin nopeasti kuin mahdollista ja olla välittämättä vakavasta taloustilanteesta, jossa me olemme.

Tarkoitukseni ei ole vedota siihen, että julkista taloutta koskevia toimiamme lykättäisiin. En millään tavalla vihjaakaan siihen suuntaan. Jos vaaditaan, että Euroopan unionin jäsenvaltioissa toteutetaan säästelemättä tiukkoja säästöohjelmia, seurauksena olisi pitkäaikainen hidas talouskasvu koko Euroopassa, ehkä jotain pahempaakin. Meillä ei ole varaa siihen, että kysyntä kääntyy alaspäin. Tähän ei ole varaa edes sekä sisäisillä että ulkoisilla ylijäämillä kerskailevilla valtioilla, jotka kuitenkin pystyvät kuluttamaan enemmän ei vähempää.

Meidän on autettava Euroopan unionin heikompia valtioita piristämään talouttaan viennin avulla ja näin autettava edistämään työllisyyden kasvunäkymiä. Olkaamme avarakatseisia. Tilanne vaatii sitä, että toimimme viisaasti. Se vaatii myös joustavuutta monilla aloilla, eikä vähiten talouspolitiikan alalla.

  Elizabeth Lynne (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, olemme syystäkin käsitelleet paljon sitä, miten komission Eurooppa 2020 -strategiaa koskevassa ehdotuksessa käsitellään talouden elvytystä. Mielestäni emme kuitenkaan ole puhuneet riittävästi köyhyydestä, minkä takia ilahduin siitä, että mainitsitte puheessanne köyhyyden vähentämisen.

Meidän on muistettava, että yhteiskunnan haavoittuvaisimmat henkilöt kärsivät aina talouskriisistä enemmän kuin muut ja siksi meidän tulee kehittää toimia heidän suojelemisekseen. Haluaisin esimerkiksi, että asetetaan tavoitteeksi köyhyydessä elävien EU:n kansalaisten määrän vähentäminen 25 prosentilla sekä taataan, että ne, jotka eivät tällä hetkellä ole työmarkkinoiden ulkopuolella pääsevät käsiksi laadukkaaseen työhön. Lisäksi pitäisi asettaa tavoitteita laittoman työnteon torjumiseksi.

Meidän on myös varmistettava, että jäsenvaltiot rahoittavat sosiaaliturvajärjestelmiä sekä takaavat oikeudet, voimavarat ja yleispalvelut kaikille. Haluaisin myös, että asetetaan EU:n kattavaksi tavoitteeksi kodittomuuden hävittäminen jäsenvaltioissa vuoteen 2015 mennessä ja kehitetään integroituja kodittomuusstrategioita.

Parlamentin lisäksi – ja olin tyytyväinen, että mainitsitte sen – myös näillä aloilla työskenteleviä kansalaisjärjestöjä olisi kuultava enemmän. Sosiaalialan avointa koordinointimenetelmää puolestaan on vahvistettava. Me kaikki tiedämme, että se ei ole toiminut niin hyvin kuin sen olisi pitänyt, mutta uskon, että se voi toimia hyvin tulevaisuudessa, jos toteutetaan oikeita mekanismeja – mutta vain jos näitä mekanismeja tosiaan toteutetaan.

  Ryszard Czarnecki (ECR). – (PL) Strategia hyväksytään pahimmalla mahdollisella hetkellä, kun Euroopan teollisuustuotanto on laskenut 1990-luvun tasolle ja Euroopan unionin bruttokansantuote on pudonnut 4 prosenttia viime vuoden aikana. Ajoitus ei kuitenkaan ole pahinta tässä. Pahinta on se, että jopa neljää viidestä prioriteetista, jotka on esitelty meille Euroopan unionin kehityksen pääasiallisina vetovoimina, on vaikea pitää yhteisön toimina. Näillä viittaan erityisesti työllisyyteen, tutkimukseen ja kehitykseen, koulutukseen ja köyhyyden vähentämiseen liittyviin toimiin. Näissä kysymyksissä ei käytännössä ole mitään ylikansallista. Näistä asioista ovat yksittäiset valtiot vastuussa. Voidaan todeta, että ainoastaan ilmastopolitiikan alalla voimme ryhtyä tiettyihin yhteisön toimiin. Muut alat ovat suoraan sanottuna yksittäisten jäsenvaltioiden vastuulla.

  Marc Tarabella (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, Eurooppa 2020 -strategiassa tulisi ottaa huomioon talouskriisiä koskevat mietinnöt ja siinä tulisi myös ehdottaa uutta hallintotapaa sen sijaan, että sillä yritetään korjata nykyistä epäonnistunutta järjestelmää.

Ensinnäkin oikaiskaamme erityisesti Kreikkaa koskevaa väärää tietoa. Kyseessä ei ole Kreikan kriisi. Kreikka ja sen väestö ovat nyt joutuneet ahnaan talous- ja rahoitusjärjestelmän uhriksi. Järjestelmä on toiminut niin, että G20-maat kyllä pulittavat kaiken kaikkiaan useita tuhansia miljardeja dollareita muutamassa päivässä pankkien pelastamiseksi, mutta Kreikka jätettiin pulaan moniksi kuukausiksi.

Kansainväliset huippukokoukset on nyt unohdettu. Mitä tuleman pitää, se tulkoon. Lopulta käteen jäi aikomus säännellä rahoitusta ja Euroopan unionissa käytävät loputtomat keskustelut. Haaskalinnut eivät kuitenkaan ole lentäneet tiehensä. Mitä sanotaan seuraavaksi? Sanotaan, että markkinoille on palautettava luottamus. Mutta mistä markkinat koostuvatkaan? Keinottelijoista, joita meidän on lepyteltävä ikään kuin he olisivat puolijumalia, joille meidän on annettava uhreja, jotta voimme anoa niiltä armoa.

Kuinka kauan tällaista kyynistä kohtelua on kestettävä? Kuinka kauan meidän on elettävä sellaisessa markkinakuvitelmassa, joka antaa rahoittajille enemmän kuin ne ansaitsevat samalla kansoja köyhdyttäen? Emme voi antaa rahoitusmarkkinoiden saattaa kokonaisia valtioita polvilleen.

Rahanväärentäjä ottaa valtavan riskin, koska hän tekee rikoksen valtion suvereniteetin osaa, valuuttaa, vastaan. Kun pörssisijoittaja kuitenkin keinottelee valtion veloilla, hän ei ole vaarassa joutua rangaistuksi. Milloin rahoitusalan huipun valkokaulusrikollisia aletaan kunnolla rangaista? Yleisön kustannuksella menestyvien keinottelijoiden toiminta pitäisi kieltää. Kasinopankit, jotka harrastavat uhkapeliä kansalaisten elämillä ja tulevaisuudella, pitäisi hävittää. Lisäksi EU:ta tulisi vaatia valvomaan kunnolla rahoitusmarkkinoita, sen sijaan että se kajoaa julkisiin palveluihin.

Hyvät kuulijat, lopuksi haluaisin sanoa, että mielestäni meitä on vedätetty jo liian kauan. Voimme pitää ylimääräisen huippukokouksen joka perjantai ja koota miljardeja, mutta jos emme puutu vääryyksien syihin, jonain perjantaina joudumme toteamaan EU:n olevan konkurssissa.

  Filiz Hakaeva Hyusmenova (ALDE). – (BG) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin koheesiopolitiikka on vuosien aikana osoittautunut erittäin tärkeäksi ja siitä on tullut yksi yhteisön tärkeimmistä politiikan aloista. Se tarjoaa Euroopan unionin kansalaisille näkyvän, mitattavissa olevan osoituksen solidaarisuudesta. Sen asema on myös tunnustettu sillä, että se on otettu mukaan Lissabonin sopimuksen tavoitteisiin. Tämä politiikka ansaitsee oikeutetusti paikkansa myös Eurooppa 2020 -strategiassa.

Strategialuonnoksessa tälle politiikan alalle ei ole annettu sen ansaitsemaa asemaa. Tämän takia arvostan suuresti mietintöä koheesiopolitiikan sisällyttämisestä Lissabonin sopimuksella saavutettaviin tavoitteisiin ja Eurooppa 2020 -strategiaan, mikä tarjoaa korvaamattomia suuntaviivoja. Tarvitsemme myös vahvaa koheesiopolitiikkaa tällä hetkellä, jolloin talouskriisi vähentää työpaikkojen määrää ja heikentää kilpailukykyämme. Tarvitsemme sitä myös tulevaisuudessa, jotta voimme varmistaa, että Euroopan unioni on maailmanlaajuisesti vahva toimija.

Tarvitaan luotettavia virstanpylväitä, joilla voidaan osoittaa, että tähän politiikkaan sijoitetut resurssit on käytetty tehokkaasti. Kuten mietinnössä todetaan, edellytetään, että koheesiopolitiikan aluekehitykseen suunnattujen kulujen vaikutusta arvioidaan erityisten indikaattoreiden avulla. Arviointiperusteiden määrittelemiseksi komission pitäisi kehitellä ja ehdottaa selkeää määritelmää käsitteelle alueellinen yhteenkuuluvuus, koska tämä esiintyy sellaisenaan Lissabonin sopimuksessa. Puolueeton tarkka arviointiperuste voidaan luoda vain sen jälkeen, kun on kehitetty määritelmä itse käsitteelle. Tämä tarjoaa konkreettisen perustan politiikalle sekä instituutioille ja kansalaisille.

Puhetta johti
varapuhemies Gianni PITTELLA

  Tamás Deutsch (PPE). – (HU) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, aivan ensiksi haluaisin kiittää esittelijöitä erinomaisesta työstä ja kiittää komission jäseniä huomattavista, arvokkaista pohdinnoista.

Muutama vuosi sitten hyvä ystäväni ja mentorini sanoi minulle, että elämässä kohtaa aina tilaisuuksia, jossa on joko osa ongelmaa tai osa ratkaisua. Nähdäkseni Eurooppa 2020 -strategia on vielä tällä hetkellä enemmän osa ongelmaa kuin ratkaisua. Uskon, että olemme yhdessä vastuussa siitä, että tästä strategiasta tehdään pikemminkin osa ratkaisua. Antakaa minun hetkeksi pysähtyä ja pyytää teitä miettimään, että jo strategian nimikin on ongelmallinen. Useimmilla Euroopan unionin kielillä nimi Eurooppa 2020 -strategia ei merkitse yhtään mitään. On vaikea kuvitella, että yli 500 miljoonan ihmisen yhteisö voisi samaistua tähän strategiaan, joka perustuu käsitteelle, joka tarjoaa ratkaisun heidän henkilökohtaisten ongelmiensa ratkaisuun ja jonka nimi on niin abstrakti ja kaukainen heidän elämänsä realiteeteista. Tämä nimi voi olla täynnä merkitystä, kun siitä keskustelevat markkinoinnin asiantuntijat. Emme kuitenkaan tässä yhteydessä puhu markkinoinnin ammattilaisista vaan tavallisista Euroopan unionin kansalaisista.

On olemassa toinenkin viisas unkarilainen sanonta: se, joka kahmii paljon, saa vain vähän. Minun mielestäni strategiassa – joka on yhä osa ongelmaa – koetetaan tarttua moniin asioihin, mutta saadaan kiinni vain harvoista. Olisi ehkä paras, jos siinä käsiteltäisiin vain tärkeimpää kysymystä. Tässä yhteydessä haluaisin huomauttaa, että minun mielestäni meidän tulee vahvistaa aluekehitystä. Aluekehityksen vahvistamiseen kuuluu sijoittaminen, kasvu ja työpaikkojen luominen. Mielestäni vakavin ihmisten kohtaama ongelma nykyisin on yhä suurempi työpaikkojen tarve. Nämä näkökannat halusin tuoda teidän pohdittavaksenne.

  Francesco De Angelis (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, Eurooppa 2020 -strategian tehokas käynnistäminen merkitsee aiemman Lissabonin strategian kauden loppua ja sen täytyy puuttua kielteisiin rakenteellisin vaikutuksiin, joita rahoitus-, talous- ja sosiaalinen kriisi on aiheuttanut ja tulee jatkossakin aiheuttamaan.

Uskon, että jos Eurooppa 2020 -strategian on tarkoitus olla tehokas, siinä on keskityttävä kahteen pääkohtaan, joista ensimmäinen on edistyksen arviointijärjestelmä, jossa käytetään keppiä ja porkkanaa. Toinen on vahva sijoittaminen infrastruktuuriin sekä tietysti rahoitusjärjestelmää sääteleviin välineisiin ja poliitikkoihin, jotka pyrkivät palauttamaan sosiaalisen vuoropuhelun ja yhteenkuuluvuuden.

Infrastruktuurit ovat innovaatiopolitiikan vauhdittamisen kulmakivi teollisuudessa, pk-yrityksissä, tuotantokonsortioissa tai tutkimuslaitoksissa ja näiden ja yliopistojen ja paikallisten instituutioiden välisessä yhteistyössä. Lambert van Nistelrooijin mietintöä pitäisi siis kiitellä hyvin paljon, koska sen lisäksi, että siinä annetaan tarkka kuvaus jäsenvaltioissa tähän mennessä tehdystä työstä, siinä aletaan käsitellä innovaatiotoimintaa edistävien rahoitusvälineiden ja toimintasuunnitelmien yhdenmukaistamiskriteerejä.

