Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 7. syyskuuta 2010 - Strasbourg

1. Istunnon avaaminen

Puhetta johti
puhemies Jerzy BUZEK

(Istunto avattiin klo 9.05.)

2. Vastaanotetut asiakirjat: ks. pöytäkirja

3. Keskustelu ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevista tapauksista (käsiteltäväksi jätetyt päätöslauselmaesitykset): ks. pöytäkirja

4. Unionin tila (keskustelu)

  Puhemies. – (PL) Julistan istunnon alkaneeksi.

Esityslistalla on seuraavana Euroopan komission puheenjohtajan julkilausuma unionin tilasta. Kuten muistatte, keskustelimme eilen läsnäoloon liittyvästä ongelmasta kaikkein tärkeimmissä Euroopan parlamentin täysistuntokeskusteluissa. Puhemiehistö pohti tätä ongelmaa eilen, ja se on puheenjohtajakokouksen kanssa samaa mieltä siitä, että läsnäoloja keskeisissä keskusteluissa on lisättävä. Tulimme myös siihen tulokseen, että tarvitaan nykyistä enemmän aikaa ja että on tarpeen pohtia keinoja, joilla läsnäolojen määrää kaikkein tärkeimmissä keskusteluissa voitaisiin lisätä. Keskusteltuani eilen illalla poliittisten ryhmien puheenjohtajien kanssa haluan ilmoittaa teille, että läsnäolotarkastusta ei tällä kertaa suoriteta. Haluan myös toivottaa teidät tervetulleeksi erityiskeskusteluun. Olemme vahvasti sitä mieltä, että sillä on suuri merkitys Euroopan unionin tulevaisuudelle. Olen iloinen siitä, että keskusteluun osallistujien määrä on melko korkea, koska se asettaa keskustelun oikeisiin uomiin. Käymme ensimmäistä kertaa keskustelua unionin tilasta. Tämä on askel kohti Euroopan parlamentaarista rakennetta. Lissabonin sopimus on antanut meille erityisvaltuudet, mutta entistä suurempi valta tarkoittaa myös suurempaa vastuuta. Olemme vastuussa 500 miljoonasta kansalaisesta, jotka valitsivat meidät. Tarkoitus on, että käymme kerran vuodessa keskustelua esimerkiksi unionin nykyisistä oloista ja tilasta, poliittisista ja sosiaalisista painopisteistä, siitä, miten unionin olisi toimittava ja miten päätöksiä pitäisi tehdä, jotta täyttäisimme kansalaisten odotukset. Tämä on osa Euroopan unionin toimeenpanevan toimielimen eli Euroopan komission demokraattista valvontaa.

Komission puheenjohtaja esittää meille nämä selvitykset. Toivotan tervetulleeksi komission puheenjohtaja Barroson. Lisäksi haluan toivottaa tervetulleeksi kaikki puheenjohtaja Barroson kanssa luoksemme saapuneet komission jäsenet. Haluan jälleen korostaa, että Euroopan parlamentti on jo tehnyt valtavasti työtä tuodakseen parlamenttia lähemmäs kansalaisia ja luodakseen mahdollisuudet toimeenpanevan toimielimen demokraattiselle seurannalle ja valvonnalle. Heinäkuussa komission puheenjohtaja Barroso esitteli linjauksensa, ja viime vuoden syyskuussa, ennen kuin päätimme valita hänet komission puheenjohtajaksi, hän kävi keskusteluja poliittisten ryhmien kanssa. Euroopan parlamentin valiokunnat järjestivät myös kuulemisia kaikkien komission jäsenten kanssa. Euroopan parlamentti on tehnyt uuden puitesopimuksen komission kanssa, ja myös tämä takaa yhteisömenetelmän toiminnan. Uskomme siihen vahvasti täällä Euroopan parlamentissa. Päätteeksi totean, että muutaman tulevan viikon aikana esitellään komission vuodeksi 2011 laatima lainsäädäntöohjelma. Näin ollen teemme sitä työtä, jonka Euroopan kansalaiset ovat antaneet vastuullemme.

Arvoisa komission jäsen Barroso, aika, jota elämme, ei ole helppo, ja se on täynnä haasteita. Luotamme siihen, että Euroopan komissio suorittaa tehtävänsä ja hoitaa roolinsa perussopimusten valvojana sekä lainsäädäntöaloitteiden ja -hankkeiden alkuunpanijana unionissa. Olemme innokkaita kuulemaan teidän ja komission mielipiteen unionin tilasta, siitä, mitä on tehtävissä, sekä niistä monista asioista, jotka Euroopan unionissa on vielä ratkaistava.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, on suuri kunnia pitää Euroopan parlamentille ensimmäinen unionin tilaa koskeva puheenvuoro. Tästä lähtien unionin tilaa koskeva puhe on tilaisuus, jolloin voimme hahmotella työtämme seuraavien 12 kuukauden aikana.

Monilla niistä päätöksistä, joita teemme tulevana vuonna, on pitkäaikaisia seurauksia. Ne määrittelevät, minkälaisen Euroopan haluamme. Ne määrittelevät mahdollisuuksien Euroopan, jossa tavoitteisiin pyrkiviä kannustetaan eikä avun tarpeessa olevia unohdeta. Tämä Eurooppa on avoin maailmalle ja avoin kansalleen. Tämä Eurooppa toteuttaa taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta.

Viime vuoden aikana talous- ja finanssikriisi aiheutti unionille yhden kaikkien aikojen suurimmista haasteista. Keskinäinen riippuvuussuhteemme korostui, ja yhteenkuuluvuutemme oli koetuksella enemmän kuin koskaan.

Kun ajattelen taaksepäin sitä, miten olemme toimineet, olemme mielestäni selvinneet testistä. Olemme antaneet vastauksen moneen tarpeelliseen kysymykseen, jotka ovat liittyneet esimerkiksi poikkeustilanteessa oleville jäsenvaltioille tarjottavaan taloudelliseen tukeen, talouden ohjausjärjestelmään, rahoitusalan sääntelyyn sekä kasvuun ja työpaikkoihin. Olemme onnistuneet rakentamaan lähtökohdat, joiden pohjalta voimme nykyaikaistaa talousjärjestelmiämme. Eurooppa on osoittanut vahvuutensa ja merkittävyytensä. Niiden, jotka ennustivat Euroopan unionin loppua, osoitettiin olevan väärässä. Euroopan unionin toimielimet ja jäsenvaltiot ovat osoittaneet johtajuutta. Sanomani jokaiselle Euroopan kansalaiselle on, että voitte luottaa siihen, että Eurooppa tekee kaiken tarvittavan tulevaisuutenne turvaamiseksi.

Talouden näkymät nykypäivän Euroopassa ovat paremmat kuin vuosi sitten, minkä voi tietenkin laskea päättäväisen toimintamme ansioksi. Elpyminen etenee, vaikkakin se tapahtuu epätasaisesti eri puolilla unionia. Kasvu on tänä vuonna nopeampaa kuin alun perin ennustettiin. Työttömyysluvut ovat edelleen liian korkeat, mutta niiden kasvu on pysähtynyt. On selvää, että epävarmuustekijöitä ja riskejä on edelleen, eikä vähiten Euroopan unionin ulkopuolella.

Meidän ei pidä ylläpitää harhaluuloja. Työmme ei ole lähimainkaan päättynyt. Omahyväisyydelle ei ole sijaa. Työttömyysongelma on erittäin vakava. Talousarvioon liittyvät elvytystoimet ovat osaltaan auttaneet vastaamaan taloudellisen toiminnan vähentymiseen. Nyt on kuitenkin tullut aika vauhdittaa toimia. Ilman rakenneuudistuksia emme onnistu luomaan kestävää kasvua. Meidän on käytettävä tulevat 12 kuukautta uudistusohjelmamme vauhdittamiseen. Nyt on aika nykyaikaistaa sosiaalista markkinatalouttamme, jotta se olisi kilpailukykyinen ja vastaisi väestörakenteen tuomaan haasteeseen. Nyt on aika tehdä oikeita investointeja tulevaisuuttamme varten.

Tämä on Euroopan totuuden hetki. Euroopan on näytettävä, että se on enemmän kuin 27 erilaista valtiollista ratkaisua. Joko uimme yhdessä tai uppoamme erikseen. Onnistumme tavoitteissamme vain siinä tapauksessa, että ajattelemme toimissamme eurooppalaisesti, olivatpa ne kansallisia, alueellisia tai paikallisia.

Tänään esittelen ne asiat, jotka ovat mielestäni yhteisen työskentelymme painopisteitä tulevana vuonna. En voi ottaa täällä esiin jokaista Euroopan politiikan aiheetta tai aloitetta, joita teemme. Lähetän teille kattavamman ohjelma-asiakirjan puhemies Buzekin välityksellä.

Katson, että unionilla on tulevana vuonna pääpiirteissään viisi suurta haastetta. Ne ovat talouskriisi ja talouden ohjausjärjestelmä, työpaikkojen lisääminen vauhdittamalla Eurooppa 2020 -uudistusagendaa, vapauteen, oikeuteen ja turvallisuuteen perustuvan alueen rakentaminen, neuvottelujen aloittaminen nykyaikaisesta Euroopan unionin talousarviosta sekä oman osuutemme hoitaminen maailmanlaajuisesti.

Puhun aluksi talouskriisistä ja talouden ohjaamisesta. Toimimme aktiivisesti tänä vuonna, kun euroalueen jäsenet ja itse euro tarvitsivat apuamme.

Olemme käyneet läpi kovan koulun. Nyt saavutamme huomattavaa edistystä talouden ohjaamisessa. Komissio esitteli ajatuksensa toukokuussa ja kesäkuussa. Ne otettiin hyvin vastaan parlamentissa ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan johtamassa työryhmässä. Ne ovat perusta, jonka pohjalta luodaan yksimielisyyttä. Esittelemme kaikkein tärkeimmät lainsäädäntöesitykset 29. syyskuuta, jotta vauhtimme ei hidastuisi.

Kestämättömät talousarviot tekevät meistä haavoittuvia. Velka ja alijäämä johtavat nousukauteen ja jälleen taantumaan sekä rikkovat yhteiskunnallisen turvaverkkomme. Emme voi käyttää velkojen maksamiseen käytettyjä rahoja yhteiskunnan hyväksi emmekä valmistautumiseen ikääntyvän väestön aiheuttamiin kustannuksiin. Velkaisesta sukupolvesta tulee kestämätön kansakunta. Esityksemme vahvistavat vakaus- ja kasvusopimusta entistä tehokkaamman seurannan ja täytäntöönpanon valvonnan avulla.

Meidän on puututtava vakavaan makrotalouden epätasapainoon, erityisesti euroalueella. Tästä syystä teimme varhaisessa vaiheessa esityksiä havaitaksemme rahoituskuplat, kilpailukyvyn puutteen ja muut epätasapainon lähteet.

Olen pannut merkille, että hallitukset ovat nyt halukkaita hyväksymään tiukemman seurannan, jota tuetaan kurinalaisuutta kannustavin keinoin ja varhaisemmassa vaiheessa määrättävin seuraamuksin. Komissio aikoo vahvistaa rooliaan itsenäisenä sovittelijana ja uusien sääntöjen toimeenpanijana. Aikomuksemme on luoda rahaliiton rinnalle todellinen talousliitto.

Jos uudistukset pannaan täytäntöön esityksemme mukaisesti, ne takaavat myös euron vakauden pitkällä aikavälillä. Se on avain taloutemme menestymiseen.

Jotta talous voisi kasvaa, tarvitsemme myös vahvaa ja vakaata rahoitussektoria. Kyseinen sektori palvelee todellista taloutta ja ylpeilee kunnollisella sääntelyllä ja asianmukaisella valvonnalla.

Ryhdyimme toimiin pankkien avoimuuden lisäämiseksi. Nyt tilanne on parempi kuin vuosi sitten. Stressitestitulosten julkistamisen myötä pankkien pitäisi nyt kyetä myöntämään toisilleen lainoja, jolloin Euroopan kansalaiset ja yritykset voivat jälleen saada luottoa.

Olemme ehdottaneet, että ihmisten säästöille annettaisiin suoja aina 100 000 euroon asti. Aiomme ehdottaa kattamattoman lyhyeksi myynnin kieltämistä. Aiomme puuttua luottoriskinvaihtosopimuksiin. Enää ei voi lyödä vetoa siitä, että jollekulle toiselle käy huonosti. Vaadimme myös edelleen, että pankkien on maksettava omista epäonnistumisriskeistään aiheutuvat kustannukset, eikä veronmaksajien. Olemme antamassa lainsäädäntöä, jolla kielletään bonukset tänään saatavista nopeista voitoista, jotka huomenna muuttuvat suuriksi tappioiksi. Osana tätä lähestymistapaa puolustan myös rahoitustoimintojen verotusta, ja esitämme tätä koskevia ehdotuksia tänä syksynä.

Rahoitusvalvontapaketista juuri aikaansaatu poliittinen sopimus on erittäin hyvä uutinen. Komission ehdotukset, jotka pohjautuvat de Larosière -raporttiin, tarjoavat meille tehokkaan eurooppalaisen valvontajärjestelmän. Haluan kiittää parlamenttia sen antamasta rakentavasta panoksesta, ja toivon, että se antaa lopullisen hyväksyntänsä tässä kuussa.

Etenemme myös sääntelyn alalla. Esitämme teille pian johdannaisia koskevia aloitteita, luottoluokituslaitoksia koskevia lisätoimenpiteitä sekä pankkialan ongelmien ja kriisinhallintaa koskevat puitteet. Tavoitteemme on saada aikaan uudistettu rahoitussektori vuoden 2011 loppuun mennessä.

Vakaa julkinen talous ja vastuulliset rahoitusmarkkinat takaavat meille kestävän kehityksen edellyttämän luottamuksen ja taloudellisen vahvuuden. Meidän ei pidä juuttua keskusteluun talouden vakauttamisen ja kasvun vertailemisesta. Molemmat ovat mahdollisia.

Hyvät parlamentin jäsenet, vakaan julkisen talouden avulla voimme saavuttaa päämäärämme eli kasvun uusien työpaikkojen lisäämiseksi. Tavoitteemme on kasvu, kestävä ja osallistava kasvu. Tämä on yleinen tavoitteemme. Tähän tavoitteeseen meidän on investoiva.

Eurooppa 2020 alkaa nyt. Meidän on aikaistettava ja vauhditettava eniten kasvua edistäviä ohjelmamme sisältäviä uudistuksia. Näin kasvua voitaisiin lisätä yli kolmanneksella vuoteen 2020 mennessä.

Tämä tarkoittaa sitä, että on keskityttävä kolmeen tärkeimpään tavoitteeseen, jotka ovat työpaikkojen lisääminen, yritysten kilpailukyvyn vahvistaminen sekä yhtenäismarkkinoiden syventäminen.

Puhun ensin ihmisistä ja työpaikoista. Yli 6,3 miljoonaa ihmistä on menettänyt työpaikkansa vuodesta 2008 lähtien. Jokaisella heillä pitäisi olla mahdollisuus palata työelämään. Euroopan työllisyysaste on keskimäärin 69 prosenttia 20–64-vuotiaiden keskuudessa. Olemme sopineet siitä, että nämä luvut olisi saatava nousemaan 75 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä nostamalla erityisesti naisten ja iäkkäiden työntekijöiden osuutta työvoimasta.

Työllisyyspolitiikka kuuluu pääosin jäsenvaltioiden toimivallan piiriin. Me tiedämme tämän. Emme kuitenkaan tyydy olemaan vain sivustakatsojia. Haluan sellaisen Euroopan unionin, joka auttaa kansalaisiaan tarttumaan uusiin tilaisuuksiin ja joka on sosiaalinen ja osallistava. Tällaisen Euroopan aiomme rakentaa, jos jäsenvaltiot, Euroopan unionin toimielimet ja työmarkkinaosapuolet vievät yhteistä uudistusohjelmaamme eteenpäin.

Ohjelmassa olisi keskityttävä osaamiseen ja työpaikkoihin sekä investoitava elinikäiseen oppimiseen. Sen olisi keskityttävä yhtenäismarkkinoiden kasvumahdollisuuksien vapauttamiseen ja entistä vahvempien työllisyyttä edistävien yhtenäismarkkinoiden rakentamiseen.

Mahdollisuudet ovat olemassa. Meillä on hyvin korkea työttömyysaste, mutta Euroopassa on nyt neljä miljoonaa avointa työpaikkaa tarjolla. Komissio ehdottaa myöhemmin tänä vuonna niin kutsuttua eurooppalaista avoimien työpaikkojen seurantavälinettä, jonka avulla ihmiset saavat tietää, missä työpaikkoja on avoinna Euroopassa ja minkälaista osaamista tarvitaan. Esitämme myös suunnitelmia, jotka koskevat eurooppalaisen osaamispassin luomista.

Meidän on lisäksi paneuduttava köyhyyden ja syrjäytymisen kaltaisiin ongelmiin. Meidän on varmistettava, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ei jätetä yksin. Tämä on "köyhyydentorjuntafoorumin" keskipiste. Siinä yhdistyvät lasten ja vanhusten kaltaisia haavoittuvia ryhmiä koskevat Euroopan laajuiset toimet.

Yhä useammat ihmiset matkustavat, opiskelevat ja työskentelevät ulkomailla, joten aiomme myös lisätä kansalaisten oikeuksia heidän liikkuessaan rajojen yli. Komissio puuttuu edelleen olemassa oleviin esteisiin jo tänä syksynä.

Kasvun on pohjauduttava yritystemme kilpailukykyyn. Meidän olisi edelleen helpotettava pienten ja keskisuurten yritysten toimintamahdollisuuksia. Ne tarjoavat kaksi kolmesta yksityisen sektorin työpaikoista. Niiden suurimpia huolenaiheita ovat innovaatio ja byrokratia. Teemme töitä molempiin liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi.

Juuri ennen kesää komissio ilmoitti kaikkein suurimmasta rahoituspaketista, joka seitsemännestä tutkimuspuiteohjelmasta on koskaan myönnetty. Sen määrä on 6,4 miljardia euroa. Rahoitusta myönnetään sen kautta pk-yrityksille ja tutkijoille.

Innovaatioon investoiminen merkitsee myös Euroopan huippuluokan ylipistojen toiminnan edistämistä. Haluan, että ne houkuttelevat kaikkein älykkäimpiä ja parhaimpia opiskelijoita Euroopasta ja muualta maailmasta. Teemme aloitteen eurooppalaisten yliopistojen uudistamisesta. Haluan, että Eurooppa on vahva tieteen, koulutuksen ja kulttuurin alalla.

Meidän on parannettava Euroopan innovaatiokykyä yliopistojen lisäksi myös koko ketjussa tutkimuksesta vähittäiskauppaan, erityisesti innovaatiokumppanuuksien kautta. Tarvitsemme innovaation unionin. Ensi kuussa komissio määrittelee keinot tämän toteuttamiseksi.

Toinen keskeinen kysymys on se, ovatko jäsenvaltiot valmiit tekemään läpimurron ja luomaan koko Euroopan unionin alueella voimassa olevan patentin. Innovoijamme maksavat patentista usein kymmenkertaisen hinnan kilpailijoihinsa verrattuna Yhdysvalloissa tai Japanissa. Olemme nyt esittäneet ehdotuksemme. Sen avulla kustannuksia voitaisiin laskea oleellisesti ja tuottoja kaksinkertaistaa. Nyt on aika tehdä päätöksiä, kun keskusteluja on käyty monta vuosikymmentä.

Jatkamme myös byrokratiaa koskevia toimia. Pk-yritykset ovat lainsäädännön puristuksissa. Yritysten toimitusjohtajista 71 prosenttia sanoo, että byrokratia on suurin este heidän yritystensä menestykselle. Komissio on esittänyt ehdotuksia, joiden avulla eurooppalaiset yritykset voisivat säästää vuosittain 38 miljardia euroa.

Innovoinnin edistäminen, byrokratian vähentäminen ja erittäin pätevän työvoiman kouluttaminen ovat keinoja, joilla voidaan varmistaa, että eurooppalainen valmistusteollisuus on edelleen huippuluokkaista. Haluamme vahvan ja samalla nykyaikaisen ja teollisuuteen pohjautuvan Euroopan. Tulevaisuutemme kannalta on erittäin tärkeää, että Euroopassa on menestyvä teollisuuspohja. Ensi kuussa komissio esittelee uuden teollisuuspolitiikan globalisaation aikakaudelle.

Meillä on tarvittavat ihmiset ja tarvittavat yritykset. Molemmat tahot tarvitsevat avoimia ja nykyaikaisia yhtenäismarkkinoita.

Sisämarkkinat on Euroopan suurin valttikortti, emmekä nyt käytä sitä riittävästi. Meidän on pikaisesti syvennettävä sitä. Vain 8 prosenttia Euroopan 20 miljoonasta pk-yrityksestä käy rajat ylittävää kauppaa, ja vielä harvempi tekee kansainvälisiä investointeja. Internetin tarjoamista mahdollisuuksista yli kolmannes kuluttajista epäröi tehdä rajat ylittäviä ostoksia. Mario Monti esitteli pyynnöstäni erinomaisen raportin ja määritteli 150 puuttuvaa linkkiä ja pullonkaulaa sisämarkkinoilla. Ensi kuussa määrittelemme kattavassa ja kunnianhimoisessa yhteismarkkinasäädöksessä, miten yhtenäismarkkinoita voidaan syventää.

Energia on keskeinen tekijä kasvun edistämisessä ja ensisijainen toiminnan kohde. Meidän on vietävä energian sisämarkkinoiden toteutus päätökseen, rakennettava ja liitettävä yhteen energiaverkkoja sekä varmistettava energiavarmuus ja siihen liittyvä yhteenkuuluvuus. Meidän on tehtävä energia-alalla sama kuin matkapuhelinalalla eli annettava kuluttajille todellisia valinnan mahdollisuuksia yhdellä eurooppalaisella markkina-alueella. Näin saamme luotua todellisen energiayhteisön Euroopassa.

Meidän on varmistettava, että rajat eivät ole este putkistoille ja sähkökaapeleille, meidän on rakennettava infrastruktuurit aurinko- ja tuulienergiaa varten sekä varmistettava, että kaikkialla Euroopassa noudatetaan yhteisiä normeja niin, että sähköautojen akkujen lataaminen käy yhtä helposti kuin polttoainetankin täyttäminen.

Ensi vuonna esitämme energiatoimintasuunnitelman, infrastruktuuripaketin sekä energiatehokkuuden toimintasuunnitelman näiden suunnitelmien täytäntöönpanemiseksi. Matkustan itse myöhemmin tänä vuonna Kaspianmeren alueelle edistääkseni eteläisen käytävän toteuttamisesta keinona, jolla lisätään toimitusvarmuuttamme.

Resurssitehokkaan Euroopan rakentamiseksi meidän on otettava huomioon myös muita asioita. Kasvu oli maailmassa 1900-luvulla ilmiömäistä ja edellytti paljon resursseja. Maailman väestömäärä nelinkertaistui 1900-luvulla, ja sen lisäksi taloudellinen tuotanto kasvoi 40-kertaiseksi. Samana ajanjakson aikana fossiilisten polttoaineiden käyttö kasvoi kuitenkin 16-kertaiseksi, kalasaaliiden määrä 35-kertaisiksi ja veden käyttömme 9-kertaiseksi. Hiilipäästömme kasvoivat 17-kertaisiksi.

Tämä merkitsee sitä, että meidän on toteutettava ilmasto- ja energiapaketti ja otettava se keskeiseksi muutoksen vauhdittajaksi. Tämän vuoksi on yhdistettävä ilmastonmuutokseen, energiaan, kuljetukseen ja ympäristöön liittyvät eri toimet yhdenmukaiseksi lähestymistavaksi resurssitehokkaaseen ja vähähiiliseen tulevaisuuteen.

Eteenpäin suuntaava maatalousala on keskeinen osa Euroopan toimia, joilla tartutaan eräisiin suurimmista tulevista haasteista, joita ovat maailman elintarviketurva, biologisen monimuotoisuuden häviäminen sekä luonnonvarojen kestävä hallinta. Sama koskee meripolitiikkamme.

Kaikki nämä toimet eivät pelkästään vahvista tulevaisuuden talouttamme vaan ne tarjoavat jo nyt uusia mahdollisuuksia. Ympäristöteollisuuden työpaikat ovat lisääntyneet 7 prosentilla vuodesta 2000 lähtien. Haluan, että "vihreiden työpaikkojen" määrä kasvaa 3 miljoonaan vuoteen 2020 mennessä. Näin "vihreäkaulustyöntekijät" täydentäisivät sini- ja valkokauluksisia työntekijöitä.

Tarvitsemme kestävää kasvua ja tarvitsemme myös älykästä kasvua. Puolet Euroopan tuotannon kasvusta toteutui viimeisen 15 vuoden aikana tieto- ja viestintätekniikoiden ansiosta. Tämä suuntaus on vahvistumassa. Euroopan digitaalistrategia luo yhtenäismarkkinat, joiden arvon osuus on 4 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta vuoteen 2020 mennessä.

Arvoisa puhemies, kaikkien toimiemme keskipisteenä ovat aina Euroopan kansalaiset. Euroopan yhdentymishankkeen keskeinen ulottuvuus on vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen luominen. Teemme lujasti töitä Tukholman toimintasuunnitelman täytäntöönpanemiseksi. Aiomme paneutua kunnolla turvapaikka- ja maahanmuuttoasioihin.

Lailliset maahanmuuttajat näkevät, että Eurooppa on paikka, jossa ihmisarvoja kunnioitetaan ja vahvistetaan. Samanaikaisesti aiomme huolehtia siitä, että laittomien maahanmuuttajien hyväksikäyttö Euroopassa ja sen lähialueilla loppuu. Komissio aikoo esittää uusia ehdotuksia ulkorajojamme koskevista toimista. Esitämme sisäisen turvallisuuden strategian, jolla pureudutaan järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin aiheuttamiin uhkiin.

Eurooppalaiset saavat huomata, että heidän perusoikeutensa ja -velvollisuutensa ovat voimassa kaikkialla, minne he menevät. Euroopassa kaikkien on noudatettava lakia, ja hallitusten on kunnioitettava ihmisoikeuksia, myös vähemmistöjen oikeuksia. Rasismilla ja muukalaisvihalla ei ole sijaa Euroopassa.

(Suosionosoituksia.)

Kun näin arkaluonteisessa asiassa ilmenee ongelmia, meidän kaikkien on toimittava vastuullisesti. Esitän kaikille voimakkaan vetoomuksen sen puolesta, ettei Euroopan menneisyyden aaveita herätettäisi henkiin. Vapauteen, oikeuteen ja turvallisuuteen perustuva alue on paikka, jossa eurooppalaisilla on mahdollisuus hyvinvointiin.

Hyvät parlamentin jäsenet, toinen ensi vuoden haasteista on Euroopan unionin tulevasta talousarviosta päättäminen. Ensi kuussa esitämme komission alustavat näkemykset talousarvion kokonaistarkastelusta. Se käynnistää ensi vuoden toisella neljänneksellä annettavia lainsäädäntöehdotuksia valmistelevan avoimen keskustelun, jossa ei ole kiellettyjä puheenaiheita.

Meidän on käytettävä rahamme siellä, missä niistä saadaan paras hyöty. Meidän olisi investoitava kohteisiin, jotka vauhdittavat kasvua ja edistävät Euroopan laajuisia tavoitteitamme. Varainkäytön laadukkuuden olisi oltava meidän kaikkien tavoite. On tärkeää keskustella varainkäytön ja investoinnin määrän lisäksi myös niiden laadusta. Mielestäni Eurooppa tarjoaa todellista lisäarvoa. Sen vuoksi haluan vauhdittaa kunnianhimoisen talousarvion laatimista Euroopalle vuoden 2013 jälkeiseksi ajanjaksoksi.

Mielestäni meidän olisi yhdistettävä voimavaramme poliittisten painopisteidemme tukemiseksi. Kysymys ei ole siitä, miten paljon rahaa käytetään, vaan siitä, että se on käytettävä nykyistä järkevämmin tarkastelemalla yhtäaikaisesti Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden omia talousarvioita. EU:n talousarvio ei ole tarkoitettu Brysseliä varten. Se on tarkoitettu niitä ihmisiä varten, joita te edustatte. Se on tarkoitettu sosiaalirahaston tuella uudelleenkoulutettavia työttömiä työntekijöitä varten, Erasmus-ohjelmaan osallistuvia opiskelijoita varten sekä koheesiorahastosta tukea saavia alueita varten.

Energiayhteydet, tutkimus ja kehitysapu ovat selkeitä esimerkkejä siitä, että Euroopan laajuisesti käytetyllä eurolla saadaan enemmän aikaa kuin jäsenvaltioiden laajuisesti käytettynä. Kuten tiedätte, jotkin jäsenvaltioista suhtautuvat tähän johdonmukaisesti jopa puolustuspolitiikan kaltaisilla keskeisillä kansallisen toimivallan aloilla. Ne ovat todenneet, että voitaisiin saada aikaan valtavia säästöjä, jos ne yhdistäisivät osan resursseistaan ja toimistaan. Jos rahat yhdistetään Euroopan laajuisesti, jäsenvaltiot voivat leikata kustannuksiaan, välttää päällekkäisyyksiä ja saada paremman tuoton investoinneilleen.

Tästä syystä meidän olisi tutkittava myös uusia rahoituslähteitä suuria Euroopan laajuisia infrastruktuurihankkeita varten. Ehdotan esimerkiksi, että kehitämme yhdessä Euroopan investointipankin kanssa Euroopan unionin hankkeiden rahoittamiseen käytettäviä joukkovelkakirjoja.

(Suosionosoituksia.)

Aiomme myös jatkaa julkisen ja yksityisen sektorin välisten kumppanuuksien kehittämistä.

Kuten parlamentti on selkeästi esittänyt, meidän on myös pohdittava omiin varoihimme liittyvää kysymystä. Nykyinen järjestelmä on vedetty äärirajoilleen ja toimii mutkikkaiden korjausjärjestelyjen avulla. Kansalaisemme ansaitsevat entistä oikeudenmukaisemman ja tehokkaamman sekä entistä avoimemman järjestelmän. Jotkut eivät kannata kaikkia ehdotuksiamme. Mielestäni onkin erikoista, että jotkut torjuvat ehdotukset jo nyt tietämättä oikeastaan, mitä ne pitävät sisällään.

(Suosionosoituksia.)

Tiedämme, että yksi parlamenttia kiinnostavista aiheista on seuraavan budjettikauden kesto. Mahdollisuuksia on monia. Haluaisin pitää lähtökohtana 10-vuotista puitekautta ja taloudellisten kysymysten väliarviointi tehtäisiin viiden vuoden jälkeen. Kutsukaamme sitä eli "5+5"-vaihtoehdoksi. Näin saamme mahdollisuuden pidemmän aikavälin suunnitteluun ja selkeämmän yhteyden komission ja parlamentin toimikausiin.

On selvää, että Euroopan talousarvion uskottavuus liittyy osin tiukkaan säästöohjelmaan. Selvitän hallintokustannuksia komissiossa ja muissa unionin elimissä kuten virastoissa. Meidän on poistettava kaikki tehottomuutta aiheuttavat ongelmat. Pyrimme parantamaan varainhallintaa tilintarkastustuomioistuimen antamien suositusten pohjalta.

Hyvät parlamentin jäsenet, viimeinen haaste, jota haluan käsitellä tänään, on se, miten lisäämme painoarvoamme maailmanlaajuisesti. Kun käsittelemme jokapäiväisiä ongelmia, kadotamme joskus näkemyksen kokonaistilanteesta ja unohdamme Euroopan saavutukset. Olemme saavuttaneet rauhanomaisesti ja menestyksekkäästi Euroopan unionin, jonka koko on kaksinkertaistunut ja joka neuvottelee uusista jäsenistä. Olemme saavuttaneet vakaan valuutan, euron, joka on yksi maailman tärkeimmistä valuutoista. Olemme saaneet naapurimaidemme kanssa aikaan vahvan kumppanuuden, joka vahvistaa meitä kaikkia. Jos toimimme päättäväisesti, meillä ei ole mitään pelättävää 2000-luvulla.

Kun 2000-luvun strategiset kumppanuudet muotoutuvat, Euroopan olisi tartuttava tilaisuuteen tulevaisuutensa viitoittamiseksi. Odotan malttamattomana sitä, että unioni toimisi maailmanlaajuisissa asioissa taloudellisen painoarvonsa mukaisesti. Kumppanimme seuraavat meitä ja odottavat meidän toimivan Eurooppana eikä pelkästään 27 yksittäisenä valtiona. Jos emme toimi yhtenä rintamana, Eurooppa ei ole maailmanlaajuisesti vaikutusvaltainen, ja kumppanimme menevät eteenpäin ilman meitä, ilman Euroopan unionia mutta myös ilman sen jäsenvaltioita. Tästä syystä esitin poliittisissa suuntaviivoissani, että Euroopan olisi oltava globaali toimija ja globaali johtaja. Tämä on keskeinen tavoite ja sukupolvemme todellinen haaste.

Esitän yhdessä ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan, komission varapuheenjohtajan Ashtonin kanssa näkemyksemme siitä, miten voimme maksimoida Euroopan painoarvoa maailmassa. Euroopan ulkosuhdehallinnon ansiosta meillä on keinot toimia tavoitteidemme mukaisesti.

Globalisoituneessa maailmassa strategisten kumppanien kanssa rakentamamme suhteet luovat pohjan hyvinvoinnillemme. Voidaksemme toimia tehokkaasti kansainvälisissä yhteyksissä, tarvitsemme koko Euroopan unionin painoarvon. Koolla on nykyisin entistäkin suurempi merkitys.

Hyvä esimerkki tästä on ilmastonmuutoksen torjunta. Kööpenhamina osoitti meille, että vaikka muut eivät yhtyneetkään tavoitteisiimme, asiaamme ei suinkaan auttanut se, että emme puhuneet yhdellä äänellä. Neuvottelut kenties keskeytyivät, mutta ilmastonmuutos jatkuu. Haluan meidän tehostavan toimiamme kansainvälisten kumppanien kanssa niin, että heidän lehdistötiedotteissaan annetaan uskottavia sitoumuksia vähentää päästöjä ja että nopeasti käytettävissä olevan rahoituksen mahdollisuuksia viedään eteenpäin.

Seuraavan kahden kuukauden aikana järjestetään ratkaisevan tärkeät huippukokoukset strategisten kumppanien kanssa. Mitä paremmin onnistumme laatimaan selkeästi eurooppalaiseen etuun perustuvan yhteisen toimintasuunnitelman, sitä enemmän voimme saavuttaa. Näen esimerkiksi valtavia mahdollisuuksia transatlanttisen kasvu- ja työllisyysohjelman kehittämisessä.

Painoarvomme on jo vahva G20-foorumilla, jossa maailman tärkeimmät taloudelliset toimijat käsittelevät yhteisiä haasteita. Kun matkustan yhdessä puheenjohtaja Van Rompuyn kanssa Souliin marraskuussa edustaaksemme Euroopan unionia, haluamme nähdä todellisia tuloksia. Haluamme edistystä maailmanlaajuisessa talouspolitiikan koordinoinnissa, entistä vakaammat ja vastuullisemmat rahoitusmarkkinat sekä sopimuksen kansainvälisten rahoituslaitosten uudistamisesta. Lisäksi haluamme entistä tehokkaammat maailmanlaajuiset rahoitusalan turvaverkot ja edistymistä G20-maiden kehittämissuunnitelmassa. Aiomme edelleen toimia suunnannäyttäjänä kyseisellä foorumilla ja tehdä tiivistä yhteistyötä Ranskan kanssa sen G8/G20-puheenjohtajuuskaudella ensi vuonna.

Haluamme myös tukea Dohan kierrokselle. Kauppa vauhdittaa kasvua ja hyvinvointia. Pyrimme myös saamaan aikaan uusia kahdenvälisiä ja alueellisia vapaakauppasopimuksia. Lokakuussa komissio esittää kauppapolitiikan uudistuksen, jonka tarkoituksena on tarjota Euroopalle uusia etuja.

Avoimet suhteet koko maailmaan merkitsevät myös sitä, että seisomme kehitysmaiden ja etenkin Afrikan maiden rinnalla. Kun matkustan kahden viikon kuluttua New Yorkiin vuosituhattavoitteita käsittelevään YK:n korkean tason tapahtumaan, aion tuellanne ja Euroopan unionin puolesta sitoutua tarjoamaan vielä miljardi euroa vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen.

Maailmanlaajuisen toimijan rooli merkitsee myös sitä, että seisomme omien arvojemme takana. Ihmisoikeuksista ei voi neuvotella. Minua järkyttää se, miten naisten oikeuksia poljetaan monissa maissa. Kauhistuin kuullessani Sakineh Mohammadi-Ashtianin kivitystuomiosta. Se on niin barbaarista, etteivät sanat riitä sitä kuvaamaan.

(Suosionosoituksia.)

Eurooppa tuomitsee kaikki tuollaiset teot, joilla ei ole minkäänlaista oikeutusta minkään moraalisen tai uskonnollisen periaatteen nojalla.

Arvomme merkitsevät myös sitä, että meidän on autettava kriisitilanteeseen ajautuneita missä päin maailmaa tahansa. Pakistaniin lähettämämme humanitaarinen apu on viimeisin esimerkki Euroopan solidaarisuudesta. Se on selkeä esimerkki siitä, että meidän on tarjottava komission ja jäsenvaltioiden myöntämät erilaiset avustukset yhtenä eurooppalaisena apupakettina. Jäsenvaltioilla on helikoptereita ja pelastuspalveluyksiköitä. Meidän on yhdistettävä ne voidaksemme luoda todelliset eurooppalaiset kriisinhallintavalmiudet. Komissio aikookin tehdä tätä koskevan ehdotuksen lokakuussa. Kehotan jäsenvaltioita näyttämään, että ne pyrkivät vakavasti lisäämään unionin painoarvoa tällä alalla.

Olemme saavuttaneet edistystä myös yhteisessä ulkopolitiikassa, mutta meidän ei pidä luoda harhakuvitelmia. Meillä ei ole tarvitsemaamme painoarvoa maailmassa ilman yhteistä puolustuspolitiikkaa. Mielestäni nyt on aika keskustella tästä haasteesta.

(Suosionosoituksia.)

Hyvät parlamentin jäsenet, olemme edelleen vakiinnuttamassa Lissabonin sopimuksella luodun Euroopan uutta institutionaalista rakennetta. Ihmiset pitävät todellisuudessa tärkeänä vain sitä, mitä toimielimet saavat aikaan heidän hyväkseen. He pitävät tärkeänä vain sitä, mitä muutoksia Eurooppa tuo heidän jokapäiväiseen elämäänsä.

Euroopan menestyksen salaisuus on sen ainutlaatuinen yhteisömalli. Komission on nyt enemmän kuin koskaan vietävä poliittista toimintasuunnitelmaansa eteenpäin näkemystensä ja ehdotustensa mukaisesti. Olen toivonut komission ja parlamentin, kahden yhteisöinstituution, luovan erityisen keskinäisen suhteen. Aion tehostaa poliittista yhteistyötä kanssanne.

Eurooppa ei ole vain Bryssel tai Strasbourg. Se koostuu myös alueistamme. Se koostuu kaupungeista, kunnista ja kylistä, joista olette kotoisin. Kun kuljette vaalipiireissänne, voitte osoittaa niitä eurooppalaisia hankkeita, jotka ovat niin tärkeitä niiden hyvinvoinnille.

Olemme viime kädessä kaikki samassa veneessä, Euroopan toimielimet, jäsenvaltiot ja alueet. Unioni ei kykene saavuttamaan tavoitteitaan Euroopassa ilman jäsenvaltioita, eivätkä jäsenvaltiot saavuta tavoitteitaan maailmassa ilman Euroopan unionia.

Euroopan kansalaiset odottavat meidän ryhtyvän tarvittaviin toimiin, jotta selviytyisimme kriisistä. Meidän on näytettävä heille, että nykyisillä yhteisillä toimillamme saamme aikaan uusia työpaikkoja, uusia investointeja ja tulevaisuuteen sopeutuvan Euroopan.

Uskon, että Euroopalla on tähän tarvittavat keinot. Saamme aikaan tavoittelemamme tulokset. Yksi asia on varma: emme voita tätä taistelua pessimismillä ja jatkuvalla tappioista puhumisella, vaan luottamuksella ja vahvalla yhteisellä tahdolla.

Olen tänään hahmotellut sitä, millä keinoin Euroopan unioni voi toteuttaa tämän. Olen sitoutunut esittämään ehdotukset, joilla talousliittoamme voidaan rakentaa. Olen todennut, että uudistusohjelmaamme on nopeutettava. Olen esittänyt, miten Eurooppa 2020 -lippulaiva-aloitteilla voidaan nykyaikaistaa sosiaalista markkinatalouttamme luodaksemme kasvua ja työpaikkoja osana älykästä, kestävää ja osallistavaa taloutta. Olen hahmotellut, miten saamme aikaan yhteisen energiapolitiikan Euroopassa. Olen puoltanut tarvetta pitää yllä vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta, jossa eurooppalaisten oikeudet ja velvollisuudet ovat kaikkialla samat. Olen tehnyt selväksi, että komissio pyrkii saamaan aikaan kunnianhimoisen talousarvion. Olen ehdottanut Euroopassa kehitettäisiin joukkovelkakirjalainoja keskeisten eurooppalaisten hankkeiden rahoittamiseen. Olen ilmoittanut, että olemme entistä sitoutuneempia vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen. Olen tehnyt selväksi, miksi tarvitsemme yhteisiä kriisinhallintavalmiuksia, yhteistä ulkopolitiikkaa ja yhteistä puolustuspolitiikkaa. Olen kehottanut Euroopan johtajia toimimaan yhdessä, mikäli he haluavat Euroopan olevan globaali toimija ja puolustavan Euroopan etuja.

Se on toden totta mullistava, kunnianhimoinen ja haastava ohjelma. Jotta Eurooppa menestyisi, komissio tarvitsee tukeanne entistä vahvemman ja oikeudenmukaisemman Euroopan rakentamiseksi kansalaistemme hyväksi.

(Suosionosoituksia.)

  Puhemies. – (EN) Arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, kiitämme teitä unionin tilaa koskevasta puheenvuorostanne.

  Joseph Daul, PPE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, neuvoston puheenjohtajat, hyvät parlamentin jäsenet, ryhmien puheenjohtajat ovat tänä aamuna iloisia. Olette osoittaneet, että voitte olla läsnä ilman, että siitä koituu seuraamuksia. Tämä on todellista demokratiaa. Kiitos kaikille teille.

(Suosionosoituksia.)

Mikä on Euroopan unionin tila? Mitä olemme viime vuosina saavuttaneet yhdessä menestyksekkäästi ja missä asioissa olemme epäonnistuneet? Mitä suunnitelmia meillä on? Mitä poliittisia keinoja ja eritoten mitä taloudellisia keinoja tarjoamme käyttöön niiden toteuttamiseksi?

Arvoisa puhemies, tämä keskustelu on hyvin tarpeellinen, ja olen iloinen siitä, että kaksi yhteisöinstituuttia parlamentti ja komissio, jotka edustavat ja puolustavat Euroopan yleisiä etuja, osallistuvat tänä aamuna tähän keskusteluun, jonka Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ja Euroopan demokraattien ryhmä toivoisi olevan eteenpäin suuntautuva.

Eurooppalaiset miettivät usein, mitä Eurooppa todella tekee vastatakseen heidän ongelmiinsa ja odotuksiinsa. Kuten kaikki mielipidemittaukset ovat vuosien ajan osoittaneet, samanaikaisesti he haluavat enemmän Eurooppaa eivätkä vähemmän.

Euroopan on toimittava entistä tehokkaammin maahanmuuttoasiassa. Romanikysymys, joka edellyttää pitkälle tähtäävää eurooppalaista strategiaa, on täydellinen esimerkki ihmisten kunnioittamiseen liittyvästä asiasta.

Euroopan on edustettava heitä maailmassa entistä vahvemmin. Kysyn esimerkiksi, miten voimme perustella sen, että emme osallistuneet Israelin ja Palestiinan välisiin neuvotteluihin, vaikka olemme ensisijaisia lahjoittajia kyseisellä alueella?

(Suosionosoituksia.)

Eurooppalaiset eivät ymmärrä tätä, ja he ovat oikeassa. Kansalaiset ovat myös tietoisia siitä, että tarvitsemme nykyistä enemmän Euroopan toimia turvallisuutemme varmistamisessa, olipa kyse sitten henkilökohtaisesta turvallisuudesta, energiavarmuudesta tai elintarviketurvasta. He tietävät, että Euroopan on oltava nykyistä yhdenmukaisempi, jotta voitaisiin edistää kasvua ja luoda työpaikkoja, kuten niin hyvin kuvailitte, säännellä markkinoita sekä välttää uusia keinotteluiskuja. He ymmärtävät, että tarvitsemme enemmän Eurooppaa epätasa-arvoisuuksien vähentämisessä sekä Euroopan sosiaalisen mallin, sosiaalisen markkinataloutemme, vahvistamisessa.

Sen vuoksi tarvitsemme enemmän sellaista Eurooppaa, joka ei puutu jokapäiväisen elämämme yksityiskohtiin, vaan sellaisen, joka pureutuu yhteisiin haasteisiimme yhdessä entistä tehokkaammin – palaan tähän vielä – ja entistä tuottoisammin ja edullisemmin keinoin.

Kuten juuri totesin, kansalaiset ihmettelevät, miksi Eurooppa ei ole riittävän tehokas ja järjestäytynyt ja miksi sitä ei kuunnella enemmän kansainvälisellä näyttämöllä. He odottavat aivan oikeutetusti, että ne sitoumukset, joita heitä on pyydetty tekemään talous- ja rahoitusasioissa, tuottavat hedelmää ja että autamme kaikki yhdessä ulos vaikeuksista.

Tarvitsemme vahvempaa eurooppalaista ohjausjärjestelmää. Parlamentin ja komission on tehtävä työtä tämän tavoitteen saavuttamiseksi ja vakuutettava jäsenvaltiot tekemään työtä ja investointeja yhdessä. Tarkoitus ei ole hyökätä jäsenvaltioidemme itsemääräämisoikeutta tai arvovaltaa vastaan. Päinvastoin, tämä on ainoa keino rakentaa tosissaan ja tehokkaasti tulevaisuutta 500 miljoonalle Euroopan kansalaiselle ja tuleville sukupolville.

Sen vuoksi pyydän komissiota, teitä, arvoisa puheenjohtaja Barroso, ja myös kaikkia muita komission jäseniä tekemään uusia aloitteita Euroopan tarvitsemien toimien ja uudistusten ehdottamiseksi, jotta asiat sujuisivat paremmin. Lisäksi pyydän teitä valottamaan näitä hankkeita kansalaisille.

Esitän yhdessä ryhmäni kanssa toiveen, että parlamentti tukisi näitä tavoitteita käyttämällä uutta toimivaltaansa toisena lainsäätäjänä neuvoston rinnalla. Tämä ei ole pelkästään valtaan, vaan ymmärrykseen liittyvä kysymys. Se on kysymys, josta meidän on keskusteltava, jotta Eurooppa voisi saavuttaa edistystä.

Arvoisa komission jäsen, hyvät kuulijat, sen lisäksi, että meidän on oltava kunnianhimoisia, meidän on myös katsottava taaksepäin sitä tietä, jota olemme kulkeneet. Katson, että useissa tärkeissä asioissa Euroopalla ei ole mitään syytä hävetä näiden viime kuukausien aikaisia toimiaan. Juuri Eurooppa teki aloitteen rahoitusmarkkinoiden uudistuksesta Wall Streetin kriisin puhjettua syksyllä 2009. Juuri Eurooppa ryhtyi ennennäkemättömiin toimiin taloutensa vahvistamiseksi ja vakauttamiseksi sen jälkeen, kun se oli joutunut ennennäkemättömien spekulatiivisten hyökkäysten kohteeksi edellisenä keväänä. Näiden toimien ensimmäiset vaikutukset ovat olleet jo olleet nähtävissä, mutta meidän on tehtävä vieläkin enemmän.

Eurooppa on myös toiminut edelläkävijänä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Tämä on todella syytä sanoa ääneen: Kööpenhaminan konferenssi jätti karvaan jälkimaun. Tavoitteemme ovat edelleen samat, ja tavoiterajat on vahvistettu nyt pysyvästi. Voimme olla tästä ylpeitä.

Mitä meidän on tehtävä tulevina kuukausina ja vuosina lujittaaksemme toimiamme ja vahvistaaksemme kansalaisten luottamusta yhteisiin toimiimme? Ehdotan kolmea keinoa.

Ensimmäinen keino on talouden vahvistaminen, eriarvoisuuksien vähentäminen sellaisin erilaisin toimin, jotka edistävät investoinneista saatavien tuottojen syntymistä, yrittäjien luottamusta sekä mahdollisuutta kehittää uusia luovia hyvinvoinnin ja työpaikkojen lähteitä. Arvoisat komission jäsenet, arvoisa puheenjohtaja, meidän on saatava nämä säännöt ylittämään rajat, kuten totesitte. Emme voi hyväksyä sitä, että 2000-luvulla meillä on edelleen tiukkoja sääntöjä, joilla ei ole enää mitään tekemistä Euroopan nykytodellisuuden kanssa.

Toinen on se, että meidän on omaksuttava entistä järkevämpi asenne yhteisessä ulkopolitiikassamme, ja kuten olette usein todennut, Euroopasta on tultava entistä vakavammin otettava toimija maailmassa. Emme enää tyydy kuulemaan, että Eurooppa on monimutkainen, että prosessiin menee aikaa ja että meidän on oltava kärsivällisiä. Emme myöskään voi tyytyä siihen, että Eurooppa on ensisijainen lahjoittaja maailmassa ilman, että on mitään takeita avun saapumisesta perille määränpäähän pääministeri Putinin ja presidentti Obaman helikopterien rinnalla. Myös tässä asiassa meidän on mielestäni omaksuttava vakavasti otettava asenne.

Eurooppa on yksi suurimmista maailmanmahdeista, ja mielestäni sen ensisijaisen tavoitteen on oltava tasa-arvoisten suhteiden rakentaminen sen tärkeimpien kumppanien ja etenkin Yhdysvaltojen kanssa. Sanoin tämän aikaisemmin, kun keskustelimme transatlanttisista suhteista.

Tänä aamuna haluan kuitenkin myös korostaa sitä, että Euroopan on tärkeää rakentaa strategiset ja kohdennetut suhteet Venäjän lisäksi myös Kiinan, Intian ja Brasilian kanssa. Haluan Euroopan ulkosuhdehallinnon olevan tästä näkökulmasta tehokas väline. Jos toteutamme tämän välineen, voimme varmistaa, että eri jäsenvaltioissa saadaan aikaan säästöjä.

Kolmas keino varmistaa, että Eurooppa on haasteidensa tasalla, liittyy tätä kaikkea koskevaan avainasiaan eli rahaan. Tiedän, että meidän on keskusteltava asiasta perusteellisesti. Teemmekö me kaikki edelleen omia erillisiä investointeja innovaatioon ja tutkimukseen? Päteekö sama opetukseen ja koulutukseen? Päteekö se turvallisuuteen ja puolustukseen? Energiapolitiikkamme?

Samaan aikaan, kun Yhdysvallat, Kiina ja Intia vievät eteenpäin perustutkimusta tai soveltavaa tutkimusta ja sijoittavat itsensä tulevaisuuden markkinapaikoille, hoemmeko me edelleen sitä, että eurooppalaiset epäröivät liikaa voimavarojen yhdistämistä voidakseen saavuttaa mittakaavaetuja ja harppauksen eteenpäin tehokkuuden lisäämisessä? Nyt pakotamme tutkijamme jättämään Euroopan. Meidän on ehdottomasti varmistettava, että tutkijat haluavat palata ja jäädä Eurooppaan.

Arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, nämä ovat niitä todellisia kysymyksiä, jotka parlamentin ja komission on nostettava esiin, kun keskustelemme Euroopan hankkeiden rahoittamisneuvotteluista ajanjaksoksi 2014–2020. Nämä ovat niitä kysymyksiä joita kansalaiset pohtivat ja joihin he odottavat varteenotettavia vastauksia.

Euroopan on nyt lopultakin aika käyttää omia varojaan. Meidän ei pidä pelätä näitä sanoja. Eurooppalaista veroa koskevan keskustelun ei myöskään pidä olla tabu. Kysymys ei ole sellaisen veron luomisesta, joka lisätään jäsenvaltioiden omiin veroihin. Tarkoitus on päinvastoin saavuttaa mittakaavaetuja ja varmistaa, että julkiset varat käytetään kokonaisuudessaan nykyistä paremmin, jolloin kotitalouksille ja yrityksille koituvat kulut voivat viime kädessä laskea.

Arvoisa puheenjohtaja Barroso, hyvät kuulijat, eurooppalainen ja kansainvälinen ulottuvuus on merkki nuorille sukupolville, jotka eivät odota meiltä pitkiä puheita vaan pikemmin ratkaisuja heidän ongelmiinsa ja näkymiä heidän tulevaisuuttaan varten. Tärkein tavoitteemme on oltava opetuksen ja koulutuksen turvaaminen 15–25-vuotiaille nuorille. Julkisen talouden vakauttaminen ja innovointiin investoiminen, uusien ovien avaaminen niin, että tutkijat voivat hyödyntää kykyjään Euroopassa eikä välttämättä muissa maissa, ovat niitä painopisteitä, joiden on ohjattava toimintaamme ja joiden perusteella kansalaiset arvostelevat meitä.

Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, teidän on esitettävä meille ehdotuksia, ja toistan nyt teidän kaikkien tunteman miehen eli paavi Johannes Paavali II:n sanat: "Älkää pelätkö". Jotta Eurooppa voisi edetä kansalaisten, PPE-ryhmän hyväksi, seisomme rinnallanne, jos esitätte hyviä ehdotuksia.

Minulla on muutama sekunti aikaa jäljellä, joten haluan sanoa teille vielä yhden asian. Olkaa ensin provosoivia ja tehkää pitkälle tähtääviä ehdotuksia, niin voimme yhdessä esittää hyviä ehdotuksia Euroopan kansalaisille.

(Suosionosoituksia.)

  Martin Schulz , S&D-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, asialistalla olevan aiheen nimi on "Euroopan komission puheenjohtajan julkilausuma unionin tilasta". Olemme tänään kuulleet työohjelmasta, joka on kunnianhimoinen ja tavoitteellinen. Olemme kuulleet pienen tilannekatsauksen unionin nykytilasta. Mikä Euroopan unionin nykytila sitten on? Unionin tila ei ole hyvä. Olisi ollut hyvä, jos olisitte arviossanne tarkastellut sitä, miksi tila ei ole hyvä.

Arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, se ei ole hyvä osittain siksi, että te ja komissionne ette hoida asianmukaisesti sitä tehtävää, joka sille on annettu perussopimusten nojalla. Kriisin aikana olen usein miettinyt, missä komissio on, ja kun puhun teille, vastaatte, että olette antanut julkilausuman asiasta, että olette antanut lehdistötiedotteen asiasta ja että komission jäsen Šefčovič totesi jotakin asiasta ja komission jäsen Reding toisesta asiasta. Lukiessani julkilausumaa uudelleen totean lopulta, että komissio todella on antanut julkilausuman. Minun on kuitenkin kysyttävä, miksi tämä sanoma ei mene perille. Miksi kansalaiset eivät kuule sitä? Tässä on sitten katsaus unionin tilasta. Virkakautenne aikana olette näet tehnyt myönnytyksiä aivan liian kauan, erityisesti Lissabonin sopimuksen tultua voimaan. Olette tehnyt myönnytyksiä Saksan ja Ranskan johtaman hallinnon kehittämisessä Euroopassa ja neuvostossa.

(Suosionosoituksia.)

Komission tehtävä on puolustaa yhteisömenetelmää. Moni asia, jonka totesitte puheenvuorossanne, pitää paikkansa, ja voitte olla varma siitä, että parlamentista kolme neljäsosaa tukee teitä. Tämä on tilanne. Kolme neljäsosaa neuvoston jäsenistä kuitenkin vastustaa teitä, jos alatte puhua omista varoista. Odotan innokkaasti näkeväni, toimitteko sen mukaisesti, mitä olette tänään sanonut, ja ryhdyttekö toimiin torjuaksenne Euroopan unionin johtamista tiettyjen hallitusten kesken.

(Suosionosoituksia.)

Annan teille esimerkin. Olen kanssanne yhtä mieltä siitä, että Eurooppa menestyy ainoastaan silloin, jos puolustamme perusarvojamme. Euroopan perusarvoihin eivät kuulu rasismi ja muukalaisviha. Tästä olemme kaikki samaa mieltä. Niihin sisältyy kuitenkin myös se, että sellaisen hallituksen, joka on sisäisen poliittisen paineen alaisena, ei pidä yrittää ratkaista ongelmia vähemmistöihin kohdistettavin noitavainoin. Voimme esittää joitakin nimiä täällä. Puhumme Nicolas Sarkozyn, François Fillonin ja Brice Hortefeux'n hallituksesta. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, olisin halunnut teidän mainitsevan nämä nimet, koska silloin olisimme nähneet teidän aloittavan taistelun.

(Suosionosoituksia ja vastalauseita.)

Euroopan unionin perusarvoihin sisältyy ennen kaikkea sosiaalinen oikeudenmukaisuus, ja pitkälti se, mitä asiasta totesitte, on oikein. Kysyn kuitenkin, mitä sosiaalinen oikeudenmukaisuus merkitsee unionissa? Puhuitte siitä, miten työttömyys on lisääntynyt rajusti Euroopassa. Työttömyyden kasvu johtaa massaköyhyyden prosessiin ja vaarallisiin näkymiin kansalaisten vahingoksi. Yhä useammat ihmiset pelkäävät, myös ne, joilla on edelleen työtä. He pelkäävät työpaikkojensa, sosiaalisen vakautensa ja tulevaisuutensa puolesta. Tämä tilanne on osoitettava luvuin. Tulomiljonäärejä on yhä enemmän, heitä on joka vuosi tuhansia enemmän, ja samalla miljoonat ihmiset ajautuvat köyhyyteen. Sosiaalinen kuilu on suurin demokratian uhka Euroopassa.

(Suosionosoituksia.)

Elokuussa the Guardian julkaisi tilastotietoja, joiden mukaan HSBC, Barclays Bank ja the Royal Bank of Scotland tekivät yli 20 miljardia euroa voittoa viime vuonna, ja niistä 9 miljardia ne laittoivat sivuun johtajiensa bonuksia varten. Tällaista tapahtuu aikana, jolloin Euroopan unionin hallitukset tekevät Euroopassa leikkauksia eläkkeisiin. Odotan teidän tekevän ehdotuksia siitä, miten voimme poistaa tällaisen sosiaalisen kuilun.

(Suosionosoituksia.)

Sen vuoksi sanon teille, että on luotava rahoitustoimivero. Pankit, etenkin keinotteluala, on saatava osallistumaan talouskriisin jälkivaikutusten selvittelyyn. Arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, olemme saaneet aikaan toimielinten välisen sopimuksen, jossa todetaan, että mikäli parlamentti pyytää komissiota lainsäädäntöön vaadittavalla enemmistöllä esittämään vastaavan ehdotuksen direktiiviksi, komissio hyväksyy tämän.

Voitte olla varma siitä, että Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä esittää tällaisen pyynnön. Odotamme komission tekevän sen perusteella asianmukaisen aloitteen.

Komission jäsen Šemeta totesi, että se, jota emme tarvitse ja jota emme voi toteuttaa, on rahoitustoimivero. Te toteatte: "Haluan rahoitustoimiveron". Me toteamme, että tuemme puheenjohtaja Barrosoa komission jäsen Šemetaa vastaan. Esitämme heille tämän pyynnön. Jos ette toimi näin, aiomme hyödyntää kansalaisaloitevälinettä. Teidän kannattaa uskoa tämä. Sitten tuomme kaduille ne ihmiset, joista olemme puhuneet, kunnes keinottelijat ovat antaneet panoksensa Euroopan taloustilanteen selvittämiseen.

(Suosionosoituksia.)

Euroopassa tarvitaan myös lisää koulutusta, tutkintomahdollisuuksia ja etenemismahdollisuuksia. Sellaisen, joka on syntynyt unionin alueella köyhäksi, ei pidä jäädä siihen ghettoon, jossa hän elää. Tarvitsemme etenemismahdollisuuksia. Näiden mahdollisuuksien luomiseksi on tärkeää, että Eurooppa hoitaa osansa tarjoamalla koulusta, tutkintomahdollisuuksia ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia etenkin nuorille. Sen vuoksi olette mielestäni oikeassa. Innottomat eurooppalaiset valtiovarainministerit ovat väärässä väittäessään, että myös EU:n talousarviota on leikattava sen vuoksi, että heidän on pienennettävä omien maidensa ylivelkaantumista. EU:n ei tarvitse tasata liian suurta alijäämää. Tekemiensä investointien kautta EU:n on käytettävä aluepolitiikkaa, sosiaalipolitiikkaa, tutkimusta sekä pätevyyksiä ja kasvua edistäviin toimiin kohdistettavia investointeja sosiaalisen epätasapainon korjaamiseen ja Euroopan asettamiseen sellaiseen asemaan, jossa se voi toteuttaa tämän. Me tarvitsemme tähän vahvaa EU:n talousarviota. Totesitte tänään saman asian. Tässä voitte luottaa tukeemme. Osoittakaa nyt sitten vastarintaanne ministeri Lagardea, ministeri Schäublea ja muiden maiden valtiovarainministereitä kohtaan. Arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, jos tarvitsette tässä apua, pyydämme teitä soittamaan meille. Tulemme kyllä auttamaan teitä.

(Suosionosoituksia.)

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus merkitsee myös sitä, että meidän ei pidä jättää seuraavaa sukupolvea maanosaan, joka ei ole enää asumisen arvoinen. Olette oikeassa, joten totean, että tarvitsemme sosiaalista oikeudenmukaisuutta myös uuden kestävän teollisuuspolitiikan, jossa otetaan huomioon sekä ympäristöön että talouteen liittyvät huolet. Tämä on oikea lähestymistapa.

Odotan innolla näkeväni, onnistutteko varmistamaan, ettei Kööpenhaminan fiaskon kaltainen katastrofi toistu. Se oli tilanne, jossa Euroopan unioni ei kyennyt hoitamaan neuvotteluja. Te varmasti toteatte jälleen, että se ei ollut komission vika. Syy on niiden 27 maan hallituksen, jotka eivät yksinkertaisesti kyenneet pääsemään sopimukseen kansainvälisellä foorumilla.

(Suosionosoituksia.)

Tämä todistaa sen, että tilanteessa, jossa olemme nyt, on kaksi vastakkain olevaa koulukuntaa. Yksi niistä haluaa edistää hallitusten välistä toimintaa ja toinen yhteisömenetelmää. Sen jälkeen, kun Lissabonin sopimus tuli voimaan, kysymys on ollut se, onko Lissabonin sopimuksen mukainen Eurooppa valtion vai hallitusten päämiesten Eurooppa, joka keskustelee suljettujen ovien takana siitä, minkä he uskovat olevan maanosan parhaaksi. Näimme tämän Kreikan kriisin aikana. Lopullisesta asiakirjasta neuvotteli vain kaksi ihmistä, Angela Merkel ja Nicolas Sarkozy, ja heidän asenteensa oli se, että puheenjohtaja Van Rompuyta pyydettiin odottamaan ovien ulkopuolella ja jättämään asian heidän huolekseen. En tiedä, onko se totta, mitä asiasta on sanottu, mutta voimme melkein kuvitella, että näin on. Joko Eurooppa on hallitusten välisen toiminnan Eurooppa tai yhteisömenetelmän Eurooppa. Yhteisömenetelmän Eurooppa on yhdessä työskentelevän komission ja Euroopan parlamentin Eurooppa.

Mielestäni katsauksenne oli epätäydellinen. Mielestäni suurin osa näkemyksistänne ja ilmoituksistanne oli hyviä ja asianmukaisia. Vuoden päästä seuraavan unionin tilaa käsittelevän selvityksen aikaan arvioimme teitä sen perusteella, mitä olette ilmoittanut tänään ja mitä olette siihen mennessä kyennyt saavuttamaan. Pitämänne puhe oli konservatiivis-liberalistinen, vihreä, radikaalin sosialistinen. Siinä oli jokaiselle jotakin.

(Vastalauseita.)

Siten voitte saada tukea jokaiselta. Jos pyritte torjumaan hallitusten välistä salakavalaa toimintaa ja jos puolustatte aktiivisesti yhteisömenetelmää, sitten voitte luottaa tukeemme. Mikäli näin ei tapahdu, vaadimme teitä tilille sitten, kun esitätte seuraavan selvityksen unionin tilasta.

(Suosionosoituksia.)

  Puhemies. – (PL) Hyvä jäsen Shultz, kiitos puheenvuorostanne.

Jäsen Verhofstadt pitää nyt puheenvuoron Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän puolesta.

(EN) Hyvä jäsen Verhofstadt, mikäli ymmärsin oikein, ette halua jakaa puheenvuoroanne kahteen osaan, vaan haluatte vain yhden puheenvuoronne osan olevan hieman pitempi. Olenko oikeassa?

  Guy Verhofstadt, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, unionin tila merkitsee ensinnäkin sitä, että katsotaan taaksepäin ja otetaan opiksi aikaisemmista virheistä, ja sen jälkeen katsotaan tulevaisuuteen. Olkaamme rehellisiä itsellemme ja myöntäkäämme, että viime vuosi oli unionille hyvin vaikea.

Vuosi oli unionille vaikea, koska sillä oli suuria ongelmia, mutta ongelmien ratkaisemiseen ei ollut löytynyt riittävästi yksimielisyyttä. Kreikka oli luhistumisen partaalla, itse euro oli hyökkäysten kohteena kuukausia, ja meni monta kuukautta, ennen kuin Euroopan hallitukset pääsivät yksimielisyyteen yhden jäsenvaltion pelastamisesta ja yhteisen valuuttamme pelastamisesta. Sen vuoksi en ole lainkaan yllättynyt siitä, että kansalaisten luottamus Eurooppaan on romahtanut rajusti, eivätkä varmasti muutkaan parlamentin jäsenet ole siitä yllättyneitä.

Voitte huomata tämän viimeisestä Eurobarometristä, joka osoittaa, että alle puolet kansalaisistamme pitää maansa EU-jäsenyyttä hyvänä asiana. Luottamus toimielimiimme laski viime vuonna 42 prosenttiin. Tämä on unionin nykyinen tila. Tilanne on hälyttävä, mutta samaan aikaan meidän on tunnustettava, että se ei ole yllättävä. Parlamentti kehotti useaan otteeseen Euroopan johtajia tekemään lopun Euroopan pysähtymistilasta, siirtymään eteenpäin, unohtamaan protektionismin ja nationalismin ja tekemään työtä Euroopan laajuisten ratkaisujen hyväksi.

Tätä vaativat myös Euroopan kansalaiset, koska jos tarkastelette kyseistä Eurobarometriä, voitte huomata, että peräti 86 prosenttia kansalaisista haluaa Euroopan unionin taloushallinnon. Heidän mielestään vain unioni voi tarjota ratkaisuja finanssi- ja talouskriisiin. He eivät kuitenkaan näe tämän tapahtuvan nyt, minkä vuoksi he ovat niin pettyneitä unioniin.

Tiedän, että vuosi on ollut vaikea myös komissiolle, koska itse asiassa se on toiminut vasta puoli vuotta. Näin kauan hallituksilla on mennyt sen ymmärtämiseen, että nyt on voimassa uusi perussopimus ja uusi työskentelytapa ja että sen lisäksi unionin toimivalta on nyt jaettu uudella tavalla. Sen vuoksi voimme todeta, että tämä päivä merkitsee komission puheenjohtajan toisen virkakauden todellista alkua.

Toisella virkakaudella tarvitaan uutta visiota ja myös uusia vastauksia. Nyt on joka tapauksessa aika vaihtaa nopeampi vaihde ja saada aikaan merkittäviä uudistuksia. Ryhmäni kanta on se, että isoja ja tärkeitä uudistuksia on pääasiassa seitsemän.

Ensimmäinen on se, että meidän on viimeisteltävä toimemme finanssikriisin selvittämiseksi. Olemme jo antaneet lainsäädännön pääomavaatimuksista ja bonuksista. Olemme tehneet stressitestit, ja viime viikolla saimme myös aikaan rahoitusvalvontaa koskevan sopimuksen, joka on hyvä sopimus eikä vähiten sen vuoksi, että Euroopan keskuspankin pääjohtajan johtajuus takaa valvonnassa eurooppalaisen lähestymistavan.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olemme jo tehneet kaiken tarvittavan. Kaikkea muuta, sanoisin. Emme ole edes puolivälissä. Komissiota on edelleen vaadittava esittämään kiireellisesti ehdotuksia johdannaisista, lyhyeksi myynnistä, luottoluokituslaitoksista, pankkialan kriisinratkaisuista, markkinoiden väärinkäytöstä, kaupankäynnistä ja rahoitusvälineistä.

Toinen suuri tehtävä on se, että meidän on luotava todellinen Euroopan unionin taloushallinto. Viime vuosi osoitti, että yhteinen valuutta ilman yhteistä talouspolitiikkaa ei ole millään muodoin järkevä. Tilanne on järjetön, ja mikä pahempaa, tilanne on vaarallinen. Meillä ei ole varaa olla yksi unioni ja samanaikaisesti soveltaa 27 erilaista talousstrategiaa, kuten nyt tapahtuu.

(Suosionosoituksia.)

On päivänselvää, että jos haluamme vakaus- ja kasvusopimuksen ja uuden talousstrategian onnistuvan, tarvitsemme kunnollisen keppi ja porkkana -lähestymistavan sekä tarkoituksenmukaiset seuraamukset.

Minun ja varmasti parlamentin enemmistön mielestä on hyvä, että neuvosto pohtii tätä yhdessä työryhmän kanssa, mutta samanaikaisesti katsomme, että emme voi korvata komission aloitetta ja komission velvollisuutta esittää mahdollisimman pian yleinen lainsäädäntöehdotus taloushallinnosta.

(Suosionosoituksia.)

Olen iloinen siitä, että ilmoititte tekevänne niin 29. syyskuuta. Se, mitä neuvostossa tapahtuu, ei ole tärkeää. Teidän tehtävänne ja velvollisuutenne on hoitaa tämä 29. syyskuuta.

Siitä pääsenkin kolmanteen painopisteeseen eli sisämarkkinoihin. Mario Monti on laatinut asiasta erinomaisen raportin, ja sanomamme on hyvin selkeä: toimikaamme raportin mukaisesti. On käsittämätöntä, että vielä nykyään kestää yli 40 tuntia matkustaa junalla Keski- ja Itä-Euroopan maista Brysseliin, Pariisiin tai Amsterdamiin. Miten voidaan olettaa, että nämä ihmiset tuntevat olevansa yhteydessä Euroopan unioniin? Miten tällaiset markkinat voivat olla täysin yhtenäiset? Meidän olisi investoitava Euroopan laajuisiin verkkoihin.

Neljäs tärkeä tavoite ja ehkä tämän hetken kaikkein tärkein sanoma koskee talousarviota ja uutta rahoituskehystä. Tämä on tehtävä erittäin selväksi. Eräiden kansallisten hallitusten tavoite supistaa talousarviota 20 prosentilla tai 30 prosentilla on naurettavaa aikana, jolloin tarvitsemme ennen kaikkea Euroopan laajuisia ratkaisuja.

(Suosionosoituksia.)

Voin hyvin ymmärtää, että ne haluavat leikata suoria maksujaan unionille joutuessaan etsimään ratkaisuja valtavaan talouden alijäämään. Se on normaali ja spontaani reaktio. Sen tähden esitimme ehdotuksen korvata kansalliset maksut Euroopan omilla varoilla.

Siitä pääsenkin viidenteen painopisteeseen eli uskottavuuteemme maailmalla. Meillä on ulkosuhdehallinto, mutta nyt meidän olisi tärkeää kehittää unionin uutta strategiaa, ja tätä olemme pyytäneet komission varapuheenjohtaja Ashtonilta. Olisi hyvä, jos hän olisi paikalla. Ulkopolitiikkamme strategia perustuu edelleen Javier Solanan vuonna 2003 laatimaan asiakirjaan. Maailma on muuttunut vuoden 2003 jälkeen, ja strategista kehystämme olisi myös mukautettava ja nykyaikaistettava.

Tästä siirrynkin ilmastonmuutokseen. Kööpenhaminassa menetimme johtavan asemamme, ja ainoa keino saada aikaan muutos Cancúnissa on palauttaa tuo johtava asema. Johtavan asemamme palauttaminen on välttämätöntä. Meidän on puhuttava yhdellä äänellä ja vietävä eteenpäin yhtä visiota, eikä 27 eri visiota, kuten teimme Kööpenhaminassa.

(FR) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, haluan lopuksi todeta, että olen hämmentynyt siitä, mikä viime kädessä on – sallinette minun käyttää tätä ilmaisua – unionin raison d'être, sen tarkoitus. Sen tarkoitus on kansalaisvapauksien ja ihmisoikeuksien puolustaminen unionin ulkopuolella mutta vielä tärkeämpää se on tietenkin Euroopan unionin sisällä.

Minun on näin ollen kaikessa juhlavuudessa todettava, että se, mitä Ranskassa nyt tapahtuu, on mielestäni tuomittavaa.

(Suosionosoituksia.)

Valitettavasti kyse ei ole yksittäisestä tapauksesta. Monien teistä tavoin olen pannut merkille, että useat hallitukset nykyisen talouskriisin keskellä antautuvat yhä enemmän houkutukselle harjoittaa populismia, osoittaa muukalaisvihaa ja joskus jopa rasismia.

(Suosionosoituksia.)

Ne käyttävät hyväkseen ihmisten huolia ja pelkoa, jota toiset herättävät. Ne leimaavat vähemmistöjä. Sanoisin jopa, että ne käyttävät kyseenalaisia menetelmiä sekoittaakseen asioita maahanmuuttokysymyksissä. Totean hyvin painokkaasti, että mielestäni tällainen asenne ei ole niiden periaatteiden ja arvojen mukainen, jotka tekevät unionistamme yhden kauneimmista ja hienoimmista poliittisista ajatuksista, joita ihmisen mieli ja sydän ovat saaneet aikaan.

(Suosionosoituksia.)

Arvoisa puhemies, haluan todeta painokkaasti, että romanit ovat Euroopan kansalaisia, täysimääräisiä kansalaisia.

(Suosionosoituksia.)

Emme voi koskaan hyväksyä sitä, että heidän oikeuksiaan rikotaan maailmassa, jota kaikenlaiset epävarmuudet kiduttavat. Emme koskaan. Mielestäni Euroopan on oltava edelleen vapauden, suvaitsevaisuuden ja oikeuden maanosa. Arvoisa puhemies, komission on perussopimusten vartijana reagoitava tällaisiin tilanteisiin tinkimättömästi. Se ei ole pelkästään sen oikeus, vaan myös sen institutionaalinen velvollisuus.

(Suosionosoituksia.)

  Daniel Cohn-Bendit, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, toimin samoin kuin jäsen Verhofstadt. Käytän koko puheaikani samalla kertaa.

Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, mielestäni jäsen Schulz ja jäsen Verhofstadt ovat korostaneet suurimpia tilanteeseemme liittyviä vaikeuksia, ja olen pahoillani siitä, että teillä ei ole ollut selväjärkisyyttä tai rehellisyyttä korostaa asiaa.

Siitä lähtien, kun Lissabonin sopimus tuli voimaan, sopimuksen tulkinnasta on syntynyt kiistoja. Katson, että useammat hallitukset eivät olleet lukeneet sitä, ja kun se tuli voimaan, ne huomasivatkin, että Lissabonin sopimus on todellisuudessa keino ja väline Euroopan politiikan alojen yhteisöllistämiseksi. Kaikissa keskusteluissa, joissa kiistoja on käyty, olipa kyse ulkosuhteiden yksiköstä tai rahoitusalan sääntelyn tilanteesta, päädytään aina samaan kysymykseen. Kuten täällä on jo todettu, on kysyttävä, kuljemmeko kohti hallitustenvälistä Eurooppaa vai yhteisöön perustuvan Euroopan vahvistamista? Juuri tämä on unionin nykyinen tila.

Haaveilen siitä, että komissio antaa julkilausuman. Euroopan toimielimissä on tällä hetkellä käynnissä poliittinen taistelu, ja tätä poliittista taistelua käydään Lissabonin sopimuksen tulkinnasta. Sillä on seurauksia Euroopan politiikanaloihin. Euroopan kansalaisten on tiedettävä se, mitä me tiedämme ja mitä mieltä olemme toimielinten välisistä keskusteluista. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, ette ole sanonut tästä asiasta mitään.

Tästä siirryn toiseen asiaan. Komissio on yleisissä lausunnoissaan Euroopan mestari. Ne ovat hyvin kauniita lausuntoja. Silloin, kun komission pitäisi osoittaa jotakin sormella, kuvailla johonkin jäsenvaltioon vaikuttavaa tilannetta tai mainita joku tai jokin hallitus nimeltä, se on kuitenkin silmiinpistävän vaitonainen. Komissio ei ole silloin olemassa. Voin antaa tästä lukuisia esimerkkejä.

Puhuisin nyt jälleen Kreikasta. Kaikki tietävät, että komissio oli menettämässä otetta Kreikan tilanteesta. Se tiesi tilanteesta itse asiassa jo kaksi tai kolme vuotta ennen kriisiä, koska se oli saanut tilanteesta raportteja arkistokaappiinsa. Tilanteesta ei annettu minkäänlaista julkista lausuntoa. Menitte kirkkoon rukoilemaan, ja uskoitte, että rukoilemalla kaikki ongelmat ratkeaisivat Kreikassa. Ongelmat eivät ole ratkenneet. Jälkeenpäin annoitte tukenne – ja enemmistö tuki teitä – sille, että uskomatonta painostusta harjoitettiin Kreikkaa ja kreikkalaisia kohtaan, jotka tekivät aivan yhtä paljon virheitä kuin Kreikan eliittikin.

Arvoisa puheenjohtaja Barroso, sillä välin, kun painostamme kreikkalaisia ratkaisemaan ongelman, en ole kuitenkaan kuullut teidän puhuvan nyt siitä, että elokuussa Kreikan hallitus ja suuret ranskalaiset ja saksalaiset aseyritykset kävivät neuvotteluja eurooppalaisten yritysten asemyynnin jatkamisesta Kreikkaan.

(Suosionosoituksia.)

Olemme kaikki tulleet aivan hulluiksi, kuten olen todennut kolme tai neljä kertaa, mutta ryhdymmekö toimiin? Tiedättekö, paljonko rahaa Kreikka on käyttänyt aseisiin kymmenen viime vuoden aikana? Mikä se summa on? Se on 50 miljardia euroa kymmenessä vuodessa! Arvoisa puheenjohtaja Barroso, te tiesitte tämän. Yksi näiden maiden ongelmista on juuri tämä rakenne, joka liittyy Euroopan nationalismiongelmaan ja Kreikan ja Turkin väliseen taisteluun tai keskusteluun.

Missä on komission aloite ja Euroopan aloite puuttua tilanteeseen? Liittämällä Turkki unioniin tekisimme lopun tästä naurettavasta keskustelusta, jonka vuoksi Kreikan kansalaiset joutuvat maksaan miljardeja täysin tyhjästä, kun Kreikka ostaa itselleen aseita, joita Ranska ja Saksa eivät tarvitse omissa armeijoissaan. Tällainen on todella älykästä. Arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, tämä on esimerkkini siitä, miten komissionne ei puutu asioihin.

Voin esittää teille toisen esimerkin, jonka jäsen Verhofstadt antoi. Se, mitä tapahtuu nyt romanien kanssa, panee koetukselle Lissabonin sopimukseen sisältyvän perusoikeuskirjan uskottavuuden. Esittääkseni asian moraalisella ja filosofisella tavalla, lainaan Albert Camus'n sanoja: demokratia on vähemmistöjen puolustamista eikä vain enemmistöjen tahdon toteuttamista.

(Suosionosoituksia.)

Odottaako komissio vielä? Onko sillä raportti arkistokaapissaan? Sanokaa se ääneen: se mitä Ranska tekee, on ristiriidassa Euroopan perustamissopimusten kanssa. On todella yksinkertaista puhua tästä asiasta niin, että se tulee kaikkien tietoon.

(Suosionosoituksia.)

Annan teille toisen esimerkin siitä, mistä ette puhu ääneen. Puhuitte taloudesta, työttömyydestä ja kasvusta. Ette sanonut sanaakaan muutoksesta, joka on tehtävä kasvun luonteeseen. Ette puhunut mitään siitä, että ekologinen katastrofi ja ilmastonmuutos velvoittavat meitä tulkitsemaan uudelleen kasvun käsitettä. Puheessanne ei ollut mitään siitä.

Ette puhunut mitään Cancúnin ilmastokokouksesta. Meillä on kolme kuukautta aikaa Cancúnin kokoukseen. Ette puhunut sanallakaan siitä, että mikäli haluamme uskottavan ilmastonmuutoksen, meidän on palattava 30 prosentin tavoitteeseen hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä ja että meidän on toimittava ilmastonmuutoskeskustelussa edelläkävijänä. Arvoisa puheenjohtaja, olette silmiinpistävän vaitonainen tässä asiassa.

Haluan tämän johdosta sanoa, että olette poissaoleva puheenjohtaja Euroopassa, joka tarvitsee puheenjohtajaa. Tämä on meidän ongelmamme, ja tämä on unionin tilanne.

Haluan päätteeksi sanoa teille yhden asian. Puhuitte esimerkiksi Euroopan investoinneista. Voitte toki katsoa kelloa, minulla on vielä kolme minuuttia puheaikaa. Tiedän, että tämä on pitkästyttävää, mutta sellaista elämä on. Halusin sanoa yhden asian teille. Suhtautukaa asioihin vakavasti. Euroopassa 40 prosenttia syntyvästä hiilidioksidista johtuu rakennuksista. Käyttäkää Euroopan omia varoja Euroopan energiarahaston perustamiseen. Antakaa Euroopan kaupungeille mahdollisuus uudistaa rakennuksia koko Euroopassa luomalla Euroopan oma Keynes-rahasto, koska yksittäiset jäsenvaltiot eivät kykene tekemään sitä.

(Suosionosoituksia.)

Tämä on perimmiltään sanomani. Euroopassa käydään vilkasta keskustelua siitä, tarvitsemmeko julkisia investointeja. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, haluan sanoa teille: perustakaa Keynes Brysseliin. Julkisten investointien on nykyään oltava eurooppalaisia investointeja taloutemme ekologiseen muuttamiseen. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, ymmärrättekö tämän? Jos ymmärrätte, toivon, että seuraavassa Eurooppaa koskevassa keskustelussa osoitatte ymmärtäneenne, ettemme elä enää 1970-lukua. Nyt edessämme on rahoituskriisi ja ekologinen kriisi.

Päätteeksi esitän teille luvun, jota meidän kaikkien on pohdittava. Kriisin aiheuttamat menetykset yltävät jo 50 000 miljardiin euroon. Summa vastaa julkisten varojen kohdistamista kehitysapuun viiden vuosisadan ajalta. Sillä rakennettaisiin 10 miljardia koulua Afrikan maihin. Arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, tällaiseen tilanteeseen maailma on ajautunut.

(Suosionosoituksia.)

  Michał Tomasz Kamiński, ECR-ryhmän puolesta. – (PL) Aloitan puheenvuoroni kertomalla hieman hyviä uutisia puheenjohtaja Barrosolle. Uutiset ovat sellaiset, joista häntä voisi melkein onnitella. Hänen tämänpäiväistä puheenvuoroaan on pidetty arvokkaampana kuin Prahassa pidettävän Stingin seuraavan konsertin lippuja, joiden hinta on alle 150 euroa. Aloitan puheenvuoroni kuitenkin pienellä kertomuksella. Arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, Puolassa on kansantarina, jossa kerrotaan puuhun kiipeävästä miehestä, joka alkaa sahata oksaa, jolla hän istuu. Toinen mies kulkee puun alta ja sanoo hänelle: "Jos sahaat tuon oksan, putoat alas." Toinen mies jatkaa matkaansa ja oksa katkeaa. Puussa istuva mies putoaa alas puusta, nousee ylös, katsoo toista miestä ja kysyy: "Onko hän jonkinlainen profeetta?"

Hyvät kuulijat, ennen kuin poliittinen ryhmämme edes muodostettiin, Euroopan konservatiivit olivat kuin tarinan toinen mies, joka näki miehen istuvan Euroopan byrokratian oksalla. "Sahaat poikki oksaa, jolla istut." Tänään pitämässänne puheenvuorossa näen mahdollisuuden, että tämä oksansahausprosessi voi päättyä. Olette esittänyt useita ajatuksia, joista suurinta osaa kannattaa varmasti tukea, ja mielestäni ne on koottu sillä tavoin, että parlamentin jokainen ryhmä voi olla niihin tyytyväinen. Minun on kuitenkin yhdyttävä jäsen Schulzin näkemykseen siitä, että suunnitelma on eteenpäin suuntautuva, mutta emme kuitenkaan kuulleet analyysiä unionin nykytilasta. En sano tätä kovin mielelläni. Miksi unioni toimii sillä tavoin kuin se toimii? Miksi niin suuri osa kansalaisista ei pidä unionista, ja miksi se ei täytä heidän odotuksiaan? Tästä siirrymme tärkeään asiaan. On oikein hyvä, että keskityitte talouskehitykseen, tämän kehityksen tarpeeseen Euroopassa sekä uusien työpaikkojen tarpeeseen. Yhdyn ilman muuta siihen näkemykseen, jonka mukaan yksi Euroopan talouden suurimmista nykyisistä ongelmista on työttömyys. Olkaamme kuitenkin rehellisiä. Ei voida olla oikeasti huolissaan työttömien kohtalosta ja työpaikkojen katoamisesta Euroopassa, jos samanaikaisesti ehdotetaan sellaisia talousratkaisuja, jotka johtavat aivan luonnollisesti työpaikkojen vientiin ulos Euroopasta muihin maanosiin.

Näitä kahta asiaa ei voi pitää erillään. Emme voi sanoa haluavamme nostaa työttömyysastetta Euroopassa, jos toisaalta asetamme eurooppalaisille yrityksille ja Euroopan taloudelle uusia rasitteita ja niiden tuhoon johtavan uuden tuomion byrokratian keinoin. Tällaisen on loputtava. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, huomaan, että ajatuksenne ovat oikean suuntaiset. Puhuitte siitä, miten Euroopan on puhuttava kaikkialla maailmassa yhdellä äänellä. Toistamme sitä täällä hyvin usein, mutta loppujen lopuksi voimme selvästi nähdä, miten Euroopan eri hallituksilla on täysin erilaiset lähestymistavat ulkopolitiikan tärkeissä kysymyksissä. Tätä tosiasiaa ei pidä jättää huomiotta. Sen vuoksi on kysyttävä, miten Eurooppa voi puhua yhdellä äänellä kansainvälisissä yhteyksissä, jos Euroopan eri hallitukset puhuvat eri äänellä? Hyvät kuulijat, meidän ei pidä huijata itseämme, koska näin siinä voi käydä. Istuessanne tässä istuntosalissa, voitte sulkea silmänne ja teeskennellä, että näitä 27:ää hallitusta ei ole olemassa, mutta ne kuitenkin ovat. Ne ovat Euroopan kansalaisten valitsemia, ja me puolustamme näiden hallitusten oikeuksia, jotta ne edustaisivat kansalaisiaan unionissa. Haluamme tasapainon unionin asioiden ja kansallisten asioiden välillä Euroopassa, ja sen vuoksi aiomme puolustaa kansallisvaltion ajatusta tässä yhteydessä, joka liittyy tietenkin Euroopan unioniin. Tästä puhuessani haluan todeta, että olemme samaa mieltä kaikesta siitä, mitä istuntosalissa on todettu. Sanon tämän nyt täydestä sydämestäni. Emme voi hyväksyä tilanteita, joissa jokin Euroopan maiden hallituksista yrittää oman maansa edun vuoksi sytyttää Euroopassa nationalismin ja sovinismin ruutitynnyrin. Tällaiseen ei voida suostua, mutta tällaista tapahtuu monissa Euroopan maissa. Tänä vuonna olemme saaneet esimerkkejä Puolan naapurimaista, joissa on yritetty saada poliittista hyötyä vähemmistöihin liittyvillä asioilla. Yksi Euroopan unionin suurimmista saavutuksista on se, että Eurooppa on ollut demokratian ja suvaitsevaisuuden alue, jossa ei ole käyty sotaa 60 vuoteen. Vaikka en ole suuri unionin ihailija, tunnustan mielihyvin, että arvostan todella tätä asiaa. Tämä on sellainen asia, josta on pidettävä kiinni. Haluan lisäksi todeta, että meidän on oltava nykyistä avoimempia ja uskottavampia esittäessämme asioita Euroopan unionin kansalaisille. Yhteisön suurin ongelma on se, että puhumme julkilausumissamme yhdellä tavalla, kun taas tosiasiat ja se, mitä kansalaiset näkevät toteutuvan ovat jotakin aivan muuta. Minä uskon Eurooppaan, ja Euroopan konservatiivit uskovat unioniin. Uskomme kuitenkin unioniin sen monimuotoisuuden vuoksi. Emme usko siihen, että on yksi uusi yhtenäinen valtio, joka olisi määrä sulauttaa yhdeksi valtioksi. Tällaista suunnitelmaa emme voi hyväksyä. Euroopan kansalaiset ymmärtävät täydellisen hyvin, että ihminen voi olla hyvä puolalainen, hyvä eurooppalainen tai hyvä saksalainen ja että voimme elää yhdessä ja kohdella toisiamme kunnioittavasti sekä tehdä yhdessä työtä yhteisen tulevaisuutemme luomiseksi. Arvoisa komission puheenjohtaja, toivon teidän onnistuvan tehtävässänne. Keino tilanteen korjaamiseksi ei kuitenkaan ole se, että toistetaan vanhoja virheitä. Haluan sanoa teille hyvin selvästi, että mielestäni Euroopan ei pidä yrittää ratkaista edessämme olevia ongelmia toistamalla menneisyydessä tehtyjä virheitä. Näen tämänpäiväisessä puheessanne mahdollisuuden entistä suuremman taloudellisen vapauden Eurooppaan ja vahvemman integraation Eurooppaan, mikä tarkoittaa mielestäni yhteismarkkinoita. Olen hyvin iloinen siitä, että parlamentti ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta esittivät ajatuksen yhteismarkkinasäädöksestä. Ajatus saatiin Mario Montin raportista, joka laadittiin valiokunnassa, jonka puheenjohtajana toimii kollegani Michel Herber, ja olen hyvin ylpeä tästä. Tällaista markkinoiden vahvistamista me haluamme. Haluamme yhteismarkkinat ja entistä enemmän vapautta taloudessa.

  Lothar Bisky, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, olette tarjonnut vaikuttavan näkemyksen eri politiikan alojen tehtävistä. Tästä huolimatta teidän ja meidän kaikkien täällä olevien on myönnettävä, että Euroopan kansalaisten luottamus on heikentynyt. Jäsen Verhofstadt kiinnitti huomiomme tähän, joten emme käsittele asiaa enää yksityiskohtaisemmin. Nämä ovat luotettavia tutkimuksia.

Kansalaiset ovat myös kuulleet pelastus- ja talouden elvytyspakettien summien nousseen miljardeihin euroihin, jotka ovat virranneet niin kutsuttujen järjestelmään liittyvien pankkien kassoihin, ja he ovat nähneet, miten julkinen velka on kasvanut kaikkialla. Nyt he kysyvät itseltään, kuka on tästä vastuussa, etenkin, kun paremmista talousnäkymistä huolimatta he joutuvat kärsimään jäsenvaltioiden säästötoimista. Nämä säästötoimet merkitsevät julkisten palveluiden hintojen nousua, leikkauksia sosiaalietuuksiin, leikkauksia opetuspalveluihin, palkkojen leikkauksia sekä entistä pidempiä aikoja työelämässä epävarmojen eläkkeiden ja usein epävarmojen työllisyystilanteiden vuoksi.

Protestit kohdistuvat myös pitkälti muualle kuin kriisin koettelemiin valtioihin. Nyt ammattiliitot lakkoilevat Ranskassa, ja 29. syyskuuta lakkoja järjestetään useissa Euroopan kaupungeissa jäsenvaltioiden säästötoimia vastaan. Kansalaisille luvattiin, että Lissabonin sopimus tekisi Euroopan unionista entistä sosiaalisemman ja demokraattisemman. EU, komissio ja parlamentti mukaan luettuina, menettäisivät yksinkertaisesti uskottavuutensa, jos se nyt toteaisi, että jäsenvaltiot ovat vastuussa säästötoimenpiteistä. Euroopan unionin vastuulle kuuluvat nyt ehdottomasti esimerkiksi tehokkaat rahoitusmarkkinauudistukset, kuten riskirahastojen kieltäminen tai raaka-aineita ja elintarvikkeiden johdannaisia koskevan keinottelun kieltäminen tai jopa rahoitustoimivero, mutta lisäksi myös joustoturva-ajattelusta pois siirtyminen. Nämä ovat asioita, joihin meidän kaikkien on keskityttävä muutaman seuraavan kuukauden aikana.

Unionin tilanne vaihtelee suuresti eri väestönosien välillä, ja se on täynnä epäjohdonmukaisuuksia. EU-maiden yhteiskunnissa ilmenevä sosiaalinen kuilu on joka tapauksessa syventynyt vaarallisesti jälleen kerran. Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisena teemavuotena valtavia määriä rahaa, miljardeja euroja, on käytetty pankkien pelastamiseen tai turvan takaamiseen niille. Rahat eivät ole saavuttaneet niitä ihmisiä, joilla on todellisia sosiaalisia tarpeita, eikä niitä ole osoitettu opetukseen.

Kukaan ei halua kiistää tai väheksyä EU:n menestymistä. Euroopan unionissa vallitsevien hyvin todellisten epäjohdonmukaisuuksien peitteleminen ei kuitenkaan auta ketään. Minäkin haluan päättää puheenvuoroni puhumalla hieman Ranskassa oleskelevista romaneista. Mielestäni Euroopan unionilla on hyvät perinteet. On kuitenkin todettava, että jokainen, joka haluaa torjua sosiaalista epävarmuutta sosiaalisten vähemmistöjen kustannuksella ja käyttää siihen todella epäoikeudenmukaisia keinoja, käyttää väärin poliittista valtaansa. Haluan tehdä tämän erittäin selväksi. Sosiaalisen epävarmuuden väärinkäyttö on yksinkertaisesti tuomittavaa yhteisöltä, joka aina korostaa puolustavansa ihmisoikeuksia ja moraalisia arvoja. Moraaliset arvot ja ihmisoikeudet koskevat myös ranskalaisia, puolalaisia, isobritannialaisia, espanjalaisia tai saksalaisia Euroopan unionissa, aivan kuten ne koskevat myös kaikkia Euroopassa eläviä sintejä ja romaneja.

(Suosionosoituksia.)

  Nigel Farage , EFD-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tämä suuri tilaisuus, kun komission puheenjohtaja Barroso pitää puheenvuoron unionin tilasta, ei oikein aseta häntä samalle tasolle presidentti Obaman kanssa. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, tässä yksi tärkeä ero. Presidentti Obama valittiin vaaleilla, teitä ei. Hänen puhettaan seurasi 48 miljoonaa ihmistä, ja täällä Euroopan parlamentissa meidän on jopa pyydettävä parlamentin jäseniä kuuntelemaan teitä.

Te jätätte unionin tilan täysin vaille huomiota. Sanoitte, miten näette asioiden kehittyvän, osoititte tietänne eteenpäin. Eurobarometri, komissio oma mielipidemittausjärjestelmä kertoo meille kuitenkin totuuden. Se kertoo meille, että viimeisen kuuden kuukauden aikana kansalaisten usko jopa unioniin kuulumiseen on laskenut dramaattisesti. Saksassa lasku on ollut 10 prosenttia, Kreikassa 17 prosenttia ja Portugalissa 9 prosenttia. Alle puolet EU:n kansalaisista on sitä mieltä, että tämän kerhon jäsenyys kannattaa.

Vielä paljastavampaa on se, että kotimaassanne Portugalissa viimeisen kuuden kuukauden aikana vielä yksi kansalainen neljästä on menettänyt kokonaan uskonsa EU:n toimielimiin. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, se tuskin on tunnustus menestyksestä tai uskosta, ja silti useimpien keskuudessa vaikuttaa nykyään vallitsevan valtava itsetyytyväisyys.

Ei kuitenkaan kannata olla liian tyytyväinen, koska kansalaiset ovat tajunneet tilanteen itse. Unionin todellinen tila on se, että sitä inhotaan ja ylenkatsotaan yhä enemmän. Tästä huolimatta jotkut väittävät tämän johtuvan siitä, että kansalaiset haluavat enemmän Eurooppaa! Jäsen Verhofstadt totesi, että ihmiset haluavat nykyistä enemmän yhteisiä toimia. Ei! Merkit ovat selvät.

(Välihuomautuksia salista.)

Mielenkiintoista, arvoisa puheenjohtaja! Kun minä innostan ihmisiä, minua uhataan sakoilla. Mutta antaa olla.

(Suosionosoituksia EFD-ryhmältä.)

Merkit osoittavat, että mitä enemmän yhteisiä poliittisia toimia laaditaan, sitä vähemmän ihmiset niistä pitävät. Ihmiset ovat tunnustaneet yhteisen kalastuspolitiikan tuhon, he ovat tunnustaneet yhteisen maatalouspolitiikan eriarvoisuuden, yhteisen kauppapolitiikan liiketoimintamahdollisuuksien menetyksen sekä tietysti kaikkein suurimman asian eli yhteisen valuutan tuoman tuhon. Tällä huonosti suunnitellulla poliittisella hankkeella pakotettiin ihmiset rahaliittoon kysymättä keneltäkään heistä, halusivatko he liittyä siihen. On täysin selvää, että tämä valuutta ei sovi Saksalle, eikä se sovi Kreikalle. Olemme nyt vankeina taloudellisessa vankilassa. Voitte teeskennellä, että kriisi on väistynyt, mutta se ei ole, koska arvopapereiden tuottoerot ovat nyt 8 prosentin luokkaa 5–8-vuoden arvopapereiden kohdalla.

Jäsen Schulz, voitte hymyillä, mutta ette tiedä mitään rahoitusmarkkinoista tai siitä, miten asiat toimivat. Kun on omasta maastanne kysymys, kysymys kuuluu, miksi saksalaisten veronmaksajien pitäisi maksaa yhä suurempia laskuja?

Tällainen hallintomalli ei toimi, ja kuitenkin olemme tänään kuulleet sen, että meillä on tulevaisuudessa yhteinen puolustuspolitiikka ja yhteinen ulkopolitiikka.

Toinen syy siihen, miksi mielipidemittausten tulokset ovat mitä ovat, on se, että ihmiset eivät kunnioita teitä, koska huijasitte ihmiset saamaan Lissabonin sopimuksen läpi. Meille kerrottiin, että se yksinkertaistaisi kaikkea ja että sitten tietäisimme, missä tilanteessa olemme. Emme kuitenkaan tiedä. Kuka on vastuussa tästä EU:sta? Tekö, arvoisa puheenjohtaja Barroso? Onko se vanha ystäväni Herman Van Rompuy? Onko se puheenjohtajavaltio Belgia? Tämä se vasta on loistojuttu! Ette edelleenkään kykene muodostamaan hallitusta omassa maassanne, ja silti toimitte Euroopan unionin puheenjohtajavaltiona! Tarkasteleepa asiaa miltä kannalta tahansa, koko asia on todellisuudessa hieman yliampuva.

EU:lla ei ole koskaan ennen ollut näin paljon valtaa, mutta samanaikaisesti se ei ole myöskään ollut koskaan näin epäsuosittu. Ette ole kuitenkaan tyytyväinen 2,4 miljardiin euroon, jotka käytetään vuodessa EU-propagandaan, ja silti haluatte kokonaismäärärahojen nousevan 6 prosentilla. Olemme myös ymmärtäneet, että teillä on henkilökohtaisessa käytössänne kokoaikainen televisiohenkilöstö, joka laahustaa perässänne, uusia lehdistövirkailijoita ja uusia webmastereita. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, ette analysoi, miksi asiat menevät pieleen, ette tosiaan ymmärrä koko tilannetta.

(Suosionosoituksia EFD-ryhmältä.)

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, ehkä sallitte minun käyttää molemmat puheajat yhtä aikaa ja pitää kolmen minuutin pituisen puheenvuoron.

Jos meidän on nyt määrä keskustella unionin tilasta, totean, että hanke nimeltä Euroopan unioni vaikuttaa liian monesta ihmisestä kaikkialla Euroopassa olevan vakavassa vaarassa neljästä näkökulmasta. Ihmisten mielestä Euroopan hyvinvointi ja sosiaaliturva ovat vaarassa. Rahoituskriisi ja ehkä hyödytön Kreikalle myönnetty apu ovat todistaneet sen ihmisille, ja saman todistavat massatyöttömyys ja massiivinen maahanmuutto kohti sosiaalijärjestelmiämme. Tässä yhteydessä unioni näyttäytyy ihmisille hampaattomana tiikerinä, joka ei kykene valvomaan rahoitusmarkkinoita tai kehittämään asianmukaisia vaatimuksia.

Toinen asia on se, että ihmiset kokevat heidän kansalaisvapautensa olevan vaarassa. Unionissa on hädin tuskin suoraa demokratiaa. Sitä kohdellaan halveksuvasti, kuten esimerkiksi Irlannin ensimmäisessä kansanäänestyksessä tai Ranskassa ja Alankomaissa pidetyissä kansanäänestyksissä. Esimerkiksi tietojentallennus siten kuin se ilmenee Yhdysvaltojen kanssa tehdyn SWIFT-sopimuksen kautta luo ihmisille sellaisen tunteen, että heitä vakoillaan jatkuvasti. Holhoavan järjestelmän puitteissa tapahtuva sääntely yleistyy unionissa yhä enemmän ja antaa kansalaiselle sen vaikutelman, että heidän henkilökohtaista vapauttaan rajoitetaan. Mielipiteen- ja sananvapaus ovat niin ikään yhä suuremmassa vaarassa poliittisen korrektiuden kautta. Tältä osin viittaan keskusteluun Thilo Sarrazinista Saksassa.

Kolmas asia on se, että ihmiset kokevat Euroopan kansojen kulttuurisen monimuotoisuuden ja kansallisen identiteetin olevan vaarassa. Kulttuurien sulautumisella ja henkisellä globalisoitumisella on tällainen vaikutus, samoin kuin massiivisella maahanmuutolla. Sama pätee tietenkin myös islamilaistumiseen ja turvapaikkajärjestelmän hyväksikäyttöön. Euroopan kansojen kansallinen identiteetti on todennäköisesti suuressa vaarassa.

Neljäs asia on se, että maailmalla Eurooppaa kohtaan osoitettu kunnioitus on vakavasti vaarassa. Ulkopolitiikan saralla Euroopasta on tullut pilkanteon kohde. Lähi-idän neuvotteluiden esimerkki on mainittu. Eurooppa ei ollut edes paikalla neuvotteluissa, vaikka se olemme suuri rahoittaja kaikkialla maailmassa. Euroopalla on hädin tuskin minkäänlaista tunnustusta maailmassa, ja todellisuudessa se ei ole mikään suuri toimija ulkopolitiikassa tai maailmanpolitiikassa.

Olemme onnistuneet viemään Euroopan unionin nykyiseen kehityksen tilaan. Se rakentaa rajojensa sisäpuolella järjestelmää, jota kansalaiset pitävät yhä epäoikeudenmukaisempana ja ankarampana ja joka ei ota huomioon alueellisuutta, kulttuurista monimuotoisuutta ja vastaavia asioita, ja ulkopuolelta katsottuna tämä järjestelmä näyttää heikolta. Eurooppa on rajojensa sisäpuolella kansalaisiaan kohtaan ankara ja valvova, ja se harjoittaa keskusjohtoisuutta ja byrokratiaa. Ulkoapäin katsottuna Eurooppa on heikko, sillä ei ole maailmassa paikkaansa, eikä se kykene todella turvaamaan Euroopan etuja kokonaisvaltaisesti.

Tämä on unionin tila, ja tämä unioni ei ole enää kunnolla valmistautunut turvaamaan Euroopan kansojen etuja ja Euroopan kansalaisten etuja.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, olen kuunnellut hyvin tarkasti ja hyvin kiinnostuneena kaikkien teidän puheenvuorojanne. Olen yrittänyt ymmärtää, mitkä ovat pohjimmiltaan kaikkein olennaisimmat kysymykset.

Pääosin katson, että ainakin valtaosa parlamentista haluaa enemmän Eurooppaa, yhteisömenetelmän ja entistä kunnianhimoisempaa toimintaa. Komission ehdotuksia kohtaan ei esitetty mitään erityistä arvostelua.

