Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 15. kesäkuuta 2010 - Strasbourg

1. Istunnon avaaminen

Puhetta johti
varapuhemies Silvana KOCH-MEHRIN

(Istunto avattiin klo 9.00)

2. Keskustelu ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevista tapauksista (käsiteltäväksi jätetyt päätöslauselmaesitykset): ks. pöytäkirja

3. Vastaanotetut asiakirjat: ks. pöytäkirja

4. Maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestäminen (keskustelu)

  Puhemies. – (DE) Esityslistalla on ensimmäisenä Edit Bauerin työllisyyden- ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestämisestä annetun direktiivin 2002/15/EY muuttamisesta (KOM(2008)0650 – C6-0354/2008 – 2008/0195(COD)) (A7-0137/2010).

  Edit Bauer, esittelijä. – (HU) Esitetyllä ehdotuksella pyritään muuttamaan direktiiviä 2002/15/EY sosiaaliturvan osalta. Komission ehdotuksessa käsitellään kolmea kysymystä: itsenäisten rahdinkuljettajien vapauttamista lainsäädännön soveltamisalasta, entistä tarkemman määritelmän antamista yötyöstä ja lainsäädännön täytäntöönpanon tukemista. Itse direktiivi ja sen tarkistus ovat luonteeltaan täydentäviä ja niitä sovelletaan vain yli 3,5 tonnia painaviin ajoneuvoihin samoin kuin muuta maantieliikenteen tehtäviin sovellettavaa lainsäädäntöä. Siksi sitä ei voitu ulottaa koskemaan pienempien hyötyajoneuvojen kuljettajia. Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta äänesti tarkistusta vastaan (äänin 30–19).

Lainsäädännön valmistelun aikana tapahtui useita väärinkäsityksiä. Käsittelen niistä muutamia, jotka ovat voineet vaikuttaa Euroopan parlamentin jäseniin. Ensinnäkin asiantuntijat ovat tehneet yksimielisen päätelmän, että jos komission ehdotus hylätään ja direktiiviä sovelletaan myös itsenäisiin rahdinkuljettajiin, se ei edistä maantieturvallisuutta. Käytettävissä olevat tiedot ja tutkimukset onnettomuuksista osoittavat, että kuorma-autonkuljettajien virheet aiheuttavat vain 6 prosenttia onnettomuuksista ja väsymys mainitaan syyksi vain 0,06 prosentissa tapauksista. Sen lisäksi ajoaikaa, jolla on todellinen vaikutus tieturvallisuuteen, säännellään eri säädöksellä, asetuksella (EY) N:o 561/2006, jota sovelletaan myös itsenäisiin rahdinkuljettajiin. Lastausaika on luonteeltaan täydentävää eikä sitä voida pitää merkittävänä osana työaikaa, sillä lainsäädäntöä ei sovelleta esimerkiksi alle 100 kilometrin matkoihin. Toiseksi ammattiliitot pelkäävät, että itsenäiset rahdinkuljettajat voivat työskennellä jopa 86 tuntia, jos heitä ei säännellä.

Asetus sisältää tiukat säännöt ajoajasta. Se on rajoitettu 45 tuntiin viikossa kahden peräkkäisen viikon aikana eikä se saa ylittää 56 tuntia yhden viikon aikana. Aikaa mitataan tarkasti ajopiirtureilla, ja asetus sisältää myös yksityiskohtaiset säännöt lepoajoista. Siten väitteet mahdollisista 86 tunnin työviikoista ovat olettamus, jonka tukena ei ole mitään tilastotietoja tai tutkimusta. Kolmanneksi komission ehdotus rajoittaisi direktiivin soveltamisalan työntekijöihin ja näennäisiin itsenäisiin rahdinkuljettajiin. Tähän saakka ei ole ollut lainsäädäntöä, jolla säännellään itsenäisten ammatinharjoittajien työaikaa. Työajan rajoittaminen on tärkeä keino työntekijöiden sosiaaliturvan kannalta. Itsenäisten rahdinkuljettajien tapauksessa työnantaja ja työntekijä ovat kuitenkin sama henkilö, ja yksityisten liikenteenharjoittajien suojeleminen heiltä itseltään on äärimmäinen toimi. Neljänneksi, kun väitteet loppuvat, todellinen syy paljastuu: sosiaalinen polkumyynti. Älkää antako termin hämätä teitä, koska itsenäiset rahdinkuljettajat ja pienyritykset voivat olla myös epämiellyttäviä kilpailijoita markkinoilla, aivan kuten uusista jäsenvaltioista tulevat itsenäiset rahdinkuljettajat.

Kokemukseni on valitettavasti se, että puolalaisen putkimiehen haamu on palannut kummittelemaan meille. Siirryn puhumaan yhteisestä työmarkkinailmiöstä, jota ei pitäisi käsitellä ja jota ei todellakaan voida käsitellä pelkästään maantiekuljetusten alalla. Kyse on näennäisistä itsenäisistä ammatinharjoittajista, jotka ovat todellinen ongelma EU:ssa ja joilla on haitallinen vaikutus kilpailuun ja työmarkkinoihin. Tätä kysymystä on käsiteltävä, ja tämä oletus ilmaistaan selvästi ehdotetussa tarkistuksessa.

Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit), Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän, Euroopan konservatiivien ja reformistien sekä Vapaa ja demokraattinen Eurooppa -ryhmän jättämä tarkistus 30 perustuu komission ehdotukseen ja neuvosto tukee sitä, ja kiitän neuvostoa sen tuesta. Äänestämme tarkistuksesta osa osalta. Mainitsen vielä yhden asian. Suosittelemme kompromissiratkaisuna sitä, että kunkin jäsenvaltion annetaan ulottaa direktiivin soveltamisala itsenäisiin rahdinkuljettajiin, jos ne niin haluavat.

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, tänään tämä parlamentti keskustelee äärimmäisen vaikeasta ja arastaa aiheesta. Kyse on siitä, pitäisikö liikkuvien työntekijöiden työaikaa koskevaa direktiiviä soveltaa itsenäisiin rahdinkuljettajiin.

Yrittäjien sisällyttäminen direktiivin soveltamisalaan olisi ennakkotapaus ja selvä poikkeama yleisestä työaikadirektiivistä. Kyseisellä direktiivillä säännellään vain työntekijöiden, ei yrittäjien, työaikaa. On keskusteltu kauan itsenäisten kuljettajien sisällyttämisestä direktiivin soveltamisalaan. Työmarkkinaosapuolten ensimmäiset neuvottelut 1990-luvulla eivät tuottaneet tuloksia. Sitten lainsäätäjä ei päässyt tulokseen neljän vuoden neuvottelujen jälkeen – vuosina 1998–2002 – ja pyysi siksi komissiota tekemään perusteellisen vaikutustenarvioinnin. Komissio on nyt tehnyt tutkimuksia ja vaikutustenarvioinnin, jossa osoitetaan selvästi, että kyseinen direktiivi ei ole oikea väline tieturvallisuuden tai kilpailun edellytysten tapaisten liikennepoliittisten kysymysten käsittelemiseksi mutta että muiden kuin itsenäisten ammatinharjoittajien valvonta on todellinen kysymys. Se on myös komission ehdotuksen tarkoitus.

Ilmaisen ensin kunnioitukseni esittelijäänne Edit Baueria kohtaan. Hän on tehnyt erinomaista työtä. Olen iloinen nähdessäni, että esittelijä on komission kanssa samaa mieltä sääntöjen heikosta valvonnasta ja näennäisten ammatinharjoittajien yleisestä ongelmasta, ja arvostan Edit Bauerin rakentavia ehdotuksia. Katson, että esittelijän ehdottamilla tarkistuksilla on mahdollista suojella työntekijöitä entistä paremmin mahdolliselta työnantajien hyväksikäytöltä.

EU:ssa tarvitaan ehdottomasti toimia niin kutsuttuja näennäisiä itsenäisiä kuljettajia vastaan. Kyse on kuljettajista, jotka ovat muodollisesti riippumattomia mutta tekevät käytännössä työtä yhdelle yritykselle, joka antaa heille määräyksiä ja maksaa työstä. Komission ehdotuksessa ja esittelijän ehdottamissa tarkistuksissa annetaan alalle selvä viesti: näennäisiä itsenäisiä ammatinharjoittajia ei suvaita, ja lainsäätäjä aikoo panna säännön valppaasti käytäntöön koko EU:ssa.

Korostan tieturvallisuuskysymyksessä sitä, että työaikaa ei pidä sekoittaa ajoaikaan. Jälkimmäistä koskeva tilanne on muuttunut radikaalisti vuoden 1998 jälkeen. Kuten tiedätte, tämä parlamentti hyväksyi neuvoston kanssa uudet ajoa koskevat säännöt ja otti käyttöön uudenaikaisen, luotettavan digitaalisen ajopiirturin ja hyväksyi erityisen direktiivin valvonnasta. Tämänpäiväinen keskustelu ei koske tieturvallisuutta. Tilastoissa ja tutkimuksissa, jotka komissio on toimittanut Euroopan parlamentille, ei ole mitään viitteitä siitä, että itsenäisten kuljettajien sisällyttäminen soveltamisalaan parantaisi tieturvallisuutta.

Aikana, jolloin toivomme pääsevämme talouskriisistä elpymisen alkuun, ei olisi hyvä siirto määrätä uutta hallinnollista ja taloudellista taakkaa pienille ja hauraille yrityksille, jotka ovat selvinneet taloudellisesta taantumasta. Sen sijaan että EU määrää yrittäjille byrokratiaa, se tarvitsee työaikadirektiivin, jolla todella varmistetaan niiden palkattujen ja riippuvaisten kuljettajien suojelu, jotka sitä tarvitsevat.

  Pervenche Berès (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, työjärjestyspuheenvuoroni koskee tämän parlamentin hyväksymiä käytännesääntöjä tavanomaista lainsäädäntömenettelyä koskevien neuvottelujen osalta. En käsitä miten komission jäsen voi puhua sopimuksesta Euroopan parlamentin kanssa, kun hän on puhunut yhden ainoan parlamentin jäsenen kanssa. Kyseinen jäsen ei käytännössä ollut saanut asiasta vastaavalta valiokunnalta valtuuksia neuvotella siitä, mitä kutsutte järkeväksi sopimukseksi.

Arvoisa komission jäsen, te uhmaatte tämän toimielimen toimintasääntöjä. Se antaa meille aihetta esittää kysymyksen, miten teidän edustamanne toimielin toimii.

  Puhemies. – (DE) Tuo ei ollut työjärjestyspuheenvuoro. Teidät on merkitty puhujaksi myöhemmin keskustelussa.

  Thomas Mann, PPE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, kiitän Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) puolesta Edit Baueria mietinnöstä ja erinomaisesta työstä viime kuukausina.

Peruskysymys on se, pitäisikö liikennealan itsenäisten ammatinharjoittajien työaikaa säännellä ensimmäistä kertaa. Komissio sanoo ei, lähes kaikki jäsenvaltiot sanovat ei ja myös ryhmäni enemmistö sanoo ei. Jos sisällyttäisimme itsenäiset kuljettajat direktiiviin, se edistäisi vain suurten yritysten etuja. Meidän on kuitenkin vahvistettava pk-yrityksiä.

Meidän on kerrottava niille, jotka esittävät tieturvallisuuden puutteita perusteeksi itsenäisten ammatinharjoittajien sisällyttämiselle direktiiviin, että ajotunteja ja lepoaikoja koskevia sääntöjä on kiristetty jo kauan sitten. Kaikkien kuljettajien – itsenäisten ja palkattujen – on levättävä vähintään 11 tuntia 24 tunnin jaksolla. Siksi meillä on digitaaliset ajopiirturit, jotka tallentavat automaattisesti ajotunnit, ja viranomaiset valvovat että sääntöjä noudatetaan.

Toimin tuolloin ajopiirtureista vastaavana Euroopan parlamentin esittelijänä. Olen Edit Bauerille kiitollinen siitä, että hän on estänyt säännön ulottamisen alle 3,5 tonnia painaviin hyötyajoneuvoihin. Digitaaliset EU:n valvontalaitteet kaikissa hyötyajoneuvoissa olisivat aiheuttaneet aikaa vieviä ja kalliita dokumentointia koskevia velvoitteita. Me haluamme vähentää byrokratiaa emmekä lisätä sitä.

Suosittelen siksi, että tämä parlamentti tukee kompromissia, jonka esittelijä on saanut aikaan muiden ryhmien kanssa.

  Stephen Hughes, S&D-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, ryhmäni kanta on ollut koko ajan johdonmukainen; kantani esittelijänä on ollut johdonmukainen vuodesta 2002, jolloin ehdotimme ensimmäistä kertaa, että itsenäiset ja riippumattomat kuljettajat sisällytetään direktiiviin. Olemme edelleen vakuuttuneita siitä, että niin täytyy olla, ja toivon siksi kovasti, että komission ehdotuksen hylkäämistä koskeva ehdotus hyväksytään huomisessa äänestyksessä, aivan kuten se hyväksyttiin täysistunnossa viime keväänä ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnassa maaliskuussa.

Olemme erittäin pahoillamme hämmennyksestä, jota esittelijä näyttää kohdanneen suorittaessaan mandaattiaan. Sen sijaan että hän olisi edistänyt Euroopan parlamentin työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan selvän enemmistön näkemyksiä, hän on toiminut aktiivisesti komission ja neuvoston näkemysten puolesta. Toiset toimielimet, kuten Pervenche Berès totesi, eivät ole osoittaneet hiukkaakaan lojaalia yhteistyötä vaan ovat sen sijaan väistyneet tieltä kaataakseen työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan täysistunnolle antaman erittäin selvän suosituksen: komission ehdotuksen hylkäämisen.

Arvoisa puhemies, väsynyt kuljettaja on vaarallinen kuljettaja riippumatta työsuhteen laadusta; emme saa tehdä maantieliikenteestä yhtään sen suurempaa uhkapeliä kuin se jo on. Jälleen kerran tänä aamuna esittelijä on osoittanut sekoittavansa ajoajan ja työajan käsitteen. Nykyisten säännösten mukaan itsenäinen, näennäinen itsenäinen kuljettaja, voi ajaa 86–95 tuntia viikossa; ehkei joka viikko, mutta yksikin viikko on riittävän vaarallinen. Jos komissio epäilee kyseistä lukua, hän voi tulla käymään luonani koska tahansa; olen saanut luvut alalla työskenteleviltä henkilöiltä. Se on tosiasia. Meidän on hylättävä komission ehdotus.

  Marian Harkin, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, ensinnäkin kiitän esittelijä Baueria kovasta työstä.

Keskeinen kysymys, jota käsittelemme tässä mietinnössä, on se, sisällytetäänkö itsenäiset kuljettajat työaikadirektiiviin vai ei. On tärkeää muistaa, että kaikkiin kuljettajiin, palkattuihin tai itsenäisiin, sovelletaan vuoden 2006 ajoaikaa koskevia säännöksiä, joilla säännellään ajoaikaa, taukoja ja lepoaikoja. Siten tieturvallisuusasioita on käsitelty riittävästi kyseisellä direktiivillä, ja jos joku ei sitä usko, niin meidän on tarkasteltava ajoaikadirektiiviä.

Ei ole olemassa tietoja, joissa onnettomuudet liitetään ammattikuljettajien työaikaan, eikä ole olemassa tietoja, joissa vertaillaan palkattuja ja itsenäisiä kuljettajia. Siten meillä ei ole tukenamme tietoja päätökselle sisällyttää itsenäiset kuljettajat direktiiviin. Lainsäädännön on perustuttava luotettaviin tietoihin ja kaikki pelottelu siitä, että itsenäiset kuljettajat tekevät 86 tunnin työviikkoja ja aiheuttavat onnettomuuksia, on vain sitä: se on pelottelua eikä se perustu luotettaviin tietoihin.

Jos tämä lainsäädäntö sisältää itsenäiset kuljettajat, sitä ei voida käytännössä valvoa. Onko meillä tarkastajien armeijaa, joka kurkistelee itsenäisten kuljettajien olkapäiden yli ja katsoo, suorittavatko he yleisiä hallinnollisia tehtäviä vai meneillään olevaan työhön liittyviä hallintoa? Lainsäädännön mukaan työaika sisältää sen, kun itsenäinen ammatinharjoittaja on työasemallaan. Se määritellään lainsäädännössä yrityksen päätoimipaikaksi yhdessä sen eri sivutoimipaikkojen kanssa. Määritelläänkö itsenäisen kuljettajan pienessä makuuhuoneessa tai ullakolla sijaitseva toimisto hänen työasemakseen, ja kuka valvoo lainsäädäntöä? On toki olemassa kysymyksiä, jotka liittyvät itsenäisten kuljettajien kilpailuun, mutta tässä lainsäädännössä ei käsitellä niitä asioita. Itse asiassa kotimaassani käsittelemme sitä asiaa tehokkaasti verojärjestelmällä.

Lopuksi muistutan, että jos hylkäämme komission ehdotuksen, saamme huonoa lainsäädäntöä. Se on suhteetonta eikä sillä saavuteta tavoitteita, ja sillä lisätään byrokratiaa jo nyt rasitetuille pk-yrityksille useimmissa valtioissa sekä erityisesti kotimaassani Irlannissa. Sitä ei voida valvoa, ja se tekee lainsäädännöstä naurettavaa.

  Emilie Turunen, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, asia, josta keskustelemme tänään, liittyy yhteen peruskysymykseen: haluammeko me Euroopan parlamentissa varmistaa sen, että meillä on sosiaalinen EU, jossa vallitsevat oikeudenmukainen kilpailu ja asianmukaiset työolot? Vai annammeko me markkinoiden ja sattuman hallita liikennealaa, joka on joutumassa yhä kovempien paineiden alle? Meillä parlamentin Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmässä ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnassa ei ole mitään epäilyksiä. Haluamme, että itsenäiset kuljettajat sisällytetään työaikadirektiiviin. Siten me hylkäämme komission ehdotuksen jättää itsenäiset kuljettajat pois seuraavista kolmesta syystä. Ensinnäkin itsenäisiin kuljettajiin on sovellettava työaikasäännöksiä, niin että voimme varmistaa liikenneturvallisuuden EU:ssa. Koska heidän takanaan on tonneja painava kuorma-auto, on välttämätöntä rajoittaa heidän työaikaansa, jotta vältytään väsyneiltä kuljettajilta ja onnettomuuksilta. Toiseksi haluamme varmistaa oikeudenmukaisen kilpailun liikennealalla. Viime vuosina olemme havainneet näennäisten itsenäisten kuljettajien määrän kasvaneen valtavasti. Se on ollut alan ratkaisu työaikaa koskevien säännösten kiertämiseen. Emme saa lainsäätäjinä luoda kannustimia itsenäisten kuljettajien määrän lisäämiselle EU:ssa. Sen sijaan meidän on varmistettava se, että säännöt ovat yhdenmukaiset, niin että voimme luoda tasavertaiset toimintaedellytykset. Kolmanneksi haluamme varmistaa kaikille hyvän työympäristön. Tiedämme EU:n tutkimuksista, että itsenäiset kuljettajat ovat sairaita ja stressaantuneita useammin kuin palkatut kuljettajat. Onko se järkevää terveyden ja turvallisuuden näkökulmasta? Meidän mielestämme ei ole.

Tästä direktiivistä on sanottu paljon, ja moni asia ei pidä paikkaansa. Haluan murtaa kaksi myyttiä. Ensinnäkin on myytti, joka koskee hallinnollista työtä. Toimistotyö ei kuulu säännöksen piiriin, ja on erittäin tärkeää muistaa se tosiasia. Meidän pitäisi haudata se myytti. Toiseksi on myytti, joka koskee valvontaa. Olen kuullut kollegojeni sanovan, ettei tätä direktiiviä ole mahdollista valvoa. Kyseisille parlamentin jäsenille sanon vain, että meillä on digitaalinen ajopiirturi, jolla mittaus voidaan tehdä. Nyt niin tehdään palkattujen kuljettajien tapauksessa, joten selvästi niin voidaan tehdä myös itsenäisten kuljettajien tapauksessa.

Lopuksi sanon pari sanaa Edit Bauerille. Vihreiden varjoesittelijänä olen ollut erittäin pettynyt siihen, miten prosessi on edennyt viime aikoina. Edit Bauer on rikkonut kaikki neuvottelun hyviä sääntöjä, hän on rikkonut tämän parlamentin käytännesääntöjä, ja nyt hän esittää jotain mitä kutsuu kompromissiksi. Minun mielestäni se on hänen vastuullaan – kyse ei ole parlamenttia koskevasta kompromissista. Kyse on hänen kurjasta ehdotuksestaan, jonka hän on tuottanut neuvoston kanssa kiertämällä kaikkia sääntöjä.

Lopetan toteamalla, ettei kyse ole Edit Bauerin neuvottelumenetelmistä; kyse on ihmisistä ja siitä haluammeko varmistaa asianmukaiset olosuhteet entistä kovemman paineen alle joutuneella liikennealalla. Toivon, että kaikki parlamentissa tukevat sitä huomisessa äänestyksessä.

  Peter van Dalen, ECR-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, jotkut kollegoistani väittävät, että 48 tunnin työviikon noudattaminen edistää itsenäisten kuljettajien ja tieturvallisuuden etuja. Se on likaista kampanjointia, koska itsenäiset kuljettajat kuuluvat joka tapauksessa edelleen ajoaikoja ja lepoaikoja koskevan asetuksen piiriin. Mitään uhkaa tieturvallisuudelle ei ole missään tapauksessa. Ongelmana on se, että jotkut Etelä-Euroopan ammattiliitot pelkäävät, että itsenäiset romanialaiset ja bulgarialaiset kuljettajat vievät kaikki työt. Kyseiset parlamentin jäsenet seuraavat ammattiliittoja kuin pelokkaat sylikoirat. Se on asian ydin.

Liikenteestä vastaava komission jäsen Siim Kallas toivoo, että itsenäiset kuljettajat poistetaan direktiivin soveltamisalasta. Hän ansaitsee tukemme huomisessa äänestyksessä. Jos hän ei saa sitä, 16. kesäkuuta on synkkä päivä Euroopan parlamentin historiassa. Sillä potkaistaan maassa makaavia kansalaisia ja annetaan heille paljon lisää byrokratiaa. Sitten me valitamme sitä, että äänestysprosentti laskee joka vaaleissa.

  Ilda Figueiredo, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, jälleen kerran me käymme keskustelua, joka on ratkaisevan tärkeä maantieliikenteen työntekijöiden oikeuksien ja tieturvallisuuden suojelemiseksi. Vuoden 2002 direktiivin muuttamista koskevaa komission vaatimusta, josta se on pitänyt kiinni lokakuusta 2008 lähtien, ei voida hyväksyä. Komissio haluaa nyt lopettaa sen soveltamisen niin kutsuttuihin itsenäisiin kuljettajiin, mikä huonontaisi kaikkien työoloja, erityisesti sen mahdollisuuden takia, että työtunteja lisätään sietämättömille tasoille vain siksi, että alan suuret työantajat saavat enemmän voittoja.

Esimerkiksi niin kutsutut itsenäiset kuljettajat voisivat joutua tekemään työtä 86 tuntia viikossa koko vuoden ajan. Se vaarantaisi heidän terveytensä ja turvallisuutensa mutta uhkaisi myös kaikkien muiden tienkäyttäjien turvallisuutta. Se kannustaisi myös sosiaaliseen polkumyyntiin ja työsuhteita koskevan sääntelyn purkamiseen, koska sellaisten kuljettajien määrä kasvaisi, jotka väittävät väärin perustein olevansa itsenäisiä.

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta suhtautuu myötämielisesti väitteisiin ja tutkimuksiin, joissa osoitetaan tällaisen ehdotuksen hyväksymisen vaarat, ja se on jo kahdesti hylännyt ehdotuksen, mutta valitettavasti esittelijä on sitkeästi jatkanut yksin neuvotteluja direktiivistä komission ja neuvoston tuella, aivan kuin työllisyyden ja sosiaaliasioiden päätöstä ei olisi koskaan tehty.

Siksi me olemme nyt tässä erittäin vakavassa tilanteessa. Parlamentin enemmistön on selvästi vastustettava tätä asiaa, mutta komission jäsen on jo vaarantanut sen. Me kannatamme ehdotuksen hylkäämistä, jotta voidaan ehkäistä työntekijöiden oikeuksiin ja kaikkien tienkäyttäjien turvallisuuteen kohdistuvan vakavan uhan jatkuminen Euroopan unionissa.

Siksi me vaadimme hylkäämään komission ehdotuksen ja noudattamaan vuoden 2002 direktiiviä, jota on vuodesta 2009 lähtien pitänyt soveltaa itsenäisiin kuljettajiin sosiaalisen polkumyynnin torjumiseksi, työntekijöiden terveyttä ja lepoa koskevan oikeuden suojelemiseksi ja tieturvallisuusolosuhteiden parantamiseksi.

  Mara Bizzotto, EFD-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, suunnittelemme tämän direktiivin ulottamista itsenäisiin kuljettajiin oletetun turvallisuuden parantamisen takia.

Esitetyt perustelut ovat kuitenkin harhaanjohtavia ja niillä on haitallinen vaikutus. Ne ovat harhaanjohtavia, koska turvallisuus on jo taattu vuoden 2006 asetuksella, ja haitallisia, koska ne uhkaavat tuhansien pienten, riippumattomien yritysten kilpailukykyä, ja talouskriisi on jo koetellut yrityksiä kipeästi.

Hyvät kuulijat, ei unohdeta sitä seikkaa, että direktiiviä koskevat oikeudelliset ja tekniset kiistat itse asiassa peittävät jälleen kerran valtataistelun, jossa osapuolina ovat EU:n johtoaseman puolustajat, jotka ovat valmiita sysäämään uuden, vaarallisen taakan yrityksille, ja EU:n inhimillisten kasvojen puolustajat, jotka ovat kosketuksissa kansalaisten todellisten tarpeiden kanssa.

Jos Euroopan parlamentti antaa lainsäädäntöä itsenäisten kuljettajien työajan järjestämisestä, se antaa vaarallisen ennakkotapauksen, millä EU:n annetaan vallata yrittäjyys ja vapaa yrittäminen.

On aika ryhtyä sanoista tekoihin. Lopetetaan pk-yritysten hyväksikäyttö omiin tarkoituksiimme. On aivan liian helppoa ylistää laajaa yrittäjyyttä, kun tavoitteena on löytää tehokkaita strategioita kriisin voittamiseksi, ja sitten uhrata ne, kun EU:n byrokratia haluaa vahvistua. Vastustan utopististen periaatteiden ja käytännöllisyyden sotaa. EU ei saa tunkeutua yksityisen yrittämisen piiriin, ja sen on kunnioitettava alueidemme pyyntöjä.

  Elisabeth Morin-Chartier (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, kannatan itsenäisten kuljettajien sisällyttämistä direktiiviehdotukseen, ja hylkään siksi komission ehdotuksen ja Bauerin mietinnön.

Minua raivostuttaa tapa, jolla ehdotuksessa haitataan pk-yritysten etuja sallimalla tästä päivästä alkaen epäoikeudenmukainen kilpailu näennäisten itsenäisten kuljettajien taholta. Mietinnössä sallitaan epäoikeudenmukainen kilpailu ja annetaan sen kehittyä kasvattamalla näennäisten itsenäisten kuljettajien määrää.

Ehdotus on myös työntekijöiden etujen vastainen. Aikana, jolloin me kaikki teemme yhteistyötä sosiaalisen Euroopan rakentamiseksi, mietinnössä vahvistetaan jäsenvaltioiden välistä sosiaalista polkumyyntiä. Se on vastoin työntekijöiden etuja, se on vastoin EU:n etuja.

Lyhyesti sanottuna mietintö on täysin tieturvallisuuden vastainen. Olen johtanut aluetta, jonka kautta kulki raskasta liikennettä kaikkialta Euroopasta, ja siellä tapahtui paljon onnettomuuksia, mikä antoi aihetta oikeudellisiin toimiin. Emme saa unohtaa vakavia onnettomuuksia. Meidän on vastattava päätöksistämme kansalaisille. Sen lisäksi vuonna 2002 kaksi Euroopan unionin jäsenvaltiota vetosi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen direktiivin 2002/15/EY kumoamiseksi, koska se sisälsi itsenäiset kuljettajat; tuomioistuin hylkäsi niiden vetoomuksen tieturvallisuuden perusteella.

Lopuksi muistutan, että me tarvitsemme EU:n sääntelyä kaikkien jäsenvaltioiden välillä, koska nykyään liikenne on EU:n asia. Äänestys valiokunnassa oli selvä. Toivon, että siitä tulee yhtä selvä täysistunnossa.

  Alejandro Cercas (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Edit Bauer, minun on aluksi ilmaistava syvä pettymyksestäni teihin. Syynä siihen on tapa, jolla olette käynyt neuvottelua, jossa Euroopan parlamenttia ei ole kunnioitettu, sekä tapa, jolla alustitte keskustelun täällä tänään ja jossa oli niukasti totuutta.

Arvoisa komission jäsen, ei ole totta, että kyse on itsenäisten kuljettajien sisällyttämisestä direktiiviin: heidät on sisällytetty siihen vuonna 2009. Te haluatte poistaa itsenäiset ammatinharjoittajat direktiivistä.

Arvoisa komission jäsen, totta ei ole sekään, että me emme puhu terveydestä ja turvallisuudesta maanteillä: juuri siitä me puhumme. Emme puhu mistään muusta kuin itsenäisten kuljettajien ja teillä liikkuvien EU:n kansalaisten turvallisuudesta; siitä me puhumme, ja te esitätte täällä vääriä väitteitänne.

Kuten aina, te olette esittämässä lisää byrokratiaa. Se ei pidä paikkaansa. Olette ylistänyt ajopiirturia ja suuria edistysaskeleita, joita sen käyttö on tuonut liikenteen sääntelyyn EU:ssa. Sitä voidaan käyttää ilman mitään tarvetta byrokratiaan. Te olette asettamassa harvojen taloudelliset edut enemmistön oikeuksien edelle; siitä tässä on todellisuudessa kyse. Jälleen kerran olette osoittanut vääräksi sen, mitä te sanotte ihmisten asettamisesta yritysten edelle: teille yritykset tulevat ennen ihmisiä.

Haluan tuoda täällä esiin protestimme ja toivon, että Euroopan parlamentti toteaa jälleen kerran, että kansalaiset, turvallisuus, lainsäädäntö ja totuus ovat kaikkein tärkeintä.

Esitän vastalauseeni, arvoisa komission jäsen: olen erittäin pettynyt.

Edit Bauer, olen erittäin pettynyt tapaan, jolla te olette käynyt tätä keskustelua ja neuvottelua.

  Gesine Meissner (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, olemme kuulleet jo paljon asioita. On totta, kuten Ilda Figueiredo sanoi, että kyse on direktiivistä, joka oli tarkoitus suunnata työntekijöille. Se pitää paikkansa. On kuitenkin olemassa itsenäisiä ammatinharjoittajia, joita ei luokitella työntekijöiksi.

EU:n kansalaisten on tärkeää voida päättää miten he työskentelevät riippumatta siitä, ovatko he työntekijöitä vai itsenäisiä ammatinharjoittajia. Se on oikein. Luonnollisesti myös itsenäisten ammatinharjoittajien on noudatettava tiettyjä sääntöjä. Digitaalisia ajopiirtureita on jo kaikissa raskaissa hyötyajoneuvoissa ja vastaavissa ajoneuvoissa, joista me puhumme täällä. Jos me nyt sisällyttäisimme itsenäiset ammatinharjoittajat tähän direktiiviin, sillä rajoitettaisiin kohtuuttomasti heidän valinnanvapauttaan. Siksi ryhmäni kannattaa ehdottomasti itsenäisten ammatinharjoittajien poistamista direktiivistä. Pidämme Edit Bauerin ehdotusta ja komission ehdotusta oikeana. Se pitäisi ottaa huomioon. Haluamme suojella pk-yrityksiä, ja tässä tapauksessa voimme tehdä niin hyväksymällä tämän ehdotuksen.

  Eva Lichtenberger (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, edellinen puhuja kuvaili ihanteellista maailmaa, jossa kuljettajat päättävät itse haluavatko he olla itsenäisiä ammatinharjoittajia vai palkattuja työntekijöitä. Valitettavasti kuljettajat eivät todellisuudessa voi tehdä kyseistä valintaa; sen sijaan heitä yleisesti painostetaan itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi – tai ainakin näennäisesti itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi. Se on nyt suuri ongelmamme – ja jos se, mitä meillä on täällä käsiteltävänä, on Euroopan parlamentin jäsenen ja neuvoston välinen yksityinen kompromissi, joka esitetään yleisenä kompromissina ja jossa ei oteta huomioon edellä mainittua asiaa, niin edistämme sosiaalista polkumyyntiä EU:ssa.

Menkää katsomaan mitä maanteillä tapahtuu käymällä tarkastuspisteessä. Katsokaa mitä tällä alalla todella tapahtuu. Tarkastelkaa onnettomuuksia – sitten te ymmärrätte, ettemme voi Euroopan parlamentin jäseninä sallia itsemme edistävän sosiaalista polkumyyntiä.

  Julie Girling (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, on elintärkeää, että itsenäiset ammatinharjoittajat eivät joudu työaikadirektiivin kynsiin tällä tavoin. Työtä säännellään jo raskaasti ajoaikaa koskevilla säännöksillä, ja kun kuulee ihmisten sanovan, että ihmisiä painostetaan ryhtymään itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi, se on aivan naurettavaa; se on ihmisten tekemä valinta. Ainoa valheellinen asia kaikissa näissä keskusteluissa on ihmisten pelottelu sanomalla, että asiaan liittyy tieturvallisuutta koskevia vaaroja.

Puhumme täällä loputtomasti yrittäjien tukemisesta; puhumme siitä, että annamme heidän kukoistaa Euroopan unionissa. Olemme täällä kannustamassa aktiivisesti pienyrityksiä, ja niiden lannistaminen ei mitenkään voi olla tie eteenpäin. Niinpä kehotan teitä äänestämään Edit Bauerin mietinnön puolesta.

  Thomas Händel (GUE/NGL). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olemme keskustelleet kuukausia tieliikenteen ajoajoista ja työtunneista. Alan jo ihmetellä, mikä tulee olemaan seuraava väite, jolla pyritään osoittamaan, että kaikki, mistä olemme keskustelleet kuukausia, on pelkkää pötyä. Viimeisin väite on, että meidän on muutettava jotain nopeasti, niin ettei mikään muutu. Edit Bauer, ettekö näe, miten mieletön kyseisestä väitteestä on tullut – miten täynnä se on valeita ja puolitotuuksia.

Keskustelemme täällä juuri siitä, lisätäänkö itsenäisten ammatinharjoittajien työtunteja. Kuitenkin työaikaa koskevan lainsäädännön periaatteena on yli 150 vuotta ollut se, että ihmisiä suojellaan liian pitkiltä työpäiviltä. Se koskee itsenäisiä ammatinharjoittajia yhtä lailla kuin palkattuja työntekijöitä. Ei ole väliä sillä, onko kyse itsenäisestä ammatinharjoittajasta, joka vaatii itseltään liikaa, vai työnantajasta, joka vaatii palkatulta kuljettajalta liikaa. Ihmisiä suojellaan heiltä itseltään ja liian pitkiltä työajoilta sekä osittain työnantajilta ja muilta, jotka teettävät työtä.

Toisena asiana täällä on väitetty, ettei tieturvallisuudelle voi tehdä mitään. Hyvät parlamentin jäsenet, emme ole amatöörejä tai vapaaehtoisia! Emme voi säätää lakeja siltä perustalta, että "katsotaan mitä tapahtuu". Kaikki tietävät sen, että liian pitkien työpäivien tekeminen lisää onnettomuusriskiä, erityisesti tieliikenteessä, jossa seuraukset ovat vakavia.

Kolmantena asianani on kysyä, kuka valvoisi ehdotettua eriytettyä säännöstä teillämme? Tuomariemme on jo vaikeaa päättää, onko joku itsenäinen ammatinharjoittaja vai vain näennäisesti itsenäinen ammatinharjoittaja tutkimatta pitkään todisteita.

Lopetetaan tämä hölynpöly. Kyse on oikeudenmukaisesta kilpailusta. Kyse ei ole siitä, että tänä aamuna annetaan ennakkotapaus tulevalle työaikojen pidentämistä koskevalle keskustelulle. Älkää pelatko sellaista peliä tämän parlamentin kanssa!

  Derek Roland Clark (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, on tärkeää, että tarkistus 30 sekä erityisesti 7 a kohta hyväksytään. Siten itsenäiset kuljettajat jäisivät näiden säännösten ulkopuolelle.

Kyse ei ole tieturvallisuudesta. Kaikkia kuljettajia rajoittavat ajoajat ja niihin liittyvä työ, joita valvotaan ajopiirtureilla. Itsenäisten kuljettajien sisällyttäminen direktiiviin rankaisee heitä, erityisesti niitä, jotka eivät käytä yritystä. Yritysten kuljettajat saavat aikataulunsa, mutta todella itsenäiset kuljettajat käyttävät aikaa oman aikataulunsa laatimiseen ja uusien töiden hakuun. Jos heidät sisällytetään näihin säännöksiin, kyseisistä tehtävistä tulee osa työviikkoa, niin että heille jää vähemmän aikaa ajamiseen, lastaamiseen, lastin purkuun ja matkustajien palvelemiseen yritysten palkkaamiin kuljettajiin verrattuna. Siten menetetään toimeksiantoja ja aiheutetaan työttömyyttä pienyrityksissä. Suuret liikenteenharjoittajat tehostavat toimintaansa ja meillä on taas uusi esimerkki siitä, miten EU suosii suuryrityksiä puolet työvoimasta työllistävien pk-yritysten kustannuksella.

Kannatan siksi esittelijää tarkistuksessa 30 sekä komissiota. Ette kuule sitä kovin usein tältä puolelta parlamenttia.

  Veronica Lope Fontagné (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, meidän mielestämme on erittäin tärkeää sisällyttää itsenäiset ammatinharjoittajat direktiiviin ja tähän näkemykseen yhtyvät kotimaani ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen edustajat, jotka ovat nimenomaisesti pyytäneet sisällyttämään itsenäiset ammatinharjoittajat tähän direktiiviin.

Meillä on monta syytä heidän sisällyttämiselleen. Ensinnäkin työntekijöiden turvallisuus: itsenäiset rahdinkuljettajat ansaitsevat saman suojelun kuin muut rahdinkuljettajat ajamisen lisäksi myös silloin kun he suorittavat muita tehtäviä, jotka liittyvät suoraan tieliikenteen tehtäviin.

Toinen syy on oikeudenmukainen kilpailu, sillä itsenäisten ammatinharjoittajien ja palkattujen työntekijöiden välisen syrjinnän palauttaminen vääristää työmarkkinoita ja kuljetusmarkkinoita.

Lopuksi minusta tuntuu epäasianmukaiselta, että kukin jäsenvaltio voisi soveltaa direktiivin säännöksiä kuljettajiin niin halutessaan. Tarvitaan yleistä sääntöä koko EU:lle, koska suurin osa rahdinkuljettajista työskentelee kotimaansa ulkopuolella; ilman sitä oikeudenmukainen kilpailu estyy.

  Pervenche Berès (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, puhun kerrankin menettelystä. Kaikki ovat selvästi samaa mieltä siitä, että meidän pitäisi tukea pk-yrityksiä ja kaikkien pitäisi luonnollisesti olla huolissaan kysymyksistä, jotka koskevat samalla kertaa turvallisuutta, työntekijöitä, tienkäyttäjiä sekä vapaan ja vääristymättömän kilpailun edellytyksiä.

Kuitenkin sen jälkeen kun Euroopan parlamentti hylkäsi tämän tekstin keväällä 2009, edeltäjänne komission jäsen Tajani kertoi meille tuona kesänä valjastettuaan hallintonsa kampanjoimaan uudelleenvalintaansa puolesta, että hänellä olisi joitakin uusia ehdotuksia. Kyseisiä uusia ehdotuksia ei koskaan toimitettu asiasta vastaavan parlamentin valiokunnan käsiteltäväksi. Sen lisäksi Edit Bauerin mietinnön hylkäsi useampi valiokunnan jäsen kuin aikaisemman mietinnön.

Edit Bauerilla ei ollut valtuuksia neuvotella tämän parlamentin puolesta sopimusta ensimmäisessä käsittelyssä neuvoston kanssa. Komissio ja neuvosto ovat tietoisesti rikkoneet toimielinten välisiä toimintasääntöjä. Edit Bauer on rikkonut tämän toimielimen käytännesääntöjä. Tämä parlamentti kyseenalaistaa toisinaan ensimmäisessä käsittelyssä tehtävän sopimuksen luonteen, koska se heikentää neuvottelukykyämme. Nyt tässä yhteydessä, jos Edit Bauerin tarkistukset hyväksytään, saadaan ensimmäisessä käsittelyssä sopimus, jota tämän parlamentin elimet eivät ole käsitelleet.

Aikana jolloin toimielinten välinen tasapaino palautetaan Lissabonin sopimuksen ansiosta, tämä parlamentti on hylkäämässä kollektiivisen älynsä käytön. Pyydän ainakin sitä, että Edit Bauerin ehdotukset, joita ei ole koskaan käsitelty valiokunnassa, palautetaan takaisin valiokunnan käsiteltäväksi.

  Dirk Sterckx (ALDE). - (NL) Arvoisa puhemies, tuen komission jäsentä. Itsenäiset ammatinharjoittajat järjestävät oman työaikansa, ja niin sen pitää olla tulevaisuudessakin. Itsenäisten ammatinharjoittajien ja palkattujen työntekijöiden välillä on ero, ja se on aivan oikein. Se ei liity millään tavoin tieturvallisuuteen, sillä ajoajat ja lepoajat ovat samat riippumatta siitä, onko työntekijä itsenäinen ammatinharjoittaja vai palkattu työntekijä. Aikoja valvotaan ajopiirturilla, joka on suunniteltu nimenomaan siihen tarkoitukseen. Emme pyri sen pidemmälle valvoaksemme palkattujen työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien tieturvallisuustilannetta.

Toinen kohta liittyy asiaan, jota pidän erittäin ongelmallisena niiden ehdotuksissa, jotka kannattavat itsenäisten ammatinharjoittajien sisällyttämistä soveltamisalaan: miten ihmeessä te aiotte valvoa sitä? Miten teidän mukaanne vieraillaan itsenäisten ammatinharjoittajien luona kysymässä heiltä, missä ja miten paljon he ovat työskennelleet? Sellaista valvontajärjestelmää ei voitaisi toteuttaa eikä sitä voitaisi siten hyväksyä. Meidän ei pitäisi antaa sellaista lainsäädäntöä; meidän ei pitäisi sisällyttää itsenäisiä ammatinharjoittajia palkattuja työntekijöitä koskevan direktiivin soveltamisalaan.

  Timo Soini (EFD). – (FI) Arvoisa puhemies, tulen Suomesta, jossa on vähän väkeä, pitkät etäisyydet ja paljon yrittäjähenkeä. Me emme tarvitse, emmekä siedä, emmekä kestä lisärajoituksia itsenäisille kuljettajayrittäjille. On hienoa, että virolainen komission jäsen, joka tuntee pohjoisia olosuhteita, tietää tämän, samoin myös slovakialainen mietinnön esittelijä. Tästä kiitos.

Tämä on suuri periaatekysymys: emme saa Euroopan laajuisesti rajoittaa pienyrittäjyyttä, tämä voi olla ennakkotapaus. Hyvin vaarallista. Miten Eurooppa luulee saavuttavansa kasvua ja työllisyyttä, jos se hallintopäätöksillä tuhoaa työllisyyttä ja kasvun edellytyksiä ja kuolettaa niitä?

Puolustan suomalaista omistajakuljettajaa ja se merkitsee tässä tapauksessa myös koko Euroopan laajuisen pienyrittäjyyden puolustamista. Eihän kasvusta ja Euroopan noususta tule mitään, jos hallintopäätöksillä estetään pienyrittäjiä tekemästä töitä!

(Suosionosoituksia)

  Sari Essayah (PPE). – (FI) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, yrittäjäkuljettajien muuta työaikaa kuin ajoaikaa ei tule missään tapauksessa rajata.

Liikenneturvallisuudesta huolehditaan ajoaikoja rajoittamalla ja pakollisilla lepoajoilla, joista on voimassa parlamentin ja neuvoston asetus tieliikenteen ajo- ja lepoaikasäännöksistä ja se koskee kaikkia – siis kaikkia – kuorma- ja linja-autonkuljettajia, myös yrittäjiä. Väsymysonnettomuuksien estämisessä paljon parempi tulos saataisiin voimassa olevien ajo- ja lepoaikojen tehokkaammalla valvonnalla kuin keinotekoisesti rajoittamalla yrittäjien työaikaa.

Nyt yrittäjäkuljettajien työaikarajoitusten piiriin haluttaisiin saada mm. ajoneuvon puhdistustyöt, tekninen huolto ja kuormakirjojen täyttäminen. Millä tavalla me voimme valvoa sitä, että peseekö yrittäjäkuljettaja omassa kotipihassaan vaimonsa autoa vai rekka-autoa? Tämä on aivan käsittämätöntä, sillä eihän muidenkaan yrittäjien työaikaa ole rajoitettu! Tämä olisi vakava ennakkotapaus, jos lähtisimme sille tielle.

Aivan kuten edellinen puhuja totesi, Pohjoismaissa, kuten kotimaassani Suomessa, kuljetusala on hyvin pienyrittäjävaltainen ja koostuu lähinnä yhden–kahden ajoneuvon yrityksistä. Yrittäjien työaikarajoitukset suosisivat suuria, ylikansallisia kuljetusyrityksiä, ja vaikeuttaisivat uusien kuljetusyritysten syntymistä.

Nuoria ala ei taatusti kiinnosta, jos tulonhankkimismahdollisuuksia aletaan keinotekoisesti rajata. Tämä tarkoittaisi kapasiteettipulaa ja kustannusten lisääntymistä. Jo nyt logistiikkakustannukset ovat Pohjoismaissa keskimäärin korkeammat kuin Euroopassa pohjoisen sijainnin ja harvan asutuksen vuoksi.

(Suosionosoituksia)

  Saïd El Khadraoui (S&D). – (NL) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, menen suoraan asian ytimeen eli itsenäisiä ammatinharjoittajia koskevaan kysymykseen. Muistutus siitä, että soveltamisala on sisältänyt kaikki itsenäiset kuljettajat viime vuoden maaliskuusta lähtien, ei varmastikaan olisi pahitteeksi. Se on asioiden nykytila; siinä on lähtötilanne, joka esittelijän olisi pitänyt ottaa huomioon.

Näin ollen tämä ei ole ennakkotapaus, jonka komissio väittää sen olevan. Olisi pitänyt voida omaksua käytännöllisempi lähestymistapa eli se, että itsenäiset ammatinharjoittajat sisällytetään soveltamisalaan mutta samalla otetaan huomioon itsenäisten kuljettajien erityisluonne ja byrokratian vähentäminen minimiin.

Kuten liikenne- ja matkailuvaliokunnan esittelijä tietää, olen laatinut monia ehdotuksia. Olen ehdottanut muun muassa sitä, että digitaalisella ajopiirturilla mitataan ajoaikojen ja lepoaikojen lisäksi myös lastausta ja purkua ja sitä täydennetään eräänlaisella valvomattomalla kiinteällä ajalla, joka koskee muita toimia kuten hallinnolliset tehtävät ja myös siivous ja vastaavat toimet. Hän tietää varsin hyvin senkin, että asiakaskontaktien tapaisia toimia ei valvota eikä lasketa työajaksi missään tapauksessa.

Siksi pahoittelen sitä, ettei komissio eikä esittelijä halunnut ottaa sitä millään tavalla huomioon. Ehdotus antaa jäsenvaltioiden päättää itse, pitäisikö itsenäiset ammatinharjoittajat sisällyttää soveltamisalaan, ei vaikuta minusta hyvältä. Tavoitteena täytyy olla yhteinen, yhdenmukainen perussääntö EU:ssa, niin että samaa sääntöä sovelletaan kaikkiin.

  Raffaele Baldassarre (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, komission ehdotuksessa ja esittelijän kannassa jätetään jäsenvaltioiden päätettäväksi sisällyttävätkö ne itsenäiset ammatinharjoittajat direktiivin soveltamisalaan.

Tätä vapaaehtoista järjestelyä ei voida hyväksyä ja se on ristiriidassa EU:n kilpailusääntöjen kanssa. Jos jäsenvaltioille annetaan valinnanvapaus, itsenäiset ammatinharjoittajat joissakin jäsenvaltioissa, jotka ovat jo saattaneet aikaisemman direktiivin 2002/15/EY osaksi kansallista lainsäädäntöä, altistuisivat suoralle kilpailulle sellaisten EU:n kilpailijoiden taholta, joihin ei sovelleta samoja sääntöjä.

Itsenäiset ammatinharjoittajat voisivat siirtyä jäsenvaltioon, jossa on voimassa erilainen lainsäädäntö, ja selvitä vähemmillä tarkastuksilla, mikä aiheuttaisi vakavan polkumyyntiongelman ja siten vakavan kilpailun vääristymän. Yritykset voisivat itse asiassa käyttää itsenäisiä ammatinharjoittajia entistä enemmän, koska nämä voisivat tarjota palvelujaan joustavammin ja alhaisemmin kustannuksin. On sanomattakin selvää, että alhaiset kustannukset merkitsevät usein laadun ja ennen kaikkea turvallisuuden heikkenemistä, mikä kasvattaa liikennealalla huomattavasti tieliikenteen riskejä.

Edellä mainitun valossa katson, ettei ehdotusta voida hyväksyä ja että se on vastoin yhtä oikeusperustaansa eli perussopimuksen 153 artiklaa, koska sillä ei paranneta työympäristöä eikä suojella työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta.

  David Casa (PPE). – (MT) Mielestäni tämän parlamentin pitäisi olla yksimielinen siitä, että eurooppalaisille kuljettajille pitäisi tarjota parhaat mahdolliset olosuhteet, että meidän pitäisi varmistaa maanteidemme turvallisuus ja että meidän pitäisi tehdä kaikkemme alan vahvistamiseksi vaarantamatta EU:n kilpailukykyä. Siitä ei kuitenkaan päästä yksimielisyyteen, pitäisikö itsenäiset ammatinharjoittajat sisällyttää tähän kaikkeen.

Katson, ettei meidän pitäisi vaatia itsellemme toimivaltaa säännellä heidän ajankäyttöään. Jos itsenäiset ammatinharjoittajat syyllistyvät ajan väärinkäyttöön, meidän pitäisi kiinnittää huomiomme siihen eikä niihin rehellisiin itsenäisiin ammatinharjoittajiin, jotka tekevät parhaansa kehittääkseen alaa edelleen.

Meidän pitäisi mielestäni toimia erittäin varovaisesti kun kyse on byrokratian lisäämisestä, koska liika byrokratia voi aiheuttaa haittaa ja hajottaa alan erityisesti tällaisena aikana, kun olemme kriisissä, jolla on kielteinen vaikutus kaikkiin aloihin EU:ssa. Onnittelen siten Edit Baueria mietinnöstä ja kompromisseista, joita hän on suositellut. Pyydän meitä kaikkia olemaan varovaisia, kun ryhdymme itse sääntelemään itsenäisiä ammatinharjoittajia.

  Georges Bach (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, direktiivi on tärkeä askel alan työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden parantamiseksi mutta myös maantieturvallisuuden parantamiseksi ja oikeudenmukaisen kilpailun varmistamiseksi. Nämä olivat itsensä komission jäsenen sanoja, kun direktiivi esiteltiin 23. maaliskuuta 2005.

Sen jälkeen komissio on tehnyt täyskäännöksen ja antanut ehdotuksen, johon ei sisällytetä itsenäisiä ammatinharjoittajia. Se muodostaa ennakkotapauksen, enkä voi puolustaa sellaista politiikkaa. On olemassa eri syitä olla tukematta ehdotusta, joka minun silmissäni edustaa sosiaalisesti askelta taaksepäin, tieturvallisuuden heikkenemistä ja kannustinta epäoikeudenmukaiselle kilpailulle. Ehdotusta ei ole suunniteltu myöskään pk-yritysten tukemiseen.

Minulle tämä täyskäännös osoittaa kyvyttömyyttä panna täytäntöön EU:n politiikkaa. Huolimatta siitä, että työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta on hylännyt direktiivin kahdesti ja täysistunto kerran, ja vastoin Euroopan talousalueen raporttia ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiota, direktiiviä – EU:n säädöstä – yksinkertaisesti muutetaan ja ohjataan suuntaan, jossa taloudelliset edut ovat ainoa asia, jolla on merkitystä.

  Proinsias De Rossa (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, entisenä itsenäisenä kuorma-auton kuljettajana kannatan itsenäisten kuljettajien sisällyttämistä tähän direktiiviin. Itsenäisillä kuljettajilla, tiedän sen todeksi, on kova paine tehdä työtä yötä päivää. Komission jäsen Kallas, teidän puheenne ja ehdotuksenne on häpeä. Se vaarantaa kuljettajien terveyden ja turvallisuuden. Se vaarantaa muut tienkäyttäjät. Se altistaa pk-yritykset epäoikeudenmukaiselle kilpailulle ja asettaa tunnollisille työnantajille entistä kovemmat paineet painostaa työntekijöitään siirtymään itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi.

50 prosenttia kuljettajista on myöntänyt nukahtaneensa rattiin. 20 prosenttia onnettomuuksista johtuu väsymyksestä. 30 prosenttia kuljettajien työajasta menee lastaamiseen ja lastin purkamiseen sekä matkustajien avustamiseen. Marian Harkin, jos olette vielä täällä, se, mitä he tekevät omalla ullakollaan, on heidän asiansa. Tämän parlamentin on puolustettava kansalaistensa turvallisuutta ja vastustettava niitä, jotka haluavat sääntelemätöntä kuljetusalaa. Komission jäsen Kallas, tehkää uusi ehdotus.

  Elisabeth Schroedter (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, olen samaa mieltä Elisabeth Morin-Chartier'n kanssa. Emme saa unohtaa sitä, että käsittelemme asiaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen kanssa, ja se on tehnyt varsin selväksi, että tieturvallisuus on asetettava etusijalle ja että asia koskee voimassa olevaa direktiiviä työtunneista ja lepoajoista.

Haluammeko yhtäkkiä kyseenalaistaa tieturvallisuutta koskevan yhteisen EU:n säännöstön? Miksi me tekisimme niin? Se olisi mieletöntä ja käsittämätöntä. Jos itsenäiset ammatinharjoittajat poistettaisiin jälleen tästä direktiivistä, niin he voisivat käyttää 56 tunnin ajoajan lisäksi vielä 28 tuntia lastaamiseen ja lastin purkamiseen. Heistä tulisi sen seurauksena uhka maanteillä. En todellakaan haluaisi kohdata sellaisia kuljettajia Euroopan maanteillä.

Miten me voimme yhtäkkiä alkaa edistää kilpailun vääristämistä kansanterveyden kustannuksella? Miten me voimme selittää sen kansalaisillemme? Siksi kehotan teitä hylkäämään komission ehdotuksen.

  Dieter-Lebrecht Koch (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, aivan kuten olen tehnyt vuosien ajan, toimin tänään tieturvallisuuden sekä ammattikuljettajien työolojen ja ammattikuvan parantamisen puolesta.

On selvää, että emme keskustele tänään ajotunteja ja lepoaikoja koskevista säännöksistä, jotka vaikuttavat tieturvallisuuteen ja joita sovelletaan kaikkiin ammattikuljettajiin riippumatta siitä ovatko he palkattuja vai itsenäisiä ammatinharjoittajia; pikemminkin kyse on työtuntien sääntelystä. Kyse on pääasiassa työntekijöiden suojelua koskevasta sääntelystä – toisin sanoen kuljettajien sosiaaliturvasta eikä millään tavoin tieturvallisuudesta. Ei ole mitään tarvetta suojella itsenäisiä ammatinharjoittajia heiltä itseltään. Miten me tarkastaisimme raskaan tavarankuljetusajoneuvon itsenäisten kuljettajien ja linja-autonkuljettajien tekemät tunnit ilman valtavaa byrokratiaa, ja millä perusteella me sen ylipäätään tarkastaisimme?

Itsenäisten ammattikuljettajien sallittujen työtuntien rajoittaminen tällä tavalla – ja tulevaisuudessa ehkä myös itsenäisten elinkeinonharjoittajien, arkkitehtien tai parlamentin jäsenten työtuntien rajoittaminen – antaisi väärän viestin. Sen sijaan jäsenvaltioiden pitäisi työskennellä kuljettajien näennäistä itsenäisyyttä koskevan ongelman torjumiseksi. Kannatan Euroopan komission ja Edit Bauerin esittämää ehdotusta.

  John Bufton (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, työaikadirektiivin ulottaminen itsenäisiin ammatinharjoittajiin on järjetöntä. Se on silmänlumetta, jolla on määrä suojella työntekijöiden oikeuksia, eikä sillä siksi ole sijaa itsenäisten ammatinharjoittajien tapauksessa. Sitä ei voida myöskään valvoa loukkaamatta ihmisten vapauksia tekemällä tarkastuksia heidän koteihinsa.

Kyse ei ole tieturvallisuudesta. Asetuksessa (EY) N:o 561/2006 säädetään jo työajoista, ja sitä sovelletaan suuriin yrityksiin, pieniin yrityksiin ja itsenäisiin ammatinharjoittajiin. Itsenäisenä ammatinharjoittajana toimimiseen tarvitaan edelleen liikennelupa, ja kuljettaja on siinä tapauksessa rekisteröity luvanhaltija. Kaikki, mikä voisi vaarantaa luvan, vaarantaisi siten luvanhaltijan koko elinkeinon. Edellä mainittu huomioon ottaen voidaan turvallisesti olettaa, että itsenäisten kuljettajien on perustellusti oltava tarkempia kuin suurten yritysten. Kaikki, mikä liittyy suoraan palveluun, katsottaisiin osaksi työaikaa; esimerkiksi paperityö, huolto ja yleinen hallinto. Suuriin yrityksiin on palkattu ihmisiä kyseisiä tehtäviä varten; siksi hallintoon käytetyllä ajalla ei ole vaikutusta ajoaikaan. Itsenäisille ammatinharjoittajille, jotka hoitavat oman hallintonsa, ei jäisi direktiivin ehdoin juurikaan aikaa itse ajamiseen.

Sivuhuomautuksena uskon, että komissio ehdotti myös yötyötä koskevien rajoitusten höllentämistä kahden tunnin määräajalla ennen yötyötä koskevien rajoitusten voimaantuloa. Olen harvoin samaa mieltä komission kanssa, mutta se olisi tervetullut tarkistus. Tuen täysin esittelijää Edit Baueria.

  Jutta Steinruck (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, vetoaisin jälleen kerran konservatiiveihin ja liberaaleihin, ettemme voi asettaa täällä itsenäisten ammatinharjoittajien etuja EU:n kansalaisten turvallisuuden edelle.

Yrittäjän vapaus on epäilemättä erittäin hyvä asia, mutta lastemme ja kaikkien tielläliikkujien turvallisuus on tärkeämpää – ja minusta se on EU:lta vastuullinen tapa toimia. Huominen äänestys on tilaisuus osoittaa, että te ette kannata sosiaalista polkumyyntiä.

Tämä keskustelu on myös osoittanut viime kuukausina, että keskustelu näennäisistä itsenäisistä ammatinharjoittajista olisi pitänyt käydä jo kauan sitten. Näennäiset itsenäiset ammatinharjoittajat ovat syrjäyttäneet yhä useampia säännöllisiä työsuhteita, ja siksi meidän on analysoitava tilanne nopeasti ja annettava ehdotus siitä, mitä me voimme tehdä asialle. Kuten komission jäsen tänään varsin selvästi totesi, meillä on monia aiejulistuksia tästä asiasta. On viimein aika toimia.

  Andrzej Grzyb (PPE). – (PL) Kysyisin seuraavaa: miten kriisi voi edistää yrittäjyyttä? Miten voidaan lisätä pk-yritysten määrää? Miten voidaan esimerkiksi elvyttää taloudellista toimintaa, jos Euroopan parlamentista tulee paikka, jossa me annamme uutta lainsäädäntöä, jolla rajoitetaan yrittäjyyttä? Loppujen lopuksi jos ihmiset haluavat perustaa oman yrityksen, mukaan luettuna kuljetusyritykset, heillä pitäisi olla siihen oikeus. Me emme saa kohdella heitä toisaalta yrittäjinä ja toisaalta sanoa, että heidän on noudatettava työtekijöille suunnattuja kriteerejä. Me voisimme tehdä saman ihmisille, jotka pitävät ravintolaa, itsenäisesti ja perheensä kanssa, tai ihmisille, jotka pitävät kauppaa. Emme saa sekoittaa näitä kahta asiaa.

Lainsäädäntöä on liikaa, ja Euroopan parlamentti on osaltaan vaikuttanut siihen. Tiedän sen, että meillä oli Puolassa parhaat säännökset taloudellisesta toiminnasta 1990-luvun alussa. Nyt me olemme lisänneet kyseistä sääntelytaakkaa, ja tuloksena on ollut arvostelua. Kenen taholta? Yrittäjien taholta.

Tuen sitä mitä Edit Bauer sanoo, vaikka en luonnollisesti menekään kysymyksiin, jotka nousivat esiin kun kompromissista neuvoteltiin.

  Diane Dodds (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, talouskriisin aikana tämä parlamentti on ansioitunut erityisesti yrittäjyyden ja kilpailukyvyn tukemisessa, mutta samaan aikaan olemme rajoittamassa itsenäisten kuorma-autonkuljettajien oikeutta työhön. Minun on sanottava, että torjun täydellisenä hölynpölynä tässä salissa tänä aamuna esitetyt väitteet, että kyse on terveydestä ja turvallisuudesta. Me olemme kaikki kiinnostuneet terveydestä ja turvallisuudesta emmekä halua nähdä enää lisää onnettomuuksia maanteillämme.

Edustan Pohjois-Irlantia. Se on aivan Euroopan reunalla. Maantiekuljetusala on erittäin tärkeä taloudelle ja itsenäisten kuorma-autonkuljettajien sisällyttämisellä on pelkästään kielteinen vaikutus kilpailukykyyn. Kyse on alasta, jota säännellään tiukasti ajopiirtureita koskevilla säännöillä, ja lisäbyrokratian taloudelliset vaikutukset olisivat tuhoisia. Se vahingoittaisi myös voimakkaasti niitä, jotka haluavat ryhtyä itsenäisiksi kuljettajiksi.

  Karin Kadenbach (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, esittelijä Edit Bauer on osoittanut, ettei hän ymmärrä demokratiaa, kun hän jatkoi neuvotteluja – ilman valtuuksia – vastoin valiokunnan päätöstä. Jos Euroopan parlamentti aikoo vakavissaan luoda kasvua ja vaurautta, niin meidän parlamentin jäsenten on hylättävä komission ehdotus.

Itsenäisiä kuljettajia ei saa poistaa työaikadirektiivin soveltamisalasta. Se olisi taka-askel, koska itsenäisiin linja-autonkuljettajiin ja kaukoliikenteen kuorma-autonkuljettajiin on sovellettava samoja sääntöjä kuin yritysten työntekijöihin. Tavoitteenamme ei voi olla se, että yhä harvemmat ihmiset tekevät yhä enemmän työtä – ja yleensä yhä pienemmällä palkalla. Tavoitteemme ei voi olla se, että linja-autonkuljettajat ja kaukoliikenteen kuorma-autonkuljettajat vaarantavat oman terveytensä ja muiden tienkäyttäjien turvallisuuden.

  Paul Rübig (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, pidän EU:n pk-yrityksiä erityisen tärkeänä tänä aikana, koska totuus on se, että me pääsemme ulos velkakriisistä vain tekemällä enemmän töitä. On täysin tarpeetonta rasittaa itsenäisiä ammatinharjoittajia uudella byrokratialla ja paperityöllä. On yksinkertaisesti niin, että jos haluamme varmistaa sosiaaliturvan EU:ssa, niin on erittäin tärkeää, että me lisäämme tuottavuutta ja kilpailukykyä. Siitä seuraa, että ajoajat ja lepoajat, jotka nyt taataan ajopiirtureilla, ovat täysin riittävät. Pyytäisin niitä parlamentin jäseniä, jotka kannattavat sitä, että direktiiviä sovelletaan kaikkiin, soveltamaan sitä itseensä ja asennuttamaan ajopiirturin omaan autoonsa – ja sitten olemaan käyttämättä autoaan torstai-iltana, kun he menevät kotiin työskenneltyään täällä 15 tuntia.

Turvallisuuden takaaminen on tärkeää, mutta toisaalta meidän on myös suojeltava itsenäisiä ammatinharjoittajia.

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, paljon kiitoksia tästä keskustelusta. Kuuntelin kiinnostuneena kaikkia puheenvuorojanne. On suuri kiusaus käsitellä yksityiskohtia ja puhua tämän keskustelun yksityiskohdista, mutta sanoisin vain, että vahvistan edelleen komission kannan, joka perustuu tosiasioihin. Meillä ei ole täällä mainittuja tutkimuksia, joiden mukaan itsenäiset kuljettajat ajavat säännöllisesti 90 tuntia viikossa, ja me katsomme, että ajoaika-asetuksella, jonka me haluaisimme panna täytäntöön, yhdenmukaistetaan käytännöt jäsenvaltioiden välillä sekä parannetaan tieturvallisuutta ja varmistetaan se.

Tieturvallisuus on parantunut suurelta osin ajoaikadirektiivin ansiosta. Meillä ei ole tietoa siitä, että he ovat sairaampia, ja miksi me joskus ajattelemme, että pk-yritykset käyttäytyvät vastuuttomasti, että ne eivät välitä tieturvallisuudesta tai omasta terveydestään, niin että niitä on säänneltävä enemmän kuin muita?

Komissio ei voi tukea lainsäädäntöä, jolla rajoitetaan maantiekuljetusalan yrittäjien vapautta järjestää oma työaikansa, kun muiden alojen yrittäjiin ei kohdistu vastaavia aikarajoituksia. Jos komission ehdotus kuitenkin hylätään tämän parlamentin äänestyksessä, niin komissio tarkastelee kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, mukaan luettuna ehdotuksen pois vetäminen, ja jos parlamentti päättää sisällyttää itsenäiset kuljettajat direktiiviin, niin me vahvistamme teidän tahtonne. Kysymme välittömästi jäsenvaltioilta, miten ne soveltavat itsenäisten kuljettajien työaikasääntöjä ja miten ne valvovat kyseisten sääntöjen noudattamista.

  Edit Bauer, esittelijä. – (HU) Käsittelen lyhyesti viittä asiaa. Työjärjestys. Olen tutkinut huolellisesti työjärjestystä, ja sikäli kun tiedän, Euroopan parlamentin jäsenillä on täysi oikeus suorittaa tehtävänsä ja siten he voivat kuulla ketä haluavat. Työjärjestyksen mukaan parlamentin valiokunta ei vaadi parlamentin jäsentä edustamaan valiokunnan kantaa. Täysistunnon kanta on sitova. Näin työjärjestyksessä sanotaan. Minäkään en kyseenalaista perusteita, joiden perusteella Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä jätti tarkistusehdotuksensa, enkä sitä ketä se on kuullut.

Yhteisymmärryksessä varjoesittelijöiden kanssa kävin myös epävirallisia keskusteluja komission ja neuvoston edustajien kanssa, kun pidin sitä tärkeänä. Yhdyn näkemykseen, jonka mukaan näennäiset itsenäiset ammatinharjoittajat ovat todellinen ongelma EU:ssa, ja me sisällytimme sen ehdotukseen yhteistyössä niiden kollegoiden kanssa, jotka pitivät itsenäisten ammatinharjoittajien poistamista tärkeänä. Asiaa on käsiteltävä, mutta se ei ole alakohtainen ongelma.

Täällä on toistettu väärinkäsitystä, että tämän säädöksen noudattamista voidaan valvoa kansainvälisesti. Tätä lakia on valvottava kansallisesti. Totean vielä, että 4 prosentin tasolla tarkastukset olisivat kalliimpia kuin Euroopan parlamentin muuttaminen Brysselistä Strasbourgiin. Pyytäisin kollegoitani ottamaan myös sen huomioon. Jos me hylkäämme tämän ehdotuksen, sanoisin kollegoilleni vielä, että me luomme edun kolmansien valtioiden rahdinkuljettajille. Pyydän kollegoitani vielä muistamaan, että tämä on ehdotus, jonka komissio on hyväksynyt. Euroopan komission ehdotuksen hylkääminen merkitsee sen tekemistä turhaksi, kalliiksi ja mahdottomaksi panna täytäntöön.

  Puhemies. – (DE) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona 16. kesäkuuta 2010.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Hyväksyn työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan hyväksymän kannan komission ehdotuksen hylkäämisestä ja yhdyn näkemykseen, että komission on yhdessä Euroopan parlamentin kanssa ryhdyttävä toimiin, niin että komissio antaa tulevaisuudessa uuden parannetun ehdotuksen. Korostaisin sitä, että komission ehdotus poistaa itsenäiset ammatinharjoittajat direktiivin soveltamisalasta olisi merkittävää taka-askel EU:n sosiaalipolitiikassa ja liikenteen alalla. Kiinnittäisin huomionne siihen, että näennäiset itsenäiset kuljettajat heikentävät koko työmarkkinoita ja suurimpana ongelmana on se, että käytännössä näennäistä itsenäisyyttä on vaikea todistaa. Jollemme ryhdy konkreettisiin toimiin ja oikeudellisiin toimiin, niin kuljettajien näennäisestä itsenäisestä työstä tulee yksi työmarkkinoiden suurimmista ongelmista emmekä me voi välttyä epäoikeudenmukaiselta kilpailulta. Jotta voimme parantaa kaikkien kuljettajien työoloja ja varmistaa heidän sosiaaliset oikeutensa ja takuunsa ja jotta voimme parantaa tieturvallisuutta sekä välttää epäoikeudenmukaista kilpailua EU:n kuljetusmarkkinoilla, emme voi hyväksyä komission ehdotusta sellaisena kuin se on tänään.

  Pascale Gruny (PPE), kirjallinen. – (FR) Direktiivi, josta keskustelemme tänään, on tulosta erittäin pitkistä neuvotteluista Euroopan parlamentissa kahden mandaatin nojalla. Aihe on erittäin arka, sillä se koskee työpaikkojamme nyt ja tulevaisuudessa. Se koskee tieturvallisuutta ja oikeudenmukaista kilpailua jäsenvaltioiden yritysten välillä. En hyväksyisi sosiaalista polkumyyntiä unionin alueella.

Voisiko itsenäinen kuljettaja työskennellä 14 tuntia päivässä, 84 tuntia viikossa ilman, että hän on riski maanteillä? Yrityksen palkkaamaan kuljettajaan verrattuna se on epäoikeudenmukaista kilpailua. Se saa jotkut yritykset myös ehdottamaan työntekijöilleen, että nämä ilmoittavat itsensä itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi. Meidän on suojeltava kansalaisiamme ja yrityksiämme.

Pyydän siksi Euroopan komissiota vetämään takaisin ehdotuksensa, ja jos niin ei tapahdu, kehotan Euroopan parlamentin jäseniä äänestämään huomisessa täysistunnossa sen puolesta, että itsenäiset ammatinharjoittajat säilytetään direktiivin soveltamisalassa.

  Sirpa Pietikäinen (PPE), kirjallinen. – (FI) Kuljettajayrittäjien työaikadirektiiviin liittyvä, ay-liikkeen esittämä huoli valeyrittäjyydestä on eräissä EU-maissa aivan aito ja oikeutettu. Alihankinnan ulkoistaminen ja sen myötä työnantajan vastuun kiertäminen on kasvava ongelma. Esitetty keino ongelman ratkaisuun, eli kuljettajayrittäjien liittäminen direktiiviin, on kuitenkin väärä. Oikea tapa ratkaista valeyrittäjyyteen liittyvät ongelmat olisi sopia EU-tasolla työntekijä- ja työnantajajärjestöjen kesken yrittäjyyden määritelmästä. Nyt syyttömät joutuvat kärsimään.

Asiassa olisi edettävä kompromissimallin mukaisesti, jota muun muassa keskusta-oikeistolaisen EPP:n varapuheenjohtaja Corien Wortman-Kool oli rakentamassa. Tämän mukaan itsenäiset kuljettajat jätetään direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, mutta jäsenvaltiot voivat halutessaan soveltaa direktiivissä tarkoitettua kokonaistyöaikasääntelyä oman valtionsa itsenäisiin kuljettajiin. Ehdotus johtaisi todennäköisesti siihen, että direktiivistä päästäisiin ensimmäisellä lukemisella sopuun parlamentin ja neuvoston kesken.

On sääli, ellei parlamentti anna kompromissille mahdollisuutta. Kun pikemminkin olisi syytä keskittyä kohentamaan yrittäjien asemaa, niin nyt avataan mahdollisuus aitojen yrittäjien työajan rajoittamiseen. Tämä on huolestuttavaa, sillä pienyrittäjien ansaintamahdollisuudet syntyvät yleensä vain omasta työstä.

5. Elintarvikkeita koskevien tietojen antaminen kuluttajille (keskustelu)

  Puhemies. - (DE) Esityslistalla on seuraavana Renate Sommerin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi elintarvikkeita koskevien tietojen antamisesta kuluttajille (KOM(2008)0040 – C6-0052/2008 – 2008/0028(COD)) (A7-0109/2010).

  Renate Sommer, esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin pidentää neljän minuutin puheenvuoroani kuuteen minuuttiin, koska tämä aihe on niin valtava, että muuten sitä ei ole mahdollista käsitellä riittävästi.

Kuluttajilla on oikeus tietää, mitä elintarvikkeet sisältävät. Vain jos heillä on tiedot elintarvikkeiden koostumuksesta ja ravintoarvosta, he voivat tehdä tietoon perustuvan ostopäätöksen. Vaikka yhteisön lainsäädäntö sisältää monia asetuksia ja direktiivejä elintarvikkeiden merkinnöistä, tähän saakka käytössä ei ole ollut kattavaa pakollista merkintäjärjestelmää. Elintarvikkeiden valmistajien ja jakelijoiden on nyt vaikea saada yleiskuvaa lukuisista voimassa olevista säädöksistä – olivatpa kyseessä EU:n lainsäädäntö tai jäsenvaltioiden kansalliset lait. Sisämarkkinoilla esiintyy oikeudellista epävarmuutta, kilpailun vääristymistä ja kaupan esteitä. Tämän asetusehdotuksen tarkoituksena on käsitellä kaikkia kyseisiä asioita perustamalla yhdenmukainen EU:n laajuinen merkintäjärjestelmä. Tavoitteina ovat paremmat tiedot kuluttajille, parempi sääntely, yhdenmukaistaminen ja byrokratian vähentäminen.

Komission ehdotus ei kuitenkaan vastaa näitä vaatimuksia. Syinä siihen ovat se, että ehdotus perustuu oletuksiin kuluttajien toiveista ja vaatimuksista, se, että siinä annetaan epärealistisia merkintävaatimuksia, kuten 3 millimetrin kirjasinkoko, millä ei vielä varmisteta tietojen luettavuutta, sekä se, että ehdotuksessa suositaan suuria yrityksiä, mikä haittaa pk-yrityksiä, jotka itse asiassa muodostavat 80 prosenttia elintarvikealasta. Näin ollen ehdotus on ristiriidassa eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan aloitteen kanssa. Se on ristiriidassa myös sisämarkkinoiden yhdenmukaistamista koskevan tavoitteen kanssa siten, että tavoitteena on nimenomaan sallia 27 kansallista merkintäjärjestelmää. Komission tekstiä on siksi tarkistettava huomattavasti.

Niin me olemme pyrkineet tekemään. Tietojen on oltava luettavia. Kirjasinkoko on kuitenkin vain yksi monista tekijöistä. Tarvitsemme sääntöjä kirjasimesta, viivan paksuudesta, kontrastista ja niin edelleen. Tarvitsemme sitovia ohjeita luettavuudesta. Tietojen on oltava vertailukelpoisia, ja siksi niissä on ilmoitettava suhde 100 grammaa tai 100 millilitraa kohden ilman mahdollisuutta ilmoittaa pelkkä yhden annoksen ravintoarvo. Siten ihmiset voivat ostoksia tehdessään nähdä yhdellä silmäyksellä, mikä on "kevyin" jogurtti jogurttipurkin koosta riippumatta.

Tietojen on oltava ymmärrettäviä. On lopultakin tullut aika luopua kilojouleista, joista kukaan ei ota selvää. Haluamme keskittyä jälleen kilokaloreihin; niistä kuluttajat ovat kiinnostuneita ja niitä he ymmärtävät. Mainittujen annoskokojen on vastattava todellisuutta ja oltava realistisia ja ymmärrettäviä kuluttajille, ja jos mahdollista niiden pitää olla yhdenmukaisia koko EU:ssa. Tiedot eivät saa johtaa kuluttajia harhaan tuotteen sisällön tai alkuperän tai todellisen luonteen osalta. Jäljitelmäelintarvikkeet, kuten keinotekoinen juusto ja lihajaloste, joka on tehty pienistä paloista ja puristettu yhteen, pitää merkitä sellaisiksi tuotteen päällä. Kuluttajien on tiedettävä mitä he ostavat.

Loppujen lopuksi kuluttajat eivät kuitenkaan enää vaivaudu lukemaan tekstiä, jos tuotteiden päällys on aivan täynnä lisätietoja. Siksi ehdotankin, että ainoa mainittu ravintoarvo on kilokalorien määrä 100 grammaa tai 100 millilitraa kohden. Sitten kuluttajat lukevat sen – se kiinnostaa heitä, ja pidän sitä realistisena ratkaisuna.

Katson myös, että meidän pitäisi poistaa ravintoaineprofiilit. Toivon, että voimme torjua ne. Kyseiset profiilit ovat turhia, koska uuden asetuksen mukaan ravintoarvot merkintään joka tapauksessa. Ravintoaineprofiilit syrjivät peruselintarvikkeita, ja suolan, sokerin ja rasvan raja-arvot ovat täysin mielivaltaisia – komission virkamiehet ovat keksineet ne ilman minkäänlaista tieteellistä perustaa.

Elintarvikkeiden ravintoarvoista ja terveysominaisuuksista annettavia tietoja koskevan asetuksen todellisena tavoitteena on tarjota paikkansapitävää terveystietoa, ja sitä varten emme tarvitse uusia arviointeja yksittäisistä elintarvikkeista tai niiden luokittelua hyviin ja huonoihin elintarvikkeisiin. Loppujen lopuksi merkitseviä ovat koko ruokavalio ja elämäntapa. Meidän pitäisi pohtia sitä, miksi suuret elintarvikeyritykset lobbaavat nyt niin kovasti ravintoaineprofiilien puolesta. Sitä meidän todella pitäisi miettiä.

Ehdotetulla niin kutsutulla liikennevalojärjestelmällä on samoja puutteita kuin ravintoaineprofiileilla. Jälleen kerran se pakottaa meidät väärin luokittelemaan tuotteet hyviksi ja huonoiksi. Värien raja-arvot ovat mielivaltaisia, ja kunkin värin laajuus on liian suuri. Siinä syrjitään peruselintarvikkeita ja suositaan jäljitelmäelintarvikkeita ja myös tuotteita, jotka sisältävät keinotekoisia ainesosia; toisin sanoen niitä, jotka sisältävät makeutusaineita sokerin sijasta ja arominvahventeita suolan sijasta. Se ei todellakaan voi olla kuluttajien etujen mukaista.

Viitteellisen päiväsaannin mallissa – alan merkintämallissa – on selviä puutteita. Se on käsittämätön, koska se sisältää liian monta lukua. Se on harhaanjohtava, koska siinä kuvataan 40-vuotiaan naisen päivittäinen saanti, eikä siinä anneta esimerkiksi sokerin suositeltua päiväsaantia. Pk-yritysten on vaikea panna täytäntöön viitteellisen päiväsaannin mallia. Se tarjoaisi jälleen kerran kilpailuedun suurille yrityksille. Siinä vielä yksi hyvä syy siihen, miksi viitteellistä päiväsaantia koskevasta merkinnästä ei pidä tehdä pakollista.

Meidän on myös suojeltava perinteistä elintarviketuotantoamme. Vain siten me voimme varmistaa alueellisten erikoisuuksien säilymisen ja EU:n elintarvikkeiden monimuotoisuuden, josta me niin pidämme. Tarvitsemme siksi laajan poikkeuksen tästä asetuksesta pakkaamattomille tuotteille, koska perinteiset tuotteet ovat juuri niitä, joita ei ole standardoitu. Kyseiset valmistajat voivat silti antaa tietoja esimerkiksi allergeeneista suullisesti myyntitilanteessa.

Sitten pari sanaa alkuperämaata koskevasta merkinnästä. Kyse on siitä, haluavatko kuluttajat todella tietää, mistä kaikki heidän elintarvikkeidensa ainesosat tulevat, vai onko taustalla protektionistisia syitä. Haluaisin ensin tietää voidaanko se toteuttaa, minkä takia vaadin vaikutustenarviointia.

Lopuksi pitäisi todeta, etteivät elintarvikkeiden merkinnät voi koskaan olla hyvän ruokavalion ohjekirja. Tarvitsemme tiedotuskampanjoita, ja meidän on kerrottava ihmisille jäsenvaltioissa tasapainoisista ruokavalioista ja terveellisistä elämäntavoista.

Lainsäätäjän tehtävänä ei ole kouluttaa isäntäänsä, joka on tässä tapauksessa kansalainen. Sen on tarjottava apuaan, mutta kansalaiset ovat vastuussa itsestään, emmekä me voi ottaa pois tuota vastuuta. Lopuksi kiitän kaikkia asian käsittelyyn osallistuneita, varjoesittelijöitä, vaikka he eivät aina olleetkaan valmiita kompromissiin, kaikkia, jotka ovat tukeneet minua, erityisesti…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  John Dalli, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, kuten olen todennut aikaisemmilla kerroilla, tavoitteenamme on varmistaa se, että kuluttajat tietävät, mitä he ostavat ja mitä he syövät, minkä ansiosta heidän on helpompaa laatia ruokavalio itselleen ja perheelleen tarpeidensa, toiveidensa ja tavoitteidensa mukaan; kansalaisilla – kuluttajilla – on oikeus paikkansapitäviin tietoihin. Vetoan parlamentin jäseniin, jotta he muistavat sen koko keskustelun ajan.

Ennen kuin siirryn ehdotuksen sisältöön, kiitän esittelijää Renate Sommeria mietinnön valmistelusta ja myös varjoesittelijöitä. Vaikka tunnenkin myötätuntoa monia hänen lausuntojaan kohtaan, en voi sanoa yhtyväni niihin kaikkiin. Mainitsen myös muiden valiokuntien, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, panoksen.

Korostan lyhyesti ehdotettujen tarkistusten tärkeimpiä asioita.

Kysymys pakollisesta alkuperämerkinnästä on erittäin tärkeä ja sitä on arvioitava huolellisesti. Joidenkin elintarvikkeiden kohdalla tällaisten tietojen pakolliselle antamiselle on toistuvasti kysyntää. Komissio voisi osittain hyväksyä ehdotetun tarkistuksen pakollisen alkuperämerkinnän laajentamisesta uusiin tapauksiin. Sellaisten peruselintarvikkeiden alkuperämerkintä, joita ei ole merkittävästi prosessoitu ja joita pidetään yleisesti yhdestä ainesosasta koostuvina tuotteina, voisi olla käytännöllinen vaihtoehto. Asian monimutkaisuus huomioon ottaen pakollisen merkinnän soveltamiseen pitäisi soveltaa delegoitujen toimien voimaantuloa ja sen pitäisi perustua vaikutustenarviointiin.

Luettavuus on tärkeä kysymys, ja yksi suurimmista kuluttajien valituksenaiheista. Tämä osoittaa hyvin, että asetamme keskustelussamme kuluttajat etusijalle, ja toivon, että arvoisat jäsenet voivat tukea ajatusta kirjasinten vähimmäiskoosta. On valitettavaa, että jätetyt tarkistukset haittaisivat tavoitetta, joka koskee mitattavissa olevia perusteita täytäntöönpanon perustana.

Yhdyn parlamentin jäsenten huoliin jäljitelmäelintarvikkeista. Siksi olen iloinen nähdessäni parlamentin jättäneen tarkistuksen, joka sisältää määräyksen kieltää nimenomaisesti tällaiset harhaanjohtavat käytännöt. Tällaisten tuotteiden määritelmän ja erityisen nimikkeen käyttöönotto aiheuttaisi kuitenkin oikeudellisia ongelmia, ja meidän on siksi löydettävä sellaiset nimikkeet, jotka antavat kuluttajille oikeaa ja selkeää tietoa. Olen tyytyväinen myös havaitessani, että tuette laajasti pakollisia pakkauksen etuosan ravintoainemerkintöjä ja hyväksytte jäsenvaltioiden vapaaehtoiset järjestelmät.

Periaatetta, että kuluttajien pitäisi tietää, mitä he syövät, pitäisi soveltaa pakattujen elintarvikkeiden lisäksi elintarvikkeisiin, joita he ostavat tiskiltä tai joita he syövät ulkona. Siksi en kannata tarkistuksia, joilla rajoitettaisiin asetusehdotuksen soveltamisalaa. Olen valmis muuttamaan pakkaamattomia elintarvikkeita koskevaa tekstiä, niin että vain allergeenejä koskeva tieto olisi pakollista, kun taas jäsenvaltiot voisivat päättää tällaisten elintarvikkeiden muista pakollisista vaatimuksista.

Siirryn ehdotukseen nanoainesosia koskevasta pakollisesta merkinnästä. Otan tarkistuksen periaatteessa tyytyväisenä vastaan, vaikka siihen tarvitaan sopiva määritelmä.

Lopuksi ravintoaineprofiileja koskeva kysymys. Totean sen, etten voi hyväksyä tarkistuksia 4 artiklan poistamiseksi tai muuttamiseksi ehdotetulla tavalla, sillä säännös heikentäisi nykyistä elintarvikeväittämiä koskevaa asetusta. Tiedämme kaikki, että monet väittämät johtavat kuluttajia harhaan; toiset siksi ettei väittämiä ole todistettu, toiset siksi etteivät ne anna täyttä kuvaa kyseisestä elintarvikkeesta vaan tuovat esiin vain myönteiset näkökohdat. On myös todettava, että väittämiä esitetään pelkästään valmistajan aloitteesta tuotteiden myynnin lisäämiseksi. Emme ole pakottamassa ketään ravintoaineprofiileihin. Vaadimme ravintoaineprofiileja niissä tapauksissa, joissa valmistajat haluavat markkinoida tuotteitaan väittämien avulla, niin että kuluttajat saavat tasapainoista tietoa elintarvikkeista.

Ravintoaineprofiilien käyttöönotto ei estä eikä rajoita millään tavoin elintarvikkeita, joita valmistajat voivat tuottaa. Elintarvikkeiden valmistajat voivat jatkaa tuotantoa miten haluavat. On kuitenkin epäoikeudenmukaista kuluttajia ja kansalaisia kohtaan sallia väittämät, jotka voivat johtaa heitä harhaan. Minulle kyse on siitä, että kansalaisille tarjotaan rehellisiä ja täydellisiä tietoja tuotteista, joita he kuluttavat. Ei unohdeta sitä, että väittämiä koskeva asetus hyväksyttiin toimielinten välisen perusteellisen keskustelun jälkeen. Asetuksen keskeiset periaatteet ovat edelleen päteviä ja relevantteja. Odotan avoimin mielin ravintoaineprofiilien käyttöönottoa ja olen valmis tiettyihin poikkeuksiin, sillä ne liittyvät perinteisiin tuotteisiin ja perustuotteisiin, joilla on tärkeä rooli ruokavaliossa.

Kehotan teitä tältä pohjalta tukemaan komission pyrkimyksiä sen varmistamiseksi, että meillä on mielekäs perusta kuluttajien suojelulle ja innovoinnin edistämiselle elintarvikealalla.

Kiitos mielenkiinnostanne. Odotan nyt kiinnostavaa keskustelua ja teidän mielipiteitänne.

  Christel Schaldemose, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DA) Arvoisa puhemies, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta on laatinut lausunnon elintarvikkeiden merkintöjä koskevasta Sommerin mietinnöstä. Valiokunnan työssä meille on ollut ratkaisevan tärkeää varmistaa, että kuluttajat saavat asianmukaiset välineet, joilla he voivat valita terveellisiä ja sopivia elintarvikkeita. Siten me katsomme valiokunnassa, ettei elintarvikkeiden merkintöjen käyttämistä kuluttajien harhaanjohtamiseen voida mitenkään hyväksyä. Katsomme myös, että kuluttajien on saatava selkeitä tietoja hyvistä merkinnöistä. Katsomme tietysti myös, että säännöillä pitäisi antaa sisämarkkinoille mahdollisuus toimia niin hyvin kuin mahdollista. Siten me tuemme perusperiaatteita. Yksityiskohdista – siinä miten asia pitäisi toteuttaa – valiokunta ei ollut kovinkaan yksimielinen, samanlaista erimielisyyttä oli havaittavissa myös ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa. Se osoittaa sen, miten vaikea kysymys on. Siten kehottaisin itse asiassa esittelijää muistamaan, että elintarvikkeita koskevat tiedot on tarkoitettu pääasiassa välineeksi kuluttajille eikä yritysten markkinointivälineeksi.

  Marc Tarabella, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon valmistelija. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, olen varsin vihainen seistessäni edessänne, koska aion keskittyä tarkistukseen 101, joka koskee alkuperämaata tai lähtöpaikkaa.

Ryhmäni jätti kohta kohdalta -äänestystä koskevan tarkistuksen tehdäkseen eron noiden kahden välillä, sillä ne eivät tarkoita samaa asiaa. Lyhyesti sanottuna alkuperämaa on maa, jossa elintarviketta on viimeksi prosessoitu, kun taas lähtöpaikka on selvästi raaka-aineen alkuperäpaikka, erityisesti hedelmien ja vihannesten tapauksessa, ja John Dalli nosti sen esiin.

Erityisen vakavaa on se, että Euroopan parlamentin yksiköt ovat hylänneet kohta kohdalta -äänestystä koskevan tarkistuksen eivätkä pysty kertomaan minulle, mikä työjärjestyksen sääntö antaa niille oikeuden tehdä niin. Minulle on jopa kerrottu, että kyse on vakiomenettelystä. Asia on erittäin vakava, koska kyseinen päätös – joka on minun mielestäni mielivaltainen – vaikuttaa selvästi päätöksen sisältöön.

Arvoisa puhemies, pyydän teitä puhumaan yksiköille minun puolestani, jotta ne peruvat mielivaltaisen päätöksensä, ja varmistamaan 24 tunnin kuluessa, että yksiköt harkitsevat kyseistä järkevää tarkistusta uudelleen ja hyväksyvät sen.

  Peter Liese, PPE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kiitän vilpittömästi Renate Sommeria kovasta, sitoutuneesta työstä. Häntä on arvosteltu perusteetta, eikä hän ole sitä ansainnut.

Sillä peitetään myös se seikka, että olemme samaa mieltä monista asioista. Me kaikki haluamme parempia merkintöjä jäljitelmäelintarvikkeisiin. Juusto tehdään maidosta ja jos se sisältää jotain muuta, niin se on merkittävä pakkauksen etuosaan jäljitelmäksi. Haluamme myös sitovia ravintoaineita koskevia merkintöjä. Meillä ei vielä ole niitä. Me kaikki haluamme niitä. Haluamme myös, että ne ilmoitetaan yksiköissä, jotka asiakkaat ymmärtävät.

Haluan kertoa vitsin, joka kiertää Saksassa – ja ehkä muissakin maissa: "Miksi kutsutaan pieniä eläimiä, jotka ompelevat vaatteesi tiukemmiksi kun ne ovat vaatekaapissa? Kaloreiksi" Kukaan ei kerro vitsiä missään päin Eurooppaa käyttäen kilojouleja. Kilojoule ei ole yleistynyt yksikkönä. Se hämää ihmisiä ja siksi meidän ei tarvitse määritellä sitä pakolliseksi tiedoksi. Kalori on yksikkö, jota valistuneet kuluttajat käyttävät laskelmissaan. Siitä ollaan varsin yksimielisiä. On myös muitakin eroja, esimerkiksi ravintoaineprofiilien alalla. Ryhmämme haluaa poistaa ne tai ainakin tehdä selväksi, että peruselintarvikkeet muodostavat poikkeuksen.

On keskusteltu suolasta leivässä, ranskalaisessa juustossa ja vastaavissa asioissa. Kiitän komission jäsen Dallia ja puheenjohtaja Barrosoa siitä, että he ovat yrittäneet selkiyttää asioita. Kollegion päätöstä ei kuitenkaan ole, ja siksi meidän on selkiytettävä asia lopullisesti. Pyydän teitä kannattamaan tarkistuksia, joita Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ryhmä on esittänyt kyseisellä alalla.

  Glenis Willmott, S&D-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, ehdotus on ollut erittäin ristiriitainen ja monimutkainen. Ryhmäni varjoesittelijänä perusperiaatteenani on ollut kysyä: mitä tietoa kuluttajat haluavat, kun he ostavat elintarvikkeita perheilleen, ja miten voimme parhaiten antaa kyseiset tiedot?

Mantereellamme on ennennäkemätön lihavuusepidemia. Syömme liikaa rasvaa, sokeria ja suolaa, ja se lisää sydäntauteja, diabetesta, syöpäriskiä, aivohalvauksia, maksasairauksia ja jopa masennusta. Pelkkä sen varmistaminen, että kuluttajat voivat helposti havaita elintarvikkeidensa ravintosisällön, ei ole taikakeino, mutta se antaa kuluttajille mahdollisuuden tietää enemmän elintarvikkeista joita he ostavat, vertailla tuotteita ja löytää terveellisin vaihtoehto yhdellä silmäyksellä, ja siten he voivat hallita syömistään.

Ehdotan, että käytämme siihen värikoodijärjestelmää, ei antamaan arviota koko tuotteesta vaan kertomaan kuluttajille onko tuotteessa vähän, keskinkertaisesti tai paljon suolaa, rasvaa ja sokeria. Sitä sovelletaan vain monimutkaisiin jalostettuihin elintarvikkeisiin, kuten valmisateriat, aamiaismurot ja kaikki valmisruoat, joita tuotetaan teollisesti ja joiden ravintosisältöä – joka on usein huono – kuluttajat eivät usein tunne ja josta heillä on vääriä tietoja.

Korostan sitä, että sitä ei sovelleta saksalaiseen leipään. Sitä ei sovelleta voihin tai juustoon tai omenamehuun tai edes alkoholiin. Olen lähettänyt sähköpostitse lisätietoja jokaiselle Euroopan parlamentin jäsenelle, joten lukekaa viesti, ennen kuin teette päätöksenne, niin tiedätte tarkalleen mitä on ehdotettu, sen sijaan että kuuntelisitte teollisuuden harhaanjohtavaa lobbausta tai tämän parlamentin tiettyjen tahojen virheellisiä väitteitä.

Kehottaisin kollegoita myös tukemaan pakollista alkuperämaamerkintää. On selvää, että kuluttajat tulevat yhä tietoisemmiksi lautasellaan olevan ruoan alkuperästä ja haluavat rehellisiä elintarvikemerkintöjä. Sitä ei tietenkään aina voida toteuttaa. Yksittäisten tuotteiden tapauksessa on kuitenkin selvää, että maataloustuotteen alkuperä pitäisi ilmoittaa kuluttajille, ja se voidaan toteuttaa 100 prosenttisesti. Naudanlihan, kalan ja tuoreiden hedelmien ja vihannesten tapauksessa näin tehdään jo. Jalostettujen tuotteiden ainesosien tapauksessa asia on luonnollisesti monimutkaisempi, ja sen takia sitä ehdotetaan sovellettavan vain jalostettujen tuotteiden lihaan, siipikarjaan ja kalaan.

Puhumme tässä parlamentissa paljon kuluttajien valintojen merkityksestä ja ennaltaehkäisystä kansanterveyden alalla. Nyt meillä on tilaisuus todistaa, että olemme vakavissamme. Kollegat, toimet puhuvat voimakkaammin kuin sanat. Olkaa hyvä ja tukekaa ehdotuksiani.

  Gerben-Jan Gerbrandy, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäsentä hänen lausunnostaan keskustelun alussa, ja myös Renate Sommeria hänen työstään esittelijänä. Oltuani lähes vuoden tässä parlamentissa olen saanut vaikutelman, että me uskomme voivamme muuttaa miljoonien eurooppalaisten käyttäytymistä noin vain pelkällä säädöksellä.

Tätä asetusta ympäröi sama uskomus. Meidän on kuitenkin ymmärrettävä, ettei mikään ole sen vaikeampaa kuin ihmisten käyttäytymisen muuttaminen, erityisesti kun heitä on 500 miljoonaa. Siten lopullinen vaikutuksemme käyttäytymiseen merkintöjen avulla on rajoitettua. Se ei tarkoita sitä, että sivuutan asetuksen täysin varauksillani – ei suinkaan – mutta meidän on oltava realistisia välineen vaikutuksen suhteen.

Meidän on ymmärrettävä, että kuluttajilla on oikeus tietoon. Sen lisäksi riippumatta tämän keskustelun lopputuloksesta kuluttajat saavat paljon lisää tietoa toisen käsittelyn jälkeen. Toisaalta pitkällä aikavälillä meidän on investoitava lisää koulutukseen ja ihmisten opettamiseen alhaalta ylös siitä, miten elää terveellisesti.

Toinen asia on se, että tämän parlamentin keskustelu koskee direktiivin perustavoitteita. Pakotammeko ihmiset valitsemaan terveellisiä elintarvikkeita vai annammeko heille mahdollisuuden päättää itse mitä elintarvikkeita valita? Me Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmässä katsomme, että ihmisille pitäisi antaa tietoja ja että he voivat tehdä itse omat valintansa.

Lopuksi meidän on löydettävä tasapaino ihmisille annettavien tietojen määrässä, koska liika tai liian vähäinen tieto ei koskaan toimi. Katson, että olemme sinänsä oikeilla jäljillä. Luotetaan siihen, että ihmiset, jotka voivat äänestää meitä, osaavat myös valita oikeat elintarvikkeet kaupoissa, jos heille annetaan riittävät tiedot.

  Carl Schlyter, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, kuluttajien valta perustuu siihen, että he saavat tietoja. Jos emme pakota yrityksiä antamaan oikeita tietoja, kuluttajat eivät saa niitä ja sitten koko sisämarkkinat romahtavat. Emme voi päättää keskitetysti, mitkä tiedot ovat tärkeitä tietyille kuluttajille. Kuluttajilla on erilaisia vaatimuksia, ja meidän on yritettävä täyttää niistä mahdollisimman monta.

Uhkana on se, että pelaamme teollisuuden pussiin, jos olemme vastahakoisia varoittamaan kuluttajia suuresta määrästä kaloreja, suolaa, rasvaa ja niin edelleen. Ei ole sen kummallisempaa käyttää värikoodijärjestelmää ravintosisältöön kuin varoittaa kuluttajia energiaa tuhlaavan auton tai jääkaapin ostamisesta.

Emme saa lykätä alkuperämerkintää teettämällä tutkimuksia; meidän on pantava se täytäntöön nyt heti. Eläimet ja ne, jotka haluavat suojella eläinten hyvinvointia, eivät voi odottaa, kunnes on saatavilla tietoja siitä, onko eläimet kuljetettu elävinä kaukana sijaitsevaan teurastamoon.

Emme saa pelata myöskään alkoholiteollisuuden pussiin. Alkoholin valmistajat vaativat jatkuvasti, että heitä kohdellaan samalla tavalla kuin tavallisia elintarvikeyrityksiä, mutta nyt kun me aiomme säännellä elintarvikkeita, ne eivät enää halua samaa kohtelua. Se on häpeällistä. Monet kuluttajat eivät tiedä, että alkoholi sisältää paljon kaloreita ja että esimerkiksi lasissa valkoviiniä on kaksi kertaa enemmän kaloreita kuin vastaavassa määrässä virvoitusjuomaa.

Ravintoaineprofiileista olen täysin eri mieltä kuin Renate Sommer. Ne heikentävät yritysten mahdollisuutta kuvata tuotteita hyödyllisiksi siinä tapauksessa etteivät tuotteet ole sitä. Järjestelmässä määritellään rajat ja rajoitetaan väärän markkinoinnin mahdollisuutta. Olen komission kanssa täysin samaa mieltä tästä asiasta.

Lopuksi haluaisin mainita pari pikkuseikkaa. Sanoimme trombiinille "ei" varhaisessa vaiheessa. Markkinoilla on muita vastaavia tuotteita, ja Renate Sommer ja minä olemme kumpikin jättäneet tarkistuksia, joilla pyritään tarjoamaan oikea kuvaus kyseisistä tuotteista. Toivon, että niitä tuetaan. Tällä hetkellä markkinoilla myydään makkaroita, jotka sisältävät suuria määriä sidekudosta ja rasvaa, mutta joita kuitenkin markkinoidaan lihana. Voimme nyt korjata tilanteen. Voisimme käyttää munavalmisteiden ja muiden eläinperäisten tuotteiden merkitsemiseen järjestelmää, jota käytetään jo muniin, toisin sanoen järjestelmää, jossa ilmoitetaan olosuhteet, joissa eläimet on kasvatettu. Se olisi askel oikeaan suuntaan.

  Struan Stevenson, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, yksi kiistanalaisimmista kysymyksistä tässä keskustelussa on ollut alkuperämaamerkintä. Uskon vakaasti siihen, että kuluttajilla on oikeus tietää ostamiensa elintarvikkeiden alkuperä sekä, erityisesti lihan tapauksessa, onko se tuotettu noudattaen korkeita hyvinvointinormeja ja onko sitä kuljetettu pitkiä matkoja ennen teurastusta. Jalostettujen elintarvikkeiden raaka-aineiden jäljittäminen on peruuttamattoman monimutkaista, sillä ainesosat valitaan hinnan, laadun ja saatavuuden perusteella ja yhden lihanjalostuslaitoksen alkuperämaat voivat vaihdella päivästä toiseen ja jopa tunnista toiseen.

Merkintöjen jatkuva mukauttaminen aiheuttaisi lisäkustannuksia ja lisäisi väistämättä pakkausjätettä. Kyseiset lisäkustannukset siirtyisivät kuluttajille. Siksi katson, että pakollisten merkintöjen toteutettavuudesta pitäisi ensin tehdä vaikutustenarviointi, ja olen iloinen siitä, että komission jäsen Dalli sanoi tukevansa sitä.

Samalla kun tässä keskustelussa keskitytään elintarvikkeiden raaka-aineisiin tai ainesosiin, siinä ei käsitellä lopputuotteen alkuperää. Se on erityisen tärkeää tietyissä tuotteissa kuten viski. On edelleen mahdollista, että Intian, Kiinan ja Japanin kaltaisista maista tulevat huonolaatuiset viskit esitetään aitoina tuotteina laittamalla niiden etiketteihin kuvia tai nimiä, jotka muistuttavat EU:n perinteisten viskintuottajamaiden tuotteita, niiden kilpailuedun lisäämiseksi ja kuluttajien harhaanjohtamiseksi. Meidän on suojauduttava tällaiselta käytännöltä, ja kehotan teitä siksi tukemaan tarkistusta 254.

  Kartika Tamara Liotard, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (NL) Jälleen kerran on kyse siitä, valitseeko EU elintarviketeollisuuden vai kuluttajat. Huomenna te esitätte kantanne: kannatatteko te selvää värikoodijärjestelmää elintarvikkeiden merkinnöissä vai luotatteko te teollisuuteen? Minulle poliittinen valinta on helppo. Jos haluatte suojella kaupallisia etuja, kannatatte elintarviketeollisuuden ajatuksia. Jos haluatte merkinnän, joka auttaa teitä itseänne valitsemaan tuotteen, jossa on suuri, keskisuuri tai alhainen sokeri-, suola- ja rasvapitoisuus, äänestätte värikoodijärjestelmän puolesta.

60 prosenttia teistä äänestäjistä on ylipainoisia, samoin kuin 25 prosenttia lapsistamme. 25 prosentilla ihmisistä on lukemisvaikeuksia. Miksi kaikki pitävät värikoodia normaalina talojen, autojen ja sähkötarvikkeiden energiamerkinnöissä mutta holhoavina elintarvikkeissa? Ravitsemusasiantuntijat ja kuluttajajärjestöt suosittelevat yksinkertaista värikoodijärjestelmää, jolla elintarvikemerkinnöistä tulee ymmärrettäviä ja ihmisiä autetaan tekemään omat valintansa. Minäkin kannatan sitä.

Puhetta johti
varapuhemies Gianni PITTELLA

  Giancarlo Scottà, EFD-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, meitä pyydetään äänestämään kuluttajille annettavia tietoja koskevasta mietintöluonnoksesta, mutta olemmeko todella pohtineet sitä, mitä kuluttajat haluavat? Onko kyseisistä päätelmistä sovittu Euroopan parlamentissa suljettujen ovien takana, vai heijastavatko ne kuluttajien etuja?

Komission viimeisin tutkimus ei ehkä edusta lisääntynyttä tietoisuutta, joka kuluttajille on kehittynyt viime vuosina heidän elintarvikevalintojaan koskevista tiedoista. Alkuperän lisäksi myös ainesosista ja muista piirteistä on tullut tärkeä osa päätöksentekoprosessia. Ymmärrämmekö me, että tämän päivän päätökset vaikuttavat huomisen ostoihin? Eikö kuluttajien pitäisi määritellä markkinat? Miksi emme yritä ymmärtää teettämällä uuden tutkimuksen tai ylläpitämällä jatkuvaa suoraa vuoropuhelua kuluttajien kanssa, mitä he todella haluavat?

Meidän on edustettava kuluttajia parhaan kykymme mukaan. Siksi me olemme täällä, ja kokouksissa olen havainnut, että kuluttajat haluavat osallistua entistä enemmän. He eivät odota sitä, että ostoprosessi on monimutkainen siksi, että merkinnät sisältävät turhaa tietoa, eivätkä he odota liian pelkistettyjä, harhaanjohtavia valintoja kuten liikennevalojärjestelmä, jossa on vaarana epäolennainen tieto, joka ei ole tarpeellista tietoon perustuvassa valinnassa eikä täytä heidän tarpeitaan. Lähestymistapamme ei saa olla holhoava, vaan sen pitää olla avoin vuoropuhelulle.

  Csanád Szegedi (NI). – (HU) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Jobbik katsoo, että asianmukaisten tietojen antaminen kuluttajille on elintärkeää. Kannatamme alkuperäpaikan pakollista merkitsemistä ja katsomme myös, että valmistajan lisäksi myös jakelija pitäisi saattaa vastuuseen sääntöjen rikkomisesta. Usein vaikeasti tulkittavien numerotietojen lisäksi mielestämme on otettava käyttöön yhdenmukainen koodijärjestelmä, jolla terveelliset elintarvikkeet erotetaan epäterveellisistä. Se ei kuitenkaan riitä terveellisten elintarvikkeiden suosion lisäämiseen. On todettava, että monikansalliset yritykset ovat vastuussa elintarvikkeiksi kutsuttujen huonolaatuisten tuotteiden levittämisestä koko Eurooppaan.

On todettava, että Cora, Tesco, Auchan, Metro ja muut vastaavat ketjut ovat vastuussa siitä, että Unkariin virtaa roskaa, jota ne kutsuvat ruoaksi. Miksi ihmeessä Unkarin markkinoilla tarvitaan kiinalaista valkosipulia, kiinalaisia persikoita, brasilialaista pakastekanaa ja karsinogeenista slovakialaista lastenruokaa? Jobbik uskoo vakaasti siihen, että tukea pitää antaa pientiloille ja luomutiloille eikä monikansallisille yrityksille. Siinä on ratkaisu siihen, miten markkinoille saadaan terveellisiä elintarvikkeita.

  Pilar Ayuso (PPE) – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tämä asetus on erittäin tärkeä kuluttajille ja elintarviketeollisuudelle, koska ei ole lainkaan helppoa saavuttaa tasapainoisia merkintöjä, jotka sisältävät kaikki olennaiset tiedot mutteivät monimutkaista asioita.

Mietintö on erinomainen, ja esittelijää on onniteltava siitä. Olen hänen kanssaan samaa mieltä tärkeimmistä aiheista, jotka koskevat ravitsemustietoja sekä kiistanalaisia profiileja, erityisesti jos muistamme sen, ettei komissio ole noudattanut sitoumustaan ottaa käyttöön kyseiset profiilit – sekä niiden käyttöehdot – viimeistään 19. tammikuuta, kuten asetuksessa (EY) N:o 1924/2006 säädetään.

Asia, joka huolestuttaa minua on mahdollisuus, että kasalliset merkintänormit säilytetään samaan aikaan: se on vastoin lainsäädännön tarkoitusta, joka on yhdenmukaistaminen ja mahdollisimman monien esteiden poistaminen todellisten sisämarkkinoiden toiminnalta.

Alkuperämaamerkintää on nykyisen lainsäädännön mukaan käytettävä siinä tapauksessa, että niiden puute voisi johtaa kuluttajaa harhaan. Sitten on säännös siitä, että aina on olemassa vapaaehtoinen merkintä. Eteneminen vielä pidemmälle voi aiheuttaa yrityksille taloudellisia ja hallinnollisia kustannuksia, ilman että siitä on kuluttajille mitään merkittävää ja selvää hyötyä.

Eri kielten käytöstä minun on sanottava, että komission ehdotus vastaa nykyistä direktiiviä, joka on toiminut hyvin eikä ole aiheuttanut ongelmia. Kyseisen keskustelun uudelleen käynnistäminen voisi olla vaarallista ja tarpeetonta, ja voisi aiheuttaa ongelmia tuotteiden liikkumiselle.

  Nessa Childers (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, yli 60 prosenttia irlantilaisista aikuisista on ylipainoisia tai lihavia, ja luvut ovat vastaavia kaikkialla EU:ssa. Tämä asetus auttaa meitä torjumaan lihavuusepidemian, mutta muitakin ongelmia kuten diabetes, aivohalvaukset ja sydänsairaudet. Valitettavasti nykyinen teollisuuden kehittämä viitteellistä päiväsaantia koskeva merkintäjärjestelmä on monimutkainen, otaksuttavasti harhaanjohtava ja yleisesti väärin ymmärretty.

Elintarvikemerkintöjen liikennevalojärjestelmä on yksinkertainen, yleisesti ymmärretty ja avoin järjestelmä, jota terveys- ja kuluttajaryhmät tukevat, ja monet terveystietoiset elintarviketuottajat ovat jo vapaaehtoisesti ja onnistuneesti mukautuneet siihen. Katson myös, että alkoholintuottajien pitäisi merkitä samalla tavalla miten paljon kaloreita ja sokeria heidän tuotteensa sisältää. Kukaan ei ole vielä antanut minulle yhtään hyvää syytä siihen, miksi merkintöjä ei pitäisi soveltaa alkoholiin.

Tiedämme kaikki, että teollisuus on painostanut voimakkaasti tätä lainsäädäntöä. Kehotan kollegoitani vastustamaan kyseistä painostusta ja omaksumaan terveyttä suosivan kannan tukemalla liikennevalojärjestelmää ja alkoholimerkintöjä huomisessa äänestyksessä.

  Corinne Lepage (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, keskityn puheessani värikoodijärjestelmään. Meille sanotaan, että "se on monimutkainen". Se ei pidä paikkaansa; järjestelmä tekee asiat helpommiksi. Meille sanotaan, että "se on kielto". Se ei ole kielto; se on itse asiassa tiedotusmuoto. Meille sanotaan, että "sillä kuluttajia kohdellaan kuin lapsia", mutta siinä tapauksessa meille pitäisi kertoa myös, arvoisa puhemies, miksi kuluttajajärjestöt itse asiassa vaativat värikoodeja.

Meidän on toimittava selvästi ja lopetettava kaikki tekopyhyys ja teeskentely. Vaihtoehdot, joista meidän on valittava, ovat tosiasiassa kansanterveyden ja kuluttajien puolustaminen ja lobbaajien vaatimuksiin taipuminen. Viimeksi mainitut ovat lisäksi erittäin lyhyen aikavälin vaatimuksia, koska ilman merkintöjä ne ovat relevantteja vain erittäin lyhyellä aikavälillä.

Minulle ja meille valinnan pitäisi olla selvä. On täysin selvää, että kannatamme kuluttajille annettavia tietoja, joita myös sosiaaliturva ja terveysviranomaiset vaativat EU:ssa, juuri siksi että niillä voidaan torjua lihavuutta ja monia sairauksia.

Ei siis anneta periksi! Muistetaan syyt miksi olemme täällä, syyt miksi meidän on valittu. Me olemme täällä puolustamassa kansalaisia.

  Satu Hassi (Verts/ALE). – (FI) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, jos ihminen on sitä mitä syö, me olemme kasvavassa määrin teollisuuden tuotteita. Tällä on yhteys siihen, että ylipaino yleistyy ja samoin sen kylkiäiset kuten kakkostyypin diabetes sekä sydän- ja verisuonitaudit.

Ruokapakkausten tulee kertoa sisällöstä totuus selkeästi. Kokonaisterveellisyydestä selkeimmän kuvan antaisi ns. liikennevalomalli, jonka lapsikin ymmärtää yhdellä vilkaisulla. Jos emme saa sitä aikaan EU-tasolla, niin ainakin se tulee sallia kansallisesti.

Kiinnitän huomionne myös transrasvoihin. Valiokunta tuki teollisten transrasvojen pakollista merkintää ja toivon koko parlamentin tekevän samoin. Valiokunta teetti yhteenvedon transrasvojen terveysvaikutuksia koskevista tutkimuksista ja sen mukaan haitoista on niin paljon näyttöä, että selkeintä olisi kieltää teolliset transrasvat Tanskan tavoin. Mutta vähintäänkin ne pitää merkitä pakkauksissa, jotta tiedämme, mitä ostamme, kun ostamme esimerkiksi keksejä, suklaata, perunalastuja tai jäätelöä.

  James Nicholson (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, suhtaudun myönteisesti mietintöön ja onnittelen esittelijää. Hän on valmistellut sitä varsin kauan ja on osoittanut olevansa erittäin pätevä esittelijä.

Haluan tehdä yhden asian täysin selväksi. Kannatan täysin alkuperämerkintää mutta katson, että meidän on määriteltävä tarkasti se, mitä tarkoitamme alkuperämerkinnällä. Ensinnäkin meidän on varmistettava, että kaikki ihmiset – kuluttajat – tietävät mistä tuotteet tulevat. Toiseksi kuluttajien on tiedettävä tarkasti myös miten elintarvikkeet on valmistettu tai miten ne ovat päätyneet sinne missä ne ovat. Olen siitä esittelijän kanssa samaa mieltä, ja katson, että vaarana on se, että etenemme liian pitkälle liian nopeasti.

Tämä on prosessi, ensimmäinen käsittely. Ollaan rehellisiä sen suhteen, sillä palaamme asiaan yhä uudestaan. Haluan meidän etenevän varovaisesti, mutta tehdään asiat oikein. En halua meidän sääntelevän liikaa EU:ssa, niin ettemme edes me eurooppalaiset enää tiedä mistä tulemme. Vaarana on se, että sääntelemme liikaa itseämme ja markkinoita. Meidän on hallittava tilanne ja tehtävä asiat oikein, ja kannatan sitä ehdottomasti. Mielestäni meidän pitäisi käyttää ensimmäisen käsittelyn ja seuraavan käsittelyn välinen aika vaikutustenarviointiin, jotta näemme millaiset kustannukset ja vaikutukset ovat, koska pitkällä aikavälillä me vaadimme sitä.

  Diane Dodds (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, en usko että kukaan tässä parlamentissa väittää sitä vastaan, että kuluttajat haluavat ja tarvitsevat turvallisia, jäljitettäviä ja terveellisiä elintarvikkeita, eikä kukaan voi väittää sitä vastaan, että elintarvikkeissa tarvitaan paikkansapitäviä ja rehellisiä merkintöjä. Meidän on kuitenkin oltava varovaisia, jotta emme tuota liikaa tietoa missään merkintäjärjestelmässä. Liika käsittämätön tieto johtaa siihen, että kuluttajat jättävät keskeisiä tietoja huomiotta ja kiinnittävät huomiota tietoon, jolla ei ole todellista arvoa. Siitä syystä yksinkertaisuuden ja arvokkaan tiedon on oltava merkintäjärjestelmien keskeisenä perusteena.

Kannatan kollegoideni tavoin alkuperämaamerkintää. Pidän tärkeänä sitä, että tiedämme mistä elintarvikkeemme tulevat. Maatalous- ja kalastusala ja yhteisöt, joita tämä parlamentti edustaa, tuottavat elintarvikkeita erittäin tiukan sääntelyn alaisena, kuitenkin esimerkiksi 60 prosenttia syömästämme kalasta on tuotu EU:hun, ja useimmissa tapauksissa sitä ei ole kasvatettu yhtä tiukassa ympäristö- ja sääntelyjärjestelmässä. Meidän on varmistettava, että järjestelmämme luovat tasavertaiset toimintaedellytykset yhteisöillemme ja teollisuudellemme.

Pohjois-Irlannissa elintarviketeollisuus on erittäin tärkeää, ja vetoan jälleen siihen, ettemme rankaise teollisuutta tarpeettomalla byrokratialla.

  Françoise Grossetête (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, korostaisin kahta erityistä kohtaa. Ensimmäinen koskee ravintoaineprofiileja. Vastustan niiden poistamista ja muistutan teitä, että niiden tarkoituksena oli ainoastaan määritellä, voiko elintarvikkeeseen liittää terveysväittämän. Tavoitteena on itse asiassa välttää se, että kuluttajia johdetaan harhaan terveysväittämillä, joita on joskus merkitty elintarvikkeisiin, joissa on usein paljon rasvaa, suolaa ja sokeria. Kehotan teitä siksi hylkäämään tarkistuksen, joka koskee ravintoaineprofiilien poistamista. Muistuttaisin vielä, että hyväksyimme profiilit vuonna 2006.

Kiinnittäisin vielä huomionne riskiin, joka liittyy tarkistukseen 205, joka koskee rituaalisesti teurastetuista eläimistä peräisin olevan lihan merkitsemistä. Uhkana on se, että se leimaisi tietyt uskonnolliset ryhmät, sillä tällainen merkintä herättäisi aiheetonta epäluottamusta tietyissä kuluttajissa. Muistuttaisin teitä siitä, että osa lihasta, joka soveltuu täysin kulutukseen, myydään tavallisilla markkinoilla, koska uskovat eivät voi kuluttaa sitä uskonnollisista syistä. Sen lisäksi liha tulee sertifioiduista teurastamoista, jotka täyttävät täysin terveyskriteerit.

Taloudelliset seuraukset olisivat siksi merkittäviä, joidenkin rituaaliteurastamoiden selviytyminen olisi uhattuna ja se vaarantaisi pienten, paikallisten maanviljelijöiden elinkeinon. Nyt merkinnöissä tarvitaan mielestäni aimo annos tervettä järkeä, niin että kuluttajat saavat oikeaa tietoa. Sitäkin tärkeämpää on uskoakseni se, että myös värikoodijärjestelmä leimaa tuotteita. En pidä sitä vielä oikeana lähestymistapana.

  Andres Perello Rodriguez (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, valiokunnan jättämät tuhat tarkistusta täällä parlamentissa ovat paras osoitus hyvästä tahdostamme. Hyvän tahdon ohella meidän on oltava mielestäni käytännöllisiä merkitessämme elintarvikkeita, jos emme halua saada aikaan päinvastaista vaikutusta kuin se johon pyrimme: toisin sanoen kuluttajien hämmentämistä heille tiedottamisen sijasta.

Kyse on varoittamisesta, ei selittämisestä. Kyse on siitä, että heille tiedotetaan siitä mitä he voivat syödä ja kuinka paljon he voivat sitä syödä. Onko rasvan, sokerin ja transrasvojen merkitseminen tarpeellista? Sitä se todella on. Onko tarpeen merkitä kaikki mikä vaikuttaa kolesteroliin – kaikki aineet, jotka vaikuttavat siihen mistä on puhuttu: lihavuus ja ihmisten terveys? On. Muunlainen tieto, joka on mahdollisesti erittäin informatiivista, voisi lopulta hämmentää tiettyjen elintarvikkeiden tapauksessa: esimerkiksi alkuperäpaikka tai lihan tapauksessa se, missä eläin on syntynyt, mitä kautta se on kulkenut, missä se on kasvatettu ja missä se on teurastettu.

Meidän on oltava käytännöllisiä ja varmistettava, että tästä asetuksesta tulee sellainen, että sillä yhdenmukaistetaan ja annetaan kuluttajille tietoa; jollei niin tapahdu, se aiheuttaa paljon hämmennystä ja asioita, jotka lisäävät hämmennystä sen sijaan että ne parantaisivat terveyttä.

Siksi ehdotan, että valitsemme joidenkin elintarvikkeiden tapauksessa suuntaviivaksi päivittäisen saannin liikennevalojen sijasta, koska siten on täysin selvää, että kun syö tietyn määrän tai kaksi kertaa kyseisen määrän tiettyä tuotetta, lihoo, ja siksi sitä pitäisi syödä yksi annos. Jotkut meistä ehdottavat päivittäistä enimmäisannosta muuntyyppisten koodien sijasta, jottei kuluttajia hämmennetä enempää.

  Chris Davies (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, mikä voisi olla yksinkertaisempaa kuin antaa säännöt kuluttajille tiedottamisesta? Kuitenkin erilaiset tulkinnat ja käytännöt eri maissa sekä kilpailevat taloudelliset edut ovat johtaneet asioiden mutkistumiseen.

Henkilökohtaisesti aion äänestää liikennevalojen, alkuperämaamerkinnän ja alkoholijuomien lisätietojen puolesta, mutta aikaisemmat kokemukset viittaavat siihen, että hämmennykselle on vielä paljon tilaa. Avauspuheenvuorossaan komission jäsen viittasi elintarvikkeiden terveysväittämiä koskevaa lainsäädäntöön. Parlamentaarista kysymystä koskevassa vastauksessa, jonka hän juuri antoi minulle, hän toteaa, että yritykset ovat jättäneet 44 000 terveysväittämää koskevaa hakemusta. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen on täysin tukossa, eikä komissio ole vieläkään esittänyt yhtenäistä kantaa kyseisiin hakemuksiin.

Komission rikkoo nyt itse EU:n lainsäädäntöä, joten tästä on syntynyt täydellinen sekasotku. Ehkäpä komission jäsen käyttää loppupuheenvuoronsa kertoakseen meille, miten me pääsemme sekasotkusta eroon.

  Emma McClarkin (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, periaate, jonka mukaan kuluttajille annetaan enemmän ja parempia tietoja, on ollut hyvin esillä tässä mietinnössä ja on suositeltava tavoite. Mietinnön parlamenttikäsittelyn aikana olen käynyt valistavia keskusteluja purukumipakkausten kirjasinkoosta, siitä onko kana itse asiassa lihaa sekä Twix-patukan määrittelemisestä yhdeksi tai kahdeksi annokseksi. Olemme unohtaneet sen, mikä on tärkeää ja olennaista kuluttajalle.

Merkintöjen liikennevalojärjestelmä yksinkertaistaa liikaa ravintoaineprofiileja ja tekee perustiedoista epämääräisiä ja abstrakteja. Se vaikuttaa suoraan kuluttajien käytettävissä oleviin vaihtoehtoihin, ja sillä on kohtuuttoman suuri kielteinen vaikutus peruselintarvikkeisiin. Aivan kuten jotkut parlamentin jäsenet ovat antaneet nopeasti tuomionsa, liikennevalojärjestelmä antaa elintarvikkeista ja niiden monimutkaisesta ravintokoostumuksesta liian tuomitsevan arvion; niiden paikkaa ruokavaliossa ei voida rajoittaa pelkkään väriin.

Kuluttajat haluavat tietää, mistä heidän ruokansa tulee, ja olennaista on se mitä se sisältää – erityisesti allergeeneja koskeva tieto – jotta he voivat valita parhaan mahdollisen elintarvikkeen. Uskon, että he ovat siihen riittävän älykkäitä. He eivät halua, että joku sanelee heille mitä ruokaa he voivat syödä.

  Bogusław Sonik (PPE). – (PL) Yhteisten sisämarkkinoiden näkökulmasta kysymys merkintöjen yhdenmukaistamisen periaatteista ja elintarvikkeiden keskinäisestä tunnustamisesta on erittäin merkittävä. Tällä hetkellä elintarvikkeita koskeva kansallinen lainsäädäntö ja voimassa oleva EU:n lainsäädäntö, jota tulkitaan eri tavalla eri jäsenvaltioissa, aiheuttavat hankaluuksia kaupassa ja tavaravirrassa sekä ongelmia kilpailun alalla.

Minua vaivaavat säännökset, jotka koskevat velvollisuutta antaa tietoja tiettyjen luokkien tuotteiden alkuperämaasta. Minun mielestäni kyseessä on jäsenvaltioiden protektionististen asenteiden ilmaisu, ja se poikkeaa yhteismarkkinoiden ajatuksesta, jossa tavaroiden liikkumisen esteet ja haitat poistetaan. Siksi katson kuluttajien edun kannalta, että tuotteiden alkuperämaata koskevat tiedot pitäisi antaa vapaaehtoisuuden pohjalta ja tapauksissa, joissa tietojen puute voisi johtaa kuluttajia harhaan tuotteen todellisesta lähteestä. Pidän tällaista lähestymistapaa tasapainoisena kuluttajien ja elintarviketuottajien edun näkökulmasta.

Tässä keskustelussa komission asetuksesta ja Renate Sommerin mietinnöstä kysymys tasapainoisesta ruokavaliosta ja EU:n asukkaiden ruokailutavoista on nostettu esiin monta kertaa. Minun mielestäni elintarvikkeiden merkitseminen on vain yksi osa kuluttajille suunnattua terveellistä ruokaa koskevaa tiedottamista. Sillä voidaan laajentaa yhteiskunnan tietoja terveellisen elämän alalla esimerkiksi kampanjoiden ja koulutustoimien avulla, mutta sillä ei voida korvata tietoja. Siksi vastustan elintarvikkeiden värikoodijärjestelmää, jolla voisi olla pysyviä vaikutuksia ruokailutapoihin.

Loppujen lopuksi emme voi emmekä saa antaa yhteiskunnassamme lainsäädäntöä, jonka mukaan kansalaiset eivät ole vastuussa omasta käyttäytymisestään ja valinnoistaan.

  Karin Kadenbach (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, politiikan ja Euroopan parlamentin tehtävänä pitäisi olla EU:n kansalaisten elämänlaadun parantaminen. Se käsittää terveellisen ympäristön ja myös terveellisen ruoan. Jos haluan syödä terveellisesti, niin tarvitsen kuluttajana näitä tietoja.

Tarvitsemme nopeasti toteutettavissa olevaa, pakollista alkuperämaamerkintää, niin että kuluttajat voivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä siitä, mitä elintarvikkeita he ostavat miltäkin alueelta. Toisaalta tarvitsemme kuitenkin myös ravintoaineprofiileja, koska vain niiden avulla voidaan varmistaa, ettei kuluttajia johdeta harhaan siinä, mikä ruoka on terveellistä ja edistävätkö ainesosat todella terveyttä ja hyvää ruokavaliota.

Sen lisäksi tarvitsemme ehdottomasti selkeyttä ja koulutusta ravitsemuksen alalla. Se käsittää terveellisen ruoan ja ympäristön sekä riittävän määrän liikuntaa.

  Jacek Olgierd Kurski (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, emme keskustele joka päivä lainsäädännöstä, joka herättää äänestäjissä näin voimakasta kiinnostusta. On tunnettu tosiasia, että selvät merkinnät elintarvikkeissa vaikuttavat kuluttajien päätöksiin ja kannustavat lisäksi tuottajia markkinoimaan terveellisiä elintarvikkeita.

Yksi asia, joka on noussut esiin lainsäädäntöprosessissa ja keskusteluissamme, koskee tietoa elintarvikkeiden alkuperästä. Merkinnöissä on ilmoitettava elintarvikkeen tuotantomaa, mukaan luettuna jalostetut elintarvikkeet. Jälkimmäisessä tapauksessa siitä tulee varmasti vaikeampaa mutta minusta vaikuttaa siltä, että hyvä ratkaisu on ajatus antaa tiedot jalostetun elintarvikkeen pääainesosan alkuperästä.

Yhtä tärkeitä ovat tiedot alkoholijuomien sisällöstä. Yhdyn näkemykseen, että tiedot alkoholijuomien ainesosista ja ravintoarvoista pitäisi antaa pakkauksessa. Kuluttajan pitäisi tietää, onko hänen ostamansa votka tehty viljasta, perunasta tai kenties banaaneista. Kukaan tässä salissa ei kyseenalaista tarvetta muuttaa lainsäädäntöä ja tehdä siitä entistä kattavampaa. Toivon, että päädymme kaikki siihen, että pitäisi siirtyä EU:n kuluttajien odotusten suuntaan, vaikka olisi otettava huomioon myös elintarvikealan pk-yritysten mahdollisuudet.