EU:n hankkeiden hallinnon sääntöjen, menettelytapojen ja hallinnollisten käytäntöjen yhdenmukaistaminen sekä menettelytapojen yksinkertaistaminen ja keventäminen ovat ratkaisuja, joita alalla toimivat sidosryhmät ovat pyytäneet meiltä jo pitkään. Uskon, että tässä vaiheessa Euroopan unioni voi ja sen täytyy tehdä paljon kasvun, kehityksen ja työllisyyden edistämiseksi.

  Marietje Schaake (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, kun yritämme tässä ratkaista rahoitus- ja talouskriisiä, haluaisin tuoda esille olennaisen puutteen – nimittäin tiedon puutteen. Joudun ikäväkseni toteamaan, että Euroopasta on tulossa yhä tyhmempi maanosa siitä huolimatta, että tieto on meidän tuottavin ja rikkain voimavaramme. Siihen sijoittaminen on riskitöntä.

Nuorten eurooppalaisten sukupolvi maksaa kriisistä, sillä nuorisotyöttömyys kasvaa ja koulutuksen ja innovaatiotoiminnan määrärahoja jäädytetään tai leikataan. Meidän on karsittava talousarvioitamme, mutta tehkäämme se 2000-luvun asenteella. Voidaan nimittäin kysyä, mihin puolet EU:n talousarviosta menee nykyisin. Maataloudelle! Se pitäisi varata nuorille ja heidän kehitykselleen. Ei pelkästään perinteiseen koulutukseen vaan esimerkiksi tietoteknisiin taitoihin ja yrittäjyyteen keskittyvään koulutukseen.

Tiedämme, että mitä korkeampi koulutus sitä pienemmät mahdollisuudet jäädä työttömäksi. Silti jäsenvaltiot eivät täytä tarpeellisia sitoumuksiaan suurisuuntaisen tietoperustaisen talouden edistämiseksi. Euroopassa rangaistaan näin tulevaa eurooppalaista sukupolvea siten, että sen ei anneta kokonaisvaltaisesti kehittää taitojaan ja toteuttaa kunnianhimoaan. Lisäksi Kiinan, Intian ja Yhdysvaltojen annetaan muuttua Eurooppaa houkuttelevammiksi lahjakkuuden, tutkimuksen, luovuuden ja innovaatiotoiminnan keskittymiksi.

Lyhyen aikavälin toimilla tulee olemaan korkeat pitkän aikavälin kustannukset. Yrittäjyyttä, huippuosaamista sekä Euroopan talouden kestävää tulevaisuutta voidaan edistää vain investoimalla tietoon, sillä se, joka ajattelee tiedon olevan kallista, ei tiedä, mitä tyhmyys maksaa.

Komission jäsen Neeli Kroes esitteli tänään näkemyksensä Euroopan digitaalistrategiasta, joka on yksi Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahankkeista. Se on kunnianhimoinen mutta konkreettinen strategia, jolla pyritään vahvistamaan EU:n digitaalisia markkinoita maailmataloudessa sekä tuomaan monille Euroopan unionin kansalaisille vapaa pääsy Internetiin.

Uskon, että meidän on nyt tehtävä järkevämpiä päätöksiä ja varmistettava, että tämänhetkisestä kriisistä ei aiheudu nuorille lainaa, jonka korko on niin suuri, etteivät he voi sitä koskaan maksaa takaisin.

Tukeeko komissio yhdenmukaistettua lähestymistapaa, johon kuuluu hallitustenvälisen päätöksenteon vähentäminen ja se, että komissiolle ja parlamentille annetaan vahvempi rooli, jotta voidaan taata, että jäsenvaltiot noudattavat sitoumuksiaan?

  Thomas Mann (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, Lissabonin strategialla ei saavutettu minkäänlaista kestävää menestystä. Ja miksi ei? Jäsenvaltiot, työmarkkinaosapuolet ja suurin osa kansalaisjärjestöistä eivät saaneet tarpeeksi olla mukana niin, että ne olisivat tunteneet jakavansa vastuuta. Eurooppa 2020 -strategia voi olla erilainen. Hyvä komission jäsen, se voisi menestyä, jos siinä otetaan huomioon myös syrjäytyneet, jotka jäävät varjoon ja joilla ei usein ole työtä.

Alle kaksi kolmasosaa EU:n työkykyisistä on töissä. Vain alle puolella kaikista iäkkäistä työntekijöistä on työpaikka. Kahdeksankymmentä miljoonaa Euroopan unionin kansalaista on huonosti koulutettuja ja heillä on työmarkkinoilla yhä huonommat mahdollisuudet. Emme voi hyväksyä tällaista tilannetta. Tulevaisuuteen aidosti suuntautuva strategia edellyttää kuitenkin sosiaalista näkökulmaa. Talouden ja työllisyyden laadullinen kasvu on sopeutettava sosiaaliseen tasa-arvoon ja kestävyyteen. Hyvä komission jäsen Andor, me teemme molemmat töitä tämän eteen.

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmät on sopeutettava demokraattiseen muutokseen. Levittämällä parhaita käytäntöjä Euroopassa voisimme vaikuttaa tähän ja voisimme yhdessä oppia toisiltamme. Euroopan sosiaalirahasto, joka on yksi lempiaiheistamme, täytyy sopeuttaa uusiin haasteisiin, jotta voimme olla tällä alalla vieläkin tehokkaampia. Euroopan globalisaatiorahasto on rakennettu niin että ne, jotka ovat vaarassa jäädä työttömiksi voivat päästä takaisin jaloilleen. Yhteiskuntamme täytyy olla integroiva ja auttaa nuoria, esimerkiksi sopivalla koulutuksella ja harjoittelulla, kehittämään ammatillisia ja henkilökohtaisia ominaisuuksiaan.

Kansallisten talousarvioiden tarpeellisesta vakauttamisesta huolimatta – mitä me juuri käymme läpi ja mistä olemme keskustelleet tänä aamuna – on kuitenkin yksi asia, jossa emme saa yrittää säästää: kansalaisiin sijoittaminen, taloudellisten, kestävien ja sosiaalisten näkökohtien mukaisesti. Eurooppa 2020 -strategia nousee ja laskee näiden kolmen pilarin varaan.

  Jutta Steinruck (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä Thomas Mann, toivottavasti pidätte säännöllisesti yhteyttä liittokansleriinne, jos olette samaa mieltä asioista kuin minä.

Eurooppa 2020 -strategia tarjoaa hyvän mahdollisuuden kohentaa Euroopan sosiaalista hyvinvointia, ja me tarvitsemme tätä mahdollisuutta juuri tällä hetkellä, kun Euroopan unioniin suhtaudutaan vihamielisesti ja kun se on etääntynyt kansalaisista. Meidän täytyy ehdottomasti tarjota kansalaisillemme jotakin positiivista tämän tilanteen laukaisemiseksi. Kasvun ja työllisyyden suhteen meidän pitäisi lakata asettamasta liiketoiminnan etuja ihmisten etujen edelle. Tämän on todellakin oltava Eurooppa 2020 -strategian päätavoite, koska Euroopan on kehityttävä sosiaalisesti.

Huomautin jo viime maanantain työllisyyspolitiikan suuntaviivoja koskevassa valiokuntakeskustelussa seuraavaa: me emme saa päästää täystyöllisyyden tavoitetta karkaamaan muttemme siltikään voi pyrkiä täystyöllisyyteen hinnalla millä hyvänsä, koska tarvitsemme hyviä työpaikkoja. Sanomme aina tarvitsevamme työpaikkoja, mutta minulle on tärkeää se, että nämä työpaikat ovat hyviä, että sosiaaliturvasta on huolehdittu, että ihmiset eivät tarvitse avustuksia ja että he voivat todellakin elättää itsensä työnteolla.

Työelämän kasvava epävakaus, kasvavat tuloerot sekä lisääntyvä köyhyys, jota monet puhujat ovat käsitelleet tänään, täytyy vihdoinkin lopettaa Eurooppa 2020 -strategian avulla. Tarvitsemme aktiivisempaa laaja-alaista työmarkkinapolitiikkaa. Lopuksi haluan sanoa, että ihmiset odottavat tarkkoja vastauksia, hyvinkin tarkkoja itse asiassa, eivätkä taas uutta strategiaa!

  Bogusław Sonik (PPE). – (PL) Maanosaamme iskenyt talouskriisi on saanut meidät keskittymään – eikä syyttä – jäsenvaltioiden talouksiin ja Euroopan unionin yhteisen vararikolta suojaavan mekanismin rakentamiseen. On ymmärrettävää, että tällä hetkellä Euroopan unionissa keskitytään kehityksen vauhdittamiseen ja työpaikkojen luomiseen. Emme kuitenkaan voi Euroopan unionin strategiaa rakentaessamme rajoittua moniksi vuosiksi vain keskustelemaan taloudesta. Euroopan unionin ei pitäisi käyttäytyä kuin tehokkaan liikemiehen, joka tähtää yrityksensä taloudelliseen menestymiseen.

Eurooppa 2020 -strategiassa tulisi ottaa huomioon myös kulttuurin rooli asetettujen sosiaalisten ja taloudellisten tavoitteiden saavuttamisessa. Strategian asettamat prioriteetit tulevat loppujen lopuksi vaikuttamaan tulevan talousarvion rakenteeseen. Niinpä meidän tulisi edelleenkin säilyttää mahdollisuus rahoittaa kulttuurin infrastruktuurin kehitystä ja kulttuuriperinnön suojelua osana Euroopan aluekehitysrahastoa. Meidän pitäisi Eurooppa 2020 -strategiassa korostaa kulttuurin merkittävää vaikutusta unionin sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen, sillä loppujen lopuksi juuri älyllinen pääoma ja luova teollisuus ovat tuoneet Euroopalle mainetta. Tällä alalla voimme kehittää kilpailukykyä suhteessa muihin maanosiin. Luovuus vaatii kimmokkeita ja kehittämistä heti elämän alkuvuosista lähtien. Vain siten voimme luottaa siihen, että se lisää Euroopan unionissa merkittävää innovaatiotoimintaa, mukaan luettuna modernin teknologian alalla.

Euroopan unionin politiikassa ei saa laiminlyödä kulttuuria. Me emme saa sivuuttaa kaikkia kulttuuria EU:n politiikassa edistäviä ehdotuksia sillä perusteella, että se kuuluu jäsenvaltioiden toimialaan. Nykypäivän Eurooppa on ylpeä sellaisista hankkeista kuin Euroopan kulttuuripääkaupunki, mutta tämä on eurooppalaisten pääkaupunkien toteuttama hanke, ja näiden kaupunkien varaan laskemme tämän erinomaisen ohjelman pääasiallisen taakan.

Odotan näin ollen, että Euroopan komissio ryhtyy päättäväisemmin töihin kulttuurin sisällyttämiseksi lopulliseen Eurooppa 2020 -strategiaan.

  Silvia Costa (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kuulijat, Lissabonin strategian laatimisesta on kulunut 10 vuotta, Eurooppa 2020 -strategian laatiminen on käsillä ja elämme keskellä talous-, työllisyys- ja sosiaalista kriisiä. Tiedämme, ettemme voi selviytyä kriisistä emmekä luoda perustaa uudelle ja kestävälle kasvulle ja uudelle sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle, kuten sanoitte, ellemme vahvista mekanismeja ja välineitä, joita Euroopan unionilla on käytössään osaamiskolmion eli koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan edistämiseksi.

Arvoisa komission jäsen, vahvistitte juuri äsken, että jotkut Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallituksista edistyvät hyvin tähän tavoitteeseen vastaamisessa, toiset vähemmän hyvin. Jotta emme putoaisi Lissabonin strategian osoittamiin sudenkuoppiin, uskon, että komission on jäsenvaltioiden kanssa vahvistettava avointa koordinointimenetelmää, asetettava Euroopan sosiaalirahastoon liittyviä kannustimia ja rangaistuksia ja valvottava tuloksia.

En usko, että hallitusten kannattaisi Italian hallituksen tapaan vähentää koulutuksen ja yliopistojen määrärahoja 8 miljardilla eurolla kolmeksi vuodeksi ilman, että näitä säästöjä sijoitetaan muualle koulutuksen alalle, varsinkin kun Italiassa 19 prosenttia nuorista lopettaa koulunsa lyhyeen ja 25 prosenttia nuorista on työttömiä.

Lopuksi haluaisin kysyä, ettekö usko, että kannattaisi vahvistaa direktiivissä 2005/36/EY asetettuja laillisia valtuuksia ammattipätevyyden vastavuoroisen tunnustamisen helpottamiseksi jäsenvaltioissa. Professori Montin mietinnön mukaan tällä hetkellä vain alle 3 prosenttia Euroopan unionin työntekijöistä tekee töitä toisessa jäsenvaltiossa, ja yksi syy tähän tuntuu olevan juuri ammattipätevyyden vastavuoroisen tunnustamisen ongelma.