Jotkut sanoivat, että he olisivat halunneet mieluiten kuulla puheenvuoron, jossa tilannetta olisi analysoitu. Sen sijaan, että olisin kommentoinut menneisyyttä ja nykyisyyttä, halusin mieluummin rakentaa tulevaisuudenkuvaa. Mielestäni kaikkein tärkein asia ei ole kommentoida – jätän sen tehtävän kommentoijille, joita kohtaan sivumennen sanottuna tunnen suurta kunnioitusta – vaan mielestäni meidän roolimme, komission rooli, on tehdä esityksiä. Näkemykseni on, että unionin tilaa käsittelevä puheenvuoro koskee myös sitä tilaa, johon haluamme unionin johtaa yhteisen työmme avulla. Tämän esitin teille tänään erityisin ja kunnianhimoisin ehdotuksin.

En halua kuitenkaan vältellä ainoatakaan kysymystä. On totta, että unioni on tällä hetkellä käännekohdassa. On totta, että meillä on uusi perussopimus. On myös totta, että jotkut ihmiset pyrkivät kansallisissa yhteyksissä tulkitsemaan näitä toimielimiä puhtaasti hallitustenvälisinä.

Olen jo määritellyt selkeästi näkemyksemme, ja kuten totesinkin jo puheenvuorossani, kannatan yhteisömenetelmää ja sen henkeä. Paras keino viimeksi mainitun tavoitteluun ei ole loputtomien keskustelujen käyminen toimielimistä, ja vielä vähemmän institutionaalisen sissisodan käyminen. Sellaista en halua, enkä osallistu sellaiseen. Paras keino on se, että komissio hoitaa aloitteentekijän roolinsa esittelemällä asiapitoisia, rohkeita ja korkealaatuisia ehdotuksia ja se, että te pystytte työskentelemään kanssanne tämänsuuntaisesti, kuten olette jo muuten tehneetkin. Olemme esittäneet tätä koskevia ehdotuksia, ja juuri tältä osin voimme mielestäni todella panna koetukselle sitoumuksemme luoda entistä vahvempi Eurooppa.

Jotkut esittivät tuloksia mielipidekyselyistä, jotka mittaavat Euroopan unionin toimielimille annettavaa tukea tai niitä kohtaan osoitettua luottamusta. On totta, että vaikeuksia on, vakavia vaikeuksia, joihin meidän olisi pureuduttava. Jos olisitte kuitenkin tehneet perusteellisemman analyysin, olisitte huomanneet, että vaikka Euroopan toimielimiä kohtaan osoitettava luottamus aiheuttaa joskus ongelmia, joskus on kuitenkin paljon suurempi ongelma, ja se koskee kansallisia politiikkoja ja kansallisia hallituksia kohtaan osoitettavaa luottamusta. Totuus on, että kukaan ei maininnut tätä asiaa.

Elämme nyt hyvin vaikeita aikoja taloudellisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta, ja tällaisina aikoina jokaisen on osoitettava vastuullisuutta. Tiedämme hyvin, että vaikeina taloudellisina aikoina suuntaus on se, että kansalaiset eivät luota kovin paljon poliittisiin instituutioihin, ei kansallisiin instituutioihin eikä eurooppalaisiin instituutioihin. Mielestäni paras tapa vastata näihin huoliin on tarjota tuloksia ja ehdotuksia.

Pääpiirteissään katson, että olemme yksimielisiä, ainakin Eurooppa-myönteinen enemmistö Euroopan parlamentissa on yksimielinen. Kannatamme rahoitusalan sääntelyn vahvistamista. Olemme selvästi ilmoittaneet, että emme luovu komission oikeudesta tehdä aloitteita. Haluamme myös pankkien ja rahoituslaitosten osallistuvan sen ongelman ratkaisemiseen, jonka syntyminen johtuu myös niiden toimista. Tästä syystä kannatamme rahoitustoiminnan verotusta. Haluamme ehdotuksia kasvun edistämiseksi Euroopassa. Tämän hyväksi aiomme tehdä työtä.

Jotkut teistä mainitsivat ongelman, josta aiommekin juuri keskustella tänään iltapäivällä parlamentin istunnon aikana. Kysymys on romaneista. En nyt puhu asiasta yksityiskohtaisesti, koska siitä keskustellaan tänään iltapäivällä. Totean kuitenkin, että komissio on ollut kiinnostunut ongelmasta jo pitkään.

Tämän vuoden alussa olimme mukana järjestämässä romanikysymystä koskevaa ministerikokousta. Uskoakseni vain kaksi tai kolme ministeriä kaikista Euroopan ministereistä oli läsnä kyseisessä ministerikokouksessa. Komission jäsen Reding edusti komissiota. Meillä on tärkeitä tukiohjelmia, joilla romaneille tarjotaan apua ja tuetaan heidän integroitumistaan. Käymme rakentavaa ja vakavamielistä keskustelua kaikkien Euroopan hallitusten kanssa. Käymme sitä sekä niiden hallitusten kanssa, joista romanit ovat kotoisin, että niiden, joissa oleskelee tällä hetkellä lukuisia romaneja.

Mielestäni voin vilpittömästi pyytää teitä olemaan toimimatta omaan pussiinne tässä asiassa. Tämä on erittäin arkaluonteinen ja vakava asia. Me eurooppalaiset emme auta tilannetta mitenkään, jos mielipiteemme jakautuvat näin arkaluonteisessa kysymyksessä.

Olemme todenneet – sanoin tämän juuri hyvin selvästi – että komission ja Euroopan unionin periaatteisiin perustuva kanta on se, että kaikenlaista syrjintää on vastustettava. Sitä ei voida mitenkään hyväksyä. Eräissä jäsenvaltioissa esitettyihin kysymyksiin vastaamisesta totean, että meidän on myös muistettava, että kaikilla kansalaisillamme on oikeudet ja velvollisuudet. Lisäksi meidän on aina korostettava tasapainoa vapauden ja erityisesti vapaan liikkuvuuden sekä turvallisuuden välillä.

Jos emme kunnioita tätä tasapainoa, otamme suuren riskin, koska ääriliikkeet voivat käyttää asiaa välineenään ja käyttää populistisesti hyväkseen monissa yhteiskunnissamme vallitsevaa turvattomuuden tunnetta. Siksi meidän on annettava vakavamielisiä ja vastuuntuntoisia vastauksia ja vältettävä aina käyttämästä hyvin vakavaa ja arkaluonteista asiaa poliittisiin tarkoituksiin. Komissio omaksuu tämän vastuullisen kannan.

Sen vuoksi meidän on mielestäni tehtävä paljon työtä. Jos minua arvostellaan siitä, että pyrin saamaan aikaan yksimielisyyden Euroopan suurimpien poliittisten ryhmittymien välillä, siinä tapauksessa otan arvostelun mielihyvin vastaan. Komission onkin edustettava Euroopan yleistä etua, ja meidän on pyrittävä edustamaan tätä samaa yleistä etua niin, että yritämme saada eri Eurooppa-myönteisten poliittisten voimien panoksen tähän asiaan. Näin me juuri toimimme.

Sitten otettiin esiin budjettikeskustelu. Kuuntelin puheenvuorojanne. Minusta vaikuttaa siltä, että jotkut teistä haluavat Euroopalle kunnianhimoisen talousarvion. Hyvät parlamentin jäsenet, meidän on puhuttava asiasta myös hyvin selväsanaisesti. Komissio aikoo esitellä kunnianhimoisen talousarvion, mutta meidän ei pidä käydä tätä keskustelua ainoastaan Euroopan parlamentissa, vaan meidän on saatava puolellemme myös kansalaiset. Sen vuoksi pyydän apuanne ja tukeanne, jotta voisimme kotimaissamme selittää hallitukset muodostaville poliittisille voimille, miksi – kuten jäsen Daul perustellusti totesi – Euroopan laajuisesti käytetyt eurot usein merkitsevät säästöä verrattuna niihin moniin euroihin, jotka ehkä käytetään valtion sisäisiin hankkeisiin.

Meidän on voitettava tämä taistelu julkisen mielipiteen kanssa käymällä demokraattista keskustelua kotimaissamme. Tämän vuoksi pyydän tukeanne, jotta tämä keskustelu voitaisiin saada aikaan edustamienne poliittisten voimien kanssa Strasbourgin tai Brysselin lisäksi myös maittemme pääkaupungeissa, koska meidän on saavutettava parlamentin ja neuvoston välinen yksimielisyys. Eri instituutioiden on saatava aikaan sopimus. Komissio aikoo olla paikalla, kun tämä tapahtuu. Komissio aikoo esittää kunnianhimoisia ehdotuksia, mutta se tekee sen edelleen entistä vahvempaa Eurooppaa edistävässä todellisessa kumppanuushengessä. Tämä Eurooppa on yhteistyön eikä jakautumisen Eurooppa.

  Joseph Daul, PPE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, käytän kaksi minuuttia palatakseni kysymyksiin ja vastatakseni niihin. En aio ryhtyä mihinkään henkilökohtaisiin hyökkäyksiin. Tehän tunnette minut. En aio ryhtyä sellaiseen enkä ole koskaan niin tehnyt.

Ensin totean talousarviosta ja siitä, mitä olemme yhdessä sopineet, että parlamentin suuri enemmistö on yhtä mieltä siitä, että tarvitsemme oman talousarvion, jotta voimme vähentää jäsenvaltioiden sisällä käytettäviä varoja. Tämä on ensimmäinen yhteenvetoni, mutta meidän ei pidä silti unohtaa, että puhumme tässä yksimielisestä päätöksestä. Tämä ei ole arvostelua valtion tai hallituksen päämiehiä tai ministeri Lagardea eikä ministeri Schäublea kohtaan. Tässä on kysymys puolueidemme vakuuttamisesta, kuten puheenjohtaja Barroso totesi. Tässä on kysymys asianmukaisesta keskustelusta ja työskentelystä tämän asian parissa kullakin taholla, puolueissamme ja kotimaissamme, koska nämä ovat yksimielisiä päätöksiä. Asia on paljon monimutkaisempi kuin suurten puheiden pitäminen täällä, mutta aiomme jatkaa pyrkimyksiämme niin, että saamme omat Euroopan laajuiset resurssit.

(Suosionosoituksia.)

Toinen asia on romaneja koskeva asia, josta on puhuttava asioiden oikeilla nimillä. Hyvät parlamentin jäsenet, arvoisa puhemies ja komission puheenjohtaja, olemme vastuussa ihmisistä, ja meidän on etsittävä ratkaisuja. Nyt puhuu kaupungin pormestari. Kohtaamme valtavia ongelmia sellaisten kansalaistemme kanssa, jotka ovat todellisia demokraatteja ja jotka olemme vaarassa luovuttaa populistien leiriin. Meillä on velvollisuus tässä asiassa. Vakava rikos on kuitenkin valitettava asia. En väitä, että kysymys oli romaneista. Älkää laittako sanoja suuhuni. Meidän on torjuttava kaikenlaista rosvousta, rikollisuutta ja prostituutiota.

Yksitoista traktoria on varastettu piirikuntani maatilojen viljelijöiltä 1. tammikuuta lähtien. Luuletteko ihmisten olevan asiasta iloisia? Katsokaa myös, mitä useissa muissa kaupungeissa tapahtuu. Hyvät kuulijat, käsittelemme nyt hyvin arkaluonteista kysymystä, ja meidän on käsiteltävä sitä hyvin varovasti kansalaistemme kanssa – en aloita nyt kansallista keskustelua vaan eurooppalaisen keskustelun – ja olen tältä osin yhtä mieltä komission jäsen Barroson kanssa. Meidän on tehtävä työtä tämän asian parissa ehdottaaksemme ratkaisuja romaneille, jotka ovat täällä parlamentissa, sekä Romanialle ja muille maille, joita asiaa koskee.

Mielestäni tämä asia on erittäin tärkeä. Jos onnistumme siinä, että näiden maahanmuuttajien lapset voivat osallistua opetukseen ja koulutukseen, silloin voitamme tämän kamppailun kymmenen vuoden kuluessa. Tätä ehdotan keskustelun aiheeksi.

  Martin Schulz , S&D-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, haluan esittää lyhyen kommentin kahdesta jäsen Daulin mainitsemasta asiasta. Ensinnäkin on todettava, että olemme sopineet omien varojemme tarpeesta. Teemme yhdessä työtä saadaksemme omat varamme, mutta koska asiassa tarvitaan yksimielisyyttä ja koska emme todennäköisesti saa aikaan yksimielistä päätöstä, emme siten saa omia varojamme. Näin ollen on tehtävä selväksi, että jos näin käy, EU:n talousarviota ei voida pienentää. Toivottavasti tämä on se johtopäätös, jonka myös kaikki yhdessä teemme.

Nyt puhun entisenä pormestarina. Toimin yhdentoista vuoden ajan pormestarina kaupungissa, jolla oli paljon tekemistä romanien kanssa. Kotikaupunkini sijaitsee rajalla, joka erottaa Saksan, Belgian ja Alankomaat. Alueemme on useiden romanien kauttakulkualue. Tein tämän ongelman parissa työtä 11 vuoden ajan, joten haluan sanoa erään asian jäsen Daulille ja muille kollegoilleni. Pitää paikkansa, että romanit ovat vaikea vähemmistö. Se on totta, mutta jopa vaikeilla vähemmistöillä on oikeus perusoikeuksiensa suojeluun. Tämä on tärkeä sanoma. Tässä asiassa Bernard Kouchner on oikeassa siinä, mitä hän on todennut.

Toinen asiani on se, että oikeusvaltion periaatteella hallittavilla valtioilla on velvollisuus nostaa syyte rikoksista. Jos jotakin varastetaan tai jos prostituutiota tai petoksia harjoitetaan, oikeusvaltion periaatteella hallittavan valtion on pantava laki täytäntöön. Se on jokaisen valtion oikeus. Jokaisen valtion velvollisuus on kuitenkin myös tutkia jokaista yksittäistä tapausta ja olemaan luomatta sellaista vaikutelmaa, että koko väestönryhmä on epäilyksenalainen alusta lähtien. Mielestämme tällainen on tuomittavaa.

(Suosionosoituksia.)

Viimeinen kommenttini on se, että teidän ei pidä ryhtyä sissitoimiin. Olette jo todenneet, että minä olen ryhtynyt sissitoimiin. Asia ei todellakaan ole näin. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, teidän pitäisi olla viemässä eteenpäin institutionaalisia suoria iskuja, näin asia loppujen lopuksi on. Teitä kohtaan esittämämme arvostelu ei liity selvään kykyynne saada aikaan yksimielisyyksiä. Teillä on ilman muuta taito tehdä se. Olette huomanneet tänään, että kaikki ovat teihin tyytyväisiä.

Arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, henkilökohtaisissa keskusteluissanne kykenette varmasti tekemään iskuja, minkä komission jäsenet ja itsekin tiedämme varsin hyvin. Pyytäisin teitä kuitenkin vielä kerran osoittamaan kykynne ryhtyä julkisesti hyökkäykseen erityisesti valtion ja hallituksen päämiehiä kohtaan, koska sitä me Euroopassa tarvitsemme. Tarvitsemme jonkun sellaisen, joka on halukas kohtaamaan ne, jotka haluavat kansallistaa Euroopan uudelleen.

Jäsen Farage, teille haluan sanoa tämän: voi olla, etten tiedä, mikä asianlaita on, kun ihmiset täyttävät vapaasti taskujaan, mutta tiedän erittäin hyvin, miten tällaisten ihmisten tekemisistä tehdään loppu.

  Michał Tomasz Kamiński, ECR-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puheenjohtaja Barroso, jos luulette, että arvostelin teitä siksi, että yritätte ottaa jokaisen ryhmän tarpeet huomioon, vakuutan teille, etten tarkoittanut lausuntoani arvosteluksi. Arvostan diplomaattisia kykyjänne tällä alalla, ja mielestäni tasapainon säilyttäminen eri jäsenvaltioiden välillä on jopa vieläkin vaikeampaa. Olen varma, että se vaatii vieläkin kovempia ponnisteluja teiltä kuin jokaisen ryhmän tyytyväisenä pitäminen. Puhuitte Eurooppa-myönteisestä enemmistöstä ja Euroopan vastaisesta vähemmistöstä, joten pyydän kaikkia demokratian ja rehellisen keskustelun nimissä olemaan niputtamatta yhteen niitä, jotka eivät pidä siitä, mitä Euroopan varalle suunnitellaan tai jotka eivät halua Euroopan unionia – sanon tämän, koska en ole yhtä mieltä näiden ihmisten kanssa – sekä niitä tahoja, jotka sanovat haluavansa muuttaa jotakin Euroopassa ja jotka ovat kiinnostuneita näitä suunnitelmista. On monia asioita, joista emme ole samaa mieltä ja joilla on parlamentin enemmistön tuki, mutta me kuitenkin istumme täällä parlamentissa, jotta Euroopasta tulisi nykyistä parempi eikä huonompi, ja olemme aina valmiit keskustelemaan tästä. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, arvostan todella sitä, että olette avoin käymään tätä keskustelua kanssamme.

Täällä esiin nostetusta romanikysymyksestä totean, etten usein jaa jäsen Schulzin näkemyksiä, mutta tästä olen hänen kanssaan samaa mieltä. Katson, että jos jollakin maalla on rikollisuusongelma, sen olisi tehtävä kaikkensa selvittääkseen tuota ongelmaa. Kansalaisethan maksavat veroja, jotta valtio torjuisi rikollista toimintaa. Tämä on päivänselvä asia. Meidän on kuitenkin vältettävä tilannetta, jossa minkä tahansa etnisen ryhmän ominaisuutena pidetään taipumusta rikollisuuteen, koska sellainen asenne on mielestäni hyvin vaarallinen ja lähentelee rasistista syrjintää. Näitä asioita on käsiteltävä hienotunteisesti, eikä kummankaan puolen pidä politisoida niitä kiistan keskellä. Nyt tarvitaan rakentavaa lähestymistapaa, ja ongelma on ratkaistava.

  Lothar Bisky, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, haluan palata siihen, mitä puheenjohtaja Barroso sanoi perustellusti rasismin ja muukalaisvihan torjumisesta.

Tässä yhteydessä haluan kuitenkin todeta, että en edelleenkään ole tyytyväinen romanikeskusteluun, jota tietenkin jatketaan tänään iltapäivällä. Nyt keskustellaan myös sivuseikoista, jotka ovat hyvin vaarallisia. Saksassa esimerkiksi käydään nyt Thilo Sarrazinia koskevaa keskustelua, joka on hyvin ongelmallinen. Tältä osin katsotaan läpi sormien sitä asiaa, että Saksassa on huonosti koulutettuja väestönosia – saksalaisia, maahanmuuttajia ja myös romaneja ja muiden maiden kansalaisia – jotka otetaan huonosti huomioon kouluissa, eikä meillä ole riittävästi varoja ja meiltä puuttuvat älykkäät menetelmät, joilla voisimme todella auttaa näitä lapsia. Tällainen ruokkii rasismia. Lopuksi haluan sanoa, että joskus rasismi voi syntyä tahattomasti.

En haluaisi unohtaa keskustelua Kreikasta. Tältä osin olen nähnyt maassani, joka ei ole erityisen muukalaisvihamielinen, asioita, joiden en olisi kuvitellut olevan mahdollisia. Meidän on suhtauduttava varovaisesti kansallismielisiin, muukalaisvihamielisiin ja rasistisiin lausuntoihin Euroopan unionissa.

(Suosionosoituksia.)

  Nigel Farage , EFD-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, romaneja koskeva kiista Ranskassa johtuu tietenkin suoraan Euroopan unionin poliittisten toimien epäonnistumisesta.

Oli valtava virhe antaa Bulgarian ja Romanian liittyä Euroopan unioniin, kun kyseisissä maissa asuu miljoonia romaneja, joita syrjitään voimakkaasti. Ei ole mikään ihme, että nyt kun he kuuluvat unioniin, he yrittävät siirtyä muualle.

Tämä pätee kaikkeen, eikö totta? Jok'ikinen näistä poliittisista toimista epäonnistuu ja johtaa ongelmaan – olipa kyse eurosta tai jostakin muusta asiasta – ja koko ajan saamme nähdä fanaattisia poliittisia pyrkimyksiä luoda Euroopan Yhdysvallat, seurauksista huolimatta. Missään vaiheessa näille asioille ei ole saatu tukea äänestäviltä kansalaisilta. Arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, tämä on unionin todellinen tila.

  Olivier Chastel, neuvoston puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, hyvät parlamentin jäsenet, minäkin haluan neuvoston puheenjohtajan puolesta kiittää komission puheenjohtajaa hänen unionin tilaa käsittelevästä puheenvuorostaan.

Tämä tärkeä puhe pidettiin oikeaan aikaan. Sen ansiosta voimme tuoda kaikki Eurooppaa koskevat aiheet takaisin käsiteltäväksi pitkän institutionaalisen siirtymäkauden jälkeen ja koko unionia koetelleen talous- ja rahoituskriisin jälkeen.

Arvoisa puhemies, panin tarkoin merkille komission eteenpäin suuntautuvan ja kunnianhimoisen lähestymistavan, jolla pyritään vastaamaan nykyisiin haasteisiin sekä puolustamaan unionin arvoja, kuten totesimme tänä aamuna.

Komission puheenjohtaja määritteli viisi teemaa, jotka ovat nykyinen kriisi ja talouden ohjausjärjestelmän parantaminen, Tukholman ohjelman täytäntöönpano vapauteen, oikeuteen ja turvallisuuteen perustuvan alueen vahvistamiseksi, unionin talousarvion nykyaikaistaminen sekä mahdollisuuden antaminen Euroopalle saada oma paikkansa kansainvälisillä foorumeilla. Ne ovat täysin johdonmukaisia kolmen toimielimen tavoitteiden kanssa, mutta ne vastaavat myös puheenjohtaja Belgian tavoitteita, jotka maan pääministeri esitteli parlamentille viime heinäkuussa.

Näiden tavoitteiden toteuttaminen vaatii kuitenkin aikaa ja sen vuoksi usean puheenjohtajavaltion on tehtävä niiden hyväksi riittävästi työtä. Arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, puheenjohtajavaltio ja neuvosto käyvät puheenne läpi yksityiskohtaisesti samoin kuin siihen liitetyn työasiakirjan. Haluan kuitenkin tässä vaiheessa esittää kaksi huomiota.

Ensimmäinen on se, että kansalaisemme odottavat meidän panevan hankkeemme toimeen, jolloin he voivat tarkastella tulevaisuutta rauhallisemmin. Tehokas rahoitusvalvonta ja -sääntely, edullinen ja kilpailukykyinen yhteisöpatentti sekä toimintakuntoinen Euroopan diplomaattinen yksikkö sisältyvät niiden kiireellisten hankkeiden joukkoon, joiden perusteella kolmea toimielintämme arvostellaan.

Seuraavaksi haluan korostaa, että ainoastaan yhteinen, yhteisöön perustuva työskentely toimielintemme kesken – Euroopan parlamentin, komission ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan ja ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustajan kesken – mahdollistaa tämänkaltaiset hankkeet. Sen ansiosta voinemme myös torjua euroskeptisyyttä, joka saa edelleen jalansijaa jäsenvaltioissa.

Arvoisa puheenjohtaja, tämän vuoksi puheenjohtajavaltio Belgia haluaa lujittaa yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa nykyisten tavoitteiden täytäntöönpanossa. Olemme suunnitelleet pitävämme säännöllisiä hallinnollisia ja poliittisia tapaamisia yhteistyömme syventämiseksi. Tässä hengessä puheenjohtajavaltio aikoo jatkaa työtään tulevan neljän kuukauden aikana.

  Corien Wortmann-Kool (PPE). – (NL) Arvoisa puhemies, vaikka ryhmänjohtajien tänä aamuna pitämät puheenvuorot ovat eronneet sävyltään toisistaan suuresti, yksi asia on selvä: useat Euroopan komission ilmoittamista poliittisista toimista saavat varmasti parlamentin laajan tuen, koska me kaikki yhdessä puolustamme yhteisömenetelmää. Asian pääsisällöstä on käytävä vielä lukuisia keskusteluja. Tänä aamuna haluan kiinnittää erityistä huomiota nuorisoon ja lapsiimme. Onhan heidän oltava hyvin valmistutuneita luodakseen meille hyvinvointia tulevaisuudessa, jotta hyvät julkiset palvelut säilyisivät ja entistä suurempi ryhmä vanhuksia saisi edelleen eläkettä. Tästä syystä meidän on ratkaistava korkean julkisen velan ongelma nyt ja ryhdyttävä sitä varten ankariin toimiin. Sen vuoksi emme voi hyväksyä 20 prosentin työttömyysastetta nuorten keskuudessa. Tuo prosenttiluku on nyt sisällytetty EU 2020 -strategian tavoitteisiin, mutta se tarkoittaa sitä, että epäsuotuisassa asemassa olevat lapset ja vähemmistöihin kuuluvat lapset syrjäytyvät entisestään. Näin ollen neuvostolla on edessään yhä kasvavan nuorisotyöttömyyden haaste. Sen olisi yllettävä parlamentin tavoitteeseen, jonka mukaan 90 prosenttia nuorista on joko töissä tai koulutuksessa ja vain 10 prosenttia nuorista on työttömiä. Tämän tavoitteen saavuttaminen vuoteen 2020 mennessä on hyvin tärkeä tavoite Euroopan unionille.

  Csaba Sándor Tabajdi (S&D). – (HU) Arvoisa puhemies, kansainvälisen rahoituskriisin ja talouden laskusuhdanteen alkamisesta lähtien Euroopan unionissa on syntynyt uusia erimielisyyksiä. Nyt ei ole enää mitään perusteita tehdä eroja vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden välillä. Puheenjohtaja Barroso ei maininnut syytä siihen, miksi kuilu on alkanut syventyä EU:n itäisten ja eteläisten osien välillä. Ennen unioniin liittymistä näimme uusissa jäsenvaltioissa innoittavana esimerkkinä Irlannin, Espanjan ja Portugalin menestyksen niiden ottaessa kiinni muuta Eurooppaa. Jatkuuko tämä muiden kiinni ottamisen suuntaus näissä maissa? Eteneekö monen nopeuden Eurooppa? Onko uusilla Keski-Euroopan ja Baltian valtioilla mahdollisuus ottaa muut kiinni? Onko vuoden 2014 jälkeen riittävästi resursseja käytössä? Arvoisa puhemies, uudet jäsenvaltiot haluavat Euroopan unionissa korostuvan vahvuus, yhteenkuuluvuus ja dynaamisuus.

  Reinhard Bütikofer (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, lausuitte meille paljon hienoja sanoja. Kuulen sananne, mutta silti pohdin missä ovat toimet, jotka koskevat esimerkiksi romaneja. Minulle ei ole tärkeää, että arvostelette presidentti Sarkozya erityisen kovin sanoin. Haluaisin tietää, mitä aiotte tehdä, mitä komissio aikoo vahvistaakseen sitä kaikkien täällä olevien yhteistä tunnetta siitä, että kansalaisten oikeudet ovat loukkaamattomia ja että niiden on koskettava kaikkia? Parlamentin kaikkien osapuolten teille esittämään kysymykseen te vastaatte: "Haluamme toimia vastuullisesti". Tämä vastaus perustuu kuitenkin vain ajatukseen siitä, että latteudet ovat Euroopan poliittisen toiminnan vahvimmat aseet. Näin ei voi yksinkertaisesti olla.

Toinen asiani on puhe siitä, että Euroopan kansalaisten luottamus on menetetty. Ette puhunut kovin paljon kansalaisista puheenvuorossanne. Euroopan unionin toimielinten on kuitenkin myös osoitettava kohtuullisuutta kansalaisia kohtaan. Niinpä voidaan todeta periaatteen "jokainen Euroopan euro on parempi käyttää Euroopassa" olevan väärä. Ilman asiallista kohtuullisuutta kansalaisia kohtaan jopa kaikkein ylevimmät tavoitteet romuttuvat.

  Timothy Kirkhope (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, kuten komission puheenjohtaja tunnustaa, usko siihen, että EU on hyvä asia, on merkittävästi vähentynyt, ja useat ihmiset ovat sitä mieltä, että heidän maansa ei ole hyötynyt EU:n jäsenyydestä. Meidän pitäisi olla huolissamme, mutta pelkään, että komissiota painostavat ne, jotka uskovat ratkaisun jokaiseen kriisiin olevan enemmän Eurooppaa. Jotkut väittävät jopa, että mielipidemittaukset osoittavat ihmisten tukevan ajatusta entistä vahvemmasta Euroopan unionin taloushallinnosta. Kansalaiset eivät kuitenkaan halua enemmän Eurooppaa. He haluavat paremman Euroopan, joka tuo lisäarvoa kevyesti.

Euroopan unioni on valtuutettu tehtäväänsä jäsenvaltioidensa toimesta, ja sillä on tärkeitä tehtäviä, jotka sen on hoidettava, kuten sisämarkkinoiden loppuun saattaminen ja kansainvälisen vapaakaupan edistäminen. Näiden pitäisi olla painopisteet, ja sen vuoksi tuemme puheenjohtaja Barroson kulmakivialoitteen, Eurooppa 2020 -strategian, periaatteita sekä sisämarkkinoiden uudelleen käynnistämistä. Tämä on aloite, jossa oma ryhmäni on ollut vahvasti mukana.

  Mario Mauro (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät kuulijat, on täysin selvää, että useat hallitukset viettävät yönsä hajottamalla sitä, mitä komissio päivisin rakentaa. Siksi on tärkeää, että komissio antaa oman hyvin ajoitetun panoksensa toissijaisuusperiaatteen oikealle tulkinnalle, jotta siitä ei tule tekosyy estää ja rahoittaa Lissabonin sopimuksella saavutettua edistystä.

Haluan sanoa liberaali- ja sosialistikollegoilleni seuraavaa: jos haluatte niin kovin syyttää demokraattisia hallituksia rasistisista toimista ja uskotte todella siihen, mitä sanotte, katsotte, että komissio on tässä osallisena tai että sillä on jonkinlainen heikkous näitä poliittisia toimia kohtaan, miksi ette sitten vaadi liberaali- ja sosialistitaustaisia komission jäseniä eroamaan tehtävistään?

Lopuksi esitän ehdotuksen puhemies Buzekille: meidän pitäisi soveltaa poissa oleviin parlamentin jäseniin samoja seuraamuksia kuin Euroopan komissio soveltaa varmasti varapuheenjohtaja Ashtonin poissaolotapaukseen.

  Catherine Trautmann (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, unionin nykyinen tila merkitsee meille Ranskassa sitä, että kansalaiset, ihmiset ja jopa kadut murahtelevat tyytymättömyyttään. Euroopan kansalaiset elävät ennennäkemätöntä luottamuskriisiä, ja he ovat päättäneet marssia kieltäytymisen ja vaatimusten, mutta myös toivon tahtiin. Tämän taustalla on epäonnistunut ehdotus eläkkeiden uudistamisesta, mutta kysymys ei ole vain siitä. Kysymys on arvokkaasta vanhenemisesta. Kysymys on sellaisen sukupolvien välisen yhteenkuuluvuuden varmistamisesta, jonka ansiosta kaikkein nuorimmat voivat elää työelämäänsä ja ammattielämäänsä ja nauttia myöhemmin eläkkeestään.

Arvoisa puheenjohtaja Barroso, komissio julkaisi juuri tämän asian tiimoilta eläkejärjestelmien uudistamista koskevan vihreän kirjan, joka sai ammattiliitoissa aikaan levottomuuden aallon ennen kesää. Tekemänne ehdotus nostaa eläkeikää on minusta epärealistinen. Olisi hyödyllisempää, jos komissio kertoisi meille, miten voimme varmistaa, että työntekijät onnistuvat pitämään työpaikkansa aina eläkeikäänsä asti. Haluaisin kuulla ehdotuksianne, ja haluaisin lisäksi kuulla joitakin yksityiskohtia julkisen talouden vakauttamisesta, kuten sitä kutsutte, pikemmin kuin jäsenvaltioiden talouden koordinointia, jota on mielestäni ohjattava kohti sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, kun kuuntelin Barroson puhetta, se oli työohjelmapuhe. Mietin, että ehkä EU:n ongelma onkin se, että EU:n sisällä ei pystytä tekemään analyysiä EU:n tilasta.

Puheessa oli paljon hyviä tavoitteita, mutta konkretia puuttui. Mietin esimerkiksi kohtaa, jossa Barroso lupasi, että EU puolustaa pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Jotenkin se oli tuttua, mutta kun mietin vuosia taaksepäin, en ole nähnyt esityksiä. Toivon, että niitä tulee nyt.

Toinen asia, jossa olisin toivonut konkretiaa, on ulkopolitiikka. Ongelmahan on se, että jäsenvaltiot eivät anna tilaa EU:n edustajille. Nyt kun on seuraava G20-kokous, kuulin, että Ranska toimii siinä puheenjohtajana. Mitä ihmettä? EU:n edustaja, EU:nhan siellä pitäisi olla! Minusta tämä asia pitää ottaa esille ja jos EU haluaa puhua uudella äänellä, niin silloin EU:n edustajan täytyy pitää tämä puheenvuoro, ja tästä asiasta meidän täytyy käydä keskustelua.

  Eleni Theocharous (PPE). – (EL) Arvoisa puhemies, joskus te tosiaan näette meidät täällä ylhäällä, Himalajan huipulla. Arvoisa komission puheenjohtaja, visionne oikeuteen, vapauteen, demokratiaan, hyvinvointiin ja nykyaikaisen poliittisen moraalin korkeaan tasoon perustuvasta Euroopasta on hyvin tärkeä. Haluaisin minulla olevan aikaa analysoida sitä, mitä jäsen Kaminski totesi, mutta aikaa on liian vähän. Teidän visionne on myös meidän visiomme, minkä vuoksi oma pieni kotimaani Kypros on tehnyt paljon vapauteen ja demokratiaan perustuvan alueen puolesta Euroopassa ja maailmassa. Se teki paljon työtä voidakseen liittyä Euroopan unioniin.

Kysyn sen vuoksi teiltä, miksi vaarannatte tämän näkemyksen, joka on myös oma näkemyksenne, ja kaihdatte sitä? Miksi sallitte sen, että niitä perusperiaatteita ja -arvoja, joihin unioni perustuu, yritetään murtaa? Viittaan tällä Kyproksen tapaukseen, joissa vaatimuksenne soveltaa Lissabonin sopimuksen 207 artiklaa suoraa kauppaa koskevaan asetukseen, rikkoo liittymissopimusta ja erityisesti pöytäkirjaa 10, joka koskee koko Kyproksen liittymistä Euroopan unioniin. Se on vakava takaisku Kyproksen suvereenisuudelle, ja samalla se on takaisku yhteenkuuluvuudelle jäsenvaltioita kohtaan sekä unionin uskottavuudelle.

  Proinsias De Rossa (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan sanoa yhden asian Barrosolle: olette väärässä. Ette voi tehdä järkeviä ehdotuksia ilman analyysiä ja taaksepäin katsomista. Olette väärässä myös siinä, että ei ole mahdollista samanaikaisesti vakauttaa julkista taloutta, mitä olemme juuri panemassa toteuttamassa, ja lisätä työpaikkoja.

Emme ota nyt opiksi menneisyydestä. Sosiaalisia puskureita, jotka loimme vuoden 1929 kriisin jälkeen, puretaan nyt käytännöllisesti katsoen jokaisessa jäsenvaltiossa.

Puheessanne korostuivat sosiaalinen markkinatalous ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus, mutta ohjelmassanne korostetaan kilpailua markkinoilla ja julkisen talouden vakauttamista, mikä tekee sosiaalisten markkinoiden toimintaohjelmasta mahdottoman.

Haluan nähdä teidän soveltavan 3, 9, 14 artiklaa ja pöytäkirjaa 26 niiden täydessä oikeudellisessa ja poliittisessa laajuudessa, jotta Euroopalle voitaisiin kehittää uusi sosiaalinen sopimus. Muuten emme onnistu palauttamaan Euroopan kansalaisten luottamusta ja heidän yksimielisyyttään, jotka ovat tämän Euroopan unionin kehittämisen perusta.

  Charles Goerens (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, olisin halunnut kuulla myös Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Van Rompuyn pitävän puheenvuoron tässä keskustelussa.

Katson, että unionin tilan pitäisi kuvastaa myös unionin toimielinten tilaa. Siitä lähtien, kun Lissabonin sopimus tuli voimaan, olemme itse asiassa saaneet todistaa eräänlaista presidenttiyteen pyrkimistä Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan edustamana useilla Euroopan politiikan avainaloilla.

Eurokriisin hallinnassa Eurooppa-neuvoston asettama ja puheenjohtaja Van Rompuyn johtama työryhmä olisi mielestäni voinut olla unionin tilaa käsittelevän keskustelun aiheena. Kukaan ei pakota Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaa pitämään puheenvuoroa Euroopan parlamentissa, mutta kukaan ei myöskään estä häntä tekemästä niin.

Arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, haluaisin teidän esittävän mielipiteenne tästä asiasta ja nimeävän ne ihmiset, joille Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Van Rompuyn läsnäolo saattaisi olla kiusaksi.

  Rui Tavares (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, ei ole mitään mieltä pitää puheenvuoroja unionin tilasta, jos aikana, jolloin unionin perusperiaatteita uhataan, komission puheenjohtajan vastaus on laimea, pelokas ja heikko. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, ensimmäinen huomionne siitä, mitä romaneille tapahtuu Ranskassa, oli enemmän tai vähemmän asianmukainen. Toinen huomionne oli rehellisesti sanottuna häpeä komissiolle. Se johtuu siitä, että romaneista alkanut keskustelu ohjautuu jo keskusteluun köyhistä. Presidentti Sarkozy totesi eilen, että ilman varoja itsensä elättämiseen eurooppalaiset eivät voisi asua Ranskassa kolmea kuukautta pidempään. Se tarkoittaa sitä, että tämä miltei jo rikkoo EU:lle niin tärkeää liikkumisvapauden periaatetta, mutta sen lisäksi olemme nyt entistä haavoittuvaisempia kriisitilanteessa, koska kuten hyvin tiedämme, työvoiman liikkuvuus on yksi keino, jolla eri maat voivat reagoida kriisiin.

Jos Yhdysvalloissa autoteollisuus ajautuu vararikkoon Detroitissa, ihmiset muuttavat Chicagoon, mutta Euroopassa sama ei olisi mahdollista. Jos komissio puhuu asiasta selkeästi nyt, se tekee Euroopalle suuren palveluksen torjumalla nykyisiä pyrkimyksiä tuhota unionin perusperiaatteita. Jos komissio ei nyt avaa suutaan, se tekee Euroopalle valtavan karhunpalveluksen.

  Oreste Rossi (EFD). - (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, hyvät kuulijat, jos olisimme Italiassa, olisimme kuvailleet puheenvuoroanne "kristillisdemokraattiseksi", toisin sanoen puheeksi, joka on suunniteltu niin, että se vetoaa jokaiseen.

Onko Euroopassa tarjolla neljä miljoonaa työpaikkaa? Jos näin on, annetaan ne työpaikat työttömillemme, joita on kymmeniä miljoonia, kuten tiedätte, ja luodaan sitten eurooppalaiset työmarkkinat. Olemmeko selviämässä tästä kriisistä? Hyvä, auttakaamme siis yrityksiä ja työntekijöitä uuteen talouskasvuun tähtäävien tukien sekä kunnollisten palkkojen ja eläkkeiden avulla. Luokaamme eurooppalaiset energiamarkkinat. Vanheneeko Eurooppa? Se on todella huono asia, joten auttakaamme perinteisiä miehistä ja naisista koostuvia perheitä hankkimaan lapsia tukien ja palvelujen avulla.

Pitääkö ilmastonmuutoksen torjuntaa tehostaa? Hyvä, mutta se ei ole yksisuuntainen tie. Yritykset eivät voi yksin ottaa kantaakseen kaikkia rahoitukseen liittyviä uhrauksia, mistä niiden kilpailijat Euroopan ulkopuolella hyötyisivät. Haluammeko suojella vähemmistöjen oikeuksia? Niin on oikein tehdä, mutta kun näiden vähemmistöjen jäsenet eivät noudata lakejamme, on oikein lähettää heidät takaisin omiin maihinsa. Emme voi ajatella, että meistä tulee maailman epätoivoisten ihmisten kokoontumispaikka. Meidän on autettava heitä heidän omissa kotimaissaan.

  Andrew Henry William Brons (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, komission puheenjohtaja Barroso puhui kestävästä kasvusta. Olemmekin nähneet, mitä tarkoittaa negatiivinen kasvu. Hän puhui siitä, että yhä suuremmalla osalla ihmisistä on työtä, kun sitä vastoin työllistyneiden osuus on laskenut. Hän puhui yhä vahvemmasta kilpailusta eurooppalaisten tavaroiden ja palvelujen alalla. Euroopan unioni, kuten jokainen sen muodostavista jäsenvaltioista, tukee kuitenkin globalisaatiota ja hyväksyy vapaaehtoisesti halpojen tavaroiden tulvan, joka on lähtöisin pienten palkkojen maista kolmannessa maailmassa.

Ainoa keino, jolla voimme kilpailla näiden maiden kanssa, olisi se, että ajamme palkkatason näiden maiden tasolle. Jos tämä sanoma ei sattumalta mene perille työnantajillemme ja työntekijöillemme, totean, että täytämme maamme kolmansista maista tulevilla työntekijöillä, jotka muuttavat suuria alueita maassamme kolmansien maiden kaltaisiksi alueiksi, joissa maksetaan minimipalkkarajan alittavaa palkkaa ja jossa työolot ovat epätyydyttävät. Teemme kaupallisten palvelujen alan työntekijöistä tarpeettomia ja ulkoistamme heidän työpaikkansa kolmanteen maailmaan.

Euroopan yksittäiset kansalliset valtiot ja Euroopan unioni koko maaosan puolesta ovat tekemässä identiteetin ja talouden itsemurhaa.

Puhetta johti
varapuhemies Rodi KRATSA-TSAGAROPOULOU

  Marian-Jean Marinescu (PPE). – (RO) Useimmat jäsenvaltiot ovat keskellä alijäämään ja velkaan liittyviä ongelmia.

Euroopassa on tehty lainsäädäntöesityksiä. Nämä esitykset täytyy viimeistellä ja panna täytäntöön. Vain yhteinen rahoituspolitiikka ja Euroopan unionin taloushallinto voivat ratkaista nykyisen tilanteen. Toivon, että uusi lainsäädäntö on sellainen, että pankkimaailma ei osallistu ainoastaan voittojen jakoon vaan myös kehittämiseen ja talousriskien ottamiseen.

Tulevassa talousarviossa on otettava huomioon nykytilanne, mutta ei niin, että talousarviota pyritään leikkaamaan. On löydettävä käyttökelpoisia välineitä sen varmistamiseksi, että rahat käytetään tehokkaasti jäsenvaltioiden ja Euroopan laajuisesti. Talousarvion arvon ja jakautumisen on perustuttava yhteiseen maatalous-, yhteenkuuluvuus-, energia- ja ilmastonmuutospolitiikkaan.

Mainitsitte, että Euroopassa on miljoonien työpaikkojen vaje. Nykyisessä talousarviossa on joitakin käyttämättömiä varoja. Nämä varat on jaettava uudelleen aloille, joilla voidaan luoda työpaikkoja.

Toisaalta jäsenvaltioilla pitää olla mahdollisuus siirtää varoja aloilta, joilla kysyntää ei ole tarpeeksi, aloille, joilla hakemusten määrä on ylittänyt alalle osoitettujen varojen määrän.

Jokin aika sitten toimistokaappiini murtauduttiin täällä parlamentissa. En ajatellut tämän olevan mihinkään tiettyyn alueeseen tai väestönosaan liittyvä ongelma. Ajattelin, että sen aiheutti joku sellainen, joka on löydettävä ja rangaistava.

  Monika Flašíková Beňová (S&D). – (SK) Selvityksessänne esitellään hyvin kunnianhimoinen ja sitoutunut ohjelma tulevaa ajanjaksoa varten, ja Euroopan parlamentti odottaa innokkaasti siinä mainitsemianne toimia.

Minuutti on hyvin lyhyt aika, ja haluan vain sanoa, että Euroopan parlamentti ja Euroopan parlamentin jäsenet saattavat vastustaa teitä, mutta olemme rakentavia vastustajia, ja haluamme auttaa teitä panemaan täytäntöön sen, mitä olette esittänyt täällä. Voisimme yhdistää voimamme niitä vastaan, jotka ovat Euroopan unionin todellinen jarru, eli kysymys on Eurooppa-neuvostosta.

Haluamme tarjota teille ystävyyden kättä ja apuamme kamppailussanne niitä hallituksia vastaan, jotka edistävät kansallista itsekeskeisyyttä ja jotka viivyttelevät Euroopan unionin kehitystä ja integraation jatkamista tällaisen kansallisen itsekeskeisyyden kautta. Sen vuoksi toivon, että tapaamme täällä pian ja keskustelemme konkreettisista toimista ja että yhdessä voitamme neuvoston.

  Glenis Willmott (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, komission puheenjohtaja puhui kestävästä kehityksestä ja 75 prosentin työllisyystavoitteesta koko EU:n alueella. Tuemme kaikki tällaista tavoitetta.

Tästä huolimatta kaikkialla EU:ssa on leikattu rajusti julkisia palveluja ja sen lisäksi työttömien määrä kasvaa. Tämä vie rahaa julkiselta taloudelta, mikä puolestaan vähentää peruspalveluja. Miten tämä auttaa taloutta ja auttaa välttämään työllisyyskriisiä? Tässä ei ole mitään järkeä. Se vaarantaa talouden elpymisen, ja tämä riski on otettu kotimaassani Yhdistyneessä kuningaskunnassa pääministeri David Cameronin hallituksen toimesta.

Investointien jatkaminen alueilla, joilla EU:lla on varteenotettavia mahdollisuuksia, kuten uusituvat energiamuodot ja suurnopeusradat, auttavat rakentamaan haluamaamme Eurooppaa, se auttaa luomaan tarvitsemaamme Eurooppaa ja se auttaa turvaamaan taloutemme.

Päätteeksi totean, että meidän on varmistettava ulkomaiset avustusmäärärahat, jotka jotkin tahot näkevät helppona kohteena. Niitä maita, jotka eivät täytä lähellekään lupaamia tavoitteita, olisi voimakkaasti kannustettava pohtimaan uudelleen tätä tuhoisaa politiikkaansa.

  Ulrike Lunacek (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, korostitte vahvasti sitä, miten tärkeää on toimia romanikysymyksessä varovasti ja olla puhumatta liian kovaa ja avoimesti siitä, mitä Ranskassa tapahtuu. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, odotan teidän ja komissionne olevan paljon nykyistä selkeämpi tässä asiassa.

Totta kai asiassa on tärkeää edetä varovasti, mutta meidän olisi toimittava niin, kun olemme tekemisissä ihmisten, romanien kanssa, jotka on nyt karkotettu Ranskasta ja lähetetty kotiin. Minun mielestäni ette ole toiminut riittävästi, ettekä ole ollut riittävän selkeä siinä, mitä olette sanonut Ranskan hallitukselle. Keskustelemme tästäkin asiasta tänään iltapäivällä.

Tarvitsemme yhteistä eurooppalaista politiikkaa, jonka ansiosta väestöryhmät paitsi Ranskassa myös muissa valtiossa voivat asua niissä maissa, joissa he haluavat. Kuten useat puhujat ovat jo todenneet, Euroopassa olevat romanit ovat eurooppalaisia. Ranskassa 90 prosentilla asukkaista on uskoakseni Ranskan kansalaisuus. Ranskan nykyinen politiikka on vastoin kaikkia Euroopan perusoikeuksia, ja sen vuoksi odotan teiltä selkeää puhetta.

  Miloslav Ransdorf (GUE/NGL). – (CS) Minulla on viesti komission puheenjohtaja Barrosolle. Dakotan intiaaniheimolla on seuraava sanonta: "Jos istut kuolleen hevosen selässä, laskeudu alas." Teidän suosittelemanne 20-20-20-politiikka (20-20-20-tavoitteet) on aivan kuten kuollut hevonen. Kun sanonnan sijoittaa Euroopan unionin toiminnan yhteyteen, voidaan todeta, että käyttäytymisenne on päinvastainen kuin mainittujen intiaanien. Olemme kokoamassa työryhmiä kuolleen hevosen suorituksen parantamiseksi, kuolleen hevosen ruokavalion parantamiseksi ja kuolleen hevosen imagon parantamiseksi. Arvoisa komission puheenjohtaja, kehottaisin teitä harkitsemaan, olisiko aika laskeutua alas kuolleen hevosen selästä.

  Jaroslav Paška (EFD). – (SK) Arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, yhteenvedossanne unionin tilasta korostitte erityisesti Euroopan tulevaa taloushallintoa ehkä sen vuoksi, että Eurooppa ei edelleenkään kykene pysymään Aasian ja Amerikan dynaamisesti kehittyvien talouksien tahdissa.

Näette tien ulos tästä tilanteesta toimissa, jotka on kuvattu EU 2020 -strategiassa. En halua kyseenalaistaa tavoitettanne johtaa Eurooppa ulos näiden ongelmien keskeltä, mutta näen Euroopan talouskasvun suurimpana esteenä ongelman, jota ette ole maininnut lainkaan. Se on Euroopan unionin monimutkainen liiketoimintaympäristö poikkeuksellisen raskaine byrokratioineen, ja se tukahduttaa tehokkaasti luovuuden ja yrittäjyyden, ominaisuudet, jotka ovat yhtä yleisiä niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa, Japanissa, Kiinassa ja Intiassa. Yksinkertainen ja avoin oikeudellinen ympäristö yhdistettynä vaatimattomiin byrokraattisiin rasitteisiin antaisi varmasti vahvaa uutta pontta Euroopalle ja vauhdittasi siten talouskasvua. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, pyydän teitä ystävällisesti pohtimaan hieman tätä asiaa.

  Mairead McGuinness (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä keskustelu on ollut mielenkiintoinen. Haluan kuitenkin korostaa, että meillä on luottamuskriisi, ja ehkä komission puheenjohtajan olisi tunnustettava tämä hyvin perusteellisesti. Meillä on luottamuskriisi demokratiassa, koska kansalaiset ovat sitä mieltä, että valitut edustajat ovat epäonnistuneet säännellessään rahoitusmarkkinoita ja kaikkia markkinoita. Tältä osin meidän on mielestäni tunnustettava heikkoutemme.

Euroopan unionin uskotaan pärjäävän paremmin kuin yksittäiset jäsenvaltiot, ja jäsenvaltiossa, jota edustan, eli Irlannissa, uskotaan varmasti vahvasti siihen, että olemme syvällä talous- ja pankkikriisissä, joka edellyttää perusteellista analyysiä ja tarkastelua. Työttömyys on yksi suurimmista ongelmistamme, ja jos nyt panemme vakaus- ja kasvusopimuksen tiukasti täytäntöön, olen huolissani sen mahdollisesta vaikutuksesta työllisyyteen, kun yhä useampi nuori joutuu pettymään ja ajautuu vaikeuksiin tämän tilanteen vuoksi.

Suhtaudun myönteisesti huomioihinne elintarviketurvallisuudesta, biologisesta monimuotoisuudesta ja kestävästä kasvusta, mutta olkaa varuillanne, etteivät Doha ja kahdenväliset kauppasopimukset tuhoa kyseisiä tavoitteita.

  Othmar Karas (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, minun on ensin korostettava, että monet keskustelussa esiin otetut asiat ovat tärkeitä tässä yhteydessä. Tarvitsemme uutta dynaamista toimintaa. Meidän on puolustettava Euroopan unionia, tavoitteitamme ja arvojamme. Tulevaisuus alkaa tänään, ei ylihuomenna. Sen vuoksi tarvitaan hyvää analyysiä liitettynä tulevaisuuteen heijastuviin oikeanlaisiin seurauksiin.

Meillä on nyt edessämme ongelmia. Taistelua käydään toisaalta tulevaisuuden Euroopan ja yhteisen Euroopan sekä toisaalta nationalismin vahvistamisen välillä. Meidän on päätettävä, että aikaisempien tilanteiden tavoin päätämme jälleen kerran hyödyntää kriisiä ottaaksemme seuraavan askeleen kohti integraatiota. Vallitsevan tilan jatkaminen ei ole vaihtoehto. Jos emme mene eteenpäin, ajaudumme taaksepäin.

Sen vuoksi meidän on tuettava hanketta, jonka tavoitteena on taloudellinen ja sosiaalinen unioni rahaliiton lisäksi. Tässä yhteydessä tarvitsemme aloitteita, aikatauluja ja täsmällisiä sanktiomekanismeja, eikä vain pelkkiä ilmoituksia. Meidän on puolustettava syrjinnän kieltoa pacta sunt servanda -periaatteen (sopimukset on pidettävä) ja yhteenkuuluvuuden vuoksi. Tarvitsemme enemmän yhteenkuuluvuuden toimia, ja meidän on suhtauduttava näihin yhteenkuuluvuuden toimiin investointeina eikä pelkästään kustannuksina.

  Izaskun Bilbao Barandica (ALDE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtaja Barroso, Euroopan on muutettava hyvät aikomuksena toimiksi. Unionin pysyvän puheenjohtajan hoitama johtajan rooli on tunnustettava, koska hänellä on ollut keskeinen rooli rahoitusvalvontaa koskevan sopimuksen saavuttamisessa. Tällä tavoin jäsenvaltiot voivat edetä ja sopia talous- ja ulkopolitiikan strategioista, jotka ovat tehokkaita ainoastaan, jos yhteinen kanta on saatu aikaan. Muussa tapauksessa asemamme ja kansainvälinen näkyvyytemme heikentyy entisestään sekä rauhaa ja turvallisuutta koskevissa kysymyksissä että talous- ja sosiaaliasioissa.

Integraatio tapahtuu näin ollen ylhäältä alaspäin, mutta meidän on myös toteutettava integraatiota alhaalta ylöspäin ja luotava todellinen alueiden Eurooppa. Meidän on tehtävä tämä soveltamalla Lissabonin sopimuksella laadittua toissijaisuuspöytäkirjaa. Lissbonin sopimus ei kuitenkaan ole komission omien tietojen mukaan toiminut viimeisen yhdeksän kuukauden aikana. Toiseksi on hyödynnettävä sitä kokemusta ja tietoa, jota alueilla on innovoinnin ja kilpailukyvyn alalta, koska tämä edistää Euroopan asioita.

Lisäksi on kysyttävä, miten voimme olla nykyistä innovatiivisempia, jos tietojenne mukaan valtaosa jäsenvaltioista aikoo leikata innovointiin varattuja määrärahoja? Ette puhu kansalaisista kovin paljon. Meidän on pyrittävä toimimaan heidän hyväkseen ja todella luotettava heihin, mikäli haluamme viedä unionin hankkeen lähemmäs Euroopan kansalaisia.

  Malika Benarab-Attou (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, hyvät kuulijat, romanien nykytilanne – heidän karkottamisensa ja heidän Euroopassa tapahtuvaan vapaaseen liikkuvuuteen liittyvän oikeutensa kieltäminen – ei ole hyväksyttävää, ja se on vastoin Euroopan arvoja. Tämä tilanne on kuitenkin pelkkä oire vakavammasta ja yleisemmästä ongelmasta. Se vain kuvastaa sairautta niin kutsutuissa nyky-yhteiskunnissa, joissa unohdamme sen, mikä meitä ihmisinä yhdistää. Ihmiset eivät todellakaan ole mitään hyödykkeitä, joita voidaan varastoida ja purkaa varastosta.

Emme voi hyväksyä sitä politiikkaa, jota Euroopan unioni harjoittaa asioissa, jotka liittyvät ihmisten liikkuvuuteen unionin alueella sekä ihmisten menoon kolmansiin maihin ja sieltä lähtemiseen. Emme voi jatkaa tällaista saarretun ja aran Euroopan politiikkaa.

Ihmisten vapaa liikkuvuus on olennainen. Näin on aina ollut, joten se on perusta, jolle nyky-yhteiskuntamme on rakennettu. Nykyään samanarvoisuus ei ole enää taattu, kun on kysymys eurooppalaisten ja Euroopan ulkopuolisten maiden kansalaisten liikkumisesta.

Samalla, kun eurooppalaiset turistit ja eläkeläiset matkustavat vapaasti ja suurin joukoin eteläisiin maihin, erityisesti Maghreb-maihin, näiden samojen maiden kansalaiset eivät voi liikkua mihin tahansa. Schengen-viisumit ja niiden soveltaminen EU:n jäsenvaltioissa on epäinhimillistä. Huomattavat liikkumista rajoittavat esteet estävät etelän maiden kansalaisia tulemasta pohjoiseen turisteina, ystävinä tai perheenjäseninä.

Arvoisa puheenjohtaja, mihin toimin, mihin rohkeisiin ja konkreettisiin toimiin, aiotte ryhtyä, jotta voisimme pitää kiinni arvoistamme jälleen kerran tässä asiassa?

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, haluan aluksi toivottaa puheenjohtajavaltio Belgian edustajan tervetulleeksi ja kiitellä hänen puheenvuoroaan.

Mielestäni parlamentin tavoite tässä unionin tilaa koskevassa keskustelun käymisessä on myös ohjelmasuunnittelumme käynnistäminen. Sen vuoksi meidän on myös keskityttävä lainsäädännölliseen työhön. Kuten tiedätte, komissiolla on Euroopan unionissa aloiteoikeus, mutta parlamentin ja neuvoston on tietenkin jälkeenpäin tehtävä osansa, jotta voimme saada lainsäädäntöprosessin päätökseen.

Haluan lisäksi korostaa puheenjohtajavaltio Belgian mainitsemaa asiaa, joka liittyy konkreettisten tulosten saavuttamisen tärkeyteen. Olen esittänyt sekä puheenvuorossani että puhemies Buzekin kautta teille toimittamassani asiakirjassa hyvin kunnianhimoisen ohjelmaluonnoksen, johon sisältyvät esimerkiksi yhteisöpatentti ja julkiset palvelut, joista jotkut teistä ovat puhuneet. Lisäksi se sisältää monia muita toimia, jotka ovat todellinen testi paitsi yhteisömenetelmän myös Euroopan todellisen kunnianhimoisen toiminnan kannalta.

Kunnianhimoisesta toiminnasta totean, että myönteistä kehitystä on tapahtunut. Olen juuri saanut tietää, että Ecofin-neuvosto on hyväksynyt esityksemme Euroopan ohjausjaksosta. Se on hyvä esimerkki. Kuten epäilemättä muistatte, komissio esitteli muutama kuukausi sitten ajatuksen eurooppalaisesta ohjausjaksosta, toisin sanoen vuoden alkuun sijoittuvasta jaksosta, jolloin työskentelemme yhdessä talousarvioidemme laatimiseksi. Tarkoitus oli nähdä, onnistummeko todella sovittamaan talouspolitiikkamme yhteen. Heti ajatuksen esittämisen jälkeen syntyi vahvoja reaktioita sellaisten hyvin tunnettujen tahojen keskuudessa, jotka väittivät tämän vaarantavan kansallista suvereeniutta, ja lisäksi he väittivät, että se jopa vaarantaa kansallisten parlamenttien toiminnan. Tämä ei täysin totuudenvastainen väite.

Totuus on se, että olemme edistyneet viime kädessä myös Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Van Rompuyn johtaman työryhmän tekemän työn, komission ja neuvoston vahvasti tukemien esitysten sekä parlamentin jatkuvan tuen ansiosta. Olemme Euroopan unionin taloushallinnon perustamisprosessin keskellä. Olen sanonut tämän aiemmin ja sanon tämän jälleen: ei riitä, että meillä on rahatalous, vaan tarvitsemme myös todellisen eurooppalaisen talouspolitiikan.

Tämä on se suunta, jota kohti etenemme. Ilmoitin tämän puheessani, ja komissio aikoo tehdä työtä näiden esitysten puolesta.

Yksi parlamentin jäsenistä sanoi minulle: "Olette esittänyt eräitä mielenkiintoisia esityksiä, mutta miten voitte olla varma siitä, että ne menestyvät?" Se on hyvä kysymys. Meidän on tehtävä työtä yhdessä. Voimme edistyä tämän tavoitteen avulla. Meillä on viime kädessä oltava Euroopan parlamentin tuki ja joskus myös jäsenvaltioidemme yksimielinen tuki. Komissio kantaa vastuunsa, ja nyt kehotan muita toimielimiä toimimaan samoin.

Romanikysymyksestä totean, että asiasta käydään erityiskeskustelu tänään iltapäivällä. Komission varapuheenjohtaja ja oikeus-, perusoikeus- ja kansalaisasioista vastaava komission jäsen Reding sekä yöllisyydestä, sosiaaliasioista ja osallisuudesta vastaava komission jäsen Andor osallistuvat keskusteluun. Keskustelu on mielestäni paras tilaisuus tarkastella yksityiskohtaisemmin niitä tärkeitä asioita, jotka olette ottaneet esiin.

Toissijaisuusasiassa haluan painottaa, että kannatamme toissijaisuutta ja yhteenkuuluvuutta Euroopassa. En sanonut, että euro on aina parempi käyttää Euroopan laajuisesti kuin jäsenvaltion laajuisesti. En sanonut niin. Sanoin aikaisemmin ja sanon uudelleen, että on todellakin monia aloja, joilla on olemassa synergiaetuja ja mittakaavavaikutuksia. Rahan käyttö Euroopan laajuisesti on ainoa keino varmistaa, että Eurooppa voi toimia ja saada aikaan mahdollisimman hyvät edut kansalaistemme hyväksi.

Meidän on käytävä tätä keskustelua, ja meidän on tehtävä se vakavamielisesti, koska olen pannut merkille, että parlamentin jäsenten enemmistö on esittänyt kunnianhimoisen ajatuksen tulevasta talousarviosta. Meidän on tuotava voitto kotiin tässä keskustelussa kansalaisten silmissä kaikissa jäsenvaltioissa. Keskustelusta tulee tietenkin hyvin monimutkainen, koska taloustilanne on erittäin vaikea. Jos jäsenvaltiot eivät voi nostaa osuuksiaan, varat on hankittava, jotta Euroopan unioni voisi saavuttaa tuloksia.

Emme voi kuitenkaan vaatia Eurooppaa saavuttamaan tuloksia ilman, että sille annetaan omat varat. Sellainen olisi mahdotonta, joten meidän on käytävä hyvin vakavaa keskustelua yhteenkuuluvuudesta ja toissijaisuudesta.

Jotkin mainitsemistanne toimista ovat sellaisia, joita on kehitettävä jäsenvaltioissa. Eläkeasia ja sosiaaliturva-asia ovat ensisijaisesti kansalliseen toimivaltaan kuuluvia asioita. On olemassa erilaisia malleja. Kuten olemme itse asiassa useissa asiakirjoissa esittäneet, komission sanoma on se, että meidän on tietenkin toteutettava uudistuksia tällä alalla. Jos haluamme turvata eläkkeidemme kestävyyden – eikä pelkästään meidän vaan myös lastemme eläkkeiden – Euroopan väestörakenteellisten muutosten keskellä, silloin on ilman muuta tehtävä uudistuksia. Jokaisen hallituksen tehtävä on määrittää perusteellisen uudistuksen tahti, sitä koskeva yhteisymmärrys ja soveltamisala.

On kuitenkin todettava, että haluamme voittaa maailmanlaajuista kilpailua koskevan taistelun, mutta emme kuitenkaan onnistu siinä, jos työtunteja vähennetään jatkuvasti ja jos aktiivisessa työelämässä olevien ihmisten määrää vähennetään. Emme voi tehdä niin. Meillä on myös oltava rohkeutta todeta, että jos Eurooppa haluaa voittaa kilpailukykyyn liittyvän taistelun etenkin tiettyjä kehittyviä maita vastaan, meidän on tehtävä enemmän töitä ja meidän on tehtävä töitä pidempään. Jos kuka tahansa väittää muuta, hän ei puhu totta. On tehtävä enemmän ja paremmin, se on totuus.

Vastaavasti on todettava hyvin selvästi, että ilman talouden vakauttamista meihin ei luoteta. Jos luottamusta ei ole, kasvuakaan ei tapahdu. Ilman luottamusta ei ole myöskään kasvua. Sen vuoksi talouden vakauttaminen on keskeinen elementti.

Samanaikaisesti meidän on tehtävä investointeja alueilla, joilla keskitytään tietenkin tulevaisuuteen, ja meidän on tehtävä niitä niin Euroopan kuin jäsenvaltioiden laajuisesti. Tämä on valtava haaste Euroopan unionin toimielimille, mutta lisäksi myös niille, jotka ovat vastuussa päätösten tekemisestä jäsenvaltioissa. Miten voimme taata näinä vaikeina aikoina, että tekemämme investoinnit keskittyvät tulevaisuuteen? Olemme Euroopassa juuri määrittelemässä näitä alueita. Olen maininnut alueet, joilla aiomme tehdä esityksiä entistä kunnianhimoisempaa Eurooppaa varten.

Pk-yrityksiä olemme tietenkin esittäneet eräitä erityisideoita. Kehottaisin teitä myös tarkastelemaan myös puheeseeni liitettyä asiakirjaa, etenkin sisämarkkinoiden toimenpidepakettia, sähköisiä allekirjoituksia koskevaa lainsäädäntöä, jota aiomme ehdottaa, lukuisia yksinkertaistamistoimia sekä tiettyjen sellaisten esteiden poistamista, jotka hankaloittavat nyt pahoin yritystemme toimintaa, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten tapauksessa. Totuus on se, että valtaosa pienistä ja keskisuurista yrityksistä ei voi edelleenkään hyötyä yhteisistä markkinoista. Ne toimivat pääosin omien maidensa markkinoilla, mutta vielä ei ole tarjolla todellisia rajat ylittäviä mahdollisuuksia, joita ne voisivat hyödyntää.

Puheenvuoroni päätteeksi minun on todettava, että komission mielestä käsillämme on luottamuskysymys, kuten eräät teistä totesivat. Tämä luottamuskysymys ei ole ainoastaan Euroopan laajuinen, vaan se koskee yleisesti poliittisia instituutioita. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikilla poliittisilla päättäjillä on edessään suuri haaste ja suuri vastuu. Olen sitä mieltä, että juuri osoittamalla vahvaa uskoa on mahdollista saada sekä vakavasti otettavia että vahvoja tuloksia. Ei pidä valita heikkoa keskitietä eikä pyrkiä saavuttamaan epäaitoa yksimielisyyttä, vaan sen sijaan Euroopalla on oltava rohkeutta ylläpitää tätä tasapainon politiikkaa, tätä Euroopassa harjoitettavaa eroavuuksia kunnioittavaa politiikkaa.

Euroopassa on eroavuuksia. Jäsenvaltioiden välillä on eroja, ja niiden kansalliset edut ovat usein ristiriidassa keskenään. Tämä on totuus, ja on vain oikein, että hallitukset pyrkivät puolustamaan kansallisia etujaan. Kysymys kuuluukin: miten voimme osoittaa, että ne voivat saavuttaa enemmän myös kansallisissa asioissa, jos Eurooppa on entistä vahvempi? Joskus kohdataan myös ideologisia eroja. Ne ovat perusteltuja. Kun katsomme asiaa laajemmin kuin nämä ideologiset erot, on kuitenkin kysyttävä, voimmeko vai emmekö voi saada aikaan vahvaa yksimielisyyttä Euroopan hyväksi?

Mielestäni voimme. Komissio saa aikaan yksimielisyyden joka päivä. Kollegoillani 27 maasta on erilaiset kulttuurilliset ja kansalliset taustat ja erilaiset ideologiat. Teemme lujasti työtä joka päivä Euroopan etujen hyväksi. Mielestäni voimme tehdä teidän, kansalaistemme suoraan valitsemien edustajien, kanssa enemmän sellaisen Euroopan hyväksi, joka edustaa tällaista henkeä. Tämä on yhteenkuuluvuuden Eurooppa, vakuuttuneisuuden Eurooppa, yhtä aikaa sisämarkkinoiden Eurooppa ja yhteenkuuluvuuden Eurooppa.

  Puhemies. – (EL) Julistan keskustelun tästä aiheesta päättyneeksi.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Jean-Pierre Audy (PPE), kirjallinen. – (FR) Arvostin suuresti puheenjohtaja Barroson unionin tilasta antamaa lausumaa, jossa suhtaudutaan mielenkiinnolla siihen, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. On kuitenkin valitettavaa, ettei kysymystä, joka koskee suhteita jäsenvaltioihin, tarkasteltu antamalla samalla kansalaisille heidän kaipaamiaan vakuutuksia siitä, että strategiat pannaan todella täytäntöön. Kansalaisten parissa vallitsee epätietoisuus maailmanlaajuisista, kansallisista, EU:hun liittyvistä ja hallitustenvälisistä eri tekijöistä. Olen tyytyväinen investointirahastoa koskevaan ehdotukseen; rahaston ansiosta voimme pyrkiä kohti EU:n investointistrategiaa seuraaviksi 10 vuodeksi. Rahaston myötä on mahdollisuus ottaa käyttöön suunniteltu 1 000 miljardin euron summa 10 vuoden aikana Euoropan unionissa, jossa ei toteuteta riittävästi investointitoimia. On tullut aika tarkastella yhteisesti maanosamme Euroopan tulevaisuutta: meillä on 27 armeijaa eikä yhtään vihollisia, yhtenäinen tulliliitto ja 27 tullihallintoa – luettelo jatkuu ja jatkuu. On valitettavaa, että Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Van Rompuy ei voinut osallistua keskusteluun. Ehdotan, että perustetaan elin, joka tunnettaisiin esimerkiksi EU:n kongressina ja jonka jäseniä olisivat Euroopan parlamentti sekä jäsenvaltioiden parlamenttien ja hallituksien valtuuskunnat. Tulevat unionin tilaa koskevat lausumat esitettäisiin kongressille, minkä ansiosta jäsenvaltiot voisivat välittömämmin vaikuttaa maanosan tulevaisuuteen.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Ilmoituksia, joissa todetaan Euroopan komission puheenjohtajan täällä tänään esittämän ilmoituksen tavoin, että kriisin pahin vaihe on voitettu, annetaan aivan yhtä usein kuin edessämme oleva todellisuus jatkuvasti kielletään. Tosiasia on se, että Euroopan unioni on edelleen jumiutunut syvään kriisiin eikä loppua ole näkyvissä, minkä osoittavat yhä kasvavat työttömyysluvut ja köyhyys useissa maissa. Euroopan komission puheenjohtaja on täällä tänään puhuakseen meille EU:n tulevaisuudesta. Kuitenkin hän ilmoitti puheenvuorossaan menneiden käytänteiden ja toimien ottamisesta uudelleen käyttöön, ja ne ovat juuri niitä samoja, jotka ovat ajaneet meidät tähän ankeaan tilanteeseen. Kysymys on vakaus- ja kasvusopimuksesta, niin kutsutuista rakenneuudistuksista, iskusta sosiaali- ja työoikeuksiin, niin kutsutusta sisämarkkinoiden vakauttamisesta eli kaupan vapauttamisen ja yksityistämisen jatkamisesta. Kysymys on kansainvälisen kaupan vapauttamisesta ja säännöstelyn purkamisesta sekä EU:n ulkotoimien laajentamisesta myös sotilaallisella maaperällä. Tämä tie vain vaikeuttaa talous- ja sosiaalikriisiä EU:n laajuisesti ja maailmanlaajuisesti. Tämä on se tie, jonka työntekijät ja kansalaiset torjuvat, mikä käy monissa maissa järjestetyistä mielenilmauksista, joissa miljoonat ihmiset ovat osoittaneet mieltään niitä toimia vastaan, joita puheenjohtaja Barroso täällä ehdottaa.

  András Gyürk (PPE), kirjallinen. – (HU) Juuri pitämässään puheenvuorossa komission puheenjohtaja Barroso mainitsi myös tärkeimmät toiminnan painopisteet energiapolitiikan alalla. Haluan esittää kolme huomiota tästä asiasta. Ensimmäinen on se, että olemme yhtä mieltä siitä, että infrastruktuurihankkeet ovat välttämättömiä. Emme kuitenkaan vielä ymmärrä, minkälaisen summan yhteisön varoja Euroopan unioni aikoo laittaa sivuun tätä tarkoitusta varten. Sähköverkkojen liittäminen ja eteläisen kaasuputken rakentaminen ovat vaikuttavia tavoitteita, mutta ne jäävät kuolleeksi kirjaimeksi, jos unioni ei tee rahoitussitoumuksia yksityisen alan toimien lisäksi. Seuraavaa seitsemän vuoden talousarviota koskevien neuvottelujen merkitystä ei pitäisi näin ollen aliarvioida.

Toinen huomioni on se, että EU:n energiastrategiaa koskevissa asiakirjoissa ei ole mielestämme millään tavoin pureuduttu työpaikkojen luomiseen. On ehdottoman tärkeää, että etusija annetaan niille hankkeille, jotka luovat uusia työpaikkoja sen lisäksi, että ne täyttävät muut vaatimukset. Miltei 4 miljardin elvytyssuunnitelma ei vastannut mielestämme tämänkaltaisiin odotuksiin. Kun CCS-tekniikat, joihin liittyy vaatimattomia työpaikkojen luomismahdollisuuksia, saivat avokätistä tukea, useimmat energiatehokkuushankkeet, jotka todella luovat työpaikkoja, sisällytettiin vasta ensimmäistä kertaa täydentävään lainsäädäntöön.

Viimeinen muttei merkityksettömin huomioni on se, että kuulostaa toki hienolta, että Euroopan unionissa sähköautojen akkujen lataaminen käy tulevaisuudessa yhtä helposti kuin polttoainetankin täyttäminen. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää kuitenkin sitä, että lainsäätäjät tekevät paljon työtä. Valtavat lainsäädäntöön ja standardointiin liittyvät esteet on poistettava uusiutuvien energiatekniikoiden tieltä, ja tutkimus- ja kehitysohjelmia on laajennettava.

  Edit Herczog (S&D), kirjallinen. – (HU) On hyvä uutinen, että myös Keski-Euroopan alueen nykyinen taloustilanne on saanut aikaisempaa myönteisemmän arvion. Olisi kuitenkin ennenaikaista uskoa, että kriisi on nyt kokonaan takanapäin. Unkarin talousnäkymät ovat myös parantuneet. Samaan aikaan arvio maan nykyisestä taloustilanteesta on jonkin verran huonontunut. Inflaatio-odotukset ovat viimeisen kuuden kuukauden aikana kasvaneet. Vastaavasti Unkari on ainoa maa, jossa lyhytaikaisten korkojen ei odoteta laskevan vähään aikaan. Tätä epäsuotuisaa suuntausta vahvistaa entisestään Sveitsin frangin arvon nousu, koska suuri osa asuntolainoista on ilmoitettu tässä rahayksikössä. Jokainen alueen valtio ottaa nyt käyttöön leikkauksia, jotka rasittavat pahoin sosiaaliturvaa.

Odotukset ovat sellaiset, että Tšekin tasavallalla on parhaat mahdollisuudet menestyä. Unkaria koskevat ennusteet ovat kuitenkin varovaiset. Arvioiden mukaan Unkarin mahdollisuudet edetä leikkauspaketin avulla ovat alhaiset. Perusteellinen arviointi ehdotuksesta, jonka yhdeksän jäsenvaltiota esitteli Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, on tärkeä asia alueen maille. Ehdotuksessa korostetaan, että valtionvelkaa koskevien laskelmien pitäisi kuvastaa tarkoin jo hyväksyttyjä eläkejärjestelmien uudistuksia. Komission eläkkeitä koskevan vihreän kirjan lähtökohtana ovat epäsuotuisat väestönkehityksen suuntaukset Euroopassa, ja siinä kehotetaan laatimaan eläkejärjestelmän uudistus, ja kuitenkin nykyinen menetelmä asettaa Keski-Euroopan maat epäsuotuisaan asemaan, vaikka ne ovat jo nyt tekemässä tällaisia uudistuksia. Kehotan Euroopan parlamenttia seuraamaan tarkoin kehitystä tässä asiassa.

  Stavros Lambrinidis (S&D), kirjallinen. – (EL) Arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, kriisin päättämisestä koituvat kustannukset olisi jaettava oikeudenmukaisesti, eikä kriisin päättymistä voida tavoitella yksipuolisesti tekemällä leikkauksia, jotka väistämättä lisäävät työttömyyttä tietyissä jäsenvaltioissa. Tällöin tilanteesta hyötyisivät joidenkin muiden jäsenvaltioiden taloudet. Päinvastoin se, mitä tarvitsemme, on oikeudenmukainen kehitys, joka tarkoittaa julkisten menojen leikkauksen aikana uusien sijoitusrahastojen löytämistä. Jotta tavoitteet voitaisiin saavuttaa kokonaisuudessaan, Euroopan unionin olisi edistettävä kahta täsmällistä poliittista suuntaa sekä jäsenvaltioiden kesken että kansainvälisesti seuraavassa G20-maiden huippukokouksessa, ja sen olisi lopulta toteuttava tämä vakuuttuneesti ja vahvasti. Ensinnäkin sen on ryhdyttävä päättäväisiin toimiin veroparatiiseja vastaan. Aikana, jolloin työläiset ja eläkeläiset kärsivät maissamme rajujen leikkausten vuoksi, on tuomittavaa, että muutamat yksityishenkilöt ja yritykset vievät ainakin 1 biljoonaa euroa talousjärjestelmistämme tämän "laillisen" veronkierron kautta. Toiseksi totean, että on luotava luottotapahtumia koskeva vero, jotta ne, jotka ajoivat meidät kriisiin, maksavat viime kädessä osuutensa. Yleinen 0,05 prosentin suuruinen vero toisi vuodessa yli 400 miljardia euroa, ja tätä ratkaisevan tärkeää tuloa voitaisiin käyttää kestävään kasvuun ja työllistämiseen jäsenvaltioissa.

  Iosif Matula (PPE), kirjallinen. – (RO) Kansalaisten suurin huolenaihe on se, miten talouskriisistä ja sen kielteisistä vaikutuksista voidaan selvitä. Tämän vuoksi kannatan vahvasti Euroopan unionin taloushallinnon perustamista. Se voi auttaa meitä pääsemään ulos kriisistä. EU:n toimielimillä on oltava käytössään tehokkaat resurssit voidakseen ryhtyä toimiin. Sen vuoksi tuen sellaisten kriisien hallintaan tarvittavien pysyvien rakenteiden luomista, joita Euroopan komissio on ehdottanut. EU:n toimielinten on myös seurattava vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamista sekä budjettikurin toteuttamista. Yhden valtion tekemillä budjetti- ja talouspäätöksillä on suora vaikutus kaikkiin EU:n jäsenvaltioiden taloustilanteeseen. Tämän asian myös Kreikan kriisi on käytännössä todistanut, ja se on tunnustettu Lissabonin sopimuksessa. Tulevaisuudessa Euroopan komission asiantuntijoiden hyvissä ajoin laatimat analyysit olisivat hyvin hyödyllisiä kriisien torjumisen ja voittamisen kannalta. Eurooppalaisen ohjausjakson käyttöönotto antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden hyötyä hyvissä ajoin budjeteista ja niiden makrotaloudellisesta suorituskyvystä laadituista ammattimaisista arvioista ja analyyseistä, jolloin Euroopan komission ja jäsenvaltioiden hallitusten välisestä keskustelusta tulee hyvin hyödyllinen. Haluan korostaa, että Euroopan taloushallinnon perustamisen pitäisi auttaa vaikeassa tilanteessa olevia valtioita. Kaikki kriisit ovat koetus yhteenkuuluvuus- ja vastuullisuusperiaatteiden soveltamiselle sekä Euroopan komission johdonmukaisuudelle ja tehokkuudelle.

  Kristiina Ojuland (ALDE), kirjallinen. – (ET) Komission puheenjohtajan tämänpäiväinen puheenvuoro oli hämmästyttävä. Se muistuttaa minua "vanhasta hyvästä neuvostoajasta", jolloin puheita pidettiin aina enemmän, kun taloudellinen tilanne paheni. Meitä kehotetaan edelleen laajentumaan, kasvamaan ja parantamaan suoritustamme. Termin "kommunistinen puolue" sijaan käytätte termiä "Euroopan komissio". Tänään pitämänne puhe oli täysin harhaanjohtava ja populistinen. Haluatte vedota kaikkiin poliittisiin puolueisiin vasemmistosta äärioikeistoon. Puhutte sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, sosiaalisesta markkinataloudesta ja siitä, miten Euroopan komissio varmistaa työpaikkojen luomisen. En usko, että uskotte itsekään siihen, mitä sanotte. Mistä lähtien Euroopan komissio on luonut työpaikkoja? Mistä lähtien jäsenvaltioiden hallitukset ovat luoneet työpaikkoja? Sikäli kuin tiedän, työpaikkoja luovat edelleen yrittäjät, joita ette muuten edes maininnut puheessanne! Miksi johdatatte Euroopan kansalaisia harhaan lupaamalla heille sosiaalista oikeudenmukaisuutta tilanteessa, jossa taloutemme roikkuu hiuskarvan varassa? Sen sijaan, että makeilette ihmisille ja lupaatte heille parempaa elämää, teidän olisi kerrottava heille totuus: heidän on ensisijaisesti luotettava vain itseensä, tehtävä kovemmin työtä ja ponnisteltava pysyäkseen kilpailukykyisinä työmarkkinoilla. Olisin myös odottanut teidän sanovan jotakin auttaaksenne unionin yrittäjiä tiukentuvassa maailmanlaajuisessa kilpailutilanteessa – lieventämällä verorasitusta ja yksinkertaistamalla lainsäädäntöä. Minun täytyy sanoa, että olen pettynyt puheeseenne.

  Czesław Adam Siekierski (PPE), kirjallinen. – (PL) Ensimmäinen unionin tilaa koskeva keskustelu on nyt käyty. Ei ole epäilystäkään siitä, että se oli hyvin tarpeellinen, ja on syytä toivoa, että tätä aloitetta jatketaan tulevina vuosina. Minulla on kuitenkin joitakin varauksia keskustelun etenemisestä ja sisällöstä. Ensinnäkin komission puheenjohtaja Barroso puhui hyvin vähän unionin nykyisestä tilasta. Sen sijaan hän puhui paljon tulevaisuuden haasteista, ja mielestäni se, mitä hän sanoi, oli liian yleisluontoista. Hänen puheestaan puuttui muun muassa viittaus Lissabonin sopimukseen ja niihin vaikutuksiin, joita sillä on unionin ja sen toimielinten toimintaan. Komission puheenjohtaja Barroson puheesta puuttui myös analyysi Euroopan nykyisestä vaikeasta taloustilanteesta, joka johtuu siitä, että euroalueen maat ovat epäonnistuneet vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamisessa. Lisäksi on syytä painottaa, että Euroopan komissio ei seurannut tehokkaasti sen noudattamista. Tämä on mielenkiintoinen asia, kun ajatellaan, että komission puheenjohtaja Barroso toimi tehtävässä jo aikaisemmalla kaudella, ja sama koskee komission jäsen Almuniaa, joka oli viimeksi talous- ja raha-asioista vastaava komission jäsen ja nyt kilpailuasioista vastaava komission jäsen. Onko mahdollista, että komissio, jolla on satojen ihmisten henkilökunta apunaan, ei huomannut epäsäännönmukaisuuksia esimerkiksi Kreikassa? Tämä vaikuttaa kyseenalaiselta, kun muistetaan myös toimien puute suurimpien jäsenvaltioiden kohdalla, jotka toistuvasti rikkoivat sopimuksen suosituksia ja lähentymiskriteerejä.

  Catherine Stihler (S&D), kirjallinen. – (EN) Vaikka suhtaudun myönteisesti siihen, että komission puheenjohtaja on puhunut parlamentille, minun on arvosteltava hänen asennettaan Ranskassa olevien romanien ahdinkoon. Ranskan hallituksen päätöksen mainitsematta jättäminen oli väärin.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Eurooppalaiset elävät dramaattisia aikoja, kun työttömyysaste on erittäin korkea, talouskasvu on hyvin heikkoa, ja julkinen talous on hauras. Lisäksi he eivät tunne Eurooppa-hanketta ja Euroopan toimielinten työtä läheiseksi. Tilanne voidaan muuttaa ainoastaan, jos eurooppalaiset näkevät jälkeen, että he kuuluvat Euroopan unionin painopisteisiin, kuten nämä samat toimielimet määrittelevät. Lisäksi heidän on voitava uskoa, että nämä painopisteet ovat saavutettavissa.

Euroopan komission puheenjohtajan pitämä ensimmäinen unionin tilaa käsittelevä puhe osoittaa, että hän on sitoutunut ottamaan nämä huolenaiheet huomioon lyhyen ja pitkän aikavälin poliittisissa suuntauksissa. Olen vakuuttunut siitä, että jos olemme kaikki sitoutuneita, voimme käyttää näitä vaikeita aikoja hyödyksemme ja antaa kansalaisille toivoa. Eurooppa 2020 -strategia on ainutlaatuinen tilaisuus tehdä niin, mutta strategiassa ja sen kunnianhimoisissa tavoitteissa on järkeä ainoastaan, jos sillä on keinot saavuttaa nämä.

Vahva talouskasvu on keskeistä vakaus- ja kasvusuunnitelmien toteuttamisessa, ja sitä voidaan edistää sellaisin uudistuksin ja investoinnein, joissa uusi strategia korostuu. Nämä edistävät alueellista koheesiota vähentämällä jäsenvaltioiden ja niiden alueiden välillä vallitsevia nykyisiä epätasapainotekijöitä.

  Silvia-Adriana Ţicău (S&D), kirjallinen. – (RO) EU johtaa sosiaalista markkinataloutta. EU:n taloudellinen ja sosiaalinen kehitys riippuu myös kilpailukykyisten avoimien markkinoiden luomisesta sekä sellaisten työpaikkojen määrästä ja laadusta, jotka voiva tarjota tyydyttävän elämän. Talous- ja finanssikriisillä on ollut valtava vaikutus EU:n työpaikkoihin. Työttömyys on noussut hälyttävälle tasolle kahden viime vuoden aikana 6,8 prosentista (toukokuu 2008) 10 prosenttiin (heinäkuu 2010). Tämä on täsmälleen se syy, miksi Euroopan kansalaisten suurin huoli liittyy oman työpaikan säilyttämiseen. Työpaikkojen luominen edellyttää suuria investointeja alueilla, jotka kykenevät vahvistamaan EU:n kilpailukykyä. Mielestäni investointeja koskevilla EU:n painopisteillä olisi nykyaikaistettava ja kehitettävä energia- ja kuljetusinfrastruktuureja, maataloutta, koulutusta ja terveyttä, taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä ympäristötehokasta, kilpailukykyistä teollisuuspolitiikkaa kestävän kehityksen varmistamiseksi. Näiden painopisteiden pitäisi kuitenkin näkyä sekä EU:n talousarviossa että jäsenvaltioiden talousarvioissa. Tämän lisäksi EU:n olisi asetettava tavoitteekseen entistä parempi energiatehokkuus ja pienempi energiariippuvuus perinteisistä energiantoimittajista voidakseen vauhdittaa EU:n kilpailukykyä ja luoda työpaikkoja.

(Istunto keskeytettiin klo 11.55, ja sitä jatkettiin klo 12.05.)

Puhetta johti
puhemies Jerzy BUZEK

5. Juhlaistunto – Mali

  Puhemies. – (PL) Arvoisa presidentti, arvoisa Lobo Touré, teidän korkeutenne, arvoisa komission jäsen, arvoisa ministeri, hyvät parlamentin jäsenet, minulla on tänään ilo esitellä teille hänen korkeutensa Malin tasavallan presidentti Amadou Toumiani Touré ja hänen puolisonsa. Presidentti Touré on vieraillut Euroopan parlamentissa aiemminkin, mutta tänään hän pitää täällä ensimmäistä kertaa puheen. Hän vieraili Euroopan parlamentissa edellisen kerran puolitoista vuotta sitten, vuoden 2009 huhtikuussa.

Hänen tämänpäiväinen puheensa on erityisen tärkeä, sillä New Yorkissa pidetään kahden viikon kuluttua YK:n huippukokous. Huippukokouksen tarkoituksena on tarkastella vuosituhannen kehitystavoitteita. Myös viime vuosien ja kuukausien terroristi-iskut ovat mielessämme. Me tiedämme, että Malin tasavallalla on terrorismin torjunnassa erityisen merkittävä asema. Me tiedämme myös, että Malin tasavalta on maa, jossa demokratisointiprosessi on edennyt erityisen onnistuneesti. Mali on malliesimerkki demokratian hedelmällisestä edistämisestä. Haluan painottaa tätä vielä kerran. 1990-luvun alkuvuosien tapahtumat olivat presidentti Tourén johtajuuden ansiota. Maahan perustettiin 23 vuoden sotilasdiktatuurin jälkeen demokraattinen järjestelmä ja vapaa markkinatalous. Me tiedämme hyvin, että paljon on vielä tekemättä. Meillä kaikilla on vielä oppimista ja me kaikki elämme muutosten aikoja. Me ymmärrämme myös, että uudistusten toteuttaminen on jatkuva prosessi. Tämä on totta Euroopan unionissa ja näin on oltava myös Malin tasavallassa. Näin ollen me olemme varmoja, että sanat, jotka osoitatte meille tänään, ovat merkittäviä paitsi Afrikan tapahtumien näkökulmasta ja sen kannalta, miten Mali voi edustaa koko Afrikan mannerta tiellä kohti demokratiaa ja vapaita markkinoita, mutta myös meidän eurooppalaisten kannalta. Me haluamme olla ensimmäisinä tukemassa maita, jotka tarvitsevat tukea. Me haluamme olla ensimmäisinä tukemassa myös maita, jotka puolustavat demokratiaa, ihmisoikeuksia ja perusarvoja, sillä me Euroopassa uskomme näihin asioihin vakaasti. Olen vakuuttunut, että Euroopan kansalaisten pyrkimykset ja Malin tasavallan kansalaisten pyrkimykset ovat hyvin samankaltaisia. Arvoisa presidentti, olkaa hyvä.

  Amadou Toumani Touré, Malin tasavallan presidentti. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtaja Barroso, arvoisa unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, arvoisa kehitysyhteistyöstä vastaava komission jäsen, hyvät Euroopan parlamentin jäsenet, hyvät Malin parlamentin jäsenet, haluan aluksi onnitella teitä, puhemies Buzek, nimityksestänne Euroopan parlamentin puhemieheksi. Haluan vilpittömästi kiittää poliittisten ryhmien puheenjohtajia ja kaikkia Euroopan parlamentin jäseniä siitä, että he ovat kutsuneet minut tänne puhumaan eräistä maatani ja koko Afrikkaa koskettavista haasteista ja erityisesti niistä käytännön toimista, joihin maassani on ryhdytty toimivien ratkaisujen löytämiseksi.

Hyvät kuulijat, Malin pinta-ala on 1 240 000 km2. Mali sijaitsee Länsi-Afrikan sydämessä ja sillä on 7 000 km yhteistä rajaa seitsemän muun maan kanssa. Malilla on ikivanha sivilisaatio sekä rikas ja monipuolinen kulttuuriperintö. Sen pitkästä historiasta kertovat lukuisat tapahtumat, maamerkit ja symbolit.

Yksi niistä on Kurukan Fugan peruskirja. Kurukan Fugan peruskirja hyväksyttiin 776 vuotta sitten, vuonna 1236, kun Sundiata Keita perusti Malin valtakunnan. Kurukan Fugan peruskirjalla oli kaikki perustuslain ominaispiirteet. Siinä säädettiin valtajärjestelyistä, rajoituksista ja velvoitteista, ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien turvaamisesta, ammatillisen toiminnan suojaamisesta sekä ihmisten ja heidän omaisuutensa suojelemisesta.

Yhdessä sen artikloista säädetään, että ihmisyksilö on pyhä ja loukkaamaton. Kurukan Fugan peruskirjassa asetettiin siis jo joitain satoja vuosia sitten sääntö, josta on tullut yksi nykyaikaisten demokraattisten instituutioiden perusperiaatteista. Tämä tosiasia on tärkeää muistuttaa mieliin Euroopan parlamentissa, joka on keskeinen demokraattisen keskustelun foorumi.

Malin historiaan kuuluu myös Timbuktu: salaperäinen kaupunki, 333 pyhimyksen kaupunki. Timbuktussa asui jo 1500-luvulla 25 000 opiskelijaa, jotka olivat tulleet monista eri maista kuulemaan oppineita vanhan Sankoren moskeijan ja sen yliopiston varjossa.

Mahmud Kati, Tarikh al-fattash -teoksen kirjoittaja, kuvaa silloista Timbuktua seuraavasti: "Timbuktua arvostettiin sen instituutioiden vakauden, poliittisten vapauksien, ihmisten ja omaisuuden turvallisen aseman, köyhille ja ulkomaalaisille osoitetun armon ja myötätunnon sekä opiskelijoille ja oppineille osoitetun huomaavaisuuden ja heille tarjotun avun vuoksi."

Vuonna 2006 Timbuktu julistettiin islamilaisen kulttuurin pääkaupungiksi.

Malissa sijaitsee myös Dogonin alue, joka on tunnettu kautta maailman poikkeuksellisen luontonsa ja kulttuurinsa rikkauden ansiosta ja joka onkin Malin tärkein matkailukohde.

Malin historia kertoo myös sen ikivanhoista suhteista Eurooppaan. Keisari Mansa Musa, joka tunnetaan paremmin nimellä Kanku Musa, loi diplomaattiset suhteet Portugaliin 1300-luvulla.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan esittää teille, Euroopan vaaleilla valituille edustajille, Malin kansan vilpittömät kiitokset Euroopan unionin ja Malin välisestä laadukkaasta ja säännöllisestä yhteistyöstä.

Euroopan unioni on Malin tärkein kehityskumppani. Mali on Euroopan kehitysrahaston toiseksi suurin tuen saaja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Haluan kiittää teitä erityisesti erinomaisesta tavasta, jolla yhteistyötämme toteutetaan käytännössä.

Esimerkiksi yhdeksäs EKR on allokoitu täysimääräisesti ja kymmenennen EKR:n täytäntöönpano, joka alkoi lähes kaksi vuotta sitten, jatkuu hyvin vahvalla pohjalla.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, yhteistyömme tulokset vaikuttavat suoraan malilaisten elämänlaatuun ja ne myös vahvistavat demokraattisen järjestelmämme perusteita.

Malin demokratisointiprosessi, joka käynnistettiin 26. maaliskuuta 1991 tapahtuneeseen vallankaappauksen johtaneiden tapahtumien jälkeen, on käynyt läpi joitain keskeisiä virstanpylväitä. Näihin kuuluu muun muassa 26. maaliskuuta 1991 ja 8. kesäkuuta 1992 välisenä aikana tapahtunut demokraattinen siirtymä, joka toteutettiin määräajassa ja tehtyjä sitoumuksia kunnioittaen.

14 kuukautta kestäneen siirtymäajan jälkeen järjestettiin vapaat ja demokraattiset vaalit vuonna 1992. Aloitin oman presidenttikauteni kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 2002. Vaalit, joissa tulin valituksi, olivat Malin ensimmäinen rauhanomainen ja demokraattinen vallanvaihdos.

Hyvät kuulijat, ehdotin valintani jälkeen Malin poliittiselle yhteisölle yhteisymmärrykseen eräänlaista perustuvaa johtajuutta, joka perustuu pääasiassa seuraavaan periaatteeseen: hallitkaamme yhdessä kunnioittaen välillämme olevia eroavaisuuksia.

Malin tapauksesta tekee ainutlaatuisen se, että ei ollut seurausta vaalien jälkeisestä kriisistä. Poliittiset ja yhteiskunnalliset tahot sekä kansalaisjärjestöt pyrkivät tietoisesti ja omaehtoisesti yhdistämään voimansa kehittääkseen Malia eteenpäin.

Katson, että vallan tulee olla yhdessäpitävä eikä erottava tekijä ja että perusvapauksia tulee kunnioittaa.

On syytä huomata, että saavuttamamme – ja ehdottamani – poliittinen yhteisymmärrys ei tarkoita yksimielisyyttä. Yhteisymmärryksessä on pikemminkin kyse kompromisseista.

Malin poliittinen yhteisymmärrys on yritys rakentaa Afrikassa tätä uutta ja jatkuvasti kehittyvää poliittista järjestelmää: laajoja hallituskoalitioita.

Malin tapauksessa on yhdistetty kaikki poliittiset ryhmät riippumattoman vaaleilla valitun presidentin vision ympärille.

Poliittinen yhteisymmärrys on luonut aiempaa vahvempaa perustaa sovinnonteolle toisaalta keskeisten poliittisten toimijoiden ja tasavallan instituutioiden kesken ja toisaalta poliitikkojen itsensä kesken.

Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, tässä samassa yhteisymmärryksen hengessä me olemme käynnistäneet pyrkimykset Malissa 20 vuoden ajan harjoitetun demokratian lujittamiseksi.

Demokratian lujittamisesta vastaava asiantuntijakomitea on järjestänyt tapaamisia poliittisten vaikuttajien, kansalaisyhteiskunnan, uskonnollisten ryhmien, ammattiliittojen ja perinteisten instituutioiden kanssa.

Näiden kuulemisten tuloksena esitettyjen uudistusten pääasiallisina tavoitteina on korjata instituutioiden käytännöissä ilmenneitä puutteita ja heikkouksia, lisätä kansalaisten äänestysaktiivisuutta ja vähentää vaalien kustannuksia, vahvistaa poliittisten puolueiden toimintakykyä sekä määritellä opposition ja opposition johtajan asema. Uudistuksista järjestetään perustuslaillinen kansanäänestys tietenkin sen jälkeen, kun Malin kansalliskokous on hyväksynyt ne.

Haluan käyttää tämän tilaisuuden hyväkseni ja onnitella Euroopan parlamentin kuullen Malin parlamentin jäseniä, joihin minulla on erinomaiset suhteet, niin enemmistön kuin oppositionkin jäseniin. Haluan kiittää sydämellisesti niitä parlamentin jäseniä, jotka ovat tulleet mukanani tänne Strasbourgiin.

(Suosionosoituksia.)

Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, alueellinen hajauttaminen tulee aina olemaan keskeinen osa Malin poliittista ja institutionaalista kehitystä. On syytä huomata, että suuret valtakuntamme, joita meillä on ollut useita 900-luvulta lähtien, olivat kaikki hajautettuja. Alueellinen hajaantuneisuus on Malissa siis todellisuutta.

Malin kehittämän ja toteuttaman hajauttamisen muodot perustuvat seuraaviin tekijöihin: Ensimmäinen tekijä on luja poliittinen tahto, joka tukee näkemystä siitä, että hajauttaminen ei voi onnistua ilman dekonsentraatiota. Se ei voi onnistua, jos me emme laadi ja toteuta huomattavia uudistuksia, joilla pyritään kehittämään talouden ja yhteiskunnan hallintaa erityisesti paikallistasolla. Se ei voi onnistua ilman Euroopan unionin jatkuvaa taloudellista ja ennen kaikkea teknistä tukea.

Sekä hallinnollisia uudistuksia tukeva hanke (PARAD) että instituutioiden kehittämisohjelma (PDI) ovat saaneet EU:n tukea. Niiden avulla kehitetään valtion organisaatiota ja uudistetaan valtionhallintoa kohentamalla sen toimintakykyä.

Mali koostuu 703 kaupungista ja maaseutukunnasta, 49:stä usean kunnan muodostamasta alueesta, kahdeksasta läänistä ja yhdestä piirikunnasta, joita hallitsevat kunnanvaltuustot, alueelliset valtuustot ja lääninvaltuustot. Paikallisyhteisöjen neuvosto takaa, että hajautetut elimet ovat edustettuina myös kansallisesti. Hajauttamisen lisäämiseen tähtäävien poliittisten uudistusten yhteydessä on ehdotettu senaatin perustamista.

Paikallistason kehitystä tuetaan omaperäisen rahoitusvälineen, kansallisen paikallisyhteisöjen investointielimen (ANICT), kautta. Välineen avulla on voitu toteuttaa lukuisia paikallisyhteisöjen toimia ja ennen kaikkea tarjota yhteisöille perussosiaalipalveluja.

Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, halusin käsitellä teidän edessänne myös siirtolaisuutta. Siirtolaisuus koskee meitä kaikkia, sillä se on meistä jokaiselle ja kunkin kotivaltiolle monitahoinen kysymys; siihen liittyy sekä väestötieteellisiä että taloudellisia tekijöitä, sosiaalisia ja humanitaarisia näkökohtia sekä myös identiteettiä ja turvallisuutta koskevia ongelmia.

Meidän tehtävänämme on nyt etsiä alueita, joilla meillä on yhteisiä etuja ja kannustimia ja joiden avulla voimme taata, että siirtolaisuus tukee niin Euroopan kuin Afrikankin yleistä kasvua ja hyvinvointia. Tähän haasteeseen meidän on vastattava.

Afrikassa suurin siirtolaisuuden aiheuttama ongelma on aivovuoto, sillä ammattitaitoisesta työvoimasta on puutetta monilla aloilla, kuten opetuksessa ja erityisesti terveydenhoitoalalla. Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön mukaan 40 prosentissa Afrikan valtioista vähintään 35 prosenttia yliopistotutkinnon suorittaneista on muuttanut ulkomaille.

On kuitenkin syytä huomata, että afrikkalaiset siirtolaiset liikkuvat ensisijaisesti vain Afrikan sisällä. Afrikkalaisia on arvioiden mukaan noin miljardi, kun Euroopassa elää vain 2 miljoonaa Saharan eteläpuolisesta Afrikasta kotoisin olevaa henkilöä.

Nuoret afrikkalaiset, naiset ja tytöt, pyrkivät ylittämään autiomaita ja meriä päästäkseen lopulta Euroopan lintukotoon; he asettuvat alttiiksi lukuisille vaaroille ja antautuvat suoraan sanoen häikäilemättömien salakuljettajien käsiin. Heidän tragediansa on tuoreena mielessämme. Kuinka moni heistä on menehtynyt janoon? Kuinka moni heistä on vajonnut meren pohjaan ja kadonnut?

Mitkään tilastot eivät voi kuvata tätä todellisuutta.

(Suosionosoituksia.)

Otan esimerkiksi oman maani, jossa on korkea maahanmuutto- ja maastamuuttoaste. Maailmassa on kaikkiaan 4 miljoonaa malilaista. Heistä 3,5 miljoonaa elää Afrikan mantereella ja noin 200 000 kaikkialla Euroopassa ja muualla maailmassa.

Talouden kannalta tarkasteltuna ulkomailla asuvien malilaisten tulonsiirrot ovat Afrikan kehityspankin vuonna 2005 tekemän tutkimuksen mukaan vuosittain 456 miljoonaa euroa, toisin sanoen 11 prosenttia BKT:stä. Samojen lähteiden mukaan nämä tulonsiirrot vastaavat 85:ttä prosenttia Malin vuosittain vastaanottamasta virallisesta kehitysavusta.

Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, haluan tässä yhteydessä kehua Euroopan unionin ja Malin siirtolaisuuskysymyksissä käymää poliittista vuoropuhelua.

Yhteinen kehitys on todellinen valtti. Se antaa monille kumppaneillemme mahdollisuuden rahoittaa nuorille suunnattuja eri alojen ammatillisia koulutusohjelmia ja tukea paikallisia yrittäjyysaloitteita unohtamatta ohjelmia, jotka edistävät palaavien siirtolaisten sijoittumista työmarkkinoille.

Euroopan unionin ja Länsi-Afrikan siirtolaisuutta koskeva poliittinen vuoropuhelu on auttanut meitä käynnistämään kokeiluhankkeen, jonka yhteydessä Bamakoon on perustettu siirtolaisuutta koskevaan tiedotukseen ja siirtolaisuuden hallintaan erikoistunut keskus (CIGEM). Keskuksen tehtävänä on lisätä tietoa siirtolaisuuden kehittymisestä, majoittaa, neuvoa, ohjata ja tukea mahdollisia ja palaavia siirtolaisia, tarjota tietoa siirtolaisuuden oikeudellisista edellytyksistä, lisätä kansalaisten tietoisuutta laittoman siirtolaisuuden torjunnasta sekä kehittää ulkomailla asuvien malilaisten inhimillisiä, taloudellisia ja teknisiä resursseja.

Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, turvallisuuskysymykset ovat merkittävällä sijalla suhteissamme Euroopan unioniin. Siksi minun on syytä puhua teille Sahelin ja Saharan vyöhykkeestä, josta on tullut yhteinen uhka myös Euroopalle.

Sahelin vyöhykkeen pinta-ala on 8 miljoonaa neliökilometriä, toisin sanoen se kattaa neljäsosan koko Afrikan mantereesta. Se ulottuu Mauritaniasta Malin, Burkina Fason, Nigerin, Algerian, Libyan ja Tšadin kautta Sudaniin. Sahelin väestöntiheys on miltei nolla henkeä neliökilometriä kohti. Sen maasto on äärimmäisen vaikeakulkuista, sen vuoristojonot ovat satojen kilometrien pituisia ja sen hiekkadyynit kattavat satoja tuhansia neliökilometrejä. Sahel on vihamielinen alue, jolla on poikkeuksellisen ankara ilmasto.