  Paolo Bartolozzi (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan parlamentilta pyydetään, kuten tiedämme, lopullista kantaa elintarvikkeista kuluttajille annettaviin tietoihin.

Aloitan toteamalla, että tämä on epäilemättä ollut vaikea, pitkä ja ristiriitainen lainsäädäntöprosessi, jota ei olisi voitu lyhentää. Tavoitteena on itse asiassa yhdenmukaistaa EU:n elintarvikelainsäädäntö säännöksillä, jotka tekevät kuluttajille annettavista tiedoista avoimia, millä estetään tilanne, jossa heitä johdatellaan tekemään epävarmoja valintoja tai valintoja, joilla voi olla jopa haitallinen vaikutus heidän terveyteensä.

Kiitän Renate Sommeria hänen ponnisteluistaan, joilla on koottu yhteen monia vaatimuksia. Hänen mietinnöllään pyritään tarjoamaan ratkaisu ristiriitoihin ja eroihin jäsenvaltioissa käytössä olevien kuluttajien tietojärjestelmien välillä. Ei ole sattuma, että kansalliset säännökset poikkeavat yhä toisistaan siinä, miten niissä kuvataan myytävien elintarvikkeiden luonnetta, ja se luo järjestelmän, joka eroaa maasta toiseen ja edistää siten epäoikeudenmukaista kilpailua potentiaalisten kuluttajien haitaksi. Euroopan komission ehdotuksen pohjalta yritetään parantaa nykyistä lainsäädäntöä ottamalla elintarvikeala ja kuluttajat mukaan prosessiin. Samaan aikaan mietinnössä velvoitetaan EU:n elintarviketeollisuus selkiyttämään pakollisia merkintöjä sekä elintarvikkeiden ravintoarvon merkintää ja esittämistä.

Maailmanlaajuisilla markkinoilla Euroopan unioni ei voi väistää tarvetta mukauttaa elintarvikelainsäädäntöä muun muassa elintarvikekaupan suojelemiseksi ja suojaamiseksi yhä laajemmalta ja hallitsemattomammalta kansainväliseltä kilpailulta. Ei ole mitään uutta siinä, että me kuulemme yhä enemmän vaaroista, joita aiheuttavat elintarvikkeet, joissa salamyhkäisesti on nimityksiä ja väittämiä ja jotka eivät usein täytä ruokavaliota koskevia vaatimuksia mutta jotka kuitenkin menevät läpi ihmisten terveyttä edistävinä tuotteina.

  José Manuel Fernandes (PPE). – (PT) Arvoisa puhemies, elintarvikkeiden merkitseminen on erittäin tärkeää elintarviketurvallisuuden takaamisen kannalta. Kannatan selvien tietojen antamista kuluttajille, mutta samalla byrokratian vähentämistä, sääntelyn yksinkertaistamista, oikeusvarmuuden parantamista ja kilpailukyvyn lisäämistä elintarvikealalla unohtamatta pieniä yrityksiä.

Maanviljelijöiden toteuttamaa suoramyyntiä ei voida alistaa tämän direktiivin säännöille, ei myöskään paikallisia ja pienissä määrissä tuotettuja tuotteita. Sellaiset tuotteet takaavat monimuotoisuutemme ja suojelevat syviä juuriamme. Kuluttajille on tiedotettava ilman, että heitä painostetaan valinnoissaan tai että paikallisia tuotteitamme leimataan.

Komission ehdotus on liian holhoava, koska sillä yritetään painostaa kuluttajia tiettyyn suuntaan sen sijaan, että heille annettaisiin tietoja. Jotkut haluavat päättää siitä mitä ruokalistallamme on; toiset haluavat kertoa meille mitä ruokia me voimme ja emme voi syödä. Vakuutan teille, että portugalilaiset sekä erityisesti Minhon alueen asukkaat eivät koskaan lakkaa syömästä pica no chão- tai arroz de cabidela -ruokia; he eivät koskaan luovu caldo verdestä ja cozido à portuguesasta sekä hyvistä paikallisista jälkiruoista ja lasillisesta vinho verde tintoa.

Suhtaudun siksi myönteisesti tarkistuksiin, mukautuksiin ja esittelijöiden tekemään työhön. Yhdyn hänen näkemykseensä ja mietintöönsä, ja tuen sitä, että kuluttajat saavat perusteelliset tiedot asiasta, mutta he saavat yksin päättää mitä syövät.

  Mairead McGuinness (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, puhumme elintarvikkeita koskevien tietojen antamisesta kuluttajille. Tämän parlamentin jäseninä me saamme tietoa monista asioista, eikä tieto ole ratkaisevaa vaan se, mitä me teemme sen kanssa.

Käsittelen kahta erityistä kohtaa tässä mietinnössä. Toinen on alkuperämaa. Meillä on alkuperämerkintä naudanlihassa. Ehkäpä unioni ei olisi valinnut sitä, mutta kriisi pakotti meidät siihen. Se näyttää toimineen erittäin tehokkaasti ja erittäin hyvin. Kannatan ajatusta, että erityisesti lihatuotteiden tapauksessa kuluttajat tarvitsevat alkuperämaatietoa, niin että he tietävät mistä heidän ruokansa tulee.

Siirryn seuraavaan kohtaan, asiaan, jossa näyttäisin oranssia valoa. Olen lukenut – ja todellakin kiitän niitä jotka ovat antaneet tiedot minulle – liikennevaloista ja viitteellisestä päiväsaannista, ja olen yrittänyt analysoida tietoja erittäin huolellisesti. Minulla on monta huomautusta. Meillä on terveysvaroitukset savukerasioissa. En polta, pidän varoituksia hyvänä asiana, enkä aio polttaa. Ne, jotka polttavat, jatkavat polttamista kaikista etiketeissä olevista varoituksista huolimatta. Korostaisin sitä, että merkinnät eivät laihduta ketään. Merkinnät eivät vähennä lihavuutta. Meidän on keskusteltava tästä ongelmasta paljon perusteellisemmin. Meidän pitäisi kieltää hissit ja autot, niin että saamme lisää liikuntaa, mutta me tuskin lähdemme sille tielle.

Olen iloinen siitä, että tämä on ensimmäinen käsittely. Pidän asioita liian monimutkaisina ratkaistavaksi tässä vaiheessa. Meidän on keskusteltava perusteellisemmin ja löydettävä jotain, joka kuvaa parhaiten mietinnön otsikkoa: "Elintarvikkeita koskevien tietojen antaminen kuluttajille"

  Herbert Dorfmann (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kiitän esittelijää. Tehokas elintarvikkeiden merkitseminen on todellakin erittäin tärkeää. Kuluttajien on tiedettävä mitä he syövät, ja heidän on saatava se selville siinä lyhyessä ajassa, jonka he ovat supermarketissa tekemässä ostoksia. Tiedot on kuitenkin annettava siten, ettei niiden ymmärtämiseen tarvita elintarviketieteen tutkintoa. Tietojen kohderyhmä on varsin erilainen, loppujen lopuksi – kyse ei ole niistä, joilla on jo erinomaiset tiedot siitä, miten terveellisiä eri ruoat ovat.

Pidän yhtä alaa erityisen tärkeänä, ja se on perinteisesti tuotetut tuotteet sekä erityisesti tuotteet, joita maanviljelijät valmistavat ja markkinoivat suoraan. Kyseisten tuotteiden sisältö ei usein ole standardoitu – ajattelen nyt esimerkiksi hilloja ja mehuja – ja on yksinkertaisesti mahdotonta antaa sellaisia tietoja kuin tarkka sokerin määrä tai tarkka kaloriarvo.

Viime vuosina olemme tehneet paljon työtä vähentääksemme maanviljelijöiden ja kuluttajien välimatkaa, ja nyt sellaiset tekijät kuin elämä maatilalla, maanviljelijöiden markkinat ja niin edelleen ovat erittäin tärkeitä maanviljelijöiden ja maatalouden imagolle. Olemme käyttäneet EU:n rahoja sellaisten asioiden edistämiseen osana maaseudun kehittämistä koskevaa ohjelmaa. Tällaisessa myynnissä maanviljelijän ja ostajan välillä on usein suora suhde, ja se on usein tärkeämpi kuin merkintöjen tiedot. Niinpä kehotan teitä, hyvät parlamentin jäsenet, kannattamaan ehdotuksia, joilla pyritään löytämään järkevä ratkaisu tällaiselle myynnille.

  Richard Seeber (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, ei ole epäilystäkään siitä, että Euroopan unionissa esiintyy terveysongelmia, eikä siitä, että kuluttajien edut on asetettava etusijalle tai että elintarvikkeet ovat erilaisia kuin muut hyödykkeet siksi, että me nielemme ne ja ne siirtyvät ruumiiseemme. Siksi on selvää, että meidän on toimittava erityisen huolellisesti kun puhumme elintarvikkeista ja niiden merkitsemisestä, ja että niihin on sovellettava ennalta varautumisen periaatetta – sellaisena kuin se on perussopimuksessa.

On kuitenkin naivia ajatella, että voimme ratkaista kyseiset ongelmat elintarvikkeiden merkinnöillä. Katsokaapa Yhdysvaltoja: siellä on paljon ylipainoisia ihmisiä, ja kuitenkin Yhdysvalloissa on erittäin tiukat säännöt elintarvikemerkinnöistä. Niinpä meidän on pohdittava hartaasti sitä, miten käsitellä kyseistä ongelmaa täällä Euroopassa.

Siksi katson, että liikennevalojärjestelmällä, sellaisena kuin sitä on ehdotettu, ei saavuteta tavoitteitamme – koska sen luoma sekaannus on suurempaa kuin sen antamat tiedot. Toiseksi katson myös, että viitteellistä päiväsaantia koskeva järjestelmä, jota myös on ehdotettu, tarjoaa erittäin todennäköisesti tiedot, joita tiedonjanoiset kuluttajat pitävät hyödyllisinä oikeiden valintojen tekemiselle.

Kolmanneksi katson, että alkuperämaamerkintä on tärkeä, erityisesti elintarvikkeissa. Useimmat kuluttajat haluavat tietää, mistä heidän ruokansa tulee ja missä se on valmistettu. Neljänneksi katson, että terveystietojen on perustuttava tieteeseen, jos niiden halutaan vaikuttavan kuluttajien päätöksiin.

Minulla on vielä yksi pyyntö komission jäsenelle: odotamme edelleen komission ehdotusta elintarviketurvallisuusviranomaisen rahoituksesta. Se on ainoa viranomainen, joka ei veloita maksua toimistaan. Voitteko kertoa meille jotain siitä, koska voimme odottaa ehdotusta.

  Anja Weisgerber (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, tämän päivän hyvä uutinen on se, että uudessa lainsäädännössä säädetään yhtenäisistä, pakollisista ravintoainemerkinnöistä, jotka on suhteutettu 100 grammaan, mikä helpottaa vertailua. Ravintoarvoa koskevat merkinnät tarjoavat kuluttajille tietoa, jonka ansiosta he voivat tehdä tietoon perustuvan ostopäätöksen.

Malli, joka minulla on mielessäni, on vastuullinen kuluttaja, joka tietää mitä ostaa. Jäljitelmätuotteilla, joita ei ole selvästi sellaiseksi merkitty, johdetaan kuluttajia tietoisesti harhaan. Keinotekoinen juusto, puristetut kinkkutuotteet ja vaniljajugurtti, joka ei sisällä lainkaan vaniljaa – ovat vain muutama esimerkki. Kaikki tällaiset jäljitelmätuotteet on merkittävä jäljitelmiksi. Olen tyytyväinen siihen, että lähetämme huomenna selvän viestin neuvostolle ja että me kaikki täällä olemme päässeet yksimielisyyteen siitä, että tarvitsemme parempia merkintöjä.

Minun mielestäni tarkoituksena on antaa tietoa; meidän pitäisi kuitenkin antaa kuluttajien tehdä omat päätöksensä. Siksi vastusta liikennevalojärjestelmää. Ei ole epäterveellisiä elintarvikkeita – vain epäterveellisiä, epätasapainoisia ruokavalioita. Liikennevalot ovat harhaanjohtavia. Kannatan elintarvikkeiden merkitsemistä viitteellisen päiväsaannin mallin mukaan ja olen tyytyväinen siihen, että me todennäköisesti äänestämme huomenna sen suuntaisesti.

  Csaba Sándor Tabajdi (S&D). – (HU) Kuluttajien on tiedettävä mitä he syövät. Siksi Unkarin puolueet tukevat täysin yhdistettyä värikoodiin perustuvaa hybridimerkintäjärjestelmää. Unkarin kansallinen kuluttajansuojajärjestö tukee myös täysin kyseistä järjestelmää. Yhdistetty värikoodijärjestelmä on erinomainen, helposti ymmärrettävä ja yksiselitteinen järjestelmä. Se mahdollistaa aitojen tietojen antamisen ja auttaa kuluttajia valitsemaan terveellisiä elintarvikkeita. Perinteisten tuotteiden kulutusta koskevien huolten poistamiseksi suosittelemme kyseisen merkintäjärjestelmän käyttöä vain tietyissä tuoteluokissa. Se on täysin selvää. Kannatamme myös alkuperämaamerkinnän käyttämistä niin laajasti kuin mahdollista. Meidän on vahvistettava asetus, jossa vaaditaan alkuperämaamerkintää yhdestä ainesosasta koostuville tuotteille, kuten hedelmät ja vihannekset, kala ja muut elintarvikkeet.

  Giovanni La Via (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, vaikka tämän parlamentin ensisijaisena tavoitteena on varmistaa se, että kuluttajat saavat turvallista ja taatusta, jäljitettävästä lähteestä tulevaa ruokaa, yhtä tärkeää on edistää elintarvikkeita koskevien tietojen tarjontaa asianmukaisella merkintäjärjestelmällä. Selvät, ymmärrettävät elintarvikemerkinnät ovat askel siihen suuntaan, ja ne voivat itse asiassa vaikuttaa kuluttajien valintoihin kannustamalla näitä ostamaan terveellisiä tuotteita, jotka ovat peräisin taatusta lähteestä.

Tässä yhteydessä pyytäisin parlamenttia tutkimaan huolellisesti tarkistuksen, jonka on jättänyt ja allekirjoittanut 40 jäsentä, tarkistuksen 351, jossa vaaditaan antamaan kuluttajille tiedot joidenkin pöytiimme tulevien jalostamattomien maataloustuotteiden raaka-aineiden alkuperän lisäksi myös yhdestä raaka-aineesta koostuvissa jalostetuissa tuotteissa käytettyjen raaka-aineiden alkuperästä; toisin sanoen on kyse tuotteista, jotka sisältävät maataloustuotteen lisäksi jotain lisäainetta.

  Frédérique Ries (ALDE). - (FR) Arvoisa puhemies, käsittelen kahta asiaa tässä asetuksessa. On erittäin tärkeää, että vahvistamme huomenna äänestyksessä elintarvikkeiden pakollisen alkuperämerkinnän, joka on jo käytössä monissa tuotteissa: kalan, hedelmien ja vihannesten lisäksi myös jalostamattomassa naudanlihassa, ja tämäntyyppinen merkintä on ollut käytössä hullun lehmän tautia koskeneesta kriisistä alkaen.

Meidän on varmistettava se, että EU:n asetuksella suojellaan lukuisten pk-yritysten investointeja. Ne innovoivat ja luovat työpaikkoja. Siksi meidän on poistettava kaikki toimet, jotka eivät toimi, kuten esimerkiksi ravintoaineprofiilit, jotka mainitaan 14 artiklassa, mutta jotka osoittautuvat myös selvästi yrittäjien ajan ja rahan haaskaukseksi.

Lopetan nopeasti kysymykseen komission jäsenelle John Dallille. Haluaisin kuulla komission näkemyksen tarkistuksesta 205, jota jäsen Grossetête käsitteli pitkään ja jossa kaavaillaan merkinnän antamista eläimistä, jotka on teurastettu rituaalisesti. Kuten jo todettiin, se leimaisi tuotteet turhaan ja olisi erityisen haitallista tälle alalle. Haluaisin tietää komission näkemyksen tästä erittäin tärkeästä asiasta.

  Anna Rosbach (EFD). – (DA) Arvoisa puhemies, olen eurooppalainen kuluttaja ja haluan tietää mitä pistän suuhuni. Kotimaassani voin tietysti lukea mistä salaattini, lihani ja juustoni ovat peräisin. Meillä kuluttajilla on oikeus selvään katsaukseen ostamiemme elintarvikkeiden koostumuksesta ilman, että meillä on tutkinto kemiasta tai kliinisestä ravitsemusterapiasta. Olemme tyytyväisiä siihen, että 100 grammaa ja 100 millilitraa koskevat tiedot painetaan pakkausten etuosaan, tilastot osoittavat, että sitä tietoa kuluttajat hakevat. Emme saa hämätä kuluttajia aivan liian monella merkintäjärjestelmällä, emmekä saa hävittää elintarvikkeiden tuotantoalueiden alueellista monimuotoisuutta määräämällä yksityiskohtaisesta merkintäjärjestelmästä pakkaamattomille tuotteille. Emme saa myöskään asettaa esteitä elintarviketeollisuuden monien pk-yritysten tielle. Se aiheuttaisi tuhansien työpaikkojen menetyksen EU:ssa, emmekä voi antaa sen tapahtua.

  Anna Maria Corazza Bildt (PPE). – (SV) Arvoisa puhemies, näkemykseni on se, että meidän pitäisi vahvistaa kuluttajien valtaa antamalla selviä, yksinkertaisia ja ymmärrettäviä tietoja elintarvikkeista rasittamatta pieniä tuottajia lisäbyrokratialla. Vastustan siksi kaikenlaista harhaanjohtavia merkintöjä ja väärennöksiä. Vastustan liikennevalojärjestelmää, koska sillä säikytellään ihmisiä eikä siinä kunnioiteta sitä tosiasiaa, että meillä kaikilla on erilaiset terveyttä koskevat vaatimukset ja elämäntavat. Vastustan samasta syystä pakollista päiväsaantia koskevaa merkintää.

Kannatan lihan alkuperämerkintää. Komission on annettava ehdotuksia käytännön ratkaisuiksi, joita voidaan arvioida ja joista me voimme sitten muodostaa kannan.

Meillä on kaksi vastakkaista vaihtoehtoa: joko poliitikot saarnaavat ylhäältä alas ja määrittelevät, mitä meidän pitäisi syödä, tai me saamme enemmän valinnanvapautta ja oikeuden lisätietoon. Kannatan ravintoaineprofiileista muodostuvaa merkintäjärjestelmää, joka on joustava ja perustuu tutkimukseen. Elintarviketeollisuuden on kannettava vastuunsa ja ryhdistäydyttävä ja ponnisteltava sellaisten asioiden poistamiseksi, jotka johtavat entistä huonompiin elintarvikkeisiin. Elintarvikkeet ovat terveyskysymys, ja on tärkeää ymmärtää se. Meidän on toimittava entistä parempien elintarvikkeiden hyväksi.

  Kriton Arsenis (S&D). – (EL) Arvoisa puhemies, kannatan värimerkintöjä, mutta korostaisin yhtä toista asiaa. Joka ainoa tunti muutetaan palmuviljelmäksi kolmensadan jalkapallokentän kokoinen alue trooppista aarniometsää. Se tehdään siksi, että me saamme palmuöljyä, jota käytetään hyllyissämme olevin elintarvikkeisiin. Tämä tieto on kuitenkin salattu kansalaisilta.

Kehotan parlamenttia kannattamaan äänestyksessä tarkistusta 263, jossa todetaan, että palmuöljy on pakko merkitä elintarvikkeisiin, joita kansalaiset löytävät supermarkettien hyllyistä, niin että kansalaiset eivät tahtomattaan ja tietämättään rahoita maailmanlaajuista metsien hävittämistä ja biologisen monimuotoisuuden hävittämistä sekä ilmastonmuutosta.

Kun me huomenna äänestämme täällä asiasta, meidän on päätettävä voivatko kansalaiset ottaa vastuuta ympäristöstä valitsemiensa elintarvikkeiden kautta vai rahoittavatko he tietämättään yritysten toteuttamaa ympäristön ja yhteisen tulevaisuutemme hävittämistä.

  Franz Obermayr (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, kolme miljoonaa eurooppalaista koululaista on ylipainoisia ja luku kasvaa 85 000 joka vuosi. Luonnollisesti liikapaino aiheuttaa monia kroonisia sairauksia ja siksi se, mitä me syömme, on tärkeää. Toisin sanoen olemme sitä mitä syömme. On kuluttajien etujen mukaista, että meillä on selvät, ymmärrettävät elintarvikemerkinnät, joissa luetellaan tietyt ainesosat. Suhtaudun siksi myönteisesti ajatukseen antaa kaikille kuluttajille nopeasti tietoa tuotteen rasva-, sokeri- ja suolapitoisuudesta. Tähän asetukseen ei kuitenkaan kuulu vastuu tuotteen ainesosien alkuperästä. Siksi on tärkeää, että joku kantaa vastuun siitä, mistä valmiin tuotteen ainesosat ovat peräisin. Tässä yhteydessä – tällä aralla markkinasegmentillä – on myös erittäin tärkeää, että meillä on käytettävissä seuraamuksia: seuraamuksia niille, jotka tarkoituksella pettävät kuluttajia ja antavat vääriä tietoja tuotteista ja niiden ainesosista.

  Christa Klaß (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, puhumme tänään tiedottamisesta, ja tietoa voidaan levittää kaikkialle maailmaan napin painalluksella. Tiedosta ei ole pula; pikemminkin tarvitaan selvää, ytimekästä ja asianmukaista tietoa.

Yksi asia on varma: elintarvikemerkinnät eivät voi olla terveellisen ruokavalion käsikirja. Ruokavaliota koskeva tieto on sellaista, että sitä pitää levittää perheissä, kouluissa ja yhteisöissä. Jokainen tarvitsee perustiedot, jos aikoo voida hyödyntää elintarvikemerkintöjen tietoja oman terveellisen ruokavalionsa koostamiseksi. Viitteelliset päiväsaannit, ravintoaineprofiilit ja terveysväittämät eivät ole tarpeellisia etiketeissä. Liikennevalot, jotka voivat näyttää yhtä aikaa punaista ja vihreää – koska suuri määrä sokeria ja vähän rasvaa eivät sulje toisiaan pois – eivät auta kuluttajia.

Alkuperämerkintä ei toimi enää nykypäivän maailmassa. Meijerimme Eifelissa ottaa vastaan maitoa Saksasta, Belgiasta ja Luxemburgista. Mikä on siis tuotetun juuston alkuperämaa? Luonnollisesti meidän täytyy toimia, jottei kuluttajia petetä. Etiketissä on todettava mitä tuote sisältää ilman väärinkäsityksen mahdollisuutta. Keinotekoinen juusto täytyy voida helposti tunnistaa sellaiseksi ja sillä on oltava vastaava nimitys. Elintarvikelisäainetta, yhteen koottua lihanpalaa, ei saa myydä tiskillä kinkkuna. Kehotan teitä tukemaan esittelijän ehdotuksia.

  Edite Estrela (S&D). – (PT) Arvoisa puhemies, hyvät merkinnät elintarvikkeissa ovat elintärkeitä. Tieto alkuperästä on tärkeä, aivan kuten tieto rasva-, sokeri- ja suolapitoisuudesta. Sen takia, jos tiedotuksen halutaan olevan tehokasta, tietojen on oltava selkeitä ja hyvin esillä ja niiden on sisällettävä vain olennaiset tosiasiat. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tietyt perinteiset tuotteet, jotka ovat monissa tapauksissa osa tietyn Euroopan alueen kulttuuria, eivät voisi saada poikkeusta.

Viinin pitäisi mielestäni muodostaa poikkeus kahdesta syystä: Ensinnäkin se on erityinen tuote, josta on jo annettu erityisiä säännöksiä. Viini ei sisällä rasvaa tai sokeria vaan alkoholia, joka on jo ilmoitettu nykyisissä merkinnöissä. Sen lisäksi Maailman terveysjärjestö jopa suosittelee punaviiniä. Toiseksi uudet merkinnät vain haittaisivat taloutta alalla, joka on jo suurissa vaikeuksissa.

  Oreste Rossi (EFD). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, meidän on turha pelätä alkuperän ilmoittamista tuotteissa, joita me, perheemme ja kaikki kansalaiset kuluttavat.

Kuluttajilla, joille on taattava oikeus valinnanvapauteen, on oikeus tietää mitä tuotteita he ostavat, mitä kyseiset tuotteet sisältävät ja mistä ne ovat peräisin. Ne ovat tarpeellisia välineitä, jotka antavat kuluttajille mahdollisuuden arvioida järkevästi ruokavaliota ja kulutusta koskevia päätöksiä. Tässä suhteessa tietoon perustuva ostos on ensimmäinen askel kohti terveellistä ja tasapainoista ruokavaliota, joka auttaa ihmisiä huolehtimaan terveydestään.

Tiedämme, että monet yritykset jättäisivät paljon tietoja pois etiketeistä taloudellisista syistä tai mukavuussyistä, mutta se ei käy lainsäätäjälle, jonka on toimittava vain EU:n kuluttajien etujen mukaisesti.

Tehokkaissa merkinnöissä ei saisi antaa syrjiviä arvioita hyvien ja huonojen elintarvikkeiden välillä vaan tarjota kuluttajille välineet, joilla nämä voivat tehdä riippumattomia, tietoon perustuvia päätöksiä.

Lega Nord on aina puolustanut ja suojellut mahdollisuuksien mukaan laatutuotteita, joita kasvatetaan paikallisesti, koska se katsoo, että hyvä, terveellinen ruokavalio on keskeinen tekijä terveyden ja elämänlaadussa edistämisessä.

  Rareş-Lucian Niculescu (PPE). – (RO) Värikoodijärjestelmä näyttää olevan kuumin aihe tämän päivän keskustelussa. Ajatus voi vaikuttaa houkuttelevalta, mutta se ei missään nimessä ole ollenkaan tehokas vaan jopa vaarallinen.

Väitänkö, etteivät paikkansapitävien tietojen tarjoaminen kuluttajille ja elintarvikkeisiin liittyvien sairauksien torjuminen saisi olla painopisteitä – pois se minusta. Katson kuitenkin, että emme saa demonisoida tiettyjä elintarvikkeita. Ei ole olemassa hyviä tai pahoja elintarvikkeita, ainoastaan liiallista elintarvikkeiden kulutusta. Kuluttajat voisivat päätyä välttämään monia perinteisiä eurooppalaisia tuotteita tai valmistajat voisivat muuttaa niitä, ja sillä olisi vakavia vaikutuksia elintarviketeollisuuteemme.

Lopetan toteamalla, että yhdyn jäsen Grossetêten näkemykseen, joka koskee rituaalisesta teurastuksesta saatua lihaa, ja jäsen Dorfmannin näkemykseen käsintehdyistä elintarvikkeista, jotka ovat myös tärkeä perinne Euroopassa. Lopuksi ilmaisen tukeni Giovanni La Vian mainitsemalle tarkistukselle 351.

  Jaroslav Paška (EFD). – (SK) Aluksi kiitän esittelijä Renate Sommeria hänen työstään. Laatiessaan mietintöä hän on keskittynyt komission valmisteleman direktiivin parantamiseen. Uskon vakaasti siihen, että meidän on keskityttävä mielekkyyteen, kun ilmoitamme elintarvikkeiden ravintoarvoja. Tarvittavat tiedot on ilmoitettava vertailukelpoisin arvoin, eivätkä ne saa hukkua symbolien ja merkkien sekaan.

Meidän on keskityttävä myös ymmärrettävyyteen. Tärkeimmät tiedot on ilmoitettava etuosassa niin, että ne selviävät ensi silmäyksellä. Ainesosia koskevat lisätiedot voidaan esittää myös tuotteen toisella puolella.

Meidän on keskityttävä myös objektiivisuuteen. Toimittajien on vastattava tuotetietojen paikkansapitävyydestä, jopa seuraamusten uhalla. Toinen seikka, jota meidän on seurattava, on tietojen luettavuus. Komission ehdotuksessa mainitut kirjasinten koko ja paksuus eivät riitä. Tärkeimpien tietojen on oltava kuluttajalle selviä ensi silmäyksellä.

Alkuperämaamerkintää koskevassa kysymyksessä näen vielä monia ratkaisemattomia kysymyksiä. Lopputuottajat ostavat usein puolivalmiita tuotteita markkinoilta hinnan perusteella ja vaihtelevat niiden toimittajina eri maiden tuottajia, ja kyseiset raaka-aineet sekoitetaan sitten lopputuotteeseen. Puhun nyt tietyistä tuotteista kuten salamit tai makkarat. Tällaisissa tapauksissa on todella vaikeaa nimetä alkuperämaata.

  Gilles Pargneaux (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tämä on erittäin tärkeä kuluttajansuojaa koskeva kysymys. Äskettäinen tutkimus osoittaa, että EU:n kansalaiset uskovat, että elintarvikkeiden turvallisuustilanne on heikentynyt 10 viime vuoden aikana, ja yksi kuluttaja kolmesta ei luota vieläkään tuotteiden laatuun. Siksi elintarvikemerkintöjä on ajanmukaistettava, yksinkertaistettava ja selvennettävä Euroopan unionissa, jotta varmistetaan se, että kuluttajia suojellaan entistä paremmin.

Nostaisin esiin kaksi asiaa. Kannatamme värikoodeja sillä edellytyksellä, että ne sisältävät myös viittauksen ravintoarvoon prosentteina ilmaistuna. Sen lisäksi vastustan viinien ja väkevien juomien pakollisia ravintoainemerkintöjä. Haluaisimme saada asetuksen, jolla säännellään viinejä ja väkeviä juomia, kolmen seuraavan vuoden aikana mieluummin kuin seuraavan viiden vuoden aikana, kuten Euroopan komissio on ehdottanut. Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, halusin saattaa tämän tietoonne.

  Miroslav Mikolášik (PPE). – (SK) Kiitän kollegaani Renate Sommeria vaativasta ja perusteellisesta työstä tätä asetusehdotusta koskevan mietinnön parissa. Se on erittäin tärkeä oikeudellinen normi, erityisesti eurooppalaisten terveyden näkökulmasta, ja se on kaikkein tärkeintä. Nykyään on epäilemättä niin, että monet taudit ja elämäntapaan liittyvät sairaudet johtuvat heikosta ravinnosta, ja siksi meidän on lähestyttävä ongelmaa käsitteelliseltä pohjalta.

Korostaisin sitä, että kuluttajien on saatava selviä ja avoimia tietoja tuotteen ravintoarvosta, mutta heidän on sitten tehtävä omat päätöksensä. Tavoitteemme on kertoa kuluttajille, miten asiat ovat, eikä sitä miten niiden pitäisi olla. Siksi pidän liikennevalojärjestelmää pinnallisena ja riittämättömänä. Koska 80 prosenttia elintarviketuottajista on pk-yrityksiä, on myös korostettava sitä, etteivät hyväksyttävät toimet saa rasittaa niitä liikaa.

  John Dalli, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän teitä tästä vilkkaasta ja kiinnostavasta keskustelusta, joka toi esiin vahvoja näkemyksiä ehdotuksen monista osa-alueista. Komissio luonnollisesti pohtii huolellisesti kyseisiä näkemyksiä.

On joitakin kysymyksiä, joita pidämme perustavanlaatuisen tärkeinä kuluttajien kannalta – esimerkiksi allergeeneja koskevat tiedot kaikissa elintarvikkeissa; pakkauksen etuosan merkinnät ravintoarvosta sekä niitä tukevat jäsenvaltiokohtaiset lisämerkinnät; mitattavissa olevien luettavuutta koskevat perusteet sekä tasapainoinen kuluttajien terveyttä koskeva tiedotus. Korostaisin vielä kerran voimakasta tukeani ravintoaineprofiileille sekä sitä, ettemme aio lopettaa minkään elintarvikkeen tuotantoa ja että asiaa koskevaa työtä jatketaan avoimin mielin. Komissio ei voi hyväksyä kyseisen säännöksen poistamista väittämiä koskevasta asetuksesta.

Jos sallitte vastaan muutamiin kysymyksiin, jotka tänään nostettiin esiin. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisesta voin todeta, että laadimme parhaillamme muuta kuin lainsäädäntöä koskevaa kertomusta, jonka pitäisi olla valmis kesän jälkeen ja jossa todetaan mikä on suuntamme tässä asiassa.

Innovoinnista sanoisin sen, että ehdotuksemme eivät ole innovoinnin vastaisia. Tuen innovointia – samoin kuin komissio – mutta sen pitää olla vastuullista innovointia. Haluamme innovointia, joka toimii kuluttajien hyväksi ja edistää heidän terveyttään.

Chris Daviesin mainitsemista väittämistä ja niiden hyväksymisistä minun on todettava, että 13 artiklan nojalla meillä oli noin 44 000 väittämää jäsenvaltioista. Kun pyysimme jäsenvaltioita tarkistamaan kyseiset väittämät, niiden määrä väheni 4 000:een. Se kertoo minulle löyhästä ja pinnallisesta tavasta, jolla väittämiä esitetään, ja sen merkityksestä, että valvomme kyseisiä väittämiä, joita kuten sanoin luodaan markkinointivälineiksi tuotteiden myyntiä varten. Itse asiassa prosessi on hieman myöhässä suuren määrän takia, mutta me työskentelemme erissä. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen on saanut ensimmäisen erän valmiiksi ja komission tarkastaa sitä julkaisua varten, ja toinen erä on myös edennyt hyvin EFSA:ssa. Kyse on jatkuvasta prosessista. Toisaalta 14 artiklan nojalla on jo arvioitu 50 väittämää, ja komissio on ilmaissut niistä myönteisen tai kielteisen kannan. Asiaa koskeva työ siis etenee – olemme myöhässä mutta työ jatkuu.

Esittäisin vielä yhden huomion vaikutustenarvioinnista. Komissio on tukenut kyseistä prosessia ja on kuullut monia sidosryhmiä ja on tehnyt kentällä vaikutustenarvioinnin, jossa punnitaan erilaisten poliittisten vaihtoehtojen kustannuksia ja etuja. Parlamentin jäsenten tänään ja aikaisemmin jättämien monien uusia merkintävaatimuksia koskevien tarkistusten vaikutuksesta ei ole tehty minkäänlaista arviointia. Paremman sääntelyn takia katson, että päätöksentekoprosessia pitäisi tukea kaiken aikaa vaikutustenarvioinnilla.

Lopetan kiittämällä vielä kerran Renate Sommeria ja arvoisia parlamentin jäseniä heidän puheenvuoroistaan. Parlamentille on tavanomaisesti toimitettu täydellinen luettelo komission kannasta kuhunkin tarkistukseen.

  Puhemies. – (IT) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona 16. kesäkuuta 2010.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Sergio Berlato (PPE), kirjallinen. – (IT) Keskustelu, jota käymme tänään, on erityisen tärkeä.

EU:n lainsäädännössä on monia asetuksia ja direktiivejä elintarvikkeiden ainesosista ja merkinnöistä. Tällä hetkellä jäsenvaltioilla ei kuitenkaan ole koordinoituja merkintävaatimuksia. Näyttää selvältä, että yleisten EU:n sääntöjen suuri määrä tekee selvien ohjeiden löytämisestä vaikeaa EU:n kuluttajille. Sen sijaan että jäsenvaltioiden täydentävät säännökset täyttäisivät aukot niin kuin niiden on tarkoitus, ne ovat estäneet kauppaa Euroopan unionin sisämarkkinoilla.

Siksi katson, että vain yhdenmukaisella Euroopan laajuisella elintarvikkeiden merkintäjärjestelmällä voidaan toivoa poistettavan kyseiset ongelmat. Pakolliset merkinnät on esitettävä ymmärrettävästi, niin että kuluttajat voivat tehdä tietoon perustuvia ostoja. Kuluttajien on todellakin säilytettävä erityinen paikkansa päätöksentekoprosessissamme, jotta heidän terveytensä ja heidän ostamiensa tuotteiden laatu voidaan turvata.

Minun on korostettava sen merkitystä, että EU:n yrityksiä suojellaan kaikenlaisilta väärennöksiltä ja epäoikeudenmukaiselta kilpailulta samalla kun pyritään vähentämään byrokratiaa. Tuottajan nimen mainitseminen elintarvikepakkauksessa on myös olennainen tieto EU:n elintarvikealan kilpailukyvyn edistämisen kannalta.

  António Fernando Correia de Campos (S&D), kirjallinen. – (PT) Renate Sommerin mietintö on ratkaisevan tärkeä sikäli, että se koskee selvien tietojen antamista kuluttajille mutta myös vääristymisen välttämistä markkinoilla ja EU:n talouden elvyttämistä avoimilla mekanismeilla ja sääntöjen yhdenmukaisella soveltamisella EU:ssa. Onkin yllättävää nähdä istuntoa koskevien muutosten muodossa uudelleen pyrkimyksiä sisällyttää viini merkintäjärjestelmään, joka koskee energia-arvoja ja sokeripitoisuutta.

Viinietiketeissä täytyy jo nyt mainita monia asioita, ja uusien vaatimusten lisääminen merkitsisi sitä, että niihin tulisi liikaa tietoa, ne olisivat vaikeita lukea ja niiden käytännön arvo olisi mitätön. Viinin merkintöjä koskevat erityisvaatimukset voidaan selittää historiallisesti sillä, että kyse on voimakkaasti säännellystä tuotteesta, jolla on tiettyjä ominaisuuksia. Siksi viiniin olisi sovellettava ehdotettua viiden vuoden poikkeusta, joka antaa mahdollisuuden perusteelliseen analyysiin siitä, mitä tietoja merkintöjen pitäisi sisältää. Euroopan nykyinen rahoituskriisi merkitsee sitä, että tarvitaan varovaisuutta siksi, että viiniala koostuu pääasiassa pk-yrityksistä. Laatutuotannon jo nyt suurten kustannusten lisäksi vaatimuksella ei ole juurikaan käytännön merkitystä. Siksi pidän sopimattomana ja vääränä ajatuksena merkitä viinit nyt käsiteltävänä olevan asetuksen mukaisesti.

  Robert Dušek (S&D), kirjallinen. – (CS) Elintarvikkeiden merkintöjä koskevan mietinnön tavoitteena on yhdenmukaistaa seitsemän voimassa olevaa direktiiviä ja yksi asetus sekä selventää nykyisiä säännöksiä EU:ssa ja jäsenvaltioissa. Nykyiset ristiriidat aiheuttavat epävarmuutta ja sekaannusta elintarvikkeissa olevista tiedoista, jotka koskevat ainesosia ja ravintoarvoa. Kyseiset muutokset yhdenmukaisten elintarvikemerkintöjen aikaansaamiseksi EU:ssa parantavat myös EU:n tuottajien kilpailukykyä sekä edistävät terveellisiä ruokailutottumuksia koko väestössä. Olen periaatteessa eri mieltä komission ehdotuksesta jättää pääosin jäsenvaltioille niiden omien oikeudellisten järjestelyjen toteuttaminen. Se johtaisi entistä suurempaan hajaantumiseen elintarvikkeiden sisämarkkinoilla ja mitätöisi täysin asetuksen päätavoitteen, joka on yhdenmukaisten ja selvien elintarvikemerkintöjen toteuttaminen. Komission ehdotusta 3 millimetrin kirjasimista ei voitaisi monissa tapauksissa käytännössä toteuttaa. Säännöksen noudattaminen merkitsisi yksittäisten pakkausten koon muuttamista, mikä luonnollisesti aiheuttaisi lisäkustannuksia pakkausten tuotannossa, pakattujen tuotteiden kuljetuksessa ja tuotteiden varastoinnissa, ja lisäisi elintarvikkeen ja pakkausten hävittämisen kustannuksia. Komissio on jättänyt pienviljelijät ja pakkaamattomien tuotteiden suoramyynnin täysin huomiotta. Ei voida hyväksyä sitä, että komissio esittää näin epätasapainoisia ja epätäydellisiä ehdotuksia, joissa ei oteta huomioon uutta tieteellistä kehitystä. Hyväksyn periaatteessa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan muuttaman mietinnön version, ja äänestän uuden version puolesta.

  Elisabetta Gardini (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestämme tänään asetuksesta, jonka on määrä suojella kuluttajia takaamalla heille oikeus tietoon heille myydyistä elintarvikkeista, niin että he voivat tehdä tietoon perustuvia ostopäätöksiä.

Emme ole täällä sanelemassa mitä EU:n kansalaisten täytyy syödä. Siten emme voi hyväksyä sellaisia lähestymistapoja kuin liikennevalot tai ravintoaineprofiilit, jotka antavat elintarvikkeille vihreän tai punaisen valon niin kutsuttujen terveysperiaatteiden perusteella, joissa ei kaiken muun ohella oteta huomioon gastronomisia perinteitä tai paikallisia erikoisuuksia. Sen lisäksi johtavat ravitsemusasiantuntijat katsovat, ettei hyviä ja pahoja ruokia ole olemassakaan, vaan vain hyviä ja huonoja ruokavalioita riippuen siitä, miten yksittäiset elintarvikkeet yhdistetään henkilön yleiseen ruokavalioon. Liikennevalo- ja ravintoaineprofiilijärjestelmässä jätetään huomiotta se tosiasia, että ihmisruumis tarvitsee myös kyseisiä paljon parjattuja rasvoja, sokeria ja suolaa toimiakseen kunnolla.

Haluan tuoda esiin myös tarpeen eritellä elintarvikkeiden alkuperä. Tiedämme hyvin, että joissakin maissa voidaan käyttää terveydelle haitallisia ainesosia ja suvaita tuotannossa alhaisia hygienianormeja. Meidän on suojeltava myös niitä yrityksiä, jotka ovat ylpeitä tuotteidensa laadusta ja terveellisyydestä. Äänestyksessä voimme saavuttaa suurta edistystä siihen suuntaan.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Olemme käyttäneet noin 90 miljoonaa euroa EU:n kampanjaan, jolla edistetään eurooppalaisten koululaisten terveellistä ruokavaliota. Tavoitteena on kannustaa lapsia syömään terveellisesti tarjoamalla heille ilmaisia hedelmiä. Käytämme siis miljoonia takoaksemme lasten päähän, että heidän pitäisi syödä omenoita ja muita hedelmiä. Sitten me suunnittelemme sellaisen elintarvikkeiden merkintäjärjestelmän käyttöönottoa, jossa vähän sokeria, rasvaa ja suolaa sisältävät elintarvikkeet saisivat vihreän valon etikettiin ja paljon kyseisiä aineita sisältävät elintarvikkeet punaisen valon. Yhtäkkiä omenat, joita olemme toimittaneet miljoonilla euroilla, saisivat punaisen valon sokeripitoisuutensa takia ja ne katsottaisiin siten epäterveellisiksi. Lapsilla olisi tuskin mitään myönteistä sanottavaa EU:sta, jos näin tapahtuisi. Jopa ihmiset, jotka eivät ajattele mitä syövät, ovat lopulta tajunneet, että valmisruokien, keksien, makeisten ja alkoholin liikakulutus on epäterveellistä. Kaikille ihmisille, jotka haluavat ottaa terveytensä huomioon ruokaa ostaessaan tai joiden on pakko tehdä niin sairauden takia, täydellinen luettelo ainesosista on paljon tärkeämpi. Se auttaa esimerkiksi diabeetikkoja laskemaan leipäyksikköjen määrän sen sijaan, että pitäisi arvata paljonko insuliinia ruiskuttaa. Niille noin 10 prosentille kuluttajista, jotka ilmeisesti lukevat ravintoainemerkinnät, kaloriarvo ja kalorisisältö ovat ihanteellinen ratkaisu. Sitä vastoin hämäävästä värikoodijärjestelmästä ei ole todellista hyötyä.

  Daciana Octavia Sârbu (S&D), kirjallinen. – (EN) Monet EU:n kansalaiset kärsivät ruokavalioon liittyvistä sairauksista, kuten diabeteksesta, korkeasta verenpaineesta ja sydänsairauksista. Tällaiset sairaustapaukset – jotka ovat usein ehkäistävissä – lisääntyvät. Runsas jalostettujen elintarvikkeiden ja valmisruokien käyttö sekä puutteelliset tiedot niiden sisällöstä tarkoittavat sitä, etteivät kuluttajat aina valitse terveellisiä elintarvikkeita – vaikka haluaisivatkin. Meillä on oikeus selviin, paikkansapitäviin tietoihin siitä mitä me syömme, ja pitäisi olla helppoa vertailla eri tuotteita, erityisesti niiden rasva-, sokeri- ja suolapitoisuutta. Merkintänormit, erityisesti värikoodit, joita kannatan huomisessa äänestyksessä, auttavat niitä, joilla on ruokavaliota koskevia erityistarpeita, sekä niitä, jotka ajattelevat ruokavaliotaan yleisesti, tekemään oikeita valintoja. Ruokavaliota ja ravitsemusta koskeva koulutus ei yksin riitä – sitä on tuettava helposti saatavilla ja luotettavilla tiedoilla, joita ihmiset voivat helposti käyttää. Se on välttämätöntä, jotta ihmiset voivat tehdä oikeita ruokavaliota koskevia valintoja, ja se on yksi parhaista tavoista, joilla voimme torjua ruokavalioon liittyviä sairauksia, joita esiintyy runsaasti kaikkialla Euroopan unionissa.

  Róża Gräfin von Thun und Hohenstein (PPE), kirjallinen. – (PL) Mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi elintarvikkeita koskevien tietojen antamisesta kuluttajille, josta me äänestämme huomenna Euroopan parlamentin täysistunnossa, on uusi askel siihen suuntaan, että kuluttajat voivat saada tarvitsemiaan tietoja tuotteista ja siten tehdä tietoon perustuvia päätöksiä niiden ostamisesta. Lainsäädännön vahvuudesta sanottakoon, että unioni ottaa käyttöön elintarvikkeiden merkintäjärjestelmän, joka on pakollinen kaikissa jäsenvaltioissa. Se on esimerkki hyvästä lainsäädännöstä, jolla järkeistetään nykyinen seitsemän direktiivin ja yhden asetuksen järjestelmä. Lainsäädännön yhdenmukaistaminen EU:ssa tarkoittaa sitä, että yhteismarkkinoiden asianmukainen toiminta taataan antamalla kuluttajien tehdä tietoon perustuvia valintoja, samalla kun varmistetaan tuottajien oikeudellinen suojelu. Elintarvikkeiden merkintöjä koskevien erilaisten järjestelmien moninaisuus aiheuttaa vain tarpeettomia epäilyjä, kun kuluttajat tekevät ostopäätöksiä, sillä annetut tiedot ovat usein epäselviä eikä niitä ole esitetty pakkauksessa asianmukaisesti. Asia on erityisen tärkeä, kun otetaan huomioon EU:ssa leviävä lihavuusepidemia. Renate Sommerin mietinnöllä pyritään muuttamaan tilanne, ja siksi aion äänestää sen hyväksymisen puolesta.

6. Unionin tilastotietojen laatu ja komission tarkastusvaltuuksien lisääminen (Eurostat) (keskustelu)

  Puhemies. – (IT) Esityslistalla on seuraavana Othmar Karasin ja Sharon Bowlesin talous- ja raha-asioiden valiokunnan puolesta komissiolle laatima suullinen kysymys unionin tilastotietojen laadusta ja komission (Eurostatin) tarkastusvaltuuksien lisäämisestä (O-0080/2010 – B7-0314/2010).

  Othmar Karas, laatija. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Rehn, hyvät parlamentin jäsenet, tämänpäiväinen keskustelu muodostaa tärkeän poliittisen viestin, jonka Euroopan parlamentti haluaa tällaisina aikoina lähettää. Tämän suullisen kysymyksen esittäminen keskellä Eurostatin uudelleenmuotoilua ja Euroopan parlamentin komissiolle antaman lausunnon laatimista on myös merkki päättäväisyydestämme.

Esittämällä erillistä päätöslauselmaa osoitamme, että Euroopan parlamentti edellyttää ja haluaa, että Eurostatin toiminta on riippumatonta ja kattavaa. Tämä on lainsäädäntöelimen ensimmäinen suora reaktio Kreikassa ja Kreikasta saatuihin kokemuksiin. Samalla meidän on muistettava, että vuonna 2005 neuvosto hylkäsi komission jäsenen Almunian viiden kohdan suunnitelman ja esti siten komissiota varustautumasta tarvittavilla välineillä. Kuromme nyt kiinni sitä, minkä olisimme voineet ja mikä meidän olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten. Muistutan näin ollen sekä komissiota että neuvostoa siitä, että on olemassa poliittinen tahto kehittää kaikkia tarvittavia välineitä, joilla taataan, että euron tukena on paitsi rahaliitto myös talousliitto. Kehotan neuvostoa olemaan jarruttamatta, viivyttämättä ja estämättä tätä mahdollisuutta, vaan sen sijaan antamaan komissiolle sen.

Haluamme myös tietää, onko tekeillä tutkimuksia Eurostatin ja/tai jäsenvaltioiden epäasianmukaisesta toiminnasta viime vuosina, sillä vasta selvän analyysin saatuamme voimme tietää, mitä korjauksia ja lisäyksiä on tehtävä.

Mitä Euroopan parlamentti haluaa? Haluamme riippumattomuutta ja vertailtavuutta – ja sen vuoksi tilastotietojen keräämistä koskevia vähimmäisvaatimuksia, viranomaisten institutionaalista rakennetta koskevia vähimmäisvaatimuksia sekä yhteistyötä EKP:n kanssa. Haluamme, että kaikki toimet voidaan tarkastaa, ja tästä syystä Eurostatin on voitava suorittaa yllätystarkastuksia milloin tahansa. Haluamme, että sen valtuuksia laajennetaan, koska haluamme voida tutustua kaikkiin tietoihin – myös alue- ja kuntatason tietoihin ja sosiaaliturvaa koskeviin tietoihin. Haluamme saumatonta yhteistyötä, haluamme vahvistaa koordinointitoimintoa, ja haluamme, että komissio kertoo meille ennen mietintömme loppuunsaattamista, riittääkö se, mitä neuvoston kanssa tähän asti on sovittu. Meidän mielestämme ei riitä. Kyseessä on vähimmäisjulkilausuma, jolla paikataan sitä, mikä on jäänyt tekemättä, ja otetaan seuraava askel kohti suurempaa riippumattomuutta ja laajempia valtuuksia.

  Sharon Bowles, laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, talous- ja raha-asioiden valiokunta katsoo johdonmukaisesti ja yksimielisesti, että Eurostatia on vahvistettava, ja olemme jo kauan pyrkineet parantamaan tilastotietojen laatua.

Tunnemme asian taustat, joista Othmar Karas jo kertoi. Vuonna 2005 neuvosto häpäisi itsensä ja kylvi nykyisten valtionvelkaongelmien siemenen heikentämällä vakaus- ja kasvusopimusta ja samalla epäämällä Eurostatilta tarkastusvaltuudet. Kun tausta on tällainen, luottamuksen palauttaminen vie aikaa, ja luottamuksen puute on osasyy siihen, että äskettäisten ongelmien aikana jäsenvaltiot joutuivat maksamaan suuria summia. Ecofin-neuvoston sanat ja poliittiset sitoumukset eivät riittäneet.

Pian saamme vihdoin Eurostatille tarkastusvaltuudet, mikä on nyt erityisen tärkeää, koska se on avain, jolla voidaan tehostaa muita talouden valvontaa koskevia suunnitelmia. Väline, jolla voidaan valvoa toteutumaa, on paljon parempi kuin pelkkien lupauksien valvonta.

Haluamme laadukkaampia ja oikea-aikaisia tietoja, ja haluamme voida tutkia tuotantoketjun alkupään panosta julkistalouden tilinpitoon, ja kysymme: ovatko Eurostatille annetut uudet valtuudet riittävät? Nytkin Ecofin-neuvosto on lisännyt uusiin tarkastusvaltuuksiin eräitä ehtoja, jotka tosin ovat väljempiä kuin monet meistä pelkäsivät, mutta onko se heikentänyt mahdollisuutta suorittaa todella varhaisen vaiheen tutkimuksia ja toimenpiteitä?

Euroopan parlamentin mietinnössä kannatetaan Eurostatille myönnettäviä ehdottomia oikeuksia tehdä niin kutsuttuja menetelmiä koskevia tarkastuskäyntejä. Resurssit on luonnollisesti kohdennettava sinne, missä niitä tarvitaan, mutta tutkimuksia on tehtävä silloin, kun epäilys syntyy, ei jälkeenpäin.

Lopuksi, milloin tiedämme, että vertailtavat asiat ovat todella keskenään vertailukelpoisia? Mitä tehdään sen varmistamiseksi, että kirjanpitomenettelyt standardoidaan ja että ne ovat riittävän avoimia kattamaan taseen ulkopuoliset toimet ja kaikki muut innovatiiviset käytännöt?

  Olli Rehn, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää Othmar Karasia, Sharon Bowlesia ja muita siitä, että he ovat ottaneet esille nämä hyvin tärkeät kysymykset tilastotietojen laadusta ja Eurostatista. Ilmaisen myös tyytyväisyyteni lausuntoluonnoksessanne ilmaistuun tukeen komission ehdotukselle muuttaa asetusta liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan soveltamisesta.

Huomautan, että tämä on helmikuussa aloittaneen José Manuel Barroson toisen komission aivan ensimmäinen lainsäädäntöehdotus. Olen iloinen, että se uskoakseni hyväksytään pian ja saamme sen sitten keinovalikoimaamme. Sitä on tarvittu jo kauan, kuten Sharon Bowles totesi.

Alkuperäinen tähän tähtäävä ehdotus tehtiin vuonna 2005, mutta jäsenvaltiot hylkäsivät sen silloin. Ajat ovat muuttuneet, ja nyt asialla on neuvostossa laaja kannatus.

Mitä tähän ehdotukseen tulee, Ecofin-neuvoston viime viikolla, 8. kesäkuuta, hyväksymässä yleisessä lähestymistavassa vahvistetaan, että on tärkeää varmistaa laadukkaat tilastot julkisesta velasta ja julkisen talouden vajeesta, ja tunnustetaan komission ja Eurostatin rooli asiassa.

Viimeisteltävänä olevassa asetuksessa säilytetään komission ehdottama päätavoite eli laajempien tarkastusvaltuuksien myöntäminen Eurostatille, kun on havaittu tietojen laatua koskeva merkittävä riski tai ongelma. Komissio voi näin ollen hyväksyä kompromissitekstin.

Komissio aikoo toteuttaa useita muitakin toimia eurooppalaisten tilastojen laadun parantamiseksi liiallisia alijäämiä koskevaa menettelyä varten. Tätä työtä hoitavaa henkilöstöä lisätään välittömästi lähinnä Eurostatin sisäisillä henkilöstösiirroilla. Jäsenvaltioissa vieraillaan säännöllisemmin kuin nykyisin niin sanottujen liiallisia alijäämiä koskevaan menettelyyn liittyvien konsultointikäyntien puitteissa.

Komissio aikoo varmistaa, että kerättäessä tilastoja asetuksessa säädettyihin liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn kuvauksiin niihin liitetään nykyistä enemmän lähteitä koskevaa tietoa. Poikkeuksellisissa tapauksissa, joissa on selvästi havaittu tietojen laatua koskevia merkittäviä riskejä tai ongelmia, Eurostat hyödyntää kaikkia uusien sääntöjen perusteella sen käytettävissä olevia asianmukaisia valtuuksia, luonnollisesti myös tarkastusvaltuuksia.

Ennen kuin lopetan, saanen sanoa muutaman sanan eräistä Kreikkaan liittyvistä ajankohtaisista kysymyksistä. Haluan käyttää tämän tilaisuuden hyväkseni ja viedä aikaanne ehkä minuutin verran enemmän. Kuten hyvin tiedetään, komissio on tehnyt perusteellista työtä Kreikan tilastojen kanssa useiden vuosien ajan. Muutetulla asetuksella on tarkoitus tulevaisuudessa torjua paremmin petoksen tai tilastojen manipuloinnin ja kaikenlaisten sääntöjenvastaisuuksien riskiä.

Eilen tapahtui uusi Kreikkaa koskeva käänne. Tietänette, että luottoluokituslaitos Moody's päätti eilen alentaa Kreikan joukkovelkakirjojen luokitusta. Olen keskustellut tästä kollegani Michel Barnierin sekä komission puheenjohtajan kanssa. Minun on sanottava, että Moody'sin päätöksen ajoitus on sekä yllättävä että erittäin valitettava, koska se tehtiin Kreikan sekä komission, EKP:n ja IMF:n sovittua makrotaloudellisesta sopeutusohjelmasta.

Kreikan hallituksen toteuttamat toimet kuvaavat sen sitoutumista toteuttamaan tilastojärjestelmän uudistamiseen tähtäävä strategia, vakauttamaan maan julkinen talous ja palauttamaan pitkän aikavälin kestävä talouskasvu. Moody'sin päätös vaikuttaa olevan ristiriidassa Kreikan joukkovelkakirjakauppojen ja luottoriskinvaihtosopimusten hintojen kehityksen kanssa, sillä ne ovat lähentyneet merkittävästi ohjelmasta saavutetun sopimuksen jälkeen. Tämä herättää jälleen kysymyksiä luottoluokituslaitosten roolista rahoitusjärjestelmässä ja vakavaraisuuden valvonnassa.

Komissio ottaa muun muassa nämä kysymykset huomioon pohtiessaan luottoluokituslaitosten tulevaisuutta. Komissio aikoo lähikuukausina tarkastella erityisesti kilpailun tasoa tällä alalla – joka tällä hetkellä on hyvin keskittynyt – sekä menetelmiä ja eturistiriitoja koskevaa avoimuutta, sillä järjestelmä perustuu edelleen "liikkeeseenlaskija maksaa" -malliin.

Lopuksi haluan sanoa, että on ehdottoman tärkeää, että saamme tarkkoja ja luotettavia tilastotietoja kansantalouden tilinpidosta. Se on yksi moitteettomasti ja tehokkaasti toimivan talous- ja rahaliiton kulmakivistä, kuten muun muassa Othmar Karas painotti. Näin ollen tämä Eurostatin valtuuksia koskeva muutos on olennainen osa Euroopan taloushallinnon vahvistamista, joka on todella tarpeellinen tavoite.

  Edward Scicluna, S&D-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, olen iloinen siitä, että komissio on tehnyt Eurostatin vahvistamiseksi lainsäädäntöehdotuksia, jotka parhaillaan ovat ECON-valiokunnan tutkittavina.

Tilastoalan hallinnon laatu on pääsyy euroalueen kriisiin. Mielestäni ei ole epäilystäkään siitä, että Eurostatilla pitäisi olla laajemmat valtuudet erityisesti tehdä tarkastuskäyntejä paikan päällä jäsenvaltioissa. Tällaisia tarkastuksia ei tulisi kuitenkaan tehdä vain jäsenvaltion valtiovarainministeriön virkamiesten, kansallisten tilastoviranomaisten tai edes valtio-omisteisten yhtiöiden edustajien kanssa: niihin olisi sisällyttävä, jos työ tätä edellyttää, esimerkiksi taloustieteilijöitä, ammattiliittoja ja kansalaisjärjestöjä. Näin itse asiassa toimivat luokituslaitokset ja jopa IMF:n valtuuskunnat.

Toiseksi, meidän on saatava yhteinen kirjanpitojärjestelmä – jota käyttävät kaikki jäsenvaltiot, joka perustuu standardoituun ja kansainvälisesti hyväksyttyyn kirjanpitomenetelmään ja josta jäsenvaltiot, komissio ja parlamentti ovat sopineet. Sitä ei pitäisi soveltaa ainoastaan komissiolle toimitettaviin tilinpäätöksiin, vaan sitä tulisi käyttää myös itse jäsenvaltioiden julkissektoreilla.

Yli kymmenen vuotta euroalueen perustamisen ja euron käyttöönoton jälkeen olemme havainneet järjestelmässä vahinkoa aiheuttavia perustavanlaatuisia vikoja. Ironista kyllä, jätimme nämä viat huomiotta, koska euron menestys tuuditti meidät valheelliseen turvallisuuden tunteeseen. Meidän on varmistettava, että tulevaisuudessa markkinat luottavat hallitusten talousennusteisiin ja tilastoihin. Meidän on korjattava nämä viat, ja nopeasti.

Tästä syystä kehotan komissiota työskentelemään edelleen tiiviisti parlamentin ja neuvoston kanssa, jotta nämä ongelmat ratkaistaan pikaisesti.

  Sylvie Goulard, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, euroalueen nykyisen kriisin ei tietenkään voida katsoa johtuvan yhteisen tilastojärjestelmän puutteista. Näillä puutteilla on kuitenkin ollut vakavia seurauksia. Niillä on ollut taloudellisia seurauksia, joista olemme kuulleet varsin paljon, mutta niillä on ollut myös Euroopan unionin uskottavuuteen liittyviä seurauksia. Tässä lähestymme mielestäni yhtä suurimmista unionin nykyiseen toimintatapaan liittyvistä ongelmista. Hallitukset antavat kansalaisilleen lupauksia, ja se on aivan oikein; ne sanovat, että keskinäisiä yrityksiä valvotaan tiukasti, että kriteerien täyttämistä tarkastellaan desimaalilukuja myöten – alkuperäisessä saksankielisessä tekstissä käytetään ilmausta drei komma null – mutta samat hallitukset ovat vuodesta toiseen kieltäytyneet antamasta Eurostatille sen tehtäviensä hoitamiseen tarvitsemia resursseja. Tämä kaikki vahingoittaa yhteistä etua, sillä se, mikä heikentää komissiota, heikentää meitä kaikkia.

Tästä syystä kannatan täydestä sydämestäni tätä päätöslauselmaa, jossa kehotetaan antamaan komissiolle – Eurostatille – tarkastusvaltuuksia ja tiukentamaan yhteisiä vaatimuksia. Ilman tällaista pyrkimystä varmistaa tietojen tarkka käyttö ja kerääminen lupausta tarkkuudesta ei voida pitää. Euroopan kansalaiset hämmentyvät yhä enemmän, ja se, joka tässä menettää kasvonsa, on Euroopan unioni.

  Franz Obermayr (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, keskustelulla Eurostatille myönnettävistä laajemmista valtuuksista ei puututa varsinaiseen ongelmaan. Emme saa enää koskaan joutua tilanteeseen, jossa yksi jäsenvaltio temppuilee budjettitiedoillaan ja elää vuosikausia yli varojensa muiden kustannuksella; jos on syytä epäillä tietoja, ne on tarkistettava. EU ei kuitenkaan saa käyttää Kreikkaa ja nykyistä eurokriisiä verukkeena viedä jäsenvaltioilta täysin niiden budjettia koskeva riippumattomuus. Pikemminkin on puututtava ongelman perimmäisiin syihin.

Jäsenvaltioiden sosioekonomiset rakenteet vaihtelevat eräiltä osin suuresti. Myös Eurostatin, joka käsittelee lukuja EU:n puolesta, on käsitettävä tämä. Lontoolainen työtön ei ole sama asia kuin pariisilainen työtön, koska heihin sovelletaan eri kriteerejä. Erot perinteisten vahvan valuutan ja heikon valuutan valtioiden sosioekonomisissa tilanteissa ovat vielä jyrkempiä.

Eurostat ei saa pitää yllä tätä vertailtavuuden myyttiä hinnalla millä hyvänsä, vaan euroalueen valtioiden vertailtavuutta on pikemmin pohdittava perusteellisesti uudelleen.

  Anni Podimata (S&D). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan aluksi todeta olevani erittäin tyytyväinen hetki sitten esittämäänne kommenttiin luottoluokituslaitos Moody'sin eilen tekemästä äkillisestä ja perusteettomasta päätöksestä alentaa Kreikan luottoluokitusta. Kutsuitte päätöstä valitettavaksi ja virheelliseksi ja vahvistitte siten, että päätöksemme tarkistaa perusteellisesti näiden laitosten toimintakehystä Euroopan alueella sekä tutkia mahdollisuutta perustaa julkinen eurooppalainen luottoluokituslaitos oli oikea.

Mitä tulee tämänpäiväiseen keskusteluun ja ehdotukseen tarkistaa asetusta tilastotietojen laadusta liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn yhteydessä, me kaikki tiedämme, että tämä on seurausta vääriä tilastotietoja koskevasta niin sanotusta "Kreikan jutusta".

Kreikkalaisena Euroopan parlamentin jäsenenä en luonnollisesti ole iloinen, että Kreikkaa käytetään tällaisessa keskustelussa varoittavana esimerkkinä. Muistutan kuitenkin parlamenttia – kuten tekin teitte, arvoisa komission jäsen – siitä, että Kreikka, Kreikan nykyinen hallitus, havaitsi ensimmäisenä ongelman ja teki välittömästi sen ratkaisemiseksi voimakkaita päätöksiä. Ensinnäkin Kreikan tilastolaitos muutettiin parlamentin valvonnassa olevaksi täysin riippumattomaksi viranomaiseksi, ja lisäksi ryhdyttiin toimiin tutkimuskomitean asettamiseksi tutkimaan tätä kestämätöntä menettelyä ja osoittamaan siihen osallistuneet syylliset.

Meidän on kuitenkin ymmärrettävä, että tämä keskustelu on unionin tasolla myöhässä, koska jo vuodesta 2005 on ollut asianmukaisia tilastoja, joiden olisi pitänyt herättää meidät toimimaan.

  Dimitar Stoyanov (NI). – (BG) Haluan kääntää keskustelua käytännönläheisempään suuntaan, koska viime viikolla komission jäsen ilmoitti, että Eurostat tekee erityistarkastuksen, joka kohdistuu komission Bulgarialta saamiin tilastotietoihin.

Olli Rehnin lausunnosta ei valitettavasti käynyt kuitenkaan ilmi, miksi tällainen tarkastus on tarpeen. Tästä syystä haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni ja esittää komission jäsenelle kysymyksen.

Millä perustein valittiin Balkanin alueen vakain jäsenvaltio, kun kaikilla muilla alueen jäsenvaltioilla on suuria vaikeuksia? Millä perustein päätettiin, että tarkastus tehdään nimenomaan Bulgariassa? Eikö tämä ole taholtanne myös merkki eräänlaisesta tehottomuudesta, joka on aiemman vastuualueenne, laajentumisen, perua?

Sanoitte juuri myös, että Moody'sin päätös alentaa Kreikan luottoluokitusta on hyvin valitettava. Ymmärrättekö, että kun levitätte julkisesti tällaisia lausuntoja, seuraavaksi alennetaan ehkä myös Bulgarian luottoluokitusta? Silloin ette voi suuttua Moody'sille. Siinä tapauksessa voitte olla vihainen vain itsellenne.

  Olle Ludvigsson (S&D). – (SV) Arvoisa puhemies, on olemassa yksinkertaisia toimenpiteitä, joita on toteutettava EU:n talouden vakauttamiseksi. Yksi helpoimmista mutta samalla tärkeimmistä toimenpiteistä on parantaa taloudellisten tilastojen laatua. Tällä alalla on täysin mahdollista saavuttaa huomattavia parannuksia suhteellisen nopeasti. Tästä syystä olen tyytyväinen sekä komission että neuvoston lähettämistä myönteisistä viesteistä. Toivon, että on mahdollista päästä nopeasti sopimukseen tehokkaista toimenpidepaketeista, joilla tilastojen laatu nostetaan korkeammalle tasolle.

Katson, että meidän on vahvistettava Eurostatin roolia ja valtuuksia. Eurostatin on myös tehtävä edelleen yhteistyötä kansallisten tilastojen tuottajien kanssa, mutta hierarkiaa ja päätöksentekotasoja on selkeytettävä. Eurostatin on voitava vaatia nähtäväkseen oikeellisia kansallisia tietoja, ja sen on voitava käyttää sekä seuraamuksia että erityistarkastuksia, jos laatu ei ole riittävän hyvä.

Jos tilastojen laatua halutaan parantaa, tarvitaan lisää resursseja. Meidän on tärkeää ymmärtää, että laadun parantaminen edellyttää tässä suhteessa suurempaa panostusta. Meidän on laadittava suunnitelma Eurostatia varten. Sen valmiuksia on lisättävä, ja meidän on varmistettava, että talousarviossa varataan tilaa tälle valmiuksien lisäämiselle. Minua huolestuttaa, että toistaiseksi tilastot eivät tällä alalla ole olleet etusijalla meneillään olevissa päätöksentekokeskusteluissa. Toivon, että tämä suurempi panostus toteutuu.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, olemme kaikki tietoisia siitä, että tilastotietojen laadusta liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn yhteydessä annetun asetuksen tarkistus on erityisen tärkeä ja kiireellinen toimenpide useimpien jäsenvaltioiden nykyisiä budjettiongelmia ajatellen. Ilman tarkkoja ja selkeitä tietoja on vaikea tehdä päätöksiä jatkotoimenpiteistä ja määritellä niitä. Tästä syystä on luotava valvontajärjestelmä, jonka avulla kansalliset viranomaisten toimittamat tiedot voidaan tarkistaa ajoissa. Missään tapauksessa emme saa koskaan enää joutua tilanteeseen, jossa vasta jälkikäteen huomataan – kuten Kreikan tapauksessa kävi – että päätöksiä, joilla on laajakantoisia seurauksia, on tehty väärien tai vääristeltyjen tietojen perusteella. Meidän on myös harkittava rangaistuksia niille valtioille, jotka tahallisesti toimittavat vääriä tietoja tai tilastoja. Näin ollen olisi joka tapauksessa harkittava Eurostatin aseman vahvistamista ja sen laajentamista itsenäiseksi viranomaiseksi. Tämä ei ole millään muotoa sekaantumista jäsenvaltioiden budjettia koskevaan määräysvaltaan, vaan kyse on tietojen tehokkaasta tarkistamisesta.

  Liisa Jaakonsaari (S&D). – (FI) Arvoisa puhemies, minusta komissiota on syytä kiittää siitä, että asioissa on edetty näinkin nopeasti. Vielä muutama kuukausi sitten esimerkiksi puuttumista jonkun valtion tilastotietoihin pidettiin kansalliseen suvereniteettiin puuttumisena. Tuolloin sitä pidettiin lähes mahdottomana asiana ja nyt ollaan jo näin pitkällä. On erittäin hieno asia, että Eurostatin toimintavaltuuksia lisätään. Muuten Eurooppa olisi ajautunut tietyntyyppiseen moraalikriisiin, jos olisi ikään kuin vain katseella seurattu sitä, että tilastoja vääristellään.

Olen samaa mieltä ryhmätoverini Podimatan kanssa siitä, että Kreikan eräänlaisen pilkkaamisen pitäisi nyt loppua. Kreikkaa pitää kunnioittaa siitä, että kreikkalaiset ovat tehneet erittäin vaikeita päätöksiä. Tilastotietoa ja yleensäkin taloustietoa pitäisi tarjota entistä enemmän myös kansalaisille.

  Olli Rehn, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän teitä hyvin tärkeästä keskustelusta ja tälle Eurostatin toimintavaltuuksien vahvistamista koskevalle ehdotukselle antamastanne tuesta. Olen samaa mieltä Liisa Jaakonsaaren kanssa siitä, että olemme viime kuukausina nähneet suunnanmuutoksen – todellisen kulttuurisen muutoksen – asenteissa Euroopan talouspolitiikan koordinointiin.

Tämän ehdotuksen hyväksyminen on yksi talous- ja rahaliiton vahvistamiseen tähtäävien pyrkimyksiemme kulmakivistä. Kreikasta ja Bulgariasta esitettiin useita huomioita, ja haluan vastata eräisiin tänään käsiteltyihin kysymyksiin ja selventää niitä. En esitä nyt Kreikan tarinan koko pitkää taustaa. Olen samaa mieltä siitä, että ei ole reilua jatkaa "Kreikan ryöpytystä", koska Kreikka on nyt oikealla tiellä ja sen ohjelmaa pannaan tehokkaasti toimeen. Kreikka ansaitsee tunnustusta ja tukea, ei "ryöpytystä". Tilastouudistusten suhteen teemme yhteistyötä Kreikan viranomaisten kanssa. Olemme tämän talven ja kevään aikana tehneet useita vierailuja ja äskettäin sopineet toimintasuunnitelmasta, jolla on tarkoitus lisätä Kreikan tilastojärjestelmän kapasiteettia ja parantaa Kreikan julkista taloutta koskevia tilastoja.

Bulgarian osalta huolemme koskevat lähinnä kahta seikkaa talousarvioennusteessa. Luotan siihen, että ainakin bulgarialaiset Euroopan parlamentin jäsenet kuuntelevat selvennyksiäni Bulgarian liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä ja tilasto-ongelmista.

Ensinnäkin Bulgaria ilmoitti perussopimusten velvoitteiden vastaisesti komissiolle myöhässä budjettinäkymien huomattavista tarkistuksista. Toiseksi, meillä ei ole tietoa siitä, miksi Bulgaria tarkisti vuodeksi 2010 suunnittelemansa talousarvion tasapainoisesta budjetista 3,8 prosenttia alijäämäiseksi vain muutamassa viikossa, vaikka makrotaloudelliset näkymät säilyivät ennallaan tai jopa kohenivat. Näin ollen komissio ei tällä hetkellä kykene arvioimaan Bulgarian budjettisuunnitelmia täksi vuodeksi.

Tämän vuoden toiselle puoliskolle suunnitellulla Eurostatin tarkastuskäynnillä Bulgariaan ei käsitellä vuoden 2010 näkymiin liittyviä eroja ja kysymyksiä. Tämä ei ole tilastollinen asia. Sen sijaan Eurostat keskittyy mahdollisiin riskeihin, joita kohdistuu vuoden 2009 liiallisia alijäämiä koskevaan menettelyyn liittyviin tietoihin hallituksen aiemmin salatuista sopimusvelvoitteista.

Olen hyvin kiitollinen tästä huomiosta näihin tärkeisiin seikkoihin, joilla voi olla myös vaikutusta Bulgarian asemaan markkinoilla. Bulgarian viranomaisilta saatujen tietojen mukaan heidän sisäiset budjettitarkastuksensa saadaan valmiiksi vasta kesän puolivälissä. Eurostat käyttää tällaisten tarkastusten tuloksia Bulgariaan suunnitellun liiallisia alijäämiä koskevaan menettelyyn liittyvän konsultointikäynnin yhteydessä. Sen mukaan, kuinka nopeasti laajemmat valtuudet Eurostatille myöntävä tarkistettu asetus hyväksytään, Eurostat voi hyödyntää tarvittaessa näitä valtuuksia työssään.

Arvoisat parlamentin jäsenet, kiitän teitä vielä kerran tarkkaavaisuudestanne ja etenkin laajasta ja vahvasta tuesta ehdotuksellemme, joka on Barroson toisen komission aivan ensimmäinen lainsäädäntöehdotus. Sen hyväksyminen on erittäin tärkeää talous- ja rahaliiton tehokkaan toiminnan kannalta.

  Puhemies. – (IT) Kiitos, arvoisa komission jäsen. Kiitos myös meitä koskevista ystävällisistä kommenteistanne; emme kuunnelleet niitä riittävän tarkasti. Minusta on ikävää, että vierailijan puhuessa parlamentissa esiintyy mielenosoituksia, esimerkiksi suosionosoituksia, jotka eivät mitenkään liity käsiteltävään aiheeseen ja keskustelun aikana pidettyyn puheenvuoroon.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona 16. kesäkuuta 2010.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Enikő Győri (PPE), kirjallinen. – (HU) Euroopan parlamentin on otettava tämän päivän keskustelussa kantaa erääseen hyvin tärkeään kysymykseen, nimittäin siihen, mihin suuntaan Eurostatin alaisuudessa nykyisin toimivaa tilastotietojärjestelmää olisi kehitettävä, jotta Kreikan skandaalin kaltaiset tilanteet voidaan välttää tulevaisuudessa. Muistutan, että Kreikan viranomaisten tekemä petos oli paljastunut jo vuonna 2004, ja samaan aikaan myös Unkarin sosialistijohtoisen hallituksen varainhoito oli epäilyttävää. Tästä huolimatta EU ei vieläkään ole tehnyt mitään tilastotietojärjestelmän uudistamiseksi. Vaikka katson, että komission suunnitelma myöntää Eurostatille tarkastusvaltuudet on oikeansuuntainen askel, olen varma siitä, että meidän on tehtävä enemmän, sillä kyse on nyt yhteisen valuutan tulevaisuudesta. Mitä meidän olisi minusta tehtävä seuraavaksi? Mielestäni liiallisia alijäämiä koskevissa menettelyissä seuraamuksia ei pitäisi määrätä vain niille jäsenvaltioille, jotka toistuvasti jättävät noudattamatta velvollisuuttaan täyttää Maastrichtin 3 prosentin julkisen talouden vajeen kriteeri, vaan myös niille, jotka ovat toimittaneet valheellisia tilastotietoja vuosien ajan ja siten johtaneet investoijia ja EU:ta harhaan ja vaarantaneet euroalueen vakauden. Kannatan toimintatapaa, jossa kansallisten tilastokeskusten virkamiehet asetetaan henkilökohtaiseen vastuuseen Eurostatille toimitettujen tietojen laadusta. Tästä syystä ehdotan, että otamme huomioon Herman Van Rompuyn johtaman neuvoston työryhmän tekemän työn ja kehotamme komissiota laatimaan nykyistä ankaramman seuraamusjärjestelmän, jolla korvataan nykyinen järjestelmä.

Puhetta johti
puhemies Jerzy BUZEK

7. Äänestykset

  Puhemies. – (PL) Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

7.1. Euroopan parlamentin varapuhemiehen valinta (äänestys)

  Puhemies. – (PL) Esityslistalla on seuraavana Euroopan parlamentin varapuhemiehen valinta työjärjestyksen 13, 15 ja 18 artiklan mukaisesti.

Kuten tiedätte, eräs kollegamme, joka oli 11. varapuhemies, on valittu maansa kansalliseen parlamenttiin ja toimii sen puhemiehenä. Tarkoitan Pál Schmittiä. Tänään valitsemme uuden varapuhemiehen hänen sijalleen. Olen vastaanottanut seuraavan ehdokkuuden: László Tőkés. Ehdokas on ilmoittanut minulle virallisesti suostuvansa ehdokkaaksi asettamiseen. Koska ehdokkaita on vain yksi, ehdotan, että hänen valintansa vahvistetaan suosionosoituksin työjärjestyksen 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Kysyisin, vastustaako kukaan tätä? Tämän artiklan mukaan minun on kysyttävä sitä.

  Corneliu Vadim Tudor (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, tänään häpeän ensi kertaa sitä, että olen Euroopan parlamentin jäsen. Tämä on ensimmäinen kerta, kun mies, joka kiistää ensimmäisen maailmansodan jälkeen allekirjoitetun Trianonin rauhansopimuksen, ylennetään ja äänestetään näin tärkeään asemaan Euroopassa. Romanian kansa...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Puhemies. – (PL) Te vastustatte tätä valintaa, joten suoritamme virallisen äänestyksen. Äänestämme koneäänestyksellä.

  Hannes Swoboda (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, meille kerrottiin, että ehdokas haluaisi ensin esittää julkilausuman. Olemme ehkä saaneet väärää tietoa, muta jos ehdokas haluaa esittää julkilausuman, teidän olisi annettava hänelle puheenvuoro.

  László Tőkés (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen valmistellut täksi päiväksi lyhyen julkilausuman, jonka haluaisin lukea.

Minulle on suuri kunnia tulla nimitetyksi Euroopan parlamentin varapuhemieheksi Euroopan kansanpuolueen tuella. Samanlainen kunnia oli saada joulukuussa 2009, Romanian kommunistidiktatuurin kaatumisen 20-vuotisjuhlavuonna, Tähden ritarikunnan risti, joka on Romanian valtion korkein kunniamerkki. Kaksikymmentä vuotta sitten Timişoarassa eri etnisiä ja uskonnollisia yhteisöjä edustavat kansalaiset, joita yhdistivät ymmärrys, rohkeus ja samojen vaarojen kohtaaminen yhdessä, nousivat Ceauşescun hallintoa vastaan. Kuten silloin, pyrin edelleen edustamaan maani etuja ihmisoikeuksien, vähemmistöjen oikeuksien ja uskonnollisten oikeuksien sekä vapauden puolustamisen hengessä eurooppalaisiin ja kristillisiin arvoihin sitoutuneena.

Olen sitoutunut edistämään entisten kommunistimaiden sekä Itä- ja Keski-Euroopan valtioiden ja etenkin Euroopan kansanpuolueen jäsenenä edustamani Romanian unkarilaisvähemmistön yhdentymistä Eurooppaan. Olen hyvin iloinen, että saan olla Euroopan parlamentin jäsen Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeisenä aikana, sillä sopimus merkitsee uutta alkua yhdistyneen Euroopan historiassa. Kiitos tarkkaavaisuudestanne.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – (PL) Äänestämme koneäänestyksellä. Kun olen julistanut äänestyksen alkaneeksi, näytöllä näkyvät seuraavat tiedot: äänestyksen aihe ja ehdokkaan nimi. Äänestääksenne ehdokkaan puolesta teidän on painettava "+"-nappia. Voitte luonnollisesti myös äänestää tyhjää – sitä varten on "0"-nappi, kuten tiedätte. Kaikki on siis selvää. Työjärjestyksen 15 artiklan mukaan valituksi tulee se ehdokas, joka saa ehdottoman enemmistön annetuista äänistä, mikä merkitsee sitä, että vain puoltoäänet otetaan huomioon.

  Marc Tarabella (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, pyydän anteeksi, olen ehkä ainoa ymmärtämätön henkilö täällä parlamentissa, mutta en tosiaan tiedä, miten meidän pitää äänestää. Tässä on nolla, numero ykkönen ja risti. Minä en suoraan sanottuna tiedä, miten äänestää puolesta tai vastaan taikka tyhjää. Olisi hyödyllistä, jos asia voitaisiin selittää kunnolla.

  Martin Schulz (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin esittää teille vaatimattoman kysymyksen. Teillä on siellä ylhäällä suuri joukko kovapalkkaisia kollegoja, ja uskon heidän pystyvän auttamaan teitä vastaamaan seuraavaan kysymykseen. Näytölläni näkyy nimi Tőkés.

Laitteessani on kolme nappia, joita nimenhuutoäänestyksissä painetaan. Ensimmäinen nappi tarkoittaa "kyllä", toinen nappi "tyhjä" ja kolmas nappi "ei". Pitääkö tämä paikkansa?

(Kannattavia välihuomautuksia)

Tarkoittaako tämä, että ne, jotka haluavat äänestää László Tőkésin puolesta painavat "kyllä"-nappia, ne, jotka eivät halua äänestää hänen puolestaan, painavat "ei"-nappia, ja ne, jotka haluavat äänestää tyhjää – kuten minun ryhmäni – painavat "tyhjä"-nappia? Pitääkö tämä paikkansa?

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – (PL) Juuri näin sanoin hetki sitten. Ne, jotka haluavat äänestää "kyllä", painavat "kyllä"-nappia, ne, jotka haluavat äänestää "ei", painavat "ei"-nappia, ja ne, jotka haluavat äänestää tyhjää, painavat "0"-nappia.

  Marc Tarabella (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, pyydän anteeksi, mutta käytän taas puheenvuoron Martin Schulzin kysymyksen ja teidän hyvin selvän vastauksenne jälkeen, joka kuitenkin oli ristiriidassa sen kanssa, mitä parlamentin yksiköt minulle ovat kertoneet.

Parlamentin yksiköt ilmoittivat minulle juuri, että voin äänestää puolesta tai tyhjää, mutta en voi äänestää vastaan. Joten asia ei ole ollenkaan selvä. Olen pahoillani, että sekaannun asiaan tällä tavoin, mutta voisimmeko yrittää olla johdonmukaisia. Olisin kiitollinen, jos voisitte antaa minulle selvän vastauksen, arvoisa puhemies.

  Puhemies. – (PL) Selvä vastaus on, että tässä äänestyksessä otetaan huomioon vain puoltoäänet. Vastaäänet ja tyhjät äänet lasketaan yhteen, koska vain "kyllä"-äänten määrä on tärkeä. Asia on selvä. "Ei"-napin ja "tyhjä"-napin painamisella on sama vaikutus.

Vastaan nyt kolmeen muuhun kysymykseen.

  Georgios Toussas (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, katson, että olemme rikkoneet räikeästi Euroopan parlamentin työjärjestystä. Tätä toimintatapaa ei voida hyväksyä; ei voida hyväksyä, että sitä, kuka äänesti puolesta, kuka vastaan ja kuka tyhjää, ei merkitä muistiin. Eri nappien toimintatavoista voimme huomata, että vastaääniä ei kirjata. Teidän on määrättävä, että äänestys merkitään selvästi muistiin ja että se, kuka äänesti puolesta, kuka vastaan ja kuka tyhjää, kirjataan.

  Robert Atkins (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, älykkäiden ihmisten ei varmasti ole mahdotonta ymmärtää, että haluamme äänestää puolesta, vastaan tai tyhjää, kuten tavallisesti. Ettekö voisi järjestää tätä? Ellette voi, me emme voi toimittaa tätä äänestystä.

  Hans-Peter Martin (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan esittää teknisluontoisen huomautuksen. Laitteissamme on ensin painettava "kyllä"-nappia, ja kun sitten painaa "ei"-nappia, valo on yhä sininen. Jos haluaa painaa "ei", näytöllä ei näy mitään. Toisin sanoen "ei"-nappi toimii vain, jos ensin painaa "kyllä", mikä ei ole teknisesti hyvä ratkaisu.

  Dagmar Roth-Behrendt (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, lähestykäämme tätä koko menettelyä hieman rauhallisemmin. Tavallisesti parlamentin varapuhemiehet valitaan yhdessä vaalikauden alussa tai sen aikana. Kun näin tehdään, saamme tietää vain, kuinka monta "kyllä"-ääntä kukin ehdokas on saanut – ja tämä myös määrää sen järjestyksen, jossa jäsenet valitaan puhemiehistöön. Koska yksi jäsen on nyt jättänyt parlamentin, valitsemme tänään yhden varapuhemiehen – joten ainoa tärkeä seikka on se, onko hän saanut valintaan tarvittavan määrän puoltoääniä. Millään muulla ei ole väliä. Tämä poikkeaa muista äänestyksistä.

(Suosionosoituksia)

Parlamentin puhemies on esittänyt mainion kuvauksen salaisesta äänestyksestä, ja minulla kaikki toimi hienosti ilman, että minun täytyi painaa useita nappeja. Painoin sitä nappia, jota halusin painaa, ja sininen valo syttyi. Voisimme kaikki ehkä kokeilla tätä yhdessä vielä kerran, arvoisa puhemies.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – (PL) Julistan äänestyksen alkaneeksi.

(Parlamentti valitsi koneäänestyksellä (äänestäneitä jäseniä: 621; puolesta: 334; tyhjää: 287) László Tőkésin.)

Varapuhemiehemme on saanut taakseen määräenemmistön. Onnittelen kollegaamme László Tőkésiä tuloksesta, jolla hänet valitaan parlamentin varapuhemieheksi, ja toivotan hänelle menestystä tehtäviensä hoitamisessa. László Tőkés on 11. sijalla varapuhemiesten arvojärjestyksessä.

  Norica Nicolai (ALDE). – (RO) Korttini ei toiminut. Äänestän vastaan.

  Stavros Lambrinidis (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, olen pahoillani, että joudun vielä pitkittämään tätä asiaa. Sanoitte ohjeissanne, että jäsenet voivat äänestää joko puolesta tai tyhjää. Lopullisissa tuloksissa näkyvät kuitenkin "puolesta"-, "tyhjää"- ja "vastaan"-äänet. Käsitykseni mukaan monet olisivat saattaneet äänestää toisin, jos he olisivat tienneet, että he voivat valita kolmesta vaihtoehdosta. Jos tämä todella on oikea tapa toimia, pyytäisin, että teemme sen vielä kerran.

  Puhemies. – (PL) Hyvät jäsenet, kuuntelen varauksianne äänestyksen suhteen erillisessä menettelyssä äänestyksen jälkeen. Emme päätä tästä asiasta tässä ja nyt. Äänestyksessä saatiin määräenemmistö, ja tämän tuloksen perusteella olemme valinneet László Tőkésin varapuhemieheksi. Kaikki varaukset otetaan huomioon. Pyydän teitä ilmoittamaan ne minulle tämän päivän loppuun mennessä. Päätämme tästä asiasta huomenna. Annan suoran vastauksen varauksiinne. Paljon kiitoksia.

Puhetta johti
varapuhemies Edward McMILLAN-SCOTT

  Hannes Swoboda (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin vain huomauttaa, että äskeisen äänestyksen mukaan parlamentissa on 789 jäsentä. Se on hiukan liikaa. Toivon, että tulevissa äänestyksissä ei näytä siltä, että jäseniä olisi 789.

  Puhemies. – (EN) Jos äänestyksen päättyessä on jotain lisättävää, esitän sen teille.

  Robert Atkins (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, Hannes Swobodan huomautus on täysin perusteltu. Hyvä ystäväni Malcolm Harbour on tehnyt laskutoimituksia, ja jos on niin, että äänestäneitä jäseniä on enemmän kuin heitä täällä todella on läsnä – 785, tai ehkä jopa 789 – on selvää, että äänestystulos ei voi olla pätevä.

(Suosionosoituksia)

Meidän on harkittava – ja kehotan teitä esittämään tämän asian puhemiehistölle välittömästi, kun olette lopettanut puheen johtamisen – uuden äänestyksen toimittamista huomenna, mieluiten joko lippuäänestyksenä tai ainakin asianmukaisesti toimivan järjestelmän avulla.

  Puhemies. – (EN) Kuten sanoin, yritän vastata teille ennen näiden äänestysten päättymistä. Asiassa näyttää olevan ristiriita. Hannes Swoboda otti sen esille, ja myös Robert Atkins on pannut sen merkille. Yritämme saada teille tietoja asiasta mahdollisimman pian. En todella halua enää pitkittää tätä. Tätä kysymystä on tutkittava ja sitä tutkitaan parhaillaan, ja palaan asiaan mahdollisimman pian.

7.2. Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto: ES/Comunidad Valenciana (A7-0180/2010, Barbara Matera) (äänestys)

- Ennen äänestystä:

  Barbara Matera, esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, nykyisessä talouskriisissä yksi edistyneiden talouksien suurimmista ongelmista on nimenomaan työttömyys, uhka, joka on saavuttanut hälyttävän 10 prosentin tason euroalueella.

Unionin toimielimet ja etenkin Euroopan komissio talousarvioesityksessään vuodeksi 2011 ovat hyväksyneet joukon toimenpiteitä talouden elpymisen tukemiseksi. Yksi niistä on esittelijänä käsittelemäni Euroopan globalisaatiorahaston täydentäminen. Rahaston varojen käyttöön ottamiseksi on esitetty neljä merkittävää pyyntöä, joista kohta äänestämme.

Tästä syystä katson, että menettelyjä rahaston varojen käyttöön ottamiseksi olisi yksinkertaistettava, jotta voidaan auttaa nopeasti työntekijöitä, joiden yritykset ovat joutuneet talouskriisin uhreiksi ja jotka ovat kärsineet yritystensä tuotannonsiirtämisprosesseista. Näin ollen kehotan kollegojani tekemään rahastoa tunnetuksi yksittäisissä jäsenvaltioissa.

7.3. Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto: Ireland/Waterford Crystal (A7-0181/2010, Barbara Matera) (äänestys)

7.4. Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto: ES/Castilla-La Mancha (A7-0179/2010, Barbara Matera) (äänestys)

7.5. Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto: tekninen apu komission aloitteesta (A7-0178/2010, Barbara Matera)(äänestys)

7.6. Aluepolitiikan ja sen rahoituksen avoimuus (A7-0139/2010, Michail Tremopoulos) (äänestys)

– Ennen äänestystä:

  Michail Tremopoulos , esittelijä. – (EL) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, syy tämän aluepolitiikan ja sen rahoituksen avoimuutta käsittelevän mietinnön laatimiseen oli se, että EU:n varojen edunsaajien julkistaminen mahdollistaa kansalaisten osallistumisen mielekkääseen keskusteluun siitä, miten julkisia varoja käytetään. Tämä on välttämätöntä toimivalle demokratialle Euroopan tasolla.

Tämä aluekehitysvaliokunnan minun laadittavakseni antama mietintö sisältää suosituksia, jotka olisi sisällytettävä tuleviin rakennerahastoja koskeviin asetuksiin, kuten tarvittavien lisätietojen antaminen edunsaajia koskevan luettelon julkistamisen yhteydessä sekä kumppanuutta koskevat riittävän sitovat säännöt.

Muita ehdotuksia, jotka voidaan toteuttaa nykyisten koheesio-ohjelmien puitteissa, ovat muun muassa seuraavat:

– komissio määrittää yksityiskohtaisemman ja preskriptiivisemmän mallin, jossa täsmennetään annettavien tietojen rakenne, muoto ja sisältö;

– luodaan Euroopan avoimuusaloitteen, uuden varainhoidon valvonnan ja tilintarkastuksen välinen yhteys;

– tilintarkastajat noudattavat tiukempaa linjaa viestintää ja tiedottamista koskevien vaatimusten suhteen, mukaan lukien huonosti suoriutuneiden nimeäminen ja paljastaminen sekä rahoitukseen liittyvien oikaisujen käyttö tapauksissa, joissa väärinkäytöksiä on osoitettu tapahtuneen;

– alue- ja paikallisviranomaiset sekä muut asiaan liittyvät osapuolet otetaan tiiviimmin mukaan koheesiosuunnittelun ja täytäntöönpanon kaikkiin vaiheisiin ja niille annetaan täysi oikeus tutustua kaikkiin hankeasiakirjoihin;

– komissio antaa lisäohjeita kumppanuuslausekkeen täytäntöönpanosta nykyisissä ohjelmissa ja avoimuutta EU:n rahoittamien suurten hankkeiden yhteydessä lisätään.

Kiitän vielä kerran muiden poliittisten ryhmien varjoesittelijöitä tästä lopullisesta tekstistä, jonka onnistuimme saamaan aikaan.

7.7. Euroopan unionin rahoitustuki Irlannin kansainväliselle rahastolle (2007–2010) (A7-0190/2010, Seán Kelly) (äänestys)

– Ennen äänestystä:

  Seán Kelly, esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, tiedän, että kollegani eivät pidä siitä, että tässä vaiheessa käytetään puheenvuoroja, mutta pyydän heiltä kärsivällisyyttä muutaman lyhyen minuutin ajan.

Koska tästä asiasta ei keskusteltu parlamentissa, on tärkeää, että siitä kerrotaan hieman, varsinkin kun otetaan huomioon Euroopan unionin rooli Irlannin kansainvälisessä rahastossa. Lisäksi useimmat ihmiset Irlannissa – ja Irlannin ulkopuolella – luulevat, että tämä rahasto oli pääosin Yhdysvaltojen rahoittama. Yhdysvalloilla oli luonnollisesti hyvin tärkeä osa – ja kiitän sitä siitä – kuten oli myös Kanadalla, Australialla ja Uudella Seelannilla, mutta on tärkeää muistuttaa, että vuodesta 2006 lähtien Euroopan unioni on maksanut 57 prosenttia rahaston rahoituksesta. Tämä on asia, jota ei laajalti tiedetä, ja se, että siitä ei käyty keskustelua täällä parlamentissa, merkitsi luonnollisesti sitä, että pidimme sen salassa. Siksi haluan korostaa Euroopan unionin osuutta luotaessa yhteyksiä, vuoropuhelua ja sovintoa Pohjois-Irlantiin, ja onneksi, vaikka rauhanprosessi on yhä hauras, sovinto on yhä kestänyt.

Annan tänään tunnustusta kaikille niille, jotka ovat auttaneet saamaan aikaan rauhan Pohjois-Irlantiin – heitä on hyvin paljon, ja luullakseni erityisesti ääriliikkeissä. Sellaiset puolueet kuin Ian Paisleyn puolue – hän oli Euroopan parlamentin jäsen monien vuosien ajan – ja Gerry Adamsin puolue, jotka eivät olisi 20 vuotta sitten koskaan tulleet saman pöydän ääreen, tekevät yhteistyötä rauhanprosessissa ja vallan jakamisessa. Euroopan unionin on saatava kunnia tästä – tai ainakin sille kuuluva osa – ja tätä haluan tänään korostaa. Annan tunnustusta kaikille niille, jotka ovat ottaneet riskejä rauhan saamiseksi Pohjois-Irlantiin, ja toivon, että tuo rauha kestää.

(GA) Toivon, että tämä päätöslauselma hyväksytään yksimielisesti, ja kiitän kaikkia maani rauhanprosessiin osallistuneita heidän antamastaan panoksesta.

  Francesco Enrico Speroni (EFD). – (IT) Arvoisa puhemies, huomasin, että varapuhemiehen valinnan ja näiden muutaman viime äänestyksen välillä 150 jäsentä katosi. En tiedä, johtuuko heidän katoamisensa vatsavaivoista vai ilmastoinnin ongelmista. Ehkä asiaa olisi syytä tutkia.

  Puhemies. – (EN) Eivät he kadonneet. Annamme teille tarkan selityksen siitä, mitä pastori Tőkésin valintaa koskevassa äänestyksessä tapahtui, mutta kyse ei ollut jumalallisesta väliintulosta.

7.8. Kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalainen rautatieverkko (A7-0162/2010, Marian-Jean Marinescu) (äänestys)

– Äänestyksen jälkeen:

  Robert Atkins (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, pyydän anteeksi, että vaivaan teitä taas, mutta toisella sivulla on itse asiassa neljäs nimenhuutoäänestys.

  Puhemies. – (EN) Minulle on kerrottu, että äänestysluettelosta jaettiin uusi versio, joten se on luultavasti jätetty pois. Näin ollen olemme saattaneet loppuun äänestyksen Marian-Jean Marinescun mietinnöstä.

7.9. Työjärjestyksen mukauttaminen Lissabonin sopimukseen (A7-0043/2009, David Martin) (äänestys)

– Ennen äänestystä:

  Bruno Gollnisch (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, huomaan, että te, toisin kuin puhemies Buzek, ette kärsi huonosta sivuttaisnäöstä, vaan huomasitte minut.

Esitän lyhyen työjärjestyspuheenvuoron. David Martinin mietinnöllä on tarkoitus ratkaista Lissabonin sopimukseen mukauttamiseen liittyviä ongelmia, mutta niiden eri tarkistusten joukossa, joista meidän täytyy äänestää, on yksi, joka ei mitenkään liity Lissabonin sopimukseen ja joka minun nähdäkseni on ristiriidassa parlamentaarisen menettelyn yleisperiaatteiden kanssa. Tarkoitan tarkistusta, jolla sitoutumattomilta jäseniltä riistetään valta nimittää omat edustajansa.

Hyvät parlamentin jäsenet, tämä on poliittisesta kannasta täysin riippumatta hyvin vakava asia. Oli parlamentin puhemies kuinka puolueeton tahansa, sitoutumattomia jäseniä puheenjohtajakokouksessa edustavan jäsenen valinnan – luoja tietää millä perustein se on tarkoitus tehdä – antaminen hänen tehtäväkseen sitoutumattomien jäsenten itsensä sijasta on mielestäni vastoin yleisiä oikeudellisia periaatteita ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä.

Tästä syystä katson, että kyseinen tarkistus olisi poistettava niiden tarkistusten luettelosta, joista tänään äänestämme.

  Puhemies. – (EN) Kiitos, jäsen Gollnisch. Muistanette, että kuuluin useita kuukausia sitoutumattomiin jäseniin, ja poliittiset näkemykseni ovat niin erilaiset kuin teidän, että jo se todistaa, että sitoutumattomat jäsenet eivät ole eivätkä koskaan voi olla poliittinen ryhmä.

– Äänestyksen lopussa:

  David Martin, esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, en halua viivyttää parlamenttia, mutta ennen kuin päätämme tämän kohdan käsittelyn, olisi ratkaistava kaksi teknistä kysymystä.

Kuten tiedätte, tämä prosessi alkoi viime marraskuussa. Meidän on lisättävä uusi johdanto-osan kohta, jolla yhdistetään viime marraskuun äänestys tähän äänestykseen, ja pyydän parlamentilta suostumusta siihen, että lisäämme tekstiin sanat "ottaa huomioon 25. marraskuuta 2009 tekemänsä päätöksen parlamentin työjärjestyksen mukauttamisesta Lissabonin sopimukseen". Kuten totesin, tämä on vain tekninen seikka.

Toinen samanlainen seikka on se, että tällä hetkellä sanomme, että työjärjestyksen olisi tultava voimaan 1. joulukuuta 2009. Tämä ei tietenkään ole mahdollista, ja siksi ehdotan, että sovellamme työjärjestyksen 212 artiklan 3 kohtaa, mikä merkitsee, että työjärjestys tulisi voimaan seuraavan istuntojakson ensimmäisenä päivänä.

  Puhemies. – (EN) Jäsen Martin, kiitos kaikesta tämän ja muiden asioiden hyväksi tekemästänne työstä.

7.10. Vuoden 2011 talousarvioesitystä käsittelevän kolmikantakokouksen neuvotteluvaltuudet (A7-0183/2010, Sidonia Elżbieta Jędrzejewska) (äänestys)

7.11. Johdannaismarkkinat: tulevat toimet (A7-0187/2010, Werner Langen) (äänestys)

7.12. Esineiden internet (A7-0154/2010, Maria Badia i Cutchet) (äänestys)

7.13. Internetin hallinto tästä eteenpäin (A7-0185/2010, Francisco Sosa Wagner) (äänestys)

7.14. Yhteisön innovaatiopolitiikka muuttuvassa maailmassa (A7-0143/2010, Hermann Winkler) (äänestys)

7.15. Kehitys kohti vuosituhattavoitteiden saavuttamista: syyskuussa 2010 pidettävää YK:n korkean tason kokousta varten valmisteilla oleva väliarviointi (A7-0165/2010, Michael Cashman) (äänestys)

– Kohdasta 25 toimitetun äänestyksen jälkeen:

  Anja Weisgerber (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, halusin vain sanoa, että äänestyskoneeni lakkasi toimimasta. En ole voinut osallistua kolmeen edelliseen äänestykseen. Olisin kiitollinen, jos voisitte lähettää tänne teknikon.

7.16. Päätösehdotus CARIFORUMin ja EU:n parlamentaariseen valiokuntaan osallistuvan valtuuskunnan asettamisesta ja sen jäsenmäärästä (äänestys)

***

  Puhemies. − (EN) Hyvät kollegat, niille, jotka haluavat kuulla selityksen László Tőkésiä koskeneesta äänestyksestä:

Äänestäneitä jäseniä oli 621 – tähän sisältyvät puoltoäänet ja tyhjät äänet; puolesta annettuja ääniä oli 334; tyhjiä ääniä oli 287, mutta niitä ei lasketa annettuihin ääniin. Ehdottoman enemmistön edellyttämä äänimäärä on 168.

László Tőkés sai 334 ääntä, mikä on enemmän kuin ehdottoman enemmistön edellyttämä 168. Sähköistä äänestysjärjestelmää käytetään lippuäänestyksen vaihtoehtona. Lippuäänestyksessä äänestäjät voivat äänestää vain ehdokkaan tai tietyn ehdokasjoukon puolesta. Äänestäminen vastaan ei ole koskaan mahdollista, kuten Dagman Roth-Behrendt selitti. Äänestäjät, jotka eivät halua äänestää puolesta, jättävät äänestyslipun tyhjäksi. Näin ollen toivotan pastori Tőkésin tervetulleeksi puhemiehistöön.

  Stavros Lambrinidis (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, selvennyksen vuoksi, kertomanne mukaan siis varapuhemiehen valinnassa on mahdotonta olla saamatta määräenemmistöä, sillä jos vaihtoehtoina on vain äänestää joko puolesta tai tyhjää ja jos tyhjiä ääniä ei lasketa annettuihin ääniin, saadaan aina määräenemmistö. Tätäkö te tarkoitatte?

  Puhemies. – (EN) Kuten muistatte, jäsen Lambrinidis, parlamentin tämän vaalikauden alussa toimitettiin kolme äänestystä kaikkien varapuhemiesten valitsemiseksi määräenemmistöllä, joten se oli tuolloin noudatettu menettely. Tällä kertaa ehdokkaita oli vain yksi, ja koska hän sai enemmän kuin 168 ääntä, hän sai puolelleen määräenemmistön ja tuli siten valituksi yhdessä äänestyksessä. Tämä on epätavallinen menettely, mutta olemme noudattaneet sääntöjä.

  Robert Goebbels (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, noudatitte ehkä sääntöjä, muta kun lasken yhteen 334 ääntä puolesta, 168 tyhjää ääntä ja 287 ääntä vastaan, saan tulokseksi 789 jäsentä, toisin sanoen enemmän kuin parlamentissa on jäseniä. Tämä tarkoittaa, että on tapahtunut väärien äänien antamista, kuten Korsikan vaaleissa. Äänestys oli selvästi vilpillinen, ja se olisi toimitettava uudelleen.

  Puhemies. – (EN) Jäsen Goebbels, vastaus kysymykseenne on se, että monet jäsenet ovat käsittäneet väärin sen, että ehdottoman enemmistön raja esitettiin näytöllä ikään kuin se olisi osa äänestystulosta. Näin ei ollut. Se oli ilmoitus ehdottoman enemmistön äänirajasta. Sitä ei pidä lisätä äänien kokonaismäärään. Toistan: László Tőkés sai 334 ääntä. Se on enemmän kuin määräenemmistö. Näin ollen hänet on valittu.

Totean vielä aivan selvästi, että luku 168 ei tarkoittanut 168 ääntä. Sillä ilmoitettiin määrä, tarvittava äänikynnys, hänen valitsemisekseen varapuhemieheksi. Pahoittelen tätä väärinkäsitystä. Olisimme ehkä voineet ilmaista asian selvemmin.

  Adrian Severin (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, en halua mennä yksityiskohtiin. Muistutan vain teitä siitä, että puhetta johtanut varapuhemies ja parlamentin puhemies ilmoittivat meille, että ne, jotka äänestäisivät tyhjää, ja ne, jotka äänestäisivät vastaan, tekisivät itse asiassa aivan saman asian. Tämä ilmoitus oli luonnollisesti harhaanjohtava, mutta koska sen antoi istunnon puheenjohtaja, se oli uskottava ilmoitus, ja tästä syystä katson, että äänestys olisi toimitettava uudelleen teidän juuri antamanne selvennyksen perusteella.

  Puhemies. – (EN) Olen vakuuttunut siitä, että jos äänestys toimittaisiin uudestaan, tulos olisi sama. Uskon, että jäsenet ymmärsivät äänestävänsä niin kuin tavallisessa koneäänestyksessä äänestetään – napit tarkoittivat samoja asioita; tulos oli selvä. Epäselvää oli näytöllä näkynyt luku 168, joka aiheutti hieman hämmennystä. Jos asiassa oli väärinkäsityksiä, puhemies voi itse selittää, mitä hän tarkoitti, kun hän seuraavan kerran tulee johtamaan puhetta.

  Joanna Senyszyn (S&D). – (PL) Nimeni on Senyszyn.

Nämä selitykset ovat kaikesta huolimatta täysin epätyydyttäviä, kun otetaan huomioon, että ennen äänestystä meille sanottiin, että vastaäänet ja tyhjät äänet laskettaisiin yhteen, mikä on määräenemmistövaatimuksen mukaista. Mitä me loppujen lopuksi tarkoitamme "määräenemmistöllä"? Se tarkoittaa, että puolesta annettuja ääniä on oltava enemmän kuin vastaääniä ja tyhjiä ääniä yhteensä. Tässä tapauksessa ei ole ollenkaan selvää, mikä äänestyksen tulos oli. Puhemies Buzek sanoi, että äänestyksessä annettiin 334 ääntä puolesta, 287 vastaan ja 168 tyhjää. Tämän perusteella todella näyttää siltä kuin 789 ihmistä olisi äänestänyt, ja selitykset, joiden mukaan eräitä ääniä ei lasketa, saattavat nyt merkitä, että joitakin 334 puoltoäänestä ei lasketa.

Useimmissa valtioissa sovellettavan määritelmän puitteissa tätä tilannetta on täysin mahdotonta hyväksyä. Minusta asian ei Euroopan parlamentissakaan pitäisi olla toisin. "Määräenemmistö" tai "ehdoton enemmistö" tarkoittaa, että puolesta annettuja ääniä on enemmän kuin vastaääniä ja tyhjiä ääniä. Tässä tapauksessa näin ei ollut, koska ääniä annettiin virheellinen määrä. Tämä tarkoittaa sitä, että äänestyskone ei toiminut kunnolla ja äänestys on ehdottomasti toimitettava uudelleen.

  Nicole Sinclaire (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, jos sallitte, käyttäisin itse asiassa kaksi työjärjestyspuheenvuoroa. Niistä ensimmäinen koskee äänestystä varapuhemiehestä. Se ei ollut millään muotoa asianmukainen äänestys. Meitä johdettiin ohjeilla harhaan. Tällä rivillä yritimme äänestää vastaan, mutta koneet eivät antaneet meidän tehdä sitä. Yritimme pyytää työjärjestyspuheenvuoroja, joita ei silloin annettu, joten kehotan toimittamaan tämän äänestyksen uudelleen lippuäänestyksenä tai yksinkertaisena kyllä/tyhjää/ei-äänestyksenä, jonka tulokset esitetään selkeästi. Kaltaisteni Euroopan parlamenttiin kriittisesti suhtautuvien puolesta sanon: kiitos paljon – tämä tarjoaa meille avopaikan, ja me aiomme arvostella tätä ankarasti, siitä voitte olla varmat!

Toinen arvosteluni kohde on se, että minun ei sallittu antaa äänestysselitystä Michail Tremopoulosin mietinnöstä. Se oli nimenhuutoäänestys avoimuudesta, ja äänestin mietintöä vastaan. Nyt minulle ei anneta mahdollisuutta selittää, miksi äänestin sitä vastaan, mutta valitsijani näkevät, että äänestin avoimuutta vastaan. Haluan selittää, miksi äänestin kyseistä mietintöä vastaan. Pyydän, että voin antaa asiasta äänestysselityksen.

  Puhemies. – (EN) Mitä tulee ensimmäiseen seikkaan, läsnä oli henkilökuntaa samoin kuin puhemies, joka johti puhetta äänestyksen aikana. Jos asian käsittelystä on herännyt jotain kysymyksiä, ne selvitetään.

Toisesta seikasta totean, että yksinkertaistetussa menettelyssä ei käydä keskusteluja eikä anneta äänestysselityksiä, mutta voitte antaa selityksen kirjallisesti, joten olkaa hyvä ja käyttäkää sitä mahdollisuutta.

  Bruno Gollnisch (NI). - (FR) Arvoisa puhemies, kuuntelin teitä hyvin tarkkaavaisesti. Sanoitte, että 168 oli määräenemmistön kynnys. Näin kuulin, tai näin tulkkauksessa ainakin sanottiin. Tämä on minusta aivan uskomatonta, sillä jos näin on, käytämme puolta valinnan puolesta äänestäneiden määrästä äänikynnyksenä.

Tapahtui näin ollen mitä tahansa, aina saadaan määräenemmistö. Se on itsestään selvää. Tämä on ensimmäinen kerta, kun kuulen, että 168 ääntä muodostaa määräenemmistön tässä parlamentissa. Ymmärsin ehkä sananne väärin, mutta tämä koko menettely vaikuttaa minusta aivan absurdilta. Se voi sopia äänestykseen, jossa valitaan useita ehdokkaita, mutta ei todellakaan varapuhemiehen mandaatin uusimiseen.

  Puhemies. – (EN) Tietokone laski luvun 168 enemmistömääräksi tosiasiallisesti annettujen äänien pohjalta.

Kuulkaa, minä en ole eläessäni läpäissyt yhtäkään matematiikan koetta, joten en sano tästä enempää!

  Mário David (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, juuri tästä asiasta olen kerrankin Bruno Gollnischin kanssa samaa mieltä, vaikka toivon, että tämä on ensimmäinen ja viimeinen kerta. Asia on niin, että kun äänestäneitä jäseniä on 621, tarvittava enemmistö edellyttää vähintään 311 ääntä. Olen hyvin iloinen, että ehdokkaamme sai 334 ääntä, joten hänet valittiin joka tapauksessa, mutta pyydän teitä korjaamaan tämän, sillä jos tämä on tietokoneessa oleva ohjelma, se on ehdottomasti matemaattisesti väärin.

  Puhemies. – (EN) Olemme merkinneet tämän tiedoksi.

  Matthias Groote (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, en voinut äänestää äänestyksessä "ei", koska äänestyskone ei näyttänyt mitään ennen kuin olin painanut ensin "kyllä"- ja sitten "tyhjä"-nappia. Voisitteko tarkistaa vielä kerran, miten kone kerää ja laskee äänet, sillä minusta se ei ollut täysin selvää. En ollut ainoa, jolle kävi näin; useille muillekin jäsenille tapahtui aivan samoin. He eivät voineet painaa "tyhjä"- tai "ei"-nappia, vaan heidän oli äänestettävä ensin "kyllä". Se tekee tästä äänestysmenettelystä varsin sattumanvaraisen. Voisitteko siksi tarkistaa vielä, miten äänet laskettiin.

  Puhemies. – (EN) Minusta tuntuu vahvasti, ettemme käytä tätä järjestelmää enää ikinä. Jatkossa käytämme paperia!

  Pat the Cope Gallagher (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, ehdotan niille, jotka vielä ovat paikalla, että lopetamme keskustelun tästä asiasta. On aivan selvää, että ääniä annettiin 621 kappaletta. Varapuhemiehen valinnan puolesta annettiin 334 ääntä. Se on enemmistö; siirtykäämme eteenpäin. Jos kaikkien 27 jäsenvaltion kansalaiset katselevat meitä, heidän kunnioituksensa Euroopan parlamenttia kohtaan heikkenee suuresti. On tärkeämpiä aiheita kuin tämä, kuten korkea työttömyys. Meidän on keskusteltava tärkeistä kysymyksistä eikä haaskattava enää aikaa tästä keskustelemiseen. Hyväksyn selityksenne, arvoisa puhemies; hyväksyn myös parlamentin puhemiehen selityksen. Siirtykäämme siis eteenpäin ja käsitelkäämme tärkeitä kysymyksiä.

  Toine Manders (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, ehdotan, että lähetätte antamanne selityksen, joka minusta on selvä, kaikille parlamentin jäsenille sähköpostitse, sillä valitettavasti monet niistä jäsenistä, jotka aina kiihkoilevat avoimuudesta, selkeydestä ja demokratiasta, ovat kipaisseet lounaalle. Ehkä he pitävät selitystänne selkeänä, jos lähetätte sen heille sähköpostitse.

  Puhemies. – (EN) Puhemies päättää tästä asiasta, mutta ehdotan sitä hänelle.

  Alexandra Thein (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa varapuhemies, täysistuntomme ovat julkisia, ja tämä antaa hyvin huonon kuvan. Yhdyn siihen, mitä jo on sanottu. En ehdota sähköpostiviestiä; sen sijaan haluaisin, että asia esitetään ja selitetään virallisesti parlamentin verkkosivuilla, sillä ainakin yhden lausuman täytyy olla väärä. 168 ei voinut olla määräenemmistökynnys. Jos annettuja ääniä oli 621, kynnyksen oli oltava 310 – mikäli ymmärsin asian oikein. Näin ollen pyydän, että verkkosivuilla julkaistaan kirjallinen selitys, jotta myös kaikki kansalaiset voivat ymmärtää sen. Kun otetaan huomioon, että meitä katselee suuri määrä kansalaisia, olemme todella antaneet erittäin huonon vaikutelman.

  Vasilica Viorica Dăncilă (S&D). – (RO) Koska puhemies Buzekin selitykset äänestysmenettelystä olivat hämmentäviä ja ristiriitaisia ja jotkin äänestyskoneet eivät toimineet, katson, että äänestyksen uusiminen takaisi avoimuuden ja legitiimin tuloksen. Kuten eräs kollega mainitsi, meitä katselevat 27 valtion kansalaiset. Mielestäni meidän on osoitettava avoimuutta ja arvokkuutta niille, jotka ovat meidät valinneet.

On valitettavaa, että samalla kun hyvin monet parlamentin jäsenet arvostelevat tapaa, jolla äänestysprosessi suoritettiin, ehdotus äänestyksen uusimisesta normaaleissa oloissa on hylätty, mikä osoittaa, että kaikkia parlamentin jäseniä ei kohdella oikeudenmukaisesti.

Tästä syystä teidän, puhemiehen sekä niiden kollegojen näkemys, joiden mukaan nämä äänet saatiin, on oltava meidän kaikkien, Euroopan unionin jokaisen jäsenen näkemys.

8. Äänestysselitykset

Suulliset äänestysselitykset

Mietintö: Seán Kelly (A7-0190/2010)

  Pat the Cope Gallagher (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, olin hyvin iloinen, joskaan en yllättynyt, mietinnön äänestyksessä saamasta laajasta kannatuksesta, joka on ollut johdonmukaista kaikissa Irlannin kansainvälisestä rahastosta (IFI) käydyissä keskustelusta. EU oli luonnollisesti yksi tärkeimmistä IFI:n aikaansaamista edistäneistä toimijoista vuonna 1986, kun Lontoon ja Dublinin hallitukset perustivat sen edistämään taloudellista ja sosiaalista kehitystä rajan molemmin puolin sijaitsevissa 12 kreivikunnassa.

(GA) Rahastoon on maksettu yli 800 miljoonaa euroa rahoitustukea, ja kun kerrannaisvaikutus otetaan huomioon, tämä merkitsee yli 2 miljardin euron investointia.

Tulen itse rajakreivikunnasta ja olen raja-alueen edustaja, ja siksi ymmärrän hyvin, millainen osa Irlannin kansainvälisellä rahastolla on ollut rauhanprosessissa.

Rahaston avulla on luotu yli 40 000 suoraa työpaikkaa ja 16 000 välillistä työpaikkaa, ja sillä on luotu työllistymismahdollisuuksia taloudellisesti epäedullisessa asemassa olevalla alueella.

(EN) Vaikka on sovittu alasajostrategiasta, jolla IFI:n työtä jatketaan tämän vuoden loppuun asti, katson, että olisi harkittava perusteellisesti tämän ansiokkaan ja tehokkaan ohjelman jatkamista. Kiitos kärsivällisyydestänne.

  Izaskun Bilbao Barandica (ALDE). – (ES) Arvoisa puhemies, äänestin tämän aloitteen puolesta, koska sen päätavoitteena on tukea edelleen rauhan ja sovinnon prosessia Pohjois-Irlannissa ja Irlannin raja-alueilla sovinnon ja viestinnän siltojen rakentamiseksi pahiten jakautuneiden yhteisöjen välille ja jatkaa eurooppalaisten arvojen ja ihmisoikeuksien puolustamista.

Me Euskadissa – Baskimaassa – kärsimme yhä terroristien väkivallasta ja odotamme, että Euskadi Ta Askatasuna (ETA) kuulisi Baskimaan yhteiskuntaa, joka on väsynyt kärsimään ja pyytää sitä luopumaan lopullisesti väkivallasta. Odotamme lopullista tulitauon julistamista. Tässä tilanteessa odotan Euroopan unionilta samaa solidaarisuutta ja vankkumatonta tukea Euskadille, jotta voimme rakentaa kaipaamamme rauhan ja sovinnon.

  Daniel Hannan (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, kaikista maista tukipaketit ovat asettaneet Irlannin huonoimpaan asemaan ja kaikista kansoista irlantilaisille on tehty eniten vääryyttä. Irlannin valtiovarainministeri Brian Lenihan on tehnyt kaikki oikeat päätökset. Jokainen Irlannin virkamies pääministeristä alimpaan virkamieheen ja jopa työttömyyskorvausten saajat ovat kiristäneet vöitään ja kärsineet valtavia tulojen vähennyksiä. Nyt he huomaavat, että jos he eivät olisi tehneet mitään noista kivuliaista päätöksistä – jos he vain olisivat jatkaneet tuhlaamista – he olisivat kreikkalaisten tavoin voineet saada oman tukipakettinsa, ja mikä vielä pahempaa, he huomaavat, että heidän täytyy osallistua Kreikan pelastamiseen. Kaiken huipuksi he itse asiassa saavat huomata, että henkeä kohden laskettuna Irlannin maksuosuus on suurempi kuin useimpien muiden euroalueen jäsenten.

Jokainen oikeaoppinen ekonomisti ehdottaisi, että tällaisena aikana meidän olisi sallittava joidenkin euroalueen talouksien painaa taas omia valuuttojaan, devalvoida, ja ostaa itselleen aikaa hinnoitellakseen itsensä takaisin markkinoille. Sen sijaan tuomitsemme Etelä-Euroopan kansat vuosiksi köyhyyteen ja deflaatioon ja sälytämme Pohjois-Euroopan veronmaksajille valtavan velan vain pelastaaksemme eräiden kasvot. Niiden täytyy olla kalleimmat kasvot sitten Troijan Helenan, jota pelastamaan lähti tuhat laivaa!

  James Nicholson (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, aikomuksenani ei ollut antaa äänestysselitystä tästä nimenomaisesta aiheesta, mutta puheenvuorossaan esittelijä viittasi vain Ian Paisleyyn ja Gerry Adamsiin ja sanoi, että he saivat aikaan rauhan Pohjois-Irlantiin. Gerry Adams ja Ian Paisley ovat saattaneet saada aikaan kaikenlaista, mutta eivät rauhaa. Monet voivat väittää Pohjois-Irlannin rauhan olevan heidän ansiotaan, mutta todellisuudessa raskaimman taakan rauhan saamiseksi Pohjois-Irlantiin kantoivat David Trimble ja John Hume, ja toivon, että esittelijä tarkistaa tosiasiat jatkossa. He olivat ne, jotka tekivät aiemmin kaiken raskaan työn.

Haluan todeta selvästi, että äänestin mietinnön puolesta, koska katson, että Pohjois-Irlannissa tarvitaan yhä nykyään tukea saavutetun ylläpitämiseksi. Ei ole millään muotoa varmaa, että rauha kestää, sillä molemmilla puolilla on niitä – ja olemme nähneet heidän tulevan esiin viime aikoina – jotka yhä yrittävät purkaa sen, mitä on saatu aikaan.

Euroopan parlamentin varapuhemiehen valinta

  Jacek Olgierd Kurski (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, olin yksi niistä Euroopan parlamentin 334 jäsenestä, jotka kannattivat pastori Tőkésin valintaa Euroopan parlamentin varapuhemieheksi. Hän on nuoruuteni sankari. Solidaarisuus-liikkeen journalistina raportoin Ceauşescun rikollisen Securitate-turvallisuuspalvelun tulen alla Romanian vallankumouksesta, joka alkoi Timişoarassa László Tőkésin 16. joulukuuta 1989 pitämästä puheesta.

Olen kuitenkin pahoillani siitä, että hän on tänään joutunut ensin kärsimään tietokonevirheestä, joka ensin laski virheellisesti 168 ääntä, ja sitten puhetta johtanut henkilö lisäsi nämä 168 ääntä äänten kokonaismäärään, mikä on aiheuttanut yleistä kiistelyä. Näin ollen jos jotkut aikovat kyseenalaistaa László Tőkésin Euroopan parlamentin varapuhemieheksi valinnan laillisuuden, kannatan äänestyksen uusimista. Olen varma, että tulos olisi hänen kannaltaan vielä parempi. Kukaan ei saa asettaa kyseenalaiseksi näin arvostetun henkilön mandaattia Euroopan parlamentissa. Tästä syystä katson, että jos kukaan esittää epäilyjä, on László Tőkésin itsensä edun mukaista uusia äänestys.

Mietintö: Marian-Jean Marinescu (A7-016/2010)

  Alfredo Antoniozzi (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, äänestin Marian-Jean Marinescun – jota haluan tässä yhteydessä kiittää – mietinnön puolesta, koska katson, että uudenaikainen ja tehokas tavaraliikenne on paitsi kilpailukyvyn jopa eurooppalaisten yritysten selviytymisen perusedellytys. Lisäksi kannatan täysin esittelijän toivomusta palauttaa tekstiin tiettyjä kohtia, jotka parlamentti itse hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä.

Mietintö: David Martin (A7-0043/2010)

  Daniel Hannan (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, aloittaessamme tänään äänestykset törmäsimme menettelyyn, jota emme parlamentissa olleet oikeastaan koskaan huomanneet – menettelyyn, jossa vain "kyllä"-äänet rekisteröitiin. Väitän, arvoisa puhemies, että se oli vain ajan kysymys. Tämähän on juuri se toimintatapa, jota EU on noudattanut toisiaan seuraavissa kansanäänestyksissä.

Euroopan perustuslaki tai Lissabonin sopimus hylättiin toistuvasti äänestyksissä. Sitä vastusti 54 prosenttia ranskalaisista äänestäjistä, 62 prosenttia alankomaalaisista äänestäjistä ja 53 prosenttia irlantilaisista äänestäjistä, mutta reaktiona oli kaikissa tapauksissa jatkaa silti eteenpäin, olla välittämättä kansalaisten vastalauseista ja kuulla vain "kyllä", kun kansalaiset olivat ilmaisseet vastustuksensa. Nyt olemme kirjanneet tai laillistaneet tämän toimintatavan parlamentin työjärjestyksessä. Olemme tehneet kansalaisille mahdottomaksi ilmaista heidän erimielisyytensä tästä hankkeesta. Mieleni tekee käyttää vanhaa sanontaa: mitä osaa sanasta "ei" te ette ymmärrä?

  Syed Kamall (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, kun tarkastelemme tänään tätä mietintöä työjärjestyksestä ja sen mukauttamisesta Lissabonin sopimukseen, on mielenkiintoista, että puhumme monille parlamentin jäsenille, jotka eivät todella tiedä, mitä Lissabonin sopimus itse asiassa sisältää ja miten se vaikuttaa äänestäjiemme jokapäiväiseen elämään.

Ajatellaanpa esimerkiksi koko Kreikan tukipakettia. Jos katsotaan neuvostossa käytyjä keskusteluja, niiden kohteena oli Lissabonin sopimuksen 122 artikla, jonka piti olla yhteisvastuun artikla: Neuvosto voi päättää yhteisvastuun hengessä aiheellisista toimenpiteistä erityisesti, jos jäsenvaltiolla ilmenee vaikeuksia tiettyjen tuotteiden saatavuudessa, ennen kaikkea energia-alalla, tai jos luonnonkatastrofit ovat aiheuttaneet jäsenvaltiolle vaikeuksia tai vakavasti uhkaavat aiheuttaa sille suuria vaikeuksia. Jäsenvaltiot, kuuluivat ne euroalueeseen tai eivät, käyttävät tätä nyt tekosyynä antaa tukipaketti valtiolle, joka on joutunut itse aiheuttamiinsa vaikeuksiin, jotka eivät johdu poikkeuksellisista tapahtumista.

Meidän olisi kerrottava äänestäjille aivan selvästi, mitä Lissabonin sopimus merkitsee heidän kannaltaan. Tarkoittaako se veronmaksajien rahojen ottamista sellaisten valtioiden pelastamiseksi, jotka eivät osaa hoitaa omia asioitaan?

  Bruno Gollnisch (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, tällä parlamentilla on erityinen lahjakkuus, joka ilmenee erityisesti työjärjestyksen uudistuksissa, jotka suunnitellaan aina siten, että niillä vähennetään vähemmistön, tai altavastaajien, Untermenschen – joita me jossain määrin olemme – oikeuksia. Viime vuoden ajan olemme jyränneet sen säännön yli, joka työjärjestyksen 24 artiklan nojalla sallii sitoutumattomien jäsenten nimittää oma edustajansa.

Totesitte juuri, arvoisa puhemies, yhdessä – olen pahoillani – typerimmistä kuulemistani huomautuksista, että näin ei voida tehdä, koska teidän poliittinen kantanne ei ole sama kuin minun. Se on totta, minä olen sitoutumaton periaatteesta, kun taas te olitte sitoutumaton vain siksi, että ystävänne pettivät teidät.

Oli kuitenkin olemassa ainakin yksi keino ratkaista tämä kiista, ja se oli äänestäminen. Äänestäminen on demokratiassa tavanomainen menettely. Mutta ei, nyt sitoutumattomien jäsenten edustajat valitsee parlamentin puhemies. Tämä on taas yksi farssi.

Se oli juuri David Martin, joka kyhäsi idean ja suunnitteli tämän yhdessä kahden suurimman ryhmän edustajien kanssa. Lisäksi tämä muistuttaa minua työjärjestykseen tehdyistä edellisistä tarkistuksista, joiden takana oli Richard Corbett, joskin hän on nyt vaipunut hämärään ja hävisi onneksi Euroopan parlamentin vaaleissa ystävälleni Nick Griffinille.

  Philip Claeys (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, David Martinin mietinnön tarkistuksen 86 mukaan sitoutumattomien jäsenten edustajaa puheenjohtajakokoukseen eivät valitse sitoutumattomat jäsenet itse vaan parlamentin puhemies. Tälle esitetty perustelu on yksimielisyyden puute sitoutumattomien jäsenten keskustelussa. Ihmettelen, mikä ongelma siinä on. Aivan samoin parlamentti ei ole yksimielinen, kun valitaan parlamentin puhemies, ja juuri tästä syystä toimitamme demokraattisen vaalin. Sitoutumattomien jäsenten edustajan on oltava edustaja, ja sen vuoksi on parasta järjestää vaali.

