Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 20. toukokuuta 2010 - Strasbourg

1. Istunnon avaaminen

Puhetta johti
varapuhemies Libor ROUČEK

(Istunto avattiin klo 10.05.)

2. Eurooppa 2020 (käsiteltäväksi jätetyt päätöslauselmaesitykset): ks. pöytäkirja

3. Välimeren unioni (keskustelu)

  Puhemies. – (CS) Esityslistalla on tänään ensimmäisenä Vincent Peillonin ulkoasiainvaliokunnan puolesta laatima mietintö Välimeren unionista (2009/2215(INI)) (A7-0133/2010). Esittelijällä on neljän minuutin puheenvuoro.

  Vincent Peillon, esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, aluksi haluan esittää mitä lämpimimmät kiitokseni kaikille kollegoilleni, jotka osallistuivat mietinnön laatimiseen. Tämä on todella yhteisen työn tulos. Teimme 28 kompromissia. Ne ovat kompromisseja, jotka eivät heikentäneet vaan ennen kaikkea rikastivat sitä strategista näkemystä, jonka halusimme antaa tälle mietinnölle, Välimerta koskevalle sitoutumisellemme. Haluan näin ollen esittää lämpimät kiitokseni Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmää edustaneelle Marietta Giannakoulle, Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmää edustaneelle Ivo Vajglille, Hélène Flautrelle sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon valmistelijalle Marielle de Sarnezille ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelijalle Niki Tzavelalle.

Meille oli tärkeää tehdä selväksi, että tässä on kysymys Euroopan unionin kannalta strategisista kysymyksistä. Itse asiassa kysymys ei ole vain siitä, että ajattelemme etelän tarvitsevan meitä, vaan myös me tarvitsemme etelää, erityisesti näinä kriisin aikoina. Mikäli haluamme suunnitella pitkällä aikavälillä, mikäli haluamme kestävää kasvua moninapaisessa maailmassa, myös me tarvitsemme eteläisiä maita.

Tämän perusteella Euroopan unionin on ryhdyttävä tekemään Välimeren unionista rauhallista, turvallista ja vaurasta aluetta sen 800 miljoonalle asukkaalle ja asetettava tämä työ ensisijaiseksi pitkän aikavälin tavoitteeksi. Tämä yhteinen tahto saattoi meidät yhteen, sillä tiedämme, että kohtaamiimme taloudellisiin, demografisiin ja geopoliittisiin haasteisiin, kuten sosiaalisiin ja kulttuurisiin haasteisiin, vastaaminen edellyttää, että pystymme työskentelemään yhdessä Välimeren eteläpuolisten maiden kanssa. Meidän osaltamme panoksena ovat myös kulttuuriin ja sivistykseen liittyvät kysymykset.

Tiedämme tämän. Parlamentti on työskennellyt kaksi vuotta tiedostaen Välimeren unionin perustamiseen liittyvät ongelmat. Emme ole vältelleet konfliktien ratkomista Välimeren eteläpuolisissa maissa, vaan halusimme todella vakuuttaa, että juuri Välimeren unionin lähestymistapa, johon sisältyy erityishankkeita, pohjoisen ja etelän välinen tasapuolisuus päätöksentekoelimissä sekä mahdollisuus tuoda esimerkiksi israelilaiset ja palestiinalaiset saman pöydän ääreen, oli oikea keino auttaa ratkaisemaan näitä konflikteja, ja että lisäksi Välimeren unionia ei pitäisi pyytää pyrkimään kaikkiin tavoitteisiin yhtä aikaa ja että sen on keskityttävä juuri näihin toiminnan aloihin.

Euroopan parlamentti halusi lähettää tämän hankkeen osalta – ja toivon todella, että toinen valtioiden ja hallitusten päämiesten huippukokous pidetään Barcelonassa 7. kesäkuuta – vahvan viestin valtioiden tai hallitusten päämiehille ja sanoa heille, että heidän on sitouduttava asiaansa, sillä tässä huippukokouksessa on onnistuttava. Tämän perusteella olemme kiinnittäneet huomiota niihin lähestymistapoihin, joita nyt mielestämme tarvitaan. Ensinnäkin meidän on poistettava tiettyjä esteitä, joihin kuuluvat tietenkin rahoituksellinen ja taloudellinen tilanne.

Tämän vuoksi Euroopan parlamentti toivoo, että Euroopan unioni sitoutuu antamaan rahoitusta oikeassa suhteessa panoksiimme nähden ensinnäkin ennen vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymien päättymistä, ja että rahoitusnäkymissä vuosiksi 2014–2020 unionin rahoituksen määrä on paljon suurempi, jotta kuusi tärkeätä hanketta voidaan saattaa loppuun. Meidän on parannettava taloudellista ja oikeudellista ympäristöä. Meidän on parannettava alueellista etelä–etelä-integraatiota. Taloudellisten ehtojen lisäksi tarvitsemme myös uusia poliittisia ehtoja, minkä vuoksi painotimme kulttuurista yhdentymistä, koulutusta, kulttuurihankkeita sekä miesten ja naisten oikeuksia.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Euroopan unionin on laajennettava tässä kriisissä näkökulmaansa. Emme saa uhrata pitkän aikavälin tavoitteita lyhyen aikavälin tavoitteille. Meidän on kannettava vastuumme. Euroopan unioni tarvitsee eteläisiä maita.

  Štefan Füle, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, olen iloinen voidessani tänään puhua teille Välimeren unionista ja Vincent Peillonin laatimasta mietinnöstä. Tämä Euroopan unionin arvokas työ on erityisen ajankohtainen, sillä siinä esitellään muutamia keskeisimpiä haasteita, joita Välimeren unioni joutuu kohtamaan tulevina kuukausina – muuten, jäsen Peillon, olen täysin samaa mieltä kanssanne asiaa käsittelevän mietintönne johdannosta.

Nyt kun Lissabonin sopimus on tullut voimaan, Euroopan unionilla on vahvempi ja yhdenmukaisempi institutionaalinen identiteetti, ja sen tehtävänä on tehostaa kansainvälistä toimintaansa. Samalla useimpien Välimeren maiden hallitukset ovat toteuttaneet kunnianhimoista talousuudistusohjelmaa, ja Euroopan unionin naapuruuspolitiikka muuttaa vähitellen Euroopan unionin ja sen Välimeren alueen naapurimaiden välisiä suhteita.

Vuodesta 2004 alkaen poliittiset yhteydet ovat saaneet lisää näkyvyyttä ja tehostuneet. Kaupankäynti on kasvanut kaksinumeroisin luvuin markkinoiden vapauttamisen ja lainsäädännön lähentymisen tukemana. Euroopan unionin antama apu on räätälöity kumppaneiden uudistustarpeisiin, ja sen määrää on lisätty nykyisessä rahoituskehyksessä huomattavasti.

Nämä ovat kahdenvälisissä suhteissamme aikaansaatuja saavutuksia. Meidän on kuitenkin täydennettävä Euroopan unionin ja yksittäisten kumppanimaiden kahdenvälisten suhteiden verkostoamme Välimeren alueella jopa enemmän kuin muilla alueilla edistämällä etelä–etelä-integraatiota, tekemällä yhteistyötä ja luomalla todella alueellinen talousalue. Alueellinen yhdentyminen voi antaa yhtä merkittävän sysäyksen investoinnin ja kasvun lisäämiselle kuin kansalliset uudistukset, sillä se vähentää Euroopan unionin ja sen Välimeren alueen naapurimaiden välistä elintasokuilua ja lisäksi varmistaa yhteisten arvojemme ja demokraattisten käytäntöjemme voimakkaamman lähentymisen.

Etelä–etelä-integraatio ja alueiden sisäiset integroitumishankkeet, kuten Agadirin vapaakauppasopimus, ovat erittäin tärkeitä myös niiden viiden miljoonan työpaikan kannalta, jotka on luotava vuosittain, jotta voidaan vastata alueen nuoren väestön tarpeisiin. Välimeren unionin perustaminen Pariisissa vuonna 2008 antoi uuden sysäyksen Euro–Välimeri-kumppanuudelle, lisäsi huomattavasti yhteistä vastuuta yhteispuheenjohtajuuden avulla, lisäsi keskittymistä konkreettisiin hankkeisiin ja antoi kimmokkeen teknisen sihteeristön perustamiselle alueellisen yhdentymisen ja investointien kannustamisen edistämiseksi.

Kuten me kaikki tiedämme, levottomuuksien lisääntyminen Lähi-idässä on hidastanut prosessin toteuttamista, mutta Israelin ja palestiinalaishallinnon välisten lähentymisneuvottelujen aloittamisessa on edistytty. Nyt voidaan toivoa varovaisesti poliittisten olojen muuttuvan niin, että ne edistävät yhteistyötä.

Kun otetaan huomioon suuret maailmanlaajuiset haasteet, kuten kansainvälinen talous- ja rahoituskriisi, ilmastonmuutos ja energiavarmuus, Välimeren unionin on käsiteltävä Lähi-idän poliittista tilannetta, käynnistettävä Välimeren unionin sihteeristön operatiivinen toiminta ja tarkasteltava kumppanuudessa heinäkuusta 2008 alkaen tapahtunutta edistymistä.

Meillä on nyt tilaisuus uudistaa yhdessä sitoutumistamme ja poliittista tahtoamme luoda Välimeren alueesta rauhan, vakauden ja yhteisen vaurauden alue. Onnistuaksemme tässä kumppaneiden on pohdittava erityisesti myös unionin tulevaa kehitystä ja sitä, mitä unioni voi tarjota hankkeiden, työpaikkojen ja kasvun osalta.

Välimeren alue on erittäin dynaaminen, ja nuori sukupolvi haluaa lisää työpaikkoja ja parempia mahdollisuuksia. He pyytävät lisää vastuuvelvollisuutta ja demokraattista edustusta, parempaa koulutusta ja liikkuvuuden helpottamista matkustamista ja opiskelua varten. Heidän vaatimuksiaan ei aina ole helppo täyttää, mutta loppujen lopuksi heidän pitäisi voida hyötyä yhteisestä toiminnastamme.

Jos käynnistämme käytännön hankkeita, jotka liittyvät esimerkiksi veden, ruoan ja energialähteiden saatavuuteen sekä parempiin väestönsuojeluvalmiuksiin, se on kansojemme etu.

Välimeren unionissa on kysymys siitä, että ihmiset, yrittäjät, kansalaisjärjestöt, yliopistot ja ennen kaikkea nuoriso asetetaan kansalaisyhteiskunnan, yhteistyön ja talouskehityksen eturintamaan. Kansalaisten parempi osallistuminen voidaan saavuttaa myös vaaleilla valittujen edustajien täysipainoisen osallistumisen avulla.

Tämän vuoksi komissio uskoo vahvasti siihen, että elämää sykkivä ja voimakas parlamentaarinen ulottuvuus vahvistaa kumppanuuden demokraattista legitiimiyttä. Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen roolia on vahvistettava entisestään, ja sen työ olisi nivellettävä paremmin kumppanuuden muihin toimielimiin.

Me kaikki haluamme Välimeren unionin toimivan, ja me kaikki tiedämme, että sitä arvioidaan sen perusteella, miten se pystyy tuottamaan alueelle konkreettisia hankkeita. Energian liitäntäverkot, merten moottoritiet, jotka liittävät Välimeren eteläpuoliset satamapalvelut Euroopan unionin satamapalveluihin, ja Välimeren alueen aurinkoenergiasuunnitelma tarjoavat huomattavia mahdollisuuksia investoinneille, työpaikkojen luomiselle ja kauppasuhteiden kehittämiselle. Jos haluamme hyödyntää näitä mahdollisuuksia, yksityissektorin ja tärkeimpien rahoituslaitosten on työskenneltävä käsi kädessä. Tätä varten tarvitsemme yhden katalysaattorin, ja se on Välimeren unionin sihteeristö.

Kun 43 Euro–Välimeri-kumppania oli ensin työskennellyt ahkerasti monen kuukauden ajan, onnistuimme lopulta hyväksymään sihteeristön oikeudellisen aseman, nimittämään sihteerin ja hyväksymään väliaikaisen talousarvion sihteeristön toimintaa varten. Suhteissamme Välimeren kumppanimaihin keskeisessä asemassa on halumme lisätä alueen turvallisuutta, kasvua ja vakautta. Olemme kuitenkin vakuuttuneita siitä, että osallistumme vieläkin kunnianhimoisempaan hankkeeseen eli rauhan alueen luomiseen sekä yhteisten tavoitteidemme ja arvojemme vahvistamiseen.

Olen varma, että onnistumme vastaamaan tähän haasteeseen yhdessä Euroopan parlamentin, Euroopan unionin jäsenvaltioiden parlamenttien sekä kumppaniemme sitoutumisen avulla sekä Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen antaman voimakkaan sysäyksen avulla.

  Marielle De Sarnez, kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon valmistelija. – (FR) Arvoisa puhemies, on totta, ettei Barcelonan huippukokousta ole vielä varmistettu. Sama koskee epäilemättä Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin kohtaloa, mutta sillä ei ole merkitystä. Välimeren unioni on ainoa mahdollinen käytettävissämme oleva keino nopeuttaa kehitystä Välimeren eteläpuolisissa maissa, vahvistaa niiden välisiä yhteyksiä sekä parantaa vuoropuhelua Välimeren molemmin puolin. Alueen on lisättävä talouskehitystä ja kulttuurivaihtoa koskevia sopimuksiaan. Se tarvitsee tulevaisuudessa erityisiä hankkeita, jotka saavat voimavarat liikkeelle ja joihin yhä useammat maat osallistuvat.

Näin ollen meidän on tehtävä kaikkemme edistääksemme yksityisiä ja julkisia investointeja, ja Euroopan komission olisi oltava aktiivisempi ja vahvistettava rooliaan investoijana. Sen olisi myös otettava paremmin huomioon markkinoiden vapauttamisprosessin vaikutukset uusia assosiaatiosopimuksia laatiessaan.

Lopuksi totean, että Agadirin sopimusta olisi laajennettava, jotta etelä–etelä-kauppaa voitaisiin parantaa. Maatalouspolitiikan osalta sopimuksessa olisi säilytettävä tarve elintarvikeomavaraisuuteen, ja kuten me kaikki tiedämme, energia-alalla on ratkaiseva merkitys. On tärkeää, että hankkeita toteutetaan ennen kaikkea näiden maiden hyväksi, jotta voidaan vastata niiden tarpeisiin ja edistää niiden kehitystä vaikeuksista huolimatta, tai ennemminkin niiden vuoksi. Välimeren unionin toiminnan uudelleen käynnistäminen on nyt tärkeämpää kuin koskaan.

  Niki Tzavela, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (EL) Arvoisa puhemies, Euro–Välimeri-markkinoita käsittelevässä mietinnössämme vahvistimme, että suositamme perusinfrastruktuurien säilyttämistä ja kehittämistä, sillä niiden avulla voidaan luoda yhtenäinen ja yhteenkuuluvuutta edistävä talous. On myös kiinnostavaa, että nyt talouskriisin aikana tämänhetkinen taloustilanne kuvastaa melko selvästi sitä, että Välimeren eteläpuolisilla mailla on yhteenkuuluvuutta ja yhteisiä nimittäjiä. Meidän on pidettävä tämä mielessämme tulevaa kehitystä ajatellen.

Mietinnössäni painotetaan erityisesti nesteytettyä maakaasua, josta voi hyvin lyhyessä ajassa tulla talouden liikkeelle paneva voima Euro–Välimeri-markkinoilla paitsi toimitusten myös myynnin osalta. Sama koskee uusiutuvia energialähteitä, jotka muodostavat toisen talouden osa-alueen Euro–Välimeri-alueella, mutta ne ovat ennemminkin lyhyen aikavälin tavoitteita. Totean vielä seuraavaa: energia-alaa koskeva unionin strategia ja politiikka on Pohjois-Euroopan osalta dokumentoitu erittäin huolellisesti. Arvoisa komission jäsen, Etelä-Euroopan energia-alaa koskevassa strategiassa ja politiikassa meillä on erittäin suuria puutteita.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Marietta Giannakou, PPE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, haluan onnitella Vincent Peillonia hänen mietinnöstään ja muiden valiokuntien lausunnon valmistelijoita de Sarnezia ja Tzavelaa. Välimeren unionia koskeva mietintö on tärkeä, sillä siinä keskitytään välittömiin ja määrällisiin tavoitteisiin. Niiden tulokset voivat olla hyvin erityisiä, sillä parlamentti vaatii mietinnössään varaamaan Barcelonassa rahoitusnäkymistä erityisiä varoja Välimeren unionin sihteeristön tukemiseen ja tietenkin varmistamaan, etteivät monenlaiset erimielisyydet haittaa unionin varsinaisten tavoitteiden saavuttamista. Näitä tavoitteita ovat kasvu, yksilön oikeuksien ja ihmisoikeuksien parantaminen, kulttuurivaihto, energiakysymykset ja mikä tahansa muu asia, joka voi yhdistää alueella eläviä ihmisiä Välimeren alueeseen.

Neuvosto ja puheenjohtajavaltio Espanja, jonka oletan olevan erityisen kiinnostunut Välimeren unionista, eivät tietenkään ole tänään paikalla. Pidän tätä yllättävänä, sillä neuvoston olisi pitänyt kuulla kaikki, mitä esittelijät ja yhteisesittelijät ovat todenneet ja mitä täällä on korostettu, toisin sanoen että tämä on hanke, jolla voitetaan tietyt ongelmat, jotka ovat estäneet toteuttamasta ohjelmia asianmukaisella tavalla.

Palestiinan ja Israelin välistä konfliktia ei tietenkään voida ratkaista Välimeren unionin avulla, mutta sihteeristön virkamiesten läsnäolo antaa toiveita siitä, etteivät konfliktit aiheuta paineita pyrkimyksillemme kehittää välimeren unionin toimintaa edellä mainittujen kriteerien mukaisesti.

On erityisen tärkeää, että Välimeren unioni lähettää viestin demokratiakehityksestä, sukupuolten tasa-arvosta sekä ponnistelusta kansalaisyhteiskunnan hyväksi myös Pohjois-Afrikan maissa.

  Raimon Obiols i Germà, S&D-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, parasta tässä mietinnössä on mielestäni se, että se on tarkka ja täsmällinen – ja haluaisin onnitella mietinnön esittelijää Vincent Peillonia. Kunpa sama täsmällisyys voitaisiin ulottaa myös mietinnön aiheeseen eli Välimeren unioniin.

On sanottava, että tällä hetkellä Välimeren unioni on kaikkea muuta kuin selkeä. Mielestäni johtajien, jotka – toivottavasti – kokoontuvat 7. kesäkuuta Barcelonassa, olisi hyvä noudattaa tiettyjä tarkkoja Peillonin mietinnössä määritettyjä ensisijaisia tavoitteita.

Ensiksi käsittelen poliittista tilannetta. Lähi-idän kriisi ei enää jatkossa saa estää tai lamaannuttaa Välimeren unionin toimintaa, mutta unioni ei voi myöskään jättää sitä huomiotta. Sen on pyrittävä mahdollisuuksiensa mukaan vaikuttamaan myönteisesti konfliktin ratkaisemiseen.

Toiseksi on käynnistettävä hyviä hankkeita, ja niitä on toteutettava ammattimaisesti ja viisaasti.

Kolmanneksi unionille on löydettävä riittävästi resursseja ja rahoitussitoumuksia.

Neljänneksi on edistyttävä sellaisen myönteisen suhteen luomisessa, jossa vältetään esteitä ja yhteentörmäyksiä ja sen sijaan pyritään löytämään synergioita Välimeren unionin ja Euro–Välimeri-rakenteiden välillä.

Meidän on pyrittävä selventämään näitä neljää keskeistä näkökohtaa, näitä neljää keskeistä haastetta, ja sitoutumaan niihin, ja mielestäni tämä mietintö on hyvä väline, hyvä etenemissuunnitelma, joka auttaa meitä pääsemään yhteisymmärrykseen.

  Ivo Vajgl, ALDE-ryhmän puolesta. – (SL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Füle, ensinnäkin haluan kiittää esittelijä Peillonia hänen rakentavasta, avoimesta ja luovasta työstään, joka on johtanut tämän mietinnön syntymiseen. Toivon, että myös muut kuin mietinnön laatimisessa avustaneet pitävät sitä mielenkiintoisena. Mietinnössä käsitellään aluetta, joka on kautta historian ollut kulttuurielämän ja henkisen elämän sekä taloudellisen ja kaupallisen innovoinnin dynaaminen keskus. Nykyisin se on valitettavasti alkulähde monille ongelmille, jotka koskevat meitä kaikkia ja myös koko maailmaa, ja toivomme, että ne voidaan ratkaista.

Välimeren unioni on tärkeä hanke, mutta valitettavasti siinä ei ole edistytty niin nopeasti kuin olisimme halunneet. Toivon, että sen jälkeen, kun sihteeristö on perustettu Barcelonaan, ensisijaiset tavoitteet pannaan ripeästi täytäntöön. Hankkeiden on oltava Välimeren unionin työn liikkeelle panevana voimana tai tavoitteena. Samalla meidän on kuitenkin tunnustettava, että on muutamia avoimia poliittisia kysymyksiä, erityisesti Palestiinaa koskeva kysymys sekä Länsi-Saharan määrittelemätön asema, ja että ne ovat vaikeuttaneet tarvittavan edistyksen aikaansaamista. Tämän vuoksi meidän on pyrittävä lisäämään alueella vuoropuhelua, suvaitsevaisuutta ja luottamuksen rakentamista.

Tältä osin Euroopan parlamentti voisi varmasti olla tärkeässä ja aktiivisessa asemassa, ja toivon, että kaikki osapuolet ottavat Euroopan parlamentin mielellään yhdeksi toimijaksi, joka pystyy auttamaan ongelman ratkaisemisessa.

Lopuksi haluan lisätä, että meidän on ehdottomasti kiinnitettävä tarkasti huomiota tuleviin sukupolviin, että edistämme opiskelijavaihtoa Välimeren unionissa ja että tuemme Euro–Välimeri-alueen yliopistoverkkoa (EMUNI) sekä lukioiden, korkeakoulujen ja kulttuurifoorumien osallistumista. Tämä auttaa meitä lisäämään yhteisymmärrystä ja keskinäistä yhteyttä.

  Malika Benarab-Attou, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Välimeren unioni ei ole koskaan ollut tulevaisuutemme kannalta yhtä merkittävä kuin nyt. Välimeren unionia koskevassa mietinnössä olemme yrittäneet yhdessä tukea erilaista näkemystä Välimeren alueesta. Välimeren unioni on pelkän vapaakauppa-alueen lisäksi myös unioni, joka perustuu yhteisiä perusarvoja vaalivien ihmisten yhteiseen sivilisaatioon.

Haluaisin puhua vakavimmasta esteestä Välimerta koskeville tavoitteillemme. Se on väkivalta, joka kohdistuu Palestiinan kansalaisiin, joita israelilaiset miehittävät, karkottavat ja surmaavat, samalla kun Euroopan unioni ei pysty kantamaan historiallista vastuutaan tässä konfliktissa ja todella toimimaan rauhan puolesta ja tunnustamaan Palestiinan valtiota niiden kansainvälisten lakien mukaisesti, joihin demokratiamme perustuvat.

Tulevalla viikolla parlamentin virallinen valtuuskunta matkustaa Gazan alueelle selvittääkseen, mikseivät EU:n palestiinalaisille lähettämät satojen miljoonien eurojen avustukset saavuta Gazan kouluja ja sairaaloita, joissa vierailin tammikuussa. Järkytyin ja tyrmistyin kuullessani, että ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja oli valiokunnan jäsenille – joihin minä kuulun – tai valtuuskunnan yhteispuheenjohtajille ilmoittamatta päättänyt, ettei hän matkusta parlamentin valtuuskunnan mukana Gazan alueelle Israelin suurlähetystön määräystä noudattaen.

Boikotoimalla Gazaan matkustavaa parlamentin valtuuskuntaa valiokuntamme puheenjohtaja saattaa huonoon valoon koko parlamentin, joka hyväksyi Goldstonen raporttia koskevan päätöslauselman tuomiten sen, että Israelin armeija estää yhteydenpidon Gazan väestöön, ja vaatii lopettamaan tämän saarron välittömästi. Meidän on muistettava tämä päätöslauselma ja parlamentin kanta.

Näin ollen kehotan puheenjohtaja Albertinia eroamaan ulkoasiainvaliokunnan, jonka jäsen olen, puheenjohtajan tehtävästä, koska hän ei ole pystynyt hoitamaan tehtäväänsä asianmukaisesti.

Mitä hyötyä on rahoittaa ja tarkkailla vaaleja, jos kerran kieltäydymme tunnustamasta niitä, jotka ovat valinneet aseiden sijasta vaaliuurnan?

Erittäin veljellisen Välimeren unionin esteenä ovat vielä ne uhrit, jotka hukkuvat matkallaan etelärannikolta kohti pohjoista osittain sen vuoksi, että Euroopan unionin rajat on heiltä kokonaan suljettu. Nykyistä maahanmuuttopolitiikkaamme ei voida enää hyväksyä. Meidän on pystyttävä varmistamaan UNDP:n suosituksen mukaisesti, että etelästä tulevien kansalaisten liikkuvuus Euroopan unioniin on yhtä tasavertaista kuin oma liikkuvuuteemme etelään. Meidän on oltava uskollisia hankkeellemme ja arvoillemme. Lapsemme vielä kiittävät meitä siitä, ja voimme edustaa kansaamme ylpeinä.

  Willy Meyer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, Välimeren unionilla on todellisia esteitä, ja pyydän Euroopan unionilta, kaikilta toimielimiltä ja parlamentilta, määrätietoisuutta, huomattavasti enemmän määrätietoisuutta, kun yritämme ylittää näitä esteitä.

Ensimmäinen ja tärkein näistä esteistä – tästä ei ole epäilystäkään, ja myös toiset jäsenet ovat ottaneet asian esille – ovat konfliktit: Palestiinan konflikti, jossa Israelin hallitus järjestelmällisesti halveksii kansainvälistä oikeutta ja allekirjoittamiaan sopimuksia, kuten Annapolisin sopimusta siirtokunnista, sekä Länsi-Saharan konflikti ja todellakin Kyproksen tasavallan pohjoisosan sotilaallinen miehitys. Nämä ovat selkeitä esteitä mille tahansa toimielimelle, joka haluaa luoda tietynlaista suhdetta Välimeren etelä- ja pohjoisrannikoiden välille. Nämä konfliktit muodostavat todellisen esteen siihen asti kunnes ne on ratkaistu.

Ryhmäni pyytää vahvempaa sitoutumista ja voimakkaampaa reagointia kaikkien kansainvälistä oikeutta halveksivien osapuolten toimiin.

Emme saisi kuitenkaan unohtaa myöskään sitä, että toinen ongelmamme on taloudellinen ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus koko Välimeren alueella. Mielestäni mikään ratkaisu, jossa näitä kauppaan liittyviä eriarvoisuuksia pyritään korjaamaan yksinomaan vapaakauppasopimuksia ehdottamalla, ei ole oikea. Oikea ratkaisu olisi ottaa nämä eriarvoisuudet huomioon ja pyrkiä tekemään täydentävyyteen ja solidaarisuuteen perustuvia kauppasopimuksia. Itse asiassa monissa Välimeren rannikon maissa kärsitään äärimmäisestä köyhyydestä ja puutteesta.

Keskeinen asia olisi kuitenkin – tätä haluan korostaa – Euroopan unionin vahvempi sitoutuminen tämänhetkisten konfliktien ratkaisemiseen. Tarkoitan Palestiinan ja Länsi-Saharan konflikteja. Joidenkin konfliktien, kuten Länsi-Saharan konfliktin, osalta Euroopan unioni ei edes tee mitään. Sen lisäksi, ettei unioni tee mitään, se myös heikentää Marokon nykyistä pitkälle edistyneen maan asemaa ja pyrkii Israelin osalta muuttamaan assosiaatiosopimuksen pitkälle edistyneen maan asemaa koskevaksi sopimukseksi.

  Nikolaos Salavrakos, EFD-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, haluan onnitella esittelijä Peillonia hänen esittelemästään arvokkaasta mietinnöstä. Me kaikki tiedämme, että Välimeren alue on monien kulttuurien kohtauspaikka. Samalla se on kuitenkin myös hermokeskus ja "sulatusuuni", joka on kuplinut nyt jo monta vuotta ylikuumenneena. Ilmastonmuutos, talous- ja rahoituskriisi, maahanmuutto, saasteet, liikakalastus ja luonnonympäristölle aiheutetut vahingot ovat muutamia niistä ongelmista, jotka vaivaavat Välimeren alueella eläviä Euroopan unionin ja muiden maiden kansalaisia.

On kiinnitettävä erityistä huomiota laittomaan maahanmuuttoon ja tehokkaaseen rajavalvontaan Välimeren alueen maissa, erityisesti Kreikassa ja Italiassa, joita laittomat maahanmuuttajat käyttävät portteina Euroopan unioniin. Näiden maiden rajoilla käydään päivittäistä taistelua. On kiinnitettävä huomiota myös energia-alan tehostamiseen ja uusiutuvien energialähteiden ja Välimeren aurinkoenergiasuunnitelman hyödyntämiseen Välimeren eteläpuolisten maiden talouskasvun kiihdyttämiseksi.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Louis Bontes (NI). – (NL) Vuonna 2008 Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy ilmoitti, että hän uneksi Välimeren unionista. Unionin oli tarkoitus vauhdittaa Euro–Välimeri-yhteistyön tavoitteita, jotka perustuvat demokratian, oikeusvaltioperiaatteen, hyvän hallintotavan ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen kaltaisten yhteisten arvojen keskinäiseen tunnustamiseen.

Ihmettelen, miten voitte puhua yhteisistä arvoista, vaikka esimerkiksi Mauritaniassa ei ole minkäänlaista uskonnonvapautta, koska islamilaisuus on ollut maan valtauskonto runsaan tuhannen vuoden ajan. Perustuslakinsa mukaan Syyria on virallisesti kansandemokratia ja sosialistinen yhtenäisvaltio. Käytännössä Syyria on kuitenkin diktatuuri. Marokko miehittää Länsi-Saharaa, ja Tunisiassa ihmisoikeuksia loukataan järjestelmällisesti. Voisin jatkaa pitkää listaa näistä maista, mutta minun on huomioitava rajallinen puheaikani.

Ovatko nämä maita, joiden kanssa haluamme lisätä kulttuurivaihtoa? Ovatko nämä maita, joiden kanssa haluamme muodostaa vapaakauppa-alueen, jota seuraa henkilöiden vapaa liikkuvuus kaikkialla Välimeren alueella? Tämän seurauksena islamin määrä Euroopan unionissa kasvaa entisestään. Emme saa antaa Euroopan unionin muuttua Eurabiaksi: emme nyt emmekä koskaan! Tämä prosessi on pysäytettävä, ennen kuin unelma muuttuu painajaiseksi.

Meillä oli vuonna 1995 toinenkin Välimeren aluetta koskeva unelma, joka sai Barcelonan julistuksen muodon, ja teimme sen uudelleen vuonna 2005. Näiden hankkeiden ainoa saavutus on ollut se, että ne ovat maksaneet Euroopan unionin veronmaksajille useita miljardeja euroja. Lakatkaa tuhlaamasta veronmaksajien rahoja ja lakatkaa unelmoimasta! Kunnioitan kuitenkin puheenjohtaja Albertinia hänen rohkeasta kannastaan. Hän saa ryhmäni kannatuksen.

  Salvatore Iacolino (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, Euro–Välimeri-alue on EU:lle poliittisesti strateginen alue, sillä emme voi käsitellä ympäristöä, uskonnollisia arvoja, kulttuuria, infrastruktuuria, maataloutta, energiaa, turvallisuutta ja muuttovirtoja koskevia peruskysymyksiä ilman Välimerta reunustavien kolmansien maiden vastuullista apua.

Yhteistyöjärjestelmällä on kuitenkin vielä pitkä matka kuljettavanaan: voisimme sanoa, että Barcelonasta Barcelonaan ja vielä sitäkin pidemmälle. Euroopan unionin on vahvistettava sitoutumistaan Välimerta reunustavien kolmansien maiden kanssa tehtyjen yksittäisten assosiaatiosopimusten uudistamis- ja tarkistamisprosessiin, ja sen on rahoitettava tärkeimpiä strategisia hankkeita, jotka koskevat infrastruktuuria ja satamia.

Toisaalta meidän on suojeltava vahvasti vastaavia tuotantoaloja Välimeren kummallakin rannikolla, etenkin maataloutta, jotta voimme taata kestävän kehityksen ja mahdollisimman yhtenäisen sääntelykehyksen. Toivomme siis, että EU:n hallinnollista roolia Välimeren alueen maihin nähden vahvistetaan, jotta voidaan puolustaa perusperiaatteena pidettävää yhteistyötä, joka merkitsee poliittista menestymistä ja yritystoiminnan menestymistä ympäristössä, jota yksilöitä suojelevat takuut parantavat.

Haluaisin myös tehdä jäsen Benarab-Attoulle seuraavan ehdotuksen: hyökätkää kaikin mokomin ulkoasiainvaliokunnassa vahvaa johtajuutta toteuttavaa Albertinia vastaan, mutta tehkää se hänen läsnä ollessaan, jotta hän voi puolustautua. Tämä on jokaisen demokraattisesti valitun parlamentin keskeinen ominaisuus.

  Pier Antonio Panzeri (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, mielestäni otamme erittäin merkittävän edistysaskeleen hyväksyessämme tämän mietinnön. Siitä on paljon hyötyä myös 7. kesäkuuta pidettävän Barcelonan huippukokouksen kannalta, huippukokouksen, josta tulee vaikea, kuten tiedämme, koska israelilaisten ja palestiinalaisten väliset neuvottelut ovat jäissä. Myös monet muut uuden sihteeristön hallinnollisen rakenteen määrittämiseen liittyvät epävarmuustekijät ja ongelmat tekevät siitä vaikean.

Näiden ongelmien vuoksi Peillonin mietintö on laadittu ainoalla mahdollisella tavalla niin, että toisaalta siinä korostetaan, etteivät konfliktit saa estää konkreettista etenemistä kohti monenvälistä yhteistyötä tietyillä aloilla, ja toisaalta siinä myönnetään, ettei Välimeren unioni voi täysin onnistua, ellei näitä konflikteja ratkaista.

Näin ollen todellisena haasteena tällä hetkellä on selkeän ja vankan poliittisen sitoumuksen antaminen Barcelonassa, niin että uusi toimielin saa vihdoin toimivan rakenteen, ja sitoutuminen riittävän rahoituksen tarjoamiseen sen päätavoitteena oleville tärkeimmille hankkeille. Euroopan unionin on ymmärrettävä, että sen on suunnattava poliittisia ja taloudellisia toimenpiteitään ja omia intressejään kohti etelää, koska sieltä se voi löytää ratkaisut moniin tällä hetkellä itseään vaivaaviin ongelmiin.

  Niccolò Rinaldi (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, riippumaton tutkija Gabriele del Grande on jo vuosien ajan pitänyt internetissä lukua niistä ihmisistä, jotka kuolevat yrittäessään ylittää Välimeren järjestäytyneiden rikollisliigojen hallinnassa olevilla veneillä. Hänen huolellisen kirjanpitonsa mukaan uhreja on ollut 4 200, joista 18 kuoli maaliskuussa. Tämä on todellinen verilöyly.

Lampedusassa iäkäs hautausmaan hoitaja on jo vuosien ajan pitänyt vapaaehtoisesti kunnialliset hautajaiset jokaiselle niistä harvoista ruumiista, jotka löydetään, lahjoittaen heille ristin ja kukan. Nämä kaksi Euroopan unionin kansalaista toimivat myös meidän puolestamme: he korvaavat työllään meidän poliittista epäonnistumistamme. Heidän spontaani toimintansa korostaa sitä, miten kipeästi tarvitsemme uutta poliittista rakennetta ja sisältöä niiden Italian hallituksen harjoittamien merellä tapahtuvien ja kansainvälistä oikeutta rikkovien pakkokäännytysten sijaan, jotka vain lisäävät ihmisten epätoivoa.

Välimeren unionin pitäisi tämän vuoksi edustaa uudenlaista inhimillisyyttä muistaen, ettei aikaa ole enää paljon jäljellä. Tällä hetkellä yli puolet väestöstä Marokon ja Turkin välillä on alle 18-vuotiaita. Välimeren alue muuttuu siis vääjäämättä nopeasti.

  Takis Hadjigeorgiou (GUE/NGL). – (EL) Ensiksi haluan kiittää jäsen Peillonia hänen tekemästään työstä. Mietinnössä kehotetaan Välimeren unionin jäsenmaita käymään avointa vuoropuhelua keskinäisen kunnioittamisen ja ymmärryksen hengessä edistäen ihmisoikeuksia ja vapauksia, ja me kannatamme tätä. Mietinnössä ei kuitenkaan ole yhtään konkreettista ehdotusta aluetta vaivaavien poliittisten ongelmien ratkaisemiseksi. Ymmärrän, mikä on Peillonin sanojen takana piilevä logiikka, jota voidaan pitää Välimeren unionin toiminnan käynnistämistä helpottavana tekijänä. Toisaalta selkämme kääntäminen ja teeskenteleminen, ettei esimerkiksi Gazassa "ole mitään tekeillä", on suuri virhe, joka estää meitä selvittämästä ongelmia.

Minua huolestuttaa se, että opimme vähitellen elämään Euroopan unionissa ongelmien kanssa sen sijaan, että oppisimme ratkaisemaan niitä. Meidän on toimittava aktiivisemmin mieltämme vaivaavien suurimpien kysymysten osalta. Mietinnössä ei viitata lainkaan siihen, että Israelin on ryhdyttävä välittömästi etsimään oikeudenmukaista ja toteutuskelpoista ratkaisua Palestiinan kysymykseen. Mietinnössä ei viitata lainkaan siihen, että Turkin on kunnioitettava poikkeuksetta kaikkia Välimeren unionin jäsenmaita. Viittaus siihen, että Turkin on vedettävä miehitysjoukkonsa jäsenvaltiosta, on välttämätön – ja minun mielestäni vähimmäistason – vaatimus Euroopan unionin oikeusjärjestelmän kunnioittamiseksi.

Välimeri huuhtoo monen tuhannen eri kulttuureja edustavan kaupungin ja kylän rantoja, ja sama meri on yhdistänyt näitä kaupunkeja yli kymmenen tuhannen vuoden ajan. Vain yhdessä näistä tuhansista Välimeren rannikon kaupungeista ja kylistä, vain yhdessä niistä ei kuitenkaan ole asukkaita. Ihmisten sijaan kaupungissa asuu rottia, sisiliskoja ja käärmeitä. Ihmisten talot ja heitä koskevat muistot ovat kuluneet pois. Jäljellä ovat vain tuhansien ihmisten unelmat. Monet näistä ihmisistä kuolivat pakolaisina. Vähintä mitä voimme tehdä elävien hyväksi, on palauttaa Famagustan kaupunki sen asukkaille. Tämän olisi pitänyt olla perusvaatimuksena Välimeren unionia koskevassa mietinnössä, sillä pyrimme yhdistämään Välimeren alueen, emme jakamaan sitä.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Gerard Batten (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, valiokunta-aloitteiset mietinnöt sisältävät yleensä vain suurisuisia puheita, mutta mikäli ne hyväksytään, ne edustavat Euroopan parlamentin poliittista tahtoa.

Tässä mietinnössä ehdotetaan, että perustetaan 17 EU:n ulkopuolisen maan muodostama unioni, jolla on parlamentaarinen yleiskokous ja sihteeristö ja jolle myönnetään rahoitusta erittäin kunnianhimoisten hankkeiden toteuttamiseen. Näiden suunnitelmien tarvitsema rahoitus nousisi miljardeihin euroihin, jotka Euroopan unionin kansalaiset joutuisivat tietenkin maksamaan. Mietinnössä ei mainita, mistä nämä rahat saataisiin – todellisuuden ei anneta sotkea kuvitelmia.

Tämä mietintö on sulaa hulluutta! Ennen kuin nauramme sille makeasti, meidän on kuitenkin muistettava, että Lissabonin sopimuksen nojalla Euroopan unionilla on laillinen oikeus allekirjoittaa tässä suunnitellun kaltaisia sopimuksia. Mietinnössä ehdotetaan sellaisten EU:n ulkopuolisten maiden muodostaman unionin luomista, jotka voitaisiin myöhemmässä vaiheessa liittää unioniin. Tästä mietinnössä todellisuudessa on kysymys.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, kun Välimeren unioni perustettiin lähes kaksi vuotta sitten, tavoitteena oli liittää se Barcelonan prosessiin, jotta Välimeren maiden ja EU:n välille voitaisiin luoda läheisempi suhde. Tämä prosessi on kuitenkin selvästikin pysähtynyt arabivaltioiden ja Israelin välisen konfliktin vuoksi. EU on tehnyt Israelin kanssa assosiaatiosopimuksen ja myöntänyt sille rahoitustukea, muun muassa 440 miljoonaa euroa Gazan alueen jälleenrakennusta varten. EU:n kansalaiset kysyvät oikeutetusti, miksi heidän verorahojaan pumpataan Gazan alueelle siitä huolimatta, että kaikki siellä pommitetaan säännöllisesti jälleen maan tasalle, ja vaativat tekemään tästä oikeat johtopäätökset. On myös mahdollista, että Hamas hyötyy tästä tuesta.

Kaikkien näiden vuosien aikana EU ei ole onnistunut toimimaan Gazan alueella puolueettomana välittäjänä. Nyt myös Välimeren unionin huippukokous, joka aiotaan pitää Barcelonassa kesäkuun alussa, todennäköisesti kariutuu Israelin ja arabivaltioiden välisen konfliktin vuoksi. Erityisesti kriisin aikana on mielestäni tärkeää arvioida suunnitelmia huolellisemmin ja tarvittaessa lykätä niitä. Tämän kriisin aikana meillä ei ole varaa hankkeisiin, joissa on kysymys vain arvovallasta tai jotka ovat vain rahareikiä.

  Dominique Baudis (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, Barcelonan prosessin jatkona Välimeren unioni tarjoaa mahdollisuuden kehittää suhteitamme Välimeren alueen itä- ja eteläpuolisiin maihin. Kuten Vincent Peillonin erinomaisessa mietinnössä korostetaan, emme voi jättää huomiotta alueen potentiaalia emmekä myöskään niitä riskejä, joita se tuo mukanaan.

Malttakaamme edes myöntää, että Gazan alueen pommitukset ja siirtokuntien jatkuva rakentaminen Palestiinan alueelle ovat saattaneet Välimeren unionin tilanteeseen, josta sen on vaikea edetä. Poliittinen osa-alue on jumiutunut. Emme ole edes varmoja, toteutuuko suunniteltu Barcelonan huippukokous kesäkuussa. En yllättyisi, vaikka saisimmekin tulevina päivinä tai tunteina kuulla, että sitä on lykätty toistaiseksi. Emme kuitenkaan saa antaa periksi. Euroopan unionin olisi otettava enemmän vastuuta poliittisen ratkaisun löytämisestä. Emme saa antaa Yhdysvaltojen monopolisoida poliittista kriisinhallintaa tällä alueella, meidän alueellamme, ja tyytyä itse vain kehittämään aluetta. Turvallisuutemme ja kasvumme riippuu Välimeren alueen kehityksestä ja vakaudesta, minkä vuoksi Välimeren unioni on edelleen paras käytettävissämme oleva väline.

  Maria Eleni Koppa (S&D). – (EL) Arvoisa puhemies, haluaisin aluksi onnitella esittelijää hänen hyvin kattavasta mietinnöstään. Välimeren unioni voi myötävaikuttaa ratkaisevasti tasapainoisten Euro–Välimeri-suhteiden luomiseen ja luottamuksen lisäämiseen alueen maiden välillä. Välimeren pitäisi olla rauhan, vakauden ja turvallisuuden alue, jolla demokraattisia periaatteita ja ihmisoikeuksia kunnioitetaan täysimääräisesti. Välimeren maiden välillä on yhteiskunnallisia ja taloudellisia eroja. Talouskriisin vuoksi haaste on entistäkin suurempi. Meidän on saatava aikaan todellista lähentymistä unionin ja Välimeren maiden välille kasvun, yhteistyön ja kaupan avulla. Energian toimitusvarmuus, ilmastonmuutoksen torjuminen ja meriympäristö ovat myös aloja, joilla tarvitaan läheistä yhteistyötä.

Välimeren unioni ei tietenkään ole foorumi, jossa ratkaistaan alueellisia konflikteja. Vaalimalla kuitenkin yhteistyön, poliittisen vuoropuhelun ja yhteisen ponnistusten henkeä tiettyjen päämäärien saavuttamiseksi helpotetaan merkittävästi luottamuksen rakentamista, jota tarvitaan, mikäli halutaan löytää toteutuskelpoisia ratkaisuja. Jotta tämä kaikki voisi toteutua ja jotta Välimeren unioni onnistuisi, tarvitaan kuitenkin riittävästi rahoitusta, ja tällä kertaa emme saa olla välinpitämättömiä.

  Bastiaan Belder (EFD). – (NL) Kiitos kovasti, että mahdutitte minut mukaan, sillä en päässyt ajoissa paikalle ulkoasiainvaliokunnan laajennetun puhemiehistön kiireellisen kokouksen vuoksi. Kiitos ymmärtäväisyydestänne.

Arvoisa puhemies, jäsen Peillonin mietinnön 5 kohdassa pohditaan perustellusti tarvetta päästä arabien ja israelilaisten välisessä konfliktissa oikeudenmukaiseen ja kestävään ratkaisuun. Esittelijä kehottaa Euroopan unionia ja kaikkia Välimeren unionin jäsenvaltioita ponnistelemaan mahdollisimman paljon tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Suhteista Israeliin vastaavan valtuuskunnan puheenjohtajana kannatan todella tällaisia rauhanpyrkimyksiä, mutta mielestäni ne ovat tehokkaita vain sitten, kun seuraavat kaksi ehtoa täyttyvät: a) ehdotetun kahden valtion ratkaisun katsotaan todellakin tarkoittavan juutalaisen eli Israelin valtion ja Palestiinan valtion rinnakkaiseloa ja b) EU:n ja Välimeren unionin jäsenvaltiot edistävät keskinäisen luottamuksen ilmapiiriä Lähi-idän konfliktin osapuolten välillä. Tässä keskeisellä sijalla on yhteinen taistelu antisemitismin paikallista pahuutta vastaan kaikissa sen ilmenemismuodoissa (myös antisionismin muodossa). Sihteeristöönne voidaan myös nimittää yhtä monta israelilaista kuin palestiinalaistakin, mutta meidän olisi silti ponnisteltava kovasti keskinäisen luottamuksen löytämiseksi. Tämä on tulikoe.

  Francisco José Millán Mon (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, ensinnäkin selvennän erästä näkökohtaa: mielestäni joko neuvoston puheenjohtajavaltion tai ehkä Välimeren unionin nykyisen ranskalaisen yhteispuheenjohtajan edustajan olisi pitänyt puhua tänään tässä keskustelussa. On todella valitettavaa, etteivät he ole läsnä.

Hyvät kollegat, Euroopan unionin ensisijaisena tavoitteena on varmistaa, että sen lähimmät naapurimaat muodostavat rauhan, vaurauden, vapauden ja turvallisuuden alueen. Tämän pitäisi olla Välimeren unionin päätavoite, ja toivon, että unionin toinen huippukokous pidetään ensi kuussa.

Haluan onnitella jäsen Peillonia ja kiittää erityisesti hänen ennakkoluulottomasta ja äärimmäisen rakentavasta lähestymistavastaan.

Euroopan unionin ja Välimeren etelärannikon läheisyydestä huolimatta välillämme on huomattavia muun muassa taloudellisia, poliittisia, yhteiskunnallisia ja demografisia eroja ja kulttuurieroja. Jotkin näistä eriarvoisuuksista johtuvat vakavista puutteista naapurivaltioissamme.

On äärimmäisen tärkeää edistää Välimeren unionissa tiivistä vuoropuhelua ja yhteistyötä ja tuoda esille unionin määrittämiä tärkeimpiä yhteishankkeita sekä assosiaatiosopimusten kahdenvälistä ulottuvuutta. Näin voidaan vahvistaa pohjois- ja etelärannikoiden välistä suhdetta ja vähentää kyseisiä eroja. Jotta tässä onnistuttaisiin, myös naapureidemme on toteutettava uudistuksia. Paikallaan odottaminen ei voi olla vaihtoehto.

Mainitsen lyhyesti kolme muuta näkökohtaa. Ensinnäkin on todella tärkeää, että Välimeren unionin sihteeristö Barcelonassa saatetaan täysin toimintakykyiseksi mahdollisimman pian.

Toiseksi, ja tämä liittyy läheisesti edelliseen seikkaan, Lähi-idän konfliktin kaltaiset konfliktit eivät saa kahlita Välimeren unionia. Välimeren unioni voi tarjota ratkaisua, mutta se ei väitä olevansa keino ratkaisun löytymiseen eivätkä nämä yhteenotot saisi estää sen toimintaa.

Kolmanneksi ja viimeiseksi Välimeren unionin on myös kiinnitettävä erityistä huomiota Euro–Välimeri-yhteistyön niin kutsuttuun neljänteen lukuun: siirtolaisuuteen, turvallisuuteen, sosiaaliseen yhdentymiseen ja oikeuteen.

  Puhemies. – (EN) Haluan pyytää anteeksi neuvoston puolesta. Neuvoston edustaja ei voinut olla tänään läsnä, sillä nyt on torstaiaamupäivä, ja mietintöä koskeva keskustelu oli alun perin määrä käydä maanantaina.

  Bernd Posselt (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, pyytäisin, että kehotatte kolmikantaneuvotteluissa neuvoston edustajaa olemaan täällä aina torstaiaamuisin. Eräiden neuvoston puheenjohtajavaltioiden tapauksessa, enkä mainitse niitä nimeltä vaatimattomuuteen vedoten, edustaja oli täällä jopa torstai-iltapäivänä. Mielestäni neuvoston pitäisi olla paikalla suurimman osan istuntojaksoistamme.

  Puhemies. – (EN) Kiitos, teen sen. Yritin vain selittää, mitä neuvosto totesi. Teen niin. Kiitos paljon.

  Josefa Andrés Barea (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta haluan kiittää jäsen De Sarnezia siitä tavasta, jolla hän on työskennellyt kanssamme.

Välimeren unionia, tärkeimpien hankkeiden tukemista ja toimielinten kehittämistä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Nyt tarvitaan enemmän kuin koskaan vastauksia kriisiä, tutkimusta, ilmastonmuutosta, vettä, uusia energiamalleja ja kestävää kehitystä koskeviin kysymyksiin. Tämän vuoksi meidän on edistettävä ja luotava alueella kauppa- ja taloussuhteita sekä toteuttava lyhyen ja keskipitkän aikavälin toimenpiteitä, vapaakauppa-alue, poistettava tulliesteitä ja avattava pohjoinen–etelä- ja etelä–etelä-markkinoita kilpailulle.

Barcelonan huippukokouksessa puheenjohtajavaltio Espanja tarjoaa mahdollisuuden uudelle sopimukselle, uudelle tilanteelle, uudelle yhteistyölle, demokratiakehitykselle sekä vastauksille taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin. Barcelonan huippukokous voi tarjota meille mahdollisuuden asettua Välimerellä johtavaan asemaan.

  Mario Mauro (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, nykyisin Välimeren alueen kansojen läheisyys näkyy erityisesti maahanmuuttoilmiön keskittymisenä, kuten jäsen Rinaldi totesi.

Euroopan unionin olisi pidettävä tätä ensisijaisena tekijänä, sillä muuttovirrat voivat aiheuttaa ja ovat aiheuttaneet inhimillisten, yhteiskunnallisten ja kulttuuristen ongelmien lisääntymistä, ja tämä vaikuttaa Välimeren kahden vastakkaisen rannikon tulevaisuuteen. Välimeren alueen kansojen keskinäinen läheisyys näkyy myös taloudellisessa ja sosiaalisessa yhteistyössä Euroopan talousalueella sekä Euroopan unionin ja Välimeren alueen maiden välillä.

Näin ollen, koska läsnäolomme on alueella syvään juurtunutta kaikilla tasoilla, meidän on voitava asettua johtavaan asemaan välttääksemme sen, että Välimeren unioni toistaa Barcelonan prosessin epäjohdonmukaisuuksia. Kuinka monta virhettä tehtiin, kuinka monta kertaa luulimme edistyvämme, vaikka todellisuudessa otimmekin takapakkia?

Tämän vuoksi meidän on ennen kaikkea käynnistettävä sosiaalinen, kulttuurinen ja inhimillinen vuoropuhelu, joka perustuu keskinäiseen ymmärrykseen ja sivilisaatiomme perustana olevien myönteisten arvojen edistämiseen. Tämä välttämätön osatekijä on riippuvainen onnistuneesta yhteistyöstä, etenkin talouden alalla.

Itse asiassa sopimusten ja kaupan lisääntyminen on edistänyt ja edistää jatkossakin tasapainoisten taloussuhteiden ja sosiaalisten suhteiden kasvua osapuolten välillä. Lisäksi meidän on politiikan alalla jatkettava kiireellisesti turvallisuuspolitiikkaa koskevaa hellittämätöntä vuoropuhelua, jotta voimme luoda entistäkin vahvempia suhteita kyseisten maiden välille.

  Puhemies. – (EN) Hyvät kollegat, noudattakaa teille osoitettua puheaikaa. Kello on 10.57, ja klo 12.00 toimitamme äänestykset.

  Mario Pirillo (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tuleva valtion tai hallitusten päämiesten huippukokous Barcelonassa 7. ja 8. kesäkuuta on selkeästi tärkeä tilaisuus, jossa Välimeren unionin toiminta käytännössä käynnistetään. Näin ollen se on poikkeuksellinen tilaisuus luoda kestävä perusta todelliselle ja vahvemmalle yhteistyölle rauhan ja turvallisuuden edistämiseksi.

Juuri tästä syystä meidän on hyödynnettävä tätä tilaisuutta täysimääräisesti voidaksemme luoda kehittämisstrategian ja määrittää sellaisia hankkeita, joilla voidaan elävöittää aluetta ja edistää sen talouskasvua. Toivottavasti kokous vahvistaa esimerkiksi Solar for Peacen ja Desertecin kaltaisia hankkeita, jotka ovat tärkeitä välineitä keskinäiseen riippuvuuteen perustuvien alueellisten energiamarkkinoiden luomiseksi.

Lopuksi totean, että Välimeren unionin on kiihdytettävä tieteellistä ja teknistä tutkimusta sekä innovointia hyödyntämällä olemassa olevia tutkimuslaitoksia lisätäkseen näin paikallisten yritysten kilpailukykyä, sillä nämä ovat liian heikkoja kohtaamaan kansainvälisten markkinoiden haasteet. Olen vakuuttunut siitä, että unionin kasvu voi lisätä Euroopan unionin yhtenäisyyttä.

  Cristian Dan Preda (PPE). – (RO) Haluan todeta, että nyt kun Välimeren unionia koskevan hankkeen käynnistämisestä on kulunut lähes kaksi vuotta, on tullut aika arvioida tätä uutta yhdistymishanketta ja pohtia sen kehitysnäkymiä. Tästä näkökulmasta katsottuna suhtaudun myönteisesti Peillonin laatimaan mietintöön ja haluan yhtyä kollegojeni hänelle esittämiin onnitteluihin.

Kesäkuussa kokoontuvan Barcelonan huippukokouksen osalta olen sitä mieltä, että meidän on erittäin tärkeää vahvistaa uudelleen parlamentin sitoutuminen tämän hankkeen onnistumiseen alueella, joka, kuten kaikki tiedämme, sijaitsee kolmen mantereen risteyskohdassa ja jolla on Euroopan unionille selkeästi tärkeä geostrateginen ja kulttuurinen merkitys. Olen hieman huolissani jäsen Baudisin epäilyistä, että huippukokousta mahdollisesti lykätään. Toivon, ettei näin käy ja että käytämme kaikkia mahdollisia toimielimemme voimavaroja varmistaaksemme, että huippukokous pidetään. Huippukokous tarjoaa tilaisuuden paitsi pohdiskelulle myös institutionaaliselle onnistumiselle, sillä Välimeren unionin on ylitettävä poliittisia esteitä ja institutionaalisia ongelmia pannessaan täytäntöön ne kuusi strategista hanketta, jotka muodostavat toimielimen varsinaisen ytimen.

Välimeren unionin kestävyys ja uskottavuus ovat yhteydessä sen toimintakykyyn. Tässä onnistuakseen se tarvitsee riittävästi rahoitusta näiden hankkeiden toteuttamista ja sihteeristön tehtävien hoitamista varten, mutta sen lisäksi tarvitaan mielestäni myös kansalaisyhteiskunnan sekä kansallisten ja poliittisten ryhmien samoin kuin Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen vahvempaa osallistumista, jotta Välimeren unionin poliittinen legitiimiys voidaan taata.

  Roberta Angelilli (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, yhtenä Euroopan parlamentin poliittisena painopisteenä on oltava se, että Barcelonan huippukokousta autetaan onnistumaan täydellisesti Pariisin huippukokousta vuonna 2008 seuranneen ja kaksi vuotta kestäneen lukkiutuneen tilanteen jälkeen. Tavoitteita on paljon, ja osa niistä on mainittu myös tänään, laittoman maahanmuuton käsittelystä aina ihmisoikeusloukkausten torjumiseen. Kysymys on kuitenkin myös merkittävästä taloudellisesta näkökohdasta, joka on se, että Välimeri tarjoaa valtavan paljon mahdollisuuksia uusiutuvista energialähteistä alkaen.

Näin ollen meidän on tuettava täysimääräisesti Välimeren alueen aurinkoenergiasuunnitelmaa ja Desertecin kaltaisia teollisuusaloitteita ottaen hankkeeseen mukaan yrityksiä ja yliopistoja käytännön yhteistyöhankkeiden kehittämistä varten. Ensisijaisena tavoitteenamme olevan rauhanprosessin ohella on toteutettava taloudellista kehitysprosessia nimenomaan välttämättömän sosiaalisen yhteenkuuluvuuden takaamiseksi, sillä tämä voi helpottaa konfliktien ratkaisemista.

Puhetta johti
varapuhemies Alejo VIDAL-QUADRAS

  Olga Sehnalová (S&D). – (CS) Välimeren unioni on epäilemättä myös rohkea kulttuurienvälinen hanke, jonka onnistuminen riippuu muun muassa halusta ylittää erilaisten kulttuuristen ja yhteiskunnallisten perinteiden muodostamat esteet. Kulttuurinen monimuotoisuus johtaa keskinäiseen rikastumiseen, mikäli sen impulsseja tarkastellaan avoimesti mahdollisuutena eikä uhkana. Yksi näistä mahdollisuuksista on sukupuolten tasa-arvoa yhteiskunnassa koskeva lähestymistapa. Tämä on jokseenkin arkaluonteinen kysymys kyseisellä alueella. Näin ollen Välimeren unionin on kiinnitettävä asianmukaista huomiota tähän alaan eikä yksinomaan niiden Marrakechin ministerikonferenssissa marraskuussa 2009 annettujen sitoumusten vuoksi, jotka koskevat sukupuolten tasa-arvon kunnioittamista ja naisten aseman vahvistamista yhteiskunnassa, mukaan lukien heidän osallistumistaan julkiseen toimintaan ja naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista. Tämä on yksi niistä avainaloista, joilla voidaan vapauttaa ja tarjota valtavasti inhimillisiä voimavaroja koko alueelle, mistä voi olla vain hyötyä. Kaksinaismoralismia ja muutosten vastustamista, jota puolustellaan usein pääasiassa tapoihin ja perinteisiin liittyvillä verukkeilla, ei voida hyväksyä, sillä ne ovat esteenä Välimeren alueen kehittämiselle.

  Lara Comi (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, mielestäni Euroopan unionin on annettava Välimeren unionille sekä poliittista että taloudellista apua. Välimeren unionin huippukokous, johon kokoontuu 43 valtioiden tai hallitusten päämiestä, pidetään 7. kesäkuuta Barcelonassa, ja Euroopan parlamentin on toivottava, että Välimeren unionin toimielinten toiminta ja hankkeiden täytäntöönpano käynnistetään kokouksessa onnistuneesti. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmään kuuluvana teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon varjoesittelijänä olen kiinnittänyt huomiota tärkeinä pitämiini seikkoihin, kuten Välimeren vapaakauppa-alueen luomiseen, tutkimus- ja koulutusalan osallistumiseen, laajakaista- ja tietotekniikka-alan kasvuun sekä pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksien lisäämiseen. Tämän viimeisen kohdan osalta pienet ja keskisuuret yritykset sekä liiketoiminnan kehittäminen muodostavat jo yhden strategisista aloista. Tärkeimpien hankkeiden on saatava riittävästi tukea Euroopan unionin ja kansainvälisiltä rahoituslaitoksilta, ja näin ollen uusiin hankkeisiin olisi pyrittävä saamaan mukaan mahdollisimman monta eurooppalaista kumppania.

  Charles Tannock (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, presidentti Sarkozyn Välimeren unionia koskeva ehdotus oli yksi Ranskan EU:n puheenjohtajakauden kohokohdista. Myöhemmin se näyttää menettäneen osan loistostaan. Tämä ei ole välttämättä huono asia, sillä EU kehittää itse vahvaa ja onnistunutta eteläistä ulottuvuutta omassa naapuruuspolitiikassaan. Tämä on jatkoa lähes kahdenkymmenen vuoden ajan kehitetylle Barcelonan prosessille ja sen poliittiselle järjestelmälle.

Euroopan unionin veronmaksajat suhtautuvat syystäkin karsaasti ponnistusten tuplaamiseen ja voimavarojen haaskaamiseen, ja kaikki nämä kilpailevat prosessit aiheuttavat sekaannusta, mutta kävipä Välimeren unionille 8. kesäkuuta pidettävässä huippukokouksessa miten tahansa, emme saa antaa EU:n naapuruuspolitiikan itäisen ulottuvuuden jäädä jälkeen. Surullista kyllä emme ole kehittäneet otaksuttua EU:n ja sen itäisten naapurimaiden parlamentaarista edustajakokousta samalla tavoin kuin Euro–Välimeri-alueen parlamentaarista edustajakokousta, joka on toiminut aktiivisesti hyvin pitkään. Tämä johtuu ennen kaikkea Valko-Venäjän osallistumiseen liittyvistä ongelmista.

Lopuksi totean, että ECR-ryhmäni tukee täysin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaa Albertinia hänen päätöksessään olla johtamatta Lähi-idän vierailua. Päätös on kiistanalainen, ja siitä on keskusteltu tänä aamuna laajennetussa puhemiehistössä. Vastustamme kaikkia sosiaalidemokraattien ryhmän ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajalle esittämiä epäluottamuslauseita.

  Franz Obermayr (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, Välimeren alue on ollut eurooppalaisen kulttuurin kehtona ja sen liikkeelle panevana voimana vuosituhansien ajan, ja sen vuoksi suhtaudun erittäin myönteisesti tähän yhteiseen lähestymistapaan.

Välimeren alue on kuitenkin myös silta lähes rajattomille EU:hun suuntautuville muuttovirroille. Mielestämme yksi Välimeren alueen suurimmista ongelmista eli laiton maahanmuutto sisältyy kuuteen tärkeimpään strategiseen hankkeeseen, ja sen vuoksi se on otettava kiireellisesti huomioon. Välimeren alueen maissa, Pohjois-Afrikan maat mukaan luettuina, voidaan laitonta maahanmuuttoa hidastaa yksinomaan yhteisellä lähestymistavalla. Tämä on ainoa keino, jolla voimme tyrehdyttää maahanmuuttajien virran jo sen lähtöpisteessä. Järjestäytyneen ihmisten salakuljetuksen torjumisen lisäksi EU:n on keskityttävä yhä enemmän myös köyhyyden torjumiseen sekä tietoisuuden lisäämiseen ja tiedon levittämiseen niissä maissa, joista maahanmuuttajia tulee. Muuttohaluisille ihmisille on kerrottava selvästi, että Euroopan unionin katuja ei ole päällystetty kullalla, että Euroopan unioni ei pysty tarjoamaan työpaikkoja, vaurautta ja turvapaikkoja kaikille ja että monet näistä traumaattisista matkoista päättyvät pidätykseen ja karkottamiseen.

  Raffaele Baldassarre (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, unionin luomisesta ja valtioiden ja hallitusten päämiesten huippukokouksen järjestämisestä huolimatta emme ole vieläkään määrittäneet selkeästi EU:n Välimerta koskevaa politiikkaa eikä meillä ole strategista näkemystä alueen kehittämisestä ja vakauttamisesta pitkällä aikavälillä.

Siitä huolimatta Välimeren alueella on valtavasti potentiaalia. Nykyisin kolmannes koko maailman meriliikenteestä kulkee Välimeren vesien kautta: Kiinasta, Aasiasta, Euroopan maista ja Intiasta tulevat laivat pääsevät vesillemme Suezin kanavan kautta. Lähi-idän ja Afrikan rannikkovaltiot ovat edistyneitä kehitysmaita, ja meille niillä on erittäin suuri merkitys tietyillä aloilla, esimerkiksi muuttovirtojen alalla.

Näin ollen meidän on määritettävä paremmin Välimeren unionin toimielinten toiminnallinen rakenne rahoittamalla sihteeristön toimintaa ja antamalla sille sekä jäsenyyttä että hankkeiden täytäntöönpanoa koskevat arviointiperusteet. Keskeisiä näkökohtia ovat maatalous, liikenne, merten moottoritiet, rajat ylittävät väylät, uusiutuvat energialähteet ja aurinkoenergiasuunnitelma. Ranskalaisen diplomaatin ja kirjailijan Paul Morandin sanoin Välimeren alueen sivilisaatio on ennen kaikkea autiomaan vastakohta. Vahvistakaamme jälleen näiden sanojen pitävän paikkansa.