Joulukuussa lämpötilat voivat laskea yhteen asteeseen ja helmikuusta eteenpäin ne kohoavat varjossakin 50 asteeseen.

Alueen ainoa elinkeino on yhä karjan tehokasvatus ympäristössä, joka on äärimmäisen vaativa. Esimerkiksi tämän vuoden kuivuuden vuoksi menetimme 50 prosenttia Sahelin ja Saharan vyöhykkeellä olevasta karjastamme.

Paikallinen väestö elää hyvin epävarmoissa olosuhteissa, eikä nuorilla ole muuta vaihtoehtoa kuin liittyä sotilaiksi kaikenlaisiin rikollisryhmittymiin. Nuoret ovat ensisijainen huolenaiheemme.

Mali sijaitsee Sahelin ja Saharan vyöhykkeen läntisessä keskiosassa. Vyöhyke kattaa 650 000 neliökilometriä eli 70 prosenttia Malin kokonaispinta-alasta.

Mali on kauttakulkualue, ja haluan sanoa teille tämän hyvin painokkaasti: myös Mali on muualta tulevien sekä muihin maihin ja muille mantereille suuntautuvien, rajat ylittävien uhkien panttivanki ja uhri. Näitä uhkia ovat pääasiassa savukkeiden salakuljetus, Eurooppaan pyrkivien laittomien siirtolaisten salakuljettajat, huumeiden tuonti Etelä-Amerikasta ja Maghreb-maista tulevat salafistiryhmät.

Nämä ryhmät ottavat panttivankeja ja surmaavat ihmisiä, mutta niiden tärkein tuntomerkki on niiden liikkuvuus: ne liikkuvat maiden välisillä raja-alueilla.

Mikään edellä mainitsemistani uhkista ei ole peräisin Malista; mikään niistä ei ole suunnattu suoraan Maliin. Mali on maallistunut maa, jossa on luonnollisesti suuri muslimienemmistö. Islamia on harjoitettu maassamme 800-luvulta lähtien. Me olemme aina harjoittaneet islamia rauhanomaisesti ja ennen kaikkea kunnioittaen muita ihmisiä.

Tämän vuoksi me emme voi ymmärtää Sahelin ja Saharan vyöhykkeellä saarnattua fundamentalistista islamilaista ideologiaa.

(Suosionosoituksia.)

Fundamentalismin vaikutus uskonnon harjoittamiseen on vielä toistaiseksi vähäinen, mutta on syytä kysyä, kuinka pitkään se tulee pysymään sellaisena. Tähän kysymykseen meidän on löydettävä vastaus.

Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, Sahelin ja Saharan alueen maat, joihin Mali kuuluu, ovat jo pitkään pyrkineet sekä inhimillisin, materiaalisin että taloudellisin keinoin kitkemään alueen turvallisuusuhkia, joiden ylikansallinen luonne on kasvamassa huolestuttaviin mittasuhteisiin, tämä on syytä sanoa suoraan ja tunnustaa. Uhka on kasvanut niin suureksi, että Mali on katsonut tarpeelliseksi laatia ja hyväksyä kansallisen politiikan, jonka tarkoituksena on torjua turvattomuutta ja terrorismia Sahelin ja Saharan vyöhykkeellä.

Politiikan keskeisinä tavoitteina on ensinnäkin tukea väestöä, jotta kansalaiset ottavat turvallisuuspolitiikan omakseen, sekä auttaa heikommassa asemassa olevia väestön osia vastaamalla heidän perustarpeisiinsa ja ennen kaikkea tarjoamalla heille pitkäaikaisesti mahdollisuus käyttää perussosiaalipalveluita. Lisäksi politiikan yhteydessä pyritään hyväksymään uusia toimenpiteitä turvallisuuspolitiikan täytäntöönpanemiseksi, kehittämään pienaseiden ja kevyiden aseiden riisuntaohjelmia osana aseiden yleistymisen torjuntaa sekä luomaan alueiden sisäistä yhteistyötä toimien toteuttamiseksi paikallistasolla.

Kiinnittääkseen huomiota turvallisuuskysymysten merkittävyyteen Mali on perustanut keskuksen, joka tutkii terrorismin ja muiden uhkien torjuntaa ja laatii sitä koskevia ehdotuksia sekä raportoi työstään tasavallan presidentille. Tämä aloite on saanut tukea Euroopan unionilta, jota haluamme onnitella ja kiittää, ja joiltain EU:n jäsenvaltioilta.

Me olemme lisäksi perustaneet huumeiden salakuljetuksen ehkäisemiseen erikoistuneen kansallisen viranomaisen ja vahvistaneet oikeudellisia välineitämme.

Hyvät kuulijat, Mali on käynnistänyt turvattomuuden ja terrorismin vastaisen ohjelman strategisten tavoitteiden mukaisesti hätäohjelman nimeltään PIRIN, jolla pyritään vähentämään turvattomuutta ja torjumaan terrorismia Malin pohjoisosissa vuosina 2010–2012.

PIRIN-ohjelman päätavoitteena on vähentää merkittävästi Malin pohjoisosia vaivaavan turvattomuuden aiheuttajia tai jopa poistaa ne kokonaan toteuttamalla vaikuttavia toimenpiteitä turvallisuuden ja ennen kaikkea yhteisöjen kehittymisen edistämiseksi.

Laadittava strategia perustuu ensinnäkin valtion hallinnon järjestämään vastuulliseen ja etenkin järkevään miehitykseen, ehkäiseviä toimenpiteitä ja interventioita toteuttavien joukkojen liikkuvuuden lisäämiseen, verkoston kehittämiseen kohdealueella infrastruktuurin tarjoamiseksi asevoimille ja turvallisuusjoukoille sekä yhteiskunnan mobilisoimiseen uskonlahkojen ja rikollisten ryhmittymien vaikutusvallan nujertamiseksi.

Mitä tulee hätäohjelman rahoitukseen, Malin tasavallan hallitus ja paikallisviranomaiset kattavat henkilöstöstä ja operaatioista sekä hallinnollisista, sosiaalisista ja yhteisöjen välineistä aiheutuvat kulut.

Hanketta hallinnoi työryhmän tavoin toimiva tilapäinen elin, joka voi vastaanottaa alakohtaista talousarviotukea ja koordinoida useiden osapuolien ja ministeriöiden toimia.

Hyvät kuulijat, Sahelin ja Saharan vyöhykkeen ongelmien hallinta edellyttää erityisesti tarkkanäköistä ja puolueetonta tarkastelua yhteisen vision puitteissa. Tästä syystä ehdotin vuonna 2006 konferenssin järjestämistä Sahelin ja Saharan vyöhykkeen kehittämisestä ja rauhan edistämisestä alueella.

Meidän jokaisen on nyt kannettava osamme vastuusta. Samat ongelmat koskettavat kaikkia Sahelin ja Saharan vyöhykkeen maita, ja yksikään maa ei voi yksin torjua meitä kohtaavia uhkia.

Alueiden välinen yhteistyö rajat ylittävien ongelmien ratkaisemisessa on kuitenkin erittäin puutteellista.

Lisäksi on tärkeää huomata, että terrorismin torjunnassa ei ole kyse vain turvallisuudesta. Me olemme nähneet turvallisuuskeskeisen lähestymistavan rajat.

Terrorismin torjunnassa on ennen kaikkea kyse siitä, että vaaleilla valitut edustajat, paikallisviranomaiset ja väestö sitoutuvat ja omistautuvat asialle. Terrorismin torjunnan kivijalka on alueellinen kehitys; meidän on tarjottava pohjoisen yhteisöille ja erityisesti niiden nuorille vaihtoehtoja.

Kouluttamalla ihmisiä me voimme parantaa operationaalisia, logistisia ja tiedonkeruukykyjämme; rikollisverkostojen vastainen taistelu on kuitenkin pääasiassa Sahelin ja Saharan vyöhykkeellä sijaitsevien maiden velvollisuus.

Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, korostin hetki sitten, että Sahelin ja Saharan vyöhykkeen karujen alueiden asukkaille on tarjottava parempi tulevaisuus. Haluan lisätä, että kaikki maanmiehemme allekirjoittavat tämän pyrkimyksen kohti sosiaalista kehitystä ja hyvinvointia.

Tästä syystä kehitysyhteistyön kysymyksiin ja erityisesti vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen on puututtava kaikkein korkeimmalla tasolla.

Mali on toteuttanut useita aloitteita nopeuttaakseen ohjelmaansa. Näihin kuuluu muun muassa "Vuosituhannen kylät" -aloite, jolla tuetaan 166:tta maaseutukuntaa, jotka kärsivät erityisen pahoista turvallisuusongelmista, sekä terveydenhoitoalan aloite nimeltä COMPACT.

Me tiedämme, että kaikkia tavoitteita ei saavuteta, mutta sekä Malissa että koko Afrikassa on saatu aikaan merkittävää edistystä koulutuksen tarjoamisessa, AIDSin sairastuvuusasteen vähentämisessä ja ennen kaikkea juomaveden saannin takaamisessa.

Meillä odotamme paljon New Yorkissa muutaman päivän kuluttua pidettävältä huippukokoukselta, jonka tavoitteena on nopeuttaa vuosituhannen kehitystavoitteiden täytäntöönpanoa. Pidämme ratkaisevan tärkeänä, että toimet kohdistetaan muita heikommin kehittyviin maihin ja alueisiin, kuten Euroopan unionin kevätpaketissa korostetaan.

Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtaja Barroso, arvoisa unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, arvoisa kehitysyhteistyöstä vastaava komission jäsen, hyvät Euroopan parlamentin jäsenet, hyvät Malin parlamentin jäsenet, Mali juhlii kahden viikon päästä 50-vuotista itsenäisyyttään. Haluan muistuttaa, että ensimmäinen maa, joka tunnusti Malin kaksi päivää sen itsenäistymisen jälkeen, tarkkaan ottaen 24. syyskuuta 1960, oli Saksan liittotasavalta. Mali on kiitollinen Euroopan unionille sen merkittävästä panoksesta sen kehittämiseen.

Meille on kunnia saada osallistua tähän Euroopan parlamentin täysistuntoon. Tämä arvokas tilaisuus luo minuun toivoa siitä, että meillä on tahtoa ja kykyä viedä yhteistyötämme vieläkin pidemmälle luottamuksen ja ennen kaikkea ystävyyden hengessä.

Hyvät kuulijat, haluan kiittää teitä sydämellisesti huomiostanne.

  Puhemies. - (EN) Arvoisa presidentti, kiitos. Te totesitte olevanne tyytyväinen Euroopan unionin ja Malin väliseen poliittiseen vuoropuheluun. Me yhdymme sanoihinne: myös me pidämme poliittista vuoropuhelua tärkeänä. Te puhuitte maassanne toteutettavista uudistuksista. Uudistuksia tarvitaan kaikkialla, myös meillä Euroopan unionissa. Te viittasitte poliittisen kompromissin luomiseen paremman tulevaisuuden tarjoamiseksi Afrikalle. Me kannatamme tätä, sillä pyrimme samaan myös täällä Euroopan unionissa. Me olemme pyrkineet siihen viimeiset 60 vuotta. Te olette todellinen demokraattisen Afrikan edustaja. Kiitän teitä puheestanne ja siitä, että pääsitte paikalle tähän täysistuntoon.

(Suosionosoituksia.)

Puhetta johti
varapuhemies Gianni PITTELLA

6. Äänestykset

  Puhemies. – (IT) Esityslistalla ovat seuraavana äänestykset.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja.)

6.1. Työntekijöiden vapaa liikkuvuus unionin alueella (kodifioitu toisinto) (A7-0222/2010, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg) (äänestys)

6.2. Eurokolikoiden aitouden tarkistaminen ja kiertoon kelpaamattomien eurokolikoiden käsittely (A7-0212/2010, Slavi Binev) (äänestys)

6.3. Makrotaloudellisen rahoitusavun myöntäminen Moldovan tasavallalle (A7-0242/2010, Iuliu Winkler) (äänestys)

6.4. Yhteisen tullitariffin autonomisten tullien tilapäinen suspensio eräiden teollisuustuotteiden tuonnissa Madeiralle ja Azoreille (A7-0232/2010, Danuta Maria Hübner) (äänestys)

6.5. Lisätalousarvioesitys nro 2/2010 osa 1: BEREC (sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelin) (A7-0240/2010, László Surján) (äänestys)

6.6. Viktor Uspaskichin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö (A7-0244/2010, Bernhard Rapkay) (äänestys)

– Ennen äänestystä:

  Viktor Uspaskich (ALDE). – (LT) Hyvät parlamentin jäsenet, olen joutunut poliittisen hyökkäyksen kohteeksi. Esittelijä valehtelee väittäessään, että en toimittanut todisteita. Oikeudellisten asioiden valiokunta esti minua kommentoimasta tätä mietintöä valiokunnan kokouksessa. Minut on virallisesti tunnustettu poliittisen vainon kohteeksi, virallisesti Euroopan yleissopimuksen nojalla.

Tapauksen käsittelyä ei käynnistänyt poliisi, vaan korruptoitunut ja politisoitunut valtion turvallisuusministeriö. Ministeriö yritti kaapata minut laittomasti yöllä vaalien aikana, tuomioistuin esti minua tapaamasta äänestäjiä, mutta minun sallittiin matkustaa Thaimaahan ja Indonesiaan vaalien aikana. Esittelijä pyytää teitä rikkomaan kuutta aiempaa Euroopan parlamentin päätöstä. Euroopan parlamentti ei ole koskaan aiemmin pidättänyt poliittisen johtajan koskemattomuutta vastaavassa tapauksessa.

En sanonut tätä valiokunnan kokouksessa. Minun ei sallittu kommentoida tätä päätöstä lainkaan valiokunnan kokouksessa. On kuin olisin sokea. Päätös tehtiin ilman minua aivan kuin Stalinin kaudella.

6.7. EU:n ja Japanin välinen sopimus keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa (A7-0209/2010, Salvatore Iacolino) (äänestys)

– Ennen äänestystä:

  Salvatore Iacolino , esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, haluan vakuuttaa teille kaikille, että aion puhua lyhyesti.

Koska kyseessä on ensimmäinen Euroopan unionin ja Japanin välinen sopimus, sillä on erityistä symbolista arvoa. Tämä on tärkeä toimenpide, joka muodostaa ratkaisevan käännekohdan toimissamme järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi. Lähes vastakkaisten tarpeiden väliltä on löydetty tasapainopiste, minkä ansiosta tuotetta voidaan tarkastella täysin odotusten mukaisesti.

Tästä syystä se on ilman muuta hyväksyttävä, sillä se on selvästi askel kohti sitä, mitä molemmat osapuolet haluavat: oikeusjärjestelmän uudistamista kahdenvälisten sopimusten täytäntöönpanon kautta.

6.8. Kaupparekistereiden yhteenliittäminen (A7-0218/2010, Kurt Lechner) (äänestys)

6.9. Uuden kestävän talouden työllisyyspotentiaalin kehittäminen (A7-0234/2010, Elisabeth Schroedter) (äänestys)

– Ennen äänestystä:

  Elisabeth Schroedter, esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiinnittää huomionne tämän äänestyksen historialliseen merkitykseen. Me, Euroopan parlamentti, olemme käynnistäneet vihreitä työpaikkoja edistävän aloitteen ja avaamme nyt tietä näille työpaikoille ja luomme uutta ulottuvuutta kestäville työpaikoille ja hyvälle työlle.

Me seuraamme tässä Blue Green Alliance -liiton Yhdysvalloissa näyttämää esimerkkiä. Ympäristön muutokset luovat uusia työpaikkoja ja säilyttävät entisiä. Tätä mietintöä on työstänyt kuusi Euroopan parlamentin valiokuntaa. Haluan kiittää kaikkia esittelijöitä ja varjoesittelijöitä heidän aktiivisesta panoksestaan. Olen iloinen siitä, että puheenjohtajavaltio Belgia on jo ilmoittanut ottavansa parlamentin aloitteen käsittelyyn ja että neuvosto tarkastelee asiaa, jotta se voitaisiin hyväksyä joulukuun huippukokouksessa ja sisällyttää päätelmiin. Tämä on Euroopan parlamentin aloite tulevaisuutta varten.

6.10. ETA–Sveitsi: Sisämarkkinoiden täysimääräisen täytäntöönpanon esteet (A7-0216/2010, Rafał Trzaskowski) (äänestys)

– Ennen äänestystä:

  Rafał Trzaskowski, esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan puheenjohtajaa, Malcolm Harbouria, siitä, että hän otti tämän asian johdon käsiinsä. Haluan kiittää myös kaikkia varjoesittelijöitä esimerkillisestä yhteistyöstä heidän kanssaan.

6.11. EU:n ja Korean vapaakauppasopimuksen kahdenvälinen suojalauseke (A7-0210/2010, Pablo Zalba Bidegain) (äänestys)

– Ennen lainsäädäntöpäätöslauselmasta toimitettua äänestystä:

  Pablo Zalba Bidegain, esittelijä. – (ES) Arvoisa puhemies, vapaakauppasopimus Etelä-Korean kanssa avaa mahdollisuuksia sekä Euroopan että Korean teollisuudelle. Jotta sopimus ei vaikuttaisi Euroopan teollisuuteen haitallisesti, siihen on kuitenkin ehdottoman tärkeää sisällyttää tehokas suojalauseke.

Tämän vuoksi kaikki poliittiset ryhmät päättivät viime viikolla yksimielisesti, että parlamentin on esitettävä täysistunnossa kantansa kansainvälisen kaupan valiokunnan kesäkuussa hyväksymistä tarkistuksista, jotka ovat tärkeitä suojalausekkeen sovellettavuuden ja tehokkuuden kannalta. Tarkistukset hyväksyttiin äänin 27 puolesta ja yksi tyhjä.

Kuten tiedätte, me äänestämme yksinomaan tarkistuksista ja siirrämme työjärjestyksen 57 artiklan mukaisesti lainsäädäntömietintöä koskevan äänestyksen lokakuun toiseen täysistuntoon.

Me päätimme samalla yksimielisesti jättää oven avoimeksi mahdolliselle yhteisymmärryksen saavuttamiselle ensimmäisessä käsittelyssä; olemme vakuuttuneita siitä, että tämä on saavutettavissa. Jotta niin voi käydä, on kuitenkin ehdottoman tärkeää, että kaikkia ryhmät antavat yhdessä selvän viestin yksimielisyydestä ja vahvasta tuesta.

Tästä syystä on tärkeää, että parlamentti kokonaisuutena tukee koko tarkistuspakettia voimakkaasti.

  Andris Piebalgs, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, kuten komission jäsen De Gucht totesi eilen, komissio on tyytyväinen parlamentin hedelmälliseen yhteistyöhön tämän asian valmistelussa. Tänään äänestetään yksinomaan tarkistuksista, eikä koko lakiesityksestä, jotta näkemyksiä voidaan tuoda lähemmäs toisiaan ja jotta yhteisymmärrykseen voidaan mahdollisesti päästä jo ensimmäisessä käsittelyssä. Ensimmäinen kolmikantaneuvottelu käytiin 30. elokuuta, ja seuraava on tarkoitus pitää syyskuun 22. päivän paikkeilla.

Komissio ei halua tässä vaiheessa ottaa asiaan kantaa julkisesti antaakseen kolmikantaneuvotteluille niille kuuluvan aseman. Komissio esittää kantansa, kertoo näkemyksistään ja tekee tarvittaessa sitoumuksia ensimmäisessä käsittelyssä pidettävän äänestyksen yhteydessä.

(Ehdotus hyväksyttiin.)

6.12. Oikeudenmukaiset tulot maanviljelijöille: toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan (A7-0225/2010, José Bové) (äänestys)

– Ennen kohdasta 21 toimitettavaa äänestystä:

  Elisabeth Köstinger (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin pyytää, että kohtaan 21 lisättäisiin muutama sana. Englanninkielinen teksti kuuluisi tällöin seuraavasti:

– (EN) "katsoo, että unionin tasolla on kiellettävä myynti maataloustuotteiden hankintahintaa alhaisemmalla hinnalla".

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

6.13. Euroopan globalisaatiorahaston rahoitus ja toiminta (A7-0236/2010, Miguel Portas) (äänestys)

6.14. Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla (A7-0219/2010, Tadeusz Zwiefka) (äänestys)

6.15. Etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten sosiaalinen integraatio (A7-0221/2010, Antonyia Parvanova) (äänestys)

6.16. Naisten asema ikääntyvässä yhteiskunnassa (A7-0237/2010, Sirpa Pietikäinen) (äänestys)

6.17. Journalismi ja uusi media – julkisen alueen luominen Eurooppaan (A7-0223/2010, Morten Løkkegaard) (äänestys)

  Puhemies. – (IT) Äänestys on päättynyt.

7. Äänestysselitykset

Suulliset äänestysselitykset

Mietintö: Kurt Lechner (A7-0218/2010)

  Monika Flašíková Beňová (S&D). – (SK) Paljon kiitoksia, arvoisa puhemies. Pyysin äänestysselitystä Lechnerin valiokunta-aloitteisesta mietinnöstä, koska mielestäni se on äärimmäisen tärkeä. Oletan, että nyt seuraavat äänestysselitykset Lechnerin mietinnöstä, koska annoitte puheenvuoron minulle. Paljon kiitoksia.

Hyvät parlamentin jäsenet, puhun lyhyesti. Lechnerin valiokunta-aloitteinen mietintö, josta keskustelimme täällä eilen illalla on mielestäni äärimmäisen tärkeä. Mietinnössä ehdotetaan eri jäsenvaltioiden kaupparekistereiden tai vastaavien oikeushenkilöitä ja luonnollisia henkilöitä koskevien rekistereiden yhteenliittämistä. Tarkoituksena on tarjota potentiaalisille kauppakumppaneille, kuluttajille ja luotonantajille luotettava ja toimiva tietolähde toisesta osapuolesta. Tämä lisäisi avoimuutta ja oikeusvarmuutta oikeudellisissa ja kaupallisissa suhteissa.

Sisämarkkinoiden toiminta edellyttää tiettyjen perustietojen saatavuutta jokaisesta rekisteröidystä tahosta; näin ollen se edellyttää kaupparekistereiden yhteenliittämistä. Olen tukenut tätä mietintöä myös siitä syystä, että siinä ehdotetaan Euroopan kaupparekisterijärjestelmän liittämistä niin kutsuttuun sähköisen oikeuden hankkeeseen, mikä parantaa tämän toimenpiteen täytäntöönpanoa.

  Daniel Hannan (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, muistatte varmasti elokuvasta Tohtori Zivago erinomaisen kohtauksen, jossa porvarit ja aristokraatit nauttivat samppanjaa ravintolan lämpimässä, kullanhohtoisessa valossa samaan aikaan, kun kansa mellakoi ulkona pimeässä. Kuunnellessani tämänaamuista keskustelua tuo kohtaus muistui mieleeni, eikä suinkaan ensimmäistä kertaa.

Tuoreen Eurobarometri-tutkimuksen mukaan luottamus EU:hun on alempana kuin koskaan aiemmin. Vähemmistö EU:n kansalaisista pitää Euroopan unionia myönteisenä asiana. Jäsen Verhofstadt, jäsen Daul ja muut puhujat tiesivät kertoa tämän johtuvan siitä, että me emme tee tarpeeksi, sillä he haluavat Euroopan tekevän enemmän. Komission puheenjohtaja tiesi kertoa, että syy on kansallisvaltioissa. No, on kai inhimillistä olla syyttämättä itseään suosionsa laskusta. Olisi kuitenkin ollut mukava kuulla edes jonkinlaisia viittauksia siihen, että tämä kriisi voisi jollain tapaan liittyä euroon, pelastuspaketteihin ja täysin siihen epäoikeudenmukaiseen tapaan, jolla julkisia varoja siirrellään ympäriinsä omavaltaisesti, samaan tapaan, jolla vaalien tulokset on jätetty huomiotta.

Haluan lopuksi lainata Edmund Burken sanoja, jotka kuvaavat varsin osuvasti tämänhetkistä tyytymättömyyttämme: "Puolitusinaa saniaisen alle piiloutunutta heinäsirkkaa saa koko niityn raikumaan itsepintaisella sirityksellään, kun taas tuhatpäinen karja lepää puun varjossa päästämättä ääntäkään. Ei pidä kuitenkaan luulla, että ne, jotka pitävät melua, ovat niityn ainoat asukkaat."

Mietintö: Pablo Zalba Bidegain (A7-0210/2010)

  Zuzana Roithová (PPE). – (CS) Korean kanssa tehtävän sopimuksen Akilleen kantapää on tullimaksujen takaisinmaksu tai maksuista vapauttaminen erityisesti Kiinasta Koreaan tuotujen tuotteiden osalta, sillä sitä on vaikea valvoa ja se todennäköisesti vahingoittaa Euroopan teollisuutta. Tämä avaa markkinat ennennäkemättömällä tavalla lisäksi ilman EU:lle koituvaa vastavuoroista etua. Tästä syystä en kannata tällaisen sopimuksen allekirjoittamista Korean kanssa. Kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnössä yritetään kiinnittää huomiota näihin ongelmiin ja helpottaa suojatoimenpiteiden täytäntöönpanoa. Sopimusta ei pitäisi ratifioida ennen kuin sitä on muutettu tältä osin. Muutoin me sahaamme oksaa, jolla Euroopan teollisuus – eikä ainoastaan autoteollisuus – istuu. Pidän äänestyksen lykkäämistä tervetulleena; se on järkevä päätös.

  Alfredo Antoniozzi (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, haluaisin varmistaa, että jäsenet, jotka haluavat puhua äänestysselitysten aikana kahdesta mietinnöstä, voivat tehdä niin.

Tarkoitan Binevin mietintöä ja Winklerin mietintöä. Aloitimme jälkimmäisistä mietinnöistä, joten halusin varmistaa, että saan puheenvuoron, muutoin…

(Puhemies ilmoitti puhujalle, että työjärjestyksen 170 artiklan 3 kohdan nojalla kahdesta edellä mainitusta mietinnöstä ei ole mahdollista esittää äänestysselityksiä.)

Näistä kahdesta mietinnöstä ei siis esitetä äänestysselityksiä.

Mietintö: José Bové (A7-0225/2010)

  Paolo Bartolozzi (PPE). – (IT) Kiitos, arvoisa puhemies, pyydän anteeksi. Haluan puheenvuorossani painottaa sitä, että eurooppalaisten maanviljelijöiden tulojen kutistuminen, joka jatkuu maatalousteollisuuden voittomarginaalien kasvusta huolimatta, aiheuttaa maataloustyöntekijöiden huolestuttavaa taloudellista marginalisoitumista, joka voi lopulta johtaa maataloustoiminnan lopettamiseen.

Tämä edellyttää siis suunnan muutosta, minkä Euroopan komissio on itse tunnustanut. Tätä korostetaan myös parlamentissa tänä aamuna käsitellyssä ja äänestettävässä mietinnössä, jota tuen. Mietinnössä selostetaan ilmiötä laajasti ja siinä esitetään myös lainsäädäntöehdotuksia.

Meidän on pyrittävä torjumaan kansainvälistä keinottelua hyödykkeillä ja takaamaan toimitusvarmuus. Myös hintojen avoimuutta on lisättävä ei ainoastaan maanviljelijöiden oikeuksien ja ihmisarvon turvaamiseksi, vaan myös neuvotteluvoimien erisuuruisuudesta aiheutuvan räikeän epätasapainon korjaamiseksi ja eri toimijoiden välisten hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen ehkäisemiseksi.

Maataloudesta on rakennettava taloudellisesti ja sosiaalisesti vakaa toimiala, ja sen vaikutusvaltaa eurooppalaisilla ja maailmanlaajuisilla markkinoilla on lisättävä.

  Peter Jahr (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, olemme mielestäni tehneet tänään hyvän päätöksen – hyvän niin maanviljelijöille kuin kuluttajillekin sekä Euroopan koko taloudelle. Tärkeintä tässä valiokunta-aloitteisessa mietinnössä on sen antama poliittinen viesti. Se on viesti lisäarvoketjulle, että myös maanviljelijöillä, ja erityisesti maanviljelijöillä, on oikeus asianmukaiseen korvaukseen työstään. Nykyinen tilanne ei voi jatkua.

Minulla ei ole mitään matalahintaisen ja arvoltaan asianmukaisen ruoan tarjoamista ja ostamista vastaan, mutta pääpainon tulee olla arvon asianmukaisuudessa. Jos elintarvikkeita myydään niiden energia-arvoa alhaisemmalla hinnalla, toisin sanoen, jos elintarvikkeiden lämmön hyödyntäminen toisi enemmän tuloja kuin niiden myynti, niin järjestelmässä on jotain vialla. Tällaisessa tilanteessa kilpailu ei ole reilua. Jos kilpailu ei ole reilua, niin on laadittava poliittisia toimia. Tämä on täsmälleen tänään hyväksytyn ehdotuksen tarkoitus.

  Mairead McGuinness (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, tuin jäsen Bovén mietintöä aiempien puhujien tapaan ja yhdyn kollegani jäsen Jahrin näkemyksiin.

Mietintö ilmaisee hyvin selvästi kaikille, niin politiikan kuin taloudenkin toimijoille, että Euroopan parlamentti on tosissaan. Me kävimme eilen illalla kiivaan keskustelun. Kaikki eivät kannata tämän mietinnön sisältöä kaikilta osin, mutta me olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että maanviljelijöiden painostamisen on loputtava. Maanviljelijät on ajettu äärimmäisen ahtaalle. Osuus, jonka he saavat meidän supermarketeissa maksamastamme lopullisesta hinnasta, kutistuu kutistumistaan. Tästä on tehtävä loppu.

Meidän on tarkasteltava valtaapitävien tahojen roolia. Elintarvikealalle tarvitaan oikeusasiamiestä, ja meidän on tutkittava, miten globaalit markkinat vaikuttavat elintarviketuottajiimme. Meidän on tarkasteltava kilpailulainsäädäntöä. Olen iloinen, että tämä mietintö sai Euroopan parlamentilta ansaitsemansa huomion ja tuen. Se on merkittävä askel kohti viimeaikaisten puheiden muuttamista todellisuudeksi.

  Zuzana Roithová (PPE). – (CS) Tuin mietintöä oikeudenmukaisista tuloista maanviljelijöille ja olen ilahtunut siitä, että Euroopan parlamentin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta on nyt kiinnostunut elintarvikeketjun huonosta toimivuudesta sekä ristiriidasta, joka vallitsee maanviljelijöille maksettavien matalien hintojen ja kuluttajien maksamien korkeiden hintojen välillä. Haluan kuitenkin jälleen painottaa, että 12 uudessa EU:n jäsenvaltiossa toimivat maanviljelijät joutuvat kärsimään syrjinnästä ja epäoikeudenmukaisesta kilpailusta, koska 15 vanhan jäsenvaltion maanviljelijät saavat heitä korkeampaa tukea. Esimerkiksi tšekkiläisten kuluttajien on vaikea löytää tšekkiläisten maanviljelijöiden tuottamaa maitoa, vihanneksia, munia ja muita elintarvikkeita, koska ylikansalliset ketjut tarjoavat mieluummin avokätisemmin tuettuja ja siksi edullisempia elintarvikkeita, jotka ovat peräisin 15 vanhasta jäsenvaltiosta. Tämä tilanne on korjattava mahdollisimman nopeasti.

  Inese Vaidere (PPE). – (LV) Kiitos, arvoisa puhemies. Tämä mietintö, joka käsittelee oikeudenmukaisia tuloja maanviljelijöille, on mielestäni ehdottoman tärkeä erityisesti, koska maatalouden hinnat ja kustannukset ovat nousseet huomattavasti nopeammin kuin korvaukset, joita maanviljelijät saavat tuotannostaan. Tässä tilanteessa voittajia ovat suuret jälleenmyyntiketjut. Haluan muistuttaa, että Euroopan unioni on aina pyrkinyt parantamaan maanviljelijöiden tuloja, mutta on selvää, että maaseudun kehittämistä koskevia tavoitteita on mahdoton saavuttaa. Maatalouteen käytetyt resurssit kasvavat entisestään, mutta mitään ei tapahdu. Monien EU:n jäsenvaltioiden, kuten Latvian, maanviljelijät ovat häviäjiä teollisuuden tuottajiin nähden sekä taloudellisesti vakaampien ja maataloutta avokätisemmin tukevien jäsenvaltioiden maanviljelijöihin nähden. Tämä haittaa myös Euroopan unionin koheesioperiaatteen täytäntöönpanoa. Kannatan erityisesti mietinnössä esitettyä näkemystä siitä, että voitot, jotka toimitusketju ja tukkumyyjät saavat maanviljelijöiden kustannuksella, olisi ilmoitettava selvästi. Kiitos.

  Seán Kelly (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, kannatan tätä mietintöä täysin sydämin. Mietinnön otsikko "oikeudenmukaisista tuloista maanviljelijöille" kertoo kaiken; se tuo esiin, että maanviljelijöiden tulot ovat ja ovat jo pitkään olleet epäoikeudenmukaiset.

Me olemme nyt onneksi ottaneet askeleen oikeaan suuntaan. Tuotto on jaettava oikeudenmukaisesti tuottajien, jalostajien ja myyjien kesken; tällä hetkellä niin ei ole. Tämä mietintö ainakin antaa oikeanlaisen viestin, ja me voimme jatkaa tästä eteenpäin.

Kun tämä toteutuu, toivon, että saamme vahvan ja vakaan yhteisen maatalouspolitiikan, jolla voidaan taata sukutilojen elinvoimaisuus ja elintarvikkeiden saanti pitkälle tulevaisuuteen. Me olemme päässeet tänään hyvään alkuun. Toivon, että tuloksia saadaan aikaan nopeasti.

Mietintö: Miguel Portas (A7-0236/2010)

  Romana Jordan Cizelj (PPE). – (SL) Äänestin Euroopan globalisaatiorahaston rahoitusta ja toimintaa koskevan mietinnön puolesta. Monille eurooppalainen yhteisvastuu on varsin abstrakti käsite. Se on kuitenkin mekanismi, jonka pitäisi olla suoraan hyödyksi yksittäisille Euroopan kansalaisille erityisesti nyt, kun he ovat vaikeassa tilanteessa.

On kuitenkin käynyt ilmi, että rahasto ei toimi asianmukaisesti. Tästä syystä odotan, että komissio suhtautuu vakavasti pyyntöön rahaston toimintaa koskevan väliarvioinnin laatimisesta ja asetuksen tarkistamisesta.

Suhtaudun varauksella rahaston riippumattomuuteen ja tarkemmin sanoen sen keston rajoittamattomuuteen. Mielestäni rahasto on poliittinen vastaus tämänhetkiseen tilanteeseen; tulevaisuudessa Euroopan unionin pitäisi edistää työllisyyttä muilla keinoin. Sen on taattava Euroopan talouden kilpailukyky. Meidän ei pidä luoda mekanismia, joka pelaa sellaisten toimijoiden pussiin, jotka eivät pysty mukautumaan muuttuviin kansainvälisiin olosuhteisiin. Olen antanut ääneni nämä olosuhteet huomioon ottaen.

  Barbara Matera (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, toimin tämän valiokunta-aloitteisen mietinnön varjoesittelijänä Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) puolesta. Haluan ensiksi kiittää esittelijää hänen tekemästään tärkeästä työstä ja erityisesti hänen yhteistyöstään kaikkien poliittisten ryhmien kanssa.

Mielestäni tämä mietintö sisältää joitain merkittäviä, Euroopan globalisaatiorahaston kehittämistä koskevia näkökohtia ennen kaikkea väliarvioinnin suhteen. Nämä täytäntöönpanoa koskevat ehdotukset ovat samansuuntaisia kuin omat havaintoni, joita olen tehnyt tarkastellessani eri tapauksia vuoden 2010 aikana budjettivaliokunnan jäsenenä. Lisäksi ehdotukset tukevat rahaston toiminnan tarpeellista yksinkertaistamista ja nopeuttamista.

Ottaen huomioon, että taloustilanne on Euroopan yrityksille erityisen vaikea ja että yhä useammat jäsenvaltiot ovat pyytäneet tukea, mielestäni mietinnössä oli välttämätöntä korostaa, että rahaston soveltamisalaa on laajennettava vuoteen 2013 mennessä työntekijöihin, jotka ovat menettäneet työpaikkansa talouskriisin seurauksena.

EU:n toimielimiä pyydetään antamaan vahva viesti, joka stimuloi talouden elpymistä, ja Euroopan globalisaatiorahasto on kansalaisillemme tärkeä viesti.

  Inese Vaidere (PPE). – (LV) Kiitos, arvoisa puhemies. Euroopan globalisaatiorahasto perustettiin työttömyyden uhkan vähentämiseksi ja globalisaatiosta kärsivien työntekijöiden uusien työmahdollisuuksien lisäämiseksi. Tämä huomioon ottaen on huolestuttavaa, että globalisaatiorahaston käyttöön vuosittain varatusta 500 miljoonasta eurosta käytetään vain pieni osa ja että peräti yhdeksän maata ei ole jättänyt ainuttakaan hakemusta. Komissio päätti kriisin puhjettua helpottaa ja yksinkertaistaa sekä parantaa rahaston maksujärjestelmää; se oli askel oikeaan suuntaan, nyt meidän on ilman muuta jatkettava samalla tiellä eteenpäin. Tämän työn on kuitenkin jatkuttava. Tämä pätee mielestäni erityisesti uusiin jäsenvaltioihin, joissa on paljon pieniä ja keskisuuria yrityksiä ja joissa yrityskohtaiset irtisanottujen määrät eivät ole suuria, mutta irtisanovien yritysten määrä on suuri. Tätä puolta on kehitettävä edelleen, jotta Euroopan globalisaatiorahastoa voidaan todella käyttää maissa, joiden bruttokansantuote on Euroopan unionin keskiarvon alapuolella. Kiitos.

Mietintö: José Bové (A7-0225/2010)

  Czesław Adam Siekierski (PPE). – (PL) Me olemme tänään hyväksyneet tärkeän mietinnön maanviljelijöiden oikeudenmukaisista tuloista ja Euroopan elintarvikeketjun toiminnan parantamisesta. Elintarvikeketjun tehokas toiminta ei riipu ainoastaan sen reitin pituudesta, jonka maataloustuotteet kulkevat pellolta jalostukseen, sieltä tukkumyyjälle ja vähittäismyyjälle ja lopulta kuluttajan ruokapöytään. Ketjun toimivuuteen vaikuttaa myös sen luonne ja monimutkaisuus. Maataloustuotanto on suurelta osin riippuvainen luonnonoloista ja ilmastollisista olosuhteista, joihin maanviljelijät eivät voi juuri vaikuttaa. Elintarvikkeiden jalostusteollisuus sanelee hinnat maanviljelijöille, ja kauppiaat sanelevat ne sekä jalostajille että kuluttajille. Tästä syystä on tärkeää tarkastella hintoja ja valvoa niiden avoimuutta. Tämä ei tarkoita vapaiden markkinoiden lakien rikkomista, mutta se rajoittaa välikäsien monopoliasemaa. Rahoitusmarkkinoille ollaan parhaillaan perustamassa tarkkailu- ja valvontaviranomaisia. Jotkut toivovat tarkkailun ja valvonnan poistamista maataloustuotteiden markkinoilta. He eivät ole ymmärtäneet, että tuottajat ovat pieniä ja riippumattomia toimijoita, jotka ovat jäämässä kaupallisten intressien jalkoihin ja kärsivät valtavia tappioita.

Mietintö: Tadeusz Zwiefka (A7-0219/2010)

  Bruno Gollnisch (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, jäsen Zwiefkan mietintö kertoo merkittävästä osaamisesta sekä huomattavasta paneutumisesta voimassa olevaan lainsäädäntöön, kansainvälisiin sopimuksiin – Haagin yleissopimus etunenässä – ja oikeuskäytäntöön, jonka jotkin osat ovat joissain tapauksissa suoraan sanoen ristiriitaisia.

Todellisuudessa tämä mietintö ratkaisee ongelman kuitenkin vain osittain. Jos EU:n lainsäädäntö on täysin perusteltua jollain alalla, niin se on sitä vain kahdella alalla. Se ei ole perusteltua aineellisen oikeuden yhdenmukaistamisen alalla, sillä tämä johtaisi lainsäädännön standardoimiseen kaikissa jäsenvaltioissa. Sen sijaan se on perusteltua ensinnäkin toimivaltakiistoja – pääasiassa toimivaltaisen tuomioistuimen määrittämistä – koskevien sääntöjen yhdenmukaistamisessa ja toiseksi lakiristiriitoja – toisin sanoen kussakin tapauksessa sovellettavan lain määrittämistä – koskevien sääntöjen yhdenmukaistamisessa.

Mitä lainsäädäntöä sovelletaan sopimuksiin mukaan lukien tapauksissa, joissa asianosaiset oleskelevat eri paikoissa? Entä omaisuuteen, oli kyse sitten kiinteästä, irtaimesta tai immateriaalisesta omaisuudesta, kuten teollisoikeuksista? Entä sopimuksiin myös tapauksissa, joissa sopimuspuolet oleskelevat eri paikoissa?

Arvoisa puhemies, kaikesta tästä on säädettävä EU:n säännöissä. Niin kauan kun meillä ei ole kansainvälistä yksityisoikeutta koskevia EU:n sääntöjä, me joudumme kärsimään huomattavista ongelmista. Tämä mietintö ratkaisee niistä eksekvatuurimenettelyn suhteen osan menestyksekkäästi.

Mietintö: Antonyia Parvanova (A7-0221/2010)

  Zuzana Roithová (PPE). – (CS) Olen mietinnön esittelijän kanssa yhtä mieltä siitä, että etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvat naiset kärsivät EU:ssa monenlaisesta syrjinnästä ja että on meidän velvollisuutemme pyrkiä parantamaan heidän tilannettaan erityisesti koulutukseen ja työmarkkinoille pääsyn sekä sosiaaliturvan ja terveydenhoitopalveluiden saannin suhteen. Mietinnössä kuitenkin pyydetään lisäksi komissiota keräämään tilastotietoja, jotka on jaoteltu etnisten ryhmien perusteella. Perusoikeuksia ja -vapauksia koskevassa peruskirjassa kuitenkin kielletään nimenomaisesti rodun perusteella jaoteltujen tietojen kerääminen.

Haluaisin tästä syystä esittää kaksi kysymystä: Voiko komissio toteuttaa tällaisen analyysin loukkaamatta kansainvälistä lainsäädäntöä vai onko tarkoituksena tarkistaa peruskirjan kyseistä artiklaa tällaisten analyysien mahdollistamiseksi? Ovatko esittelijä ja Euroopan parlamentti tietoisia tästä ristiriidasta? Äänestin tästä huolimatta mietinnön puolesta.

  Philip Claeys (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, äänestin jäsen Parvanovan etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten sosiaalisesta integraatiosta laatimaa mietintöä vastaan, sillä tämä mietintö on – lähes kaikkien tämän kaltaisten poliittisesti korrektien aloitteiden tavoin – haitallinen. Esimerkiksi on miltei naurettavaa, että esittelijä on kaikin keinoin pyrkinyt välttämään sanan "islam" käyttämistä. Toinen esimerkki on sen tosiasian tunnustaminen, että etnisiin vähemmistöihin kuuluvia naisia syrjivät heidän omaan vähemmistöönsä kuuluvat miehet. Mietinnössä todetaan, että väkivaltaa ei voida perustella tapojen, perinteiden tai uskonnollisten katsomusten pohjalta, mutta siinä ei uskalleta nostaa kissaa pöydälle ja sanoa suoraan, että monia islamin periaatteista ei voida sisällyttää meidän eurooppalaiseen yhteiskuntaamme. Niin kauan kuin me, Euroopan parlamentti, kieltäydymme näkemästä tätä tosiasiaa, niin kauan kaikki toimet islamilaisista maista kotoisin olevien naisten kotouttamiseksi ovat jo alusta pitäen tuomittuja epäonnistumaan.

Mietintö: Sirpa Pietikäinen (A7-0237/2010)

  Jarosław Kalinowski (PPE). – (PL) Ikääntyneet henkilöt tuomitaan liian usein tehottomiksi ja kelvottomiksi työelämään, vaikka EU:n lainsäädäntö kieltää ikään perustuvan syrjinnän. Valtava lisäarvo, jonka heidän monivuotinen kokemuksensa voi tuoda kansalliselle taloudelle, on unohdettu. Tässä tilanteessa naiset, jotka joutuvat kärsimään myös sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä, ovat työmarkkinoilla erityisen vaikeassa asemassa. Lisäksi naiset elävät tilastotietojen mukaan miehiä pidempään. Tämän vuoksi he joutuvat kärsimään miehiä enemmän köyhyydestä ja eläkemaksujen pienuudesta, joka on seurausta siitä, että työssä ollessaan he ovat saaneet pienempää palkkaa kuin vastaavassa asemassa olevat miehet. Kaikki nämä ongelmat korostuvat entisestään maaseudulla. Näin ollen pidän myönteisenä sitä, että asiasta tehdään päätöksiä, jotka muistuttavat meitä ikääntyvien naisten ongelmista ja kannustavat meitä toimimaan nykytilanteen parantamiseksi.

  Mairead McGuinness (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, tuen tätä mietintöä ja haluan erityisesti nostaa esiin kolme sen kohtaa, joita pidän erittäin tärkeinä tilanteessa, jossa ikääntyneitä kiirehditään hoitolaitoksiin sen sijaan, että heistä huolehdittaisiin yhteisössä tai heidän omassa kodissaan. Kohdat 17, 19 ja 25 ovat tässä suhteessa erityisen rohkaisevia. Meidän on taattava, että ikääntyvien ihmisten hoitoon omaksutaan oikeuksiin perustuva lähestymistapa. Meidän on taattava, että ikääntyneet voivat elää itsenäisesti omassa kodissaan ja että heitä tuetaan siinä. Ikääntyvien ihmisten siirtämisestä yksityisen sektorin hoivapalveluiden käyttäjiksi ei saa muodostua rahastuskeinoa.

Haluan ottaa esiin myös kohdan 13, joka koskee työn ja hoitotyön yhteensovittamista. Haluan sanoa Euroopan parlamentille ja monille jäsenvaltioiden parlamenteille – ja myös Euroopan ulkopuolisten valtioiden parlamenteille –, että meidän on tarkasteltava poliittisen työn ja hoitotyön yhteensovittamista. Haluaisin tietää, kuinka monella tämän parlamentin jäsenellä on poliittisen työnsä lisäksi hoitotyö. Ani harvalla.

  Erminia Mazzoni (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, äänestin tämän mietinnön puolesta, sillä se sisältää joitain hyvin tärkeitä periaatteellisia kannanottoja.

Mietinnön mukaan ikääntyminen nähdään usein kielteisenä asiana, vaikka ikääntyneet muodostavat taloudellisen ja sosiaalisen resurssin, jota hyödynnämme kuitenkaan tunnustamatta sen merkitystä. Mietinnössä todetaan talouskriisin seurausten koettelevan erityisesti naisia ja ennen kaikkea ikääntyneitä naisia. Siinä todetaan myös, että ikään perustuvaa syrjintää ei pitäisi olla suhteessa osallistumiseen ja että naisten köyhyysriski ja ennen kaikkea riski saada hyvin pientä eläkettä on miehiä suurempi, vaikka he muodostavat hyvinvoinnin kulmakiven.

Mietinnössä esitetään tärkeä ehdotus, jonka avulla voidaan puhaltaa henkeä kansakuntien Eurooppaan ja sitä kautta kansojen, kaikkien kansojen, Eurooppaan. Ehdotuksessa esitetään lähestymistavan laatimista sellaisten arviointien, tilastotietojen ja tietojen määrittämiseen, jotka perustuvat tiedostettuun ikääntyviä henkilöitä koskevaan sukupuolten väliseen epätasa-arvoon, joka johtuu pääasiallisesti koko eliniän aikana kertyvistä sukupuoleen perustuvista haitoista. Lisäksi mietinnössä katsotaan, että ikäpolitiikassa olisi jatkossa otettava käyttöön kaikkia elämänvaiheita koskeva malli, jossa otetaan huomioon ikääntymisen ja sukupuolen väliset yhteydet.

Mietinnössä vaaditaan kolmea ratkaisevan tärkeää seikkaa: mekanismia, jolla taataan riittävä eläkekertymä myös ajalta, jolloin henkilö toimii hoitajana, sukupuoliulottuvuuden huomioon ottamista eläkejärjestelmiä uudistettaessa ja eläkeikää mukautettaessa sekä korvauksen maksamista hoitotyöstä.

Nämä ovat erittäin tärkeitä näkökohtia, sillä jäsenvaltiot ja muun muassa Italia mukauttavat tällä hetkellä kansallisia eläkejärjestelmiään eurooppalaisten suuntaviivojen mukaisesti. Nämä ovat todellisia eurooppalaisia suuntaviivoja.

  Zuzana Roithová (PPE). – (CS) Äänestin tätä mietintöä vastaan, sillä siinä vaaditaan ikääntyneiden lesbo-, bi- ja transnaisten erityistilanteen huomioon ottamista. Tarkoittaako tämä, että näiden ryhmien pitäisi olla muita ikääntyneitä naisia paremmassa asemassa? Korostin eilisessä keskustelussa eläkeikäisten naisten korkean köyhyysriskin johtuvan siitä, että he huolehtivat perheestään ja kasvattavat lapsia, ja siitä, että heidän elinikäiset tulonsa ovat keskimäärin miesten tuloja alhaisemmat; tähän on saatava muutos. Tämä ei kuitenkaan millään tavalla liity naisten sukupuoliseen suuntautumiseen.

  Seán Kelly (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, kannatan tätä mietintöä täysin sydämin. Olin eilisessä keskustelussa ainoa osallistuja, joka ei käyttänyt puheenvuoroa. Se, että en puhunut, johtui siitä, että koin mietinnön otsikon jollain tapaa harhaanjohtavaksi. Puhe ei ollut naisten asemasta ikääntyvässä yhteiskunnassa, vaan pikemminkin ikääntyneiden naisten kohtelusta ikääntyvässä yhteiskunnassa.

Osa esitetyistä näkökohdista oli kuitenkin täysin perusteltuja, erityisesti huomiot naisten ja miesten eläkemaksujen erisuuruisuudesta, jota ei voida hyväksyä demokraattisessa yhteiskunnassa. On kuitenkin välttämätöntä käydä kiireellisesti syvällisempää keskustelua sekä miesten että naisten asemasta ikääntyvässä yhteiskunnassa. Se on otettava lukuun erityisesti talousarviota laadittaessa. Tätä ei mielestäni ole huomioitu aiemmin. Yhteiskunnan ikääntymisen taloudellisiin vaikutuksiin ei ole vastattu asianmukaisella tavalla. Siihen on puututtava pian, jos suunnitelmien halutaan onnistuvan.

Mietintö: Morten Løkkegaard (A7-0223/2010)

  Clemente Mastella (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, te, minä ja muutama muu ovat yhä paikalla. Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska pidän sitä tärkeänä toisaalta vastuullisessa asemassa olevien päättäjien ja toisaalta äänestäjien välisen suhteen kannalta ja koska kaikki tämä voi toimia edustuksellisen demokratiamme kulmakivenä. Katson, että nämä tekijät ovat keskeinen edellytys kansalaisten täysimääräiselle, tietoiselle ja demokraattiselle osallistumiselle EU:n yhdentymisprosessiin.

Valitettavasti on pakko todeta, että äänestysprosentti jäi myös viime eurovaaleissa alhaiseksi ja että tämä on varsin yleinen ilmiö kaikissa eurooppalaisissa valtioissa – eikä ainoastaan Euroopassa. Se kertoo siitä, miten vähän tietoa kansalaiset saavat eurooppalaisista politiikoista ja kysymyksistä, ja ikävä kyllä myös siitä, miten etäiseksi he kokevat Euroopan parlamentin.

Lissabonin sopimuksessa tarjotaan kansalaisille uusi osallistumiskanava Euroopan unionin päätöksentekomenettelyyn, joten meidän on tärkeää pyrkiä kuromaan kansalaisten ja EU:n välistä kuilua umpeen. Euroopan parlamentin on pyrittävä takaamaan kaiken Euroopan komission julkaiseman julkisen tiedon rajoittamaton ja veloitukseton jakelu.

Haluan vielä lopuksi muistuttaa olevan ehdottoman tärkeää taata, että EU:n toimielimet työskentelevät yhdessä kansalaisten ja toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa parantaakseen viestintäänsä. Lisäksi nämä tavoitteet on toteutettava kannustamalla jäsenvaltioita ottamaan aktiivisemman roolin yhteistä Eurooppaamme koskevan kansalaistiedotuksen toteuttamisessa.

  Morten Løkkegaard (ALDE) . – (DA) Arvoisa puhemies, haluan ensiksi todeta olevani ilahtunut siitä, että olemme tänään hyväksyneet mietinnön EU:n viestinnän kehittämisestä. Myös minä äänestin yhteisen päätöslauselman puolesta Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien), Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmän sekä Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän tavoin, sillä tämä mietintö tarjoaa meille vahvan perustan. Mietintö sisältää yleisesti ottaen kaikki ehdotukset, jotka hyväksyttiin kulttuuriasioiden komitean maaliskuisessa kokouksessa. Haluan kuitenkin sanoa, että tällä välin pöytään on tuotu uusia kompromisseja, jotka halusin tietenkin säilyttää lopulliseen äänestykseen saakka. Se ei ollut mahdollista, sillä vahvat lobbausryhmät heikensivät tiettyjen viime hetkellä mukaan tulleiden osapuolten tekemiä päätöksiä. En kuitenkaan halua takertua siihen sen enempää, vaan olen ilahtunut siitä, että nämä ehdotukset ovat saaneet aikaan hedelmällistä keskustelua ja että me voimme sen ansiosta nyt viedä eteenpäin 46 ehdotusta EU:n viestinnän kehittämiseksi.

  Mairead McGuinness (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, entisenä toimittajana tuin tätä mietintöä erityisen mielelläni. Koska olen toiminut sekä toimittajana että nyt päättäjänä, tunnen asian molemmat puolet; tästä syystä pidän vaarallisena sitä, että tiedottamisen katsotaan tarkoittavan samaa kuin journalismi. Tähän on suhtauduttava hyvin varovaisesti.

Olen tällä hetkellä erityisen huolestunut siitä, että talouskriisin seurauksena valtava määrä toimittajia on joutumassa työttömiksi. Tämä on todellisuutta Irlannissa. Paikalliset sanomalehdet ja radiokanavat vähentävät väkeä ja paine päästä työntekijöistä eroon on tuntuva. Tämän seurauksena journalismin taso kärsii, sillä toimittajilla ei ole aikaa eikä resursseja tehdä taustatutkimusta ja laatia laadukkaita reportaaseja.

Pelkään, että Eurooppa jää tässä tilanteessa takakynteen, sillä vain paikallisista asioista tehdään juttuja eurooppalaisten uutisten kustannuksella, ellei näillä ole erityistä merkitystä jäsenvaltioiden asukkaille. Tämä on meidän, Euroopan parlamentin vaaleilla valittujen jäsenten, haaste – meidän on tehtävä työstämme merkittävää kotivaltioissamme, sillä se on sitä.

  Oldřich Vlasák (ECR). – (CS) Myönteinen seikka tässä mietinnössä on se, että siinä tunnustetaan useaan otteeseen kansallisten parlamenttien aiempaa vahvempi asema ja korostetaan toissijaisuusperiaatteen merkitystä. Se sisältää myös useita ehdotuksia, jotka ovat toki kannatuksen arvoisia, kuten ehdotukset avoimuuden lisäämisestä, tietojen julkistamisesta ja toimittajien akkreditoinnin helpottamisesta. Mietintöön sisältyy kuitenkin myös varsin kiistanalaisia ajatuksia. Mietinnössä ehdotetaan perustamaan kirjeenvaihtajaryhmä, jonka tehtävänä olisi käsitellä EU:n asioita aiempaa opettavaisemmalla tavalla. Siinä kehotetaan myös kaikkia jäsenvaltioita perustamaan EU:n asioihin erikoistunut toimisto, jonka tehtävänä olisi selittää EU:n politiikkojen vaikutuksia. Samalla mietinnössä ehdotetaan Euroopan parlamentin tiedotustoimiston määrärahojen lisäämistä. Mielestäni parempiin tuloksiin voidaan päästä tehostamalla nykyistä toimintaa ja uudistamalla menettelytapoja, eikä kasvattamalla määrärahoja. Äänestin tästä syystä mietintöä vastaan.

  Inese Vaidere (PPE). – (LV) Kiitos, arvoisa puhemies. Pidän mietinnössä erityisen ilahduttavana sitä, että se muistuttaa meitä joukkoviestinten velvollisuudesta tarjota kansalaisille tietoa Euroopan unionin tapahtumista, ja sitä, että siinä kehotetaan sisällyttämään koulujen opetukseen Euroopan unionia koskevia opintoja. Nykytilanteessa, jossa Euroopan unionia koskevaa tietoa on valtavasti, jäsenvaltioissa toimivien Euroopan parlamentin tiedotustoimistojen rooli korostuu. Haluaisin lisäksi korostaa sitä, että toimistojen toimintaa ja niille myönnettyjen Euroopan unionin varojen käytön tehokkuutta on seurattava. Mietinnössä korostetaan Euronews-kanavan merkitystä, mitä pidän myös erityisen myönteisenä. Haluan painottaa, että Euronews-kanavan pitäisi toimia täsmälleen mietinnön tarkoittamalla tavalla; sen pitäisi lähettää ohjelmaa kaikilla Euroopan unionin virallisilla kielillä. Esimerkiksi Latviassa kanavaa voidaan seurata venäjänkielisenä, mutta ei latvian kielellä, joka on maan virallinen kieli. Riippumaton journalismi on erityisen tärkeä asia. Ehdotan, että Euroopan unioni laatii yleislainsäädäntöä, jonka avulla voidaan tunnistaa aidot joukkoviestimet myös niissä jäsenvaltioissa, joissa ei ole poliittista kykyä laatia tällaista kansallista lainsäädäntöä. Kiitos.

  Emma McClarkin (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, journalismia ja uutta mediaa koskevan mietinnön ja päätöslauselman, josta olemme äänestäneet tänään, tarkoituksena oli tarkastella tapoja, joilla uusi media muuttaa journalismia. Sen sijaan siitä on tullut toivomuslista parlamentin jäsenille, jotka haluavat lisää palstatilaa ja jotka haluavat manipuloida EU:sta julkaistavien uutisten määrää. Mietinnössä ehdotetaan muun muassa toimittajille suunnattua eurooppalaista koulutusohjelmaa, määrärahojen lisäämistä parlamentin tiedotustoimistoille ja lisävaroja EU:n viestintäpolitiikkaan.

Minä uskon sananvapauteen. Uskon myös riippumattomaan, uskottavaan journalismiin. Toimittajien ja julkisten riippumattomien yleisradiotoiminnan harjoittajien pakottaminen ja rahoittaminen käsittelemään EU:n asioita eurooppalaisen ihanteen edistämiseksi on räikeää propagandaa. Tästä syystä äänestin tätä mietintöä ja päätöslauselmaa vastaan. Sen sijaan, että olisimme pyrkineet tarkastelemaan tapoja kannustaa demokraattista osallistumista sosiaalisen median välityksellä, tyydymme vain oman kuvamme kiillottamiseen.

Kirjalliset äänestysselitykset

Mietintö: Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (A7-0222/2010)

  Jean-Pierre Audy (PPE), kirjallinen. – (FR) Puolsin äänestyksessä puolalaisen kollegani Geringer de Oedenbergin laatimaa mietintöä, joka koskee ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston lokakuussa 1968 antaman asetuksen työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella kodifioimisesta. Asetusta tarkistettiin vuosina 1968, 1976, 1992 ja kahdesti vuonna 2004. Komissio ohjeisti huhtikuussa 1987 yksikköjään kodifioimaan kaikki säännökset viimeistään sen jälkeen, kun niitä on muutettu kymmenen kertaa. Samalla komissio kuitenkin korosti, että kyseessä on vähimmäissääntö ja että määräyksien selkeyden ja ymmärrettävyyden edistämiseksi yksikköjen olisi pyrittävä kodifioimaan niiden vastuulla olevat asiakirjat mahdollisimman lyhyin väliajoin. Vaikka 20. joulukuuta 1994 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa otettiin käyttöön nopeutettu työskentelymenetelmä, unionin lainsäädännön kodifiointi on valitettavasti viivästynyt. Se vaikuttaa sekä kansalaisiin että jäsenvaltioihin ja erityisesti julkiseen hallintoon, oikeusalan ammattilaisiin, oikeusalan opiskelijoihin ja professoreihin ja niin edelleen. Aivan liian monia säännöksiä on muutettu toistuvasti ja ne ovat nyt hajallaan ympäri alkuperäistä asiakirjaa ja sitä seuranneita muutossäädöksiä.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. − (IT) Pyrkiessäni tukemaan EU:n politiikkaan liittyvää hallitustenvälistä ja alueellista katsantokantaani puolustan aina toissijaisuusperiaatetta viimeiseen asti ja kyseenalaistaen kalliit byrokraattiset ja hallinnolliset rasitukset, joita EU asettaa usein jäsenvaltioille, kansalaisille ja yrityksille.

Näin ollen voin vain äänestää Geringer de Oedenbergin mietinnön puolesta, jossa meitä muistutetaan "paremman säädöskäytännön" merkityksestä. Tämä on osittain mahdollista saavuttaa arvioimalla oikeudellisten menettelyjen seurauksia ankarammin ennen kuin jokin tietty säädösluonnos luovutetaan komissiolle virallisena lainsäädäntöehdotuksena.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Tähän uuteen ehdotukseen sisältyy työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 kodifiointi. Ehdotuksessa säilytetään kodifioidun asetuksen sisältö ja pyritään selventämään oikeudellisten normien soveltamista työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen. Euroopan unionin on toteutettava tämä pitkän aikavälin tavoite ja taattava vapaa liikkuvuus työntekijöille kaikissa jäsenvaltioissa. Kaikille työntekijöille on taattava mahdollisuus liikkua vapaasti ja työllistyä jäsenvaltioissa.

Euroopan unionin on taattava, että työvoiman liikkuvuus on avoimempaa, sen on autettava työntekijöitä parantamaan elinolosuhteitaan ja hankkimaan kunnollinen jalansija yhteiskunnassa; näin ollen kansalaisuuteen ja työehtoihin perustuva syrjintä on poistettava kaikilta osin. Jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä joustavampien työehtojen täytäntöönpanossa on kehitettävä.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. − (PT) Liikkuvuuden vapaus on perusoikeus ja keino lisätä työ- ja elinolojen parantamismahdollisuuksia. Tähän on oltava oikeus vakituisilla työntekijöillä, kausityöntekijöillä ja rajatyöntekijöillä sekä niillä, jotka työskentelevät palvelujen tarjoamisen alalla missä jäsenvaltiossa hyvänsä. Äänestän päätöslauselman puolesta, koska myönnän, että sillä edistetään työvoimaviranomaisten muiden jäsenvaltioiden kansalaisille antamaa tukea, yhtäläistä kohtelua ja sellaisten jäsenvaltioiden kansalaisten, jotka ovat tai ovat olleet työssä toisessa jäsenvaltiossa, lasten oikeutta osallistua peruskoulutukseen, oppisopimuskoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen.

  Carlos Coelho (PPE), kirjallinen. – (PT) Tämän asetuksen tarkoituksena on korvata vuonna 1968 annettu asetus työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta sekä siihen sisällytetyt säädökset. Kyse on siis kodifiointimenettelystä, jossa ei ole tehty merkittäviä muutoksia, kuten Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän lausunnossa on todettu. Tuen tätä aloitetta varauksetta. Sen tarkoituksena on yksinkertaistaa ja selkeyttää unionin lainsäädäntöä, johon on tehty useita tarkistuksia ja joka on jakautunut useisiin säädöksiin. Tämä on ainoa tapa lisätä unionin lainsäädännön avoimuutta ja tehdä siitä helppotajuisempaa tavallisten eurooppalaisten kannalta, mikä puolestaan tarjoaa kansalaisille uusia mahdollisuuksia ja tilaisuuden hyötyä heille kuuluvista oikeuksista kansalaisten Eurooppaa edistävällä tavalla.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, sillä haluan että, toisen jäsenvaltion alueella työskenteleviä EU:n jäsenvaltion kansalaisia kohdellaan työehtojen ja työolojen suhteen samoin kuin työskentelyvaltiosta kotoisin olevia työntekijöitä; tämä koskee muun muassa palkkausta, irtisanomisia ja työmarkkinoille pääsyä.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. − (PT) Tässä päätöslauselmassa tyydytään yksinomaan ja yksinkertaisesti kodifioimaan olemassa olevia asiakirjoja, jotka koskevat työntekijöiden oikeutta liikkua unionissa, tekemättä niihin merkittäviä muutoksia, joten äänestin päätöslauselman hyväksymisen puolesta. Haluan kuitenkin mainita, että liikkuvuuden vapaus edistää poliittista yhdentymistä. Vain Euroopan unionissa sovellettavan uudenlaisen sosiaalisuuden käsitteen avulla – jolla kaikille eurooppalaisille voidaan taata sosiaaliset vähimmäisoikeudet – on mahdollista toteuttaa työntekijöiden vapaa liikkuvuus ilman sosiaalisia ongelmia ja erityisesti sosiaalista polkumyyntiä.

Olen sitä mieltä, että liikkuvuuden vapauden vuoksi on tarpeen varmistaa EU:ssa taattavien vähimmäisnormien täytäntöönpano terveydenhoidon, opetuksen ja sosiaalieläkkeiden alalla. Näitä vähimmäisnormeja vahvistamalla lisätään sosiaalisten oikeuksien yhteydessä työehtojen yhdenmukaisuutta ja säännellään sellaisten yrityksien toimintaa, jotka työllistävät ruumiillista työtä tekeviä työntekijöitä.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Pidän myönteisenä tätä mietintöä, jossa huomioidaan paikkansapitävästi Sveitsin ja ETA-maiden merkitys EU:n kauppa-asioiden kannalta. Mietinnössä todetaan yksiselitteisesti, että Euroopan parlamentti kunnioittaa Sveitsin ja EU:n välisen erityislaatuisen suhteen taustalla olevia syitä. Haluaisin mennä tässä pidemmälle ja kehottaa kunnioittamaan kaikkien neljän ETA-maan kansalaisten oikeutta päättää oman maansa suhteista EU:hun.

Sisämarkkinoita koskevien sopimusten ulkopuolelle jää alue, jolla sekä EU:lla ja ETA-mailla on intressejä; tämä alue on kalastus. Islanti on viime kuukausina yksipuolisesti asettanut makrillikannalle kiintiön, joka voi uhata makrillikalastuksen jatkuvuutta. Tuen kalastuksen kansallista valvontaa, mutta sen on tapahduttava alueellisen yhteistyön ja kansainvälisen lainsäädännön puitteissa. Kehotan Islannin hallitusta palaamaan neuvottelupöytään naapureidensa kanssa ja laatimaan tähän tilanteeseen kaikkia puolia tyydyttävän ja vastuullisen ratkaisun.

  Alan Kelly (S&D), kirjallinen. − (EN) Tällä menettelyllä suojellaan työntekijöiden vapaata liikkuvuutta unionissa, mikä on ollut yksi EU:n suurista saavutuksista.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. − (PT) Työntekijöiden vapaa liikkuvuus unionissa on yksi kaikkien jäsenvaltioiden päätavoitteista ja johtaa kaikkien EU:n jäsenvaltioiden talouksien kehittymiseen. Tästä syystä minkäänlaista syrjintää ei saa esiintyä. Tämän vuoksi on hyvin tärkeää, että tämän tavoitteen saavuttamisen mahdollistavat asetukset laaditaan ja kodifioidaan täydellisesti. Asetuksen hyväksymisen myötä on mahdollista ohjata kaikkia jäsenvaltioita kohti työllisyyspolitiikkojen yhteensovittamista. Tästä syystä äänestin siten kuin äänestin.

  Alajos Mészáros (PPE), kirjallinen. – (HU) Euroopan komissio pitää erittäin tärkeänä sitä, että EU:n lainsäädäntöä yksinkertaistetaan ja sen avoimuutta lisätään, jotta jäsenvaltioiden kansalaiset voisivat helpommin tutustua siihen. Tätä tavoitetta ei voida kuitenkaan saavuttaa niin kauan, kun meillä on lukuisia hajallaan olevia ja suurelta osin tarkistettuja asetuksia. Joissain tapauksissa sen selvittäminen, mitkä säädökset kulloinkin ovat voimassa, vaatii todellista tutkimustyötä. Neuvoston päätöstä työllisyydestä Euroopan unionissa on tarkistettu useaan otteeseen; siitä syystä myös se on tarpeen kodifioida. Mielestäni tämä päätös ja muut vastaavat EU:n säädökset on tärkeää kodifioida mahdollisimman pian. Tämän vuoksi äänestin asetuksen puolesta.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. − (DE) Bulgaria ja Romania liittyivät liian aikaisin Euroopan unioniin. Merkittävät sosioekonomiset erot vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden, erityisesti Bulgarian ja Romanian, välillä, ovat aiheuttamassa idästä länteen suuntautuvan laajamittaisen työntekijöiden muuttoliikkeen EU:ssa. Tämän perusteleminen työntekijöiden vapaalla liikkuvuudella ei ole tässä tapauksessa pätevä peruste, koska erot ovat niin suuret, että ne aiheuttavat halpaan työvoimaan ja integroitumiseen liittyviä ongelmia vanhojen jäsenvaltioiden työmarkkinoilla. Tästä syystä äänestin tätä mietintöä vastaan.

  Paulo Rangel (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin mietinnön puolesta, sillä kyse on erittäin tärkeästä asiasta erityisesti hetkellä, jolloin kiistellään romaniväestöön kuuluvien kansalaisten liikkuvuudesta EU:ssa.

  Zuzana Roithová (PPE), kirjallinen. – (CS) Äänestin työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella annettavan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen puolesta sen toisinnon osalta, jossa huomioidaan Euroopan parlamentin esittämät oikeudelliset vastaväitteet. Mietinnön hyväksyminen ensimmäisessä käsittelyssä nopeuttaa tämän asetuksen voimaantuloa, mikä on tärkeää. Täytyy kuitenkin sanoa, että monet jäsenvaltioista asettavat yhä monenlaisia esteitä henkilöiden vapaalle liikkuvuudelle EU:ssa; ne tekevät niin useilla eri tasoilla ja vedoten moniin tekosyihin ja näin ollen ne rikkovat Euroopan unionin toiminnasta tehtyä sopimusta. Haluan tässä yhteydessä tuoda esiin viimeaikaiset tapaukset, joissa tšekkiläiset autoilijat ovat joutuneet Saksan poliisin perusteettoman häirinnän kohteeksi maiden raja-alueella. Eilinen työkokous, johon osallistui molempien maiden johtavia poliisiviranomaisia, ei ratkaissut ongelmaa, vaan se kärjistyi sanasodaksi, mikä pantiin merkille myös tiedotusvälineissä. Kehotan komissiota paneutumaan vakavasti tämän ongelman ratkaisemiseen.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Tämä oli melko tekninen mietintö, mutta sellainen, josta on helppo olla yhtä mieltä. Tästä syystä me vihreät tuimme sitä.

  Catherine Stihler (S&D), kirjallinen. – (EN) Tuin tätä mietintöä, jonka tarkoituksena on turvata työntekijöiden vapaa liikkuvuus EU:n sisällä. Sisämarkkinat perustuvat siihen, että ammattitaitoiset työntekijät voivat siirtyä esteettä jäsenvaltiosta toiseen. Tästä syystä äänestin tämän mietinnön puolesta.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Unionin lainsäädännön yksinkertaistaminen ja selkeyttäminen on ehdoton edellytys sille, että lainsäädännöstä voidaan tehdä kansalaisten kannalta ymmärrettävämpää ja helpommin lähestyttävää. Kun lait ovat helposti ymmärrettäviä, kansalaiset tuntevat oikeutensa paremmin ja voivat sen ansiosta hyödyntää niiden tarjoamia mahdollisuuksia.

Hajallaan olevien ja moneen kertaan tarkistettujen säännösten kodifiointi on tarpeen unionin lainsäädännön selkeyden ja avoimuuden takaamiseksi ja sen tuomiseksi lähemmäs kansalaisia.

Tämä on erityisen tärkeää työntekijöiden vapaan liikkuvuuden alalla. Työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta on tullut yksi Euroopan yhdentymisen tärkeimmistä rakennustavoista ja se on tarjonnut jäsenvaltioiden kansalaisille uusia mahdollisuuksia, sillä heillä on oikeus työskennellä vapaasti toisessa jäsenvaltiossa ja nauttia siellä yhdenvertaisesta kohtelusta ja syrjimättömyydestä.

  Silvia-Adriana Ţicău (S&D), kirjallinen. – (RO) Tuin äänestyksessä ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella, sillä mielestäni vapaa liikkuvuus on EU:n ja sisämarkkinoiden perusperiaate. Kehotan Euroopan komissiota ja neuvostoa käyttämään hyväkseen tämän tilaisuuden hyväksyä tämä asetus ja pyytämään jäsenvaltioita poistamaan romanialaisille ja bulgarialaisille työntekijöille asetetut esteet. Nykyiset esteet, jotka haittaavat EU:hun 1. toukokuuta 2004 jälkeen liittyneistä jäsenvaltioista kotoisin olevien työntekijöiden vapaata liikkuvuutta, rajoittavat näiden maiden kansalaisten oikeuksia. Ne voivat myös johtaa laittomaan työntekoon ja sosiaaliseen polkumyyntiin. Näiden esteiden poistaminen suojelee yhtä lailla sekä maahanmuuttajatyöntekijöitä että paikallisia työntekijöitä. Lisäksi tämän tavoitteen toteuttaminen takaa EU:n perusperiaatteiden turvaamisen ja kunnioittamisen. Toivon, että komissio ja jäsenvaltiot osoittavat niillä olevan tähän tarvittavaa poliittista tahtoa.

  Viktor Uspaskich (ALDE), kirjallinen. – (LT) Hyvät parlamentin jäsenet, vapaa liikkuvuus on työntekijöiden ja heidän perheidensä perusoikeus. Mietinnössä todetaan aivan oikein, että Euroopan unionin sisäisen työvoiman liikkuvuuden pitäisi olla yksi niistä keinoista, joilla EU:n kansalaiset voivat parantaa elin- ja työskentelyolosuhteitaan. Kyse on sekä vapaudesta että ihmisarvosta. Tässä suhteessa EU:hun liittyminen aiheutti mullistavia vaikutuksia kotivaltiossani Liettuassa. Muutamaa valtiota lukuun ottamatta me voimme periaatteessa työskennellä vapaasti missä tahansa EU:n jäsenvaltiossa.

Elämme nyt halpalentoyhtiö Ryanairin kultaista aikaa, joten matkustaminen on helppoa. Liettuan kolmelta suurimmalta lentokentältä pääsee lentämään yli 40:een Euroopan kaupunkiin. Tämä on samaan aikaan sekä siunaus että kirous. Liettuassa ollaan huolissaan jatkuvan maastamuuton aiheuttamasta aivovuodosta. Yhdistyneessä kuningaskunnassa elää nyt lähes 60 000 liettualaista, kun vuonna 2001 heitä oli alle 5 000.

Irlannissa elää noin 90 000 liettualaista. Me olemme pieni kansa. Me olemme nyt menettämässä kaikkein aktiivisimmat kaksi- ja kolmekymmentävuotiaat kansalaisemme, joille olemme tarjonneet opetuksen ja koulutuksen. Meidän, Liettuan ja myös joidenkin muiden EU:n jäsenvaltioiden, on paneuduttava nykyistä tehokkaammin tämän vaarallisen suuntauksen pysäyttämiseen.

Mietintö: Slavi Binev (A7-0212/2010)

  Alfredo Antoniozzi (PPE), kirjallinen. – (IT) Kuten mietinnössä selväsanaisesti todetaan, euron väärentäminen on todellinen ja merkittävä uhka.

Eurokolikoiden tarkistamista koskevan asetuksen hyväksyminen voisi vähentää kierrossa olevien väärennettyjen kolikoiden määrää, mikäli kierrossa olevien kolikoiden tarkistamiseksi laadittaisiin yhteisen menettelyt ja mikäli luotaisiin mekanismi, jonka avulla viranomaiset voisivat valvoa näitä menettelyitä. Äänestin tästä syystä jäsen Binevin mietinnön puolesta ja haluan kiitää jäsen Bineviä hänen tekemästään työstä.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Tässä asetusehdotuksessa määritellään euron väärentämisen torjunnan edellyttämät toimenpiteet. Siinä vaaditaan muun muassa, että luottolaitokset ja jotkin muut maksupalvelujen tarjoajat, kuten rahankuljettajat, varmistavat, että niiden vastaanottamien euroseteleiden ja -kolikoiden, jotka ne aikovat palauttaa kiertoon, aitous tarkistetaan. Niiden on myös havaittava väärennökset. Kolikoiden aitouden tarkistamista koskevien yhteisten sitovien sääntöjen puute on kuitenkin johtanut siihen, että eri jäsenvaltioissa noudatetaan eri käytäntöjä, mikä tarkoittaa, että emme pysty tarjoamaan yhtenevää suojaa valuutalle kaikkialla unionissa. Ryhmäni esittelijänä tein jäsen Binevin kanssa hyvin tiivistä yhteistyötä asetusehdotuksen parissa. Kannatan jäsen Binevin tavoin Euroopan komission ehdotusta ja äänestin sen mukaisesti.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Jotta rahoituslaitoksia ja markkinoita voidaan suojella petoksilta, on ehdottoman tärkeää tarjota toimivaltaisille viranomaisille mekanismit ja lainsäädäntökehys, joiden avulla viranomaiset voivat valvoa kierrossa olevien rahojen aitoutta. Valuutan ja kierrossa olevien rahojen aitouden takaaminen edellyttää lisäksi asianmukaisia kansallisia toimia. Tämän vuoksi on laadittava sitovia sääntöjä, joilla yhdenmukaistetaan eurojen tarkistusmenettelyiden toteutusta ja menettelyiden valvontaa. Nämä tehtävät tulee antaa päteville ammattilaisille, jotka hallitsevat tämän tyyppiset tehtävät, jotta menettelyt toteutetaan tehokkaasti. Mielestäni yhdenmukaistaminen on tärkeää myös sen vuoksi, että sitä kautta voidaan lisätä kuluttajien ja koko markkinoiden luottamusta euroalueeseen.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. − (PT) Eurokolikoiden ja erityisesti yksikköarvoltaan suurimpien kolikoiden väärentäminen on merkittävä uhka. Koska pakollista kolikoiden aitouden yhteistä tarkistamisjärjestelmää ei ole, tämä voi johtaa siihen, että metallirahoja ei suojata. Juuri hyväksytty asetus on oikeudellisesti sitova väline, jonka avulla voidaan luoda yhteinen menetelmä eurokolikoiden aitouden tarkistamiseksi.

Yksi asetuksen tärkeimmistä tavoitteista on sen varmistaminen, että laitokset takaavat, että kiertoon palautettavien eurokolikoiden aitous tarkistetaan. Aitouden tarkistavat 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon kuuluvat kolikonkäsittelylaitteet tai jäsenvaltioiden suunnittelemien menetelmien mukaan asianmukaisesti koulutettu henkilöstö. Ehdotan lisäksi, että asetukseen sisällytetään laitoksien oikeus pidättää käsittelymaksu, koska eurokolikoiden aitouden tarkistamisesta aiheutuu väistämättä kustannuksia prosessiin osallistuville laitoksille, kuten luottolaitoksille ja eräille muille laitoksille, kuten rahankuljettajille.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. − (PT) Asetuksen hyväksymiseen johtaneita syitä ovat eurosetelien ja -kolikoiden väärentämisen torjunta ja eurokolikoiden aitouden tarkistamista koskevat menettelyt, jotta voidaan ottaa käyttöön pakollinen yhteinen kolikoiden aitouden tarkistamisjärjestelmä. Tästä syystä äänestin siten kuin äänestin.

  Claudio Morganti (EFD), kirjallinen. – (IT) Mietinnössä käsitellään kierrossa oleviin väärennettyihin kolikoihin liittyviä ongelmia.

Jäsenvaltiot ovat tähän asti soveltaneet väärennettyjen kolikoiden kierrosta poistamisessa erilaisia käytäntöjä. Ehdotuksen tarkoituksena on taata, että kaikkialla euroalueella kierrossa olevien eurokolikoiden tarkistamisessa noudatetaan yhteisiä menettelyitä ja että viranomaiset valvovat näiden menettelyiden toteutumista tiettyjen valvontamekanismin avulla. Äänestin mietinnön puolesta, sillä pidän erittäin tärkeänä sitä, että kaikkialla Euroopassa noudatetaan yhdenmukaisia menettelyitä.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Talous- ja raha-asioiden valiokunnan jäsenenä osallistuin tämän mietinnön valmisteluun aktiivisesti ja seurasin sitä koskevaa lainsäädäntöprosessia. Tuen tätä mietintöä.

On erittäin toivottavaa, että kolikoiden väärentämisen torjumisessa käytetyt eurooppalaiset järjestelmät voidaan yhdenmukaistaa mahdollisimman suurelta osin erityisesti, koska väärennettyjen seteleiden torjunnassa on saatu aikaan erinomaisia tuloksia. Kohta hyväksyttävän mietinnön nojalla väärennettyjen kolikoiden liikkumista ja määrää olisi mahdollista valvoa ja seurata yksittäisissä jäsenvaltioissa, joissa toistaiseksi ei ole standardisoitua ja riittävän varmaa järjestelmää tätä tarkoitusta varten. Väärentämiseen on todella puututtava tehokkain ja nykyaikaisin välinein, sillä muutoin sen aiheuttamat ongelmat lankeavat EU:n kansalaisten, liiketoiminnan harjoittajien ja lopulta jäsenvaltioiden talousarvioiden harteille.

  Aldo Patriciello (PPE), kirjallinen. – (IT) Eurokolikoiden ja erityisesti yksikköarvoltaan suurimpien kolikoiden väärentäminen on merkittävä uhka.

Kolikoiden tarkistamista koskevan pakollisen yhteisen kehyksen puuttuminen voi joissain jäsenvaltioissa haitata väärennöksien etsimisestä vastaavien laitosten työtä. Tämä johtaa jäsenvaltioiden välisiin eroavaisuuksiin yhteisvaluutalle tarjotussa suojassa.

Ehdotettu asetus muodostaa tässä tilanteessa tarpeellisen oikeudellisesti sitovan välineen, jonka avulla toimivaltaisten laitosten käyttöön voidaan luoda yhteinen menettelytapa eurokolikoiden tarkistamiseen ja jäsenvaltioille voidaan tarjota tarvittavat valvontamekanismit. Mietinnön tavoitteena on näin ollen taata yhteisten menettelyiden tehokas täytäntöönpano kaikkialla euroalueella valvonnan parantamiseksi ja kolikoiden väärentämisen kitkemiseksi.

  Oreste Rossi (EFD), kirjallinen. – (IT) Kaikki väärennetyt kolikot ja kiertoon kelpaamattomat kolikot on poistettava kierrosta ja ne on toimitettava toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle tuhottavaksi.

Me äänestimme tämän mietinnön puolesta, vaikka se ei sisälläkään toimenpiteitä sellaisten hyväuskoisten kansalaisten suojelemiseksi, joilla on hallussaan väärennettyjä kolikoita ja joiden täytyy vain hyväksyä se, että pankki poistaa ne käytöstä heidän tehdessään talletuksen. Väärennettyjä kolikoita kiertoon laittavien henkilöiden uhreiksi joutuvat usein ikääntyneet ihmiset. Tästä syystä tarvitaan järjestelmää, jolla uhreille korvataan ainakin osa kierrosta poistettavista rahoista. Lisäksi kolikoiden väärentäjille ja väärennettyjä kolikoita kiertoon laittaville henkilöille on asetettava ankarampia rangaistuksia.

  Catherine Stihler (S&D), kirjallinen. – (EN) Tuin äänestyksessä tätä mietintöä, jossa ehdotetaan yhteisten toimenpiteiden laatimista väärentämisen torjumiseksi tehokkaasti euroalueen valtioissa. Tällä hetkellä ei ole olemassa sääntöjä kiertoon kelpaamattomien eurokolikoiden tarkistamisen ja kierrosta poistamisen yhdenmukaistamisesta. Tällaiset säännöt voisivat suojata kuluttajia väärennetyiltä kolikoilta, minkä vuoksi äänestin tämän mietinnön puolesta.

  Iva Zanicchi (PPE), kirjallinen. – (IT) Arvoisa puhemies, tuin äänestyksessä jäsen Binevin mietintöä, jonka tavoitteena on laatia yhteisiä menettelyitä sekä väärennettyjen kolikoiden tunnistamiseksi että kiertoon kelpaamattomien eurokolikoiden käsittelemiseksi.

Pankit ja rahakuljetuksista vastaavat laitokset ovat tällä hetkellä velvollisia tarkistamaan haltuunsa saamien seteleiden ja kolikoiden aitouden ennen niiden palauttamista kiertoon. Kun väärennettyjä kolikoita löydetään, ne on poistettava kierrosta. Väärennettyjen kolikoiden tunnistamiskäytännöt vaihtelevat kuitenkin jäsenvaltiosta toiseen. Tästä syystä pidän perusteltuna tukea tätä aloitetta, jonka tavoitteena on taata valuutan yhdenmukainen suojelu kaikkialla euroalueella.

Mietintö: Iuliu Winkler (A7-0242/2010)

  Alfredo Antoniozzi (PPE), kirjallinen. – (IT) Kannatan makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämistä Moldovan tasavallalle, sillä Moldova kuuluu maihin, jotka ovat kärsineet kaikkein raskaimmin maailmanlaajuisen talouskriisin seurauksista. Kuten mietinnössä todetaan, rahoitusavulla pyritään kattamaan osaltaan maan ulkoisen rahoituksen tarpeet vuosina 2010 ja 2011 sekä vahvistamaan maan uudistamisliikettä tukemalla hallituksen talousohjelmaa ja pyrkimyksiä EU:hun liittymiseksi. Kiitos.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Tuen ehdotusta makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisestä Moldovan tasavallalle. Moldova on yksi maailmanlaajuisen kriisin pahiten koettelemista itäisen kumppanuuden maista; sen tuotanto on supistunut rajusti, julkisen talouden rahoitusasema on heikentynyt ja ulkoisen rahoituksen tarve on kasvanut. Jos avustus myönnetään ajoissa, se auttaa Moldovaa reagoimaan nopeammin ja tehokkaammin rahoituskriisin seurauksiin ja lievittää sen maksutase- ja budjettitarpeita.

Lisäksi avustus luo paremmat olosuhteet maassa toteutettavien uudistusten lujittamiselle, sillä se tukee hallituksen talouden vakautusohjelmaa ja sen pyrkimyksiä EU:hun liittymiseksi. Avustuksen tehokkuuden ja avoimuuden takaamiseksi on kuitenkin vahvistettava Euroopan komission valvonta- ja tarkkailumahdollisuuksia tällä alalla.

  Elena Băsescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Talouskriisi on koetellut Moldovan tasavallan taloutta raskaasti. Moldovan tasavallan henkeä kohti laskettu tulo on yksi Euroopan unionin itäiseen kumppanuuteen osallistuvien maiden matalimmista. EU on ottanut asiakseen tukea itäiseen kumppanuuteen osallistuvia maita, ja Moldovan tasavallan uusi hallitus on osoittanut olevansa avoin Euroopan unionin suhteen. Katson näin ollen, että enintään 90 miljoonan euron avustuksen myöntäminen Moldovan tasavallalle makrotaloudellisena apuna on ehdottoman tarpeellinen aloite.

Haluan muistuttaa, että ehdotettu avustus on erityisen tarpeen, sillä Moldovan tasavallan epävakaata taloustilannetta ovat heikentäneet entisestään sitä tänä kesänä koetelleet vakavat tulvat. On tärkeää huomata, että huhtikuussa allekirjoitettiin hallitustenvälinen sopimus, jonka perusteella Romania on tarjonnut Moldovan tasavallalle 100 miljoonaa euroa rahoitusapua, jota ei tarvitse maksaa takaisin ja joka on varattu Moldovan tasavallan infrastruktuurin kehittämiseen. EU:n myöntämän rahoitusavun tarkoituksena on auttaa Moldovan tasavaltaa eteenpäin tiellä kohti poliittista ja taloudellista liittymistä EU:hun.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. – (IT) Äänestän tätä mietintöä vastaan pääasiassa käytännön syistä. Ajatus avun tarjoamisesta Moldovan tasavallalle voi periaatteellisella tasolla vaikuttaa hyvältä, sillä Euroopan läheisyydessä sijaitsevien maiden tukeminen voi vähentää köyhyydestä ja siitä seuraavasta Eurooppaan suuntautuvasta siirtolaisuudesta johtuvia ongelmia. Äänestin ehdotusta vastaan kuitenkin kahdesta syystä. Ensinnäkin suhtaudun suurella varauksella EU:lle allokoitavien varojen laajamittaiseen ja vakavaan käyttöön. Moldovan viranomaisten vakuutteluista huolimatta me tiedämme, että korruptio on maassa laajalle levinnyttä ja että sen talous- ja rahoitusjärjestelmä on yhä hyvin vanhanaikainen. Ei siis ole olemassa riittäviä takeita siitä, että EU:n varoja käsitellään järkevästi ja tunnollisesti. Lisäksi vaikka varojen tehokkaasta käytöstä saataisiinkin riittävät takeet, ehdotettu summa on riittämätön. En ymmärrä, millä tavoin mietinnössä tarkoitettu 90 miljoonan euron summa voisi todellisuudessa auttaa jotakin maata pääsemään sisäisten uudistusten sekä taloudellisen ja poliittisen elpymisen tielle.

  Sebastian Valentin Bodu (PPE), kirjallinen. – (RO) Moldovan tasavalta on yksi Euroopan valtioista, joita talouskriisi on koetellut raskaimmin. Tämän lisäksi Chişinăun viranomaiset ovat kärsineet poliittisesta epävarmuudesta jo reilun vuoden ajan, mikä voi vain pahentaa talouskriisin vaikutuksia paitsi väestön, myös valtiontalouden kannalta. Moldovalle myönnettävä noin 90 miljoonan euron tuki, jonka käyttöä valvotaan ja joka on tarkoitettu yksinomaan maksutaseen tasapainottamiseen ja valtion talousarvion rahoittamiseen, auttaa Moldovaa saavuttamaan IMF:n määrittämät makrotaloudelliset tavoitteet ja samalla lisää keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä maan uskottavuutta maailmanlaajuisilla rahoitusmarkkinoilla.

Pidän myönteisenä sitä, että parlamentti ja komissio aikovat luoda valvontamekanismeja, joilla taataan EU:n tuen päätyminen aiottuun kohteeseen. Moldovan poliittinen tilanne on vaikea ja maassa voi olla houkutusta tehdä populistisia poliittisia eleitä ennenaikaisten vaalien alla. Pidän tervetulleina myös pääministeri Filatin vakuuttavia sanoja ja hänen määrätietoista sitoutuneisuuttaan tekemiinsä lupauksiin, mikä voi vaikuttaa Moldovan talouteen yksinomaan myönteisesti. Moldova tarvitsee kansainväliseltä yhteisöltä hyvän tahdon elettä, sillä se käy läpi vaikeita aikoja. On Euroopan unionin etujen mukaista tukea itäistä naapurivaltiotaan sen taloudellisen ja poliittisen vakauden lujittamisessa.

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Äänestin tyhjää Moldovan rahoitusapua koskevan mietinnön kohdalla, vaikka uskonkin, että EU:n pitäisi tarjota rahoitusapua Moldovalle, jotta tämä voi huolehtia taloudellisista velvoitteistaan. Rahoitus on kuitenkin valitettavasti riippuvaista IMF:n Moldovalle asettamien ehtojen noudattamisesta. On moraalisesti ja poliittisesti mahdotonta hyväksyä, että EU on asettanut rahoitusavun myöntämisen edellytykseksi sen, että Moldova noudattaa IMF:n sanelemaa politiikkaa. IMF:n toimien katastrofaaliset seuraukset ovat näkyvissä Kreikassa ja muissa maissa, joissa se on käynyt tai joissa se on yhä läsnä, ja me vastustamme sitä.

  George Sabin Cutaş (S&D), kirjallinen. – (RO) Tuin äänestyksessä Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselmaluonnosta makrotaloudellisen tuen myöntämisestä Moldovan tasavallalle. Poliittisen ryhmäni varjoesittelijänä olen vaatinut enintään 90 miljoonan euron rahoitusavun myöntämistä mahdollisimman pian. Moldovan tasavalta, joka on osa itäistä kumppanuutta, on kärsinyt rahoitus- ja talouskriisistä raskaasti. Samaan aikaan se on käynnistänyt merkittäviä poliittisia uudistuksia, joita on tuettava ja täydennettävä eurooppalaisten normien käytännön soveltamisella. Tästä syystä katson, että rahoitusavun myöntäminen on keino nopeuttaa maan uudistusprosessia.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Ottaen huomioon, että nykyinen talous- ja rahoituskriisi on koetellut Moldovaa raskaasti ja että Moldova pyrkii eteenpäin tiellä kohti EU:hun liittymistä, pidän ehdotusta EU:n myöntämästä makrotaloudellisesta rahoitusavusta perusteltuna. Yhteisvastuun osoittaminen Euroopan naapuruuspolitiikkaan kuuluvia valtioita kohtaan ei kuitenkaan tarkoita, että EU:n ei tarvitsisi valvoa asianmukaisesti myöntämänsä avun käyttötapoja tai että avun saavat paikallisviranomaiset eivät olisi vastuuvelvollisia EU:ta kohtaan.

Jos avun käyttöä ei valvota tarkasti, siitä ei ole hyötyä. Valvomaton tuki voi jopa saadaan aikaan haitallisia vaikutuksia Moldovan kaltaisessa maassa, jossa pyritään vasta vakauttamaan instituutioita sekä lujittamaan demokratiaa ja oikeusvaltiota.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Makrotaloudellinen apu, jota parhaillaan ehdotetaan myönnettäväksi Moldovalle, ei merkitse aitoa ja puolueetonta apua. Pikemminkin päinvastoin: avun ehtona on Kansainvälisen valuuttarahaston vaatimusten täyttäminen ja valvonta sekä talous- ja rahoituspolitiikkaa koskevassa yhteisymmärryspöytäkirjassa esitettyjen talousuudistuksia koskevien keskeisten periaatteiden ja tavoitteiden noudattaminen. Tämä tarkoittaa irtisanomisia ja työpaikkojen jäädyttämistä julkisella sektorilla, työmarkkinasuhteita entisestään heikentävien toimenpiteiden käyttöön ottamista, mikä heikentää työntekijöiden oikeuksia, eläkeiän nostamista, energianhintojen nousua, yksityistämisiä, julkisen sektorin palkkojen jäädyttämistä, maanviljelijöille myönnettyjen tukien leikkaamista, suoran ja epäsuoran verotuksen korottamista, koulujen sulkemisia ja yliopistojen alistamista yksityisen rahoituksen varaan sekä sisäisten ja ulkoisten investointien entistä laajempaa vapauttamista ja sääntelyn purkamista.

Näiden syiden vuoksi meidän pitää ehdottomasti pidättäytyä myöntämästä makrotaloudellista apua Moldovalle. Tämä toimenpidepaketti lisäisi entisestään köyhtymistä maassa, joka on jo nyt yksi alueensa köyhimmistä. Kun EU ja IMF vievät eteenpäin tällaista julmaa hyökkäystä Moldovan kansan oikeuksia vastaan, on paikallaan todeta: kun on tällaisia "ystäviä", niin kuka tarvitsee vihamiehiä?

  Filip Kaczmarek (PPE), kirjallinen. – (PL) Tuin mietintöä makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisestä Moldovan tasavallalle. Avun myöntäminen Moldovalle on tärkeää, sillä apu voi vaikuttaa merkittävällä tavalla maan tulevaisuuteen osana Eurooppaa. Puolan presidentti Bronisław Komorowski totesi viimeviikkoisella vierailullaan Euroopan parlamentissa, että yhteistyöstä Moldovan kanssa pitäisi tehdä EU:n ulkopolitiikan painopistealue.

Monet parlamentin jäsenet yllättyivät hiukan tästä lausunnosta, mutta Moldova on kuitenkin eurooppalainen valtio, josta saattaa jonain päivänä tulla Euroopan unionin jäsenvaltio. Tästä syystä meidän on tehtävä yhteistyötä Moldovan kanssa ja pohdittava vakavasti sen tulevaisuutta. Toivon, että Moldovan tämänhetkinen perustuslaillinen kriisi saadaan pian päätökseen ja että uudet vaalit tuovat tullessaan parlamentin, joka pystyy saamaan aikaan historiallisia muutoksia.

  Elisabeth Köstinger (PPE), kirjallinen. – (DE) Euroopan unionilla on hyvät poliittiset ja taloudelliset suhteet Moldovan tasavaltaan ja näitä suhteita on tärkeää pitää yllä ja laajentaa. Tästä syystä meidän on ilman muuta tuettava makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämistä Moldovan tasavallalle, jota talouskriisi on koetellut raskaasti. EU:n lupaamille varoille on asetettu selvät ehdot ja varat saadaan perille oikeisiin kohteisiinsa. EU:n rahoitusapu auttaa yhdessä IMF:n rahoituksen kanssa vakauttamaan Moldovan tasavallan kansallista talousarviota ja vaikuttaa myönteisesti maan kanssa käytäviin neuvotteluihin assosiaatiosopimuksesta. Tuen tätä makrotaloudellista apupakettia, joka auttaa vahvistamaan poliittisia ja taloudellisia siteitä ja joka hyödyttää Moldovan lisäksi lopulta myös koko EU:ta.

  Petru Constantin Luhan (PPE), kirjallinen. – (RO) Globaali rahoituskriisi on ravistellut Moldovan tasavallan taloutta ankarasti, mistä kertovat maan rahoitusaseman heikentyminen ja ulkoisen rahoituksen kasvava tarve. Taloustilanteensa heikentymisen vuoksi Moldovan tasavalta on pyytänyt makrotaloudellista rahoitusapua Euroopan unionilta. Äänestin avun myöntämisen puolesta, sillä mielestäni Euroopan unionin on osallistuttava Kansainvälisen valuuttarahaston, Maailmanpankin ja muiden kansainvälisten instituutioiden tavoin Moldovan tasavallan vaikean tilanteen lievittämiseen. Tämä apu tarjoaa Chişinăun hallitukselle asianmukaista tukea maksutasevajeen ja muiden budjettitarpeiden rahoittamiseen. Samalla apu vahvistaa Moldovan tasavallan ja Euroopan unionin kahdenvälisiä suhteita ja tarjoaa EU:lle mahdollisuuden osoittaa yhteisvastuullisuutta itäiseen kumppanuuteen kuuluvalle valtiolle.

  Iosif Matula (PPE), kirjallinen. – (RO) Äänestin kollegamme, Iuliu Winklerin, esittelemän mietinnön puolesta, sillä kannatan makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämistä Moldovan tasavallalle talouskriisin seurausten lieventämiseksi. Euroopan komissio ehdottaa 90 miljoonan euron myöntämistä vähintään kolmessa erässä. EU:n rahoitus täydentää IMF:n ja Maailmanpankin rahoitusapua, jota Moldovan tasavalta on pyytänyt. EU:n makrotaloudellisen rahoitusavun tarkoituksena on nopeuttaa Moldovan tasavallan uudistusprosessia tukemalla hallituksen talousohjelmaa ja sen pyrkimyksiä EU:hun liittymiseksi.

Liittouma Eurooppaan integroitumisen puolesta (Alianţa pentru Integrare Europeană), jota johtavat virkaatekevä presidentti Mihai Ghimpu ja pääministeri Vlad Filat, on toistanut olevansa sitoutunut demokraattisten uudistusten toteuttamiseen ja eurooppalaisten normien täytäntöön panemiseen. EU:n ja sen itäisten naapurimaiden parlamentaarisen edustajakokouksen jäsenenä ja romanialaisena uskon vakaasti olevan koko Euroopan unionin etujen mukaista, että sillä on itäisinä naapureinaan vakaita, vauraita ja ystävällisiä valtioita.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. − (PT) Kansainvälisen valuuttarahaston myöntämä rahoitusapu tukee Moldovan talouden vakauttamis- ja elpymisprosessia. Koska Moldovan talousnäkymät heikkenevät, se on pyytänyt unionilta makrotaloudellista apua. Makrotaloudellisen avun ohjelma on myös olennaisen tärkeä, jotta parannetaan sellaisten eurooppalaisten valtioiden taloudellista vakautta, jotka ovat selviytyneet viimeaikaisesta maailmanlaajuisesta kriisistä ja kärsineet seurauksista, joita se on aiheuttanut niiden tärkeimmille kauppakumppaneille. Talouden epätasapaino liittyy talousarvioon ja maksutaseeseen. Kyseinen rahoitusapu on tärkeää, jotta Moldova pystyisi käsittelemään kriisiä mahdollisimman johdonmukaisesti. Euroopan unionin on tämän vuoksi oltava solidaarinen. Tästä syystä äänestin siten kuin äänestin.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Kansainvälinen rahoituskriisi on koetellut Moldovan tasavallan taloutta on raskaasti, mikä merkitsee dramaattisesti alentunutta tuotantoa, heikkenevää rahoitusasemaa ja kasvavaa ulkoisen rahoituksen tarvetta. Koska Moldovan tasavalta on EU:n lähinaapuri ja koska sillä on vahvat siteet Romaniaan, joka on EU:n jäsenvaltio, on myös EU:n etujen mukaista pyrkiä vakauttamaan alueen tilanne ja tehdä nopeasti loppu taloudellisiin syihin perustuvasta laajamittaisesta maastamuutosta.

Myös Kansainvälinen valuuttarahasto myöntää rahoitusapua Moldovan tasavallan talouden vakauttamiseksi ja elvyttämiseksi. Euroopan komission on varmistettava, että unionin makrotaloudellinen apu on oikeudellisesti ja sisällöltään yhdenmukainen ulkoisten toimien eri aloilla toteutettavien toimenpiteiden sekä muiden asiaankuuluvien unionin politiikkojen kanssa. Komission olisi hallinnoitava unionin makrotaloudellista apua. Sen varmistamiseksi, että Euroopan parlamentti ja talous- ja rahoituskomitea voivat seurata tämän päätöksen täytäntöönpanoa, komission olisi annettava niille säännöllisesti tietoja rahoitusavun etenemisestä ja toimitettava niille asiaan liittyvät asiakirjat. Tämän pitäisi taata päätöksen asianmukainen täytäntöönpano ja veronmaksajien rahojen huolellinen käsittely. Tästä syystä äänestin päätöksen puolesta.

  Sławomir Witold Nitras (PPE), kirjallinen. – (PL) Olen erittäin ilahtunut siitä, että jäsen Winklerin mietintö makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisestä Moldovan tasavallalle voidaan hyväksyä tänään. Yksi Euroopan unionin jäsenvaltioiden tärkeimmistä tehtävistä on tukea kaikin mahdollisin keinoin valtioita, jotka tarvitsevat apuamme. Tämä on tärkeää siinä suhteessa, että meidän on todella syytä kiinnittää huomiota itäisiin kumppaneihimme, kuten Moldovaan.

Vahva Eurooppa on Eurooppa, joka puhuu yhdellä äänellä ja jolle yhteisvastuu ymmärrettynä laajassa mielessä siten, että se kattaa myös taloudellisen yhteisvastuun, on keskeinen periaate. Mielestäni Moldovan talouden vakauttaminen on tärkeä tekijä myös maan poliittisten suhteiden parantamisen kannalta.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Vihreiden politiikka makrotaloudellisen avun suhteen on tarkistaa, onko avun myöntämättä jättämiselle poliittisia perusteita. Moldovan tasavallassa ei ole tällä hetkellä erityisiä ongelmia tämän suhteen, joten ei ole mitään syytä jättää myöntämättä makrotaloudellista apua. Vihreät äänestivät avun puolesta valiokunnassa ja ovat tehneet samoin tänään täysistunnossa. Vihreät korostavat kuitenkin edelleen, että komission on viimeinkin laadittava puitteet makrotaloudellista apua koskevalle politiikalleen.

  Oreste Rossi (EFD), kirjallinen. – (IT) Me suhtaudumme hyvin skeptisesti siihen, että Eurooppa ottaa taakakseen EU:n ulkopuolisten maiden taloudellisen tukemisen.

Voimme toki noudattaa Lega Nord -puolueen kovasti pidettyä mottoa – "Ihmisiä on autettava heidän kotonaan" – ja toteuttaa hankkeita, joiden tarkoituksena on auttaa väestöä humanitaarisin keinoin, torjua köyhyyttä ja rahoittaa lastensuojeluohjelmia; on kuitenkin aivan eri asia tarjota makrotaloudellista rahoitusapua kansallisvaltiolle. On selvää, että tällaiset toimet eivät tarjoa suoraa apua köyhille, vaan valtiojärjestelmälle, joka ei ole pystynyt hallitsemaan omaa talouttaan. Äänestimme sen vuoksi mietintöä vastaan.