Euroopan parlamentti alkaa näyttäytyä jonkinlaisena Mikki Hiiri -parlamenttina, jossa puhemies itse päättää, kuka saa edustaa eräitä hänen vastustajiaan. Ihmettelen myös, millä perusteella puhemies päätöksensä tekee. Perustuuko se edustavuuteen? Perustuuko se henkilökohtaiseen mieltymykseen tai ystävyyteen jotain tiettyä sitoutumatonta jäsentä kohtaan? Mitä kriteereitä puhemies käyttää päättäessään sitoutumattomien jäsenten edustajasta? Olisin toivonut, että puhemies olisi antanut tästä lausunnon ennen äänestystä, mutta valitettavasti emme saaneet sellaista kuulla.

  Jaroslav Paška (EFD). – (SK) Arvoisa puhemies, kaikella kunnioituksella teitä ja Euroopan parlamenttia kohtaan, keskustelussa työjärjestyksen mukauttamisesta Lissabonin sopimukseen olisi mainittava myös se työjärjestyksen puute, joka mahdollisti sellaisen äänestyksen ja tuloksen, joka nähtiin, kun László Tőkés valittiin varapuhemieheksi.

En voi käsittää, miten puhemiehet voivat hyväksyä kiistanalaisen äänestyksen ja siten kiistanalaisen äänestystuloksen, ja ymmärrän hyvin kollegoitani, jotka epäilevät, onko heidän äänensä laskettu oikein. Tästä syystä katson, että Euroopan unionin ja Euroopan parlamentin olisi toimittava avoimesti ja selkeästi, ja niin kauan kuin joistakin jäsenistä tuntuu, että äänestyslaitteet rekisteröivät heidän äänensä toisin kuin he äänestivät eikä heillä ollut mahdollisuutta tarkistaa asiaa monitoreistaan, äänestys on kiistanalainen.

Tästä syystä katson, että on László Tőkésin ja Euroopan parlamentin uskottavuuden kannalta parempi kumota tämä äänestys ja toimittaa se uudelleen, niin että Euroopan parlamentin varapuhemiehen valinnasta ei tulevaisuudessa ole mitään epäilyksiä.

Mietintö: Sidonia Elżbieta Jędrzejewska (A7-0183/2010)

  Daniel Hannan (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, Kreikan syöpä lähettää etäpesäkkeitä koko Välimeren alueelle. Luimme tällä viikolla, että Euroopan komission valmistautuu pelastamaan Espanjan, ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman Van Rompuy myöntää suoraan, että tässä tapauksessa pelastusrahastoon jo varatut 750 miljardia euroa olisi täysin riittämätön määrä.

Kasvaimen levitessä johtajamme, sen sijaan että harkitsisivat amputointia, ovat päättäneet käynnistää pitkäkestoisen kemoterapian, joka on kallis, tuskallinen ja tulokseltaan epävarma. Tarkoitan tällä, että he yrittävät luoda koneiston, jota Van Rompuy kutsuu taloushallinnoksi ja jota hänen edeltäjänsä kutsui verofederalismiksi: verotuksen yhdenmukaistaminen, transaktiovero, eurooppalainen velkavirasto tai Euroopan valuuttarahasto. Kaikkien näiden koneistojen tarkoituksena on yrittää siirtää rahaa heidän hankkeensa pitämiseksi käynnissä, vaikka paljon helpompaa olisi tietenkin päästää veronmaksajat tämän pelastuspaketin taakasta ja antaa vaikeuksissa oleville talouksille valtava elvytysruiske sallimalla niiden devalvoida ja hinnoitella itsensä markkinoille. Me edellytämme kansalaisten maksavan todella korkean hinnan eliitin omahyväisyyden tyydyttämiseksi!

Mietintö: Michael Cashman (A7-0165/2010)

  Clemente Mastella (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, vuoden 2000 vuosituhannen huippukokouksessa rikkaimmat valtiot, muun muassa Euroopan unionin jäsenvaltiot, vahvistivat sitoumuksensa saavuttaa tiettyjä konkreettisia tavoitteita vuoteen 2015 mennessä: vähentää nälkää ja köyhyyttä, parantaa koulutusta ja terveydenhuoltoa sekä suojella ympäristöä kehitysmaissa.

Nyt, lähes kymmenen vuotta myöhemmin, me katsomme, että Euroopan on kehitysavun tärkeimpänä kansainvälisenä toimijana otettava johtava asema. On aivan selvää, että muutaman viime vuoden aikana kehitysavun lisääminen on auttanut lievittämään miljoonien ihmisten kärsimyksiä. Vaikka on totta, että kehitysapu toimii, vielä on paljon tehtävää, varsinkin kun otetaan huomioon, että nykyinen kansainvälinen kriisi pakottaa monet jäsenvaltiot vähentämään kehitysapumäärärahojaan näille valtioille.

Arvoisa puhemies, äänestin mietinnön puolesta, koska katson, että meidän on nyt tutkittava innovatiivisia rahoitusmekanismeja. EU:n jäsenvaltioiden on alettava suhtautua vakavasti poliittisluonteisiin strategisiin kumppanuuksiin näiden maiden kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikkien kumppanien on osoitettava uudelleen poliittista tahtoa saavuttaa ensisijaiset tavoitteet, jotka ovat edelleen seuraavat: kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus, ilmastonmuutoksen ja maailmanlaajuisen kriisin torjunta, hallinto ja oikeudet, oikeus ruokaan ja kehitysyhteistyökasvatus. Tämä on edelleen tärkein haasteemme.

  Sonia Alfano (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, äänestin Michael Cashmanin mietinnön puolesta, koska katson, että parlamentin ja unionin toimielinten tehtävänä on noudattaa ja puolustaa kehitysmaissa ja etenkin Afrikan maissa asuville ihmisille annettuja sitoumuksia.

Emme saa edetä vuoteen 2015 ja huomata sitten, että itsellemme asettamiamme kahdeksaa tavoitetta ei ole saavutettu, sillä vuosituhattavoitteiden saavuttamisen, näiden prosenttiosuuksien takana – tätä emme saa unohtaa – on miljardeja ihmisiä, jotka kärsivät ja joilla ei ole mahdollisuutta elää ihmisarvoista elämää.

Euroopan unionin on näytettävä esimerkkiä ja toimittava tiennäyttäjänä kehitysavun alalla. Julkisen velan peruuttaminen yhdessä kehitysavun tehokkaan käytön paremman varmistamisen kanssa on yksi tämän yhteisvastuuseen perustuvan hankkeen tärkeimmistä seikoista, ja meidän on tajuttava, että sen saavuttamista ei voida lykätä uhraamatta vielä lisää ihmishenkiä.

Kirjalliset äänestysselitykset

Euroopan parlamentin varapuhemiehen valinta

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Koska Euroopan parlamentin varapuhemies Pál Schmitt valittiin äskettäin juuri valitun Unkarin parlamentin puhemieheksi, kollegojeni ja minun oli valittava uusi varapuhemies. Koska Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmän unkarilainen jäsen László Tőkés täyttää kaikki tämän tehtävän suorittamisen edellyttämät vaatimukset (arvokkuus, sitoutuminen, Eurooppa-hankkeen tukeminen), äänestin hänen ehdokkuutensa puolesta.

  Cătălin Sorin Ivan (S&D), kirjallinen. – (RO) László Tőkésin nimittäminen Euroopan parlamentin varapuhemieheksi on loukkaus Romaniaa kohtaan, kun otetaan huomioon tämän kollegan lausuntojen sovinistinen sävy. Hänen valintansa tähän tehtävään on erityisen huolestuttava siinä käytetyn epäilyttävän äänestysmenettelyn vuoksi. Tällaista nimitystä ei olisi saanut tapahtua Euroopan parlamentissa, joka on Euroopan kansalaisille vastuuvelvollinen foorumi. Kun näin nyt kuitenkin on tehty, olisimme toivoneet, että äänestys olisi toimitettu täysin normaalin menettelyn mukaisesti. Koska näin ei tapahtunut, valinta vaikuttaa Euroopan parlamentin julkisuuskuvaan varsinkin Romaniassa, jossa kansalaiset ovat hyvin kiinnostuneita tästä asiasta. Se, tekeekö László Tőkés hyvää työtä uudessa tehtävässään, on vähemmän tärkeää tässä vaiheessa. Todella tärkeää on se, että yhtä eurooppalaista valtiota on loukattu syvästi.

  Ioan Mircea Paşcu (S&D), kirjallinen. – (EN) László Tőkésin tämänpäiväinen valinta Euroopan parlamentin varapuhemieheksi oli häpeällinen. Ensinnäkin puhemiehen selitykset siitä, miten äänestys tapahtuu, olivat sekä hämmentäviä että ristiriitaisia. Tuloksena oli, että kukaan ei tiennyt varmasti, miten menetellä. Toiseksi, monien romanialaisten parlamentin jäsenten – joiden odotettiin äänestävän vastaan – äänestyskoneet lakkasivat kummallisesti toimimasta kunnolla. Kolmanneksi, äänestys toimitettiin joka tapauksessa, ja puhemies jätti asian avoimeksi ja poistui salista. Neljänneksi, parlamentin jäsenten kohtuullinen pyyntö äänestyksen uusimisesta tavallista menettelyä noudattaen hylättiin. Viidenneksi, myös ilmoitus siitä, että annettuja ääniä oli enemmän kuin läsnä olleita jäseniä, torjuttiin! Kuudenneksi, meille yksinkertaisesti ilmoitettiin, että äänestystulos on vahvistettu joka tapauksessa! Seitsemänneksi, tästä huolimatta kukaan ei pystynyt selittämään, miten 168 ääntä riittää muodostamaan "määräenemmistön" parlamentissa, jossa on 751 jäsentä!

Tosiasiassa PPE on väkisin pakottanut koko parlamentin mukautumaan tahtoonsa! Pahoittelen tätä, koska he varmasti pystyvät parempaan ja me, parlamentin muut jäsenet, myös ansaitsemme parempaa!

Mietintö: Barbara Matera (A7-0180/2010)

  Jean-Pierre Audy (PPE), kirjallinen. – (FR) Osoittaakseni poliittista solidaarisuutta PPE-ryhmään kuuluvia ystäviäni kohtaan kannatin äänestyksessä italialaisen kollegani Barbara Materan (PPE, IT) mietintöä ehdotuksesta päätökseksi ottaa käyttöön noin 6,6 miljoonaa euroa Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) varoja Espanjan auttamiseksi, koska se kärsii irtisanomisista ei-metallisten mineraalituotteiden alalla. Asettamatta lähtökohtaisesti kyseenalaiseksi Euroopan komission analyysia, joka perustuu Espanjan kuningaskunnan toimittamiin tietoihin, minusta on outoa, että Euroopan globalisaatiorahaston varoja pitäisi ottaa käyttöön asiassa, joka on vain Espanjan kiinteistökuplan puhkeamisen seuraus. Myönnettyjen rakennuslupien määrän ja siten tiilien, keramiikan ja ei-metallisten mineraalituotteiden kulutuksen väheneminen johtuu itse asiassa asuntoluottojen vähenemisestä. Mihin me joudumme tällaisella järkeilyllä? Voimmeko me vakavasti väittää, että tämä on globalisaatioon mukautumista? Katson myös, että yli 400 000 euron hallintokustannukset ovat suhteettoman suuret, vaikka 60 000 euroa maksava tutkimus, jonka hinta vaikuttaa kohtuuttomalta, vaikuttaa olevan summan suuruuden pääsyy. Jatkoa seuraa…

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Työttömyyden kasvu on yksi äskettäisen talous- ja finanssikriisin haitallisimmista seurauksista. Markkinoiden paheneva epävakaus on osaltaan kärjistänyt tilannetta monissa yrityksissä, jotka eivät ole kyenneet mukautumaan globalisaatioon. Tässä tapauksessa 181 Valencian itsehallintoalueella toimivaa yritystä on kärsinyt tästä vaikutuksesta. Espanja on toimittanut riittävät todisteet rahaston varojen käyttöönottoa koskevan pyyntönsä puolesta, ja katson, että pyyntöä olisi kannatettava.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Katson, että erityinen apu on erittäin tärkeää työntekijöille, jotka on irtisanottu tai jotka ovat kärsineet nykyisestä maailmanlaajuisesta talouden toimintaympäristöstä, kuten on tapahtunut tässä tapauksessa, jossa 181 Espanjassa Valencian alueella toimivaa yritystä on irtisanonut 2 425 työntekijää. Näiden työntekijöiden uudelleenkoulutukseen ja työmarkkinoille palaamiseen tähtäävän tuen täytäntöönpano on keskeisen tärkeää paitsi talouden elpymisen myös sosiaalisen vakauden kannalta. Tästä syystä äänestän päätöslauselman puolesta. Toistan komission suosituksen, jonka mukaan Euroopan sosiaalirahaston varoja ei saisi siirtää Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) maksujen kattamiseksi. Näillä rahastoilla on erilaiset ja toisiaan täydentävät tavoitteet, eivätkä ne voi korvata toisiaan. Poikkeuksellisena toimenpiteenä EGR:llä olisi oltava itsenäinen rahoitus, ja on hyvin vakava virhe, jos EGR hätätoimenpiteenä rahoitetaan Euroopan sosiaalirahaston tai jonkin muun rakennerahaston kustannuksella.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Espanja esitti 2. syyskuuta 2009 hakemuksen Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) varojen käyttöönottamiseksi työntekijöiden irtisanomisten vuoksi, jotka on toteutettu yhdellä ainoalla NUTS II -alueella, Valencian itsehallintoalueella muiden ei-metallisten mineraalituotteiden valmistuksen alalla toimivissa 181 yrityksessä. Katson, että hakemus on asetuksen (EY) N:o 1927/2006 10 artiklassa säädettyjen rahoitustuen vahvistamista koskevien vaatimusten mukainen. Tästä syystä kannatin mietintöä ja komission ehdotusta ottaa käyttöön 6 598 735 euroa, sillä Euroopan globalisaatiorahastosta (EGR) rahoitetaan vain toimenpiteitä, joilla irtisanottuja työntekijöitä autetaan palaamaan työmarkkinoille, ja rahastosta myönnettävillä varoilla luodaan heille edellytykset löytää pysyviä tai määräaikaisia työpaikkoja, osallistua ammattikoulutusohjelmiin, hankkia työmarkkinoiden tarpeita vastaavaa osaamista, hankkia yritystoimilupa tai ryhtyä itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi. Myös Liettua on jo käyttänyt hyväkseen tämän rahaston tukea.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) varojen käyttöönottoa koskevien mietintöjen puolesta, koska mielestäni on hyvin tärkeää painottaa tämän rahaston merkitystä.

Tämä rahoitusväline perustettiin tarjoamaan työmarkkinatukitoimia, joilla on tarkoitus yksinomaan tukea maailmankaupassa tapahtuneiden rakennemuutosten vuoksi irtisanottuja työntekijöitä ja auttaa heitä palaamaan työmarkkinoille.

Se on erittäin hyödyllinen väline, ja vuodesta 2007 tähän päivään asti 17 jäsenvaltiota on esittänyt sille 55 pyyntöä 52 334 irtisanotun työntekijän tukemiseksi. Näitä varten on varattu yhteensä 271,9 miljoonaa euroa.

Hallussamme olevien tietojen analyysi osoittaa näin ollen, että kutakin irtisanottua työntekijää kohden Euroopan globalisaatiorahastosta on otettu käyttöön 5 195 euroa, mikä summa käytetään yksilöllisten palvelujen paketteihin, jotka on nimenomaisesti suunniteltu edistämään kyseisten työntekijöiden paluuta työmarkkinoille.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Hienotunteisuudesta globalisaatiolle uhrattuja Espanjan Valencian alueen työntekijöitä kohtaan äänestän tyhjää. He ovat joutuneet tähän tilanteeseen Euroopan unionin ajaman uusliberalistisen politiikan seurauksena, joten saattaisi vaikuttaa perustellulta äänestää niitä surkeita summia vastaan, jotka Euroopan eliitti haluaa heille tarjota. Se vähä, jonka he saavat, saattaa kuitenkin auttaa lievittämään heidän kärsimyksiään. Tämä ei tee Euroopan globalisaatiorahaston toimintatavasta yhtään hyväksyttävämpää. Se tukee parhaillaan tapahtuvia tuotannonsiirtoja Marokkoon ja Algeriaan ja hyväksyy rikkaimpien voitot. Puhdas omatunto ei maksa eurokraattien harvainvallalle paljon.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) EU on solidaarisuuden alue, ja Euroopan globalisaatiorahasto (EGR) on osa sitä. Tämä tuki on välttämätöntä työttömien ja globalisaatioon liittyvien tuotannonsiirtojen uhrien auttamiseksi. Yhä useammat yritykset siirtävät tuotantoaan käyttäen hyväksi monien maiden, varsinkin Kiinan ja Intian, alhaisempia työvoimakustannuksia, ja tämä vahingoittaa usein maita, jotka kunnioittavat työntekijöiden oikeuksia. EGR:n tarkoituksena on auttaa yritysten tuotannonsiirtojen uhreiksi joutuneita työntekijöitä, ja se on erittäin tärkeä toimija helpotettaessa heidän työllistymistään uudelleen. Muut EU:n jäsenvaltiot ovat aikaisemmin käyttäneet EGR:ää, ja nyt se voi tarjota samaa apua Espanjan Valencian alueelle siellä äskettäin syntyneen tilanteen vuoksi, jossa 181 "muiden ei-metallisten mineraalituotteiden valmistuksen" piirissä toimivaa yritystä irtisanoi yli 2 400 työntekijää. Tästä syystä äänestin siten kuin äänestin.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Mietintö koskee EGR:n varojen käyttöön ottamista (6 598 735 euroa) Espanjan Valencian alueen hyväksi, koska 181 "muiden ei-metallisten mineraalituotteiden valmistuksen" piirissä toimivaa yritystä on irtisanonut yli 2 400 työntekijää. Varat menevät suoraan irtisanotuille työntekijöille. Mietintö hyväksyttiin budjettivaliokunnassa ilman keskustelua. Täysistunnossa myös me vihreät kannatimme sitä.

Mietintö: Barbara Matera (A7-0181/2010)

  Jean-Pierre Audy (PPE), kirjallinen. – (FR) Osoittaakseni solidaarisuutta Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmää ja Irlantia kohtaan kannatin äänestyksessä erinomaisen italialaisen kollegani Barbara Materan mietintöä ehdotuksesta päätökseksi ottaa käyttöön noin 2,7 miljoonaa euroa Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) varoja Irlannin auttamiseksi, koska se kärsii irtisanomisista kristallialalla. Suurin osa 600 irtisanomisesta on tapahtunut Waterford Crystal -yrityksessä. Asettamatta kyseenalaiseksi Euroopan komission analyysia minusta on outoa, että tämä yritys, joka on ollut vaikeuksissa vuodesta 2005, voi olla globalisaatioon mukautumisen syynä. Se ilmoitti vuonna 2005 Dungarvanin tehtaansa sulkemisesta keskittääkseen kaikki toimintonsa Kilkennyssä Waterfordin kaupungissa sijaitsevaan päätehtaaseensa, joka työllisti 1 000 henkilöä. Siirtoon liittyi lähes 500 työntekijän irtisanominen Dungarvanin tehtaasta. Sen jälkeen, kun tämä tehdas oli suljettu 30. tammikuuta 2009, entiset työntekijät ja heidän perheensä järjestivät mielenosoituksia, jotka päättyivät maaliskuussa 2009, kun työntekijöiden kanssa oli tehty sopimus ja heille oli maksettu 10 miljoonaa euroa (lähde: Wikipedia). Onko tämä globalisaatioon mukautumista?

  Liam Aylward (ALDE), kirjallinen. – (GA) Olen vilpittömän tyytyväinen Euroopan globalisaatiorahastosta Waterford Crystal -yhtiön ja sen alihankkijoiden entisille työntekijöille jaettavaan korvaukseen. Rahasto perustettiin auttamaan maailmankaupan rakennemuutoksista kärsiviä työntekijöitä, ja se on hyvin tärkeä paikallisyhteisölle, jossa Waterford Crystalin tehtaalla oli keskeinen sija.

Koska tämä ala oli erittäin tärkeä koko alueelle, koska lasiala ja siihen liittyvät yritykset työllistivät monia ammattitaitoisia paikallisia työntekijöitä ja koska ala oli elintärkeä Waterfordin alueen identiteetille, tämä tuki auttaa suuresti työntekijöitä ja heidän perheitään ja sen avulla voidaan luoda muita työllistymismahdollisuuksia työntekijöille.

Paikallistasolla on toteutettava koordinointitoimia, jotta varmistetaan tuen asianmukainen jakautuminen. Koska nämä työntekijät ovat muita vanhempia ja koska he tekivät suurta ammattitaitoa vaativaa työtä, on varmistettava, että rahoitusta käytetään jatkokoulutukseen, yrittäjyyden kannustamiseen ja työllistymismahdollisuuksien parantamiseen.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan unioni on Irlannin kansainvälisen rahaston tärkein rahoittaja ja maksaa noin 57 prosenttia sen vuotuisesta rahoituksesta.

Näin ollen olen tyytyväinen Euroopan yhteisön rooliin taloudellisen ja sosiaalisen avun antamisessa Irlannille rauhan ja sovinnon saavuttamiseksi.

Nykyinen toimintakausi on päättymässä, mutta on tärkeää, että Euroopan yhteisö jatkaa Irlannin kansainvälisen rahaston rahoittamista ja pyrkii edelleen rakentamaan siltoja, yhdistämään eri yhteisöjä ja saamaan aikaan kehitystä Irlannin molempien osien niillä alueilla, jotka ovat kärsineet eniten viime vuosien epävakaudesta.

  Proinsias De Rossa (S&D), kirjallinen. – (EN) Kannatan täydestä sydämestäni päätöstä ottaa käyttöön Euroopan globalisaatiorahaston varoja Waterford Crystal -yhtiön työntekijöiden auttamiseksi. Maailmanlaajuinen talouskriisi yhdessä maailmankaupassa tapahtuneiden suurten muutosten kanssa ovat aiheuttaneet monien työntekijöiden irtisanomisia Irlannissa ja kaikkialla Euroopassa. Kehotan Irlannin hallitusta toimimaan ripeästi sen varmistamiseksi, että nämä varat käytetään nopeasti ja tehokkaasti työntekijöiden yksilöllisten uudelleenkoulutustarpeiden täyttämiseksi. Rahaston varojen käyttöaika on rajallinen, eikä tarvittavien palvelujen tarjoamisessa saa hukata aikaa. EGR:ää koskevaa asetusta on tarpeen tarkistaa, jotta myönnettyjen varojen käyttöä voidaan joustavoittaa erityisesti aikarajan osalta.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) "Kelttiläiseksi tiikeriksi" kutsuttu valtio saattoi kerran ylpeillä merkittävillä kasvuasteilla, mutta se on viime vuosina kärsinyt kriisin ja globalisaation vaikutuksista. Ne ovat haitanneet Irlannin lasialaa, ja nyt lähes 600 työntekijää on tilanteessa, jossa he tarvitsevat apua. Kannatan rahaston varojen käyttöönottoa.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) tavoitteita silmälläpitäen äänestän sen puolesta, että Waterford Crystal -yhtiön Irlannin tasavallassa irtisanomille työntekijöille myönnetään tukea. Tuen määrä on yli 2,5 miljoonaa euroa, ja se on erittäin tärkeä kannustettaessa irtisanottuja kehittämään taitojaan, sillä valtaosa heistä on yli 45-vuotiaita. Haluan kuitenkin huomauttaa EGR:ssä ilmenneistä räikeistä eroista ja eriarvoisuudesta. Ne johtuvat siitä, että jäsenvaltiot toistuvasti lyövät laimin saatavilla olevien varojen hyödyntämisen kyseisissä valtioissa työttömäksi joutuvien työntekijöiden selväksi tappioksi, kuten on tapahtunut Portugalissa konkurssien ja työttömyyden jatkuvan lisääntymisen vuoksi.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Irlanti toimitti 7. elokuuta 2009 hakemuksen Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) varojen ottamiseksi käyttöön Waterford Crystal -yrityksen ja kolmen sen toimittajan tai jatkojalostajan toteuttamien irtisanomisten vuoksi. Katson, että hakemus on asetuksen (EY) N:o 1927/2006 10 artiklassa säädettyjen rahoitustuen vahvistamista koskevien vaatimusten mukainen. Tästä syystä kannatin mietintöä ja komission ehdotusta ottaa käyttöön 2 570 853 euroa, sillä Euroopan globalisaatiorahastosta (EGR) rahoitetaan vain toimenpiteitä, joilla irtisanottuja työntekijöitä autetaan palaamaan työmarkkinoille, ja rahastosta myönnettävillä varoilla luodaan heille edellytykset löytää pysyviä tai määräaikaisia työpaikkoja, osallistua ammattikoulutusohjelmiin, hankkia työmarkkinoiden tarpeita vastaavaa osaamista, hankkia yritystoimilupa tai ryhtyä itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi. Myös Liettua on jo käyttänyt hyväkseen tämän rahaston tukea.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Hienotunteisuudesta globalisaatiolle uhrattuja Waterford Crystal -yrityksen irlantilaisia työntekijöitä kohtaan äänestän tyhjää. He ovat joutuneet tähän tilanteeseen Euroopan unionin ajaman uusliberalistisen politiikan seurauksena, joten saattaisi vaikuttaa perustellulta äänestää niitä surkeita summia vastaan, jotka Euroopan eliitti haluaa heille tarjota. Se vähä, jonka he saavat, saattaa kuitenkin auttaa lievittämään heidän kärsimyksiään. Tämä ei tee Euroopan globalisaatiorahaston toimintatavasta yhtään hyväksyttävämpää. Se sallii pankkien nykyisen keinottelun ja hyväksyy KPS Capital Partnersin kaltaisten yhdysvaltalaisten rahastojen eurooppalaisten työntekijöiden selkänahasta repimät voitot. Eurokraattien valtakunnassa puhtaan omantunnon saa halvalla.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) EU on solidaarisuuden alue, ja Euroopan globalisaatiorahasto (EGR) on osa sitä. Tämä tuki on välttämätöntä työttömien ja globalisaatioon liittyvien tuotannonsiirtojen uhrien auttamiseksi. Yhä useammat yritykset siirtävät tuotantoaan käyttäen hyväksi monien maiden, varsinkin Kiinan ja Intian, alhaisempia työvoimakustannuksia, ja tämä vahingoittaa usein maita, jotka kunnioittavat työntekijöiden oikeuksia. EGR:n tarkoituksena on auttaa yritysten tuotannonsiirtojen uhreiksi joutuneita työntekijöitä, ja se on erittäin tärkeä toimija helpotettaessa heidän työllistymistään uudelleen. Muut EU:n jäsenvaltiot ovat jo aiemmin käyttäneet globalisaatiorahaston varoja, joten nyt meidän tulisi myöntää tämä tuki Irlannin tasavallalle ja etenkin lasi- ja kristallialan yrityksille. Tästä syystä äänestin siten kuin äänestin.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Mietintö koskee EGR:n varojen (2 570 853 euroa) käyttöön ottamista irlantilaisten työntekijöiden hyväksi kristallialalla toimivien Waterford Crystal -yrityksen ja kolmen sen alihankkijan toteuttamien irtisanomisten vuoksi. Varat menevät suoraan irtisanotuille työntekijöille. Mietintö hyväksyttiin budjettivaliokunnassa ilman keskustelua. Minulla ei ollut mitään ongelmia äänestää sen puolesta.

Mietintö: Barbara Matera (A7-0179/2010)

  Laima Liucija Andrikienė (PPE), kirjallinen. – (EN) Suhtaudun myönteisesti päätökseen myöntää rahoitustukea työntekijöille, jotka ovat menettäneet työpaikkansa maailmanlaajuisen finanssi- ja talouskriisin vuoksi kolmessa nimenomaisessa tapauksessa – Valencian itsehallintoalueella ja Kastilia-La Manchassa Espanjassa sekä kristallia tuottavassa Waterford Crystal -yrityksessä Irlannissa. Tuen kokonaismäärä näissä tapauksissa on 11 miljoonaa euroa, ja se kohdistetaan 3 663 irtisanottuun työntekijään. Vaikka Euroopan globalisaatiorahaston tuki ei ratkaise kaikkia finanssi- ja talouskriisin aiheuttamia ongelmia, kehotan EU:n toimielimiä arvioimaan hakemukset tehokkaasti ja nopeasti sekä jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisesti tähän rahastoon.

Kotimaassani Liettuassa rahoitustukea myönnettiin äskettäin rakennusalalla sekä huonekalu- ja vaatetusteollisuudessa irtisanotuille työntekijöille sekä Alytusin kaupungissa sijaitsevan Snaigėn tehtaan työntekijöille. Maailmanlaajuisesta finanssi- ja talouskriisistä ankarimmin kärsineet ovat arvostaneet suuresti tätä tukea.

  Jean-Pierre Audy (PPE), kirjallinen. – (FR) Osoittaakseni solidaarisuutta Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmää kohtaan kannatin äänestyksessä italialaisen kollegani Barbara Materan (PPE, IT) mietinnön perusteella ehdotusta päätökseksi ottaa käyttöön noin 2 miljoonaa euroa Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) varoja Espanjan auttamiseksi, koska se kärsii irtisanomisista puutuotteiden valmistuksen alalla. Espanjan kuningaskunta perustelee pyyntönsä sillä, että talous- ja finanssikriisi aiheutti maailmantaloudessa äkillisen romahduksen, jolla oli vakavia kerrannaisvaikutuksia moniin aloihin, varsinkin rakennusalan ja siten puutuotteiden kysyntään. Totuus on, että kriisi sai Espanjan kiinteistökuplan puhkeamaan, ja on vaikea nähdä, mitä perusteita siinä on globalisaatioon mukautumiseen… Jos katsotaan, mitä tuella rahoitetaan (esimerkiksi 57 yrittäjyyden edistämishanketta, joista kukin maksaa 3 000 euroa, eli yhteensä 171 000 euroa, 16 työharjoittelua sisältävää koulutusseminaaria, joista kukin maksaa 12 500 euroa, yhteensä siis 200 000 euroa, ja niin edelleen), mikä tässä on globalisaatioon mukautumista? Jatkoa seuraa…

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Kriisistä ja globalisaatiosta kärsivien alojen ja yritysten suuri määrä herättää väistämättä kysymyksiä siitä, onko nykyinen Euroopan talousmalli elinkelpoinen ja kestävä. Vaikka tuen myöntäminen irtisanotuille työntekijöille on kiistämättä myönteinen asia, samaa ei voida sanoa sen asiaintilan jatkamisesta, jolla on taipumus kärjistää sellaisia vaikeita tilanteita, jollaiseen puun- ja korkinkorjaajat Kastilia-La Manchassa ovat joutuneet.

Sen lisäksi, että Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot antavat apua säännöllisin väliajoin, niiden on pystyttävä edistämään sellaista taloudellista toimintaympäristöä, joka on vapaa tarpeettomista byrokraattisista esteistä ja joka suosii yrittäjiä ja palkitsee riskinottoa ja innovointia.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Kannatin äänestyksessä tuen myöntämistä Euroopan globalisaatiorahastosta sen vuoksi, että 36 puualan yrityksen toiminnan lopettamisella yhdeksän kuukauden aikana on ollut Espanjan Kastilia-La Manchan alueella erittäin haitallinen vaikutus ja 585 henkilöä on sen seurauksena menettänyt työpaikkansa. Tilannetta vakavoittaa entisestään se, että alue kärsii väestökadosta ja että työntekijöillä ei ole lähes lainkaan mitään muuntyyppistä koulutusta. Tästä syystä korostan tarvetta keskittyä erityisesti nykyisen talouskriisin haittavaikutuksiin syrjäisimmillä maaseutualueilla.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Espanja esitti komissiolle 9. lokakuuta 2009 hakemuksen 1 950 000 euron käyttöönottamiseksi Euroopan globalisaatiorahastosta (EGR). Hakemuksessa on kyse siitä, että yhdeksän kuukauden viiteajanjakson aikana (1. marraskuuta 2008 – 31. heinäkuuta 2009) 36:sta Kastilia-La Manchan alueella sahatavaran sekä puu- ja korkkituotteiden valmistuksen (poislukien huonekalujen sekä olki- ja punontatuotteiden valmistus) alalla toimivasta yrityksestä on vähennetty yhteensä 585 työntekijää. Yhdyn komission arvioon, jonka mukaan hakemus täyttää hakemus täyttää Euroopan globalisaatiorahastosta (EGR) annetussa asetuksessa vahvistetut tukikelpoisuuskriteerit, sekä komission budjettivallan käyttäjälle esittämään suositukseen hyväksyä hakemus, sillä Euroopan globalisaatiorahastosta (EGR) rahoitetaan vain toimenpiteitä, joilla irtisanottuja työntekijöitä autetaan palaamaan työmarkkinoille, ja rahastosta myönnettävillä varoilla luodaan heille edellytykset löytää pysyviä tai määräaikaisia työpaikkoja, osallistua ammattikoulutusohjelmiin, hankkia työmarkkinoiden tarpeita vastaavaa osaamista, hankkia yritystoimilupa tai ryhtyä itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi. Myös Liettua on jo käyttänyt hyväkseen tämän rahaston tukea.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Hienotunteisuudesta globalisaatiosta kärsineitä Kastilia-La Manchan alueen espanjalaisia työntekijöitä kohtaan äänestän tyhjää. He ovat joutuneet tähän tilanteeseen Euroopan unionin ajaman uusliberalistisen politiikan seurauksena, joten saattaisi vaikuttaa perustellulta äänestää niitä surkeita summia vastaan, jotka Euroopan eliitti haluaa heille tarjota. Se vähä, jonka he saavat, saattaa kuitenkin auttaa lievittämään heidän kärsimyksiään. Tämä ei tee Euroopan globalisaatiorahaston toimintatavasta yhtään hyväksyttävämpää. Se tukee keinottelua asuntomarkkinoilla ja niiden romahdusta ja hyväksyy korkojen pankeille tuottamat voitot. Puhtaan omantunnon hankkiminen on eurokraattityranneille helppoa.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) EU on solidaarisuuden alue, ja Euroopan globalisaatiorahasto (EGR) on osa sitä. Tämä tuki on välttämätöntä työttömien ja globalisaatioon liittyvien tuotannonsiirtojen uhrien auttamiseksi. Yhä useammat yritykset siirtävät tuotantoaan käyttäen hyväksi monien maiden, varsinkin Kiinan ja Intian, alhaisempia työvoimakustannuksia, ja tämä vahingoittaa usein maita, jotka kunnioittavat työntekijöiden oikeuksia. EGR:n tarkoituksena on auttaa yritysten tuotannonsiirtojen uhreiksi joutuneita työntekijöitä, ja se on erittäin tärkeä toimija helpotettaessa heidän työllistymistään uudelleen. Muut EU:n jäsenvaltiot ovat aikaisemmin käyttäneet EGR:ää, joten nyt sen pitäisi tarjota samaa apua Espanjan Kastilia-La Manchan alueelle, jossa 36 puu- ja korkkituotteiden valmistuksen (poislukien huonekalujen sekä olki- ja punontatuotteiden valmistus) alalla toimivaa yritystä on irtisanonut 585 työntekijää. Tästä syystä äänestin siten kuin äänestin.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Mietintö koskee Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöön ottamista (1 950 000 euroa) Espanjan Kastilia-La Manchan alueen hyväksi, jossa 36 "puu- ja korkkituotteiden valmistuksen (poislukien huonekalujen sekä olki- ja punontatuotteiden valmistus)" alalla toimivaa yritystä on irtisanonut 585 työntekijää. Varat menevät suoraan irtisanotuille työntekijöille. Mietintö hyväksyttiin budjettivaliokunnassa ilman keskustelua. Me, Verts/ALE-ryhmä, kannatimme sitä.

Mietintö: Barbara Matera (A7-0178/2010)

  Jean-Pierre Audy (PPE), kirjallinen. – (FR) Osoittaakseni solidaarisuutta Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmää kohtaan kannatin äänestyksessä italialaisen kollegani Barbara Materan mietinnön perusteella ehdotusta päätökseksi ottaa käyttöön 1,1 miljoonaa euroa Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) varoja EGR:ään liittyvän teknisen avun rahoittamiseksi. Vuonna 2006 annetun EGR-asetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti 0,35 prosenttia EGR:n vuotuisesta enimmäismäärästä (500 miljoonaa euroa) voidaan käyttää vuosittain tekniseen apuun komission aloitteesta. Tämä on 1 750 000 euroa. Toistaiseksi tekniseen apuun ei ole osoitettu lainkaan varoja. Kaksi 35 000 euroa maksavaa 27 asiantuntijan (yksi kustakin jäsenvaltiosta) kokousta, kokonaiskustannukset 70 000 euroa, ja kaksi EGR:ää käsittelevää seminaaria, joista kumpikin maksoi 100 000 euroa, vaikuttavat suoraan sanoen turhilta, varsinkin jos tarkoituksena on, että EGR maksaa globalisaation mukautumisen lisäksi myös toimintakustannukset. Ja mitä pitäisi sanoa kymmenestä tutkimuksesta, joista jokainen maksaa 25 000 euroa? Jatkoa seuraa… Tästä todella syntyy vaikutelma, että näitä teknisen avun toimia toteutetaan, jotta voidaan käyttää rahaa, vain koska oikeusperusta sille on olemassa.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Kannatan mietintöä, koska yli puolella komissiolle osoitetuista teknisen avun määrärahoista rahoitetaan meneillään oleviin Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) tapauksiin liittyviä tutkimuksia ja arviointeja, joissa seurataan täytäntöönpanoa, poimitaan onnistuneita esimerkkejä ja saadaan oppia tulevia tapauksia varten, ja osalla teknisen avun varoista luodaan tietokanta työntekijöiden palauttamisesta työmarkkinoille pitkällä aikavälillä. Kehotan myös käyttämään ainakin osan näistä määrärahoista teknisiin toimiin, joilla voidaan lyhentää hakemusmenettelyä, joka on monissa avunpyyntötapauksissa liian pitkä. Kannustan jäsenvaltioita tutustumaan EGR:n tarjoamiin mahdollisuuksiin ja vaihtoehtoihin joukkoirtisanotuille työntekijöille ja hyödyntämään niitä sekä käyttämään olemassa olevat varat kyseisten työntekijöiden tukemiseen ja työmarkkinoille palaamisen auttamiseen. Lisäksi rohkaisen jäsenvaltioita hyödyntämään hyvien käytäntöjen vaihtomahdollisuuksia ja ottamaan oppia varsinkin niistä jäsenvaltioista, joilla on jo käytössään Euroopan globalisaatiorahastoa koskevat kansalliset tiedotusverkot, joihin osallistuu työmarkkinaosapuolia ja paikallisen tason sidosryhmiä, jotta kehitettäisiin asianmukainen tukirakenne joukkoirtisanomisten varalle.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan komissio pyytää Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönottoa pystyäkseen antamaan sopivaa ja riittävää teknistä apua vastauksena lukuisiin pyyntöihin eri valtioista, joissa työttömien työntekijöiden määrä kasvaa monien yritysten maksukykyyn vaikuttavien kansainvälisen talous- ja finanssikriisin sekä globalisaation vuoksi. Yksimielinen äänestystulos parlamentin valiokunnassa on osoitus siitä, että tätä ongelmaa läheisimmin käsittelevien parlamentin jäsenten keskuudessa vallitsee konsensus tämän pyynnön suhteen. Tästä syystä katson, että koko parlamentin on syytä suhtautua siihen samalla tavoin.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Kannatin äänestyksessä tätä päätöslauselmaa, jolla edistetään tuen parempaa täytäntöönpanoa ja irtisanotuille työntekijöille kohdistettuja tukimekanismeja, sillä ymmärrän Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) merkityksen työntekijöiden uudelleenkoulutuksessa ja maailmanlaajuisen kriisin sosioekonomisten vaikutusten lieventämisessä. Hyväksyttyjen tukisuunnitelmien toimeenpanon seurannan, tilintarkastuksen ja arvioinnin kehittämiseen tähtäävien toimien tehostamisen lisäksi korostan, että meidän on huolehdittava aloitteista, joilla lisätään ja laajennetaan EGR:n varojen käyttöä jäsenvaltioissa, etenkin Portugalissa, ja edistettävä niitä.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Kannatin mietintöä ja komission ehdotusta ottaa käyttöön 1 110 000 euroa Euroopan globalisaatiorahastosta (EGR) komission teknisen avun rahoittamiseksi. Oikeusperustan 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti 0,35 prosenttia Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) vuotuisesta enimmäismäärästä voidaan käyttää vuosittain tekniseen apuun komission aloitteesta. Vuosittain voidaan käyttää enintään 1,75 miljoonaa euroa rahaston hallinnoinnista aiheutuviin tarpeisiin. Olin samaa mieltä komission ehdotuksen kanssa siitä, että tämän määrän olisi katettava seuraavat toiminnot: EGR:n puoliväliarviointiin liittyvät toimet – seuranta ja täytäntöönpanoa koskevat tutkimukset, tietopohjan luominen, kokemusten ja tietojen vaihto jäsenvaltioiden ja komission asiantuntijoiden ja tilintarkastajien kesken, verkostojen kehittäminen, EGR-yhteyshenkilöiden asiantuntijaryhmän kokousten järjestäminen, rahaston hallinnointia koskevien seminaarien järjestäminen sekä tiedotus- ja julkisuustoimet ja kaikilla EU:n virallisilla kielillä saatavilla olevien EGR-verkkosivujen ja julkaisujen kehittäminen edelleen. EGR:n toimilla on tärkeä merkitys, ja rahastosta myönnettyjen varojen tarkoituksena on antaa kertaluonteista tukea globalisaation tai maailmanlaajuisen finanssi- ja talouskriisin seurauksena irtisanotuille työntekijöille, jotta heitä autetaan palaamaan työmarkkinoille.

  Erminia Mazzoni (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin kyseisen mietinnön puolesta, koska olen täysin vakuuttunut siitä, että Euroopan globalisaatiorahastoon liittyvien menettelyjen on oltava nykyistä dynaamisempia.

Euroopan parlamentin ja neuvoston 20. toukokuuta 2010 tehdyllä päätöksellä otetaan käyttöön 1 110 000 euroa valvonta- ja seurantatoimien rahoittamiseksi, mutta ensisijaisesti tiedotustoimien sekä teknisen ja hallinnollisen avun rahoittamiseksi jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten toteuttaman varojen käytön yhteydessä. Selkeä tiedotus on erittäin tärkeää, jos menettelyjä halutaan nopeuttaa, ja yhtä lailla tärkeää on varustaa unioni välineillä, jotka lähentävät sitä kansalaisiin, jotta luodaan avoimuutta ja selvyyttä. Toukokuun 1. päivästä 2009 lähtien on myös ollut mahdollista käyttää tätä rahastoa talouskriisin ja rahoitusmarkkinoiden vaikutusten seurauksena irtisanottujen työntekijöiden tukemiseen, ja tästä syystä se on entistäkin tärkeämpi ja tarpeellisempi.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) EU on solidaarisuuden alue, ja Euroopan globalisaatiorahasto (EGR) on osa sitä. Tämä tuki on välttämätöntä työttömien ja globalisaatioon liittyvien tuotannonsiirtojen uhrien auttamiseksi. Yhä useammat yritykset siirtävät tuotantoaan käyttäen hyväksi monien maiden, varsinkin Kiinan ja Intian, alhaisempia työvoimakustannuksia, ja tämä vahingoittaa usein maita, jotka kunnioittavat työntekijöiden oikeuksia. EGR:n tarkoituksena on auttaa yritysten tuotannonsiirtojen uhreiksi joutuneita työntekijöitä, ja se on erittäin tärkeä toimija helpotettaessa heidän työllistymistään uudelleen. Tästä syystä on myös tarpeen arvioida tämän tukimekanismin toimintakykyä. Tätä silmälläpitäen komissio pyrkii ottamaan käyttöön EGR:n varoja kattaakseen rahaston toiminnan puoliväliarvioinnin laatimiseen liittyvät hallintomenot. Arviointi kattaa EGR:n täytäntöönpanoa koskevat tutkimukset, työntekijöiden uudelleen integroinnin työmarkkinoille, EGR:stä vastaavien jäsenvaltioiden yksiköiden välisten verkostojen kehittämisen, hyvien käytäntöjen vaihdon sekä internet-sivujen luomisen ja toteuttamisen.

  Aldo Patriciello (PPE), kirjallinen. – (IT) Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) tarkoituksena on antaa nopeaa apua työntekijöille, jotka ovat joutuneet maailmankaupan rakennemuutosten uhreiksi.

Komissio hyväksyi 24. huhtikuuta 2010 uuden ehdotuksen EGR:n varojen käyttöön ottamiseksi. Se koskee 1 110 000 euron käyttöönottoa rahastosta EGR:n ensisijaisten toimien rahoittamiseksi. Niitä ovat seuranta ja täytäntöönpanoa koskevat tutkimukset, tietopohjan luominen, kokemusten ja tietojen vaihto jäsenvaltioiden ja EGR:n asiantuntijoiden kesken, seminaarien järjestäminen sekä kaikilla EU:n virallisilla kielillä saatavilla olevien EGR-verkkosivujen ja julkaisujen kehittäminen edelleen.

Mielestäni rahaston täytäntöönpano on hyvin myönteinen asia, koska sillä rohkaistaan jäsenvaltioita hyödyntämään EGR:n tarjoamia mahdollisuuksia erityisesti työntekijöiden osalta. Katson, että tietopohjan luominen on hyvin hyödyllistä, sillä se toimii yhdistävänä voimana jäsenvaltioiden välillä ja kannustaa niitä siten tekemään yhteistyötä keskenään ja ottamaan mallia niistä valtioista, joilla on alalta enemmän kokemusta. Mielestäni on myös rohkaisevaa, että asiantuntijaryhmä johtaa jäsenvaltioita tässä prosessissa, ja toivon että EGR-hanke kehittyy tulevaisuudessa edelleen.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Mietintö koskee 1 110 000 euron käyttöönottoa Euroopan globalisaatiorahastosta (EGR) komission aloitteesta tapahtuvaan teknisen avun antamiseen. Komission ehdotuksen mukaan tällä määrällä on tarkoitus kattaa seuraavat toiminnot: EGR:n puolivälin arviointiin liittyvät toimet (17 artikla) – seuranta ja täytäntöönpanoa koskevat tutkimukset, tietopohjan luominen, kokemusten ja tietojen vaihto jäsenvaltioiden ja komission asiantuntijoiden ja tilintarkastajien kesken, verkostojen kehittäminen, EGR-yhteyshenkilöiden asiantuntijaryhmän kokousten järjestäminen, rahaston hallinnointia koskevien seminaarien järjestäminen sekä tiedotus- ja julkisuustoimet (9 artikla) ja kaikilla EU:n virallisilla kielillä saatavilla olevien EGR-verkkosivujen ja julkaisujen kehittäminen edelleen. Mietintö hyväksyttiin budjettivaliokunnassa ilman keskustelua. Me vihreät kannatimme sitä.

  Viktor Uspaskich (ALDE), kirjallinen. – (LT) Viimeaikainen rahoitusalan katastrofi jätti monet ihmiset työttömiksi tai alityöllistetyiksi. On hyvä, että EU perustuu yhteisvastuun periaatteeseen. Siitä lähtien, kun Euroopan globalisaatiorahasto (EGR) perustettiin vuonna 2006, sille on jätetty lähes 30 hakemusta yhteensä 154 miljoonan euron tukimäärästä, ja tukea on annettu 33 000 työntekijälle kaikkialla Euroopassa. Tuki on kattanut monia eri aloja, muun muassa tietokoneteollisuuden sekä matkapuhelin- ja autoteollisuuden.

Finanssikriisi oli raskas isku Baltian maille. Lokakuun 2008 ja heinäkuun 2009 välisenä aikana yli 1 600 Liettuan rakennusalan työntekijää menetti työpaikkansa. Puolet heistä ei onnistunut löytämään uutta työtä tai siirtyi eläkkeelle ja tarvitsi apua. EGR kattaa suurimman osan kustannuksista, loput maksaa Liettuan työllisyysrahasto. Kiitän EGR:ää sen antamasta hyvin huolellisesti valikoidusta ja sosiaalisesti vastuullisesta avusta. Mainitsen yhden konkreettisen esimerkin: vuoden 2009 toukokuuhun mennessä 651 liettualaisen jäähdytyslaitteita valmistavan AB Snaigėn ja kahden sen alihankkijan työntekijää olivat menettäneet työpaikkansa viiden kuukauden aikana. Tällä oli suora vaikutus työntekijöihin ja heidän perheisiinsä samoin kuin Alytusin kaupunkiin, jossa Snaigė toimii. Syntyneen tilanteen vuoksi suuri määrä EGR:n varoja osoitettiin työntekijöille. Näiden varojen avulla työntekijät saavat mahdollisuuden löytää työtä sekä opiskella ja kouluttautua uudelleen.

Mietinnöt: Barbara Matera (A7-0180/2010, A7-0181/2010, A7-0179/2010)

  David Casa (PPE), kirjallinen. – (EN) EGR perustettiin globalisaatiosta kärsineiden työntekijöiden auttamiseksi. Komissio on hyväksynyt ehdotuksia rahaston varojen käyttöönotosta Irlannin ja Espanjan auttamiseksi. Huomautan, että tapaukset, joissa rahaston varoja todella tarvitaan, ovat yleensä erittäin kiireellisiä, ja siksi varojen käyttöönottoa koskevan menettelyn olisi oltava mahdollisimman tehokas ja nopea. Olen tässä suhteessa samaa mieltä esittelijän päätelmien kanssa, ja äänestin näin ollen mietinnön puolesta.

Mietinnöt: Barbara Matera (A7-0180/2010, A7-0181/2010, A7-0179/2010, A7-0178/2010)

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan globalisaatiorahasto (EGR) on äärimmäisen tärkeä tuettaessa maailmanlaajuisen talous- ja finanssikriisin seurauksena irtisanottujen työntekijöiden palaamista työmarkkinoille.

Euroopan unionin toimielimillä on ollut merkittävä rooli huonoimmassa asemassa olevien jäsenvaltioiden talouden elpymisen auttamisessa.

Kehotan jälleen kerran EU:n toimielimiä soveltamaan rahastoa yhteistyössä nopeasti ja joustavasti yksinkertaistetuilla menettelyillä, joilla vastataan nopeasti nykyisestä talouden laskusuhdanteesta eniten kärsineiden työntekijöiden tarpeisiin.

Mietintö: Michail Tremopoulos (A7-0139/2010)

  Sonia Alfano (ALDE), kirjallinen. – (IT) Sisilian alueen vuoden 2009 lopussa julkaiseman kyselytutkimuksen mukaan 75 prosenttia kansalaisista katsoo, että Euroopan unionin varojen myönteinen vaikutus on täysin olematon tai hyvin vähäinen. Kun otamme huomioon, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan 51 prosenttia Sisilialle ohjelmakaudella 2000–2006 varatuista varoista jäi käyttämättä ja että suureen osaan käytetyistä varoista liittyi sääntöjenvastaisuuksia, on helppo ymmärtää kansalaisten luottamuksen lähes täydellinen puuttuminen.

Tästä syystä kannatan täysin kollegani mietintöä. Luottamus toimielimiin voidaan palauttaa vain täydellisellä avoimuudella, jolla kansalaiset saadaan tietoisiksi julkisten varojen tehokkaasta käytöstä. Kaikkien on voitava tietää, kenelle varoja myönnetään ja ennen kaikkea mihin tarkoitukseen ne osoitetaan, ja samalla seurata kaikkia vaiheita ohjelmoinnista toimien toteutukseen.

Se, että kansalaisille annetaan mahdollisuus seurata EU:n varoja, on demokraattisen prosessin keskeinen ilmentymä, ja lisäksi se muodostaa pelotteen näiden julkisten varojen kaikenlaista vääriin kohteisiin ohjaamista vastaan. Muistutan, että avoimuus ei merkitse pelkästään asiakirjojen julkistamista: se on vain ensimmäinen askel. Tietojen on oltava saatavilla ja ymmärrettäviä; muussa tapauksessa niiden tuottaminen on pelkkää teknistä toimintaa, joka ei palvele demokraattisen valvonnan tarkoitusta.

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Kannatin äänestyksessä tätä mietintöä, jossa puolletaan yhteistä ja ymmärrettävää lähestymistapaa parhaiden käytäntöjen vaihtoon alueiden välillä, jotta koheesiopolitiikkaan osallistuvat toimijat voivat hyödyntää muiden kokemuksia. Uskon, että koheesiopolitiikan toteuttamiseen osallistuvien toimijoiden keskittyminen hankkeiden hallinnointiin liittyviin seikkoihin on keskeinen tekijä hallinnon parantamiseksi ja helpottamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi hajautettava koheesiopolitiikan toimeenpano varmistaakseen monitasoisen hallinnon asianmukainen toiminta kumppanuus- ja toissijaisuusperiaatteita noudattaen. Suhtaudun myönteisesti tarkastuskäsikirjan luomiseen sekä sen yksinkertaistamiseen erityisesti tukikelpoisuuteen, rahoitusjärjestelyihin ja tilinpäätösraportointiin liittyvien kysymysten osalta.

Muistutan mahdollisten ehdokasvaltioiden muodostamasta esteestä rakennerahastojen käytölle. Niillä on raskas hallintotaakka ja liikaa monimutkaisia sääntöjä, niiden päätöksentekoprosessit ja yhteisrahoitussäännökset eivät ole riittävän avoimia, ja niiden maksut ovat myöhässä. Jotta nämä esteet voidaan voittaa, olisi määritettävä rakennerahastoista yhteisrahoittavia hankkeita koskevia pitkän aikavälin kriteerejä ja kehitettävä erityistoimia sekä uusia laadullisia indikaattoreita syrjäisimpien alueiden kaltaisia maantieteellisiä erityispiirteitä omaavia alueita varten.

  Alfredo Antoniozzi (PPE), kirjallinen. – (IT) Arvoisa puhemies, tuen Hermann Winklerin kantaa ja äänestin EU:n innovaatiopolitiikan uudelleentarkastelun puolesta. Olen samaa mieltä erityisesti siitä, että tarvitsemme laajapohjaisen strategian, joka koskee teknisen innovoinnin lisäksi myös hallinnollista, organisatorista ja sosiaalista innovointia. Mielestäni on siksi oleellista, että taloudelliset toimijat sekä pienet ja keskisuuret yritykset osallistuvat innovoinnin edistämistä koskevien toimien määrittämiseen ja että aluetasolla kiinnitetään huomiota poliittisiin ja taloudellisiin päämääriin.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) En pitänyt lainkaan tämän Michail Tremopoulosin valiokunta-aloitteisen mietinnön ensimmäisestä versiosta. Sen vuoksi esitin kymmenen tarkistusta sen suuntaamiseksi uudelleen. Tällä tavoin minä ja Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmän kollegani onnistuimme palauttamaan ranskan ja saksan viestintäkieliksi englannin rinnalle, rajoittamaan vaadittavat tiedot niihin, joilla on todellista käyttöä, säilyttämään oletuksen EU:n varojen asianmukaisesta käytöstä, ja niin edelleen. Varojen käytön olisi todella oltava avoimempaa, mutta tätä ei saa käyttää tekosyynä sille, että EU:n rahoituksen hakumenettelyistä tehdään ylettömän työläitä. Toimiemme ansiosta Euroopan kansalaiset saavat kyllä lisää tietoa EU:n varojen käytöstä, mutta tämä ei lisää byrokratiaa. Tästä syystä äänestin mietinnön tarkistetun version puolesta.

  Jean-Pierre Audy (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin kreikkalaisen kollegani Michail Tremopoulosin aluepolitiikan ja sen rahoituksen avoimuudesta laatiman valiokunta-aloitteisen mietinnön puolesta. Suhtaudun myönteisesti Euroopan komission hyväksymään Euroopan avoimuusaloitteeseen, jolla on määrä parantaa Euroopan unionin hallinnon läpinäkyvyyttä, avoimuutta ja vastuullisuutta. Yhdyn siihen, että tarvitaan sääntöjä ja hakemusmenettelyjä, joilla taataan menettelyjen avoimuus, annetaan mahdollisille edunsaajille paremmat mahdollisuudet saada rakennerahastojen tukea ja vähennetään osallistujien hallintotaakkaa. Jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten on esitettävä rakennerahastoista rahoitettavien hankkeiden kaikki vaiheet avoimesti. Toivon, että Euroopan parlamentin jäsenet pidetään ajan tasalla ja kutsutaan osallistumaan hankkeiden toteutukseen vaalipiireissään.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Rakennerahastojen ja koheesiorahaston tehokas käyttö on talouksiemme kasvun ja työpaikkojen luomisen edellytys. Varojen käytön avoimuuden varmistamiseksi Euroopan avoimuusaloite olisi pantava mahdollisimman täysimittaisesti toimeen. Tällä hetkellä suurten hankkeiden rahoitusta koskevista komission päätöksistä on riittämättömästi tietoa. Jäsenvaltiot käyttävät myös eri tasoja tiedottaakseen kansalaisille EU:n tuen edunsaajista. Katson, että avoimuus olisi taattava kaikilla tasoilla, sillä se kulkee käsi kädessä rakennerahastojen tuen hakumenettelyjen yksinkertaistamisen kanssa ja mahdollistaa kansalaisten osallistumisen EU:n varojen tehokkaan käytön kannalta oleelliseen keskusteluun siitä, miten julkisia varoja käytetään.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. – (IT) Tällaisena aikana, jolloin talous- ja finanssikriisi näyttäytyy laaja-alaisena ilmiönä, joka riivaa kaikkia aloja erotuksetta, maatalousala ei ole poikkeus, vaan edellyttää voimakasta rahoitustukea ja avoimuutta.

Michail Tremopoulosin mietintö on jatkoa komission tiedonannolle Euroopan avoimuusaloitteesta, jossa esitettiin ehdotuksia varojen vastaanottajia koskevien tietojen julkistamiseksi sekä avoimuuden lisäämiseksi yhteisessä hallinnoinnissa ja kumppanuuksissa. Äänestän mietinnön puolesta nimenomaan siksi, että näkemykseni mukaan tiedon lisääminen ja ennen kaikkea yksinkertaistaminen voi lähentää EU:n koheesiopolitiikan monimutkaista maailmaa elinkeinoelämään.

  Sebastian Valentin Bodu (PPE), kirjallinen. – (RO) Euroopan avoimuusaloite on ollut voimassa vuodesta 2005, jolloin komissio hyväksyi sen. Vain vuotta myöhemmin julkaistiin vihreä kirja, jonka tavoitteena oli parantaa EU:n hallinnon läpinäkyvyyttä, avoimuutta ja vastuullisuutta. Syynä näiden asiakirjojen hyväksymiseen oli Euroopan kansalaisten perusoikeus tietää, kuka vastaanottaa Euroopan unionin varoja. Jokainen heistä antaa pienemmän tai suuremman taloudellisen panoksen näihin hankkeisiin.

Suurimpia hankkeita koskevien tietojen julkistaminen internetissä ennen niiden rahoitusta koskevien päätösten tekemistä on yleinen käytäntö kansainvälisissä rahoituslaitoksissa. Euroopan komissio on ollut tähän asti poikkeus tästä käytännöstä, vaikka ei ole mitään syytä, miksi yhteisön toimeenpanevan elimen olisi noudatettava vähemmän tiukkoja avoimuutta koskevia normeja. Tässä tilanteessa parlamentin komissiolle esittämä pyyntö julkaista tiedot nopeasti internetissä ja taata EU:n varainkäyttöä koskevien asiakirjojen välitön saatavuus sopii täydellisesti EU:n tasolla hyväksyttyyn avoimuuspolitiikkaan. On tärkeää, että komission hyväksymät hankkeet ovat kaiken epäilyksen yläpuolella ja että kansalaisille tiedotetaan niistä aivan rahoituspyyntöjen esittämisen ensimmäisistä vaiheista lähtien.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Rakennerahastojen varojen myöntämistapaa koskeva avoimuus, erityisesti julkistamalla jälkikäteen edunsaajat, toimien nimet ja toimiin myönnetyn julkisen rahoituksen määrä, on keskeinen seikka keskustelussa siitä, miten Euroopan unionin julkisia varoja käytetään.

Siitä, miten "edunsaajat" määritetään ja mitkä edunsaajalle myönnetyn julkisen rahoituksen määrät julkaistaan (summat, joihin on sitouduttu vai summat, jotka on tosiasiassa maksettu), on kuitenkin epäselvyyttä.

Olen tyytyväinen mietinnössä esitettyihin suosituksiin, koska ne edistävät kaikkien sidosryhmien välisen keskinäisen luottamuksen kulttuuria, mikä johtaa EU:n varojen parempaan käyttöön.

  David Casa (PPE), kirjallinen. – (EN) EU:ssa on monia rahastoja, jotka ovat niin kansalaisten kuin muiden toimijoiden saatavilla. Monet valittavat, että menettelyt tuen hakemiseksi näistä rahastoista ovat mutkikkaita ja liian byrokraattisia. Tällaisiin rahastoihin liittyvistä menettelyistä olisi tiedotettava selkeämmin, ja siitä, miten niiden varoja käytetään, olisi kerrottava avoimemmin. Olen samaa mieltä esittelijän päätelmien kanssa, joten olen päättänyt äänestää mietinnön puolesta.

  Mário David (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestän mietinnössä ehdotettujen toimien puolesta, koska katson, että avoimuus on ehdottomasti kaikkien toimintalinjojen ja varsinkin koheesiopolitiikan yleisten tavoitteiden saavuttamisen perusedellytys.

Yhteisön tason vertailut eivät ole mahdollisia, koska tietojen esitystavoissa ja tietojen saatavuuden ehdoissa on eroavaisuuksia, jotka johtuvat jäsenvaltioiden ja hallintoviranomaisten Euroopan avoimuusaloitteen vähimmäisvaatimusten tulkinnassa esiintyvistä huomattavista eroista. Tästä syystä olen hyvin tyytyväinen siihen, että otetaan käyttöön selvemmät säännöt yhteisesti hallittujen rahastojen edunsaajien tietojen julkistamisesta. Byrokratian vähentäminen, varojen saantimenettelyjen yksinkertaistaminen ja varainhoidon paremman valvonnan mahdollistaminen ovat myönteisiä toimia.

Katson myös, että ehdotus jäsenvaltioiden kansalaisille antamien, varojen myöntämisprosessia koskevien tietojen kaksikielisyydestä on hyvä ajatus.

Lisäksi katson, että komission olisi näytettävä esimerkkiä omaksumalla avoimuutta edistäviä käytäntöjä. Näin olisi tehtävä erityisesti tärkeimpien EU:n hankkeiden rahoituksen kohdalla, koska kukaan ei ymmärrä, miksi niitä koskevat avoimuusnormit ovat edelleen huonompitasoiset kuin Euroopan investointipankin tai Maailmanpankin vastaavia hankkeita koskevat normit.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin aluepolitiikan ja sen rahoituksen avoimuutta käsittelevän mietinnön puolesta taatakseni julkisten varojen käytön paremman valvonnan. Nykyisten vähimmäisvaatimusten lisäksi on avoimuuden lisäämiseksi kiireesti varmistettava, että komission verkkosivuilla julkaistavat luettelot rakennerahastojen edunsaajista sisältävät nykyistä yksityiskohtaisempia tietoja. Tällaisia tarkempia tietoja voisivat olla esimerkiksi edunsaajan asemapaikka, yhteenvedot hyväksytyistä hankkeista, tukimuodot ja kuvaus hankekumppaneista.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Aluepolitiikka ja Euroopan unionin koheesiorahasto ovat jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuun periaatteen kannalta erittäin tärkeitä. On hyvin tärkeää, että niiden varoja käytetään tehokkaasti ja keskitetysti ja että niillä edistetään niiden alueiden kehitystä, joille ne myönnetään. Näiden varojen käyttöä koskeva avoimuus on tärkeä tehtävä jäsenvaltioille, ja huonosta hallinnoinnista annettavat rangaistukset vähentävät epätasapainoa Euroopan unionin sisällä.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin mietinnön puolesta Euroopan koon ja alueellisen monimuotoisuuden sekä unionin toimielinten uskottavuuden vuoksi, sillä katson, että julkisten tietojen jakaminen ja menettelyjen standardointi on välttämätöntä aluepolitiikan toimeenpanoon ja rahoitukseen liittyvän tarvittavan avoimuuden takaamiseksi, jotta saadaan aikaan taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja vahvistetaan oikeudenmukaisempaa Eurooppaa. Painotan myös, että yhteisten sääntöjen noudattamisen varmistaminen ja objektiivisten tietojen julkaiseminen julkisista investoinneista ei saisi lisätä byrokratiaa. Olen itse asiassa sitä mieltä, että on tärkeää karsia byrokratiaa unionin toimien avoimuuden ja tehokkuuden lisäämiseksi.

  Lorenzo Fontana (EFD), kirjallinen. – (IT) Aluepolitiikan ja sen rahoituksen avoimuus on erityisen arkaluonteinen ja edustamalleni alueelle huomattavan tärkeä aihe.

Vuosien 2007–2013 koheesiopolitiikassa Veneton alue ja muut Pohjois- ja Keski-Italian alueet kuuluvat tavoitteeseen 2 "alueellinen kilpailukyky ja työllisyys", johon osoitetaan 16 prosenttia käytettävissä olevista varoista. Suurin osa varoista (83 prosenttia) osoitetaan alueille, joiden kehitys on jäänyt jälkeen, ja niihin kuuluvat Etelä-Italian alueet.

Olen esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että komission käynnistämää Euroopan avoimuusaloitetta on tuettava kaikille samoilla vertailuarvoilla, jotta taataan yhtenäinen ja tehokas avoimuuden taso. Toimitettavien asiakirjojen tyypin määrittäminen, kyseisten asiakirjojen saatavuuden takaaminen varsinkin "tärkeimmissä hankkeissa" ja yhteisen noudatettavan mallin aikaansaaminen ehkäisevät tuhlausta ja menettelyjä koskevan avoimuuden puutetta. Laatimalla selvät ja yksityiskohtaisemmat yhteiset säännöt, jotka eivät kuitenkaan haittaa hallinnon tehokkuutta, palkitaan moitteettomasti toimiva alueita ja rangaistaan niitä, jotka eivät määritä vaatimuksiaan ja hankkeitaan riittävän tarkasti.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Michail Tremopoulosin mietinnössä otetaan lähtökohdaksi ajatus siitä, että avoimuus on koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamisen perusedellytys, ja kannatan vilpittömästi kehotuksia lisätä aluepolitiikan avoimuutta. Mietinnössä myös kehotetaan jäsenvaltioita ottamaan alue- ja paikallisviranomaiset mukaan toimien täytäntöönpanon kaikkiin vaiheisiin, ja olen varma, että kun Skotlanti on itsenäinen, Skotlannin hallitus ottaa kaikki Skotlannin alueet mukaan osallistumaan näihin asioihin.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) EU:n varojen vastaanottajia koskevien tietojen julkistaminen on yksi Euroopan avoimuusaloitteen kulmakivistä. Katson, että varainhoitoasetuksen vaatimus, jonka mukaan jäsenvaltioiden on annettava tietoja siitä, miten yhteisesti hallinnoituja EU:n varoja käytetään, varsinkin julkistamalla edunsaajat jälkikäteen, on riittämätön. Komissio rajoittaa roolinsa yhteisten ohjeellisten tietojen julkaisemiseen ja esittämiseen EU:n kansalaisille aluepolitiikan pääosaston verkkosivuilla, joilta on linkit jäsenvaltioiden sähköisiin osoitteisiin, joissa julkistetaan pyydetyt tiedot Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) ja koheesiorahaston edunsaajista. Koska edellä mainittuja rahastoja hallinnoidaan yhteisesti, nämä linkit ja niiden sisältö ovat yksinomaan jäsenvaltioiden vastuulla ja sisältö perustuu hallintoviranomaisten antamiin tietoihin. Yhteisön tason vertailut eivät ole mahdollisia, koska tietojen esitystavoissa ja tietojen saatavuuden ehdoissa on eroavaisuuksia. Tästä syystä kannatin Euroopan parlamentin ehdotuksia siitä, että jäsenvaltioiden eri tietokannat saatetaan yhteensopiviksi ja sellaiseen muotoon, että niistä voi tehdä hakuja, jotta on mahdollista saada EU:n laajuinen kuva esitetyistä tiedoista ja jotta taataan, että kerätyt tiedot ovat niiden välisen vertailun mahdollistavassa muodossa ja että niitä siten voidaan käyttää parhaalla mahdollisella tavalla. Näiden ehdotusten toteuttaminen edesauttaisi Euroopan avoimuusaloitteen toteutumista.

  Jarosław Kalinowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Minulla on myönteinen kuva komission ja parlamentin tekemästä aluepolitiikan ja sen rahoituksen avoimuuteen liittyvästä työstä. Tämä ala vie leijonanosan EU:n budjetista, joten veronmaksajilla on oikeus tietää, miten heidän rahojaan käytetään, ja heillä pitäisi olla rajoittamaton pääsy tällaisiin tietoihin.

Toivon myös, että nyt toteutettavat toimet johtavat uusien sääntöjen laatimiseen sekä havainnointiin perustuviin julkaistuihin tietoihin, joiden ansiosta täytäntöönpanomenettelyistä tulee yksinkertaisempia ja avoimempia.

  Petru Constantin Luhan (PPE), kirjallinen. – (RO) Jotta voidaan lähentää Euroopan unionin toimielimiä ja virastoja niiden palvelemiin kansalaisiin ja korostaa niiden panosta sosiaalisen ja taloudellisen yhteenkuuluvuuden ja Euroopan kestävän kehityksen hyväksi, yksi Euroopan unionin tärkeimmistä tehtävistä on lisätä avoimuutta.

Äänestin mietinnön puolesta, sillä kannatan komission ajamaa standardoitua ja vakiintunutta mallia yhteisön varojen vastaanottajia koskevien tietojen asettamiseksi saataville. Tämän avulla voimme poistaa jäsenvaltioiden väliset erot näiden tietojen julkistamisessa. Näin voimme saada täydellisen EU:n laajuisen kuvan toimitetuista tiedoista ja samalla lisätä uskottavuuttamme ja vastuullisuuttamme Euroopan kansalaisten silmissä.

  Iosif Matula (PPE), kirjallinen. – (RO) Äänestin mietinnön puolesta, koska katson, että aluepolitiikan avoimuus ajatellen mahdollisten edunsaajien nykyistä laajempaa pääsyä Euroopan avoimuusaloitteen tietokantaan on erityisen tärkeä asia. Mielestäni on erittäin tärkeää ottaa paikallis- ja alueviranomaiset mukaan aluepolitiikan avoimuutta koskeviin toimiin, koska niillä on tässä suhteessa kaksoisrooli. Yhtäältä ne nauttivat Euroopan avoimuusaloitteen eduista helpottamalla mahdollisimman laajaa pääsyä tähän varojen vastaanottajia koskevaan tietokantaan, joka voi tarjota konkreettisia esimerkkejä alueellisen rahoituksen hyvistä käytännöistä. Samalla paikallis- ja alueviranomaisilla on tärkeä rooli tehdä tätä tietokantaa tunnetuksi sopivin keinoin, jotta kansalaiset voivat mahdollisimman helposti tutustua tietoihin.

On myös luotava järjestelmiä, joilla mitataan Euroopan avoimuusaloitteen tietokannan käyttötasoa, jotta saamme mahdollisimman selvän kuvan tietokannan sisältämien tietojen saatavuudesta. Jos käyttöasteen havaitaan olevan alhainen, tietokantaa hallinnoivien viranomaisten on löydettävä tehokkaampia keinoja sen käytön edistämiseksi.

  Erminia Mazzoni (PPE), kirjallinen. – (IT) Edunsaajien, myönnettyjen varojen ja hankkeiden jäljitettävyys on keskeinen näkökohta Euroopan aluekehitysrahaston, Euroopan sosiaalirahaston ja koheesiorahaston käyttöä sääntelevissä säännöksissä menojen avoimuuden takaamiseksi. Läpinäkyvä järjestelmä optimoi investointeja ja vähentää kustannuksia. Koska asia on näin tärkeä, kannattaa tiukentaa tiedottamista ja julkistamista koskevien velvoitteiden rikkomisesta annettavia rangaistuksia, edistää uudenaikaisempaa ja toimivaa verkostojärjestelmää hallintoviranomaisten välillä, määrittää yhteinen perusta yksittäisten valtioiden toiminnan standardoinnille ja luoda yhteys julkistamisen, seurannan ja tilintarkastuksen välille. Nämä toimet olisi sisällytettävä kriisin vastaiseen toimenpidepakettiin. Parlamentti teki vastaavan ehdotuksen äänestettäessä mietinnöstä "Euroopan yhteisön taloudellisten etujen suojaaminen ja petostentorjunta – vuosikertomus", koska vaatimus avoimista menettelyistä ehkäisee epäasianmukaista toimintaa.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Yhteisön varojen käyttöä koskeva avoimuus ja EU:n varojen vastaanottajia koskevien tietojen julkistaminen ovat Euroopan avoimuusaloitteen kannalta oleellisia seikkoja. Tällaisen julkistamisen avulla voidaan arvioida, miten julkisia varoja käytetään, mikä on hyvin tärkeää demokratian hyvinvoinnin ja rajallisten varojen järkevän hallinnoinnin kannalta. Tällaisina kriisiaikoina tarvitsemme kuitenkin suuremman avoimuuden mahdollistavia muita mekanismeja, etenkin komissiolle tehtäviä ennakkoilmoituksia suurten hankkeiden rahoitusta koskevista päätöksistä. Siksi on tärkeää kehittää edelleen kaikkia käytettävissä olevia mekanismeja, jotka lisäävät avoimuutta kaikista EU:n varojen vastaanottajista. Tästä syystä äänestin siten kuin äänestin.

  Miroslav Mikolášik (PPE), kirjallinen. – (SK) On selvää, että tietojen julkistaminen yhteisön varoista hankkeille myönnettävästä rahoituksesta antaa jäsenvaltioiden kansalaisille mahdollisuuden osallistua keskusteluun julkisten varojen paremmasta käytöstä.

Mielestäni avoimuuden lisääminen edellyttää selviä sääntöjä tietojen julkistamisesta, mutta ne eivät kuitenkaan saa aiheuttaa liiallista hallintotaakkaa mahdollisille edunsaajille, jotka jo nyt kamppailevat mutkikkaiden hallinnollisten vaatimusten kanssa.

Olisin hyvin tyytyväinen, jos suuria hankkeita koskevat tiedot julkistettaisiin internetissä ajoissa ja siten, että niistä pääsisi suoraan hankeasiakirjoihin ja varsinkin ympäristövaikutusten arviointeihin, joiden merkitykseen asianomaiset osapuolet usein suhtautuvat vähättelevästi tai jopa unohtavat sen kokonaan. Kansalaisyhteiskunnalla olisi sen jälkeen mahdollisuus lähettää lausuntoja komission verkkosivulle ja antaa siten panoksensa hankkeiden demokraattiseen valvontaan ja niiden laadun parantamiseen.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Euroopan avoimuusaloite käynnistyi vuosia sitten, mutta sen edistyminen on ollut rajallista. Esimerkiksi maataloustukien vastaanottajien julkistaminen on paljastanut, että varat menevät usein suuryrityksille, kuningashuoneille ja niin edelleen. Jos EU suhtautuu avoimuuteen vakavasti, sitä on sovellettava johdonmukaisesti päätöksenteossa. Kuten aina, avoimuusaloite on paljolti vain tyhjiä sanoja, minkä vuoksi äänestin tyhjää.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Tietojen kerääminen siitä, miten julkisia tukia itse asiassa käytetään ja kuka varoista todellisuudessa hyötyy, on tärkeää ja myös oikein. Se ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että komissiolle annetaan niin laajat valtuudet, että jäsenvaltiot eivät enää voi esimerkiksi valita omia hankkeitaan ja kumppaneitaan. Siksi äänestin tyhjää.

  Wojciech Michał Olejniczak (S&D), kirjallinen. – (PL) Julkisten toimielimien varainkäytön avoimuus on modernin demokratian perusta. Kansalaisten on voitava tutustua tietoihin siitä, miten jokainen euro käytetään – sillä jokainen euro tulee heidän maksamistaan veroista. Ei ole mikään salaisuus, että komission vuonna 2005 hyväksymä Euroopan avoimuusaloite alkaa nyt vaikuttaa. Pidän tätä tervetulleena. Toisaalta tehtävää on vielä paljon. Minun on surukseni todettava, että Euroopan komission aluepolitiikan toteuttamisen yhteydessä käyttämät avoimuusnormit ovat huonommalla tasolla kuin muiden instituutioiden, muun muassa Euroopan investointipankin, käyttämät normit. Ei ole mitään syytä, miksi tämän asiaintilan olisi jatkuttava. Yhdyn päätöslauselmassa ilmaistuun tyytyväisyyteen siitä, että aluepoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi myönnettävien varojen jakamisen yhteiskunnallinen valvonta on edistynyt. Arvostan myös sitä, että päätöslauselmassa painotetaan kansalaisyhteiskunnan roolia koheesiopolitiikan suunnittelujärjestelmässä. Olen varma, että päätöslauselmassa ehdotetut toimet lisäävät osaltaan ohjelmien tehokkuutta ja EU:n koheesiopolitiikan legitiimiyttä. Näiden seikkojen vuoksi päätin äänestää päätöslauselman puolesta.

  Robert Rochefort (ALDE), kirjallinen. – (FR) Kannatin äänestyksessä Michail Tremopoulosin mietintöä, joka sisältää ehdotuksia EU:n aluepolitiikan tehokkuuden ja avoimuuden lisäämiseksi. Jos haluamme parantaa unionin rakennerahastojen mahdollisten edunsaajien mahdollisuuksia saada käytettävissä olevia varoja, rahoitushakemuksiin liittyviä hallinnollisia rajoitteita on mielestäni helpotettava ja EU:n rahoituksen hakumenettelyjä on muutettava avoimemmiksi. Selventämällä ja yksinkertaistamalla sääntöjä ja niiden soveltamista tästä EU:n rahoituksesta saadaan tehokkaampaa. Mielestäni on myös tärkeää, että kansalaisille tiedotetaan paremmin Euroopan unionin toteuttamista hankkeista, varsinkin niistä, jotka liittyvät rakennerahastojen käyttöön. Näin ollen kannatan sitä, että Euroopan komissio julkistaa kansalaisille nykyistä enemmän tietoja näiden varojen avulla toteutetuista tärkeistä hankkeista sekä siitä, ovatko hankkeet valmistuneet vai vielä kesken.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Onnittelen Kreikan vihreisiin kuuluvaa kollegaani Michail Tremopoulosia siitä, että hänen mietintönsä aluepolitiikan ja sen rahoituksen avoimuudesta hyväksyttiin tänään. Äänestystulos, 629 puolesta ja vain 6 vastaan, osoittaa, kuinka hyvää työtä hän on tehnyt.

  Marie-Thérèse Sanchez-Schmid (PPE), kirjallinen. – (FR) Kannatin äänestyksessä Michail Tremopoulosin mietintöä, jossa kehotetaan Euroopan komissiota ja kansallisia hallintoviranomaisia lisäämään rakennerahastojen varojen myöntämistä ja käyttöä koskevaa avoimuutta. On tärkeää, että saamme vertailukelpoisia tietoja varojen hallinnoinnista kaikkialla unionissa, jotta hankkeiden toteuttajat ja kansalaiset tietävät, mitkä ovat EU:n rahoituksen prioriteetit, mitkä sidosryhmät ovat jo saaneet varoja, miten varoja on käytetty ja mitkä ovat eri hankkeita koskevat menettelyt ja aikataulut. Tämän tarkoituksena on lisätä mahdollisten edunsaajien tietoisuutta näistä varoista ja seurata tehokkaammin niiden käyttöä. Oli kuitenkin tärkeää, ettei menty liialliseen avoimuuteen ja rasitettu varoja hallinnoivia viranomaisia ja hankkeiden toteuttajia asiaankuulumattomilla, tehottomilla ja turhilla tiedottamista koskevilla vaatimuksilla. Tästä syystä minä ja UMP-puoluetta edustavat aluekehitysvaliokunnan kollegani muutimme alkuperäistä tekstiä varmistaaksemme, että avoimuuden tavoitetta ei saavuteta koheesiopolitiikan yksinkertaistamisen tavoitteen kustannuksella, sillä koheesiopolitiikassa on puututtava nimenomaan näihin kahteen tärkeään kysymykseen, yksinkertaistamiseen ja näkyvyyteen.

  Nicole Sinclaire (NI), kirjallinen. – (EN) En äänestänyt tätä toimenpidettä vastaan sen vuoksi, että vastustaisin avoimuutta, päinvastoin; yhtenä harvoista tilejä tarkastaneista Yhdistynyttä kuningaskuntaa edustavista Euroopan parlamentin jäsenistä uskon avoimuuden lisäämistä. Tällainen äänestys on kuitenkin EU:lle tyypillinen: teeskennellään avoimuutta, mutta perustetaan lisää byrokratiaa veronmaksajien kustannuksella. Valitsijani ansaitsevat parempaa.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Mietinnössä pidetään avoimuutta koheesiopolitiikan ohjelmointia ja päätöksentekoa ohjaavana kattavana periaatteena ja esitetään useita teknisluonteisia ja hallinnollisia ehdotuksia, jotka ovat osoittautuneet hyödyllisiksi aluepolitiikan kehitystä tehostettaessa. Edunsaajia koskevien tietojen laajempaan levittämiseen, byrokratian vähentämiseen ja menettelyjen nopeuttamiseen liittyvien kysymysten lisäksi asiakirjan – jonka hyväksymisen puolesta äänestin – tavoitteena on saada aikaan avoimuutta alueiden, jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin välisessä kumppanuudessa.

Tätä varten tekstiin on allekirjoittamani tarkistuksen perusteella sisällytetty maininta siitä, että kumppanuusjärjestöille on annettava paremmin suunnattua tietoa säännöllisesti ja oikea-aikaisesti erityisesti lisäämällä teknistä apua ja koulutusta. Tämä hyödyttää epäilemättä EU:n syrjäisimpien alueiden kumppaneita.

  Viktor Uspaskich (ALDE), kirjallinen. – (LT) Hyvät parlamentin jäsenet, korostan, että avoimuus on hyvin tärkeää kotimaani Liettuan kaltaiselle valtiolle. Rakennerahastojen ja koheesiorahaston kaltaiset EU:n rahastot ovat auttaneet muotoilemaan Liettuan taloudellista, yhteiskunnallista ja ympäristöllistä kehitystä, ja ne tekevät niin vielä hyvän aikaa. Tästä syystä on tärkeää, että kansalaisille annetaan mahdollisuus toimia todistajina ja vaikuttaa näiden varojen myöntämiseen. Jotta tähän päästään, yhteiskunnan täytyy osallistua. Yhteiskunnan osallistuminen voi toteutua eri tavoin päätöksentekoprosessissa – EU:n varojen myöntämisessä ja hallinnoinnissa. Yhteiskunnan aktiivisempi osallistuminen vähentäisi korruptiota ja tehostaisi varojen käyttöä, mikä on erityisen tärkeää Liettuan kaltaiselle valtiolle. On myös tärkeää julkistaa EU:n varojen vastaanottajat. Tämä rohkaisisi keskusteluja julkisten varojen käytöstä, mikä puolestaan on yksi toimivan demokraattisen valtion perusperiaatteista. Korostan myös sitä, että alueellisten ja paikallisten toimielinten ja ennen kaikkea tavallisten kansalaisten on osallistuttava. Mietinnössä on muutamia huomioita kattavasta internetsivustosta, jonka avulla voitaisiin tarkastella nykyisiä varoja ja ymmärtää niitä paremmin. Tämä on hyvä alku, mutta olisi tehtävä enemmän yhteiskunnan eri kerroksista tulevien kansalaisten – rikkaiden ja köyhien, suurkaupunkien ja pienten kylien asukkaiden – osallistamiseksi. Kansalaisyhteiskunta ja valtiosta riippumattomat järjestöt voisivat myös auttaa tehostamaan ohjelmia ja parantamaan niiden vastuullisuutta.

  Kerstin Westphal (S&D), kirjallinen. – (EN) Ilmaisen S&D-ryhmän puolesta yleisen tukemme tälle mietinnölle. On tärkeää, että Euroopan parlamentti taistelee aluepolitiikan avoimuuden lisäämiseksi, mutta me vastustamme niin sanottua "nimeämistä ja paljastamista", jota mietinnön 16 kohdassa vaaditaan. Kannatamme ehdottomasti tiukempaa linjaa viestintää ja tiedottamista koskevien vaatimusten suhteen, mutta avoimuuden lisäämisen päämäärää – jota me myös kannatamme – ei saa tavoitella väärin keinoin. Pelkäämme nimeämisen ja paljastamisen johtavan "noitavainoihin". Euroopan komissiosta ei saa tehdä moraalista auktoriteettia, joka luo ryhmäkuria nimeämällä, paljastamalla tai syyttelemällä. Vastustamme tätä lähestymistapaa myös siksi, että se voi johtaa nykyistä monimutkaisempaan tilanteeseen ja täytäntöönpanon laiminlyömiseen jäsenvaltioissa. Tästä huolenaiheesta huolimatta yhdymme – kuten edellä totesin – mietinnön yleisiin ajatuksiin ja pidämme sitä hyvin hyödyllisenä.

Mietintö: Seán Kelly (A7-0190/2010)

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Euroopan yhteisön perustajat visioivat Euroopan yhdentymishankkeen taatakseen rauhan Euroopassa. Vaikka Pohjois-Irlannissa on yhä jännitteitä, nykypäivän Euroopan unionin on jatkettava taloudellisen avun antamista tukeakseen sovintoa kahden hyvin kauan keskenään taistelleen yhteisön välillä. Näin ollen Euroopan unionin olisi varmistettava rahoituksen jatkaminen konkreettisille hankkeille, joiden avulla voidaan luoda kestävän rauhan edellyttämiä yhteyksiä. Koska Euroopan unionin tuomioistuin kumosi äskettäin oikeusperustaan liittyvistä syistä asetuksen (EY) N:o 1968/2006, joka perustellusti mahdollisti tämän rahoitustuen, Euroopan parlamentin jäsenten oli hyväksyttävä asianmukaiseen oikeusperustaan pohjautuva uusi asetus. Tästä syystä äänestin tämän uuden asetuksen puolesta.

  Liam Aylward (ALDE), kirjallinen. – (GA) Kannatin äänestyksessä mietintöä EU:n jatkuvasta rahoitustuesta Irlannin kansainväliselle rahastolle. Vuosina 2007–2010 Euroopan unioni on maksanut rahastolle 15 miljoonaa euroa. EU:n rahoitus (joka muodostaa 57 prosenttia kokonaisrahoituksesta) on keskeisen tärkeä rahaston tehokkuuden kannalta.

Rahastolla on ollut myönteinen vaikutus sekä Irlannissa että Pohjois-Irlannissa, ja sen perustamisesta vuonna 1986 lähtien sillä on autettu ja tuettu monia rajatylittäviä aloitteita. Rahastolla on tuettu rauhaa ja sovintoa, edistetty suhteita ja osallistumista sekä autettu taloudellista ja sosiaalista edistystä. Rahastolla on ollut selvä ja merkittävä vaikutus asianomaisiin yhteisöihin, ja se on edistänyt suuresti pyrkimyksiä kestävän rauhan aikaansaamiseksi varsinkin yhteistyössä Peace-ohjelman kanssa Pohjois-Irlannissa ja rajakreivikunnissa toteutetuilla ohjelmilla.

  Alain Cadec (PPE), kirjallinen. – (FR) Irlannin kansainvälinen rahasto on hyvä esimerkki valtioiden rajat ylittävästä ja kansainvälisestä yhteistyöstä. Rahasto, jota hallinnoi riippumaton kansainvälinen elin, saa rahoituksensa useilta valtioilta: Euroopan unionilta, Yhdysvalloilta, Kanadalta, Uudelta Seelannilta ja Australialta. Hankkeet edistävät sekä Pohjois-Irlannissa että Irlannin tasavallassa yhteyksiä, vuoropuhelua ja sovintoa kansallismielisten ja unionistien välillä. Kansainvälinen tuki kuitenkin päättyy vuonna 2010. Tästä syystä meidän olisi pohdittava, miten sen jälkeen voitaisiin rahoittaa rahaston ensisijaisia toimia ja varsinkin toimia, jotka liittyvät taloudellisen ja sosiaalisen edistyksen tukemiseen ja rauhaa rakentavan vuoropuhelun kannustamiseen.

Irlannin kansainvälisen rahaston rahoittamat hankkeet täydentävät EU:n Peace-ohjelmien toimia. Olisi hyödyllistä selvittää, mitä näille hankkeille tapahtuu seuraavan EU:n talousarvion suunnittelun yhteydessä. Näin ollen kehotan Euroopan komissiota tutkimaan, miten rakennerahastot voisivat jatkaa Irlannin kansainvälisen rahaston tehtävää etenkin "Euroopan alueellinen yhteistyö" -tavoitteen puitteissa.

  David Casa (PPE), kirjallinen. – (EN) Irlannissa koettujen lukuisten epävakauden vuosien jälkeen perustettiin Irlannin kansainväliseksi rahastoksi (IFI) kutsuttu rahasto takaamaan alueen talous- ja rahoituspoliittista vakautta. Mietinnössä tarkastellaan rahastoa koskevia tulevaisuudensuunnitelmia ja määritetään eräitä keskeisiä tavoitteita, joihin on puututtava. Olen samaa mieltä esittelijän päätelmien kanssa, ja siksi olen päättänyt äänestää mietinnön puolesta.

  Ioan Enciu (S&D), kirjallinen. – (EN) Kannatin äänestyksessä Seán Kellyn mietintöä ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin rahoitustuesta Irlannin kansainväliselle rahastolle (IFI).

Tällaisia alueiden välisen yhteistyön ja sovinnon hankkeita olisi tuettava etenkin sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen edistämiseksi. IFI on ollut keskeinen osa yhteisöjen välistä sovinnontekoa, ja EU:lle on annettava tunnustusta sen avainroolista tällä alalla. IFI:n aloitteiden menestyksistä voidaan ottaa oppia, ja niitä voidaan soveltaa muihin unionin alueisiin, joilla esiintyy yhteisöjen syrjäytymistä ja jännitteitä.

Haluan korostaa EU:n varojen käyttöä IFI:n Football4Peace-hankkeen tukemiseen. Sovinnon ja keskinäisen ymmärryksen edistäminen nuorten keskuudessa urheilun avulla on kiitettävä aloite. Urheilun käyttöä yksilöiden aseman parantamiseen ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan ei pidä aliarvioida.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Pohjois-Irlannin rauhanprosessi on esimerkki menestyksestä, joka on ansainnut ja ansaitsee edelleen EU:n toimielinten tuen. Euroopan yhdentymisen tavoin tällaisissa konfliktin jälkeisissä tilanteissa tie vakauteen voidaan raivata luomalla käytännön solidaarisuutta, joka edistää ja lisää rajatylittäviä ja yhteisöjen välisiä suhteita. Toivon, että Euroopan unionin muut separatistiterrorismin riivaamat osat ottavat oppia Irlannin prosessista, niin että ne voivat lopettaa väkivallan ja rakentaa yhteiskunnan, johon kaikki tuntevat kuuluvansa ja jossa kaikki kunnioittavat lakia, perinteitä ja ihmisoikeuksia.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin Irlannin kansainvälisen rahaston jatkamisen puolesta, koska mielestäni on tärkeää painottaa Euroopan unionin tehtävää rakentaa rauhaa kansojen ja yhteisöjen välille avaintekijänä, jolla edistetään taloudellista ja sosiaalista kehitystä sekä ihmisarvoa ja kansalaisten elämänlaatua. Tämä voidaan nähdä Irlannin nimenomaisessa tapauksessa. Euroopan unionilla olisi jatkossakin oltava keskeinen rooli rauhan ylläpitämisessä sekä alueellisten, etnisten ja kulttuuristen jännitteiden purkamisessa ja siten sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen edellytysten parantamisessa.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Vuonna 1986 tapahtuneesta perustamisestaan lähtien Irlannin kansainvälinen rahasto on osaltaan edistänyt taloudellista ja sosiaalista kehitystä ja kannustanut yhteyksiä, vuoropuhelua ja sovintoa kansallismielisten ja unionistien välillä koko Irlannissa. EU:n on jatkettava tukeaan Irlannin rauhanprosessille maksamalla rahoitustukea Irlannin kansainväliselle rahastolle, kuten se on tehnyt vuodesta 1989. Lisäämällä tätä tukea vahvistetaan jäsenvaltioiden ja niiden kansalaisten välistä solidaarisuutta. Tästä syystä äänestin siten kuin äänestin.

Suositus toiseen käsittelyyn: Marian-Jean Marinescu (A7-0162/2010)

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Tämä oli toisen käsittelyn äänestys asetuksesta kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalaisesta rautatieverkosta. Äänestin parlamentin ja EU:n neuvoston välillä sovittujen kompromissien puolesta. Näiden kompromissien avulla on määrä voida kehittää hallintoa käyttökapasiteetin jakamiseksi ja tärkeimpien Euroopan sisäisten rautateiden tavaraliikennekäytävien hallinnoimiseksi. Kun asetus on hyväksytty, se lisännee suurten rautateiden tavaraliikennevirtojen tehokkuutta Euroopan liikennekäytävillä ja auttaa siten vähentämään liikenteen aiheuttamaa saastumista. Näistä syistä äänestin neuvoston kanssa neuvotellun tekstin puolesta, jotta siitä päästään sopimukseen toisessa käsittelyssä.

  Jean-Pierre Audy (PPE), kirjallinen. – (FR) Kannatin äänestyksessä suositusta toiseen käsittelyyn, joka sisältyy romanialaisen ystäväni Marian-Jean Marinescu mietintöön neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalaisesta rautatieverkosta. Kannatin tarkistuksia, jotka liittyvät kansainvälisten rautatiekäytävien organisointiin kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalaisen rautatieverkon luomiseksi. Kannatan myös ajatusta keskitetystä palvelupisteestä, joka on tavaraliikennekäytävän hallintoneuvoston perustama yhteinen yksikkö ja jonka ansiosta hakijat voivat yhdessä paikassa ja yhdellä kertaa pyytää junareittiä vähintään yhden rajan ylittävälle matkalle.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Kannatan tätä asetusta kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalaisesta rautatieverkosta, jonka täytäntöönpano toivottavasti tuottaa lisäarvoa koko yhteisölle, koska Eurooppa liitetään yhteen yhteisellä rautatieverkolla. Näin varmistetaan ihmisten ja tavaroiden tehokas liikkuvuus Euroopan alueiden välillä. Asetuksen yhteydessä on myös tehty päätös rautatiekäytävien toteuttamismääräaikojen asettamisesta. Siinä hyväksyttiin Liettuaa suosiva pidempi viiden vuoden määräaika, jonka kuluessa Liettuaan on rakennettava eurooppalaista raideleveyttä käyttävä rata. Kun Liettua nyt kärsii talouskriisin kivuliaista seurauksista, tämä päätös on erittäin myönteinen, koska muiden kriisin koettelemien valtioiden tavoin Liettualla on rajalliset taloudelliset mahdollisuudet investoida rautatieinfrastruktuurin kehityshankkeisiin lähitulevaisuudessa.

  Sebastian Valentin Bodu (PPE), kirjallinen. – (RO) Nyt, kun tavaraliikenneala kasvaa vakaasti, sillä on EU:n tasolla tarjottavanaan valtavat mahdollisuudet. Tässä tilanteessa vaikuttaa nurinkuriselta, että yhä harvemmat yritykset valitsevat rautatiekuljetukset. Vain 10 prosenttia Euroopan unionin tavaraliikenteestä kuljetetaan rautateitse. Rautateiden tavaraliikenteen määrä on itse asiassa puolittunut 20 vuoden takaisesta tasosta. Euroopan komissio on vuodesta 2001 lähtien tunnustanut rautateiden tavaraliikenteen keskeisen roolin.

Eurooppalaista liikennepolitiikkaa koskevan valkoisen kirjan määräajaksi asetettiin vuosi 2010. Rautateiden tavaraliikennemarkkinoiden on nyt vastattava palvelujen laadun parantamista koskeviin haasteisiin, jotka johtuvat niiden kilpailua muiden tavaraliikenteen liikennemuotojen kanssa vaikeuttavasta yhteensopimattomuudesta. On mahdotonta selittää rautateiden tavaraliikennealan taantumista, kun on olemassa kolme rautateitä koskevaa lainsäädäntöpakettia. Niitä ei ole yhdenmukaistettu riittävästi kansallisen lainsäädännön kanssa ja rautatiejärjestelmiä ei ole liitetty yhteen rajatylittävällä tasolla. Tässä tilanteessa Euroopan parlamentin ehdottamalla asetuksella on tarkoitus tehostaa rautateiden tavaraliikennettä edistämällä yhdenmukaistamista jäsenvaltioiden ja infrastruktuurin haltijoiden keskuudessa.

  Bairbre de Brún (GUE/NGL), kirjallinen. – (EN) Kannatan pyrkimyksiä tehostaa rautateiden tavaraliikennettä sen ympäristöetujen vuoksi maanteiden tavaraliikenteeseen verrattuna. Haluan kuitenkin todeta selvästi, että vastustan Euroopan unionissa meneillään olevaa rautatiemarkkinoiden vapauttamista, joka on syynä rautateiden tavaraliikenteen nykyiseen hajanaisuuteen, investointien puutteeseen ja tehottomuuteen. Tämä neuvoston kanssa tehty kompromissi on yritys parantaa tilannetta; sen vuoksi äänestin sen puolesta. Se kuitenkin perustuu markkinoiden vapauttamiseen, jota vastustan jyrkästi. Tässä äänestyksessä ei kuitenkaan ole kyse sääntelyn purkamisesta, joka jo sisältyy perussopimukseen.

  Cornelis de Jong (GUE/NGL), kirjallinen. – (EN) Kannatan kaikkia pyrkimyksiä tehostaa rautateiden tavaraliikennettä sen ympäristöetujen vuoksi maanteiden tavaraliikenteeseen verrattuna.

Haluan kuitenkin todeta selvästi, että vastustan Euroopan unionissa meneillään olevaa rautatiemarkkinoiden vapauttamista, joka on syynä rautateiden tavaraliikenteen nykyiseen hajanaisuuteen ja tehottomuuteen sekä alan investointien puutteeseen.

Tämä neuvoston kanssa tehty kompromissi on yritys parantaa tilannetta. Sen vuoksi äänestin sen puolesta, vaikka se perustuu markkinoiden vapauttamiseen, jota vastustan jyrkästi. Tässä äänestyksessä ei ole kyse sääntelyn purkamisesta, josta jo säädetään perussopimuksessa.

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Ehdotetussa asetuksessa määritetään rautateiden tavaraliikennekäytävät eli useiden jäsenvaltioiden poikki kulkevat reitit, joilla infrastruktuurin haltijat koordinoivat infrastruktuurin hallintoa ja toimintaa. Tämä tuottaa todellista eurooppalaista lisäarvoa, sillä asetus lisää avoimuutta reittien jakamisessa ja hallinnoinnissa ja edistää kansainvälistä koordinointia kaikilla tasoilla: käytettävissä olevassa kapasiteetissa, investoinneissa, infrastruktuuritöissä, toiminnan hallinnoinnissa ja niin edelleen. Keskitetyn palvelupisteen luominen kutakin käytävää varten antaa myös yrityksille mahdollisuuden asioida yhdessä paikassa ja yhdellä kertaa. Tämä symbolisoi rautatieliikennekäytävien hallinnointia eurooppalaisesta näkökulmasta. Näin ollen asetus on voimakas viesti todellisen eurooppalaisen liikenne- ja infrastruktuuripolitiikan puolesta. Se on merkittävä askel kohti nopeampaa ja luotettavampaa rautateiden tavaraliikennettä, joka siten on uskottava ja ekologinen vaihtoehto pitkille maantiekuljetuksille. Todellinen eurooppalainen lähestymistapa oli ehdottomasti tarpeen, sillä juuri tässä mittakaavassa rautateiden tavaraliikennemarkkinoilla on merkitystä.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Kannatin äänestyksessä tätä mietintöä, joka koskee nykyistä kilpailukykyisemmän tavaraliikenteen eurooppalaisesta rautatieverkon luomista. Liikennealan monet muutokset viime vuosikymmeninä sekä kansallisten rautatiealan markkinoiden (joiden yhdenmukaisuuden puute aiheuttaa vakavia ongelmia) lisääntyvä avoimuus edellyttävät näitä toimenpiteitä, jotka edistävät tehokkaan jakeluverkon aikaansaamista EU:n jäsenvaltioiden välille.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Rautatieliikenteen markkinaosuus tavaraliikenteessä on viime vuosikymmeninä jatkuvasti laskenut, ja vuonna 2005 sen osuus oli vain kymmenen prosenttia tavaraliikenteestä. Yrittäessään ratkaista tämän haasteen komissio on kannattanut ajatusta puuttumisesta tavaraliikenteeseen nykyistä tehokkaammin. Joulukuussa 2008 se ehdotti asetusta eurooppalaisesta rautatieverkostosta kilpailukykyiselle tavaraliikenteelle.

Euroopan parlamentti antoi huhtikuussa 2009 ehdotuksesta ensimmäisen käsittelyn kantansa, jossa tuettiin komissiota. Myös neuvostossa saatiin aikaan poliittinen sopimus tästä asetuksesta, joskin eräin tarkistuksin. Vaikka en kyseenalaista rautateiden tavaraliikenteen merkitystä enkä tällaisen liikenteen Euroopan laajuisen koordinoinnin tarvetta ja kannatan niin kutsuttujen tavaraliikennekäytävien luomista, tosiasia on, että EU:n jäsenvaltioiden nykyisessä taloudellisessa ja rahoituksellisessa toimintaympäristössä yhdennetyn tavaraliikennejärjestelmän aikaansaaminen edellyttää väistämättä jäsenvaltioilta hyvin suuria investointeja, emmekä voi taata, että ne kykenevät lupaamaan tai toteuttamaan tällaisia investointeja. En halua vesittää asetuksen tavoitteita, mutta jos aiomme hyväksyä sen, emme kuitenkaan saa unohtaa, että nykyinen tiukan taloudenpidon toimintaympäristö vaikuttaa luonnollisesti kaikkiin muihin suunnitelmiin.

  Carlo Fidanza (PPE) , kirjallinen. – (IT) Suhtauduin myönteisesti täysistunnossa toimitettuun äänestykseen, jossa hyväksyttiin suositus toiseen käsittelyyn asetuksesta kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalaisesta rautatieverkosta.

Mietinnössä puolletaan yhdeksän tavaraliikennekäytävän luomista Euroopan unionin jäsenvaltioiden välille ja keskitetyn palvelupisteen perustamista kuhunkin käytävään. Tavoitteena on taata kaikille julkisille ja yksityisille rautatieyhtiöille tarvittavat tiedot kunkin käytävän kapasiteetin jakamisesta. Siinä korostetaan tavaraliikenteen yhteentoimivuutta ja vaaditaan yhteyksiä merisatamiin ja sisävesiväyliin.

Asetus on ehdottomasti suuri edistysaskel kohti Euroopan rautatieliikenteen koordinointia, toistaiseksi vain tavaraliikenteen osalta, ja se täydentää rautatiealan markkinoiden vapauttamista, mikä on ehdoton välttämättömyys tällä alalla.

Pahoittelen sitä, että eräät parlamentin jäsenet yrittivät sabotoida ensisijaisen tärkeän Tukholma–Napoli-käytävähankkeen esittämällä tarkistusta, jolla Brennerin sola olisi jätetty pois reitiltä. Tämä vastuuton yritys torjuttiin italialaisten parlamentin jäsenten valppauden ansiosta. Näin ollen kannatin epäröimättä suositusta toiseen käsittelyyn.

  Nathalie Griesbeck (ALDE), kirjallinen. – (FR) Äänestin mielihyvin tämän tekstin puolesta. Se on suuri edistysaskel Euroopan rahti- ja muulle liikenteelle, josta nyt tulee kilpailukykyisempää ja halvempaa. Eurooppa etenee kohti eurooppalaisten rautatieverkkojen, tavaraliikennekäytävien sekä meri- ja jokisatamien välisiä parempia yhteyksiä. Tämä on tärkeä askel Euroopan rautatieliikennealan kestävässä kehityksessä, sillä nyt se kykenee vihdoin tarjoamaan todellisen vaihtoehdon lento- ja maantieliikenteelle. Jäsenvaltioita yhdistäviä kansainvälisiä käytäviä hallinnoivat vastedes rajatylittävät viranomaiset, jotka koordinoivat infrastruktuurin hallinnointia ja reittien jakamista. Kaiken huipuksi jokaiseen rautatieliikennekäytävään perustetaan keskitetty palvelupiste, mitä aktiivisesti puolustin. Tämän innovaation avulla Eurooppa pääsee eteenpäin, ja se kuvaa hyvin Euroopan tahtoa lisätä yhteistyötä ja yhdentymistä liikennealalla. Olen tyytyväinen tämän mietinnön hyväksymiseen, koska sillä vahvistetaan laajan eurooppalaisen rautateiden tavaraliikenneverkon perustaa, mitä olen jo useita vuosia vaatinut.

  Kartika Tamara Liotard (GUE/NGL), kirjallinen. – (EN) Äänestysselitys Marian-Jean Marinescun suosituksesta toiseen käsittelyyn (A7-0162/2010). Kannatan pyrkimyksiä tehostaa rautateiden tavaraliikennettä sen ympäristöetujen vuoksi maanteiden tavaraliikenteeseen verrattuna. Haluan kuitenkin todeta selvästi, että vastustan Euroopan unionissa meneillään olevaa rautatiemarkkinoiden vapauttamista, joka on syynä rautateiden tavaraliikenteen nykyiseen hajanaisuuteen, investointien puutteeseen ja tehottomuuteen. Tämä neuvoston kanssa tehty kompromissi on yritys parantaa tilannetta, joten äänestin sen puolesta, mutta se perustuu markkinoiden vapauttamiseen, jota vastustan jyrkästi. Tässä äänestyksessä ei kuitenkaan ole kyse sääntelyn purkamisesta, joka jo sisältyy perussopimukseen.

  Thomas Mann (PPE), kirjallinen. – (DE) Äänestin juuri Marian-Jean Marinescun mietintöön sisältyvää tarkistusta vastaan, jolla on tarkoitus perustaa tavaraliikennettä hallinnoivana keskitettynä palvelupisteenä toimiva keskitetty koordinointielin. 162 kollegaani äänesti samalla tavoin vetoomuslistan perusteella, jota olin mukana käynnistämässä. Me kannatamme laatua ja kilpailukykyä rautateiden tavaraliikenteessä. Haluamme joustavia ja tehokkaita ratkaisuja, ja uskomme myös rautatiekuljetusten edistämiseen ympäristösyistä. Lähi- ja kaukojunien matkustajaliikenteelle ei kuitenkaan saa syntyä minkäänlaista haittaa. Mietinnön hyvin monitahoisessa tekstissä ei kuitenkaan ole selvää tämänsuuntaista lausumaa. Valitettavasti Euroopan parlamentti hyväksyi äänestyksessä komission ja neuvoston enemmistön suosituksen siitä, että tulevaisuudessa rautatiereittien jaosta vastaa uusi keskitetty koordinointielin. Tämä johtaa toimivallan hajautumiseen, millä on vakavia seurauksia aikataulujen laatimiselle. Saksassa, joka on perinteinen kauttakulkumaa, rautatieverkko toimii jo lähes täydellä kapasiteetilla. Kaikki kolme suunniteltua käytävää kulkevat merkittävien väestökeskusten halki. Hessenin osavaltiossa niitä ovat Fuldan ja Frankfurtin kaupungit, jotka sijaitsevat Tukholmasta Palermoon kulkevalla reitillä. Euroopan parlamentin hyvä maine Euroopan tärkeimpänä kuluttajia suojelevana elimenä on tänään kärsinyt vahinkoa. Jäsenvaltiot menettävät vallan päättää omista rautatieverkoistaan, ja Euroopan unionin kaikki kansalaiset kärsivät tästä seuraavista junien myöhästymisistä.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Tämä mietintö vahvistaa kuvaa sellaisesta Euroopasta, joka on täysi vastakohta yhteisvastuun ja yhteistyön Euroopalle, jota nyt tarvittaisiin kipeämmin kuin koskaan. Maankäytön olisi perustuttava Euroopan kansalaisten yleiseen etuun eikä yksityisten yritysten yksilöllisiin etuihin. Liikennepolitiikan yksityistäminen palvelee eurokraattien etuja kansalaisten kustannuksella. Äänestän tätä vahingollista tekstiä vastaan.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalainen rautatieverkko on erittäin tärkeä, jotta EU voi saavuttaa työllisyyden ja kasvun strategiassaan asettamansa tavoitteet. Tätä silmälläpitäen nopeat ja tehokkaat yhteydet kansallisten verkkojen välillä mahdollistavien rautatieliikennekäytävien luominen mahdollistaa infrastruktuurin käyttöedellytysten parantamisen. On ehdottoman tärkeää, että hyväksymme tämän asetuksen, jotta rautateiden tavaraliikenteestä saadaan kilpailukykyisempää nykyisin käytettäviin liikennemuotoihin verrattuna. Tämä synnyttää paitsi taloudellista myös ympäristöä koskevaa hyötyä, koska rautatieliikenne on ympäristöä säästävää. Tästä syystä äänestin siten kuin äänestin.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Vastustin äänestyksessä kompromissiehdotuksia, jotka koskevat asetusta kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalaisesta rautatieverkosta. Se vie vallan kansallisilta infrastruktuuriviranomaisilta, jotka ovat toimineet tähän asti hyvin taloudellisesti ja tehokkaasti myös kansainvälisellä alalla. Ehdotetut toimet lisäävät myös byrokratiaa, mikä ei voi olla tarkoituksemme. Tämä paisuminen vähentää tehokkuutta Kapasiteettia jää käyttämättä. Katson, että kaikki tämä haittaa rautateiden toimintaa kaikkialla Euroopassa.

Jos EU todella haluaa kannustaa tavaraliikenteen siirtämistä rautateille, sen olisi asetettava ensisijaisia tavoitteita Euroopan laajuisten liikenneverkkojen toteutuksessa. Esimerkiksi eteläisen käytävän täydellinen laajennus niin kutsutun Koralmin tunnelin avulla saisi aikaan ennennäkemättömän siirtymän rautateille. Meidän olisi edistettävä rautateiden tavaraliikennettä, ei keskittämistä.

  Justas Vincas Paleckis (S&D), kirjallinen. – (EN) Päätin kannattaa äänestyksessä suositusta toiseen käsittelyyn, koska äskettäisissä kolmikantakokouksissa puheenjohtajavaltio Espanjan kanssa on saatu aikaan sopimus. Mielestäni on tärkeää, että vauhtia pidetään yllä. Ensimmäisessä käsittelyssä huhtikuussa 2009 ryhmäni kannatti tavoitetta luoda kilpailukykyinen tavaraliikenteen rautatieverkko perustamalla koko Euroopan unionin kattavia liikennekäytäviä, kuten komission joulukuussa 2008 tekemässä ehdotuksessa hahmoteltiin. Tukeani tälle sopimukselle vahvistaa myös rautatieverkon merkitys Liettualle ja sen maalleni tarjoamat taloudelliset näkymät. On äärimmäisen tärkeää – paitsi Liettuan myös koko Euroopan unionin kannalta – pysäyttää rautatieliikenteen markkinaosuuden pieneneminen tavaraliikenteessä. Olen varma, että rautateiden tavaraliikennemarkkinat hyötyvät tästä sopimuksesta. Se auttaa osaltaan parantamaan palvelun laatua ja luomaan yhteisvaikutusta kansallisien rautatiejärjestelmien välille.

  Vilja Savisaar (ALDE), kirjallinen. – (ET) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, en valitettavasti voinut tukea neljän kompromissitarkistuksen ryhmää, koska Viro ja Latvia jätettiin pois liitteen I 8 kohdassa kuvatusta rautatiekäytävästä. Kun otetaan huomioon rautateiden tulevaisuus yleensä sekä Rail Baltica -hanke, olisi odottanut, että myös Tallinna ja Riika sisältyvät tähän käytävään. Valitettavasti hyväksytyt tarkistukset rajoittivat meidän – Viron ja Latvian – vaihtoehtojamme, ja tämän tuloksena emme ole päässeet lähemmäksi kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden liittämistä yhdenmukaiseen rautatiejärjestelmään.

  Eva-Britt Svensson (GUE/NGL), kirjallinen. – (EN) Kannatan pyrkimyksiä tehostaa rautateiden tavaraliikennettä sen ympäristöetujen vuoksi maanteiden tavaraliikenteeseen verrattuna. Haluan kuitenkin todeta selvästi, että vastustan Euroopan unionissa meneillään olevaa rautatiemarkkinoiden vapauttamista, joka on syynä rautateiden tavaraliikenteen nykyiseen hajanaisuuteen, investointien puutteeseen ja tehottomuuteen. Tämä neuvoston kanssa tehty kompromissi on yritys parantaa tilannetta; sen vuoksi äänestin sen puolesta. Se kuitenkin perustuu markkinoiden vapauttamiseen, jota vastustan jyrkästi. Tässä äänestyksessä ei kuitenkaan ole kyse sääntelyn purkamisesta, joka jo sisältyy perussopimukseen.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Vaikka rautateiden rahtiliikenne on taantunut monien vuosien ajan, se on maantieliikenteen eri vaihtoehdoista yhä turvallisin ja tehokkain. Mietinnöllä pyritään lisäämään rautateiden tavaraliikenteen markkinaosuutta luomalla vähintään kahden jäsenvaltion välisiä liikennekäytäviä, jotta tavaroita voidaan kuljettaa nopeasti.

Luettuani mietinnön olen siinä käsityksessä, että liikennekäytävien perustaminen ei merkitse etusijan antamista näillä reiteillä tavaraliikenteelle matkustajaliikenteen kustannuksella, sillä ymmärtääkseni näitä molempia rautatieliikenteen lajeja kohdellaan yhtäläisesti. Keskitetty palvelupiste on koordinoinnin kannalta strategisen tärkeä, sillä pyydettyjen reittien hallinnointi tapahtuu sen kautta. Neuvoston näkemyksessä se on supistettu tiedotusluukuksi, mutta olen samaa mieltä kuin esittelijä, jonka mielestä se on toivotun tavaravirran kannalta oleellisen tärkeä.

Liikennekäytävien verkon avulla Euroopan rautatiepalveluja voidaan synkronoida paremmin. Sillä luodaan rajapintoja eri liikennemuotojen välille ja annetaan uutta vauhtia alan investointeihin. Tästä syystä katson sen ansaitsevan ääneni.

  Thomas Ulmer (PPE), kirjallinen. – (DE) Vastustan jyrkästi tätä mietintöä, vaikka toisessa käsittelyssä ei valitettavasti voida toimittaa lopullista äänestystä. Koska Deutsche Bahn on ainoa kilpailua kohtaava toimija Saksan vapautetussa rautatieverkossa, keskitetyn palvelupisteen strategia merkitsee sen kannalta pakkolunastukseen rinnastettavaa toimenpidettä ja aiheuttaa kilpailuhaitan, jota ei voida korvata, sillä Saksassa on matkustaja- ja tavaraliikenteen sekaliikenne eikä erillisiä suurnopeusverkkoja. Neuvon painokkaasti Deutsche Bahnia harkitsemaan oikeustoimia tätä päätöstä vastaan.

  Artur Zasada (PPE), kirjallinen. – (PL) Olen varma siitä, että ajatus kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalaisesta rautatieverkosta on perusteltu ja tarpeellinen. Keskitettyjen palvelupisteiden perustamista koskevan 12 artiklan 2 kohdan a alakohdan tulkinta herättää kuitenkin vakavia epäilyksiä. Varaukset koskevat erityisesti toimivaltaa tehdä päätöksiä tiettyjen rautatieverkkojen käyttömahdollisuuksista. Tilannetta mutkistaa lisäksi se, että eräät jäsenvaltiot eivät vielä ole purkaneet rautatiealan markkinoille pääsyä koskevaa sääntelyä.

Näiden perustelujen vuoksi äänestin tarkistuksen 83 toista osaa vastaan.

Mietintö: David Martin (A7-0043/2009)

  Jean-Pierre Audy (PPE), kirjallinen. – (FR) Kannatin äänestyksessä päätöstä parlamentin työjärjestyksen mukauttamisesta Lissabonin sopimuksen tultua voimaan. Täysistunnossa hyväksytyt muutokset tulevat voimaan 1. joulukuuta 2010. Työjärjestystä oli välttämätöntä muuttaa, jotta siinä otetaan huomioon 18 uuden jäsenen liittyminen, lainsäädäntövaltuuksien lisääntyminen sekä uusi talousarviomenettely, jossa parlamentilla on tasavertainen asema neuvoston kanssa. Muut muutokset koskevat Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja toissijaisuusperiaatteen noudattamista kansallisten parlamenttien vaikutusvallan kasvu huomioon ottaen, parlamentin oikeutta ehdottaa perussopimusten muuttamista, komission puheenjohtaja nimitysmenettelyä parlamentin saatua asiassa lisää valtaa, sitä mahdollisuutta, että jokin jäsenvaltio eroaa unionista, sekä tapauksia, joissa jäsenvaltio rikkoo perustavanlaatuisia periaatteita. Pahoittelen sitä, että mikään korkeampi oikeusviranomainen ei ole tutkinut uutta työjärjestystä ja varmistanut, että se on sopusoinnussa hierarkiassa ylempien asiakirjojen, etenkin perussopimusten ja jäsenvaltioiden perustuslakien, kanssa.

  Mário David (PPE), kirjallinen. – (PT) Kannatan ehdotusta mukauttaa parlamentin työjärjestys Lissabonin sopimukseen. Parlamentille myönnetyn suuremman toimivallan täytyy näkyä suurempana vastuuna. Lissabonin sopimus on välttämätön, sillä Euroopan unionin on yhdistettävä laajentumiseen myös syventäminen. Tällä sopimuksella se onnistui tekemään sen tasapainoisesti, uskottavasti ja oikeudenmukaisesti, parantamaan päätöksenteon johdonmukaisuutta, legitiimiyttä, demokraattisuutta, tehokkuutta ja avoimuutta, selventämään toimivallan jakoa Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden välillä sekä lisäämän toimielinten sisäisten ja niiden välisten suhteiden tehokkuutta EU:ssa.

Ne muutokset sitoutumisessa, jotka tällä työjärjestyksen mukauttamisella Lissabonin sopimukseen on saavutettu, ovat pitkälti tulosta Euroopan kansanpuolueen (PPE) ryhmän pyrkimyksistä selventää ja yksinkertaistaa parlamentin päätöksentekoprosessia ja sen suhteita kansallisiin parlamentteihin.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan unionin toimielinten tuottama runsas lainsäädäntö ja sen tuottamisessa käytetty osallistava menettely, tähän liittyvien asiakirjojen usein runsas määrä sekä se, että lähteiden ja oikeuskäytännön välinen hierarkia ei aina ole selvä, ovat syy siihen, että parlamentin on tarpeen pienentää näitä riskejä mukauttamalla työjärjestyksensä hiljattain voimaan tulleeseen Lissabonin sopimukseen. Katson, että tämä on välttämätöntä menettelyjen selvyyden ja oikeusvarmuuden vuoksi.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Lissabonin sopimuksen tultua voimaan parlamentin on osoitettava, että se on mukautunut uusiin toimintaehtoihin ja jaettuun vastuuseen päätöksenteossa. Korostan parlamentin toimivallan vahvistamisen vaikutusta, kansallisen edustuksen uutta rakennetta ja nykyistä läheisempiä suhteita kansallisiin parlamentteihin. Kannatan työjärjestykseen nyt ehdotettuja muutoksia myös sääntelymenettelyjen yksinkertaistamista ja selvää rajaamista silmälläpitäen, jotta voidaan vastata entistä herkemmin kansalaisten, toimielinten ja jäsenvaltioiden tarpeisiin ja varmistaa samalla unionin politiikan tehokkaan toimeenpanon edellytykset.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Vastustin äänestyksessä tarkistusta 110, jonka mukaan parlamentti tekee yhteistyötä jäsenvaltioiden parlamenttien mutta ei jäsenvaltiotasoa alempien parlamenttien kanssa. Tässä jätetään huomiotta eräiden jäsenvaltioiden perustuslailliset tilanteet; esimerkiksi Flanderi on tällä viikolla ottanut historiallisen askeleen kohti itsenäisyyttä, mutta Belgian liittovaltion parlamentti säilyy tästä huolimatta EU:n määritelmän mukaisena "kansallisena" parlamenttina. Belgian perustuslain mukaan Flanderin parlamentti on kuitenkin täysin toimivaltainen tietyissä EU:hun liittyvissä kysymyksissä. Tarkistuksessa jätetään myös huomiotta muiden jäsenvaltioiden poliittinen tilanne: on naurettavaa, että Euroopan parlamentti ei voi tehdä täysimittaista yhteistyötä Skotlannin parlamentin kanssa esimerkiksi kalastusalalla, jolla Skotlanti on Yhdistyneen kuningaskunnan merkittävin toimija.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Lissabonin sopimuksen hyväksyminen toi parlamentille uusia tehtäviä, ja siksi sen on tarpeen mukauttaa työjärjestyksensä uusiin säännöksiin. Tämä säännös muuttaa siis parlamentin työjärjestyksen Lissabonin sopimuksen tuomia uusia haasteita vastaavaksi. Tästä syystä äänestin siten kuin äänestin.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Tämä työjärjestyksen mukauttaminen on tarpeen osittain Lissabonin sopimuksen voimaantulon vuoksi. Siinä mielessä se on vain muodollinen toimi. Näiden tarkistusten myötä molemmat suuret ryhmät – Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmä ja Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä – yrittävät kuitenkin rajoittaa niiden jäsenten oikeuksia, jotka eivät kuulu kumpaankaan näistä suurista ryhmistä. Tämä on erityisen väärin ja epäoikeudenmukaista, koska asia hukkuisi keskusteluun suurista mukautuksista Lissabonin sopimukseen. On esimerkiksi ehdotettu, että sitoutumattomat jäsenet eivät enää voisi itse päättää, kuka heitä edustaa, kuten nykyisin tapahtuu. Tämä on ainutlaatuinen tapaus demokraattisessa politiikassa, eikä sitä voida hyväksyä. Kaikissa demokraattisissa parlamenteissa, jotka ovat tämän nimityksen arvoisia, poliittiset ryhmät voivat itse valita edustajansa tietyissä valiokunnissa.

Nyt kuitenkin ehdotetaan, että puhemies – joka kuuluu toiseen kahdesta suuresta puolueesta – saisi päättää, kuka sitoutumattomista jäsenistä edustaa heitä puheenjohtajakokouksessa. Toisin sanoen sitoutumattomien poliittiset vastustajat voivat valita edustajan, jonka poliittinen kanta on lähinnä heidän kantaansa. Tämä on pöyristyttävää. Mielestäni sitoutumattomien jäsenten edustaja voidaan valita vain äänestyksellä sitoutumattomien jäsenten yleiskokouksessa. Siksi äänestin ehdotettua tarkistusta vastaan.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Luonnonkatastrofit, joissa ihmiset menettävät toimeentulonsa ja kaiken omaisuutensa, yleistyvät jatkuvasti. Ihmiset, joiden talot jäävät tulvan alle, kärsivät erityisen pahoin, koska talojen koko sisältö usein vahingoittuu tai tuhoutuu. Lisäksi viljelysmaalle aiheutuu vakavia vahinkoja, joiden korjaaminen maksaa valtavia summia. Katastrofin uhreiksi joutuneiden on usein vaikeaa tai täysin mahdotonta saada kokoon tällaisia summia. Äänestin päätöslauselman puolesta, koska on tärkeää auttaa katastrofien uhreiksi joutuneita ihmisiä.

  Aldo Patriciello (PPE), kirjallinen. – (IT) Euroopan parlamentti on tehnyt päätöksen mukauttaa parlamentin työjärjestys Lissabonin sopimukseen. Parlamentin jäsenten työjärjestykseen hyväksymien tarkistusten joukossa on eräitä tarkistuksia, joissa säädetään kahtatoista jäsenvaltiota edustavien 18 uuden jäsenen liittymisestä parlamenttiin, lainsäädäntövaltuuksien vahvistamisesta sekä uuden talousarviomenettelyn käyttöönotosta, joka asettaa parlamentin tasaveroiseen asemaan neuvoston kanssa. Työjärjestykseen tehdyissä tarkistuksissa otetaan myös huomioon talousarviota koskevat säännöt sikäli kun parlamentti tekee tästä asiasta päätöksiä yhteistyössä neuvoston kanssa. Tarkistukset koskevat erityisesti kolmivuotista rahoituskehystä, josta tulee parlamentin hyväksyntää edellyttävä säädös, jäsenten saataville asetettavia asiakirjoja, talousarvioesityksen käsittelyä, talousarviomenettelyn sovittelua sekä talousarvion lopullista vahvistamista.

Lisäksi eräät hyvin tärkeinä pitämäni muutokset koskevat Euroopan unionin perusoikeuskirjan noudattamista, parlamentin jäsenten oikeutta ehdottaa muutoksia perussopimuksiin, komission puheenjohtajan valintamenettelyä ja ennen kaikkea yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan nimittämistä koskevien säännösten poistamista. Toivon, että nämä muutokset tehdään perussopimuksen tekstiin piakkoin, koska ne merkitsevät perustavanlaatuista uudistusta koko unionille.

  Paulo Rangel (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestän David Martinin mietinnön puolesta pitkien neuvottelujen jälkeen, joihin osallistuivat kaikki Euroopan kansanpuolueen (PPE) ryhmän jäsenet perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnassa, jonka jäsen olen. Mietinnössä keskitytään muutoksiin, joita parlamentin työjärjestykseen on tehtävä Lissabonin sopimuksen tultua voimaan. Marraskuun istuntojaksolla toimitetun ensimmäisen äänestyksen jälkeen, jossa varmistettiin suoraan Lissabonin sopimuksen voimaantuloon liittyvät tarpeelliset muutokset, muita tarkistuksia lykättiin, jotta mahdollistettiin pidempi pohdinta-aika. PPE, ryhmä, johon sosialidemokraattinen puolue (PSD) kuuluu, on allekirjoittanut useita kompromissitarkistuksia, jotka koskevat etenkin komission puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan, ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan sekä euroalueen puheenjohtajan kyselytuntia, jäsenten asemaa koskevien sääntöjen soveltamista sekä perussopimusten ja delegoitujen säädösten tarkistusta. Korostan kuitenkin tarkistuksia, jotka liittyvät parlamenttien väliseen yhteistyöhön, Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien väliseen suhteeseen lainsäädäntöprosessin aikana sekä parlamenttia COSACissa edustavan valtuuskunnan kokoonpanoon – kolmeen seikkaan, joihin minun suhteista kansallisiin parlamentteihin vastaavana PPE:n varapuheenjohtajana on täytynyt kiinnittää erityistä huomiota.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Parlamentti äänestää tänään sen työjärjestyksen tarpeellisesta mukauttamisesta Lissabonin sopimuksen voimaantulon johdosta. Marraskuun istuntojaksolla toimitetun äänestyksen jälkeen äänestys muista tarkistuksista, jotka eivät suoraan liity perussopimuksen voimaantuloon, siirrettiin tälle istuntokaudelle. Euroopan kansanpuolueen ryhmä, johon kuulun, allekirjoitti sitoumuksena kaksitoista tarkistusta, jotka koskevat seuraavia seikkoja: komission puheenjohtajan ja Euroopan unionin korkean edustajan kyselytunti, kirjalliset kysymykset neuvostolle ja komissiolle, säännöllinen parlamenttien välinen yhteistyö, valtuuskunta Eurooppa-asioiden valiokuntien konferenssissa, perussopimusten muuttaminen ja säädösvallan siirtäminen.

Äänestän asiakirjaan tehtävien lisämuutosten puolesta, joista korostan säännöksiä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen noudattamisesta lainsäädännön arvioinnissa sekä Euroopan parlamentin suhteesta kansallisiin parlamentteihin lainsäädäntöprosessin aikana.

  Rafał Trzaskowski (PPE), kirjallinen. – (PT) Tämä toinen tarkistuskierros päättää pitkän prosessin, jolla Euroopan parlamentin työjärjestys mukautetaan Lissabonin sopimuksen mukanaan tuomiin muutoksiin. Vaikka tarkistukset, joista tänään äänestettiin, koskevat vähemmässä määrin perussopimukseen liittyviä keskeisiä muutoksia, jotka ovat vahvistaneet parlamentin asemaa päätöksentekoprosessissa, ne ovat tärkeä lisäys työjärjestykseen ja antavat meille mahdollisuuden hyödyntää uusia mahdollisuuksia täysimittaisesti. Kuten kaikissa muutoksissa ja varsinkin keskeiseen lainsäädäntöön tehdyissä näin tärkeissä muutoksissa, hyvin paljon riippuu siitä, miten muutokset pannaan toimeen.

