Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 8. heinäkuuta 2010 - Strasbourg

8. Äänestysselitykset

Suulliset äänestysselitykset

Mietintö: Alexander Alvaro (A7-0224/2010)

  Laima Liucija Andrikienė (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, äänestin terrorismin rahoituksen jäljittämistä varten tapahtuvaa rahoitustietojen siirtoa Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välillä koskevan sopimuksen puolesta.

Olemme kaikki tietoisia uhkasta, jonka terrorismi aiheuttaa omalle turvallisuudellemme ja kumppaneidemme turvallisuudelle Atlantin toisella puolella. Minun ei tarvitse muistuttaa teille kaikista terrori-iskuista, jotka on tehty Euroopan alueella kuluneen vuosikymmenen aikana. On myös selvää, että amerikkalaiset kumppanimme ovat erittäin tärkeä strateginen liittolainen sekä maailmanlaajuisen turvallisuuden että talouden alalla ja muillakin aloilla.

Varapresidentti Joe Biden antoi selvän lupauksen sitoutumisesta tällaiseen strategiseen kumppanuuteen Euroopan parlamentissa vain joitakin kuukausia sitten. Meidän pitäisikin olla ylpeitä siitä, että annoimme lopulta hyväksynnän sopimukselle, jolla on hyvin suuri merkitys terrorismin jäljittämistoimien kannalta, etenkin kun uuteen sopimukseen sisältyy merkittäviä parannuksia ja Euroopan parlamentin tekemät selvennykset on suureksi osaksi otettu huomioon.

  Gerard Batten (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, on monia syitä äänestää tätä päätöslauselmaa vastaan, mutta niitä kaikkia ei ehdi käsitellä vain 60 sekunnissa. Terrorismintorjunta on tietenkin välttämätöntä, mutta sitä ei pidä käyttää tekosyynä sille, että hallitukset vakoilevat kansalaisiaan. Kyseessä olevat luottamukselliset tiedot kuuluvat kansalaisille, eivät Euroopan unionille, parlamentille tai varsinkaan kansallisvaltioille.

Tällaiset sopimukset pitäisi tehdä suvereenien valtioiden välillä; ne ovat vastuussa omille kansalaisilleen demokraattisen prosessin kautta. Joka tapauksessa tämä on yksipuolinen sopimus, eikä meillä ole mitään syytä uskoa, että Yhdysvallat noudattaa sitä. Sopimus loukkaa Yhdistyneen kuningaskunnan tietosuojalainsäädäntöä, jossa kielletään tietojen jakaminen merentakaisten kolmansien osapuolten kanssa ilman suostumusta. Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksella on tästä vapauttava lauseke, ja toivon, että se nujertaa tavanomaisen selkärangattomuutensa ja vastustaa tietojen jakamista ja äänestää sitä vastaan niin kuin minä tein.

  Filip Kaczmarek (PPE). – (PL) Kannatan Alexander Alvaron mietintöä. Terrorismin tehokkaaseen torjuntaan tarvitaan toimivat välineet. Yhteen erittäin tärkeään ennaltaehkäisevään välineeseen sisältyvät seuranta ja terroristeille päätyvien tai heille kuuluvien rahoitusvarojen vähentäminen. Hyvin usein raha itse asiassa lietsoo terroritekoja. Rahan puuttuminen hillitsee terrorismia, mikä on tietenkin toimintamme tavoite. Rahavirtojen paremmalla seurannalla voi olla merkittävä terroritekoja ja niiden suunnittelua estävä vaikutus, joten olen hyvin iloinen siitä, että olemme onnistuneet saavuttamaan yhteisymmärryksen ja että olemme hyväksyneet sekä sopimuksen että mietinnön.

  Hannu Takkula (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, äänestin myös tämän Alvaron mietinnön puolesta. Minusta on erittäin tärkeätä, että me voimme yhdessä torjua terrorismia, ja on erittäin tärkeätä, että samat arvot omaavat kansakunnat voivat toimia yhdessä. On tärkeätä vahvistaa Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisiä transatlanttisia suhteita, ja niin kuin tiedetään, meidän arvomme ovat samat.

On tietenkin selvää, että tietosuojalainsäädäntöä täytyy tässä kunnioittaa, mutta siinäkin täytyy kulkea se raja, että me emme voi mennä tietosuojan taakse terrorismitapauksissa. Sen pitää tässä kohdin olla erittäin selkeää. Uskon ja toivon, että tämän kautta me voimme omalta osaltamme jatkaa taistelua terrorismia vastaan ja sitä kautta saada rauhaa lisättyä tähän maailmaan.

  Daniel Hannan (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, kansalaisvapaudet ja turvallisuus on aina saatava tarkasti tasapainoon keskenään. Yhdeksän vuotta sitten kaksoistorneihin kohdistuneiden iskujen jälkeen olemme usein tehneet virheitä niiden tasapainottamisessa.

Olemme tehneet virheitä väärien poliittisten ratkaisujen takia, kun poliitikot luulevat, että heidän pitää suhteuttaa toimintansa pikemminkin vihaiseen kansalaismielipiteeseen kuin havaitun ongelman ratkaisemista koskeviin vaatimuksiin. Euroopan parlamentti on tehnyt sen virheen, mutta se ei ole ollut ainoa. Kansalliset kansanedustuslaitokset Atlantin molemmin puolin ovat tehneet saman virheen.

Olen silti sitä mieltä, että tässä tapauksessa olemme löytäneet sopivan tasapainon. Olemme käyttäneet riittävästi aikaa ja ottaneet käyttöön järkeviä varotoimia, ja mielestäni annamme maailmanlaajuisesta turvallisuudesta vastaaville joukoille mahdollisuuden tehokkaaseen terrorismin vastaiseen yhteistyöhön rajoittamatta kohtuuttomasti kansalaisvapauksia. Tämä on juuri sellainen asia, johon Euroopan unionin pitäisi keskittyä: valtioiden rajat ylittävä kysymys, jota ei voida jättää jäsenvaltioiden ratkaistavaksi. Jos unioni tekisi tällaista koko ajan, meillä muilla ei olisi niin suurta ongelmaa.

Mietintö: Elmar Brok (A7-0228/2010)

  Joe Higgins (GUE/NGL). – (GA) Arvoisa puhemies, äänestin Euroopan ulkosuhdehallintoa koskevaa mietintöä vastaan. Ulkosuhdehallinto on siirrettävä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan yhteyteen, ja muutokset tähän yhteiseen politiikkaan on tehtävä Lissabonin sopimuksella.

Lissabonin sopimuksessa määrätään lisävaroja Euroopan ampumatarvike- ja sotilasteollisuuden tukemiseen, ja saman sopimuksen takia suurten eurooppalaisten sotilasmahtien on helpompi panna toimeen sotilasoperaatioita. Unionin suurimmat voimatekijät ovat epäilemättä tulevaisuudessa valmiita osallistumaan sotatoimiin Euroopan ulkopuolella kun ne katsovat sen olevan niiden taloudellisten etujen mukaista, aivan kuten Yhdysvallat on tehnyt.

Ulkosuhdehallinnosta tulee väline eurooppalaisen kapitalismin taloudellisten, poliittisten ja sotilaallisten etujen ajamiseen, eikä se edistä maailmanrauhaa vaan aivan päinvastoin.

  Tunne Kelam (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, kannatin Elmar Brokin mietintöä. Euroopan parlamentin yhteisessä kannassa on hyödynnetty täysimääräisesti Lissabonin sopimuksen tarjoamia uusia mahdollisuuksia. Kannatan erityisesti sitä, että Euroopan ulkosuhdehallinto on Euroopan parlamentin valvonnassa sekä poliittisesti että rahoituksen osalta. Olen tyytyväinen siihen, että korkea edustaja antoi hyväksyntänsä Euroopan ulkosuhdehallinnon päätoimipaikan kaltaisen ihmisoikeuksia ja demokratiaa edistävän erityisrakenteen perustamiselle. Mikä tärkeintä, jatkamme asianmukaisen maantieteellisen tasapainon konkreettista toteuttamista kokoamalla Euroopan ulkosuhdehallinnon henkilöstön kaikkien 27 jäsenvaltion edustajista. Prosessi on vasta alkanut. Mielestäni on tärkeää, että vuonna 2013 suoritettavassa uudelleenarvioinnissa käsiteltäisiin myös tätä yhtäläiseen edustukseen liittyvää kysymystä.

  Alfredo Antoniozzi (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, äänestin tämän mietinnön puolesta, koska olen vakuuttunut siitä, että Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) perustaminen on ratkaiseva askel, historiallinen askel EU:n ulkopolitiikan suunnittelussa ja kehityksessä.

Olen erityisen tyytyväinen siihen mietinnön kohtaan, jossa korostetaan, että EU:n ulkoisen toiminnan johdonmukaisuus on välttämätöntä varmistaa kokonaisuutena paremmin EUH:n ja jäsenvaltioiden diplomaattikunnan välisten kuulemisten avulla. Siten vältettäisiin päällekkäinen työ ja varmistettaisiin pitkän aikavälin yhdenmukaisuus edistettäessä EU:n strategisia etuja ja perusarvoja ulkomailla.

  Diane Dodds (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, äänestin tätä mietintöä vastaan. Vaikka monet täällä ovat epäilemättä haltioituneita EUH:n perustamisesta ja pitävät sitä jälleen uutena virstanpylväänä unionin kehityksessä, Yhdistyneen kuningaskunnan äänestäjät ovat entistä vihaisempia kansallisen itsemääräämisoikeuden murenemisesta ja hämmentyneitä ajatuksesta, että Yhdistyneen kuningaskunnan ulkopolitiikan pitäisi – tai että se voisi – alistua jonkun sellaisen määräysvaltaan, jota Britannian kansa ei ole valinnut.

Ulkoasiainministerimme lupaa nyt tehdä tiivistä yhteistyötä korkean edustajan kanssa, sillä EUH:lla on tulevaisuudessa huomattava merkitys EU:n maailmanlaajuisen aseman vahvistamisessa. Yhdistyneen kuningaskunnan veronmaksajat ymmärtävät kyllä, miten ironista on, että sama hallitus, joka vaatii ministeriöitä osoittamaan niiden menoihin tehtyjen 40 prosentin leikkausten vaikutukset, kannattaa ulkosuhdehallintoa, jonka kustannusarvio on 900 miljoonaa euroa ja jota Britannian veronmaksajat eivät tarvitse eivätkä halua. Ne meistä, jotka vastustivat periaatteesta EUH:n perustamista vuonna 2008, vastustavat sitä edelleen.

  Eija-Riitta Korhola (PPE). – (FI) Arvoisa puhemies, unionin ulkosuhdehallinnon perustamista koskevassa äänestyksessä kannatin tarkistuksia, jotka korostavat kansallisten parlamenttien mukaan ottamista ulkosuhdehallinnon valvontaan. Muutoin äänestin ryhmäni kannan mukaisesti. Tarve on ilmeinen: EU:n on aika identifioitua selkeämmin globaalista maksajasta myös globaaliksi toimijaksi. Muutos on tarpeellinen, kuten liian huomaamaton roolimme YK:n suurimpana rahoittajana on osoittanut.

Toivon muuten, että tämä roolin muutos tulee myös heijastumaan YK:n turvallisuusneuvoston rakenteessa. Olisi toivottavaa, että tällaiset kansainväliset yhteisöt kykenisivät päivittämään käsityksensä nykyisistä globaaleista rakenteista.

  Inese Vaidere (PPE). – (LV) Arvoisa puhemies, kiitos puheenvuorosta. Euroopan ulkosuhdehallinto antaa mahdollisuuden tehostaa ja yhdenmukaistaa Euroopan unionin ulkopolitiikkaa sekä parantaa sen strategista johdonmukaisuutta. Meidän on korkea aika osoittaa, että pystymme yhteensovittamaan toimintamme ja ettei vaikutusvaltamme maailmassa ole vähentynyt. Euroopan ulkosuhdehallinto edustaa tulevaisuudessa koko Euroopan unionin yhteistä kantaa. Ulkosuhdehallinto ei kuitenkaan kykene toimimaan tehokkaasti, ellei yksittäisten jäsenvaltioiden etuja ja arkaluonteisia kysymyksiä oteta huomioon ja soviteta yhteen. Tämä käytäntö on asetettava etusijalle Euroopan unionin ulkopolitiikassa. Asianmukaisen maantieteellisen tasapainon on oltava ulkosuhdehallinnon muodostamisen yksiselitteinen perusperiaate. Heti ulkosuhdehallinnon toiminnan käynnistyttyä on varmistettava jäsenvaltioiden diplomaattikunnan ammatillinen ja myös suhteellinen edustus ulkosuhdehallinnossa. Esitetyssä kompromississa – tarkoituksenmukainen edustus – asetetaan ulkosuhdehallinnon perustamiselle erityinen vastuu siitä, että kaikki jäsenvaltiot ovat todella asianmukaisesti edustettuina vasta perustetussa hallinnossa, ja olen kiitollinen Elmar Brokille hänen erinomaisesta työstään tämän mietinnön parissa. Kiitos.

  Czesław Adam Siekierski (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, olemme tänään tehneet päätöksen, joka nopeuttaa Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamista. Haluan kiinnittää huomiota joihinkin tärkeisiin ongelmiin, jotka meidän pitäisi ottaa huomioon.

Ensinnäkin ulkopolitiikka on sovitettava yhteen monen muun alan kanssa, ja sitä on vaikea pitää erillään esimerkiksi kehitysyhteistyöpolitiikan, kauppapolitiikan, kansainvälisten rahoituslaitosten toiminnan ja talousasioiden alalla tehdystä työstä globaalistuneessa maailmassa. Toiseksi Euroopan ulkosuhdehallinnossa on otettava huomioon unionin ominaislaatu. Euroopan parlamentti vastaa tärkeistä sääntelyyn, valvontaan ja talousarvioon liittyvistä tehtävistä. Kolmanneksi epäselvyydet siitä, kuka EUH:ta valvoo, ovat suuri huolenaihe. Tämä saattaa johtaa jälleen uuden unionin toimielimen perustamiseen. Neljänneksi toimivaltaa ei ole määritelty selkeästi jäsenvaltioiden ulkoasiainhallinnon kanssa tehtävien yhteistyömuotojen osalta. Viidenneksi ja viimeiseksi muistutan, että hyvän diplomatian perusta on vuosia kestävän työn tulos. EUH:n pitäisi perustua Euroopan unionin arvojen ja identiteetin varaan.

Lopuksi toteaisin, että unionin pitäisi olla paremmin valmistautunut kansainväliseen kriisinhallintaan, ja siviili- ja sotilasvalmiudet…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Hannu Takkula (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, äänestin tämän Euroopan ulkosuhdehallintoa koskevan mietinnön puolesta, koska tiedän, että tämä on seurausta Lissabonin uudistussopimuksesta. Siitä huolimatta minulla kyllä liittyy muutamia kysymysmerkkejä ja huolestuneita ajatuksiakin tähän uuteen hallintoon. Nimittäin ihan alkumetreillä, kun tätä lähdettiin rakentamaan, sanottiin, että tämä tulisi olemaan kustannusneutraali. Nyt kuitenkin kaikki tiedämme, että se tulee maksamaan erittäin paljon eurooppalaisille veronmaksajille.

On tietenkin selvää, että korkealle edustajalle tarvitaan resurssit. Mutta kun me rakennamme uusia instituutioita, uusia järjestelmiä, olisi hyvä heti alkuun kertoa, mistä on kysymys, ettei synny sellaista vääränlaista kuvaa, että ikään kuin hiukan valkoisten valheiden kautta menemme asioissa eteenpäin.

Se, mikä minua huolestuttaa tässä on se, että suurten jäsenvaltioiden ääni vain voimistuu tämän hallinnon kautta. Siksi toivonkin, että kun sinne valitaan henkilöitä eri tehtäviin, koko Eurooppa voisi olla tasapuolisesti mukana ja Euroopan kansalliset parlamentit myös voisivat olla mukana tässä hallinnossa. Näin ollen voitaisiin taata oikeudenmukaisempi toiminta tälle hallinnolle.

  David Martin (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen ulkoasiainhallinnosta toimitettuun äänestykseen, mutta nyt kun olemme äänestäneet, on mielestäni tärkeää siirtyä menettelyistä ja rakenteista ulkosuhdehallinnon varsinaisen toiminnan käynnistämiseen. Nyt kun Catherine Ashtonilla on käytössään työryhmä, hänen on tärkeää toteuttaa eurooppalaisia arvoja.

Ihmisoikeuksien on oltava hänen päällimmäinen huolenaiheensa. Hän on nimenomaan luvannut, että jokaisessa unionin ulkopuolella sijaitsevassa toimipaikassa on ihmisoikeusasioista vastaava virkamies. Hänen on pidettävä lupauksensa, mutta lisäksi on luotava järjestelmä, jonka kautta kyseinen virkamies voi raportoida keskushallinnolle, ja varmistettava hallinnon yhdenmukaisuus Euroopan unionin ihmisoikeuskysymyksiä koskevissa käytänteissä.

Nykyään EU käy monien maiden – etenkin Kiinan – kanssa täysin merkityksetöntä ihmisoikeusvuoropuhelua. Jos aiomme saada vastinetta ulkosuhdehallintoon uhraamillemme varoille ja vaivannäölle, sen on alettava lunastaa eurooppalaisia arvoja ja erityisesti ihmisoikeuksia koskevia lupauksia.

  Daniel Hannan (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, näissä Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamista koskevissa keskusteluissa on jotakin vanhanaikaista, lähes liikuttavaa, aivan kuin Euroopan unionilla ei vielä olisikaan täydellistä koneistoa ulkosuhteiden hoitamista varten. Mistä tahansa kolmannesta maasta löytyy EU:n suurlähetystö, joka kohoaa kaikkien jäsenvaltioiden lähetystörakennusten yläpuolelle. Euroopan unionin ulkosuhdehallinto on jo syrjäyttänyt kansallisen ulkoasiainhallinnon. Korkea edustaja Catherine Ashton saa noin kaksinkertaista palkkaa Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoasiainministeriin William Hagueen verrattuna ja hallinnoi noin 20-kertaista talousarviota ulkoasiainministeriön talousarvioon verrattuna.

Oikeastaan tämä ei olisi aivan niin huono asia, jos Euroopan unionin yhteinen ulkopolitiikka olisi selvästi parempaa kuin jäsenvaltioiden harjoittama ulkopolitiikka, mutta sitä se ei ole. Mitä Euroopan unioni tekee? Se eristää Taiwanin ja mielistelee Kiinan hallituksen tyranneja, kieltäytyy olemasta tekemisissä Castroa vastustavien toisinajattelijoiden kanssa Kuubassa, liehittelee Iranin hallituksen hengellisiä johtajia ja kanavoi varoja Hamasille. Mielestäni pystyisimme hiukan parempaan. EU on maailman neljänneksi suurin sotilasmahti ja viidenneksi suurin talousalue. Mielestäni pystymme johtamaan omaa ulkopolitiikkaamme omien etujemme mukaisesti!

  Ingeborg Gräßle (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, äänestin Elmar Brokin mietintöä vastaan neljästä syystä. Ulkosuhdehallinnon rakenteessa on lukuisia puutteita, joiden yksityiskohdat ovat edelleen suuri huolenaihe.

Toiseksi Euroopan unionin suurlähettiläs hallinnoi tulevaisuudessa komission varoja. Se altistaa nämä varat monille riskeille, ja varotoimet näiden riskien varalta ovat vielä äärimmäisen epäselvät.

Kolmas seikka on luopuminen parlamentin oikeuksista neuvoston asetuksella. Tosiasiassa parlamentti on tasaveroinen päätöksentekijä tässä menettelyssä, ja silti se on antanut neuvoston päättää asetuksessa etukäteen sen parlamentaarisista oikeuksista. Näin ollen totean käsittelemäni asiakokonaisuuden – varainhoitoasetuksen – osalta, että en katso tämänpäiväisten päätösten sitovan minua.

Neljäs seikka on kysymys siitä, miten me oikeastaan kohtelemme toisiamme parlamentissa. Hyväksyimme viime vaalikaudella parlamenttia koskevan uudistuksen sekä menettelyitä, jotka olemme nyt polkeneet jalkoihimme muun muassa puhemiehistön ja puhemiehen suostumuksella. Miksi toteuttaa parlamenttia koskeva uudistus ja määrätä siihen liittyvistä menettelyistä, jos toimimme vastoin niitä emmekä noudata niitä silloin kun sillä on merkitystä?

Näistä syistä en voi äänestää mietinnön puolesta.

Päätöslauselmaesitys: Kosovo (B7-0409/2010)

  Cristian Dan Preda (PPE). – (RO) Äänestin Kosovoa koskevasta päätöslauselmasta eri tavalla kuin Euroopan kansanpuolueen ryhmä (kristillisdemokraatit). Valitettavasti minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin äänestää päätöslauselmaa vastaan.

Päätöslauselmassa on joitakin peruskysymyksiä, joista olen samaa mieltä ja joita voimme mielestäni kaikki tukea. Kosovon asukkailla on oikeus toimintakykyiseen demokratiaan, johon kuuluu oikeudenmukainen ja puolueeton oikeusjärjestelmä sekä yhteiskunta, jossa ei ole korruptiota ja jossa kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja erityisesti vähemmistöjen oikeuksia. Lyhyesti sanottuna haluan, että olot Kosovon maakunnassa vakiintuvat pysyvästi ja että sen talous kehittyy osana Länsi-Balkanin alueen eurooppalaisia tulevaisuudennäkymiä.

Kotimaani ei kuitenkaan ole tunnustanut Kosovon itsenäisyyttä. Tältä näkökannalta en voi hyväksyä päätöslauselman lukuisia viittauksia valtion tunnusmerkkeihin kuten maahan, hallitukseen, kansalaisiin, rajoihin ja niin edelleen.

Minusta on valitettavaa, ettei niiden valtioiden kantaa, jotka eivät tunnusta Kosovon itsenäisyyttä, otettu paremmin huomioon.

  María Muñiz De Urquiza (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, kuten olemme muissa tilanteissa todenneet, sosialistiryhmän espanjalaisjäsenten valtuuskunnan äänestyksiä ei voida tulkita Kosovon antaman yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen suoran tai epäsuoran kansainvälisen tunnustamisen hyväksymiseksi.

Äänestämällä päätöslauselmaa vastaan haluamme myös osoittaa vastustavamme sitä, että parlamentti pyytää Euroopan unionin jäsenvaltioita tunnustamaan kansainvälisesti alueen, jonka irtautumista ei tueta Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa eikä osapuolten välisessä sopimuksessa. Vahvistamme, että asiassa sovellettava kansainvälinen oikeus määritellään YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244/99 määräysten mukaisesti.

Emme kuitenkaan kyseenalaista Balkanin alueen ja sen asukkaiden eurooppalaisia tulevaisuudennäkymiä, ja katsomme, että alueidenvälinen vuoropuhelu, josta neuvoston puheenjohtajavaltio Espanja antoi suosituksen Sarajevossa 2. kesäkuuta pidetyssä korkean tason konferenssissa, saattaa olla tehokas keino tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, äänestin päätöslauselman puolesta. Haluan vedota siihen tosiasiaan, että Euroopan parlamentti osallistuu komission ja neuvoston kanssa Kosovon tulevaisuutta koskevasta erittäin tärkeästä kysymyksestä käytävään keskusteluun.

Kosovoa voidaan pitää Balkanin alueen monimutkaisen poliittisen palapelin viimeisenä palana. Siksi on välttämätöntä, että sijoitamme tämän palan oikeaan paikkaan ja johdamme prosessia sovinnollisesti ja rauhanomaisesti. Kosovon itsenäisyyden on tunnustanut jo 69 maata, niiden joukossa 22 EU:n jäsenvaltiota. On tärkeää panna merkille, että mahdollisuus yhdentyä EU:hun on Balkanin alueen maille vahvin kannustin välttämättömien uudistusten toteuttamiseen ja myös alueen vakautta edistävä tekijä.

Kosovo ei ole poikkeus. Jos haluamme kytkeä Kosovon Eurooppaan ja varmistaa Balkanin alueen vakauden, on välttämätöntä ehdottaa koko aluetta ja erityisesti Kosovoa koskevaa yhteistä lähestymistapaa.

  Bernd Posselt (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, Euroopan kansanpuolueen ryhmän (kristillisdemokraatit) esittelijänä haluan kiittää Ulrike Lunacekia erinomaisesta yhteistyöstä. Tänään hyväksymämme asiakirja on paljon parempi kuin se, jonka valiokunta laati, sillä olemme tuoneet selvästi esiin, että Kosovon jakaminen ei ole vaihtoehto. Se on keskeinen näkökohta. Olemme vaatineet – kuten teimme jo valiokunnan laatimassa luonnoksessa – että loput viisi jäsenvaltioita tunnustavat Kosovon. Tämä on johdonmukaista, sillä jo vuonna 2005 ja 2007 Euroopan parlamentti vaati Kosovon tunnustamista kolmen neljäsosan ääntenenemmistöllä. Useimmat jäsenvaltiot ovat tehneet sen.

Siksi meidän on selkeytettävä tilannetta tuomalla selvästi esiin, ettei Kosovon asemasta käydä enää uusia neuvotteluja. Suuresti arvostamaani Pier Antonio Panzeria siteerattiin tänään tiedotusvälineissä, joiden mukaan hän kannattaa Kosovon asemaa koskevia uusia neuvotteluja. Se olisi erittäin vaarallista, ja siksi on välttämätöntä, että tätä asiaa selkiytetään ja että tässä mietinnössä vahvistetaan Kosovon jakamattomuus ja tunnustaminen sekä Kosovon osallistuminen arviointiprosessiin, toisin sanoen liittymistä edeltävään strategiaan.

  Daniel Hannan (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, Pariisin ja Rooman sopimusten alkuajoista lähtien Euroopan yhdentymisessä on nostettu ylikansallisuuden tavoite vapauden ja demokratian yläpuolelle, ja kohtuuden nimessä todettakoon, että tätä ideologiaa levitetään muuallekin. Tosiasiassa me ylläpidämme Kosovossa protektoraattia, kuten teemme Bosniassakin, ainoastaan pitääksemme keinotekoisesti koossa monista etnisistä ryhmistä koostuvaa valtiota.

Kannatin alusta asti Kosovon itsenäisyyttä. Minusta vaikutti aivan selvältä, että kun yli 90 prosenttia väestöstä oli äänestänyt kansanäänestyksessä itsehallinnon puolesta, se pitäisi myöntää heille. Mutta tämä periaate pitäisi ehdottomasti ulottaa alueen kansallisiin vähemmistöihin ja asettaa tavoitteeksi etnografiset rajat – toisin sanoen antaa serbiväestön, joka on sopivasti kerääntynyt lähelle Serbian aluetta, tehdä oikeudellisesti se, minkä ne jo tosiasiallisesti tekevät ja saada hallitus omilta maanmiehiltään.

Ylikansallisuus ja demokratia ovat ristiriidassa keskenään. Monikansainen valtio, jollaisia Jugoslavian liittovaltio, Ottomaanien valtakunta, Habsburgien keisarikunta ja Neuvostoliitto olivat, pystytään pitämään koossa, mutta heti kun ihmisten annetaan äänestää, he valitsevat demokraattisen itsemääräämisoikeuden. Meidän pitäisi tunnustaa se.

Päätöslauselmaesitys: Albania (B7-0408/2010)

  Laima Liucija Andrikienė (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin äänestin tämän päätöslauselman puolesta, sillä mielestäni meidän pitäisi jälleen kerran ilmaista tukemme Balkanin alueen maiden pyrkimyksille yhdentyä EU:hun vakautus- ja assosiaatioprosessin yhteydessä.

Albania on ehdottomasti maa, joka on saavuttanut konkreettista edistystä uudistusprosessin yhteydessä. Se on kuitenkin myös maa, jonka on tehtävä enemmän täyttääkseen paremmin EU:n normit ja liittymisperusteet. Huomattavat lisäponnistukset ovat tarpeen demokratian ja oikeusvaltion vahvistamiseksi ja maan kestävän kehityksen edistämiseksi. Kesäkuun 2009 parlamenttivaalien jälkeen puhjennut poliittinen kriisi on valitettava. Meidän on ilmoitettava albanialaisille kumppaneillemme selvästi, että moitteettomasti toimivat edustuslaitokset, joista tärkein on parlamentti, ovat vakiintuneen demokraattisen järjestelmän selkäranka ja kenties tärkein EU:hun yhdentymisen poliittinen kriteeri.

  Bernd Posselt (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, Albanian sosialistit – entiset kommunistit – yrittävät horjuttaa maan suosittua hallitusta. Tällaista emme hyväksy, mutta valitettavasti aivan samaa yritetään juuri nyt Makedoniassa. Kaksi päivää sitten maan sosialistien oppositiojohtaja Branko Crvenkovski vieraili Euroopan parlamentissa. Hän kävi luottamuksellisia neuvotteluja komission jäsenen Štefan Fülen kanssa, ja vastoin kaikkia EU:n sääntöjä näistä sisäisistä neuvotteluista annettiin jälkeenpäin lehdistötiedote, jonka mukaan komission jäsen olisi myöntänyt Branko Crvenkovskilla olevan oikeus jatkaa sisäisiä poliittisia kiistojaan. Tämä ei pitänyt paikkaansa, ja totesin tämän myös Štefan Fülelle eilen. EU:n komission jäseniä ei pidä hyväksikäyttää sosialistista propagandaa ja sisäisiä poliittisia tarkoitusperiä varten.

Makedonialla on laillinen demokraattinen hallitus. Se tekee erinomaista työtä ja on valmistelemassa maata kohti Euroopan unionin jäsenyyttä. Oppositiolla on oikeus vastustaa, mutta sillä ei ole oikeutta käyttää Euroopan unionia hyväkseen tähän tarkoitukseen.

Päätöslauselmaesitys: Kirgisian tilanne (B7-0419/2010)

  Laima Liucija Andrikienė (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, äänestin päätöslauselman puolesta, sillä haluan kollegojeni tavoin tuomita Kirgisiassa viime kuussa puhjenneet väkivaltaisuudet.

On valitettavaa, että sadat aseistautuneet kirgisialaismiehet valtasivat kadut, ampuivat siviilejä ja sytyttivät liikkeitä palamaan valiten kohteensa ainoastaan etnisen alkuperän mukaan. Haluan esittää osanottoni noin 300 kuolonuhrin perheille ja niille 2 000:lle, jotka loukkaantuivat tai joutuivat sairaalaan. On tärkeää, että EU painostaa edelleen Kirgisian viranomaisia teettämään uskottavan, puolueettoman ja riippumattoman selvityksen väkivaltaisuuksista.

  Inese Vaidere (PPE). – (LV) Etelä-Kirgisiassa kesäkuussa puhjenneiden etnisten väkivaltaisuuksien takia sadat ihmiset ovat menettäneet henkensä, tuhannet ovat loukkaantuneet ja kymmenettuhannet on pakotettu pakenemaan kodeistaan. Tämä osoittaa, että Euroopan unionin on välttämätöntä osallistua entistä tiiviimmin näiden prosessien ratkaisemiseen Keski-Aasiassa. Kirgisialle annettava apu pitäisi kohdentaa ihmisille eikä tietylle hallitukselle. Vielä suhteista Keski-Aasian vastaavan valtuuskunnan kokouksessa 22. kesäkuuta Kirgisian suurlähettiläs Azilov väitti, ettei väkivallassa ollut kyse etnisestä puhdistuksesta ja etteivät ulkomaiset tiedotusvälineet arvioineet tilannetta puolueettomasti. Uzbekistan on eri mieltä tästä kysymyksestä. Kuten mietinnössä todetaan, Kirgisiassa on pidätetty useita ihmisoikeusaktivisteja ilman pätevää syytä. Nämä seikat on pidettävä mielessä arvioitaessa Kirgisian nykyistä poliittista johtoa koskevaa Euroopan unionin strategiaa. Neuvotteluja on käytävä samanaikaisesti myös muiden alueen valtioiden kanssa, erityisesti Kirgisian naapurivaltioiden Venäjän ja Kiinan kanssa. Myös näillä mailla on merkittävä vaikutusvalta alueella. Mietinnössä kehotetaan Kirgisian hallitusta teettämään – mahdollisesti kansainvälisten toimijoiden avustamana – uskottava, puolueeton ja riippumaton selvitys väkivaltaisuuksista. Siksi kannatan tätä mietintöä, sillä tätä selvitystä tarvitaan kipeästi. Kiitos.

Päätöslauselmaesitys: Aids/hiv ja 18. kansainvälinen aids-konferenssi (Wien, 18.–23. heinäkuuta 2010) (RC-B7-0412/2010)

  Anna Záborská (PPE). – (SK) Huolimatta Euroopan unionin lähes 30 vuotta jatkuneista aktiivisista toimista erityisesti Afrikan valtioissa, tänään käsiteltäväksi jätetyssä mietinnössä kerrotaan hiv/aids-tartunnan saaneiden määrän kasvaneen. Siinä todetaan, että pelkästään vuonna 2008 2,7 miljoonaa ihmistä sai tartunnan. EU on investoinut miljardeja euroja, ja silti tartunnan saaneiden määrä kasvaa.

Kysyisinkin, antaako tämä aihetta pohtia, teemmekö mahdollisesti jotain väärin. Onko tätä jatkunut jo 30 vuotta? Vaikuttaa siltä, että kondomien jakaminen ei tehoa hiv/aidsin leviämistä vastaan yhtä hyvin kuin puolisoiden välinen uskollisuus.

Myöskään aborttioikeus ei ole ratkaisu, sillä lääkärit pystyvät jo varmistamaan, onko hiv-tartunnan saaneen naisen lapsi terve. Afrikkalaiset ystävämme sanovat meille usein: "Sen lisäksi että olemme köyhiä, toivoisitte, että meitä olisi myös vähemmän."

Seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksia koskevasta politiikasta ei ole Afrikalle apua. Siksi pyydän Euroopan komissiota arvioimaan, miten tehokkaasti hiv/aidsia on torjuttu siihen käytetyillä varoilla.

Päätöslauselmaesitys: Rypäleammuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen voimaantulo 1. elokuuta 2010 ja EU:n rooli (RC-B7-0413/2010)

  Cristian Dan Preda (PPE). – (RO) Päätin äänestää tyhjää tästä päätöslauselmasta, sillä 2 kohdassa ilmoitettu määräaika, joka koskee myös Romaniaa, saattaa olla liian tiukka Genevessä määrättyjen tavanomaisten aseiden kieltämistä koskevasta yleissopimuksesta käytävien neuvottelujen osalta.

Mielestäni YK:n järjestelmä tarjoaa asianmukaisen monenvälisen kehyksen rypäleammusten sääntelyä koskevan kansainvälisen sopimuksen käsittelylle ja siitä käytäville neuvotteluille nyt, kun neuvotteluissa on mukana 110 valtiota.

Mietintö: George Lyon (A7-0204/2010)

  Peter Jahr (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, yhteinen maatalouspolitiikka on menestystarina. Siksi olin tyytyväinen parlamentin laajasta tuesta, sillä saavutuksia on jo nyt paljon: ensinnäkin väestön vakaa elintarvikehuolto, toiseksi kulttuurimaiseman säilyttäminen ja suojelu ja kolmanneksi tärkeiden resurssien uudistaminen sekä ympäristön, eläimistön ja kasviston suojelu.

Tietenkin tulevaisuudessa on uusia tehtäviä suoritettavana. Niihin kuuluvat vihreä kasvu, uusiutuva energia ja maailman nälän torjuminen. Yhteisen maatalouspolitiikan avulla voimme tietyssä määrin lisätä työllisyyttä EU:n alueella hankkeiden koosta tai toteutustavasta riippumatta. George Lyonin mietinnössä määritellään EU:n yhteisen maatalouspolitiikan tehtävät erittäin hyvin, ja siinä tunnustetaan nimenomaisesti yhteisen maatalouspolitiikan kahden pilarin järjestelmä. Meidän on nyt tehtävä yhteistyötä järjestääksemme näitä poliittisia tehtäviä varten asianmukaisen rahoituksen.

  Alfredo Antoniozzi (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, äänestin George Lyonin mietinnön puolesta, sillä olen esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että on tarpeen suunnitella sellainen yhteinen maatalouspolitiikka, jolla ensinnäkin jatketaan viime vuosina toteutettua yleistä uudistusprosessia ja toiseksi voidaan toteuttaa innovatiivisia käytännön ratkaisuja niihin lukuisiin haasteisiin, joihin on lähivuosina vastattava.

Oikeastaan olen sitä mieltä, että ne viisi perustekijää, jotka mietinnössä on lueteltu, nimittäin elintarviketurva, kestävyys, maatalous koko EU:n alueella, luonnon monimuotoisuus ja ympäristönsuojelu sekä viimeisenä vihreä kasvu, ovat erinomainen lähtökohta sellaisen tulevan yhteisen maatalouspolitiikan varmistamiseksi, jossa otetaan huomioon jatkuva nopea kehitys paitsi Euroopassa myös nimenomaan maailmanlaajuisesti.

  Christa Klaß (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, George Lyonin EU:n maatalouspolitiikan tulevaisuudesta laatiman mietinnön avulla olemme mahdollistaneet selkeän kannan muodostamisen ja asettaneet komissiolle selvät ja täytäntöönpanokelpoiset normit.

Äänestin mietinnön puolesta ja olen tyytyväinen siihen, että sillä on parlamentissa laaja kannatus. Tervettä ympäristöä, terveellisiä elintarvikkeita sekä maataloustuotannon kaukonäköisyyttä ja kestävyyttä koskevien kasvavien vaatimusten takia Euroopan unionin on myös oltava valmis rahoittamaan ja tukemaan näitä keskeisiä aloja.

Euroopalla on velvollisuus taata kansalaistensa elintarviketurva. Alueena, jossa on luontaisesti suotuisa ilmasto, Euroopalla on myös vastuu elintarvikehuollon toimivuuden varmistamisesta kaikkialla maailmassa. Hoitaessaan tätä tehtävää Euroopan unionin on kuitenkin tehtävä parempaa ja johdonmukaisempaa yhteistyötä muun maailman kanssa. Euroopan on taattava asianmukainen toimeentulo maaseutuyhteisöille. Yksi asia on pidettävä mielessä: tarvittaessa voisimme myös tuoda elintarvikkeita, mutta emme edellytyksiämme vastaavalla tavalla. Meidän on huolehdittava terveen ympäristön luomisesta ja säilyttämisestä Euroopassa. Maataloustuottajiemme on saatava työstään kohtuullinen palkka.

  Czesław Adam Siekierski (PPE). – (PL) Kannatin tätä mietintöä. Totean kuitenkin kannattavani maatalousmarkkinoiden interventioiden osittaista säilyttämistä ongelmatilanteissa. Tämä ei ole ristiriidassa markkinoiden vapauden periaatteen kanssa.

Meidän on kiinnitettävä enemmän huomiota maaseudun kehittämiseen, infrastruktuurin laajentamiseen, koulutusasioihin ja väestötilanteeseen. Nuorten viljelijöiden määrä vähenee entisestään ja samalla ikääntyvien viljelijöiden määrä kasvaa. Elinolosuhteet ja elintaso ovat maatiloilla ja maaseudulla merkittävästi heikommat – paljon heikommat ja huonommat – kuin kaupungeissa. Lisäksi maanviljelijäperheiden tulot ovat noin 60 prosenttia niiden perheiden tuloista, jotka elättävät itsensä muilla tavoin. Maanviljelijät ovat osoittaneet mieltään tämän takia.

Lyhyesti sanottuna meidän pitäisi asettaa tavoitteeksi maatalouden ja maaseudun kestävä kehitys.

  Inese Vaidere (PPE). – (LV) Arvoisa puhemies, kiitos puheenvuorosta. Kannatan tätä päätöslauselmaa, sillä siinä painotetaan useita yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuutta koskevia edellytyksiä, joita on syytä tukea. Siinä korostetaan, että yhteisen maatalouspolitiikan rahoitus on säilytettävä ainakin seuraavalla pitkän aikavälin rahoituskaudella. Toiseksi siinä vaaditaan, että maanviljelijöille maksettavat suorat tuet rahoitetaan kokonaan Euroopan unionin talousarviosta. Kolmanneksi siinä mainitaan oikeudenmukaisen kilpailun turvaaminen, mikä on nykyisin merkittävin puute väliaikaisessa yhteisessä maatalouspolitiikassa. Vaikka kotimaani Latvia on ollut Euroopan unionin jäsenvaltio jo jonkin aikaa, viljelijämme saavat noin 90 euroa tukea hehtaarilta, kun taas Kreikan viljelijöille maksetaan noin 550 euroa ja Saksan ja Ranskan viljelijöille yli 300 euroa hehtaarilta. Nämä haitalliset erot vääristävät kilpailua ja koko Euroopan unionin markkinoita. Lisäksi ne kasvattavat uusien ja vanhojen jäsenvaltioiden välistä kuilua, jättävät huomiotta yhteenkuuluvuuden periaatteet, viivästyttävät niiden täytäntöönpanoa ja haittaavat maiden talouskehitystä. Uusi politiikka on laadittava oikeudenmukaisesti tukemalla tasa-arvoa, jotta poistetaan haitalliset eroavuudet ja varmistetaan oikeudenmukainen kilpailu koko Euroopan unionin alueella.

  Hannu Takkula (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, täytyy sanoa, että äänestin tämän George Lyonin mietinnön puolesta. Muutamissa kohdissa tein kansallisia – voisiko sanoa – varaumia tai äänestin hiukan toisin. On otettava huomioon se, että vaikka tämä Lyonin esitys on erittäin hyvä ja kattava koskien maataloutta ja sen uudistamista Euroopan unionin alueella, siitä huolimatta – kun on pienen kansakunnan Suomen edustaja, jossa olosuhteet maatalouden harjoittamiseen on hyvin erilaiset kuin suurissa jäsenvaltioissa, vaikkapa Ranskassa tai Saksassa – tämä yhteinen maatalouspolitiikka ei kaikilta osin ole ihan suoraan yhteen sovitettavissa. Siksi tein muutamia poikkeuksia tässä äänestyksessäni.

Toivon, että tulevaisuudessa Euroopan parlamentissa ja unionissa voitaisiin entistä paremmin huomioida myös pienet maataloudet, pienet maat ja niiden harjoittama maatalous, koska maatalous on tietynlainen kansallinen henkivakuutus. Jokainen jäsenvaltio tarvitsee oman maataloutensa ja sen säilyttämisestä on huolehdittava.

  David Martin (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, äänestin George Lyonin mietintöä vastaan, sillä kaikkialla Euroopassa hallitukset leikkaavat määrärahojaan. Yhdistyneessä kuningaskunnassa sairaanhoitajien ja opettajien palkkoja ja eläkkeitä leikataan. Poliisien määrää vähennetään ja vankeja vapautetaan, koska meillä ei ole varaa pitää heitä vankiloissa. Silti täällä Euroopan parlamentissa konservatiivi- ja liberaaliryhmien edustajat, jotka muodostavat Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen, ovat jostakin syystä päättäneet keskenään äänestää sen puolesta, että maatalouden kustannukset säilytetään vuoteen 2013 saakka entisellään ja sen jälkeenkin vuoden 2013 tasolla.

Mielestäni tätä on täysin mahdotonta hyväksyä. Mielestäni on väärin, että maaseutuväestöä suojellaan eri tavalla kuin kaikkia muita yhteiskuntaryhmiä. Jos on oikein, että valtion virkamiesten tuloja leikataan, niin on oikein leikata muidenkin yhteiskuntaryhmien tuloja vastaavasti. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ja hallitukset eri puolilla Eurooppaa sanovat meidän kaikkien olevan samassa veneessä. Jos näin on, meidän kaikkien on myös kannettava seuraukset yhdessä.

  Syed Kamall (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, mielestäni on ymmärrettävää, että nähdessään sodan runtelemat maansa toisen maailmansodan lopussa Euroopan poliittiset johtajat halusivat edistää ajatusta elintarviketurvasta ja yhteisestä maatalouspolitiikasta.

Tarkasteltaessa samaa politiikkaa 60 vuotta myöhemmin on kuitenkin kiinnitettävä huomiota EU:n kansalaisille aiheutuviin kustannuksiin. Kiinnittäkäämme huomiota siihen tosiasiaan, että kansalaiset joutuvat maksamaan kolminkertaisesti: kerran veroina byrokratian kustantamiseksi, toisen kerran veroina tukien kattamiseksi ja sitten vielä liikkeissä perittävinä korkeampina hintoina. On selvää, että yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisen sijasta meidän pitäisi pohtia sen lakkauttamista. YMP:n lopettaminen antaisi tehokkaille maataloustuottajille mahdollisuuden menestyä. Se antaisi veronmaksajille mahdollisuuden säästää omia rahojaan ja käyttää ne hyödyllisemmin, ja se takaisi alhaisemmat kuluttajahinnat.

Uudistukset eivät riitä – on aika romuttaa YMP.

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, äänestin Lyonin mietinnön puolesta. Se on tasapainoinen ja se takaa ja turvaa sen, että koko Euroopassa voidaan harjoittaa maataloutta, tuottaa ruokaa ja tätä kautta turvata ruoan saanti kansalaisille.

Oli muutamia kohtia, joissa äänestin eri tavalla kuin ryhmäni, koska katson, että tietyissä tilanteissa markkinoiden sääntely ja interventiot ovat tarpeen. Ne ovat tarpeen ruokahuollon ja myös kestävän kehityksen turvaamiseksi.

Mietintö: Alain Cadec (A7-0207/2010)

  Peter Jahr (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, äänestin mietinnön puolesta, ja siinä oli kaksi minulle erityisen tärkeää seikkaa. Ensimmäinen niistä on luonteeltaan ympäristöllinen, sosiaalinen ja laadullinen. Tässä suhteessa on tärkeää, että tuontituotteet täyttävät samat edellytykset, jotka Euroopan unionissa tuotetuille tuotteille on asetettu, sillä mitä hyötyä meille on kalakantojen kestävästä hoidosta, jos muut kauppakumppanit sitten lähestulkoon hävittävät maailman merien kalakannat?

Toinen näkökohta liittyy talouteen. Jos EU:n omavaraisuusaste on vain 40 prosenttia ja kalakannat maailmanmarkkinoilla ovat uhattuna, on selvää, että tässäkin on erityisen hyvä tilaisuus vesiviljelylle. Meidän pitäisi kehittää tätä toimialaa, antaa sille tieteellistä tukea ja ennen kaikkea organisoida se kestävällä tavalla, sillä vesiviljely myös työllistää ja tuo viime kädessä lisäarvoa Euroopan unionille.

  Inese Vaidere (PPE). – (LV) Kiitos puheenvuorosta. Tässä mietinnössä korostetaan, että Euroopan unionissa on säilytettävä ympäristöllisesti kestävä ja taloudellisesti kannattava kalastusala, mukaan luettuna vakituinen määrä pienimuotoista kalastusta rannikkovesillä sekä sen tyyppistä kalastusta, joka edistää kyseessä olevan alueen kulttuuri-identiteetin säilyttämistä, työllistää kaikissa tuotantoketjun vaiheissa ja tuottaa turvallisia ja laadultaan moitteettomia elintarvikkeita. Valitettavasti todellisuus on se, että latvialaiset kalastajat saavat niin pienet kiintiöt ja niin niukasti Euroopan unionin tukea, että meidän on kannattavampaa romuttaa alukset ja lopettaa kalastus. Tämä on todella murheellinen tilanne, kun maasta, jolla on 550 kilometriä rannikkoa, hävitetään perinteinen toimiala. Euroopan unioni aiheuttaa politiikallaan vahinkoa koko pienimuotoiselle kalastukselle tukemalla teollisia tuottajia, joiden kalastusmenetelmät ovat usein ympäristölle haitallisia. Tästä syystä kannatin mietintöä, jossa vaaditaan muutosta nykytilanteeseen.

  Seán Kelly (PPE). – (GA) Arvoisa puhemies, äänestin Alain Cadec'in laatiman hienon mietinnön puolesta ja osallistuin parlamentissa aikaisemmin käytyyn keskusteluun, mutta catch-the-eye-menettelylle ei jäänyt aikaa, joten käytän tätä tilaisuutta hyväkseni sanoakseni muutaman sanan.

Ensinnäkin Euroopan unionin ensisijainen velvollisuus on huolehtia omista kansalaisistaan, etenkin kun on kyse kalastusalasta, sillä he ovat harjoittaneet kalastusta vuosia ja heidän esi-isänsä satoja ja tuhansia vuosia, ja heitä on suojeltava.

Toiseksi Euroopan unioniin tuotavien tuotteiden on vastattava samoja – tai kenties jopa korkeampia – vaatimuksia, jotka on asetettu Euroopan unionista peräisin oleville tuotteille.

Lopuksi totean, että meidän on tehtävä paljon enemmän vesiviljelyn edistämiseksi. Siitä olisi suurta apua tämän ongelman ratkaisemisessa.

  Syed Kamall (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää teitä ja koko henkilöstöänne kärsivällisyydestä. Minun on todettava, että kun ensimmäisen kerran sattumalta törmäsin ajatukseen YKP:sta, luulin K-kirjaimen tarkoittavan pikemminkin kommunistista politiikkaa kuin kalastuspolitiikkaa. Tässä on todella nähtävissä keskusjohtoisen suunnittelun idea, jossa keskusjohto päättää, miten paljon kalaa kunkin kansakunnan kalastajat voivat pyytää, ja kommunismin tavoin se on ollut katastrofi. Se on johtanut kalakantojen ehtymiseen, ja yhä useammat kalastajat valittavat heille annettujen kiintiöiden pienuutta.

On todellakin aika ottaa oppia kalavarojen onnistuneesta suojelusta ja säilyttämisestä. Tarkastelkaamme Islannin ja Uuden-Seelannin järjestelmiä, jotka perustuvat omistusoikeuteen. Kuten edellinen puhuja totesi, niissä rannikkoväestöstä huolehditaan antamalla heille määräämättömäksi ajaksi oikeudet, jotka he voivat myydä edelleen, vaihtaa tai jättää tuleville sukupolville. Tämä on varmasti paras ratkaisu, sillä se on ollut menestys ja suojellut kalavaroja toisin kuin YKP:n järjestelmä, joka on epäonnistunut Euroopassa surkeasti.

Kirjalliset äänestysselitykset

Mietintö: Alexander Alvaro (A7-0224/2010)

  Charalampos Angourakis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Äänestimme vastoin tätä häpeällistä terrorismisopimusta, jonka ansiosta Yhdysvaltain salainen palvelu saa jokaista EU:n kansalaista koskevia henkilötietoja terrorismin torjunnan varjolla. Ne pääoman edustajat Euroopan parlamentissa, jotka äänestivät SWIFT-sopimuksen puolesta, eivät ole selvillä sopimuksen sisällöstä, sillä vain parlamentin "luottojäsenet" saivat lukea "luottamuksellisen" tekstin Euroopan parlamentin hylättyä sen kahdesti viimeksi kuluneiden kuuden kuukauden aikana. He olivat vakuuttuneita siitä, että Yhdysvallat oli taannut, että "salaisen palvelun yksiköt varmistaisivat sen, että henkilötietoja suojataan".

"Terrorismisopimuksen" hyväksyminen vahvistaa sen, että Euroopan parlamentti antaa muka demokraattisesti oikeutuksen tällaisille erittäin taantumuksellisille, ruohonjuuritason vastaisille, EU-alueen yhteen niputtaville politiikoille. Lisäksi sopimuksella on merkittävä rooli demokraattiset oikeudet ja ruohonjuuritason vapaudet vaarantavan, valtion harjoittamaa terroria ja sortoa koskevan lainsäädäntökehyksen vakiinnuttamisessa. Missään "terrorismisopimuksessa" ei kunnioiteta ruohonjuuritason vapauksia. Toimenpiteet kohdistuvat tavallisen kansan vastatoimiin ja vastarintaan, tovereiden etuvartioon, kommunistiseen liikkeeseen ja radikaaleihin voimiin, jotka kieltäytyvät taipumasta kapitalistisen riistojärjestelmän sivistymättömyyden edessä. Niin kauan kuin pääoman ja sen poliittisen edustuksen taholta lisätään toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on polkea ja vaarantaa työläisten oikeudet sekä vahvistaa ja turvata oma ylivalta, vastarinta, tottelemattomuus ja väistämätön taisto monopolien vallan ja taantumuksellisten liittoumien kaatamiseksi on entistä voimakkaampaa.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Euroopan parlamentti kieltäytyi helmikuussa 2010 allekirjoittamasta EU:n ja Yhdysvaltojen välistä sopimusta rahaliikennetietojen siirtämisestä ja vaati neuvottelujen uudelleen aloittamista. Kyseisen sopimuksen ehtoja on nyt parannettu huomattavasti EU:n kansalaisten etujen mukaisesti. Tämän vuoksi äänestin tällä kertaa sopimuksen puolesta, etenkin, koska pitkällä aikavälillä se mahdollistaa kokonaan eurooppalaisen tiedonkeruujärjestelmän käyttöönoton. Tämä sopimus on näin ollen väliaikainen ratkaisu, jonka avulla Euroopan unioni ja Yhdysvallat voivat torjua terrorismia, mutta ratkaisua ei voi pitää lopullisena.

  Jean-Luc Bennahmias (ALDE), kirjallinen. – (FR) Päätin äänestää tyhjää, kun kyse on Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välisestä sopimuksesta pankkitietojen siirtämisestä SWIFT-järjestelmän kautta terrorismin torjumistarkoituksessa. Sopimus on merkittävä askel eteenpäin edelliseen versioon verrattuna. Saatuaan äänensä kuuluville Euroopan parlamentti onnistui saamaan lukuisia takeita, jotka vahvistavat tietosuojaa ja asianosaisten ihmisten oikeuksia.

Mielestäni Europolin valitseminen tietojen siirtämisestä vastaavaksi viranomaiseksi ei ole kuitenkaan sopivaa. Europol ei ole itsenäinen viranomainen, vaan poliisivirasto, ja epäilen, pystyykö se valvomaan puolueettomasti Yhdysvaltojen viranomaisten esittämien siirtopyyntöjen asianmukaisuutta. Koska siirrettävät henkilötiedot ovat erittäin arkaluonteisia, en voinut äänestää tämän sopimuksen puolesta.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. − (IT) Tosiasia on, että syyskuun 11. päivän 2001 vuoksi yksikään ihminen ei pidä itsestään selvänä olevansa suojassa tai fyysisesti turvassa. Keskeinen seikka kaikissa toimissa, joiden avulla pyritään palauttamaan luottamus eurooppalaisten keskuuteen, onkin henkilötietojen suojeleminen. On keskeisen tärkeää varmistaa, että tällaiset tiedot pysyvät yksityisinä, mutta niiden käsitteleminen – etenkin, jos kyse on rahoitustiedoista – on merkittävä kansainvälisen terrorismin torjuntakeino. Tämän vuoksi kannatin äänestyksessä Alvaron mietintöä sopimuksesta, jossa määritellään ehdot, joiden mukaisesti Yhdysvaltain valtiovarainministeriö voi 1. elokuuta alkaen tutustua 200 eri maassa sijaitsevan noin 8 000 rahoituslaitoksen ja pankin rahoitustietoihin, joita hallinnoi pankkien maailmanlaajuinen rahoitusviestintäyhtiö SWIFT. Kun otetaan huomioon tarvittavat varotoimet, kuten EU:n kansalaisten mahdollisuus hakea muutosta hallintoteitse ja tulla kohdelluksi samoin kuin Yhdysvaltain kansalaiset, ja tietojen varastointiajan tarkistaminen, Euroopan ja Yhdysvaltojen välinen yhteistyö merkitsee tässä tapauksessa oikeanlaista globalisaation kielteisiin vaikutuksiin puuttumista.

  Emine Bozkurt (S&D), kirjallinen. − (NL) Hollantilaisen PvdA-puolueen valtuuskunta Euroopan parlamentissa kannattaa tätä sopimusta siinä toivossa, että EU:n kansalaisia koskeva mittava tiedonsiirto saadaan loppumaan lähitulevaisuudessa. Sopimuksen mukaan Eurooppa kehittää oman järjestelmänsä pankkitietojen keräämistä ja lajittelua varten. Tämä tarjoaa mahdollisuuden siirtojen erittelemiseen. Pitämällä tiedot omassa valvonnassamme pystymme suojelemaan kansalaistemme oikeuksia paremmin. Euroopan komissio tekee tätä koskevan ehdotuksen vuoden kuluessa, ja meidän pitäisi pystyä ottamaan tällainen oma järjestelmä käyttöön kolmen vuoden kuluessa. Tuosta hetkestä alkaen vastavuoroisuuskysymyksestä tulee merkityksellinen. Eurooppalaiset valvojamme Yhdysvalloissa pystyvät varmistamaan, mitä eurooppalaisille pankkitiedoille tapahtuu päivittäin. Europolin vastuulle tulee varmistaa ja hyväksyä Yhdysvaltojen esittämät pyynnöt. Euroopan parlamentin painostuksen ansiosta jo hyväksytty sopimus tulee tarkistettavaksi. Kaikki toiveemme eivät ole toteutuneet, mutta olemme kuitenkin onnistuneet saamaan takeet siitä, että Yhdysvallat ei voi penkoa tietojamme noin vain. Uudella sopimuksella saavutetaan tasapaino yksityisyyden suojelun ja turvallisuuden takaamisen välille. Samanaikaisesti terrorismin torjunta pysyy edelleen suurimpana huolenaiheenamme.

  Françoise Castex (S&D), kirjallinen. – (FR) Annoin ääneni Alvaron mietinnölle uudesta SWIFT-sopimuksesta, jossa määritellään ehdot joidenkin SWIFT-yhtiön tallentamien pankkitietojen siirtämisestä Yhdysvaltain valtiovarainministeriölle osana terrorismin torjuntaa. Käytimme uusia Lissabonin sopimuksen myötä saamiamme valtuuksia ja pakotimme komission neuvottelemaan tasapainoisemman sopimuksen Yhdysvaltojen kanssa. Vaikka sopimus on hyvä, joitakin kohtia olisi vielä voinut parantaa. Tämän päivän myönteinen äänestystulos ei ole avoin valtakirja amerikkalaisille: parlamentti aikoo pysyä äärimmäisen valppaana tulevina kuukausina, etenkin kun kyse on Europolin valtuuksien muuttamisesta, Washingtonissa toimivan itsenäisen viranomaisen nimeämisestä ja terrorismin rahoituksen eurooppalaisen jäljittämisohjelman käyttöönotosta.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. − (PT) Äänestin uuden SWIFT-mietinnön puolesta, koska Eurooppa-neuvosto ja Yhdysvallat ovat neuvotelleet takeista, joita ei ollut Euroopan parlamentille neljä kuukautta sitten esitellyssä sopimuksessa. Tässä sopimuksessa pankkitietojen siirtämisestä Yhdysvaltoihin määrätään, että EU:n on kehitettävä järjestelmä, jonka avulla vältetään kaikkea valikoimatonta tiedonsiirtoa, mistä ei edellisessä sopimuksessa ollut määräyksiä.

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Äänestin vastoin mietintöä, joka koskee pankkitietojen siirtämistä Euroopan unionista Yhdysvaltoihin samoista syistä, joiden vuoksi minä ja ryhmäni vastustimme edellistä yritystä saada tämä sopimus aikaan, huolimatta kaikista mietintöön perustuvista "teknisistä" parannuksista. Euroopan parlamentin ei pitäisi hyväksyä sitä, että Euroopan komissio hyväksyy henkilötietojen luovuttamisen Yhdysvaltain hallitukselle ja salaiselle palvelulle terrorismin torjunnan varjolla. Asetun vastoin komission itsepintaista halua siirtää ylipäätään tietoja rahaliikenteestä Yhdysvaltoihin, koska näin rikotaan henkilötietojen kunnioittamista, ja kyse on tiedoista ja aineistosta, joita Yhdysvaltain salainen palvelu käyttää omiin tarkoituksiinsa ilman minkäänlaista perustavanlaatuista valvontaa.

  Derek Roland Clark (EFD), kirjallinen. − (EN) Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolue UKIP äänesti tänään Alvaron mietintöä vastaan, koska emme halua antaa EU:lle suurempaa valtaa henkilötietojen osalta. Toimenpide johtaa yksityisyyden räikeään rikkomiseen. Luottamukselliset ja henkilökohtaiset rahoitustiedot kuuluvat kullekin ihmiselle eivätkä EU:lle tai Euroopan parlamentille.

Vastustamme määrätietoisesti terrorismin leviämistä, mutta henkilökohtaista yksityisyyttä on suojeltava silloin, kun etukäteen ei ole aihetta epäillä väärinkäytöksiä. Jos Yhdistynyt kuningaskunta aikoo osallistua sopimukseen Yhdysvaltojen kanssa, kyseessä on oltava täysin vastavuoroinen järjestely eikä tällainen lähes yhteen suuntaan toimiva järjestely, johon EU on nyt suostunut. Kyse on asiasta, josta päättäminen kuuluu kansallisille hallituksille, ei Euroopan parlamentille.

  Carlos Coelho (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin helmikuussa sopimusta vastaan, koska se rikkoi tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteita ja oli vastoin eurooppalaisten rahoitustietojen koskemattomuutta ja turvallisuutta. Uusi sopimus on edeltäjäänsä parempi. Siihen on tullut parannuksia, kuten terrorismin kapeampi määritelmä, yhtenäisen euromaksualueen (SEPA) sulkeminen sopimuksen ulkopuolelle, eurooppalaisen yleisön oikeuksien valvontajärjestelmä ja tunnustaminen. Tästä huolimatta sopimuksessa sallitaan edelleen mittava tietojen (valikoimattomien tietojen) siirtäminen. Europolin valinta on väärin. Europol ei ole oikeusviranomainen eikä tietosuojaviranomainen. Uusien tehtävien antaminen Europolille olisi mahdollista ainoastaan muuttamalla oikeusperustaa Euroopan parlamentin avustuksella. Sopimuksen 20 artiklassa oleva sanamuoto syö sitä, miten tehokkaasti eri oikeudet, jotka on juuri parlamentin pyynnöstä otettu esiin, tunnustetaan. Toivon komission tekevän aloitteen terrorismin rahoituksen eurooppalaisen jäljittämisohjelman luomiseksi ja odotan, että näin saadaan aikaan pitävämpi ratkaisu, jonka avulla tiedonrikastus sallitaan ainoastaan EU:n sisällä. Kaikkien näiden syiden vuoksi päätin äänestää tyhjää, sillä en edelleen pysty tarkasti ottaen hyväksymään sitä, että sopimuksen osalta on saavutettu hyväksyttävä taso.

  Mário David (PPE), kirjallinen. − (PT) Terrorismin torjunnan on oltava ensisijainen tavoite Euroopan unionille. Näin ollen ennakoiva yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa, etenkin informaation ja tietojen siirtämisen osalta, on keskeistä tehokkuuden lisäämiseksi terrorismin torjunnassa, tulevien iskujen estämiseksi ja eurooppalaisen yleisön turvallisuuden varmistamiseksi. Tämän vuoksi äänestän mietinnössä ehdotettujen toimenpiteiden puolesta. Sopimukseen tehdyt tarkistukset eivät ainoastaan heijasta suurinta osaa huolenaiheista, joita Euroopan parlamentti toi esiin hylätessään sopimuksen 11. helmikuuta, vaan ne ovat myös osoitus suhteellisuudentajusta, jota tarvitaan näitä tietoja käsiteltäessä eli silloin, kun kyse on niiden tutkimisesta, varastoinnista ja myöhemmästä tuhoamisesta. Painotan myös niitä vahvistettuja takuita, jotka uusi sopimus antaa EU:n kansalaisille tietosuojan osalta, eli oikeutta hakea muutosta oikeudellisiin ja hallinnollisiin päätöksiin, oikeutta avoimuuteen ja tietojen välittämiseen asianosaisille kansalaisille sekä tietojen soveltamisalan määrittelyä siten, että se rajoitetaan toimintaan, joka liittyy suoraan terrorismiin tai sen rahoitukseen.

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Kuusi kuukautta sitten Euroopan parlamentti toimi perusoikeuksien puolustajana hylkäämällä EU:n ja Yhdysvaltojen välisen pankkitietojen käsittelyä ja siirtämistä koskevan sopimuksen, niin sanotun SWIFT-sopimuksen. Parlamentin jäsenten ja etenkin oman ryhmämme ansiosta sopimuksesta laadittiin uusi versio. Se sisältää perustavanlaatuisia parannuksia, kuten luopumisen tietojen siirtämisestä valikoimattomasti. Näin ollen yksittäisten henkilöiden oikeuksia suojataan paremmin, samalla kun tunnustetaan rahoitustietojen jäljittämisen merkitys terrorismin torjunnassa. Tästä syystä päätin äänestää uuden sopimuksen puolesta. Aion kuitenkin jatkossakin olla erityisen valppaana seuraavien seikkojen osalta: eurooppalaisten tietosuojaviranomaisten erioikeudet ja Europolin valinta valvovaksi viranomaiseksi, niiden ihmisten muutoksenhakuoikeus, joiden oikeutta yksityisyyteen on loukattu, sekä Yhdysvaltojen viranomaisille luovutettujen tietojen seuranta ja asianmukaisuuden arviointi.

  Anne Delvaux (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin sen puolesta, että uusi Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välinen sopimus terrorismin rahoituksen jäljittämisohjelmaa varten tapahtuvasta rahaliikenteen sanomanvälitystietojen käsittelystä ja siirtämisestä hyväksytään, koska mielestäni komission jättämä uusi ehdotus tarjoaa EU:n kansalaisille lisätakuita etenkin tietosuojan osalta. Mielestäni on todellakin niin, että kaikissa eurooppalaisten henkilötietojen siirroissa kolmanteen maahan turvallisuustarkoituksessa on kunnioitettava menettelytakeita ja puolustautumisoikeuksia ja noudatettava tähän sovellettavaa kansallista ja eurooppalaista tietosuojalainsäädäntöä.

Muutama kuukausi sitten esitetty ensimmäinen sopimusversio oli liian epämääräinen eikä antanut vastaavia takuita. Tästä syystä äänestimme sitä vastaan. Tänään olen iloinen siitä, että parannusehdotuksemme on otettu huomioon, mukaan luettuina vastaavanlainen tiedonvaihtojärjestelmä Euroopan tasolla ja takeet siitä, että valvontavastuu annetaan eurooppalaisille virkamiehille, joiden on voitava asettua vastustamaan tietojen keräämistä Yhdysvaltain maaperällä.