  Bogusław Sonik (PPE), kirjallinen. – (PL) EU:n jäsenvaltioiden ja Moldovan välinen lähentymispolitiikka edellyttää koko unionin tukea. Unionin pitäisi painostaa Venäjä, jotta se antaisi Moldovan tehdä riippumattomasti oman päätöksensä Transnistriasta, joka on keskeinen osa Moldovan tasavaltaa. On luotava olosuhteet, joissa Euroopan unionin tuki voidaan käyttää alueella tehokkaasti.

  Traian Ungureanu (PPE), kirjallinen. – (EN) Toimin PPE-ryhmän varjoesittelijänä Moldovan kanssa neuvoteltavaa assosiaatiosopimusta koskevasta mietinnöstä ja olen ilahtunut siitä, että EU:n makrotaloudellinen rahoitusapupaketti Moldovan tasavallalle on hyväksytty huomattavalla äänten enemmistöllä. Moldovan tasavallan EU-myönteinen hallitus tarvitsee tätä apua kiireesti, ja Euroopan parlamentin äänestystulos on vahva viestin EU:n tuesta Moldovan nykyisille viranomaisille ja heidän pyrkimyksilleen lievittää maata koetelleiden eri kriisien haittavaikutuksia.

Toivon, että tällä tavoin EU:n tuki eurooppalaisille voimille ja Moldovan tasavallan tulevalle suunnalle tulee näkyvämmäksi maan kansalaisille ja muistuttaa siitä, että Moldovan tasavalta saa jatkossakin EU:lta tukea kaikille pyrkimyksilleen edistää EU:n normeja ja arvoja, kuten hyvää hallintotapaa ja demokraattisten instituutioiden lujittamista.

Haluan lopuksi toistaa, että päätöksentekomenettely makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisestä Moldovan tasavallalle on mielestäni kestänyt kohtuuttoman pitkään, ja kehotan EU:n toimielimiä ottamaan opikseen tämänvuotisista kokemuksista tällaisten viivytysten välttämiseksi tulevaisuudessa.

  Iuliu Winkler (PPE), kirjallinen. – (EN) Mikrotaloudellisen rahoitusavun myöntämistä Moldovan tasavallalle koskevan ehdotuksen esittelijänä olen ilahtunut mietinnön nopeasta hyväksymisestä täysistunnossa, jossa merkittävä enemmistö ja eri poliittiset ryhmät antoivat ehdotukselle yksimielisen tukensa. Moldova on yksi maailmanlaajuisen kriisin pahiten koettelemista itäisen kumppanuuden maista. Rahoitusavulla tuetaan toimia kriisistä selviytymiseksi ja vastataan maan ulkoisen rahoituksen tarpeisiin. Olen lisäksi vakuuttunut, että rahoitusapu edistää Moldovan uudistusten toteuttamista ja naapurimaamme pyrkimyksiä kohti EU:hun liittymistä. Laadin PPE-ryhmän pääperiaatteiden ja -tavoitteiden mukaisesti tarkistuksia, joiden tarkoituksena on lisätä tuen tehokkuutta, avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta erityisesti Moldovan tasavallan julkisen varainhoidon järjestelmissä.

Mietinnössä vaaditaan, että Euroopan komission on ilmoitettava Euroopan parlamentille säännöllisesti tuen hallinnan edistymisestä ja toimitettava meille asianomaiset asiakirjat. Euroopan parlamentin täysistunnon äänestystä on leimannut vahva eurooppalainen henki. Haluan korostaa, että mietintö sai kansainvälisen kaupan valiokunnan äänestyksessä yksimielisen tuen. Haluan lisäksi kiittää ulkoasiainvaliokuntaa sen tuesta mietinnön nopealle hyväksymiselle.

Mietintö: Danuta Maria Hübner (A7-0232/2010)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin mietinnön puolesta. Sen tavoitteena on parantaa talouden toimijoiden kilpailukykyä Azoreilla työllisyyden vakaannuttamiseksi ja maantieteellisestä sijainnista aiheutuvien taloudellisten haittojen lievittämiseksi.

Tämä tullien väliaikainen suspensio antaa Azoreiden ja Madeiran taloudellisille toimijoille mahdollisuuden tuoda tietyn määrän raaka-aineita, osia, komponentteja ja valmiita tuotteita tullitta aloille, joihin kuuluvat esimerkiksi kalastus, maanviljely, teollisuus ja palvelut. Epäsuotuisissa taloudellisissa olosuhteissa tämä auttaa lisäämään kilpailukykyä ja luo pitkällä aikavälillä nykyistä suotuisammat puitteet sijoittajille.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Lissabonin sopimuksen voimaantulosta seurasi, että Euroopan parlamentilla on varteenotettava rooli unionin lainsäädäntöprosessissa. Nyt kun mietintö on hyväksytty, Euroopan parlamentille ilmoitetaan kaikista delegoitujen säädösten aseman muuttamista koskevista ehdotuksista (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artikla). Tämä on tärkeä seikka, koska parlamentin on voitava osallistua keskusteluun siitä, mitä teknisiä muutoksia saatetaan toisinaan joutua tekemään niiden tavaroiden luetteloon, joita koskee yhteisen tullitariffin autonomisten tullien tilapäinen suspensio eräiden teollisuustuotteiden tuonnissa Madeiralle ja Azoreille.

  Mário David (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestän tämän mietinnön sisällön puolesta erittäin mielelläni. Unionin syrjäisimpien alueiden erityisongelmiin vastaaminen tarpeellisin toimenpitein on erityisen tärkeää talouskriisin aikana. Madeiran ja Azoreiden autonomisten alueiden maantieteellinen etäisyys asettaa monille sikäläisille talouden toimijoille kaupallisia haittoja. Haitat vaikuttavat väestörakenteen muutokseen ja työllisyyteen sekä taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen.

Madeiran ja Azoreiden paikalliset taloudet ovat erittäin voimakkaasti riippuvaisia matkailusta, joka on melko epävakaa taloudellinen resurssi. Tämä resurssi on riippuvainen monista tekijöistä, joten paikallisviranomaiset ja Portugalin hallitus eivät kykene hallitsemaan tai elvyttämään sitä. Madeiran ja Azoreiden taloudellinen kehitys kärsii tästä aiheutuvista rajoituksista.

Näissä olosuhteissa on ilman muuta tärkeää tukea talouden aloja, jotka ovat vähemmän riippuvaisia matkailusta, matkailutulojen vaihteluiden kompensoimiseksi ja sitä kautta alueen työllisyyden vakauttamiseksi. Erityisesti paikalliset pienet ja keskisuuret yritykset sekä maanviljelijät tarvitsevat tukea tehdäkseen investointeja ja luodakseen alueelle pysyvää työllisyyttä.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Tuin äänestyksessä mietintöä yhteisen tullitariffin autonomisten tullien tilapäisestä suspensiosta eräiden teollisuustuotteiden tuonnissa Madeiran ja Azoreiden autonomisille alueille. Syrjäisimmillä alueilla toimivien paikallisten taloudellistan toimijoiden kilpailukykyä ja alueen työllisyyden vakauta on kansainvälisen kriisin vuoksi tuettava kiireellisesti.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Kuten totesin tammikuussa tästä samasta asiasta, mielestäni autonomisten tullien tilapäinen suspensio on välttämätöntä, jotta Portugalin Madeiran ja Azoreiden autonomisten alueiden talouden toimijoiden kilpailukykyä vahvistetaan ja jotta näillä saarilla varmistetaan vakaampi työllisyys.

Tämän poikkeuksen hyväksyminen on ratkaisevan tärkeää näiden Portugalin autonomisten alueiden kehitykselle. Ne ovat hyvin riippuvaisia matkailusta ja siten erittäin alttiita tilanteen muuttumiselle tällä alalla. Tämä merkitsee, että niiden koko taloudellista kehitystä rajoittavat paikallisen talouden erityispiirteet ja maantieteellinen sijainti. Tämän vuoksi paikalliselle elinkeinolle annetut kannustimet tarjoavat varmasti tarvittavaa tukea paikallisen väestön elinolojen parantamiseksi sekä avaavat tien työpaikkojen luomiseksi näillä saarilla. Tämä on tärkeää, jotta asukkaat pysyvät alueella ja kehitykselle luodaan edellytykset.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Madeiran ja Azoreiden paikallisviranomaiset pyysivät elokuussa ja joulukuussa 2007 yhteisen tullitariffin autonomisten tullien tilapäistä suspensiota eräiden teollisuustuotteiden tuonnissa 1. tammikuuta 2010 ja 31. joulukuuta 2019 väliselle ajalle. Euroopan parlamentti on tämän pyynnön johdosta hyväksymässä neuvoston asetusta edellyttäen samalla, että parlamentille ilmoitetaan, mikäli asiassa hyväksytään delegoitu säädös tai mikäli neuvosto aikoo vastustaa asiaa.

Me tuemme Madeiran ja Azoreiden pyytämää suspensiota, sillä se on tärkeää sekä alueiden kehittymisen kannalta että alueen pienten ja keskisuurten yritysten sekä paikallisten maanviljelijöiden ja tuottajien kannalta. Suspension myöntäminen on tapa tunnustaa rajoitteet, joita syrjäisimpiin alueisiin kuuluminen aiheuttaa. Tästä syystä äänestimme mietinnön puolesta.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Olen ilahtunut tämän mietinnön hyväksymisestä. Se vastaa syrjäisimpien alueiden todellisuuden haasteisiin. Syrjäisimpien alueiden talous on hyvin hauraalla pohjalla alueiden ominaisluonteen vuoksi. Alueilla on lisäksi poikkeavia erityisominaisuuksia, jotka edellyttävät niihin soveltuvia vastauksia. Nyt hyväksyttyjen toimenpiteiden tarkoituksena on parantaa paikallisten talouden toimijoiden kilpailukykyä, minkä pitäisi puolestaan auttaa pieniä ja keskisuuria yrityksiä sekä paikallisia viljelijöitä tekemään investointeja ja luomaan työpaikkoja. Tämä vakauttaa Madeiran ja Azoreiden autonomisten alueiden työllisyyttä. Laajalle levinneen talouskriisin tilanteessa tämä on erinomainen keino elvyttää taloudellista toimintaa ja työllisyyttä keskipitkällä aikavälillä sekä merkittävä askel eurooppalaisen koheesion ja lähentymisen edistämiseksi. Tullien suspensio kestää 10 vuotta ja se kattaa useita tuoteryhmiä, kuten valmiit tuotteet teollisuuden käyttöön sekä raaka-aineet, osat ja komponentit maatalouden, jalostusteollisuuden ja teollisuuden ylläpidon käyttöön. Toimenpiteiden vaikutuksia on mahdotonta arvioida tarkasti, sillä ne kuuluvat näiden autonomisten alueiden erityisongelmia varten räätälöityyn toimenpidekokonaisuuteen. Euroopan komissio on ennustanut kuitenkin, että sovittujen toimenpiteiden vaikutus sen omiin resursseihin ja tuloihin on noin 0,12 prosenttia vuodessa kaudella 2010–2019.

  Paulo Rangel (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin mietinnön puolesta, sillä kyseessä on kahden Portugaliin kuuluvan alueen elintärkeät intressit.

  Zuzana Roithová (PPE), kirjallinen. – (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, haluan huomauttaa, että komissio on unohtanut asetusehdotuksessaan, että Lissabonin sopimuksen nojalla se ei voi sivuuttaa Euroopan parlamenttia, kun kyse on yhteistyöstä toimivallan siirtämisessä tämänkaltaisten säädösten hyväksymiseksi. Komissio näyttää unohtaneen, että Lissabonin sopimus on tullut voimaan. Haluan kiittää esittelijöitä, jotka ovat tarkistaneet keskeisiä artikloja siten, että komission on ilmoitettava Euroopan parlamentille ennen kuin tullialaa koskevia säädöksiä hyväksytään siirretyllä toimivallalla ja sen on otettava huomioon parlamentin näkemykset. Uskon, että komissio voi ottaa tästä opikseen myös muissa tapauksissa.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Madeiran ja Azoreiden alueelliset viranomaiset ovat pyytäneet yhteisten tullitariffien tullien tilapäistä suspensiota, jotta paikallisten talouden toimijoiden kilpailukyky paranisi ja työllisyys vakaantuisi näillä unionin syrjäisimmillä alueilla. Ehdotetun suspension vaikutukset koskisivat vain kyseessä olevia alueita, ja suspensio auttaisi paikallisia pk-yrityksiä ja maanviljelijöitä investoimaan ja luomaan työpaikkoja näille syrjäisimpiin kuuluville alueille. Alkuperäisessä mietinnössä alueiden komitea tuki ehdotusta. Sittemmin on jätetty (yksinkertaistettu menettely – työjärjestyksen 46 artiklan 2 kohta) ja hyväksytty tarkistukset, joissa ehdotettiin uusien tuotteiden sisällyttämistä alkuperäiseen ehdotukseen (uusi CN-koodi lisätty) sekä asetuksen voimaantulopäivän muuttamista (1. helmikuuta 2010 aiemman 1. tammikuuta 2010 sijaan) ja voimassaolon jatkamista 31. joulukuuta 2019 asti. Me vihreät äänestimme tänään mietinnön puolesta, sillä me kannatamme uudelleen kuulemista ja velvoitetta tiedottaa Euroopan parlamentille.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Autonomisten tullien tilapäinen suspensio eräiden teollisuustuotteiden tuonnissa Madeiralle ja Azoreille on toimenpide, jonka tavoitteena on parantaa paikallisten talouden kilpailukykyä ja sitä kautta lisätä työllisyyttä kahdella Euroopan unionin syrjäisimmistä alueista. Suspensio riippuu tuotteiden lopullisesta käytöstä ja hyödyttää vain Madeiralla ja Azoreilla olevia talouden toimijoita. Sen tavoitteena on houkutella sijoituksia tarjoamalla pitkän aikavälin perspektiivi, jonka ansiosta alueilla voidaan luoda vakaa taloudellinen ja sosiaalinen ympäristö.

Sen lisäksi, että ehdotus mahdollistaa suspension soveltamisen vapaakauppa-alueilla sijaitseviin teollisuuden aloihin, se hyödyttää kaikkia alueilla toimivia erityyppisiä talouden toimijoita. Myös tuotteiden valikoimaa on laajennettu; niihin on sisällytetty valmiit tuotteet teollisuuden käyttöön, raaka-aineet ja muut materiaalit sekä osat ja komponentit maatalouden, jalostusteollisuuden ja teollisuuden ylläpidon käyttöön.

Syrjäisimpien alueiden taloudet ovat hauraita ja niillä on omat ominaispiirteensä, jotka edellyttävät niitä varten räätälöityjä ratkaisuja. On valitettavaa, että asiakirja ei kata useampia tuotteita. Se tarjoaa kuitenkin syrjäisimpien alueiden taloudelle myönteisen kannustimen, joten äänestän sen puolesta.

Mietintö: László Surján (A7-0240/2010)

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Tämä ehdotus ei edellytä lisäkustannuksia, vaan ainoastaan hallinnollisiin ja operationaalisiin menoihin suunnattujen määrärahojen selkeyttämistä, mikä tekee talousarvion pääluokasta III täsmällisemmän ja tarkemman. Näin ollen yhdyn esittelijään ja kannatan neuvoston päätöstä.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. − (PT) Euroopan parlamentti on saanut uusia tehtäviä Lissabonin sopimuksen myötä. Tästä on aiheutunut lisää hallinnollista työtä, mistä seuraa, että parlamentin jäsenet tarvitsevat pätevää henkilöstöä toimimaan neuvonantajina. Uudesta tilanteesta aiheutuu kaksi ongelmaa: uusien avustajien tarpeesta johtuvat lisäkustannukset ja lisätilan tarve, jotta he voivat hoitaa tehtävänsä hyvissä työskentelyoloissa. Tilanteesta aiheutuu lisäkustannuksia. Tätä on vaikea selittää kriisin aikana, mutta jos parlamentin työn halutaan olevan erinomaista, sillä on oltava tarvittavat rahoitus- ja henkilöstöresurssit.

Mietintö: Bernhard Rapkay (A7-0244/2010)

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Parlamentin tehtävänä on puolustaa Euroopan parlamentin jäsenien edustajantoimen riippumattomuutta, jota ei saa loukata. Tässä tapauksessa, koska parlamentin jäsentä syytetään puolueen rahoitusta koskevasta kirjanpitorikoksesta ennen hänen valitsemistaan Euroopan parlamenttiin, syytökset eivät liity hänen toimintaansa Euroopan parlamentin jäsenenä. Tässä tapauksessa on näin ollen pidätettävä hänen parlamentaarinen koskemattomuutensa. Tästä syystä äänestin siten kuin äänestin.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (LV) Äänestin tyhjää kollegamme Viktor Uspaskichin parlamentaarista koskemattomuutta koskevassa äänestyksessä, sillä mielestäni parlamentaarista koskemattomuutta ei voi pitää vain jonkinlaisena "pikku muutoksena". Koskemattomuus joko on tai sitä ei ole. Sen ansiosta jäsenet voivat tehdä työtään rauhassa mahdolliselta painostukselta. Mielestäni koskemattomuutta ei voida pidättää ilman Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiota.

En ole vakuuttunut siitä, että liettualainen tuomioistuin toimi oikeudenmukaisesti, sillä Liettuan hallitus ja presidentti ovat toistuvasti antaneet ymmärtää korruption rehottavan maassa yleisesti. Mitä takeita meillä on siitä, että tuomio annettiin puolueettomasti? Jos me nyt pidätämme Viktor Uspaskichin parlamentaarisen koskemattomuuden, niiden meidän on poistettava parlamentaarisen koskemattomuuden käsite parlamentin työjärjestyksestä.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Äänestin jäsen Uspaskichin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä vastaan, sillä kun asiakirjoja tutkii tarkemmin käy selväksi, että jäsen Uspaskichia vastaiset toimet ovat puoluepoliittisesti motivoituja. Jäsen Uspaskich kuuluu Liettuan venäläisvähemmistöön; Liettuan hallitus on hyökännyt häntä ja hänen puoluettaan vastaan useita kertoja julkisesti. Nyt häntä syytetään siitä, että hän olisi laskenut puolueen varat väärin kolmen vuoden ajan. On mielenkiintoista, että rahastonhoitajaa vastaan ei ole nostettu syytteitä. Tämän lisäksi jäsen Uspaskich toimi puolueen koordinaattorina ja siten vastuuhenkilönä vain ensimmäisenä vuonna. Tähän sopii hyvin se, että asian käsittely on hoidettu Euroopan parlamentissa epäasianmukaisesti, sillä jäsen Uspaskichilta on jopa evätty mahdollisuus esittää näkemyksensä oikeudellisten asioiden valiokunnassa. Sosialisteihin kuuluva esittelijä on selvästi mukana tässä poliittisessa prosessissa. Tämä ehdotus on hylättävä, sillä jokainen tapaus on käsiteltävä oikeusvaltioperiaatteiden mukaisesti, eikä tässä tapauksessa ainakaan ole menetelty niin.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Tämä aihe lisättiin syyskuun ensimmäisen istuntojakson esityslistalle viime hetkellä. Oikeudellisten asioiden valiokunta päätti viime viikolla pidättää Uspaskichin parlamentaarisen koskemattomuuden. Ryhmäni kannatti valiokunnan päätöstä, sillä kyse on poliittisen ryhmän tilien petollisesta hoidosta eikä näkökannoista, joita hän on esittänyt, tai äänestyspäätöksistä, joita hän on tehnyt, toimiessaan Euroopan parlamentin jäsenenä. Me ilmaisimme tämän näkemyksen äänestämällä tämänpäiväisessä täysistunnossa mietinnön puolesta.

  Viktor Uspaskich (ALDE), kirjallinen. – (LT) Jäsen Rapkayn laatima mietintö on lainvastainen. Euroopan parlamentti on loukannut oikeuttani puolustautua. Toimitin esittelijälle painavia todisteita poliittisesta vainosta, mutta hän kieltäytyi pahanilkisesti välittämästä niitä oikeudellisten asioiden valiokunnan muille jäsenille.

En saanut tutustua päätösluonnokseen enkä esittää sitä koskevia huomioitani valiokunnan kokouksessa. En saanut puhua siitä tosiasiasta, että Venäjällä minut on virallisesti tunnustettu poliittisen vainon uhriksi, enkä kommentoida Euroopan parlamentin ennakkotapauksia. Päätösluonnoksessa esittelijä esitti vääriä tietoja ja tulkintoja Liettuan perustuslaista – myös Seimasin (Liettuan parlamentin) jäsenillä on koskemattomuus vaaleja edeltävien toimien suhteen. Minun ei annettu puhua tästä kokouksessa.

Euroopan parlamentti on kaiken lisäksi toiminut velvoittavien ennakkotapauksien vastaisesti. Parlamentaarista koskemattomuutta ei ole koskaan EU:n historian aikana pidätetty tilanteessa, jollaisessa minä olen. Ensinnäkin minut on virallisesti tunnustettu poliittisen vainon uhriksi. Toiseksi, kuten Seimas itse myönsi, valtion turvallisuusministeriö, joka käynnisti hyökkäykset, on politisoitunut – ministeriön erään johtohenkilön todistuksen mukaan käskyn hyökkäyksen aloittamisesta antoi Seimasin puhemies. Kolmanneksi syyttäjät ovat kieltäneet minua tapaamasta äänestäjiä, matkustamasta toiseen Liettuassa sijaitsevaan kaupunkiin, mutta varsinaisten vaalien aikana he antavat minun lähteä lomamatkalle, osallistua urheilutapahtumiin ja vierailla uskonnollisesti merkittävissä paikoissa. Neljänneksi Herkotzin, Blumenfeldin, Venelzin, Amadein, Gaibisson ja Marchianin asettamien ennakkotapausten mukaan poliittista päättäjää ei voida pitää vastuullisena tilien hoidosta.

Valitan tästä lainvastaisesta päätöksestä Euroopan unionin tuomioistuimeen ja se tullaan kumoamaan.

Suositus: Salvatore Iacolino (A7-0209/2010)

  Alfredo Antoniozzi (PPE), kirjallinen. – (IT) Tässä maailmanhistorian vaiheessa globalisaatio on näkyvissä kaikilla jokapäiväisen elämän alueilla ja tämä ikävä kyllä pätee myös rikollisuuteen. Kuten suosituksessa taitavasti selitetään, rikosoikeudellisen yhteistyön menettelyjä koskevat tilastot yksittäisten jäsenvaltioiden ja Japanin välillä osoittavat, että vaikka oikeudellisia kehyksiä ei vielä olekaan, EU:n ja Japanin oikeusviranomaisten on tehtävä yhteistyötä.

Tästä syystä katsoin velvollisuudekseni äänestää tämän suosituksen puolesta. Haluan kiittää jäsen Iacolinoa hänen erinomaisesta työstään.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. – (IT) Kansainvälinen yhteistyö rikosasioissa on nykypäivänä tavoite, johon EU:n pitäisi pyrkiä mahdollisimman ponnekkaasti. Kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden lisääntyminen pakottaa valtiot sekä kansalliset ja kansainväliset järjestöt laatimaan sopimuksia byrokraattisten ja hallinnollisten muodollisuuksien yksinkertaistamiseksi sekä rikostutkinnan ja syytemenettelyiden helpottamiseksi. Euroopan ja Japanin välinen sopimus, josta äänestämme, tarjoaa riittävät takeet lain ja yksilönvapauksien kunnioittamisesta. Tämä on ennen kaikkea historiallinen tilaisuus, sillä se vahvistaa ensimmäistä kertaa oikeudellisesti Euroopan ja Japanin halun luoda yhteistyömuotoja rikosten torjunnan alalla. Äänestin näin ollen Iacolinon suosituksen puolesta.

  Carlos Coelho (PPE), kirjallinen. – (PT) Tämän sopimuksen tavoitteena on luoda nykyistä tehokkaampaa EU:n jäsenvaltioiden ja Japanin välistä yhteistyötä keskinäisen oikeusavun antamiseksi rikosasioissa. En pidä tämän sopimuksen allekirjoittamista tärkeänä vain siksi, että se tarjoaa selkeät ja johdonmukaiset puitteet tälle yhteistyölle, vaan myös siitä syystä, että tähän asti jäsenvaltioiden ja Japanin välillä ei ole edes ollut kahdenvälisiä sopimuksia tällä alalla. Globalisaation aiheuttamat haasteet vaativat yhä ehdottomammin ylikansallisten ratkaisujen kehittämistä. Rikollisuuden torjunta on valaiseva esimerkki alasta, jolla kansallisen yhteisön eri valtioiden välinen yhteistyö ja keskinäinen tuki on erityisen tärkeässä asemassa.

Tämän sopimuksen nojalla voidaan esittää virallinen pyyntö tai harjoittaa vain oma-aloitteista tietojenvaihtoa, joka voi koskea esimerkiksi todistajanlausuntoja ja lausuntoja, pankkitilejä koskevia tietoja, selvityksiä sekä henkilöiden olinpaikan määrittämistä tai henkilöiden tunnistamista. Valtio, jolle pyyntö esitetään, voi evätä pyynnön jonkin "klassisen" epäämisperusteen perusteella, mutta valtioiden on kuultava toisiaan ennen avun epäämistä.

Kannatan tätä sopimusta, joka mahdollistaa oikeusavun tehostamisen ja tarjoaa samalla riittävät takuut.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Järjestäytynyt rikollisuus on jo kauan sitten ylittänyt valtioiden rajat ja kattaa nyt monia maailman alueita. Tämä tilanne on nykypäivän todellisuutta ja se edellyttää rikosten uhreiksi joutuneilta kansainvälisiltä organisaatioilta, valtioilta ja kansoilta keskitettyjä ja yhdenmukaisia toimia. Euroopan unionin ja Japanin välinen keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskeva sopimus on uusi askel tähän suuntaan. Oikeusvaltion periaatteita noudattavat valtiot ovat velvollisia takaamaan, että rikolliset eivät voi hyödyntää niiden välisiä kansainväliseen oikeuteen perustuvia rajoja pakenemalla oikeutta, tuomiota tai uhrien oikeudenmukaisia korvausvaatimuksia toisen valtion rajojen taakse.

Mitä tehokkaampia yksittäisten valtioiden poliisi- ja oikeusviranomaiset ovat, sitä enemmän tietojen vaihto ja parhaiden käytänteiden omaksuminen kantaa hedelmää kaikille ja sitä enemmän kaikki voivat hyötyä keskinäisestä oikeusavusta. Toivon näin tapahtuvan.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. − (PT) Neuvosto antoi helmikuussa 2009 luvan aloittaa neuvottelut sopimuksesta Euroopan unionin ja Japanin välillä keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa. Neuvosto hyväksyi sopimuksen allekirjoittamisen 30. marraskuuta 2009 tehdyllä päätöksellä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 24 ja 38 artiklan nojalla. Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen parlamenttia pyydettiin hyväksymään neuvoston päätös Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan mukaisesti.

Sopimukset perustuvat muille aiemmin solmituille oikeudellista yhteistyötä koskeville sopimuksille. Ne koskevat eritoten yhteistyötä tutkinnassa tai todisteiden hankkimisessa sekä muuta toimintaa, kuten tiedoksiantoja ja ilmoituksia pyynnön esittäneessä valtiossa. Tärkeimpiä määräyksiä ovat todistajanlausunnon tai lausuntojen vastaanottaminen, kuulemisen mahdollistaminen videokokouksen avulla, pankkitilejä koskevien tietojen, asiakirjojen tai selvitysten hankkiminen, henkilöiden olinpaikan määrittäminen tai henkilöiden tunnistaminen sekä pyynnön vastaanottaneen valtion lainsäädäntö-, hallinto- tai oikeusviranomaisten sekä paikallisviranomaisten hallussa olevien todisteiden toimittaminen.

  Nathalie Griesbeck (ALDE), kirjallinen. – (FR) Oikeudellisen yhteistyön sääntely rikosasioissa tutkinnan helpottamiseksi ja sitä kautta rajat ylittävän rikollisuuden torjunnan tehostamiseksi on keskinäistä oikeusapua koskevien kansainvälisten sopimusten tavoite ja tässä tapauksessa Euroopan unionin ja Japanin välisen keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan sopimuksen tavoite. On helppo kuvitella, minkälaisia ongelmia eurooppalainen tutkija (oikeus-, poliisi- tai tulliviranomainen) voi kohdata kerätessään todisteita kolmannessa maassa. Nykypäivänä globalisaation ja rajat ylittävän rikollisuuden vuoksi valtioiden välinen yhteistyö – oikeudelliset kehykset sekä Euroopan unionin ja kolmansien maiden välinen operationaalinen yhtymäkohta – on rikosasioissa elintärkeää. Tämä sopimus tuo kiistatonta lisäarvoa. Tutkinnan toteuttaminen, todisteiden hankkiminen, todistajanlausuntojen kerääminen, pankkitilejä koskevien tietojen etsiminen sekä henkilöiden olinpaikan määrittäminen tai henkilöiden tunnistaminen ovat kaikki tehtäviä, joita Euroopan unionin ja Japanin välinen virallinen ja suunnitelmallinen yhteistyö tästä lähtien tehostaa ja nopeuttaa. Euroopan parlamentti hyväksyikin mielellään tämän kansainvälisen sopimuksen tekemisen, ja olen siitä hyvin ilahtunut.

  Clemente Mastella (PPE), kirjallinen. – (IT) Haluan ensiksi onnitella jäsen Iacolinoa hänen erinomaisesta työstään.

Äänestin suosituksen puolesta, sillä viime vuosina toteutettujen yksittäisten jäsenvaltioiden ja Japanin välisten rikosasioita koskevien oikeudellisten yhteistyömenettelyiden huomattava lukumäärä kertoo nähdäkseni siitä, että yhteistä oikeudellista ja lainsäädännöllistä kehystä tarvitaan ennen kaikkea, koska EU:n jäsenvaltioiden ja Japanin välillä ei jostain syystä ole kahdenvälisiä sopimuksia.

Sopimus perustuu muille aiemmin solmituille oikeudellista yhteistyötä koskeville sopimuksille. Se koskee eritoten yhteistyötä tutkinnassa tai todisteiden hankkimisessa sekä muuta toimintaa, kuten tiedoksiantoja ja ilmoituksia pyynnön esittäneessä valtiossa. Tämän sopimuksen määräyksillä pyritään antamaan oikeudellista apua, joka on mahdollisimman tehokasta ja jolla voidaan vastata jokapäiväisiin haasteisiin samalla kun varmistetaan riittävät takuut.

Epäämisperusteiden osalta on syytä tuoda esille sen määräyksen merkitys, joka suojelee jäsenvaltioita sopimuksen mahdollisesta käyttämisestä oikeusmenettelyissä, joissa voidaan langettaa kuolemantuomio. Tämä vastaa täysin Euroopan unionin usein esittämää kantaa, jossa vaaditaan kuolemanrangaistuksen lakkauttamista tai ainakin kuolemantuomioiden toteuttamisen keskeyttämistä.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. − (PT) Tälle ajalle tyypillinen globalisaatio ilmenee taloudellisesti mutta ulottuu nyt myös kaikille jokapäiväisen elämän aloille, myös rikollisuuteen. Tästä syystä rikosoikeudellinen yhteistyö on aina ajankohtainen asia. Japanin tapauksessa todettakoon, että EU:n ja Japanin oikeusviranomaiset ovat tehneet keskinäistä yhteistyötä, vaikka oikeudellista kehystä ei vielä olekaan luotu. Tästä syystä on erittäin tärkeää aloittaa neuvottelut Euroopan unionin ja Japanin välisestä sopimuksesta, joka koskee keskinäistä oikeusapua rikosasioissa. Tästä syystä äänestin siten kuin äänestin.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Haluan kiittää esittelijä Iacolinoa erinomaisesta työstä, jota hän on tehnyt tämän mietinnön hyväksi. Mietinnön oikeudellinen ja menettelyihin liittyvä perusta on erittäin hyvä ja se on ratkaiseva askel kohti oikeudellista yhteistyötä muidenkin kuin Japanin kanssa. Toivon, että sitä käytetään mallina laadittaessa tulevia mietintöjä, jotka koskevat keskinäistä oikeusapua muiden kolmansien valtioiden kanssa.

Unionin kansalaiset huomaavat usein syyllistyneensä rikokseen oleskellessaan ulkomailla, toisinaan tietämättöminä siitä, että he ovat rikkoneet isäntävaltion lainsäädäntöä. Kaikissa tapauksissa on olennaisen tärkeää taata oikeusavun saaminen alkaen asiakirjojen kääntämisestä, mahdollisuudesta ilmaista itseään omalla äidinkielellään ja mahdollisuudesta saada apua ja tukea omalla äidinkielellään. On selvästi otettava huomioon ongelmat, jotka johtuvat oikeusjärjestelmien erilaisuudesta, mutta olen sitä mieltä, että tietyt takuut on otettava huomioon ja niitä on noudatettava kaikissa tapauksissa.

  Aldo Patriciello (PPE), kirjallinen. – (IT) Nykyaikaa leimaava globalisaatio näkyy kaikilla jokapäiväisen elämän alueilla, myös rikosasioissa.

Rikosoikeudellisen yhteistyön menettelyjä koskevat tilastot yksittäisten jäsenvaltioiden ja Japanin välillä osoittavat, että vaikka oikeudellisia kehyksiä ei vielä olekaan, EU:n ja Japanin oikeusviranomaisten on tehtävä yhteistyötä.

Todettuaan kahdenvälisten sopimusten puuttuvan EU:n jäsenvaltioiden ja Japanin välillä ja tietoisena yhtenäisen ja johdonmukaisen oikeudellisen kehyksen eduista neuvosto antoi helmikuussa 2009 luvan aloittaa neuvottelut sopimuksesta Euroopan unionin ja Japanin välillä keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa.

Lopuksi voidaan todeta, että tämän sopimuksen tarjoama suoja vaikuttaa paremmalta kuin vastaavien, myös viime aikoina solmittujen sopimuksien tarjoama suoja. Edellä mainittu huomioon ottaen ei ole erityisiä syitä vastustaa sopimuksen hyväksyntää.

  Paulo Rangel (PPE), kirjallinen. – (PT) Tämä on uusi ja erittäin tärkeä askel eteenpäin laajapohjaisen oikeudellisen yhteistyön käynnistämisessä kolmansien maiden kanssa.

  Oreste Rossi (EFD), kirjallinen. – (IT) On oikein pyrkiä luomaan Euroopan unionin ja sen ulkopuolisten maiden välille yhteistyötä rikosten torjunnassa, sillä globalisaatio johtaa kansallisten rikollisverkostojen laajentumiseen; paljon puhuvia esimerkkejä tästä ovat mafia ja triadit.

Näiden sopimusten lujittaminen ja laajentaminen myös maihin, joissa on korkeat rikollisuusluvut, voisi johtaa rikollisuuden laajenemisen vähenemiseen kaikkialla Euroopan unionissa. Me äänestimme tästä syystä suosituksen puolesta.

  Rui Tavares (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Kansainvälisen ihmisoikeusliiton vuonna 2008 julkaiseman raportin mukaan Japani langettaa yhä kuolemantuomioita ja tuomitsee rikollisia vuosikymmeniksi vankiloihin, joissa salailu ja eristäminen on jokapäiväistä. Teloitusten määrä on lisääntynyt viime vuosina ja erityisesti vuonna 2008. Ainuttakaan kuolemantuomioita ei ole käsitelty uudelleen vuoden 1986 jälkeen. Sopimus, jonka EU aikoo tehdä, ei kata rikollisten luovutusmenettelyitä.

Se mahdollistaa kuitenkin monien todisteiden hankkimisen mahdollisten tuomioiden langettamista varten. Tähän kuuluu vangittuna olevan henkilön väliaikainen siirtäminen todistajanlausuntoa varten. Sopimuksen 11 artikla sallii EU:n jäsenvaltioiden evätä apupyynnön tietyin edellytyksin, mutta se ei kiellä pyyntöjen esittämistä tapauksissa, joissa oikeudenkäynnin tuloksena saatetaan langettaa kuolemantuomio.

Kannatan oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa sillä edellytyksellä, että oikeutta puolustautua ja ihmisoikeuksia kunnioitetaan ja että menettelylliset takuut ovat kunnossa. Japanin kohdalla tilanne on vähintäänkin hämmentävä. Tästä syystä en voi tukea tätä uutta sopimusta.

  Iva Zanicchi (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin jäsen Iacolinon laatiman suosituksen puolesta, koska se koskee erittäin tärkeää oikeusapusopimusta ja se muodostaa todellisen askeleen kohti järjestäytynyttä rikollisuutta torjuvan kansainvälisen oikeusjärjestelmän uudistamista.

Eurooppalaiset ja japanilaiset viranomaiset joutuvat usein tekemään yhteistyötä järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa. Tämä kansainvälinen sopimus antaa meidän epäilemättä hyötyä eduista, joita Euroopan unionin ja Japanin välinen keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskeva yhtenäinen ja johdonmukainen oikeudellinen kehys voi tarjota.

On syytä huomata, että Euroopan unionin ja Japanin välinen sopimus tarjoaa paremman suojan kuin muut vastaavat oikeudellista yhteistyötä koskevat sopimukset.

Mietintö: Kurt Lechner (A7-0218/2010)

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Kannatin tätä mietintöä. Kaupparekistereiden yhteenliittäminen on tarkoituksenmukaista taloudellisen yhdentymisen edistämiseksi EU:ssa sekä yritysten ja kuluttajien oikeusvarmuuden parantamiseksi. Kaupparekisterejä hallinnoidaan yleensä kansallisella ja alueellisella tasolla. Rajat ylittävän taloudellisen toiminnan lisääntymisen vuoksi sekä oikeusvarmuuden ja avoimuuden takaamiseksi kaupparekisterit on kuitenkin liitettävä paremmin toisiinsa. Näin säästyisi myös aikaa ja rahaa.

Nykyisen rahoituskriisin puhkeaminen toi jälleen kerran esiin avoimuuden tärkeyden kaikilla finanssimarkkinoilla. Ottaen huomioon toimenpiteet rahoitusalan aseman elvyttämiseksi yrityksiä koskevien tuoreiden ja virallisten tietojen käyttömahdollisuuksien lisääminen voisi auttaa palauttamaan luottamusta kaikkiin eurooppalaisiin markkinoihin.

Kaupparekistereillä on tässä suhteessa suuri merkitys. Kaupparekistereihin rekisteröidään, niiden avulla selvitetään ja niissä säilytetään tietoja muun muassa yhtiön oikeudellisesta muodosta, kotipaikasta, pääomasta ja yhtiön oikeudellisista edustajista sekä saatetaan tiedot julkisesti saataville. Tämä tarjoaa velkojille, liikekumppaneille ja kuluttajille mahdollisuudet hankkia yrityksestä virallista ja luotettavaa tietoa toisen jäsenvaltion alueelta, mikä tuo tarvittavaa avoimuutta ja oikeusvarmuutta kaikille EU:n markkinoille.

  António Fernando Correia De Campos (S&D), kirjallinen. – (PT) Kaupparekistereiden yhteenliittäminen on tärkeää, sillä nykyinen yhteenliitettävyyden puuttuminen on vahingoksi liike-elämälle ja heikentää lisäksi kuluttajien luottamusta. Kaupparekistereiden yhteenliitettävyyden puuttuminen aiheuttaa erityisiä ongelmia pienille ja keskisuurille yrityksille, jotka ovat olennainen osa Euroopan talouden selkärankaa sekä tärkein työpaikkoja, talouskasvua ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta lisäävä tekijä Euroopassa ja rajat ylittävissä suhteissa; nämä aiheuttavat EU:n sisämarkkinoille merkittäviä ongelmia.

Kannatan täysin yhden ainoan tietoportaalin luomista. Portaalin on oltava saatavilla kaikilla EU:n kielillä ja sitä on tehtävä riittävästi tunnetuksi, jotta EU:n kaupparekisteristä on saatavilla laadukasta, luotettavaa ja ajantasaista tietoa.

Tämänhetkisessä tilanteessa, jossa hyväksytään kauaskantoisia toimenpiteitä kriisistä pääsemiseksi, tämä väline voi osaltaan edistää Euroopan 500 miljoonan kansalaisen luottamuksen palauttamista sisämarkkinoihin sekä rajat ylittävien kauppasuhteiden kehittämistä. Siksi tuen tätä mietintöä, josta tänään äänestämme.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Kun puhumme sisämarkkinoista, meidän on ymmärrettävä, että yksi sen seurauksista on rajat ylittävän kaupan lisääntyminen. Lisääntyminen on toivottavaa ja sitä on kannustettava. Se tuo kuitenkin mukanaan vaatimuksen tarjota yleisölle virallista ja luotettavaa tietoa EU:ssa toimivista yrityksistä. Eri kaupparekistereiden sisältämien tietojen välinen yhdenmukaisuuden puute merkitsee myös oikeudellista epävarmuutta. Tämä on haitaksi niin eurooppalaisille yrityksille kuin kuluttajillekin. Näin ollen on tarpeen luoda keskitetty eurooppalainen portaali, johon kaikkien jäsenvaltioiden tietorekisterit voidaan syöttää standardoidulla tavalla.

Tämä lisää avoimuutta, tehokkuutta ja oikeusvarmuutta sekä samalla lisää Euroopan 500 miljoonan kuluttajan luottamusta, mikä on elintärkeää Euroopan kriisistä selviämisen kannalta. Haluan lopuksi toistaa talous- ja raha-asioiden valiokunnan jo esittämän vaatimuksen, jonka mukaan uusi järjestelmä tai portaali ei saa aiheuttaa eurooppalaisille yrityksille hallinnollista lisärasitusta. Järjestelmän pitäisi helpottaa markkinoiden kaikkien toimijoiden elämää eikä muodostaa taas uutta byrokraattista estettä.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. − (PT) Rajat ylittävän taloudellisen toiminnan lisääntymisen vuoksi sekä oikeusvarmuuden ja avoimuuden takaamiseksi kaupparekisterit on liitettävä paremmin toisiinsa. Siten vähennetään myös kustannuksia ja lisätään toiminnan tehokkuutta. Kaupparekistereiden yhteenliittäminen on tarkoituksenmukaista taloudellisen yhdentymisen edistämiseksi EU:ssa sekä yritysten ja kuluttajien oikeusvarmuuden parantamiseksi.

Kaupparekisterejä hallinnoidaan kansallisella ja alueellisella tasolla ja niihin rekisteröidään vain niiden vastuualueella – jossakin valtiossa tai jollakin alueella – rekisteröityjen yhtiöiden tietoja. Tällä hetkellä on jo olemassa erilaisia mekanismeja kaupparekistereiden yhteenliittämiseksi: eurooppalainen kaupparekisteripalvelu (EBR) ja BRITE-aloite (Business Register Interoperability Throughout Europe). EBR ja BRITE ovat vapaaehtoisia hankkeita ja BRITE on yksinomaan tutkimusaloite. Yksi ainoa portaali, jonka kautta saisi keskitetysti tietoja kaikista eurooppalaisista yrityksistä, säästäisi aikaa ja rahaa. Näin ollen olisi harkittava kaikkien jäsenvaltioiden pakollista osallistumista portaaliin.

  Edvard Kožušník (ECR), kirjallinen. – (CS) Tuen Euroopan komission aloitetta kaupparekistereiden yhteenliittämiseksi. Mahdollisuus välittää tietoja jäsenvaltiosta toiseen voi auttaa elvyttämään sisämarkkinoita sekä ennen kaikkea lisäämään markkinoiden uskottavuutta ja parantamaan oikeusvarmuutta kaikkien sisämarkkinoiden toimijoiden kannalta. Ei pidä myöskään unohtaa sitä, että tämä voi huomattavasti keventää yritysten hallinnollista rasitusta. Edmund Stoiberin johtaman hallinnollisen rasituksen vähentämistä käsittelevän ryhmän mukaan yritystietojen rajat ylittävän sähköisen saatavuuden ansiosta yritykset voisivat säästää vuosittain yli 160 miljoonaa euroa hallinnollisina kuluina.

Haluan kuitenkin kehottaa komissiota kiinnittää suunnitelman täytäntöönpanovaiheessa huomiota kokonaisratkaisun yhteentoimivuuteen ja tekniseen neutraaliuteen. Ei ole toivottavaa, että toisaalta säästetään 160 miljoonaa euroa hallinnollisia kuluja, mutta toisaalta vastaava summa käytetään teknisiin ratkaisuihin ja kaupparekistereiden yhteenliittämisen toteuttamiseen.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. − (PT) On selvää, että talouden maailmanlaajuistuminen aiheuttaa kaupparekistereiden yhteenliittämisen tarpeen. Tällä hetkellä kaikkea yrityksiä koskevaa tietoa hallinnoidaan vain kansallisella ja alueellisella tasolla, joten järjestelmää on laajennettava kaikkiin jäsenvaltioihin, koska yritystietoja halutaan saada käyttöön entistä enemmän yli kansallisten rajojen. Kaupparekistereiden yhteenliittäminen on hyvin tärkeää, jotta tehdään loppu taloudellisista tappioista ja ongelmista, joita aiheutuu kaikille osapuolille, sekä yrityksille että niiden työntekijöille, kuluttajille ja suurelle yleisölle.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Liike-elämässä on erityisen tärkeää, että tietyt tiedot ovat kaikkien saataville. Tässä mielessä olisi järkevää hallinnoida kaupparekistereitä kansallisella ja alueellisella tasolla – toisaalta oikeusvarmuuden takaamiseksi ja toisaalta toissijaisuusperiaatteen noudattamiseksi – mutta samalla mahdollistaa tietojen saanti jäsenvaltiosta toiseen. Yhteentoimivuus on taattava erityisesti useissa valtioissa toimivien yritysten osalta tapauksissa, joissa yrityksen toimipaikka esimerkiksi siirtyy tai yritykset fuusioituvat. Hallinnollinen yhteistyö ei saa missään olosuhteissa aiheuttaa byrokraattisia esteitä. Myös kielelliset ja laadulliset ongelmat on otettava huomioon. Tämä tasoittaisi tietä palveludirektiiville. Rajat ylittävä yhteistyö ei ole kuitenkaan täysin tyydyttävää ammatillisten vaatimusten suhteen.

Itävallassa esimerkiksi ammattimaisena matkaoppaana toimiminen edellyttää intensiivistä koulutusta ja tutkinnon suorittamista; muissa valtioissa tätä ei vaadita. Tämän tyyppisten ongelmien ratkaisemiseksi luvatut vastaavuudet ja tarkistukset ovat riittämättömiä. Itävaltalaisen ammattikoulutuksen korkean laadun vuoksi äänestin tyhjää.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin käsiteltävänä olevan mietinnön puolesta.

Kaupparekistereiden yhteenliittäminen on tarkoituksenmukaista taloudellisen yhdentymisen edistämiseksi EU:ssa sekä yritysten ja kuluttajien oikeusvarmuuden parantamiseksi. Kaupparekisterissä olevia tietoja ei pidä rinnastaa muihin saatavilla oleviin taloutta koskeviin tietoihin. Kaupparekisterien tietojen merkittävyys ja oikeudellinen merkitys vaihtelevat jäsenvaltioittain, ja tästä on ehdottomasti ilmoitettava käyttäjille tietojen haun yhteydessä.

Tämän tilanteen huomioon ottaen kaupparekistereiden yhteenliittäminen ja tietojen saanti pitäisi toteuttaa siten, että ratkaisu helppokäyttöinen ja tietojen saanti on yksinkertaista. Hankkeen onnistuminen edellyttää kaikkien jäsenvaltioiden osallistumista; näin ollen osallistumisesta olisi tehtävä pakollista niin pian kun tekniset standardit on saatu kehitettyä.

  Evelyn Regner (S&D), kirjallinen. – (DE) Äänestin kaupparekistereiden yhteenliittämistä koskevan mietinnön puolesta, sillä Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmän varjoesittelijänä pääsin esittelijän, jäsen Lechnerin, kanssa hyvään kompromissiratkaisuun. Keskeisimmät ongelmakohdat ovat seuraavat – –

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Jäsen Lechnerin mietintö on yksimielisyyttä herättävä valiokunta-aloitteinen mietintö, jolle meidän on helppo antaa tukemme.

  Oreste Rossi (EFD), kirjallinen. – (IT) Kaupparekistereiden yhteenliittäminen niin, että asianosaiset voivat tutustua niiden sisältämiin tietoihin, on ammattiliittojen esittämien avoimuusvaatimusten mukainen aloite.

Globalisaation vuoksi yritykset liikkuvat jatkuvasti EU:n sisällä ja jopa sen ulkopuolelle, ja on hyvä, että kaikki asianosaiset voivat tutustua rekistereiden sisältämiin tietoihin vapaasti. Haamuyritykset ovat aivan liian usein tehneet petoksia nimenomaan sen turvin, että niitä ei voida tunnistaa varmuudella yrityksiksi. Näin ollen tätä aloitetta ei voi olla tukematta.

  Catherine Soullie (PPE), kirjallinen. – (FR) Haluan onnitella esittelijää tästä hyvin laadukkaasta tekstistä, jonka Euroopan parlamentin suuri enemmistö on hyväksynyt. Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan kaupparekistereitä koskevan lausunnon valmistelijana haluan korostaa tämän mietinnön merkitystä. Euroopan unionin sisäistä kauppaa koskevat tiedot ovat ratkaisevan tärkeitä sisämarkkinoiden kehittymisen ja kasvun kannalta. Odotan mielenkiinnolla komission säädösehdotuksia tästä asiasta.

Kaikkien jäsenvaltioiden velvoittaminen osallistumaan yhteiseen kaupparekisteriin olisi koko unionin etujen mukaista. Tämä on kuitenkin mahdollista vain, jos yrityksille ei aiheuteta hallinnollista lisärasitusta ja jos yksityiset tiedot pidetään yksityisinä luottamuksen ilmapiirin säilyttämiseksi.

  Angelika Werthmann (NI), kirjallinen. – (DE) Äänestin tämän mietinnön puolesta, sillä olen vakuuttunut siitä, että kaupparekistereiden yhteenliittäminen voi auttaa lisäämään avoimuutta oikeustoimissa ja liiketoiminnassa. Hankkeen päätavoitteena oli helpottaa markkinoiden toimijoiden tiedonsaantia. Tarkoituksena on antaa jokaiselle mahdollisuus selvittää, kuka tietyn yrityksen takana on, huolimatta yrityksen oikeudellisesta muodosta. Näin ollen yhteenliittäminen olisi myös kuluttajien ja velkojien etujen mukaista.

  Iva Zanicchi (PPE), kirjallinen. – (IT) Arvoisa puhemies, äänestin jäsen Portasin kaupparekistereiden yhteenliittämistä koskevan mietinnön puolesta, sillä on hyvä ajatus tarkastella kaikkien EU:n jäsenvaltioiden kaupparekistereiden pakollista yhteenliittämistä yritysten EU:n sisäistä liikkuvuutta haittaavien esteiden poistamiseksi.

Yhteinen eurooppalainen portaali, joka on toimiva, helppokäyttöinen ja käytettävissä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa ja jonka kautta jokainen kansalainen voi tutustua eurooppalaisten yritysten kaupparekisteritietoihin, on ehdottomasti hyvä tapa tehostaa yritysten kehittymistä unionin alueella.

Mietintö: Elisabeth Schroedter (A7-0234/2010)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin mietinnön puolesta, sillä uskon, että uuden kestävän talouden on perustuttava ammattitaitoiseen työllisyyteen, joka edistää innovointia Euroopan tulevaisuuden kannalta strategisesti merkittävillä aloilla, erityisesti energian ja tutkimuksen alalla. Näillä osaamisaloilla on erityistä arvoa, ne tarjoavat mahdollisuuksia tuotannon siirtämiseen, ja niitä voidaan harjoittaa yhtä hyvin syrjäisillä kuin keskeisilläkin Euroopan alueilla. Näin ollen niillä on valtavasti potentiaalia uusien teknologioiden suhteen ja kykyä sopeutua uusiin ympäristöllisiin ja inhimillisiin tilanteisiin.

On ehdottoman tärkeää sijoittaa aloihin, jotka torjuvat ja lievittävät ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Tässä suhteessa merkittävässä asemassa ovat merialueet sekä vaihtoehtoiset energiantuotantotavat, jotka hyödyntävät Euroopan eri alueilta löytyviä luonnonvaroja.

Tieto yhdessä ympäristöalan innovoinnin kanssa on uuden talouden tulevaisuutta, sillä tietoa on sovellettava laajamittaisesti uusiin taloudellisiin käyttötapoihin. Tieto voi siis tarjota lisäarvoa, mutta se voi luoda työpaikkoja vain tutkimus-, tuotanto- ja jakelukeskusten yhteisvaikutusten kautta; tällöin työpaikkoja voidaan luoda lukuisilla eri aloilla, niin tutkimuksen kuin palveluiden ja kaupankin alalla.

  Liam Aylward (ALDE), kirjallinen. – (GA) Työpaikkojen epävarmuus vaikuttaa nykyään huomattavasti nuorten työtilanteeseen unionissa. Olen ilahtunut siitä, että mietinnössä korostetaan nuorten pääsyä työmarkkinoille ja heidän työllistymismahdollisuuksiensa kehittämistä sekä tähän tähtäävien koulutusohjelmien kehittämistä.

Nuorten on päästävä mukaan työmarkkinoille. Erityisen myönteisenä pidän koulutuskeskusten, yliopistojen ja liike-elämän välisten suhteiden kehittämistä. Nämä suhteet auttavat työmarkkinoille ensimmäistä kertaa astuvia nuoria ja luovat työllistymismahdollisuuksia vastavalmistuneille ja ammattitaitoisille nuorille.

Kannatan myös mietinnössä esitettyä näkemystä eurooppalaisten, kansallisten ja alueellisten rahoitusohjelmien välisen monella tasolla toteutettavan koordinoinnin käynnistämisestä.

En kuitenkaan tue mietinnössä ehdotettua siirtymistä suorista tukimekanismeista maaseudun kehittämiseen ja ympäristön kannalta kestävän maatalouden kehittämiseen, sillä suorat mekanismit ovat paras tapa tarjota tulotukea maanviljelijöille.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Kannatin tätä mietintöä. EU:n uuden kestävän talouden rakentaminen edellyttää tasapainoista taloudellista ja sosiaalista kehitystä. On ehdottoman tärkeää vähentää talouskasvun riippuvuutta resurssien ja energian käytöstä, vähentää ilmaston kannalta haitallisia päästöjä ja ehkäistä siten ilmaston lämpenemistä. Meidän on myös pyrittävä hyödyntämään palveluiden ja yhteisötalouden alalla olevaa vihreiden työpaikkojen luontipotentiaalia. Komission pitäisi laatia tätä tarkoitusta varten vihreiden työpaikkojen luomista edistävä strategia, jota alueelliset viranomaiset noudattaisivat hyväksyessään alueellisia kehitysstrategioita. Strategian täytäntöönpano pitäisi rahoittaa EU:n, kansallisin ja alueellisin varoin ja varojen jakoa pitäisi koordinoida huolellisesti. Tukea voitaisiin myöntää tutkimukseen ja kehitykseen, innovaatioiden ja infrastruktuurin muokkaamiseen sekä uusien teknologioiden kehittämiseen esimerkiksi uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden alalla.

  Jean-Luc Bennahmias (ALDE), kirjallinen. – (FR) Rahoituskriisi on lamaannuttanut Euroopan ja monia muita maailman alueita, eivätkä päättäjät edes yritä keksiä, miten tästä tilanteesta päästäisiin ulos. Kaiken huipuksi monet päättäjät kuvittelevat, että ummistamalla vain silmät hetkeksi asiat palaavat itsestään syyskuuta 2008 edeltäneeseen tilaan.

En ole tästä yhtä mieltä. Jos me emme ota keskusteluissamme huomioon ympäristöä, niin samat syyt johtavat samoihin seurauksiin. Ympäristö tarjoaa mahdollisuuden luoda uudenlaisen kehittämismallin. Sen työpaikkojen luontipotentiaali on huomattava, jos me vain tarjoamme itsellemme välineet johtaa kestävää taloutta.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Tuen tätä mietintöä, sillä se edistää kestävien työpaikkojen luomista, toisin sanoen sellaisten työpaikkojen luomista, jotka huomioivat nykyisen sukupolven tarpeet vaarantamatta tulevien sukupolvien mahdollisuuksia. Mietinnössä korostetaan myös, että näiden työpaikkojen on luotava sosiaalista hyvinvointia; niiden on siis palveltava sekä ihmistä että luontoa. Uuden kestävän talouden tulisi pyrkiä edistämään yhteistä ekologista ja sosiaalista kestävyyttä sekä luomaan pitkäaikaisia näkymiä kilpailukyvyn, sosiaalisen hyvinvoinnin ja ympäristönsuojelun kehittämiselle. Tiukat työsopimukset yleistyvät vähäistä koulutusta vaativissa työpaikoissa; työpaikkojen laatu on näin ollen erityisen keskeisellä sijalla, ja tässä mietinnössä edistetään myös hyvien työpaikkojen luomista.

Näiden työpaikkojen tulee olla vakaita ja sosiaalisesti suuntautuneita, ja niissä tulee kiinnittää erityistä huomiota työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen, ihmisarvoiseen työhön sekä osaamisvaatimuksiin. Kehotan näin ollen jäsenvaltioita ei ainoastaan luomaan korkeaa koulutusta vaativia työpaikkoja, vaan myös edistämään keskiasteen koulutusta ja vähäistä koulutusta vaativien työpaikkojen arvoa kohentamalla hyviä työolosuhteita. Kannatan myös aloitetta mukauttaa elinikäisen oppimisen strategioita iäkkäämpien työntekijöiden tarpeisiin myös yli 55-vuotiaiden työntekijöiden aktiivisemman osallistumisen varmistamiseksi.

  Alain Cadec (PPE), kirjallinen. – (FR) EU:n koheesiopolitiikalla on ratkaiseva asema kestävän talouden työllisyyttä edistävän potentiaalin kehittämisessä, koska sillä on alueellisten erojen poistamista ja talouden vauhdittamista tukeva vaikutus. Näin ollen alueellisella ja paikallistasolla olisi hyödynnettävä EU:n rakennerahastoja uusien, kestävien ja pysyvien työpaikkojen luomiseksi. Euroopan aluekehitysrahasto auttaa muodostamaan alueellisia klustereita, joissa tutkimus, innovointi ja infrastruktuurit yhdistyvät paikan päällä uusien teknologioiden yhteydessä.

Alue- ja paikallisviranomaisilla on parhaat mahdollisuudet ja edellytykset luoda olosuhteet, jotka ovat tarpeen näiden klusterien kasvun kannalta; klusterien muodostuminen voi viedä paikallista taloudellista kehitystä ratkaisevalla tavalla eteenpäin ja luoda alueille uusia työpaikkoja. Pk-yrityksillä on avainrooli innovoinnin kehittämisen alalla Euroopassa. Niitä pitäisi kannustaa käyttämään Euroopan sosiaalirahastoa keinona edistää yrittäjähenkeä ja yrittämisen taitoja.

EU:n, jäsenvaltioiden ja eri alueiden rahoitusjärjestelmien välisen koordinoinnin puutteellisuus vaikeuttaa kuitenkin näiden tavoitteiden saavuttamista. Tästä syystä koordinointia on kehitettävä monella tasolla yhteisten poliittisten toimien yhteisvaikutusten saavuttamiseksi.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. − (PT) Äänestin mietinnön puolesta, koska tunnustan "vihreiden työpaikkojen" luomisen merkityksen kestävyyteen pyrkivän talouden kannalta. "Vihreiden työpaikkojen" olisi myös edistettävä muutosta säästämällä energiaa ja luonnonvaroja, käyttämällä uusiutuvaa energiaa, säilyttämällä ekosysteemejä ja vähentämällä jätteiden ja ilmansaasteiden vaikutusta. Näiden alojen edistämisen myönteiset sivuvaikutukset ovat merkittäviä ja niitä olisi kehitettävä. Samanaikaisesti on taattava asianmukaiset työehdot sekä työntekijöiden koulutus ja ammatillinen koulutus.

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Äänestin mietinnön puolesta, koska siinä kritisoidaan EU 2020 -strategiaa, joka ei puutu millään tavalla työllisyyden tai sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ongelmiin, ja koska siinä vaaditaan muutoksia Euroopan aluekehitysrahastoon ja Euroopan sosiaalirahastoon, jotta ne aidosti edistäisivät työllisyyttä ja tasapuolista sosiaalista osallisuutta. Mietinnöllä pyritään lisäksi saamaan aikaan keskustelua laadukkaiden, täyden palkan ja sosiaaliturvan tarjoavien työpaikkojen luomisesta ja edistämään niitä koskevien toimenpiteiden hyväksymistä tukien ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää kasvua.

Mietinnössä vaaditaan tässä yhteydessä antamaan julkiselle sektorille keskeisempi rooli edistämällä sen kestävää kehitystä ympäristö- ja sosiaalinormit täyttävien julkisten palveluiden ja infrastruktuurien avulla. Mietinnössä puolustetaan uudenlaista teollisuus-, koulutus- ja osaamispolitiikkaa, joka luo elinkelpoisen talouden edistämällä sukupuolten tasa-arvoa ja antamalla työntekijöiden edustajille vahvan aseman.

  Proinsias De Rossa (S&D), kirjallinen. − (EN) Tuen tätä mietintöä, jonka mukaan työllisyyspotentiaalin optimoimisen yhteydessä on samalla kiinnitettävä erityistä huomiota ihmisarvoiseen työhön sekä työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen. Muutoksien ennakoimiseksi ja työttömyyden välttämiseksi on olennaisen tärkeää edistää sosiaalista vuoropuhelua ja työehtosopimuksia (joita ei usein ole olemassa uusilla aloilla) sekä vahvistaa sosiaaliturvaa, toimeentulotukijärjestelmiä, ennakoivia toimialakohtaisia koulutusaloitteita, sukupuolten tasa-arvoa ja sosiaalisesti osallistavia työmarkkinoita. Mietinnön perustana on vihreitä työpaikkoja koskeva Kansainvälisen työjärjestön (ILO) määritelmä, jonka mukaan kaikki työpaikat, jotka edistävät kestävää kehitystä, ovat vihreitä työpaikkoja. Siirtymän sosiaalisen oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi työntekijöiden olisi oltava prosessissa mukana osallistuvina kumppaneina. Mietinnössä kehotetaan ottamaan mukaan työntekijöiden edustajat, jotka ovat vastuussa työpaikkojen muuttamisesta vihreiksi ILOn määrittelemällä tavalla, jotta työpaikoista, yrityksistä ja teollisuudenaloista tulee entistä kestävämpiä. Kestävyyden parantaminen olisi asetettava eri rahastojen tavoitteeksi, rakennerahastot ja koheesiorahasto mukaan luettuina. Kestävien työpaikkojen luominen on asetettava EU:n ensisijaiseksi painopistealaksi, siten, että siirrytään vaiheittain ja investoidaan laadukkaisiin ja ympäristöystävällisiin työpaikkoihin.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin uuden kestävän talouden työllisyyspotentiaalin kehittämisestä laaditun mietinnön puolesta, sillä siinä todetaan, että vihreää työllisyyspotentiaalia ei pidä tarkastella pelkkinä lukuina. On tärkeää tarkastella myös hyvien työolosuhteiden takaamista ja sitä, miten muutos kohti kestävää taloutta voidaan toteuttaa sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Tämän mietinnön laatimiseen on osallistunut peräti kuusi parlamentin valiokuntaa. Se kertoo työllisyyskysymysten merkityksestä tänä päivänä ja siitä, että kestävyydestä on tullut poliittisessa keskustelussa välttämätön käsite. Talouden kestävyys ja sen potentiaali luoda työpaikkoja ovat kysymyksiä, jotka koskettavat työntekijöitä, liikemiehiä ja päättäjiä, teknistä henkilöstöä ja kouluttamatonta työvoimaa, ympäristönsuojelijoita ja teollisuuden alan edustajia ja monia muita. Yksi keskeisimmistä kysymyksistä koskee kestävyyden kustannuksia ja niiden jakautumista.

Me pohdimme, missä määrin tämä tarve, jota ei aina huomata tai saavuteta riittävästi, ei vaikuta haitallisesti markkinoiden aloite- ja järjestäytymiskykyyn tai tuo mukanaan uusia vaikeuksia talouteen, jota kriisi ja epävarmuus ovat jo koetelleet raskaasti. Nykypäivänä kestävyyden odotetaan yhä enemmän olevan muutakin kuin vain yläkäsite, jota on vaikea saavuttaa. Sen pitäisi pikemminkin olla toteuttamiskelpoinen oletus inhimillisen toiminnan muuttamisesta maailmassa myös taloudellisessa mielessä, jotta se voi hyödyttää kaikkia, eikä vain harvoja fundamentalisteja.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. − (PT) Kehitys on kestävää, kun se tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa. Tarvitsemme sellaista lähestymistapaa, jossa yhdistyvät taloudellisten, sosiaalisten ja ekologisten seikkojen kokonaisvaltainen tarkastelu, sosiaalisen vuoropuhelun lisääminen, yritysten yhteiskunnallisen vastuun vahvistaminen sekä ennalta varautumisen periaate ja aiheuttamisperiaate. Ajattelutavan on oltava kauaskantoinen ja tavoitteiksi on asetettava kilpailukyky sekä sosiaalinen, taloudellinen, alueellinen ja ympäristöalan koheesio. Kehotamme tästä syystä sijoittamaan inhimilliseen, sosiaaliseen ja ympäristöön liittyvään pääomaan, tekniseen innovaatioon ja uusiin ympäristöpalveluihin.

Tämän sitoumuksen myötä osallistumme ilmastonmuutoksen torjuntaan. EU on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2020 mennessä vähintään 20 prosenttia, tuottamaan 20 prosenttia energiantarpeestaan uusiutuvista energianlähteistä ja lisäämään energiatehokkuutta 20 prosenttia. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n tutkimuksen mukaan ilmaston lämpeneminen voidaan rajoittaa 2 °C:een vain, jos teollisuusmaat vähentävät kasvihuonekaasupäästöjään vuoteen 2050 mennessä 80–90 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Tästä syystä kehotamme luomaan "vihreitä työpaikkoja", jotka edistävät kestävää kasvua sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja ekotehokkuuteen perustuen, ja edistämään työllisyyttä maaseutualueilla, jotta estetään niiden aavikoituminen.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Tämä valiokunta-aloitteinen mietintö sisältää monia eri alueita koskevia myönteisiä näkökohtia. Mietintöön on omaksuttu osa lausunnosta, josta vastasin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnassa, vaikka siinä valitettavasti ei painotetaankaan sitä, että kunkin jäsenvaltion erityispiirteisiin on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota. Pidin mietinnössä myönteisenä muun muassa seuraavia näkökohtia:

– Mietinnössä katsotaan, että EU:n uuden kestävän talouden on varmistettava tasapainoinen taloudellinen ja sosiaalinen kehitys painottaen julkisen sektorin merkitystä.

– Mietinnössä vaaditaan harjoittamaan kunnianhimoista ja kestävää teollisuuspolitiikkaa, jossa painotetaan resurssien tehokasta käyttöä, ja korostetaan, että vihreässä taloudessa on tarjottava mahdollisuuksia kunnollisiin, hyvin palkattuihin töihin, jotka edistävät energiatehokkuutta tai jotka myös itsessään edistävät teollisuuden monipuolistumista.

– Mietinnössä todetaan, että siirtyminen uuteen kestävään talouteen on monitahoinen ilmiö, joka edellyttää erityishuomion kiinnittämistä teollisuuden vähenemisestä kärsiviin alueisiin siten, että otetaan käyttöön tarkoituksenmukaisia rahoitustukia ja -mekanismeja sekä integroituja toimia, jotka on suunnattu kestävään kehitykseen ja talouteen, joka perustuu enemmän innovaatioon ja jossa pystytään luomaan kunnollisia, hyvin palkattuja työpaikkoja, joissa työntekijöiden oikeudet otetaan huomioon ja joiden avulla on mahdollista vähentää sosiaalista epätasa-arvoa ja alueellisia eroja; tässä yhteydessä on tärkeää kuulla työmarkkinaosapuolia ja erityisesti tukea pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Mietintö, josta äänestämme tänään, on erityisen ajankohtainen, sillä Skotlannin hallitus on juuri tänään ilmoittanut saavuttaneensa puolet vuoden 2020 kasvihuonepäästötavoitteestaan. Tuoreen tutkimuksen mukaan merituulivoima voi yksinään luoda Skotlantiin noin 48 000 työpaikkaa, ja Skotlannin hallitus on sitoutunut toimimaan EU:n eturintamassa kestävän talouden uusien työpaikkojen luomiseksi. On valitettavaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus syrjii yhä skotlantilaisia energiantoimittajia perimällä rankaisevia verkkomaksuja, jotka haittaavat koko EU:n kannalta merkittävää kehitystä. Äänestin tässä mietinnössä esitettyjen vaatimusten puolesta ja kehotan Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusta ottamaan ne huomioon.

  Jarosław Kalinowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Lyhytaikaiset työsopimukset ja huonommat työehdot ovat nykypäivänä yhä yleisempiä erityisesti nuorten työntekijöiden kohdalla. Tämä estää kansalaisia rakentamasta vakaata elämää ja sitä kautta kestävää taloutta. Kehityksessä ja teollisuusinnovoinnissa vallitsevien ekologisten trendien tavoitteena on tukea työllisyyden kasvua ja samalla edistää ympäristönsuojelua.

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mukaan ympäristöystävällisten teknologioiden käytön edellyttäminen maataloudessa lisäisi työllisyyttä ja maanviljelijöiden tuloja. Tämä on mielenkiintoinen näkemys, jota on syytä käsitellä ja tarkastella syvällisemmin. Myös ehdotus tiedotuskampanjasta, jolla lisättäisiin kansalaisten tietoisuutta ekologian merkityksestä, on tukemisen arvoinen.

  Alan Kelly (S&D), kirjallinen. − (EN) Energiamuotojen kestävyys on yksi tärkeimmistä kysymyksistä, joita yhteiskuntien on nykyään tarkasteltava Euroopassa, ja se voi myös kehittyä yhdeksi tärkeimmistä työllisyyden lähteistä tulevien vuosien aikana. Kannatan aloitetta, koska siinä edistetään työpaikkojen luomista ja suojellaan työntekijöiden oikeuksia.

  Elisabeth Köstinger (PPE), kirjallinen. – (DE) Hitaasti laantuvan talouskriisin pitäisi kannustaa Euroopan unionia hallinnoimaan resursseja varovaisemmin ja kilpailukykyisemmin. Tämä on mahdollista vain, jos liiketoimintaan omaksutaan kestävä lähestymistapa, joka tuo mukanaan monia myönteisiä sivuvaikutuksia ympäristölle ja kansalaisillemme. Meidän on luotava vakaat olosuhteet, joissa EU:n vihreän talouden työllisyyspotentiaali voi kukoistaa ja taata liiketoiminnan jatkuvan kehityksen. Äänestän tämän mietinnön puolesta, sillä talouden kasvu, ympäristönsuojelu ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus kulkevat käsi kädessä ja täydentävät toinen toisiaan. Tavoitteena ei pidä olla ainoastaan uusien ja kestävien "vihreiden" työpaikkojen luominen, vaan meidän on myös kannustettava liike-elämän toimijoita ja koko yhteiskuntaa tekemään osansa liike-elämän toimintatapojen uudistamisessa. "Vihreän" talouden potentiaali on hyödynnettävä täysimääräisesti ja samalla meidän on rakennettava Euroopasta maailmanlaajuisesti kuvaa edistyksellisenä, kestävänä ja ympäristötietoisena talousliittona, josta muut voivat ottaa esimerkkiä.

  Petru Constantin Luhan (PPE), kirjallinen. – (RO) Kriisin seurauksena talouden kasvusta ja työllisyydestä on tullut Euroopan unionissa ensisijainen tavoite. Äänestin tämän mietinnön puolesta, sillä mielestäni on tärkeää toteuttaa hyvin suunnattuja toimenpiteitä työllisyyden lisäämiseksi sellaisten politiikkojen kautta, jotka edistävät aktiivista ikääntymistä sekä nuorten, vammaisten, laillisten siirtolaisten ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien osallistumista työmarkkinoille. Näiden politiikkojen ja laadukkaan koulutuksen ja ammattikoulutuksen lisäksi tarvitaan tehokkaita kannustimia, jotka tukevat elinikäistä oppimista ja tarjoavat mahdollisuuksia kehittää omaa osaamista.

Toinen ryhmä, johon on syytä kiinnittää huomiota, ovat korkeakouluista valmistuneet nuoret. Meidän on tuettava jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten välistä tiivistä kumppanuutta, joka voi auttaa näitä nuoria löytämään ensimmäisen työpaikkansa tai pääsemään täydentävään koulutukseen, mukaan lukien oppisopimuskoulutus. Jäsenvaltioiden on otettava EU:n ja erityisesti Euroopan sosiaalirahaston tarjoamat varat käyttöön ja hyödynnettävä niitä mahdollisimman hyvin.

  Ramona Nicole Mănescu (ALDE), kirjallinen. – (RO) Me tarvitsemme toimenpiteitä, joilla voidaan luoda uusia työpaikkoja, erityisesti nyt, kun jäsenvaltioita koettelee vakava talous- ja sosiaalikriisi. Tätä taustaa vasten EU:n koheesiopolitiikalla on ratkaiseva asema kestävän talouden työpaikkoja luovan potentiaalin kehittämisessä, koska sillä on alueellisten erojen poistamista ja täystyöllisyyttä tukeva vaikutus. Meidän on kannustettava alueita hyödyntämään rakennerahastoja kansallisten, paikallisten ja alueellisten hankkeiden rahoittamiseen sekä Euroopan sosiaalirahastoa koulutus- ja työllisyysmahdollisuuksien kehittämiseen.

Euroopan sosiaalirahasto on ratkaisu jäsenvaltioille, jotka haluavat investoida taitojen kehittämiseen, työpaikkojen ja koulutustoiminnan sekä ammatillisen koulutuksen ja ammatinvalinnanohjauksen tarjoamiseen työttömille uusien ja parempien työpaikkojen luomiseksi. Pyysin jäsenvaltioiden yhteisöjen ja alueiden tukemiseksi Euroopan komissiota rahoittamaan kokeiluhanketta, jonka tavoitteena on tarjota koulutusta ja helpottaa parhaiden käytäntömallien vaihtoa niiden tahojen välillä, jotka vastaavat suoraan EU:n varojen hallinnoinnista ja käytöstä paikallisella ja alueellisella tasolla.

  Thomas Mann (PPE), kirjallinen. – (DE) Äänestin jäsen Schroedterin uuden kestävän talouden työllisyyspotentiaalin kehittämisestä laatiman valiokunta-aloitteisen mietinnön puolesta. Mietinnön keskeinen käsite ovat "vihreät työpaikat". Vihreät työpaikat ovat työpaikkoja, jotka edistävät kestävää taloutta; niitä on lähes kaikilla keskeisillä teollisuuden ja palveluiden aloilla. Ympäristönsuojelusta voi tulla talouden eteenpäin vievä voima, jos me luomme ennustettavat ja investointeja suosivat puitteet riittävän varhaisessa vaiheessa. Julkisia hankintamenettelyjä koskevien lukuisien uusien vaatimusten käyttöönotto on vastoin EU:n tavoitetta vähentää byrokratiaa. On hyvä, että olemme voineet rajoittaa vaatimusten määrän sosiaalisiin vähimmäisnormeihin. Monet eurooppalaiset yritykset ovat epäilemättä maailmanlaajuisesti ottaen edelläkävijöitä onnistuneiden ympäristönsuojelupolitiikkojen saralla. Oikeudenmukaisten kilpailuolosuhteiden takaamiseksi niille, meidän on ehkäistävä tuotannon siirtäminen EU:sta sellaisiin kolmansiin maihin, joissa ympäristönsuojelunormit ovat alhaisemmat. Euroopan komission ja jäsenvaltioiden on ryhdyttävä nopeasti tehokkaisiin toimiin tämän suuntauksen torjumiseksi. Tätä koskeva tarkistukseni sai tänään enemmistön tuen.

Syrjinnän torjumista ja yhdenvertaista kohtelua työpaikalla on edistettävä. Rangaistusmekanismit ja kiintiöt eivät ole tähän oikea ratkaisu. On epärealistista vaatia, että yritysten johtokunnissa olisi 40 prosenttia naisia, siksi tämä ehdotus ei saanutkaan tukea. Naiset eivät tarvitse kiintiöitä. He tarvitsevat parempia mahdollisuuksia tehdä uraa. Tämän vuoksi on tärkeää poistaa esteet, jotka hankaloittavat naisten ammatillista kehitystä.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. − (PT) Työllisyyden käsite uudessa kestävässä taloudessa on johtanut taloudellisia varoja koskevan uuden ajatusmallin luomiseen; niitä on tähän asti pidetty olennaisen tärkeinä taloudellisen kehityksen ja työpaikkojen luomisen kannalta. Kestävä talous edellyttää suurien muutoksien tekemistä työllisyyspotentiaaliin nähden, koska energiatehokkuuden alalla toimivat yritykset ovat keskeisessä asemassa luotaessa uusia työpaikkoja maailmanlaajuisesti. Saksan esimerkki kuvastaa tältä osin hyvin alalla toimivien yrityksien menestystä luotaessa uusia työpaikkoja. Tästä syystä on tärkeää, että muut EU:n jäsenvaltiot seuraavat Saksan esimerkkiä, jotta tästä aiheutuisi kerrannaisvaikutuksia työllisyyteen kestävässä taloudessa kaikkialla unionissa.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Jälleen kerran EU:n mietinnössä käytetään kauniita sanoja. Mietinnössä puhutaan muun muassa miesten ja naisten optimaalisesta työllisyyspotentiaalista uudessa, kestävässä taloudessa, ihmisarvoisesta työstä, sosiaalisesti oikeudenmukaisesta muutoksesta ja pätevyysvaatimusten kattamisesta. Samaan aikaan EU:n on kuitenkin oltava tietoinen siitä, että itälaajentumisen vuoksi paine työmarkkinoilla on kasvanut huomattavasti joillain aloilla, eikä tilanteeseen ole odotettavissa helpotusta. Lisäksi erityisesti parin viime vuoden aikana epävarmat työehdot, kuten vuokratyö, osa-aikatyö, matalapalkkaiset ja vähäistä koulutusta edellyttävät työ sekä näennäinen itsensä työllistäminen on lisääntynyt huomattavasti. Nykypäivänä laadukaskaan koulutus ei enää takaa työpaikan saamista.

Niin kauan kun kolmansista maista tuleville työntekijöille pyritään vain saamaan vihreitä kortteja halvan työvoiman tuottamiseksi kaupanalalle ja teollisuuteen sen sijaan, että pyrkisimme tarjoamaan täkäläisille työntekijöille sopivan pätevyyden, kaikki tämä jää todennäköisesti vain tyhjiksi sanoiksi. Vaatimukset kuulostavat asiallisilta, mutta ne ovat pelkkiä sanoja. Koska ei ole aihetta olettaa, että nämä aikomukset tullaan todella panemaan täytäntöön sopivilla toimenpiteillä, äänestin tyhjää.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin jäsen Schroedterin mietinnön puolesta, sillä kannatan sen viestiä ja lähestymistapaa.

Kestävä kehitys tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa. Taloudellisten ja ekologisten etujen tarkastelun ohella neuvoston päätöksessä määrätään investoinneista inhimilliseen ja sosiaaliseen pääomaan sekä innovaatioista edellytysten luomiseksi kilpailukyvylle, hyvinvoinnille ja sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle.

Toinen mietinnön keskeinen kohta koskee vihreiden työpaikkojen määrittelyä. Vihreitä työpaikkoja ei voi rajata sellaisiin toiminta-aloihin, jotka liittyvät suoraan ympäristönsuojeluun. Työpaikka on vihreä, kun se osaltaan edistää muutosta kohti kestävää taloutta säästämällä energiaa, käyttämällä uusiutuvaa energiaa ja välttämättä jätettä.

  Rovana Plumb (S&D), kirjallinen. – (RO) Kestävän kasvun on perustuttava sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle ja ekotehokkuudelle. Euroopan talouden muutos ekotehokkaaksi johtaa kaikilla tasoilla – niin paikallisella, kansallisella, alueellisella kuin eurooppalaisellakin tasolla – suuriin muutoksiin tuotannossa, jakelussa ja kulutuksessa. Tuen pyrkimyksiä järjestää tiedotuskampanjoita sen korostamiseksi, että strategiamme vihreään ja kestävään talouteen siirtymiseksi on sosiaalisesti oikeudenmukainen ja auttaa lisäämään työllisyyttä.

Haluan korostaa, että on tärkeää kiinnittää erityistä huomiota luonnon monimuotoisuuteen vihreiden työpaikkojen luomisessa kaikkialla Euroopassa, etenkin panemalla täytäntöön Natura 2000 -verkostot. Kehotan komissiota esittämään vuoteen 2011 mennessä lainsäädännöllisiä ja muita toimenpiteitä sisältävän strategian, jolla edistetään vihreitä työpaikkoja, jotka ovat yhdenvertaisen kasvun ja hyvinvoinnin lähde.

Pyydän komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään kaikkiin muihin EU:n politiikkoihin politiikkoja, jotka koskevat työntekijöiden uudelleenkoulutusta vihreisiin työpaikkoihin.

  Robert Rochefort (ALDE), kirjallinen. – (FR) Vihreiden työpaikkojen kehittäminen on Euroopassa ehdottoman tärkeää. Vihreät työpaikat mahdollistavat toisaalta kestävän kasvun tukemisen ja toisaalta ne edistävät EU:n itselleen asettamien ilmastonmuutosta koskevien kunnianhimoisten määrällisten tavoitteiden saavuttamista. Tuin äänestyksessä kollegani, jäsen Schroedterin, mietintöä, jossa kannatetaan toimenpiteiden toteuttamista vihreiden työpaikkojen edistämiseksi. Vihreiden työpaikkojen lukumäärän lisäämiseksi yrityksiä pitäisi kannustaa erityisesti investoimaan puhtaisiin teknologioihin; tarkoitan eritoten verohelpotusten myöntämistä pk-yrityksille. Lisäksi alueita pitäisi kannustaa käyttämään Euroopan rakennerahastoja ja koheesiorahastoa uusien, kestävien ja pysyvien työpaikkojen luomiseksi. On kuitenkin varmistettava, että kansalliset koulutusjärjestelmät pystyvät kouluttamaan riittävän määrän ammattitaitoista työvoimaa ja kouluttamaan uudelleen työntekijät, joiden työpaikkoja nämä talouden rakenteelliset muutokset uhkaavat.

  Zuzana Roithová (PPE) , kirjallinen – (CS) Äänestin tyhjää uuden kestävän talouden työllisyyspotentiaalin kehittämistä koskevan mietinnön kohdalla, sillä en jaa esittelijän näkemystä siitä, että työllisyysongelmat voitaisiin ratkaista vähentämällä päästöjä 90 prosentilla 40 vuoden kuluessa. Mietinnössä tuetaan uusien teknologioiden käyttöönottoa, mutta se ei välttämättä tuo työpaikkoja eurooppalaisille. Me olemme mukana vapailla, globaaleilla markkinoilla, joilla yrityksille, yhteisöille ja kuluttajille tarjotaan uutta teknologiaa myös Aasiasta; aasialainen teknologia kilpailee eurooppalaisen teknologian kanssa pääasiassa edullisten hintojen avulla. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö meidän pitäisi ottaa käyttöön ympäristönsuojelua koskevia standardeja, mutta on turha teeskennellä, että se olisi ratkaisu työttömyyteen.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Olen ilahtunut siitä, että Euroopan parlamentti on tänään hyväksynyt saksalaisen vihreisiin kuuluvan kollegani, Elisabeth Schroedterin, esittelemän mietinnön kestävän talouden työllisyyspotentiaalista. Kuten jäsen Schroedter totesi äänestyksen jälkeen, vihreät ovat pitkään vaatineet Eurooppaa sitoutumaan todelliseen Green New Deal –ohjelmaan, joka nopeuttaa siirtymistä vihreään talouteen ja jossa todetaan, että tämä on ainoa toimiva ratkaisu nykyiseen talouskriisiin. On siis hienoa, että suuri enemmistö eri poliittisia ryhmiä edustavista parlamentin jäsenistä on tukenut tätä mietintöä, joka korostaa uusien vihreiden työpaikkojen luomiseen ja olemassa olevien työpaikkojen vihreiksi työpaikoiksi muuntamiseen sisältyvää valtavaa potentiaalia kaikkialla Euroopassa ja jossa esitetään suosituksia tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

  Oreste Rossi (EFD), kirjallinen. – (IT) Me äänestimme tätä mietintöä vastaan, vaikka kannatammekin joitain sen sisältämistä periaatteista.

Uusien työpaikkojen luominen vihreillä aloilla, uusiutuvien energianlähteiden käyttö, ekosysteemin ennalleen saattaminen ja energian säästäminen ovat toivottavia tavoitteita ja niitä on tuettava. Me emme voi kuitenkaan sallia, että kestäviin työpaikkoihin siirtymisestä aiheutuvat kustannukset jätetään eurooppalaisten yritysten maksettaviksi etenkään nykyisen kriisin aikana.

Yrityksille, jotka haluavat siirtyä ekologisesti kestävälle alalle osittain tai täysin, olisi tarjottava rahoituslähteitä. Lisäksi menettelyitä, joilla paljon saastuttavat järjestelmät korvataan vähäisiä ympäristövaikutuksia aiheuttavilla järjestelmillä, on yksinkertaistettava, sillä – kuten Italiassa usein käy – kansalaiset vastustavat niitä.

  Edward Scicluna (S&D), kirjallinen. – (EN) Tuen tätä mietintöä mielelläni. Talous- ja rahoituskriisi ei saa estää jäsenvaltioita siirtymästä eteenpäin kohti kestävämpää, vähähiilistä ja resurssitehokasta taloutta. Tämä tekee talouksistamme joustavampia, kilpailukykyisempiä ja vähemmän riippuvaisia yhä kalliimmasta tuonnista. Komission pitäisi painottaa erityisesti vihreitä työpaikkoja ennen kaikkea, koska OECD:n mukaan ympäristötuotteiden ja -palveluiden alalla on mahdollisuus tarjota töitä monenlaisia taitoja ja kykyjä omaaville henkilöille, mukaan lukien heikosti koulutetut työntekijät. Toivon myös, että jäsenvaltiot laativat rahoitusjärjestelmiä ja verokannustimia, joiden avulla pk-yritykset voivat siirtyä kohti vihreää työllisyyspolitiikkaa. Saastumisen valvonnan, kierrätyksen, vesivarojen hoidon, luonnonsuojelun, ympäristöteknologioiden ja uusiutuviin energianlähteisiin liittyvien teknologioiden tuotannon sekä ympäristöalan tutkimus- ja kehittämistyön välillä tulisi tehdä selvä ero, mutta samalla EU:n työllisyysstrategiassa tulisi määritellä "vihreät työpaikat" mahdollisimman laajasti. "Vihreällä" taloudella on potentiaalia edistää talouden kasvua ja lievittää työpaikkojen epävarmuutta, joka on lisääntynyt EU:ssa viime vuosikymmenten aikana erityisesti nuorten keskuudessa. Tämän saavuttaminen edellyttää sopivia koulutusohjelmia. Vain niiden avulla voimme kehittää uuden kestävän talouden työllisyyspotentiaalia.

  Czesław Adam Siekierski (PPE), kirjallinen. – (PL) Eurooppa-neuvoston määritelmän mukaan kehitys on kestävää, mikäli se tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa. Mietinnössä puhutaan paljon vihreiden työpaikkojen luomisesta. Erittäin tärkeä tosiasia on se, että uusiutuvien energianlähteiden alalla on valtavasti potentiaalia uusien työpaikkojen luomiseen. Euroopan valtioista Saksa on hyvä esimerkki tällaisen politiikan vastuullisesta noudattamisesta. Siirtyessämme kestävään talouteen meidän on kiinnitettävä huomiota myös sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, sillä vain siten kansalaiset hyväksyvät muutoksen. Myös sopivan koulutuksen tarjoaminen ja työntekijöiden pätevyyden järjestelmällinen kehittäminen on tässä suhteessa tärkeää. Kestävä kehitys edellyttää paitsi ympäristöstandardien, myös työllisyysstandardien kunnioittamista.

  Bart Staes (Verts/ALE), kirjallinen. – (NL) Tuen mietintöä uuden kestävän talouden työllisyyspotentiaalin kehittämisestä täysin. Jäsen Schroedter viittaa Kansainvälisen työjärjestön määritelmään, jonka mukaan työpaikka on vihreä, kun se osaltaan edistää kestävää taloutta ja sosiaalista Eurooppaa. Tämä määritelmä ei rajoitu siis ainoastaan komission tarkoittamiin työpaikkoihin energia- ja ympäristöasioiden hallinnan huipputeknologian parissa. Yksi tavoitteista on esimerkiksi kunnianhimoinen, kestävä teollisuuspolitiikka, jossa korostuu resurssitehokkuutta ja myös ihmisarvoiset ja hyvin palkatut työpaikat. Mietinnössä suositellaan, että teollisuuden alojen osallisuutta lisättäisiin, että alueellisia viranomaisia kannustettaisiin sovittamaan sääntely-ympäristö, markkinataloudelliset kannustimet, tuet ja julkiset hankinnat yhteen tämän tavoitteen kanssa ja että ongelmiin, jotka liittyvät uusien taitojen puutteeseen sekä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun tai työehtosopimusten laatimiseen uusilla aloilla, luotaisiin paremmin suunnattuja ratkaisuja.

Uusilla aloilla on korkea tuottavuuspaine ja vain vähän kiinnostusta hyvien työehtojen takaamiseen. Tämän vuoksi perinteisten teollisuuden alojen työntekijöitä, jotka ovat tottuneet hyvään sosiaaliseen suojeluun, ei ole helppo houkutella vaihtamaan alaa. Euroopan unionilla on velvollisuus torjua ilmaston lämpenemistä ja näin ollen tarvitaan hyvää strategiaa sosiaalisesti oikeudenmukaisen siirtymisen toteuttamiseksi vihreämpään talouteen.

  Catherine Stihler (S&D), kirjallinen. – (EN) Tuin äänestyksessä tätä mietintöä, jossa vaaditaan eurooppalaisen strategian laatimista kestävän talouden kehittämiseksi. Samalla se tukee neuvoston sisäisiä vaatimuksia tarkistaa tuet, joilla on kielteisiä ympäristövaikutuksia, ja painottaa ihmisarvoisen työn tarpeellisuutta.

  Silvia-Adriana Ţicău (S&D), kirjallinen. – (RO) Äänestin uuden kestävän talouden työllisyyspotentiaalin kehittämisestä laaditun mietinnön puolesta, sillä uskon, että jäsenvaltioiden on mentävä eteenpäin kohti kilpailukykyistä, tehokasta ja vähähiilistä taloutta. Tästä syystä vaadin EU:ta laatimaan kestävän teollisuuspolitiikan ja ottamaan teollisuuden mukaan ekoinnovointiin talouskasvun riippuvuuden vähentämiseksi resurssien ja energian käytöstä ja saastepäästöjen vähentämiseksi. Luodaksemme työpaikkoja ekologisesti tehokkaassa taloudessa meidän on investoitava energiatehokkuuteen sekä uusiutuvien energianlähteiden ja vihreiden teknologioiden käyttöön rakennuksissa, kuljetusalalla ja maataloudessa. Kehotan laatiman eurooppalaisen työllisyysstrategian, joka edistää kestävän talouden toteuttamista osana EU 2020 -strategiaa ja korostaa alueellisten viranomaisten tehtävää tässä yhteydessä.

Vaadin lisäksi kehittämään tehokkaita rahoitusjärjestelmiä ja verokannustimia, joiden avulla pk-yritykset voivat luoda vihreitä innovaatioita ja tuotantoprosesseja. Uskon, että työllisyyspolitiikka on keskeisessä asemassa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa, ja kehotan jäsenvaltioita käyttämään Euroopan globalisaatiorahastoa edistääkseen ekologisesti tehokkaan taloudellisen kehityksen edellyttämiä uusia taitoja.

  Viktor Uspaskich (ALDE), kirjallinen. – (LT) Hyvät parlamentin jäsenet, kestävän talouden rakentaminen ei ole ainoastaan ekologinen välttämättömyys vaan se on myös keskeinen osa strategiaamme sosiaalisen Euroopan luomiseksi. Tällaiset muutokset kantavat hedelmää vain, jos ne ovat sosiaalisesti oikeudenmukaisia ja lopulta parantavat työllisyyttä, työehtoja ja sosiaaliturvaa.

Kestävän talouden pitää siis kattaa sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden lisäksi myös teknologinen ja taloudellinen kestävyys. Näiden asioiden ei pitäisi olla vastakkaisia. Me tarvitsemme uusia luovia toimenpiteitä.

Otetaan esimerkiksi energiatehokkuus. Liettuassa rakennusala kuului talouskriisistä eniten kärsineisiin aloihin. Valtaosa Liettuan vanhoista rakennuksista on hyvin epätaloudellisia – tuontienergiaa käytetään tehottomasti, mistä kertovat asukkaiden huimat lämmityslaskut.

On todennäköistä, että kansalliset hankkeet rakennusten eristysten ja energiatehokkuuden parantamiseksi tuovat rahaa takaisin markkinoille rakennusalan palkkojen ja investointien muodossa. Samalla tämä vähentää Liettuan riippuvuutta tuontienergiasta.

Tämä on tietenkin vain yksi esimerkki eikä koske välttämättä kaikkia jäsenvaltioita. Se osoittaa kuitenkin, että erityisesti kriisin aikana meidän on ajateltava luovemmin ja yhdistettävä voimamme luodaksemme perusta kestävälle tulevaisuudelle.

Mietintö: Rafal Trzaskowski (A7-0216/2010)

  Zuzana Brzobohatá (S&D), kirjallinen. – (CS) Kannatin mietintöä "ETA–Sveitsi: Sisämarkkinoiden täysimääräiseen täytäntöönpanoon liittyvät esteet" ensisijaisesti siitä syystä, että siinä painotetaan Euroopan komission asemaa ja kannustetaan komissiota toteuttamaan monenlaisia toimia, joiden tavoitteena on helpottaa ja syventää Euroopan unionin ja Sveitsin välistä taloudellista yhteistyötä. Mietinnössä pannaan merkille ennen kaikkea ja aivan oikein tarpeettoman monimutkainen järjestelmä, joka koostuu Sveitsin ja EU:n tekemästä 120 kahdenvälisestä alakohtaisesta sopimuksesta. On oikein, että pyrimme tekemään parhaamme yksinkertaistaaksemme ja lähentääksemme lainsäädäntöä, erityisesti niiden esteiden poistamiseksi, jotka kohdistuvat EU:n yrityksien pääsemiseen Sveitsin markkinoille ja toisin päin. Mietinnössä mainitaan esimerkiksi täysin tarpeeton oikeudellinen vaatimus, jonka mukaan Sveitsin markkinoille pyrkivien yrityksien on annettava takuu taloudellisista toimintaedellytyksistään. Mietinnössä perustellusti mainittu este on mielestäni tarpeeton ja se on syytä poistaa.

  Mário David (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestän tämän mietinnön puolesta, koska sisämarkkinoiden täysimääräinen täytäntöön saattaminen ja sen tehokas toiminta ovat EU:lle yhtä tärkeitä kuin sen kauppakumppaneillekin ja erityisesti Euroopan vapaakauppaliiton jäsenvaltioille. Sveitsillä, joka on EU:n neljänneksi tärkein kauppakumppani kaupan volyymin perusteella, on oma taloudellisen yhdentymisen mallinsa, joka ei johda liittymiseen ja joka perustuu kahdenvälisiin alakohtaisiin sopimuksiin. Tästä seuraa lisäongelmia, koska toisin kuin Euroopan talousaluetta koskevassa sopimuksessa, näissä kahdenvälisissä sopimuksissa ei määrätä automaattisista mekanismeista, joilla niiden sisältö voitaisiin mukauttaa asiaa koskevan EU:n säännöstön myöhempään kehittymiseen.

Huolimatta myönteisestä kehityksestä, joka liittyy EU:n jäsenvaltioiden ja Sveitsin väliseen henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevaan sopimukseen, sen täytäntöönpanoon liittyy seikkoja, joita on syytä tarkastella syventävämmin. Tästä syystä katson, että on huomioitava kaikki mahdollisuudet, joiden tarkoituksena on parantaa henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan sopimuksen täytäntöönpanoa. Mainittakoon erityisesti sen täytäntöönpanoon liittyvä laajempi yhdenmukaistaminen ja unionin ja Sveitsin sisämarkkinalainsäädännön lähentymisen edistäminen.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Sveitsin historia ja erityiset ominaispiirteet ilmenevät tavassa, jolla valtio hallitsee itseään, mutta myös siinä, miten se on halunnut suhtautua muihin valtioihin, sekä Sveitsin näihin suhteisiin asettamissa esteissä ja varaumissa. Sveitsi on jo kauan ollut haluton liittymään suuriin kansainvälisiin järjestöihin tai tekemään usein monivuotisia sitovia sopimuksia, jotka vaikuttavat sen kansalliseen oikeusjärjestelmään. Siinä ei myöskään ole mitään uutta, että Sveitsi suosii omia kansalaisiaan ja yrityksiä, joiden kotipaikka sijaitsee kyseisessä valtiossa, ulkomaisen kilpailun kustannuksella, mistä seuraa, että ulkomaiset yritykset kärsivät usein perusteettomasti oikeudellisista tai hallinnollisista esteistä.

Sveitsi on kuitenkin ollut Euroopan unionin kannalta tärkeä kumppani ja se on jo allekirjoittanut yli sata kahdenvälistä sopimusta, joilla hallinnoidaan niiden välisiä suhteita. Vaikka Sveitsin päätös pysytellä Euroopan talousalueen ulkopuolella ei nopeuttanut eikä helpottanut EU:n taloudellisia suhteita kyseiseen valtioon, päätös ei ole myöskään estänyt niiden solmimista yleisesti myönteisessä hengessä. Toivon näiden suhteiden lujittuvan ja laajentuvan.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. − (PT) Neljä Euroopan vapaakauppa-alueen (EFTA) jäsenvaltiota (Islanti, Liechtenstein, Norja ja Sveitsi) ovat Euroopan unionin merkittäviä kauppakumppaneita. Kaupan volyymin perusteella Sveitsi on EU:n neljänneksi suurin ja Norja viidenneksi suurin kauppakumppani. Ne kuuluvat yhteiseen kulttuurialueeseen, koska ne jakavat samat perusarvot sekä kulttuuriperinnön ja historiallisen perinnön.

Koska Lissabonin sopimuksen uudet määräykset saattavat hidastaa sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpanoa Euroopan talousalueen (ETA) valtioissa ja EFTA-valtioissa, olen samaa mieltä siitä, että komission on syytä virallistaa ETA-sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien EU:n uusien sääntöjen ja säädösten ilmoitusprosessi, jotta voidaan vähentää uuden säännöstön hyväksymisen ja sen ETAan kuuluvissa EFTA-valtioissa tapahtuvan täytäntöönpanon välistä eroa.

Olen myös samaa mieltä siitä, että ETAan kuuluvien EFTA-valtioiden parlamenttien olisi osallistuttava nykyistä läheisemmin EU:n lainsäädäntöprosessiin ETAn kannalta merkityksellisten ehdotusten osalta. Ehdotan näin ollen, että komission olisi toimitettava ETAan kuuluvien EFTA-valtioiden kansallisille parlamenteille säädösehdotukset, jotka lähetetään EU:n jäsenvaltioiden kansallisille parlamenteille kommentoitaviksi.

  Pat the Cope Gallagher (ALDE), kirjallinen. – (GA) Suhteista Sveitsiin ja ETAan vastaavan Euroopan parlamentin valtuuskunnan puheenjohtajana olen hyvin tietoinen mietinnössä esille otetuista asioista. Euroopan vapaakauppaliittoon kuuluu neljä jäsenvaltiota: Sveitsi, Islanti, Norja ja Liechtenstein. Kolmesta näistä neljästä valtiosta tuli osa sisämarkkinoita, kun ETA-sopimus allekirjoitettiin vuonna 1994. Sveitsi päätti kansanäänestyksessä olla liittymättä ETAan 50,3 prosentin vastustaessa liittymistä ja 49,7 prosentin puoltaessa sitä. Niinpä Sveitsi on päättänyt solmia erillissuhteen muuhun Eurooppaan. Sveitsi on tehnyt noin 120 kahdenvälistä sopimusta EU:n kanssa.

Nämä sopimukset liittyvät henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen, maantiekuljetuksiin, siviili-ilmailuun, tieteelliseen tutkimukseen, teknisiin kaupan esteisiin, julkisten hankintojen markkinoihin ja maatalousasioihin. Sveitsi on EU:n toiseksi tärkein kauppakumppani ja sveitsiläiset yritykset työllistävät yli miljoona ihmistä kaikkialla EU:ssa.

  Petru Constantin Luhan (PPE), kirjallinen. – (RO) Äänestin mietinnön puolesta, koska pidän suotuisana edistystä, jota on saavutettu rajat ylittävien palvelujen tarjoamisen vapauttamiseen liittyen EU:n ja Sveitsin välillä, ja erityisesti henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan sopimuksen myönteisiä vaikutuksia. Sveitsissä toimivien EU:sta lähetettyjen työntekijöiden ja EU:sta peräisin olevien itsenäisten ammatinharjoittajien määrän kasvaminen vuosina 2005–2009 (tilastojen mukaan noin 200 000 EU:n jäsenvaltiossa tai EFTA-valtioissa asuvaa työntekijää matkustaa päivittäin töihin Sveitsin alueelle) on osoittautunut molempia osapuolia hyödyttäväksi. Sveitsin hallituksen ja kantonien viranomaisten on mielestäni tulevalla kaudella hyödynnettävä EU:n ja ETAn kokemuksia palvelualan avaamisesta palveludirektiivin täytäntöönpanon avulla.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. − (PT) Sveitsi kuuluu Islannin, Norjan ja Liechtensteinin ohella Euroopan vapaakauppa-alueeseen ja on EU:n tärkeä kauppakumppani. Islanti, Norja ja Liechtenstein vahvistivat kuitenkin entisestään kauppasuhteitaan EU:hun hyväksyessään Euroopan talousalueesta (ETA) tehdyn sopimuksen. Koska Sveitsi on kaupan volyymin perusteella EU:n neljänneksi suurin kauppakumppani, ETA-sopimuksen hyväksyminen on erittäin tärkeää. Tästä syystä äänestin siten kuin äänestin.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. − (DE) Mietinnössä ei kiinnitetä riittävästi huomiota Sveitsin itsemääräämisoikeuteen. Tästä syystä äänestin mietintöä vastaan.

  Paulo Rangel (PPE), kirjallinen. – (PT) On ehdottoman tärkeää luoda todellinen Euroopan talousalue, kuten Porton sopimuksessa määrätään.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Me vihreät olemme tukeneet tätä mietintöä, jossa tarkastellaan sisämarkkinasääntöjen täytäntöönpanoon Sveitsissä ja ETA-valtioissa kohdistuvia esteitä. Mainittakoon erityisesti siinä esitettävät seuraavat ajatukset: Lissabonin voimaantulon jälkeen Euroopan komission olisi toimitettava ETAan kuuluvien EFTA-valtioiden kansallisille parlamenteille säädösehdotukset, jotka lähetetään EU:n jäsenvaltioiden kansallisille parlamenteille kommentoitaviksi. ETAan kuuluvien EFTA-valtioiden on varmistettava riittävät resurssit palveludirektiivin täytäntöönpanoa ja erityisesti kansallisten keskitettyjen asiointipisteiden perustamista varten. ETAan kuuluvien EFTA-valtioiden olisi myös lisättävä osallistumistaan muun muassa kuluttajan oikeuksia koskevasta direktiivistä käytäviin keskusteluihin.

  Oreste Rossi (EFD), kirjallinen. – (IT) Äänestimme mietinnön puolesta, koska siinä pyritään poistamaan vapaan kaupan esteet EU:n jäsenvaltioiden ja tärkeiden eurooppalaisten kauppakumppanien väliltä.

Olemme sitä mieltä, että mikäli Sveitsi panisi sisämarkkinasäännöt laajemmin täytäntöön, se vaikuttaisi erityisesti Italian kohdalla myönteisesti yrityksiimme ja työntekijöihimme. On syytä pitää myönteisenä päätöstä, jonka Sveitsi on jo tehnyt pankkisalaisuuden merkittäväksi lieventämiseksi, jotta täytetään Euroopan unionissa edellytetty avoimuuden tarve.

  Catherine Stihler (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin mietinnön puolesta, jossa suositellaan laajemman yhteistyön tekemistä ja parhaiden käytäntöjen jakamista sekä annetaan neuvoja Lissabonin sopimuksen jälkeisenä aikana toteutettavista muutoksista. Mietintö on lupaavaa luettavaa: sen mukaan keskimääräinen täytäntöönpanovaje on 0,7 prosenttia, mikä vastaa suurin piirtein EU:n jäsenvaltioissa vallitsevaa tilannetta.