  Amalia Sartori (PPE).  – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, myös minä haluan esittää huomion viime vuosikymmenen 2000–2010 tapahtumista Lissabonin osalta. Pitää paikkansa, että monet meistä eivät pitäneet saavutettuja tuloksia täydellisinä, kun otetaan huomioon myös, mitä tapahtui ennen vuosia 2008–2009. On kuitenkin epäilemättä selvää, että tuo vuosikymmen loi toiveita ja haluja ja että asetettujen, etenkin työllisyyttä koskevien, tavoitteiden saavuttamiseksi tehtiin paljon.

Nyt olemme uuden, ongelmallisemman ja vaikeamman vuosikymmenen alussa, ja kun otetaan huomioon meille tähän mennessä esitetyt ehdotukset, yhdyn niihin osittain, vaikkakin lukiessani niitä läpikotaisin huomaan niissä useita puutteita. Voisin käydä tämän ehdotuksen pääperiaatteita läpi hyvinkin yksityiskohtaisesti, mutta rajoitun tarkastelemaan kasvua ja työllisyyttä.

Lisää työpaikkoja, lisää talouskasvua: tämä tavoite meidän on asetettava, ja sen asettamisessa on otettava huomioon nykyinen liian korkea julkinen velka, hidas rakenteellinen kasvu ja korkea työttömyys. Asettamamme tavoitteet ovat liian kunnianhimoisia ja toisinaan liian joustamattomia. Joten kenties hieman vähäisemmällä kunnianhimolla ja hieman suuremmalla joustavuudella kasvu- ja työllisyystavoitteet ovat saavutettavissa.

  Zita Gurmai (S&D).  – (EN) Arvoisa puhemies, vaikka komission jäsen Reding vahvisti, ja kuten komission puheenjohtaja Barroso vahvisti uudelleen tämänpäiväisessä kirjeessään, että naisten peruskirjalla velvoitetaan komissio edistämään ja turvaamaan sukupuolten välistä tasa-arvoa ja naisten oikeuksia kaikilla politiikanaloilla, olen pettynyt, että sitä ei toteutettu EU 2020 -strategiassa. Eikö meidän pitäisi olla kunnianhimoisempia kuin olimme Lissabonin strategian kohdalla? Jos 52 prosenttia Euroopan käytettävissä olevasta, minkä tahansa alan tai tason osaamisesta, tiedoista ja työvoimasta sivuutetaan, se olisi huomattava menetys.

Jos haluamme hyödyntää Euroopan kaikki mahdollisuudet ja selviytyä taantumasta, meidän on varmistettava, että naisten työllisyysaste nostetaan vähintään 70 prosenttiin, mikä on osoitettava sukupuolinäkökohtia koskevien tilastojen avulla. Tarvitsemme myös erityisiä tavoitteita kunkin jäsenvaltion sukupuolten tasa-arvoon sitoutumisen arvioimiseksi ja parannusten tekemiseksi.

Miten? Meidän on pienennettävä sukupuolten välisiä palkkaeroja 10 prosenttia jokaisessa jäsenvaltiossa. Meidän on arvioitava uudelleen etupäässä naisvaltaisen terveydenhoitoalan palkkoja ja parannettava sen olosuhteita sekä palvelujen saatavuutta, sillä ala on yhä tärkeämpi ikääntyvässä yhteiskunnassamme.

Meidän on lisättävä naisten osuutta päätöksentekoelimissä, kuten johtokunnissa ja yritysten hallituksissa, Norjan 40 prosentin kiintiömallin mukaisesti. Meidän on lisättävä naisten mahdollisuuksia osallistua tutkimus- ja kehitystoimintaan ja innovointiin, ja koulutettava heitä uusiin, vihreisiin töihin.

Jäsenvaltiot eivät voi jättää huomioimatta Barcelonan tavoitteiden laajentamista, kehittämistä ja toteuttamista. Tarvitsemme Euroopan unionin ja kaikkien jäsenvaltioiden todellista sitoutumista siten, että ne kutsuvat kaikki mukaan toimimaan järkevän, vihreän ja edistyksellisen yhteiskunnan puolesta. Olen varma, että komission jäsen Andor toteuttaa tämän.

  Jan Olbrycht (PPE).  – (PL) Eurooppa 2020 -strategiaa koskevassa keskustelussa on otettava huomioon edeltävästä strategiasta saatu kokemus. Me kaikki tiedämme, että mainitun strategian epäonnistumiset johtuivat ensinnäkin sen perustumisesta yksittäisten jäsenvaltioiden vastuulle avoimen koordinointimenetelmän mukaisesti, ja että sen menestykset olivat peräisin muiden muassa "lissabonisoinnista" eli tiettyjen Lissabonin tavoitteiden sisällyttämisestä koheesiopolitiikkaan.

Tämän vuoksi meidän on pohdittava sitä, kuinka uutta strategiaa on lähestyttävä. Nyt vaikuttaa ehdottoman tärkeältä ensinnäkin osoittaa selvästi, että kyse on sopimuspolitiikasta, joka ei ole strategioita varten suunniteltu vaan pidemmällä aikavälillä toimivaksi tarkoitettu politiikka, kuten koheesiopolitiikka. Näin ollen meidän on hyödynnettävä yksittäisiä politiikkoja strategian toteuttamiseksi. Aikaisemman kokemuksen perusteella strategia johtaa toivottuun tulokseen kuitenkin vain, jos yksittäisiä politiikkoja sovitetaan yhteen. Kaikki yksittäisiä politiikkoja toisistaan erottavat, varoja hajauttavat ja tehtäviä jaottelevat toimet johtavat samaan epäonnistumiseen kuin edellinen strategia. Siksi meidän on yhdistettävä, integroitava ja toteutettava yhteisvaikutteisia toimia.

  Liisa Jaakonsaari (S&D).  – (FI) Arvoisa puhemies, kansantalouksien velkaantuminen yhdessä väestön ikääntymisen kanssa on Euroopalle todellinen aikapommi. Tiedämme, että esimerkiksi sellaiset ikääntymiseen liittyvät sairaudet, kuten Alzheimerin tauti, kaksinkertaistuvat kymmenessä vuodessa. Se tietää valtavaa taakkaa kansantalouksille. Velkaa ei kuitenkaan pidä mystifioida. Muistaakseni Ceauşescun Romania oli velaton maa ja Pohjois-Korea on velaton maa. On olemassa fiksua velkaa, "smart productive dept", älykästä velkaa, jos se velka investoidaan ihmiseen. Tässä suhteessa esimerkiksi köyhyyden poistaminen on yhteiskunnalle erittäin tuottoisa investointi samoin kuin nuorisotyöttömyyden vähentäminen.

Se mitä pelkään ihan oikeasti tällä hetkellä, kun jäsenvaltiot alkavat nyt vajeita kuromaan umpeen, on se, mistä leikataan. Leikataan koulutuksesta, ikääntyvien ihmisten työllistämisestä, vammaisten työllistämisestä ja niin edelleen. Se ei ole fiksua eikä älykästä. Siksi tämä EU 2020 on erittäin tärkeä asiakirja, ja kuulun siihen joukkoon, joka sanoo enemmän Eurooppaa eikä vähemmän Eurooppaa. Enemmän Eurooppaa tarkoittaa tiettyä juurihoitoa, että jäsenvaltiot velvoitetaan toteuttamaan niitä tavoitteita, joita tässä EU 2020 -strategiassa esitetään.

  Angelika Niebler (PPE).  – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, minun ei rehellisesti sanottuna tee mieli keskustella Eurooppa 2020 -strategiasta lainkaan. Kymmenen vuotta sitten hyväksyimme Lissabonin strategian. Kun nyt katsomme taaksepäin viime vuosikymmentä, sen saavutukset ovat rajalliset, jos voin sen näin vaatimattomasti ilmaista.

Mielestäni meidän olisi nyt keskityttävä asioihin, joilla on todellista merkitystä jäsenvaltioidemme asukkaille sen sijaan, että tekisimme saman virheen uudelleen. He miettivät, että pystymmekö varmistamaan valuuttamme vakauden. Tuleeko inflaatio? Mitä meidän on opittava viimeisten kahden vuoden kehityssuunnista, rahoitus- ja talouskriisistä, ja nykyisestä valuuttakriisistä? Aiommeko todella nuhdella kriisin syntyyn vaikuttaneita rahoitusmarkkinoiden toimijoita?

Haluan vedota painokkaasti komissioon ennen kaikkea, että se ryhtyisi toimiin Euroopan rahoitusmarkkinoiden pikaiseksi sääntelemiseksi ja edistämiseksi, jotta torjuttaisiin viime vuosien käytäntöä lähettää rahaa ympäri maapalloa viidesti saman päivän aikana ja tehdä sillä voittoa, kun samaan aikaan tappioita kansallistetaan. Pyydän komissiota vaatimaan, että jäsenvaltiot noudattavat tiukkaa talouskuria ja toteuttavat asianmukaisia sääntöjä. Pyydän lisäksi mahdollisimman pikaista tiukennusta vakaus- ja kasvusopimukseen.

Näihin asioihin meidän olisi keskityttävä. Kehotan komissiota ryhtymään tarvittaviin toimiin, mutta ei siten kuin ennen, omasta aloitteestaan tai keskustelemalla niistä perusteellisesti jäsenvaltioiden kanssa. Sen sijaan sen olisi viimein otettava vakavasti parlamentin asema yhdenvertaisena lainsäätäjänä yhdessä 27 jäsenvaltion kanssa.

  Sylvana Rapti (S&D).  – (EL) Olen samaa mieltä edellisen puhujan kanssa: vakaussopimusta on muokattava. Kuitenkin lukuisia muita asioita on toteutettava sitä ennen. Euroopan unionin päättäjillä on oltava nopeat refleksit, jotta he voivat toimia silloin, kun tarvitaan, sillä jos Angela Merkel olisi tehnyt päätöksen ajoissa ja jos Euroopan unioni olisi toteuttanut tarvittavat toimet, olisimme säästäneet paljon eurooppalaisten rahoja.

Euroopan unioni tarvitsee kansalaisiaan ollakseen taloudellisesti vahva ja maailmanlaajuisesti merkittävä. Kansalaisten on oltava terveitä ja koulutettuja ja heillä on oltava työtä. Euroopan unionin on pidettävä se mielessä, kun se suunnittelee EU 2020 -strategiaa ja sisämarkkinoita. Sisämarkkinoiden on keskityttävä kansalaiseen, ja niillä on oltava inhimilliset kasvot.

  Arturs Krišjānis Kariņš (PPE).  – (LV) Kiitos, arvoisa puhemies. Minulla on kotona koira. Hiljattain koirani otti makkaran pöydältä ja söi sen. Kysymykseni kuuluu, kenen syytä on se, että koira söi makkaran? Onko syy koiran, joka toimi lajilleen ominaisesti? Vai onko syy minun, koska en laittanut makkaraa jääkaappiin lopetettuani aterioinnin?

Maailmanlaajuisilla rahoitusmarkkinoilla euron arvo laskee joka päivä. Kenen syytä se on? Monien kollegojeni mielestä syy on keinottelijoiden, markkinoiden, jotka arvostelivat ankarasti euroa ja alensivat sen arvon. Hyvät kollegat, ehdotan teille, että kenties syy ei olekaan markkinoiden. Ennemminkin markkinat ovat paikantaneet taustalla olevan vian, taustalla olevan syyn. Taustalla oleva syy nykyisiin vaikeuksiimme on aika yksinkertainen: Euroopan maat ovat eläneet liian pitkään yli varojensa ja tuhlanneet reilusti enemmän kuin mitä ne pystyvät hankkimaan. Markkinat reagoivat tähän samalla tavalla kuin koirani reagoi pöydälle jättämäni makkaran tuoksuun. Puolitoista vuotta sitten Latviaa koetteli samanlainen kriisi, joka nyt koettelee muuta Eurooppaa; rahoitusmarkkinat hyökkäsivät valuuttamme kimppuun ja menettivät luottamuksensa siihen. Sen sijaan, että olisimme valittaneet tilanteesta, korjasimme olennaisia tunnuslukuja ja paikkasimme ja kokosimme julkisia varojamme. Jos toivomme Eurooppa 2020 -strategian olevan hyödyllinen, nähdäkseni meidän ensisijaisena ja tärkeimpänä tavoitteenamme on oltava se, että Euroopan maat valvovat julkisia menojaan, niin että maiden tulot vastaavat niiden menoja. Se palauttaisi luottamuksen, lieventäisi kriisiä ja palauttaisi rauhan rahoitusmarkkinoille. Kiitos.

  Georgios Stavrakakis (S&D).  – (EN) Arvoisa puhemies, keskustelemme tänään muiden muassa kahdesta erinomaisesta, Ricardo Cortés Lastran sekä Lambert van Nistelrooij'n, mietinnöstä. Niissä molemmissa osoitetaan selvästi koheesiopolitiikan osuus kilpailukyky- ja työllisyystavoitteiden saavuttamisessa ja osaamiseen perustuvan talouden merkittävä tehtävä innovaation ja kasvun edistämisessä.

