Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 6. syyskuuta 2010 - Strasbourg

17. Oikeudenmukaiset tulot maanviljelijöille: toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan (keskustelu)

  Puhemies. – (IT) Esityslistalla on seuraavana José Bovén maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan puolesta laatima mietintö oikeudenmukaisista tuloista maanviljelijöille: toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan (KOM(2009)0591 – 2009/2237(INI)) (A7-0225/2010).

  José Bové, esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan aluksi kiittää kaikkia kollegojani maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnasta, ja erityisesti varjoesittelijöitä, heidän tuestaan tässä tehtävässä.

Tämä mietintö, kuten George Lyoninkin mietintö, on osa yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistamisesta käymäämme tärkeää keskustelua. Olemme onnistuneet tekemään lukuisia kompromisseja, jotka ryhmämme on hyväksynyt suurella ääntenenemmistöllä: 32 äänellä 4:ää vastaan.

Mielestäni meillä on komissiolle voimakas sanoma: me kaikki haluamme lisätä elintarvikeketjun avoimuutta ja laatia lainsäädäntöä, jolla taataan maanviljelijöiden ja kaikkien elintarvikeketjun toimijoiden välinen oikeudenmukainen kilpailu. Haluamme myös toteuttaa käytännön toimenpiteitä Euroopassa ja muualla keinottelun ja markkinavoiman väärinkäytön torjumiseksi sekä maanviljelijöiden tulojen turvaamiseksi.

Olen yllättynyt siitä, että muutaman parlamentin poliittisen ryhmän aloitteesta meille on esitetty pitkä lista erillisiä äänestyksiä koskevia pyyntöjä, jotka ovat vastoin sitä voimakasta yhteisymmärryksen sanomaa, jonka valiokunta hyväksyi suurella ääntenenemmistöllä.

Olisivatko kesän kuluessa sattuneet tapaukset saaneet teidät muuttamaan mielenne? Pikemminkin luulen, että suurten jakelualan yritysten ja joidenkin elintarviketeollisuuden toimijoiden viime päivinä suorittama voimakas lobbaus on syynä erillisten äänestysten kohtuuttomaan määrään. Hyvät kollegat, en missään tapauksessa voi kuvitella, että heikentäisitte yhteistä sanomamme antamalla periksi tällaiselle painostukselle.

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta on pohtinut eurooppalaisia maanviljelijöitä vaivaavaa kriisiä. Valiokunta aikoo ehdottaa tehokkaita käytännön toimia, sillä alle kymmenessä vuodessa unionista on hävinnyt 3,5 miljoonaa maatalousalan työpaikkaa. Hävikki on järkyttävän suuri. Bulgaria on esimerkiksi menettänyt joka toisen maanviljelijän. Vuonna 2009 tulot romahtivat. Ranskassa ja Saksassa maanviljelijät ovat menettäneet keskimäärin 20 prosenttia tuloistaan, ja Unkarissa tulonmenetys on yli 35 prosenttia. Maatalous- ja maaseutuyhteisöt ovat vaarassa hävitä kokonaan.

Maanviljelijöiden raivon ja lypsykarjankasvattajien joulukuussa 2009 järjestämien mielenosoitusten pakottamana Euroopan komissio julkaisi tiedonannon "Toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan". Tiedonannosta ilmenee, että vuosina 1995–2005 maataloustuottajien elintarvikeketjusta saaman lisäarvon osuus laski 31 prosentista 24 prosenttiin. Maanviljelijöille maksetut hinnat laskevat käytännöllisesti katsoen kaikilla aloilla, mutta siitä ei ole hyötyä kuluttajille.

Komission mukaan nämä ongelmat liittyvät suurempaan keskittymiseen tukkumyynnin, jalostusteollisuuden ja jakelun aloilla, jotka pakottavat järjestäytymättömät tuottajat toimimaan tahtonsa mukaan.

Komissio on huolissaan hinnoitteluun ja marginaaleihin liittyvästä avoimuuden puutteesta. Se myöntää vaikeudet tarkkojen ja luotettavien tietojen saannissa ja tunnustaa, ettei sillä ole politiikkansa nopeaan ja tehokkaaseen mukauttamiseen tarvittavia tietoja.

Tämän korjaamiseksi ehdotan, että komissio perustaa eurooppalaisen maataloushintojen ja -marginaalien seurantakeskuksen käyttäen mallina Yhdysvaltojen vastaavaa keskusta. Tämä elin vastaa Euroopan maataloustuottajien tuotantokustannusten määrittelystä. Se kertoo meille maitolitran, vehnäkilon tai naudanlihakilon todelliset kustannukset siitä hetkestä, jolloin tuote lähtee tilalta. Tämä tieto luo perustan maanviljelijöiden ja elintarvikeketjun muiden toimijoiden neuvotteluille. Keskuksen tehtävänä on myös arvioida, mitkä alat vievät kaiken lisäarvon tuottajien ja kuluttajien kustannuksella.

Euroopan komissio pystyisi näin ollen nimeämään ne toimijat, jotka käyttävät väärin voimasuhteita ja määräävää asemaansa. Lienee myös ratkaisevaa saada Euroopan 20 suurinta yhtiötä laatimaan vuosikertomus markkinaosuuksistaan ja tuottamistaan marginaaleista.

Avoimuus ei ole uhka markkinataloudelle. Se on päinvastoin täysin välttämätöntä, jotta voidaan torjua maatalousalalla ja monilla muilla aloilla – varsinkin rahoitusalalla – havaitut väärinkäytökset.

Kuka voi väittää, että maitoa tai lihaa myyvät maanviljelijät ovat tasavertaisessa asemassa monikansallisten yritysten kanssa, jotka vaikuttavat hyödykkeiden hinnanmuodostukseen maailmanmarkkinoilla? Voimasuhteet ovat täysin epätasapainossa, ja toisten mukaan jopa epäoikeudenmukaiset.

Tasapainon palauttamiseksi olisi ensi hätään sallittava maanviljelijöiden yhdistää voimansa tuottajaorganisaatioissa. Toinen lisätoimenpide koskee hyödykkeiden myynnin kieltämistä hankintahintaa alhaisemmalla hinnalla yhteisössä.

Pakolliset alennukset, sopimusehtojen muuttaminen jälkikäteen ja epäoikeudenmukaiset valikoimaan ottamista koskevat maksut ovat yleisiä. Niistä on suurta vahinkoa maanviljelijöille ja tuhansille pienille ja keskisuurille jalostusalan yrityksille, sillä niiden on myytävä tuotteensa suurten jakelualan yritysten kautta. Euroopan komission on selvitettävä näiden tuottavuutta haittaavien käytäntöjen laajuus ja toteutettava niiden torjumisen edellyttämät toimenpiteet.

Totean vielä, että maataloushyödykkeillä keinottelu on vitsaus. Rahoittajat ja keinottelijat tavoittelevat välittömiä palkkioita ja välitöntä tuottoa. Heille köyhyys, nälkä ja nälänhätä ovat yhtä kuin voitot. Emme arvelleet joutuvamme kokemaan uudelleen vuoden 2008 mellakoita, mutta emme olisi voineet erehtyä pahemmin. Kesäkuun jälkeen vehnän hinta on noussut yli 70 prosenttia. Myös maissin, soijan ja riisin hinnat nousevat. Viime viikolla seitsemän ihmistä kuoli Maputossa, Mosambikissa, osoittaessaan mieltä elintarvikkeiden 30 prosentin hinnankorotuksia vastaan.

Aiommeko edelleen vain seurata sivusta tekemättä mitään, kuten kaksi vuotta sitten? Aiommeko edelleen sallia sen, että investointipankit ajavat eurooppalaiset maanviljelijät vararikkoon ja nujertavat maapallomme asukkaita?

Vaadin Euroopan unionia ottamaan ohjat käsiinsä markkinasääntelystä vastaavan maailmanlaajuisen järjestön perustamiseksi.

Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, kehotan teitä vetoamaan voimakkaasti sen puolesta, että uusi YMP olisi oikeudenmukaisempi eurooppalaisia maanviljelijöitä ja kuluttajia kohtaan ja että toimijat kilpailisivat keskenään oikeudenmukaisesti, jotta voidaan luoda markkinoiden sääntelyjärjestelmä ja keinottelu saadaan loppumaan alkuunsa. Valmistautuessaan käyttämään yhteispäätösvaltuuksiaan maatalousasioissa Euroopan parlamentti on vastuussa siitä, ettei se taivu miltään taholta tulevan painostuksen edessä. Viestimme on säilyttävä selkeänä ja johdonmukaisena.

  Dacian Cioloş, komission jäsen. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, elintarvikkeiden hinnannousu, maatalouselintarvikealan toimivuus, hintojen avoimuus, neuvotteluvoima ja vaikutukset maanviljelijöiden tuloihin ovat olleet poliittisen asialistan kärjessä viime kuukausina.

Tästä syystä José Bovén tänään esittelemässä mietinnössä esitetään yhteenveto tärkeimmistä edessämme olevista haasteista – haluan kiittää henkilökohtaisesti esittelijää sekä kaikkia parlamentin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan jäseniä ja muiden valiokuntien jäseniä, jotka ovat osallistuneet tämän mietinnön laatimiseen. Kuten José Bové lisäksi totesi, nämä aiheet eivät ole vain hyvin ajankohtaisia vaan kuuluvat myös niiden päätösten joukkoon, joita on määrä tehdä lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä erityisesti parhaillaan valmistelemamme yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen yhteydessä.

Jaan useimmat tässä mietinnössä ilmaistuista huolenaiheista. Mielestäni elintarvikeketjun toimivuutta on parannettava edelleen. Tästä on pelkkää hyötyä kaikille asianosaisille toimijoille: kuluttajille, vähittäiskaupalle, jalostusteollisuudelle ja – kuten José Bové totesi – erityisesti maanviljelijöille, joiden on todennäköisesti kaikkein vaikeinta saada oikeudenmukainen osuus elintarvikeketjun sisällä jaetuista tuloista.

Komissio on äskettäin tehnyt joukon tätä asiaa koskevia aloitteita. Mainitsen niistä muutamia. Ensinnäkin elintarviketeollisuuden kilpailukykyä käsittelevä korkean tason työryhmä on antanut muutamia keskeisiä suosituksia. José Bové käsittelee joitakin analyysejä ja laajentaa muutamia näistä ehdotuksista meille esittelemässään mietinnössä. Näitä ehdotuksia täydentää komission jäsenen Antonio Tajanin äskettäin käynnistämä korkean tason foorumi, joka keskittyy erityisesti sopimusjärjestelyjä, logistiikkaa ja kilpailukykyä koskeviin kysymyksiin.

Hintojen avoimuuden osalta totean, että sitä pidetään itse asiassa keskeisenä elintarvikeketjun sujuvan toiminnan kannalta, ja tällä alalla tehtävää on vielä jäljellä. Kuten tiedätte, elintarvikkeiden hintojen seurantaväline on otettu käyttöön Eurostatin puitteissa, mutta välinettä on paranneltava. Sitä parannellaan niin, että saaduista tiedoista voi olla todellista hyötyä elintarvikeketjun toimijoille, maanviljelijöille ja kuluttajille sekä kaikille muille sidosryhmille.

Komissio on hiljattain julkaissut vähittäiskaupan seurantakertomuksen, jossa myönnetään, että elintarvikkeiden hankintaketjun "rakenteellinen tehottomuus" saattaa edistää hintojen "siirtymisen epäsuhtaisuutta ja hintojen jäykkyyttä sekä raaka-aineiden tuottajille asetettavien sopimusehtojen epäoikeudenmukaisuutta". Korostan, että asianomaisia kehotetaan esittämään kertomusta koskevat huomautukset tämän vuoden syyskuun 10. päivään mennessä. Kertomus kuuluu Euroopan komission sisämarkkinoiden pääosaston vastuualueeseen, ja se tarjoaa epäilemättä meille uutta tietoa, jota voidaan hyödyntää toimenpiteiden suunnittelussa, jotta hintojen siirtymisen epäsuhtaisuus, joka on syynä elintarvikeketjun rakenteelliseen tehottomuuteen, voidaan korjata.

Komissio valmistelee myös säädösehdotuksia, joiden tavoitteena on parantaa maataloustuotteiden ja maatalouselintarvikkeiden laatua koskevaa lainsäädäntöä. Meillä on jo ollut tilaisuus keskustella tästä asiasta myös Euroopan parlamentissa. Vuoden loppuun mennessä komissio esittelee tätä kysymystä koskevan säädöspaketin, ja aiomme esittää muun muassa joitakin ehdotuksia elintarvikkeiden markkinointiin liittyvien paikallisten ja alueellisten aloitteiden tueksi antaaksemme tuottajille, varsinkin pientuottajille, ja maataloustuottajille, jotka yrittävät saada tuotteitaan suoramyyntimarkkinoille tai lyhyisiin elintarvikeketjuihin, mahdollisuuden parantaa tuotteidensa tunnistettavuutta markkinoilla ja siten auttaa myös kuluttajia tekemään tietoon perustuvia ostopäätöksiä.

Vuoden 2013 jälkeistä yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevien ehdotusten yhteydessä aion myös varmistaa, että maataloustuotteiden myynninedistämisen välineitä voidaan parantaa. Mielestäni tämä on sellainen ala, jolla Euroopan komissio voi nimenomaan uusien edellytysten mukaisesti tehdä enemmän auttaakseen maatalouselintarviketuottajia ja elintarvikeketjua edistämään tuotteiden myyntiä tehokkaammin Euroopan markkinoilla, samoin kuin maailmanmarkkinoilla.

Mainitsen tässä yhteydessä myös, että maitoalan korkean tason asiantuntijaryhmä on esittänyt kertomuksensa. Toistan, että vuoden loppuun mennessä komissio aikoo esitellä tämän kertomuksen pohjalta maitoalaa koskevan säädösehdotuksen, jossa käsitellään muun muassa tuottajien neuvotteluvoimaan liittyviä kysymyksiä ja heidän järjestäytymismahdollisuuksiaan, jotta he voivat paremmin neuvotella sopimuksistaan, sekä elintarvikeketjun sisäisiin sopimusjärjestelyihin liittyviä kysymyksiä. Tässä yhteydessä aion myös käsitellä toimialakohtaisten järjestöjen merkitystä elintarvikeketjun esteettömälle toiminnalle etenkin maidontuotannon alalla.

Johdettujen tuotteiden, hyödykkeiden ja keinotteluun liittyvän ongelman osalta totean, että Euroopan komissio on parhaillaan viimeistelemässä yleisesti sovellettavaa säädösehdotusta, jonka parissa teen erittäin tiivistä yhteistyötä kollegani, komission jäsenen Michel Barnier'n, kanssa. Lisää ehdotuksia esitetään myöhemmin rahoitusmarkkinadirektiivin uudelleentarkastelun yhteydessä.

Meidän on myös edistyttävä analyysissä, joka koskee lisäarvon jakautumista koko maatalouselintarvikeketjussa; tämä on seikka, johon kiinnitän erityistä huomiota. Kuten totesin, maataloustuottajien ja maatalouselintarvikeketjun muiden osien erisuuruiset neuvotteluvoimat ovat kohdistaneet voimakasta painetta tuottajamarginaaleihin maatalousalalla. Siksi tässäkin asiassa on mielestäni vielä tehtävää jäljellä ja lisäksi ongelma, johon pitää puuttua YMP:n uudistuksen yhteydessä.