  Diane Dodds (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, jätän huomiotta tämän aamun kaikista olennaisimman kysymyksen, ja se on tämä: miten ihmeessä EU:n veronmaksajat pystyvät maksamaan kaikki ne välineet ja sihteeristön, joista täällä on tänä aamuna puhuttu? Minun mielestäni on täysin selvää, että Välimeren alueen vakaus on ehdottomasti hyväksi laajemmalle Euroopan unionille.

Euroopan unionin antama apu tuo kuitenkin mukanaan vastuuta juuri niille maille, jotka haluavat hyötyä toimielimistä ja paremmista taloudellisista mahdollisuuksista. Kiinnitän erittäin lyhyesti huomiota erääseen seikkaan, joka on se, että Marokon viranomaiset kieltäytyivät tänä vuonna vastaanottamasta Pohjois-Irlannilta tuhat tonnia siemenperunoita. Tätä kauppaa oli käyty jo yli 20 vuoden ajan, ja perunat oli tarkastettu tavanomaisten määräysten mukaisesti ennen kuin ne lähtivät kotimaastani, ja sitten eri järjestelmää noudattavat Marokon viranomaiset kieltäytyivät vastaanottamasta niitä.

Ymmärrän – ja kunnioitan sitä – että komission jäsen De Gucht tutkii parhaillaan tapausta, mutta haluan korostaa, että niiden, jotka haluavat hyötyä, on myös kannettava vastuunsa.

  Štefan Füle, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, tämä oli todella hyvä ja innoittava keskustelu. Olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka sanovat, että olemme hukanneet paljon aikaa erityisesti sihteeristön muodostamisessa. Palaan tähän aiheeseen aivan kohta.

Meillä on edelleen hyvin tärkeitä ongelmia ratkaistavana. Miten varmistamme, että tapahtuipa Lähi-idän prosessissa mitä tahansa, se ei kahlitse Välimeren unionia? Miten varmistamme, että huippukokous pidetään ja että se antaa sen sysäyksen, josta puhuitte? Miten ratkaisemme Välimeren unionin osalta ongelman, joka liittyy hallitustenväliseen lähestymistapaan suhteessa yhteisölliseen lähestymistapaan? Esitän viisi lyhyttä huomiota.

Ensinnäkin arvostan puheenjohtajavaltio Espanjaa. Teimme puheenjohtajavaltio Espanjan kanssa viime kuukausina erittäin kovasti töitä. Avasimme sihteeristön yhdessä 4. maaliskuuta, ja puheenjohtajavaltio Espanja tekee kovasti töitä varmistaakseen, että Barcelonan huippukokous pidetään.

Toinen huomioni liittyy siihen, miten tärkeää on, että sihteeristö aloittaa työskentelynsä ja että sitä myös rahoitetaan. Toistaiseksi sitä rahoittaa yksinomaan komissio. Aiomme lähettää asiantuntijan varmistamaan, että hanke noudattaa EU:n menettelytapaa. Sihteeristön olisi oltava pieni – noin 40 henkilöä – ja sen olisi oltava se väline, jonka avulla voimme toteuttaa yhä enemmän Välimeren unionin jäseniä hyödyttäviä hankkeita.

On tärkeää todeta tässä yhteydessä, että parhaillaan pidetään useita alakohtaisia kokouksia, jotka tuovat etuja. Ensi viikolla valtiovarainministerit kokoontuvat Marseilles'ssa, minkä jälkeen maatalousministerit kokoontuvat ensi kuussa Kairossa.

Vaikka Välimeren unioni on erittäin tärkeä osa naapuruuspolitiikkaamme, suurimman osan työstämme näiden maiden kanssa teemme kahdenvälisten suhteiden puitteissa, ja monet eteläisistä kumppaneistamme haluaisivat saada pitkälle edistyneen maan aseman. Pitkälle edistyneen maan asema tarkoittaa mielestäni myös kumppaneidemme pitkälle edistynyttä sitoutumista kaikilla aloilla, muun muassa ihmisoikeuksien ja liikkuvuuden aloilla, jotka myös ovat erittäin tärkeitä kysymyksiä. Olen samaa mieltä niiden parlamentin jäsenten kanssa, jotka kehottivat meitä varmistamaan paremman synergian kahdenvälisen ja monenvälisen lähestymistavan välillä.

Viimeinen huomioni on se, että aiomme tehdä päättäväisesti työtä Euroopan parlamentin kanssa. Yksi seuraavista tilaisuuksista on naapuruutta käsittelevää pakettia koskeva keskustelu, jossa arvioimme naapuruutemme kahdenvälistä ja monenvälistä näkökulmaa.

  Vincent Peillon, esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan esittää lyhyesti kolme huomiota.

Ensinnäkin meiltä ei ole puuttunut kunnioitusta ketään kohtaan, etenkään niitä kohtaan, jotka saattavat olla uhreja, mutta mielestämme sääli, moraalinen närkästys ja solvaukset eivät ole politiikkaa.

Toiseksi emme ole tietenkään suhtautuneet välinpitämättömästi Kyproksen, Saharan tai varsinkaan Palestiinan alueella oleviin konflikteihin. Mutta ajattelimmeko tosissamme yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tai niiden monien neuvottelujen yhteydessä, joita on käyty, että näiden ongelmien käsittely kuuluu Välimeren unionille? Kukaan ei voi tehdä kaikkea eikä ajatusten sekoittaminen lisää tehokkuutta.

Kolmanneksi olen itsekin pahoillani siitä, ettei neuvosto ole läsnä. Kun huomaamme, että tämä poliittisen tahdon puuttuminen antaa meille aihetta uskoa – Dominique Baudis on oikeassa – että huippukokouksen pitäminen 7. kesäkuuta on epävarmaa, se ei tiedä hyvää. Kävipä sen osalta kuinka tahansa, parlamentti on kantanut vastuunsa. Ne, jotka rakensivat Euroopan unionin, tekivät sen katsoen kauas tulevaisuuteen ja ymmärtäen todella hyvin – kansamme jakaneiden veljessotien jälkeen – erityisen politiikan merkityksen. Tätä samaa henkeä halusimme luoda tässä mietinnössä Välimeren unioniin.

Euroopan unionin kamppaillessa suuren kriisin kourissa meidän on pystyttävä laatimaan kasvua koskeva strategia, kuten aiemmin totesin. Meidän on myös varmistettava, ettemme sulkeudu itseemme. Kun sulkeutuu itseensä, kun kanssakäyminen muun maailman kanssa lakkaa, se on lopun alkua. Tämän vuoksi pidän tätä yhteistä työtä tärkeänä työnä, ja toivon, että valtioiden ja hallitusten päämiehet – jotka eivät ole viime aikoina kantaneet historiallista vastuutaan – kuuntelevat ja ottavat opikseen.

  Puhemies. – (EN) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään klo 12.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Petru Constantin Luhan (PPE), kirjallinen. – (RO) Välimeren unioni ja itäinen kumppanuus ovat kaksi yhteistyöaloitetta, joilla pyritään lujittamaan Euroopan unionin naapuruuspolitiikkaa. Mielestäni Euroopan parlamentin on seurattava näissä aloitteissa tapahtuvaa kehitystä tarkasti, etenkin tässä ratkaisevassa vaiheessa, kun geopoliittista ja taloudellista tasapainoa määritetään uudelleen. Aloite auttaa vaalimaan sopivaa luottamuksen ilmapiiriä taloudellisten, kulttuuristen, koulutukseen tai alueelliseen turvallisuuteen liittyvien yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Haluan korostaa, että vahvassa alueellisessa yhteistyössä saadaan todellista edistystä aikaan ainoastaan toteuttamalla laaja-alaisia hankkeita ja käymällä vuoropuhelua kaikilla tasoilla. Määritettyjen kuuden strategisen investointialan lisäksi on mielestäni käynnistettävä uusia hankkeita esimerkiksi elintarvikkeiden, maatalouden ja kulttuurin aloilla.

  Erminia Mazzoni (PPE), kirjallinen. – (IT) Barcelonan prosessi pysähtyi poliittisista syistä, ennen kaikkea Välimeren alueen alueellisten konfliktien vuoksi, mutta periaatteessa se on edelleen olemassa, kuten monet unionin omalla rahoituksella tukemat yhdentymishankkeet ja Välimeren unionin toimielinrakenteen määrittämisessä tapahtunut edistyminen osoittavat. Sen jälkeen, kun Euro–Välimeri-alueen parlamentaarinen edustajakokous perustettiin Napolissa vuonna 2003, se on koordinoinut ja valvonut demokraattisesti näiden hankkeiden toteuttamista, jotka liittyvät moniin alueen kohtaamista merkittävistä haasteista, kuten seuraaviin: meren puhdistamiseen, liikenteeseen, uusiutuviin energialähteisiin, koulutukseen, pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ja väestönsuojeluun. Kuitenkin poliittinen tarmokkuus, jota tarvitaan Euro–Välimeri-strategian nostamiseksi täyteen vauhtiin, on ollut vähäistä. Välimeren unionia koskeva päätöslauselma on tärkeä poliittinen asiakirja, jossa nyt, kun yli kahdenkymmenen vuoden ajan on käytetty huomattavia voimavaroja itäiseen laajentumiseen, kiinnitetään neuvoston, komission ja jäsenvaltioiden huomiota tarpeeseen muuttaa geopoliittista ajattelutapaansa ja asettamaan suhteiden edistämisen Välimeren alueen maihin keskeiseen asemaan ulkopolitiikassaan ja aloittamaan yhteisen kannan omaksumisesta Lähi-idän konfliktiin.

  Tokia Saïfi (PPE), kirjallinen. – (FR) Välimeren unionia käsittelevä mietintö on osoitus Euroopan parlamentin kiinnostuksesta ja panostuksesta vuoropuheluun Välimeren kahden rannikon välillä. Välimeren unionin toimipaikan sijoittaminen Barcelonaan ja sen ensimmäisen pääsihteerin nimittäminen ovat tärkeä edistysaskel unionissa toteutettavien hankkeiden määrittämisessä. Välimeren unioni joutuu kuitenkin kohtaamaan tiettyjä poliittisia jännitteitä. Israelilaisten ja palestiinalaisten välinen konflikti on edelleen esteenä unionin kehittymiselle: Gazan tapahtumien jälkeen prosessi keskeytyi, ja edellistä huippukokousta Istanbulissa boikotoitiin. Esimerkkejä on paljon. Tässä vaikeassa tilanteessa toivomme todella, että Välimeren unionin toinen huippukokous, joka on määrä pitää 7. kesäkuuta Barcelonassa, antaa uuden sysäyksen ja uutta voimaa unionille ja niille tehtäville, joita sillä on suoritettavanaan. Ellei jatkuvia alueellisia konflikteja ratkaista, ne tekevät varmasti unionin tehtävästä vaikean, mutta pyydämme Välimeren unionin jäsenmaiden valtioiden ja hallitusten päämiehiä toimimaan historiallisen vastuunsa mukaisesti. Barcelonan kokous on osoitus sitoutumisestamme Välimeren alueeseen.

  Richard Seeber (PPE), kirjallinen. – (DE) Välimeren unionilla, joka perustettiin lähes kaksi vuotta sitten Barcelonan prosessin pohjalta ja Ranskan johdolla, on edelleen monia haasteita kohdattavanaan. EU:n ja sen eteläisten naapureiden välinen vuoropuhelu ei rajoitu vain maahanmuuttoa ja taloussopimuksia koskeviin aiheisiin. Siinä käsitellään myös suuronnettomuuksien valvonnan sekä energia- ja ympäristöasioiden kaltaisia aiheita.

Välimeren alueet kärsivät kovasti vedenpuutteesta ja kuivuudesta. Vuonna 2007 kolmannes Euroopan unionin kansalaisista asui alueilla, joilla on pulaa vedestä. Ongelma on vieläkin akuutimpi Maghreb-maissa, joilla ei ole tarvittavia teknisiä eikä taloudellisia resursseja käyttää vettä tehokkaammin. Äkillisen rankkasateen sattuessa tulvat voivat aiheuttaa jopa enemmän tuhoja alueiden infrastruktuureihin liittyvien ongelmien vuoksi.

Vesi on kaiken elämän perusedellytys, ja sen vuoksi meidän on lisättävä rahoitus- ja talousyhteistyötämme. Ympäristönsuojelua parantavia hankkeita voidaan toteuttaa ainoastaan siinä tapauksessa, että Välimeren alueen maiden välistä yhteistyötä parannetaan.

4. Etelä-Kaukasiaa koskevan EU:n strategian tarpeellisuus (keskustelu)

  Puhemies. - (ES) Esityslistalla on seuraavana Evgeni Kirilovin ulkoasiainvaliokunnan puolesta laatima mietintö Etelä-Kaukasiaa koskevan EU:n strategian tarpeellisuudesta (2009/2216 (INI)) (A7-0123/2010).

  Evgeni Kirilov, esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää varjoesittelijöitä ja kaikkia niitä kollegoja, jotka osallistuivat tämän merkittävän mietinnön laatimiseen. Mietinnössä kuvataan Etelä-Kaukasian aluetta koskevan EU:n strategian tarpeellisuutta. Etelä-Kaukasia ei ole pelkästään unionin välittömässä naapurustossa sijaitseva alue – Romanialla ja Bulgarialla on sen kanssa yhteistä merirajaa – vaan myös alue, jolla on suuri strateginen merkitys unionille poliittisten, taloudellisten ja turvallisuutta koskevien näkökohtien vuoksi.

Tämän vuoksi Euroopan unionin päätavoitteen on oltava aktiivinen osallistuminen alueen vakauttamiseen sekä Armenian, Azerbaidžanin ja Georgian kehityksen tukeminen kohti vakautta ja demokratiaa hyvien naapuruussuhteiden luomiseksi ja sisällyttämiseksi EU:n politiikkaan. Euroopan parlamentti tukee voimakkaasti kaikkia aloitteita, joilla lisätään EU:n läsnäoloa alueella, ja erityisesti niistä viimeisintä, itäistä kumppanuutta. Se tarjoaa arvokkaan kehyksen yhä laajemmalle alueelliselle yhteistyölle, viisumivapaan matkustusoikeuden unioniin sekä kattavien vapaakauppasopimusten tekemisen. Tämä on kaksisuuntainen prosessi, joka edellyttää molemmilta osapuolilta ponnistuksia ja paneutumista. Näiden kolmen valtion on hyvin tärkeää jatkaa pyrkimyksiään kohti entistä laajempaa demokratisoitumista.

Hyvä hallintotapa, poliittinen moniarvoisuus, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen ovat ratkaisevan merkitseviä määritettäessä niiden tulevia suhteita unioniin. Tämän vuoksi Euroopan unionin on edelleen tarjottava näille valtioille taloudellista ja teknistä tukea näiden kolmen periaatteen edistämiseksi poliittisten ehtojen kehyksessä. Alueen strateginen geopoliittinen sijainti, sen yhä suurempi merkitys Kaspianmeren ja Keski-Aasian Eurooppaan yhdistävänä energia-, liikenne- ja viestintäkäytävänä sekä EU:n kasvava huoli energiavarmuudesta edellyttävät entistä aktiivisempaa osallistumista alueen energiahankkeisiin, myös Nabucco-kaasuputkihankkeeseen.

EU:n kunnianhimoista politiikkaa on kuitenkin vaikea toteuttaa, kun aluetta varjostaa suuri uhka: Georgian ja Vuoristo-Karabahin ratkaisemattomat konfliktit. Ne haittaavat vakavasti myös demokratisoitumista, poliittista vakautta sekä sosiaalista ja taloudellista kehitystä. Valitettavasti vuoden 2008 Georgian sota sai unionin ymmärtämään, että sen on toimittava alueella aktiivisemmin konfliktien torjunnan ja kriisinhallinnan aloilla. Näiden konfliktien aiheuttama umpikujatilanne ja Lissabonin sopimuksen voimaantulo oikeuttavat EU:n entistä voimakkaammin ennakoivan politiikan. Tämä koskee erityisesti Vuoristo-Karabahin konfliktia, johon unioni ei ole käytännössä puuttunut lainkaan. Pelkän tuen ilmaiseminen Minskin ryhmälle ei ole tässä vaiheessa riittävää, jos EU haluaa suhtautua vakavasti uuteen entistä aktiivisempaan asemaansa ulkopolitiikassa.

Unionin on molempien osapuolten hyväksymä kansainvälinen välittäjä, jonka läsnäolo ei aiheuta kiistaa. Unionin on johdettava kansainvälisiä pyrkimyksiä konfliktialueen kunnostus- ja jälleenrakennustyössä käynnistämällä sovitteluhankkeita, ihmisten välisiä ohjelmia ja yhteyksiä sekä lähettämällä valtuuskunnan alueelle, kun poliittinen ratkaisu on löytynyt.

Alueen konfliktit edellyttävät myös erityistoimia satojen tuhansien siirtymään joutuneiden ihmisten tilanteen vuoksi, koska sillä on vakavia humanitaarisia seurauksia. Euroopan unionilla on tarvittavat keinot ja kokemusta edistääkseen osaltaan entistä suvaitsevaisemman ilmapiirin luomista Etelä-Kaukasiaan. Sen on myös hyödynnettävä omia historiallisia kokemuksiaan ja osoitettava alueen kansoille, että nämä voivat elää yhdessä rauhassa ja vauraudessa ja palauttaa entiset hyvät ja luottamukselliset suhteet. Unionin tärkein tehtävä on pyrkiä vakuuttamaan alueen johtajat ja kansalaiset – ihmisten sydämet ja mielet – rauhanaloitteiden tukemisen merkityksestä, ei uhkien ja jännitteiden. Tulevaisuus näyttää siis hyvältä, jos me kaikki teemme yhteistyötä.

  Štefan Füle, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, olen iloinen voidessani osallistua Euroopan parlamentin keskusteluun Euroopan unionin suhteista Armeniaan, Azerbaidžaniin ja Georgiaan, Etelä-Kaukasian kolmeen valtioon. Kävin jo erittäin hyvän keskustelun Etelä-Kaukasiasta ulkoasiainvaliokunnan jäsenten kanssa 28. huhtikuuta, pian alueelle suuntautuneen vierailuni jälkeen.

Olen tyytyväinen tähän mietintöön, joka on merkittävä panos pohdittaessa sitä, kuinka Euroopan unioni voi rakentaa entistä voimakkaamman ja laajemman suhteen Armeniaan, Azerbaidžaniin ja Georgiaan. Haluan muistuttaa, että meillä on vankat yhteistyöpuitteet erityisesti vakiintuneessa Euroopan naapuruuspolitiikassa ja viime vuonna käynnistetyssä itäisessä kumppanuudessa. Ensin mainittu on edelleen yksi Euroopan unionin merkittävimmistä painopistealoista ulkosuhteiden alalla. Jälkimmäisen menestyksekäs täytäntöönpano kumppanuusvaltioiden aktiivisella osallistumisella vahvistaa entisestään suhteitamme yhteisten arvojen perusteella.

Haluan korostaa kahta merkittävää virstanpylvästä tällä tiellä.

Komissio julkaisi viime viikolla kolmannen vuotuisen edistyskertomuksensa Etelä-Kaukasian valtioista. Euroopan naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelmat ja niiden täytäntöönpanon säännöllinen arviointi ovat edelleen keskeisiä välineitä poliittisten ja taloudellisten uudistusten sekä niiden yhteistyön Euroopan unionin kanssa edistämiseksi näissä valtioissa.

Tällä kertaa valitsimme Euroopan naapuruuspolitiikkapaketin viisivuotisen arvioinnin. Päätavoite on, että haluamme käyttää havaintoja perustana jäsenvaltioiden laaja-alaiselle kuulemiselle teidän kanssanne täällä Euroopan parlamentissa sekä kumppaneidemme kanssa naapuruusalueilla saadaksemme teiltä – ja heiltä – palautetta siitä, onko meillä käytössä oikeat välineet, onko resurssien määrä ja osoittaminen asianmukaista ja ovatko pyrkimystemme vauhti ja ulottuvuus oikeita ja oikeansuuntaisia.

Tulokset esitetään ensi vuoden paketin yhteydessä, ja siinä politiikkamme on määrä esittää entistä johdonmukaisemmin. Se myös epäilemättä johtaa naapuriemme entistä laajempaan osallistumiseen. Se on myös ihanteellinen mahdollisuus puoltaa asianmukaisten resurssien tarjoamista seuraavista rahoitusnäkymistä.

Toinen virstanpylväs on myös neuvoston viime viikolla myöntämä lupa aloittaa assosiaatiosopimuksia Armenian, Azerbaidžanin ja Georgian kanssa koskevat neuvottelut. Neuvotteluohjeiden antaminen on selkeä merkki vahvasta sitoumuksestamme suhteiden syventämiseen Euroopan unionin ja Etelä-Kaukasian valtioiden välillä yhteisten arvojen ja periaatteiden perusteella, joita ovat myös demokratia, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen.

Komissio valmistelee jo neuvotteluja, joiden odotetaan käynnistyvän muutaman seuraavan kuukauden aikana. Nämä kaksi alaa osoittavat selkeästi, että EU:lla on jo vakiintunut ja kattava Etelä-Kaukasiaa koskeva strategia, että pyrimme hyödyntämään sen potentiaalia mahdollisimman laajasti. Strategialla pyritään lähentämään tätä aluetta Euroopan unioniin.

Mitä tulee jäsen Kirilovin mietintöön, joka on arvokas ja arvostettu panos, totean, että Euroopan parlamentin näkemykset noudattelevat monissa kohdin komission näkemyksiä. Etelä-Kaukasian vakaudella ja turvallisuudella on suora vaikutus Eurooppaan. Tämän vuoksi Euroopan unioni jakaa vastuun konfliktien rauhanomaisen ratkaisun ja luottamuksen rakentamisen tukemisesta. Etelä-Kaukasia on Euroopan unionille merkittävä, eikä vähiten energia- ja liikenneyhteyksiensä vuoksi. Entistä parempi hallinto ja vahvempi oikeusvaltiojärjestelmä helpottavat kauppaa ja investointeja sekä ihmisten liikkuvuutta. Uusilla assosiaatiosopimuksilla laajennetaan kumppanuus- ja yhteistyösopimusten kauppaa koskevia määräyksiä.

Katson Euroopan unionin olevan oikeilla raiteilla suhteiden vahvistamisessa Armeniaan, Azerbaidžaniin ja Georgiaan. Haluan kuitenkin korostaa, että rakentavan yhteistyön luominen on yhteinen tehtävä. Eteläkaukasialaisten kumppaniemme sitoutumisen Eurooppaan lähentymiseen on toteuduttava edistymisenä kohti demokratiaa, markkinataloutta ja poliittista vakautta siellä. Kehotan tämän vuoksi Armeniaa, Azerbaidžania ja Georgiaa edistämään pyrkimyksiään nykyaikaisen, osallistavan, pluralistisen demokratian sekä vauraan ja naapuriensa kanssa rauhassa olevan yhteiskunnan luomiseksi.

  Metin Kazak, kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon valmistelija. – (BG) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän koordinaattorina minulla oli tilaisuus valmistella kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunto Etelä-Kaukasiaa koskevan EU:n strategian tarpeesta. Tiedän, että mietintö on monilla aloilla monimutkainen ja arkaluonteinen.

Strategia on ratkaisevan tärkeä johdonmukaisen ja hyvän naapuruuspolitiikan varmistamiseksi. Siinä vahvistetaan uudelleen Euroopan unionin asema globaalina toimijana alueella yleisen ulkopolitiikan ja turvallisuuspolitiikan kannalta. Yhteistyön Etelä- Kaukasian kanssa energia-alalla sekä demokratian ja hyvän hallintotavan vaalimisen on kuuluttavan EU:n tärkeimpiin ensisijaisiin tavoitteisiin.

Tämä on tärkeää myös alueelliselle yhteistyölle, myös toisaalta Armenian, Georgian ja Azerbaidžanin geopoliittisen tilanteen vuoksi ja toisaalta Venäjän, Iranin ja Euroopan unionin jäsenehdokkaan Turkin vuoksi. Kaupan esteet on poistettava, ja on lujitettava EU:n ja Etelä-Kaukasian välisiä kaupallisia ja taloudellisia yhteyksiä. Tämä lisää poliittista vakautta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista ja luo kestävää kasvua ja vaurautta alueelle.

Tämä on toinen syy, jonka vuoksi assosiaatiosopimuksen ja kattavien vapaakauppasopimusten allekirjoittamisen on oltava keskeinen tavoite Etelä-Kaukasiaa koskevassa ulkopolitiikassamme. Tämä edistää osaltaan ratkaisemattomien konfliktien ratkaisua, antaa Azerbaidžanille mahdollisuuden liittyä Maailman kauppajärjestöön hyvin pian ja parantaa näiden valtioiden hallinnollisia ja institutionaalisia valmiuksia. Kehotan komissiota tämän osalta osoittamaan suurempaa sitoumusta näiden tavoitteiden saavuttamiseen.

  Anna Ibrisagic, PPE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, äänestämme tänään Etelä-Kaukasiaa koskevan EU:n strategian tarpeellisuudesta laaditusta mietinnöstä. Tämä on hyvin merkittävä aihe. Ottaen huomioon alueen nykyisen poliittisen tilanteen, on ratkaisevaa, että EU omaksuu entistä aktiivisemman poliittisen tehtävän.

Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmän varjoesittelijänä olen tehnyt kovasti työtä erityisesti korostaakseni EU:n asemaa Etelä-Kaukasiassa sekä määrittääkseni, mitä konkreettisia toimenpiteitä voimme Euroopan unionissa toteuttaa auttaaksemme näitä valtioita ja saattaaksemme ne lähemmäs EU:ta niiden omassa tahdissa ja niiden omien erityisedellytysten perusteella. Mietinnössä ehdotetaan kahta merkittävää askelta, jotka EU:n olisi otettava nopeasti, jotta se voisi toteuttaa strategiaa – viisumivapautta koskevien neuvottelujen nopeuttamista sekä EU:n ja Etelä-Kaukasian välisen vapaakauppa-alueen perustamista.

Kaikki alueen valtiot – Georgia, Armenia ja Azerbaidžan – ovat entisiä neuvostovaltioita, ja Venäjällä on edelleen alueella paljon enemmän vaikutusvaltaa kuin eräät ymmärtävät. Jotta turvallisuuden, vakauden ja rauhan säilyttäminen olisi tulevaisuudessa mahdollista, EU tarvitseekin alueella voimakkaampaa läsnäoloa kuin tällä hetkellä. On hyvin tärkeää, että näiden valtioiden kansalaisilla on entistä paremmat näkymät EU:hun liittymisestä, ja EU:n on todellakin ymmärrettävä Kaukasian vakauden merkitys.

Olen myös innokkaasti odottanut selkeitä raportteja alueen vanhoista vihanpidoista ja yhä olemassa olevasta vaarasta, että ne muuttuvat aseellisiksi selkkauksiksi. Olen tämän vuoksi hyvin tyytyväinen siihen, että tekstissä selvästi esitetään ehdoton tukemme Georgian alueelliselle koskemattomuudelle ja loukkaamattomille kansainvälisesti tunnustetuille rajoille ja että siinä tuomitaan voimakkaasti se, että Venäjän federaatio on tunnustanut Georgiasta irrottautuneiden Etelä-Ossetian ja Abhasian itsenäisyyden kansainvälisen oikeuden vastaisesti.

Mietintö, josta tänään äänestämme, sai valiokunnassa laajaa poliittista tukea, mikä oli miellyttävää. Kehotan kaikkia äänestämään PPE-ryhmän yhdessä Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmän sekä Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän esittämien tarkistusten puolesta.

  Hannes Swoboda, S&D-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, aluksi esitän suuret kiitokset jäsen Kiriloville tämän kattavasta työstä, joka on arvokas panos aluetta koskevalle strategiallemme, kuten täällä on todettu.

Vieraillessani alueella hiljattain, Tbilisissä, joku toisesta alueen valtiosta sanoi, että alueellinen yhteistyö on Euroopan alueelle sanelema käsite. Tämä kuvastaa monien poliitikkojen ja kansalaisten asennetta vastuuasemiin alueella. Itse asiassa me emme lainkaan halua tehdä yhteistyötä, mutta jos Eurooppa sitä vaatii, meillä ei todennäköisesti ole muuta mahdollisuutta.

Meidän on tehtävä selväksi, että Euroopassa alueellinen yhteistyö oli perusta yhdentymisellemme sekä rauhanomaiselle kehitykselle, ja sama koskee tätä aluetta. Monilla alueeseen kohdistuvilla kielteisillä ulkoisilla vaikutuksilla, myös entisen isoveljen Venäjän painostuksella, olisi varmasti vähemmän vaikutusta, jos alueen valtiot kykenisivät yhteistyöhön.

Alue ei ole merkittävä ainoastaan Euroopalle, vaan tietenkin myös sen naapureille. Ajattelen erityisesti Turkkia, naapuria, jonka kanssa voimme tehdä hyvin tiivistä yhteistyötä tällä alueella. Toivoisin, että lähitulevaisuudessa löydettäisiin yhteinen ratkaisu niihin kahteen ongelmaan, joista Turkki on tai saattaa olla osittain vastuussa, toisin sanoen sen naapuria Armeniaa koskevaan ongelmaan sekä toisaalta Vuoristo-Karabahin ongelmaan.

Mikään ei estä Armenian joukkoja ainakin lähtemästä niiltä Azerbaidžanin alueilta, jotka eivät kuulu Vuoristo-Karabahiin. Tämä loisi perustan Armenian ja Turkin entistä paremmille suhteille.

Ryhmämme jäsenet ja erityisesti jäsen Severin ja minä olemme toistuvasti esittäneet ajatuksen EU:n ja Mustaamerta ympäröivien valtioiden välisestä liitosta, koska katsomme, että tämän alueen ja EU:n, mutta myös sen naapurien Turkin ja Venäjän, välinen yhteistyö on hyvin tärkeää. Katson, että tämän mietinnön sisältö voisi muodostaa tällaisen liiton perustan. Toistaiseksi kyse on edelleen visiosta, mutta toivon sen pian muuttuvan todellisuudeksi.

  Norica Nicolai, ALDE-ryhmän puolesta. – (RO) Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän varjoesittelijänä katson, että mietintö tarjoaa merkittävän lähtökohdan johdonmukaiselle lähestymistavalle Kaukasian alueeseen ja sitä voidaan käyttää laadullisena mittapuuna tuleville mietinnöille. Haluan tästä syystä onnitella jäsen Kirilovia ja uskon, että kaikkien poliittisten ryhmien ponnistusten ansiosta on onnistuttu saamaan aikaan aluetta koskeva täysin johdonmukainen lähestymistapa.

Katson, että vuosi 2010 voi olla niin Euroopan unionille kuin alueen valtioille mahdollisuuksien ikkuna, sillä eurooppalaisen diplomatian entistä aktiivisempi osallistuminen kolmeen korkean profiilin asiaan, joihin liittyy konflikti, ja viittaan nyt Abhasiaan ja Ossetiaan, Vuoristo-Karabahiin sekä Turkin ja Armenian väliseen kiistaan, voi edistää asioita merkittävästi.

Tämän mietinnön, jossa korostetaan energiavarmuutemme kannalta keskeistä tekijää, johtopäätös on, että meidän on Euroopan unionina osallistuttava enemmän normalisoidaksemme alueen turvallisuustilanteen. Minusta nyt on valittava lähestymistavaksi kaupallisen kumppanuuden laajentaminen. Tähän on kuitenkin samaan aikaan yhdistyttävä Euroopan unionin merkittäviä pyrkimyksiä saada alueella aikaan demokratia ja vakaus, sillä totalitarismin houkutuksilla on edelleen voimakas vaikutus alueella, ja meilläkin on yleinen demokratiavaje.

Meidän on suunniteltava laaja-alaista, hyvin tuettua politiikkaa ja hankkeita, jotta alueelle ominaiset osatekijät, erityisesti hallinnon puute, konfliktiasenteiden leviäminen ja viimeisenä muttei vähäisimpänä korruptio voidaan poistaa. Tämän saavuttamiseksi tarvitaan kuitenkin demokraattista tahtoa niin meiltä kuin alueen hallituksilta.

Mietinnössä mainitaan kaikki nämä seikat, joista olen puhunut, ja monia muita Euroopan unionin lähestymistavan kannalta merkittäviä seikkoja. Tarkoitan yksilön oikeuksia ja vapauksia. Minusta on myös hyvin tärkeää, että Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot harkitsevat strategista kumppanuutta.

  Ulrike Lunacek, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, minäkin haluan edellisten puhujien tavoin kiittää esittelijä Kirilovia tämän hyvästä työstä sekä äärimmäisen kattavan mietinnön korkeasta laadusta.

Haluan tarkastella joitakin seikkoja, joita ei vielä ole käsitelty, mutta jotka ovat minulle hyvin tärkeitä. Valitettavasti alueen kolme ratkaisematonta konfliktia ovat valtava este Euroopan naapuruuspolitiikan täysimääräiselle kehitykselle, eivätkä pelkästään sille, vaan myös kyseisten valtioiden kehitykselle. Kun on olemassa todellinen tai oletettu ulkoinen vihollinen, asiat ovat suhteellisen yksinkertaisia. Tässä tapauksessa hallitukset ja valtiot usein panostavat liian vähän köyhyyden torjumiseen, siihen, että tekisivät jotain oman väestönsä eteen ja kantaisivat vastuuta kansastaan. Tämä tarkoittaa, että tarve siirtyä suurista sotilaskuluista, joita mietinnössä kritisoidaan ja jotka ovat nousseet viime vuosina, kohti sosiaalipalvelujen, kulttuurin ja ympäristön rahoittamista, josta on etua väestölle, on keskeinen tekijä tässä mietinnössä, ja olen tyytyväinen siihen, että se on sisällytetty.

Toinen näkökohta, jota on käsitelty, esimerkiksi Tagliavinin raportissa Georgian ja Venäjän välisestä ratkaisemattomasta konfliktista, on aseistariisunnan tarve älyllisellä ja kielellisellä tasolla kiihottavan kielenkäytön ja historian vääristelyn torjumiseksi. Kaikki tämä on tarpeen, jotta saamme aikaan aitoa edistymistä rauhan tuomisessa alueelle.

Muita tekijöitä ovat laajemman demokratian tarve, kansalaisyhteiskunnan tukeminen, etnisten, seksuaalisten ja uskonnollisten vähemmistöjen suojelu sekä ihmisoikeusasiat. Kaikki nämä seikat ovat edelleen tarpeen. Yksi esimerkki Azerbaidžanista on kahden nuoren bloggaajan tapaus. He olivat tarpeeksi rohkeita kritisoidakseen hallitusta, ja ovat nyt olleet vankilassa kuusi kuukautta. Heitä ei ole vielä vapautettu. Tiedotusvälineiden vapaus on ongelma kaikissa näissä valtioissa. Onneksi kaikkia näitä näkökohtia tarkastellaan mietinnössä, ja suhtaudun asiaan edellisten puhujien tavoin. Alueellinen ulottuvuus ja rajat ylittävä yhteistyö ovat tärkeitä. Tuemme siis komissiota sen käynnissä olevissa yhteisissä toimissa tällä alalla.

  Charles Tannock, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kuten Kirilovin mietinnössä tehdään selväksi, Etelä-Kaukasian valtiot ovat unionillemme strategisesti tärkeitä, eikä vähiten energiavarmuuden kannalta, josta esimerkkinä mainitsen Kaspianmeren öljyn ja kaasun tuotannon ja sen kauttakulun alueen valtioiden läpi. Valitettavasti alue on kuitenkin edelleen ratkaisemattomien konfliktien halvaannuttama. Niistä viimeisin on tietenkin Venäjän varsinainen Abhasian ja Etelä-Ossetian miehitys, vaikka alueet mielestämme kuuluvat Georgiaan. Emme voi pelkästään olla kuin tätä ei olisi tapahtunut EU:n ja Venäjän välisten suhteiden vuoksi.

Meidän on nyt tietenkin Euroopan naapuruuspolitiikan itäisen kumppanuuden mekanismien kautta kaksinkertaistettava ponnistelumme antaa tunnustusta Georgian määrätietoisille pyrkimyksille sen euroatlanttisten toiveiden toteuttamiseksi, ja minä ja ryhmäni tuemme täysin viime kädessä vapaakauppasopimusta, viisumivapautta ja assosiaatiosopimuksia kaikkien Etelä-Kaukasian valtioiden kanssa. Armenian suurena ystävänä olen iloinen siitä, että mietinnön lopullinen versio on tasapainoisempi kuin aiemmat versiot. Olen kuitenkin edelleen huolissani niistä mietinnön osatekijöistä, jotka vaikuttavat olevan ristiriidassa EU:n virallisen kannan kanssa Vuoristo-Karabahin asian ratkaisemisesta ja erityisesti ristiriidassa Minskin ryhmän kannan kanssa.

Armenia on nyt toteuttanut rohkeita pyrkimyksiä ratkaistakseen Vuoristo-Karabahia koskevan pitkään kestäneen pattitilanteen. Se on myös pyrkinyt normalisoimaan suhteet Turkkiin, ja tämän eleen olisi tuotava vakautta Etelä-Kaukasiaan. Kunpa Turkki vain vastaisi yhtä rakentavalla tavalla ilman ennakkoehtoja. Jos tämä raja voidaan aukaista uudelleen, se ei pelkästään helpottaisi kauan kärsineen Armenian kauppasaartoa, joka on kestänyt aivan liian kauan, vaan mahdollistaisi myös taloudellisen vaurauden Itä-Turkin hyvin köyhällä ja alikehittyneellä alueella. Olisi siis todella Turkin oman edun mukaista edetä tässä asiassa. Minusta ei ole uskottavaa, että Turkki perustelee tämän Armenian vastaisen rajan pysyvää sulkemista sillä, että se osoittaa solidaarisuutta turkkilaiselle veljelleen Azerbaidžanille Vuoristo-Karabahia koskevassa ratkaisemattomassa kiistassa. Tämä on yhtä loogista, kuin että Kreikka sulkisi Traakian Turkin vastaisen rajansa solidaarisuudesta kyproksenkreikkalaisia kohtaan Turkin miehittämässä Kyproksessa. Me uskomme EU:ssa avoimiin rajoihin ja vapaaseen kauppaan ehdottomina edellytyksinä rauhalle ja vakaudelle maanosassamme ja myös Etelä-Kaukasiassa.

  Fiorello Provera, EFD-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, minäkin haluan onnitella jäsen Kirilovia hänen tekemästään eronomaisesta työstä hyvin vaikealla alalla, jolla on kuitenkin myös mahdollisuuksia, kuten EU:n jäsenvaltioiden ja Etelä-Kaukasian valtioiden väliset suhteet.

Eurooppa on käynnistänyt mielenkiintoisen itäisen kumppanuushankkeen, joka on saanut osakseen tukea ja mielenkiintoa Armenialta, Georgialta ja Azerbaidžanilta. Kohdattavat haasteet ovat kuitenkin moninaisia ja koskevat energiaa, taloudellisia ja poliittisia seikkoja ja erityisesti turvallisuusasioita, kuten Georgian tapauksessa, Vuoristo-Karabahin kysymyksessä sekä Turkin ja Armenian välisissä jännitteissä.

Euroopan unionin ja näiden kolmen valtion välisten suhteiden kehittäminen on paljon tehokkaampaa, jos Armenian, Georgian ja Azerbaidžanin kesken saadaan luotua keskinäisen yhteistyön ilmapiiri alueellisen koskemattomuuden periaatteen mukaisesti sekä niiden YK:n päätöslauselmien mukaisesti, jotka muodostavat perustan alueen ratkaisemattomien konfliktien päättämiselle. On tärkeää korostaa valtion rajojen loukkaamattomuutta, jota EU on aina tukenut: rajoja ei koskaan voida missään olosuhteissa muuttaa asevoimin.

  Dimitar Stoyanov (NI). – (BG) Arvoisa puhemies, aluksi haluan kertoa teille, hyvät kollegat, että esittelijät jäsen Kirilov ja jäsen Kazak kuuluvat puolueisiin, jotka automaattisesti äänestävät Bulgarian kansalliskokouksessa Armenian kansamurhan tunnustamista vastaan. Tätä taustaa vasten ei ole outoa, kuten myös jäsen Tannock totesi ennen minua, että mietintö poikkeaa joistakin tähän mennessä esitetyistä kannoista. Suuri joukko kunnioitettavia armenialaisia järjestöjä on ottanut minuun yhteyttä erityisesti Vuoristo-Karabahin asiaan liittyen ja kertoneet, ettei mietintöä ole esimerkiksi mainittu eikä siitä ole keskusteltu Minskin ryhmän johtohahmojen kanssa. On myös totta, että vaikka mietinnössä viitataan Madridin asiakirjaan, siinä poiketaan sen kriteereistä.

Tämän vuoksi esitän rakentavaa kritiikkiä jäsen Kiriloville, sillä katson, että yhden puolen yksipuolinen edustaminen ei paranna tilannetta eikä auta ratkaisemaan konflikteja. Tarvitaan joustava lähestymistapa, jossa asioita tarkastellaan ehdottomasti jokaisesta näkökulmasta. Muutoin syvennämme konflikteja niiden ratkaisemisen sijaan.

  Iuliu Winkler (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, uskon, että demokratisoituminen, hyvä hallintotapa, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen ovat ne kulmakivet, joille tulevat suhteemme Armenian, Azerbaidžanin ja Georgian kanssa on perustettava. Rajat ylittävä yhteistyö alueellisella tasolla Etelä-Kaukasiassa lisää myös alueen yhteistyömahdollisuuksia Euroopan unionin kanssa.

Taloudellisessa yhteistyössämme on useita hyvin merkittäviä ulottuvuuksia, joista yksi on energiayhteistyö ja turvallisuus, erityisesti Euroopan komission tukemien arvokkaiden hankkeiden yhteydessä – kuten Nabuccon kaapuputkihankkeessa. Kaspianmeren ja Mustanmeren alueet ovat Euroopan energiavarmuuden kannalta ratkaisevan tärkeitä, ja EU:n Etelä-Kaukasiaa koskevassa strategiassa tunnustetaan aivan oikein nämä tekijät.

Haluaisin mainita hyvin lyhyesti kolme hyvin merkittävää osatekijää. Yksi niistä on paikallisviranomaisten osallistuminen rajat ylittävään yhteistyöhön, sillä Etelä-Kaukasiassa tarvitaan hyvin voimakasta alueellista yhteistyötä. Sitten on Azerbaidžanin liittyminen WTO:hon. Katson, että komission on annettava Azerbaidžanille teknistä tukea ja kaikenlaista apua, jota tarvitaan liittymisen loppuunsaattamiseksi.

Kolmas ja viimeinen seikka on teknisen tuen mekanismi, jonka voisimme kenties tarjota vahvistaaksemme Etelä-Kaukasian valtioiden pankkijärjestelmää ja rahoitusjärjestelmää. Tämä tarjoaisi liiketoimintaympäristölle ja sijoittajille erinomaiset näkymät.

  Adrian Severin (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, jäsen Kirilovin mietinnössä puhutaan Etelä-Kaukasiaa koskevan EU:n strategian tarpeellisuudesta. Katson todellakin, että tarvitaan strategia, mutta strategialla on oltava tavoitteita ja tavoitteet edellyttävät selkeää geopoliittista identiteettiä. Meidän on kenties hieman työstettävä geopoliittista identiteettiämme määritelläksemme sen paremmin. Mitkä ovat tavoitteemme Etelä-Kaukasiassa? Lyhyesti sanottuna vakaus, alueen avoimuus ja yhteentoimivuus lainsäädännön, demokratian, politiikan jne. osalta.

On tunnustettava alueen erityisasema itäisessä kumppanuudessa ja valittava tätä erityisasemaa koskeva lähestymistapa. On myös tunnustettava alueen jokaisen valtion erityispiirteet ja otettava ne asianmukaisesti huomioon. Meidän on tunnustettava ja arvioitava Turkin asema alueella ja käytettävä Turkin kanssa käytäviä neuvottelujamme puitteina EU:n ja Turkin välisen kumppanuuden kehittämiseksi paikallisiin ja alueellisiin haasteisiin vastaamiseksi. Kuten on jo todettu, Turkki voi varmasti olla hyvin merkittävä apu tältä kannalta.

Meidän on myös tunnustettava, että alue on osa yhteistä naapurustoamme Venäjän kanssa, ja meidän on pyrittävä löytämään keinoja yhteisen politiikan edistämiseen tässä yhteisessä naapurustossa. Varmasti ainakin turvallisuusasioita ja kenties joitakin energiaan liittyviä asioita voidaan tarkastella kolmenkeskisessä muodossa. Tämä voisi kenties auttaa meitä edistämään ratkaisuja paikallisiin, niin kutsuttuihin jäätyneisiin konflikteihin. Tämän osalta meidän on hyväksyttävä, että nämä konfliktit ovat vain osa kattavaa, laajempaa ja monimutkaisempaa ongelmaa, jolla on suurempi, globaali merkitys. Tämän vuoksi on kenties tarkasteltava pakettisopimusta. Katson myös, että meidän on päästävä joistain epäselvyyksistä ja ymmärrettävä, että itsemääräämisen ja alueellisen koskemattomuuden periaatteita ei aina voida soveltaa yhtä aikaa.

Lopuksi katon, että meidän olisi harkittava turvallisuus- ja yhteistyökonferenssia Etelä-Kaukasiassa vakaussopimuksen laatimiseksi alueelle.

  Tomasz Piotr Poręba (ECR). – (PL) Euroopan parlamentin Armeniasta vastaavana pysyvänä esittelijänä haluan korostaa tarvetta selkeän ja tehokkaan Etelä-Kaukasiaa koskevan Euroopan unionin strategian määrittämiseen. Meillä on suuria toiveita tämän alueen osalta rakentaessamme vapaata ja demokraattista Eurooppaa. Tämän toteuttamiseksi meidän on hyvin johdonmukaisesti tuettava alueen valtioita ja rohkaistava niitä tekemään lisää markkinauudistuksia.

Tässä yhteydessä on aivan ratkaisevan tärkeää saattaa mahdollisimman pian päätökseen neuvotteluprosessi, joka koskee uudentyyppisiä assosiaatiosopimuksia Etelä-Kaukasian valtioiden ja Euroopan unionin välillä. Olen vakuuttunut siitä, että nämä sopimukset toimivat alueelle kannustimena jatkaa pyrkimyksiä demokraattisten standardien käyttöönottamiseksi. Georgian esimerkki osoittaa, että tällaiset uudistukset ovat jo tuottaneet tulosta. Doing Business 2010 -asiakirjassa, Maailmanpankin laatimassa liiketoiminnalle suotuisten valtioiden paremmuusjärjestyksessä, Georgia on yhdennellätoista sijalla, mikä tarkoittaa sen edenneen neljässä vuodessa jopa 101 sijaa. Transparency International on todennut, että presidentti Saakashvilin virkakauden aikana toteutettu byrokratian vähentäminen on puolittanut Georgian korruptioindeksin.

Euroopan unionin on arvostettava sitä, että presidentti Saakashvili soveltaa johdonmukaisesti vapaiden markkinoiden politiikkaa, ja hänen uudistuksensa ovat hyvä esimerkki muille Kaukasian valtioille.

  Bernd Posselt (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, puhemies Buzek ja 20 000 henkeä juhlistivat 9. toukokuuta Robert Schumanin julistuksen 60. vuosipäivää täällä Strasbourgissa. Tätä taustaa vasten haluan todeta, että Etelä-Kaukasia kohtaa nyt kaksi vaihtoehtoa. Toinen on tulla tavallaan Balkanin valtioiden kaltaisiksi sellaisina kuin ne olivat ennen ensimmäistä maailmansotaa, mutta globaalilla tasolla, ja toinen on tulla Euroopan hiili- ja teräsyhteisön kaltaiseksi sellaisena kuin se oli toisen maailmansodan jälkeen. Kirilovin mietinnössä me valitsemme näistä vaihtoehdoista jälkimmäisen.

Olen samaa mieltä jäsen Swobodan kanssa siitä, että jos Etelä-Kaukasian kolmen valtion on tehtävä entistä tiiviimpää yhteistyötä, ulkoisten vaikutteiden vaikutusta, esimerkiksi Venäjän vaikutusta, voitaisiin vähentää. On siis kaikkien kolmen valtion edun mukaista yhdistää voimansa. Tuen Armeniaa sen pyrkimyksissä saada tunnustetuksi ottomaanien imperiumin toteuttama kansamurha. Armenian uskottavuutta kuitenkin lisäisi suuresti, jos se lopultakin vetäisi joukkonsa Azerbaidžanista. Tarvitaan pikaisesti rauhanomainen ratkaisu Vuoristo-Karabahin ja miehitetyn Azerbaidžanin alueilla. Aivan yhtä tärkeää on vakaus Georgiassa, sillä jos Georgia hajoaa, kuten monet Moskovassa haluavat, kokoa alueelle leviää epävakaus.

Tämän vuoksi tärkeimmät asiat ovat rauhanneuvottelut, kansallisten konfliktien ratkaisu ja ennen kaikkea siirtymään joutuneiden ihmisten kotiinpaluu. Ihmisten siirtäminen ei 2000-luvulla enää saa olla poliittinen väline. Ei pidä pyrkiä säilyttämään siirtämisprosessia. Tällä alalla tarvitaan paljon enemmän hienotunteisuutta ja toimintaa.

  Justas Vincas Paleckis (S&D). – (LT) Arvoisa puhemies, kiitän kollegaani Evgeni Kirilovia hänen perusteellisesta ja hyvin merkittävästä mietinnöstään. Euroopan unioni kehottaa Armeniaa, Azerbaidžania ja Georgiaa tekemään kaikkensa varmistaakseen, että valtioista tulee vakaita, rauhanomaisia ja todella demokraattisia valtioita, joissa ihmisoikeudet ja vähemmistöjen oikeudet taataan ja jossa hallituksen ja opposition välinen kilpailu on sivistynyttä.

Ei ole helppoa puhua alueellisesta yhteistyöstä, kun tiedämme varsin hyvin, että jäätyneet tai aivan tuoreet konfliktit ovat vahingoittaneet kaikkia kolmea valtiota. Euroopan kokemukset (erityisesti jos muistamme Euroopan unionin alkuperän veristen sotien jälkeen) on kuitenkin kuvaava todiste siitä, että ainoa ratkaisu on vuoropuhelu, neuvotteleminen, haavojen parantaminen ja suuntautuminen tulevaisuuteen menneisyydessä vellomisen sijaan. Etelä-Kaukasian valtioilla on paremmat eurooppalaiset näkökohdat, jos ne kykenevät keskenään yhteistyöhön laajemmalla alueella. Tämä tietenkin riippuu myös naapurivaltioiden käyttäytymisestä.

Euroopan unionilla on mahdollisuus toimia entistä aktiivisemmassa poliittisessa asemassa Etelä-Kaukasiassa varmistaakseen ennen kaikkea köyhyyden vähentämistä koskevien ohjelmien täytäntöönpanon, sosiaalisen eristäytyneisyyden lieventämisen, sukupuolten välisen tasa-arvon ja naisten oikeudet sekä investoinnit koulutukseen ja terveydenhuoltoon.

On tärkeää nopeuttaa Etelä-Kaukasian ja Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisten suorien yhteyksien kehittymistä. Meidän on erityisesti lisättävä liikkuvuusohjelmiin osallistuvien opiskelijoiden, opettajien ja tutkijoiden määrää.

Se on meidän kaikkien yhteinen etu.

  Ryszard Czarnecki (ECR). – (PL) Tämä on Euroopan parlamentille merkittävä askel kohti oven avaamista kansakunnille, jotka ovat ilmeisen eurooppalaisia, kuten georgialaiset ja armenialaiset. Rehellisesti sanoen on kyse askeleesta, joka olisi pitänyt ottaa jo kauan sitten. On harmillista, ettei se tapahtunut jo kaksi vuotta sitten, kun Venäjän sotilaallinen väliintulo kohdistui Georgiaan. Se on kuitenkin askel oikeaan suuntaan. Toivon, että sille annetaan erityistä poliittista sisältöä, ja toivon myös, että parlamenttien välisellä Euronest-yleiskokouksella on asema tukivälineenä näiden valtioiden kunnianhimoisten tavoitteiden tukemisessa, sillä ne ovat ilmeisen eurooppalaisia.

Lopuksi toivon kovasti, että ne, jotka tänään puhuvat demokratiavajeesta alueen valtioissa, puhuisivat yhtä selkeästi demokratiavajeesta näiden valtioiden naapurissa, jolla tarkoitan Venäjää, jotta emme syyllisty kaksinaismoralismiin.

  Krzysztof Lisek (PPE). – (PL) Armenia, Azerbaidžan ja Georgia ovat epäilemättä eurooppalaisia valtioita, ne ovat epäilemättä eurooppalaisia kansakuntia. Valtiot ovat Euroopan neuvoston jäseniä ja osallistuvat kansainvälisiin tehtäviin yhteistyössä Euroopan unionin jäsenvaltioiden kanssa. Euroopan unionin on tunnustettava kaikkien valtioiden perustavaa laatua oleva itsemääräämisoikeus sekä kansakuntien oikeus päättää omasta tulevaisuudestaan. Emme voi hyväksyä vanhanaikaista periaatetta alueista ja vaikutuspiireistä.

Haluan uhrata muutaman sekunnin Georgian alueelliselle koskemattomuudelle. On oikein hyvä asia, että unioni on ilmaissut tukensa asialle. Unionia pidetään, ei pelkästään maailmassa yleensä, vaan myös – ja tämä on tärkeämpää – näissä valtioissa alueen turvallisuuden takaajana. Meidän on muistettava se. Valitettavasti 12. elokuuta ja 8. syyskuuta 2008 tehtyjen tulitaukosopimusten kaikkia osia ei ole pantu täytäntöön. Tietääkseni neuvottelut jatkuvat Genevessä, mutta meidän on kenties jälleen kiinnitettävä tähän huomiota kahdenvälisissä keskusteluissamme Venäjän federaation kanssa.

Toinen asia ovat viisumit. Olen samaa mieltä ministeri Malmströmin kanssa, joka on todennut, että tämä on keino saada ihmiset yhteen ja antaa Euroopan kansalaisille mahdollisuus matkustamiseen. Tätä on epäilemättä sovellettava myös Georgiaan, Armeniaan ja Azerbaidžaniin.

  George Sabin Cutaş (S&D). – (RO) Kun muistetaan Armenian, Georgian ja Azerbaidžanin geopoliittisen tilanteen merkitys suhteessa Euroopan unioniin, Euroopan unionin ehdokasvaltioon Turkkiin sekä Venäjään ja Iraniin, on laadittava Euroopan unionin Etelä-Kaukasiaa koskeva strategia, jossa keskitytään talouskasvun, poliittisen vakauden sekä ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistämiseen.

Kauppa on yksi keskeisistä välineistä, joita EU:lla on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Vapaakauppasopimusten tekeminen näiden valtioiden kanssa voi lisätä ulkomaisia investointeja, luoda uusia työpaikkoja ja rohkaista alueen talouskasvua. Energiavarmuuden takaaminen on Euroopan unionin ja Etelä-Kaukasian alueen yhteinen huolenaihe.

Energiayhteistyötä on vauhditettava erityisesti saattamalla Nabucco-hanke päätökseen mahdollisimman pian sekä tarjoamalla EU:n tukea energiahankkeille, joilla edistetään energiatehokkuutta ja vaihtoehtoisten energialähteiden kehittämistä Etelä-Kaukasiassa.

  Paweł Robert Kowal (ECR). – (PL) Kuten mietinnön kirjoittajat korostavat, Georgia ja Armenia panevat dynaamisesti ja menestyksekkäästi täytäntöön eurooppalaista strategiaa, naapuruuspolitiikan strategiaa. Meidän on vastattava tähän, ja joka tapauksessa meidän on otettava huomioon Etelä-Kaukasian eri valtioiden erityiset ominaispiirteet. Strategiaan on sisällyttävä jokaisen valtion osalta sellaisia aloja kuin liikenne, luonnonympäristö, kulttuuri ja yhteiskunta.

Arvoisa puhemies, Etelä-Kaukasian yhteydessä mainitaan usein jäätyneet konfliktit ja etniset ongelmat. On oikein hyvä, että puhumme niistä. Euroopan unionin oikean vastauksen Etelä-Kaukasian ongelmiin on kuitenkin oltava painottunut nykyaikaistamiseen ja näiden valtioiden muuttamiseen siten, ettei konflikteilla enää ole niin suurta merkitystä.

Olemme tässä keskustelussa hyvin usein unohtaneet, että Georgia on juuri lopettanut sodankäynnin. Me tarkastelemme sitä, mitä tämän suhteen on tehtävä. Jos haluamme Etelä-Kaukasiasta sodasta vapaan alueen, meidän on edistettävä nykyaikaistamista, sillä ainakin Georgiassa, mutta myös Armeniassa ja Azerbaidžanissa talouskasvu on viime vuosina ollut niin suurta, että ne ansaitsevat tukemme. Kiitos.

  Andrey Kovatchev (PPE). - (BG) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen jäsen Kirilovin mietintöön, jossa korostetaan Euroopan unionin tarvetta entistä aktiivisempaan toimintaan Etelä-Kaukasiassa, geopoliittisesti hyvin tärkeällä alueella. Etelä-Kaukasian myönteinen kehitys on eduksi sekä Mustanmeren alueen naapurustolle, jonka osalta Euroopan unionilla ei valitettavasti vielä ole selkeää strategiaa, josta oletettavasti keskustellaan täällä piakkoin, että koko Euroopan unionille.

Haluan ilmaista huoleni Turkin ja Armenian välisten lokakuussa allekirjoitettujen pöytäkirjojen ratifiointiprosessin viivästymisestä. Minusta kummankaan osapuolen ei pidä asettaa edellytyksiä näiden pöytäkirjojen ratifioinnille, jotka ovat niin Turkin kuin Armeniankin kansalaisille eduksi. Kuten mietinnössä aivan oikein todetaan, Armenian ja Turkin välisiä neuvotteluja rajan avaamisesta ja diplomaattisuhteiden luomisesta sekä Etyjin Minskin ryhmän Vuoristo-Karabahia koskevia neuvotteluja on kohdeltava kahtena erillisenä asiana.

Euroopan unionin on todellakin sitouduttava aktiivisemmin Vuoristo-Karabahia koskevan kiistan tulevaan ratkaisuun. Balkanin maista ja hiljattain myös Georgiasta saamamme kokemuksen perusteella Euroopan unioni on erinomaisessa asemassa keskeisten tehtävien toteuttamiseksi alueella. Vakaa, turvallinen ja vauras Etelä-Kaukasia on meidän etujemme mukainen, ja meidän on korkea aika kantaa vastuumme.

Lissabonin sopimus tarjoaa Euroopan unionille puitteet todelliseksi globaaliksi toimijaksi tulemiselle. Erityinen esimerkki tästä olisi Euroopan unionin osallistuminen virallisena jäsenenä Minskin ryhmään, sen sijaan että vain tietyt yksittäiset jäsenvaltiot ovat ryhmän jäseniä.

  Puhemies. – (ES) Hyvät kollegat, kahdeksan parlamentin jäsentä on pyytänyt lupaa puhua "catch the eye" -menettelyn mukaisesti. Aikaa ei riitä kaikille, sillä meidän on äänestettävä. Tämän vuoksi annan puheenvuoron vain kuudelle jäsenelle.

  Andrzej Grzyb (PPE). – (PL) Etelä-Kaukasiaa koskeva mietintö on hyvä mietintö. Haluan korostaa, että mietinnössä kiinnitetään erityistä huomiota Euroopan unionin asemaan välittäjänä ja arvojen edistäjänä, mutta ennen kaikkea alueen valtioiden välisen yhteistyön edistäjänä. Ratkaistavat ongelmat ovat pääasiassa näiden valtioiden alueellista loukkaamattomuutta koskevia kysymyksiä, mutta myös se, kuinka niitä voidaan vahvistaa taloudellisesti. Euroopan unionina me voimme auttaa näitä valtioita täällä.

Haluan korostaa, että yksi suurimmista ongelmista on pakolaisten ratkaisematon tilanne. Jäsen Posselt otti tämän puheeksi. Minusta on todella häpeällistä, että nykyaikana tällaista ongelmaa ei saada ratkaistua. Minusta eräänlainen puute mietinnössä on se, ettei siinä viitata kansallisten vähemmistöjen suojelusta tehtyyn puiteyleissopimukseen, jonka kaikki alueen valtiot ovat kuitenkin allekirjoittaneet. Kiitos paljon.

  Ioan Mircea Paşcu (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, keskustelemme tänään hyvin merkittävästä ja erinomaisesti laaditusta mietinnöstä, joka koskee merkittävää aluetta lähellä EU:ta, Etelä-Kaukasiaa. Alue ansaitsee erinomaisesti EU:n turvallisuusstrategian yleiset suositukset. Sen sijainti on strateginen, se mahdollistaa Kaspianmeren öljyn ja kaasun kuljetukset EU:hun ja sillä on omat merkittävät varannot. Tämä edellyttää, että kiinnitämme asiaan huomiota ja toimimme määrätietoisesti. Juuri strategisen ja energiaa koskevan merkityksensä vuoksi alueeseen kuitenkin kohdistuu voimakkaita tavoitteita niiden ulkovaltojen osalta, jotka hyväksikäyttävät sen sisäisiä jakoja ja konflikteja, olivatpa ne jäätyneitä tai sulavia.

Jos EU haluaa hyödyntää täysimääräisesti Etelä-Kaukasian potentiaalia, sen on toimittava yhdessä eikä yksittäin ja oltava määrätietoisempi toimissaan, vaikka siihen liittyisikin muiden mielen pahoittaminen. Tätä varten me tarvitsemme strategian.

  Graham Watson (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, onnittelen jäsen Kirilovia ja jäsen Kazakia heidän työnsä johdosta.

Jos suhteitamme tarkastellaan puhtaasti öljyn ja kaasun tarpeemme kautta, me pahennamme jännitteitä emmekä onnistu saavuttamaan turvallisuutta muillakaan aloilla. Politiikkaamme on ohjattava Etelä-Kaukasian rauhan ja talouskehityksen tarpeen. Se merkitsee voimien yhdistämistä Naton kanssa sen varmistamiseksi, että uudet strategiset käsitteet heijastavat tätä, voimien yhdistämistä Venäjän ja Turkin kanssa, jotka ovat alueen suurvallat, pyrittäessä mahdollisimman laajaan sovintoon ja ojentamaan ystävän käsi kansalaisille muun muassa assosiaatiosopimusten ja viisumijärjestelyjen kautta.

Meidän on oltava tyytyväisiä presidentti Medvedevin ja presidentti Janukovitshin lausuntoon Moldovasta, sillä se osoittaa, kuinka paljon voidaan saavuttaa diplomatialla. Onnittelen myös komission jäsen Fülea itäisen naapuruuskumppanuuden kehityksestä tähän mennessä. Odotan näkeväni Euroopan unionin kehittäessä yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa unionin entistä aktiivisempaa sitoutumista Mustanmeren alueen suhteisiin kaikissa näkökohdissa.

  Cristian Dan Preda (PPE). – (RO) Minäkin haluan onnitella jäsen Kirilovia ja kiittää häntä yhteistyöstä mietinnön laatimisessa. Haluan korostaa kahta seikkaa. Niistä ensimmäinen koskee demokratiaa. Bernd Posselt totesi aiemmin, että alueen valtioiden on tehtävä yhteistyötä. Valtiot voivat tehdä yhteistyötä, jos Azerbaidžan, Georgia ja Armenia noudattavat oikeusvaltiota ja niistä tulee ennakoitavia ja moniarvoisia Jos näin tapahtuu, EU:lla on jotain saatavaa.

Toinen seikka koskee luonnollisesti energiakysymystä. Haluan tässä yhteydessä korostaa Georgian ja Azerbaidžanin asemaa energiavarojen kauttakulkuvaltioina ja energialähteiden monipuolistamisessa. Haluan kuitenkin todeta, että on myös Armenian osallistuminen näihin hankkeisiin, myös liikennettä koskeviin hankkeisiin, on hyvä asia. Tässä avoimuus on tunnussana.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, jotta vähentäisimme EU:n riippuvuutta Venäjästä sen energiatoimitusten osalta, meidän on otettava maakaasua Kaspianmeren altaasta Etelä-Kaukasian kautta EU:hun. Tämä asettaa Kaukasian keskeiseen asemaan. Alue ei ole pelkästään maailman merkittävin kaasun ja öljyn kauttakulkualue. Se on myös paikka, jossa Venäjän ja lännen edut törmäävät toisiinsa ja josta myös Turkki haluaa osansa. Öljy- ja kaasusopimusten lisäksi Turkki pyrkii tekemään vakaus- ja yhteistyösopimuksen.

Kaukasian vakaus on epäilemättä myös EU:n edun mukaista, mutta meidän ei pidä jättää tätä suunnitelmaa Turkin vastuulle, muutoin liittymisprosessissa ilmenee uusia riippuvuuksia ja jopa paineita. Kuten Kyproksen esimerkki osoittaa, Ankarassa ei säästellä voimia. Jatkuva voimataistelu Euroopan maakaasutoimituksista on jo viivästyttänyt laajan Nabuccon kaasuputkihankkeen viivästymisen, ja hanke on ollut suunnitteluvaiheessa jo kauan. Toivon kilpailevan South Stream -hankkeen menestyvän paremmin, jotta Kaspianmeren alueen energiavaroja ei menetetä Kiinalle.