  Rafał Trzaskowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Olen hyvin tyytyväinen siihen, että parlamentti hyväksyi mietinnön laajalla enemmistöllä. Toivon, että koska äänestitte sen hyväksymisen puolesta, kannatatte myös, kuten minäkin, mietinnön kahta perustavoitetta. Halusimme ensinnäkin sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan kanssa sisällyttää Euroopan talousalueeseen kuuluvat muut kuin EU:n jäsenvaltiot ja Sveitsin valiokunnan esityslistalle, jossa tarkastellaan EU:n ydintä eli sisämarkkinoita. Toivon, että nämä kumppanit, jotka ovat loppujen lopuksi unionin suurimpia kauppakumppaneita, ovat päätyneet sinne pysyvästi. Toisena tavoitteena oli tarkastella vihdoin tämän yhteistyön toteuttamiseen kohdistuvia tiettyjä esteitä ja erityisesti niitä, jotka vallitsevat Brysselin ja Bernin välillä. Toivon, että parlamentissa asiasta toimitettavan äänestyksen myötä molemmat osapuolet – sekä Euroopan komissio että Sveitsin valaliiton viranomaiset – saadaan vakuuttuneiksi niiden mekanismien tarkistamisesta, jotka tällä hetkellä sääntelevät niiden välistä yhteistyötä.

Mietintö: Pablo Zalba Bidegain (A7-0210/2010)

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Vapaakauppasopimuksien ansiosta niiden allekirjoittajavaltiot hyötyvät mahdollisuudesta käydä kauppaa monenlaisilla tuotteilla ja lujittaa suhteellisia vahvuuksiaan. Tästä syystä pidän myönteisenä, että Euroopan unioni allekirjoittaa piakkoin vapaakauppasopimuksen Etelä-Korean kanssa. Meidän on kuitenkin aina suhtauduttava erittäin tarkkaavaisesti ehdotettujen kauppasopimuksien ehtoihin. Tässä tapauksessa on vältettävä nopeita muutoksia, jotka saattavat horjuttaa kauppavirtojen vakautta. Tästä johtuu suojalausekkeiden täytäntöönpanon tarve erityisesti autoteollisuutemme suojelemiseksi. Käytännössä olen tyytyväinen mietinnön hyväksymiseen, koska se sisältää parlamentin jäsenien esittämän pyynnön, joka koskee tuontivirtaa tarkastelevan tutkimuksen aloittamista jäsenvaltion, Euroopan parlamentin, EU:n alueen neuvoa-antavan ryhmän, oikeushenkilön, unionin tuotannonalan puolesta toimivan ja sitä vähintään 25 prosentin osuudella edustavan yhteenliittymän tai komission omasta aloitteesta. Jos käy ilmi, että jonkin tietyn tuotteen tuonnin jyrkkä kasvu vaikuttaa vakavasti unionin tuottajien asemaan, suojatoimenpiteitä voidaan toteuttaa suojatullien muodossa.

  George Sabin Cutaş (S&D), kirjallinen. – (RO) Äänestin mietinnön puolesta, joka koskee EU:n ja Korean vapaakauppasopimuksen kahdenvälisen suojalausekkeen täytäntöönpanoa. Suojalausekkeen avulla suojataan yhteisön teollisuudenaloja ja työpaikkoja Koreasta peräisin olevan tuonnin mahdollisesti aiheuttamilta haitoilta. Vientivirtojen tiivis valvonta ja epäsäännönmukaisuuksien nopea oikaiseminen ovat erityisen tärkeässä asemassa oikeudenmukaisen kilpailun periaatteen noudattamisen kannalta. Katson näin ollen, että parlamentin on tuotava julki neuvostolle ja komissiolle, että se haluaa hyväksyä asetuksen mahdollisimman nopeasti.

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Parlamentti on hyväksynyt suojalausekkeeseen, joka sisällytetään Etelä-Korean kanssa tehtävään vapaakauppasopimukseen, tehtävät tarkistukset. Kyse on kuitenkin vasta ensimmäisestä äänestyksestä: lopullinen äänestys on siirretty 18.–21. lokakuuta 2010 järjestettävälle istuntojaksolle, jotta olisi mahdollista päästä sopimukseen neuvoston kanssa ensimmäisessä käsittelyssä. Kaikki Euroopan komission toteuttamat vaikutuksenarvioinnit ovat osoittaneet, että Etelä-Korean kauppa hyötyy enemmän kuin EU:n. Vähintä, mitä komissio voi tehdä, on ottaa käyttöön uskottava suojalauseke. Pidämme alueellisia suojatoimenpiteitä koskevaa pyyntöämme oikeutettuna, koska seuraukset, jotka aiheutuvat EU:n markkinoiden avaamisesta eteläkorealaisille tuotteille, saattavat vaihdella huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen. On paljon helpompi ennustaa, millaisia seurauksia unionin vienti aiheuttaa valtiossa, jossa on 50 miljoonaa asukasta (500 miljoonaan verrattuna). On myös olennaisen tärkeää, että parlamentilla ja asiaan kuuluvilla teollisuudenaloilla on oikeus aloittaa tutkimus suojatoimenpiteisiin liittyvissä tarkoituksissa ja että parlamentilla on enemmän sananvaltaa suojatoimenpiteitä hyväksyttäessä tai torjuttaessa.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Toivon, että Euroopan unionin ja Etelä-Korean välinen vapaakauppasopimus hyödyttää kumpaakin osapuolta ja että vapaan kaupan rajoitukset ovat niiden kannalta mahdollisimman vähäisiä. Suojatoimenpiteillä pyritään estämään EU:n teollisuudenaloille aiheutuvat vakavat haitat. Kahdenvälistä suojalauseketta, joka kattaa Etelä-Korean kanssa lokakuussa allekirjoitetun sopimuksen, olisi tarkasteltava yksityiskohtaisemmin, jotta sen täytäntöönpanoon liittyvät seikat huomioidaan asianmukaisesti ja jotta suojalauseke noudattaa avoimen prosessin edellytyksiä vastapuolen osallistavalla tavalla.

Koska tällaiset lausekkeet haittaavat vapaata kauppaa, niitä olisi rajoitettava siten, että vältetään aiheuttamasta laajempaa vahinkoa. Niiden olisi myös oltava tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhteisia niihin tilanteisiin nähden, joita varten ne on laadittu. Toivon, että EU:n teollisuus osoittautuu entistä vahvemmaksi ja luovemmaksi, jotta meidän ei tarvitse turvautua tähän mahdollisuuteen.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. − (PT) Tämä ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi on oikeudellinen väline, jolla pannaan täytäntöön EU:n ja Korean vapaakauppasopimuksen suojalauseke. EU:n ja Korean tasavallan välillä tehtiin vapaakauppasopimus 15. lokakuuta 2009. Sopimukseen sisältyy kahdenvälinen suojatoimilauseke, jonka mukaan on mahdollista ottaa uudelleen käyttöön suosituimmuustulli, jos kaupan vapauttamisen seurauksena tuonti kasvaa sellaisiin määriin ja sellaisissa olosuhteissa, että se aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa vakavaa haittaa unionin tuotannonalalle, joka tuottaa samankaltaista tai suoraan kilpailevaa tuotetta. Jotta tällaisia toimenpiteitä voitaisiin käyttää, suojalauseke on liitettävä Euroopan unionin lainsäädäntöön jo senkin vuoksi, että suojatoimenpiteiden määräämiseen liittyvät menetelmäseikat ja asianomaisten osapuolten edut on määriteltävä.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Hyväksymällä suojalauseke, minkä myötä tunnustetaan maailmankaupan vapauttamisen ja sääntelyn purkamisen valitettavat seuraukset, ei poisteta uhkia ja huolenaiheita, joita EU:n ja Etelä-Korean vapaakauppa tuo mukanaan ja jotka liittyvät eri taloudellisten toiminnanalojen tulevaisuuteen. Tämä pätee erityisesti joihinkin jäsenvaltioihin, kuten Portugaliin, ja alueisiin, jotka ovat kaikkein riippuvaisimpia näistä aloista.

On syytä pitää mielessä vaate- ja tekstiiliteollisuus, joka on tämän sopimuksen kannalta erityisen tärkeä, sekä työllisyyden pääosaston ja Eurofundin tutkimus, jossa esitetyn näkemyksen mukaan 20–25 prosenttia EU:n työpaikoista poistuu tällä alalla vuoteen 2020 mennessä. Tutkimuksen mukaan jopa 50 prosenttia Euroopan unionin tämänhetkisistä työpaikoista voisi kadota. On myös syytä pitää mielessä sellaiset alat kuin elektroniikkateollisuus ja moottoriajoneuvojen osia valmistava teollisuus.

EU:n uusliberalistinen fundamentalismi jatkaa työpaikkojen ja tuotantovalmiuksien uhraamista vapaan kaupan alttarilla monikansallisten yrityksien hyödyn nimissä. Fundamentalismi pahentaa vajeita ja edistää riippuvuutta ulkoisista markkinoista sekä kauppavajeen kroonisuutta ja kasvamista. Tällä ideologialla perustellaan edelleen hyökkäykset työntekijöiden oikeuksia vastaan, sosiaalinen polkumyynti sekä miljoonien pientuottajien ja monien pk-yritysten tuhoaminen.

  Nathalie Griesbeck (ALDE), kirjallinen. – (FR) Sopimus on ensimmäinen Lissabonin sopimuksen jälkeen tehty kauppasopimus ja ensimmäinen sopimus, jonka Euroopan parlamentti hyväksyy, joten on tärkeää, että parlamentti saa äänensä kuuluviin. Vahvistaaksemme parlamentin uusia toimivaltuuksia EU:n kauppapolitiikan määrittämisen alalla äänestimme kansainvälisen kaupan valiokunnan (INTA) esittämien tarkistuksien puolesta, mutta päätimme olla äänestämättä päätöslauselman tekstin puolesta kokonaisuutena, jotta voisimme pyrkiä parempaan sopimukseen neuvoston kanssa. Sopimuksen parantaminen edellyttäisi useiden pääkohtien tarkistamista: haluamme todellisen suojalausekkeen, tehokkaan lausekkeen, jonka avulla on mahdollista kattaa EU:n eri jäsenvaltioiden väliset alueelliset vääristymät ja jonka avulla on ennen kaikkea mahdollista estää sellaisten tilanteiden syntyminen, jotka saattavat aiheuttaa "vakavaa haittaa" tuottajille Euroopan unionissa. Tämän jälkeen on vielä tarkasteltava kysymystä, joka koskee parlamentin aloiteoikeutta tiedustelutoimien toteuttamiseksi suojalausekkeen mukaisesti.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. − (PT) EU:n ja Etelä-Korean välinen vapaakauppasopimus on hyvin tärkeä EU:n jäsenvaltioiden taloudellisen kehityksen kannalta. Kahdenvälisiä suojalausekkeita tarvitaan kuitenkin sen varmistamiseksi, ettei sopimuspuolien väliseen tuontiin ja vientiin liity vääristymiä vaan että niiden välillä vallitsee tasapaino. Näiden lausekkeiden avulla on mahdollista estää vakavat haitat, joita EU:n teollisuudelle saattaisi aiheutua, mikäli joidenkin tuotteiden tuonti saavuttaa ylimitoitetut mittasuhteet. Edellä mainittu suojalauseke on näin ollen sisällytettävä EU:n lainsäädäntöön, jotta näitä toimenpiteitä voidaan toteuttaa.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Entisessä Japanin siirtomaassa Etelä-Koreassa noudatetaan korkeampia sosiaali- ja työoikeusnormeja muihin valtioihin verrattuna, joiden kanssa Euroopan unioni on neuvotellut tai jo tehnyt vapaakauppasopimuksia. On tärkeää ja tosiaan oikeasuhtaista, että unioni voi ottaa käyttöön suojalausekkeita rajoitetuksi ajaksi ja alueellisesti yksittäisissä EU:n jäsenvaltioissa. Aikaisemmat kokemukset ovat osoittaneet, että on tärkeää – erityisesti tavaroiden tuonnin ja viennin yhteydessä – voida toteuttaa tarvittavia rakenteellisia mukautuksia tai vastaavia toimia.

On myös keskeisen tärkeää valvoa tuontia ja vientiä aloilla, joille mahdollisesti aiheutuu eniten vahinkoa, jotta vältetään merkittävän haitan aiheutuminen unionin teollisuudenaloille. Kauppasopimuksia tekemällä edistetään periaatteessa taloudellista kasvua EU:ssa, minkä vuoksi äänestin mietinnön puolesta.

  Cristiana Muscardini (PPE), kirjallinen. – (IT) Tuen täysimääräisesti päätöslauselman tekstiä, joka koskee asetuksen antamista mahdollisuudesta ottaa käyttöön suojalauseke sellaisissa tapauksissa, joissa Etelä-Koreasta peräisin oleva tuonti uhkaa aiheuttaa vakavaa haittaa yhteisön valmistajille ja valmistusteollisuudelle vapaakauppasopimuksen täytäntöönpanon seurauksena.

Lausekkeen alueellinen täytäntöönpano on keskeisen tärkeää, jotta jäsenvaltiot mutta myös teollisuus ja parlamentti voivat vaatia tutkimuksien aloittamista yhteisön viennin suojelemiseksi lyhyellä aikavälillä. Äänestäessämme Zalban päätöslauselman puolesta voimme omaksua selkeän ja päättäväisen kannan neuvostoon nähden ja vahvistaa parlamentin asemaa; parlamentti on tärkeä osa yhteisön kauppapolitiikkaa eikä pelkästään sen täytäntöönpanija.

Hämmästelemme suuresti sitä, että puheenjohtajavaltio Belgia on sijoittanut sopimuksen allekirjoittamista ja väliaikaista soveltamista koskevan päätösehdotuksen seuraavan ulkoasiainneuvoston esityslistalle, ennen kuin parlamentissa on aloitettu keskustelemaan sopimuksesta ja ennen kuin turvalausekkeesta parlamentissa toimitettavan äänestyksen tulos on selvinnyt, järjestämättä virallisia kolmikantaneuvotteluja, vaikka puheenjohtajavaltio onkin tietoinen lopulliseen sisältöön liittyvistä tuntemattomista tekijöistä. Tästä syystä on selvästi tarpeen kehottaa kaikkia toimielimiä suurempaan keskinäiseen kunnioitukseen, kuten Lissabonin sopimuksessa edellytetään.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan unioni on maailman vaativin tuotantoalue ja muodostaa maailman läpäisevimmät markkinat. Tilanne aiheuttaa erittäin vakavia ongelmia ennen kaikkea tuottajillemme, joihin kohdistuu toisinaan korkeampia tuotantomaksuja kuin heidän muissa maailman osissa toimiviin kilpailijoihinsa, koska heidän on noudatettava monenlaisia lakeja, joista seuraa huomattavia rasitteita. Mikäli näille kilpailijoille annetaan vapaa pääsy markkinoillemme, syntyy epäoikeudenmukainen kilpailutilanne, mitä sen enempää tuottajat, jalostajat, teollisuus kuin kaupan alakaan eivät kestä. Tämä olisi eurooppalaisen yhteiskunnan kannalta hyvin haitallista keskipitkällä aikavälillä.

Tässä yhteydessä suhtaudun innostuneen myönteisesti tähän mietintöön Euroopan unionin ja Etelä-Korean välisestä kaupasta. Koska mietintöön on sisällytetty määräys kahdenvälisestä suojalausekkeesta, jolla estetään merkittävän vahingon aiheutuminen yhteisön teollisuudelle, mikäli tuontimäärät kasvavat suuriksi, mietinnössä tunnustetaan tämä jatkuva ongelma ja aloitetaan asianmukaisten toimien toteuttaminen ongelman minimoimiseksi.

  Aldo Patriciello (PPE), kirjallinen. – (IT) Arvoisa puhemies, neuvosto valtuutti 23. huhtikuuta 2007 komission aloittamaan Korean tasavallan kanssa neuvottelut EU:n ja Korean välisen vapaakauppasopimuksen tekemiseksi.

Sopimus allekirjoitettiin 15. lokakuuta 2009. Sopimukseen sisältyy kahdenvälinen suojatoimilauseke, jonka mukaan on mahdollista ottaa uudelleen käyttöön suosituimmuustulli, jos kaupan vapauttamisen seurauksena tuonti joko absoluuttisesti tai suhteessa kotimaiseen tuotantoon ilmaistuna kasvaa sellaisiin määriin ja sellaisissa olosuhteissa, että se aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa vakavaa haittaa unionin tuotannonalalle, joka tuottaa samankaltaista tai suoraan kilpailevaa tuotetta.

Jotta tällaisia toimenpiteitä voitaisiin käyttää, suojalauseke on liitettävä Euroopan unionin lainsäädäntöön jo senkin vuoksi, että suojatoimenpiteiden määräämiseen liittyvät menetelmäseikat ja asianomaisten osapuolten edut on määriteltävä. Oheinen ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi on oikeudellinen väline, jolla pannaan täytäntöön EU:n ja Korean vapaakauppasopimuksen suojalauseke.

  Marit Paulsen, Olle Schmidt ja Cecilia Wikström (ALDE), kirjallinen. – (SV) EU:n ja Etelä-Korean vapaakauppasopimus on EU:n kannalta hyvin tärkeä. Suhtaudumme liberaalien tavoin hyvin myönteisesti vapaakauppasopimuksiin ja katsomme, että niillä on myönteinen vaikutus yhteisön talouteen ja kauppaan. Tästä syystä suhtaudumme varsin epäilevästi alueellisiin suojalausekkeisiin, joita Euroopan parlamentti haluaa sisällyttää sopimukseen vapaan kaupan rajoittamiseksi. Sen sijaan haluamme korostaa vapaan kaupan merkitystä EU:n kehityksen kannalta. Euroopan parlamentin olisi toteutettava toimia helpottaakseen muun maailman kanssa käytävää kauppaa ja luodakseen EU:lle tilaisuuksia rajoituksettomien vapaakauppasopimuksien avulla, jotta se voisi olla kilpailukykyinen toimija maailmankaupan alalla.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Vihreät eivät esittäneet tarkistuksia mietintöluonnokseen, koska lähtökohtanamme on ehdotus, jonka mukaan äänestämme Korean kanssa tehtävää vapaakauppasopimusta vastaan tulevan hyväksymismenettelyn yhteydessä. Syynä on, että vastustamme tilannetta, jossa yksittäisellä vapaakauppasopimuksella määrätään mielivaltaisesti EU:n teollisuuden näkymistä. Vastustamme myös EU:n vapaakauppasopimukseen neuvottelemaa poikkeamaa: sen ansiosta on mahdollista viedä Koreaan suuria polttoainerohmuja, jotka eivät täytä Korean hiilidioksidipäästöille asettamia tiukempia rajoja ja määräaikoja. Katsomme lisäksi, että EU 2020 -strategialla pyritään kannustamaan EU:n laajuista teollisuuspolitiikkaa; sen oheen olisi liitettävä väliaikainen lykkäys vireillä olevia vapaakauppasopimuksia varten, jotka saattavat olla ristiriidassa tällaisen politiikan toimeenpanon kanssa.

Tässä tilanteessa kannatamme kuitenkin ankarien suojatoimien määrittämistä ja tästä nimenomaisesta suojatoimesta tulee esikuva muille vapaakauppasopimuksille. Tuimme myös esittelijää hänen vastustaessaan sellaisen tilanteen syntymistä, jossa Korean suojatoimen tarkoituksena on ainoastaan edistää ajoneuvoteollisuuden etuja, ja pyrkiessään varmistamaan, että koko kauppasuhteiden ja mahdollisten kaupan suojaamiseen tarkoitettujen keinojen kirjo otetaan huomioon.

Mietintö: José Bové (A7-0225/2010)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, jonka laatimisesta vastasin Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmän puolesta, koska pidän sitä tarpeellisena, jotta voimme palauttaa tasapainon elintarvikeketjun toimijoiden välisiin suhteisiin sekä edistää niiden avoimuutta. Samalla taataan oikeudenmukainen ja kilpailukykyinen hyvien käytäntöjen kehys sekä valvontajärjestelmä, jolla varmistetaan sen kitkaton toiminta. Toivon nyt, että komissio ottaa huomioon parlamentin täällä tänään hyväksymät suuntaviivat ja että niitä ilmennetään lainsäädäntöehdotuksessa, jonka se esittää meille ennen vuoden loppua.

  Charalampos Angourakis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Mietinnössä tyydytään esittämään lausumia elintarvikeketjun valitettavasta tilasta, joka pahenee päivä päivältä, ja arvostellaan komissiota puutteellisesta viestinnästä. Siinä hyväksytään kuitenkin elintarvikkeiden markkinoille saattaminen ja ehdotetaan ratkaisuja elintarvikemarkkinoiden kilpailukyvyn, avoimuuden ja tiedottamisen parantamisen kehyksessä, puuttumatta ongelman ytimeen eli kapitalistiseen tuotantomenetelmään, joka ryöstää pieniltä ja keskisuurilta maatiloilta niiden työn tulokset ja työtä tekeviltä kuluttajilta heidän tulonsa. Kreikassa EU:n sekä Pasok- ja Uusi demokratia -puolueiden johtamien hallituksien harjoittamalla ruohonjuuritason vastaisella politiikalla on tuettu monopolien otetta elintarvikemarkkinoista ja kartellien luomista maitotuotteiden ja jauhojen kaltaisten elintarvikkeiden alalla. Tämän seurauksena vähittäishinnat ovat nousseet pilviin lisäten siten entisestään elintarviketeollisuuden laajamittaista hyötyä, eikä työtä tekevillä ja ruohonjuuritason perheillä yksinkertaisesti enää ole varaa niihin.

Kansan elintarviketarpeet voidaan tyydyttää vain, mikäli työväenluokat, pienien ja keskisuurien maatilojen omistajat ja ruohonjuuritason luokat alkavat yhdessä vastustaa monopoleja torjumalla ja kumoamalla ruohonjuuritason vastaista politiikkaa ja sen edistäjiä, asettamalla vallan kansan käsiin, tekemällä tuotantovälineistä yhteiskunnan omaisuutta ja organisoimalla suunniteltua maataloustuotantoa perustuen työtä tekevien ja ruohonjuuritason perheiden tarpeisiin kansantalouden kehyksessä.

  Alfredo Antoniozzi (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin mietinnön puolesta, koska kuten sen 3 kohdassa ansiokkaasti todetaan, kaikki Rooman sopimuksessa mainitut maatalouteen liittyvät tavoitteet (tuottavuuden lisääminen, elintarvikkeiden riittävä tarjonta, kohtuulliset kuluttajahinnat, markkinoiden vakauttaminen) on saavutettu, paitsi tavoite kohtuullisen elintason varmistamisesta maataloudessa työskenteleville. Komission olisi näin ollen otettava tämä asianmukaisesti huomioon kaikissa talousarviota koskevissa ehdotuksissa.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Viljelijöidemme olisi ansaittava kohtuulliset tulot työstään samalla kun heidän olisi tuotettava vaativia laatunormeja täyttäviä ja kuluttajille riittävän edullisia elintarvikkeita. Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa tehdyn työn ansiosta Bovén mietintö on tasapainoinen ja siinä ehdotetaan joitakin ratkaisuja näihin haasteisiin. Tuottajajärjestöjen vahvistaminen, mallisopimusten käyttöönotto tietyillä aloilla ja itsesääntelyn kannustaminen ovat mielestäni tutkimisen arvoisia vaihtoehtoja. Tästä syystä äänestin mietinnön puolesta.

  Liam Aylward (ALDE), kirjallinen. – (GA) Maanviljelijöiden tulot laskivat keskimäärin 12 prosenttia vuonna 2009 ja tuotantokulut nousivat 3,6 prosenttia. Nykytilanteessa maanviljelijöiden on mahdoton toimia kovin paljon pidempään elintarvikeketjussa, jossa kuluttajien maksamat hinnat ovat nousseet vuodesta 1996 alkaen 3,3 prosenttia vuodessa.

Elintarvikeketjun rakenne on monimutkainen eikä se toimi tällä hetkellä tehokkaasti. Maanviljelijät eivät saa asianmukaista korvausta ajasta, jonka he ovat käyttäneet, ja sijoituksista, joita he ovat tehneet elintarvikkeiden laadukkaaksi tuottamiseksi. Mikäli haluamme turvautua maanviljelijöihin taataksemme elintarvikkeiden saatavuuden, meidän on ratkaistava markkinoiden vaihtelusta ja elintarvikeketjun vääristymistä aiheutuvat ongelmat. Maanviljelijöille on taattava kohtuulliset tulot.

On taattava oikeudenmukaiset hinnat maanviljelijöille, asianmukainen markkinoiden avoimuus ja oikeudenmukaiset vähittäishinnat kuluttajille. Komission on tarkasteltava elintarvikeketjua ja tuen erityisesti niitä, jotka vaativat voittomarginaalien jakautumisen tutkimista, jotta voidaan selvittää tarkasti, missä kohdin elintarvikeketjua vääristymät haittaavat kilpailua.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. − (LT) Tuin mietintöä ja jaan siinä esitetyn huolenaiheen EU:n viljelijöiden tilanteesta. Maailmanlaajuinen talous- ja rahoituskriisi sekä elintarvikkeiden ja hyödykkeiden hinnanvaihtelu ovat ajaneet maataloustuottajat ahdinkoon, minkä vuoksi kuluttajienkaan edut eivät toteudu. Vaikka elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet 3,3 prosenttia vuodesta 1996, maanviljelijöille maksettavat hinnat ovat nousseet vain 2,1 prosenttia ja tuotantokulut ovat nousseet 3,6 prosenttia, mikä osoittaa, että elintarvikeketju ei toimi asianmukaisesti. Lisäksi viljelijöiden keskimääräiset tulot vähenivät yli 12 prosenttia 27 jäsenvaltion EU:ssa, mikä tarkoittaa, että viljelijät eivät voi enää ansaita kohtuullisia tuloja työstään. Tästä huolimatta viljelijöiden ja maatalouselintarvikealan on jatkettava hyvin vaativat laatunormit täyttävien ja kuluttajille riittävän edullisten elintarvikkeiden tuotantoa. Olen samaa mieltä siitä, että maatalousalalla tarvitaan enemmän avoimuutta ja että Euroopan komission on toimittava johtavassa asemassa ja ehdotettava pakollista vuosittaista menettelyä, jonka mukaan Euroopan johtavat kauppiaat, jalostajat sekä tukku- ja vähittäismyyjät ilmoittavat markkinaosuutensa.

  Jean-Luc Bennahmias (ALDE), kirjallinen. – (FR) Jokaisen maatalouskriisin yhteydessä maanviljelijät ja kuluttavat esittävät seuraavan painokkaan vaatimuksen: hintojen ja maanviljelijöiden tulojen avoimuutta on edistettävä kertakaikkisesti maataloustuotannon ketjuissa. Mietintö on laadittu juuri näiden linjojen mukaisesti, minkä vuoksi siihen on syytä suhtautua myönteisesti. Pahoittelen kuitenkin, että ehdotus, joka koskee suosituimmuuskohtelun takaamista tuottajajärjestöille, viljelijöiden osuuskunnille ja pk-yrityksille julkisten hankintasopimusten yhteydessä, hylättiin vain muutamalla äänellä.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. − (IT) Avoimuus, kilpailu ja tarjonta ovat vain muutamia näkökohtia, joita jäsen Bové on tarkastellut; hän kehottaa komissiota ja neuvostoa toteuttamaan toimia parantaakseen Euroopan elintarvikeketjun toimintaa.

Päätin äänestää Bovén mietinnön puolesta, koska olen vakaasti sitä mieltä, että elintarvikeketjun tehostamista koskeviin toimiin on sisällyttävä hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen lakkauttaminen, hintojen seuranta sekä tuottajien ja kuluttajien ottaminen enenevässä määrin mukaan laatua koskevien vaatimuksien määrittelyyn ja paikallisen taloudellisen kehityksen edistämiseen.

  Jan Březina (PPE), kirjallinen. – (CS) Äänestin mietinnön "Oikeudenmukaiset tulot maanviljelijöille: toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan" puolesta, koska asiaan olisi mielestäni kiinnitettävä enemmän huomiota EU:hun liittyvässä yhteydessä. Haluan kuitenkin myös esittää mietintöä koskevan varauman. On mielestäni väärin, ettei siinä kiinnitetä enemmän huomiota maanviljelijöiden erisuuruisiin neuvotteluvoimiin jalostajiin nähden. Elintarvikkeita jalostava teollisuus on yhtenäinen ja taloudellisesti vahva, kun taas maanviljelijät ovat usein hajaantuneita ja väistämättä heikommassa asemassa kaupallisia neuvotteluja käytäessä. Komissio haluaa tästä huolimatta tukea elintarvikkeita jalostavan teollisuuden laajempaa yhdentymistä sisämarkkinoilla kilpailun lisäämiseksi yhteisön elintarvikeketjussa.

Mietinnössä ei juurikaan oteta kantaa siihen, miten maanviljelijöistä voisi tulla tasapuolisia kumppaneita elintarviketeollisuuteen ja kaupallisiin ketjuihin nähden. Ihmettelin myös pyyntöä kansallisten ja alueellisten alkuperämerkintäjärjestelmien yleistymisen pysäyttämisestä: ne on tarkoitus korvata maantieteellisiä merkintöjä varten luodulla uudella laatupolitiikan mukaisella kehyksellä. Katson, että alueellisilla merkintäjärjestelmillä saatettaisiin täydentää tarkoituksenmukaisella tavalla yhteisön merkintäjärjestelmää, kunhan ne eivät rajoita tavaroiden vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla.

  Alain Cadec (PPE), kirjallinen. – (FR) Euroopan parlamentti hyväksyi tänään, tiistaina 7. syyskuuta 2010, tämän mietinnön elintarvikkeiden hinnoista ja maanviljelijöiden tuloista yhteisössä. Mietintö perustuu kaikkien poliittisten ryhmien väliseen laajamittaiseen yhteistyöhön, johon Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ryhmä on osallistunut merkittävällä tavalla.

Pidän myönteisinä ehdotuksia, joita Euroopan komissiolle on tehty tuottajien aseman vahvistamiseksi vähittäismyyjien kanssa käytävissä neuvotteluissa. Yhdyn esittelijään hänen vaatiessaan EU:n kilpailulainsäädännön mukauttamista määräävän markkina-aseman väärinkäytön estämiseksi.

Ehdotus määrä- ja hintalausekkeita sisältävien normisopimuksien luomisesta, joilla taataan maanviljelijöiden kohtuulliset tulot, on mielestäni tarkoituksenmukainen. Tarvitsemme uutta markkinasääntelyä, jonka myötä yhteinen maatalouspolitiikka saa välineitä kriisien paremmaksi torjumiseksi.

Kuten kalastus- ja vesiviljelytuotteiden kohdalla, kiinnitän suurta huomiota laatutuotteiden edistämiseen ja kestävään tuotantoon. Tästä syystä on olennaisen tärkeää, että kolmansista valtioista tuodut tuotteet täyttävät samat edellytykset kuin yhteisön tuotteet, jotta estetään mahdollinen epäoikeudenmukainen kilpailu.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. − (PT) Koska elintarvikeketjuun liittyviä ongelmia on havaittu niin yhteisössä kuin maailmanlaajuisesti, ne on ratkaistava kiireellisesti. Mietinnössä esitetään joitakin ratkaisuja, joista korostan tarvetta parantaa EU:n maatalouden elintarviketuotannon lisäarvoa, harkita hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä hillitseviä toimenpiteitä, kuten rangaistuksien käyttöön ottamista ja julkisen luettelon laatimista sääntöjä rikkovista yrityksistä, ja perustaa maataloushintojen ja -marginaalien seurantakeskus. Mielestäni on myös tärkeää järkeistää elintarvikeketjun toimintaa, jotta voidaan vähentää elintarvikkeiden kuljetuksen ympäristövaikutuksia, edistää paikallisten elintarvikkeiden myyntiä ja taata maaseudun elinkeinojen kestävä kehitys.

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Äänestin Bovén mietinnön puolesta yhtäältä siksi, että se on oikeansuuntainen ja sisältää hyvin tärkeää tietoa, mutta myös siksi, että siinä tehdään useita merkittäviä muutoksia komission hyvin heikkolaatuiseen alkuperäistekstiin. Mietinnössä pyritään edistämään tuotevalikoiman monipuolisuutta, maatalouden kulttuuriperintöä, vähittäismyymälöitä, maanviljelijöiden mahdollisuutta harjoittaa suoramyyntiä, työpaikkoja sekä rahoituksen myöntämistä pienille ja keskisuurille maatiloille ja osuuskunnille siten, että taataan elintarvikeomavaraisuus ja ympäristönsuojelu. Siinä korostetaan tarvetta taata oikeudenmukaiset tulot maanviljelijöille ja kehotetaan siten komissiota ottamaan huomioon kaikki talousarvioehdotukset. Mietinnössä painostetaan parantamaan yksityisiä laatumerkintöjä koskevaa oikeudellista kehystä, jotta vältetään niiden lukumäärän paisuminen, jotta kuluttajille taataan laajempi avoimuus ja tuottajien markkinoille pääsyä helpotetaan.

Mietinnössä katsotaan myös, että yhteisössä on kiellettävä myynti hankintahintaa alhaisemmalla hinnalla, ja komissiota kehotetaan arvioimaan kilpailun vastaista toimintaa, koska vaikka Herfindahlin indeksiä voidaan hyödyntää monopoliriskien arvioinnissa, sillä ei kyetä kuvaamaan sellaisten kilpailujen vastaisten käytäntöjen todellista laajuutta, joihin liittyy salaisia sopimuksia ja oligopolistisia piirteitä, kuten suurten myymäläketjujen tapauksessa vaikuttaa tapahtuvan.

  Lara Comi (PPE), kirjallinen. – (IT) Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) päätavoitteena on aina ollut oikeudenmukaisten tulojen takaaminen maanviljelijöille. Komission toteuttaman uudelleentarkastelun myötä tietoon on tullut monia eroavuuksia alkuperäiseen periaatteeseen nähden, emmekä voi katsoa niitä kaikkia läpi sormien. Maanviljelijät ovat vakuuttuneita siitä, että heidän työnsä on taloudellisesti aliarvostettua.

Heidän siirtämistään toimitusketjun ensimmäisestä vaiheesta tärkeän toimijan asemaan ketjun toisessa vaiheessa ei enää pidetä ratkaisevana tekijänä kuluttajien maksaman lopullisen hinnan vakauttamisen kannalta. On välttämätöntä valvoa hyödykkeiden hintavaihteluja, joista on kuluttajille pelkkää haittaa. Mielestäni olisi hyödyllistä tarkastella uudelleen sitä, miten tavarat liikkuvat toimitusketjussa, jotta estetään sellainen hyödykkeiden hinnannousu, joka on ristiriidassa kulujen oikeudenmukaisen jakamisen kanssa tehdyn työn mukaan.

On tärkeää valvoa, lisääntyykö kuluttajia haittaava tuotteen kustannusten epäsuhta toimitusketjun alku- ja loppupään välissä. Vaarana olisi, että markkinoille saatetaan kalliimpia tuotteita, joiden laatu ei nouse vastaavasti. Kuluttajien on oltava johtoasemassa, jotta taataan oikeudenmukaiset tulot kaikille toimitusketjun toimijoille.

  Vasilica Viorica Dăncilă (S&D), kirjallinen. – (RO) Kun pidetään mielessä, että maatalous on yksi aloista, jotka ovat eniten kärsineet talouskriisistä, Euroopan komission on mielestäni mahdollistettava ja turvattava sellaiset toimenpiteet, joiden tavoitteena on kannustaa maanviljelijöitä kestävään ja eettisesti hyväksyttävään tuotantotapaan sekä hyvitettävä tehdyt investoinnit. Tämä loisi tasapainoa ja auttaisi parantamaan Euroopan elintarvikeketjun toimintaa.

  Mário David (PPE), kirjallinen. – (PT) Elintarvikekriisin ja siitä johtuvan elintarvikkeiden ja perustuotteiden hintojen epävakauden myötä on tuotu esille huolenaiheita siitä, miten elintarvikeketjut toimivat yhteisön- ja maailmanlaajuisesti. Huolenaiheissa viitataan myös eroon, joka vallitsee yhtäältä sen välillä, että elintarvikkeiden hintojen vuotuinen nousu on suuruudeltaan 3,3 prosenttia ja maanviljelijöiden saaman hinnan nousu 2,1 prosenttia, kun taas menot ovat toisaalta kasvaneet 3,6 prosenttia; tämä ilmentää hintojen avoimuuden puutetta kautta koko toimitusketjun. Koska katson, että tasapainoiset kauppasuhteet edistäisivät elintarvikkeiden tarjontaa mutta myös hyödyttäisivät maanviljelijöitä, äänestin mietinnön sisällön puolesta.

Totean näin ollen uudelleen, että yhteisen maatalouspolitiikan päätavoitteena olisi oltava yhteisön maatalouden kilpailukyvyn ylläpitäminen ja maatalouden tukeminen EU:ssa, jotta taataan paikallinen elintarviketuotanto ja tasapainoinen alueellinen kehitys. Tämä on kuitenkin toteutettava ottaen huomioon oikeudenmukaisten tulojen takaaminen maatalousalalla. Niinpä kestäviä ja eettisiä tuotantojärjestelmiä on mahdollista kannustaa vain, jos maanviljelijöille maksetaan asianmukaisia korvauksia heidän näillä aloilla tekemistään sijoituksista ja sitoumuksista.

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Euroopan parlamentti vaatii oikeudenmukaisempia tuloja maanviljelijöille toimivamman elintarvikeketjun yhteydessä. On mahdoton hyväksyä, että viljelijöiden tulot laskevat jatkuvasti samalla kun elintarviketeollisuuden, monikansallisten tukkumyyjien ja vähittäismyyjien tulot nousevat. Tästä syystä kehotamme Euroopan komissiota toteuttamaan käytännön toimia (torjumaan määrääviä markkina-asemia, sopimattomia kaupallisia ja sopimuksiin liittyviä menettelyjä, maksujen viivästymistä ja niin edelleen) sellaisen avoimen ja tehokkaan talouden luomiseksi, jossa tuotteita myydään oikeudenmukaiseen hintaan ja viljelijät tulevat toimeen.

  Anne Delvaux (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin mietinnön puolesta, koska siinä tarkastellaan ongelmaa, joka koskee hyödyn epätasaista jakautumista elintarvikeketjussa, erityisesti maanviljelijöiden oikeudenmukaisiin tuloihin nähden.

Maanviljelijöiden tulot laskivat keskimäärin yli 12 prosenttia 27 jäsenvaltion unionissa vuonna 2009, kun taas kuluttajien ostamien lopputuotteiden hinnat ovat pysyneet ennallaan tai nousseet. Tämä ilmentää hintojen avoimuuden puutetta kautta elintarvikeketjun sekä hyödykkeiden hintojen entistä laajempaa vaihtelevuutta. Elintarvikeketjussa on näin ollen pyrittävä suurempaan avoimuuteen suurten valintamyymälöiden ja jalostusteollisuuden hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen lakkauttamiseksi.

  Diane Dodds (NI), kirjallinen. – (EN) Kannatan tätä mietintöä periaatteessa, koska siinä tarkastellaan mielestäni tärkeimpiä elintarvikeketjuun liittyviä ongelmia. Meidän on tunnustettava tosiasiat eli valta-aseman väärinkäyttö järjestelmän kehyksessä. Vähittäismyyjillä on liikaa valtaa, mikä johtaa siihen, että alkutuottajat toimivat hinnan vastaanottajina eivätkä hinnan määrittäjinä. Vaikka olenkin samaa mieltä mietinnön periaatteista, suhtaudun erittäin varauksellisesti esittelijän esittämiin ehdotuksiin. En usko liialliseen sääntelyyn. Lisäämällä byrokratiaa onnistutaan ainoastaan lisäämään painetta ja aiheuttamaan ylimääräisiä kustannuksia nykyisessä järjestelmässä. En myöskään kannata ajatusta EU:n laajuisesta elimestä, jonka tehtävänä on valvoa kaikkia markkinatoimia. Tällaisesta elimestä aiheutuisi kohtuuttomia kustannuksia.

Jäsenvaltioissa toimiva valintamyymäläasiamies voisi hoitaa tämän tehtävän. Vaikka olenkin samaa mieltä joistakin ECR:n esittämistä tarkistuksista, epäilen, että nopea siirtyminen vapaampiin markkinoihin olisi haitallista vaalipiirini tuottajien kannalta. Heidän vastahakoisella suhtautumisellaan vähittäismyyjien vallan torjuntaan toimitusketjussa ei taata alkutuottajien elintarvikehuollon jatkuvuutta.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin mietinnön "Oikeudenmukaiset tulot maanviljelijöille: toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan" puolesta, koska on toteutettava toimia, jotta taataan oikeudenmukaisemmat tulot maanviljelijöille, hintojen parempi avoimuus kuluttajien kannalta sekä elintarvikeketjun parempi toiminta, erityisesti sellaisten lainsäädäntöehdotuksien myötä, joilla pyritään oikaisemaan hyödyn epätasainen jakautuminen elintarvikeketjussa, ja jotta torjutaan hintojen vaihtelua ja vähennetään maanviljelijöiden suojattomuutta.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että maanviljelijät ovat erityisen alttiita hintojen vaihtelulle heidän työhönsä liittyvien ominaispiirteiden vuoksi. Mietinnössä esitetään joitakin hyviä ajatuksia heidän suojaamisekseen, kun taas toiset herättävät vain epäilyksiä. Riskinä on ensinnäkin, että markkinaosuuksien pakollisesta ilmoittamisesta tulee pelkkä byrokraattinen toimi. Suhtaudun myös epäilevästi määräävän markkina-aseman väärinkäytön ja elintarvikeketjussa noudatettavien hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen korostamiseen, koska jos väärinkäyttöä ja hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä ilmenee tosiasiallisesti, sääntöjä rikkovia tahoja on rangaistava voimassa olevan kilpailulainsäädännön nojalla.

Juuri tästä syystä on mielestäni tarpeetonta luoda uutta yhteyttä kilpailua koskevien sääntöjen ja yhteisen maatalouspolitiikan välille. Tiedämme jo nyt, että yksityiset merkit takaavat kuluttajille laajemman valinnanvapauden, ja tutkimukset osoittavat, että kuluttajat suosivat niitä. Näin markkinat toimivat. Tästä syystä mietinnössä on paljon asioita, joita kannattaa tarkastella lähemmin.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. − (PT) Viljelijöille on taattava oikeudenmukaiset tulot. On mahdoton hyväksyä, että viljelijöille maksettavat hinnat ovat nousseet vuodesta 1996 alkaen vain 2,1 prosenttia, kun taas tuotantokulut ovat nousseet 3,6 prosenttia. Elintarvikkeiden hinnat ovat kuitenkin nousseet 3,3 prosenttia vuodessa, mikä tarkoittaa, että viljelijöitä on rangaistu. On syytä panna merkille, että viljelijöiden tulot laskivat keskimäärin yli 12 prosenttia 27 jäsenvaltion unionissa vuonna 2009.

Kaikki Rooman sopimuksessa mainitut maatalouteen liittyvät tavoitteet – tuottavuuden lisääminen, elintarvikkeiden riittävä tarjonta, kohtuulliset kuluttajahinnat, markkinoiden vakauttaminen – on saavutettu, paitsi tavoite oikeudenmukaisten tulojen takaamisesta maatalousalalla työskenteleville. Kehotamme näin ollen komissiota parantamaan eurooppalaista elintarvikkeiden hintojen seurantavälinettä, jotta elintarvikkeiden hinnoittelu muuttuisi avoimemmaksi kuluttajien ja viljelijöiden tarpeiden mukaisesti. Kehotan myös komissiota pikaisesti toteuttamaan maataloushintojen ja -marginaalien seurantakeskuksen perustamista koskevan kokeiluhankkeen – ja täydentämään tätä välinettä hintoja, voittomarginaaleja ja volyymeja koskevilla tiedoilla – jota varten Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät 1,5 miljoonan euron määrärahan vuoden 2010 talousarvioon.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Mietintö ei ole yhtä kunnianhimoinen kuin sen otsikko saattaisi antaa ymmärtää. Tekstissä tehdään loppujen lopuksi vain vähän – jos ollenkaan – erityisehdotuksia siitä, miten maanviljelijöille taataan oikeudenmukaiset tulot, vaan siinä tyydytään epämääräisiin ja jopa monitulkintaisiin ilmaisuihin. Mietinnössä annetaan komission tehtäväksi esittää ehdotuksia, joita Euroopan parlamentti on velvollinen esittämään.

Todettakoon aluksi, että oikeudenmukaisten tulojen takaaminen maanviljelijöille edellyttää selvää erkaantumista maatalousmarkkinoiden vapauttamispolitiikoista, joista on päätetty osana yhteisen maatalouspolitiikan uudistusta, sekä maatalouden poistamista Maailman kauppajärjestöstä ja "vapaakauppasopimuksista"; niihin liittyvät prosessit ovat olleet myönteisiä ketjuun kuuluvien suuryrityksien kannalta ja tuhoisia pienille ja keskisuurille maanviljelijöille. Tarvitaan sellaista hinnoittelupolitiikkaa, jossa otetaan huomioon kyseisen toiminnanalan herkkyys ja jossa määritetään muiden toimien ohella maanviljelijöille maksettavat oikeudenmukaiset vähimmäismäärät.

Tuontia on valvottava määrällisesti ja EU:n tuotteille olisi taattava suosituimmuuskohtelu asettaen etusijalle kunkin valtion oma tuotanto ja elintarvikeomavaraisuus. Valintamyymälät on velvoitettava myymään merkittävän suuruinen kiintiöosuus kunkin valtion kansallisesta tuotannosta kiinnittäen erityistä huomiota maatalouselintarvikealaa koskevaan riippuvuustasoon sekä valtioiden kauppataseeseen ja maatalouselintarvikealan tasapainoon.

  Lorenzo Fontana (EFD), kirjallinen. – (IT) José Bovén mietintö paremmasta elintarvikeketjusta Euroopassa on tärkeä ensimmäinen askel tulojen oikeudenmukaisemmaksi uudelleen jakamiseksi ja tunnustus tuottajien todelliselle merkitykselle. Hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt ovat nimittäin viime vuosina kohdistuneet voimakkaimmin juuri heihin. Alalla on mielestäni otettava käyttöön toimia, joiden tarkoituksena on lisätä tuottajien neuvotteluvoimaa.

Kuten suurin osa eurooppalaisista tuottajista, myös kotiseutuni tuottajat ovat joutuneet ahtaalle sen seurauksena, että tulot ovat jakautuneet epätasaisesti elintarvikeketjussa ja maataloustuotteiden hinnat ovat laskeneet, mikä on vaikuttanut moniin viljelmiin ja karjatiloihin. Veneton alueella vuonna 2005 rekisteröityjen yli 91 000 viljelytilan määrä on laskenut 14 prosenttia ensisijaisesti pientuottajien parissa. Heillä on vähemmän merkitystä markkinoiden kannalta. Äänestän näin ollen valiokunta-aloitteisen mietinnön puolesta toivoen, että sen seurauksena esitetään neuvoston ehdotus, jossa tiedostetaan yhtä lailla moniin tuottajiin vaikuttava hätätilanne.

  Pat the Cope Gallagher (ALDE), kirjallinen. – (GA) Pidän myönteisenä tätä tänään hyväksyttyä mietintöä, joka koskee elintarvikeketjun toiminnan parantamista.

On selvää, että elintarvikeketjuun liittyy ongelmia, ja maanviljelijät kärsivät tästä eniten. Maanviljelijöille maksettavat hinnat on määriteltävä selvästi ja avoimesti. Kehotan Euroopan komissiota sisällyttämän tämän mietinnön suositukset myöhemmin tänä vuonna julkaistavaan tiedonantoon vuoden 2013 jälkeisestä yhteisestä maatalouspolitiikasta.

  Elisabetta Gardini (PPE), kirjallinen. – (IT) Arvoisa puhemies, ongelma on ollut olemassa jo kauan, ja se vain pahenee entisestään toimitusketjun vallan ja keskittymisen lisääntyessä.

Pienet ja keskisuuret maataloustuottajat pyrkivät kaikin tavoin saavuttamaan arvoisensa tulotason ja kuluttajat joutuvat selviytymään jatkuvista hinnankorotuksista. On selvää, että kaikkea neuvotteluvaltaa hallussaan pitävät suuret myymäläketjut sanelevat toimitusketjun säännöt. Tästä syystä on tärkeää toteuttaa välittömiä toimia hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi ja tässä direktiivissä, jonka puolesta äänestin varauksetta, vahvistettujen hintojen avoimuutta koskevien järjestelmien käyttöön ottamiseksi. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä takaamaan maanviljelijöille oikeudenmukaisia voittomarginaaleja, mihin YMP:llä pyritään.

Meidän on jatkettava hintojen valvontajärjestelmän hienosäätämistä, tarjottava kannustimia tuottajajärjestöjen perustamiseksi, jotta lisätään yksittäisten maatilojen neuvotteluvoimaa, ja edistettävä elintarvikeketjun organisoimista ottaen huomioon maatilojen kokoerot ja eri markkinoiden ominaispiirteet.

Todettakoon yhteenvetona, että mikäli haluamme taata oikeudenmukaiset tulot jokaiselle elintarvikeketjun toimijalle ja mikäli haluamme erityisesti taata laadun ja suojata kuluttajia, asiaa on tarkasteltava tehokkaammin ja kokonaisvaltaisesti.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Maatalouspolitiikan tavoitteena ei pidä olla ainoastaan edullisten tai halpojen hintojen takaaminen kuluttajille. Maatalouspolitiikan avulla olisi myös taattava, että maanviljelijät saavat työstään oikeudenmukaiset tulot, edistettävä lyhyitä toimitusketjuja, kannustettava kuluttajia, tuottajia, jalostajia ja vähittäismyyjiä ajattelemaan "paikallisesti ja kausittaisesti" – laatutuotteet ja niin edelleen – sekä tehtävä loppu tietyistä käytännöistä, joita suuret jakelualan toimijat harjoittavat.

Kuten parlamentissa on usein todettu, maatalous eroaa kaikista muista taloudellisista toiminnanaloista, koska se ruokkii ihmisiä, ylläpitää maisemaa ja on sivistyksien perusta.

Niinpä siihen ei pitäisi soveltaa kilpailusääntöjä eikä varsinkaan kansainvälisiä kilpailusääntöjä. On pöyristyttävää, että maataloushyödykkeitä, joista ihmisten elämä riippuu, kohdellaan kuin rahoitustuotteita erittäin spekulatiivisilla markkinoilla. Bovén mietintö on oikeansuuntainen. On valitettavaa, että se sijoittuu edelleen laajalti Euroopan unionin ja sen noudattamien oppien vääristyneeseen käsitteelliseen kehykseen parlamentin Eurooppa-myönteisen enemmistön vuoksi.

  Nathalie Griesbeck (ALDE), kirjallinen. – (FR) Äänestin päättäväisesti tämän asiakirjan puolesta, jossa Euroopan komissiota kehotetaan toteuttamaan erityistoimia, jotta maanviljelijöille taataan oikeudenmukaiset tulot ja elintarvikeketjun toimintaa parannetaan Euroopassa. Äänestys on tärkeä, koska maanviljelijät eivät saa oikeudenmukaista korvausta tuotannostaan ja he joutuvat usein kärsimään käytännöistä, jotka ovat toisinaan hyvän kauppatavan vastaisia. Asiakirja on edistyksellinen, koska siinä todetaan, että kaikkien osapuolien neuvotteluaseman on oltava tasapainoinen ja että oikeudenmukainen kilpailu on vakiinnutettava koko elintarvikemarkkinoilla, jotta taataan oikeudenmukaiset tulot maanviljelijöille ja varmistetaan hintojen avoimuus kuluttajien kannalta. Tästä syystä pidän asiakirjan hyväksymistä myönteisenä, koska se on merkittävä edistysaskel maanviljelijöiden ja kuluttajien kannalta. Mikäli haluamme ylläpitää dynaamista maataloutta ja mikäli haluamme, että Euroopassa on laadukas elintarvikeketju, joka hyödyttää kuluttajia, maanviljelijöiden on saatava tuotannostaan enemmän.

  Françoise Grossetête (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin asiakirjan puolesta, koska ostajien edellyttämän "sopimusviljelyn" seuraukset saattavat heikentää maanviljelijöiden neuvotteluasemaa.

Tarvitsemme näin ollen uutta lainsäädäntöä, jossa alkutuottajat liitetään tiiviimmin muihin ketjun toimijoihin ja jossa kuluttajille taataan hintojen avoimuus.

Määrä- ja hintalausekkeita sisältävien normisopimuksien luomista koskevan ehdotuksen myötä tuottajat voisivat lujittaa neuvotteluasemaansa elintarvikeketjussa seuraaviin toimijoihin nähden. Näiden normisopimuksien avulla olisi mahdollista torjua sellaisia käytäntöjä kuin sopimusehtojen muuttaminen, maksujen viivästyminen ja tappiollinen jälleenmyynti. Joillakin aloilla näistä sopimuksista olisi jopa tehtävä pakollisia.

  Sylvie Guillaume (S&D), kirjallinen. – (FR) Äänestin elintarvikkeiden hintoja koskevan Bovén mietinnön puolesta, koska meidän on taattava viljelijöiden vakaa tulotaso suojellen samalla kuluttajahintoja. Elintarvikehyödykkeiden viimeaikainen hintavaihtelu, esimerkiksi maitoalalla, on kiinnittänyt huomion monien viljelijöiden tämänhetkiseen vakavaan tilanteeseen. Myyntihinnat laskevat eivätkä tuottajat pysty enää saavuttamaan asianmukaista tulotasoa. Ketjun toisessa päässä olevat kuluttajat eivät koskaan hyödy hintojen mahdollisesta alenemisesta. Samalla käy kuitenkin niin, että kun hinnat nousevat erityisesti keinottelun tuloksena, korotukset siirretään välittömästi lopulliseen hintaan. Tarvitaan paljon enemmän avoimuutta välikäsien ja erityisesti suurten jakelualan toimijoiden rooliin nähden.

  Alan Kelly (S&D), kirjallinen. − (EN) Äänestin mietinnön puolesta, koska on vastenmielistä huomata, miten laajamittaisesti suuret kauppaketjut petkuttavat viljelijöitä. Vaurautta olisi jaettava uudelleen oikeudenmukaisin perustein koko elintarvikeketjun varrella. Toivon, että komissio toimii nopeasti ja ehdottaa mekanismia näiden asioiden ratkaisemiseksi. Aloitteen täytäntöönpano kohentaisi suuresti Irlannin viljelijäyhteisön toimeentuloa, minkä vuoksi kannatin aloitetta.

  Elisabeth Köstinger (PPE), kirjallinen. − (DE) Tuen Bovén mietintöä paremmin toimivasta elintarvikeketjusta. Mietinnössä tarkastellaan näkökohtia, jotka ovat keskeisiä maatalousalan tulevan kehittämisen kannalta, eli terveellisten ja tuoreiden elintarvikkeiden valvotun tuotannon turvaamista unionin väestöä varten. Viljelijöiden keskeisiä huolenaiheita ovat hintojen avoimuus, oikeudenmukainen kilpailu, ostajan valta-aseman väärinkäytön rajoittaminen, sopimuksien parantaminen, tuottajaryhmien aseman kohentaminen ja maatalouden raaka-aineilla keinottelun rajoittaminen. Parlamentti lähettää mietinnössä selvän viestin pienille perhetiloille maailmanlaajuisen talouskriisin vallitessa. Mietintö on myös kohdistettu kaikille elintarvikeketjun toimijoille, jotka vaikuttavat hinnoitteluongelmiin. Meidän on ratkaistava ongelma, joka koskee voittomarginaalien painottumista elintarvikeketjun loppupäähän. Meidän ei pidä sallia sitä, että viljelijöille maksetaan tuotantokuluja alhaisempia tuottajahintoja.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. − (PT) EU onnistuu luomaan vahvan maatalousalan, joka takaa sen omavaraisuuden, vain, mikäli viljelijöille taataan oikeudenmukaiset tulot ja mikäli heidän tuotantonsa myydään oikeudenmukaisella hinnalla. Suurten elintarvikeketjujen aiheuttama paine on kuitenkin johtanut viljelijöille maksettavien hintojen alenemiseen ja kuluttajahintojen nousemiseen. Kuluttajahintojen nousemisen on välttämättä heijastuttava viljelijöille maksettavaan hintaan, koska vain tällä tavalla saavutetaan tasapainoiset kaupalliset suhteet. Tästä syystä äänestin siten kuin äänestin.

  Marine Le Pen (NI), kirjallinen. – (FR) Vaikka pidänkin yhtäältä myönteisenä mietinnössä, jossa tarkastellaan yhteisön maatalouden tuhoisaa tilaa, tehtyjä päätelmiä, pahoittelen toisaalta, että ainoassa meille esitetyssä ehdotuksessa halutaan lisää Eurooppaa, lisää eurooppalaisia lakeja ja lisää Eurooppa-myönteistä byrokraattista interventionismia.

Eurooppa-myönteisten tahojen toteuttamat toimet on kiireellisesti kyseenalaistettava, kun otetaan huomioon erilaiset paikalliset, alueelliset ja kansalliset identiteetit ja perinteet sekä syvät erot, jotka liittyvät EU:n maanviljelijöiden erilaisten taloudellisten ja sosiologisten tilanteiden käytäntöihin ja tarpeisiin. Noudattamamme politiikka on epäonnistunut ja pahentanut maaseudun autioitumista, suurten jakelualan toimijoiden ja ostajien pääsemistä lähes monopolinomaiseen asemaan ja hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen noudattamista, monenlaisen muun keinottelun ohella, joka tuhoaa maanviljelijämme.

Vaikka maanviljelijöitä on ehdottomasti tuettava, jotta heille taataan oikeudenmukaiset tulot turvallisen, paremmin toimivan ja laadukkaan elintarvikeketjun yhteydessä, olisi myös terveen järjen mukaista, että toimi toteutettaisiin kansallisesti. Yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) on kansallistettava uudelleen eikä Euroopan komission liberaaleille ja internationalistisille väitteille pidä antaa painoarvoa.

  Astrid Lulling (PPE), kirjallinen. – (DE) Koska en saanut puheenvuoroa Bovén mietinnöstä käydyssä keskustelussa enkä voinut esittää syitä, joiden vuoksi en äänestä mietinnön puolesta, haluan jälleen kerran tehdä täällä selväksi, että elämme toistaiseksi edelleen Euroopan unionissa emmekä missään neuvostoliitossa.

Tästä syystä torjun kaikki José Bovén ratkaisut, jotka eivät ole sosiaaliseen markkinatalouteen perustuvan järjestelmämme mukaisia.

Olen samaa mieltä siitä, että ongelmien vakavat syyt on selvitettävä, kuten ostajan valta-aseman väärinkäyttö, maksujen viivästyminen, rajoitettu markkinoillepääsy ja monet muut syyt, joiden vuoksi elintarvikeketju toimii vajavaisesti.

Tästä syystä on toteutettava toimia ja olemme valmiit tekemään niin. Maanviljelijöille on taattava oikeudenmukaiset tulot jalostusteollisuutta tai maailmankauppaa väheksymättä. Toisin kuin kansallisten viranomaisten, jalostusteollisuuden ja kaupan on kohdattava reaalitalous. Jos tilanne on kuitenkin se, että tuet, joihin maanviljelijöillä on oikeus ja joiden varaan he tosiaan laskevat toimintansa, maksetaan yli 12 kuukautta myöhässä, tällä tuomittavalla käytännöllä on yhtä kielteinen vaikutus maanviljelijöiden tuloihin kuin tietyillä käytännöillä, joita jalostusteollisuus ja kaupan ala noudattavat ja joita on tarkoitus tarkastella lähemmin.

Näin ollen en aio äänestää mietinnön puolesta, mikäli siitä ei poisteta järjestelmän vastaisia epäjohdonmukaisuuksia.

  Marisa Matias ja Miguel Portas (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Äänestimme päätöslauselman puolesta, koska se sisältää useita ehdotuksia voimasuhteiden tasapainottamisesta elintarvikkeiden tuottamiseen ja toimitusketjuun osallistuvien eri toimijoiden välillä. Pienet ja keskisuuret maanviljelijät ovat tällä hetkellä ketjun heikko lenkki ja jollei heille taata oikeudenmukaisia tuloja, on mahdoton torjua menestyksellisesti väestön vähenemistä maaseutualueilla sekä samalla organisoida uudelleen pienimuotoista maataloutta ja siihen liittyvää jalostusteollisuutta ympäristönäkökohdat huomioon ottaen.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (LV) Olen samaa mieltä kaikista Bovén mietinnössä esitetyistä kohdista. Euroopan komission tuottamaton suhtautuminen maanviljelijöihin ja sen jatkuva pyrkimys korottaa tuotannon ja toimituksen sekä myynnin ja varastoinnin verotusta saattaa johtaa tilanteeseen, jossa maataloustuotannon osuus yhteisössä vähentyy 30–50 prosenttia nykyiseen verrattuna.

Tällöin eurooppalaiset olisivat täysin riippuvaisia Kiinasta, Intiasta, Etelä-Amerikasta ja Venäjältä peräisin olevista toimituksista; näissä valtioissa maatalousalan kustannukset ovat huomattavan paljon alhaisemmat. Bovén mietinnössä tehdään selväksi Euroopan komissiolle, että Euroopan parlamentin jäsenet eivät salli sitä, että puheenjohtaja Barroso ja komission jäsenet painostavat maanviljelijöitä ja riistävät heidän tulonsa EU:n julkisen talouden edistämiseksi. Kaikki ne, jotka haluavat tehdä maanviljelijöiden elämästä kovempaa ja vaikeampaa, ansaitsevat asianmukaisen rangaistuksen.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Jokin on menossa pieleen elintarvikeketjussa. Yhtäältä kauppojen hinnat ovat täysin kohtuuttomat siihen nähden, mitä pienviljelijät ansaitsevat raskaasta työstään. Ostajan valta-aseman väärinkäyttöä ja hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä ilmenee jälleen kerran. Vähittäismyyjien on kaivettava omia taskujaan, kun valintamyymäläketjut esimerkiksi viettävät syntymäpäiviään tai toteuttavat rakenneuudistusta koskevia suunnitelmia. Pienyrityksiä riistetään armotta ja yritykset noudattavat halveksittavia petollisia merkintäkäytäntöjä vanhentuneissa tuotteissa, mikä on saavuttanut huipentumansa tapauksessa Gammelfleisch & Co.

Jos haluamme pysäyttää maatalousalueiden rappeutumisen ja maanviljelijöiden määrän jatkuvan vähenemisen, on korkea aika lopettaa maataloustukien maksaminen suurille monikansallisille maatalousyrityksille ja miljonääreille ja antaa sen sijaan rahaa niille, jotka sitä todella tarvitsevat tullakseen toimeen. Mikäli siinä ei onnistuta EU:n keskusjohtoisuuden ja Brysselissä noudatettavan syytöksistä vapauttavan järjestelmän vuoksi, maataloustukien uudelleen kansallistaminen on yhä ainoa mahdollinen ratkaisu. Mietinnössä ei pystytä varsinaisesti kohentamaan tilannetta, vaikka jotkin sen sisältämistä lähestymistavoista ovatkin oikeita. Näin ollen äänestin tyhjää.

  Claudio Morganti (EFD), kirjallinen. – (IT) Äänestin mietinnön puolesta, koska se on mielestäni myönteinen Italian elintarviketeollisuuden kannalta.

Mielestäni on erityisen tärkeää ottaa käyttöön välineitä, joilla tuetaan lyhyiden toimitusketjujen ja maanviljelijöiden suoraan hallinnoimien markkinoiden kehittämistä, millä vähennetään välikäsien määrää. Tämä hyödyttää kuluttajia, koska he voivat ostaa tuotteita oikeudenmukaisempaan hintaan. Kehotan myös komissiota toteuttamaan vakavia toimia epäoikeudenmukaista kilpailua vastaan, koska se vaikuttaa kielteisesti pieniin tuottajiin.

  Radvilė Morkūnaitė-Mikulėnienė (PPE), kirjallinen. – (LT) Sekä taloudellisesta taantumasta että oikuttelevasta ilmastosta kärsivät eurooppalaiset maanviljelijät ovat väistämättömissä vaikeuksissa. Maatalouden ja elintarvikealan perustuotteiden hintojen vaihtelusta aiheutuu merkittäviä ongelmia. Euroopan komission tiedonannossa mainitaan hintojen avoimuus, kilpailu ja tuotteiden laadun parantaminen, mutta siitä puuttuu joitakin tärkeitä seikkoja. Tämän vuoksi tänään hyväksytty päätöslauselma on erittäin tärkeä: siinä Euroopan parlamentti ilmaisee kantansa kiinnittäen huomiota maanviljelijöiden hyvin epätasaiseen neuvotteluvoimaan, minkä vuoksi eri maatalousmarkkinoiden toimijat ovat päätyneet käyttämään väärin tämänhetkistä tilannetta vääristellen maanviljelijöiden tuloja ja tehden epäoikeudenmukaisia sopimuksia ja kartellisopimuksia. Äänestin päätöslauselman puolesta, koska katson, että meidän on varmistettava elintarvikeketjun parempi toiminta ja vaadittava oikeudenmukaisia tuloja maanviljelijöille, hintojen avoimuuden edistämistä koko elintarvikeketjussa, kilpailua, hintojen vaihtelun torjumista sekä tiedonvaihdon parantamista markkinatoimijoiden välillä ottaen huomioon ilmastonmuutoksen ja biologisen monimuotoisuuden vähenemisen kaltaiset uudet haasteet.

  Rareş-Lucian Niculescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Äänestin Bovén mietinnön puolesta, jossa tarkastellaan tämänhetkistä vakavaa ongelmaa ja ehdotetaan hyödyllisiä toimia sen lieventämiseksi. Äänestin kuitenkin niitä artikloja vastaan, joissa ehdotetaan toimien toteuttamista kaikkea muuta kuin taloudellisen vapauden ja kilpailukyvyn kannustamiseksi. On kaikin ajoin muistettava, että oikeudenmukaiselle talouspolitiikalle ei ole vaihtoehtoja. Periaate on otettava huomioon myös maatalousalalla sen erityislaatuisuudesta huolimatta. Totean jälleen kerran olevani tyrmistynyt siitä, että mietinnössä ei viitata maaseudun kehittämispolitiikkaan. Toivon kuitenkin, että oikeudenmukaiset ja hyödylliset toimet otetaan perustellusti mukaan komission tuleviin lainsäädäntöehdotuksiin.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. − (DE) Mietintö sisältää hyvin myönteisiä ja tärkeitä seikkoja, kuten pyrkimyksen torjua maatalousalan monopoleja, jotta turvataan pienviljelijöiden tulot. Vastustan kuitenkin mietinnön lähestymistapaa, jonka mukaan maatalousalan ongelmat ratkaistaan lisäämällä EU:n sääntelyä. Se ei ole oikea menettelytapa. Valta on palautettava laajamittaisesti takaisin kansalliselle ja alueelliselle tasolle, jossa haasteet ovat välittömimpiä. Näin ollen äänestin tyhjää.

  Rolandas Paksas (EFD), kirjallinen. – (LT) Äänestin oikeudenmukaisia tuloja maanviljelijöille koskevan EU:n mietinnön puolesta, koska yksi EU:n yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteista – asianmukaisten tulojen takaaminen maanviljelijöille – on vielä saavuttamatta. Vaikka elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet EU:ssa vuodesta 1996 lähtien 3,3 prosenttia vuodessa, viljelijöille maksettavat hinnat ovat nousseet vain 2,1 prosenttia samalla kun tilojen tuotantokulut ovat nousseet 3,6 prosenttia. Tämä osoittaa, että elintarvikeketju on epätasapainossa, mikä johtuu maatalouskaupan tukkumyyjien, tuotantotarvikeyrityksien, jalostajien ja vähittäismyyjien määräävästä markkina-asemasta. Tästä syystä katson, että on tarpeen edistää maanviljelijöiden taloudellisten järjestöjen kehittämistä ja osuuskuntien muodostamista, koska niiden avulla lisätään maanviljelijöiden vaikutusvaltaa ja neuvotteluvoimaa. Olen samaa mieltä mietinnössä tehdyistä ehdotuksista, joilla pyritään takaamaan suurempi hintojen avoimuus elintarvikealalla, ja erityisesti niistä ehdotuksista, joiden tavoitteena on torjua elintarvikehyödykkeillä käytävää keinottelua, valvoa niiden hintojen vaihtelua ja taata hintoja ja sopimuksia koskeva entistä parempi markkinoiden toimijoiden välinen tiedonkulku. On erityisen tärkeää torjua ostajien valta-aseman väärinkäyttöä elintarvikeketjussa. Olen vahvasti samaa mieltä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan hyväksymästä ehdotuksesta, jonka mukaan on perustettava paikallismarkkinoilla myyntiä edistäviä ohjelmia ja varmistettava, että elintarvikeketjun julkisten hankintasopimusten yhteydessä suosituimmuuskohtelu taataan tuottajajärjestöille, viljelijöiden osuuskunnille ja pk-yrityksille. On valitettavaa, että parlamentti on hylännyt ehdotuksen.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin mietinnön puolesta syistä, jotka on ilmaistu sen otsikossa, eli oikeudenmukaisten tulojen takaamiseksi maanviljelijöille. Vaikka tämä on yksi yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteista, siihen on aina kiinnitetty vähemmän huomiota kuin muihin tavoitteisiin, kuten tuottavuuden lisäämiseen ja yhteisön elintarviketeollisuuden maailmanlaajuiseen kilpailukykyyn. Olen tietoinen tekijöistä, jotka vaikuttavat elintarvikeketjun asianmukaiseen toimintaan yhteisössä. Niistä on tullut näkyviä maatalous- ja elintarvikealan hyödykkeiden hintojen huomattavan vaihtelun vuoksi.

Ongelmat vaikuttavat liittyvän tiiviisti jalostusteollisuuden, tukkukauppiaiden, vähittäiskauppiaiden ja kauppaketjujen keskittymiseen, niiden kasvavaan markkinavoimaan ja monenlaiseen ostajien valta-aseman väärinkäyttöön elintarvikeketjussa. Yhdyn esittelijään hänen todetessaan, että paras tapa ratkaista ongelmat on edistää entistä suurempaa hintojen avoimuutta kaikkialla elintarvikeketjussa kilpailun lisäämiseksi ja hintojen vaihtelun torjumiseksi sekä kysyntää ja tarjontaa koskevaa entistä parempaa markkinoiden toimijoiden välistä tiedonkulkua.

  Rovana Plumb (S&D), kirjallinen. – (RO) Äänestin mietinnön puolesta, koska siinä annetaan konkreettisia ehdotuksia elintarvikeketjun toiminnan parantamiseksi ja oikeudenmukaisten tulojen takaamiseksi maanviljelijöille.

Elintarvikeketjujen toimintaa parannettaessa olisi otettava huomioon seuraavat tekijät: hygieniaa koskevien sääntöjen eritteleminen ja tarkistaminen, varmennus- ja valvontajärjestelmien hajauttaminen ja yksinkertaistaminen, suorien tuottajien ja kuluttajien välisten suhteiden sekä lyhyiden elintarvikeketjujen edistäminen, tuottajien ja kuluttajien ottaminen mukaan laatua ja hyvää kauppatapaa koskevien vaatimuksien sekä elintarviketuotteiden hankintamenettelyihin (ateriapalvelut) sovellettavien ympäristön kestävyyttä koskevien vaatimuksien – joilla voidaan parantaa elintarvikkeiden laatua ja edistää paikallista taloudellista kehitystä, samalla kun lyhennetään elintarvikkeiden kuljetusmatkoja ja vähennetään maatalouskemiallista riippuvuutta – määrittelyyn, äärimmäisen suuret haaskatun ruoan määrät, jotka kattavat useimmissa jäsenvaltioissa jopa 30 prosenttia tuotetuista ja kaupan pidetyistä elintarvikkeista, sekä elintarvikeohjelma, jolla ruokitaan 43 miljoonaa köyhää ihmistä yhteisössä ja jota on tarkistettava, jotta elintarvikkeiden paikalliset tuottajat ja kuluttajat saadaan tiiviimpään yhteyteen.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Ilmaisen kannattavani Bovén mietinnön hyväksymistä. Vaikka siinä pidetäänkin myönteisinä maataloustuottajajärjestöjen perustamista kannustavia komission ehdotuksia, mietinnössä todetaan valiokunnan kuitenkin korostavan, että kilpailulainsäädäntöä tarkistettaessa on otettava huomioon vaihteleva kilpailukyky suhteessa markkinoihin ja elintarvikeketjuihin. Riippumattomien paikallisten vähittäismyyjien, markkinoiden, paikallisten elintarvikeketjujen ja osittaiseen omavaraisviljelyyn perustuvien elintarvikeketjujen koko olisi näin ollen huomioitava. Yhteisön kilpailusääntöjen avulla olisi parannettava tuottajajärjestöjen neuvotteluvoimaa, jotta niiden tuotannosta maksettaisiin oikeudenmukainen hinta.

  Daciana Octavia Sârbu (S&D), kirjallinen. – (RO) Äänestin Bovén mietinnön puolesta, koska yhteisön elintarvikemarkkinoilla tarvitaan suurempaa avoimuutta. Toimitusketju ei nimittäin toimi asianmukaisesti, mikä hyödyttää eniten keinottelijoita. Eurooppalaisille maanviljelijöille on taattava oikeudenmukaiset ja turvatut tulot. Tästä syystä on varmistettava, että he eivät aina jää häviölle elintarvikeketjussa. Se edellyttää puolestaan oikeudenmukaisen kilpailun takaamista.

  Christel Schaldemose (S&D), kirjallinen. – (DA) Tanskan sosiaalidemokraattien Euroopan parlamentissa (Dan Jørgensen, Christel Schaldemose, Britta Thomsen ja Ole Christensen) puolesta. Tanskan sosiaalidemokraatit katsovat, että on tarpeen selventää elintarvikkeiden hintoja EU:ssa ja lisätä niiden avoimuutta. Olemme kuitenkin sitä mieltä, että mietinnölle on asetettu erilainen tavoite, joka saattaa johtaa tämänhetkisen maataloustuen lisäämiseen ja elintarvikkeiden hintojen entistä keskitetympään valvontaan. Tästä syystä äänestimme lopullista päätöslauselmaa vastaan, vaikka kannatammekin elintarvikkeiden hintojen ja elintarvikeketjussa tapahtuvan tulojen jakautumisen avoimuutta.

  Olga Sehnalová (S&D), kirjallinen. – (CS) Suhtaudun mietintöön myönteisesti aloitteena, jonka myötä voidaan vihdoin aloittaa sen tarkasteleminen, mitä on todella tapahtumassa Euroopan elintarvikeketjun toiminnan kannalta. Maanviljelijät joutuvat kärsimään maataloushintojen hellittämättömästä laskusta useimmilla tuotannonaloilla, kun taas kuluttajat maksavat toisaalta joko saman tai vielä korkeamman loppukäyttäjähinnan lopputuotteista vähittäismyyntiverkostossa. On epäilemättä tarpeen vahvistaa tuottajien ja kuluttajien neuvotteluasemaa ja poistaa yleisesti yksittäisten elintarvikeketjun toimijoiden neuvotteluvoiman välinen epätasapaino. Asiaa olisi myös tarkasteltava keskusteltaessa uudesta yhteisestä maatalouspolitiikasta. Äänestin mietinnön hyväksymisen puolesta.

  Bart Staes (Verts/ALE), kirjallinen. – (NL) Kannatin innokkaasti Bovén mietintöä oikeudenmukaisista tuloista maanviljelijöille ja Euroopan elintarvikeketjun toiminnan parantamisesta. Maanviljelijöille heidän tuotteistaan maksettavan hinnan ja sen hinnan välillä, jonka kuluttajat niistä viime kädessä maksavat, välillä vallitsee suuri ero. Kukaan ei tiedä, mitä erotukselle tapahtuu. Tämän vuoksi on syytä edistää hintojen sekä maanviljelijöiden että kuluttajien kannalta avoimempaa määrittelyä. Mietinnössä kehotetaan komissiota määrittelemään maanviljelijöiden todelliset tuotantokustannukset ja hinta, joka heille maksetaan heidän tuottamistaan tuotteista, kaikkien elintarvikeketjun toimijoiden voittomarginaalien avoimuuden edistämiseksi. Maanviljelijöiden ei pidä joutua kärsimään valintamyymäläketjujen välisestä läpinäkymättömästä hintojen vahvistamisesta.

Välikäsien ja valintamyymäläketjujen jostakin tietystä tuotteesta saaman hyödyn selkeys vahvistaa maanviljelijöiden neuvotteluasemaa. Lisäksi järjestelmän avoimuutta lisäämällä on mahdollista torjua valintamyymäläketjujen hintojen vahvistamiseen liittyvän vallan väärinkäyttöä. Avoimuudella ja oikeudenmukaisella kilpailulla edistetään myös elintarvikeketjun kestävyyttä. Tällä hetkellä tilanne on se, että Flanderiin tuodaan tomaatteja Espanjasta ja Espanjaan tuodaan tomaatteja Flanderista. Hintoja ja voittomarginaaleja koskevan suuremman avoimuuden avulla on mahdollista torjua näitä tehottomia ja ympäristön kannalta haitallisia käytäntöjä.

  Marc Tarabella (S&D), kirjallinen. – (FR) Pidän myönteisenä José Bovén erinomaisen mietinnön hyväksymistä; siinä esitetään vaatimus maanviljelijöiden oikeudenmukaisempien tulojen sekä avoimemman ja toimivamman eurooppalaisen elintarvikeketjun puolesta. Pahoittelen kuitenkin Euroopan kansanpuolueen ryhmän (kristillisdemokraatit) ja Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän omaksumaa enemmistökantaa; ryhmä on vetäytymässä useita kuukausia sitten neuvotelluista kompromissitarkistuksista ja on esittänyt tarkistuksia joidenkin perustavien kohtien poistamiseksi mietinnöstä. Muun muassa 52 kohdan torjuminen, jonka mukaan julkisten hankintasopimusten yhteydessä suosituimmuuskohtelu olisi taattava tuottajajärjestöille, viljelijöiden osuuskunnille ja pk-yrityksille, ei jätä jossittelun varaa: nyt on selvää, että vähittäismyynti- ja jalostusalat on asetettu etusijalle tuottajien kustannuksella.

  Artur Zasada (PPE), kirjallinen. – (PL) Ilahduin kuullessani tämänpäiväisen äänestyksen tulokset. Vapaaehtoiset tuottajajärjestöt ovat taloudelliselta kannalta tehokkaimpia yhteistyömuotoja maanviljelijöille. Tällaiset järjestöt lisäävät maanviljelijöiden neuvotteluvoimaa markkinoilla, tasoittavat heidän neuvottelumahdollisuuksiaan elintarvikkeiden jalostusteollisuuteen nähden ja mahdollistavat tuotannon optimoimisen ilman liiallisen ulkoisen tuen tarvetta. Maanviljelijöiden on tehtävä entistä enemmän yhteistyötä vastatakseen kilpailuun. Yhteistyön tekeminen ja koordinointitoimien toteuttaminen tuottajajärjestönä mahdollistaa monenlaiset aloitteet, kuten alueellisten tuotteiden mainostamisen ja kuluttajille suunnattujen tiedotuskampanjojen järjestämisen, samalla kun taataan tuotannon monimuotoisuus EU:n markkinoilla.

Lisäksi ryhmät voivat parhaiten määritellä strategiseen suunnitteluun, kustannuksien järkeistämiseen, maatalouden tehostamiseen ja maataloustuotteiden myynnin organisoimiseen liittyvät tarpeet. Tuottajajärjestöihin sijoitetut varat hyödyttävät inhimillisen ja sijoituksiin liittyvän potentiaalin käyttöä ja sen myötä myös maatilojen tuloja ja asemaa markkinoilla.

Mietintö: Miguel Portas (A7-0236/2010)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) rahoituksesta ja toiminnasta laaditun mietinnön puolesta, koska kannatan täysin ajatusta siitä, että rahaston varat on otettava nopeammin käyttöön. Tämä pätee erityisesti aikana, jolloin on tarpeen vastata talous- ja rahoituskriisin johdosta kasvavaan työttömyyteen, jolloin EGR toimii joustavana ja pysyvänä tukivälineenä.

  Alfredo Antoniozzi (PPE), kirjallinen. – (IT) EGR on osoittautunut tehokkaaksi välineeksi torjuttaessa rahoituskriisin seurauksia EU:ssa, erityisesti työllisyyden alalla. Tukihakemuksien määrän kasvaminen ja ongelmat, jotka liittyvät EGR:n aktivointi- ja täytäntöönpanomenettelyn noudattamiseen, edellyttävät nopeita muutoksia EGR:n menettelyjä ja talousarviota koskeviin määräyksiin. Äänestin mietinnön puolesta toivoen, että muutokset pannaan nopeasti täytäntöön.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) tavoitteena on tukea työntekijöitä erityisesti niillä alueilla ja aloilla, jotka uusi maailmanlaajuinen talous on saattanut epäedulliseen asemaan. Rahaston varojen vuotuinen potentiaalinen enimmäismäärä on 500 miljoonaa euroa, summa, jolla edistetään ihmisten uudelleentyöllistymistä. On ehdottoman tärkeää parantaa EGR:n rahoitusta ja toimintaa: niitä on yksinkertaistettava, jotta EGR:n varoja voidaan ottaa käyttöön nopeammin ja helpommin. Tähän perustuivat tarkistukset, joita esitin mietintöön talous- ja raha-asioiden valiokunnassa. EGR:n on toimittava toisinaan puutteellisen Euroopan sosiaalipolitiikan tehokkaana välineenä. Tästä syystä katson, että EGR olisi säilytettävä, joskin yksinkertaistetussa muodossa, minkä vuoksi tuin Portasin mietintöä.

  Liam Aylward (ALDE), kirjallinen. – (GA) Kannatan täysin sitä, mitä tässä mietinnössä todetaan sen ajanjakson lyhentämisestä, jonka Euroopan globalisaatiorahaston taloudellisen tuen maksaminen globalisaation tai talouskriisin vuoksi työpaikkansa menettäneille työntekijöille kestää. Rahastosta on annettava tukea nopeasti ja tehokkaasti työntekijöiden avustamiseksi.

On selvää, että rahaston varojen käyttöönoton kestoa olisi lyhennettävä merkittävästi. Mietinnössä kuvaillaan yksiselitteisesti, miten hakemuksen toimittamisen ja varojen maksamisen välistä jaksoa voidaan lyhentää, mikä parantaisi rahaston suoritusta.

Lisäksi pidän myönteisenä sitä, mitä mietinnössä todetaan tiedottamisesta ja hallinnosta vastaavan kansallisen elimen perustamisesta. Siten asianomaiset tahot saisivat paremmin tietoa hakemuksien tilasta ja lopputuloksesta sekä prosessista, joka seuraa varojen myöntämisen jälkeen.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. − (LT) Äänestin tämän mietinnön puolesta. EGR:n alkuperäinen tarkoitus oli yksinomaan lieventää globalisaation haitallisia vaikutuksia tiettyjen alojen kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville ja heikoimmin koulutetuille työntekijöille, jotka ovat jääneet työttömiksi maailmankaupan suurten muutosten aiheuttaman vakavan talouden häiriötilan vuoksi. 1. kesäkuuta 2009 sen toiminnan alaa laajennettiin työntekijöihin, jotka ovat jääneet työttömiksi rahoitus- ja talouskriisin välittömänä seurauksena ja joita koskevat tukihakemukset on jätetty 1. toukokuuta 2009 – 31. joulukuuta 2011 välisenä aikana. Vaikka hakemuksien määrä on hiljattain kasvanut, EGR:n varojen käyttöönotto on edelleen rajallista EU:n köyhimmillä alueilla, joilla irtisanotut työntekijät tarvitsevat eniten apua. EGR:n varojen epätasainen käyttö johtuu jäsenvaltioiden erilaisista strategioista. Kannatan mietinnössä esitettyä toteamusta, jonka mukaan EGR:n rahoitustukea olisi myönnettävä mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti, jotta voidaan tukea mahdollisimman monia työntekijöitä. On syytä valmistella ja hyväksyä uusia toimia, jotta jäsenvaltiot voivat laatia EGR:n varojen käyttöönottoa koskevia hakemuksia heti, kun joukkoirtisanomisista on ilmoitettu, ja lyhentää myöntämispäätöksen saavuttamisen edellyttämää aikaa.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin mietinnön puolesta, koska talous- ja rahoituskriisin kielteinen vaikutus työllisyyteen ja työmarkkinoihin yhteisössä on edelleen merkittävä ja eri talouden aloilla toteutetaan yhä joukkoirtisanomisia. Tästä syystä niiden EU:n jäsenvaltioiden määrä, jotka hakevat Euroopan globalisaatiorahastosta myönnettävää taloudellista tukea, on myös kasvanut jyrkästi. Käytössä olevat taloudellisen tuen myöntämistä koskevat menettelyt ovat kuitenkin liian monimutkaisia ja rahoituksen saaminen kestää liian kauan. Tällä hetkellä kestää 12–17 kuukautta ennen kuin EGR:n taloudellinen tuki saavuttaa jäsenvaltion, mikä tarkoittaa, että suurin osa irtisanotuista työntekijöistä ei saa taloudellista tukea ajoissa ja joutuu globalisaation ja kriisin seurauksien uhriksi. Tästä syystä on kiireellisesti yksinkertaistettava rahaston menettelyjä, koska vasta silloin on mahdollista puolittaa taloudellisen tuen saamisen kesto. On myös hyvin tärkeää, että EU:n toimielimet tekevät taloudellisen tuen myöntämistä koskevat päätökset kitkattomasti ja nopeasti, koska päätösten viivästyminen saattaa vain pahentaa työntekijöiden ennestäänkin vaikeaa tilannetta.

Kehotan myös jäsenvaltioita vaihtamaan esimerkkejä hyvistä käytännöistä ja ottamaan erityisesti opiksi niistä jäsenvaltioista, joissa on jo otettu käyttöön paikalliset työmarkkinaosapuolet ja sidosryhmät osallistavia kansallisia EGR-tietoverkostoja, jotta saatavilla olisi tarkoituksenmukainen avustusjärjestelmä laajamittaista työpaikkojen menetystä silmällä pitäen.

  Alain Cadec (PPE), kirjallinen. – (FR) Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) tarkoituksena on lieventää globalisaation haitallisia vaikutuksia tiettyjen alojen kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville ja heikoimmin koulutetuille työntekijöille, jotka ovat jääneet työttömiksi taloudellisista syistä. Tämä on entistäkin välttämättömämpää, kun otetaan huomioon nykyinen talouskriisi. EGR:n lisäarvo perustuu siihen, että se tarjoaa näkyvää, erityistä ja tilapäistä rahoitustukea yksilöllisille ohjelmille, joilla helpotetaan työntekijöiden työelämään palaamista.

On keskeisen tärkeää, että kesäkuussa 2009 hyväksytyn poikkeuksen, jonka nojalla tukea myönnetään talous- ja rahoituskriisin vuoksi työpaikkansa menettäneille työntekijöille, voimassaoloa jatketaan nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen loppuun asti. Menettelyjen nopeuttamiseksi ja yksinkertaistamiseksi on varmistettava tehokkaampi koordinointi komission ja Euroopan parlamentin välillä, jotta päätöksenteon aikarajaa voidaan lyhentää.

Näin ollen komission on otettava parlamentin kokouskalenteri asianmukaisesti huomioon ja tiedotettava parlamentille ajoissa jäsenvaltioiden hakemusten käsittelyn yhteydessä ilmenevistä ongelmista. Lopuksi on syytä toivoa, että komissio tekee paremmin selkoa EGR:n käytöstä toimittamalla parlamentille säännöllisesti tietoa rahoitustuen täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. − (PT) Äänestin päätöslauselman puolesta, koska olen samaa mieltä Euroopan komissiolle esitetyistä kehotuksista tehostaa Euroopan globalisaatiorahastoa (EGR) muun muassa siten, että laaditaan myönnettyjä tukia koskeva analyysi; siinä olisi tarkasteltava EGR:n vaikutusta edunsaajien verkostoihin sekä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, joihin irtisanomisjärjestelyt saattavat vaikuttaa ja joiden työntekijät voisivat saada etua rahastosta. Olen myös samaa mieltä komission ehdotuksista, joiden tavoitteena on puolittaa EGR:n käyttöönoton edellyttämä aika – varsinkin, kun komissiolla pitäisi olla tarvittavat inhimilliset ja tekniset valmiudet – jäsenvaltioiden jättämien hakemuksien käsittelemiseksi tehokkaasti ja nopeasti budjettineutraalia periaatetta samalla noudattaen.

  Françoise Castex (S&D), kirjallinen. – (FR) Äänestin päätöslauselman puolesta unionin rahoitusvälineiden väliarvioinnin kehyksessä, koska budjettivaliokunta on laatinut mietinnön Euroopan globalisaatiorahastosta (EGR); sen tarkoituksena on tukea sellaisten työntekijöiden uudelleen koulutusta ja integroimista työmarkkinoille, joiden kohdalla irtisanomisen ja globalisaation tai talouskriisin välillä vallitsee selvä yhteys.

Meille sosialistiryhmän jäsenille mietinnön tarkastelu on paljastanut, että oikeisto ja vasemmisto suhtautuvat asioihin hyvin eri tavalla. Sosialistien mukaan rahaston voimassaoloa on olennaisen tärkeää jatkaa, koska kriisin lisäksi myös globalisaatio on vaikuttanut kielteisesti koko teolliseen rakenteeseen. Oikeisto katsoo sitä vastoin, että rahastolle olisi asetettava aikaraja vuoteen 2013, koska globalisaatio on oikeiston mielestä vain hyvä asia taloudellisessa ilmapiirissä, jonka vakaus on palautunut.

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Äänestin Miguel Portasin mietinnön puolesta; hän on Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmään / Pohjoismaiden vihreään vasemmistoon kuuluva Euroopan parlamentin jäsen, joka on arvioinut oikein Euroopan globalisaatiorahaston merkitystä ja asemaa. Samalla hän on ehdottanut keinoja rahaston täysimääräiseksi hyödyntämiseksi, jotta tuetaan uusliberalistisen globalisaation ja talouskriisin – joka on kohdistunut erityisen voimakkaana eurooppalaisiin työntekijöihin – hylättyjä "uhreja".

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin Euroopan globalisaatiorahaston rahoitusta ja toimintaa koskevan mietinnön puolesta. Koska EGR-tukihakemusten määrä on kääntynyt kasvuun ja rahaston käyttöönotto- ja toteutusmenetelmää on vaikea soveltaa, sen menettely- ja talousarviomääräyksiä on kiireesti muutettava. Tapauksien väliset erot huomioon ottaen Euroopan komission olisi laadittava ehdotus, jossa pyritään lisäämään jäsenvaltiokohtaisten toimintakriteerien joustavuutta, jotta vältetään välineen hyödyntämiseen liittyvä epätasapuolisuus.

  Göran Färm (S&D), kirjallinen. – (SV) Me ruotsalaiset sosiaalidemokraatit olemme päättäneet tänään äänestää Euroopan globalisaatiorahaston rahoitusta ja toimintaa koskevan mietinnön puolesta. Globalisaatiorahaston avulla tuetaan yksittäisiä työntekijöitä, jotka irtisanotaan globalisaation seurauksien vuoksi, ja myönnetään taloudellista avustusta uudelleen koulutusta ja jatkokoulutusta varten, jotta työntekijöiden on helpompi integroitua uudelleen työmarkkinoille.

Mietinnössä esitetään erityisiä ehdotuksia Euroopan globalisaatiorahaston käyttöönoton vaatiman ajan puolittamisesta sekä kansallisesti että yhteisössä. Siinä ehdotetaan myös työmarkkinaosapuolien mukaan ottamista sekä hakemusprosessiin että rahoitettujen toimien toteuttamisen yhteydessä. Lisäksi mietinnössä ehdotetaan sen poikkeuksen voimassaolon jatkamista, jonka nojalla tukea voidaan myöntää myös talouskriisin seurauksena työpaikkansa menettäville työntekijöille. Pidämme tätä hyvin tärkeänä välineenä, jolla torjutaan talouskriisin seurauksia ja estetään työntekijöitä jäämästä pysyvästi työmarkkinoiden ulkopuolelle.

Mietinnön 16 kohdassa ehdotetaan myös, että komissio tarkastelisi mahdollisuutta perustaa pysyvä globalisaatiorahasto. Korostamme kuitenkin, että sanamuoto ei anna olettaa, että asiasta olisi omaksuttu lopullinen kanta. Siinä todetaan vain, että komission olisi tarkasteltava ja arvioitava pysyvästä rahastosta aiheutuvaa hyötyä. Huomautamme myös, että työmarkkinapolitiikka kuuluu jäsenvaltioiden vastuualueisiin. Niinpä globalisaatiorahastosta ei pidä missään vaiheessa tulla kansallisten toimien korvike vaan sen avulla on täydennettävä jäsenvaltioissa toteutettavia toimia.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan globalisaatiorahastoon (EGR) liittyvät ongelmat paljastavat EGR-tukihakemuksien erilaisuuden ja suhteellisen alhaisen määrän sen lisäksi, että välineen puutteiden vuoksi ei pystytä tukemaan irtisanottujen työntekijöiden uudelleen integroitumista työmarkkinoille. On tärkeää tarkastella yksityiskohtaisesti, mikä on rahaston riittämättömän täytäntöönpanon syynä, sekä määritellä keinoja, joilla rahaston käyttöä jäsenvaltioissa, erityisesti työttömyydestä kärsivissä jäsenvaltioissa, voidaan selkeyttää.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. − (PT) Lievittääkseen joukkoirtisanomisten kohteeksi joutuneiden työntekijöiden kokemia globalisaation kielteisiä vaikutuksia ja osoittaakseen näille työntekijöille solidaarisuutta Euroopan unioni on perustanut Euroopan globalisaatiorahaston (EGR), josta annetaan taloudellista tukea yksilöllisille työelämään palauttamisohjelmille. EGR:n varojen vuotuinen enimmäismäärä on 500 miljoonaa euroa.

Taloudellinen ja sosiaalinen kriisi huomioon ottaen on hämmästyttävää, miten vähän EGR:ää on hyödynnetty. Vuodesta 2007 alkaen ja vuoden 2009 ensimmäisen puolikkaan loppuun mennessä käytettävissä olleista yhteensä 1,5 miljardin euron rahavaroista käytettiin nimittäin vain 80 miljoonaa euroa 18 ehdokashankkeeseen, jotka hyödyttivät 24 431:tä työntekijää kahdeksassa jäsenvaltiossa. EGR:ään toukokuussa 2009 tehdyistä muutoksista alkaen esitettyjen hakemusten määrä kasvoi 18:sta 46:een, haetun tuen määrä nousi 80 miljoonasta eurosta 197 miljoonaan euroon ja hakemuksen esittäneiden jäsenvaltioiden määrä kahdeksasta 18:aan. Yhdeksän jäsenvaltiota ei kuitenkaan edelleenkään ole hakenut EGR:n varojen käyttöönottoa.

Lisäksi EGR:stä ovat hyötyneet eniten alueet, joiden BKT on suurin. On arvioitava mainittuihin asioihin johtaneita syitä, jotta EGR:n varoja voidaan ottaa käyttöön nopeammin ja useammin ja jotta se muuttuisi riippumattomaksi rahastoksi, jolla on omat maksusitoumus- ja maksumäärärahansa.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Rahaston täytäntöönpano on osoittanut, että olimme oikeassa arvostellessamme useita rahaston sääntelyyn liittyviä näkökohtia sen voimassaolon alkuaikoina. Niitä tarkasteltiin osittain uudelleen myöhemmän tarkastelun aikana, jota komission oli pakko ehdottaa tunnustaen siten osan arvostelusta, jota olimme esittäneet alkuperäisestä versiosta.

Tästä syystä olemme samaa mieltä siitä, että komissiota olisi kehotettava esittämään väliarviointinsa suunniteltua aiemmin eli jo 30. kesäkuuta 2011 ja antamaan sen yhteydessä ehdotuksen Euroopan globalisaatiorahastoa koskevan asetuksen tarkistamisesta, jotta rahaston "selkeimmät puutteet" saadaan korjattua.

Kuten totesin parlamentissa pitämässäni puheenvuorossa, on kuitenkin olennaisen tärkeää pitää mielessä ennalta ehkäisevät toimet, joita on toteutettava, jotta estetään monikansallisia yrityksiä siirtämästä tuotantoa muualle, torjutaan työttömyyttä ja lisätään työntekijöiden oikeudet huomioon ottavia työpaikkoja. On myös tärkeää varmistaa, että rahastoa ei käytetä sellaisten irtisanomisten peittelemiseksi tai helpottamiseksi, joiden perusteena on yrityksen rakenteen uudistaminen tai monikansallisten yrityksien tuotannon siirtäminen muualle.

Korostamme lopuksi tarvetta lisätä EU:n yhteisrahoitusta 65 prosentista vähintään 80 prosenttiin, jotta rahoitusta asetetaan suurimmissa taloudellisissa vaikeuksissa olevien jäsenvaltioiden saataville ja jotta tuetaan nopeasti ja tehokkaasti työttömiä, joiden avun tarve on suurin.

  Pat the Cope Gallagher (ALDE), kirjallinen. – (GA) Euroopan globalisaatiorahasto (EGR) on onnistunut hyvin toimissaan laajamittaisen työttömyyden seurauksien torjumiseksi Irlannissa ja Euroopassa. EGR perustettiin vuonna 2007 vastaukseksi globalisaation aiheuttamiin ongelmiin ja haasteisiin.

Aloite vastaa suuruudeltaan 500:aa miljoonaa euroa vuosittain. Sen kehyksessä myönnetään tukea ja avustuksia alueille, joilla on vähennetty enemmän kuin 1 000 työntekijää yrityksien siirrettyä toimintansa muualle maailmanlaajuisen tilanteen muuttumisen vuoksi. Euroopan unionissa tarkastellaan jälleen kerran Irlannin työttömyyteen liittyvää ongelma. Sekä EGR että Euroopan sosiaalirahasto ovat tältä osin keskeisessä asemassa.

  Estelle Grelier (S&D), kirjallinen. – (FR) Äänestin Portasin mietinnön puolesta. Kannatan sen päätavoitetta eli EGR:n toiminnan jatkamista, koska tämänhetkisen kriisin lisäksi myös globalisaatio on pitkän aikaa vaikuttanut kielteisesti teollisuuden työpaikkoihin, mitä Euroopan oikeisto kieltäytyy hyväksymästä. Osallistuin lisäksi tekstin tarkistamiseen siten, että pk-yritykset ja alihankkijat otetaan huomioon, kun EGR:n varoja jaetaan. Niiden työntekijät ovat erityisen haavoittuvassa asemassa johtuen heidän riippuvuudestaan monikansallisista yrityksistä, joten on keskeisen tärkeää, että EGR tarjoaa heille ammatillista uudelleen koulutusta koskevia todellisia näkymiä, jos heidät irtisanotaan. Olen myös tyytyväinen siihen, että on tunnustettu, että on tutkittava niiden valtiollisten elimien toimintaa, jotka laativat asiakirjoja, jotta optimoidaan EGR:n käyttöä; se on usein jäänyt vähäisesti tunnetuksi ja huonosti hyödynnetyksi, erityisesti Ranskassa. Koska Euroopan oikeisto on torjunut ehdotuksen EGR:n voimassaolon jatkamisesta vuoden 2013 jälkeen, aion puoltaa sen pysyvää käyttöönottoa EU:n seuraavista rahoitusnäkymistä käytävässä keskustelussa.

  Nathalie Griesbeck (ALDE), kirjallinen. – (FR) Koska työpaikkansa globalisaation tai talouskriisin vuoksi menettäneille työntekijöille olisi myönnettävä nopeammin rahoitusta, äänestin sellaisten suosituksien puolesta, joiden tarkoituksena on parantaa Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) menettely- ja talousarviomääräyksiä. Rahasto perustettiin vuonna 2006 mutta hakemuksia on esitetty vain vähän, mikä johtuu osittain toiminta- ja yhteisrahoituskriteerien monimutkaisuudesta. Tästä syystä halusimme kollegojeni kanssa tehdä tarkistuksia tähän järjestelyyn. Asiakirja on merkittävä edistysaskel, koska siinä kehotetaan komissiota jatkamaan menettelyn yksinkertaistamista kaikkein selvimpien puutteiden korjaamiseksi ja lyhentämään määräaikoja. Rahastoa on tähän mennessä rahoitettu eri budjettikohdista. Asiakirjassa ehdotetaan erillisen budjettikohdan sijoittamista talousarvioon vuodeksi 2011, mikä on merkittävä tapahtuma. Tästä syystä pidän myönteisenä näiden suosituksien hyväksymistä, jotka ovat olennaisen tärkeitä aikana, jolloin talouskriisi vaikuttaa kansalaisten elämään.

  Alan Kelly (S&D), kirjallinen. − Rahoitusalan viimeaikaisten mullistusten ja niistä seuranneiden työpaikkojen menetyksien myötä uudelleenkoulutuksen ja työvoimaan uudelleenintegroitumisen merkitys on noussut keskeiseksi työpaikkojen luomisen kannalta. Pidän myönteisenä Euroopan globalisaatiorahaston uudelleenarviointia EU:n sosiaalipolitiikan välineenä. Kehottaisin kuitenkin lisäämään prosessin joustavuutta tukihakemuksen täyttämisestä alkaen ja kuulemaan enemmän työntekijöitä, kun EGR:ää koskevia suunnitelmia laaditaan. Sen, mitä Irlannissa tapahtui Dell- ja Waterford Crystal -yhtiöiden työntekijöille, ei pidä antaa toistua.

  Elisabeth Köstinger (PPE), kirjallinen. – (DE) Globalisaatiorahasto ei ole ainoastaan tärkeä väline niiden auttamiseksi, jotka eivät ole pystyneet mukautumaan markkinoiden avautumiseen. Se on myös keino lujittaa Euroopan unionia kohtaan tunnettua luottamusta, mitä on mielestäni hyvin tärkeä korostaa. Sen avulla voimme osoittaa, että emme ole taloudellisesta muutoksesta huolimatta unohtaneet niitä, jotka eivät pysty reagoimaan riittävän nopeasti uuteen tilanteeseen. Pidän kuitenkin myös tärkeänä, että luottamus perustuu vastavuoroisuuden periaatteeseen. Sellaisia ihmisiä varten, jotka joutuvat yrityksistään huolimatta markkinoilla tapahtuvien muutoksien uhreiksi, tarkoitettujen varojen on myös saavutettava vastaanottajansa. On tärkeää, että varoja myönnetään avoimesti ja ymmärrettävästi ja ettei niitä jaella miten sattuu. Näiden ihmisten tilannetta on tarkasteltava rajat ylittävää aluekohtaista lähestymistapaa noudattaen, minkä vuoksi varat on myönnettävä nopeasti. Vain siten globalisaatiorahasto saavuttaa tavoitteensa ja lujittaa EU:ta kohtaan tunnettua luottamusta nopean avun myötä. Sen vuoksi kannatan tätä mietintöä.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kannatin Euroopan globalisaatiorahaston rahoituksesta ja toiminnasta laadittua mietintöä, koska pidän sitä välineenä, jonka avulla voidaan tehokkaasti tukea rahoituskriisin seurauksena vaikeuksiin joutuneita työntekijöitä.

Rahasto perustettiin todellisen tuen tarjoamiseksi syistä, jotka liittyvät yrityksien tuotannon muualle siirtämiseen, tai kriisin seurauksena irtisanotuille työntekijöille, jotta heitä voidaan auttaa palaamaan työmarkkinoille. Valiokunta-aloitteinen mietintö, josta äänestimme tänään, paljastaa joitakin rahaston toimintaan liittyviä kriittisiä aloja ja siinä tarkastellaan sekä komissiolle että jäsenvaltioille tehtyjä ehdotuksia rahaston toiminnan tarkistamiseksi, jotta voidaan edistää sen hyödyntämistä koskevien prosessien tehostamista ja nopeuttamista.

Haluan tuoda tietoonne keskeisen seikan, joka koskee ehdotusta vuonna 2009 hyväksytyn poikkeuksen – jonka ansiosta oli mahdollista laajentaa rahaston toimialaa, koska talouskriisi sisällytettiin kriteereihin – voimassaolon pidentämisestä vuoden 2013 loppuun.

  Iosif Matula (PPE), kirjallinen. – (RO) Euroopan globalisaatiorahaston tehtävänä on tarjota tukea työntekijöille, jotka on irtisanottu maailmantalouden muutoksien seurauksena. Lisäksi rahastosta on tuettu vuodesta 2009 alkaen myös niitä, jotka ovat kärsineet talouskriisistä, työttömyystason alentamiseksi. Olen itse sitä mieltä, että on sopivaa muuttaa rahasto pysyväksi välineeksi, jolla tuetaan työpaikan hakijoita ja täydennetään jäsenvaltioiden sosiaalipolitiikkaa.

