Voiko neuvosto kertoa pääpiirteittäin, mitä suunnitelmia se on mahdollisesti tehnyt lisätäkseen elintarvikeketjun avoimuutta ja puuttuakseen erityisesti suurten supermarkettiketjujen rooliin ja valtaan EU:ssa?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2010 pidetyllä istuntojaksolla.

(FR) Neuvosto on täysin tietoinen siitä, että elintarvikeketjun toiminnan parantamista koskeva kysymys on ratkaistava tyydyttävällä ja tehokkaalla tavalla ja että yhtenä ratkaisuna on toimien toteuttaminen järjestelmän avoimuuden lisäämiseksi.

Elintarvikeketjussa havaittu hintojen epävakaus on ollut EU:n toimielimien poliittisen esityslistan tärkeimpiä kohtia jo muutamien vuosien ajan. Neuvosto valvoo tiiviisti elintarvikeketjussa vallitsevasta epätasapainosta johtuvia seurauksia, tilanteessa, jossa muutamasta harvasta jakelijasta on tullut miljoonien viljelijöiden ainoa kumppani.

Neuvosto esitti 18. tammikuuta 2010 ja 29. maaliskuuta 2010 järjestetyissä kokouksissaan kannanoton, jonka mukaan on tarpeen varmistaa, että viljelijöiden ja suurten jakelijoiden välillä vallitsee kestävä ja tasapainoinen suhde. Neuvoston mukaan koko elintarvikeketjulle ominaista avoimuutta pidettiin keskeisenä tekijänä kannustettaessa kilpailua ja torjuttaessa hintojen epävakautta.

Erityisistä toimista todettakoon, että puheenjohtajavaltio kehotti 29. maaliskuuta 2010 antamissaan päätelmissä komission tiedonannosta "Toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan" komissiota ehdottamaan toimia elintarvikeketjun avoimuuden lisäämiseksi. Toimiin sisältyi erityisesti hinnoittelun valvonnan lisääminen analysoimalla kustannuksia, järjestelmiä ja lisäarvoa kilpailulainsäädännön ja liikesalaisuuden suojelua koskevan periaatteen mukaisesti. Puheenjohtajavaltio korosti, että on tärkeää hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla tilastotietoja, jotka ovat jo saatavilla, sen sijaan, että asetetaan uusia ja hintavia tiedonantovelvoitteita, jotta vältetään tarpeettomat hallinnolliset kustannukset.

Mikäli komissio esittää näitä erityistoimia koskevia ehdotuksia, neuvosto tarkastelee niitä sopivana ajankohtana.

Mitä mieltä neuvosto on ihmisoikeustilanteesta ja poliittisesta tilanteesta Tšetšeniassa? Pitääkö se mahdollisena kansainvälisesti johdetun rauhan- ja demokratisointiprosessin toteuttamista tällä alueella?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2010 pidetyllä istuntojaksolla.

(FR) Neuvosto jakaa parlamentin jäsenen huolenaiheet, jotka liittyvät Pohjois-Kaukasian alueella ja erityisesti Tšetšeniassa vallitsevaan poliittiseen tilanteeseen ja ihmisoikeustilanteeseen, ja jatkaa tilanteen seuraamista tiiviisti. EU ja Venäjä tarkastelevat säännöllisesti osana poliittista ja ihmisoikeuksia koskevaa vuoropuheluaan – mainittakoon uusimpana esimerkkinä EU:n ja Venäjän välinen huippukokous, joka järjestettiin Donin Rostovissa 31. toukokuuta - 1. kesäkuuta 2010 – tärkeitä kysymyksiä, kuten alueella vallitsevan konfliktin lieventämistä, sosioekonomisen kehityksen edistämistä sekä rankaisemattomuuden torjumista ja ihmisoikeuksien kunnioittamista, mikä sisältää toimittajien ja ihmisoikeusaktivistien suojelun.

Useissa EU:n Venäjällä toteuttamissa avustushankkeissa keskitytään koko Pohjois-Kaukasian alueen sosioekonomiseen elpymiseen, ihmisoikeuksien edistämiseen ja kansalaisyhteiskunnan kehittämiseen. Venäjä ei ole tähän mennessä pyytänyt kansainvälistä tukea erityisen rauhan- ja demokratisointiprosessin toteuttamiseksi Tšetšeniassa, mihin parlamentin jäsen viittaa.

Miten puheenjohtajavaltio Belgia suhtautuu Mercosur-neuvotteluihin, kun otetaan huomioon, että yhdeksän jäsenvaltiota on jo ilmoittanut olevansa huolestunut näiden neuvottelujen uudelleen käynnistämisestä?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2010 pidetyllä istuntojaksolla.

(FR) Kuten parlamentin jäsen tietänee, Euroopan unionin ja Mercosurin väliset neuvottelut ovat olleet umpikujassa yli kuuden vuoden ajan. Epävirallisia teknisiä yhteyksiä jatkettiin kuitenkin vuonna 2009. Ottaen huomioon tämän epävirallisen vuoropuhelun tulokset ja erityisesti kaksi viimeksi järjestettyä kokousta Buenos Airesissa 18. ja 19. maaliskuuta 2010 ja Brysselissä 26. ja 27. huhtikuuta 2010, komissio päätti 4. toukokuuta 2010 aloittaa uudelleen Mercosurin kanssa käytävät neuvottelut. Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan valtioiden ja hallituksien päämiehet muistuttivat Madridissa järjestetyssä kuudennessa EU:n sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden huippukokouksessa vastikään uudelleen käynnistettyjen neuvottelujen merkityksestä.

Puheenjohtajavaltio Belgia esittelee alaa koskevat keskeiset painopisteensä neuvoston laatimassa Espanjan, Belgian ja Unkarin puheenjohtajakausien 18 kuukauden ohjelmassa. Ohjelman mukaisesti "Väli-Amerikan maiden kanssa neuvoteltujen assosiaatiosopimusten tekemistä ja allekirjoittamista sekä Andien yhteisöön kuuluvien maiden kanssa tehdyn monenvälisen sopimuksen allekirjoittamista pidetään erittäin tärkeinä. Lisäksi Mercosurin kanssa tehtävää assosiaatiosopimusta koskevien neuvottelujen jatkamiseen ja etenemiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota."⁽¹⁾ Puheenjohtajavaltio Belgia on täysin tietoinen huolenaiheista, joita on esitetty komission päätöksestä käynnistää neuvottelut uudelleen. Kuten mainitsitte kysymyksessänne, yhdeksän jäsenvaltiota esitteli toukokuussa järjestetyssä maatalousneuvoston kokouksessa yhteisen asiakirjan, jolle useat muut jäsenvaltiot ilmaisivat kannatuksensa kokouksessa ja jossa kyseiset jäsenvaltiot esittävät EU:n ja Mercosurin väliseen yhteisön maatalousalaa koskevaan sopimukseen liittyvät huolenaiheensa. Olemme myös täysin tietoisia lausunnoista, joita esitettiin Euroopan parlamentin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan kokouksessa 1. kesäkuuta 2010.

Huomautan samalla, että komissiota sitovat Mercosur-neuvottelujen tapauksessa neuvotteluvaltuudet, jotka hyväksyttiin vuonna 1999. Kuten puheenjohtaja Barroso lausui 4. toukokuuta 2010, neuvottelujen uudelleen käynnistämistä koskevaan päätökseen liittyy useita ehtoja, erityisesti kestävän kehityksen, teollis- ja tekijänoikeuksien ja maantieteellisten merkintöjen alalla. On myös mahdollista toteuttaa erityistoimia, jos joihinkin aloihin, kuten erityisesti maatalousalaan, kohdistuu kielteisiä vaikutuksia.

Kuten nimittäin tiedämme, komission jäsen Cioloş myönsi, että kyse on arkaluonteisista neuvotteluista EU:n maatalousalan kannalta.

Olemme panneet asianmukaisesti merkille komission sitoutumisen kunnioittamaan vuonna 1999 vahvistettuja neuvotteluvaltuuksia ja seuraamaan tarkkaavaisesti kielteisiä vaikutuksia, joita sopimuksesta saattaa seurata, erityisesti kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien tuotteiden kannalta.

Todettakoon Mercosurin kanssa tehtävän vapaakauppasopimuksen kokonaiseduista, että EU ei tietenkään tekisi sopimusta, joka olisi sen taloudellisten yleisten etujen vastainen tai jolla vaarannettaisiin Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa käytävät Dohan kehityskierroksen neuvottelut.

Kuten muidenkin kauppaneuvottelujen kohdalla, neuvosto valvoo tiiviisti neuvottelujen etenemistä komission kertomuksien pohjalta ja varmistaa, että neuvotteluja koskevissa direktiiveissä vahvistetut edellytykset täytetään. EU:n ja Mercosurin välisten neuvottelujen onnistuminen edellyttää, että niissä on tarkasteltava kaikkia näkökulmia ja erityisesti keskeisiä aloja, joita ovat teolliset tuotteet, palvelut ja maatalous sekä teollis- ja tekijänoikeuksien suojelu maantieteelliset merkinnät ja julkiset hankinnat mukaan luettuna.

Euroopan unioni on tehnyt nuorten yrittäjyyttä koskevia aloitteita, joita ovat muun muassa nuorille yrittäjille suunnattu Erasmus-ohjelma. Useita jäsenvaltioita koetteleva talouskriisi on kuitenkin luonut uusia haasteita mukaan lukien taloudellisen kannustuksen tarve ja uuden yrityksen perustamista suunnittelevien nuorten tukeminen.

Aikooko se tehdä aloitteita, joilla pyritään jäsenvaltioiden väliseen yhteistyöhön ja koordinointiin siten, että nuorten yrittäjien pääsy rahoitusjärjestelmään helpottuu kaikkialla Euroopan unionissa?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2010 pidetyllä istuntojaksolla.

(FR) Neuvosto ei ole vastaanottanut komissiolta ehdotusta eikä suositusta, jonka mukaan nuoret olisi asetettava etusijalle myönnettäessä rahoitusta yrityksen perustamista varten.

Euroopan parlamentin ja neuvoston 24. lokakuuta 2006 kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (2007–2013) perustamisesta tekemän päätöksen N:o 1639/2006/EY nojalla EU:ssa on kuitenkin otettu käyttöön useita välineitä, joilla helpotetaan määrärahojen myöntämistä olemassa oleville pk-yrityksille niiden kilpailukyvyn ja kasvumahdollisuuksien lisäämistä koskevia aloitteita varten.

Ensinnäkin on syytä mainita yrittäjyyden ja innovoinnin ohjelma, joka kuuluu osana kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaan (2007–2013). Sen lähestymistapana on, että tuetaan kaikkein innovatiivisimpia yrityksiä ("gaselliyritykset"), jotka osoittavat huippuosaamista ja jotka todennäköisimmin menestyvät ja kasvavat nopeasti.

"Erasmus nuorille yrittäjille" -ohjelma ja muut vastaavat aloitteet ovat sikäli täydellisesti kohdistettuja, että niiden avulla nuoret saavat alustavia taitoja ja kokemuksia, mitä he tarvitsevat ollakseen valmiita perustamaan oman yrityksen ja siten todennäköisemmin menestymään.

Lisäksi eurooppalaisen mikrorahoitusjärjestelyn myötä myönnetään mikroluottoja pienyrityksille ja ihmisille, jotka ovat menettäneet työpaikkansa ja haluavat perustaa oman yrityksensä. Tämän järjestelyn, jonka talousarvio oli alkuaan 100 miljoonaa euroa, avulla pitäisi olla mahdollista myöntää yhteensä 500 miljoonaa euroa lainojen muodossa yhteistyössä Euroopan investointipankin kaltaisten kansainvälisten rahoituslaitoksien kanssa.