  Jaroslav Paška (EFD). – (SK) Armenian hallituksen edustajat varoittivat minua eilen, että mietintöön Etelä-Kaukasiaa koskevan EU:n strategian tarpeesta sisältyy sen Vuoristo-Karabahin konfliktia koskevassa osiossa kannanottoja, jotka eivät ole EU:n virallisen kannan mukaisia sellaisena kuin se on esitetty kaikkien Etyjin jäsenvaltioiden ulkoministerien antamassa julistuksessa sekä Etyjin ministerien Ateenassa 2. joulukuuta 2009 antaman julistuksen määräyksissä.

Erityisesti kohtiin 8 ja 10 sisältyy ilmauksia, jotka eivät vastaa Etyjin Minskin ryhmän allekirjoittajien kesken sovittuja Madridin periaatteita. Jos nämä kohdat hyväksytään ehdotetussa sanamuodossa, niistä voi tulla vakava este Vuoristo-Karabahin konfliktin rauhanomaisen ratkaisuprosessin edistymiselle.

Jotta voimme tarkastella edellä esitettyjä huolia, haluan ehdottaa, että tarkastelemme yhtä aiemmin esitetyistä kahdesta vaihtoehdosta: joko poistamme kiistanalaiset kohdat mietinnöstä tai siirrämme äänestystä myöhempään ajankohtaan, jotta ystävillämme Kaukasiassa on aikaa selittää kantansa Euroopan parlamentin mietintöön.

  Štefan Füle, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, edellinen puhuja, jäsen Paška, esitti hyvin merkittävän huomion. Haluan esittää kolme hyvin lyhyttä huomautusta.

Ensinnäkin katson, että meillä on itäisen kumppanuuden kautta strategia näiden kolmen valtion saattamiseksi lähemmäs Euroopan unionia – itse asiassa sanotaan mahdollisimman lähelle.

Toiseksi minusta meillä on tähän välineet: assosiaatiosopimukset, taloudellisen yhdentymisen sopimukset, liikkuvuus (viisumikysymys) ja viimeisenä muttei vähäisimpänä erilainen Euroopan unioni – Euroopan unioni, joka kykenee yhdistämään yhteisön lähestymistavan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan lähestymistapaan.

Kolmas huomautukseni on, että odotan keskustelua arvoisien parlamentin jäsenten kanssa naapuruuspaketista, jonka yhteydessä voimme myös keskustella siitä, tarvitseeko käsite "mahdollisimman lähelle Euroopan unionia" jonkinlaisen institutionaalisen määritelmän.

  Evgeni Kirilov, esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän vielä kerran suuresti kommenteista ja hedelmällisestä yhteistyöstä tässä prosessissa. Kiitos kaikista kommenteista ja tuesta, jota sain suurimmalta osalta puheenvuoron käyttäneitä kollegoja.

Kiitän kansainvälisen kaupan valiokunnan valmistelija Kazakia hänen valiokuntansa esittämistä rakentavista ajatuksista sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan panoksista. Monet niiden ehdotuksista löysivät paikkansa mietinnöstä. Olen kiitollinen myös ulkoasiainvaliokunnan sihteeristölle ja lukuisille asiantuntijoille, kansalaisjärjestöille ja muille järjestöille, jotka toimivat aktiivisesti alueella ja jotka antoivat arvokkaan panoksensa ja tukensa.

Haluan sanoa vain yhden asian. Meidän on sovellettava samoja periaatteita. Kuulin joiltakin kollegoilta kritiikkiä. Meidän on tiedettävä, ettei tämä parlamentti todellakaan tukisi meitä, jos puhuisimme Georgian alueellisesta loukkaamattomuudesta ja itsemääräämisoikeudesta. Meidän on tiedettävä, että periaatteiden yleismaailmallinen soveltaminen on paras perusta suhteiden käynnistämiselle ja rakentamiselle. Toivon neuvoston ja komission ottavan huomioon parlamentin tässä tekstissä esittämän suosituksen ja laativan kattavan Etelä-Kaukasiaa koskevan EU:n strategian, ja haluan korostaa, että komission jäsen Fülen vierailu alueelle sattui erinomaiseen aikaan.

Kehotan korkea edustaja Ashtonia toimimaan samoin ja pyrkivän osallistumaan konfliktinehkäisyyn tällä alueella. Haluan sanoa, että olemme tyytyväisiä neuvoston viime viikolla tekemään päätökseen hyväksyä neuvotteluohjeet kolmen valtion tulevista assosiaatiosopimuksista ja kannatamme niitä, ja katsomme, että sopimussuhteiden ajantasaistaminen kolmen valtion kanssa on merkittävä askel. Nyt on oikea aika vauhdittaa toimenpiteitä kielteisen kehityksen ja jännitteiden eskaloitumisen torjumiseksi alueella. Muuten vaarana on, että puutumme jälleen asiaan liian myöhään. Meidän ei pidä odottaa niin kauan.

Euroopan saama suuri opetus on yhdentymisen opetus. Se on ainoa kestävä tapa päästä sovintoon menneisyyden kanssa ja investoida parempaan tulevaisuuteen.

  Puhemies. – (ES) Keskustelu on päättynyt.

Siirrymme nyt äänestyksiin.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Elena Băsescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Hyväksyessään tämän mietinnön Euroopan parlamentti vahvistaa Etelä-Kaukasian erityisen merkityksen Euroopan unionille sekä tarpeen laatia aluetta koskeva strategia. Etelä-Kaukasian alueen kolme valtiota, Georgia, Armenia ja Azerbaidžan, kuuluvat sekä Mustanmeren synergiaan että itäiseen kumppanuuteen. Meillä on siis näin ollen puitteet ja välineet, jotka antavat Euroopan unionille mahdollisuuden osallistua aktiivisemmin alueella.

Euroopan komission on laadittava erityisiä yhteistyöaloitteita seuraavilla aloilla: energiavarmuus, liikenne, talouskehitys ja ympäristönsuojelu. Etelä-Kaukasian alue on erityisen merkittävä eteläisen käytävän osalta ja näin merkittävä koko Euroopan energiavarmuuden kannalta. Romania osallistuu erityisiin hankkeisiin, joilla pyritään kehittämään eteläistä käytävää.

Kotimaani, Georgian ja Azerbaidžanin edustajat ovat allekirjoittaneet tätä koskevan AGRI-sopimuksen. Se koskee kahden nesteytetyn maakaasun vastaanottoaseman rakentamista kahteen Mustanmeren satamaan, joista toinen on Georgiassa ja toinen Constanţassa Romaniassa. Haluan korostaa, ettemme voi sivuuttaa alueen jäätyneitä konflikteja, sillä tilanne voi heiketä, mikä aiheuttaisi epävakautta koko alueelle.

  Tunne Kelam (PPE) , kirjallinen. – (EN) Etelä-Kaukasian tilanne edellyttää Euroopan unionilta ennakoivaa lähestymistapaa varsinkin nyt, kun Lissabonin sopimus tarjoaa EU:lle toimivaltuutuksen toimia ja olla läsnä alueella entistä enemmän. Venäjän täysimittainen sotilaallinen miehitys laajoilla alueilla Georgiassa elokuussa 2007 osoitti dramaattisesti, että jäätyneet konfliktit voivat helposti muuttua tuhoisiksi alueellisiksi konflikteiksi, jos EU:n kaltaiset suurvallat eivät toimi alueella aktiivisesti. Vuonna 2007 sekä EU että Nato olivat selvästi täysin valmistautumattomia uuteen tilanteeseen. Itäisen naapuruuspolitiikan puitteissa EU:lla on mainio asema entistä näkyvämpään toimintaan luottamuksen rakentamisen, jälleenrakentamisen ja kunnostamisen edistämisessä. Ensinnäkin tämä merkitsee EU:n läsnäolon lisäämistä alueella. Tuemme täysimääräisesti erityisedustajamme Peter Semnebyn rakentavaa tehtävää. Emme saa kuitenkaan tyytyä vain tehtävien seuraamiseen. Lisäksi ja vuoden 2007 sopimusten vastaisesti Euroopan unionin tarkkailuvaltuuskunta ei vieläkään pääse Venäjän valvonnassa oleviin separatistiyksiköihin. Tilanne on sekä sietämätön että nöyryyttävä. Voimme jatkaa yhteistyötä Venäjän viranomaisten kanssa vain sillä edellytyksellä, että nämä noudattavat täysimääräisesti omia sitoumuksiaan.

  Marek Siwiec (S&D), kirjallinen. – (PL) Etelä-Kaukasian konfliktit ovat saavuttaneet hyvin vaarallisen tason, jolla olemme tottuneet ajatukseen, että ne ovat hyvin hankalia konflikteja. Tehtiinpä mitä ponnisteluja tahansa – joko todellisia tai teeskenneltyjä – niillä pyritään pelkästään luomaan eräänlaista sumua neuvotteluihin, mikä ei todellakaan johda konfliktien ratkaisemiseen. Tämä koskee Georgian ja Venäjän välisiä alueellisia kiistoja ja myös erityisesti Vuoristo-Karabahia.

Minusta kahden valtion – Armenian ja Azerbaidžanin, jotka itäisen kumppanuuden ja Euroopan naapuruuspolitiikan mukaan ovat kumppaneitamme – välisen tilanteen kehitys on tuomittavaa myöntymispolitiikkaa siihen, että konfliktit ovat hyvin hankalia.

Yhteisymmärryksessä tässä hyvin merkittävän kumppanin Venäjän kanssa toimivan Euroopan unionin on saatava aikaan tilanne, jossa kannat esitetään selkeästi. Tähän on ennen kaikkea liityttävä selkeän viestin lähettäminen niille valtioille, jotka toivovat EU:n jäsenyyttä, että alueellisten ongelmien ratkaisu ja pakolaisasian ainakin osittainen ratkaiseminen ovat perusedellytyksiä sille, että jäsenyyttä voidaan vakavasti harkita joko lähitulevaisuudessa tai myöhemmin.

Minulle tulevaisuus ja tapa, jolla Vuoristo-Karabahin konfliktia käsitellään, ovat koetinkivi sille, mitä osapuolet haluavat näyttää eurooppalaisuutta ja kuinka ne osoittavat uskottavuuttaan tällä alalla.

  Indrek Tarand (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Oli todellakin jo aika keskustella Kaukasiaa koskevasta strategiasta, eikä tässä strategiassa pidä sulkea silmiä Ukrainan ja Venäjän välisiltä epämiellyttäviltä prosesseilta. Asia koskee Sevastopolin laivastotukikohdan vuokrauksen jatkamista vuoteen 2050. Venäjän johtajien lausunnot, joiden mukaan Mustanmeren laivastoa ei koskaan käytetä sen naapurustoa vastaan, eivät kuulosta täysin vilpittömiltä. Miksi laivasto sitten on siellä – lasten ja Crimean vanhusten viihdykkeenä? Ceterum censeo, Ranska on päättänyt myydä Mistral-luokan sotalaivoja Venäjälle; uskomme, että se tulee vilpittömästi katumaan tätä.

Puhetta johti
puhemies Jerzy BUZEK

5. Puhemiehen ilmoitukset

  Puhemies. – (PL) Ensinnäkin haluan kertoa teille vaikeasta tilanteesta Puolassa. Ottaen huomioon dramaattisen tulvat Puolassa, jossa merkittävä osa valtiota on tulvan alla ja ihmiset ovat menettäneet omaisuutensa, haluan Euroopan parlamentin ja meidän kaikkien puolesta välittää tuen ja solidaarisuuden ilmauksen puolalaisille sekä vilpittömän sympatian ilmauksen niille, jotka nyt kärsivät.

(Suosionosoituksia)

Tästä keskustellaan Euroopan parlamentin seuraavan istuntojakson aikana 16. kesäkuuta 2010. Olen varma, että Euroopan unioni osoittaa solidaarisuutta ja vastaa myönteisesti Puolan viranomaisten taloudellista tukea koskeviin pyyntöihin. Meillä on oma Euroopan unionin solidaarisuusrahasto, jolla on hyvin suuri merkitys tällaisissa luonnonkatastrofeissa.

6. Esityslistan muuttaminen

  Puhemies. - (PL) Hyvät kollegat, tänä aamuna pidettiin puheenjohtajakokouksen tapaaminen. Se päättyi kymmenen minuuttia sitten. Keskustelimme hyvin perusteellisesti Eurooppa 2020 -strategiaa koskevista päätöslauselmaesityksistä äänestämisestä. Kuten hyvin tiedätte, strategian on määrä tuoda kansalaisille työtä, vaurautta ja vakautta kaikkialla unionissa koko vuosikymmeneksi. Se on siis ratkaisevan tärkeä strategia, joka koskee tulevaa tilannetta Euroopan unionissa ja unionin ulkopuolella, sillä voimme olla vahvoja vain, jos meillä on sisäinen vahvuus.

Puheenjohtajakokouksessa esitettiin argumentteja sen puolesta, että äänestäisimme Eurooppa 2020 -strategiaa koskevista päätöslauselmaesityksistä tänään, sillä haluamme saada ne hyväksyttyä mahdollisimman nopeasti, jotta voimme osallistua vastuullisesti aiheesta käytävään keskusteluun muiden yhteisön toimielinten kanssa. Kokouksessa kuitenkin esitettiin myös argumentteja, joiden mukaan tarvitsemme vahvan strategian, jonka hyväksymme valtavalla enemmistöllä. Jos haluamme vaikuttaa unionin tilanteeseen, meidän on järjestettävä suuri enemmistö, joka tukee päätöslauselmia.

On olemassa pelko, ettei tällaista enemmistöä saada tänään. Toisaalta tarvitsemme siis mahdollisimman pian strategian ja toisaalta haluamme vahvan päätöslauselman. Tätä me tarvitsemme.

Ottaen huomioon poliittisten ryhmiemme puheenjohtajien kesken käydyn vastuullisen keskustelun olen päättänyt ehdottaa keskustelun lykkäämistä. Tämä on työjärjestyksen 140 artiklan mukaista.

Toistan: päätös on hyvin merkittävä, sillä me ymmärrämme, että päätöslauselmaa tarvitaan nopeasti, mutta tarvitsemme päätöslauselman, jolla on vahva kannatus, ja nämä asiat ovat hyvin tärkeitä.

  Joseph Daul, PPE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, kiitän teitä julkilausumastanne. Haluan lisätä, että tulvien osalta unkarilaiset ystävämme ovat samassa tilanteessa kuin puolalaiset ystävämme. Tämän vuoksi ajattelemme samoin niin unkarilaisten kansalaisten kuin puolalaisten kansalaisten osalta.

(Suosionosoituksia)

Kannatan esitystänne. Kriisitilanteessa demokraattisten voimien on yhdistyttävä. Tätä ajatellen ehdotin puheenjohtajakokoukselle ennen tätä Strasbourgin istuntoa, että päätös lykättäisiin kesäkuulle, sillä olin pannut merkille tiettyjä epäselvyyksiä ja ristiriitoja. Ehdotukseni ei saanut enemmistön kannatusta puheenjohtajakokouksessa – tämä on demokraattinen parlamentti – joten olemme pyrkineet laatimaan päätöslauselman.

Eilen lounasaikaan keskusteluissa ryhmissämme ymmärsimme, että aika on liian lyhyt. En halua sanoa, että työssä olisi tunaroitu, sillä se merkitsisi yksiköiden, varapuhemiesten ja työn valmistelusta vastaavien henkilöiden tekemän työn tunnustuksen epäämistä. Katsoimme kaikkien tai joidenkin valtuuskuntien johtajien kanssa, että olisi todennäköisesti parasta parlamentin imagolle saada teksti laadittua ja äänestää siitä ensi kerralla. Haluan korostaa, ettei kriisi ole ohi kesäkuuhun mennessä. Keskustelimme asiasta ja päätimme, että suurten ryhmien puheenjohtajat pyytävät äänestyksen lykkäämistä kesäkuuhun.

Martin Schulz sanoi minulle – ja oli ainoa, joka niin teki – että ensinnäkin tarvitsen ryhmän enemmistön, mutta kaikki tarvitsevat ryhmän enemmistön. Emme siis keskustelleet tarkistuksista ryhmässämme eilen illalla emmekä keskustelleet päätöslauselmasta tänään, sillä ryhmä kannatti lykkäämistä, toisin sanoen sellaisen ratkaisun löytämistä, jonka parlamentti katsoo olevan kansalaisille välttämätön.

Saimme myös kirjeen Guy Verhofstadtilta, ja se sai meidät päättämään pyytää yksinkertaisesti kolmen viikon lykkäystä. Tässä kriisitilanteessa pyydämme tätä lykkäystä, jotta parlamentti voi osoittaa kansalaisille, että olemme voimakas elin ja vastuullisia miehiä ja naisia.

  Puhemies. – (PL) Jäsen Schulz käyttää puheenvuoron ehdotusta vastaan.

  Martin Schulz , S&D-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, jäsen Daul viittasi puheenvuoronsa alussa vaikeaan tilanteeseen Unkarissa. Monet valtiot kohtaavat nyt ongelmia. Esimerkiksi slovakialaiset kärsivät suuresti tulvista. Tunnemme vahvaa solidaarisuutta kaikkien tällaisia koettelemuksia kohdanneiden valtioiden kansalaisia kohtaan, niin Unkarissa, Puolassa kuin Slovakiassakin.

Arvoisa puhemies, kuvasitte jäsen Daulin kanssa tilanteen puheenjohtajakokouksessa eilen sekä tänä aamuna. Minulla ei ole mitään lisättävää menettelykysymyksiin. Haluan kuitenkin selittää jäsen Cohn-Benditin ja jäsen Biskyn puolesta ja omasta puolestani, että emme äänestäneet äänestyksen lykkäämistä koskevan ehdotuksenne puolesta tänä aamuna puheenjohtajakokouksessa, sillä katsomme, että me voimme itse asiassa äänestää tänään.

Parlamentissa oli laajempi kannatus tällaisen päätöslauselman hyväksymiselle ja suuremmalla enemmistöllä kuin helmikuussa. Se mitä viime päivinä on tapahtunut, ei koske menettelyä vaan sisältöä. Yksi asia on kuitenkin täysin selvä: On havaittu siirtymä pois sisällöstä, josta oltiin yleisesti yhtä mieltä helmikuussa, ja ottaen huomioon vakavan kriisin, tämä ei ole yllättävää. On monia erilaisia ratkaisuja. On ratkaisuja, joita monet pitävät hyvinä, ja demokraattisesti se on perusteltua, ja sitten ovat meidän ratkaisumme, jotka poikkeavat näistä ja joita pidämme parempina. Emme voi uupumukseen asti etsiä yksimielisyyttä. Nyt on aika omaksua tiukat kannat. Te voitte omaksua tiukat kannat ja me teemme samoin. Olemme pyrkineet löytämään yhteisymmärrykseen perustuvaa ratkaisua, mutta tämä ei toiminut. Meidän ei siis pidä pyrkiä saamaan enemmistöä yhdelle tai toiselle kannalle.

Jos enemmistö kannattaa lykkäämistä, minun on tässä vaiheessa sanottava, että olemme Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmässä tietenkin edelleen valmiita uusiin neuvotteluihin. Näiden neuvottelujen lähtökohta on kuitenkin teksti, jonka esitimme yhdessä Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän kollegoidemme kanssa. Arvoisa puhemies, olen tämän vuoksi sitä mieltä, että meidän on äänestettävä tänään.

(Parlamentti hyväksyi pyynnön.)

  Puhemies. – (PL) Minäkin kiitän jäsen Daulia ja jäsen Schulzia huomion kiinnittämisestä siihen, että tulvia on nyt muissakin Euroopan osissa. Olette aivan oikeassa, ja solidaarisuuden ilmauksemme menevät kaikille tulvista kärsiville valtioille ja kaikille Euroopan kansalaisille, jotka nyt kohtaavat vaaroja.

  Jan Březina (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, Puolaan tulvivat vedet tulvivat Tšekin tasavallasta, jossa tulvien ensimmäinen vaihe aiheutti valtavia vahinkoja. Myös Tšekin tasavalta kuuluu Euroopan unioniin.

  Puhemies. – (PL) hyvät kollegat, puhuin tästä hetki sitten kun kiitin jäsen Daulia ja jäsen Schulzia. Kiitos teillekin, jäsen Březina, että kiinnititte huomioni asiaan. Meillä on tuhoisia tulvia. Kiitos paljon.

Puhetta johti
varapuhemies Rainer WIELAND

7. Äänestykset

  Puhemies. – (DE) Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

7.1. Kuluttajille ja kansalaisille tarkoitetut yhtenäismarkkinat (A7-0132/2010, Louis Grech) (äänestys)

7.2. Korkeakoulujen ja yritysten välinen vuoropuhelu: uusi kumppanuus Euroopan korkeakoulujen nykyaikaistamiseksi: (A7-0108/2010, Pál Schmitt) (äänestys)

7.3. Yhteisön rahoitustuki Bulgariassa sijaitsevan Kozloduyn ydinvoimalan yksiköiden 1-4 poistamiselle käytöstä – "Kozloduy-ohjelma" (A7-0142/2010, Rebecca Harms) (äänestys)

7.4. Euroopan aluekehitysrahastosta annetussa asetuksessa (EY) N:o 1080/2006 tutkimukseen ja innovointiin osoitettujen varojen sekä seitsemännen tutkimuksen ha teknologisen kehittämisen puiteohjelman välisen synergian aikaansaaminen (A7-0138/2010, Lambert van Nistelrooij) (äänestys)

- Ennen äänestystä:

  Lambert van Nistelrooij, PPE-ryhmän puolesta. – (NL) Mietinnön kanssa ei ole ongelmia. Pyydän Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) puolesta sähköistä äänestystä.

  Puhemies. – (DE) Itse asiassa aika on päättynyt, mutta ottaen huomioon tällä viikolla käytettävissä olevien liikennevaihtoehtojen rajallisen määrän ja sen, ettei parlamentti vastusta tätä, ehdotan nimenhuutoäänestystä. Vastustaako joku? Kukaan ei vastustanut, joten voimme äänestää.

7.5. Julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys elpyvässä taloudessa (A7-0147/2010, Liem Hoang Ngoc) (äänestys)

– Äänestyksen jälkeen:

  Liem Hoang Ngoc, esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, mietintö, josta juuri äänestimme, on vakava isku Euroopan unionin kansalasille, joiden Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmä ja Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä haluavat maksavan laskun tästä uusliberalistisesta kriisistä.

(Suosionosoituksia)

Tässä tilanteessa en voi sallia nimeäni tai Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmää yhdistettävän tähän asiakirjaan. Pyydänkin, että poistatte allekirjoitukseni.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – (DE) Hyvä jäsen Hoang Ngoc, lausuntonne merkitään pöytäkirjaan.

7.6. Koheesiopolitiikan osuus Lissabonin ja EU 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa (A7-0129/2010, Ricardo Cortés Lastra) (äänestys)

– Äänestyksen jälkeen:

  Patrizia Toia (S&D). – (IT) Haluan vain kertoa, että äänestyskoneeni ei toiminut äänestettäessä Hoang Ngocin mietinnöstä. Äänestin mietintöä vastaan.

7.7. Välimeren unioni (A7-0133/2010, Vincent Peillon) (äänestys)

7.8. Etelä-Kaukasiaa koskevan EU:n strategian tarpeellisuus (A7-0123/2010, Evgeni Kirilov) (äänestys)

  Puhemies. – (DE) Äänestys on päättynyt.

8. Äänestysselitykset

Suulliset äänestysselitykset

Mietintö: Louis Grech (A7-0132/2010)

  Peter Jahr (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, olen hyvin tyytyväinen siihen, että pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) mainitaan mietinnössä kuluttajille ja kansalaisille tarkoitetuista yhtenäismarkkinoista. Kohdassa 46 todetaan aivan oikein, että rahoituksen saatavuus on niiden suurin ongelma. Tämä on totta, sillä on helpompaa varmistaa miljoonan euron rahoitus hedge-rahastolle kuin saada sadan tuhannen euron laina pienelle yritykselle.

Tämän vuoksi toivoisin, ettei mietinnössä pelkästään kuvata, mitä ihanteellisessa tapauksessa olisi tapahduttava, vaan myös vaadittaisiin komissiolta konkreettisia toimia.

Mietintö: Pál Schmitt (A7-0108/2010)

  Miroslav Mikolášik (PPE). – (SK) Katson, että korkeakoulujen ja yritysten välinen vuoropuhelu edistää osaltaan talouskasvua. Olen huolestunut kasvavasta nuorisotyöttömyydestä. Nuorten kohtaama epävarma työllisyystilanne estää heitä usein perustamasta perhettä tai saa heidät lykkäämään sitä liian pitkään, ja tällä on viime kädessä kielteinen vaikutus talous- ja sosiaalialaan, kun otetaan huomioon Euroopan demografinen kehitys.

Vuoropuheluun olisi tämän vuoksi sisällyttävä toimenpiteitä nuorten työmarkkinoille siirtymisen tukemiseksi, jotta näillä olisi mahdollisuus kehittää täysimääräisesti potentiaaliaan. Muihin aiheisiin olisi kuuluttava koulutuksen hyödyntäminen köyhyyden, eriarvoisuuden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa, ja vammaisiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Mainituista syistä kannatan ehdotettua mietintöä.

Mietintö: Rebecca Harms (A7-0142/2010)

  Seán Kelly (PPE). – (GA) Arvoisa puhemies, äänestin mietinnön puolesta, ja se oli oikea teko.

Mitä tulee ydinenergiaan yleensä, haluan kuitenkin sanoa, että se hämmentää useita kansalaisia, ja kotimaassani lähes kaikki vastustavat ydinenergiaa Sellafieldin ja Tšernobylin kauheiden onnettomuuksien vuoksi. Kehotan komissiota tämän vuoksi tutkimaan ydinenergian hyötyjä ja haittoja ja julkaisemaan asiakirjan antaakseen kansalaisille mahdollisuuden muodostaa kantansa pikemminkin tosiseikkojen kuin tunteiden perusteella.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan onnitella teitä erinomaisesta työstänne ensimmäisenä päivänänne puhemiehenä.

  Sergej Kozlík (ALDE). – (SK) Euroopan yhteisöä tarjoaa rahoitusapua Liettualle, Slovakialle ja Bulgarialle tukeakseen näitä ensimmäisen sukupolven ydinreaktoreiden käytöstä poistamiseen liittyvien velvoitteidensa täyttämisessä. Bulgarialle vuoteen 2009 asti tarjottu rahoitusapu toiminnasta poistamiseen oli tarkoitettu pääasiassa valmistelutöihin. Ehdotetulla jatkolla pyritään tukemaan Bulgariaa, jotta valtio voi käyttää sekä varmistaa turvallisuuden ja ylläpidon...

(Puhuja keskeytettiin.)

(EN) Hyvä jäsen Kozlík, ette voi vaihtaa aihetta.

Mietintö: Liem Hoang Ngoc (A7-0147/2010)

  Peter van Dalen (ECR). – (NL) Arvoisa puhemies, muutamat esittelijän mietintöön esittämät tarkistukset ovat todella tyrmistyttäviä. Esittelijä ehdotti kaikkien tervettä julkista taloutta, vakaus- ja kasvusopimuksen rikkomista, jonka on päätyttävä sekä vakaus- ja kasvusopimuksen tiukan toteutuksen merkitystä koskevien sanamuotojen poistamista, ja itse asiassa 250 parlamentin jäsentä kannatti häntä. Tyrmistyttävää!

Esittelijän ja 250 muun jäsenen tarkoituksena on tuhota talous. Kuinka meillä voi vieläkin olla 250 jäsentä, jotka kieltäytyvät elämästä varojensa mukaan? Kaksisataa ja viisikymmentä Euroopan parlamentin jäsentä, jotka eivät ymmärrä, ettei yltäkylläisyyden maata ole olemassa! Kaikki jäsenvaltiot joutuvat vuodattamaan verta, hikeä ja kyyneleitä maksaakseen velkansa, saadakseen taloutensa kuntoon ja valitakseen uuden kurssin.

Tämä on tietenkin tiukka viesti, eivätkä äänestäjät suhtaudu siihen ilolla. Jos emme onnistu tässä, koko Eurooppa kuitenkin joutuu konkurssiin! Esittelijän ehdottama tie oli keino tuhota julkisen talouden kestävyys lyhyellä aikavälillä. Onneksi tarkistuksia ei hyväksytty.

  Vicky Ford (ECR). - (EN) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen julkista taloutta koskevaan mietintöön. Se oli valtava parannus ensimmäiseen versioon nähden.

Suuret velat ja alijäämät ovat vakava huolenaihe Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja monissa jäsenvaltioissa. Meidän on luovuttava verokannustimista ja määrällisistä helpotuksista, eivätkä nämä saa muodostua standardiksi. Nyt on keskityttävä korkeasta työttömyystasosta selviämiseen sekä työllistämisen ja pk-yritysten verotaakan keventämiseen. Resurssit ovat niukat, ja olemme samaa mieltä siitä, että jos rahaa on käytettävissä, se on ohjattava kasvua lisääviin investointeihin, kuten tutkimukseen ja kehittämiseen sekä vihreään, älykkääseen innovointiin. Emme myöskään voi vältellä yhä ikääntyvään väestöön liittyvää ongelmaa. Eläkejärjestelmien on oltava avoimia ja ne on otettava huomioon tarkasteltaessa valtionvelkaa.

Suhtauduin varovaisesti joihinkin seikkoihin mietinnössä. Esimerkiksi maahanmuuttoa on käsiteltävä hienovaraisesti. Se voi täyttää joitakin aukkoja työvoimassa, mutta sitä on valvottava ja siinä on otettava huomioon paikalliset tekijät. Kyllä, olen samaa mieltä siitä, että eurooppalainen ongelma edellyttää eurooppalaista ratkaisua, mutta meidän on tiedostettava globaali talous ja kunnioitettava myös kansallisten hallitusten toimivaltaa.

  Philip Claeys (NI). – (NL) Äänestin Hoang Ngocin mietintöä vastaan pääasiassa sen piittaamattomuuden vuoksi, jota osoittaa se, että vaaditaan valtavasti lisää maahanmuuttoa Eurooppaan.

Kuinka erkaantuneeksi todellisesta maailmasta Euroopan parlamentti itse asiassa voi tulla? Kaupunkimme vaikeroivat valtavan hallitsemattoman maahanmuuton ongelmien vuoksi. Meidän on aika toteuttaa Euroopan tasolla kustannus-hyötyanalyysi ulkomaalaisten maahanmuutosta Euroopan unionin ulkopuolelta. Useiden jäsenvaltioiden hallitukset, jotka ovat jo kohdanneet tämän asian, ovat kieltäytyneet laskemasta maahanmuuton kustannuksia ja vaikuttavat ajattelevan, ettei ole suotavaa saada tietoa tästä asiasta. Kuinka näin voi olla?

Meidän on otettava huomioon ne ongelmat, joita tämä aiheuttaa kehitysmaissa, jotka todistavat aivovuotoa ja yhteiskuntiensa elinvoimaisten joukkojen siirtymistä Eurooppaan. Niiden ongelmista tulee yhä vakavampia, mikä aiheuttaa yhä enemmän maastamuuttoa.

Mietintö: Vincent Peillon (A7-0133/2010)

  Diane Dodds (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, äänestin Välimeren unionia koskevaa valiokunta-aloitteista mietintöä vastaan useista syistä.

Vakaa Välimeren alue on epäilemättä valtava saavutus koko Euroopalle. Kuitenkin aikana, jona talousilmasto Euroopassa on vaarallinen, on täysin sopimatonta, että parlamentti edes harkitsee tällaiseen suunnitelmaan liittyviä kuluja. Valtaisat valtionpäämiesten tapaamiset, 40-henkinen sihteeristö ja naapuruuspaketit eivät edusta tiukkaa talouspolitiikkaa tänä aikana.

Lisäksi vastustin tarkistusta 5, jossa pyydettiin, ettei EU:n ja Israelin välisten suhteiden parantamista etuuskohtelua koskevassa taloudellisessa assosiaatiosopimuksessa jatkettaisi. Euroopalta edellytettävä hienovaraisessa tasapainossa tällaiset vaatimukset eivät vakuuta Israelia siitä, että parlamentti toimii rehellisenä välittäjänä.

  Bernd Posselt (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, vierailin 1980-luvun alussa nuorena toimittajana Marokon kuningas Hassanin luona, jonka pyyntö liittyä EU:hun oli juuri hylätty. Kirjoitin vierailuni jälkeen artikkelin, jossa toivoin Välimeren yhteisöä. Minulla oli kunnia työskennellä täällä Otto von Habsburgille, joka sanoi, ettei Välimeri ole koskaan erottanut Eurooppaa naapureistaan, mutta että sen täytyy saattaa nämä yhteen. Presidentti Sarkozysta kirjoittamassaan elämäkerrassa Jean-Paul Picaper kirjoitti, että ajatus Välimeren unionista tuli koko Eurooppaa koskevasta liikkeestä.

Miksikö mainitsen tämän? Koska haluan tehdä selväksi, ettei tämä ole vain ranskalaisten päähänpinttymä, kuten monet ovat sanoneet, eikä rahan tuhlausta, kuten edellinen puhuja väitti. Itäisen kumppanuuden jälkeen se on Euroopan unionin tärkein ulkopoliittinen väline. Tämä on kuitenkin juuri se syy, miksi meidän on varmistettava, että se muodostetaan asianmukaisesti ja että sillä on poliittinen rakenne. Sen ei pidä olla pelkkä vapaakauppa-alue, sillä tiedämme, että kuten Churchill totesi, ja osoitan huomautukseni brittiläisille kollegoilleni, Välimeri on Euroopan pehmeä vatsan alus. Meidän pitää varmistaa, ettei näin ole tulevaisuudessa.

Mietintö: Evgeni Kirilov (A7-0123/2010)

  Tunne Kelam (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, kannatin mietinnön alkuperäistä 12 kohtaa, jossa ilmaistiin huoli siitä, että etniset puhdistukset olisivat alkusoittoa sille, että Venäjä tunnustaa Etelä-Ossetian ja Abhasian nukkehallitukset. Ehdotin, että Venäjää kehotetaan noudattamaan tulitaukoa koskevia sitoumuksiaan viipymättä ja lopettamaan välittömästi EUMM:n pääsyn estäminen Etelä-Ossetiaan ja Abhasiaan. Minusta on todella sietämätöntä ja nöyryyttävää, että EU:n edustajien on anottava hyväksyttyä pääsyä näiden hallitusten luo. Tätä taustaa vasten Venäjälle osoitetulla kehotuksella kunnioittaa Georgian tasavallan itsenäisyyttä ja koskemattomuutta ei valitettavasti ole auktoriteettia.

Kirjalliset äänestysselitykset

Mietintö: Louis Grech (A7-0132/2010)

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Sisämarkkinat ja euro ovat Euroopan unionin kaksi todellista kilpeä rahoitusta, talousarviopolitiikkaa, taloutta ja sosiaalialaa ravistelevassa myrskyssä, joka riehuu 27 jäsenvaltiossa. Äänestin mietinnön puolesta, koska siinä vahvistetaan sisämarkkinoiden keskeinen merkitys ja esitetään oikein hyvä yleiskatsaus nykytilanteesta (julkisen talouden koordinointi, koulutuksen ja tutkimuksen kehittäminen, tuki pk-yrityksille, SOLVIT:in sekä Yritys-Eurooppa -verkoston vahvistaminen ja saavutettavuus). Asiakirja heijastelee ja täydentää erinomaisesti professori Montin asiakirjaa, hänen hiljattain Euroopan komission puheenjohtajalle José Manuel Barrosolle esittämää raporttia sisämarkkinoiden uudesta strategiasta.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin tämän sisämarkkinoiden nykyisiä puutteita käsittelevän mietinnön puolesta. Talous- ja rahoituskriisi on vahingoittanut merkittävästi yhtenäismarkkinoiden yhdentymisprosessia. On surullista seurata taloudellisen protektionismin uudelleen ilmaantumista kansallisella tasolla, sillä siitä voi seurata sisämarkkinoiden sirpaloituminen. Markkinoilta poistuu suuri määrä pk-yrityksiä, koska kriisiaikana niiden rahoituksen saaminen on rajoittunut vakavasti. Ei pidä unohtaa, että pk-yritykset muodostavat merkittävän osan Euroopan talouden selkärangasta ja ovat talouskasvun ja sosiaalisen koheesion tärkeimmät tekijät. Jäsenvaltioiden olisi ponnisteltava enemmän pienyrityksiä koskevan Small Business Actin täytäntöönpanemiseksi sekä byrokratian ja muiden hallinnollisten esteiden poistamiseksi pk-yrityksiltä.

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Äänestin mietintöä vastaan, koska siinä edistetään tekijöitä, jotka ovat äärimmäisen raskaita todelliselle kestävälle kasvulle sekä työntekijöiden ja kuluttajien edulle EU:ssa yleensä. Ensinnäkin mietinnön laatija ei pelkästään tee vääriä johtopäätöksiä, vaan hänellä on myös väärä lähtökohta ehdotustensa muotoilulle, koska hän väittää, että Euroopan yhtenäismarkkinat ja euroalue muodostavat parhaan esimerkin Euroopan unionin todellisesta taloudellisesta yhdentymisestä ja yhtenäisyydestä ja että ne ovat varmaankin näkyvin Euroopan yhdentymisen saavutus EU:n kansalaisten kannalta. Hän unohtaa perustavaa laatua olevan sosiaalisen ja poliittisen unionin puutteen ja ylenkatsoo todellisia olosuhteita useissa euroalueen valtioissa tällä hetkellä.

Hän viittaa erityisesti sosiaaliseen markkinatalouteen, epämääräiseen termiin, joka pohjimmiltaan merkitsee markkinoiden vapauttamista sosiaalipolitiikan viimeistenkin rippeiden kustannuksella. Esittelijä hyväksyy myös täysimääräisesti kilpailukyvyn filosofian ja Eurooppa 2020 -strategian, joka on perusteeton ja jolla tulee olemaan vieläkin kielteisempiä seurauksia Euroopan kansalaisille.

  Vasilica Viorica Dăncilă (S&D), kirjallinen. – (RO) Me kaikki tiedämme, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteena on auttaa Euroopan unionia selviytymään nykyisestä talouskriisistä ja valmistella sen taloutta uuteen vuosikymmeneen. Tämän vuoksi katson, että EU 2020 -strategiassa on asetettava realistiset tavoitteet, jotta vuoteen 2020 mennessä saavutetaan vihreä, tietoon perustuva, sosiaalinen markkinatalous ja kestävä kehitys. Toinen tavoite on luoda työpaikkoja maatalouden ja ympäristön aloilla, sillä yhtenäisten eurooppalaisten markkinoiden on oltava kulmakivi EU 2020 -strategiassa, jossa tartutaan talouskasvun ja kuluttajansuojan haasteisiin.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin mietinnön puolesta, koska sen mukaan yhtenäismarkkinoita ei ole sidottu yksinomaan taloudellisiin näkökohtiin. On tärkeää varmistaa, että yhtenäismarkkinoiden elpyessä valitaan holistinen ja yhteinen lähestymistapa, jossa kuluttajien ja kansalaisten tavoitteet, erityisesti taloudellisiin, sosiaalisiin terveyttä ja ympäristöä koskeviin huoliin liittyvät tavoitteet, sisällytetään täysin elpyneisiin yhtenäismarkkinoihin.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Sisämarkkinat ja niihin liittyvä politiikka ovat tarjonneet Euroopan kansalaisille paremman tavaroiden ja palvelujen saatavuuden sekä suuremman valikoiman alhaisin kustannuksin. Sisämarkkinaperiaatteet ovat merkinneet sitä, että eurooppalaisten kuluttajien saatavilla on enemmän tietoa ja heidän oikeuksiaan suojellaan paremmin, mutta olen myös yhä tietoisempi heidän velvoitteistaan. Tämän vuoksi sisämarkkinoiden todellisuus ei ole staattinen vaan dynaaminen. Tämä todellisuus muuttuu globalisoituneessa maailmassa, ja sen kehittämiseen on edelleen kiinnitettävä huomiota ja parannettava täytäntöönpanoa. Olen esittelijän kanssa samaa mieltä, ja korostaisin Euroopan unionin sisämarkkinoiden merkitystä Euroopan yhdentymiselle, entistä laajemmalle sosiaaliselle koheesiolle, kilpailukyvylle ja talouskasvulle, joka antaa meille mahdollisuuden kohdata tuleva kehitys ja kilpailla globalisoituneilla markkinoilla.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Yhdennettyjen ja täysin toimivien yhtenäismarkkinoiden rakentaminen on prosessi, joka on ratkaisevan tärkeä yhä syvemmälle eurooppalaiselle integraatiolle, sosiaaliselle koheesiolle, EU:n talouskasvulle ja kestävälle kehitykselle. Talouskriisi on kuitenkin epäilemättä vaikuttanut kansalaisten ja kuluttajien luottamukseen yhtenäismarkkinoihin. On tärkeää, että Euroopan kansalaiset ymmärtävät yhtenäismarkkinoiden merkityksen, tavan jolla ne toimivat ja ennen kaikkea edut, joita niistä voi olla kansalaisille, kuluttajille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille. Yhtenäismarkkinoiden elvyttäminen merkitsee, että eri sidosryhmien on omaksuttava yhteinen holistinen lähestymistapa, johon sisältyvät kuluttajien ja kansalaisten tavoitteet uusilla yhtenäismarkkinoilla, erityisesti taloudellisiin, sosiaalisiin, terveyttä ja ympäristöä koskeviin huoliin liittyvät tavoitteet. Yhtenäismarkkinoiden vahvistamiseen tähtäävä ohjelmaa on seurattava huolellisesti niin, että se lisää sosiaalista oikeudenmukaisuutta, varmistaa markkinoiden eheyden, edistää innovointia ja edistää siirtymistä uuteen digitaaliseen aikaan. Nämä välttämättömät seikat todennäköisesti antavat yhtenäismarkkinoille etulyöntiaseman muihin maailmanlaajuisiin talouksiin nähden. Luottamuksen luomiseksi yhtenäismarkkinoita kohtaan on varmistettava kuluttajansuoja sekä turvattava kansalaisten sosiaaliset ja ympäristöä koskevat tarpeet.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Ihailen esittelijän kykyä kirjoittaa aivan vakavissaan ja pilailematta, että yhtenäismarkkinat ja euro ovat toimineet Euroopan suojakilpenä meihin syvästi vaikuttaneet kaksivuotisen kriisin aikana. Mikään ei ole suojellut meitä, ei edes Brysselin Eurooppa. Päinvastoin, se on luonut edellytykset pahimmille vaikutuksille: pääoman vapaan globaalin liikkuvuuden, julkisten palvelujen ja sosiaaliturvajärjestelmien purkamisen, yhä laajemman epävarmuuden työpaikkojen suhteen sekä rahapolitiikan, joka on annettu jäsenvaltioiden taloudellisista tarpeista piittaamattoman keskuspankin käsiin. Nämä ovat yhtenäismarkkinoiden perustamisen seurauksia, ja markkinat ovat olleet keskeneräiset vuodesta 1992 alkaen. Niihin liittyy myös pysähtyneisyyden osatekijä, tarpeeton osatekijä, joka on otettava huomioon jäsenvaltioiden tarttuessa asiaan. Mitä tulee euroon, minusta meidän olisi kysyttävä kaikilta keinotteluin kohteeksi joutuneilta valtioilta, mitä mieltä ne ovat euron kyvystä suojella niitä. Nyt se on itsessään kriisitekijä.

  Małgorzata Handzlik (PPE), kirjallinen. – (PL) Euroopan yhteismarkkinat ovat Euroopan yhdentymisen merkittävä saavutus. Ne antavat kansalaisille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille monia mahdollisuuksia.

Viime viikolla julkaistussa ja esitellyssä raportissaan EU:n markkinoiden strategiasta ja tulevaisuudesta professori Mario Monti osoittaa selkeästi, että kansalaisten ja kuluttajien on oltava yhteismarkkinoiden suurimpia hyötyjiä. Markkinat eivät aina ole heille suotuisat. Tämän vuoksi uusia lainsäädäntöehdotuksia laadittaessa heidän huolensa on otettava huomioon mahdollisimman laajasti. Meidän on pyrittävä varmistamaan, että esimerkiksi ammatillisen pätevyyden tunnustaminen, palveludirektiivin asianmukainen täytäntöönpano, sähköinen kaupankäynti, pienet ja keskisuuret yritykset sekä kuluttajansuoja ovat painopistealoja kehitettäessä yhteismarkkinoita edelleen.

Kuten professori Monti totesi, jäsenvaltioissa on havaittavissa eräänlaista kyllästymistä EU:n markkinoita koskeviin kysymyksiin, mutta juuri nyt tarvitsemme vahvoja yhteismarkkinoita enemmän kuin koskaan, kuten viime kuukausien kriisi on osoittanut. Tämän vuoksi olen tyytyväinen jäsen Grechin mietintöön, jonka työstämiseen minulla oli mahdollisuus osallistua ja joka on kommenttimme kuluttajia ja kansalaisia EU:n markkinoilla koskevaan asiaan.

  Eija-Riitta Korhola (PPE), kirjallinen. – (EN) Mietintö ei olisi voinut osua kriittisempään hetkeen. Jatkuva rahoituskriisi on luonut epäluottamuksen tunteen ja johtanut hallitusten keskusteluihin protektionistisista toimenpiteistä. Pitkällä ajanjaksolla tällä olisi tuhoisat vaikutukset Euroopan talouteen. Katson, että talousongelmat ja motivaation puute sisämarkkinoiden loppuunsaattamisessa ovat yhteydessä toisiinsa. Jäsen Grech korostaa mietinnössään aivan oikein, että kansalaiset ovat sisämarkkinoiden todellinen keskipiste ja että talouden on toimittava kansalaisia varten, ei toisin päin. Mario Montin raportissa sisämarkkinoiden uudesta strategiasta tämä varoittaa, että sisämarkkinoiden suosio on nyt matalammalla kuin koskaan, mutta myös, että niitä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Uskon, että meidän on toimittava rohkeasti antaaksemme sisämarkkinoille uutta energiaa ottaen samalla huomioon kansalaisten huolenaiheet. Äänestin Grechin mietinnön puolesta, vaikka siinä mielestäni olisi voitu painottaa enemmän pk-yritysten tilannetta. Tulos on kuitenkin hyvin tasapainoinen, kun merkittävät tarkistukset hyväksyttiin, ja toivon sen johtavan komission hyvin harkittuihin lainsäädäntöaloitteisiin.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Yhtenäismarkkinoiden rakentaminen on aina ollut ja on edelleen yksi EU:n päätavoitteista. Hyvin toimivat yhtenäismarkkinat ovat perustavaa laatua oleva prosessi, jolla edistetään Euroopan yhdentymistä, sosiaalista koheesiota sekä talouskasvua ja kestävää kehitystä unionissa. On ilmennyt epäilyksiä yhtenäismarkkinoiden tilanteesta hiljattaisen talouskriisin vuoksi. Jotkut väittävät, että tilanne on tällä hetkellä epävakaa. Jos tämä on totta, se on hyvin haitallista yhtenäismarkkinoiden yhdentymisprosessille ja unionin historialle. Tässä vaiheessa on hyvin tärkeää löytää väline, jolla selkeästi ja yksiselitteisesti kerrotaan Euroopan kansalaisille kuinka yhtenäismarkkinat toimivat sekä niistä valtavista eduista, joita niistä voi olla kuluttajille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille. Siksi äänestin tällä tavalla.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Mietintö suuntaa väärään suuntaan. Nyt on aika suojata yrityksiä eri jäsenvaltioissa globaalin rahoituskriisin vaikutuksilta ja ottaa käyttöön selkeät keinottelijoita ja vapaita markkinoita koskevat säännökset. Tämän sijaan markkinoiden, yritysten ja kaupallisten menettelyjen väliset kulttuuriset ja taloudelliset erot uhrataan globalisoituneille markkinoille. Näistä syistä äänestin mietintöä vastaan.

  Robert Rochefort (ALDE), kirjallinen. – (FR) Äänestin kuluttajille ja kansalaisille tarkoitettujen yhtenäismarkkinoiden toteuttamisesta laaditun mietinnön puolesta. Asiakirjassa löydetään todellakin tasapaino toisaalta sellaisen avoimen talouden tavoitteiden, joka kykenee saamaan aikaan kasvua ja uusia työpaikkoja sekä tarjoamaan yhdennetyn vastauksen tulevaisuuden merkittäviin haasteisiin (kuten kilpailukyky, tutkimus ja kehittäminen, teollisuuspolitiikka sekä demografiset ja ympäristöä koskevat asiat) ja toisaalta sellaisen taloudellisen järjestelmän välillä, joka pystyy tarjoamaan kansalaisten tarvitsemat kuluttajansuojan sekä sosiaaliset ja ympäristöä koskevat takeet. Meidän ei pidä unohtaa kansalaisia ja kuluttajia elvytysstrategiassamme.

Euroopassa on myös omaksuttava kokonaisvaltainen ja lähestymistapa, jossa yhdistyvät kansalaisten huolenaiheet sekä muut monialaiset politiikat, erityisesti terveydenhuolto, sosiaaliturva ja kuluttajansuoja, työlainsäädäntö, ympäristö, kestävä kehitys ja ulkopolitiikka. Mietinnössä kehotetaan komissiota esittämään lainsäädäntöehdotus, jolla varmistetaan edullisen, tarkoituksenmukaisen ja helposti saatavilla olevan Euroopan laajuisen yhteisen oikeussuojajärjestelmän käyttöönotto toukokuuhun 2011 mennessä, ja kannatan tätä.

  Carl Schlyter (Verts/ALE), kirjallinen. – (SV) Mietintö koostuu parhaasta tänä vuonna näkemästäni sisällöttömästä retoriikasta, enkä tämän vuoksi voi tukea sitä. Tämän lisäksi siihen sisältyy niin hyviä kuin huonojakin ehdotuksia, joten pidättäydyn äänestämästä.

Mietintö: Pál Schmitt (A7-0108/2010)

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin korkeakoulujen ja yritysten välisestä vuoropuhelusta laaditun mietinnön puolesta, sillä minusta on tärkeää parantaa koulutuksen ja työmarkkinoiden välisiä yhteyksiä. Kyse ei ole opiskelijoiden ohjaamisesta yksityisen sektorin toiveiden mukaisesti, vaan mahdollisuuden tarjoamisesta nuorille ottaa huomioon työelämän vaikutukset. Korkeakoulujen ja yritysten välisiä yhteyksiä on vahvistettava, jotta opiskelijoiden olisi helpompi päästä töihin ja yritysten hyväksyä helpommin epätyypillisiä uria.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Kannatan mietintöä korkeakoulujen ja yritysten entistä aktiivisemmasta kumppanuudesta. Korkeakouluilla on merkittävä asema menestyksekkäässä etenemisessä kohti tietoon perustuvaa taloutta, mutta tarvitaan myös muiden osapuolten, toisin sanoen yritysten ja valtion instituutioiden osallistumista. Tehokkaiden tulosten aikaansaamiseksi koulutusalaa on muokattava ja nykyaikaistettava ja opetusohjelmia on uudistettava ja päivitettävä työmarkkinoiden tarpeet täyttäviksi. Kun saadaan luotua edellytykset siihen, että vastavalmistuneet löytävät töitä pienistä ja keskisuurista yrityksistä, saamme kurottua umpeen kuilun nuorten asiantuntijoiden tarjonnassa ja työmarkkinoiden kysynnässä.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. – (IT) Valiokunta-aloitteiseen mietintöön sisältyy todella myönteisiä ajatuksia korkeakoulujemme tulevaisuudesta. Mikä tahansa muutos akateemisen koulutusjärjestelmään koulutusohjelmien nykyaikaistamiseksi ja ennen kaikkea vastavalmistuneiden lähentämiseksi työelämään on suotuisa ja vahvasti kannatettava.

Eurooppalaisen korkeakoulujärjestelmän, yhden jokapäiväisen elämämme merkittävimmän osatekijän, jonka avulla voimme kylvää vankan ja kestävän talouden elpymisen siemenet, on avauduttava työmarkkinoille: vankkojen yhteyksien muovaaminen korkeakoulujen ja yritysten vastavuoroisen vaihdon osalta on yksi jäsenvaltioiden toimielinten ensisijaisista tavoitteista, ja pääasiassa paikallisten ja alueellisten viranomaisten on päätettävä pyrkimyksistä saattaa yhteen menestyksekkäästi taloudellinen ala ja koulutusala. Vain korkeakoulut, jotka ovat yhteydessä oman alueensa yrityksiin, voivat toivoa nuorille pääsyä ja pysyvää asemaa työmarkkinoilla.

Me kaikki tarvitsemme, nyt ja aina, nykyaikaisia koulutuslaitoksia, jotka ennen kaikkea heijastavat alueellisia tarpeita: olen varma, että tämäkin on ratkaiseva osatekijä alueiden kasvulle. Äänestin näin ollen mietinnön puolesta.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Tieto on nykyaikana entistä merkittävämpi painopisteala. Osaamiskolmion osalta on tehtävä entistä enemmän, on hyväksyttävä uudistuskehys, jolla osaamisesta tehdään sosiaalinen arvo, ja vahvistettava yritysten ja korkeakoulujen välisiä yhteyksiä kuten Euroopan teknologiainstituutin osaamis- ja innovaatioyhteisöissä. On tärkeää, että korkeakoulut liittävät taloudellisen ja sosiaalisen ympäristön päätoimialaansa tutkimus- ja innovointiohjelmissaan. On tärkeää kehittää investointistrategia uusi kasvun lähteitä varten, kannustettava tutkimusta, kehittämistä, innovointia ja koulutusta teollisuuspohjamme, erinomaisen palvelualan ja nykyaikaisen maaseudun talouden vahvistamiseksi. Niin yksityisten kuin julkistenkin korkeakoulujen, yliopistojen ja teknisten korkeakoulujen asema on hyvin arvokas luotaessa näihin instituutioihin kohdistuvaa luottamusta. Niiden on oltava itsenäisiä, jotta ne kykenevät tarjoamaan keskeisen panoksensa Euroopan kehitykseen. On vahvistettava koulutus- ja tutkimusohjelmien tieteidenvälisyyttä ja poikkitieteisyyttä sekä korkeakoulujen välistä yhteistyötä. Tieto- ja viestintätekniikka on tässä keskeinen väline.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin "korkeakoulujen ja yritysten välisestä vuoropuhelusta: uusi kumppanuus Euroopan korkeakoulujen nykyaikaistamiseksi" -nimisen mietinnön puolesta, sillä siinä esitetään toimenpiteitä, joilla parannetaan eurooppalaisten opiskelijoiden työllistettävyyttä. Koulutusalan ja yritysten välinen yhteistyö on tärkeää sen kuilun umpeen kuromiseksi, joka on olemassa koulutusalan tiedon tarjonnan ja työelämän tiedon kysynnän välillä.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Katson, että kumppanuudet, jotka antavat mahdollisuuden nykyaikaistaa korkeakouluja, erityisesti yksilön parempaa koulutusta ja pätevyyttä edistäviä korkeakouluja, ovat välttämättömiä Euroopan kilpailukyvyn lisäämiseksi. Pätevyys tulee näkyviin innovoinnissa, tutkimuksessa ja kehittämisessä, jotka ovat niin tärkeitä kestävän talouskasvun ja sosiaalisen kasvun kannalta. Korkeakoulujen ja yritysten välille on luotava kumppanuuksia näiden työntekijöiden työmarkkinoille siirtymisen helpottamiseksi, sillä tämä auttaa vähentämään erityisesti tämänhetkistä korkeaa työttömyyttä. Tässä yhteydessä haluan myös korostaa jälleen Euroopan unionin koheesiopolitiikan merkitystä, ja siitä osoitettavat varat olisivat erityisen hyödyllisiä tässä tarkoituksessa.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Eurooppa-neuvosto hyväksyi Lissabonissa maaliskuussa 2000 ja Barcelonassa maaliskuussa 2002 strategiseksi tavoitteeksi tehdä EU:sta maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, tehdä sen koulutusjärjestelmästä maailmanlaajuinen vertailukohde laadun osalta sekä luoda Euroopan tutkimus- ja innovaatioalue. Koulutuspolitiikka on jäsenvaltioiden vastuulla, kun taas EU:n tehtävänä on tukea kansallisten järjestelmien parantamista uusilla EU:n tason välineillä, vastavuoroisella oppimisella sekä tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihdolla. Tietoon perustuva talous ja tekniikan nopea kehitys ovat haasteita Euroopan korkeakoulutukselle ja tutkimukselle, mutta ne tarjoavat myös uusia mahdollisuuksia, jotka on otettava tehokkaasti käyttöön. Tässä yhteydessä laadukkaiden kumppanuuksien luominen korkeakoulujen ja yritysten välille on hyvin merkittävää. Katson, että koulutusalan ja yritysten välinen yhteistyö paikallisella, alueellisella, kansallisella ja ylikansallisella tasolla on tärkeää sen kuilun umpeen kuromiseksi, joka on olemassa koulutusalan tiedon tarjonnan ja työelämän tiedon kysynnän välillä.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Korkeakoulujen ja yritysten välistä vuoropuhelua koskevassa mietinnössä omaksutaan kanta, jota emme pidä tapana nykyaikaistaa koulutusta. Meidän on suhtauduttava hyvin vakavasti ilmaiseen, julkiseen ja demokraattiseen koulutuksen saatavuuteen kohdistuviin uhkiin. Katsomme, että on kiireesti tunnustettava Bolognan prosessista seuranneet virheet, ja toisin kuin esittelijä toteaa Bolognan prosessista, on selvennettävä liikkuvuuden merkitystä keinona saattaa jäsenvaltioita lähemmäs toisiaan ja tehdä niistä tasavertaisia.

Meidän ei myöskään pidä unohtaa, että Bolognan prosessi ei ole neutraali ja että siihen liittyi alkuinvestointeja, tai että siinä samaan aikaan noudatettiin politiikkaa, jossa siirrettiin valtioilta pois vastuuta korkeakoulujen rahoituksesta. Mietinnössä viitataan useaan otteeseen korkeakoulujen itsenäisyyteen, ja ajatus korkeakoulujen ja yritysten kumppanuudesta lisätään tähän tapana varmistaa laitosten rahoitus. Tämä käsite korkeakoulujen ja yritysten välisestä yhteistyöstä siirtyy yhä kauemman koulutuksen todellisesta merkityksestä ja arvosta yleismaailmallisena oikeutena ja siinä tarkastellaan koulutusta sen kaupallistamisen kannalta sisältöä ja laatua heikentämällä. Tämä on uusliberalistinen lähestymistapa, jota vastustamme.

  Filip Kaczmarek (PPE), kirjallinen. – (PL) Äänestin "korkeakoulujen ja yritysten välisestä vuoropuhelusta: uusi kumppanuus Euroopan korkeakoulujen nykyaikaistamiseksi" -nimisen Schmittin mietinnön puolesta. Haluan esittää vilpittömät kiitokseni esittelijälle, joka ei valitettavasti enää ole Euroopan parlamentin jäsen. Onnittelen lämpimästi Pál Schmittiä hänen valinnastaan Unkarin parlamenttiin sekä valinnastaan puhemieheksi. Toivotan hänelle kaikkea hyvää.

  Jaromír Kohlíček (GUE/NGL), kirjallinen. – (CS) EU on hyvin vaikeassa tilanteessa. Toisaalta korkeakouluihin kohdistuu selkeä vaatimus kouluttaa käytännöllisesti suuntautuneita ammattitaitoisia työntekijöitä perusopinnoissa. Toisaalta ihmiset, jotka todella ymmärtävät teknistä koulutusta, tietävät, että kolmen ensimmäisen vuoden korkeakouluopintojen on tarjottava opiskelijoille teoreettinen perusta myöhemmille menestyksekkäille opinnoille. Tämä on kaikkien väärinkäsitysten ydin. Korkeakoulujen ja yritysten foorumi, missä muodossa tahansa, keskittyy aina erityisesti käytännössä hyödyllisiin vastavalmistuneisiin. Kuitenkin perustutkimuksen ja merkittävien innovaatioiden toteuttajat ovat pääasiassa tuotantotaloudesta valmistuneita maistereita ja tohtoreita. Jos heidän on määrä saavuttaa merkittäviä tuloksia aloillaan, näiden valmistuneiden on tietenkin hankittava asianmukaiset perustiedot tärkeimmillä teknisillä aloilla opintojensa kolmen ensimmäisen vuoden aikana. On vaikea kuvitella, että he pärjäisivät yläasteen matematiikalla ja kevyin tiedoin teknisestä perustieteestä, jota täydennetään tutkinnolla yksin- ja kaksikertaisesta kirjanpidosta sekä käytännön tiedoilla hakemuksen teosta apurahaa myöntävälle taholle. Vastuulliset korkeakoulujen luennoitsijat omaavat kannan, joka ei juuri poikkea omastani, kaikista julistuksista, foorumeista, tiedonannoista ja uusista kumppanuuksista huolimatta. Tämän vuoksi suosittelen, että tulevissa keskusteluissa teemme selvän eron Bolognan prosessissa tarkoitetun korkeakoulutuksen ja perinteisen korkeakoulutuksen välille. Myös uudet niin kutsutun elinikäisen oppimisen lisämuodot ovat tietenkin suotavia.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Korkeakoulujen ja yritysten välinen vuoropuhelu on ratkaisevaa sille korkealaatuiselle koulutukselle, jota EU:n nuoret toivovat. Koulutusalan ja yritysten välinen yhteistyö kaikilla tasoilla on tärkeää sen kuilun umpeen kuromiseksi, joka on olemassa koulutusalan tiedon tarjonnan ja työelämän tiedon kysynnän välillä. Koulutuksen ja koulutuslaitosten sekä yritysten väliset kumppanuuden ovat ratkaisevia opiskelijoiden työllistettävyyden parantamiseksi, yrittäjäpotentiaalin kasvattamiseksi ja työelämään tutustumisen vuoksi. Siksi äänestin tällä tavalla.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Komissio viittaa tiedonannossaan todellisen itsenäisyyden myöntämiseen korkeakouluille. Tällaiseen itsenäisyyteen olisi liityttävä itsenäinen rahoitus, ja tämä on epärealistista meitä odottavina taloudellisesti tiukkoina aikoina. On olemassa paljon esimerkkejä koulutuslaitosten ja yritysten hyvin hedelmällisestä yhteistyöstä. Lisääntyneen vuoropuhelun tarvetta Bolognan prosessin yhteydessä ei esitetä riittävän selkeästi, ja tästä syystä pidättäydyin äänestämästä.

  Radvilė Morkūnaitė-Mikulėnienė (PPE), kirjallinen. – (LT) Tuskin yksikään EU:n jäsenvaltio epäilee koulutuksen ja yritysten välisen yhteistyön merkitystä. Koska kriisi on korostanut sekä työttömyysongelmia että markkinoiden kysyntää vastaavan koulutuksen merkityksen, olen tyytyväinen siihen, että hyväksymällä tämän asiakirjan Euroopan parlamentti pyrkii käynnistämään akateemisen maailman ja yritysmaailman välisen vuoropuhelun. Tämä olisi nähtävä pitkäaikaisena prosessina aina korkeakouluopintojen alusta alkaen: erilaiset vaihto-ohjelmat, työharjoittelut yrityksissä, kenties jopa korkeakoulujen ja yritysten väliset kuulemiset laadittaessa opetusohjelmia. Jos tulevat työnantajat osallistuvat koulutusjärjestelmään alusta alkaen, on olemassa suuremmat mahdollisuudet valmistaa asiantuntijoita, jotka voivat paremmin vastata työmarkkinoiden työnantajien tarpeisiin.

  Wojciech Michał Olejniczak (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin Euroopan parlamentin päätöslauselman No A7-0108/2010 "korkeakoulujen ja yritysten välisestä vuoropuhelusta: uusi kumppanuus Euroopan korkeakoulujen nykyaikaistamiseksi" (2009/2099 (INI)) puolesta, koska nykyisten työmarkkinoiden dynamiikka, talouskehitys ja kehityksen painopistealojen muuttuminen edellyttävät yhteistyötä monilla tasoilla. Korkeakoulutus kohtaa valtavia haasteita kaikkialla Euroopassa. Sen on pysyttävä mukana dynaamisesti kehittyvässä maailmassa ja markkinoiden työntekijöiden osalta muuttuvissa odotuksissa. Nyt se, että koulutusmahdollisuudet ja koulutustaso eivät vastaa markkinoiden odotuksia, on suuri ongelma. Tällaisen tasapainottoman järjestelmän säilyttäminen on virhe, jota emme saa hyväksyä. Juuri tästä syystä muutosten, joita meidän on saatava aikaan, on koskettava koko koulutusalaa ja nuorten toimintaa työmarkkinoilla. Puolan tasavallan opiskelijoiden parlamentin, lakisääteisen kaikkien Puolan opiskelijoiden edustuselimen entisenä puheenjohtajana tapaan usein ihmisiä, jotka ovat juuri aloittamassa tai päättämässä korkeakouluopinnot. Työmarkkinoiden ja sen vaatimusten tuntemus on hyvin vähäistä ja myös koulutustaso on epätyydyttävä. Niin poliittisissa kuin opiskelijoidenkin elimissä on yhteinen näkemys, jonka mukaan tärkeintä on se, kuinka monta käytännön kokemusta ja työkokemusta ihmisellä on, kuinka montaa alaa tämä on opiskellut ja kuinka montaa kieltä tämä puhuu. Markkinoilla tarvitaan kuitenkin määrän sijaan laatua. Tämän vuoksi on tärkeää, että ryhdymme toimiin korkeakoulujen, akateemisen maailman ja yritysten välisen yhteistyön parantamiseksi.

  Daciana Octavia Sârbu (S&D), kirjallinen. – (RO) Äänestin korkeakoulujen ja yritysten välisen yhteistyön kannustamista koskevan Schmittin mietinnön puolesta. Korkeakoulujen on nykyisin tehtävä entistä tiiviimpää yhteistyötä yritysmaailman kanssa voidakseen tarjota asianmukaisen vastauksen työmarkkinoiden vaatimuksiin, erityisesti globalisoituneessa maailmassa. Tämän osalta korkeakoulujen ja yritysten välisen vuoropuhelun on perustuttava vastavuoroisuuteen, luottamukseen ja kunnioitukseen.