  Ioan Enciu (S&D), kirjallinen. − (EN) Kannatin EU:n ja Yhdysvaltojen välistä sopimusta terrorismin rahoituksen jäljittämisohjelmaa varten tapahtuvasta rahaliikenteen sanomanvälitystietojen käsittelystä ja siirtämisestä Euroopan unionista Yhdysvaltoihin. Esittelijän ja LIBE-valiokunnan huomattavien ponnistelujen ansiosta nykyinen sopimusteksti sisältää merkittäviä parannuksia sopimuksen edelliseen versioon verrattuna. Terrorismin torjunnan tulevaisuuden kannalta, samalla kun suojellaan kansalaisten henkilötietojen suojaamiseen liittyviä perusoikeuksia, on erityisen merkittävä sopimuksen 2 artikla, joka koskee EU:n suorittaman tietojen keräämisen mahdollistavan oikeudellisen ja teknisen kehyksen laatimista. Komission olisi hoidettava tehtävä päättäväisesti ja oikea-aikaisesti. 2 artiklaan tehdyn lisäyksen avulla on mahdollista suuresti vähentää EU:n rajojen ulkopuolelle analysoitavaksi lähetettävän valikoimattoman tiedon määrää. 15 ja 16 artiklan avulla kansalaisille varmistetaan entistä paremmat mahdollisuudet muutoksenhakuun sekä avoimuuden lisääntyminen.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin pankkitietojen siirtämistä Yhdysvaltoihin koskevan SWIFT-sopimuksen puolesta, sillä uskon, että neuvoston ja Yhdysvaltojen neuvottelema sopimus sisältää nyt takeet, jotka liittyvät kansalaisia koskevien tietojen suojaamiseen, ja siinä suljetaan pois mahdollisuus siirtää raakatietoja kolmansiin maihin. Kyse on tärkeästä sopimuksesta terrorismin torjunnan kannalta, ja sen avulla varmistetaan, että EU:n kansalaisten perusoikeudet suojataan.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Terrorismi-ilmiö ja sen eurooppalaiseen yhteiskuntaan aiheuttamat yhä suuremmat vaikutukset koettelevat keskeisen tärkeitä arvoja, kuten yksityisyyden kunnioittamista ja yhteisen turvallisuuden takaamisen tarvetta.

Tämän vuoksi Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välinen sopimus tietojen käsittelemisestä hylättiin tässä parlamentissa aiemmin, koska sitä ei pidetty riittävän hyvänä. Uusi versio merkitsee parannusta edelliseen verrattuna. Toivon, että tämä sopimus antaa oikeutuksen sen tekemiseen ja että osapuolet osaavat tulkita sen määräyksiä asianmukaisesti siten, että terroristien rahoitustoimintaa estetään ja torjutaan.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. − (PT) Edistyminen tässä prosessissa on myönteinen osoitus siitä, millaista hyötyä ja mitä etuja toimielinten yhteistyöstä on Euroopan yhdentymistä menestyksekkäästi lujitettaessa. Euroopan parlamentin tuotua ilmi huolenaiheensa ja suosituksensa saatiin Yhdysvaltojen kanssa aikaan tasapainoinen sopimus rahaliikenteen sanomanvälitystietojen siirtämistä ja käsittelyä varten, samalla kun ennen kaikkea pidetään mielessä, että kyse on terrorismin rahoituksen jäljittämisohjelmaan liittyvästä prosessista. Haluan korostaa, että takeita on lisätty, mitä tulee kansalaisten oikeuksien suojelemiseen, kaikenlaiseen myöhempään tiedonsiirtoon kolmansiin maihin ja riskeihin, jotka liittyvät tietojen aiheettomaan käyttöön ja talousvakoiluun. Lisäksi on taattu mahdollisuus korjata sellaisia tiedonsiirtotilanteita, joiden mahdollisesti myöhemmin katsotaan olleen aiheettomia. Tämän sopimuksen avulla varmistetaan, että menettelyjä ja institutionaalisten Yhdysvaltain-suhteiden kannalta hyödyllistä ja tervettä yhteistyötä säännellään paremmin.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) On mahdotonta hyväksyä sitä, että neljä kuukautta sen jälkeen, kun parlamentti hylkäsi SWIFT-sopimuksen, parlamentti ja neuvosto ovat päässeet Yhdysvaltojen viranomaisten kanssa sopuun sellaisen sopimuksen tekemisestä, jonka avulla ei taata turvallisuutta tai yksityisyyttä, sillä tekosyyllä, että kyse on terrorismin torjunnasta. On valitettavaa, että parlamentin enemmistö on nyt äänestänyt tämän sopimuksen puolesta.

Tietojen vaihtamiseen ja tietokantoihin käsiksi pääsyyn – olipa kyse Yhdysvaltojen viranomaisten tai EU:n virastojen toiminnasta – liittyy suurta epävarmuutta, mistä voi seurata hallitsemattomia uhkia. Rikolliset ja syyttömät, epäillyt ja ne, joita ei epäillä, joutuvat mukaan prosessiin, joka ei tarjoa mitään takuita tehokkuudesta, kuten on osoitettu.

Tämän sopimuksen täytäntöönpano, kuten olemme jo aiemmin sanoneet, merkitsee sitä, että jatketaan puutteellisia toimia, joita pidetään osana niin kutsuttua terrorismin vastaista taistelua, tarkoituksena oikeuksien supistaminen.

Tuemme kaikenlaisen rikollisuuden torjuntaa, mutta sen on tapahduttava ennen kaikkea keskittymällä ilmiöiden alkuperään ja ennaltaehkäisyyn eikä siirtämällä painoa epämääräisiin turvatoimiin, joilla rikotaan kansalaisvapauksia sekä kansalaisten perusoikeuksia ja takuita, mikä heikentää entisestään demokratiaamme.

Emme hyväksy vapauden vaihtamista lisäturvaan, koska loppujen lopuksi menetämme molemmat. Sen sijaan me kannatamme entistä turvallisempaa yhteiskuntaa, jossa on paljon demokraattisia oikeuksia ja vapauksia.

  Evelyne Gebhardt (S&D), kirjallinen. − (DE) Terrorismin torjunta edellyttää sopimusten avulla hallinnoitavaa kansainvälistä yhteistyötä. Sopimuksilla ei kuitenkaan saa polkea Euroopan unionin perusoikeuskirjassa määriteltyjä kansalaisten perusoikeuksia. Etenkin nykyaikana oikeuksiin sisältyy myös tietosuoja, jota Yhdysvaltojen kanssa neuvotellussa SWIFT-sopimuksessa ei asianmukaisesti taata. Terrorismin torjuntaa ei saa käyttää tekosyynä riittämättömälle tietosuojalle. Sopimukseen sisältyy myös muita puutteita, esimerkiksi pankkitietojen tutkiminen ilman oikeuden hyväksyntää, tietojen pitkä säilytysaika, jota Saksan perustuslain nojalla ei voida sallia, sekä riittämättömät mahdollisuudet puolustautua oikeudessa tietojen epäoikeudenmukaista käyttöä vastaan. Nämä ovat vakavia perusoikeusloukkauksia. Euroopan unionilla ei ole kuitenkaan oikeutta tarpeettomasti rajoittaa olemassa olevia perusoikeuksia. Tämän vuoksi hylkään edelleen SWIFT-sopimuksen.

  Sylvie Goulard (ALDE), kirjallinen. – (FR) Äänestin tänään perusteellisen harkinnan jälkeen uudelleen laaditun SWIFT-sopimuksen puolesta. Kompromissi ei varmastikaan ole täydellinen, mutta meidän on yhdistettävä toisiinsa terrorismin torjunnan asettamat vaatimukset ja kansalaisvapauksien kunnioittaminen. Sitä paitsi uudessa versiossa on parannuksia, etenkin tiedonsiirron tarkoituksen osalta.

Kun kyse on niinkin arasta asiasta kuin henkilötietojen suojasta, olisin kaivannut vielä tiukempaa linjaa, etenkin seuraavien seikkojen osalta: vastuu hakemusten asianmukaisuuden tarkistamisesta tai korvausoikeuden toteutumisesta sellaisten ihmisten kohdalla, joiden oikeuksia on loukattu, olisi pitänyt antaa riippumattomalle viranomaiselle – ei Europolille.

Solidaarisuudesta omaa ryhmääni kohtaan, jota saamme kiittää kampoihin panemisesta viime helmikuussa, ja siten myös suurelta osin siitä edistyksestä, joka on saavutettu, päätin kannattaa tätä sopimusta. Yhdessä kollegojeni kanssa aion paitsi seurata hyvin tarkasti, miten Yhdysvallat soveltaa sopimuksen ehtoja, myös olla hyvin valppaana neuvoston ja komission tekemien sitoumusten osalta. Jos lupaukset rikotaan, seurauksena voi hyvinkin olla sopimuksen lakkauttaminen sen tullessa uudelleen tarkasteltavaksi.

  Nathalie Griesbeck (ALDE), kirjallinen. – (FR) Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän johtaman toiminnan ansiosta olen seurannut EU:n ja Yhdysvaltojen SWIFT-sopimusta koskevia neuvotteluja erityisen tarkasti siitä lähtien, kun se viimeksi hylättiin. Euroopan parlamentti on viime helmikuusta lähtien hyödyntänyt päättäväisesti uusia valtuuksiaan ja saavuttanut siten merkittävää edistymistä ja uusia takeita, kuten ryhmämme ajama kaksiosainen lähestymistapa, sopimuksen säännölliset tarkistukset, alustava arviointi kuuden kuukauden kuluttua, edistymiskertomus kolmen vuoden jälkeen, tutustumis- ja korjaamisoikeudet, mahdollisuus estää joidenkin tietojen siirtäminen, eurooppalaisen viranomaisen Yhdysvalloissa suorittama tiedonkeruun valvonta ja niin edelleen. Tästä huolimatta, vaikka suurta edistystä on tapahtunut, sopimus ei ole täydellinen, ja siinä on myös monia vikoja. Päätin äänestää tämän uuden sopimuksen puolesta vasta asiaa tarkkaan harkittuani, koska terrorismin torjuntaan tarvitaan oikeudellista kehystä ja koska olemme mahdollisesti siirtymässä kohti tulevaa eurooppalaista tiedonsiirtojärjestelmää, joka mahdollistaa tiedonkeruun Euroopan maaperällä. Tästä eteenpäin on EU:n toimielinten asia harjoittaa tiukkaa ja tarkkaa valvontaa sopimuksen ehtojen täytäntöönpanon osalta.

  Matthias Groote ja Bernhard Rapkay (S&D), kirjallinen. − (DE) Saksalaisten sosiaalidemokraattien (SPD) valtuuskunta Euroopan parlamentissa kannattaa mahdollisimman päättäväistä ja tehokasta kansainvälisen terrorismin torjuntaa ja henkilötietojen kestävää suojaamista. Koska tietosuoja on tärkeä asia, SPD:n valtuuskunnan päätös ei syntynyt helposti. Pitkän ja perusteellisen harkinnan jälkeen pystymme kuitenkin nyt äänestämään sopimuksen puolesta: sosiaalidemokraatit ovat onnistuneet varmistamaan pysyvän eurooppalaisen valvontajärjestelmän käyttöönoton kerättäessä tietoja suoraan paikan päällä Yhdysvaltain valtiovarainministeriössä – mukaan luettuna mahdollisuus pysäyttää tiedonkeruu. Meidän kannaltamme ensisijaisen tärkeää oli rajoittaa valikoimattoman tiedon siirtämistä. SEPA-tiedot eivät sisälly sopimukseen; useimpiin siirtoihin ei kohdistu vaikutuksia. Viiden vuoden tietojen säilyttämisaikaa on tarkoitus tarkistaa vuosittain, ja kaikki sellaiset tiedot, joita ei tarvita, on tarkoitus tuhota tätäkin nopeammin. Lisäksi määrätään kaikkien tietosuojanormien noudattamista koskevasta vuosittaisesta tarkastuksesta, johon tietosuojavalvojat osallistuvat. Vaikka olisimme pitäneet parempana sitä, että valvontarooli ja vastuu tiedonsiirrosta olisi annettu oikeusviranomaiselle, Europolin on hoidettava tiedonsiirron hyväksymiseen liittyvät, sopimuksessa määritellyt tehtävänsä EU:n tiukassa valvonnassa. Vaikka Europolilla on luotettava tietosuojajärjestelmä, on ryhdyttävä Lissabonin sopimukseen perustuviin mukautusjärjestelyihin siten, että Europol voi hoitaa tehtävänsä täydellisessä demokraattisessa valvonnassa.

  Sylvie Guillaume (S&D), kirjallinen. – (FR) Kannatin äänestyksessä Alvaron mietintöä EU:n ja Yhdysvaltojen sopimuksesta rahaliikenteen sanomanvälitystietojen käsittelystä ja siirtämisestä Euroopan unionista Yhdysvaltoihin terrorismin torjuntaa varten, koska mielestäni sopimuksessa on nyt löydetty tasapaino terrorismin torjuntaan liittyvien turvallisuustavoitteiden ja kansalaisten yksityisyyden suojeluun liittyvien vapaustavoitteiden välille.

Toisin kuin helmikuussa esitellyssä SWIFT-sopimuksessa, jota vastaan äänestin, tässä sopimuksessa henkilötietoja suojataan paremmin: kansalaiset saavat oikeuden tutustua heitä koskeviin tietoihin ja korjata niitä, heidän oikeutensa hakea muutosta hallinnollista ja oikeudellista väylää pitkin taataan, ja sopimukseen on otettu mukaan useita erilaisia tiedonsiirtoon liittyviä rajoituksia.

Parlamentin on kuitenkin oltava tarkkana muutettaessa siirtojen valvonnasta vastaavan Europolin valtuuksia ja otettaessa tulevaisuudessa käyttöön eurooppalainen terrorismin rahoituksen jäljittämisohjelma.

  Olle Ludvigsson ja Marita Ulvskog (S&D), kirjallinen. − (SV) Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä on onnistunut yhdessä puheenjohtajavaltio Espanjan kanssa neuvottelemaan parannuksia pankkitietojen vaihtamista Yhdysvaltojen kanssa koskevaan sopimukseen. Siirrettävien pankkitietojen määrää on rajoitettu (EU:n sisäisistä tapahtumista ei siirretä tietoja) ja EU:n nimeämä henkilöstö tutkii ja hyväksyy siirrot reaaliaikaisesti.

Vaikka neuvotteluissa on saavutettu jonkin verran edistymistä, perustavanlaatuinen, pankkitietojen valikoimattomaan siirtämiseen liittyvä ongelma on yhä ratkaisematta. Tämä tarkoittaa sitä, että viattomien kansalaisten tietoja siirretään jatkossakin Yhdysvaltojen viranomaisille, mitä me Ruotsin sosiaalidemokraatit emme voi hyväksyä. Lisäksi näemme vakavia, sekä oikeudellisia että käytännön järjestelyihin liittyviä puutteita siinä, että Europol hyväksytään viranomaiseksi, jonka on tarkoitus valvoa siirtoja.

Näistä syistä päätimme olla puoltamatta äänestyksessä Yhdysvaltojen kanssa tehtävää sopimusta pankkitietojen siirtämisestä.

  David Martin (S&D), kirjallinen. − (EN) Kun otetaan huomioon myönnytykset ja määräykset, jotka EU on varmistanut rahoitustietojen jakamista koskevan SWIFT-sopimuksen osalta, olen iloinen voidessani nyt tukea sopimusta. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että ryhmämme on auttanut varmistamaan, että umpimähkäiset haut on tarkoitus kieltää, EU:n virkamies valvoo ohjelmaa suoraan ja tietojen säilytysaika tarkistetaan vuosittain. Sopimuksen jatkuva valvonta on kuitenkin keskeisen tärkeää sen varmistamiseksi, että Euroopan parlamentti ja EU:n kansalaiset voivat jatkossakin hyväksyä sopimuksen.

  Clemente Mastella (PPE), kirjallinen. − (IT) Äänestin sopimuksen puolesta, koska mielestäni Euroopan komission ja Yhdysvaltojen neuvotteleman sopimuksen tukeminen on oikea teko ja osoitus suuresta vastuuntunnosta.

Henkilötietojen siirtäminen on erittäin arkaluonteinen asia Euroopassa, jossa on katkeria kokemuksia totalitaarisista järjestelmistä, jotka väärentäisivät ja vääristäisivät tällaisia tietoja. Uuden sopimuksen nojalla on mahdollista siirtää Yhdysvaltojen viranomaisille joitakin pankkitietoja sillä edellytyksellä, että siirroissa noudatetaan henkilötietosuojaa koskevia tiukkoja sääntöjä, mitä me parlamentin jäsenet olemme sitoutuneet valvomaan. Tietoihin voi tutustua ainoastaan, jos ne arvioidaan tärkeiksi terrorismin vastaisten tutkimusten tekemisen kannalta: tiedonsaannin ehtona on, että Yhdysvaltojen viranomaiset esittävät tyydyttävän todistusaineiston.

Uusi sopimus on voitto kaikille EU:n toimielimille ja etenkin omalle Euroopan parlamentillemme. Vaatimuksiimme siitä, että EU:n kansalaisten yksityisyyttä suojataan paremmin, on todella vastattu, ja eurooppalaisille tarjotaan kahtalaisia takeita: ensinnäkin täydellistä avoimuutta sen osalta, miten tietoihin pääsee käsiksi ja miten niitä käytetään, ja toiseksi asianmukaisia muutoksenhakumenettelyjä sen varmistamiseksi, että kansalaisten yksityisyyttä suojellaan. Kyse on tyydyttävistä takeista, joiden avulla varmistetaan, että molemmat vaatimukset – turvallisuus ja yksityisyyden suoja – voidaan täyttää ja ottaa huomioon.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Äänestin mietintöä vastaan. Se merkitsee käytännössä sitä, että hyväksytään Yhdysvaltojen puuttuminen Euroopan asioihin SWIFTin kaltaisten elinten avulla. Sen avulla ajetaan mahdollisuutta siirtää Yhdysvaltoihin jokaista kansalaista koskevia henkilötietoja, niin laaja on neuvoston ja Yhdysvaltojen välisessä sopimuksessa määritelty soveltamisala. Siinä ei vaadita mitään todellisia takeita näiden tietojen suojaamisesta tai muutoksenhakumahdollisuuksista. Mietintö ja sopimus, joka sen avulla hyväksytään, ovat osoitus siitä, että Eurooppa on amerikkalaisen imperialismin ikeen alla.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. − (PT) Terrorismin torjunta aiheuttaa huolta EU:ssa, kuten kaikkialla demokraattisessa maailmassa. Kaikki keinot, jotka auttavat tunnistamaan mahdolliset hyökkäykset, ovat keskeisen tärkeitä torjunnan onnistumisen kannalta. SWIFT-sopimus on hyvin vahva ase terrorismin torjunnassa, koska sen avulla voidaan tutustua luottamuksellisiin tietoihin valtioiden välillä siirretyistä rahasummista. Yhdysvaltojen kanssa neuvoteltava uusi sopimus on EU:lle tilaisuus osallistua tehokkaasti uusien terroristien ja mahdollisten hyökkäysten paljastamiseen. Yhdysvallat osoittaa nyt suurta yhteistyöhalua mahdollistaakseen sopimuksen, jonka avulla siirrettyjä tietoja suojellaan tehokkaasti ja johon liittyy mahdollisimman suuri vastavuoroisuus. Tänään hyväksytty ratkaisumalli on hyvä lähtökohta edessä oleville vaikeille neuvotteluille Yhdysvaltojen kanssa.

  Willy Meyer (GUE/NGL), kirjallinen. – (ES) Äänestin jälleen kerran vastoin SWIFT-sopimusta eurooppalaisten pankkitietojen käsittelystä ja tietojen siirtämisestä Yhdysvaltoihin terrorismin torjunnan varjolla, sillä mielestäni Yhdysvaltojen vaatimukset eivät ole hyväksyttäviä ja ne ovat uhka EU:n kansalaisten vapauksille ja oikeuksille. Ehdotuksella äärikonservatiiviset voimat ovat yrittäneet sitoa kätemme ja jalkamme Yhdysvaltojen etujen nimissä ilman ajatustakaan kansalaisten turvallisuudesta tai yksityisyydestä. Euroopan parlamentti ei voi sallita sitä, että eurooppalaisten kansalaisoikeudet ja vapaudet vaarantuvat terrorismin torjunnan varjolla.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. − (DE) Tietojen suojeleminen SWIFT-sopimuksen avulla on pelkkää huijausta. Rajattomien tietopakettien säilyttäminen näin pitkään ilman minkäänlaisia oikeudellisia toimia on vastoin käsitystämme oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvasta nykyaikaisesta valtiosta. Asetettaessa Euroopan poliisiviranomainen Europol – jolla on omat intressinsä terrorismin torjuntaa koskevien tietojen osalta – valvomaan tietosuojasäännösten noudattamista ja terrorismiepäilyn olemassaoloa pannaan kettu kanatarhan vartijaksi. Tämän lisäksi ajatus siitä, että tietosuojavaltuutetut, jotka ovat usein osoittautuneet hampaattomiksi, voisivat estää tietojen luovuttamisen tai edesauttaa tietojen tuhoamista Yhdysvalloissa, on kertakaikkisen naurettava. Tämän vuoksi näköpiirissä ei mitenkään ole tietosuojan paraneminen, minkä vuoksi kantani SWIFT-sopimukseen oli selkeästi kielteinen.

  Claudio Morganti (EFD), kirjallinen. − (IT) Äänestin Alvaron mietinnön puolesta, koska mielestäni on tärkeää torjua terrorismia. Terrorismi on uhka ja näin ollen sitä on torjuttava. Yhdysvallat on keskeinen kumppani torjuttaessa terrorismia; meidän on tehtävä sen kanssa yhteistyötä tunnistaaksemme ja lakkauttaaksemme mahdollisen rahoituksen, jonka avulla terroristeja nimenomaisesti tuetaan.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. − (DE) Rehellisten EU:n kansalaisten tilitietoja siirretään valtavia määriä Yhdysvaltoihin terrorismin torjunnan varjolla. Kiireesti uudelleen laadittu SWIFT-sopimus ei juuri muuta tilannetta. Emme voi luvata kansalaisillemme, että tietoja suojataan asianmukaisesti, koska ensinnäkin arkaluonteisia tietoja varastoidaan massoittain sen sijaan, että näin tehtäisiin ainoastaan yksittäistapauksissa, joissa epäilylle on perusteita. Toiseksi tiedot varastoidaan mielivaltaisesti kokonaiseksi viiden vuoden ajanjaksoksi ja tarkoituksena on, että Europol valvoo tietosuojan noudattamista, vaikka kyseisellä virastolla itsellään on tietoihin liittyviä intressejä. Toimeenpaneva viranomainen valvoo siis itse itseään – onko kyseessä muka todellakin riippumaton valvontaelin? Yksi syy on myös se, että EU:n kansalaisilla, joiden oikeuksia on loukattu, ei ole oikeastaan minkäänlaista mahdollisuutta ryhtyä menestyksekkäästi oikeustoimiin. Kansalaisten olisi ensin selviydyttävä kuluista, joita oikeudellisten menettelyjen käynnistämiseen Yhdysvalloissa liittyy. Se, mitä helmikuussa vielä juhlittiin Euroopan parlamentin voittona, on muuttunut nyt täydelliseksi epäonnistumiseksi. Jopa esittelijä myöntää, ettei hän ole täysin tyytyväinen. Sopimus ei tuo tullessaan todellista, tehokasta tietosuojaa, ja sen vuoksi se olisi hylättävä.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. − (IT) Lopullinen sopimus vastaa suurimpaan osaan parlamentin vaatimuksista ja sekä suojelee EU-kansalaisten turvallisuutta ja yksityiselämää että tarjoaa oikeudellisesti sitovia ratkaisuja huomion kohteena oleviin ongelmiin. Sopimus merkitsee myös uutta vaihetta parlamentin valtuuksien osalta varmistettaessa kansainvälisiin sopimuksiin kohdistuva eurooppalainen demokraattinen valvonta. Sopimusta itseään koskevien parannusten lisäksi neuvosto ja komissio ovat sitoutuneet oikeudellisesti laatimaan oikeudellisen ja teknisen kehyksen, jonka avulla mahdollistetaan tiedonkeruu EU:n maaperällä. Tämä sitoumus takaa keskipitkällä aikavälillä sen, että valikoimaton tiedonsiirto Yhdysvaltojen viranomaisille lakkaa. Eurooppalaisen tiedonkeruujärjestelmän luominen on erittäin tärkeä parannus, sillä jatkuva valikoimaton tiedonsiirto on poikkeama periaatteisiin, joiden varassa EU:n lainsäädäntö ja käytännöt lepäävät.

  Georgios Papanikolaou (PPE), kirjallinen. – (EL) Äänestin tämänpäiväisessä Euroopan parlamentin istunnossa SWIFT-sopimuksen puolesta. Kyse on hyvin tärkeästä sopimuksesta, jonka avulla pyritään kitkemään terrorismia ja järjestäytynyttä rikollisuutta torjumalla laitonta rahoitusta. On tärkeää, että tämän uuden sopimuksen avulla varmistetaan myös EU-kansalaisten henkilötietosuojan kunnioittaminen. Uudessa sopimuksessa viitataan tarpeeseen luoda eurooppalainen terrorismin rahoituksen jäljittämisohjelma. Kyse on sitoumuksesta, joka on pantava täytäntöön viiden vuoden kuluessa. Euroopan parlamentilla, komissiolla ja neuvostolla on siis velvollisuus ryhtyä välittömästi panemaan sitoumusta täytäntöön, siten että Eurooppa saa vielä paremmat välineet kansalaistensa turvallisuuden suojelemiseksi lähitulevaisuudessa.

  Paulo Rangel (PPE), kirjallinen. − (PT) Äänestin puolesta sen vuoksi, että yhdyn saavutettuun sopimukseen ja haluan täyttää velvollisuuteni ja kantaa vastuuni EU:n ja Yhdysvaltojen neuvotteleman sopimuksen tukemiseksi. Olemme selvillä tarpeesta tasapainoon yksityisyyden kunnioittamisen ja yhteisön turvallisuuden varmistamisen välillä, mutta terrorismi-ilmiö, jonka kanssa monet eurooppalaiset elävät päivittäin, edellyttää tavallisuudesta poikkeavia toimenpiteitä. Koen tarpeelliseksi tuoda esiin, että oltuani osallisena oman kansallisen puolueeni Partido Social Democrata:n sisäisessä äänestyksessä, en voinut äänestää edellisen sopimuksen puolesta, kuten aikomuksenani oli. Olen perillä siitä, miten arkaluonteinen tämä kysymys on Euroopassa niiden kokemusten vuoksi, jotka ovat jättäneet jälkensä totalitaarisissa järjestelmissä eläneisiin ihmisiin, joiden yksityisyyteen kansalaisina tunkeuduttiin ilman minkäänlaista oikeutusta. Nyt ei ole kyse samasta asiasta. Torjumme laillisesti terrorismia uusilla, entistä innovatiivisemmilla tavoilla, jotka ovat ainoa keino suojata EU:n kansalaisten perusvapauksia. Nykyinen sopimus mahdollistaa pankkitietojen siirtämisen mutta tarjoaa asianmukaiset turvallisuus- ja yksityisyystakeet. Henkilötietojen suojelua säännellään tiukoin säännöin, joiden mukaan tietojen saamisen ehtona ovat todisteet siitä, että toimivaltaiset viranomaiset suorittavat terrorismin torjuntaan tähtäävää tutkimusta.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Parlamentin enemmistön uudelle SWIFT-sopimukselle antama hyväksyntä on isku neuvotteluille, jotka koskevat sitovaa perusoikeuksien suojelua kansainvälisissä turvallisuusoperaatioissa. Ensimmäiseen luonnokseen on tehty joitakin parannuksia, mutta perustavanlaatuista kritiikkiä liittyy edelleen massiiviseen tiedonsiirtoon ilman etukäteisepäilyä ja ylipitkiin tietojen säilytysaikoihin. Konservatiivien, sosiaalidemokraattien ja liberaalien upea koalitio on siis hyväksynyt olemassa olevia oikeusvaltioperiaatteita alhaisemmat normit ja ajautunut antamaan säännöksiä, jotka ovat ristiriidassa EU:n lainsäädännön kanssa. Me vihreät olemme tämän vuoksi asettuneet vastustamaan uutta sopimusta, ja edistyksellisenä voimana me pyrimme yksityisyyden vahvempaan suojeluun ja oikeusvaltioperiaatteen soveltamiseen transatlanttisessa yhteistyössä.

Parlamentin esittelijänä kattavassa tietosuojasopimuksessa, jota oikeusasioista vastaava komission jäsen Viviane Reding suunnittelee, teen henkilökohtaisesti yhteistyötä Yhdysvaltain hallinnon ja kongressin kanssa alaa koskevien sitovien sääntöjen hyväksi. Niinpä on todella surullista nähdä, että Euroopan parlamentti on heikentänyt vaikutustaan Yhdysvaltoihin hyväksymällä SWIFT-sopimuksen tänään. Todellinen muutos kohti sitovaa perusoikeuksien suojelua terrorismia torjuttaessa edellyttää enemmän rohkeutta ja ponnisteluja.

  Angelika Werthmann (NI), kirjallinen. − (DE) En halua, että uuden sopimuksen vastaista ääntäni pidetään millään tavalla vastalauseena terrorismin torjunnalle. Terroriteot on estettävä ja jokainen terroriteko on tuomittava mahdollisimman tiukasti. Toisaalta kansalaisoikeuksia ei suojella. Kansalaisoikeudet eivät ole itsestäänselvyys – olemme taistelleet niiden puolesta. Olen vakuuttunut siitä, että jos sopimuksesta keskusteluun olisi käytetty pidempi aika, seurauksena olisi molemmin puolin – Yhdysvalloissa ja Euroopassa – ollut mahdollisuus saavuttaa kaikilta osin tyydyttävä tulos.

Mietintö: Elmar Brok (A7-0228/2010)

  Charalampos Angourakis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Kreikan kommunistipuolueeseen kuuluvat Euroopan parlamentin jäsenet vastustivat konservatiivien, liberaalien ja sosiaalidemokraattien yhteistä päätöslauselmaesitystä Euroopan ulkosuhdehallinnosta, koska se perustuu taantumukselliseen Lissabonin sopimukseen. Sen avulla otetaan käyttöön säännökset EU:n militarisoimiseksi (siviilisotilaskomitea, kriisinhallintakeskus, satelliittikeskus, sotilaskomitea, euroarmeija, EULEX ja niin edelleen) pyrittäessä soveltamaan Yhdysvaltojen oppeja sodan ennalta ehkäisemisestä. Kyse on Naton strategian ja sodankäynnin välineestä. Se antaa EU:lle oikeuden osallistua sotilas- ja siviilitoimiin terrorismin torjunnan varjolla, jopa jäsenvaltioiden sisällä. Euroopan ulkosuhdehallinto rajoittaa entisestään jäsenvaltioiden kansalle kuuluvaa itsemääräämisoikeutta annettaessa EU:lle vastuu lähes kaikista valtiollisista politiikanaloista. Siitä tulee väline, jonka avulla yhteisön lainsäädäntö asetetaan etusijalle valtioiden kansalliseen oikeuteen nähden. Sen avulla vahvistetaan imperialistisia interventiomekanismeja ja EU:n painostuskeinoja (Frontex ja niin edelleen) ja luodaan uusia (esimerkiksi Euroopan syyttäjävirasto). Tuomitsemme ne surkeat, hätäiset menettelytavat, joihin Euroopan parlamentin edustajat, komissio, puheenjohtajavaltio sekä komission korkea edustaja ja varapuheenjohtaja ovat turvautuneet peitelläkseen suurimpien imperialististen voimien välillä lisääntyvää vihamielisyyttä ja vastakkainasettelua.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Kannatin kompromissia, jonka kollegani Elmar Brok ja Guy Verhofstadt neuvottelivat korkean edustajan, neuvoston ja Euroopan komission kanssa, ja siten kannatan siis Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamista. Kompromissiin liittyi mittavia neuvotteluja ja nykyisellään se vaikuttaa minusta tyydyttävältä ja tasapainoiselta. Se antaa Euroopan parlamentille mahdollisuuden vahvistaa toimivaltaansa ja säilyttää yhteisömenetelmän. Ennen kaikkea tänään oli tarpeen taata ulkosuhdehallinnon nopea täytäntöönpano, jotta voidaan siirtyä nimityksiin ja päästään eroon epätyydyttävästä järjestelmästä, johon viime kuukausina on turvauduttu.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Neuvottelut Lissabonin sopimukseen perustuvan yhden riippumattoman EU-elimen käyttöönotosta ovat loppusuoralla. Toivon, että myös neuvosto pitää kiinni sopimuksesta ja Euroopan ulkosuhdehallintoa koskeva päätös hyväksytään heinäkuun lopulla. Meidän on varmistettava, että Euroopan ulkosuhdehallinto aloittaa työnsä mahdollisimman pian ja että sen toiminta auttaa muokkaamaan korkeatasoista eurooppalaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa siten, että samalla varmistetaan EU:n ulkoisten toimien yhdenmukaisuus ja vahvistetaan Euroopan unionin roolia maailman näyttämöllä. Euroopan parlamentin on pyrittävä vahvistamaan parlamentaarista valvontaa panemalla täytäntöön yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja hoitamalla aktiivisesti omat lainsäädäntöön, talousarvion laatimiseen ja vastuuvapauteen liittyvät tehtävänsä. Meidän on varmistettava, että Euroopan ulkosuhdehallinnon työskentely perustuu talousarvion tasapuolisuuteen ja että vältetään ulkosuhdehallinnon ja muiden toimielinten tehtävien, toiminnan ja resurssien päällekkäisyyttä. Lisäksi on ratkaistava vastuuseen ja vastuuvelvollisuuteen liittyvä kysymys sekä EU:n talousarviomäärärahojen käytön että valtuuksien jakamisen osalta.

  Elena Băsescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Äänestin Elmar Brokin laatiman mietinnön puolesta, koska se merkitsee merkittävää askelta kohti Euroopan ulkosuhdehallinnon käyttöönottoa.

Euroopan parlamentti saa merkittävän roolin Euroopan ulkosuhdehallinnon toiminnassa, sillä sitä on kuultava ennen kuin kolmansissa maissa käynnistetään mitään EU:n operaatioita. Lisäksi ulkosuhdehallinnon talousarvio alistetaan parlamentin poliittiseen valvontaan.