Haluan tässä suhteessa myös korostaa, että EU:n maatalouselintarvikealan kilpailukykyä ei voida varmistaa sen joidenkin osien kustannuksella, ja mielestäni maatalouselintarvikeketjun toimijoiden pitäisi olla tietoisia siitä, että liian suuren paineen kohdistaminen perushyödykkeiden tuottajiin, maanviljelijöihin, voi hyvinkin vahingoittaa koko ketjua, sen taloudellista vaikutusvaltaa ja sen edustavuutta Euroopan toimialojen joukossa.

Haluan vielä kerran kiittää teitä Euroopan parlamentin esittelemästä mietinnöstä. Se on erittäin hyödyllinen panos yhteisen tavoitteemme eli paremmin toimivan elintarvikeketjun saavuttamiseksi. Seuraan tarkasti tämänpäiväistä keskusteluanne ja tästä mietinnöstä toimitettavaa äänestystä.

  Esther Herranz García, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, olen komission jäsenen Dacian Cioloşin kanssa samaa mieltä siitä, että tämä mietintö on keskeinen ja oikein ajoitettu, sillä se on osoittanut suurten jakelualan yritysten väärinkäytökset, jotka ovat aiheuttaneet vakavia häiriöitä elintarvikeketjun eri osissa.

Vaikka José Bovén mietintö saattaa joissakin kohdissa mennä liian pitkälle puoltamalla liiallista asioihin puuttumista, on myönnettävä, että Euroopan kansanpuolueen ryhmän (kristillisdemokraatit) kannattaman sosiaalisen markkinatalouden näkökulmasta se tarjoaa vastauksia eurooppalaisten tuottajien esittämiin aiheellisiin valituksiin.

Se myös lisää elintarvikeketjun eri osien avoimuutta, mikä on aina hyvä asia, tarjoaa ketjuun kuuluville heikoimmille aloille paljon enemmän puolustautumismahdollisuuksia ja auttaa tietenkin eurooppalaisia kuluttajia samaan lisää tietoa elintarvikeketjusta.

Eurooppalainen elintarviketeollisuus olisi kenties voitu ottaa laajemmin huomioon tässä mietinnössä, mikä olisi ollut hyvä asia, mutta mietintöön sisältyy myös erittäin tarpeellisia toimenpiteitä hintavaihtelujen hillitsemiseksi.

Siinä esitetään myös toimenpiteitä elintarvikeketjun eri osien välisen tasa-arvon saavuttamiseksi, kuten ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyysi, ja vaaditaan suurten jakelualan yritysten sopimattomien ja epäoikeudenmukaisten käytäntöjen torjumista. On tullut aika laatia luettelo hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä, jotka on ankarasti kiellettävä EU:n lainsäädännössä.

On myös tärkeää esittää toimenpiteitä omiin tuotemerkkeihin perustuvien, kilpailun ja teollis- ja tekijänoikeuslainsäädännön vastaisten hankalien käytäntöjen estämiseksi.

Kaikista edellä mainituista syistä meidän pitäisi tukea José Bovén mietintöä sekä kaikkia sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa toimivia kollegojamme, jotka ovat tehneet kovasti töitä varmistaakseen, että tämä mietintö lopulta julkaistaan eurooppalaisten tuottajien auttamiseksi eteenpäin.

  Ashley Fox, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Arvoisa puhemies, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta antoi lausunnon, jossa analysoitiin koko elintarvikeketjun ongelmia.

Suositustemme mukaan maanviljelijöitä pitäisi rohkaista tehostamaan toimintaansa ja lisäämään neuvotteluvoimaansa, ja kaikkiin jäsenvaltioihin pitäisi perustaa elintarvikealan asiamiehen virka, jotta tämä voisi toimia sovittelijana elintarvikeketjun kiistatilanteissa ja varmistaa, että kaikkien tuotantoketjun toimijoiden välinen kilpailu on tiukkaa mutta oikeudenmukaista mahdollisimman edullisten kuluttajahintojen varmistamiseksi. Tunnustimme myös vähittäismyyjien omien tuotemerkkien suuren merkityksen kilpailun tehostamisessa, valikoiman parantamisessa ja halvemmissa kuluttajahinnoissa.

Olen pettynyt siihen, että José Bové ja maatalousvaliokunta eivät juurikaan kiinnittäneet huomiota näihin ehdotuksiin. Pitivät he siitä tai eivät, niin markkinat toimivat, ja mitä vapaammat markkinat, sen paremmin ne toimivat kaikkien eduksi, etenkin kuluttajien.

Kehotan kaikkia parlamentin jäseniä äänestämään tätä päätöslauselmaa vastaan ja tukemaan ECR-ryhmän vaihtoehtoista päätöslauselmaa.

  Elisabeth Köstinger, PPE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, aloite tähän mietintöön tuli komission tiedonannosta, joka koski Euroopan elintarvikeketjussa olevia merkittäviä ongelmia. Maatalousalalla toimivat ovat erityisen heikossa asemassa. Nämä hälyttävät ongelmat aiheuttavat jyrkkiä hintavaihteluita, joita on nähty maatalousalan alkutuotannossa.

Maatilat eivät ole säästyneet talouskriisiltä. Joissakin tapauksissa maatilojen tulot ovat laskeneet jopa 28 prosenttia. Tuotantokustannukset ovat korkeimmat 15 vuoteen. Joissakin maissa maanviljelijöillä on jo suuria vaikeuksia luotonsaannissa. Komissio on todennut, että jotkut elintarvikeketjun yläpäässä olevat toimijat käyttävät väärin monopoliasemasta johtuvaa määräävää markkina-asemaansa. Tähän liittyvistä käytännöistä – tuotteiden valikoimaan ottamista koskevista korkeista maksuista, hinnoittelun avoimuuden puutteesta ja vähäisestä neuvotteluvoimasta – kärsivät aina maanviljelijät.

Jalostajien sekä tukku- ja vähittäiskauppiaiden voittomarginaalit ovat selvästi suurimmat. Joissakin tapauksissa maanviljelijöiden saamat hinnat ovat tuotantokustannuksia alhaisemmat. Emme voi sallia maksuvalmiusongelmien sälyttämistä maanviljelijöiden niskoille siitä syystä, että ylempänä ketjussa olevat toimijat suorittavat maksunsa viljelijöille vasta kuukausien päästä. Vähittäiskauppiaat eivät voi pitää maanviljelijöitä pankkeina.

Yksi tämän mietinnön ydinkysymyksistä on maksuaikojen määrittely. Arvoisa komission jäsen, olette aloittanut vuoden 2013 jälkeistä yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevan neuvotteluprosessin. Maatalousalalla on jonkin verran epäselvyyttä EU:n maatalouspolitiikan tulevasta suunnasta – siitä, minkä tyyppistä maataloustuotantoa Euroopassa halutaan tulevaisuudessa: vain tehokasta teollista maataloustuotantoa, vaiko monipuolista, kestävää ja ennen kaikkea laaja-alaista maataloutta?

Lähikuukausina meillä on edessämme tärkeä ratkaisu. Kehotamme parlamenttia osoittamaan, että se on sitoutunut monimuotoisuuteen ja Euroopan elintarvikehuollon turvaamiseen. Sellaiset kysymykset kuin "Mitä syömme tulevaisuudessa?", "Missä asumme?" ja "Millä lämmitämme kotimme?", ovat ajankohtaisempia kuin koskaan. Vastaukset ovat maataloudessa, sillä maatalouden tehtäviin kuuluu muutakin kuin vain laadukkaiden tuotteiden tuottaminen. Yhteisömme odottavat poliitikkojen ryhtyvän asianmukaisiin toimiin kestävän tuotannon turvaamiseksi Euroopassa.

  Marc Tarabella, S&D-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, aluksi pyydän anteeksi kollegani ja ryhmämme varjoesittelijän, Luís Paulo Alvesin, puolesta. Hänen matkatavaransa hävisivät, joten hän ei ehtinyt ajoissa paikalle. Siksi hän on pyytänyt minua toimimaan sijaisenaan, minkä teen ilomielin.

Haluan korostaa kollegamme José Bovén erinomaista mietintöä, jossa puhumme maanviljelijöiden oikeudenmukaisempien tulojen sekä avoimemman ja toimivamman eurooppalaisen elintarvikeketjun puolesta. Lisäksi olen iloinen maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa saavuttamastamme kompromissista.

Muun muassa meitä vuonna 2009 kohdanneen maitoalan kriisin ja sen edelleen ajankohtaisten syiden takia oli tarpeen määrittää ne vaaratekijät, jotka aiheuttivat maitoalan pitkällisen alamäen – eikä se sivumennen sanoen ole ainoa tässä tilanteessa oleva ala.

Joitakin varteenotettavia ratkaisuja on löydetty sen varmistamiseksi, että maanviljelijät pystyvät vihdoin muuhunkin kuin vain kattamaan tuotantokustannuksensa – lisään vielä, etteivät he aina pysty siihenkään – ja saavat todella työstään oikeudenmukaisen tulon.

Vaikka ymmärrämmekin, miten tärkeää on kehittää sellainen tuotantoketju, jossa tuottajat ja kuluttajat eivät enää ole suurimpia häviäjiä ketjun molemmissa päissä, ja vaikka olemme onnistuneet löytämään joitakin tasapainoisia ratkaisuja, näyttää siltä, että Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä ja Euroopan kansanpuolueen ryhmä (kristillisdemokraatit) ovat perumassa joitakin kompromissitarkistusten keskeisiä kohtia, joista neuvoteltiin ennen parlamentin lomaa.

Valitettavasti puheaikani on liian lyhyt, jotta voisin eritellä tarkemmin niitä kohtia, jotka saatetaan hylätä täysistuntoäänestyksessä. Jos minun kuitenkin pitäisi mainita vain yksi, se olisi 21 kohta, jossa katsotaan, että unionin tasolla on kiellettävä myynti hankintahintaa alhaisemmalla hinnalla. Toteaisin, että ALDE-ryhmän ja PPE-ryhmän omaksuma kanta on mielestäni pöyristyttävä: siinä kyseenalaistetaan tämä kohta, joka on maanviljelijöille ratkaisevan tärkeä. Miten voisimme sallia maataloustuotteidemme myynnin halvalla jakelualan eduksi ja, mikä vielä julkeampaa, jalostusalan eduksi?

Miten on mahdollista, että riippumattoman maailmanlaajuisen sääntelytoimiston perustaminen elintarvikehyödykkeillä käytävää maailmanlaajuista keinottelua vastaan kyseenalaistetaan hylkäämällä mietinnön 41 kohta?

Voisin mainita myös 52 kohdan, joka on minulle erityisen tärkeä, sillä esitin sen ryhmässäni yhdessä kollegani Csaba Sándor Tabajdin kanssa. Tässä kohdassa katsotaan, että elintarvikeketjun julkisten hankintasopimusten yhteydessä suosituimmuuskohtelu olisi taattava tuottajajärjestöille, viljelijöiden osuuskunnille ja pk-yrityksille ja kehotetaan siksi komissiota ehdottamaan asiaa koskevia toimia. Myös tästä kohdasta tehtiin kompromissi, jonka sekä PPE- että ALDE-ryhmä tänään ilmeisesti asettavat kyseenalaiseksi.

Ovatko maatalouselintarviketeollisuuden eturyhmät saaneet yliotteen siitä, mikä tuntuu meistä kaikista itsestään selvältä tällaisena aikana, jolloin miljoonat ihmiset maailmassa kärsivät aliravitsemuksesta ja nälänhädästä ja keinottelu pahentaa perheiden taloudellisia ongelmia – keinottelu vehnävarastoilla Venäjällä tänä kesänä raivonneiden tulipalojen jälkeen on juuri nyt tästä kuvaava esimerkki. Mietin, millaista kauheaa temppua olemme nyt tekemässä. Onko asia niin, että PPE- ja ALDE-ryhmissä jalostusta ja jakelua koskevat näkökohdat menevät tuottajien suojelun edelle siitä huolimatta, että tuottajien asema on nykyisin uhattuna.

Elintarviketurvan ja elintarvikeomavaraisuuden ollessa nyt uhattuina on vastuutonta kansalaisia ja maanviljelijöitä kohtaan siirtää syrjään alkuperäinen päätöslauselmamme, joka on aivan välttämätön maanviljelijöiden takia: he ovat olennainen osa yhteiskuntaamme, ellei joku sitä vielä muista.

  Marian Harkin, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan ensimmäiseksi kiittää esittelijä José Bovéa hänen työstään tämän mietinnön parissa. Elintarvikeketju on poikkeuksellisen monimutkainen, kun niin monet eri tekijät vaikuttavat sen toimintaan. Mielestäni sitä on käsiteltävä taitavasti, ettemme päädy panemaan täytäntöön tahattomien vaikutusten lakia.

Tässä on ongelma – todellinen ongelma. Olemme oppineet sen omista jäsenvaltioistamme. Hiljattain Irlannissa tehdystä tutkimuksesta kävi ilmi, että 74 prosenttia kuluttajista uskoo, että maanviljelijät eivät saa oikeudenmukaista hintaa tuotteistaan. Irlannissa maanviljelijät saavat noin 33 prosenttia maidon vähittäismyyntihinnasta, ja vastaava luku on naudanlihan osalta 50 prosenttia ja juuston osalta 20 prosenttia. Tiedämme tämän olevan totta myös koko EU:ssa, sillä komission tutkimuksesta käy selvästi ilmi, että vuodesta 1995 alkaen ainoat elintarvikeketjun toimijat, joiden osuus vähittäismyyntihinnasta on laskenut, ovat alkutuottajat eli maanviljelijät.

Näin ei voi jatkua. Jos niin käy, menetämme paljon alkutuottajia, ja miten sitten käy EU:n elintarviketurvan ja elintarvikeomavaraisuuden? Meidän on käsiteltävä näitä kysymyksiä YMP:n yhteydessä. Elintarvikeketju ei toimi kunnolla eivätkä maanviljelijät saa oikeudenmukaisia tuloja. Olen Ashley Foxin kanssa yhdestä asiasta eri mieltä: nähdäkseni markkinat toimivat puutteellisesti, ja siihen on puututtava, mutta ratkaisevinta on selvittää, mitä toimia meidän pitäisi toteuttaa.

Mielestäni komission on tutkittava ja tarvittaessa torjuttava kilpailunvastaista toimintaa. On selvää, että erisuuruisiin neuvotteluvoimiin liittyvä hankintasuhteiden epätasapaino vaikuttaa haitallisesti elintarvikeketjun kilpailukykyyn etenkin pienten toimijoiden osalta. Eri sopimuspuolten epäsuhtainen neuvotteluvoima, johon komission jäsen viittasi, voi usein johtaa tilanteeseen, jossa suuremmat ja vaikutusvaltaisemmat toimijat yrittävät määrätä sopimusjärjestelyistä oman etunsa mukaisesti. Pienet toimijat yksinkertaisesti ajetaan ahtaalle.