Tähän voidaan päästä ottamalla käyttöön eräissä jäsenvaltioissa jo sovellettu innovaatioseteli, jonka avulla etenkin pk-yritykset voivat lisätä tutkimuskapasiteettiaan vaarantamatta korkeakoulujen riippumattomuutta, autonomiaa tai niiden toiminnan julkista luonnetta. Sekä korkeakoulut että yritykset voivat hyötyä monitieteisten ja tieteiden välisten sekä yrittäjyystaitojen yhteisestä kehittämisestä, kun opinnoissa ja erityis- ja erikoistumisaloissa suhtaudutaan joustavasti talouden ja pk-yritysten tarpeisiin.

  Silvia-Adriana Ţicău (S&D), kirjallinen. – (RO) Äänestin "korkeakoulujen ja yritysten välisestä vuoropuhelusta: uusi kumppanuus Euroopan korkeakoulujen nykyaikaistamiseksi" -nimisen mietinnön puolesta.

EU:n on luotava korkeakoulujen ja yrityssektorin välille tiiviimmät yhteydet ja kumppanuuksia, joilla edistetään tietoon perustuvan yhteiskunnan luomista, kehitetään soveltavaa tutkimusta ja parannetaan korkeakoulututkinnon suorittaneiden mahdollisuuksia työmarkkinoilla. Valitettavasti korkeakoulututkinnon suorittaneiden pätevyyden ja työmarkkinoilla edellytettyjen tutkintojen välillä vallitsee yhä useammin epäsuhta.

Kehotan komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan keskipitkän ja pitkän aikavälin ennusteita tarvittavista taidoista koulutusohjelmien talouskehitykseen kytkemisen mahdollistamiseksi. Lisäksi haluan kiinnittää huomiota tarpeeseen lisätä työpaikkojen määrää, joka on EU:n ensisijainen tavoite, varsinkin nykyisen taantuman aikana.

Rohkaisemme komissiota edistämään sen käytettävissä olevien resurssien ja välineiden käyttöä yrityskulttuurin kehittämiseksi yksinkertaistamalla menettelyjä ja vähentämällä byrokratiaa korkeakoulujen ja yritysten välisen vaihdon vauhdittamiseksi.

Lopuksi haluan korostaa elinikäisen oppimisen merkitystä erityisesti uuteen teknologiaan sovellettujen etäopiskelukurssien kautta, sillä se on erityisen hyödyllistä yli 45-vuotiaille, jotka ovat haavoittuva ryhmä, joka on altis sosiaaliselle syrjäytymiselle.

Mietintö: Rebecca Harms (A7-0142/2010)

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Euroopan unioni suojelee kansalaisiaan. Sen lisäksi, että yhteisö sääntelee vaarallisia tuotteita, joita ihmiset pyrkivät tuomaan sisämarkkinoille, että toteutetaan yhteisiä toimenpiteitä terrorismin torjumiseksi ja yhteisiä aloitteita rauhan takaamiseksi Euroopassa, Euroopan unioni osallistuu myös neuvostovallan aikana rakennettujen ydinvoimaloiden purkamiseen, sillä ne saattavat koska tahansa vaarantaa terveytemme. Nyt, kun Tšernobylin kauheasta onnettomuudesta on kulunut 24 vuotta, olen iloinen voituani osaltani edistää maanosamme tulevaisuutta äänestämällä tämän mietinnön puolesta. On nimittäin hyvin tärkeää, että Bulgariassa Kozloduy-ohjelmassa käynnistettyjä toimenpiteitä jatketaan ajanjaksolla 2010–2013.

  Gerard Batten, John Bufton ja Derek Roland Clark (EFD), kirjallinen. – (EN) UKIP pitää ydinvoiman tuottamisen turvallisuutta hyvin tärkeänä, mutta katsoo, että EU:n näennäisesti tähän tarkoitukseen myöntämää tukea Bulgarialle motivoivat poliittiset tarkoitusperät (halkeamiskelpoisen materiaalin uudelleenkäsittelyn torjuminen Bulgarian kätevästi lähellä olevassa naapurimaassa Venäjällä) ja opilliset tarkoitusperät (epärealististen tuulivoimapolitiikkojen määrääminen) sekä halu rahoittaa paikallisia konservointihankkeita, jotka eivät kuulu käytöstä poistamiseen. Tämän vuoksi UKIP:n jäsenet äänestivät mietinnössä pyydettyä lisärahoitusta vastaan.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Keski- ja Itä-Euroopan valtioissa ennen liittymistä voimassa olleet ydinvoimaa ja radioaktiivista jätettä koskeneet säännöt eivät olleet yhtä vaativia kuin kyseisenä aikana EU:ssa sovelletut säännöt. EU:n toiminta ja rahoitusapu olivat siis välttämättömiä, ja niillä pyritään nostamaan ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun tasoa. Ehdotus, josta äänestämme, sopii näihin puitteisiin.

Komission esittämällä asetusehdotuksella on määrä tarjota rahoitusapua Bulgariassa sijaitsevan Kozloduyn ydinvoimalan yksiköiden 1–4 poistamiselle käytöstä ja siitä seuraavan radioaktiivisen materiaalin käsittelyn varmistamiseksi. Esittelijän mukaan turvallisuus voi vaarantua ilman EU:n tukea, sillä WER 440/230 -tyyppisissä reaktoreissa on vakavia rakenteellisia ja turvallisuuspuutteita, joita ei voida korjata.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Ihmisten ja ympäristön terveyden suojelu ja edistäminen ovat yhteisön kehittämispolitiikan ensisijaisia tavoitteita. Tämän vuoksi katson, että EU:n on ehdottomasti turvattava riittävät rahoitusvarat ja tekniset resurssit Bulgariassa sijaitsevan Kozloduyn ydinvoimalan yksiköiden 1–4 käytöstä poistamiseksi, kuten parlamentti tässä päätöslauselmassa esittää. Näin toimiessaan Eurooppa sulkee yhden suuren hyvin radioaktiivisten päästöjen tuottajan ja eliminoi vakavien onnettomuuksien vaaran. Käytöstä poistamisen turvallisuusedellytysten lisäksi on tärkeää, että Euroopan komissio omaksuu aktiivisen aseman auttaakseen Bulgariaa selviytymään niistä kielteisistä vaikutuksista, joita käytöstä poistamisella on sen taloudelliseen kilpailukykyyn, energian kestävyyteen sekä työmarkkinoiden tilanteeseen. Tämän osalta EU:n toimintastrategian on varmistettava tuki uusien työpaikkojen ja kestävän teollisuuden luomiselle alueella, johon käytöstä poistaminen vaikuttaa.

  Rebecca Harms (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Parlamentti hyväksyi tänään 300 miljoonan euron lisätuen Kozloduyn ydinvoimalan yksiköiden 1-4 käytöstä poistamiselle. Kannatan tätä, sillä lisätuki on tarpeen reaktorien turvallisen käytöstä poistamisen varmistamiseksi. Parlamentti kuitenkin hylkäsi saastuttavien ruskohiilivoimaloiden rahoittamisen näistä varoista. Myös ehdotus osan varoista käytöstä Bulgarian auttamiseksi löytämään ratkaisun ydinjätteen loppusijoittamiseksi hylättiin. Tämän vuoksi äänestin tarkistettua ehdotusta vastaan. Pidättäydyin kuitenkin äänestämästä lainsäädäntöpäätöslauselmasta mahdollistaakseni EU:n rahoituksen käytöstä poistamiselle.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Voimme vain iloita kaikista askeleista kohti ydinvoimalan käytöstä poistamista sekä uusiutuvia energiamuotoja ja ydinjätettä koskevien tutkimusohjelmien täytäntöönpanosta. Tämä on askel kohti ydinvoimasta luopumista asteittain, jota kannatamme. Haluan kuitenkin korostaa, että olen hämmästynyt ydinjätteen "lopullista sijoittamista" koskevasta sinnikkyydestä. Menetelmä ei voi tarjota pitkän ajanjakson ratkaisua sen ekosysteemillemme aiheuttaman vaaran vuoksi.

Olen myös huolissani takeiden puuttumisesta osoitettaessa EU:n rahoitustukea käytöstäpoistamisprosessin helpottamiseksi. Kuinka voimme olla varmoja, ettei näitä 300 miljoonaa euroa käytetä osittain uuden Belenen ydinvoiman rahoittamiseen Bulgariassa? Eikö komission jäsen Oettinger ole jo sitoutunut kyseisen hankkeen rahoitukseen? Äänestän mietinnön puolesta siinä toivossa, että saamme lopulta todistaa Kozloduyn reaktorien käytöstä poistamista.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Keski- ja Itä-Euroopan valtioiden liittyminen EU:hun ja niiden ydinvoiman käyttö ovat johtaneet tarpeeseen tarjota rahoitusapua näille valtioille, jotta ne voivat tehokkaasti käsitellä radioaktiivista jätettä ja parantaa ihmisten terveyden ja ympäristön suojelua. Nyt hyväksytty rahoitusapu liittyy tähän yhteyteen. Siksi äänestin tällä tavalla.

  Alajos Mészáros (PPE), kirjallinen. – (HU) Bulgaria, kuten Slovakia ja Liettuakin, suostuivat liittymissopimuksissaan poistamaan käytöstä osan ydinenergiatuotannostaan. Rahoitusapua myönnettiin vuoteen 2009 asti Kozloduyn ydinvoimalan lopullista käytöstä poistamista varten, mutta kuten muidenkin jäsenvaltioiden osalta, esitettiin pyyntö tämän jatkamiseksi vuoteen 2013. Tähän tarkoitukseen se saa noin 860 miljoonaa euroa tukea. Täydellinen käytöstäpoistamisprosessi vie kuitenkin pitkään, sillä ei riitä, että voimala pelkästään kytketään pois verkosta. Tällaisissa tapauksissa, kun ydinvoimala halutaan sulkea suunniteltua aikaisemmin, on suunniteltava korvaavaa energiatarjontaa. Bulgaria ei ole tuhonnut energiatarjontaansa, mutta sillä on vaikutusta sen naapurivaltioihin, jotka eivät enää saa sähköä. Neljän reaktorin sulkeminen merkitsee Bulgarialle 1700 MW:n energiamenetystä.

Bulgarian hallitus ei kykene ilman Euroopan unionin apua loppusijoittamaan turvallisesti käytettyä polttoainetta, josta osa olisi joka tapauksessa sijoitettu jonnekin EU:n jäsenvaltioiden ulkopuolelle. Olen myös tietoinen siitä, ettei Bulgarian hallituksella ole varantoa, johon turvautua lopullisen käytöstä poistamisen tapauksessa, joten meidän on tarjottava apua. Olemme jo käyttäneet suuria määriä rahaa ydinvoimaloiden pysyvään sulkemiseen, mutta entäpä jos harkitsisimme, olisiko viisaampaa nykyaikaistaa ydinvoimaloita niiden sulkemisen sijaan. En tarkoita nyt nimenomaan Kozloduyta. Meidän on tuettava turvallisuusstandardien parantamista Keski- ja Itä-Euroopan valtioissa, sillä niiden heikon tason vuoksi ydinvoimaloita on suljettava.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Niin kauan kun radioaktiivisen jätteen loppusijoittamista koskevaan ongelmaan ei ole tyydyttävää ratkaisua, ei juuri yllätä, etteivät ehdokasvaltiot tiedä, mikä vaihtoehto olisi valittava. Meidän on varmistettava, ettemme tarjoa rahoitusapua lisätäksemme ihmisten ja ympäristön suojelua ja saa sitten selville, että käytettyä ydinpolttoainetta myydään ja käytetään mahdollisesti sotilaallisiin tarkoituksiin. On tietenkin koko Euroopan turvallisuus- ja ympäristöintressien mukaista löytää loppusijoittamista koskeva ratkaisu. Ydinjätteen jälleenmyynti on kuitenkin lopetettava.

Kun olemme saapuneet pisteeseen, jossa kahden reaktoriyksikön käytöstä poistaminen maksaa 1,78 miljardia euroa, on selvää, että halvan ja ilmastoystävällisen ydinvoiman taru on päättynyt. Mietinnössä kuvataan joitakin ydinvoimaan ja ydinreaktoreiden käytöstä poistamiseen liittyviä ongelmia, ja tämän vuoksi äänestin sen puolesta.

  Rovana Plumb (S&D), kirjallinen. – (RO) Noudattaakseen liittymissopimukseensa sisältyviä velvoitteitaan Bulgarian on suljettava Kozloduyn ydinvoimalan yksiköt 1–4, ja EU myönsi tähän rahoitusapua vuoteen 2009 asti. Äänestin mietinnön puolesta tukeakseni Bulgarian toimia, jotta se saisi 300 miljoonan euron lisärahoituksen vuoteen 2013 asti ja jotta se voisi saattaa päätökseen Kozloduyn ydinvoimalan käytöstä poistamisen ja alueen puhdistamisen sekä käsitellä kestävällä tavalla kaiken jätteen sellaisin edellytyksin, ettei ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheudu mitään haittaa.

Kannatan myös komission ehdotusta seurata ja tarkastaa kaikkien tällä rahoituksella toteutettavien hankkeiden täytäntöönpanoa: tutkimus/innovaatiot, joilla pyritään ottamaan käyttöön uusiutuviin energialähteisiin perustuvia teknologioita, jotta voidaan toteuttaa vaadittu 18 000 kt hiilidioksidiekvivalentin lisävähennys, joka syntyy käytöstä poistamisesta. On kiinnitettävä erityistä huomiota työvoiman uudelleenkouluttamiseen, jotta estetään ennestään korkean työttömyyden lisääntyminen, sekä paikallisyhteisöjen kehittämiseen, erityisesti nykyisen kriisin aikana. Kaikki nämä prosessit on toteutettava kansalaisille täysin avoimella tavalla kaikkien niiden monenkeskisten ympäristösopimusten määräysten mukaisesti, joihin Bulgaria on osallistunut (Århus, Espoo jne.).

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Kuten odotimmekin, me vihreät menetimme viimeisen mahdollisuutemme tarkistaa Harmsin mietintöä täysistunnon äänestyksessä, joka koski yhteisön rahoitustukea Bulgariassa sijaitsevan Kozloduyn ydinvoimalan neljän reaktorin poistamiselle käytöstä.

Euroopan parlamentti hyväksyi tänään 300 miljoonan euron myöntämisen (vuoteen 2013 asti) Bulgarialle sen nykyiseen ohjelmaan Kozloduyn ydinvoimalan neljän yksikön käytöstä poistamiseksi. Tämä myönteinen merkki Bulgarialle oli syy, jonka vuoksi esittelijä ja Verts/ALE-ryhmä pidättäytyivät äänestämästä lainsäädäntöehdotuksesta.

Vihreiden ansiosta Euroopan parlamentti on lopultakin tunnustanut, ettei Bulgarialla ole juuri minkäänlaista ydinjätteen loppusijoittamista koskevaa politiikkaa. Bulgarian hallitus onnistui kuitenkin PPE- ja S&D-ryhmien tuella poistamaan kaikki säännökset, joilla tuettaisiin mitään edistymistä loppusijoittamisessa. Tällä hetkellä suurin osa ihmisille ja ympäristölle vaarallisista jätteistä viedään Venäjälle, jonne suurin osa käytetystä ydinpolttoaineesta viedään.

Euroopan parlamentti on kuitenkin onnistunut turvaamaan enemmän kansalaisten osallistumista, avoimuutta, tarkastuksia ja raportointia koskevia säännöksiä kuin komission alkuperäisessä ehdotuksessa oli. Nyt jää nähtäväksi, sisällyttääkö neuvosto näistä mitään, koska sillä on viimeinen sana ja Euroopan parlamenttia ainoastaan kuullaan ydinvoima-asioissa.

  Viktor Uspaskich (ALDE), kirjallinen. – (LT) Hyvät kollegat, kuten Bulgarian Kozloduyn ydinvoimalan, myös Liettuan Ignalinan ydinvoimalan käytöstä poistaminen oli yksi Euroopan unioniin liittymisen edellytyksistä. Ignalinan ydinvoimalan käytöstä poistamisella vuonna 2009 on ollut vakavia vaikutuksia Liettuassa. Liettuan itsenäistyttyä vuonna 1991 Ignalinan ydinvoimalalla oli merkittävä asema taloudessamme ja se tarjosi yli 70 prosenttia valtion energiankulutuksesta. Käytöstä poistamisen vuoksi meidän oli luovuttava energiaviejän asemastamme ja ryhdyttävä tuomaan energiaa hyvin monessa muodossa. Ignalinan ydinvoimala oli teollisuudelle ja kuluttajille halpa energialähde, ja viennin ansiosta myös tulolähde. Kuten Kozloduyn käytöstä poistaminen, myös Ignalinan häviäminen aiheuttaa paikalliselle taloudelle menetettyjä yrityksiä ja työpaikkoja. EU:n täysi rahoitustuki Kozloduylle ja Ignalinalle on tärkeää, jotta voidaan korjata joitakin ydinvoimaloiden käytöstä poistamisesta johtuvia taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Viime vuosien taloudellinen myllerrys on ravistellut Liettuaa ja monia EU:n jäsenvaltioita ja pannut jäihin haaveet uusien edistyneiden ydinvoimaloiden rakentamisesta lähitulevaisuudessa. Meidän olisi kuitenkin mieletöntä luopua kokonaan ydinvoimaloista. Ydinteknologia ei todellakaan ole ihmelääke energiavarmuuden ja luonnonkatastrofien alalla, mutta tehokkaan ja turvallisen ydinvoiman käyttö voisi osaltaan edistää pitkän ajanjakson strategisista haasteista selviytymistä.

Mietintö: Lambert van Nistelrooij (A7-0138/2010)

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Alueillemme perustettujen rakennerahastojen on yhdistyttävä paremmin tutkimukseen ja innovointiin osoitettujen eurooppalaisten lainojen kanssa. Van Nistelrooijin mietintöön sisältyy hyödyllisiä suosituksia kaikkien näiden lainojen käytön parantamisesta. Tässä on kiistaton mahdollisuus alueidemme rahoitukselle ja kasvulle. Vastaavasti entistä laajempi synergia eri rahoitusvälineiden kesken voi olla vain hyödyksi aikana, jolloin taloudellinen toiminta tarvitsee pikastartin. Lopuksi, näiden varojen on kuuluttava EU 2020 -strategian täytäntöönpanoon. Pantuani merkille mietinnön laadun kannatin sitä äänestyksessä.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Innovointiin voidaan panostaa tehokkaimmin alueellisella tasolla lähellä sellaisia toimijoita kuin yliopistot, julkista tutkimustoimintaa harjoittavat organisaatiot tai yritykset edistämällä tietämyksen siirtoon liittyvää kumppanuutta ja alueiden välistä hyvien käytäntöjen vaihtoa. Koheesiopolitiikka on Euroopan yhdentymisen keskeinen tukipylväs ja EU:n tuloksellisimpia politiikkoja, jolla voidaan edistää yhä monimuotoisempien alueiden lähentymistä ja lisätä kasvua ja työllisyyttä. On tärkeää edistää ja ottaa käyttöön onnistuneita malleja osaamiskolmioissa ja varmistaa alueellisen tutkimustoiminnan kestävä kehitys ja innovoinnin strategiset puitteet yhteistyössä yritysten, tutkimuskeskusten, korkeakoulujen ja viranomaisten kanssa. Haluan korostaa osaamisintensiivisten alueellisten innovatiivisten klustereiden potentiaalia alueen kilpailukyvyn vauhdittamisessa ja klusterien kehittämisen sisällyttämistä sekä kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaan että tutkimuksen seitsemänteen puiteohjelmaan. Haluan myös kiinnittää huomiota eurooppalaisen avoimuusaloitteen puitteissa perustettujen osaamis- ja innovaatioyhteisöjen merkitystä, sillä ne yhdistävät Euroopan alueiden johtavat osaamisintensiiviset klusterit keskenään. Kehotan rakennerahastoja tukemaan tiedonvaihtoa alueellisissa klustereissa, koska tällaiset klusterit merkitsevät etenkin epäsuotuisille alueille uusia mahdollisuuksia.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Minusta on asianmukaista analysoida, millä tavoin jäsenvaltiot ja alueet ovat noudattaneet kansallisissa strategisissa viitekehyksissään ja toimenpideohjelmissaan yhteisön strategisia suuntaviivoja kaudelle 2007–2013 ja erityisesti 1.2 kohtaa "Parannetaan osaamista ja innovointia kasvua varten". Tällainen analyysi antaa meille mahdollisuuden tarkempaan käsitykseen siitä, mitä on tehty ja mitä haasteita on vielä ratkaistava yhä näkyvämmällä alalla. Kriisiaikoina tuhlaamisen ja päällekkäisyyden torjuminen ei ole vain hyödyllistä vaan kiireesti tarpeen. Katson, että on tärkeää arvioida perusteellisesti, kuinka koheesio-, tutkimus- ja innovaatiopolitiikka yhdistyvät täytäntöönpanovälineisiinsä (rakennerahastot, seitsemäs TTK-puiteohjelma sekä kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma) tehokkuuden ja tuottavuuden edistämiseksi.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Tutkimus ja innovaatio ovat painopistealoja ja aivan ratkaisevan tärkeitä kilpailukyvyn kannalta sekä sille, että Euroopan talous menestyy nykyisessä globaalissa kriisi-ilmapiirissä, kiivaassa kilpailussa ja yhä suuremmissa ponnistuksissa ilmastonmuutoksen ja alueellisen koheesion kaltaisiin uusiin haasteisiin vastaamisessa. Kriisi voimistaa alueellisten eriarvoisuuksien vaaraa sekä huonontaa entisestään taloudellisia ja sosiaalisia oloja kaikkein epäsuotuisimmilla alueilla. Tämän vuoksi tuen päätöslauselmaa, jossa korostetaan pikaista tarvetta saada aikaan rakennerahastojen entistä suurempi tehokkuus, joustavuus ja niiden yksinkertaistettu saatavuus, jotta varmistetaan tuen ja rahoitusmekanismien nopea käyttöönotto uusille yrityshankkeille sekä pienten ja keskisuurten yritysten elvyttämiseen. Strategia on hyvin merkittävä ja tärkeä EU:n alueellisen koheesion kannalta, koska sillä varmistetaan samanaikaisesti se, että kriisistä tulee mahdollisuus hyödyntää voimavaroja ja parantaa tehokkuutta resurssien tuottavuudessa.

  Petru Constantin Luhan (PPE), kirjallinen. – (RO) Äänestin mietinnön puolesta, sillä tutkimus, kehittäminen ja innovaatio ovat keskeisiä tekijöitä, jotka voivat auttaa Euroopan unionia toipumaan nopeammin ja voimakkaampana tästä talouskriisistä ja samalla saavuttaa ehdotetut talouskehityksen tavoitteet. Tämä edellyttää johdonmukaista politiikkaa, joka kohdennetaan hyvin ja jota rahoitetaan asianmukaisesti. Katson kuitenkin, että on tarkasteltava alueiden erilaisia sosiaalisia ja taloudellisia erityispiirteitä. On hyväksyttävä rajat ja asetettava tavoitteet todellisen tilanteen mukaisesti, ja vaatimukset on määritettävä kuulemalla kaikkia paikallisia, alueellisia ja kansallisia virastoja.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Innovaatiot ovat tärkeitä, mutta niitä ei voida sanella ylhäältä käsin, kuten Eurooppa 2020 -hankkeessa pyritään tekemään. Niitä voidaan kuitenkin tukea tukiohjelmien avulla. On järjetöntä, että tukien hakijat joutuvat kohtaamaan erilaisten rahoituslaitosten ja säännösten viidakon, koska EU ja jäsenvaltiot eivät koordinoi toimintaa. Jokainen askel kohti yksinkertaistamista on hyvä asia, kunhan se ei mahdollista väärinkäytöksiä. Minusta mietinnössä kuvatut lähestymistavat vaikuttavat hyviltä, ja äänestin niiden puolesta.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Koheesiopolitiikka on Euroopan yhdentymisen keskeinen tukipylväs ja EU:n tuloksellisimpia politiikkoja, jolla voidaan edistää yhä monimuotoisempien alueiden lähentymistä ja lisätä kasvua ja työllisyyttä käyttämällä rakennerahastojen rahoitusta. Nykyisellä ajanjaksolla vuosina 2007–2013 kaikki jäsenvaltiot ovat kohdistaneet huomattavan osuuden kokonaisrahoituksestaan innovointiin ja kehittämiseen. Katson, että koheesiopolitiikassa ollaan valmiita synergioiden luomiseen tutkimus- ja innovaatiopolitiikan kanssa, mitä tulee valmiuksien kehittämiseen, verkostoitumiseen ja tiedon siirtoon.

Varojen parempi käyttö merkitsee parempaa tutkimusta, osaamista ja innovointivalmiuksia eri alueilla ja samalla vahvistetaan kumppanuuksien alueellisia näkökohtia julkisen politiikan suunnittelussa ja toteuttamisessa. Mietintö on aloite, jota tuen, koska katson tärkeäksi, että saadaan aikaan synergiaa tutkimukseen ja innovaatioon omistautuneiden rakennerahastojen sekä seitsemännen TTK-puiteohjelman välillä, jotta tietoyhteiskuntatavoitteen saavuttaminen etenisi tehokkaammin.

Mietintö: Liem Hoang Ngoc (A7-0147/2010)

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin Euroopan parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnan hyväksymän päätöslauselman puolesta. Julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys on nyt ratkaisevan tärkeää Euroopan talous- ja finanssipolitiikan uskottavuudelle. Kreikan kriisi on osoittanut tämän. Julkisen vallan on osoitettava vastuullisuutta markkinoille ja luottoluokituslaitoksille. Tätä edellyttää myös tämänhetkinen ja tulevaisuuden demografinen todellisuus. Vastustan tämän vuoksi tiukasti esittelijä Liem Hoang Ngocin ajamia kantoja, joissa tämä vaati julkisen talouden alijäämäpolitiikan säilyttämistä. Meidän on nyt ymmärrettävä, että useiden jäsenvaltioiden julkiset taloudet eivät ole kestäviä, ja meillä on oltava rohkeutta korjata asia. Laivamme on haukannut vettä. Vaikka se ei vielä uppoakaan, meidän on korkea aika äyskäröidä.

  Françoise Castex (S&D), kirjallinen. – (FR) Tiistaina 20.toukokuuta, kun äänestettiin sosialistijäsen Liem Hoang Ngocin mietinnöstä julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyydestä, UMP ja Euroopan parlamentin demokratialiike äänestivät innokkaasti tekstistä, jonka Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmät olivat muuttaneet rivi kerrallaan tehdäkseen siitä uusliberalistisen manifestin. Äänestin tekstiä vastaan, sillä se on loukkaus Euroopan kansalaisia kohtaan. UMP ja demokratialiike korostavat kestämättömien julkisten vajeiden kirjoa perustellakseen ennennäkemättömiä tiukkoja toimenpiteitä kaikkialla Euroopassa vuodesta 2011 alkaen. He ehdottavat vakaussopimuksen muuttamista sosiaalisen taantuman sopimukseksi. Tekstissä oikeisto menee jopa niin pitkälle, että hylkää Euroopan julkisen luottoluokituslaitoksen perustamisen yksityisten laitosten lyödessä rumpua ja johtaessa keinotteluhyökkäyksiä euroalueen valtioita vastaan. Oikeisto kuitenkin unohtaa sen, että alijäämien kasvu on ensisijaisesti seurausta kriisistä, pankkien apupaketeista ja uusliberalistisen politiikan epäonnistumisesta. Tänään oikeisto lykkää laskun kansalaisille.

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Useiden EU:n jäsenvaltioiden valtavat alijäämät ja velat ovat todella merkittävä ongelma, sillä ne aiheuttivat nyt kokemamme kriisin, joka meidän on saatava hallintaan. Näiden taloudellisten puutteiden syyt eivät kuitenkaan ole ne, jotka esittelijä määrittää. Valtioiden talousarviot ovat pois raiteiltaan, koska a) jokaisessa kriisissä valtion menot (sosiaalimenot, menot kasvun aikaansaamiseksi) kasvavat, b) yrityspankit pelastettiin ja c) verokilpailu on voimistunut, kun yritysverotus on selkeästi vähentynyt viimeisten 20 vuoden aikana. Analyysimme tosiseikoista on siis täysin erilainen kuin esittelijän, joka uskoo, että hallitukset ovat vastuussa talouden suistumisesta raiteilta.

  George Sabin Cutaş (S&D), kirjallinen. – (RO) Euroalueen julkinen alijäämä ja julkinen velka olivat viime vuonna jopa 6,3 ja 78,7 prosenttia BKT:sta, joten taso on paljon korkeampi kuin kasvu- ja vakaussopimuksessa vahvistettu. Kasvu- ja vakaussopimuksen rajoitukset ovat korostuneet nykyisessä kriisissä, sillä se ei ole ollut riittävä väline kansallisten talouksien yhdenmukaistamiseen. Kannatan tämän vuoksi sopimuksen tarkistamista sekä vaihtoehtoisten mekanismien etsimistä EU:n talouksien lähentymisen palauttamiseksi. Kannatan myös Euroopan julkisen luottoluokituslaitoksen perustamista sekä jäsenvaltioiden talous- ja rahapolitiikan entistä tiiviimpää koordinointia. Itse asiassa katson Euroopan keskuspankin viime viikolla tekemän päätöksen hankkia euroalueen hallitusten velkakirjoja myönteiseksi askeleeksi. Päätin äänestää julkisen talouden pitkän ajanjakson kestävyyttä koskevaa lopullista mietintöä vastaan, koska nämä näkökohdat, jotka katson perustavaa laatua oleviksi Euroopan yhtenäismarkkinoiden vakauden varmistamisen ja nykyaikaisen hyvinvointivaltion säilyttämisen kannalta, on poistettu mietinnöstä.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Näinä aikoina, kun monet valtiot kohtaavat vakavia vaikeuksia julkisessa taloudessaan, on tärkeää hyväksyä poliittisia toimenpiteitä, jotka johtavat taloudelliseen ja sosiaaliseen vakauteen, mutta erityisesti kasvua stimuloivia toimenpiteitä. Kuten alijäämää, myös julkisen velan tasoa on analysoitava, ja on omaksuttava tätä koskevat parhaat käytännöt siten, että mahdollistetaan vakaampi tilanne ja torjutaan samojen virheiden toistuminen tulevaisuudessa. Katson myös tärkeäksi hyväksyä järkevät kriteerit elpyvän talouden käsitteelle, sillä tilanne vaihtelee eri jäsenvaltioissa. Lopuksi korostan kilpailukykyisen veropolitiikan tarvetta, ei pelkästään EU:ssa vaan myös kolmansien maiden investointien osalta.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Kuten nykyinen kriisi syvällisine vaikutuksineen talouskehitykseen, kansalaisten elämän laatuun ja sosiaaliseen vakauteen on osoittanut, julkisen talouden kestävyys on ennakkoedellytys talouden elpymiselle ja kehityksen luotettavuudelle. Vakaus- ja kasvusopimuksen tarkistuksen riittämättömyys on myös tullut selväksi. Haluan tämän vuoksi jälleen korostaa tarvetta vahvistaa EU:n toimielinten mekanismeja, sillä tarvitaan entistä laajempaa yhdentymistä ja alueellista koheesiota, jotta varmistetaan paremmat valmiudet toimia ja suojautua riskejä ja yhteisestä politiikasta poikkeamista vastaan. Haluan myös korostaa mietinnössä esitettyjä sosiaalisia huolenaiheita, koska siinä varoitetaan kansalaisten tulojen suurista eroista. Tilanne vaarantaa tuottavuuden ja taloudellisen kilpailukyvyn. Olen tämän vuoksi samaa mieltä tarpeesta rohkaista jäsenvaltioita toteuttamaan asianmukaiset uudistukset näihin epätasapainotiloihin puuttumiseksi. Verotuksen oikeudenmukaisuus ja tehokkaat julkiset menot ovat ratkaisevia talouden elpymisprosessin ja sosiaalisen koheesion kannalta. Köyhyyden vähentäminen, sosiaalisen koheesion varmistaminen sekä talouskasvun ja tuottavuuden stimuloiminen ovat EU:n kiistattomat painopistealat, ja niissä työhön sekä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin kohdistuvan verotaakan asteittainen vähentäminen auttaa varmasti.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Kannatan mietintöä: tulevien sukupolvien on vaikea kestää nykyistä julkisen velan ja alijäämän tasoa, mutta ne ovat nytkin suuri ongelma. En kuitenkaan hyväksy ehdotettuja ratkaisuja. Minusta mietintöä, jossa ei käsitellä julkisen velan ja alijäämän hiljattaisen räjähdyksen syitä, ei voida ottaa vakavasti. Sen sijaan on todettava, että on tosiseikka, että jäsenvaltiot ovat ottaneet vastattavakseen pankkien ja rahoitusalan yksityiset luotot, josta vastaavat siis Euroopan kansalaiset ja veronmaksajat, ja tämä on saanut alijäämät kasvamaan näin paljon. Meidän on korostettava sitä, että EU ja euroryhmä toteuttavat nyt toimia ainoastaan miellyttääkseen näitä markkinoita, joiden uskotte olevan järkevät ja tehokkaat, mutta jotka panikoivat alijäämän kasvaessa liian suureksi ja panikoivat sitten uudestaan, koska pelkäävät alijäämän vähentämiseksi toteutettujen toimenpiteiden saattavan haitata jonkinlaista taloudellista elpymistä. Ne ovat mässäilleet veloittamalla korkea hintaa Kreikan luottoon liittyvästä riskistä, jonka olette juuri poistaneet viimeisimmät toimenpiteet hyväksymällä. Ne ovat voittaneet kaikilla rintamilla ja lisänneet edelleen omia voittojaan. Mitäpä vaikutuksista reaalitalouteen ja ihmisiin.

  Sylvie Guillaume (S&D), kirjallinen. – (FR) Minun oli pakko äänestää kollegani Liem Hoang Ngocin mietintöä vastaan, sillä Euroopan parlamentin oikeisto ja liberaalit täydensivät sitä tavalla, joka vei siltä sen keskeisen sisällön puolustaen yksinkertaisesti vakaussopimuksen sekä ankaran talouspolitiikan dogmaattista noudattamista. Budjettipolitiikka ei ole itsetarkoitus; se on väline, joka vastaa poliittisia tavoitteita. Tiukan talouden ei pidä olla ensisijainen tavoite, muuten katkaisemme nupullaan olevan vähäisen kasvun. Nyt meidän on ajettava työllisyyden lisääntymisen filosofiaa. Tätä varten EU tarvitsee resursseja voidakseen toimia, mikä tarkoittaa sitä, että meidän on löydettävä välineet talouden ohjaamiseen nykyisten vakaussopimuksen välineiden lisäksi, sillä ne ovat riittämättömiä.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Tämä asiakirja todistaa halun luoda uudelleenjakamisjärjestelmä, joka kattaa koko yhteiskunnan. Sen positiiviset ehdotukset koskevat maahanmuuttopolitiikka. Siinä tuomitaan julkisiin investointeihin kriisin vuoksi tehdyt harkitsemattomat leikkaukset. Tämän jälkeen erityisissä ehdotuksissa sovelletaan kuitenkin käänteistä logiikkaa.

Eläkeiän nostaminen, vakaus- ja kasvusopimuksen sanktiot ratkaisuna kriisiin, vaikka sopimus selvästi on yksi tämän aiheuttajista, Euroopan keskuspankin kiittäminen pankkialan pelastamisesta sekä kestäviin, kilpailukykyisiin markkinoihin perustuvan sosiaalisen talouden edistäminen – kaikkialla tekstissä toistetaan niin monia uusliberalistisia oppeja. Kriisillä ei ole mitään vaikutusta. Eurooppa on oppinsa sokaisema ja kuuro kansalaisten vaatimuksille. Äänestän mietintöä vastaan.

  Claudio Morganti (EFD), kirjallinen. – (IT) Huolimatta siitä, että globaali talous- ja rahoituskriisi vahingoittaa kansallisten talousarvioiden kestävyyttä huolestuttavalla tavalla, parlamentin tarkasteltavana olevaan mietintöön sisältyy katkelmia, jotka estävät minua äänestämästä sen puolesta.

Ensinnäkin 59 kohdassa todetaan, että voimme edistää kriisin päättymistä nostamalla työllisyystasoa, ja ehdotetaan EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa suosivan politiikan noudattamista, jopa kansalaisuuden myöntämistä maahanmuuttajille. Toisaalta tekstissä sekoitetaan kohtuuttomasti talousasiat ja maahanmuuttopolitiikka ja toisaalta sivuutetaan erityisesti valmiiksi korkea työttömyysaste.

Katson, ettei Euroopan pidä edistää kansalaisuuden myöntämistä. Lisäksi joillakin ehdotetuilla tarkistuksilla pyritään luomaan transaktiovero sekä Euroopan luottoluokituslaitos. Emme todellakaan saa aikaan rahoitusmarkkinoiden parempaa sääntelyä ottamalla käyttöön uusia veroja.

Lopuksi, mitä tulee julkisen luottolukituslaitoksen perustamiseen, esitetty tarkistus ei osu kohdalleen, sillä paras käytännön tapa turvata sijoittajien luottamus on taata luottoluokituslaitosten puolueettomuus ja riippumattomuus, eikä niitä pidä alistaa poliittiselle vaikutusvallalle.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Pahoittelen syvästi sitä, että oikeisto sieppasi julkista taloutta koskevan mietinnön ja muutti täysin sen päätavoitteen tehden siitä hyvin uusliberalistisen mietinnön. Kunnioitan esittelijä Hoang Ngocin päätöstä poistaa nimensä siitä.

  Marc Tarabella (S&D), kirjallinen. – (FR) On yksinkertaisesti tuomittavaa, että mietintö hyväksyttiin Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmien enemmistöllä Euroopan parlamentissa. Tämän vuoksi Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä on esittelijänsä Hoang Ngocin tavoin äänestänyt sitä vastaan. Kuinka kukaan voi haluta kansalaisia sellaisen kriisin maksumiehiksi, josta pankit ja keinottelijat ovat suurelta osin vastuussa? PPE- ja ALDE-ryhmien kannattamilla toimenpiteillä, nimittäin julkisen talouden nopealla vahvistamisella, julkisten menojen leikkauksilla erityisesti eläkkeiden ja terveydenhoidon aloilla sekä vakaus- ja kasvusopimuksen ehdottomalla täytäntöönpanolla tulee olemaan tuhoisia pitkäaikaisia vaikutuksia yhteiskuntiin. Suuntamme kohti tuhoa, jos emme ota käyttöön transaktioveroa, jota Hoang Ngoc ehdotti, ja jos emme käynnistä kestäviä elvytystoimenpiteitä. Meidän ei pidä pistää Euroopan kansalaisia polvilleen.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Mietinnön päätavoite oli analysoida Euroopan unionin julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä sen talouden elpymisen kannalta. Tätä koskeva keskustelu täysistunnossa ei olisi voinut osua parempaan ajankohtaan, kun otetaan huomioon eurooppalaisten johtajien viime viikolla saavuttama taloutta ja rahoitusta koskeva ennen näkemätön yhteisymmärrys. Toisaalta hyväksytty toimenpidepaketti – erityisesti Kreikan tuen vapauttaminen, jäsenvaltioiden julkisten talouksien nopea rakenneuudistus sekä rahoituksenvakautusmekanismin luominen – osoittavat vahvaa solidaarisuutta. Ne kuitenkin ennakoivat uhrauksien ajanjaksoa, joka vaikuttaa kaikkiin eurooppalaisiin. Nämä uhraukset on jaettava oikeudenmukaisella ja tasapainoisella tavalla. Nyt on aika tehdä rohkeita päätöksiä kansallisella tasolla, omaksuen pitkän ajanjakson näkökulma ja oikaisematta. Julkiset taloudet saadaan tasapainoon leikkaamalla menoja ja lisäämällä tuloja, tai molemmilla samanaikaisesti.

Talouden taantuman aikana meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vähentää merkittävästi julkisia menoja leikkaamalla tuhlausta ja optimoimalla valtion toimintoja. Lukuisten tarkistusten jälkeen päätöslauselmaesityksen lopullisessa sisällössä keskitytään joihinkin näistä haasteista, joten äänestin sen puolesta.

  Viktor Uspaskich (ALDE), kirjallinen. – (LT) Hyvät kollegat, vuonna 2009 Liettua ja jotkut naapurijäsenvaltiot olivat lähes pohjalla. Korppikotkat eivät kenties lentele yllämme, mutta emme ole vieläkään turvassa: Liettuan BKT laski kvartaalista toiseen 4,1 prosenttia, myös vuoden 2010 ensimmäisellä kvartaalilla. Suurin osa liettualaisista ymmärtää, ettei tuskallisten uhrauksien ja ankarien toimenpiteiden tarve häviä yhdessä yössä. Julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys on ratkaisevaa vakauden ja kasvun saavuttamiseksi. Ratkaisu on talouden alijäämän pienentäminen. Mietinnössä todetaan aivan oikein, että korkea velkaantuneisuus ja alijäämä uhkaavat kestävyyttä ja että niillä voi olla tuhoisa vaikutus työllisyyteen, julkiseen terveydenhoitoon ja eläkkeisiin. Päätöstä, joka meidän on tehtävä, ei pidä tehdä kevyesti – kasvavasta alijäämästä on tulossa valtava taakka tuleville sukupolville. Taloudellinen vakaus on tärkeää Liettuan ja Euroopan talouksien elpymiselle. Kannatan tämän vuoksi toimenpiteitä, joista on keskusteltu tällä viikolla, esimerkiksi ehdotuksia Euroopan järjestelmäriskikomiteasta ja Euroopan finanssivalvojien järjestelmästä. Enemmän kuin koskaan me tarvitsemme nyt markkinoiden ja hedge-rahastojen sujuvampaa koordinointia ja parempaa valvontaa. Meidän on myös edelleen suhtauduttava vakavasti kansainvälisiin sitoumuksiimme ja pantava ne täytäntöön. Mikä tärkeintä, on pyrittävä saamaan takaisin kansalaisten luottamus ja palautettava jokaisen jäsenvaltion taloudellinen itsetunto. Tämä on saavutettavissa, jos varmistamme julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyden, puhumme suoraan ja toimimme aina avoimesti.

Mietintö: Ricardo Cortés Lastra (A7-0129/2010)

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Mietintö koheesiopolitiikan osuudesta Lissabonin ja EU 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa on hyvin tärkeä, koska siinä kuvataan sitä, missä määrin tämä politiikka voi olla keskeisessä asemassa unionin tulevaisuuden kannalta. Rakennerahastot, jotka takaavat Euroopan alueiden koheesion ja joista rahoitetaan innovointia, auttavat luomaan aloitteita, joilla epäilemättä saadaan aikaan kasvua alueilla. Uskon vilpittömästi, että koheesiopolitiikka on ratkaiseva väline Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa, ja tämän vuoksi äänestin mietinnön puolesta.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. – (IT) Vaikeudet, jotka ovat aina korostuneet Euroopan perinnön poliittisessa, sosiaalisessa ja taloudellisessa moninaisuudessa – osana laajaa, mutta erilaista aluetta – ovat 1980-luvulta asti johtaneet koheesiopolitiikan kehittämiseen. Eurooppa on syklisesti yhdestä suunnittelukaudesta toiseen siirryttäessä kohdannut tarpeen päivittää koheesiotavoitteitaan. Se on tehnyt niin uudistaen sekä keinoja, joiden osalta rakennerahastot ovat olleet ja ovat edelleen minkä tahansa sisäisen koheesion lisäämiseen tähtäävän politiikan keskeinen rahoitusperusta, että päämääriä, joiden osalta eri tavoitteita ja yksittäisiä toimia on jatkuvasti suunnattu uudelleen ajan vaatimusten mukaisiksi. Kannatan jäsen Cortés Lastran valiokunta-aloitteista mietintöä, EU 2020 -strategia on sisällytettävä koheesiopolitiikan tavoitteisiin ajanjaksolle 2007–2013 ja sitä on tuettava alueellisen koheesion tavoitteella sekä käytännön lähestymistavalla, jolla tavoitteet jaetaan paikallisella tasolla. Vain näin voidaan välttää riski, että EU 2020 -strategiasta tulee pelkkää eurokratian trumpetinsoittoa, kuten kävi Lissabonin strategialle.

  Alain Cadec (PPE), kirjallinen. – (FR) Rakennerahastoilla on keskeinen asema EU 2020 -strategian toteuttamisessa, koska ne ovat vahva Euroopan kaikkien alueiden talouskehityksen väline. Jäsen Cortes Lastran mietinnössä korostetaan aivan oikein, että Lissabonin strategiassa saavutettiin konkreettisia tuloksia vain, kun se yhdistyi koheesiopolitiikkaan. Olen tämän vuoksi samaa mieltä esittelijän suosituksista, jotka koskevat EU 2020 -strategian hallintojärjestelmään tehtäviä parannuksia verrattuna Lissabonin strategiaan. On tärkeää luoda tiiviimmät yhteydet paikallisten ja alueellisten viranomaisten sekä kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien välille monitasoisen hallinnoinnin yhteydessä. Korostan esittelijän tavoin sitä, että tulevassa sääntelykehyksessä on tärkeää yksinkertaistaa rakennerahastojen käyttöä. Loppujen lopuksi yksinkertaisuus on yksi tehokkuuden avaimista.

  Mário David (PPE), kirjallinen. – (PT) Kannatan täysimääräisesti mietinnössä esitettyjä ehdotuksia, joilla pyritään sisällyttämään koheesiopolitiikka EU 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen. Uudella Lissabonin sopimuksella vahvistetaan taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen koheesion periaatetta, ja ilman tätä solidaarisuuslauseketta koko EU:ssa ei ole järkeä! Koheesiopolitiikan keskeisenä tavoitteena tulee olla eri alueiden välisten taloudellisten kehityserojen sekä epäsuotuisimmassa ja syrjäisimmässä asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyyden pienentäminen. EU 2020 -strategian lähestymistavassa, joka koskee kasvun, kilpailukyvyn ja työllisyyden edistämistä, on tärkeää ottaa huomioon, että koheesiopolitiikka voi olla merkittävä väline strategiassa esitettyjen tavoitteiden menestyksekkääseen saavuttamiseen.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Koheesiopolitiikan keskeisenä tavoitteena on eri alueiden välisten taloudellisten kehityserojen vähentäminen suuntaamalla resursseja erityisesti kasvuun ja työllisyyteen. EU 2020 -strategiassa esitetään merkittäviä ja kunnianhimoisia haasteita Euroopalle viidellä strategiseksi katsotulla alalla: (i) työllisyys, (ii) tutkimus ja innovaatio, (iii) ilmastonmuutos ja energia, (iv) koulutus ja (v) köyhyyden torjuminen. Kuten olen todennut, tämä on kunnianhimoinen ja rohkea strategia. Olen esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että se on suunniteltava siten, että se on yhdenmukainen tulevan koheesiopolitiikan kanssa, ja että EU 2020 -strategiaa on pantava täytäntöön myös paikallisella ja alueellisella tasolla, missä epäonnistuttiin Lissabonin strategian osalta. Tämä on eri alueiden talouskehityksen ja kasvun kannalta ratkaisevan tärkeää. Koska olen kotoisin sellaiselta Portugalin alueelta, jonka intressit ja toiveet usein sivuutetaan keskusvallan intressien tieltä, kuten jo olen julkisesti todennut, katson, että EU 2020 -strategian tavoitteiden täytäntöönpano alueellisella tasolla voi olla suureksi hyödyksi entistä tasapainoisemmalle aluekehitykselle.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan kehityshankkeen yhteydessä on edistyttävä vielä paljon alueellisessa koheesiossa, joka on merkittävässä asemassa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa, työllisyyden ja kestävän kehityksen edistämisessä ja sosiaalisessa koheesiossa. Epäilemättä pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on ratkaiseva asema Euroopan rakentamisen menestyksen kannalta. Kannatan tämän vuoksi mietinnössä esitettyjä suosituksia, kuten tarvetta yksinkertaistaa saatavilla olevien varojen saamista ja hallinnointia, jotta rohkaistaan niiden käyttöön ja tehokkaaseen täytäntöönpanoon koko EU:n alueella. Alueet toteuttavat yli kolmanneksen julkisista investoinneista EU:ssa, ja rakennerahastojen varojen käyttö keskittyy yhä suuremmassa määrin kasvua ja työllisyyttä koskeviin tavoitteisiin. Katson, että EU:n on toimittava välittömästi ja toteutettava konkreettisia toimenpiteitä, joilla täytetään vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsivien alueiden, kuten rannikko-, saaristo-, vuoristo- ja rajaseutualueiden sekä erittäin syrjäisten alueiden, erityiset tarpeet. Haluan myös toistaa, että yleissivistävä ja ammatillinen koulutus ovat EU:n kehittämisen perusedellytyksiä ja voivat tehdä siitä kilpailukykyisemmän maailmanlaajuisten haasteiden edessä.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Esittelijä pahoittelee sitä, ettei EU 2020 -strategiaan sisälly asianmukaista arviointia Lissabonin strategiasta, ja olemme tästä samaa mieltä. Lissabonin strategian tavoitteita – talouskasvua, työllisyyttä ja sosiaalista koheesiota – ei ole saavutettu. Päinvastoin, tilanne on huonontunut näillä aloilla. Kuten olemme todenneet, tilanne on seurausta Lissabonin strategian tavoitteista, ja olivatpa ne tavoitteita! Ne koskivat erityisesti vapauttamista, yksityistämistä sekä työlainsäädännön löyhentämistä ja joustoa. Nyt nämä vaihtoehdot, välineet ja tavoitteet on jälleen sisällytetty EU 2020 -strategiaan. Esittelijä kannattaa samalla tavalla myös vapaiden avoimien ja toimivien sisämarkkinoiden loppuunsaattamista. No, juuri nämä vapaat, avoimet ja toimivat sisämarkkinat ovat aiheuttaneet suurimman osan köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä EU:ssa ja vaarantaneet sen alueellisen koheesion. Tämän vuoksi emme hyväksy koheesiopolitiikan yhdentämistä EU 2020 -strategiaan, sen todellisten tavoitteiden vuoksi: eri alueiden kehitystasojen välisten erojen vähentäminen sekä aidon taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen koheesion toteuttaminen.

  Jarosław Kalinowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Koheesiopolitiikan päätavoite on pyrkiä yhdenmukaiseen kehitystasoon EU:n alueilla. Osana tätä politiikkaa käynnistettyjen monivuotisten ohjelmien ja strategioiden ansiosta yksittäisillä alueilla ja erityisesti kaikkein köyhimmillä alueilla on mahdollisuus kestävään talouskasvuun, lisääntyvään kilpailukykyyn ja työpaikkojen luomiseen. Yli puolet julkisen sektorin investoinneista tehdään alueellisella tasolla, joten paikallisviranomaisista on tulossa nykyisen Lissabonin strategian ja tulevan EU 2020 -strategian toteuttamisen päätekijöitä. Meidän on annettava täysi tuki koheesiopolitiikkaan liittyvien hankkeiden toteuttamiselle ja muistettava, että niiden tärkeimmät edunsaajat ovat useimmiten maaseutualueita, ja esittelijän korostama kumppanuus tarjoaa mahdollisuuden tiedottaa tehokkaasti kansalaisille käynnistettyjen hankkeiden tavoitteista ja tuloksista.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Vaikuttaa siltä, että tarjoamme rahoitusta epäsuotuisille alueille, mutta se käytetään suhteellisen vauraisiin alueisiin. Kaikkialla EU:ssa tukipolitiikkaan liittyy ongelmia. Toisaalta rahaa sijoitetaan kylien elvyttämiseen maaseudun yhteisöjen kuoleman torjumiseksi ja toisaalta näitä pyrkimyksiä jarrutetaan yksityistämistä ja sääntelyn purkamista koskevilla säännöksillä.

Elävästä kylän keskustasta ei ole mitään iloa, jos kylä jää julkisen liikenneverkon ulkopuolelle ja posti lakkautetaan. Mietinnössä ei käsitellä koheesiopolitiikan ongelmia riittävän perusteellisesti, ja sen vuoksi äänestin sitä vastaan.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Päätöslauselma on merkittävä asiakirja, koska siinä esitetään paras tapa koheesiopolitiikan ja EU 2020 -strategian välttämättömään yhdistämiseen. Aikana, jona tarkastellaan paljon Euroopan koheesiopolitiikkaa vuoden 2013 jälkeen, on todellakin tärkeää esittää se välttämättömänä välineenä EU 2020 -strategian noudattamisessa ja toistaa, että koheesiopolitiikka on EU:n yhdentymisen alkuperäisen suunnitelman valvomisen kannalta tärkeää. Koheesiopolitiikalla on ollut suuri merkitys paremman tasapainon aikaansaamisessa Euroopan alueiden välillä, ja nyt se katsotaan ratkaisevaksi välineeksi EU:n kokemasta nykyisestä talouskriisistä selviytymiseksi, koska sillä vahvistetaan kilpailukykyä ja paikallista potentiaalia. Aikana, jona EU:n talousarvion ei odoteta kasvavan ja kun koheesiopolitiikan määrärahoihin (noin 45 prosenttia EU:n talousarviosta) kohdistuu paineita, katsomme, että näiden koheesiopolitiikan tavoitteiden ja EU 2020 -strategian tavoitteiden välinen hyvä yhteys on tärkeää koheesion vahvistamiseksi ja jotta voidaan samanaikaisesti edistää myönteistä vastausta kaikilta alueilta ja kansalaisilta EU:n kohtaamiin haasteisiin.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) On harmi, että vaihtoehtoinen päätöslauselmamme koheesiopolitiikasta ja EU 2020 -strategiasta hylättiin. Päätimme tämän vuoksi Verts/ALE-ryhmässä äänestää tyhjää lopullisessa äänestyksessä Cortés Lastran päätöslauselmasta.

  Elisabeth Schroedter (Verts/ALE), kirjallinen. – (DE) Esittelijä Cortés Lastra laati alun perin hyvin tasapainoisen mietinnön koheesiopolitiikan ja Eurooppa 2020 -strategian välisestä suhteesta. Sillä pyrittiin korjaamaan Barroson ensimmäisen komission toteuttama koheesiopolitiikan liialliset korvamerkinnät. Siinä esitettiin perusteltu kysymys, onko koheesiopolitiikka Lissabonin strategian ja uuden Eurooppa 2020 -strategian väline, vai onko sillä itsenäinen merkitys ja itsenäinen arvo. Esittelijä löysi tasapainon näiden kahden näkökulman välille. Meidän olisi oltava hänelle kiitollisia koheesiopolitiikan riippumattomuuden edistämisestä. Kannatimme tätä lähestymistapaa. Valitettavasti pääasiassa Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) esittämien ja täysistunnossa hyväksyttyjen tarkistusten vuoksi mietinnöstä poistui sen alkuperäinen tarkoitus. Me Vihreät/Euroopan vapaa allianssi -ryhmässä olemme tästä hyvin pahoillamme. Tämän vuoksi jätimme mietinnön uudelleen täysistuntoon vaihtoehtoisena päätöslauselmana suurelta osin alkuperäisessä muodossaan.

Se ei valitettavasti saanut enemmistöä äänistä. Ottaen huomioon äänestyksen valiokunnassa, tämä ei olut yllättävää. Halusimme kuitenkin käyttää vaihtoehtoista päätöslauselmaa tehdäksemme selväksi, että parlamentissa on vähemmistökanta, joka haluaisi antaa alueille enemmän oikeuksia itsenäiseen kehittymiseen kuin mitä nykyisen rakennerahastokauden korvamerkintämalli salli.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Koheesiopolitiikka on ratkaisevassa asemassa EU 2020 -strategian tavoitteiden toteuttamisessa: yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen sekä tutkimuksen edistämisessä, työpaikkojen luomisessa ja talouskasvussa. Lissabonin strategian epäonnistuttua koheesiotavoitteiden osalta eikä vähiten siksi, ettei Euroopan parlamenttia ja paikallisviranomaisia kuultu riittävästi, mietinnössä korostetaan koheesiopolitiikan panoksen merkitystä tulevien strategisten tavoitteiden saavuttamisessa. Tämän vuoksi on tärkeää edetä kohti entistä laajempaa vastuunoton tunnetta strategian tavoitteista paikallisten ja alueellisten viranomaisten ja toimijoiden tasolla.

Alueilla on ratkaiseva asema, koska niillä on yhteydet taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin toimijoihin, erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Monialaisen lähestymistapansa vuoksi koheesiopolitiikka voi vain vahvana ja asianmukaisesti rahoitettuna edistää kehitystä Euroopan unionissa ja tehdä unionista entistä kilpailukykyisemmän globaalien haasteiden yhteydessä. Euroopan alueellista ulottuvuutta on vahvistettava strategialla, jossa otetaan huomioon eri alueiden ja niiden ryhmien, kuten syrjäisimpien alueiden, ominaispiirteet. Katson edellä esitetyistä syistä, että koheesiopolitiikka on keskeinen väline EU 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa, joten äänestin mietinnön puolesta.

Mietintö: Vincent Peillon (A7-0133/2010)

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Välimeren unioni on loistava hanke, joka edellyttää Euroopan parlamentilta voimakasta poliittista osallistumista. Äänestin mietinnön puolesta, koska se sisältää seuraavat kolme hyvin merkittävää ajatusta: 1) uuden toimielinrakenteen on oltava nopeasti toiminnassa, jotta Välimeren unionista tulee toiminnallinen, 2) riittävä rahoitus on tärkeää, jotta Välimeren unioni voi saavuttaa tavoitteensa ja selventää kuutta merkittävää strategista hanketta (meren puhdistaminen, liikenne, uusiutuvat energialähteet, koulutus, pienet ja keskisuuret yritykset, väestönsuojelu) ja 3) Välimeren unionin menestys riippuu Välimeren altaan alueellisten konfliktien ratkaisemisesta.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. – (IT) Välimeren unioni on kunnianhimoinen hanke, johon liittyy useita kiistattoman myönteisiä näkökohtia, tulevan vahvistamisen mahdollisuuden osalta poliittisen ja taloudellisen kumppanuuden keinoin, erityisesti maahanmuuton valvontaa ja Välimeren alueeseen viime vuosina vaikuttaneen laittomien maahanmuuttajavirtojen torjumista koskevin välinein. Tämä on toinen syy, miksi Eurooppa voi hyötyä mahdollisesta vuoropuhelufoorumista Välimeren valtioiden kanssa, jotka ovat lähes kaikki maanosan etelärannikolle saapuvien laittomien maahanmuuttajien kauttakulkuvaltioita.

Tätä avautuvaa vuoropuhelukanavaa ei tietenkään pidä katsoa välineeksi, jolla helpotetaan maahanmuuttovirtoja, vaan jolla säännellään ja torjutaan laitonta maahanmuuttoa. Taloudellisen kaupan sekä rauhan edistäminen Lähi-idän alueella yleensä – johon Välimeren unionin on pyrittävä aktiivisesti – tehtävä on edistää sosiaalista ja taloudellista kasvua maahanmuuttajien kotimaassa. Jos unioni siis perustuu vankalle poliittiselle perustalle, se antaa meille mahdollisuuden auttaa kotimaissaan niitä ihmisiä, jotka nyt haluavat saapua joukoittain eteläisen Euroopan rannikolle. Koska toivon, että Välimeren unionin tulevissa huippukokouksissa tarkastellaan maahanmuuttoa yhä enemmän, äänestin mietinnön puolesta.

  Vito Bonsignore (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestämällä Peillonin mietinnön puolesta olemme kaikki tunnustaneet, että Välimeren allas on hyvin merkittävä alue, ja että moninapaisessa ja linkittyneessä maailmassa Välimeren kaltaiset suuret yhdentyneet alueet ovat paremmassa asemassa selviytyäkseen sosiaalisista, kulttuurisista, taloudellisista, ympäristöä koskevista, demografisista, poliittisista ja turvallisuuteen liittyvistä haasteista.

Välimeren alue kohtaa kerralla kaikki nämä haasteet, mikä on merkittävää koko alueen vakauden kannalta ja mikä edellyttää yhdistettyjä ja määrätietoisia toimia.

Tulevassa Barcelonan tapaamisessa Euro–Välimerialueen maiden valtion- tai hallitusten päämiehet kokoontuvat jälleen arvioimaan Välimeren unionin edistymistä.

Minusta tuolloin olisi tarkasteltava kolmea poliittista seikkaa:

a) aikaa, joka on kulunut Pariisissa määritetyn toimielinrakenteen perustamisen seurantaan, sekä epäonnistumista Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen parlamentaarisen ulottuvuuden hyödyntämisessä,

b) taloudellisten varojen ja synergian riittämättömyyttä; vaikka tunnustetaan joidenkin Italian kaltaisten valtioiden edistyminen ja merkittävät, konkreettiset sitoumukset, Välimeren unionin yleinen vaikutus taloudellisen vaurauden alueen luomiseen on edelleen vähäinen;

c) vaikeutta tarkastella määrätietoisesti rauhan, vakauden ja turvallisuuden kaltaisia asioita, joka on ehdoton edellytys poliittisen ulottuvuuden ja yhtenäisen tavoitteen luomiseksi Välimeren unionille.

  John Bufton (EFD), kirjallinen. – (EN) Vastustamme Välimeren unionia. Se helpottaisi massiivista maastamuuttoa Pohjois-Afrikan köyhtyneistä valtioista. Se auttaisi myös Pohjois-Afrikassa toimivaa Al-Qaidaa pääsemään helpommin Eurooppaan ja toteuttamaan terroristihyökkäyksiä. Panemme merkille myös tavan, jolla EU myöntää Marokolle etuoikeutetun taloudellisen aseman, vaikka valtio on miehittänyt väkivaltaisesti Länsi-Saharaa ja riistänyt sen luonnonvaroja.

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Toimiakseen tehokkaana vipuvoimana rauhan ja vaurauden luomisessa sekä ihmisoikeuksien edistämisessä Euroopan jäsenvaltioiden ja muiden Välimeren valtioiden välisen yhteistyön on perustuttava alueen kansalaisten tasa-arvon ja vastavuoroisesti hyödyllisen yhteistyön periaatteisiin. Sen olisi autettava ratkaisemaan kansainvälisiä ja kahdenvälisiä ongelmia YK:n peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden perusteella, korostaen erityisesti tarvetta löytää tasapuolinen ja kestävä ratkaisu Palestiinan, Länsi-Saharan ja Kyproksen tilanteeseen. Valitettavasti näitä ei mainita mietinnössä, kuten ei mainita myöskään niitä tuomittavia oloja, joissa tuhansia ilman matkustusasiakirjaa matkustavia ihmisiä pidetään Välimeren saarilla ja kaupungeissa, ja tämä on haitallista meidän kaikkien ihmisarvolle. Todellisen vuoropuhelun aikaansaamiseksi vuoropuhelumenettelyjä ja keskinäistä ymmärrystä on vahvistettava. On myös otettava huomioon epätasa-arvoisuus kaikissa kauppasopimuksissa, jotta voidaan taata kaikkien valtioiden välinen tasa-arvo. Tällaisen yhteistyön olisi vahvistettava ja edistettävä sosiaalista ja kulttuurista vaihtoa sekä autettava muovaamaan yhteistä politiikkaa ja yhteisiä toimia ympäristön suojelemiseksi ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

  Anna Maria Corazza Bildt, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark ja Anna Ibrisagic (PPE), kirjallinen. – (SV) Ruotsalaiset konservatiivit ovat tänään äänestäneet Välimeren unionia koskevaa mietintöä A7-0133/2010 (2009/2215(INI)) vastaan. Teimme näin, koska emme voi tukea sitä, että EU:n osallistumista hankkeisiin osana Välimeren unionia tuettaisiin merkittävästi suuremmin varoin EU:n uusista rahoitusnäkymistä ajanjaksolle 2014–2020. On hyvin tärkeää, että meillä on Välimeren valtioiden kanssa rakentavaa yhteistyötä, joka perustuu tasa-arvoisen kohtelun, solidaarisuuden, vuoropuhelun sekä jokaisen valtion eroavuuksien ja ominaispiirteiden kunnioittamisen periaatteisiin. Välimeren unionin alueellisen yhteistyön EU:n kanssa ei pidä, kuten tietyt voimat toivovat, korvaavan EU:hun yhdentymistä ja Euroopan unionin jäsenyyttä. Lisäksi on ratkaisevan tärkeää, että EU kantaa vastuunsa ja säilyttää uskottavuutensa, mikä tarkoittaa sitä, että sen ei pidä luvata rahaa erilaisiin tarkoituksiin ilman kestävää rahoitusta.

  Mário David (PPE), kirjallinen. – (PT) Pariisissa 13. heinäkuuta 2008 pidetyn uuden Välimeren unionin perustamishuippukokouksen julkilausuman jälkeen, aiemmassa Barcelonan prosessissa olisi pitänyt tunnustaa uusi vauhti sellaisena kuin se ilmaistiin julkilausumassa: uutena pyrkimyksenä tehdä Välimeren alueesta rauhan, demokratian, yhteistyön ja vaurauden alue. Vuosi 2009 oli kuitenkin Euroopan unionille suurten muutosten vuosi (käytiin vaalit komission puheenjohtajan valitsemiseksi, Lissabonin sopimus tuli voimaan, taistelu talous- ja rahoituskriisiä vastaan jne.), ja nämä muutokset viivästyttivät uuden Välimeren unionin täytäntöönpanoa. Minusta mietinnössä määritetään aivan oikein seuraavat askeleet kohti niiden tavoitteiden saavuttamista, jotka esitettiin Välimeren unionin perustamisen yhteydessä. Odotan myös tänä vuonna 7. kesäkuuta Barcelonassa pidettävän seuraavan valtion- ja hallitusten päämiesten huippukokouksen tuloksia. Unionin Välimeren-suhteiden vahvistaminen on tärkeää, ja katson, että vain unionin ja muiden Välimeren valtioiden välinen poliittinen vuoropuhelu ja laajempi yhteistyö voivat vauhdittaa vapauden, oikeuden, rauhan sekä kestävän vaurauden alueen luomista.