EU 2020 -strategia muistuttaa monilta osin Lissabonin strategiaa, mutta sillä pyritään sekä keskittymään tavoitteisiin että rajaamaan niitä paremmin. Siinä on kuitenkin yksi aika merkittävä, yhä epäselvä alue, nimittäin toteutusmekanismi. Se on jätetty jäsenvaltioille ja niiden vertaisarvioinnille, jota komissio valvoo.

Minusta vaikuttaa siltä, ettemme ole oppineet Lissabonin strategian heikosta toteutuksesta. Kehotan komissiota tekemään ehdotuksia EU 2020 -strategian vahvemman toteutusmekanismin varmistamiseksi, jotta sen tavoitteet toteutuvat myös käytännössä eivätkä vain puheissa.

  Georgios Papanikolaou (PPE).  – (EL) Lissabonin strategian tavoitteet olivat korkeat, mutta Euroopassa ei pystytty toteuttamaan niitä. Kuljemme kohti uutta, tulevan vuosikymmenen strategiaa totta puhuakseni poikkeuksellisen vaikeassa ja epäsuotuisassa ilmastossa. Olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että kolmen kehittävän alan – koulutuksen, tutkimuksen ja innovoinnin – asettaminen etusijalle ja niiden painotus on paras investointi kriisistä selviämiseksi, ja sen myötä voimme suhtautua toiveikkaasti Euroopan tulevaisuuteen.

On tärkeää korostaa sitä, että strategia on toteutettava solidaarisesti jäsenvaltioiden tiiviissä yhteistyössä. Tässä vaiheessa haluan selventää väärinymmärrysten välttämiseksi, että Kreikan tukimekanismi viivästyksistä huolimatta osoittaa tätä solidaarisuutta ja että teidän ei ole syytä epäillä, ettemmekö me tunnustaisi sitä.

Teimme selväksi Kreikan Uusi Demokratia -puolueessa, että kunnioitamme tukimekanismiin laitettuja muiden eurooppalaisten rahoja. Kuitenkin yhdessä vaadittavien uhrausten, joiden on oltava oikeudenmukaisesti kohdistettuja – tiettyjä tätä koskevia toimia kohtaan olimme kriittisiä –, ja yhdessä velan ja alijäämän pienentämiseksi vaadittavien menoleikkausten kanssa maan kriisistä selviämiseksi tarvitaan myös kasvualoitteita, joita emme ole vielä tähän päivään mennessä nähneet. Ainoastaan tällä tavoin voimme Kreikassakin lähestyä EU 2020 -strategian kunnianhimoisia tavoitteita, ainoastaan tällä tavoin selviämme kriisistä vahvempana.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymykseen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti)

  Derek Vaughan (S&D).  – (EN) Arvoisa puhemies, olen nähnyt itse, kuinka tärkeä koheesiopolitiikka on Walesille, ja siksi olen tyytyväinen jäsen Lastran koheesiopolitiikkaa ja Eurooppa 2020 -strategiaa koskevaan mietintöön. Ympäri Walesia on käynnissä useita, yksittäisiä henkilöitä ja yhteisöjä hyödyttäviä hankkeita. Joten minulla ei ole epäilystäkään, etteivätkö rakennerahastot auttaisi Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa. Haluan kuitenkin ottaa esille seuraavat asiat.

Eurooppa 2020 -strategia, viides koheesiokertomus ja talousarvio on yhteensovitettava. Tulevaisuudessa rakennerahastoille on annettava riittävät määrärahat, niitä ei pidä kansallistaa uudelleen ja siirtymävaihe on tehtävä mahdolliseksi lähentymistavoitteen ulkopuolelle jääneille alueille.

Jos saavutamme kaiken tämän, uskon, että koheesiopolitiikasta on epäilemättä hyötyä Eurooppa 2020 -strategian toteuttamisessa. Siten strategialla olisi merkitystä myös yksilöille ja kansalaisille ympäri Euroopan.

  Sylvana Rapti (S&D).  – (EL) Haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni seuraten läheisen kreikkalaiskollegani, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) jäsenen Papanikolaoun näkemystä ja selventää seuraavan asian, mitä pidän äärimmäisen tärkeänä tänä kriisin aikana varsinkin Kreikalle:

Kreikka ei vie muiden maiden rahoja. Euroopan unionin jäsenvaltiot ottavat lainaa alhaisemmalla korolla ja lainaavat nämä rahat mekanismin kautta Kreikalle suuremmalla korolla. Me emme vie muiden maiden rahoja.

  Georgios Papanikolaou (PPE).  – (EL) Olette täysin oikeassa, Sylvana Rapti. Tietenkin Kreikan lainanottotarve olisi pienempi ja Kreikka voisi helpommin kartuttaa varojaan markkinoilla, jos maan nykyinen hallitus ei olisi viivytellyt nyt jo kuuden kuukauden ajan.

  Thomas Ulmer (PPE).  – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, Angelika Niebler toi esille paljon myös minua huolestuttavia asioita. Minua huolestuttaa suuresti EU:n yhteinen tulevaisuus. En voi siirtyä esityslistan aiheisiin mainitsematta kriisiä.

Yksi päätavoitteistamme, euro ja sen vakaus, on vaarassa romahtaa täysin. Vaurautta ja työpaikkoja ei luoda ilman turvattua rahallista arvoa. Puhumme Eurooppa 2020 -strategiasta, mutta emme tiedä, miltä Eurooppa näyttää edes vuonna 2011. Keskustelemme trombiinilla liimatusta lihasta ja itsenäisten kuljettajien ajoajoista, aivan kuin yhteisön suurimmat ongelmat ratkeaisivat itsestään.

Meidän on välitettävä tehokasta ja nopeaa viestiä valtioiden talousarvioiden ja pankkialan alijäämien sääntelystä, organisoinnista ja pienentämisestä. Annan teille muutaman esimerkin: Tarvitsemme selkeät määritelmät sekä kovat rangaistukset, kuten rahoituksen peruuttamisen, alijäämää koskevien sääntöjen rikkojille. Tarvitsemme selvät säännöt pankeille, muiden muassa sellaiset, joilla kielletään luottoriskinvaihtosopimukset eli vakuutusvaatimukset ja näiden asettaminen vastaavia nimellisarvoja vastaan. Haluaisin vielä siteerata Saksan kunta- ja kaupunkiliiton puheenjohtajana pitkään toiminutta kuuluisaa saksalaista pormestaria: Hän, joka ei kuluta rahoja, joita ei omista, on kaikkea muuta kuin säästäjä.

  Kerstin Westphal (S&D).  – (DE) Arvoisa puhemies, haluan palata jäsen Cortés Lastran erittäin hyvään mietintöön. Koheesiopolitiikka on itse asiassa paras väline investointien lisäämiseksi kasvuun ja työllisyyteen. Haluan kuitenkin vielä korostaa kaupunkien merkitystä, koska niillä on keskeinen tehtävä EU 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa.

Neljä viidestä eurooppalaisesta asuu kaupunkialueilla. Kaupungit ovat Euroopan talouskasvun liikkeellepaneva voima. Samalla niitä kuitenkin koettelevat useat vakavat ongelmat. Avainsanat ovat sosiaalinen yhteenkuuluvuus, ympäristö ja liikenne sekä väestörakenteen muutos. Siksi kaupungeilla on erityinen asema kansalaisten elinolojen parantamisessa.

Lisäksi Euroopan kaupungit ovat keskeisiä toimijoita innovoinnissa, tutkimuksessa ja koulutuksessa, minkä vuoksi niillä on olennainen asema Lissabonin strategian ja EU 2020 -strategian toteutuksessa. Kaikki tämä olisi otettava huomioon, kun mainittuja strategioita toteutetaan ja koheesiopolitiikan tulevaa suuntaa muovataan.

  Raffaele Baldassarre (PPE).  – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kaksi edellistä vuotta toivat mukanaan miljoonia työttömiä, lisäsivät valtion velkaa useiksi vuosiksi ja aiheuttivat uusia paineita ja uusia repeämiä sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteemme.

Meidän on toimittava nopeasti ja tarkasti, ja jotta vältymme tekemästä Lissabonin strategian kohdalla tehtyjä arviointivirheitä, Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden on oltava äärimmäisen realistisia ja strategian on oltava tasapainossa sille asetettujen päämäärien kanssa. Niistä kolme, hyvä komission jäsen, on mielestäni ensisijaisia. Ensimmäinen on tietysti vakaa valuutta ja vakaat kansalliset talousarviot, joita ei kuitenkaan pidä erottaa kehityksestä ja talouskasvusta. Tarvitsemme investointeja tutkimukseen ja innovointiin, jotta teollisuudestamme tulee yhä kilpailukykyisempi ja tuotteistamme kaikkein korkealaatuisimpia. Meidän on tuettava pk-yrityksiä ja uusia teollisuudenaloja, kuten IT-alaa ja kestävää energia-alaa, ja tietysti infrastruktuuriamme. Koulutuksen kokonaistasoa on toki nostettava, mutta meidän on etupäässä muokattava koulutusta vastaamaan työmarkkinoiden ja tuotannon tarpeita. On ristiriitaista, että yritykset vaativat yhä erikoistumista, jota markkinat eivät voi tarjota. On selvää, että jokaisen tavoitteen on oltava kansallisen kontekstin mukainen mutta laajemman eurooppalaisen strategian rajoissa.

Päätän puheenvuoroni toteamalla, että Kreikan kriisi ja koko Euroopan talous- ja työllisyyskriisi osoittavat sen tosiasian, että sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, kehityksen ja vakaiden kansallisten talousarvioiden turvaamiseksi tarvitsemme Euroopassa vahvaa ja lujaa taloushallintoa, jotta Euroopan toimielimet, parlamentti mukaan lukien, voivat ryhtyä tehokkaisiin ja ennaltaehkäiseviin toimiin.

  Damien Abad (PPE).  – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olemme kaikki samaa mieltä EU 2020 -strategian päätavoitteista, ja kerran olemme niistä samaa mieltä, meidän on laadittava itsellemme keinot niiden toteuttamiseksi. Yksi tällainen keino on esimerkiksi EU:n taloushallinnon perustaminen.

Jotta nämä hienot sanat ja suuret tavoitteet toteutuvat ja jotta vältämme Lissabonin strategian tuottaman sanoisinko kollektiivisen pettymyksen, meidän on ehdottomasti järjestettävä tarvittavat varat toimiin ryhtymiseksi. Sen vuoksi tuen täysin komission ehdotusta siitä, että EU tarkastaisi kansalliset talousarviot etukäteen, sillä edellytyksellä, että kansalliset hallitukset ja Euroopan parlamentti ovat mukana tarkastusjärjestelyissä.

Haluan kuitenkin puhua yksityiskohtaisemmin kriisistä ja nuorista. Nähdäkseni nuoret ovat kärsineet kriisistä eniten, ja meidän on käytettävä meille tarjottu tilaisuus hyödyksi ja saatettava nuoret takaisin Eurooppa 2020 -strategian ytimeen.

Ensinnäkin EU 2020 -strategiassa on otettava kaikki osapuolet huomioon. EU:n vapaan liikkumisen konkreettisen ilmentymän, liikkuvuuden, on oltava mahdollista kaikille nuorille, ei ainoastaan nuorille opiskelijoille. Siksi toivon, että komissio kannattaa ehdotustani Euroopan liikkuvuusohjelmien laajentamisesta koskemaan nuoria harjoittelijoita.

Lisäksi strategialla on mielestäni edistettävä nuorten osaamista nuorisotyöttömyyden kirouksen torjumiseksi, sillä kaikki tiedämme, että siirtyminen opintojen parista ensimmäiseen työpaikkaan on nuorten suurimpia haasteita. Sitä voidaan edistää siten, että nuorten taitoja kasvatetaan esimerkiksi ohjaamalla tehokkaammin EU:n varoja nuorisopolitiikkaan.

Lopuksi kaikille nuorille eurooppalaisille on tarjottava mahdollisuus liikkuvuuteen ja heidän osaamistaan on edistettävä, sillä tarvitsemme nuorta, innovatiivista sukupolvea yli kaiken. Nuoret ovat niitä, jotka tänään luovat tulevaisuuden kasvun ja edistyksen. Siksi en tahdo nuoria jätettävän pois Eurooppa 2020 -strategiasta.

  Rosa Estaràs Ferragut (PPE).  – (ES) Arvoisa puhemies, hyväksyimme Lissabonin ohjelman hyvin kunnianhimoiset tavoitteet vuonna 2000. Osa niistä on saavutettu, mutta monia ei ole. Ei ole epäilystäkään, etteivätkö aluerahastot vaikuttaneet Lissabonin strategiaan.

Kymmenen vuotta on kulunut, ja meitä ravistelee pahin talouskriisi, jonka muistamme. Nähdäkseni kriisin myötä pystymme uutta Eurooppa 2020 -strategiaa laatiessamme tunnistamaan aikaisemmat virheemme sekä kehittymään parempien tulosten saavuttamiseksi.