Eräs hyvin mielenkiintoinen seikka, joka ei ole tullut esiin tässä keskustelussa, mutta on merkittävä, on se, että on laajalti näyttöä siitä, että siirrämme hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjämme kehitysmaihin, joissa valtavat, EU:hun sijoittautuneet monikansalliset yritykset käyttävät väärin määräävää markkina-asemaansa. Näin ollen tarvitaan mielestäni maailmanlaajuisia toimia. Kannatan vapaaehtoisia sopimuksia pakollisten sijasta ja EU:n asiamiehen viran perustamista kaikkiin jäsenvaltioihin. Henkilökohtaisesti en hyväksy tappiolla myyntiä.

Lopuksi totean, että olen tyytyväinen komission jäsenen huomautuksiin ja pidän hänen ehdotuksiaan kiitettävinä. Tämä on monitahoinen kysymys ja edellyttää monipuolista lähestymistapaa.

  Martin Häusling, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, José Bové on jättänyt käsiteltäväksi erinomaisen mietinnön, ja koko valiokunta oli hyvin yksimielinen: vain neljä äänesti vastaan.

Siksi olemme luonnollisesti yllättyneitä, että Euroopan kansanpuolueen ryhmä (kristillisdemokraatit) ja Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä ovat esittäneet tarkistuksia joidenkin kohtien poistamiseksi mietinnöstä. On hämmästyttävää huomata, että aiemmin saavutettu kompromissi asetetaan myöhemmin kyseenalaiseksi. Ihmettelen, mikä tähän on syynä, mutta ihmettelen myös sitä, miksi sitten uhrattaisiin aikaa yhteen kokoontumiseen ja yhteisen tekstin laatimiseen.

Kerron muutaman esimerkin siitä, mitä tarkoitan. Mietinnön 8 kohdassa vaaditaan maatalousalan hintojen ja voittomarginaalien seurantakeskuksen perustamista. Tästä on päästy yksimielisyyteen, mutta tämä edellyttää ymmärrettävästi hintavertailuja, kuten kohdan jälkiosassa todetaan. Tätä PPE-ryhmä ei tarkalleen ottaen enää halua. Hyvä Elisabeth Köstinger, tästä syystä ihmettelen, ovatko puheenne ja tekonne ristiriidassa keskenään.

Kohta, jonka ALDE-ryhmä haluaa poistaa, on vielä parempi. Yleisen näkemyksen mukaan tuotteiden myynti alle tuotantokustannushinnan pitäisi kieltää koko unionin alueella. Tästä asiasta vallitsi aikaisemmin yksimielisyys. Mielestäni polkumyyntikäytäntöjen vastustaminen on asia, jota vaadimme kaikilta – myös kauppakumppaneiltamme WTO:ssa. Miksi ALDE-ryhmä haluaa poistaa juuri tämän kohdan? Mielestämme se on käsittämätöntä.

Jäljempänä olevassa kohdassa kehotamme komissiota ehdottamaan lainsäädäntöä, jolla perustetaan välineitä hintavaihtelujen hillitsemiseksi, jotta vähennetään tuottajien korkeaa riippuvuusastetta. Tämäkin kohta on määrä poistaa. Siksi herää monia kysymyksiä, jotka koskevat syitä siihen, miksi tätä yksimielisyttä nyt horjutetaan ja miksi sellaiset kannat, jotka oli esitetty jo Jo Leinenin mietinnössä ja joita siis myös ALDE-ryhmä tuki, asetetaan nyt kyseenalaiseksi.

Kehotankin kaikkia maatalousasioita käsitteleviä poliitikkoja hyväksymään yhteisen kannan, sillä maanviljelijöiden mielestä meidän on korkea aika esittää ratkaisuja siihen, miten voimme tehdä lopun tästä kestämättömästä tilanteesta, jossa maanviljelijät ovat elintarvikeketjun häviäjiä.

Tällä hetkellä maatalousalalla on jälleen meneillään keinottelun aalto, joka ei viime kädessä hyödytä ketään – ei maanviljelijöitä eikä kuluttajia. On vihdoin aika tehdä jotain. Myös kuluttajat vaativat meiltä tätä, ja pyydän vain, että se, mitä sanomme maanviljelijöille parlamentin ulkopuolella, täsmäisi sen kanssa, mitä teemme parlamentissa. Siksi toivon, että tämä mietintö lopulta hyväksytään juuri sellaisena, kuin se jätettiin käsiteltäväksi.

  James Nicholson, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, José Bovén mietintö on hyvin ajankohtainen, ja olen tyytyväinen siihen, että meillä on tilaisuus perehtyä näihin Euroopan elintarvikeketjun toimintaa koskeviin kysymyksiin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa.

Euroopan elintarvikeketjussa on kiistatta tiettyjä ongelmia. Hyödykkeiden viimeaikaiset huippuhinnat ja markkinavaihtelut ovat mielestäni horjuttaneet elintarvikeketjun vakautta. On myönnettävä, että maanviljelijät joutuvat selviytymään sekä jatkuvasti laskevista tuottajahinnoista että yhä kasvavista tuotantokustannuksista, kun taas vähittäiskauppa käärii edelleen sievoiset voitot ja kuluttajat hyötyvät edullisista hinnoista. Tässä suhteessa olen José Bovén kanssa samaa mieltä siitä, että joihinkin ongelmiin on puututtava, jotta oikeudenmukaisuus ja kannattavuus saadaan keskenään tasapainoon.

En kuitenkaan ole täysin samaa mieltä José Bovén mietinnössä esitetyistä ehdotuksista siltä osin, miten tätä epätasapainoa pitäisi korjata, ja olen jättänyt ryhmäni puolesta käsiteltäväksi tätä asiaa koskevan vaihtoehtoisen päätöslauselman.

En todellakaan usko, että asia ratkaistaan antamalla vielä lisää Euroopan unionin lainsäädäntöä, jotta maanviljelijät saadaan noudattamaan pakollisia käytännesääntöjä. EU:n nykyinen kilpailulainsäädäntö on riittävää, ja sen noudattamista pitäisi valvoa asianmukaisesti. Elintarvikeketjun on annettava toimia osana vapaita markkinoita ja mahdollisimman pitkälle ilman tarpeetonta ja raskasta sääntelyä ja byrokratiaa. Elintarvikeketjun hintojen avoimuutta on lisättävä, ja samoin on lopetettava vähittäiskaupan hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt, kuten varastointimaksut ja tuottajille suoritettavien maksujen kohtuuton viivästyminen.

Toisaalta maanviljelijöitä on kannustettava järjestäytymään tehokkaammin, jotta he voivat lisätä neuvotteluvoimaansa suuriin jalostusalan yrityksiin ja vähittäiskauppoihin nähden. Mielestäni ratkaisu on kilpailunvastaisten käytäntöjen torjuminen ja vapaaehtoisten hyvien käytäntöjen edistäminen.

Kesän kuluessa viljan hinnat ovat ampaisseet pilviin, mikä aiheuttaa aina vain suurempia ongelmia elintarvikeketjussa. Markkinavaihtelut tosiaankin tuhoavat markkinat.

  Jacky Hénin, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, EU:n maanviljelijöiden enemmistö tulee toimeen nälkäpalkalla, ja lisäksi he kärsivät rahoitusmarkkinoiden järjettömän keinottelun aiheuttamasta jatkuvasta paineesta. Useimmat maanviljelijät ovat vakuuttuneita siitä, ettei heillä enää ole tulevaisuutta. Itsemurhaluvut ovat heidän yhteiskuntaryhmässään yhdet korkeimmista.

Jos Eurooppa jatkaa maanviljelijöiden ja maataloustyöntekijöiden kurjistamista, he lopettavat toimintansa, millä on vakavat seuraukset maankäytölle, elämänlaadulle ja elintarvikeomavaraisuudelle. Tämä kiihdyttää ympäristökriisiä, jolla on vielä kammottavammat ja nopeammat seuraukset kuin Grönlannin jääpeitteiden sulamisella.

Mietintö on täynnä hienoja päätöksiä, ja siinä esitetään joitakin kiinnostavia ehdotuksia, vaikka siinä taidokkaasti väistetäänkin nykyiseen katastrofiin johtaneita perimmäisiä syitä ja sen takia niitä keskeisiä ratkaisuja, jotka on toteutettava. Ongelma ei ole ainoastaan sen varmistaminen, että maanviljelijät ja maataloustyöntekijät – ne, jotka tässä päätöslauselmassa jätetään eniten huomiotta – saavat oikeudenmukaiset tulot; pikemminkin kyse on siitä, että saavutetaan sellainen tulotaso ja niin kannattavat hinnat, että kaikkien maatalousalan toimijoiden on mahdollista tulla vihdoin työllään toimeen.

Meidän on käännettävä huomio suuriin jakelualan yrityksiin ja niiden rahoittajiin ja tarvittaessa rangaistava niitä siitä harkitsemattomasta painostuksesta, jota ne harjoittavat alentaakseen hintoja, mutta myös pitkästä ajasta, joka niiltä kuluu erääntyvien maksujensa maksamiseen; huomio on käännettävä myös rahoittajiin, jotka keinottelevat elintarvikehyödykkeillä ja saattavat väestömme vakavaan vaaraan, sekä pankkien merkitykseen maanviljelijöiden kohtaamissa vaikeuksissa.

Tämä mietintö on oikeansuuntainen, mutta edistystä on vielä tapahduttava.

  Anna Rosbach, EFD-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, José Bovén ehdotuksessa todetaan, että yksi yhteisen maatalouspolitiikan keskeisistä tavoitteista oli ja on taata maanviljelijöille oikeudenmukaiset tulot. Olen tästä täysin eri mieltä. Maatalouspolitiikan osuus EU:n talousarviosta on 40 prosenttia. Kotimaassani lähes kaikki ovat samaa mieltä siitä, että maataloustuki pitäisi lakkauttaa, sillä pidämme maataloutta vapaana ja kilpailukykyisenä tuotannonalana. Tämä mietintö menee täysin päinvastaiseen suuntaan. Siinä ehdotetaan veronmaksajien rahoittamien EU:n elinten lisäämistä kokonaisen tuotannonalan yhtenäistämiseksi ja valvomiseksi tuottajasta kuluttajaan saakka. En yksinkertaisesti voi tukea tätä. On yleisesti tunnettua, että myös kuljetusala, väliportaat ja vähittäiskauppa ansaitsevat rahaa hyödykkeillä, mutta hinnasta päättävät viime kädessä kuluttajat, toisin sanoen kaikki me, jotka yleensä käymme ostoksilla. Ehdotuksessa vaaditaan myös maatalousalan ympäristötoimia koskevan tiedotuskampanjan käynnistämistä. EU:n tehtävä ei ole, eikä pitäisikään olla, tämän tyyppisten kampanjojen järjestäminen. Jos se on maanviljelijöiden mielestä tarpeen, heidän pitäisi tehdä se omien organisaatioidensa kautta. Sitä vartenhan ne kuitenkin ovat olemassa.

Myös maatalouspolitiikan uudistamiselle on selvä tarve. José Bovén mietinnössä esittämiä ehdotuksia on kuitenkin kokeiltu jo kerran aikaisemmin, ja ne todettiin mahdottomiksi ja toteuttamiskelvottomiksi. Sitä kutsuttiin keskusjohtoiseksi suunnitelmataloudeksi. EU:n jäsenvaltioiden maatalous on äärimmäisen monipuolista, ja siksi tämä aihe on mielestäni kansallinen kysymys, joka pitäisi hoitaa lähellä yksittäisiä maanviljelijöitä ja heidän ongelmiaan.

  Diane Dodds (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen José Bovén työhön tämän mietinnön laatimiseksi. Olen tyytyväinen myös tähän keskusteluun, jossa korostetaan avoimuuden tarvetta koko elintarvikeketjussa.

Avoimuus on keskeinen tekijä, mutta tapa, jolla käsittelemme suuria vähittäiskaupan yksiköitä, joiden ainoana vaikuttimena on niiden osakkaiden tarpeiden täyttäminen, on yhtä tärkeä. Niiden pyrkimys markkinaosuuden ja voittojen kasvattamiseen on vahingoittanut maanviljelijöitä ja joissakin tapauksissa jalostajia.

Nykyisin maanviljelijät eivät saa markkinoilta vastinetta sille ajalle ja rahalle, jonka he sijoittavat maanviljelyyn tuottaakseen korkealaatuisia, turvallisia ja kestäviä elintarvikkeita.

Pohjois-Irlannissa naudanlihan tuotantoon kohdistuu paljon paineita, ja monet maatilat jäävät alle kannattavuusrajan. Kaikkia interventioita on tietenkin tarkasteltava YMP:n näkökulmasta. Muutoin tuotannonala joutuu pinnistelemään selviytyäkseen. Meidän parlamentin jäsenten on ymmärrettävä maatalouspolitiikan merkitys ja sen maatalousalalle tuoma hyöty.

Markkinat eivät ole täyttäneet maito- ja naudanliha-alan odotuksia moniin vuosiin. Olemme käyneet parlamentissa monia keskusteluja erityisesti maitoalasta.

Jos haluamme maanviljelijöiden kilpailevan vapailla markkinoilla, meidän on puututtava toimitusketjun ongelmiin, kolmansista maista peräisin olevaan tuontiin ja elintarvikkeiden kuluttajahintoihin sekä otettava huomioon tuottajahintojen lasku.

Keinottelijoiden merkitystä ja markkinavaihtelujen vähentämisen tarvetta on käsiteltävä välittömästi. Tuontikiellot ja keinottelijoiden pelonlietsonta ovat korottaneet viljakasvien hintaa tuntuvasti eri puolilla maailmaa; korotuksen vaikutus kertautuu elintarvikeketjussa.

Euroopalla on velvollisuus turvata elintarvikehuoltonsa. Tätä ei saada aikaan pakottamalla maanviljelijät luopumaan elinkeinostaan tai lisäämällä sääntelyä, vaan turvaamalla oikeudenmukaiset tuottaja- ja kuluttajahinnat.

  Albert Deß (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan kiittää kaikkia niitä, jotka tekivät töitä tämän mietinnön parissa. Kaiken kaikkiaan heidän työnsä tuloksena on hyvä mietintö.

Keskustelun aikana minulle on käynyt selväksi, että tilanne Euroopassa vaihtelee suuresti. On sellaisia jäsenvaltioita, joissa muutamat suuryritykset hallitsevat markkinoita, ja – onneksi – myös sellaisia jäsenvaltioita, joissa on vielä monia pieniä vähittäiskauppiaita. Elintarvikkeiden hintojen osalta tilanne vaihtelee aivan yhtä paljon. Joissakin jäsenvaltioissa elintarvikkeiden hinnat ovat viime aikoina nousseet tuntuvasti, ja toisissa jäsenvaltioissa, kuten kotimaassani Saksassa, jossa yritysten keskinäinen kilpailu on ankaraa, elintarvikkeiden hintoja painetaan jatkuvasti alas maanviljelijöiden kustannuksella.