  Proinsias De Rossa (S&D), kirjallinen. – (EN) Kannatin Välimeren unionista laadittua mietintöä. Euroopalla ja Välimeren alueella on useita yhteisiä rajat ylittäviä haasteita, joita on helpompi tarkastella alueellisen yhdentymisprosessin kautta ja tehokkain toimielimin, jotka ylittävät kahdenvälisen yhteistyön rajat. Tällaiset haasteet ovat kriisin yhteydessä vieläkin akuutimpia, ja onkin EU:n edun mukaista tarkastella kasvavia eroavuuksia alueiden välillä ja näin edistää osaltaan kestävän ja turvallisen tulevaisuuden aikaansaamista Välimeren alueen ihmisille. EU:n ja Välimeren unionin hallitusten on katsottava ensisijaiseksi tavoitteeksi sen toimielinten perustaminen ja niiden sisällyttäminen johdonmukaiseen poliittiseen strategiaan, jonka ytimessä ovat demokratian edistäminen ja ihmisoikeuksien, myös sosiaalisten oikeuksien, edistyminen. Jos näitä tavoitteita on määrä edistää mielekkäästi, on saatava aikaan rauhansopimukset Lähi-idän naapureiden välillä. Tämä edellyttää Israelin Gazan miehityksen ja asutuspolitiikan päättymistä, palestiinalaisten on sitouduttava väkivallattomuuteen ja sen valtion kehittämisohjelmaan siten, että molemmin puolin kunnioitetaan vuoden 1967 rajoja. Aion vastustaa EU:n ja Israelin välisen assosiaatiosopimuksen päivittämistä siihen asti, kunnes Israel ryhtyy noudattamaan ihmisoikeusvelvoitteitaan.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin Välimeren unionia koskevan mietinnön puolesta, koska siinä kannatetaan Euroopan parlamentin entistä laajempaa osallistumista tähän alueelliseen aloitteeseen. Jos kesäkuussa Barcelonassa pidettävän huippukokouksen halutaan onnistuvan kahden vaikean valmisteluvuoden jälkeen, on tärkeää, että Euroopan parlamentti voi antaa panoksensa, sillä tuloksella on valtava merkitys Välimeren unionin menestykselle.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Kuka tahansa puolueeton tarkkailija toteaisi, ettei Euro–Välimeri-kumppanuus ole edistynyt toivotulla tavalla ja että vielä on paljon tehtävää ennen kuin se todella muotoutuu ja saa todellista, tuottavaa sisältöä. Välimeri on historiallisesti pikemminkin yhdistänyt kuin erottanut. Sen rannoilla syntyneet kulttuurit olivat länsimaisen sivilisaation ydin, ja molemmat puolet edistivät osaltaan selkeän yhteenkuuluvuuden identiteetin muokkaamista. Uskonsodat korvasivat aiemman sillan kuilulla, mutta tavallaan silta on edelleen olemassa. Toivon Euroopan unionin kumppaniensa kanssa ottavan konkreettisia askelia kohti sellaisen Euro–Välimeri-kumppanuuden edistämistä ja muovaamista, joka kykenee voittamaan pelon, eroavuudet ja epäluulot ja selviytymään tulevaisuuteen romahtamatta. Ennen niin voimakkaan sivilisaatiojärven molemmilla merenrannoilla on vain etua tästä kehityksestä.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Ottaen huomioon etelän valtioiden epävakaan sosiaalisen ja taloudellisen tilanteen, suhteiden syventäminen Välimeren alueen valtioihin on nyt entistäkin tärkeämpää. Katson, että tämän osalta on edettävä kiireesti konkreettisella ja tehokkaalla tavalla Välimeren unionin vahvistamisessa. Euro–Välimeri-suhteiden vahvistaminen on entistä tärkeämpää sen vaikutuksen vuoksi, joka sillä varmasti on rauhan alueen sekä kulttuurisen, taloudellisen, poliittisen ja sosiaalisen kehityksen vahvistamiseen. Haluan kuitenkin korostaa naisten oikeuksiin ja sukupuolten tasa-arvoon sekä sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjuntaan liittyviä huolia: näillä aloilla Euroopan vaikutusvallan vahvistuminen voi olla myönteisen muutoksen osatekijä. Toisaalta Välimeren alueen valtava uusiutuvien energiavarojen potentiaali on esimerkki niistä eduista, joita Euroopan unioni voisi saada ja hyödyntää toteuttaakseen tehokasta energiapolitiikkaa. Lisäksi EU:n kauppa-alue laajenisi 800 miljoonaan ihmiseen.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Olemme täysin eri mieltä mietinnössä esitetyistä suuntaviivoista, joilla pyritään pääasiassa lisäämään EU:n suuryritysten taloudellista määräävää asemaa Välimeren eteläisissä osissa, toisin sanoen pääsyä luonnonvaroihin, erityisesti energiaan, ja niiden hallintaa, työvoiman hyväksikäyttöä ja maahanmuuttajien sortoa. On ilmeistä, että parlamentin enemmistö elää norsunluutornissa, täysin tietämättömänä niin kutsutun vapaakaupan seurauksista. He vaativat tätä politiikkaa ja edistävät näin osaltaan tilanteen huonontumista. Esimerkiksi Portugalissa menetetään yli 100 000 tekstiilialan työpaikkaa, koska tuhannet yritykset kaatuvat, mikä vuorostaan on seurausta lisääntyneestä ulkoisesta kilpailusta.

Tämän vuoksi on poikettava tältä kansainvälisen kaupan asteittaisen vapauttamisen polulta. Se on merkinnyt hyökkäyksiä työntekijöiden oikeuksia ja ihmisten itsemääräämisoikeutta vastaan, suuret monikansalliset yhtiöt ovat omineet luonnonvarat ja luonnon monimuotoisuuden, ympäristöä on tuhottu, työttömyys on lisääntynyt, miljoonat pienviljelijät ovat joutuneet perikatoon ja elintarvikeomavaraisuus ja turvallisuus ovat vaarantuneet. Vaadimme sellaisten tasapuolisten ja oikeudenmukaisten taloussuhteiden luomista, jotka palvelevat ihmisiä ja valtioita molemmilla alueilla.

  Sylvie Guillaume (S&D), kirjallinen. – (FR) Kannatin ranskalaisen sosialistikollegani Vincent Peillonin laatimaa mietintöä, koska Välimeren unioni pyrkii edistämään Euro–Välimeri-yhteistyöprosessia erityisin strategisin keinoin koko Euroopan ja Välimeren alueen eduksi. Itse asiassa alueellinen yhdentyminen on tarpeen rauhan edistämiseksi, joka on yksi yhteistyön keskeisistä aihepiireistä, joten sitä on vahvistettava. Minusta Välimeren unioni on erinomainen väline, jonka avulla voidaan puuttua määrätietoisesti alueella pysyviin konflikteihin ja jopa tarjota niihin ratkaisua. Toivon seuraavan Barcelonan huippukokouksen olevan menestys, että jäsenvaltiot todella käynnistävät uudelleen Välimeren unionin ja että voidaan laatia useita hankkeita kaikkien eduksi, kun Barcelonan sihteeristö on saatu perustettua.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Mietinnön ansiona on todellakin se, että siinä korostetaan tarvetta tunnustaa kiireesti kaksi valtiota, palestiinalaisvaltio ja Israelin valtio, jotka elävät rauhassa ja turvallisuudessa, sekä taistella naisten oikeuksien puolesta ja torjua sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää. Tähän sen ansiot kuitenkin päättyvät. Teksti on pääasiassa lupaus alueen nykyisille ja potentiaalisille yksityisille sijoittajille, kuten osoittavat lukuisat investointien suojelua ja rahoitusvarmuutta koskevat säännökset. Tekstissä myös kannatetaan Barcelonan prosessia sekä Euro–Välimeri-vapaakauppa-alueen perustamista, joka on täysin vastoin tilanteen edellyttämiä sääntelytavoitteita.

Äänestän mietintöä vastaan. Katson, että Euroopan ja Välimeren alueen kansalaisten etujen on aina oltava ensisijaisia rahoittajien etuihin nähden. Vaaleilla valittujen edustajien tehtävä on pyrkiä edistämään yhteistä hyvää. On valitettavaa, etteivät tämän tekstin laatijat tehneet siitä ensisijaista tavoitettaan.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Jotkut eurooppalaiset pitävät Välimeren unionia muutaman poliittisen johtajat arvovaltahankkeena. Katson kuitenkin, että yhteistyön lisääntyminen Välimeren rannikon valtioiden kesken on hyvin myönteinen asia. Erityisesti Afrikasta saapuvan kasvavan maahanmuuttovirran osalta on tärkeää, että nämä valtiot koordinoivat tätä koskevia toimenpiteitään. Välimeren unionin rakenteet tarjoavat erinomaisen keinon tukea Frontexin työtä ja erityisesti saada Afrikan valtiot mukaan hankkeisiin, joilla taloudellisista syistä maahan tulevia voidaan rohkaista jäämään Afrikkaan.

Myös erilaiset suunnitellut hankkeet, kuten opiskelijavaihdon lisääminen ja useat taloudelliset ohjelmat, joilla on tarkoitus edistää EU:n ja Afrikan valtioiden välistä kauppaa, ovat hyvin myönteisiä. Näitä valtioita ei kuitenkaan pidä painostaa hyväksymään vapaakauppa-aluetta, sillä siihen liittyy paikallisiin ja alueellisiin markkinoihin kohdistuvien vakavien haittojen vaara. Vaikken täysin hyväksy tiettyjä esityksiä mainituista syistä, mietintö on tasapainoinen, joten äänestin sen puolesta.

  Wojciech Michał Olejniczak (S&D), kirjallinen. – (PL) Kannatin Välimeren unionia koskevaa mietintöä Euroopan unionin ja kolmansien maiden välisten suhteiden rakentavan kehittämisen vuoksi. Yhteistyön vahvistamiseksi meidän on tuettava hiljattain vähemmän aktiivisesti edennyttä Barcelonan prosessia. Välimeren unionia koskeva huippukokous, joka on määrä pitää 7. kesäkuuta 2010 Barcelonassa, on kuitenkin täydellinen tilaisuus saada nykyiset julkilausumat täytäntöön, sillä Euroopan unioni ei saa menettää merkitystään alueella, jonka kanssa sillä on perinteiset suhteet. Institutionaalisia rakenteita, kuten yhteispuheenjohtajuutta, on hyödynnettävä toimenpiteiden tehostamisessa molemmin puolin Välimerta toimivien yhteiskuntien ja talouksien yhdentymisen edistämiseksi.

  Robert Rochefort (ALDE), kirjallinen. – (FR) Valtion- ja hallitusten päämiehet Välimeren molemmilta puolilta kokoontuvat Barcelonaan 7. kesäkuuta 2010. On tärkeää, että tapaaminen johtaa todelliseen edistykseen – viittaan erityisesti Välimeren unionin toimielinten perustamiseen, mutta myös edistymiseen talouden ja kaupan aloilla, työllisyydessä, köyhyyden vähentämisessä, maatalouskysymyksissä, elintarviketurvassa, vesiasioissa sekä maaseudun kehittämisessä. On myös tärkeää osoittaa Välimeren unionille entistä enemmän varoja, ja tämä on tärkein seikka tulevissa, ajanjaksoa 2014–2020 koskevissa rahoitusneuvotteluissa.

Pitäen tämän mielessä meidän on muistettava, että EU:n tuki on voitava yhdistää yksityisiin varoihin ja sitä on koordinoitava myös Euroopan investointipankin ja InfraMedin kaltaisten sijoitusrahastojen tarjoaman tuen kanssa. Lisäksi eteläisten maiden keskinäisen kaupan vahvistaminen ja Euro–Välimeri-vapaakauppa-alueen perustaminen ovat tärkeitä eteläisen rannikon valtioiden talouskehityksen ja köyhyyden vähentämisen kannalta. Nämä toimenpiteet mainitaan selvästi parlamentille esitetyssä päätöslauselmassa, joten kannatan sitä.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) GUE/NGL-ryhmän esittämissä tarkistuksissa ei ollut yllätyksiä (kaikki hylättiin) lukuun ottamatta tarkistuksen 6 ensimmäistä kohtaa (Länsi-Sahara).

Tahdon tehdä selväksi, että äänestin tarkistuksen 6 puolesta, jossa korostetaan Marokon vastuuta Länsi-Saharan ihmisoikeusloukkauksissa.

Myös Brokin esittämä tarkistuksen 1 toinen osa (jossa korostettiin tarvetta lisätä Välimeren unionin rahoitusta) hylättiin.

Äänestimme kokonaisuudessaan mietinnön puolesta (ja se hyväksyttiin suurella enemmistöllä).

Mietintö: Evgeni Kirilov (A7-0123/2010)

  George Sabin Cutaş (S&D), kirjallinen. – (RO) Kannatin äänestyksessä päätöslauselmaa "Etelä-Kaukasiaa koskevan EU:n strategian tarpeellisuudesta". Etelä-Kaukasia on Euroopan unionille strategisesti merkittävä alue. Samalla Euroopan unioni voi auttaa ja sen on autettava tätä ongelmien vaivaamaa aluetta kehittymään taloudellisesti ja kaupallisesti. Voimme hyödyntää kauppapolitiikkaa edistääksemme ihmisoikeuksien kunnioittamista, energiavarmuutta, demokratiaa ja hyvää hallintotapaa. Kehotan myös ominaisuudessani poliittisen ryhmäni tämän päätöslauselman esittelijänä allekirjoittamaan vapaakauppasopimukset Georgian, Armenian ja Azerbaidžanin kanssa. Uskon, että näillä sopimuksilla edistetään alueen talouskehitystä tarjoamalla merkittävän sysäyksen investoinneille ja uusien työpaikkojen luomiselle, mikä vähentää köyhyyttä.

  Mário David (PPE), kirjallinen. – (PT) Olen täysin samaa mieltä mietinnön kanssa, koska katson, että itäistä kumppanuutta koskevan Prahan huippukokouksen yhteisen julkilausuman jälkeen EU:n on vahvistettava kumppanuuksiaan idässä, erityisesti Etelä-Kaukasian kolmen valtion kanssa, selkeän ja hyvin määritetyn strategian avulla. Rauhan ja rajojen vakauden säilyttäminen sekä rajakiistojen ratkaiseminen, edistyminen kohti demokratiaa ja oikeusvaltiota sekä alueellisen yhteistyön edistäminen ovat olennaisia tehtäviä tämän maailman alueen kehityksen kannalta. Katson tämän vuoksi, että EU:n toimien on oltava erityisesti kestävään kehitykseen rohkaisevia, niiden on perustuttava hyvän hallintotavan, ihmisoikeuksien ehdottoman kunnioittamisen sekä hyvän naapuruuden periaatteisiin, ja ensisijaisena tavoitteena on näiden valtioiden ja niiden naapurimaiden rauhanomainen rinnakkaiselo. Tämän osalta haluan korostaa EU:n parlamentaarisen yleiskokouksen – itäisen kumppanuuden valtiot – tulevaa merkittävää tehtävää. Alueen geostrategisen merkityksen, erityisesti raaka-aineiden tarjonnassa ja kuljetuksessa idän ja lännen välillä, on oltava merkittävä osatekijä laadittaessa tulevia sopimuksia EU:n ja näiden kolmen valtion välillä.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Venäjän ja Georgian välinen viimeisin konflikti – Georgia on ilmoittanut haluavansa liittyä Euroopan unioniin ja jakavansa EU:n ihanteet – osoittaa selvästi, että on määritettävä Etelä-Kaukasiaa koskeva strategia. Historiassa veristen konfliktien raastama ja tiukasti Venäjän vaikutuspiiriin kuulunut Etelä-Kaukasia on ottanut tunnustelevia askelia kohti vakauttamista. Mahdollisia konfliktin alkulähteitä on kuitenkin edelleen, ja niitä on tarkasteltava mahdollisimman vakavasti ja huolellisesti. Armenian ja Azerbaidžanin jännittyneet suhteet ovat tästä oiva esimerkki. Toivon Euroopan unionin täsmentävän, mitä se jo tietää tästä alueesta, ja edistävän osaltaan rauhaa ja edistymistä Etelä-Kaukasian kansojen välillä. Toivon EU:n myös osaltaan edistävän vapauden, demokratian, perusoikeuksien ja oikeusvaltion soveltamista ja yleistä kunnioittamista alueella.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Laajentumispolitiikka ja EU:n kaupallisten, poliittisten ja kulttuuristen suhteiden vahvistaminen kolmansien maiden kanssa korostaa Etelä-Kaukasian valtioiden strategista merkitystä: Armenian, Azerbaidžanin ja Georgian. Kun otetaan huomioon näiden valtioiden geostrateginen sijainti voimakkaan Venäjän, Turkin ja Iranin rajanaapureina, Euroopan unioni voi soveltaa ja sen on sovellettava vaikutusvaltaista lähestymistapaa ja yhteistyötehtävää, jolla voidaan edistää rauhaa ja turvallisuutta alueella. Tämä on ratkaisevan tärkeää parhaiden talouskehityksen edellytysten varmistamiseksi, niin kulttuuristen kuin sosiaalistenkin, sekä alueen demokratisoinnin kannalta, sillä se kattaa myös Mustameren ja Kaspianmeren. Suhteiden syventämisprosessi, jolla pyritään yhdentämään nämä valtiot Euroopan unioniin, auttaa varmasti parantamaan oikeuden, vapauden ja inhimillisen edistymisen tasoja. Kannatan myös merkittävää EU:n energiamarkkinoiden kehittämisstrategiaa, jota mietinnössä puolustetaan.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Mietintö EU:n Etelä-Kaukasiaa koskevasta strategiasta on vain yksi osa prosessia, jossa levitetään kapeaa katsantokantaa EU:n taloudellisten ja geopoliittisten etujen naamioimiseksi alueella. Katsantokannassa keskitytään voimakkaasti Venäjän ja Georgian väliseen vuoden 2008 konfliktiin, aluekysymyksiin sekä Venäjän määräysvaltaan Etelä-Ossetiassa ja Abhasiassa.

Kuten esittelijä itse toteaa, kyse on siitä, että Kaukasian kolme valtiota ovat merkittäviä energiavarojen kauttakulun ja EU:n energiatarjonnan kannalta – joista unioni on suuresti riippuvainen – sekä vapaakauppasopimuksista, joilla muutetaan taloutta houkuttelevammaksi ulkomaalaisille sijoittajille.

Implisiittinen tuki uudelleen käynnistyneelle asevarustelulle ja alueen sotilaalliselle varustautumiselle on nähtävä näiden etujen valossa. EU osallistuu tähän prosessiin puuttumalla Yhdysvaltojen, Naton ja Venäjän väliseen sapelikalisteluun. Parlamentin enemmistö osallistuu tähän hurskasteluun: Parlamentti on ryhtynyt ritariksi hohtavassa haarniskassaan puolustamaan valtioiden alueellista koskemattomuutta Georgian osalta, mutta edistää ja tukee Kosovon irtautumista Serbiasta ja jatkaa avunantoa sille.

  Jaromír Kohlíček (GUE/NGL), kirjallinen. – (CS) Etelä-Kaukasia on hyvin mielenkiintoinen alue, joka on ollut jatkuvan keskustelun aiheena Euroopassa jo kahden sadan vuoden ajan. Alueella on ollut eturistiriitoja Venäjän, Iranin ja Turkin kanssa koko tämän ajan. Maaston jylhät piirteet ja rikas menneisyys vihjaavat valtavista etnisistä ja uskonnollisista monimutkaisuuksista. Nyt myös EU on löytänyt alueen. On todella ihmeellistä, kuinka jäsen Tagliavini on saanut hankittua täydellisen ymmärryksen koko alueesta, niin historiallisessa kuin nykyisessäkin kontekstissa, Georgian neuvottelujen perusteella. Itse asiassa kumarran hänelle syvään. On erinomaista, että Etelä-Kaukasiaa koskevan EU:n strategian tarpeellisuudesta laaditun mietinnön kirjoittajat ovat panneet merkille Etyjin kaltaisen järjestön. On harmillista, että he ilmeisesti eivät onnistuneet havaitsemaan alueen valtioiden ja Iranin välisiä suhteita sekä Turkin erityisiä aikeita alueella. Kirjoittajat ovat selvästi unohtaneet Kosovon itsenäisen valtion suurenmoisen julistuksen, ja heidän peittelemättömiin hyökkäyksiinsä Venäjää kohtaan sekä Abhasian ja Etelä-Ossetian paikallisvaalien kiistämisensä käsittää sanamuodon "miehitettyjen alueiden tosiasialliset viranomaiset". Tämä tuo vahvasti mieleeni erään lordi Runcimanin tiedonhankintamatkan tulokset Tšekkoslovakian tasavallasta ennen sotaa. Tästä huolimatta katson, että kyseisten parlamentin jäsenten on mahdollista parantaa lähitulevaisuudessa tuntemustaan tästä Euroopan osasta ja että seuraava istunto voi olla tasapainoisempi. Edellä mainituista syistä GUE/NGL-ryhmä äänestää tyhjää päätöslauselmaa koskevassa lopullisessa äänestyksessä.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Valitettavasti tämä EU:n strategiaa koskeva mietintö ei ole tasapainoinen, ja olen jo maininnut asiasta ulkoasiainvaliokunnassa. Vaikka valiokunnassa tarkasteltiinkin joitakin esittämiäni tarkistuksia, katson mietinnön olevan edelleen vääränsuuntainen. Puolueettoman ja tasapainoisen suhtautumisen sijaan Georgian kysymykseen siinä käytetään Yhdysvaltojen ulkopolitiikan sanamuotoja, joilla pyritään heikentämään ja eristämään Venäjää. Mitä tulee Armenian-suhteisiin ja erityisesti Vuoristo-Karabahin tilanteeseen, EU on muuttanut kantaansa. Tämä on täysin käsittämätöntä ja tuomittavaa. Esittelijä ei ilmeisesti ole koskaan käynyt alueella eikä hän tämän vuoksi ole voinut muodostaa omaa mielipidettä tilanteesta. Näistä syistä äänestin Kirilovin mietintöä vastaan.

  Rareş-Lucian Niculescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Äänestin tarkistusta 7 vastaan, koska sillä poistettiin mietinnön tekstistä olennainen osa, jossa parlamentti kehottaa Venäjää kunnioittamaan Georgian tasavallan itsemääräämisoikeutta ja alueellista koskemattomuutta sekä sen kansainvälisesti tunnustettujen rajojen loukkaamattomuutta. Siinä myös tuomitaan se, että Venäjä tunnustaa Georgian separatistialueiden Etelä-Ossetian ja Abhasian itsenäisyyden kansainvälisen oikeuden vastaisena. Tämän kannan tiukka esittäminen auttaa välttämään samanlaista tilannetta tulevaisuudessa.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Olen iloinen siitä, että kaikki haluamamme hyväksyttiin AFET-valiokunnassa ja että kaikki S&D- ja PPE-ryhmien ja vihreiden esittämät korjaukset hyväksyttiin. Meille myönteinen lopullinen äänestys oli hyvin helppo.

9. Äänestyskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja

(Istunto keskeytettiin klo 13.05 ja sitä jatkettiin klo 15.00.)

Puhetta johti
varapuhemies Diana WALLIS

10. Neuvoston ensimmäisen käsittelyn kanta: ks. pöytäkirja

11. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

12. Keskustelut ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevista tapauksista

12.1. Uskonnonvapaus Pakistanissa

  Puhemies. – (EN) Esityslistalla on seuraavana keskustelu seitsemästä uskonnonvapautta Pakistanissa käsittelevästä päätöslauselmaesityksestä⁽¹⁾.

  Charles Tannock, laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, Pakistanin kyvyttömyys luoda vahva ja kestävä demokratia on vaikuttanut – mielestäni hyvin vakavasti – uskonnonvapauteen maassa. Useat johtajat ovat käyttäneet islamia perusteena vähemmistöjen sorrolle ja itsevaltiudelle, erityisesti sen sotilaalliselle muodolle, mutta on myös otettava huomioon hallituksen viimeaikaiset pyrkimykset tilanteen korjaamiseksi.

Pakistanin perustuslaissa, jossa muodollisesti kunnioitetaan uskonnonvapautta, sallitaan edelleen esimerkiksi jumalanpilkkalait, joilla syrjitään muita kuin muslimeja, ja šiia- ja ahmadiyya-vähemmistöjen vaino on yleistä. Uskonnollisen identiteetin korostaminen, joka oli Pakistanin perustamisen lähtökohta, näyttää valitettavasti ylläpitävän suvaitsemattomuuden ilmapiiriä ja usein jopa johtavan väkivaltaan niitä kohtaan, jotka ovat uskonnollisen valtavirran ulkopuolella.

Deobandi madrasahien leviäminen ja niiden lännen vastaiset vihaviestit ovat luoneet ympäristön, jossa ääriliikkeet ja fundamentalismi kukoistavat, ja liian monet EU:n kansalaiset – myös omassa kotimaassani Yhdistyneessä kuningaskunnassa – ovat joutuneet kohtaamaan ne. Selkein osoitus tästä ovat Pakistanin talebanit, terroristijärjestö, jonka aikeet kävivät hiljattain taas liiankin selviksi New Yorkin Times Squaren pommisuunnitelmasta, joka onneksi epäonnistui.

Itse pelkään, että Pakistanissa mikään ei muutu ennen kuin maahan saadaan koulutusjärjestelmä ja poliittinen järjestelmä, jotka aidosti tukevat uskonnonvapauden, suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon periaatteita.

  Anneli Jäätteenmäki, laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, ryhmäni ALDE suhtautuu myönteisesti Pakistanin hallituksen marraskuusta 2008 lähtien uskonnollisten vähemmistöjen hyväksi toteuttamiin toimenpiteisiin ja tukee vähemmistöministerin pyrkimyksiä luoda paikallisten uskontojen väliseen sopusointuun pyrkivien komiteoiden verkosto uskontojen välisen vuoropuhelun edistämiseksi.

On kuitenkin vielä paljon tehtävää ennen kuin Pakistanissa saavutetaan todellinen uskonnonvapaus. Riippumattomien virastojen tekemät raportit ja tutkimukset paljastavat, että Pakistanin vähemmistöiltä on viety kansalaisvapaudet ja yhtäläiset mahdollisuudet työhön, koulutukseen ja poliittiseen edustukseen.

Lainsäädäntö on vaarallisen epämääräinen ja jättää edelleen mahdollisuuden väärinkäytöksiin, mikä vaikuttaa kaikkien uskontojen edustajiin Pakistanissa. Tiedämme myös, että Pakistanissa naiset kohtaavat perheväkivaltaa, johon liittyy fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Vielä on siis paljon tehtävää jäljellä.

  Eija-Riitta Korhola, laatija. – (FI) Arvoisa puhemies, Pakistania koskeva päätöslauselmamme nostaa esiin johdonmukaisesti huolenaiheita, joita näemme etenkin jumalanpilkkalaista seuraavan. Samalla kuitenkin haluamme voimakkaasti antaa tunnustusta sille hyvälle kehitykselle, jota Pakistanissa on nykyisen hallituksen aikana tapahtunut, ja rohkaisemme jatkamaan demokraattista ja vähemmistöjen oikeuksia kunnioittavaa uudistuspolitiikkaa.

Pakistanin historian ensimmäinen vähemmistöministeri Shahbaz Bhatti on ollut kuluneella viikolla EPP-ryhmän vieraana. Me annamme suuren arvon hänen työlleen ja uudistuksille, joita hallitus on tehnyt. Edistysaskelten lista on vaikuttava: viiden prosentin kiintiö vähemmistöille julkisissa viroissa, vähemmistöjen juhlapäivien tunnustaminen ja paikat tulevaan senaattiin, muutamia mainitakseni.

Innostavin hanke on ruohonjuuritason Interfaith Harmony -komiteat, jos ne onnistuvat purkamaan jännitteitä maan eri ryhmien välillä ja estämään näin myös terroristien rekrytointia. Kyseessä on merkittävä rauhanteko, jonka vaikutukset säteilevät kauan. Tämä aseeton rauhantyö on parasta mahdollista terrorismin vastaista sotaa, sillä se pureutuu taustalla oleviin syihin. Jos tässä koetaan onnistumista, se on rauhanpalkinnon arvoinen saavutus. Kollega Tannockille haluaisin sanoa, että tämä on samalla juuri sitä koulutusta, jota hän peräänkuulutti.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, laatija. – (PL) Vapauteen, tasa-arvoon ja suvaitsevaisuuteen perustuvan yhteisön edustajina meillä on velvollisuus tuomita syrjivät käytännöt, vaikka niitä harjoitettaisiin kaukana unionin rajojen ulkopuolella. Uskonnollisten vähemmistöjen edustajien poistaminen vaaliluettelosta, kuten Pakistanissa tehtiin vuonna 2007, on todellakin yksi tällainen käytäntö. Lisäksi maan kansalaiset on jaettu kahteen luokkaan Pakistanin perustuslain 260 artiklan mukaisesti: muslimeihin ja muihin kuin muslimeihin. Hiljattain lisätyn vaatimuksen mukaan myös passeihin on lisättävä huomautus uskonnollisesta identiteetistä. Erityisen syrjinnän kohteeksi Pakistanissa on joutunut ahmadiyya-yhteisö, jonka Pakistanin viranomaiset eivät salli edes osallistua julkisiin kokoontumisiin tai harjoittaa julkaisutoimintaa.

Jumalanpilkkaa koskeva laki ja siihen liittyvä kuolemanrangaistus vaikuttavat myös erityisesti uskonnollisiin vähemmistöihin. Euroopan unionin neuvoston tulisi lisätä tämä aihe kiireesti EU:n ja Islamabadin välisten suhteiden asialistalle. Euroopan unionin ja Pakistanin välille kuusi vuotta sitten vuosiksi 2007–2013 solmitun yhteistyösopimuksen perusteella Pakistan saa joka tapauksessa 200 miljoonaa euroa EU:n talousarviosta.

Pakistanin viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet, että maa on valmis järjestelmänsä perusteellisiin muutoksiin. Toivon, että kun perustuslakia on vihdoin pitkän odotuksen jälkeen tarkistettu, pian on mahdollista tarkistaa myös muuta lainsäädäntöä, joka syrjii selvästi Pakistanin vähemmistöjä.

  Nicole Kiil-Nielsen, laatija. – (FR) Arvoisa puhemies, Pakistanissa ei taata uskonnonvapautta. Vuonna 2009 havaittiin kasvua uskonnollisiin vähemmistöihin kohdistuvien väkivaltaisten hyökkäysten määrässä, myös murhissa.

Lisäksi lähes 80 prosenttia vähemmistöryhmiin kuuluvista elää köyhyysrajan alapuolella. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa Pakistanissa tapahtuviin ihmisoikeuksien loukkauksiin liittyvä ongelma: muita ongelmia ovat muun muassa kokoontumisvapauden rajoittaminen, kansalaisjärjestöihin kohdistuvat uhkaukset, ammattiyhdistysten jäsenten pidätykset, sieppaukset ja toimittajien murhat.

Sen jälkeen, kun Pakistan ilmoitti tukevansa Yhdysvaltain julistamaa terrorismin vastaista sotaa, satoja, ellei jopa tuhansia ihmisiä, joilla epäillään olevan yhteyksiä terroristiryhmiin, on pidätetty mielivaltaisesti: on tapahtunut pidätyksiä ilman pidätysmääräystä, vangitsemisia ilman oikeusperustaa tai mahdollisuutta käyttää asianajajaa, vankien säilyttämistä tuntemattomissa paikoissa, tahdonvastaisia katoamisia, pahoinpitelyä ja kidutusta.

Vuonna 2009 Lahoren ainoassa vankilassa oli 4 651 vankia, vaikka vankilassa on tilaa vain 1 050 vangille. Naisiin kohdistuva väkivalta on kasvussa: tapahtuu raiskauksia, itsemurhia, hapolla tehtyjä hyökkäyksiä ja naisten polttamisia. Tarvitsisin enemmän kuin kaksi minuuttia tai kaksi tuntia, oikeastaan kaksi kokonaista päivää niiden kärsimysten kuvaamiseen, joita nuoret tytöt ja naiset Pakistanissa kohtaavat.

Tästä syystä parlamentti, joka on huolissaan naisten kunnioituksesta, omantunnon vapaudesta ja ihmisoikeuksista, valmistautuu käyttämään uutta veto-oikeuttaan Euroopan unionin ja Pakistanin välisen takaisinottosopimuksen solmimisessa ja vaatii näin ollen lisätakuita kyseisen sopimuksen täytäntöönpanon ehdoille, jotka koskevat Pakistanin kansalaisten ja Pakistanin kautta kulkeneiden afganistanilaisten takaisinottoa.

  Joe Higgins, laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, kansainvälisenä sosialistina puolustan voimakkaasti jokaisen yksilön oikeutta uskonnollisen vakaumuksen ja uskonnon harjoittamisen vapauteen niin, että muiden perusoikeuksia ei loukata. Pakistanin kansalaiset ja ennen kaikkea uskonnolliset vähemmistöt ovat tällä hetkellä jääneet Pakistanin valtion institutionaalisen kiihkoilun ja joillakin alueilla Talebanin ääritaantumuksellisten ja valistusta vastustavien voimien väliin.

On tietysti olemassa perustavanlaatuinen ristiriita siinä, että Euroopan parlamentin oikeistoryhmät väittävät tukevansa vapautta ja ihmisoikeuksia Pakistanissa samaan aikaan, kun ne tukevat Afganistanin sotaa, jolla on Pakistaniin vakava heijastusvaikutus ja erittäin haitallisia seurauksia. Se, että Naton joukot ovat tappaneet siviilejä Afganistanissa ja että siviilejä on tapettu länsimaiden toimittamilla aseilla Pakistanissa, on jo itsessään rikos ja saattaa sysätä joitakin siviilejä taantumuksellisten ryhmien piiriin.

Pakistanin kriisi perustuu feodaalisen kapitalismin rakenteisiin, joissa vallitsee tällä hetkellä äärimmäinen köyhyys. Pakistanin korruptoituneella eliitillä, jota edustaa tämänhetkinen hallitus, sen enempää kuin pääoppositiopuolueellakaan ei ole kansalle vastauksia. Työläisiä ja köyhiä edustavat riippumattomat järjestöt ovat elintärkeitä. Paikallinen työntekijöiden liitto on tällainen järjestö, jonka puoli miljoonaa jäsentä pyrkivät jälleenrakentamaan vahvoja yhteiskunnallisia perinteitä työntekijöiden yhdistämiseksi uskontorajojen yli sekä naisten ja miesten tuomiseksi yhteen. Tämä on suunta, johon Pakistanin on kuljettava.

  Bernd Posselt, PPE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, meidän on otettava kriittinen, mutta samalla hyvin puolueeton ja tarkkanäköinen lähestymistapa Pakistaniin, joka on tärkeä liittolainen. Pakistan on islamilainen valtio, ja meidän on kunnioitettava sitä. Sen perustivat Brittiläisen Intian muslimit uskonnollisen vakaumuksensa pohjalta, samaan tapaan kuin Intian perustivat hindut. Molemmissa maissa on ollut alusta lähtien vähemmistöjä, ja molemmat ovat luoneet pitkät suvaitsevaisuuden perinteet. Tätä kunnioitusta kaikkia uskonnollisia vähemmistöjä ja erityisesti kristittyjä kohtaan on vahvistettava. Uskon, että voimme korostaa tätä seikkaa. Kuka tukee kristittyjä, ellei sitä tee Eurooppa, joka on luonteeltaan lähes täysin kristitty maanosa?

Meillä on aivan erityinen velvollisuus, mutta samalla meidän on tehtävä selväksi, että tuemme johtavaa ja usein rakentavaa roolia, jonka Pakistan on ottanut ja jossa se jatkaa islamilaisessa maailmassa.

  Marietje Schaake, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kuten useat kollegat ovat huomauttaneet, ääriliikkeiden on helppo käyttää Pakistanin jumalanpilkkalakeja tekosyynä uskonnollisia tai muita kuin uskonnollisia vähemmistöjä kohtaan suunnatulle väkivallalle. Uskonnonvapaus on luonnollisesti tärkeä, mutta vapaus olla harjoittamatta uskontoa on myös tärkeä.

Yhteiskunnassa, jossa ilmaisunvapautta rajoitetaan uskonnon nimissä, jumalanpilkkalait muodostavat toisen riskin: viime keskiviikkona pakistanilainen tuomioistuin kielsi verkkoyhteisösivusto Facebookin käytön maassa. Pakistanin televiestintäalan sääntelyviranomainen kehotti kaikkia internet-palveluntarjoajia estämään sivuston käytön. Näihin toimiin ryhdyttiin siksi, etteivät ihmiset saisi tietää islamia tai profeetta Muhammedia koskevista väitetyistä loukkauksista. Sarjakuvapiirtäjä alkoi pyytää ihmisiä tekemään piirroksia profeetasta vastustaakseen paineita, joita kohdistui muun muassa suosittuun South Park -sarjaan ja jotka johtivat muutoksiin ohjelmassa.

Facebook ja muut verkkopalvelut ja -ympäristöt muodostavat tärkeän virtuaalisen yhteyden muualle maailmaan. Tämä avaa pakistanilaisille tiedon ja yhteyksien lähteitä ja mahdollistaa osallistumisen ajatustenvaihtoon. Erityisesti pakistanilaisten nuorempi sukupolvi voi saada internetistä tietoa, vaikka opetusmateriaaleissa käytetään usein syrjivää ja yksipuolista kieltä. Sananvapauden kriminalisointi ei ole tehokas tapa edistää Pakistanin yhteiskunnan mahdollisuuksia käsitellä monimuotoisuutta. Sarjakuvapiirtäjien, toimittajien ja kansalaisten pitäisi voida ilmaista mielipiteensä vapaasti, vaikka se tarkoittaisi joidenkin ihmisten loukkaamista.

Sananvapauden haasteita ei ole vain Pakistanissa: myös meillä Euroopassa ilmenee vakavia haasteita avoimelle keskustelulle. Toimittajiin, sarjakuvapiirtäjiin ja taiteilijoihin kohdistuvat uhat lisääntyvät ja muodostavat haasteen liberaaleille demokraattisille yhteiskunnillemme. Itsesensuurista tulee entistä yleisempää, ja poliitikot, sarjakuvapiirtäjät ja toimittajat tarvitsevat suojelua tappouhkausten takia.

Meidän on noustava puolustamaan sananvapautta Euroopan unionissa sekä myös Pakistanissa ja kaikkialla maailmassa. Se on paras vastalääke ääriliikkeille.

  Tomasz Piotr Poręba, ECR-ryhmän puolesta. – (PL) Vuoden 2008 vaalit palauttivat Pakistaniin demokratian ja siviilihallituksen, vaikka maan demokratia ei olekaan täysin vakaa.

Useat Pakistanin viranomaisten uskonnollisiin vapauksiin liittyvät päätökset ovat kunnioitettavia, mutta vaikuttaa siltä, että lisätoimenpiteet ovat tarpeen. Sen mahdollistaminen, että uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvat voivat saada työtä liittovaltion tasolla, heidän juhlapäiviensä tunnustaminen ja kansallisten vähemmistöjen päivän perustaminen ovat askelia kohti maan vakauttamista ja demokratisointia. On kuitenkin huomautettava, että ei ole edelleenkään olemassa tarkasti määritettyjä oikeuksia vähemmistöjen suojaksi, ja tämä saattaa johtaa omituisiin tilanteisiin, kuten esimerkiksi siihen, että kristitylle pariskunnalle on annettu 25 vuoden vankeustuomio, koska he koskettivat pyhää kirjaa Koraania pesemättömin käsin.

Joitakin uskonnollisia yhteisöjä vainotaan edelleen, ja on myös huolestuttavaa huomata šaria-lakiin perustuvien säännösten tehokas täytäntöönpano maaseudulla, erityisesti maan pohjoisosissa. Meidän on jatkettava taloudellisen tuen antamista ihmisoikeuksien puolustajille Pakistanissa ja vaadittava Pakistanin viranomaisia antamaan maan kansalaisille täysi uskonnonvapaus.

  Eva-Britt Svensson, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, olen samaa mieltä monesta seikasta, jotka täällä on todettu ihmisoikeuksien loukkauksista Pakistanissa.

Haluan erityisesti korostaa ahmadiyya-muslimien tilannetta ja vainoa, jonka kohteeksi he joutuvat. Se ilmenee yleisenä vainoamisena, kylmäverisinä murhina, syrjintänä ja häirintänä kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Tämä jatkuu siitä huolimatta, että parannuksia ovat luvanneet sekä edellinen että nykyinen hallitus. Näitä parannuksia ei ole tehty, ja vaino jatkuu.

Kansainvälisen yhteisön ja EU:n on aika herätä ja ryhtyä toimiin, jotta Pakistanissa jatkuvasti ilmenevät ihmisoikeuksien loukkaukset saadaan loppumaan.

  Bastiaan Belder, EFD-ryhmän puolesta. – (NL) Kun Pakistanin valtio perustettiin vuonna 1947, sen perustaja Muhammad Ali Jinnah sanoi nämä ikimuistoiset sanat: "Lähdemme siitä perusperiaatteesta, että olemme kaikki kansalaisia ja yhden valtion tasavertaisia kansalaisia." Nämä ovat nykyisin tyhjiä sanoja, erityisesti noin 15 miljoonalle Pakistanissa asuvalle kristitylle. Heitä ympäröi kaikkialla uhkailun ja pelottelun ilmapiiri, niin kaupungeissa kuin maaseudulla, ja jopa pääkaupungissa Islamabadissa.

Valitettavasti Pakistanin oikeusjärjestelmä sallii maan kristittyjen epävarman tilanteen. Tämä on tulosta 1970-luvun lopulla alkaneesta Pakistanin yhteiskunnan vaivihkaisen islamilaistumisen prosessista, joka on johtanut Pakistanin kristityn yhteisön oikeudellisen aseman hälyttävään huononemiseen.

Käytännössä kyse on siis 1980-luvulta peräisin olevista todistuksista ja jumalanpilkkalaeista, oikeudellisista välineistä, joilla on käytännössä tehty kristinusko laittomaksi, koska oikeudenkäynnissä muun kuin muslimin antama todistus vastaa vain puolta muslimin antamasta todistuksesta – ja vain siinä tapauksessa, että tuomari haluaa edes kuulla kristityn antaman todistuksen!

Jumalanpilkkalait muodostavat vielä suuremman uhan Pakistanin kristityille. Niiden perusteella langetetaan elinkautinen vankeus Koraanin häpäisemisestä ja kuolemanrangaistus islamia tai profeetta Muhammedia loukkaavista kommenteista. Lyhyesti sanottuna Pakistanissa asuva kristitty saattaa saada kuolemantuomion, jos muslimi todistaa häntä vastaan!

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tämä on luonut lähes sietämättömän pelon ja epävarmuuden ilmapiirin. Sadat pakistanilaiset kristityt ovat vangittuina vuosia ilman oikeuskäsittelyn mahdollisuutta. Tästä syystä kehotan neuvostoa ja komissiota yhdistämään kaiken Pakistanin hallitukselle myönnettävän avun maan uskonnollisten vähemmistöjen tuhoisan syrjinnän kiireelliseen lopettamiseen.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, Pakistanin perustuslaissa tehdään ero muslimien ja muiden kuin muslimien välillä, mikä mahdollistaa syrjinnän uskonnon perusteella. Tässä yhteydessä on tärkeää muistaa, että joulukuussa 2009 presidentti Asif Ali Zardari toisti Pakistanin kansanpuolueen vetoomuksen puolustaa vähemmistöjen edustajien oikeuksia tulla kohdelluksi tasa-arvoisina kansalaisina.

Valitettavasti riippumattomien virastojen tekemät raportit ja tutkimukset paljastavat, että Pakistanin vähemmistöiltä on viety kansalaisvapaudet ja yhtäläiset mahdollisuudet työhön, koulutukseen ja poliittiseen edustukseen. Näin ollen uskonnonvapauden yleistilanne Pakistanissa, menemättä sen tarkemmin yksityiskohtiin, on kiistanalainen ja aiheuttaa paljon huolta.

Haluan myös korostaa ristiriitaa, joka syntyy Pakistanin hallituksen sitoutumisesta uskonnonvapauteen ja sen johtavasta roolista islamilaisten maiden järjestössä, joka tukee "uskontojen halventamisen torjumista" koskevaa ohjelmaansa Yhdistyneissä Kansakunnissa. Tässä yhteydessä haluan palauttaa mieliin EU:n neuvoston 16. marraskuuta 2009 antaman päätelmän henkilöitä ja henkilöryhmiä suojelevan kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön ja uskonnon häpäisyn suhteesta.

  Puhemies. – (EN) Hyvät kollegat, haluan muistuttaa kaikkia siitä, että meillä on tänä iltapäivänä vähän aikaa ja että jokainen, joka ylittää aikansa, vähentää käytettävissä olevien minuutin mittaisten "catch-the-eye" -puheenvuorojen määrää.

  Ryszard Czarnecki (ECR). – (PL) Amerikkalaisilla on sanonta, jonka mukaan ilmaisia lounaita ei ole. Meidänkin pitäisi sanoa, että Euroopan unionin apua ei voi antaa ilmaiseksi ja että emme voi antaa 200 miljoonaa euroa haluamatta jotakin vastineeksi. Meidän on aika haluta jotakin! Meidän pitäisi haluta ainakin kunnioitusta, esimerkiksi samantyyppisille normeille, jotka muodostavat meille eräänlaisen moraalisen, eettisen ja poliittisen esikuvan. Pakistanin tilannetta, jossa on nyt useiden vuosien ajan vainottu muiden uskontojen kuin islamin edustajia – ja suurin osa heistä on kristittyjä – ei voi mitenkään hyväksyä. Puhumme usein eri vähemmistöjen tilanteista Euroopassa ja muualla maailmassa, mutta emme välttämättä uskonnollisista vähemmistöistä. Nyt voimme puolustaa kristittyjen vähemmistöä ja muita uskonnollisia vähemmistöjä Pakistanissa, vaikka tämä ei tietenkään ole ainoa ongelma maassa, jossa on vakavia poliittisia ristiriitoja ja jonka vakaus saattaa tulevaisuudessa horjua.

  Csaba Sógor (PPE). – (HU) Kun tarkastelemme Pakistanin tilannetta, voimme havaita kaksi kiistatonta tosiasiaa. Ensinnäkin Pakistan on keskeinen strateginen toimija terrorismin torjunnassa. Meidän on tehtävä kaikki mahdollinen sen varmistamiseksi, että Euroopan kansalaisten turvallisuus ei vaarannu. Toiseksi Pakistanin käsitys uskonnollisista ja etnisistä vähemmistöistä on erilainen kuin Euroopan ja muiden kehittyneiden liberaalien demokratioiden omaksumiin arvoihin perustuva käsitys. Eurooppa ei voi vaieta, jos muut valtiot rikkovat törkeästi ihmisoikeuksia, ja siksi meidän on ilmaistava huolemme, vaikka kyseessä onkin yksi strategisista kumppaneistamme. Euroopan unioni voi toimia uskottavasti kolmansien maiden suhteen vain, jos se käsittelee uskonnollisia ja kansallisia vähemmistöjä koskevat ongelmat tyydyttävästi omalla alueellaan. Koko maailmalle on oltava selvää, että yksi EU:n perusarvoista on ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien suojelun korkea taso, oikeuksien, joita unioni pitää ensinnäkin itseään sitovina, tai joista sanottaisiin, että sen tulisi pitää niitä itseään sitovina. Vain silloin voimme tehokkaasti vaatia kumppaneiltamme samaa edistystä tai siihen tähtääviä toimia.

  Zbigniew Ziobro (ECR). – (PL) Suhtaudumme myönteisesti siihen, että Pakistan osallistuu kansainvälisen terrorismin torjuntaan, mutta tämä tilanne ei saa estää näkemästä muita hyvin vakavia tosiasioita, jotka osoittavat, että maassa tapahtuu vakavia uskonnollisten vähemmistöjen, erityisesti kristittyjen, oikeuksien loukkauksia.

Aina silloin tällöin, oikeastaan hyvin usein, saamme kuulla uusista hyökkäyksistä, pahoinpitelyistä, uhkailuista ja jopa murhista, muun muassa siitä, että kristittyjä, myös naisia ja lapsia, on poltettu elävältä pelkästään siksi, että he ovat kristittyjä. Tällaiset tiedot herättävät kysymyksen. Miksi tällaista tapahtuu maassa, jolla on merkittävä asema kansainvälisissä suhteissa ja terrorismin torjunnassa? Tällaista tapahtuu, koska Pakistanin viranomaiset ovat valitettavasti huomattavissa määrin vastuussa tällaiseen toimintaan kannustavan ilmapiirin luomisesta kelvottomalla jumalanpilkkaa koskevalla lainsäädännöllä ja jättämällä reagoimatta Pakistanin lainvalvontaviranomaisten ja oikeuslaitoksen sopimattomaan toimintaan.

Meidän on odotettava perustavanlaatuista muutosta kyseisen toiminnan suhteen, myös Euroopan unionilta ja sen elimiltä.

  Martin Kastler (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, maailmanlaajuisesti noin 75–80 prosenttia kaikista uskonnon takia vainotuista on kristittyjä. Me Euroopan parlamentissa taistelemme erityisesti ihmisoikeuksien puolesta koko maailmassa. Uskonnonvapaus on mielestäni ihmisoikeuspolitiikkamme keskeinen käsite. Siksi olen pahoillani, että Euroopan parlamentin vasemmistolaiset ja liberaalien vasemmistoon kuuluvat ovat usein yhdessä vaiti kristittyjen kohtalosta.

Samalla olen hyvin tyytyväinen siitä, että jätämme tänään yhdessä käsiteltäväksi päätöslauselmaesityksen Pakistanin hirveästä tilanteesta. Pakistanin 156 miljoonasta asukkaasta 95 prosenttia on muslimeja, noin 3 prosenttia kristittyjä ja noin 2 prosenttia hinduja. Kristittynä haluan jälleen kerran keskittyä Pakistanin kristittyihin, jotka kärsivät edelleen vakavasta vainosta. Jokaisen, joka sallii väkivaltaiset hyökkäykset kristittyjä kohtaan, on saatava reaktio sivistyneestä maailmasta. Siksi EU:n tulisi ottaa kehityspolitiikassa ja taloudellisessa yhteistyössä käyttöön ehto, joka kattaa tämän seikan ja sallii tarvittaessa pakotteiden käytön.

  Puhemies. – (EN) Siirrymme nyt keskustelun "catch-the-eye" -osaan. Olen saanut useampia pyyntöjä kuin mihin meillä on aikaa. Aikaa olisi jäljellä vain kaksi minuuttia. Annan neljä puheenvuoroa.

  Michael Gahler (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, minkä tahansa maan kohdalla on tärkeää miettiä sen alkuperää ja sitä, onko ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien kehitys menossa oikeaan suuntaan. Euroopan unionin tarkkailuvaltuuskunnan päällikkönä viime vaalien aikaan kaksi vuotta sitten esitin useita suosituksia ja olen tyytyväinen huomatessani, että maassa on alettu toteuttaa jotakin niistä. Niihin kuuluvat kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ratifiointi – tätä ei ole pelkästään allekirjoitettu vaan se on ilmeisesti nyt myös ratifioitu – sekä kidutuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen ratifiointi. On hyvä, että nyt on olemassa ministeri, joka on viran puolesta vastuussa vähemmistöasioista ja joka pyrkii vaiheittain poistamaan syrjinnän.

Tällä on tuotu esiin myös ahmadilaisia koskeva kysymys. Yksi suosituksistani oli, että seuraavalla kerralla heidät tulisi poistaa erillisestä vaaliluettelosta ja sisällyttää yhteiseen vaaliluetteloon. Uskomme, että tämä olisi käytännön toimenpide, joka auttaisi lopettamaan tämän vähemmistön syrjinnän.

  Heidi Hautala (Verts/ALE). – (FI) Arvoisa puhemies, haluaisin todeta, että minäkin tapasin vähemmistöministerin täällä tällä viikolla. Vakuutuin siitä, että hän pyrkii luomaan yhteisymmärrystä eri uskonnollisten ryhmien kesken, mutta hänkään ei oikein osannut vastata kysymykseen, miksi Pakistan kuitenkin YK:ssa, YK:n ihmisoikeusneuvostossa, on hyvin voimakkaasti osana islamilaisten maiden järjestöä puolustanut sellaista uudenlaista kansainvälistä säännöstöä, jolla taisteltaisiin uskonnonpilkkaa ja uskonnon halventamista vastaan. Tämä ei varmaankaan ole omiaan edistämään uskonnollisten ryhmien välistä yhteisymmärrystä.

Toivoisin, että Euroopan unioni toimisi tässä asiassa vahvemmin kansainvälisesti sen estämiseksi, että tällaiset uudet säännökset, jotka vaarantavat ihmisoikeuksien toteuttamisen astuvat voimaan. Yhdysvallat on tässä asiassa ollut paljon aktiivisempi kuin Euroopan unioni.

  Jacek Olgierd Kurski (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, Pakistanin tilanne kehittyy nopeasti ja saamme ristiriitaisia tietoja, ja meidän on seurattava tilannetta tarkasti, jotta emme tee virhettä. On hyvä, että Pakistanin hallitus on toteuttanut tiettyjä toimenpiteitä uskonnollisten vähemmistöjen hyväksi, esimerkiksi takaamalla vähemmistöille 5 prosenttia julkisen sektorin työpaikoista. On hyvä, että Pakistanin hallitus on varannut, tai luvannut varata, vähemmistöille paikkoja senaatista, myös vähemmistöryhmiä edustaville naisille.

Jotakin on silti tehtävä. Sekä Pakistanin hallituksen että Pakistanin viranomaisten on tehtävä jotakin jumalanpilkkalaille, jonka perusteella jumalanpilkasta langetetaan Pakistanissa kuolemantuomio ja jota käytetään usein perusteena sensuurille, kriminalisoinnille, vainolle ja joissakin tapauksissa poliittisten, rodullisten ja uskonnollisten vähemmistöjen jäsenten murhille. Pakistanin viranomaisten on tehtävä jotakin rikoslaille, jonka perusteella jokaiselle jumalanpilkkaan syyllistyneelle ja siitä tuomitulle langetetaan kuolemantuomio.

Ihmisten tappamista tällä tavoin ei voi sallia Euroopan unionilta apua vastaanottavassa maassa 2000-luvulla. Kiitos paljon.

  Elena Băsescu (PPE). – (RO) Lähes yhdeksän vuotta kestäneen sotilasdiktatuurin jälkeen vuonna 2008 Pakistanissa pidetyt vaalit merkitsivät maalle demokratiakehityksen alkua. Valitettavasti Benazir Bhutto murhattiin muutama viikko ennen vaaleja. Hänen johtamansa Pakistanin kansanpuolue voitti vaalit. Vaikka Pakistanin vähemmistöt kohtaavat monia ongelmia, nykyisen hallituksen johdolla on käynnistetty useita myönteisiä toimenpiteitä. Kulttuurienvälistä vuoropuhelua on edistetty, liittovaltion hallintoon on määritetty 5 prosentin kiintiö vähemmistöille ja joitakin muslimien juhlapäiviä on tunnustettu. Pakistanin hallituksen sitoumusta antaa vähemmistöille paikkoja senaattiin on kiitettävä. Haluan lopuksi painottaa erityisen tärkeää roolia, joka Pakistanilla on terrorismin ja ääriliikkeiden torjunnassa.

  Antonio Tajani, komission varapuheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan unioni on seurannut tiiviisti uskonnollisten vähemmistöjen tilannetta Pakistanissa. Pakistanin perustuslaissa tunnustetaan uskonnonvapaus ja säädetään, että valtio suojelee vähemmistöjen oikeuksia.

Pakistanissa on tapahtunut viime aikoina edistystä: perustuslakiin on hyväksytty tarkistuksia, joilla vaaleilla valittujen elinten roolia Pakistanissa on vahvistettu, ja ihmisoikeusasioissa edistytty erityisesti perustamalla ihmisoikeusministeriö ja vähemmistöministeriö. Lisäksi maassa ollaan perustamassa riippumatonta kansallista ihmisoikeustoimikuntaa.

Pakistan on myös ratifioinut kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen. Tämä on askel oikeaan suuntaan edellyttäen, että nämä välineet otetaan tehokkaasti käyttöön. Siitä huolimatta Pakistanin tulisi kaksinkertaistaa toimet, joilla se pyrkii varmistamaan uskonnollisten vähemmistöjen, muun muassa kristityn vähemmistön, paremman yhdentymisen yhteiskunnallisiin, taloudellisiin ja poliittisiin elimiin. Pakistanin kansainvälistä mainetta ovat tahranneet välikohtaukset, kuten viime vuonna Gojrassa sattunut tapaus, jossa seitsemän kristittyä poltettiin elävältä, kun ääriliikkeiden edustajat hyökkäsivät kirkkoon ja ihmisten koteihin, sekä hyökkäykset šiiamuslimeja vastaan ja ahmadilaisiin kohdistuva syrjintä.

Mitä tulee uskonnollisten vähemmistöjen oikeuksiin, EU on käynyt johdonmukaisesti poliittista vuoropuhelua Pakistanin kanssa ihmisoikeusasioiden esiin tuomiseksi ja ryhtynyt myös useaan otteeseen diplomaattisiin toimiin. Tämän lisäksi EU on vuodesta 2007 käynyt Pakistanin kanssa solmitun yhteistyösopimuksen puitteissa vuoropuhelua ihmisoikeuksista. Sopimuksessa säädetään hallintotapaa ja ihmisoikeuksia käsittelevästä säännöllisestä vuoropuhelusta.

Näissä keskusteluissa EU on aina vaatinut yksilön oikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamista. EU on myös toistuvasti ottanut esiin jumalanpilkkalakien soveltamisen Pakistanin hallituksen kanssa osana ihmisoikeuksista käytyä keskustelua. Absoluuttisesti mitattuna vaikuttaa siltä, että suurin osa syytetyistä on muslimeja, mutta tiedän, että jumalanpilkkalakeja on usein käytetty uskonnollisia vähemmistöjä vastaan ja että perättömiä syytöksiä on esitetty henkilökohtaisten kiistojen tai ahneuden takia. Sekakomitean viimeinen kokous pidettiin 25. maaliskuuta 2010, ja edellisenä päivänä pidettiin hallintotapaa, ihmisoikeuksia ja siirtolaisuutta käsittelevän alakomitean kokous.

Tuolloin otettiin esille vähemmistöjen tilanne Pakistanissa. Emme myöskään epäröineet ottaa puheeksi pakistanilaisten huolenaihetta siitä, mikä uskonnollisten vähemmistöjen tilanne on meillä kotona Euroopassa.

Euroopan unioni aikoo ottaa nämä aiheet esille myös seuraavassa kokouksessa Pakistanin kanssa 4. kesäkuuta tänä vuonna. Suurella osalla Pakistanin väestöstä ei ole mahdollisuutta koulunkäyntiin, eikä sillä ole käsitystä sosiaalisen käyttäytymisen perussäännöistä. Euroopan komission myöntämässä avustuksessa on painotettu peruskoulutuksen saatavuuden parantamista Pakistanin politiikassa ja koulutuksessa. Toivon, että tämän myötä asenne uskonnonvapauden käsitteeseen muuttuu keskipitkällä aikavälillä suvaitsevaisempaan suuntaan.

  Puhemies. – (EN) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan pian.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Monica Luisa Macovei (PPE), kirjallinen. – (EN) Saatujen tietojen mukaan Pakistanilla on maailman ankarimmat jumalanpilkkaa koskevat lait. Sananvapauden ja uskonnonvapauden käyttäminen saattaa johtaa vangitsemiseen ja kuolemaan. Pakistanin rikoslain 295B ja C pykälissä kriminalisoidaan Koraania ja profeettaa loukkaavat kommentit, ja ensin mainitusta säädetään elinkautinen vankeus ja jälkimmäisestä kuolemantuomio. 298 pykälän perusteella rangaistaan uskonnollisten tunteiden tahallisesta loukkaamisesta ja 298A, B ja C pykälien perusteella rangaistaan pyhiä kuvia ja paikkoja loukkaavista kommenteista sekä julistetaan laittomaksi ahmadilaisten uskonnollinen ryhmä (jonka edustajat pitävät itseään muslimeina). Uskonnonvapaus tarkoittaa vapautta uskoa mihin tahansa uskontoon ja vapautta olla uskomatta mihinkään uskontoon. Pakistanin vähemmistöministeri ilmoitti eilen, että suunnitteilla on tarkistuksia, joilla pyritään estämään jumalanpilkkalakien väärinkäyttö. Mielestäni nämä lait pitäisi kumota, koska muutettukin teksti on vain menneisyyden perintöä ja sallii väkivallan ja syrjinnän jatkumisen.

  Cristian Dan Preda (PPE), kirjallinen. – (RO) Pakistanin hallitus on ryhtynyt viime vuosina useisiin toimiin, jotka osoittavat selvästi tietynlaista ymmärrystä kansallisten vähemmistöjen tilanteelle. Näihin kuuluvat Shahbaz Bhattin nimitys liittovaltion vähemmistöministeriksi, 5 prosentin kiintiö julkisen sektorin työntekijöille ja sitoutuminen siihen, että uskonnolliset vähemmistöt saavat edustuksen senaattiin, vain muutamia mainitakseni. Näitä pyrkimyksiä on tuettava. On kuitenkin toteutettava vielä monia muita toimenpiteitä uskonnollisten vähemmistöjen tilanteen parantamiseksi.

Uskon, että yksi keskeinen keino on tarkistaa uskontoja vastaan tehtyjä rikkomuksia koskevat säännökset, jotka tunnetaan jumalanpilkkalakina. Mahdollisuus lain säännösten väärinkäyttöön on luonut suvaitsemattomuuden ilmapiirin, joka on edistänyt uskonnollisiin vähemmistöihin kohdistuvaa väkivaltaa, syrjintää, pelottelua ja vainoa. Oikeudellisen näkökohdan lisäksi on tärkeää, että hallitus toteuttaa määrätietoisia toimia väkivallan estämiseksi. Suvaitsevaisuuden edistäminen on avainasemassa, kun pyritään suojelemaan uskonnollisia vähemmistöjä Pakistanissa.

  Anna Záborská (PPE), kirjallinen. – (SK) Tuntemamme nykypäivän eurooppalainen sivistys ei olisi mahdollinen ilman uskonnonvapautta. Sen, että etsitään jotakin yksilöä laajempaa, on kuljettava käsi kädessä suvaitsevaisuuden kanssa. Tie Jumalan luo – ja Jumalan luota – on jokaiselle erilainen. Ainakin tämän olemme oppineet kristinuskon kahdesta vuosituhannesta Euroopassa. Kokemus on ollut pitkä ja tuskallinen, ja se on vaatinut miljoonien viattomien ihmisten hengen. Siksi meillä eurooppalaisilla on oikeus kertoa muille, ettei niin kannata edetä. Näin ollen tuomitsemme aina ja kaikissa maissa väkivallan käytön ja viattomien ihmisten murhat, erityisesti nyt, kun kyseessä on liittolaisemme ja ystävämme.

(1) Ks. pöytäkirja.

12.2. Thaimaan tilanne

  Puhemies. – (EN) Esityslistalla on seuraavana keskustelu kuudesta Thaimaata koskevasta päätöslauselmaesityksestä.⁽¹⁾

  Marietje Schaake, laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, Thaimaassa on käynnissä väkivaltainen kriisi, jonka osapuolina ovat yhtäältä punapaitaiset mielenosoittajat ja toisaalta armeija ja keltapaidat. Noin 80 ihmistä on jo menettänyt henkensä, ja lähes 2 000 on loukkaantunut. Demokratia on uhattuna, ja Thaimaan hallitus on julistanut maahan hätätilan.

Hätätila on johtanut sensuuriin. TV, radio, internet ja muut tiedotuslähteet on suljettu. Väkivallan lopettaminen on hyvin tärkeää, ja kannustamme kaikkia osapuolia käyttämään malttia tässä prosessissa, mutta hätätilaa ei pidä käyttää rauhan palauttamispyrkimyksissä väärin rajoittamalla perusoikeuksia ja yksilön vapauksia. Sensuuri on lopetettava ja tiedotusvälineiden vapaus ja sananvapaus on palautettava. Nämä arvot ovat tärkeitä Euroopan parlamentille sen kallisarvoisissa suhteissa Thaimaahan.

  Cristian Dan Preda, laatija. – (RO) Kuten olemme havainneet, Thaimaa on ollut huhtikuun alun jälkeen uutisotsikoissa, ja maassa on eletty poliittisen väkivallan ilmapiirissä, jollaista siellä ei ole viime vuosikymmenen aikana koettu. Haluan ensinnäkin osoittaa solidaarisuuteni katuväkivallan uhrien perheille. Tässä on mielestäni kyseessä ilmiö, jota kuvailisin perinteiseksi vastakkainasetteluksi, jossa ovat vastakkain yhtäältä sanan- ja yhdistymisvapaus ja toisaalta hallituksen tarve säilyttää yleinen järjestys. Viime päivien ja tuntien tapahtumat ovat edenneet hyvin nopeasti. Bangkok on ilmeisesti nyt suhteellisen rauhallinen, vaikka pääkaupunki oli eilen illalla tulessa hallituksen joukkojen väliintulon jälkeen.