Tällä toimella siirrettäisiin painopiste jokaisen työntekijän potentiaalin hyödyntämiseen vastapainona yrityksien tukemiseksi toteutetuille toimille. On myös muistettava, että tällä hetkellä on edelleen havaittavissa ongelmia, jotka liittyvät Euroopan globalisaatiorahaston hyödyntämismenettelyihin ja täytäntöönpanoaikoihin.

Ottaen huomioon, että irtisanottujen työntekijöiden kannalta tärkeimpiä asioita ovat ammatillinen uudelleen koulutus ja väliaikainen tuki, on ehdottoman tärkeää toteuttaa toimia rahaston menettelyjen yksinkertaistamiseksi, jotta apua on saatavilla mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. − (PT) Euroopan globalisaatiorahasto on ollut hyvin tärkeä väline autettaessa EU:n miljoonia työttömiä, jotka ovat joutuneet tähän tilanteeseen, kun yrityksien toimintaa on siirretty muihin maanosiin. Vallitsevan kriisin yhteydessä ja joukkoirtisanomisten määrän kasvaessa on tarpeen sekä parantaa välinettä että etsiä uusia rahoituslähteitä. Tästä syystä äänestin siten kuin äänestin.

  Claudio Morganti (EFD), kirjallinen. – (IT) Yhteisön työttömyys kasvaa rakenteellisesti talouden romahtamisen ja yrityksien tuotannon muualle siirtämistä koskevien politiikkojen seurauksena.

Euroopan globalisaatiorahasto (EGR) on hyödyllinen väline, jota EU voi hyödyntää tarjotakseen tukea ja solidaarisuutta työpaikkansa menettäneille työntekijöille. Rahastoa hyödynnettiin byrokraattisista syistä vain vähän vuoteen 2009 asti ja pidän perustavan tärkeänä komissiolle esitettyä pyyntöä toimien hyväksymisestä rahaston hyödyntämismenettelyn keston lyhentämiseksi. Joustavuuden ja hyödynnettävyyden lisääntyessä EGR:stä tulee jäsenvaltioiden sosiaalipolitiikkojen kannalta keskeinen väline.

Näistä syistä äänestin mietinnön puolesta.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Ilmaisen tukeni Portasin mietinnölle. Euroopan globalisaatiorahasto (EGR) on olennaisen tärkeä väline lisätuen antamiseksi työntekijöille, jotka on irtisanottu, kun yrityksien tuotanto on siirretty muualle. Se on osoittautunut työntekijöiden kannalta vielä tärkeämmäksi välineeksi ja auttanut heitä integroitumaan uudelleen työmarkkinoille äskettäisen kriisin aikana.

Portasin mietintö on ratkaisevan tärkeä ja sen tavoitteena on parantaa ja yksinkertaistaa yhteisön kansalaisten kannalta tärkeää resurssia. Se on myös konkreettinen osoitus siitä, miten EU pyrkii osaltaan selvittämään synkkää taloudellista tilannetta, torjumaan työttömyyttä ja tukemaan kansalaisia.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin päätöslauselman puolesta, koska olen samaa mieltä Euroopan komissiolle esitetyistä pyynnöistä Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) tehostamisesta. Pyynnöissä kehotetaan arvioimaan myönnettyjä tukia ottaen huomioon uudelleen integroitumisen onnistuminen ja edunsaajien ammatillisen pätevyyden lisääntyminen, laatimaan vertaileva analyysi kunkin EGR-hakemuksen perusteella rahoitetuista toimista ja tuloksista uudelleen integroitumisen pohjalta sekä tarkastelemaan EGR:n vaikutusta edunsaajien verkostoihin sekä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, joihin irtisanomisjärjestelyt saattavat vaikuttaa ja joiden työntekijät voisivat saada etua rahastosta.

Yhdyn myös komissiolle esitettyyn pyyntöön antaa jäsenvaltioille ohjeistusta EGR-tukihakemuksien laadinnassa ja toteutuksessa. Tavoitteena olisi nopea hakumenettely ja sidosryhmien laaja yksimielisyys sovellettavasta strategiasta ja toteutettavista toimista, joilla työntekijät voidaan integroida tehokkaasti uudelleen työmarkkinoille.

Totean lopuksi olevani yhtä mieltä jäsenvaltioille esitetystä pyynnöstä perustaa EGR:ää koskevasta tiedottamisesta ja sen hallinnosta vastaava kansallinen elin, joka toimisi kaikkien osapuolien ja erityisesti työmarkkinaosapuolien yhteyspisteenä, ja vaihtaa parhaita käytäntöjä yhteisössä.

  Rovana Plumb (S&D), kirjallinen. – (RO) EGR:n myöntämän tuen on oltava dynaamista ja mukauduttava alati muuttuviin ja usein odottamattomiin tilanteisiin, joita markkinoilla syntyy. Rahaston tarkoituksena on tarjota nopeaa erityistukea sellaisten työntekijöiden, jotka ovat menettäneet työpaikkansa työmarkkinoilla syntyneiden vakavien taloudellisten mullistusten vuoksi, ammatillisen uudelleen kouluttamisen helpottamiseksi.

Kehotan jäsenvaltioita ottamaan työmarkkinaosapuolet mukaan toimeen ja edistämään niiden ja yrittäjien kanssa käytävää vuoropuhelua aivan EGR-hakemuksien valmistelun alusta alkaen. Samalla vaadin jäsenvaltioita hyödyntämään rahastoa edistääkseen uusien taitojen hankkimista, jotta olemassa olevista työpaikoista tulisi ympäristöystävällisiä ja jotta luodaan uusia ympäristöystävällisiä työpaikkoja sekä kannustetaan elinikäistä oppimista työntekijöiden urakehityksen ja unionin kilpailukyvyn parantamiseksi globaalistuvassa toimintaympäristössä.

Kannatan myös rahaston toiminnan jatkamista vuoden 2013 jälkeen riippumattomana rahastona, jolla on oma talousarvio. Komission ja jäsenvaltioiden on tehtävä tiivistä yhteistyötä valvoakseen tehokkaasti monikansallisille yrityksille myönnettyä tukea ja sitoutuakseen lujasti työntekijöiden oikeudet huomioon ottaviin työpaikkoihin sosiaalisen polkumyynnin torjumiseksi.

  Paulo Rangel (PPE), kirjallinen. − (PT) Äänestin päätöslauselman puolesta, koska olen samaa mieltä Euroopan komissiolle esitetyistä kehotuksista, joiden mukaan olisi tehostettava Euroopan globalisaatiorahastoa (EGR) muun muassa siten, että laaditaan myönnettyjä tukia koskeva analyysi; siinä olisi tarkasteltava työelämään palaamisen onnistumisprosenttia ja arvioitava edunsaajien taitojen kehittymistä. Olen myös samaa mieltä komission ehdotuksista, joiden tavoitteena on puolittaa EGR:n käyttöönoton edellyttämä aika, varsinkin kun olisi kaikin tavoin pyrittävä mahdollistamaan nopea ja tehokas tietojen vaihto prosessiin osallistuvan jäsenvaltion kanssa.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Asiasta käyty keskustelu oli kaukana helposta. Viime kuukausien aikana on esitetty kysymyksiä rahaston "reaktiokyvystä" (kiinnittämättä samalla enempää huomiota syiden korjaamiseen parantamalla yleisiä innovaatio- ja koulutusstrategioita globalisoituneessa maailmassa sekä kohdentamalla ja käyttämällä EGR:n varoja paremmin jäsenvaltioissa ja niiden toimesta), tuettujen alojen rajallisesta määrästä (erityisesti kyseisenä aikana) ja varsinkin ajoneuvo- ja tekstiilialasta (joista esitettiin vastaavasti 15 ja 13 hakemusta), joiden kohdalla oli aihetta esimerkiksi kysyä, ovatko irtisanomiset "globalisaation" seuraus vai johtuvatko ne alalla toteutettujen innovaatiotoimien puutteesta, siitä, toteutettiinko kyseisiä toimia / missä määrin kyseisiä toimia toteutettiin kansallisen tuen myöntämisen sijaan, ristiriidasta, jonka mukaan rahaston käyttöön on yhtäältä asetettu (ainoastaan) 500 miljoonaa euroa vuosittain (EU:n talousarvion maksamattomista sitoumuksista), kun taas periaatteessa rajoittamattomia hakemuksia voidaan esittää, kunhan hakemuksen kriteerit täyttyvät (hakujärjestyksessä), siitä, että pk-yrityksien on vaikeampi hyödyntää tällaista rahastoa, sekä yhteydestä valtiontukiin/-verotukseen. Lopuksi asiasta saavutettiin kuitenkin yhteisymmärrys ja kaikki hyväksyivät mietinnön, myös me vihreät.

  Joanna Senyszyn (S&D), kirjallinen. – (PL) Ilmaisin kannatukseni Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) rahoitusta ja toimintaa koskevaa päätöslauselmaa kohtaan. On olennaisen tärkeää parantaa EGR:n toimintaa hallinnoivia sääntöjä, jotta sen käyttöä voidaan tehostaa. Toivon komission hyödyntävän parlamentin ehdotuksia, joiden ansiosta tuen myöntämismenettelyä on mahdollista lyhentää jopa puoleen. EGR:stä myönnettävien varojen merkitys on lisääntynyt kriisin aiheuttaman työttömyyden kasvun myötä, koska varojen avulla taataan henkilökohtainen tuki ihmisille, jotka on irtisanottu, ja jotta he voisivat palata työelämään. Tuen myöntämistä koskevien tiukkojen kriteerien ja menettelyjen pitkittymisen vuoksi jäsenvaltiot eivät hyödynnä täysimääräisesti heille tarjoutuvia tilaisuuksia EGR:n tuen saamiseksi. Mainittakoon esimerkiksi, että kotimaassani Puolassa on tehty vain kolme EGR:n taloudellista tukea koskevaa hakemusta. Vähäisen kiinnostuksen tärkein syy on juuri asiaan liittyvien prosessien pitkällisyys.

Rahaston toimintaa hallinnoivien sääntöjen parantamisen lisäksi sen kriteerin voimassaoloa, jonka nojalla tukea myönnetään talous- ja rahoituskriisin vuoksi työpaikkansa menettäneille työntekijöille, on pidennettävä vähintään nykyisen rahoituskehyksen päättymiseen asti ja yhteisrahoitusosuus on säilytettävä 65 prosentissa. Kriisin seuraukset tuntuvat työmarkkinoilla vielä monen vuoden ajan, joten tämä tuki on tarpeen nyt ja vastaisuudessa. Haluan myös kiinnittää komission ja jäsenvaltioiden huomion parhaiden käytäntöjen vaihdon koordinointiin yhteisössä, minkä avulla taataan EGR:n nopeat ja tehokkaat toimet joukkoirtisanomisten yhteydessä.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Rakennerahastot ovat osoittautuneet korvaamattoman arvokkaiksi välineiksi lievennettäessä yhteisön sisäistä epätasapainoa, erityisesti siitä syystä, että niillä tuetaan kaikkein epäsuotuisimmassa asemassa olevia syrjäisiä alueita. Euroopan globalisaatiorahaston perustaminen ilmentää sitä, että Euroopan unioni tunnustaa, että globalisaatio on tuonut mukanaan suuria eikä aina niin myönteisiä muutoksia ja että se on vaikuttanut eri tavoin yhteisössä, koska jotkin alueet ovat hyötyneet prosessista, kun taas toiset ovat jääneet pahemman kerran häviölle.

Rahasto ei kuitenkaan ole saanut ansaitsemaansa näkyvyyttä, minkä katson johtuvan valtavan pitkästä ajasta, joka kuluu jäsenvaltion tukihakemuksen jättämisen ja varojen tosiasiallisen vastaanottamisen välillä. Viive vaikuttaa vakavasti asianomaisiin perheisiin ja liittyy tukien hakemista, käyttöönottoa ja täytäntöönpanoa koskevien prosessien monimutkaisuuteen; tästä syystä niitä on yksinkertaistettava kiireellisesti ja ehdottoman ensisijaisesti. Vain tällä tavoin on mahdollista saavuttaa rahaston tavoitteet integroimalla uudelleen sellaiset työntekijät, jotka on irtisanottu kansainvälisen kaupan mallien merkittävien muutoksien seurauksena. Mietintö, josta äänestimme tänään, ilmentää eri poliittisten ryhmien pyrkimystä saavuttaa kompromissi, minkä vuoksi kannatin sitä.

  Silvia-Adriana Ţicău (S&D), kirjallinen. – (RO) EU:n viimeisimpien tilastojen mukaan työttömien määrä on noussut kuluneena vuonna 1,1 miljoonan verran 27 jäsenvaltion EU:ssa talous- ja rahoituskriisin vuoksi. Tämä selittää, miksi Euroopan globalisaatiorahastolle jätettyjen tukihakemuksien määrä on kasvanut 18:sta 46:een toukokuun 2009 ja huhtikuun 2010 välisenä aikana. Lisäksi, vaikka tukea hakevien jäsenvaltioiden määrä on noussut kahdeksasta 18:aan, yhdeksän jäsenvaltiota ei ole vielä turvautunut Euroopan globalisaatiorahaston käyttöön.

Tämä kaikki huomioon ottaen äänestin Euroopan globalisaatiorahaston rahoituksesta ja toiminnasta annetun Euroopan parlamentin päätöslauselmaesityksen puolesta, koska talouskriisi saattaa edelleen vaikuttaa työpaikkoihin. Juuri tästä syystä on tärkeää, että kehotamme komissiota esittämään rahoitusalaa koskevan väliarviointinsa Euroopan globalisaatiorahaston käytöstä ja ehdotuksen asianomaisen asetuksen tarkistamisesta, jotta varojen käyttöönottoprosessin kestoa voidaan lyhentää merkittävästi.

Haluan myös kiinnittää komission huomion julkisella sektorilla tapahtuneisiin irtisanomisiin, joita varten ei ole olemassa vastaavaa välinettä, vaikka irtisanomiset johtuvatkin välittömästi määrärahojen leikkaamisesta vallitsevan talous- ja rahoituskriisin vuoksi.

  Derek Vaughan (S&D), kirjallinen. – (EN) Kannatan täysin Portasin mietintöä Euroopan globalisaatiorahaston rahoituksesta ja toiminnasta. Siinä tarkastellaan monia asioita, kuten hakemusprosessin tehostamista ja varojen käyttöönoton nopeuttamista tuen myöntämiseksi työpaikkansa menettäneille. Vaikka Yhdistynyt kuningaskunta ei ole tällä hetkellä hakenut rahastolta tukea (Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävän korjauksen vuoksi), on selvää, että rahastosta on ollut hyötyä muille jäsenvaltioille taloudellisesti vaikeina aikoina.

Kannatan pysyvän rahaston perustamista vuoden 2013 jälkeiseksi ajaksi, jotta autetaan globalisaatiosta tai rahoitus- ja talouskriisistä seuranneista muutoksista kärsineitä henkilöitä. Katson myös, että on keskeisen tärkeää, että komissio tarkastelee mahdollisuutta luoda EGR:stä riippumaton rahasto, jolla on omat maksu- ja maksusitoumusmäärärahansa, uuden monivuotisen rahoituskehyksen (2013–2020) puitteissa.

Mietintö: Tadeusz Zwiefka (A7-0219/2010)

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. − (LT) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Asetus, josta äänestimme tänään, perustuu Brysselin yleissopimukseen, yhteen EU:n lainsäädännön onnistuneimmista osista; siinä luodaan perusta Euroopan oikeudelliselle alueelle. Oikeuskäytäntöön perustuvien yhdenmukaisten eurooppalaisten säädösten täytäntöönpanolla lisätään oikeusvarmuutta ja päätöksien ennustettavuutta sekä vältetään rinnakkaisia oikeusmenettelyjä. Oikeuden päätöksien vapaa liikkuvuus on yksi Euroopan oikeudellisen alueen toiminnan perusedellytyksistä. Tästä syystä yhdyn asiakirjassa esitettyyn kantaan, jonka mukaan asetusta on tarkistettava, jotta taataan oikeuden päätöksien tehokas liikkuvuus.

  Carlos Coelho (PPE), kirjallinen. – (PT) Bryssel I -asetus antaa pohjan EU:n oikeudelliselle yhteistyölle siviili- ja kauppaoikeuden alalla. Se on yksi EU:n lainsäädännön onnistuneimmista osista, sillä se on luonut perustan Euroopan oikeudelliselle alueelle. Bryssel I on osoittautunut hyvin tehokkaaksi rajat ylittävien kiistojen ratkaisemisessa maailmanlaajuisiin toimivaltasääntöihin perustuvan oikeusyhteistyöjärjestelmän avulla sekä rinnakkaisten oikeusmenettelyjen ja tuomioiden liikkuvuuden koordinoinnissa. Olen samaa mieltä siitä, että on tehtävä parannuksia, kuten luovuttava eksekvatuurimenettelystä kaikilla asetuksen kattamilla aloilla, mikä mahdollistaisi tuomioiden vapaan liikkuvuuden nopeuttamisen, kunhan kaikki tarpeelliset takeet on turvattu.

Pidän tärkeänä myös eurooppalaisen oikeuskulttuurin luomista koulutuksen ja verkostojen, kuten Euroopan juridisen koulutusverkoston ja siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston, avulla tuomareiden välisen viestinnän parantamiseksi. On ehdottoman tärkeää luoda oikeudellinen kehys, joka on johdonmukaisesti jäsennelty ja helposti käytettävissä ja jossa komission on tarkasteltava toimivaltaa, täytäntöönpanoa ja sovellettavaa lainsäädäntöä koskevien asetusten välisiä suhteita.

  Anna Maria Corazza Bildt, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark, Anna Ibrisagic ja Alf Svensson (PPE), kirjallinen. – (SV) Kannatimme äänestyksessä tuomioistuinmenettelyn helpottamista Euroopan entistä liikkuvampien kansalaisten kannalta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisimme samaa mieltä kaikista Zwiefkan mietinnöstä pitkällä tähtäimellä mahdollisesti aiheutuvien uudistusten yksityiskohdista ja kannattaisimme niitä varauksetta. Suhtaudumme kriittisesti muun muassa tavoitteeseen ottaa käyttöön kollektiiviset oikeussuojakeinot, ja haluaisimme painottaa, etteivät keskustelun aiheena olevaan yksityisoikeudelliseen yhteistyöhön tehtävät muutokset saa vaikuttaa lehdistön vapauteen Ruotsissa.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Koska tiedän, miten tärkeä kansainvälistä yksityisoikeutta koskeva neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001 on ja että tarvitsemme riittävän oikeudellisen kehyksen, joka mahdollistaa tuomioiden tunnustamisen ja täytäntöönpanon siviili- ja kauppaoikeuden alalla, totean esittelijän tavoin, että asetuksen tarkistaminen nostaa esiin erittäin tärkeitä teknisiä ja oikeudellisia kysymyksiä. Olen valmis hyväksymään mietinnössä esitetyn eksekvatuurimenettelyn lakkauttamisen, ja pidän monia mietinnön ehdotuksia kiinnostavina ja käytännöllisinä. Tätä keskustelua on syytä seurata tarkkaan.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. − (PT) Päätöslauselma koskee 22. joulukuuta 2000 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (Bryssel I -asetus) täytäntöönpanoa komission vihreän kirjan valossa. Asetus on edeltäjänsä, Brysselin yleissopimuksen, ohella EU:n lainsäädännön onnistuneimpia osia, koska siinä on luotu perusta Euroopan oikeudelliselle alueelle ja koska se on palvellut kansalaisia ja yrityksiä. Asetuksella on edistetty oikeusvarmuutta ja päätöksien ennustettavuutta yhtenäisten eurooppalaisten säädösten avulla.

Sitä on kuitenkin saatettava ajan tasalle. Olen samaa mieltä eksekvatuurimenettelyn (täytäntöönpanoperuste) lakkauttamisesta, koska siten nopeutettaisiin oikeuden päätösten vapaata liikkuvuutta ja muodostettaisiin Euroopan oikeudellisen alueen rakentamisen kannalta tärkeä virstanpylväs. Menettelyn lakkauttamista on kuitenkin tasapainotettava sen osapuolen, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, oikeuksien turvaamiseen tarkoitetuilla asianmukaisilla varotoimilla. Katson, että komission olisi tarkistettava toimivaltaa, täytäntöönpanoa ja sovellettavaa lainsäädäntöä koskevien asetusten välisiä suhteita ja että yleisenä tavoitteena olisi oltava oikeudellinen kehys, joka on johdonmukaisesti jäsennelty ja helposti käytettävissä.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (S&D), kirjallinen. – (PL) Jäsen Zwiefkan mietintö, josta äänestettiin tänään, liittyy tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun Bryssel I -asetuksen tarkistamista käsittelevään komission vihreään kirjaan. Vihreää kirjaa koskeva keskustelu auttaa meitä valmistautumaan jossakin määrin asetuksen varsinaiseen tarkistamiseen, jonka odotamme tapahtuvan piakkoin. Tämä on suuri haaste parlamentille asetuksen poikkeuksellisen monimutkaisen teknisen luonteen vuoksi. Lisäksi parlamentti tekee päätöksen tästä vaikeasta ja arkaluonteisesta aineistosta ensimmäistä kertaa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä yhdessä neuvoston kanssa. Tällä hetkellä poliittisilla ryhmillä on useita mielipide-eroja esitetyistä tarkistuksista, muun muassa eksekvatuurimenettelyn ja työhön liittyviä asioita koskevan toimivallan suhteen.

Siksi Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä on päättänyt olla tukematta mietintöä sen nykyisessä muodossa. Uskon kuitenkin, että tulevaisuudessa kaikki poliittiset ryhmät ryhtyvät rakentavaan yhteistyöhön asian puitteissa, koska Bryssel I -asetus on erittäin tärkeä yhteismarkkinoiden kannalta. Asetuksen tehokas tarkistaminen osoittaa, miten parlamentti käyttää uutta toimivaltaansa, jota se tavoitteli hyvin pitkään.

  Nathalie Griesbeck (ALDE), kirjallinen. – (FR) Mietintö, jonka hyväksyimme eilen Euroopan parlamentin istunnossa, on teknisyydestään huolimatta hyvin tärkeä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen ja Euroopan oikeudellisen alueen jatkuvan yhdentymisen sekä näin ollen unionin sisämarkkinoiden vahvistamisen kannalta. Bryssel I -asetuksessa saavutettiin merkittävää edistystä oikeudellisella alalla: siinä määritellään siviili- ja kauppaoikeuden alalla sekä rajat ylittävien oikeudellisten kiistojen tapauksessa toimivaltaiset tuomioistuimet ja hallinnoidaan muiden jäsenvaltioiden tuomioistuimien siviili- ja kauppaoikeuden alalla tekemien päätöksien tunnustamista ja täytäntöönpanoa. Asetusta on nyt tarkoitus tarkistaa sen määräyksien saattamiseksi ajan tasalle ja tiettyjen menettelyjen "parantamiseksi", kuten tuomareiden välisen viestinnän, virallisia asiakirjoja koskevan kysymyksen, välimiesmenettelyä koskevan kysymyksen ja erityisesti eksekvatuurimenettelyä koskevan kysymyksen yhteydessä. Tarkastelematta yksityiskohtaisemmin näitä monitahoisia oikeudellisia kysymyksiä totean odottavani mielenkiinnolla asetuksen tarkistamista, toimea, jolla Euroopan kansalaisille taataan parempi oikeussuoja. Sillä parannetaan tuomioiden ja oikeudellisten päätöksien "vapaata liikkuvuutta", edistetään eri jäsenvaltioiden tuomioistuimien ja oikeudellisten järjestelmien "keskinäistä luottamusta" ja vahvistetaan siten oikeusvarmuutta unionissa ja Euroopan kansalaisten oikeuksia.

  Alan Kelly (S&D), kirjallinen. − (EN) Aloite oli ratkaisevassa asemassa luotaessa siviili- ja kauppaoikeuden alalla tehtävää oikeudellista yhteistyötä.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. − (IT) Kannatin mietintöä, koska siinä edistetään mielestäni kansainvälisen yksityisoikeuden alaa. Tätä oikeudenalaa on saatettava ajan tasalle oikeudellisten järjestelmien välisten yhteyksien lisäännyttyä.

Todettakoon lähemmin, että kannatan ajatusta eksekvatuurimenettelyn lakkauttamisesta, mutta katson kuitenkin, että muutos on käynnistettävä poikkeusmenettelyllä velallisia koskevine asianmukaisine valvontatoimineen. Vastustan myös välimiesmenettelyn sisällyttämistä asetuksen soveltamisalaan, mutta katson, että olisi pohdittava perusteellisemmin välimiesmenettelyn ja oikeuskäsittelyn suhdetta ja ettei ajatusta tuomioistuinkäsittelyä koskevasta yksinomaisesta lainkäyttövallasta, joka tukee välimiesmenettelyä jäsenvaltioiden siviilituomioistuimissa, kannata viedä pitemmälle, ennen kuin tätä asiaa on tarkasteltu kattavasti ja siitä on keskusteltu perusteellisesti.

Olen myös yhtä mieltä esittelijän kanssa hänen vaatiessaan laajaa kuulemista ja poliittista keskustelua ennen kuin mitään sellaisia tätä asiaa koskevia toimia toteutetaan, jotka menisivät hänen tässä mietintöluonnoksessa ehdottamiaan toimia pitemmälle.

  Evelyn Regner (S&D), kirjallinen. – (DE) Äänestin Bryssel I -asetusta koskevaa mietintöä vastaan, koska päätöslauselmasta puuttuu mielestäni muutamia tärkeitä seikkoja. Mielestäni asetuksen parantamiseen on otettava kokonaisvaltainen lähestymistapa, johon kuuluu heikomman osapuolen suojeleminen toimivaltaa koskevilla säännöksillä, jotka ovat niille suopeita. Tämä koskee asetuksen selkeän tarkoituksen mukaisesti sekä työntekijöitä että kuluttajia. Mikään jättämistäni tarkistuksista, joilla pyritään vahvistamaan heikomman osapuolen asemaa, ei päätynyt mietintöön. Mielestäni on tärkeää perustaa työtaistelukiistoille erillinen oikeuspaikka Bryssel I- ja Rooma II -asetusten yhtenäisyyden saavuttamiseksi. Rooma II -asetuksessa säädetään jo, mitä lakia lakkoihin liittyviin vahinkotapahtumiin, joilla on rajat ylittävä vaikutus, tulee soveltaa. En ymmärrä, miksei asiaa voida käsitellä jäsenvaltiossa, jossa lakko tapahtui. Tämä jättää silti oven auki edullisimman oikeuspaikan etsimiselle. Tavoitteeni on laajemmassa lainsäädäntöprosessissa sulkea se.

Vastustan myös forum non conveniens -käytäntöä ja oikeudenkäyntikieltoja, koska ne ovat tapaoikeuden oikeudellisia välineitä, jotka unionin tuomioistuin on useissa tuomioissaan todennut EU:n vallanjakoon sopimattomiksi.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) PSE-ryhmä on esittänyt Bryssel I -asetuksen täytäntöönpanoa ja tarkistamista koskevasta jäsen Zwiefkan mietinnöstä vaihtoehtoisen päätöslauselman, jota me vihreät emme tue, koska mietintö on täytäntöönpanomietintö, josta JURI-valiokunnan kaikki varjoesittelijät ovat keskustelleet laajasti. Vaihtoehtoisessa päätöslauselmaesityksessä painotetaan tärkeitä seikkoja, jotka eivät kuitenkaan liity suoranaisesti tähän mietintöön. Siksi äänestimme tänään JURI-valiokunnan hyväksymän päätöslauselman puolesta.

  Oreste Rossi (EFD), kirjallinen. – (IT) Hyväksymämme asetus on tasapainoinen ja suunniteltu tarjoamaan varmuutta muun muassa sen ratkaisemiseen, kenellä EU:n oikeuslaitoksen tuomarilla on tuomiovalta rajat ylittävien konfliktien yhteydessä puhkeavissa siviili- ja kauppaoikeuden alaan kuuluvissa riita-asioissa.

Euroopan parlamentti toimii yhteislainsäätäjänä asetuksen mahdollisissa tulevissa tarkistuksissa, sillä tarkistusten tekemisessä noudatetaan tavallista lainsäätämisjärjestystä.

  Catherine Stihler (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin mietinnön puolesta, sillä siinä suositetaan Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) voimassaolon pidentämistä vuoteen 2013 asti ja kannatetaan voimakkaasti rahaston muuttamista tämän jälkeen pysyväksi. EGR antaa rahoitustukea irtisanottujen työntekijöiden uudelleenkoulutukseen. Tämä on nyt erityisen tärkeää Eurooppaa ravistelevan syvän talouskriisin vuoksi. Siksi kannatin mietintöä, toisin kuin konservatiivi- ja liberaalikollegani, jotka haluavat lakkauttaa rahoituksen.

Mietintö: Antonyia Parvanova (A7-0221/2010)

  Jean-Luc Bennahmias (ALDE), kirjallinen. – (FR) Hyväksymällä tänään tiistaina 7. syyskuuta 2010 etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten sosiaalista integraatiota koskevan valiokunta-aloitteisen mietinnön Euroopan parlamentti siirtyy tämänhetkisen poliittisen keskustelun ytimeen. Vähemmistöryhmien integraatio jäsenvaltioissa on hyvin tärkeä asia ja ansaitsee Euroopan toimielinten tuen, varsinkin nyt, kun Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuotta on jäljellä vielä muutama kuukausi. Siksi suhtaudun myönteisesti tämän mietinnön hyväksymiseen, sillä se elävöittää keskustelua EU:n tasolla ja yhdistää vähemmistöjen integraation miesten ja naisten välisen tasa-arvon edistämiseen.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Lukuisat EU:ssa asuvat vähemmistöyhteisöt ja erityisesti niihin kuuluvat naiset ja lapset kohtaavat moninkertaista syrjintää ja ovat siksi paikallisia naisia alttiimpia sosiaaliselle syrjäytymiselle ja köyhyydelle. Etniseen vähemmistöryhmään kuuluminen ei ole naiselle este demokraattisessa yhteiskunnassa. Siksi Euroopan unioni pyrkii antamaan naisille yhä enemmän oikeuksia ja kehittämään innovatiivisia tapoja lisätä tietoisuutta naisten oikeuksista. Komission ja jäsenvaltioiden on varmistettava, että olemassa oleva tasa-arvoa edistävä ja syrjinnän vastainen lainsäädäntö pannaan täysimääräisesti täytäntöön, jotta etniset vähemmistöt saavat tukea ja voivat osallistua moniin koulutusohjelmiin. Etnisiin vähemmistöihin kuuluvien naisten sosiaalista integraatiota Euroopan unionissa koskevat kysymykset ovat kuitenkin vielä ratkaisematta.

Maahanmuuttajia koskevaa johdonmukaista EU:n politiikkaa ei ole vielä olemassa, ja siksi pyydän komissiota laatimaan kiireellisesti Euroopan unionin suuntaviivat, joiden avulla jäsenvaltiot voivat auttaa etnisiin ryhmiin kuuluvia naisia pääsemään paremmin ja nopeammin mukaan koulutusjärjestelmään, työelämään ja terveydenhuoltojärjestelmään sekä saamaan sosiaalietuuksia ja rahallista tukea. Tuen parlamentin kantaa, jonka mukaan sukupuolten tasa-arvoa koskeva lainsäädäntö on pantava täysimääräisesti täytäntöön myös etnisten vähemmistöryhmien keskuudessa.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. − (PT) Mietinnössä analysoidaan naisten sosiaalista integraatiota Euroopan unionin politiikan aloilla. Siinä analysoidaan myös naisten roolia etnisissä vähemmistöryhmissä. Tämä tietopohja on keskeisessä asemassa pyrittäessä ymmärtämään ongelmia, joita nämä naiset kohtaavat integraatioon liittyen, mukaan lukien pitkäaikaiset tai perinteiset vähemmistöt ja uudet vähemmistöt, kuten maahanmuuttajat.

Äänestin mietinnön puolesta, koska olen sitä mieltä, että on tärkeää täyttää vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten oikeutetut tavoitteet. EU:ssa on toteutettava erityistoimia, varsinkin hyväksyttäessä sosiaaliseen osallistamiseen liittyviä politiikkoja. Lisäksi, kuten esittelijä toteaa, on tärkeää kannustaa etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten poliittista ja sosiaalista osallistumista politiikan johdon, koulutuksen ja kulttuurin kaltaisille aloille. Siten edistetään nykyisen aliedustuksen torjumista.

  Anne Delvaux (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin mietinnön puolesta, koska se osoittaa, miten tärkeää on tarkastella EU:n sosiaalista integraatiota koskevia politiikkoja etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten osalta, ja nostaa esiin niiden toimivia kohtia sekä kohtia, joiden ratkaiseminen on ongelmallista.

Elämme monikulttuurisessa yhteiskunnassa, jossa on monia erilaisia kulttuurisia, etnisiä ja uskonnollisia yhteisöjä. Sen vuoksi on tarkoituksenmukaista, että kolmansien maiden kansalaisia koskevassa integraatiopolitiikassa on laajempi sukupuolikohtainen näkökulma, joka on välttämätön sen takaamiseksi, että etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten erityistarpeet otetaan huomioon.

Etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten sosiaalisen osallisuuden kohdennettu hoitaminen on tarpeen moninkertaisen syrjinnän, stereotypioiden, leimautumisen ja etnisen erottelun välttämiseksi.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin mietinnön puolesta, koska etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvia naisia syrjitään mielestäni monella tapaa. Siksi on tärkeää lisätä tietoisuutta naisten oikeuksista, lisätä naisten mahdollisuuksia ja innostaa naisia ottamaan johtoasema yhteisöissään. Tämä on samalla tapa edistää ihmisoikeuksia. Vaikka sosiaalinen integraatio kuuluu jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan, Euroopan komission on otettava sukupuolinäkökohta huomioon sosiaalista osallistamista koskevista menettelytavoista ja toimista päätettäessä.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Entistä monikulttuurisemmassa yhteiskunnassamme vähemmistöryhmien integraatiota koskevat politiikat soveltuvat erityisen hyvin vähemmistöryhmiä yhteiskunnan rajoille työntävän syrjinnän, rasismin, väkivallan ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen. Tiedämme, että vähemmistöryhmien leimautuminen ja syrjäytyminen saa aikaan ainoastaan tyytymättömyyttä ja kapinaa sekä kylvää lopulta rikosten ja väkivallan siemenet.

Yhteiskuntamme on osattava integroida syrjimättä ja hyväksyä poissulkematta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että meidän tulee suoralta kädeltä hyväksyä kaikki etnisten vähemmistöjen kulttuurin, perinteiden ja vakaumusten näkökohdat. Tämä koskee erityisesti naisiin liittyviä käytäntöjä. Meidän onkin torjuttava tehokkaasti kaikkia sukupuolisyrjintään perustuvia kulttuurin mukaisia tapoja ja kaikenlaista väkivaltaa, jota tiettyihin etnisiin ryhmiin kuuluviin naisiin yhä kohdistuu. Integraatio tarkoittaa myös suojelua, tässä tapauksessa naisten ja erityisesti tyttölasten suojelua, sillä he ovat hyvin usein täysin sietämättömien tapojen ja perinteiden hiljaisia uhreja.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. − (PT) Päätöslauselma kattaa politiikan, jota Euroopan unionissa noudatetaan sosiaalisen osallistamisen alalla etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluviin naisiin nähden. Tässä yhteydessä korostan opetuksen ja koulutuksen merkitystä tällaisiin ryhmiin kuuluvien naisten kohdalla, samoin kuin sitä, että on syytä tukea heidän pääsyään työmarkkinoille, jotta estetään sosiaalinen syrjäytyminen ja syrjintä.

Etnisestä erottelusta johtuvia leimoja ja ennakkoluuloja voidaan torjua vain osallistamisen avulla. On syytä panna merkille, että Euroopan unionissa ei ole oikeudellisesti sitovaa sosiaalista integraatiota koskevaa politiikkaa, mikä johtuu pääasiassa siitä, että integraatio kuuluu jäsenvaltioiden vastuulle. Integraatiopolitiikan merkitys on kuitenkin kasvanut EU:ssa ja integraatiosta on tulossa vielä tärkeämpää väestön ikääntymiseen liittyvien taloudellisten ja sosiaalisten näkökohtien merkityksen kasvaessa. EU:n sääntöjä ja periaatteita sovelletaan suurimmassa osassa tapauksista ainoastaan EU:n kansalaisiin, jotka ovat myös jäsenvaltioiden kansalaisia. Pitkäaikaisten vähemmistöjen jäseniä, jotka ovat saaneet kansalaisen oikeudellisen aseman, suojataan Euroopan unionin sääntöjen ja periaatteiden nojalla. Tätä suojaa olisi kuitenkin laajennettava koskemaan maahanmuuttajia, jotka eivät vielä ole jonkin jäsenvaltion kansalaisia.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten sosiaalinen integraatio on tärkeä asia, koska he ovat muita alttiimpia sosiaaliselle syrjäytymiselle. Nykyinen tilanne eli Ranskan suorittama romanien joukkokarkotus, jota ei voida hyväksyä, on hyvä esimerkki tästä.

On tärkeää, että kaikkien syrjinnän muotojen, niin sukupuoleen, etniseen alkuperään kuin ihonväriinkin perustuvan syrjinnän, torjunta yleisen huomion ja unionin politiikan keskipisteessä.

Siksi nyt on aika sanoutua irti makrotaloudellisista politiikoista, jotka pahentavat työttömyyttä, sosiaalista epätasa-arvoa ja syrjintää. Kuten mietinnössä todetaan, on tärkeää taistella todellisen sosiaalisen integraation puolesta ja sitoutua tarjoamaan yleisiä ja kummankin sukupuolen kaikkien edustajien, maahanmuuttajien perheet ja lapset mukaan luettuina, käytettävissä olevia laadukkaita julkisia palveluja: koulutusta, terveydenhuoltoa, asunnon hankintaa ja sosiaaliturvaa.

Tyhjiä sanoja ja julistuksia on jo kuultu tarpeeksi. Nyt tarvitaan kipeästi toimia, jotka edistävät ihmisarvoa ja tasa-arvoa, antavat selvät ratkaisut sosiaalisiin ongelmiin eivätkä muutu rasistiseksi ja syrjiväksi toiminnaksi, sillä se ovat vieläkin tuomittavampaa hallituksen toteuttamana.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Emme voi kannattaa "erilaisten kulttuurien hyväksymistä" sekä vähemmistöjen, naisten ja muiden, viestintää heidän omalla äidinkielellään ja samanaikaisesti väittää, että haluamme edistää näiden vähemmistöjen sosiaalista osallisuutta.

Asiassa on perustavanlaatuinen ristiriita, koska tällaiseen "osallisuuteen" liittyy vähimmäisvaatimuksena tietty yhteinen perusta isäntäyhteiskunnan kanssa. Perustaan kuuluvat yhteinen kieli ja yhteiselon perussäännöt, joiden lähtökohtana on isäntämaan sosiaalilainsäädännön ja tapojen kunnioittaminen.

Ainoa poikkeus mietinnön vahvasti eurooppalaismieliseen logiikkaan on sen ponneton ja kiertäen ilmaistu myöntäminen, ettei tapoihin, perinteisiin tai uskonnolliseen vakaumukseen perustuvaa väkivaltaa ja syrjintää voi mitenkään oikeuttaa.

Avatkaa silmänne: eivät kaikkein väkivaltaisimmat ja syrjivimmät toimet ole eurooppalaisten tekosia. Moniavioisuus, eksisio, infibulaatio, naisten kohteleminen alhaisempina olentoina ja muut vastaavat tavat kuuluvat yhteisöille, jotka kieltäytyvät kunnioittamasta meidän lakejamme ja tapojamme ja jotka jopa yrittävät tyrkyttää omia lakejaan ja tapojaan meille. Tämä on seurausta massamaahanmuuttopolitiikoista, joita olette tuputtaneet kansalaisillemme vuosikymmenien ajan. Siitä on nyt aika tehdä loppu.

  Sylvie Guillaume (S&D), kirjallinen. – (FR) Äänestin etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten sosiaalisesta integraatiosta laaditun Parvanovan mietinnön puolesta. Syrjintä on valitettavasti kumulatiivinen prosessi ja kohdistuu voimakkaimmin etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluviin naisiin. Mietinnössä kehotetaan tarkastelemaan unionin poliitikkojen välityksellä lähemmin sukupuolista syrjintää, joka kohdistuu näihin ryhmiin kuuluviin naisiin. Heidän olisi voitava osallistua aktiivisesti yhteiskunnan toimintaan, minkä vuoksi heidän on saatava koulutusta ja päästävä työmarkkinoille, koska ne ovat ratkaisevia tekijöitä heidän vapautumisensa kannalta.

  Lívia Járóka (PPE), kirjallinen. – (EN) Yhtenä mietinnön varjoesittelijöistä haluan onnitella Antonyia Parvanovaa sen hyväksymisestä. Mietinnön tarkoituksena on auttaa minimoimaan vähemmistöihin kuuluvien naisten epäedullinen asema, jota sukupuolikohtaiset rakenteet korostavat. Sukupuolten tasa-arvoa ei ole saavutettu valtavirtayhteiskunnassa, mutta romaninaisilla on vielä muihin naisiin verrattuna alhaisempi elinajanodote, alhaisempi koulutustaso, huomattavasti alhaisempi työllisyystaso ja he ovat muita useammin köyhiä. Sukupuolikohtaiset tilastot, indikaattorit ja vertailuarvot sekä muun muassa sukupuolen ja etnisen alkuperän mukaan eritellyt tilastotiedot ovat tärkeitä työkaluja täyden osallisuuden saavuttamisessa ja välttämättömiä edistyksen asianmukaisen mittaamisen kannalta.

Eriytettyjen tietojen kerääminen on perusedellytys etnisten vähemmistöryhmien oikeuksien suojelemiseksi ja edistämiseksi, ja siinä on noudatettava jäsenvaltioiden henkilötietojen suojaamista koskevia sääntöjä. Koulutustason, taloudellisen toiminnan laajuuden ja koko perheen köyhyydeltä välttymisen mahdollisuuden välillä on vahva yhteys. Siksi kohdennettujen politiikkojen on ensi sijassa parannettava romaninaisten mahdollisuutta koulutukseen ja rekisteröityyn työsuhteeseen.

  Marisa Matias ja Miguel Portas (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Äänestimme päätöslauselman puolesta muun muassa siksi, että mielestämme tätä alaa koskevien EU:n politiikkojen koordinaatiota on jäsennettävä paremmin, jotta voidaan parantaa etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten sosiaalista osallistamista ja korostaa, miten tärkeää on opettaa isäntäyhteisöä hyväksymään erilaisia kulttuureja sekä varoittaa rasismin ja ennakkoluulojen vaikutuksista. Äänestimme mietinnön puolesta myös siksi, että se kannustaa etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten aktiivista poliittista ja sosiaalista osallistumista kaikille yhteiskunnan aloille ja myös politiikan johtoon, koulutukseen ja kulttuuriin nykyisen aliedustuksen torjumiseksi.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. − (PT) Eurooppa on yhdentymisen alue, jolla ei pidä hyväksyä minkäänlaista syrjintää, varsinkaan, kun se kohdistuu etnisiin vähemmistöryhmiin ja kun se on voimakkainta näihin ryhmiin kuuluvia naisia kohtaan. EU:n tasa-arvopolitiikalla pyritään edistämään naisten ja miesten välistä tasa-arvoa, mikä onkin entistä yleisemmin saavutettu valtaväestön parissa. Tiettyihin etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvat naiset ovat kuitenkin kokeneet kaikenlaista syrjintää. Tästä syystä on lisättävä tietoisuutta tällaisista käytännöistä etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten täysimääräisen integraation mahdollistamiseksi. Tästä syystä äänestin siten kuin äänestin.

  Miroslav Mikolášik (PPE), kirjallinen. – (SK) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, pidän etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten sosiaalista osallistamista erittäin tärkeänä ja arkaluontoisena asiana, jonka yhteydessä Euroopan unionin jäsenvaltioiden tulee osoittaa kypsyyttä ja todellista päättäväisyyttä levittää suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon arvoja jokapäiväiseen elämään.

Mielestäni ei ole hyväksyttävää, että etnisten vähemmistöjen jäsenet altistuvat syrjinnälle, sosiaaliselle syrjäytymiselle, leimautumiselle ja jopa eristämiselle. Siksi tuen vaatimusta, että komissio ja ennen kaikkea jäsenvaltiot, joilla on täysi vastuu sosiaalista osallisuutta koskevasta politiikasta, varmistavat, että olemassa oleva tasa-arvoa edistävä ja syrjinnän vastainen lainsäädäntö pannaan täysimääräisesti täytäntöön.

Oikeudellisia välineitä on täydennettävä hallinnollisilla toimenpiteillä sekä kulttuurikampanjoilla, joilla pyritään poistamaan stereotypiat ja tarjoamaan vaihtoehtoja sosiaaliselle syrjäytymiselle ja köyhyydelle.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Kaikkien maiden yhteiskunnallisen vakauden kannalta on ratkaisevan tärkeää, että etniset vähemmistöt integroituvat julkiseen elämään. Olen kuitenkin mietinnöstä poiketen sitä mieltä, että vastuu on niillä, jotka pyrkivät integroitumaan. Euroopassa vallitsevan vaikean taloustilanteen vuoksi en voi tukea mietintöä, jossa ehdotetaan kalliita ja tehottomia toimia. Siksi äänestin mietintöä vastaan.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Mietinnössä korostetaan asiaa, josta Euroopan kansalaiset osoittavat olevansa yhä tietoisempia, eivät ainoastaan Euroopan unionin ulkopuolella tapahtuvien, moraalista omaatuntoamme puhuttelevien traagisten tapahtumien vuoksi, vaan myös siksi, että tällaisia ongelmia nähdään myös meidän keskuudessamme ja niihin tulee puuttua politiikan ja kansalaisten tasolla.

Etnisiin väestöryhmiin kuuluvat naiset kärsivät usein paineista, joita naisia orjuuttavia perinteitä ylläpitävät ja ylemmässä asemassa olevat perheenjäsenet heihin kohdistavat. Heillä on tavallisesti alhainen koulutus ja vain vähän tietoa mahdollisista tavoista pitää puoliaan perheen auktoriteettia vastaan ja tuoda itseään esille yhteiskunnassa, johon he integroituvat, ja/tai isäntäyhteiskunnassa. He saattavat tällä tasolla kohdata myös muukalaisvihaa.

Euroopan unionin tasa-arvopolitiikan kehittämisen ja täytäntöönpanon tulisi auttaa lopullisesti minimoimaan vakavat epäoikeudenmukaisuudet, joita näihin naisiin kohdistuu koko maailmassa ja Euroopan unionissa.

  Rovana Plumb (S&D), kirjallinen. – (RO) On yleisesti tiedossa, että romanivastaiset asenteet ovat yhä yleisiä Euroopassa ja että paikallis- ja keskusviranomaiset kohdistavat romaneihin säännöllisesti rasistisia hyökkäyksiä, vihaa lietsovaa puhetta, laittomia häätöjä ja maastakarkotuksia. Tässä yhteydessä on mainittava erityisesti Ranskan viranomaisten äskettäin toteuttama romaniväestön maastakarkotus.

Koska EU:lla on käytössään useita mekanismeja ja välineitä, joiden avulla voidaan taata Euroopan romanialkuperää olevien kansalaisten perusoikeuksien kunnioittaminen, parantaa heidän mahdollisuuttaan korkealaatuiseen koulutukseen tavallisessa koulutusjärjestelmässä, työpaikkaan, asuntoon, terveydenhuoltopalveluihin sekä sosiaalisiin ja julkisiin palveluihin ja parantaa näin heidän sosiaalista osallisuuttaan, kehotan jäsenvaltioita

– poistamaan stereotyyppiset asenteet ja syrjinnän, joita on kohdistunut romaninaisiin ja -tyttöihin, jotka ovat joutuneet useiden etniseen alkuperään ja sukupuoleen perustuvien syrjinnän muotojen uhreiksi, erityisesti koulutukseen, työpaikkaan ja terveydenhuoltopalveluihin liittyvien oikeuksien suhteen

– soveltamaan täysimääräisesti syrjinnän torjuntaa ja liikkumisvapautta koskevia EU:n direktiivejä sekä edistämään toimia ja ennakoivia ohjelmia, joilla tuetaan romaniväestön osallisuutta yhteiskunnan, politiikan, talouden ja koulutuksen alueilla.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Olen hyvin tyytyväinen mietinnön hyväksymiseen, sillä siinä kehotetaan jäsenvaltioita kunnioittamaan etnisiin vähemmistöihin kuuluvien naisten ja maahanmuuttajanaisten perusoikeuksia riippumatta siitä, onko näille myönnetty laillinen asema vai ei (11 kohta), jäsenvaltioita varmistamaan, että naiset saavat tukea sukupuoleen perustuvan väkivallan estämiseksi tai siltä suojelemiseksi riippumatta siitä, mikä heidän oikeudellinen asemansa on (17 kohta), perusoikeusvirastoa sisällyttämään tasa-arvoa ja naisten oikeuksia koskevan laaja-alaisen näkökulman kaikkiin osa-alueisiin, myös etnistä syrjintää ja romanien perusoikeuksia koskeviin toimiin (22 kohta), Euroopan tasa-arvoinstituuttia keräämään sukupuolen ja etnisyyden mukaan eriteltyä tietoa sekä kansallisia tasa-arvoelimiä kehittämään moniperustaista syrjintää koskevia välineitä ja koulutusta. Lisäksi siinä vaaditaan kohdennettua lähestymistapaa moninkertaisen syrjinnän, stereotypioiden, leimautumisen ja etnisen erottelun välttämiseksi.

  Oreste Rossi (EFD), kirjallinen. – (IT) Olemme hyvin hämmentyneitä mietinnöstä ja äänestimme siksi sitä vastaan, koska vaikka on oikein antaa EU:n ulkopuolisista maista tuleville naisille tietoa heidän oikeuksistaan perheessä, jossa he elävät usein eristäytyneinä, emme voi ajatella, että maassamme vieraina eläviä ihmisiä kohdeltaisiin paremmin kuin omia kansalaisiamme, jotka ovat aina eläneet jäsenvaltioissa ja maksaneet niihin veroja.

Tälläkin hetkellä, kun tarkastelemme sitä, kuinka suuri osa EU:n ulkopuolisten maiden asukkaista ja EU:n kansalaisista saa ilmaisia sosiaalipalveluja, kuten terveydenhuoltoa, koulutuksen ja asunnon, vaaka kallistuu selvästi ensiksi mainittujen puoleen. Tämä tarkoittaa, että omassa maassaan asuvat, työskentelevät ja veroja maksavat ihmiset ovat alhaisemmalla sijalla kuin äskettäin Eurooppaan saapuneet.

  Catherine Stihler (S&D), kirjallinen. – (EN) Kannatin äänestyksessä tätä mietintöä, jossa pyritään arvioimaan sosiaalista integraatiota koskevia politiikkoja EU:ssa etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten osalta. Mietinnössä otetaan huomioon erityistoimien toteuttaminen etnisten vähemmistöryhmien tasa-arvokysymysten osalta ja sen varmistaminen, että olemassa oleva syrjinnän vastainen lainsäädäntö pannaan täysimääräisesti täytäntöön.

  Angelika Werthmann (NI), kirjallinen. – (DE) Mietintö nostaa esiin kysymyksen, ovatko etnisiin vähemmistöihin kuuluvat naiset todellisuudessa jääneet sukupuolten tasa-arvoa edistävien EU:n toimien ulkopuolelle, koska he eivät ole integroituneet yhteiskuntaan. Etnisiin vähemmistöihin kuuluvat naiset on jätetty pitkälti huomiotta monien vuosien ajan, vaikka monet heistä ovat heikossa asemassa kahdella tavalla, sosiaalisesta ja taloudellisesti.

  Marina Yannakoudakis (ECR), kirjallinen. – (EN) ECR-ryhmä kannattaa vilpittömästi periaatetta, että kaikkia kohdellaan tasa-arvoisesti, ja periaate kattaa tietysti myös etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvat naiset. Vastustamme kuitenkin tätä mietintöä useista erityisistä syistä.

Vastustamme ensinnäkin sosiaaliasioita koskevan EU:n rahoituksen laajentamista. Kansalliset hallitukset ympäri Eurooppaa tekevät leikkauksia julkisella sektorilla, ja ECR-ryhmän mielestä EU:n tulisi tehdä samoin. Toiseksi vastustamme voimakkaasti siirtymistä kohti yhteistä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa, ja mielestämme osassa mietintöä käsitellään maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkoja, jotka on parasta laatia ja toteuttaa kansallisella tasolla. Lisäksi lastenhoidon, koulutuksen ja terveydenhuollon kaltaiset asiat, seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut mukaan luettuina, kuuluvat jäsenvaltioiden, eivät EU:n, toimivaltaan.

Mietintö: Sirpa Pietikäinen (A7-0237/2010)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin naisten asemaa ikääntyvässä yhteiskunnassa koskevan mietinnön puolesta, koska mielestäni on aika lisätä yleistä tietoisuutta vanhempia sukupolvia koskevasta sukupuolten välisestä epätasa-arvosta, joka johtuu pääasiallisesti koko eliniän aikana kertyvistä sukupuoleen perustuvista haitoista. Nykyään kaikki tietävät, että iäkkäät naiset ovat miehiä suuremmassa vaarassa päätyä köyhyyteen, koska he saavat pienempää eläkettä miesten ja naisten välisen palkkaeron vuoksi tai siksi, että monet heistä ovat lopettaneet tai keskeyttäneet uransa omistautuakseen perheelleen ilman palkkaa ja sosiaaliturvaa. Taloudellisen taantuman aikana naisten vaara köyhtyä on entistäkin suurempi.

Toimielintemme on korkea aika omaksua myönteisempi asenne ikääntymistä kohtaan. Siksi suhtaudun hyvin myönteisesti komission aloitteeseen tehdä vuodesta 2012 aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden teemavuosi. Ikääntymisen ja sukupuolen välisiin yhteyksiin perustuvasta mallista tulisi tulla politiikkojen laatimisen pakollinen väline kaikilla olennaisilla aloilla, kuten talous- ja sosiaalialalla sekä kansanterveyden, kuluttajien oikeuksien, digitaalisten sisältöjen ja maaseudun ja kaupunkien kehittämisen aloilla.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Tässä mietinnössä jäsen Pietikäinen muistuttaa meitä siitä, että naisilla on perinteisesti suurempi vaara köyhtyä ja saada alhaista eläkettä eri syistä, joita ovat esimerkiksi naisten ja miesten huomattavat palkkaerot, ammatillisen toiminnan lopettaminen tai sen keskeyttäminen perheestä huolehtimiseksi tai työskentely puolison yrityksessä pääasiassa kaupan ja maatalouden aloilla ilman palkkaa ja ilman sosiaaliturvaa. Olen täysin samaa mieltä tästä huomiosta. Femmes au Centre -järjestön puheenjohtajana joudun säännöllisesti kaikin tavoin kiinnittämään huomiota yhteiskunnallisiin epäkohtiin, joihin suhtaudutaan toisinaan ylenkatsoen, ja tämä on mielestäni yksi niistä. Aikana, jolloin keskustelemme eläkejärjestelmien uudistamisesta, on erittäin tärkeää ottaa huomioon miesten ja naisten kohteluun liittyvät erot.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Lissabonin sopimuksen tultua voimaan kaikenlaisen syrjinnän kieltäminen tuli Euroopan unionin lainsäädännöllisen toimivallan piiriin. Siksi on tärkeää levittää myönteistä suhtautumista vanhuusikään ja luoda iäkkäille ihmisille mahdollisuus elää täyttä elämää.

Olen iloinen, että parlamentti esitteli mietinnön, joka edistää toimia ikääntyvän yhteiskunnan hyväksi. On ennen kaikkea tärkeää kohdistaa erityistä huomiota ikääntyviin naisiin, jotka elävät köyhyydessä, koska heidän eläkkeensä ovat tavallisesti miesten eläkkeitä pienempiä naisvaltaisten alojen alhaisempien palkkojen vuoksi. Lisäksi ikääntyneet ihmiset muodostavat suuren kuluttajaryhmän, joten ikääntyneitä koskevien palvelujen kysyntä kasvaa nopeasti ja jatkaa kasvuaan myös tulevaisuudessa. Helposti käytettävien, korkealaatuisten ja kohtuuhintaisten julkisen ja yksityisen sektorin palvelujen hankkiminen on kuitenkin vaikeaa.

Siksi on tärkeää, että komissio ryhtyy toimiin säännelläkseen useiden peruspalvelujen saatavuutta ja taatakseen korkean elämänlaadun fyysisen, henkisen ja taloudellisen huonon kohtelun välttämiseksi. Yhteiskunnan ikääntymistä tarkastellaan usein kielteisesti keskittyen työvoiman ikärakenteeseen kohdistuviin haasteisiin sekä sosiaaliturvan ja terveydenhoidon kestävyyteen. Ikääntyneet ihmiset ovat kuitenkin voimavara ja antavat keskeistä tukea yhteiskunnalle ja perheille, joten meidän on taattava heille oikeus elää ihmisarvoista ja itsenäistä elämää.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. − (PT) Naisilla on miehiin verrattuna enemmän vaikeuksia työelämässä. On kiireellisesti poistettava naisiin kohdistuva syrjintä, joka liittyy työllistymiseen, uralla etenemiseen ja oikeuteen saada oikeudenmukaista palkkaa. Terveydenhoitoa ja sosiaaliturvaa on myös kohdistettava naisten erityistarpeisiin. Kaikki nämä vaikeudet korostuvat iän myötä, mikä osoittaa mietinnön merkityksen. Painotan erityisesti, että iäkkäämpien naisten tietoa ja kokemusta olisi syytä hyödyntää. Totean lopuksi, että äänestin mietinnön puolesta siinä mainittujen seurantamekanismien vuoksi.

  Anna Maria Corazza Bildt, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark, Anna Ibrisagic ja Alf Svensson (PPE), kirjallinen. – (SV) Äänestimme eilen 7. syyskuuta 2010 naisten asemaa ikääntyvässä yhteiskunnassa koskevaa mietintöä (A7-0237/2010) (2009/2205(INI)) vastaan. Suurin syy tähän on se, ettemme kannata ehdotusta järjestelmästä, jossa kaikille unionin kansalaisille annetaan oikeus perustuloon, emmekä kehotusta toteuttaa positiivista syrjintää naisten hyväksi. Lisäksi mietinnössä Euroopan parlamentti kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön vanhempainvapaan ohella muita uudentyyppisiä poissaolojärjestelyjä, joiden avulla työntekijä voi saada palkallista vapaata erilaisia hoitotehtäviä varten. Tässä asiassa haluamme pitää kiinni toissijaisuusperiaatteesta. Haluamme kuitenkin korostaa, että mietinnössä on myös osia, joista olemme samaa mieltä.

  Anne Delvaux (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin mietinnön puolesta, koska yhteiskunnan ikääntymistä pidetään liian usein kielteisenä ilmiönä, vaikka ikääntyneet ihmiset ovat myös taloudellinen voimavara ja heillä on runsaasti tärkeää kokemusta. Lisäksi ikääntyneet ovat suuremmassa vaarassa köyhtyä kuin muu väestö: vuonna 2008 EU:n 27 jäsenvaltiossa 65-vuotiaista ja sitä vanhemmista köyhiä oli 19 prosenttia, kun taas vuonna 2000 vastaava osuus oli 17 prosenttia.

Olen samaa mieltä siitä, että meidän on suhtauduttava kokonaisvaltaisesti ja monialaisesti ikääntymiseen ja mahdollisuuksien luomiseen erityisesti markkina-aloilla, joilla tuotetaan tuotteita ja palveluja, jotka on tarkoitettu vastaamaan ikääntyvien ihmisten ja omaishoitajien tarpeisiin. Siksi komissiota tulisi pyytää ehdottamaan vuoden 2011 loppuun mennessä toimintaohjelmaa, joka kattaa nämä toimet.

  Robert Dušek (S&D), kirjallinen. – (CS) Naisten epätasa-arvoisesta asemasta yhteiskunnassa on jo puhuttu paljon. Naisia syrjitään jatkuvasti työpaikoilla maksamalla heille matalampaa palkkaa samasta työstä, ja he joutuvat olosuhteiden pakosta keskeyttämään uransa tai valitsemaan pienipalkkaisemman työn, joka on lähempänä perheen kotia. Tämä johtuu ensinnäkin lasten synnyttämisestä ja hoitamisesta ja toiseksi ikääntyvien vanhempien ja sairaiden perheenjäsenten hoitamisesta. Useimmissa tapauksissa juuri naiset "uhraavat" työnsä ja uransa huolehtiakseen perheestä ja lapsista. On sanottava, että yhteiskunta tyypillisesti odottaa tätä naisilta. Seurauksena on taloudellinen riippuvuus kumppanista sekä hyvin pieni sosiaaliturva ja vanhuuseläke tai ei lainkaan sosiaaliturvaa ja vanhuuseläkettä. Näistä syistä naiset ovat ikääntyessään miehiä paljon suuremmassa vaarassa ja kuuluvat yhteiskunnan suurimpaan riskiryhmään köyhtymisen suhteen.

Tilannetta pahentaa se, että naiset huolehtivat yhä usein vanhemmistaan ja vanhuusiällä myös lapsenlapsistaan saamatta minkäänlaista palkkaa ja käyttävät siihen kaikki tulonsa ja säästönsä. Ikääntyneiden ihmisten potentiaalia ei käytetä. Sosiaalisen asumisen malli tukee tätä, sillä nuoret ja vanhat asuvat erillään. Menneiden aikojen suurperheissä jokaisella oli oma tehtävänsä ja roolinsa, eivätkä ikääntyneet ihmiset jääneet ulkopuolelle ja joutuneet elämään köyhyydessä. Kannatan jäsen Pietikäisen mietintöä ja äänestän sen hyväksymisen puolesta.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin naisten asemaa ikääntyvässä yhteiskunnassa koskevan mietinnön puolesta. Miesten ja naisten palkkaero Euroopan unionissa on yli 17 prosenttia. Osittain tästä syystä ja osittain siksi, että naiset pysyvät usein aktiivisen elämänsä ajan kotona hoitamassa lapsia tai muita riippuvaisia perheenjäseniä ja valitsevat osa-aikaisen työskentelyn, naisten ja miesten palkkaero kasvaa eläkeiässä. Jäsenvaltioiden on kiireesti ryhdyttävä toimiin sukupuoliulottuvuuden huomioon ottamiseksi eläkejärjestelmien uudistamisen ja eläkeiän mukauttamisen yhteydessä sekä pantava merkille naisten ja miesten väliset erot työjärjestelyissä ja ikääntyneiden naisten suurempi syrjintävaara työmarkkinoilla.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Koska kuten mietinnössä todetaan, "sukupuoli on tärkeä tekijä ikääntymisessä, koska naisten eliniänodote on noin kuusi vuotta suurempi kuin miehillä" ja koska eurooppalainen yhteiskunta on ikääntymässä, ikääntyneiden naisten määrä yhteiskunnassamme kasvaa. Meidän on varmistettava, että näillä naisilla on riittävät elinolosuhteet ja monissa tapauksissa aktiivinen elämä.

Emme saa unohtaa sitä, mistä mietintö muistuttaa: ikääntyvät naiset ovat suurimmassa vaarassa päätyä köyhyyteen ja tarvitsevat siksi erityistä huomiota. Uskon kuitenkin hyvinvointiin tai sosiaalivaltioon perustuvien ratkaisujen sijaan siihen, että näille naisille annetaan aktiivinen rooli yhteiskunnassa. Monet heistä ovat ammattilaisia, joiden laajaa kokemusta voidaan käyttää nuorempien eduksi. Toiset ovat isoäitejä ja isoisoäitejä ja voivat ottaa keskeisen hoitajan roolin perheessä, mikä antaisi nuorille äideille paremman mahdollisuuden sovittaa perhe-elämä yhteen työelämän kanssa. Nämä roolit ovat korvaamattomia ja auttavat meitä kannustamaan ja suojelemaan niitä sekä luomaan yhteiskunnan, jossa sukupolvien välillä vallitsee todellinen solidaarisuus.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. − (PT) Päätöslauselmassa tarkastellaan ikääntyneiden naisten haavoittuvuutta EU:n väestön ikääntyessä, mitä pidetään tulevana kansantalouksien taakkana. Ikääntyneiden potentiaali jätetään myös usein huomiotta, koska heitä pidetään yleensä passiivisina kohteina eikä aktiivisina toimijoina. Painotan erityisesti ikääntyneisiin naisiin kohdistuvaa köyhtymisriskiä, joten olen samaa mieltä ikääntyneiden ihmisten työllistämistä koskevista kannustimista esimerkiksi siten, että maksetaan korvauksia työnantajille. Olen kuitenkin eri mieltä ikääntyneitä lesbo-, bi- ja transsukupuolisia naisia koskevista erityisjärjestelyistä.

EU:n perusoikeuskirjan tultua voimaan kaikkinaisen syrjinnän kieltäminen tuli Euroopan unionin lainsäädännöllisen toimivallan piiriin. Perusoikeuskirjan 21 artiklan mukaan "kielletään kaikenlainen syrjintä, joka perustuu sukupuoleen, rotuun, ihonväriin tai etniseen taikka yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen tai muuhun sellaiseen seikkaan", kun taas sen 25 artiklan mukaan "unioni tunnustaa ikääntyneiden henkilöiden oikeuden ihmisarvoiseen ja itsenäiseen elämään sekä oikeuden osallistua yhteiskunnalliseen elämään ja kulttuurielämään ja kunnioittaa näitä oikeuksia." Olen sitä mieltä, että näiden määräyksien täytäntöönpanon avulla pystytään torjumaan kaikenlaista syrjintää.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Vaikka mietintö on yleisesti ottaen myönteinen, se olisi voinut mennä pidemmälle monissa asioissa, erityisesti niiden syiden analysoinnissa, jotka aiheuttavat Euroopan unionissa miljooniin naisiin kohdistuvaa kaksinkertaista syrjintää, joka pahenee naisten ikääntyessä. Tämä koskee maahanmuuttajanaisia, vammaisia naisia, vähemmistöryhmiin kuuluvia naisia ja vähän ammatillista koulutusta saaneita naisia.

Työtätekevät naiset, joihin on kohdistunut syrjintää matalamman palkan ja työn vähemmän arvostuksen muodossa ja joita monissa tapauksissa syrjitään myös äitiyden vuoksi, saavat pienempää eläkettä ja elävät köyhyysrajan alapuolella. Tämä on nyt aika saada loppumaan muuttamalla Euroopan unionin politiikkoja, luopumalla uusliberalistisesta politiikasta ja sitoutumalla työn arvon nostamiseen, ihmisoikeuksien noudattamiseen sekä sen varmistamiseen, että naiset saavat korkealaatuisia julkisia palveluja, kuten terveydenhuoltoa ja sosiaaliturvaa, sekä ihmisarvoisen elämän mahdollistavaa eläkettä.

Siksi jatkamme taistelua sellaisten politiikkojen puolesta, joissa arvostetaan naisten roolia ja kunnioitetaan heidän oikeuksiaan.

  Sylvie Guillaume (S&D), kirjallinen. – (FR) Äänestin naisten asemasta ikääntyvässä yhteiskunnassa laaditun Pietikäisen mietinnön puolesta, koska huolimatta siitä, että naisten eliniänodote on miehiä pitempi, ikääntyneitä naisia uhkaavat suuremmat turvattomuuteen liittyvät riskit. Tämä on tällä hetkellä havaittavissa Ranskassa, jossa keskustellaan eläkkeistä, palkkaeroista ja siitä, että naiset keskeyttävät tai lopettavat ammatillisen toiminnan perheestä huolehtimiseksi, mikä pienentää vastaavasti heidän eläkkeitään. Meitä muistutetaan asiakirjassa siitä, että laajamittaista syrjinnän vastaista direktiiviä tarvitaan entistä enemmän.

  Elisabeth Köstinger (PPE), kirjallinen. – (DE) Euroopan unionin perusoikeuskirjan tullessa voimaan joulukuussa 2009 ja Lissabonin sopimuksen keväällä 2010 Euroopan unioni sitoutui torjumaan kaikenlaista syrjintää EU:ssa riippumatta siitä, perustuuko syrjintä yhteiskuntaluokkaan, rotuun, ihonväriin vai sukupuoleen. Siitä huolimatta EU:n kansalaiset, erityisesti ikääntyneet naiset, joutuvat yhä syrjinnän uhreiksi. Kannatan mietintöä, koska mielestäni on erityisen tärkeää asettaa kaikkien ikäryhmien naiset samalle alustalle nuorempien ihmisten kanssa. Ikääntyneet naiset ovat epäedullisessa asemassa monilla julkisen elämän osa-alueilla. Yksi vakava esimerkki tästä on heidän riippuvuutensa julkisista palveluista, koska näiden palvelujen huonolla organisoinnilla on suora vaikutus naisiin. Epäedullisia ovat myös palkkatasoihin sidoksissa olevat alhaiset eläkkeet, sillä miehillä on yleisesti ottaen korkeammat palkat. Ikääntyneitä naisia ei tule pitää taakkana vaan yhteiskuntamme aktiivisina toimijoina, ja heidän roolinsa tulee tunnustaa Euroopan unionissa.

  Marisa Matias ja Miguel Portas (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Äänestimme tämän päätöslauselman puolesta, koska kannatamme sen oikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa ja erityisesti näkemystä, että ikääntyneet voivat olla pystyviä toimijoita. Naisten on yhä vaikea edetä urallaan, minkä vuoksi miehet ovat yliedustettuina korkeammin palkatuissa paremmissa työpaikoissa. Tämä näkyy erityisesti vanhempien naisten ja miesten keskuudessa. Tämän lisäksi ikääntyneet naiset kohtaavat ylitsepääsemättömiä esteitä etsiessään uutta työpaikkaa, koska työnantajat eivät arvosta heitä.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. − (PT) Väestön ikääntyminen ja väestönkasvun väheneminen ovat herättäneet huolenaiheita, jotka liittyvät sosiaaliturva- ja terveydenhoitojärjestelmien kestävyyteen. Edellä mainittu pätee kuitenkin erityisesti naisiin, koska sukupuolien eriarvoisuus kohdistuu voimakkaampana ikääntyneisiin naisiin. Tilanne on erityisen huolestuttava, koska naisilla on merkittävä rooli yhteiskunnassa erityisesti siitä syystä, että he antavat keskeistä tukea yhteiskunnalle ja perheille huollettavien hoitajina. Niinpä on hyvin tärkeää torjua ikään perustuvaa syrjintää, joka kohdistuu voimakkaimmin naisiin. Tästä syystä äänestin siten kuin äänestin.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (LV) Äänestin päätöslauselman puolesta kiinnittääkseni yhteiskunnan erityisen huomion ikääntyneisiin naisiin. Heidän eläkkeensä ovat usein huomattavasti matalammat kuin miesten eläkkeet. Naiset elävät tavallisesti miehiä pitempään ja jäävät yksin vanhuusiällä. Vain harvat poliitikot ottavat huomioon, että lähes kaikki naiset ovat eläkettä kartuttavan työnsä lisäksi työskennelleet perheessä kasvattaen lapsia ja lapsenlapsia ja että heidän työpanoksensa tällä elämänalueella on miesten panosta paljon suurempi.

Koska naiset ovat fyysisesti miehiä heikompia, ikääntyneitä yksinäisiä naisia on kohdeltava erityisen huolella. Meillä on velvollisuus aloittaa keskustelu tästä aiheesta, jotta yhteiskunnan huomio voidaan kiinnittää "heikompaan sukupuoleen" kohdistuvaan epäoikeudenmukaiseen ja joskus piittaamattomaan asenteeseen. Kannatin äänestyksessä huomion kohdistamista äiteihimme ja isoäiteihimme – naisiin, jotka ovat omistaneet koko elämänsä lapsille ja lapsenlapsille. Emme saa jättää heitä yksin, emmekä saa unohtaa heitä.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Mietintö naisten asemasta ikääntyvässä yhteiskunnassa käsittelee monia tärkeitä aiheita, joita ei mielestäni tulisi tarkastella sukupuolikohtaisesti. Koko väestölle on laadittava toimintakehys, joka antaa työntekijöille mahdollisuuden työskennellä halutessaan pitempään ja elää itsenäistä elämää mahdollisimman pitkään. Suhtaudun kuitenkin enemmän kuin epäilevästi positiiviseen syrjintään. Tämän vuoksi äänestin tyhjää.

  Justas Vincas Paleckis (S&D), kirjallinen. – (EN) Humanitaarisesta näkökulmasta meidän tulisi parantaa väestömme nopeasti kasvavalle osalle – ikääntyneille naisille – suunnattuja palveluja ja terveydenhuoltoa sekä lisätä heidän mahdollisuuksiaan, koska heillä on kaikkien muiden eurooppalaisten tavoin oikeus elää tervettä, arvokasta ja riippumatonta elämää. Taloudellisesta näkökulmasta meidän tulisi pyrkiä nostamaan ikääntyvien naisten työllisyystasoa ja tarjoamaan heille joustavia ja osa-aikaisia työmahdollisuuksia. Tämän usein huomiotta jätetyn potentiaalin ja kokemuksen hyödyntäminen edistää talouskasvua, vähentää vanhuusiän köyhyyttä, parantaa eläkeläisten yleistä elintasoa ja lisää yhteiskunnallista yhtenäisyyttä. Äänestin päätöslauselman puolesta siinä toivossa, että näiden ongelmien ratkaiseminen kaksitahoisella lähestymistavalla avaisi oven sellaisten perustavanlaatuisten mutta yhtä merkittävien ongelmien käsittelemiselle, jotka koskevat sukupuoleen ja ikään perustuvaa epätasa-arvoa työpaikalla, aliarvostettuja ja alipalkattuja hoitajia sekä yhteiskuntaamme juurtunutta tapaa asettaa tyyli sisällön edelle sukupuoleen ja ikään liittyviä ongelmia ratkaistaessa. Ikää, sukupuolta ja ikääntyviä rakkaita tulisi aina pitää voimavaroina, ei koskaan rasitteena.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Kannatan Pietikäisen mietintöä useista syistä. Euroopan unionin väestö ikääntyy. Tilastojen mukaan naiset elävät miehiä pitempään. Ikään perustuva syrjintä työelämässä on kielletty EU:n lainsäädännössä. Nykyisen lainsäädännön avulla ei kuitenkaan ole välittömästi mahdollista poistaa ikäsyrjintää työpaikoilta.

Yleisesti ottaen naisten on edelleen vaikea edetä urallaan, mikä aiheuttaa voimakasta epätasapainoa miesten ollessa yliedustettuina korkeimmissa johtotehtävissä. Tämä käy ilmi erityisen selvästi tarkasteltaessa ikääntyneitä naisia ja miehiä. Lisäksi naisilla on useammin vaikeuksia uudelleentyöllistymisessä, ja mitä vanhempi nainen on, sitä vähemmän hän tuo lisäarvoa työnantajan mielestä. Työpaikoilla tapahtuvan suojelun ohella ikääntyneitä naisia on myös suojeltava kaikilla elämänaloilla, koska ikään ja sukupuoleen perustuva syrjintä loukkaa perusoikeuksia.

Ikääntyneiden naisten usein kohtaaman kaksinkertaisen syrjinnän vastustamiseksi on tunnustettava ja tiedostettava mietinnössä esitetyt seikat ja toteutettava toimia niiden johdosta.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Mietinnössä korostetaan asiaa, joka on entistä merkittävämpi länsimaissa, kun otetaan huomioon ylimääräinen työ, jota naiset ovat perinteisesti tehneet yhteiskunnassa, ja käänteinen väestöpyramidi, joka voi pahentaa tilannetta. Näiden asioiden lisäksi on tärkeää ottaa huomioon myös se, että naisten eliniänodote on miehiä pidempi ja kasvaa edelleen. Vaikka tämä itsessään on myönteistä, se johtaa usein siihen, että yhä useammat naiset joutuvat huolehtimaan itsestään vanhuusiällä.

Nykyään on yleistä, että aikuinen nainen huolehtii lapsistaan, vanhemmistaan ja puolisonsa vanhemmista sekä myöhemmällä iällä lapsenlapsistaan, äidistään ja puolisonsa äidistä, mutta jää lopulta yksinäiseksi leskeksi, jonka lapset ovat kaukana nyky-yhteiskunnalle ominaisen liikkuvuuden vuoksi. Tällöin kukaan ei huolehdi naisesta, joka on huolehtinut kaikista muista.

Äänestin mietinnön puolesta, koska se kiinnittää huomion tähän asiaan, esittää tapoja seurata tilannetta ja edistää asiaan puuttumista.

  Rovana Plumb (S&D), kirjallinen. – (RO) Ikääntyvää väestöä pidetään kansantalouksien tulevana taakkana, ja ikääntyneiden ihmisten potentiaali jätetään usein huomiotta. Kun väestö ikääntyy, naiset, jotka myös Romaniassa elävät miehiä pidempään (vuonna 2008 keskimääräinen eliniänodote oli naisilla 76 vuotta ja miehillä 69 vuotta), ovat epäedullisessa asemassa, erityisesti suurperheiden tulojen laskemisen vuoksi. Paremmat mahdollisuudet osa-aikatyöhön auttaisivat nostamaan ikääntyneiden naisten tuloja.

Ikääntyneet naiset ovat erityisen riippuvaisia julkisen ja yksityisen sektorin palveluista sekä terveydenhuoltojärjestelmästä. Kehotan jäsenvaltioita kehittämään palveluja, jotka mahdollistaisivat pitkäaikaisen hoidon kotona, sillä se vaikuttaisi sekä hoitajina toimivien naisten että hoidettavien tilanteeseen.

Hoidon laatu voidaan varmistaa riittävillä resursseilla ja terveydenhoitoalan koulutuksella. Kehotan jäsenvaltioita edistämään julkisia politiikkoja, joissa kiinnitetään erityistä huomiota näihin asioihin ja annetaan riittävästi resursseja pitkän aikavälin vaikutuksen pienentämiseen. Poliittisten aloitteiden tulee johtaa tehokkaiden ohjelmien laatimiseen ja toteuttamiseen.

  Robert Rochefort (ALDE), kirjallinen. – (FR) Koska Euroopan väestö ikääntyy, kansallisten eläkejärjestelmien tasapaino ja vastuun kantaminen riippuvaisuudesta ovat merkittäviä haasteita EU:ssa. EU:n on toimittava pikaisesti ja päättäväisesti estääkseen sosiaalista malliaan heikentymästä nopeasti ja ikääntyvää väestöään, erityisesti naisia, köyhtymästä entistä enemmän, sillä naiset ovat tilastojen mukaan miehiä suuremmassa vaarassa päätyä köyhyyteen.

Tuen jäsen Pietikäisen mietintöä, jossa kehotetaan erityisesti ryhtymään toimiin ikään perustuvan ja erityisesti naisiin kohdistuvan syrjinnän torjumiseksi tehokkaasti työpaikoilla. Kannatan myös sukupolvien välistä solidaarisuutta tukevia toimia, muun muassa suunnitelmia niiden naisten tukemiseksi, jotka hoitavat lapsenlapsia vanhempien ollessa poissa työn takia. Lisäksi kannatan ajatusta sosiaaliturvan yhdenmukaisuuden lisäämisestä, eläkejärjestelmät, hoitovapaat ja osa-aikatyöhön liittyvät järjestelyt mukaan luettuina.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Olen iloinen, että mietintö hyväksyttiin, koska siinä on erityisiä vihreitä ehdotuksia, muun muassa toimet sukupuoliulottuvuuden huomioon ottamiseksi eläkejärjestelmien uudistamisen yhteydessä, toimet palkattoman hoitotyön tasaisemmaksi jakamiseksi naisten ja miesten kesken, huomion kiinnittäminen erityisesti ikääntyneitä naisia vaivaaviin sairauksiin, kuten nivelreumaan, sekä ikääntyneitä maahanmuuttajia ja lesboja, homoja, biseksuaaleja ja transsukupuolisia henkilöitä koskevan näkökulman sisällyttäminen kaikkiin politiikkoihin.

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) Hyväksytty mietintö käsittelee tärkeää aihetta, joka jää kuitenkin usein huomiotta.

Euroopan kansalaiset elävät yhä pidempään, ja joskus vanhuusikä venyy monta vuotta pidemmäksi kuin aiempina aikoina. Tätä elämänvaihetta pidetään kuitenkin liian usein kielteisenä ilmiönä, sillä siihen kohdistuu ennakkokäsityksiä yhteiskunnassa, jossa ikääntyneiden ihmisten kokemus jätetään huomiotta ja ikääntymistä pidetään todellisena taakkana, joka muuttaa aktiiviset toimijat passiivisiksi kohteiksi.

Tämä vaarallinen ilmiö vaikuttaa pääasiassa naisiin, sillä he elävät keskimäärin miehiä pidempään ja ovat kärsineet suuresti tämänhetkisestä talouskriisistä, joka on vähentänyt huomattavasti heille suunnattuja palveluja. Monet ovat yhä vaarassa päätyä köyhyyteen ja joutuvat elämään riittämättömällä eläkkeellä. Kaikkien Euroopan naisten, nuorien ja vanhojen, vuoksi toivon, että tämän päivän äänestys vie meitä eteenpäin kohti naisten keskeisen aseman korostamista nykyajan yhteiskunnassa.

  Oreste Rossi (EFD), kirjallinen. – (IT) Vaikka tuen täysin vaatimusta miesten ja naisten yhtäläisistä työmahdollisuuksista ja yhtäläisestä palkasta, meidän olisi mielestäni pitänyt painottaa enemmän perhettä koskevia palveluja, koska useimmissa tapauksissa naiset kantavat suuremman vastuun, kun perheessä on lapsia tai ikääntyneitä invalideja.

Perheitä auttavien taloudellisten ja rakenteellisten palvelujen, kuten lastentarhojen, tehokkaan julkisen liikenteen sekä ikääntyneiden ja sairaiden kotihoidon, parantaminen vapauttaisi naiset, erityisesti työssäkäyvät naiset, monista tehtävistä, jotka he tavallisesti joutuvat hoitamaan. Vastustamme mietintöä, koska siinä vaaditaan toimintaohjelmaa, joka sisältää lesbojen, homojen, biseksuaalien ja transsukupuolisten henkilöiden integraation.

  Joanna Senyszyn (S&D), kirjallinen. – (PL) Tuen jäsen Pietikäisen mietintöä, koska se näyttää yhteiskunnan ikääntymisen uudessa valossa. Tavallisesti tämä prosessi on esitetty perusteettomasti yksinomaan kielteisessä valossa. Keskusteluissa keskitytään kustannuksiin ja rasitteisiin. Tästä seuraa syrjintää, joka kohdistuu ikääntyneisiin ihmisiin ja erityisesti naisiin, sillä he elävät pidempään, ovat suuremmassa vaarassa päätyä köyhyyteen, saavat pienempää eläkettä ja saavat huonommat mahdollisuudet käyttää julkisen ja yksityisen sektorin palveluja. Tilastojen mukaan yli 65-vuotiaiden ja sitä vanhempien osuus kasvaa Euroopan unionissa 17,1 prosentista vuonna 2008 aina 30 prosenttiin vuonna 2060 ja 80-vuotiaiden ja sitä vanhempien osuus kasvaa 4,4 prosentista 12,1 prosenttiin. Puolassa ikääntyneiden osuus vuonna 2030 on maan tilastotoimiston mukaan 26 prosenttia eli 10 miljoonaa ihmistä.

Nyt on korkea aika muuttaa suhtautumista ikääntyneisiin. He edustavat suurta potentiaalia, joka odottaa hyödyntämistään. Potentiaali muodostuu muun muassa laajasta kokemuksesta, älyllisestä pääomasta, tiedosta ja sosiaalisista taidoista. Mitä pikemmin tiedostamme nämä ominaisuudet ja alamme hyödyntää niitä, sitä paremmin asia on meidän, taloutemme ja EU:n strategioiden kannalta. Siksi suhtaudun myönteisesti komission aloitteeseen tehdä vuodesta 2012 aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden teemavuosi. Meidän tulisi edistää senioritaloutta, investoida ikääntyneisiin ihmisiin ja torjua stereotypioita. Meille pitäisi olla tärkeää, että ikääntyneet ihmiset haluavat työskennellä. Yhteiskunnan taso, sosiaalinen kulttuuri ja viisaus paljastuvat sen suhtautumisessa ikääntyneisiin ihmisiin.

  Czesław Adam Siekierski (PPE), kirjallinen. – (PL) Talouskriisin aikana yksi kriisin vaikutuksista eniten kärsivistä ryhmistä on naiset. On pääasiassa naisten vastuulla saada perheen rahat riittämään vaikeassa tilanteessa. Työssä käyvä väestö on vähenemässä, ja työssä käyvien ihmisten määrä kutakin eläkeläistä kohti laskemassa. Perhemyönteinen politiikka tulee asettaa ensisijaiseksi tavoitteeksi EU:n jäsenvaltioissa. Naisten on vaikea sovittaa lasten kasvattaminen ja perhe-elämä yhteen työelämän kanssa. Kuulemme usein naisia syrjittävän, koska heillä on lasten kasvattamiseen liittyviä velvollisuuksia. Tällaista syrjintää esiintyy sekä työpaikan rekrytointiprosesseissa että ylenemismahdollisuuksien yhteydessä. Enemmistö työpaikkojen johtotehtävissä toimivista henkilöistä on miehiä. Myöhemmin tämä ero vaikuttaa myös eläkkeen määrään, joka puolestaan vaikuttaa elämänlaatuun. Toinen keskeinen asia on eläkeikä. Naiset työskentelevät lyhyemmän aikaa, joten heille kertyy automaattisesti vähemmän sosiaalietuuksia, mikä taas heijastuu elintasoon ja saattaa johtaa köyhyyteen.

Eläkeikää koskeva ero vaikuttaa haitallisesti naisten mahdollisuuksiin työmarkkinoilla: työnantajat suhtautuvat saman ikäisiin naisiin ja miehiin eri tavoin, koska he eivät halua palkata naisia, jotka tulevat lähitulevaisuudessa eläkeikään. Eläkkeen määrässä on eroja myös tulotason erojen vuoksi, ja myös tämä ilmiö tulisi poistaa.

  Catherine Stihler (S&D), kirjallinen. – (EN) Kannatin äänestyksessä tätä mietintöä, jolla pyritään suojelemaan ikääntyneiden naisten perusoikeuksia EU:ssa. Iäkkäät naiset ovat miehiä suuremmassa vaarassa päätyä köyhyyteen, koska heille kertyy vähemmän eläkettä ja he joutuvat olemaan poissa töistä hoitotehtävien vuoksi. Siksi annan mietinnölle tukeni.

  Angelika Werthmann (NI), kirjallinen. – (DE) Termi "ikääntyvä yhteiskunta" liitetään tavallisesti kansantalouksiin tulevaisuudessa kohdistuvaan ennennäkemättömään taakkaan. Tässä keskustelussa keskitytään aina vain eläke- ja hoitojärjestelmiin. Kuten mietintö osoittaa, naisten eläkkeet ovat perhe-elämän velvoitteiden vuoksi matalampia, ja he ovat siksi vaarassa päätyä köyhyyteen vanhuusiällä. Tämä kierre on katkaistava tarttumalla yhteiskunnassamme tapahtuvaan muutokseen kokonaisvaltaisella lähestymistavalla, joka kattaa erityisesti koulutus- ja työmarkkinapolitiikat.

  Marina Yannakoudakis (ECR), kirjallinen. – (EN) Vaikka tämä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietintö kiinnittää huomion käytännön vaikeuksiin, joita Euroopan ikääntyneestä väestöstä huolehtivat naiset kohtaavat, ECR-ryhmä ei voi tukea mietintöä, koska se käsittelee aiheita, jotka eivät mielestämme kuulu EU:n vaan omien kansallisten parlamenttiemme toimivaltaan. Vastustamme erityisesti EU:n puuttumista terveydenhuoltoa, koulutusta, eläkkeitä, eläkeikää ja hoitokoteja koskeviin asioihin.

Mietintö: Morten Løkkegaard (A7-0223/2010)

  Charalampos Angourakis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Euroopan parlamentti tekee kapitalistisen kriisin pahentuessa aloitteita, joilla ohjaillaan työntekijöiden ajatuksia ja järjestetään EU-propagandaa yksityisessä ja julkisessa mediassa, vaientaakseen pääoman etujen vastustuksen ja luodakseen keinotekoisen kuvan imperialististen suunnitelmien hyväksymisestä. Mietintö edistää tavoitetta alistaa julkiset mediatoimistot täysin EU:n yhtenäistämispropagandalle ja yhdistää ne yksityisen median monopoleihin. Tämän saavuttamiseksi ehdotetaan julkiseen ja yksityiseen mediaan osoitettujen yhteisön resurssien lisäämistä, keskusvalvontajärjestelmän luomista ja vahvistamista sekä uutisten "suodattamista". Mietintö edistää pääoman etuja ajavaa toimittajien koulutusta, puuttumista jäsenvaltioiden mediatoimintaan Euroopan audiovisuaalisen observatorion välityksellä sekä EU:n suunnitelmien tukemista vahvistamalla tiedostustoimistoja (propagandatoimistoja) ja lisäämällä ideologisia/poliittisia toimenpiteitä EU:n ja mädän riistojärjestelmän eduksi. Näin se todistaa taas kerran, että tiedotusvälineiden riippumattomuus, kuten niiden moniarvoisuus ja moninaisuuskin, on julkea yritys johtaa työntekijöitä harhaan. Tämä ei kuitenkaan poista ruohonjuuritason etujen edistämisen ainoaa tapaa: taistelua tämän yrityksen torjumiseksi ja kaatamiseksi, jotta voidaan taata nykyajan ruohonjuuritason tarpeiden täyttäminen.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Euroopan julkisen alueen luominen on mielestäni olennaisen tärkeää. Keskustelussa ei missään tapauksessa tarkastella yksinomaan teoriaa vaan kyse on pikemminkin demokratiasta ja siihen liittyen Euroopan unionin legitiimiydestä. Viestintävälineet ja uudet sosiaaliset verkostot ovat keskeisessä asemassa kukoistavan Euroopan julkisen alueen luomisen kannalta. Meidän Euroopan parlamentin jäsenien on tiedotettava toiminnastamme unionin kansalaisille niin toimittajien kuin verkkosivujemme, Facebookin, Twitterin ynnä muiden välineiden välityksellä. Unionia koskevan viestinnän parantaminen on nyt asetettu painopisteeksi ja tuen varauksetta mietintöä, jossa kiinnitetään huomiota viestinvälineiden ja EU:n toimielimien vastuuseen tällä alalla. Niiden on pyrittävä kaikin tavoin helpottamaan toimintaansa koskevaa tiedonsaantia ja levittämään tietoa viestintävälineiden välityksellä.

  Liam Aylward (ALDE), kirjallinen. – (GA) Lissabonin sopimuksen vuoksi parlamentilla on nyt tärkeämpi rooli Euroopan väestön jokapäiväisessä elämässä kuin koskaan ennen. Siksi on tärkeää parantaa Euroopan parlamentin, parlamentin jäsenten, EU:n toimielinten ja EU:n kansalaisten välistä suhdetta. Joukko Eurobarometri-tutkimuksia on osoittanut, että EU:n kansalaiset haluavat tietää enemmän eurooppalaisista asioista ja saada lisää tietoja EU:sta.

Kuten mietinnössä todetaan, jotta Euroopan kansalaiset voivat osallistua aktiivisemmin Euroopan unioniin liittyviin asioihin, heille on annettava selkeää ja asiaankuuluvaa tietoa tiedotusvälineiden ja -toimistojen kautta. Kannatan erityisesti sitä, mitä mietinnössä sanotaan "EU:n ammattikielen" ja liian teknisen kielen käytön rajoittamisesta.

Toimielinten EU:n kansalaisille antamien tietojen on oltava selkeitä, ymmärrettäviä ja merkityksellisiä. Siksi kannatan mietinnössä esitettyä kehotusta, että komissio jatkaisi tällä hetkellä toteuttamaansa "paikallista" lähestymistapaa, jolla pyritään lisäämään EU:n näkyvyyttä paikallisella tasolla.

  Jean-Luc Bennahmias (ALDE), kirjallinen. – (FR) EU:n toiminnan selittäminen tarkoittaa sen suositun ajanvietteen yksinkertaistetun ja systemaattisen prosessin esittämistä, jossa toistetaan ainaisia sanoja: "Se on Brysselin syytä." Tällä tasolla asioiden selittämistä koskevista toimista on paljon apua. Hallitusten, poliittisten puolueiden, oppilaitosten ja julkisen yleisradiotoiminnan harjoittajien on osallistuttava tähän ja panostettava näin enemmän EU:n asioiden selittämiseen yleisölle. Uudet viestintävälineet voivat mullistaa Euroopan demokratian. Ryhtykäämme työhön!

  Sebastian Valentin Bodu (PPE), kirjallinen. – (RO) EU:n asiat eivät löydä tietään kansallisiin lehtiin. Ne ovat enemmän esillä kansainvälisissä tiedotusvälineissä, joita seuraa vain rajallinen määrä ihmisiä. Tämä piittaamattomuus Brysselin ja Strasbourgin tapahtumista on käynyt ilmi myös Euroopan parlamentin vaalien alhaisesta äänestysprosentista.

Tämä tapahtuu aikana, jolloin yleinen mielipide ei ole Euroopan unionia vastaan. Eurooppalaisten asennetta Euroopan unioniin voisi ehkä kuvata parhaiten välinpitämättömäksi. Olemme paradoksaalisessa tilanteessa, jossa kaikki Brysselissä ja Strasbourgissa tehdyt päätökset vaikuttavat suoraan jokaisen EU:n kansalaisen elämään.

Lissabonin sopimus on asettanut Euroopan kansalaiset EU:n ytimeen ja ottanut heidät osaksi EU:n tason päätöksentekoprosessia antamalla lisää valtuuksia parlamentille, joka on ainoa vaaleilla valittu toimielin. Istuntojaksolla keskustelun aiheena olevan mietinnön ehdotusten lisäksi jokainen Euroopan parlamentin jäsen, ja myös jokainen kansallisen tason poliitikko, voisi tukea ymmärrettävällä tavalla ja selittää EU:n tasolla tehtyjen päätösten vaikutuksia kotimaassaan.

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Äänestin vaihtoehtoisen päätöslauselmaehdotuksen puolesta ensinnäkin siksi, että siinä tuodaan esiin EU:n toimielinten avoimuuden ja demokratian puute ja siten myös tarve kehittää uusia sähköisten tiedotusvälineiden ja journalismin muotoja, jotta kansalaiset saavat paremmin tietoja EU:sta, ja toiseksi siitä syystä, että siinä tunnustetaan tiedotusvälineiden riippumattomuuden ja ilmaisunvapauden takaamisen tärkeys.

  Lara Comi (PPE), kirjallinen. – (IT) Lissabonin sopimuksen hyväksymisen myötä Euroopan unioni on saanut laajemmat valtuudet erityisesti lainsäädännön tasolla.

Kansallisista laeista 80 prosenttia perustuu Euroopan parlamentin tekemiin päätöksiin, mutta kansalaiset eivät ole tietoisia tästä jokapäiväiseen elämään kohdistuvasta vaikutuksesta. Paikalliset tiedotusvälineet eivät tee muutoksesta helpompaa, sillä niissä annetaan liikaa tilaa kotimaan tapahtumille. On tärkeää parantaa EU:ta koskevien tietojen vaihtoa toimittajien välillä, laajentaa Euronews-kanavan kielivalikoimaa ja lisätä Euroopan parlamentin jäsenten ja äänestäjien välistä viestintää.

Uudet teknologiat ovat oikein ja viisaasti käytettyinä suureksi avuksi uutisten levittämisessä. Internet on helpottanut uutisten levittämistä erityisesti nuorten keskuudessa ja saanut heidät tuntemaan, että he ovat entistä enemmän mukana yhteiskuntaelämässä. Monet heistä luovat Euroopan unionia koskevia blogeja, keskustelupalstoja ja verkkosivustoja, joissa käynnistyy rakentavia keskusteluja. Kritisointi on kansalaisten oikeus ja velvollisuus, mutta sen tulee perustua tosiasioihin, ei huhuihin.

  Mário David (PPE), kirjallinen. − (PT) Kansalaisten mahdollisuus saada tietoa ja poliitikkojen ja äänestäjien välinen viestintä ovat demokraattisen yhteiskunnan keskeisiä tekijöitä ja perusedellytyksiä sille, että voidaan toteuttaa kansalaisten oikeutta osallistua julkiseen elämään. Tietoisena siitä, että on tärkeää luoda perusta Euroopan julkiselle alueelle EU:hun liittyvien asioiden [esiintymisen jäsenvaltioiden sosiaalisessa mediassa] lisääntymisenä kansallisilla alueilla, äänestän yleisesti mietinnön puolesta (vaihtoehtoisesti tarkistettuna ryhmäni ja muiden parlamentin ryhmien esittämillä tarkistuksilla). Avointa ja riippumatonta julkista aluetta ei pidä sekoittaa sosiaalisen median manipulointiin tai salattuun valvontaan, mitä arvelen tapahtuvan toistuvasti kotimaassani; muistutan teitä "TVI-tapauksesta", jonka toin parlamentin tietoon.

Tästä mietinnöstä korostan Euroopan audiovisuaaliselle observatoriolle esitettyä pyyntöä, joka koskee jäsenvaltioiden julkisen palvelun ja yksityisten yleisradioyhtiöiden uutisoinnin seurantaa ja säännöllistä raportointia parlamentille, sekä ehdotusta tehostaa EuroParlTV:n integroimista Euroopan parlamentin Internet-viestintästrategiaan. Ensiksi mainittua korostan siksi, että se on erinomainen panos poliittiseen toimintaan, ja toista siksi, että se on tärkeä osa viestintää.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin aiheesta "Journalismi ja uusi media – julkisen alueen luominen Eurooppaan" laaditun mietinnön puolesta, koska mielestäni on tärkeää laatia strategioita, joilla Euroopan kansalaiset tuodaan lähemmäs Euroopan unionin päätöksentekijöitä. EU:n toimielinten viestintää on parannettava, jotta voidaan lisätä poliittisen keskustelun avoimuutta ja edistää kansalaisten osallistumista siihen, sillä EU:n tasolla tehdyt päätökset vaikuttavat suoraan kansalaisten elämään.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Vaikka eurooppalaisen julkisen alueen luominen on myönteinen ja tarpeellinen asia, aluetta koskeva yleinen mielipide on luiskahtanut piittaamattomuuden ja välinpitämättömyyden puolelle eikä tunnu vastaavan toimielinten massiivista sijoittamista tietoihin ja niiden paljastamiseen vaan on etääntymässä huolestuttavasti EU:n hankkeesta. Kuten esittelijä toteaa, tällaisen julkisen tietoalueen luomisen täytyy lähteä alhaalta, aidosta yksilöllisestä ja julkisesta sitoumuksesta rakentaa todellisuutta, joka on meille kaikille yhteinen. Tästä näkemyksestä huolimatta päätöslauselmassa tulisi keskittyä enemmän tämän toteuttamiskeinojen vahvistamiseen kuin sen tehokkaaseen ymmärtämiseen, mistä kansalaisten tyytymättömyys ja piittaamattomuus johtuu.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. − (PT) Mietinnössä esitetään ehdotuksia, joiden tarkoituksena on lisätä Euroopan kansalaisten osallistumista Euroopan unioniin liittyviin asioihin. On tärkeää edistää yleisön osallistumista Euroopan yhdentymistä koskevaan prosessiin ja keskustella kansalaisten kanssa sen sijaan, että heille vain tiedotetaan asioista. Pelkkä tiedottaminen sisältöä tarjoamalla ei takaa kiinnostuksen heräämistä jäsenvaltioiden kansalaisten keskuudessa. Sen vuoksi on erittäin tärkeää, että "lähettäjä" noudattaa viestinnän periaatteita ja luo keskustelua kansalaisten kanssa.

EU:n kansalaisten saatavilla on ohjelmia, rahastoja ja tukia, joista kansalaisten enemmistö on täysin tietämätön. Korostan tästä syystä tarvetta taata jäsenvaltioiden kirjeenvaihtajien läsnäolo, koska he voisivat toimia siltana sen välillä, mitä Brysselissä tapahtuu ja miten se vaikuttaa heidän kotivaltioihinsa ja -alueisiinsa. EU on monimutkainen kokonaisuus, jota ei ole helppo selittää. Eurooppalaisen julkisen alueen luomiseen ei ole olemassa yhtä yksinkertaista ratkaisua. Institutionaalinen ja tekninen kehys on nyt kuitenkin parempi kuin koskaan. Lissabonin sopimus on EU:n demokratiakehityksen tärkeä vaihe ja uusi sosiaalinen media tarjoaa kansalaisille uusia mahdollisuuksia, jotta he voivat osallistua Euroopan yhdentymistä koskevaan prosessiin.

  Sylvie Guillaume (S&D), kirjallinen. – (FR) Äänestysprosentin lasku edellisissä Euroopan parlamentin vaaleissa osoitti jälleen kerran, että on kiireellisesti moninkertaistettava toimia, jotta kavennetaan EU:n ja sen kansalaisten välistä kuilua. Talouskriisi, joka parhaillaan koettelee unionin valtioita, edellyttää myös todellista tukea ja sitä, että unionin kansalaiset tuntevat luottamusta sen toimielimiä kohtaan. Tätä taustaa vasten Lissabonin sopimuksessa kannustetaan demokraattisempaa unionia, erityisesti kansalaisaloitteen käyttöön ottamisen myötä, joskin tämä edellyttää kattavaa viestintäpolitiikkaa. Tästä syystä äänestin tämän päätöslauselman puolesta, jossa edistetään Euroopan julkisen alueen luomista. Tämä on selvästi meidän kaikkien yhteinen velvollisuutemme: Euroopan parlamentin jäsenien, kansallisten parlamenttien jäsenien, poliittisten puolueiden, oppilaitoksien ja julkisen palvelun yleisradiotoiminnan harjoittajien. Varoituksen sana on kuitenkin paikallaan, koska viestinnän lisäämisen on tarkoitettava todellisuudessa sen parantamista. Euroopan julkisen alueen luomisen on perustuttava luotettavaan, paikkansa pitävään ja riippumattomaan tietoon. Tämän laadullisen vaatimuksen lisäksi tiedonvälityksessä on noudatettava pedagogista lähestymistapaa, jotta lisätään unionin toimielimien toiminnan ymmärrettävyyttä ja siten kiinnostavuutta.

  Cătălin Sorin Ivan (S&D), kirjallinen. – (RO) Vaikka Morten Løkkegaardin mietintö on vain valiokunta-aloitteinen mietintö, siinä tarkastellaan uudesta näkökulmasta journalismin ja joukkotiedotusvälineiden roolia alati muuttuvassa yhteiskunnassa.

Ryhmämme esitti Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän ja Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmän tuella vaihtoehtoisen päätöslauselman, jossa poistetaan tietyt alkuperäisen mietinnön kohdat, kuten se, että Euroopan audiovisuaalinen observatorio seuraisi jäsenvaltioiden julkisen palvelun ja yksityisten yleisradioyhtiöiden EU:ta koskevaa uutisointia, tai se, että Brysseliin sijoitettaisiin "riippumattomien" journalistien ryhmä. Vaikka mietinnön lopullinen versio ei olekaan yhtä kunnianhimoinen kuin alkuperäinen luonnos, se on realistinen ja tasapainoinen, minkä vuoksi kannatin sitä muiden kollegojeni tavoin.

  Ramona Nicole Mănescu (ALDE), kirjallinen. – (RO) Haluan onnitella jäsen Løkkegaardia tämän vakuuttavan mietinnön laatimisesta. Euroopan unionin sisäinen viestintä on tällä hetkellä yhdennetyn EU:n politiikan keskeinen näkökohta. Se on silti valitettavasti haasteellista Euroopan toimielimille. Euroopan kansalaisten tulee todellakin olla tietoisia EU:n toimielinten tekemien päätösten todellisesta vaikutuksesta. Tämän saavuttamiseksi heidän on kuitenkin saatava riittävästi tietoa Euroopan unionin päätösten vaikutuksista kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla, ja julkisen palvelun yleisradiotoiminnalla on tässä erittäin tärkeä rooli.

EU:n toimielinten paikallisten tiedotustoimistojen on myös otettava käyttöön paljon aktiivisempi ja paremmin jäsennelty lähestymistapa viestinnän edistämiseen. Tämän vuoksi minusta on tärkeää, että Euroopan komissio tukee ja edistää toimielimissä EU-viestinnän muotoja, jotka ovat jo käytössä kansallisella tasolla. Lisäksi komission on luotava läheisempi yhteys julkisen palvelun yleisradiotoimintaan sen takaamiseksi, että EU:n viestintästrategian kautta myönnetyt voimavarat käytetään tehokkaasti. Me kaikki tiedämme, että viestintä kuuluu jäsenvaltioiden vastuualueeseen. EU:n toimielimiltä tarvitaan kuitenkin enemmän osallisuutta ja koordinointia asian suhteen.