Meidän on tärkeintä kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan tilanne uudelleen ja toteuttamaan asianmukaiset toimenpiteet, jotta maanviljelijöiden olisi mahdollista tuoda lisäarvoa elintarvikeketjuun. Mietintöön sisältyy kuitenkin myös joitakin hyvin konkreettisia vaatimuksia. Minulla on aikaa mainita tässä vain muutamia, kuten 30 kohdassa esitetty vaatimus maksuajan määrittämisestä. Ei ole oikeudenmukaista, että maanviljelijät, pienyritykset ja osuuskunnat antavat lyhytaikaista rahoitusta suuryrityksille. Se on pankkien tehtävä, ei maanviljelijäosuuskuntien.

Arvoisa komission jäsen, myös niin kutusutut valikoimaan ottamista koskevat maksut on tutkittava. Tätä koskeva sääntely on yhtenäistettävä koko Euroopassa, jos aiomme varmistaa kilpailun. EU:n 500-miljoonaisen väestön elintarvikehuollon turvaaminen edellyttää maanviljelijöiden oikeudenmukaista kilpailua Euroopassa, kuten mietinnössä vaaditaan.

Haluan vielä mainita yhden asian, joka on se, että ryhmääni kuuluvat parlamentin jäsenet ovat pyytäneet tietyistä mietinnön kohdista erillistä äänestystä. Demokraatteina meidän on suostuttava siihen, mutta oletan, että ryhmäni suuri enemmistö äänestää useimpien kohtien puolesta, jotta voimme turvata maanviljelijöille oikeudenmukaiset edellytykset.

  Stéphane Le Foll (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, minäkin haluan ilmaista tyytyväisyyteni esittelijä José Bovén tekemään työhön, toivottaa komission jäsenen tervetulleeksi ja ottaa myönteisen kannan Albert Dessin puheenvuoroon; hän puhui ennen minua tämän mietinnön tavoitteista.

Mielestäni on hyvin tärkeää muistaa, että tässä keskustelussa joudumme ratkaisemaan ongelman, joka liittyy maataloustuotteiden hintavaihteluihin ja ennen kaikkea siihen, että kun hinnat nousevat, korotus siirretään hyvin nopeasti eteenpäin jakelualalle, mutta tuottajahintojen laskun vaikutukset eivät sen sijaan kertaudu kuluttajahinnoissa.

Tästä syystä ongelma on kiistatta elintarvikeketjun organisointitavassa; se on selvästi tavassa, jolla niin kutsuttu lisäarvo jakautuu ketjussa. Mielestäni José Bovén mietintö tarjoaa useilla aloilla ideoita, joita meidän on kehitettävä – ja tässä osoitan sanani erityisesti komissiolle – selviytyäksemme tästä pohjimmiltaan vahingollisesta kierteestä.

Ensimmäinen idea on tietenkin elintarvikeketjun ja sen sisäisten voimasuhteiden organisointi. Mitä ehdotamme sen varmistamiseksi, että yhteistyötä tekevillä ja järjestäytyneillä viljelijöillä on enemmän neuvotteluissa tarvittavaa vaikutusvaltaa elintarvikeketjussa? Arvoisa komission jäsen, tämä on se toimialakohtaisiin järjestöihin liittyvä kysymys, jonka esititte, mutta se on myös kysymys, joka liittyy sopimusperustaan, joka aiotaan panna täytäntöön. Vaadin tälle sopimusperustalle eurooppalaista kehystä – tähän kiinnitettiin huomiota mietinnössä. Emme voi antaa kunkin maan ratkaista itse tätä ongelmaa. Tarvitaan eurooppalainen kehys. Sen täytyy olla joustava, mutta se on välttämätön. Ainakin minun mielestäni tämä ehdotus, tämä toimintatapa, liittyy siihen erottamattomasti.

Toinen kysymys koskee tietenkin hintojen avoimuutta. Tässä kannatan seurantakeskuksen perustamista; tarvitsemme sen ehdottomasti, jotta kuluttajat voidaan pitää ajan tasalla hintakehityksestä.

Nämä näkökohdat halusin tuoda esiin. Kannatan esitettyjä ehdotuksia ja Albert Dessin tavoin toivon, että esittelijän ehdotukset saavat taakseen enemmistön tuen.

Puhetta johti
varapuhemies Rainer WIELAND

  Marit Paulsen (ALDE). – (SV) Arvoisa puhemies, ensimmäiseksi vastaan José Bovélle, että pystyn sanomaan "ei", jos lobbaaja yrittää vaikuttaa minuun, mutta en ole vielä nähnyt yhtään.

Jos haluamme maatalousyhteisöjen menestyvän, jos haluamme turvata riittävän elintarvikehuollon Euroopassa, jos haluamme hoitaa kulttuuriperintöämme, huolehtia eläintensuojelusta, selviytyä elintarvikkeiden kysynnästä ja taata maanviljelijöiden riittävyyden, maanviljelijöiden on saatava parempi hinta tuotteistaan.

On täysin selvää, että nykytilanteessa ja tulevassa maatalouspolitiikassa suurin ongelma on maanviljelijöiden tuotteistaan saama alhainen hinta. Mielestäni on yhteiskuntavastuumme mukaista maksaa verorahoilla siitä, mitä tavallisesti maanviljelijät tuottavat yhteiseksi hyväksi, muun muassa kulttuuriperintömme takia. Olemme täysin yksimielisiä siitä, että avoimuutta ja läpinäkyvyyttä on lisättävä, ja kilpailuasemaa suurteollisuudessa parannettava. Ensin maataloutta edeltävässä alkutuotannossa, joka on maailman laajinta liiketoimintaa ja jossa suurin osa yrityksistä on täysin kansainvälistyneitä, sekä suurissa elintarvikeketjuissa. Meidän on pohdittava kilpailua ja lisättävä avoimuutta.

  Janusz Wojciechowski (ECR). – (PL) Onnittelut teille, hyvä José Bové. Olette suoriutunut erinomaisesti. Mietinnössä kehitetään nerokkaasti niitä ajatuksia, joita Euroopan parlamentti esitti vuonna 2008 laatimassaan kirjallisessa kannanotossa, joka tuolloin hyväksyttiin. Ylpeänä totean olleeni yksi sen laatijoista. Ensimmäistä kertaa otimme selkeästi kantaa sitä vastaan, että suuret liiketoimintaverkostot käyttävät monopoliasemaansa väärin maanviljelijöihin ja toimittajiin nähden. Mietinnössä kehitetään noita ajatuksia.

Hyvät kollegat, tänään Puolassa juhlitaan sadonkorjuun päättymistä. Tämä juhla on nimeltään dożynki, ja syömme yhdessä vastakorjatusta viljasta valmistettua leipää. Maanviljelijät saavat tästä yhteisestä leivästä aina vain vähemmän tuloja: alle 10 prosenttia, eikä ole kauaakaan siitä, kun heidän osuutensa oli 25 prosenttia. Tämä on tilanne Puolassa ja kaikkialla Euroopassa.

Maanviljelijät ovat markkinoiden heikoin lenkki. Ne kollegat, jotka toteavat, että markkinoiden toimintaan puuttumista on lisättävä, näyttävät unohtavan, että markkinat eivät ratkaise turvallisuuteen liittyviä ongelmia, olipa kyse sitten energiavarmuudesta tai, kuten tässä tapauksessa, elintarviketurvasta. Muuten vapaat markkinat ovat hyvä asia, mutta villit markkinat eivät. Nämä markkinat, joihin maataloustuotanto kuuluu, ovat kuitenkin hyvin usein villit: vahvat liiketoimintaverkostot ja suuryritykset sanelevat ehdot heikossa asemassa oleville maanviljelijöille ja jopa järjestäytyneille maanviljelijöille, joiden asema on silti heikompi. Tähän on tultava muutos. Olen vakaasti sitä mieltä, ettei tämä mietintö jää tällä kertaa pelkäksi paperinpalaksi, vaan että toimiakin toteutetaan EU:n tasolla. Euroopan unionilla on yhtenäismarkkinat, ja niiden toimintaa pitäisi säännellä EU:n lainsäädännöllä.

  João Ferreira (GUE/NGL). – (PT) Sen sijaan, että vain korostettaisiin ongelmia, jotka tässä tapauksessa ovat liiankin ilmeisiä, on selvitettävä niiden syyt ja etsittävä tehokkaita, oikeudenmukaisia ja kestäviä ratkaisuja.

Vaikka komission tiedonanto jää kauas jälkeen tätä alaa koskevista vaatimuksista, minkä esittelijäkin myöntää, totuus on, ettei mietintökään vastaa tarpeisiin. Tarvitaan konkreettisia toimenpiteitä, jotta elintarvikkeiden hintojen ohjailu ja toimitusketjun väliportaiden – kuten maatalousmarkkinoiden vapauttamisesta hyötyneiden suurten jakeluyritysten – kartelloituminen saadaan loppumaan.

Oikeudenmukaisten vähimmäishintojen takaamista on ehdotettava uudelleen maanviljelijöiden vähimmäistoimeentulon turvaamiseksi, jotta heillä on mahdollisuus elättää itsensä tällä keskeisen tärkeällä alalla ja jotta ehkäistään tuotannon lopettaminen ja elintarvikeriippuvuuden kasvu monissa maissa ja monilla alueilla, kuten Portugalissa. Tuottajahintoihin suhteutetun myyntimarginaalin enimmäismäärän vahvistamista on harkittava etenkin supermarkettien osalta, jotta varmistetaan lisäarvon oikeudenmukainen jakautuminen elintarvikeketjussa.

Tarvitaan etenkin talousarvioon liittyviä toimenpiteitä ja toimintalinjoja, jotka piristävät ja tukevat paikallisten ja alueellisten markkinoiden toimintaa ja uudenaikaistamista. Elintarvikehuollon turvaaminen, ekosysteemien suojelu sekä alkutuotannon taloudellisen ja sosiaalisen rakenteen vahvistaminen edellyttävät myös kansainvälisen kaupan organisointia siten, että tuottajat ja heidän tuotteensa mieluummin täydentävät toisiaan kuin kilpailevat keskenään. On välttämätöntä kyseenalaistaa sellainen järjestelmä, jossa elintarvikkeita pidetään vain hyödykkeenä muiden joukossa ja sallitaan niillä keinottelu, ja irtautua siitä; se johtaa tulenarkoihin tilanteisiin elintarvikeriippuvuuden ja hintavaihtelujen näkökulmasta, kuten on käynytkin.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, kuten tiedämme, elintarvikkeiden hinnat ovat viime aikoina jatkuvasti nousseet – ilmeisesti myös vehnän hinta on lähdössä jyrkkään nousuun oikullisen sään ja maataloutta koskevan keinottelun takia – vaikka kauppojen hinnat ovat täysin kohtuuttomat siihen nähden, mitä pienviljelijät ansaitsevat raskaasta työstään. EU:n tuottajille tekee myös tiukkaa kilpailla hinnoilla maailmanmarkkinoilla korkeiden sosiaalisten sekä laatua, eläinten suojelua ja ympäristöä koskevien normiemme takia – niiden samaisten normien takia, joita emme pysty tai halua valvoa tuontielintarvikkeiden osalta.

Jos aiomme pysäyttää maaseutuväestön määrän nopean laskun, joka tästä on seurauksena etenkin pienviljelijöiden keskuudessa, ja säilyttää omavaraisuutemme viimeiset rippeet, meidän on tietenkin autettava maanviljelijöitä. Jos haluamme pysäyttää maaseutualueiden rappeutumisen ja maanviljelijöiden määrän jatkuvan vähenemisen, on korkea aika lopettaa maataloustukien maksaminen suurille maatalousyrityksille ja antaa sen sijaan rahaa niille, jotka sitä todella tarvitsevat tullakseen toimeen – toisin sanoen pienviljelijöille. Ellei se ole mahdollista keskusjohtoisessa EU:ssa, niin ainakin minun mielestäni maataloustukien uudelleenkansallistaminen on ainoa vaihtoehto.

  Michel Dantin (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, kollegamme José Bovén tehtäväksi annetussa mietinnössä käsitellään kysymystä, joka on nykyään yhteiskunnallisesti ratkaisevan tärkeä, kuluttajasta tuottajaan saakka.

Arvoisa komission jäsen, komission esittämät luvut ovat paljonpuhuvia: 20 vuotta sitten maidontuottaja sai 31 prosenttia ketjun liikevaihdosta, mikä tuolloin vastasi hiukan yli 450:tä miljoonaa euroa. Nykyisin heidän osuutensa on vain 24 prosenttia eli hieman alle 550 miljoonaa euroa. Lisää esimerkkejä löytyy hedelmien, lihan ja muiden elintarvikkeiden osalta.

Hinnoittelun selkeyttäminen on sen takia yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistamisen edellytys, sillä jos selkeyttäminen laiminlyödään, YMP näyttää tulevaisuudessa kansalaisten ja maanviljelijöidenkin silmissä pohjattomalta kuilulta. YMP:stä ammennetaan nykyään suuria voittoja, mutta kenen tai minkä hyväksi? Hyvät kollegat, on meidän velvollisuutemme ymmärtää, mitä tapahtuu.

Päinvastoin kuin olen tietyiltä tahoilta kuullut, tuottajat ovat aivan yhtä hyvin järjestäytyneitä nykyään kuin 20 tai 30 vuotta sitten. Muut sidosryhmät ovat kuitenkin kasvaneet, ja tuottajien määrä on vähentynyt vielä nopeammin kuin maanviljelijöiden. Elintarvikeketju on myös pidentynyt. Tämän tilanteen takia meidän on mukautettava kilpailulainsäädäntöä ja täydennettävä markkinoiden kriisinhallintavälineitä, jotka eivät enää näytä soveltuvan tuottajasta kuluttajaan ulottuvien ketjujen uuteen rakenteeseen. Lopuksi on vielä käsiteltävä laadukkaisiin tuotteisiin liittyvää konkreettista kysymystä, joka koskee erityisesti tuontijäljitelmiä.

Tarvitsemme selkeyttä. Arvoisa komission jäsen, yksikkönne tutkivat Ranskan hintojen ja marginaalien seurantakeskuksen toimintaa. Parantamisen varaa on vielä, mutta keskuksella on jo runsaasti tietoa kuluttajahinnoittelusta ja koloista, joihin marginaalit piilotetaan. Haluan antaa kiitosta myös varjoesittelijämme Elisabeth Köstingerin tekemästä työstä.

Arvostelua on tänään kuultu sieltä täältä. Yksi parlamenttimme ansioista on se, että kunnioitamme eri näkökantoja. Tämä pätee myös Euroopan kansanpuolueen ryhmään (kristillisdemokraatit). Jokainen saa vapaasti äänestää kuten haluaa. Omalta osaltani en tee kompromisseja äänestäessäni maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa.

  Iratxe García Pérez (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, elintarvikeketjun ongelmat ovat olleet kansalaisten huomion keskipisteenä viime vuosina.

Kuten teimme Katerina Batzelin mietinnössä, vaadimme komissiota jakamaan lisäarvon oikeudenmukaisesti ja kestävästi koko elintarvikeketjussa. Tämä voidaan saavuttaa asianosaisten osapuolten tasaväkisten voimasuhteiden avulla; tasaväkisiä suhteita ei ole tai ne ovat yksinkertaisesti epäonnistuneet, mistä on ollut vahinkoa alkutuottajien tuloille. Tilanne vaihtelee aloittain: olipa kyse sitten jalostuksesta tai laajamittaisesta jakelusta, kaikissa tapauksissa nimenomaan tuottajat kärsivät eniten neuvotteluvoiman puuttumisesta.