Toivokaamme, että uusi väkivallan kierre voidaan välttää. Sen varmistamiseksi tarvitsemme kuitenkin malttia, koska demokratia ei voi vallita väkivallan välityksellä. Hallituksen on mielestäni toteutettava 3. toukokuuta esittelemänsä etenemissuunnitelma. Viimeaikaisten tapahtumien tutkinta ja syyllisten rankaiseminen ovat mielestäni myös toimenpiteitä, joita tarvitaan sovinnon aikaansaamiseksi.

  Véronique De Keyser, laatija. – (FR) Arvoisa puhemies, "punapaitojen" mielenosoitukset on tukahdutettu verenvuodatuksella. Haluamatta provosoida tilannetta toteaisin ainoastaan seuraavat seikat, sillä Euroopan parlamentin kiireellinen menettely edellyttää, että hillitsemme kriisejä ja etsimme ratkaisuja sen sijaan, että lietsoisimme lisää ihmisten vihaa. Jokainen kansalainen voi ensinnäkin perustellusti tahtoa vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit. Se on kiistaton oikeus, joka pitäisi myöntää kaikille Thaimaan kansalaisille. Pääministeri Vejjajiva ehdotti yhdessä vaiheessa tätä vaihtoehtoa, jonka "punapaidat" sittemmin hylkäsivät. Meidän on nyt palattava siihen.

Toiseksi tuomitsen mielenosoittajien suoran tulituksen ja viime päivien raa'at tukahduttamistoimet, jotka ovat virallisten lähteiden mukaan vaatineet ainakin 12 kuolonuhria, kuten yhden italialaisen toimittajan, ja useita loukkaantuneita. Koko maahan levinnyt väkivalta on jo aika saada loppumaan.

En ryhdy tässä kummankaan osapuolen puolestapuhujaksi vaan vaadin Thaimaan hallitusta asettamaan etusijalle neuvotellun ratkaisun ja varmistamaan, että maahan julistettu hätätila ei rajoita yksilönvapauksia tai sananvapautta, mikä vain pahentaisi jännitteitä, ja kehotan hallitusta erityisesti harkitsemaan vaalien palauttamista.

Tämänhetkinen sekasorto on vaarassa jakaa maan kahtia. Maaseutuvaltainen maan koillisosa, jossa vallitsee laosilainen kulttuuri, nousisi lähes kapinalliseen vastarintaan maan keskiosaa, Bangkokia ja maan eteläosaa vastaan, jotka ovat kaikki demokraattien kannatusalueita. Tämä voisi johtaa lähes terroristisiin liikkeisiin, jotka hyökkäisivät vastaan byrokratiaksi ja eliitiksi kutsuttuja ilmiöitä, jotka ovat voiman tyyssijoja.

Vaalit ja neuvottelut on ehdottomasti käynnistettävä uudelleen, ja väkivalta on lopetettava, mutta vapaudet on säilytettävä. Nämä ovat tietenkin kovin helppoja sanoja ja saattavat nykyiseen väkivaltaan verrattuna kuulostaa jopa lapsellisilta. Tämä parlamentin päätöslauselma valittiin tarkoituksellisesti, jotta väkivallan purkaukset Thaimaassa voitaisiin välttää ja jotta neuvotteluille jäisi tilaa, mutta se ei tarkoita, että voimme unohtaa kaikki demokratiavaatimukset.

  Barbara Lochbihler, laatija. – (DE) Arvoisa puhemies, väkivaltaa, vihaa ja hävitystä uhkuvat kuvat Bangkokista ovat yhä elävinä mielissämme. Vaikka huomio onkin nyt jo hieman siirtynyt pois Thaimaan pääkaupungin erittäin kiristyneestä tilanteesta, uusien väkivaltaisten yhteenottojen vaara ei ole suinkaan ohi. Niin kutsuttujen punapaitojen ja armeijan tukeman hallituksen välinen väkivaltainen selkkaus on jo johtanut yli 70 ihmisen kuolemaan ja lähes 2 000 loukkaantumiseen. Hallitus on ilmoittanut tutkivansa nämä kuolemantapaukset, ja myös viime päivien kuolemantapaukset on sisällytettävä kyseiseen tutkintaan.

Toteuttamiskelpoisen poliittisen ratkaisun löytämiseksi on tärkeää miettiä, mitkä ovat näiden toistuvien mielenosoitusten ja yhteenottojen tärkeimmät syyt. Osa Thaimaan väestöstä on erittäin köyhää ja syrjäytynyt yhteiskunnasta. Tällaiset ihmiset arvostelevat voimakkaasti epäoikeudenmukaista kohteluaan ja puuttuvia oikeuksiaan. He yrittävät kamppailla itsensä pois verrattain heikosta elintasostaan. Muita tekijöitä ovat muun muassa poliittisessa johdossa vallitseva silmäänpistävä ja laajalle levinnyt korruptio, jota ilmenee kuitenkin myös kansalaisyhteiskunnan vastuuasemissa olevien ihmisten keskuudessa. Kestävän ratkaisun löytäminen edellyttää, että vihamielisyyksistä luopumisen lisäksi tällaiset rakenteelliset ongelmat tuodaan ilmi ja ratkaistaan.

Kehotamme kaikkia konfliktin osapuolia ryhtymään tosissaan ja rakentavasti toimiin, jotta tähän vakavaan kriisiin löydettäisiin ratkaisu. Molempien osapuolten on kuitenkin käytettävä ainoastaan rauhanomaisia ja demokraattisia keinoja tämän saavuttamiseksi, ja ne tarvitsevatkin tukea EU:lta.

  Marie-Christine Vergiat, laatija. – (FR) Arvoisa puhemies, "punapaitojen" kansanliike on jo useiden viikkojen ajan osoittanut mieltään Bangkokissa vaatiakseen demokratian kunnioittamista. Muistakaamme, että vaikka presidentti on ollut vallassa vasta joulukuusta 2008, nykyinen hallitus on kuitenkin syyskuussa 2006 tehdyn sotilasvallankaappauksen tulosta.

Mitä "punapaidat" sitten oikein vaativat? Pääministerin eroamista, parlamentin hajottamista, ennenaikaisia vaaleja – lyhyesti sanottuna demokratiaa. Pääministeri julkisti 4. toukokuuta 2010 sovintosuunnitelman, joka perustui noihin kuuluisiin ennenaikaisiin vaaleihin, mutta "punapaitojen" komentajan, kenraali Khattiyan salamurha 13. toukokuuta keskeytti neuvottelut.

Tämä on se tilanne, jossa olemme laatineet tänään käsiteltävänämme olevan päätöslauselman. Eilen armeija puuttui tilanteeseen ja surmasi useita ihmisiä, joiden joukossa oli myös italialainen toimittaja. Meidän mielestämme on ensiarvoisen tärkeää, että äänestettävänämme olevassa päätöslauselmassa otetaan huomioon nämä tapahtumat, varsinkin kun "punapaitaliikkeen" tärkeimmät johtajat antautuivat välittömästi ja kehottivat kansaa pysymään rauhallisena.

Se, mitä itse asiassa kyseenalaistetaan, on kuninkaanvallan periytyminen. Hän on ollut asian osalta oudon hiljaa. Meidän on välitettävä viesti siitä, että demokratiaa ei voida tyrkyttää voimakeinoin ja että mielenosoituksia ei saa tukahduttaa lähettämällä armeija kehiin ja komentamalla se ampumaan ihmisiä näköetäisyydeltä. Päätöslauselmassa ei edes tuomita väkivaltaa. Me emme aio äänestää sen puolesta. Thaimaan kansalla on oikeus demokratiaan, ja uusi sotilasvallankaappaus on estettävä hinnalla millä hyvänsä.

  Adam Bielan, laatija. – (PL) Thaimaa – maa, jota aivan viime aikoihin asti pidettiin demokratian ja vakauden tyyssijana Kaakkois-Aasiassa – on hiljattain kokenut dramaattisimmat tapahtumansa lähes viiteenkymmeneen vuoteen.

Taistelut jatkuvat selkkauksessa, joka on syntynyt "punapaidoiksi" kutsuttujen, entisen pääministerin Thaksin Shinawatran kannattajien sekä hallituksen ja armeijan välille. Yli 60 ihmistä on surmattu, myös ulkomaan kansalaisia, ja heidän joukossaan myös EU:n jäsenvaltioiden kansalaisia; lähes 2 000 ihmistä on loukkaantunut, ja pääkaupunki Bangkok on kärsinyt merkittäviä tuhoja.

Uhrien perheet ansaitsevat tietenkin myötätunnon, osanoton ja solidaarisuuden osoituksemme, mutta meidän on myös oltava tietoisia siitä, että Thaimaan kansakunta on nykyisin hyvin jakautunut. Kokoontumis- ja sananvapautta sekä muita ihmisoikeuksia rajoitetaan huomattavasti, ja selkkausta on hyvin vaikea ratkaista rauhanomaisin ja poliittisin keinoin.

Selkkauksen molempia osapuolia onkin painostettava – kansainvälisesti ja myös Euroopan unionin taholta – jotta ne aloittaisivat neuvottelut uudelleen ja yrittäisivät ratkaista riitansa poliittisin keinoin eikä väkivallan avulla.

  Thomas Mann, PPE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, yksin viime viikon jälkeen 75 ihmistä on kuollut ja yli 1 800 loukkaantunut katutaisteluissa, jotka ovat alkaneet muistuttaa sisällissotaa. Mielenosoittajien johtajat ovat antautuneet ankaran sotilaallisen väliintulon jälkeen. Tilanne Bangkokissa on kuitenkin jälleen yltymässä. Olen saanut siitä puheluja sekä eilen että tänään. Jotkin pääkaupungin alueista olivat tähän saakka säästyneet selkkaukselta, mutta tilanne on muuttunut. Tilanne on kaoottinen myös koillisella alueella. Dramaattiset kuvat välittävät selkeän viestin. Ihmisten on lopetettava väkivaltaisuudet ja estettävä tilannetta enää pahenemasta riippumatta siitä, ovatko he pukeutuneet punaiseen, mustaan, keltaiseen tai vihreään paitaan.

Euroopan kansanpuolueen ryhmän (kristillisdemokraatit) kanta on selkeä. Puolueettomille neuvotteluille ei ole vaihtoehtoa. Kaikki välikohtaukset on tutkittava riippumattomassa komiteassa. Olemme erittäin tyytyväisiä suunnitelmaan, jonka tarkoituksena on viedä parlamenttivaaleja eteenpäin. Arvoisa komission jäsen Tajani, EU:n on otettava aktiivinen rooli ja toimittava sovittelijana. Meillä on diplomaattiset keinot katkaista väkivallan kierre ja aloittaa rakentava vuoropuhelu. Arvoisa komission jäsen Tajani, meidän on toimittava, koska Thaimaa järkkyy perustuksiaan myöten.

  Corina Creţu, S&D-ryhmän puolesta. – (RO) Myös minä haluan osoittaa solidaarisuuteni niille thaimaalaisperheille, jotka potevat surua Bangkokin väkivaltaisten yhteenottojen jälkeen. Tilanne on hälyttävä varsinkin siksi, että sisäisen selkkauksen ratkaiseminen ei näytä olevan mahdollista. Thaimaan pääkaupungin kaduilla tehtyjä kostoiskuja, jotka ovat jättäneet jälkeensä kymmeniä kuolleita ja satoja loukkaantuneita, eivät ole millään muotoa hyväksyttävä keino ratkaista nykyisiä ongelmia.

Raaka voimankäyttö ja aloitettu sensuuri, jolla televisiokanavia kielletään lähettämästä mitään muita kuin hallituksen hyväksymiä ohjelmia, loukkaavat perusihmisoikeuksia. Euroopan unionin ja koko sivistyneen maailman velvollisuutena onkin tuomita aseellinen voimankäyttö kansalaisia vastaan ja pyytää, että laittomasti pidätetyt henkilöt vapautetaan ja että kuolemantapaukset tutkitaan mahdollisimman puolueettomasti. Ihmishenkien menetykset vain koventavat opposition jyrkkiä asenteita ja lietsovat väkivaltaa, joka on levinnyt myös maan koillisosaan.

Nämä kaduilla tapahtuneet yhteydenotot ovat vaarassa muuttua sisällissodaksi. Minun mielestäni kansainvälisten organisaatioiden ja lähinnä YK:n on puututtava asiaan mahdollisimman pikaisesti, jotta tilanne ei pahenisi entisestään ja viranomaisten ja opposition välille saataisiin alulle välttämätön vuoropuhelu, joka on ainoa demokraattinen vaihtoehto nykyisen kriisin rauhanomaiseksi ratkaisemiseksi.

  Joe Higgins, GUE/NGL -ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tuomitsen ne julmat toimet, joilla Thaimaan hallitus ja valtio ovat tukahduttaneet Bangkokin mielenosoitukset ja joita on toteutettu myös muualla Thaimaassa. Propagandan mukaan mielenosoittajat olivat pääasiassa terroristeja, mutta he olivat itse asiassa köyhtyneitä pohjoisen ja Bangkokin ympäristön maanviljelijöitä sekä kaupungin työväenluokkaan kuuluvia ihmisiä ja heidän perheitään, jotka pitivät mielenosoitustaan taisteluna sitä suunnatonta köyhyyttä ja puutetta vastaan, josta he kärsivät.

Valitettavasti nämä sorretut ihmiset odottavat ratkaisua entiseltä pääministeriltä, miljardööri Thaksin Shinawatralta. Vaikka Thaksin ryhtyikin hallituksessa ollessaan joihinkin populistisiin toimiin köyhyyden poistamiseksi, hän edustaa kuitenkin kapitalistista eliittiä ja johtaa kansanjoukkoja harhaan. Toisella puolella ovat nykyinen pääministeri Abhisit ja hänen puolueensa, jotka edustavat osia eliitistä.

Thaimaan maaseudun köyhät ihmismassat ja kaupungin työväenluokka tarvitsevat mielestäni kiireellisesti oman itsenäisen järjestönsä taistelemaan oikeuksiensa puolesta, ja toivon, että Thaimaan seuraavassa kansannousussa työläiset, köyhät maanviljelijät, opiskelijat ja nuoret voisivat lähteä yhteiseen taistoon kaikkien korruptoituneiden eliittien kukistamiseksi ja maan mittavan vaurauden saattamiseksi kansalaisten haltuun ja demokraattiseen valvontaan sosialistisessa Thaimaassa, joka muuttaisi maan kansalaisten elämän ja puolustaisi myös kaikkien vähemmistöjen oikeuksia.

  Monica Luisa Macovei (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, tuomitsen luotien käytön mielenosoittajia vastaan Thaimaassa, jossa tuhansia ihmisiä on saanut surmansa ja satoja loukkaantunut. Amnesty Internationalin raportin mukaan silminnäkijöiden kertomukset ja videotallenteet osoittavat selvästi, että armeija ampuu kovilla ammuksilla aseettomia ihmisiä, jotka eivät muodosta minkäänlaista uhkaa sotilaille tai muillekaan. Surmansa saaneiden joukossa on lääkäreitä ja lapsia.

Thaimaan armeijan sotilaiden on lopetettava ampuminen; väkivalta mielenosoittajia vastaan ei voi johtaa eikä myöskään johda demokraattiseen ratkaisuun. Hallituksen on oltava tietoinen siitä, että mielenosoittajien nujertaminen saattaa puhdistaa kadut toistaiseksi mutta ei ratkaise ongelmaa, joka sai ihmiset kaduille, ja että ihmiselämä menee kaiken muun edelle, joten lopettakaa se ampuminen.

  Miroslav Mikolášik (PPE). – (SK) Thaimaan mielenosoitukset ovat valitettavasti jo kestäneet useita viikkoja. Siviiliväestö kärsii väkivallasta, ja kansalaiset ovat suoria uhreja hallituksenvastaisten aseistautuneiden mielenosoittajien ja valtion joukkojen verisissä yhteenotoissa. Haluankin osoittaa myötätuntoni niille, jotka ovat menettäneet perheenjäseniään.

Tässä kireässä tilanteessa on mielestäni ensiarvoisen tärkeää, että molemmat osapuolet tuomitsevat fyysisen vallan käytön ja estävät uusien kuolonuhrien syntymisen. Annan myös tukeni vaatimukselle lopettaa jatkuva väkivalta välittömästi ja aloittaa rakentava vuoropuhelu, jonka tarkoituksena on ratkaista selkkaus rauhanomaisin ja demokraattisin keinoin. Kehotan samalla Thaimaan hallitusta olemaan sortumatta tarpeettomiin ja perusteettomiin ihmisoikeusloukkauksiin maahan julistetun hätätilan aikana.

  Jaroslav Paška (EFD). – (SK) Thaimaan poliittisesta selkkauksesta on hyvin nopeasti kehkeytynyt vakavia kansallisia levottomuuksia, jotka ovat johtaneet monien mielenosoittajien kuolemaan torjuntajoukkojen puututtua asiaan. Jos valtion viranomaiset käyttävät raakaa voimaa ja hillitöntä sortoa oman maansa kansalaisia vastaan, se on tuomittava.

Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, EU:n onkin käytettävä poliittista vaikutusvaltaansa selkkauksen osapuoliin ja vaadittava rauhanomaista ratkaisua poliittiseen tilanteeseen, jotta Thaimaan kansalaiset eivät joutuisi maksumiehiksi yksittäisten ryhmien johtajien välisissä poliittisissa erimielisyyksissä. Varsinkin Thaimaan hallituksen on otettava tehtäväkseen tarjota maltillinen ja rauhanomainen ratkaisu tähän selkkaukseen.

  Sergio Paolo Francesco Silvestris (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, tulitauko ja sensuurin lopettaminen: nämä ovat mielestäni ne kaksi toimenpidettä, jotka komission on pyrittävä saamaan aikaan erittäin määrätietoisesti mutta joiden on myös oltava mahdollisimman johdonmukaisia niiden arvojen kanssa, joita tämä parlamentti pitää kiistämättöminä.

Thaimaassa vallitsee sisällissodan ilmapiiri, ja paluu demokratiaan vapailla vaaleilla – joista alun perin keskusteltiin, joita alun perin toivottiin mutta joiden toteutuminen on nyt epävarmaa – edellyttää ratkaisevan tärkeää askelta, nimittäin tietoisuutta siitä, että kansainvälinen yhteisö tukee Thaimaan kansaa ja maan paluuta täydelliseen demokratiaan.

Jotta kansainvälinen yhteisö voisi olla mukana tässä vaiheessa, tarvitaan ennen kaikkea tiedotusta, ja juuri tästä syystä hätätilaa ei saa käyttää sensuurin verhona. Internetin, sanomalehtien ja muiden tiedotusvälineiden on kyettävä kertomaan kansainväliselle yhteisölle Thaimaassa myllertävistä muutosvoimista, jotta kansainvälinen yhteisö saisi mahdollisimman paljon tietoa tilanteesta ja voisi tarjota tukeaan tässä demokratian palauttamisvaiheessa.

  Antonio Tajani, komission varapuheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Thaimaassa on meneillään maan poliittisen historian traaginen vaihe. Maa, joka on tunnettu taloudellisesta ja sosiaalisesta dynaamisuudestaan, kärsii parhaillaan syvästä kriisistä, joka saattaa uhata maan vakautta, jos nykyiseen selkkaukseen ei löydetä ratkaisua.

Tämä kriisi todellakin iskee koko maahan sen perustuksia myöten: suuri osa kansasta on ilmeisesti menettänyt luottamuksensa instituutioihin, jotka sitä hallitsevat. Hallitus puolestaan yrittää kovasti saada toteutumaan ratkaisuja, joita nykyinen tilanne edellyttää. Tämä on johtanut poliittiseen epävakauteen, väkivaltaisiin yhteenottoihin ja aggressiivisiin toimiin, jotka vahingoittavat suoraan ihmisoikeuksia ja muita perusoikeuksia. Maan tulevaisuudesta vallitsee jatkuva epävarmuus. Euroopan unioni pitää valitettavana, että tässä tilanteessa on menetetty ihmishenkiä, kuten italialainen toimittaja Fabio Polenghi, joka sai surmansa eilisaamuna mielenosoittajien ja sotilaiden välisissä yhteenotoissa. Mikään poliittinen tai ideologinen kriisi ei voi oikeuttaa tällaista asiaa eikä myöskään aseellista yhteenottoa.

Unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja on jo kahteen otteeseen muistuttanut sotivia osapuolia maltista. Edes hätätilan ei voida sallia johtavan perusoikeuksien ja sananvapautta koskevan oikeuden osalta kohtuuttomiin toimenpiteisiin. Kohtuuton voimankäyttö muodostaa uhan näille oikeuksille.

Neuvottelujen jatkaminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta tilanne ei pahenisi entisestään. Komissio on pannut merkille pääministeri Abhisit Vejjajivan esittämän etenemissuunnitelman. Thaimaa ei selviydy nykyisestä kriisistä, ellei se ratkaise merkittäviä rakenteellisia ongelmiaan. On ratkaisevan tärkeää, että kaikki maan hallitsemiseen osallistuvat osapuolet hyväksyvät vähäosaisten yhteiskuntaryhmien oikeutetut vaatimukset. Tämä on välttämätön vaihe kehityksessä kohti kansallista sovintoa. Thaimaassa on siis ehdottomasti päästävä kaikkien osapuolten väliseen yksimielisyyteen siitä, miten maa etenee kohti osallistavampaa yhteiskuntaa.

Euroopan unioni, joka on Thaimaan kumppani, on valmis mahdollisuuksiensa mukaan tukemaan maata tässä monimutkaisessa prosessissa.

  Puhemies. – (EN) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan pian.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Thaimaa on käymässä läpi hyvin vakavaa vaihetta historiassaan. "Hymyjen maasta" on tullut kyynelten, veren maa, ja ehkä huomenna maa, jossa käydään sisällissotaa hallituksen joukkojen ja niin kutsuttujen "punapaitojen" välillä. Miten asiat kehittyivät pisteeseen, jossa demokraattisia vaaleja vaatinut mielenosoitus päättyi kymmeniin kuolleisiin ja tuhansiin loukkaantuneisiin, oppositiojohtajan poliittiseen salamurhaan, urbaaniin sissisotaan, useissa maakunnissa syttyneeseen kapinaan ja hätätilan sekä ulkonaliikkumiskiellon julistamiseen? Maan kuningas on korkeasti arvostettu henkilö, mutta hän ei näytä voivan vähentää jännitteitä. Jatkuva epävarmuus hänen seuraajastaan viittaa siihen, että tämä epävarmuus jatkuu myös tulevaisuudessa. Väkivallan on loputtava. Nykyinen hallitus tietenkin syntyi vapailla vaaleilla, mutta vaaleilla, jotka pidettiin vallankaappauksen ja oppositiopuolueiden hajottamisen jälkeen. Vääryyden on loputtava. Ratkaisuna on ainoastaan yleisten vaalien pikainen järjestäminen ja kaikkien osapuolten poliittisen vapauden palauttaminen, jotta voitaisiin varmistaa, että vaalit ovat demokraattiset. EU:n pitäisi hyödyntää hyviä taloudellisia ja poliittisia suhteitaan Thaimaahan tällaisen ratkaisun aikaansaamiseksi.

(1) Ks. pöytäkirja

12.3. Burma

  Puhemies. – (EN) Esityslistalla on seuraavana keskustelu seitsemästä Burmaa koskevasta päätöslauselmaesityksestä.⁽¹⁾

  Anneli Jäätteenmäki, laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, tällä päätöslauselmalla Euroopan parlamentti kehottaa Burman hallitusta lopettamaan ihmisoikeusloukkaukset ja aloittamaan aidon vuoropuhelun opposition ja Burman etnisten edustajien kanssa sekä kansainvälisen yhteisön kanssa ja ryhtymään konkreettisiin toimiin, jotta maassa voitaisiin siirtyä rauhanomaisesti demokraattiseen hallitusjärjestelmään.

Burmassa aiotaan pitää tänä vuonna vaalit ensimmäisen kerran 30 vuoteen. Valitettavasti julkistetuissa vaalilaeissa ei säädetä oikeudenmukaisista ja vapaista vaaleista. Oppositio ei ole prosessissa mukana, ja monet oppositiojohtajat ovat edelleen kotiarestissa. Monet poliittiset aktivistit ovat vankilassa, ja oppositiopuolue on päättänyt täysin boikotoida vaaleja.

Haluan lopuksi todeta, että Burmaa käsittelevä YK:n erityisraportoija on tuominnut törkeät ja systemaattiset ihmisoikeusrikkomukset. Toivon parlamentin tekevän samoin.

  Filip Kaczmarek, laatija. – (PL) Burman tilanne pakottaa meidät kiinnittämään toistuvasti huomiomme kyseiseen maahan.

Tänään tuomitsemme aikomuksen järjestää vaalit täysin epädemokraattisissa olosuhteissa ja periaattein, joilla tärkein oppositiopuolue suljetaan vaalien ulkopuolelle ja joilla sadoilta tuhansilta burmalaisilta riistetään äänioikeus ja oikeus olla ehdokkaana vaaleissa. Tämä on selvä yritys pitää oppositio poissa vaaleista. Tällaisissa olosuhteissa koko ilmaus "vaalit" on vailla todellisuutta.

Tuomitsemme myös sen, että armeijalle taataan uuden perustuslain nojalla vähintään 25 prosenttia parlamentin paikoista ja että sillä on valta peruuttaa kansalaisvapauksia ja lainsäädäntöelimiä aina, kun se pitää sitä kansallisen turvallisuuden vuoksi tarpeellisena.

Tuomitsemme Burman kansan ihmisoikeuksien, perusvapauksien ja demokraattisten oikeuksien jatkuvat ja systemaattiset loukkaukset mutta vetoamme myös muiden maiden – Kiinan, Intian ja Venäjän – hallituksiin, että ne tekisivät voitavansa harjoittamalla Burman viranomaisia kohtaan taloudellista ja poliittista painostusta muutoksen aikaansaamiseksi maassa.

  Véronique De Keyser, laatija. – (FR) Arvoisa puhemies, tämän päätöslauselman lähtökohtana on Saharov-palkitun ja jo vuosia kotiarestissa viettäneen Aung San Suu Kyin johtaman puolueen hajottaminen lähes hiljaisuudessa. Hajottamalla hänen puolueensa, Kansallisen demokraattisen liiton, joka oli viime vaalien voittaja, sotilasjuntta yrittää eliminoida kokonaisen osan oppositiota ennen ensi lokakuun vaaleja. Pisteenä i:n päälle myös poliittiset vangit ja munkit on nyt suljettu pois näistä vaaleista, jotka eivät ole niinkään demokraattiset vaan pikemminkin täydellinen farssi. Juntta jatkaa vallan väärinkäyttöä, suuret monikansalliset yhtiöt hyötyvät edelleenkin suhteistaan junttaan, ja komissio on vähentänyt apuaan pakolaisille, jotka ovat paenneet Thaimaan puoleiselle rajalle.

Meillä on valitettavan monta esimerkkiä maista ja alueista, joilla kansainvälinen yhteisö ei kykene palauttamaan demokratiaa ja oikeusvaltiota. Burma on yksi niistä lukuisine vastarintataistelijoineen ja marttyyreineen, joiden keulakuvana on Aung San Suu Kyi. Onko se liikaa, että Euroopan unionia pyydetään – sanoisin melkein soveliaisuussyistä – olemaan leikkaamatta tukeaan Thaimaan ja Burman välisellä rajalla oleskeleville pakolaisille ja aloittamaan välittömästi rajatylittävän avun ja erityisesti lääkintäavun rahoittamisen? Eikö korkean edustajan Ashtonin ja jäsenvaltioiden pitäisi jo kiireesti antaa tukensa Burmaa käsittelevän YK:n erityisraportoijan suositukselle siitä, että perustettaisiin komitea tutkimaan sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan, ja eikö tämä asia voitaisi sisällyttää YK:n yleiskokouksen julkilausumaan tänä vuonna?

Tehkäämme Burmasta kouluesimerkki, joka osoittaa, että kykenemme edistämään demokratiaa ilman pommeja ja tankkeja.

  Barbara Lochbihler, laatija. – (DE) Arvoisa puhemies, burmalainen ihmisoikeusaktivisti Aung San Suu Kyi sai vuonna 1990 Euroopan parlamentin Saharov-palkinnon. Burman vaikea ihmisoikeustilanne on kuitenkin ollut parlamentin lukuisten päätöslauselmien aiheena jo vuosia ennen kyseistä ajankohtaa ja myös sen jälkeen. Myös muut kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ovat ottaneet kantaa maan tilanteeseen. Vaikka parannuksia onkin yksittäistapauksissa saatu aikaan, Burman ihmisoikeustilanne on edelleenkin äärimmäisen huono.

Burmaa käsittelevä YK:n erityisraportoija on nyt erittäin hyvän ja kattavan raportin perusteella vaatinut, että perustetaan kansainvälinen tutkintakomissio, jonka tehtävänä on tutkia sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan. Ulkoasioiden korkean edustajan, paronitar Ashtonin pitäisi hyväksyä tämä vaatimus ja antaa sille tukensa esimerkiksi Yhdistyneiden Kansakuntien seuraavassa yleiskokouksessa.

Vaalit on määrä järjestää Burmassa vuoden 2010 lopulla, ja hallitus on nyt pannut täytäntöön säädöksiä, joilla monilta kansalaisilta evätään äänioikeus ja oikeus olla vaaleissa ehdokkaana. Tämä koskee erityisesti poliittisia vankeja ja buddhalaismunkkeja eli yhteensä 400 000:ta ihmistä. Me vastustamme tätä ja vaadimme korkeaa edustajaa esittämään tämän arvostelun selkeästi kahden- ja monenvälisissä neuvotteluissaan.

Koska Burman ihmisoikeusongelmat ovat lisäksi monimutkaisia, on käsittämätöntä, että Euroopan unioni on leikannut Thaimaan ja Burman välisellä rajalla oleskeleville pakolaisille antamaansa taloudellista apua. Se ei ole hyväksyttävää, ja vaadimmekin, että komissio peruuttaa nämä leikkaukset ja alkaa jälleen tarjota pakolaisille rajatylittävää apua.

  Marie-Christine Vergiat, laatija. – (FR) Arvoisa puhemies, tämä on alkuvuoden jälkeen jo toinen kerta, kun olemme keskustelleet Burman tilanteesta. Ne huolenaiheet, joita toimme esiin 10. maaliskuuta tänä vuonna ja jotka koskevat Burman juntan alulle panemaa niin kutsuttua vaaliprosessia, ovat vain saaneet vahvistusta. Vaalilailla säädetyt ehdot ovat johtaneet siihen, että Kansallinen demokraattinen liitto on kieltäytynyt osallistumasta prosessiin. On huomattava, että näillä vaalilaeilla kiellettiin vankeja äänestämästä, ja suljetaan siis satoja poliittisia vankeja vaalien ulkopuolelle.

Sittemmin myös Kansallinen demokraattinen liitto on kielletty. Olemme tyytyväisiä tämän päätöslauselman sävyyn, kun siinä kehotetaan lisäämään taloudellisia pakotteita. Pidämme kuitenkin myös valitettavana, että pakolaisille annettavaa humanitaarista apua on vähennetty. Itse haluaisin, että menisimme pidemmälle ja että Euroopan unioni kieltäisi presidentti Obaman ja Yhdysvaltojen tavoin kaikki Burmaan tehtävät euromääräiset sijoitukset. Eräillä Euroopan merkittävillä taloudellisilla ryhmillä on kuitenkin maassa vahvoja intressejä. Olen ilahtunut siitä, että olemme vaatineet kansainvälistä asevientikieltoa, ja toivon vilpittömästi, että EU:lla voi olla aktiivinen rooli maailmanlaajuisen konsensuksen aikaansaamiseksi asiassa.

Arvoisa komission jäsen, haluaisin teidän ilmoittavan kantanne tähän asiaan joko tänään tai myöhemmin.

  Charles Tannock, laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, mitä muuta voimme enää sanoa Burmasta kuin mitä on jo sanottu eli muun muassa sen, että vaadimme jälleen vapauttamaan poliittiset vangit, kuten Aung San Suu Kyin, josta on tullut maailmanlaajuinen keulakuva vapaustaistelussa? Tässä päätöslauselmassa, kuten niin monissa muissakin parlamentin aiemmissa päätöslauselmissa kerrotaan, että Burman kansaa sorretaan sotilasjuntan johdolla ja että kansa ei ole junttaa koskaan valinnut vaan pikemminkin yrittänyt kovasti päästä siitä eroon jo monen vuoden ajan.

Se tapa, jolla tämä juntta nyt kyynisesti yrittää järjestää valevaalit varmistaakseen, että oppositio vaiennetaan, on täysin tyypillistä näille kenraaleille, kuten myös se tapa, jolla he ylimielisesti sivuuttavat Burman kansalaisten – omien maanmiestensä – mielipiteet ja lisäksi koko vapaan maailman demokraattisten johtajien mielipiteet.

Vaikka tässä päätöslauselmassa keskitytään Burman hiljattaisiin tapahtumiin, kehotan neuvostoa ja komissiota myös kiinnittämään asianmukaista huomiota siihen, miten Burmaa voitaisiin parhaiten tukea sitten, kun se on jälleen vapaa ja demokraattinen. Burma tarvitsee apuamme varsinkin kehittääkseen voimakkaan kansalaisyhteiskunnan ja oikeusjärjestelmän, jossa olisi keskityttävä juntan tekemiä monia rikoksia koskeviin siirtymäkauden oikeusjärjestelyihin. Tuo kaikki saattaa vaikuttaa kovin kaukaiselta, mutta tärkein asia, jonka Burman urheat kansalaiset voivat oppia Euroopan parlamentilta on se, että tyrannia ei koskaan saa sammuttaa vapauden valoa ja että vapaus, joka on heidän kiistaton oikeutensa, kuuluu varmasti jälleen jonain päivänä heille.

  Elena Băsescu, PPE-ryhmän puolesta. – (RO) Burman ihmisoikeustilanne on aivan erityisen huolestuttava. Maata on hallinnut jo monen kymmenen vuoden ajan sotilasdiktatuuri, joka on tukahduttanut väkivaltaisesti hallituksen vastustajat. Viranomaiset ovat ilmoittaneet, että tämän vuoden aikana järjestetään vaalit ensimmäistä kertaa vuoden 1990 jälkeen. Ne järjestetään kuitenkin epädemokraattisten säännösten perusteella. Sadoilla tuhansilla kansalaisilla ei ole oikeutta äänestää tai olla ehdokkaana, ja ainakin 25 prosenttia parlamentin jäsenistä on armeijan edustajia.

Nobelin rauhanpalkinnon ja Saharov-palkinnon saaneen Aung San Suu Kyin johtama suurin oppositiopuolue ei osallistu vaaleihin. Kehotan Euroopan unionia voimistamaan korkean edustajan ja kansainvälisen yhteisön välityksellä pyrkimyksiään vakiinnuttaa Burmaan demokratia ja varmistamaan, että Aung San Suu Kyi vapautetaan mahdollisimman pikaisesti. Hän on ollut kotiarestissa vuodesta 2003, ja hän on tärkeä symboli taistelussa demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta.

  Ana Gomes, S&D-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, järjestäessään farssimaiset vaalit ja kieltäessään kaikki poliittiset ja etniset ryhmät osallistavan kansallisen vuoropuhelun juntta osoittaa, että sen "pragmaattinen" sitoutuminen ei toimi ollenkaan. Kansainvälisen yhteisön on ryhdyttävä toimiin Burman kansalaisten sortajia vastaan.

EU voi tehdä paljon enemmän kuin vain uudistaa hallitusta koskevat pakotteet. Sen pitäisi käyttää kaikkia mahdollisia keinoja vahvistaakseen kansalaisyhteiskuntaa ja auttaakseen niitä, jotka vastustavat Burmassa harjoitettavaa sortoa. Sen on yritettävä saada YK, ASEAN ja USA painostamaan Kiinaa ja Intiaa, jotta ne lopettaisivat Burman hallituksen tukemisen ja että parhaillaan käytävä asekauppa etenkin Pohjois-Korean kanssa lopetettaisiin.

Burman ihmisoikeustilannetta käsittelevä YK:n erityisraportoija totesi viime maaliskuussa, että ihmisoikeusloukkaukset ovat tulosta sellaisesta valtion politiikasta, jossa viranomaiset ovat toimeenpanoelinten, armeijan ja oikeuslaitoksen joka tasolla, ja että ihmisoikeusloukkaukset saattavat tuoda mukanaan Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännössä tarkoitettuja rikoksia ihmisyyttä vastaan tai sotarikoksia. Hänen edeltäjänsä oli jo kehottanut YK:n turvallisuusneuvostoa tutkimaan Burmassa tehdyt rikokset ihmisyyttä vastaan samoin kuin se oli tehnyt Ruandan, Bosnian ja Darfurin osalta.

Mitä EU:n jäsenvaltiot oikein odottavat, kun ne eivät pyydä YK:n turvallisuusneuvostoa vaatimaan Burmassa vallassa olevia rikollisia Kansainvälisen rikostuomioistuimen eteen?

  Marietje Schaake, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Burmassa järjestetään tänä vuonna niin kutsutut vaalit. Vaalit eivät voi kuitenkaan olla vapaat ja oikeudenmukaiset, jos buddhalaismunkkeja kielletään äänestämästä ja oppositio ei ole niissä mukana. Kansallinen demokraattinen liitto lakkautettiin lailla tässä kuussa eikä poliittinen vanki ja mielipiteenvapaudesta myönnetyn Euroopan parlamentin Saharov-palkinnon saaja Aung San Suu Kyi voi olla vaaleissa ehdokkaana.

Demokratia ja oikeusvaltio ovat talouskasvun kannalta ensiarvoisen tärkeitä, ja Euroopan parlamentti on edelleen vahvasti sitoutunut Burman kansan puolesta. Aasian maita kannustetaan tekemään samoin ja käyttämään prosessissa taloudellista vaikutusvaltaansa. Burman kansa tarvitsee tukeamme diktatuurivaltion jatkaessa törkeitä ja systemaattisia ihmisoikeusrikkomuksia. Nämä vakavat rikokset on tutkittava, ja kuitenkin Burman hallitus päättää eristäytyä ja kieltäytyy päästämästä EU:n Burman-lähettilästä maahan. Eristäytyneisyys vaikuttaa väestöön monella tasolla, kuten sellaisen uutismedian välityksellä, joka ei voi toimia maassa vapaasti.

Valitettavasti uudessa perustuslaissa ei tunnusteta ihmisoikeuksia, ja kehotammekin komissiota ja neuvostoa antamaan tukensa YK:n suosituksille ihmisoikeusloukkausten tutkintakomission perustamisesta. Sitä odotellessa on poistettava kokoontumis-, yhdistymis- ja sananvapauden – myös internetin ja matkapuhelinten välityksellä harjoitettavan sananvapauden – rajoitukset. Siihen asti EU:n päätöksessä säädettyjä rajoittavia toimenpiteitä on vahvistettava.

Kieltämällä asekaupan ja rahoittamalla pakolaisohjelmia EU on edelleen Burman kansan ja heidän ihmisoikeuksiensa ja perusvapauksiensa tukena.

  Raül Romeva i Rueda, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kuulin juuri surullisia uutisia. Sain tunti sitten tiedon siitä, että Kansallisen demokraattisen liiton ylin johtaja Takin Soe Myint on kuollut.

Se on erittäin surullinen uutinen sen erityisen vitsin lisäksi, jota jotkut kutsuvat Burman vaaleiksi. Liityn niiden puhujien joukkoon, jotka tuomitsevat selkeästi nämä vaalit ja erityisesti sen, että niissä viedään sadoilta tuhansilta burmalaisilta mahdollisuus käyttää passiivista tai aktiivista äänioikeuttaan. Myös vankilassa oleva Aung San Suu Kyi kuuluu heidän joukkoonsa.

Tästä asiasta emme voi vaieta. Meidän on jälleen kerran pyydettävä Burman hallitusta ottamaan huomioon kansainvälisen yhteisön vetoomukset ja päästämään kaikki mielipidevangit vapaaksi. Tämä on tärkeää myös Ana Gomesin mainitseman seikan osalta. Ymmärrän myös, että meillä on suuri vastuu siinä, että pyydämme, kehotamme ja painostamme Intiaa, Venäjää ja Kiinaa lopettamaan aseiden myynnin Burman junttahallitukselle.

Hyviäkin uutisia on. Meidän on oltava tyytyväisiä Euroopan unionin tuesta maailmanlaajuiselle asevientikiellolle, ja meidän on jälleen kerran kehotettava EU:n jäsenvaltioita muodostamaan selkeä liittoutuma, jotta kiellon osalta päästäisiin yksimielisyyteen.

On myös tärkeää muistaa – ja tämäkin on jo todettu – että emme voi nyt leikata rajalla asuville pakolaisille myönnettävää rahoitusta. Meidän on laadittava näiden ihmisten tuelle selkeät periaatteet. Olen ollut siellä monta kertaa. Meidän on sanottava selkeästi, että nyt ei ole aika lopettaa apua, jota nämä ihmiset tarvitsevat, eikä varsinkaan lääkintäapua.

  Cristian Dan Preda (PPE). – (RO) Burma ei ole demokratia, vaikka maassa aiotaankin järjestää vaalit, koska, kuten tiedämme, maan viranomaiset halveksivat syvästi kaikkia demokratian periaatteita. Tämä sotilasdiktatuuri on täysin häikäilemätön, ja varaa, kuten jo todettiin, parlamentissa paikkoja armeijalle ja kieltää yleisesti demokraattisen vakaumuksen omaavia ihmisiä osallistumasta politiikkaan.

Maan poliittinen ilmapiiri ei voi parantua, ellei Aung San Suu Kyitä vapauteta. Eräs toinen Kansallisen demokraattisen liiton johtaja totesi myös, että hän ei voi palvella maataan vietettyään vakaumustensa vuoksi 20 vuotta vankilassa yksinkertaisesti siksi, että Burman armeija kieltää vastaavanlaisia armeijan langettamia tuomioita kärsineitä ihmisiä asettumasta ehdokkaiksi. Vaadin kansallista vuoropuhelua, koska se on ainoa keino, jonka avulla maan yhteiskuntaa voidaan muuttaa.

  Eija-Riitta Korhola (PPE). – (FI) Arvoisa puhemies, Burmassa pidetään ensimmäiset parlamenttivaalit 20 vuoteen. Ketään tuskin yllättää, että tulevat vaalit näyttävät jo tässä vaiheessa kaikkea muuta kuin vapailta ja demokraattisilta.

Vuoden 2008 perustuslakimuutos takaa 25 prosenttia parlamentin paikoista armeijalle. Lisäksi tämän vuoden lakiuudistukset rajaisivat kymmenet tuhannet burmalaiset ulos äänioikeuden piiristä, mukaan lukien poliittiset vangit ja uskonnolliset vähemmistöt. Buddhalaismunkit ovat olleet jo pitkään erityisen vainon kohteena.

Kansainvälisen yhteisön ponnistuksia tarvitaan. On valitettavaa, että komissio on vähentänyt Thaimaan ja Burman rajalla oleviin pakolaisleireihin kohdistuvaa rahoitusta. Humanitaarista apua kaivataan runsaasti ja kansainvälistä painostusta sen perille saamiseksi. Lisäksi on ensisijaista, että Burma aloittaa dialogin poliittisten ja etnisten ryhmiensä kesken.

  Antonio Tajani, komission varapuheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Burman tilanne huolestuttaa meitä jatkuvasti. Kuten tiedätte, etenemissuunnitelmaa toteutetaan edelleenkin sekä hallituksen valmisteluja ensimmäisten vaalien järjestämiseksi 20 vuoteen.

Tähän mennessä kolmekymmentäyksi poliittista puoluetta on ilmoittanut ehdokkaitaan vaaleihin. Kansalaisyhteiskunta on ollut aktiivinen. Aung San Suu Kyin Kansallinen demokraattinen liitto vetäytyi vaaleista hallituksen painostuksesta; se on sen vuoksi hajotettu. Uusi puolue, Kansallinen demokraattinen rintama (National Front for Democracy), joka voi osallistua vaaleihin, muodostuu osittain Kansallisen demokraattisen liiton aiemmista johtajista, toisin sanoen Aung San Suu Kyin aiemman puolueen johtajista.

Se hyväksyy etnisten ryhmien päätöksen siitä, äänestävätkö ne vaaleissa vai eivät. Jos ne boikotoivat vaaleja sen vuoksi, että etnisten armeijoiden korvaamisesta rajavartijoilla ei päästä yksimielisyyteen, vaalit menettävät tarvitsemansa uskottavuuden. Tämä osoittaa, miten nopeasti tilanne muuttuu, enkä usko, että Euroopan unionia kutsutaan tarkkailemaan vaaleja.

Olemme myös yhä hyvin huolissamme ihmisoikeustilanteesta. YK:n erityisraportoija Quintanan raportti on hyvin selkeä. Monia poliittisia vankeja ei ole vieläkään vapautettu kansainvälisen yhteisön vetoomuksista huolimatta. Sananvapautta, kokoontumisvapautta ja muita perusoikeuksia ei vieläkään kunnioiteta. Suurin osa väestöstä elää vaikeissa sosioekonomisissa oloissa varsinkin etnisten ryhmien asuttamilla alueilla.

Miten me voimme todella auttaa? Euroopan unionin julkilausumista käy ilmi kriittinen näkemyksemme ja halumme auttaa ratkaisun löytämisessä. Yksi toimintatavoistamme on kehitysapu; EU onkin yksi merkittävimmistä kehitysavun antajista. Myös vuosituhattavoitteet ja Burman hallituksen kanssa eri alojen politiikoista käytävä jatkuva vuoropuhelu ovat ensiarvoisen tärkeitä. Hurrikaanin vuonna 2008 vahingoittamien alueiden lisäksi apuamme kohdistetaan kaikkein heikoimmassa asemassa oleville maan alueille sekä Thaimaan ja Burman välisellä rajalla oleville pakolaisleireille.

Vastauksena kysymyksiinne voin vakuuttaa teille, että komissio auttaa kotiseudultaan siirtymään joutuneita yhteisöjä, jotta ne voisivat löytää riittävät elinolot. Edellytyksiä, joita ne tarvitsevat kotimaahansa palaamiseksi, ei ole. Meidän on huolehdittava siitä, että leirit eivät laitostu, ja sen vuoksi apumme laajuus määräytyy paikallisten tarpeiden mukaan.

Komissio on lisäksi ollut yhteydessä Thaimaan viranomaisiin. On muistettava, että eräät apuohjelmista keskittyvät myös koulutukseen, maatalouteen ja elintarviketurvaan. Lisäksi Euroopan komission humanitaarisen avun ohjelmat tarjoavat apua vesihuollon ja elintarviketurvan osa-alueilla. Apua annetaan myös Burman sosioekonomisten olojen palauttamiseksi. Jokainen kansalainen saa keskimäärin noin 2,4 Yhdysvaltain dollaria, kun vastaava luku on Laosissa 36 dollaria ja Kambodžassa 60 dollaria.

Voin lopuksi vakuuttaa, että lisäämme ponnistelujamme omien arvojemme edistämiseksi. Burman kansalla on oikeus saada apua ja tietää, että Euroopan unioni ei menetä kiinnostustaan heidän tulevaisuuteensa.

  Thomas Mann (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, olette epäilemättä pätevä varapuhemies ja teillä on myös paljon vaikutusvaltaa. Sen on minusta erittäin hyvä asia. Se, että ette ole antanut joillekin jäsenille puheenvuoroa catch-the-eye-menettelyn yhteydessä, ei johdu siitä, että ette olisi halunnut vaan siitä, että meillä on niin tiukka aikataulu.

Euroopan parlamentti on ihmisoikeuksien äänitorvi, ja meidän täytyy kuitenkin selviytyä vain yhdessä tunnissa. Niin monella meistä on sanottavaa ja niin moni meistä haluaa painostaa komissiota, jotta päästäisiin tuloksiin. Kannatatteko itse sitä, että äänestystä ei pidetä klo 16.00 tai klo 16.30 vaan sen sijaan esimerkiksi klo 17.00 tai klo 17.30, jotta saisimme yhden tunnin lisää ja voisimme lopultakin muuttaa tämän työjärjestyksen? Tarvitsemme tilaisuuden tuoda mielipiteemme julki. Meidän täytyy kyetä painostamaan komissiota mutta mielellään ei näin tiukassa aikapaineessa. Tiedän, ettei se ole teidän vastuullanne, mutta toivon, että puututte asiaan omalla tahollanne, jotta voisimme vihdoinkin muuttaa tämän työjärjestyksen.

  Puhemies. – (EN) Hyvä jäsen Mann, ymmärrän turhautumisenne. En pidä siitä, etten pysty antamaan jäsenille puheenvuoroa näinkin tärkeistä aiheista, mutta olette myös oikeassa todetessanne, että se vaatisi muutoksen työjärjestykseemme.

Haluan myös todeta, että jos kaikki puheenvuoron saaneet jäsenet noudattaisivat puheaikaansa keskustelujen aikana, voisimme ottaa useamman ihmisen catch-the-eye-menettelyyn. Pelkäänpä, että ongelma on siinä, mutta huomautuksenne on pantu merkille.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan pian.

(1) Ks. pöytäkirja

13. Äänestykset

  Puhemies. – (EN) Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

13.1. Uskonnonvapaus Pakistanissa (RC-B7-0271/2010)

- Päätöslauselma: Uskonnonvapaus Pakistanissa (RC-B7-0271/2010)

Ennen kohdasta 13 toimitettua äänestystä:

  Bernd Posselt (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, kollegamme ovat neuvotelleet hyvin taitavasti ja päässeet ryhmien kanssa yksimielisyyteen erittäin hyvästä päätöslauselmasta. Sen 13 kohta on kuitenkin hämmentävä ja sekava eikä oikeastaan tarkoita mitään. Ehdotammekin sen vuoksi uutta sanamuotoa, joka kuuluu seuraavasti: "On huolissaan YK:ssa meneillään olevan 'uskonnon halventamisen vastaisen kampanjan' mahdollisesta väärinkäytöstä ja korostaa neuvoston 16. marraskuuta 2009 esittämiä päätelmiä".

Sisältö on sama, mutta sanamuoto on tiukempi. Pyydämme teitä äänestämään tämän uuden sanamuodon puolesta.

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

13.2. Thaimaan tilanne (RC-B7-0278/2010)

- Päätöslauselma: Thaimaan tilanne (RC-B7-0278/2010)

13.3. Burma (RC-B7-0283/2010)

- Päätöslauselma: Burma (RC-B7-0283/2010)

14. Äänestymiskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja

15. Tiettyjä asiakirjoja koskevat päätökset

16. Luetteloon kirjatut kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 123 artikla): ks. pöytäkirja

17. Tämän istuntojakson aikana hyväksyttyjen tekstien edelleen välittäminen: ks. pöytäkirja

18. Seuraavien istuntojen aikataulu: ks. pöytäkirja

19. Istuntokauden keskeyttäminen

  Puhemies. – (EN) Julistan Euroopan parlamentin istuntokauden keskeytetyksi.

(Istunto päättyi klo 16.30)

Pitääkö neuvosto mahdollisena, että Kroatian kanssa käytävät jäsenyysneuvottelut saadaan päätökseen syksyyn mennessä? Mitä neuvosto aikoo tehdä, jotta tässä asiassa edistyttäisiin merkittävästi vielä Espanjan puheenjohtajuuskaudella?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa toukokuussa 2010 pidetyllä istuntojaksolla.

(EN) Tämä ajanjakso on keskeinen Kroatian neuvotteluprosessissa. Neuvottelut ovat edistyneet merkittävästi ja ovat nyt loppuvaiheessa. EU on kiittänyt Kroatiaa hyvästä edistymisestä, mutta vielä on tehtävä paljon työtä, jotta neuvottelut saadaan onnistuneesti päätökseen.

Puheenjohtajavaltio jatkaa työtään, jotta neuvottelut etenevät asiaankuuluvien Eurooppa-neuvoston ja EU:n neuvoston päätelmien mukaisesti. Päämäärämme on saada aikaan ratkaisevaa edistystä Kroatian neuvotteluprosessissa siten, että kaikki jäljellä olevat neuvotteluluvut avataan ja mahdollisimman monta neuvottelulukua saadaan väliaikaisesti suljettua. Pyrimme myös päättäväisesti siihen, että liittymissopimuksen laadinnassa edistytään merkittävästi.

Saimme 19. helmikuuta avattua kalastusta koskevan luvun 13 ja ympäristöä koskevan luvun 27, mitkä ovat erittäin vaativia neuvottelulukuja liittymisprosessissa ja edellyttävät paljon valmistelua. Saimme 19. huhtikuuta väliaikaisesti suljettua tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevan luvun 1, mikä oli tärkeä virstanpylväs, koska puolet neuvotteluluvuista on nyt väliaikaisesti suljettu. Neuvottelujen aloittamisesta, 3. lokakuuta 2005 lähtien, kolmekymmentä neuvottelulukua on avattu, ja niistä on väliaikaisesti suljettu kahdeksantoista. Uusia liittymistä valmistelevia kokouksia suunnitellaan tarvittaessa, jotta prosessissa edistytään.

Joitain ongelmallisia neuvottelulukuja on vielä käsiteltävä, kuten kilpailua koskevaa lukua 8 sekä oikeuslaitosta ja perusoikeuksia koskevaa lukua 23. Meidän on myös saatava päätökseen keskustelut tietyistä luvuista, joilla on merkittäviä talousarviovaikutuksia, kuten maatalous ja aluepolitiikka. Haluaisin kuitenkin painottaa, että Kroatian edistyminen neuvottelujen loppuun saattamiseksi riippuu myös tarpeellisten poliittisten, taloudellisten, oikeudellisten ja hallinnollisten uudistusten toteuttamisesta. Sen vuoksi vielä jäljellä olevien uudistusten toteuttaminen, kaikkiin jäljellä oleviin tavoitteisiin vastaaminen tarpeeksi aikaisin sekä edelleen toteutettava yhteisön säännöstön saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen tehokas täytäntöönpano ovat tärkeitä Kroatialle, jos se aikoo saavuttaa tavoitteensa liittymisneuvotteluiden päätökseen saattamisesta vuoteen 2010 mennessä.

Voiko neuvosto kertoa aikataulun, jonka puitteissa jäsenvaltioiden on muunnettava työpaikkoja ja kasvua koskevan uuden EU 2020 -strategian avainasemassa olevat viisi yleistavoitetta kansallisiksi tavoitteiksi?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa toukokuussa 2010 pidetyllä istuntojaksolla.

(EN) Maaliskuun Eurooppa-neuvosto sopi uuden eurooppalaisen työpaikkoja ja kasvua edistävän strategian pääkohdista. Se hyväksyttiin virallisesti kesäkuun Eurooppa-neuvostossa. Strategiaan sisältyy viisi yleistavoitetta, joilla ohjataan jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin toimintaa:

20–64-vuotiaiden naisten ja miesten työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin;

bruttokansantuotteesta sijoitetaan 3 prosenttia tutkimukseen ja kehitykseen, ja otetaan käyttöön innovointi-intensiteettiä koskeva indikaattori;

vahvistetaan niin sanotut ilmastoa ja energiaa koskevat 20/20/20-tavoitteet;

vähennetään koulunkäynnin keskeyttämistä ja lisätään korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden osuutta, ja

edistetään yhteiskunnallista osallisuutta erityisesti vähentämällä köyhyyttä.

Maaliskuun Eurooppa-neuvosto sopi myös, että jäsenvaltiot asettavat kansalliset tavoitteensa näiden yleistavoitteiden osalta siten, että ne ottavat huomioon suhteelliset lähtökohtansa ja kansalliset olosuhteensa.

Kansallisten tavoitteiden asettamista koskeva työ on jo alkanut. Neuvoston valmistelevat elimet tukevat kansallisen tason ponnisteluita jokaisessa jäsenvaltiossa ja ne käsittelevät tällä hetkellä kansallisia tavoitteita. Samalla käydään kahdenvälisiä neuvotteluita jokaisen jäsenvaltion, komission ja puheenjohtajavaltion välillä, ja niissä tarkastellaan jokaisen viiden tavoitteen kokonaistilannetta kussakin valtiossa.

Kansallisia tavoitteita koskevien menetelmien osalta Eurooppa-neuvoston päätelmissä todetaan, että jäsenvaltiot ottavat ne käyttöön kansallisen päätöksentekomenettelynsä perusteella yhteistyössä komission kanssa, jotta tarkastetaan yhdenmukaisuus EU:n yleistavoitteiden kanssa. Eurooppa-neuvosto tarkastelee tämän vuoropuhelun tuloksia kesäkuussa.

Kansallisella tasolla tavoitteet vahvistetaan kansallisissa uudistusohjelmissa, jotka esitetään syksyllä 2010.

EU:n eteläosien kautta kulkevien laittomien siirtolaisten lukumäärä on edelleen erittäin korkea, vaikka EU:n rajavalvontaviranomainen Frontex on toimillaan myötävaikuttanut merkittävästi laittoman siirtolaisuuden ennaltaehkäisemiseen. Valtioilla, joiden alueelle saavutaan ensiksi, on jo nyt huomattavia ongelmia ratkaistavanaan vastaanotto- ja majoittamiskeskuksissa, ja ongelman odotetaan paisuvan entisestään käynnissä olevan talouskriisin vuoksi.

Aikooko puheenjohtajavaltio Espanja tehdä välittömästi tehokkaampia aloitteita konkreettisten tukivälineiden myöntämiseksi valtioille, jotka vastaavat laittomien siirtolaisten vastaanottamisesta?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa toukokuussa 2010 pidetyllä istuntojaksolla.

(EN) Puheenjohtajavaltio ja neuvosto pitävät edelleen erittäin tärkeänä laittoman maahanmuuton torjumista ja solidaarisuuden edistämistä tältä osin.

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 10. ja 11. joulukuuta 2009 pitämässään kokouksessa Tukholman ohjelman, uuden monivuotisen suunnitelman vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvalla alueella vuosiksi 2010–2014. Tässä ohjelmassa ilmoitetaan selkeästi, että kattava eurooppalainen maahanmuuttopolitiikka, joka perustuu solidaarisuuteen ja vastuuseen, on edelleen keskeinen poliittinen tavoite Euroopan unionille. Ohjelmassa korostetaan, että jotta EU voi ylläpitää uskottavaa ja kestävää maahanmuuttojärjestelmää, laitonta maahanmuuttoa on ehkäistävä, valvottava ja torjuttava, koska laiton maahanmuutto aiheuttaa kasvavaa painetta EU:lle ja erityisesti sen ulkorajoilla ja etelärajalla sijaitseville jäsenvaltioille.

Puheenjohtajavaltio pyrkii saamaan kesäkuun Eurooppa-neuvostossa loppuun ensimmäisen vuotuisen arvion vuoden 2008 Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksesta. Myös siinä korostetaan tarvetta solidaarisuuteen niitä jäsenvaltioita kohtaan, joiden maantieteellinen sijainti altistaa ne maahanmuuttovirroille tai joiden voimavarat ovat rajalliset. Komissio hyväksyi ensimmäisen maahanmuutto- ja turvapaikka-asioita koskevan vuosikertomuksen 6. toukokuuta 2010, ja puheenjohtajavaltio pyrkii sen perusteella esittämään asiaa koskevat päätelmät kesäkuun Eurooppa-neuvostossa.

On myös muistettava, että oikeus- ja sisä-asioiden neuvosto hyväksyi 25. ja 26. helmikuuta 2010 pitämässään kokouksessa neuvoston päätelmät 29 toimenpiteestä, joilla vahvistetaan ulkorajojen suojelua ja laittoman maahanmuuton torjuntaa. Näissä päätelmissä pidetään tärkeänä solidaarisuusperiaatetta ja oikeudenmukaista vastuunjakoa ulkorajojen yhdennetyssä valvonnassa ja muistutetaan jäsenvaltioiden välisen yhteistyön tarpeesta sekä tarpeesta tehostaa edelleen Frontex-viraston tehokkuutta, jotta unionin tällä alalla kohtaamiin haasteisiin voidaan vastata paremmin. Niihin sisältyy sen vuoksi useita toimenpiteitä Frontexin ja Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) kehittämisestä, laittoman maahanmuuton verkostojen ja ihmiskaupan torjumisesta sekä ulkorajojen yhdennetystä valvonnasta ja yhteistyön tekemisestä kolmansien maiden kanssa.

Neuvosto on sopinut, että erityisen paineen alla olevia jäsenvaltioita kohtaan osoitetaan solidaarisuutta siten, että valmiuksia parannetaan ja tehdään käytännön yhteistyötä.

Puheenjohtajavaltio Espanja isännöi tällä viikolla (17.–18. toukokuuta 2010) ACA:n (Pan-European Academic Cooperation Association) vuotuista konferenssia, jonka teemana on tällä kertaa "Brains on the move". Onko puheenjohtajavaltio harkinnut mahdollisuutta toteuttaa eurooppalaisia ohjelmia, joilla helpotettaisiin osaamisen siirtymistä ja ehkäistäisiin eurooppalaista aivovientiä, edistettäisiin huippuosaamista ja kehitettäisiin kansainvälinen johtavien yliopistojen verkosto?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa toukokuussa 2010 pidetyllä istuntojaksolla.

(EN) Neuvostolla on rajoitettu toimivalta koulutuksen alalla, kuten SEUT-sopimuksen 165 artiklassa vahvistetaan. Tämän kannan mukaan unioni myötävaikuttaa korkealaatuisen koulutuksen kehittämiseen edistämällä jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sekä tarvittaessa tukemalla ja täydentämällä jäsenvaltioiden toimintaa, ja se pitää täysin arvossa jäsenvaltioiden vastuuta opetuksen sisällöstä ja koulutusjärjestelmän järjestämisestä sekä niiden sivistyksellistä ja kielellistä monimuotoisuutta. Neuvosto suhtautuu kuitenkin myötämielisesti parlamentin jäsenen esittämiin seikkoihin. Tältä osin korkea-asteen koulutus – koska sillä on läheinen yhteys tutkimukseen ja innovaatioon – on yhä merkittävämmässä asemassa unionin yleisessä talousstrategiassa. Neuvosto ottaa sen vuoksi esille joitain aloitteita, joihin se on osallistunut aktiivisesti tai tiiviisti ja joilla pyritään lisäämään Euroopan korkea-asteen oppilaitosten houkuttelevuutta ja edistämään akateemista huippuosaamista sekä yhteistyötä kannustaen samalla tietojen ja ajatusten vapaata kulkua ja vaihtoa, mikä on tärkeää sosiaaliselle ja taloudelliselle kehitykselle.

Ensinnäkin, kuten todetaan neuvoston 23. marraskuuta 2007 antamassa päätöslauselmassa yliopistojen nykyaikaistamisesta Euroopan kilpailukyvyn edistämiseksi globaalissa osaamistaloudessa⁽¹⁾, neuvosto kehottaa jäsenvaltioita nykyaikaistamaan ja järjestämään uudelleen korkea-asteen oppilaitoksiaan, jotta laatua ja huippuosaamista edistetään ja ylläpidetään Euroopan korkea-asteen koulutuksen alalla. Tällaista uudistamista ei pidetä ainoastaan keskeisenä edellytyksenä laajemman työpaikkoja ja kasvua edistävän Eurooppa 2020 -strategian onnistumiselle vaan myös osana laajempaa siirtymistä yhä globaalimpaan ja yhä vahvemmin tietoon perustuvaan talouteen. Neuvoston 11. toukokuuta 2010 antamissa päätelmissä korkea-asteen koulutuksen kansainvälistymisestä⁽²⁾ korostetaan myös, että laadun ja huippuosaamisen edistäminen on välttämätöntä sen varmistamiseksi, että EU ei häviä kansainvälisessä kilpailussa, jolla pyritään houkuttelemaan kaikkien kyvykkäimpiä henkilöitä sekä pitämään heidät yhteisössä.

Toiseksi neuvosto pitää erittäin tärkeänä edistää korkea-asteen koulutuksessa opiskelijoiden, opettajien ja tutkijoiden oppimiseen liittyvää liikkuvuutta.

Erittäin suositun elinikäisen oppimisen ohjelman⁽³⁾ Erasmus-osa yhdessä kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä koskevan Erasmus Mundus -ohjelman⁽⁴⁾ kanssa osoittaa edelleen, että liikkuvuudella ja tiedon vapaalla välityksellä on merkitystä inhimillisen pääoman parantamiselle, työllistettävyyden edistämiselle, luomis- ja innovointikapasiteetin tehostamiselle sekä opetuksen, oppimisen ja tutkimuksen laadun ja innovaation kohentamiselle. Liikkuvuutta edistävien toimien lisäksi ohjelmilla kannustetaan ja tuetaan yhteisten akateemisten hankkeiden, verkostojen ja kumppanuuksien kehittämistä korkea-asteen oppilaitosten välillä.

Neuvosto haluaisi lisätä lopuksi, että kattavammassa Euroopan laajuisessa Bolognan prosessissa saavutetulla edistyksellä sekä sillä, että EU on onnistuneesti ottanut käyttöön yhteisiä lähestymistapoja ja välineitä tutkintojen ja ammattitaidon tunnustamiseksi, voidaan edelleen parantaa korkea-asteen koulutuksen houkuttelevuutta unionissa.

Mikä on neuvoston kanta tapauksiin, joissa kolmansien maiden viranomaiset ovat surmanneet EU:n kansalaisia?

Millaista apua se katsoo voivansa antaa tällaiseen tilanteeseen joutuneille perheille?

Eräs esimerkki tällaisesta tilanteesta on Boliviassa asuneen Irlannin kansalaisen Michael Dwyerin kuolema. Hän sai surmansa Bolivian poliisin valioyksikön tappamana, ja monet asiaan liittyvät kysymykset ovat edelleen selvittämättä.

Katsooko neuvosto yleisenä periaatteena, että vainajien perheillä on oikeus kuolemantapausten kunnolliseen tutkintaan? Voisiko neuvosto harkita vaikutusvaltansa käyttämistä suhteessa kolmanteen maahan varmistaakseen, että tutkinta todella pannaan toimeen?