Tällä hetkellä tietyt EU:n jäsenvaltiot eivät hyväksy ehdotusta neuvoston direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (KOM(2008)0426) (syrjinnän vastainen direktiivi). Viime vuoden huhtikuussa Euroopan parlamentti hyväksyi lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta syrjinnän vastaiseksi direktiiviksi mutta kaikkien 27 jäsenvaltion on vielä hyväksyttävä tämä direktiivi yksimielisesti. Syrjintä on monitahoinen ilmiö, ja sitä on tarkasteltava eri tasoilla. Niinpä kansallisten hallitusten on kunnioitettava ja suojeltava ihmisten oikeutta syrjimättömään kohteluun ja pantava se täytäntöön.

Kun otetaan huomioon, että Euroopan unionissa on yli 65 miljoonaa vammaista henkilöä, eikö neuvosto pidä tarpeellisena tämän direktiivin hyväksymisen vauhdittamista kaikissa jäsenvaltioissa, jotta voidaan taata, että vammaiset henkilöt voivat elää kuten muutkin kansalaiset? Mikä on neuvoston kanta vammaisia henkilöitä koskevan erillisen säädöksen hyväksymiseen, sillä vaikka heidän oikeuksiaan suojellaankin syrjinnän vastaisella direktiivillä, tarvittaisiin vielä nimenomaan vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevat lainsäädäntöpuitteet?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2010 pidetyllä istuntojaksolla.

(FR) Neuvosto on tietoinen parlamentin jäsenen esille ottamien ongelmien perustavasta merkityksestä. Neuvosto on jo hyväksynyt direktiivin, jolla kielletään useisiin syihin, muun muassa vammaisuuteen, perustuva syrjintä työllisyyden ja työvoiman alalla.

Lisäksi neuvosto hyväksyi 26. marraskuuta 2009 päätöksen vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen saattamisesta päätökseen. Jotkin jäsenvaltiot eivät ole vielä ratifioineet yleissopimusta. Komission laatima vammaisia henkilöitä koskeva uusi strategia on näin ollen keskeisessä asemassa yleissopimuksen täytäntöönpanon kannalta.

Neuvosto ja sen jäsenvaltiot kehottavat 7. kesäkuuta 2010 hyväksytyssä päätöslauselmassa jäsenvaltioita ja komissiota niiden toimivaltuuksien mukaisessa laajuudessa edistämään YK:n yleissopimuksen ratifioimista ja täytäntöönpanoa, jatkamaan toimia käytännesääntöjen hyväksymiseksi sekä tarvittaessa mukauttamaan EU:n ja kansallista lainsäädäntöä yleissopimuksen määräyksiin.

Totean myös, että neuvoston yksiköissä tarkastellaan edelleen komission ehdotusta syrjinnän vastaiseksi direktiiviksi, minkä parlamentin jäsen mainitsee kysymyksessään. Kuten parlamentin jäsen huomauttaa, direktiivi ei voi tulla voimaan ennen kuin se on yksimielisesti hyväksytty neuvostossa. Neuvosto ei voi näin ollen ennakoida neuvottelujen lopputulosta tai niiden kestoa.

Todettakoon lopuksi ajatuksesta erityisesti vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevasta lainsäädäntökehyksestä, että on tärkeää huomata, että neuvosto voi toimia ainoastaan lainsäätäjänä komission ehdotuksen pohjalta. Komissio ei toistaiseksi ole esittänyt neuvostolle tätä asiaa koskevaa ehdotusta.

Pelko velkaongelman leviämisestä euroalueella on yleistynyt euron kurssin jatkaessa laskuaan. EKP:n toimien puute on vain lisännyt pelkoa siitä, että Kreikan velka luo epävakautta pankkialalla. Voiko neuvosto kertoa, mihin toimiin aiotaan ryhtyä Euroopan tasolla luottamuksen lisäämiseksi valuuttaamme kohtaan?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2010 pidetyllä istuntojaksolla.

(FR) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 127 artiklan mukaan rahapolitiikasta vastaa Euroopan keskuspankkijärjestelmä (EKPJ), joka muodostuu Euroopan keskuspankista ja kansallisista keskuspankeista. EKPJ:n tärkeimpänä tavoitteena on ylläpitää hintojen vakautta ja suojella euron arvoa.

Neuvosto on tietoinen huolenaiheista, jotka liittyvät rahoitusalan vakauteen euroalueella, ja valvoo edelleen tiiviisti jäsenvaltioiden talousarviopolitiikkaa liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn kehyksessä, jotta voidaan taata niiden julkisen talouden elinkelpoisuus. Julkista taloutta on vakautettava lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä noudattamalla strategioita, joilla edistetään kasvua ja keskitytään leikkaamaan menoja; tämän lisäksi on pantava täytäntöön pitkän aikavälin politiikkaa, jonka tavoitteena on poistaa kasvun esteet.

Rahoitusalan vakauden ylläpitämiseksi on viime kuukausina otettu käyttöön useita välineitä, joiden tarkoituksena on auttaa vaikeuksiin joutuneita euroalueen jäsenvaltioita. Näitä välineitä ovat Kreikkaa koskeva vakautusväline, Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi ja Euroopan rahoitusvakausväline.

Vaikka Kreikkaa koskeva vakautusväline ja Euroopan rahoitusvakausväline ovat kumpikin väliaikaisia välineitä, joilla vallitseva tilanne pyritään ratkaisemaan, suunnitelmissa on lisätä euroalueen ja koko EU:n talouspolitiikan yhdenmukaistamista. Tässä tarkoituksessa maaliskuun Eurooppa-neuvostossa asetettu työryhmä kehittää parhaillaan tarvittavia toimia, jotta saavutetaan parannettua kriisinratkaisukehystä ja budjettikurin tiukentamista koskevat tavoitteet. Työryhmä esittelee loppukertomuksensa lokakuussa.

Tässä yhteydessä työryhmä on jo päättänyt lujittaa vakaus- ja kasvusopimusta parantamalla ennakoivaa julkisen talouden valvontaa, joka perustuu ennalta ehkäisemiseen ja vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamatta jättämisen vuoksi langetettaviin tehokkaampiin rangaistuksiin, sekä lisäämällä valtionvelan tason ja suhteellisen osuuden seurantaa. On myös päästy sopimukseen tarpeesta lisätä makrotaloudellisen epätasapainon valvontaa.

Työryhmä aikoo laatia lokakuuhun mennessä näitä seikkoja koskevan yksityiskohtaisemman analyysin erityistoimien kehittämiseksi. Työryhmässä on myös tarkoitus keskustella mahdollisuudesta luoda pysyvä kriisinratkaisujärjestelmä ja lujittaa hallintoa.

Kesäkuun Eurooppa-neuvostossa pidettiin myönteisenä työryhmän puheenjohtajiston laatimaa taloudellista hallintoa koskevaa edistymiskertomusta ja sovittiin alustavista suuntaviivoista, kuten vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevien ja oikaisevien näkökohtien lujittamisesta, tarvittaessa nivomalla vakauttamisprosessi rangaistuksia koskevaan keskipitkän aikavälin tavoitteeseen. Eurooppa-neuvosto kehotti työryhmää ja komissiota työstämään ja soveltamaan suuntaviivoja viipymättä.

Voiko neuvosto antaa parlamentille uusia tietoja siitä, miten neuvostossa mahdollisesti on edistytty käsiteltäessä ehdotusta, joka koskee potilaiden oikeuksien soveltamista rajat ylittävän terveydenhuollon yhteydessä?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2010 pidetyllä istuntojaksolla.

(FR) Neuvosto on pannut asianmukaisesti merkille, että parlamentti hyväksyi 24. huhtikuuta 2009 annetun päätöslauselman, jossa kannatetaan ennakkolupajärjestelmän käyttöä suunnittelu- ja hallintavälineenä, kunhan järjestelmä on avoin, ennakoitavissa oleva ja syrjimätön ja potilaat saavat sitä koskevaa selkeää tietoa. Todettakoon neuvostossa käytävistä keskusteluista ehdotuksesta, joka koskee potilaiden oikeuksien soveltamista rajat ylittävän terveydenhuollon yhteydessä, että poliittinen sopimus saavutettiin määräenemmistöllä neuvoston kokouksessa 8. kesäkuuta 2010.

Sopimus sisältää joitakin uusia osatekijöitä, jotka koskevat erityisesti direktiiviehdotuksen kaksinkertaista oikeudellista perustaa (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 ja 168 artikla), direktiivin soveltamisalaa ja sen täytäntöönpanoon liittyviä poikkeuksia, laatu- ja turvallisuusmääräyksiä, todellisten kustannuksien laskemista, ennakkolupajärjestelmän ehtoja, muiden kuin sopimusperusteisten terveydenhuoltopalvelujen tarjoajien palveluista aiheutuneiden hoitokulujen korvaamista, ulkomailla asuvien eläkeläisten terveydenhuoltokulujen kattamista ja jäsenvaltioiden esimerkiksi sähköisen terveydenhuollon alalla tekemää yhteistyötä.

Poliittisen sopimuksen tekstiä arvioidaan nyt kielellisesti ja juridisesti, jotta neuvosto voi esittää kantansa ja perustelunsa ensimmäisessä käsittelyssä. Sopimus toimitetaan virallisesti Euroopan parlamentille syyskuussa 2010 ja Belgian puheenjohtajakaudella käydään neuvotteluja sopimukseen pääsemiseksi toisessa käsittelyssä.

Kansainvälinen lehdistö on tiedottanut laajalti Kolumbian tiedustelupalvelu DAS:n Euroopan vastaisesta "Operación Europa"-operaatiosta. Suoraan Kolumbian presidentin Alvaro Uriben alaisuudessa toimiva tiedustelupalvelu DAS on suunnannut salaiset toimensa EU:n oikeusjärjestelmää, Euroopan parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokuntaa, YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimistoa (OHCHR) ja jäsenmaiden hallituksia vastaan. Operaation tarkoituksena on edellä mainittujen mustamaalaaminen, niiden vaikutusvallan vähentäminen sekä oikeudellisen sodan käyminen niitä vastaan. Tämä vahvistaa todeksi myös muut paljastukset lukuisista EU:n toimielimiä ja sen kansalaisia vastaan tehdyistä laittomuuksista niin Kolumbiassa kuin unioninkin alueella. Näitä ovat muun muassa valokuvaaminen, vakoilu ja soluttautuminen kansalaisyhteiskunnan tapahtumiin jne. DAS on ohjannut ja tukenut myös Kolumbian ihmisoikeusasioita puolustavien eurooppalaisten ihmisoikeusjärjestöjen ja aktivistien mustamaalausta.

Mikä on neuvoston vastaus tähän EU:n alueella toteutettuun Euroopan vastaiseen operaatioon?

Voiko neuvosto ilmoittaa, minkä Euroopan maiden tiedustelupalvelut ovat toimineet yhteistyössä DAS:n kanssa tämän operaation toteuttamiseksi Euroopassa?

Pitääkö neuvosto yhä Kolumbian hallitusta sopivana vapaakauppasopimuksen osapuolena?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2010 pidetyllä istuntojaksolla.