Romania on valmis antamaan käyttöön henkilöstöä, jolla on Euroopan ulkosuhdehallinnossa työskentelemiseen tarvittava asiantuntemus, välittömästi siitä hetkestä alkaen, kun ulkosuhdehallinto perustetaan. Kotimaani on osoittanut olevansa sitoutunut eurooppalaisiin kriisinhallintatehtäviin. Olemme osoittaneet yli 200 asiantuntijaa, poliisia, sotilaspoliisia, diplomaattia, tuomaria ja sotilasta useimpiin Euroopan unionin siviili- ja sotilasoperaatioihin.

Lopuksi haluan painottaa, että henkilökuntaa palvelukseen otettaessa on huomioitava pätevyys ja maantieteellinen tasapaino.

  Dominique Baudis (PPE), kirjallinen. – (FR) Lissabonin sopimuksen hyväksymisen myötä saamiensa uusien valtuuksien vuoksi Euroopan unionin on tarpeen turvautua vahvaan diplomatiaan. Euroopan ulkosuhdehallinto merkitsee tältä osin merkittävää edistymistä.

Äänestin ulkosuhdehallintoa koskevan Euroopan parlamentin päätöslauselman puolesta, koska korkea edustaja tarvitsee tehtävässään onnistuakseen nopeasti kunnollista diplomaattista apuvälinettä. Päätökseni perustuu 21. kesäkuuta annettuihin Madridin kokouksen päätelmiin. Kokouksen aikana saavutettiin toimielinten välinen tasapaino.

Alkuperäisen suunnitelman eurooppalaisesta kiinnostavuudesta on pidetty kiinni. Komissio, neuvosto ja parlamentti voivat nyt tehdä yhdessä työtä tehokkaan ja toimivan Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisen hyväksi. Luotan siihen, että tulevissa ulkosuhdehallinnon perustamista koskevissa neuvotteluissa tästä tasapainosta pidetään kiinni.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. − (IT) Euroopan ulkosuhdehallinnon luomiseen on alusta alkaen liittynyt epäselvyyksiä ja kiistakysymyksiä. Meidän olisi jokseenkin huolella tutkittava mahdollisia ristiriitoja, joita tulevan Euroopan ulkosuhdehallinnon toiminnan ja jäsenvaltioiden perinteisen toiminnan välillä saattaa ilmetä. Eivätkö jäsenvaltiot enää saa määritellä omaa ulkopolitiikkaansa? En ehkä ole nyt huolissani aivan lähitulevaisuudessa uhkaavasta tilanteesta, mutta silti meidän on syytä kysyä, millaisia vaikutuksia tällaisen eurooppalaisen yksikön perustamisesta aiheutuu keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Tarkoitan siis seuraavaa: jos tarkoituksena on periaatteessa ottaa mallia Yhdysvalloista, jossa ulkopolitiikkaa johtaa suoraan ja yksinomaan liittovaltion hallitus, jolle 50 osavaltion päämiehet ovat alisteisia, niin olisi muistettava, että Yhdysvaltain hallituksen on valinnut kansa ja hallituksen ulkopolitiikalle annetaan joka neljäs vuosi demokraattinen legitimiteetti, jota ei ole Euroopan komissiolla, Eurooppa-neuvostolla – eikä myöskään tulevalla Euroopan ulkosuhdehallinnolla. Äänestämällä Brokin mietintöä vastaan ilmaisen siis pitäväni parempana hallitustenvälistä eurooppalaista ulkopolitiikkaa, koska yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan (YUTP) turvautuminen EU:n tasolla ei takaisi näin arkaluonteisella alalla tehtyjen päätösten ylikansallisuutta.

  Sebastian Valentin Bodu (PPE), kirjallinen. – (RO) Eurooppalaiset veronmaksajat pääsevät paremmin valvomaan, miten Euroopan ulkosuhdehallinto käyttää EU:n varoja. On hyvä, että Euroopan parlamentti on saanut lisää budjettivaltaa tällä alalla aikana, jolloin ulkosuhdehallinnon talousarviota aiotaan tarkastella lainsäädännön keinoin. Euroopan unioni työllistää tätä nykyä noin 7 000 diplomaattia ja virkamiestä, jotka varmistavat, että EU:n tavoitteet asetetaan kansallisten ja jopa hallitustenvälisten tavoitteiden edelle. Kaikki Euroopan ulkosuhdehallinnon työntekijät ovat poliittisessa vastuussa Euroopan parlamentille, jonka valtuudet ovat lisääntyneet Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen. On voitto parlamentille, että se on onnistunut ajamaan läpi ajatuksen, jonka mukaan suureen osaan Euroopan ulkosuhdehallinnon työtä pitäisi liittyä ihmisoikeuksien edistäminen ja rauhan turvaaminen maailmassa. Tämä on osoitus siitä, että Euroopan unioni hoitaa tunnollisesti äärimmäisen tärkeän roolinsa ja ajaa perusoikeuksia, joita valitettavasti monissa maailman valtioissa tällä hetkellä tahallisesti rikotaan.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. − (PT) Äänestin Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiota ja toimintaa koskevan mietinnön puolesta. Kyse on hyvin tärkeästä askelesta vahvistettaessa Euroopan roolia maailmassa ja koordinoitaessa 27 jäsenvaltion ulkopolitiikkoja. Neuvotteluissa neuvoston ja komission kanssa Euroopan parlamentti todisti, miten Euroopan ulkosuhdehallinnon unioniulottuvuus vahvistui, mikä johti parlamentin oman roolin vahvistumiseen politiikkaan ja talousarvioon liittyvillä uuden yksikön toimialueilla.

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Äänestin Euroopan ulkosuhdehallintoa koskevaa mietintöä vastaan, sillä se perustetaan turvautumalla hämäriin menettelyihin, valtuuksista on epäselvyyttä ja Euroopan parlamentilla, ainoalla vaaleilla valitulla EU:n toimielimellä, on hyvin rajallinen rooli, joka liittyy ainoastaan talousarviokysymyksiin. Äänestin ulkosuhdehallintoa vastaan myös sen vuoksi, että siitä on tarkoitus tehdä väline, jonka avulla Euroopan unionin militarisointia jatketaan, sillä siihen sisältyy myös sotilaallisia toimia, jopa humanitaarisen avun ja operaatioiden yhteydessä. Euroopan unionin ei pitäisi liittää ulkopolitiikkaansa ja yhteisvastuupolitiikkaansa kriisitilanteessa sotilaalliseen toimintaan ja sotilaallisiin rakenteisiin ja mekanismeihin. Sen pitäisi suunnitella politiikkoja ja elimiä, joiden avulla turvataan autonominen ja rauhanomainen, kaukana Yhdysvaltojen sotilaallisesta opportunismista ja interventioista oleva rooli kansainvälisissä suhteissa. Sen olisi toimittava kasainvälisen oikeuden ja Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan mukaisesti rauhan ja solidaarisuuden hyväksi maailmassa.

  Derek Roland Clark (EFD), kirjallinen. − (EN) Äänestin tyhjää tarkistusta 80 koskevassa äänestyksessä, koska vaikka kansallisille hallituksille on taattava mahdollisuus tarkastella Euroopan ulkosuhdehallinnon valvontaa, tarkistuksella taattiin Euroopan parlamentille oikeus toimia samoin. Suvereeni valtio ei voi hyväksyä, että eurooppalainen organisaatio arvioi sen ulkoasiainhallintoa. Tällainen toiminta ei kuulu Euroopan parlamentille.

  Mário David (PPE), kirjallinen. − (PT) Äänestin Brokin mietinnön puolesta valtavan tyytyväisenä. Parlamentin, neuvoston ja komission käsiteltyä kysymystä useiden kuukausien ajan neuvotteluissa on viimein päästy ratkaisuun. Toivon, että Euroopan ulkosuhdehallinnossa sovelletaan nyt perusoikeuskirjaa Lissabonin sopimuksen hengen ja tarkoituksen mukaisesti siten, että yhteisömenetelmä asetetaan etusijalle kehityspolitiikassa ja siinä, miten EU:n ulkomaanapu suhteutetaan, ja että eräät jäsenvaltiot (ja tarkemmin sanottuna eräiden jäsenvaltioiden eräät ulkoministerit) panevat merkille tämän uuden yksikön perustamisen samoin kuin uudet valtuudet ja tunnusmerkit, joita sen korkealle edustajalle on annettu Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä. Lisäksi toivon, että se mitä jotkut jäsenvaltiot tai näiden valtioiden hallituksissa istuvat pitävät tunkeutumisena niiden omalle toimialueelle kansana tai hallituksena, ei enää jatku, ja että Portugalin hallitus taistelee sellaisen edustuksen puolesta, että se on meille kunniaksi laadun, toimivallan, tunnusmerkkien ja kansallisten toimijoiden suhteellisen määrän osalta. Tämän parlamentin jäseninä emme halua yksikköä, joka perustuu hallitustenvälisiin tarkastuksiin ja tasapainoiluun, vaan unionille kuuluvan yksikön.

  Luigi Ciriaco De Mita (PPE), kirjallinen. − (IT) Yhteinen ulkopolitiikka ja yhteinen talouspolitiikka ovat Euroopan yhdentymisen kannalta välttämättömiä tavoitteita. Olisi muistettava, että myös yhteisvaluutan tarkoituksena oli vauhdittaa yhdentymistä, jonka eteneminen oli pysähtynyt Nizzassa. Kun otetaan huomioon, miten Euroopan ulkosuhdehallinto on järjestetty, vaarana on, että siellä omaksutaan lamaannuttava "kädet pystyyn" -lähestymistapa sen sijaan, että saataisiin käyntiin myönteinen yhdentymisprosessi.

  Proinsias De Rossa (S&D), kirjallinen. – (EN) Pidän hyvänä Brokin mietintöä sellaisena kuin se on tarkistettuna. Oli keskeisen tärkeää vastustaa ehdotusta sisällyttää kehityspolitiikka osaksi ulkopolitiikkaamme. Tarvitsemme itsenäisen kehitysapuyksikön, joka vastaa kehitysavusta ja humanitaarisesta avusta vastaavalle itsenäiselle komission jäsenelle. Tämän mietinnön ansiosta kehitysyhteistyöstä vastaava komission jäsen vastaa nyt kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (DCI) ja Euroopan kehitysrahaston (EKR) koko ohjelmointi-, suunnittelu- ja täytäntöönpanosyklistä. Meidän on varmistettava, että täytäntöönpano toteutetaan sopimuksen hengen ja kirjaimen mukaisesti. Ehdotuksessa on jäljellä elementtejä, jotka saattavat synnyttää erilaisia tulkintoja. Euroopan parlamentin esittämät tarkistukset kuitenkin vahvistavat toimintamäärärahoihin liittyvää komission valtaa ja takaavat siten parlamentaarisen valvonnan ja demokraattiseen vastuuseen liittyvän selkeän linjauksen.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiota ja toimintaa koskevan mietinnön puolesta, sillä saavutettu sopimus vahvistaa ulkosuhdehallinnon yhteisöluonnetta sekä yksikön poliittista ja talousarvioon liittyvää vastuuta suhteessa Euroopan parlamenttiin.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Parlamentti hyväksyi marraskuussa 2006 päätöslauselman, jossa tunnustetaan, miten suuri strateginen merkitys yleismaailmalliseen viestintään käytettävillä eurooppalaisilla kielillä – englanti, espanja, portugali ja ranska, puhujien määrän mukaisessa suuruusjärjestyksessä – on viestintävälineenä sekä yhteisvastuun, yhteistyön ja taloudellisten investointien kannalta. Euroopan komissio tunnusti vuonna 2008, että kyseiset kielet ovat tärkeä silta ihmisten ja valtioiden välillä eri puolilla maailmaa.

Nyt kun ollaan päättämässä Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toiminnasta, on uskoakseni keskeisen tärkeää, että ulkosuhdehallinnossa otetaan kaikki hyöty irti viestintämahdollisuuksista, joita nämä mainitsemani yleismaailmalliset eurooppalaiset kielet tarjoavat, ja tehtävä näistä kielistä työkieliä. Yksikössä käytettäviä kieliä koskevat säännöt ja käytänteet ovat osoitus siitä, missä määrin yksikössä ollaan sitoutuneita ulkoiseen viestintään.

Tämän lisäksi haluan sanoa, että voin ainoastaan iloita Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisesta, ja toivon, että sen avulla saadaan aikaan odotusten mukaisia tuloksia. Euroopan unioni voi hyötyä suuresti toimivasta ja tehokkaasta Euroopan ulkosuhdehallinnosta, joka voi puhua EU:n suulla maailman näyttämöllä ja tehdä aktiivista yhteistyötä ulkosuhteista vastaavien jäsenvaltioiden yksiköiden kanssa.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. − (PT) Tämän päätöksen avulla on tarkoitus määritellä Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiota ja toimintaa. Kyse on toiminnallisesti unionista riippumattomasta, korkean edustajan alaisuudessa toimivasta elimestä, joka perustetaan Lissabonin sopimuksella tarkistetun Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 27 artiklan 3 kohdan nojalla. Myös Euroopan parlamentilla on rooli unionin ulkopolitiikassa, nimittäin poliittisten, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 14 artiklan 1 kohdassa määriteltyjen valvontatehtävien sekä perussopimuksessa määrättyjen lainsäädäntötehtävien ja talousarvioon liittyvien velvoitteiden muodossa. Korkean edustajan on lisäksi säännöllisesti kuultava Euroopan parlamenttia yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan (YUTP) liittyvien keskeisten seikkojen ja perustavanlaatuisten päätösten osalta ja varmistettava, että parlamentin kannat otetaan asianmukaisesti huomioon; Euroopan ulkosuhdehallinto avustaa korkeaa edustajaa tässä tehtävässä. Näiden tahojen olisi annettava erityisiä määräyksiä siitä, missä määrin YUTP:hen liittyvät luottamukselliset tiedot ovat Euroopan parlamentin jäsenten saatavilla. Koska minulla ei tällä kertaa ole vastakkaisia näkemyksiä, äänestin päätöksen hyväksymisen puolesta.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Äänestimme vastoin tätä mietintöä. Se on tulos neuvoston ja parlamentin enemmistön välisistä neuvotteluista, joita käytiin eräästä Lissabonin sopimuksen keskeisestä kohdasta ja Euroopan unionin federalismin kulmakivestä, jolla on nyt oikeudellinen luonne EU:n perustuslakisopimuksen vaatimusten mukaisesti. On pantava merkille, että ulkosuhdehallintoon kuuluu yli 5 000 ihmistä EU:n lähetystöissä useissa eri maissa ympäri maailmaa.

Tilannetta pahentaa mielestämme entisestään se, että ryhmämme tekemiä ehdotuksia ei hyväksytty, etenkään niitä, joiden mukaan EU:n sotilasrakenteiden ei pitäisi olla Euroopan ulkosuhdehallinnon osa ja joissa vaaditaan, ettei sotilasrakenteiden ja ulkosuhdehallinnon välillä pitäisi ylipäätään olla minkäänlaista institutionaalista linkkiä. Samoin on käynyt EU:n tiedustelurakenteiden kanssa.

Erityisen huolestuttavaa on se, että neuvostolle esittämämme ehdotus lakkauttaa sen hallinnoimat sotilaalliset ja siviili-sotilasrakenteet ja lopettaa niiden kehittely sekä lopettaa sotilaalliseen toimintaan ja siviili- ja sotilastoimille suunnattu rahoitus, hylättiin. Tämän vuoksi Euroopan unionin tulevaisuus ja sen valitsema tie antavat paljon aihetta huoleen.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (S&D), kirjallinen. – (PL) Yhdeksän vuotta sitten Belgian edellisellä puheenjohtajakaudella Laekenissa alettiin työstää perustuslakisopimusta, jonka avulla oli tarkoitus vahvistaa Euroopan unionin ulkopolitiikkaa ja tehdä siitä yhtenäistä ja näkyvää kansainvälisellä areenalla. Monista EU:n perussopimusten uudistamiseen liittyvistä vaikeuksista huolimatta belgialaisilla on nyt tilaisuus saattaa pyrkimyksensä päätökseen ja käynnistää Euroopan ulkosuhdehallinto – 1. joulukuuta 2009 voimaan tulleen Lissabonin sopimuksen ensimmäisenä vuosipäivänä. Sopimuksen vahvistettua Euroopan parlamentin asemaa me parlamentin jäsenet voimme auttaa tässä. Euroopan parlamentin valtuuskunnan neuvoteltua kuukausien ajan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin kanssa Euroopan ulkosuhdehallinto on kehittymässä parlamentin vaatimaan suutaan. Brokin ja Verhofstadtin mietintö on tärkeä asiakirja, johon kaikki tämä työ tiivistyy ja jota kannattaa tukea. Mitä parlamentti on onnistunut saavuttamaan neuvotteluissa korkean edustajan kanssa? Ensinnäkin Euroopan unionin ulkosuhdehallinnon, ei hallitustenvälistä yksikköä, ja tämä tarkoittaa vakuuksia siitä, että Euroopan unioni hoitaa nimitykset yli 60 prosenttiin viroista. Toiseksi sen, että parlamentti valvoo Euroopan ulkosuhdehallintoa poliittisesti ja talousarvion osalta, mikä tarkoittaa mahdollisuutta haastatella ehdokkaita edustustojen päälliköiden virkoihin ja tarkastaa instituution talous, kuten teemme komission ja neuvoston osalta. Kolmanneksi on varmistettu virkojen tasapuolinen jakautuminen kansallisuuden ja sukupuolen osalta ja lisäksi vuonna 2013 toteutettava ulkosuhdehallinnon kokoonpanon tarkistus mahdollisen epätasapainon korjaamiseksi.

  Sylvie Guillaume (S&D), kirjallinen. – (FR) Olen tyytyväinen EU:n kolmen toimielimen ja Catherine Ashtonin kesken aikaan saatuun sopimukseen Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisesta. Kyse on organisaation ja kokoonpanon osalta tasapainoisesta yksiköstä, ja se perustetaan auttamaan Catherine Ashtonia hänen työssään Euroopan unionin korkeana edustajana. Lisäksi sen avulla vahvistetaan poliittiseen valvontaan ja talousarvion valvontaan liittyviä Euroopan parlamentin valtuuksia. Toivon vilpittömästi, että Euroopan ulkosuhdehallintoa käytetään parhaalla mahdollisella tavalla hyödyksi ja Euroopan unionin eduksi. Näin unioni osoittaa aitoa poliittista yhtenäisyyttä ja puhuu yhdellä äänellä kansainvälisellä näyttämöllä. Näin se vain vahvistuu entisestään ja sen toiminnasta tulee oikeutetumpaa ja tehokkaampaa.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Catherine Ashtonin ehdotus ei ole hyväksyttävissä. Se edellyttää eurooppalaisen diplomatian yhdenmukaistamista hänen itsensä ja komission johdolla sekä jäsenvaltioiden toimivallan mitätöintiä asiassa. Mietinnön vaatimattomana ansiona on se, että siinä vaaditaan kaikkien jäsenvaltioiden olevan edustettuina Euroopan ulkosuhdehallinnon henkilöstössä Catherine Ashtonin ja komission käskyvallassa. Tähän tilanteeseen meidät on nyt ajettu Euroopassa – kerjäämään oikeutta pysyä vaiti, mutta reilusti! Äänestän tätä tekstiä vastaan.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. − (PT) Lissabonin sopimuksen hyväksymiseen liittyi Euroopan ulkosuhdehallinnon perustaminen ja perustan luominen vahvalle eurooppalaiselle ulkoasianhallinnolle. Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisen avulla on tarkoitus varmistaa unionin ulkoisen toiminnan johdonmukaisuus ja yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan harjoittaminen.

  Willy Meyer (GUE/NGL), kirjallinen. – (ES) Äänestin Euroopan ulkosuhdehallintoa koskevan mietinnön vastaisesti, koska uskon, että tämän elimen avulla institutionalisoidaan Euroopan unionin militarisointi. Halusin ilmaista äänelläni vastustavani täysin Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamiseen liittyvää neuvotteluprosessia, koska esittelijät ja Catherine Ashton antoivat periksi joidenkin jäsenvaltioiden harjoittamalle painostukselle ja unohtivat täysin demokraattiset säännöt. Euroopan ulkosuhdehallinnosta tulee sui generis -instituutio, joka toimii täysin kaikkien demokraattisiin järjestelmiin sovellettavien perusvalvontamekanismien ulkopuolella. Mielestäni on tarpeen varmistaa, että Euroopan parlamentti, joka on ainoa demokraattisesti valittu EU:n toimielin, ja kansalliset parlamentit eivät vastaa ainoastaan määrärahojen valvonnasta vaan myös Euroopan ulkosuhdehallinnon poliittisesta valvonnasta. Ryhmäni on erityisen huolissaan Euroopan ulkosuhdehallintoon liittyvästä merkittävästä militaarisesta ulottuvuudesta ja siitä, että suurin osa EU:n ulkopolitiikkaan sisältyvästä siviilitoiminnasta alistettaisiin EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alle – tarkemmin sanottuna kaikki mikä liittyy kehitysyhteistyöhön ja konfliktinratkaisuun. Näiden syiden vuoksi Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto, joka on sitoutunut rauhaan ja EU:n demilitarisointiin, ei tue Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamista.

  Elisabeth Morin-Chartier (PPE), kirjallinen. – (FR) Niiden vaikeiden keskustelujen jälkeen, joita Euroopan ulkosuhdehallinnosta on viime viikkoina käyty toimivaltaisten parlamentin valiokuntien ja useiden eri poliittisten ryhmien kanssa, haluan kiittää kollegaamme Elmar Brokia hänen vahvasta panoksestaan asiassa. Tämänpäiväinen äänestys luo perustan vahvalle ulkoasiainhallinnolle Euroopan unionin tasolla. Näin vahvistetaan ulkosuhdehallinnon yhteisöluonnetta ja taataan sen poliittinen ja talousarvioon liittyvä vastuuvelvollisuus Euroopan parlamentille. Lisäksi vähintään 60 prosenttia tämän uuden yksikön henkilöstöstä on EU:n virkamiehiä. Tästä huolimatta on valitettavaa, että ulkoasioista vastaavien erityisedustajien kuulemiset Euroopan parlamentissa pysyvät "epävirallisina"; toivon, että asiaan löydetään ratkaisu muutaman vuoden kuluessa. Kaikesta huolimatta Euroopan parlamentin valvontavaltuudet vahvistuvat, etenkin EU:n määrärahoin rahoitettavien yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan (YUTP) liittyvien operaatioiden osalta.

  Justas Vincas Paleckis (S&D), kirjallinen. − (EN) Päätin äänestää Euroopan ulkosuhdehallintoa koskevan mietinnön puolesta ja annan täyden tukeni sen perustamiselle, koska kyse on keskeisestä Lissabonin sopimuksen mukaisesta innovaatiosta ja Euroopan tulevaisuuden kannalta historiallisesta päätöksestä. Vain seitsemän kuukautta uuden sopimuksen voimaantulon jälkeen onnistuimme saavuttamaan yksimielisyyden ja varmistamaan, että uudella yksiköllä on taloudellinen ja talousarvioon liittyvä vastuuvelvollisuus Euroopan parlamenttiin nähden. Tämä valvontarooli takaa ulkosuhdehallinnon todellisen demokraattisen valvonnan, mikä on minulle äärettömän tärkeää.

Tämän mietinnön avulla varmistetaan maantieteellinen tasapaino ja parempi koherenssi Euroopan ulkosuhdehallinnon eri osa-alueiden välillä. Kyse ei ole päällekkäisten ulkoasioista vastaavien yksiköiden perustamisesta vaan EU:n ulkosuhdehallinnon vahvistamisesta. Sopimus on selvä osoitus siitä, että Euroopan unioni on sitoutunut kokoamaan voimansa ja edistämään arvojaan tehokkaammin. Se antaa EU:lle mahdollisuuden käyttää todellista vaikutusvaltaa kansainvälisellä areenalla. Tämä on mahdollisuus paitsi Euroopan unionille myös sen jäsenvaltioille.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. − (IT) Komission harjoittama EU:n ulkopolitiikan eri alueiden oikea-aikainen koordinointi on selkeästi tärkeä asia. Euroopan ulkosuhdehallinnon perustaminen ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission varapuheenjohtajan alaisuuteen tarjoaa mahdollisuuden tehostaa EU:n ulkoista toimintaa maailman näyttämöllä, etenkin siten, että vältytään epäjohdonmukaisuuksilta ja päällekkäiseltä työltä ja varmistetaan johdonmukaisuus pitkällä aikavälillä ajettaessa EU:n strategisia etuja ja perusarvoja ulkomailla.

  Paulo Rangel (PPE), kirjallinen. − (PT) Jäsenenä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnassa, jossa Euroopan ulkosuhdehallinnosta keskusteltiin laajasti ja jossa pystyin esittämään näkemyksiäni, sekä Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) jäsenenä annan tukeni ja ääneni nyt käsiteltävälle mietinnölle. Euroopan parlamentti esitteli poliittisten ryhmien yhtenäisen kannan. Niiden yhteisen edun mukaista oli ottaa kaikki mahdollinen irti uusista valtuuksista, joita Lissabonin sopimus antaa etenkin tälle parlamentille, sekä Euroopan ulkosuhdehallintoon kohdistuvan poliittisen valvonnan että budjettivallan osalta. Tuon uudelleen esiin alkuperäisen ja jatkuvasti uudelleen esittämäni huolenaiheen, johon liittyy myös mietinnön sisältämien suunnitelmien muuttaminen ehdotusten avulla ja jonka voi tiivistää tarpeeksi varmistaa geopoliittinen tasapaino Euroopan ulkosuhdehallinnossa, jota nyt ollaan ottamassa käyttöön. Haluan painottaa, että korkea edustaja on sitoutunut kokoamaan maantieteellisesti tasapainoisen työntekijäjoukon, jossa on edustajia kaikista 27 jäsenvaltiosta siten, että kaikenlainen syrjintä on kielletty ja edistetään samalla tasa-arvoa.

  Bernhard Rapkay (S&D), kirjallinen. − (DE) Oikeudellisten asioiden valiokunnan esittelijänä Euroopan ulkosuhdehallinnon osalta haluan huomauttaa, että tänään hyväksytty mietintö ei minun kannaltani esittelijänä tai Euroopan parlamentin kannalta kokonaisuudessaan ole mitenkään sitova edes korkean esittelijän ehdotuksen 6 artiklaan tehtyjen muutosten seurauksena, kun kyse on keskusteluista, jotka liittyvät henkilöstösääntöjen hyväksymiseen. Tämä koskee myös etenkin alaviitteitä, jotka hyväksyimme tekstiin tänään. Mietintö lainsäädäntöehdotuksesta, jonka osalta Euroopan parlamenttia on ainoastaan kuultu, ei voi olla sitova aloilla, joilla Euroopan parlamentilla on toisen oikeusperustan nojalla yhteispäätösvaltuudet.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Parlamentin hyväksyntä tasoittaa tietä yhtenäisemmälle ja tehokkaammalle EU:n ulkopolitiikalle, joka vastaa paremmin kansalaisten odotuksia. Tästä huolimatta olisi ollut mahdollista luoda parempi ulkosuhdehallinto.

On valitettavaa, että Catherine Ashton, komissio ja jotkut kansalliset hallitukset eivät uskaltaneet pyrkiä kunnianhimoisempaan ratkaisuun. Kannatamme kompromissia, koska parlamentti onnistui parantamaan Catherine Ashtonin alkuperäistä ehdotusta huomattavasti. Vahva ihmisoikeusrakenne, kehityspolitiikan turvaaminen ja yhteisön politiikkojen uudelleenkansallistamisen vastaiset suojatoimet, demokraattisen valvonnan vahvistaminen, avoimempi budjetti ulkoasioita varten ja sukupuolten tasapaino rekrytoinnissa ovat esimerkkejä tästä.

Sopimus ei kuitenkaan ole virheetön. Sen heikkoihin kohtiin kuuluvat epäselvästi määritellyt kriisinhallintarakenteet, Catherine Ashtonin pysyvien avustajien puuttuminen ja Euroopan ulkosuhdehallinnon kansalaisille tarjoamien konsulipalvelujen rajallisuus. Paljon riippuu nyt siitä, miten kompromissi pannaan täytäntöön – pallo on siis heitetty takaisin Catherine Ashtonille, jäsenvaltioille ja komissiolle. Näiden tahojen on tehtävä töitä yhdessä, luotava yhteinen esprit de corps ja päästävä eroon eripuraisuutta aiheuttavasta kilpailusta.

  Angelika Werthmann (NI), kirjallinen. − (DE) Kuten aina, erilaisten intressien ja kantojen yhteensovittaminen ja tasapainoon saattaminen on vaikeaa. Emme kuitenkaan saisi nykyisen köydenvedon keskellä kadottaa näkyvistä päällimmäistä tavoitettamme, joka on tehokkaan ja johdonmukaisen EU:n ulkopolitiikan toteuttaminen. Seuraavat seikat ovat toistaiseksi selvittämättä: henkilöstö – keitä palkataan ja kuinka paljon; tasa-arvo – henkilöstö olisi valittava sukupuolten tasa-arvoon liittyvien periaatteiden perusteella; toimivalta – millaiset valtuudet Euroopan ulkosuhdehallinto saa; budjettivalta – Euroopan parlamentin olisi voitava valvoa määrärahoja; kustannukset – veronmaksajien kannalta on erittäin tärkeää, kuinka suuriksi kustannukset nousevat. Oli miten oli, kustannusten olisi pysyttävä järjellisten ja ymmärrettävien rajojen sisällä. Tämän vuoksi meidän on hyödynnettävä yhteisvaikutuksia, joiden avulla voidaan saavuttaa mahdollisimman korkea laatu ja suuret säästöt.

Päätöslauselmaesitys: Kosovo (B7-0409/2010)

  Charalampos Angourakis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Kreikan kommunistisen puolueen parlamenttiryhmä äänesti päätöslauselmaesitystä vastaan, koska päätöslauselmalla pyritään vahvistamaan Naton joukkojen ja asevoimien ajamaa Kosovon laitonta irrottamista sekä EU:n ja muiden imperialististen tahojen pakkovaltaa. Päätöslauselma vapauttaa Naton sotasyyllisyydestä ja Serbian silpomisesta sekä tukee paitsi Naton joukkojen ja tukikohtien pitkäaikaista läsnäoloa Kosovossa ja koko alueella myös EU:n yhteisiä toimia niiden sijoittaessa joukkojaan EULEX-operaation yhteydessä. Päätöslauselmalla yritetään vaikuttaa päätökseen, jonka kansainvälinen Haagin tuomioistuin on tehnyt Kosovon irrottamisen laillisuudesta. Päätöslauselmaa tukeva EU:n imperialistinen politiikka pahentaa Kosovon työntekijöiden ongelmia, kuten riistoa, korruptiota ja rikollisuutta, vauhdittaa kapitalistista jälleenrakennusta sekä tarjoaa työntekijöille maahanmuuttoa ainoana selviytymiskeinona. Politiikka lisää alueen epävakautta sekä pahentaa paitsi serbien ja koko Kosovon alueen asukkaiden sortoa myös EULEXin ja Naton läsnäolosta johtuvia ongelmia.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Kosovo on osa maantieteellisesti hyvin arkaa aluetta, johon EU:n olisi kiinnitettävä jatkuvaa huomiota. Haluaisin ensinnäkin tuoda esille sen, että EU on valitettavan erimielinen Kosovoon omaksuttavan poliittisen linjauksen suhteen, mikä tuodaan esille myös päätöslauselmassa. Itse asiassa Euroopan unionin viisi jäsenvaltiota ei ole edelleenkään tunnustanut Kosovon itsenäisyyttä, vaikka Kosovo pyysi sitä jo vuonna 2008. Sen vuoksi paitsi Euroopan unionin sisäisen yhtenäisyyden myös ulkoisen uskottavuuden kannalta on tarpeen, että EU:lla olisi yhtenäinen poliittinen kanta varsinkin viisumien myöntämistä koskevaan käytännön kysymykseen. Minusta näyttää lisäksi siltä, että Euroopan yhdentymisprosessi on kaikissa alueen maissa tärkeä tekijä alueen vakauden kannalta, sillä vakaus on koko yhteisömme edun mukaista. Kosovon mahdollisuus liittyä Euroopan unioniin tarjoaa voimakkaan kannustimen tarvittavien uudistusten tekoon etenkin ihmisoikeusasiassa, jossa uudistukset on jo pantu alulle. Näihin uudistuksiin meidän on kannustettava edelleen. Kannatan epäröimättä päätöslauselmaa, jossa käsitellään näitä tärkeitä kysymyksiä.

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Äänestin Kosovon mahdollista EU-jäsenyyttä käsittelevää päätöslauselmaa vastaan, koska siinä pidetään ja käsitellään Kosovoa itsenäisenä valtiona. Päätöslauselmassa ei oteta huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa nro 1244/99 vaan jopa kehotetaan niitä viittä EU:n jäsenvaltiota, myös Kreikkaa, jotka eivät ole vielä tunnustaneet Kosovon yksipuolisesti julistamaa itsenäisyyttä, tekemään niin, toisin sanoen niitä kehotetaan rikkomaan YK:n päätöslauselmaa. Päätöslauselmalla ei näin ollen edistetä ongelman ratkaisua eikä alueen vakauden ja rauhan vahvistamista. Kaiken lisäksi päätöslauselmassa esitetään jopa entistä vahvempaa EULEXin läsnäoloa Kosovossa.