  Iosif Matula (PPE), kirjallinen. – (RO) Viime vuosina tapahtunut teknologinen kehitys vaatii eri alojen ammattilaisia mukautumaan tilanteeseen kykyjen ja taitojen sekä tehtävän työn suhteen. Joukkoviestintä on yksi alueista, joilla teknisten uudistusten vaikutus on suuri. Tämä tarkoittaa, ettei toimittajien ja heidän lukijakuntansa välinen raja ole enää yhtä selvästi määritelty, sillä roolit ovat vaihdettavissa. Juuri siksi puollan journalismia ja uutta mediaa koskevaa mietintöluonnosta.

Tämä korostaa myös Euroopan parlamentin halua edistää julkisen alueen luomista Eurooppaan ja lisätä osallistumisintoa. Olen itse vakaasti sitä mieltä, että meidän on kannustettava toimittajia antamaan säännöllisesti tietoja EU:n toimielimistä ja samalla arvioitava säännöllisesti sitä, miten uusi media tukee eurooppalaisen julkisen alueen luomista. Uusien viestintävälineiden ja teknologioiden myötä on myös laadittava Euroopan journalismia koskevat eettiset säännöt.

Lisäksi koulujen opetusohjelmissa on annettava enemmän painoa kursseille, jotka valmistavat tähän uudenlaiseen journalismiin. Kannatan uuden median luokan sisällyttämistä vuosittain annettavaan Euroopan parlamentin journalismipalkintoon osoituksena Euroopan parlamentin tunnustuksesta.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. − (PT) EU:n toimielimien on vaikea viestiä Euroopan kansalaisten kanssa, koska suurin osa heistä ei ymmärrä, mitä hyötyä EU:n eri toimielimistä voi olla. Tästä syystä on tullut aika esittää ehdotuksia, joiden tarkoituksena on lisätä Euroopan kansalaisten osallistumista EU:hun liittyviin asioihin. Viestinnän on oltava sellaista, että voidaan käynnistää eurooppalainen keskustelu, kannustaa ja edistää sitä sekä tiedonvirtaa, riippumatta siitä, tapahtuuko tämä lisäämällä EU:ta koskevien asioiden käsittelyä kansallisissa viestimissä vai eurooppalaisen julkisen alueen kautta. Niinpä Euroopan julkisen alueen luominen on keskeisessä asemassa, jotta parannetaan kaikkien jäsenvaltioiden kansalaisten tietoutta yhteisön tapahtumista.

  Marek Henryk Migalski (ECR), kirjallinen. – (PL) Mielestäni jäsen Løkkegaardin mietintö aiheesta "journalismi ja uusi media – julkisen alueen luominen Eurooppaan" sisältää monia huolestuttavia säännöksiä, jotka rajoittavat tiedotusvälineiden vapautta. En voi hyväksyä varsinkaan kohtia 8, 14, 20, 23, 31 ja 39 enkä johdanto-osan kappaleita N ja O. Løkkegaardin mietintö haittaa mielestäni lehdistön vapautta. Mietinnössä painotetaan muun muassa sitä, että julkisen palvelun yleisradiotoiminnan harjoittajilla on velvollisuus tarjota Euroopan unionia koskevia tietoja. Haluaisin kiinnittää huomion myös siihen, että mietintö asettaa Euroopan unionille uusia taloudellisia velvoitteita ehdottamalla muun muassa parlamentin tiedotustoimistojen budjettirahoituksen lisäämistä.

Journalismia ja uutta mediaa koskevassa mietinnössä ehdotetaan myös EU:ta koskevien opintojen sisällyttämistä koulujen opetukseen. Mielestäni EU:n toimielinten ei tule osallistua koulujen opetusohjelmien laatimiseen, koska se on jäsenvaltioiden vastuualuetta. Olen esittelijän kanssa eri mieltä median roolista Euroopan unionissa, enkä kannata ylimääräisten taloudellisten rasitteiden asettamista unionille ja jäsenvaltioille. Siksi päätin äänestää mietintöä vastaan.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (LV) Äänestin Euroopan unionia koskevien tietojen tehokkaampaa jakamista yleisölle koskevan Euroopan parlamentin päätöslauselman puolesta. Latvialaiset eivät tiedä, mitä eroa on EU:n neuvostolla, Euroopan komissiolla ja Euroopan parlamentilla. Latvian asukkaista 90 prosenttia ei ymmärrä Euroopan unionin toimielinten toimintaa ja merkitystä. Euroopan unionin toiminnan tarkoitus on selitettävä jokaiselle EU:n kansalaiselle. Jos tätä ei tehdä pian, Euroopan parlamentin vaalien äänestysprosentti laskee minimaaliseksi ja ihmiset menettävät luottamuksensa EU:n toimielinten tekemiin päätöksiin ja lakeihin.

Kannatin äänestyksessä suuremman huomion kiinnittämistä EU:n viestintäpolitiikkaan ja näin ollen myös sitä, että ihmisille tarjotaan mahdollisimman paljon tietoa EU:n talousarvion varojen käyttötavoista ja -kohteista. Jos onnistumme viemään asiaa tähän suuntaan, saatamme pystyä vahvistamaan ihmisten luottamusta, jolloin EU:n kansalaiset omaksuisivat harkitumman asenteen EU:n vaaleja kohtaan. Jos näin tapahtuu, Euroopan parlamentin jäsenyydestä tulisi huomattavasti ammattimaisempaa.

  Rolandas Paksas (EFD), kirjallinen. – (LT) Kannatin 7. syyskuuta pidetyssä äänestyksessä ehdotusta hyväksyä Euroopan parlamentin päätöslauselma aiheesta "Journalismi ja uusi media – julkisen alueen luominen Eurooppaan" (A7-0223/2010). Useiden Eurobarometri-tutkimusten mukaan kansalaisilla ei ole riittävästi tietoa Euroopan unionin politiikasta ja eurooppalaisista asioista. Samat tutkimukset osoittavat myös, että tämä tieto olisi tärkeää yhteiskunnan kannalta. Tutkimuksiin osallistuneet toteavat myös, että tiedon puute on yksi tärkeimmistä syistä, joiden vuoksi ihmiset jättävät äänestämättä ja ovat haluttomia luottamaan EU:n toimielimiin. Tehokkaassa viestinnässä on tehtävä selväksi, että EU:n tasolla tehtävillä poliittisilla päätöksillä on suora vaikutus EU:n kansalaisten jokapäiväiseen elämään, vaikka kansalaiset pitävät yhä unionia liian etäisenä ja merkityksettömänä todellisten ongelmiensa ratkaisemisessa. Olen myös samaa mieltä siitä, että koulujen opetukseen on sisällytettävä EU-opintoja ihmisten EU:ta koskevan tietouden lisäämiseksi.

  Justas Vincas Paleckis (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin mietinnön puolesta, koska siitä esitetään tapoja, joilla EU:n kansalaiset ja yhteiskunta voivat osallistua entistä aktiivisemmin kansalliseen ja julkiseen elämään koko EU:ssa. Tähän asti EU:n kansalaisille ei ole tehty tarpeeksi selväksi, että EU:n tasolla tehtävillä poliittisilla päätöksillä on suora vaikutus heidän jokapäiväiseen elämäänsä. Jäsenvaltioiden tiedotusvälineissä ei anneta perusteltua ja seikkaperäistä tietoa EU:sta. Olen esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että jäsenvaltioiden tulisi lisätä EU:n toimielimiin valtuutettujen toimittajien määrää. Liettualla ei ole tällä hetkellä yhtään EU:n toimielimissä toimivaa valtuutettua toimittajaa. Meidän on jatkettava toimittajien kouluttamista ja lisättävä heidän tietämystään EU:n monimutkaisista päätöksentekoprosesseista. Euronews-kanava voisi aloittaa lähetykset useimpien EU:n jäsenvaltioiden kielillä, ja EU:n toimielimet voisivat laatia raportteja sosiaaliseen mediaan, josta on tulossa yhä suositumpi nuorten keskuudessa. Kannatan erityisesti esittelijän kehotusta kunnioittaa median vapautta ja toimituksellista riippumattomuutta ja erityisesti julkisen palvelun yleisradiotoiminnan harjoittajien oikeutta suunnitella ohjelmansa oman harkintansa mukaan. Joidenkin EU:n jäsenvaltioiden hallitukset kuitenkin rajoittavat julkisen palvelun yleisradiotoiminnan harjoittajien rahoitusta ja pyrkivät näin vaikuttamaan henkilöstön valintaan ja ohjelmien sisältöön.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Viestintä on politiikassa ehdottoman tärkeää. Jos siis politiikkaa ei viestitä asianmukaisesti, syntyy ongelma. Tässä yhteydessä Euroopan unioni kohtaa uuvuttavan ja vaikean haasteen. Nyt on aika löytää uusia keinoja, joiden avulla Euroopan kansalaiset voivat osallistua paremmin Euroopan unioniin liittyviin asioihin.

Mietinnössä käsitellään tapoja, joilla viestintä voi aktivoida ja edistää eurooppalaista keskustelua ja tiedonkulkua lisäämällä EU-asioiden laaja-alaista käsittelyä kansallisissa viestimissä ja eurooppalaisen julkisen alueen kautta. Vaikka kannatan mietinnön henkeä, pidän joitakin kohtia ja vaatimuksia hieman liioiteltuina.

  Georgios Papanikolaou (PPE), kirjallinen. – (EL) Euron käyttöönoton jälkeen käyttöön on otettu myös yhtenäinen joukko yhteistä rahaa väärentämiseltä suojaavia toimia, kuten lainsäädäntöaloitteita, teknisiä työkaluja ja institutionaalisia muutoksia, joissa painotetaan tiivistä yhteistyötä kansallisen ja EU:n tason laitosten välillä. Komissio toteaa kysymykseeni äskettäin antamassaan vastauksessa (E-0107/10), että väärennettyjä kolikoita on yhä hyvin vähän, vain 0,2 jokaista liikkeellä olevaa tuhatta kolikkoa kohti. Lisäksi asetuksen (EY) N:o 1338/2001 3 artiklan 1 kohdassa todetaan, että jäsenvaltioissa tavattuihin vääriin seteleihin ja metallirahoihin liittyvien teknisten tietojen ja tilastotietojen keruu ja luettelointi kuuluu toimivaltaisille kansallisille viranomaisille. Kaikesta tästä huolimatta nykyinen asetusehdotus vahvistaa entisestään väärentämisen torjumisen välineitä selventämällä menettelyjä, jotka koskevat eurokolikoiden aitouden tarkistamista ja kiertoon kelpaamattomien eurokolikoiden käsittelyä.

Samalla säädetään yhteisten menettelyjen soveltamisesta aitouden tarkistamisessa ja kansallisten viranomaisten näihin menettelyihin kohdistamista valvontamekanismeista. Nämä ehdotukset vahvistavat väärentämisen vastaisia toimia, ja siksi äänestin kyseisten säännösten ja koko mietinnön puolesta.

  Robert Rochefort (ALDE), kirjallinen. – (FR) Kannatin äänestyksessä jäsen Løkkegaardin mietintöä, joka koskee journalismin ja uuden median roolia todellisen "eurooppalaisen julkisen alueen" luomisessa. Kuten toistamme yhä uudelleen, Euroopan unionin toimielinten ja väestön välinen kuilu on kiireesti kurottava umpeen. Meidän tulee tässä yhteydessä muistaa Euroopan parlamentin vaalien masentavan alhainen äänestysprosentti. Meidän tulee ottaa huomioon myös se, että kaikki eurooppalaisten luottamusta Euroopan yhdentymiseen osoittavat mittarit vilkkuvat tällä hetkellä punaisina. Viimeisin Eurobarometri-tutkimus on erittäin paljonpuhuva tämän suhteen, sillä yli puolet kyselyyn vastanneista suhtautuu kielteisesti maansa EU-jäsenyyteen. Mielenkiintoista tässä on se, että odotukset ovat samanaikaisesti korkeat, sillä yli 80 prosenttia vastanneista sanoo EU:n olevan oikea ratkaisu olemassa oleviin ongelmiin.

Jotta voimme paremmin selittää, mitä Euroopan unioni tekee ja miten ja millä keinoin se sen tekee, sekä vähentää näin pettymystä, viestinnän parantaminen ja EU:ta koskevien asioiden uutisoinnin lisääminen on asetettava etusijalle. Vaadin kuitenkin, kuten myös hyväksymässämme tekstissä painotetaan, että tämä toteutetaan luottamuksen ilmapiirissä toimituksellista riippumattomuutta ja median vapautta kunnioittaen.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Suurin osa Verts/ALE-ryhmän jättämistä tarkistuksista hyväksyttiin kulttuuri- ja koulutusvaliokunnassa, jossa mietintö hyväksyttiin äänin 24 puolesta, 3 vastaan ja 1 tyhjä.

Enemmistö Verts/ALE-ryhmän tarkistuksista sisällytettiin kompromissitarkistuksiin. Näin tapahtui kohdassa 33, jossa todetaan, että EU:n toimielinten tulisi hajauttaa EU-viestintää, jotta sille voitaisiin antaa paikallinen ja alueellinen ulottuvuus, ja kohdassa 36, jossa painotetaan, että ratkaisuja tulee selvittää, jotta kansallisten tai alueellisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin välille voitaisiin luoda suhteita.

Tänään meidän piti äänestää S&D-ryhmän ehdottamasta ja PPE- ja ALDE-ryhmien tukemasta vaihtoehtoisesta päätöslauselmasta. Verts/ALE-ryhmä kannatti tehtyjä muutoksia, ja siksi kannatimme mietintöä.

  Oreste Rossi (EFD), kirjallinen. – (IT) On oikein pyrkiä selittämään Euroopan kansalaisille, mitä Euroopan unioni ja sen toimielimet tekevät ja mikä niiden tarkoitus on.

Meidän tulisi erityisesti pyrkiä takaamaan, että kansalaisilla on keskeinen rooli, mikä tarkoittaa myös, että he saavat valita, kuka heitä edustaa. Kansalaisilla ei edelleenkään ole sananvaltaa siihen, ketkä valitaan kaikkein tärkeimpiin virkoihin, kuten ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaksi edustajaksi, komission puheenjohtajaksi ja neuvoston puheenjohtajaksi. Kansallista mediaa tulisi kannustaa julkaisemaan uutisia Euroopan parlamentin jäsenten toimista, sillä eurooppalaiset ovat valinneet parlamentin jäsenet suorilla vaaleilla edustamaan itseään.

  Catherine Stihler (S&D), kirjallinen. – (EN) Kannatin äänestyksessä tätä mietintöä, jossa ehdotetaan tapoja lisätä kansalaisten tietoisuutta EU:n politiikoista ja päätöksenteosta käytettävissä olevien eri viestintätyökalujen avulla. Vaaleilla valittuna edustajana pidän tärkeänä, että kansalaiset saavat nähdä, miten EU:n politiikka vaikuttaa heidän päivittäiseen elämäänsä. Siksi tuin tätä mietintöä.

Mietintö: Slavi Binev (A7-0212/2010), László Surján (A7-0240/2010), Salvatore Iacolino (A7-0209/2010)

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Mietintö on tekninen eikä kiistanalainen, joten me vihreät kannatimme sitä.

8. Äänestyskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja

(Istunto keskeytettiin klo 13.50, ja sitä jatkettiin klo 15.05.)

Puhetta johti
puhemies Jerzy BUZEK

9. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen

  Puhemies. – (PL) Julistan istunnon alkaneeksi.

Eilisen istunnon pöytäkirja on nyt saatavilla. Kysyisin, onko pöytäkirjasta huomautettavaa? Nähtävästi ei. Pöytäkirja on hyväksytty.

10. Ihmisoikeudet Iranissa ja erityisesti Sakineh Mohammadi-Ashtianin ja Zahra Bahramin tapaukset (käsiteltäväksi jätetyt päätöslauselmaesitykset): ks. pöytäkirja

11. Romanien tilanne Euroopassa (keskustelu)

  Puhemies. – (PL) Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat romanien tilanteesta Euroopassa. Toivotan tervetulleiksi istuntoomme neuvoston puheenjohtajan Olivier Chastelin, komission varapuheenjohtajan Viviane Redingin sekä työllisyydestä, sosiaaliasioista ja osallisuudesta vastaavan komission jäsenen László Andorin. Ensimmäisen puheenvuoron käyttää neuvoston puolesta puheenjohtaja Chastel.

  Olivier Chastel, neuvoston puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisat parlamentin jäsenet, Euroopan unionin arvot ja periaatteet esitetään selkeästi perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa, josta tuli sitova Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä.

Oikeusvaltion kunnioittaminen ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen vähemmistöön kuuluvien henkilöiden oikeudet mukaan luettuina esitetään näissä teksteissä selvästi. Neuvosto vahvistaakin sitoutumisensa näihin arvoihin.

Neuvosto on useaan otteeseen ilmaissut tukensa romanien osallistamista edistäville toimenpiteille. Itse asiassa neuvostossa kokoontuvat valtioiden ja hallitusten päämiehet ovat myös tunnustaneet romanien erityislaatuisen tilanteen unionissa ja kehottaneet jäsenvaltioita ja EU:ta tekemään kaikkensa heidän osallistamisensa edistämiseksi.

On kulunut kymmenen vuotta siitä, kun neuvosto hyväksyi kattavan direktiivin, jossa kielletään rotuun tai etniseen alkuperään perustuva syrjintä useilla aloilla, muun muassa työnsaannin, ammatillisen koulutuksen, sosiaalisen suojelun, myös sosiaaliturvan ja terveydenhoidon, koulutuksen sekä hyödykkeiden ja palveluiden saannin edellytyksissä, ja tämä kattaa myös asumisen. Direktiivi suojaa kaikkia etnisiä ryhmiä ja näin ollen luonnollisesti myös romaneja. Lopuksi direktiiviin sisältyy myönteistä toimintaa koskeva lauseke, joka sallii jäsenvaltioiden säilyttää tai ottaa käyttöön erityisiä toimenpiteitä rotuun tai etniseen alkuperään liittyvien haittojen ehkäisemiseksi tai korvaamiseksi.

Jotkut teistä osallistuivat Córdobassa huhtikuussa pidettyyn toiseen romaniväestöä käsittelevään eurooppalaiseen huippukokoukseen. Neuvosto oli hyvin tyytyväinen tähän merkittävään tapahtumaan, joka saattoi yhteen tärkeimmät sidosryhmät. Neuvosto hyväksyi yksimielisesti huippukokouksen jälkeen kesäkuussa joitakin päätelmiä otsakkeella "Romaniväestön osallistamisen edistäminen".

Ministerit tunnustivat yksimielisesti, että merkittävä osa romaniväestöä elää äärimmäisessä köyhyydessä, syrjittynä ja syrjäytyneenä, mistä johtuvat myös alhainen koulutustaso, riittämättömät asuinolot, vähäiset työmahdollisuudet ja heikko terveystilanne. Romaninaiset ja -tytöt kohtaavat erityisiä vaikeuksia, mukaan luettuna moniperusteisen syrjinnän uhkaa. Monissa tapauksissa edellä mainitut olot ovat viime vuosina merkittävästi huonontuneet ja romanivastaisuus ja romaneihin kohdistuvat väkivaltaiset hyökkäykset ovat lisääntymässä.

Meidän on muistettava, että vaikka jäsenvaltioilla on päävastuu romaniväestön sosiaalisen ja taloudellisen integraation edistämisestä, EU:n tasolla tehtävä yhteistyö luo merkittävää lisäarvoa. Neuvosto kehottikin näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita edistämään romaniväestön sosiaalista ja taloudellista integraatiota EU:n toimielinten päätösten ja suositusten puitteissa varmistamalla olemassa olevien politiikkojen ja välineiden tehokkaamman käytön.

Tällä alalla vastuu on yhteinen; kaikkien asianosaisten on edistettävä romaniväestön osallistamista oman toimivaltansa puitteissa, ja neuvosto tekee oman osuutensa. Neuvosto korosti myös kansalaisyhteiskunnan, paikallisviranomaisten ja romanien itsensä aktiivisen osallistumisen merkitystä.

Haluan myös korostaa erityistoimenpiteitä, joita sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat toteuttaneet helpottaakseen heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten sosiaalisen osallistamisen edistämistä. Pääsimme hiljattain ensimmäisessä käsittelyssä sopimukseen Euroopan aluekehitysrahastoa koskevien säännösten tarkistamisesta. Näiden säännösten mukaisesti on nyt mahdollista myöntää tukea Euroopan syrjäytyneiden väestöryhmien, joihin kuuluu paljon romaneja, asumusten parantamiseen.

Kaksi toimielintä pääsivät ratkaisevaan yksimielisyyteen siitä, että toimenpiteitä on aina sovellettava osana yhdennettyä lähestymistapaa. Lähestymistapaan sisältyvät erityisesti toimet koulutuksen, terveydenhoidon, työllisyyden ja turvallisuuden aloilla sekä eriytymisen poistamista koskevat toimenpiteet.

Lopuksi haluan korostaa, että Euroopan sosiaalirahastosta voidaan rahoittaa myös yleisesti syrjinnän vastaisia toimia.

EU:n on tarjottava turvallinen ympäristö, jossa kunnioitetaan erilaisuutta ja suojellaan kaikkein haavoittuvimpia. Tämä todetaan Tukholman ohjelmassa, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi joulukuussa 2009. On toteutettava määrätietoisesti toimia syrjinnän ja muukalaisvihan torjumiseksi. Romaniyhteisö mainitaan erikseen Tukholman ohjelmassa, jonka mukaan jäsenvaltioiden on ponnisteltava yhdessä haavoittuvien ryhmien integroimiseksi täysimääräisesti.

Kaikkien EU:n kansalaisten tavoin myös romaneilla on oltava vapaa liikkuvuus ja oikeus suojeluun, eivätkä he saa kärsiä minkäänlaisesta syrjinnästä.

Aikana, jona yhteiskuntamme ovat talouskriisin otteessa, emme saa tehdä kaikkein syrjäytyneimmistä kansalaista syntipukkeja. Tämän vuoksi on tärkeää, että meillä on selkeä ja vilpitön käsitys sosiaalisen syrjäytymisen syistä, seurauksista ja kustannuksista. Mitä väestö, jolla ei ole koulutusta, asumuksia, terveydenhoitoa ja, mikä pahinta, työtä, voi tehdä? Romanien integroimisen helpottamiseksi meidän on kehitettävä yhdennetty lähestymistapa, jossa noudatetaan unionin lainsäädäntöä ja arvoja ja johon asianosaiset osallistuvat aktiivisesti.

Romaniväestön tilanne sisältyy puheenjohtajakolmikon työohjelmaan, jonka neuvosto hyväksyi joulukuussa 2009, ja puheenjohtajavaltio Belgia on ottanut useaan otteeseen esiin romanien integroimisen.

Ensinnäkin lasten köyhyyttä tarkastelleessa konferenssissa, joka järjestettiin 2. syyskuuta, sitten 14.–16. marraskuuta järjestettävässä tasa-arvohuippukokouksessa, erityisesti kun huippukokouksessa tarkastellaan tasa-arvoa ja moniarvoisuutta työssä, kodittomuutta käsittelevässä konferenssissa, joka on määrä pitää 9.–10. joulukuuta, ja romaniväestön osallistamista käsittelevän yhdennetyn foorumin kokouksessa, joka järjestetään pian, 7.–17. syyskuuta. Lopuksi, kuten yleisten asioiden neuvostossa ilmoitettiin 26. heinäkuuta, Euroopan unionin neuvosto seuraa edelleen romanien osallistamista.

  Viviane Reding, komission varapuheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää kollegojani komissiossa, László Andoria ja Cecilia Malmströmiä, sillä tiimimme ovat tehneet viime viikkoina hyvin tiivistä yhteistyötä romaniasiassa. Tämä antoi komissiolle mahdollisuuden saada aikaan selkeä ja tasapainoinen kanta asiasta kesän aikana, ja kanta on saanut tänään komission jäsenten kollegion täyden tuen.

Kiitän myös puheenjohtaja Barrosoa, jonka kanssa olen tehnyt kesän aikana tiivistä yhteistyötä tässä asiassa Ranskassa kehittyvän tilanteen myötä. Puheenjohtaja antoi täyden tukensa sille, että otin 25. elokuuta julkisesti kantaa romanien tilanteeseen Ranskassa ja tarpeeseen noudattaa unionin lainsäädäntöä sekä perusoikeuskirjassa esitettyjä periaatteita.

Komission omaksuma linja, ja poliitikkoina ymmärrätte, että komission on aina oltava tietoinen vaaroista, että sen kantaa käytetään välineenä kansallisessa puoluepoliittisessa keskustelussa, on ollut johdonmukainen viime viikkoina.

Ensinnäkin jäsenvaltiot ovat vastuussa yleisestä järjestyksestä ja kansalaisten turvallisuudesta kansallisella alueellaan. Tämä tarkoittaa, että vapaata liikkuvuutta koskevasta merkittävästä oikeudesta huolimatta jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä lakia rikkovia EU:n kansalaisia vastaan. Euroopan vapaata liikkuvuutta koskevien periaatteiden yhteydessä ei hyväksytä rankaisemattomuutta. Jäsenvaltiot voivat tietyin edellytyksin jopa lähettää lakia rikkoneet EU:n kansalaiset takaisin kotimaahansa, kunhan noudattavat suhteellisuusperiaatetta ja menettelyllisiä takeita, jotka sisältyvät EU:n vuoden 2004 vapaata liikkuvuutta koskevaan direktiiviin.

Toiseksi kansalaiset eivät saa joutua Euroopan unionissa sorretuiksi pelkästään etniseen vähemmistöön kuulumisen tai tietyn kansalaisuuden perusteella. Tämä esitetään selvästi EU:n perusoikeuskirjassa, jossa kielletään syrjintä kansalaisuuden tai etnisen alkuperän perusteella ja jossa erityisesti kielletään joukkokarkotukset. Kollektiivista rangaistusta tai minkään etnisen ryhmän leimaamista ei siis hyväksytä Euroopassa. Jokaisella ihmisellä on omat oikeutensa sekä omat velvollisuutensa.

Kolmanneksi romanien – ja te tiedätte, että 10–12 miljoonaisena joukkona he muodostavat Euroopan suurimman etnisen vähemmistön – sosiaalinen ja taloudellinen integrointi on haaste kaikille 27 jäsenvaltiolle, niin alkuperämaille kuin isäntämaille. Toissijaisuusperiaatteen mukaan jäsenvaltioiden vastuulla on varmistaa asumuksen, koulutuksen, terveydenhoidon ja työn saatavuus, mutta EU:n toimielimet ovat samanaikaisesti – jo yli kymmenen vuoden ajan – kehittäneet strategioita ja toimitapoja tukeakseen kansallisia pyrkimyksiä taloudellisesti erityisesti Euroopan sosiaalirahaston, liittymistä valmistelevan tukivälineen ja Euroopan aluekehitysrahaston kautta, jota on hiljattain tarkistettu siten, että rahastosta voidaan rahoittaa romanien asuntoja.

On hyvin tärkeää korostaa, ettei romanien sosiaalinen ja taloudellinen integrointi ole vain elokuun asia. Se on jokapäiväinen ja jokavuotinen asia. Komission jäsen Andor ja minä esittelimme aiemmin tänä vuonna, 7. huhtikuuta, strategisen tiedonannon romaneista – ensimmäisen laatuaan Euroopan unionissa. Tiedonannon perusteella järjestimme ministeritason tapaamisen Córdobassa yhdessä romaniyhdistysten kanssa. Kuten puheenjohtaja Barroso tänä aamuna totesi, kokouksessa oli läsnä vain kolme ministeriä.

Ranskan tänä kesänä toteuttamien toimenpiteiden tärkeimmät oikeudelliset ja poliittiset tekijät on esitetty kattavana yhteenvetona yksityiskohtaisessa muistiossa, jonka komission jäsen Andor, komission jäsen Malmström ja minä esittelimme komission jäsenten kollegiolle viime viikolla ja joka hyväksyttiin tänään.

Minä kerron, mikä tilanne on nyt. Ensinnäkin komission ja Ranskan viranomaisten viime viikkoina käymän hyvin tiiviin vuoropuhelun ansiosta on havaittavissa merkittävää kehitystä. Minusta oli ratkaisevan tärkeää, että Ranskassa tehtiin selväksi, ettei romaniyhteisöön kohdistettuja toimia suunniteltu, koska tällaiset kohdistetut toimet olisivat olleet ristiriidassa niiden perusarvojen ja -oikeuksien kanssa, joille Euroopan unioni perustuu.

Tämän vuoksi oli niin tärkeää, että ministeri Éric Besson tuli Brysseliin tapaamaan minua ja Cecilia Malmströmiä viime viikolla. Hän vakuutti meille julkisesti, että Ranskan viranomaiset kohtelevat kaikkia kansalaisia samalla tavalla, ettei romaneja tai mitään muuta ryhmää vastaan toteuteta kohdistettuja toimia ja että Ranskan viranomaiset tekevät parhaansa noudattaakseen huolellisesti EU:n lainsäädäntöä. Minusta tällainen ranskalaisen ministerin vakuutus on hyvin myönteistä kehitystä.

Samaan aikaan komission yksiköt – oikeus- ja sisäasioiden pääosasto ja oikeudellinen yksikkö – ovat jatkaneet teknisen tason tarkastusta Ranskan viranomaisten kanssa viime perjantaista lähtien tarkistaakseen, että sanat vastaavat oikeudellista asiantilaa paikan päällä.

Komission yksiköt ovat havainneet useita seikkoja, joiden osalta Ranskan viranomaisten on annettava lisätietoja ja joissa ne tarvitsevat komission yksiköiden aktiivista tukea sen varmistamiseksi, että niiden toimet nyt ja tulevaisuudessa ovat täysin EU:n lainsäädännön mukaisia.

Komissio on vaatinut Ranskaa vuodesta 2008 lähtien panemaan täysimääräisesti täytäntöön vapaata liikkuvuutta koskevan EU:n direktiivin, myös direktiivin menettelylliset ja oleelliset takeet, joita ei ole täysimääräisesti sisällytetty Ranskan lainsäädäntöön.

Vaikka nämä takeet ovat osittain olemassa Ranskassa tuomioistuinten oikeuskäytännön perusteella – ja hiljattain on nähty tuomioistuinten perustavan päätöksensä EU:n direktiiviin, vaikkei direktiiviä ole sisällytetty Ranskan lainsäädäntöön – olemme todenneet Ranskan viranomaisille hyvin selkeästi, että sisällyttäminen lainsäädäntöön lisää oikeusvarmuutta tänä kesänä koettujen kaltaisten vapaata liikkuvuutta koskevien tilanteiden osalta.

Tämän vuoksi lähetin tänään kollegion kokouksen jälkeen Ranskan viranomaisille kirjeen, jossa korostin näitä näkökohtia. Sanomattakin on selvää, että muut vastaavassa tilanteessa olevat jäsenvaltiot saavat samanlaista tukea.

Merkittävä opetus tämän kesän tapahtumista on, että romanien integrointi on haaste, joka on pidettävä jokaisen jäsenvaltion poliittisella esityslistalla. Tämän vuoksi olemme Cecilia Malmströmin ja László Andorin kanssa sopineet viidestä toimesta, jotka komission jäsenten kollegio juuri hyväksyi.

Ensinnäkin sen varmistamiseksi, että kaikki jäsenvaltioiden romaneja koskevat toimenpiteet ovat EU:n vapaata liikkuvuutta ja syrjimättömyyttä koskevan lainsäädännön ja perusoikeuskirjan mukaisia, me seuraamme ja arvioimme näissä kysymyksissä tapahtuvaa edistymistä.

Toiseksi perustamme korkean tason romanityöryhmän, joka analysoi jäsenvaltioiden toimia vastauksena komission 7. huhtikuuta antamaan romaneja koskevaan strategiseen tiedonantoon. Erityisesti ryhmä rationalisoi, arvioi ja vertailee EU:n rahoituksen käyttöä ja vaikuttavuutta romanien integroimisessa kaikissa jäsenvaltioissa ja määrittää näiden varojen käytössä ilmeneviä puutteita. Me teemme näin yksinkertaisesti siksi, että haluamme tietoa ja näyttöä siitä, milloin varoja a) ei käytetä ja b) jos niitä käytetään, täytäntöönpano ei ole asianmukaista.

Työryhmän ensimmäiset havainnot toimitetaan komissiolle ennen vuoden loppua, ja minä tiedotan niistä parlamentille ja neuvostolle.

Kolmanneksi kehotan puheenjohtajavaltiota kutsumaan mahdollisimman pian koolle suuren oikeus- ja sisäasioiden neuvoston ja turvallisuus- ja sosiaaliasioiden neuvoston kokouksen, jotta voidaan määrittää kansallisen ja täydentävän EU:n rahoituksen entistä kohdennetumpi käyttö romanien sosiaalisen ja taloudellisen integroimisen edistämiseksi. Tätä neuvoston kokousta olisi jatkettava ministeritason vuosittaisilla tapaamisilla, sillä meillä on huonoja kokemuksia siitä, etteivät jäsenvaltiot kanna vastuuta asioiden muuttamisesta omalla alueellaan. Meidän on saatettava ne yhteen, virallisesti ja julkisesti, ja meidän on tuupittava niitä oikeaan suuntaan.

Neljänneksi kehotan neuvoston tulevia puheenjohtajavaltioita tarkastelemaan romaniväestön osallistamista käsittelevän EU:n foorumin viime kesäkuussa hyväksymässä etenemissuunnitelmassa määritettyjä painopistealoja. Tässä yhteydessä on käytävä entistä tiiviimpää vuoropuhelua romaniyhteisön edustajien kanssa. Foorumi kokoontuu seuraavan kerran Unkarin puheenjohtajakaudella.

Viidenneksi kehotamme jäsenvaltioita myös tarkastelemaan ihmiskauppaa, jolle romanit ovat erityisen alttiita, komission ja tarvittaessa Europolin ja Eurojustin tuella.

Annan nyt puheenvuoron László Andorille, joka tarkastelee merkittävää aihetta, Euroopan sosiaalirahaston varojen käyttöä romanien integroimiseen.

  László Andor, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, kuten varapuheenjohtaja Reding juuri totesi, Euroopan unioni perustuu perusoikeuksiin ja -arvoihin, ja komissio on täysimääräisesti sitoutunut puolustamaan romanien perusoikeuksia ja heidän täysimääräistä sosiaalista ja taloudellista integroimistaan yhteiskuntiimme.

Toinen seikka, jota haluan korostaa, on se, että romanien osallistamisesta ovat yhteisesti vastuussa Euroopan unioni ja jäsenvaltiot. Romanien menestyksekäs sosiaalinen ja taloudellinen integroiminen edellyttää kestävää sitoutumista, joka perustuu yhteistyöhön kaikkien asianosaisten kesken: komission, jäsenvaltioiden, paikallisten hallitusten, kansalaisjärjestöjen ja kansainvälisten järjestöjen.

Komissio ei odottanut viimeaikaisia hyvin valitettavia tapahtumia toimiensa käynnistämiseksi. Komissio esitteli 7. huhtikuuta tänä vuonna strategisen ja kattavan lähestymistavan aivan ensimmäisessä poliittisessa tiedonannossaan romaniväestön sosiaalisesta ja taloudellisesta integroinnista Euroopassa. Siinä asetetaan komissiolle ja jäsenvaltioille ensisijaiset toimet lukuisilla romaniväestön integroimiseen liittyvillä aloilla.

Komissio sitoutuu parantamaan välineiden ja toimitapojen vaikuttavuutta niin sisällön kuin menettelynkin osalta ja korostaa EU:n, kansallisten ja kansainvälisten toimijoiden ja romaniyhteisöjen entistä tiiviimmän yhteistyön merkitystä.

Tiedonannossa myös vahvistetaan komission sitoutuminen rohkaisemaan ja tukemaan jäsenvaltioita rakennerahastojen valmiuksien täysimääräiseen käyttöön romaniväestön sosiaalisen ja taloudellisen integroinnin tukemiseksi.

EU:n rakennerahastot tarjoavat hyvin hyödyllistä rahoituksellista vipuvoimaa romanien tilanteen parantamiseen tähtäävien kansallisten pyrkimysten tukemiseksi. Kaikkiaan 27 jäsenvaltiosta 12 jäsenvaltiolla – joihin kuuluu vanhoja ja suhteellisen uusia jäsenvaltioita – on olemassa muiden haavoittuvien ryhmien joukossa myös romaneihin kohdistettuja tukiohjelmia yhteensä 17,5 miljardin euron arvosta, ja tähän sisältyy 13,3 miljardia euroa Euroopan sosiaalirahastosta.

Hankkeet käsittävät esimerkiksi ruohonjuuritason toimia romanien työllistymisen edistämiseksi sekä uuden romaniopintoja koskevan opetusohjelman kehittämistä kouluissa.

Lisäksi, kuten varapuheenjohtaja myös kertoi, Euroopan aluekehitysrahastoa koskevia sääntöjä tarkistettiin tämän vuoden toukokuussa, ja rahastoa voidaan nyt käyttää maaseudun asumusten kunnostamiseen, joissa monet romanit asuvat.

Romanien osallistaminen on myös Euroopan unionin jäsenyyden merkittävä poliittinen kriteeri, ja EU tukee ehdokasvaltioita ja mahdollisia ehdokasvaltioita tässä asiassa liittymistä valmistelevien välineiden kautta.

Komissio toteuttaa tai suunnittelee tällä hetkellä noin 50 miljoonan euron hankkeita, jotka koskevat joko pelkästään tai osittain romaneja.

Komissio on kutsunut koolle korkean tason tapaamisia jäsenvaltioissa, joissa on suuri romanivähemmistö, edistääkseen EU:n varojen parempaa käyttöä romanien integroimiseen. Unkarissa tämä käynnisti vuoropuhelun kansallisten viranomaisten ja romanien välillä komission alaisuudessa.

Toinen korkean tason tapahtumien sarja, johon minä ja komission jäsen Cioloş osallistumme, toteutuu lokakuussa Romaniassa.

Lopuksi, parlamentin pyynnöstä komissio toteuttaa Romanien integrointia koskevaa pilottihanketta "Romanien integrointimenetelmien yleiseurooppalainen yhteensovittaminen". Se käsittää kolme toiminta-aluetta, jotka koskevat varhaiskasvatusta ja päivähoitoa, itsenäistä ammatinharjoittamista ja pienluottoja sekä tiedotusta ja tietoisuuden lisäämistä. Tähän liittyvät toimet käynnistyivät toukokuussa 2010.

On saatavilla EU:n varoja ja välineitä, joilla voidaan auttaa ratkaisemaan romanien integrointiin liittyviä arkaluontoisia oikeudellisia, inhimillisiä ja käytännön asioita. Olemme komissiossa valmiita tekemään kaikkemme niiden ratkaisemiseksi. Uskon vankasti, että Eurooppa 2020 -strategia on oikea kehys köyhyyden torjuntaan ja näin ollen myös romaniväestön olojen parantamiseen Euroopassa.

Pitäkäämme kiinni periaatteistamme, vastustakaamme helppoja mutta vääriä ratkaisuja ja ratkaiskaamme tämä asia yhdessä yhteisvastuun hengessä.

  Lívia Járóka, PPE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, olen iloinen siitä, että EU:n toimielimet vaikuttavat nyt olevan ymmärtäväisiä romanien ahdinkoa kohtaan. Juuri tästä syystä on harmillista, että poliitikot yli poliittisten rajojen vaikuttavat käyttävän romaniasiaa aseena vastapuoliaan vastaan.

Olemme kaikki samaa mieltä siitä, että vapaa liikkuvuus on yksi yhteisön lainsäädännön perusperiaatteista, ja hyväksymme sen, ettei tämä oikeus ole ehdoton. Kuten komissio on vahvistanut, kaikilla EU:n jäsenvaltioilla on oikeus toteuttaa turvatoimenpiteitä alueellaan oleskelevien ulkomaalaisten osalta. On noudatettava täysimääräisesti Euroopan unionin keskeisiä arvoja, kuten syrjimättömyyttä, suvaitsevaisuutta ja solidaarisuutta, ja EU:n kansalaisten karkottaminen on pantava täytäntöön tapauskohtaisesti asianmukaisten oikeudellisten päätösten perusteella tai kyseisten henkilöiden vapaalla, täydellisellä ja tietoisella suostumuksella. Vielä komissiota lainatakseni, ketään ei saa karkottaa vain siksi, että tämä on romani.

Poliittiset mielipiteet ja oikeuden päätökset ovat erillisiä asioita. Voimme pitää näitä karkotuksia mauttomina tai kaukaa haettuina, ja meidän on kiinnitettävä huomiota noudatettaviin takeisiin ja periaatteisiin, mutta Ranskan toteuttamien toimenpiteiden oikeudellisuuden arviointi kuuluu yksinomaan komission vastuualaan. Suurimittaiset karkotukset voivat olla vastenmielisiä, mutta ne ovat sitäkin vastenmielisempiä, kun otetaan huomioon viime vuosikymmenten tyhjät ihmisoikeuslupaukset, kun teknisesti mitään ei ole tehty romanian järkyttävän köyhyyden helpottamiseksi lukuun ottamatta tyhjien sanojen toistelua syrjimättömyydestä ja suvaitsevaisuudesta silloin, kun se oli poliittisesti kätevää.

Me eurooppalaiset romanit tuomitsemme asioidemme poliittisen väärinkäytön ja väärintulkitsemisen. Romanien on ohjattava heitä koskevaa keskustelua itse paljastaakseen ongelmat ja ilmaistakseen, mitä toimia ja toimenpiteitä tarvitaan. Kuten tämä parlamentti ja erityisesti Euroopan kansanpuolue on useita kertoja korostanut, romanien köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen on eurooppalainen asia, joka edellyttää omaa strategiaa. Yhteiseen eurooppalaiseen ongelmaan tarvitaan yhteinen eurooppalainen ratkaisu.

Strategiassa on puututtava niin romanien kuin muidenkin syrjäytymisen taloudellisiin tekijöihin, kuten rakenteelliseen työttömyyteen, heikkoon koulutukseen, asumuksiin hyvin heikossa asemassa olevilla mikroalueilla sekä itsenäisen ammatinharjoittamisen esteisiin – kaikkiin niihin seikkoihin, joita kansamme muuttaessaan pakenee.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Hannes Swoboda, S&D-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, olen syvästi pettynyt – ja niin on ryhmänikin – siihen, mitä komissio on tänään sanonut.

Ensin puheenjohtaja Barroso. Puheenjohtaja Barroso on suhtautunut toimiin vähemmän kriittisesti kuin monet Ranskan hallituksen ministerit. Tämä on järkyttävää. Arvoisa varapuheenjohtaja Reding, se mitä sanoitte, ei tarjoa selkeää vastausta. Minä ja monet Euroopan kansalaiset haluamme tietää, onko Ranskan hallitus rikkonut lakia vai ei. Kun toimenpiteet on toteutettu jo viikkoja sitten, ette voi sanoa "me tutkimme asiaa". Vastatkaa kyllä tai ei, mutta antakaa selkeä vastaus.

Uskotte kaiken, mitä Ranskan ministerit sanovat sen jälkeen, kun ovat jo toteuttaneet toimet. He eivät lähestyneet meitä etukäteen. He karkottivat ihmiset ensin ja sanoivat sitten teille: "me olemme reiluja, emmekä syrji ketään". Minusta on järkyttävää, että komission jäsen täällä sanoo tällaista tänään. Se ei vastaa todellista vakaumustanne tai tähänastista tehtävien hoitoanne. Olen tämän vuoksi syvästi pettynyt siihen, että te tässä asiassa haluatte harhauttaa selviytyäksenne tästä alistuvasti.

(Suosionosoituksia.)

Olette täysin tietämätön nyt omaksumastanne vastuusta, sillä muutaman viikon sisällä seuraava valtio – kenties Italia tai mahdollisesti Unkari tai jokin toinen valtio – ilmoittaa: "Me perumme näiden henkilöiden kansalaisuuden. Sitten kun he ovat valtiottomia, heidät laitetaan jonnekin leirille". Tälle on nyt valmisteltu pohjaa, eikä komissio sano siitä mitään. Minusta tämä on järkyttävää, ja ryhmäni tuomitsee sen.

(Suosionosoituksia.)

  Renate Weber, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, toisen maailmansodan jälkeen kansainvälisessä oikeudessa kiellettiin joukkokarkotukset. Ihmisrotu oli jo kärsinyt tarpeeksi tällaisten raakalaismaisten toimitapojen vuoksi.

Vuonna 2010 Ranska, maa jossa ihmisoikeudet syntyivät, turvautuu vilppiin. Se käyttää hyväkseen romanien tietämättömyyttä ja maksaa 300 euroa aikuista ja 100 euroa lasta kohden, jos nämä lähtevät maasta. Ranskan hallitus väittää, että tämä on vapaaehtoista palauttamista, ja kuvaa kyynisesti tätä romanien omantunnon ostamista humanitaariseksi avuksi.

Meteliä ei ole nostettu siitäkään, että viranomaiset ovat ottaneet sormenjäljet aikuisilta ja jopa heidän lapsiltaan, tai että monet heistä eivät antaneet suostumustaan täysin tietoisina sen seurauksista, kuten Yhdistyneiden Kansakuntien rotusyrjinnän poistamista valvova komitea on myös todennut, mikä on selvä rikkomus yhteisön ja kansainvälistä oikeutta vastaan.

Italiassa kuitenkin toimittiin samoin kaksi vuotta sitten, vaikka Euroopan komissio on mieluummin vaiennut asiasta, ja tämän vuoksi komissio on osittain vastuussa tästä romaniväestön uudesta karkotusaallosta Euroopassa.

Komission on nyt osoitettava, että se on todella Euroopan unionin periaatteiden ja perusoikeuksien vartija ja sen lainsäädännön ylläpitäjä.

(Suosionosoituksia.)

  Hélène Flautre, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa varapuheenjohtaja Reding, minun on todettava, että olen aivan yhtä tyrmistynyt kuin jäsen Swoboda ja jäsen Weber. On varsin tyrmistyttävää, että erilaisten kokousten, joita olette onnistuneet pitämään, ja vastaanottamienne asiakirjojen jälkeen olette edelleen tunnustamisen tai pikemminkin tunnustamatta jättämisen vaiheessa, mitä tulee Ranskan hallituksen selkeisiin rikkomisiin romanien karkotuksen osalta. Eikä tämä ole uusi asia. Vuosi sitten vapaaehtoisjärjestöjen ryhmä vetosi teihin asioissa, jotka nyt on jälleen nostettu esiin, kuten että kuukauden ilmoitusaikaa ei noudatettu ennen Euroopan kansalaisten palauttamista, jota kuitenkin vapaata liikkuvuutta koskevassa direktiivissä edellytetään.

Mitä tulee henkilökohtaisen tilanteen tarkastelua koskevaan oikeuteen, minusta ette tarvitse lisää asiantuntijalausuntoja päätelläksenne, että kun rajallesaattamismääräyksiä jaetaan joukoittain leirissä, ja ne ovat aivan samanlaisia, ei henkilökohtaisia tilanteita ole tarkasteltu. Ovatko kuusivuotiaat lapset uhka yleiselle järjestykselle? Tarvitsetteko todella lisää näyttöä, kun oikeus ja ranskalaiset tuomioistuimet ovat tuominneet tämän asian ja Ranskan hallitus hyödyntää äärimmäisen laajaa ja laitonta tulkintaa yleiseen järjestykseen kohdistuvasta uhasta?

Jos tarvitsette tuomareita, asiantuntijoita tai kansalaisjärjestöjä, me järjestämme teille sellaisia. Olkaa kuitenkin hyvät ja lopettakaa tämä todellisuuden kiistäminen ja tehtävienne laiminlyöminen!

Tämänaamuinen keskustelu oli häpeällinen. Kuulimme Euroopan parlamentin suurimman poliittisen ryhmän johtajan puhuvan romaniväestöstä oman alueensa traktorivarkauksien yhteydessä. Kuulimme Euroopan komission puheenjohtaja José Manuel Barroson puhuvan romaniväestöä koskeneessa keskustelussa Euroopan kansalaisten turvallisuustarpeista. Toisin sanoen taipumusta yhdistää automaattisesti romanit rikoksiin, prostituutioon ja ihmiskauppaan ruokitaan entisestään.

Näin tehdessään he vaarantavat perusoikeudet ja koko yhteisön merkityksen. Kuten jäsen Cohn-Bendit tänä aamuna totesi, tämä on testi teille, arvoisa varapuheenjohtaja Reding. Tämä on testi Lissabonin sopimukselle, testi teidän relevanssillenne. Pystyttekö osoittamaan, että perusoikeuskirja on muutakin kuin huijausta? Se on teistä kiinni, se on teidän tehtävänne, ja nyt on aika todistaa se.

(Suosionosoituksia vasemmalta.)

  Timothy Kirkhope, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Yhdistyneen kuningaskunnan entisenä maahanmuuttoministerinä kannatan koko ryhmäni tavoin yhtäläisten oikeuksien ja yhtäläisten mahdollisuuksien tarjoamista kaikille ihmisille. Olen samaa mieltä ryhmäni puheenjohtaja Michał Kamińskin kanssa, joka totesi tänä aamuna, ettei tämän mantereen pidä koskaan herättää henkiin menneen nationalismin haamuja ja että EU on vapauden alue ja suvaitsevaisuus sen suurin saavutus. Meidän on oltava siitä ylpeitä, mutta emme saa huijata itseämme uskomaan, etteikö meillä edelleen olisi valtavia ongelmia.

Tämä asia edellyttää epäilemättä keskustelua, pohdintaa ja toimia sen osalta, kuinka kohtelemme vähemmistöryhmiä, kuinka voimme paremmin integroida romaniväestön. Tarvitaan myös suhteellisuutta kansallisten hallitusten ja EU:n oikeuksien ja valtuuksien välillä. Uskon kuitenkin myös, että unionimme perustuu oikeusvaltion periaatteisiin.

Vaikka parlamentin jäsenellä on oikeus esittää perusteltuja huoliaan tässä keskustelussa, toivoisin meidän kuitenkin odottavan, kunnes komissio perussopimusten vartijana tekee virallisen päätöksen asiasta. Sitten voimme tehdä tietoon perustuvia päätelmiä kaikkien tosiseikkojen perusteella ja päättää, kuinka saamme paremmin integroitua romaniväestön Euroopassa, sen sijaan että ennalta tuomitsemme muita jäsenvaltioita.

  Cornelia Ernst, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, romanien niin kutsuttu vapaaehtoinen joukkopoistuminen Ranskasta on selvä karkotustapaus – todellakin Euroopan suurimman ja vanhimman väestöryhmän karkotus. Tämä rohkaisee poliittista oikeistoa, äärioikeistoa. Meidän on tuomittava tämä – myös täällä Euroopan parlamentissa. Tämä on ehdottoman tärkeää.

Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto vaatii lopettamaan tämän joukkokarkotuksen. Arvoisa varapuheenjohtaja Reding, minäkin olisin toivonut teidän ensin pyytävän meitä vaatimaan lopettamaan nämä karkotukset ja sitten kaiken mitä siitä seuraa. Presidentti Sarkozyn hallitus rikkoo EU:n lainsäädäntöä, sillä se toteuttaa romaniväestön tukkukarkotusta, ja romanit ovat peräisin EU:n jäsenvaltioista, ilman että yksittäisiä tapauksia tarkastellaan, sillä tämä mitätöi vapaan liikkuvuuden periaatteen, se rikkoo perusoikeuskirjaa ja yhtäläistä kohtelua koskevaa peruskirjaa.

Totean täysin vilpittömästi, että on lopultakin aika toimia. Olemme jo keskustelleet tästä ongelmasta useita kertoja. Nyt meidän on toteutettava todellisia toimenpiteitä, jotta saadaan aikaan muutos.

Romanit ovat Euroopassa kotonaan. He ovat osa Euroopan yhteisöä ja heidän kuuluukin olla. Meidän on varmistettava se. Tämän vuoksi suhtaudumme kriittisesti myös romanien karkotuksiin Saksasta, Itävallasta, Ruotsista, Italiasta, Belgiasta ja muista Länsi-Balkanin valtioista. Tarvitsemme yhdennetyn eurooppalaisen strategian, joka koskee kaikkia romaneja, ei vain osaa heistä. Meidän on taisteltava tämän edestä.

Lopuksi totean, että eurooppalaista solidaarisuutta ja itsemääräämisoikeutta koskevaa ajatusta on sovellettava itsestään selvyytenä romaniväestön tarkastelussa, muutoin sitä ei ole olemassa.

  Mario Borghezio, EFD-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olen kuunnellut Ranskan hallitukseen kohdistuvia hyökkäyksiä, kuten aiemmin Italian hallitukseen kohdistuneitakin, sekä joitakin hyvin voimakkaita komissioon kohdistuneita hyökkäyksiä. Nämä syytökset ovat itse asiassa aivan vääriä.

En ole kuullut mitään viittausta Ranskan poliisin toimittamiin tilastoihin, joiden mukaan Bulgariasta ja Romaniasta tulevien romanien joukkomuuton jälkeen varkauksien määrä nousi yli 250 prosenttia. Kenties Romania ja Bulgaria olisi pakotettava vastaamaan joihinkin kysymyksiin, sen jälkeen kun niiden hyvin vastuuttomasti sallittiin liittyä Euroopan unioniin ilman että tätä ongelmaa olisi ratkaistu ensin.

Meidän on puhuttava suoraan myös niille ihmisille, jotka tulevat vieraiksi toisiin valtioihin. Meidän on käskettävä heitä kunnioittamaan isäntävaltioiden kansalaisia, olemaan menettämättä laittomasti näiden koteihin ja syyllistymättä vieraille sopimattomiin tekoihin. Heitä on kunnioitettava ja suojeltava – niiden sanoin, jotka puhuvat hienoista periaatteista – mutta meidän on otettava huomioon myös heidän rikostensa uhrit: muut Euroopan unionin rehelliset kansalaiset, jotka kenties hyvästä syytä eivät aina iloitse saadessaan romaneja naapureikseen.

Nämä ovat ne epämiellyttävät tosiseikat, joita enemmistö kansalaisista ja ihmisistä ajattelee ja joita tietyillä hyväntekijöillä ei ole rohkeutta myöntää, sillä tosiasiassa toisinaan tarvitaan poliittista rohkeutta sanoa...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Bruno Gollnisch (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, en puolusta Ranskan hallitusta. Presidentti Sarkozy ja ministeri Hortefeux ovat molemmat olleet Euroopan parlamentin jäseniä. Heidän olisi pitänyt tietää, että heidän kannattamansa perussopimukset – Maastrichtin sopimus, Amsterdamin sopimus, ratifiointisopimus ja Lissabonin sopimus, jonka muotoilemisessa Nicolas Sarkozy kehuu itsellään olleen merkittävä osa – tosiasiassa avaisivat rajamme kaikille, jotka haluavat tulla ja asettua valtioomme.

Tästä huolimatta olen kuitenkin yllättynyt ja ällistynyt, ensinnäkin kollegojeni oikeudellisen tilanteen väärästä tulkinnasta, sillä he ovat unohtaneet, että Keski- ja Itä-Euroopan valtioiden Euroopan unionin kansalaisilla ei vielä ole lopullista oikeutta asettua valtioomme, sillä tämän oikeuden he saavat vasta vuonna 2013.

Toiseksi ihmiset puhuvat sorretusta vähemmistöstä, mutta hyvät kollegat, uskotteko vakavasti, että kuuden vuosisadan aikana romanit eivät ole integroituneet asuttamiinsa Keski- ja Itä-Euroopan valtioihin pelkästään sen vuoksi, että romanialaiset, bulgarialaiset ja unkarilaiset ovat ilkeitä, tai koska slovakialaiset, tšekit, slovenialaiset tai serbit ovat vainonneet heitä?

Teidän pyhimysmäinen asenteenne on tosiasiassa toisenlaista rasismia, joka kohdistuu syntyperäisiin asukkaisiin, jotka kotimaani asukkaiden tavoin valitettavasti eivät halua 12 miljoonaa romania sinne asumaan. Ainoa ratkaisu, kuten itse ehdotitte, on jättää tämä Eurooppa.

(Suosionosoituksia.)

  Manfred Weber (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, ei ollut sattumaa, että me Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmässä annoimme romanivähemmistön ainoan edustajan täällä parlamentissa, jäsen Járókan, käyttää ensimmäisen puheenvuoron. Tämä johtuu siitä, että PPE-ryhmä haluaisi paljon mieluummin puhua ihmisten ongelmista tänään. Emme halua järjestää poliittista näytelmää – emme piittaa presidentti Sarkozysta – me haluamme keskustella niistä ongelmista, joita nyt kohtaamme romaniväestön osalta, ja siitä kuinka voimme auttaa heitä.

Tämä on myös päätöslauselmamme perusta. Hyvä jäsen Swoboda, sanoitte olevan järkyttävää, että komissio on tehnyt tämän päätelmän. Voin vain todeta teille, että se on selvästi järkyttävää teille, koska komissio ei osallistu siihen poliittiseen näytelmään, jonka haluatte tästä tehdä, vaan on esittänyt vakavan huomion tilanteesta.

Toiseksi, mitä tulee vapaaseen liikkuvuuteen, kaikki on jo sanottu. Meillä on Euroopan unionissa selkeät perussäännöt. Vapaa liikkuvuus ei ole rajaton, sitä voidaan rajoittaa yksilöllisesti, ja näin Ranskassa on myös tehty.

Kolmas seikkani on itse asiassa se tärkeä. Tätä asiaa koskevassa poliittisessa keskustelussa kyse on siitä, kuinka voimme integroida Euroopan vähemmistöt yhteiskuntiimme. Jos me kaikki voimme hyväksyä sen, että olemme ennakkoluulottomia ja suvaitsevaisia, silloin olemme samalla pohjalla. Jos seuraavassa vaiheessa voimme myös kaikki hyväksyä sen, että noin 90 prosenttia kannattaa enemmistöyhteiskuntaa, että todella yhdistämme voimamme ja suhtaudumme integrointiin vakavasti, olemme yhä sovussa. Olemme eri mieltä siitä, kuinka meidän olisi suhtauduttava maahanmuuttajiin – mihin tahansa maahanmuuttajiin – jotka eivät vain hyväksy sitä, mitä enemmistöyhteiskunnalla on heille tarjota, jotka kieltäytyvät yhteistyöstä eivätkä hyväksy perussääntöjä.

Parlamentin vasemmisto esittää usein väitteen, että meidän on tarjottava näille ihmisille jotain. Me PPE-ryhmässä katsomme, että maahanmuuttajien on myös hyväksyttävä nämä tarjoukset. Jos tätä vaatimusta ei lisätä ja sitä ei vaadita voimakkaasti, jos valtio ei vaadi tätä, silloin tuhotaan ihmisten halukkuus integroida ihmisiä ja tehdään palvelus parlamentin oikeistolle, jos valtion ei sallita toimia tiukasti. Myös näin on luvallista sanoa.

(Suosionosoituksia.)

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymykseen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Rui Tavares (GUE/NGL). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän kollega Manfred Weberiä siitä, että tämä suostui vastaamaan tähän kysymykseen.

Sanoitte, ettei vapaa liikkuvuus ole rajaton – ja juridisesti olette oikeassa – vaan että sitä voidaan rajoittaa yksilöllisesti.

Mitä näyttöä teillä on siitä, että tällaiset karkotukset tehdään yksilöllisellä perustalla, ja kuinka voitte asettaa kyseenalaisiksi niin lehdistöltä kuin asiaa seuranneilta kansalaisjärjestöiltäkin saamamme tiedot, joiden mukaan pääasiallinen kriteeri näissä karkotuksissa, itse asiassa ainoa kriteeri, on etninen kriteeri?

  Manfred Weber (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, kiitos kysymyksestä. Vastauskin on hyvin yksinkertainen. Siitä, onko laki sisällytetty kansalliseen lainsäädäntöön, eivät Euroopassa päätä poliitikot tai toimittajat. Euroopan unionissa tästä päättävät tuomioistuimet. Euroopan unionissa meillä on – myös Ranskassa – tilanne, jossa kyseiseen romaniväestöön kuuluvat ihmiset voivat kääntyä tuomioistuimen puoleen ja valittaa tästä yksilöllisesti. Näin on jo tehty.

Komission jäsen korosti, että ranskalaiset tuomarit turvautuvat myös yhteisön lainsäädäntöön päätöstensä perustana. Toimittajat eivät siis päätä siitä, onko Euroopan unionissa pantu täytäntöön lainsäädäntöä, siitä päättävät tuomioistuimet, ja komission lausunnon mukaan on selvää, että juuri näin toimitaan Ranskassa, kuten muissakin Euroopan unionin jäsenvaltioissa.

  Ioan Enciu (S&D). – (RO) Vahvistitte 24. kesäkuuta tänä vuonna vastauksessanne parlamentin kysymykseen, että perusoikeusviraston raportissa esitetään synkkä kuva Euroopan unionin 12 miljoonan romanin tilanteesta.

Jos komissio ei aio tiukasti tuomita Ranskan viranomaisten toteuttamien etnisten karkotusten käynnistämää kriisiä, rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmentymien torjumista koskeva puitepäätös hyvin todennäköisesti jää pelkäksi hyväksi aikomukseksi. Sama koskee yhtä lailla Tukholman ohjelman toimintasuunnitelmaa, jonka myös mainitsitte puheessanne.

Esitettyään etnisten ryhmien rikosten lisääntymisestä väitteen, jota on mahdoton tarkistaa, sekä lukuja sadoista tuhansista romaneista, joiden väitettiin uhkaavan rauhaa lännen kaupungeissa, Ranskan viranomaiset eivät ole esittäneet mitään muita argumentteja vaan siirtäneet joitakin satoja kansalaisia surkeista oloista tilapäisiltä leireiltä saatuaan nämä suostuteltua palaamaan alkuperämaahansa rahallisesta korvauksesta.

Meidän on hyväksyttävä se, että Ranskan romanien lisäksi Romaniassa on muutama sata tuhatta romania, joista valtion oma hallitus ei piittaa mutta joita ei voida unohtaa romanien integroimista ja heidän tilanteensa parantamista koskevassa strategiassa yhdistyneessä Euroopassa.

Molempia tilanteita on tarkasteltava erityisillä toisistaan riippuvilla lähestymistavoilla. Kysymys ei ole siitä, kuuluvatko romanit vain Romaniaan vai koko Eurooppaan, vaan siitä, kuinka yhteisön tason integrointitoimenpiteet voidaan korreloida niiden toimenpiteiden kanssa, joilla on tarkoitus parantaa heidän tilannettaan kansallisesti. Komission on edettävä sanoista, strategioista ja tosiseikoista…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Sophia in 't Veld (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, meillä on Euroopassa sisämarkkinat, jotka ovat valtava menestys. Yksi suurimmista syistä tähän on se, että komissio valvoo markkinasääntöjä hyvin tiukasti. Toivoisin kuitenkin komission valvovan yhtä tiukasti myös perusoikeuksia Euroopassa.

(Suosionosoituksia.)

Tämän vuoksi, arvoisa komission jäsen, ryhmäni vaati niin kovasti erityistä perusoikeuksista vastaavaa komission jäsentä. Se olette te. Ja me odotamme teidän puolustavan, ei eurooppalaisia hallituksia, vaan Euroopan kansalaisia, ja jos ette pidä näkemästänne, teidän ei pidä sulkea silmiänne siltä, mitä Euroopassa tapahtuu, teidän on toimittava.

Me emme täällä parlamentissa odota puheenjohtaja Barrosolta tai teiltä puheita. Me pärjäisimme ilman tätä keskusteluakin, jos voisimme olla varmoja, että Euroopan komissio valvoo sääntöjä – ei pelkästään maahanmuuttoa ja vapaata liikkuvuutta koskevia sääntöjä vaan myös perusoikeuksia koskevia sääntöjä –, sillä se on ainoa tapa, jolla voimme tehdä Euroopan unionista arvoyhteiskunnan, joka on yhtä menestyksekäs kuin sisämarkkinat.

(Suosionosoituksia.)

  Franziska Keller (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, on oikein hyvä ja oikein tärkeää puhua romaniväestön integroimisesta, ja ihmettelen, miksi komissio on vasta nyt havainnut, että joitakin rahoja ei ole käytetty asianmukaisesti. On myös tärkeää keskustella siitä, kuinka tositilannetta jäsenvaltioissa voidaan mukauttaa siten, että ne soveltuvat romaniväestön tarpeisiin, mutta ymmärtääkseni se ei ole tämän päivän aiheena. Me puhumme nyt Ranskan toteuttamista romanien joukkokarkotuksista, eikä edes integroitumisen puute ole peruste joukkokarkotuksille.

On täysin selvää, ettei Ranskan romaneita karkoteta yksilöllisin perustein – minä ihmettelen, miksi tämä ei ole teille selvää. On hyvin pelottavaa, että komissio, perussopimusten vartija, ei uskalla sanoa tätä ääneen, ei uskalla vartioida perussopimuksia ja perusoikeuskirjaa. Me emme voi sallia kollektiivista rangaistusta. Pyydän teitä omaksumaan voimakkaan kannan ja olemaan sulkematta silmiänne romanien syrjinnältä Ranskassa ja myös muissa jäsenvaltioissa, sillä tämä on häpeäksi Euroopan unionille.

(Suosionosoituksia.)

  Derk Jan Eppink (ECR). – (NL) Arvoisa puhemies, työskennellessäni kirjeenvaihtajana Itä-Euroopassa sain todistaa romanien ongelmia. Kyse oli kolossaalisesta sosiaalisesta ongelmasta, eivätkä tuolloiset sosialistiset järjestelmät kyenneet ratkaisemaan sitä. Nyt Euroopassa kohdataan tämä ongelma. On aivan liian helppoa tarkastella romanien tilannetta pelkästään rasismin ja muukalaisvihan kannalta, kuten vasemmisto nyt tekee. Ihmisryhmät, jotka vaeltavat asuntovaunuillaan läpi Euroopan ilman säännöllisiä tuloja, aiheuttavat vaikeuksia pitkällä ajanjaksolla. Tämä on vääjäämätöntä, sillä millä nämä ihmiset elävät. Eurooppa mahdollistaa vapaan liikkuvuuden, ja se on suuri etu. Kuitenkin kaikilla tätä oikeutta hyödyntävillä on myös velvollisuuksia, ja niistä puhutaan liian vähän täällä parlamentissa. Ensimmäinen velvoite on olla aiheuttamatta vaikeuksia. Miehet lähettävät romaninaiset kaduille kerjäämään. Mikä on naisten oikeuksien tilanne romaniyhteisössä? Olen nähnyt lapsia kerjäämässä, kun heidän pitäisi olla koulussa. Mikä on oppivelvollisuuden tilanne? Jos rikoksia tehdään, niiden uhrit ovat tavallisia kansalaisia eivätkä pääsääntöisesti norsunluutorneissaan asuvia vasemmistopoliitikkoja. Jotta päästäisiin asian ytimeen, kehotan heitä olemaan vieraanvaraisia ja ottamaan romaniperheen kotiinsa.

  Marie-Christine Vergiat (GUE/NGL). – (FR) Arvoisa puhemies, romaneihin liittyy paljon ennakkoluuloja. Paljon on jo sanottu. Jaan joidenkin kollegojeni närkästyksen, mutta haluan esittää joitakin taustatietoja, jotta asia tulisi selväksi.

Ensinnäkään yksikään romani ei osallistunut niihin tapahtumiin, jotka käynnistivät tämän kesän muukalaisvihamielisen, pelkoa lietsovan polemiikin Ranskassa. Tämä oli pelkkää harhautusta. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että palautettaisiin kotimaahansa ihmisiä, jotka ovat syyllistyneet tai joiden epäillään syyllistyneen rikollisiin tekoihin. Kaikilla palautetuilla henkilöillä oli puhtaat rikosrekisterit. Tässä on kyse etniseen ryhmään kohdistuneesta hyökkäyksestä ja heidän esittämisestään syntipukkeina.

Kuinka nämä karkotukset toteutetaan? Ne toteutetaan järjestelmällisesti evakuoimalla väliaikaiset leirit. Poliisit tulevat, tavallisesti varhain aamulla, ja kysyvät ihmisiltä henkilöpapereita. Tätä käytetään perusteena laatia joukkomääräyksiä poistua maasta standardimallia käyttäen. Tämä tarkoittaa, ettei tapauskohtaista tarkastelua ole. Sitten leirit puretaan, eivätkä evakuoidut henkilöt saa edes hakea henkilökohtaista omaisuuttaan. Tästä on silminnäkijöiden lausuntoja.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Gerard Batten (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, Ranska on päättänyt, ettei se halua portilleen suuria määriä kutsumattomia romaneja, mutta nämä ovat kutsuttuja. Koko ongelma on suora seuraus EU:n kansalaisten vapaata liikkuvuutta koskevasta direktiivistä 2004/38/EY.

Kaikilla EU:n kansalaisilla on oikeus asua toisessa EU:n jäsenvaltiossa. Kuten niin suuri osa EU:n lainsäädännöstä, tämäkin on osoittautunut käytännössä järjettömäksi. Toisesta jäsenvaltiosta ei tule pelkästään korkeasti koulutettuja ja hyvin ammattitaitoisia ihmisiä, joilla on korkea työmoraali. Se merkitsee sitä, ettei meillä ole keinoa suojautua yhteiskunnallisesti epätoivotulta ja rikolliselta ainekselta.

Ranskan hallitukset ovat aina olleet ihastuneita Euroopan unioniin. Nyt ne saavat kokea kantapään kautta, etteivät voi saada EU:ta ilman romaneja. Ranskalaiset haluavat nyt toimia italialaisten tavoin ja sanoa: "arrivederci Roma". Eivät he voi tehdä niin. On parempi liittyä Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolueeseen ja sanoa: "goodbye European Union".

  Corneliu Vadim Tudor (NI). – (RO) Jos Euroopan valtioilla on jokin yhteinen nimittäjä, se ei ole valuutta, talous tai edes kulttuuri, yhteinen nimittäjä on romanit.

Historioitsijana ja sosiologina aion käyttää nimitystä mustalainen, johon ei liity halventavaa tai alentavaa sävyä, varsinkin kun nimitys romanit on keinotekoinen ja keksitty. Loppujen lopuksi tasan 125 vuotta sitten Johann Strauss sävelsi oopperan Mustalaisruhtinas, ei romaniruhtinas.

On valitettavaa, ettei romaneja ja romanialaisia vieläkään eroteta toisistaan. Olen havainnut, että kun on kyse mustalaisista, rasistiset ennakkoluulot sekä valheelliset stereotypiat ja epätodet väitteet ovat yhä yleisiä kaikkialla maailmassa. On ihmisiä, jotka kutsuvat heitä romaneiksi ja inhoavat heitä. Minä kutsun heitä mustalaisiksi ja rakastan heitä.

Siitä, mitä tällä hetkellä tapahtuu, ei voida syyttää sen paremmin mustalaisia kuin kotimaatani Romaniaa. Suurin mustalaisten muuttoaalto Eurooppaan tapahtui vuonna 1241, mongolien suurten valloitusretkien aikaan. Heidät tuotiin Eurooppaan apujoukoissa palvelevina taitavina käsityöläisinä.

Se, että näin pitkän ajan kuluttua mustalaisia on Romaniassa enemmän kuin muualla Euroopassa, johtuu yli 500 vuotta sitten tapahtuneista karkotusten ja vainon aalloista useimmissa vanhan mantereen valtioissa. Romania joutuu nyt häpeäpaaluun, koska se on ollut liian suvaitsevainen ja vieraanvarainen.

Mustalaisten joukkokarkotukset eivät ole ratkaisu. Ei tietenkään ole miellyttävä kokemus, kun mukavaa elämää häiritään, mutta kun rikoksia tehdään, lakia on sovellettava tapauskohtaisesti sen sijaan, että valittaisiin kollektiivisia rangaistuksia.

Miksei pariisilainen hallitus karkota heitä suoraan Intiaan, alkuperämaahansa?

  Simon Busuttil (PPE). – (MT) Kauhea tilanne, jossa suuri osa romaniyhteisöstä on, on epäilemättä kiusallinen Euroopalle. Monet heistä elävät köyhyysloukussa, ja heidät on vapautettava siitä viipymättä. Vieläkin kiusallisempaa on kuitenkin se poliittinen manipulointi ja opportunismi, jota hyödyntävät ne, jotka tekevät tästä häpeämätöntä poliittista peliä. Minusta tämä on myös Euroopalle järkyttävää ja kiusallista, sillä tällainen poliittinen manipulointi vääristää koko asian. Todellisuudessa on kyse romaniyhteisön tilanteesta ja siitä, kuinka sitä voidaan auttaa selviytymään siitä. Tämän vuoksi Euroopan kansanpuolue tekee täysimääräisesti töitä varmistaakseen tehokkaan strategian laatimisen näiden ihmisten auttamiseksi, strategian, joka yhdistää toimielimet ja jäsenvaltiot ja joka koskee suoraan romaniväestöä. On tarkasteltava myös vapaata liikkuvuutta koskevaa lainsäädäntöä. Lainsäädännöllä annetaan sekä oikeuksia että velvollisuuksia, ja molempia on noudatettava täysimääräisesti. Näin ollen, jos joku rikkoo lakia, kyseinen henkilö voidaan karkottaa. Jos erityisesti me suurten puolueiden edustajat emme sovella tätä lakia vedoten ihmisoikeuksiin, niin kansalaiset, äänestäjät, äänestävät ääriliikkeitä ja populistipuolueita, ja pyytävät niitä soveltamaan sitä.

  Sylvie Guillaume (S&D). - (FR) Hyvät kollegat, ilmaisen jyrkän tuomioni Ranskan hallituksen toimille, kun se käytti hyväkseen romanien tilannetta tehdäkseen heistä syntipukkeja, kuten muutkin Euroopan unionin hallitukset ovat aiemmin tehneet ja tekevät edelleen.

Ihmisten pakottaminen poistumaan maasta, ratsiat leireillä, perheiden erottaminen, uhkailut, ihmisten vähäisen omaisuuden tuhoaminen ja karkotukset, näin Ranskan hallitus kohteli romaneja tänä kesänä, pyrkien syyttämään heitä turvattomuuden ilmapiiristä ja peitellen samalla omia vaikeuksiaan käsitellä valtion taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia.

Väitteet ja toimet ovat halpamaisia ja tuomittavia. Niiden on nyt kuitenkin tuotava uutta vauhtia määrätietoisille toimille kaikkien niiden taholta, jotka katsovat, että oikeuksien kunnioittaminen ei merkitse pelkästään julistuksia, vaan että kyse on kouriintuntuvasta todellisuudesta, joka velvoittaa meidät toimimaan.

Jos Euroopan komissio siis todella katsoo, että sen velvollisuus on esittää tuomio, sen on kerrottava meille välittömästi ja kiertelemättä, onko Ranskan hallitus rikkonut EU:n lainsäädäntöä ja perusoikeuskirjaa. Luulen, että minulla on aavistus siitä, mikä vastaus on.

Euroopan komission on pantava täytäntöön jokainen romanien integroimista koskevan toimintasuunnitelman näkökohta osana johdonmukaista lähestymistapaa, jossa tarkastellaan erityisesti koulutusta, työllisyyttä, hyvinvointia ja terveydenhoitoa. Tämän tehdäkseen komission on sitouduttava toiminnan koordinointiin. Syrjinnän vastainen taistelu on yksi yhteisistä tavoitteistamme, ja komission on osoitettava tässä asiassa voimakasta poliittista tahtoa. Katson, että tämä on sopiva haaste vuonna 2010, jonka haluan muistuttaa olevan Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, varapuheenjohtaja Reding on todellakin vakuuttanut minut siitä, että hän suhtautuu vakavasti tähän kysymykseen ja että hän tekee kovasti töitä kollegojensa kanssa.

Odotan kuitenkin muiden tavoin kärsimättömästi sitä, minkä päätöksen komissio tekee siitä, onko Ranska rikkonut EU:n lainsäädäntöä vai ei. Toivon, että saamme kuulla sen pian, ja kuulla myös siitä, aikooko komissio käynnistää rikkomismenettelyn Ranskaa vastaan – ja todellakin muitakin jäsenvaltioita vastaan, jotka sen ansaitsevat – vapaata liikkuvuutta koskevan direktiivin rikkomisesta.

Kuten muut ovat todenneet, tunnustan, että vapaata liikkuvuutta koskevan direktiivin mukaan oleskeluoikeuksiin liittyy rajoituksia, kuten myös – valitettaviin – liittymisen jälkeisiin siirtymäajan järjestelyihin, mutta haluan kuulla komissiolta täsmälleen onko näitä rikottu.

Yksi seikka, jota täällä ei vielä ole mainittu – ja tämä on hyvin arkaluontoinen asia, joka auttaa Ranskan hallitusta kiemurtelemaan etnistä syrjintää koskevista syytöksistä – on se, ettei Ranska kerää etnisiä tietoja. Kun ministeri Lalouche siis totesi kokouksessa, johon osallistuin, että neljä ranskassa pidätettyä nuorta olivat Romanian kansalaisia, hän vapautui sanomasta, että he olivat romaneja.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Catherine Greze (Verts/ALE). - (FR) Kyllä, on Ranskan vuoro kokea karkotusten aika. Kyse on etnisen ryhmän joukkokarkotuksista, mikä on täysin vastoin EU:n lainsäädäntöä. Tänä sosiaalisen sarkozysmin aikana ranskalaiset maanmieheni miettivät vain: "Tänään romanit: kenen vuoro huomenna?" Jos meidän on määrä ajatella eurooppalaisesti, kuten puheenjohtaja Barroso tänään kehotti, on tullut aika osoittaa, ettei eurooppalainen ajattelumme koske yksinomaan taloutta.

Euroopan on kohta kohdattava menneisyytensä ja tunnustettava mustalaisten kansanmurha. Menen kananlihalle kuunnellessani joitakin äärioikeistolaisia kollegoita. Tällä hetkellä, jos haluamme varmistaa, että vähemmistöjämme kohdellaan kunnioittavasti, vaalia arvojamme ja noudattaa Lissabonin sopimukseen sisältyvää perusoikeuskirjaa, teillä on vain yksi mahdollisuus, ja se on tuomita Ranska.

  Dimitar Stoyanov (NI). – (BG) Bulgariassa romaniongelma on valtava. Mustalaisruhtinaat pitävät tarkoituksellisesti satoja tuhansia Bulgariassa asuvia romaneja köyhyydessä. Näillä ruhtinailla on mahdollisuus tulla valtavien järjestäytyneen rikollisuuden joukkojen johtajiksi muiden romanien kurjuuden kustannuksella. Jokainen Bulgarian kansalainen, joka joutuu romanien rikosten uhriksi, kärsii tästä.

Ennen Bulgarian liittymistä EU:hun esitettiin paljon kritiikkiä heikoista yhdentymismahdollisuuksistamme, jotka johtuivat heikosta taloudesta. Entäpä mitä me nyt näemme? Mahtava Ranska, yksi perustajavaltioista ja EU:n johtavista talouksista, ei selviydy vain muutaman sadan romanin integroimisesta, puhumattakaan Bulgarian surkeasta taloudesta, jossa heitä elää satoja tuhansia. Ranskan hallituksen toimista ei ole hyötyä kenellekään, ei varsinkaan Euroopan unionille. Karkotukset korostavat kaksinaismoralismia, joka koskee romanien lisäksi kaikkia Bulgarian kansalaisia, mikä on myös herättänyt suurta pettymystä. Bulgarialaiset ja konservatiivinen Attack-puolue odottavat solidaarisuutta näiden ongelmien ratkaisemisessa. Puheenjohtaja Barroson julkituoma yleiseurooppalainen toimintasuunnitelma on tässä ratkaiseva, sillä ongelma on jo yleiseurooppalainen.

Kiitos.

  Monica Luisa Macovei (PPE). – (RO) Syrjintä ja joukkokarkotukset ovat kiellettyjä. Tätä lainsäädäntöä me kannatamme kaikki, riippumatta siitä, mihin poliittiseen ryhmään kuulumme. Komission on esitettävä välittömästi, selkeästi ja julkisesti arvio jokaisesta tapauksesta ja osoitettava vastuulliset sekä toteutettavat toimenpiteet.

Yleistykset romanien etnisen ryhmän ja rikosten välisistä yhteyksistä johtavat rasismiin ja syrjintään. Rikosoikeudellinen vastuu on henkilökohtainen, ja se varmistetaan näytön ja oikeudenkäynnin perusteella.

Haluaisin meidän kuitenkin korostavan vilpittömästi kaikkien vastuuta, myös romanialaisten viranomaisten ja kaikkien poliittisten puolueiden poliitikkojen vastuuta siitä, mitä ne ovat tehneet, tai jättäneet tekemättä viimeisten 20 vuoden aikana tämän etnisen vähemmistön eteen. Sivumennen sanottuna tiedoksi niille, jotka eivät sitä tiedä, olen Romanian kansalainen.

Meidän on yhdistettävä voimamme nyt, jäsenvaltioina ja yhteisön toimieliminä, ja pantava täytäntöön romaneja koskeva strategia riippumatta siitä, missä nämä ihmiset ovat.

  Claude Moraes (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, kriittisiä seikkoja tälle parlamentille ovat romanien köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen, ja me suhtaudumme vakavasti vastuuseemme. Kukaan ei kuitenkaan epäile sitä, että syy siihen, miksi olemme täällä tänään ja miksi komissio ja neuvosto ovat täällä edustettuina, on saada selville, mitä komissio perussopimusten vartijana ajattelee Ranskan kollektiivisista toimista – varapuheenjohtaja Redingin sanoin – romaneja vastaan.

Jos on kyse siitä, että hän haluaa viivytellä ja kertoa meille myöhemmässä vaiheessa, se on hyvä. Mutta, arvoisa komission varapuheenjohtaja, me olemme täällä saadaksemme tietää sekä sen, vahvistatteko päätöksenne että sen, mikä se päätös on. Vaikka kyseessä olisi heikko ja epäselvä vastaus siihen, onko toteutettu kollektiivinen rangaistus – teidän sanoin – vai onko toimittu tapauskohtaisesti, mitä EU:n vapaata liikkuvuutta koskeva direktiivi edellyttää, meidän on saatava tietää se. Me odotamme teiltä vastausta.

Saatuamme vastauksen me käsitämme, että muut valtiot eivät voi käyttää ennakkotapauksena yhden Euroopan unionin suurimman etnisen vähemmistön kollektiivista rankaisemista. Tämä on meille tänään kriittinen seikka, ja minä pyydän teitä olemaan täsmällisempi, toimimaan perussopimusten vartijana. Vain siten voimme edistää romaneja koskevaa strategiaa, jonka kaikki täällä parlamentissa vaikuttavat haluavan, joka on lääke niihin keskeisiin ongelmiin, jotka johtivat köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen leviämiseen kaikkialle EU:ssa.

Tänään keskustelemme kuitenkin karkotuksista. Katsomme, että ne ovat laittomia, ja katsomme, että antamanne vastaus on heikko ja epäselvä. Olkaa täsmällisempi. Olkaa perussopimusten vartija.

  Marielle De Sarnez (ALDE). - (FR) Minusta tästä keskustelusta voi olla hyötyä kahdella ehdolla: ensinnäkin jos se johtaa yhden väestönosan elinolojen paranemiseen, toisin sanoen niiden 10 miljoonan romanin, jotka ovat tällä hetkellä erittäin haavoittuvassa tilanteessa, ja toiseksi, jos se saa meidät kaikki kantamaan vastuumme. Itse katson, että meidän on ensin siivottava omat tonttimme, alkaen alkuperämaista. Niiden on pantava täytäntöön tehokkaampaa integroimispolitiikkaa, sillä romaneja syrjitään ja marginalisoidaan aivan liian usein näissä valtioissa. Tähän on tultava muutos. Myös isäntävaltioiden – ja tarkoitan Italiaa aiemmin ja omaa kotimaatani Ranskaa nyt – joissa poliittiset johtajat ovat aivan liian usein antaneet vaikutelman sormella osoittamisesta, kokonaisen yhteisön leimaamisesta ja romanien käyttämisestä helppoina syntipukkeina yleiselle pelolle ja epäluottamukselle. Tällaista ei voida hyväksyä. Euroopan unioni ei voi sietää mitään syrjivää politiikkaa – se Euroopan unioni, joka epäonnistui tämän asian laajuuden ymmärtämisessä laajentumisen aikaan. Käytetyt miljardit eurot eivät ole parantaneet millään tavalla romanien jokapäiväistä tilannetta. Meidän on korvattava hukkaan mennyt aika ja otettava käyttöön laaja-alainen integrointia koskeva toimintasuunnitelma, johon osallistuvat komissio, jäsenvaltiot ja paikallisviranomaiset, jotka aivan liian usein saavat niskoilleen keskushallinnon tehtävän toivottaa romanit tervetulleiksi. Kiitos.

  Andrey Kovatchev (PPE). – (BG) Ensinnäkin kehotan kollegoja välttämään houkutusta käyttää romanien tilanteesta Euroopassa käytävää keskustelua lyhyen ajanjakson poliittisten tavoitteiden saavuttamiseen ja hyökkäysten kohdistamiseen mitään eurooppalaista hallitusta vastaan. Asian vastustaminen puoluepoliittisista syistä ei ole asianmukaista. En ole kuullut yhtään konkreettista ehdotusta, vain vasemmiston hyökkäyksiä. Tämän vähemmistön integroimiseen tarvitaan pitkän ajanjakson strategiaa. Odotan jäsenvaltioiden tietenkin noudattavan yhteisön lainsäädäntöä ja takaavan Euroopan unionin kansalaisten vapaan liikkuvuuden täysimääräisen soveltamisen siten, että noudatetaan jokaisessa jäsenvaltiossa päteviä säännöstöjä ja hallinnollisia vaatimuksia. Tämä käsittää myös jokaisen yksittäisen EU:n kansalaisen yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet – ja painotan voimakkaasti sanaa velvollisuudet.

Tarvitaan tapauskohtaista lähestymistapaa. Lähestymistapa ei voi olla yleinen ja sallia kokonaisten väestöryhmien sensurointia tai leimaamista sen etnisen alkuperän tai minkään muun vähemmistöpiirteen vuoksi. Romanien integrointi ei koske vain yhtä jäsenvaltiota, jonka alueelle tämä vähemmistö vuosien mittaan on asettunut. Kyseessä on yleiseurooppalainen asia, johon tarvitsemme yleiseurooppalaisen ratkaisun.

Tarvitsemme yhteisön toimielinten ja jäsenvaltioiden, romaniyhteisön ja kansalaisyhteiskunnan laatiman strategian. Kuitenkin sen varmistamiseksi, ettei strategia jää pelkiksi sanoiksi paperilla, se on pantava menestyksekkäästi täytäntöön, mikä edellyttää myös tahtoa tähän molemmin puolin: niin vähemmistön kuin enemmistön tahtoa. Meidän on yhdistyttävä yhteisten arvojemme, suvaitsevaisuuden, vapauden, turvallisuuden ja solidaarisuuden perusteella, jotta voimme löytää tasapainoisen vastauksen tähän valtavaan koko maanosaa uhkaavaan haasteeseen.

Lopuksi, en halua Schengen-yhteyttä sisällytettävän suoraan tai epäsuorasti...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Kinga Göncz (S&D). – (HU) Romanien karkottaminen Ranskasta herättää kysymyksiä niin perusoikeuksista kuin perusarvoistakin. Näistä on puhuttu tänään paljon. Poliittisesti vieläkin merkittävämpää saattaa olla se, että haavoittuva ja erityisen köyhä etninen ryhmä on leimattu ja kriminalisoitu. Tämä rikkoo oikeutta syrjimättömyyteen ja voi käynnistää vaarallisia suuntauksia. Presidentti Sarkozylla on jo seuraajia. Unkarissa äärioikeistolainen puolue Jobbik puhuu jo Unkarin romanien kansalaisuuden kumoamisesta ja romanien sulkemisesta leireille. Jobbikia edustava Euroopan parlamentin jäsen puhuu yleisen turvallisuuden asutusalueista ja pakkointegroinnista.

Kesän aikana komission toimet olivat hitaita, epävarmoja ja vailla vaikutusta. Esitän muutaman kysymyksen. Mitä komissio aikoo tehdä tälle vihapuheiden leviämiselle, tälle etnisin perustein syrjäyttämisen voimistumiselle, joka myrkyttää Eurooppaa yhä laajemmin? Koska saamme kaikenkattavan eurooppalaisen romaneja koskevan strategian, joka voisi estää valtioita siirtämästä ongelmaa toisilleen, ja mitä komissio aikoo tehdä seuratakseen EU:n varojen käyttöä varmistaakseen, että niillä parannetaan tehokkaasti romanien tilannetta?

  Luigi de Magistris (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, pidän presidentti Sarkozyn päätöstä hyvin vakavana. Jälleen kerran pyrkiessään salaamaan sisäpoliittisia ongelmia – kuten jo tapahtui Italiassa – hän pyrkii saamaan kannatusta kriminalisoimalla ulkopuolisia ja maahanmuuttajia hyödyntäen ihmisten huolta sosiaalisesta turvallisuudesta.

Ennen kuin Euroopasta tulee markkinoiden Eurooppa, sen on oltava oikeuksien Eurooppa, solidaarisuuden Eurooppa ja osallistava Eurooppa. Tämän vuoksi presidentti Sarkozyn lausuntoa seurasi välittömästi Italian sisäministerin hyvin vakava lausunto, sillä tämä haluaa käyttää Sarkozyn menetelmää ja laajentaa sen koskemaan EU:n kansalaisia, karkottaa ne, joilla ei ole tuloja tai kotia.

Näin ollen sen sijaan että edistettäisiin osallistavaa politiikkaa, politiikkaa, jolla vähennetään sosiaalista eriarvoisuutta ja pyritään yhdistämään ihmisiä, tavoitteena on jälleen kriminalisoida ihmisiä. Tämä on hyvin vakavaa, sillä maahanmuuttajat, ulkopuoliset, ne, joiden katsotaan olevan yhteiskunnan reunamilla, ovat hyödyllisiä, kun heitä tarvitaan esimerkiksi pimeään työhön, toisin sanoen silloin, kun heillä on velvoitteita muttei oikeuksia. Jos ulkopuolinen, romani tai maahanmuuttaja syyllistyy rikokseen, häntä rangaistaan, mutta tämä ei saa olla tekosyy, jolla perustellaan hyvin vakava maasta karkottaminen.

Komission on reagoitava, jos se toivoo solidaarisuuden, tasa-arvon ja vapauden Eurooppaa.

  Mario Mauro (PPE). - (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kuten jo aamulla totesin toisessa keskustelussa, toivoisin meidän auttavan toisiamme ottamaan vakavasti sen mitä sanomme.

Jos on totta – kuten sosialisti- ja liberaalikollegamme väittävät – että Ranskan hallituksen toiminta on demokratian vastaista, ja jos on totta, että komissio – jäsen Swobodan sanoin – on heikko ja jopa salaliitossa tässä toiminnassa, miksi sosialisti- ja liberaaliperheitä edustavat komission jäsenet tukivat jäsen Swobodaa? Lisäksi, miksi nämä komission jäsenet eivät eroa, mikä pakottaisi komission ja hallitukset kantamaan vastuunsa?

Jos tämä kaikki toisaalta onkin propagandaa, silloin sen tarkoituksena on nimenomaan olla tarkastelematta ongelman ydintä, sillä ongelman ydin ja ensisijainen strategia on, että ihmiset ovat kaiken keskiössä. Romanien etniseen ryhmään kuuluvat kansalaiset ovat ihmisiä, köyhämme ovat ihmisiä, ja koska integroinnin vaikeudet kohdistuvat syrjäytyneisiin osiin ja vaikuttavat väestön kaikkein köyhimpiin yhteiskuntaluokkiin, kaikki nämä ihmiset tarvitsevat tiukkoja sääntöjä.

Mitä meidän on vaadittava, mitä Ranskan hallitus vaati? Että sovelletaan Euroopan unionin direktiivejä, joista me olemme täällä parlamentissa äänestäneet, jotta saisimme tiukat säännöt, joiden avulla ihmisillä olisi mahdollisuus hyvään tulevaisuuteen.

  Rita Borsellino (S&D). - (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Chastel, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, Ranskan hallituksen päätös karkottaa maasta yli tuhat romania on hyvin vakava asia, ennen kaikkea kun otetaan huomioon, että toimenpide toteutettiin propagandistisista ja populistisista syitä ajankohtana, jona Ranskan hallitus ei todellakaan nauti suurta suosiota, ja tämä on aitoa poliittista manipulointia.

Tämä toimenpide vaarantaa ennen kaikkea Euroopan kansalaisuuden periaatteen. Vapaata liikkuvuutta koskevan direktiivin 2004/38/EY mukaisesti tätä periaatetta voidaan rajoittaa vain erityistapauksissa ja rajoituksia on arvioitava tapauskohtaisesti. En usko, että tässä on toimittu näin.

Perussopimusten vartijana komission tehtävä on puuttua asiaan nopeasti ja arvioida huolellisesti jäsenvaltioiden muukalaisvihamielinen ja EU:n lainsäädännön vastainen toiminta. Haluan myös muistuttaa, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä perusoikeuskirjasta tuli sitova, ja siinä kielletään kaikenlainen etniseen alkuperään tai kansalaisuuteen perustuva syrjintä.

Nyt tämä keskustelu antaa meille mahdollisuuden saada selville, mitä komission ja neuvosto näistä toimenpiteistä ajattelevat ja mitä toimia ne aikovat tämän osalta toteuttaa, eikä vähiten sen vuoksi, että katson vilpittömästi komission vastauksen viivästyneen.

Lopuksi kysyn komissiolta ja neuvostolta, mitä tapahtui toimintasuunnitelmalle romanien integroimista koskevan eurooppalaisen strategian kehittämiseksi ja kuinka Ranska ja muut jäsenvaltiot käyttävät etnisten vähemmistöjen integrointiin korvamerkittyjä yhteisön varoja.

Puhetta johti
varapuhemies László TŐKÉS

  Jean-Pierre Audy (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, olen ällistynyt useiden juuri kuulemieni puheenvuorojen tekopyhyydestä, ja haluan sanoa, että oikeusvaltio on voimissaan Ranskassa. Meillä ei ole syrjintäpolitiikkaa, me emme edes tunnusta vähemmistöjä. Tasavalta on yhtenäinen ja jakamaton. Teemme päätökset yksittäistapauksissa tuomarin valvonnassa, ja päätökset osoittavat tämän. Arvoisa komission jäsen, kiitos, että muistutitte meitä tästä. Ranskan kansa on kuitenkin valinnut turvallisuuden. Ranska on avokätinen siellä laillisesti oleskeleville. Toteutamme toimia laittomasti oleskelevia vastaan, ja Ranskan kansalaiset eivät siedä laittomia tilanteita. Tietenkin on olemassa vapaa liikkuvuus. Tätä vapaata liikkuvuutta luonnollisesti sovelletaan sillä edellytyksellä, etteivät ihmiset riko rauhaa ja että heillä kolmen kuukauden ajanjakson jälkeen on käytettävissään riittävästi varoja. Vapauksia ei kuitenkaan – tämä on perusoikeuskirjan II luku – ole olemassa ilman turvallisuutta. Vapautta ei ole olemassa ilman järjestystä, sillä vapaus ilman järjestystä on anarkiaa. Sitä paitsi näissä olosuhteissa kaikki paikallispoliitikot pyytävät oikeusviranomaisia puuttumaan asiaan. Se mitä meidän nyt on tehtävä, on laatia kattava Euroopan laajuinen integrointiohjelma – sellainen, jota presidentti Băsescukin on vaatinut – mafiajärjestöjen ja ihmiskaupan torjumiseksi, koulutusongelmien ratkaisemiseksi, hyvinvoinnin saatavuuden lisäämiseksi ja sen varmistamiseksi, että romanit ovat poliittisesti edustettuja. Meidän on toivotettava yhteinen ratkaisu lämpimästi tervetulleeksi. Olisi valitettavaa, jos emme löytäisi yhteistä ratkaisua, edes Ranskan tuomitsemiseksi. Me menetämme poliittisen mahdollisuuden, ja toivon, että meillä on torstaihin mennessä keinot löytää tämä yhteinen ratkaisu.

  Monika Flašíková Beňová (S&D). – (SK) Arvoisa ministeri, arvoisa komission jäsen, paljon kiitoksia puheenvuoroistanne. Näistä puheenvuoroista käy kuitenkin täysin selvästi ilmi, ettei teillä ole käsitystä siitä, mitä tapahtuu romanien leireissä Euroopan unionissa ja EU:n jäsenvaltioissa.

Se, mitä tapahtui Ranskassa, on vain jäävuoren huippu, eikä presidentti Sarkozyn tekemä päätös ole ensimmäinen eurooppalaisen valtiomiehen tekemä tällainen päätös. Muissakin valtioissa on tehty tällaisia päätöksiä aiemmin. Niitä on tehty Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Italiassa, ja niitä tehdään varmasti vastaisuudessakin. On täysin selvää, ettei komissio ole vastannut asianmukaisesti, eikä ole kyse siitä, että me sosialistit tekisimme tästä poliittista kysymystä, vaan itse asiassa teidän ryhmänne, joka ei kykene tunnustamaan, ettei tällaista voida hyväksyä Euroopan unionissa.

Arvoisa komission jäsen, jos me todella haluamme ratkaista romanikysymyksen, meidän on lopetettava tyhjien sanojen ja lauseiden toisteleminen, jota olemme tehneet jo joitakin vuosia. On toteutettava aidosti perusteellinen analyysi ja ratkaistava tämä tilanne yhteistyössä romanien kanssa, eikä pelkästään joidenkin romaniälyköiden kanssa, joilla on usein hyvin erilaisia näkemyksiä siitä, kuinka romanit todella elävät, vaan suoraan näiden leirien edustajien kanssa, joista olen puhunut.

  Sergio Paolo Francesco Silvestris (PPE). - (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olemmepa me kuulleet tänään paljon yleisiä väärinkäsityksiä tämänpäiväisestä arvioinnista! Nämä arvioinnit ovat avoimempia, jos tarkastelemme niitä oikeuksien kannalta: oikeuden olla tulematta palautetuksi – josta olemme kaikki yhtä mieltä – mutta myös lasten oikeuden elää ja opiskella ihmisarvoisessa ympäristössä.

Jos pakottaisin lapseni pysymään päivisin lastenrattaissa jossain risteyksessä, auringonpaisteen ja sateen armoilla, jos pakottaisin hänet syömään viranomaisten autojen pakokaasuissa, jos tekisin näin, tuomioistuin ottaisi poikani pois minulta. Jos jäsenvaltio toimii vastaavanlaisessa tilanteessa, johon syyllistyy etninen vähemmistöyhteisö, alkaa huuto rasismista.

Direktiivin 2004/38/EY 7 artiklassa todetaan, että kansalaisella, joka on kirjoittautunut kouluun osallistuakseen opetukseen, on oikeus oleskella toisen jäsenvaltion alueella yli kolmen kuukauden ajan. Emme kuitenkaan voi ottaa lapsilta sormenjälkiä. Tämä tarkoittaa, ettemme voi tunnistaa heitä, jos lapsi tulee yhtenä päivänä kouluun ja ilmoittautuu rekisteriin, ja seuraavan päivänä tulee toinen lapsi, joka sanoo "ei, se olen minä". Kouluissa rekisteri pitää tehdä nimien sijaan ääntein, sillä lapsia ei voi tunnistaa olematta rasisti.

Sääntö, jonka mukaan meidän on kunnioitettava ihmisten oikeutta olla tulematta palautetuksi muttei oikeutta ihmisarvoiseen elämään, on jokseenkin omituinen, sillä meidän olisi pyrittävä takaamaan myös tämä Euroopassa oleville EU:n etnisille vähemmistöille.

  Juan Fernando López Aguilar (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, tämänaamuisessa keskustelussa unionin tilasta korostettiin EU:n toimielinten ja kansalaisten välistä etäisyyttä. Tämä on sekä poliittinen että varsinkin eurooppalainen ongelma. Se on näin ollen osoitus siitä, ettei Eurooppaa ole rakennettu sisämarkkinoiden ja yhteisen valuutan perustalle, vaan julkisten oikeuksien, perusoikeuksien ja vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen perustalle.

Tämä merkitsee sitä, että objektiivisesti ulkopuolelle jätetyn vähemmistön sosiaalisen integraation puute ei ole kyseisen valtion ongelma tai niiden valtioiden ongelma, joissa romaniväestön integroituminen on laajaa, kuten Espanjassa.

Se on eurooppalainen ongelma, ja tämän vuoksi oikeudellisesta vastauksesta riippumatta – joka on ensisijaisesti komission ja viime kädessä tuomioistuinten vastuulla – poliittinen menettely on parlamentin vastuulla. Parlamentin on ensinnäkin sanottava varsin selvästi, että etnisin perustein toteutettu karkotus on vastoin edellytettyä kansalaisten eurooppalaista integraatiota. Toiseksi sen on todettava, että populistiset eleet, joilla väitetään ratkaistavan jäsenvaltioiden hallitusten ongelmat vastauksena mielipidetiedusteluihin syntipukkeja hakemalla, on vastoin Euroopan unionin periaatteita ja vastoin edellytettyä Euroopan kansalaisten integrointia. Lopuksi sen on todettava, että aina kun tapahtuu halventava ele, joka viestittää, että on hallituksia, jotka eivät piittaa EU:n toimielinten sanomisista, koska uskovat mielipidemittauksia, ne saavat vastaansa parlamentin, komission ja EU:n toimielimet kokonaisuudessaan.

  Jan Mulder (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, lähes kaikki puhujat ovat todenneet, että lainsäädäntöä on sovellettava yhtäläisesti kaikkialla Euroopan unionissa, ja komissio on sanonut, että Ranskan on vielä vastattava joihinkin romanien karkotuksia koskeviin kysymyksiin. Kysyn komissiolta seuraavaa. Onko Ranskalle asetettu jokin määräaika kysymyksiin vastaamiseksi, koska komissio ilmoittaa olevan aika antaa selkeitä vastauksia? Ja tämän jälkeen, milloin komissio voi omaksua selkeän kannan?

Sitten ovat vielä romanien integrointiin käytetyt suuret määrät varoja. Työllisyydestä, sosiaaliasioista ja osallisuudesta vastaava komission jäsen esitti useita esimerkkejä, joista yksi oli, jos oikein ymmärsin, menestyksekäs vuoropuhelu Unkarin romanien kanssa. Minusta vuoropuhelun ei pidä maksaa näin paljon. Eikö ole parempia esimerkkejä menestyksekkäistä integrointihankkeista kuin Unkarissa käynnistetty vuoropuhelu?

  Ulrike Lunacek (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, Euroopan parlamentin jäsenenä toimimani vuoden aikana olen oppinut tuntemaan teidät komission jäsenenä, joka toimii syrjintää vastaan monilla aloilla, ja tähän asti ole ajatellut, että oli oikein valita teidät perusoikeuksista vastaavaksi komission jäseneksi. Olen kuitenkin suuresti pettynyt tämänpäiväiseen puheeseenne, viimeviikkoisiin lausuntoihinne ja epäröintiinne Ranskan tapahtumien käsittelyssä – romanien joukkokarkotuksen käsittelyssä. Tämän osalta olen samaa mieltä monien kanssa, jotka katsovat tämän olevan järkyttävää.

Toisaalta toteatte Ranskan hallituksen kertoneen teille, ettei perusoikeuksia rikkovia kohdennettuja toimia ole toteutettu, ja toisaalta sanotte myöhemmin haluavanne varmistaa, että Ranska noudattaa myös EU:n lainsäädäntöä. Tämähän tarkoittaa, että Ranska on tältä osin rikkonut yhteisön lainsäädäntöä. Miksi ette yksinkertaisesti sano tätä suoraan?

Odotan teidän toimivan yhtä selkeästi kuin komissio aina toimii puolustaessaan markkinoiden vapautta – kuten täällä jo on todettu – puolustaaksenne myös kaikkien Euroopan kansalaisten sijoittautumisvapautta ja vapaata liikkuvuutta, eikä nielevän tällaista vastalauseitta.

  Jaroslav Paška (EFD). – (SK) Itä-Euroopan valtioita, joissa on suuret romanivähemmistöt, kritisoidaan usein romanien riittämättömästä hoivasta. Tähän yleiseen kritiikkiin ei kuitenkaan liity konkreettisia ehdotuksia, joissa kuvattaisiin tapoja integroida romanit valtaväestöön sivistyneellä ja inhimillisellä tavalla.

Satojen romanien karkotukset Ranskasta alkuperämaihinsa osoittavat, ettei edes valtio, jolla on paljon kokemusta lähes kaikkialta maailmasta tulevien maahanmuuttajien integroinnista, ymmärrä romaniperheiden elämäntapaa, näiden arvoasteikkoa ja näiden suhteita valtaväestöön.