(FR) Neuvosto suhtautuu hyvin vakavasti väitteisiin, joihin parlamentin jäsenen kysymyksessä viitataan. Neuvosto valvoo asiaa tiiviisti ja asian edellyttämällä täysimääräisellä huomiolla, erityisesti paikan päällä läsnä olevien EU:n valtuuskunnan ja jäsenvaltioiden suurlähetystöjen välittämien tietojen pohjalta. Neuvosto pitää myönteisinä päätöksiä, joita Kolumbian hallitus on hiljattain tehnyt asiassa ja jotka liittyvät erityisesti DAS:n uusiin valtuuksiin, uuteen rakenteeseen ja elimessä toteutettuihin organisaatiomuutoksiin. Neuvostolle on myös ilmoitettu, että useat entiset DAS:n virkamiehet on asetettu syytteeseen.

EU pyrkii säännöllisesti ilmaisemaan huolenaiheensa kaikista asioista, jotka liittyvät ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen, Kolumbian viranomaisten kanssa käytävän puolivuosittaisen ihmisoikeusvuoropuhelun yhteydessä.

Neuvosto seuraa myös tiiviisti parlamentin jäsenen mainitsemaa, DAS:n väitettyä Euroopan vastaista "Operación Europa" -operaatiota koskevia tietoja. Neuvosto ei kuitenkaan toistaiseksi ole ottanut virallista kantaa asiaan. Todettakoon parlamentin jäsenen esille ottamasta asiasta, joka koskee jäsenvaltioiden tiedustelupalvelujen väitettyä osallisuutta, että neuvosto ei ole tietoinen tällaisista väitteistä. On syytä panna merkille, että asia ei kuulu neuvoston toimivaltaan. Näin ollen neuvosto ei voi ilmaista kantaansa näihin asioihin, jotka kuuluvat jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan.

Huomautan lopuksi vastauksena parlamentin jäsenen viimeiseen kysymykseen, että neuvostoa pyydetään aikanaan esittämään kantansa komission neuvottelemaan sopimusluonnokseen, kun neuvostolle on toimitettu vastaava päätösehdotus, joka koskee sopimuksen päätökseen saattamista. Neuvosto tarkastelee tietysti kaikkia asiaan liittyviä tekijöitä voidakseen tehdä päätöksen sopimusluonnoksesta.

Neuvosto panee tässä yhteydessä merkille, että parlamentin edellytetään myös ottavan kantaa asiaan perustamissopimuksen määräyksien mukaisesti.

Yhdysvallat on äskettäin kärsinyt yhden historiansa pahimmista ympäristökatastrofeista Meksikonlahden öljyvuodon yhteydessä.

Koska tällainen vuoto olisi Euroopan rannikolla väistämättä luonteeltaan kansainvälinen, mitä neuvosto tekee varmistaakseen, että jäsenvaltiot toteuttavat kaikki mahdolliset varotoimet vastaavan katastrofin välttämiseksi ja että jäsenvaltiot pystyvät nopeaan, koordinoituun ja tehokkaaseen reagointiin, jos tällainen tilanne syntyy?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2010 pidetyllä istuntojaksolla.

(EN) Vaikka jäsenvaltiot vastaavat ensisijaisesti ennalta ehkäisevästä politiikastaan, neuvosto katsoo, että olisi toivottavaa toteuttaa solidaarisuuden hengessä EU:n täydentäviä toimia niiden toimien tueksi, joita toteutetaan kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti katastrofien ehkäisemiseksi. Marraskuussa 2009 hyväksytyissä päätelmissä katastrofien ehkäisyä EU:ssa koskevista yhteisön puitteista⁽¹⁾ neuvosto kehotti komissiota toteuttamaan alustavia toimia yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ennalta ehkäisevän politiikan lujittamiseksi. Näiden toimien yhteydessä ehdotetaan erityisesti riskien arviointia ja kartoittamista koskevien yhteisön suuntaviivojen laatimista vuoden 2010 loppuun mennessä, kokonaisvaltaisen monialaisen mallin laatimista vuoden 2012 loppuun mennessä tärkeimmistä luonnollisista tai ihmisen toimintamalleista johtuvista riskeistä, jotka todennäköisesti kohdistuvat tulevaisuudessa unioniin, sekä vaarakohtaisen katastrofien ehkäisyn vähimmäisvaatimuksia koskevien suuntaviivojen laatimista, erityisesti sellaisten riskien kohdalla, jotka ovat ominaisia useille jäsenvaltioille tai yhden tai useamman jäsenvaltion alueille.

Öljyvuodon tapahtuessa EU:n rannikkoalueilla unionilla on käytössään välineitä, joilla voidaan varmistaa nopea, koordinoitu ja tehokas reagointi onnettomuustapaukseen.

Niinpä Euroopan meriturvallisuusviraston tehtäviin kuuluu lisäresurssien tarjoaminen jäsenvaltioiden pyynnöstä ja niiden torjuntamenetelmien tukemiseksi, joilla jäsenvaltiot voivat torjua pilaantumista. Euroopan meriturvallisuusvirasto tukeutuu toiminnassaan varalla oleviin öljyntorjunta-aluksiin, joiden kanssa on tehty koko EU:n kattava sopimus, ja täydentää jäsenvaltioiden resursseja torjuttaessa merien pilaantumista.

Lisäksi komissio auttaa jäsenvaltioita seuranta- ja tiedotuskeskuksensa välityksellä unionissa tai sen ulkopuolella tapahtuvissa vakavissa onnettomuustilanteissa ja EU:n pelastuspalvelumekanismin kehyksessä, joka kattaa onnettomuuksista aiheutuvan meren pilaantumisen. Mekanismi aktivoitiin Yhdysvaltain viranomaisten pyynnöstä Meksikonlahden öljyvuodon seurauksena.

Lopuksi komissio tiedotti neuvostolle 31. toukokuuta 2010 järjestetyssä kokouksessaan, että komission yksiköt ovat aloittaneet asianomaisen voimassa olevan EU:n lainsäädännön tarkastelemisen sen varmistamiseksi, että Meksikonlahdella tapahtuneen katastrofin toistumisriski voidaan minimoida.

Matkailu on olennainen Euroopan talouden osatekijä, jonka osuus EU:n BKT:stä on yli viisi prosenttia ja työllistää noin 5,2 prosenttia Euroopan työvoimasta. Ottaen huomioon tämänhetkisen taloustilanteen on olennaista, että alaa tuettaisiin ja edistettäisiin.

Lissabonin sopimuksessa viitataan erityisesti matkailuun ja tavoitteeksi on asetettu EU:n edistäminen yhtenä huomattavimmista matkailukohteista maailmassa. Tämän perusteella sopimuksessa annetaan unionille erityinen toimivalta tällä alalla ja säädetään, että päätökset on tehtävä määräenemmistöperiaatteella. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti "unioni täydentää jäsenvaltioiden toimintaa matkailualalla, erityisesti edistämällä alalla toimivien unionin yritysten kilpailukykyä" (XXII osasto, matkailu, 195 artikla).

Mitä tähän mennessä on tehty matkailualan tukemiseksi, kehittämiseksi ja sen kilpailukyvyn edistämiseksi EU:ssa? Mitä Euroopan tasolla on tehty alan auttamiseksi talouskriisin aikana?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2010 pidetyllä istuntojaksolla.

(FR) Kaiken EU:n matkailupolitiikan olisi täydennettävä jäsenvaltioissa harjoitettua politiikkaa, koska ne ovat ensisijaisesti vastuussa matkailupolitiikan toteuttamisesta.

Toimintamahdollisuudet EU:n matkailualan tukemiseksi ja sen kehityksen ja kilpailukyvyn edistämiseksi ovat tähän mennessä olleet rajalliset, koska unionilla ei ole ollut virallista toimivaltaa matkailualalla ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa. Komissio hyväksyi kuitenkin vuosina 2006 ja 2007 kaksi tiedonantoa,⁽¹⁾ joiden päätavoitteena oli parantaa Euroopan matkailualan kilpailukykyä ja luoda enemmän ja parempia työpaikkoja matkailun kestävän kasvun myötä niin Euroopassa kuin koko maailmassa.

Ottaen huomioon EU:ssa toteutetut toimet matkailualan tukemiseksi taloudellisesta kriisistä huolimatta on syytä mainita sosiaalista matkailua Euroopassa koskeva valmistelutoimi, joka käynnistettiin Calypso-nimellä vuonna 2009 ja jolle myönnettiin miljoonan euron suuruinen talousarvio vuodeksi 2009 vähintään kolmen vuoden ajaksi.

Yritys-Eurooppa-verkosto perustettiin yhteisöön edistämään matkailualaa ja lujittamaan yhteyksiä teollisuuteen, asianomaisiin järjestöihin, julkisiin viranomaisiin, kohteisiin ja yliopistomaailmaan.

Totean myös, että matkailualasta vastaavien ministereiden epävirallinen kokous järjestettiin 15. huhtikuuta 2010; kyseiset ministerit hyväksyivät tuolloin Madridin julistuksen "Towards a socially responsible tourism model" (Kohti sosiaalisesti vastuullista matkailumallia). Ministerit korostivat olevansa kiinnostuneita EU:n yhtenäisen matkailupolitiikan kehittämisestä toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ja tukevansa vastuullisen ja eettisen matkailun edistämistä sosiaalinen, ympäristöllinen, kulttuurinen ja taloudellinen kestävyys huomioon ottaen. He ehdottivat myös uusien välineiden käyttämistä ja sellaisen lähestymistavan noudattamista, joka keskittyy voimakkaammin tietoon ja innovaatioon matkailualalla, erityisesti uuden tekniikan, verkostoitumisen ja parhaiden käytäntöjen vaihdon avulla.

Mihin erityistoimenpiteisiin neuvosto aikoo ryhtyä seuraavien kuuden kuukauden aikana varmistaakseen, että tulevassa Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutoskonferenssissa, joka järjestetään Cancúnissa, saadaan aikaan kokonaisvaltainen sopimus?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2010 pidetyllä istuntojaksolla.

(FR) Neuvoston on tarkoitus aloittaa Euroopan unionin kannan tarkasteleminen ennen Cancúnissa järjestettävää konferenssia, jota edeltää kaksi valmistelevaa kokousta. Ne järjestetään Bonnissa elokuussa 2010 ja Kiinassa lokakuussa 2010.

Eurooppa-neuvosto totesi 25. ja 26. maaliskuuta 2010 järjestämässään kokouksessa, että kattava kansainvälinen oikeudellinen sopimus on edelleen ainoa tehokas keino saavuttaa tavoite, jonka mukaan maapallon lämpötilan nousu on rajoitettava alle kahteen asteeseen teollistumista edeltävältä tasolta, ja että kansainväliselle neuvotteluprosessille on nyt annettava uutta pontta. Tämä tavoite huomioon ottaen kokouksessa katsottiin, että on syytä noudattaa vaiheittaista lähestymistapaa, joka perustuu lopulliseen Kööpenhaminan asiakirjaan. Ensinnäkin Bonnissa järjestettävissä tulevissa kokouksissa olisi laadittava toimintasuunnitelma neuvottelujen edistämiseksi. Toiseksi Cancúnissa järjestettävässä osapuolien konferenssissa olisi tehtävä edes joitakin konkreettisia päätöksiä, jotta lopullinen Kööpenhaminan asiakirja voidaan sisällyttää ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) mukaiseen neuvotteluprosessiin ja jotta voidaan tarkastella jäljellä olevia ongelmia, jotka liittyvät esimerkiksi mukauttamiseen, metsiin ja tekniikkaan sekä seurantaan, raportoimiseen ja varmentamiseen. EU on valmis osallistumaan prosessiin: EU ja sen jäsenvaltiot täyttävät sitoumuksensa 2,4 miljardin euron suuruisen summan myöntämisestä vuosittain kaudella 2010–2012.