Ensinnäkin olemme oppineet, että hallintotasojen välinen koordinointi on tärkeää, kuten jäsen Cortés Lastran mietinnössä selvästi todetaan. Lisäksi olemme oppineet, että aluerahaston osuus on suuri ehdottamiemme tavoitteiden saavuttamisessa.

Nähdäksemme kaikkien tasojen – EU:n, kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten – erityisten toimien yhdistäminen on ehdottoman välttämätöntä. Työskentelemällä yhdessä olemme paljon vahvempia. On myös tärkeää, että talous-, yhteiskunnalliset ja alueelliset näkökohdat käsittävä koheesiopolitiikka sisällytetään Eurooppa 2020 -strategiaan.

Haluaisin myös huomauttaa, että koheesiopolitiikkaan liittyvien hallinnollisten menettelyjen olisi oltava paljon joustavampia ja tehokkaampia. Lisäksi vammaishuollon ala on otettava jotenkin huomioon.

Lopuksi haluan korostaa Euroopan alueiden ja kaupunkien tärkeää tehtävää, ja erityisesti haluan korostaa tarvetta kiinnittää enemmän huomiota erityistarpeita vaativiin alueisiin, kuten vuoristo-, rannikko- ja saarialueisiin.

Lyhyesti sanottuna, jos haluamme onnistua, meidän on voitava luottaa Euroopan alueisiin ja kaupunkeihin ja uudistettuun koheesiopolitiikkaan uuden tilanteen mukaisesti.

  Petru Constantin Luhan (PPE).  – (RO) Euroopan on oltava vuonna 2020 kansalaisiaan varten ja vastattava heidän tarpeisiinsa. Mielestäni strategian on perustuttava tälle näkemykselle. On tärkeää, että jatkamme Euroopan uudessa toimintaympäristössä toimintatapoja kehityksen ja jo asetettujen tavoitteiden edistämiseksi ja että niiden konkreettisia tuloksia seurataan myönteisten vaikutusten saavuttamiseksi. Tarkoitan tällä erityisesti investointeja mihin tahansa infrastruktuureihin, joiden avulla meistä tulee taloudellisesti kilpailukykyisempiä.

Meidän on jatkettava taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta koskevaa politiikkaa alueiden välisten erojen kaventamiseksi ja pyrittävä tasapainoiseen talouskasvuun, kuten myös Lissabonin sopimuksessa todetaan.

Euroopan on oltava vuonna 2020 maailmanlaajuisen toiminnan Eurooppa, mikä voidaan saavuttaa, jos Euroopan unionin kehitystaso on yhteinen, koska siten parannetaan paikallisten ja alueellisten toimijoiden kykyä vastata maailmanlaajuisiin haasteisiin.

Eurooppa vuonna 2020 on Eurooppa, jossa alueet kehittyvät erityisten voimavarojensa mukaisesti ja käyttävät alueellisia näkökohtia tutkimuksessa, kehityksessä ja innovoinnissa talouskasvun edistämiseksi ja työllisyyden lisäämiseksi.

  Richard Seeber (PPE).  – (DE) Arvoisa puhemies, kun puhumme Eurooppa 2020 -strategiasta, puhumme ennen kaikkea mantereemme tulevaisuudesta. Mitä kohti haluamme kulkea? Millaista elämää kansalaisemme voivat täällä elää?

Se, mitä meidän on mielestäni tehtävä ensiksi, on tarkastella tämänhetkistä tilannetta, jotta löydämme oikeat välineet tavoitteiden saavuttamiseksi. On myös tärkeää erottaa toisistaan syy ja seuraus. Mitkä ovat tämän hetken keskeisimmät kysymykset? Nähdäkseni yksi niistä on ilman muuta eurooppalaisten yhteiskuntiemme ikääntyminen. Toistaiseksi emme ole onnistuneet tekemään Euroopasta tarpeeksi kiinnostavaa paikkaa edes perheiden perustamista ja lasten hankkimista varten. Sen seurauksena julkisiin talouksiimme kohdistuu tulevaisuudessa valtavia paineita, koska eläkejärjestelmiemme rahoitus ei välttämättä riitä.

Toiseksi julkisten talouksiemme alijäämät ovat jo valmiiksi korkeat. Keynesin klassisten oppien mukaan olemme käyttäneet paljon rahaa nykyiseen kriisiin. Nyt on säästämisen aika. Se tarkoittaa toki myös sitä, että valuuttaamme kohdistuu paineita. Näemme siitä merkkejä nykyisessä Kreikan kriisissä, ja täällä kohtaamme sen ongelman, että emme ole onnistuneet saattamaan talouttamme riittävän kilpailukykyiseksi niin, että se edistäisi talouskasvua julkisten talouksien korkean alijäämän korjaamiseksi.

Meillä on Euroopassa näitä asioita koskevia sääntöjä, kuten vakaus- ja kasvusopimus, mutta valitettavasti kukaan ei pidä niistä kiinni. Se on yksi keskeinen ongelma. Laadimme uusia sääntöjä, mutta mielestäni joskus voisi olla paljon järkevämpää soveltaa olemassa olevia sääntöjä niin, että niistä todella saadaan toivottu hyöty. Siksi kehotan erityisesti komissiota lisäämään tiukkuutta, jotta voimme saavuttaa sovitut tavoitteet.

  Sabine Verheyen (PPE).  – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluaisin palata Richard Seeberin esille ottamaan asiaan. Jos todella haluamme onnistua 2020-ohjelman tavoitteissa, meidän on ensiksi hoidettava työn alla olevat tehtävät.

Tarvitsemme rahoitusmarkkinoiden vahvaa sääntelyä, sellaista, jonka avulla voidaan valvoa ja säännellä paremmin näiden alojen toimia tulevaisuudessa. Lisäksi meidän on myös laitettava parlamentin asiat järjestykseen, eli meidän on varmistettava se, että asianmukaisista rakennerahastoista saatujen rahojen käytön tehokkuutta valvotaan paremmin sekä se, millä keinoin meidän olisi tuettava tulevaa kehitystä. Meidän on myös otettava paikallis- ja alueviranomaiset mukaan järjestelyihin ja suunnitteluun, koska he ovat lopulta niitä, jotka toteuttavat tehtävät kentällä, ja meidän on selvitettävä tehtävät, jotka on toteutettava itsellemme oikeutetusti asettamiemme tavoitteiden saavuttamiseksi. Kuitenkin tavoitteiden asettaminen käsittelemättä määrätietoisesti ja johdonmukaisesti vallitsevaa tilaa ja toteutettavia tehtäviä ja tarkastelematta sitä, mitä nyt on tehtävä, ei ole mielestäni kovin järkevää.

Kuten Thomas Ulmer sanoi aikaisemmin, olemme siirtyneet esityslistan aiheisiin ja keskustelemme parlamentin jokapäiväisistä asioista, elintarviketurvallisuudesta ja niin edelleen, tietämättä todella, mitä ensisijaisia kysymyksiä meidän olisi ratkaistava. Meidän on lähdettävä siitä liikkeelle. Meidän on ensimmäiseksi saatettava taloustilanteemme hallintaan ja varmistettava, että kaikki noudattavat sääntöjä. Meidän on lisäksi varmistettava, että parlamentti ja erityisesti komissio soveltavat saatavilla olevia valvontamekanismejaan tulevaisuudessa tiukemmin, ja meillä on oltava suurempi sananvalta siinä, mitä muutamissa jäsenvaltioissa tapahtuu.

  Seán Kelly (PPE).  – (GA) Arvoisa puhemies, olen ylpeä voidessani sanoa muutaman sanan 2020-strategiasta. Haluan esittää siitä seuraavat asiat:

(EN) Minusta on ikävää ja masentavaakin kuulla puhujan toisensa jälkeen niin täällä Strasbourgissa kuin Brysselissä puhuvan Lissabonin strategian epäonnistumisesta. Se ei ollut täysin epäonnistunut, sillä en usko, että 67 prosenttia irlantilaisista olisi siinä tapauksessa äänestänyt Lissabonin sopimuksen puolesta viime lokakuussa. Siitä on ollut useita etuja kaikkien nähtävissä varsinkin aluetasolla, kuten komission jäsen totesi. Minua huolestuttavat siinä kuitenkin useat seikat.

Ensinnäkin miten kuuden kuukauden välein vaihtuva puheenjohtajuus sopii siihen? Kukin valtio tulee vuorollaan tänne ja ilmoittaa ensisijaiset kuuden kuukauden tavoitteensa sen sijaan, että ne kertoisivat sen, miten tavoitteet sopivat vuosittain kymmeneksi vuodeksi asetettuihin kokonaistavoitteisiin. Mielestäni tämä on hyvin tärkeä seikka; eihän jalkapallojoukkuekaan vaihda puolen vuoden välein uuteen manageriin ja hänen uusiin, erilaisiin ensisijaisiin tavoitteisiinsa, joita ei voi saavuttaa lyhyessä ajassa.

Toiseksi olen tyytyväinen ehdotettuihin välineisiin, joilla jäsenvaltiot saadaan vastaamaan velvollisuuksistaan ja maksamaan epäonnistumisistaan, jos ne eivät tee niin. "Lempeys" ei enää riitä. Jos olet osa joukkuetta ja pelaat huonosti, sinut joko pudotetaan pelistä tai sinun käsketään lähteä siitä. Meidän on lähdettävä pelistä.

Lopuksi haluan sanoa, että olen myös tyytyväinen ehdotukseen siirtää tämän prosessin osana valtaa alueille ja kaupungeille.

  Sophie Auconie (PPE).  – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, 9. toukokuuta EU toimi päättäväisesti rahoitusmarkkinoiden suhteen talous- ja rahoitusministerien kehotuksesta. Vaikka Euroopan parlamentin parlamentaariset menettelyt ovat pidemmät, ei sitä pidä tuomita toimettomaksi.

Nähdäkseni parlamentilla ja meillä, sen jäsenillä, on kolme olennaista tehtävää. Ensiksi meidän on täysin tuettava hallituksia ja komissiota äskettäisissä aloitteissaan. Toiseksi meidän on välittömästi ryhdyttävä toimiin löytääksemme ratkaisut, joiden avulla selviämme kriisistä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä ja jotka edistävät dynaamista reaalitalouden kasvumallia. Se on koko EU 2020 -strategian ja sen ensisijaisten tavoitteiden haaste, johon varaamme määrärahoja EU:n rakennerahastoista kaudella 2014–2020.

Haluaisin todeta teille, Sharon Bowles, että jos Lissabonin strategia on jossakin määrin epäonnistunut, se johtuu siitä, että se laadittiin useita vuosia sitten toisenlaisessa taloustilanteessa. Näin ollen ne, jotka tuomitsevat strategian, tekevät sen siksi, koska se on joustamaton ja koska se ei sovi nykyiseen tilanteeseen. Se on strategioiden ongelma. Niinpä 2020-strategia on yhä vahvempi, jos se voidaan mukauttaa vallitseviin oloihin.

Lopuksi mielestäni kaikkein tärkeintä on, että kerromme paikallistasolla, mitä EU:n tasolla tapahtuu ja että saamme kansalaisten hyväksynnän. Eurooppalaiset heräsivät maanantaina 10. toukokuuta uudenlaiseen Eurooppaan. He eivät olleet aiheuttaneet muutosta, eikä kukaan osaa tässä vaiheessa arvioida sen pitkän aikavälin seurauksia. Muutos ei tuota tuloksia, jos se ei perustu demokratiaan. Olimme moninaisuudessamme yhtenäisiä, nyt meidän on oltava vastoinkäymisissämme yhtenäisiä.

(Suosionosoituksia)

  Antonio Cancian (PPE).  – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, olen kuunnellut tänään paljon, mikä on ollut melko hyödyllistä, mutta minun on myös kiinnitettävä huomionne erääseen mielestäni tärkeään asiaan. Emme nähdäkseni onnistu määrittämään koko strategian asemaa nykyisessä turmeltuneessa markkinatilanteessa, jota kuvaavat jatkuva keinottelu ja syvä kriisi. Kun keskustelemme Eurooppa 2020 -strategiasta, meidän on pidettävä tällainen tilanne mielessä.

Haluaisin jakaa keskustelun kahteen osaan: Ensiksi markkinoiden on palveltava reaalitaloutta eikä päinvastoin. Toiseksi katson, että Euroopan on oltava tämän talouden veturi. Ensimmäisestä osasta on keskusteltu paljon, ja on korkea aika suojautua tällaisilta markkinoilta, jotta meidän ei tarvitse olla riippuvaisia kenestäkään. Tärkeää on kuitenkin veturi, ja tarvitsemme keinoja siihen, että se jaksaa vetää.

Olkaamme rohkeita ja muuttakaamme talousarviota ja ottakaamme vastuu huomattavan rahaston perustamisesta rahoitussuojaksi, rahaston, jolla etenkin TEN-T- ja TEN-E-verkot sekä e-TEN-ohjelma saadaan käyntiin. Se on se veturi, joka meidän on otettava käyttöön. Reaalitalouden vauhdittamiseen tarvitsemme myös yksityissektoria julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusmekanismin avulla. Tämä on, hyvä komission jäsen, se tehtävä, johon meidän on ryhdyttävä välittömästi. Kriisi ei ole ohi vaan se on joukossamme, ja meidän on ryhdyttävä näihin taloutta piristäviin toimiin juuri nyt.