Ongelmat piilevät yksityiskohdissa, ja siksi on hyvin tärkeää seurata tätä prosessia aivan loppuun asti.

Mietintö: Sidonia Elżbieta Jędrzejewska (A7-0183/2010)

  Maria Da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Vuoden 2011 keskeisinä tavoitteina on ylläpitää, edistää ja hankkia rahoitusta teknologian tutkimukseen ja kehittämiseen EU:ssa, tarjota puiteohjelmalle riittävä rahoitus ja näin ollen edistää EU 2020 -strategiaa.

Rahoitusta koskevat pyynnöt ovat lisääntyneet sellaisten valvontamenetelmien lisääntyessä, joilla pyritään varmistamaan yhteisöjen varojen asianmukainen käyttö.

Sisäinen byrokratia sekä yhä useampien sääntöjen ja hallinnollisten menettelyjen laadinta heikentävät kansalaisten luottamusta prosessiin. Tästä monimutkaisesta järjestelmästä aiheutuu vaikeuksia erityisesti pienille organisaatioille, kuten pk-yrityksille, uusille huipputeknologiayrityksille, pienille laitoksille, yliopistoille ja tutkimuskeskuksille.

Pyydän helpottamaan tutkimukseen tarkoitetun rahoituksen saantia. Kaikkien sidosryhmien keskinäistä luottamusta on kehitettävä. Näin vauhditetaan tutkimusta ja innovointia sekä tehdään Euroopasta aiempaa mukavampi paikka elää ja työskennellä.

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Euroopan komission talousarvioesityksellä varainhoitovuodeksi 2011 ei pystytä vastaamaan Euroopan kohtaamiin haasteisiin. Maksusitoumusmäärärahoja on 142 miljardia euroa – eli 1,15 prosenttia Euroopan BKTL:stä – ja komissio ehdottaa, että uusia painopisteitä ja kauden 2007–2013 rahoituskehykseen jo sisältyviä ohjelmia rahoitetaan olemassa olevien ohjelmien varoilla ja ottamalla varoja käytännössä olemattomiin pienennetystä talousarvion liikkumavarasta. Ilman taloudellisia resursseja ei voida tosiasiassa toteuttaa vuoden 2020 kasvu- ja työllisyysohjelmaa, jonka on tarkoitus olla Euroopan unionin toimintasuunnitelma kymmenen seuraavan vuoden ajan, eikä torjua ilmastonmuutosta. Ei ole hyväksyttävää, että tuleva teollistuneiden maiden kanssa tehtävän yhteistyön väline rahoitetaan kehitysyhteistyöhön tarkoitetuilla varoilla. Ei ole realistista, että EU:n Lähi-idän rauhanprosessiin myöntämää tukea vähennetään kolmanneksella. Tämä ei ole asianmukainen lähestymistapa. Odotimme komissiolta enemmän rohkeutta. Euroopan parlamentti odottaa kuitenkin edelleen rahoitusnäkymien väliarviointia koskevaa ehdotusta, jota EU:ssa tarvitaan kipeästi. Tällä kysymyksellä on oltava keskeinen asema neuvoston kanssa käytävissä tulevissa talousarvioneuvotteluissa. Demokraattiseen liikkeeseen kuuluvat parlamentin jäsenet taistelevat tämän puolesta.

  Göran Färm, Olle Ludvigsson ja Marita Ulvskog (S&D), kirjallinen. – (SV) Me ruotsalaiset sosiaalidemokraatit päätimme äänestää vuoden 2011 talousarviota koskevien neuvotteluvaltuuksien puolesta. Olemme pitkälti samaa mieltä mietinnössä mainituista painopisteistä. Uskomme esimerkiksi, että on tärkeää investoida nuoriin, tutkimukseen ja innovointiin sekä ympäristöä säästävään teknologiaan. Mielestämme on tärkeää myöntää riittävästi varoja myös kasvua ja työllisyyttä koskevaan uuteen EU 2020 -strategiaan, jotta se voi menestyä.

Haluamme kuitenkin korostaa, ettei suoria maataloustukia tarvitse mielestämme lisätä. Lisäksi vastustamme sitä, että EU myöntää pysyvää markkinatukea maito- ja maitotuotealalle.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Lissabonin sopimuksen voimaantulo vahvisti parlamentin asemaa EU:n talousarviota koskevissa neuvotteluissa. Meneillään olevan talous-, rahoitus- ja yhteiskuntakriisin aikana on oleellista myöntää varoja, joilla edistetään Euroopan unionin kasvua ja kilpailukykyä. Jotta voidaan lieventää kriisin vaikutusta köyhillä alueilla, tässä yhteydessä on tärkeää lisätä EU:n solidaarisuusrahaston varoja, mikäli hallitukset käyttävät niitä tehokkaasti.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Muistutan, että varainhoitovuoden 2011 talousarviomenettely oli ensimmäinen laatuaan Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen ja että se epäilemättä edellyttää yhteistyön ja koordinoinnin lisäämistä toisen budjettivallan käyttäjän kanssa. Haluan korostaa toimia, joilla on pyritty varmistamaan riittävä rahoitus EU:n strategisille kehityslinjoille, jotka koskevat erityisesti nuoria ja innovointia, energiatehokkuutta, ilmastonmuutoksen torjuntaa sekä työllisyyden ja sukupuolten tasa-arvon edistämistä. Lisäksi mielestäni on oleellista varmistaa sellaisten mekanismien elinkelpoisuus, joilla taataan maatalousalan kestävyys. Viittaan erityisesti maitoalaan. Kun meneillään on kriisi ja jäsenvaltioiden julkiseen talouteen kohdistuu suuria paineita, haluan toistaa, että on varmistettava EU:n talousarvion kestävyys, jotta voidaan saavuttaa keskeisenä tavoitteena oleva sosiaalinen ja taloudellinen yhteenkuuluvuus. Mielestäni on kuitenkin tärkeää, että vuoden 2011 talousarvioesityksessä otetaan alusta alkaen huomioon EU 2020 -strategiaan sisältyvien lippulaiva-aloitteiden rahoitusvaikutukset. Tällaisia aloitteita ovat Innovaatiounioni, Nuoret liikkeellä, Resurssitehokas Eurooppa, Uusi osaaminen ja työllisyys sekä Globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikka.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Äänestimme vuoden 2011 talousarvioesitystä koskevaa mietintöä vastaan, koska se ei vastaa lainkaan rahoitustarpeita nykyisessä Euroopan unionissa, jossa euroalueen perustaminen on lisännyt sosiaalisia ja alueellisia eroja, ja koska siinä ei oteta asianmukaisesti huomioon taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden periaatetta

Nyt kriisiaikana tarvitaan entistä enemmän EU:n lisätalousarviota, jossa varat ainakin kaksinkertaistetaan, jotta vähintään puolet talousarviosta (joka on 2 prosenttia EU:n bruttokansantulosta) on osoitettu tuotantoalaan tehtäviin investointeihin ja jäsenvaltioiden sosiaalitoimintojen tukemiseen. Näin perustettaisiin lisää työpaikkoja, joissa kunnioitetaan oikeuksia, torjuttaisiin köyhyyttä ja pienennettäisiin alueellisia eroja, jotta voidaan edistää taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

Toisaalta on tärkeää lisätä myös EU:n yhteisrahoituksen määrää heikkojen kansantalouksien maiden kohdalla etenkin sosiaalialan ohjelmissa ja tuottavissa investoinneissa.

Lopuksi totean, että sotilaallisiin tarkoituksiin osoitettavia varoja on vähennettävä oleellisesti ja että talousarvion keskeisiä tavoitteita on muutettava, jotta varmistetaan tasapainoinen kehitys ja sosiaalinen edistys.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Vuoden 2011 talousarvioesitys on ensimmäinen Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen tehty talousarvioesitys, ja sen laadinnan yhteydessä on lisättävä kaikkien neuvotteluihin osallistuvien tahojen välistä yhteistyötä ja koordinointia, jotta menettelyn aikana päästään sopimukseen kokonaismenoista. Heinäkuussa järjestettävässä kolmikantakokouksessa on tehtävä selkeää valmistelutyötä, jotta voidaan määrittää etukäteen kohdat, joissa yhteisymmärrystä on parannettava. Tärkeimmät mielessä pidettävä asiat ovat Euroopan vakautusmekanismin vaikutukset talousarvioon, EU 2020 -strategia ja nuoriin liittyvät ohjelmat.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Vuoden 2011 talousarvioon sisältyy lukuisia kohtia, jotka antavat aihetta vakavaan kritiikkiin. Esimerkiksi Euroopan pakolaisrahastoon, joka muun muassa edistää turvapaikanhakijoiden uudelleensijoittamista EU:hun, osoitetaan aiempaa enemmän varoja, mutta Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston (Frontex) määrärahoja vähennetään. Myös Palestiinalle myönnettävää taloudellista tukea on tarkoitus vähentää, mutta ehdokasmaille, esimerkiksi Turkille, myönnettäviä varoja lisätään huomattavasti. Äänestin siksi vuoden 2011 talousarviota koskevaa mietintöä vastaan.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Verts/ALE-ryhmämme ei vastustanut kolmikantaneuvotteluja koskevia esittelijän painopisteitä. Jätimme käsiteltäväksi joitakin yksityiskohtaisempia tarkistuksia, jotka koskivat ympäristön aiempaa parempaa huomioon ottamista rakennerahastoissa, maaseudun kehittämisessä ja maatalouspolitiikassa. Kaikki tarkistuksemme odotetusti hylättiin, mutta ne voidaan esittää uudelleen, kun parlamentissa järjestetään syyskuussa yksityiskohtaisempi talousarvion ensimmäinen käsittely. Muihin valiokuntaan kuuluvat vihreitä edustavat parlamentin jäsenet ovat allekirjoittaneet tarkistuksia valiokuntiensa puolesta. Useimmat niistä hylättiin, koska esittelijä ei halunnut tarpeettomasti paisuttaa tekstiä.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Tuen ryhmäni kantaa tästä parlamentin asiakirjasta, jossa käsitellään Euroopan komission ehdotusta vuoden 2011 talousarvioksi. Nähdäksemme on mahdotonta määrittää selkeästi, miten talousarvioesitys vaikuttaa strategian lippulaiva-aloitteisiin, ja mielestämme tarvitaan lisää aiempaa parempia tietoja.

Minusta on ilahduttavaa, että nuoriso-ohjelma on sisällytetty komission ehdotuksessa tulevan vuoden painopisteisiin, mutta olen pettynyt, että rahoitusta on lisätty vain nimellisesti, kun näiltä aloitteilta odotettiin enemmän. Kannatin syrjäisimpiä alueita edustavien jäsenten kanssa erästä tarkistusta, koska mielestämme ei ole hyväksyttävää, että vuoden 2011 talousarviossa osoitetaan syrjäisestä sijainnista ja saaristoasemasta johtuvia erityisiä valinnaisia toimenpiteitä koskevaan ohjelmaan vähemmän varoja kuin vuoden 2010 talousarviossa etenkin, kun EU:n ja Kolumbian ja Perun välisen sopimuksen tekemisellä on nyt vakavia vaikutuksia banaanin, sokerin ja rommin tuotantoon. Näin kehotamme myös komissiota edistämään sitä, että tämän tilanteen vaikutuksia syrjäisimpiin alueisiin tutkitaan mahdollisimman pian.

  Róża Gräfin von Thun und Hohenstein (PPE), kirjallinen. – (PL) Vuoden 2011 talousarvioesitystä käsittelevän kolmikantakokouksen neuvotteluvaltuuksia koskevassa mietinnössä, joka hyväksyttiin tänään Euroopan parlamentin täysistunnossa, mainitaan kuusi vuoden 2011 talousarvioneuvottelujen painopistettä. Yksi niistä ovat nuoriso-ohjelmat, kuten Nuoret liikkeellä, elinikäinen oppiminen, nuorisotoimintaohjelma ja Erasmus Mundus. Mietinnön yleisten huomioiden 12 kohdassa todetaan, että huolimatta nuorisotoimien erittäin korkeasta toteutusasteesta, joka oli vuosina 2007–2009 joka vuosi 95–100 prosenttia, näiden ohjelmien määrärahoja ei lisätä talousarvioesityksessä riittävästi. Mielestäni on myönteistä, että hyväksytyssä tekstissä pyydetään lisäämään kyseisiä määrärahoja, jotta nuoriso-ohjelmat voidaan toteuttaa asianmukaisesti, kun otetaan huomioon niiden merkitys Euroopan kansalaisyhteiskunnalle.

Euroopan unioni laajentaa edelleen toimintaansa huolimatta talouskriisistä, jonka vuoksi jäsenvaltiot ovat joutuneet säästämään huomattavasti. Tässä yhteydessä on kuitenkin myönnettävä riittävästi varoja jo olemassa oleviin ohjelmiin. Jędrzejewskan mietinnössä kiinnitetään huomiota tähän asiaan, joka on nähdäkseni perustellusti määritetty yhdeksi talousarvioneuvottelujen painopisteeksi.

  Angelika Werthmann (NI), kirjallinen. – (DE) Hyvät kollegat, kolmikantakokouksen neuvotteluvaltuuksilla on tärkeä merkitys Euroopan parlamentille, koska niissä määritellään parlamentin neuvotteluasema. Kriisi ja taantuma vaikuttavat voimakkaasti vuoden 2011 talousarvioon, mikä ilmenee selvästi muun muassa erittäin niukoista liikkumavaroista. Myönteisiäkin merkkejä on kuitenkin nähtävissä. Yksi niistä on se, että nuoriso-ohjelmat on asetettu painopisteeksi. Jos Euroopan unioni haluaa pysyvästi pois kriisistä, sen on välttämättä investoitava nuoriin, koska he ovat tulevaisuutemme. Euroopan taloudellisen tilanteen vuoksi meidän on lisäksi tuettava valtuuksia neuvotella sosiaalisesti tasapainoinen EU:n talousarvio, jossa kiinnitetään huomiota myös kilpailukykyyn. Kiitos.

Mietintö: Werner Langen (A7-0187/2010)

  Alfredo Antoniozzi (PPE), kirjallinen. – (IT) Kuten taannoinen talous- ja rahoituskriisi on selkeästi osoittanut, meidän on pantava täytäntöön aiempaa paremmin säännelty ja avoimempi johdannaismarkkinoita koskeva strategia, jotta voimme estää liialliset keinottelut. Kannatan erityisesti esittelijän ehdotusta, jonka mukaan keskitetty valvonta annetaan Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (EAMV) tehtäväksi, sekä vaatimusta siitä, että markkinatoimijat vastaavat tulevan markkinainfrastruktuurin kustannuksista veronmaksajien sijaan. Näistä syistä äänestin mietinnön puolesta.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Tässä päätöslauselmassa Euroopan parlamentti pyytää tiukentamaan johdannaismarkkinoiden valvontaa. Kannatin päätöslauselmaa, koska parlamentin on mielestäni tärkeää lähettää selkeä viesti neuvostolle ja komissiolle, jotta tällä alalla toteutetaan lainsäädäntötoimia. Tavoitteena on välttää liiallinen keinottelu ottamalla käyttöön standardoitu menettely ja valvontaelimet sekä käyttämällä yhteistä liiketoimien rekisteriä.

  Jean-Pierre Audy (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin loistavan saksalaisen kollegani Werner Langenin laatiman johdannaismarkkinoita koskevan valiokunta-aloitteisen mietinnön puolesta. Se laadittiin vastaukseksi Euroopan komission samasta aiheesta antamaan tiedonantoon. Kannatan komission aloitetta, jolla pyritään parantamaan johdannaisten sääntelyjärjestelmää. Tulevalle Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle on ehdottomasti annettava keskeinen asema lupien myöntämisessä Euroopan unionin selvitysyhteisöille uskomalla niiden valvonta sen tehtäväksi.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin mietinnön puolesta, koska meidän on mielestäni lisättävä johdannaismarkkinoiden (tulevien kauppojen) avoimuutta ja varmistettava näiden markkinoiden tehokkaampi sääntely. Johdannaisinstrumenteista voi olla hyötyä, koska ne mahdollistavat rahoitusriskien siirtämisen kansantaloudessa, mutta avoimuuden ja sääntelyn puutteen vuoksi ne kärjistivät rahoituskriisiä. Kannatan komission aloitetta johdannaisten ja varsinkin OTC-johdannaisten sääntelyn parantamisesta, jotta voitaisiin vähentää riskien vaikutuksia koko rahoitusmarkkinoiden vakauteen, johdannaissopimusten standardoinnista, tietojen keskitetystä säilyttämisestä ja organisoitujen kauppapaikkojen hyödyntämisestä.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. – (IT) Langenin mietinnössä ehdotetaan toimenpiteitä, joilla pyritään lisäämään johdannaismarkkinoiden avoimuutta. Kun otetaan huomioon, miten vuoden 2008 rahoituskriisi puhkesi ja miten tällaiset monimutkaiset tuotteet ovat haurastuttaneet markkinoita, vakauden ja avoimuuden lisääminen on epäilemättä lupaava askel. Äänestin näin ollen Langenin mietinnön puolesta.

Meidän on kuitenkin korostettava toistakin asiaa, joka on perusperiaate kaikissa rahoitusalaa, talouskriisiä ja markkinoita koskevissa keskusteluissa. Kaikista johdannaisista ja monimutkaisista rahoitusjärjestelyistä riippumatta vuoden 2008 kriisi, josta aiheutui yhteiskuntaamme edelleen voimakkaasti vaikuttavia kielteisiä kerrannaisvaikutuksia, johtui aivan liian kauan vallalla olleesta väärästä luulostamme, ettei reaalitaloutta tarvitse ottaa huomioon. Suhtaudun siksi myönteisesti kaikkiin nykyisiin toimiin, joilla edistetään rahoitusmarkkinoiden sekä pankkien ja osakemarkkinoiden tarjoamien tuotteiden avoimuutta, mutta meidän kaikkien on muistettava, että maailmanmarkkinoiden perustana olevaa talousjärjestelmää on kiireesti pohdittava uudelleen. Meidän on näin ollen pyrittävä vahvistamaan reaalitaloutta, joka on ainoa varma vaurauden ja kestävän vakauden lähde.

  Vito Bonsignore (PPE), kirjallinen. – (IT) Haluan aluksi kiittää ystävääni ja kollegaani Langenia mietintöluonnoksesta, josta parlamentti tänään äänesti.

Rahoitus- ja talouskriisin valossa olemme havainneet sellaisten rahoitusvälineiden vaarat, joita markkinoilla käytetään häikäilemättömästi ilman mitään sääntöjä tai rajoituksia. Monet kansalaiset ja lukuisat paikallisviranomaiset ovat myös Italiassa joutuneet näiden erittäin riskialttiiden välineiden uhreiksi ja kärsivät nyt huolestuttavista budjettialijäämistä.

Jotta tällaisia valitettavia tilanteita voidaan ehkäistä, johdannaisia on nähdäkseni hyvä ja tosiasiassa aivan välttämätöntä säännellä asianmukaisesti. Näin saamme aiempaa vakaammat ja varmemmat markkinat, joiden ansiosta toimijat ja kuluttajat voivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä. Euroopan unionin on edistettävä voimakkaasti finanssipolitiikan perusteellista muutosta ja lähetettävä vahvoja viestejä, jotta OTC-johdannaisten kaltaiset välineet eivät voi tulevaisuudessa vaarantaa koko rahoitusmarkkinoita.

Lopuksi totean kannattavani esittelijä Langenin tänään hyväksytyssä asiakirjassa esittämiä suuntaviivoja etenkin, kun rahoitusjohdannaiset eivät ole vain alan ammattilaisten etuoikeus vaan massamarkkinoiden käyttöön tarkoitettuja välineitä. Tiukentamalla lainsäädäntöä lisätään näin ollen avoimuutta ja annetaan "markkinatoimijoille mahdollisuus riskien asianmukaiseen hinnoitteluun".

  Maria Da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Johdannaismarkkinoiden tiukemmassa sääntelyssä on otettava huomioon erityisolot yrityksissä, joiden on edelleen varmistettava, että niiden rahoitus- ja toimintariskit tulevat katetuiksi suotuisissa oloissa ja että ne jollain tapaa mukautetaan johdannaisten avulla.

Muut kuin rahoitusalan yritykset käyttävät näitä välineitä valuutta-, korko- ja raaka-aineriskeiltä suojautumiseen. Tällainen suojautuminen, joka ei ole keinottelua, on auttanut vakauttamaan ja lisäämään työllisyyttä ja investointeja.

Ehdotetut sääntelytoimet eivät saa kuitenkaan johtaa siihen, että yritysten suojautuminen riskeiltä heikkenee tuntuvasti.

Pyydän, että erityisesti pk-yritysten kohdalla sallitaan poikkeussääntely ja pienemmät pääomavaatimukset kahdenvälisten johdannaisten yhteydessä.

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Äänestin vastaan, koska vaikka mietinnössä on myönteisiä kohtia ja siinä pyritään ottamaan käyttöön joitakin johdannaismarkkinoita koskevia vähimmäisrajoituksia ja -sääntöjä, siinä ei pohjimmiltaan käsitellä varsinaista asiaa. Muiden kuin pankkitapahtumien, kuten riskipreemioiden ja muiden rahoitusjohdannaisten, kehittyminen ja lisääntyminen ovat talouden ja rahoitusalan epävakauden keskeisiä syitä.

Rahamarkkinoiden taannoinen romahdus ja Kreikan joukkovelkakirjojen vastainen keinottelu osoittivat paitsi sen, että rahoitusjärjestelmää on säänneltävä tiukasti, myös sen, että tietyt liiketoimet, esimerkiksi riskipreemiotoimet, on kiellettävä. Mielestäni on väärin ja riittämätöntä, jos kiinnitämme huomiota ainoastaan mietinnössä esitetyn kaltaisiin sääntelytoimiin, joissa ei aseteta ongelmaa oikeisiin mittasuhteisiin eikä tarjota asianmukaisia ratkaisuja.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Kuten meneillään oleva talous-, rahoitus- ja yhteiskuntakriisi on osoittanut, johdannaismarkkinoilla tarvitaan tehokasta sääntelyä, jonka ansiosta voidaan lisätä avoimuutta tällaisten rahoitusvälineiden markkinoinnissa. Näitä tuotteita on valvottava tehokkaammin, jotta niiden kauppa ei vaikuta kielteisesti markkinoihin. Koska meillä on paljon erilaisia johdannaisia ja sijoittajia on suojeltava, minäkin kannatan tiedotusta koskevien sääntöjen tiukentamista.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Kannatan EU:n toimielinten toimia, joilla varmistetaan mahdollisimman tehokkaat, turvalliset ja vakaat johdannaismarkkinat, joilla on tärkeä merkitys kestävän talouskehityksen kannalta. Lisäksi on varmistettava tällaisten rahoitusvälineiden kauppoihin tai kaupallistamiseen liittyvien menettelyjen ja neuvottelujen sääntely ja varmennus. Avoimuuden varmistaminen on mielestäni oleellista, kun otetaan huomioon johdannaismarkkinoiden koko ja nykyisessä talous- ja rahoituskriisissä selvästi ilmennyt kyseisten markkinoiden vaikutus maailmantalouteen sekä riskitekijöiden erittäin nopea lisääntyminen maailmanlaajuisilla markkinoilla. Tämä on elintärkeää paitsi markkinoiden tehokkaan valvonnan myös selkeiden, ytimekkäiden ja perinpohjaisten ilmoittamisstandardien kannalta. Rahoituskeinottelijoiden käyttämät valtion luottoriskien vaihtosopimukset ovat johtaneet suhteettoman suuriin kansallisten riskien jakautumisiin. Tämä korostaa tarvetta lisätä markkinoiden avoimuutta ja parantaa luottoriskinvaihtosopimuksilla, erityisesti valtion velkoihin liittyvillä sopimuksilla, käytävää kauppaa koskevaa eurooppalaista sääntelyä. Toivon, että tulevassa lainsäädännössä varmistetaan sekä johdannaismarkkinoiden avoimuus että moitteeton sääntely. Korostan, että markkinatoimijoiden on vastattava tulevan markkinainfrastruktuurin kustannuksista veronmaksajien sijaan.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Parlamentin enemmistö ei suinkaan ehdottanut johdannaismarkkinoiden lopettamista vaan ainoastaan kannatti valtionvelkaan perustuvilla luottoriskinvaihtosopimuksilla keinottelutarkoituksessa tapahtuvan kaupankäynnin kieltämistä. Parlamentin enemmistö kehottaa komissiota harkitsemaan ylärajoja johdannaisten, erityisesti luottoriskinvaihtosopimusten, riskeille ja sopimaan niistä kansainvälisten kumppaniensa kanssa. Esitettyjen toteamusten perusteella komissio voi kuitenkin esittää johdannaismarkkinoita koskevan ehdotuksensa vasta syyskuussa, ja parlamentti osallistuu asiaa koskevaan lainsäädäntömenettelyyn tasavertaisessa asemassa neuvoston kanssa.

Tämä odotus on valitettavaa, kun joidenkin euroalueen valtioiden joukkovelkakirjojen korot ovat lisääntyneet huimasti täysin sietämättömälle tasolle ja kun luottoriskinvaihtosopimusten tiedetään vaikuttaneen kielteisesti koko prosessiin. Spekulatiiviset arvopaperit eivät saa enää perustua valtionvelkaan.

Pitää paikkansa, että parlamentti kannatti tänään sellaisen luottoriskinvaihtosopimusten kaupan kieltämistä, joka on puhtaasti keinottelua ja jossa pelataan luottotappioilla, mutta vaati ainoastaan hallussapitoaikojen pidentämistä avopaperien ja johdannaisten lyhyeksi myynnin osalta. Kannatimme näin ollen myönteisiä ehdotuksia, mutta vastustamme taantumuksellista kantaa ja pääomamarkkinoiden sääntelyn valtavaa viivästymistä.

  Astrid Lulling (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin johdannaismarkkinoita koskevan Langenin mietinnön puolesta, koska olen esittelijän tavoin vakuuttunut siitä, että kyseistä alaa on säänneltävä ja että johdannaismarkkinoiden avoimuutta on lisättävä. Kannatan erityisesti vastapuoliyhteisöjen pakollista käyttöönottoa markkinatoimijoiden välisten johdannaiskauppojen käsittelyssä. Standardoimalla liiketoimet ja varmistamalla selvitysyhteisöjen riippumattomuus saavutetaan erittäin merkittävää edistystä.

Komission, neuvoston ja parlamentin yhteistyön ansiosta hyvin nopeasti käyttöön otettavilla sääntelymenetelmillä ei saa kuitenkaan täysin sitoa johdannaismarkkinoita, joilla on tärkeä rooli maailmanlaajuisella rahoitusalalla. On tärkeää erottaa toisistaan – kuten esittelijä tekee – johdannaisinstrumentit, joilla suojaudutaan yritysten liiketoimintaan suoraan liittyviltä riskeiltä, ja johdannaisinstrumentit, joita käytetään pelkästään keinotteluun. Ainoastaan viimeksi mainitut aiheuttavat järjestelmäriskin, jota on tarkkailtava asianmukaisesti, jotta taannoisen kriisin kaltaiset tilanteet eivät enää toistu.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Johdannaisinstrumenteilla on ollut aiemmin tärkeä merkitys, koska ne mahdollistavat riskien siirtämisen kansantaloudessa. Johdannaismarkkinoiden avoimuuden ja sääntelyn puute on kuitenkin vaikuttanut äärimmäisen haitallisesti rahoituskriisiin. Luottoriskinvaihtosopimukset ovat yksi niistä välineistä, jotka ovat eniten vaikuttaneet Euroopan kansantalouksiin ja nostaneet valtionvelan korkoja. Sääntelyssä kielletään kyseisellä välineellä keinottelutarkoituksessa tapahtuva kaupankäynti, koska se voi väärentää valtionvelkamarkkinoita. On äärimmäisen tärkeää erottaa tosistaan johdannaiset, joita käytetään riskinhallintavälineenä taustalla olevalta todelliselta riskiltä suojautumiseen, ja johdannaiset, joita käytetään ainoastaan keinotteluun. Äänestin siksi kuten äänestin.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Olen iloinen siitä, että tekstiin jätettiin päätöslauselman keskeiset kohdat, erityisesti 33, 34, 35 ja 36 kohta sekä johdanto-osan K, S ja X kappale. Äänestimme siksi mietinnön puolesta. Jos yksikin erillinen äänestys olisi hylätty, me vihreät olisimme äänestäneet mietintöä vastaan.

  Peter Skinner (S&D), kirjallinen. – (EN) Langenin mietinnön keskeiset näkökohdat ovat hyväksyttäviä. Valiokunnassa käydyissä keskusteluissa puhuttiin kuitenkin paljon alan vaaroista. Johdannaistoiminnan laajuuden vuoksi herää selvästikin kysymyksiä siitä, miten alaa olisi säänneltävä, joten avoimuutta ja yhdenmukaistettua valvontaa koskevaa lähestymistapaa pidetään erittäin tärkeinä tekijöinä. On kuitenkin tarpeetonta lisätä kaupankäynnin kustannuksia vaatimalla, että tällaisten kauppojen selvitys keskitetään pörsseihin. Esittelijä Langen tietää onneksi hyvin rajat tällaisessa lähestymistavassa, jonka vuoksi kustannukset voisivat olla pörssissä jopa kymmenen kertaa suuremmat kuin muualla. Meidän on myös varmistettava, että säilytämme niin kutsutut räätälöidyt johdannaisinstrumentit, joiden avulla yritykset voivat suojautua hyödykemarkkinoiden tulevilta hinnannousuilta. Lisäksi on varmistettava kansainvälinen kilpailukyky erityisesti suurimmat markkinat muodostavaa Yhdysvaltoja ajatellen.

Mietintö: Maria Badia i Cutchet (A7-0154/2010)

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Internetin nopean kehityksen vuoksi internetissä saatavilla ja vaihdettavissa olevat yhteen liitetyt esineet lisääntyvät. Näin muodostuu "esineiden internet", johon sisältyvät kaikenlaiset esineet, esimerkiksi kirjat, autot, sähkölaitteet ja ruokatavarat. Tämä Euroopan parlamentin valiokunta-aloitteinen mietintö on vastaus Euroopan komission tiedonantoon, johon sisältyy 14 toimenpidettä, joilla on tarkoitus varmistaa, että EU ottaa johtavan aseman yhteen liitettyjen esineiden uusien verkkojen kehittämisessä. Parlamentin mietinnössä kiinnitetään huomiota erityisesti yksityisyyden suojaan, siihen, miten esineiden internet voi parantaa eurooppalaisten kuluttajien elämänlaatua, sekä esineiden internetin saatavuuteen ja osallistavaan luonteeseen. Koska olen täysin samaa mieltä näistä painopisteistä, äänestin tämän valiokunta-aloitteisen mietinnön puolesta.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. – (IT) Tieto- ja viestintätekniikan kehitys on aiheuttanut viimeisten 20 vuoden aikana todellisen mullistuksen tietämyksen alalla ennen kaikkea siksi, että internet ja World Wide Web ovat kansalaisille yhä tutumpia.

Tieto on nyt internetissä, ja välimatkan vaikutukset ovat poistuneet tiedonvaihdossa. Tämän tekniikan uusin aluevaltaus on mahdollisuus yhdistää uusi radiotaajuustunnistusjärjestelmä (RFID) tuotteisiin, jotta ne voivat saman tien antaa tietoja kuluttajille.

Kannatan koehankkeiden toteuttamista, jotta voidaan tutkia tämän uuden, tulevaisuudessa mahdollisesti uuden työskentelyalan muodostavan IT-resurssin eettisiä ja sosiaalisia seurauksia. Kannatan siksi Badia i Cutchetin mietintöä.

  Maria Da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Kannatan komission tiedonannon yleislinjaa. Uusien sovellusten kehittäminen ja esineiden internetin koko toiminta sekä huomattavat vaikutukset, joita sillä on unionin kansalaisten arkielämään ja tapoihin, kulkevat käsi kädessä Euroopan kuluttajien järjestelmää kohtaan tunteman luottamuksen kanssa.

On ensisijaisen tärkeää varmistaa oikeudelliset ja sääntelypuitteet, jotka yhtäältä suojelevat Euroopan kuluttajia sekä toisaalta rohkaisevat ja helpottavat esineiden internetiin tehtäviä julkisia ja yksityisiä investointeja.

Esineiden internet merkitsee suurta taloudellista mahdollisuutta, koska sen avulla voidaan optimoida tuotantoprosesseja ja energiankulutusta sekä luoda uusia työpaikkoja ja uusia palveluja yhä useammille EU:n kansalaisille ja yrityksille.

Jos Euroopan unioni todella aikoo ottaa johtavan aseman näillä markkinoilla, sen pitää toimia ennakoivasti tässä asiassa tukemalla tutkimusta ja koehankkeita.

  Carlos Coelho (PPE), kirjallinen. – (PT) Internetin nopean ja jatkuvan kasvun ansiosta noin 1,5 miljardia ihmistä on nykyään yhteydessä toisiinsa tietokoneiden ja kannettavien laitteiden välityksellä. Seuraava askel on asteittainen siirtyminen yhteen liitettyjen tietokoneiden verkosta yhteen liitettyjen objektien verkkoon – esineiden internetiin – joka koostuu kirjoista, autoista, kodinkoneista ja ruokatavaroista. Esimerkiksi jääkaappi voidaan ohjelmoida tunnistamaan vanhentuneet tai pian vanhentuvat tuotteet. Nämä tekniset innovaatiot voivat auttaa vastaamaan yhteiskunnan ja kansalaisten erilaisiin odotuksiin, vauhdittaa kasvua ja innovointia, hyödyttää taloutta sekä lisätä kansalaisten hyvinvointia.

Tällä alalla tarvitaan kuitenkin täsmällistä ja laaja-alaista sääntelyä, jonka ansiosta esineiden internetillä voidaan vastata luottamukseen, hyväksyntään ja turvallisuuteen liittyviin haasteisiin. On tärkeää varmistaa, että yksityisyyttä kunnioitetaan täysimääräisesti ja että henkilötiedot suojataan. On toteutettava riittäviä tietosuojatoimia, jotta voidaan estää mahdollinen väärinkäyttö ja muut henkilötietoihin liittyvät riskit. Kannatan siksi tätä ennakoivaa lähestymistapaa pitäen mielessä, että esineiden internetin on tarkoitus hyödyttää ennen kaikkea ihmisiä.

  Lara Comi (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin mietinnön puolesta. Esineiden internetin kehittyminen tarjoaa suuren mahdollisuuden kasvulle ja kilpailukyvylle sekä saa aikaan merkittävän sosiaalisen muutoksen, joka vaikuttaa oleellisesti kansalaisten käyttäytymiseen. Minusta on siksi myönteistä, että komissio aikoo julkaista vuonna 2010 tiedonannon yksityisyyden kunnioittamisesta ja luottamuksesta tietoyhteiskuntaan. Mielestäni on nimittäin tärkeää seurata jatkuvasti henkilötietojen suojaan liittyviä kysymyksiä.

Yhtä tärkeää on keskustella "radiohiljaisuutta" koskevista teknisistä ja oikeudellisista näkökohdista. Esineiden internetin tuomien perusteellisten muutosten vuoksi on myös mahdollistettava tekniikoiden yhtenäinen kehitys aluetasolla, jotta erot eivät kasva vielä nykyistä suuremmiksi. Lisäksi meidän on otettava hallitukset asianmukaisesti mukaan tähän prosessiin ja kiinnitettävä huomiota syrjäisimpiin alueisiin.

Lopuksi totean, että EU:n on mielestäni tärkeää myöntää esineiden internetiin aiempaa enemmän varoja seitsemännen puiteohjelman tutkimushankkeiden sekä kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaan sisältyvien koehankkeiden yhteydessä, keskittyä myös laajakaistainfrastruktuurin kehittämiseen ja laajakaistan entistä laajempaan käyttöönottoon sekä vähentää verkkovierailuna tapahtuvan verkossa navigoinnin kustannuksia.

  George Sabin Cutaş (S&D), kirjallinen. – (RO) Äänestin esineiden internetiä koskevan mietinnön puolesta, koska sen hyväksyminen nähdäkseni edistää innovatiivisen tekniikan kehitystä Euroopan unionissa. Tämä tarjoaa liiketoimintamahdollisuuksia eurooppalaisille yrityksille ja tuo hyötyä ilmastonmuutoksen torjunnan sekä energian ja liikenteen hallinnan muodossa.

Varjoesittelijänä jätin käsiteltäväksi tarkistuksia, joiden avulla voidaan suojata henkilötietoja, jotta yritykset, joilla on oikeus käyttää niitä, eivät käytä niitä muihin tarkoituksiin. Mietintöön sisältyy näin ollen kansalaisten perusoikeuksien puolustamiseen liittyviä tärkeitä säännöksiä.

  Ioan Enciu (S&D), kirjallinen. – (RO) Esineiden internet on nykyhetkeen juurtunut tulevaisuuden käsite. Meillä on erilaisia näkemyksiä siitä, hyödyttääkö se kaikkia kansalaisia yhtenäisellä ja tehokkaalla tavalla. Toteutettaessa tämä uusi järjestelmä, jolla tekniikka liitetään jokapäiväiseen elämään, on noudatettava tiukasti kuluttajien oikeuksia yksityisyyden suojaan. Komission on kuultava tietosuojatyöryhmää jatkuvasti eikä vain silloin, kun se on komission mielestä tarpeen. Kyse on laitteista ja tekniikoista, joilla voidaan välittää esineen sijainti-, ominaisuus- ja tunnistetietoja. Radiohiljaisuutta koskevan oikeuden ohella tällaiset mekanismit on otettava käyttöön vain henkilön omasta pyynnöstä. Ne eivät saa olla tuotteen vakio-ominaisuus. Päätettäessä esineiden internetiin liittyvien hankkeiden täytäntöönpanosta komission on myös otettava huomioon, mikä verkko valitaan tällaisten esineiden yhdistämiseen. Internetissä tapahtuu nykyään paljon tietoverkkohyökkäyksiä. Jos esineiden internetiin liitytään World Wide Webin avulla, tämä voi nähdäkseni olla turvallisuusriski ja kuormittaa huomattavasti nykyistä verkkoa. Rinnakkaisverkon kehittäminen esineiden yhdistämistä varten voi olla nykytilanteessa ratkaisu, joka perustuu taajuusalueen ja osuuden jakamiseen.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin Badia i Cutchetin mietinnön puolesta ja kannatin esineiden internetin perustamista. Yhteiskuntamme hyötyy nähdäkseni merkittävästi uusista tietotekniikoista, mutta on tärkeää varmistaa, että tässä yhteydessä otetaan huomioon mahdolliset terveys- ja ympäristövaikutukset sekä yksityisyyden suojaan liittyvät seikat.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Internetistä on tullut osa miljoonien ihmisten jokapäiväistä elämää, ja se on nykyään korvaamaton viestintä- ja tiedonsiirtoväline. Internetin sisällön räjähdysmäinen kasvu on tehnyt siitä monikäyttöisen välineen, ja käyttötarkoitukset lisääntyvät jatkuvasti. Internetistä on kuitenkin tullut samalla myös tapahtumapaikka uudentyyppiselle rikollisuudelle, joka hyötyy tietovirtojen nopeudesta ja aineettomuudesta sekä verkon käyttäjien saataville asettamista suurista henkilötietomääristä.

Yhdyn päätöslauselmassa esitettyihin huoliin, jotka koskevat tarvetta käsitellä poliittisia tarkoituksia varten tapahtuvan internetin käytön rajoituksia sekä turvallisuuden parantamista lasten ja nuorten verkon käytössä. Olen samaa mieltä siitä, että verkon käyttö ja jatkuva hallinta ovat yksityishenkilöiden asioita, mutta jäsenvaltioiden on mielestäni oltava läsnä ja aktiivisia sääntelytehtävässään. Näin pyrittäisiin ennen kaikkea estämään kansalaisten oikeuksien väärinkäyttö ja loukkaaminen.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Uusi teknologia vaikuttaa epäilemättä kansalaisten turvallisuuteen ja elämänlaatuun, ja tässä tulevat esiin sen hyödyt sekä riskit. Esineiden internet tuo uusia etuja ihmisille estämättä suuria mahdollisuuksia tarjoavaan välineeseen liittyvien mahdollisten riskien tunnistamista. Haluan korostaa lähestymistapaa, jossa vauhditetaan tutkimusta ja käynnistetään koehankkeita sekä hyödynnetään tarjoutuvat mahdollisuudet mahdollisimman hyvin etenkin optimoimalla energian säästäminen, tuotantoprosessit, uusien työpaikkojen luominen ja haasteet. On kuitenkin oleellista, että EU:lla on yhteinen viitekehys, jotta voidaan jäsenellä ja tehostaa järjestelmän hallintaa, luottamuksellisuutta, tietosuojaa, eettisiä kysymyksiä, yksityisyyden suojaa, henkilötietojen keruuta ja tallennusta sekä kuluttajatiedotusta. Esineiden internetin nopean kehityksen vuoksi sitä on hallittava turvallisesti, avoimesti ja monenkeskisesti. Yhdyn siksi komission huolenaiheisiin, jotka liittyvät kansalaisten turvallisuuteen, henkilötietojen ja yksityisyyden suojaan sekä esineiden internetin hallintaan yksityisyyden kunnioittamisen ja henkilötietojen suojan vuoksi.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Esineiden internet on Yhdysvalloissa vuonna 1999 aloitettu hanke. Sen suosio kasvaa jatkuvasti, ja sen ennustetaan aiheuttavan seuraavien 10–15 vuoden aikana vallankumouksellisia muutoksia ihmisten ja esineiden välisessä sekä esineiden keskinäisessä vuorovaikutuksessa RFID-teknologian lisääntyvän käytön ansiosta.

Esineiden internet on innovaatio, joka voi tuoda myönteisiä asioita jokapäiväiseen elämäämme, mutta sen kehittämisprosessiin liittyy myös paljon sekä käsitteellisellä että teknisellä tasolla olevia epävarmuustekijöitä, joihin on kiinnitettävä huomiota. Tämä innovaatio perustuu RFID-teknologiaan, tagiin, joka on mikrosirusta ja antennista koostuva elektroninen komponentti. Vain muutaman millimetrin kokoinen siru pystyy tallentamaan, ottamaan vastaan ja lähettämään langattomasti tietoa. Tämä herättää monia kysymyksiä, jotka liittyvät muun muassa omistajuuteen, hallintaan ja yksityisyyteen.

Yksityisyydestä ja tietosuojasta esittelijä toteaa, että "yksityisyyden suojan lisäksi kaikkien muiden perusoikeuksien suojelun varmistaminen on tärkeää esineiden internetin kehittämisen yhteydessä", mikä on mielestämme myönteistä. Meillä on kuitenkin suuria epäilyjä, jotka koskevat näiden tietojen hallintaa. Jatkokehitys on vielä epäselvää, joten äänestimme tyhjää.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Koska tekniikka kehittyy jatkuvasti, EU:n ja muiden poliittisten toimijoiden on tärkeää pysyä ajan tasalla. Tässä mietinnössä käsitellään joitakin tärkeitä asioita, kuten yksityisyyteen ja terveyteen liittyviä kysymyksiä, ja olen esittelijän kanssa täysin samaa mieltä siitä, että EU:n on toimittava ennakoivasti tällä alalla.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Niin kutsutulla tieto- ja viestintätekniikalla on ollut suuri merkitys, sillä se edistää yhteiskunnallista kehitystä ja talouskasvua sekä tukee Euroopan julkisten ja yksityisten laitosten tutkimus- ja innovaatiotoimintaa. Viime vuosina tapahtunut internetin nopea kehitys on aiheuttanut uusia huolia, ja Euroopan unionin on saatava yhteinen viitekehys, jotta voidaan jäsennellä ja tehostaa olemassa olevia säännöksiä, jotka koskevat järjestelmän hallintaa, erityisesti luottamuksellisuutta, tietosuojaa, eettisiä kysymyksiä, yksityisyyden suojaa, henkilötietojen keruuta ja tallennusta sekä kuluttajatiedotusta. Näin ollen on tärkeää, että esineiden internetistä vastaava viranomainen kunnioittaa kaikkien järjestelmän käyttäjien turvallisuutta, tietosuojaa ja yksityisyyttä, sillä vain tällainen lähestymistapa voi hyödyttää EU:n kansalaisia. Äänestin siksi kuten äänestin.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Jo 1,5 miljardia ihmistä on verkossa ja käyttää internetiä. Esineiden internet edustaa uudenlaista verkkotekniikkaa, jonka avulla on tarkoitus mahdollistaa eräänlainen ihmisten ja esineiden välinen sekä esineiden keskinäinen viestintä. Tuotteita koskevia tietoja on tarkoitus tallentaa, ottaa vastaan ja lähettää. Tässä yhteydessä herää kuitenkin pelko, että tästä uudesta tekniikasta on enemmän haittaa kuin hyötyä. On varmistettava, että yksityisyys suojataan ja ettei henkilötietoja voida käyttää väärin. Verkon käyttäjien asema näyttää kuitenkin vain heikentyvän. Äänestin mietinnön puolesta, koska esittelijän ehdottamat yksityisyyden ja henkilötietojen suojaa koskevat toimet ovat selvästikin tarpeellisia.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Tekniikan kehityksen, tällä kertaa niin kutsutun esineiden internetin, yhteydessä on aina tärkeää käsitellä mahdollisten hyötyjen ohella myös eettisiä kysymyksiä ja suojella henkilökohtaisia oikeuksia. Mietintö on tämänsuuntainen, joten äänestin sen puolesta.

  Justas Vincas Paleckis (S&D), kirjallinen. – (LT) Internetistä, jota alettiin käyttää laajemmin vasta parikymmentä vuotta sitten, on tullut puhelimen tai radion tavoin erottamaton osa yhteiskuntaa. Nykyään 1,5 miljardilla ihmisellä on internetyhteys, ja määrä kaksinkertaistuu muutamassa vuodessa. Uusin teknologia mahdollistaa pian tietokoneiden lisäksi myös autojen tai jopa kirjojen, ruokatavaroiden ja muiden esineiden liittämisen verkkoon. Kun auto on liitetty verkkoon, kuljettajalle voidaan antaa tietoa rengaspaineista. Ohjelmoidut jääkaapit voivat tunnistaa tuotteet, joiden päivämäärä on vanhentunut. Äänestin mietinnön puolesta, koska esineiden internet elvyttää kriisin kahlitsemaa taloutta sekä auttaa luomaan uusia työpaikkoja ja uusia palveluja yhä useammille EU:n kansalaisille ja yrityksille. Näin voimme myös optimoida tuotantoprosesseja ja säästää energiaa, mikä on erittäin tärkeää ilmastonmuutoksen torjunnassa.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Me vihreät olemme kannattaneet voimakkaasti tätä sosialistikollegamme Badia i Cutchetin mietintöä. Esineiden internet on uusi, tärkeä internetteknologian sovellus. Esineiden internetin ennustetaan tulevan osaksi arkielämäämme seuraavien 10–15 vuoden aikana. Siinä käytetään RFID-teknologiaa (radiotaajuustunnistus), jonka avulla otetaan vastaan ja siirretään tietoa langattomasti. Järjestelmä toimii mikrosirulla, joka pystyy tallentamaan paljon tietoa esineestä tai henkilöstä, johon se on kiinnitetty. Esimerkiksi elintarvikealalla RFID-tekniikan avulla tuote voidaan jäljittää paremmin ja nopeammin, ja sen ansiosta saadaan tietoa sisällöstä, esimerkiksi kemiallisista ominaisuuksista ja gluteenitasoista. Käytössä on jo samanlaisia sovelluksia, kuten siru, joka pystyy antamaan kuljettajalle reaaliaikaista tietoa rengaspaineista. Tämä uusi teknologia muuttaa vallankumouksellisesti ja laajentaa vuorovaikutusta ihmisten ja esineiden välillä ja esineiden kesken. Esineiden välinen vuorovaikutus on uusi asia. Kaikkein useimmin mainittu käytännön esimerkki tästä ovat jääkaapit, jotka voivat asianmukaisesti ohjelmoituina tunnistaa vanhentuneet tai pian vanhentuvat tuotteet.

Mietintö: Francisco Sosa Wagner (A7-0185/2010)

  Alexander Alvaro, Jorgo Chatzimarkakis, Jürgen Creutzmann, Wolf Klinz, Silvana Koch-Mehrin, Britta Reimers ja Michael Theurer (ALDE), kirjallinen. – (DE) Lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian torjunta on äärimmäisen tärkeää. Lapsipornografian tarjontaa viestintäverkoissa on pyrittävä torjumaan kaikin keinoin. Lasten hyväksikäytön jatkuva ja tehokas torjunta on sekä poliittinen velvollisuus että oikeusvaltion periaate. Saksan vapaata demokraattista puoluetta (FDP) edustavat Euroopan parlamentin jäsenet katsovat, että tällainen rikollinen sisältö on poistettava mahdollisimman pian.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Kannatin tätä valiokunta-aloitteista mietintöä, jolla pyritään vaikuttamaan Vilnassa 25.–29. syyskuuta järjestettävään internetin hallintofoorumiin. Parlamentti pyytää foorumia jatkamaan työtään sekä yhtäältä lisäämään kehitysmaiden osallistumista ja toisaalta koordinoimaan työtään kansallisten ja alueellisten foorumien kanssa. Lisäksi se kehottaa EU:ta kehittämään internetin hallinnon perusperiaatteita koskevan strategian sekä edistämään ICANNin (Internet Corporation for Assigned Names and Numbers) uudistusta.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. – (IT) Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kannattaa Sosa Wagnerin mietintöä, jossa käsitellään tarvetta varmistaa internetin eettinen ja turvallinen hallinto.

Tästä välineestä, joka on poistanut ajan ja välimatkan merkityksen viestinnässä, voi olla valtavasti hyötyä, mutta se aiheuttaa samalla päivittäin henkilötietojen suojaan ja lapsiin liittyviä riskejä. On tärkeää varmistaa tietojen vapaa liikkuvuus ja vapaa viestintä, mutta myös se, että kaikkein heikoimpia yksilöitä ja arkaluonteisimpia tietoja suojellaan edelleen asianmukaisesti. Vain siten internet voi vastedeskin edistää voimakkaasti myönteistä sosiaalista muutosta ja jokaisen yksilön ihmisarvon kunnioitusta.

  Maria Da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Internet on kaikille kuuluvaa yhteistä omaisuutta, jonka hallinnon ja valvonnan hoitaminen yksipuolisesti vain yhden valtion hallituksen voimin aiheuttaa paljon arvostelua.

Euroopan unionin on kehitettävä strategia, joka vastaa yhteisymmärrykseen perustuvaa näkemystä internetin hallinnon perusperiaatteista ja jota voidaan puolustaa vankasti kansainvälisillä foorumeilla ja kahdenvälisissä suhteissa Yhdysvaltojen kanssa.

Tuen Euroopan komission kantaa, jossa puolletaan yksityisen sektorin johtoasemaan perustuvaa nykyistä hallintomallia.

Pyydän myös lisäämään kehitysmaiden osallistumista erityisesti rahoittamalla niiden osallistuminen.

  Carlos Coelho (PPE), kirjallinen. – (PT) Internetillä on ollut viimeisten 20 vuoden aikana valtava vaikutus yhteiskuntaan ja kansalaisten elämään. EU on tästä hyvä esimerkki, sillä sen osuus maailman väestöstä on vain hieman yli 7 prosenttia, mutta lähes 19 prosenttia internetin käyttäjistä on EU:ssa. Internetin hallinto on ollut yleisen politiikan ensisijainen tavoite. Tarkoituksena on varmistaa, että kansalaiset voivat hyödyntää internetiä täysimääräisesti. Samalla etsitään parhaita ratkaisuja sopimatonta tai laitonta sisältöä koskevaan ongelmaan sekä pyritään suojelemaan kuluttajia riittävästi ja ratkaisemaan ongelmia, jotka liittyvät tuomioistuinten toimivaltaan maailmanlaajuisessa online-ympäristössä.

Olen täysin samaa mieltä siitä, että internet on globaali yhteinen hyödyke, jonka on aina suojeltava ja puolustettava yleistä etua. Euroopan unionin on kehitettävä strategia, joka koskee internetin hallinnon perusperiaatteita, ja kannatan puheenjohtajavaltio Espanjan aloitetta "Internetin käyttäjien oikeuksien eurooppalaisen peruskirjan" laatimisesta. On tärkeää, että ICANNia uudistetaan sisäisesti, jotta sen rakenteesta tulee edustavampi, jotta kansainvälinen yhteisö voi valvoa sitä tehokkaammin ja jotta sen vastuuvelvollisuus ja läpinäkyvyys lisääntyvät.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Kannatin internetin hallintoa koskevaa mietintöä, jossa käsitellään arkaluonteisia asioita, kuten perusoikeuksien ja -vapauksien suojelua ja turvaamista, internetin käyttöoikeutta sekä tietoverkkorikollisuutta. Puheenjohtajavaltio Espanjan ehdotus Internetin käyttäjien oikeuksien eurooppalaisen peruskirjan laatimisesta ja viidennen perusoikeuden (oikeuden käyttää internetiä) tunnustamisesta voisi tarjota EU:lle aiempaa tehokkaampia välineitä, joiden avulla se voisi taata yhtäältä turvallisuusasioiden paremman suojelun sekä toisaalta internetin laajan ja syrjimättömän käyttöoikeuden.

  Göran Färm, Olle Ludvigsson ja Marita Ulvskog (S&D), kirjallinen. – (SV) Me ruotsalaiset sosiaalidemokraatit päätimme äänestää tyhjää verkkosivustojen sulkemista koskevasta sanamuodosta toimitetussa äänestyksessä. Nämä toimet voivat nähdäksemme olla perusteltuja joissakin tilanteissa, esimerkiksi lapsipornografiaan liittyvien rikosten yhteydessä, mutta kyseiseen tekstiin sisältynyt viittaus verkkosivustojen sulkemiseen tietoverkkorikollisuuden tapauksessa oli mielestämme aivan liian laaja, jotta olisimme voineet äänestää sen puolesta.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) On kiistatonta, että internet on nykyään yhteinen hyödyke, joka vaikuttaa arkielämän lisäksi myös massaliikehdintään, poliittisiin ajatuksiin ja viestintästrategioihin. Pitää paikkansa, että internetistä on tullut korvaamaton yleinen hyödyke, eivätkä Euroopan unionin jäsenvaltiot voi olla ottamatta tätä asiaa huomioon. Niiden on vaadittava laajempaa pääsyä ja osallistumista internetin hallintoon heikentämättä tässä yhteydessä yksityisen käytön ja verkon päivittäisen hallinnoinnin johtavaa asemaa, koska tämä on osoittautunut oleelliseksi internetin elinvoimaisuuden ja kasvun kannalta. Jäsenvaltiot ovat yhä keskeisemmässä asemassa, samoin kuin tietoverkkorikollisuuteen ja käyttäjien turvallisuuden ja yksityisyyden suojeluun liittyvät asiat sekä kansalaisten oikeus käyttää internetiä ja ilmaista itseään sen välityksellä.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Internetin hallinto on ensiarvoisen tärkeä asia koko maailman laajuisesti, koska internetillä on yhä hallitsevampi asema kansalaisten ja toimielinten päivittäisessä toiminnassa ja jopa valtioiden johtamisessa ja koska se vaikuttaa talouden, kulttuurin, yhteiskunnan ja ihmisten kehitykseen. Euroopan unionin on siksi äärimmäisen tärkeää taata edellytykset tämän alan aktiivisille toimille ja suojella tätä yhteistä hyödykettä sekä sen arvoja ja periaatteita. Äänestin näin ollen mietinnön puolesta ja korostan maailmanlaajuisen monimuotoisuuden vahvistamisen merkitystä internetmarkkinoita nykyään valvovissa elimissä, kuten ICANNissa (Internet Corporation for Assigned Names and Numbers) ja internetin osoitejärjestelmäviranomaisessa IANAssa (Internet Assigned Numbers Authority)

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Tämä mietintö on laadittu internetin tärkeän merkityksen vuoksi, sillä internetistä on tullut välttämätön työkalu demokraattisten aloitteiden, poliittisen keskustelun ja digitaalisen lukutaidon edistämisessä sekä tiedon levittämisessä. Internetin käyttömahdollisuus riippuu monien muiden perusoikeuksien toteutumisesta, mutta toisaalta takaa niiden toteutumisen. Tällaisia oikeuksia ovat yksityiselämän kunnioittaminen, tietosuoja, mielipiteen-, sanan- ja yhdistymisvapaus, lehdistönvapaus, oikeus ilmaista poliittisia mielipiteitä, oikeus osallistua poliittiseen toimintaan, syrjintäkielto ja oikeus koulutukseen sekä kulttuurinen ja kielellinen monimuotoisuus.

Tästä syystä mietinnössä korostetaan, että kaikkien tasojen toimielimillä ja sidosryhmillä on yleinen velvollisuus varmistaa, että kaikki voivat käyttää oikeuttaan olla osallisena tietoyhteiskunnassa.

Siinä käsitellään myös uhkia, joita tietoverkkorikollisuus aiheuttaa tieto- ja viestintätekniikkaa käyttäville yhteiskunnille, sekä otetaan huomioon, että yllyttäminen terroritekoihin, viharikokset ja lapsipornografia ovat lisääntyneet. Tämä on riski yksittäisille ihmisille, myös lapsille, ja mietinnössä todetaan, että "julkisten toimijoiden asemaa olisi lujitettava yleisstrategian määrittelyssä". Mietinnössä ollaan myös huolissaan siitä, ettei ICANNin rakenne ole edustava ja ettei kansainvälinen yhteisö – myöskään Euroopan unioni – voi valvoa ICANNin toimintaa riittävästi.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Mietinnössä myönnetään, että internet edistää merkittävästi kulttuurista monimuotoisuutta ja demokraattista kansalaisuutta. Jotta demokraattisia arvoja voidaan edistää, hallitusten on kuitenkin tärkeää pidättäytyä sensuurista, joten kannatan 13 kohdassa esitettyjä toteamuksia.

  Iosif Matula (PPE), kirjallinen. – (RO) Internetin hallintoa koskeva keskustelu on tietenkin erityisen tärkeää, koska kyseisestä viestintävälineestä on tullut aivan oleellinen osa monien valtioiden kansalaisten työ- ja yksityiselämää. Nimenomaan tästä syystä meillä on todella vähintäänkin mielikuvituksen puutetta, jos annamme yhdysvaltalaisen yksityisyrityksen tehdä yksin internetiä koskevat strategiset päätökset.

Mietintö, josta tänään äänestimme, on tärkeä laadittaessa hallintomalli, jossa otetaan mukaan myös loppukäyttäjät. Meidän on nähdäkseni edistettävä korkeakoulujen ja yritysten yhteistyötä myös paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla. Meidän on myös saatava aasialaiset toimijat mukaan Aasian markkinoilta ja pidettävä mielessä, että kyseinen alue kehittyy äärimmäisen nopeasti. Sosiaalisten verkostojen syntymisen mutta myös verkkokaupan kehittymisen vuoksi on lisäksi tärkeää kiinnittää runsaasti huomiota tasapainon löytämiseen käyttäjien yksityisyyden suojaamisen ja erilaisilla verkkosivustoilla tapahtuvan henkilötietojen tallentamisen välillä. On myös äärimmäisen tärkeää panna merkille, että internet on erinomainen väline edistettäessä Euroopan kulttuuriperintöä ja arvoja sekä vauhditettaessa innovointia. Sen avulla voidaan kaventaa eroja maailman muihin alueisiin.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Kannatan mietintöön sisältyviä toteamuksia, joiden mukaan internet on globaali yhteinen hyödyke, jota on hallittava yhteisen edun mukaisesti. Mietinnössä korostetaan internetin merkitystä poliittisessa keskustelussa. Äänestin kyseistä asiakirjaa vastaan nimenomaan näiden osuvasti muotoiltujen periaatteiden vuoksi. Kuinka nimittäin voimme yhtäältä kehottaa noudattamaan yhteistä etua ja toisaalta vaatia jaettua julkista ja yksityistä hallintoa, joka ei estä vapaata kilpailua? Tekstissä on myönteistä se, että siinä muistutetaan yleisen edun tärkeydestä, mutta sillä saavutetaan päinvastainen lopputulos. Euroliberaali oppi merkitsee Euroopan tuhoa.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Internet on nykyään globaali väline, joten sitä on hallittava yhteisen edun mukaisesti. Internet on nykyään tärkeimpiä välineitä edistettäessä demokraattisia arvoja koko maailmassa, ja se on välttämätön työkalu kaikenlaisten aloitteiden edistämisessä, poliittisessa keskustelussa ja tiedon levittämisessä. Internetiä on siksi tärkeää kehittää siten, että kaikilla on EU:ssa aiempaa yhdenvertaisemmat mahdollisuudet käyttää sitä. Lisäksi on oleellista, että internet on turvallinen kaikille käyttäjille, erityisesti lapsille, jotka eivät pysty yhtä hyvin suojautumaan sen käytöstä aiheutuvilta mahdollisilta vaaroilta. Jotta voimme säilyttää internetin aseman globaalina yhteisenä hyödykkeenä, mikään yksittäinen yhteisö tai yhteisöjen ryhmä ei saa saada ylivaltaa sen hallinnossa. Äänestin siksi kuten äänestin.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Internetin yhteydessä on yhtäältä säilytettävä sananvapaus sekä toisaalta torjuttava tietoverkkorikollisuutta ja siihen liittyviä väärinkäytöksiä. Rikollisuuden ja terrorismin torjunnan verukkeella ei saa kuitenkaan tallentaa tietoja, jos epäilyille ei ole aihetta. Internet on nimenomaan aiheuttanut myös uusia ongelmia, jotka liittyvät esimerkiksi tietosuojaan verkkoyhteisösivustoilla tai Google Street View -palvelun kaltaisten hankkeiden yhteydessä. Internetin uusimpaan kehitykseen liittyviä ongelmia ei ole juurikaan otettu huomioon, minkä vuoksi äänestin tyhjää.

  Georgios Papanikolaou (PPE), kirjallinen. – (EL) Internet on globaali yhteinen hyödyke, jonka on toimittava yhteisen edun mukaisesti. On luotava erityinen internetin hallintoinfrastruktuuri, jotta voidaan varmistaa sen turvallisuus, loukkaamattomuus ja luotettavuus sekä vähentää verkkoavaruuteen kohdistuvien hyökkäysten vaaraa. Internetin hallinnossa tarvitaan avointa maailmanlaajuista yhteistyötä, ja meidän on laadittava Internetin käyttäjien oikeuksien eurooppalainen peruskirja ja tunnustettava EU:n viides perusoikeus eli oikeus käyttää internetiä. Äänestin siksi tänään teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan laatiman internetin hallintoa koskevan mietinnön puolesta ja totean, että EU tarvitsee strategian, johon sisältyvät syrjimätön mahdollisuus käyttää internetiä sekä takeet internetin riippumattomuudesta, yksityisyyden kunnioittamisesta, tietosuojasta, sananvapaudesta ja alaikäisten suojelusta. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä väestöryhmään, joka altistuu kaikkein eniten verkkoavaruuteen kohdistuville hyökkäyksille, ja on otettava käyttöön tarvittavat rajoitukset, jotta alaikäisiä voidaan suojella mahdollisimman tehokkaasti ja jotta voidaan edistää kansainvälistä yhteistyötä laittoman ja haitallisen internetsisällön torjunnassa.

  Fiorello Provera (EFD), kirjallinen. – (IT) Internetistä on tullut oleellinen väline kehitettäessä sisämarkkinoita, jotka muodostavat Euroopan unionin kasvun ja kehityksen kulmakiven. Lisäksi yli 60 prosentilla eurooppalaisista on nykyään mahdollisuus käyttää tietotekniikkaa. EU:n on siksi mielestäni johdettava internetin hallintoa koskevaa keskustelua ja varmistettava, että tässä sosiaalisen ja kaupallisen vuorovaikutuksen kannalta nykyään oleellisessa palvelussa otetaan täysimääräisesti huomioon unionin arvot, kuten kuluttajien ja alaikäisten suojelu. Kannatan näin ollen Sosa Wagnerin mietinnön sisältöä ja siinä esitettyjä ehdotuksia.

  Teresa Riera Madurell (S&D), kirjallinen. – (ES) Onnittelen aluksi esittelijää mietinnöstä ja sen loistavasta ajoituksesta, koska internetin hallintofoorumi (IGF) pitää pian seuraavan kokouksensa – nyt ensimmäistä kertaa EU:n alueella.

EU on osallistunut Internetin hallintofoorumiin sen perustamisesta lähtien, mutta se, että kokous järjestetään Vilnassa, lisää valtuuskuntamme merkitystä. IGF:n perustamisesta tulee kuluneeksi tänä vuonna viisi vuotta, ja Tunisin ohjelman mukaisesti sen on päätettävä, jatkaako se toimintaansa. EU:n valtuuskunta totesi jo Sharm el Sheikhissä, että IGF:n olisi jatkettava toimintaa nykyisessä muodossaan, koska se on tärkeä foorumi kaikkien internetin hallintoon osallistuvien toimijoiden väliselle avoimelle vuoropuhelulle.

Tämän on oltava edelleen kantamme Vilnassa käytävissä keskusteluissa. Mitä tulee muihin asioihin, kuten ICANNin kehittämiseen, jolla on epäilemättä keskeinen asema foorumin tulevissa keskusteluissa, Sosa Wagnerin mietinnössä tehdään erittäin selväksi, mitä sovittua kantaa me EU:n toimielinten edustajat yhdessä puolustamme kyseisessä foorumissa.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Äänestin lopullisessa äänestyksessä mietintöä vastaan, koska siinä kannatettiin hallituksen puuttumista internetin hallintoon, eikä vihreiden ryhmä ole täysin samaa mieltä asiasta.

  Alexandra Thein (ALDE), kirjallinen. – (DE) Lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian torjunta on äärimmäisen tärkeää. Meidän on pyrittävä kaikin keinoin estämään lapsipornografian saataville asettaminen internetissä. Lasten hyväksikäytön jatkuva ja tehokas torjunta on sekä poliittinen velvollisuus että oikeusvaltion periaate. Saksan vapaata demokraattista puoluetta (FDP) edustavat Euroopan parlamentin jäsenet katsovat, että tällainen rikollinen sisältö on poistettava mahdollisimman pian.

  Derek Vaughan (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin Sosa Wagnerin mietinnön puolesta, koska EU:n on osoitettava kansainvälisessä toiminnassa vahvaa johtajuutta kaikissa internetin hallintoon liittyvissä asioissa. Mietinnössä säilytetään EU:n painopisteinä globaalin internetin turvallisuuden ja vakauden varmistaminen, ihmisoikeuksien kunnioittaminen, sananvapaus, yksityisyyden suoja, henkilötietojen suoja sekä kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden edistäminen.

  Marie-Christine Vergiat (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Äänestin internetin hallintoa koskevan mietinnön puolesta, mutta äänestin tyhjää kohdasta, jossa vaaditaan määrittämään immateriaalioikeuksien haltijoiden suoja painopisteeksi asettamalla heidät samalle tasolle kuluttajien kanssa.

Internetin asianmukaisessa hallinnossa on taattava kaikkien hyödykkeiden, erityisesti kulttuuriomaisuuden, käyttömahdollisuus digitaalisessa ympäristössä, mutta tämän toteuttamisessa ei saa heikentää tekijöiden, etenkään kirjailijoiden, oikeuksia. Näitä oikeuksia ei voida pitää pelkkinä immateriaalioikeuksina. Kirjailijoiden on voitava valita, miten he haluavat teoksiaan käytettävän.

Lisäksi on taattava käyttäjien yksityisyys ja luovuus.

Näin ollen on ratkaisevan tärkeää, että käyttäjien ja tekijöiden oikeuksien välille luodaan tasapaino, jotta yksilöt voivat kukoistaa valistuneina kansalaisina, kuluttajina ja tekijöinä.

Mietintö: Hermann Winkler (A7-0143/2010)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin päätöslauselman puolesta, mutta panin merkille tiettyjä, erityisesti syrjäisimpiä, alueita koskevat olot. Kriittisen massan puutteeseen liittyvät vaikeudet on otettava huomioon, jotta näillä alueilla voidaan kannustaa hyödyntämään aiempaa paremmin esimerkiksi tutkimuksessa ja innovoinnissa olevia mahdollisuuksia. Maantieteelliseen sijaintiin ja ilmastoon liittyvistä syrjäisimpien alueiden ainutlaatuisista ominaisuuksista on erityistä hyötyä kehitettäessä konkreettisia toimia, jotka liittyvät biologiseen monimuotoisuuteen, merten luonnonvaroihin, ilmastonmuutokseen, uusiutuviin energialähteisiin, veteen, ympäristöön, luonnonvaroihin, terveyteen ja uusiin teknologioihin.

Etenkin luonnonvarojen ja biologisen monimuotoisuuden yhteydessä syrjäisimmät alueet mahdollistavat eurooppalaisen tutkimuksen etuoikeutetun pääsyn trooppisiin ekosysteemeihin, joissa on ainutlaatuinen biologinen monimuotoisuus ja maatalous. Tämän ansiosta eurooppalaisella tutkimusalueella voidaan tehdä tutkimusta "luonnonlaboratorioissa". Ne ovat myös mainioita kokeiden tekopaikkoja. Vaikka useilla alueilla on mahdollisuuksia ja niillä on toteutettu paljon toimia, monien alueiden on edelleen muita alueita vaikeampi kehittää tekijöitä, jotka edistävät Lissabonin strategian mukaisesti kilpailukykyä, kasvua ja työllisyyttä erityisesti tutkimuksen ja kehityksen alalla.

  Alfredo Antoniozzi (PPE), kirjallinen. – (IT) Arvoisa puhemies, tuen esittelijä Winklerin kantaa EU:n politiikan uudelleentarkastelusta innovoinnin edistämiseksi ja äänestin sen puolesta. Olen samaa mieltä erityisesti siitä, että tarvitsemme laajapohjaisen strategian, joka koskee teknisen innovoinnin lisäksi myös hallinnollista, organisatorista ja sosiaalista innovointia. Mielestäni on siksi oleellista, että taloudelliset toimijat sekä pienet ja keskisuuret yritykset osallistuvat innovoinnin edistämistä koskevien toimien määrittämiseen ja että aluetasolla kiinnitetään huomiota poliittisiin ja taloudellisiin päämääriin.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Tässä valiokunta-aloitteisessa mietinnössä tarkastellaan innovaatiopolitiikkaa koskevia yhteisön toimia ja asetetaan painopisteitä uuden innovaatiopolitiikan määrittelyä varten. Parlamentti toivoo muun muassa, ettei innovoinnissa rajoituta pelkästään teknisiin seikkoihin vaan että se sisältää myös hallinnolliset, organisatoriset ja sosiaaliset innovaatiot. Se korostaa myös sellaisten uusien innovaatioindikaattorien määrittelemistä, jotka soveltuvat paremmin yhä enemmän tietoon perustuviin talouksiin. Lopuksi totean sen tärkeä seikan, että mietinnössä kannatetaan tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmien ja rakennerahastojen yhteisvaikutusten tehostamista. Koska mietintö on mielestäni täysin oikeansuuntainen, äänestin sen puolesta.

  Jean-Pierre Audy (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin saksalaisen kollegani Hermann Winklerin valiokunta-aloitteisen mietinnön puolesta. Mietintö laadittiin vastaukseksi komission tiedonantoon "Yhteisön innovaatiopolitiikan uudelleentarkastelu muuttuvassa maailmassa". Innovointi on keskeinen tekijä, jos halutaan selviytyä menestyksekkäästi EU:n nykyisistä suurista yhteiskunnallisista ja ekologisista haasteista sekä saavuttaa sen strategiset poliittiset tavoitteet. Emme saavuta vuoden 2020 energia- ja ilmastotavoitteita, ellemme vauhdita puhtaan, kestävän ja tehokkaan energiateknologian kehittämistä ja laajamittaista soveltamista. Kannatan yliopistojen ja yritysten välisen vuoropuhelun vahvistamista. Talousarvioon liittyvistä näkökohdista totean, että jatkuvan julkisen rahoituksen osalta innovaatiopolitiikassa on toteutettava aiempaa enemmän yhteisön toimia.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Kannatin tätä mietintöä. Tieteellinen tutkimus ja innovointi ovat keskeisiä tekijöitä, jos halutaan selviytyä menestyksekkäästi EU:n nykyisistä suurista yhteiskunnallisista ja ekologisista haasteista sekä saavuttaa sen strategiset poliittiset tavoitteet, jotka liittyvät muun muassa kilpailukykyyn, ilmastonmuutokseen, työllisyyteen, väestörakenteen muutokseen ja moniin muihin asioihin. Jos EU haluaa pysyä kilpailukykyisenä, sen on investoitava kestäviin teknologioihin ja varmistettava niiden tarvitsema rahoitus. Eurooppa on ollut toistaiseksi pahasti jäljessä tieteellisessä tutkimuksessa ja innovoinnissa, koska tämä ala on erittäin pirstaleinen ja koska tieteellisen tutkimuksen ja innovoinnin ja markkinoille saattamisen välillä on eroja. Euroopan komission tulevassa innovointisuunnitelmassa on mielestäni ratkaistava tieteellisen tutkimuksen ja innovoinnin yksityiseen rahoitukseen liittyvät asiat, minkä ansiosta yritykset voisivat kehittää innovatiivisia tuotteita ja palveluja sekä mukauttaa ne markkinoihin.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. – (IT) Riippumatta siitä, liittyvätkö innovaatiot tuotteisiin vai prosesseihin ja ovatko ne mullistavia uudistuksia vai pieniä parannuksia, ne ovat nykyään tehokkuuteen ja kestävyyteen pyrkivien nykyaikaisten talous- ja liiketoimintajärjestelmien kilpailukykyä ylläpitävä voima. Kunkin innovatiivisen toimen ja keksinnön perustana olevaa tutkimusta on siksi tuettava etenkin, jos sen avulla onnistutaan saattamaan yhteen pienet ja keskisuuret yritykset ja uusi teknologia.

Tästä syystä en voi muuta kuin kannattaa Hermann Winklerin laatimaa valiokunta-aloitteista mietintöä, jossa otetaan mukaan kolmas toimija eli kuluttajat, jotta osaamiskolmio saadaan suljettua. Tarvitsemme viitekohtia elämässämme nykyään tapahtuvissa jatkuvissa muutoksissa. Tästä syystä on tärkeää, että talous- ja yhteiskuntajärjestelmän kasvu ja kilpailukyky pysyvät aina inhimillisellä tasolla.

  Sebastian Valentin Bodu (PPE), kirjallinen. – (RO) Innovointiin käytetään nykyään alle 1 prosentti EU:n talousarviosta. Tämä on tilanne nyt, kun Euroopassa on huomattu, että sen tulevaisuus perustuu tutkimuksen, innovoinnin ja koulutuksen muodostamaan osaamiskolmioon. Näissä oloissa Euroopan parlamentti vaatii täysin perustellusti lisäämään innovointiin osoitettavia varoja. Pian on aika tarkastella vuosien 2014–2020 rahoitusnäkymiä, joiden yhteydessä tämä vaatimus on otettava huomioon. Kun EU-alueen talous saadaan kestäväksi, yritysten kilpailukyky paranee ja taloudelliset ja ekologiset haasteet luovat jäsenvaltioiden kansantalouksille uusia mahdollisuuksia.

Etenkin nykyisessä talouskriisissä ja vaikeassa luotonsaantitilanteessa sekä EU:n että jäsenvaltioiden olisi lisättävä innovaatiorahoitusta ja luotava asianmukaisia rahoitusvälineitä, jotta yritykset pystyvät innovoimaan. Hajottamalla varat useisiin kohteisiin ja laatimalla useita EU:n aloitteita ei ole toistaiseksi saatu tyydyttäviä tuloksia. Varat on ohjattava sinne, missä syntyy suurin vipuvaikutus. Eurooppalaisen lisäarvon on oltava tässä ratkaiseva peruste.

  Vito Bonsignore (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Haluan aluksi kiittää esittelijä Winkleriä erinomaisesta työstä.

Innovointi ja tutkimus ovat koulutuksen tavoin keskeisiä tekijöitä, joiden ansiosta Eurooppa voi kilpailla myönteisesti maailmassa, jossa esiintyy aiempaa enemmän teknologiaan liittyvää kilpailua. Tälle alalle on toistaiseksi varattu kuitenkin vain 1 prosentti EU:n talousarviosta, eikä tämä osuus ole riittävä, jotta voitaisiin käsitellä Euroopan kohtaamia vaikeita haasteita. Euroopan unionin on aika investoida enemmän tutkimukseen ja innovointiin. Uskon todellakin, että voimme voittaa talouskriisin, ja se voidaan tehdä esimerkiksi asettamalla aiempaa enemmän varoja saataville.

Mielestäni on tärkeää myös tarjota kannustimia ja rohkaista yksityistä sijoittamista tekniseen innovointiin, koska vain tekemällä tutkimusta meillä voi olla kilpailukykyiset markkinat, jotka voivat vastustaa jatkuvasti yleistyvää liiketoiminnan muualle siirtymistä. Lopuksi totean, että kannatan "vastaanottajille räätälöityjä rahoitusvälineitä" koskevia suunnitelmia sekä pienten ja keskisuurten yritysten byrokraattisen taakan keventämistä. Näin pitäisi pystyä edistämään määrätietoista teknistä innovointia.

  Maria Da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Innovaatiopolitiikassa on käsiteltävä kohtaamiamme suuria sosiaalisia ongelmia ja saatettava kaikki asianosaiset tahot yhteen.

On oleellista investoida osaamiseen ja uudistuksiin, jotka edistävät teknistä kehitystä, tutkimusta, innovointia ja koulutusta, jotta voidaan lisätä hyvinvointia, kasvua ja työllisyyttä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

Uusiin haasteisiin vastaaminen edellyttää innovatiivista lähestymistapaa uuden teknologian toteuttamiseen ja sosiaaliasioihin organisaatiotasolla.

Pyydän tehostamaan toimia, jotta voimme siirtyä teknisestä innovoinnista sosiaaliseen innovointiin – julkisissa palveluissa ja eri alueilla tapahtuvaan innovointiin.

  Lara Comi (PPE), kirjallinen. – (IT) Tietoon ja innovointiin perustuvaan talouteen pohjautuva älykäs kasvu edellyttää ylikansallisten ja kansallisten elinten toteuttamia konkreettisia toimia.

Tutkimusalalla toteuttavien yrittäjien tukitoimien tehostamisen lisäksi tarvitaan toimia, joilla kannustetaan investoimaan uusiin kokeisiin, jotta voidaan muun muassa varmistaa, että meillä on päteviä työntekijöitä, jotka voivat kilpailla Euroopan työmarkkinoilla. Kun kehotamme valtioita investoimaan enemmän tutkimukseen, meidän olisi samalla tarjottava niille yleinen ja täsmällinen eurooppalainen sääntelykehys sekä yhteiset, koordinoidut kehitystä koskevat suuntaviivat ja välineet, joilla seurataan, saavutetaanko rahoituksella toivotut tulokset.

Ehdotan ja kannatan sitä, että koko EU:ssa otetaan käyttöön harjoittelua, koulutusta ja ammattia koskevia toimia, joita jotkin valtiot ovat jo sisällyttäneet koulutusjärjestelmiinsä, sekä koulutukseen liittyvät "oikeudet ja velvollisuudet". Jos tavoitteenamme kuitenkin on, että 3 prosenttia bruttokansantuotteesta osoitetaan tutkimuksen rahoittamiseen, akateemisen maailman on tarjottava enemmän takeita esimerkiksi korkeakoulujen opettajien akateemisesta tuottavuudesta. Lisäksi on estettävä varojen pirstaleinen jakaminen, jonka vuoksi jo muutenkin vähäisten varojen käyttö on ollut viime vuosina epäasianmukaista ja suhteetonta ja tulokset ovat jääneet epätyydyttäviksi.

Olen samaa mieltä siitä, että on pyrittävä luomaan yhdenmukainen patenttituomioistuinjärjestelmä, jotta oikeudet voidaan standardoida ylikansallisella tasolla.

  Ioan Enciu (S&D), kirjallinen. – (RO) Innovoinnilla on erityisen tärkeä asema nyky-yhteiskunnassa. Innovointiin perustuva yhteiskunta voi torjua mahdollisia sosioekonomisia ja luonnollisia kriisejä. Näin ollen on tärkeää, että innovaatiopolitiikka edistää yhteiskunnan kehitystä eikä pysäytä sitä erilaisten byrokraattisten juonittelujen vuoksi. Kuten esittelijä Winkler toteaa mietinnössään, innovoinnissa on nykyään otettava huomioon myös sen tuoma sosiaalinen lisäarvo. Katson, että 2000-luvun innovaatioissa on otettava huomioon myös niiden vaikutus yksilöihin ja koko yhteiskuntaan. Esineiden internetin kaltaisissa innovaatioissa on kiinnitettävä huomiota yksityisyyden suojaa koskevaan oikeuteen ja sen kunnioittamiseen sekä henkilötietojen suojaan. Eurooppalaisesta yhteiskunnasta ei saa tulla "Big Brother -yhteiskuntaa". Innovaatioiden on päinvastoin autettava ihmisiä viestimään vapaasti avoimessa yhteiskunnassa. Teknisten ja sosiaalisten innovaatioiden myönteinen vaikutus todellakin korostaa kehitystämme. Pyydän siksi komissiota käsittelemään tätä asiaa mahdollisimman vastuullisesti ja esittämään vision innovointia koskevan toimintasuunnitelman laatimisesta tulevaisuutta varten.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Osaaminen ja innovointi ovat saaneet keskeisen aseman poliittisessa ohjelmassa ja poliittisessa jargonissa, ja vain harvat uskaltavat nykyään kyseenalaistaa investoinnin tärkeyden tällä alalla sekä tarpeen yhdistää osaaminen, innovointi, yritykset ja työpaikat.

Tästä asiasta vallitsevassa yksimielisyydessä on kuitenkin se vaara, että se latistuu, kuten on käynyt muille muodissa olleille asioille, esimerkiksi ympäristölle, talouden kestävyydelle tai yrittäjyyden tukemiselle. Näistä aiheista kirjoitetaan sivukaupalla vaalijulistuksissa ja -ohjelmissa, mutta ne menettävät lähes aina niillä mahdollisesti olleet tunnuspiirteet siten, että ne esitetään lopulta pelkkinä tosiasioina. Vaikka hallitukset ovat toteuttaneet perusteellisia toimia tietyissä asioissa, minun on tässä yhteydessä muistutettava teknologiaan liittyvästä kielteisestä populismista, josta Portugalin pääministeri näyttää kärsivän. Työolojen parantamisessa ja tieteellisessä tuotannossa olisi parempi keskittyä enemmän sisältöön ja vähemmän julistuksiin, ja on muistettava, että kilpailukykyinen toiminta edellyttää kunnianhimon lisäksi myös realistista lähestymistapaa.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Nykyään myönnetään yleisesti, että innovointi vaikuttaa ratkaisevasti taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen toteutumiseen ja kestävyyteen sekä Euroopan yhdentymisen onnistumiseen. Innovoinnista, joka on aina yhdistettävä tutkimukseen ja koulutukseen, on tullut entistä tärkeämpää, koska yleinen tilanne ja ihmisten todellisuus muuttuvat yhä nopeammin. Kannatan siksi EU:n innovaatiopolitiikan uudelleentarkastelua koskevaa mietintöä ja korostan, että EU:n on kiireesti keskitettävä toimensa resurssien lisäämiseen tällä alalla. Totean lisäksi, että yksityissektorille on tärkeää tarjota kannustimia ja että tarvitsemme kattavan, monialaisen toimintasuunnitelman, jotta EU:n innovaatiopolitiikka voidaan asettaa painopisteeksi.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Olemme samaa mieltä useista mietinnön kohdista, vaikka tekstin muotoilussa ei aina keskitytä kaikkein oleellisimpiin asioihin. Olemme samaa mieltä esimerkiksi siitä, että innovointi on vain yksi niistä osatekijöistä, joita tarvitaan EU:n nykyisistä yhteiskunnallisista ja ekologisista haasteista selviytymiseen, ja että on myös muita aloja, jotka ovat yhtä tärkeitä yhteiskunnan kannalta.

Mitä tulee painopisteisiin, jotka annetaan kullekin niin kutsuttuun EU 2020 -strategiaan sisältyvälle alalle, joita ovat esimerkiksi yrittäjyys, kilpailukyky, ilmastonmuutos, työllisyys, väestörakenteen muutos ja osallistava yhteiskunta, asiakirja ja muuttuvassa maailmassa välttämättömän innovoinnin analysointi eivät kuitenkaan missään tapauksessa riitä edistämään tosiasiallista taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, tuottavuuden lisääntymistä, työpaikkojen luomista ja palkkojen parantamista jäsenvaltioissa, jotka ovat kaikki nähdäksemme tärkeitä asioita. Äänestimme siksi tyhjää.

Syyskuun 2. päivänä 2009 antamassaan tiedonannossa "Yhteisön innovaatiopolitiikan uudelleentarkastelu muuttuvassa maailmassa" Euroopan komissio käsittelee EU:n innovaatiopolitiikassa vuodesta 2005 lähtien tapahtunutta kehitystä. Nyt odotetaan, että pian esitettävään innovoinnin toimintasuunnitelmaa koskevaan ehdotukseen sisältyviä tiettyjä näkökohtia käsitellään uudelleen ja että ne pannaan täytäntöön.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (S&D), kirjallinen. – (PL) Euroopan unionin innovaatiopolitiikan haasteita koskeva mietintö on erinomainen asiakirja, jossa käsitellään tähän asiaan liittyviä tärkeimpiä kysymyksiä. Kannatin S&D-ryhmän kollegojeni kanssa mietintöä, myös tarkistusta 46, jossa komissiota ja jäsenvaltioita kehotetaan koordinoimaan toimiaan, jotta päästään sopimukseen yhteisöpatentista ja yhdenmukaisesta patenttituomioistuinjärjestelmästä. Tämä asia on ollut vireillä vuosikausia, ja yhteisen patentin puolesta on esitetty vuosien ajan samat väitteet, ja myös kiistakysymykset ovat edelleen samat (esimerkiksi se, kuinka monelle kielelle eurooppalaiset patentit olisi käännettävä). Joitakin oikeudellisia asioita on selvennetty Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen. Käyttöön otetaan kaksi säädöstä, joista toinen koskee itse patenttia ja toinen kielijärjestelmää.

Tämän lisäksi esillä on kuitenkin myös patenttituomioistuinjärjestelmä, jonka perustaminen edellyttää Euroopan unionin ja Euroopan patenttijärjestön välisten suhteiden sääntelyä ottaen huomioon EU:n toimielinten, myös Euroopan parlamentin, toimivaltuudet. Menemättä patenttijärjestelmän yksityiskohtiin, joita varmasti käsitellään useissa keskusteluissa, haluan korostaa, että tämä asia on Euroopan parlamentin kuluvan vaalikauden tärkeimpiä haasteita. Meidän on siksi mielestäni joka vaiheessa kehotettava muita toimielimiä aloittamaan rakentava yhteistyö tällä alalla, kuten Winklerin mietinnössä nimenomaan tehdään.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Winklerin mietinnössä käsitellään joitakin tärkeitä asioita, kuten ympäristöinnovointia ja vihreää yrittäjyyttä. Planeettaamme kohtaavien haasteiden vuoksi on selvää, että näiden alojen innovoinnilla on ratkaiseva merkitys. Kotiseutuni Skotlanti on monien ympäristöinnovointiin liittyvien näkökohtien eturintamassa erityisesti uusiutuvien energialähteiden alalla. Skotlannin hallitus on julistanut kilpailun 10 miljoonan punnan arvoisesta Saltire-palkinnosta, jolla pyritään edistämään vuorovesi- ja aaltoenergiaan liittyvää innovointia. Tämä sopii mukavasti yhteen EU:n sellaisten laajempien toimien kanssa, joilla pyritään toteuttamaan asianmukaista politiikkaa muuttuvassa maailmassa.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Kansainvälinen toimipaikkakilpailu on johtanut siihen, että kolmansiin maihin siirretään tiettyjen tuotantolaitosten lisäksi entistä enemmän myös tuotantoon kuuluvaa tutkimus- ja kehityskapasiteettia. Tällainen kehitys vaarantaa Euroopan aseman teollisuuden ydintoimipaikkana. Tällaista kehitystä on siksi torjuttava innovointipotentiaalin johdonmukaisella tukemisella, jotta ei koidu peruuttamattomia menetyksiä. Komission mukaan EU:n talousarviosta käytetään nykyään alle 1 prosentti välittömiin innovointitoimiin. Tämä ei riitä, jos halutaan selviytyä tulevista yhteiskunnallisista haasteista. Vaadin siksi esittelijän tavoin kasvattamaan EU:n innovaatiobudjettia. Tämä olisi otettava huomioon rahoituskehyksen 2014–2020 laadinnassa. Etenkin nykyisessä talouskriisissä ja vaikeassa luotonsaantitilanteessa sekä EU:n että jäsenvaltioiden olisi lisättävä innovaatiorahoitusta ja luotava vastaanottajille räätälöityjä rahoitusvälineitä, jotta yritykset pystyvät innovoimaan. Innovaatiopolitiikan tehokkuuden lisäämiseksi tarvitaan eri tukivälineiden parempaa koordinointia, toimivia kytköksiä ja tehostettua hallinnointia. Tuki on toisin sanoen kohdistettava entistä tarkemmin.

  Jarosław Kalinowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Kehitys ei ole mahdollista ilman jatkuvaa innovointia. Innovatiivisia toimia tarvitaan kaikilla talous- ja yhteiskuntaelämän aloilla. Tarvitsemme uusia hoitomenetelmiä, yhä nopeampia viestintävälineitä, teollisuuteen ja tieteeseen liittyviä uusia keksintöjä sekä vaihtoehtoisia energiansaantimenetelmiä. Tämä on erityisen tärkeää maailmanlaajuisen talouskriisin ja ikääntyvään yhteiskuntaan liittyvän ongelman vuoksi. Huomautan, että innovaatiopolitiikan horisontaalisesta luonteesta huolimatta myös kansalaisten aloitteet ovat tärkeitä.

Pienten ja keskisuurten yritysten, myös maatilojen, innovatiivisuus on tärkeä tekijä kilpailukykyisen talouden toteutuksessa. Huolehtiessamme talouden nopeasta kehityksestä ja myös ympäristöstä emme saa unohtaa ihmisiä ja sosiaalista epätasa-arvoa, koska nämä erot voivat suurentua ja heikentää kehitystoimia.

  Clemente Mastella (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin mietinnön puolesta, koska uskon eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyn paranevan, kun Euroopan taloutta ollaan nyt muuttamassa kestäväksi taloudeksi. On tärkeää, että taloudelliset haasteet luovat jäsenvaltioiden kansantalouksille uusia mahdollisuuksia. Meidän on pyrittävä muun muassa torjumaan sitä, että kolmansiin maihin siirretään tiettyjen tuotantolaitosten lisäksi entistä enemmän myös tuotantoon kuuluvaa tutkimus- ja kehityskapasiteettia.

Kilpailukykyä koskevan poliittisen tavoitteen ohella Euroopan unionin on selviydyttävä myös muista suurista akuuteista yhteiskunnallisista haasteista, kuten ilmastonmuutoksesta ja väestörakenteen muutoksesta. EU:n talousarviosta käytetään nykyään alle 1 prosentti välittömiin innovointitoimiin. Tämä ei mielestämme riitä, jos halutaan selviytyä tulevista yhteiskunnallisista haasteista.

Kannatin tästä syystä esittelijän kantaa, jossa vaaditaan, että EU:n innovaatiobudjettia suurennetaan vuosia 2014–2020 koskevan uuden rahoituskehyksen laadinnan yhteydessä. Meidän on kohdennettava tuki entistä tarkemmin, saatava aikaan ja vahvistettava uusien tekniikoiden tukivälineiden yhteisvaikutuksia sekä tehostettava toimijoiden välistä koordinointia. Julkisen rahoituksen lisäksi on edistettävä yksityisiä innovaatioinvestointeja.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Innovointi on tutkimuksen ja koulutuksen ohella tärkeimpiä tekijöitä, jotka lisäävät osaamista EU:ssa. Yhteisön innovaatiopolitiikalla on erittäin tärkeä merkitys pyrittäessä saavuttamaan EU 2020 -strategiassa asetetut tavoitteet. Innovointiin tarvitaan kuitenkin varoja, joita etenkään yrityksillä ei ole ja joita varsinkin pk-yritysten on vaikea hankkia. Tämän järjestelyn hyväksyminen on näin ollen tärkeä askel tuettaessa yrittäjiä, jotka ovat innovointia liikkeelle paneva voima.

  Miroslav Mikolášik (PPE), kirjallinen. – (SK) En hyväksy sitä, että maailmanlaajuinen taloudellinen kilpailu on johtanut siihen, että kolmansiin maihin siirretään tuotantolaitosten lisäksi myös tuotantoon kuuluvaa tutkimus- ja kehityskapasiteettia.

Tällaista kehitystä on torjuttava määrätietoisesti rohkealla ja huolellisella teollisuusinnovointia koskevalla politiikalla, jolla varmistetaan Euroopan unionin talouden kilpailukyky ja siirtyminen vähähiiliseen osaamistalouteen.

EU:n innovaatiobudjetti, joka on alle 1 prosentti EU:n talousarviosta, ei ole siksi mielestäni riittävä, ja olen esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että tämä vaje on korjattava kauden 2014–2020 rahoitusnäkymissä, joita aletaan laatia tämän vuoden loppuun mennessä.

Koska innovatiivisiin yrityshankkeisiin ei rahoituskriisin vuoksi myönnetä nyt luottoja, jäsenvaltioiden on myös harkittava vakavasti tutkimukseen ja kehitykseen myönnettävien varojen tuntuvaa lisäämistä. Näin ne varmistavat kilpailukykynsä pitkällä aikavälillä sekä auttavat pelastamaan ja luomaan työpaikkoja.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Tutkimus, innovointi ja koulutus ovat tärkeitä tekijöitä valtion kilpailukyvyn kannalta. Pysyäkseen innovointikykyisinä yritysten on investoitava paljon rahaa, mikä on usein ongelmallista etenkin luotonsaantivaikeuksien vuoksi. Nimenomaan silloin, kun varat vähenevät, on kehitettävä ja edistettävä kestävää teknologiaa. Jälleen kerran on tuettava maaseutualueita edistämällä laajakaistainternetin yleistymistä tällaisilla alueilla, mutta samalla niiden infrastruktuuria heikennetään yksityistämällä esimerkiksi rautatiet ja postipalvelut.

Puhumme myös yliopistojen ja tutkimuslaitosten tärkeydestä, mutta niiden varoja tosiasiassa vähennetään. Korostamme tässä yhteydessä tavalliseen tapaamme pk-yritysten merkitystä, mutta jää nähtäväksi, muuttuvatko puheet konkreettisiksi toimiksi. Mietinnössä toistetaan pääasiassa vanhoja toimia, minkä vuoksi äänestin tyhjää.

  Georgios Papanikolaou (PPE), kirjallinen. – (EL) Seuraavia kymmentä vuotta koskevan strategian (EU 2020) toisena perustavoitteena on lisätä tutkimukseen ja kehitykseen tehtäviä investointeja siten, että niiden osuus on vuoteen 2020 mennessä 3 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tässä valiokunta-aloitteisessa mietinnössä komissiota kehotetaan tekemään kunnianhimoisia erityisaloitteita, koska Lissabonin strategia epäonnistui tällä alalla.

On pantava merkille, että tutkimukseen ja kehitykseen käytetään lähinnä vähäisen yksityisen sijoitustoiminnan vuoksi Euroopassa alle 2 prosenttia bruttokansantuotteesta, kun vastaava osuus on Yhdysvalloissa 2,6 prosenttia ja Japanissa 3,4 prosenttia. Innovointialaa on kehitettävä, koska nykyinen talouskriisi ja tuotantoprosessien muuttuminen aiheuttavat muutoksia työmarkkinoilla. Näin tuodaan paitsi teknistä myös sosiaalista lisäarvoa.

  Robert Rochefort (ALDE), kirjallinen. – (FR) Tulevien innovaatioiden avulla Eurooppa voi selviytyä seuraavien vuosikymmenten suurista taloudellisista, sosiaalisista ja ekologisista haasteista. Meidän on lisättävä toimiamme, jotta voimme toteuttaa Euroopassa kunnianhimoisen innovaatiopolitiikan. Tämä on johtoajatuksena Winklerin mietinnössä, jota kannatin. Meidän on ensinnäkin myönnettävä kyseiseen politiikkaan aiempaa enemmän varoja. Innovointiin on osoitettavaa huomattavasti suurempi osuus EU:n talousarviosta, ja toivon, että tämä otetaan huomioon seuraavissa, kauden 2014–2020 rahoitusnäkymissä.

Myös jäsenvaltioiden on tehostettava toimiaan, jotta ne saavuttavat mahdollisimman pian Barcelonassa asetetun tavoitteen, jonka mukaan tutkimukseen ja kehitykseen käytetään vähintään 3 prosenttia bruttokansantuotteesta. Lisäksi on erittäin tärkeää parantaa EU:n ja kansallisten politiikkojen koordinointia. Jotta innovaatiopolitiikka on tehokasta, sitä on ehdottomasti tarkasteltava kokonaisvaltaisesti, johdonmukaisesti ja pitkää aikaväliä silmällä pitäen. Myös tutkimus- ja talousalojen välistä vuoropuhelua on vahvistettava. Suhtaudun näin ollen myönteisesti Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin perustamiseen, koska se auttaa edistämään näiden kahden alan välisiä suhteita.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Olen pahoillani, ettei vihreiden pyytämä kohta kohdalta -äänestys yhteisöpatenttituomioistuinta koskevan vaatimuksen poistamisesta toiminut, joten tämä vaatimus valitettavasti sisältyy tekstiin. Mietinnössä kuitenkin vaaditaan patenttipooleja, yhteispatentteja ja oikeuksien lisensointia sekä korostetaan patenttien laadun tärkeyttä.

Mietintö: Michael Cashman (A7-0165/2010)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin mietinnön puolesta, koska köyhyyden poistaminen on mielestäni kaikkein tärkein asia. Se on Lissabonin sopimuksen mukaan EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan ensisijainen tavoite, ja koska tämä on moraalinen velvollisuutemme, jolla on pitkällä aikavälillä ratkaiseva merkitys EU:n etujen kannalta, tämä tavoite on mielestäni ehdottomasti asetettava etusijalle ulkopolitiikassamme. Lisäksi on syytä todeta, että Euroopassa ja muualla maailmassa meneillään olevasta syvästä talouskriisistä huolimatta emme voi emmekä saa laiminlyödä ulkomaanapua, koska se auttaa merkittävästi luomaan oikeudenmukaisemman ja solidaarisemman maailman.

Koska vuonna 2000 pidetyssä vuosituhannen huippukokouksessa, jossa sitouduimme torjumaan köyhyyttä aiempaa tehokkaammin, määritettyjä tavoitteita ei ole vielä läheskään saavutettu ja koska olemme yhä lähempänä vuotta 2015, johon mennessä nämä tavoitteet oli tarkoitus saavuttaa, meidän on tarkasteltava erilaisia tekijöitä, joilla pyritään mahdollisimman pian maksimoimaan vuosituhattavoitteiden tulokset. Haluan siksi kiittää esittelijää tästä asiakirjasta ja ilmaista tässä yhteydessä tukeni tälle hankkeelle.

  Roberta Angelilli (PPE), kirjallinen. – (IT) Joka vuosi lähes kahdeksan miljoonaa lasta kuolee alle viisivuotiaana. Kolme ja puoli miljoonaa lasta kuolee heti synnyttyään raskauden aikaisten komplikaatioiden vuoksi. Nelisen miljoonaa näistä kuolemista tapahtuu vain viidessä valtiossa, jotka ovat Intia, Nigeria, Kongon demokraattinen tasavalta, Pakistan ja Kiina.

Monet niistä voitaisiin helposti estää yksinkertaisilla teoilla, kuten imettämällä, käyttämällä hyönteisten torjunta-aineella käsiteltyjä verkkoja sekä antamalla erityisesti keuhkokuume- ja malariarokotteita. Monet äidit eivät tiedä rokotteiden merkitystä tai jos tietävät, he ovat niin köyhiä, ettei heillä ole varaa maksaa kuljetusta terveyskeskukseen tai sairaalaan.

Näiden lasten tulevaisuuden varmistamiseksi ei tarvita valtavia sijoituksia. Meidän on vain tarjottava kyseisille valtioille lääkkeitä, jotka ovat erittäin halpoja ja jotka ovat meille jokapäiväistä estolääkitystä, rakennettava juomavesikaivoja, tarjottava yksinkertaisia hyönteisverkkoja ja varmistettava, että toimitukset päätyvät oikeaan paikkaan.

Tästä syystä tarvitaan ennen kaikkea poliittista päättäväisyyttä toteuttaa toimia, joilla voidaan pelastaa monta ihmishenkeä ja lopettaa sellaisten viattomien lasten hiljainen teurastus, joiden ainoa rikos on se, että he ovat syntyneet köyhään maahan.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin Cashmanin mietinnön puolesta, koska parlamentin oli mielestäni omaksuttava selkeä kanta, jossa tuetaan vuosituhattavoitteiden toteuttamista. Ne eivät saa kyseenalaistua nykyisen talouskriisin vuoksi. Näitä vuonna 2000 järjestetyssä vuosituhannen huippukokouksessa asetettuja tavoitteita ei ole vielä läheskään saavutettu. Niitä ovat äärimmäisen köyhyyden ja nälän vähentäminen, kaikille tarjottavan peruskoulutuksen varmistaminen, sukupuolten tasa-arvon edistäminen, lapsikuolleisuuden vähentäminen, äitiysterveyden parantaminen, HI-viruksen/aidsin, malarian ja tuberkuloosin torjunta, ympäristön kestävä suojelu sekä maailmanlaajuisen kehityskumppanuuden perustaminen. Kaikki Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltiot kokoontuvat syyskuussa 2010 päättämään tulevasta menettelystä, jolla voitaisiin parantaa tuloksia. Antamalla tämän päätöslauselman Euroopan parlamentti osoittaa valtioiden ja hallitusten päämiehille, että se on sitoutunut saavuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteet.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Kannatan tätä mietintöä. Köyhyyden vähentäminen on EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan ensisijaisia tavoitteita. Talouden ja rahoitusalan taantuman kielteiset vaikutukset ovat kuitenkin hidastaneet kehitysmaiden ja etenkin vähiten kehittyneiden maiden kehitystä. EU:n jäsenvaltioiden on siksi toteuttavia poikkeuksellisia toimia sen varmistamiseksi, että mahdollisimman pian laaditaan konkreettisia kehitysaputoimia, jotka kattavat kaupan, kehitysyhteistyön ja yhteisen maatalouspolitiikan. Meidän on myös pyrittävä helpottamaan kehitysmaiden integroitumista maailmantalouteen ja edistettävä näiden valtioiden kaupan kehitystä. Komission on varmistettava kehitysmaiden ja etenkin vähiten kehittyneiden maiden tukitoimien tehokas hallinnointi sekä tuen jakamisen avoimuus ja tehokkuus.

  Gerard Batten, John Bufton, David Campbell Bannerman, Trevor Colman ja Nigel Farage (EFD), kirjallinen. – (EN) UKIP-puolueen jäsenet eivät kannata velkojen peruuttamista, koska se ei ole taloudellisesti järkevää seuraavista syistä: 1. Velkojamaa on tavallisesti itse velallinen. Esimerkiksi Yhdistynyt kuningaskunta on merkittävä kansainvälisen tuen antaja. Yhdistynyt kuningaskunta ja näin ollen sen veronmaksajat ovat kuitenkin yleensä haluttomia avunantajia, koska Yhdistyneen kuningaskunnan osakeyhtiöiden velkavuori kasvaa. 2. Velkojen peruuttamisen vuoksi kolmannen maailman velallisten valtioiden on vaikeampi saada muuta kansainvälistä rahoitusta. Se ei siksi ole velallisten valtioiden edun mukaista. 3. Velkojen peruuttamiseen liittyy moraalinen vaara. Entä ne monet kolmannen maan valtiot, jotka täyttävät velkasitoumukset? 4. Peruuttamalla velat annetaan epäsuoraan anteeksi petokset, korruptio ja lainojen väärinkäyttö, jotka ovat yleisiä velallisissa Afrikan valtioissa. 5. Koska useimmat kansainväliset taloudet ovat pahasti velkaantuneita, kuka ratkaisee, milloin velkojen peruuttaminen on asianmukaista? Tämä on toinen moraalinen vaara.

  Jean-Luc Bennahmias (ALDE), kirjallinen. – (FR) Kannatin Cashmanin mietintöä, jossa tarkastellaan, missä määrin vuonna 2000 asetetut vuosituhattavoitteet on saavutettu. Kaikki merkit viittaavat siihen, ettei näitä tavoitteita saavuteta. EU:lla on valtava vastuu, koska se on köyhien valtioiden ensisijainen avustaja, joten sitä kuunnellaan kansainvälisellä tasolla kehitysyhteistyöasioissa. Cashmanin mietinnössä arvioidaan vuosituhattavoitteiden tilannetta erittäin oikeudenmukaisesti sekä korostetaan äärimmäistä köyhyyttä, naisten tilannetta, terveydenhuoltoa, koulutusta ja ympäristöä. Mietinnössä muistutetaan, että Euroopan unionin on varmistettava kehitysyhteistyötoimien johdonmukaisuus. Valtion maatalous-, kalastus- ja kauppatoimet eivät saa heikentää sen kehitystä. Tässä mietinnössä parlamentti osoittaa toimivansa ennakoivasti tukemalla uusia rahoitusmuotoja, joita on otettava käyttöön yleisemmin. Vuonna 2000 järjestetyn vuosituhannen huippukokouksen aikana laadittu raportti on merkityksellisempi kuin koskaan. Johtajamme ovat velvollisia toteuttamaan nämä realistiset ja saavutettavissa olevat tavoitteet mahdollisimman pian. Tämä on ennen kaikkea tahdon asia.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin mietinnön puolesta, koska vuosituhattavoitteiden saavuttamisen on säilyttävä Euroopan unionin keskeisenä tavoitteena. Se on kaikista vaikeuksista huolimatta erittäin tärkeä ja kiireellinen haaste sekä EU:ssa että kansainvälisessä toiminnassa. EU:n ja kansainvälisen yhteisön on keskitettävä ponnistelunsa ja toteutettava konkreettisia toimia edistääkseen vuosituhattavoitteiden saavuttamista. Haluan korostaa, ettei nyt ole sopiva ajankohta säästää sairaiden ja nälkää näkevien kustannuksella. Meidän on näin ollen kiinnitettävä erityistä huomiota esimerkiksi terveydenhuoltoon, naisiin, lapsiin ja köyhyyden torjuntaan sekä aiempaa enemmän huomiota työllisyyteen ja ihmisarvoiseen työhön. Huomautan, että köyhyyden vähentäminen vuosituhattavoitteet saavuttamalla on tunnustettava EU:n politiikan yleiseksi tavoitteeksi ja että Euroopan on johdettava koko maailmaa yhteisessä yrityksessä pitää maailman köyhimmille antamansa lupaukset. Yhdyn Euroopan parlamentin vaatimukseen siitä, että valtaosa EU:n rahoitustuesta on annettava sitä eniten tarvitseville, erityisesti naisille, lapsille ja vammaisille ja kaikille suurimmassa avun tarpeessa oleville. Erityistä huomiota on kiinnitettävä myös sukupuolten tasa-arvoon, vähemmistöjen oikeuksiin ja syrjinnän torjuntaan.

  Maria Da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Suhtaudun myönteisesti rooliin, joka Euroopalla on ollut maailman suurimpana kehitysavun antajana.

Kehitysapu on auttanut lievittämään miljoonien kehitysmaissa asuvien ihmisten köyhyyttä. Äärimmäisestä köyhyydestä kärsivien määrä on laskenut 1,8 miljardista 1,4 miljardiin. Nykyään lähes 90 prosenttia köyhistä lapsista käy koulua. Malarian ja tuberkuloosin vastaisessa taistelussa on edistytty merkittävästi, ja lapsikuolleisuus vähenee nopeasti.

Viimeaikaiset elintarvike- ja polttoainekriisit sekä maailmanlaajuinen taloustaantuma ovat kuitenkin tuhonneet suuren osan viime vuosikymmenellä saavutetusta edistyksestä.

Rikkaat maat ovat syyllisiä tämänhetkisiin talous-, rahoitus- ja ilmastokriiseihin, mutta kehitysmaat kärsivät ilmaston lämpenemisestä eniten. Meidän on siksi tehostettava kaikkia ilmastonmuutoksen torjuntatoimiamme, esimerkiksi asianmukaisen tekniikan tarjoamista.

Vaadin, että kehitysmaille myönnetään lisää varoja. Rahoituksen on oltava kestävää keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, ja sen on tultava yksityiseltä sektorilta, hiilidioksidimarkkinoilta sekä teollisuusmaiden tai taloudellisesti kehittyneimpien kehitysmaiden julkiselta sektorilta.

  David Casa (PPE), kirjallinen. – (EN) Äänestin mietintöä vastaan, koska 42 kohdan sanamuoto oli kiistanalainen aborttien osalta. Vastustan moraalisesti aborttia enkä voi hyväksyä tällaista lauseketta. Minun on kuitenkin todettava, että esittelijä on tehnyt mielestäni loistavaa työtä kaikissa muissa asioissa.

  Carlo Casini (PPE), kirjallinen. – (IT) On erittäin valitettavaa, ettei Euroopan parlamentti ole vuosien saatossa pystynyt ratkaisemaan yhtä harmittavaa ristiriitaa. Jokaiseen asiakirjaan, jossa ehdotetaan esimerkillisesti toimia köyhyyden, nälän ja väkivallan torjumiseksi maailmassa, jotkut onnistuvat sisällyttämään suoran tai epäsuoran maininnan niin kutsutusta oikeudesta aborttiin väestön terveyttä ja kehitystä edistävänä välineenä.

Useimmat suhtautuvat tähän joidenkin tekemään ehdotukseen käytännössä välinpitämättömästi, ja vähemmistö hieman epäröi. Tilanne on selvästikin ristiriitainen ja murheellinen. Periaatteista, joiden mukaan jokainen ihminen on yhtä arvokas ja yhteiskunnan nuorimmille jäsenille osoitetaan erityistä, oikeudenmukaista solidaarisuutta, luovutaan juuri silloin, kun meidän on tarkoitus torjua syrjintää ja suojella terveyttä.

Näin on käynyt tänään myös Cashmanin mietinnössä, jonka 42 kohta on ristiriidassa muun asiakirjan kanssa. Tämän kohdan vuoksi jouduin useiden muiden jäsenten tavoin lopulta hylkäämään koko mietinnön. Kannatetut huonot kohdat todellakin painavat vaakakupissa valitettavasti enemmän kuin tekstin muissa osissa olevat hyvät kohdat.

  Carlos Coelho (PPE), kirjallinen. – (PT) Vuosituhattavoitteiden saavuttaminen on kehitysyhteistyöpolitiikan ensisijainen tavoite. Vaikka YK:n korkean tason kokous pidetään jo muutaman kuukauden kuluttua ja vaikka joissakin vuosituhattavoitteissa on edistytty merkittävästi, totuus on, että olemme kaukana siitä, mitä olimme toivoneet. Meidän on tehtävä enemmän. Jäsenvaltioiden on noudatettava julkista kehitysapua koskevaa sitoumustaan. On tutkittava sellaisten uusien rahoitusjärjestelyjen mahdollisuutta, joista ei aiheudu veronkorotuksia nykyisenä kriisiaikana. Kehitysyhteistyöpolitiikan on ennen kaikkea oltava johdonmukaista (kuten todetaan tämän vuoden toukokuussa hyväksytyssä päätöslauselmassa EU:n johdonmukaisesta kehitysyhteistyöpolitiikasta ja julkista kehitysapua täydentävästä kehitysavusta).

Mielestäni on myönteistä, että parlamentti on asettanut ensisijaisiksi vuosituhattavoitteiksi terveydenhuollon, koulutuksen, heikoimmassa asemassa olevat yhteiskuntaryhmät ja köyhyyden poistamisen kauppa-, maatalous- ja kalastuspolitiikkaa koskevilla konkreettisilla toimilla. Tässä yhteydessä vaaditaan myös uutta globaalia hallintoa, jossa kehitysmaat otetaan aiempaa paremmin huomioon ja joka edistää demokratiaa, rauhaa ja oikeusvaltiota kehitysmaissa. Vastustan kuitenkin aborttia ehkäisykeinona.

  Mário David (PPE), kirjallinen. – (PT) Scott McKenzie lauloi: "If you're going to San Francisco, be sure to wear some flowers in your hair. If you're going to San Francisco, you're gonna meet some gentle people there." Maailma ei kuitenkaan ole tällainen, eikä tätä sanomaa voida soveltaa nykymaailman monimutkaiseen taloudelliseen ja sosiaaliseen todellisuuteen. Äänestin siksi mietintöä vastaan, vaikka en tietenkään epäile tavoitteiden takana olevaa hyvää tahtoa. "Imagine there's no countries, it isn't hard to do, nothing to kill or die for, and no religion too. Imagine all the people living life in peace." John Lennon kuitenkin itse lisäsi: "You may say I'm a dreamer." Todellinen elämä ei valitettavasti ole tällaista. Meidän tehtävänämme on kuitenkin tehdä maailmasta oikeudenmukaisempi ja turvallisempi paikka, jossa jokaisen elämässä on edes hitunen ihmisarvoa.

Mietinnössä esitetyillä ehdotuksilla on monenlaisia tavoitteita, mutta niissä ei keskitytä tehokkaisiin painopisteisiin eikä määritellä niitä. Kun hehkutetaan joka suuntaan, mitään näistä tavoitteista ei pystytä toteuttamaan. Lisäksi minusta tuntuu, että niissä korostuu liikaa valtionjohtoisuus ja että niissä keskitytään liikaa keskushallintoon. En hyväksy tällaista lähestymistapaa. Katson sitä vastoin, että vuosituhattavoitteita koskevat investoinnit on tehtävä EU-pohjaisiin hankkeisiin, kuten Millennium Villages -hankkeeseen, siten, että kaikki EU:n toimielimet ovat vahvasti mukana.

  Proinsias De Rossa (S&D), kirjallinen. – (EN) Kannatan voimakkaasti tätä mietintöä kehityksestä kohti vuosituhattavoitteiden saavuttamista. EU:n rahoitussitoumuksista puuttuu 20 miljardia euroa nyt, kun valtiot supistavat kehitysapumäärärahojaan. EU:n jäsenvaltiot eivät saa takellella täyttäessään kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen yhteydessä tekemiään sitoumuksia. Vuosituhattavoitteita on lisäksi tarkasteltava siitä näkökulmasta, että ne mahdollistavat kehityksen, ja samalla on kohdattava ja käsiteltävä köyhyyden perimmäisiä syitä. Jäsenvaltioiden on viimeistään vuoteen 2015 mennessä täytettävä lupauksensa siitä, että kehitysapuun käytetään 0,7 prosenttia bruttokansantulosta, eikä pienennettävä tätä osuutta, mikä on kaksin verroin huolestuttavampaa kriisiaikana, jolloin bruttokansantulo pienenee. EU ei saa myöskään laajentaa julkisen kehitysavun määritelmää siten, että se käsittää myös muut rahavirrat, kuten maastamuuttajien rahalähetykset tai lainojen peruuttamistoimet. Käsitelläkseen alikehittymistä teollisuusvaltioiden on torjuttava tehokkaasti veroparatiiseja ja laittomia pääomavirtoja, jotka riistävät kehitysmailta niiden kipeästi tarvitsemat varat. Kehitysyhteistyötä koskevan vastuun on nähdäkseni kuuluttava edelleen kehitysyhteistyöstä vastaavan komission jäsenen toimialaan. Hänen on edistettävä politiikkojen, erityisesti kauppapolitiikan, yhteisen maatalouspolitiikan ja kalastuspolitiikan, johdonmukaisuutta.

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Parlamentti lähettää voimakkaan viestin antaessaan päätöslauselman kehityksestä kohti vuosituhattavoitteiden saavuttamista. Tämä osoittaa, että Eurooppa pitää tärkeänä köyhyyden, nälän, sairauksien sekä lapsi- ja äitiyskuolleisuuden poistamista vuoteen 2015 mennessä. Eurooppa-neuvoston kynnyksellä viesti on selvä. EU:n valtioiden ja hallitusten päämiesten on pidettävä rahoitusta koskevat lupauksensa myös meneillään olevan maailmanlaajuisen talous- ja rahoituskriisin aikana. Se on nyt ehkä tärkeämpää kuin koskaan. Jäsenvaltioiden on käytettävä kehitysapuun 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan. Jotta Eurooppa voi täyttää rahoitussitoumuksensa, sen on otettava käyttöön uusia rahoitusjärjestelyjä, kuten rahoitustoimista perittävä 0,05 prosentin suuruinen vero. Tällaisella verolla voitaisiin kerätä 10 miljardia euroa vuodessa, koska tällaisten toimien arvo oli taannoin 70 kertaa maailman bruttokansantuloa suurempi. Tällainen vero hyödyttäisi myös rahoitusalaa. Tämä tuntuisi oikeudenmukaiselta, koska kyseinen ala on saanut valtavia määriä valtiontukea, jotta se selviytyisi itse aiheuttamastaan ennennäkemättömästä kriisistä. EU:n alustava yksipuolinen toimenpide saattaa toimia maailmanlaajuisena liikkeellepanevana voimana.

  Anne Delvaux (PPE), kirjallinen. – (FR) Suhtaudun myönteisesti äänestykseen, joka toimitettiin Cashmanin mietinnöstä kehityksestä kohti vuosituhattavoitteiden saavuttamista: syyskuussa 2010 pidettävää YK:n korkean tason kokousta varten valmisteilla oleva väliarviointi. Tämä mietintö oli yksinkertaisesti hyväksyttävä! Kun vuosituhattavoitteiden saavuttamisen määräajaksi asetettuun vuoteen 2015 on enää vain viisi vuotta, mietintö tarjoaa kansainväliselle yhteisölle ainutlaatuisen mahdollisuuden kaksinkertaistaa toimensa näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Tilanne on kriittinen ja edellyttää kiireistä toimintaa. On pyrittävä uudelleen kuolettamaan vähiten kehittyneiden maiden velat ja keventämään kehitysmaiden velkataakkaa.

Kannatan myös sellaisten toimien tehostamista, joilla seurataan, täytetäänkö lupaus siitä, että julkiseen kehitysapuun käytetään 0,7 prosenttia bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä. Vuosituhattavoitteiden rahoitus on aloitettava kansallisella tasolla, ja kehitysmaiden on hankittava ja osoitettava omia varoja, jotta nämä tavoitteet saavutetaan. Avunantajien on kuitenkin pidettävä lupauksensa ja lisättävä julkista kehitysapuaan oleellisesti. Tehdyistä lupauksista on ehdottomasti pidettävä kiinni syyskuussa järjestettävässä kokouksessa.

  Harlem Désir (S&D), kirjallinen. – (FR) Vuosituhattavoitteiden saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä on kansainvälisen yhteisön tekemä oleellinen sitoumus. Se ei ole kuitenkaan kerännyt riittävästi varoja, jotta voisi täyttää tämän lupauksensa. Kun määräajasta on nyt kulunut kaksi kolmannesta, on selvää, etteivät monet vähiten kehittyneet maat saavuta mitään niistä tavoitteista, jotka ovat köyhyyden poistaminen sekä koulutuksen ja terveydenhoidon saatavuus, ja että useimmat kehitysmaatkin ovat vielä kaukana niistä. EU on maailman suurin avunantaja, mutta sekään ei voi olla tyytyväinen, koska 0,4 prosenttia bruttokansantulosta on toistaiseksi kaukana EU:n itselleen asettamasta tavoitteesta, jonka mukaan julkiseen kehitysapuun oli tarkoitus käyttää 0,56 prosenttia bruttokansantulosta vuonna 2010. Avun tarve on suurempi kuin koskaan aiemmin etenkin elintarviketurvassa, ilmastonmuutoksen torjunnassa, koulutuksessa, erityisesti hiv-potilaiden terveydenhuollossa sekä äitiys- ja lisääntymisterveydessä. Cashmanin mietinnössä Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä kehottaa 17. kesäkuuta kokoontuvaa Eurooppa-neuvostoa hyväksymään ehdotuksen rahoitustoimista perittävästä 0,05 prosentin verosta, jolla voitaisiin kerätä 10 miljardia euroa vuodessa, sekä asettamaan tavoitteekseen, että vuonna 2012 kehitysapuun käytetään 0,63 prosenttia EU:n bruttokansantulosta ja että osuus korotetaan 0,7 prosenttiin.

  Leonidas Donskis (ALDE), kirjallinen. – (LT) Varjoesittelijänä kannatin voimakkaasti tätä mietintöä, jonka tavoitteena on varmistaa, että vuosituhattavoitteet saavutetaan menestyksekkäästi. Tuen varauksettomasti kollegani pyrkimyksiä varmistaa, että Euroopan unioni on tässä asiassa yksimielinen ja edistyksellinen. En kuitenkaan kannattanut kahta käsiteltäväksi jätettyä tarkistusta, joissa esitettyjä vaatimuksia en liberaalina voi hyväksyä. Äänestin siksi sitä kohtaa vastaan, jossa EU:ta kehotetaan ottamaan valuutta- ja johdannaiskaupoissa yksipuolisesti käyttöön vero globaalien julkishyödykkeiden, muun muassa vuosituhattavoitteiden rahoittamiseksi. Euroopan unioni ei saa lisätä kansalaistensa verotaakkaa eikä etenkään kantaa veroja, joiden mekanismeja ja vaikutuksia ei ole vielä tutkittu täysimääräisesti. En ole samaa mieltä myöskään siitä, että kehitysaputoimien on oltava oikeudellisesti sitovia.

On tärkeää, että jäsenvaltiot täyttävät velvoitteensa ja lisäävät julkisen kehitysavun määrää, mutta Euroopan unioni ei saa määrätä jäsenvaltioilleen oikeudellisia seuraamuksia siitä, että ne ovat osittain epäonnistuneet täyttämään velvoitteensa rahoituskriisin vuoksi muuttuneessa tilanteessa. Kriisi ei vaikuttanut kaikkiin jäsenvaltioihin samalla tavoin, eivätkä kaikki voi saavuttaa 0,7 prosentin tavoitetta. Euroopan parlamentin on tiukkojen oikeudellisten toimien sijaan kannustettava niitä pehmeämmin ja helpommin hyväksyttävin keinoin.

  Lena Ek (ALDE), kirjallinen. – (SV) On huolestuttavaa, että niin monet Euroopan parlamentin jäsenet äänestivät sitä vastaan, että kehitysmaiden naisille annetaan oikeus päättää omasta kehostaan ja lisääntymisterveydestään, kannattamalla 42 kohdan poistamista mietinnöstä. On erittäin huolestuttava suuntaus, että Euroopassa aborttia vastustavat käyttävät apuohjelmaa näkemystensä esiin tuomiseen. Perhesuunnittelun mahdollisuus vaikuttaa merkittävästi siihen, että kehitysmaiden naiset voivat päättää omasta elämästään ja päästä sen ansiosta pois köyhyydestä.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin Cashmanin mietinnön puolesta, koska meillä on vielä pitkä matka vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen. Jotta nämä tavoitteet saavutetaan vuoteen 2015 mennessä, nykyisiä toimia on tehostettava etenkin siten, että jäsenvaltiot kantavat kehitysmaille annettavaa apua koskevan vastuunsa.

Mielestäni on myönteistä, että 42 kohta hyväksyttiin. Siinä kehotetaan "kaikkia jäsenvaltioita ja komissiota pysäyttämään huolestuttavan laskun kehitysmaiden seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia koskevassa rahoituksessa ja tukemaan vapaaehtoiseen perhesuunnitteluun, turvallisiin abortteihin, sukupuoliteitse tarttuvien tautien hoitamiseen ja lisääntymisterveystarvikkeiden, ihmishenkiä pelastavien lääkkeiden ja ehkäisyvälineiden, mukaan lukien kondomien jakeluun liittyviä politiikkoja".

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Köyhyyden poistaminen sekä rikkaiden ja köyhien välisen kuilun kaventaminen ovat tärkeitä tavoitteita, joihin kaikkien hallitusten on kiinnitettävä huomiota ja osoitettava varoja. YK hyväksyi nämä tavoitteet vuonna 2000 pidetyssä vuosituhannen huippukokouksessa, ja Euroopan unioni vaikuttaa suurimpana avunantajana merkittävästi näiden yhteisten pyrkimysten tuloksiin.

Kehittyneet maat ovat toteuttaneet paljon toimia, vaikka monet niistä kärsivät kriiseistä, jotka voivat vaarantaa niiden sitoutumisen, mutta tukea saavat valtiot ovat itse vastuussa hyvästä hallinnosta, oikeusvaltiosta ja keskeisistä kansalaisoikeuksista. Olen väistämättä pettynyt siihen, että esittelijä yrittää toteamiensa hyvien aikeiden varjolla saada parlamentin hyväksymään päätöslauselman, jossa kannatetaan aborttia vuosituhattavoitteiden saavuttamiskeinona ja loukataan näin räikeästi jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden toimivaltaa näissä asioissa. Tämä ei ole uusi taktiikka, mutta se on tässä yhteydessä salakähmäinen ja tuomittava.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Kansainvälinen yhteisö on antanut oleellisen lupauksen vuosituhattavoitteiden saavuttamisesta. Eurooppa on maailman suurin avunantaja. Tämä kehitysmaille annettava apu on auttanut lievittämään köyhyyttä, vähentämään kuolleisuutta ja parantamaan miljoonien ihmisten taitoja. Äärimmäinen köyhyys on todellakin vähentynyt, lähes 90 prosenttia köyhistä lapsista käy koulua ja lapsikuolleisuus vähenee nopeasti. Tehtävää on kuitenkin vielä paljon, ja tukea on myönnettävä runsaasti, jotta vähiten kehittyneet maat onnistuvat vuosituhattavoitteiden mukaisesti poistamaan köyhyyden sekä varmistamaan koulutuksen ja terveydenhoitopalvelujen saatavuuden. Euroopan, joka puolustaa perusihmisoikeuksia, jonka perusperiaatteena on solidaarisuus ja joka on maailman suurin kehitysavun antaja, on otettava johtava asema tässä asiassa, erityisesti seuraavassa YK:n kokouksessa, joka pidetään syyskuussa. Olen kuitenkin pettynyt siihen, että mietinnössä on sekoitettu jalot tavoitteet omaantuntoon liittyviin arkaluonteisiin asioihin, kuten aborttiin. Aborttia tukevien toimien edistäminen ei auta saavuttamaan vuosituhattavoitteita. Äänestin siksi mietintöä vastaan.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Vuonna 2000 annetun vuosituhatjulistuksen tavoitteena oli alun perin puolittaa äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä, tarjota puhdasta vettä ja koulutusta kaikille sekä pysäyttää hi-viruksen/aidsin leviäminen. Mietinnössä myönnetään, että olemme kaukana näiden – sinänsä vähäisten – tavoitteiden saavuttamisesta. Koko EU on supistanut kehitysapumäärärahojaan, ja sen jäsenvaltiot ovat viime aikoina käyttäneet tuhansia miljoonia dollareita pankkiensa pelastamiseen, siirtäneet laskun kansalaisille ja päästäneet hallitsevat talous- ja rahoitusryhmittymät pälkähästä.

Tekstissä on kuitenkin joitakin ristiriitaisuuksia, jotka on mielestämme syytä ottaa esiin. Ristiriita on etenkin siinä, että mietinnössä arvostellaan kaupan vapauttamista mutta kannatetaan kaupan avaamista saattamalla Dohan kierros päätökseen Maailman kauppajärjestön yhteydessä sekä hyväksytään talouskumppanuussopimukset ja vapaakauppa-alueet. Kaupan vapauttaminen lisää epätasa-arvoa, työntekijöiden ja luonnonvarojen hyväksikäyttöä, köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä sekä valtioiden riippuvuutta toisistaan. Jos kehitysapua uhrataan näihin tavoitteisiin, kuten EU ja Yhdysvallat ovat tehneet, vuosituhattavoitteita ei saavuteta vuoteen 2015 mennessä.