  Mário David (PPE), kirjallinen. − (PT) Äänestin päätöslauselmaa vastaan. Päätöslauselma, tilanneanalyysi ja ehdotettu suunta osoittavat, kuinka oikeassa Kosovon Serbiasta irrottamista vastustaneet olivatkaan.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Jäsenvaltiot eivät ole vieläkään tunnustaneet yksimielisesti Kosovoa. Joidenkin varovaisella suhtautumisella tähän uuteen maahan on varmasti poliittisia ja strategisia motiiveja, mutta myös käytännönläheisempiä syitä, jotka juontavat etenkin korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden huolestuttavasta leviämisestä alueella, mikä tekee tyhjäksi Kosovon rehelliset väitteet oikeusvaltion toteutumisesta.

Muiden Balkanin maiden tavoin myös Kosovon olisi hyvä näyttää toteen, että se on astunut lopullisesti sellaisten poliittisten toimien ja uudistusten tielle, joilla yhtäältä tuetaan sen EU-valintaa ja toisaalta vahvistetaan sen omaa poliittista järjestelmää, jolloin kansalaisille luodaan mahdollisuudet demokratian omaksumiseen ja väkivallasta, etenkin etnisestä väkivallasta luopumiseen konfliktien ratkaisukeinona. Kosovolla on vielä pitkä tie edessään.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. − (PT) Päätöslauselmassa pannaan merkille Kosovon 17. helmikuuta 2008 antama itsenäisyysjulistus, jonka 69 maata on tunnustanut, sekä kannustetaan jäsenvaltioita tehostamaan yhteistä lähestymistapaansa Kosovoon ottamalla huomioon Kosovon aikeet liittyä EU:hun. Itse olen sitä mieltä, että aseellisen konfliktin jättämästä erittäin vaikeasta perinnöstä huolimatta Kosovon mahdollisuus liittyä EU:hun tarjoaa sille voimakkaan kannustimen tarpeellisten uudistusten tekoon. Siksi kehotankin ryhtymään konkreettisiin toimiin, joilla tästä mahdollisuudesta voidaan tehdä todellisempi Kosovon kansalaisille niin, että kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja vahvistetaan oikeusvaltiota.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Se silkka tosiasia, että kaikki jäsenvaltiot eivät ole vieläkään tunnustaneet Kosovon itsenäisyyttä, riittää perusteeksi todeta, ettemme voi hyväksyä päätöslauselman sisältöä. Valtaosa parlamentin jäsenistä on valitettavasti jälleen kerran hyväksymässä toimenpidettä, joka on laiton kansainvälisen oikeuden nojalla. Vuoropuhelun ja neuvottelujen jatkaminen kansainvälisen oikeuden mukaisesti on ainoa tie, joka voi johtaa vakauteen ja kestävään rauhaan alueella, kuten esitetään Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmän / Pohjoismaiden vihreän vasemmiston jättämässä tarkistuksessa, jonka enemmistö hylkäsi.

  Lorenzo Fontana (EFD), kirjallinen. − (IT) Ulrike Lunacekin päätöslauselmaesitys osoittaa selkeästi Kosovon vähäisen kehityksen, ja minusta esille tuodut ongelmat tekevät sen liittymisestä EU:hun entistäkin epätodennäköisemmän, koska se korostaisi unionin epäyhtenäisyyttä, jota edellinen laajentumiskierros on lisännyt. Kuten olen sanonut aiemmin Albanian liittymisestä EU:hun, olemme mielestäni nyt tienristeyksessä: EU:n on valittava, haluaako se olla lähinnä maantieteellisiin kriteereihin perustuva elin vai haluaako se tulla nykyistä yhtenäisemmäksi sellaisten valtioiden liitoksi, jossa valtiot voivat erilaisuudestaan huolimatta osoittaa, että niillä on eurooppalaisten ihanteiden kanssa sopusoinnussa olevia yhteisiä piirteitä. Se keskeinen tosiasia, että viisi EU:n jäsenvaltiota ei ole tunnustanut Kosovon itsenäisyyttä, on este, joka tekee tällä hetkellä Kosovon liittymisestä EU:hun paradoksaalisen kysymyksen. Näistä syistä en voi tukea Ulrike Lunacekin päätöslauselmaesitystä.

  Jaromír Kohlíček (GUE/NGL), kirjallinen. − (CS) Kosovon yhdentymistä Euroopan unioniin käsittelevä päätöslauselmaluonnos on asiakirja, jonka laatija ei selvästikään elä todellisessa maailmassa eikä ymmärrä, ettei Kosovoa ole tunnustettu kansainvälisen yhteisön jäseneksi. Yritykset korvata painostus Kosovon taloustilanteen parantamisella, mahdollistaa alkuperäisväestön eli serbien, goranien, romanien ja muiden etnisten ryhmien sekä valtaväestön albaanien välinen yhteiselo, estää vähemmistöjen sortaminen sekä suhtautua tiukasti huumeita joka puolelle Eurooppaa tuoviin klaaneihin, ovat keskeisiä tekijöitä, joilla voimme edesauttaa alueen tilanteen kohentamista ja rajat ylittävän yhteistyön vahvistamista. Kansalaisten rekisteröintiä ei ole vieläkään mahdollista jatkaa, ja Kosovo on edelleen täysin riippuvainen ulkomaisesta talousavusta. Riittävä poliittinen tahto puuttuu myös sen varmistamiseksi, että maassa voitaisiin järjestää edes oikeudenmukaiset paikallisvaalit ja luoda paikallisviranomaisten toiminnan mahdollistavat olot. Korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunta on vain muodollisuus alueella, ja sama pätee hajauttamiseen ja julkisen hallinnon uudistukseen. Korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnalla ei siis ole toistaiseksi ollut todellista vaikutusta maan tilanteeseen. Maassa rehottava ja laajalle levinnyt korruptio sekä aseiden ja huumeiden salakuljetus kylvävät levottomuutta alueella. Onkin varsin merkillistä, että euro on Kosovon valuuttayksikkö. Se on merkillistä etenkin siksi, ettei Kosovo ole täyttänyt edes näennäisesti yhteisen eurooppalaisen valuutan käyttöönoton perusedellytyksiä. On selvää, ettei Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto voi hyväksyä tällaista päätöslauselmaluonnosta.

  Marian-Jean Marinescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Koin epämieluisan yllätyksen lukiessani tämän viikon alussa sanomalehdistä, että aseistettu mies oli ampunut neljä laukausta serbialaista kansanedustajaa kohti Kosovon parlamentissa. Ampuminen tapahtui neljä päivää serbien mielenosoituksessa Mitrovicassa sattuneen räjähdyksen jälkeen. EU:n perustehtävänä on hoitaa demokratian vakiinnuttamisen ja vakauden vahvistamisen prosessi Kosovossa. Tästä syystä esitysluonnoksessa olisi pitänyt ottaa huomioon ennen kaikkea kyseisen provinssin realiteetit, kuten oikeusjärjestelmän pitkäkestoinen uudistus sekä EU:n edustustojen vaikeudet kommunikoida Pristinan paikallisviranomaisten kanssa. Alueellinen yhteistyö Länsi-Balkanin maiden kesken on keskeinen tekijä paitsi maiden talouskehityksessä myös erityisesti molemminpuolisen kunnioituksen luomisessa sekä oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisessa. Etenkin Belgradin ja Pristinan välinen paikallistason yhteistyö on äärimmäisen tärkeää kansalaisille ennen kaikkea pahiten kärsineillä toimialoilla, kuten ympäristöasioissa, infrastruktuurissa ja kaupankäynnissä. Lopuksi on tärkeää huomata, että keskustelumme kohteena olevassa päätöslauselmassa olisi pitänyt tehdä selväksi, ettei päätöslauselman sanoma Kosovon aseman tunnustamisesta heijasta kaikkien EU:n jäsenvaltioiden kantaa.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Viisi EU:n jäsenvaltiota, Ranska mukaan lukien, ei ole tunnustanut Kosovon itsenäisyyttä. Siten ei ole hyväksyttävää esitellä tänään mietintöä, jossa kannatetaan Kosovon liittymistä EU:hun. Kunnioitan lisäksi Kosovon provinssin asukkaita liikaa, jotta voisin vaatia heitä soveltamaan Kööpenhaminan kriteereitä vielä sen lisäksi, että he ovat joutuneet kärsimään viimeaikaisten konfliktien seuraukset. Äänestän siis tätä epäkelpoa ja provokatiivista tekstiä vastaan.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. − (PT) Länsi-Balkanin alueen maiden alueellinen vakaus ja liittäminen EU:hun ovat aina kuuluneet EU:n ensisijaisiin tavoitteisiin. Tässä vaikeassa prosessissa on mukana alueen maita, jotka ovat lähentyneet EU:ta muita maita nopeammin, kuten Serbia, Jugoslavian entinen tasavalta Makedonia sekä Montenegro. Kosovon prosessi on edennyt eri syistä hitaammin, eivätkä Kosovon asukkaat voi vieläkään matkustaa EU:n jäsenvaltioihin ilman viisumia. Meidän on päästävä nopeasti tämän tilanteen yli, ja ponnistelut riippuvat kokonaan ja yksistään Kosovosta, jonka on toteutettava tämän edellyttämät uudistukset.

  Willy Meyer (GUE/NGL), kirjallinen. – (ES) Äänestin Kosovoa käsittelevää päätöslauselmaa vastaan, koska siinä kehotetaan niitä viittä jäsenvaltiota, jotka eivät ole vielä tunnustaneet Kosovon yksipuolisesti julistamaa itsenäisyyttä, tekemään niin. Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto on aina vastustanut Kosovon yksipuolista itsenäisyysjulistusta, joka on vastoin kansainvälistä oikeutta. Sitä vastoin olemme edelleen sitoutuneita vuoropuheluun, joka on käynnistetty uudelleen molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman nro 1244/99 nojalla ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti, sillä vuoropuhelu on ainoa keino rauhan ja vakauden saavuttamiseksi alueella.

  Francisco José Millán Mon ja José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra (PPE), kirjallinen. – (ES) Haluamme todeta Euroopan kansanpuolueen ryhmään (kristillisdemokraatit) kuuluvan Espanjan valtuuskunnan puolesta, että Kosovon liittymistä EU:hun käsittelevää päätöslauselmaa koskevassa äänestyksessä antamamme ääni perustuu siihen, että päätöslauselmassa käsitellään Kosovoa täysin normaaliasemassa olevana itsenäisenä valtiona ottamatta huomioon, että alueen asemasta on edelleen kiistaa kansainvälisessä yhteisössä (lisäksi kansainvälisen tuomioistuimen neuvoa antava lausunto on vielä kesken) ja että viisi jäsenvaltiota, Espanja mukaan lukien, ei ole vieläkään tunnustanut Kosovon itsenäisyyttä.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Euroopan parlamentti lähetti tänään selkeän viestin siitä, että itsenäisen Kosovon tulevaisuus on EU:hun liittymisessä. Tämä on rohkaiseva viesti sekä Kosovon hallitukselle että kansalaisille. Tämä on myös selkeä pyyntö niille viidelle EU:n jäsenvaltiolle, jotka eivät ole vielä tunnustaneet Kosovoa itsenäiseksi valtioksi, tekemään niin pikaisesti, jotta tukemme vaikuttaisi paremmin. Euroopan parlamentin jäsenten selkeä enemmistö hylkäsi esityksen jatkaa keskusteluja Kosovon asemasta, koska kansainvälisen tuomioistuimen lausunnon on määrä valmistua heinäkuussa. Parlamentti kannattaa tämän päätöslauselman myötä neuvottelujen aloittamista viisumivapaudesta mahdollisimman pian. Kosovon kansalaisilta ei pidä enää kieltää mahdollisuutta matkustaa vapaasti, koska EU ilmeisesti sallii sen myös alueen muille valtioille vuoden loppuun mennessä. Päätöslauselmassa kehotetaan ottamaan kiireesti tämä tärkeä askel kosovolaisten päästämiseksi pois alueellisesta ja kansainvälisestä eristyksestä.

Päätöslauselmaesitys: Albania (B7-0408/2010)

  Charalampos Angourakis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Kreikan kommunistinen puolue äänesti päätöslauselmaesitystä vastaan, koska puolue vastustaa Albanian liittymistä EU:hun, mistä syystä se vastustaa myös Kreikan jäsenyyttä tässä imperialistisessa kansainvälisessä unionissa. Jäsenyys hyödyttää EU:n yhteistä ja Albanian pääomaa etenkin energia-, kaivos- ja liikennesektorilla sekä aggressiivisen imperialistisia EU:n ja Naton hankkeita työntekijöiden, köyhien viljelijöiden sekä pienten ja keskisuurten yritysten kustannuksella.

Päätöslauselmaesityksessä kehotetaan vauhdittamaan ja edistämään kapitalistisia uudistuksia, joita ajavat maan porvaripuolueet häpeällisen ja ruohonjuuritason vastaisen poliittisen järjestelmän puitteissa yhteistyössä EU:n kanssa. Tämä ruohonjuuritason vastainen hyökkäys, joka johti kansannousuihin 1990-luvulla, johtaa yksityistämisiin, massatyöttömyyteen, siirtolaisuuteen, maalta pakoon sekä riiston, rikollisuuden ja korruption kasvuun. Päätöslauselmassa pyritään ennennäkemättömän avoimesti puuttumaan maan sisäisiin asioihin ja poliittisen opposition järjestelmään sekä vaaditaan poliittisten puolueiden ja parlamentin toiminnan demokratian vastaista sääntelyä. EU:n ja porvaripuolueiden ajama, liittymistä valmisteleva politiikka Albaniassa pahentaa maan kehitysongelmia, työntekijöiden asemaa, pääomavuotoa ja siirtolaisvirtoja ja on valtava riski alueen turvallisuudelle.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestäessäni Albanian liittymistä EU:hun käsittelevän päätöslauselmaluonnoksen puolesta halusin tukea päätöslauselman kahta pääajatusta. Yhtäältä haluan tukea ajatusta maan pitkäaikaisesta jäsenyydestä, mitä puoltavat huomattavat ponnistelut ja jo saavutettu kehitys. Maassa on nimittäin toteutettu oikeanlaisia toimenpiteitä korruption torjumiseksi sekä Albanian demokratian vahvistamiseksi. Toisaalta paljon on vielä mentävä eteenpäin demokratian vahvistamisessa tai jopa maan kestävän kehityksen suhteen. Albaniassa kesäkuussa 2009 pidettyjen parlamenttivaalien jälkeinen poliittinen kriisi osoitti meille kaikille, että maassa on vielä paljon suuria vaikeuksia. Siksi se tarvitsee kaiken tukemme.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. − (IT) Päätöslauselma osoittaa, mitä EU:n propagandalla voidaan saada aikaan EU:n halutessa sivuuttaa aiemmat virheensä. On tosin totta, että tässä Nikolaos Chountisin mietinnössä korostetaan Albanian ongelmia, mutta samalla siinä ikään kuin todetaan, että olemme velvollisia ottamaan Balkanin maat unionin jäseniksi, ihan kuin se olisi kohtalon sanelemaa eikä kukaan voisi vastustaa sitä. Olen täysin eri mieltä. Albanialla on nykyisin räikeitä ongelmia muun muassa maan poliittisessa vakaudessa, ja korruptio rehottaa. Albanian liittyminen EU:hun vain toisi lisää ongelmia niiden rinnalle, joita EU on jo joutunut ja joutuu yhä kohtaamaan jäsenvaltioiden määrän lähes kaksinkertaistaneen laajan laajentumisen vuoksi. Hanketta Albanian liittämiseksi EU:hun ei ole mitään syytä jatkaa, ellei syy ole sitten EU:n byrokraattien vallanhimo ja keskittämishalu. En siis näe, miten tämän Balkanin tasavallan liittyminen EU:hun voisi nykytilanteessa edistää Euroopan yhdentymishanketta.

  Mário David (PPE), kirjallinen. − (PT) Äänestin päätöslauselman puolesta, koska Albanian olisi nähdäkseni jatkettava EU:n jäsenyyteen mahdollisesti johtavalla tiellä. Unionin olisi jatkettava tiukan asteittaisen laajentumisen strategiaansa. EU:n olisi myös toimittava tärkeiden uudistusten kannustajana maissa, jotka ovat EU:n jäsenvaltioehdokkaita tai potentiaalisia jäsenvaltioehdokkaita. Kaikki kuitenkin tietävät, että tie EU:hun liittymiseksi on vaativa. EU:hun liittymisen ehdot ovat selkeät ja hyvin tiedossa, eikä niitä ole aina helppo täyttää. Albanian tapauksessa matka on vielä pitkä, kuten mietinnössä tehdään selväksi. Albanian on ensinnäkin täytettävä Kööpenhaminan kriteerit sekä vakiinnutettava demokraattisia elimiä. Haluaisin tässä mielessä korostaa ja tukea Albanian pääministerin Sali Berishan ponnisteluja asianmukaisen ratkaisun löytämiseksi maan poliittiseen kriisiin. Haluan myös kritisoida sosialistisen opposition alhaista toimintaa. Ehdokasvaltio tai potentiaalinen ehdokasvaltio päättää siten tahdin, jolla se etenee kohti EU:hun liittymistä. Toivon, että Albania etenee kohti unionin jäsenyyttä päättäväisesti ja varmasti.

  Bairbre de Brún (GUE/NGL), kirjallinen. – (GA) Vaikka äänestin mietinnön puolesta, Albanian kansalaisten olisi minusta päätettävä, haluavatko he olla EU:n jäseniä.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Albania ei ole poikkeus Länsi-Balkanin alueen epävakaan tilanteen suhteen. Maassa tiedetään, että kriisi uhkaa vaarantaa käynnistetyt uudistukset, joiden tarkoituksena on lähinnä lähentyä edelleen Euroopan unionia. Jos muistatte Enver Hoxhan diktatuurin, on selvää, että Albanialla on tarjottavanaan vain vähän takeita, joista se voi pitää kiinni valitsemallaan tiellä, kun se pyrkii nostamaan kehityksensä tasoa parantaa oikeusvaltion periaatteen ja yksilönvapauksien kunnioittamista EU:n tason kannalta hyväksyttävälle tasolle. Tärkeä askel on kenties otettu maan liityttyä Natoon, mutta se ei riitä siihen, että EU pitäisi Albaniaa vahvana jäsenvaltioehdokkaana.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. − (PT) Vaikka päätöslauselmassa tunnustetaan Albaniassa aikaan saatu edistys uudistusprosessissa, siinä korostetaan, että huomattavat lisäponnistukset ovat tarpeen demokratian ja oikeusvaltion vahvistamiseksi ja maan kestävän talouskehityksen varmistamiseksi. Olen sitä mieltä, että maan mahdollisuus liittyä EU:hun vauhdittaa monia Länsi-Balkanin alueen uudistuksia ja että sillä on rakentava rooli alueen rauhan ja vakauden saavuttamisvalmiuksien vahvistamisessa sekä konfliktien ennaltaehkäisyssä, jolloin voidaan parantaa hyviä naapuruussuhteita sekä vastata taloudellisiin ja sosiaalisiin tarpeisiin kestävän kehityksen avulla. Kunkin maan eteneminen kohti EU:n jäsenyyttä riippuu kuitenkin sen omista ponnisteluista Kööpenhaminan kriteereiden sekä vakautus- ja assosiaatioprosessiin liittyvien ehtojen täyttämiseksi, ja toivon, että maa onnistuu näissä tavoitteissa.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Äänestin päätöslauselmaa vastaan ystävyydestäni albanialaisia kohtaan. Miten voimme toivoa maan liittymistä Euroopan unioniin, joka ajaa vain talouseliittiensä etuja? Yhdenkään maan liittymistä ei voida ajatella niin kauan, kun EU ajaa kansojen välistä kilpailua sekä etuoikeutettujen etuja. Kommunismin jälkeinen Albania on sitä paitsi osoittanut vain vähäistä kykyä torjua maassa jylläävää järjestäytynyttä rikollisuutta. Äänestin siis päätöslauselmaa vastaan.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. − (PT) Länsi-Balkanin alueen maiden alueellinen vakaus ja liittäminen EU:hun ovat aina kuuluneet EU:n ensisijaisiin tavoitteisiin. Alueen maiden mahdollisuus liittyä EU:hun kannustaa siten näitä maita ponnistelemaan yhä enemmän uudistuksissa, jotka ovat välttämättömiä niiden tavoitteiden saavuttamiseksi, joita näiltä mailta edellytetään, jos ne haluavat päästä EU:n täysjäseniksi. Näiden maiden ponnisteluihin rauhan, vakauden ja konfliktien ennaltaehkäisyn vahvistamiseksi alueella olisi siten kiinnitettävä huomiota yhdessä hyvien naapuruussuhteiden vahvistamisen kanssa. Albania on edennyt yhdentymisprosessissa ja on jo toimittanut vastauksensa komission esittämään kyselyyn, joka koskee Albanian jäsenyyshakemuksesta annettavan komission lausunnon valmistelua.

  Willy Meyer (GUE/NGL), kirjallinen. − (EN) Äänestin Albaniaa käsittelevän päätöslauselman puolesta, koska siinä vahvistetaan parlamentin tuki Albanian mahdollisuudelle liittyä EU:hun sitten, kun maassa on saavutettu poliittinen vakaus ja luotettavuus ja kun kaikki Kööpenhaminan kriteerit on täytetty. Päätöslauselmassa pannaan merkille, että Albania on edistynyt uudistuksissa, mutta korostetaan, että huomattavat lisäponnistukset ovat tarpeen demokratian ja oikeusvaltion vahvistamiseksi sekä maan kestävän kehityksen edistämiseksi. Päätöslauselmassa pidetään myönteisenä viisumivapautta koskevan lainsäädäntöehdotuksen hyväksymistä sekä kehotetaan myöntämään viisumivapaus Albanian kansalaisille vuoden 2010 loppuun mennessä. Päätöslauselmassa korostetaan myös toimivallan jaon sekä riippumattoman oikeuslaitoksen merkitystä sekä kehotetaan etenemään erityisesti näissä asioissa. Korruptio, järjestäytynyt rikollisuus ja ihmiskauppa ovat maan huolestuttavimpia ongelmia, joihin päätöslauselmassa otetaan kantaa. Mietinnössä käsitellään myös romanivähemmistöjen ja ammattiliittojen oikeuksia, maan sosiaalista tilannetta, naisten oikeuksia sekä sitä, että hallituksen olisi kuultava kansalaisyhteiskuntaa lakiesityksissä ja toteutetuissa uudistuksissa. Mietinnössä kannustetaan uusiutuvan energian, julkisen liikenteen ja ympäristölainsäädännön kehittämiseen ja hyödyntämiseen.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Suhtaudun myönteisesti päätöslauselman hyväksymiseen etenkin siksi, että siinä: pidetään ilahduttavana oikeusjärjestyksen suhteen tapahtunutta edistystä, mutta korostetaan, että uudistusten toteuttaminen on vasta alkuvaiheessa; katsotaan, että oikeusjärjestelmän uudistus, mukaan luettuna tuomioistuinpäätösten täytäntöönpano, on tärkeä ennakkoedellytys Albanian EU-jäsenyyden hakemista koskevalle prosessille, ja korostetaan toimivallan jaon merkitystä demokraattisessa yhteiskunnassa; korostetaan, että avoin, puolueeton ja tehokas oikeuslaitos, johon ei kohdistu minkäänlaisia poliittisia tai muita paineita tai valvontaa, on perusluonteinen oikeusvaltioperiaate; kehotetaan hyväksymään tässä suhteessa kiireellisesti kattava pitkän tähtäimen strategia, johon kuuluu toimintasuunnitelma tarpeellisen lainsäädännön ja täytäntöönpanotoimenpiteiden hyväksymiseksi; kehotetaan ottamaan oppositio mukaan strategian laatimiseen ja antamaan parlamentin täysi tuki oikeuslaitoksen uudistamiselle; korostetaan lisäksi, että oikeuslaitokselle on annettava riittävä rahoitus, jotta se voi toimia koko maassa tehokkaasti; odotetaan siten komission uusia avunantoaloitteita ja pidetään tässä yhteydessä myönteisenä Tiranan vakavien rikosten tuomioistuimen toiminnan käynnistymistä.

  Søren Bo Søndergaard (GUE/NGL), kirjallinen. − (DA) Äänestin päätöslauselman puolesta, koska se sisältää monia oikeanlaisia kehotuksia parantaa Albanian tilannetta. Myönteistä ääntäni ei silti pidä missään nimessä tulkita albanialaisille tarkoitetuksi suoraksi tai epäsuoraksi kehotukseksi liittyä EU:hun. Tämä on yksistään albanialaisten asia.

  Eva-Britt Svensson (GUE/NGL), kirjallinen. − (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta, mutta olen silti vakaasti sitä mieltä, että Albanian kansan on itse päätettävä, haluavatko he liittyä EU:hun vai eivät.

Päätöslauselmaesitykset: Kosovo (B7-0409/2010) ja Albania (B7-0408/2010)

  Justas Vincas Paleckis (S&D), kirjallinen. − (LT) Sekä Albania että Kosovo ovat edistyneet demokraattisten uudistusten teossa tavoitteena vahvistaa oikeusvaltiota ja varmistaa maan kestävä kehitys. Tavoitteisiin on kuitenkin edelleen pyrittävä, etenkin niihin, jotka koskevat korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa, valtionelinten hallinnollisen kapasiteetin lujittamista sekä oikeuden ensisijaisuuden varmistamista. Parlamenttivaalien tuloksen aiheuttama, jo vuoden Albaniassa jatkunut poliittinen jännite heikentää maan ponnisteluja päästä EU:n jäseneksi. Albanian poliittisten puolueiden on aloitettava rakentava vuoropuhelu saadakseen aikaan sovun vaalituloksesta ja vaalilaista, jolla varmistetaan uusi ja täysin avoin vaalijärjestelmä. Äänestin näiden päätöslauselmien puolesta, sillä niissä myös kehotetaan EU:n jäsenvaltioita kartoittamaan uusia tapoja olla yhteistoiminnassa Balkanin maiden kanssa. Näihin kuuluu ihmisten välisten kontaktien edistäminen oppilaiden, opiskelijoiden ja tutkijoiden välisten yliopistovaihtojen avulla.

  Ernst Strasser (PPE), kirjallinen. − (DE) Haluaisimme esittää seuraavaa päätöslauselman viisumivapautta koskevasta kysymyksestä: Meidän olisi periaatteessa syytä tukea Länsi-Balkanin maiden viisumivapautta. Tämä edellyttää kuitenkin kaikkien asetettujen ehtojen täyttämistä kokonaisuudessaan.

Päätöslauselmaesitys: Kirgisian tilanne (B7-0419/2010)

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin eri puolueryhmien esittämän yhteisen päätöslauselmaesityksen puolesta. Päätöslauselmassa vahvistetaan tarve irrottaa suurempi rahasumma Kirgisialle kuin sille on jo maksettu etenkin tarkoituksena vastata YK:n pikaiseen vetoomukseen koota 71 miljoonaa dollaria hätäapua. Minusta on lisäksi tärkeää tarjota Kirgisialle paitsi hätäapua myös maan tilanteen vakauttamiseksi ja vastaavien tapahtumien estämiseksi tarvittavat työkalut. Siten olisi otettava käyttöön työkalut, joilla Kirgisiaa voidaan auttaa palauttamaan turvallisuus maahan.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Virallisella poliittisella tasolla saavutetusta menestyksestä huolimatta Kirgisia on edelleen epävakaa ja konfliktien heikentämä, eikä tilanteen pikaisesta vakaantumisesta ole merkkejä. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen itsenäistynyt Kirgisia on osoittanut kykenemättömyytensä parantaa maan tilannetta ihmisoikeuksien ja yksilönvapauksien kunnioittamisen suhteen.

Uskon, että Euroopan unioni voi toimia vakauttajan ja välittäjän roolissa ja että sen olisi tässä tosiasiassa konfliktin jälkeisessä tilanteessa joudutettava aktiivisesti rauhanrakentamisen ja demokratisoinnin vaikeaa tehtävää maassa, jonka rajanaapureina ovat Venäjä ja Kiina.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. − (PT) Tässä päätöslauselmassa ilmaistaan syvä huoli Etelä-Kirgisiassa puhjenneista traagisista ja väkivaltaisista yhteenotoista sekä ilmaistaan osanotto kaikkien uhrien omaisille. Haluan korostaa päätöslauselmassa esitettyä kehotusta, että väliaikaiset viranomaiset tekisivät kaikkensa, jotta paluu normaaleihin oloihin varmistuisi, ja että luotaisiin kaikki tarvittavat edellytykset sille, että pakolaiset ja maansisäiset pakolaiset voivat palata koteihinsa vapaaehtoisesti turvassa ja ihmisarvonsa säilyttäen. Päätöslauselmassa myös kehotetaan komissiota lisäämään humanitaarista apua yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen kanssa sekä käynnistämään tuhoutuneiden kotien rakentamiseksi ja menetetyn omaisuuden korvaamiseksi lyhyen ja keskipitkän aikavälin jälleenrakennusohjelmia ja toteuttamaan kunnostushankkeita yhteistyössä Kirgisian viranomaisten ja muiden avunantajien kanssa, jotta voidaan luoda suotuisat olosuhteet pakolaisten ja maansisäisten pakolaisten paluulle.

  Bogdan Kazimierz Marcinkiewicz (PPE), kirjallinen. – (PL) Etelä-Kirgisiassa ja etenkin Oshin ja Jalal-Abadin kaupungeissa 11. kesäkuuta puhjenneista levottomuuksista ja selkkauksista, joissa noin 300 ihmistä menetti henkensä ja yli 2 000 ihmistä loukkaantui, minun on sanottava, että Euroopan parlamentin olisi mielestäni demokratian, lain ja järjestyksen sekä ihmisoikeuksien kunnioittamisen vartijana reagoitava päättäväisesti kaikkiin vastaaviin tapauksiin sekä yritettävä estää vakauden horjuminen, kuten nyt on nähty Kirgisiassa. Haluan täten osoittaa myötätuntoni ja tukeni Kirgisian kansalle kannattamalla päätöslauselmaa ja äänestämällä sen hyväksymisen puolesta.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. − (PT) Olen hyvin huolestunut Oshin ja Jalal-Abadin kaupungeissa Etelä-Kirgisiassa hiljattain tapahtuneista väkivaltaisista yhteenotoista. Sen vuoksi ja kun otetaan huomioon EU:n sitoumukset, jotka se on tehnyt alueelle etenkin Keski-Aasian strategiassaan, meidän on luvattava huomattavaa tukea Kirgisialle. Tilanteen vakavuuden vuoksi EU:n on lisättävä huomattavasti humanitaarista apuaan kaikille niille, joita nämä vakavat konfliktit ovat koetelleet.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. − Kannatan tämän päätöslauselman hyväksymistä etupäässä siksi, että siinä: edellytetään, että Etelä-Kirgisian äskettäisten väkivaltaisuuksien koettelemille ihmisille annettavaa EU:n humanitaarista apua lisätään tuntuvasti ja että vakautusvälinettä käytetään kattavasti; uskotaan, että EU:n on lisättävä pidemmällä aikavälillä sitoutumistaan Etelä-Kirgisiaan; toistetaan parlamentin komissiolle esittämä kehotus laatia ehdotuksia kehitysyhteistyövälineen varojen uudelleen kohdentamiseksi, jotta EU voisi helpommin reagoida Kirgisian uuteen tilanteeseen; katsotaan edelleen, että EU:n Keski-Aasian politiikassa on keskityttävä ihmisten turvallisuuteen.

Päätöslauselmaesitys: Aids/hiv ja 18. kansainvälinen aids-konferenssi (Wien, 18.–23. heinäkuuta 2010) (RC-B7-0412/2010)

  John Attard-Montalto, Louis Grech ja Edward Scicluna (S&D), kirjallinen. − (EN) Maltan työväenpuolueen valtuuskunta äänesti hiviä ja aidsia koskevia EU:n toimia käsittelevän yhteisen päätöslauselmaesityksen puolesta erityisesti siksi, että päätöslauselmassa käsitellään peruskysymyksiä ja ensisijaisia tavoitteita, jotka liittyvät globaaliin ja traagiseen sairauteen, joka koskettaa hyvin laajalti ja lukuisten ihmisten, varsinkin naisten ja lasten elämää köyhillä alueilla, kuten Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa, missä hiv-positiivisia ja aidsia sairastavia on 22,4 miljoonaa. Vaikka päätöslauselmaesityksessä ei ensi näkemältä viitata suoraan abortin kannattamiseen, valtuuskuntani ei kannata lausekkeita, joissa mahdollisesti puolletaan aborttia.

  Carlo Casini (PPE) , kirjallinen. − (IT) Jälleen kerran olemme siinä valitettavassa tilanteessa, jossa perusteluja, joilla esitetään epäoikeudenmukaisia ratkaisuja elämisen oikeutta koskevaan kysymykseen, käytetään keskustelussa todella vakavasta ongelmasta (tässä tapauksessa hivin torjunnasta), minkä vuoksi puoltavan äänen antaminen on mahdotonta. Termin "seksuaali- ja lisääntymisterveys" käytöstä on tullut keino, jolla parlamentit saadaan puoltamaan aborttia. Meidän ei pidä antaa huijata itseämme.