José Bovén mietinnössä määritellään ne asiat, joita on vielä työstettävä, sillä tämä on ongelma, joka vaatii eri osapuolten yhteistyötä myös kilpailuoikeuden alalla. Osuuskuntia ja maataloustuottajaryhmiä on laajennettava ja vahvistettava, ja elintarvikeketjun eri osat on yhdistettävä tiiviimmin toisiinsa sekä Euroopassa että kansallisella tasolla toimialakohtaisten järjestöjen kautta.

Haluan ilmaista tukeni mietinnölle sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan äänestyksessä saavutetuille kompromisseille, joita on kunnioittava tässä täysistunnossa.

  Britta Reimers (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, voittojen jakautuminen elintarvikeketjussa on muuttunut epätasaiseksi, ja yleensä tästä on haittaa maanviljelijöille. Tämä on mietinnössä tehty oikea päätelmä.

Valitettavasti esittelijä on keskittynyt vanhoihin maatalouspolitiikan välineisiin. Hänen mielestään maanviljelijöiden tuloja voidaan parantaa sääntelemällä tarjontaa suunnitelmatalouden tapaan. Kokemuksesta tiedämme, että suunnitelmatalous kulkee käsi kädessä raskaamman byrokratian kanssa, mutta maanviljelijät haluavat tuottaa – eivät lisää paperisotaa. Toimenpiteet, jotka eivät perustu sosiaalisen markkinatalouden perusperiaatteisiin, ovat aikaisemmin epäonnistuneet. Suunnitelmatalous ei ole viime vuosikymmeninä ollut toimiva ratkaisu maatalousalalla.

Sosiaalinen markkinatalous puolestaan tarjoaa maanviljelijöille tilaisuuden menestyvään yritystoimintaan. Jos maanviljelijöiden asemaa aiotaan parantaa, on varmistettava Euroopan maatalousalan kilpailukyky pitkällä aikavälillä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on oleellista parantaa maanviljelijöiden neuvotteluasemaa muihin elintarvikeketjun toimijoihin nähden. Se onnistuu oikeudenmukaisten ja avoimien markkinoiden avulla, jotka pystyvät myös pitämään pintansa maailmanmarkkinoilla. Tällä hetkellä olen epävarma siitä, voinko äänestää mietinnön puolesta.

  Richard Ashworth (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, markkinoiden hintaketjun toiminta on häiriintynyt. Vallan epätasainen jakautuminen elintarvikeketjun toimijoiden kesken on liian usein johtanut siihen, että toimittajat eivät saa tuotteistaan kohtuullista voittoa, ja vaikka hyväksynkin tämän mietinnön yleiset tavoitteet ja tuen niitä, en ole samaa mieltä esittelijän esittämistä ehdotuksista ja ratkaisuista.

Sääntelyn lisääminen, velvoittamisvaltuudet ja markkinainterventiot eivät ole ratkaisu, eivätkä ne ole kaikkien sidosryhmien – etenkään 500 miljoonan kuluttajan – etujen mukaisia.

Kannatan toki avoimuuden lisäämistä maatalousalalla ja uskon sille olevan tarvetta, ja sen vuoksi käytännesäännöistä ja asiamiehen nimittämisestä olisi mielestäni hyötyä, mutta kehotan paikalla olevaa komission jäsentä lähestymään tätä ongelmaa hienovaraisesti.

Tukekaa kaikin mokomin vapaaehtoisia aloitteita ja kannustakaa toimittajia järjestäytymään osuuskunniksi, jotta he olisivat paremmin edustettuina markkinoilla; auttakaa kaikin mokomin heitä tuotteidensa myynninedistämisessä ja markkinoinnissa ja rohkaiskaa yleisesti kaikkia markkinatoimijoita tekemään tarkoin harkittuja sopimusjärjestelyjä. Suhtaudun kaikkiin näihin toimiin myönteisesti, ja mielestäni ne ovat realistisia ehdotuksia, joita komissio voi esittää.

Loppujen lopuksi ajatukseni on kuitenkin se, että puututte vapaiden markkinoiden toimintaan omalla vastuullanne.

  Elie Hoarau (GUE/NGL). – (FR) Arvoisa puhemies, José Bovén mietinnössä luodaan laaja yleissilmäys niihin vaikeuksiin, joita maanviljelijät kohtaavat perustehtävässään, joka on maailman ruokkiminen, ja samanaikaisesti kohtuullisten ja riittävien tulojen hankkiminen itselleen, vaimolleen ja lapsilleen, ei ainoastaan työssäoloaikana vaan myös eläkkeellä.

Maailmanlaajuinen elintarvikekriisi osoittaa, että maatalous ja maatalousteollisuus toimivat huonosti. Tosiasiat ovat selviä: keinottelun takia tuottajat ansaitsevat yhä vähemmän ja kuluttajat maksavat heidän tuotteistaan yhä enemmän.

Kaiken lisäksi maanviljelijät joutuvat täyttämään tiukat normit, vaikka vapaakauppasopimukset mahdollistavat sellaisten maataloustuotteiden tuonnin Eurooppaan, jotka eivät varmasti täytä vastaavia normeja.

Jos siis WTO:n laatimat nykyiset markkinasäännöt eivät anna maanviljelijöille mahdollisuutta kohtuulliseen toimeentuloon tai takaa maailman väestölle terveellistä ravintoa, näitä sääntöjä on uudistettava, sillä ne eivät enää täytä…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE). – (PT) Tässä mietinnössä painotetaan kysymystä, jolla on hyvin suuri merkitys maatalousalalla, joka edellyttää EU:n tasolla yhteensovitettuja toimia sen vuoksi, että vuodesta 1996 alkaen elintarvikkeiden keskihinta on tähän mennessä noussut vuosittain 3,3 prosenttia, maataloustuotteiden kustannukset ovat kasvaneet 3,6 prosenttia ja maanviljelijöille maksetut hinnat ovat nousseet vain 2,1 prosenttia. Näin ollen tilanne on se, että elintarvikeketjun neuvotteluvoimat ovat vakavasti epätasapainossa, mikä vaatii pikaisesti korjaamista.

Yhteisessä maatalouspolitiikassa asetettujen tavoitteiden mukaisesti maanviljelijät ja maatalouselintarvikeala noudattavat erittäin vaativia laatunormeja ja pitävät tuottamiensa elintarvikkeiden kuluttajahinnat kohtuullisina. Siitä huolimatta pieni määrä vaikutusvaltaisia vähittäismyyjiä sanelee hintansa 13,4 miljoonalle maanviljelijälle ja 310 000 maatalousteollisuusyritykselle Euroopan unionin alueella lähes neuvottelematta.

Näin ollen kannatan sitä, että Euroopan komissiota pyydetään esittämään lainsäädäntöehdotuksia ongelman ratkaisemiseksi, muun muassa esittämään EU:n kilpailusääntöihin sellaisia muutoksia, jotka menevät pidemmälle kuin pelkät elintarvikeketjua käsittelevän korkean tason työryhmän laatimat suositukset ja strategiat. Komissiota on myös pyydettävä järjestämään Euroopan alueen maanviljelijöille laaja tiedotuskampanja heidän oikeuksistaan, kieltämään hyvän kauppatavan vastaiset menettelyt, joista kärsitään erityisesti helposti pilaantuvien tuotteiden kuten hedelmien ja vihannesten osalta, sekä edistämään maanviljelijäorganisaatioiden tukemista, jotta niillä olisi suurempi kriittinen massa ja paremmat neuvottelumahdollisuudet.

Olisi hyödyllistä niputtaa maanviljelijäjärjestöt ja -osuuskunnat yhteen pienten ja keskisuurten yritysten kanssa, jotta ne voisivat hyötyä erityisistä poikkeuksista.

Myönnämme, ettei aina ole ollut helppoa tasapainoilla markkinatalouden vapaan kilpailun sääntöjen – joita kannatamme – tarkan noudattamisen ja Euroopan komissiolta vaadittujen kiireellisten toimien välillä, mutta mielestämme siinä on yleisesti ottaen onnistuttu, ja siksi hyväksymme tämän mietinnön ja kannatamme sitä.

  Csaba Sándor Tabajdi (S&D). – (HU) Meillä on edessämme eurooppalainen ongelma, joka on odottanut ratkaisemistaan vuosikymmenien ajan. Isäni oli hedelmien ja vihannesten tukkukauppias, ja muistelen, että lapsuudessani 40 vuotta sitten hän havaitsi maanviljelijöille maksetun hinnan ja kuluttajahintojen väliset erot Budapestissa. Näin ollen ongelma oli jo tuolloin olemassa, jopa keskitetyn taloussuunnittelun olosuhteissa. Olen samaa mieltä lähes kaikista esittelijän antamista suosituksista, myös jäsenvaltioiden ja EU:n hintojen seurantajärjestelmän laajentamisesta ja asiamiehen viran perustamisesta. Mielestäni pakollisiin sopimuksiin perustuva Ranskan käytäntö on hyvä esimerkki. Sikäli kuin on kyse yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuudesta toivon, että komission jäsen Dacian Cioloş tukee sekä sitä että tuottajajärjestöille annettavaa lisätukea. Maanviljelijöillä on omat tehtävänsä ja velvoitteensa, ja on myönnettävä, ettei heillä järjestäytymättöminä ole selviytymismahdollisuuksia. Tämä on erityisen tärkeää uusissa jäsenvaltioissa, sillä järjestöt eivät ole paholaisen keksintö…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Esther de Lange (PPE). – (NL) Arvoisa puhemies, se, mitä täällä on kerrottu elintarvikeketjun toiminnasta, on oikeastaan itkettävää. Haluan siksi kertoa vain yhden esimerkin – sipuleista; siinä tiivistyy mielestäni hienosti tämän keskustelun ydin. Nykymarkkinoilla maanviljelijä saa 10 senttiä nettokilolta, vaikka sama nettokilo myydään kaupoissa 1 eurolla. Maatilan ja supermarketin kassan välissä marginaalit ja valta jakautuvat epätasaisesti. Siksi Euroopan parlamentti vaati tutkimuksen tekemistä marginaalijakaumista jo vuonna 2008. On sivumennen sanoen häpeällistä, että edellinen komissio kieltäytyi tekemästä tällaista tutkimusta. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että saamme sen sijaan seurantakeskuksen, ja Euroopan parlamentin on huolehdittava siitä, että näin todella tapahtuu ja että keskus saadaan toimintakuntoon.

Kollegani José Bovén laatima mietintö on hyvä, sillä siinä todella osutaan naulan kantaan. Esittelijä on saattanut innostua hieman liikaa joissakin kohdissa, mutta mietinnön perusnäkökohdat ansaitsevat laajan tuen huomenna. Sanon tämän erityisesti niille poliittisille ryhmille, jotka uhkaavat huomenna äänestää mietintöä vastaan. Tietävätkö ne – ja tarkoitan erityisesti liberaali- ja konservatiiviryhmiä – esimerkiksi, kuinka paljon tämän omenakilon tuottaminen maksaa maanviljelijälle? Se maksaa 30–35 senttiä, vaikka sama maanviljelijä saa samasta omenakilosta 20–25 senttiä. Se tarkoittaa, että hän joutuu tosiasiassa myymään omenat tappiolla, vaikka kuluttaja maksaa niistä 1,25 euroa. Jälleen kerran esitän nämä huomautukset niille, jotka haluavat äänestää mietintöä vastaan: esimerkiksi sille osalle Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmää, joka on aina etunenässä vaatimassa yhä uusia ympäristöä ja biologista monimuotoisuutta koskevia määräyksiä ja torjunta-aineiden vähentämistä. Vaikka nuo vaatimukset saattavat olla aiheellisia, ette voi olettaa tuottajan tekevän näitä investointeja varmistamatta maanviljelijöille pysyviä ja kohtuullisia tuloja. Ne, jotka haluavat huomenna äänestää tätä mietintöä vastaan, tuhoavat kaiken sen uskottavuuden, jota heillä muuten olisi ollut seuraavan kerran, kun he yrittävät saada läpi vaatimuksiaan. Toivon heidän pitävän sen mielessä huomenna, kun he äänestävät mietintöä vastaan.

  Luís Paulo Alves (S&D) . – (PT) Keskustelemme tänään valiokunta-aloitteisesta mietinnöstä, jonka on laatinut José Bové. Kiitän häntä hänen tavastaan sitoutua siihen sekä sen hyvästä lopputuloksesta – itselläni oli etuoikeus toimia mietinnön varjoesittelijänä ja neuvotella siinä tehdyistä 17 sitoumuksesta. Mietintö on aivan olennainen nyt, kun maatalouspolitiikka on yhä markkinakeskeisempää, eurooppalaiset maanviljelijät joutuvat tyytymään erittäin alhaiseen tulotasoon ja miljoonat kuluttajat huomaavat, että elintarvikkeiden hintojen säilyttäminen kohtuullisena on täysin välttämätöntä meitä kohdanneen kriisin takia.

Maanviljelijöiden tulot riippuvat yhä suuremmassa määrin markkinoiden tuottamasta lisäarvosta ja elintarvikkeiden hinnat siitä, miten hyvin nämä markkinat toimivat. Se tarkoittaa, että elintarvikeketjun toimivuuden parantaminen on täysin välttämätöntä, jotta saavutettu hyöty jakautuisi tasapuolisemmin maataloustuottajilta kuluttajille ja ensin mainituille turvattaisiin kohtuullinen toimeentulo ja jälkimmäisille kohtuulliset hinnat.

Tämän toteuttamiseksi koko elintarvikeketjussa vakiintuneet suhteet on saatava uudelleen tasapainoon. Myös suhteiden avoimuutta on lisättävä varmistamalla, että käytössä on oikeudenmukaisiin ja kilpailukykyisiin parhaisiin käytäntöihin perustuva järjestelmä.

Siksi vaadimme komissiota kiinnittämään huomiota ehdotuksiin, joilla on takanaan maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan laaja tuki.

  Astrid Lulling (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, Werner Langen on antanut minulle toisen minuutin puheaikaa, sillä hän ei ole itse paikalla. Haluan ensin pyytää anteeksi esittelijältä ja parlamentin jäseniltä, että olen vasta äsken saapunut tähän keskusteluun, mutta kuten tiedätte, parlamentin puhemiehistö kokoontuu samaan aikaan ja keskustelee parhaillaan siitä, mitä tehdä puolitiehen jääneelle puheenjohtajakokouksen ehdotukselle, joka koskee parlamentin jäsenten läsnäoloa puheen aikana, jonka komission puheenjohtajan José Manuel Barroso pitää huomenna unionin tilasta. Toivon, että pääsemme eroon tästä surkeasta ehdotuksesta.

José Bovén mietinnön osalta haluan todeta, että oli hyvä, että Euroopan komissio kehotti meitä parantamaan Euroopan elintarvikeketjun toimintatapaa tiedonannossaan, johon tämä mietintö perustuu. Tavoitteena on tietenkin turvata maatalousalalle oikeudenmukaisempi osuus elintarvikeketjun tuottamasta lisäarvosta. Tämä ei valitettavasti toteudu nykyisin joillakin alueilla.