  Diogo Feio (PPE).  – (PT) Arvoisa puhemies, keskustelu Eurooppa 2020 -strategiasta johtaa luonnollisesti erilaisten kansallisten politiikkojen paremman yhteensovittamisen hyväksymiseen, enemmän EU:n suuntaan, ja rakennemuutoksien hyväksymiseen taloutemme kasvun mahdollistamiseksi. Jotta voimme saavuttaa 2020-tavoitteet, meidän on selvittävä vuodesta 2010, minkä suhteen haluaisin kehottaa kiinnittämään huomiota talouden vakauttamispolitiikkojen ja taantumaan ajautumisen välttämisen välillä tarvittavaan tasapainoon.

Olen portugalin kansalainen, ja parhaillaan tehtävässä ehdotuksessa on kyse verojen korotuksesta. Jäsenvaltioiden olisi valittava suunnakseen julkisten menojen tuntuva vähentäminen: verotusjärjestelmistä on tehtävä kilpailukykyisiä ja rakennemuutoksia on tehtävä, jotta saavutamme tarvittavan kasvun.

Kuten pitkää ja keskipitkää aikaväliä, meidän on ajateltava myös lyhyttä aikaväliä, ja aloitettava luovien yritysten edistäminen saman tien. Meidän on sitouduttava yliopistoihin ja tutkimus- ja kehitystoimintaan, mikä on tällä hetkellä aivan kiistatonta. Jotta saavutamme 2020-tavoitteet, meidän on selvittävä vuodesta 2010 ehjin nahoin.

Haluan nyt unohtaa tämän huolen. On selvää, että meillä on vakaussopimus, mutta sen lisäksi meillä kasvusopimus, ja talouksiemme lähitulevaisuuden avainsana on kasvu.

  Veronica Lope Fontagné (PPE).  – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, EU:n on voitava tulevan 2020-strategian avulla korjata Lissabonin strategiassa havaitut puutteet, jos todella haluamme luoda kilpailukykyisen, taloudellisesti, sosiaalisesti ja alueellisesti yhtenäisen talousalueen.

Huolimatta siitä, että nyt jo vanhentuneen Lissabonin strategian periaatteet ovat yhä päteviä, haluaisin osoittaa yhden syyn siihen, miksi se menetti voimansa, nimittäin sen hyvin monimutkaisen rakenteen. Etenkin Euroopan unionin ja muiden, varsinkin alueellisten ja paikallisten, hallintotasojen vastuualueiden ja tehtävien määrittäminen oli epäselvää.

Alueet ja paikallisviranomaiset on otettava mukaan politiikkojen suunnitteluun ja toteutukseen, jos haluamme 2020-strategian tuottavan tuloksia keskipitkällä aikavälillä.

Alueemme ja kaupunkimme ovat keskeisiä toimijoita useiden kasvuun ja työllisyyteen liittyvien EU:n julkisten investointien kehittämisessä ja toteutuksessa.

Aluepolitiikan varojen kohdentamisesta tulee näin ollen keskeinen tekijä määrittelemiemme Euroopan unionin tavoitteiden saavuttamisessa. Haluan huomauttaa, että Euroopan aluekehitysrahastosta vuosina 2000–2006 tehtyjen investointien avulla Euroopan unionissa on luotu 1 400 000 työpaikkaa ja rakennettu yli 2 000 kilometriä moottoriteitä.

Lopuksi haluan korostaa vielä kerran Euroopan aluepolitiikan merkitystä strategisten tavoitteiden, kuten kasvun ja työllisyyden, suhteen. Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhtenäisyys on perussopimuksissa taattu perustavoite.

  Joachim Zeller (PPE).  – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat kollegat, haluaisin erityisesti tervehtiä parlamentin vieraitamme, jotka ovat valppaasti ja runsaslukuisempana kuin monet jäsenistämme seuranneet keskusteluamme yhdestä Euroopan unionin seuraavien kymmenen vuoden keskeisimmästä aiheesta.

Keskustelumme on liian teknokraattista. Vartuin maassa, jonka yhteiskunta järjestyi monivuotisten suunnitelmien mukaan. Sitä maata, Saksan demokraattista tasavaltaa, ei enää ole. Siksi epäilen yhä ohjelmia, joissa sekoitetaan strategioita, haluttuja tavoitteita ja suunnitelmatalouden sääntöjä, jotka ulottuvat pitkälle aikavälille ja joiden toteutus siirretään muille. Mitä tahansa Euroopan unionia koskevia päätöksiä teemme Eurooppa 2020 -strategian merkeissä, jäsenvaltioiden, kansallisten hallitusten ja parlamenttien sekä alue- ja paikallisviranomaisten on otettava niiden toteutus harteilleen. Tällaisiin menettelyihin liittyvää huolestuneisuutta on havaittavissa paljon.

Eurooppa ei voi toimia ylhäältä alaspäin -mallin mukaisesti. Yhtenäinen Eurooppa voi toimia ainoastaan, jos jatkamme sen rakentamista yhdessä kansallisten ja alueellisten laitosten sekä kansalaisten kanssa. Komissio hylkäsi Lissabonin strategian liian nopeasti analysoimatta sitä, miksi sen tavoitteita ei saavutettu. Sen vuoksi ei kenties ole sattumaa, että mietinnöt ja kysymykset niputettiin nyt parlamentissa yhteen EU 2020 -otsikon alle, vaikkakin jokainen niistä ansaitsisi oman keskustelunsa. Ne sisältävät ainakin kaksi asiaa, joissa EU:n politiikka on tähän mennessä onnistunut: sisämarkkinoiden sekä koheesio- ja rakennepolitiikkojen luominen. EU 2020 -strategiassa osoitetaan kuitenkin, että koheesiopolitiikka ainoastaan tukee strategian tavoitteiden saavuttamista. Siinä on ristiriita. Emme tarvitse lisää suunnitelmataloutta Euroopan unioniin; muut ovat epäonnistuneet sillä saralla aikaisemmin.

Ennen kuin esitämme jäsenvaltioille suunnitelmatalouden sääntöjä, joista kukaan ei tällä hetkellä tiedä, kuinka ne on tarkoitus toteuttaa, ja kun otetaan huomioon nykyinen ja muutaman viime vuoden aikainen talous- ja rahoitusmarkkinoiden epävarmuus ja myllerrys ja sen vaikutukset jäsenvaltioiden työllisyyteen ja sosiaalitilanteeseen, tarvitsemme perusteellista keskustelua siitä, missä Euroopan unioni on onnistunut, mitä yhteisiä tavoitteita voimme saavuttaa – esimerkiksi sopimus EU:n alueiden kanssa –, ja miten voimme luoda lisää yhteisyyttä loukkaamatta toissijaisuusperiaatetta.

Jos toimimme näin, keskustelu voisi johtaa ja johtaisi kokonaisstrategiaan. Tämä keskustelu, kuten olemme tämän päivän perusteella nähneet, on kuitenkin vasta alkanut, ja meidän on Euroopan unionissa johdettava sitä.

Puhetta johti
varapuhemies Diana WALLIS

  Csaba Sógor (PPE). – (HU) Arvoisa komission jäsen, mielestäni Euroopan kehittämistä koskevan suunnitelman tai strategian johtavana periaatteena tulisi olla pyrkimys rakentaa sellaista Eurooppaa, joka toimii aidosti yhtenäisenä alueena Euroopan kansalaisten parhaaksi. Olemme puhuneet paljon Eurooppa 2020 -strategian taloudellisista ja sosiaalisista ulottuvuuksista. Euroopan unioni on kuitenkin nykyään paljon muutakin. EU ei ole vain yhteisö, jolla on yhteiset edut, vaan myös arvoyhteisö, ja juuri siihen perustuu sen taloudellinen vahvuus ja poliittinen vaikutusvalta. Jos me todella haluamme luoda vuosikymmenen loppuun mennessä menestyneemmän ja kilpailukykyisemmän Euroopan, meidän on alettava vakavasti kiinnittää huomiota siihen, että yhteiset arvomme saavat ansaitsemansa kunnioituksen ja että niitä vahvistetaan ja toteutetaan käytännössä. Meidän on myös keskityttävä jäsenvaltioiden koulutuspolitiikkojen tiiviimpään yhdenmukaistamiseen, alueellisen epätasa-arvon vähentämiseen ja laajentumisprosessin jatkamiseen sekä perusoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien turvaamiseen, vain muutamia eurooppalaisiin arvoihin perustuvista politiikoista mainitakseni. Talouskasvu ja kansalaisten elinolosuhteiden parantaminen eivät voi toteutua ilman tällaista arvoihin perustuvaa politiikkaa.

  Frédéric Daerden (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Eurooppa 2020 -strategia on laaja ja kattaa monia aiheita, kuten tämän iltapäivän keskustelusta on käynyt ilmi. Haluaisin korostaa erityisesti kahta näkökohtaa.

Ensinnäkin strategian sosiaalisen ulottuvuuden osalta yhdyn täysin jäsen Berèsin komissiolle esittämään kysymykseen, joka käsitteli erityisesti köyhyyden vähentämistä koskevien tavoitteiden sisällyttämistä strategiaan, mikä itselleni on ehdoton vaatimus. Myös EU:n laajuinen vähimmäistulo, jonka avulla nämä tavoitteet voitaisiin saavuttaa, vaikuttaa minusta ilman muuta tarpeelliselta ja on toteutettava käytännössä.

Toinen asia on EU:n talousarvion ja EU 2020 -strategian yhteensopivuus. Neuvosto ja komissio eivät ole kumpikaan toistaiseksi ilmoittaneet, haluavatko ne tarkistaa nykyistä monivuotista rahoituskehystä, vaikka se on osoittautunut rajalliseksi. Jos taas emme mukauta sitä vastaamaan strategian asettamia uusia haasteita, otamme yhteisesti suuren riskin. EU 2020 -strategian eri lippulaiva-aloitteiden tukemiseen tarvittavia investointeja ei pystytä tekemään EU:n talousarviosta, joka on liian rajallinen, eikä kansallisista talousarvioista.

  Andrew Henry William Brons (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, Eurooppa 2020 -asiakirjassa sanotaan sivulla 9, että "Euroopalla on monia vahvuuksia: voimme luottaa ihmisten lahjakkuuteen ja luovuuteen". Siinä ei tietenkään sanota, että muut kansat olisivat vähemmän lahjakkaita tai luovia – sehän olisi kauhean epäkohteliasta ja melko varmasti myös epäreilua – mutta kuitenkin siinä nostetaan Euroopan väestö erityisesti esiin.

Muualla asiakirjassa valitellaan Euroopan väestön ikääntymistä. Se johtuu tietenkin pääasiassa jyrkästi laskevista syntyvyysluvuista, vaikka asiakirjassa ei sanota sitä. Kenties kansallisvaltioiden tulisi kannustaa, sikäli kuin valtiot ylipäänsä voivat, väestönsä syntyvyyden lisäämistä. Se korjaisi varmasti väestöllistä tasapainoa. Lisäksi se saattaisi jopa lisätä ainakin suhteellisesti lahjakkaiden ja luovien ihmisten määrää, sillä juuri nämä ihmiset ovat erityisen tarpeellisia taloudellisen ja kulttuurisen kehityksen kannalta. Toivon todella, etten vääristele komission asiakirjaa yhdistelemällä sen osia omiin pohdintoihini, mutta ainakin olen pitänyt kiinni aikarajasta!

  Czesław Adam Siekierski (PPE). – (PL) Eurooppa 2020 -strategia ei pysty tekemään kaikkea sitä, mistä me tänään täällä puhumme. Ei ole mahdollista tehdä niin paljon vain alle yhdellä prosentilla BKT:sta, sillä sen suuruinen Euroopan unionin talousarvio on. Näyttäkäämme, mitä voidaan tehdä laatimalla asianmukaista ja nykyaikaista lainsäädäntöä, ja osoittakaamme, mihin tarkoituksiin Euroopan unionin talousarviosta tulisi kohdentaa varoja.

Meidän pitää sanoa se selkeästi: Eurooppa 2020 -strategiaan kohdistuvat odotukset eivät ole riittävän realistisia. Sen puitteissa on määrä tehdä liian monia asioita ja sen varaan lasketaan liikaa toivoa eikä jäsenvaltioiden roolia ole määritelty. Työllisyyden kasvu, köyhyyden vähentäminen, koulutus sekä ennen kaikkea talouskasvu ovat kaikki isoja tehtäviä. Ne ovat ensisijaisia tavoitteita nykyisessä kriisitilanteessa, kun meidän pitäisi ryhtyä toimiin talouden nostamiseksi uuteen nousuun. Eurooppa 2020 -strategian keskeisin ongelma nimittäin on talouden elvyttäminen.

  Vasilica Viorica Dăncilă (S&D). – (RO) EU:n koheesiopolitiikka on auttanut ja auttaa edelleen synnyttämään yhteisvaikutuksia tutkimus- ja innovaatiopolitiikan alalla. Se on myös nostanut esiin alueellisen koheesion merkitykseen.