Kaikkien, alkaen minusta itsestäni, on pyrittävä edistämään seksuaali- ja lisääntymisterveyttä, mutta koska sanoilla tarkoitetaan kahta erilaista ja itse asiassa vastakkaista asiaa (yksilön tappaminen mielletään naisten oikeutena vapauteen), huijaus on syytä paljastaa. Abortti on todella traaginen asia maailmassa, mutta se on todellinen tragedia myös Euroopassa! Tarkoitukseni ei ole päätöslauselmaa vastaan äänestämällä estää laaja-alaisia aidsin torjuntatoimia vaan vastustaa mainitsemaani tapaa ja sisältöä.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin tämän päätöslauselman (jossa käsitellään aidsia/hiviä sekä 18. kansainvälistä aids-konferenssia) puolesta, sillä on lisättävä ponnisteluja hivin ja aidsin ensisijaiseksi huomioimiseksi yleisessä terveydenhuollossa sekä viruksenkantajien terveydenhuoltopalvelujen yleisen saatavuuden, koulutukseen pääsyn ja työllistymisen edistämiseksi. On hyvin tärkeää torjua hiv-positiivisten ja aidsia sairastavien leimaamista ja syrjintää sekä varmistaa heidän oikeuksiensa suojelu.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Poliittisten ryhmien olisi päästävä laajaan yksimielisyyteen näin tärkeässä aiheessa ja niiden olisi pitänyt olla käyttämättä aihetta jonkin tietyn asian ajamiseen. Kun otetaan huomioon, että yhteisen päätöslauselmaesityksen ovat allekirjoittaneet vain vasemmistoa ja äärivasemmistoa edustavat parlamenttipuolueet, on helppo ymmärtää, että päämäärää on valitettavasti horjutettu. Meidän olisi välitettävä ihmisistä, heidän sairauksistaan ja niiden aiheuttamista kärsimyksistä sekä vaikutuksista yhteiskuntaan etenkin vähiten kehittyneissä maissa. Meidän on ponnisteltava näiden ihmisten hyväksi, jotta löytäisimme nykyistä parempia keinoja taistella tätä vitsausta vastaan ja lieventää sen vaikutuksia.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. − (PT) Aidsin aiheuttama vitsaus on edelleen vakava maailmanlaajuinen humanitaarinen ongelma, joka edellyttää siten yhteisiä maailmanlaajuisia toimia, joilla valtiot, instituutiot ja yhteiskunnat eri alueilla ja mantereilla saadaan lähtemään liikkeelle. Aidsin edelleen aiheuttama sosiaalinen häpeä ja taudin jatkuva leviäminen yhdessä korkeiden kuolleisuuslukujen ja varsin tuhoisien seurausten kanssa etenkin vähiten kehittyneissä maissa sekä maissa, joissa ihmisoikeustilanne on kaikkein huonoin, ovat tekijöitä, joiden on saatava ihmiset huolestumaan sekä EU:n ja jäsenvaltioiden toimielimet lupaamaan käytännössä varoja kattaviin ja tehokkaisiin toimiin, joilla voidaan varmistaa ennalta ehkäisevien toimien sekä sairauden asianmukaisten hoitomenetelmien välttämätön yhdenmukaistaminen. En kuitenkaan hyväksy hivin torjunnan yhdistämistä abortin kaltaiseen vaikeaan kysymykseen.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Päätöslauselmassa käsitellään monipuolisesti aidsia ja hiviä ja tueksi esitetään tuoreita tietoja. Siinä korostetaan keskeisiä kysymyksiä, joita me luonnollisesti tuemme, kuten muun muassa seuraavia: terveydenhuollon yleisen saatavuuden helpottaminen ja valtioiden velvollisuus sitoutua tähän, julkisten terveyspalvelujen tuominen kaikkien ulottuville; tarve edistää, suojella ja kunnioittaa hiv- ja aids-potilaiden ihmisoikeuksia, kuten erityisesti oikeutta seksuaali- ja lisääntymisterveyteen; tarve kiinnittää huomiota taloudellisiin, oikeudellisiin, sosiaalisiin ja teknisiin esteisiin sekä rangaistuslainsäädäntöön ja -toimiin, joilla estetään tehokkaat hivin torjuntatoimet; tarve myöntää oikeudenmukaista ja joustavaa rahoitusta uusien ennaltaehkäisevien tekniikoiden tutkimukseen, mukaan lukien rokotteisiin ja mikrobilääkkeisiin; kaikille jäsenvaltioille ja komissiolle osoitettu kehotus lisätä huolestuttavasti vähentynyttä rahoitusta seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja tämän oikeuden edistämistä koskeviin toimiin kehitysmaissa.

  Nathalie Griesbeck (ALDE), kirjallinen. – (FR) Annoin voimakkaan vakaumuksellisen puoltavan äänen tälle päätöslauselmalle, jossa Euroopan unionin jäsenvaltioita kehotetaan seuraavan kansainvälisen Wienin aids-konferenssin kynnyksellä antamaan uusia lakeja kohtuuhintaisten ja tehokkaiden hiv-lääkkeiden toimittamiseksi, valistuskampanjoiden järjestämisen lisäämiseksi kehitysmaissa, uusien rokotteiden ja mikrobilääkkeiden tutkimukseen osoitetun rahoituksen nostamiseksi sekä hiv- ja aids-potilaiden syrjinnän torjumiseksi. Maailmassa on yli 33 miljoonaa aids-potilasta, joista hyvin harva saa antiretroviraalilääkitystä. Toivonkin, että näitä muutamia suosituksia noudatettaisiin ensi viikolla alkavassa kansainvälisessä aids-konferenssissa.

  Sylvie Guillaume (S&D), kirjallinen. – (FR) Minusta oli elintärkeää, että Euroopan parlamentin jäsenet lähettäisivät vahvan viestin hallituksille ennen seuraavaa kansainvälistä, Wienissä heinäkuussa pidettävää aids-konferenssia. Äänestin näin ollen tämän mietinnön puolesta, koska siinä kehotetaan komissiota ja neuvostoa tehostamaan pyrkimyksiään käsitellä hiviä ja aidsia maailmanlaajuisena kansanterveyden painopistealueena, jossa ihmisoikeudet ovat keskeisessä asemassa hivin ja aidsin ehkäisyssä sekä hoito- ja tukipalveluissa.

Hoitoa saavien potilaiden osuus on vielä nykyisinkin liian alhainen, minkä vuoksi tarvitaan lainsäädäntöä, jolla voidaan varmistaa kohtuuhintaisten ja tehokkaiden hiv-lääkkeiden saanti. Tuomitsen voimakkaasti kahdenväliset kauppasopimukset, joissa kaupalliset intressit pannaan edelleen ihmisten terveyden edelle Maailman kauppajärjestön kanssa allekirjoitetusta sopimuksesta piittaamatta. Meidän on myös vastustettava kaikkia lakeja, joilla kriminalisoidaan hiv-tartunnat ja lietsotaan hiv- ja aids-potilaiden leimaamista ja syrjintää, kuten päätöslauselmassakin painotetaan.

Tilastot naisten ja nuorten tyttöjen osuudesta hiviin ja aidsiin sairastuneista osoittavat nykyisten ennaltaehkäisymenetelmien epäonnistumisen, minkä vuoksi minusta on tärkeää omaksua lopultakin realistinen lähestymistapa, jonka mukaisesti nostetaan uusien rokotteiden ja mikrobilääkkeiden tutkimuksen rahoitusta.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. − (PT) Hiv ja aids ovat maailmanlaajuisesti edelleen yksi yleisimmistä kuolinsyistä, ja aidsiin kuoli vuonna 2008 kaksi miljoonaa ihmistä. Aidsin on ennustettu olevan myös tulevina vuosikymmeninä merkittävä ennenaikaisten kuolemien aiheuttaja maailmassa. Uusien tartuntojen määrä ylittää edelleenkin hoidon piiriin päässeiden ihmisten määrän, ja hoitoa vaille jäi vuonna 2009 edelleen kaksi kolmasosaa hoitoa tarvitsevista, mikä tarkoittaa, että 10 miljoonaa hoidon tarpeessa ollutta ihmistä ei saanut tarvitsemaansa tehokasta hoitoa. Esitänkin, että EU:n on tehtävä kaikkensa tutkimukseen, hoitoon ja koulutukseen tehtävien investointien lisäämiseksi, jotta tilanteeseen saadaan parannus. Hiv- ja aids-potilaiden leimaamisen ja syrjinnän lopettamista on niin ikään vauhditettava. Esittäisin myös, että EU:n olisi kiinnitettävä erityistä huomiota Saharan etelänpuoleiseen Afrikan ongelmiin, sillä tällä alueella on edelleen eniten hiv- ja aids-potilaita, yhteensä 22,4 miljoonaa.

  Willy Meyer (GUE/NGL), kirjallinen. – (ES) Äänestin hiviä ja aidsia käsittelevän, kaikkia parlamenttiryhmiä edustavan yhteisen päätöslauselman puolesta, koska siinä käsitellään tämän ongelman keskeisiä näkökohtia, kuten esimerkiksi julkisten terveydenhuoltopalvelujen yleistä, kaikki kansalaiset kattavaa saatavuutta. Lisäksi päätöslauselmassa vaaditaan, että hallitusten on täytettävä velvollisuutensa ja huolehdittava, että julkiset terveydenhuoltopalvelut ovat kaikkien kansalaisten saatavilla. Päätöslauselmassa turvataan myös hiv-positiivisten henkilöiden oikeudet seksuaali- ja lisääntymisterveyteen. Päätöslauselmassa painotetaan niin ikään tarvetta varmistaa rahoitus, jossa otetaan huomioon uusien ennalta ehkäisevien hoitomenetelmien sekä rokotteiden tutkimusta koskevat vaatimukset.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. − (DE) Hiv ja aids ovat olleet vielä tähän päivään asti maailmanlaajuisia vitsauksia, joiden voittaminen on ollut vaivalloista. Etenkin kehitysmaissa on edelleen paljon uusia tartuntatapauksia ja sen seurauksena korkeat kuolleisuusluvut. Myös Euroopan unionissa rekisteröidään yhä enemmän uusia tartuntatapauksia, ja ilmoittamatta jätettyjen tapausten määrä lienee paljon suurempi. Pelko taudin kantamisesta ja siitä, että joutuu elämään leimattuna, vallitsevat edelleen hyvin voimakkaana. Sairauden pysäyttämiseksi on tehty paljon tutkimustyötä myös EU:n sisällä. Äänestin päätöslauselman puolesta, koska hiviä ja aidsia koskeva tutkimus on elintärkeää.

  Elisabeth Morin-Chartier (PPE), kirjallinen. – (FR) Haluan antaa tukeni tänään hyväksytylle päätöslauselmalle seuraavan, Wienissä 18.–23. heinäkuuta 2010 järjestettävän kansainvälisen aids-konferenssin kynnyksellä lähettämällä voimakkaan viestin jäsenvaltioiden hallituksille. Näin ollen on välttämättä säädettävä uusi lainsäädäntö, jolla varmistetaan kohtuuhintaisten ja tehokkaiden hiv-lääkkeiden sekä myös antiretroviraalilääkkeiden sekä muiden turvallisten ja tehokkaiden lääkkeiden saanti. Haluan muistuttaa, että vain 23 prosenttia hiv-potilaista Euroopassa ja Keski-Aasiassa tietää antiretroviraalihoidoista. Euroopan unionin jäsenvaltioista esimerkiksi Baltian maissa on suurin tarve toteuttaa aidsin torjuntaan tähtäävää politiikkaa. Vetoankin Euroopan perusoikeusvirastoon, jotta se keräisi nykyistä enemmän tietoja hiv- ja aids-potilaiden asemasta sekä varmistaisi, että heillä olisi yhä oikeus täysipainoiseen yhteiskunnalliseen ja seksuaaliseen elämään sekä lisääntymiseen.

  Paulo Rangel (PPE), kirjallinen. − (PT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, jätän tämän äänestysselityksen, sillä vaikka äänestin useimpien kohtien puolesta, haluan korostaa, että äänestin tyhjää 17 kohdan osalta. Tein näin vain siksi, että toisin kuin portugalinkielisessä versiossa ranskankielisessä versiossa tuodaan esille mahdollisuus, että seksuaali- ja lisääntymisterveys saattaisi pitää sisällään abortin hyväksymisen keinona edistää kyseistä terveyttä. Koska kannatan oikeutta elämään, en voisi hyvällä omallatunnolla äänestää puolesta. Haluan painottaa, että termin seksuaali- ja lisääntymisterveys käyttöä ei pidä tulkita keinoksi painostaa parlamentteja kannattamaan aborttia. Haluan kuitenkin toistaa olevani täysin sitoutunut hivin ja aidsin torjuntatyöhön.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Yhteinen päätöslauselma hyväksyttiin sellaisena, kuin siitä neuvoteltiin, äänin 400 puolesta ja 166 vastaan, vaikka PPE-ryhmä vaati erillisiä äänestyksiä seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksista, kuten se aina vaatii. Tämä on osoitus myös siitä, että PPE-ryhmä on erimielinen asiasta. Olen tyytyväinen tulokseen etenkin siksi, että kaikki seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksia koskevat huomiomme sisällytettiin päätöslauselmaan.

  Joanna Senyszyn (S&D), kirjallinen. – (PL) Hiv- ja aids-tartunnat ovat maailmanlaajuinen ongelma, eikä niillä ole mitään tekemistä niin sanottujen riskiryhmien tai erityisten alueiden kanssa. Se ei ole enää vain huumeidenkäyttäjiä tai homoseksuaaleja vaan kaikkia ihmisiä koskettava sairaus. Suurimmassa vaarassa ovat nuoret, koulutetut, valkoiset sekä suuryritysten palveluksessa työskentelevät ihmiset.

Lähes puolet hiv-tartunnan saaneista on naisia. He ovat muita alttiimpia saamaan tartunnan, koska virus tarttuu paljon helpommin miehestä naiseen kuin päinvastoin. Wienissä 18.–23. heinäkuuta 2010 järjestettävässä 18. kansainvälisessä aids-konferenssissa tullaan korostamaan tarvetta tehostaa naisiin ja nuoriin kohdistettavia valistuskampanjoita. Naisten on voitava saada yleisesti ja helposti tietoja seksuaali- sekä lisääntymis- ja lääkintäpalvelujen terveysnäkökohdista. Tärkeää on myös hiv-lääkkeiden ilmainen jakaminen raskaana oleville naisille, jotta estetään sairauden tarttuminen äidiltä lapseen. Seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksia koskevilla koulujen valistusohjelmilla on ratkaiseva rooli hivin ja aidsin ehkäisyssä.

Kouluissa annettavan seksuaalivalistuksen puute näkyy selvimmin hiv-tartuntoina ja muina sukupuoliteitse tarttuvina tauteina nuorten keskuudessa. Aiemmin se näkyi nuorten naisten yllätysraskauksina. Hiv- ja aids-epidemia, sen yleisyys ja sen aiheuttama kuolemanvaara sekä korkeat nuorten tartuntaluvut pitäisivät riittää syyksi aloittaa asianmukainen seksuaalivalistus kouluissa. Tästä syystä äänestin tämän päätöslauselman puolesta, jossa käsitellään hiviä ja aidsia 18. kansainvälistä aids-konferenssia silmällä pitäen.

  Charles Tannock (ECR), kirjallinen. − (EN) ECR-ryhmä ajaa vilpittömästi kaikkien ihmisoikeuksia ihmisten rodusta, sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Kannatamme voimakkaasti hoitojen, ennaltaehkäisyn ja terveydenhuoltopalvelujen yleisen saatavuuden parantamista sekä tiedotuksen ja valistuksen tehostamista hivin ja aidsin torjunnassa.

Olemme kuitenkin sitä mieltä, että lisääntymisterveysoikeudet, joihin abortti kuuluu, ovat ihmisten omantunnon kysymys ja että tämän päätöslauselman ehdotukset kajoavat liikaa itsenäisten valtioiden oikeuksiin päättää itse terveydenhuolto- ja aborttipolitiikastaan.

Näistä syistä ECR-ryhmä päätti äänestää tyhjää päätöslauselmaa koskevassa äänestyksessä.

Päätöslauselmaesitys: Rypäleammuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen voimaantulo 1. elokuuta 2010 ja EU:n rooli (RC-B7-0413/2010)

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Rypäleammuksia koskevan yleissopimuksen tavoitteena on kieltää rypäleammusten käyttö, valmistus, varastointi ja siirto kyseisen aseluokan osalta sekä varmistaa niiden poistaminen ja tuhoaminen. Kannatin yhteistä päätöslauselmaesitystä, jossa kehotetaan kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan yleissopimus, jotta unioni voisi liittyä siihen. Näin ollen on elintärkeää ryhtyä tarvittaviin toimiin, jotta jäsenvaltiot, jotka eivät vielä ole ratifioineet sopimusta, voisivat sen tehdä. Yleissopimuksen jo allekirjoittaneista jäsenvaltioista on sanottava, että sopimuksen voimaantulo antaa niille mahdollisuuden ryhtyä sopimuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin, kuten esimerkiksi tuhoamaan varastoja, eliminoimaan jäljellä olevia aseita sekä toimittamaan tukea uhreille.

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Allekirjoitin rypäleammuksia koskevan yleissopimuksen voimaantuloa ja EU:n roolia käsittelevän päätöslauselmaesityksen ja äänestin sen puolesta. En tehnyt niin ainoastaan siksi, että kyse on äärimmäisen tärkeästä asiasta vaan myös sen vuoksi, että Kreikka kuuluu valitettavasti niihin maihin, jotka eivät ole vielä allekirjoittaneet yleissopimusta. Kaikkien valtioiden on pantava yleissopimus välittömästi täytäntöön. Rypäleammukset aiheuttavat yleensä paljon kuolemia ja ovat suureksi vaaraksi ihmisille etenkin, jos niitä käytetään asuinalueiden läheisyydessä. Rypäleammuksilla on edelleen traagiset seuraukset myös konfliktien päätyttyä, koska niiden käyttö aiheuttaa ihmisille lukuisia vammoja ja kuolemia, sillä usein lapset tai muut pahaa aavistamattomat uhrit löytävät maahan jääneet räjähtämättömät patruunat.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Kaikki maat, joiden tuoreessa muistissa on osallistuminen sotaan, tietävät rypäleammusten tuhoisat seuraukset. On siis täysin perusteltua, että parlamentti kannattaa niiden kieltämistä ja hävittämistä. Pelkään kuitenkin, että poliitikkojen tahto ja yleissopimuksen ratifiointi useissa valtioissa eivät ehkä riitä haluttujen tulosten nopeaan saavuttamiseen.

Näin ollen päätöslauselma on eittämättä tärkeä askel oikeaan suuntaan, ja Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden velvollisuutena on tukea sitä.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. − (PT) Kun otetaan huomioon Euroopan unionin eittämätön rooli rauhan ja turvallisuuden sekä kansojen vapauden, elämän, ihmisoikeuksien ja elämänlaadun kunnioittamisen puolustajana, kannatan tätä päätöslauselmaa ja korostan tarvetta antaa pikaisesti myönteinen vastaus kaikille jäsenvaltioille osoitettuun kehotukseen allekirjoittaa ja ratifioida "viipymättä" rypäleammuksia koskeva yleissopimus. Haluan korostaa sitä tosiasiaa, että rypäleammukset ovat äärimmäisen tappavia ja vakava riski siviileille vielä konfliktien jälkeenkin. Tämänkaltaisten räjähdysaineiden uhreiksi joutuvat valitettavasti useimmiten lapset. Kannatan Euroopan sitoutumista ihmisiä umpimähkään tappavien aseiden leviämisen vastaiseen taisteluun ja toivon, että jäsenvaltiot ja EU:n toimielimet toimisivat tältä osin yhdenmukaisesti ja päättäväisesti kolmansien maiden kanssa.

  Paweł Robert Kowal (ECR), kirjallinen. – (PT) Päätöslauselmaesityksemme on tasapainoinen. Päätöslauselmassa kiitellään rypäleammuksia koskevan yleissopimuksen allekirjoittaneita ja ratifioineita jäsenvaltioita, mutta myös tunnustetaan, että jotkin jäsenvaltiot eivät vielä tässä tilanteessa ole valmiita allekirjoittamaan sopimusta. Päätöslauselmassamme kehotetaan näitä maita (myös esimerkiksi Puolaa) ryhtymään toimiin eri vaatimusten täyttämiseksi (näitä ovat muun muassa räjähtämättömien ammusten määrän huomattava vähentäminen sekä leviämissäteen pienentäminen), minkä tuloksena vähennetään mahdollisia siviilikuolemia. Nämä toimet liittyvät tavanomaisia aseita koskevan yleissopimuksen lisäpöytäkirjaan. Tämän tien ovat Puolan lisäksi EU:n jäsenvaltioista valinneet Suomi, Latvia, Viro, Romania ja Slovakia sekä Yhdysvallat.

  Sabine Lösing ja Sabine Wils (GUE/NGL), kirjallinen. − (EN) Yhteisessä päätöslauselmaesityksessä on valitettavasti johdanto-osan kappaleita, joissa on myönteinen viittaus Euroopan turvallisuusstrategiaan sekä yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan, joita minä ja ryhmäni emme hyväksy. Rypäleammuksia koskeva yleissopimus (jonka 107 maata on hyväksynyt) on kuitenkin hyvin tärkeä, minkä vuoksi minä ja GUE/NGL-ryhmä allekirjoitimme yhteisen päätöslauselman rypäleammuksia koskevan yleissopimuksen voimaantulosta ja EU:n roolista, koska päätöslauselma on nähtävä suurena onnistumisena pyrittäessä rypäleaseiden kieltämiseen.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. − (PT) Rypäleammuksia koskevan yleissopimuksen allekirjoittaminen 20 jäsenvaltiossa on oiva osoitus EU:n sitoutumisesta umpimähkään tappavien aseiden leviämisen torjuntaan. Emme saa unohtaa, että juuri tällaiset aseet ovat pääsyynä tuhansien siviilien kuolemaan, koska ne tappavat umpimähkään etenkin lapsia ja muita vaarasta tietämättömiä viattomia ihmisiä.

  Willy Meyer (GUE/NGL), kirjallinen. – (ES) Yhteisessä päätöslauselmaesityksessä on valitettavasti sellaisia myönteisiä viittauksia Euroopan turvallisuusstrategiaan sekä yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan, joita minä ja ryhmäni emme hyväksy. Rypäleammuksia koskeva yleissopimus (jonka 107 maata on hyväksynyt) on kuitenkin hyvin tärkeä, minkä vuoksi myös minä ja ryhmäni eli Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto hyväksymme yhteisen päätöslauselman tämän yleissopimuksen voimaantulosta ja EU:n roolista. Yhteistä päätöslauselmaa voidaan mielestäni pitää rypälepommien kieltämiseen johtavana edistysaskeleena, joten äänestin sen puolesta.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. − (DE) Rypäleammukset ovat petollisimpia aseita, koska ne tappavat lähinnä viattomia ihmisiä, kun niitä käytetään. Varsinkin lapset saattavat vahingossa laukaista räjähtämättömiä laitteita ja haavoittua vakavasti. Rypäleammuksia koskevalla yleissopimuksella, jonka on allekirjoittanut 20 jäsenvaltiota, kielletään rypäleaseiden käyttö sekä vaaditaan maita tuhoamaan rypäleammusvarastonsa. Yhdyn päätöslauselmaan, sillä rypäleammuksista tehty yleissopimus on ensimmäinen askel oikeaan suuntaan pyrittäessä kieltämään lopullisesti näiden tappavien aseiden käyttö. Äänestin kuitenkin päätöslauselmaa vastaan, sillä en usko, että sopimuksella voitaisiin pakottaa maita kieltämään rypäleammukset.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Euroopan parlamentti on lähettänyt ylivoimaisella ääntenenemmistöllä vahvan viestin siitä, että se vastustaa tätä sota- ja konfliktialueilla ihmisiin kohdistuvaa salakavalaa uhkaa. Rypäleammukset ovat tähän päivään mennessä vahingoittaneet tuhansia ihmisiä: uhrit ovat lähes poikkeuksetta siviilejä ja hyvin usein varsinkin lapsia, jotka sekoittavat pikkupommit palloihin ja leluihin. Näin ollen Euroopan parlamentti otti ainoan mahdollisen kannan tähän umpimähkäisesti tappavaan epäinhimilliseen aseeseen: parlamentti nimittäin vastusti yksimielisesti rypäleammusten käyttöä Euroopassa ja muualla maailmassa. Euroopan parlamentti vaatii kaikkia niitä jäsenvaltioita ja ehdokasvaltioita, jotka eivät ole vielä allekirjoittaneet tai ratifioineet tätä kansainvälistä rypäleammuksia kieltävää yleissopimusta, tekemään niin mahdollisimman pian ja mieluiten vuoden loppuun mennessä. Me vihreät saimme läpi vaatimuksemme niiden maiden nimeämisestä, joita ei ole vielä nimetty, jotta kansalaisyhteiskunta voisi siten harjoittaa painostusta siellä, missä se on eniten tarpeen. Viro, Suomi, Kreikka, Latvia, Puola, Romania, Slovakia ja Turkki eivät ole vielä allekirjoittaneet tai ratifioineet sopimusta. Bulgaria, Kypros, Tšekin tasavalta, Unkari, Italia, Liettua, Alankomaat, Portugali ja Ruotsi ovat alekirjoittaneet sopimuksen, mutta niiden on vielä ratifioitava se omissa parlamenteissaan.

  Geoffrey Van Orden (ECR), kirjallinen. − (EN) ECR-ryhmä kannattaa vahvasti kaikkia toimia, joilla pyritään minimoimaan taisteluihin osallistuvien ja siviilien kärsimykset, joten se äänesti tämän päätöslauselman puolesta. Olemme kuitenkin sitä mieltä, ettei armeijoidemme toiminnan tehokkuutta tai turvallisuutta pidä millään tavoin heikentää. Siksi meidän on oltava varmoja, etteivät rypäleammukset (sellaisina kuin ne määritellään rypäleammuksista tehdyssä yleissopimuksessa) käsitä ammuksia, jotka tuhoutuvat tai kytkeytyvät pois toiminnasta itsestään: toisin sanoen kyse on maidemme vastuullisten armeijoiden käyttämistä ammuksista.

En hyväksy päätöslauselman 10 kohdassa olevaa sanamuotoa, jonka mukaan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa kehotetaan tekemään kaikkensa, "jotta unioni liittyisi rypäleammuksia koskevaan yleissopimukseen". Yksi Lissabonin sopimuksen monista valitettavista seurauksista on se, että nyt myös EU voi liittyä kansainvälisiin sopimuksiin. Tämän pitäisi olla itsenäisten valtioiden etuoikeus eikä EU:n kaltaisten järjestelmien, vaikka onkin selvää, että jotkut yrittävät valitettavasti tehdä EU:sta itsenäisen valtion.

Mietintö: George Lyon (A7-0204/2010)

  Roberta Angelilli (PPE), kirjallinen. − (IT) Yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) on yksi Euroopan unionin tärkeimmistä politiikanaloista, eikä YMP:n uudistusta, kuten ei mitään muutakaan uutta maatalousalan lainsäädäntöä, voida Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen hyväksyä ilman parlamentin suostumusta.

Viljelijät valmistavat tuotteita koko yhteiskunnan tarpeisiin, mutta YMP ei koske yksistään heitä, sillä maatalouden, ympäristön, biologisen monimuotoisuuden, ilmastonmuutoksen sekä luonnonvarojen, kuten veden ja maan, kestävän hoidon välillä on tietty yhteys. Myös maatalouden sekä EU:n valtaisan maaseutualueen asianmukaisen taloudellisen ja sosiaalisen kehittämisen välillä on selkeä yhteys. Viljelijät tuottavat myös ruokaa, jota tarvitsemme pysyäksemme hengissä.

Tämä YMP:n tulevaisuutta käsittelevä alustava päätöslauselma edustaa meidän Euroopan parlamentin jäsenten panosta keskustelussa siitä, kuinka YMP:n uudistus pitäisi toteuttaa, kun uusi monivuotinen talousarvio otetaan käyttöön vuonna 2013, sekä siitä, miten uuden yhteisen maatalouspolitiikan kehittämisprosessia ohjaavat perusperiaatteet pitäisi määrittää. Parlamentti on tässä äänestyksessä keskittynyt tapaan kohdata uudet haasteet, joita ovat muun muassa ilmastonmuutoksen torjunta, elintarvikkeiden saannin turvaaminen, elintarvikkeiden laatu, yritysten kilpailukyky sekä viljelijöiden tulot.

  Charalampos Angourakis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Mietinnössä YMP:n tulevaisuudesta vuoden 2013 jälkeen ajetaan yhtenäistä EU:n politiikkaa, jolla köyhät tilat erotetaan keskisuurista tiloista ja jolla vahvistetaan kapitalistisen suurmaataloustuotannon asemaa. YMP:n uudistusten yhteydessä toteutettavalla väliarvioinnilla (niin sanotulla terveystarkastuksella) sekä WTO:n päätöksillä on ollut rajut vaikutukset köyhiin keskisuuriin tiloihin. Ennen liittymistään Euroopan talousyhteisöön ja EU:hun Kreikka oli maataloustuotteiden viejä, mutta nykyään se kuluttaa 2,5 miljardia euroa tuodakseen maahan tuotteita, joita se voi itse valmistaa. Maataloussektorilta häviää 20 000 työpaikkaa vuosittain, tuotanto on hiipumassa, maatalousalan tulot laskivat 20 prosentilla vuosina 2000–2008 ja vuosittainen bruttotuotto on 1 200–9 600 euroa 75 prosentilla tiloista.

Mietinnössä pidetään pienille ja keskisuurille tiloille aiheutuneita tuskallisia seurauksia menestyksenä. Mietinnön tavoitteena on mukauttaa YMP monopolipääoman maatalousstrategiaan, kuten käy ilmi EU 2020 -strategiasta: siinä nimittäin puhutaan "kilpailukykyisestä maataloudesta", suurista maatalousalan yhteisyrityksistä, joiden omistukseen maa ja yhteisön tuet keskittyvät köyhien keskisuurten tilojen kustannuksella, sekä kilpajuoksusta EU:n ja globaalien markkinoiden osuuksien saamiseksi. Samansuuntainen on myös komission päätös keskeyttää tai lopettaa yhteisötuet ja maataloustuet kaikissa niissä jäsenvaltioissa, jotka eivät noudata vakaussopimuksen finanssikurivaatimuksia.

  Elena Oana Antonescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Maa-, metsä- ja kalatalous työllistää nykyisin suoraan 13,6 miljoonaa EU:n jäsenvaltioiden kansalaista, ja 5 miljoonaa kansalaista työskentelee maatalouden elintarviketeollisuuden parissa. Näiden alojen vuosituotanto EU:ssa on yli 337 miljardia euroa.

Kun otetaan huomioon, että EU:n on turvattava kansalaistensa elintarvikkeiden saanti sekä maatalouden eri osa-alueiden pitkäaikainen kehitys, maataloudessa on toteutettava suuria muutoksia tuotannon ylläpitämiseksi nyt, kun alan on sopeuduttava nykyisiä ympäristövaatimuksia tiukempiin vaatimuksiin.

Maanviljelyn vähentämiseen tähtäävä politiikka, jonka tavoitteena on torjua ilmastonmuutosta, pienentää viljelypinta-alaa ja tuo lisävaatimuksia maataloustuotantoon, kun tavoitteena on lieventää ilmastonmuutoksen vaikutuksia ympäristöön. Myös EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa on mukautettava uuteen taloudelliseen ja sosiaaliseen ympäristöön sopivaksi paikallisesti ja eri alueilla niin, että otetaan huomioon energiakustannusten nousu.

Mietinnössä on aivan oikein tunnistettu yhteisen maatalouspolitiikan keskeiset ongelmat, jotka on ratkaistava vuoden 2013 jälkeen, joten äänestin sen puolesta.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) George Lyon mietinnöllä pyritään varmistamaan ja parantamaan yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuutta vuoden 2013 jälkeen pitämällä mielessä talouskriisi sekä jäsenvaltioiden, veronmaksajien, viljelijöiden ja kuluttajien vakavat taloudelliset vaikeudet. Euroopan unionin on näin ollen vastattava kasvavaan väestöpaineeseen sekä sisämarkkinoiden kysynnän kasvuun. Mutta kuten tässä mietinnössäkin (jonka puolesta äänestin) tarkennetaan, kyse ei ole pelkästään tuotannon tehostamisesta. YMP:n ja viljelijöiden haasteena on lähinnä se, että entistä pienemmällä viljelyalalla sekä vesi- ja energiamäärällä on kyettävä tuottamaan entistä enemmän elintarvikkeita. Tällä täysistuntojaksolla on jätetty useita tarkistuksia. Äänestin etenkin tarkistuksen 1 puolesta, koska siinä korostetaan maataloustuotteiden korkeaa ravintoarvoa. Sitä vastoin äänestin tarkistusta 2 vastaan, koska siinä kehotetaan poistamaan YMP:n kaksipilarinen järjestelmä.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen taustalla ovat talouskriisi sekä jäsenvaltioiden, veronmaksajien, viljelijöiden ja kuluttajien vakavat taloudelliset vaikeudet. Uuden YMP:n on mukauduttava muuttuvaan eurooppalaiseen ja maailmanlaajuiseen ympäristöön sekä vastattava moniin haasteisiin. Eurooppalaisella maataloudella on voitava varmistaa kuluttajien elintarvikkeiden saanti sekä auttaa ruokkimaan koko maailman ihmiset, joiden määrä kasvaa koko ajan. Tehtävästä tulee varsin vaikea, sillä energiakriisi, energiakustannusten nousu sekä tarve vähentää kasvihuonekaasupäästöjä rajoittavat tuotannon lisäämistä. Lisäksi ilmastonmuutos sulkee pois mahdollisuuden tuoda suuria määriä lisämaata tuotannon piiriin, minkä seurauksena EU:n maataloudessa ja globaalissa maataloudessa on kyettävä tuottamaan entistä enemmän elintarvikkeita entistä pienemmällä viljelyalalla sekä vesi- ja energiamäärällä. Olen sitä mieltä, että YMP:n peruskivenä olisi edelleen oltava Euroopan maatalouden kilpailukyvyn varmistaminen suhteessa sen kauppakumppaneihin (joita tuetaan avokätisesti), kuten Yhdysvaltoihin, Japaniin, Sveitsiin tai Norjaan, jolloin EU:n viljelijöille voitaisiin tarjota tasaveroiset kaupankäyntiedellytykset. Lisäksi on edelleen tuettava maatalousalan toimintaa koko Euroopassa paikallisen ruoantuotannon ja tasapainoisen aluekehityksen turvaamiseksi.