Kannatan myös luettelon laatimista tilannetta pahentavista syistä, joita ovat esimerkiksi vallan väärinkäyttö, maksujen viivästyminen, rajoitettu markkinoillepääsy ja monet muut tekijät. Jos diagnoosi on oikea, on hoitokeinojenkin oltava sitä. Valitettavasti maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan äänestyksessä ei onnistuttu poistamaan José Bovén mietinnöstä kaikkia tähän liittyviä epäjohdonmukaisuuksia.

Elämme edelleen Euroopan unionissa, emme Neuvostoliitossa – emmekä halua luoda mitään sellaista tälle alueelle. Kuten tiedämme, Neuvostoliiton järjestelmä ei kyennyt ruokkimaan väestöä kunnolla eikä antanut maanviljelijöille mahdollisuutta harjoittaa elinkeinoaan vapaasti. Siksi hylkään kaikki José Bovén määräämät hoitokeinot, jotka ovat ristiriidassa sosiaaliseen markkinatalouteen perustuvan järjestelmämme kanssa – se ei ehkä ole täydellinen, mutta varmasti parempi. Onneksi Euroopalla ei ole taakkanaan imperialististen salaliittojen haamuja.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Puhemies. – (DE) Hyvä jäsen Astrid Lulling, Werner Langenin anteliaisuus on kiistatonta, mutta tässä tapauksessa liioittelette sitä. Werner Langen ei ole voinut antaa teille minuuttia, koska hänellä ei ollut, mistä antaa.

  Spyros Danellis (S&D) . – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, jos maanviljelijöiden on määrä saada oikeudenmukaiset tulot, on nykyisissä olosuhteissa täytettävä kolme edellytystä: ensinnäkin tulojen on oltava riittävän pysyvät, jotta tuottajat voivat tehdä suunnitelmia ja investointeja pitkällä aikavälillä, toiseksi niiden on vastattava tuotannon arvoa ja tuotantokustannuksia, jotka määräytyvät vapaiden maataloustuote- ja tuontimarkkinoiden mukaisesti: näillä markkinoilla ei ole epävarmuutta ja hintasuhteiden vääristymistä aiheuttavia ulkoisia tekijöitä; kolmanneksi tulojen on kuvastettava maataloustuotteiden arvon todellista osuutta kuluttajahinnoista.

Jos nämä kolme edellytystä aiotaan täyttää, meidän on muutettava käsitystämme maanviljelystä ja yhteisestä maatalouspolitiikasta ja suunniteltava radikaaleja toimia, joiden avulla Euroopan unioni täydentää YMP:tä. Tämä asetetaan tavoitteeksi José Bovén mietinnössä, jossa tätä kysymystä lähestytään kokonaisvaltaisesti esittämällä ehdotuksia avoimuudesta, kilpailusta ja toimista sopimusten täytäntöönpanoon liittyvän vallan väärinkäytön torjumiseksi. Ehdotuksilla pyritään lopettamaan keinottelu ja vahvistamaan sellaiset edellytykset, joilla turvataan kannattava tuotanto nykyisissä olosuhteissa.

  Christa Klaß (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, sen vähän ruoan, jonka nautimme, on oltava terveellistä ja maukasta. Olemme säätäneet monia lakeja varmistaaksemme, että maatalousala täyttää korkeat normimme. Euroopan maanviljelijät tuottavat ja toimittavat laadultaan erinomaisia elintarvikkeita. Laadulla on kuitenkin hintansa. Maanviljelijöiden oikeudenmukaiset tulot vahvistettiin Euroopan unionin perustamissopimuksissa, ja ne ovat vielä tänäkin päivänä yksi yhteisen maatalouspolitiikan päätavoitteista. Maanviljelijät joutuvat kuitenkin myymään tuotteitaan pohjahintaan – usein alle tuotantokustannushinnan. Se on suorastaan pöyristyttävää, ja juuri tätä haluamme muuttaa.

José Bovén mietinnössä on kuitenkin se vaara, että saatamme vahingoittaa vakavasti sosiaalisen markkinatalouden saavutuksia. Säännellyillä markkinoilla ei ole tulevaisuutta. Menneisyys on osoittanut meille sen. Mikä siis on ihanneratkaisu? Kauppiaille ei voi olla hyväksi joutua säännöllisesti ilmoittamaan markkinaosuutensa ja myyntinsä. Se ei muuta mitään, vaan ainoastaan lisää byrokratiaa. Meidän on parannettava ja tiukennettava nykyisten säädösten valvontaa torjuaksemme markkina-aseman väärinkäyttöä. Kauppiaat ovat meille tarpeellisia kumppaneita, joten meillä ei ole varaa kahlita heitä siten, että se vaikeuttaa heidän elinkeinoaan.

José Bovén mietintö on hyvää tarkoittava aloite, mutta huomattavia osia siitä on karsittava ja muutettava toteuttamiskelpoisiksi. Se auttaa meitä pääsemään lähemmäs yhteistä tavoitettamme: jatkuvasti saatavilla olevia terveellisiä ja kohtuuhintaisia elintarvikkeita, jotta kaikki voivat olla tyytyväisiä ja kaikilla on mahdollisuus tulla toimeen. Tämä tarkoittaa myös maanviljelijöiden, tuottajaorganisaatioiden ja toimialajärjestöjen aseman vahvistamista. Maanviljelijät parantavat neuvotteluasemaansa markkinoilla, jos he voivat yhdistää voimansa asianmukaisten tarjousten tekemiseksi. Maanviljelijöiden itsensä on ymmärrettävä, että he saavuttavat enemmän yhteistoiminnalla. Kauppiaiden ja tuottajaryhmien on lähennyttävä toisiaan tässä asiassa. Se hyödyttää kaikkia osapuolia.

  Vasilica Viorica Dăncilă (S&D). – (RO) Yksi konkreettinen maanviljelijöitä koskettava ongelma on voittojen epäoikeudenmukainen jakautuminen elintarvikeketjussa, mikä vaikuttaa siihen, saavatko maanviljelijät riittävästi tuloja.

Sellaisia osittain omavaraisia maatiloja, jotka keskittyvät pääasiassa kotitarvetuotantoon ja tuottavat hyvin vähän markkinoille, on runsaasti. Tämäntyyppisen maanviljelyn pääpiirteitä ovat tehottomuus, kotitarvekulutuksen suuri osuus tilan tuotteiden käytöstä ja maataloustyöntekijöiden itsenäisen ammatinharjoittajan asema. Tässä tilanteessa osa maatiloista ei pysty tehokkaasti hyödyntämään yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa myönnettävää tukea.

Kun pidetään mielessä, että maatalous kuuluu niihin aloihin, jotka ovat kärsineet talouskriisistä eniten, Euroopan komission on mahdollistettava ja turvattava sellaiset toimenpiteet, joiden tavoitteena on kannustaa maanviljelijöitä kestävään ja eettisesti hyväksyttävään tuotantotapaan sekä antaa vastinetta tehdyille investoinneille. Näin löydettäisiin tasapaino ja autettaisiin samalla parantamaan Euroopan elintarvikeketjun toimintaa.

  Giovanni La Via (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan 28. kesäkuuta hyväksymä mietintö oikeudenmukaisista tuloista maanviljelijöille on tärkeä askel elintarvikeketjun toiminnan parantamiseksi Euroopassa.

Näin ollen tämä mietintö on tärkeä toimenpide, kun otetaan huomioon se vakava kriisi, joka on vaikuttanut useisiin maataloussektorin osiin jo pidemmän aikaa ja on nyt saattanut tuhannet yritykset vaikeuksiin.

Siksi tarvitaan nopeita toimia, ja mietinnössä ehdotetaankin monia toimenpiteitä, joita voidaan toteuttaa avoimen hinnoittelun ja oikeudenmukaisen kilpailun turvaamiseksi markkinoilla. Asioihin on myös puututtava tehokkaasti ostajan valta-aseman ja sopimusten väärinkäytön sekä hyödykkeillä harjoitettavan maailmanlaajuisen keinottelun lopettamiseksi.

Mielestäni ala on organisoitava uudelleen keskittämällä huomio maanviljelijöihin, joille pitäisi antaa tarkoituksenmukainen rooli uudenlaisten maataloustuotemarkkinoiden kehittämisessä. Lisäksi elintarvikeketjua on järkeistettävä, jotta vähennetään elintarvikekuljetusten ympäristövaikutuksia, lisätään tietoisuutta vahvasti paikallisista tuotteista ja edistetään niiden markkinointia.

Henkilökohtaisesti annan täyden tukeni kaikelle, minkä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta on hyväksynyt, ja äänestyksen osalta totean, että aion myös äänestää valiokunnan päätösten puolesta, kuten jotkut kollegoistani ovat jo etukäteen ilmoittaneet.

Haluan kuitenkin korostaa kahta aihetta, jotka mietinnössä on muiden aiheiden ohella tuotu esiin. Ensimmäinen niistä koskee kilpailusääntöjen tarkistamista niiden tuottajien eduksi, jotka valmistavat vahvasti paikallisia tuotteita.

Toinen on komissiolle osoitettu kehotus ehdottaa sellaisia välineitä, joilla tuetaan ja edistetään viljelijöiden johtamia elintarvikeketjuja väliportaiden määrän vähentämiseksi ja jotta tuottajat saisivat suuremman hyödyn tuotteidensa markkinoinnista.

  Philippe Juvin (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, ajattelutapani puolesta olen liberaali. Kun on kyse taloudesta, markkinat ja kilpailu ovat mielestäni hyvä asia.

Niille parlamentin jäsenille, joiden mielestä samoja vanhoja markkinasääntöjä voidaan soveltaa maatalouteen, totean kuitenkin seuraavaa: voitteko nimetä mitään toista talouden kannalta yhtä merkittävää alaa kuin maatalous, jossa hinnat ovat yhtä ennalta-arvaamattomat ja voivat vaihdella yhtä paljon?

Sanotaan, että joidenkin eurooppalaisten maanviljelijöiden tulot ovat puolittuneet. Kuka meistä suostuisi siihen, että hänen tulonsa puolittuvat? Kuka voi sanoa, että tämä on kunniallinen ja oikeudenmukainen tilanne? Lisäksi hinnat – nämä nykyiset hullut hinnat – vaikuttavat kaikkiin. Ne estävät maanviljelijöitä hyötymästä korotuksista ja ne estävät kuluttajia hyötymästä alennuksista.

Niinpä todellinen ongelma on kuin onkin hinnoittelun avoimuus; se on työn lisäarvon ongelma. Arvoisa puhemies, oman näkemykseni mukaan maatalous ei tarkoita haikailua menneiden aikojen perään. Maatalous antaa takeet tulevaisuudesta. Se antaa Euroopalle takeet jatkuvasta ja varmasta tarjonnasta sen 500 miljoonalle asukkaalle.

Tietääkö kukaan täällä yhtään suurta maata, joka ei historiansa aikana ole kantanut huolta elintarvikehuollostaan? Hyvät kollegat, meidän on toimittava maatalouden suhteen samalla tavoin kuin rahoitusalankin suhteen. Meidän on pelastettava se lisäämällä sen avoimuutta ja varmistamalla, että sen kustannukset ovat selvät. Hyvät kollegat, Eurooppa tarvitsee maanviljelijöitään. Haluan sanoa José Bovélle, että hän saa minun ääneni ja varmasti monien Euroopan kansanpuolueen ryhmän (kristillisdemokraatit) jäsenten äänet.

  Peter Jahr (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, minusta kaikkein tärkein näkökohta tässä valiokunta-aloitteisessa mietinnössä on sen lähettämä poliittinen viesti. Se on viesti lisäarvoketjulle, että myös maanviljelijöillä, ja erityisesti heillä, on oikeus asianmukaiseen korvaukseen työstään. Nykyinen tilanne ei voi jatkua. Elintarvikkeiden myynti pilkkahintaan ja hyödyntäminen sisäänheittotuotteina sekä maksujen maksaminen maanviljelijöiden tuotteista vasta kolmen kuukauden kuluttua niiden toimituksesta on tilanne, jolla ei ole mitään tekemistä oikeudenmukaisen kilpailun ja reilun kaupan kanssa.

Jos kilpailu ei toimi, asiaan on puututtava poliittisin keinoin. Markkinarakenteet eivät ole kohtalon armoilla. Markkinoiden epätasapainon korjaaminen on varmistettava poliittisin keinoin. Tilanteen kohentaminen pitkällä aikavälillä edellyttää lukuisia toimenpiteitä. Niihin kuuluvat hinnoittelun avoimuus, tuottajaryhmien vahvistaminen, hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen poistaminen ja varmat maksuajat. Käytettävissämme on laaja valikoima erilaisia toimenpiteitä. Käyttäkäämme niitä.

Valiokunta-aloitteinen mietintö on hyvä ja merkittävä alku, ja siksi äänestän sen puolesta.

  Sophie Auconie (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, aivan ensimmäiseksi haluan antaa kiitosta maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan työstä, ja näin ollen myös José Bovén työstä.

Elintarvikkeiden ja hyödykkeiden hintavaihtelut aiheuttavat maanviljelijöille suuria ongelmia. Heidän keskitulonsa laskivat Euroopan unionissa yli 12 prosenttia vuonna 2009, ja jyrkimmillään tulot laskivat puolella. Maanviljelijöiden on pystyttävä toisaalta saamaan työstään oikeudenmukaiset tulot ja toisaalta tuottamaan vaativat laatunormit täyttäviä elintarvikkeita kuluttajille riittävän edullisin hinnoin.

Sen vuoksi meillä on ratkaistavana kolme haastetta: on varmistettava, että maanviljelijöiden volyymit ovat kohtuulliset ja hinnat oikeudenmukaiset, jotta he voivat harjoittaa pysyvää, varmaa ja ennen kaikkea kannattavaa tuotantoa ja saada samalla käsityksen tulevista tuloistaan; on parannettava elintarvikeketjun tasapainoa ja hinnoittelun avoimuutta kuluttajien eduksi ja varmistettava, että toimet hyödyttävät viime kädessä maanviljelijöitä ja kuluttajia eivätkä elintarvikeketjun muita osia, jotka tekevät siitä nykyisin monimutkaisemman.

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa tehdyn työn ansiosta José Bovén mietintö on tasapainoinen. Siinä ehdotetaan joitakin ratkaisuja haasteisiin, jotka olen juuri määritellyt. Mielestäni on välttämätöntä panna täytäntöön uudenlaista markkinasääntelyä, joka perustuu erityisesti elintarvikeketjun eri osien parempaan yhdistämiseen.

Tuottajaorganisaatioiden vahvistaminen, mallisopimusten käyttöönotto tietyillä aloilla ja itsesääntelyä koskevat aloitteet ovat mielestäni tutkimisen arvoisia vaihtoehtoja. Lisäksi on oleellista tukea korkealaatuisia tuotteita ja kestäviä tuotantotapoja, ja sitä varten tarvitsemme uskottavan eurooppalaisen järjestelmän ja korkeasta laadusta kertovia tuotemerkkejä ja -tunnuksia. Maatalousmarkkinoita on säänneltävä, mutta kohtuullisesti ja järkevällä tavalla.