Voiko neuvosto ryhtyä toimiin Dwyerin perheen auttamiseksi tässä nimenomaisessa tapauksessa?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa toukokuussa 2010 pidetyllä istuntojaksolla.

(EN) Neuvosto ei ole tietoinen parlamentin jäsenen mainitsemasta tapauksesta. Koska konsuliasiat kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan, neuvosto ei voi antaa vastausta Michael Dwyerin kuolemaan liittyvästä tapauksesta.

Neuvosto painottaa yleisesti, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen on Euroopan unionin ulkosuhteiden kulmakivi ja mainitsee parlamentin jäsenelle marraskuussa 2008 hyväksymänsä ihmisoikeusvuoropuhelua koskevat suuntaviivat.

Jäsenvaltioiden edustustot ja Euroopan unionin lähetystöt seuraavat sen vuoksi tarkkaan sellaisia tapauksia, joihin parlamentin jäsen viittaa.

Rankaisemattomuuden torjuminen, tuki riippumattomalle oikeuslaitokselle ja sen vuoksi rikostutkinnan asianmukainen ja täydellinen suorittaminen ovat painopistealoja, jotka EU on ottanut esille vuoropuhelussaan kolmansien maiden kanssa. Euroopan unioni ottaa säännöllisesti esille Michael Dwyerin tapauksen kaltaisia asioita yhteyksissään kolmansien maiden kanssa ja kehottaa järjestelmällisesti, että nämä tapaukset tutkitaan yksityiskohtaisesti ja asianmukaisesti.

Maailman terveysjärjestö WHO on sitoutunut tekemään riippumattoman tutkimuksen synnynnäisten epämuodostumien lisääntymisestä Fallujahissa Irakissa voidakseen varmistaa, mikä on aiheuttanut vakavien epämuodostumien dramaattisen lisääntymisen.

Huolta ovat aiheuttaneet amerikkalaisten joukkojen vuonna 2004 Fallujahin taisteluissa käyttämät aseet, koska Fallujahia pommitettiin ehkä enemmän kuin mitään muuta Irakin kaupunkia koko Irakin sodan aikana, kiistanalaisen valkoisen fosforin käyttö mukaan lukien. Mihin toimiin neuvosto aikoo ryhtyä siinä tapauksessa, että WHO tekee sen johtopäätöksen, että vakavien epämuodostumien huolestuttava lisääntyminen johtuu altistumisesta valkoiselle fosforille?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa toukokuussa 2010 pidetyllä istuntojaksolla.

(EN) Kuten parlamentin jäsen tietää, neuvosto seuraa Irakin tapahtumien kehitystä erittäin tiiviisti myös tämän asian osalta. Neuvosto on tietoinen aikaisemmin esitetyistä syytöksistä, jotka liittyvät parlamentin jäsenen esiin tuomaan ongelmaan. Meillä ei ole kuitenkaan tällä hetkellä käytössämme tarkkoja tietoja täsmällisen vastauksen antamiseksi. Toteamme, että Maailman terveysjärjestö aikoo todennäköisesti tehdä tutkimuksen naisten terveydestä Irakissa. EU tarkastelee luonnollisesti tarkkaan tätä tutkimusta, kun se on saatu tehtyä. Sen vuoksi olisi ennenaikaista ja epäasianmukaista, että neuvosto antaa kannan tästä asiasta tässä vaiheessa, koska perustietoja ei ole vielä saatavissa.

Puheenjohtajavaltio haluaa kuitenkin lisätä, että neuvosto on erittäin tietoinen Irakin terveydenhuoltoalan tarpeista ja on sitoutunut tukemaan sitä. Tähän mennessä yhteensä 117 miljoonaa euroa Irakin jälleenrakennustuesta on käytetty terveydenhuoltoalalla. Vuoden 2008 avustusohjelmaan sisältyi keskeinen hanke tuesta erikoissairaanhoidon palveluille.

Vuosien 2009–2010 yhdennetyn avun pakettiin sisältyy myös tuki terveydenhuoltoalan institutionaalisille ja inhimillisille voimavaroille laadukkaiden terveyspalvelujen tarjoamiseksi (vahvistetaan ensisijaista terveyspalvelujärjestelmää ja parannetaan terveysoloja kouluissa).

Kreikan talouden tilaa koskeva euroalueen valtionpäämiesten julkilausuma jättää ilman vastausta joitakin kysymyksiä koskien ehdotettua menettelyä sekä tukimekanismin olennaista sisältöä.

Päätöksessä todetaan, että "euroalueen jäsenvaltiot ovat valmiit osallistumaan koordinoituihin kahdenvälisiin lainoihin" ja edempänä edelleen, että "odotamme euroalueen kunkin jäsenvaltion osallistuvan EKP:n pääoman merkintään sovellettavan jakoperusteensa mukaisesti". Ilmaiseeko neuvosto tässä toivomuksen vai sitoumuksen?

Mekanismin tavoitteena on "luoda kannustimia markkinarahoitukseen palaamiseksi ... riskin mukaisella hinnoittelulla". Mikä taho vastaa riskin arvioinnista? Lisäksi julkilausumassa mainitaan, että "korko on markkinaehtoista eli ei tuettua". Tätä kysymystä kirjoitettaessa Kreikan valtion velkakirjojen korkoero suhteessa verrokkikorkoon on jo lähes 400 peruspistettä. Mikä olisi teoreettisesti hyväksyttävissä oleva korko, jonka ei katsottaisi olevan "tuettu"?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa toukokuussa 2010 pidetyllä istuntojaksolla.

(EN) Kreikan tukiohjelmasta on sovittu ja sen toteuttavat euroalueen jäsenvaltiot EU:n perussopimusten ulkopuolella hallitustenvälisten sopimusten perusteella. Tuki myönnetään yhdistettyinä kahdenvälisinä lainoina euroalueen eri jäsenvaltioista, ja huomattavaa tukea saadaan myös kansainväliseltä valuuttarahastolta. EU:n jäsenvaltiot päättivät antaa komission tehtäväksi koordinoida ja hallinnoida euroalueen valtioiden myöntämää vakautustukea.

Neuvosto ei ole tästä syystä keskustellut Kreikan rahoitustukiohjelman yksityiskohdista, kuten eri jäsenvaltioiden osuuksien jakoperusteista. Jäsenvaltiot ovat kuitenkin ilmoittaneet aikomuksestaan osallistua asiaan aikaisemmissa euroalueen lausunnossa esitettyjen sitoumusten ja EKP:n jakoperusteiden mukaisesti, jos asianmukaiset kansalliset menettelyt saadaan toteutettua.

Neuvosto hyväksyi 10. toukokuuta perustamissopimuksen 126 ja 136 artiklan mukaisesti päätöksen, jossa esitetään pääkohdat talousohjelmasta, jonka Kreikan on nyt pantava täytäntöön ja josta käyvät ilmi rahoitustukeen liittyvät keskeiset edellytykset. Rahoitustukea myöntävien jäsenvaltioiden ja Kreikan välisen lainasopimuksen mukaan rahoitustuen edellytyksenä on se, että Kreikka noudattaa kyseisessä päätöksessä ja yhteisymmärryspäätöksessä, jonka on oltava yhdenmukainen päätöksen kanssa, vahvistettuja toimia. Lainanantajat ja Kreikka sopivat yhteisymmärryspöytäkirjasta 9. toukokuuta. Neuvosto tarkastelee säännöllisesti komission valvontatoimien ja Kreikan säännöllisen raportoinnin perusteella, noudattaako Kreikka tätä päätöstä.

On odotettavissa, että ensimmäinen maksu suoritetaan 19. toukokuuta.

Neuvoston puheenjohtaja muistuttaa, että tukiohjelmaan osallistuvat jäsenvaltiot ja Kreikka sopivat kahdenvälisten lainojen yksityiskohdista ja niitä koskevista ehdoista. Neuvosto ei voi kommentoida jäsenvaltioiden kahdenvälisiä toimia eikä jäsenvaltioiden valtion tai hallitusten päämiesten esittämiä lausuntoja.

Helmikuussa 2010 EU:n työttömyysaste oli 10 prosenttia ja ILOn ennusteiden mukaan työttömyys alkaa vähentyä vasta vuoden 2011 alkupuolella. Talouskriisi on vaikuttanut dramaattisesti yksityiseen sektoriin, koska tuhannet yritykset ovat joko joutuneet irtisanomaan suuren joukon työntekijöitä tai ovat ajautuneet konkurssiin. Talous- ja rahoituskriisistä kärsivät yritykset voivat saada tukea sekä Euroopan sosiaalirahastosta että Euroopan globalisaatiorahastosta. Julkisen sektorin osalta EU:lla ei ole käytössään riittäviä välineitä, joilla EU voisi tukea irtisanottujen julkisten laitosten ja yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen työntekijöitä, koska talous- ja rahoituskriisin vuoksi jäsenvaltiot ovat joutuneet leikkaamaan julkisia menojaan. Lisäksi jotkut jäsenvaltiot ovat joutuneet antamaan Kansainväliselle valuuttarahastolle ja Euroopan komissiolle velkaantumisen vähentämistä koskevia sitoumuksia, jotka johtavat henkilöstön laajoihin irtisanomisiin julkisella sektorilla.

Voiko neuvosto harkita mahdollisuutta luoda eurooppalainen rahoitusväline, jonka varoilla tuettaisiin talous- ja rahoituskriisin vuoksi irtisanottuja julkisen sektorin työntekijöitä?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa toukokuussa 2010 pidetyllä istuntojaksolla.

(EN) Neuvosto jakaa huolenaiheet työpaikkojen menetyksestä ja työttömyyden lisääntymisestä Euroopan unionissa, mikä vaikuttaa yksityiseen ja julkiseen sektoriin.

Vaikka komissiolla ei ole mitään erityistä ehdotusta yhteisön välineestä julkisen sektorin työntekijöiden tukemiseksi, yhteisön tason nykyisillä toimilla voidaan jo tukea kaikkia irtisanottuja työntekijäryhmiä.

Tämä on kyseessä Euroopan globalisaatiorahastoa koskevassa asetuksessa, jota sovelletaan yksityisen ja julkisen sektorin työntekijöihin, jotka on irtisanottu globalisaation maailmankauppaan aiheuttamien huomattavien rakenteellisten muutosten vuoksi ja joiden irtisanomisella on huomattavaa haitallista vaikutusta alueelliseen tai paikalliseen talouteen.

Talous- ja rahoituskriisin vaikutusten lieventämisen vuoksi tätä asetusta tarkistettiin vuonna 2009 siten, että sen soveltamisalaa laajennettiin tilapäisesti ja rahoitukseen pääsyä helpotettiin toimintakriteerejä mukauttamalla. Jäsenvaltio voi pyytää Euroopan globalisaatiorahastosta rahoitustukea irtisanotuille julkisen sektorin työntekijöille, jos sen hakemus täyttää tarkistetun asetuksen mukaiset toimintakriteerit.

Kyseinen kohderyhmä voi saada tukea myös Euroopan sosiaalirahastosta tietyistä hankkeista, joiden toteutuksesta vastaavat julkisten laitosten tai paikallisten hallintoviranomaisten kaltaiset edunsaajat. Rajoituksia ei sovelleta sen perusteella, onko kyse yksityisestä vai julkisesta sektorista, jos hanke on jäsenvaltioiden toimenpideohjelman, jota Euroopan sosiaalirahaston osaksi rahoittaa, mukainen ja jos aikaisemmat julkisen sektorin työntekijät kuuluvat kyseisen hankkeen soveltamisalaan.

Lisäksi voidaan soveltaa myös toista yhteisön välinettä, eurooppalaista mikrorahoitusjärjestelyä. Eurooppalaisella mikrorahoitusjärjestelyllä pyritään lisäämään mikrorahoituksen saatavuutta heikoimmassa asemassa oleville ryhmille, kuten esimerkiksi työttömille, jotka haluavat perustaa tai kehittää edelleen mikroyritystä. Yksityisen ja julkisen sektorin työntekijät, jotka ovat joutuneet hiljattain työttömiksi ja haluavat aloittaa verkossa toimivan liikeyrityksen, voisivat sen vuoksi mahdollisesti saada lainoja tällaisesta välineestä.

Lissabonin sopimuksella kansallisille parlamenteille on ensimmäistä kertaa annettu tärkeä rooli Euroopan unionia koskevien kysymysten ratkaisemisessa. Tällä tavalla kansallisia parlamentteja on kannustettu osallistumaan aktiivisesti EU:n poliittiseen päätöksentekoon. On erittäin tärkeää, että kaikessa parlamenttien välisessä yhteistyössä noudatetaan kahta perusperiaatetta: tehokkuuden lisäämistä ja parlamentaarista demokratiaa. Korostaisin, että on tärkeää tukea kansallisia parlamentteja, kun ne tarkastelevat lainsäädäntöehdotuksia ennen niiden käsittelyä unionin lainsäädäntövaltaa käyttävissä elimissä ja että tukea on annettava myös valtioiden hallitusten suorittamalle tarkastelulle niiden toimiessa neuvostossa.

Mihin rakentaviin toimiin neuvosto on ryhtynyt parantaakseen jäsenvaltioiden kanssa tehtävää yhteistyötä Lissabonin sopimuksen tultua voimaan?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa toukokuussa 2010 pidetyllä istuntojaksolla.

(EN) Lissabonin sopimuksella kannustetaan lisäämään kansallisten parlamenttien osallistumista Euroopan unionin toimintaan ja sillä vahvistetaan unionin parlamentaarista ulottuvuutta.

Yksi Lissabonin sopimuksen keskeisimmistä aikaansaannoksista on uusi toissijaisuuden valvontajärjestelmä, jonka ansiosta kansallisilla parlamenteilla on erityinen tehtävä tarkastella lainsäädäntöaloitteita sen varmistamiseksi, että ne ovat toissijaisuusperiaatteen mukaisia. Se myös edistää Euroopan unionin toimintaa koskevien tietojen välittämistä kansallisille parlamenteille.

Neuvosto sitoutuu varmistamaan, että sen vastuualueelle kuuluvat säännökset suhteista kansallisiin parlamentteihin pannaan tehokkaasti täytäntöön.

Tämän vuoksi neuvosto on vahvistanut useita menettelyjä, ja me olemme tiedottaneet kansallisille parlamenteille niistä:

a) Perustetaan sellainen järjestelmä, jolla kansallisille parlamenteille välitetään jäsenvaltioiden tai toimielinten esittämiä lainsäädäntöluonnoksia, jotta kansalliset parlamentit voivat tehdä toissijaisuuden tarkistamisen kahdeksan viikon määräajassa pöytäkirjan N:o 2 6 artiklan mukaisesti.

b) Kansallisille parlamenteille toimitetaan tiedoksi ehdotuksia perussopimuksien muuttamisesta (mukaan lukien luonnokset SEUT-sopimuksen 81 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan täytäntöönpanon perusteella) ja kolmansien maiden hakemukset liittymisestä Euroopan unioniin.

c) Kansallisille parlamenteille toimitetaan tiedot muista perussopimuksissa mainituista asiakirjoista, erityisesti:

– neuvoston kokousten esityslistoista;

– neuvoston kokousten tuloksista;

– neuvoston kokousten lainsäädäntökeskustelun osasta;

– lukuisten lainsäädäntömenettelyiden mukaisista neuvoston hyväksymistä kannoista;

– SEUT-sopimuksen 70 artiklassa mainitun arvion tuloksia koskevista tiedoista,

– SEUT-sopimuksen 71 artiklassa mainitun sisäisen turvallisuuden operatiivista yhteistyötä käsittelevän pysyvän komitean (COSI) menettelyä koskevista tiedoista.

Haluaisin vakuuttaa teille, että neuvosto on sitoutunut näiden menettelyiden tehokkaaseen toimintaan, jotta kansalliset parlamentit voivat täyttää asianmukaisesti Lissabonin sopimuksen mukaisen tärkeän uuden tehtävän.

Toissijaisuuden valvonnan osalta neuvosto lähetti tämän vuoden alussa kansallisille parlamenteille kaksi jäsenvaltioiden tekemää oikeus- ja sisäasioiden aloitetta. Kansallisia parlamentteja pyydettiin ilmaisemaan kantansa toissijaisuusperiaatteen kunnioittamisesta kahdeksan viikon kuluessa. Asiasta saatiin vain yksi kielteinen kanta.

Lisäksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 48 artiklan mukaan neuvosto toimitti jo vuoden 2009 lopussa kansallisille parlamenteille Espanjan aloitteen perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan N:o 36 muuttamisesta (ylimääräiset Euroopan parlamentin jäsenet). Kansallisille parlamenteille on myös ilmoitettu Serbian hakemuksesta liittyä Euroopan unioniin.

Onko neuvosto harkinnut taloudellisia menetyksiä kärsineiden ihmisten tukemista rahallisesti vulkaanisesta tuhkapilvestä eri puolilla Eurooppaa aiheutuneiden ennennäkemättömien liikenteen häiriöiden johdosta?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa toukokuussa 2010 pidetyllä istuntojaksolla.

(EN) Matkustajille tarjottavia korvauksia ja apua koskeva pääasiallinen lainsäädäntö määritellään matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä 11. helmikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 261/2004. Tässä asetuksessa otetaan käyttöön uusia sääntöjä lentomatkustajille tarjottavista korvauksista ja avusta lennollepääsyn epäämisen, lentojen peruuntumisten, pitkäaikaisen viivästymisen ja matkustusluokan muuttamisen vuoksi. Siinä vahvistetaan lentomatkustajan vähimmäisoikeudet, joita kaikkien lentoyhtiöiden on noudatettava matkan keskeytyessä. Kyseisen asetuksen mukaan jäsenvaltioiden on perustettava valvontaelin, joka voi asettaa varoittavia seuraamuksia.

Neuvosto on tietoinen Islannissa sijaitsevan tulivuoren aiheuttamasta ennennäkemättömästä matkaliikenteen häiriöstä ja sen poikkeuksellisista seurauksista, jonka vuoksi lähes kymmenen miljoonaa henkeä ei voinut lentää.

Minulla oli jo tilaisuus keskustella tästä asiasta parlamentin jäsenten kanssa 20. huhtikuuta täysistunnossa käydyssä keskustelussa.

Neuvosto sopi ylimääräisessä kokouksessa toukokuussa muun muassa, että lentomatkustajien oikeuksia koskevat asetukset ovat täysin sovellettavia ja ne on pantava täytäntöön yhdenmukaisesti tällaisen kriisin yhteydessä poikkeukselliset olosuhteet huomioon ottaen. Se pyysi komissiota ottamaan huomioon sidosryhmien kokemukset tuhkapilveä koskevan kriisin aikana asetuksen N:o 261/2004 tämänhetkisen uudelleentarkastelun yhteydessä.

Euroopan unioni on parhaillaan tekemässä yhteistyösopimusta Europolin ja Israelin välillä.

Europol aikoo sisällyttää sopimukseen 30. marraskuuta 2009 tehdyn neuvoston päätöksen 2009/934/YOS⁽¹⁾ 20 artiklan 4 kohdan mukaisen määräyksen, jonka mukaan selvästi ihmisoikeuksia loukkaavalla tavalla saatuja tietoja ei käsitellä.

Sisältyykö sopimusluonnokseen määräyksiä, joilla taataan Europolille, että Israel ei välitä sille tietoja, jotka on saatu ihmisoikeuksia loukkaavalla tavalla, etenkin kiduttamalla tai laittomasti vangituilta henkilöiltä?

Jos sisältyy, miten niiden tehokkuus taataan?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa toukokuussa 2010 pidetyllä istuntojaksolla.

(EN) Neuvottelut Europolin ja Israelin välisen toiminnallisen yhteistyösopimuksen aikaansaamisesta käydään Europolin johtajan ja Israelin viranomaisten välillä. Neuvosto ei osallistu näihin neuvotteluihin. Neuvosto voi esittää kantansa sopimuksesta ainoastaan silloin, kun Europolin hallintoneuvosto toimittaa neuvostolle sopimusluonnoksen.

Kuten parlamentin jäsen tietää, neuvosto pitää tietosuojaa erittäin tärkeänä ja odottaa tältä osin mielenkiinnolla lausuntoa Europolin yhteiseltä valvontaviranomaiselta sekä luonnosta toiminnallisesta yhteistyösopimuksesta Kun neuvosto päätti viime vuonna valtuuttaa Europolin johtajan aloittamaan neuvottelut toiminnallisen yhteistyösopimuksen luonnoksesta, neuvosto perusti päätöksensä Europolin hallintoneuvoston raporttiin sekä Europolin yhteisen valvontaviranomaisen lausuntoon, jossa kummassakin todettiin, että neuvottelujen aloittamiselle Israelin kanssa ei ole mitään esteitä, jos Europolin yhteisen valvontaviranomaisen esille ottamiin kysymyksiin vastataan neuvotteluiden kuluessa. Sen jälkeen kun luonnos toiminnallisesta yhteistyösopimuksesta toimitetaan neuvostolle, se voi arvioida, otettiinko yhteisen valvontaviranomaisen huomautukset asianmukaisesti huomioon.

27. huhtikuuta 2010 Ukraina parlamentti – Verhovna Rada – teki yllättävän päätöksen ratifioida uuden sopimuksen, jonka perusteella Venäjän laivasto voi käyttää Sevastopolin laivastotukikohtaa 25 vuoden ajan vuodesta 2017 lähtien siten, että sen jälkeen vuokrasopimusta voidaan jatkaa vielä viidellä vuodella. Päätös hyväksyttiin äänin 236 – 214 ja se aiheutti huomiota herättäneen välikohtauksen Verhovna Radan istuntosalissa. Heti sen jälkeen Venäjän duuma ratifioi mainitun sopimuksen hämmästyttävällä 98 prosentin enemmistöllä.

Mikä on neuvoston näkemys siitä, miten mainittu päätös vaikuttaa Ukrainan suvereniteettiin? Miten se vaikuttaa Ukrainan euroatlanttisiin yhdentymisnäkymiin?

Ottaen huomioon, että vuodesta 2007 lähtien EU:n alue rajoittuu Mustaanmereen, miten mainittu EU:n rajan lähellä toimiva vahva venäläinen laivastotukikohta vaikuttaa EU:n turvallisuuteen pitkällä aikavälillä?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa toukokuussa 2010 pidetyllä istuntojaksolla.

(EN) Ukrainan ja Venäjän välisten suhteiden parantaminen on yksi presidentti Janukovitshin keskeisistä ulkopoliittisista tavoitteista. EU on pitänyt tätä myönteisenä ja se on jatkuvasti tukenut Ukrainan ja Venäjän välisiä rakentavia suhteita.

Venäjä ja Ukraina allekirjoittivat Harkovassa 21. huhtikuuta pidetyssä kokouksessa, jossa oli läsnä presidentti Medvedev, sopimuksen Venäjän Mustanmeren laivaston Sevastopolin tukikohdan vuokrasopimuksen jatkamisesta vuoteen 2042 ja sen jälkeen automaattisesti viideksi vuodeksi eteenpäin, ellei toisin sovita. Tähän sopimukseen sisältyi Venäjän kaasun hinnan alentaminen 30 prosentilla osana vuokramaksua.

Neuvosto on jo pannut merkille tämän sopimuksen, mitä se pitää Ukrainan suvereenina päätöksenä. Neuvosto on johdonmukaisesti katsonut, että Ukrainalla on riippumaton oikeus päättää tämä vuokrasopimus, kun se raukeaa vuonna 2017, tai jatkaa sitä. Neuvosto on myös pannut merkille Ukrainalle tämän sopimuksen nojalla myönnetyn kaasunhinnan alennuksen. Neuvosto toivoo, että alempi kaasunhinta ei saa Ukrainaa poikkeamaan toimista energiatehokkuuden lisäämiseksi ja uudistusohjelman jatkamiseksi erityisesti energia-alalla. Neuvosto toivoo myös, että alempi kaasunhinta lisää budjettikuria, mikä edistää yhteistyötä Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa.

Ennen vuoden 2007 laajentumista EU:lla oli jo raja Itämerellä, jossa Venäjällä on useita merkittäviä laivastotukikohtia. Neuvosto katsoo, että Venäjän Sevastopolin laivastotukikohdalla ei pitäisi olla minkäänlaista vaikutusta EU:n turvallisuuteen.

Lauantaina 22. toukokuuta vietetään Euroopan lihavuuden teemapäivää. Lihavuus on nykyään EU:n kansalaisten ja jäsenvaltioiden terveydenhuollon suurimpia ongelmia.

Tämän vuoden lopussa noin 20 prosenttia Euroopan väestöstä – 150 miljoonaa aikuista ja 15 miljoonaa lasta ja nuorta – arvioidaan kärsivän lihavuudesta. Mitä toimia neuvosto aikoo toteuttaa EU:n jäsenvaltioiden yhä kasvavan lihavuusongelman ratkaisemiseksi?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa toukokuussa 2010 pidetyllä istuntojaksolla.

(EN) Neuvosto kehotti 6. joulukuuta 2007 hyväksymissään päätelmissä jäsenvaltioita työskentelemään yhdessä sellaisten toimien kehittämiseksi, joilla pyritään muokkaamaan elintarvikkeita suolan, tyydyttyneen rasvan, transrasvahappojen, ylimääräisen sokerin ja energiapitoisuuden tason vähentämiseksi, koska nämä tekijät liittyvät kroonisten sairauksien, ylipainon ja liikalihavuuden kehittymiseen.

Puheenjohtajavaltio Espanja pyytää 8. kesäkuuta 2010 neuvostoa hyväksymään päätelmät, joissa suositellaan toimenpiteitä, mitä jäsenvaltioiden ja komission olisi toteutettava edistääkseen ja valvoakseen Euroopan väestön suolansaannin vähentämistä. Liiallinen suolan käyttö aiheuttaa vahinkoa terveydelle ja erityisesti liikalihavuutta koskevia ongelmia. Liiallinen suolankäyttö, joka aiheuttaa janoa ja johtaa paljon kaloreita sisältävien juomien kulutukseen, edistää liikalihavuutta.

Neuvosto tarkastelee parhaillaan elintarvikkeita koskevien tietojen antamisesta kuluttajille tehtyä komission asetusehdotusta, jolla pyritään saamaan elintarvikkeiden merkinnöistä informatiivisempia, helpommin luettavia, ymmärrettävimpiä ja vertailukelpoisia samankaltaisiin tuotteisiin nähden.

Informatiivisempia, koska ravitsemustietojen (sokerit, rasva, suola ja niin edelleen) olisi oltava pakollisia.

Helpommin luettavia, koska tarkastellaan, mikä olisi pienin kirjainkoko.

Ymmärrettävimpiä, koska kaikki tiedot pitäisi esittää yhdessä taulukossa ja niiden perusteella olisi voitava tehdä vertailuja, koska määrät olisi ilmaistava aina 100 grammana kiinteiden aineiden ja 100 millilitrana nesteiden osalta.

Tavoite on motivoida kuluttajia valitsemaan heidän tarpeisiinsa parhaiten sopivia tuotteita ja oppia, miten välttää elintarvikkeita, jotka voivat vahingoittaa heidän terveyttään.

Ottaen huomioon vulkaanisen tuhkapilven aiheuttamat valtavat häiriöt, aikooko neuvosto ryhtyä toimiin yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevan aloitteen nopeamman täytäntöönpanon varmistamiseksi?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa toukokuussa 2010 pidetyllä istuntojaksolla.

(EN) Puheenjohtajavaltio järjesti 25.–26. helmikuuta 2010 Madridissa korkean tason konferenssin yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamista koskevasta etenemissuunnitelmasta. Konferenssin osanottajat olivat samaa mieltä siitä, että yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan aikaansaanti on erittäin tärkeää eurooppalaisen ilmailun tulevaisuudelle. Aloitteella pyritään kunnianhimoisiin tavoitteisiin: lentojen kustannusten vähentämiseen puolella ja lentojen ympäristövaikutuksen alentamiseen kymmenellä prosentilla ilmatilan paremman käytön ja ilmailualan hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevan ohjelman ansiosta. Aloitteen perusteella kapasiteettia lisätään kolminkertaisesti ja Euroopan ilmatilan korkealaatuista turvallisuustasoa parannetaan edelleen. Osanottajat myös kannattivat kunnianhimoista etenemissuunnitelmaa yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan aikaansaamiseksi.

Eyjafjallajökull-tulivuoren purkaus Islannissa 14. huhtikuuta lähtien synnytti vulkaanisen tuhkapilven, joka uhkasi peittää suurimman osan Eurooppaa. Kansainvälisellä tasolla kehitettyjen asianmukaisten menettelyjen perusteella kansalliset viranomaiset sulkivat ilmatilan, johon pilvi vaikutti. Tämä aiheutti merkittäviä vaikutuksia Euroopan lentoliikenteelle.

EU:n liikenneministerit käsittelivät ensimmäisen kerran lentoliikenteen häiriöitä video/audio-konferenssissa 19. huhtikuuta ja sopivat Euroopan ilmatilan asteittaisesta ja koordinoidusta avaamisesta korostaen, että turvallisuutta on pidettävä ehdottomasti etusijalla. Ministerit päättivät yhteisestä järjestelmästä, johon kuului tuhkapitoisuuden perusteella kolme eri aluetta. Se otettiin käyttöön 20. huhtikuuta ja sitä sovelletaan edelleen. He päättivät myös 4. toukokuuta 2010 pidettävästä ylimääräisestä neuvoston kokouksesta.

Kyseisessä 4. toukokuuta pidetyssä kokouksessa neuvosto käsitteli komission antamien tietojen pohjalta lentoliikenteen keskeytymisen seurauksia. Neuvosto katsoi, että tärkeintä oli nopeuttaa ja ennakoida yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan täysimääräistä täytäntöönpanoa. Se kehotti EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita toteuttamaan kiireellisesti tarvittavia päätöksiä erilaisista yksilöidyistä toimista eli erityisesti, että:

– luodaan välittömästi kriisien koordinointiyksikkö,

– nimitetään viipymättä toiminnallisten ilmatilan lohkojen koordinaattori,

– nopeutetaan toiminnallisten ilmatilan lohkojen käyttöönottoa,

– hyväksytään suorituskyvyn kehittämisjärjestelmä kesään 2010 mennessä,

– nopeutetaan Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) uusien, erityisesti ilmaliikenteen hallintaa (ATM) koskevien, toimivaltuuksien täytäntöönpanoa ennen vuotta 2012,

– hyväksytään uuden sukupolven eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmän (SESAR) käyttöönottostrategia vuoden 2010 loppuun mennessä.

Voisiko neuvosto antaa ajantasaistetun arvion poliittisesta tilanteesta Myanmarissa?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa toukokuussa 2010 pidetyllä istuntojaksolla.

(EN) Burman/Myanmarin poliittista tilannetta ei voida käsitellä irrallaan maahan vaikuttavista merkittävistä sosiaalisista ja taloudellisista haasteista. Pelkästään järjestettäviin vaaleihin ja toimielinten uudistukseen keskittyminen ei riitä perustavanlaatuisten puutteiden korjaamiseksi ja kestävän kehityksen aikaansaamiseksi.

Tämä valtio valmistautuu ensimmäisen kerran 20 vuoteen monipuoluejärjestelmän vaaleihin myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana. Sotilashallitus valvoo prosessia ja pitää myös uuden parlamentin otteessaan. Vaalilakien mukaan noin 2 000 vankilassa olevaa poliittista vankia ei voi olla puolueiden jäsenenä eikä heitä voi valita. Heihin kuuluu Daw Aung San Suu Kyi, jonka puolue NDP on sen vuoksi päättänyt olla osallistumatta. Tämä antaa pääasiallisen aseman hallituksen tukemalle USD-puolueelle. Kaksikymmentäviisi muuta puoluetta on rekisteröity, ja usealla ei ole yhteyksiä sotilashallitukseen. Emme usko, että vaalit muuttavat sotilasdiktatuuria demokratiaksi kerralla, mutta tämä voi olla ensimmäinen askel pitkässä siirtymäprosessissa.

Etnisten ryhmien mukaanotto on kehityksen kannalta vieläkin tärkeämpää kuin opposition asema. Heidän osuutensa väestöstä on 40 prosenttia ja heidän asuinseutunsa muodostaa 50 prosenttia valtion alueesta. Eräät tulitaukoa noudattavat ryhmät voivat myös liittyä vaaliprosessiin. Keskeinen kiistakapula on tulitaukoa noudattavien joukkojen muuttaminen rajavalvojiksi. Uuden aseellisen selkkauksen riskin lisäksi erityisesti raja-alueilla esiintyy painetta jäljellä olevista tulitauon hylänneistä ryhmistä ja uhkaa pakolaisvirtojen lisääntymisestä.

Ihmisoikeustilanne on edelleen vakava huolenaihe EU:lle. Oikeusvaltiota ja oikeuslaitoksen riippumattomuutta ei ole olemassa, ihmisoikeuksien rikkomukset jätetään yleisesti rankaisematta, sananvapautta rajoitetaan ankarasti ja tiedotusvälineitä pidetään tiukassa valvonnassa.

Taloudellinen tilanne antaa vaikeaselkoisen, mutta yleisesti synkän kuvan. Burma/Myanmar on edelleen vähiten kehittyneiden maiden joukossa, ja tavallisten kansalaisten keskuudessa esiintyy yleisesti köyhyyttä. Nargis-pyörremyrskyn jälkeinen elpyminen ja jälleenrakennus vie vuosia. Valtion tulot saadaan pääasiassa maakaasun myynnistä alueelle. Tällä tuetaan edelleen vaatimattomia kasvulukuja, mutta suurin osa siitä käytetään armeijaa ja merkittäviä rakennushankkeita, kuten uutta pääkaupunkia Naypyidawia, varten. Ennätyksellisen alhaiset investoinnit terveydenhuoltoon ja koulutukseen vaikeuttavat valtion pitkän aikavälin näkymiä. Lisäksi maailmanlaajuinen talouskriisi, Myanmarin tärkeimpien kauppakumppanien heikompi suorituskyky, ulkomailla olevien työntekijöiden pienemmät rahalähetykset ja ulkoinen taloudellinen boikotti ovat vaikuttaneet kielteisesti tilanteeseen.

EU on yhdessä koko kansainvälisen yhteisön kanssa samaa mieltä siitä, että muutoksen aikaansaaminen Burmassa/Myanmarissa on pitkäaikainen prosessi. Toimimme osaltamme tässä asiassa tekemällä aktiivisesti yhteistyötä kaikkien toimijoiden kanssa ja sovellamme huolellisesti tasapainotettua painostuksen ja sitoumuksen yhdistelmää. Vaikka vaalit olisivat puutteelliset, ne voivat olla ensimmäinen askel osallistuvampaan yhteiskuntaan ja demokratiaan. Katsomme, että meillä ei ole varaa hukata tätä osallistumismahdollisuutta ja olemme valmiit jatkamaan työtämme yhdessä kumppaniemme, kuten Yhdysvaltojen, Yhdistyneiden Kansakuntien ja Aasian valtioiden, kanssa tämän ajankohdan jälkeen.

Komissio esitti hiljattain direktiiviehdotuksen ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä uhrien suojelemisesta (2010/0065 (COD) – KOM(2010)0095). Kyseinen direktiivi antaa EU:lle mahdollisuuden torjua yhtä maailman vakavimmista rikoksista. Tästä syytä on tärkeää, että kaikki jäsenvaltiot ottavat käyttöön samaan tavoitteeseen tähtääviä toimintatapoja yhdenmukaistamalla lainsäädäntöä, parantamalla rikosten uhrien suojaa ja toteuttamalla ennaltaehkäiseviä toimia. Ihmiskaupan uhrien tarjoamien palvelujen kysyntään jäsenmaissa on puututtava vastuullisesti. Tästä syystä olen hämmästynyt siitä, että komissio ei ehdota edellä mainitun direktiiviehdotuksen 15 artiklan 4 kohdassa palvelujen käytön kriminalisoimista, kun tiedetään, että palvelun tarjoaja on ihmiskaupan uhri.

Edellä mainitun perusteella kysyn neuvostolta, millaisia mahdollisuuksia on, että jäsenvaltiot harkitsisivat ihmiskaupan uhrin tarjoamien palvelujen oston kriminalisoimista?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa toukokuussa 2010 pidetyllä istuntojaksolla.

(EN) Olen kiitollinen parlamentille mahdollisuudesta vastata tähän erityiseen ihmiskauppaan liittyvään kysymykseen. Tämä on tärkeä asia. Ihmiskaupan torjuminen on puheenjohtajavaltio Espanjan painopistealue, sitä on pidetty prioriteettina Tukholman ohjelmassa, ja toimenpiteitä ihmiskaupan estämiseksi ja torjumiseksi on huomattavasti tehostettu edellisen vuoden aikana. Ihmiskauppa on merkittävä perusihmisoikeuksien rikkomus, johon EU:n olisi sovellettava ennakoivaa, koordinoitua ja yhdenmukaista lähestymistapaa. Kokonaisvaltainen politiikka, jossa ehkäisemisellä on tärkeä tehtävä, on vähitellen muotoutumassa.

Kysymyksessä mainitun "ehkäisyä" koskevan 15 artiklan mukaan jäsenvaltioiden "on toteutettava tarkoituksenmukaiset toimenpiteet hillitäkseen kysyntää, joka edistää kaikenlaista ihmiskauppaan liittyvää hyväksikäyttöä". Kyseisen artiklan 2 ja 3 kohdan mukaan tähän sisältyy tiedotus- ja valistuskampanjoita sekä tutkimus- ja opetusohjelmia, joilla pyritään lisäämään tietoisuutta ja vähentämään ihmiskaupan uhriksi joutumisen riskiä erityisesti lasten keskuudessa sekä antamaan koulutusta uhrien ja potentiaalisten uhrien kanssa mahdollisesti kosketuksiin joutuville viranomaisille. 15 artiklan 4 kohdan mukaan "jäsenvaltioiden on harkittava toimenpiteiden toteuttamista sellaisten palvelujen käytön kriminalisoimiseksi, joissa on kyse 2 artiklassa tarkoitetusta hyväksikäytöstä, kun tiedetään, että palvelun tarjoaja on 2 artiklassa tarkoitetun rikoksen uhri". Toisin sanoen jäsenvaltiot kriminalisoivat halvan työvoiman käytön ja seksipalvelujen ostamisen, kun tiedetään, että henkilö on ihmiskaupan uhri. Kyseessä on ei-sitova määräys, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat päättää, miten kriminalisointia koskevaa kysymystä käsitellään yksityiskohtaisemmin.

Sanamuoto on sama, mitä 1. joulukuuta 2009 pidetty oikeus- ja sisäasioiden neuvosto kannatti edellisessä ehdotuksessa puitepäätökseksi, mutta josta tuli pätemätön Lissabonin sopimuksen tultua voimaan. Neuvoston keskusteluista kävi ilmi, että sitova säännös ei ole hyväksyttävä jäsenvaltioiden suurelle enemmistölle. Tämä käy ilmi myös komission selvityksestä, joka on liitetty ehdotukseen. Sen 2.1.2 kohdassa todetaan, että "sidosryhmät suhtautuivat ristiriitaisesti velvoitteeseen kriminalisoida seksipalvelujen osto henkilöltä, jonka asiakas tietää olevan ihmiskaupan uhri". Useat jäsenvaltiot huomauttivat, että tällaisen säännöksen ei pitäisi olla missään nimessä sitova.

Euroopan unionin teollisuuden kilpailukyky autoteollisuuden, kemian teollisuuden ja koneenrakennusteollisuuden alalla on tunnustettu tosiasia; vuonna 2008 unionin osuus koko maailman tuotannosta näillä aloilla oli 27 prosenttia, 30 prosenttia ja 38 prosenttia. Samoin vuonna 2008 EU oli kolmanneksi suurin lääkkeiden ja toiseksi suurin siviili-ilma-alusten tuottaja. Talouskriisi on pistänyt unionin teollisuuden ahtaalle. Helmikuussa 2010 teollisuus tuotti 2 prosenttia vähemmän kuin helmikuussa 2009, ja työttömien määrä 27 jäsenvaltion unionissa kasvoi 23,019 miljoonaan, mikä on 3,1 miljoonaa enemmän kuin helmikuussa 2009. On erityisen huolestuttavaa, että nuorten (alle 25-vuotiaiden) työttömyysaste oli helmikuussa 2010 yli 20 prosenttia.

Koska työllisyysasteen ja teollisuustuotannon kasvun välillä on suora yhteys, mitä toimia komissio on toteuttanut sellaisen kunnianhimoisen, ympäristömyönteisen ja kestävän teollisuuspolitiikan kehittämiseksi, joka auttaa alentamaan työttömyyttä ja säilyttämään unionin teollisuustuotannon?

(EN) Euroopan teollisuuden osuus kaikista työpaikoista on edelleen 18 prosenttia huolimatta teollisuuden työllisyyden vähentymisestä 0,5 prosentilla ajanjaksolla 1995–2007. Yrityspalvelujen työpaikkojen kasvuvauhti on puolestaan 4,5 prosenttia vuodessa. Talouskriisi on kuitenkin osoittanut, että on tärkeää säilyttää turvallinen teollinen perusta Euroopassa.

Eurooppa 2020 -strategiassa ennakoidaan globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikan kehittämistä. Tämä politiikka keskittyy turvallisen, kilpailukykyisen ja monipuolisen teollisen perustan ylläpitämiseen ja kehittämiseen sekä suurempaan energiatehokkuuteen siirtymiseen ja resurssien järkevämpään käyttöön. Nyt on lisäksi selvää, että EU:n toimintalinjoilla on helpotettava eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä kaikilla aloilla.

Komissio aikoo muodostaa syyskuussa 2010 uuden näkemyksen teollisuuspolitiikasta globalisaation aikakaudella. Sen keskeisenä tavoitteena on helpottaa siirtymistä kohti kilpailukykyistä, innovatiivista ja kestävää tuotantopohjaa. Komissio tekee erityisiä ehdotuksia, jotka perustuvat eri teollisuudenalojen vahvuuksien ja puutteiden arvioon, ja se ottaa seuraavat näkökohdat huomioon:

Kilpailukykyä koskeva kysymys on tarpeen sisällyttää unionin kaikkiin toimintalinjoihin.

Uudistettavan infrastruktuurin toteutusta on vauhditettava erityisesti energian, liikenteen ja tietoliikenneverkkojen alalla. Lisäksi on myös tehostettava toimia innovaation suhteen sekä edistettävä keskeistä yleistä tekniikkaa, jolla tuetaan uuden teollisuuden, kilpailukykykeskusten ja palvelujen kehitystä.

Lisäksi tärkeä haaste on vihreään talouteen siirtyminen, jonka ansiosta voimavaroja käytetään tehokkaasti kaikilla teollisuudenaloilla mukaan lukien pienet ja keskisuuret yritykset. Tämä tavoite on myös tilaisuus Euroopan teollisuudelle sekä teknisen osaamisen että työpaikkojen luomisen kannalta.

Lopuksi kansainvälisellä tasolla eurooppalaisille yrityksille on varmistettava edellytykset oikeudenmukaiselle kilpailulle kansainvälisillä markkinoilla ja ulotettava EU:n säännöt ja standardit Euroopan ulkopuolelle. Toisaalta on myös pidettävä tarkasti huolta raaka-aineiden toimituksista.

Ennen tämän vuoden loppua komissio aikoo laatia ehdotuksen yhä niukempia raaka-aineita koskevasta politiikasta. Vieraillessaan 28. huhtikuuta 2010 teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnassa komission jäsen Tajani korosti useaan kertaan, että raaka-aineiden hallinta on eräs hänen painopistealueistaan. EU:ssa ja sen ulkopuolella olevien raaka-aineiden saatavuuden lisäksi tuotiin esiin, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota kierrättämiseen ja uudelleenkäyttöön.

Tässä yhteydessä on tärkeää, miten komissio määrittelee ja tulkitsee termejä "kierrätys" ja "uudelleenkäyttö" ja kuinka kattava ja kunnianhimoinen sen politiikasta tällä alalla tulee. Jäävätkö perinteiset näkemykset kierrätyksestä ja kierrätyksestä vähäarvoisempiin tuotteisiin ("downcycling") vallitseviksi, vai aikooko komissio mennä pitemmälle ottamalla huomioon ja edistämällä uudempia käytäntöjä kuten "kehdosta kehtoon -mallia"? Jos aikoo, miten tämä muutetaan käytännön toimiksi? Esimerkiksi, tuleeko "kehdosta kehtoon -mallista" kelpoisuusvaatimus tulevissa julkisissa tarjouskilpailuissa?

(EN) Komissio kiittää parlamentin jäsentä mahdollisuudesta käsitellä luonnonvarojen tehokasta käyttöä, EU:n jäte- ja kierrätyspolitiikkaa ja raaka-aineita koskevaa aloitetta.

Ennen kuin komissio vastaa parlamentin jäsenen kysymyksiin, se haluaa korostaa, että raaka-aineita koskeva aloite on kokonaisvaltainen strategia, johon sisältyy useita politiikanaloja, joilla pyritään varmistamaan raaka-aineiden kestävä saanti Euroopan siirtyessä yhä vähemmän luonnonvaroja kuluttavaan talouteen. Vuoden 2008 raaka-aineita koskevasta aloitteesta annetun tiedonannon mukaan strategia perustuu seuraavaan kolmeen periaatteeseen:

Varmistetaan, että raaka-aineet saadaan kansainvälisiltä markkinoilta samoilla ehdoilla kuin mitä kilpailevalle muulle teollisuudelle tarjotaan.

Vahvistetaan EU:n sisällä oikeanlaiset toimintapuitteet raaka-aineiden vakaan saannin varmistamiseksi eurooppalaisista lähteistä.

Lisätään resurssien käytön yleistä tehokkuutta ja edistetään kierrätystä primaariraaka-aineiden kulutuksen pienentämiseksi EU:ssa ja tuontiriippuvuuden vähentämiseksi.

Raaka-aineita koskevan aloitteen kolmannessa periaatteessa keskitytään vähentämään primaariraaka-aineiden kulutusta lisäämällä tehokkuutta ja edistämällä kierrätystä. Tämä perustuu jätehuoltoa – mukaan lukien kierrätys – koskeviin kattaviin EU:n toimintalinjoihin ja lainsäädäntöön, jotka ovat jo voimassa, kuten jätepuitedirektiiviin, jätteiden siirtoa koskevaan asetukseen ja useisiin tiettyjen jätevirtojen, kuten sähkö- ja elektroniikkalaitteiden, hallintaa koskeviin direktiiveihin. Yksi raaka-aineita koskevan aloitteen tavoitteista on edistää ja helpottaa jätehuoltoa ja kierrätystä koskevan lainsäädännön täysimääräistä täytäntöönpanoa ja valvontaa.

Käsitteiden "kierrätys" ja "uudelleenkäyttö" osalta marraskuussa 2008 käyttöön otetussa jätehuollon puitedirektiivissä määritellään kierrätys ja esitetään jätehierarkia, jossa etusijalle asetetaan ehkäisy, seuraavaksi valmistelu uudelleenkäyttöä varten ja sen jälkeen kierrätystä varten. Tämä merkitsee, että EU:n toimintalinjat perustuvat jo johdonmukaiseen lähestymistapaan, jossa uudelleenkäyttöä ja kierrätystä kannustetaan ennen muita jätehuoltotoimia. Lisäksi käsitteeseen "elinkaariajattelu" viitataan jo tässä direktiivissä, joten siitä johdettuihin käsitteisiin, kuten "kehdosta kehtoon" vastataan – ja aktiivisesti edistetään – EU:n tämän alan toimintalinjoissa. Lisäksi komission yhteisen tutkimuskeskuksen johdolla toimiva elinkaarianalyysia koskeva foorumi tarjoaa monia elinkaariajattelua ja -analyysia koskevia esimerkkejä ja menettelyitä.

Komissio toteuttaa lisäksi monia toimia, jotta tämän alan tavoitteemme saavutetaan tehokkaammin.

Yksi tärkeä toimi koskee "jätteeksi luokittelun päättymisen" kriteerien käyttöönottoa useista sekajätevirroista, joihin kuuluvat rauta ja teräs, alumiini ja kupari.

Harvinaisempien metallien, joita on hankala kierrättää, käsittelemiseksi komissio toteuttaa kaksitahoista lähestymistapaa. Ensimmäinen lähestymistapa koskee korvattavuuteen liittyvää tutkimusta ja toinen kauppaa. Komissio pyrkii kannustamaan korvattavuuteen liittyvää tutkimusta EU:ssa esimerkiksi uusien materiaalien käyttämisestä strategisten tai niukasti saatavilla olevien raaka-aineiden, kuten esimerkiksi platinametallien ja harvinaisten maametallien, korvaamiseksi. Kauppaa koskevan strategian osalta komissio kiinnittää erityistä huomiota kolmansien valtioiden epäoikeudenmukaisiin ja vääristäviin kaupankäyntimenettelyihin ja varmistaa, että ympäristönäkökohdat otetaan asianmukaisesti huomioon.

Toinen toiminta-ala koskee uusioraaka-aineiden laittomia siirtoja. Kehotamme teollisuutta tarkastelemaan tätä tilannetta ja ehdottamaan konkreettisia suosituksia, jotta nykyistä laitonta jätteiden siirtoa (uusioraaka-aineiden tärkeä lähde) EU:n ulkopuolelle voidaan korjata jätteiden siirtoja koskevan asetuksen täysimääräisellä täytäntöönpanolla.

Edelläkävijämarkkinoiden aloitteemme osana tarkastelemme parhaillaan tapoja, joiden perusteella Euroopan kierrätysteollisuus voisi olla kilpailukykyisempi. Tällä hetkellä tarkasteltaviin kysymyksiin sisältyvät toimet, joilla edistetään tuotteiden kierrätettävyyttä ja joilla kannustetaan ympäristöinnovaatioiden kysyntää kierrätyksessä.

Lopuksi ympäristöystävälliset julkiset hankinnat on vapaaehtoinen väline. Viranomaiset voivat hankkia sen avulla tuotteita, palveluita ja töitä, joiden ympäristövaikutus on vähäisempi koko niiden elinkaaren aikana. Eniten ajan tasalla olevissa yhteisissä ympäristöystävällisissä julkisissa hankinnoissa otetaan huomioon materiaalien kierrätys tai hyödyntäminen muiden ympäristövaatimusten ohella.

Kuten kysymyksen esittäjä tietää, komissio on sitoutunut ilmoittamaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle raaka-aineita koskevan aloitteen täytäntöönpanosta vuoden 2010 loppuun mennessä. Tämä toteutetaan tiedonannolla, jossa selvitämme ehdottamiamme toimia. Työ on siis vielä kesken.

Lisäksi komissio aikoo julkaista myöhemmin tänä vuonna uudelleentarkastelunsa jätteiden syntymisen ehkäisemistä ja kierrätystä koskevasta teemakohtaisesta strategiasta.

Komissio suhtautuu edelleen myönteisesti siihen, että parlamentti keskittyy tähän tärkeään asiaan ja odottaa mielenkiinnolla keskusteluja, joita käymme vuoden 2010 aikana.

Muutamat jäsenvaltiot, muun muassa Belgia ja Saksa, ovat jo kehittäneet oman ekopistejärjestelmänsä ilmaisemaan autojen ympäristöystävällisyyttä.

Järjestelmässä otetaan tavanomaisten indikaattoreiden, kuten CO2-päästöjen, lisäksi huomioon myös ajoneuvon aiheuttamat muiden kasvihuonekaasujen (metaani ja typen oksidit) päästöt, ilmanlaatupäästöt ja melupäästöt.

Ekopisteiden laskenta tapahtuu eri maissa eri tavoin. Eurooppalaisella ekopistejärjestelmällä varmistettaisiin suurempi yhdenmukaisuus.

Aikooko komissio luoda eurooppalaisen ekopistejärjestelmän? Jos aikoo, millä aikataululla?

(FR) EU:n ilman laatua koskeva sitoumus on vahva ja jatkuva. Viime vuosina tämä sitoumuksesta on tehty yhä tarkempi, koska on otettu käyttöön huomattava määrä lainsäädäntöä, jolla säännellään tällä laajalla alalla huomioon otettavia eri näkökohtia.

Jotta saavutetaan Kööpenhaminan sopimuksessa esitetyt tavoitteet – rajoitetaan maapallon lämpötilan nousu esiteolliseen aikaan nähden korkeintaan kahteen celsiusasteeseen – on tärkeää, että vuonna 2050 kasvihuonekaasupäästöjä pitäisi vähentää ainakin 50 prosentilla vuoden 1990 tasoon nähden.

Kahden celsiusasteen tavoitteen saavuttamiseksi on toteutettava nopeasti konkreettisia toimia liikenteen alalla, sillä se aiheuttaa suurimman osan maailman hiilidioksidipäästöistä. Esimerkiksi autot päästävät 12 prosenttia koko EU:n hiilidioksidipäästöistä ilmakehään.

Ekopistejärjestelmä on yksi toimenpide, jota voidaan kehittää liikenteen ympäristölle aiheuttamien haitallisten vaikutusten vähentämiseksi ensisijaisesti ilman laadun parantamisen ja melun vähentämisen ansiosta. Tähän mennessä komissio ei ole toteuttanut toimia luodakseen eurooppalaisen ekopistejärjestelmän tai yhdenmukaistaakseen eri jäsenvaltioiden toimia olemassa olevien järjestelmien osalta.

Komission ympäristöalan toimet ovat kuitenkin hyvin laajoja. Niihin sisältyvät näkökohdat, jotka koskevat yleisölle annettavaa tiedotusta EU:ssa myytävien ajoneuvojen ympäristövaikutuksesta. Tältä osin kuluttajien mahdollisuudesta saada uusien henkilöautojen markkinoinnin yhteydessä polttoainetaloutta ja hiilidioksidipäästöjä koskevia tietoja annetulla direktiivillä 1999/94/EY⁽¹⁾ pyritään varmistamaan, että uusien henkilöautojen polttoainetaloutta ja hiilidioksidipäästöjä koskevat tiedot annetaan kuluttajien saataville, jotta he voivat tehdä tietoisen valinnan. Komissio aloittaa piakkoin tämän direktiivin uudelleentarkistamisen ja pyrkii luomaan suotuisammat ja tehokkaammat edellytykset ympäristötietojen välittämiseksi yleisölle. Komissio haluaisi huomauttaa myös, että sen toimet hyvän ilmanlaadun varmistamiseksi vaikuttavat kaikkiin liikenteen päästöjen aloihin, koska saastuttavien aineiden (CO, HC, NOx, hiukkaspäästöt) sekä kasvihuonekaasujen (erityisesti hiilidioksidi) raja-arvot ja standardit määritellään ja lisäksi otetaan huomioon maantieliikenteen erityyppiset ajoneuvot (henkilöautot, kevyet kuorma-autot, kuorma-autot). Näiden toimien ansiosta olemme voineet saada aikaan eurooppalaisen säännöstön, jolla voidaan varmistaa Euroopan talouden kestävä kehitys tulevina vuosina.

Lopuksi melutason vähentämisen osalta on tarpeen mainita moottoriajoneuvojen sallittua melutasoa ja pakojärjestelmää koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annettu neuvoston direktiivi 70/157/ETY⁽²⁾. Tätä direktiiviä on muutettu monta kertaa, jotta sitä mukautetaan tekniseen edistykseen. Viimeisin muutos toteutettiin komission direktiivillä 2007/34/EY⁽³⁾. Komissio esittää uutta muutosta ensi vuonna, ja sillä pyritään alentamaan melurajoja.

Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajakaudella vuonna 2005 Eurooppa-neuvosto kehotti komissiota tekemään kokonaisvaltaisen ja laaja-alaisen uudelleentarkastelun, joka kattaa kaikki EU:n menot, yhteinen maatalouspolitiikka mukaan lukien, ja varat, Yhdistyneen kuningaskunnan jäsenmaksualennus mukaan lukien, ja esittämään siitä kertomuksen kaudella 2008–2009.

Voiko komissio antaa tietoja tämän uudelleentarkastelun nykytilanteesta? Aikooko komissio antaa asiasta tiedonannon ja voiko se esittää yksityiskohtaisesti tiedonannon antamiselle ehdotetun aikataulun?

(EN) Komission puheenjohtaja päätti lykätä talousarvion uudelleentarkastelua vuoden 2010 kolmannelle neljännekselle kuultuaan parlamentin budjettivaliokuntaa, jotta talousarvion uudelleentarkastelu yhdistetään Eurooppa 2020 -strategiaan ja uuden komission työohjelmaan ja jotta uudelle kollegiolle voidaan antaa vastuu tästä tärkeästä aloitteesta. Tämän ajoituksen ansiosta parlamentin pitäisi voida esittää näkemyksensä EU:n talousarvion tulevista suuntaviivoista vuoden 2010 loppuun mennessä. Komission puheenjohtaja ilmoitti tästä ajankohtaa koskevasta kysymyksestä Euroopan parlamentin täysistunnossa vuoden 2010 alussa.

Komissio valmistelee parhaillaan talousarvion uudelleentarkastelua ja se aikoo aloittaa sisäiset valmistelutoimet asiaan kiinteästi liittyvän seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen vuoksi. Komissio aikoo esittää tiedonannon asiasta vuoden 2011 ensimmäisellä puoliskolla.

Euroopan unionin talousarvion tarkistamista koskeva komission luonnos tiedonannoksi vuosi julkisuuteen lokakuussa 2009. Luonnoksessa tiedonannoksi kaavailtiin huomattavia leikkauksia YMP:n menoihin ja esitettiin myös muita ehdotuksia sen tulevasta kehittämissuunnasta. Maataloudesta vastannut entinen komission jäsen Fischer Boel kielsi Euroopan parlamentin maatalousvaliokunnan julkisessa kokouksessa tällaisen tekstin olemassaolon.

Voiko komissio vakuuttaa, ettei se valmistele vastaavia YMP:tä koskevia ehdotuksia EU:n talousarvion tarkistamisen puitteissa?

Sitoutuuko se joka tapauksessa siihen, ettei keskustelu talousarvion tarkistamisesta vaikuta ennakolta vuoden 2013 jälkeistä YMP:n tarkistamista koskevaan keskusteluun, jota käydään parhaillaan?

(EN) Joulukuussa 2005 järjestetyn Eurooppa-neuvoston sekä talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta toukokuussa 2006 annetun toimielinten välisen sopimuksen perusteella komissiota on "pyydetty tekemään kokonaisvaltainen ja laaja-alainen tarkistus, joka kattaa kaikki EU:n menot, mukaan lukien yhteinen maatalouspolitiikka, ja resurssit, mukaan lukien Yhdistyneen kuningaskunnan jäsenmaksualennus".

Yleisön tietoisuuteen lokakuussa 2009 saatettu asiakirja oli työasiakirja, jota komissio ei ollut käsitellyt tai vahvistanut asianmukaisella poliittisella tasolla. Asiakirja oli tarkoitettu pelkästään sisäiseen käyttöön, ja siinä esitettiin erilaisia pohdintoja ja vaihtoehtoisia skenaarioita komission sisäiseen käyttöön.

Komissio valmistelee parhaillaan kantaansa EU:n talousarvion uudelleentarkastelun eri näkökohdista. Komission vuoden 2010 työohjelman mukaan talousarvion uudelleentarkastelua koskeva asiakirja on saatavilla vuoden 2010 kolmannella neljänneksellä.

Komissio aloitti lisäksi 12. huhtikuuta 2010 julkisen kuulemisen yhteisestä maatalouspolitiikasta vuoden 2013 jälkeen. Tämä kuuleminen antaa merkittävän panoksen komission tiedonantoon yhteisestä maatalouspolitiikasta vuoden 2013 jälkeen, joka esitetään vuoden 2010 loppupuolella. Tiedonannossa tarkastellaan yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuutta sisällön osalta ja siinä seurataan talousarvion uudelleentarkastelua koskevaa tiedonantoa, mutta ei ennakoida mitään taloudellisia näkökohtia. Niitä käsitellään ehdotuksissa, joita komissio tekee vuonna 2011 monivuotisesta rahoituskehyksestä.

Talousarvion kokonaistarkastelu ja erityisesti vuoden 2013 jälkeisen YMP:n julkinen kuuleminen tarjoaa hyvän tilaisuuden tarkastella perusteellisesti nykyistä YMP:tä ja sen tavoitteita. YMP:tä on uudistettu merkittävästi viime vuosina. Tämä politiikka on osoittanut, että se voi mukautua muuttuviin vaatimuksiin ja uusiin haasteisiin. Tätä uudistamiskapasiteettia tarvitaan edelleen tulevalla kaudella.

Talousarvion uudelleentarkastelu tarjoaa myös hyvän tilaisuuden tarkastella perusteellisesti, mitä EU:n poliittisten painopisteiden pitäisi olla ja miten EU:ta olisi rahoitettava. Komissio on vakuuttunut, että YMP on tärkeä osa EU:n painopisteistä myös vuoden 2013 jälkeen. YMP:tä on kuitenkin mukautettava enemmän, jotta se vastaa paremmin Eurooppa 2020 -näkymiin ja tulevaisuuden haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen ja elintarviketurvallisuuteen.

YMP:n talousarvion tulevaisuutta koskeva päätös on epäilemättä vaikea. On tärkeää saada tulevaisuutta koskevat toimintalinjat oikeanlaisiksi ja sen jälkeen tarkastella, mitä niihin tarvitaan talousarvion kannalta.

Avoin koordinointimenetelmä luotiin Euroopan unionin strategisten tavoitteiden toteuttamiseksi eri politiikan aloilla. Menetelmän oli tarkoitus tukeutua Euroopan unionin tason suuntaviivoihin ja indikaattoreihin, kansallisen tason määrällisten tavoitteiden ja käytännön toimien määrittelyyn, arviointeihin, raportteihin, toimintasuunnitelmiin, suoritusten vertailuun, arvoasteikkoihin, vertaisarvioihin ja hyvien käytäntöjen vaihtoon. Kun arvioidaan koordinointimenetelmän tulevaisuudennäkymiä Euroopan Unionissa, on syytä korostaa, että Lissabonin strategiaan sisältyviä tavoitteita ei ole pantu täysimääräisesti täytäntöön. Kun otetaan lisäksi huomioon eri jäsenvaltioiden välinen epätasapaino tämän strategian täytäntöönpanossa, herää lisää epäilyjä tämän menetelmän hyödyllisyydestä. Jos Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden sisäiset indikaattorit eroavat tulevaisuudessakin huomattavasti Euroopan unionin strategioissa asetetuista tavoitteista, on tämä jälleen kerran osoitus avoimen koordinointimenetelmän käyttökelvottomuudesta ja tehottomuudesta.

Katsooko komissio, että avoimessa koordinointimenetelmässä on itsessään heikkouksia ja että sillä on vain vähän vaikutusta jäsenvaltioissa johtuen sen toimintamekanismien haavoittuvuudesta? Onko menetelmä hyödyllinen? Millä tavoin se voisi vaikuttaa konkreettisesti köyhyyden vähentämiseen, sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan, sosiaaliturvatoimien tehokkuuteen, talouskasvuun ja työllisyyden edistämiseen jäsenvaltioissa? Mikä on komission kanta sitovien sosiaalisten vähimmäisnormien käyttöönottamiseen koko Euroopan unionissa?

(EN) Komission tekemät eri arviot ja tutkimukset osoittavat, että Lissabonin strategian mukaisen sosiaalipolitiikan sekä työllisyys- ja koulutuspolitiikan alan avoin koordinointimenetelmä on ollut tärkeä toimintalinjojen toteutuksen edistämisessä haasteiden ja painopisteiden yhteisen tunnistamisen sekä säännöllistä seurantaa, parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja keskinäistä oppimista koskevien yhteisten indikaattorien määrittelyn ja sopimisen ansiosta. Jäsenvaltioiden välinen yhteistyö sosiaalisen suojelun ja sosiaalisen osallisuuden alalla on tästä esimerkki.

Jäsenvaltiot ja sidosryhmät pitävät keskinäistä oppimista yleensä yhtenä onnistuneimmista avoimen koordinointimenetelmän aloista ja politiikanalan parantamisen välineenä. Parhaiden käytäntöjen kerrannaisvaikutus erityisesti alueellisella ja paikallisella tasolla on ratkaisevaa tulevan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden ja erityisesti osallisuutta edistävän kasvun muuttamiseksi käytännön tuloksiksi. Komission ehdottamalla lippulaivahankkeella eurooppalaisesta köyhyyttä käsittelevästä foorumista pitäisi tukea, tehostaa ja laajentaa yhteistyötä EU: tasolla tällä alalla.

Komissio teettää tärkeän ulkopuolisen tutkimuksen, jolla arvioidaan sosiaalisen suojelun ja sosiaalisen osallisuuden avoimen koordinointimenetelmän tehokkuutta ja vaikutusta saadakseen lisää tietoa tavasta, jolla avoin koordinointimenetelmä on toiminut ja miten se on menestynyt. Tutkimuksessa tarkastellaan tapaa, jolla avoin koordinointimenetelmä on toiminut politiikan koordinoinnin ja keskinäisen oppimisen menetelmänä, sekä sen vaikutusta kansallisella tasolla. Tutkimustuloksien pitäisi olla saatavilla vuoden loppuun mennessä.

Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus ECMDDA on Euroopan unionin erillisvirasto, jonka tehtävänä on tarjota puolueetonta tietoa huumausaineista ja huumeriippuvuudesta käytävää eurooppalaista keskustelua varten. Keskuksen toimintaa valvoo sisäasioista vastaava komission jäsen.

Huumeiden väärinkäyttöön ja laittomaan kauppaan pyritään puuttumaan EU:ssa kokonaisvaltaisella toiminnalla, jota edustaa komission oikeuden, vapauden ja turvallisuuden pääosaston kehittämä eurooppalainen huumepolitiikka.

On kuitenkin vaikea ymmärtää, miksi komissio siirsi Lissabonin seurantakeskuksen valvonnan sisäasioiden komissaarille, vaikka Euroopan huumausainestrategian laatiminen annettiin oikeus-, perusoikeus- ja kansalaisasioista vastaavalle komissaarille.