  Bastiaan Belder (EFD), kirjallinen. − (NL) Kollegani George Lyonin valiokunta-aloitteinen mietintö on tärkeä. Euroopan komissio tietää nyt Euroopan parlamentin kannan mietintöön, joka sen on otettava huomioon uusia ehdotuksia jättäessään. Oma puolueeni katsoo, että yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) jatkuu vuoden 2013 jälkeen. Maatalous on tärkeä asia kansalaisille. Elintarvikkeiden saannin turvaaminen, ympäristökysymykset, eläinten hyvinvointi sekä ilmasto ovat asioita, joihin maataloudella voidaan vaikuttaa suuresti. Päättäväistä maatalouspolitiikkaa on kuitenkin tuettava riittävällä rahoituksella. Maatalouteen liittyy haasteita, joita olemme jo tuoneet esille, ja lisää voitettavia haasteita on tulossa. Unionissa on nyt mukana suuri määrä jäsenvaltioita. Kannatan tätä mietintöä, sillä siinä kehotetaan osoittamaan vuoden 2013 jälkeiseen talousarvioon aiemman tukitason kanssa vertailukelpoiset varat. Näin ollen on tarpeen tehdä joitakin muokkailuja. Ensinnäkin menettelyjä on yksinkertaistettava ja byrokratiaa vähennettävä. Lisäksi meidän on luovuttava tukimallista, joka ei takaa tukea kaikille viljelijöille, ja otettava tilalle pinta-alaan perustuva malli. Siirtymäkausi, jonka aikana etenemme varovaisesti, on tässä suhteessa äärimmäisen tärkeä.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. − (IT) Uuden yhteisen maatalouspolitiikan on ohjelmakauden 2007–2013 päättyessä vastattava viljelijöidemme puolesta valtavaan haasteeseen: haasteena on nimittäin varmistaa vähintään samantasoinen tukitaso kuin aiemmin sekä jakaa tuet tasapuolisesti vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden kesken paitsi hehtaarien myös muiden objektiivisten arviointikriteerien perusteella. Äänestin George Lyonin mietinnön puolesta, koska tuen täysin mietinnön tavoitteita, jotka koskevat tuen alueellistamista ja säilyttämistä tuotantoon sidottuna herkillä maatalousalueilla ja -aloilla. Uskon myös maantieteellisten indikaattoreiden edistämiseen tähtäävän politiikan merkitykseen, menettelyjen yksinkertaistamiseen kolmansista maista peräisin olevan tuonnin osuutta koskevien EU:n vaatimusten mukaisesti sekä elintarvikeketjun eri osapuolten aseman vahvistamiseen.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. − (PT) Mietinnössä annetaan maatalouspolitiikalle strateginen rooli elintarviketurvassa ja kestävässä kehityksessä. Ympäristöystävällisten tekniikoiden kehittäminen maataloudessa tarjoaa valtavat mahdollisuudet työpaikkojen luomiselle, ja näillä tekniikoilla voidaan edesauttaa ratkaisevasti Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista. Euroopan parlamentti on ottanut tässä mietinnössä kantaa yhteisen maatalouspolitiikan uudistamiseen ja rahoittamiseen vuoden 2013 jälkeen. Mietinnössä käsitellään myös maatalouspolitiikan ja ilmastonmuutoksen torjunnan välistä yhteyttä.

  Ole Christensen, Dan Jørgensen, Christel Schaldemose ja Britta Thomsen (S&D), kirjallinen. − (DA) Toteaisin seuraavaa koko mietinnän osalta: Tanskan sosiaalidemokraatit päättivät äänestää EU:n maatalouspolitiikan tulevaisuutta vuoden 2013 jälkeen käsittelevää mietintöä vastaan, sillä mielestämme siinä ei ilmaista aitoa halua pyrkiä kipeästi kaivattuun uudistukseen. Olisimme toivoneet, että EU olisi ottanut ohjat käsiinsä ja päättänyt lopettaa kaikki vientitukimaksut viimeistään vuoteen 2013 mennessä muiden WTO:n kauppakumppanien toimista riippumatta. Tätä ei kuitenkaan ole mietinnössä. Tukien maksamisen osalta olisimme toivoneet, että ympäristön, ilmaston ja kestävän kehityksen suhteen olisi asetettu nykyisiä kunnianhimottomia vaatimuksia korkeammat vaatimukset. Näin ei mietinnössä kuitenkaan tehty. Olisimme myös toivoneet, että maataloustuen osuutta EU:n talousarviossa olisi vähennetty merkittävästi. Tätäkään ei mietinnössä tehty. Tästä syystä me Tanskan sosiaalidemokraatit emme voi tukea EU:n maataloustukia vuoden 2013 jälkeen käsittelevää lopullista mietintöä.

Tarkistus 3: Tanskan sosiaalidemokraattien mielestä EU:n tuet olisi poistettava EU:n maatalouspolitiikasta. Kestävään kehitykseen perustuvaa maataloutta olisi voitava ohjata vapaan ja oikeudenmukaisen kaupan periaatteella. Äänestimme tätä tarkistusta vastaan, sillä se on mielestämme ristiriitainen, koska siinä kannatetaan EU:n tukien maksamista vapaata ja oikeudenmukaista kauppaa vääristämättä. Nykyiset EU:n tukijärjestelmät nimenomaan vääristävät vapaata ja oikeudenmukaista kauppaa.

  Vasilica Viorica Dăncilă (S&D), kirjallinen. – (RO) Sanoin päättäväisesti "kyllä" sille, että sekä uusien että vanhojen jäsenvaltioiden viljelijöille maksetaan edelleen vuodesta 2013 eteenpäin tasapuolisesti maataloustukea, jolloin voidaan korjata epäkohtia unioniin hiljattain liittyneissä jäsenvaltioissa, kuten Romaniassa.

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Olemme käännekohdassa, kun pitää määritellä yhteisen maatalouspolitiikan tulevaa uudistusta. Tämä kysymys koskee luonnollisesti paitsi Euroopan kansalaisia myös kaikkia maailman ihmisiä. Sen vuoksi uudistuksen ei pitäisi olla asiantuntijoiden vaan viljelijöiden ja kuluttajien asia. Meidän on mietittävä uudelleen uuden yhteisen maatalouspolitiikan yleistavoitteet. Eurooppalaisilla on uusia odotuksia elintarvikkeiden tuotannon ja saannin suhteen. He haluavat maataloutta, jossa otetaan huomioon ympäristö ja jossa täyttyvät ruoan laatuun, jäljitettävyyteen, elintarviketurvaan sekä hiilijalanjälkeen kohdistuvat tiukat vaatimukset. Uuden maatalouspolitiikan olisi sovittava myös globaaliin visioon, jossa on yksi suuri haaste: maatalouden on voitava vastata elintarvikkeiden tarpeen kaksinkertaistumiseen vuoteen 2050 mennessä tilanteessa, jossa vedestä on puutetta, viljelykelpoisen maan määrä vähennee ja energiavarat on jaettava uudelleen ilmastonmuutoksen torjunnan sanelemana. Maatalousmarkkinoiden globaali järjestäminen on ajateltava uudelleen ottamalla huomioon kaksi seuraavaa tekijää, joihin maatalouden on keskeisesti perustuttava: näitä ovat elintarviketurvan varmistaminen sekä pienviljelijöiden ja heidän perheittensä elinkeinon turvaaminen sekä meillä Euroopassa että maailman köyhimmissä maissa.

  Diane Dodds (NI), kirjallinen. − (EN) Äänestin mietinnön puolesta, mutta minun on pakko korostaa, että tukeni on sidoksissa siihen, että komissio ottaa huomioon ja varmistaa monien tavoitteiden täyttymisen, jotka esitetään seuraavassa:

1. YMP:hen on voitava osoittaa varat, joilla voidaan turvata viljelijöidemme riittävät ja varmat tulot sekä kuluttajien elintarvikkeiden saanti.

2. Pilariin 1 kuuluvat tuet on säilytettävä, jotta viljelijät voidaan palkita työstään ja jotta voidaan turvata maatalouden suorat tuet.

3. Meidän on määriteltävä, mitä me tarkoitamme YMP:n tukien oikeudenmukaisella jaolla, ja meidän on tarkistettava tuotantokustannuksia. Pinta-alaan perustuvat tuet, jotka ovat Pohjois-Irlannin nykyistä tukitasoa pienemmät, tuhoaisivat jo ennestäänkin henkihieverissä olevan alan. Tukien vaihtelu alueittain on elintärkeä asia.

4. Meidän on säilytettävä markkinoiden valvontatoimet, joilla säädellään hintojen vaihtelua ja taataan alan kannattavuus.

  Leonidas Donskis (ALDE), kirjallinen. – (LT) Yhteistä maatalouspolitiikkaa käsittelevä Euroopan parlamentin päätöslauselma merkitsee kunnianhimoista ja kohdennettua uudistusta. Sekä minä että Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä tuemme sitä. Tärkeintä on, että mietinnössä tunnustetaan uusien jäsenvaltioiden viljelijöille aiheutetut vääryydet. Päätöslauselmassa meitä kehotetaan täyttämään EU:hun vuoden 2004 jälkeen liittyneiden 12 uuden jäsenvaltion odotukset sekä kohtelemaan niitä oikeudenmukaisesti Euroopan unionin rahaa jaettaessa. Euroopan parlamentin toimivaltaa maatalousasioissa on lisätty Lissabonin sopimuksen tultua voimaan, joten toivon, ettei neuvosto palaa vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden viljelijöille maksettavien suorien tukien epäoikeudenmukaiseen järjestelmään eikä hyväksy yleistä lisärahoitusta, joka saattaisi vahingoittaa oikeudenmukaista kilpailua EU:n yhtenäismarkkinoilla. Uudella YMP:llä olisi voitava varmistaa, että viljelijät saavat tehokasta ja kohdennettua tukea, josta koko yhteiskunnan ja etenkin kuluttajien olisi voitava hyötyä. Mietinnössä käsitellään elintarviketurvaa sekä korkealaatuisten ja kohtuuhintaisten tuotteiden saantia. Liberaalina voin kannattaa nykyistä YMP:n talousarviota vain, jos uudella yhteisellä maatalouspolitiikalla voidaan tuoda lisäarvoa markkinoita vahingoittamatta, jos sillä voidaan lisätä EU:n kilpailukykyä kauppakumppaniensa suhteen, luoda työpaikkoja sekä edistää maatalouden ja maaseudun tasapainoista kehittämistä niin, että turvataan ympäristön ja maiseman säilyttäminen. Euroopan parlamentin ehdottamat uudistukset ovat myönteinen askel, johon minä ja Euroopan liberaalien ryhmä suhtaudumme myönteisen odottavasti.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin YMP:n tulevaisuutta vuoden 2013 jälkeen käsittelevän mietinnön puolesta, sillä on tarpeen parantaa yhteistä maatalouspolitiikkaa ja varmistaa sen riittävä rahoitus, jotta voidaan vastata Euroopan maatalouden haasteisiin, joita ovat esimerkiksi ilmastonmuutos, elintarviketurva sekä alan korkea laatu ja kilpailukyky.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. − (PT) Äänestin tähän ehdotukseen tehtyä tarkistusta 69 vastaan, koska se vaarantaa yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) globaalin järjestämisen ja Portugalin maatalouden edut, koska siinä esitetään rakenteellisten toimien rahoituksen peruuttamista ilman, että varmistetaan rahoituksen korvaaminen ensimmäiseen pilariin tehtävin muutoksin. Ehdotukseen liittyy lisäksi ongelmia menettelyissä, joilla unionin varoja jaetaan tulevaisuudessa viljelijöille, vaikka nykyistä järjestelmää pitäisi yksinkertaistaa eikä monimutkaistaa entisestään. Korostaisin myös sitä, että Portugalin valtio on tuhlannut satoja miljoonia euroja ensimmäisen pilarin varoihin. Toisen pilarin lakkauttaminen ja joidenkin toimien siirto toisesta pilarista ensimmäiseen aiheuttavat sen, että monet nykyisin tuetut toimet menettävät tukensa, koska tukeminen on ilmeisesti talousarvion kannalta mahdotonta, mikä puolestaan heikentää YMP:tä. Totuuden nimissä emme voi ymmärtää, mitä hyötyä YMP:n varojen mahdollisesta siirtämisestä muuhun politiikkaan voisi olla. Sitä vastoin kannatamme toimia, joilla turvataan ainoan EU:n aidosti yhteisen politiikan säilyminen.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) YMP on nostanut tuottavuutta, taannut elintarvikkeiden toimitusvarmuuden sekä tarjonnut kuluttajille laadukkaita tuotteita kohtuuhintaan. Uusi YMP joutuu vastaamaan uusiin ja pakottaviin haasteisiin ja sen olisi voitava tarjota tulevaisuutta varten toimintapuitteet, jotka perustuvat vakauteen, ennustettavuuteen ja joustavuuteen kriisien aikoina.

YMP:n uudistusta olisi tarkistettava talouskriisin ja ilmastonmuutoksen torjunnan yhteydessä, ja YMP:n globaali kilpailukyky on voitava säilyttää. Maatalousalan odotetaan voivan edesauttaa merkittävästi uuden Eurooppa 2020 -strategian ensisijaisten tavoitteiden saavuttamista ilmastonmuutoksen torjunnassa, innovaatioissa, uusien työpaikkojen luomisessa vihreän kasvun avulla sekä turvallisten ja laadukkaiden elintarvikkeiden tarjoamisessa Euroopan kuluttajille.

YMP:ssä olisi kuitenkin mielestäni oltava etusijalla niin sanottujen ensimmäisen sukupolven julkisten hyödykkeiden tuotanto, ja sen ohjaavana periaatteena olisi oltava jäsenvaltioiden omavaraisuus elintarvikkeiden suhteen. Kannatan myös maitotuotemarkkinoiden sääntelyä aina tuotannosta markkinointiin asti. Tältä osin olisi mielestäni elintärkeää säilyttää maitokiintiöt.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) välttämättömiin perusteellisiin muutoksiin olisi kuuluttava muun muassa seuraavat asiat: otetaan käyttöön periaatteellinen oikeus ruokaan ja omavaraisuuteen ruoan suhteen; asetetaan etusijalle tämä omavaraisuus sekä eri maiden ja alueiden valmiudet kehittää tuotantoaan vastaamaan kotimaan tai alueiden ruokatarpeita; tuetaan toimia, joilla edistetään paikallista tuotantoa ja otetaan huomioon paikallinen ympäristö; suojellaan vesi- ja maavaroja; nostetaan geenimuuntelusta vapaiden elintarvikkeiden osuutta sekä edistetään viljelijöiden käyttämien siementen biologista monimuotoisuutta sekä kotimaisen karjan lajien monipuolisuutta. Tämä oli niiden useiden eri tarkistusten ydin, joita jätimme keskustelun kohteenamme olevaan mietintöön.

Se, että parlamentin suurimmat puolueryhmät hylkäsivät tämän tarkistuksen ja sen sisältämät periaatteet, vain paljastaa tien, jota ne aikovat kulkea. Tämä tie pannaan merkille myös mietinnössä. Vaikka kannatan joitakin tärkeitä näkökohtia, kuten YMP:n uudelleen kansallistamisen vastustamista, kokonaismäärärahojen vähentämisen vastustamista sekä vaatimusta jakaa entistä oikeudenmukaisemmin tuet maiden ja tuottajien kesken, mietinnössä pidetään kiinni YMP:n aiemmissa uudistuksissa vallinneista näkemyksistä, kuten maatalousmarkkinoiden täydellisestä vapauttamisesta ja YMP:n alistamisesta EU:n WTO:ssa käymien neuvottelujen intresseihin. Emme voi hyväksyä tällaista näkemystä.

  Anne E. Jensen (ALDE), kirjallinen. − (DA) Tanskan liberaalipuolueen kolme jäsentä äänesti tänään EU:n maatalouspolitiikkaa vuoden 2013 jälkeen käsittelevän mietinnön puolesta. EU:n maatalousbudjetista on annettu vain muutamia lausuntoja, joista emme ole samaa mieltä. Tanskan liberaalipuolue jatkaa työtään EU:n maataloustukien asteittaisen poistamisen parissa. Yleisesti ottaen mietinnössä kuitenkin pyritään lujittamaan ja viemään eteenpäin EU:n maatalouspolitiikassa viime vuosina toteutettuja uudistuksia.

  Elisabeth Köstinger (PPE), kirjallinen. − (DE) Uuden yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) on tarkoitus tulla voimaan Euroopan maataloudessa vuodesta 2014 eteenpäin. Lyonin mietintö on johdanto kolmen ensi vuoden aikana käytäville tiiviille neuvotteluille YMP:stä vuoden 2013 jälkeen. Euroopan parlamentilla on ensimmäistä kertaa EU:n maatalousuudistuksessa täydet yhteispäätösvaltuudet ja tärkeän neuvottelijan asema jäsenvaltioiden, neuvoston ja Euroopan komission kanssa. Euroopan parlamentti viitoittaa Lyonin mietinnön alustavien ehdotusten myötä selkeän suunnan: selkeä sitoumus kahden pilarin yhteiseen maatalouspolitiikkaan, suorat tuet ja maaseudun kehittäminen, jotka on myös säilytettävä vuoden 2013 jälkeisessä maatalousmallissa. Vain YMP:llä, jonka rahoitus seuraavalla rahoituskaudella säilytetään vähintään vuoden 2013 talousarvion tasolla, voidaan varmistaa monitoiminen maatalous koko Euroopassa ja siten laadukkaiden elintarvikkeiden saanti. Etenkin kotimaalleni Itävallalle on löydyttävä sopiva malli, jolla voidaan turvata pienten tilojen asema ja mahdollistaa elinkelpoinen tasapaino vuoristoalueilla. Ruokatuotannon ohella maataloudella voidaan edesauttaa merkittävästi myös kulttuurimaiseman suojelua. Kannatan Lyonin mietintöä, sillä siihen on sisällytetty tarkistukseni, joka koskee maatalouden turvaamista EU:ssa ja vuoristoalueilla ja joka tarjoaa vakaat tulevaisuuden näkymät nuorille viljelijöille.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Euroopan maatalous tarvitsee mielestäni edelleen sellaista yhteistä politiikkaa, jolla voidaan ehkäistä jäsenvaltioiden välisiä väistämättömiä epäsuhtia ja varmistaa yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) rahoittaminen kokonaan ja tasapuolisesti EU:n talousarviosta. Äänestin kuitenkin YMP:n uudelleen kansallistamista vastaan, sillä uusi politiikka tarvitsee riittävän rahoituksen, jotta sitä voitaisiin auttaa entistä paremmin vastaamaan niihin suuriin haasteisiin, joita tämä EU:n elintarviketurvan kannalta ratkaisevan tärkeä ala joutuu kohtaamaan tulevina vuosina. Elintarviketurva on itse asiassa kuluttajien oikeus, joka on varmistettava samalla tavoin kuin "toisen sukupolven" julkiset hyödykkeet, kuten ympäristö, aluekehitys ja eläinten hyvinvointi.

  Marine Le Pen (NI), kirjallinen. – (FR) Kannatan maatalouden tulevaisuutta käsittelevää mietintöä, mutta en sitä vastoin yhdy käsitykseen siitä, että yhteisellä maatalouspolitiikalla olisi saavutettu seuraavat tavoitteet: tasapuolisen elintason varmistaminen, markkinoiden vakauttaminen, korkealaatuisten elintarvikkeiden tuotanto kohtuuhintaan, maaseutualueiden taloustoiminnan kehittäminen sekä elintarviketurvan ja omavaraisuuden varmistaminen. Todellisuus on varsin toinen: ei tarvitse kuin tarkastella Ranskan kaltaisen suuren maatalousmaan tilannetta, jossa maataloustileihin on kirjattu 34 prosentin tulonvähennys.

Kuten ennenkin, vuoden 2013 jälkeisellä YMP:llä ei ole mahdollista suojella viljelijöitä keinottelijoilta ja kiivaalta globaalilta kilpailulta eikä lieventää elintarviketeollisuuden monikansallisten jättiyritysten ja suurten kauppaketjujen ylilyöntejä. Vuoden 2013 jälkeinen YMP jää Euroopan komission ultraliberaalin ja globalisoituneen markkinalogiikan sekä tulevan "vihreän" YMP:n väliin, mistä todellisuudessa hyötyy neokapitalistinen ekobisnes. Tällä logiikalla uhraamme maaseutumme, mutta emme tee sitä köyhien maiden tai epäsuotuisten tai autioituneiden Euroopan alueiden hyväksi, vaan tällä politiikalla perustellaan YMP:n pikaista uudelleen kansallistamista.

  Petru Constantin Luhan (PPE), kirjallinen. – (RO) Maatalous on ja tulee olemaan strateginen ala Euroopan unionin taloudessa ja se joutuu vastaamaan tuleviin haasteisiin ja varmistamaan omavaraisuuden ja elintarviketurvan eurooppalaisille yhteisen maatalouspolitiikan avulla. Äänestin tämän erityisen tärkeän mietinnön puolesta, koska uskon, että yhteinen maatalouspolitiikka tarvitsee seuraavalla ohjelmakaudella tukea konsolidoidusta ja hyvin jäsennellystä talousarviosta, joka pystyy vastaamaan tuleviin haasteisiimme. Minusta meidän pitää luoda tiiviit yhteydet maatalouden kehittämispolitiikan ja aluepolitiikan välille, jotta voimme varmistaa tietyllä alueella toteutettujen samankaltaisten toimien jonkinasteisen yhdenmukaisuuden ja siten edistää alueellista yhteenkuuluvuutta myös Euroopan unionin sisällä. Minusta on myös ehdottomasti tarkasteltava alueiden alueellisia ominaispiirteitä ja ensisijaisia tavoitteita. Meidän on edistettävä yhteisiä normeja ja tavoitteita ottamalla huomioon kunkin alueen erityinen luonne. Tällä tavoin voimme saada Eurooppaan dynaamisen, monitoimisen ja kestävän kehityksen mukaisen maatalouden.

  Astrid Lulling (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin yhteistä maatalouspolitiikkaa vuoden 2013 jälkeen käsittelevän mietinnön puolesta, sillä katson, että Euroopan parlamentti, joka on saanut lisää toimivaltuuksia Lissabonin sopimuksen tultua voimaan, osoittaa selkeästi tällä erinomaisella mietinnöllään ottavansa vastuun uusista tehtävistään.

Parlamentti haluaa säilyttää nimensä veroisen yhteisen maatalouspolitiikan myös vuoden 2013 jälkeen ja varmistaa sille vähintään nykyisen talousarvion suuruiset määrärahat, jotta voidaan taata korkealaatuinen elintarvikkeiden tuotanto ja saanti kaikissa 27 jäsenvaltiossa. Olen iloinen, että tämänsuuntaiset tarkistukseni on sisällytetty mietintöön.

Myös toiveeni siitä, että säilyttäisimme tietyt markkinatoimet viljelijöiden turvaverkkona ja että pitäisimme ennallaan viljelijöiden tuotteistaan saamat hinnat, on myös huomioitu laajasti. Meidän on voitava estää muun muassa ylituotannosta aiheutuvia kriisejä maatalouden turvaamiseksi kaikilla Euroopan alueilla. Meidän on syytä myös säilyttää erityiset välineet, joilla voimme valjastaa tiettyjen alojen tuotantopotentiaalin.

  Véronique Mathieu (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin YMP:n tulevaisuutta käsittelevän mietinnön puolesta ja kannatin etenkin kahden pilarin säilyttämistä. Tämänpäiväinen täysistuntoäänestys Lyonin mietinnöstä on hyvin tärkeä ja symbolinen, koska Euroopan parlamentin jäsenet ottavat ensimmäisinä kantaa ja tekevät ehdotuksia vuoden 2013 jälkeistä yhteistä maatalouspolitiikkaa varten. Luotan täysin komission jäsen Dacian Cioloşiin siinä, että hän ottaa huomioon tämän äänestyksen tulokset ehdotuksista, jotka Euroopan komissio esittelee marraskuussa.

Euroopan maatalouden keskeiset tavoitteet, kuten elintarviketurva, markkinoiden sääntely ja aluesuunnittelu ovat saaneet selkeän vahvistuksen, samoin kuten budjettiseuraukset, joiden on oltava sopusoinnussa YMP:n haasteiden kanssa. Biologista monimuotoisuutta tukevia toimia ei pidä myöskään unohtaa. Biologisen monimuotoisuuden on oltava keskeisellä sijalla YMP:n järjestelmässä, sillä se on nykyisin varsin yleinen osa lajien ja elinympäristön suojelua.

  Erminia Mazzoni (PPE), kirjallinen. − (IT) Vuoden 2009 kriisi osoitti maatalouden tukitoimijärjestelmän puutteet. Kriisi näkyi viljelijöiden tuloissa, jotka putosivat 12 prosenttia, vaikka viljelijöiden tulot ovat jo ennestäänkin noin puolet Euroopan unionin keskiarvosta. Vuoden 2013 jälkeinen strateginen ohjelma on suhteutettava noin 30 miljoonaa työntekijää työllistävän alan vaatimuksiin. Ohjelmaan on sisällytettävä yhteisen maatalouspolitiikan vahvistaminen, asianmukainen finanssipolitiikka sekä talousarvion hoito ottamalla huomioon maatalouden lukuisat suotuisat vaikutukset ympäristöön, terveyteen ja ilmastonmuutokseen. On tärkeää varmistaa kohtuulliset kuluttajahinnat ja tasapuolinen viljelijöiden tulotaso kohdennetun tuen avulla. Maataloudelle on annettava nykyistä suurempi rooli EU 2020 -strategiassa, ja on laadittava ohjelmia järkevää, kestävää ja osallistavaa kasvua varten. Markkinoiden epävakaus lisääntyy sitä mukaan kuin lisätään toimenpiteitä tuotteiden saatavuuden ja kestävyyden varmistamiseksi, koska nykyinen tilanne asettaa Euroopan tuottajat epäedulliseen kilpailuasemaan tuonnin suhteen. Kohtuullisten kuluttajahintojen ja tasapuolisen viljelijöiden tulotason varmistaminen on vaikeaa ilman nykyistä tiukempia sääntöjä, joilla varmistetaan Euroopan etusijaan perustuvan periaatteen noudattaminen.

  Mairead McGuinness (PPE), kirjallinen. − (EN) Lissabonin sopimus on lisännyt Euroopan parlamentin toimivaltuuksia etenkin maatalouspolitiikassa. Lisävaltuudet tuovat lisää myös vastuuta, ja yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) tulevaisuutta vuoden 2013 jälkeen käsittelevän Lyonin mietinnön hyväksyminen osoittaa, että parlamentti suhtautuu vastuuseensa vakavasti. Myönnämme, että YMP on säilytettävä, että riittävät määrärahat on varmistettava ja että elintarviketuotanto kuuluu niiden "julkisten hyödykkeiden" ryhmään, joita viljelijät tuottavat ja joista heidän on saatava korvaus. Äänestimme kaksipilarisen järjestelmän säilyttämisen puolesta. Markkinatukitoimia pidetään YMP:n tärkeänä osana. Hylkäsimme kaikki maatalouspolitiikan uudelleen kansallistamiseen tähtäävät pyrkimykset. Mietinnössä kehotetaan luopumaan historiallisesta maksujärjestelmästä vuoteen 2020 mennessä sekä siirtymään järjestelmään, joka perustuu pinta-alaan ja objektiivisiin kriteereihin. Komission on esiteltävä tätä koskevia ideoita, mutta varovaisesti. Lyonin mietintö antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden joustaa YMP:n mukauttamisessa paikallisten, alueellisten ja kansallisten tarpeiden mukaisesti sekä ottamalla huomioon mahdollisuus liittää tuki uudelleen tuotantoon. Tärkein tavoitteemme on määrärahojen varmistaminen, minkä jälkeen voimme ryhtyä keskustelemaan yksityiskohdista.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Mietinnön ansioksi voidaan lukea se, että siinä tunnustetaan markkinoiden puutteet ja puolletaan ilmastonmuutoksen torjuntaa. Tähän ansiot sitten loppuvatkin. Mietinnössä kannatetaan puutteiden myöntämisestä huolimatta markkinoiden vapauttamista, viljelijöiden reagointia markkinoiden signaaleihin, Euroopan maatalouden kilpailukykyä globaaleilla ja alueellisilla markkinoilla sekä vihreää kapitalismia. Tällaiset toimintapuitteet eivät kuitenkaan mahdollista ilmastonmuutoksen torjuntaa sen enempää kuin hiilidioksidimarkkinat, biopolttoaineet tai geenimuunnellut organismitkaan, joilla mietintö ylvästelee. Päinvastoin tekstissä kannatetaan produktivismia ja viljelykasvien paikallisen viljelyn hävittämistä meiltä ja muualta maailmasta.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. − (PT) Äänestin tähän ehdotukseen tehtyä tarkistusta 69 vastaan, koska se vaarantaa yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) globaalin järjestämisen ja Portugalin maatalouden edut, koska siinä esitetään rakenteellisten toimien rahoituksen peruuttamista ilman, että varmistetaan rahoituksen korvaaminen ensimmäiseen pilariin tehtävin muutoksin. Ehdotukseen liittyy lisäksi ongelmia menettelyissä, joilla unionin varoja jaetaan tulevaisuudessa viljelijöille, vaikka nykyistä järjestelmää pitäisi yksinkertaistaa eikä monimutkaistaa entisestään. Korostaisin myös sitä, että Portugalin valtio on tuhlannut satoja miljoonia euroja ensimmäisen pilarin varoihin. Toisen pilarin lakkauttaminen ja joidenkin toimien siirto toisesta pilarista ensimmäiseen aiheuttaa sen, että monet nykyisin tuetut toimet menettävät tukensa, koska tukeminen on ilmeisesti talousarvion kannalta mahdotonta, mikä puolestaan heikentää YMP:tä. Totuuden nimissä emme voi ymmärtää, mitä hyötyä YMP:n varojen mahdollisesta siirtämisestä muuhun politiikkaan voisi olla. Sitä vastoin kannatamme toimia, joilla turvataan ainoan EU:n aidosti yhteisen politiikan säilyminen.

  Willy Meyer (GUE/NGL), kirjallinen. – (ES) Nykyisellä yhteisellä maatalouspolitiikalla (YMP) autetaan muualle siirrettyä ja spekulatiivista teollisuuden tuotantojärjestelmää, josta hyötyvät suuret maatalousyritykset pienten tuottajien kustannuksella. Tuen irrottaminen tuotannosta suosii suurmaanomistajia ja uhkaa pieniä tiloja ja perhetiloja. EU ei ole muuttanut talouspolitiikkaansa Lissabonin strategian epäonnistumisesta huolimatta. EU ei ole sitoutunut elintarviketurvaan vaan kilpailukykyyn, joka suosii vain suuria monikansallisia yrityksiä. Maatalousalaa on mielestäni pidettävä Euroopan unionin strategisena alana. Sen vuoksi minusta tarvitaan perusteellista YMP:n uudistusta, jotta varmistetaan pientuottajien tuen, maan, siementen ja veden saanti ja jotta voidaan tällä tavoin tukea sosiaalista, produktiivista ja kestävää maatalousmallia.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. − (DE) Maatalous on hiipunut rajusti koko EU:n alueella viimeisten vuosikymmenten aikana. Yhteistä maatalouspolitiikkaa on uudistettu lukemattomia kertoja, ja joka kerralla maataloustukea koskevat säännöt ovat monimutkaistuneet ja byrokratian kustannukset kasvaneet. Tähän liittyen ongelmallista on myös se, että EU vaatii tiukkoja normeja elintarvikkeiden laadussa, eläinten suojelussa ja ympäristönsuojelussa, mutta sallii kuitenkin tuonnin maista, joissa näitä sääntöjä ei noudateta ja joissa tuotanto on luonnollisesti paljon halvempaa kuin EU:ssa. Elintarviketurvan ja ainakin osittaisen omavaraisuuden turvaaminen EU:ssa edellyttää pienten maatilojen ja pienviljelyn säilyttämistä syrjäisillä alueilla. YMP:n yksinkertaistamisessa on järkeä vain, jos siihen ei liity uudistuksia, joilla yhä useampi viljelijä pakotetaan sivutoimiseen viljelyyn tai jopa tilojen sulkemiseen, mikä jouduttaisi viljelyelinkeinon loppumista. Kannatan mietintöä, koska siihen sisältyvillä ehdotuksilla YMP:n yksinkertaistamisesta helpotetaan varmasti viljelijöiden asemaa.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. − (IT) Kannatan Lyonin mietinnön rakennetta ja lähestymistapaa. Tämä valiokunta-aloitteinen mietintö tarjoaa tärkeän pohjan niiden suuntaviivojen määrittelylle, joita Euroopan parlamentin on määrä noudattaa tulevassa maatalouspolitiikassa ennen komission tiedonannon julkaisua loppuvuodesta. Parlamentti ilmoittaa nyt ensimmäistä kertaa yhdellä äänellä keinoista, joilla käynnistetään rakentava vuoropuhelu kilpailukykyisen maatalouden elintarviketuotannon ja maaseudun kestävän kehityksen vaatimista ensisijaisista tavoitteista. Euroopan maatalouteen kohdistuu lukuisia haasteita, joilla on huomattava vaikutus monien jäsenvaltioiden talouksiin. Näistä haasteista keskustellaan myös Euroopan unionille myönnettävien määrärahojen yhteydessä, sillä tavoitteena on, että nämä haasteet tarjoaisivat maataloudelle mahdollisuuden kasvaa ja monille eurooppalaisille viljelijöille mahdollisuuden kehittää alaa.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. − (PT) Olen iloinen siitä, että Euroopan parlamentti on hyväksynyt Lyonin mietinnön, joka on syntynyt esittelijänsä erinomaisen työn tuloksena ja jonka valmisteluun ovat antaneet panoksensa varjoesittelijät ja kaikki jäsenet, jotka ovat jättäneet tarkistuksia, osallistuneet keskusteluun ja sitoutuneet konsensuksen aikaan saamiseen. Mietintö on aito osoitus kaikkien 27 jäsenvaltion välisen konsensuksen mahdollisuudesta yli puoluerajojen, mikä on jo sinänsä tärkeää, mutta vielä tärkeämpää se on parlamentin uusien yhteispäätösvaltuuksien kannalta. Useiden neuvottelukierrosten lopullisena tuloksena syntyneessä mietinnössä omaksutaan kanta, jolla tulevaa yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP) voidaan rakentaa ja joka on meistä äärimäisen tärkeä. Tämän kannan mukaan määrärahoja ei vähennetä, YMP:tä ei uudelleen kansallisesta, YMP:n kaksipilarinen järjestelmä säilytetään, määrärahojen jaossa sovelletaan uutta järjestelmää, ensimmäisen ja toisen sukupolven julkiset hyödykkeet erotetaan toisistaan, neuvostolta ei viedä pois mahdollisuutta kumota maitokiintiöiden lakkauttamispäätöstä, on tarpeen luoda turvaverkkoja, elintarvikeketjun avoimuutta on lisättävä ja YMP.tä yksinkertaistettava. Nyt on tärkeää seurata Euroopan komission sisällä tehtävää työtä siihen asti, kunnes komission lopullinen tiedonanto julkaistaan marraskuussa.