Olen sitä mieltä, että alueiden tulisi erikoistua pieniin ja ympäristöystävällisiin kehityshankkeisiin ja määritellä itselleen innovaatiopainopisteet, jotka perustuisivat sekä EU:n tavoitteisiin että niiden omiin tarpeisiin, ja kanavoida sitten yhteisön varat määrittelemiinsä painopisteisiin. Samalla niiden olisi edistettävä menestyksen malleja osana osaamiskolmiota ja yritysten, tutkimuskeskusten, korkeakoulujen ja julkisten viranomaisten välistä yhteistyötä ja erityisesti julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kautta toteutettua toimintaa.

Mielestäni alueellisten ryhmien keskinäistä tietojen vaihtoa voitaisiin tukea myös rakennerahastoista, koska EU:n toimia kohdennetaan jatkuvasti kestävään kehitykseen, mikä tuottaa tuntuvia tuloksia aluetasolla. Kaikki nämä elementit muodostavat konkreettiset edellytykset alueellisen koheesion saavuttamiselle Euroopan unionissa.

  Iosif Matula (PPE). – (RO) Haluan onnitella tämänpäiväisiä esittelijöitä, etenkin Lambert van Nistelrooij'ta, erinomaisesta mietinnöstä. Tutkimus ja kehitys tarjoavat meille ratkaisuja, jotka on jatkossa otettava huomioon ratkaistaessa vastassamme olevia merkittäviä haasteita, jotka liittyvät niin vakavaan talouskriisiin kuin EU 2020 -strategian pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseen. Tutkimus- ja kehitystyötä on lähestyttävä kahdelta suunnalta. Lisäpontta siihen tarjoaa koheesiopolitiikka, jonka tavoitteena on edistää innovaatioita ja yrittäjyyttä sekä kehittää tietoon perustuvaa taloutta.

Ylhäältä alaspäin suuntautuvassa lähestymistavassa tutkimus ja innovointi ovat kaksi keskeistä alaa, joiden avulla pyritään löytämään ratkaisuja edessämme oleviin ongelmiin sekä vauhdittamaan talouskasvua ja kestävää kehitystä. Yhtä tärkeää on myös se, että innovointi tulee ulos laboratorioista ja tutkimuskeskuksista ja asettuu sellaiselle tasolle, joka vastaa mahdollisimman hyvin Euroopan kansalaisten tarpeita. Meidän on kannustettava paikallis- ja aluetalouksia parantamaan innovointikykyään ja valmiuksiaan löytää itse tehokkaimmat ratkaisut osana alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa, jolloin saadaan hyödynnettyä alueellista ja paikallista potentiaalia.

  Silvia-Adriana Ţicău (S&D). – (RO) Euroopan unionissa on parhaillaan käynnissä taloudellinen, rahoituksellinen ja sosiaalinen kriisi. Viime vuosina harjoitettu teollisuustuotannon vähentämispolitiikka on johtanut miljoonien työpaikkojen menetyksiin, eurooppalaisen teollisuuden siirtymiseen kolmansiin maihin sekä 10 prosentin työttömyysasteeseen, nuorilla jopa 20 prosentin, mikä vaarantaa jo EU:n kilpailukyvyn.

Mielestäni Euroopan unionin on tehtävä suuria investointeja liikenne- ja energiainfrastruktuuriin, maatalouteen, terveydenhuoltoon, koulutukseen ja tutkimukseen, mutta ennen kaikkea kestävään taloudelliseen kehitykseen. Teollisuustuotannon kehittäminen ja sitä kautta työpaikkojen luominen EU:hun vaatii investoimista eurooppalaisten yritysten nykyaikaistamiseen, jolloin tuotantoa saadaan ympäristöystävällisemmäksi. Energiatehokkuuden on oltava tärkein tavoitteemme seuraavien 10 vuoden aikana.

Kaiken tämän lisäksi EU:n väestö ikääntyy ja syntyvyys laskee samaan aikaan, kun korkea työttömyys heikentää eläkejärjestelmien kestävyyttä. Mielestäni Euroopan unionin on nyt tullut aika puolustaa perusperiaatteitaan ja voimavarojaan, ja suurin voimavara, joka EU:lla on, ovat sen 500 miljoonaa kansalaista.

  Angelika Werthmann (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, puhumme Eurooppa 2020 -strategiasta ja sen painopistealoista. Kreikan kriisistä on opittavissa se, että jälkikäteen reagoinnin sijaan meidän on toimittava etukäteen.

Budjettipolitiikan koordinointi ja seuranta sekä rahoitusmarkkinoiden valvonta ja sääntely ovat välttämättömiä. Kansalaistemme vuoksi meidän on painotettava investointeja kasvuun ja työllisyyteen työttömyyden vähentämiseksi sekä työpaikkojen luomiseksi ja turvaamiseksi. Tämä merkitsee myös koulutussektorin vahvistamista ja investoimista koulutukseen, tutkimukseen ja innovointiin kestävän sosiaalisen markkinatalouden sekä kestävämmän ja ympäristötietoisemman talouden kulmakivinä.

  Anna Záborská (PPE). – (SK) EU 2020 -strategialla ja Lissabonin strategialla on jotakin yhteistä: usko siihen, että taloutta on hallittava. Komission resepti "kilpailu tai kriisi" on valitettavasti säilynyt muuttumattomana. EU 2020 -strategiassa todetaan, että luottojen helppo saatavuus ja lyhyen tähtäimen ajattelu saivat aikaan käyttäytymistä, joka johti hallitsemattomaan kasvuun ja suureen epätasapainoon.

Myöhemmin strategian tekstissä todetaan kuitenkin, että komissio pyrkii parantamaan pääoman saatavuutta ja helpottamaan pk-yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta. Tässä on jälleen annettu hyväksyntä luotonsaannin helpottamiselle, mikä johtaa uudelleen keinotteluun ja hallitsemattomaan kasvuun.

Vuonna 1991 Malesian tuolloinen pääministeri ilmoitti Vision 2020 tai malesian kielellä Vavasan 2020 -hankkeen aloittamisesta. Sen mukaan Malesian oli määrä saada Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Saksa ja Japani kiinni vuoteen 2020 mennessä. Hyvät kollegat, suunnitelmataloudet eivät toimi, niin kuin kaikki uusia jäsenvaltioita edustavat kollegamme, arvoisa komission jäsen mukaan luettuna, voivat vahvistaa.

  László Andor, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, tämän päivän keskustelu Eurooppa 2020 -strategiasta on ollut äärimmäisen mielenkiintoinen ja hyödyllinen komission kannalta, niin kuin oli myös tämän aamun keskustelu talouspolitiikan ohjauksesta. Haluan kiittää teitä tästä mahdollisuudesta sekä kaikista strategiaa koskevista viesteistänne. Euroopan komission puolesta olen erityisen kiitollinen Lambert van Nistelrooij'lle, Louis Grechille, Ricardo Cortés Lastralle ja Liem Hoang Ngocille heidän mietinnöistään.

Olen valmis jatkamaan keskustelua Eurooppa 2020 -strategian eri yksityiskohdista ja jopa pienimmistäkin vivahteista. Tällä kertaa keskityn kuitenkin vastauksissani muutamiin keskeisimpiin asioihin, joita keskustelussa on tullut esiin, sekä esitän muutaman loppukommentin.

Ensinnäkin haluaisin korostaa jälleen kerran Euroopan parlamentin aktiivisen osallistumisen tärkeyttä Eurooppa 2020 -strategian eri vaiheissa: ensiksi Euroopan parlamentin lausuntoa yhdennetyistä suuntaviivoista; toiseksi, myöhemmässä vaiheessa, Euroopan parlamentin roolia yhteislainsäätäjänä eri ehdotuksissa, joita lippulaiva-aloitteiden puitteissa tehdään; sekä kolmantena seuraavaa monivuotista rahoituskehystä, jolla varmistetaan, että EU:n tulevat talousarviot vastaavat paremmin Euroopan unionin Eurooppa 2020 -strategiassa asettamia painopisteitä.

Haluan myös tehdä selväksi, mitkä ovat strategian tavoitteet. Sillä on kahtalainen tavoite. Ensimmäinen ja tärkein on se, että se on olennainen osa unionin vastausta käynnissä olevaan kriisiin. Se on keskeinen väline, jota tarvitaan talouspolitiikan koordinoinnin vahvistamiseen 27 jäsenvaltion sekä tietenkin euroalueen sisällä. Tämän lyhyen aikavälin tavoitteen lisäksi uuden strategian – tai itse asiassa toimintaohjelman, niin kuin Michel Barnier sanoi avauspuheenvuorossaan – on määrä auttaa Euroopan unionia pääsemään ulos talouskriisistä palauttamalla talouskasvu ja varmistamalla, että kasvu myös synnyttää uusia ja parempia työpaikkoja.

Meidän on pyrittävä luomaan erilaisia työpaikkoja kuin aiemmin: kestävämpiä paitsi ekologisesti, myös taloudellisesti, sosiaalisesti ja rahoituksellisesti. Kyse on Euroopan unionin kilpailukyvyn palauttamisesta siten, että Eurooppa pystyy takaamaan ainutlaatuisen sosiaalisen mallinsa säilymisen. On kyse sellaisen kilpailukykyisen EU:n luomisesta, joka pystyy johtamaan maailmanlaajuisesti ilmastonmuutoksen vastaisia toimia; EU:n, joka investoi entistä enemmän ihmisiin lisäämällä ja parantamalla koulutusta; EU:n, joka vahvistaa sosiaalista koheesiota torjumalla köyhyyttä.

Tietenkin niin kuin komission päätöspuheenvuorossa tämän aamun keskustelussa todettiin, paluu vahvaan kasvuun on mahdollista vain, jos pidämme huolen siitä, että tulevina vuosina jäsenvaltiomme toteuttavat tarvittavat julkisen talouden vakauttamistoimet kukin omista lähtökohdistaan käsin, varoen horjuttamasta heikkoa elpymistä ja kiinnittäen huomiota yhtä lailla menopuoleen kuin tulopuoleenkin. Nämä ovat kaikki erittäin tärkeitä näkökohtia.

Haluan korostaa vielä kerran, että nyt käsiteltävänä olevat julkisen talouden ongelmat ovat tosiaankin hyvin tärkeitä ja monimutkaisia, mutta muistuttaisin myös, että nykyisessä rahoitus- ja talouskriisissä on kyse paljon muustakin kuin budjettivajeista. Kriisin ytimessä on rahoitussektorin perustavanlaatuinen toimimattomuus, pankkisektorista alkaen. Sen korjaaminen on välttämätöntä, mikäli haluamme käynnistää kestävän elpymisen tässä tilanteessa. Mikäli haluamme saada aikaan tietoon perustuvaa talouskasvua ja levittää tätä kasvua kaikille alueille, Euroopan unionin joka kolkkaan, meidän on puututtava myös viimeaikaisen taantuman muihin syihin, kuten teollisuuspolitiikan puuttumiseen sekä jossain määrin myös siihen, etteivät aiemmat strategiamme ole olleet täysin onnistuneita.

Siksi meidän on tehostettava talouspolitiikan ohjaukseen ja rahoitussääntelyyn liittyviä toimiamme sekä saatava aikaan parempaa taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiota.

Kaiken kaikkiaan olen vahvasti sitä mieltä, ettei Euroopalla ole muuta vaihtoehtoa kuin käynnistää tämä strategia ja käynnistää se nopeasti. Jos Eurooppa ei pääse takaisin kasvu-uralle, se taantuu taloudellisesti ja sitä myöten myös poliittisesti. Sillä välin, kun keskustelemme tästä strategiasta, suurin osa tärkeimmistä kauppakumppaneistamme on paitsi laatinut 10-vuotisia pitkän aikavälin sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen strategioita, myös aloittanut niiden toteuttamisen.

Jos nykyisestä talouskriisistä ja sen edeltäjästä, Lissabonin strategiasta, on jotain opittavissa, se on se, että menestyminen edellyttää uudistusten läpiviemistä. Ja olen kyllä jäsen Kellyn kanssa samaa mieltä siitä, että Lissabonin strategiaan kohdistetaan usein liian kärkästä kritiikkiä. Siksi meidän on kiire saada Eurooppa 2020 -strategia käynnistettyä kesäkuun Eurooppa-neuvostossa ja varmistettua, että sekä EU että sen jäsenvaltiot aloittavat sen täytäntöönpanon välittömästi sen jälkeen.

Tässä kohtaa haluaisin kiittää myös puheenjohtajavaltio Espanjaa sen panoksesta jäsenvaltioiden saattamisessa yhteen sekä sen tuesta strategialle niin viime kuukausina kuin epäilemättä myös tulevina viikkoina. Nykyisessä taloustilanteessa ja meneillään olevassa kriisissä ei ole varaa viivytellä. Olemme kansalaisille velkaa sen, että tarjoamme heille ratkaisuja nykyisestä kriisistä selviämiseksi ja vahvistamme talouspolitiikan koordinointia, samalla kun valmistelemme paluuta älykkääseen, kestävään ja osallistavaan talouskasvuun. Kun toimimme yhdessä koordinoidusti, meillä on riittävästi painoarvoa voidaksemme menestyä myös maailmanlaajuisesti. Komissio luottaa parlamentin tukeen sen varmistamisessa, että Eurooppa 2020 -strategia voidaan käynnistää nopeasti ja onnistuneesti.