Todettakoon erityisesti UNFCCC:hen liittyvästä prosessista, että Eurooppa-neuvosto on edelleen täysin sitoutunut siihen. Eurooppa-neuvosto on myös kehottanut täydentämään ja tukemaan prosessia hyödyllisellä tavalla muilla foorumeilla erityisiin kysymyksiin liittyen. Tämän takaamiseksi EU lisää toimiaan tietoisuuden lisäämiseksi kolmansiin valtioihin nähden. Puheenjohtajavaltio ja komissio kuulevat aktiivisesti muita kumppaneita ja raportoivat sitten neuvostolle. Tässä yhteydessä puheenjohtajavaltio voi todeta varmuudella, että ilmastonmuutos on jatkossakin yksi keskeisistä aiheista, joita tarkastellaan tulevien kuukausien aikana Euroopan unionin tärkeimpien kumppaneiden kanssa järjestämissä kokouksissa.

EU:n laajuisen patentin luominen on yksi Eurooppa 2020 -strategian tärkeimmistä tavoitteista. Aikooko puheenjohtajavaltio Belgia asettaa tämän tärkeän asian käsittelyä koskevat toimet etusijalle seuraavan kuuden kuukauden aikana?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2010 pidetyllä istuntojaksolla.

(FR) Neuvosto on tietoinen siitä, että yhteisön patenttijärjestelmän parantaminen on ennakkoedellytys kasvun edistämiseksi innovaation kautta ja yhteisön yrityksien, erityisesti pk-yrityksien, auttamiseksi selviytymään taloudellisesta kriisistä ja kansainvälisestä kilpailusta. Parannetun patenttijärjestelmän katsotaan olevan keskeinen osa sisämarkkinoita ja sen olisi perustuttava kahdelle pilarille – Euroopan unionin patentin (jäljempänä "EU-patentin") luomiselle sekä patenttialan riitojenratkaisumenettelyä koskevan konsolidoidun, erikoistuneen ja yhdennetyn tuomiovallan täytäntöönpanolle – jotta vahvistetaan patenttien suojaamista ja lisätään oikeudellista varmuutta.

Valitettavasti kymmenen vuoden kuluttua komission ehdotuksesta emme ole vieläkään onnistuneet luomaan tarvittavaa oikeudellista kehystä tavoitteen saavuttamiseksi.

Totean kuitenkin, että emme enää ole kaukana siitä. Saavutimme viime joulukuussa yhteisymmärryksen EU-patentin perustamista koskevan asetuksen tekstistä sekä asiaan liittyviä seikkoja koskevista päätelmistä.

Kuten tiedätte, asetus on itse asiassa vain yksi EU-patentin perustamisen edellyttämistä tekijöistä. Neuvoston on vielä vahvistettava säännöt, jotka koskevat asiakirjan kieliä, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 118 artiklan 2 kohdan mukaisesti, mikäli EU-patentti on tarkoitus perustaa. Komissio esitti 1. heinäkuuta 2010 kielien käyttöä koskevan ehdotuksen. Puheenjohtajavaltio Belgia pyrkii edistämään keskusteluja. Lisäksi on tarkasteltava muita näkökohtia, kuten EU-patenttien vuosittaisen verotuksen asianmukaista tasoa ja sitä, miten suuri osa veroista ohjataan kansallisille patenttivirastoille, unohtamatta yhteisöpatenttituomioistuimen perustamista tai Euroopan patenttisopimukseen mahdollisesti tehtäviä tarkistuksia.

Euroopan parlamentille annetaan Lissabonin sopimuksessa yhteislainsäätäjän asema, mitä pidämme myönteisenä. Aiheeseen liittyen olemme myös panneet asianmukaisesti merkille 5. toukokuuta 2010 antamanne päätöslauselman, jossa vahvistetaan, että vuoden 2002 kanta on kantanne ensimmäisessä käsittelyssä.

Puheenjohtajavaltio Belgia aikoo lisätä neuvostossa toteutettavia toimia sellaisen oikeudellisen kehyksen luomiseksi, joka on sopiva EU-patenttien perustamisen kannalta. Tavoite on yksi puheenjohtajavaltio Belgian sisämarkkinoita koskevista painopistealoista.

Millaiseksi neuvosto arvio Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeisten kuuden ensimmäisen kuukauden kokemukset yhteistyöstä neuvoston puheenjohtajana toimivan jäsenvaltion (Espanjan) ja neuvoston puheenjohtajan välillä? On tunnettua, että toimivaltakiistat ovat ominaisia tälle yhteistyölle, koska sopimuksen määräykset eivät ole kovin selkeitä. Mitä johtopäätöksiä tästä on tehty kohta seuraavaa Belgian puheenjohtajakautta varten?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2010 pidetyllä istuntojaksolla.

(FR) Perustamissopimuksessa määritellään selkeästi Eurooppa-neuvoston ja neuvoston tehtävät.

Niinpä Euroopan unionin perustamisesta tehdyn sopimuksen 15 artiklan 1 kohdassa lausutaan, että Eurooppa-neuvosto antaa unionille sen kehittämiseksi tarvittavat virikkeet ja määrittelee sen yleiset poliittiset suuntaviivat ja painopisteet. Se ei toimi lainsäätäjänä.

Euroopan neuvoston tehtävä määritellään Euroopan unionin perustamisesta tehdyn sopimuksen 16 artiklan 1 kohdassa seuraavasti: "Neuvosto toimii yhdessä Euroopan parlamentin kanssa lainsäätäjänä ja budjettivallan käyttäjänä. Se määrittelee ja sovittaa yhteen unionin politiikkoja perussopimuksissa määrättyjen edellytysten mukaisesti."

Lisäksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 16 artiklan 6 kohdassa lausutaan: "Yleisten asioiden neuvosto huolehtii neuvoston eri kokoonpanojen työskentelyn johdonmukaisuudesta. Se valmistelee Eurooppa-neuvoston kokoukset ja toteuttaa niistä aiheutuvat jatkotoimet ollen yhteydessä Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaan ja komissioon."

Nämä uudet määräykset pantiin ensimmäistä kertaa täytäntöön Espanjan puheenjohtajakaudella. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja ja neuvoston puheenjohtajavaltio tekivät kyseisen puheenjohtajakauden alusta alkaen hyvin tiivistä yhteistyötä varmistaakseen Eurooppa-neuvoston ja neuvoston toiminnan yhdenmukaisuuden.

Niinpä Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja ja Espanjan pääministeri Zapatero järjestivät 8. tammikuuta 2010 Madridissa kokouksen, jossa vahvistettiin heidän yhteistyönsä perusta, ja kokouksia järjestettiin myöhemmin säännöllisin väliajoin. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja ja yleisten asioiden neuvoston puheenjohtaja järjestivät myös kokouksia vähintään kerran kuussa. Tarvittaessa järjestettiin kokouksia myös neuvoston muiden kokoonpanojen puheenjohtajien kanssa. Tämän ansiosta Eurooppa-neuvosto ja neuvosto pystyivät koordinoimaan toimintaansa ja tekemään yhteistyötä sen parissa.

Uuden Eurooppa 2020 -strategian luominen on myös hyvä esimerkki näiden kahden toimielimen välisestä erinomaisesta yhteistyöstä, koska neuvoston puheenjohtajavaltio on pyrkinyt kaikin ajoin varmistamaan, että neuvoston eri kokoonpanoissa noudatetaan suuntaviivoja, jotka Eurooppa-neuvosto vahvisti helmikuussa ja maaliskuussa.

Lisäksi uusi strategia onnistuttiin saattamaan päätökseen kesäkuun 2010 Eurooppa-neuvostossa Espanjan puheenjohtajakaudella toteutettujen tärkeiden toimien ansiosta; niillä tuettiin neuvoston eri kokoonpanoja, kuten erityisesti työllisyydestä, sosiaalipolitiikasta ja terveys- ja kuluttaja-asioista vastaavaa neuvostoa sekä koulutuksesta, nuorisosta ja kulttuurista vastaavaa neuvostoa.

On selvää, että Espanjan puheenjohtajakaudella käyttöön otettuja käytännöllisiä järjestelyjä, joilla pyritään optimoimaan yhteistyötä, ylläpidetään ja kehitetään Belgian puheenjohtajakaudella.

Nyt kun YK:n turvallisuusneuvosto on sopinut uusista Iranin hallituksen vastaisista pakotteista, minkälaisia keskusteluita neuvostossa on käyty Euroopan unionin jäsenvaltioiden Iranin vastaisten pakotteiden lisäämisestä ja täydentämisestä ja mitä suunnitelmia on harkittu?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2010 pidetyllä istuntojaksolla.

(FR) Eurooppa-neuvosto korosti 17. kesäkuuta 2010 järjestetyssä kokouksessaan olevansa entistä huolestuneempi Iranin ydinohjelmasta ja piti myönteisenä YK:n turvallisuusneuvoston hyväksymää päätöslauselmaa 1929, jossa otetaan käyttöön uusia rajoittavia toimia Irania vastaan.

Nykyinen tilanne huomioon ottaen Eurooppa-neuvosto totesi, että uusien rajoittavien toimien käyttöön ottaminen oli väistämätöntä. Palauttaen mieleen 11. joulukuuta 2009 antamansa julkilausuman – ja ulkoasioiden neuvoston sen johdosta toteuttamien toimien valossa – Eurooppa-neuvosto pyysi ulkoasioiden neuvostoa hyväksymään toimenpiteitä, joilla pannaan täytäntöön YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 1929 sisältyvät toimenpiteet, sekä liitännäistoimenpiteitä, joilla tuetaan neuvotteluratkaisun löytämistä kaikkiin jäljellä oleviin ongelmiin, jotka koskevat Iranin ydin- ja ohjusohjelmiensa tueksi kehittämää arkaluonteista teknologiaa. Toimenpiteiden olisi keskityttävä seuraaviin aloihin:

kaupan alaan, kuten erityisesti kaksikäyttötuotteisiin ja kaupan alan vakuutuksiin kohdistuviin lisärajoituksiin, ja finanssialaan, kuten muiden Iranin pankkien varojen jäädyttämiseen ja pankki- ja vakuutusalaan kohdistuviin rajoituksiin,

Iranin kuljetusalaan, erityisesti Islamic Republic of Iran Shipping Line (IRISL) -yritykseen ja sen tytäryrityksiin sekä lentorahtiin,

kaasu- ja öljyteollisuuden avainaloihin, siten, että kielletään uudet investoinnit, tekninen apu sekä teknologian, laitteiden ja palvelujen siirto näillä aloilla, erityisesti jalostukseen, nesteyttämiseen ja nesteytettyä maakaasua koskevaan tekniikkaan liittyen,

sekä uusiin viisumikieltoihin ja varojen jäädyttämistoimiin, erityisesti islamilaisen vallankumouskaartin tapauksessa.

Euroopan unioni on sitoutunut saavuttamaan diplomaattisen ratkaisun Iranin ydinohjelmaa koskevaan kysymykseen. Unioni kehottaa Irania osoittamaan halukkuutta saavuttaa kansainvälisen yhteisön luottamus ja vastata neuvottelujen jatkamista koskevaan kehotukseen. Unioni vahvistaa uudelleen, että Iranille kesäkuussa 2008 tehdyt ehdotukset ovat voimassa.