  Paulo Rangel (PPE), kirjallinen. − (PT) Äänestin mietinnön puolesta, mutta annan tämän äänestysselityksen korostaakseni, että äänestin markkinoiden hallintaa käsittelevän 44 kohdan ensimmäisessä osassa olevaa esittelijän ehdotusta vastaan ja jälkimmäisen osan puolesta, koska parlamentin päätös tuodaan siinä esille Portugalin strategisia etuja suosivana. Esittelijän ehdottama versio itse asiassa luo mahdollisuuden maitokiintiöiden lakkauttamiseen, vaikka tulkintaa venytettäisiinkin. Olen tietoinen Portugalin maatalousalan kannasta ja tuen sitä, sillä alalla on toistettu vakaumus siitä, että maitokiintiöjärjestelmän lakkauttaminen saattaisi vahingoittaa vakavasti Portugalin tuottajien asemaa. EU:ssa tuotetusta maidosta 93 prosenttia myydäänkin Euroopan markkinoilla, ja maidontuotannon osuus EU:n maitoalan yritysten tuloista on huomattava. Maitokiintiöillä varmistetaan 27 jäsenvaltion maitotuotannon säilyttäminen ja jatkuva kasvu. Maitokiintiöjärjestelmän lakkauttaminen ilman ehdotusta sen korvaamiseksi johtaisi maitotuotannosta luopumiseen muita vähemmän kilpailukykyisissä maissa, kuten Portugalissa.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Verts/ALE-ryhmä sai sisällytetyksi mietintöön suuren määrän tarkistuksia, joissa käsitellään ympäristöasioita ja suorien tukien sosiaalisia edellytyksiä, ilmastonmuutoksen torjuntatoimia, entistä laajempaa ja osallistavampaa lähestymistapaa maaseudun aluekehitykseen sekä viljelijöiden tasapuolista tulotasoa. Onnistuimme myös tekemään selkeän eron kilpailun eri tasojen välille maataloudessa ja elintarviketuotteiden markkinoinnissa ja tuimme selkeää toteamusta siitä, että nykyinen historiallinen järjestelmä, jossa viljelijöille maksetaan tukea sadon ja tulojen perusteella, korvattaisiin "julkisten hyödykkeiden" periaatteella suoria tukia laskettaessa. Näin ollen olemme erittäin tyytyväisiä mietinnön antamiseen.

  Olga Sehnalová (S&D), kirjallinen. – (CS) Annoin tukeni mietinnölle, koska Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikka on säilytettävä yhteisenä ja koska alaa ei pidä uudelleen kansallistaa. Yhteisen maatalouspolitiikan keskeisenä tavoitteena pitäisi olla tasapuolisten olojen takaaminen Euroopan unionin viljelijöille etenkin suorien tukien osalta.

  Brian Simpson (S&D), kirjallinen. − (EN) Jälleen kerran Euroopan parlamentti luopuu vastuustaan epäonnistumalla YMP:n uudistuksessa. Mietinnön uudeksi nimeksi olisikin minusta annettava "Lisää tukea tehottomille viljelijöille". Miksi veronmaksajien rahoja pitäisi käyttää markkinoiden vakauttamiseen, hintojen pitämiseen keinotekoisen korkealla ja maatalouden pönkittämiseen vaikeina aikoina, kun viljelijöitä tuetaan jo ennestään veronmaksajien rahoilla? EPLP:n nimissä katson, ettei mietinnössä pyritä lähimainkaan tarpeeksi kunnianhimoiseen muutokseen. Se rankaisee tehokkaita viljelijöitä ja tukee tehottomia. Se rankaisee kehitysmaita vaatimuksellaan, että vientituista luopumista lykätään, mikä on pahimman luokan protektionismia. Mietinnössä ei käsitellä lainkaan maaseutualueiden säilymisen suurta ongelmaa vaan pidetään tiukasti kiinni suorien tukien järjestelmästä, joka jarruttaa tuotannon monipuolistamisen edistämistä ja maaseudun suojelua. Aiomme äänestää tätä tärkeät asiat sivuuttavaa mietintöä vastaan toivoen, että jonakin päivänä tehokkaasta viljelystä vielä palkitaan, maaseudun hoitoa pidetään tärkeänä asiana, kuluttajia ei ryövätä keinotekoisen korkeilla hinnoilla ja että kehitysmaat saavat reilun sopimuksen. Tästä YMP:n uudistuksessa pitäisi olla kyse.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Annoin tukeni tälle mietinnölle, koska sillä on strateginen merkitys Portugalin kaltaisille maille sekä syrjäisimmille Euroopan alueille ja koska parlamentti on ponnistellut valtavasti saadakseen sen läpi toimintakautensa ensimmäisenä vuotena.

Yhteinen maatalouspolitiikka on keskeinen osa vuoden 2013 jälkeistä EU:n rahoitus- ja budjettikehystä ja ansaitsee siten yksityiskohtaisen tarkastelun. Kotimainen maataloustuotanto, jolla voidaan parantaa huomattavasti elintarviketurvaa ja kolmansien maiden kanssa käytävää kauppaa sekä vähentää siten jäsenvaltioiden kauppavajetta, on tämän politiikan avaintekijä.

Euroopan viljelijät takaavat elintarviketuotannon korkean turvallisuuden ja laadun tason noudattamalla hyvin tiukkoja ympäristö- ja eläinsuojelulausekkeita, minkä vuoksi heidät olisi palkittava sen sijaan, että heidän asemaansa heikennetään. Tämä edellyttää vaatimusten asettamista kolmansille maille, joiden kanssa Euroopan unioni on tehnyt kauppasopimuksia. Vaatimusten on oltava samat kuin Euroopan sisämarkkinoiden tuottajille asetettavat vaatimukset.

Minusta meiltä puuttuu yhä maatalousbudjetti, jonka varat jakautuvat tasapuolisesti ja jossa kiinnitetään erityistä huomiota Madeiran ja Azorien kaltaisiin alueisiin, joilla on jatkuvia vaikeuksia syrjäisen sijaintinsa, saariasemansa, pienen kokonsa, epäedullisen ilmastonsa ja maantieteellisen sijaintinsa vuoksi, mistä syystä niiden pitäisi saada jatkuvaa tukea.

  Anna Záborská (PPE), kirjallinen. – (SK) Tehokasta maatalouspolitiikkaa on sellainen, joka perustuu kuluttajien tarpeisiin eikä siihen, mitä tuottajat haluavat. Vain 5 prosenttia EU:n jäsenvaltioiden asukkaista, myös slovakialaisista, saa elantonsa maataloudesta, mutta me kaikki olemme 100-prosenttisesti maataloustuotteiden kuluttajia. Siten kuluttajia kiinnostavat laatu ja hinta. Tämä pätee paitsi autoihin ja televisioihin myös leipään, vihanneksiin, lihaan ja maitoon. Yhteinen maatalouspolitiikka kääntää kuitenkin kaiken tämän päälaelleen, koska se perustuu viljelijöiden tarpeisiin. Meille nyt jätetyssä mietinnössä kiinnitetään EU:n aiempaan lähestymistapaan verrattuna liikaa huomiota vaikutuksiin syiden kustannuksella. Yksi esimerkki riittäköön: mietinnöllä halutaan kannustimien ja tukien avulla kannustaa nuoria, jotka osoittavat vähäistä kiinnostusta maatalousalan töitä ja maaseutuelämää kohtaan. Ongelma ratkeaisi kuitenkin luonnostaan toimivien markkinoiden ja kilpailukykyisen toimintaympäristön myötä. Mietinnön ainoa ainakin osittain myönteinen puoli on kenties kehotus oikeudenmukaisuuteen, joka on erityisen tärkeä asia Slovakiassa ja uusissa jäsenvaltioissa. EU päättää vielä vuoden 2013 jälkeenkin jatkaa entistä kallista ja tehotonta viljelijöiden tukipolitiikkaansa, sen olisi sovellettava kaikille tasapuolisia sääntöjä.

Mietintö: Alain Cadec (A7-0207/2010)

  Roberta Angelilli (PPE), kirjallinen. − (IT) Kalatalousala on EU:n strateginen resurssi väestön elintarvikehuollon kannalta ja se myötävaikuttaa huomattavasti rannikkoyhteisöjen paikalliseen kehitykseen, työllisyyteen ja kulttuuriperinteiden säilymiseen. Tuotanto on kuitenkin valitettavasti viime vuosina vähentynyt pikku hiljaa varsinkin joidenkin sellaisten EU:n säännösten takia, joilla pyritään suojelemaan meriekosysteemejä. Näitä ovat esimerkiksi Välimerta koskeva asetus, jolla halutaan edistää entistä kestävämpää kalastusta mutta joka on todellisuudessa pannut koko alan polvilleen. Italian kalastajia vaaditaan vähentämään pyyntiä, vaikka kysyntä kasvaa ja sen myötä myös tuonti kolmansista maista lisääntyy. Tuontituotteiden on täytettävä samat säännöt kuin EU:n tuotteiden, jos haluamme estää epäoikeudenmukaista kilpailua ja turvata kuluttajien tarpeet. Tuontituotteet ovat nimitäin usein EU:n tuotteita halvempia mutta myös niiden laatu on huonompaa eikä niiden turvallisuudesta ole takeita. Sen vuoksi on tärkeää vahvistaa oikeudenmukaista, avointa ja kestävää kaupankäyntiä tällä alalla, ja tällöin kalastus- ja vesiviljelytuotteiden laadussa ja jäljitettävyydessä on tarpeen soveltaa tiukkoja sertifiointi- ja merkintäkriteerejä.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuontia EU:hun koskevia järjestelyjä käsittelevän valiokunta-aloitteisen mietinnön tavoitteena on turvata kalastus- ja vesiviljelyalan säilyminen Euroopan unionissa ympäristön pitkällä tähtäimellä huomioon ottavana sekä taloudellisesti elinvoimaisena alana. Kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuonti on kasvussa yhteisön tuotannon kustannuksella. Esittelijän tavoin myös minä olen sitä mieltä, että yhteisön tuotannon elvyttäminen olisi ratkaisevan tärkeää. Tiedostamme kuitenkin (pitämällä mielessä esittelijän näkemykset), että elvyttämisen on tapahduttava kestävän kalastuksenhoidon mukaisesti. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pyydettävän kalan määrää on rajoitettava niin, että se on sopusoinnussa luonnonresurssiemme hoidon kanssa. Lisäksi näyttää olevan tarpeen edistää vastuullista kulutusta, jossa olisivat etusijalla tuotannon laatu ja elinvoimaisuus.

  Bastiaan Belder (EFD), kirjallinen. − (NL) Kollegani Alain Cadecin mietintö on laadittu oikeaan aikaan. Se on laadittu yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistusta käsittelevää vihreää kirjaa koskevien kuulemisten päätteeksi ja paljon ennen uuden Euroopan komission tekemiä lainsäädäntöehdotuksia. Kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuonti on lisääntynyt valtavasti, mutta tuonnin lisääminen on ollut välttämätöntä. Kalan kulutus kasvaa yhä Euroopassa, mutta kysynnän kasvua ei voida kattaa edes luonnonvaraisen pyydetyn kalan määrän tai eurooppalaisen kalanviljelyn lisäämisellä entisestään. On kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että tuontituotteisiin sovelletaan samoja sääntöjä kuin eurooppalaisiin kalastustuotteisiin, emmekä voi rajoittua yksistään elintarviketurvaa koskevien vaatimusten samankaltaisuuteen. Minusta myös ympäristöolosuhteet ja sosiaaliset olot olisi otettava huomioon. Tuonti on välttämätöntä. En kannata piiloprotektionismia, mutta epäoikeudenmukaista kilpailua on torjuttava. Euroopan tuotantoa (sekä kalastusta että kalanviljelyä) uhkaa nyt halpa kala, jota tuodaan Eurooppaan valtavia määriä. Tästä syystä aion äänestää tämän valiokunta-aloitteisen mietinnön puolesta.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. − (IT) Äänestin kollegani Alain Cadecin mietinnön puolesta. Kalastus- ja vesiviljelytuotteita koskevien tuontijärjestelyjen kysymys tai pikemminkin EU:n ulkopuolelta tuotavien tuotteiden saattamista yhtenäismarkkinoille koskevien ehtojen määrittely on minusta ratkaisevan tärkeää tänä historiallisena ajankohtana. Kun otetaan huomioon, että tuonti kattaa yli 60 prosenttia EU:n kysynnästä ja että kysynnän odotetaan kasvavan huomattavasti vuoteen 2030 mennessä, EU:n on vastattava alan toimijoiden oikeutettuun huoleen. Olenkin samaa mieltä esittelijä Cadecin kanssa siitä, että tarvitaan selvityksiä ja seurantaa, jotta EU:n kalastus- ja vesiviljelypolitiikan kehittäminen ei johtaisi siihen, että jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden tuottajia kohdellaan eri tavoin.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. − (PT) Mietinnössä käsitellään EU:hun tuotavia kalastus- ja vesiviljelytuotteita sekä niiden tuontiolosuhteita. Tuontituotteiden on täytettävä samat laatuvaatimukset kuin EU:ssa tuotetut tuotteet. Mietinnössä kehotetaan ottamaan käyttöön kalastustuotteiden ympäristömerkki. Merkki kertoisi kuluttajille tuotteiden alkuperän sekä kasvinsuojeluaineita sosiaalisia seikkoja ja ympäristöä koskevat olosuhteet, joissa ne on pyydetty.

  Vasilica Viorica Dăncilă (S&D), kirjallinen. – (RO)

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Koska maataloudessa, kalastuksessa ja vesiviljelyssä ei voida soveltaa puhtaasti vapaakauppanäkemystä, EU:n tuotanto ei riitä kattamaan eurooppalaisten kysyntää, joka katetaan nykyisin 60-prosenttisesti tuontituotteilla. Meidän on tästä huolimatta varmistettava, että EU:n tuontijärjestelyt mahdollistavat oikeanlaisen tasapainon löytymisen niin, että jo ennestään kriisissä oleva Euroopan tuotanto ei kärsisi epäoikeudenmukaisesta kilpailusta kolmansien maiden taholta. Kalastustuotteita olisi pidettävä Maailman kauppajärjestön (WTO) neuvotteluissa "arkoina tuotteina" tiettyjen maataloustuotteiden tavoin, mikä helpottaisi kolmansista maista peräisin olevilta tuontituotteilta perittävien tuontitullien säilyttämistä. Euroopan kalastajia voitaisiin tällä tavoin tukea kohtuullisten ja joustavien tullien sekä ympäristömerkkien avulla. Samaan aikaan myös kehitysmaiden on voitava kehittää omaa kalastusalaansa. Tämä edellyttää, että tarkistamme niiden kansainvälisten sopimusten mielekkyyttä, joilla sallitaan pyyntilupien osto kehitysmailta ja joilla kolmansien maiden pyyntilaivastot oikeutetaan harjoittamaan teollista pyyntiä kehitysmaiden rannikkoalueilla, jolloin ne vievät valtavan osan näiden maiden luonnonresursseista.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, jossa käsitellään EU:hun tuotavia kalastus- ja vesiviljelytuotteita koskevia tuontijärjestelyjä yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) tulevaa uudistusta silmällä pitäen, sillä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuontia EU:hun koskeviin kysymyksiin olisi mielestäni kiinnitettävä erityistä huomiota YKP:ssa parhaillaan toteutettavien uudistusten vuoksi.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestimme edellisellä istuntokaudella Milanan mietinnöstä nimeltä Uuden ponnen antaminen yhteisön vesiviljelyalan kestävää kehittämistä koskevalle strategialle, ja nyt meitä pyydetään äänestämään toisesta mietinnöstä, jossa käsitellään kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuontijärjestelyjä.

Mietinnön mukaan 60 prosenttia Euroopassa kulutetusta kalasta tuodaan muualta. Kulutuksen odotetaan lisäksi kasvavan vuoteen 2030 mennessä, ja kysynnän kasvu tullaan kattamaan lähes kokonaan tuontia lisäämällä.

Jos emme ota huomioon, ettei eurooppalaisella tuotannolla voida kattaa eurooppalaisten kysyntää (tämä on mahdotonta nyt ja myöhemmin tulevaisuudessa), totuus on, että yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) tulevassa uudistuksessa ei voida sivuuttaa tuontikysymystä eikä tarvetta löytää entistä parempia ratkaisuja joko Euroopan tuotantoa nostamalla (ei pelkästään saaliiden määrää nostamalla vaan myös vesiviljelyyn investoimalla), vaatimalla, että tuontikala täyttää samat vaatimukset kuin EU:ssa pyydetty tai tuotettu kala, tai antamalla kuluttajille riittävästi tietoa kalan alkuperästä. Kuten esittelijä toteaa, tämä kysymys ansaitsee perusteellisen tarkastelun YKP:n uudistuksen yhteydessä.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) EU:n markkinat (joiden volyymi oli vuonna 2007 noin 12 miljoonaa tonnia ja arvo 55 miljardia euroa) ovat maailman kalastus- ja vesiviljelytuotteiden markkinoiden kärjessä ennen Japania ja Yhdysvaltoja. Vuodesta 2005 lähtien ripeästi kasvaneet markkinat ovat yhä enemmän riippuvaisia tuonnista. EU:n omavaraisuusaste on itse asiassa nykyisin alle 40 prosenttia, toisin sanoen EU on yli 60-prosenttisesti riippuvainen tuonnista. Kulutusta koskevat ennustukset osoittavat, että kysyntä saattaa kasvaa edelleen noin 1,5 miljoonalla tonnilla vuoteen 2030 mennessä ja että kasvu on lähes kokonaan katettava tuontia lisäämällä.

Kannatan asetusehdotusta (kuten tein myös kesäkuussa pidetyllä täysistuntojaksolla), jolla on tarkoitus yhdistää kaikki vesiviljelyä koskevat yhteisön säännökset samaan asetukseen. Tässä yhteydessä ja kun otetaan huomioon, että Portugali on suurin kalan kuluttaja Euroopassa henkeä kohti laskettuna, pidän vesiviljelyä EU:n strategisena painopistealueena. Tästä syystä olen erityisen iloinen kestävän vesiviljelypolitiikan ajamisesta pyrittäessä vähentämään EU:n riippuvuutta kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuonnista.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Tietojen keruun ja järjestelyn parissa tehtyä työtä, jonka mietintö on tehnyt mahdolliseksi, on syytä arvostaa, sillä sen avulla voimme luoda kuvan nykytilanteesta, joka on monessa mielessä huolestuttava, kuten mietinnössä aiheellisesti myönnetään.

Kestävä kalastus- ja vesiviljelyala EU:n jäsenvaltioissa on taloudelliselta, ekologiselta ja sosiaaliselta kannalta ristiriidassa EU:n nykyään harjoittaman talouspolitiikan kanssa. Kansainvälisen kaupan sääntelyn purkaminen ja vapauttaminen sekä kilpailuun keskittyvän logiikan soveltaminen kaupassa täydentävyyslogiikan (jonka pitäisi olla sen ohjenuorana) sijasta tarkoittaa tuojien ja jakelijoiden intressien ajamista, mutta sama logiikka ajaa tuhansia tuottajia perikatoon ja luopumaan elinkeinostaan, mikä puolestaan kasvattaa ruokavajetta ja vaarantaa elintarviketurvan, ympäristön turvallisuuden ja tuotteiden laadun perusedellytykset.

Kalastus- ja vesiviljelyalat ovat (maatalouden tavoin) elintärkeitä strategisia aloja, joihin ei voida soveltaa kaupallista logiikkaa, minkä vuoksi kauppaa on säänneltävä. Tämä pitää sisällään mahdollisuuden hyödyntää kaupan suojeluvälineitä, kuten mietinnössä esitetään. Haluamme ottaa esille myös kalastustuotteiden yhteisen markkinajärjestelyn pikaisen uudistuksen, jota tuemme niin ikään.

  Christofer Fjellner (PPE), kirjallinen. − (SV) Äänestin tänään EU:hun tuotavia kalastus- ja vesiviljelytuotteita koskevia tuontijärjestelyjä käsittelevää valiokunta-aloitteista mietintöä vastaan. Kannatan täysin tarvetta muuttaa ja elvyttää EU:n kalastus- ja vesiviljelyalaa. Mietinnössä kuitenkin otaksutaan, että ongelmat voidaan tiettyyn rajaan asti ratkaista tarjoamalla suojaa ulkomaailmalta tulevaa kilpailua vastaan. Eurooppalainen kalastus ei säily pitkällä aikavälillä protektionismin ja tukien avulla. EU:n kalastus- ja vesiviljelyalan ongelmia pitäisi ratkaista yhteisen kalastuspolitiikan tulevan tarkistuksen yhteydessä.

  Elisabetta Gardini (PPE), kirjallinen. – (IT) Nyt on aika korjata aiemmin tehtyjä aliarviointeja ja viivyttelyjä. Kalastus on ratkaisevan tärkeä ala taloudellisessa ja sosiaalisessa järjestelmässä, ja sellaisena sitä on kunnioitettava. Velvollisuutemme on yhteisen kalastuspolitiikan uudistusta silmällä pitäen toimia päättäväisesti tulojen, vakaiden markkinoiden sekä tuotteiden (myös vesiviljelytuotteiden) markkinoinnin parantamisen varmistamiseksi. Lisäksi entistä suurempaa huomiota olisi kiinnitettävä elintarviketurvaa koskeviin näkökohtiin kuluttajien tarpeiden turvaamiseksi.

Tämän vuoksi äänestin päätöslauselman puolesta, koska siinä otetaan huomioon markkinoiden vapauttamisen haittavaikutukset paikallisiin talouksiin ja korostetaan siten kohtuullisten tullien tuoman suojan strategista merkitystä. Meidän onkin hillittävä EU:n ulkopuolelta tuotavien edullisten tuotteiden aiheuttamaa kilpailua, sillä ne eivät aina täytä ekologisia, sosiaalisia, terveydellisiä tai laatua koskevia vaatimuksia.

Meidän on myös otettava käyttöön tiukat sertifiointi- ja merkintäperusteet tuotteiden jäljitettävyyden mahdollistamiseksi ja jotta kuluttajat saavat tiedon myytävien tuotteiden maantieteellisestä alkuperästä, tuotanto- ja tai pyyntiolosuhteista sekä ennen kaikkea tuotteiden laadusta. Haluan vielä lopuksi korostaa, että tuonnista vahvasti riippuvaisilla markkinoilla ei enää voida perustella tuotteiden vetämistä pois markkinoilta tarkoituksena tuhota ne. Näin säästynyt raha voitaisiin käyttää tuottajajärjestöjen ohjelmiin.

  Elisabeth Köstinger (PPE), kirjallinen. − (DE) Euroopan vesiviljelyn, kalanviljelyn ja luonnon kalalampien kestävä kehitys sekä entistä parempien perusedellytysten luominen ovat elintärkeitä asioita Euroopan kalatalouden kilpailukyvyn kannalta. EU:hun tuotujen kalastustuotteiden laatu on äärimmäisen tärkeä asia tältä osin. Tuonti kolmansista maista kasvaa koko ajan, minkä vuoksi meidän on varmistettava, että tuontituotteet myös täyttävät EU:n vaatimukset. Euroopan kalataloudessa noudatetaan tiukkoja laatuvaatimuksia ja alan erityisosaaminen on korkeatasoista. Nämä ovat Euroopan kalatalouden tunnusmerkkejä, jotka meidän on turvattava jatkossakin. Kannatankin tähän liittyvää tammikuussa voimaan tullutta direktiiviä laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjunnasta. Tämä on tärkeä askel pyrittäessä estämään kilpailun maailmanlaajuista vääristymistä sekä tukemaan rehellisiä ja lainkuuliaisia kalastajia. Kannatan Alain Cadecin mietintöä, jossa pannaan paino Euroopan kalatalouden kauaskantoisille ja tärkeille näkökohdille.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. − (IT) Äänestin kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuontia EU:hun koskevia järjestelyjä YKP:n tulevan uudistuksen kannalta käsittelevän mietinnön puolesta, sillä minusta on elintärkeää, että meillä olisi alan vaatimusten kanssa sopusoinnussa olevat säännöt. Euroopan unioni on maailman suurin kalastustuotteiden markkina-alue, ja yleisesti tiedetään, ettei EU:n kysyntää voida kattaa sen omalla tuotannolla. Siksi on ensiarvoisen tärkeää varmistaa, että kolmansista maista peräisin olevat tuontituotteet täyttävän EU:n asettamat ympäristö-, terveys-, sosiaaliset ja laatuvaatimukset, jotta vältytään tuontimaiden aiheuttamalta epäoikeudenmukaiselta kilpailulta halpojen ja huonolaatuisten tuotteiden muodossa. Parlamentin tänään hyväksymässä mietinnössä kehotetaan myös vahvasti soveltamaan nykyistä tiukempia ja avoimempia kalastustuotteiden laatu-, sertifiointi- ja merkintäperusteita.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. − (PT) EU:n markkinat ovat maailman suurin kalastustuotteiden maahantuoja-alue, minkä vuoksi EU jakaa muiden suurten kalastustuotteiden tuojamaiden kanssa poliittisen vastuun sen varmistamisesta, että Maailman kauppajärjestön kauppasäännöissä noudatetaan mahdollisimman korkeita maailmanlaajuisia kalastuksenhoidon ja kalavarojen säilyttämiseen tähtääviä standardeja. EU:n on ponnisteltava lisätäkseen huomattavasti vesiviljelyä kalantuotannossa kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuonnin vähentämiseksi. Olen erityisen huolestunut geenimuunnellun kalan mahdollisesta tuonnista EU:n markkinoille. Minusta geenimuunnellun kalan myynti EU:ssa on kiellettävä. Ajan siten tiukkaa sertifiointipolitiikkaa, jolla näitä ongelmia voitaisiin hallita tehokkaasti. Kannatan myös ajatusta vahvasta sitoutumisesta Euroopan vesiviljelyn tutkimukseen ja kehittämiseen, sillä vesiviljelyn osuus on nykyisin vain 2 prosenttia koko maailman tuotannosta.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. − (DE) Kunkin valtion on varmistettava omavaraisuutensa ruoan suhteen pysyäkseen hengissä. Kalastus on tärkeä osa ruoan hankintaa ja se tarjoaa monenkirjavaa työtä. Maatalouden tavoin vaadimme omilta kalastajiltamme tiukkoja ympäristö-, eläintensuojelu- ja laatuvaatimuksia, mikä näkyy luonnollisesti tuotteiden hinnoissa. Tuontituotteiden kohdalla sääntöjemme noudattamista on kuitenkin vaikea valvoa. Sen vuoksi on entistäkin tärkeämpää, että meillä olisi sekä tuontia että tuotteiden merkintää ja laatua koskevat selkeät säännöt ja ettemme edistä kilpailua kotimaisen talouden kanssa. Meidän on lisäksi varottava tekemästä omaa maalia vesiviljelyssä lisäämällä ekosysteemien kuormitusta tai tekemällä kalastajistamme työttömiä sen sijaan, että tehostamme ympäristönsuojelua. Mietinnössä ehdotetut toimet ovat askel oikeaan suuntaan ja sen vuoksi äänestin sen puolesta.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. − (IT) EU:hun tuotavia kalastus- ja vesiviljelytuotteita koskevat tuontijärjestelyt ja erityisesti ehdot, joiden täyttyessä sallitaan unionin ulkopuolelta tulevien tuotteiden tuonti Euroopan kalastus- ja vesiviljelytuotteiden rinnalla tai niiden kanssa kilpaillen, ovat hyvin tärkeitä kysymyksiä, jotka olisi välttämättä otettava huomioon kaikissa näitä Euroopan talouden osa-alueita koskevissa tutkimuksissa. Kysymyksen sääntely on välttämätöntä tilanteessa, jossa Euroopan nykyinen omavaraisuusaste on hyvin alhainen, sillä yli 60 prosenttia EU:n kysynnästä katetaan tuonnilla.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Tämä mietintö oli alun perin tarkoitettu ajamaan tuonnissa omaksuttua protektionistista kantaa, joka perustuu lähinnä ajatukseen, että EU:n kalastajilla pitäisi olla etuoikeutettu pääsy EU:n markkinoille paitsi jos heidän pyyntinsä jää liian pieneksi, jolloin EU:n jalostajat saisivat luvan tuontiin. Koska meidän käsityksemme mukaan liiallinen kansainvälinen kauppa johtaa liikakalastukseen ja kalakantojen ehtymiseen maiden pyrkiessä lisäämään vientiään, minkä takia yhteiselle käsitykselle löytyi hyvä pohja. Saimmekin läpi sievoisen määrän tarkistuksiamme. Tärkeimmässä tarkistuksessamme korostettiin, että vaikka kalastustuotteiden kansainvälinen kauppa saattaa lisätä kehitysmaiden elintarviketurvaa, se on myös lisännyt kalastusta entisestään pyrittäessä kattamaan vientimarkkinoiden tarpeet, mikä puolestaan saattaa pahentaa kalakantojen ehtymistä. Muissa tarkistuksissa painotettiin tarvetta parantaa kalavarojen hoitoa ja kalastusalueiden valvontaa sekä vastuullisen kulutuksen tarvetta sekä huomautettiin, että kala saadaan määrällisesti rajallisista luonnonvaroista, joten on olemassa raja sille, kuinka paljon kalaa voidaan pyytää, viedä ja kuluttaa.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Yhteisön vesiviljelyalan kestävää kehittämistä koskeva strategia hyväksyttiin hiljattain. Nyt on luonnollisesti aika säännellä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuontikysymystä, koska Euroopan unioni on tällä hetkellä näiden tuotteiden maailman suurin markkina-alue. EU:n tuotanto ei kuitenkaan riitä kattamaan EU:n omaa kysyntää, minkä vuoksi se on riippuvainen tuonnista. Näin ollen on välttämätöntä säännellä tapaa, jolla tämä tuonti hoidetaan sen varmistamiseksi, että kolmansien maiden tuottajilta vaaditaan samoja tuotteiden laatua sekä hyvää käytäntöä koskevia vaatimuksia kuin yhteisön tuottajilta.

Olen esittelijän kanssa samaa mieltä tullisuojakysymyksestä. Ainakaan tässä tilanteessa ei tunnu toimivalta ratkaisulta, että tullimaksut lakkautetaan ja silti oletetaan, että tuottajamme voisivat turvata toimeentulonsa ja kilpailla kolmansien maiden tuottajien kanssa.

Kuten jo aiemmin totesin, kalastus- ja vesiviljelykysymys on yksi Madeiran nykyisin voimassa olevan taloudellisen ja sosiaalisen kehittämissuunnitelman painopistealueista, minkä johdosta alueella parannetaan parhaillaan alan kilpailukykyä kestävän kalavarojen hoidon avulla, kalantuotantoa monipuolistamalla, tuotteiden laatua arvioimalla sekä tarjoamalla koulutusta kalataloudessa työskenteleville henkilöille tuottavuuden lisäämiseksi.

Näistä syistä äänestin mietinnön puolesta.

  Jarosław Leszek Wałęsa (PPE), kirjallinen. – (PL) Hyväksyin tänään Alain Cadecin mietinnön, jossa nostetaan esille monia tärkeitä näkökohtia EU:n vesiviljelytuotteiden markkinoiden suojelussa yhteisen kalastuspolitiikan uudistusta silmällä pitäen. Kannatan mietintöä, koska haluan korostaa etenkin seuraavaa mietinnössä esille otettua epäkohtaa: luotettavan ja kattavan kuluttajatiedon puuttuminen eri kalalajien terveysvaikutuksista, koostumuksesta ja alkuperästä. Jos kuluttajat eivät saa tarpeeksi tietoja tuotteista, ainoaksi perusteeksi markkinoilla jää hinta. Euroopan tuottajat myyvät tuotteita, jotka ovat usein paljon laadukkaampia kuin tuontituotteet, mutta he ovat tuomittuja häviämään epäreilussa kilpailussa. Tunnistuslainsäädäntöä on siten tarpeen tiukentaa. Kiitoksia.