  Krisztina Morvai (NI). – (HU) Kannatan varauksetta José Bovén erinomaista mietintöä, jossa hän vaatii maanviljelijöille vihdoin kohtuullisia ja oikeudenmukaisia tuloja. Olemme nähneet, mitä tapahtuu, kun kysymys maanviljelijöiden tuloista jätetään pelkästään niin kutsuttujen vapaiden markkinoiden ratkaistavaksi. Olemme nyt tulleet siihen pisteeseen, että yksi maatila lopettaa toimintansa sinä aikana, jonka yksi kollegoistani käyttää lyhyeen puheenvuoroon. Nykyisen toimintamallin takia yksi maatila lopettaa toimintansa joka kolmas tai neljäs minuutti, millä on tuhoisia yhteiskunnallisia, inhimillisiä ja ympäristöä koskevia seurauksia.

Pyydän niitä, jotka haluavat jatkossakin jättää maanviljelijöiden tulot yksinomaan vapaiden markkinoiden määrättäväksi, pohtimaan myös tätä näkökohtaa ja myöntämään, että sääntelyä todella tarvitaan. Haluan painottaa kolmea alaa. Yksi niistä on vähittäismyyntiverkostojen suhteellisen osuuden sääntely. Se on välttämätöntä. Yhdenkään niistä ei pitäisi kasvaa muiden kustannuksella, ja pienmyymälöillä, osuusliikkeillä ja maanviljelyelinkeinolla pitäisi olla markkinoillepääsymahdollisuuksia. Vähimmäisostohinnat on taattava. Jopa eniten voitontavoitteluun suuntautuneita kauppaketjuja olisi vaadittava maksamaan viljelijöille vähimmäisostohinta. Maataloustuottajaorganisaatioille olisi annettava runsaasti tukea. Pääomaa olisi sijoitettava markkinoille pääsyn edistämisvaroihin – varoihin, joilla edistetään pääsyä EU:n markkinoille – ja ketjumyymälöitä, jotka saattavat markkinoille paikallisesti tuotettuja, terveellisiä ja tuoreita elintarvikkeita, olisi tuettava.

  Mairead McGuinness (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää tästä mietinnöstä. Yleensä valiokunta-aloitteiset mietinnöt ovat mitäänsanomattomia, emmekä saa tilaisuutta keskustella asioista, joten oletettavasti on myönteistä, että keskustelemme aiheesta, joka on nykyään hyvin kiistanalainen ja arkaluonteinen: kohtuullisista hinnoista ja oikeudenmukaisista tuloista maanviljelijöille.

Pelkästään se tosiasia, että tämä mietintö on laadittu, tarkoittaa, että elintarvikemarkkinoilla on ongelma ja että sen ratkaisemiseen tarvitaan poliittisia toimia. Olen huolissani siitä, että tästä kannasta on jonkin verran peräännytty kesäkuukausina, mutta ainakaan minä en vedä pois tukeani José Bovén mietinnöltä. Vaikka olen huolissani joistakin sen osista, kannatan sen yleistä johtoajatusta, joka on se, että tarvitaan toimia tuottajien huolenaiheiden ratkaisemiseksi ja sen varmistamiseksi, että heille maksetaan oikeudenmukaisia hintoja.

On yksinkertainen tosiasia, että tuottajat joutuvat tyytymään heille tarjottuihin hintoihin: he eivät määrää hintaa, jonka he saavat tuotteistaan. Kunpa he voisivatkin, ja jos he olisivat järkeviä, heidän pitäisi ehkä pitää elintarviketoimitukset niukkoina, ja me kaikki maksaisimme siitä kalliisti. Mutta he eivät määrää hintoja, vaan joutuvat tyytymään niihin, ja he tarvitsevat suojelua.

Haluan vastata muutamiin ECR-ryhmän kollegojen esittämiin huomautuksiin. Kaksi sanaa hirvittävät minua, ja ne ovat: keveä sääntely. Ajatus keveästä sääntelystä elintarvikealalla tai pankkialalla – pelkäänpä, ettei se toimi. Keveä sääntely, jota ei valvota, on tuomittu epäonnistumaan, joten luopukaamme siitä ajatuksesta. Sama pätee ajatukseen vapaiden markkinoiden toimivuudesta. On kysyttävä, kenen puolesta ne toimivat? Kuten kollegat ovat todenneet, maatalous – elintarvikeketju – on eri asia. Se ei muistuta mitään muuta alaa.

Pyytäisin niitä, jotka sanovat markkinoiden toimivan, koska ne pitävät kuluttajahinnat mahdollisimman alhaisina, vastaamaan seuraavaan kysymykseen: Miten kauan se voi jatkua? Entä säilyvätkö halvat elintarvikkeet pitkällä aikavälillä? Toimia tarvitaan. Kannatan José Bovén mietintöä muutamin pienin varauksin, ja toivon kollegojen tekevän samoin.

  Riikka Manner (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, hyvä komission jäsen, ensinnäkin haluan onnitella mietinnön laatijaa erinomaisesta ja tasapainoisesta mietinnöstä.

Toimiva ja koko Euroopan kattava maatalous, elintarviketuotanto on meille suuri ja tärkeä turvallisuuskysymys. Se ei siten ole mikään perinteinen kaupan ala, jonka voimme alistaa markkinoille, niin kuin täällä on jo monta kertaa todettu. Kyse on tällä hetkellä koko maatalouden tulevaisuudesta.

Investoinnit, joita nykypäivänä maataloudessa muiden muassa nuoret viljelijät joutuvat tekemään, jos haluavat tilanpitoa jatkaa, ovat erittäin suuria ja merkittäviä. Jotta investointeja ja riskejä uskalletaan ottaa myös tulevaisuudessa, me tarvitsemme maanviljelijöille vakaan tulotason sekä oikeudenmukaiset tulot heidän tekemästään työstä.

Tällä hetkellä on tosiasia, että kauppa pääsee helpommin sanelemaan ehtonsa monessakin tapauksessa. Tämä asia koettelee nimenomaan tuottajaa. Mietinnössä on nostettu esiin erittäin tärkeitä ratkaisun elementtejä viljelijöiden oikeudenmukaisemman tulotason puolesta ja toivon, että ne voidaan viedä myös käytännön tasolle.

  Jarosław Kalinowski (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan komissio toteaa tiedonannossaan, että on oleellista toteuttaa toimia taloudellisten yksiköiden vilpillisten käytäntöjen torjumiseksi koko elintarvikeketjussa. Komissio tyytyy kuitenkin ehdottamaan näiden käytäntöjen torjumiseksi vain hyvien käytäntöjen vaihtoa, tiedotuskampanjoita ja vapaaehtoisten sopimusmallien laatimista. Tämä lähestymistapa tuo vain vähäisiä muutoksia – jos lainkaan – eikä tee loppua poikkeavista käytännöistä eikä eurooppalaisten maataloustuottajien jatkuvasti laskusuunnassa olevasta tulokehityksestä.

Emme saa unohtaa, että yhteinen maatalouspolitiikka myös turvaa viljelijöille oikeudenmukaiset tulot ja takaa sen, ettei korkealuokkaisia elintarvikkeita myydä kiskurihintaan ja että hinnat ovat vakaat ja kuluttajille avoimet. Tämä on se, mitä mietinnössä esitetyt ehdotukset tarjoavat, ja aion antaa niille täyden tukeni.

  Derek Vaughan (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, tuen monia tässä erinomaisessa mietinnössä olevista ehdotuksista. On kiistatonta, että kauppaketjut käyttävät asemaansa pienten tuottajien kiristämiseen. Minulla on kuitenkin yksi huolenaihe: sellaiset ehdotukset, jotka heikentävät omien merkkien asemaa.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa monet vähävaraisemmat kuluttajat ostavat näitä omia merkkejä ja ovat todenneet ne usein hyvin laadukkaiksi. Havaitsin myös itse hiljattain Cross Handsin yrityspuistossa Walesissa, että monet pienet elintarvikejalostamot ja -pakkaamot tuottavat pienille ja suurille ketjuille omia merkkejä. Sen takia – vaikka onkin hyvin tärkeää tehdä kaikki mahdollinen elintarvikehuollon turvaamiseksi – meidän ei pitäisi tehdä mitään, mistä olisi vahinkoa vähävaraisemmille kuluttajille ja pienyrityksille.

  Oreste Rossi (EFD). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kannatamme tätä mietintöä siltä osin kuin siihen on sisällytetty Lega Nord -puolueen aiemmin esittämiä ehdotuksia erityisesti hinnoittelun avoimuudesta. Ne liittyvät oikeudenmukaisen hinnan maksamiseen maanviljelijöille heidän tuotteistaan, kuljetusten karsimiseen elintarvikeketjuista sekä monipuolisen ja laadukkaan paikallistuotannon säilyttämisen edistämiseen ja siten paikallistalouksien kehityksen tukemiseen.

Tuotteen lähtökustannusten ilmoittaminen saisi kuluttajat tiedostamaan, kuinka paljon sen kulkeminen useiden välikäsien kautta vaikuttaa lopulliseen hintaan, ja saisi heidät valitsemaan lyhyen toimitusketjun ja siten suosimaan paikallisia tuottajia.

Maatalousmarkkinoilla tapahtuvien vaihteluiden torjumiseksi on olennaista kieltää maataloustuotteiden myynti alle tuotantokustannushinnan ja lisätä Euroopan markkinoille tulevien tuotteiden tarkastuksia, sillä valitettavasti usein käy niin, että eurooppalaiset maanviljelijät noudattavat EU:n sääntöjä, kun taas EU:n ulkopuolelta tulevat viljelijät jättävät ne täysin huomiotta. Taakka tästä kaikesta lankeaa aina EU:n maanviljelijöiden niskoille.

  Petru Constantin Luhan (PPE). – (RO) Elintarvikeketjun toiminnan tehostamisesta huippuunsa on tullut erityisen tärkeä asia, jotta helpotettaisiin talous- ja rahoituskriisistä toipumista. Koska kansalaisten ostovoima on laskenut tasaisesti, tarvitaan pikaisia parannuksia elintarvikkeiden kuluttajahintojen nousun estämiseksi.

Mielestäni se, että elintarvikkeiden hinnat eivät noudata hyödykkeiden hinnoissa tapahtuvia vaihteluja, liittyy pääasiassa toimitusketjussa toimivien väliportaiden määrään.

Tuen sellaisten välineiden hyväksymistä, joilla pyritään edistämään ja tukemaan lyhyitä toimitusketjuja ja markkinoita, joilla maanviljelijät voivat myydä omia tuotteitaan. Tämä auttaa luomaan suorat yhteydet kuluttajien ja maanviljelijöiden välille ja oikeuttaa viimeksi mainitut saamaan suuremman osuuden lopullisen hinnan arvosta samalla kun kansalaiset hyötyvät alhaisemmista hinnoista.

  Luis Manuel Capoulas Santos (S&D). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan yhtyä esittelijälle annettuihin kiitoksiin ja niiden jäsenten puheenvuoroihin, jotka ovat esittäneet tukensa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa omaksutuille kannoille – valiokuntahan hyväksyi tämän mietinnön suurella ääntenenemmistöllä. Haluan myös kehottaa komission jäsentä ottamaan mallia joidenkin jäsenvaltioiden hyvistä käytännöistä ja tutustumaan kotimaani Portugalin hyvin konkreettiseen esimerkkiin: viime viikolla se toteutti tällä alalla merkittäviä ja rohkeita toimenpiteitä vahvistamalla viljelijöille suoritettaville maksuille maksuajan, joka on helposti pilaantuvien tuotteiden osalta 30 päivää ja ihmisravinnoksi tarkoitettujen elintarvikkeiden osalta 60 päivää. Mielestäni näiden maksuaikojen määrääminen supermarketeille on hyvä esimerkki, jota voitaisiin noudattaa Euroopan laajuisesti, ja kehotan komissiota käyttämään lähtökohtana Portugalin hyviä käytäntöjä.

  Lara Comi (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, yhteisen maatalouspolitiikan tärkein tavoite on aina ollut oikeudenmukaisten tulojen takaaminen maanviljelijöille, ja mielestäni meidän on pidettävä siitä kiinni.

Komission toteuttaman uudelleentarkastelun tuloksena on tullut ilmi monia eroavuuksia alkuperäiseen periaatteeseen nähden, emmekä voi katsoa niitä kaikkia läpi sormien. Maanviljelijät ovat vakuuttuneita, että heidän työnsä on taloudellisesti aliarvostettua. Heidän siirtymistään toimitusketjun ensimmäisestä vaiheesta tärkeän toimijan asemaan sen toiseen vaiheeseen ei enää pidetä ratkaisevana tekijänä lopullisen hinnan vakauttamisen kannalta.

On välttämätöntä valvoa hyödykkeiden hintavaihteluja, joista on kuluttajille pelkkää haittaa. Mielestäni olisi hyödyllistä tarkastella uudelleen sitä, miten tavarat liikkuvat toimitusketjussa, jotta estetään hyödykkeiden hinnannousu siten, että se ei vastaa kulujen oikeudenmukaista jakautumista tehdyn työn mukaan.

On tärkeää valvoa, lisääntyykö tuotteen kustannusten epäsuhde toimitusketjun alku- ja loppupään välissä aiheuttaen haittaa kuluttajalle. Vaarana olisi, että markkinoille saatettaisiin kalliimpia tuotteita, joiden laatu ei vastaavasti nouse.

  Dacian Cioloş, komission jäsen. – (FR) Arvoisa puhemies, tämän pitkällisen keskustelun päätteeksi olemme voineet tehdä sen johtopäätöksen, että José Bovén mietinnössä käsitellystä kysymyksestä, joka koskee diagnoosia, vallitsee jotakuinkin yksimielisyys. Maanviljelijöiden työn tehostamiseksi ratkaistavana on yksi ongelma, ja sen perusteella, mitä olemme voineet havaita, näkemykset sen ratkaisutavasta ja uudistusten laajuudesta eroavat.

Joka tapauksessa yksi asia on mielestäni selvä: se, että yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP) on sovellettu jo yli 40 vuotta, osoittaa myös sen, että maatalousmarkkinoilla tarvitaan sääntöjä, jotta ne toimisivat. Säännöt eivät estä markkinoiden toimintaa, vaan päinvastoin tehostavat sitä ja auttavat viime kädessä saavuttamaan maatalouselintarvikealan perimmäisen tavoitteen, joka on selvästi määritelty Lissabonin sopimuksessa: varmistamaan markkinoiden elintarviketoimitukset ja samalla turvaamaan maataloustuottajille kohtuullisen elintason.

Tältä osin säädösten käyttöönoton pohtiminen ei mielestäni välttämättä tarkoita talouden ja tuotannon suunnittelua. Säännöt ovat kuitenkin välttämättömiä, aivan kuten ne ovat välttämättömiä maatalouselintarviketuotannon aloilla. Yleisesti myönnetään, että keskusteluissa pitäisi kenties kiinnittää huomiota koko maatalouselintarvikeketjuun.