On syytä neuvotella vakavasti Iranin ydinohjelmasta ja muista yhteisistä huolenaiheista. Eurooppa-neuvosto painotti, että EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja on valmis jatkamaan neuvotteluja tältä osin.

Neuvosto päätti hiljattain jatkaa EU:n ja Serbian vakautus- ja assosiaatiosopimuksen ratifiointiprosessia. Yhtenä syynä prosessin seisahtumiseen oli Serbian kykenemättömyys luovuttaa karkuteillä olevia sotarikosepäiltyjä entisen Jugoslavian alueen kansainväliselle rikostuomioistuimelle.

Serbian EU-jäsenyys on tärkeä tavoite, mutta syytteeseen asetettavat Ratko Mladic ja Goran Hadzic ovat edelleen vapaalla jalalla. Mitä keinoja komissio aikoo nyt käyttää varmistaakseen, että Serbia jatkaa yhteistyötään Jugoslavia-tuomioistuimen kanssa ja pidättää vielä vapaina olevat sotarikosepäillyt?

(EN) Päätös käynnistää Serbian kanssa tehtävän vakautus- ja assosiaatiosopimuksen ratifiointiprosessi oli hyvin myönteinen asia. Täysimääräisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen voimassaolon ansiosta Serbia lähentyy kaikkia EU:n politiikkoja oikeudellisesti sitovan asiakirjan myötä. Komissio toivoo nyt, että ratifiointiprosessi on nopea ja sujuva.

Todettakoon entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa tehtävästä yhteistyöstä, että tämä edellytys pysyy voimassa kautta koko Serbian edistymisen kohti EU:n jäsenyyttä. Täysimääräinen yhteistyö entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa on keskeinen osa vakautus- ja assosiaatiosopimusta; EU voi keskeyttää sopimuksen soveltamisen milloin tahansa, jos Serbia ei täytä keskeisiä edellytyksiä.

Pääsyyttäjä Brammertz kuuli henkilökohtaisesti ulkoasiainneuvostoa 14. kesäkuuta 2010. Operationaalisia lisätoimia on toteutettava ja komissio odottaa Serbian viranomaisten ottavan pääsyyttäjä Brammertzin suositukset täysimääräisesti huomioon myönteisten lisätuloksien saavuttamiseksi.

Komissio seuraa edelleen tiiviisti Serbian yhteistyötä entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa ja vaatii Serbian viranomaisia tekemään kaikkensa, jotta yhä vapaalla jalalla olevat ja rikostuomioistuinta pakoilevat Ratko Mladic ja Goran Hadzic saadaan kiinni ja siirretään Haagiin.

Todettakoon lopuksi, että komissio jatkaa erityisesti näiden asioiden tarkastelua Serbian viranomaisten kanssa käydyn rakenteellisen vuoropuhelun kehyksessä sekä marraskuussa 2010 julkaistavassa vuosikertomuksessa.

Viime aikoina Kreikassa on merimiesten keskuudessa ollut suurta liikehdintää niitä PASOK-puolueen johtaman hallituksen suunnitelmia vastaan taistelemiseksi, jotka koskevat kabotaasijärjestelmän rajoitusten poistamista yhteisön ulkopuolisten kolmansien maiden lipun alla kulkevien risteilyalusten kohdalla. Euroopan risteilyliikenneneuvoston vuonna 2008 antamien tietojen mukaan risteilyalalla työskentelee Euroopassa yli 50 000 merimiestä. Tosiasiat osoittavat, että useimmat risteilyalukset on rekisteröity mukavuuslippujen alle EU:n ja kolmansien maiden rekistereihin, ja merimiehiä käytetään niissä räikeällä tavalla hyväksi ja he työskentelevät surkeissa olosuhteissa. Nämä tosiasiat vievät tehon väitteiltä, joiden mukaan "terve kilpailu" muka hyödyttäisi matkailun kehittämistä. Risteilyalusten kokonaismäärästä 83 prosenttia kuuluu viidelle monopolistiselle varustamoryhmittymälle.

Katsooko komissio, että kabotaasin lakkauttaminen risteilyalusten kohdalla hyödyttää alan monopolistisia yritysryhmittymiä, jotka keräävät valtavan suuria voittoja merimiesten raa'an hyväksikäytön avulla? Jatkuuko kreikkalaisten merimiesten joukkohäätö risteilyaluksilta vastaisuudessa entistäkin voimaperäisemmin?

(EN) Kuten komissio mainitsi jo aiemmin vastauksessaan suulliseen kysymykseen H-0227/10, EU:n lainsäädännössä edellytetään, että jäsenvaltioiden on sovellettava kabotaasijärjestelmää – myös risteilyalalla – EU:n lipun alla purjehtiviin aluksiin mutta ei kuitenkaan muihin kuin EU:n lipun alla purjehtiviin aluksiin. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin vapaasti tehdä niin. Komissio ei aio puuttua Kreikan päätökseen soveltaa kabotaasijärjestelmää kolmansien maiden lippujen alla purjehtiviin aluksiin eikä tarkastella päätöksestä aiheutuvaa taloudellista hyötyä.

Muista jäsenvaltioista peräisin olevilla aluksilla sovelletaan samoja EU:n sosiaalialaa koskevia sääntöjä kuin Kreikan lipun alla purjehtivilla aluksilla. Näillä säännöillä taataan asianmukaisten vähimmäisvaatimuksien noudattaminen, millä estetään työolojen "surkeus", kuten parlamentin jäsen toteaa.

Komissio haluaa lisäksi korostaa, että työmarkkinaosapuolien tekemästä, merenkulkijoiden työajan järjestämistä koskevasta sopimuksesta annettua direktiiviä 1999/63/EY⁽¹⁾ sovelletaan kaikilla sekä julkisessa että yksityisessä omistuksessa olevilla, jonkin jäsenvaltion alueella rekisteröidyillä ja tavallisesti kaupalliseen merenkulkuun käytettävillä merialuksilla työskenteleviin merenkulkijoihin. Siinä vahvistetaan merenkulkijoiden työskentelyoloja koskevat vähimmäisvaatimukset, kuten erityisesti viikoittainen enimmäistyöaika, vähimmäisikä, jolloin saa työskennellä yöaikaan tai aluksella, ja palkallinen vuosiloma. Lisäksi direktiivissä 1999/95/EY⁽²⁾ luodaan menettely, jolla voidaan tarkastaa ja valvoa, että jäsenvaltioiden satamissa käyvät alukset noudattavat direktiiviä 1999/63/EY meriliikenteen turvallisuuden parantamiseksi sekä työolojen ja merenkulkijoiden terveyden ja turvallisuuden parantamiseksi aluksilla. Sitä sovelletaan näin ollen kaikkiin jäsenvaltioiden satamissa käyviin aluksiin rekisteröintivaltiosta riippumatta.

Vastaavaa järjestelyä on suunniteltu direktiivin 2009/13/EY⁽³⁾ täytäntöön panemiseksi ja sen varmistamiseksi, että siinä vahvistettuja merityötä koskevia normeja noudatetaan EU:ssa rekisteröidyillä aluksilla ja muilla kuin EU:ssa rekisteröidyillä aluksilla, jotka käyvät EU:n jäsenvaltioiden satamissa, merityötä koskevan yleissopimuksen voimassa ollessa.

Tämän vuoden maaliskuussa hyväksyttiin Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös mikroluottojen myöntämisestä Progress-mikrorahoitusjärjestelyn yhteydessä. Komissio lupasi, että päätös tulee voimaan tänä kesänä ja että ensi vuoden alussa kansallisten luottojen välittäjät voivat aloittaa näiden luottojen myöntämisen sen jälkeen, kun ne ovat saaneet Euroopan investointirahaston määrärahoja. Komissio on neuvotellut jo jonkin ajan Euroopan investointirahaston (EIR) kanssa määrärahojen siirron konkreettisesta siirrosta (päätöksen 5 artiklan 2 kohta), mutta neuvottelujen päättymisajankohdasta ei ole vielä tietoa, vaikka komission on määrä tiedottaa neuvostolle neuvottelujen kulusta. Voiko komissio kertoa, kuinka kauan neuvottelut EIR:n kanssa vielä kestävät ja milloin niiden suunnitellaan päättyvän?

(EN) Komissio on tyytyväinen voidessaan ilmoittaa parlamentin jäsenelle, että eurooppalaisen Progress-mikrorahoitusjärjestelyn varat on tarkoitus sitoa kahden rahoitusikkunan kehyksessä:

lopullisille edunsaajille myönnettävät mikroluottoja koskevat takuut (25 000 euroon asti),

rahoituksen välittäjille myönnettävät lainat ja pääomat, jotta rahoituksen välittäjät voivat lisätä mahdollisuuksiaan myöntää mikroluottoja lopullisille edunsaajille.

Euroopan investointirahaston kanssa käytävät neuvottelut eurooppalaisen Progress-mikrorahoitusjärjestelyn takuita koskevan ikkunan täytäntöönpanosta on saatettu päätökseen. Euroopan investointirahasto käynnistää välittäjille osoitetun kiinnostuksenilmaisupyynnön heinäkuun alkuviikoilla puitesopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Kiinnostuksenilmaisupyyntö on avoin kaikista jäsenvaltioista kotoisin oleville rahoituksen välittäjille ja se julkaistaan Euroopan investointirahaston verkkosivuilla (http://www.eif.org" ). Siten on mahdollista asettaa saataville lainoja, jotka taataan EU:n varoilla. Eurooppalaista Progress-mikrorahoitusjärjestelyä varten myönnetyistä unionin varoista ohjataan 25 miljoonan euron suuruinen summa tähän takuita koskevaan ikkunaan.

Toisesta ikkunasta käydään parhaillaan neuvotteluja. Edellytyksenä on Euroopan investointipankin (EIP), Euroopan investointirahaston ja komission yhteisen investointivälineen kehittäminen. Tämä eurooppalaisen Progress-mikrorahoitusjärjestelyn toinen ikkuna on tarkoitus käynnistää vuoden 2010 loppuun mennessä. Unionin määrärahojen loppuosa (75 miljoonaa euroa) sijoitetaan tähän erityisvälineeseen, joka perustetaan tänä syksynä. On odotettavissa, että Euroopan investointipankki osallistuu unionin panokseen jopa 100 miljoonan euron suuruisella summalla.

Eurooppalaisesta Progress-mikrorahoitusjärjestelystä on saatavilla lisätietoa osoitteessa http://www.ec.europa.eu/epmf" .

.

Välimeren unionin toiminta tehostui, kun sille perustettiin sihteeristö, joka varmistaa operatiivisen tuen alueellisten strategisten suurhankkeiden toteuttamiselle. Lisäksi komissio ja Euroopan investointipankki takaavat seuraaviksi vuosiksi asiaankuuluvan taloudellisen tuen energia- ja vesipolitiikan, infrastruktuurin ja liikenteen sekä yritysten kehittämisen aloilla. Toisaalta Euroopan unionin maahanmuuttopolitiikan alalla Välimeren unionikaan ei ole ollut järin tehokas.

Voiko komissio selvittää, miten yhteistyötä kolmansien maiden kanssa on ryhdytty parantamaan siirtolaisvirtojen hallinnassa?

Vuosien 2014–2020 rahoituskehyksen määrittely on kohta edessä, joten mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä varmistaakseen, että oikeudenmukaisen maahanmuuttopolitiikan tukemiseen Euro–Välimeri-alueella varataan riittävästi määrärahoja?