  Sylvie Guillaume (S&D), kirjallinen. – (FR) Äänestin mietinnön puolesta, koska kannatan kehitysyhteistyöpolitiikan keskeiseen tavoitteeseen pyrkimistä, nimittäin köyhyyden vähentämistä. Jäsenvaltioilla on tärkeä, vastuullinen tehtävä, ja niiden on pidettävä lupauksensa. Meidän on vielä muistutettava niille tästä. Vaikka tähänastinen kehitys on lupaavaa etenkin köyhien lasten koulunkäynnin lisääntymisessä tai malarian ja tuberkuloosin torjunnassa, huomattavia toimia on edelleen toteutettava, jotta kaikki voivat täyttää sitoumuksensa vuoteen 2015 mennessä. Näin on tehtävä meneillään olevasta kriisistä huolimatta. Kannatan myös veron käyttöönottoa valuutta- ja johdannaiskaupoissa sekä kehitysmaiden velkataakan keventämistä ja vähiten kehittyneiden maiden velkojen peruuttamista. Äänestin myös useiden sellaisten tarkistusten puolesta, joiden tavoitteena on kehittää seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevia toimia, koska ne ovat oleellisia aidsin torjunnassa ja äitiyskuolleisuuden vähentämisessä. Näitä toimia ei saa laiminlyödä.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Cashmanin mietinnössä esitetään tärkeitä vaatimuksia siitä, että EU ja sen jäsenvaltiot toteuttavat joitakin kansainvälistä kehitysyhteistyötä koskevia toimia, ja kannatan näitä vaatimuksia varauksettomasti. Tähän on vielä lisättävä, että toimia voidaan toteuttaa muullakin kuin EU:n tai jäsenvaltioiden tasolla. Esimerkiksi Skotlannilla on erityinen panos kehitysmaiden kanssa tekemässään työssä, ja Skotlannin hallitus on myös julkistanut kansainvälisen kehitysyhteistyöpolitiikkansa, jolla pyritään edistämään vuosituhattavoitteiden saavuttamista.

  Eija-Riitta Korhola (PPE), kirjallinen. – (FI) Arvoisa puhemies, haluan nostaa esille vuosituhattavoitteiden saavuttamista koskevassa mietinnössä 14 kohdan, jossa kehotetaan EU:ta tarjoamaan kattavaa rahoitusta, jolla pyritään auttamaan köyhiä maita taistelemaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia vastaan, ja jossa toisaalta korostetaan, että tämän rahoituksen on oltava lisäys olemassa oleviin kehitysapusitoumuksiin.

Ilmastonmuutos on tosiasia, jonka kanssa on opittava elämään. Yksi ympäristöliikkeen merkittäviä arviointivirheitä on, että se kieltäytyi pitkään keskustelemasta adaptaatiosta. Tämä oli länsimaista ylellisyyttä, sillä sopeutumistoimet ja niihin tarvittava rahoitus olivat pois maailman köyhiltä. Kehitysmaiden ilmastorahaston aikaansaamista voidaan pitää Kööpenhaminan ansiona.

Ilmastonmuutoksen merkitystä kehitysmaiden ongelmien joukossa ei tule kuitenkaan liioitella. Näyttää siltä, että ilmastonmuutos kannibalisoi mielikuvissamme kaikki muut ongelmat. Ihmisiin on iskostunut ajatus, että päästöjä vähentämällä kaikki muut ongelmat ikään kuin sulavat pois. Mikään ei voisi olla suurempi ajatusvirhe. On pidettävä huoli siitä, että ilmaston nimissä ei tulla vaarantamaan satojen miljoonien lasten rokotuksia ja koulutusta tai eroosion ja muiden ratkaistavissa olevien ympäristöongelmien torjuntaa.

Parasta ilmastoapua on auttaa ihmisiä pois köyhyydestä, sillä köyhyys jos mikä ajaa ihmisiä tekemään ympäristön kannalta vahingollisia ratkaisuja. Tästä syystä pidän erittäin tärkeänä, että mietinnössä nimenomaisesti vaaditaan, etteivät ilmastonmuutoksen torjuntaan ja adaptaatioon ohjattavat rahat ole pois EU:n muista kehitysapusitoumuksista.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Tässä mietinnössä on joitakin myönteisiä kohtia. Niitä ovat ympäristöön liittyvän pohjoisten valtioiden velan korostaminen suhteessa eteläisiin valtioihin sekä tämän alan lisätukea koskeva pyyntö. Kannatan myös vaatimusta siitä, ettei valtionvelan peruuttamista pidetä enää olennaisena osana julkista kehitysapua.

Kannatan myös vaatimusta varallisuuden oikeudenmukaisesta jaosta, paikallisen pienimuotoisen toiminnan tukemista sekä toimia, joilla parannetaan maan, veden ja muiden biologista monimuotoisuutta edustavien luonnonvarojen käyttömahdollisuuksia. On kuitenkin valitettavaa, että tällaisista ehdotuksista huolimatta mietinnössä kannatetaan talouskumppanuussopimuksia, Dohan kierrosta ja kaikkia WTO:n sopimuksia, jotka ovat siis juuri päinvastaisia asioita kuin mietinnössä edistetyt periaatteet. Äänestän siksi tyhjää.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) EU on edelleen suurin liikkeellepaneva voima vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa ja myös maailman suurin avunantaja. EU:n on siksi kannettava vastuunsa ja otettava johtava asema syyskuussa 2010 pidettävässä YK:n korkean tason kokouksessa. Vuosituhattavoitteiden saavuttaminen, erityisesti köyhyyden poistaminen, on oleellista, jotta miljoonien ihmisten kärsimys voidaan lopettaa eri puolilla maailmaa. On kuitenkin tärkeää panna merkille, että köyhyyden torjumisen verukkeella pyritään jälleen kerran ovelasti sisällyttämään viittauksia asioihin, jotka aiheuttavat pohjimmiltaan eripuraa, erityisesti kehitysmaiden aborttipolitiikkaan, ja jotka eivät saa ansaitsemaansa näkyvyyttä.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Köyhyyden vähentäminen on ollut alusta alkaen kehitysyhteistyöpolitiikan keskeisiä tavoitteita. Viime vuosikymmeninä on kuitenkin edistytty huonosti, ja kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskevilla aloitteilla on ollut usein jopa päinvastainen vaikutus. Erityisen huolestuttavaa on se, että monissa valtioissa teollisuusmaiden varoja käytetään diktaattorien tai hallitsevien luokkien vallassa pitämiseen ja köyhien ihmisjoukkojen sortamiseen. Myös näläntorjuntaohjelmat ovat ilmeisesti vain lisänneet väestömääriä räjähdysmäisesti. Köyhyyden torjunta edellyttää joka tapauksessa elintarvikkeisiin liittyvän keinottelun estämistä ja kehitysyhteistyöpolitiikan tarkistamista.

Mikroluotot ovat selvästikin hyvä lähestymistapa omin neuvoin selviytymiseen. On kuitenkin voitava myös odottaa, että kehitysapua saavat valtiot ottavat takaisin henkilöt, jotka ovat muuttaneet maihimme laittomasti. Emme luultavasti saavuta asetettuja tavoitteita, ennen kuin kehitysapupolitiikkaa tarkistetaan perusteellisesti. Hylkäsin siksi mietinnön.

  Rareş-Lucian Niculescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Mielestäni 22 kohdasta on tärkeää poistaa toteamus, jossa EU:ta kehotetaan lakkauttamaan maatalouden vientituet. Esittelijä ja kollegat, jotka kannattavat tätä ajatusta, tietävät varsin hyvin, etteivät vientituet – joilla tuetaan Euroopan maataloustuotantoa nykyisessä kriisitilanteessa – ole tosiasiassa ongelma. Äänestin kuitenkin tyhjää lopullisessa äänestyksessä, koska tämän mietinnön on mielestäni perustuttava enemmän todellisuuteen ja siinä on oltava enemmän käytännönläheisyyttä ja vähemmän ideologiaa.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Mietinnössä ei oteta huomioon, että EU voi avustaa muita vain, jos sen oma talous on riittävän vakaalla pohjalla. Mitä pikemmin EU selviytyy kriisin seurauksista, sitä nopeammin se voi toteuttaa kestävän kehitysavun pitkällä aikavälillä. Vuosituhattavoitteita koskevassa mietinnössä kiinnitetään liian vähän huomiota tähän seikkaan, joten äänestin sitä vastaan.

  Wojciech Michał Olejniczak (S&D), kirjallinen. – (PL) Kun otetaan huomioon EU:n jäsenvaltioiden velvoitteet ja tarve noudattaa Lissabonin sopimuksen määräyksiä, päätin kannattaa mietintöä kehityksestä kohti vuosituhattavoitteiden saavuttamista: syyskuussa 2010 pidettävää YK:n korkean tason kokousta varten valmisteilla oleva väliarviointi. Euroopan unionin, joka on maailman suurin kehitysavun antaja, on toteutettava toimia, jotta se voi toteuttaa painopisteensä, kuten vähentää köyhyyttä ja lopulta poistaa sen. Odotammekin, että Eurooppa-neuvosto omaksuu yhtenäisen kannan asiasta kokoontuessaan kesäkuussa 2010 huippukokoukseen muutama kuukausi ennen YK:n korkean tason kokousta, jossa arvioidaan kehitystä kohti vuosituhattavoitteiden saavuttamista. Kehitysmaiden ongelmia, jotka liittyvät esimerkiksi köyhyyteen, nälkään, terveydenhuoltoon ja koulutukseen, on nimittäin torjuttava johdonmukaisesti.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Olen iloinen, että hyväksyimme tänään vuosituhattavoitteita koskevan Cashmanin mietinnön. Jos takaamme kehitysavun, ihmishenkiä säästyy ja köyhyys vähenee. Syyskuussa 2010 kaikki Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltiot kokoontuvat New Yorkiin keskustelemaan vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa tapahtuneesta kehityksestä ja sopimaan toimista, joilla varmistetaan tavoitteiden saavuttaminen.

Tänään hyväksymämme mietintö on äärimmäisen tärkeä asiakirja, joka auttaa määrittelemään EU:n kunnianhimoisen kannan tähän asiaan ennen syyskuussa pidettävää huippukokousta ja painostamaan EU:n jäsenvaltioita poliittisesti. Hyväksymällä mietinnön parlamentin jäsenten ylivoimaisella enemmistöllä lähetämme 17. kesäkuuta Brysselissä kokoontuville EU:n valtioiden ja hallitusten päämiehille selkeän ja puoluerajat ylittävän poliittisen viestin siitä, että etenkin rahoituskriisin aikana EU:n on pysyttävä vahvana ja sitouduttava täysimääräisesti vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen.

  Catherine Soullie (PPE), kirjallinen. – (FR) Mietintö kehityksestä kohti vuosituhattavoitteiden saavuttamista on kehittynyt sellaiseen suuntaan, etten voinut kannattaa sitä. Mielestäni oli tärkeää äänestää koko Cashmanin mietintöä vastaan, kun mietintöluonnoksen 42 kohdan toinen osa hyväksyttiin siitä toimitetussa äänestyksessä. Ilmauksen "turvalliset abortit" taustalla olevan ajatuksen epäselvyyttä oli mahdotonta jättää huomiotta. Abortti on tarpeellinen joissakin erityistilanteissa, mutta sitä ei saa pitää ehkäisykeinona. Siinä on aina myös riskinsä, kuten kaikissa lääketieteellisissä toimenpiteissä. Sitä ei saa arkipäiväistää. Kehitys riippuu ennen kaikkea elämän kunnioittamisesta.

  Bart Staes (Verts/ALE), kirjallinen. – (NL) Alkaa olla pikku hiljaa selvää, että toimia on lisättävä, jos vuosituhattavoitteet halutaan saavuttaa koko maailmassa. Kannatan siksi päätöslauselmaa Euroopan unionin sitoutumisesta tehokkaampaan ja johdonmukaisempaan politiikkaan, jotta onnistutaan puolittamaan köyhyys ja nälkä, tarjoamaan kaikille peruskoulutus, poistamaan sukupuolten epätasa-arvo sekä parantamaan monien ihmisten terveydellistä tilannetta.

Haluan Euroopan kantavan vastuunsa ja aloittavan 0,7 prosentin tavoitteesta. Lisäksi tarvitaan aiempaa johdonmukaisempaa kehitysyhteistyöpolitiikkaa. Eurooppalaisille viljelijöille myöntämiemme maataloustukien vuoksi kehitysmaiden viljelijät eivät voi saada tuotteistaan hyvää hintaa. Köyhyyden poistaminen alkaa vapaasta kaupasta.

Kannatan myös veron käyttöönottoa valuutta- ja johdannaiskaupoissa ja haluan, että G20:n ja Yhdistyneiden Kansakuntien puitteissa poistetaan vihdoin veroparatiisit, veronkierto ja laittomat pääomavirrat. On todellakin aika lisätä avoimuutta sekä julkistaa saadut voitot ja maksetut verot automaattisesti. Olen jo kauan kannattanut maakohtaista raportointia, jotta kehitysmaat voivat pitää resurssinsa omaa kehitystään varten.

  Viktor Uspaskich (ALDE), kirjallinen. – (LT) Vuosituhattavoitteita koskevassa ohjelmassa asetettu tavoite on erittäin jalo, ja meidän on mielestäni tehtävä kaikkemme sen saavuttamiseksi. Liettua on pieni valtio, jolla on pieni kahdenvälisen kehitysavun budjetti. Maailmanlaajuiset tavoitteet ovat monimutkaisia, emmekä aina pysty saavuttamaan niitä. Suuri osa kahdenvälisestä avustamme (noin 50 prosenttia) menee valtioille, jotka kuuluvat Euroopan naapuruuspolitiikkaan. Tämä ei johdu siitä, ettemme ole yhtä huolissamme Afrikan tai Karibian väestöstä kuin meitä lähempänä asuvista ihmisistä. Liettualle ja muille samanlaisessa tilanteessa oleville valtioille tärkeää ei ole osoitettavien varojen pieni määrä vaan niiden tehokkuus. Meidän on mahdollisuuksien mukaan saavutettava parempia tuloksia varsin niukoilla resursseilla, eikä se ole aina mahdollista kaukaisten maiden kohdalla. On tärkeää, että autamme minkä voimme, ellemme varojen avulla niin jakamalla mahdollisesti hyödyllisen kokemuksemme integraatiosta ja muusta tutkimuksesta. Köyhyyden vähentämisen – niin Liettuassa kuin Afrikan kaukaisimmassa kolkassakin – on oltava keskeisiä painopisteitämme. Meillä on moraalinen velvollisuus torjua korruptiota ja avustaa köyhiä, ja nämä toimet ovat pitkällä aikavälillä myös EU:n etujen mukaisia. Alityöllistettyjen tai epävarmassa työpaikassa olevien määrä on lisääntynyt, minkä vuoksi meidän on tärkeää kohdentaa kaikki toimemme etenkin heikoimmassa asemassa olevien ryhmien etujen suojeluun.

Päätösehdotus CARIFORUMin ja EU:n parlamentaariseen valiokuntaan osallistuvan valtuuskunnan asettamisesta ja sen jäsenmäärästä

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) CARIFORUM-EU – Euroopan valtioiden ja yksittäisten Karibian valtioiden välinen kumppanuus – on epäilemättä sellainen asia, jota meidän on tuettava. Kehitys, köyhyyden torjunta, demokratia, ihmisoikeudet, rauhan maailmanlaajuisten uhkien estäminen, turvallisuus ja vakaus ovat peruspilareita Karibian alueen vahvistamisessa. Mielestäni ei ole kuitenkaan järkevää asettaa nimenomaan tähän tarkoitukseen perustettua parlamentaariseen valiokuntaan osallistuvaa valtuuskuntaa etenkään, jos siihen ei kuulu sitoutumattomia jäseniä. Äänestin siksi ehdotusta vastaan.

9. Äänestyskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja

(Istunto keskeytettiin klo 13.50 ja sitä jatkettiin klo 15.05.)

Puhetta johti
puhemies Jerzy BUZEK

10. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

11. Kyselytunti (komission puheenjohtaja)

  Puhemies. – (PL) Esityslistalla on seuraavana komission puheenjohtajan kyselytunti..

  Manfred Weber, PPE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, hyvät kollegat, komissio hyväksyi tänään pitämässään istunnossa uuden SWIFT-sopimuksen suurella enemmistöllä tai jopa yksimielisesti.

Koska komission puheenjohtaja varmasti tietää, että monet kansalaisemme ovat huolissaan tietojen välittämisestä, haluan kysyä häneltä, mitkä ovat hänen mielestään sopimuksen tärkeimmät edistysaskeleet ja miten saamme kansalaiset vakuuttuneiksi tämän sopimuksen välttämättömyydestä.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (EN) Pitää paikkansa, että komissio hyväksyi tarkistetun sopimusehdotuksen tänään yksimielisesti. Siinä mielestämme noudatetaan tiukkoja suojatoimia yksityisyyden ja henkilötietojen suojaamiseksi. Sopimuksessa noudatetaan myös tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteita, ja sen tarkoitus on rajoitettu tiukasti terrorismin tai terrorismin rahoituksen ennaltaehkäisyyn, tutkintaan, paljastamiseen tai syytteeseenpanoon.

Sopimuksen nykyisessä versiossa kunnioitetaan perusoikeuksia sekä noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita. Sopimuksessa turvataan merkittävät suojatoimet niille, joiden tietoja palveluntarjoaja käsittelee. Siinä määrätään tietojen käyttöön liittyvästä avoimuudesta ja oikeudellisten oikeussuojakeinojen saatavuudesta.

Komissio näin ollen katsoo, että tässä sopimusehdotuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan asianmukaisesti huomioon parlamentin huolenaiheet, jotka ilmaistiin, kun väliaikaista viidettä sopimusta koskevasta päätöslauselmasta äänestettiin maaliskuussa 2010.

  Manfred Weber, PPE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, esitän vielä lyhyen täydentävän kysymyksen. Kyse on esittelemänne sopimuksen sisällöstä. Haluan esittää vielä seuraavat kysymykset. Miten tämä sopimus vaikuttaa transatlanttisiin suhteisiin? Kuinka tärkeä se on muiden sellaisten asioiden kannalta, joista meidän on keskusteltava Yhdysvaltojen kanssa? Olisin erittäin kiitollinen, jos voisitte esittää arvionne tästä asiasta.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (EN) Se on todellakin erittäin tärkeä. Voin kertoa, että yhdysvaltalaiset kumppanimme pitävät tätä luultavasti yhtenä tärkeimmistä tavoitteista – elleivät jopa tärkeimpänä – Euroopan unionin kanssa parhaillaan käytävissä keskusteluissa. Tämä sopimus vaikuttaa oleellisesti Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen suhteisiin. Huomattavan monet tiedot, jotka Yhdysvaltojen hallinto sai aiemmin käyttöönsä, eivät ole olleet 1. tammikuuta 2010 alkaen enää saatavilla, ja tämä aiheuttaa ongelmia sen ohjelmassa. Tästä syystä meidän on mielestäni ratkaistava tämä asia, kun otetaan huomioon transatlanttisten suhteiden merkitys. Transatlanttiset suhteet ovat tietenkin ratkaisevan tärkeät, mutta se ei tarkoita, ettei meidän tarvitse noudattaa yksityisyyttä ja tietosuojaa koskevia periaatteitamme.

Olemme nähdäkseni tehneet nyt erinomaisen sopimuksen, ja komission jäsen Malmström on tehnyt erittäin merkittävää työtä. Laajemmasta poliittisesta näkökulmasta tarkasteltuna mielestäni on näin ollen tärkeää, että pääsemme yhdysvaltalaisten kumppaniemme kanssa sopimukseen tästä asiasta.

  Martin Schulz, S&D-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, ilmoittiko komission jäsen Malmström kollegani Weberin esittämien kysymysten jälkeen kollegiolle, että parlamentti suhtautuu erittäin epäilevästi neuvottelujen nykyiseen tilanteeseen?

Tietääkö komissio, ettei parlamentti varmasti pidä tänään tehtyä päätöstä riittävänä edistyksenä? Arvoisa puheenjohtaja, ymmärrättekö, että jos tänään hyväksymänne sopimus pannaan sellaisenaan täytäntöön, Swiftin kaltaisten yksityisyritysten työntekijät saavat laajemmat valvontaoikeudet kuin Euroopan unionin virkamiehet? Selvittikö komission jäsen Malmström teille tätä asiaa? Jos selvitti, miten saatoitte tehdä tällaisen päätöksen? Jos ei, miksi komission jäsen Malmström ei tiedottanut teille siitä?

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (EN) Neuvotteluprosessista vastaava komission jäsen tietenkin piti kollegion jatkuvasti ajan tasalla. Juuri tänään komission jäsen Malmström tiedotti meille neuvottelujen lopputuloksesta. Sen lisäksi hän totesi käyneensä erittäin intensiivistä vuoropuhelua useiden Euroopan parlamentin jäsenten kanssa. Me kaikki tiedämme parlamentin ilmaisemat huolenaiheet, ja hän kertoi raportoineensa parlamentille säännöllisesti neuvotteluprosessista.

Komissio on tehnyt osuutensa neuvotteluissa. Parlamentin on nyt hyväksyttävä tai hylättävä sopimus. Suositan voimakkaasti hyväksymään sen, koska se on tärkeää myös Euroopan unionin kansalaisten turvallisuuden kannalta. Olemme nähdäksemme saavuttaneet riittävän perusoikeuksien ja tietosuojan tason, mutta tämä on tietenkin erittäin arkaluonteinen asia. Euroopan parlamentin oikeudet on mielestämme otettu täysimääräisesti huomioon, mutta meidän oli neuvoteltava koko Euroopan unionin puolesta, ja kuten jo totesin, komissio teki tänään päätöksensä yksimielisesti.

  Martin Schulz, S&D-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, kiitos siitä, että kuvailitte ystävällisesti keskusteluanne. Ette kuitenkaan vastannut kysymykseeni. Yritän siksi muotoilla sen vielä tarkemmin ja pyydän teitä vastaamaan siihen erittäin täsmällisesti.

Kertoiko komission jäsen Malmström teille komissiossa käydyissä neuvotteluissa, ennen kuin kollegio teki päätöksensä, että parlamentti saattaa hylätä nykyisen sopimustekstin? Vai sanoiko komission jäsen Malmström teille, että parlamentin enemmistö hyväksyy tämän tekstin? Toistan vielä kysymyksen hyvin täsmällisesti. Totesiko komission jäsen Malmström, että parlamentin enemmistö hyväksyy tämän tekstin vai että parlamentin enemmistö ei ehkä hyväksy tätä tekstiä? Olisin kiitollinen, jos vastaisitte täsmällisesti.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (EN) Komission jäsen Malmström ei voi ennakoida parlamentin päätöstä. Hän tietää sen erittäin hyvin.

Kysyitte, oliko komission jäsen Malmström tiedottanut minulle tai kollegiolle, miten parlamentti äänestäisi tai reagoisi eli äänestäisikö se puolesta vai vastaan.

Hän tietenkin toivoo, että parlamentti äänestää puolesta. Muuten hän ei olisi päättänyt komission puolesta käymiään neuvotteluja. Parlamentin äänestettyä vastaan muutama kuukausi sitten kävimme erittäin tärkeän keskustelun komissiossa. Puhuin monta kertaa myös komission jäsenen Malmströmin kanssa. Me tiedämme, ja koska hän on käyttänyt paljon aikaa yhteyden pitämiseen parlamentin kanssa, hänkin tietää erittäin hyvin, että joitakin kysymyksiä saatetaan ottaa esiin tämän sopimuksen yhteydessä, mutta emme ennakoi nyt, miten parlamentti äänestää. Voin kertoa tämän nyt teille. Komission jäsen Malmström ei tiennyt kertoa muuta, mutta hän sanoi minulle kuulevansa edelleen parlamenttia. Ei ole vielä sovittu, milloin kyseisestä sopimusehdotuksesta äänestetään.

Tässä oli kaikki, mitä tiedän tiedoista, jotka asiasta vastaava komission jäsen antoi minulle ja kollegiolle.

  Guy Verhofstadt, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, olkaa huoleti, en aio esittää SWIFT-sopimusta koskevia kysymyksiä – puhumme siitä myöhemmin – mutta liittokansleri Merkel ja presidentti Sarkozy pitivät eilen kokouksensa. He päättivät Euroopan unionissa – eivätkä euroalueella – sovellettavasta taloushallintoa koskevasta lähestymistavasta. Se ei ole mielestäni kovinkaan oleellinen päätös, koska euroaluetta ja Euroopan unionia ei ole tarkoitus asettaa vastakkain. Taloushallintoa tarvitaan molemmissa – sekä Euroopan unionissa että euroalueella. Euroalueella sitä tarvitaan jopa vielä enemmän kuin Euroopan unionissa, koska meillä on yhtenäisvaluutta.

Esitän puheenjohtaja Barrosolle seuraavat kysymykset: Mitä mieltä olette tästä? Oletteko kanssamme samaa mieltä siitä, että taloushallintoa tarvitaan yhtä paljon euroalueella kuin Euroopan unionissa? Toiseksi katsomme, että taloushallinnon ohjaaminen on nimenomaan komission tehtävä. Neljästi vuodessa kokoontuvan neuvoston on mahdotonta varmistaa Euroopan taloushallinto, kun otetaan huomioon kaikki nykyiset ongelmamme. Komission on nyt otettava ohjat käsiinsä. Haluaisin kuulla myös komission kannan tästä asiasta.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Verhofstadt, mitä tulee unionille jo myönnettyyn toimivaltaan, komissio on tietenkin EU:n talousasioista vastaava hallitus. Se on ainoa perussopimuksen mukainen ratkaisu. Komissio vastaa myös kaupasta, kilpailusta ja hyvin oleellisesta osasta julkisen talouden valvontaa, ja tästä on mielestäni toisinaan muistutettava niille hallituksillemme, jotka eivät ole tämän osalta lukeneet perussopimuksia kunnolla.

Komissio ei voi kuitenkaan hoitaa tätä tehtävää yksin. Meidän on työskenneltävä yhdessä neuvoston kanssa, jolla on erittäin tärkeitä toimivaltuuksia, ja myös Eurooppa-neuvoston kanssa, joka määrittelee yleiset suuntaviivat ja antaa virikkeet unionin työlle. Olen samaa mieltä myös ensimmäisestä toteamuksestanne. Meillä on itse asiassa ratkaisu euroaluetta ja koko Euroopan unionia varten. Riittää, kun lukee Lissabonin sopimuksen 136 artiklan. Lissabonin sopimuksen 136 artiklan ansiosta meillä on nyt huomattavasti aiempaa paremmat mahdollisuudet tehdä euroaluetta koskevia ehdotuksia, koska sillä on tosiasiassa erityismerkitys euroalueella. Velvollisuuksien lisääntyminen merkitsee myös oikeuksien lisääntymistä, eikä vain niille, joilla on yhteinen valuutta, vaan myös koko Euroopan unionille. Toivon siksi, että Euroopan unionin taloushallintoa vahvistetaan, mutta siinä on noudatettava aina perussopimusta ja yhteisömenetelmää.

  Guy Verhofstadt, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, ensimmäinen testi on tietenkin torstaina, kun päätämme myös EU 2020 -strategiasta. Arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, toivon joka tapauksessa, ettei neuvosto ole se, joka valvoo ja johtaa EU 2020 -strategiaa. Komission on huolehdittava siitä, koska en ole koskaan nähnyt valtioiden ja hallitusten päämiesten rankaisevan ja arvostelevan toisiaan. Sellaista ei tapahdu keskenään samanarvoisten välillä, minkä vuoksi komission on mielestäni puolustettava asemaansa EU 2020 -strategian yhteydessä ja puheenjohtaja Van Rompuyn johtamassa työryhmässä.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Verhofstadt, olette itse ollut Eurooppa-neuvoston jäsen, joten tunnette sen hyvin. Eurooppa-neuvosto on todellakin erittäin tärkeä toimielin, mutta se ei voi hallinnoida talouspolitiikkaa mikrotasolla. Se olisi perusluonteinen virhe.

Se olisi perussopimusten vastaista ja lisäksi perusluonteinen virhe. Eurooppa-neuvosto määrittelee tietenkin suuntaviivat ja antaa virikkeitä – kuten perussopimuksen 16 artiklassa määrätään – mutta tämän jälkeen eri toimielinten – komission toimivaltansa rajoissa ja myös neuvoston eri kokoonpanoissaan – on varmistettava toimien täytäntöönpano.

Haluan todeta, että komissio on päättänyt hoitaa tehtävänsä täysimääräisesti koko EU 2020 -strategiaa koskevan prosessin seurannassa. Odotamme nyt jäsenvaltioidemme tukevan tätä strategiaa. Tähän mennessä käydyt keskustelut lupaavat hyvää. Odotan tukea myös Euroopan parlamentilta. Parlamentin kannat ovat olleet tähän asti erittäin lupaavia, ja voin kertoa, että komissio on valmis hoitamaan osuutensa täysimääräisesti.

Arvoisa puhemies, haluan lopuksi esittää lämpimät kiitokset erittäin selkeästä kannasta, jonka parlamentin neljä suurinta poliittista ryhmää omaksuivat lehdistötilaisuudessa. Ne nimittäin puolustivat yhteisömenetelmää ja noudattivat Lissabonin sopimuksen perusajatusta.

  Rebecca Harms, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, vaihdan nyt aiheen Meksikonlahteen. Deepwater Horizon lienee nimi, joka saa ihmiset eri puolilla maailmaa pohtimaan nyt kasvun, öljyn tuhlaamisen sekä ihmisen ja tekniikan rajoja. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, haluaisin tässä yhteydessä tietää, mitä mieltä komissio on siitä, että varotoimena kielletään suunniteltu öljyn- ja kaasuntuotanto pohjoisella Pohjanmerellä ja arktisella alueella alueilla, joista Euroopan unioni on vastuussa. Tästä voidaan vielä tehdä päätös.

Toiseksi haluaisin tietää, uskotteko todella, että öljyn- ja kaasuntuotantoa koskevat Euroopan unionin säännökset suojelevat meitä vastedes tällaisilta katastrofeilta alueilla, joista olemme vastuussa.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (EN) Emme tiedä vielä Yhdysvalloissa tapahtuneen onnettomuuden syitä, koska tutkimukset ovat kesken. On tärkeää selvittää, olivatko syyt lähinnä teknisiä vai liittyivätkö ne sääntelykehyksen puutteisiin tai siihen, ettei teollisuus noudattanut sääntöjä. On siksi liian aikaista esittää todisteita siitä, mitä Euroopassa saattaa tai voi tapahtua.

Öljyä ei porata Euroopassa samanlaisissa äärimmäisissä oloissa kuin Meksikonlahdella, mutta meidänkin on käsiteltävä sitä mahdollisuutta, että rannikkojemme läheisyydessä tapahtuu onnettomuus. Poraustekniikat ovat samankaltaisia, vaikka Pohjanmeri on huomattavasti matalampi.

Komissio seuraa tapahtumia tarkasti. Komission jäsen kutsui jo toukokuussa EU:n vesillä toimivat suuret öljy-yhtiöt kokoukseen, jotta saataisiin tarkka kuva Euroopan tilanteesta ja teollisuudelta takeet nykyisestä turvallisuustasosta.

Komissio pyrkii yhdessä jäsenvaltioiden kanssa varmistamaan vankat ennaltaehkäisy- ja hätäapujärjestelmät, jotta voidaan suojella Euroopan unionin kansalaisia ja ympäristöä.

  Rebecca Harms, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, pyydän teitä vielä kerran toteamaan, onko ympäristövastuudirektiivi mielestänne riittävä meressä tapahtuvaa öljyn- ja kaasuntuotantoa varten. Haluaisin tietää, ovatko epäyhtenäiset ja varsin matalat korvausvastuun ylärajat mielestänne todellakin sitä, mitä tarvitsemme Meksikonlahden katastrofin jälkeen. Lisäksi haluan tietää, keskusteletteko öljynporauslautoilla tehtävien teknisten tarkastusten välttämättömistä parannuksista. Katsotteko todella, että arktisen alueen ympäristö- ja ilmasto-olot ovat riittävän suotuisat ihmisille ja tekniikalle, jotta voimme ottaa sielläkin tällaiset merenalaiseen öljyntuotantoon liittyvät riskit. Siellä ei ole aivan yhtä syvää kuin Meksikonlahdella, mutta olot ovat ankarat.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (EN) Olette oikeassa. Meillä on ensinnäkin lainsäädäntömme. Meillä on merellä sijaitseviin poraus- ja tuotantolaitteistoihin sovellettavia uusia, sitovia normeja ja vaatimuksia, jotka koskevat laitestandardeja, työntekijöiden turvallisuutta, ympäristön kestävyyttä, hätätilanteiden ennaltaehkäisyä ja katastrofeihin varautumista. Myös jäsenvaltiot ovat antaneet laajalti kansallista lainsäädäntöä, jotta Euroopan offshore-toiminnassa säilytetään korkea turvallisuustaso.

Toiseksi meillä on tiedotus- ja vastausjärjestelmä, jolla voidaan torjua katastrofeja, jotka johtuvat säiliöalusten tai poraus- ja tuotantolaitteistojen öljypäästöistä. Tähän järjestelmään sisältyy pilaantumisen ehkäisyyn ja torjuntaan keskittyvän Euroopan meriturvallisuusviraston hallinnoimia välineitä.

Kolmanneksi käytössä on yhteisön pelastuspalvelumekanismi, jonka avulla voidaan reagoida kaikkiin suuriin kriisitilanteisiin. Esiin ottamastanne vastuukysymyksestä totean, että valtaosaa turvallisuutta ja ympäristöä koskevasta EU:n lainsäädännöstä ei ole laadittu tiettyjä teollisuudenaloja ajatellen, mutta kuten huomaamme, lainsäädäntöä voidaan soveltaa kaikkiin merkityksellisiin talouden aloihin. EU:n lainsäädännössä säädetään turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista, jotka yksittäisten jäsenvaltioiden on pyrittävä täyttämään lainsäädäntönsä avulla. Tämä on toissijaisuusperiaatteen mukainen toimintatapa.

  Timothy Kirkhope, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Haluaisin palata lyhyesti EU:n ja Yhdysvaltojen suhteisiin ja todeta, että minä ja ryhmäni – joka on suuri ryhmä tässä yhteydessä – olemme iloisia kuullessamme, että SWIFT-sopimuksessa, jonka kanssa olemme olleet hyvin paljon tekemisissä, on edistytty.

Pyydän puheenjohtaja Barrosoa kertomaan, mitä sellaisia hyödyllisiä asioita komissio on oppinut SWIFT-sopimuksen yhteydessä, joita voidaan hyödyntää menestyksekkäästi käsitellessämme myöhemmin erittäin tärkeitä PNR-sopimuksia ensin ensisijaisesti Yhdysvaltojen kanssa, mutta myöhemmin myös Kanadan ja Australian kanssa?

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (EN) Meidän on luultavasti vielä liian aikaista ottaa tästä opiksemme, koska prosessia ei ole vielä saatettu päätökseen.

Odotan innokkaasti, että prosessi saatetaan päätökseen hyvässä yhteisymmärryksessä Euroopan parlamentin kanssa, koska emme saa aikaan konkreettisia tuloksia ilman teidän tukeanne. Tämä on todellakin tärkeää.

Tähän sisältyy kaksi perusasiaa.

Toinen liittyy turvallisuuteen perusoikeuksien ja tietosuojan näkökulmasta. Tämä asia on meille tärkeä, ja sopimuksen nykyisessä versiossa otetaan mielestämme huomioon parlamentin ensimmäisen äänestyksensä jälkeen ilmaisemat huolenaiheet.

Hyvä jäsen Kirkhope, otitte esiin myös toisen, yleisemmän asian, ja kiitän teitä siitä. Se on EU:n ja Amerikan yhdysvaltojen suhteiden merkitys. Yhdysvallat on tärkeimpiä kumppaneitamme, ellei jopa tärkein, joten meidän on mielestäni pyrittävä myös poliittiseen sopimukseen.

Varapresidentti Biden puhui täällä erittäin – sanoisinko – kunnianhimoisesti transatlanttisten suhteiden merkityksestä myös tällä alalla. Komissio ei suosita äänestystä, ellemme ole vakuuttuneita, että se on Euroopan unionin kansalaisten hyväksi. Haluan korostaa tätä seikkaa. Kyse on myös turvallisuudestamme. Haluamme tämän olevan myös viesti siitä, että olemme sitoutuneet erittäin merkityksellisiin suhteisiin tärkeimmän kumppanimme kanssa.

  Timothy Kirkhope, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Olen täysin samaa mieltä. Euroopan parlamentti on mielestäni näyttänyt toiminnallaan tässä asiassa etenkin viime aikoina hyvää demokraattista esimerkkiä kaikille. Lisäkysymykseni koskee terrorismin torjunnasta aiheutuvan taakan jakamista Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välillä. Aiheuttavatko sopimukset, joista olemme keskustelleet, puheenjohtajan mielestä liian suuren taakan Yhdysvalloille sen sijaan, että meidän annettaisiin ottaa vastuu tai joutuisimme kantamaan taakan terrorismin torjuntaan liittyvien tehtävien ja resurssien jakamisesta?

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (EN) Tämä on mielestäni tärkeä asia. Keskustellessamme yhdysvaltalaisten kanssa he itse asiassa totesivat olevansa valmiita tukemaan meitä, jos haluamme ottaa Euroopassa käyttöön samanlaisen järjestelmän. Meidän on tehtävä tämä päätös Euroopassa.

Hyväksymme tässä sopimuksessa sen, että tarjoamme Yhdysvaltojen viranomaisille joitakin tietoja tiukoin ehdoin, mutta voisimme myös miettiä, mitä voisimme itse tehdä paremmin. Yhdysvaltalaiset sanoivat olevansa valmiita tarjoamaan meille teknistä apua, koska he ovat investoineet tähän alaan meitä enemmän. Tämä voisi olla hyödyllistä tulevaisuutta ajatellen, koska meidän kaikkien on mielestäni edistettävä terrorismin torjuntaa. Olisi suuri virhe ajatella, että terrorismin torjunta on yhdysvaltalaisten tehtävä ja että me vain tuemme heitä. Meillä on yhteinen velvollisuus torjua terrorismia ja varmistaa kaikkien kansalaistemme turvallisuus.

  Gabriele Zimmer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentti hyväksyi tänään vuosituhattavoitteiden saavuttamista koskevan Cashmanin mietinnön. Yksi tärkeimmistä viesteistämme komissiolle eli teille on, että haluamme ilman muuta tehdä kaikkemme, jotta kaikki EU:n resurssit yhdistetään vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2015 mennessä.

EU ja sen jäsenvaltiot eivät ole toistaiseksi kuitenkaan täyttäneet velvoitteitaan. Pelkästään vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi tehdyissä sitoumuksissa on tällä hetkellä 20 miljardin euron vaje. Haluaisin siksi kuulla, mitä aiotte tehdä – myös tulevaa neuvoston kokousta ajatellen – erityisesti muistuttaaksenne jäsenvaltioita niiden sitoumuksista sekä painostaaksenne EU:ta esittämään syyskuussa pidettävässä YK:n konferenssissa selkeän ja päättäväisen kannan ja estämään yksittäisiä jäsenvaltioita laiminlyömästä jatkuvasti velvollisuuksiaan pahenevan kriisin vuoksi, kun miljardi ihmistä elää nykyään köyhyydessä ja nälässä.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, yhdyn täysin kysymyksessänne esiin otettuun huolenaiheeseen. Joidenkin jäsenvaltioiden talousarviorajoitusten vuoksi nyt on todellakin vaarana, ettei kaikkia sitoumuksia noudateta.

Komissio tapasi Afrikan unionin komission muutama päivä sitten Addis Abebassa, ja afrikkalaiset kumppanimme totesivat muun muassa, että heistä toisinaan tuntuu siltä, ettei sitoumuksia noudateta. Kyse on siis myös meidän uskottavuudestamme ja vastuuvelvollisuudestamme.

Komissio tietenkin puolustaa sitä, että meidän on pidettävä lupauksemme. Meidän on pidettävä esimerkiksi lupauksemme, jotka koskevat ilmastonmuutoksen torjuntaan myönnettävää nopeaa rahoitusapua. Aion osallistua New Yorkissa järjestettävään korkean tason tapahtumaan. Juuri tänään sain kirjeen pääsihteeri Ban Ki-moonilta, jossa korostetaan tämän ohjelman merkitystä, ja olemme samaa mieltä hänen kanssaan.

Aion ottaa tämän asian esiin tällä viikolla Eurooppa-neuvostossa sekä myöhemmin myös Kanadassa pidettävissä G20- ja G8-kokouksissa. Olemme siis edelleen täysin sitoutuneita tähän asiaan.

Osallistuin monta vuotta sitten Gleneaglesissa järjestettyyn G8-huippukokoukseen, ja totuus on todellakin se, etteivät kaikkein kehittyneimmät valtiot ole vielä täyttäneet kaikkia lupauksiaan.

  Gabriele Zimmer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, en epäile lainkaan, etteikö komissio olisi tehnyt menneinä vuosina jatkuvasti aloitteita, jotka liittyvät nimenomaan näihin kehitysyhteistyöpolitiikan tehtäviin. Pohdin sen sijaan, mitä toimia komissiossa toteutetaan sellaisten rakenteiden, resurssien ja edellytysten luomiseksi, joiden avulla voidaan toteuttaa esimerkiksi komission – erityisesti komission jäsenen Piebalgsin – laatima 12 kohdan suunnitelma. Mitä komissio toisin sanoen tekee mahdollistaakseen politiikkojen johdonmukaisuuden? Miksi EU 2020 -strategiassa ei kiinnitetä huomiota esimerkiksi tällaisiin vakaviin asioihin, kuten taisteluun vuosituhattavoitteiden saavuttamisen puolesta?

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (EN) Komissio tekee osuutensa yhteisön talousarvion kautta. Olemme ehdottaneet useaan otteeseen lisärahoitusta jäsenvaltioille. Muistan esimerkiksi Japanissa pidetyssä G8-kokouksessa ehdottaneeni, että käyttämättömistä varoista osoitetaan miljardi euroa lisää Afrikan ja kolmannen maailman muiden osien maaseudun kehittämiseen.

Nyt valtaosa näistä varoista on otettava kansallisista talousarvioista, jotta Eurooppa voi täyttää kaikki lupauksensa. Nykyisessä tilanteessa ja nykyisten rahoitusnäkymien puitteissa emme voi joustaa juurikaan enempää. Keskustelemme näin ollen jäsenvaltioidemme kanssa, jotta voimme tosiasiassa pitää aiemmat lupauksemme.

  Niki Tzavela, EFD-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, jatkan kasvua koskevalla kysymyksellä torstaina pidettävää neuvoston huippukokousta silmällä pitäen. Nykyistä talouskriisiä ja laman uhkaa on torjuttava pääasiassa lisäämällä investointeja. Yksi perusasioista on rahoituksen varmistaminen.

Kysymykseni kuuluu: Otatteko Euroopan talouskehityksen poliittisena johtajana ja ottaako komissio elimenä huomioon, että olisi tutkittava mahdollisuutta laskea liikkeeseen eurooppalaisia obligaatioita, jotta voitaisiin rahoittaa kehitystä koskevia suuria eurooppalaisia investointeja, kuten Euroopan laajuisia nopeita moottoriteitä, ilmastonmuutosta koskevaa eurooppalaista tutkimusta, sähköistä terveydenhuoltoa, Euroopan laajuista navigointijärjestelmää tai energiaan tehtäviä suuria investointeja, kuten nesteytetyn maakaasun terminaaleja Euro–Välimeri-alueella, toisin sanoen suuria Euroopan laajuisia investointihankkeita?

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (EN) Toivomme, että näitä asioita käsitellään seuraavissa rahoitusnäkymissä. Pyrimme todellakin jo EU 2020 -strategiassa tekemään näistä yhteenliitännöistä tulevan rahoituksen painopisteen Euroopassa, olipa kyse energiasta, liikenteestä tai immateriaalisten yhteyksien muista muodoista, kuten digitaalistrategiasta.

Tämä on nimenomaan niitä aloja, joilla on nähdäksemme lisäarvoa ja joilla euro on huomattavasti järkevämpää käyttää EU:n kuin kansallisella tasolla, koska tämäntapaiselle investoinnille on järjellinen perusta Euroopassa.

Tämän rahoitustavasta on tietenkin keskusteltava jäsenvaltioiden kanssa. Nyt on erittäin vaikea aika keskustella talousarvioasioista jäsenvaltioiden kanssa, mutta uskomme, että voimme esittää vahvoja perusteluja yhteenliitäntöjen vahvistamiselle EU:ssa.

  Niki Tzavela, EFD-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, en mielestäni saanut vastausta kysymykseeni. Luuletteko, että voimme torjua taantumaa välittömillä, koordinoiduilla Euroopan laajuisilla toimilla laskemalla liikkeeseen eurooppalaisia obligaatioita?

Älkää unohtako, että Intiassa, Kiinassa ja Yhdysvalloissa on valtavat, kilpailukykyiset maailmanlaajuiset markkinat. Vastaako Eurooppa tekemällä suuria Euroopan laajuisia investointeja? Onko eurooppalaisilla obligaatioilla merkitystä näiden investointien rahoittamisessa? Mitä teillä on mielessänne?

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (EN) Suoraan sanottuna en usko, että kaikki jäsenvaltiot ovat nyt valmiita harkitsemaan eurooppalaisia obligaatioita tällaisiin menoihin. Hyväksyimme taannoin erittäin tärkeän, kunnianhimoisen ohjelman mekanismista tai välineestä, jolla autetaan velkaongelmissa olevia valtioita. Kyse on todellakin jäsenvaltioiden eräänlaisesta sitoutumisesta rahoitusmarkkinoihin, joten jäsenvaltioilta lienee äärimmäisen vaikea saada nyt suostumus eurooppalaisten obligaatioiden käyttöön tällaisissa hankkeissa. Uskon kuitenkin, että voimme käyttää muita mekanismeja. Puhuin ohjelmassani esimerkiksi joistakin julkisista/yksityisistä kumppanuuksista ja Euroopan investointipankin mukaanotosta aiempaa paremmalla tavalla. Tarkastelemme hyvin avoimesti kaikkia mahdollisuuksia rahoittaa näitä erittäin tärkeitä hankkeita. Rehellinen vastaukseni on kuitenkin se, että olisi vaikeaa, ellei jopa mahdotonta, käyttää nyt eurooppalaisia obligaatioita tähän nimenomaiseen tarkoitukseen.

  Diane Dodds (NI). – (EN) Arvoisa puheenjohtaja Barroso, olette tukenut Pohjois-Irlantia ja tärkeää kehitystä, jota on saatu aikaan vakaan ja rauhanomaisen tulevaisuuden luomisessa kansalaisillemme. Ilmaisitte työryhmän raportissa tukenne ja komission tuen hajautetulle paikallishallinnolle ja työlle, jota se tekee varmistaakseen pohjoisirlantilaisten rauhanomaisen ja vauraan tulevaisuuden.

Näinä taloudellisen myllerryksen aikoina Pohjois-Irlannin elintarviketeollisuus on tärkeimpiä talouden aloja. Tämä erittäin tärkeä työ voisi kärsiä ehdotetuista seuraamuksista, joita määrättäisiin komission tarkastajien havaitsemista väitetyistä tilatukijärjestelmää koskevista rikkomuksista.

Arvoisa puheenjohtaja Barroso, oletteko samaa mieltä siitä, että Pohjois-Irlannin maatalous- ja maaseudun kehittämisen ministeriölle vuosina 2004 ja 2006 tapahtuneista tilatukijärjestelmää koskevista rikkomuksista ehdotetut seuraamukset ovat kohtuuttomia verrattuna järjestelmälle tosiasiallisesti aiheutuvaan riskiin? Lupaatteko maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston kanssa tarkastella uudelleen ehdotusta, jonka mukaan hyväksymättä jätetään kiinteämääräiset viisi prosenttia, vaikka kyseinen Pohjois-Irlannin ministeriö toteuttaa parhaillaan korjaustoimia varmistaakseen, että järjestelmät ovat täsmällisiä, ja vaikka alkuperäisiin väitteisiin liittyviä varoja on jo saatu takaisin?

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (EN) Kiitän huomautuksista, jotka koskevat komission Pohjois-Irlannille antamaa tukea. Olemme todellakin erittäin iloisia Pohjois-Irlannin tapahtumista ja tuemme niitä. Komissio on investoinut runsaasti tähän prosessiin. Muistan myös vierailuni Pohjois-Irlantiin ja aion jatkaa samaan tapaan.

Olen tietoinen esiin ottamastanne tilatukijärjestelmää koskevasta asiasta. Komission jäsen Cioloş on luonnostellut asiaa koskevan kantamme, mutta haluan tehdä täysin selväksi, että tilien tarkastamis- ja hyväksymisprosessi on hallinnollinen menettely. Kyseessä olevalle jäsenvaltiolle annetaan täysimääräiset mahdollisuudet ilmaista näkemyksensä, mutta prosessin riippumattomuus on tärkeää.

Komissiolla ei ole valtuuksia päättää korjausten tasosta, koska tässä asiassa noudatetaan vakiintuneita periaatteita, jotta voidaan varmistaa kaikkien jäsenvaltioiden yhdenvertainen kohtelu. Kaikki ovat parlamentissa varmasti samaa mieltä siitä, että vastuuvelvollisuutta koskevia säännöksiämme on noudatettava täysimääräisesti. Se on ratkaisevan tärkeää. Vasta eilen minulla oli erittäin mielenkiintoinen usean tunnin pituinen tapaaminen komission ja tilintarkastustuomioistuimen kanssa, ja haluan todeta, että tuemme Pohjois-Irlantia hyvin paljon, mutta meidän on noudatettava tiukasti kaikkia vastuuvelvollisuutta koskevia sääntöjä.

  Diane Dodds (NI). – (EN) Haluan vain esittää yhden lisäkysymyksen tästä asiasta.

Pohjois-Irlannissa ollaan nyt huolissaan siitä, että nykyinen hyväksymättä jättämisten määrä perustuu hyvin pieneen määrään satunnaisia tarkastuksia.

Olisin kiitollinen, jos puheenjohtaja varmistaisi, että komissio arvioi nyt sovellettavia menettelyjä asianmukaisesti, jotta voidaan taata järjestelmän asianmukainen hallinnointi.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (EN) Voin ilman muuta antaa teille komission puolesta kaikki takeet siitä, että pyrimme varmistamaan järjestelmän asianmukaisen hallinnoinnin.

Totean kuitenkin vielä kerran, että tilien tarkastamis- ja hyväksymisprosessi on viran puolesta toteutettava menettely, ja siihen sisältyy useita vaiheita, joissa varmistetaan jäsenvaltioiden puolustautumisoikeus ja riippumattoman elimen sovittelumahdollisuus. Meidän on nyt käsiteltävä tätä asiaa perusteellisesti ja objektiivisesti.

  Corien Wortmann-Kool (PPE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtaja Barroso, esititte äsken selkeän toteamuksen. Euroopan komissio on EU:n talousasioista vastaava hallitus. Kun pyrimme nyt vahvistamaan taloushallintoa, tarvitsemme kuitenkin aiempaa enemmän yhteisömenetelmää. Tuemme teitä, mutta neuvostossa on tullut esiin ajatuksia siirtymisestä kohti hallitustenvälistä menetelmää myös vakaus- ja kasvusopimuksen yhteydessä.

Mitkä ovat työryhmään ja sen tuloksiin liittyvät ratkaisevat tekijät, jotka mielestänne pitäisi sisällyttää päätelmiin, jotta taloushallintoa sekä vakaus- ja kasvusopimusta voidaan vahvistaa yhteisömenetelmää soveltamalla? Voisitteko määrittää joitakin tällaisia tekijöitä? Se olisi erittäin hyödyllistä myös julkisen keskustelun kannalta.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (EN) Työryhmä perustettiin nimenomaan Kreikan tukemisen yhteydessä, ja kuten tiedätte, komissio osallistuu työryhmään täysin rakentavasti ja vilpittömästi. Työryhmän perusti itse asiassa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja yhteistyössä komission kanssa. Komissio osallistuu työryhmään, ja olen tyytyväinen sen työn edistymiseen. Alamme päästä yhteisymmärrykseen Euroopan talouden koordinointitoimista, joista useimmat ovat täysin yhdenmukaisia 12. toukokuuta antamaamme tiedonantoon sisältyvien ehdotusten kanssa. Haluan siis todeta, että tämä työryhmä tekee merkittävää työtä. Se on nimittäin käsitellyt tärkeitä asioita, kuten vakaus- ja kasvusopimuksen täytäntöönpanoa sekä EU-ohjausjaksoa. Odotan innokkaasti raporttia, jonka Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja antaa torstaina Eurooppa-neuvostolle. Komissio ei tietenkään luovu aloiteoikeudestaan ja aikoo tehdä muitakin ehdotuksia, jotka perustuvat työryhmässä saavutettavaan yhteisymmärrykseen.

  Elżbieta Katarzyna Łukacijewska (PPE). – (PL) Tiedämme, miten vaikea taloudellinen tilanne joissakin jäsenvaltioissa on ja miten se vaikuttaa näiden ja myös muiden valtioiden asukkaiden tunteisiin sekä yksittäisten hallitusten päätöksiin.

Arvoisa puheenjohtaja Barroso, totesitte hiljattain, että Euroopan unionin yhtenäisyyttä on puolustettava ja että Euroopan yhdentymistä on ylläpidettävä 27 jäsenvaltion puitteissa. Haluan kysyä ja kuulla, miten aiotte puolustaa tätä tavoitetta, kun on yhä suurempia paineita laatia uusia menetelmiä, esimerkiksi perustaa Euroopan talousasioita hoitava virasto, jonka ansiosta talouden koordinointi tiivistyisi euroalueella. Mitä takeita voitte antaa meille siitä, etteivät valtiot, jotka ovat merkittävien toimien avulla kuromassa umpeen kehityksessä olevia eroja, putoa Euroopan unionin kakkosdivisioonaan?

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (EN) Olen ensinnäkin todennut useaan otteeseen Euroopan parlamentissa ja muissakin yhteyksissä, että vastustamme kaikenlaista Euroopan unionin toimielinten kilpailevia tai rinnakkaisia ryhmiä.

Meillä on yksi unioni, Euroopan unioni, jolla on toimielimensä ja nykyään 27 jäsenvaltiota, ja noudatamme tietenkin perussopimuksia täysimääräisesti.

Voimme nykytilanteessa lisätä talouden koordinointi- ja selvitystoimia. Perussopimuksen 121 artiklassa nimittäin todetaan selvästi, että jäsenvaltioiden talouspolitiikka on yhteistä etua koskeva asia. Yhden jäsenvaltion toiminta vaikuttaa toisiin jäsenvaltioihin. Perussopimuksen 121 artiklassa jäsenvaltioita kehotetaan implisiittisesti sovittamaan yhteen toimiaan. Meillä on myös 126 artikla, joka koskee nimenomaisesti finanssipolitiikkoja, ja 136 artiklan nojalla komissio voi tehdä aloitteita, joilla tehostetaan yhteensovittamista myös euroalueella, mutta yhteisön yleisissä puitteissa.

Tämä on tärkeää ymmärtää. Voimme tehdä euroaluetta koskevia ehdotuksia, mutta vain Euroopan unionin puitteissa. Euroaluetta ei voida käsitellä erillään muusta Euroopan unionista. Tämä on mielestäni ratkaisevan tärkeää yhteisvastuun periaatteeseen perustuvan unionin menestymisen kannalta.

  Sergio Gaetano Cofferati (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, näkemykseni komission ja varsinaisen työryhmän työskentelystä muutaman viime kuukauden aikana eroaa oikeastaan hieman puheenjohtaja Barroson näkemyksestä.

Minulla on erittäin selkeä tunne – jonka toivottavasti osoitatte vääräksi – nimittäin sellainen tunne, että ajatus elpymisprosessista ja välttämättömistä tiukoista toimenpiteistä, joita minäkin pidän oleellisina, on selvästikin yleistynyt myös tiedotusvälineissä, mutta ajatus kasvusta ja kehityksestä on toisaalta hiipunut huomattavasti. Vakaus- ja kasvusopimus on vaarassa muuttua pelkäksi vakaussopimukseksi, ellei tavoitteiden, niin ainakin ilmoitettujen toimien osalta.

Mielestäni on sen sijaan oleellista toteuttaa toimia, joilla voidaan tukea kasvua, ja tämä on aloitettava eurooppalaisten obligaatioiden käyttöönotosta. Haluaisin kuulla teiltä, onko kasvu todella työryhmän keskeinen huolenaihe, ja etenkin sen, onko se komission keskeinen huolenaihe.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (EN) Työryhmä perustettiin taloushallintoa varten, ja viittasin siihen, kun totesin olevani yleisesti ottaen tyytyväinen sen tähän mennessä tekemään työhön. Kasvu on tietenkin nykyään erillinen asia. Kasvu on kaikkein tärkein asia Euroopan unionin taloudessa. Ilman sitä emme voi täyttää kansalaistemme odotuksia. Emme voi säilyttää sosiaalista markkinatalouttamme, eivätkä kansalaisemme voi hyödyntää kaikkia mahdollisuuksiaan.

EU 2020 -strategian tavoitteena on nimenomaan kasvu, kasvu ja kasvu, eikä se saa olla millaista tahansa, vaan sen on oltava älykästä, kestävää ja osallistavaa. Kasvu edellyttää mielestämme tietenkin luottamusta, ja elleivät Euroopan rahoitusmarkkinat saa takaisin luottamustaan, emme voi saavuttaa voimakkaampaa kasvua emmekä palauttaa kasvumahdollisuuksia ennen kriisiä. Tästä syystä julkisen talouden vakauttaminen ja uudistukset ovat niin tärkeitä, eivät sinänsä päämäärinä vaan keinoina lisätä kasvua ja siten Euroopan kasvumahdollisuuksia.

  Syed Kamall (ECR). – (EN) Olemme kaikki varmasti samaa mieltä siitä, että tarvitsemme vankan taloushallinnon. Meidän on kuitenkin suhtauduttava rehellisesti nykyisiin tapahtumiin. Vakaus- ja kasvusopimuksen määräyksiä rikotaan räikeästi, ja kutsuisimme nykyisiä toimintoja ehkä hieman kaunistellen taseen ulkopuolisiksi toimiksi ja rahoitusjärjestelyiksi.

Olemme kaikki nyt varmasti samaa mieltä siitä, että EU:n jäsenvaltioiden on noudatettava vakaata rahapolitiikkaa, finanssipoliittista vastuuta ja rehellistä tilinpäätöstä koskevia periaatteita, mutta katsotteko, että EU:lla on nyt mahdollisuus saada jäsenvaltioiden talousarviot hallintaansa, vai aiotteko tämän vallan kasvattamisen sijaan puuttua sellaisten valtioiden todelliseen ongelmaan, jotka ovat väärentäneet tilejä ja hankkineet valtavan budjettivajeen?

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (EN) En suoraan sanoen tarkastele tässä vaiheessa toimivaltataistelua tai vallan anastamista. Se ei ole ongelma. On selvää, että meillä on nyt perussopimuksen 120 artikla ja siten tilanne, jossa jäsenvaltion talouspolitiikka ei ole pelkästään kansallinen asia. Olemme tämän kriisin aikana nähneet, että yhden valtion tekemillä päätöksillä on erittäin suora heijastusvaikutus muihin valtioihin. Näin ollen on järkevää, että jäsenvaltiot esimerkiksi talousarviota laatiessaan tietävät, mitä muut tekevät, koska muiden päätökset vaikuttavat niiden omiin päätöksiin.

Haluan tehdä selväksi, ettemme halua lainkaan puuttua kansallisten parlamenttien suvereeniin toimivaltaan. Tätä periaatetta on erittäin tärkeää noudattaa, mutta keskusteltaessa Euroopan talouspolitiikasta on hyvä tietää muiden kansantalouksien keskeiset tavoitteet – olemmehan nähneet, kuinka riippuvaisia olemme toisistamme. Tämä on oikea ratkaisu. Mikä on yhteistoiminnan lisäarvo? Tämä on komission ehdottama järkevä toimintatapa, josta aletaan nähdäksemme päästä yhteisymmärrykseen.

  Enikő Győri (PPE). – (HU) Hyvät kuulijat, meneillään oleva kriisi on osoittanut selvästi, ettei Euroopan unioni voi tuhlata enää yhtään aikaa. Talouspoliittiset asiat edellyttävät välitöntä toimintaa. Meidän on toteutettava yhteisiä toimia kolmella alalla, jotka ovat taloushallinto, pitkän aikavälin kasvustrategia ja rahoituspalvelujen uudistus. Tässä yhteydessä ei saa myöskään unohtaa ottaa mukaan hyviksi osoittautuneita yhteisiä politiikkoja, kuten yhteistä maatalouspolitiikkaa tai koheesiopolitiikkaa. Eurooppa nimittäin voi tuskin menestyä maailmassa, jos siltä puuttuu sisäinen yhteenkuuluvuus ja turvallinen elintarviketuotanto.

Kysyn siksi komission puheenjohtajalta, paneutuuko hän EU 2020 -strategian yhdenmukaistamiseen nykyisten yhteisten politiikkojen puitteissa. Haluan kysyä teiltä, yhteisön lähestymistavan vartijalta, jota tehtävää suuresti kunnioitan, haluatteko säilyttää kolmella edellä mainitulla EU:n politiikanalalla periaatteen, jonka mukaan jokaista muutosta toteutettaessa EU:ta on kohdeltava yhtenä kokonaisuutena ja tässä yhteydessä on otettava huomioon euroalueen ulkopuolisten valtioiden edut sekä varmistettava, ettei EU:n sisäinen yhteenkuuluvuus heikkene.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (EN) Teette aivan oikein korostaessanne asiaa, jota kutsun talouspolitiikkaa koskevaksi kokonaisvaltaiseksi lähestymistavaksi. Se on virhe, ja luulen, että jäsenvaltiot tietävät sen nyt varsin hyvin.

Kasvu on aina keskeisellä sijalla EU:n talouspolitiikassa, olipa kyse vakaus- ja kasvusopimuksesta tai rahoituspalvelujen uudistuksesta. Kestävä kasvu edellyttää tietenkin vankkaa EU:n taloushallintoa, vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamista sekä tervettä ja uskottavaa julkista taloutta, mutta tarvitsemme myös uutta sääntelyyn perustuvaa rahoitusmarkkinoiden valvontaa, ja meidän on investoitava kasvumahdollisuuksiimme. EU 2020 -strategiassa on kyse nimenomaan näistä asioista. Kyse on uudistuksesta. Vaadin siksi päättäväisesti julkisen talouden vakauttamista ja rakenneuudistusta.

Tarvitsemme tietenkin myös talouspolitiikkaa, joka on meille eurooppalaisille niin tärkeä nimenomaan taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vuoksi. Tämä ei koske vain 16:ta tai 17:ää jäsenvaltiota – koska Viro toivottavasti liittyy euroalueeseen hyvin pian – vaan kaikkia 27:ää jäsenvaltiota.

  Franz Obermayr (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, neuvoston puheenjohtaja Van Rompuy haluaa luoda työryhmän avulla nopeasti uusia euroa koskevia sääntöjä, jotta EU voidaan taktikoida pois nykyisestä eurokriisistä.

Arvoisa komission puheenjohtaja, olette lainannut 121 artiklaa tänään jo useaan kertaan. Puhutte aivan perustellusti keskinäisestä riippuvuudesta ja siitä, ettei talouspolitiikka ole tietenkään pelkästään yksittäisten jäsenvaltioiden asia. Arvoisa komission puheenjohtaja, esitän teille nyt seuraavat konkreettiset kysymykset: Missä määrin työryhmä laatii mahdollisia sanktioita sellaisia jäsenvaltioita vastaan, jotka jatkuvasti rikkovat julkista taloutta koskevia sääntöjä? Voiko komissio kuvitella peruuttavansa EU-tuet tai rakennetuet? Mitä mieltä komissio on äänioikeuksien väliaikaisesta peruuttamisesta mahdollisena sanktiona? Lopuksi tiedustelen, miten komissio suhtautuu vaatimuksiin, jotka koskevat maksukyvyttömiin jäsenvaltioihin sovellettavaa yhdenmukaista konkurssijärjestelyä.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (EN) Esititte monta kysymystä. Kuten 12. toukokuuta annetussa tiedonannossa jo todettiin, tutkimme työryhmässä ja itse asiassa myös komissiossa nyt ennen kaikkea mahdollisuutta vahvistaa vakaus- ja kasvusopimusta muun muassa laajentamalla noudattamista koskevien kannustimien arsenaalia, kuten minulla on tapana sanoa.

Noudattamista koskevat kannustimet – joita jotkut nimittävät sanktioiksi – ovat mielestäni järkeviä, koska näiden välineiden on oltava uskottavia, jotta voidaan varmistaa vakaus- ja kasvusopimuksen noudattaminen. Kuten olemme nähneet, ongelmana oli se, etteivät kaikki jäsenvaltiot noudattaneet itse hyväksymäänsä ja ratifioimaansa sopimusta.

Miten noudattamista koskevat kannustimet voidaan toteuttaa? Haluamme toteuttaa ne oikeudenmukaisesti emmekä pelkästään rankaisemalla koheesiorahastosta tukea saavia valtioita. Tästä syystä tutkimme, miten noudattamista koskevat kannustimet voitaisiin toteuttaa riippumatta siitä, onko kyseessä koheesiomaa vai ei. Tällaisia kannustimia voidaan tehostaa monella tapaa. Ne voidaan esimerkiksi ottaa mukaan varhaisemmassa vaiheessa muun muassa käyttämällä niitä sopimuksen ennalta ehkäisevässä osassa, tai niiden johdonmukaisuutta voidaan parantaa esimerkiksi lisäämällä niiden automaattisuutta. Tutkimme useita eri keinoja, ja komissio aikoo tehdä myös asiaa koskevia lainsäädäntöehdotuksia.

  Juan Fernando López Aguilar (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtaja Barroso, haluaisin teidän puhuvan työttömyydestä yksilöidessänne taloushallintoa käsittelevän työryhmän tavoitteet, koska olette useaan otteeseen todennut, että strategiana on älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia.

Sen on oltava osallistava ennen kaikkea niille yli 20 miljoonalle eurooppalaiselle, jotka tuntevat itsensä syrjäytyneiksi, koska julma kriisi on sulkenut heidät pois työmarkkinoilta. Yli 20 miljoonaa työtöntä haluaa selvityksen, kun kerromme heille, että taloushallinto, vakaus ja valvonta eli talous- ja finanssivalvontapaketti sisällytetään strategiaan, jolla pyritään suoraan saamaan takaisin töihin kaikki ne, jotka ovat henkilökohtaisesti kärsineet kriisin puhkeamisesta, sekä lisäämään tuottavuutta ja näin ollen kilpailukykyä.

Haluaisin teidän erityisesti selvittävän, miten tämä näkyy niiden EU:n jäsenvaltioiden osallistumisessa, jotka otetaan mukaan tähän mahdollisuuteen, jota ei saa tuhlata ja jonka on oltava merkittävässä asemassa, kun Torontossa pidettävässä G20-kokouksessa määritetään uusia maailmanlaajuista taloushallintoa koskevia sääntöjä.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (PT) Se, mitä jäsen López Aguilar totesi, on mielestäni oleellista. Tähän kaikkeen on omaksuttava kokonaisvaltainen lähestymistapa. Emme voi tarkastella vain tiettyjä vakaus- ja kasvusopimukseen liittyviä hallintosääntöjä, vaan meidän on tarkasteltava myös sitä, miten voimme edistää Euroopan kasvua, jotta voimme etenkin varmistaa kestävän ja osallistavan kasvun.

Olemme useaan otteeseen todenneet, ettemme halua, että kaikkein heikoimmat joutuvat maksamaan tämän muutoksen tai mukautuksen kustannukset. He eivät aiheuttaneet tätä kriisiä. Katsomme näin ollen, että tappiot on jaettava tasaisemmin ja että tähän asiaan tarvitaan myös ulkoinen ulottuvuus, kuten jäsen López Aguilar totesi. Olemme siksi päättäneet ehdottaa G20-kokouksessa mekanismeja, joiden avulla rahoitusala osallistuu kriisin torjuntaan. Pyrimme samalla vahvistamaan EU:n yhteistä kantaa kansainvälisellä näyttämöllä, erityisesti G20-kokouksessa.

  Petru Constantin Luhan (PPE). – (RO) Totean EU 2020 -strategiasta – työllisyyttä ja talouskasvua edistävästä EU:n uudesta strategiasta – että sen keskeisiin tavoitteisiin, jotka Eurooppa-neuvosto hyväksyi 25. ja 26. maaliskuuta 2010, sisältyi myös sellaisia tavoitteita, jotka liittyvät tutkimusta ja kehitystä koskevien edellytysten parantamiseen erityisesti siten, että kyseiseen alaan tehtävien julkisten ja yksityisten investointien yhteismäärä on vähintään 3 prosenttia BKT:stä. Lisäksi on todettu, että komissio laatii indikaattorin, jossa on tarkoitus ottaa huomioon tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin intensiivisyys.

Kysynkin, millä menetelmällä aiotte laatia tämän indikaattorin ja onko sitä koskeva neuvotteluaikataulu jo vahvistettu.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (EN) Olette oikeassa. Olemme puhuneet 3 prosentista, mutta emme ole maininneet vain tutkimusta ja kehitystä vaan myös innovoinnin, koska kyse ei ole pelkästään perustutkimuksesta vaan siitä, miten tutkimus muutetaan taloudelliseksi toiminnaksi. Miten tutkimuksen avulla voidaan lisätä kasvua ja työllisyyttä? Kuten tiedätte, innovoinnille ei ole vakiintunutta indikaattoria, ja tämä tekninen asia aiheuttaa eripuraa joidenkin asiantuntijoiden välillä.

Olen keskustellut asiasta henkilökohtaisesti esimerkiksi OECD:n kanssa. OECD:n pääsihteeri ja muutamat hänen käyttämänsä asiantuntijat vierailivat taannoin Brysselissä, ja teemme heidän kanssaan ja myös muiden kanssa yhteistyötä, jotta saisimme käyttöön sellaisen innovaatioindikaattorin, jonka tiedeyhteisö ja poliittiset päättäjät voivat hyväksyä. Haluamme tietenkin toteuttaa tämän avoimessa kuulemisprosessissa, joten kaikki asiaa koskevat ehdotukset ovat erittäin tervetulleita. Tämä on hyvin tekninen asia, mutta mielestäni on ratkaisevan tärkeää, että kehitämme parempia innovointia koskevia indikaattoreita.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, tiedämme, että monet EU:n jäsenvaltiot ovat huolissaan taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen kärjistymisestä. Talouskasvu on edelleen erittäin heikkoa, eikä sen avulla voida vähentää työttömyyttä ja luoda EU:n tarvitsemia työpaikkoja.

Nykyiset toimet, etenkin vakaussopimuksen ja sen kriteerien noudattamiseksi toteutettavat tiukat toimenpiteet, toisaalta estävät työpaikkojen luomisen ja talouskasvun sekä lisäävät epätasa-arvoa ja köyhyyttä. Niinpä olemme köyhyyden torjunnan eurooppalaisena teemavuonna tilanteessa, jossa syrjäytyminen, köyhyys ja työttömyys vain lisääntyvät.

Arvoisa puheenjohtaja, ihmettelenkin, eikö sosiaalinen kestävyys olisi mielestänne asetettava kiireesti makrotaloutta koskevien toimien ensisijaiseksi tavoitteeksi sen sijaan, että vaaditaan edelleen taloudellista kestävyyttä, joka heikentää sosiaalista kestävyyttä? Eikö nyt ole mielestänne aika arvioida uudelleen vakaus- ja kasvusopimusta ja sen järjettömiä kriteerejä sekä asettaa työllisyys ja sosiaalinen osallisuus ensisijaisiksi tavoitteiksi?

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (PT) Sosiaalista kestävyyttä ei voi nähdäkseni olla ilman taloudellista kestävyyttä. Ilman taloudellista kestävyyttä ei ole luottamusta, ilman luottamusta ei ole investointeja, ja ilman investointeja ei ole työpaikkoja. Teidän ei siksi pitäisi vastustaa vakaita ja järkeviä makrotaloustoimia eikä olla huolissanne köyhyydestä ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevista.

Köyhyydestä todettakoon, että asetimme köyhyyden torjunnan ja sosiaalisen osallisuuden edistämisen EU 2020 -strategian tavoitteiksi muutaman muun konkreettisen tavoitteen ohella, ja olen samaa mieltä siitä, että köyhyys on nykyään aiempaa suurempi riski yhteiskunnissamme. Havaittavissa on uusia köyhyyden ilmiöitä, jotka ovat äärimmäisen huolestuttavia. Hallitusten on siksi pohdittava, miten ne voivat painopisteidensä avulla torjua tätä suuntausta, mutta toistan, ettei asiaa voida ratkaista höllentämällä budjettikuria, koska silloin joidenkin valtioiden ja siten myös niiden kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten tilanne luultavasti pahenee.

  John Bufton (EFD). – (EN) Voisitteko kertoa, kuka tosiasiassa hyötyy Kreikan tukipaketista? Hyötyykö siitä Kreikan väestö vai Kreikan rikkain yksityinen pankkiiri Spiro Latsis, joka omistaa 40 prosenttia Kreikan kolmanneksi suurimmasta pankista, Eurobank EFG Groupista?

Voisiko ystävyytenne Spiro Latsisin kanssa aiheuttaa eturistiriidan?

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (EN) Kreikan ja EU:n toimielinten ehdottama paketti hyödyttää Kreikan väestöä ja koko Euroopan taloutta. Se ei olisi muuten saanut 27 jäsenvaltion hyväksyntää. Äskeiseen vihjailuunne ei sen sijaan tarvitse mielestäni todellakaan antaa minkäänlaista vastausta.

  Georgios Papanikolaou (PPE). – (EL) Arvoisa puhemies, Saksan ja Ranskan hallitukset näyttävät katsovan, ettei Euroopan unioni tarvitse uusia toimielimiä. Näin liittokansleri Merkel ja presidentti Sarkozy ilmeisesti ainakin totesivat viime viikolla. Kuten jo kuulimme, vakaussopimusta ollaan näköjään kuitenkin tarkistamassa uudelleen, ja tarkoituksena on määrätä äänioikeuksien peruttamisen kaltaisia sanktioita jäsenvaltioille, jotka eivät noudata rahoitusalan kurinalaisuutta.

Kysymykseni ovat hyvin yksinkertaisia. Katsotteko, että Euroopan hallintoa koskevaa ongelmaa voidaan käsitellä rajoittumalla pelkästään rahoitusalan mukautukseen liittyviin kurinpitoasioihin? Ajaudummeko mielestänne keskellä kriisiä umpikujaan, jos käytämme rahavälinettä yhteisön tasolla ja rahoitusvälinettä kansallisella tasolla?

Ongelmia riittää, kuten olemme jatkuvasti korostaneet. Vasta eilen Moody's taas alensi Kreikan luottoluokitusta ilman pätevää syytä. Tuoko mainitsemanne hengähdystauko konkreettisia tuloksia tulevaisuutta ajatellen?

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (EN) EU:n toimielimet tekevät yhdessä jäsenvaltioiden kanssa parhaansa, jotta vakaus- ja kasvusopimuksen täytäntöönpano olisi uskottavampaa.

Ongelmia aiheutui selvästikin siitä, etteivät kaikki jäsenvaltiot panneet täytäntöön eivätkä noudattaneet sääntöjä, jotka ne olivat itse hyväksyneet.

Voimassa olevien perussopimusten nojalla voidaan jo nyt määrätä joitakin rajoituksia ja jopa sanktioita ilman uusia uudistuksia.

Haluamme toimia tässä asiassa objektiivisesti. Etsimme oikeudenmukaisia keinoja parantaa sopimuksen uskottavuutta, jotta toimet voidaan panna täytäntöön objektiivisesti riippumatta siitä, onko kyseessä rikkaimpiin vai köyhimpiin jäsenvaltioihin kuuluva valtio. Mielestäni on meidän kaikkien etujen mukaista, että vakaus- ja kasvusopimuksen täytäntöönpanon uskottavuutta parannetaan.

  Puhemies. – (EN) Euroopan komission puheenjohtajan kyselytunti on päättynyt.

12. Luottoluokituslaitokset (keskustelu)

  Puhemies. – (EN) Esityslistalla on seuraavana keskustelu

– Nikolaos Chountisin ja Jürgen Kluten GUE/NGL-ryhmän puolesta komissiolle esittämästä suullisesta kysymyksestä luottoluokituslaitoksista (O-0051/2010 – B7-0302/2010),

– Udo Bullmannin S&D-ryhmän puolesta komissiolle esittämästä suullisesta kysymyksestä luottoluokituslaitoksista (O-0072/2010 – B7-0309/2010),

– Jean-Paul Gauzèsin PPE-ryhmän puolesta komissiolle esittämästä suullisesta kysymyksestä luottoluokituslaitoksista (O-0077/2010 – B7-0312/2010) ja

– Sylvie Goulardin ALDE-ryhmän puolesta komissiolle esittämästä suullisesta kysymyksestä luottoluokituslaitoksista (O-0078/2010 – B7-0313/2010).

  Nikolaos Chountis, laatija. – (EL) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentin tämänpäiväisessä keskustelussa käsitellään luottoluokituslaitosten toimintaa ja sen vaikutusta maailman ja Euroopan talouteen. Euroopan unioni ja Euroopan keskuspankki ovat laatineet säännöksiä, jotka antavat luottoluokituslaitoksille, kuten Moody’sille, SnP:lle ja Fitchille, valtuudet arvioida ei ainoastaan yrityksiä, vaan myös Euroopan unionin jäsenvaltioita.

Kriisin alettua Euroopan unionin samaiset elimet totesivat luottoluokituslaitosten vaikuttaneen merkittävästi tilanteen kärjistymiseen. Euroopan komission olisi voinut olettaa rajoittavan näiden laitosten valtuuksia, mutta sen sijaan niiden asemaa kohennettiin ja virallistettiin marraskuussa 2009 uudella asetuksella.

Luottoluokituslaitokset alkoivat jo laskea Kreikan luottoluokitusta vuoden 2009 alussa, minkä seurauksena Kreikka maksaa aiempaa kaksi kertaa korkeampaa korkokantaa ja on joutunut arvonlaskun ja velanoton noidankehään. Lopputulos on kaikkien tiedossa. Moody's yritti eilispäivänä luoda Kreikan taloudelle ja eurolle uudelleen kielteistä ilmapiiriä räikeän spekulatiivisella tavalla, laskemalla Kreikan talouden tilan arvioita neljällä pisteellä ilman järkevää syytä.

Moody's on yksi kolmesta yhdysvaltalaisesta yksityisestä yhtiöstä, joille Euroopan unioni on antanut viralliset valtuudet arvioida jäsenvaltioiden taloutta huolimatta siitä, että jok'ikinen eurooppalainen ja yhdysvaltalainen taloustieteilijä, poliitikko ja toimielinten edustaja pitää sitä yhtenä tämänhetkisen kriisin pääsyyllisistä.

Tarkemmin sanottuna kyse on laitoksesta, jonka entiset analyytikot syyttivät Yhdysvaltain kongressissa esimiehiään siitä, että heidät pakotettiin luokittelemaan haitallisia arvopapereita myönteisesti. Kyse on laitoksesta, joka lukuisien yhtiöiden syytösten mukaan painosti niitä luokitusten avulla maksamaan palkkioita. Kyse on laitoksesta, joka on saanut kahden muun "pyhään kolminaisuuteen" kuuluvan laitoksen – SnP:n ja Fitchin – ohella kymmeniä valituksia yhdysvaltalaisilta kunnilta, alueilta ja osavaltioilta, jotka olivat tehneet sijoituksia harhaanjohtavien tietojen perusteella ja menettivät siksi miljoonia dollareita. Kyse on laitoksesta, jota lukuisat vakuutusrahastot syyttävät virheellisistä luokituksista johtuvista menetyksistä. Yksin Ohion osavaltion vakuutusrahasto menetti 450 miljoonaa dollaria.

Me olemme tietoisia tästä. Me emme voi hyväksyä sitä, että eurooppalaisia talouksia arvioivat omaa etuaan tavoittelevat, yksityiset yhdysvaltalaiset laitokset. Tästä syystä luokittelu tulisi uskoa julkisen, demokraattisesti valvotun ja yksityisistä eduista vapaan laitoksen tehtäväksi. Tästä huolimatta, arvoisa komission jäsen Barnier, me joudumme toteamaan, että komissio vetkuttelee vielä tänäänkin, minkä seurauksena luottoluokituslaitosten spekulaatiomafia voi yhä painostaa ja ohjailla talouspolitiikkaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden työntekijöiden ja kansalaisten kustannuksella.

Euroopan parlamentin tulisi viimeinkin kantaa velvollisuutensa, puuttua asiaan ja vaatia Euroopan komissiota ja neuvostoa kuulemaan Euroopan parlamenttia ja laatimaan lainsäädäntöä, joka tekee lopun tästä kestämättömästä tilanteesta.

  Gianni Pittella, laatijan sijainen. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä pyrkii tällä suullisella kysymyksellä tuomaan esiin luottoluokituslaitoksia koskevia ongelmia. Tavoitteenamme on saada tietää Euroopan komissiolta, mihin toimenpiteisiin seuraavaksi ryhdytään. Haluamme muun muassa tietää, onko tarkoituksena perustaa eurooppalainen luottoluokituslaitos, jota me kannatamme ja joka puheenjohtaja Barroson tätä asiaa koskevien lausuntojen perusteella näyttää olevan muodostumassa.

Meidän on annettava tunnustusta, silloin kun siihen on aihetta, ja meidän on myönnettävä, että luottoluokituslaitokset ovat onnistuneet lähes mahdottomassa tehtävässä: ne onnistuivat esittämään keskeistä osaa vuoden 2008 rahoituskriisin ensi hetkillä, Lehman Brothersin kaatuessa, ja ne ovat onnistuneet siinä myös tässä toisessa vaiheessa, joka sai alkunsa Kreikan velkakriisistä.

Vuonna 2008 ne sulkivat silmänsä haitallisten arvopapereiden aiheuttamilta riskeiltä – ja joissain tapauksissa jopa tukivat niitä. Nyt ne ovat päättäneet tehdä osansa markkinoiden vakauttamiseksi pudottamalla Kreikan, Portugalin ja Espanjan luokituksia juuri Euroopan unionin, IMF:n ja Kreikan hallituksen välisten neuvotteluiden aikaan. Arvoisa puhemies, nämä ihmiset ovat pahantahtoisia, siitä ei ole epäilystäkään.

Luottoluokituslaitoksia ei voida tietenkään pitää ainoina syyllisinä maailman ja Euroopan viimeaikaisiin ongelmiin. Ne ovat kuitenkin aina paikalla, kun jotain tapahtuu – tarkoitan Parmalatin tapausta, Enronin tapausta ja Lehman Brothersin tapausta. Tämän vuoksi meidän tulisi reagoida asianmukaisella ja käytännönläheisellä tavalla, sillä toistaiseksi me emme ole tehneet mitään.

Arvoisa komission jäsen, milloin tästä asiasta ja tästä alasta toteutetaan tutkimus? Me käsittelimme tätä asiaa Jean-Paul Gauzèsin kanssa jokin aika sitten laatiessamme luonnosta luottoluokituslaitoksia koskevasta asetuksesta. Alakohtainen tutkimus on nyt tarpeen, jotta saamme selkoa tästä pöyristyttävästä tilanteesta, jossa luokitusala on ajautumassa vain harvojen toimijoiden käsiin.

Meidän on puututtava tilanteeseen ennen kuin se pahenee vielä nykyisestä. Meidän on ryhdyttävä sanoista tekoihin. Meidän on tarkasteltava mahdollisuutta perustaa julkinen eurooppalainen laitos, mutta meidän on tarkasteltava myös riippumattomia tilintarkastuslaitoksia, jotka voivat arvioida valtionvelkaa ja siten vapauttaa yksityiset laitokset vastuusta.

Lopuksi haluan vielä todeta, että presidentti Nicolas Sarkozy ja liittokansleri Angela Merkel ovat esittäneet Euroopan komissiolle virallisen pyynnön laatia ehdotuksia kilpailun lisäämiseksi luottoluokitusmarkkinoilla. On valitettavaa, että Eurooppa-neuvostossa, jossa presidentti Sarkozy ja liittokansleri Merkel istuvat, nimenomaan hallitukset viivyttävät rahoitusalan valvontapaketin hyväksymistä ja siten valvonnasta vastaavan Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen perustamista.

Arvoisa presidentti Sarkozy, arvoisa liittokansleri Merkel, teidän tulisi pistää oma pesänne järjestykseen, ennen kuin ryhdytte neuvomaan puheenjohtaja Barrosoa.

  Jean-Paul Gauzès, laatija. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan parlamentti keskusteli luottoluokituslaitoksista viime vaalikautensa lopulla. Haluan tässä yhteydessä muistuttaa, että sekä komissio että parlamentti olivat tässä asiassa hyvin aktiivisia ja että parlamentti hyväksyi luottoluokituslaitoksia koskevan asetuksen.

Me keskustelemme luottoluokituslaitoksista uudelleen tänään, sillä luottoluokituslaitosten roolista nykyisen kriisin aikana on saatu lisätietoja. Luottoluokituslaitoksia voidaan arvostella siitä, että ne eivät osanneet ennustaa kriisiä. Niitä voidaan arvostella niiden luokitusten ailahtelevaisuudesta. Niitä voidaan arvostella myös niiden luokituksia koskevien päätösten huonosta ajoituksesta erityisesti valtionvelkojen yhteydessä.

Tätä asiaa on kuitenkin tarkasteltava kylmäpäisesti. Ensinnäkin se, että luottoluokituslaitokset luokittelevat arvopapereita, joita ne ovat toimittaneet sijoittajille, ei ole sinällään tuomittavaa. Sijoittajilla, jotka sijoittavat, jotka tarjoavat tarvittavat varat, on oikeus ottaa selvää sijoitukseen mahdollisesti liittyvistä riskeistä ja vaikeuksista yhtä lailla kuin siitä, mitkä luokitukset ovat hyviä.

Tilanne käy hiukan hankalammaksi silloin, kun näitä luokituksia käytetään pankkialan säännöissä sen määrittämiseen, minkä verran pankeilla tulee olla omia varoja suhteessa joihinkin niiden sijoituksiin. Tästä näkökulmasta vuoden 2009 asetus ei tarjoa todellista ratkaisua, sillä tarkoituksena oli säätää sekä luottoluokituslaitosten hyväksymisestä että niiden valvonnasta. Luokitukset voivat siis olla oikeutettuja, mutta onko luokituksia oikeutettua laatia niin kuin luottoluokituslaitokset tekevät?

Arvoisa komission jäsen, haluan muistuttaa, että te olette juuri saanut valmiiksi tekstin luottoluokituslaitosten valvonnan käynnistämisestä Euroopassa rahoitusalan uuden sääntelyn yhteydessä. Katson, että ehdottamienne tekstien tulee tarjota ratkaisu luottoluokituslaitoksia koskeviin ongelmiin ja erityisesti laitosten välisen kilpailun ongelmaan. Eurooppalaisen laitoksen perustaminen ei nähdäkseni riittäisi ratkaisemaan ongelmia, ei vaikka laitos olisi julkinenkin. Jos tarkoituksena on perustaa laitos, joka laatii luokituksia muita lempeämpään ja avokätisempään tapaan, siitä ei olisi juuri hyötyä.

Mielestäni meidän on kiinnitettävä enemmän huomiota olosuhteisiin, joissa laitokset antavat luokituksensa. Laitokset luokittelevat yksityisiä yrityksiä ja ne luokittelevat valtionvelkoja. Paneudun tässä yhteydessä valtionvelkoja koskeviin luokituksiin. Viranomainen, joka tulee Euroopan parlamentin pyynnöstä vastaamaan Euroopassa toimivien luottoluokituslaitosten valvonnasta ja seurannasta on vasta perustettu Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen. Katson myös, että Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle tulisi taata mahdollisuus, ei ainoastaan seurata luokituslaitoksia tehokkaasti, vaan myös toteuttaa järjestelyt, joiden avulla se voisi valvoa luottoluokituslaitosten tapaa laatia valtionvelkaa koskevia luokituksia niitä kuitenkaan sensuroimatta.

Me emme voi sallia sellaisen tilanteen toistumista, jossa varttia ennen markkinoiden sulkeutumista luokituslaitos pudottaa valtion luokitusta ja saa siten aikaan haitallisia seurauksia. Meidän on toteutettava ennaltaehkäisevä järjestelmä, joka pakottaa luottoluokituslaitokset ilmoittamaan valvojalle tarvittaessa hyvin lyhyen ajan kuluessa olosuhteista, joissa ne aikovat julkistaa luokituksia, jotta valvoja voi tarkistaa, että asianmukaisia menettelyitä on noudatettu ja ennen kaikkea että olosuhteet, joissa luokituksia julkistetaan, eivät vaikuta erityisesti valtionvelkojen tilanteeseen kielteisesti. Yritysten velat ovat eri asia; niitä on syytä käsitellä valtionveloista poikkeavalla tavalla. Jotkut ovat maininneet tilintarkastustuomioistuimen, mutta tällaisia elimiä ei ole kaikissa Euroopan valtioissa eivätkä ne kaikki ole riippumattomia.

Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tässä on ongelman ydin. Miten me voimme parantaa luottoluokituslaitosten toimintatapoja ja ennen kaikkea tiedon välittämistä, ja miten me voimme kehittää kilpailua?

Puhetta johti
varapuhemies Libor ROUČEK

  Sylvie Goulard, laatija. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, te olette kotoisin maasta, jossa luokitukset herättävät aina tunteita – tarkoitan Michelinin oppaiden ravintolaluokituksia. Me emme siis voi sanoa vastustavamme luokituksia, sillä ne saavat aikaan myös tervettä kilpailua ja palkitsevat eritasoisia suorituksia.

Yhdyn näin ollen täysin jäsen Gauzèsin äskeisiin sanoihin. Kyse ei ole luokituslaitosten demonisoimisesta. Kyse on niiden toimintaolosuhteiden tarkastelemisesta. Nämä laitokset ovat erittäin vaikutusvaltaisia, ja siitä syystä meidän on tarkasteltava perusteellisesti niiden toimintatapoja.

Jäsen Gauzès ehti jo todeta, että yksityisten yritysten ja valtionvelan luokittelemisen välillä on selvä ero. Molemmissa tapauksissa peruskysymys on kuitenkin sama: ovatko luokituslaitosten menettelytavat oikeutettuja? Käyttävätkö ne asianmukaisia kriteereitä arvioidessaan yrityksen toimintaa tai valtion tapaa hoitaa velkaansa? Toiseksi ovatko luokituslaitoksen ja luokituksen kohteen väliset mahdolliset suhteet riittävän läpinäkyviä?

Kaikki nämä seikat edellyttävät perusteellista tarkastelua ja seurantaa, ja me olemme kiitollisia siitä, että te olette vienyt eteenpäin parlamentin viime toimikaudellaan tekemiä, jäsen Gauzèsin mietintöön perustuvia ehdotuksia.

Tässä suhteessa pidän erittäin tärkeänä sitä, että me jatkamme parlamentin jo käynnistämää työtä. Olen samaa mieltä siitä, että eurooppalaisen luokituslaitoksen perustaminen ei tällä hetkellä ole tärkein tavoitteemme. Sen sijaan on tärkeää varmistaa, että nykyistä, käynnissä olevaa seurantatyötä valvotaan.

Haluan tässä yhteydessä sanoa muutaman sanan pian perustettavasta Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisesta. Olen yksi rahoitusalan valvontapaketin esittelijöistä, kuten jäsen Giegold, joka on paikalla istuntosalissa ja joka on Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisesta vastaava esittelijä. Haluan esittää jäsenvaltioille vetoomuksen. Neuvoston puheenjohtajavaltio ei ole paikalla. Tiedän kuitenkin, että te, arvoisa komission jäsen, viette viestini perille. Me arvostamme suuresti toimianne tämän asian edistämiseksi. Jäsenvaltioiden on suhtauduttava tähän asiaan vakavasti.

Ne eivät voi antaa tiedotusvälineille hienoja lausuntoja, koska ovat oikeutetusti järkyttyneitä luokituslaitosten päätösten aiheuttamista seurauksista, ja samaan aikaan heittää kapuloita rattaisiin keskusteltaessa uuden viranomaisen, Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen, perustamisesta. Me haluamme, että tämä uusi viranomainen määritetään selkeästi, että sille myönnetään kattavat, Euroopan laajuiset valtuudet ja erityisesti että se valtuutetaan seuraamaan luokituslaitosten toimintaa. Tämä tulee olemaan yksi sen tärkeimmistä tehtävistä.

Tämä kertoo myös siitä, että me haluamme eurooppalaisen viranomaisen valvovan esimerkiksi markkinainfrastruktuuria ja selvitysyhtiöitä. Pidämme markkinoilla vallitsevaa avoimuuden puutetta huolestuttavana. Me emme vastusta kilpailua, päinvastoin. Me emme vastusta sidosryhmien välistä kilpailua, päinvastoin. Lyhyesti sanottuna niiden palveluita on arvioitava tavalla, joka vastaa vakavasti otettavilla markkinoilla noudatettavia avoimuuden ja asianmukaisen toiminnan sääntöjä.

Tästä syystä me kehotamme teitä jälleen kerran viemään tätä asiaa eteenpäin ja me vetoamme jäsenvaltioihin, jotta ne eivät vaikeuttaisi arvopaperimarkkinaviranomaisen perustamista, jotta ne eivät tekisi valvontapaketin koko sisältöä tyhjäksi. Jos jäsenvaltiot käyttävät veto-oikeuttaan, me saatamme päätyä tilanteeseen, jossa me emme kykene valvomaan niitä laitoksia, jotka jokainen meistä tässä istuntosalissa ja jäsenvaltioiden hallituksissa haluaa asettaa nykyistä tarkemman valvonnan alaisiksi.

  Michel Barnier, komission jäsen. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan ensin kiittää lämpimästi niitä poliittisia ryhmiä, jotka ovat esittäneet suulliset kysymykset tästä erittäin tärkeästä aiheesta. Kiitän jäsen Chountisia, jäsen Pittellaa, jäsen Gauzèsia ja äsken puheenvuoronsa pitänyttä jäsen Goulardia sekä muita jäseniä, jotka pitävät puheenvuoronsa myöhemmin.

Haluan esittää teille näkemykseni avoimesti ja toivon teidän ymmärtävän, että olen täysin sitoutunut tähän asiaan, kuten myös muihin viimeaikaisen kriisin opetuksiin sekä kansalaisten ja yritysten vaatimaan avoimuuteen. Sain edellisen kerran tilaisuuden puhua Euroopan parlamentin edessä luottoluokituslaitoksista ja niiden merkityksestä talouden ja rahoitusmarkkinoiden toiminnalle 20. huhtikuuta.

Kun halutaan tarkistaa, onko arvopaperi, yritys tai – valtionvelan ollessa kyseessä, palaan tähän myöhemmin – valtio terve vai onko sillä kuumetta, hyvä jäsen Goulard, hyvät kuulijat, olette varmasti kanssani yhtä mieltä siitä, että kuumemittarin rikkominen ei paranna potilasta. Sen sijaan on tutkittava, toimiiko mittari oikein ja olisiko tarvittaessa mahdollista käyttää samanaikaisesti useampia mittareita tulosten vahvistamiseksi ja tarkistamiseksi.

Kuumemittarin toiminnassa tai toisin sanoen yritysten ja valtioiden tilanteeseen liittyvien riskien arvioinnista pitkälti vastaavien luottoluokituslaitosten toiminnassa on nähdäkseni paljon puhuttavaa. Aivan kuten jäsen Chountis totesi, kriisi on osoittanut ja osoittaa edelleen, että luottoluokituslaitokset eivät ole aina toimineet esimerkillisellä tavalla, mikä on toisinaan saanut aikaan hyvin vakavia seurauksia.

Hyvät parlamentin jäsenet, tämä on yksi aloista, joilla G20-ryhmä on tehnyt merkittäviä päätöksiä. Nämä päätökset ovat tarkoittaneet seurannan aloittamista ja hallintotapaa koskevien sääntöjen laatimista. Haluan toistaa sen, mitä myös monet teistä ovat todenneet, jäsen Gauzès ja jäsen Goulard muiden ohella: kriisin alkaessa komissio tarttui tehtäviinsä ripeästi ja se on tehnyt luottoluokituslaitosten toiminnan sääntelystä kuluneiden kahden vuoden aikana painopistealueen.

Asetus luottoluokituslaitoksista hyväksyttiin parlamentin laajan kannatuksen, avun ja parannusehdotusten ansiosta syyskuussa 2009 – siis vuosi Lehman Brothersin konkurssin jälkeen. Olen tästä kiitollinen jäsen Gauzèsille. Asetuksen tavoitteena oli ratkaista luottoluokituslaitosten menettelytapojen aiheuttamat ongelmat, jotka olivat osaltaan vaikuttaneet rahoituskriisin syntymiseen.

Asetuksessa otettiin käyttöön kaikille Euroopan unionissa toimiville luokituslaitoksille pakollinen rekisteröintijärjestelmä ja asetettiin joitain tiukkoja vaatimuksia eturistiriitojen syntymisen ehkäisemiseksi mahdollisimman hyvin, luokitusten laadun ja käytettyjen menetelmien kehittämiseksi sekä laitosten toiminnan avoimuuden lisäämiseksi.

Hyvät parlamentin jäsenet, olen vakuuttunut siitä, että nämä uudet säännöt tulevat merkittävästi parantamaan luokitusmenettelyiden riippumattomuutta ja vilpittömyyttä, että ne tekevät luokitustoiminnasta avoimempaa ja että ne parantavat itse luokitusten laatua, myös Euroopan unionin jäsenvaltioiden valtionvelan ja rahoituslaitosten luokitusten laatua.

Kaksi viikkoa sitten, kesäkuun 2. päivä, asia sai uuden käänteen, kun komissio hyväksyi ehdotuksestani tarkistuksen luottoluokituslaitoksista annettuun asetukseen. Tarkistuksella tulevalle Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle annetaan yksinomainen vastuu luottoluokituslaitosten rekisteröinnistä ja seurannasta.

Arvopaperimarkkinaviranomainen on kuitenkin vielä perustamatta, ja yhdyn täysin jäsen Goulardin äskeisiin sanoihin, jotka te kaikki varmasti allekirjoitatte: jotta ehdotukset voidaan panna täytäntöön tai toisin sanoen jotta nämä kolme riippumatonta viranomaista voidaan perustaa 1. tammikuuta, meidän on saatava aikaan dynaaminen ja uskottava parlamentin ja neuvoston välinen kompromissi, kuten me totesimme hiljattain de Larosièren paketin eli valvontaa koskevan paketin esittelijöiden kanssa. Emme ole siinä vielä onnistuneet.

Meidän on ponnisteltava. Vetoan tässä yhteydessä jälleen parlamenttiin, neuvostoon ja komissioon, jotta ne pyrkisivät yhteisymmärrykseen. Arvoisa puhemies, haluan toistaa, että komissio on ja minä itse olen halukas saamaan aikaan tällaisen dynaamisen kompromissin.

Avoimuuden hyötyjen lisäämiseksi ja luottoluokituslaitosten välisen kilpailun vauhdittamiseksi on laadittu säännös, joka helpottaa sellaisten luottoluokituslaitosten strukturoituja instrumentteja koskevaa tiedonsaantia, jotka aikovat julkaista ilman toimeksiantoa annettuja luottoluokituksia.

Toisin sanoen, kun jokin luottoluokituslaitos saa tietoja, joiden perusteella se voi laatia strukturoituja instrumentteja koskevan luottoluokituksensa, muilla laitoksilla on oikeus käyttää näitä tietoja laatiakseen omat luokituksensa.

Tämä on nykytilanne. Tämä ei kuitenkaan riitä. Euroopassa ja ympäri maailmaa katsotaan yhä yleisemmin, että kriisin esiin tuomia luottoluokitusmenettelyiden nykyisiä puutteita ei ole korjattu riittävällä tavalla. Olen tässä yhteydessä yhtä mieltä jäsen Chountisin kanssa.

Tästä syystä olen pyytänyt yksikköäni laatimaan uuden arvioinnin luottoluokituslaitosten koko rakenteesta ja tehtävistä. Tässä yhteydessä me tulemme tulevina kuukausina laatimaan jäsen Pittellan tarkoittaman tutkimuksen, joka tulee olemaan puolueeton ja hyvin tarkka analyysi luottoluokituslaitosten toimintamenetelmistä uuden lainsäädännön valossa ja sitä noudattaen, vaikka tätä lainsäädäntöä ei vielä ole pantu täytäntöön kaikilta osin. Lopullinen täytäntöönpano tapahtuu vasta joulukuun alussa.

Kuten te, hyvät parlamentin jäsenet, uskon luottoluokitusten ongelmien johtuvan ennen kaikkea alan markkinoiden suppeudesta. Nämä markkinat ovat liian kapeat, ne ovat liian harvojen käsissä. Kilpailua ei ole tarpeeksi, ja se on huolestuttavaa. En halua tässä yhteydessä ottaa esiin yksittäisiä vaihtoehtoja, mutta vakuutan teille, hyvä jäsen Pittella, että komissio tarkastelee parhaillaan mahdollisia rakenteellisia toimenpiteitä, muun muassa riippumattoman eurooppalaisen luottoluokituslaitoksen perustamista, jota osa meistä pitää toivottavana ennen kaikkea jäsen Gauzèsin sekä jäsen Goulardin ja jäsen Pittellan mainitsemien valtionvelan luokitusten kohdalla – kuulun itsekin tähän joukkoon.

Toinen rakenteellinen toimenpide, jota tarkastelemme, on riippumattomien julkisten elinten nykyistä aktiivisempi osallistuminen luottoluokitusmenettelyihin. Valtionvelan luokituksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota; valtionvelastahan me puhumme, kun keskustelemme Kreikan ja mahdollisesti myös muiden valtioiden tilanteesta. On pyrittävä varmistamaan, että valtionvelan luokitusmenetelmät ovat todella asianmukaisia ja perusteltuja.

Huomiota on kiinnitettävä myös pankkien ja muiden rahoituslaitosten huolimattomuuteen sekä sijoitusten luotettavuuden arvioinnissa käytettävien vaihtoehtoisten kriteerien puuttumiseen. Lisäksi voimassa olevat varainhoitoasetukset, joissa nimenomaisesti säädetään luottoluokitusten käytöstä, on tarkistettava perusteellisesti.

Nämä kysymykset meidän on ratkaistava. Me emme aio väistää yhtäkään niistä ongelmista, joita komissio parhaillaan käsittelee. Me voimme esitellä alustavat suuntaviivat syyskuussa. Samalla käsittelemme joitain muita tärkeitä seikkoja, jotka koskevat avoimuutta ja valvontaa johdannaisten ja lyhyeksi myynnin sääntelyssä.

Lisäksi me aiomme esittää tämän vuoden lopussa tai aivan vuoden 2011 alussa joitain säädösehdotuksia. Ehdotusten tarkoituksena on ensinnäkin jatkaa edeltäjäni teidän tuellanne tekemää työtä, jota parhaillaan pannaan täytäntöön, mutta joka ei yksinään riitä – viittaan jäsen Goulardin äskeisiin sanoihin. Toiseksi ehdotuksilla pyritään parantamaan avoimuutta eturistiriitojen estämiseksi, lisäämään luokitusten lukumäärää ja moninaisuutta sekä takaamaan niiden moitteettomuus valtionvelkojen kohdalla.

  Antolín Sánchez Presedo, S&D-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, luottoluokituslaitokset eivät osanneet ennakoida subprime-luottokriisiä, strukturoitujen instrumenttien riskiä eivätkä Lehman Brothersin kaatumista.

Huhtikuussa 2009 hyväksytty asetus edistää luottoluokituslaitosten avoimuutta, alisti laitokset eurooppalaiseen valvontaan ja käynnisti niiden vastuuseen ja laatuun liittyvien ongelmien käsittelemisen ratkaisten samalla joitain niiden toimintaan liittyviä eturistiriitoja. Komission uusi ehdotus jatkaa samoilla linjoilla.

Olen vakuuttunut, että me Euroopan parlamentissa voimme osaltamme edistää valvonnan käynnistämistä 1. tammikuuta 2011 ja tehdä valvontahankkeissa yhteistyötä sääntelykehyksen tiukentamiseksi.

Luottoluokituslaitosten osallisuus velkakriisissä ja julkisen talouden alijäämän kriisissä on tuonut esiin niiden käyttämien luokitusmenetelmien mielivaltaisuuden sekä luokitusten laatimis- ja julkistamistavat. Luottoluokituslaitosten julkistamilla luokituksilla on voimakas suhdannevaihteluita vahvistava vaikutus, ja laitoksia onkin kutsuttu pyromaaneiksi palomiehiksi, jotka sammuttamisen sijaan vain lietsovat tulta. Laitokset ovat joutuneet niin ankariin kiistoihin tärkeimpien kansainvälisten ja eurooppalaisten rahoituslaitosten kanssa, että Euroopan keskuspankki on päättänyt jättää niiden valtionvelkoja koskevat luokitukset huomiotta. Kaikkien näiden syiden vuoksi luottoluokituslaitosten asemaa on tarkasteltava nykyistä perusteellisemmin ja niiden toiminta on sovitettava yleisen edun mukaiseksi.

Nyt kysellään jo avoimesti, pystyvätkö luottoluokituslaitokset tekemään riippumattomia ja vastuullisia arvioita erityisesti valtionveloista. Nyt esitettävät kysymykset ovat luonteeltaan syvemmälle pureutuvia – kuten totesitte: rakenteellisia. Kysymykset asettavat kyseenalaiseksi laitosten toiminnan yhteensopivuuden demokratian periaatteiden kanssa, sillä niiden toiminta vaikuttaa eläkkeensaajien, työntekijöiden ja väestön heikommassa asemassa olevien jäsenten työn tuloksiin, jotka eivät saa valua hukkaan markkinoiden vastuuttoman toiminnan vuoksi.

Nämä kysymykset koskevat riippumattomuutta. Ovatko julkiset luottoluokituslaitokset yhteensopivia yksityisen omistajuuden kanssa? Onko mahdollista toimia samanaikaisesti tuomarina ja asianomaisena? Onko luottoluokitusta mahdollista harjoittaa liiketoimintana, jos korvaukset saadaan luokitusten kohteilta itseltään? Voivatko luokituksen kohteet valita, kuka laatia heitä koskevat luokitukset?

Yhdysvaltain senaatti käsittelee näitä kysymyksiä parhaillaan, ja myös meidän on käsiteltävä niitä, sillä kyse on vastuullisuudesta ja vakaudesta.

Voidaanko taata vastuullinen hallinto, joka estää lyhyen aikavälin ajattelun ja varmistaa vakauden? Voivatko laitokset viitata kintaalla eurooppalaisten viranomaisten sitoumuksille ja tärkeimpien kansainvälisten julkisten toimijoiden pyrkimyksille? Reagoivatko ne seurauksiin, joita ennen kaikkea niiden toiminta on aiheuttanut markkinoille ja jotka voidaan – kuten totesitte – luokitella haitallisiksi? Säilytetäänkö sääntelyn etuoikeudet? Sitovatko sääntelijää säännöt, jotka vaativat laitosten luokitusten käyttämistä? Tuleeko kilpailu olemaan riittämätöntä myös jatkossa?

Onko luottoluokituslaitoksilla oikeus pitää edelleen hallussaan huomattavaa vaikutusvaltaa talouksiimme lähes ilman valvontaa? Riittääkö tähän mennessä suunniteltu valvonta vai olisiko tarpeen ryhtyä valvomaan sisäisesti koko hallintorakennetta tai jopa koko toimialan rakennetta?

Julkinen eurooppalainen luottoluokituslaitos on perustettava. Jo olemassa oleville Euroopan unionin erillisvirastoille on luotava uudenlainen asema ja uusia erillisvirastoja on tuettava. Lisäksi on tarkasteltava tarvetta perustaa maailmanlaajuinen, uusia periaatteita noudattava luokitusjärjestelmä.

Näihin kysymyksiin meidän on vastattava, arvoisa komission jäsen.

  Sharon Bowles, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, jokin aika sitten tietyt tahot kritisoivat luottoluokituslaitosten päätöksiä pudottaa muun muassa Kreikan velkakirjojen luokitusta. Ne valittivat päätösten heikentäneen euron asemaa.

Aioin sanoa kaikille olevan varmasti selvää, että jos valtiot luokittelisivat omat velkansa, voitaisiin puhua huomattavista eturistiriidoista. Sitten tämänaamuisessa tilastokeskustelussa komission jäsen Rehn sanoi, että Moody'sin eilinen luokituspudotus ei ollut sopivasti ajoitettu ja että tämä vaikuttaa komission näkemyksiin luottoluokituslaitoksia koskevasta asetuksesta.

Ymmärrän toki tämän turhaantuneisuuden, mutta reaktioni Rehnin toteamukseen oli: oletteko tulleet hulluiksi? Minä en halua "sopivia" luokituksia, olivat ne sitten "sopivia" investointipankeille tai keskuspankeille. Luokitukset ovat itse asiassa olleet myös lainsäätäjille aivan liian "sopivia", minkä vuoksi nämä ovat unohtaneet tarpeellisen varovaisuuden.

Julkinen laitos, joka arvioi muita kuin valtionvelkoja, voi toki tarjota joitain etuja, mutta miten selviydymme tarvittavista takeista? Miten me selviydymme poliittisesta sekaantumisesta pankkien pääoman ollessa vaarassa ja tämän makrotaloudellisista seurauksista?

Meillä on vielä jonkin verran tehtävää kapasiteetin, riippumattomuuden ja lahjomattomuuden takaamisessa. Yhdestä asiasta olen kuitenkin varma: yrityshallinnon periaatteilla on tässä tärkeä osa, oli sitten kyse julkisesta tai yksityisestä sektorista, ja tämän pitäisi koskea myös Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaista ja muita Euroopan valvontaviranomaisia.

  Sven Giegold, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Barnier, kiitos siitä, että käytätte saksan kieltä.

Haluan ensiksi todeta, että kriisi, jonka olemme jälleen joutuneet käymään läpi, on nostanut jälleen kerran pintaan joitain keskeisiä ongelmia. Haluan nostaa esiin joitain näkökohtia, joita aiemmissa puheenvuoroissa ei ole käsitelty. Ensimmäinen niistä on se, että luottoluokituslaitokset ovat useissa yhteyksissä osoittautuneet arvauslaitoksiksi. Toisin sanoen ne eivät ole pystyneet arvioimaan riskejä yhtään muita paremmin. Tämän vuoksi luottoluokituslaitosten arvioille annettua painoarvoa tulee vähentää huomattavasti muihin markkinoilla tehtäviin arvioihin nähden.

Toinen esiin tullut keskeinen ongelma on luokitusmarkkinoiden ajautuminen harvojen toimijoiden käsiin. Alalla on vain muutama vakavasti otettava laitos. Näin ollen olisi perusteltua lisätä laitosten lukumäärää ja niiden taustojen moninaisuutta. Tässä mielessä komission jäsen Barnierin ja myös muiden puhujien esittämät näkemykset toimijoiden lisäämisestä luokitusmarkkinoilla ovat perusteltuja.

Kolmas merkittävä ongelma ovat kannustimet, joita on tässä keskustelussa käsitelty vain vähän. Mitä huomaamme, jos tarkastelemme luottoluokituslaitoksia lähemmin? Asiakkaat valitsevat luokituksen antajansa tarjolla olevien harvojen laitosten joukosta ja maksavat valitsemalleen laitokselle palkkion. Vastaava tilanne olisi, jos yliopisto-opiskelijat neuvottelisivat ennen tenttejä professoreidensa kanssa palkkiosta, ja jälkeenpäin kaikki ihmettelisivät, mistä syystä tentistä on saatu niin hyviä arvosanoja. Kannustinten ongelmaan on paneuduttava.

Tiedän, että komissio tarkastelee parhaillaan sitä, miten rahoitustuotteiden tarjoajia voidaan jatkossa estää valitsemasta haluamansa luottoluokituslaitos. Tämä on ydinkysymys tarkasteltaessa uudistuksia, joita on toteutettava yksityisten tarjoajien aloilla – siltä osin kun ne on alistettu luokituksille –, toisin sanoen muilla kuin valtion obligaatioiden alalla. Tämä vilpillinen kannustinjärjestelmä on poistettava. Yksityistä harvojen valtaa ei pidä korvata julkisella yksinvallalla, kuten vasemmistoryhmien jäsenet ovat toisinaan ehdottaneet. Sen sijaan julkisen laitoksen on varmistettava, että luokituksia tekemään valitaan eri toimijoita, että luokitusten laadusta tehdään julkista ja että laatua tarkkaillaan säännöllisesti.

Arvoisa komission jäsen Barnier, odotan ehdotuksianne mielenkiinnolla. Toivon, että voimme näiden ehdotusten avulla ratkaista kaikki ongelmat, joihin aiemmissa toimissa ei ole löydetty ratkaisuja; tarkoitan jäsen Gauzèsin sekä edellisen komission ja neuvoston toimia, joista olemme kiitollisia. Toivon, että voimme ratkaista nämä ongelmat luomatta uutta monopolia, puuttumalla johdonmukaisesti kannustinten ja sääntelyn ongelmiin.

  Kay Swinburne, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, jo rahoituskriisin alkuvaiheessa kävi selväksi, että luottoluokituslaitokset olivat syyllistyneet huomattaviin laiminlyönteihin. Tämä olikin yksi ensimmäisistä asioista, joihin EU viime vuonna puuttui. Direktiivin päivittämistä pääasiassa yhdysvaltalaisten luokituslaitosten vetämiseksi vastuuseen toimistaan Euroopan unionissa on pidettävä tervetulleena askeleena kohti luottoluokituslaitosten tarkempaa valvontaa Euroopassa.

Luottoluokituslaitokset ovat erittäin vaikutusvaltaisia laitoksia, jotka pystyvät sekoittamaan markkinat luokituksiaan muuttamalla. Tästä syystä niiden riippumattomuus on varmistettava ja se on taattava kaikkina aikoina. Luokituspäätösten, jotka saavat liikkeelle miljardien eurojen rahavirtoja, ei pitäisi kuitenkaan tulla markkinoille yllätyksenä. Luottoluokituslaitosten pitäisi esimerkiksi julkaista tuoreet stressitestinsä ja skenaarioanalyysinsä markkinoiden avoimuuden lisäämiseksi ja yllättävien häiriöiden todennäköisyyden vähentämiseksi.

Meidän ei pidä kuitenkaan unohtaa, mikä luottoluokituslaitosten alkuperäinen tehtävä on: luottoluokituslaitoksen tehtävänä on arvioida tietyn kokonaisuuden – joko tuotteen tai yrityksen – maksukyvyttömyysriskiä, erityisesti pörssinoteerattujen yritysten ja rahoituslaitosten osalta, mutta myös valtioiden osalta. Meidän ei pidä moittia luottoluokituslaitoksia siitä, että ne reagoivat pankkiemme tilannetta koskeviin perusteltuihin tietoihin; samaan tapaan meidän ei pidä käyttää niitä tekosyynä julkisen taloutemme vaikean tilanteen aiheuttamille markkinoiden reaktiolle.

Luottoluokituslaitosten toiminnan valvontaa olisi syytä tiukentaa. Meidän on kuitenkin laadittava kriittisempi ehdotus toisenlaisten kysymysten ympärille: mistä syystä markkinat, sijoittajat, yhtiöt ja valtiot ovat luottaneet luottoluokituslaitoksiin niin täysin sen sijaan, että olisivat suhtautuneet niihin järkevän varovaisesti ja keränneet itse tietoja? Ennen kaikkea mistä syystä luottoluokitusmarkkinat ovat vain kolmen suuren nimen hallinnassa, vaikka tarjokkaita olisi paljon enemmän? Kun me olemme vastanneet näihin laajempiin kysymyksiin, niin tapa, jolla luottoluokituslaitokset saadaan vastuuseen käy mielekkäämmäksi. Luottoluokituslaitoksilla on huomattavasti vaikutusvaltaa markkinoilla; niillä pitäisi olla myös yhtä suuri vastuu.

  Jürgen Klute, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, haluan vain muistuttaa teitä siitä, että luokituslaitos Moody's pudotti Kreikan luokitusta viime yönä. Me kaikki tiedämme, että Kreikan hallitus on asettanut kansalaisilleen viime viikkoina valtavia vaatimuksia kriisin saamiseksi hallintaan. Me kaikki tiedämme, että Euroopan unioni on laatinut 750 miljardin euron arvoisen paketin tukeakseen kriisin kouriin joutuneita maita ja auttaakseen niitä voittamaan vaikeutensa. Kreikan luokitusta on tästä huolimatta laskettu. Sama kohtalo on kohdannut myös Espanjaa, sillä myös sen luokitusta on laskettu säästöpaketin hyväksymisen jälkeen.

Arvoisa komission jäsen Barnier, te käytitte äsken vertauskuvaa kuumemittarista ja sanoitte, että sitä ei pidä rikkoa. Pidän kuitenkin kyseenalaisena, onko kuumemittari sopiva vertauskuva luottoluokituslaitoksille. Kuumemittari ei tietenkään millään tavoin paranna asiakkaan tai potilaan tilannetta – se olisi sille mahdoton tehtävä. Kuumemittari ei ole lääke ja ilmeisesti se tekee potilaan tilan vain entistäkin huonommaksi. Me emme voi kuitenkaan hyväksyä sitä, että valtiot, jotka tekevät uhrauksia tilanteensa kohentamiseksi, joutuvat luokituksissa entistä huonompaan asemaan huolimatta kaikista ponnisteluistaan.

Tämä herättää kysymyksen siitä, mitä nämä luokituslaitokset todellisuudessa tekevät. On jo todettu, että ne eivät pystyneet ennustamaan kriisin tuloa. Ne eivät siis auttaneet ennakoimaan tai tunnistamaan kriisiä. Lehman Brothers sai vain vähän ennen konkurssiaan myönteisen arvion. Luokituslaitokset eivät siis pystyneet tunnistamaan tulevaa käännettä käyttämillään menetelmillä tai ne eivät halunneet tunnistaa sitä. Siinä suhteessa tämä väline on täysin epäonnistunut.

Luottoluokituslaitokset eivät myöskään ole auttaneet meitä kriisin hillitsemisessä. Siteerasin teille vastikään erästä sanomalehteä, jossa todettiin, että luokitukset eivät ole auttaneet helpottamaan kriisiä huolimatta kaikista yrityksistä ja että laatimiamme paketteja ei mahdollisesti voida viedä loppuun asti, kuten tiedotusvälineet asian ilmaisivat. Tämä tarkoittaa, että luokituslaitokset vetävät meidät alas ja pudottavat luokitustamme vielä nykyisestäkin.

Haluan lopuksi muistuttaa, että valtioita ja yrityksiä ei voida verrata toisiinsa. Meidän on tarkasteltava näitä luokituksia perusteellisesti. Pelkkä näön vuoksi tutkiskelu ei riitä. Me tarvitsemme luokitusjärjestelmien perusteellista uudistusta.

  Godfrey Bloom, EFD-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, luottoluokituslaitokset myivät sielunsa paholaiselle joitain vuosia sitten, kun niistä tuli riippuvaisia luokituksen kohteena olevien yritysten suorittamista palkkioista. Se, joka maksaa soittajan palkan, päättää, mitä soitetaan.

Tämä johti väistämättä virheellisiin luokituksiin. Useimmat luottoluokituslaitokset ottavat palvelukseensa keltanokkia, jotka hädin tuskin osaavat lukea tasetta. Ne muuttavat luokituksiaan vasta siinä vaiheessa, kun katastrofi on jo ilmeinen. Paradoksaalista kyllä, totuuden numeroiden takaa paljastavat yleensä riskirahastot. Ne toivat esiin esimerkiksi Enronin tilanteen. Harva kuitenkaan haluaa kuulla totuutta numeroista, etenkään tässä tapauksessa, ja siksi emme pidä niistä.

Kuitenkin jopa luottoluokituslaitosten kokaiinia vetävät keltanokat tietävät, että Irlanti, Kreikka, Espanja, Italia, Yhdistynyt kuningaskunta ja Portugali ovat lähellä konkurssia. Kaput tarkoittaa kaput millä tahansa kielellä!

Mitä Euroopan parlamentti siis ehdottaa? Eurooppalaista luottoluokituslaitosta, jonka palkkiot me maksamme ja joka tanssii meidän pillimme mukaan. Se voisi tehtailla AAA-luokituksia euroalueen konkurssin tehneiden talouksien arvottomille velkakirjoille. Kysymys kuuluu: kuka niihin uskoisi? Vastaukseni on: joitain englantilaisia kreivikunnanvaltuustoja ja BBC:n talouskirjeenvaihtajia lukuun ottamatta ei juuri kukaan. Kun eurooppalaiset tajuavat, että heitä on pidetty koekaniineina valtavassa, epäonnistuneessa valuuttakokeessa, he polttavat tämän paikan maan tasalle ja teloittavat meistä suuren osan. Kuka heitä voisi siitä syyttää?

  Marine Le Pen (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, luottoluokituslaitosten aiheuttamat vahingot ovat nyt kaikkien nähtävillä. Valtionvelkakriisi on juuri osoittanut niiden suhdannevaihteluja vahvistavan vaikutuksen. Luottoluokituslaitokset, jotka olivat täysin tietämättömiä tulipalon vaarasta ennen sen syttymistä, lietsovat nyt tulta kuin tuhopolttajat. Komission syyskuussa 2009 antama asetus on jäänyt täysin huomiotta. Koska EU:n toimielimet ovat luonteeltaan kaikkea muuta kuin kaukokatseisia, ne joutuvat nyt jälleen kerran toteuttamaan hätätoimenpiteitä.

Meille on ehdotettu niin markkinoiden eturistiriitojen vääristämien lakien säilyttämistä kuin Euroopan komission rakastamaa neuvostotyylistä liiallista sääntelyäkin. Me olemme menossa ojasta allikkoon. Puheenjohtaja Barroson hiljattain ilmaisema toivomus asettaa luottoluokituslaitokset Euroopan keskuspankin ja komission seurantaan on yksinkertaisesti epärealistinen, etenkin pääjohtaja Trichet'n helmikuussa 2010 esittämän uskomattoman lausunnon jälkeen. Trichet totesi, että pankkien taseiden konsolidointi vaatii erityistä luottamuksellisuutta. Toisin sanoen se edellyttää salailua ja vaitioloa.

On ilmiselvää, että me puutumme ongelman seurauksiin sen aiheuttajien sijaan. Sen selvittäminen, pitääkö laitosten saada maksunsa sijoittajilta vai velallisilta tai pitääkö laitosten olla yksityisiä vai julkisia, riippumattomia vai seurannan alla, ei ratkaise mitään. Kuten Maurice Allais on sanonut, niin kauan kuin luottoa voidaan käyttää ostamiseen saamatta tai myymiseen omistamatta, kapitalismi kulkee nousukaudesta laskukauteen aiheuttaen aina vakavampia seurauksia valtioille ja talouksille.

Näin ollen meidän on ennen kaikkea kiellettävä rahan ja velkakirjojen luominen ilman todellista ja konkreettista vastiketta. Niin me voisimme tehdä lopun markkinoiden villistä ja järjettömästä spekuloinnista, eikä luottoluokituslaitoksia enää tarvittaisi.

  Edward Scicluna (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, EU:n johtajien hiljattainen luottoluokituslaitosten vastainen hyökkäys, joka koski valtionveloille annettujen luokitusten pudotusten ajoitusta ja määrää, saattaa vaikuttaa joistakuista jonkin verran liioitellulta.

Luottoluokituslaitosten epäonnistumiset ovat nyt kuitenkin kaikkien tiedossa, ja uskon, että niistä ollaan yksimielisiä Euroopan parlamentin kaikissa ryhmissä. Luokituslaitokset luokittelivat myönteisesti velkakirjoja, jotka myöhemmin osoittautuivat katteettomiksi. Nyt kun tilanne on muuttunut ja talouden näkymät ovat kaikkialla Euroopassa heikot, laitokset ylireagoivat vastakkaiseen suuntaan. Edes ennen näkemätön 750 miljardin euron paketti ei näytä vakuuttaneen niitä. Meidän on kuitenkin reagoitava maltillisesti; ei ole viestintuojan syy, jos uutiset ovat huonoja.

Yksi asia on varma: olivat luokitukset sitten liian optimistisia tai pessimistisiä, luottoluokituslaitosten vaikutusvalta maailmanlaajuisilla rahoitusmarkkinoilla on valtava. Ne voivat pitää valtiota ja sen kansalaisia – niin työntekijöitä kuin eläkkeensaajiakin – panttivankinaan ja ne myös tekevät niin. Tällä on väistämättä poliittisia vaikutuksia, joihin on puututtava.

Meidän on ymmärrettävä, miten luottoluokituslaitokset laativat ja myyvät luokituksiaan. Velkakirjan liikkeellelaskijan ja luokituslaitoksen välinen suhde on ilmiselvä ongelma. Toinen keskeinen kysymys on luottoluokituslaitosten lukumäärä ja niiden välisen todellisen kilpailun taso. Pankkeja ja rahoituslaitoksia säädellään perustellusti. Miksi luottoluokituslaitoksia pitäisi kohdella toisin, etenkin kun kyse on oligopolista?

Ongelman aiheuttajat, esimerkiksi eturistiriidat, ovat siis selvillä. Ratkaisujen löytäminen vaikuttaa kuitenkin mutkikkaammalta. Meidän on siis säilytettävä malttimme ja etsittävä oikea ratkaisu. Ylireagoiminen voisi aiheuttaa vakavia ongelmia.

  Wolf Klinz (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, luottoluokituslaitokset ovat vaikuttaneet tyrmistyttävällä tavalla maailmanlaajuisen rahoituskriisin ja euron ongelmien syntymiseen, eivätkä ne todellakaan ansaitse siitä kiitosta. Avoimuuden puute, eturistiriidat, rahoittaminen hankintayksiköiden kautta ja luokitusten julkistaminen kyseenalaisella hetkellä suhdanteita vahvistaen – toisin sanoen tallin oven sulkeminen hevosen karattua – puhuvat puolestaan. Luottolaitokset ovat olleet ja ovat yhä tietämättömiä tästä ja kieltävät ongelmat.

Olen itse ehdottanut, että EU:n pitäisi ryhtyä toimenpiteisiin nyt, ja olen hyvilläni siitä, että olette tästä samaa mieltä. Meidän on perustettava eurooppalainen luottoluokituslaitos, joka pohjautuu säätiömalliin. Tämän säätiömallin on luonnollisesti oltava taloudellisesti riippumaton. Millään taholla ei saa olla siihen poliittista vaikutusvaltaa – ei Euroopan keskuspankilla, ei komissiolla eikä jäsenvaltioilla. Riippumattomana säätiönä tämä eurooppalainen laitos voisi ryhtyä vakavaksi kilpailijaksi kolmen keskustelunaiheena olevan luokituslaitoksen muodostamalle oligopolille tai pikemminkin monopolille. Kaikkien Euroopassa liikkeellelaskettavien tuotteiden ja Euroopassa toimivien liikkeellelaskijoiden olisi saatava kaksi luokitusta, joista toisen olisi tultava eurooppalaiselta laitokselta.

Riippumattomuuden takaamiseksi säätiön olisi oltava myös taloudellisesti riippumaton. Tästä syystä tarvitaan siemenrahoitusta, joka voisi tulla Euroopan investointipankilta tai kenties komissiolta; siitä eteenpäin säätiön olisi rahoitettava itse itsensä. Siitä, pitäisikö myöhemmän rahoituksen tulla hankintaviranomaisilta tai käyttäjiltä, on keskusteltava vielä tarkemmin. Jäsen Giegold otti tämän puheeksi hetki sitten. Meidän on päästävä myös tästä yksimielisyyteen.

Yleisemmällä tasolla olisi tarkasteltava myös sitä, olisiko riippuvaisuuttamme luokituslaitoksista mahdollista vähentää jollain tavoin, sillä mielestäni olemme niistä tällä hetkellä aivan liian riippuvaisia.

  Vicky Ford (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, pidän keskustelua luottoluokituslaitoksista tervetulleena. Riippuvaisuus luottoluokituksista on asia, johon meidän on paneuduttava. Meidän on myös etsittävä tapoja edistää luokituslaitosten lukumäärän ja sitä kautta kilpailun lisääntymistä ja tarkasteltava eturistiriitoja, jotka liittyvät velallisen maksamiin luokituksiin. Katson kuitenkin, että sijoittajat ovat aina olleet tietoisia eturistiriitojen mahdollisuudesta ja siitä, että luottoluokitukset eivät itsessään ole suosituksia ostaa tai myydä.

Meidän on myös syytä muistaa, että vuoden 2020 tavoitteiden saavuttamiseksi EU tarvitsee investointeja. Investoinnit taas edellyttävät markkinoiden luottamusta, ja luottoluokituslaitokset ovat markkinoiden luottamuksen keskeinen tekijä. Toimiessaan luokitukset parantavat pääomamarkkinoiden saatavuutta lainanottajille, laskevat korkokantoja ja – valtionvelkojen kohdalla – säästävät sitä kautta veronmaksajien rahoja. Lisäksi ne tarjoavat sijoittajille joitain viitteellisiä ohjeita, mutta, kuten sanoin, ne eivät kuitenkaan kehota ostamaan tai myymään.

On syytä muistaa, että Euroopassa yksikään AAA-luokkaan kuuluva valtio tai yritys ei ole koskaan joutunut konkurssiin. Tämänhetkisen kriisinkin aikana vain alle 0,3 prosenttia AAA-luokkaan kuuluneista strukturoiduista lainoista Euroopassa on laiminlyöty, mikä tarkoittaa, että 99,9:ää prosenttia AAA-luokkaan kuuluneista lainoista ei ole laiminlyöty. Me todella tarvitsemme sijoittajien luottamusta. Meidän on puututtava luottoluokituslaitosten ongelmiin, mutta samalla on syytä muistaa, että ne eivät ole väärässä kaikilta osin.