Olen myös hyvin selvillä siitä, että vaikka voimme käsitellä joitakin näkökohtia osana YMP:n uudistusta vastataksemme joihinkin kysymyksiinne tai vaikkapa ottaaksemme huomioon joitakin ehdotuksianne, minun on tietenkin tehtävä yhteistyötä kollegojeni kanssa komissiossa, jotta tätä kysymystä käsitellään yleisemmin etenkin niiden kohtien osalta, jotka eivät tarkasti ottaen kuulu maataloustuotannon piiriin.

Nämä toimet ovat välttämättömiä, sillä vaikka voimme nykyisin olla ylpeitä maatalouselintarvikealasta ja elintarviketeollisuudesta, joka on yksi Euroopan unionin merkittävimmistä teollisuudenaloista – ellei merkittävin – 13 prosentin osuudellaan Euroopan teollisuuden työpaikoista ja 14 prosentin osuudella sen liikevaihdosta, EU:lla on myös vahva maataloushyödykeala.

Maataloustuotannon ja maatalouselintarvikealan välille on luotava selvempi yhteys nimenomaan siten, että lopputulos hyödyttää kuluttajien lisäksi myös tuottajia ja tuotanto voi jatkua.

En aio käsitellä yksityiskohtaisesti täällä esiin tuotuja asioita. Vakuutan vain teille ja Elisabeth Köstingerille, joka on jo lähtenyt, että esitän YMP:n uudistusta koskevat ehdotukseni piakkoin, marraskuussa. En ole salailun kannattaja: kuulemisprosessi vain kulkee omaa rataansa. Voitte kuitenkin olla varmoja, että kuulemiset toteutetaan siten, että ne tukevat koko Euroopan unionin alueen kattavaa kilpailukykyistä ja kestävää eurooppalaista maataloutta. Juuri tämän tavoitteen saavuttamiseksi maataloutta pitäisi tarkastella paitsi aluekohtaisesti myös osana elintarvikeketjua.

Odotan innolla tästä mietinnöstä toimitettavaa lopullista äänestystä ja vakuutan teille, että jotkin näistä ehdotuksista sisällytetään niihin YMP:n tulevaisuutta koskeviin ehdotuksiin, joita komission on määrä esittää.

Puhetta johti
varapuhemies Silvana KOCH-MEHRIN

  Franz Obermayr (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin käyttää työjärjestyspuheenvuoron. Kesä on ohi ja olemme jälleen kokoontuneet yhteen syksyllä, mutta puhemiehen noudattama menettely vaikuttaa edelleen epäselvältä. Arvoisa puhemies, olette kolmas puhemies, jota minulla on ollut ilo seurata tässä istunnossa. Ilmoitin ennen teidän edeltäjäänne istuntoa johtaneelle puhemiehelle haluavani käyttää "catch the eye" -menettelyn mukaisen puheenvuoron. Syy ei ole henkilökohtaisesti teidän, mutta mielestäni olisi oikeudenmukaisempaa, jos päätökset siitä, kenellä on mahdollisuus käyttää puheenvuoro, voitaisiin tehdä aikaisemmin. Valiokuntien kokouksia pidetään yhtä aikaa täysistunnon kanssa, ja osallistuin aluekehitysvaliokunnan kokoukseen. Minulle ei kerrottu, että ilmeisesti minulla ei olisi mitään mahdollisuutta käyttää tänään puheenvuoroa. Lähdin valiokunnan kokouksesta puhuakseni täällä.

Voitaisiinko pöytäkirjaan merkitä, että parlamentin jäsenien mielestä olisi suureksi avuksi tietää, voivatko he käyttää puheenvuoron. Jos olisin tuolloin tiennyt tämän – niin kiinnostava kuin keskustelu onkin ollut – olisin pysynyt aluekehitysvaliokunnan kokouksessa enkä olisi hukannut aikaa odottamalla täällä turhaan puheenvuoroani. Pyydän anteeksi, mutta haluaisin tähän selvennystä.

  Puhemies. – (DE) Huomautuksenne merkitään varmasti istunnon pöytäkirjaan. Hyvin monet ovat olleet halukkaita osallistumaan keskusteluun "catch the eye" -menettelyn mukaisesti, mikä on tietenkin hyvä asia ja myös menettelyn tarkoitus. Minusta on valitettavaa, etteivät kaikki halukkaat voi käyttää puheenvuoroa. Olen pahoillani, ettei teitä onnistanut tällä kertaa ettekä saanut tilaisuutta puhua. Toivon teille parempaa onnea ensi kerralla.

  José Bové, esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, ensinnäkin olen tyytyväinen juuri käymäämme keskusteluun, jossa hyvin suuri määrä jäseniä pystyi käyttämään puheenvuoron. On totta, että tällä kertaa, istuntojakson ensimmäisenä päivänä, meitä on oikeastaan liian paljon tähän keskusteluun, mikä osoittaa vain sen, miten kiinnostuneita kaikki ryhmät ovat maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan työstä.

Tärkeintä minulle on se, että mietintö, josta olemme keskustelleet, teksti, josta parlamentti huomenna äänestää, on yhteinen teksti. Muutamat puhujat ovat maininneet tämän. Olen mietinnön esittelijä, mutta teksti on laadittu yhdessä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa, ja mielestäni se on hyvin tärkeää. Jokainen esitti oman ideansa tai kertomuksensa, ja laadimme tämän ehdotuksen yhdessä. Minusta on tärkeää korostaa tätä. Minun nimeni näkyy tässä mietinnössä, mutta se on yhteinen mietintö, ja halusin toistaa sen.

Useat puhujat korostivat, että maanviljelijöiden tulot on turvattava heidän maataloustuotteidensa myynnin avulla. Juuri se on maatalouden perusta. Maanviljelijöille maksetaan heidän tuotteidensa myynnistä, ja näin ollen se, että nykyään maanviljelijät eivät voi myydä tuotantokustannuksia halvemmalla, on keskeinen ja välttämätön edellytys, jos haluamme, että Euroopassa on tulevaisuudessakin maanviljelijöitä.

Maatalouspolitiikan avulla on mahdollista tukea maataloustoimintaa, säilyttää se eri alueilla ja torjua luonnonhaittoihin liittyviä tai alueellisia vääristymiä. Siksi on tosiasia, että yhteistä maatalouspolitiikkaa ei ole, elleivät maanviljelijät pysty saamaan toimeentuloaan ensisijaisesti tuotannostaan. Voimakkaimmin tätä vaativat maanviljelijät, ja parlamentti on juuri menestyksekkäästi toistanut heidän vaatimuksensa.

Toinen näkökohta, joka mielestäni nousi selvästi esiin keskustelustamme juuri äsken, on avoimuuden tarve koko elintarvikeketjussa. Kaikki puhujat palasivat tähän näkökohtaan useilla eri tasoilla, erityisesti jalostusteollisuuden tuottajien kanssa käymien neuvottelujen tai suurten jakeluyritysten osalta, jotka usein, esimerkiksi silloin kun kyseessä ovat hedelmät ja vihannekset, käärivät taskuihinsa uskomattomia voittoja. Nykyisin kaikki tämä myönnetään, eikä tulojen turvaamisen tarvetta enää epäillä.

Monet puhujat kiinnittivät huomiota myös keinottelua koskevaan ongelmaan, enkä aio käydä sitä uudestaan läpi.

Näin ollen totean, että heti kun äänestys on toimitettu huomenna täysistunnossa – ja mielestäni kaikki puheenvuorot ovat osoitus maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan yhteisestä tahdosta jättää tämä mietintö käsiteltäväksi ja saada kaikki kollegat vakuuttuneiksi – heti kun teksti on hyväksytty ja sen puolesta on huomenna äänestetty, pallo on sen jälkeen komissiolla. Haluaisin vielä todeta komission jäsenelle seuraavaa: nyt on teidän asianne ryhtyä toimiin. Tämä on aloite, jonka me teemme. Esitämme teille ehdotuksia.

Toivomme tietenkin, että komissio ja neuvosto jatkavat nyt tätä työtä, sillä on selvää, ettei parlamentti yksin voi tehdä mitään. Toisaalta, tekemällä yhteistyötä pystymme kehittämään uutta yhteistä maatalouspolitiikkaa. Ennen kaikkea kuitenkin pystymme luomaan toivoa eurooppalaisille maanviljelijöille.

  Puhemies. - (DE) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tiistaina 7. syyskuuta 2010 klo 12.30.

Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma ihmisoikeuksista Iranissa ja erityisesti Sakineh Mohammadi-Ashtianin ja Zahra Bahramin tapauksista.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Luis Manuel Capoulas Santos (S&D), kirjallinen. – (PT) Kiitän esittelijää ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa siitä, että ne äänestivät huomattavalla ääntenenemmistöllä tämän mietinnön puolesta, ja parlamentin jäseniä siitä, että ne sitoutuivat tähän asiaan ja asettivat sen etusijalle. Viimeaikaiset äärimmäiset hintavaihtelut ovat paljastaneet kuluttajahintojen ja pientuottajille maksettujen hintojen välisen ilmeisen epäsuhteen ja siten tuoneet esiin elintarvikeketjun kiistattoman epätasa-arvoisuuden.

Neuvotteluvoiman väärinkäyttö ajaa erityisesti pientuottajat ahtaalle. Siksi kehotan parlamenttia äänestämään mietinnön puolesta suurella ääntenenemmistöllä, jotta Euroopan parlamentti voi antamallaan signaalilla kannustaa Euroopan komissiota ja kansallisia hallituksia toteuttamaan asianmukaisia toimia. Hiljattain esimerkiksi Portugalin hallitus on rohkeasti määrännyt supermarketit suorittamaan viljelijöille kuuluvat maksut 30 päivän määräajassa pilaantuvien tuotteiden osalta ja 60 päivän määräajassa ihmisravinnoksi tarkoitettujen elintarvikkeiden osalta. Tavoitteena on luoda tasapainoisemmat sopimussuhteet elintarvikeketjuun kuuluvien jalostajien, jakelijoiden ja tuottajien välille.

  Robert Dušek (S&D), kirjallinen. – (CS) Oikeudenmukaisten tulojen takaaminen maanviljelijöille on yksi yhteisen maatalouspolitiikan päätavoitteista. Olemme tietoisia ongelmatilanteesta elintarvikemarkkinoilla. Maanviljelijät ovat huonossa neuvotteluasemassa tukkumyyjiin ja kauppaketjuihin nähden, ja heidän on pakko suostua aina vain alhaisempiin elintarvikkeiden ostohintoihin, vaikka peruselintarvikkeiden kuluttajahinnat pysyvät ennallaan tai nousevat entisestään. Myyjän voittomarginaalit maanviljelijästä ostajaan ulottuvassa ketjussa ovat 200 prosentista ylöspäin. Mietinnössä korostetaan joitakin hyvän kauppatavan vastaisia sopimuskäytäntöjä, rajoitettua markkinoillepääsyä ja maksuja, joita tuottajilta peritään heidän osallistumisestaan vähittäiskaupan alan elintarviketoimituksiin, maksujen myöhästymistä ja viivästymistä, yksipuolista sopimusten muuttamista ja muuta vastaavaa. Elintarvikemarkkinoiden tilanteeseen on puututtava viipymättä, ja osto- ja myyntihintojen hallinnointia varten on luotava sääntelykehys. Hinnoittelun avoimuudesta elintarvikeketjussa olisi apua: se lisäisi kilpailukykyä, vähentäisi hintavaihteluja ja lisäisi markkinoilla toimivien kumppaneiden tietoisuutta tarjonnasta, kysynnästä, hinnoista ja neuvotteluista. Nähdäkseni kuitenkin ainoa tehokkaasti toimiva väline on tuotantokustannukset kattavien vähimmäishintojen määrittely. Tämä takaisi maanviljelijöille oikeudenmukaiset tulot ja vähentäisi tappiolla myyntiä. Kyseinen hinta voisi toimia viitehintana tuottajajärjestöjen ja elintarvikeketjussa alempana olevien alojen välisissä neuvotteluissa.

  Jim Higgins (PPE), kirjallinen. – (EN) Tämä mietintö ei automaattisesti korjaa tilannetta, jossa jalostajat ja vähittäiskaupan ala monesti käyttävät hyväksi alkutuotantoa harjoittavia maanviljelijöitä. Sen sijaan siinä tuodaan päivänvaloon epäoikeudenmukaiset käytännöt ja se, että komission ja jäsenvaltioiden hallitusten yhteistoiminta on välttämätöntä maanviljelijöiden tuotantokustannusten ja kuluttajahintojen välisen eron kaventamiseksi. Kun mietinnöstä keskusteltiin valiokunnassa, korostin maidontuottajien viimeaikaista joskin nyt parantunutta tilannetta, jossa maitolitran tuotantokustannukset olivat 27 senttiä, vaikka siitä maksettiin 5 senttiä tuotantokustannuksia vähemmän. Tärkeintä on se, että mietintö ei jää keräämään pölyä, vaan että sen suositukset pannaan täytäntöön.

  Véronique Mathieu (PPE), kirjallinen. – (FR) José Bovén valiokunta-aloitteisessa mietinnössä käsitellään kaikin puolin ratkaisevaa kysymystä maanviljelijöiden tuloista. Elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet 3,3 prosenttia vuodesta 1996, vaikka maanviljelijöille maksettavat hinnat ovat nousseet vain 2,1 prosenttia ja tuotantokulut ovat nousseet 3,6 prosenttia.

Euroopan parlamentin jäsenenä ymmärrän täysin ranskalaisten ja eurooppalaisten maanviljelijöiden vaikeudet, jotka ovat toisinaan ylitsepääsemättömiä. EU:n tuki, joka myönnetään yhdessä erässä erityisten alakohtaisten kriisien jälkeen, ei voi parantaa maanviljelijöiden tilannetta pitkällä aikavälillä. Siksi maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta päätti laatia tämän maanviljelijöiden tuloja koskevan mietinnön, joka on tarkoitettu vetoomukseksi Euroopan komissiolle, jotta se toteuttaisi elintarvikeketjusta perinpohjaisen analyysin.

Epäselvät käytännöt rajoittavat kaikkia pyrkimyksiä ratkaista lukuisten toimijoiden väliset huomattavat jännitteet ja kaikkia yrityksiä korjata epätasapainoa, jotta jakautuminen olisi tasaisempaa. Maanviljelijät todella haluavat selvittää toimielinten havaitsemat epäjohdonmukaisuudet.

  Rareş-Lucian Niculescu (PPE), kirjallinen. – (RO) José Bovén laatima mietintö todellakin sivuaa yhtä kaikkein arkaluonteisimmista ajankohtaisista kysymyksistä. Talouskriisi on vaikuttanut erityisen rajusti maanviljelijöiden tuloihin, ja on toteutettava toimenpiteitä maatilojen ja maaseudun kotitalouksien nostamiseksi taas jaloilleen. Toimenpiteitä tarvitaan kuitenkin myös niiden uudistamiseksi, sillä uudistaminen on ainoa keino, jolla voimme taata niiden kilpailukyvyn ja kohtuullisen tulotason. Siksi haluan tuoda esiin oman näkemykseni toteamalla, että mielestäni mietinnössä olisi pitänyt käsitellä myös maaseudun kehittämistä, joka on yksi perusratkaisuista eurooppalaisen maanviljelyn ongelmiin erityisesti uusissa jäsenvaltioissa.