(EN) Komissio on sitoutunut Tukholman ohjelmassa asetettuihin kunnianhimoisiin tavoitteisiin. Näissä maahanmuuttoa koskevissa tavoitteissa ennakoidaan useiden uusien aloitteiden käynnistämistä ja täytäntöön panemista sekä laillisen maahanmuuton alalla että laittoman maahanmuuton torjumisen ja ulkorajojen vahvistamisen alalla. Komission hiljattain tekemä ehdotus⁽¹⁾ Frontex-viraston valmiuksien vahvistamisesta sekä kausityöntekijöitä ja yrityksien sisällä siirtyviä työntekijöitä koskevat, lähiaikoina hyväksyttävät ehdotukset ovat näiden tavoitteiden mukaisia.

Tukholman ohjelmassa suositetaan kolmansiin valtioihin nähden yhteistyön kehittämistä edelleen alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa maahanmuuttoa koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan mukaisesti. Tässä yhteydessä komissio katsoo, että on ensiarvoisen tärkeää hallita maahanmuuttovirtaa Välimeren alueella, ja pitää asiaa painopisteenään.

Komission toimet ovat johtaneet sekä kahdenvälisen että alueellisen vuoropuhelun ja yhteistyön lisäämiseen Pohjois-Afrikan ja Saharan eteläpuolisen Afrikan valtioiden kanssa, joista Välimeren alueelle suuntautuva maahanmuuttovirta on lähtöisin. Komissio on myös rahoittanut maahanmuuton hallintaa parantavia hankkeita, kuten hankkeita, joiden tavoitteena on torjua laitonta maahanmuuttoa, helpottaa laillisten maahanmuuttokanavien käyttöä, maahanmuuton ja kehityksen välisiä yhteyksiä, edistää maahanmuuttajien oikeuksia ja tukea pakolaisten oikeuksien kunnioittamista.

EU:n aloitteita, joita komissio tukee maahanmuuton alalla yhteisön ulkopuolisissa Välimeren alueen valtioissa, on rahoitettu sekä tiettyjen alueiden kanssa tehtävän yhteistyön edistämiseksi tarkoitetulla EU:n rahoitusvälineellä (Meda-ohjelma vuoteen 2006 asti ja eurooppalainen naapuruuden ja kumppanuuden väline vuodesta 2007 alkaen) että EU:n ja kolmansien valtioiden maahanmuuton alalla tekemän yhteistyön edistämiseksi tarkoitetulla EU:n rahoitusvälineellä (Aeneas-ohjelma vuoteen 2006 asti ja nyt aihekohtainen ohjelma).

Tuomitsematta ennalta tulevasta rahoituskehyksestä vuosiksi 2014–2020 käytävien neuvottelujen lopputulosta komissio katsoo, että EU:lla on ehdottomasti oltava asianmukaiset taloudelliset resurssit, jotta se voi ratkaista yhdenmukaisella ja tasapainoisella tavalla maahanmuuttoalaan liittyvät haasteet ja jotta se voi tehdä vakaalla pohjalla olevaa yhteistyötä kaikkien kumppanien kanssa erityisesti Välimeren alueella.

Matkailu on liikevaihdon ja työpaikkojen osalta EU:n kolmanneksi suurin talouden ala, ja sen osuus unionin bruttokansantuotteesta on viisi prosenttia. EU:ssa toimii noin kaksi miljoonaa matkailualan yritystä, jotka ovat pääasiassa pk-yrityksiä ja jotka työllistävät 9,7 miljoonaa ihmistä koko EU:n alueella.

Onko komissio laatinut toimintasuunnitelmia EU:n matkailun edistämiseksi maailmanlaajuisilla markkinoilla ja erityisesti BRIC-valtioissa (Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina), joiden lisääntyvä vauraus ja nouseva elintaso voivat merkitä uutta huomattavaa markkinapotentiaalia EU:n matkailulle?

(FR) Euroopan unioni on yhä maailman suosituin matkailukohde. Sinne saapuu 370 miljoonaa kansainvälistä matkailijaa eli 40 prosenttia koko maailman matkailijoista⁽¹⁾; heistä 7,6 miljoonaa on kotoisin BRIC-valtioista (Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina). Kasvu on ollut merkittävää vuoden 2004 matkailijamääriin (4,2 miljoonaa) verrattuna. Kiina on erityisen hyvä esimerkki, koska ulkomaille matkustavien kiinalaisten matkailijoiden määrä nousi talouskriisistä huolimatta 5,2 prosenttia eli 42,2 miljoonaan vuonna 2009, kun matkailijoita oli seitsemän miljoonaa vuonna 2001. Heidän kulutuksensa kasvoi vielä tätäkin enemmän – 16 prosenttia – ja saavutti noin 42 miljardia Yhdysvaltain dollaria esimerkiksi vuosina 2008–2009.

Maailman matkailujärjestön arvioiden mukaan yhteisöön saapuvien kansainvälisten matkailijoiden määrä nousee merkittävästi tulevina vuosina. Yhteisön matkailuteollisuuteen kohdistuu kuitenkin entistä enemmän kansainvälistä kilpailua, kun nousevan talouden maat tai kehitysmaat houkuttelevat yhä enemmän matkailijoita, vaikka ne ovatkin Euroopan kannalta mahdollisia matkailun lähteitä.

Vastatakseen kilpailuun Euroopan on tarjottava kestävän kehityksen mukaisia laadukkaita matkailupalveluja ja laadittava yhteinen strategia Euroopan kuvan ja profiilin vakiinnuttamiseksi matkailukohteiden kokonaisuutena kolmansien valtioiden parissa ja erityisesti BRIC-valtioihin nähden, jotka ovat potentiaalisia matkailun lähteitä. Tämä edellyttää, että yhteisön on vahvistettava matkailualan kilpailukykyä ja kestävyyttä⁽²⁾. Lisäksi on olennaisen tärkeää vahvistaa yhteistyötä sellaisten valtioiden kanssa, joiden väestöstä voi tulla runsaasti matkailijoita eurooppalaisiin kohteisiin sitä mukaa kuin väestön elintaso kohenee.

Ottaen huomioon maailmanlaajuisen kilpailun ankaruus ja toisaalta mahdollisuudet, joita lukuisat kolmannet valtiot tarjoavat mahdollisten Eurooppaan saapuvien matkailijoiden muodossa, on olennaisen tärkeää toteuttaa toimia, joiden tarkoituksena on lisätä Euroopan matkailun kysyntää.

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi uudessa 30. kesäkuuta 2010 hyväksytyssä tiedonannossa "Eurooppa, maailman ykkösmatkailukohde – Euroopan matkailupolitiikan uudet puitteet" laaditaan strategia, jolla vakiinnutetaan kuva Euroopasta kestävien ja laadukkaiden kohteiden kokonaisuutena.⁽³⁾ Strategian tavoitteena on:

– luoda yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa todellinen "Eurooppa-merkki", joka voi täydentää kansallisen ja alueellisen tason markkinointia ja auttaa eurooppalaisia matkailukohteita erottumaan muista kansainvälisistä kohteista,

– markkinoida "visiteurope.com"-verkkosivua Euroopan houkuttavuuden lisäämiseksi kestävien ja laadukkaiden matkakohteiden kokonaisuutena erityisesti nousevan talouden valtioissa,

– suosia yhteisiä markkinointitoimia kansainvälisissä suurtapahtumissa tai suurilla matkailumessuilla,

– tehostaa Euroopan unionin osallistumista kansainvälisiin foorumeihin erityisesti Maailman matkailujärjestössä, OECD:ssä, T20:ssä ja Euromedissä,

– edistää Euroopan kuvaa ja profiilia kestävien ja laadukkaiden kohteiden kokonaisuutena maailmanmarkkinoilla, erityisesti BRIC-valtioissa (mutta myös Yhdysvalloissa ja Japanissa), Euroopan matkailuteollisuuden yhteisillä aloitteilla.

Ehdottaessaan Eurooppa 2020 -strategiassa konkreettisia tavoitteita työttömyyden torjunnan, tutkimuksen rahoittamisen sekä ilmastonmuutoksen torjunnan alalla komissio unohti kulttuurin roolin hyvinvoinnin, laajasti ymmärrettynä, lisäämisessä Euroopassa. Komission heinäkuussa 2009 antaman kertomuksen mukaan kulttuurialan liikevaihto EU:ssa oli 654 miljardia euroa vuonna 2003, ja sen osuus unionin BKT:sta oli 2,6 prosenttia. Pariisin museot tuottavat vuosittain 1,84–2,64 miljardin euron liikevaihdon sekä tarjoavat noin 43 000 työpaikkaa. Kulttuurin vaikutusta talouskasvuun ei voi nykyään kyseenalaistaa. Se luo työpaikkoja ja vaikuttaa alueiden houkuttelevuuteen matkailijoiden silmissä.

Millä tavoin komissio aikoo hyödyntää kulttuurin ja luovien teollisuudenalojen mahdollisuuksia Eurooppa 2020 -strategian puitteissa? Miksi strategiahankkeessa ei ole otettu huomioon kulttuuria erillisenä painopistealueena? Onko digitointihankkeen tukeminen komission ainoa idea? Miksi tiedonannosta on jätetty pois sellaiset painopistealueet kuten EU:n kulttuuriperinnön suojelu?

(EN) Komissio on parlamentin jäsenen kanssa samaa mieltä siitä, että kulttuuri ja siihen liittyvät teollisuudenalat edistävät yhteisön taloutta merkittävällä tavalla, erityisesti Eurooppa 2020 -strategian tärkeimpien tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Se, että kyseisiä teollisuudenaloja ei ole selvästi mainittu komission asiakirjassa, johtuu siitä, että Eurooppa 2020 -strategia ei ole alakohtainen strategia. Kulttuuri sekä kulttuuriset ja luovat teollisuudenalat ovat kuitenkin selkeässä asemassa ainakin neljässä Eurooppa 2020 -strategian lippulaiva-aloitteessa, joita ovat "Innovaatiounioni", "Eurooppalainen digitaalistrategia", "Globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikka" ja "Uusi osaaminen ja työllisyys".

Vihreää kirjaa "Kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden mahdollisuudet käyttöön", joka hyväksyttiin 27. huhtikuuta 2010, koskevan julkisen kuulemismenettelyn myötä komissio voi taata kannustavan ympäristön näille teollisuudenaloille sekä kannustaa niiden panosta edellä mainittuihin aloitteisiin. Komissio hyödyntää kyseisiä panoksia tehdäkseen toiminnallisia johtopäätöksiä, jotka pannaan täytäntöön joko käyttäen olemassa olevia EU:n välineitä tai osana seuraavia rahoitusnäkymiä. Tavoitteena on, että EU:n ohjelmat ja politiikat, jotka vaikuttavat kulttuurisiin ja luoviin teollisuudenaloihin, mutta myös koko kulttuurialaan, ovat tarkoitustaan vastaavia.

Tätä taustaa vasten komissio käynnistää eri aloitteita jo vuonna 2010 ja 2011 luovien teollisuudenalojen kannustamiseksi. Media-ohjelmalla perustetaan takuurahasto audiovisuaalista tuotantoa varten ja otetaan käyttöön elokuvien digitalisointihankkeille myönnettävä tuki. Euroopan luovan teollisuuden liitto (European Creative Industries Alliance, ECIA) pyrkii kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman kehyksessä myöntämään enemmän ja parempaa innovaatiotukea luovien teollisuudenalojen kehittämisen edistämiseksi keskinäisen oppimisen ja kokeilutoimien avulla.