  Claudio Morganti (EFD). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen vakuuttunut siitä, että luottoluokituslaitosten toiminnasta on tehtävä avoimempaa ja vastuullisempaa, mutta en yhdy puhujiin, jotka haluaisivat rajoittaa niiden toimintakenttää ja tehtäviä. Luottoluokituslaitosten kyvyttömyys ennustaa riskejä ja varoittaa markkinoita niistä on vain heijastus nykyisten julkisten rahoitusalan laitosten ja viranomaisten sekä koko pankkijärjestelmän huomattavista puutteista.

Uskon vapaisiin markkinoihin ja uskon, että myös luottoluokitusten alalla tarvitaan enemmän avoimuutta ja kilpailua. Eurooppalaisen luottoluokituslaitoksen perustaminen olisi sen sijaan absurdia; se olisi häpeällinen, autoritaarinen yritys julkisen vallan ulottamiseksi markkinoiden yli.

Lyhyesti sanottuna olisi liiallista yksinkertaistamista keskittyä tarkastelemaan vain luottoluokituslaitoksen osallisuutta nykyiseen rahoituskriisiin, kun kyse on ennen kaikkea talouskriisistä. Tiedot ja hyväksytyt politiikat osoittavat, miten Euroopassa ja monissa valtioissa uskottiin, että reaalitalous voidaan korvata rahoitusalalla ja siten itse asiassa voitaisiin hylätä koko teollisuusala.

  Anni Podimata (S&D). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tämänpäiväinen keskustelu luottoluokituslaitosten seurannasta ja toiminnan valvonnasta on valitettavasti entistäkin ajankohtaisempi Moody'sin päätettyä eilen pudottaa Kreikan luottoluokitusta peräti neljällä pisteellä. Tämä ei ole tietenkään ensimmäinen kerta viime kuukausina, kun Kreikan luokitusta on pudotettu merkittävästi. Eilinen pudotus on kuitenkin selvästi provosoiva ja tarpeeton, sillä siinä ei huomioitu millään tavoin talouden rakenneuudistusohjelman toteuttamisessa tapahtunutta edistymistä, jota Ateenassa eilisestä lähtien olleet troikan edustajat pitivät myönteisenä, eikä myöskään rahoitusmarkkinoiden vakautusrahaston perustamista, eikä sitä, että Kreikan talouden tarpeiden rahoittamiseen on varattu 110 miljardia euroa.

Onko järkeenkäypää, että hetkellä, jolla Euroopan keskuspankin pääjohtaja, Deutsche Bankin pääjohtaja sekä Euroopan komission edustaja onnittelevat Kreikan hallitusta pöytäkirjan täytäntöönpanosta auttaen siten euroa vahvistumaan dollaria vasten ja tukien Euroopan rahamarkkinoiden elpymistä, Moody's lähettää vastakkaisen viestin pudottamalla Kreikan luokitusta entisestään? Mielestäni tämä päätös osoittaa, että kyse on eturistiriidoista, sillä pudotus ei ainoastaan vaikeuta Kreikan pyrkimyksiä uudistaa talouttaan, vaan myös lietsoo markkinoiden spekulatiivisia hyökkäyksiä Kreikan taloutta ja koko euroaluetta vastaan.

Tämä osoittaa jälleen kerran, että luottoluokituslaitokset julkaisevat luokituksia varmistamatta niiden luotettavuutta ja paneutumatta niiden vaikuttimiin ja seurauksiin. Kun kyse on euroalueen talouksien arvioinnista, tällaiset puutteet aiheuttavat vakavia demokratiaa sekä kansallista ja eurooppalaista itsemääräämisoikeutta koskevia ongelmia.

Tämä on vain yksi esimerkki monista. Meidän täytyy tietää, mitä me teemme suojellaksemme eurooppalaisia talouksia näiden kyseenalaisten ja salamyhkäisten luokitusten aiheuttamalta spekuloinnilta. Välittömiä toimenpiteitä tarvitaan nyt kahdella tasolla. Ensinnäkin on perustettava kilpailukykyinen eurooppalainen luottoluokituslaitos ja toiseksi on luotava luokituslaitoksille tiukat ja luotettavat toimintakehykset. Toimintakehyksien on tarjottava avoimet ja tasapuoliset standardit luokituskriteereille, luokitusten julkaisuajankohdille julkaisusta seuraava markkinoiden reaktio huomioiden sekä luokitusten tarkkuuden ja luotettavuuden arvioinnille pidemmän ajan kuluessa.

  Juozas Imbrasas (EFD). – (LT) Nykyisen kriisin taustaa vasten tarkasteltuna luottoluokitusalalla syntynyt kriisi tuo esiin tämän järjestelmän heikkoudet. Tärkeintä on se, että kukaan ei katso olevansa vastuussa riskinarvioinnin lopputuloksesta, vaikka luottoluokituslaitosten toiminnalla on huomattava vaikutus rahoitusmarkkinoiden vakauteen ja vaikka luotonsaantimahdollisuudet ja luoton hinta riippuvat suurelta osin niistä. Toisaalta on hyvä, että komissio, joka tiedostaa, että markkinoiden luottamus on palautettava ja sijoittajien suojaa on kohennettava, tarjoaa uusia EU:n kattavia sääntöjä luottoluokituslaitosten sääntelyä koskevista yleisistä menettelyistä. Luottoluokituslaitoksia koskevien sääntöjen tarkistaminen merkitsee parempaa seurantaa Euroopan unionin tasolla ja luottoluokitusten suurempaa avoimuutta, mutta tätä alaa on tarkasteltava vielä nykyistä perusteellisemmin.

On tärkeää varmistaa, että luottoluokituslaitoksia valvotaan asianmukaisesti, ja langettaa rikkomuksista sopivia seuraamuksia. Luokituslaitosten lainoista on tehtävä nykyistä avoimempia sijoittajien ja luokitusten käyttäjien suojan parantamiseksi ja ennen kaikkea luottoluokitusalan kilpailun lisäämiseksi.

  Othmar Karas (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, Moody'sin käsittämätön eilinen päätös on selvä osoitus luokituslaitosten ylivallasta sekä päätöksentekoon liittyvästä avoimuuden puutteesta. Jokainen luokituslaitos on rekisteröitävä. Niiden toiminta ja päätösten perusteet on tutkittava perusteellisesti. Meidän on taattava luokituslaitosten riippumattomuus. Tämä tarkoittaa, että luokituslaitosten ei voida sallia saada palkkioitaan niiltä, joiden luottokelpoisuutta ne arvioivat.

Eturistiriidat ja muut ristiriidat on poistettava. Luottoluokituslaitos ei saa tarjota yritykselle konsulttipalveluja ja samanaikaisesti arvioida sen luottokelpoisuutta. Avoimuus on välttämättömyys; tämä tarkoittaa, että arvottamisessa käytetyt mallit ja perusteet on tuotava esiin. Meidän on vastattava monopolistiseen hallintaan toisella mielipiteellä ja lisäämällä kilpailua ja siksi me myös tarvitsemme eurooppalaisia luottoluokituslaitoksia. Säätiömallia on ehdotettu, mutta osakeyhtiömalli voisi olla toinen vaihtoehto. Kangaroo Group -ryhmä esittelee syksyllä komission ehdotuksen yhdessä jäsen Klinzin kanssa.

  George Sabin Cutaş (S&D). – (RO) Luottoluokituslaitosten toimet eivät ole ainoastaan aiheuttaneet nykyistä rahoituskriisiä, vaan ne ovat pahentaneet sitä entisestään. Euroopan parlamentin ja neuvoston luottoluokituslaitoksista vuonna 2009 annettu asetus laadittiin sääntelemään laitosten toimintaa. Asetus velvoittaa kaikki Euroopan unionissa toimivat luottoluokituslaitokset rekisteröitymään. Asetuksessa keskitytään kolmeen päätekijään: valvontaan, avoimuuteen ja eturistiriitoihin.

Me emme ole kuitenkaan vielä lähimainkaan ratkaisseet avoimuuteen ja luottoluokitusmarkkinoiden oligopolistiseen rakenteeseen liittyviä ongelmia. Ei ole normaalia, että jäsenvaltioiden taloudet ja sitä kautta eurooppalaiset yritykset joutuvat turvautumaan vain kolmen laitoksen tekemiin luokituksiin. Valtion luokitusta koskeva spekulointi voi ajaa huonossa tilanteessa olevan valtion vararikkoon. Näissä olosuhteissa pidän tarpeellisena perustaa yksinomaan eurooppalainen luottoluokituslaitos, joka tarjoaa nykyisille yrityksille todellista kilpailua ja vaihtoehtoisia välineitä.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, me kaikki tiedämme olevan täysin absurdia, että kaksi yksityistä yhdysvaltalaista yritys ja yksi brittiläinen yritys päättävät EU:n jäsenvaltioiden konkursseista. Pidän tätä luokituslaitosten oligopolia erittäin epävakaana. Toinen tyrmistyttävä tekijä on ajankohta, jona nämä laitokset ryhtyvät toimiin. Kun euro on hädin tuskin alkanut elpyä, jonkin jäsenvaltion luokitusta pudotetaan. Puheet luottoluokituslaitosten vastuutaan koskevasta tietoisuudesta asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin, kun ajatellaan, että yhdysvaltalaisten työttömien lainat, jotka oli pakattu arvopapereiksi, saivat usein AAA-luokituksen ja katsottiin näin ollen täysin turvallisiksi.

Lähemmässä tarkastelussa luokitusten laatijoiden näennäisen puolueeton asema on osoittautunut valheelliseksi, sillä laitokset saavat palkkionsa liikkeellelaskijoilta. Myös niiden arvioiden laatu on kyseenalainen. Ennen kansainvälistä rahoituskriisiähän ne antoivat huippuarvosanoja pankeille, jotka vähän myöhemmin ajautuivat konkurssiin.

On siis korkea aika ottaa luottoluokituslaitokset tarkkailuun. Niiden valvonnan ei kuitenkaan pitäisi rajoittua vain EU:n tasolle.

  Elena Băsescu (PPE). – (RO) Luottoluokituslaitokset ovat saaneet nykyisen kriisin aikana osakseen yhä kasvavaa kritiikkiä siitä, että ne eivät ole arvioineet yritysten tai edes valtioiden luottoriskejä objektiivisesti. Luottoluokituslaitosten ennen kriisiä laatimat arviot eivät antaneet millään tavalla olettaa kriisin olevan puhkeamassa, mutta sittemmin ne ovat pudottaneet useiden Euroopan valtioiden luokitusta pahentaen siten kriisiä.

Luottoluokitusalan pääongelma on kilpailun puute, sillä ala on vain kolmen yhdysvaltalaisyrityksen hallinnassa. Tuen näin ollen puheenjohtaja Barroson ehdotusta perustaa eurooppalainen luottoluokituslaitos. Kuten kaikki tiedämme, yksi luottoluokituslaitoksista muutti Saksan luottoluokitusta viime viikolla erään käsittämättömän virheen seurauksena.

Haluan lopuksi todeta, että Euroopan unionin on taattava, että luottoluokituslaitosten toimintaa säännellään tulevaisuudessa nykyistä paremmin.

  Ivo Strejček (ECR). – (CS) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olen seurannut hyvin tarkkaan tämän iltapäivän keskustelua luottoluokituslaitoksista, enkä ole mikään luokituslaitosten kannattaja enkä puolestapuhuja.

En kuitenkaan ole myöskään huolissani luottoluokitusalalla syntyvästä monopolista tai oligopolista. Yhdessäkään tämänpäiväisessä puheenvuorossa ei ole ihmetelty sitä, miten ihmeessä nämä valtaviin velkavaikeuksiin joutuneet valtiot ajautuivat tällaiseen ylitsepääsemättömään taloudelliseen kaaokseen. Mielestäni olisi hyvä harkita järjestelmää, jossa valtio voi puuttua vapaiden markkinoiden toimintaan. Jos me veisimme ajatteluamme enemmän siihen suuntaan, meillä olisi ehkä vähemmän huolta luokituslaitoksista.

  Lara Comi (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kiitän jälleen tilaisuudesta osallistua tähän keskusteluun, joka käydään vain joitain päiviä sen jälkeen, kun eräs luottoluokituslaitoksista laski Kreikan luokitusta edelleen.

Ongelmat, jotka liittyvät näiden taloudellisen vaikutusvaltansa vuoksi jo lähes institutionalisoituneiden luottoluokituslaitosten luonteeseen ja johtamiseen, hallitsevat tämänhetkistä poliittista keskustelua, sillä niillä on merkittävä rooli maailmanlaajuisessa rahoituskriisissä ja tämänhetkisessä euroalueen kriisissä.

Taloudellinen järjestelmämme ei voi toimia ilman riippumattomia elimiä, jotka analysoivat julkistaloutta ja yksityisten yritysten taloutta. Haasteena on varmistaa, että luottoluokituslaitokset toimivat avoimesti ja yhteisten standardien mukaisesti, sillä niiden tekemät virheet voivat ajaa yrityksen konkurssiin tai laukaista uuden kriisin.

Mielestäni luottoluokituslaitoksia ei pidä missään tapauksessa kansallistaa, vaan pikemminkin pyrkiä luomaan oikeanlainen tasapaino, jotta laitokset ovat samanaikaisesti riippumattomia ja riittävän vastuuvelvollisia hallituksille. Tasapainoinen ratkaisu on siis mielestäni oikea tapa taata parempi tulevaisuus myös Euroopassa.

  Georgios Papanikolaou (PPE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Moody'sin eilinen päätös pudottaa Kreikan luottoluokitusta herättää todellakin monia kysymyksiä, kuten aiemmissa puheenvuoroissa on jo todettu.

Haluan tässä kohtaa lisätä keskusteluun yhden tekijän, jotta voisimme paremmin pohtia sitä, onko luottoluokituslaitosten toimintakehys todella nuhteeton, avoin ja virallinen. Yksityishenkilöiden Yhdysvalloissa luottoluokituslaitoksia vastaan nostamat kanteet ovat useimmiten perusteettomia, sillä vuodelta 1933 olevan lain nojalla luottoluokituslaitokset eivät ole vastuussa virheellisten luokitusten aiheuttamista menetyksistä.

Tästä syystä luokituslaitosten toiminta on kontrolloimatonta. Spekuloinnilla ei ole rajoja eikä rajoituksia, ja eurooppalaisen lainsäädäntökehyksen puuttuminen aiheuttaa melkoista rähinää Euroopan unionissa ja jokaisessa jäsenvaltiossa.

Meidän on ymmärrettävä, että vapaa talous ei tarkoita viidakon lakia, se tarkoittaa vastuuvelvollisuutta. Aloilla, joilla tätä ei ole sisäistetty, meidän on laadittava lainsäädäntöä; vastuuvelvollisuuteen on pakotettava lainsäädännön keinoin. Arvoisa komission jäsen, te puhuitte kilpailun ja laitosten lukumäärän lisäämisestä. Me odotamme komissiolta lähitulevaisuudessa paljon.

  Michel Barnier, komission jäsen. – (FR) Arvoisa puhemies, kiitän teitä kaikkia laadukkaista ja vilpittömistä puheenvuoroistanne. En aio palata luottoluokituslaitosten rooliin tai niiden luokitusten merkittävyyteen; jäsen Comi piti tästä juuri erittäin hyvän puheenvuoron.

Kommenttina jäsen Papanikolaoun ja jäsen Strejčekin puheenvuoroihin, toinen alustava huomautukseni on se, että meidän on parannettava luottoluokituslaitosten toimintatapoja. Niiden toiminnan on oltava avointa – palaan tähän tuonnempana – ja luokitusten on oltava mahdollisimman kiistattomia ja puolueettomia. Me voimme ja meidän täytyy toteuttaa nämä tavoitteet. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö yrityksiä ja erityisesti rahoitusalan yrityksiä tarvitsisi johtaa asianmukaisesti; niillä on oltava sekä sisäiset että ulkopuoliset valvontajärjestelmät ja välineet kriisien hallitsemiseksi; tämä on osa komission laatimia ehdotuksia. Se ei tarkoita myöskään sitä, etteikö valtioiden pitäisi hallita asioitaan asianmukaisesti. Niiden on johdettava julkistalouttaan asianmukaisesti ja kontrolloitava menojaan.

Paneudun nyt luottoluokituslaitoksiin. Me toivomme, että luottoluokituslaitoksista annettua asetusta koskeva uusi tarkistusehdotus hyväksytään viivytyksettä, jotta Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen voisi valvoa laitoksia tehokkaammin. Jäsen Le Pen ei ole enää paikalla, mutta hänen olisi syytä selvittää tosiasiat. Luottoluokituslaitoksia ei tule valvomaan Euroopan keskuspankki eikä komissio. Me halusimme lisätä valvontaa ja avoimuutta markkinoilla, ja on vain loogista, että uusi riippumaton viranomainen, Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen, huolehtii tästä. Kuten jäsen Klinz totesi hyvin osuvasti, voimme todeta tarvitsevamme avoimuutta, kun tarkastelemme parin viime vuoden tapahtumia.

Kuten totesin puheenvuoroni alussa, nämä ehdotukset ja voimassa oleva lainsäädäntö eivät kuitenkaan vastaa kaikkiin ongelmiin; jäsen Cutaş mainitsi tämän luottoluokituslaitoksista annetun asetuksen, joka on tarkoitus panna täytäntöön tämän vuoden loppuun mennessä, mutta jota sovelletaan kaikilta osin vasta joulukuussa 2010.

Kaikkia ongelmia ei esimerkiksi ole käsitelty perusteellisesti. Monipuolistaminen ja kilpailun lisääminen – jäsen Swinburne ja jäsen Scicluna viittasivat siihen, että luottoluokitusmarkkinoiden ei pitäisi keskittyä vain harvojen käsiin. Jäsen Giegold puhui hyvin selvin sanoin nyt laajalle levinneestä mallista, jossa liikkeellelaskija maksaa luokituslaitoksen palkkiot. Onko tämä malli toimiva? Onko se kestävä? Myös jäsen Karas otti tämän asian esiin.

Meidän on paneuduttava tähän asiaan samalla kun arvioimme joulukuuhun mennessä voimaan tulevassa, uudessa lainsäädännössä esitettyjä sääntöjä, sillä me olemme keskittyneet erityisesti eturistiriitojen vähentämiseen. Riittääkö tämä lainsäädäntö? Meidän on joka tapauksessa tarkasteltava tätä jäsen Giegoldin mainitsemaa liikkeellelaskija maksaa -mallia.

Kolmas asia, joka meidän on ratkaistava, on eurooppalainen ja kansallinen lainsäädäntö. Mielestäni eurooppalainen lainsäädäntö ja kansallinen lainsäädäntö ovat liian riippuvaisia luottoluokituslaitosten antamista luokituksista. Lopuksi haluan mainita jäsen Băsescun äsken esiin ottamat valtionvelkariskejä koskevat erityiset menettelyt; myös tässä kohtaa meidän on tehtävä perusteellista työtä.

Haluan kiittää jäsen Sánchez Presedoa hänen tuestaan valvontapaketin nopealle hyväksymiselle. Tämä on eräs keskeisistä tekijöistä, sillä Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen on valvottava luottoluokituslaitoksia ja hoidettava myös muita tehtäviä.

Kyllä, me tarvitsemme strukturoidumpaa ratkaisua. Siitä syystä me tarkastelemme parhaillaan kaikkia mainitsemiani ongelmia. Niistä ensimmäinen on riippumattomuus, jota jäsen Bowles toivoi kiihkeästi, ja myös minä haluan luottoluokituslaitosten olevan riippumattomia – ja sitä kautta uskottavia. Muita tarkasteltavia ongelmia ovat kaikki toimijat, jotka eivät toimi riittävän hyvin, sekä markkinoiden rakenne ja kilpailu. Tähän sisältyy mielestäni perusteltu ajatus eurooppalaisen luokituslaitoksen perustamisesta ennen kaikkea valtionvelkoihin liittyvien riskien ja mahdollisesti myös muiden ongelmien ratkaisemiseksi.

En ole vielä ottanut puheeksi tämän eurooppalaisen laitoksen asemaa. Tuleeko se olemaan julkinen laitos, yksityinen laitos, yksityisen ja julkisen tahon muodostama kumppanuus vai jäsen Klinzin ehdottama säätiö, joka on myös mielenkiintoinen ajatus? Me tarkastelemme tulevina viikkoina myös näitä kysymyksiä.

Monet teistä mainitsivat Kreikan luokituksen viimeisimmän pudotuksen, muun muassa jäsen Bowles, jäsen Chountis aivan äsken ja jäsen Podimata hetki sitten. Komission jäsenenä en aio ryhtyä kommentoimaan yksityiskohtaisesti jokaista tietyn luokituslaitoksen julkaisemaa luokitusta. Se veisi paljon aikaa, eikä se ole meidän tehtävämme; meidän ei pidä liioitella julkaistujen tai julkaistavien luokitusten uskottavuutta.

Tämä ei kuitenkaan estä minua – eikä aamupäivällä puhunutta kollegaani ja ystävääni komission jäsen Rehniä – sanomasta olevani yllättynyt Kreikan eilen julkaistun viimeisimmän luokituksen ajoituksesta – myös jäsen Mölzer ilmaisi olevansa yllättynyt. Hyvät parlamentin jäsenet, kuten jäsen Klute mainitsi, me tiedämme hyvin – ja meidän on tehtävä tämä selväksi myös ulospäin –, että Kreikka panostaa tällä hetkellä huomattavasti julkistaloutensa vakauttamiseen ja vahvan, terveen kasvun palauttamiseen.

Komissio luottaa täysin tähän prosessiin, joka on vaikea mutta välttämätön, ja jonka on onnistuttava. On myös tärkeää muistaa, että Kreikka ei ole yksin. Sillä on tukenaan eurooppalainen yhteisvastuu. Tätä korkean tason yhteisvastuuta osoittivat muutama viikko sitten valtioiden ja hallitusten johtajat, komissio, keskuspankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto, ja sitä tullaan osoittamaan myös jatkossa.

Julkaistut luokitukset ja niiden saama huomio sekä kiistat menettelytavoista ja ajoituksesta kannustavat minua laitosten uudistamiseen. Uudistaminen on jo aloitettu, kuten totesin 2. kesäkuuta annetussa tiedonannossa, ja haluan huomauttaa, että aiomme antaa näistä asioista säädösehdotuksia viimeistään vuoden loppuun mennessä tai ensi vuoden alussa.

Lopuksi haluan vielä kommentoida erästä jäsen Kluten huomautusta; te mainitsitte, että kun keskustelemme kaikista näistä asioista, keskustelemme paljon muustakin kuin vain luottoluokituslaitoksista. Tämä väline, jota on ehdottomasti kehitettävä lisäämällä avoimuutta, valvontaa, uskottavuutta ja moninaisuutta, on sisällytettävä laajempaan älykkään sääntelyn ja toimivan valvonnan rakenteeseen. Tämän edelleen jatkuva kriisi on meille opettanut, ja me aiomme ottaa opiksemme näistä kokemuksista. Toistan: yksikään toimija, yksikään tuote, yksikään markkina, yksikään alue ei saada jäädä toimivan valvonnan ja älykkään sääntelyn ulkopuolelle.

Tämä oli komission 2. kesäkuuta esittämän ehdotuksen ydin. Luxemburgissa muutama päivä sitten pidetty ministerineuvosto tuki sitä. Toivon ja puheenjohtaja Barroso toivoo, että myös Eurooppa-neuvosto tukee sitä. Hyvät parlamentin jäsenet, voitte luottaa siihen, että esitämme teille ensi vuoden alkuun mennessä vähitellen ehdotuksia kaikista tekemistämme sitoumuksista, jotta Eurooppa voi yhdessä maailman muiden alueiden ja erityisesti Yhdysvaltojen kanssa ottaa mahdollisimman tarkkaan opikseen tästä kriisistä, josta kansalaiset, kuluttajat ja yritykset ovat joutuneet kärsimään.

  Puhemies. – (EN) Keskustelu on päättynyt.

13. Arvopapereiden yleisölle tarjoaminen ja kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistaminen (direktiivien 2003/71/EY ja 2004/109/EY muuttaminen) (keskustelu)

  Puhemies. – (EN) Esityslistalla on seuraavana Wolf Klinzin talous- ja raha-asioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkistettavasta esitteestä annetun direktiivin 2003/71/EY ja säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta annetun direktiivin 2004/109/EY muuttamisesta (KOM(2009)0491 – C7-0170/2009 – 2009/0132(COD)) (A7-0102/2010).

  Wolf Klinz, esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, jos käytän tähän puheenvuoroon hiukan yli neljä minuuttia, tiivistän loppupuheenvuoroani hiukan, jotta en ylitä minulle varattua kuutta minuuttia.

Esitedirektiivi laadittiin alun perin vuonna 2003 sillä edellytyksellä, että sitä tarkistettaisiin syyskuussa 2009. Tarkistukset tehtiin suunnitellusti. Esitedirektiivi koskee esitteiden laatimista, hyväksymistä ja julkistamista edellytyksenä arvopapereiden yleisölle tarjoamiselle tai kaupankäynnin kohteeksi ottamiselle säännellyillä markkinoilla Euroopan unionissa. Tämänhetkinen tarkistus koskee pääasiassa direktiivin teknisiä seikkoja ja sen tarkoituksena on poistaa joitain oikeudellisia epävarmuustekijöitä ja kohtuuttoman raskaita vaatimuksia.

Haluan ensin kiittää kaikkia parlamentin jäseniä, jotka ovat tehneet kanssamme yhteistyötä, ja kaikkia varjoesittelijöitä. Yhteistyömme on ollut erinomaista, myös komission kanssa. Ilman tällaista toimivaa yhteistyötä tätä pakettia ei olisi saatu valmiiksi ensimmäisessä käsittelyssä alle kymmenessä kuukaudessa. Esittelen nyt lyhyesti aikaan saamamme sopimuksen; tähän sisältyvät myös kolmikantaneuvottelut. Käyn läpi kahdeksan pääkohtaa, joista pääsimme yhteisymmärrykseen.

Ensinnäkin yksi tavoitteistamme oli helpottaa pääoman saatavuutta markkinoilla pienten ja keskisuurten yritysten näkökulmasta. Kuten tiedätte, Yhdysvalloissa paljon suurempi osa yrityksistä ja myös pk-yrityksistä saa rahoitusta markkinoiden kautta, kun taas Euroopassa tavanomainen käytäntö erityisesti pienyrityksillä on hankkia rahoitusta pankkilainojen avulla. Me pyrimme tarjoamaan pienyrityksille mahdollisuuden käyttää markkinoita aiempaa yleisemmin. Tästä syystä me olemme nostaneet esitevaatimuksesta vapauttamisen kynnysarvoa 2,5 miljoonasta eurosta 5 miljoonaan euroon, mikä vähentää pk-yrityksille aiheutuvaa hallinnollista taakkaa ja kustannuksia.

Toinen asiani koskee sijoittajansuojaa. Me haluamme varmistaa, että tällaisten helpotusten yhteydessä pienille yksityisille sijoittajille voidaan taata riittävät takeet. Tämän vuoksi me olemme nostaneet esitevaatimuksesta vapauttamisen kynnysarvoa nimellisarvoltaan 50 000:n arvoisista arvopapereista nimellisarvoltaan 100 000:n arvoisiin arvopapereihin.

Kolmas asia, jonka haluan ottaa esiin, koskee sitä, miten työntekijät voivat osallistua yrityksen osakepääomaan ilman, että yrityksen on kannettava esitteen julkistamisesta aiheutuvat suhteellisen korkeat kustannukset. Kyse on siis esitevaatimuksen poistamisesta työntekijöiden osakeomistusjärjestelmien yhteydessä. Tarkistukseen on sisällytetty suhteellisuuslauseke tarpeettoman julkistamisvaatimuksen poistamiseksi. Me olemme samalla kuitenkin varmistaneet, että saatavilla on perustiedot sisältävä asiakirja, jotta osakepääomaan osallistuvat työntekijät tietävät, missä he ovat mukana. Me olemme myös varmistaneet, että kolmannessa maassa – siis Euroopan unionin ulkopuolella – pörssiin listautuneet yritykset vapautetaan esitevaatimuksesta eurooppalaisten yritysten tavoin niiden tarjotessa osakkeita työntekijöilleen sillä edellytyksellä, että ne voivat todistaa julkistamisvelvollisuuksien vastaavuuden.

Neljäs asia, josta keskustelimme ja josta pääsimme sopimukseen, koskee niin kutsuttua esitetiivistelmää. Esite on tavallisesti laaja ja paksu asiakirja, joka sisältää usein satoja sivuja. Tämän lisäksi tulee myös tiivistelmä, jossa on usein vielä 50–70 sivua. Me haluamme parlamentin lyhentävän tiivistelmää siten, että se vastaa sijoittajille annettavia avaintietoja, toisin sanoen asiakirjaa, joka sisältää sijoittajalle keskeiset tiedot ja jollaisia tarjoavat perinteiset sijoitusrahastot, yhteissijoitusyritykset. Komissio ei itse asiassa ole tarkastellut tätä, sillä se piti tarpeellisena ainoastaan varmistaa, että tiivistelmä sisältää avaintiedot.

Me olemme nyt sopineet, että tiivistelmä säilytetään nykymuodossaan, mutta että samalla sen täytyy sisältää avaintiedot, jotka asetetaan mahdollisesti direktiivin vaatimuksissa ja tarkastelun toisessa vaiheessa. Tiivistelmää saadaan näin lyhennettyä huomattavasti nykyisestä 60–80 sivusta kenties noin 20–30 sivuun. Lisäksi siitä saadaan helppotajuisempi ennen kaikkea piensijoittajien kannalta. Tämä on tärkeää, sillä piensijoittajia ei pidä tässä yhteydessä unohtaa.

Viides asia on vastuu. Kuka takaa laaditun esitteen sisällön oikeellisuuden? Erityisesti jos välittäjä käyttää esitettä ja tekee siihen mielivaltaisia muutoksia, niin vastuullinen osapuoli on tällöin välittäjä. Esitevaatimus raukeaa tarjousajan päätyttyä tai vaihdon käynnistyttyä sen mukaan, kumpi tapahtuu myöhemmin.

Seitsemäs kohta on tarkistuslauseke. Tämä direktiivi on tarkistettava viiden vuoden kuluttua edelliseen tapaan.

Viimeinen kohta, jonka haluan ottaa esiin, on se, että tämä asiakirja on ensimmäinen säädös, joka on yhdenmukaistettu Lissabonin sopimuksen määräysten kanssa. Haluan lopuksi huomauttaa, että talous- ja raha-asioiden komitean puheenjohtaja on onnistunut varmistamaan, että parlamentille varataan riittävästi aikaa. Meillä on kolme kuukautta aikaa vastata komissiolle ja sen jälkeen tarvittaessa kolme kuukautta lisäaikaa. Mikäli kaikki vaihtoehdot epäonnistuvat, me olemme sitoutuneet aikaiseen hyväksymiseen, jotta tämä säädös saadaan läpi mahdollisimman lyhyessä ajassa.

Kaikki osapuolet ovat tämän kannalla.

  Michel Barnier, komission jäsen. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kun olin Euroopan parlamentin kuultavana 13. tammikuuta ennen nimittämistäni komission jäseneksi, lupasin parantaa sijoittajansuojaa ja vähentää yrityksille ja erityisesti pk-yrityksille aiheutuvia hallinnollisia kuluja; kuten tiedämme pk-yritykset muodostavat 80–90 prosenttia yhtenäismarkkinoiden taloudellisesta rakenteesta. Pidän tästä syystä erittäin myönteisenä sitä, että parlamentti on hyväksynyt tarkistetun esitedirektiivin ensimmäisessä käsittelyssä. Tämä on muutettu direktiivi, jolla yksinkertaistetaan ja selvennetään arvopapereiden liikkeeseenlaskemista koskevia sääntöjä, jolla tuetaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä pääomamarkkinoille pääsyssä, kuten jäsen Klinz juuri totesi, ja jolla vahvistetaan sisäisiä pääomamarkkinoita. Tätä direktiiviä koskevia neuvotteluita käytiin tiiviissä yhteistyössä parlamentin kanssa. Lisäksi parlamentti ja neuvosto ehdottivat merkittäviä parannuksia, ja komissio teki tietenkin myös osansa.

Haluan tästä syystä esittää komission puolesta lämpimät kiitokset parlamentin esittelijälle, jäsen Klinzille, sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnalle heidän tehokkaasta toiminnastaan ja rakentavasta yhteistyöstään. Me olemme tyytyväisiä nyt käsiteltävänä olevaan, kompromissina syntyneeseen tekstiin, joka noudattaa alkuperäisen ehdotuksen henkeä.

Vuoden 2003 esitedirektiivin ansiot olivat selviä ja kiistattomia. Direktiivissä asetettiin yhteisiä sääntöjä siitä, mitä eurooppalaisten yritysten on julkaistava laskiessaan liikkeelle arvopapereita, ja siihen sisältyi yksi merkittävä uudistus. Sen jälkeen kun esite on hyväksytty yhdessä jäsenvaltiossa, se on pätevä kaikkialla unionin alueella. Vuoden 2003 kehystä oli kuitenkin tarpeen tarkistaa esitejärjestelmän oikeudellisen selkeyden ja tehokkuuden parantamiseksi sekä hallinnollisten kulujen vähentämiseksi.

Sen vuoksi teidän ja tarkistuksen ansiosta arvopapereiden liikkeeseenlaskeminen edellyttää tästä lähtien tietyissä tapauksissa vähäisempiä julkistamisvelvollisuuksia pienyritysten ja pienten luotonantajien sekä uusmerkintöjen ja valtion takausjärjestelmien ollessa kyseessä. Esitetiivistelmän muotoa ja sisältöä parannetaan. Vapautuksia esitteen julkistamisvelvollisuudesta on selkeytetty tapauksissa, joissa yritykset myyvät välittäjien tai myyntiketjujen kautta tai jakavat osakkeita työntekijöilleen. Lisäksi julkistamisvelvollisuudet, jotka ovat tällä hetkellä päällekkäisiä avoimuusdirektiivin vaatimusten kanssa, kumotaan.

Tämä on yhteistyömme tulos. Tarkistettu direktiivi tarjoaa tasapainoisen työvälineen, joka vastaa sijoittajien ja liikkeeseenlaskijoiden pääomamarkkinoita koskeviin monimutkaisiin kysymyksiin, oli sitten kyse pk-yrityksistä tai suurista, vakiintuneista yhtiöistä. Tämän tekstin hyväksyminen ensimmäisessä käsittelyssä antaa vahvan viestin siitä, että Euroopan unioni noudattaa lupaustaan yksinkertaistaa ja vähentää hallinnollista taakkaa samalla ylläpitäen tai jopa parantaen sijoittajansuojaa. Tästä syystä haluan vielä kerran kiittää parlamentin esittelijää ja kiittää teitä siitä, että hyväksytte tämän dynaamisen kompromissin, jonka tavoitteena on edistää yksinkertaistamista ja ennen kaikkea tukea eurooppalaisia pk-yrityksiä.

  Diogo Feio, PPE-ryhmän puolesta. – (PT) Haluan aluksi todeta, että talous- ja raha-asioiden valiokunnan sisäinen yhteistyö on ollut onnistunutta sen jäsenten esittämien ehdotusten ansiosta. Haluan lisäksi korostaa esittelijän, jäsen Klinzin, merkittävää asemaa myönteisen lopputuloksen aikaansaamisessa. Kun puhe on esitteistä, niin puhe on tietenkin julkisuudesta, markkinoiden turvallisuudesta ja investointien paremmasta saannista. Tästä syystä olen toisinaan kokenut, että kuluttajien tarvitseman suojan ja niin ikään tarpeellisen sijoittajansuojan välillä on selvä ristiriita.

Me olemme onnistuneet löytämään tasapainon näiden kahden välille. Ratkaisut eivät usein olleet samoja, mutta sitä tärkeämpää on korostaa, että loppujen lopuksi tässä tarkistuksessa on kiinnitetty huomiota pienten ja keskisuurten yritysten tilanteeseen, tarpeeseen kunnioittaa piensijoittajia, yksinkertaistaa ja selkeyttää vapautuksia sekä pienentää yrityksille aiheutuvia kustannuksia vähentämällä usein kohtuutonta hallinnollista taakkaa.

Neuvoston, komission ja parlamentin kannat eivät tietenkään ole kolmikantakokouksissa aina täysin yhteneväisiä. Me onnistuimme kuitenkin löytämään tasapainon eurooppalaisten markkinoiden turvallisuuden takaamiseksi tulevaisuudessa, ja sitä pidän erittäin myönteisenä.

  Catherine Stihler, S&D-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää ja kaikkia varjoesittelijöitä heidän yhteistyöstään.

Uskon, että S&D-ryhmä hyväksyy aikaansaadut kompromissit, koska ne ovat oikeudenmukaisia ja koska uskomme niiden lisäävän sijoittajansuojaa erityisesti pienten yksityissijoittajien kannalta. Kuten komission jäsen totesi, se on mielestäni alkuperäisen direktiivin hengen mukaista.

Jos tarkastelemme tiivistelmää ja avaintietoasiakirjaa, joista jäsen Klinz puhui, sekä selkeyden lisäämistä, uskon, että aikaansaatu muotoilu parantaa selkeyttä varmistaen, että siviilioikeudellinen vastuu on mukana perusesitteessä.

Me olemme lisäksi selventäneet ajanjaksoa, jona esitteen tai lisätietojen julkistamista vaaditaan. Me olemme myös selventäneet esitevaatimusta ja sitä koskevaa vastuuta tapauksissa, joissa arvopapereita myydään välittäjien kautta sen sijaan, että liikkeeseenlaskija myisi ne suoraan.

Kynnysarvosta toteaisin sen, että kyse oli pikemminkin pienestä nipistämisestä kuin dramaattisesta muutoksesta, mutta aikaan saadut kompromissit olivat oikeudenmukaisia ja tasapainoisia, ja S&D-ryhmä tukee niitä.

Mielestäni päätös tehdä selväksi määritelmät kokeneesta sijoittajasta ja kolmannen maan kaupankävijästä on tervetullut.

Paremman sääntelyn mukaisesti päätös siitä, että työntekijöiden osakeomistusjärjestelmät eivät edellytä esitteen julkistamista, vaikuttaa perustellulta. Loppujen lopuksi, jos työntekijät eivät ole halukkaita sijoittamaan omaan yritykseensä, johtoportaan olisi kenties syytä ottaa siitä vaari.

Jäsen Klinz otti puheeksi delegoituja säädöksiä koskevan työn. Kolmen kuukauden kompromissi on oleellisen tärkeä ja se on askel parlamentin suuntaan.

Aion käyttää esitedirektiiviä koskevaa päätöstä vertailukohtana toimiessani rakennustuotteita koskevan asiakirjan esittelijänä, siinä missä neuvosto käyttää vertailukohtanaan lemmikkieläindirektiiviä.

Pidän esitteiden sähköistä julkistamista myönteisenä muutoksena. Myös viiden vuoden tarkistuslauseke on tervetullut.

Arvoisa puhemies ja hyvä esittelijä, S&D-ryhmä kannattaa aikaan saatua kompromissia ja me aiomme tukea ensimmäisessä käsittelyssä saavutettua tulosta huomisessa äänestyksessä.

  Olle Schmidt, ALDE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, rahoituskriisin jälkimainingeissa vaaditaan oikeutetusti nykyistä suurempaa avoimuutta ja rahoitusmarkkinoiden parempaa sääntelyä. En vastusta tätä, mutta uutta sääntelyä laadittaessa on aina pyrittävä tasapainoiseen ratkaisuun. Huonosti laaditut ehdotukset eivät lisää Euroopan talouden kasvukykyä, vaikka niiden tavoitteet olisivatkin oikeutettuja.

Haluan tästä syystä kiittää esittelijää, kollegaani jäsen Klinziä, hänen erinomaisesta työstään, joka vastustaa tällaisia tarpeettoman seikkaperäisiä sääntöjä ja säännöksiä. Jäsen Klinzin ehdotus parantaa oikeusvarmuutta ja poistaa kohtuuttoman tiukkoja vaatimuksia yritysten hallinnollisen taakan keventämiseksi 25 prosentilla vuoteen 2012 mennessä. Olen ryhmäni tavoin tyytyväinen jäsen Klinzin ja muiden neuvottelemaan kompromissiin. Ehdotuksella vähennetään pienten ja keskisuurten yritysten hallinnollista taakkaa kuitenkaan heikentämättä sijoittajansuojaa – tämä on mielestäni tärkeä muistaa. Myös komission jäsen Barnier mainitsi tämän.

Keskustelussa on tietenkin keskitytty esitteiden julkistamisessa noudatettaviin kynnysarvoihin sekä muun muassa oikeuksiin. Pidän kynnysarvoja tasapainoisina ja uskon niiden edistävän sisämarkkinoiden toimintaa. Ehdotus vapauttaa pienet ja keskisuuret yritykset velvollisuudesta laatia esitteitä, mikä helpottaa niiden pääoman saantia. Kynnysarvo nostetaan 2,5 miljoonasta eurosta 5 miljoonaan euroon. Tämä on tasapainoinen ehdotus. Lisäksi se auttaa alueellisia pankkeja ottamaan helpommin joukkovelkakirjoja, sillä kynnysarvoja nostetaan 50 miljoonasta eurosta 75 miljoonaan euroon muiden kuin oman pääoman ehtoisten arvopapereiden, kuten korkoa tuottavien velkojen ja strukturoitujen instrumenttien, osalta.

Yhteenvetona haluan Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmään kuuluvan kollegani tavoin kiittää jäsen Klinziä hänen todella erinomaisesta työstään. Tämä mietintö on merkittävä askel kohti miljoonien eurooppalaisten pienyritysten olosuhteiden parantamista.

  Vicky Ford, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tiedän, että tämä mietintö ei ole juuri päässyt otsikoihin, mutta se ansaitsisi kyllä päästä, sillä esitedirektiivillä on ratkaisevan tärkeä asema eurooppalaisten yritysten pääoman saannin sääntelyssä. Pääoman saanti on taas elintärkeä tekijä Euroopan talouden tulevien kasvumahdollisuuksien kannalta.

Varjoesittelijöiden kanssa on ollut ilo työskennellä, mutta erityisen miellyttävää työskentely on ollut jäsen Klinzin ohjauksessa. Hän on tuonut komission alkuperäiseen ehdotukseen ja neuvoston kantaan todellista lisäarvoa. Mielestäni aikaan saatu teksti ei ole ainoastaan teknisesti toimiva, vaan siinä on lisäksi saavutettu sopiva tasapaino toisaalta sijoittajansuojan ja toisaalta yritysten eurooppalaisille pääomamarkkinoille pääsyn helpottamisen välillä. Me olemme tehneet paljon työtä oikeusvarmuuden parantamiseksi, ja esitteiden päivittämistä ja täydentämistä koskevia menettelyitä on selkiytetty huomattavasti. Me olemme pyrkineet auttamaan sijoittajia tarkastelemalla tiivistelmän sisältöä ja avaintietojen käsitettä.

Pidän erityisen myönteisenä sitä, että uusmerkintöjen julkistamisvelvollisuutta on kevennetty. Uskon tämän hyödyttävän niin suuria kuin pieniäkin yrityksiä. Markkinoiden ollessa volatiiliset esitteen aiheuttamat kustannukset voivat estää osaa yrityksistä edes yrittämästä pääomansa kasvattamista. Tämä on näinä aikoina erityisen tärkeää pitää mielessä.

Tämä on erittäin hyvä ennakkotapaus. Odotan mielenkiinnolla tarkempaa analyysia tästä alasta, kun käsittelemme rahoitusmarkkinadirektiiviä myöhemmin tänä vuonna. Kuten sanoin, tämä on esimerkki konkreettisesta toimenpiteestä, jonka toteutamme parantaaksemme yritysten ja tulevaisuuteen sijoittamisen mahdollisuuksia Euroopassa.

  José Manuel García-Margallo y Marfil (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, me tiedämme useita asioita. Me tiedämme, että nykyinen kriisi on kuin muuntuva virus: se alkoi kiinteistökriisinä, mutta muuttui myöhemmin pankkikriisiksi, sitten talouskriisiksi ja päätyi lopulta valtionvelkakriisiksi, joka voi tuoda vanavedessään vielä muita alan kriisejä.

Me tiedämme myös, että tämä kriisi on tullut erittäin kalliiksi. Komission yksiköiden mukaan rahoitusalan tukisitoumusten kokonaissumma on peräti 3,5 miljardia euroa, mikä vastaa kolmasosaa EU:n bruttokansantuotteesta. Me tiedämme myös, että yksi kriisin pohjimmaisista syistä oli tuotteiden, instituutioiden ja markkinoiden avoimuuden puute.

Siksi mietintö, josta nyt keskustelemme, on erityisen tärkeä. Jos haluatte tilastotietoja, voin muistuttaa teitä siitä, että yksinomaan Yhdysvalloissa vuosina 2000–2006 omaisuusvakuudelliset arvopaperit nousivat neljällä asteella ja asuntolainavakuudelliset arvopaperit nousivat seitsemällä asteella. Lisäksi aivan hiljattain pidetyssä oikeudenkäynnissä hyvämaineisen pankin neuvonantajat kertoivat, että heillä ei ollut kovin tarkkaa käsitystä myymistään tuotteista.

Kolmanneksi me tiedämme myös, että monet G20-kokouksissa tekemistämme sitoumuksista ovat jääneet toteuttamatta, kuten eräs espanjalainen runoilija sanoisi: ne eivät ole päässeet "muusien luota teatteriin".

Me tiedämme myös, että tässä rahoitusalan uudistuksessa on noudatettava, nähdäkseni, kolmea avainperiaatetta: Yleiseurooppalaisten yksiköiden tulee olla yleiseurooppalaisten viranomaisten valvonnassa. Meillä on oltava tarvittavat välineet ongelmanaiheuttajien havaitsemiseksi ja ongelmien estämiseksi. Meidän on toimittava niin, että tavalliset kansalaiset eivät joudu maksamaan ongelmista, joita he eivät ole aiheuttaneet.

Arvoisa komission jäsen, teillä on vielä paljon työtä tehtävänänne ennen kuin Eurooppa on valmis kohtaamaan seuraavan kriisin.

Päätän puheenvuoroni ranskankieliseen toivotukseen: toivon teille tehtävässänne "de l'audace, encore de l'audace et toujours de l'audace" – rohkeutta, lisää rohkeutta ja loputtomasti rohkeutta.

Puhetta johti
varapuhemies Rodi KRATSA-TSAGAROPOULOU

  George Sabin Cutaş (S&D). – (RO) Päällekkäisten avoimuusvaatimusten poistaminen ja pörssiarvoltaan pieniä yrityksiä koskevien julkistamisvaatimusten keventäminen tuottavat arviolta 110 miljoonan euron vuosittaiset kokonaissäästöt. Tätä kautta esitedirektiivin tarkistus parantaa pienten ja keskisuurten yritysten kilpailukykyä Euroopan unionissa. On syytä muistaa, että pienet ja keskisuuret yritykset ovat Euroopan unionin talouden moottori. Ne loivat Euroopan unionissa 9,4 miljoonaa työpaikkaa vuosina 2002–2008 ja työllistävät tällä hetkellä 90 miljoonaa eurooppalaista.

Samaan aikaan rahoitusta koskevat avoimuusvaatimukset on yhdenmukaistettava kaikkialla Euroopan unionissa eurooppalaisten yritysten hallinnollisen taakan keventämiseksi. Tämän seurauksena vastaperustetun Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen on valvottava esitteiden tutkimista ja hyväksymistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamista.

  David Casa (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan markkinat ovat viime vuosina olleet erittäin epävakaat, ja monet ovat joutuneet kärsimään huomattavia tappioita. Tästä syystä meidän on varmistettava, että sijoittajat ja erityisesti yksityissijoittajat saavat Euroopan unionissa tarvitsemansa suojan. Sijoittajien on saatava riittävästi tietoa tehdäkseen asiantuntevia päätöksiä. Hyvin jäsennellyt puitteet edistävät lisäksi eurooppalaisten markkinoiden turvallisuutta ja lisäävät siten houkuttelevuutta vakavasti otettavien sijoittajien kannalta.

Esitedirektiivillä on ollut yhteissijoitusyrityksiä koskevan direktiivin tavoin erittäin tärkeä asema Euroopan unionin kattavia alan standardeja asetettaessa. Tämä ala on jatkuvassa muutoksessa, joten sitä säätelevää teknistä lainsäädäntöä on tarkistettava, hienosäädettävä ja päivitettävä säännöllisesti, jotta se pysyy merkityksellisenä ja ajankohtaisena. Olen yhtä mieltä siitä, että jotkin direktiivin säännökset olivat tarpeettomia ja että organisaatioille asetettuja vaatimuksia tulisi karsia kovalla kädellä. Niiden sijoittajille tuottama hyöty on vähäinen, mutta ne muodostavat yrityksille huomattavan taakan. Määritelmien yhdenmukaistaminen tulkintaongelmien välttämiseksi eri jäsenvaltioissa yhdenmukaistaa myös koko alaa.

Haluan lopuksi onnitella esittelijää, jäsen Klinziä, hänen tekemästään erinomaisesta työstä. Haluan onnitella myös kaikkia varjoesittelijöitä. Mielestäni tämä mietintö on tasapainoinen ja oikeasuhteinen.

  Sari Essayah (PPE). – (FI) Arvoisa puhemies, hyvä komission jäsen, pidän mietintöä esitedirektiivin muuttamisesta myönteisenä, sillä monet näistä tehdyistä muutoksista vähentävät yritysten hallinnollista taakkaa, joten esittelijä on tehnyt erinomaisen hyvää työtä yhdessä varjoesittelijöiden kanssa.

Esitevaatimuksia pienennettäessä täytyy vastapainona ottaa huomioon aina sijoittajan suoja. Esitetiivistelmän oikeusperustaa täsmennettiin ja laajasta oikeusperustasta luovuttiin, mikä on hyvä, sillä pitkä esitetiivistelmä olisi ollut vaikeaselkoinen ja sijoittajalle olisi saattanut tulla sellainen tunne, ettei varsinaiseen esitteeseen tarvitsekaan perehtyä. Nyt esitetiivistelmän täytyy vain vastata itse esitettä, eikä se siis saa olla ristiriidassa sen kanssa. Varsinainen oikeudellinen vastuu on itse esitteen antamien tietojen totuudenmukaisuudessa. Pidän myös myönteisenä esitetiivistelmän sisältövaatimusten täsmentämistä, sillä yhdenmukainen rakenne edistää esitetiivistelmien ymmärrettävyyttä.

Toisessa tekemässäni tarkistuksessa toivoin, ettei esitevaatimuksesta luovuttaisi henkilöstöanneissa. Tämä perustui ajatukseen siitä, että kaikkia sijoittajia tulee kohdella yhdenvertaisesti. Ei voida aina johdonmukaisesti olettaa, että henkilöstöön kuuluva piensijoittaja tietää tarpeeksi yrityksestä ja sen arvopapereista. Tähän on ehkä vielä syytä palata ja kiinnittää huomiota jatkossa.

Tällä direktiivillä on tärkeä tavoite: se, että sijoittaja voi perustaa sijoituspäätöksensä helposti saatavilla olevaan selkeään ja ymmärrettävään tietoon. Uskon, että direktiivin muuttaminen, mainitsemastani ongelmasta huolimatta, antaa oman panoksensa muutoksella hyvään suuntaan.

  Elena Băsescu (PPE). – (RO) Haluan onnitella jäsen Klinziä hänen erinomaisesta työstään tämän mietinnön parissa. Lisäksi haluan esittää seuraavat täsmennykset. Komission ehdotus esitedirektiivin yksinkertaistamiseksi ja parantamiseksi tarjoaa paremman sijoittajansuojan ja takaa sijoittajille tarvittavat tiedot. Sama esite on käytettävissä missä tahansa Euroopan unionin jäsenvaltiossa sen jälkeen, kun yhden jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat rekisteröineet ja hyväksyneet sen.

Hallinnollisen taakan vähentäminen edellyttää mielestäni sopivaa sääntelykehystä, jolla poistetaan vastaanottavan jäsenvaltion ilmoitusta koskevat epätarkkuudet. Yrityksille asetettuja tarpeettomia tehtäviä karsimalla kohtuuttomia kustannuksia ja hallinnollista taakkaa voidaan lisäksi vähentää 25 prosentilla vuoteen 2012 mennessä. Haluan lopuksi todeta, että uudet säännökset parantavat sijoittajansuojaa ja tarjoavat sijoittajille mahdollisuuden analysoida arvopapereihin liittyviä riskejä paremmin ennen sijoituspäätöksen tekemistä.

  Franz Obermayr (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, vastuullisuutta koskeva selkeä sääntely on luonnollisesti avointen arvopaperimarkkinoiden tärkeä osa. Tässä suhteessa meidän on ennen kaikkea kiinnitettävä huomiota piensijoittajien suojaan. Sijoittajan täytyy arvopapereiden myöhemmän jälleenmyynnin yhteydessä tietää, kuka on vastuussa tietojen oikeellisuudesta ja ajantasaisuudesta. Jos sijoittajaa ajatellaan kuluttajana, jota on syytä suojella, niin hänelle on erittäin tärkeää taata tiedot, joita hän tarvitsee tuotteen – tässä tapauksessa arvopapereiden – arvon määrittämiseen. Muutoin sijoittaja ei voi tehdä asiantuntevia päätöksiä.

Vastaavasti EU:n yhteisillä pääomamarkkinoilla on tärkeää kerätä vertailevaa tietoa vastuuta sääntelevien kansallisten lainsäädäntöjen välisistä eroista. Näinä kriisien ja epävarmuuden aikoina arvopaperimarkkinoiden avoimuuden lisääminen voisi palauttaa sijoittajien luottamuksen.

  Angelika Werthmann (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, esite säätelee arvopapereiden julkistamista ja liikkeeseenlaskua yhteisön säännellyillä markkinoilla. Se on eräänlainen passi, joka sallii tuotteen pääsyn EU:n kaikkien jäsenvaltioiden markkinoille. Pidän piensijoittajille tarjottua suojaa ja erityisesti ilmoitusvaatimusta tervetulleina valvonnan ja avoimuuden edistämisen kannalta. Pienten ja keskisuurten yritysten arvopapereiden saannin helpottaminen hallinnollista taakkaa keventämällä on mielestäni sijoitus tulevaisuuteen.

  Michel Barnier, komission jäsen. – (FR) Arvoisa puhemies, haluan jälleen kerran kiittää kaikkia puhujia heidän tuestaan ja lisähuomautuksistaan. Hyväksyttävä teksti on selvästi dynaaminen kompromissi. Näin ollen se ei voi sisältää jokaista esitettyä ajatusta ja ehdotusta. Katson kuitenkin, että Euroopan parlamentti, jäsen Klinz, valiokuntanne, oikeudellisten asioiden valiokunta ja muut tahot voivat syystä olla tyytyväisiä, sillä uskon vilpittömästi, että nykyinen teksti on hyötynyt huomattavasti teidän huomautuksistanne, ehdotuksistanne ja rakentavasta kritiikistänne neuvotteluiden alusta loppuun saakka.

Tekstiin on sisällytetty lukuisia niistä tarkistuksista, joita te olette jättäneet yhdessä muiden talous- ja raha-asioiden valiokuntaan kuuluvien jäsenten kanssa. Tämä koskee erityisesti direktiivin soveltamisalaa, esitetiivistelmään sisällytettäviä avaintietoja koskevaa säännöstä, työntekijöihin sovellettavaa järjestelmää ja jopa esitedirektiivin "lissabonisointia", jos sallitte tällaisen ilmaisun.

Jäsen Feio mainitsi sijoittajansuojan ja pk-yritysten tarpeiden välisen ristiriidan. Haluan muistuttaa häntä siitä, että pienille ja keskisuurille yrityksille laaditaan oikeasuhteinen esite. Myös jäsen Cutaş otti esiin tämän sitoumuksen, pienten ja keskisuurten yritysten erityiskohtelun. Hyvä jäsen Feio, pienille ja keskisuurille yrityksille laaditaan siis oikeasuhteinen esite, tason 2 esite, joka samalla kunnioittaa sijoittajansuojaa.

Jäsen Essayah otti juuri äsken esiin kokeneet sijoittajat ja yksityishenkilöiden kohtelun. Direktiivissä huomioidaan täysin näiden kahden välinen ero. Tiivistelmällä on ratkaiseva merkitys yksityishenkilöiden asianmukaisen ja oikeudenmukaisen suojelun takaamisessa.

Hyvät parlamentin jäsenet, komissio hyväksyy kaikki tarkistukset ja tukee näin ollen tekstiä, kuten havaintojeni mukaan tukevat myös jäsen Klinz sekä eri ryhmien puhujat, jäsen Feio, jäsen Stihler, jäsen Schmidt ja jäsen Ford, jotka hyväksyivät tämän erinomaisen kompromissin ryhmiensä puolesta. Tämä direktiivi tulee varmasti parantamaan sijoittajansuojaa ja vähentämään liikkeeseenlaskijoille aiheutuvia hallinnollisia kuluja. Samalla se tulee vaikuttamaan sitäkin merkittävämmin todellisten pääomamarkkinoiden luomiseen Euroopan unionissa. Me emme saa hukata tätä mahdollisuutta.

Haluan lopuksi kiittää jäsen García-Margalloa hänen puheenvuorostaan, sillä hän asetti tämän tekstin aikaansaaman kehityksen paljon laajempaan kontekstiin, ja hän työstää tätä asiaa hyvin ansiokkaasti käsiteltävänä olevan valvontapaketin, avoimuuspaketin, yhteydessä. On syytä muistaa, että tämä tarkistus parantaa avoimuutta ja sovittaa sen liikkeeseenlaskijoille, erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille, kunnioittaen samalla, kuten jo totesin, sijoittajansuojaa. Valvonta sisällytettiin valvontapakettiin, kokoomatekstiin, jota meitä kaikkia rohkeuteen kehottava jäsen García-Margallo parhaillaan työstää yhdessä muiden jäsenten kanssa.

Te olette osoittaneet rohkeutenne tässä tekstissä, joka on todellinen merkkipylväs. Toivon, että me voimme kaikki yhdessä osoittaa samanlaista rohkeutta laatimalla neuvoston kanssa yhtä dynaamisia kompromisseja lähipäivien keskusteluissa, joissa käsitellään riskirahastoja ja pääomasijoituksia koskevaa asetusta sekä ennen kaikkea tämän tekstin edellyttämää suurta eurooppalaista hanketta äsken käsiteltyjen luottoluokituslaitosten valvomiseksi ja monia muita sääntelyä, avoimuutta ja valvontaa koskevia kysymyksiä, jotka kriisi on avannut silmämme huomaamaan. Se on meidän velvollisuutemme.

  Wolf Klinz, esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, esitän vain joitain lyhyitä huomautuksia. Haluan ensiksi kiittää komission jäsentä ja kaikkia parlamentin jäseniä heidän ystävällisistä sanoistaan. Olen ilahtunut siitä, että yhdytte näkemyksiini. Yhteistyömme on itse asiassa auttanut saattamaan eri tavoitteet tasapainoon. Nämä tavoitteet ovat toisaalta pk-yritysten pääoman saannin helpottaminen ja hallinnollisen taakan vähentäminen ja toisaalta sijoittajansuojan parantaminen ja takaaminen sekä todellisten eurooppalaisten sisämarkkinoiden luomisen edistäminen.

Kun tämä esitedirektiivin uusi versio tulee tarkistettavaksi muutaman vuoden kuluttua, toivon, että voimme silloin luoda yhteyden esitedirektiivin sekä väärinkäyttöä koskevan direktiivin ja avoimuusdirektiivin välille. Toivon, että voimme kenties jopa valita muiden kuin oman pääoman ehtoisten arvopapereiden kohdalla liikkeellelaskun aloituspaikaksi kotimarkkinoiden sijaan jonkin toisen jäsenvaltion markkinat.

  Puhemies. – (EL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona 16. kesäkuuta 2010.

14. Monivuotisen rahoituskehyksen tarkistaminen (keskustelu)

  Puhemies. – (EL) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu seuraavista suullisista kysymyksistä:

– Reimer Bögen talousarviovaliokunnan puolesta neuvostolle esittämä suullinen kysymys monivuotisen rahoituskehyksen 2007–2013 tarkistamisesta (O-0074/2010 – B7-0310/2010) ja

– Reimer Bögen talousarviovaliokunnan puolesta komissiolle esittämä suullinen kysymys monivuotisen rahoituskehyksen 2007–2013 tarkistamisesta (O-0075/2010 – B7-0311/2010).

  Reimer Böge, laatija. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, esitän talousarviovaliokunnan puolesta komissiolle ja neuvostolle nämä suulliset kysymykset, jotka koskevat monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamista, hetkellä, jolloin EU:lla on edessään valtavia taloudellisia ja poliittisia haasteita ja jolloin Euroopan unionia koskevan hankkeen kestävyys on asetettu kyseenalaiseksi. Me esitämme nämä suulliset kysymykset, koska ne liittyvät toukokuussa 2006 osana toimielinten välistä talousarviosopimusta annettuihin yhteisiin julkilausumiin ja lupauksiin, jotka eivät näytä enää pätevän. Sellaisen vaikutelman me ainakin olemme saaneet.

Tämän lisäksi Lissabonin sopimuksen täytäntöönpano on tuonut mukanaan uusia painopistealueita, jotka koskevat muun muassa ulkomaankauppaa, urheilua, avaruustutkimusta, ilmastonmuutosta ja energiaa. Meidän on siis löydettävä talousarviostamme tilaa myös näille uusille painopistealueille. 311 artiklassa todetaan yksiselitteisesti, että Euroopan unionin on hankittava itse resurssit näiden tavoitteiden saavuttamiseen ja toteutettava politiikkansa ottamatta velkaa.

17. toukokuuta 2006 talousarvion tarkistamisesta annettu julkilausuma sisältää käytännössä katsoen kaiken tarvittavan tuolloin tehtyjen päätösten tarkastelemiseksi perusteellisesti ja tarvittaessa niiden tarkistamiseksi sekä parlamentin selväsanaisen sitoumuksen osallistua tähän liittyvään kannan muodostamisprosessiin.

Tuolloisen esittelijän tavoin joudun nyt kysymään pettyneenä, olivatko nämä sopimukset ja sitoumukset vilpittömiä vai olivatko ne alun pitäen vain teeskentelyä, jota tarvittiin sopimuksen saamiseksi aikaan neuvostossa. Arvoisa komission jäsen Lewandowski, johtuuko komission epäröinti tarkastelun ja esitettyjen ehdotusten suhteen vain siitä, että neuvosto ei suostu muuttamaan kantaansa tässä asiassa? Teidän on päätettävä, oletteko neuvoston vai parlamentin puolella.

Haluan lisätä tähän, että toimielinten välisen sopimuksen 4 artiklassa tehdään yksiselitteisesti selväksi, että tehtäessä sopimukseen tarkistuksia, jotka voivat vaikuttaa talousarvioon, monivuotista rahoituskehystä ja toimielinten välistä sopimusta on tarkistettava vastaavasti. Nämä sitoumukset, muun muassa Euroopan ulkosuhdehallinto, sekä edellä mainitut painopistealueet tekevät tarkistamisesta välttämätöntä. Pelkkä tekninen tarkistaminen ei riitä, vaan me tarvitsemme ehdottomasti myös talousarvion otsakkeen IIV sekä monivuotisen rahoituskehyksen poliittista tarkistamista. Näitä kaikkia ei tarvitse toteuttaa ensimmäisenä vuonna, mutta ne vaikuttavat hyvin todennäköisesti monivuotiseen suunnitteluun.

Meillä on tässä käännekohdassa vastassamme päätös, joka tehtiin hätiköiden vakautus- ja pelastuspakettia valmisteltaessa. Päätös oli toki tarpeellinen, eikä sille ollut vaihtoehtoa, mutta se on kuitenkin jossain määrin polkenut parlamentin oikeuksia talousarviota koskevissa asioissa. Komission olisi harkittava, olisiko sen syytä käyttää 124 artiklaa, toisin sanoen pitäisikö sen tehdä aloite säännöllisten korkean tason – toimielinten johtajien välisten – tapaamisten järjestämiseksi talousarviomenettelyn yhteydessä, jotta näitä arkaluonteisia asioita voitaisiin vihdoinkin viedä eteenpäin. Tämä johtuu siitä, että meidän pitäisi myös – toivottavasti ennen sovittelua tai sen aikana – keskustella monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamisesta – hyväksymismenettelyä koskeva 312 artikla – ja talousarvion otsakkeen IIV poliittisesta tarkistamisesta, myös poliittisen välttämättömyyden näkökulmasta. Meidän tulisi keskustella myös Lissabonin sopimuksen edellyttämien muutosten tekemisestä sekä liikkumavaroista, tarkistuksista, joustavuudesta ja tulevista poliittisista hankkeista, kuten Galileosta ja ITER-hankkeesta, sekä Euroopan ulkosuhdehallinnosta, jotta voimme laatia hankkeita, jotka tuovat Euroopalle lisäarvoa, ja toimia mahdollisimman maltillisesti.

Haluan kysyä komissiolta ja neuvostolta nyt suoraan ja hyvin painokkaasti: pitävätkö ne näitä sopimuksia vain kuolleena kirjaimena vai aikovatko ne vilpittömästi kuulla parlamenttia? On Lissabonin sopimuksen etujen mukaista, että me toteutamme rahoituskehyksen hyväksymismenettelyn yhteydessä kaikki mahdolliset toimenpiteet tämän säädöksen hyväksymisen helpottamiseksi. En ole tähän mennessä nähnyt ainuttakaan merkkiä tästä. Siksi joudun esittämään teille tämän kysymyksen: oletteko te valmiita ja katsotteko olevanne kykeneviä tarkistamaan monivuotisen rahoituskehyksen samaan aikaan, kun teette kanssamme yhteistyötä sen sovittamiseksi yhteen Lissabonin sopimuksen säännösten kanssa? Teidän vastauksenne, sekä komission että neuvoston vastaukset, määräävät lähivuosien yhteistyömme talousarviota koskevissa asioissa.

  Luis Espadas Moncalvillo, neuvoston puheenjohtaja. – (ES) Hyvää iltapäivää. Haluan kiittää teitä, Euroopan parlamentin jäseniä, tästä tilaisuudesta vastata kysymyksiinne, jotka koskevat tätä erityisen tärkeää asiaa.

Haluan aluksi korostaa, että joulukuun 2005 Eurooppa-neuvostossa ei sovittu, että monivuotista rahoituskehystä pitäisi tarkistaa. Sen sijaan komissiota pyydettiin toteuttamaan kattava ja perusteellinen tutkimus Euroopan unionin menojen ja resurssien kaikista osatekijöistä ja laatimaan tutkimuksen perusteella kertomus. Eurooppa-neuvosto totesi lisäksi, että päätökset kaikista kertomuksen osa-alueista voitaisiin tehdä kertomuksensa itsensä perusteella ja että kertomus huomioitaisiin myöhemmän rahoituskehyksen valmistelutöiden yhteydessä.

Komissio ei ole vieläkään esittänyt tätä kertomusta. Neuvosto ei pidä monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamista juuri nyt erityisen tarpeellisena ennen kaikkea siitä syystä, että jäsenvaltioiden tilanne on talousarvion ja makrotalouden kannalta tällä hetkellä erittäin vaikea. Neuvoston kanta on siis se, että uudet tarpeet on rahoitettava priorisoimalla tai uudelleenjakamalla jo myönnettyjä määrärahoja. Joka tapauksessa päätös monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamisesta edellyttää komission ehdotusta, jota ei ole esitetty.

On kuitenkin selvää, että jos päätös monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamisesta olisi tehtävä, se olisi luonnollisesti tehtävä noudattaen perustamissopimusta, mukaan lukien Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 312 artiklaa.

Haluan käyttää tämän tilaisuuden toistaakseni neuvoston kannan, joka esitettiin jo neuvoston vuoden 2011 talousarvion suuntaviivoissa, jotka hyväksyttiin 16. maaliskuuta ja esiteltiin parlamentille 25. maaliskuuta tänä vuonna pidetyssä kolmenkeskisessä keskustelussa. Neuvosto on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että Lissabonin lainsäädäntöpaketin on oltava tekninen tarkistus. Sen yhteydessä ei pidä muuttaa talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielintenvälisen sopimuksen sisältöä.

Lissabonin lainsäädäntöpaketti on ehdottoman tärkeää hyväksyä mahdollisimman pian, jotta uuden perustamissopimuksen vaatimukset voidaan saattaa osaksi lainsäädäntöä ilman kohtuutonta viivettä. Neuvosto on tässä yhteydessä valmis keskustelemaan Lissabonin lainsäädäntöpaketista Euroopan parlamentin kanssa.

Hyvät parlamentin jäsenet, olen kiitollinen tästä suullisen kysymyksen tarjoamasta tilaisuudesta esittää teille neuvoston kanta tähän asiaan ja vastaan mielelläni mahdollisiin lisäkysymyksiin, joita katsotte tarpeelliseksi esittää.

  Janusz Lewandowski, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, vastaan heti suoraan Reimer Bögen esittämiin kysymyksiin, sillä se, että jäsen Böge ottaa ne esiin, on riittävä syy ottaa ne vakavasti.

Rahoituskehyksen tarkistamista koskevaan kysymykseen haluan sanoa, että kertomus toimielinten välisen sopimuksen toiminnasta on nyt teidän käsissänne. Kertomuksessa tarkastellaan joustavuutta ja liikkumavaroja ei itsetarkoituksena, vaan huomioiden mahdolliset myöhemmät kehityskulut.

Kertomuksessa todetaan hyvin selvästi, että liikkumavaraa on lähes kaikissa otsakkeissa hyvin niukasti. Me emme voi odottaa, että esimerkiksi otsakkeesta 2 (maatalous) voitaisiin vastata uusiin rahoitustarpeisiin aina sellaisten ilmaantuessa. Komissio voi esittää rahoituskehyksen tarkistamista vain, jos yksilöidyt tarpeet ovat tiedossa ja jos niitä ei voida kattaa muulla tavoin. Nämä ehdot eivät ole toistaiseksi täyttyneet. Myös ITER-hankkeen kohdalla tarvitaan sitoutumista tämän laajan hankkeen pitkäaikaiseen rahoittamiseen.

Mitä tulee budjettikohtiin, joiden katsotaan edistävän vuoden 2020 vihreää, älykästä ja osallistavaa kasvua koskevaa strategiaa, vuoden 2011 talousarvioesityksestä on varattu noin 58 miljardia euroa, mikä on noin 40 prosenttia Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita edistävästä talousarviosta.

Vastatakseni toiseen, menettelyjä koskevaan kysymykseen haluan sanoa, että komission ajatuksena oli yhdenmukaistaa nykyisen toimielinten välisen sopimuksen määräykset Lissabonin sopimuksen uuden kehyksen kanssa. Tavoitteena oli tukea mahdollisimman hyvin jatkuvuutta ja tehdä uuden perustamissopimuksen edellyttämistä muutoksista mahdollisimman pieniä, mutta perusoletuksena oli pitää joustavuus samalla tasolla ja säilyttää toimielinten välinen vallan tasapaino.

Me tiedämme, mitkä asiat ovat vielä avoinna. Avoin kysymys on niin kutsuttu "nolla nolla kolme -jousto", joka on edistänyt sovittelua vuodesta 2007 lähtien. Kaikki sovitteluun osallistuneet tietävät, että tämä oli välttämätöntä, ja siksi sitä on puolustettava. Tämä sääntö koski neuvostoa, joka toimii määräenemmistöllä kompensoidessaan ja tehdessään tarkistuksia; se on toiminut näin useissa yhteyksissä vuoden 2007 jälkeen. Mielestäni mikään uuden perustamissopimuksen hengessä tai kirjaimessa ei ole ristiriidassa tällaisen joustavuuden tason kanssa, ja me aiomme olla hyvin joustavia tarkastellessamme monivuotisen rahoituskehyksen joustavuusartiklan uudenlaista laatimista.

Talousarvion tuleva, viivästynyt tarkistus tarjoaa tilaisuuden vastustaa tulevaisuutta koskevaa poliittista visiota, kuten Reimer Böge selvästi totesi. Meidän pyrkimyksemme on tämä, ei toimielinten välistä sopimusta koskeva kertomus. Me toivomme olevamme parlamentin odotusten tasolla ja olemme kuten aina valmiina yhteistyöhön.

  Franz Obermayr (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, tiedän, että tämä saattaa olla sopimatonta, mutta joudun ikävä kyllä esittämään työjärjestyspuheenvuoron. Pidän valokuvausta yleensä ottaen mukavana ajanvietteenä. Ihmettelen kuitenkin, onko tämä parlamentin jäsenten uusi tapa ottaa muista valokuvia erityisesti vaivihkaa ja takaa päin oikein asiallinen.

Tiedän, että Hans-Peter Martinin listan jäsenillä piilotettujen kameroiden käyttö on ollut yleinen käytäntö. Arvoisa puhemies, voitteko selittää, mistä tässä on kyse? Jos joku haluaa minusta valokuvan, hän saa toki sellaisen. Voin mielelläni toimittaa heille valokuvan PDF-muodossa tai sähköpostitse. Mielestäni on kuitenkin lapsellista, että minusta otetaan todisteeksi salaa takaa päin kuvia istuessani tässä Martinin listan jäsenen vierellä. Arvoisa puhemies, pyydän teitä puuttumaan tähän asiaan, sillä tällainen on Euroopan parlamentissa mielestäni epäasiallista käytöstä. Pyydän teitä välittämään tämän ongelman eteenpäin.

  Puhemies. – (EL) Kiitos, jäsen Obermayr. Me olemme huomioineet pyyntönne ja välitämme sen tarkasteltavaksi.

  Marian-Jean Marinescu, PPE-ryhmän puolesta. – (RO) Kuten jäsen Böge totesi, Euroopan unioni sitoutuu Lissabonin sopimuksessa uusiin painopistealueisiin. Tästä syystä on tarpeen turvattava tarvittava rahoitus, jotta tavoitteet voidaan saavuttaa ja EU:n politiikat voidaan panna täytäntöön. Tämä tilanne edellyttää ilmiselvästi laajaa tarkistamista, jossa on huomioitava Euroopan unionin menojen ja rahoituksen kaikki osatekijät, mukaan lukien monivuotiseen rahoituskehykseen ja toimielinten väliseen sopimukseen tehtävät tekniset ja poliittiset muutokset sekä joidenkin vuoteen 2013 asti sovittujen määrärahojen tarkistaminen.

Meidän ei pidä kuitenkaan ylenkatsoa sitä tosiasiaa, että meitä koettelee parhaillaan talouskriisi ja että meidän on käytettävä kaikki mahdolliset resurssit sen voittamiseen Maltillisen ja yksityiskohtaisen laajan tarkistuksen lisäksi tarvitaan mielestäni myös käytännönläheistä toimintatapaa, joka voi helpottaa tulevia tehtäviämme ja nopeuttaa kriisistä selviämistä. Katson neuvoston puheenjohtajan tavoin, että kaikki varat, joita ei ole vielä käytetty, olisi siirrettävä työpaikkojen luomista ja kriisin lieventämistä edistäville aloille. Lisävaroja ei tarvita. Meidän tarvitsee vain kohdentaa käyttämättömät varat uudelleen.

Jäsenvaltioille on tarjottava EU:n ohjelmien sisällä mahdollisuus siirtää varoja aloilta, joilla kysyntää ei ole tarpeeksi, aloille, joilla hakemukset ovat ylittäneet alalle kohdennetut varat. Tämän lisäksi on useita vuoden 2007 jälkeen hyväksyttyjä aloitteita, kuten itäinen kumppanuus tai tuleva Tonava-strategia. Varojen siirtäminen näihin välineisiin voisi edistää mukana olevien jäsenvaltion panoksen tavoin sellaisten hankkeiden käynnistämistä ja toteuttamista, jotka ovat elintärkeitä alueen valtioille ja myös muille valtioille.

  Eider Gardiazábal Rubial, S&D-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentissa on viime kuukausina käyty erittäin tärkeitä keskusteluja.

Kyse on, ei vähemmästä kuin Euroopan unionin tulevaisuuden määrittelemisestä. Me olemme keskustelleet esimerkiksi Eurooppa 2020 -strategiasta, jotta emme jäisi jälkeen tutkimuksen, kehityksen ja innovaation alalla sekä työpaikkojen luomisessa, maailmanlaajuisessa kilpailukyvyssä ja ympäristöasioissa. Haluaisin tietää, katsovatko komissio ja neuvosto, että nämä tavoitteet voidaan saavuttaa kasvattamatta merkittävästi EU:n talousarviota, vai olemmeko me jälleen kerran tekemässä pelkkiä hyvältä kuulostavia julistuksia.

Meidän ei pidä myöskään unohtaa, kuten olemme jo todenneet, että Lissabonin sopimus tuli voimaan muutama kuukausi sitten ja että sen seurauksena on perustettu Euroopan ulkosuhdehallinto, joka myös aiheuttaa kuluja. Haluaisin tietää, miten ne aiotaan rahoittaa.

Annan teille esimerkin siitä, mitä meidän ei mielestäni pidä tehdä ja mistä olen valitettavasti kuullut täällä puhuttavan. Komissio on vastikään esitellyt lisätalousarvion maksaakseen banaaneja tuottaville Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioille korvauksia 190 miljoonan euron arvosta neljän vuoden kuluessa. Uskotteko te todella, että tätä sitoumusta on noudatettava muiden kolmansille maille suunnattujen tukien kustannuksella? Aiommeko me todella rahoittaa uusia sitoumuksia leikkaamalla aiemmin tehtyjä?

Mielestäni tarpeet ovat selkeät ja myös vastausten pitäisi olla sellaisia. Haluan kuitenkin varmuuden vuoksi muistuttaa teitä lausunnosta, jonka neuvosto antoi hyväksyessään nykyisen rahoituskehyksen. Neuvosto totesi tuolloin, että kiihtyvä globalisaatio ja nopea tekninen kehitys tarjoavat uusia mahdollisuuksia ja asettavat uudenlaisia haasteita. Tältä pohjalta Eurooppa-neuvosto katsoi, että Euroopan unionin tulisi uudenaikaistamisen tukemiseksi ja edistämiseksi laatia rahoituskehyksistä uusi yleisarvio, joka kattaa sekä menot että varat. Tämän vuoksi Eurooppa-neuvosto pyysi komissiota toteuttamaan yleistarkistuksen, joka kattaisi kaikki menot, mukaan lukien yhteisen maatalouspolitiikan, sekä varat, mukaan lukien Yhdistyneen kuningaskunnan hyvitykset. Tulosten olisi pitänyt olla saatavilla vuonna 2008 tai 2009.

Nyt olemme jo vuoden 2010 puolivälissä, ja Euroopan parlamentti joutuu esittämään komissiolle ja neuvostolle suullisen kysymyksen selvittääkseen, aikovatko ne toteuttaa sitoumuksen, joka niiden olisi pitänyt toteuttaa viime vuonna.

On todettu ehkä perustellustikin, että tämänhetkinen taloustilanne on vaikea. Me olemme keskellä talouskriisiä, jonka aikana suurin osa valtioista on leikannut budjettejaan ja lisävarojen pyytämistä Euroopan unionille voitaisiin pitää mielettömänä. Haluaisin kuitenkin sanoa tästä kaksi asiaa.

Ensinnäkin jäsenvaltioiden tekemien leikkausten tarkoituksena on leikata pois alijäämiä, mutta Euroopan parlamentin ja EU:n talousarviot eivät ole alijäämäisiä. Ne eivät ole alijäämäisiä, sillä se on perussopimusten vaatimusten mukaista.

Toiseksi ja ennen kaikkea jos me todella uskomme Eurooppa-hankkeeseen ja jos me haluamme toiminnallamme olevan merkitystä, meidän on toimittava nyt. Tässä pelissä tulee olemaan voittajia ja häviäjiä; jos me emme halua kuulua häviäjien joukkoon, meidän on laadittava selkeä ja kunnianhimoinen strategia.

Toivon, että se ei jää pelkäksi aikomusten julistukseksi, sillä siihen meillä ei ole varaa.

  Anne E. Jensen, ALDE-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa muistuttamalla neuvostoa siitä, että se itse ehdotti tämän puolivälin tarkistuksen tekemistä. Nimenomaan neuvosto vaati, että kauden puolivälissä tarkistettaisiin voitaisiinko varoja mahdollisesti käyttää muualla ja olisiko varojen käyttötapoja mahdollista tarkistaa. Nyt neuvosto taas sanoo, ettei haluaisi keskustella asiasta. Pallo on komissiolla. Komissio väittää, että se on luonnollisesti tarkastellut varoja ja joustomahdollisuuksia. Haluan kiittää komission jäsen Lewandowskia, sillä meillä on käsissämme erinomainen kertomus, joka osoittaa, että joustonvaraa ei ole.

Meidän on tästä syystä saatava asiamme järjestykseen ja tarkasteltava jäljellä olevia vaihtoehtoja. Meidän on tarkasteltava, kuinka paljon joustonvaraa meillä on, mutta sen lisäksi meidän pitäisi myös tutkia, onko meillä ohjelmia, jotka eivät toimi. Voidaanko jotain kautta saada säästöjä aikaan? Tämä oli oletettavasti myös yksi neuvoston aikeista. Olisiko joitain asioita mahdollista priorisoida uudelleen? Me emme tietenkään ajattele pelkästään käytettävien varojen lisäämistä, vaan myös sitä, voitaisiinko varoja käyttää tehokkaammin. Se voisi olla yksi vaihtoehto. Eikö tästä olisi syytä käynnistää keskustelu? Ongelmat eivät välttämättä ratkaise itse itseään, jos me emme keskustelu niistä. Voisi olla hyvä ajatus aloittaa keskustelu tästä asiasta.

Olen yllättynyt jäsenvaltioiden halukkuudesta tarjota rahoitusta EU:n talousarvion ulkopuolelle. Vierailin Vigossa sijaitsevassa yhteisön kalastuksenvalvontavirastossa. Virasto on vuokrannut aluksen kalastuksenvalvontaa varten, ja se on tullut todella tarpeeseen. Jäsenvaltiot ovat rahoittaneet tätä mielihyvin talousarvion ulkopuolella. Näin pieni virasto on joutunut käymään valtavan paperisodan kerätäkseen kokoon tarvittavat varat 27 jäsenvaltiolta. Tämä ei ole oikea tapa hoitaa asioita. Meidän on otettava päämme pois pensaasta. Tästä asiasta on käytävä rehellinen keskustelu ja näihin ongelmiin on löydettävä ratkaisut.

  Helga Trüpel, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Lewandowski, arvoisa puheenjohtaja Espadas Moncalvillo, olen pettynyt sekä puheenjohtajavaltio Espanjan että komission jäsen Lewandowskin tämänpäiväisiin vastauksiin.

Te pyritte ainoastaan sysäämään vastuun toisten niskoille. Puheenjohtaja Espadas Moncalvillo vastasi: kyllä, komission on laadittava jotain. Tämän jälkeen komission jäsen Lewandowski vastasi perustellusti, että me tarvitsemme poliittista visiota Euroopan unionin tulevaisuudesta, muttei kuitenkaan kertonut, minkälainen tämä visio voisi olla. Tänään hän vain totesi jälleen: kyllä, me keskustelemme asiasta ja laadimme sitten asiakirjan. Komissio ja neuvosto, teillä on ollut vuosia aikaa edistyä tässä poliittisessa aloitteessa. Haluan muistuttaa teitä siitä, että kun Euroopan parlamentin enemmistö vuonna 2006 tuki äänestyksessä nykyistä rahoituskehystä, se teki tämän sillä ehdolla, että puolivälin tarkistus toteutettaisiin ja että kaikki tulot ja menot käytäisiin läpi. Itävallan liittokansleri Schüssel totesi tuolloin, että jos me emme saa laadittua uutta järjestelmää, me olemme toistemme kurkussa kiinni, kun seuraavat rahoitusnäkymät tulevat käsittelyyn. Meidän on lopetettava Yhdistyneen kuningaskunnan hyvitykset ja selvitettävä poliittiset tavoitteemme, mutta talousarviosta on tietenkin myös sovittava. Toistaiseksi näihin toimiin ei ole ryhdytty, ja pidän sitä erittäin valitettavana. Se, mitä me todella tarvitsemme, on keskustelu EU:n talousarvion rahoituksen lähteistä. Eikö esimerkiksi hiilidioksidiveroa ja pääomasiirtojen transaktiomaksua tarvita juuri siksi, että siten voidaan estää uuden verotaakan lankeaminen kansalaisten harteille ja samalla luoda EU:n talousarviolle avoin perusta?

Tulojen osalta kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että me emme voi jatkaa samaa kompurointia maatalouspolitiikan suhteen etenkään terveystarkastuksen jälkeen ja että ympäristöystävällisyyttä ja kestävyyttä on kehitettävä. Tästä ei ole toistaiseksi tehty yhtäkään ehdotusta. Mitä tulee rakennerahastoihin, kun me keskustelemme ilmastopolitiikasta, niin on ilmiselvää, että meidän on muutettava myös rakennepolitiikkaamme ja tehtävä siitä kestävämpää, jos me aiomme vakavissamme sitoutua yhteisiin ilmastotavoitteisiin.

Tämä koskee myös kaikkia koulutuspoliittisia tavoitteita, toisin sanoen Eurooppa 2020 -strategiaa. Tai tarkastellaanpa tutkimuspolitiikkaa: jos me haluamme kannustaa eurooppalaista osaamista eri tavalla ja investoida nykyistä enemmän osaamiseen ja koulutukseen, niin tämän on näyttävä seuraavissa rahoitusnäkymissä. Samaan tapaan jos me haluamme vastuullisen aseman ulkopolitiikassa ja kriisinhallinnassa, niin myös sen on näyttävä EU:n talousarviossa. Me tiedämme nyt kaikki, että jäsenvaltiot ovat vastuussa velkansa lyhentämisestä; meidän on luotava Euroopan kattava yhteisymmärrys yhteisten globaaleiden intressiemme vuoksi ja sen on näyttävä seuraavissa rahoitusnäkymissä. Me emme saa hukata enempää aikaa, sillä me olemme jo hukanneet vuosia vanhojen rakenteiden tähden. Sen vuoksi tämä tarkistus on saatava toteutettua kiireesti, jotta voimme aidosti tunnistaa uudet painopistealueet.

  Jacek Włosowicz, ECR-ryhmän puolesta. – (PL) Euroopan parlamentin vuonna 2006 hyväksymä vuosien 2007–2013 talousarvio on epäilemättä onnistunut hanke koko Euroopan unionille. Puhun onnistumisesta, sillä kuudeksi vuodeksi sovittu rahoituskehys on uusi askel kohti jäsenvaltioiden aiempaa tiiviimpää yhdentymistä. Minun ei tarvinne muistuttaa teitä koheesiopolitiikan tärkeydestä ennen kaikkea Euroopan unionin sisäisissä asioissa; koheesiopolitiikka auttaa merkittävällä tavalla kohentamaan elintasoa erityisesti viimeisimpänä liittyneissä 12 jäsenvaltiossa. Ei tietenkään pidä unohtaa myöskään Euroopan talouden kilpailukyvyn kehittämiseen tarkoitettuja varoja ja maanviljelijöille myönnettäviä taloudellisia resursseja.

Viime aikoina on puhuttu yhä enemmän suurempien resurssien myöntämisestä muun muassa innovoinnin tukemiseen ja vihreän teknologian kehittämiseen. Nämä ovat Euroopan unionin talouden kannalta kiistatta tärkeitä kysymyksiä erityisesti nykyisen kriisin aikana. Tällaiset ilmoitukset aiheuttavat kuitenkin suurta levottomuutta muun muassa Puolassa, sillä vaarana on, että koheesiopolitiikkaan myönnettäviä varoja supistetaan, vaikka koheesiopolitiikka on periaatteessa yksi Euroopan unionin tukipilareista. Näin ollen meidän on kaikin tavoin varmistettava, että unionin politiikka ei menetä tärkeintä osatekijäänsä.

Alueiden välisiä eroja on ymmärrettävä ja kunnioitettava, mutta samalla on pyrittävä karsimaan kovalla kädellä kielteisiä eroavaisuuksia ja räikeitä sosiaalisia epäsuhtia. Vain yhdenvertaisten mahdollisuuksien Eurooppa voi ansaita kansainvälisellä näyttämöllä tarvittavan kunnioituksen ja kohota nykymaailman tärkeimpien poliittisten ja talousmahtien keskeiseksi kumppaniksi.

Tästä syystä haluan esittää seuraavan kysymyksen: onko mahdollista, että monivuotisen rahoituskehyksen tarkistaminen tämänhetkisten rahoitus- ja talousongelmien paineessa saattaa rikkoa yhtä eurooppalaisen yhteisvastuun keskeisistä periaatteista ja kohdistua raskaimmin jäsenvaltioihin, jotka ovat kuuluneet unionin rakenteisiin lyhyimmän aikaa?

  Marta Andreasen, EFD-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, monivuotisen rahoituskehyksen tarkistaminen osuu aikaan, jolloin Eurooppaa koettelee vaikea talous- ja rahoituskriisi. Sen vuoksi me emme pysty vastaamaan Lissabonin sopimuksen ja Eurooppa 2020 -strategian vaatimuksiin

Euroopan komission puheenjohtaja on kohahduttanut ilmoittamalla, että demokratia saattaa kadota Kreikasta, Espanjasta ja Portugalista, mikäli velkakriisiin ei puututa kiireellisesti. Katsooko joku, että nämä valtiot ovat tällä hetkellä kykeneviä rahoittamaan EU:n talousarvion kasvattamista? Katsooko joku, että muut jäsenvaltiot ovat tällä hetkellä kykeneviä pelastamaan nämä valtiot ja sen lisäksi rahoittamaan EU:n talousarvion kasvattamista? Vastaus molempiin kysymyksiin on "ei". EU:n talousarvion supistamiseksi on nyt tehtävä vaikeita valintoja. Nyt on aika lakkauttaa ohjelmat, jotka eivät ole osoittautuneet tehokkaiksi; nykyisessä EU:n talousarviossa on sellaisia useita.

  Daniël van der Stoep (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, esitin neuvostolle ja komissiolle jokin aika sitten kirjallisia kysymyksiä asetuksesta ja monivuotisesta rahoituskehyksestä. Ne koskivat erityisesti asetuksen ehdotettua 8 artiklan 3 kohtaa sekä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 6. toukokuuta 2008 asiassa C-133/06 antamaa tuomiota. Neuvosto vastasi tuolloin käsittelevänsä asetusta parhaillaan. Haluaisin tietää, onko se nyt omaksunut kannan 8 artiklan 3 kohdasta.

Komissio puolestaan sanoo, että asetuksella ja näin ollen 8 artiklan 3 kohdalla ei ole toista oikeusperustaa, ja viittaa tässä yhteydessä Lissabonin sopimuksen 312 artiklaan. Voisiko komissio selventää tätä vastausta? En ole vielä vakuuttunut tästä asiasta. Katson, että asialla on selvästi toinen oikeusperusta, sillä 312 artiklan 2 kohdan edellyttämästä neuvoston yksimielisyydestä ei ole minkäänlaista mainintaa. Tämä johtaa näkemykseni mukaan sellaisen laittoman päätöksentekomenettelyn kehittymiseen, joka kiellettiin edellä mainitsemassani tuomioistuimen tuomiossa. Haluan lisäksi painottaa, että Alankomaiden parlamentti joka tapauksessa esti 312 artiklan 2 kohdan yhdyskäytävälausekkeen marraskuussa 2009, joten sitä ei voida siis pitää vaihtoehtona.

  Salvador Garriga Polledo (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan toivottaa neuvoston ja komission jäsenen tervetulleeksi.

Katsotaanpa asiaa hiukan eri näkökulmasta. Vuoden 2011 talousarvioesityksessä Eurooppa 2020 -strategiaan varataan 58 miljardia euroa toisin sanoen 40 prosenttia, joilla on tarkoitus rahoittaa seitsemää lippulaivahanketta, kuten komissio niitä nimittää. Vuoden 2011 talousarvioesityksessä puhutaan kuitenkin 85 prosentin osuudesta koheesioon ja luonnonvaroihin.

Tämän lisäksi komissio ei missään vaiheessa mainitse sanoja "koheesio" tai "maatalous" vuoden 2011 talousarvioesityksessä käsitellessään Eurooppa 2020 -strategiaa. Tämä tarkoittaa, että talousarviossa tulee olemaan harmaita alueita ja päällekkäisyyksiä, sillä kaikki ovat varmasti samaa mieltä siitä, että koheesio ja maatalouspolitiikka tulisi sisällyttää Eurooppa 2020 -strategiaan. Tämä tulee aiheuttamaan jäsenvaltioiden välisiä jännitteitä. Tämä saa aiempaan tapaan esille epävirallisia esityksiä, jotka ilmaantuvat yllättäen, saavat osakseen kritiikkiä ja lopulta vaipuvat unohduksiin.

Arvoisa komission jäsen, neuvosto on tehnyt uusia sitoumuksia myös nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuolella. Niitä ovat muun muassa elintarvikerahoitusväline, Galileo, talouden elvytysohjelma, kansainvälinen lämpöydinkoereaktori, rahoitusvalvonta ja talouden vakautussuunnitelma. Nämä kaikki ovat viemässä meitä kauas joulukuussa 2005 hyväksytystä monivuotisesta rahoituskehyksestä.

Meidän on selvitettävä ensin, onko kaikkien näiden lippulaivahankkeiden rahoittaminen mahdollista aiheuttamatta vahinkoa maatalous- ja koheesiopolitiikalle ja tarvitseeko meidän tehdä leikkauksia perinteisiltä politiikan aloilta rahoittaaksemme nämä neuvoston esittelemät uudet painopistealueet. Seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä vastaava erityisvaliokunta aloittaa työnsä tämän vuoden heinäkuussa.

Arvoisa komission jäsen, me tarvitsemme tätä tarkistusta. Se ei välttämättä edellytä tarvittavien resurssien lisäämistä, vaan mahdollisesti niiden uudelleenjärjestelyä – osoitan nämä sanat myös eräälle salista jo poistuneelle parlamentin jäsenelle. Arvoisa komission jäsen, me tarvitsemme tätä tarkistusta voidaksemme perustaa tämän erityisvaliokunnan samaan aikaan kun valmistelemme rahoituksen tarkistamista.

  Andrea Cozzolino (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, viime kuukausien ja vuosien talous-, sosiaali- ja rahoituskriisi, Lissabonin sopimus ja sen mukanaan tuomat uudet valtuudet sekä Eurooppa 2020 -strategian meille asettamat haasteet edellyttävät huomattavien taloudellisten resurssien käyttöönottoa.

Paradoksaalista – myös tässä keskustelussa – on se, että juuri nyt sekä komissio että neuvosto vaikenevat ja vaikuttavat kyvyttömiltä tekemään päätöksiä ja valintoja. me kuitenkin tiedämme, että jos me haluamme selvitä tästä taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti vaikeasta ajasta ja jos me haluamme ratkaista ympäristöä sekä koheesiopolitiikan ja maatalouden kehittämistä koskevat ongelmat lähivuosina, niin meidän on investoitava nykyistä enemmän Eurooppaan ja Euroopan tehtäviin ja sitä kautta sen keskeiseen tehtävään, joka on talousarvio.

Tämän mahdollistamiseksi meillä on oltava rohkeutta keskustella talousarvion rajoitteista huolimatta nykyistä voimakkaammasta resursseihin investoimisesta. Meillä on oltava voimaa ja kykyä kehittää keskustelua resurssien lisäämisestä ja niiden tehokkaammasta ja joustavammasta käytöstä. Tähän haasteeseen meidän on vastattava.

  Martin Ehrenhauser (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, puolivälin tarkistusta tarvitaan kiireesti. Arviointi on jo pari vuotta myöhässä, ja siitä syystä Euroopan komissio on joutunut tietenkin törmäämään yhteen jos toiseenkin poliittiseen tosiasiaan. Lissabonin sopimuksen mukanaan tuomia muutoksia on nyt luonnollisesti tarkasteltava myös rahoitus- ja talouskriisin näkökulmasta.

Komission jäsen toisti moneen kertaan, että meidän olisi asetettava poliittisia tavoitteita ja painopistealueita; voin kertoa hänelle, mitä näiden painopistealueiden tulisi minun mielestäni olla. Mielestäni painopisteen tulisi olla säästämisessä, eritoten otsakkeen 5 mukaisia hallinnollisia menoja koskevassa säästämisessä.

Me olemme tilanteessa, jossa me emme tiedä Euroopan unionin hallinnollisten menojen tarkkaa kokonaismäärää. EU:n virastojen, erillisvirastojen, hallinnolliset menot eivät kuulu otsakkeeseen 5. Kysymykseni liittyy tähän: Mitä te aiotte tehdä hallinnollisten menojen avoimuuden lisäämiseksi vihdoinkin? Mitä te aiotte tarkkaan ottaen tehdä menojen leikkaamiseksi huomattavasti?

  José Manuel Fernandes (PPE). – (PT) Tämän vuoden talousarviota koskevassa päätöslauselmassa Euroopan parlamentti hyväksyi mahdollisuuden jatkaa vuosiksi 2007–2013 laadittua monivuotista rahoituskehystä vuosille 2015–2016. Me tiedämme, että jäsenvaltiot leikkaavat parhaillaan investointeja pyrkiessään vähentämään alijäämää ja valtionvelkaa. Tämän vuoksi EU:n varojen käyttöönotto viivästyy entisestään. Nämä resurssit ovat kuitenkin sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen koheesion kannalta elintärkeitä.

Ovatko komissio ja neuvosto näin ollen parlamentin tavoin halukkaita jatkamaan monivuotisen rahoituskehyksen toteuttamista vuosina 2015–2016? Globalisaation, väestön ikääntymisen ja ilmastonmuutoksen asettamat haasteet on voitettava. Olen varma, että me teemme Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanon myötä oikean valinnan ja tuemme työllisyyttä, elämänlaatua ja eurooppalaista sosiaalista mallia. Nämä investoinnit edellyttävät kuitenkin Euroopan unionin talousarvion kasvattamista. Miten se voidaan tehdä? Vuoden 2009 ylijäämä oli yli 2,2 miljardia euroa. Ovatko komissio ja neuvosto valmiita sallimaan näiden EU:n talousarvion ylijäämävarojen käyttämisen ensi vuoden talousarvion lujittamiseen tai rahaston perustamiseen EU:n painopistealueiden rahoittamiseksi?

Miten ne menettelisivät parlamentin suhteen EU:n painopistealueiden asettamisessa? Ne puolustavat EU:n painopistealueiden selkeää laajentamista, jotta me voimme päättää avoimesti ja yhteisymmärryksessä, mitä me haluamme kannattaa konkreettisesti ja myöntämällä rahoitusta ja mitä me kannatamme puhtaan poliittisesti, mutta tuleeko tämä vaikuttamaan millään tavoin talousarvioon?

  Estelle Grelier (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, on sääli, että EU:n talousarviosta, jonka pitäisi olla yhteisvastuun ja yhteistyöhalukkuuden symboli, on tullut joustamaton väline, jota kansalaiset eivät ymmärrä ja joka laahaa eurooppalaisen yhteiskunnan odotusten perässä kyvyttömänä torjumaan kriisin sosiaalisia jälkiseurauksia.

Tässä yhteydessä ei mene päivääkään, etteivätkö tiedotusvälineet tai korkean tason poliitikot puhuisi tarpeesta vahvistaa EU:n talousarviota. Jännite riittämättömien ja jäsenvaltioiden panoksesta liian riippuvaisten tulojen sekä kasvun käynnistämiseen tarvittavien varojen välillä kasvaa. Esimerkiksi vuoden 2011 talousarvioesityksessä komissio esittää yksinkertaisesti 50 miljoonan euron joustonvaraa sellaisten uusien hankkeiden tukemiseen, jotka tukevat työllisyyttä ja yritysten kilpailukykyä, toisin sanoen keskeisiä painopistealueita. Rahoituskehyksen tarkistaminen on tästä syystä vakava haaste unionin tulevaisuuden kannalta, jos me haluamme tehdä EU:sta todellisen poliittisen ja taloudellisen johtajan ja ennen kaikkea toimijan, joka on lähellä kansalaisiaan hetkellä, jolloin lähes 25 miljoonaa näistä kärsii työttömyydestä.

  Lambert van Nistelrooij (PPE). – (NL) Arvoisa puhemies, jäsen Bögen kysymyksestä syntynyt keskustelu on itse asiassa osoittautunut varsin hedelmälliseksi. Suunniteltua puolivälin tarkistusta ei ole toteutettu ja sen lisäksi nyt tehdyt lupaukset ovat hyvin vähäisiä. Tässä tilanteessa myös parlamentin on ryhdyttävä ohjaamaan asioita. Haluaisin esittää kolme ehdotusta.

Ensinnäkin jos lisävaroja ei ole saatavilla, meidän on yksinkertaisesti kohdennettava uudelleen nykyisiä varoja uusien painopistealueiden mukaan. Meidän on tutkittava tarkkaan, mistä maatalouden ja koheesiorahaston osista isoja rahoja voidaan saada irti. Niitä on kohdennettava paljon enemmän välttämättömiin asioihin, kuten Eurooppa 2020 -strategiaa koskeviin sopimuksiin.

Toiseksi, kuten komissio on jo todennut, talousarvioon on saatava enemmän joustavuutta. Ilman joustonvaraa me emme olisi voineet kerätä varoja elvytyssuunnitelmaan kriisin käynnistyttyä. Meidän on etsittävä entistä innokkaammin alueita, joilla on yhä liikkumavaraa, ja mahdollisuuksia käyttää varoja muulla tavoin.

Kolmanneksi meidän on oltava innovatiivisia. Yksi esimerkki tästä oli varojen siirtäminen seitsemännestä tutkimuksen puiteohjelmasta Euroopan investointipankkiin. Nämä varat käytettiin pääomalainojen myöntämiseen yrityksille ja yliopistoille, mikä antoi tässä kriisin vaiheessa huomattavia investointimahdollisuuksia tuleviksi vuosiksi.

Haluaisin tietää, mikä teidän näkemyksenne on tähän asiaan, miten sisältö ja varat olisi liitettävä yhteen. Vielä viimeinen huomio: te voisitte ehkä noudattaa ideoita, joita tässä istuntosalissa on esitetty jo useaan otteeseen.

  Mairead McGuinness (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kollega Reimer Bögeä hänen kysymyksistään ja tästä talousarviota koskevasta keskustelusta.

Me äänestimme aiemmin tänään vuoden 2011 talousarviosta ja tiedämme hyvin, miten vaikeaa oli luovia talousarvion erittäin tiukkojen liikkumavarojen puitteissa. Me tiedämme myös, että talousarviosta oli tarkoitus tehdä puolivälin tarkistus. Komission työasiakirjan luettuani haluaisin tietää, mikä asiaintila on nyt. Tiedän, että tämä menee hiukan asian vierestä, mutta haluaisin tietää: ovatko jotkin siihen sisältyvät ideat yhä komission keskustelukehyksessä? Olen erityisen kiinnostunut maatalousmenoja ja maatalouspolitiikan kansallistamista koskevista näkemyksistä.

Aiemmat puhujat ovat tietenkin käsitelleet jäsenvaltioiden talousarvioiden ja hallitusten tilaa sekä lisärahoituksen löytämisen vaikeutta aikana, jolloin kaikilla jäsenvaltioilla on rahoitus- ja talousongelmia. Jos me kuitenkin haluamme enemmän Eurooppaa, niin silloin tarvitaan enemmän resursseja. Mielestäni yksi Euroopan parlamentin suurimmista vaikeuksista on se, että me emme ole tiedottaneet kansalaisille riittävästi Euroopan unionin talousarvion arvosta ja tehtävästä.

Me olemme äänestäneet tänään myös globalisaatiorahastosta. Kun kansalaiset ovat vaikeuksissa, oli kyse sitten tulvista tai työllisyyskriisistä, he kääntyvät Euroopan unionin puoleen; he hakevat siltä tukea ja budjettitukea. Euroopan unioni voi tällöin osoittaa yhteisvastuuta, jonka arvoa ei voi mitata rahassa. Meidän on tärkeä tiedostaa tämä.

Jos me mittaamme ja järkeilemme kaiken vain euroissa sen sijaan, että pohtisimme, mitä me haluamme saada aikaan Euroopan unionissa, meidän näkemyksemme Euroopan unionin tulevaisuudesta jää hyvin vaillinaiseksi. Tässä yhteydessä voisi käyttää ehkä kakkuvertausta. Kansalaiset näkevät Euroopan unionin talousarvion ikään kuin jaettavana kakkuna. Mitä enemmän ottajia on, sitä ohuempia siivuja kakusta on leikattava, ellemme me lisää resursseja.

  Giovanni La Via (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, monivuotisen rahoituskehyksen tarkistaminen on Euroopan unionin tulevaisuuden kannalta keskeinen prosessi.

Lissabonin sopimuksessa EU:n vastuulle siirretään uusia tehtäviä ja niiden toteuttaminen vaatii resursseja. Nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen ja eri otsakkeiden kutistuvien liikkumavarojen huomioon ottaen en kuitenkaan usko, että pystymme rahoittamaan sopimuksen edellyttämiä uusia tehtäviä.

Nykyisenlaisen talouskriisin aikana on epätodennäköistä, että jäsenvaltiot lisäävät osuuksiaan, mutta me voimme tarkistaa nykyistä taloudellista kehystä. Me voimme siis tarkastella, miten voimme hyödyntää saatavilla olevia resursseja mahdollisimman hyvin. Tässä tilanteessa meidän näin ollen on tarkistettava uutta monivuotista rahoituskehystä. Toinen vaihtoehto olisi piilottaa päämme pensaaseen ja esittää olevamme tietämättömiä ongelmista, mutta en pidä sitä kovin toimivana ratkaisuna.

  Silvia-Adriana Ţicău (S&D). – (RO) Arvoisa komission jäsen, te olette oikeassa sanoessanne, että vuosien 2007–2013 monivuotisen rahoituskehyksen ja sen tarkistamisen on heijastettava poliittista visiota ja meillä on oltava rohkeutta tukea tätä uutta visiota. Eurooppa 2020 -strategian on muodostettava perusta monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamiselle ja tuleville rahoitusnäkymille.

Valitettavasti talous- ja rahoituskriisi vaikuttaa sekä EU:n että jäsenvaltioiden talousarvioihin. Myös talous- ja rahoituskriisistä alkunsa saaneeseen sosiaalikriisiin on löydettävä ratkaisuja. Monivuotisen rahoituskehyksen puolivälin tarkistus tarjoaa hyvän perustan Euroopan unionin talouden elpymiselle.

Haluan mainita erityisesti liikenneinfrastruktuurin ja rakennusten energiatehokkuuden kehittämisen. Me tarkistimme asetusta hiljattain, vuoden 2009 huhtikuussa, jotta kaikki jäsenvaltiot voivat hyötyä EAKR:n asuinrakennusten energiatehokkuuteen ja yhteiskunnan tukemien asuntojen rakentamiseen korvamerkityistä 4 prosentin määrärahoista. Onko komissio ryhtynyt mukauttamaan toimintaohjelmia jäsenvaltioiden ohella sopeuttaakseen niitä ja lisätäkseen EU:n varojen käyttöastetta?

  Edit Herczog (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, onko Lissabonin sopimus mielestänne Euroopan parlamentin suurin poliittinen saavutus? Minun mielestäni se on. Ovatko Lissabonin sopimuksen tarjoamat uudet valtuudet mielestänne parhaat keinomme uudistaa Euroopan taloutta? Minun mielestäni ovat. Onko tämä teidän mielestänne oikea tapa luoda työpaikkoja ja lisätä kasvua? Minun mielestäni on. Jos myös te vastasitte näihin kysymyksiin myöntävästi, niin te olette varmasti yhtä mieltä siitä, että laajemman rahoituskehyksen hallinnoimisen ja taloudellisten resurssien tarjoamisen Lissabonin sopimuksessa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi tulee olla Euroopan parlamentin ja myös neuvoston ja komission tärkein painopistealue.

  Seán Kelly (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, komission jäsen taisi sanoa keskustelun alussa aivan perustellusti, että meidän on otettava rahoituskriisistä opiksemme ja ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotta tämä tilanne ei pääse enää toistumaan.

Komission jäsen on tässä aivan oikeassa. Lissabonin sopimus tarjoaa meille tietenkin paremmat mahdollisuudet hallita tällaisia tilanteita, sillä lähimenneisyys on osoittanut meille sen, että tilanne ei ole ollut politiikan ja päättäjien hallinnassa, vaan me sallimme pankkiirien, valvojien ja luokituslaitosten toimia oman mielensä mukaan, ja lopputulos on nyt kaikkien nähtävissä.

Meidän on varmistettava, että sama ei pääse enää koskaan toistumaan. Meidän on päättäjinä ja erityisesti Euroopan unionin päättäjinä otettava ohjakset käsiimme, sillä meidän odotetaan tekevän niin, ja muiden pitäisi toimia sen mukaisesti, kunnioittaa lakia ja noudattaa päivittäisessä toiminnassaan asianmukaisia käytäntöjä.

  Luis Espadas Moncalvillo, neuvoston puheenjohtaja. – (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin vastata joihinkin edellä esitetyistä puheenvuoroista. En voi vastata kaikkiin, sillä puheenvuoroja pidettiin lukuisia, mutta vastaan lyhyesti joihinkin.

Haluan vastata erityisesti komission jäsen Lewandowskille. Olen hänen kanssaan yhtä mieltä siitä, että tällaisina taloudellisesti epävarmoina ja vaikeina aikoina jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin tulee käyttää kaikki mahdolliset resurssit työttömyyden torjumiseen ja kriisin päättämiseen mahdollisimman nopeasti.

Haluan sanoa jäsen Marinesculle, että neuvoston suuntaviivoissa todella sovittiin, että ulkosuhdehallinnon lujittaminen ei aiheuttaisi lisäkustannuksia. Toisin sanoen ulkosuhdehallinnon ei pitäisi missään olosuhteissa aiheuttaa aiempaa suurempia kustannuksia ja edellyttää suurempia resursseja, vaan uudistuksen tulisi olla talousarviovaikutuksiltaan neutraali.

Jäsen Gardiazábal Rubialille haluan sanoa, että nykyinen talousarviokehys tarjoaa riittävät joustomekanismit joidenkin hänen ehdottamiensa aloitteiden kattamiseksi ja että Euroopan unionin talousarvio ei ole alijäämäinen, mutta sen edellyttämät varat tulevat tietenkin jäsenvaltioiden suorittamista maksuista ja etenkin bruttokansantulovaroista. On selvää, että näiden bruttokansantulovarojen intensiivisempi käyttö vaikeuttaisi jäsenvaltioiden tilannetta, joka on tällä hetkellä varsin arka, kuten hyvin tiedätte. Tämän kanavan käyttäminen EU:n talousarvion kasvattamiseen ei siis olisi järkevää nykyisessä kriisitilanteessa.

Tämä alustava kanta ei kuitenkaan tarkoita, että tarkistamista ei voitaisi harkita poikkeuksellisten olosuhteiden vallitessa tai kehittyessä; näin on käynyt aiemmin useita kertoja tällä ohjelmakaudella. Tähän voidaan kuitenkin ryhtyä vasta, kun muut rahoitusmahdollisuudet on jo tutkittu.

Haluan sanoa jäsen Trüpelille, että ulkopuoliset saattavat todella tulkita komission vihjaavan, että neuvosto ei ole oikeassa tarpeesta muuttaa rahoituskehystä tai tavasta muuttaa sitä, ja neuvosto voisi puolestaan pyytää komissiolta asiakirjaa tarkistamisen käynnistämiseksi. Tosiasia kuitenkin on se, että me olemme kaikki mukana hyvin monimutkaisessa makrotaloudellisessa tilanteessa, joka edellyttää kahta asiaa, kuten jo totesin: Ensinnäkin ongelmien ratkaisemisesta kansallisella tasolla on tehtävä ensisijainen tavoite. Toiseksi EU:n nykyisessä rahoituskehyksessä esitettyjä toimia on jatkettava kunnes saamme käyttöömme riittävän perustellun tutkimuksen, josta voidaan olla yksimielisiä.

Haluan korostaa jäsen Wlosowiczille, että tuen hänen vaatimustaan koheesiopolitiikan puolustamisesta. Neuvosto on aina puolustanut koheesiopolitiikkaa Euroopan unionin tunnuksena ja EU:n itselleen asettamien lähentymistavoitteiden toteuttamisvälineenä. Neuvosto aikoo siis tukea koheesiopolitiikkaa täysin kaikissa tilanteissa.

Haluan sanoa jäsen Andreasenille, että olen hänen kanssaan yhtä mieltä siitä, että nykytilanteessa EU:n resurssien lisääminen ei ole mahdollista. Kuten totesin ensimmäisessä puheenvuorossani, varoja on tästä syystä käytettävä priorisoiden ja jakaen tukia uudelleen, jotta varojen käyttö olisi mahdollisimman tehokasta ja jotta voisimme toteuttaa tavoitteemme mahdollisimman järkevällä tavalla.

Tämä ei millään tavalla tarkoita sitä, että mainitsemissanne valtioissa ajauduttaisiin demokratiavajeeseen; pieninkin mahdollisuus tähän olisi poistettava, vaikka se olisi kuinka vähäinen.

Jäsen van der Stoepin puheenvuoroon haluan todeta, että me aiomme ehdottaa joustonvaran mahdollisuuden tarkastelemista rahoituskehysasetuksessa.

Jäsen Cozzolinolle haluan sanoa, että kantani ei ole muuttunut aiemmasta. Toisin sanoen tämänhetkisessä tilanteessa jäsenvaltioiden, jotka tekevät suuria uhrauksia alijäämänsä supistamiseksi, olisi vaikea löytää lisävaroja Euroopan unionin talousarvioon.

Haluan sanoa jäsen Ehrenhauserille, että me aiomme priorisoida ja jakaa uudelleen otsakkeen 5 varoja mahdollisimman pitkälti sekä vähentää otsakkeen kokoa tai kohdentamista sillä edellytyksellä, että tämä ei haittaa menojen valvontaa tai älykästä ja tehokasta kohdentamista. Tämä toimenpide on näin ollen osa aiemmin mainitsemiani yleisiä toimia joustavuuden ja priorisoinnin lisäämiseksi.

Minun täytyy sanoa jäsen Fernandesille, että me emme aio missään olosuhteissa harkita monivuotisen rahoituskehyksen lykkäämistä. Asiat etenevät päin vastoin normaalisti, ja uusi rahoituskehys hyväksytään sopivana ajankohtana.

Sanon saman jäsen McGuinnessille. Uusien varojen kohdentaminen ei ole tällä hetkellä mahdollista alijäämien, taloudellisen tilanteen heikentymisen ja monien jäsenvaltioiden kohtaamien vaikeuksien vuoksi. Tästä syystä meidän on löydettävä tapoja käyttää nykyisiä varoja paremmin.

Haluan myös sanoa vastauksena erääseen toiseen puheenvuoroon, että EU:n talousarviota on mukautettu kriisin edellyttämällä tavalla. Se ei ole jäänyt seisomaan paikoilleen kahden viime vuoden tapahtuminen edessä ja se on myös vastannut esiin tulleisiin sosiaalisiin haasteisiin. Näin on tehty esimerkiksi Euroopan talouden elvytyssuunnitelman kohdalla.

Välitän parlamentin jäsenten muut huomiot neuvostolle. Kiitän jäseniä heidän puheenvuoroistaan sekä omasta puolestani että neuvoston puolesta.

  Janusz Lewandowski, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää parlamentin jäseniä heidän puheenvuoroistaan. Puheenvuoroista kävi selvästi ilmi kannatuksenne tarkistukselle, joka teidän mielestänne tarkoittaa uutta rahaa uusien haasteiden rahoittamiseen. Toisaalta havaitsin myös huolestuneisuutta niistä seurauksista, joita rahoituskriisi ja siitä johtuvat jäsenvaltioiden julkisten menojen ankarat leikkaukset aiheuttavat.

Tarkistamisesta tehtiin monia kysymyksiä. Tätä ei voida enää kutsua puolivälin tarkistukseksi, sillä sitä on lykätty yhteisymmärryksessä budjettivaltaa harjoittavien kahden toimielimen kanssa. Tarkistus tehdään syyskuussa ja siinä muun muassa määritetään mahdollisten ehdokkaiden uudet omat varat tähän asti yleisten kansallisten maksujen korvaamiseksi. Tarkistuksesta ei tule niinkään teknistä, vaan pikemminkin poliittinen asiakirja, jossa käsitellään myös jäsen Herczogin innokkaasti kannattaman Lissabonin sopimuksen vaikutuksia. Lissabonin sopimusta ei mielestäni pitäisi yhdistää vain hallinnollisiin lisäkustannuksiin kuten nykyään on tapana. Lisäksi olisi syytä muistaa, että nämä kustannukset tuovat myös lisäarvoa, eikä ainoastaan ajatella uusia virkoja ja uudenlaisia hallinnollisia kuluja, joista Euroopan unionin veronmaksajat yleensä pitävät vähiten.

Mitä tulee neuvoston poistamaan 8 artiklan 3 kohtaan, me aiomme puolustaa joustavuutta tavalla tai toisella. Tämä on selkeä johtopäätös neuvotteluistamme vuodesta 2007 lähtien. Jäsen Garriga Polledo luetteli useita huomattavia haasteita. Kyse ei ole valvontavirastoista, vaan pääasiassa ITER-hankkeesta, Galileosta ja muista laajamittaisista hankkeista, jotka on vaikea sijoittaa nykyiseen monivuotiseen kehykseen. Meillä on kuitenkin numerotietoja. ITERin osalta me tiedämme tarkkaan, mitä vuosina 2012–2013 on tulossa. Ennen talousarvion laatimista tarvitaan kuitenkin pitkäaikaista sitoutumista ratkaisun etsimiseen.

Mitä tulee hallintoon, en voi luvata jäsen Ehrenhauserille tarkkoja vastauksia avoimuudesta, mutta voin vakuuttaa, että komissio suhtautuu nollakasvuun hyvin vakavasti. Uusia virkoja ei avata ennen vuotta 2013. Tämä on käsitykseni kriisiaikoina tarvittavasta itsekurista. En voi vastata yksityiskohtaisesti kysymyksiin siitä, miten ylijäämien suhteen pitäisi toimia nykyisessä järjestelmässä, mutta tätä ajatusta voidaan kenties hyödyntää keskusteltaessa seuraavan rahoituskehyksen säännöistä.

Jäsen McGuinness kysyi työasiakirjasta. Se on jo syytä unohtaa, niin kuin sitä ei olisi ollutkaan. Kahta tärkeintä menoluokkaa – koheesiota ja yhteistä maatalouspolitiikkaa – koskevien uusien asiakirjojen pitäisi ilmestyä lokakuussa tai marraskuussa. Ne ovat todennäköisesti luonteeltaan erilaisia kuin esiin vuotanut työasiakirja.

Odotan mielenkiinnolla tulevaa yhteistyötämme. Kalenteri on hyvin selvä; Lissabonin paketista äänestetään Euroopan parlamentissa marraskuussa ja sen jälkeen mennään mahdollisesti sovitteluun. Siis lokakuussa äänestetään ja marraskuussa pidetään sovittelu.

  Reimer Böge, laatija. – (DE) Arvoisa puhemies, pyydän anteeksi, mutta koska meillä on muutama minuutti aikaa ennen seuraavaa esityslistan kohtaa, haluaisin esittää kaksi loppuhuomautusta.

Ymmärrän jäsenvaltioiden piinallisen tilanteen, johon neuvoston puheenjohtaja vetosi. Neuvoston vastaukset eivät kuitenkaan edelleenkään kuvasta täysin Euroopan unionin kokonaisuutena kohtaamia vaatimuksia ja talousarviota koskevia haasteita eikä EU:n tulevaa suuntaa. Tästä syystä meidän on toimittava yhdessä.

Komission jäsenen vastauksista sain käsityksen, että hän on raottanut ovea tuleville keskusteluille ja yrittää nyt saada jalkaansa oveen väliin. Budjettivaliokunta esittelee näin ollen välivaiheen raportin monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamisen hyväksymismenettelystä parlamentin työjärjestyksen 81 artiklan nojalla, jotta täysistunto saa syyskuussa neuvotteluvaltuudet tulevia keskusteluja varten.

Keskustelu on päättynyt (työjärjestyksen 149 artikla).

  Georgios Stavrakakis (S&D), kirjallinen. – (EL) Lissabonin sopimuksessa EU:lle asetetaan uusia painopistealueita ja Eurooppa 2020 -strategiassa määritetään kunnianhimoisia tavoitteita, jotka koskevat EU:n tulevaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeitä alueita. Nämä muuttavat tosiasioita, joihin nykyinen monivuotinen rahoituskehys perustuu. Tätäkin tärkeämpää on se, että viimeaikaisen talouskriisin seuraukset, joita emme vielä täysin tunne ja jotka laajenevat yhä, ovat osoittaneet, että haasteet, joihin meidän on vastattava, muuttuvat huomattavasti vuodesta toiseen ja edellyttävät meiltä muutoksia monilla tasoilla, jos haluamme politiikkojemme säilyvän tehokkaina. On kuitenkin selvää, että jokainen EU:n laatima uusi politiikka, aloite ja ohjelma vaatii toteutuakseen riittäviä varoja. Nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen liikkumavarat ovat hyvin kapeita, sanoisin jopa tukahduttavan ahtaita. Ne eivät jätä joustonvaraa tuleville vuosille. Esimerkiksi otsakkeiden 1a ja 4 liikkumavarat eivät mahdollista ennalta arvaamattomien vaatimusten kattamista. Tästä syystä meidän on kiireellisesti tarkistettava nykyistä monivuotista rahoituskehystä varataksemme resurssit, joita EU tarvitsee toteuttaakseen tavoitteensa ja vastatakseen EU:n kansalaisten kasvaneisiin vaatimuksiin. Hukkaamalla aikaa me hukkaamme mahdollisuuksia.

EN(Istunto keskeytettiin klo 18.55 ja sitä jatkettiin klo 19.05.)

Kirjalliset lausumat

Puhetta johti
varapuhemies Edward McMILLAN-SCOTT

15. Kyselytunti (kysymykset komissiolle)

  Puhemies. – (EN) Esityslistalla on seuraavana kyselytunti (B7-0307/2010).

Käsittelemme nyt komissiolle osoitettuja kysymyksiä.

Ensimmäinen osa

Laima Liucija Andrikienėn laatima kysymys numero 20 (H-0291/10)

Aihe: Valko-Venäjän paikallisvaalien järjestäminen ja tulos

Valko-Venäjällä järjestettiin maan paikallisneuvostojen vaalit huhtikuun 2010 lopussa. Niiden yhteydessä esitettiin paljon havaintoja demokraattisten vaaliperiaatteiden ja -menettelyjen rikkomisesta. Vaikka jaossa oli yli 21 000 paikallisneuvostopaikkaa, niistä kilpaili hallitusta tukevien ehdokkaiden kanssa arviolta vain 360 opposition ehdokasta.

Mikä on komission kanta näihin vaaleihin? Onko demokraattisten normien suhteen saavutettu mitään edistystä edellisiin vaaleihin verrattuna? Miten komissio suhtautuu maan jatkuviin ihmisoikeusloukkauksiin? Miten komissio arvioi Valko-Venäjän poliittista ja ihmisoikeuksiin liittyvää tilannetta vuoden 2011 presidentinvaalien lähestyessä?

  Štefan Füle, komission jäsen. – (EN) Jäsen Andrikienėn kysymys on erittäin tärkeä ja ajankohtainen. Komissio on täysin tietoinen demokratian periaatteiden rikkomisista ja menettelyistä, joista useat kansalaisjärjestöt ovat raportoineet Valko-Venäjän paikallisneuvostojen vaalien yhteydessä. Myös Euroopan unionin Minskin edustuston päälliköt ovat tuoneet esiin epäjohdonmukaisuuksia ja jopa ristiriitaisuuksia erityisesti ääntenlaskussa.

Valko-Venäjän vaalilakiin tehtiin vaalien alla joitain muutoksia. Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston 3. kesäkuuta 2010 julkaistun lausunnon mukaan nämä muutokset olivat askel kohti joidenkin vaalilainsäädännön epäkohtien korjaamista. Raportissa kuitenkin todetaan, että muutokset eivät todennäköisesti poista epäilyksiä maan vaalilainsäädännön kyvystä taata aidosti demokraattiset vaalit.

Vierailen Minskissä heinäkuussa ja aion näiden seikkojen valossa välittää maan viranomaisille viestin siitä, että useilla demokratisoinnin kannalta keskeisillä aloilla on tapahduttava edistystä, mikäli Valko-Venäjä haluaa aidosti kohentaa suhteitaan Euroopan unioniin.

Yksi näistä alueista on vaalilainsäädäntö, joka on yksi demokratian noudattamisen ilmiselvimmistä mittapuista. Aion kehottaa Valko-Venäjän viranomaisia noudattamaan myös jatkossa Etyjin käskyä vaalilainsäädännön uudistamisesta ennen seuraavia presidentinvaaleja. Komissio aikoo näiden vaalien alla kiinnittää erityistä huomiota myös muihin demokratisoinnin keskeisiin tekijöihin, muun muassa kokoontumisvapauteen, tiedotusvälineiden vapauteen ja kansalaisjärjestöjen vapauteen sekä yleisemmin ottaen kansalaisyhteiskunnan vapauteen, jossa ei ole viime aikoina raportoitu edistymisestä.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE). – (LT) Paljon kiitoksia vastauksestanne. Haluaisin esittää lisäkysymyksen. Maailma reagoi Valko-Venäjän tapahtumiin eri tavoin. Yhdysvallat päätti 8. kesäkuuta jatkaa vuodella korkeiden valkovenäläisten viranomaisten, muun muassa presidentti Aljaksandr Lukašenkan, vastaisia taloudellisia pakotteita. Pidän tätä vastauksena Valko-Venäjän epädemokraattisiin paikallisvaaleihin ja haluaisin kuulla teidän näkemyksenne tästä. Haluaisin myös tietää, aikooko Euroopan unioni toteuttaa tämäntyyppisiä toimenpiteitä vastauksena kansalaisoikeuksien sekä poliittisten ja muiden ihmisoikeuksien loukkauksiin Valko-Venäjällä? Toisin sanoen minkä kannan Euroopan unioni aikoo omaksua?

  Štefan Füle, komission jäsen. – (EN) Me olemme menneisyydessä kokeilleet lähentymispolitiikkaa ja me olemme kokeilleet eristämispolitiikkaa. Kumpikaan näistä politiikoista ei suoraan sanoen toiminut täydellisesti, eikä niillä saavutettu toivottua tulosta Valko-Venäjä-suhteissa. Nykyään me pyrimme luomaan perustaa suhteelle, jota voisi kutsua kriittiseksi lähentymiseksi. Komissio työstää yhteistä väliaikaissuunnitelmaa, jota sanoisin kehykseksi niin huonoille kuin hyvillekin ajoille Euroopan unionin ja Valko-Venäjän välisissä suhteissa. Suunnitelma tarjoaa kehyksen demokratisoinnin edistämiselle ja asteittaiselle lähentymiselle Euroopan unionin osalta. Suunnitelma tullaan esittelemään Eurooppa-neuvostolle ja tietenkin myös Euroopan parlamentille. Olen vakuuttunut, että tämä on paras mahdollinen vastaus Valko-Venäjällä havaitsemiimme ihmisoikeusloukkauksiin.

  Janusz Władysław Zemke (S&D). – (PL) Arvoisa komission jäsen Füle, kiitän teitä näistä tiedoista. Haluan kuitenkin nostaa esiin kaksi asiaa. Ensinnäkin te olette lähiaikoina menossa vierailulle Valko-Venäjälle. Meillä on teille pyyntö, joka koskee kansallisia vähemmistöjä. Monet Valko-Venäjän kansalaiset edustavat muita kansallisuuksia. Haluamme tuoda esiin ongelmat, jotka liittyvät taustaltaan puolalaisten Valko-Venäjän kansalaisten kohteluun. Toisena asiana haluamme pyytää teiltä, että kaikissa näissä toimenpiteissä korostettaisiin enemmän apurahojen myöntämistä valkovenäläisille nuorille, sillä se on tänä päivänä tärkein menettelytapa.

  Štefan Füle, komission jäsen. – (EN) Ohjelmaan kuuluu panostaminen kanssakäymiseen kansalaisten kanssa, nuorten ja opiskelijoiden kanssa. Toisaalta aion ottaa Minskissä puheeksi yleisten ihmisoikeusloukkauksia koskevien asioiden ohella myös erityisesti vähemmistöjä koskevat ongelmat. Kiinnitän erityistä huomiota tähän asiaan. Tavatessani Andżelika Borysin ja muita Valko-Venäjän opposition edustajia keskustelimme paitsi puolalaisvähemmistöjen tilanteesta Valko-Venäjällä, myös tavoista, joilla komissio ja Euroopan unioni voisivat auttaa vähemmistöjä.