  Lambert van Nistelrooij, esittelijä. – (NL) Keskustelun jälkeen haluan esittää kiitokset mietintöni saamasta tuesta. Haluan vielä esittää muutaman lisähuomautuksen. Erityisesti haluan ottaa esiin muutamia asioita sosiaali- ja talouspolitiikan ohjauksesta lyhyellä aikavälillä. Rahoituspuoli on saanut riittävästi huomiota ja nostettu yhdeksi merkittävimmistä painopisteistä. Tänä iltapäivänä meillä on ollut mahdollisuus keskustella keskipitkän aikavälin näkymistä ja kommentoida niitä.

Kaikki ne ajatukset sisällytetään parlamentin päätöslauselmaan, josta keskustelemme tässä istuntosalissa ennen kesäkuun huippukokousta.

Vielä kaksi lisähuomiota, joista toinen koskee hallinnointia. On kysytty, kenen strategia tämä oikeastaan on. Yksi Lissabonin strategian vioista oli se, että hajautetun prosessin osapuolet, kunnat, alueet ja kumppanit, eivät olleet riittävästi mukana prosessissa. Siksi ehdotan neuvostossa jäsenvaltioiden ja komission kanssa tehtävän sopimuksen lisäksi alueellista sopimusta alueiden, kuntien ja kaupunkien kanssa. Muussa tapauksessa sama toistuu ja me päädymme jälleen keskustelemaan alueiden ja kumppaneiden asioista mutta emme niiden kanssa.

Jos nämä asiat eivät saavuta kansalaisia tällä kertaa, yksi asia on varmaa, ja se on se, että suuria laivoja voidaan kyllä koristaa lipuilla, mutta pian niissä on enemmän lippua kuin laivaa. Lissabonin strategiaan ja EU 2020 -strategiaan osallistumisesta pitäisi tehdä kiinnostavampaa. Se on kyllä mahdollista, kun tukia ja kannustimia jaettaessa kerrotaan, että ne, jotka erottuvat joukosta ja osallistuvat myös rahoitukseen, voivat osallistua. Kaikki on liian tasapäistä. Siksi kehotan komissiota tekemään alueellisia sopimuksia alueiden, kuntien ja kaupunkien kanssa.

Lopuksi haluan muistuttaa, että yhtenäiset toimintatavat etenkin eri alojen kesken ovat välttämättömiä. Kaikenlaisten uusien rahoitusrakenteiden hajanaisuudesta ei koidu mitään hyvää eikä se auta meitä tavoitteiden saavuttamisessa. Mietinnössäni käsitellään tutkimuksen, kehityksen, innovoinnin, tuotannon ja työllisyyden yhteisvaikutuksia Euroopassa. Meidän on vältettävä hajanaisuutta, ja siksi kehotan komission jäsen Andoria säilyttämään Euroopan sosiaalirahaston ennallaan asetuksissa ja välttämään sen jakamista, niin kuin parlamentissa on silloin tällöin ehdotettu.

  Louis Grech, esittelijä. – (MT) Käytössäni olevassa lyhyessä ajassa haluaisin vastata muutamiin kollegojeni esittämiin kommentteihin mietinnöstäni.

Olen Malcolm Harbourin kanssa samaa mieltä siitä, että yhtenäismarkkinoita ei nähtävästi haluta pitää keskeisenä välineenä EU 2020 -strategiassa – jota muuten ei ole vielä kunnolla määritelty. Se on todella sääli, kun otetaan huomioon, että laajempaan ja kokonaisvaltaisempaan näkökulmaan perustuvat yhtenäismarkkinat voisivat olla yksi tärkeimmistä, ellei peräti tärkein aloite, jolla voitaisiin parantaa Euroopan kansalaisten elämänlaatua unionin strategian puitteissa.

Evelyne Gebhardt on myös oikeassa todetessaan, että tällä hetkellä on selvää, että yhtenäismarkkinat tarvitsevat EU 2020 -strategiasta uutta pontta, mikä edellyttää voimakasta johtajuutta kaikilta unionin toimielimiltä, etenkin komissiolta, jotta yhtenäismarkkinat voisivat saada takaisin kansalaistemme luottamuksen.

Arvoisa puhemies, lopuksi haluan muistuttaa, että meidän tulee varmistaa, ettei uudesta EU 2020 -strategiasta tule liian kunnianhimoinen ja ettei siihen ladata liikaa odotuksia, koska se johtaa siihen, että on strategia täynnä tavoitteita mutta mitään ei saada toteutettua, niin kuin tapahtui viime kerralla.

  Liem Hoang Ngoc, esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, viime viikkoina on rikottu kaksi tabua. Ensinnäkin EKP voi nyt rahoittaa valtionvelkaa. Toiseksi EU:n menoja voidaan nyt rahoittaa lainanotolla etenkin vakautus- ja tukirahastoja luotaessa.

On olemassa myös kolmas tabu, jota ei valitettavasti ole rikottu, ja se on vakaus- ja kasvusopimus, jonka vahvistamista jotkut tämän parlamentin jäsenet itsepintaisesti vaativat. Arvoisat komission jäsenet, me sosialistit kannatamme federalismia. Kannatamme budjettipolitiikan koordinointia. Jos budjettipolitiikan koordinointi kuitenkin tarkoittaa kansallisten parlamenttien ylikävelemistä, jotta niiden kansalaiset voidaan panna nälkäkuurille, siinä tapauksessa pelkään, että kyseessä saattaa olla EU:n hieno idea, joka kuolee omaan mahdottomuuteensa. Se on se todellinen uhka, joka meihin kohdistuu tällä hetkellä.

Arvoisat komission jäsenet, Kreikan, Espanjan, Portugalin ja Ranskan talouden kiristämissuunnitelmilla ei ole mitään onnistumisen mahdollisuuksia. Pyydän teitä tunnustamaan tämän.

  Ricardo Cortés Lastra, esittelijä. – (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää kaikkia kollegojani kommenteista sekä siitä rakentavan kritiikin ilmapiiristä, joka tämän tärkeän keskustelun kuluessa on vallinnut.

Tämä mietintö, jossa käsitellään koheesiopolitiikan osuutta Lissabonin strategian ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden toteuttamisessa, on yksi Euroopan parlamentin keskeisimmistä panoksista Eurooppa 2020 kasvu- ja työllisyysstrategian laatimiseen, joka on myös yksi Espanjan puheenjohtajakauden painopisteistä.

Mietinnössä korostetaan työpaikkojen luomista, kestävän talouden tukemista, koulutusta kehityksen edistäjänä, työllisyyttä ja kilpailukykyä sekä tutkimus- ja kehitysinvestointien keskeistä roolia. Samalla siinä muistutetaan luonnonhaitoista kärsivien alueiden tarvitsemista erityistoimista.

Eurooppa 2020 -strategiaa ei kuitenkaan ole mahdollista toteuttaa onnistuneesti ilman alue- ja paikallisviranomaisten sekä kansalaisyhteiskunnan osallistumista ja täyttä hyväksyntää.

Alueet osallistuvat hankkeiden yhteisrahoitukseen, mutta lisäksi ne pystyvät läheisyytensä vuoksi myös havaitsemaan kansalaisten ja pk-yritysten tarpeita paremmin sekä luomaan suoria yhteyksiä korkeakouluihin ja innovaatiokeskuksiin ja synnyttämään siten osaamiskolmioita.

Tällöin koheesiopolitiikka ei ole pelkästään vakaa rahoituslähde, vaan se on tehokas väline, jolla voidaan tukea kaikkien Euroopan alueiden taloudellista kehitystä.

Sen tavoitteet, kuten alueiden välisen epätasa-arvon poistaminen ja taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen koheesion aikaansaaminen, sekä sen perusperiaatteet, joita ovat integroitu lähestymistapa, monitasoinen hallinto ja aito yhteistoiminta, ovat kaikki oleellisia Eurooppa 2020 -strategian menestymisen kannalta.

  Puhemies. – (EN) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 20. toukokuuta 2010.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Cristian Silviu Buşoi (ALDE), kirjallinen. – (RO) EU 2020 -strategian periaatteet ovat elintärkeitä Euroopan taloudellisen kilpailukyvyn vahvistamisen kannalta. Rakenteelliset uudistukset ovat avainasemassa nykyisestä kriisistä ulospääsyssä. Tähän mennessä käytetyt kriisin ratkaisuyritykset eivät ole kohdistuneet niihin syihin, joiden vuoksi tähän tilanteeseen on päädytty. Kriisin syyt voidaan poistaa vain rakenteellisilla uudistuksilla. Meidän on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota talouksiemme innovaatiokykyyn, koska se on jatkossa EU:n kilpailukyvyn avain. Meidän on omaksuttava koordinoitu lähestymistapa innovaatioihin ja aluekehitykseen varattujen varojen käytössä. Innovoinnista on tultava osa alueellista kehittämistä. Innovaatioiden lisääminen oli yksi Lissabonin strategian tavoitteista, mutta valitettavasti se jäi vain periaatteeksi paperilla. Eri jäsenvaltiot edistyivät tavoitteiden saavuttamisessa hyvin vaihtelevasti eikä kokonaistavoitetta saavutettu. Sen vuoksi kehotan kaikkia jäsenvaltioita osoittamaan jonkinlaista vastuullisuutta ja myös noudattamaan tekemiään sitoumuksia. Komission olisi myös omaksuttava aktiivisempi rooli strategian täytäntöönpanon koordinoinnissa, jotta vältetään yhtä katastrofaalinen epäonnistuminen kuin Lissabonin strategian kohdalla.

  Alain Cadec (PPE), kirjallinen. – (FR) Euroopan komission esittämässä kasvua ja työllisyyttä tukevassa EU 2020 -strategiassa korostetaan tutkimusta ja innovointia. Näillä aloilla toteutettavat hankkeet saavat jo nyt paljon tukea eri rahoitusvälineiden kautta: rakennerahastoista, seitsemännestä tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelmasta sekä kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmasta. Näistä eri ohjelmista jaetaan vuosina 2007–2013 rahoitusta yhteensä noin 86 miljardia euroa. EU 2020 -strategiassa korostetaan myös EU:n eri politiikanalojen keskinäistä riippuvuutta. Tehokkuuden vuoksi onkin välttämätöntä pyrkiä luomaan synergiaa eri välineiden kesken. Näin ollen minusta on hyvä, että esittelijä on painottanut vahvan, asianmukaisesti rahoitetun aluepolitiikan merkitystä EU 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa. Olen esittelijän kanssa samaa mieltä myös siitä, että mahdolliset tuensaajat eivät aina ole täysin tietoisia niistä mahdollisuuksista, joita rahoituksen alalla olisi synergioiden luomiseen. Siksi minusta olisi ehdottoman tärkeää parantaa tiedottamista esimerkiksi EU:n tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoitusoppaan (Practical Guide to EU Funding Opportunities for Research and Development) kaltaisen opaskirjan avulla.

  Elżbieta Katarzyna Łukacijewska (PPE), kirjallinen. – (PL) Euroopan unionin tutkimus- ja innovaatiovarojen tehokkaasta käytöstä käytävän keskustelun yhteydessä meidän olisi syytä nostaa esiin yksittäisissä jäsenvaltioissa tehtyjen innovatiivisten ratkaisujen esiintuomiseen liittyvät ongelmat.

Usein käy niin, että heikon tiedonkulun vuoksi jäsenvaltioissa investoidaan sellaisiin tutkimushankkeisiin, joita toisen jäsenvaltion tutkijat ovat jo toteuttaneet. Se on EU:n varojen tuhlausta, jollaista emme voi sallia näin talouskriisin aikana. Olisi parannettava tiedottamista ja tuettava Euroopan unionin mahdollisuuksia ostaa olemassa olevaa uutta teknologiaa, jolloin myös innovatiiviset yritykset saisivat lisää taloudellista tukea.

On myös tärkeää rahoittaa pehmeitä hankkeita, kuten koulutusta ja tiedottamista innovaatioiden tärkeydestä talouskasvun kannalta. Paikallisyhteisöille on tiedotettava entistä paremmin tarjolla olevista ohjelmista. Lisäksi tarvitaan joustavuutta tuen myöntämisen ehtojen määrittelyssä, niin että ne jäsenvaltiot, joissa innovaatiotoiminta on tällä hetkellä vähäistä, voisivat alaa kehittämällä osallistua Euroopan unionin maailmanlaajuisen kilpailukyvyn parantamiseen.

On myös tärkeää luoda kannustimia, joilla lisätään investointeja paikallisiin tutkimuskeskuksiin. Pienillä ja keskisuurilla yrityksillä ei usein ole varaa siihen, kun taas suuret kansainväliset yritykset eivät halua käyttää niitä, mikä syventää Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisiä eroja innovoinnin määrässä.