Komissio on täysin samaa mieltä siitä, että Euroopan kulttuuriperintö on tärkeässä asemassa kulttuuri- ja sosiaalialalla mutta että se on myös keskeinen tekijä taloudellisen ja alueellisen kehityksen kannalta. Komissio edistää tätä aktiivisesti osana kulttuuria koskevaa Euroopan toimintasuunnitelmaa, EU:n Kulttuuri-ohjelman (2007–2013) ja muiden EU:n rahoitusohjelmien ja erityisesti koheesiopolitiikan rakennerahastojen välityksellä. Lisäksi parhaillaan kehitetään uusia välineitä. Komissio hyväksyi hiljattain ehdotuksen, jonka mukaan Euroopan unionissa otetaan käyttöön Euroopan kulttuuriperintötunnus. Ehdotus oli yksi ensimmäisistä uuden komission toimikautensa alkajaisiksi hyväksymistä ehdotuksista ja sen tavoitteena on tuoda esiin kohteita, jotka edustavat ja symboloivat Euroopan yhdentymistä, ihanteita ja historiaa. Komissio on vakaasti sitä mieltä, että tunnuksesta voi tulla Euroopan unionin kannalta erittäin näkyvä ja arvokas aloite.

Lokakuun 23. päivä 2001 annetussa neuvoston direktiivissä 2001/88/EY⁽¹⁾ (josta mainitaan neuvoston direktiivissä 2008/120/EY⁽²⁾) todetaan, että kaikkia emakoita on pidettävä ulkona vuodesta 2013 lähtien. Jäsenvaltioilla on vuoteen 2013 mennessä ollut 12 vuotta aikaa tähän muutokseen.

Katsooko komissio edellä mainitun johdosta, että mahdollinen säännöksistä poikkeaminen tai niiden tarkistaminen vääristäisi kilpailua ja haittaisi maita, jotka ovat toteuttaneet laajoja uudistuksia näiden säännösten vuoksi?

Aikooko komissio esittää tai laatia tietoja, joista käy ilmi ulkona pidettävien emakoiden osuus kussakin jäsenvaltiossa ja säännösten hyväksymisen jälkeinen kehitys?

Sovelletaanko siirtymäsäännöksiä maihin, jotka ovat sitoutuneet EU-yhteistyöhön vasta säännösten tultua voimaan?

Mitä komissio aikoo tehdä varmistaakseen säännösten noudattamisen? Millaisia seuraamuksia tässä asiassa voidaan langettaa?

(EN) Komissio on parlamentin jäsenen kanssa samaa mieltä siitä, että siirtämällä myöhemmäksi neuvoston direktiivissä 2008/120/EY⁽³⁾ emakkojen ja nuorten emakkojen ryhmittämiselle vahvistettua määräaikaa – 1. tammikuuta 2013 – asetetaan epäedulliseen kilpailuasemaan sellaiset tuottajat, jotka ovat toteuttaneet investointeja määräajan saavuttamiseksi.

Komissiolla ei ole käytettävissään tietoja ryhmässä kasvatettujen emakoiden ja nuorien emakoiden suhteellisesta osuudesta EU:ssa. Komission terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston (PO SANCO) tarkastusyksikön (Grangessa Irlannissa sijaitseva elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto) laatimat kertomukset osoittavat, että jotkin jäsenvaltiot ovat muita paremmin valmistautuneet saavuttamaan tammikuun 1. päiväksi 2013 asetetun määräajan.

Kaikki uudet jäsenvaltiot olivat tietoisia tammikuun 1. päiväksi 2013 asetetusta määräajasta. Lisäksi EU:n rahoitusohjelmissa tarjottiin ehdokasvaltioille mahdollisuus päivittää järjestelyjä vastaavasti.

Jäsenvaltiot vastaavat ensisijaisesti direktiivin 2008/120/EY täytäntöönpanosta. Perustamissopimusten vartijana komission on varmistettava, että jäsenvaltiot noudattavat EU:n lainsäädäntöä. Tässä tarkoituksessa elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto tekee jäsenvaltioissa säännöllisiä tarkastuksia paikan päällä. Tarkastuksia tehdään sikatiloilla ja samassa yhteydessä arvioidaan jäsenvaltioissa käyttöön otettuja valvontajärjestelmiä EU:n lainsäädännön soveltamisen varmistamiseksi.

Mikäli on riittävästi todisteita siitä, että jossakin jäsenvaltiossa noudatetut hallinnolliset menettelyt eivät yleisesti eivätkä johdonmukaisesti ole direktiivin määräyksien mukaisia, komissio voi harkita rikkomismenettelyjen käynnistämistä kyseistä jäsenvaltiota vastaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklan nojalla.

Ranskan, Ison-Britannian ja Irlannin jälkeen nyt myös Saksa on päättänyt ottaa käyttöön kansainvälisiä lentolippuja koskevan maksun. Maksu määräytyy erilaisten kriteerien, kuten hinnan, melun ja kulutuksen, mukaan.

Tällaiset maksut heikentävät eurooppalaisten lentoasemien tasapuolisia toimintaedellytyksiä. Aikooko komissio ryhtyä koordinoimaan maksuja unionin tasolla?

Aikooko komissio tarkastella uudelleen ilmailualan alv-järjestelmää, koska maksut korvaavat osittain sen, että kansainvälisistä lentolipuista ei peritä arvonlisäveroa?

(EN) Komissio pyrkii tiukoin toimin varmistamaan, että jäsenvaltioissa kannetut ilmailualan verot eivät haittaa ilmailualan palvelujen sisämarkkinoiden tehokkuutta.

Tästä syystä komissio on tarkastellut jäsenvaltioissa viime vuosina käyttöön otettuja veroja sen varmistamiseksi, etteivät ne haittaa sisämarkkinoita aiheuttamalla suhteetonta rasitusta kansainväliselle ilmaliikenteelle jäsenvaltioiden sisäiseen ilmaliikenteeseen verrattuna.

Lentoasemat ja niihin liittyvä liikennöinti toimivat kuitenkin sellaisessa poliittisessa ympäristössä, jota hallitaan osittain yhteisön ja osittain kansallisilla tai alueellisilla säännöksillä. Jäsenvaltioissa käytössä olevien, lentohintoja ja kuljetusmaksuja koskevien erilaisten verotusjärjestelmien olemassaolo ei sinänsä myöskään haittaa lentoasemien välistä oikeudenmukaista kilpailua.

Todettakoon lentohintojen ja kuljetusmaksujen verotuksesta, että on myös syytä ottaa huomioon valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä ja direktiivin 92/12/ETY kumoamisesta annetun direktiivin 2008/118/EY⁽¹⁾ 1 artiklan 3 kohta, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat kantaa välillisiä veroja palveluista (kuten lentohinnoista ja kuljetusmaksuista), edellyttäen, että näitä veroja ei voida pitää liikevaihtoveron luonteisina veroina eikä niiden kantaminen johda rajamuodollisuuksien käyttöönottoon jäsenvaltioiden välisessä kaupassa.

Komissio viittaa myös 1. syyskuuta 2005 annettuun yksiköiden valmisteluasiakirjaan⁽²⁾, jossa analysoidaan, miten EU:n jäsenvaltiot voisivat hyödyntää yhteisvastuullista lentolippumaksua kehitysavun lähteenä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi. Asiakirjasta on keskusteltu Ecofin-neuvostossa, joka ei kuitenkaan ole toteuttanut toimia sen johdosta.

Komissio aikoo tarkastella nykyisen arvonlisäverojärjestelmän puutteita voidakseen muun muassa luoda tehokkaammat yhtenäismarkkinat, estää ja torjua petoksia, vahvistaa arvonlisäveron perintää ja auttaa yrityksiä kohentamaan kilpailukykyään. Komissio julkaisee tässä tarkoituksessa vihreän kirjan tämän vuoden loppupuolella. Sen jälkeen järjestetään todennäköisesti korkean tason kokous jäsenvaltioiden kanssa. Yleisöä, yrityksiä ja arvonlisäveroasiantuntijoita pyydetään myös esittämään kantansa julkisen kuulemismenettelyn ja asian johdosta järjestettävien kokouksien yhteydessä. Tämän seurauksena laaditaan vuonna 2011 julkaistava tiedonanto, jossa vahvistetaan uudet arvonlisäveroalaa koskevat painopisteet.

Kolumbian lehdistö ja kansainvälinen lehdistö paljastivat hiljattain Kolumbian tiedustelupalvelun Eurooppa-operaation. Tämän operaation tarkoituksena oli mustamaalata ja horjuttaa Euroopan oikeusjärjestystä, Euroopan parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokuntaa ja YK:n ihmisoikeuskomissaaria sekä useita viranomaisia, kansalaisjärjestöjä ja EU:n kansalaisia.

Oliko komissio tietoinen, että Kolumbian tasavallan viralliset tahot yrittävät aktiivisesti horjuttaa ja mustamaalata EU:n toimielimiä? Mikä on tämän paljastuksen vaikutus EU:n ja Kolumbian välisen vapaakauppasopimuksen tekemisen osalta?

(EN) Komissio on tietoinen näistä väitteistä ja suhtautuu niihin hyvin vakavasti. Niinpä se on ottanut asian toistuvasti esille Kolumbian hallituksen kanssa käymässään vuoropuhelussa, muun muassa Kolumbian tiedustelupalvelun DAS:n päällikön Felipe Muñozin vieraillessa komissiossa maaliskuussa, mutta myös DAS-valtuuskuntamme ja muiden hallinnollisten osastojen välisissä yhteyksissä.

Komission käsityksen mukaan näistä tapauksista tehdyt tutkimukset ja laitonta tiedustelua koskevat asianomaiset asiakirjat on luovutettu yleisen syyttäjän virastolle (Fiscalia) rikosoikeudellista tutkimusta varten. Vaikka prosessi on vielä kesken, se on jo johtanut useiden DAS:n virkamiehien pidättämiseen ja/tai erottamiseen, ja joitakin virkamiehiä vastaan on nostettu rikosoikeudellinen tai kurinpidollinen kanne.

Komission käsityksen mukaan sisäisten uudistuksien toteuttaminen on myös aloitettu skandaalin toistumisen estämiseksi. Tällaisia uudistuksia ovat DAS:n lakkauttaminen, uuden viraston perustaminen parlamentin valvonnan alaisuuteen ja DAS:n arkistojen perusteellinen selvittäminen. Kolumbian hallituksen esittämän erityispyynnön johdosta prosessiin osallistuu myös YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Bogotássa sijaitseva toimisto.

Komissio katsoo osittain aiemman kokemuksensa perusteella, että Kolumbian hallitus on valmis selventämään näihin tapauksiin liittyviä seikkoja ja keskustelemaan avoimesti toimista, joita voidaan toteuttaa niiden tarkastelemiseksi. Komissio panee myös merkille, että Kolumbian suurlähettiläs toi esille Euroopan parlamentin suhteista Andien maiden yhteisöön vastaavan valtuuskunnan ja Euroopan parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnan yhteiskokouksessa, joka järjestettiin 27. huhtikuuta 2010, että Kolumbian hallitus on valmis lähettämään DAS:n päällikön Muñozin Brysseliin keskustelemaan asiasta syventävämmin Euroopan parlamentin kanssa.