En pidä tätä erillisenä ongelmana. En pidä tätä äänestysongelmana, kuten jotkut saattavat kuvitella. Kyse on todellakin vakavasta asiasta. Viranomaisten ja vähemmistöjen väliset suhteet tulevat olemaan Minskin tapaamisteni asialistalla.

  Puhemies. – (EN) Rodi Kratsa-Tsagaropouloun laatima kysymys numero 18 (H-0277/10)

Aihe: Julkisen talouden mukauttamistoimien vaikutukset eurooppalaisen yhteisvaluutan uskottavuuteen

Euroopan komissio toteutti euron käyttöönottoa varten kaikissa euroalueen jäsenvaltioissa mittavan tiedotuskampanjan, joka koski euron vaikutusta EU:n valtioiden ja kansalaisten elämään ja jonka avulla saavutettiin myönteisiä tuloksia. Tänä päivänä euro kärsii luottamuspulasta, mikä johtuu ennen kaikkea euroalueen valtioiden julkistaloudellisista ongelmista sekä markkinoiden valvomattomasta keinottelusta. Kansallisella tasolla toteutetut mielipidetutkimukset osoittavat, että merkittävä osa eurooppalaisista tuntee tilanteen vuoksi huolta ja epäilystä. Kysyn komissiolta seuraavaa:

a) Onko toteutettu erityisiä tutkimuksia, joista ilmenee eurooppalaisten yleinen mielipide eri väestönosissa?

b) Mihin toimiin se aikoo ryhtyä parantaakseen yhteisvaluutan imagoa ja kansalaisten luottamusta siihen?

c) Aiotaanko uusien valtioiden esteetöntä liittymistä euroalueeseen jatkaa?

  Olli Rehn, komission jäsen. – (EN) Haluan kiittää jäsen Kratsa-Tsagaropouloua erittäin tärkeästä kysymyksestä tai pikemminkin joukosta kysymyksiä. Euron imago ja uskottavuus huolettaa kaikkia meitä eurooppalaisia tässä kriittisessä käännekohdassa ja näinä vaikeina aikoina. Euro ei ole pelkkä rahajärjestely; se on myös Euroopan unionin keskeinen poliittinen hanke – ellei peräti kaikkein keskeisin. Näin ollen euron kohtalolla, euron imagolla ja euron uskottavuudella on huomattavia vaikutuksia koko eurooppalaiseen hankkeeseen.

Minulla on tässä edessäni neljän sivun pituinen huolellisesti harkittu vastausluonnos, jonka yksikköni on laatinut pyynnöstäni. Mieleni tekisi lukea se teille ääneen, mutta se veisi noin 12 minuuttia ajastanne. Olen kyllä valmis antamaan sen käyttöönne ja voin julkaista sen myös verkkosivullani. Tässä ei ole kyse vain mediatoimista ja kampanjoinnista, vaikka niillä onkin tärkeä rooli. Tässä on kyse myös politiikoista ja konkreettisista toimista euron puolustamiseksi systeemisiltä hyökkäyksiltä, joiden kohteeksi se on viimeaikoina joutunut.

Mainitsen tässä vain lyhyesti, että me teemme säännöllisiä kvantitatiivisia tutkimuksia. Me toteutamme kaikissa jäsenvaltioissa säännöllisiä Eurobarometri-tutkimuksia – me olemme toteuttaneet niitä erillisinä aaltoina. Me pyrimme kaikin mahdollisin tavoin tiedottamaan euroa sekä talous- ja rahaliittoa koskevista viimeaikaisista tapahtumista ja toimista.

Kansalaisten huoleen pyritään vastaamaan käyttäen kaikkia saatavilla olevia kanavia, kuten verkkosivustoa, julkaisuja, kysymyksiä ja vastauksia, esitteitä sekä erilaisia talouspoliittisia verkostoja, ammattiliittoja, työnantajajärjestöjä ja niin edelleen. Me teemme yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa kaikilla rintamilla välittääksemme euroa koskevaa viestiä.

Menen seuraavaksi asian ytimessä oleviin politiikkoihin ja jäsen Kratsa-Tsagaropouloun kysymyksen kohtaan b "Mihin toimiin se aikoo ryhtyä parantaakseen yhteisvaluutan imagoa ja kansalaisten luottamusta siihen?".

Haluan nostaa tässä yhteydessä esiin kolme asiaa. Ensinnäkin me olemme päättäneet hyvin merkittävästä turvaverkosta nimeltä Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi ja -väline, joiden arvo on lähes 500 miljardia euroa. Ne ovat auttaneet yhdessä Kreikalle osoitetun koordinoidun ja ehdollisen rahoitustuen pelastuspaketin kanssa pysäyttämään taloudellisen epävarmuuden pensaspalon ennen sen leviämistä koko Euroopan laajuiseksi metsäpaloksi. Me toteutamme konkreettisia toimenpiteitä taloudellisen vakauden ja euron turvaamiseksi Euroopassa.

Toiseksi jäsenvaltiot toteuttavat huomattavia toimenpiteitä julkisen talouden vakauttamiseksi. Euroopassa on itse asiassa käynnissä julkisen talouden vakauttamisen ja rakenteellisten uudistusten aalto, jonka tarkoituksena on palauttaa luottamus ja usko euroon sekä talous- ja rahaliittoon.

Me emme toimi harkitsemattomasti. Me toimimme koordinoidusti ja tapauskohtaisesti, jotta valtiot, joilla on vain vähän tai ei lainkaan julkisen talouden liikkumavaraa, kuten Kreikka, Espanja ja Portugali, joutuvat nopeuttamaan julkisen talouden vakauttamista. Jäsenvaltioiden, joissa julkisen talouden liikkumavaraa on vielä jäljellä, ei pitäisi käynnistää vakauttamista ennen ensi vuotta, jotta meneillään olevaa talouden elpymistä ei tukahduteta.

Me esittelimme vasta tänään kaikkiaan 15 liiallista alijäämää koskevaa menettelyä. Arviomme perusteella jäsenvaltioiden strategiat julkisen talouden vakauttamiseksi näyttävät olevan tämän koordinoidun ja tapauskohtaisen strategian mukaisia.

Talouden ohjauksen ja hallinnan lujittaminen on ehdottaman tärkeää euron uskottavuuden vahvistamisen kannalta. Luotan teidän tukeenne äänestäessänne päätöslauselmasta, joka koskee Eurooppa 2020 -hanketta sekä talouden ohjauksen ja hallinnan tiukentamista. Me tarvitsemme teidän tukeanne vakuuttaaksemme Eurooppa-neuvoston – vakuuttaaksemme jäsenvaltiot – ja pitääksemme vauhtia yllä, jotta nämä tiukemmat julkisen talouden ja talouden valvonnan sekä poliittisen yhteensovittamisen järjestelmät saadaan valmiiksi ensi vuoden alkuun mennessä.

  Rodi Kratsa-Tsagaropoulou (PPE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, paljon kiitoksia vastauksestanne ja siitä, että muistutitte meitä kaikkia yhteisvaluuttaa ja euroaluetta tukevasta politiikasta.

Kysymykseni koski pohjimmiltaan pikemminkin viestintää, jota meidän olisi harjoitettava. Kansalaiset eivät ymmärrä näitä Euroopan talouselämää koettelevia, ennen näkemättömiä teknisiä ongelmia eivätkä he jaa niitä. On vaarana, että he kokevat euron tukemisen aiheuttavan vain kuluja Euroopan tulevaisuuden turvaamisen sijaan. Näitä ajatuksia lietsovat ennusteet ja uhkaukset, joiden mukaan jotkin valtiot olisivat eroamassa euroalueesta.

On jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin toimielinten yhteinen tehtävä tukea yhteisvaluuttaa. Yleinen mielipide tarvitsee kuitenkin tukitoimenpiteitä, joilla ei ole mitään tekemistä jäsenvaltioissa toteutettavien rahoitusta koskevien mukautusten kanssa.

  Olli Rehn, komission jäsen. – (EN) Yhdyn ajattelutapaanne. Meidän on mielestäni erittäin tärkeää nähdä euro keskeisenä talouspolitiikan ja eurooppalaisen kestävän kasvun välineenä. Samaan aikaan euroa on kuitenkin ajateltava myös ei ainoastaan symbolina, vaan eurooppalaisten välisenä siteenä, joka tukee yhteisen eurooppalaisen kodin rakentamista. Me olemme järjestäneet tältä osin monia erilaisia viestintätoimia.

Annan niistä vain muutamia esimerkkejä. Vuoden 2010 ensimmäisen puoliskon aikana me muun muassa toteutimme tiedotuskampanjan euron tärkeimmistä eduista kymmenessä euroalueen valtiossa: Saksassa, Ranskassa, Italiassa, Portugalissa, Alankomaissa, Espanjassa, Itävallassa, Suomessa, Maltassa ja Belgiassa. Me järjestimme myös kaksi viikkoa sitten pidetyn Brysselin talousfoorumin, jossa käsiteltiin talous- ja rahoitusasioita. Tapahtumassa sovittiin ennätyksellisen monesta, yli tuhannesta, politiikan alasta ja tapahtumasta kerrottiin laajasti tiedotusvälineissä. Tämän tärkeän foorumin järjestäminen oli selvä tapa lähestyä mielipidejohtajia ja saada aikaan kerrannaisvaikutus. Tätä luetteloa voisi jatkaa pidempäänkin.

Me panostamme viestintään, ja uskon, että saavutamme parhaat tulokset laatimalla oikeanlaisia politiikkoja ja järjestämällä oikeanlaisia kampanjoita kansalaisten pitämiseksi ajan tasalla.

Tein nuorena töitä varaosamyyjänä; aloitin 12-vuotiaana ja jatkoin sitä uraa 20-vuotiaaksi asti. Myyntifilosofiamme oli hyvin selvä: ensin täytyy olla hyvä tuote, vasta sen jälkeen voi ryhtyä markkinoimaan hyvin. Molempien puolten on oltava kunnossa. Voittaaksemme kansalaisten luottamuksen me tarvitsemme luotettavan tuotteen, luotettavia politiikkoja ja viisaan markkinointikampanjan.

  Nikolaos Chountis, laatija. – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kuuntelin vastauksenne tarkasti. En tiedä, sisältääkö mainitsemanne 12-sivuinen muistio vastauksen yhteen edellä esitetyn kysymyksen osaan, toisin sanoen kysymykseen, joka koski uusien jäsenvaltioiden liittymistä euroalueeseen ja tällaisten liittymisten mahdollisuuksia.

Tiedän – ja te tiedätte –, että tämä mahdollinen jäsen on Viro. Jotta nämä valtiot voisivat liittyä euroalueeseen, niissä toteutetaan ankaria talouden rakenneuudistusohjelmia. Tämän tuloksena Virossa toteutetaan nyt huomattavia virkamiesten palkkojen leikkauksia, työttömyys on noussut 20 prosenttiin ja nuorisotyöttömyys on tähän nähden moninkertainen.

Kysymykseni on tämä: Onko tämä kuva euroalueen odotushuoneesta houkutteleva? Onko se luotettava? Luoko se edellytyksiä myöhemmälle elinkykyisyydelle?

  Olli Rehn, komission jäsen. – (EN) Pääsyy Virossa toteutettavaan budjettikuriin ei ole euro, vaan se tosiasia, että Viron talous joutui erittäin vakavaan rahoituskriisiin, kuten me kaikki, ja talouskasvu pysähtyi. Talouskasvu kääntyi negatiiviseksi, mikä tarkoittaa, että Viron julkinen talous ei enää ollut kestävällä perustalla.

Viron velkataso on hyvin matala, tällä hetkellä vain 7,2 prosenttia, siinä missä Euroopan keskiarvo on 75 prosenttia. Muutostahti oli kuitenkin hyvin huolestuttava, ja oli taloudellisesti perusteltua varmistaa, että Viro saattoi jatkaa vakautta edistäviä politiikkojaan ja taata julkisen taloutensa kestävyyden. Tämä oli Viron parlamentin hiljattain tekemä demokraattinen päätös ja tätä politiikkaa Virossa on noudatettu varsin hyvällä menestyksellä.

  Justas Vincas Paleckis (S&D). – (LT) Arvoisa komission jäsen, kuten tiedämme, Kreikka on euromaiden ketjun heikoin lenkki, ja tukipaketin myöntäminen Kreikalle kesti kaksi kuukautta. Viive johtui pääasiassa Saksasta, se maksoi 100 miljoonaa euroa ja heikensi epäilemättä yhteisvaluuttaa. Mikä on komission kanta tähän asiaan ja miten se estäisi vastaavat viivytykset tulevaisuudessa?

  Olli Rehn, komission jäsen. – (EN) En halua ryhtyä syyttelemään ketään. Näkemykseni on, että politiikassa ja taloutta koskevassa päätöksenteossa Euroopan unionin sisällä on aina kyse poliittisesta tahdosta, mutta myös siitä, mikä on mahdollista. Tällä kertaa kyseisten päätösten tekeminen kävi mahdolliseksi tietyssä vaiheessa; tuolloin päätettiin tarjota Kreikalle ehdollista ja koordinoitua rahoitustukea ja myöhemmin päätettiin perustaa Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi. Molemmat ovat nyt toiminnassa.

Ensimmäiset yhteensä 20 miljardin euron arvoiset erät EU:n ja IMF:n tuesta toimitettiin Kreikalle toukokuun puolivälissä. Kreikka toteuttaa yhteistä EU-IMF-ohjelmaansa aikataulun ja aiesopimuksen mukaisesti. Tämän lisäksi vastikään sovitut Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi ja -väline ovat tarvittaessa käytettävissä, jotta yhteisön väline, jonka arvo on jopa 60 miljardia euroa, voi käyttää Euroopan unionin talousarviota takauksena mahdollisille lainoille. Tämä on toiminnassa. Se on käytettävissä pyynnöstä, mikäli sitä tarvitaan aidosti.

Tällä välin jopa 440 miljardin euron erityisjärjestely, hallitustenvälinen järjestely, joka tunnetaan myös nimellä Euroopan rahoitusvakausväline, ratifioidaan vaaditulla 90 prosentin osuudella. Ratifiointi tapahtuu tämän kuun loppuun mennessä, ja väline tulee käyttöön pari viikkoa sen jälkeen. Tämä tarkoittaa, että me voimme vastata välittömiin ja pakottaviin tarpeisiin tämän mekanismin ja välineen avulla.

Haluan lopuksi todeta, että tällä saadaan vain lisäaikaa. Asian ydin on siinä, että meidän on sitouduttava tosissamme vakauttamaan julkista taloutta Euroopassa, sillä viimeisten 20 vuoden aikana harjoitettu vakauttaminen on Euroopassa pyyhkäisty parin viime vuoden aikana olemattomiin.

  Puhemies. – (EN) Mairead McGuinnessin laatima kysymys numero 19 (H-0257/10)

Aihe: Euroopan unionin rakennerahastot - syrjäytymisen rahoittaminen

Euroopan unioni on allekirjoittanut YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista. Unioni toistaa yleissopimuksen keskeiset kohdat (syrjimättömyys, yhdenvertaiset mahdollisuudet ja aktiiviset toimet sosiaalisen osallisuuden edistämiseksi) myös omassa vammaisstrategiassaan.

Komissio oli maaliskuussa 2010 mukana Brysselissä pidetyssä konferenssissa, jonka järjesti European Coalition for Community Living -järjestö (ECCL) ja jonka aiheena oli "Syrjäytymisen rahoittaminen, vaikka pyritään edistämään sosiaalista osallisuutta? Euroopan unionin varojen käyttö vammaisten laitostumisen ylläpitämiseen".

Komissio on tietoinen, että kansalaisjärjestöjen keskuudessa ollaan huolestuneita siitä, että Euroopan unionin rakennerahastoista rahoitetaan pitkäaikaisasumiseen suunnattujen nykyisten vammaislaitosten kunnostamista tai uusien rakentamista, mikä rikkoo vammaisten oikeuksia.

Kun otetaan huomioon, että Euroopan unionin vammaisstrategian ja edellä mainitun YK:n yleissopimuksen tavoitteet ovat pitkälti samat, mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä ongelman ratkaisemiseksi ja varmistaakseen, että Euroopan unionin varoja ei käytetä epäasianmukaisesti vaan ne ohjataan suoraan vammaisten yhteisöasumisen tarjoamiseen?

  Viviane Reding, komission varapuheenjohtaja. – (EN) Haluan vastata jäsen McGuinnessin esittämään suulliseen kysymykseen toteamalla, että vaikka vastuu palveluasumisen järjestämisestä ja hallinnoimisesta kuuluu jäsenvaltioille, komissio pyrkii edistämään vammaisten oikeutta itsenäiseen elämään tukemalla yhteisöllisesti järjestettyjä palveluita vaihtoehtona laitosasumiselle.

Komissio hyväksyy tämän vuoden loppuun mennessä eurooppalaisen vammaisstrategian vuosiksi 2010–2020. Strategiassa asetetaan johdonmukaiset puitteet vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen täytäntöön panemiselle. Vammaisten itsenäisen elämisen tukeminen ja laitoshoidon vähentäminen kuuluvat strategian tavoitteisiin. Strategiassa korostetaan erityisesti rakennerahastojen asemaa tässä yhteydessä.

Rakennerahastojen käyttöä koskevat painopistealueet määritetään tietenkin kansallisella ja alueellisella tasolla. Komissio tukee kuitenkin jäsenvaltioiden välistä ajatustenvaihtoa varojen parasta mahdollista käyttöä koskevien hyvien käytänteiden ja suuntaviivojen levittämiseksi, jotta vammaiset voisivat harjoittaa oikeuttaan elää itsenäisesti.

Myös Euroopan sosiaalirahaston avulla poistetaan tekijöitä, jotka estävät vammaisia elämästä tasavertaisina yhteiskunnan jäseninä. Sosiaalirahastosta voidaan rahoittaa muun muassa neuvontaa, vammaisten erityistarpeisiin sopeutettua koulutusta, kuntouttamista, työpaikkojen luomista esimerkiksi yhteisötalouden alalla, erityistukea vammaisten yrittäjyyden tukemiseen sekä tiedotuskampanjoita syrjinnän torjumiseksi. Rahastosta voidaan rahoittaa myös henkilökunnan koulutusta ja uudelleenkoulutusta laitoshoidon ja yhteisöperustaisten palveluiden välisen siirtymän helpottamiseksi.

Euroopan aluekehitysrahastoa voidaan käyttää samanaikaisesti tällaisia palveluita tukevan yhteiskunnallisen infrastruktuurin kehittämiseen.

Komissio on laatinut työkalupaketin rakennerahastojen käyttämiseen, jotta vammaiset voivat hyötyä rahastosta ja jotta heitä ei syrjitä. Työkalupaketin tarkoituksena on auttaa hallintovirkamiehiä, välitason toimijoita ja hankkeiden järjestäjiä laatimaan, toteuttamaan, valvomaan ja arvioimaan rakennerahaston ohjelmia ja hankkeita.

  Seán Kelly (PPE). – (EN) Kiitän teitä suorista ja yksityiskohtaisista vastauksistanne kysymyksen esittäjän, jäsen McGuinnessin, puolesta. Haluaisin vain esittää pari lyhyttä kysymystä. Ensinnäkin onko komissio ryhtymässä toimiin rakennerahastojen väärinkäyttöön syyllistyneitä vastaan erityisesti alalla, jolla keskustelemme palveluiden tarjoamisesta vammaisille? Toiseksi kuinka pian tällaiset käytännöt voidaan kitkeä jäsenvaltioista, jos se ylipäätään on mahdollista?

  Viviane Reding, komission varapuheenjohtaja. – (EN) Komissio voi puuttua rakennerahaston varojen väärinkäyttöön, mutta päävastuu poliittisten ohjelmien laatimisesta ja sosiaaliturvajärjestelmien järjestämisestä kuuluu tietenkin jäsenvaltiolle; tämä koskee myös pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevien henkilöiden saamia tukia. Kysymys kuuluu tietenkin: voisimmeko me käyttää veto-oikeutta, jos jäsenvaltiot jatkaisivat investoimista eri tavoin? Kuten tiedätte, rakennerahastojen varoja käytetään komission ja jäsenvaltioiden välisen jaetun vastuun järjestelmän mukaisesti. On kuitenkin jäsenvaltioiden ja niiden alueiden tehtävä hallita ohjelmia ja toteuttaa niitä valitsemalla ohjelmia ja hankkeita.

Joka tapauksessa vaikka me emme voisikaan käyttää veto-oikeutta, me olemme jo tehneet yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa politiikkojen muuttamiseksi jäsenvaltioissa. Meillä on esimerkiksi ollut Bulgarian hallituksen kanssa kahden vuoden ajan yhteistyötä, jonka yhteydessä maan hallitus ei käyttänyt varoja asuinlaitoksiin, vaan sitoutui olemaan käyttämättä EU:n varoja olemassa oleviin asuinlaitoksiin ja että kaikissa tämän alan investoinneissa noudatettaisiin laitoshoidon vähentämisen periaatetta.

  Ádám Kósa (PPE). – (HU) Haluan ensiksi kiittää komission jäsentä hänen vastauksestaan ja sitoutuneisuudestaan vammaisten ihmisten asiaan. Minulla on tästä aiheesta kaksi lisäkysymystä. Suurin rakennerahastojen käyttöön liittyvä ongelma tuli esiin; se vaivaa pääasiassa vain Itä-Euroopan valtioita. Ennen aikaan kommunistien kansallistamiin linnoihin majoitettiin vammaisia, pääasiassa henkisesti vammaisia. Yksi ongelmista on se, että rakennerahastojen varoja on käytetty näiden linnojen kunnostamiseen, minkä jälkeen linnat on suljettu ja vammaiset on siirretty muualle. Mitä näille rakennuksille tapahtuu? Aikooko komissio tutkia tätä asiaa laajemmasta näkökulmasta – matkailun ja työpaikkojen luomisen kannalta?

  Viviane Reding, komission varapuheenjohtaja. – (EN) Tiedän hyvin, että järjestelmän muutos tarkoittaa myös muutosta suhtautumisessa aiempien politiikkojen jäänteisiin.

On tietenkin hallitusten asia päättää, miten ne huolehtivat laitoksistaan ja haluavatko ne kunnostaa kiinteistöjään tai vaihtaa niiden käyttötarkoitusta. Mitä tulee laitoshoidon vähentämiseen ja vammaisten yhteiskuntaan sopeuttamiseen laitoksiin sulkemisen sijaan, voin ainoastaan sanoa, että me olemme pyrkineet lisäämään jäsenvaltioiden ja komission välisistä keskusteluista vastaavien komission edustajien tietoisuutta näistä asioista.

Aluepolitiikan pääosasto järjesti 29. huhtikuuta 2010 komission työntekijöille seminaarin nimeltä "Kutsuisitko tätä kodiksesi?". Seminaarissa esiteltiin EU:n varojen parhaita ja huonoimpia käyttötapoja pitkäaikaisten hoitolaitosten lakkauttamisessa. Tarkoituksena oli, että työntekijät ymmärtäisivät, mitä politiikkoja heidän on toteutettava pyrkiessään muuttamaan jäsenvaltioiden viranomaisia edustavien yhteyshenkilöidensä asenteita.

Lisäksi aluepolitiikan pääosasto ja työllisyysasioiden pääosasto ovat tehneet hyvää yhteistyötä lisätoimenpiteiden valmistelussa, sillä me katsomme, että sosiaalirahaston investointien tulisi palvella kansalaisia näillä aloilla. Varoja ei tulisi käyttää vain rakennusten kunnostamiseen, vaan myös työpaikkojen ja kasvun luomiseen näillä alueilla.

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan kiinnittää huomionne uskoakseni hyvin ajankohtaiseen ja tärkeään aiheeseen. Sosiaalimenoja leikataan kotivaltiossani Kreikassa ja todennäköisesti myös muissa jäsenvaltioissa säästöohjelmien vuoksi ja monissa tapauksissa vammaisille palveluja tarjoavien keskusten ja säätiöiden rahoitus on keskeytetty.

Minulla on edessäni tästä yksi tuore esimerkki: yksittäinen keskus, joka tarjoaa palveluita näkövammaisille ja muulla tavoin vammaisille henkilöille, pääasiassa lapsille. Viisikymmentä lasta on jätetty oman onnensa nojaan rahoituksen puutteen vuoksi. Kysynkin: onko näillä viidelläkymmenellä lapsella toivoa siitä, että tämä säätiö saisi rahoitusta Euroopan sosiaalirahastosta? Mitä me voimme tehdä?

  Viviane Reding, komission varapuheenjohtaja. – (EN) On selvää, että sosiaalipolitiikan alalla jäsenvaltiot ovat vastuussa omien sosiaaliturvajärjestelmiensä järjestämisestä, mukaan lukien pitkäaikaista hoitoa tarjoavien laitosten suunnittelusta, rahoituksesta ja palvelujen laadunvalvonnasta.

Me emme voi puuttua asiaan emmekä pakottaa hallitusta muuttamaan politiikkaansa. Me voimme ainoastaan toteuttaa yleisiä toimenpiteitä, jotka kannustavat hallituksia huolehtimaan kansalaisistaan.

Eräs asia, jonka voimme tehdä sosiaalirahaston tuella, on kouluttaa henkilökuntaa ja kohentaa hoidon laatua, mutta päätös hoitolaitoksen ylläpitämisestä tai lakkauttamisesta kuuluu aina jäsenvaltion hallitukselle.

Toinen osa

  Puhemies. – (EN) Chris Daviesin laatima kysymys numero 21 (H-0246/10)

Aihe: EU:n ympäristötavoitteiden saavuttaminen

Hyväksyykö komissio ajatuksen, että liiallinen keskustelu EU:n sisällä ja diplomaattilähteiden maailmanlaajuisen koordinoinnin puute aiheuttivat osaltaan EU:n tavoitteiden kaatumisen UNFCCC:n Kööpenhaminan ilmastonmuutoskokouksessa ja CITESin sopimuspuolten kokouksessa Dohassa?

Voiko komissio ilmoittaa, mihin toimiin se aikoo ryhtyä ennakoivan suunnittelun ja koordinoinnin kehittämiseksi, jotta se voi parantaa asemiaan ja taata myönteisemmät tulokset tulevissa ympäristökokouksissa?

  Janez Potočnik, komission jäsen. – (EN) Hyvä jäsen Davies, kysymyksenne tuo esiin hyvin tärkeän asian, joka on Euroopan unionin diplomatian toimivuus kansainvälisissä ympäristöneuvotteluissa. Taustana tässä on Kööpenhaminan ilmastokokouksen ja Dohan uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan kokouksen odotettua heikommat tulokset.

Meidän on tietenkin otettava oppia näistä kokemuksista ja huomioitava Lissabonin sopimuksen tätä koskevat säännökset. Jotta voimme tehdä mielekkäitä johtopäätöksiä tulevaisuutta varten, meidän on kuitenkin ensin myönnettävä, että kokousten heikot tulokset ovat seurausta useista eri tekijöistä, joita on tarkasteltava erillisinä.

Ei tietenkään ole helppo muodostaa yhteistä kantaa, kun osapuolina on 27 jäsenvaltiota, jotka edustavat 500:aa miljoonaa kansalaista, ja kun kyseessä on välittömästi Euroopan unionin talouteen ja yhteiskuntaan vaikuttavia, monimutkaisia aiheita koskevat kansainväliset neuvottelut. Tästä huolimatta EU onnistui kuitenkin sopimaan yhteisestä linjasta ja loi aktiivisesti kontakteja kansainvälisiin kumppaneihin niin CITES-neuvotteluissa kuin ilmastonmuutoskokouksessakin.

CITES-konferenssin osalta EU:n kannasta oli suurelta osin sovittu yli puoli vuotta kokousta ennen, EU:n ja jäsenvaltioiden edustustot kaikkialla maailmassa olivat luoneet kontakteja haita ja tiikereitä käsittelevien tärkeiden EU:n ehdotusten edistämiseksi, ja EU:n sisäiset konferenssia edeltävät ja sen aikaiset keskustelut näistä asioista sujuivat ongelmitta. Myönnän kuitenkin, että tonnikalan osalta nämä edellytykset eivät valitettavasti täyttyneet samassa määrin.

Yleisemmin ottaen komissio katsoo, että EU voi toimia CITESin sisällä tehokkaammin sitten, kun siitä on tullut täysivaltainen jäsen. Tästä syystä komissio aikoo lisätä toimiaan saadakseen ne kolmannet maat, jotka eivät ole vielä ratifioineet Gaboronen tarkistusta, vakuuttuneiksi ratifioinnin tarpeellisuudesta. Tarkistus mahdollistaisi EU:n osallistumisen yleissopimukseen.

Kööpenhaminan ilmastonmuutoskokouksen osalta EU:n sisäinen keskustelu ei ollut liiallista, ja EU on huomattavasti parantanut diplomaattisten lähteidensä koordinointia ympäri maailman.

EU:lla oli Kööpenhaminan kokouksen valmisteluvaiheessa tarkka suunnitelma kontaktien luomiseksi kolmansiin maihin ja se esitteli kokouksessa kaikki keskeiset kysymykset kattavan yhteisen kannan. Kööpenhaminan kokoukseen valmistauduttaessa EU järjesti useita koordinoituja EU-troikan tapaamisia yli 40 maassa, toteutti erilaisia komennuksia troikan kontaktien luomiseksi ja osallistui moniin kahdenvälisiin ja monenvälisiin epämuodollisiin vuoropuheluihin. EU:n tekniset neuvotteluryhmät käsittelivät ja kehittivät EU:n kantoja kolmansiin maihin tehtyjen kahdenvälisten vierailujen aikana.

Kööpenhaminan ja Dohan tapaamisia laajemmassa yhteydessä on tärkeää ymmärtää, että yksi Lissabonin sopimuksen päätavoitteista on Euroopan unionin äänen vahvistaminen maailmassa. Lissabonin sopimuksen täytäntöönpano lujittaa EU:n ulkoista edustusta kansainvälisissä ympäristöasioissa.

Sopimuksessa määrätään komissio huolehtimaan EU:n ulkoisesta edustuksesta ympäristöasioissa. Mikäli neuvosto pitää poliittisesti sopivana, että EU osallistuu neuvotteluihin kansainvälisistä sopimuksista, Lissabonin sopimus velvoittaa neuvoston antamaan komissiolle valtuudet käydä neuvotteluita EU:n puolesta asioissa, jotka kuuluvat EU:n toimivaltaan. Neuvosto voi liittää valtuuksiin neuvotteluohjeita.

Euroopan parlamentti osallistuu tietenkin välittömästi ja täysimääräisesti kaikkiin menettelyn vaiheisiin.

Komissio keskustelee parhaillaan neuvostossa jäsenvaltioiden kanssa siitä, miten tämä kehys voidaan panna täytäntöön. Komissio kiinnittää näissä keskusteluissa erityistä huomiota siihen, että Lissabonin sopimuksen täytäntöönpano vahvistaa tehokkaasti EU:n edustuston yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta monenvälisissä neuvotteluissa. Lissabonin sopimuksen muunlaiset tulkinnat vaarantavat EU:n aseman kansainvälisissä yhteyksissä ja jopa heikentävät sitä, mikä ei suinkaan ollut Lissabonin sopimuksen tavoitteena.

Vaakalaudalla on EU:n tuleva järjestäytyminen ja tehokkuus kansainvälisissä ympäristöneuvotteluissa, ja komissio luottaa tässä asiassa Euroopan parlamentin tukeen.

  Chris Davies (ALDE). – (EN) Olen komission jäsenen kanssa yhtä mieltä tavoitteista ja tuen komissiota sen kamppailussa neuvostoa vastaan, mutta kun tarkastellaan CITESin kaltaisia konferensseja, näen japanilaisten ilmeisesti kiertävän edustustosta toiseen jaellen kultaa. Te kutsuisitte tätä kontaktien luomiseksi.

Haluan esittää teille erään kysymyksen nyt, kun otitte puheeksi Euroopan unionin diplomaattisten kykyjen vahvistamisen. Mitä tapaamisia olette järjestänyt tai aiotte järjestää Catherine Ashtonin kanssa keskustellaksenne siitä, miten ulkosuhdehallinto voidaan saattaa komission käyttöön kokonaisuudessaan, jotta EU:n diplomaattisia kykyjä hyödynnettäisiin mahdollisimman tehokkaasti?

  Janez Potočnik, komission jäsen. – (EN) Vastauksena kysymykseenne: en ole tavannut Catherine Ashtonia keskustellaksemme tästä asiasta. Mielestäni yksi asia on varsin selvä CITES-konferenssin kohdalla ja erityisesti tonnikalan kohdalla: me olemme tehneet joitain virhearviointeja, jos asian voi niin ilmaista.

Ensinnäkin komission kanta hyväksyttiin liian myöhään. Toiseksi neuvosto keskusteli asiasta ymmärtääkseni vasta viimeisessä Coreper-tapaamisessa, ja vaikka voisinkin keskustella tästä Catherinen kanssa, se olisi joka tapauksessa liian myöhäistä.

Tästä syystä katson, että meidän on opittava näistä kokemuksista. Kuten totesitte, tämä kuuluu kuitenkin niihin tehtäviin, jotka meidän on toteutettava yhdessä, ja meidän on käytettävä siihen myös tulevaa – ja toivottavasti toimivaa – ulkosuhdehallintoamme.

  Puhemies. – (EN) Dan Jørgensenin laatima kysymys numero 22 (H-0255/10)

Aihe: Hormonitoimintaa häiritsevät seokset

Tanskasta ja Saksasta saatujen tutkimustulosten mukaan etenkin lapset joutuvat alttiiksi erilaisten kemikaalien seoksille ja varsinkin hormonitoimintaa häiritseville kemikaaleille kuten ftalaattipehmittimille. Näiden tieteellisten tutkimustulosten mukaan hormonitoimintaa häiritsevien kemikaalien REACH-lupamenettely, joka perustuu siihen, että niiden pitoisuudet jäisivät alle haitattoman vaikutustason, ei enää ole turvallinen eikä toimiva, koska nämä kemikaalit muodostavat yhdessä vaarallisen seoksen.

Miten komissio aikoo paikata tämän REACH-säännöksissä olevan aukon ja varmistaa, että hormonitoimintaa häiritseville kemikaaleille ei anneta lupaa sillä väärällä perusteella, että altistumme vain yhdelle kemikaalille kerrallaan?

Fiona Hallin laatima kysymys numero 23 (H-0265/10)

Aihe: Hormonitoimintaa häiritseviä kemikaaleja koskevat EU:n toimet

Euroopan unionin strategia hormonitoimintaa häiritsevien kemikaalien yhteydessä hyväksyttiin yli kymmenen vuotta sitten, ja se perustui suurelta osin Euroopan parlamentin vuonna 1997 laatimaan valiokunta-aloitteeseen mietintöön. Tiede on tämän jälkeen osoittanut, että jotkut hormonitoimintaa häiritsevät kemikaalit ovat vahvasti yhteydessä syöpään ja heikkoon hedelmällisyyteen ja saattavat vaikuttaa käytökseen ja kehitykseen. Vaikka useissa poliittisissa lausunnoissa on puollettu hormonitoimintaa häiritseviä kemikaaleja koskevan EU:n toimintasuunnitelman hyväksymistä ja painopisteet on sovittu, EU:n tasolla ei ole vielä ryhdytty käytännön toimiin kyseisten aineiden poistamiseksi ympäristöstä.

Voiko komissio ryhtyä toimiin julkisin varoin rahoitetusta tutkimuksesta saatujen tulosten hyödyntämiseksi ja varmistaa, että kyseisiä kemikaaleja, jotka aiheuttavat suuren riskin ihmisten terveydelle, voidaan käsitellä ensisijaisina REACH-järjestelmässä?

Mitä käytännön toimia komissio ehdottaa kertomuksessaan, joka sen on määrä laatia hormonitoimintaa häiritseviä kemikaaleja koskevan EU:n strategian täytäntöönpanosta?

  Janez Potočnik, komission jäsen. – (EN) Komissio on tietoinen useista eri kemikaalien yhteisvaikutuksia koskevista tutkimuksista. Tanskan viranomaiset julkaisivat vuoden 2009 lopussa tulokset useista tutkimuksista, joissa oli käsitelty erilaisten hormonitoimintaa häiritsevien kemikaalien yhteisvaikutusta herkkiin henkilöryhmiin, kuten lapsiin ja naistyöntekijöihin, kuten mainitsitte kysymyksessänne.

Tanskalaistutkimuksen seurauksena neuvosto hyväksyi joulukuussa 2009 päätelmät, joissa komissiota pyydettiin tutkimaan, miten nykyinen EU:n lainsäädäntö vastaa hormonitoimintaa häiritsevien kemikaalien yhteisvaikutuksen ongelmiin, ja laajemmin ottaen tarkastelemaan, miten tällaisten kemikaalien yhteisvaikutusongelmiin tulisi puuttua.

Mitä tulee kemikaalien yhteisvaikutukseen yleisellä tasolla, komissio julkaisi internetissä hiljattain ajantasaisen kertomuksen seosten vaarallisuudesta ("State-of-the-art Report on Mixture Toxicity"); raportti on tulosta ympäristöasioiden pääosaston rahoittamasta kaksivuotisesta tutkimuksesta.

Komissio kuulee raportista parhaillaan eri sidosryhmiä ja se on myös toimittanut virallisen vaarallisia seoksia koskevan pyynnön terveys- ja ympäristöriskejä käsittelevälle tiedekomitealle, kehittymässä olevia ja vastikään havaittuja terveysriskejä käsittelevälle tiedekomitealle sekä kulutustavaroita käsittelevälle tiedekomitealle.

Tutkimuksen ja siihen liittyvän kuulemismenettelyn perusteella komissio viimeistelee vuoden 2012 alkuun mennessä raportin, jossa arvioidaan vastaako nykyinen yhteisön lainsäädäntö, kuten REACH-lainsäädäntö, asianmukaisella tavalla eri lähteistä ja eri kautta tulevien kemikaalien yhteisvaikutukselle altistumisen riskeihin. Raportin perusteella komissio harkitsee tarvittavia muutoksia, suuntaviivoja ja arviointimenetelmiä.

Me olemme panostaneet yhteisön tutkimusmäärärahojen kautta hormonitoimintaa häiritseviä kemikaaleja koskevan yhteisön strategia käynnistämisestä, vuodesta 1999, lähtien huomattavasti tutkimukseen, jossa selvitetään kemikaalien vaikutusta hormonitoimintaan Tänä aikana me olemme lisäksi sisällyttäneet kahteen keskeiseen kemikaaliasetukseen – REACH-asetukseen ja kasvinsuojeluaineasetukseen – hormonitoimintaa häiritseviä kemikaaleja koskevia erityistoimenpiteitä. Komissio on myös osallistunut aktiivisesti kansainvälisiin aloitteisiin, joiden tarkoituksena on kehittää testausmenetelmiä ja -strategioita näiden kemikaalien tunnistamiseksi.

Komissio on hiljattain käynnistänyt laajan tutkimuksen vahvistaakseen tuoreimpia tutkimustietoja sekä laatiakseen suosituksia testausstrategioista ja hormonitoimintaa häiritsevien kemikaalien tunnistamiskriteereistä. Tutkimus valmistuu ensi vuoden jälkipuoliskolla. Sen tulokset huomioidaan tarkistettaessa nykyistä hormonitoimintaa häiritseviä kemikaaleja koskevaa yhteisön strategiaa. Lisäksi niitä hyödynnetään voimassa olevan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanossa; lainsäädännöllä tarkoitan sekä kasvinsuojeluaineasetusta että REACH-asetusta.

Yhteenvetona voidaan siis todeta, että komissio on tietoinen esittämienne kysymysten merkittävyydestä ja se toimii aktiivisesti puuttuakseen näihin ongelmiin mahdollisimman tehokkaasti. Se ei ole helppo tehtävä, sillä tutkimustiedot ovat vielä varsin puutteellisia. Kyse on kuitenkin monitahoisesta ongelmasta, johon on tulevaisuudessa syytä paneutua tarkasti.

  Dan Jørgensen (S&D). - (DA) Arvoisa komission jäsen, te sanoitte aikovanne esitellä vuonna 2012 raportin, jossa teette johtopäätökset siitä, onko lainsäädäntöä tarpeen muuttaa siitä syystä, ettei siinä huomioida yhteisvaikutuksia. Tämä on turhaa vaivaa, sillä nyt jo on selvää, että näin on tehtävä. Lainsäädännössä ei huomioida eri kemikaalien yhteisvaikutuksia. Ne meistä, jotka ovat työskennelleet REACH-asetuksen parissa ja tuntevat asetuksen yksityiskohtaisesti, kuten te tunnette, tietävät varsin hyvin, että yhteisvaikutuksia ei ole huomioitu vaarallisimpien aineiden – syöpää aiheuttavien aineiden ja hormonitoimintaa häiritsevien kemikaalien – kohdalla. Tämän lisäksi REACH-asetus perustuu kahteen perusperiaatteeseen: varovaisuusperiaatteeseen sekä periaatteeseen, jonka mukaan herkimpiä kuluttajia, kuten lapsia ja raskaana olevia naisia, on suojeltava. Eikö komission näin ollen pitäisi esitellä ehdotuksia REACH-asetuksen tarkistamiseksi ja kenties myös muiden säädösten tarkistamiseksi säätääkseen, että yhteisvaikutukset on huomioitava lupamenettelyissä korvaamisen perusteella?

  Janez Potočnik, komission jäsen. – (EN) Kuten totesin, suurin ongelma tällä alalla on luotettavan tutkimustiedon vähäisyys. Te mainitsitte varovaisuusperiaatteen, missä olitte aivan oikeassa. Perustamissopimus velvoittaa meitä noudattamaan varovaisuusperiaatetta myös ympäristöalalla, mutta haluan kuitenkin saada asiasta mahdollisimman paljon tutkittua tietoa ja laatia ehdotukset mahdollisimman pitkälti luotettavan tiedon pohjalta.

Tämän strategian käynnistämisestä, vuodesta 1999, lähtien yhteisössä on toteutettu jo 84 tutkimusta, joihin on käytetty noin kaksi miljoonaa euroa. Kun keskustelin tästä kollegoideni kanssa eilen saadakseni yleiskuvan asiasta, he korostivat ennen kaikkea, että ennen käytännön toimenpiteiden toteuttamista me tarvitsemme nykyistä enemmän tutkimustietoa. Vakuutan kuitenkin teille, että aion tarkastella tätä asiaa aktiivisesti tulevaisuudessa.

  Fiona Hall (ALDE). – (EN) Kiitän teitä vastauksestanne, arvoisa komission jäsen. Pidän tätä tilannetta kuitenkin erittäin turhauttavana, sillä tämä asia on ollut tarkasteltavana jo 13 vuotta – 13 vuoden aikana on toteutettu 84 tutkimusta. Tietyt väestön osat, erityisesti syntymättömät lapset, ovat erittäin herkkiä näille kemikaaleille, ja vaikutusten on todettu olevan peruuttamattomia. Altistuminen turmelee ihmisen elämän jo ennen hänen syntymäänsä.

Puhuitte varovaisuusperiaatteesta. Mistä syystä komissio ei voisi edes esittää nimiä REACH-asetuksen mukaiseen luetteloon, jotta näiden aineiden kieltämistä voitaisiin viedä eteen päin?

  Janez Potočnik, komission jäsen. – (EN) Voisin itse asiassa toistaa äskeisen vastaukseni. Tosiasia on se, että kun me puhumme varovaisuusperiaatteesta, mielestäni on äärimmäisen tärkeää se, miten me näemme sen ja mitä me katsomme sen tarkoittavan kulloisessakin yhteydessä. Haluaisin vain saada tästä asiasta nykyistä enemmän tutkimustietoa. Käynnistämämme tutkimuksen tarkoituksena ei ole koota yhteen kaikkea EU:n tutkimusohjelmien avulla hankittua tietoa, vaan saada yleiskuva nykytilanteesta, kaikesta siitä tiedosta, joka on käytössämme maailmanlaajuisesti. Tämä on tavoitteemme, mutta ymmärrän täysin turhautuneisuutenne. Kuten tiedätte, olen hoitanut näitä asioita nyt puolen vuoden ajan; aion perehtyä kaikkiin esiin tuomiinne ongelmiin ja tarkastella, miten niihin voitaisiin puuttua tulevaisuudessa parhaalla mahdollisella tavalla.

  Lena Ek (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvia materiaaleja koskeva voimassa oleva EU:n lainsäädäntö sallii yhä varsin korkeita bisfenoli A:n pitoisuuksia. Tämän vuoksi on vaarana, että bisfenoli A saattaa siirtyä elintarvikkeisiin ja laajemmassa, päivittäisessä käytössä myös kehoon.

Miten Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen bisfenoli A:ta koskevan, lausunnon tulokset on otettu huomioon bisfenoli A:ta koskevissa myöhemmissä REACH-asetuksen mukaisissa toimissa? Lausunto oli määrä esitellä toukokuun 2010 loppuun mennessä; oletan, että se on nyt julkaistu. Ajattelen tässä yhteydessä esimerkiksi pikkuvauvoja ja pulloja.

  Janez Potočnik, komission jäsen. – (EN) Jos tästä asiasta on olemassa tutkimustietoa, me otamme sen tietenkin huomioon kaiken muun saamamme tutkimustiedon tavoin valmistellessamme tulevia poliittisia toimia tai tarkastellessamme sitä, miten voimassa olevaa lainsäädäntöä tulisi panna täytäntöön.

Meidän on siis vähitellen koottava yhä enemmän tietoa näistä asioista, sillä tällä alalla kaivataan tutkimustietoa. Ongelma on vakava. Vakuutan teille, että me ryhdymme toimenpiteisiin, kun saamme tarvittavat tiedot.

  Puhemies. – (EN) Seán Kellyn kysymys numero 24 (H-0256/10)

Aihe: Tulvariskidirektiivin täytäntöönpano

Voiko komissio antaa tulvariskidirektiivin (2007/60/EY⁽¹⁾) täytäntöönpanoa koskevan tilannekatsauksen, jossa keskitytään erityisesti Irlantiin?

  Janez Potočnik, komission jäsen. – (EN) Hyvä jäsen Kelly, tulvariskidirektiivi hyväksyttiin vuonna 2007 ja sen täytäntöönpano on käynnissä. Kuluneen kuukauden aikana uudet tulvat ovat muistuttaneet meitä tulvien seurauksien vakavuudesta sekä ennaltaehkäisyyn, valmistautumiseen ja suojeluun perustuvan tulvariskin hallinnan tärkeydestä.

Tulvariskidirektiivi velvoittaa kaikki jäsenvaltiot laatimaan kattavan suunnitelman tulvariskien vähentämiseksi. Suurta yleisöä ja asianosaisia on kuultava suunnitelmista, ja jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä rajat ylittävien vesialueiden turvaamiseksi. Täytäntöönpanon kaksi ensimmäistä määräaikaa ovat jo umpeutuneet.

Direktiivi oli siirrettävä osaksi kansallista lainsäädäntöä marraskuuhun 2009 mennessä. 12 jäsenvaltioita, Irlanti mukaan lukien, on noudattanut määräaikaa. 10 jäsenvaltiota ei ole vielä ilmoittanut direktiivin siirtämisestä, ja 5 jäsenvaltiota on ilmoittanut vain osittaisesta siirtämisestä. Komissio on käynnistänyt rikkomismenettelyjä tilanteen korjaamiseksi.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle hallinnollisista järjestelyistä 26. kesäkuuta 2010 mennessä. 23 jäsenvaltiota, Irlanti mukaan lukien, on tehnyt ilmoituksen. Komissio tutkii parhaillaan, että kaikki toimivaltaisia viranomaisia ja hallintoyksiköiden maantieteellistä kattavuutta koskevat keskeiset tiedot ovat direktiivin mukaisia. Täytäntöönpanon tärkeimpiin vaiheisiin päästään vasta jonkin ajan kuluttua.

Jäsenvaltiot ympäri Euroopan unionia valmistelevat parhaillaan seuraavia toimenpiteitä: Ensinnäkin niiden on toteuttava alustava tulvariskin arviointi vuonna 2011 ja tunnistettava erityisen potentiaaliset riskialueet. Toiseksi niiden on laadittava yksityiskohtaiset tulvavaarakartat ja tulvariskikartat vuoteen 2013 mennessä. Kolmanneksi niiden on laadittava ensimmäiset tulvariskin hallintasuunnitelmat vuonna 2015. Suurta yleisöä ja asianosaisia on kuultava näistä suunnitelmista ennen niiden hyväksymistä.

Irlannissa täytäntöönpano on ilmeisesti hyvässä vauhdissa, eikä meillä ole mitään syytä olettaa, että täytäntöönpano olisi siellä viivästynyt. Irlanti on ilmoittanut direktiivin siirtämisestä osaksi lainsäädäntöä ja tiedottanut hallinnollisista järjestelyistä. Lisäksi pidämme myönteisenä sitä, että Irlanti on jo käynnistänyt kokeiluhankkeita Dublinin alueella sijaitsevalla Dodderin valuma-alueella sekä Etelä-Irlannissa sijaitsevalla Leen valuma-alueella; jälkimmäisessä tapauksessa on jo laadittu alustava tulvariskin hallintasuunnitelma, jota koskevat kuulemiset ovat nyt käynnissä.

Irlanti on toiminut aktiivisesti myös Euroopan tasolla edistämällä jäsenvaltioiden välistä arvokasta tiedonvaihtoa direktiivin täytäntöönpanoa koskevista eri aiheista, kuten äkkitulvien ja sateen aiheuttamien tulvien torjumisesta sekä tulvakartoituksen ja tulvariskin hallintasuunnitelmien toteuttamisesta.

  Seán Kelly (PPE). – (EN) En halua viedä kuulijoiden aikaa, joten puhun lyhyesti. Ensinnäkin, arvoisa komission jäsen, kiitän teitä hyvin yksityiskohtaisesta ja kattavasta vastauksestanne; arvostan sitä suuresti. Haluaisin vain esittää yhden lisäkysymyksen. Mikäli jäsenvaltiot eivät noudata määräaikoja, voisiko komissio harkita solidaarisuusrahaston käyttöön ottamista menneiden tai tulevien tulvien kohdalla, sillä Irlannilla on tällä hetkellä tulvavahinkoja koskeva hakemus käsittelyssä?

  Gay Mitchell (PPE). – (EN) Pistän mieleeni, mitä sanoitte tiedonvaihdosta erityisesti äkkitulvien suhteen. Satun asumaan lähellä Dodder-jokea Dublinissa ja tiedän, että melko pieni joki voi aiheuttaa kaupungissa järkyttäviä vahinkoja suhteellisen lyhyessä ajassa.

Olisiko mahdollista laatia ohjekirja, jossa kehotettaisiin esimerkiksi varmistamaan, että sulkuportit ovat puhtaita ja että jätteet eivät pääse tukkimaan niitä? Tällaiset laiminlyönnit johtavat nimittäin tulvavahinkoihin. Jos ohjekirja laadittaisiin, paikallisviranomaisten tulisi todella noudattaa sitä. Se voisi mahdollistaa parhaiden käytänteiden levittämisen kaikkialla Euroopan unionissa, ja mielestäni sen laatiminen olisi tarpeen.

  Silvia-Adriana Ţicău (S&D). – (RO) Tulvien ennaltaehkäiseminen ja hallinta Euroopan unionissa vaatii ongelmien ratkaisemista ylikansallisella tasolla sekä valtavia investointeja.

Haluaisin tietää, harkitseeko komissio yhteisen sisävesipolitiikan laatimista yhteisen meripolitiikan tapaan. Siinä voitaisiin käsitellä yhdennetysti aluesuunnittelua, ympäristönsuojelua, meriympäristön suojelua, meriliikennettä sekä sisävesien ja meren rannikkoalueiden kehittämistä.

  Jim Higgins (PPE). – (GA) Arvoisa puhemies, kesällä sattuneet tulvat saivat Irlannissa paljon vahinkoa aikaan; erityisesti tulvista kärsivät infrastruktuuri, kaupat ja asuinrakennukset. Niiden seuraukset maksoivat kaikkiaan miljardi euroa.

Tästä ei voida kuitenkaan syyttää vain runsaita sateita. Suurin ongelma Irlannissa oli se, että vesistöjä ei ole pidetty kunnossa. Vesistödirektiivi on erittäin tärkeä direktiivi. Tämän lisäksi suuria vahinkoja on aiheutunut – ja aiheutuu yhä – luonnolle ja erityisesti harvinaisille linnuille, sillä lintudirektiiviä ei ole myöskään pantu täytäntöön.

  Janez Potočnik, komission jäsen. – (EN) Monet teistä puhuivat rahoituksesta. Tässä on kaksi mahdollisuutta: Ensimmäinen niistä on ennaltaehkäisy, jolloin kyseeseen tulee koheesiorahasto. Toinen niistä koskee varoja Euroopan tasolla – Interreg-aloitetta ja kaikkia siihen liittyviä toimia.

Katastrofin sattuessa on toki myös kolmas mahdollisuus, jonka eräs puhuja mainitsikin, nimittäin Euroopan solidaarisuusrahasto. Euroopan unionin solidaarisuusrahastolla on hyvin selkeät ohjeet täytäntöönpanosta ja vahinkojen laadusta. Tapauksessa, josta Irlanti esitti hakemuksen solidaarisuusrahastolle, vahingot jäivät kynnysarvon alapuolelle, mutta komissio arvioi hakemusta parhaillaan.

Kun vahingot jäävät solidaarisuusrahastolle määritetyn 0,6 prosentin tavanomaisen kynnysarvon alapuolelle, poikkeuksellista toimenpiteiden käynnistämistä koskevien erityisten arviointiperusteiden on täytyttävä. Jos niiden todetaan täyttyvän, tukea voidaan myöntää. Meidän ei pidä kuitenkaan sekoittaa toisiinsa näiden kahden asian erillisiä tarkoituksia.

Olen yhtä mieltä myös esiin tuodusta parhaiden käytänteiden vaihtamisesta. Pidän tärkeänä, että hallintasuunnitelmat laaditaan asianmukaisesti. Mitä tulee rajat ylittäviin vaikutuksiin, tätä kannatetaan vesipolitiikan puitedirektiivissä. Joen valuma-alueeseen keskittyvässä lähestymistavassa katsotaan rajojen yli ja pyritään luomaan pohjaa jäsenvaltioiden väliselle tarpeelliselle yhteistyölle. Jäsenvaltioita pyydetään tekemään yhteistyötä ja itse asiassa ne ovat siihen velvollisia laatiessaan rajat ylittäviä ratkaisujaan.

Haluan lopuksi mainita, että me aiomme vuonna 2012 laatia suunnitelman vesistöistä ja niiden hallinnasta. Suunnitelmassa käsitellään kolmea asiaa, joista yksi on kuivuus.

  Puhemies. – (EN) Radvilė Morkūnaitė-Mikulėnienėn laatima kysymys numero 25 (H-0262/10)

Aihe: Ympäristövaikutusten arviointia koskevan direktiivin (85/337/ETY) tarkistaminen

Kysymyksen esittäjän tietoon on aika ajoin tullut laajamittaisten infrastruktuurihankkeiden suunnittelussa ja täytäntöönpanossa ilmeneviä ongelmia varsinkin energia-alalla. Useimmat näistä ongelmista johtuvat hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnin avoimuuden ja puolueettomuuden puutteesta. Nykyisessä lainsäädännössä (direktiivi 85/337/ETY⁽²⁾) ei edellytetä ympäristövaikutusten arvioinnin todellista riippumattomuutta, kuten komission äskettäin julkaisemasta kertomuksesta käy ilmi. Kyseiseen ongelmaan on ehdotettu kahta ratkaisua, joista ensimmäinen on komission tiiviimpi osallistuminen ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn ja toinen sen varmistaminen, että ympäristövaikutusten arvioinnin rahoitus on arvioitavana olevan hankkeen laatijasta riippumatonta.

Milloin komissio aikoo esittää ympäristövaikutusten arviointia koskevasta direktiivistä tarkistetun version? Minkä vaihtoehdon komissio aikoo valita ympäristövaikutusten arvioinnin riippumattomuuden varmistamiseksi?

  Janez Potočnik, komission jäsen. – (EN) On totta, että vastuu tarvittavien ympäristötietojen keräämisestä ja niiden toimittamisesta viranomaisille annetaan ympäristövaikutusten arviointia koskevassa direktiivissä hankkeen toteuttajalle. Tämä ei kuitenkaan johda arviointimenettelyiden vaikeaselkoisuuteen ja puolueellisuuteen, sillä direktiivissä on useita suojatekijöitä, jotka takaavat hankkeiden ympäristövaikutusten avoimen ja puolueettoman arvioinnin.

Takeita tarjoaa ensinnäkin kuvaus, jossa esitetään direktiivin edellyttämään ympäristövaikutusten arvioinnin raporttiin sisällytettävät vähimmäistiedot, ja toiseksi toimivaltaisten viranomaisten ja suuren yleisön kuulemiset. Kaikki hankkeen toteuttajan tarjoamat tiedot on esitettävä ympäristöviranomaisille ja yleisölle, joita on kuultava.

Tietojen oikeellisuus voidaan kyseenalaistaa kuulemisen missä tahansa vaiheessa ennen lopullisen päätöksen tekemistä. Tämä tarkoittaa, että toimivaltaiset ympäristöviranomaiset voivat toteuttaa itse asianmukaisen arvioinnin toimitettujen tietojen perusteella ja että kansalaisjärjestöt ja asianosaiset voivat asettaa koko arvioinnin kyseenalaiseksi toimitettujen tietojen perusteella – ja hyvin usein myös tekevät niin –, mikäli tiedot eivät vastaa todellista tilannetta tai mikäli ne selvästi eivät vastaa ympäristövaikutusten arviointia koskevia säännöksiä. Lopullisessa luvan myöntämistä tai epäämistä koskevassa päätöksessä on huomioitava kuulemisten tulokset ja kerätyt tiedot. Lisäksi siinä on esitettävä tärkeimmät perustelut. Myös kaikki nämä tiedot toimitetaan suuren yleisön saataville.

Ollakseni rehellinen minun täytyy kuitenkin sanoa, että kysymyksenne on hyvin ajankohtainen. Ympäristövaikutusten arviointia koskevaa direktiiviä on sovellettu jo yli 20 vuoden ajan, ja me olemme todenneet, että jotkin direktiivin alueista kaipaavat parannuksia ja että sitä on tarkistettava. Tavoitteenani on esitellä uusi teksti, jolla voidaan parantaa ympäristönsuojelua entisestään, jossa huomioidaan ilmastonmuutokseen, energiaan ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvät haasteet sekä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö ja jolla yhdenmukaistetaan ja yksinkertaistetaan mahdollisimman pitkälti nykyisiä menettelyitä.

Tässä yhteydessä ympäristövaikutusten arviointien yleinen laatu tulee olemaan keskeinen aihe, ja siinä on todella parantamisen varaa. Toisaalta hankkeen toteuttajan toimittamien ympäristövaikutusten arviointia koskevien asiakirjojen laadunvalvontaa olisi syytä parantaa ja toisaalta myös varsinaisen arviointimenettelyn laatua voitaisiin kehittää.

Yksikköni ovat jo ryhtyneet käsittelemään ympäristövaikutusten arviointia koskevan direktiivin tarkistamista. Kesäkuun loppuun mennessä käynnistetään laaja yleisön ja asianosaisten kuuleminen. Toivomme tietenkin myös teidän osallistuvan kuulemiseen ja tuomaan esiin näkemyksenne.

Kun kaikki tarpeelliset tiedot on saatu kerättyä, komissio tarkastelee sopivia poliittisia vaihtoehtoja direktiivin tarkistamiseksi; tässä yhteydessä se tutkii myös tapoja ympäristövaikutusten arviointien riippumattomuuden takaamiseksi. Kaikille komission ehdotuksille on tehtävä oikeudellisten vaikutusten arviointi. En voi vielä sanoa tarkkaa päivämäärää, milloin komission ehdotus julkaistaan, mutta tarkoitukseni on, että se julkaistaan virkakauteni aikana, mielellään mahdollisimman pian, mutta ehdotuksen valmistelu vaatii tietysti vielä paljon työtä.

  Radvilė Morkūnaitė-Mikulėnienė (PPE). – (LT) Tämä ongelma on tärkeä jäsenvaltioille. Se on tärkeä jäsenvaltioissa toteutettavien paikallisten hankkeiden kannalta ja se on tärkeä myös kansainvälisten hankkeiden kannalta, yksi esimerkki tästä voisivat olla energiainfrastruktuurihankkeet, kuten Itämerellä toteutettava Nordstream-hanke. Kuten totesitte, yhteiskunnalla on oikeus osallistua, ja toteuttajien pitäisi huomioida yhteiskunnan esiin tuomat ongelmat, mutta jostain syystä edes riippumattomien tutkijoiden toimittamia tietoja ei otettu huomioon. Tästä syystä me keskustelemme nyt tarpeesta perustaa riippumaton vaikutusten arviointijärjestelmä. Haluaisin kysyä, katsotteko, että Euroopan komissio voisi säännellä jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä tässä asiassa tai, jos kyse olisikin kansainvälisestä hankkeesta, uskotteko, että Euroopan komissio voisi itse puuttua tällaisiin asioihin?

  Janez Potočnik, komission jäsen. – (EN) Näkemyksenne ovat jälleen pääosin aivan oikeansuuntaisia. Jos hankkeella tai investoinnilla ei ole rajat ylittäviä vaikutuksia, niin on varsin selvää, miten asiassa olisi toimittava. Toissijaisuusperiaate olisi silloin ilman muuta vaakalaudalla, eikä minulla olisi asiaan mitään lisättävää.

Jos menettely on avoin, jos kaikki halukkaat pääsevät tutustumaan suunnitelmiin, niin menettely todennäköisesti johtaa mainitsemiinne tuloksiin; tämä oli muuten direktiivin aiempien tarkistusten tavoitteena ja vuonna 2003 tämä sisällytettiin Århusin sopimukseen, jonka pitäisi nimenomaan taata avoimuus ja tutustumismahdollisuus.

Asiat mutkistuvat hiukan, kun siirrytään puhumaan rajat ylittävistä tapauksista. Nykyisessä direktiivissä säädetään, että rajat ylittävissä tapauksissa asianosaisten on neuvoteltava asiasta tai vaihdettava tietoja aiempaa tehokkaammin. Tätä vaaditaan jo EPSA-sopimuksessa, mutta jos kyse on Euroopan unionin jäsenvaltioista, niin tällöin sovelletaan tietenkin ympäristövaikutusten arviointia koskevaa direktiiviä.

Rehellisesti sanottuna komissiolla on tässä yhteydessä enemmän tai vähemmän menettelytapoihin keskittyvä rooli. Komission on huolehdittava siitä, että kaikki asianmukaiset – ihannetapauksessa arvioinnin riippumattomuuden takaavat – menettelyt otetaan huomioon, että hankkeen toteuttaja hoitaa ne itse, että menettelyt tarkistetaan tarvittaessa ja että jäsenvaltioiden viranomaiset tutustuvat niihin. Näin me siis teemme osamme. On hyvä tiedostaa, että ympäristövaikutusten arviointi -käsitteen välityksellä me olemme tuoneet keskusteluun kaksi tärkeää asiaa. Toinen niistä on se, että ympäristönäkökohtia tarkastellaan perusteellisesti investointeja suunniteltaessa, ja toinen on se, että yleisöä kuullaan kaikissa tapauksissa avoimuuden varmistamiseksi. Näkemyksenne ovat kuitenkin oikeansuuntaisia. Mielestäni kysymyksenne, tai sen taustalla piilevä ajatus, kuuluu niihin ongelmiin, jotka on ratkaistava tulevaisuudessa ympäristövaikutusten arviointia koskevaa direktiiviä tarkistettaessa. En kuitenkaan voi vielä sanoa, miten päätämme myöhemmin toimia. Keskustelu on vasta käynnistymässä, ja paneudun näihin asioihin varmasti tulevaisuudessa.

  Marian Harkin (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, puhun hyvin lyhyesti. Haluaisin vain kysyä: miksi päätitte kysyä viisi kysymystä yhdeltä komission jäseneltä ja vain yhden kysymyksen toiselta komission jäseneltä?

Onko tähän jokin syy? Meillä on oikeus olettaa, että kultakin komission jäseneltä kysyttäisiin kaksi tai kolme kysymystä. Haluaisin vain tietää, mikä syy tämän taustalla on.

  Puhemies. – (EN) Kysymykset oli jätetty käsiteltäväksi tässä järjestyksessä.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Entä komission jäsen Dalli? Eikö hän pääse ääneen ollenkaan? Kyselytunnin järjestelyt eivät ole kovin kummoiset, jos yksi komission jäsen jätetään kokonaan ulkopuolelle.

  Puhemies. – (EN) Itse asiassa kaksi komission jäsentä.

  Malcolm Harbour (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan puheenjohtajana haluaisin raportoida tästä puhemiehistölle, sillä kaksi valiokuntani vastuualueista vastaavaa komission jäsentä eivät ole saaneet tänä iltana mahdollisuutta vastata valiokuntani jäsenten ja muiden parlamentin jäsenten kysymyksiin.

Jos te tiesitte istunnon alussa, kuten selvästi tiesitte ja istunnon sihteeristö tiesi, että aika ei tulisi riittämään, niin oli täysin tarpeetonta käsitellä ensiksi kahta kysymystä, joita ei oltu suunnattu kellekään komission jäsenelle. Parlamentin jäsenet esittävät kysymyksiä nimenomaisesti komission jäsenille, koska he ovat täällä. Nuo kaksi ensimmäistä kysymystä olisi siis voitu ilman muuta jättää kysymättä. Jos tällainen toistuu, niin ehdotan, että työjärjestykseen tehdään tarvittavat muutokset tältä osin.

Toiseksi, te tiesitte hyvin kuinka paljon aikaa olisi käytettävissä. Teidän olisi pitänyt jakaa kysymykset näiden kolmen komission jäsenen kesken, jotka ovat ystävällisesti tulleet paikalle. On järjetöntä, että Euroopan parlamentti on tietämätön siitä, että kaksi paikalle tullutta komission jäsentä ei saa lainkaan puheaikaa. Valiokunnan puheenjohtajana vaadin teitä raportoimaan tästä istunnosta yksityiskohtaisesti puhemiehistölle ja ilmaisemaan tyytymättömyytemme tämän istunnon surkeisiin järjestelyihin.

  Puhemies. – (EN) Jokaisessa maailman parlamentissa voi käydä niin, että kyselytunnilla loppuu aika. Niin on käynyt tänä iltana ja niin käy joka ikinen kerta.

  Georgios Papastamkos (PPE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluaisin edellisten puhujien tapaan huomauttaa, että ajankäyttö ei ole ollut järkevää. Samaan aikaan tämän istunnon kanssa on meneillään maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan kokous, jossa äänestetään, ja jouduin jättämään kokouksen ja äänestyksen ollakseni paikalla tällä kyselytunnilla. On selvää, että te ette ole jakanut puheaikaa oikein eri osapuolten kesken. Te olette sallineet lisäkysymyksiä hyvin holtittomasti. Mielestäni meidän on osoitettava komission jäsenille ja komission jäsen Barnierille kunnioitusta. Se kuuluu parlamenttijärjestykseen. Sanon tämän teille, arvoisa puhemies, vaikka kunnioitan teitä henkilönä suuresti. Te olette kotoisin maasta, jossa nykyaikainen parlamentaarinen demokratia on syntynyt. Parlamentaarisessa demokratiassa on kuitenkin noudatettava tiettyjä sääntöjä ja periaatteita. Olen erittäin pahoillani tämäniltaisen istunnon kulusta. Arvoisa puhemies, se ei ole kunniaksi kenellekään – ei parlamentille eikä puhemiehistölle.

  Puhemies. – (EN) Me jouduimme aloittamaan aikataulusta myöhässä, koska osa komission jäsenistä ja parlamentin jäsenistä eivät olleet paikalla. Tämä tilanne johtuu osaltaan siitä.

  Bernd Posselt (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, olen osallistunut jokaiselle kyselytunnille vuodesta 1994 lähtien, enkä ole koskaan nähnyt tällaista skandaalia. Jos te lyhennätte puheaikaa, oikean menettelyn mukaisesti teidän tulisi lyhentää sitä kaikkien komission jäsenten kohdalla.

Esitin ensimmäinen kysymyksen komission jäsen Dallille, joten olin varma, että saisin puheenvuoron. Puheenjohtaja José Manuel Barroso puhuu parhaillaan ryhmälleni. Jouduin lähtemään tuosta tilaisuudesta kolme varttia sitten ja olen sittemmin vain istunut tässä ja odottanut vuoroani 45 minuutin ajan. Teidän olisi pitänyt ilmoittaa minulle, että näin tulisi käymään. En voi hyväksyä tällaista menettelyä ja vaadin, että ette lyhennä kyselytuntia entisestään. Kyselytunti on parlamentille kaikkein tärkein tilaisuus. Me emme ole mikään valtaapitävien äänestyskone! Jokaisella parlamentin jäsenellä on oikeus osallistua kyselytunnille. Se on perusoikeus, jonka me olemme lainanneet erityisesti brittiläisestä parlamenttijärjestelmästä.

  Puhemies. – (EN) Kuten sanoin, kaikissa istuntosaleissa, kaikissa maissa, kyselytunnilla aika loppuun kesken – ja niin on käynyt myös tänä iltana. Otan vielä viimeisen kysymyksen.

  Puhemies. – (EN) Kathleen Van Bremptin laatima kysymys numero 27 (H-0301/10)

Aihe: Lintu- ja luontotyyppidirektiivi

Lintudirektiivi (79/409/ETY⁽³⁾) ja luontotyyppidirektiivi (92/43/ETY⁽⁴⁾) ovat jatkuvasti paineen alla. On esimerkiksi korrektia väittää niiden haittaavan taloudellista kehitystä. Antwerpenin sataman tarjoama esimerkki osoittaa kuitenkin päinvastaista. Melkein koko satama-alue on määritetty lintudirektiivin mukaiseksi erityiseksi suojelualueeksi, mutta tästä huolimatta lyövät luonnon suojeleminen ja kehittäminen alueella kättä taloudellisen kehityksen kanssa, kuten komission jäsen on hiljan itse voinut todeta. Pitäen mielessä paineen näiden direktiivien vesittämiseksi katson, että komission jäseneltä on syytä tiedustella, tänä biologisen monimuotoisuuden vuotena, mitä mieltä hän on lintu- ja luontotyyppidirektiivistä:

Onko komission jäsen yhtä mieltä komission puheenjohtaja Barroson kanssa, kun tämä totesi pääministeri Balkenendelle lähettämässään kirjeessä, että mainittuja direktiivejä ei ole tarpeen tarkistaa, vaan sitä vastoin asianomainen oikeudellinen kehys on vakautettava, ja että direktiivit jättävät taloudelle riittävästi kehitysmahdollisuuksia?

  Janez Potočnik, komission jäsen. – (EN) EU:n lintudirektiivi ja luontotyyppidirektiivi ovat nykyisessä muodossaan riittävän joustavia taatakseen luonnonsuojelun ja talouskehityksen yhteensopivuuden. Komissio ei pidä niiden tarkistamista tällä hetkellä tarpeellisena seuraavista syistä.

EU:n luontolainsäädännössä asetetaan luonnonsuojelulle yleinen malli, joka perustuu tutkimustietoon, joka on lainsäädännöllisesti täytäntöönpantavissa ja jossa ekosysteemit katsotaan perusyksiköksi. Natura-verkosto on yksi maailman edistyneimmistä, kattavimmista ja joustavimmista luonnonsuojelujärjestelmistä. Se kuuluu Euroopan unionin ympäristöpolitiikan tärkeimpiin saavutuksiin.

Luonnon monimuotoisuus on komissiolle tällä kaudella yksi ympäristöalan keskeisistä painopistealueista. Neuvosto toisti tämän vuoden maaliskuussa, että suojelualueet ja ekologiset verkostot ovat monimuotoisuuden suojelun kulmakiviä EU:ssa. Samalla neuvosto painotti, että lintudirektiivi ja luontotyyppidirektiivi on tärkeää panna täytäntöön täysimääräisesti ja että Nature 2000 -verkoston loppuun viemistä on nopeutettava.

Lainsäädännön täytäntöönpano on nyt kriittisessä vaiheessa. Nature 2000 -kohteiden nimeäminen on valmistumassa ympäri Eurooppaa, ja nyt on tärkeintä varmistaa, että verkostoa hallinnoidaan tehokkaasti ja että sille varataan riittävät varat, jotta kaikki sen tavoitteet voidaan saavuttaa.

Luontotyyppidirektiivi on ainutlaatuinen ja joustava väline, joka sallii maanviljelyn, kalastuksen, metsänhoidon ja metsästyksen harjoittamisen ja jopa laajojen kehityshankkeiden toteuttamisen, mikäli ne eivät vahingoita eurooppalaisen luonnonperinnön ekologista arvoa. Natura-alueet eivät ole kiellettyjä alueita, joilla kaikki ihmisen toiminta ja talouden kehittäminen olisi pois suljettua. Useimmat kohteet ovat eläviä maisemia, jotka ovat muotoutuneet ihmisen pitkäaikaisen toiminnan seurauksena. Natura-verkostoon liittäminen ei tarkoita, että kaikki taloudellinen toiminta alueella olisi jäädytettävä. Päin vastoin on useita tapauksia, joissa taloudellinen kehittäminen jatkuu onnistuneesti luonnonsuojelun rinnalla. Tästä voidaan mainita esimerkkinä Antwerpenin satama, jossa vierailin hiljattain ja jonka mainitsitte myös kysymyksessänne. Luontodirektiivien säännösten asianmukainen täytäntöönpano, ympäristönäkökohtien huomioiminen jo suunnittelutyön alkuvaiheessa ja kaikkien sidosryhmien tiedottaminen ja osallistuminen ovat avaimia tällaisiin menestystarinoihin.

Me emme ole onnistuneet saavuttamaan poliittista tavoitetta, jonka mukaan monimuotoisuuden väheneminen piti pysäyttää vuonna 2010; meidän on tarkasteltava, mistä tämä epäonnistuminen johtuu. Tässä yhteydessä meidän on myös arvioitava yksityiskohtaisesti, takaako nykyinen lainsäädäntö monimuotoisuuden tehokkaan suojelun ja miten lainsäädäntöä voitaisiin mahdollisesti kehittää.

  Kathleen Van Brempt (S&D). – (EN) Puhun hyvin lyhyesti; tämä vastasi kysymykseeni. Uskon, että kaikki ympäristöjärjestöt ja myös monet talousalan toimijat, jotka pitävät tätä direktiiviä erinomaisena, ilahtuvat vastauksestanne.

  Puhemies. – (EN) Kysymyksiin, joihin ei vastattu ajanpuutteen vuoksi, toimitetaan kirjalliset vastaukset (katso liite).

Kyselytunti on päättynyt.

(Istunto keskeytettiin klo 20.35 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

Puhetta johti
varapuhemies Miguel Angel MARTÍNEZ MARTÍNEZ

(1) EUVL L 288, 6.11.2007, s. 27.

(2) EYVL L 175, 5.7.1985, s. 40.

(3) EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1.

(4) EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7.

16. Talouden taantumaan ja rahoituskriisiin liittyvät sukupuolinäkökulmat - Naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelman 2006–2010 tulosten arviointi ja suositukset tulevaisuutta varten - Naisten oikeuksien peruskirja - seuranta (keskustelu)

  Puhemies. – (ES) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu:

– Raül Romeva i Ruedan naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan puolesta laatimasta mietinnöstä talous- ja rahoituskriisiin liittyvistä sukupuolinäkökohdista [2009/2204(INI)] (A7-0155/2010),

– Ilda Figueiredon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan puolesta laatimasta mietinnöstä naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelman 2006–2010 tulosten arvioinnista ja suosituksista jatkotoimiksi [2009/2242 (INI)] (A7-0156/2010) ja

– Zita Gurmain ja Britta Thomsenin, S&D-ryhmän puolesta, Ilda Figueiredon ja Eva-Britt Svenssonin, GUE/NGL-ryhmän puolesta, Antonyia Parvanovan, ALDE-ryhmän puolesta, ja Marije Cornelissenin, Verts/ALE-ryhmän puolesta, komissiolle esittämästä suullisesta kysymyksestä naisten oikeuksien peruskirjasta – seuranta [2010/2692(RSP)] (O-0059/2010 – B7-0305/2010).

  Raül Romeva i Rueda, esittelijä. – (ES) Arvoisa puhemies, haluan kiittää tilaisuudesta keskustella tästä asiasta. Aloitan esittämällä kysymyksen, hyvin yksinkertaisen kysymyksen, joka kuitenkin mielestäni kuvastaa varsin hyvin käsittelemäämme ongelmaa: jos Lehman Brothersin sijaan meillä olisikin Lehman Sisters, olisimmeko me täällä tänään keskustelemassa tästä asiasta? Tähän ei ole vastausta, sillä totuus on toinen. On kuitenkin selvää, että nykytilanne luottokriisin sekä talous- ja rahoituskriisin hampaissa olisi hyvin toisenlainen.

Taloustieteilijät – niin feministit kuin ei-feministitkin – ovat lähestulkoon yksimielisiä siitä, nykyisen kriisin ovat aiheuttaneet laitokset, joiden johdossa on miltei yksinomaan miehiä. Meillä on siis objektiivista näyttöä siitä, että miehet ovat vastuussa tästä tilanteesta.

Ei tietenkään voida sanoa, olisiko tilanne ollut toinen, jos enemmistö näistä johtajista olisi ollut naisia. Pidän kuitenkin ilmiselvänä, että kriisin syyt ja hallinta sekä tietysti myös tämänhetkinen elpyminen poikkeaisivat nykyisestä.

Mielestäni on tärkeää korostaa seuraavaa tosiasiaa: ne rahoituslaitokset, muiden laitosten ohella, joiden johtoportaassa on tavallista suurempi osuus naisia, ovat kärsineet tästä tilanteesta paljon vähemmän. Tämän pitäisi pysäyttää meidät ajattelemaan ja niin me teemme tässä mietinnössä.

Me pyrimme tässä mietinnössä esittämään, että tämä kriisi ei ole vain vakava ongelma, vaan se on myös mahdollisuus korjata joitain niistä tekijöistä, jotka johtivat meidät ilmiselvästi väärälle tielle. Huonot politiikat ja tasa-arvon puute monissa politiikoissa kuuluu näihin ongelmiin.

Haluan tässä yhteydessä tuoda esiin ja korostaa joitain puutteita, joita tämän kriisin poliittisissa ratkaisuyrityksissä on havaittavissa. Ratkaisuyrityksissä ei hyödynnetä tätä mahdollisuutta. Esimerkiksi Lissabonin jälkeisissä näkymissä eli Eurooppa 2020 -strategiassa ei ole missään vaiheessa käytetty sukupuolinäkökulmaa. Tähän mennessä ei ainakaan ole ollut näkyvää pyrkimystä laatia työllisyyttä koskevia selkeitä makrotaloudellisia politiikkoja ja suuntaviivoja, joissa olisi selkeä sukupuolinäkökulma. On toki hienoa esittää juhlallisia julistuksia, mutta todellisuudessa me tarvitsemme konkreettisia sitoumuksia.

Tämän mietinnön tarkoituksena on ainakin käynnistää keskustelu ja ottaa puheeksi joitain tärkeiksi katsomiamme kysymyksiä. Jotkin jäsenvaltiot ja hallitukset – kuten puheenjohtajavaltio Espanjan hallitus – ovat johtaneet keskustelua tästä aiheesta ja tuoneet esiin joitain puheenaiheita. Haluamme tehdä näitä pyrkimyksiä tunnetuiksi ja tunnustamme ne. Haluan tukea myös tulevia puheenjohtajavaltioita, jotka aikovat tai haluavat käsitellä vastaavan laisia aiheita.

Mielestäni on kuitenkin tärkeää tarkastella erästä toista asiaa. Jos me todella haluamme korjata aiempia virheitä, niin meidän on ehdottoman tärkeää ymmärtää, että ongelmien syyt ovat moninaiset ja että ensimmäinen niistä on poliittinen haluttomuus laatia selkeitä tasa-arvopolitiikkoja.

Mietinnössä vaaditaan tästä syystä ensinnäkin poliittista tahtoa. Toiseksi perään kuulutamme mielikuvitusta, jota on tärkeä korostaa. Kolmanneksi ja ennen kaikkea me vaadimme konkreettisia ja selkeitä toimenpiteitä, jotka ovat tarvittaessa sitovia ja pakollisia. Me olemme saaneet tarpeeksemme hyvistä aikomuksista.

Me tarvitsemme selkeitä sitoumuksia. Toistan: me tarvitsemme sitovia, pakollisia sitoumuksia, jotka on täytettävä. Esimerkiksi täystyöllisyyden saavuttamisen sekä miesten että naisten osalta, mutta erityisesti naisten kohdalla, pitäisi olla tavoite sinällään.

Lyhyesti sanottuna konkreettisia tavoitteita olisi pyrkiä naisten 75 prosentin työllisyyteen vuoteen 2020 mennessä tai poistaa palkkaero kokonaan tai supistaa se korkeintaan 5 prosenttiin; tätä me olemme vaatineet jo pitkään. Nämä ovat toimenpiteitä, joista ainakin keskustellaan jo nyt ja joiden osa meistä toivoisi olevan – kuten jo sanoin – pakollisia.

Me tiedämme, että sekä komission jäsen Reding että puheenjohtajavaltio Espanja ovat ottaneet nämä asiat puheeksi useissa yhteyksissä. Me haluamme saada muut ryhmät ja myös muut jäsenvaltiot ymmärtämään, että kyse ei ole vain päähänpistosta. Kyse on velvollisuudesta ja – kuten jo totesin – mahdollisuudesta nykyisen kriisin suhteen. Haluan lopuksi antaa tunnustusta eri ryhmille niiden työstä, tuesta ja panoksesta, joiden ansiosta tämä teksti on yhteisymmärryksen tulos ja kompromissi ja joiden ansiosta tämä teksti kuvaa selvästi ongelmaa sekä sen mahdollista ja toivottavaa ratkaisua.

  Ilda Figueiredo, esittelijä. – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, mietintö, jonka esittelen teille, on tulosta naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan alaisesta yhteistyöstä, jonka yhteydessä on kuultu naisjärjestöjä ja asiantuntijoita ja johon myös Euroopan komissio on osallistunut. Kiitän kaikkia osallistuneita.

Tasa-arvon etenemissuunnitelmaa 2006–2010 koskevan tarkastelumme perusteella uskomme, että edistystä on tapahtunut ja joitain naisten ja miesten välistä tasa-arvoa koskevia avaintekijöitä on nostettu etualalle. Todellisuudessa niitä ei ole kuitenkaan toteutettu täysin, sillä tarvittavaa poliittista voimaa ei ole löydetty.

On erityisesti syytä painottaa tosimaailmassa sitkeästi elävää eriarvoisuutta, kuten vaikeuksia löytää oikeuksia kunnioittavaa ja kunnollisesti palkattua työtä, köyhyyttä, jatkuvaa syrjintää sekä kaavamaisia käsityksiä, jotka pitävät eriarvoisuutta yllä koulutukseen pääsyssä, ammatillisessa kehityksessä ja johtavaan asemaan pääsyssä sekä taloudellisessa ja poliittisessa elämässä. Myös EU:n politiikan sisäiset ristiriidat edistävät eriarvoisuutta, ja niiden myötävaikutuksesta yli 85 miljoonaa eurooppalaista, suurelta osin naisia ja lapsia, elää köyhyydessä, joka on seurausta työttömyydestä, epävarmoista työsuhteista, matalista palkoista, vähimmäistoimeentulorajan alle jäävistä eläkkeistä sekä vaikeuksista saada laadukkaita julkisia palveluita.

Nykyinen talous- ja sosiaalikriisi vaikuttaa erityisen raskaasti naisiin, ja tämä kärjistää eriarvoisuutta ja syrjintää. Tämä koskee miesten ja naisten välistä palkkaeroa, joka on keskimäärin yli 17 prosenttia, sekä epäsuoraa syrjintää, joka tavallisesti voimistuu työttömyyden lisääntyessä ja vaikuttaa naisiin ja tyttöihin haitallisesti.

Viime vuosina syntyneet työpaikat ja niistä erityisesti nuorille ja naisille suunnatut työpaikat ovat olleet pääasiassa epävarmoja ja huonosti palkattuja eikä niissä ole kunnioitettu perusoikeuksia, kuten erityisesti oikeutta äitiyslomaan. Tämä on osaltaan pienentänyt syntyvyyttä. Laajalle levinnyt syrjintä, joka kohdistuu tiettyihin naisryhmiin, on erityisen vakava ongelma. Vaikeimmassa asemassa ovat ikääntyneet naiset, naiset, joilla on huollettavia, maahanmuuttajanaiset, vähemmistöjä edustavat naiset sekä vammaiset naiset.

Lisäksi köyhyys, työttömyys, väkivalta ja syrjintä ovat osaltaan pitäneet yllä prostituutioon suuntautuvaa nais- ja lapsikauppaa eri EU-maissa ja jopa lisänneet sitä. Tähän tilanteeseen on puututtava kiireellisesti. Komission esittelemän Eurooppa 2020 -strategian ehdotukset eivät valitettavasti kuitenkin kattaneet sukupuolinäkökulmaa tyydyttävällä tavalla. Me toivommekin, että tätä tilannetta tarkastellaan uudelleen ja ennen kaikkea että komissio pyrkii vastaamaan näihin ongelmiin laatiessaan tasa-arvoisuutta koskevaa strategiaa. Tämä asia ei kuitenkaan kuulu yksinomaan Euroopan komission tehtäviin, vaan siihen on osallistuttava huomattavasti laajemmin. Haluaisin tästä syystä ottaa mietinnössä esitettyjen useiden toimenpiteiden joukosta esiin neljä aluetta.

Institutionaalisten toimien osalta me ehdotamme, että uudesta tasa-arvostrategiasta tehdään Pekingin toimintaohjelmaan ja sen saavutuksiin pohjautuva toimintasuunnitelma ja poliittinen sitoumus, sillä naisten ja tyttöjen ihmisoikeudet ovat luovuttamattomien ja jakamattomien yleismaailmallisten ihmisoikeuksien erottamaton osa. Me kehotamme neuvostoa hyväksymään komission uuden tasa-arvostrategiaa koskevan ehdotuksen parlamenttia kuultuaan. Tämän tarkoituksena on antaa tasa-arvopolitiikalle suurempaa poliittista voimaa ja tarjota sille uudenlainen yllyke sekä varata siihen unionin varoja sen toteuttamiseksi tehokkaasti. Me pidämme neuvoston, komission ja parlamentin vuosittaisen kolmenvälisen tapaamisen järjestämistä ratkaisevan tärkeänä, sillä se tarjoaisi tilaisuuden tarkastella Euroopan unionin tasa-arvostrategian edistymistä. Sen ohella vuosittainen tasa-arvoa käsittelevä kokous, johon osallistuisi eri jäsenvaltioiden naisjärjestöjä ja ammattiliittoja sekä tietenkin Euroopan parlamentin jäseniä ja kansallisten parlamenttien edustajia ja jossa kiinnitettäisiin joka vuosi erityistä huomiota johonkin etukäteen määriteltyyn aiheeseen.

Haluan lisäksi muistuttaa, että tasa-arvonäkökulman valtavirtaistaminen on tärkeää sisällyttää kaikkien ehdotusten valmisteluun. Lopuksi – päätän puheenvuoroni pienen hetken kuluttua, arvoisa puhemies – haluan korostaa, että pidämme mietinnössä esitettyjen toimenpiteiden toteuttamista ja täytäntöönpanoa erittäin tärkeänä, oli kyse sitten tasa-arvoinstituutista, väkivallan seurantakeskuksesta, tai voimassa olevien direktiivien täysimääräisestä täytäntöönpanosta. Vain siten me voimme tehdä naisten emansipaatiosta sekä heidän henkilökohtaisesta ja ammatillisesta tyydytyksestään aloitteemme ja itse strategian päätavoitteen. Paljon kiitoksia. Pyydämme teitä huomiomaan mietinnössä esitetyt suositukset.

  Zita Gurmai, laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, komission päätös uudistaa ja lujittaa sitoutumisensa sukupuolten välisen tasa-arvon toteuttamiseen on tervetullut. Komissio päätti toteuttaa sen kansainvälisenä naisten päivänä julkaistun asiakirjan "Naisten peruskirja" muodossa.

Asiakirjaa edelsi komission puheenjohtajan Barroson antama, naisten peruskirjan laatimista koskeva sitoumus, jonka hän antoi parlamentille keskusteluissa ennen valintaansa toiselle toimikaudelle. Peruskirja juhlistaa lisäksi Pekingissä pidetyn Yhdistyneiden Kansakuntien naisten maailmankonferenssin toimintaohjelman hyväksymisen 15-vuotispäivää ja kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen 30-vuotispäivää. Asiakirjalla on siis monta tarkoitusta ja kaikki niistä ovat tärkeitä.

Miten komissio aikoo ottaa mukaan tähän aloitteeseen muut EU:n toimielimet, kansalaisyhteiskunnan ja muut sidosryhmät?

Hiljattain tehty sukupuolten tasa-arvoa koskeva Eurobarometri-tutkimus osoittaa, että 62 prosenttia eurooppalaisista katsoo naisten ja miesten eriarvoista kohtelua esiintyvän edelleen monilla yhteiskunnan osa-alueilla. Miten naisten peruskirja aikoo puuttua epätasa-arvon kokemiseen? Miten naisten peruskirjan sisältö voidaan muuntaa mitattaviksi ja selkeiksi tavoitteiksi?

Komissio jatkaa työtään tavalliseen tapaan viisivuotisen sukupuolten tasa-arvostrategian mukaisesti. Tämänhetkinen etenemissuunnitelma kattaa vuodet 2006–2010. Miten komission tuleva sukupuolten välisen tasa-arvon viisivuotisstrategia aiotaan konkreettisesti kytkeä naisten peruskirjaan ja miten sidosryhmät otetaan mukaan työhön?

Tulevaisuuden osalta mietinnöstä käy selvästi ilmi, että tällä hetkellä tärkeimpiä ongelmia ovat lisätietojen tarve sekä tasa-arvoa koskevien saavutusten mittaamisen puutteellisuus selkeiden tavoitteiden puuttuessa. Jos te haluatte todella saada aikaan tuloksia, meidän on arvioitava eriarvoisuuden syyt ja arvioitava toimiemme tulokset. Mietintö koskee tasa-arvon etenemissuunnitelman 2006–2010 tulosten arviointia, mutta meidän on tietenkin oltava kunnianhimoisempia.

Lopuksi haluan vain mainita eurooppalaisen suojelumääräyksen. Meidän on viipymättä taattava kaikille väkivallan uhriksi Euroopassa joutuneille naisille paras mahdollinen suoja. Kehotan komissiota ja neuvostoa puheenjohtajavaltio Espanjan johdolla tekemään asiasta mahdollisimman nopeasti edistyksellisen ja toimivan sopimuksen.

  Eva-Britt Svensson, laatija. – (SV) Arvoisa puhemies, täydellisessä maailmassa meidän ei tarvitsisi käydä tämäniltaista keskustelua. Me eläisimme tasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Me emme elä täydellisessä maailmassa ja siksi meidän on käytävä tämä keskustelu. Tämä asia ei saa kuitenkaan jäädä vain keskustelun tasolle. Naisten oikeuksien puolustaminen ja meidän työmme tasa-arvon edistämiseksi edellyttävät konkreettisia toimenpiteitä.

Naisten oikeuksien peruskirjaa – peruskirjaa, jossa omaksutaan kaikki politiikan alat kattava lähestymistapa – tarvitaan kipeästi. Julistusten esittäminen ja kauniiden korupuheiden pitäminen ei riitä. Yksittäisten, erillisten toimenpiteiden toteuttaminen eri aloilla ei riitä. Tasa-arvon edistämisessä – tasa-arvostrategiassa ja jäsen Figueiredon esittelemässä mietinnössä – on omaksuttava kokonaisvaltainen lähestymistapa, mutta me tarvitsemme myös kattavaa naisten oikeuksien peruskirjaa.

Peruskirjan laatimisessa on mielestäni hyödynnettävä myös parlamentin ulkopuolista tietoa, osaamista ja kokemusta. Naisjärjestöissä, kansalaisjärjestöissä ja kansalaisyhteiskunnassa yleensä ottaen piilee taitoja, osaamista ja kokemusta, joita meidän olisi hyödynnettävä kattavan peruskirjan laatimisessa.

Komissiolla on tilaisuus käynnistää ja koordinoida EU:n elinten, kansallisten parlamenttien, kansalaisjärjestöjen ja muiden tahojen välinen menettely peruskirjan laatimiseksi. Olen vakuuttunut, että komission jäsen Redingin osoittama sitoutuneisuus tasa-arvon edistämiseen antaa meille mahdollisuuden laatia tällainen peruskirja yhdessä komission kanssa.

Haluaisin sanoa myös, että me keskustelemme usein – ainakin jokaisten euroopan parlamentin vaalien alla – siitä, miten naiset saataisiin osallistumaan innokkaammin parlamenttivaaleihin ja miten naisia saataisiin enemmän mukaan poliittiseen päätöksentekoon yleensä. Ei riitä, että me vain yritämme kannustaa naisia osallistumaan vaaleihin. Naiset ja yleensä ottaen kaikki kansalaiset ovat sellaisen yläpuolella. He kysyvät tietenkin, mitä me olemme tehneet parantaaksemme heidän elämäänsä ja kehittääksemme heidän elinolojaan.

Siksi meidän olisi käytettävä tämä vaalikausi hyväksemme ja osoitettava EU:n ja koko maailman naisille, että me pyrimme aidosti parantamaan sitä jokapäiväistä todellisuutta, jossa useimmat naiset elävät.

  Antonyia Parvanova , laatija. – (BG) Kun me tänään arvioimme naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelman 2006–2010 tuloksia samalla hahmotellen tulevia suuntaviivoja, meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota politiikkoihin, jotka vaikuttavat tasa-arvoon suoraan tai epäsuorasti.

Me odotamme Euroopan komission laativan politiikan niiden naisten puolustamiseksi, jotka ovat joutuneet epäoikeudenmukaisuuden, syrjinnän, nälän, köyhyyden, ihmiskaupan tai muiden väkivallan muotojen uhreiksi. Meidän on syytä muistaa, että vaikka sukupuolten tasa-arvo on ehdoton edellytys perusihmisoikeuksien harjoittamiselle ja samalla yksi Euroopan unionin perusperiaatteista, eriarvoisuus elää yhä politiikassa ja naisten jokapäiväisessä elämässä.

Tästä syystä meidän on erityisen tärkeää pyrkiä vahvistamaan tasa-arvopolitiikkoja, jotka ovat talouden kehityksen ja sosiaalisen koheesion väline. Meidän on huomioitava, että nyt tarvitaan uudenlaista, sosiaalisesti kestävää mallia, joka kattaa kaikki ne taidot, joita naiset voivat tarjota talouselämän käyttöön, jonka on palautettava naisten ja miesten julkisten ja yksityisten velvoitteiden välinen tasapaino sekä ja jonka on taattava työn ja yksityiselämän välinen tasapaino.

Tarkasteltaessa naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmaa käsittelevää mietintöä tämä suullinen kysymys kertoo erityisen hyvin Euroopan parlamentin suhtautumisesta politiikkoihin, joilla edistetään sukupuolten tasa-arvoa. Uskon, että naisten oikeuksien peruskirja, jota koskeva täytäntöönpanostrategia valmistuu myöhemmin tänä vuonna, edellyttää tasa-arvoasioissa viime vuosikymmeninä saavutetun edistyksen lujittamista ja vakaan eurooppalaisen politiikan laatimista paremman yhteiskunnan luomisesta.

Me odotamme komission ehdottavan tasa-arvostrategiaan sisällytettäviä toimenpiteitä, joilla taataan lainsäädäntöaloitteet naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemiseksi sekä lainsäädännölliset ja muunlaiset välineet syrjinnän ja palkkaerojen poistamiseksi työmarkkinoilta ja jotta naisten sysääminen vähän ammattitaitoa vaativiin tehtäviin loppuisi. Tehokkaita toimenpiteitä tarvitaan myös naisten työllisyysasteen ja sosiaalisten etujen parantamiseksi osana Eurooppa 2020 -strategiaa; lisäksi tarvitaan ohjelmia, joilla naisia kannustetaan osallistumaan vihreään talouteen, politiikkoja, joilla edistetään naisten edustusta päätöstenteossa, sekä sopivia lainsäädännön tarkistuksia, joilla lisätään johtotehtävissä toimivien naisten määrää.

Tietoisuuden lisääminen naisten oikeuksista Euroopassa on meidän yhteinen tehtävämme. Uskon myös, että yhteistyöllä voimme saada aikaan toimivan eurooppalaisen politiikan, jolla edistetään sukupuolten tasa-arvoa sopivien strategioiden, täytäntöönpanotoimenpiteiden ja ohjelmien tuella. Haluan kiinnittää huomionne erityisesti siihen seikkaan, että maailmanlaajuisen talouskriisin yhteydessä naisten asema maataloudessa on muuttumassa ratkaisevan tärkeäksi.

Jos me toimimme yhdessä eriarvoisuuden poistamiseksi työelämässä ja naisten määrän lisäämiseksi yritysten johtotehtävissä ja muilla yhteiskunnan aloilla, me saamme varmasti myönteisiä tuloksia aikaan. Sukupuolten tasa-arvon toteutuminen vaikuttaa myönteisesti tuottavuuteen ja talouden kasvuun tarjoten eurooppalaiselle yhteiskunnalle lukuisia sosiaalisia ja taloudellisia etuja.

Arvoisa komission jäsen, meiltä puuttuu vain kunnianhimoa. Me olemme haluttomia todistamaan Euroopan parlamentin voimakkuutta. Me olemme vastuuvelvollisia äänestäjillemme. He pitävät sukupuolten eriarvoisuutta Euroopan unionin tärkeimpänä ongelmana, ja me odotamme teiltä tukea, jotta voimme tehdä yhteistyötä tämän ongelman ratkaisemiseksi.

  Marije Cornelissen, laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, tämän uuden Euroopan parlamentin valitsemisesta on pian kulunut kokonainen vuosi. Komission jäsen Redingin nimittämisestä on lähes puoli vuotta. Meillä on vielä neljä vuotta yhteistä aikaa toteuttaaksemme muutoksia naisten ja miesten tasa-arvon alalla. Se, miten meitä, Euroopan parlamenttia, ja komission jäsen Redingiä arvioidaan tehtävämme suorittamisessa neljän vuoden kuluttua, riippuu toteuttamistamme toimista ja keräämästämme yhteiskunnan tuesta.

Ketään ei vakuuteta pelkällä puheella. En halua, että näistä neljästä vuodesta meille jää käteen vain jokin komission jäsen Redingin allekirjoittama paperinpala ja pino parlamentin päätöslauselmia. Haluan, että voimme sanoa: "Kyllä, me olemme taanneet kahden viikon isyysloman kaikille eurooppalaisille isille. Kyllä, me olemme tarkistaneet tasa-arvolainsäädäntöämme kaikkien alojen huomioimiseksi ja transsukupuolisten ihmisten huomioimiseksi. Kyllä, me olemme toteuttaneet järjestelmän, joka takaa seuraavan Euroopan komission tasapuolisen sukupuolijakauman." Haluan sanoa: "Kyllä, sukupuolten välinen palkkaero on umpeutumassa ja yhä useammat naiset tekevät ihmisarvoista työtä saaden siitä kohtuullista palkkaa. Kyllä, sukupuolten välinen ero hoivatyössä on umpeutumassa, sillä yhä useammat miehet tekevät osansa palkattomasta hoivatyöstä."

Toivon, että kaikki Euroopan parlamentin ryhmät tukevat huomenna yksimielisesti näitä kahta vahvaa mietintöä – Figueiredon ja Romeva i Ruedan mietintöä –, ja toivon, että komission jäsen Redingillä on rohkeutta tehdä näistä mietinnöistä todellisuutta, vaikka neuvoston enemmistön kannatus ei olisikaan etukäteen varmaa.

Me emme pysty tähän yksin. Meidän on saatava mukaan tahot, joille tämä asia on tärkeä. En olen kovin tyytyväinen tapaan, jolla naisten peruskirjaa on tähän mennessä laadittu, sillä Euroopan parlamentti ja kansalaisyhteiskunta eivät ole voineet osallistua siihen millään tavalla. Ymmärrän kuitenkin, että tämä on Euroopan komission tapa avata keskustelu omalta osaltaan ja osoittaa olevansa sitoutunut sukupuolten tasa-arvon edistämiseen.

Tärkeämpää on se, mitä tapahtuu seuraavaksi. Toivon komission jäsen Redingin vastaavan kysymyksiimme kertomalla, miten hän aikoo laatia kunnianhimoisen strategian seuraavien neljän vuoden ajaksi.

  Isabel Martínez Lozano, neuvoston puheenjohtaja. – (ES) Hyvää iltaa, arvoisa puhemies. Haluan kiittää tästä tilaisuudesta osallistua tämäniltaiseen keskusteluun parlamentin jäsenten kanssa. Haluan onnitella teitä tänä iltana esitellyistä mietinnöistä neuvoston puheenjohtajavaltion puolesta. Mietinnöissä tuodaan selkeästi ilmi eurooppalaisten naisten ongelmat, jotka koettelevat heitä erityisesti näinä vaikeina aikoina, ja haasteet, joihin meidän päättäjinä on vastattava lähivuosien aikana.

Olen työskennellyt näiden aiheiden – näiden täällä tänä iltapäivänä käsiteltyjen ongelmien – parissa viimeisen puolen vuoden ajan neuvoston puheenjohtajavaltio Espanjan nimissä ja sitä ennen joidenkin vuosien ajan komission nimissä.

Olen omistanut osan työstäni ja osan puheenjohtajavaltion Espanjan työstä tänä torstaina 17. heinäkuuta todennäköisesti hyväksyttävän uuden kasvu- ja työllisyysstrategian – Eurooppa 2020 -strategian – sukupuolinäkökulman käsittelemiseen. Eurooppa 2020 -strategia on kiistatta ratkaisevan tärkeä väline, joka tulee jättämään jälkensä kaikkiin politiikkoihimme seuraavan vuosikymmenen ajan.

Sen lisäksi, että olen sisällyttänyt sukupuolinäkökulman tähän strategiaan, olen pyrkinyt myös nostamaan sukupuoleen perustuvan väkivallan asialistan kärkeen. Tosiasia on se, että sukupuoleen perustuva väkivalta, joka todennäköisesti heijastelee eriarvoisuuden julmimpia puolia, on yhä vakava yhteiskunnallinen ongelma kaikissa jäsenvaltioissa; tämä todetaan myös nyt käsiteltävissä mietinnöissä.

Tästä syystä me olemme hyväksyneet joitain päätelmiä, jotka edistävät komission ja jäsenvaltioiden tavoitteita ja välineitä naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseksi. Teksti, joka on nyt hyväksytty, velvoittaa kaikki jäsenvaltiot ja komission kehittämään yhteisiä aloitteita ja välineitä tämän häpeällisen ongelman, naisiin kohdistuvan väkivallan, torjumiseksi.

Yksi näistä päätelmistä koskee eurooppalaisen strategian laatimista sukupuoleen perustuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Komissio on jo käynnistänyt tämän strategian valmistelun. Sen päätavoitteina on kerätä vertailukelpoista tietoa kaikkialta Euroopasta, laatia yhteisiä tavoitteita ja hankkia resurssit niiden toteuttamiseksi sekä ottaa ensimmäiset askeleet kohti eurooppalaisen sukupuoleen perustuvan väkivallan valvontaelimen perustamiseksi.

Te tiedätte, että näissä päätelmissä ehdotettiin myös maksuttoman puhelinpalvelun perustamista väkivallan uhreille sekä useiden toimenpiteiden toteuttamista naisuhrien sosiaalisen suojelun parantamiseksi. Me olemme myös pyytäneet komissiota tarkastelemaan mahdollisten uusien lainsäädäntövälineiden oikeusperustaa, jotta näitä rikkomuksia voitaisiin torjua tehokkaammin kaikissa jäsenvaltioissa.

Toisaalta tasa-arvo nousi jälleen kerran eurooppalaisen keskustelun aiheeksi 7. kesäkuuta työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvostossa, kun työllisyyspoliittiset suuntaviivat jäsenvaltioille hyväksyttiin. Kuten totesin, ne tulevat Eurooppa-neuvoston käsittelyyn 17. kesäkuuta. Suuntaviivoissa miesten ja naisten välinen tasa-arvo on nostettu keskeiseksi tekijäksi ei ainoastaan työllisyyden elvyttämiseksi nykyisessä talouskriisin ilmapiirissä, vaan myös uuden, älykkään, kestävän ja osallistavan kasvumallin toteuttamisessa ensi vuosikymmenelle. Tämä johtuu siitä, että kestävyyttä edellytetään myös sosiaaliselta mallilta, jonka on huolehdittava seuraavien 20 vuoden aikana huomattavasti ikääntyvästä väestöstä; ikääntyvien hoitoa ei voida jättää enää yksinomaan vapaaehtoisten naisten käsiin.

Jos jokin asia on tullut selväksi näiden mietintöjen alustavasta tarkastelusta ja puheenjohtajuuskautemme aikaisista keskusteluista, niin se on se, että jos me haluamme rakentaa kasvua vakaalle perustalle, Euroopan on voitava luottaa kaikkien kansalaistensa potentiaaliin, kykyihin ja osaamiseen, ja tämä koskee myös kaikkia eurooppalaisia naisia. Vaikka enemmistö (60 %) korkeakoulututkinnon suorittajista Euroopan unionissa on naisia, naiset eivät voi hyödyntää kaikkea potentiaaliaan tuotantojärjestelmiemme tiettyjen epäoikeudenmukaisten ja tehottomien rakenteiden vuoksi.

Jotta työmarkkinoita vaivaava eriarvoisuus, joka on todellinen este yhteiselle kehitykselle, voidaan kitkeä pois, vuodelle 2020 asetetun 75 prosentin työllisyystavoitteen on koskettava sekä miehiä että naisia. Tässä ei ole kysymys pelkästään oikeudenmukaisuudesta. Vertailtaessa miesten ja naisten työllisyysasteita Euroopan unionissa voidaan todeta, että miehistä 76 prosenttia on työelämässä, kun naisilla vastaava osuus on vain 63 prosenttia. Näin ollen lähivuosina on pyrittävä erityisen ponnekkaasti kasvattamaan työmarkkinoille pääsevien naisten määrää. Kuten olemme todenneet, naisten osuutta työmarkkinoilla on edistettävä myös, kuten jäsen Romeva i Rueda mainitsi, supistamalla palkkaeroa, joka oli Euroopan unionissa viime vuonna keskimäärin lähes 18 prosenttia.

Myös muita sukupuolten tasa-arvoa koskevia kysymyksiä, jotka sisältyvät Eurooppa 2020 -strategiaan, on tuotava esiin; niitä ovat esimerkiksi kaavamaiset sukupuolikäsitykset koulussa sekä ammatillisessa ja akateemisessa opinto-ohjauksessa. Me tiedämme, että tällaiset käsitykset edistävät nykyään työmarkkinoiden eriytymistä sekä tarvetta etsiä työn ja yksityiselämän välistä tasapainoa.

Mitä tulee sosiaaliseen osallistamiseen ja köyhyyden torjumiseen, jotka ovat erittäin tärkeitä aiheita, hyvä jäsen Figueiredo, me olemme kiinnittäneet erityistä huomiota myös naisten tilanteeseen, sillä he ovat miehiä suuremmassa vaarassa ajautua köyhyyteen matalampien palkkojen ja eläkkeiden vuoksi ja koska he huolehtivat yksin palkattomasta hoivatyöstä.

Lisäksi me olemme erittäin tyytyväisiä siihen, että olemme saaneet parlamentin kanssa aikaan sopimuksen direktiiviehdotuksesta, joka koskee itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien miesten ja naisten yhdenvertaista kohtelua. Tämän sopimuksen ansiosta direktiivi voidaan hyväksyä neuvoston tulevassa kokouksessa. Direktiivissä itsenäisille ammatinharjoittajille ja liiketoimintaan osallistuville aviopuolisoille tai kumppaneille myönnetään aiemmin tuntemattomia oikeuksia.

Kuten sanoin, me olemme pitäneet useita tapaamisia, joissa on keskusteltu vaihtoehdoista ja ehdotuksista näiden ongelmien ratkaisemiseksi. Me olemme myös keskustelleet tulevasta sukupuolten välisen tasa-arvon strategiasta vuosille 2011–2015, johon varmasti myös komission jäsen Reding viittaa. Tämä aihe tulee varmasti herättämään Euroopan parlamentissa vilkasta keskustelua lähikuukausina, ja komissio esittelee sitä koskevan etenemissuunnitelman parin kuukauden kuluessa.

Arvoisa puhemies, haluan lopettaa sanomalla olevani vakuuttunut siitä, että keskustellessamme kriisistä ja talouden elvyttämisestä meidän ei pidä unohtaa eurooppalaisen sosiaalisen mallin lujittamista. Se olisi virhe. Se olisi tässä tilanteessa vakava virhe. Siksi pidän tärkeänä, että tasa-arvoa koskevia keskusteluja ja politiikkoja pidetään yllä. Ne ovat jo monien vuosien ajan auttaneet meitä paitsi kasvamaan, myös kasvattamaan ja pitämään yllä kadehdittavaa ja moitteetonta sosiaalista koheesiomallia.

  Viviane Reding, komission varapuheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, olen erittäin vaikuttunut esittelijöiden tekemästä työstä. Olen erittäin vaikuttunut myös siitä, että eri poliittiset ryhmät ovat hyvin pitkälti samoilla linjoilla, niiden näkemyserot ovat varsin pieniä. Näkemyserot ei ole tärkeitä, sillä tie ja päämäärä ovat kaikille yhteiset ja se on kaikkein tärkeintä.

Kiitän kaikkia puhujia, esittelijöitä ja myös suullisen kysymyksen laatijaa siitä, että he korostivat, ettemme enää tarvitse uusia asiakirjoja, vaan toimintaa. Olen kanssanne samaa mieltä, sillä me tiedämme hyvin, mitä haluamme ja mistä syystä. Me tiedämme, että yhteiskuntamme voi edistyä ainoastaan sukupuolten tasa-arvon kautta, ei ainoastaan naisasioissa vaan kaikilla aloilla.

Juuri tästä syystä komissio käynnisti viisivuotiskautensa ensimmäistä kertaa EU:n historian aikana keskustelun avauksella, kuten joku äsken sitä nimitti, peruskirjalla, joka on jokaista komission jäsentä koskeva poliittinen sitoumus edistää sukupuolten tasa-arvoa omalla vastuualueellaan. Siten se on myös koko komissiota koskeva sitoumus sukupuolten tasa-arvon nostamiseksi asialistan kärkeen.

Tämä on ensimmäinen asia. Toinen kysymys kuuluu: miten voimme ryhtyä toimeen? Miten me saamme käytännössä toteutettua tämän komission itselleen maaliskuussa asettaman naisten peruskirjan? Tässä pääsemme puhumaan täytäntöönpanosta. Olen ensinnäkin pyytänyt kaikkia muita komission jäseniä antamaan panoksensa strategiaan, joten en puhu tästä teille yksin tasa-arvosta vastaavana komission jäsenenä, vaan puhun myös kaikkien muiden komission jäsenten puolesta; he tuovat keskusteluun oman osuutensa vastuualueidensa mukaisesti. Tämä on erittäin tärkeää, sillä näin ei ole toimittu koskaan aiemmin ja tämä on uskoakseni kaikkien poliittisten ryhmien esittämien näkemysten hengen mukaista.

Miten me oikein keksimme tällaisia ajatuksia? Peruskirjan viisi painopistealuetta eivät syntyneet tyhjästä. Ne ovat tulosta laajasta sidosryhmien kuulemisesta, jonka toteutimme vuonna 2009 valmistellessamme uutta strategiaa. Palaan strategiaan myöhemmin.

Haluan ensin puhua näistä Euroopan parlamentin esittelemistä erittäin merkittävistä mietinnöistä. Aloitan jäsen Romeva i Ruedan mietinnöstä. Mietintö on linjassa komission kannan kanssa siitä, miten kriisi vaikuttaa naisiin ja miten kriisin vastatoimissa on huomioitava naisiin kohdistuvat vaikutukset. Toin tämän asian esiin jo viimeisimmässä naisten ja miesten välistä tasa-arvoa koskevassa vuosikertomuksessa, jossa painotin tämän kriisin vaikuttavan naisiin aiempia taantumia raskaammin, sillä naiset tekevät palkkatyötä aiempaa yleisemmin ja ovat usein työketjun heikoimmassa päässä. Kriisin alussa miesten työttömyys kasvoi nopeasti pääasiassa rakennus- ja teollisuusalojen ongelmien vuoksi. Nyt miesten ja naisten työttömyys kasvaa samaa tahtia ja on vaarana, että julkisen talouden kustannusten kautta ja – toivottavasti ei kovin paljon, mutta kuitenkin myös – tasa-arvoon kohdennettujen varojen leikkausten kautta tämä vaikuttaa naisten työllisyyteen. On siis erittäin tärkeää, että olemme tietoisia tästä ja ryhdymme tarvittaviin toimenpiteisiin. Tästä syystä kannatan tasa-arvonäkökohtien sisällyttämistä talouden elvytystoimenpiteisiin. Mielestäni tämä kriisi on ainutlaatuinen tilaisuus panna täytäntöön politiikkoja, joilla eurooppalaisista työmarkkinoista ja yhteiskunnasta voidaan tulevaisuudessa tehdä tasa-arvoisempia. Neuvoston puheenjohtajavaltio on jo ilmaissut hyvin selvästi, että tavoitteeksi asettamaamme 75 prosentin työllisyysastetta ei voida saavuttaa, jos me emme saa myös naisia osallistumaan.

Mitä tulee Eurooppa 2020 -strategian sukupuolinäkökohtiin, sen kolmessa pääosassa, mitään ei saada aikaan ilman naisia. 60 prosenttia korkeakoulututkinnon suorittaneista on naisia, mutta heidän osaamistaan ei hyödynnetä työmarkkinoilla. Jos me pyrimme älykkääseen kasvuun ja vihreään talouteen, jossa tarvitaan osaamista ja jossa korkeasti koulutettuja naisia ei voida jättää syrjään, me emme voi saavuttaa tavoitteitamme ilman naisia. Tästä syystä katson, että naisia on autettava, jotta Eurooppa 2020 -strategia voi johtaa myönteisiin tuloksiin. Tavoitteita ei voida saavuttaa, ellei naisten osallistumista työmarkkinoille lisätä huomattavasti. Tästä syystä pidän erittäin hyvänä sitä, että Euroopan parlamentti on toistuvasti painottanut strategian vahvaa sukupuolinäkökulmaa. Parlamentti on siinä aivan oikeassa, sillä on tärkeää varmistaa, että naiset osallistuvat strategiaan ja voivat myös hyötyä siitä.

Sukupuolten tasa-arvostrategia, jonka esittelen tämän vuoden syksyllä, sisältää monia hyvin konkreettisia osatekijöitä ei vain lähikuukausia, vaan lähivuosia varten. Me tarvitsemme aidon toimintasuunnitelman näiden osatekijöiden täytäntöön panemiseksi vuodesta 2010 lähtien kautemme loppuun saakka – sekä teidän parlamenttikautenne että minun komissiokauteni loppuun saakka. Strategian tavoitteena on näin ollen kehittää hallintoa ja poliittista vuoropuhelua, ja se pannaan täytäntöön tiiviissä yhteistyössä tärkeimpien eurooppalaisten kumppaniemme kanssa. Eräs puhujista totesi aivan oikein, että me voisimme laatia tasa-arvostrategian nyt, mutta se on pantava täytäntöön jäsenvaltioissa. On selvää, että sidosryhmien välineet, joita on kehitetty vuosien kuluessa Pekingin toimintaohjelmasta lähtien, toimivat nyt hyvin. Taloudellisesti vaikeina on huolehdittava siitä, että ne toimivat hyvin myös jatkossa ja että niitä ei yritetä lakkauttaa. Luotan tässä parlamentin tukeen. Jos jotain tällaista tapahtuisi hallitukselle, olen varma, että se otettaisiin välittömästi puheeksi Euroopan parlamentissa.

Tästä yhteistyöstä, jonka tuloksena ideat uudesta strategiasta ovat syntyneet, on kehitettävä hedelmällinen ja – parlamentin vaatimusten mukaisesti – säännöllinen vuoropuhelu; kuten totesin puheenvuoroni alussa, tämän ottivat julkisessa kuulemisessa puheeksi sidosryhmät. Tästä syystä haluan korostaa jäsen Figueiredon uudesta strategiasta laatiman mietinnön tärkeyttä. Hyvä esittelijä, mielestäni ajatuksenne vuosittaisesta parlamentin, neuvoston ja komission kolmenvälisestä tapaamisesta, jossa tarkastellaan toteutettuja toimia, on erinomainen. Tämä ajatus olisi hyvä toteuttaa, sillä se antaisi kaikille – niin komissiolle, neuvostolle kuin parlamentillekin – yllykkeitä tehdä enemmän. Tällainen sukupuolten tasa-arvoa koskeva vuoropuhelu voisi perustua Euroopan komission tasa-arvosta laatimaan vuosikertomukseen. Se voisi olla hyvin aktiivinen ja käytännönläheinen tapa toimia.

Luotan myös jäsenvaltioiden tukeen komission toimille sukupuolten tasa-arvon edistämisessä. Ensinnäkin toivon niiden tietenkin tukevan uutta strategiaa kuultuaan, mitä parlamentilla on sanottavanaan ehdotuksista, jotka esittelen syyskuun lopussa. Lisäksi toivon niiden myös vahvistavan naisten ja miesten tasa-arvoa koskevan eurooppalaisen sopimuksen.

Lyhyesti sanottuna haluan Euroopan unionin toimivan tehokkaasti ja käytännönläheisesti kolmella alueella. En tarkoita, että toimintaa pitäisi olla vain näillä kolmella alalla, mutta uskoisin, että ne voisivat olla päätavoitteitamme.

Ensinnäkin meidän on ryhdyttävä toimenpiteisiin naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi ja uhrien tehokkaan suojelun takaamiseksi. Euroopan oikeudenkäyttöalueen tulee olla alue, jolla uhreja kohdellaan ihmisarvoisesti ja kunnioittavasti ja jolla heille tarjotaan erinomainen suoja ja tuki ei vain yhdellä alalla, vaan useilla aloilla. Komissio esittelee vuoden 2011 alkupuoliskolla kattavan paketin tätä tarkoitusta varten; se on yksi tämänhetkisistä päätavoitteistani. Tiedän, että tuleva puheenjohtajavaltio Belgia haluaa tehdä inventaarion jo toteutetuista, työn alla olevista ja vielä toteutettavista toimista marraskuussa pidettävässä tärkeässä konferenssissa. Espanjan puheenjohtajuuskauden aikana toteutetut valmistelut, syksyllä toteutettava inventaario ja täydentävät toimet sekä vuoden 2011 alkupuolella julkistettava kattava paketti ovat osa samaa jatkumoa.

Haluan toistaa sen, mitä sanoin kuulemisessani ja mitä sanotaan selkeästi myös komission peruskirjassa: komissio aikoo käyttää kaikkia mahdollisia välineitä, tarvittaessa myös rikoslainsäädäntöä, kitkeäkseen pois naisten sukuelinten silpomisen. Se on raaka käytäntö, joka ei saa jatkua Euroopassa missään olosuhteissa eikä mistään tekosyystä.

Aion laatia myös lainsäädäntövälineen, jolla lisätään naisten osallistumista päätöksentekoon. Olette oikeassa: naiset ovat yliopisto-opintoja lukuun ottamatta selvästi aliedustettuina päätöksentekotehtävissä kaikilla tasoilla sekä julkisissa että yksityisissä yrityksissä. Euroopan tulee toimia naisten edustuksen lisäämiseksi mahdollisimman paljon.

Tiedän, että en ole puhunut lukuisista muista osatekijöistä, kuten äitiysvapaaseen lisättävistä erityyppisistä vapaista, lastenhoitopalveluita koskevista tavoitteista, palkkaerosta ja eri vaihtoehdoista avoimuuden lisäämiseksi tasa-arvoasioissa. Merkinnät, peruskirjat, palkinto ja muut asiat ovat asialistalla. Näitä kaikkia asioita käsitellään syyskuun lopussa.

Mitä tulee konkreettisiin toimenpiteisiin, teidän pitäisi tulla silloin mukaan ja sanoa, että tässä ei ole mitään järkeä, että tämä ei riitä, ja kertoa, mitä teidän mielestänne on tehtävä. Työstän tätä asiaa yhdessä yhteistyökumppaneitteni kanssa. Me olemme kuulleet kaikkia sidosryhmiä. Me olemme tutustuneet parlamentin mietintöihin ja päätöslauselmiin ja me olemme kuulleet ministereitä, jotka tapasivat Espanjan puheenjohtajuuskaudella järjestetyssä hyvin tärkeässä konferenssissa. Kaiken kaikkiaan uskon, että me saamme aikaan sellaisia tuloksia, että te voitte neljän vuoden kuluttua sanoa: "Kyllä, me teimme sen".

  Lívia Járóka, PPE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, huolimatta EU:n tasa-arvopolitiikkojen viimeisten 50 vuoden saavutuksista, joista olemme keskustelleet tänään, jäljellä on yhä paljon tehtävää, kuten monet puhujat ovat todenneet. EU:n vuosien 2006 ja 2020 etenemissuunnitelmien kunnianhimoisia tavoitteita, joihin kuuluu taloudellinen riippumattomuus, yksityiselämän ja työelämän yhteensovittaminen, tasapuolinen edustus, väkivallan torjuminen, kaavamaisten käsitysten poistaminen ja sukupuolten tasa-arvon edistäminen ulkopolitiikassa, on edistettävä edelleen; monet parlamentin jäsenistä olivat muuten paikalla, kun puhuimme komissiolle aiemmasta etenemissuunnitelmasta. Me kaikki olemme tietoisia tästä.

Vanhaa etenemissuunnitelmaa toteutettaessa ja uuden suunnitelman tavoitteita määriteltäessä, johon tämän keskustelun ja näiden mietintöjen olisi pitänyt pyrkiä, huomaamme, että komission on toteuttava erityisiä toimenpiteitä taatakseen vanhan etenemissuunnitelman toimivuuden ja myös oppiakseen sen puutteista ja korjatakseen sen virheitä.

Olen ennen kaikkea huolissani näkyvyydestä, näkyvästä vaikutuksesta, joka meillä voi olla kansallisiin ja alueellisiin tasa-arvoa kentällä edistäviin välineisiin. Kuten jäsen Romeva i Rueda totesi, vaikka rahoituskriisin seurauksia on vielä vaikea arvioida, on täysin selvää, että tämä ajanjakso on vaikuttanut erityisen raskaasti naisiin.

Tämän vuoksi on syytä korostaa toistuvasti, että riittämätön investoiminen naisten taloudellisiin ja sosiaalisiin mahdollisuuksiin rajoittaa talouskasvua ja hidastaa köyhyyden ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentämistä Euroopassa. Tämän lisäksi vanhassa etenemissuunnitelmassa ei torjuta moniperusteista syrjintää; tästä itse asiassa keskusteltiin, mutta juuri mitään ei tehty. Sukupuoleen perustuvaan syrjintään yhdistyvä muunlainen syrjintä, joka perustuu ikään, vammaisuuteen, etniseen tai rodulliseen alkuperään, uskontoon tai kansalliseen alkuperään tai sosio-taloudelliseen asemaan, luo moninkertaisia esteitä naisten vaikutusvallan lisäämiselle ja yhteiskunnalliselle etenemiselle. Tästä asiasta ei puhuta juurikaan. Myöskään sukupuolen mukaan luokiteltujen tietojen keräämisen, käsittelyn ja julkaisemisen tärkeydestä ei puhuta usein. Lopuksi välineet, jotka ensisijaisesti...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Edite Estrela, S&D-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Isabel Martínez Lozano, äskettäin Time-lehdessä julkaistussa artikkelissa nimeltä The New Sheriffs of Wall Street todetaan, että Yhdysvalloissa naiset eivät johda Wall Streetiä eikä heitä voi syyttää nykyisestä rahoituskriisistä, mutta rahoitusmarkkinoiden sääntelyn puutteesta johtuvan tilanteen ratkaisemiseksi käännytään nyt heidän puoleensa ja heitä nimitetään johtaviin asemiin siivoamaan miespuolisten johtajien aiheuttamia sotkuja.

Tämä on mielenkiintoista. Miehet aiheuttivat kriisin ja naisten on ratkaistava se. Vakavasti puhuen maailmantalous on pahimmassa taantumassa sitten suuren laman. Taantuman yhteiskunnalliset vaikutukset ovat tuntuneet koko Euroopan unionin alueella, ja sen pahimmat seuraukset ovat kohdistuneet naisiin, sillä heidän työsuhteensa ovat epävarmempia, he ovat alttiimpia irtisanomisille ja heidän kuulumisensa sosiaaliturvan piiriin on epätodennäköisempää. Tätä taustaa vasten on perusteltua pelätä, että monet jäsenvaltiot saattavat leikata sosiaalialan rahoitusta, mikä jälleen kerran vaikuttaa pääasiassa naisiin. On epäoikeudenmukaista, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ovat niitä, jotka joutuvat maksamaan keinottelijoiden virheistä.

Haluan puheenvuoroni päätteeksi kiittää puheenjohtajavaltio Espanjaa sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumisen asettamisesta etusijalle.

  Sophia in 't Veld, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, ensimmäiseksi haluan ryhmäni puolesta kiittää molempia esittelijöitä ja todeta heille, että ryhmäni tukee varauksetta molempia mietintöjä, sillä niissä käsitellään erittäin tärkeää kysymystä, sukupuolten tasa-arvoa, jonka merkityksestä todistaa mielestäni myös molempien mietintöjen laaja aihevalikoima.

Hyvät kollegat, minun on kuitenkin todettava, että olen hieman turhautunut, sillä jos väitämme, että haluamme toimia ja saavuttaa jotakin seuraavien neljän vuoden aikana, että tämä on aivan ensisijainen kysymys, että puolta väestöstä syrjitään ja puolet voimavaroista jää käyttämättä, miksi ihmeessä tämä keskustelu käydään viimeisenä illalla? Missä ovat ryhmien johtajat? Miksi suostumme siihen, ettei tämä kysymys ole etusijalla? Hyvät kollegat, ehdotan, että vaadimme, että ensi kerralla tämä kysymys otetaan esityslistalle tärkeänä keskusteluna, ja ellei tähän suostuta, voisimme kahlita itsemme oveen. Mielestäni meidän ei enää pidä suostua tällaiseen.

  Marina Yannakoudakis, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tämäniltaisessa keskustelussa käsitellään tapoja parantaa naisen asemaa toisinaan positiivisen syrjinnän, kuten kiintiöiden, ja toisinaan suoraan tasa-arvolainsäädännön avulla. Kannatan ilmoituksia jäsenvaltioiden välisen yhteistyön tiivistämisestä palkkasyrjinnän torjumiseksi, jotta työpaikoilla saavutetaan tasa-arvo, ja toimia naisten ja miesten suojelemiseksi kaikenlaiselta väkivallalta, ihmiskauppa ja naisten sukuelinten silpominen mukaan luettuina. Myös naisten vaikutusvallan lisäämistä on edistettävä tarmokkaasti siten, että vahvistetaan luottamusta heidän kykyihinsä koulutuksen avulla ja sellaisilla aloitteilla, jotka mahdollistavat valinnanvapautta kannustavan ympäristön luomisen.

Eräs henkilö, jonka elämää syrjintä aikoinaan varjosti, sanoi seuraavat sanat: "Minulla on unelma". No, minullakin on unelma. Odotan sitä päivää, jolloin työskentelemme lisätäksemme paitsi tasa-arvoa työpaikoilla myös naisten vaikutusmahdollisuuksia, jotta heillä on valinnanvapaus ja he tuntevat itsensä kyllin vahvoiksi saavuttamaan päämääränsä. Se olisi naisten todellinen etenemissuunnitelma. Meidän on kuitenkin edettävä pienin askelin. Olemme kaikki yhtä mieltä tasa-arvoperiaatteesta, ja mielestäni se on perusoikeutemme, mutta miksi sisällyttää siihen kysymyksiä, jotka aiheuttavat epäselvyyksiä? Mietinnöt ovat monimutkaisia, eikä asiaa auta se, että niissä käsitellään jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia kysymyksiä, kuten terveydenhuollon julkisia menoja.

Matkan varrella on esteitä. Valitettavasti on niin, että jos aiomme saavuttaa tasa-arvon, meidän on poistettava häiriötekijät, sillä vain avoimella tiellä voimme edetä yksimielisesti.

  Charalampos Angourakis, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, haluan huomauttaa, että puhetta on kuultu paljon, mutta syitä on käsitelty vain vähän. Tässä mielessä pidän molempia mietintöjä, ja varsinkin kriisin vaikutuksiin liittyvää mietintöä, parhaimmillaankin vain toivomuslistoina. Totean tämän siksi, että valitettavasti mietinnöissä ei käsitellä niitä ongelmia, joita tämä epäoikeudenmukainen tilanne on aiheuttanut naisille.