Aikooko komissio vastaisuudessakin pitää nämä toimivaltuudet erillään toisistaan vai katsooko se, että nykyistä järjestelyä pitää muuttaa tiedonkulun parantamiseksi ja Lissabonin seurantakeskuksen ja oikeuden, vapauden ja turvallisuuden pääosaston välisen koordinoinnin lisäämiseksi komission jäsenille annettujen tehtävien hoitamisessa?

(EN) Huumeasioita koskevaan haasteeseen vastaamiseen tarvitaan useita toimia ja erilaisten välineiden käyttöä. Onnistunut politiikka on riippuvainen tehokkaasta koordinoinnista kokonaisnäkemyksen osalta: tällä, kuten muillakin aloilla, eri komission jäsenet ja heidän yksikkönsä tekevät yhteistyötä kollegiaalisen päätöksenteon ja yhteisen toiminnan toteutuksessa.

Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksella on useita tärkeitä tehtäviä, kuten erityisesti huumausaineita koskevan tilanteen seuraaminen EU:ssa. Tähän sisältyy huumausaineiden tarjonnan (hinta, huumeiden takavarikot ja huumausainelainsäädännön rikokset) ja huumausainemarkkinoiden seuranta. Näillä tiedoilla on suoraa merkitystä sisäasioista vastaavalle komission jäsenelle, ja hänen yksikkönsä tehtävänä on torjua järjestäytynyttä rikollisuutta. Painopiste on eri kuin oikeus-, perusoikeus- ja kansalaisasioista vastaavalla komission jäsenellä, joka on vastuussa yleisestä huumeiden vastaisesta politiikasta.

Koska Bulgarialta puuttuvat Belenen ydinvoimalan valmiiksi rakentamiseen tarvittavat varat, Bulgarian pääministeri Borisov toivoo rahallista tukea EU:lta. Jos hanke keskeytyy, Bulgaria joutuu maksamaan aiemman 1,2 miljardin euron investoinnin lisäksi vielä 600–900 miljoonaa euroa rangaistusmaksuja hankkeen rakennusurakoitsijana toimivalle Atomstroyeksport-nimiselle venäläisyritykselle. Venäjä on tarjonnut Bulgarialle rakennustöiden jatkamiseksi 2 miljardin euron lainaa. Bulgaria toivoo kuitenkin investointeja EU:lta, koska se ei halua tulla riippuvaiseksi Venäjästä. Energia-asioista vastaava komission jäsen Günther Oettinger ilmoitti Sofian vierailullaan pääministeri Borisoville EU:n osallistuvan hankkeeseen ja vakuutti lisäksi, että Bulgaria saa apua mahdollisten sijoittajien etsinnässä.

Miten EU aikoo konkreettisesti osallistua hankkeeseen?

Kuinka suurella summalla komissio aikoo tukea Belenen ydinvoimalan valmiiksi rakentamista?

Onko komissio tukea luvatessaan ottanut myös huomioon, että EU:n alueelle rakennettavasta uudesta ydinvoimalasta aiheutuu merkittäviä rajat ylittäviä riskejä?

Annetaanko mahdolliset avustukset sillä ehdolla, että hankkeen ympäristövaikutukset arvioidaan asianmukaisella tavalla?

(EN) Kysymyksien 1 ja 2 osalta komissio haluaisi muistuttaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioilla on oikeus määritellä energiavarojensa hyödyntämisen ehdot, eri energialähteiden väliset valinnat ja energiahuoltonsa yleinen rakenne. Perussopimusten periaatteiden ja toissijaisuusperiaatteen mukaan investointipäätökset ovat pelkästään sijoittajien ja jäsenvaltioiden vastuulla.

Euratomin tasolla konkreettiset rahoitusmekanismit, joita voitaisiin harkita tässä yhteydessä, ovat Euratomin ja Euroopan investointipankin lainat. Bulgarian viranomaiset eivät ole tähän mennessä esittäneet virallista pyyntöä Euratomin lainasta, joka voisi kattaa ainoastaan osan koko hankkeesta, eli enintään 20 prosenttia hankkeen kustannuksista. Sen vuoksi Bulgarialla on jo oltava muita rahoituslähteitä ennen kuin Euratomin laina voidaan myöntää. Tällä hetkellä Euratomin lainaohjelmissa on käytettävissä ainoastaan 600 miljoonaa euroa, mutta Belenen ydinvoimalan kulut arvioidaan ainakin 4 miljardiksi euroksi.

Kysymyksen 3 osalta EU:n tehtävä on kehittää kaikkien jäsenvaltioiden edun mukaisesti kaikkein edistyksellisimpiä oikeudellisia puitteita ydinenergian hyödyntämiseksi, jotta varmistetaan korkealaatuiset turvallisuusstandardit, turvallisuus ja ydinaseiden leviämisen estäminen. Tällä hetkellä Bulgarian on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöään ydinturvallisuusdirektiivi⁽¹⁾ 22. heinäkuuta 2011 mennessä. Lisäksi Bulgaria on liittynyt sopimuspuoleksi kaikkiin asiaa koskeviin kansainvälisiin yleissopimuksiin, kuten yleissopimukseen ydinonnettomuuden pikaisesta ilmoittamisesta ja yleissopimukseen avunannosta ydinonnettomuuden tai säteilyhätätilan yhteydessä.

Lopuksi Bulgarian viranomaisten ilmoittamien tietojen mukaan Belenen ydinvoimalalle on myönnetty lupa jo ennen 1. tammikuuta 2007, jolloin Bulgaria liittyi EU:hun. Sen vuoksi Direktiiviä 85/337/ETY⁽²⁾, sellaisena kuin se on muutettuna (ympäristövaikutusten arviointia koskeva direktiiviä), ei sovelleta tässä tapauksessa. Bulgarian viranomaisten mukaan ympäristövaikutusten arviointi kuitenkin suoritettiin vuonna 2004 kyseisellä ajankohdalla voimassa olleen kansallisen lainsäädännön perusteella. Sen osaksi oli jo saatettu ympäristönvaikutusten arviointia koskevan direktiivin säännökset. Tämän seikan perusteella komissiolla ei ole valtuuksia edellyttää Bulgariaa tekemään uutta ympäristövaikutusten arviointia tästä hankkeesta.

Ympäristövaikutusten arviointia koskevaan menettelyyn liittyviä yksityiskohtaisempia tietoja ja muita Belenen ydinvoimalaan liittyviä näkökohtia varten komissio viittaa seuraaviin parlamentin kysymyksiin esittämiinsä vastauksiin: E-4186/08, E-1337/08, E-6141/07, E- 5669/07, E-5506/07 ja H-0996/07.

Kun urheilumarkkinat ovat käynnistymässä, esiin nousee monia kysymyksiä avoimuudesta urheilijoiden siirroissa muun muassa urheilijoiden agenttien palkkioiden osalta.

Katsooko komissio, että Euroopan unionin olisi ehdotettava riippumattoman eurooppalaisen elimen perustamista valvomaan urheilijoiden siirtoja ja käyttämään siinä mallina Ranskan kansallista hallinnon valvontavirastoa (DNCG) tai Maailman antidopingtoimistoa?

Tukisiko komissio sellaisen Euroopan neuvoston jäsenvaltioille avoimen elimen perustamista, joka vastaisi rahoituksen avoimuuden seuraamisesta niin, että voidaan estää lieveilmiöt ja eriarvoisuus, jotka aiheuttavat seurojen välisen kilpailun vääristymistä?

(FR) Komissio haluaisi ilmoittaa parlamentin jäsenelle, että se tilasi riippumattoman tutkimuksen urheiluagenteista Euroopan unionissa, ja sen tulokset julkistettiin komission verkkosivuilla joulukuussa 2009⁽¹⁾. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan yksityiskohtaisesti ja perusteellisesti unionin urheiluagenttien toimintaa koskevia kysymyksiä ja siinä pannaan merkille, että agenttien palkkaukseen liittyvät käytännöt vaihtelevat maasta ja urheilulajista riippuen.

Tutkimuksessa todetaan myös, että suurin osa talousrikoksista, joihin urheiluagentit ovat sekaantuneet, tapahtuvat pelaajasiirtojen yhteydessä. Niille on ominaista tietynlainen monimutkaisuus ja avoimuuden puute, kuten parlamentin jäsen korosti.

Komissio katsoo, että nämä tutkimustulokset ovat vankka perusta, jonka pohjalta voidaan aloittaa keskustelu tällä alalla toimivien osapuolten kanssa (urheiluliike, jäsenvaltiot, parlamentti) urheiluagentteja koskevasta kysymyksestä.

Sen osalta, onko luotava elin valvomaan urheiluseurojen siirtoja ja taloudellista toimintaa, komissio katsoo, että asia on urheilujärjestöjen harkintavallassa. Komissio kunnioittaa ja tukee urheilun riippumattomuutta; tehokkuuden vuoksi siihen olisi liityttävä hyvän hallintotavan sääntöjä, jotka perustuvat kaikkiin urheilun alalla toimiviin henkilöihin sovellettaviin demokratiaa, edustusta ja vastuuta koskeviin periaatteisiin. Tässä yhteydessä komissio panee merkille UEFAn työn sellaisen järjestelmän käyttöönottamiseksi, jolla valvotaan UEFAn järjestämiin kilpailuihin osallistuvien urheiluseurojen taloutta "rahoitusta koskevan reilun pelin" periaatteen mukaisesti.

Komissio katsoo, että tämän hankkeen tavoite – hoitaa kuntoon talous ja edistää jalkapalloalalle tehtäviä pitkän aikavälin investointeja kilpailujen paremman tasapainon varmistamiseksi – näyttää täyttävän yhden unionin urheilun alan tavoitteista, eli urheilukilpailujen oikeudenmukaisuuden edistämisen (SEUT-sopimuksen 165 artikla). Komissio muistuttaa myös, että kaikissa tässä yhteydessä toteutetuissa toimissa on noudatettava perustamissopimuksen sisämarkkina- ja kilpailumääräyksiä.

Komissio katsoo, että näitä sääntöjä voisi UEFAn yleiseurooppalaisen luonteen vuoksi soveltaa unionin jäsenvaltioiden ja Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden jalkapalloseuroihin.

Burkaa, niqabia ja muita musliminaisten käyttämiä kasvot tai vartalon kokonaan peittäviä päällysvaatteita koskevaa kysymystä on käsitelty yleensä sukupuolisen syrjinnän näkökulmasta. Tätä kysymystä voitaisiin käsitellä sekä naisten perusoikeuksien että turvallisuuden ja yleisen järjestyksen näkökulmasta.

Eräisiin yleistä turvallisuutta koskeviin näkökohtiin on kiinnitetty huomiota kansainvälisesti, ja naisen vartalon täydellinen peittäminen burkalla tai niqabilla vaikuttaa selvästi tavalta, jolla rikotaan naisten perusoikeuksia, jotka EU:n olisi turvattava. Miltä osin burkaa ja niqabia koskeva kysymys voitaisiin komission mielestä sisällyttää turvallisuutta ja tasa-arvoa koskeviin politiikkoihin? Aikooko komissio edistää tätä kysymystä koskevia toimenpiteitä, joiden avulla täytettäisiin turvallisuutta ja naisten perusoikeuksien noudattamista koskevat vaatimukset Euroopan unionissa?

(EN) Burkan ja hunnun ja muiden uskonnollisten symbolien käyttö voi herättää monia monimutkaisia kysymyksiä ja koskea tilanteita, jotka vaihtelevat suuresti olosuhteista riippuen. Jäsenvaltioilla on tämän kysymyksen osalta erilaisia perinteitä ja lähestymistapoja.

Uskonnollisia symboleja pitäisi voida käyttää vapaan uskonnonharjoituksen yhteydessä ja niiden käyttöä ei saisi pakottaa kellekään. Naisten oikeuksien loukkaaminen ei ole hyväksyttävää. Samalla uskonnollisia tunnuksia koskevaa kysymystä ei pitäisi käyttää uskontojen leimaamiseksi ja muukalaisvihan lietsomiseksi. On myös selvää, että burkan käyttäminen ei voi estää tarvittavia poliisi- tai turvavalvontatoimia.

Jos huntua tai huivia koskeva kysymys tulee esille unionin lainsäädännön, erityisesti syrjinnän vastaisten direktiivien ja etenkin direktiivin 2000/78/EY, jonka nojalla uskontoon perustuva syrjintä kielletään työpaikoilla, yhteydessä, niin komissio ei epäröi toteuttaa tarpeellisia toimia sen varmistamiseksi, että lainsäädäntöä noudatetaan.

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että perusoikeuksia suojellaan tehokkaasti kansainvälisen, yhteisön ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Viestimissä esiintyvien tietojen mukaan komissio tutkii parhaillaan neljää mahdolliseen unionin lainsäädännön rikkomiseen liittyvää kantelua, joiden aiheena on asunnon saanti Flanderissa.

Kaksi kantelua liittyy nähtävästi Flanderin tontti- ja kiinteistöasetuksen ("Grond- en Pandendecreet") osiota "Wonen in eigen streek", joka koskee asumista omalla alueella. Kaksi muuta kantelua koskevat Zaventemin ja Vilvoorden kunnan antamia määräyksiä.

Kuinka monta asunnon saantia Flanderissa koskevaa kantelua komissio tutkii parhaillaan? Voiko komissio kuvata lyhyesti kunkin kantelun osalta kantajaosapuolen oikeudellisen päättelyn? Missä vaiheessa kukin kantelu on? Mitkä ovat eri kantelujen seuraavat vaiheet? Milloin komissio toivoo voivansa saattaa kunkin kantelun tutkimisen päätökseen? Pitääkö komissio mahdollisena, että Belgiaa vastaan aloitetaan rikkomismenettelyjä?

(EN) Komissio tarkastelee parhaillaan useita yhteisön oikeuden väitettyä rikkomista koskevia kysymyksiä, jotka liittyvät asuntojen tai yhteiskunnan tukemien asuntojen saantiin tietyissä osissa Belgiaa. Komissio on kiinnittänyt huomiota kysymykseen eri kantelujen, Euroopan parlamentin jäsenten esittämien kysymysten ja tiedotusvälineiden uutisoinnin vuoksi.

Komission huolenaiheet liittyvät tiukasti EU:n lainsäädäntöä koskeviin tilanteisiin, joissa EU:n kansalainen tai EU:n yritys on käyttänyt tiettyä EU:n perustamissopimuksen takaamaa perusoikeutta. EU:lla ei ole toimivaltaa sellaisten toimenpiteiden osalta, joilla ei ole mitään yhteyttä EU:n lainsäädännön soveltamisalaan kuuluviin tapauksiin ja jotka rajoittuvat kaikilta asiaankuuluvilta osiltaan yhteen EU:n jäsenvaltioon, kuten sellaisiin tapauksiin, jotka koskevat säännöksien soveltamista Belgiassa asuviin Belgian kansalaisiin.

Kaksi neljästä kysymyksestä koskee Zaventemin ja Vilvoorden kunnanvaltuuston käyttöönottamia määräyksiä, joiden nojalla suositaan hollanninkielisiä henkilöitä, jotka haluavat ostaa tontteja kunnan alueelta.

Komissio seuraa näitä tapauksia mahdollisena EU:n kansalaisten liikkumisvapauden loukkauksena, koska kielitaitoa koskeva vaatimus voi asettaa Belgian ja Alankomaiden ulkopuolisten EU:n jäsenvaltioiden kansalaiset epäedulliseen asemaan.

Komissio myös tutkii myös, onko 27 päivänä maaliskuuta 2009 annettu Flanderin tontti- ja kiinteistöasetus (Decreet van 27 maart 2009 betreffende het Grond- en Pandenbeleid), joka julkaistiin 15. toukokuuta 2009, EU:n lainsäädännön mukainen. Tämän asetuksen mukaan tonttien ja/tai talojen mahdollisilta ostajilta edellytetään riittäviä yhteyksiä kuntaan. Komissio tarkastelee, rikotaanko asetuksella EU:n lainsäädäntöä, koska sen nojalla otetaan käyttöön vaatimus, jonka vuoksi muualta kuin Belgiasta tulevat EU:n jäsenvaltioiden kansalaiset voivat joutua epäedulliseen asemaan.

Komissio katsoo, että edellä mainitussa tapauksessa on mahdollisesti rikottu tietyillä alueilla Belgiassa oleskelevien muiden kuin Belgiasta peräisin olevien EU:n kansalaisten perusoikeuksia, ja se on sitoutunut toimimaan edellä mainittujen tapausten osalta.

Kreikan viime aikoina kokemat ongelmat osoittavat, mihin tiukasta kontrollista ja finanssivalvonnasta luopuminen tai niiden laiminlyöminen euroalueella johtaa. Finanssi- ja talouskriisi on osoittautunut yhteisen eurooppalaisen valuutan järjestelmälle sen historian suurimmaksi haasteeksi. Se on armottomasti paljastanut jonkin aikaa piilossa pysyneitä sääntöjenvastaisuuksia. Jäsenvaltioiden ja myös unionin toimielimet ovat jättäneet anteeksiantamattomalla tavalla huomiotta vakaus- ja kasvusopimuksen, jonka piti taata lähentymiskriteerien täyttyminen. Kurin ja asianmukaisen rangaistusjärjestelmän puuttumisen tuloksena on yhteisen valuutan joutuminen kriisiin.

Voisiko komissio tässä yhteydessä vastata seuraaviin kysymyksiin: Aikooko komissio toteuttaa toimia varmistaakseen vakaus- ja kasvusopimuksen ehdottoman noudattamisen euroalueella, jottei nykyisen tilanteen annettaisi toistua tulevaisuudessa? Mitä toimia komissio tarkalleen ottaen aikoo toteuttaa?

(EN) Vakaus- ja kasvusopimus on asianmukainen kehys, jolla vastataan rahoitus- ja talouskriisin aiheuttamiin finanssipolitiikan haasteisiin. Se on kauan tarvittu ankkuri finanssipolitiikalle kriisin laukeamista ja valtion takaamien velkainstrumenttien riskejä koskevassa nykyisessä vaikeassa vaiheessa. Komissio on kuitenkin katsonut, että ennalta ehkäiseviä toimia on vahvistettava ja että niitä koskevista kannustimista on tehtävä oikea-aikaisempia ja niitä on vahvistettava. Tämän vuoksi komission tiedonannossa talouspolitiikan koordinoinnin tehostamisesta, jonka se esitti 12. toukokuuta 2010, komissio teki myös ehdotuksia "vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten noudattamisen parantamisesta ja finanssipolitiikan koordinoinnin syventämisestä".

Komissio aikoo erityisesti saada julkisen talouden valvonnasta ja politiikan koordinoinnista enemmän eteenpäin suuntautuvaa. Kauaskantoisempi lähestymistapa budjettipolitiikan arviointiin vaikuttaa erityisesti euroalueella perustellulta. Tähän sisältyy kattavampi tarkastelu kansallisten talousarviosuunnitelmien heikkouksista ennen niiden hyväksyntää. Lisäksi kotimaan verotuskehyksen olisi oltava yhdenmukaisempi EU:n talousarvion valvonnan painopisteiden kanssa esimerkiksi siten, että siitä käy ilmi monivuotinen budjettimenettely. Julkisen velan ja kestävyyden osalta ehdotetaan, että niihin kiinnitetään enemmän huomiota ja että liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn velkaperuste olisi pantava tehokkaasti täytäntöön. Lisäksi, jotta jäsenvaltioille tarjotaan oikeat kannustimet julkisen talouden epätasapainon torjumiseksi, liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn toimintaa voitaisiin parantaa vauhdittamalla menettelyjä erityisesti sellaisissa jäsenvaltioissa, jotka rikkovat sopimusta toistuvasti. EU:n talousarviosta saatavien eri tukien käyttöön olisi kiinnitettävä enemmän huomiota, jotta sopimuksen sääntöjen noudattamista voitaisiin parantaa.

Haluaisin yhdessä äänestäjieni kanssa ottaa esille monia seikkoja halpalentoyhtiö Ryanairin toiminnassa. Yhtiö on osoittanut olevansa yksi kaikkein menestyneimmistä irlantilaisista liikeyrityksistä kuluneiden noin kahdenkymmenen vuoden aikana. Sen tiukat toimet ovat kuitenkin aiheuttaneet suurta harmia monille matkustajille.

Erityisen kielteinen vaikutus oli tällä viikolla eräällä yhtiön toimintatavalla, kun passitoimisto Dublinissa oli tilapäisesti kiinni. Passiviraston työtaistelutoimien johdosta monet matkustajat eivät voineet uusia passiaan, vaan heidän oli turvauduttava muihin matkustusasiakirjoihin. Ryanair kuitenkin hyväksyy päteväksi henkilöllisyystodistukseksi vain passin ja torjuu hallitusten antamat henkilötodistukset tai ajokortit. Monet matkustajat eivät siksi voineet matkustaa.

Toimiiko Ryanair laillisesti, kun se ei hyväksy hallitusten myöntämiä henkilökortteja ja ajokortteja voimassaoleviksi todisteiksi henkilöllisyydestä yhtiön lennoilla? Voidaanko Ryanair pakottaa hyväksymään nämä asiakirjat?

(EN) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 21 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella unionin kansalaisella on oikeus vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella, jollei perussopimuksissa määrätyistä tai sen soveltamisesta annetuissa säännöksissä säädetyistä rajoituksista ja ehdoista muuta johdu. Kyseiset rajoitukset ja ehdot sisältyvät direktiiviin 2004/38/EY⁽¹⁾.

Kaikilla EU:n kansalaisilla, joilla on voimassa oleva kansallinen henkilötodistus tai passi, on oikeus poistua jäsenvaltiosta ja saapua toiseen jäsenvaltioon, kuten edellä mainitun direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 1 kohdassa säädetään. Ajokortit tai muut asiakirjat kuin voimassa olevat kansalliset henkilökortit eivät ole periaatteessa hyväksyttäviä matkustusasiakirjoja.

Edellä mainitut säännöt osoitetaan jäsenvaltioille ja niillä ei rajoiteta lentoyhtiöiden oikeutta vahvistaa sääntöjä hyväksyttävistä matkustusasiakirjoista. Lentoyhtiöillä on oikeus suorittaa henkilöllisyystarkastuksia kaupallisissa yhteyksissä turvallisuuden tai tunnistamista koskevien syiden vuoksi. Jos EU:n kansalaiset joutuvat tällaiseen tarkastukseen, heidän on esitettävä henkilöllisyytensä joko voimassa olevalla kansallisella henkilökortilla tai passilla.

Ryanairin voimassa olevien matkustusehtojen⁽²⁾ mukaan Euroopan talousalueen hallituksen antama voimassa oleva henkilökortti on hyväksyttävä matkustusasiakirja, jonka perusteella sen haltija voi päästä Ryanairin lennolle. Näissä ehdoissa todetaan nimenomaisesti, että ajokortilla ei voida todistaa matkustajien henkilöllisyyttä.

Ei ole mitään EU:n lainsäädännön säännöstä, johon voidaan vedota, jotta rajoitettaisiin lentoyhtiöiden kaupallista vapautta hyväksyä muita matkustusasiakirjoja kuin voimassa oleva kansallinen henkilökortti tai passi.

Julkisten viranomaisten tekemiin maa-alueita ja rakennuksia koskeviin kauppoihin sisältyvistä tuista annetun komission tiedonannon (97/C 209/03)⁽¹⁾ mukaan kiinteistöjen myymiseen ei sisälly valtion tukea, kun se on tapahtunut avoimella menettelyllä ja tarjouskilpailulla, jolle ei aseteta ehtoja ja jota koskevat tiedot on julkistettu riittävän hyvin. Tarjouskilpailun avoimuuden varmistaminen tapahtuu siten, että tarjouskilpailuilmoitus julkaistaan vähintään valtakunnallisen, mutta joskus jopa kansainvälisen, levikin omaavassa lehdistössä. Kilpailuilmoitusten julkaisemiskustannukset sekä niiden pitkäaikaisen julkaisemisen velvollisuus muodostavat suhteellisen suuren alue- ja paikallishallinnon yksiköiden talousarvioita rasittavan taakan. Koska tiedonanto annettiin 13 vuotta sitten, jolloin internetin käyttömahdollisuudet olivat rajoitettuja, kysyn komissiolta seuraavaa:

Voisiko komissio harkita asianomaista viranomaista rasittavan, ilmoituksen julkaisemista lehdistössä koskevan velvollisuuden poistamista täysin tai osittain?

Voisiko komissio harkita sen määräajan lyhentämistä, jona kilpailuilmoituksen on oltava julkisesti esillä, mikäli kyse on tarjouksesta, joka koskee sellaisen kiinteistön myyntiä, jonka alkuhinta on korkeampi kuin 100 000 euroa?

(EN) Komission julkisten viranomaisten tekemiin maa-alueita ja rakennuksia koskeviin kauppoihin sisältyvistä tuista vuonna 1997 julkaistun tiedonannon⁽²⁾ tarkoitus oli antaa jäsenvaltioille selkeät ohjeet menettelyistä, jotka yleensä sulkevat pois valtiontuen käytön maa-alueita ja rakennuksia koskevissa kaupoissa.

Tiedonannolla on osaltaan yksinkertaistettu kansallisten hallintoviranomaisten tehtäviä ja vähennetty ilmoitusten määrää.

Tiedonannossa todetaan käytännössä kaksi mahdollisuutta sulkea pois tuen käyttö: myynti tarjouskilpailulla, jolle ei aseteta ehtoja, tai ilman tarjouskilpailua tapahtuva myynti, jolle ei aseteta ehtoja ja joka perustuu riippumattoman asiantuntijan arvioon.

Komissio edellyttää useita menettelyyn liittyviä varotoimia ainoastaan, kun on kyse ensimmäisestä vaihtoehdosta: myynnistä tarjouskilpailulla, jolle ei aseteta ehtoja. Nämä vaatimukset on kuitenkin muotoiltu niin, että ne tavallisesti antavat jäsenvaltioille mahdollisuuden noudattaa ohjeita muuttamatta kansallisia menettelyjä

Yksi tärkeä vaatimus (muiden ohella) on se, että tarjouksen on oltava riittävästi julkistettu.

Tiedonannon mukaan tarjous on "riittävästi julkistettu", jos se on kohtuullisen pitkän ajan kuluessa (kaksi kuukautta tai enemmän) julkistettu useita kertoja valtakunnallisessa lehdistössä, kiinteistöalan lehdissä tai muissa soveliaissa julkaisuissa, niin että se on saatettu kaikkien mahdollisten ostajien tietoon.

Komissio on samaa mieltä parlamentin jäsenen kanssa siitä, että uusi tekniikka, kuten Internet, on osaltaan helpottanut tiedottamista. Kuitenkin lehdistötiedote on vakiintunut ja olennainen osa julkisia hankintamenettelyjä, ja tätä vaatimusta voidaan helposti noudattaa. Tästä huolimatta Internetissä julkaisemista voidaan käyttää täydentävänä tiedotuskeinona.

Julkaisemista koskevan ajankohdan osalta vähintään kahden kuukauden määräaika vaikuttaa olevan riittävä ajanjakso jopa alle 100 000 euron kauppoihin.

Komissio ottaa parlamentin jäsenen esittämät näkökohdat huomioon, kun se tarkistaa kyseistä tiedonantoa. Komissio ei voi kuitenkaan antaa tältä osin erityistä aikataulua.

Maataloutta kehitetään suurilla maa-alueilla ja Euroopan unioni myöntää tukea tämäntyyppiseen kehittämiseen. Kun otetaan huomioon globaalistuminen sekä talouskriisi, joka osoittaa, miten paikallinen häiriö voi johtaa koko planeetan kriisiin, eikö meidän pitäisi tukea maataloudessa pieniä perheyksiköitä, jotta biologinen monimuotoisuus säilytettäisiin ja jotta kehitettäisiin luonnonmukaisia tuotteita, jotta maaperän kasvien tilanne tasapainotettaisiin ja niitä ylläpidettäisiin kasvitautien tapauksessa sekä jotta edistettäisiin valtioiden omavaraisuutta?

Voisiko komissio lisäksi kertoa, mitä seurauksia nykyisestä talouskriisistä on jäsenvaltioiden maataloudelle, erityisesti pienviljelijöille, ja mitä se aikoo tehdä asian suhteen?

(EN) Vuoristoalueiden maatalouden kehittämisen osalta komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa "Peak Performance: New insights into mountain farming in the EU" katsotaan, että vuoristoalueiden tilanne vaihtelee suuresti jäsenvaltioiden välillä ja erilaisia olosuhteita voi esiintyä jopa yhdessä jäsenvaltiossa. Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoon sisältyy tällä hetkellä tuen osalta erilaisia toimia vuoristoalueille ja rinnealueille. Suurimman tuen muodostavat luonnonhaitta-alueilla oleville maanviljelijöille myönnettävät tuet, joilla pyritään ylläpitämään kestävää maataloutta ja välttämään autioitumista. Tämän järjestelmän lisäksi kyseisillä alueilla voidaan soveltaa suurempaa tuki-intensiteettiä maa- tai metsätalouden investointeihin. Käytössä on myös monia muita maaseudun kehittämistoimia, joilla pyritään lisäämään kilpailukykyä ja/tai elämänlaatua.

Pienviljelijöiden tuen osalta nykyisellä maaseudun kehittämisen välinevalikoimalla tarjotaan tukea maatalouteen, jalostukseen, metsätalouteen ja monipuolistamiseen tehtäviin investointeihin, ja sillä voidaan tukea mikroyritysten perustamista ja maaseutumatkailua. Maaseudun kehittämistä koskevan asetuksen nojalla uusille jäsenvaltioille tarjotaan erityisiä maksuja kotitarvetiloille. Tämä väliaikainen toimi kohdistuu niihin maatiloihin, joilla on uudistamiskapasiteettia ja -aikeita.

Talouskriisin osalta komissiolla ei ole tietoja sen vaikutuksesta pienviljelijöihin. Jotta talouskriisiin, maitoalan kriisiin ja ilmastonmuutokseen vastataan, jäsenvaltiot ovat ohjelmoineet yhteisen maatalouspolitiikan terveystarkastuksessa ja Euroopan talouden elvytyspaketissa noin viisi miljardia euroa ylimääräisiä varoja, joita on nyt saatavilla maaseutualueiden maataloutta, ympäristöä ja laajakaistaa koskeviin investointeihin.

Lopuksi komissio haluaisi kiinnittää parlamentin jäsenen huomion siihen, että komissio ja jäsenvaltiot toteuttavat maaseudun kehittämistä yhteistyössä. Varojen kohdentaminen on jäsenvaltioiden vastuulla.

EU:hun 2000-luvulla liittyneet maat ovat vuodesta 2004 lähtien saaneet paljon rahallista tukea. Esimerkiksi Liettua on saanut ja saa edelleen rakennerahastoista vuosittain 4 000–5 000 miljoonaa Liettuan litiä sosioekonomisen infrastruktuurin, inhimillisten voimavarojen, tuotannon, maaseudun elinkeinojen ja kalastuksen sekä hallintorakenteiden kehittämiseen. Tästä suuresta tuesta huolimatta elinkeinoelämä monissa uusissa jäsenvaltioissa taantuu, yrityksiä suljetaan ja, seurauksena tästä, työttömyysprosentti on hyvin korkea.

Millaisiksi komissio arvioi taloudellisesta tuesta saadut tulokset? Mitä mieltä komissio on uusien jäsenvaltioiden elinkeinoelämän laadusta, tehokkuudesta ja tuottavuudesta?

(EN) Komissio on tietoinen vaikeasta taloudellisesta tilanteesta Liettuassa. Työttömyys ja yritysten sulkeminen ovat meille suuria huolenaiheita. Juuri tämän syyn vuoksi on olemassa Euroopan koheesiopolitiikka ja sen vuoksi luotiin Euroopan aluekehitysrahasto. Komissio muistuttaa myös, että talous- ja rahoituskriisi on johtanut taloudellisen toiminnan vähentymiseen kaikissa EU:n valtioissa eikä ainoastaan uusissa jäsenvaltioissa.

Komissio uskoo kuitenkin vakaasti, että sen yrityksille antama tuki on tehokasta. Itse asiassa sen vuosia 2000–2006 koskevan jälkiarvioinnin mukaan Euroopassa luotiin miljoona työpaikkaa tämän tuen ansiosta. Komissio aikoo lisäksi julkistaa lähiaikoina yritystukea koskevan jälkiarvioinnin tulokset, jotka osoittavat, että tukemme vauhditti huomattavasti investointeja, tuotantoa ja tuottavuutta.

Elinkeinoelämän laatua ja tuottavuutta uusissa jäsenvaltioissa koskevan mielipiteemme osalta kuudennessa taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta käsittelevässä kertomuksessamme todetaan, että suurimmassa osassa näistä valtioista (mukaan lukien Liettuassa) on korkealaatuista inhimillistä pääomaa ja alhainen tuottavuus aiheutuu kokonaisuudessaan investointien ja infrastruktuurin puutteesta.

Koheesiopolitiikasta tuetaan noin 1,5 miljardilla eurolla yrittäjyyttä, innovointia sekä tieto- ja viestintätekniikkaa Liettuassa ajanjaksolla 2007–2013. Komissio on vakuuttunut, että voimme saada muutoksen aikaan pitkän aikavälin investoinneilla innovointiin, yritystoimintaan ja talouteen.

Euroopan ulkoasiainhallinnon perustamisen johdosta useat yksiköt ja osastot joutuvat yleisen toimivaltauudistuksen kohteeksi. Tätä uudistusta ei ole vielä tarkemmin määritelty mutta siinä toiminnan vastuualueet jaetaan uudelleen sekä maantieteellisesti että temaattisesti.

Myös varojen, eritoten kehitysyhteisvarojen, käyttöä koskevat säännöt on mukautettava edellä mainittuun uudistukseen. Tässä yhteydessä olisi toivottavaa saada lisävalaistusta siihen, kuinka nämä muutokset pannaan täytäntöön.

Laaditaanko uudet säännöt jotain tiettyä prosessia noudattaen vai mukautetaanko vain yksinkertaisesti olemassa olevia sääntöjä?

(EN) Korkea edustaja / komission varapuheenjohtaja antoi maaliskuussa 2010 ehdotuksen neuvoston päätökseksi Euroopan ulkosuhdehallinnon⁽¹⁾ perustamisesta. Neuvosto pääsi 26. huhtikuuta laajempaan poliittiseen sopimukseen asiakirjasta, jota käsitellään parhaillaan Euroopan parlamentin kanssa. Tässä yhteydessä korkea edustaja / komission varapuheenjohtaja, toimielinten välisistä suhteista ja hallinnosta vastaava komission varapuheenjohtaja, ulkoministeri Moratinos ja parlamentin jäsenet Brok, Verhofstadt ja Gualteri pitivät 11. toukokuuta neljän osapuolen välisen kokouksen. Jokainen pyrkii varmistamaan, että sopimus saadaan aikaan kolmen toimielimen välillä varhaisessa vaiheessa, jotta uusi yksikkö voidaan ottaa käyttöön mahdollisimman nopeasti.

Kehitysasiat ovat keskeisiä EU:n ulkoiselle toiminnalle. Ne ovat osittain antaneet EU:lle näkyvyyttä kansainvälisissä yhteyksissä, missä se on maailman johtava toimija. EU:n yhteistyöohjelmat ovat keskeisessä asemassa sen kahdenvälisissä ja alueellisissa suhteissa.

Tämä seikka pysyy ennallaan uuden Lissabonin sopimuksen yhteydessä. Haasteena on saada politiikasta ja yhteistyöstä vieläkin tehokkaampaa ja varmistaa, että ne kuuluvat kiinteästi maailman eri valtioita ja alueita koskevaan koordinoituun ja yhtenäiseen lähestymistapaan.

Päätösluonnokseen sisältyy erityisiä sääntöjä työnjaosta EU:n ulkoisen avun ohjelmoinnissa: ulkosuhteiden koordinointia koskevan vastuunsa perusteella Euroopan ulkosuhdehallinto edistää kaikkien maantieteellisten välineiden ohjelmasuunnittelua (liittymistä valmistelevaa tukivälinettä lukuun ottamatta). Ulkosuhdehallinnon vastuulla on erityisesti valmistella päätöksiä strategisista monivuotisista toimista ohjelmasuunnittelujaksolla: maakohtaisista määrärahoista, maa- ja aluekohtaisista strategia-asiakirjoista, kansallisista/alueellisista ohjelmista.

Nämä komission päätösluonnokset valmistellaan kehitysyhteistyöstä ja naapuruuspolitiikasta vastaavien komission jäsenten valvonnassa ja ohjauksessa, ja korkea edustaja / varapuheenjohtaja sekä asiasta vastaavat komission jäsenet ehdottavat niitä yhdessä.

Komissio vastaa edelleen muista menettelyn vaiheista ja täytäntöönpanosta perustamissopimuksen mukaisen taloudellisen vastuunsa perusteella. Komissio laatii aihekohtaiset ohjelmat kehitysyhteistyöstä vastaavan komission jäsenen vastuulla.

Aihekohtaiset ohjelmat – paitsi demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen ja ydinturvallisuusalan yhteistyötä koskevan välineen – laatii asianmukainen komission yksikkö kehitysyhteistyöstä vastaavan komission jäsenen johdolla ja se esittää ne kollegiolle korkean edustajan / varapuheenjohtajan ja muiden asiaankuuluvien komission jäsenten suostumuksella.

Yksi tärkeä Euroopan ulkosuhdehallintoa koskevan ehdotuksen aiheuttama muutos on se, että toisin kuin aiemmin, kehitysyhteistyön rahoitusvälineen mukaisen yhteistyön ohjelmointi (yhteistyö Aasian ja Latinalaisen Amerikan kanssa) on kehitysyhteistyöstä vastaavan komission jäsenen valvonnassa. Tällä tavalla varmistetaan asianmukainen kehitysprofiili kaikissa maakohtaisissa ohjelmissa esimerkiksi Beninin, Bangladeshin tai Bolivian kanssa.

Kehitysyhteistyöstä vastaava komission jäsen ja korkea edustaja / varapuheenjohtaja esittävät yhdessä lainsäädäntötekstit yhteistyövälineistä komission päätettäväksi.

Tämän tehokkaan työnjaon ansiosta EU voi antaa edelleen kumppaneilleen tukea maailman suurimpana avunantajana, ja se voi myös saada mahdollisimman paljon vaikutusvaltaa kehitysyhteistyöpolitiikallaan.

Komissio on toistuvasti vakuuttanut olevansa tietoinen ongelmista, joita esiintyy saksalaisen lastensuojelu- ja nuorisoviraston (Jugendamt) rajat ylittäviä asioita koskevan toiminnan yhteydessä.

Mitä toimia komissio on tässä asiassa toteuttanut sen sitoumuksensa mukaisesti, joka koskee lasten oikeuksien suojelua kaikkia syrjinnän ja eriarvoisen kohtelun muotoja vastaan?

Millä tavoin komissio aikoo tukea kokemusten vaihtoa saksalaisten ja puolalaisten tuomarien välillä, jotta tuomioistuinten toimintalinjoja parannettaisiin komissaari Jacques Barrot'n alun perin antaman vakuutuksen mukaisesti, joka sisältyy hänen 15. joulukuuta 2008 antamaansa vastaukseen kysymykseen (E-5951/08)?

Onko komissio yhtä mieltä siitä, että velvoite käyttää saksan kieltä puolalaisen vanhemman vierailun yhteydessä voi johtaa lapsen psyykkisen tilan huonontumiseen ja loukata hänen oikeuksiaan ja vapauksiaan sekä merkitsee kieleen perustuvaa syrjintää?

(EN) Komissio haluaisi vakuuttaa parlamentin jäsenelle, että lasten oikeuksien suojelu on sen työssä ensisijaista. Komissio on sitoutunut suojelemaan lapsia kaikenlaiselta syrjinnältä ja eriarvoiselta kohtelulta Euroopan unionin perusoikeuskirjan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen ja Yhdistyneiden Kansakuntien lasten oikeuksien yleissopimuksen mukaisesti.

Euroopan unioni on tietoinen vaikeuksista, joita voi esiintyä rajatylittävissä tapauksissa, ja Euroopan kansalaisten elämän helpottamiseksi unionin tavoitteena on ottaa perheoikeutta koskevissa asioissa käyttöön yhteiset säännöt Euroopan oikeudenkäyttöalueella. Asetuksessa (EY) N:o 2201/2003⁽¹⁾ vahvistetaan yhteiset säännöt tuomioistuinten toimivallasta avoliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja varmistetaan, että perheoikeudellisissa asioissa annetut tuomioistuinten päätökset tunnustetaan ja pannaan täytäntöön muissa jäsenvaltioissa.

Asetukseen (EY) N:o 2201/2003 sisältyy erityinen menettely tapaamisoikeudesta, jos tietyssä jäsenvaltiossa annettu tuomioistuimen tuomio tunnustetaan automaattisesti ja on suoraan sovellettavissa toisissa jäsenvaltioissa. Näin varmistetaan, että lapset voivat ylläpitää suhteitaan kumpaankin vanhempaan heidän erottuaan erityisesti, kun vanhemmat asuvat eri jäsenvaltioissa. Täytäntöönpanomenettely tapahtuu kuitenkin täytäntöön panevan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti. Täytäntöön panevan jäsenvaltion tuomioistuin voi myös tehdä käytännön järjestelyjä tapaamisoikeuden käyttämiseksi.

Parlamentin jäsenen mainitsevat ongelmat liittyvät tapaamisoikeuden täytäntöönpanoon ja koskevat siten kansallisten viranomaisten soveltamaa kansallista lainsäädäntöä.

Toimivallan osalta komissio pyrkii varmistamaan asetuksen (EY) N:o 2201/2003 nojalla tämän asetuksen parhaan mahdollisen täytäntöönpanon. Tämän asetuksen 58 artiklan mukaan jokaisen jäsenvaltion asiasta vastaavien keskusviranomaisten on kokoonnuttava säännöllisesti. Keskusviranomaisten edellinen kokous järjestettiin 2. maaliskuuta 2010. Sen yhteydessä järjestettiin keskusviranomaisten kesken kahdenvälisiä kokouksia vireillä olevien asioiden käsittelemiseksi. Osanottajat pitivät aloitetta hyvänä, ja näin todennäköisesti toimitaan myös tulevissa kokouksissa. Komissio on myös tyytyväinen kaikkiin jäsenvaltioiden toteuttamiin aloitteisiin, joiden ansiosta jäsenvaltioiden välillä voitaisiin käydä tietojenvaihtoa ja tehdä yhteistyötä tässä asiassa.

Komissio on aikaisemmin tarkastellut kysymystä väitetystä syrjinnästä tapauksessa, jossa muut kuin saksalaiset vanhemmat joutuvat keskustelemaan lastensa kanssa saksalaisten viranomaisten vaatimusten mukaan pelkästään saksan kieltä tietyissä lastensuojelu- ja nuorisoviraston järjestämissä ja valvomissa kokouksissa.

Saksan viranomaiset toimittivat näistä tapauksista kirjalliset huomautuksensa vetoomusvaliokunnalle⁽²⁾ sekä komissiolle. Näiden huomautusten mukaan Saksan viranomaiset ottavat ensisijaisesti huomioon lapsen edun kaikissa lapsia koskevissa päätöksissä. Saksan viranomaisten mukaan on mahdollista, että vierailuoikeutta voidaan käyttää valvotusti, jotta lapsia suojellaan kaappausvaaralta, kielteisiltä vaikutuksilta ja niin edelleen. Näissä tapauksissa voidaan poikkeuksellisesti määrätä pelkästään saksan kielen käyttämisestä, jos Saksan viranomaisille aiheutuva ylimääräinen taakka on kohtuuton. Täydellistä yhteyskieltoa vanhemman kanssa voidaan harkita lapsen edun turvaamiseksi.

Pakistanilaiset kristityt ovat Euroopassa osoittaneet mieltään Pakistanissa naisiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin kohdistuvaa vainoa vastaan. Mitä toimenpiteitä komissio toteuttaa naisten ja uskonnollisten vähemmistöjen oikeuksien turvaamiseksi Pakistanissa?

(EN) EU seuraa tiiviisti naisten ja uskonnollisten vähemmistöjen oikeuksia koskevaa tilannetta Pakistanissa.

EU on johdonmukaisesti käyttänyt poliittista vuoropuheluaan Pakistanin kanssa ihmisoikeuskysymyksien käsittelemiseksi, ja asiasta on ollut monia virallisia yhteydenottoja. Tätä on täydennetty vuodesta 2007 lähtien Pakistanin kanssa tehtyyn yhteistyösopimukseen sisältyvällä ihmisoikeusvuoropuhelulla, jonka perusteella on mahdollista käydä säännöllistä ja kaksisuuntaista vuoropuhelua hallinnosta ja ihmisoikeuksista. EU on vaatinut, että naisten ja vähemmistöjen oikeuksia kunnioitetaan.

Pakistanissa on edistytty jonkin verran ihmisoikeuksien alan institutionaalisessa kehityksessä, koska on esimerkiksi perustettu ihmisoikeusministeriö, vähemmistöasioiden ministeriö ja on edistytty riippumattoman kansallisen ihmisoikeuskomission luomisessa. Naiskiintiöillä liittovaltion ja osavaltioiden parlamenteissa vuodesta 2002 lähtien on parannettu naisten osallistumista demokraattisiin toimielimiin Pakistanissa.

Pakistanin on kuitenkin jatkettava näitä pyrkimyksiä, jotta naiset ja uskonnolliset vähemmistöt otetaan paremmin mukaan yhteiskunnallisiin, taloudellisiin ja poliittisiin rakenteisiin. Useita naisia syrjiviä lakeja on vielä olemassa. Tämä on ristiriidassa Pakistanin perustuslaissa vahvistettujen takeiden kanssa ja rajoittaa naisten oikeussuojakeinoja Pakistanissa.

EU on ottanut ihmisoikeusvuoropuhelussa Pakistanin hallituksen kanssa puheeksi jumalanpilkkalakien soveltamisen jatkamisen. Vaikka absoluuttisesti mitattuna suurin osa näiden lakien nojalla syytetyistä henkilöistä on islaminuskoisia, jumalanpilkkalakeja käytetään usein uskonnollisia vähemmistöjä vastaan, ja perättömiä syytöksiä on käytetty välineenä yksityisten riitojen ratkaisemiseksi tai henkilökohtaisen hyödyn vuoksi.

Pakistanin ja EU:n välisen sekakomitean edellinen kokous järjestettiin 25. maaliskuuta 2010, ja sitä edelsi hallintoa, ihmisoikeuksia ja muuttoliikettä käsittelevän alaryhmän kokous 24. maaliskuuta. Naisten ja uskonnollisten vähemmistöjen tilanne Pakistanissa otettiin esille kyseisessä tilaisuudessa. EU aikoo esittää nämä kysymykset myös tulevassa huippukokouksessa Pakistanin kanssa 4. kesäkuuta 2010.

Rahoituksen osalta EU tarjoaa pieniä avustuksia Pakistanin paikallisille ihmisoikeuksien ja demokratisoinnin alan kansalaisjärjestöille demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen välityksellä.

Tältä osin rahoitusta on luvattu sellaisten hankkeiden rahoittamiseen, jotka koskevat naisiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, oikeussuojan saatavuutta, naisten poliittista vaikutusvaltaa, työntekijöiden oikeuksien edistämistä, tiedotusvälineiden asemaa demokratisoitumisprosessissa, ihmiskauppaa, seksuaalista häirintää työpaikalla, nuoriso-oikeusjärjestelmän uudistamista, vähemmistöjen oikeuksia, kidutuksen poistamista ja kuntoutuspalvelujen tarjontaa sen uhreille, kansalaisjärjestöjen tietoisuutta ihmisoikeuksista ja tällä alalla toimivien kansalaisjärjestöjen valmiuksien kehittämistä.

EU antoi vuonna 2005 lupauksen, että se varaisi 2 miljardia euroa erilaisiin kauppaa tukevaa apua koskeviin ohjelmiin. Koska olen kehitysyhteistyövaliokunnan aiheesta "kehitys kohti vuosituhattavoitteiden saavuttamista: syyskuussa 2010 pidettävää YK:n korkean tason kokousta varten valmisteilla oleva väliarviointi" laatimaa mietintöä koskevan kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon valmistelija, haluaisin saada komissiolta tietoja siitä, onko tällaiset tavoitteet saavutettu. Voisiko komissio lisäksi kertoa, mitä erityisiä budjettikohtia käytetään yllä mainittujen ohjelmien rahoittamiseen?

Voisiko komissio myös toimittaa tietoja vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen varattujen määrärahojen kokonaismäärästä? Mitä menettelyä käytännössä käytetään varojen toimittamisessa niitä eniten tarvitseville? Voisiko komissio esittää esimerkkejä hankkeista, jotka on toteutettu kehitysmaiden kaupankäyntikyvyn vahvistamiseksi?

(EN) Kaupankäynti voi olla tehokas väline köyhien toimeentulon parantamiseksi. Työllisyyden lisääntyminen, palkkojen nousu sekä valtion verotulojen ja sosiaalialan menojen tehostaminen voivat auttaa saavuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteet. Sen vuoksi EU ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet lisäämään kauppaa tukevaa apua.

EU ja sen jäsenvaltiot hyväksyivät 15. lokakuuta 2007 EU:n kauppaa tukevan avun strategian. Kyseessä on EU:n ja sen jäsenvaltioiden yhteinen aloite, jolla pyritään tukemaan kaikkia kehitysmaita ja erityisesti vähemmän kehittyneitä maita integroitumaan paremmin sääntöihin perustuvaan maailman kauppajärjestelmään sekä hyödyntämään kaupankäyntiä tehokkaammin köyhyyden torjunnassa.

Komissio on seurannut strategian toteutusta sen hyväksymisestä lähtien, ja se on juuri julkaissut kolmannen seurantaraporttinsa, jossa käsitellään EU:n ja sen jäsenvaltioiden edistymistä tällä alalla sekä analysoidaan kauppaa tukevan avun sujuvuutta vuonna 2008. Siinä osoitetaan, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden yhteiset toimet kauppaa tukevan avun alalla alkavat nyt näkyä lisääntyvänä poliittisena toimintana EU:ssa ja jäsenvaltioissa ja kehitysmaiden kauppaa tukevan avun lisääntyvänä määränä.

EU ja sen jäsenvaltiot sitoutuivat vuonna 2005 lisäämään kauppaan liittyvää apuaan, joka on osa kauppaa tukevaa apua, 2 miljardiin euroon vuosittain vuoteen 2010 mennessä. Tämän vuoden raportti osoittaa, että ne ovat jo saavuttaneet tämän tavoitteen.

Merkittävin kasvu on ilmoitettu laajemman kauppaa tukevan avun yhteydessä. Siihen sisältyy liikenne ja energia, tuotantoala ja kauppaan liittyvät mukautukset. Viime vuoden raportti osoitti, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden kauppaa tukevalle avulle antama kokonaismäärä oli 7 miljardia euroa vuonna 2007. Uudet luvut osoittavat, että tämä määrä lisääntyy edelleen vuonna 2008 EU:n ja sen jäsenvaltioiden osalta jopa yhteensä 10,4 miljardiin euroon. Euroopan unioni on sen vuoksi maailman suurin kauppaa tukevan avun tarjoaja.

EU:n kauppaa tukeva apu rahoitetaan Euroopan kehitysrahaston kansallisista, alueellisista ja AKT:n sisäisistä määrärahoista sekä EU:n talousarviosta. Lukuun ottamatta pientä budjettikohtaa monenvälisestä kauppaa tukevan avun toiminnasta ja joistain erityisistä resursseista, joita on varattu sokeriin ja banaaniin liittyvään mukautustukeen, määrärahoja ei yleensä varata heti kauppaa tukevaan apuun, vaan ne kohdistetaan näille aloille yhteistyössä kumppanivaltioiden kanssa tavanomaisten ohjelmointia koskevien menettelyjen perusteella. Vuoden 2010 seurantakertomus kauppaa tukevasta avusta on kokonaisuudessaan luettavissa seuraavassa osoitteessa: http://ec.europa.eu/development/icenter/repository/SEC_2010_0419_COM_2010_0159_EN.PDF" \o "blocked::http://ec.europa.eu/development/icenter/repository/SEC_2010_0419_COM_2010_0159_EN.PDF"

Komissio ei käytä mitään määrärahoja koskevaa suoraa mittapuuta vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi. Kehitysyhteistyöhön myönnettävän apumme alakohtainen erittely johtuu yhteisestä ohjelmoinnista, joka toteutetaan kumppanivaltioidemme kanssa. Tulos ilmentää kumppaniemme painopisteitä sekä komission pyrkimyksiä enimmäistää sen toiminnan lisäarvo ja parantaa työnjakoa EU:n jäsenvaltioiden ja muiden avunantajien kanssa. Vuosituhattavoitteiden tulokset voidaan lisäksi saavuttaa lukuisilla tavoilla, erityisesti budjettituella, jossa maksut yhdistetään vuosituhattavoitteiden alojen (koulutus, terveys, ja yleisemmin köyhyyden vähentäminen) tulosindikaattoreihin. Vuosituhattavoitteisiin voidaan vaikuttaa myös muille aloille tehtävillä investoinneilla (vesi- ja saniteettipalvelut, maaseudun kehitys, hallinto ja niin edelleen), ja komissio kiinnittää myös niihin paljon huomiota.

Jotta kumppaniemme ja muiden avunantajien tietoisuutta lisätään ja vuosituhattavoitteiden saavuttamista nopeutetaan, komissio hyväksyi vuosituhattavoitteita koskevan toimintasuunnitelman 21. huhtikuuta 2010. Siihen sisältyy esimerkkejä EU:n rahoittamista hankkeista ja se löytyy tästä osoitteesta:

http://europa.eu/rapid/pressReleasesAction.do?reference=MEMO/10/145&format=HTML&aged=0&language=EN&guiLanguage=fr

Meriliikenteen palvelujen tarjoamisen täydellistä vapauttamista koskeva asetus (ETY) N:o 3577/92⁽¹⁾, jolla kabotaasi lakkautettiin markkinoiden täydellisen vapauttamisen yhteydessä, aiheuttaa tuskallisia seurauksia alusten ja matkailualan pk-yritysten työntekijöille Kreikassa. EU:n sekä PASOKin ja ND:n hallitusten perustelut, joiden mukaan vapaa kilpailu hyödyttäsi työntekijöitä, ovat osoittautuneet petollisiksi. Laivanvarustajat nostivat matkalippujen ja kuljetusten hinnat pilviin, ja valtion laivanvarustajille myöntämät tuet kymmenkertaistuivat seitsenvuotiskautena 2003–2010. Alan yritysryhmät irtisanoivat tuhansia merimiehiä ja korvasivat heidät ulkomaalaisilla työntekijöillä, joiden työoikeuksia ei ole määritelty ja joilla ei ole työsopimusta. Nyt PASOK-puolueen hallitus ja EU ovat ilmoittaneet, että kabotaasi lakkautetaan kaikkien risteilyalusten osalta, mikä aiheuttaa entistä tuskallisempia seurauksia työntekijöille. Tyypillinen esimerkki tästä on Maltan lipun alla purjehtiva Zenith-risteilyalus, jolla työskentelee 613 vakuutusturvaa vailla olevaa, 27:ää eri kansalaisuutta edustavaa merimiestä (suurin osa kolmansista maista), joilla ei ole minkäänlaisia palkka- tai työoikeuksia eikä työsopimusta. Samanaikaisesti tuhannet Kreikan ja EU:n jäsenvaltioiden työntekijät ovat työttöminä.

Myöntääkö komissio, että risteilyliikenteen kabotaasin lakkauttaminen pikemmin kerryttää alan yrityskeskittymien voittoja sen sijaan, että se hyödyttäisi työntekijöitä?

(EN) Saarten lauttayhteyksien ja risteilyjen välillä olisi tehtävä ero. Meriliikenteen kabotaasia koskevan asetuksen mukaan jäsenvaltiot voivat edellyttää, että säännöllisen matkustajaliikenteen palveluja tarjoavat alukset, joiden miehistö on peräisin EU:sta, ja näin on Kreikan tapauksessa. Lauttaliikenteen harjoittajilla ei ole työsuhteessa EU:n ulkopuolisia merimiehiä, joten parlamentin jäsenen esittämät huolenaiheet eivät tältä osin vaikuta perustelluilta.

EU:n ulkopuolisia merimiehiä on mahdollisesti käytetty risteilyillä, joilla työskentelee yleisesti paljon vähemmän merimiehiä kuin lauttaliikenteessä.

Maltan lipun alla purjehtivan aluksen Zenithin osalta annetut tiedot eivät ole riittäviä sen arvioimiseksi, rikotaanko EU:n sääntöjä. Parlamentin jäsen voi mahdollisesti antaa yksityiskohtaisempia tietoja virallisessa kantelussa komissiolle.

Mihin uusiin taloudellisiin tukitoimiin komissio aikoo ryhtyä Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä tukeakseen urheiluun liittyviä aloitteita jäsenvaltioissa?

(EN) Euroopan unionista tehdyn sopimuksen voimaantulon ansiosta EU:lla on uusi toimivaltuus tukea jäsenvaltioiden toimia urheilun alalla. Komissio aikoo tämän vuoden aikana ehdottaa uusia aloitteita, jotka toteutetaan todennäköisesti antamalla poliittinen tiedonanto, jossa määritellään puitteet EU:n tason yhteistyöstä urheilun alalla ja tekemällä ehdotus kannustavista toimenpiteitä sen tueksi.

Tämän vuoksi sidosryhmien kanssa on jo aloitettu neuvottelut, ja niitä tehostetaan entisestään lähikuukausina. Tämän kuulemisvaiheen jälkeen, nykyisen kolmivuotisen valmistelevia toimia koskevan ajanjakson (2009–2011) lopussa, komissio voi ehdottaa uusia kannustustoimia, jotka alkaisivat vuonna 2012. Näillä uusilla toimilla vastattaisiin perustamissopimuksen tavoitteisiin ja niillä kunnioitettaisiin jäsenvaltioiden ja urheiluliikkeen toimivaltaa. Niillä pyrittäisiin tukemaan kansainvälisiä hankkeita, joita esittävät julkiset elimet tai kansalaisjärjestöt, jotka edistävät urheilun alana verkostoja ja hyvien käytäntöjen vaihtoa.

Eurooppaan kohdistuvien haasteiden luonne merkitsee, että koordinoiduilla toimilla annetaan eurooppalaista lisäarvoa kansallisille aloitteille. Komission ehdotuksilla vastataan sellaisten erityistoimien tarpeeseen, joilla tuetaan sidosryhmiä, erityisesti urheilujärjestöjä, joihin ei vaikuteta nykyisillä EU:n tason ohjelmilla. Uusilla kannustavilla toimilla autetaan unionia saavuttamaan tavoitteensa muilla politiikanaloilla, kuten koulutuksessa, terveydenhuollossa ja sosiaalisessa osallisuudessa.

Komission ehdotuksissa on otettava huomioon EU:n nykyisen rahoituskehyksen hyvin rajallinen liikkumavara. Edellä mainittujen neuvotteluiden ansiosta komissio voi asettaa painopisteet niillä aloilla, joilla voidaan hyötyä sen ensimmäisistä kannustavista toimenpiteistä.

Vähittäiskauppiaat ja vauvatarvikkeiden valmistajat kaikkialla maailmassa ovat ryhtymässä korvaamaan muilla aineilla bisfenoli A -nimisen kemikaalin (BPA), jota käytetään polykarbonaattimuovin valmistuksessa ja joka tunnetaan hormonitoiminnan häiriöitä aiheuttavista ominaisuuksistaan. Sen epäillään vaikuttavan eniten aineenvaihduntaan, hedelmällisyyteen ja hermojen kehitykseen liittyviin häiriöihin. Polykarbonaattimuovia on laajalti käytössä säilyke- ja juomatölkeissä sekä monissa erilaisissa muovituotteissa kuten matkapuhelimissa, tietokoneissa ja lääkinnällisissä laitteissa.

Millä tavoin komissio aikoo kannustaa EU:n yrityksiä lähtemään ensimmäisinä liikkeelle käyttämään ja kehittämään turvallisempia vaihtoehtoja, samalla kuitenkin turvaten EU:n kilpailukyvyn?

(EN) Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen tarkastelee parhaillaan tutkimusta bisfenoli A:n vaikutuksesta kehitykseen ja se tarkastelee samalla uusia lähteitä elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvista materiaaleista ja tarvikkeista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1935/2004 sekä muovisia tarvikkeita koskevan komission direktiivin 2002/72/EY yhteydessä. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen antaa toukokuun 2010 loppuun mennessä komissiolle ajantasaistetun lausunnon bisfenoli A:n turvallisuudesta, ja sillä täydennetään nykyistä näkemystä.

Kun Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunto on saatavilla, tehdään päätös seuraavista toimista edellä mainitun lainsäädännön suhteen.

Prioriteetti on kehittää turvallisia vaihtoehtoja asetuksen (EY) N:o 1935/2004 ja direktiivin 2002/72/EY soveltamisalaan kuuluville tavaroille, jotka ovat bisfenoli A:n pääasiallinen altistumisen lähde imeväisikäisille ja lapsille. Komissio on jo tältä osin ottanut yhteyttä muoviteollisuuteen ja kehottanut harkitsemaan vaihtoehtoisia muovisten elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvia materiaaleja bisfenoli A:n sijasta.

Kemiallisia aineita koskevista rajoituksista muissa kulutustarvikkeissa kuin elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvissa materiaaleissa ja tarvikkeissa säädetään kemikaalien rekisteröintiä, arviointia, lupamenettelyjä ja rajoituksia (REACH) koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 VIII osastossa ja liitteessä XVII. Tällä hetkellä REACHiin ei sisälly mitään rajoitusta bisfenoli A:sta, koska olemassa olevien aineiden vaarojen arvioinnista ja valvonnasta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, joka julkaistiin Euroopan kemikaaliviraston verkkosivuilla vuonna 2003, mukaan tehdyssä riskien kattavassa arviossa ja kyseisen arvion ajantasaistetussa versiossa, joka julkistettiin huhtikuussa 2008, todettiin, että rajoituksien käyttöönotolle ei ollut mitään tarvetta⁽¹⁾. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen parhaillaan suorittama bisfenoli A:n turvallisuutta koskeva tarkastelu voi tarjota lisää tietoja, joita on harkittava REACHin mukaisten menettelyjen yhteydessä.

Sisäerityisjärjestelmän toiminnan häiriön aiheuttavia aineita koskevan laajemman kysymyksen osalta komissio tekee tärkeän tutkimuksen, joka saadaan loppuun syksyyn 2011 mennessä. Siihen kootaan kaikki viimeisimmät tieteelliset tiedot. Tästä tutkimuksesta saadut tulokset otetaan huomioon hormonaalisia haitta-aineita koskevan nykyisen yhteisön ohjelman uudelleentarkastelussa.

Komissio käynnisti vuonna 2007 neuvoston ja parlamentin vuonna 2006 vaatiman talousarvion tarkastelun (SEC(2007)1188). Komissiota pyydettiin "tekemään kokonaisvaltainen ja laaja-alainen tarkistus, joka kattaa kaikki EU:n menot, mukaan lukien yhteinen maatalouspolitiikka, ja varat, […] ja esittämään siitä kertomus kaudella 2008–2009". Lisäksi "hahmotellaan uutta yhteisymmärrystä siitä, kuinka EU:n menot suunnataan siten, että tulevien vuosikymmenten haasteet voidaan ottaa huomioon".

Nyt näyttää epätodennäköiseltä, että talousarvion tarkastelu saadaan päätökseen ennen kuin monivuotista rahoituskehystä ehdotetaan vuoden 2011 ensimmäisellä neljänneksellä, koska komission puheenjohtaja Barroso haluaa ensin EU 2020 -strategiasta sopimuksen, joka on määrä tehdä kesäkuun 2010 Eurooppa-neuvoston kokouksessa.

On olennaisen tärkeää määrittää parlamentin rooli EU 2020 -strategiassa talousarvion tarkastelun yhteydessä tai kartoittaa muita keinoja talousarviouudistukseen ennen seuraavaa monivuotista rahoituskehystä. Voiko komissio vahvistaa, että aikaisemman sopimuksen ja perussopimuksen mukaisesti toteutetaan talousarvion tarkasteluprosessi, johon parlamentti osallistuu?

(EN) Nyt kun uusi kollegio on määritellyt painopisteensä Eurooppa 2020 -strategiassa ja komission työohjelmassa, voidaan vahvistaa, että talousarvion kokonaistarkastelua koskevan asiakirjan pitäisi ilmestyä vuoden 2010 kolmannella neljänneksellä.

Komissio on käynyt hyvin tuloksekasta keskustelua parlamentin kanssa kaikista budjettiasioista ja se halua jatkaa tätä tiivistä vuoropuhelua parlamentin kanssa EU:n talousarvion tulevista suuntaviivoista.

Tässä vaiheessa on erittäin tärkeää saada toimielinten ja jäsenvaltioiden välillä aikaan yhteisymmärrys parhaasta tavasta ilmentää poliittisia painopisteitä EU:n talousarviossa. Tämä edellyttää niiden alojen tarkastelua, joissa EU:n lisäarvo on suurin, ja valintojen tekemistä erityisesti tällä talouden ja talousarvion kannalta vaikealla ajankohdalla.

Vuodeksi 2010 ennakoitu talousarvion uudelleentarkastelua koskeva asiakirja toimii valmisteluvaiheena keskustelulle tulevista rahoitusnäkymistä. Se tarjoaa myös tilaisuuden esittää perusperiaatteita, joiden pitäisi ohjata talousarvion pitkän aikavälin uudistamista.

Komissio katsoo lisäksi, että parlamentin osallistuminen on tarpeellista ja ehdottoman tärkeää tämän onnistumiseksi.