Monopolististen varustamoryhmittymien harjoittama riisto on yleistymässä. Tyypillisiä esimerkkejä ovat Yhdistyneen kuningaskunnan lipun alla purjehtivat laivat "ROPAX 1" ja "ROPAX 2", jotka liikennöivät säännöllisesti Kreikan Korintin ja Italian Ravennan väliä. Laivat ovat V-SHIPS/Adriatic Lines & Spa -yhtiön omistuksessa, joka ilmoittaa toimipaikakseen Italian. Toisessa laivassa miehistö koostuu 33:sta ja toisessa 29 romanialaisesta merimiehestä (lainsäädännön mukaan miehistön pitäisi koostua vähintään 48 merimiehestä), jotka työskentelevät nälkäpalkalla ja ilman sosiaaliturvaa laivanvarustajien terrorihallinnon alaisina ja riistoa harjoittavien matkatoimistojen orjina. Edellä mainittuihin seikkoihin liittyy merimiesten työmäärän kasvattaminen vastoin merenkulkijoiden työaikaa koskevaa kansainvälistä yleissopimusta nro 180, minkä seurauksena ihmishenkiä joutuu vaaraan merellä. Omistajayhtiö siis rikkoo voimassa olevaa lainsäädäntöä, joka on puutteellinen, minkä lisäksi se turvautuu oikeuskeinoihin vastustaakseen merenkulkijoiden taisteluja, joilla nämä tavoittelevat oikeuksiaan.

Mikä on komission kanta edellä mainittujen laivojen omistajayhtiön harjoittamaan merimiehiä koskevaan riistoon? Saako kyseinen yhtiö yhteisön tukea edellä mainittujen reittien liikennöimiseen ja ROPAX 1- ja ROPAX 2 -laivaa varten? Tuomitseeko komissio kyseisen yhtiön edellä mainitut toimet merimiehiä vastaan?

(EN) Komissio ei ole tietoinen parlamentin jäsenen kuvailemasta erityisestä tilanteesta.

Komissio korostaa, että direktiivissä 1999/63/EY⁽¹⁾ vahvistetaan selvät työ- ja lepoaikaa koskevat vähimmäisnormit, joita sovelletaan kaikilla jonkin jäsenvaltion alueella rekisteröidyillä ja tavallisesti kaupalliseen merenkulkuun käytettävillä merialuksilla. Kaikki jäsenvaltiot ovat saattaneet direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään. Direktiivin 3 artiklan mukaisesti "jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joiden avulla ne voivat jatkuvasti taata tässä direktiivissä säädettyjen tulosten saavuttamisen." Direktiivin 1999/63/EY nojalla pannaan EU:ssa täytäntöön normit, jotka sisältyvät Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimukseen nro 180. Komissio muistuttaa, että EU:n lainsäädännön mukaan jäsenvaltiot vastaavat sen varmistamisesta, että EU:n direktiivien täytäntöönpanosta annettua kansallista lainsäädäntöä sovelletaan oikein ja tehokkaasti.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 153 artiklan mukaan EU:lla ei ole toimivaltaa palkanmaksun alalla. EU:n lainsäädännön määräyksiä, jotka koskevat työntekijöiden vapaata liikkuvuutta ja joissa kielletään kansalaisuuteen perustuva syrjintä, on kuitenkin sovellettava.

Mikäli parlamentin jäsenen kuvailema tilanne osoittautuu paikkansa pitäväksi, komissio kehottaa asianomaisia osapuolia korjaamaan tilanteen noudattamalla tarvittaessa kansallisia tuomioistuinten ulkopuolisia tai oikeudellisia menettelyjä.

Rahoituksesta todettakoon, ettei kyseistä yritystä tueta komission yksikköjen välittömästi hallinnoimista varoista.

Euroopan unioni ehdottaa Venäjälle "nykyaikaistamista koskevaa kumppanuutta" ja toivoo samalla voivansa vahvistaa itäistä kumppanuutta.

Missä määrin tämän nykyaikaistamista koskevan kumppanuuden tavoitteet vahvistavat unionin politiikan johdonmukaisuutta itäisen kumppanuuden alueella?

Missä määrin nykyaikaistamista koskevassa kumppanuudessa on tarkoitus soveltaa ehdollisuuden periaatetta taloussuhteiden kehittämiseen ja ihmisoikeuksien (erityisesti ilmaisun- ja lehdistönvapauden) kunnioittamisen kehittymiseen?

Aikooko Euroopan unioni noudattaa suhteellisuusperiaatetta, mitä tulee viisumipakon poistamiseen Venäjän federaation ja itäisen kumppanuuden maiden kansalaisilta?

(EN) Itäisen kumppanuuden tavoitteena on edistää poliittista lähentymistä ja taloudellista yhdentymistä siihen kuuluvien kuuden valtion ja EU:n välillä. Kuten Venäjän kanssa toteutettavalla nykyaikaistamista koskevalla kumppanuudellakin, itäisellä kumppanuudella pyritään olennaisilta osin tukemaan kattavia kotimaisia uudistustoimia. Molemmat tavoitteet ovat sellaisinaan keskenään johdonmukaisia ja tukevia.

Uudistus- ja nykyaikaistamistoimien onnistuminen edellyttää, että niiden on perustuttava oikeusvaltioperiaatteeseen, demokraattisiin arvoihin ja kansalaisten oikeuksien kunnioittamiseen. Kansalaisyhteiskunnan on myös aktiivisesti osallistuttava niiden toteuttamiseen. Tästä syystä EU:n ja Venäjän välisen nykyaikaistamista koskevan kumppanuuden painopistealueita ovat oikeuslaitoksen tehokas toiminta, korruption torjunnan vahvistaminen sekä vuoropuhelun lisääminen kansalaisyhteiskunnan kanssa.

Viisumivapaus on EU:n pitkän aikavälin tavoite sekä Venäjään että itäisen kumppanuuden valtioihin nähden. Vaikka alueellinen johdonmukaisuus on viisumipolitiikkamme tärkeä osa, viisumivapautta koskevan tavoitteen saavuttaminen riippuu ensisijaisesti siitä, että kunkin yksittäisen valtion kanssa on varmistettu hyvin hallinnoidun ja turvallisen liikkuvuuden edellytyksien olemassaolo.

Todettakoon tästä eteenpäin toteutettavista toimista, että päätimme äskettäin Ukrainan kanssa siirtyä viisumivuoropuhelussa täysin operatiiviseen vaiheeseen ja laatia toimintasuunnitelman: siinä vahvistetaan kaikki tekniset edellytykset, jotka Ukrainan on täytettävä ennen viisumivapaan matkustusjärjestelmän mahdollista luomista. Venäjän tapauksessa etenemme vaiheittain tulossuuntautuneen lähestymistavan pohjalta. Toteutamme vaiheittaisia toimia, joilla tuetaan kansalaisten liikkuvuutta ja viisumivapautta, pitkän aikavälin tavoitteena myös muiden itäisen kumppanuuden valtioihin nähden.

Belgian lehdistössä on kerrottu kansalaisesta, joka on kehittänyt mobiilin online-reittisuunnitteluohjelman junamatkustajille. Hän tarjosi sovellusta ilmaiseksi Internet-sivustolla www.irail.be. SNCB/NMBS kehitti itse hiljattain samantapaisen sovelluksen ja katsoo, että sen immateriaalioikeuksia, kuten tekijänoikeutta ja tietokantojen suojaa koskevaa oikeutta, on loukattu.

Kun pidetään lähtökohtana sitä, että saadaan aikaan integroidut kestävää kehitystä edistävät eurooppalaiset liikenneverkot, katsooko komissio, että matkustajien pitäisi saada kaikki mahdolliset tiedot vapaasti, vaikka ne saataisiinkin jostain muualta kuin yrityksen virallisten tiedotuskanavien kautta? Katsooko komissio, että tällaisia sovelluksia pitäisi itse asiassa kannustaa, jotta saataisiin aikaan kaikkien liikennemuotojen integroitu tieto- ja lippujärjestelmä?

(EN) Komissio ei ole tietoinen kysymyksessä mainittuun tapaukseen liittyvistä täsmällisistä seikoista. Vaikka on totta, että jotkin tietokannat kannattaa suojata tekijänoikeuksin tietokantojen sisältämien tietojen hankkimiseksi tehtyjen investointien vuoksi, suojaa ei yleensä myönnetä, jos tiedot eivät ole peräisin monesta riippumattomasta lähteestä. Ratkaiseva kysymys kuuluu näin ollen, julkaiseeko rautatieyhtiö omia tietojaan vai monista eri lähteistä kerättyjä tietoja (vertaa British Horseracing Board v. William Hill, 9. marraskuuta 2004, asia C-302/02).

Todettakoon vapaasti saatavilla olevista matkustajatiedoista, että rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista 23. lokakuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1371/2007 10 artikla ja liite II sisältävät määräyksiä yleiseurooppalaisten rautatiematkojen varausjärjestelmistä; tavoitteena on parantaa eri jäsenvaltioissa toimivien junaliikenteen harjoittajien varausjärjestelmien yhteensovittamista ja standardoimista. Rautatieyhtiöiden ja lipunmyyjien on asetuksen 10 artiklan nojalla käytettävä rautatieliikenteen tietokonepohjaista tieto- ja varausjärjestelmää (CIRSRT).

Kaikkien liikennemuotojen integroidun tieto- ja lippujärjestelmän saavuttaminen olisi tärkeä edistysaskel kohti yhtenäistä eurooppalaista liikennealuetta ja mahdollistaisi tehokkaiden, kestävien ja luotettavien liikennepalvelujen tarjoamisen kansalaisille ja yritysasiakkaille. Komissio asetti kaupunkiliikenteen toimintasuunnitelmassaan⁽¹⁾ tavoitteeksi, että käyttäjille voidaan viime kädessä tarjota koko EU:n kattava julkisen liikenteen portaali Internetissä, siten, että keskitytään erityisesti Euroopan laajuisen liikenneverkon solmukohtiin. Komissio tukee vastaavasti hyvin aktiivisesti integroitujen tieto- ja lippujärjestelmien tutkimusta, kehitystä ja käyttöön ottamista.

Alalla on toteutettu useita lupaavia tutkimus- ja kehityshankkeita (kuten esimerkiksi iTravel, Wisetrip, Link) ja se on älykkäitä liikennejärjestelmiä (ITS) koskevan toimintasuunnitelman ja direktiiviehdotuksen erityinen painopisteala. ITS-toimintasuunnitelmassa keskitytään muun muassa liikenne- ja matkatietojen helppoon saatavuuteen ja vaihtoon ovelta ovelle -palvelujen tarjoamiseksi matkustajille. Asiaa tarkastelleen työryhmän 21. kesäkuuta 2010 järjestetyn kokouksen pöytäkirja julkaistaan lähiaikoina Europa-verkkosivuilla (katso Liikenne/Älykkäät liikennejärjestelmät/Tieliikenne/ITS-toimintasuunnitelma). Kun ITS-direktiivi (COD/2008/0263) on hyväksytty, komissio laatii multimodaalisia matkatietoja koskevia sitovia määritelmiä.

Komissio aikoo myös hyväksyä vuonna 2011 rautatiealaa koskevia yhteisiä normeja ("Telematic Applications for Passengers – Technical Specifications for Interoperability", Matkustajia koskevat telemaattiset sovellukset – yhteentoimivuuden tekniset eritelmät) mukaan lukien yhteydet muihin liikennemuotoihin⁽²⁾ ensimmäisenä askeleena kohti kyseistä tavoitetta. Näiden normien mukaisesti kehitettyjen mobiilien liikennesovelluksien salliminen hyödyttää kansalaisten liikkuvuutta. Oikea-aikaisen ja täsmällisen tiedon saataville asettaminen on keskeinen tekijä tässä prosessissa. Komissio tarkastelee keinoja tavoitteen saavuttamiseksi.