Jos naisten eläkeikää nostetaan Kreikassa 5–17 vuodella, se johtuu mielestäni sekä kapitalistisesta järjestelmästä että Eurooppa 2020 -strategiasta, joka ei saa osakseen vastustusta. En käsitä, miten komission jäsen voi puhua erilaisista naisten hyväksi toteutettavista tasa-arvotoimenpiteistä ilmaisematta tyytymättömyyttään tähän strategiaan.

Arvoisa komission jäsen, toteutittepa mitä toimia tahansa, ette voi kumota Eurooppa 2020 -strategiaa, sillä olette tuskin edes arvostellut sitä. Tästä syystä katsomme, että ongelma voidaan ratkaista ainoastaan naisten taistelulla, kaikkien työntekijöiden taistelulla kriisin seurauksia vastaan, taistelulla kapitalismin kaatamiseksi.

  Angelika Werthmann (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kiinnitän huomiota kahteen asiaan, joilla on minulle suuri merkitys: talous- ja rahoituskriisiin ja niiden aiheuttamaan taantumaan. Niillä ei missään olosuhteissa pitäisi perustella tähän mennessä saavuttamamme tasa-arvokehityksen tekemistä tyhjäksi. Siitä saattaisi olla lisähaittaa talouskasvulle keskipitkällä aikavälillä.

Miesten ja naisten palkoissa on edelleen eroa, ja pelkään, että asianlaita on edelleen näin koko Euroopan alueella. Euroopassa miesten ja naisten palkkaero on keskimäärin 17,8 prosenttia. Valitettavasti tässä suhteessa on kuitenkin olemassa myös joitakin kielteisiä poikkeuksia, kuten kotimaani Itävalta. Naisia koskeva Itävallan liittohallituksen ajankohtainen selvitys osoittaa, että naiset ansaitsevat vaivaiset 58,4 prosenttia miesten bruttopalkasta. Vain kahdessa maassa tuloerot ovat vielä suuremmat. Yleistavoitteeksi on asetettava tämän lasikaton rikkominen, ja sen pitäisi vihdoinkin kuulua menneisyyteen.

  Barbara Matera (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, mielestäni on tärkeää ja aivan oikein keskustella Ilda Figueiredon laatimasta mietinnöstä. Siitä keskusteltiin yksityiskohtaisesti naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnassa, jonka varapuheenjohtaja olen, sekä silloin, kun kompromissitarkistukset jätettiin käsiteltäväksi, että silloin, kun Euroopan kansanpuolueen ryhmä (kristillisdemokraatit) esitti useat ehdotuksensa.

Hyvät kollegat, mietinnössä tuodaan esiin muutamia merkittäviä huolenaiheita, joita ei ole käsitelty eikä ratkaistu oikein ja asianmukaisesti. Niitä eettisiä ja kulttuuriin liittyviä kysymyksiä, jotka ovat olennaisen tärkeitä suurimmalle osalle edustamaamme yhteiskuntaa, ei oteta huomioon. Ennen kaikkea mietinnössä ei vieläkään kiinnitetä huomiota vuoden 2006–2010 etenemissuunnitelman tulosten arviointiin, vaikka nelivuotinen suunnitelma on päättymässä ja Euroopan parlamentin on tärkeää voida ilmaista näkemyksensä asiasta. Siksi en voi salata mietintöä koskevia epäilyksiäni.

  Iratxe García Pérez (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan kiittää Raül Romeva i Ruedaa ja Ilda Figueiredoa työstä, jota he ovat tehneet talous- ja rahoituskriisiin liittyviä sukupuolinäkökohtia ja naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmaa koskevien mietintöjen parissa.

Euroopan parlamentin mielestä on täysin selvää, että tasa-arvopolitiikka on otettava huomioon, sillä kyse on merkittävästä kilpailuvaltista, jonka osuus Euroopan väestöstä on 52 prosenttia.

Strategiaamme on sisällyttävä sellaisia näkökohtia kuin sovittelu, tasapuolinen edustus, stereotypioista luopuminen ja kaikenlaisen sukupuoleen perustuvan väkivallan poistaminen.

Haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni ja pyytää puheenvuorossani komission jäsentä Viviane Redingiä lunastamaan odotukset ottamalla huomioon pyynnön, jonka ovat toistuvasti esittäneet Euroopan parlamentti, lukuisat jäsenvaltiot ja Euroopan naisten etujärjestö European Women's Lobby, joka tänään käynnisti kampanjan uhrien suojelumääräyksen hyväksi. Nyt ei ole aika takertua menettelyä koskeviin kysymyksiin, joiden takia tämä aloite viivästyy. On vuoropuhelun ja yhteisymmärryksen aika.

Meillä on yli 100 000 syytä toimia nyt, viipymättä; tarvitsemme ainoastaan poliittista tahtoa.

  Siiri Oviir (ALDE). – (ET) Kuten mainittiin, olemme viimeisten viiden vuoden aikana todella saavuttaneet menestystä naisten ja miesten taloudellisen riippumattomuuden alalla, ja naisten työllisyysaste on lähes 60 prosenttia. Naisten ja miesten palkkaerojen kaventamisessa ei ole kuitenkaan samanaikaisesti saatu aikaan parannuksia. Vuodelta 2007 olevien tietojen mukaan naiset ansaitsivat keskimäärin 17 prosenttia vähemmän kuin miehet. Kotimaassani Virossa palkkaero oli yli 30 prosenttia. Vuotta 2007 leimasi talouskasvu. Millaisia luvut ovatkaan pian, kun seuraavan analyysin on määrä valmistua?

Jokaisessa maassa laaditaan menestyvien yritysten tulostaulukoita. Maan rikkaimpia ihmisiä tehdään tunnetuksi ja heitä ylistetään. Silti pääsääntöisesti 99 prosenttia heistä on miehiä. Kun ajatellaan naisten ja miesten palkkaeroja, käy selväksi, että näiden ihmisten voitoissa ja osingoissa naiset…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Krisztina Morvai (NI). – (HU) Olen erittäin tyytyväinen tämänpäiväiseen keskusteluun naisten oikeuksista ja kannatan näitä erinomaisia mietintöjä. En ole kuitenkaan erityisen innoissani siitä, että suurin osa naisista ei – ainakaan kotimaassani Unkarissa – ole selvillä oikeuksistaan eikä voi käyttää niitä. Tämä tilanne edellyttää kiireellisiä toimenpiteitä. Yksi syy siihen, etteivät he kykene käyttämään oikeuksiaan on se, että heillä ei ole varaa asianajajaan. Mitä ratkaisuja minulla on mielessäni? Tarvitsemme erikoiskoulutettuja asianajajia, ilmaisia oikeusapupalveluja ja internetsivuston, jossa on vastauksia naisten arjessaan kohtaamiin oikeudellisiin ongelmiin. Mitä nämä oikeudelliset ongelmat ovat? Esimerkiksi naiset, jotka eivät ole kuukausiin saaneet lapselle kuuluvaa elatusapua, tarvitsevat tietoa siitä, mitä tehdä ja kehen ottaa yhteyttä avun saamiseksi. Miehensä pahoinpitelemän naisen, joka soittaa poliisin vain kuullakseen, että kyse on perheasiasta, johon ei voida puuttua, on saatava selville ovatko poliisit oikeassa vai voiko hän saada apua ja keneltä. Naisen, jolla on kolme lasta ja joka tekaistujen syiden takia hylätään 20. kerran työpaikkahaastattelussa, on voitava selvittää, onko hänellä mahdollisuutta oikeussuojaan. Naisen, joka saa potkut heti kun työnantaja saa tietää hänen olevan raskaana, on selvitettävä, voiko hän kääntyä asiassa jonkun puoleen. Näissä ja samankaltaisissa tapauksissa pitäisi…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Anna Záborská (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, keskustelun aiheena olevassa naisten oikeuksien eurooppalaisessa peruskirjassa viitataan Yhdistyneiden Kansakuntien asiakirjoihin. Tämän menettelyn uhreja ovat kansalliset hallitukset, jotka ovat yksin vastuussa kansallisten tarpeiden perusteella tekemiensä päätösten toteuttamisesta. Viittaamalla Yhdistyneisiin Kansakuntiin heikennetään tehokkaasti kansallisten toimielinten arvovaltaa.

Emme tarvitse peruskirjaa, kun voimassa olevia säädöksiä ei ole pantu täytäntöön. Kollektiivisen tietämättömyyden takia me naiset haluamme mieluummin saada uuden julistuksen kuin taistella oikeudellisesti sitovien säädösten täytäntöönpanon puolesta.

Peruskirja edistää ristiriitaista kehitystä Euroopan unionissa. Meillä on jo nyt tapana säännellä moraalia. Nyt yhteiskuntakehityksen ohjailu on synnyttämässä EU:hun harvinaislaatuisen ristiriidan. Yksityistämme valtiontalouksia vapaan kilpailun varjolla, mutta valtiollistamme miesten ja naisten välisiä suhteita. EU toistaa huonoja kokemuksia, joita jouduimme kestämään Keski- ja Itä-Euroopassa. On sääli, ettei yhteiskuntakehityksen ohjailussa oteta huomioon historiasta saatuja kokemuksia, jotta vältettäisiin uusi tappio, jonka ensimmäisiä uhreja ovat naiset.

  Marc Tarabella (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, kannatan Raül Romeva i Ruedan mietintöä, jossa korostetaan erästä kriisiin liittyvää näkökohtaa, joka liian usein unohdetaan, nimittäin naisiin kohdistuvia vaikutuksia.

Heti kriisin alussa me Euroopan parlamentin jäsenet olimme ensimmäisten joukossa varoittamassa niistä tuhoisista seurauksista, joita kriisillä saattaisi olla naisille, ellei asianmukaisia toimenpiteitä toteuteta. Korostimme myös, että kriisi tarjosi mahdollisuuden tehdä Euroopan unionista yhteisö, jossa kiinnitetään enemmän huomiota miesten ja naisten tasa-arvoon toteuttamalla asianmukaiset politiikat ja toimenpiteet.

On syytä uskoa, ettei neuvoistamme piitattu, sillä lukuisat säästöohjelmat eivät tarjoa eriytettyjä ratkaisuja kriisiin. Kriisin vaikutukset kohdistuivat ensimmäisensä valmistusteollisuuteen ja rakennusalaan, jotka ovat pääosin miesvaltaisia aloja. Sen jälkeen vaikutukset ovat kohdistuneet useimpiin aloihin, ja ensimmäiset uhrit ovat yhteiskunnallis-taloudellisen pyramidin pohjalla, missä enemmistö on naisia.

Siksi meidän on kiireesti kiinnitettävä tähän ongelmaan huomiota ja mukautettava Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden hyväksymät lukuisat säästöohjelmat myös naisten tarpeisiin. En halua, että palaamme ajassa 30 vuotta taaksepäin. Kyse on juuri naisten riippumattomuudesta.

  Roberta Angelilli (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, viime päivien aikana Euroopan unioni on, osittain talouskriisin torjumiseksi, pakottanut kotimaani Italian täyttämään velvoitteensa ja nostamaan julkisella sektorilla työskentelevien naisten eläkeiän 65 vuoteen, jolloin se samalla vastaa miesten eläkeikää.

Mielestäni meidän pitäisi suhtautua myönteisesti näihin säännöksiin, joissa on kyse yhtäläisestä vastuusta, mutta uskon myös, että naisten mielestä muut asiat ovat heille etusijalla: työttömyyden ja epävarmojen työsuhteiden torjuminen ja epäoikeudenmukaisten palkkaerojen poistaminen.

Lisäksi riittämättömät palvelut ovat merkittävä ongelma. Vain yhden esimerkin mainitakseni on hyvin vaikea puhua tasa-arvosta, kun lastenhoitopalveluja on niin vähän. On jopa vaikea löytää työpaikkaa ja säilyttää se. Olen varma, että Euroopan komissio osoittaa…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Olga Sehnalová (S&D). – (CS) Arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, talous- ja rahoituskriisiin liittyy epäilemättä sukupuolinäkökulma. Vaarana on, että epätasa-arvo, jota yritämme torjua, lisääntyy. Palkkaerot, työlainsäädäntöön kohdistuvat paineet, äitiyteen liittyvä sosiaaliturva ja työmarkkinatilanne ovat vain muutamia esimerkkejä.

Useissa jäsenvaltioissa talous- ja rahoituskriisiin liittyvät julkisten määrärahojen leikkaukset ovat vääjäämättömiä. Ne vaikuttavat pääasiassa julkisiin palveluihin ja niiden saatavuuteen. Kustannusten karsimisella ei ole suurta vaikutusta useimpiin vaikutusvaltaisiin ministeriöihin. Säästöt kohdistuvat näin ollen niihin aloihin, joilla on odotettavissa vähiten vastarintaa niiden osapuolten taholta, joita leikkaukset koskevat. Luotetaan siis siihen, että ihmiset pärjäävät, koska vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole. Lapsista ja iäkkäistä vanhemmista huolehtiminen on joka tapauksessa edelleen velvollisuus. Ylivoimaisesti suurimman vastuun tästä tehtävästä kantavat naiset.

Kustannusten karsimisen kärkipäässä ovat myös naisia työllistävien sosiaalipalvelujen määrärahaleikkaukset. Yksittäisillä hallituksilla on velvollisuus tarkastella asiaa myös tästä näkökulmasta suunnitellessaan julkisten määrärahojen leikkauksia ja niiden vaikutuksia ja valita tarkoin harkittu lähestymistapa sälyttäessään taakkoja koko väestön kannettavaksi.

  Regina Bastos (PPE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, aluksi totean, että mielestämme naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelman 2006–2010 tulosten arviointia koskeva mietintö, jonka tavoitteena on vaikuttaa tätä asiaa koskevaan tulevaan strategiaan, olisi voinut olla vakuuttavampi ja maltillisempi. Monia eettisesti arkaluonteisia kysymyksiä, erityisesti kysymystä naisen seksuaali- ja lisääntymisterveydestä, olisi pitänyt lähestyä eri tavalla, jos tavoitteena todella oli mahdollisimman laajan yhteisymmärryksen saavuttaminen.

Näin ollen haluan korostaa, että talouskasvun ollessa "tavanomaisella" tasolla naisten oikeuksista kannetaan paljon huolta, etenkin miesten ja naisten erilaisesta asemasta työelämässä, yhteiskunnassa ja perhe-elämässä, mutta nykyisenkaltainen taloudellinen ja yhteiskunnallinen kriisi pahentaa kyseisiä ongelmia selvästi. Siksi tarvitaan jäsenvaltioiden paikallis- ja alueviranomaisten sekä EU:n toimielinten vahvempaa strategista panosta suojeluun liittyvissä kysymyksissä…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Rovana Plumb (S&D). – (RO) Talouskriisin liittyvät sukupuolinäkökohdat, sukupuolten tasa-arvon etenemissuunnitelma ja naisten oikeuksien eurooppalainen peruskirja ovat kolme aihetta, joilla on yhteinen nimittäjä: naisten asema yhteiskunnassa. Jos todella haluamme parantaa naisten yhteiskunnallista asemaa, se edellyttää käytännön politiikkaa ja erityistoimenpiteitä, jollaisia on esitelty myös naisten oikeuksien eurooppalaisessa peruskirjassa S&D-ryhmän ohjelmajulistuksen ehdotusten mukaisesti.

Jos todella on tarkoitus, että naiset ovat paremmin edustettuina sekä julkisen että yksityisen sektorin päätöksentekojärjestelmissä, on aivan välttämätöntä lisätä sukupuolten tasa-arvoa EU:n toimielimissä. Mielestäni Euroopan parlamentin ja Euroopan komission on näytettävä tässä asiassa esimerkkiä vuonna 2014 antamalla sitoumus ja osoittamalla lujaa poliittista tahtoa.

  Seán Kelly (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, mielestäni on masentavaa, että vuonna 2010 puhumme vieläkin naisten oikeuksista huolimatta Euroopan unionissa saavutetusta huomattavasta edistyksestä, etenkin sen pyrkimyksistä noudattaa samapalkkaisuuden periaatetta.

Haluan myös korostaa naisten puutteellisia oikeuksia etenkin kehitysmaissa. Tein muutaman kuukauden vapaaehtoistyötä Malawissa ja olin kauhuissani naisten kohtelusta siellä. Ensinnäkin he tekivät suurimman osan raskaista peltotöistä miesten maleksiessa ympäriinsä ja toiseksi joillakin noista miehistä, etenkin "hyeenaksi" kutsutulla tyypillä, oli seksuaalisia oikeuksia, jotka olivat täysin kammottavia.

Mielestäni Euroopan unionin on aika asettaa näille maille myöntämänsä kehitysavun ehdoksi joidenkin tällaisten vastenmielisten käytäntöjen lopettaminen. Myös kansalaisjärjestöt voisivat korostaa tätä hiukan enemmän kuin ne nyt tekevät. Odotan innokkaasti naisten oikeuksien eurooppalaista peruskirjaa, josta voi toivottavasti tulla malli, jota noudatetaan kaikkialla maailmassa.

  Silvia Costa (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, esittelijät, joita kiitän, ovat tuoneet esiin keskeisen kysymyksen, jota myös komission jäsen Viviane Reding on osaksi käsitellyt. Meidän on huolehdittava siitä, että naisia ja yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevat politiikanalat sisällytetään tehokkaammin sekä EU:n että jäsenvaltioiden yleisiin politiikanaloihin ja otetaan niissä paremmin huomioon. Tarkoitan kriisi-, köyhyys-, kehittämis-, yhteistyö-, työllisyys- ja hyvinvointipolitiikkoja.

Mielestäni on kuitenkin kolme asiaa, joita pitäisi korostaa komissiossa, parlamentin työssä ja jäsenvaltioissa. Ensinnäkin haluan komission jäsenen Viviane Redingin korostavan naisten asemaa Euroopan unionin ulkoisissa toimissa. Ilda Figueiredon mietintöön sisältyy uusi politiikanala, josta naisille pitäisi tiedottaa paremmin. Toinen kysymys koskee komission tukea ehdotukselle direktiiviksi eurooppalaisesta suojelumääräyksestä, joka on keskeinen väline sen takaamiseksi...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Elisabeth Köstinger (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, viime vuosina ja vuosikymmeninä Euroopan unioni on ollut naisten ja miesten yhdenvertaisen kohtelun edelläkävijä. Meidän on laajennettava EU:n edelläkävijän roolia. Komission esittelemä naisten peruskirja on mielestäni välttämätön panos naisten ja miesten tasa-arvon saavuttamiseksi Euroopan unionissa. Pyrkimykset parantaa naisten taloudellista asemaa, edistää samapalkkaisuutta ja nimittää enemmän naisia päätöksentekotehtäviin eivät saa jäädä vain tyhjiksi sanoiksi. Niitä on tuettava toimilla. Ennen kaikkea meidän on pyrittävä tehokkaammin vakuuttamaan miespuoliset päätöksentekijät huolenaiheistamme. Naisasia on yhteiskunnallinen kysymys ja koskee jokaista. Meidän on kuitenkin tehtävä loppu naisten syrjinnästä sekä yhteiskunnassamme että sen ulkopuolella ja toteutettava määrätietoisia toimia tällä alalla.

  Evelyn Regner (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, syy siihen, että pyysin puheenvuoroa on se, että odotan teidän, arvoisa komission jäsen, pystyvän antamaan meille todellista näyttöä tämän vaalikauden lopussa.

Tämänpäiväinen ilmoituksenne, että aiotte julkistaa EU:n vaatimukset pakollisista naiskiintiöistä yritysten johtotehtävissä, on jo varsin lupaava. Ilmoituksenne on järkevä ja oikeudenmukainen ja sitä on odotettu pitkään, ja ennen kaikkea se enteilee taloudellista menestystä. Tästä syystä toivon vilpittömästi, että ryhdytte sanoista tekoihin.

Itse olen toistuvasti yrittänyt jättää käsiteltäväksi tarkistuksia, jotka liittyvät rahoitusmarkkinoiden sääntelyyn, yritysetiikkaan ja työllisyyspolitiikan suuntaviivoihin. Odotan jo…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Mariya Nedelcheva (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, rahoituskriisillä, josta on tullut talouskriisi ja lopulta yhteiskunnallinen kriisi, on ollut tuhoisat seuraukset myönteiselle kehitykselle, jota oli tähän mennessä saavutettu miesten ja naisten välisen tasa-arvon alalla.

Olipa kyse sitten työttömyysluvuista tai palkkaeroista, on selvää, että naiset kärsivät kriisin seurauksista enemmän, sillä he ovat usein huomattavasti miehiä heikommassa asemassa. Siksi meidän on tärkeää asettaa selkeitä lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteita, toteuttaa erityistoimenpiteitä, joilla torjutaan kiireellisiä ongelmia, sekä myöntää riittävästi resursseja toimiemme ja tavoitteidemme toteuttamiseen.

Tietenkin jäsenvaltioilla on kansallisella tasolla paljon tehtävää yleisen tietoisuuden lisäämiseksi ja parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi. Aivan yhtä selvää kuitenkin on, että meidän tehtävämme täällä Euroopan parlamentissa on estää sellaisten asiakirjojen hyväksyminen, jotka ovat täysin vailla merkitystä ja joihin ei sisälly minkäänlaisia innovaatioita. Meidän on päinvastoin varmistettava, että ne sisältävät asianmukaisia käytännön ratkaisuja. Yksinkertaisuus, tehokkuus ja innovointi ovat…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Monika Flašíková Beňová (S&D). – (SK) Käsiteltäväksi jätetty mietintö on hyvin seikkaperäinen ja laadultaan erinomainen, mikä ansaitsee kiitokset.

Haluan keskittyä määrättyihin näkökohtiin, jotka ovat tyypillisiä erityisesti entisille kommunistimaille, sillä valtiontukea myönnettiin näissä maissa erityisesti miehisille tai miesvaltaisille aloille, etenkin autoteollisuudelle, joka on suuntautunut vientiin ja on pääasiassa miesten ala. Sitä vastoin hallitukset eivät tukeneet samalla tavalla esimerkiksi niitä aloja, joilla suurin osa työntekijöistä oli naisia.

On myös korostettava, että entisille kommunistimaille on yhä edelleen ominaista puoliteollinen luonne, ja siksi on erittäin vaikeaa löytää tilaisuutta tukea nimenomaan niitä aloja, joiden työntekijöistä valtaosa on naisia. Erityisesti entisissä kommunistimaissa on myös odotettavissa hyvin rajuja sosiaalialaa koskevia leikkauksia, joiden vaikutukset kohdistuvat ennen muuta naisiin. Siksi on myös välttämätöntä kiinnittää huomiota tähän näkökohtaan ja etsiä sosiaalialalle ratkaisua.

  Hella Ranner (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, olemme kaikki samaa mieltä tästä kysymyksestä, ja mielestäni se on joka suhteessa täysin varmaa. Haluan kuitenkin tehdä ehdotuksen siitä, miten voisimme kenties vauhdittaa asioita hieman ja saavuttaa edistystä.

Meidän on huolehdittava siitä, että sisällytämme tasa-arvokysymyksen kaikkiin mietintöihin, joita täällä parlamentissa käsitellään, ja otamme sen niissä huomioon. Olen varma, että on monia sellaisia asiakirjoja, joiden soveltamisalaan tasa-arvonäkökohdat voidaan sisällyttää – kenties ei kaikkiin mutta epäilemättä varsin moniin. Tämä saattaa antaa meille mahdollisuuden nopeamaan sisäiseen kehitykseen. Tämä olisi myös Euroopan parlamentilta esimerkillistä toimintaa.

  Karin Kadenbach (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, voisin kommentoida monia niistä kysymyksistä, joita olemme käsitelleet, mutta kriisin osalta toteaisin, että meidän pitäisi keskittyä huolehtimaan siitä, ettei kriisin aiheuttamaa taakkaa sälytetä naisten harteille.

Yhteensovittaminen, josta puhumme kaikissa kansallisissa kansanedustuslaitoksissa, Euroopan parlamentti mukaan luettuna, ei saisi tapahtua yhteiskunnallisesti heikossa asemassa olevien kustannuksella, eikä yleensäkään naisten kustannuksella. Jos nyt alamme oikoa mutkia suoriksi sosiaalipalvelujen, yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen ja ennen kaikkea lastenhoidon kustannuksella, sillä on vaikutusta naisten tulevaisuuteen ja toimeentuloon. Toisin sanoen näkökohta, jonka yritän teille tuoda julki, on se, että Eurooppa 2020 -strategiassa meidän pitäisi korostaa painokkaasti uudelleen kysymystä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta ja varmistaa, että tasa-arvonäkökohtien huomioiminen määrärahoista päätettäessä on tulevaisuudessa itsestään selvää, sillä vain siten voimme varmistaa, että pystymme tulevaisuudessakin toteuttamaan Euroopassa kaikki nykyiset toiveemme ja vaatimuksemme.

  Isabel Martínez Lozano, neuvoston puheenjohtaja. – (ES) Arvoisa puhemies, tänä iltana täällä on sanottu paljon mielenkiintoisia asioita. Haluan kiittää teitä puheenvuoroistanne ja näistä ideoista, joilla on epäilemättä myös paljon tekemistä kriisin myötä esiin nousseiden ehdotusten kanssa.

Komission jäsen Viviane Reding totesi, että meillä on jo paljon asiakirjoja ja että on tullut aika ryhtyä toimeen, mistä olen täysin samaa mieltä. Mielestäni kansalaisyhteiskunnat ovat jo vuodesta 1995 lähtien pyytäneet hallituksia tekemään tämän: tarttumaan toimeen. Toimeen tarttuminen tarkoittaa, että jatketaan työskentelyä todellisen tasa-arvon puolesta kekseliäisyyden ja poliittisen tahdon avulla, kuten Raül Romeva i Rueda totesi. Todellinen tasa-arvo tarkoittaa naisten elämän parantamista, heidän arkielämänsä parantamista, miesten ja naisten elämän parantamista päivä päivältä.

Tänä iltana on monesti toistettu, että kriisi voidaan nähdä mahdollisuutena. Olen samaa mieltä tästä toteamuksesta. Olen samaa mieltä, että kriisi tarjoaa meille myös mahdollisuuksia. Toisten kannalta se on jo osoittautunut mahdollisuudeksi, mutta emme saa jättää huomiotta, että siihen liittyy myös riskejä ja takaiskuja.

Tasa-arvokysymyksen osalta on aina otettu askeleita eteen- ja taaksepäin, minkä me naiset tiedämme liiankin hyvin. Koskaan ei ole ollut edistysaskeleita, joihin ei olisi liittynyt takaiskuja. Juuri tästä syystä, tällaisten takaiskujen estämiseksi, on mielestäni tärkeää ettemme luovu eurooppalaisesta konsensuksesta, ettemme unohda etenemissuunnitelmaa, jonka ansiosta olemme viime vuosina saavuttaneet yhdessä huomattavaa edistystä. Myöskään jäsenvaltiot eivät saisi poiketa etenemissuunnitelmasta. Kuten komission jäsen aivan oikein totesi, on erittäin tärkeää, että noudatamme aina komission suosituksia.

Puheenvuoroni on päättymässä; en jatka enää pitkään. Mielestäni emme voi luopua identiteettimme ominaispiirteistä emmekä politiikkojemme johdonmukaisuudesta; juuri näiden samaisten politiikkojen avulla olemme voineet näyttää esimerkkiä koko maailmalle. Olen Ilda Figueiredon kanssa samaa mieltä siitä, että noudattaaksemme vastaisuudessa työssämme tätä periaatetta meidän on tiivistettävä koordinointia neuvoston, komission ja Euroopan parlamentin kanssa sekä tietenkin otettava aina huomioon kansalaisyhteiskunnan vaatimukset.

Haluan kiittää parlamenttia keskustelusta ja mietinnöistä, jotka sille on esitelty tänä iltana. Neuvoston puheenjohtajavaltiolla Espanjalla on 15 päivää aikaa ennen kuin se luovuttaa puheenjohtajuuden Belgialle. Olemme pyrkineet siihen, ettei tasa-arvokysymystä jätettäisi huomiotta nykyisen kaltaisessa poliittisesti vaikeassa ja monimutkaisessa tilanteessa. On selvää, että Espanjan hallitus jatkaa työtään tasa-arvon asettamiseksi etusijalle Euroopan unionin asialistalla.

  Viviane Reding, komission varapuheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, olette ollut niin ystävällinen ja avokätinen koko illan ja antanut halukkaille jäsenille puheenvuoron, enkä toivoisi teidän joutuvan kohtelemaan minua ankarasti sammuttamalla mikrofonini puheenvuoron lopulla.

Siksi en toista sitä, mitä on jo sanottu. Haluan vain sanoa kaikille puhujille, että olen pannut heidän ehdotuksensa ja aloitteensa asianmukaisesti merkille. Olen pannut merkille ennen kaikkea kaksi toistuvaa huolenaihetta: ensimmäinen niistä on kriisin vaikutukset naisiin ja toinen ne konkreettiset toimet, jotka meidän on välttämätöntä toteuttaa.

Käsittelen näitä huolenaiheita yhdessä komission jäsenten kollegion kanssa ja esittelen teille toimintaohjelman syyskuun lopussa. Tuleva strategiamme on toimintaohjelma, jonka kolme toimielintä toteuttaa yhdessä työmarkkinaosapuolten ja sidosryhmien – tarkoitan naisjärjestöjä ja yhtäläisten mahdollisuuksien puolesta toimivia jäsenvaltioiden elimiä – kanssa toimielinten nelivuotisen toimikauden kuluessa.

Kiitos yhteistyöstänne, kiitos kaikille naisille heidän innostuksestaan ja erityiskiitos niille muutamille miehille, jotka pitivät pintansa kaikkien näiden naisten keskellä.

  Raül Romeva i Rueda, esittelijä. – (ES) Arvoisa puhemies, haluan aluksi viitata siihen turhautumiseen, jonka kollegani Sophia in 't Veld mainitsi ja joka ilmeisesti on meille kaikille yhteistä. On kuitenkin myös ilmeistä, kuten olemme huomanneet, että tämä on ainakin meille keskeinen, merkittävä ja ratkaisevan tärkeä kysymys. Näin me sen koemme ja aiomme jatkaa sen käsittelyä kunnes jotkut poliittisten ryhmien puheenjohtajat, niin mies- kuin naispuolisetkin, ymmärtävät, että tätä on pidettävä ensisijaisena kysymyksensä eikä vain illan päätteeksi käytävänä keskusteluna.

Toinen kysymys, jota on mielestäni syytä korostaa ja jonka kollegat ovat tuoneet esiin monin eri tavoin, on se, että tasa-arvo ei ole pelkkä päähänpisto tai ylimääräinen kuluerä, vaan pikemminkin investointi. Sen lisäksi, että se on välttämätön investointi, se on myös oikeus.

Tämä on pidettävä mielessä silloin, kun keskustelemme tämäntyyppisistä kysymyksistä. On ymmärrettävä, että sellaisessa kriisitilanteessa, joka parhaillaan on meneillään, investoinnit tasa-arvoon, sen edistämistoimet sekä siihen käytetty aika, poliittinen tahto ja raha ovat jotain, mikä vaatii paitsi kaiken älymme myös kaiken poliittisen tahtomme ja tiiviin huomiomme.

Kolmas kysymys, jota haluan myös käsitellä hyvin lyhyesti, on näkemykseni, jonka mukaan on tärkeää korostaa sitä, että saavuttaaksemme 75 prosentin työllisyystavoitteen vuoteen 2020 mennessä sekä miesten että naisten osalta on tärkeää ymmärtää, että tämä edellyttää aktiivisia toimenpiteitä, joilla edistetään ja kannustetaan naisten laajempaa osallistumista julkiseen elämään, sekä toimenpiteitä, joilla kannustetaan ja rohkaistaan miehiä kantamaan suurempi vastuu yksityiselämässä. Toista ei voida saavuttaa ilman toista. On tärkeää, että ymmärrämme toimiemme yhteydessä, että ne ovat saman kolikon kaksi eri puolta. Ellemme ymmärrä sitä, aiomme selvästi pakottaa naiset jälleen kerran tekemään kaksi ylimääräistä työpäivää.

Neljäs ja viimeinen kysymys, jolla mielestäni on myös merkitystä, on huolehtia siitä, ettei kriisiä käytetä leikkausten tekemiseen siellä, missä siihen on vähiten tarvetta. Tiedämme, että juuri Espanjan tasa-arvoministeriöllä on nykyään kaikkein pienimmät määrärahat. Leikkausten uhka siellä tarkoittaisi, ettei tämä ala ole etusijalla. Se olisi suuri erehdys, ja mielestäni on tärkeää, että muut Euroopan unionin jäsenvaltiot paitsi ymmärtävät tällaisen ministeriön merkityksen myös ottavat siitä mallia omissa maissaan.

  Ilda Figueiredo, esittelijä. – (PT) Arvoisa puhemies, haluan myös korostaa, että vaikka tämä keskustelu käydään myöhään illalla, siihen on osallistunut huomattava määrä Euroopan parlamentin jäseniä, mikä on epätavallista tällaiseen aikaan käytävässä keskustelussa. Tällainen osallistujamäärä huolimatta niistä epäsuotuisista olosuhteista, joissa keskustelua käydään, merkitsee voittoa naisten oikeuksien ja tasa-arvon puolustamiselle.

Toiseksi haluan myös todeta, että puheenvuoroissa, joita tänään on kuultu, korostetaan yleisesti konkreettisia toimia ja ideoita, jotka meidän on nyt toteutettava käytännössä. Kaikki paikallaolijat voivat vastata tähän haasteeseen ja ryhtyä sanoista tekoihin. Lisäksi katson, että näiden ehdotusten, sanojen ja lupausten toteuttamiseen tarvittava vahvempi poliittinen tahto on jotakin sellaista, jonka haluaisin säilyvän tämäniltaiseen keskusteluun liittyvänä erittäin myönteisenä näkökohtana. Vahvempi poliittinen tahto, koskipa se sitten kaikkia EU:n ja jäsenvaltioiden politiikanaloja tai erityistoimia naisten näkyvyyden lisäämiseksi siten, että tasa-arvo saavutetaan samaan tahtiin sosiaalisen kehityksen kanssa, tekee tästä keskeisen panoksen, ja toivomme, että neljän vuoden kuluessa – kuten komission jäsen on todennut – saavutamme myönteisen lopputuloksen sen työn ansiosta, jota olemme parlamentin, komission ja neuvoston kanssa tehneet.

Näin ollen haluan puheenvuoroni lopuksi todeta, että tämän vahvemman poliittisen tahdon avulla ja kiinnittämällä huomiota naisten unelmiin ja pyrkimyksiin voimme antaa merkittävän panoksen heidän vapautumisensa ja heidän unelmiensa toteutumisen hyväksi. Keinoja tähän ovat itsensä toteuttaminen ja ammatillinen tyydytys, kunkin yksilöllisen elämäntilanteen huomioon ottaminen, työ, oikeuksia kunnioittavat työpaikat, osallistuminen yhteiskuntaelämään ja mahdollisuuksien mukaan talouselämään ja poliittiseen elämään sekä tyydyttävämpi perhe-elämä.

  Puhemies. – (ES) Keskustelu on päättynyt. Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Corina Creţu (S&D), kirjallinen. – (RO) EU:n sosiaaliministerit ovat myöntäneet, että 120 miljoonaa Euroopan kansalaista elää köyhyysrajan alapuolella. Verrattuna talouskriisin puhkeamista edeltävältä ajalta saatuihin tilastotietoihin köyhien määrä on EU:ssa kasvanut 50 prosenttia vain kahden vuoden aikana. Taantuma on heikentänyt vakaata kehitystä edellisen vuosikymmenen kuluessa: köyhyydessä elävien naisten määrä on paljon suurempi kuin miesten. Työttömyys, vaaralliset työolosuhteet, vähimmäistoimeentulorajan alle jäävät eläkkeet ja kunnollisten julkisten palvelujen saantiin liittyvät ongelmat ovat suurimpia syitä köyhyyteen, jonka ominaispiirteiden takia on perusteltua puhua köyhyyden naisvaltaistumisesta Euroopassa. Valitettavasti useat oikeistolaiset hallitukset ovat taantuman varjolla luopuneet sukupuolten eriarvoisuuden vastaisista toimista. Erityisen paljon tämä on vähentänyt hoitopalvelujen ja vapaajärjestelyjen määrärahoja, millä on vakavia haittavaikutuksia myös lapsiimme. Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan Euroopan teemavuoden puoliväliarvio on kielteinen. Tosiasiassa tulevaisuus näyttää synkältä, kun sekä monien jäsenvaltioiden hallitukset että EU:n toimielimet käyttävät vain vähän aikaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevista kanssaihmisistä huolehtimiseen ja heidän elämänlaatunsa parantamiseen.

  Vasilica Viorica Dăncilă (S&D), kirjallinen. – (RO) Kaikenlaisen syrjinnän poistaminen kaikilla yhteiskunta- ja talouselämän aloilla on välttämätön edellytys ihmisoikeuksien suojelulle ja kaikkien kansalaisten hyvinvoinnille. On jatkuvasti huolehdittava naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien periaatteen edistämisestä samalla kun varmistetaan naisten aktiivisempi osallistuminen täysivaltaisesti talous- ja yhteiskuntaelämään. Mielestäni tämä lähestymistapa on otettava huomioon yhteisessä maatalouspolitiikassa, jotta varmistetaan molempien sukupuolten oikeudenmukainen ja yhtäläinen edustus. Toisaalta tällä lähestymistavalla voidaan varmistaa useiden eri toimien toteuttaminen tehokkaasti EU:n tasolla. Mielestäni sukupuolten tasa-arvo talouselämässä on äärimmäisen tärkeää maaseudun kehittämisen kannalta, ja tähän kysymykseen liittyvät toimenpiteet, jotka toteutetaan toisen pilarin yhteydessä, on säilytettävä myös tulevassa YMP:ssä. Kun pidetään mielessä, että sukupuolten tasa-arvon periaatetta edistetään EU:n lainsäädännössä ja että se on Eurooppa 2020 -strategian keskeinen edellytys, on mielestämme asianmukaista sisällyttää tämä kysymys tulevaan YMP:hen siten, että kyseistä periaatetta edistetään myös uusien välineiden avulla.

  Joanna Senyszyn (S&D), kirjallinen. – (PL) Sukupuolten tasa-arvon periaatetta ei pyritä noudattamaan tehokkaasti. Espanjan parlamentin jäsenen Elena Valencianon mukaan lehmiä suojellaan naisia paremmin. Meitä syrjitään jokaisella elämänalueella. Ansaitsemme 18 prosenttia vähemmän kuin miehet, jäämme useammin työttömiksi ja olemme aliedustettuja politiikassa, julkisessa elämässä ja liiketoiminnassa. Kaikkein valitettavinta on se, että naiset eivät voi hyödyntää täysimääräisesti edes perusoikeuksiaan. Kun kyse on naisten oikeudesta elämään ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen sekä heidän lisääntymisoikeuksistaan, niiden loukkaaminen on huomattavasti yleisempää. Esimerkiksi Puolassa ihmisoikeuksien rajoittaminen on sallittua naisten osalta. Vuonna1997 perustuslakituomioistuimen presidentti piti aborttioikeuden vapauttamisen torjumista koskevissa perusteluissaan itsestään selvänä, että raskaana oleva nainen jää vaille joitakin kansalaisoikeuksiaan. Sen lisäksi, että hän sai jatkaa uraansa, hänen asemansa "moraalisena auktoriteettina" vahvistui.

Tasa-arvokysymyksellä on oltava huomattava vaikutus EU:n talousarvioon. Talouskriisi ei saa olla syynä miesten ja naisten tasa-arvoa edistävien toimenpiteiden supistamiseen. Vain johdonmukainen, pitkän aikavälin poliittinen strategia voi tuottaa tuloksia. Pelkästään sukupuolten yhdenvertaisen kohtelun edistäminen ja syrjinnän vastaisen lainsäädännön antaminen eivät riitä. Lainsäädäntö ei automaattisesti saa aikaan tasa-arvoa. Tarvitaan ruohonjuuritason työtä, joka kehittää naisten yhteiskunnallista tietoisuutta ja yhteisvastuuta. Naisten aseman parantaminen edellyttää stereotypioiden ja syrjivien käytäntöjen torjumista ja miessovinistien poistamista julkisesta elämästä.

  Joanna Katarzyna Skrzydlewska (PPE), kirjallinen. – (PL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, naisten asema työmarkkinoilla ennen kriisiä ei ollut tyydyttävä. Se oli kuitenkin paranemaan päin huolimatta vaikeista ja edelleen ratkaisemattomista ongelmista kuten samasta työstä maksettavista erilaisista palkoista ja aliedustuksesta yritysten johtotehtävissä. Myönteistä kehitystä ei pitäisi jättää keskustelun ulkopuolelle. Komission laatimasta kertomuksesta käy ilmi, että naisten panos EU:n talouskasvuun on lisääntynyt neljänneksellä vuodesta 1995 ja että naisten työllisyysaste on noussut viimeisen vuosikymmenen aikana 7,1 prosenttia eli 59,1 prosenttiin. Kriisin seurauksena naisten työttömyys kasvaa nopeammin kuin miesten. Naiset työllistyvät pääasiassa julkiselle sektorille, joten menoleikkausten takia tehdyt irtisanomiset ovat heille suoranainen uhka. Sovellettujen kriisintorjuntamekanismien tavoitteena on pääasiassa niiden ihmisten nopea työhönpaluu, jotka menettivät työpaikkansa välittömästi kriisin seurauksena, mikä jättää toistaiseksi huomiotta pysyvästi ilman työtä olevat ihmiset. Henkilökohtaisen tilanteensa pakottamana naiset ottavat nykyisin useammin vastaan osa-aikatyötä, jossa työsuhdeturva on heikko. Kaikista näistä vaaroista tietoisina meidän on yritettävä soveltaa monialaisia ratkaisuja työllisyyden säilyttämiseksi kriisiä edeltävällä tasolla ja estettävä aleneva työllisyyskehitys.

17. Yhteinen Itämeren tutkimus- ja kehitysohjelma (BONUS-169) (keskustelu)

  Puhemies. – (ES) Esityslistalla on seuraavana Lena Ek'in teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi yhteisön osallistumisesta useiden jäsenvaltioiden yhteiseen Itämeren tutkimusohjelmaan (BONUS-169) (KOM(2009)0610 – C7-0263/2009 – 2009/0169(COD)) (A7-0164/2010).

  Lena Ek, esittelijä. – (SV) Arvoisa puhemies, 150 vuodessa Itämeri on muuttunut koskemattomasta, kirkkaasta, niukkaravinteisesta arktisesta merestä pysyvästi kriisitilassa olevaksi mereksi. Ongelmat kuten rehevöityminen, leväkukinnot, myrkylliset jätteet ja biologisen monimuotoisuuden vaarantuminen pahenevat entisestään. Itämeren tilanne on erittäin vakava. Huolimatta 1990- ja 2000-luvun onnistuneista yrityksistä vähentää typpi- ja fosforipäästöjä lähes koko Itämeri kärsii nykyisin rehevöitymisen seurauksista. Samoin ympäristömyrkky- ja raskasmetallipitoisuudet ovat korkeita huolimatta esimerkiksi lyijy-, elohopea- ja DDT-päästöjen onnistuneesta vähentämisestä.

En tiedä, onko kukaan teistä nähnyt leväkukintoja tällä aavalla ja aikaisemmin terveellä sisämerellä. Kun kesällä lähtee veneilemään suurenmoiseen saaristoon, vastassa on kymmenen senttimetrin paksuinen vihreä, pahanhajuinen leväkerros. Jos koirat juovat tätä vettä, ne kuolevat, ja jos lapset uivat siinä, he oksentavat ja kärsivät vatsavaivoista. Tämä on nykytilanne monin paikoin Itämeren ympäristössä. Jotta voidaan turvata kasvu ja maaseutuyhteisöt voivat vaurastua tulevaisuudessakin, on tärkeää parantaa tietämystä Itämereen kohdistuvista vaikutuksista.

Itämeren alueen ekosysteemi on monimutkainen, ja sitä on mahdotonta ymmärtää, elleivät tutkijat tee valtioiden rajat ylittävää yhteistyötä kautta koko tämän sisämeren valuma-alueen. Tämänsuuntaista tutkimusta tehdään jo runsaasti, mutta sitä ei useinkaan koordinoida asianmukaisesti. Tänään käsittelemämme ehdotuksen – sitä kutsutaan lyhyesti nimellä BONUS – tavoitteena on saada tässä aikaan muutos. Toimia toteutetaan Itämeren alueen valtioiden yhteisen tutkimusohjelman puitteissa, ja siihen osallistuu tutkijoita myös Venäjältä, jotta voidaan vastata tämän alueen ympäristöhaasteisiin. BONUS muodostaa strategisen suunnitelman, jossa kahdeksasta Itämeren alueen valtiosta tulevalle yli 500 tutkijalle asetetaan yhteinen tavoite. EU ja Itämeren alueen valtiot investoivat siten yhdessä lähes 1 miljardi Ruotsin kruunua ympäristötutkimukseen.

Itämeren alueella elää 85 miljoonaa ihmistä maissa, joiden talous on monin tavoin riippuvainen merestä. Samanaikaisesti yhteiskuntamme ovat syypäitä ongelman pahenemiseen päästöjen ja jätteiden kulkeutuessa veteen. Parempi kokonaisnäkemys tutkimuksesta on tarpeen, jotta Itämeri olisi mahdollista pelastaa. Alan tutkimus on pirstaloitunutta ja aivan liian riippuvaista niukoista paikallisista, alueellisista ja kansallisista tutkimusmäärärahoista.

BONUS rakentuu sen sijaan EU:n tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelmista saatujen kokemusten varaan. BONUS-ohjelman ansiosta osallistuvien valtioiden kansalliset tutkimusohjelmat ja -toimet yhdistetään ensimmäisen kerran yhteiseen strategiseen ohjelmaan, jolla on selkeä tavoite.

Haluan kiittää kaikkia – kollegojani, puheenjohtajavaltio Espanjaa sekä tutkimus-, innovointi- ja tiedeasioista vastaavaa komission jäsentä – jotka ovat olleet mukana saamassa tämän aikaan. Tämäntyyppiset koordinoidut investoinnit ympäristötutkimukseen ovat yksi tekijä kestävän, dynaamisen ja resurssitehokkaan Euroopan luomisessa. Itämeri on hyvin elävä osa kaikkien tätä sisämerta ympäröivien kahdeksan maan kulttuuria: niiden kirjallisuutta, musiikkia ja taidetta. Haluamme säilyttää sen vielä lapsenlapsillemmekin. BONUS-ohjelmasta tulee myöhemmin osa tätä investointiperustaa.

  Máire Geoghegan-Quinn, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan esittää kiitokseni Euroopan parlamentille ja erityisesti esittelijä Lena Ek'ille yhteistä Itämeren tutkimusohjelmaa (BONUS) koskevien Euroopan komission ehdotusten tukemisesta. Haluan kiittää myös teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan varjoesittelijöitä heidän rakentavasta tuestaan ja huomioida Euroopan parlamentin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan BONUS-ohjelmasta antaman myönteisen lausunnon.

Yhdeksästä Itämeren rannikkovaltiosta kahdeksan on Euroopan unionin jäsenvaltioita, ja olemme kaikki tietoisia Itämerta koskevista erittäin monimutkaisista ja kiireellisistä ympäristöongelmista, joita Lena Ek hetki sitten hyvin vaikuttavasti esitteli. Nämä alati kasvavat paineet uhkaavat nyt Itämeren alueen valmiuksia jatkaa niiden erilaisten tuotteiden ja palvelujen toimittamista, joihin olemme tottuneet luottamaan. Tieteellä on erittäin suuri merkitys tutkimus- ja ympäristöpolitiikan alan julkisten toimien tukemisessa. Eurooppalaisen tutkimusjärjestelmän hajanaisuus ja sen kansallisten osien koordinoinnin ja johdonmukaisuuden puute kuitenkin heikentävät sen taloudellista kannattavuutta ja kokonaistehoa.

Tämä on todellakin haaste, joka meidän on ratkaistava Itämeren alueella. On selvää, ettei mikään yksittäinen Itämeren valtio voi omin voimin onnistua ratkaisemaan kyseisen alueen monimutkaisia ympäristöongelmia. Itämeren ympäristöongelmien ratkaisemiseksi on nyt kiireesti kehitettävä aluetta koskeva merkittävä yhdennetty tutkimusstrategia, mahdollistettava valtioiden rajat ylittävät synergiaedut, yhdistettävä voimavarat, jaettava tietoa ja lisättävä tutkijoiden rajatylittävää liikkuvuutta. Siten voimme varmistaa Itämeren alueen kestävän tulevaisuuden. BONUS-aloite ja Itämeren aluetta koskevan EU-strategian yhteydessä toteutetut toimet tarjoavat rakenteen ja keinot näiden haasteiden ratkaisemiseksi tehokkaasti ja koordinoidusti.

Olen tyytyväinen toimielinten sopimukseen, joka tehtiin viime huhtikuun 27. päivänä BONUS-aloitteen täytäntöönpanosta. Lisäksi haluan korostaa olevani pahoillani siitä, että jäsenvaltiot eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen Euroopan komission alkuperäisen ehdotuksen mukaisesta mallista, joka perustuu tosiasialliseen yhteisbudjettiin. Ellei käytössä ole yhteisbudjettiin perustuvaa rahoitusjärjestelmää, ei yksinomaan tieteelliseen huippuosaamiseen perustuvien, valtioiden välisten parhaiden tutkimussuunnitelmien valintaa, konsortion laatua ja ennakoitua vaikutusta voida täysin taata. Etujen täysimääräinen hyödyntäminen, lisäarvon tuottaminen ja valtioiden rajat ylittävän yhteistyön avulla saavutettavat tehokkuusedut eivät ole mahdollisia. Tästä syystä Euroopan komissio haluaa korostaa, että tämän päätöksen seurauksia ei pidä käyttää ennakkotapauksena tulevia ehdotuksia ajatellen. Jäsenvaltioiden on sitouduttava rajat ylittävää rahoitusta ja yhteistyötä koskevaan tosiasialliseen yhteisbudjettiin ennen Lissabonin sopimuksen 185 artiklaan perustuvien uusien aloitteiden tekemistä.

Palatakseni nykyiseen aloitteeseen, Euroopan komissio luottaa täysin siihen, että BONUS-ohjelmalla pystytään saamaan paras mahdollinen hyöty Itämeren alueen ympäristötutkimusohjelmista, parantamaan alueen tieteellisiä valmiuksia, helpottamaan tutkijoiden rajat ylittävää liikkuvuutta, edistämään synergiaetuja ja estämään tutkimushankkeiden turha päällekkäisyys. Siten varmistetaan Itämeren kestävä tulevaisuus.

  Anna Rosbach, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (DA) Arvoisa puhemies, BONUS-169 on merkittävä kokeiluhanke, ja siinä on kyse määrätyn alueen ympäristöongelmia koskevasta yhteistyöstä. Kaikki Itämeren alueen valtiot tukevat ohjelmaa yleisesti. Ohjelmaan on tarkoitus ottaa mukaan myös EU:n ulkopuolisia maita, jotka saastuttavat Itämerta laskemalla jätevetensä siihen. Itämerta pidetään yhtenä maailman saastuneimmista meristä. BONUS-ohjelmalla on valtava työ tuoda päivänvaloon Itämeren monet ympäristöongelmat. Itämerta uhkaavat kaikki maailman erityyppiset saasteet alkaen paperitehtaiden ja samankaltaisten teollisuudenalojen saasteista kalakantojen romahtamiseen, eivätkä suutariksi jääneet sinappikaasupommit ja Venäjän kaasuputket auta edistämään ekosysteemin hyvinvointia. Siksi kannatan varauksetta BONUS-ohjelmaa. Se ei kuitenkaan saa jäädä ainoaksi, vaan sitä on täydennettävä valtioiden ympäristötietoisuudella ja niiden toteuttamilla toimilla sekä myöntämällä rahoitusvaroja.

  Lambert van Nistelrooij, PPE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Máire Geoghegan-Quinn, hyvä esittelijä Lena Ek, Itämeren erityisongelmat ja sen konkreettinen tilanne edellyttävät erityistä lähestymistapaa. Siksi olen iloinen siitä, että voimme tässä vaiheessa saattaa asiat päätökseen sopimuksella ja että työt voivat alkaa. Haluan silti esittää muutamia ajatuksia.

Kuten komission jäsen jo totesi, tavoitteenamme on ensisijaisesti ollut tosiasiallinen yhteisbudjetti, yhteinen rahasto, johon sovelletaan huippuosaamisen ja monitieteisen lähestymistavan kaltaisia arviointiperusteita. Kuulemisten tuloksena päädyttiin melko käytännölliseen lähestymistapaan, joka antaa maille mahdollisuuden tehdä itse valintoja hankeluettelon perusteella saadakseen omat yliopistonsa ja oppilaitoksensa mukaan. Minulla ei sinänsä ole mitään tätä lähestymistapaa vastaan – hyväksyn sen ehdottomasti – mutta meidän on arvioitava se. Se on tehtävä tehokkaasti, ja jos se tehdään oikein ja yhteistyö onnistuu paremmin kuin ennen, se voi hyvin olla esimerkki siitä, mihin pyrimme Eurooppa 2020 -strategialla. EU maksaa hieman lisää ja jäsenvaltiot maksavat lisämaksun. Kyse ei ole ainoastaan varsinaisesta tutkimuksesta vaan myös myöhemmästä täytäntöönpanosta. Ympäristön laatu on myös palautettava ennalleen tehokkaasti, joten seuratkaamme sitä tarkasti.

Esitän vielä kaksi huomautusta. Ensinnäkin Itämerta koskeva lähestymistapa voi myös toimia esimerkkinä muille makroalueille, kuten Tonavan alueelle. Kysyisin komission jäseneltä, onko tällä perusteella pohdittu kyseistä aluetta…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Adam Gierek, S&D-ryhmän puolesta. – (PL) Komission ehdotukseen sisältyvissä Itämeren hyvinvoinnin tutkimista koskevissa määräyksissä tuodaan esiin eräs tärkeä näkökohta: strategisen suunnittelun vaihe. Ilman tätä vaihetta kyse olisi vain tämän tutkimuksen laaja-alaisesta kehittämisestä. Tarvitsemmekin laajemman toimintasuunnitelman, paremman strategian, joka meren lisäksi käsittää sen valuma-alueen, joka parhaillaan tulvii pahasti, kuten tiedämme.

Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä myös asiantuntijoiden valintaan, sillä ehdotettua monipuolista tutkimustyötä ei voida pelkistää laboratoriossa jäljiteltäviksi ilmiöiksi. Tässä tapauksessa kenttätutkimukset liittyvät tiiviisti alueisiin, jotka kuuluvat määrättyjen jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan. Siksi EU:n lainsäädäntö on sovitettava yhteen kansallisen lainsäädännön kanssa. Komission on otettava tämä seikka huomioon riippumattomien asiantuntijoiden valinnassa.

Itämeren alueella sijaitsevien uusien jäsenvaltioiden tutkimusvalmiuksien parantamisessa on otettava huomioon ensinnäkin se, että tutkimuspotentiaali näissä maissa vaihtelee ja että tutkimushenkilökunnan yleisesti hyviä valmiuksia haittaa huonompi laboratoriovälineistö. Siksi olen yllättynyt siitä, että yhteisbudjetin infrastruktuureihin liittyvien luontoissuoritusten enimmäismääräksi vahvistetaan 25 prosenttia. Toiseksi "yhteisbudjettia" ei monissa maissa sallita sekä oikeudellisista syistä että sillä perusteella, että se voisi haitata niissä parhaillaan toteutettavia tutkimussuunnitelmia. Kolmanneksi ohjelman strateginen vaihe tarvitsee aikaa. Tätä vaihetta pitäisi hyödyntää paremmin.

Näin ollen on ensinnäkin välttämätöntä määritellä Itämeren ja sen valuma-alueiden tutkimusprioriteetit, ja sen jälkeen hankkeiden osallistujien on investoitava tutkimuslaitoksiinsa, jotta ne saavat valmiudet työstää näitä prioriteetteja. Venäjän ottaminen tasapuolisesti mukaan tähän tutkimukseen Itäisen kumppanuuden pohjalta on tärkeää.

  Satu Hassi, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, suuri kiitos mietinnön esittelijälle Ek'ille aivan erinomaisesta työstä. Tämä BONUS-tutkimusohjelma, joka on hyvin kannatettava ja hyvä aloite, on seurausta EU:n Itämeri-strategiasta.

Pidän myös itse strategiaa erittäin merkittävänä edistysaskeleena. Itämerestähän tuli käytännöllisesti katsoen EU:n sisämeri kuutisen vuotta sitten laajenemisen yhteydessä. Tämä asia on tiedostettu liian hitaasti. Kuten esittelijä Ek totesi, Itämerta on tutkittu paljon, mutta liian vähän on koordinoitua tutkimusta, joka mm. luo tietopohjaa EU:n politiikkojen kehittämiselle paremmiksi ja älykkäämmiksi.

Toivon, että koordinoitu tutkimus auttaa meitä tiedostamaan ainakin kaksi asiaa. Ensinnäkin Itämeren ekologinen tila on hälyttävä. Se on yksi maailman saastuneimmista meristä. Maailman suurin hapeton – siis kuollut – merenpohja-alue on Itämeressä. On sanottu, että Euroopan suurin autiomaa on Itämeren pohjassa.

Toinen asia, jota tutkimus toivottavasti auttaa ymmärtämään paremmin on se, että syypäitä Itämeren tilaan olemme me itse. Pääongelma on rehevöityminen, jonka seurauksia mietinnön esittelijä myös hyvin kuvasi. Rehevöittävien ravinteiden – typen ja fosforin – suurin lähde on maatalous. Se tarkoittaa pääasiassa EU-maataloutta Itämeren valuma-alueella.

Toivon siis, että yhteinen koordinoitu tutkimus auttaa tiedostamaan nämä asiat riittävän laajasti, ja että se auttaa meitä myös kehittämään parempia ja älykkäämpiä menetelmiä kaikille toimialoille, mutta erityisesti maatalouteen, sillä ovathan jokiin ja meriin valuvat lannoitteet viljelijöiden kannalta silkkaa resurssien tuhlausta.

Hyvät kollegat, on kuitenkin muistettava, että tutkimus ei voi ratkaista kaikkea. Meidän on myös ymmärrettävä, että Itämeren pelastaminen edellyttää todellisia muutoksia myös politiikassa, ennen kaikkea maataloudessa, mutta myös muilla aloilla. Toivon, että teemme Itämerestä, joka on nyt yksi maailman saastuneimmista meristä, ja sen pelastamisesta menestystarinan, josta muu maailma voi ottaa oppia.

  Maria da Graça Carvalho (PPE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kannatan Itämeren tutkimus- ja kehitysohjelmaa (BONUS-169), jolla yhdennetään Itämeren ympäristöä ja meren luonnonvarojen hallinnointia koskevat jäsenvaltioiden kansalliset ja Euroopan komission tutkimustoimet. BONUS-169-ohjelma on innovatiivinen malli ja näyttää esimerkkiä muuntyyppiselle alueyhteistyölle tieteellisen tutkimuksen alalla.

Itämeren alueen tavoin muut alueet, kuten Kaakkois-Eurooppa, hyötyisivät jäsenvaltioiden ja komission yhteisistä toimista, joilla ratkaistaan yhteisiä haasteita ja tuetaan kestävää kehitystä niiden alueilla.

Siksi kehotan parlamenttia ja komissiota harkitsemaan mahdollisuutta laatia Kaakkois-Eurooppaa koskeva yhteinen tutkimusohjelma, jossa keskityttäisiin erittäin tärkeisiin aloihin kuten meriin, biologiseen monimuotoisuuteen ja mereen perustuvaan energiantuotantoon sekä otettaisiin huomioon EU:n Atlantin akseli ja sen naapurialueet.

  Petru Constantin Luhan (PPE). – (RO) EU:n osallistuminen yhteiseen Itämeren tutkimus- ja kehitysohjelmaan on osoitus siitä, että EU:n toimielimet pyrkivät lisäämään politiikanalojen, ohjelmien ja muiden tutkimusalan yhteydessä mainittujen toimien yhdenmukaisuutta. EU:n tason yhteiset toimet ovat edellytys haasteiden ratkaisemiselle sekä ohjelmasuunnittelun tulosten ja vaikutusten tehostamiselle siten, että kaikki tutkimustoimet sisällytetään yhtenäiseen, hyvin koordinoituun ohjelmaan, jolla edistetään alueen kestävää kehitystä.

BONUS-ohjelmalla on erityinen merkitys Itämeren alueelle. Sen merkitys ei kuitenkaan saisi rajoittua vain kyseiselle alueelle. Toivoisin, että BONUS-ohjelmaa hyödynnettäisiin tulevaisuudessa mallina muille EU:n alueellisen yhteistyön muodoille esimerkiksi Tonavan tai Välimeren alueilla. Tämän ansiosta Euroopan unionista voi tulla voimakas, dynaaminen ja kilpailukykyinen.

  Radvilė Morkūnaitė-Mikulėnienė (PPE). – (LT) Yhteisen Itämeren tutkimus- ja kehitysohjelman (BONUS-169) toteuttaminen on paljastanut Itämeren katastrofaalisen tilan etenkin niillä alueilla, joissa paitsi Euroopan unionin jäsenvaltioilla myös EU:n rajanaapurivaltioilla on suunnitteilla tai käynnissä laajoja energiainfrastruktuurihankkeita. Joissakin paikoissa genotoksisuus on lisääntynyt monisatakertaisesti. BONUS-ohjelma on jo osoittanut mahdollisuutensa edistää Itämeren ympäristöseurantaa, ja siksi on välttämätöntä jatkaa Itämeren tilaa koskevia aktiivisia tutkimuksia. Jotta voidaan varmistaa mahdollisimman perusteelliset ja puolueettomat tutkimukset, on erittäin tärkeää saada kaikkien Itämeren rannikkovaltioiden tutkijat tasapuolisesti mukaan tutkimuksiin. BONUS-ohjelma on niin kutsuttu ennaltaehkäisevä toimi, jossa kiinnitetään huomiota Itämeren monimutkaiseen ekologiseen tilaan. Ainoastaan rahoittamalla tutkimusta asianmukaisesti ja ottamalla uhkat ajoissa huomioon pysäytämme luonnonkatastrofit, ja luotan siihen, että huolehdimme Itämeren…

  Elena Oana Antonescu (PPE). – (RO) Joidenkin alueiden ympäristöongelmat voitaisiin hoitaa paljon tuloksekkaammin, jos yksittäiset maat yhdistäisivät toteuttamansa tutkimustoimet. Siksi kannatan komission ehdotusta ja esittelijän ehdotusta tuen myöntämisestä Itämeren aluetta koskevalle BONUS-ohjelmalle.

Mielestäni oli hyvä ajatus sisällyttää ehdotukseen johdanto-osan kappale, jossa pyydetään komissiota toteuttamaan BONUS-ohjelman loppuarviointi tämänkaltaisten ohjelmien täytäntöönpanon laadun ja tehokkuuden selvittämiseksi erityisesti määriteltyjen tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Nämä tulokset on julkaistava ohjelman internetsivustolla, jotta kansalaiset saavat tietoa ohjelman kulusta ja toimivuudesta. Yritysten edustajat voivat myös laatia liiketoimintasuunnitelmansa niiden suositusten ja mahdollisuuksien perusteella, jotka tulevat esiin tätä aluetta koskevissa tutkimustuloksissa.

Meidän kannaltamme on tärkeää saada tietää, mitä konkreettista hyötyä BONUS-ohjelman tuloksista on ympäristölle, kansalaisille ja Itämeren alueen kehittämiselle etenkin nykyisen talouskriisin aikana.

  Czesław Adam Siekierski (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, kannatan varauksetta Itämeren yhteisen tutkimus- ja kehitysohjelman (BONUS) perustamista. Olen varma siitä, että rajat ylittävään keskinäiseen yhteistyöhön ja kokemustenvaihtoon perustuvan yhdennetyn ylikansallisen tutkimusohjelman perustaminen edistää tehokkaampia Itämeren suojelutoimia ja saa alueella aikaan kestävää kehitystä. Kahdeksan jäsenvaltiota käynnisti BONUS-ohjelman. Itämeren maihin on otettu mukaan yksi maa lisää: Venäjä. Siksi on perusteltua, että venäläiset tutkijat osallistuvat ohjelmaan. Tutkimusohjelman pitäisi täydentää joitakin ehdotuksia, jotka koskevat unionin tätä aluetta varten kehittämää strategiaa ja makroalueiden asemaa tulevassa koheesiopolitiikassa, josta parlamentissa keskusteltiin kaksi kuukautta sitten. On sääli, että emme pystyneet keskustelemaan avoimesti ja selvittämään, mitä seurauksia ja vaaroja Itämerelle aiheutuu rakentamisesta ja käytöstä (…).

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Piotr Borys (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, paljon kiitoksia tästä puheenvuorosta.

Toteaisin, että koko Itämeren alaan liittyvä nykytutkimus olisi nähtävä osana Euroopan unionin valtaisaa alueellista yhteenkuuluvuutta. Keskittykäämme tänään useisiin merkittäviin rinnakkaisstrategioihin: Itämeri-strategiaan, Euro–Välimeri-yhteistyökumppanuuteen ja Tonavan aluetta koskevaan EU:n strategiaan. On kuitenkin muistettava, että näiden alueiden välille on luotava yhteydet.

Nyt tavarakauppaa käydään edelleen pääasiassa Indokiinan kanssa, ja siksi on erittäin tärkeää keskittyä varmistamaan, että myös Itämeri-strategiaan sisältyy mahdollisuus hyödyntää TNT-verkon pohjois–eteläsuuntaisia yhteyksiä. Onneksi kyseinen strategia on nykyisin julkisesti käytettävissä, ja toivon, että myös Itämeren alue liitetään tiiviisti eteläiseen Eurooppaan useisiin rinnakkaisratkaisuihin perustuvan TNT-verkon avulla.

  Máire Geoghegan-Quinn, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan esittää kiitokseni esittelijä Lena Ek'ille ja niille kymmenelle Euroopan parlamentin jäsenelle, jotka varasivat näin myöhään illalla aikaa keskustellakseen tästä asiasta parlamentissa.

Olen erittäin tyytyväinen siihen, että kaikki 185 artiklassa tarkoitetut aloitteet, joista ilmoitettiin EU:n seitsemännen puiteohjelman yhteistyötä koskevassa osiossa, on nyt hyväksytty. Tämä on poliittinen saavutus kaikille Euroopan unionin toimielimille. On selvää, että BONUS-aloite auttaisi Itämeren alueen maita ratkaisemaan tehokkaammin tämän alueen erittäin monimutkaiset ja kiireelliset ympäristöongelmat edistämällä synergiaa ja torjumalla yksinomaan kansallisten tutkimustoimien turhaa päällekkäisyyttä.

Kun otetaan huomioon ne keskeiset maailmanlaajuiset poliittiset ongelmat, joita meillä on ratkaistavana esimerkiksi sellaisilla politiikanaloilla kuin ilmastonmuutos, energia-ala, elintarvikkeet ja terveys, voimavarojen yhdistämisestä ja yhteistyöstä tulee välttämätön edellytys. SEUT 185 artiklassa tarkoitetut aloitteet ovat merkittävässä asemassa joidenkin näiden keskeisten ongelmien ratkaisemisessa. Näistä aloitteista saatujen kokemusten ansiosta pystymme kehittämään vielä parempia ja tehokkaampia tapoja tehdä yhteistyötä EU:n tasolla ja hyödyntää täysimääräisesti sekä kansallisia että yhteisön tutkimusohjelmia.

Kuten totesin nimitykseni vahvistamiseksi pidetyssä Euroopan parlamentin kuulemistilaisuudessa viime tammikuussa, olen vakaasti sitoutunut eurooppalaisen tutkimusalueen toteuttamiseen kokonaisuudessaan, mutta meidän on tehtävä yhteistyötä sovinnollisesti ja yksimielisesti, jos aiomme saavuttaa tämän tavoitteen. Tämä on ratkaisevan tärkeää Euroopan unionin tulevan talouskehityksen kannalta ja jos aiomme varmistaa, että EU saavuttaa maailmanlaajuisen johtoaseman tutkimuksen, innovaatioiden ja tieteen alalla.

  Lena Ek, esittelijä. – (SV) Arvoisa puhemies, BONUS-ohjelma on oikeastaan 185 artiklassa tarkoitettu kokeiluhanke, ja voin vakuuttaa kaikille niille, jotka aikovat työskennellä sen parissa tai tutustua siihen tai joihin se vaikuttaa, ettei se ole helppo hanke. Ei ole helppoa yhdistää Euroopan unionin ja useiden eri jäsenvaltioiden tutkimusvaroja. Haaste on valtava. Ei ole helppoa sovittaa yhteen erilaisia akateemisia tutkimuskäytäntöjä ja -perinteitä, kun 16 laajaa tutkimusryhmää, 500 tutkijaa, kahdeksan maata ja muut EU:n jäsenvaltiot sekä kaikki ne, jotka arvioivat ja tarkastavat toimintamme asianmukaisuuden ja tehokkuuden, seuraavat, miten se käytännössä sujuu.

Tämä vaatii mukana olevilta tutkijoilta paljon. Se vaatii paljon jäsenvaltioilta ja niiden hallituksilta, ja voin vakuuttaa teille, että se vaatii vaikeita poliittisia päätöksiä ja vahvaa poliittista johtajuutta, mutta se on meidän tehtävämme. Tutkimusohjelmamme on arvioitava perusteellisesti, ja meidän on kannettava tämä valtava vastuu, sillä meidän on ratkaistava ongelmat yhdessä Itämeren takia. Meidän on kuitenkin myös kehitettävä malli, jonka avulla voidaan saavuttaa edistystä muualla Euroopassa. Tämä koskee suuria jokia, Välimerta ja sitä, miten yleisesti ottaen käytämme veronmaksajilta saatuja yhteisiä varoja EU:n ohjelmiin ja kansallisiin ohjelmiin.

Itämeri on ollut osa yhteistä historiaamme ja kulttuuriamme jääkauden päättymisestä lähtien ja käynyt läpi viikinkiajan, keskiajan kaupankäynnin ja kylmän sodan aikaisen "vapauden meren", ja nyt se on meri, jota vanhempamme ja lapsemme rakastavat ja jonka hoito on meidän vastuullamme. Kun otetaan huomioon nämä ongelmat ja ratkaistavanamme olevat valtavat haasteet, haluaisin jälleen kerran kiittää kaikkia mukana olleita. Työ ei pääty täällä tekemiimme päätöksiin ja allekirjoittamiimme asiakirjoihin, vaan nyt se vasta alkaa.

  Puhemies. – (ES) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.

18. Schengenin tietojärjestelmää koskevien Schengenin säännöstön määräysten soveltaminen Bulgariassa ja Romaniassa (keskustelu)

  Puhemies. – (ES) Esityslistalla on seuraavana Carlos Coelhon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Schengenin tietojärjestelmää koskevien Schengenin säännöstön määräysten soveltamisesta Bulgarian tasavallassa ja Romaniassa (06714/2010 – C7-0067/2010 – 2010/0814(NLE)) (A7-0199/2010).

  Carlos Coelho, esittelijä. – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Cecilia Malmström, hyvät kollegat, mainitsen neljä olennaista näkökohtaa. Ensimmäiseksi käsittelen arviointimenettelyä. Liityttyään Euroopan unioniin vuonna 2007 Romania ja Bulgaria alkoivat valmistella täysimääräistä yhdentymistä Schengen-alueeseen. Jos neuvosto aikoo tehdä päätöksen sisärajojen poistamisesta, arviointimenettelyjen avulla on tarkistettava, että kaikki asiaa koskevien yhteisön säännöstön osien täytäntöönpanon vaatimat edellytykset täyttyvät. Niitä ovat tietosuoja, Schengenin tietojärjestelmä, ilma-, maa- ja merirajat, poliisiyhteistyö ja viisumipolitiikka.

Arviointimenettelyt aloitettiin tietosuojaan liittyvästä osasta. Tämä edellyttää, että kukin jäsenvaltio on asianmukaisesti valmistautunut panemaan täytäntöön kaikki tietosuojasäännökset. Schengenin tietojärjestelmä edellyttää tiedonsiirtoa kyseisiin maihin, joten tulokset ovat näin ollen sen arviointiprosessin kannalta välttämättömiä. Siksi tämän päätöksen hyväksyminen on ensimmäinen toimenpide tarkastusten poistamiseksi sisärajoilta Bulgariassa ja Romaniassa.

Toiseksi käsittelen asiakirjojen saatavuutta. Neuvosto on jättänyt tämän päätösehdotuksen parlamentin käsiteltäväksi. Arviointi- ja seurantakertomuksia ei kuitenkaan toimitettu; ne antaisivat parlamentille mahdollisuuden tutustua kaikkiin harkitun ja perustellun lausunnon antamisen kannalta välttämättömiin tietoihin. Neuvosto toimitti asiakirjat vasta parlamentin vaadittua niitä.

Olen tyytyväinen Romanian suurlähettilään toimiin; hänen avullaan oli mahdollista ratkaista tilanne pyytämällä salassa pidettävien asiakirjojen määräämistä julkisiksi ja niiden rajoitettua jakelua. Tämän ansiosta pysyttiin aikataulussa, mutta meillä on ratkaistavana sama ongelma, kun parlamentilta pyydetään lausuntoa muista Schengenin säännöstöön liittyvistä näkökohdista. On siis välttämätöntä, että parlamentti ja neuvosto tekevät mahdollisimman pian salassa pidettävien asiakirjojen siirtoa koskevan sopimuksen.

Kolmanneksi käsittelen Romanian ja Bulgarian arviointia. Bulgarian osalta pantiin merkille joitakin puutteita, jotka liittyivät henkilötietojen käytöstä poliisialalla annetun Euroopan neuvoston suosituksen nro (87) 15 hyväksyntään, täytäntöönpanoon ja soveltamiseen, ja puutteita havaittiin myös kansallisen tietosuojakomitean toiminnassa. Bulgaria toteutti näiden suositusten nojalla asianmukaiset toimet, ja neuvosto totesi 26. huhtikuuta, että tarvittavat tietojen palautusta koskevat edellytykset oli täytetty.

Romanian osalta havaittiin joitakin puutteita, jotka liittyivät henkilötietojen käsittelyn sääntelyä koskevan kahden lain hyväksymiseen, kansallisen valvontaviranomaisen toimitiloihin ja tietosuojaresursseihin sekä Schengen-tietojen määräaikaisten tarkastusten käyttöönottoon. Yleisesti ottaen Romania on toteuttanut suositusten perusteella asianmukaiset toimet, ja vielä vireillä olevat toimet eivät estä Romaniaa soveltamasta soveltuvin osin kaikkia välttämättömiä tietosuojamääräyksiä. Edellytykset Romanian ja Bulgarian hyväksymiselle tietosuojan alalla on näin ollen näytetty toteen.

Arvoisa puhemies, lopuksi käsittelen Schengen-arviointimekanismin tarkistamista. Haluan tässä yhteydessä käyttää tilaisuutta hyväkseni ja korostaa tarvetta perustaa mahdollisimman pian Schengen-arviointia koskeva eurooppalainen arviointimekanismi, joka on yksinkertainen, tehokas, toimiva ja avoin. Parlamentti hylkäsi sen käsiteltäviksi viime lokakuussa jätetyt ehdotukset. Pyytäisin komissiota käyttämään aloiteoikeuttaan mahdollisimman pian.

  Cecilia Malmström, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, olen täysin vakuuttunut siitä, että Bulgaria ja Romania tekevät kaikkensa pystyäkseen lopettamaan sisärajoilla tehtävät tarkastukset määräpäivään mennessä, maaliskuussa 2011. Komissio tukee toimivaltansa rajoissa varauksetta molempia maita, jotta ne onnistuvat läpäisemään Schengen-arvioinnin.

Neuvosto vastaa Schengen-arviointien toteuttamisesta ja päättää näiden arvioiden pohjalta tarkastusten lopettamisesta sisärajoilla. Arvioinnit ovat parhaillaan käynnissä, joten on liian aikaista arvioida valmistelujen tilannetta. Tietosuojaa koskevien myönteisten arvioiden perusteella ensimmäiset toimet ovat kuitenkin onnistuneet, minkä ansiosta Bulgarialla ja Romanialla on nyt mahdollisuus Schengenin tietojärjestelmän käyttöön.

Euroopan parlamentti ja Carlos Coelho ehdottavat, että Bulgaria ja Romania tiedottavat neuvostolle ja parlamentille suosituksista jatkotoimiksi. Nykyisessä Schengen-arvioinnissa käytäntö tosiaankin on, että jäsenvaltiot, joita asia koskee, ilmoittavat neuvostolle toimenpiteistä suositusten täyttämiseksi, sillä arviointimekanismi on nyt kokonaan neuvoston vastuulla. Tällä perusteella ja voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti on neuvoston tehtävä tiedottaa asiasta parlamentille.

Hyvä jäsen Carlos Coelho, tässä yhteydessä haluan tuoda esiin ehdotuksenne ja vakuuttaa, että esitän piakkoin syksyllä uuden ehdotuksen arviointimekanismiksi Lissabonin sopimuksen tultua voimaan, ja että teen sen mainitsemistanne syistä.

Mielestäni sekä jäsenvaltioiden että parlamentin pitäisi olla mukana tässä mekanismissa. Jäsenvaltiot ovat tietenkin sitoutuneet säilyttämään keskinäisen luottamuksen toistensa kykyyn toteuttaa kaikki ulkorajojen, viisumiasioiden ja poliisiyhteistyön alaan kuuluvat tukitoimet, jotka mahdollistavat tarkastusten poistamisen sisärajoilla.

Euroopan parlamentin pitäisi ehdottomasti saada kattavat tiedot näistä arviointituloksista. Uuden mekanismin avulla komissio aikoo korjata esittelijän mainitsemat nykyiset puutteet. Nykyisin arviointien jälkeen ei toteuteta mitään konkreettisia jatkotoimia eikä suosituksia aina panna täytäntöön. Parlamentin tukea tässä prosessissa arvostetaan todellakin suuresti.

  Mariya Nedelcheva, PPE-ryhmän puolesta. – (BG) Kiitän Carlos Coelhoa ja olen tyytyväinen siihen kehitykseen, jota Bulgariassa ja Romaniassa on mietinnön mukaan tapahtunut. Henkilötietosuojaa koskevan tarkastuksen myönteiset tulokset ja siitä tehdyt myönteiset päätelmät ovat mahdollistaneet Schengenin tietojärjestelmän toteuttamisajankohdan vahvistamisen myös Bulgariassa.

Sekä Bulgarian liittyminen Euroopan unioniin että sen liittyminen Schengen-alueeseen herättävät innostusta kaikkien Bulgarian kansalaisten keskuudessa. Oikeastaan innostus on liian lievä ilmaus, sillä kyse on mahdollisuudesta poistaa rajatarkastukset ja käyttää oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen koko Euroopan unionin alueella. Tämä onnistuminen on Bulgarian nykyisen hallituksen suunnattoman vaivannäön ja määrätietoisen toiminnan tulosta. Se on tehnyt kaiken mahdollisen kuroakseen umpeen aikaisempina vuosina syntynyttä välimatkaa sekä täyttääkseen edellytykset ja tehdäkseen tarvittavat valmistelut Schengenin säännöstön soveltamista varten.

Schengenin alueessa ei ole kyse vain liikkumisen vapaudesta. Se merkitsee myös poliisi- ja tulliyhteistyön tiivistämistä varsinkin ihmiskaupan ja tavaroiden laittoman kaupan sekä yleisemmin järjestäytyneen rikollisuuden torjumisen alalla. Bulgarian ja Romanian liittyminen Schengen-alueeseen on yksi vaihe matkalla kohti unelmaamme: kansalaisten Euroopan toteuttamista. Sen saavuttaminen edellyttää jatkuvia ponnisteluja ja sitä, että maiden hallitukset noudattavat Schengenin säännöstössä asetettuja vaatimuksia, puhumattakaan EU:n toimielinten vankkumattomasta tuesta.

Euroopan parlamentin mahdollisuus saada käyttöönsä arviointikertomuksissa annetut suositukset ja toteutettavia jatkotoimia koskevat asiakirjat antaa takeet yhteisen rakentavan vuoropuhelumme jatkumisesta. Avoin vuoropuhelu takaa Bulgarian ja Romanian kansalaisille myös sen, että perustamissopimuksissa määrätyt perusoikeudet toteutuvat.

  Ioan Enciu, S&D-ryhmän puolesta. – (RO) Eilen vietimme 25. vuosipäivää sen kunniaksi, että Euroopan kansalaiset saivat ensimmäistä kertaa vapauden matkustaa rajoituksetta Euroopan unionin alueella. Tämän vuosipäivän yhteydessä komission jäsen Cecilia Malmström totesi seuraavaa: "Schengen-järjestelmästä on tullut yksi voimakkaimmista symboleista EU:n kyvylle parantaa kansalaistensa elämää". Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmän puheenjohtaja Martin Schulz puolestaan totesi seuraavaa: "Schengen-yhteistyö on todennäköisesti yksi menestyksekkäimmistä ja käsin kosketeltavimmista Euroopan unionin saavuttamista tuloksista 30 vuoteen". Tässä samassa yhteydessä minäkin haluan vain toivottaa Schengen-yhteistyölle ja vapaudelle hyvää vuosipäivää! Romania ja Bulgaria voisivat olla lahja Schengen-alueelle sen vuosipäivänä.

Arvioinnit suoritettuaan neuvosto totesi, että molemmilta jäsenvaltioilta on saatu riittävät takeet, jotta ne voivat toteuttaa alustavat toimenpiteet liittyäkseen Schengen-alueeseen. Vahvistamme nämä toimenpiteet antamalla huomenna puoltavan lausunnon. Romanian ja Bulgarian saatua vihdoin liittymismahdollisuuden siitä eivät hyödy ainoastaan näiden maiden kansalaiset, vaan myös koko Euroopan unioni. Yhteistyön lisääminen talouden, sosiaaliasioiden ja hallinnon alalla vahvistaa EU:ta. Osana liittymisprosessia molempien jäsenvaltioiden hallitusten on täytettävä Schengenin etenemissuunnitelmassa asetetut vaatimukset.

Olen tyytyväinen siihen, että Euroopan parlamentti on onnistuneesti hoitanut tehtävänsä eurooppalaisen demokratian takaajana. Esittelijän käsiteltäväksi jättämän tarkistuksen tarkoituksena on ainoastaan EU:n toimielinten välisen avoimen yhteistyön käynnistäminen. Vain tämäntyyppinen yhteistyö voi tuottaa nopeita, konkreettisia tuloksia EU:n lainsäädännön käsittely- ja hyväksymismenettelyssä. Euroopan unionin toimielinten väliset erimielisyydet eivät saa viivyttää tai heikentää Euroopan kansalaisten oikeuksia, vapauksia ja hyvinvointia, sillä kaikkien toimielinten tehtävä on palvella kansalaisia.

Carlos Coelhon ehdotuksen mukaisesti uuden arviointijärjestelmän käyttöönotto mahdollistaa turvallisuuden takaamisen ja keskinäisen luottamuksen lujittamisen, mikä on keskeisen tärkeää Schengen-alueen ylläpitämisen kannalta. Kannatan Carlos Coelhon ehdotuksia.

  Nathalie Griesbeck, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, muutama päivä sitten juhlimme puhemies Jerzy Buzekin ja puheenjohtaja José Manuel Barroson kanssa Schengenin sopimusten vuosipäivää. Tänä iltana, joka alkaa jo kallistua pitkälle yöhön, laskemme konkreettisesti uuden peruskiven ehdotukselle neuvoston päätökseksi.

Siirrymme ajatuksista käytännön tekoihin ja yhteistyöhön, jotka ovat välttämättömiä ennakkoedellytyksiä tarkastusten poistamiselle Bulgarian ja Romanian rajoilla ja jotka alustavien arvioiden mukaan ovat täyttymässä. Näiden kahden maan pitäisi käytännössä pian pystyä antamaan henkilötietojen suojaa ja käsittelyä koskevat takeet.

Tämä on hyvä uutinen, jonka tuloksena molemmat maat integroidaan kokonaan osaksi Schengen-järjestelmää, joka parantaa turvallisuutta ja lisää hyvinvointia paitsi kyseisten maiden myös koko Euroopan mantereen osalta. Olen varma, että tämän ansiosta voidaan torjua laittoman muuttoliikkeen ja laittoman maahanmuuton, kansainvälisen rikollisuuden ja kaikenlaisten epäkohtien aiheuttamia ongelmia. Tämä auttaa pienentämään riskejä.

Esitän kaksi lyhyttä huomautusta…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Tatjana Ždanoka , Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, koska Schengenin tietojärjestelmä (SIS) kuuluu olennaisena osana Schengen-alueeseen, käsiteltävä asia on äärimmäisen tärkeä. Olen itse kotoisin uudesta jäsenvaltiosta. Muistan, miten Latvia halusi liittyä Schengen-alueeseen. Tässä suhteessa olen hyvin tyytyväinen Bulgarian ja Romanian liittymiseen.

Huomautan kuitenkin, että joitakin puutteita on havaittu. Ryhmäni on täysin samalla kannalla esittelijän kanssa, että seurantaa tarvitaan. Toisin sanoen parlamentille on tiedotettava siitä, miten ongelmat on ratkaistu, ja tietosuojaa koskevat huolenaiheemme on otettava huomioon. Toivoisin myös, että liittymien rajallinen määrä ei estäisi liittymistä SISOne4ALL-järjestelmään.

Lisäksi yhdymme täysin esittelijän huolenaiheisiin, jotka koskevat uutta Schengen-arviointimekanismia. Mielestämme parlamentin pitäisi pystyä harjoittamaan demokraattista valvontaa, ja olen vilpittömän tyytyväinen komission jäsenen Cecilia Malmströmin toteamukseen, että näin aiotaan tehdä.

  Zbigniew Ziobro, ECR-ryhmän puolesta. – (PL) Romania ja Bulgaria hyväksyivät Schengenin säännöstön liittyessään Euroopan unioniin vuonna 2007. Nyt meillä on kuitenkin ilo keskustella ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Schengenin säännöstön soveltamisesta kahteen uusimpaan Euroopan unionin jäsenvaltioon, mikä on yksi viimeisistä toimenpiteistä, jolla edistetään tarkastusten poistamista sisärajoilta Bulgariassa ja Romaniassa. Molemmat maat ovat saaneet asiantuntijakomitealta myönteisen arvion valmiudestaan tarkastusten poistamiseen EU:n sisärajoilta, ja havaitut puutteet on korjattava pian, niin kuin varmasti tehdäänkin. Jos puutteet korjataan, voidaan olettaa, että Bulgaria ja Romania ovat teknisesti valmiita liitettäväksi SIS II -hankkeeseen lokakuuhun 2010 mennessä, mikä on nykyisen etenemissuunnitelman mukaista. Tämän ansiosta näiden kahden uuden maan on mahdollista liittyä Schengen-järjestelmään ja samanaikaisesti huolehtia kansalaistensa turvallisuuden ja heidän etujensa suojelun säilyttämisestä sopivalla tasolla.

  John Bufton, EFD-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Schengen-järjestelmässä mukana olevat jäsenvaltiot saavat henkilöiden ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden vastineeksi siitä, että ne huolehtivat asianmukaisista toimenpiteistä turvallisuuden ja suojelun varmistamiseksi omalla alueellaan. Vaikka Yhdistynyt kuningaskunta ei ole virallisesti mukana Schengenin säännöstössä, hyödynnämme osia Schengenin tietojärjestelmästä rikostentorjunnassa. Samanaikaisesti tietojärjestelmä ja Schengenin säännöstö yleensäkin tarjoavat taitaville rikollisille laajemman foorumin kansainvälistä rikollisuutta ja lahjontaa varten.

Bulgarian ja Romanian liityttyä Schengenin tietojärjestelmään on ensisijaisesti kysyttävä, ovatko nämä jäsenvaltiot päässeet niin pitkälle, että ne pystyvät takaamaan riittävän sisäisen valvonnan tason saadakseen oikeuden Euroopan laajuiseen vapaaseen liikkuvuuteen. Siirtyminen Schengenin tietojärjestelmän toiseen kehitysvaiheeseen on kohdannut huomattavaa vastustusta etenkin kulujen ja tehokkuuden välisen tasapainon osalta. Yhdistynyt kuningaskunta tekee riippumattomia tiukkoja tarkastuksia eikä ole mukana passittomassa matkustamisessa. Onko meidän myönnettävä rahoitustukea tiedonkeruujärjestelmien kehittämiseen niissä maissa, jotka pyrkivät Schengen-alueen jäseniksi, vähentääksemme avoimien rajojen politiikan mahdollisesti lisäämää rikollisuutta?

Schengen-alueen takia mahdollisuus rajat ylittävään laittomaan tavarakauppaan ja ihmiskauppaan lisääntyi. Ilman rajatarkastuksia matkustusturvallisuus perustuu pitkälti siihen, että voidaan luottaa yksittäisten jäsenvaltioiden kykyyn tehdä vaatimustenmukaisia tarkastuksia.

Schengenin tietojärjestelmän laajentaminen lisää mahdollisuuksia lahjontaan ja tarjoaa paljon laajemman tietokannan rikollisille, jotka haluavat murtautua tietoverkkoon. Samoin tiiviimpi yhdentyminen yhdessä jäsenvaltioiden lisääntyneen osallistumisen kanssa saattaa edellyttää Schengenin tietojärjestelmässä käytettyjen toimien laajentamista etenkin SIS II -järjestelmän toteutumisen myötä. Missä vaiheessa esimerkiksi biometristen tietojen tallentaminen tulee mahdolliseksi?

Arvostelijat ovat huolissaan myös siitä, että järjestelmää voidaan käyttää määrätynlaista poliittista näkemystä edustavien kansalaisten tarkkailuun keräämällä tietoja, joita todennäköisesti käytetään väärin poliittisiin tarkoitusperiin. Riskiä lisää se, että yhä suurempi määrä valtioita alkaa soveltaa säännöstöä. Nykyisin noin 500 000 tietokoneelta on pääsy Schengenin tietojärjestelmään. On mahdotonta tietää, kuinka monet näistä järjestelmistä ovat säästyneet haittaohjelmilta. Yleensä joka toiseen tietokoneeseen on päässyt haittaohjelma. Vakoiluohjelmien avulla sivulliset pääsevät käsiksi samoihin tietoihin käyttäjän kanssa. Mitä laajempi järjestelmä, sen enemmän tietoa siinä on saatavilla ja sitä suurempi on niiden rikollisten määrä, jotka pyrkivät käyttämään järjestelmää väärin.

Jäsenvaltioiden turvatoimien on oltava erityisen pitkälle kehittyneitä, eikä taitavillakaan toimilla ja suunnitelmilla voida sulkea pois rikkomusten mahdollisuutta, mikä puolestaan vaarantaa kaikki mukanaolijat.

  Elena Oana Antonescu (PPE). – (RO) Haluan esittää erittäin lämpimät kiitokset esittelijä Carlos Coelholle tavasta, jolla hän on käsitellyt tätä asiaa sekä kaikesta hänen tekemästään työstä. Olen vahvasti sen kannalla, mitä hän totesi aikaisemmin, en pelkästään tietosuojaan perustuvan nykyisen arvioinnin vaan myös niiden muiden mietintöjen osalta, jotka on määrä laatia vielä arvioimatta olevista aloista.

Neuvoston on kyettävä takaamaan, että se voi antaa Euroopan parlamentin jäsenille kaiken sen tiedon, jota parlamentti tarvitsee tehdäkseen sopivan ja oikeudenmukaisen päätöksen. Toivon vilpittömästi, että löydämme ratkaisun, jotta voimme jatkaa työtämme normaaleissa olosuhteissa ja tehdä tietoon perustuvia päätöksiä.

  Elena Băsescu (PPE). – (RO) Aluksi haluan kiittää Carlos Coelhoa poikkeuksellisen hyvästä työstä, jota hän on tehnyt tämän Romanialle ja Bulgarialle erittäin tärkeän mietinnön parissa, ja myös esittää seuraavat selvennykset. Romaniassa hyväksytty henkilötietojen käsittelyn sääntelyä koskeva laki on tärkeä toimenpide kaikkien Schengen-alueen liittymisehtojen täyttämiseksi.

Hallinto- ja sisäministeriö on viime aikoina saavuttanut huomattavaa edistystä, joten Romania valmistautuu liittymään Schengen-alueeseen määrätyn aikataulun mukaisesti maaliskuussa 2011. Romania mainittiin monissa eurooppalaisissa asiantuntijaselvityksissä esimerkkinä erityisesti merirajavalvontajärjestelmänsä SCOMARin ansiosta. Muita samanaikaisia toimenpiteitä ovat muun muassa rajapoliisin uusien alueellisten yksiköiden perustaminen, yhteistyön parantaminen Frontexin kanssa ja maarajan turvaamiseen tehtävien investointien jatkaminen.

Lopuksi haluan korostaa, että rajaturvallisuus…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Petru Constantin Luhan (PPE). – (RO) Minäkin haluan muiden tavoin esittää aluksi kiitokset esittelijä Carlos Coelholle. Hän on todella tehnyt erinomaista työtä Romanian ja Bulgarian hyväksi.

Ensimmäiseksi haluan kiinnittää huomionne siihen, että Romaniaa on todella käytetty esimerkkinä merenkulun turvallisuutta koskevista hyvistä käytännöistä. Lisäksi katson, että Romania, aivan kuten Bulgariakin, täyttää SIS-järjestelmään liittymisen edellytykset. Siksi myös komission on mielestäni osallistuttava molempien maiden tukemiseen saattaakseen muutkin arvioinnit päätökseen, jotta voimme onnistuneesti liittyä Euroopan unionin yhteiseen alueeseen.

Tässä on kyse koko Euroopan unionin laajentamisesta, sen arvot mukaan luettuna. Yksi näistä arvoista on vapaus ja oikeus vapaaseen liikkuvuuteen.

  Czesław Adam Siekierski (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, eurooppalaiset korjaavat hyödyn Schengenin sopimuksesta. Se helpottaa käytännössä henkilöiden vapaata liikkuvuutta, matkailun kehittämistä ja kaupankäynnin kasvua. Siitä on meille hyötyä ja se on suuri saavutus Euroopan unionille. Keskeinen edellytys tälle on kuitenkin sopiva tekninen infrastruktuuri, joka mahdollistaa näiden prosessien valvonnan. Tiedämme omasta kokemuksesta, että Schengenin sopimukseen liittyvien maiden tehtävä ja velvollisuus on Schengenin tietojärjestelmään liittyvien vaatimusten noudattaminen. Niitä on noudatettava yhteisen etumme ja yhteisen turvallisuutemme takia. Vaatimuksista on tällä alalla pidettävä kiinni.

  Piotr Borys (PPE). – (PL) Kiitän Carlos Coelhoa, joka on parlamentin Schengen-asiantuntija ja on todellakin tehnyt valtavan työmäärän tällä alalla.

Ensinnäkin olen mielissäni siitä, että neuvoston Schengen-arviointityöryhmä on arvioinut Bulgarian ja Romanian hakemukset myönteisesti ja että kyseiset maat ovat ratkaisseet kaikki ongelmat tämän tärkeän saavutuksen tieltä. Mielestäni kaikkein tärkein asia on tietenkin sisärajojen turvaaminen, ja uskon meidän jatkavan myös SIS II -järjestelmää ja käytössä olevia biometrisia tietoja koskevaa työtä. Tämä koskee tietenkin tulevaisuutta, mutta muistakaamme, että meillä on tämä prosessi edessämme.

Toivon bulgarialaisille ja romanialaisille samanlaisia kokemuksia, joita saimme Tšekin ja muiden maiden kanssa kaksi vuotta sitten myös kotimaassani Puolassa, jossa rajoista symbolisesti luovuttiin ja Schengen toteutui. Se todella muuttaa unionin yhteenkuuluvuutta ja vanhan ja uuden unionin yhdistämistä koskevaa historiallista lähestymistapaa. Toivon myös, että Bulgaria ja Romania täyttävät seuraavassa vaiheessa kaikki keskeiset edellytykset, ja toivon Cecilia Malmströmiltä tämän työn vauhdittamista…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Cecilia Malmström, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, tähän ei ole paljon lisättävää, koska täällä näyttää vallitsevan hyvin vahva yksimielisyys. Olen täysin samaa mieltä niiden parlamentin jäsenten kanssa, joiden näkemyksen mukaan tätä viikkoa oli todella syytä juhlia. Schengenin alue on Euroopan unionin saavutus; voimme olla siitä todella ylpeitä. Se edustaa henkilöiden vapaata liikkuvuutta sisärajattomassa Euroopassa, ja toivon, että Schengenin alueeseen liittyy pian kaksi uutta jäsentä. Sillä välin pääsy Schengenin tietojärjestelmään on tietenkin erittäin tärkeä ensimmäinen vaihe.

Näissä maissa riittää vielä töitä muun muassa viisumien, poliisiyhteistyön, oikeusviranomaisten ja järjestäytyneen rikollisuuden aloilla, ja aiomme tietenkin seurata sitä tiiviisti. Itse aion vierailla molemmissa maissa vuoden loppuun mennessä osoittaakseni tukeni ja selvittääkseni kehitystä paikan päällä. Haluan todella kiittää näitä maita siitä edistyksestä, jota niissä nykyisin tapahtuu.

Kuten jotkut teistä ovat todenneet, luottamus on erittäin tärkeää sen varmistamiseksi, että muut jäsenvaltiot näkevät konkreettiset tulokset, jotta tällä tarinalla voi onnellinen loppu. Tässä suhteessa järjestelmän avoimuuden lisääminen ja Euroopan parlamentin laajempi osallistuminen arvioinnissa ja täytäntöönpanossa auttamiseen on erittäin tärkeä askel.

Siksi toivon, että voimme yhdessä työstää tätä uutta arviointimekanismia. Haluan vuorostani kiittää Carlos Coelhoa näitä kahta maata koskevasta työstä ja odotan innolla yhteistyön jatkamista kanssanne.

  Carlos Coelho, esittelijä. – (PT) Arvoisa puhemies, vielä neljä viimeistä huomautusta. Ensimmäiseksi esitän kiitokseni kollegojeni ystävällisistä sanoista ja varjoesittelijöiden erinomaisesta yhteistyöstä ja toiseksi korostan, että näiden aloitteiden hyväksymisestä vallitsee laaja yhteisymmärrys, mutta vaadin myös, että parlamentille tiedotetaan kuuden kuukauden kuluessa niiden suositusten seurannasta, joiden toteuttaminen on vielä kesken.

Kolmanneksi haluan muistuttaa teille, että tämä on vasta ensimmäinen toimenpide. Muita toimenpiteitä on vielä toteutettava, kuten komission jäsen Cecilia Malmström meille aivan oikein muistutti. Neljänneksi ja viimeiseksi haluan kiittää komission jäsentä Cecilia Malmströmiä hänen lupauksestaan, että arviointijärjestelmää koskeva lainsäädäntöaloite esitetään tänä syksynä.

Näitä kahta maata arvioi ainoastaan ja yksinomaan neuvosto. Kuten komission jäsen Cecilia Malmström totesi, tarvitsemme eurooppalaisen arviointijärjestelmän, jossa ovat mukana kaikki EU:n toimielimet: Euroopan komissio ja neuvosto, mutta myös Euroopan parlamentti. Ennen kaikkea sen on kuitenkin oltava eurooppalainen arviointijärjestelmä, jossa arviointiperusteet ovat kaikille samat. Toisin sanoen emme voi soveltaa Schengen-jäsenyyttä hakeviin ulkopuolisiin valtioihin tiukempia perusteita kuin sovellamme Schengen-järjestelmässä jo mukana oleviin jäsenvaltioihin. Kaikkien maiden, sekä niiden, jotka haluavat liittyä järjestelmään, että niiden, jotka ovat jo mukana siinä, on todistettava noudattavansa tiukasti Schengenin säännöstöä ja osoitettava, että niiden ulkorajojen valvonta on vaatimusten mukaista. Tämä on ainoa tapa varmistaa vapaan liikkuvuuden alueen turvallisuus ja siten antaa kansalaisille takeet siitä, että he voivat matkustaa siellä vapaasti.

  Puhemies. – (ES) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Kinga Gál (PPE) , kirjallinen. – (HU) Schengen-alueen laajentuminen on myönteinen kehityssuunta, jota pitäisi tukea kaikin keinoin, sillä se antaa kaikille kansalaisille mahdollisuuden käyttää oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, joka on keskeinen osa EU:n säännöstöä. Se merkitsee, että unionista on kansalaisille konkreettista hyötyä heidän arkielämässään. Schengenin säännöstö on erityisen tärkeä meille uusien jäsenvaltioiden kansalaisille, joilta evättiin pääsy Eurooppaan vuosikymmeniksi. Minulle merkitsee paljon se, että toinen raja, tällä kertaa Unkarin Schengen-ulkorajan Romanian puoleinen osa, on määrä poistaa lähitulevaisuudessa. Tämä antaa kansalaisille rajan molemmin puolin, Transilvaniassa elävät 1,5 miljoonaa etnistä unkarilaista mukaan luettuna, mahdollisuuden hyötyä sisärajattomasta Euroopasta. Valmisteluaikataulunsa mukaan Romania ja Bulgaria voivat liittyä Schengen-alueeseen vuoden 2011 ensimmäisellä puoliskolla, toisin sanoen Unkarin puheenjohtajakaudella.

On tärkeää noudattaa tätä aikataulua ja varmistaa, että myös väliarvioinnin tavoitteet saavutetaan. Nykyisen (väli)arvioinnin mukaan ei ole oikeudellisia esteitä sille, että Romania ja Bulgaria käynnistävät Schengen-alueeseen liittymistä koskevat tekniset valmistelutoimet niin ikään tämän vuoden jälkipuoliskolla. Kannatan esittelijän arviointia ja päätelmiä, erityisesti sitä, että Euroopan parlamentilla ja etenkin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntavaliokunnan jäsenillä on oltava mahdollisuus saada käyttöönsä arviointikertomukset ja asiaankuuluvat tiedot ennen perustellun lausunnon antamista.

  Kinga Göncz (S&D), kirjallinen. – (HU) Bulgarian ja Romanian liittyminen Schengen-alueeseen ensi vuonna voisi olla Unkarin ensi tammikuussa alkavan EU-puheenjohtajakauden tärkein saavutus. Päätös parantaa alueen turvallisuutta ja lisää monella miljoonalla niiden kansalaisten määrää, jotka voivat matkustaa Euroopassa vapaasti ilman rajatarkastuksia – tämä koskee myös unkarilaisia. Olen tyytyväinen siihen, että Schengen-arviointityöryhmä arvioi edellisessä kertomuksessaan myönteisesti Romanian ja Bulgarian valmistautumista ja että jäsenvaltioiden edustajien muodostama neuvosto hyväksyi arvion. Näin ollen Bulgarian ja Romanian odotetaan olevan teknisesti valmiita liittymään Schengenin tietojärjestelmään lokakuussa 2010. Joulukuussa tehtävän viimeisen arvioinnin jälkeen molemmista maista tulee mitä todennäköisimmin sisärajattoman Euroopan täysjäseniä. Schengenin tietojärjestelmän kehittämisestä johtunut viivästys ei saa vaikuttaa kielteisesti yhdentymistä odottavien maiden liittymisprosessiin. Unkarille on erityisen tärkeää varmistaa, että sen naapurimaiden kansalaiset, Unkarin ulkopuolella elävien unkarilaisyhteisöjen jäsenet mukaan luettuna, voivat käyttää oikeuttaan matkustaa vapaasti koko sisärajattoman Euroopan unionin alueella.

  Csaba Sógor (PPE), kirjallinen. – (HU) Olen iloinen siitä, että Eurooppa-neuvosto on tullut siihen tulokseen, että Euroopan unionin kaksi uusinta jäsenvaltiota, Romania ja Bulgaria, ovat täyttäneet asiaa koskevat kriteerit ja että näin ollen Schengenin säännöstöä voidaan soveltaa myös näissä maissa. Euroopan kansalaisten kannalta Schengen-alueen perustaminen on yksi Euroopan yhdentymisen konkreettisimmista saavutuksista, jonka ansiosta rajojen yli voi liikkuva vapaasti. Tämä mahdollisuus on paljon merkityksellisempi entisten kommunistimaiden kansalaisille, sillä rautaesirippu tukki heidän tiensä sekä konkreettisesti että kuvaannollisesti ja teki heidän matkustamisensa Länsi-Euroopan maihin käytännössä mahdottomaksi. Nyt, 20 vuotta kommunismin romahtamisen jälkeen, kaikki vaikuttaa vain pahalta unelta. Liittymällä Schengen-alueeseen Romania ja Bulgaria ottavat uuden askelen kohti integroitumistaan yhdentyneeseen Eurooppaan. Kun tarkastukset sisärajoilla poistetaan, "rajan" käsite saa uuden merkityksen ja jäsenvaltioiden välisillä rajoilla on uusi tarkoitus. Rajat eivät enää ole hallinnollisia raja-aitoja, vaan niistä tulee sen sijaan siltoja, jotka yhdistävät Euroopan maita ja kansoja toisiinsa. Romanian ja Bulgarian liittyminen Schengen-alueen täysjäseniksi on myönteistä kehitystä – tätä aluetta yhdistävät hyvin monet sillat ja avoimet rajat.

19. Urheilu ja erityisesti pelaajien agentit (keskustelu)

  Puhemies. – (ES) Esityslistalla on seuraavana Doris Packin kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan puolesta komissiolle laatima suullinen kysymys urheilusta ja erityisesti pelaajien agenteista (2010/2646(RSP)) (O-0032/2010 – B7-0308/2010).

  Doris Pack, laatija. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, jo Ivo Belet'n ammattilaisjalkapalloilusta laatimassa mietinnössä Euroopan parlamentti totesi puoltavansa urheiluagenttien, ja erityisesti pelaajien agenttien, toiminnan parempaa sääntelyä, ja samalla vaadimme tarkoitukseen sopivaa direktiiviä. Nyt huomaamme jälleen kerran käsittelevämme tätä kysymystä.

Oikeudellinen tilanne on epäselvä. Koska pelaajien agentit työskentelevät usein useamman valtion alueella, kansallinen lainsäädäntö – silloin kun sitä ylipäänsä on – ei ole sopiva väline tämän toiminnan valvomiseen. Urheilujärjestöillä on puolestaan vain vähän oikeudellista toimivaltaa. Valtiosta riippumattomina toimijoina niillä ei ole oikeutta antaa laaja-alaisia määräyksiä. Vuonna 2000 esimerkiksi FIFA joutui höllentämään agenttien lupajärjestelmää nimenomaan tästä syystä.

Vuonna 2009 komissio julkaisi selvityksen, jossa korostettiin etenkin pelaajien agenttien huolestuttavia yhteyksiä rikollisuuteen. Puhuttiin muun muassa rahanpesusta, lahjonnasta, vedonlyönnistä ja veropetoksista. Tällaiset yhteydet vahingoittavat urheilun vilpittömyyttä eivätkä sovi yhteen sen yhteiskunnallisen roolin kanssa. Lisäksi komission julkaisemassa selvityksessä havaittiin, että pelaajien siirtoihin liittyvät rahavirrat eivät yleensä liiku avoimesti, mikä selittää tämän järjestelmän alttiuden juuri äsken mainitsemalleni rikolliselle toiminnalle. Nuoriin pelaajiin liittyvässä agenttitoiminnassa on erityisesti vaarana se, että agentti käyttää hyväkseen pelaajien nuoruutta ja kokemattomuutta vaikkapa Afrikassa lupaamalla heille tulevaisuuden ammattilaisjalkapalloilijana Euroopassa ja jättämällä heidät sen jälkeen ajelehtimaan Eurooppaan laittomiksi siirtolaisiksi ilman työtä ja tukea, elleivät he pääse mihinkään seuraan.

Näin ollen tarvitsemme eurooppalaisen lainsäädäntöaloitteen. Se antaisi meille mahdollisuuden säännellä tätä kysymystä yhdenmukaisesti kaikkialla EU:ssa, tukkia lainsäädännön porsaanreiät ja tukea urheilujärjestöjen pyrkimyksiä pelaajia koskevan asianmukaisen ja avoimen agenttitoiminnan edistämiseksi. Tässä suhteessa meidän pitäisi nimenomaan asettaa tavoitteeksi, kuten olemme päätöslauselmaesityksessä vaatineet, agenttien palkkioiden kieltäminen kun on kyse alaikäisten pelaajien siirroista, jotta kaikenlaiset taloudelliset kannustimet tällaisiin epäreiluihin liiketoimiin voidaan poistaa etenkin kun ne koskevat alaikäisiä pelaajia. Toivon, että saamme huomisen täysistunnon tuen tänään esittämällemme päätöslauselmalle, ja ennen kaikkea, että se kannustaa komissiota ryhtymään toimiin tässä asiassa.

  Androulla Vassiliou, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, ensimmäiseksi kiitän Doris Packia tämän suullisen kysymyksen esittämisestä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan puolesta.

Olen hyvin tietoinen tämän kysymyksen poliittisesta merkityksestä. Muistuttaisin, että komissio on nyt julkaissut urheiluagentteja koskevan riippumattoman selvityksen tulokset. Selvityksessä tehdään kattava analyysi käsillä olevasta kysymyksestä. Olemme esimerkiksi kuulleet, että jäsenvaltioissa toimii noin 6 000 agenttia kaikkien urheilulajien parissa. Heistä 95 prosenttia toimii kuitenkin vain neljän urheilulajin, yleisurheilun, koripallon, jalkapallon ja rugbyn, parissa. Tässä ryhmässä jalkapallo on selvästi hallitsevassa asemassa.

Selvityksen mukaan vain muutamissa jäsenvaltioissa on säädetty urheiluagentteja koskevia erityislakeja. Useimmat maat turvautuvat vain joko työ- tai sopimusoikeuden yleisiin säännöksiin. Jotkin kansainväliset urheilujärjestöt ovat myös antaneet agentteja koskevia määräyksiä etenkin niiden urheilulajien osalta, jotka juuri mainitsin: yleisurheilun, koripallon, jalkapallon ja rugbyn.

Vaikka voimassa olevat julkiset ja yksityiset määräykset voivat olla ristiriidassa keskenään ja aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta, selvityksen tuloksista ilmenee, että agenttitoiminnan vapaalle harjoittamiselle on EU:n alueella vain vähän esteitä. Selvityksessä kuitenkin kiinnitetään huomiota joihinkin agenttitoimintaan liittyviin arveluttaviin käytäntöihin, kuten salaisten välityspalkkioiden maksamiseen, nuorten pelaajien hyväksikäyttöön ja niin edelleen. Tällaisiin ongelmiin on puututtava urheilukilpailujen vilpittömyyden ja oikeudenmukaisuuden säilyttämiseksi.

Urheilujärjestöt ovat jo jonkin aikaa yrittäneet ratkaista näitä ongelmia. Siksi jotkut hallintoelimet ovat toteuttaneet toimenpiteitä agenttien toiminnan sääntelemiseksi. Urheiluelinten vahvistamilla säännöillä saattaa olla yksi etu: urheiluun liittyvät seuraamukset ovat toisinaan paras tapa saada häikäilemättömät toimijat pois markkinoilta, olipa kyse agenteista, seuroista tai pelaajista. Urheiluviranomaisilla ei kuitenkaan ole toimivaltaa tutkia toimia, jotka ovat rikoksia kaikissa jäsenvaltioissa, eikä määrätä niistä seuraamuksia. Niihin kuuluvat lahjonta, rahanpesu, veronkierto ja laiton maahanmuutto. Urheiluliike pyytää EU:n toimielimiltä apua ratkaistakseen agenttitoiminnan asettamat haasteet.

Komissiolla on tärkeä tehtävä. Voimme auttaa kehittämään yhteiset periaatteet ja vaatimukset, joita eri maat ja urheilujärjestöt voisivat käyttää vähimmäissääntöinä kaikkialla Euroopassa. Arvioimme parhaillaan, minkä tyyppinen toiminta olisi EU:n tasolla kaikkein tarkoituksenmukaisinta. Harkitsemme useita vaihtoehtoja, mutta lopullisen päätöksen tekeminen tarvittavista toimista edellyttää varmasti lisäharkintaa ja -neuvotteluja.

  Ivo Belet, PPE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, viittaan aluksi Etelä-Afrikassa pidettyihin jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuihin, jotka osoittavat jälleen joka päivä, miten hienoa urheilu voi olla, miten upeaa se on maalle, maanosalle ja erityisesti paikalliselle yhteiskunnalle. Tästä syystä meidän on entistäkin tärkeämpää suojella urheilua rikollisuuden lieveilmiöiltä, joihin Doris Pack on jo viitannut, tai toteuttaa tehokkaita toimenpiteitä näiden lieveilmiöiden torjumiseksi.

Siteeraan sanatarkasti äsken mainitsemaanne selvitystä, jonka tulokset ovat nyt tiedossa: "Järjestäytyneellä rikollisuudella on yhä suurempi vaikutus urheiluun". Tämä on surullista mutta totta. Kyse on ihmiskaupasta, jonka kohteena ovat toisinaan nuoret lapset, ja myös kaikenlaisista taloudellisista väärinkäytöksistä. On selvää, ettei urheilujärjestöillä itsellään ole valmiuksia eikä toimivaltaa selvittää näitä väärinkäytöksiä tehokkaasti. Siksi eurooppalaista aloitetta tarvitaan ehdottomasti.

Meillä on jo käytössämme useita oikeudellisia välineitä – perustamissopimuksessa ja määrätyissä direktiiveissä – jotka mahdollistavat toimien toteuttamisen. Haluan mainita muutamia toimintaehdotuksia. Ensinnäkin voisimme ottaa tehtäväksemme laatia tiukat kriteerit, joita sovelletaan kaikkiin urheiluagentteihin unionin alueella. Paras tapa tämän toteuttamiseksi on seuroja koskeva lupajärjestelmä ja pelaajien agenttien pakollinen rekisteri. Urheilujärjestöt voivat määrätä tästä, mutta Euroopan unioni voi varmasti toimia tässä yhteydessä liikkeellepanijana. EU voi esimerkiksi koordinoida toimia erilaisten kansallisten valvontaviranomaisten kesken.

Toinen toimenpiteemme voisi olla pelaajien agenttitoiminnan yhteydessä liikkuvien rahavirtojen ehdottoman avoimuuden varmistaminen, koska ne ovat syynä useimpiin nykyisiin epäkohtiin. Meillä ei ole tietoa näistä hämäristä rahavirroista, ja sen takia agentit voivat jatkaa huippu-urheilun käyttöä toisaalta rahanpesutarkoituksiin ja toisaalta lahjontaan.

Kolmas ehdotus – jota Doris Pack on jo käsitellyt – koskee palkkioiden kieltämistä niiden pelaajien agenteilta, jotka yrittävät rahastaa alaikäisten pelaajien siirroilla. Meidän pitäisi ehdottomasti ryhtyä toimiin tässä asiassa. Meillä on riittävästi välineitä käytössämme paitsi painostaaksemme ammattiurheilujärjestöjä ajamaan tämän läpi mutta myös tehdäksemme omia aloitteita.

Vuonna 2007 parlamentti vaati erittäin suurella ääntenenemmistöllä komissiota tekemään aloitteen urheiluagenttien toimintaan liittyvien lieveilmiöiden torjumiseksi. Selvityksessä tehdään joitakin konkreettisia ehdotuksia. Vaikka ne ovat hyviä, ne ovat selvästi riittämättömiä. Olemme tyytyväisiä kuullessamme teidän sanovan täällä, että aiotte todellakin panna asioihin vauhtia. Tästä on esitetty vaatimuksia jopa urheilualan sisällä, Euroopan pelaajien agenttien järjestössä. Olemme olleet siihen paljon yhteydessä, ja järjestö itse vaatii Euroopan unionia ryhtymään toimiin epärehellisen toiminnan kitkemiseksi juurineen. Ehdotan, että täytämme heidän vaatimuksensa urheilun edun vuoksi ja sen äärimmäisen tärkeän yhteiskunnallisen roolin takia.

  Mary Honeyball, S&D-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, luulen meidän olevan todella onnekkaita keskustellessamme tästä aiheesta nyt maailmanmestaruuskilpailujen aikaan, sillä ne osoittavat lähes kaikkia muita urheilutapahtumia paremmin, miten tärkeää urheilu on ihmisille: miljoonat ja taas miljoonat ihmiset seuraavat jalkapalloa, ja mikä määrä mielihyvää ja intoa siihen kohdistuukaan.

Tämän takia meidän on todellakin erittäin tärkeää, huolehtia siitä, että jalkapalloa ja muita urheilulajeja säännellään asianmukaisesti ja että toteutamme nyt ne pelaajien agentteja koskevat toimet, joista on keskusteltu hyvin pitkään. Erittäin vakavia asioita valitettavasti tapahtuu, kuten on mainittu: väärinkäytöksiä, rahanpesua, lahjontaa, alaikäisten pelaajien hyväksikäyttöä; asioita, jotka ovat vakavia rikoksia ja joita vastaan meidän on todellakin toteutettava ne toimet, joita jo pitkään olemme suunnitelleet. Mikä olisi parempi hetki tälle kuin nyt, kun koko maailma näyttää olevan jalkapallon pauloissa?

  Emma McClarkin, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kannatan varauksetta pyrkimyksiä lisätä urheiluagenttien toiminnan avoimuutta pääasiassa jalkapallon osalta, ja mielestäni EU:n pitäisi tukea erilaisia urheilun hallintoelimiä varmistaakseen, että ne voivat tehdä juuri sen. Meidän on tuotava päivänvaloon ne hämäräpuuhat, joissa hyväksikäyttö saattaisi rehottaa, ja selvitettävä sellaisia asioita kuin kaksoisedustus, jonka turvin agentti voi edustaa pelaajaa samassa seurassa, joka yrittää kiinnittää pelaajan.

Agenttitoiminnan sääntelyä koskevien lainsäädäntöehdotusten on kuitenkin oltava kansallisten urheiluelinten tai FIFAn ja UEFAn kaltaisten urheiluviranomaisten laatimia. Ei todellakaan ole EU:n asia säännellä urheilualaa, etenkin kun ongelma on maailmanlaajuinen. Meidän on mahdollisuuksien mukaan tuotava urheiluun lisäarvoa, mutta puututtava asioihin ainoastaan urheilun hallintoelinten pyynnöstä silloin, kun voimme tuottaa selvää lisäarvoa tai selkeyttää asioita.

  Marie-Christine Vergiat, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, pidän tervetulleena kysymystä, jonka puheenjohtajamme nosti esiin kesken maailmanmestaruuskilpailujen. Komission selvityksessä esitetyt näkökohdat ovat sikäli huolestuttavia, että ne paljastavat urheilun etiikkaan ja maineeseen kohdistuvat riskit.

Jos urheilualan järjestöjen on määrä säilyttää asemansa päätekijänä sääntelyn alalla turvautumalla tuhansiin vapaaehtoisiin miehiin ja naisiin, jotka pitävät yllä meille tärkeää urheiluhenkeä, koska se on osa yksilön kehitystä, valtioiden pitäisi olla näiden ihmisten puolella ja rangaista yleisen järjestyksen rikkomisesta ja väärinkäytöksistä.

Näitä väärinkäytöksiä ilmenee urheiluun liittyvässä liiketoiminnassa, jossa pelaajista on tulossa yhä useammin kauppatavaraa ja heidän agenteistaan pelkkiä välittäjiä, jotka sijoittavat pelaajia kuin kauppatavaraa. Siirroista ansaitaan tähtitieteellisiä summia ja alaikäisten oikeuksia poljetaan yhä enemmän.

Väärinkäytökset ovat rajat ylittävä ilmiö, jossa rahalla on mieletön valta, ja valitettavasti Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö on vahvistanut sitä. Joidenkin kyseessä olevien urheilulajien, etenkin jalkapallon, johtoelimet pyytävät apua EU:n toimielimiltä. Kyllä, arvoisa komission jäsen, meidän on toimittava, ja omasta puolestani olen pahoillani siitä, että Ranska on juuri antanut päinvastaista lainsäädäntöä.

  Seán Kelly (PPE). – (GA) Arvoisa puhemies, puolitoista tuntia sitten naiset sanoivat, että ajankohta oli myöhäinen naisten asioista keskustelemiselle. Nyt keskiyön lähestyessä keskustelemme urheiluasioista.

Ainakin meillä on tilaisuus keskustella tästä – ennen Lissabonin sopimusta ei ollut. Nyt meillä on tilaisuus, ja on hyvä, että käytämme sitä, etenkin kun on kyse nuorista ihmisistä ja urheiluagenttien toiminnasta.

Kuten Doris Pack totesi, on monia esimerkkejä nuorista ihmisistä, joille luvataan, että heistä tulee suuria tähtiä tulevaisuudessa. Mutta miten käy? Heidät viedään pois kodeistaan, perheidensä luota ja koulusta, ja sitten pari vuotta myöhemmin heidät hylätään. Näin käy suurimmalle osalle heistä.

Euroopan unionilla on nyt mahdollisuus muuttaa tätä asiaa ja säätää lakeja ja määrätä seuraamuksia suojellakseen nuoria näiltä agenteilta. Meidän pitäisi selvittää eri urheilulajien ja maiden tilannetta, koota nämä tiedot ja tehdä parhaamme – erityisesti nuorten ja koko urheilun puolesta.

  Emine Bozkurt (S&D). – (NL) Arvoisa puhemies, urheiluagentin ammatissa ei ole minkäänlaisia takeita, ja valvonta on vähäistä tai olematonta, puhumattakaan seuraamuksista, joita määrätään väärinkäytöksistä, kuten ihmiskaupasta. EU on tehnyt selvityksen ja nimennyt väärinkäytöksiä, mutta ei ole toistaiseksi tehnyt tilanteelle mitään. Jotakin on silti tehtävä. Olen erittäin huolissani alaikäisten pelaajien heikosta asemasta, etenkin niiden, jotka tulevat kehitysmaista ja ovat usein ihmiskaupan uhreja. EU:n on pantava se kuriin.

Päätöslauselmassa esitetään konkreettisia ehdotuksia: alaikäisten pelaajien agenttien palkkioiden kieltäminen, siirtoihin liittyvien rahoitustoimien avoimuuden lisääminen ja jäsenvaltioiden laatiman sääntelyn lisääminen, sillä tilanne ei ole nykyisin urheilujärjestöjen hallinnassa. Erityistoimia tarvitaan jotta villiä länttä muistuttava tilanne saadaan kuriin. Komission on huolehdittava siitä, että täytäntöönpanon valvontaa ja väärinkäytöksistä – jotka usein kuitenkin ylittävät valtioiden rajat – määrättäviä seuraamuksia tehostetaan. Lisäksi alaikäisten pelaajien oikeudet on turvattava tehokkaasti kaikissa olosuhteissa.

  Iosif Matula (PPE). – (RO) Kannatan Ivo Belet'n tekemää aloitetta yhdenmukaisen järjestelmän perustamisesta agenttien palveluja käyttävien urheilijoiden etujen turvaamiseksi. Se vähentää agenttitoiminnan alalla tapahtuvia väärinkäytöksiä, jotka liittyvät siirtojen avoimuuden puutteeseen, rahanpesuun ja ihmiskauppaan.

Minun nähdäkseni meidän on kiinnitettävä asianmukaista huomiota paitsi jalkapalloon myös kaikkiin muihin urheilulajeihin. Esimerkiksi Euroopassa toimii nykyisin noin 6 000 agenttia, jotka edustavat 30:tä erilaista urheilulajia ja harjoittavat liiketoimintaa, jonka arvioitu vuosittainen liikevaihto on satoja miljoonia euroja. Näissä olosuhteissa pelaajien lisenssijärjestelmää koskevien yhdenmukaisten sääntöjen käyttöönotto ei suinkaan ole helppo tehtävä.

Lisäksi on edistettävä agentin tehtävien selkeämpää määrittelyä siten, että hän on joko pelaajien manageri tai pelaajasiirtojen välittäjä. Tulevaisuutta ajatellen…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Piotr Borys (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, tämän keskustelun myöhäisessä ajankohdassa on yksi hyvä puoli: keskustelua ei käydä maailmanmestaruuskilpailujen lähetysten aikana, joten meillä on aikaa keskustella. Vakavasti puhuen Lissabonin sopimus kuitenkin velvoittaa meitä toteuttamaan hyvin varteenotettavia toimia epäoikeudenmukaisessa tilanteessa, jota ei ole ollut mahdollista ratkaista vuosikausiin. Puola ja Ukraina järjestävät kahden vuoden kuluttua euroopanmestaruuskilpailut, joten olen erityisen tyytyväinen päätökseen, jonka Ivo Belet, Doris Pack ja Androula Vassiliou, joka on ollut tässä hyvin aktiivisesti mukana, ovat tehneet tätä alaa koskevan lainsäädännön yhdenmukaistamisen tarpeesta. Järjestelmä ei todellakaan ole avoin, ja sitä rasittaa vuosikymmeniä jatkunut lahjonta. Nuorten pelaajien kauppa on saamassa valtavat mittasuhteet, ja se on johtamassa moniin tilanteisiin, joissa rahaa jaetaan jopa sen jälkeen, kun siirrot on tehty ja korkeat palkkiot maksettu. Siirtopalkkiot ovat niin korkeita, että ne saavat joskus seurat velkaantumaan. Siksi tarvitsemme uudet säännöt…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Androulla Vassiliou, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, uskon meidän kaikkien olevan samaa mieltä urheilun merkityksestä ja siitä, että se voi tuoda meille kaikille paljon iloa. Kiitän teitä kaikkia suuresti panoksestanne ja ehdotuksistanne, joihin kiinnitetään vakavaa huomiota.

On selvää, että jotkut EU:n toimet ovat suotavia; urheilujärjestöillä ei ole toimivaltaa puuttua joihinkin vakavimpiin väärinkäytöstapauksiin. Tällaiset ongelmat saavat nyt kansainväliset mittasuhteet urheilun maailmanlaajuistuessa.

Ammattilaisurheilun kansainvälistyminen vaikeuttaa kansallisen lähestymistavan valintaa koko järjestelmää koskevien ongelmien yhteydessä. EU voi toimia koordinoijana ja auttaa varmistamaan yhdenmukaisen lähestymistavan agentteja koskevaan kysymykseen. Voisimme esimerkiksi käyttää uutta toimivaltaa, jota EU on saanut rikoslainsäädännön yhdenmukaistamista varten. Monet urheilualan toimijat olisivat varmasti tyytyväisiä tukeemme.

Riippumatta niistä toimista, joita päätämme toteuttaa, aiomme toimia tiiviissä yhteistyössä asianomaisten järjestöjen kanssa ja, kuten tiedätte, aion hyvin pian julkaista urheilua koskevan tiedonannon, jossa tätä kysymystä tarkastellaan varmasti seikkaperäisemmin. Olisi väärin vaikuttaa ennalta keskusteluihin, joita on välttämätöntä käydä parlamentin kanssa, samoin kuin urheilujärjestöjen kanssa. Odotan tiivistä yhteistyötä kanssanne, jotta pääsemme tässä asiassa eteenpäin.

  Puhemies. – (ES) Olen vastaanottanut yhden työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Liam Aylward (ALDE), kirjallinen. – (EN) Tällä kaupallistumisen ja ammattilaisuuden aikakaudella agentit ovat vääjäämätön osa urheilumaailmaa. Komission kertomuksessa arvioidaan, että EU:ssa toimii 6 000 agenttia, joiden pelaaja- ja urheilijasiirtojen liikevaihto on yli 200 miljoonaa euroa.

Jalkapallo on ainoa urheilulaji, jossa agentteja toimii kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Jalkapallo on Euroopassa iso bisnes, ja on välttämätöntä, että reilu peli ja vilpittömyys ovat lajissa keskeisellä sijalla. Nuorilla pelaajilla käytävä laiton kauppa ja laiton siirtäminen rajojen yli ovat huolestuttava ongelma. Tilanne yhdistetään erityisesti jalkapalloseuroihin ja niiden kykyjenetsintään. Arviolta 20 000 nuorta afrikkalaista, jotka on tuotu Eurooppaan pelaamaan jalkapalloa, elää nyt EU:ssa laittomasti, koska he eivät onnistuneet luomaan uraa jalkapalloilijoina. Tiukempi rajat ylittävä sääntely, valvonta ja agenttisopimuksia koskevat yhdenmukaiset vähimmäisvaatimukset edistäisivät tämän ongelman ratkaisemista ja ovat tarpeen jalkapallon vilpittömyyden turvaamiseksi.

Koska tällä kysymyksellä on rajat ylittävä ulottuvuus, kehotan komissiota hankkimaan itselleen vaikutusvaltaisen ja vankan aseman, jotta se voi suojella alaikäisiä ja lopettaa pelaajien laittoman kaupan.

(1) Ks. pöytäkirja.

20. Seuraavan istunnon esityslista: ks. pöytäkirja

21. Istunnon päättäminen

(Istunto päättyi klo 24.00.)