En halua tuomita Ranskan hallituksen päätöstä. Tiedän kuitenkin, ettei se ratkaise romanien ongelmaa. Se voi kuitenkin olla käynnistävä mekanismi uudelle yhteiselle menettelylle Euroopan unionissa ja jäsenvaltioissa kattavan ja tehokkaan ratkaisun löytämiseksi tähän ongelmaan. Euroopan unionin on otettava tässä ohjat käsiinsä, sillä yksittäiset valtiot lähestyvät ongelmaa enemmän tai vähemmän itsekkäästi.

  Franz Obermayr (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, presidentti Sarkozya pyritään syyttämään poliittisesta toiminnasta huomion siirtämiseksi pois Ranskan ongelmista, mutta tämä romanien valitettava karkottaminen todistaa suurista ongelmista. Romanit asuvat suljettuina sadoissa leireissään rinnakkaismaailmassa, ja ajautuvat usein rikoksiin. Tämä herättää luonnollisesti huolta ja pelkoa lähialueen asukkaissa.

Meidän ei pidä unohtaa tähän tilanteeseen johtanutta tapausta. Syy oli nimittäin 50 naamioituneen romanin hyökkäys Ranskan poliisiviranomaisia vastaan. EU:n kansalaisten vapaata liikkuvuutta ei voi käyttää tekosyynä. Haluan, että otetaan myös huomioon se, että erityisesti Romanialla on avokätinen kansallistamispolitiikka, ja että erityisesti romaneille, mutta myös Moldovan mafian jäsenille, tarjotaan auliisti passeja.

Me emme tietenkään voi hyväksyä sitä, että toisaalta halutaan rajoittamaton vapaa liikkuvuus EU:n sisällä – ja tähän liikkuvuuteen on vedottu täällä tänään moneen otteeseen – ja samalla passeja ja kansalaisuuksia jaellaan vapaasti, rohkaisten näin hallitsematonta muuttovirtaa Eurooppaan.

  Roberta Angelilli (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tämä ei ole ensimmäinen kerta kun keskustelemme romaneista. On paljon hyviä aikomuksia, mutta rehellisesti sanottuna tulokset eivät ole tyydyttäviä. Olemme tietysti kaikki tästä suuressa vastuussa. Voidaankin sanoa, että synnitön voi heittää ensimmäisen kiven, mitä tulee romanien integroimiseen.

Haluan kuitenkin kiittää komissiota sen tänään esittelemistä uusista toimitavoista. Olisin toivonut näistä syvällisempää keskustelua, mutta se ei ollut mahdollista. Olemme todistaneet tavanomaista toimintaa, ja minua ärsyttää eniten se, että romaneja käytetään ideologisina pelinappuloina poliittisiin tarkoituksiin, kuten vasemmisto on tehnyt tänään. Sama vasemmisto on ollut vallassa kansallisella ja paikallisella tasolla ja antanut romanien asua rähjäisissä hökkelikylissä, joissa lasten on pakko kerjätä eivätkä he pääse kouluun ja niin edelleen.

Tämän vuoksi, hyvä jäsen Swoboda, kun vasemmisto oli vallassa, ei ollut havaittavissa raivoa, en kuullut närkästyneitä sanoja, kun tällaista tapahtui. Haluan vedota puhemieheen. Antakaa meidän ensi kerralla käydä kunnon keskustelua toimitavoista, ohjelmista ja tosiseikoista.

  Vasilica Viorica Dăncilă (S&D). – (RO) Olen todistanut toimia ja lausuntoja etnisen ryhmän leimaamiseksi. Olen myös todistanut lausuntoja, joilla luodaan kielteinen kuva valtiosta tai kansasta, mikä on vastoin eurooppalaista henkeä ja periaatteita ja saa aikaan populistisia ja muukalaisvihamielisiä asenteita, jotka vaarantavat EU:n periaatteet.

Emme voi sallia ennakkoluulojen käyttämistä romaneja vastaan poliittisista syistä. Emme voi hyväksyä sitä, että Euroopan unionissa olisi ensimmäisen ja toisen luokan kansalaisia. EU:n tasoisen koordinoinnin tavoitteena on oltava romanien aseman parantaminen kaikkialla Euroopassa eikä kansalaisten oikeuksien rajoittaminen.

Nykyiset 12 miljoonaa romania, mustalaista tai kiertäjää, kuten heitä kutsutaan alkuperämaissaan, ovat yhteinen ongelma, joka edellyttää yhteisiä ratkaisuja. Mielestäni ei ole hyväksyttävää yhdistää mitenkään toisiinsa romanikysymystä ja muita asioita, kuten Schengenin viisumiin tai Romanian ja Bulgarian jäsenyyteen liittyviä asioita.

  Rui Tavares (GUE/NGL). – (PT) Oli hieman noloa nähdä komission puheenjohtajan välttelevän aihetta tänä aamuna, mutta minun on todettava, että tästä iltapäivästä on tullut naurettava. Perusoikeuksista vastaava komission jäsen tulee luoksemme ja puhuu ensimmäisenä rikoksista? Arvoisa varapuheenjohtaja Lulling, salkkunne käsittää perusoikeudet, ja olen puoltanut suuresti tätä salkkua ja arvostanut energiaanne, jolla olette sille omistautunut, mutta nyt en tunnista teitä tässä tehtävässänne.

Meidän täällä puhuessamme Euroopan kansalaisten perusoikeuksia – oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen sekä oikeutta syrjimättömyyteen – kuitenkin rikotaan. Nyt rikotaan perussopimusten henkeä ja halveksitaan tämän unionin koko historiaa, ei pelkästään toisen maailmansodan kaukaista historiaa, vaan myös 1990-lukua.

Muistelkaamme, mitä me kaikki sanoimme Romanialle ja Bulgarialle, kun ne halusivat liittyä Euroopan unioniin. Sanoimme, että jos ne eivät vainoa vähemmistöjä, jos ne eivät toteuta etnisiä puhdistuksia, jos ne kunnioittavat ihmisoikeuksia, ne ovat tervetulleita Euroopan unioniin. Ne liittyivät vain havaitakseen, että Euroopan unionin keskiössä olevat voimakkaammat valtiot voivat ongelmitta ja ilman, että komissio panee sitä merkille, tehdä juuri sen, minkä kerroimme Romanialle ja Bulgarialle olevan kiellettyä, jos ne haluavat liittyä Euroopan unioniin.

  Viviane Reding, komission varapuheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, täällä on sanottu paljon ja kiistelty paljon. En vastaa huutoon, sillä meidän on rauhoituttava ja tarkasteltava asiaa – pyrittävä ratkaisemaan ongelmia eikä luomaan lisää ongelmia. Esitettiin yksi konkreettinen kysymys: keitä osallistui Córdoban huippukokoukseen romanien edustajien kanssa. Vastaus on: László Andor ja minä, kaksi espanjalaista ministeriä, ranskalainen valtiosihteeri ja suomalainen ministeri. Siinä kaikki 27 hallituksesta.

Jos tutkitte saatavilla olevia asiakirjoja siitä, kuka käyttää ja kuinka paljon varoja romaniväestön eteen, havaitsette pääasiassa, etteivät hallituksemme käytä varoja investoidakseen romaniväestön parempaan elämään. Tosin jätän tämän aiheen kollegalleni László Andorille.

Vastaan jäsen Swobodan puheenvuoroon, sillä samaa sävyä käyttivät monet Euroopan parlamentin jäsenet. Olen ällistynyt, sillä me jaamme samat arvot ja periaatteet, ja kun luen sosialistiryhmän päätöslauselmaa, siinä toistetaan sanasta sanaan se, mitä komission nimissä sanoin elokuussa. Toistan, mitä silloin sanoin. "Pahoittelen sitä, että joissakin jäsenvaltioissa viime viikkoina käytetty retoriikka on ollut avoimesti syrjivää ja osittain provosoivaa. Romanien tilanne on vakava asia. Sen on oltava esityslistalla, ei vain elokuussa, vaan koko vuoden, ja poliittisten päättäjien on tarkasteltava sitä huolellisesti ja vastuullisesti. Kansallisilla päättäjillä on merkittävä asema sekä yleisen järjestyksen että kaikkien niiden Euroopan kansalaisten sosiaalisen integroinnin varmistamisessa, jotka ovat päättäneet asua alueella. Eurooppa ei nimittäin ole vain yhteismarkkina-alue – se on samalla arvojen ja perusoikeuksien yhteisö. Euroopan komissio valvoo tätä."

Se oli siis komission virallinen julkilausuma. Komissio kieltäytyy kuitenkin tarkastelemasta romaniasiaa mustavalkoisesti ja tekemästä tästä poliittista kysymystä.

Kuten tekin, tuomitsin hyvin selkeästi, ei vain Ranskassa, vaan myös muissakin jäsenvaltioissa käytetyn retoriikan. Kuten tekin, katson, että vapaa liikkuvuus on yksi Euroopan unionimme perusvapauksista. Koko komissio kannattaa sitä.

Ei kuitenkaan ole pelkkiä oikeuksia. On myös velvollisuuksia, ja komission velvollisuus on tasapainottaa näitä oikeuksia ja velvollisuuksia, joita me emme ole esittäneet, vaan joista tämä parlamentti päätti vuonna 2004, äänestäjien tahdon mukaisesti. Saadaksemme toteutettua käytännössä tämän oikeuksien ja velvollisuuksien välisen tasapainon olemme olleet päivittäin yhteydessä Ranskan viranomaisiin. Olemme tehneet tämän selväksi, ja tämän vuoksi ministerit tulivat Brysseliin keskustelemaan hyvin avoimesti ja hyvin selkeästi komission kanssa. Olen kertonut teille, mitä ministerit kertoivat komissiolle.

Samaan aikaan oikeudelliset yksikkömme analysoivat edelleen tosiseikkoja paikan päällä, sillä emme voi julistaa sotaa jäsenvaltiota vastaan. On olemassa sääntöjä siitä, kuinka jäsenvaltion tekemisiä analysoidaan, ja kerroin teille hyvin selvästi, ettei analyysi ole vielä päättynyt ja ettei meillä vielä ole kaikkea näyttöä siitä, onko tapahtunut syrjintää vai ei tai onko menettelyllisiä takeita noudatettu tapauskohtaisen arvioinnin perusteella, perustellulla kirjallisella päätöksellä ja noudattaen yhden kuukauden poistumisaikaa.

Kaikkea tätä analysoidaan edelleen. Me tiedämme – ja nämä ovat kylmiä tosiseikkoja – että Ranska ei ole pannut täytäntöön vuoden 2004 direktiiviä menettelyllisten takeiden osalta, ja puhumme juuri näistä menettelyllisistä takeista, joten komissio on ryhtynyt tutkimaan asiaa. Tämän vuoksi lähetin tänään komission nimissä Ranskan viranomaisille kirjeen tästä nimenomaisesta asiasta. Voitte olla varmoja, että jos löytyy oikeudellista näyttöä Ranskan tai muiden valtioiden osalta – ja menneisyydestä tiedätte, että minä voin syyttää suuriakin valtioita ja että tavallisesti voitan tuomioistuimessa – minä aion toimia. Voidakseen voittaa tuomioistuimessa on kuitenkin oltava vakavat perusteet, siellä ei voi esittää puoluepoliittisia julistuksia. Komissio on vakavasti otettava organisaatio, jonka on noudatettava sääntöjä, ja juuri näin komissio tekee nyt ja vastaisuudessakin.

Pahoittelen yhtä asiaa. Unohdetaan puoluepoliittinen kiihtymys, sillä se on tavallista politiikassa. Pahoittelen sitä, että olemme puhuneet hyvin vähän romanien kohtalosta, vaikka olemme täällä sitä varten.

Meillä on tiedonanto ja toimintasuunnitelma. Meillä on romanifoorumi. Meillä on kaikki toimenpiteet käytettävissä. Miksi toimenpiteitä ei sovelleta? On köyhyysloukku ja syrjintää. Teidän on autettava komissiota painostamaan jäsenvaltioita soveltamaan toimenpiteitä. Rahaa on saatavilla, mutta sitä ei käytetä ongelman ratkaisemiseen.

Miksi? Henkilökohtaisesti uskon, ettei jäsenvaltioissa suhtauduta suopeasti rahan ottamiseen EU:lta ja sen sijoittamiseen romaniyhteisöön. Toivon olevani väärässä ja että ehdottamillani viidellä toimella asiat muuttuvat tulevaisuudessa. Luotan siihen, että parlamentti auttaa minua etenemään tähän suuntaan, sillä pelkästään kollegani Andorin avulla en onnistu siinä.

Tarvitsen apuanne, en tosin puoluepoliittiseen kiistelyyn. Tarvitsen apuanne konkreettisiin toimiin ongelman ratkaisemiseksi ja sen poistamiseksi.

  Anna Záborská (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, olemme keskustelleet hyvin tärkeästä asiasta. Yli 20 kollegaa ei kuitenkaan ole saanut mahdollisuutta sanoa sanottavaansa asiasta. Tämän vuoksi ehdotan, että lähitulevaisuudessa puhemiehellä olisi oltava mahdollisuus muuttaa esityslistaa ja jatkaa keskusteluja, jotta kaikilla parlamentin jäsenillä olisi mahdollisuus osallistua näin merkittävään keskusteluun.

  Hannes Swoboda (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, puhun hyvin lyhyesti. Ensinnäkin, arvoisa komission jäsen, me keskustelimme romanikysymyksestä joitakin kuukausia sitten. Parlamentti oli vaatinut keskustelua.

Toiseksi, en ole täysin tyytyväinen, mutta se, mitä sanoitte vastauksessanne nyt, oli paljon voimakkaampaa ja selkeämpää kuin keskustelun alussa.

  László Andor, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, kuten ennenkin, olen aina käytettävissä, kun keskustellaan romanikysymyksestä.

Keskityn omassa vastauksessani muutamaan keskeiseen seikkaan. Tämän vuoden alussa, pian tämän komission virkakauden alettua, menin ensimmäiselle viralliselle vierailulleni Pariisiin Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisen teemavuoden avajaiskonferenssiin. Sen ilmapiiri sekä kansalaisjärjestöjen ja viranomaisten hyvin vilpitön aikomus torjua köyhyyttä ja tehdä yhteistyötä siinä, minkä myöhemmin muotoilimme Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiksi, tekivät minuun suuren vaikutuksen.

Sanomattakin pitäisi olla selvää, että kahden viime kuun tapahtumat eivät olleet sitä, mitä suunnittelimme ja mihin rohkaisimme helmikuussa Pariisissa. Tämä on monelle meistä pettymys, ja ymmärrän sitä osaa parlamentista, joka suhtautuu tähän kehitykseen hyvin kriittisesti.

Vaikka ymmärrämmekin näiden asioiden hyvin monimutkaisen luonteen, minusta meidän on kuitenkin nyt siirrettävä huomiomme paljon järkyttävämpään tilanteeseen tällä hetkellä romanien alkuperämaissa, sillä romanit ovat nyt hyvin vaikeassa tilanteessa Ranskan ja muiden valtioiden päätettyä karkottaa heidät. Puhumme kymmenestä miljoonasta ihmisestä, joista moni elää mahdottomassa tilanteessa.

Ei ole totta, kuten kuulin tänään sanottavan, että nämä ihmiset eivät ole koskaan integroituneet. Ei ole totta, että romanit olisivat kulttuurisesti – tai monista muista syistä – kyvyttömiä integroitumaan valtaväestöön. Minun on todettava, että vaikka asia edelleen on monimutkainen, niin ennen vuotta 1989 suurimmalla osalla romaneista oli työtä. He olivat hyvin usein köyhiä ja vähäpätöisissä tehtävissä, mutta he olivat jossain määrin integroituneet työmarkkinoille ja heillä oli perustoimeentulo.

Meidän on tehtävä täysin selväksi, että talouden siirtymäkausi oli myös sekavaa aikaa. Romaneista tuli selvästi tämän siirtymäkauden pääasiallisia uhreja. Jos emme myönnä tätä, emme kykene ymmärtämään tämänhetkisen ongelman alkuperää emmekä arvioimaan kuinka paljon nyt tarvitaan ponnistuksia. Näiden ponnistusten on oltava eurooppalaisia ponnistuksia, sillä asianosaisilla valtioilla ei ole riittävästi resursseja, energiaa ja sitoumusta ongelmien ratkaisemiseen yksin.

Kiistän kategorisesti väitteen – tai syytteen – jonka mukaan komissio olisi vasta nyt havainnut, että osa rahoista – sosiaalirahaston ja rakennerahastojen varoista – ei yllä tavoitteisiin tai tuota tuloksia.

Keskustelimme tästä hyvin avoimesti Córdobassa, jossa paikalla oli myös George Soros. Keskustelimme tästä parlamentaarisessa konferenssissa, jonka puheenjohtajana toimi jäsen Swoboda. On muitakin tapaamisia, jotka on tarkoitettu tämän tarkastelemiseen. Kesäkuussa pidetyssä kaksipäiväisessä ESR-konferenssissa kiinnitettiin tähän huomiota, kuten myös parhaillaan Budapestissa pidettävässä konferenssissa. Samanlaisia konferensseja suunnitellaan Bulgariaan ja Slovakiaan ensi vuodeksi. Niistä suuremmassa, johon presidentti Băsescun myös odotetaan osallistuvan, pidetään lokakuussa Bukarestissa, ja siinä keskitytään yksinomaan siihen, kuinka yhteisön varoja voidaan käyttää paremmin näiden ongelmien ratkaisemiseksi.

Olemme toimineet hyvin aktiivisesti parlamentin kanssa uuden mikrorahoitusjärjestelyn perustamisessa. Yksi mikrorahoitusjärjestelyn keskeisiä perusteluja oli se, että syrjäytyneet yhteisöt – ja erityisesti romanit – eivät ole riittävästi rahoitusalan valtavirran saavutettavissa ja tuettavissa, tai edes yhteisön rahoitusjärjestelyjen ulottuvilla.

Tarvitsemme kuitenkin pitkän ajanjakson strategiaa. Kenenkään ei pidä kuvitella, että olisi olemassa jokin hopealuoti – jokin nopea lääke tähän ongelmaan – ja että on kyse vain nopean ratkaisun löytämisestä. Tarvitsemme kuitenkin pitkän ajanjakson strategiaa. Meillä on pitkän ajanjakson strategia, nimittäin Eurooppa 2020 -strategia, johon liittyy vankka sitoumus köyhyyden torjumiseen ja määrällisiä tavoitteita. Jäsenvaltiot työstävät omia uudistusohjelmiaan. Ei yksinkertaisesti voida hyväksyä sitä, että valtioissa, joissa romaneja asuu suuria määriä, ei sitouduttaisi voimakkaasti romaniyhteisöjen köyhyyden vähentämisen ohjelmaan työllistämisen ja yhtä merkittävän koulutuksen osalta.

Varhaiskasvatus on avainasemassa. Komission jäsen Vassiliou on hengessä mukana kaikissa näissä keskusteluissamme ja osallistuu myös Viviane Redingin ehdottamaan työryhmään, kun sellainen perustetaan. Se alkaa varhaiskasvatuksesta ja jatkuu asianmukaisena valmistautumisena työmarkkinoille osallistumiseen. Se on kuitenkin raskas ponnistus, ja vaatii paljon energiaa.

Olen kuitenkin samaa mieltä niiden kanssa, jotka korostavat sitä, että meidän on myös toteutettava välittömiä toimia emmekä voi puhua vain pitkän ajanjakson integroimissuunnitelmista. Vaarana on todellakin rasismin ja muukalaisvihan lisääntyminen. Kuten puhemies tämän aamuisessa puheenvuorossaan totesi, niille ei todellakaan ole sijaa Euroopan unionissa.

  Puhemies. – (HU) Haluan lopuksi esittää subjektiivisen huomautuksen. Koska toimin puhemiehenä, en ole voinut osallistua tätä aihetta koskevaan keskusteluun, mutta olen toimittanut oman kannanottoni kirjallisena, sillä pidän asiaa hyvin merkittävänä.

  Olivier Chastel, neuvoston puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, vain muutama sana keskustelun päätteeksi, ja tämä keskustelu on todella ollut hyvin mielenkiintoinen. Haluan sanoa, että tämä keskustelu on ollut hyödyllinen, jos se tulevaisuudessa auttaa meitä edistymään romanien integrointiasiassa. Mielestäni ennen kaikkea tämä meidän on muistettava tästä varhaisen iltapäivän keskustelusta. Kuten juuri totesin, asiaa tarkastellaan säännöllisesti neuvoston eri kokoonpanojen päätelmissä, myös työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvoston päätelmissä. Kaikkien näiden päätelmien tarkoituksena on edistää romaniväestön integrointia jäsenvaltioissa. Kun selaa neuvoston erilaisia asiakirjoja, havaitsee, kuinka usein neuvosto käsittelee tätä asiaa ja vastustaa etnisen ryhmän leimaamista. Lisäksi puheenjohtajavaltio Belgia korosti hiljattain, että integraatio on edelleen yksi Euroopan unionin perusperiaatteista ja että asiasta on keskusteltava asianmukaisilla foorumeilla. Varmuuden vuoksi keskusteluun on osallistuttava kaikkien asianosaisten valtioiden, ja se edellyttää tyyneyttä. Olemme luonnollisesti panneet merkille komission hiljattain tekemät päätökset sekä kehotuksen kutsua koolle yhteinen työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden sekä oikeus- ja sisäasioiden neuvosto. En kommentoi enempää kehotuksen asianmukaisuutta. Haluan yksinkertaisesti todeta, että työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvostossa on joka tapauksessa ennakoitu tätä kehotusta, sillä romanien integrointia koskeva asia on sisällytetty sen seuraavan, 21. lokakuuta pidettävän kokouksen esityslistalle.

  Puhemies. − (HU) Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 9. syyskuuta 2010.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Elena Băsescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Olen vahvasti sitä mieltä, että romanien kohtaamia ongelmia ei voida ratkaista voimakkain toimenpitein. Meidän on toteutettava toimia vastuullisesti ja saatava kaikki Euroopan valtiot tähän prosessiin, vaikuttipa se kuinka rankalta tehtävältä tahansa. Romanit ovat Euroopan kansalaisia, ja heillä on oltava kaikki EU:n lainsäädännön takaamat perusoikeudet: oikeus perustaa asumuksensa ja vapaa liikkuvuus. Näiden oikeuksien rikkominen Ranskassa luo vaarallisen ennakkotapauksen, ja sillä voi olla kielteisiä pitkän ajanjakson vaikutuksia. Katson, että velvollisuutemme on välttää syyllistämistä ja erityisesti tietyn maahanmuuttajaryhmän kriminalisoimista, varsinkin kun palautetuilla romaneilla ei ollut rikosrekisteriä. Uskon myös, ettei romanien karkottaminen yhdeltä Euroopan alueelta toiselle tai varsinkaan kollektiivinen karkottaminen ole ratkaisu. Tarvitaan yhteisiä eurooppalaisia toimia tämän vähemmistön integroimiseksi ja romaneja koskevan eurooppalaisen strategian laatimiseksi. Koulutuksen, terveydenhuollon ja työmarkkinoille pääsyn helpottamisen on oltava strategian painopistealoja. Meidän on tärkeää löytää yhdessä romanien sosiaalista osallistamista tukevia ratkaisuja, emmekä saa sallia tämän yhteisön edustajien kokea itseään millään tavalla syrjäytyneiksi.

  Cristian Silviu Buşoi (ALDE), kirjallinen. – (RO) Haluan korostaa, etteivät Ranskan viranomaisten toteuttamat romanikansalaisten karkotukset välttämättä ole perustamissopimuksen vastaisia. Asiaa on tarkasteltava tapauskohtaisesti, sillä Euroopan kansalaisilla ei ole ehdotonta oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen, vaan tätä oikeutta on harjoitettava direktiivin 2004/38/EY säännösten mukaisesti, joissa esitetään selkeät ehdot oleskelulle. Lisäksi EU:n kansalaiset voidaan karkottaa turvallisuuteen, yleiseen järjestykseen ja kansanterveyteen liittyvistä syistä. Kysymys näiden toimenpiteiden laillisuudesta nousee esiin vain, jos karkotetaan laillisesti oleskelevia romaneja. Toisaalta romaneilla, kuten muillakin Euroopan kansalaisilla, on sekä oikeuksia että velvollisuuksia. Ratkaisu on tehokkaan ja johdonmukaisen eurooppalaisen strategian laatiminen romanien sosiaalisen osallistamisen tukemiseksi, jotta he voivat täyttää velvollisuutensa kansalaisina. Toinen keskeinen näkökohta on hävittää syrjintä muuttamalla ihmisten käsitystä romaneista. Ranskan tai muiden jäsenvaltioiden ei pidä jättää romanien tilanteen ratkaisemista yksin Romanian vastuulle. Tiedotusvälineiden vääristely Ranskassa ja pyrkimykset hyödyntää karkotuksia vaalitarkoituksessa ovat täysin hyödyttömiä. Meidän on osoitettava solidaarisuutta ja vastuullisuutta tämän arkaluontoisen asian käsittelyssä. Itse asiassa kykymme onnistua tässä on testi EU:n jo vuosia vaalimille arvoille.

  Corina Creţu (S&D), kirjallinen. – (RO) Tuomitsen täysin ihmisoikeusrikkomuksen, johon Ranskan hallitus syyllistyi romanien joukkokarkotuksella. Valitettavasti tämä Silvio Berlusconin edistämä ääripopulistinen käytösmalli toimii myös valtiossa, joka haluaa julistaa olevansa ihmisoikeuksien kotimaa. Minun on samalla todettava Euroopan komissiolle, että sen passiivinen asenne direktiivin 2004/38/EY 14, 27 ja 30 artiklan säännösten rikkomista kohtaan Ranskan toimesta on merkki sen osallisuudesta Euroopan suurimman vähemmistön syrjinnän ylläpitämiseen ja sen pahentamiseen. Romanien tilanne huononee, ja siihen ovat syynä sekä koordinoidun eurooppalaisen integrointipolitiikan puute että ääriliikkeiden väärinkäytös, jotka vaarantavat eurooppalaiset arvot. Vaadin näin ollen komissiolta tiukkaa puuttumista asiaan ja kollektiivisten karkotusten lakkauttamista sille EU:n konsolidoidun perussopimuksen 258 artiklassa osoitetun toimivallan mukaisesti. Muutoin on vaarana, että tämä epädemokraattinen ja häpeällinen käytös leviää, kuten Suomen hallituksen edustajien lausunnoissa ja Pariisin eilisessä epävirallisessa ministeritapaamisessa todettiin.

  George Sabin Cutaş (S&D), kirjallinen. – (RO) Meille kaikille on selvää, että vapaa liikkuvuus EU:ssa on kaikille Euroopan kansalaisille taattu perusoikeus. Toinen hyvin merkittävä oikeus on olla joutumatta tiettyyn sukupuoleen, rotuun, etniseen tai yhteiskunnalliseen ryhmään tai tietyn kielen puhumiseen, uskonnon harjoittamiseen tai tiettyjen poliittisten vakaumusten omaamiseen perustuvien toimien kohteeksi. Tämän vuoksi haluan korostaa, että pyrkimykset yhdistää tiettyjen EU:n kansalaisten sosiaalista integroitumista koskeva kysymys Romanian tai Bulgarian Schengen-alueeseen liittymiseen ovat perusteettomia ja epäreiluja. Vastuu romanien sosiaalisesta integroimisesta ei kuulu pelkästään Romanialle, Bulgarialle tai Ranskalle, vaan Euroopalle. Tästä syystä katson, että romanien integroimisen on oltava EU:n ensisijainen tavoite, ja jäsenvaltioiden on yhdessä Euroopan komission kanssa määritettävä yhteisiä ratkaisuja.

  Cătălin Sorin Ivan (S&D), kirjallinen. – (RO) Euroopan parlamentin päätöslauselma, joka koskee romanien karkottamista Ranskasta, on tarpeellinen toimi pyrittäessä torjumaan oikeistohallituksien väärinkäytöksiä. Päätöslauselman myötä vaadimme kunnioitusta Euroopan unionin kansalaisten perusoikeutta eli vapaata liikkuvuutta ja työmarkkinoille pääsyä kohtaan.

Vaikka Ranskan viranomaiset väittävät, että romanit palautettiin vapaaehtoisesti, tiedossa on lukemattomia päinvastaisia todisteita. Ranskan hallituksen tekemät päätökset osoittavat, että se ei kykene hallitsemaan tällaista tilannetta. Poliittiselta kannalta voidaan todeta, että Ranskan hallitus on kehittänyt sijaiskärsijän, minkä avulla se toivoo voivansa hankkia poliittista pääomaa. Ranskan on tarkasteltava uudelleen suhtautumistaan maahanmuuttajiin heidän kansalaisuudestaan tai etnisestä alkuperästään huolimatta.

  Petru Constantin Luhan (PPE), kirjallinen. – (RO) Rikoksiin EU:n jäsenvaltioissa syyllistyneiden romanien tilannetta on tarkasteltava ilman yleisiä ennakkoluuloja ja stereotypioita, varsinkaan etnisen alkuperän kaltaisten tuomittavien kriteerien perusteella, eikä kollektiivisesti. Romaniyhteisöjen tilanteen osalta Euroopan komission on pyydettävä jäsenvaltioita toteuttamaan erityistoimenpiteitä auttaakseen näiden ongelmien ratkaisemisessa sellaisina kuin ne on jokaisen valtion kansallisella tasolla määritetty yhteistyössä romanien edustajien kanssa. Lisäksi komissio voi rohkaista tällaisia lähestymistapoja osoittamalla lisävaroja käyttämättä jääneistä budjettikohdista. Euroopan unionin kansalaisten sosiaalisella integroitumisella ei ole mitään tekemistä Schengenin säännöstön kanssa eikä se kuulu tämän soveltamisalaan. Schengen on yhteinen vapaan liikkuvuuden alue, ja Romania täyttää yhteisön säännöstön vaatimukset, joita sovelletaan poliisiyhteistyön, henkilötietojen suojelun, viisumien sekä maa- ja merirajojen valvonnan aloilla, kuten jokaisessa asiantuntija-arviossa on vahvistettu. Romania on näin ollen jo osoittanut, että se kykenee hallitsemaan tehokkaasti maahanmuuttajavirrat Schengen-alueen ulkorajoilla niiden normien mukaisesti, joita nykyiset tämän kysymyksen kanssa painivat Schengen-sopimuksen jäsenvaltiot noudattavat.

  Marian-Jean Marinescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Kaikkien Euroopan kansalaisten on noudatettava kansallista ja EU:n lainsäädäntöä. Romanit ovat Euroopan kansalaisia. Kaikkien jäsenvaltioiden on noudatettava omaa lainsäädäntöään ja EU:n lainsäädäntöä. EU:ssa on 27 jäsenvaltiota. Todellisuudessa romanit muodostavat erityisen ongelman. Tämä ei johdu olosuhteista, joissa he kohtaavat syrjintää, vaan heidän sosiaalisista olosuhteistaan. Tilanteen syynä on myös yleinen taloustilanne, mutta erityisesti heidän omaan perinteeseensä liittyvät seikat: kiertolaisuus ja matala koulutustaso, joiden seurauksena heiltä puuttuu ammattilista pätevyyttä. Jos todella haluamme ratkaista tämän erityisen ongelman, meidän on laadittava ja pantava täytäntöön EU:n politiikkaa, jota kaikki jäsenvaltiot noudattavat. Politiikassa on korostettava ensisijaisesti koulutusta. Koulutus voi tarjota työllistymismahdollisuuksia, mikä edistäisi merkittävästi romanien sosiaalista integroitumista.

  Katarína Neveďalová (S&D), kirjallinen. – (SK) Hyvät kollegat, romanivähemmistön tilanne Euroopassa on todella kriittinen. Ryhmän jäsenet joutuvat usein hyökkäysten ja jopa etnisten puhdistusten uhreiksi. Haluan yhtyä Ranskan hallituksen viimeaikaisia toimia kohtaan esitettyyn kritiikkiin sen karkotettua useita satoja unionin kansalaisia ja uhattua näitä erilaisista lainrikkomisista. Emme kuitenkaan tiedä muista vastaavanlaisista lainrikkomisista syytettyjen joukkokarkotuksista. Ranskan tapahtumia voidaankin pitää etnisenä puhdistuksena. Kysynkin: ketkä seuraavaksi? Muihin vähemmistöihin kuuluvat kansalaiset vaiko maahanmuuttajat? Me olemme EU:ssa nyt heikoilla jäillä. Olemme suvainneet tällaisia toimia aiemmin muissa jäsenvaltioissa, erityisesti Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Italiassa, ja nyt ne toistuvat taas. Meidän on yksiselitteisesti tuomittava tällaiset toimenpiteet ja rangaistava raskaasti valtioita, jotka niihin syyllistyvät. Tällaisilla toimenpiteillä luodaan kaksitasoista tasa-arvoa, ja romanit jäävät matalammalle tasolle. Meidän on löydettävä ratkaisuja nykytilanteeseen. Minusta meidän on investoitava enemmän tämän yhteisön koulutukseen, sillä se on ainoa tapa. Nykyistä sukupolvea voi olla liian myöhäistä pelastaa, mutta voimme kenties pelastaa tulevat sukupolvet.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Meidän on käynnistettävä vakava keskustelu tavoitteena löytää eurooppalainen ratkaisu ongelmaan, joka koskettaa monia jäsenvaltioita. Keskustelua on kuitenkin käytävä rakentavasti ja välttäen mahtailevaa teeskentelyä ja yleisön mielistelyä.

Eurooppalainen vasemmisto on kuitenkin taas osoittautunut sokeaksi romanien hädän kaltaiselle asialle, jota se ole halunnut eikä osaa käsitellä. Se käyttää ongelmaa ruokkiakseen tulta, muuttaakseen hätätilan puhtaasti propagandatarkoitukseen käytettäväksi välineeksi.

Olen aina kannattanut osallistavaa ja hyväksyvää yhteiskuntaa, ja juuri tämän vuoksi kaikkien niiden, jotka haluavat kuulua tai integroitua yhteiskuntaan, kansakuntaan, on noudatettava tiettyjä sääntöjä. Sosialisti Tony Blair totesi, että maahanmuutto ja kulttuurien sekoittuminen ovat aina edustaneet rikastumisen muotoa, mutta toiseen valtioon saapuvat ihmiset kohtaavat erilaisen arvojärjestelmän. Ja kaikkien on noudatettava näitä arvoja. Tämän vuoksi, kun jätetään syrjään kulttuuriset tai uskonnolliset erot, on tiettyjä oikeusvaltiota koskevia yhteisiä periaatteita, jotka kuuluvat yhteiseen perintöömme ja jotka kaikkien on hyväksyttävä.

  Sirpa Pietikäinen (PPE), kirjallinen. – (FI) Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kollegat, Euroopan unionin perustavanlaatuisiin arvoihin lukeutuvat ihmisarvon kunnioittaminen, suvaitsevaisuus ja avoimuus. Myös ihmisten vapaa liikkuvuus on EU:n kantavia peruspilareita. Lissabonin sopimuksen myötä perusoikeusasiakirja tulee oikeudellisesti sitovaksi, mikä osaltaan vielä vahvistaa Unionin ihmisoikeusulottuvuutta. Euroopan romanien tilanne osoittaa, että arkipäivän tasa-arvossa ja perusoikeuksien toteutumisessa on vielä rutkasti toivomisen varaa. Eurooppa-tason juridisten työkalujen osalta ongelmana on muiden muassa se, ettei komissio perusoikeussopimuksen oikeudellisesta sitovuudesta huolimatta pysty puuttuman aloihin, jotka eivät lukeudu – ainakaan nykyisellään – sen kompetenssiin. Neuvostoon jumittunut kaikkinaisen syrjinnän kieltävä yhdenvertaisuusdirektiivi on mielestäni yksi tärkeimpiä työkaluja niin romaneita kuin monia muita eurooppalaisia koskettavaan syrjintään. Haavoittuvaisia ryhmiä on useita, muiden muassa ikääntyvät sekä seksuaalivähemmistöt. Tärkeää on varmistaa direktiivin horisontaalinen kattavuus niin, että sekä aktiivinen että passiivinen syrjintä kaikilla perusteilla – ilman porsaanreikiä ja poikkeuksia – kielletään. Eurooppalaiseen, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa kunnioittavassa sivistysyhteiskunnassa ei syrjinnälle ole sijaa: jokaisella meistä kuuluu tasaveroinen mahdollisuus osallistua yhteiskuntaan. Perusoikeuksien on toteuduttava heti eikä 5 tai 10 vuoden päästä.

  Cristian Dan Preda (PPE), kirjallinen. – (RO) Romanit eivät ole pelkästään suurin vähemmistö, vaan myös Euroopan unionin syrjäytynein yhteisö. Heidän osaansa ei paranna, jos vasemmiston ja oikeiston välinen kiista siirtyy kansalliselta tasolta yhteisön tasolle ja jos se saa aikaan entistä enemmän sosiaalista suvaitsemattomuutta poliittisen vastuullisuuden sijaan. Romanit tarvitsevat osallistavia toimitapoja kansallisella tasolla riippumatta valtiosta, jossa asuvat, sekä EU:n toimia silloin kun kansallisen tason toimet eivät ole riittäviä, kuten muuttavien yhteisöjen tapauksessa. Toisaalta tiettyjen romanialaisten tai bulgarialaisten, ranskalaisten tai espanjalaisten kansalaisjärjestöjen asiantuntemuksen olisi tarjottava hallituksille ja EU:n virastoille malleja parhaista käytännöistä.

  Daciana Octavia Sârbu (S&D), kirjallinen. – (RO) Haluan yhtyä niihin, jotka ovat tuominneet Ranskan hallituksen romaneja vastaan toteuttamat toimenpiteet, joita on mahdoton hyväksyä. Romaniväestö on Euroopan suurin etninen vähemmistö. Puhumme tänään noin 10−12 miljoonasta ihmisestä, joita on siis enemmän kuin belgialaisia. Romanien ongelmat eivät ole minkään tietyn valtion ongelmia, ne ovat Euroopan unionin ongelmia. Jos emme ymmärrä tätä ja ota tätä huomioon, kaikki toimenpiteet tulevat epäonnistumaan. Romanien integroitumista ei myöskään ratkaista pakkokarkotuksin tai väkivallalla, 300 euron palkkioilla tai kulttuurista moninaisuutta käsittelevin symposiumein. Jos jatkamme näillä menetelmillä, tuhlaamme aikaa ja resursseja ja ongelma pahenee, ja samalla romaniväestö köyhtyy edelleen, syrjäytyy yhä enemmän ja ajautuu rikoksiin. Meidän on hylättävä raakalaismaiset lähestymistavat ja tarkasteltava vakavasti syitä heidän käyttäytymiseensä, millä tarkoitan epävarmoja oloja heidän koulutuksensa ja terveydenhoidon osalta, estynyttä pääsyä työmarkkinoille, syrjintää ja tehotonta rikollisuuden valvontaa. Selkeällä strategialla näiden ihmisten integroimiseksi yhteiskuntaan on pyrittävä saamaan aikaan konkreettisia ja pitkäaikaisia tuloksia. Meidän on toteutettava nämä toimenpiteet yhdessä siirtelemättä vastuuta loputtomasti valtiosta toiseen.

  Bogusław Sonik (PPE), kirjallinen. – (PL) Romanit tai mustalaiset, kuten heitä joskus kutsuttiin, ansaitsevat arvostusta siinä missä kaikki muutkin etniset ryhmät. He ovat ihmisiä, jotka ovat olleet Euroopassa vuosisatoja. Myös romanit ovat tuoneet kulttuurinsa rikkaudet eurooppalaiseen kulttuuriin, ja näin heidät olisi nähtävä – runoutensa, laulujen ja musiikin kautta, käsityötaitojensa kautta sekä matkustamista ja loputonta vaellusta koskevan perinteensä kautta. Heitä on yritetty hävittää, ja jotkut ovat yrittäneet pakottaa heidät asettumaan aloilleen, opettaa heitä omille tavoilleen ja saada heidät luopumaan perinteistään ja arvoistaan. Siinä ei ole onnistuttu, romanit ovat yhä keskuudessamme. Maailma kuitenkin muuttuu. Tänä päivänä heidän oma maailmansa poikkeaa radikaalisti heitä ympäröivästä maailmasta, jossa tähdätään uraan hinnalla millä hyvänsä, kulutukseen, rikastumiseen ja menestykseen. Tilanne on haastava meille kaikille, koko Euroopalle. Euroopan unionin on kehitettävä tehokas tukiohjelma tämän yhteisön jäsenille, jotta voimme rikkoa heidän eristyneisyytensä ja syrjäytymisensä kunnioittaen samalla heidän perinteitään. Euroopan unionia ei perustettu vain sitä varten, että ihmiset voivat elää rauhassa ja rikastua. Sen on myös tarkasteltava kaikkein vaikeimpia haasteita. En myöskään usko, etteikö mikä tahansa jäsenvaltio kykenisi saattamaan rikoksiin tosiasiassa syyllistyneitä oikeuteen sen sijaan että joutuisi tyytymään mihinkään ryhmään kohdistuvaan yleiseen epäilykseen sen rikollisista taipumuksista.

  Michèle Striffler (PPE), kirjallinen. – (FR) Romanien tilanne Euroopassa on valtava ongelma, joka koskettaa minua erityisesti, ei niinkään Euroopan parlamentin ranskalaisena jäsenenä, vaan Euroopan kansalaisena. Suuri enemmistö romaneista on Euroopan kansalaisia. Sellaisina he nauttivat täysimääräisesti perustamissopimuksessa ja direktiivissä 2004/38/EY taatusta vapaasta liikkuvuudesta ja oleskeluoikeudesta.

Kuten kaikkiin oikeuksiin, tähänkin oikeuteen liittyy myös velvollisuuksia. Lisäksi kaikkien on kunnioitettava lakia kaikkine ulottuvuuksineen. Euroopassa arvioidaan tällä hetkellä olevan 11 miljoonaa romania. Tämä on selvästi koko Euroopan asia, ja ryhmäni on jälleen kerran ainoa, joka on osoittanut todella ajatelleensa tätä asiaa osallistumalla rakentavasti tähän keskusteluun.

Meidän on esimerkiksi tarkasteltava sitä, kuinka voimme parhaiten mobilisoida yhteisön varoja parantaaksemme edellytyksiä integroida romanit alkuperämaahansa. Meidän on yhtä lailla toteutettava romaneja koskeva strategia yhteisön tasolla ja otettava romaniyhteisö mukaan sen kehittämiseen, täytäntöönpanoon ja seurantaan.

  Csaba Sándor Tabajdi (S&D), kirjallinen. – (HU) Viime viikkojen tapahtumat Ranskassa ovat osoittaneet toisaalta, että ongelman liiallinen yksinkertaistaminen ei voi johtaa kestävään ratkaisuun, jolla parannettaisiin asianosaisten tilannetta. Romanit ovat erityinen vähemmistö, koska heillä on kaksinkertainen vähemmistöasema. He muodostavat etniset yhteisön, ja suurin osa heistä kuuluu yhteiskunnan sosiaalisesti heikommassa asemassa oleviin ryhmiin. Romaneihin kohdistuu nykyaikanakin syrjintää, marginalisointia ja eriyttämistä monilla julkisilla ja yksityisillä elämän aloilla. Romaniyhteisöä ei vieläkään tunnusteta kansalliseksi tai etniseksi vähemmistöryhmäksi kaikissa jäsenvaltioissa, joten sillä ei ole tähän asemaan kuuluvia oikeuksia kaikissa kyseisissä valtioissa. Tämän seurauksena heidän kykynsä osallistua täysimääräisesti julkiseen elämään on rajallinen ja voi monissa tapauksissa toteutua vain vapaaehtoispohjalta. Sosiaalinen vastuu romaniyhteisöjen integroimisesta kuuluu valtaväestölle ja romaneille epäsymmetrisenä toimenpiteenä. Valtaväestön on hyväksyttävä romanit myös ilman sulautumista ja tuettava heitä yhteiskunnan vähäosaisena ryhmänä. Toisaalta romanien on hyväksyttävä koko yhteiskuntaa ohjaavat säännöt ja tehtävä enemmän aloitteita omien ongelmiensa ratkaisemiseksi. Toinen Ranskan tapahtumista saatu opetus on, ettei romaniyhteisöjen sosiaalista integrointia voida toteuttaa vain kansallisella tasolla. Paikallisen, alueellisen ja kansallisen tason lisäksi jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä myös EU:n tasolla. Tähän tehtävään on osoitettava merkittäviä resursseja EU:n rakenne- ja koheesiorahastojen talousarvioista vuoden 2013 jälkeen.

  László Tőkés (PPE) , kirjallinen. – (HU) Todistamme päivä toisensa jälkeen Ranskan poliisin rankkoja hyökkäyksiä ja tiukkoja toimenpiteitä Romanian ja Bulgarian romaneja kohtaan. Jotkut sosialistit ja liberaalit kutsuvat presidentti Nicolas Sarkozya populistiksi, muukalaisvihamieliseksi ja rasistiksi ja käyttävät Länsi-Eurooppaan tulevien mustalaisten epäonnea omiin puoluepoliittisiin tarkoituksiinsa. Valitettavasti karkotettujen romanien ongelmaa on politisoitu liikaa. Vapaan liikkuvuuden periaatteen liiallinen korostaminen Euroopan unionissa yksipuolisella tavalla saa monet ihmiset unohtamaan sen, ettei Keski- ja Itä-Euroopan romanikysymystä voida ratkaista maastamuutolla tai vaeltamisella ympäri mannerta. Heidän tilanteensa voidaan ratkaista tyydyttävällä tavalla vain heidän kotimaissaan, jäsenvaltioiden ja EU:n yhteistyöllä.

Jotkut henkilöt, joita ajavat puhtaasti propagandistiset tavoitteet, unohtavat myös, ettei vapaa liikkuvuus sellaisenaan ole päämäärä. Päinvastoin: oikeus jäädä kotimaahansa ja saada ihmisarvoinen elämä on perustavaa laatua oleva universaali ja eurooppalainen arvo, johon myös Euroopan suurin etninen ja yhteiskunnallinen vähemmistö on oikeutettu. Meidän on tämän vuoksi pyrittävä varmistamaan, että kaikki Euroopan unionin kansalaiset tuntevat olonsa kotoisaksi kotimaassaan eivätkä näin ollen joudu etsimään onneaan ulkomailta. Paras vastaus romanien valheellisen demokraattisille puolustajille, joiden käytös on poliittisen kyynisyyden rajamailla, saattaa olla Nobelin palkinnon saaneen Elie Wieselin sanoma: Loppujen lopuksi romaneja ei sentään lähetetä Auschwitziin, pelkästään Romaniaan.

  Traian Ungureanu (PPE), kirjallinen. – (EN) On kaksi tapaa tarkastella romaniasiaa. Toinen on liittyä sosialisti- ja liberaalikollegoihimme ja hokea: olemme kaikki nyt rasisteja! Tästä olisi kuitenkin hyötyä vain vasemmiston moraaliselle teeskentelylle. Ei se mitenkään auttaisi romaniväestöä.

Toinen tapa on tarkastella vilpittömästi todellista ongelmaa. Meidän on myönnettävä, että oikeus turvallisuuteen ja oikeus vapaaseen liikkuvuuteen ovat yhtä merkittäviä. Lisäksi sen sijaan, että romaniongelma yhdistetään Romanian liittymiseen Schengen-alueeseen, meidän on ymmärrettävä, että Romania on tehnyt paljon helpottaakseen romanien koulutusta ja integroitumista. On hyödynnettävä Romanian kokemusta – yhteistyössä muiden eurooppalaisten valtioiden kanssa – sillä romaniongelma ei ole kansallinen ongelma, vaan yleiseurooppalainen tosiasia, joka edellyttää yleiseurooppalaista politiikkaa.

(1) Ks. pöytäkirja.

12. Pakistanin humanitaarinen tilanne tulvien jälkeen (keskustelu)

  Puhemies. – (HU) Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma Pakistanin humanitaarisesta tilanteesta tulvien jälkeen.

  Kristalina Georgieva, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää teitä siitä, että otitte Pakistanin tilanteen esityslistalle. Sitäkin enemmän haluan kiittää parlamenttia siitä, että se on tähän asti tukenut aktiivisesti EU:n avustustoimenpiteitä järjestämällä erittäin hyödyllisiä kokouksia valiokunnissaan ja toteuttanut valvontaoikeuttaan tänä kesänä todella ripeästi, itse asiassa yhdessä päivässä. Näin pystyimme tekemään rahoitusta koskevia päätöksiä nopeasti ja varmistamaan, että apumme pääsee matkaan.

Haluan tänään kertoa teille äskettäin Pakistaniin tekemäni matkan vaikutelmista, määrittää toimenpiteidemme seuraavia vaiheita ja esittää yhteenvetona muutaman asian, jotka Euroopan unioni voi tästä oppia.

Aloitan siis Pakistanissa saamistani vaikutelmista, joista vahvin on se, että tilanne on uskomattoman monimutkainen, sillä itse asiassa kysymys on kahdesta samanaikaisesta katastrofista.

Pohjoisessa on 3 miljoonaa maan sisällä siirtymään joutunutta henkilöä ja pakolaista, jotka ovat joutuneet pakenemaan aseellisia konflikteja vain nähdäkseen, miten heidän leirinsä ja vasta rakennetut talonsa huuhtoutuvat pois ja heidän uudelleen rakennettu elämänsä tuhoutuu. Etelä-Pakistanin hedelmällisillä tasangoilla maaseutuyhteisöt eivät ole menettäneet ainoastaan kotejaan vaan myös elinkeinonsa ja suuren osan siitä talouden alasta, josta Pakistan on riippuvainen.

Sen jälkeen, kun tiedotin asiasta kehitysyhteistyövaliokunnalle, katastrofin vaikutuksia osoittavat luvut ovat itse asiassa kasvaneet. Kaiken kaikkiaan yli 20 miljoonaa pakistanilaista on kärsinyt koko maata vaivanneista tulvista. Yli 12 miljoonaa ihmistä tarvitsee välittömästi apua.

(Puhemies pyysi muutamaa parlamentin jäsentä olemaan vaiti.)

Tiedän, että aikaisemmin käsitelty aihe on erittäin tärkeä eurooppalaisten arvojen kannalta. Niin on myös tämä, josta nyt puhun, joten kiitos.

Mitä lukuihin tulee, vain viikko sitten puhuimme vielä 8 miljoonasta välittömästi apua tarvitsevasta ihmisestä. Nyt lukuja on tarkistettu ylöspäin 12 miljoonaan. Yli 1,8 miljoonaa taloa on tuhoutunut tai vahingoittunut, ja tätä lukua on tarkistettu ylöspäin 1,2 miljoonasta. Yli 3,4 miljoonaa hehtaaria viljelysmaata on veden alla. Olemme saaneet tietoja puhjenneista ripuli- ja koleraepidemioista. Näissä oloissa keskitymme avustustoimissamme selkeästi seuraaviin välittömiin painopisteisiin: ruokaan, puhtaaseen veteen, jätevesihuoltoon, terveydenhuoltoon ja suojiin. Näin laajamittaisessa katastrofissa tarvitaan laajamittaista kansainvälistä katastrofiapua. Siirryn siis suoraan seuraavaan kohtaan. Mitä EU on jo tehnyt ja mitä aiomme tehdä seuraavaksi?

Humanitaariset avustustoimemme ovat olleet merkittäviä. EU, eli jäsenvaltiot ja komissio, ovat antaneet tähän mennessä välitöntä katastrofiapua yhteensä 231 miljoonaa euroa, ja tästä 70 miljoonaa euroa tulee komissiolta ja loput 161 miljoonaa euroa jäsenvaltioilta. Unionin pelastuspalvelumekanismin välityksellä 12 jäsenvaltiota on myös antanut luontoissuorituksina annettavaa apua. Näin ollen olemme suurin avunantaja. Osuuttamme olisi verrattava siihen, että YK pyysi välitöntä katastrofiapua 460 Yhdysvaltain dollaria, mutta on myös korostettava, että tätä pyyntöä tarkistetaan vielä ylöspäin ja todennäköisesti YK esittää viikon kuluessa uuden pyynnön.

Avustustoimemme ovat olleet myös ripeitä. Heinäkuun 30. päivänä oli selvää, että tulvien tuhot kasvaisivat valtaviin mittasuhteisiin, ja ensimmäinen päätöksemme 30 miljoonan euron rahoituksesta tehtiin seuraavana päivänä 31. heinäkuuta.

Saatuamme pyynnön Pakistanin viranomaisilta käynnistimme Euroopan unionin pelastuspalvelumekanismin heti 6. elokuuta, ja jotta avustustoimemme olisivat mahdollisimman tehokkaita, lähetimme 18 asiantuntijan ryhmän koordinoimaan niitä YK:n ja Pakistanin virnaomaisten kanssa.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun jäsenvaltioiden luontoissuorituksina annettavaa apua on toimitettu käyttäen EU:n sotilasesikunnan koordinoimia strategisia siviililentoja. Tällä tavoin pystyimme tarjoamaan kipeästi kaivattuja vedenpuhdistuslaitteita, kenttäsairaaloita, lääkkeitä, suojia ja telttoja. En kuitenkaan aio kätkeä sitä tosiasiaa, että näistä suunnattomista ponnistuksista huolimatta edessämme on vielä suuria haasteita.

Tähdennän siis neljää tärkeintä haastetta. Ensinnäkin humanitaarinen kriisi ei ole vielä läheskään ohitse. On mahdollista, ettei kriisin huippua ole vielä edes saavutettu. Avustustyöntekijät ovat kertoneet, että tämänhetkisen arvion mukaan he uskovat saavuttavansa 6 miljoonaa 12 miljoonasta apua tarvitsevasta syyskuun aikana. Tavallaan kriisi siis laajenee nopeammin kuin saamme annettua apua sen jarruttamiseksi. Erityisesti epidemioiden osalta tilanne voi paheta ennen kuin se alkaa parantua.

Toiseksi, samalla kun pyrimme saavuttamaan mahdollisimman monta ihmistä, on ratkaisevan tärkeää, että voimme kohdentaa avun heikoimmassa asemassa oleville. Tämä tarkoittaa köyhiä yhteisöjä, naisia, erityisesti naisten johtamia kotitalouksia, lapsia, vanhuksia ja vammaisia, sillä he todennäköisesti jäävän avun ulkopuolelle, ellei sitä tietoisesti kohdenneta heihin. Juuri tähän komissio siis pyrkii yhteistyössä 26 kumppanimme kanssa.

Kolmanneksi avun ripeässä antamisessa ei ole kysymys vain ihmisten henkiin jäämisestä. Siinä on kysymys myös vakauden säilyttämisestä maassa, jossa on vakavia turvallisuusongelmia. Kansalaisten epätoivo saattaa helposti muuttua tyytymättömyydeksi, ja sen vuoksi meidän on ehdottoman määrätietoisesti pyrittävä auttamaan heitä mahdollisimman paljon ja mahdollisimman nopeasti.

Neljänneksi, vaikka juuri nyt onkin tärkeää pelastaa ihmishenkiä, myös elpymistä on ajateltava jo nyt. Varhaiseen elpymiseen liittyy kaksi todella tärkeää tehtävää. Jotta maatalouden elpyminen voidaan varmistaa sitten, kun vesi laskee, meidän oltava valmiina työkaluinemme ja siemeninemme ja autettava maanviljelijöitä hyödyntämään vielä tätä kylvökautta. Samalla on rakennettava uudelleen se ratkaiseva infrastruktuuri, joka toimii maanviljelijöiden yhteytenä markkinoille ja joka myös mahdollistaa meidän pääsymme syrjäisten yhteisöjen luo.

Pitkällä aikavälillä maan elpyminen on tietenkin erittäin haasteellista. Maailmanpankki ja Aasian kehityspankki tekevät parhaillaan komission ja UNDP:n kanssa arviota, jossa määritetään maan elpymiseen liittyviä tarpeita pitkällä aikavälillä. Olemme tehneet koko ajan hyvin tiivistä yhteistyötä korkean edustajan ja komission varapuheenjohtajan Ashtonin sekä komission jäsenten Piebalgsin ja De Guchtin kanssa, jotta Euroopan unioni voi antaa kattavan ja kokonaisvaltaisen ehdotuksen siitä, miten voimme tukea maan kehitystä.

Pakistan on seuraavan Gymnich-kokouksen sekä Brysselissä 14. ja 15. lokakuuta pidettävän Demokraattisen Pakistanin ystävien kokouksen esityslistalla.

Seuraavaksi kerron, mitä EU voi tästä oppia. Asioita on kolme. Ensinnäkin Pakistanin tulvat ovat vain yksi niistä monista tapahtumista, jotka muistuttavat meitä siitä, että ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat perusteellisia. Kun tarkastellaan tulvista aiheutuvia kustannuksia, on erittäin tärkeää keskittyä katastrofivalmiuteen ja siihen, että katastrofin runtelema hyvin haavoittuva maa jälleenrakennetaan niin, että se kestää ilmastonmuutoksen riskit.

Olen kuitenkin varovainen enkä väitä, että tulvat johtuvat ilmastonmuutoksesta. Sen tiedän kuitenkin varmasti, että tutkijoiden mielestä katastrofien kasvava tiheys ja voimakkuus johtuvat selvästi ilmastonmuutoksesta. Toiseksi tänä vuonna, kun Haitissa on ollut maanjäristys, Sahelissa on kärsitty kuivuudesta, Sudanissa on puhjennut konflikti ja nyt Pakistania vaivaavat erittäin suuret tulvat, talousarviotilanteemme on jälleen kerran epävarma, sillä oma talousarviomme ja hätäapuvarauksemme on lähes kokonaan käytetty. Nyt ollaan kuitenkin vasta syyskuun alussa.

Koska katastrofien määrä ja voimakkuus yhä vain kasvavat, humanitaarista apua koskevassa talousarviossamme on kasvava vaje, joka on otettava huomioon varautuessamme seuraaviin rahoitusnäkymiin, jotta voimme sovittaa yhteen varamme ja kansalaistemme sitoumuksen auttaa apua tarvitsevia.

Kolmanneksi EU on ollut eturintamassa aivan kriisin alusta lähtien, mutta siitä huolimatta tiedotusvälineet eivät alkuvaiheessa raportoineet laajasti läsnäolostamme. Näin ollen meidän on keskityttävä hyvin voimakkaasti paitsi tehostamaan EU:n katastrofiapuvälineitä myös parantamaan niiden näkyvyyttä, kuten tänä aamuna komission puheenjohtaja Barroson kanssa pitämässänne istunnossa todettiin. Aiomme esittää ehdotuksen ensi kuussa.

Lopuksi totean ylpeänä kansalaistemme puolesta Pakistanin tapauksen osoittaneen, ettei EU:n solidaarisuus ole vain puhetta vaan se on myös tekoja ja toimintaa. Voimme olla tästä ylpeitä, sillä tehtävämme ei ole vain pelastaa ihmishenkiä vaan meidän on myös puolustettava niitä periaatteita ja arvoja, jotka muodostavat Eurooppa-hankkeen ytimen.

Puhetta johti
varapuhemies Rodi KRATSA-TSAGAROPOULOU

  Filip Kaczmarek, PPE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, komission jäsen Georgieva, Pakistanin tulvat ovat aiheuttaneet hyvin vakavan humanitaarisen kriisin, jonka uhriksi on joutunut kymmeniä miljoonia ihmisiä. Meidän ei pidä yrittää kilpailla toisiamme vastaan kertomalla uhrien määrästä ja vertaamalla heidän kärsimyksiään, joten en aio verrata tätä katastrofia muihin. Se oli valtava murhenäytelmä. Haluan kiittää komission jäsentä Georgievaa komission ripeistä ja asianmukaisista toimista. On valitettavaa, ettemme onnistuneet järjestämään parlamentin kehitysyhteistyövaliokunnan ylimääräistä kokousta kesälomakauden aikana. On muistettava, että miljoonat ihmiset tarvitsevat edelleen apua, tukea ja yhteistyötä. Komission jäsen Georgieva, teidän esittämänne painopisteet välittömän hätäavun, maatalouden ja liikenteen lisäksi ovat todella ratkaisevan tärkeitä. Jos Pakistanin maatalouden pelastaminen osoittautuu mahdottomaksi, maata kohtaa ensi vuonna uusi humanitaarinen kriisi – nälänhätä. Paradoksaalista kyllä, on mahdollista, että tulvilla on myös tiettyjä hyödyllisiä vaikutuksia. Ne saattavat esimerkiksi hillitä ääriliikkeiden toimintaa tai helpottaa pakolaisongelman ratkaisemista.

Olen tyytyväinen siihen, että aiotte esittää aloitteen humanitaarisen kriisiapumme välineiden tehostamiseksi. Olen tyytyväinen myös siihen, että Belgia on valmis ottamaan kyseisen aloitteen ensisijaiseksi tavoitteekseen puheenjohtajakaudellaan. Euroopan parlamentti kannattaa varmasti tällaisia aloitteita.

  Véronique De Keyser, S&D-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan onnitella teitä sitoutumisestanne. Olette todella ollut tehtävänne tasalla.

Siitä huolimatta tehtävää on vielä paljon, ja yleinen mielipide ei ole täysin Pakistanin puolella. Kokonaiskuva on sekava, ihmiset eivät halua antaa apua, ja tämä on todellinen ongelma. Osallistuminen on tällä hetkellä hyvin vähäistä, ja toisinaan ihmiset sanovat minulle: "Eihän Pakistanissa enää ole ongelmaa, vesi on jo laskemassa." Kyllä, vesi on jo laskemassa, mutta kysymyksessä on edelleen erittäin vakava katastrofi, aivan yhtä vakava kuin tsunamin jälkeen.

Tiedostan kaksi asiaa. Ensinnäkin nopean toiminnan mekanismiamme on parannettava. Olette tehnyt niin paljon kuin on ollut mahdollista, esimerkiksi koordinoinnin osalta, niiden varojen puitteissa, jotka ovat olleet käytettävissänne. Tarkoitukseni ei suinkaan ole kritisoida. Olen kuitenkin sitä mieltä, että unionin on todella syytä vahvistaa nopean toiminnan mekanismiaan Belgian B-Fast-järjestelmän mukaisesti, ja kehotan puheenjohtajavaltio Belgiaa käsittelemään tätä asiaa komission kanssa.

Toisena asiana on naisiin liittyvä ongelma. Arvoisa komission jäsen, kuten jo totesin, naiset usein unohdetaan konflikteissa ja katastrofeissa. Tiedämme, mikä on Pakistanin naisten kohtalo. Tiedämme, että nyt, juuri tällä hetkellä, maassa on 300 000 naista, jotka synnyttävät tulevien viikkojen aikana. Tiedämme, että heistä 30 000 tarvitsee kirurgisia toimenpiteitä, ja minä pyydän, että ryhdytte kohdennettuihin toimiin tämän ongelman ratkaisemiseksi.

Maassa on kansalaisjärjestöjä, jotka pääsevät kentällä lähes minne vain – esimerkiksi Kansainvälisen perhesuunnittelujärjestöjen liiton yhteistyökumppanit. Pyrkikää saamaan aikaan paikallisia sopimuksia ja pitäkää meidät ajan tasalla. Arvoisa komission jäsen, emme pyydä teiltä arvioita vaan uutisia näistä naisista. Toivon, että voitte kertoa meille näitä uutisia.

  Charles Goerens, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, tällä hetkellä maailman suurin järvi on Pakistanissa, kuten Oxfam-järjestön edustaja tässä maassa on todennut.

Itse asiassa, kun otetaan huomioon näiden poikkeuksellisen vakavien tulvien aiheuttama kärsimys ja kurjuus, on mielestäni aiheellista puhua jo ongelmien, surun, kärsimyksen ja epätoivon valtamerestä.

Yhteinen velvollisuutemme on toimia. Miksi?

Ensinnäkin siksi, että 20 miljoonaa katastrofin välitöntä uhria eivät voi toipua ilman apua. Seuraavaksi meidän velvollisuutemme on Euroopan unionin velvollisuus, mutta se on myös jäsenvaltioiden velvollisuus, mikä on sama asia. Lissabonin sopimuksen tultua voimaan on tullut aika tehdä loppu tästä keinotekoisesta erottelusta, jolle ei ole enää olemassa perusteita.

Euroopan unioni todellakin täyttää velvollisuutensa, ja arvoisa komission jäsen, te olette tästä esimerkkinä. Euroopan unioni tekee tämän vieläpä esimerkillisellä tavalla. Eikö Euroopan unioni ole se, joka yleensä tarjoaa ensimmäisenä rahoitusta humanitaariseen toimintaan? Muut tekisivät todella viisaasti, jos ne lisäisivät omaa apuaan Pakistanille, jotta tämä pystyy selviämään tulvien aiheuttamasta kurjuudesta. Tarkoitan erityisesti kyseisen maanosan vauraita maita ja öljyvaltioita.

Tarkoittaako tämä sitä, että me eurooppalaiset olemme täydellisiä? Ei tarkoita. Mielestäni pystyisimme vieläkin parempaan tarvitsematta lisää rahoitusta. Ensinnäkin Barnierin raportissa kehotetaan yhdistämään ne voimavarat ja välineet, joita 27 jäsenvaltiota voisivat käyttää katastrofissa. Mitä me oikein odotamme pannaksemme viimeinkin täytäntöön tämän raportin päätelmät?

Myös Euroopan unionin näkyvyys on puutteellista. Tämä ei todellakaan ole kaikista tärkein näkökohta, mutta asia on korjattava. Tätä ei kuitenkaan pidä tehdä missään ylpeyden tai anteliaisuuden osoittamisen puuskassa. Tärkeää tässä tapauksessa on se, että Euroopan unioni tekee kaikkensa erottuakseen siinä, minkä se osaa tehdä parhaiten, eli selkeästi oman paikkansa puolustamisessa maailman johtavana humanitaarisena toimijana ja kunnostautumisessa siinä, mistä on tulossa sen todellinen kutsumus – nimittäin tulemisessa todella mahtavaksi rauhantekijäksi.

  Jean Lambert, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kuten on jo todettu, Pakistanissa on meneillään todellinen murhenäytelmä, joka edellyttää Pakistanin kansalta ja sen demokraattisesti valitulta hallitukselta pitkän aikavälin sitoutumista melko pitkäksi aikaa.

Olen hyvin tyytyväinen komission jäsenen reaktioon ja hänen pitkän aikavälin näkemykseensä erityisesti siltä osin kuin se liittyy maan kykyyn sietää ilmastonmuutosta. Yhdyn hänen ilmaisemaansa huoleen pitkän aikavälin rahoituksesta tällaisissa katastrofeissa. Mielestäni me kaikki haluamme kehottaa kansainvälistä yhteisöä tehostamaan avustustoimiaan. Pidämme todella myönteisenä sitä, että Intia on lisännyt osuuttaan YK:n rahastoon, sillä tämä antaa tärkeän poliittisen signaalin.

Mielestämme kansainvälinen yhteisö voisi tehdä enemmän. Se voisi vapauttaa käyttöön Pakistanin omia varoja ryhtymällä helpottamaan Pakistanin ulkomaanvelkaa, josta suuri osa on otettu sotilashallintojen alaisuudessa. Vuonna 2008 Pakistan käytti 3 miljardia Yhdysvaltain dollaria velkojen takaisinmaksuun: tämä saa kansainväliset tukitoimet näyttämään pieniltä. Ranska ja Saksa ovat merkittäviä kahdenvälisiä avunantajamaita. Mielestäni meidän pitäisi seurata huolella niitä takaisinmaksuehtoja, joita saatetaan ehdottaa tällä hetkellä tarjottaville lainoille.

Lisäksi pidän tärkeänä sitä, että itse pakistanilaiset antavat vastaavanlaista tukea, etenkin rikkaat maanomistajat, jotka voisivat esimerkiksi antaa jonkinlaisia vapautuksia vuokranmaksusta köyhille vuokraviljelijöille, jotka eivät nyt vähään aikaan pysty maksamaan vuokraansa.

  Sajjad Karim, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, aivan ensimmäiseksi suhtaudun myönteisesti komission jäsenen sekä valiokunnassa että tänään täällä esittämiin huomioihin. Sekä EU:n että kahdenvälisiin sopimuksiin perustuvat jäsenvaltioiden avustustoimet – joita toteutetaan komission jäsenen johdolla – ovat olleet todella kiitettäviä. Yhdistynyt kuningaskunta teki todellakin kaiken voitavansa.

On hyvin surullista todeta, että samaan aikaan, kun Pakistanin kansalaiset kamppailivat tämän katastrofin keskellä, heidän presidenttinsä nautti Euroopan parhaista antimista. Samalla kun hän oli täällä, me käynnistimme toimenpiteitä ja seisoimme Pakistanin kansalaisten rinnalla. Olen erittäin ylpeä siitä, että teimme näin.

Kun siviili-infrastruktuuri mureni, oli armeijan puututtava asiaan. On erittäin kiitettävää, että olemme tehneet työtä antaaksemme tarvittavaa hätäapua. Samalla kun me nyt kokoonnumme täällä, maassa on kuitenkin edelleen hätätila. Sen aikana teemme sen, minkä voimme, mutta meidän on myös alettava suunnitella keskipitkän ja pitkän aikavälin avustustoimia.

Ennennäkemättömän laajat tulvat oikeuttavat ennennäkemättömän laajaan kansainväliseen apuun. Meidän on aloitettava Pakistanin jälleenrakentaminen, mutta se on tehtävä niin, että Pakistanin kansalaiset voivat osallistua siihen. Muuten emme voi edes kuvitella seurauksia. Meillä on kehitysohjelma, mutta siihen on liitettävä myös kauppaa koskeva ohjelma, jotta myös Pakistanin kansalaiset voivat itse jälleenrakentaa maataan.

Hyvät kollegat, kehotan meitä olemaan todella kunnianhimoisia ja laatimaan EU:n suunnitelman – joka muistuttaisi Marshall-suunnitelmaa, jonka avulla Eurooppa voitiin tietyiltä osin rakentaa uudelleen. Tämä on se, mitä tarvitaan. Näin mittava haaste tämä on. Pyydän teitä toimimaan sen mukaisesti.

  Michèle Striffler (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, Pakistanin humanitaarinen tilanne on järkyttävä. Se on pahempi kuin Aasiaan iskeneen tsunamin jälkeen.

Kiitän Euroopan komissiota siitä, että se on päättänyt nostaa tulvan uhrien auttamiseen annettavan humanitaarisen avun kokonaismäärän 70 miljoonaan euroon, ja olen tyytyväinen komission jäsenen Georgievan reaktioon, joka oli jälleen kerran välitön.

Yksi suurimmista ongelmista on se, miten päästään uhrien luo, sillä infrastruktuuri on tuhoutunut, uhrit ovat veden saartamina ja turvallisuustilanne on erittäin epävakaa. On ehdottoman tärkeää kunnioittaa humanitaarista apua koskevia puolueettomuuden, tasapuolisuuden, riippumattomuuden ja humaanisuuden periaatteita, kun annetaan apua, jonka on perustuttava yksinomaan väestön tarpeisiin.

Vaikka Euroopan unionin mekanismi katastrofiavun antamiseksi on toiminut hyvin, Pakistanin kriisi on osoittanut jälleen kerran sen, että toimiemme nopeutta, koordinointia ja näkyvyyttä on tehostettava. Tämä katastrofi on jälleen kerran korostanut tarvetta luoda EU:n nopean toiminnan valmius. Toistan näin ollen Euroopan pelastuspalvelujoukkojen perustamista koskevan toiveeni.

Arvoisa komission jäsen, marraskuussa aiotte esitellä asiakirjan Euroopan unionin katastrofiapua koskevien valmiuksien vahvistamisesta ja sen jälkeen asiaa koskevia säädösehdotuksia. Näin ollen teillä on tilaisuus ehdottaa kunnianhimoisia ratkaisuja, ja luotan siihen, että näin myös teette.

  Thijs Berman (S&D). – (NL) Arvoisa puhemies, EU:n osuus avusta on suuri, mutta nyt sen on todella myös lunastettava lupauksensa – 230 miljoonaa euroa EU:lta ja sen jäsenvaltioilta. Pakistan ei saa joutua ääneen sanomattoman epäluottamuksen uhriksi. Humanitaarinen apu on velvollisuus, joka ei ole sidoksissa politiikkaan ja joka on vapaa syrjinnästä. EU on yksi suurimmista avunantajista, ja sen vuoksi on olennaista, että nimenomaan koordinoimme toimenpiteitämme tehokkaasti. Minulla on kysymys komission jäsenelle Georgievalle. Miltä osin koordinointiamme voidaan parantaa ja mitä siihen tarvitaan – mitä te siihen tarvitsette?

Kansalle on taattava puhtaan juomaveden, lääkintähoidon ja ruoan jatkuva saanti. Niin kauan kun uusien tulvien vaara on vielä olemassa, vahinkoja kärsineiden alueiden rakentaminen on erittäin vaikeaa. Heti kun mahdollista, kansainvälisen yhteisön on myös autettava Pakistanin hallitusta ja kansalaisia lievittämään katastrofin vaikutuksia pitkällä aikavälillä, ja jos tähän tarvitaan lisää varoja, meidän on mahdollistettava niiden saanti.

  Louis Michel (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan tietenkin onnitella teitä, arvoisa komission jäsen, siitä huomattavasta työstä, jota olette tehnyt.

Teidän ansiostanne Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat antaneet hätäapua 230 miljoonaa euroa, josta 70 miljoonaa euroa on unionin varoja. Kuten muut ovat todenneet, tämä on ainutlaatuista, tämä on suurenmoista. Teidän läsnäolonne paikan päällä oli myös osoitus siitä, että olette todella määrätietoisesti ratkonut ongelmaa.

Ensinnäkin kannatan sitä, mitä täällä on jo sanottu naisiin, terveydenhoitoon ja myös politiikkaan liittyvistä ongelmista, sillä on myös olemassa vaara, että maa ajetaan ääriliikkeiden käsiin. Haluan toistaa – tämäkin on jo sanottu, mutta valitettavasti ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sanoa tämä vielä kerran – että meidän on pikaisesti perustettava Euroopan pelastuspalvelujoukot. Minulla on ollut tilaisuus sanoa tämä jo monessa yhteydessä varsinkin Haitin maanjäristyksen aikaan.

Barnierin raportti on erinomainen innoittaja tällaisen mekanismin luomiselle. Kysyisin teiltä tarkemmin tähän liittyvistä aikomuksistanne.

  Peter van Dalen (ECR). – (NL) Arvoisa puhemies, Alankomaissa taistelu vettä vastaan on meille varsin tuttua, joten tunnen vahvaa yhteenkuuluvuutta tuhoisien tulvien vakavasti koettelemaa Pakistanin kansaa kohtaan. Kehotan Euroopan unionia, jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä seisomaan Pakistanin kansan rinnalla ja olemaan jättämättä sitä Talibanin armoille.

Kristittynä tunnen yhteenkuuluvuutta myös Pakistanin kristittyjä kohtaan. Olen kuullut muun muassa Open Doors International- ja Compass Direct News -järjestöiltä, että monilla alueilla kristittyjä syrjitään elintarvikkeita ja lääkintäapua jaettaessa. Tämä oli minulle järkyttävä tieto, ja pyydän komission jäsentä kiinnittämään huomiota myös tähän. Vieläkin järkyttävämpää oli kuulla, että Pakistanin Taliban-liike on nyt ilmeisesti murhannut kolme kristillisen järjestön ulkomaalaista avustustyöntekijää. Pyydän komission jäsentä kiinnittämään erityistä huomiota myös tähän ja tukemaan Pakistanin hallitusta, sillä on hallituksen tehtävä suojella sekä pakistanilaisia että ulkomaalaisia avustustyöntekijöitä, eikä avun antaminen saa koskaan olla syrjivää.

Haluaisin myös kuulla komission jäsenen vastauksen näihin seikkoihin.

  Eija-Riitta Korhola (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan osoittaa myötätuntoa Pakistanin kansalle traagisten kuolemien johdosta. Haluan myös kiittää komission jäsentä Georgievaa siitä että hän on työlleen omistautuneesti asettanut Pakistanin kiireellisesti asialistansa kärkipäähän.

Kesti jonkin aikaa, ennen kuin maailma ja EU käsittivät katastrofin koko laajuuden. Nyt kun ymmärrämme paremmin tuhoalueen ihmisten tarpeet, meidän olisi toimittava kiireellisesti ja vastattava näihin tarpeisiin. Meidän on annettava lisää taloudellista ja aineellista apua ja varmistettava samalla, että apu tavoittaa jokaisen, myös vähemmistöt, heidän tarpeidensa mukaisesti.

Emme myöskään saa unohtaa, että Pakistan on ääriliikkeiden ja terrorismin vastaisen kansainvälisen sodan eturintamassa. Jos emme pysty auttamaan heitä, köyhyys ja epätoivo voivat vahvistaa ääriainesten toimintaa. Kertaluonteiset humanitaariset avustustoimet eivät tule kysymykseen. Näiden lisäksi on autettava jälleenrakentamaan maan infrastruktuuria – esimerkiksi teitä, siltoja ja kouluja.

Pakistania on ryhdyttävä auttamaan kiireellisesti myös maan talouselämän ja kaupankäynnin elvyttämisessä. Parantamalla Pakistanin vientituotteiden pääsyä markkinoille ja laatimalla uusia velkajärjestelyjä voidaan maata auttaa selviytymään pahimman yli. EU:n jäsenvaltioiden olisi vakavasti harkittava uudelleen velkojen sovittelua yhtenä keinona tarjota apua tässä tragediassa.

  Enrique Guerrero Salom (S&D) – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, yleinen käsitys maailmanlaajuisesti ja myös meidän keskuudessamme on, että kansainvälinen yhteisö reagoi Pakistanin humanitaariseen katastrofiin hitaasti ja puutteellisesti. Saavuimme paikalle liian myöhään ja toimenpiteemme olivat tehottomampia kuin muissa yhtä laajoissa humanitaarisissa katastrofeissa.

Havaittiin myös, että Yhdistyneiden Kansakuntien vahvistamien tarpeiden täyttäminen oli jokseenkin vastahakoista. Jotkut kollegoistani ovat viitanneet siihen, että yhteiskunnissamme voi esiintyä vastahakoisuutta, joka johtuu Pakistanin poliittisesta hallinnosta tai maan ongelmista. Mielestäni meidän on kuitenkin täällä parlamentissa ja kotimaassamme pyrittävä selittämään, että autamme ihmisiä – todellisia ihmisiä – jotka ovat vaikeuksissa, emmekä tiettyä poliittista hallintoa. Humanitaarisen toiminnan on perustuttava tasapuolisuuteen, puolueettomuuteen ja riippumattomuuteen, ja näiden arvojen on oltava ohjenuoranamme siinä, mitä teemme.

  Elena Băsescu (PPE). – (RO) Pakistanin tulvat ovat aiheuttaneet ennennäkemättömän katastrofin.

Sen uhriksi on joutunut 20 miljoonaa ihmistä. Kaksi tuhatta on menettänyt henkensä, yli miljoona kotia on tuhoutunut ja tietyt infrastruktuurin osat ja suuri osa viljelysmaasta ovat käyttökelvottomia.

Euroopan unioni ei voinut suhtautua tähän tragediaan välinpitämättömästi varsinkaan, kun tietyt jäsenvaltiot, muun muassa Romania, kärsivät tänä kesänä ankarista tulvista.

Olen tyytyväinen Euroopan komission ja jäsenvaltioiden päättäväiseen sitoutumiseen ja siihen, että ne ovat rahoittaneet avustustoimia 230 miljoonalla eurolla. Näin ollen EU on Pakistanin suurin ulkoinen avunantaja.

Humanitaarinen tilanne on kuitenkin edelleen todella vakava, ja sillä on pitkäaikaisia vaikutuksia.

Mielestäni kestävä uudelleenkehitys voidaan saavuttaa ainoastaan Pakistanin talouden kasvun kautta. Tätä EU voi tukea avaamalla markkinansa Pakistanille.

  Corina Creţu (S&D). – (RO) Euroopan unioni reagoi todellakin nopeasti Pakistanin katastrofiin, vaikkei se olekaan aina saanut näkyvyyttä, kuten olette todennut. Teidän vierailunne tulva-alueilla korosti kuitenkin Euroopan unionin osoittamaa solidaarisuutta tässä katastrofissa.

Katastrofin uhrit – puhumme noin 18 miljoonasta ihmisestä – ovat nyt suuressa vaarassa sairastua. Valitettavasti YK on saanut vain kolmanneksen pyytämistään varoista, mikä johtuu myös jäsenvaltioiden varautuneesta suhtautumisesta Pakistanin laajalle levinneeseen korruptioon.

Mielestäni tarvitaan mekanismia, jolla voidaan valvoa sitä tapaa, miten humanitaarinen apu kanavoidaan suoraan tulvien uhreille niin, etteivät paikalliset lääninherrat voi kavaltaa niitä, samalla kun sillä vauhditetaan humanitaarista avustustoimintaa.

Olen myös sitä mieltä, että islamistien aiheuttaman uhan vuoksi meidän on asetettava humanitaaristen avustustyöntekijöiden turvallisuutta koskevat toimet yhdeksi ensisijaisista tavoitteistamme.

  Jürgen Creutzmann (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olemme nähneet Pakistanin tuhoisat tulvat ja meidän on autettava tämän maan kärsiviä ja puutteenalaisia ihmisiä. Tämän vuoksi olen erityisen surullinen siitä, että Pakistanissa on alueita, joille keskushallinto ei anna viedä minkäänlaista asianmukaista apua.

Näin esimerkiksi Jammun ja Kashimirin osavaltion pohjoispuolella Pakistanin raja-alueella sijaitseva Gilgit-Baltistanin alue on myös kärsinyt suuria vahinkoja rankkasateiden seurauksena. Saamieni tietojen mukaan pelkästään Gilgit-Baltistanissa on kuollut 500 ihmistä ja 50 000 ihmistä on menettänyt kotinsa. Neljä siltaa on huuhtoutunut pois, ja monet maa-alueet ovat joutuneet täysin eristyksiin ulkomaailmasta. Toistaiseksi Gilgit-Baltistaniin on kuitenkin saapunut apua vain 10 000 euron arvosta.

Tämän vuoksi Euroopan unionin ei pitäisi vain luovuttaa apuaan Pakistanin keskushallinnolle, vaan sen olisi annettava suoraa tukea valtiosta riippumattomille järjestöille, jotka huolehtivat myös Pakistanin syrjäisten alueiden eduista.

  Janusz Władysław Zemke (S&D). – (PL) Arvoisa puhemies, kun tämä jättimäinen humanitaarinen katastrofi iski Pakistaniin, Euroopan unioni reagoi tehokkaammin kuin muissa tapauksissa. Luulen, että me kaikki täällä olemme todella tyytyväisiä, kun näemme, miten olemme edistyneet verrattuna esimerkiksi Haitille annettuun apuun. Haluan kiinnittää huomiota kahteen erittäin tärkeään asiaan. Ensimmäinen niistä liittyy siihen, että lisätään humanitaarisen avun antamisessa sitä, mitä unioni todella osaa tehdä – ja tässä kohti painotan sanoja "mitä unionin todella osaa tehdä". Meidän on esimerkiksi ratkaistava lentokuljetuksiin liittyvät kysymykset. Jos tällaista kuljetusta ei ole saatavana, apua on vaikea antaa tehokkaasti. Toinen asia liittyy operaatioiden koordinoinnin parantamiseen EU:ssa. Unioni tekee kovasti töitä, mutta asian ydin on siinä, että unionin ja jäsenvaltioiden ponnistuksia pitäisi koordinoida enemmän.

  Kristalina Georgieva, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää parlamentin jäseniä heidän erittäin hyödyllisistä puheenvuoroistaan. Yritän koota vastaukseni kolmeen asiakokonaisuuteen. Ensimmäinen liittyy lyhyen ja pitkän aikavälin painopisteisiin ja siihen, miten voimme yhdistää ne neuvot, joita olette meille täällä antanut. Toinen liittyy poliittiseen ympäristöön ja siihen, miten voimme suojella humanitaarisen työn tasapuolisuutta ja riippumattomuutta sekä humanitaaristen avustustyöntekijöiden turvallisuutta. Kolmas liittyy EU:n katastrofivalmiuteen ja siihen, mitä teemme tällä hetkellä varmistaaksemme, että valmiutemme vahvistuu tulevaisuudessa.

Ensimmäisen asiakokonaisuuden osalta olen hyvin pitkälti samoilla linjoilla niiden tässä istuntosalissa esitettyjen kommenttien kanssa, joiden mukaan on varmistettava, että keskitymme niihin, jotka ovat vaarassa jäädä avun ulkopuolelle. Tämä koskee erityisesti Pakistanin konservatiivisimpia alueita, naisia ja tietenkin naisten johtamissa kotitalouksissa olevia lapsia, jotka ovat erittäin suuressa vaarassa, ja vähemmistöjä, myös uskonnollisia vähemmistöjä, joihin täällä on viitattu.

Kaikissa maissa, tässä tapauksessa myös Pakistanissa, ne yhteisöt, joiden luokse on yksinkertaisesti vaikea päästä, ovat erityisen suuressa vaarassa. Ne joutuvat eristyksiin joko luonnostaan tai konfliktien vuoksi. Voin vakuuttaa, että valikoimme kumppaneidemme ehdotukset hyvin huolellisesti ja varmistamme näin, että rahoituksemme kohdistuu hyvin suuressa määrin heihin, jotka ovat vaarassa jäädä avun ulkopuolelle.

Tarkastelen henkilökuntani kanssa tarkemmin minulle esitettyä uskonnollisten vähemmistöjen kohtelua koskevaa kysymystä. Tiedän kyllä, että otamme vähemmistöt hyvin tarkasti huomioon, ja olen varma, että meillä on siitä tarkempaa tietoa, samoin kuin Kashmirin tilanteesta. Voin sanoa, että olemme tehneet yhteistyötä paikallisten kansalaisjärjestökumppaneidemme kanssa päästäksemme ihmisten luo.

Täällä korostettiin vahvasti sitä, että maatalous on suurelta osin Pakistanin yhteiskunnan ja talouden perusta. Kun vesi laskee, se saattaa jättää jälkeensä enemmän hedelmällistä maata, joka tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden vain siinä tapauksessa, että olemme nopeasti paikalla auttamassa maanviljelijöitä elvyttämään viljelymahdollisuuksiaan. Kuten aina katastrofien yhteydessä, jos avustustoiminta on järjestetty hyvin etenkin pitkän aikavälin kunnostuksen osalta, se voi parantaa myös turvallisuutta.

Tästä pääsenkin siihen, kun todettiin, että on syytä kerätä varoja myös muilta. Toisin sanoen meidän olisi käytettävä moraalista auktoriteettiamme ja kehotettava lähialueen maita, Persianlahden maita, antamaan apua Pakistanille. Ne ovat näin tehneetkin, ja on totta, että koska EU toimi nopeasti ja laajamittaisesti, se voi nyt antaa kehotuksia muille. Teemme näin myös jatkossa, kun valmistaudumme Demokraattisen Pakistanin ystävien kokoukseen, joka pidetään täällä 14. ja 15. lokakuuta. Korkea edustaja ja komission varapuheenjohtaja Catherine Ashton ja Pakistanin ulkoministeri Qureshi ovat kokouksen yhteispuheenjohtajia, ja olemme jo sopineet, että pidämme laajennetun erikoisistunnon, jonka tarkoituksena on yrittää kiinnittää asiaan huomiota, tukea muiden ponnistuksia ja kehottaa muita antamaan apua.

Jäsenvaltioiden ja omien varojemme osalta voin todeta seuraavaa. Komission varoista 70 miljoonaa euroa on jo sidottu, ja suuri osa siitä on jo maksettu. Sillä viikolla, kun olin Pakistanissa, meiltä loppuivat niihin hätäapuhankkeisiin tarkoitetut rahat, joita toteutamme paikan päällä toimivien hyvin uskottavien järjestöjen ja hyvin ammattitaitoisten ihmisten kanssa. Henkilöstömme on jo tehnyt selväksi, että meidän on annettava lisärahoitusta.

Jäsenvaltioiden osalta haluan kiittää Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Saksaa ja Ruotsia. Ne ovat suurimmat avunantajamaat. Ne ovat monessa tapauksessa jo toimittaneet oman apunsa perille. Komissiolla ja jäsenvaltioilla on tässä asiassa jaettu toimivalta. Me teemme tietenkin yhteistyötä ja haluaisimme nähdä, että kaikki sitoumuksemme otetaan täysimääräisesti käyttöön.

Pitkän aikavälin avustustoimiemme painopisteiden osalta on erittäin selvää, että Pakistanin talousennustetta on tarkistettava alaspäin. Toisin sanoen tulevan vuoden kasvuennuste laskee tulvia edeltäneestä 4,5 prosentista ehkä yhteen prosenttiin tai jopa alle nollan. On vielä arvioitava massiivisten tuhojen määrä, mutta se on joka tapauksessa miljardeja euroja. Sen vuoksi on tarpeen antaa Pakistanille kokonaisvaltaista tukea. Tämä tarkoittaa sitä, että tarkastelemme kaikkia mahdollisia tuen antamistapoja.

Komissio ei tietenkään voi antaa luottoa, joten en voi ottaa kantaa velkahuojennuksiin sen osalta, mitä komissio voisi tehdä, mutta yksi mahdollisuus olisi tarkastella Pakistanin valmiuksia. Varmistamme sen, että ääntänne kuullaan, kun näistä vaihtoehdoista keskustellaan.

Keskusteluja käydään myös kauppaa koskevista kysymyksistä ja siitä, mitä voidaan tehdä. Voin kertoa, että komission jäsen De Gucht tutkii parhaillaan hyvin tarkasti, mitä voimme edistää näillä kokonaisvaltaisilla avustustoimilla maan ongelmien ratkaisemista.

Lisäisin vielä yhden asian. Meidän on myös tehtävä Pakistanin kanssa yhteistyötä tukeaksemme maan hallitusta niissä uudistuksissa, joihin se on ryhtynyt saadakseen maan talouden hieman vankemmalle perustalle – tähän kuuluu myös sen tavan uudistaminen, jolla hallitus järjestää julkisen taloutensa ja talousarvionsa – niin etteivät tulvat estä hallitusta keskittymästä siihen, että se toimii pitkällä aikavälillä oman kansansa parhaaksi. Myös tästä me parhaillaan keskustelemme.

Pakistanin auttamisessa on tietenkin kysymys myös poliittisesta vakaudesta maassa, jolla on tärkeä asema sekä omalla alueellaan että koko maailmassa. Tässä mielessä toivomme todella, ettei yhteisillä toimillamme ainoastaan pelasteta henkiä vaan myös estetään kaaoksen puhkeaminen tällä hyvin herkällä alueella. Samalla niille meistä, jotka välittävät humanitaarisesta puolesta, on myös hyvin tärkeää aina painottaa viranomaisille – kuten minä tein siellä ollessani – että humanitaaristen avustustyöntekijöiden turvallisuus on ratkaisevan tärkeä asia.

Meidän on puolestamme varmistettava tasapuolisuus. Emme voi valita avun saajia uskonnon, sukupuolen tai maaseutu- tai kaupunkiympäristön kaltaisten tekijöiden perusteella. Tämä tasapuolisuus ja humanitaaristen avustustyöntekijöiden turvallisuus ovat erittäin tärkeitä näkökohtia. Elokuun 19. päivänä vietettiin humanitaaristen avustustyöntekijöiden päivää. Tuona päivänä jouduimme suruksemme toteamaan, että viime vuonna menetimme enemmän humanitaarisia avustustyöntekijöitä kuin rauhanturvaajia. Henkensä menetti 102 humanitaarista avustustyöntekijää. Pakistanin tapauksessa herään joka päivä erittäin huolissani siitä, menettääkö joku henkensä antaessaan apua tässä katastrofissa. Haluan vain vahvistaa, että suhtaudumme tähän erittäin vakavasti.

Lopuksi haluan käsitellä EU:n katastrofiavun tehostamista. Olen hyvin kiitollinen niille teistä, jotka puhuivat myönteisesti siitä, mitä olemme tehneet parantaaksemme toimintamme organisointia ja koordinointia. Kiitän myös heitä, jotka sanovat, että meidän on tehtävä enemmän, ja olen tästä samaa mieltä.

Annan teille yhden esimerkin siitä, mitä koordinointi Pakistanin tapauksessa tarkoittaa. Kuten totesin, lähetimme Pakistaniin pelastuspalvelun koordinointiryhmämme. Saimme 12 jäsenvaltiota tarjoamaan luontoissuorituksina annettavaa apua. Järjestimme kymmenen lentoa EU:n ilmasiltana Pakistaniin – Tšekin tasavalta toteutti kaksi, Suomi rahoitti yhden ja komissio yhteisrahoitti seitsemän lentoa. Itse asiassa toimitimme apua usealta maalta koordinoidusti, ja sen jälkeen jaoimme tämän avun paikan päällä koordinoidusti.

Edistystä on siis saatu aikaan, mutta niille, jotka sanovat, että on tehtävä enemmän, vastaan, että "tulkoon äänenne kuulluksi". Toivottavasti näette, miten komissio omaksuu hyvin päättäväisen ja kunnianhimoisen lähestymistavan siihen, mitä vahva EU:n katastrofivalmius tarkoittaa.

Koska aiomme keskustella tästä aiheesta tulevaisuudessa, tiivistän sen hyvin lyhyesti neljään pääkohtaan.

Skenaariosuunnittelun osalta meidän on oltava paljon valmiimpia ennakoimaan, millaisia katastrofeja on odotettavissa.

Toiseksi tarvitsemme jäsenvaltioilta ennalta määritettyjä ja sidottuja varoja, joihin voimme turvautua katastrofin sattuessa. Aina kun pyydän apua uuden katastrofin yhteydessä, en tiedä vielä pyytäessäni, saanko sen, mitä tarvitaan. Onneksi tähän asti joka kerta, kun olen esittänyt jäsenvaltioille pyynnön, ne ovat vastanneet, mutta olisi paljon järkevämpää, jos voisimme suoraan ennakoida, mikä on jäsenvaltioiden osuus ja paljonko meillä on varoja käytettävissämme.

Kolmas pääkohta on koordinoinnin tehostaminen. Tästä en sano tämän enempää. Meidän täytyy tietenkin saada kaikki 27 plus yksi maata toimimaan yhdessä.

Neljänneksi meidän on sovellettava kriisiapuun kokonaisvaltaista lähestymistapaa, johon sisältyvät ennaltaehkäisy, kriisivalmius, avustustoimet ja kunnostustoimia koskeva palaute.

Nämä neljä pääkohtaa ovat perustana ehdotukselle, jonka aion teille esitellä.

Arvoisa puhemies ja hyvät parlamentin jäsenet, kiitos jälleen kerran minulle ja tiimilleni antamistanne neuvoista.

  Puhemies. – (EL) Keskustelu on päättynyt.

13. Jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivat (keskustelu)

  Puhemies. (EL) Esityslistalla on seuraavana Csaba Őryn työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista [KOM(2010)0193 - C7-0111/2010 - 2010/0115(NLE)] (A7-0235/2010).

  Csaba Őry, esittelijä. – (HU) Kiitos puheenvuorosta, arvoisa puhemies. Yritän puhua lyhyesti. Olisi hyvä, jos saisimme keskustelun nopeasti päätökseen. Tämä keskustelu lähti liikkeelle hieman vaikeissa merkeissä, koska tämä ei ole vain normaali kuulemismenettely ottaen huomioon, että komissio ja neuvosto sekä me täällä parlamentissa katsomme, että käynnissä oleva työllisyysdirektiivien laatiminen on osa EU 2020 -strategiaa koskevaa yhteistä pohdintaamme.

Pohjimmiltaan vaikuttaa siltä, että käytettävissämme oleva aika paransi keskustelua, vaikka minun onkin sanottava, että olimme löytäneet heti alussa komission ehdotuksesta useita hyödyllisiä ja hyviä suosituksia. Olemme kuitenkin tehneet joihinkin kohtiin muutoksia.

Ensinnäkin haluan kiinnittää huomionne rakenteelliseen muutokseen. Meistä vaikuttaa siltä, että vaikka sekä koulunkäynti että koulutus ovat tärkeitä, sitä ei mielestämme tarvitse todeta kahdessa eri direktiivissä, varsinkaan siksi, että aiempien 24 työllisyysdirektiivin määrää on pienennetty yhteensä neljään. Sen vuoksi olemme yhdistäneet nämä kaksi aluetta, vaikka lisäsimmekin uuden osion.

Me haluamme korostaa koheesiopolitiikan merkitystä työllisyyttä ja sen ympäristöä edistävänä välineenä, sillä jos me teemme Euroopan unionissa kehitystä koskevia päätöksiä ja käynnistämme aloitteita, joiden tavoitteena on kaventaa jäsenvaltioiden välisiä eroja, ne yhdistävät maita, jotka ovat monessa suhteessa kaukana toisistaan. Näiden politiikkojen välille on luotava yhteys työllisyyden näkökulmasta. Me tuemme kehitystä, joka edistää työpaikkojen luomista, koska olemme kaikki samaa mieltä siitä, että uusien työpaikkojen luominen on tärkein tavoite.

Siihen antaa oikeutuksen erityisesti talouskriisi, jonka en rohkaisevista merkeistä huolimatta usko olevan kokonaan ohi. Meille on jopa entistä epäselvempää, mitä se tosiasiassa tarkoittaa työllisyyden kannalta. Työttömien määrä on vuosina 2008–2010 saattanut kasvaa 16 miljoonasta 23 miljoonaan, joka on valtava luku, mutta valitettavasti minun on sanottava, että nuorten tilanne on sitäkin pahempi, koska heidän joukossaan työttömyys on kasvanut noin 20,5 prosenttiin. Mielestäni nämä luvut viittaavat vaivaan, ne viittaavat ongelmiin, joiden on avattava silmämme edessämme olevalle tehtävälle. Minun näkemykseni mukaan me voimme tukea useita neuvoston ja komission ehdotusten sisältämiä suosituksia. Me voimme tukea 75 prosentin työllisyyden tavoitetta eli sitä, että 75 prosentilla työikäisistä kansalaisista on töitä, vaikka haluaisimmekin tämän luvun olevan nuorten joukossa suurempi. Niillä 15–24-vuotiailla, jotka joko opiskelevat tai käyvät töissä, tämän osuuden pitäisi olla vähintään 90 prosenttia. Joutilaita nuoria ei pitäisi olla lainkaan. Vastaavasti köyhyydestä puhuttaessa me haluamme kiinnittää erityistä huomiota lasten köyhyyteen avainalueena, ja vaikka en haluakaan toistaa tässä kaikkia suuntaviivoja tai suuntaviivaa 10 kokonaan, olen ilahtunut siitä, että kumpikin puheenjohtajavaltio, Belgia ja Unkari, pitää tätä painopistealueena. Siksi toivon, että myös neuvosto päättää kiinnittää erityistä huomiota tähän asiaan.

  László Andor, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin ennen kaikkea kiittää esittelijä Őryä hänen mietinnöstään ja rakentavasta suhtautumisestaan komission ehdotukseen työllisyyspolitiikan suuntaviivoiksi, ja olen hänen kanssaan pitkälti samaa mieltä siitä, että kriisi on otettava huomioon näissä uusissa työllisyyspolitiikan suuntaviivoissa.

Lehman Brothersin kaatumisesta on kulunut vasta kaksi vuotta, ja vuosi 2008 oli rahoitussektorin kauhun vuosi. Vuosi 2009 oli talouden kannalta kauhun vuosi ennakoimattoman taantuman vuoksi, ja vuosi 2010 on Euroopassa työllisyyden kannalta kauhun vuosi, kun keskimääräinen työttömyysaste on 10 prosenttia ja nuorten työttömyysaste 20 prosenttia. Meidän on suhtauduttava näihin asioihin todella vakavasti, ja siksi arvostan suuresti sitä, miten me olemme työskennelleet parlamentin kanssa viime kuukausina – varsinkin kevätkaudella – sekä suuntaviivojen että EU 2020 -strategian parissa.

Komissio on seurannut tiiviisti tähän mietintöön liittyvää työtä. Keskustelu on ollut laajakantoista ja hedelmällistä. Keskustelu on myös osoittanut, että on määritettävä painopisteet ja tehtävä kompromisseja. Olen tyytyväinen työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja komission väliseen erinomaiseen yhteistyöhön neljän viime kuukauden aikana. Kuten olen monessa tilanteessa painottanut, komissiolle on äärimmäisen tärkeää, että kaikki EU:n tärkeimmät toimielimet, erityisesti Euroopan parlamentti, ovat mukana, jotta voimme luoda tarvittavan poliittisen sitoutumisen uuteen Eurooppa 2020 -strategian ja varmistaa strategian onnistumisen.

Voin vakuuttaa teille, että komissio on halukas ottamaan parlamentin mukaan strategian täytäntöönpanoon tulevina vuosina niin paljon kuin mahdollista. Olen tyytyväinen huomatessani, että suuri osa mietintöluonnoksessa esitetyistä ehdotuksista ja tarkistuksista on neuvoston tekemiä ja sisältyy tekstiin, joka sai Eurooppa-neuvoston poliittisen tuen kesäkuussa. Joistakin avoimista kohdista on vielä keskusteltava neuvoston kanssa.

Komissio ei kannata tarkistuksia, joiden tavoitteena on muuttaa suuntaviivojen rakenneta lisäämällä uusia suuntaviivoja. Se vähentäisi komission ehdotuksen selkeyttä ja johdonmukaisuutta. Komissio vastustaa myös ajatusta uusista yleistavoitteista poliittisella tasolla jo sovittujen viiden lisäksi. Komissiolla uuden strategian suunnittelun perusperiaatteena on ollut tavoitteiden määrän rajoittaminen, jotta uusi strategia olisi paremmin kohdennettu.

Tämän vuoksi komissio on samaa mieltä siitä, että tekstissä voidaan edelleen vahvistaa joitakin asioita, kuten lasten päivähoitoa, ihmisarvoista työtä ja pk-yrityksiä. Komissio on valmis työskentelemään parlamentin ja neuvoston kanssa kummallekin osapuolelle sopivan kompromissitekstin laatimiseksi.

  Eva-Britt Svensson, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon valmistelija. – (SV) Arvoisa puhemies, ei ole liioiteltua sanoa, että Lissabonin strategia on epäonnistunut. Siksi meidän on otettava opiksi virheistämme eikä meidän pidä toistaa niitä uudessa strategiassa. Joitakin strategian suuria virheitä olivat, että tasa-arvoa työpaikoilla ei asetettu etusijalle, naisille ei annettu työmarkkinoille täysipainoisesti osallistumiseen tarvittavia mahdollisuuksia ja edellytyksiä eikä miesten ja naisten välisten palkkaerojen poistamiseen tähtääviä toimia asetettu etusijalle.

Meidän on lisättävä naisten osallistumista työmarkkinoilla ja siten myös lisättävä miesten osallistumista lastenhoitoon ja siihen liittyviin tehtäviin. Siksi pyydämme teitä tukemaan naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan ehdottamia parannuksia tähän strategiaan. Lisäksi pyydämme poistamaan kohdan, jonka mukaan julkisen sektorin palkkoja pitäisi leikata. Monet pienipalkkaiset naiset työskentelevät tällä hetkellä juuri julkisella sektorilla. Älkää suurentako palkkaeroja entisestään.

  Pascale Gruny, PPE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, me tarvitsemme pitkäaikaista lainsäädäntöä työllisyyden parantamiseksi Euroopassa sekä köyhyyden vähentämiseksi. Meidän on käsiteltävä työttömyysongelmaa kestävän kasvun näkökulmasta. Haluan kiinnittää huomion kolmeen seikkaan.

Ensinnäkin neuvosto ehdottaa, että jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivat laadittaisiin kymmenen vuoden välein. Olen asiasta samaa mieltä, koska me tarvitsemme pitkän aikavälin näkökulman, mutta silloin tarvitsemme myös kolmen vuoden välein asetettuja todellisia virstanpylväitä sen varmistamiseksi, että emme jätä huomiotta työmarkkinoiden tapahtumia.

Toiseksi esittämässäni tarkistuksessa, jota ei hyväksytty, ehdotin työllisyyden seurantakeskuksen perustamista erityistä tulevaisuudessa tarvittavien työpaikkojen analysoimista varten. Monet nuoret päättävät koulun tai valmistuvat yliopistosta ilman koulutusta, joka täyttäisi työmarkkinoiden tarpeet. Meidän on ennakoitava, millaisia työpaikkoja tulevaisuudessa on. Nuorisomme pitäisi pystyä siirtymään eteenpäin ja erikoistumaan koulutuksella, joka takaa, että he pysyvät työmarkkinoiden tahdissa.

Lopuksi haluan todeta, että työttömyyden torjumiseen ei kuulu vain se, että tehdään kaikki mahdollinen työllisyystilanteen parantamiseksi Euroopassa, vaan myös köyhyyden torjuminen. Pitkään työttömänä olleiden ammatillinen integraatio on köyhyyden torjunnan kannalta olennaista. Euroopan sosiaalirahasto on väline, joka voi auttaa näitä ihmisiä pääsemään takaisin työmarkkinoille. Annetaan näille ihmisille heidän itsekunnioituksensa takaisin tarjoamalle heille töitä, ja vältetään heidän auttamistaan tavalla, joka ei mahdollista sosiaalista integraatiota. Tätä asiaa haluan painottaa.

  Jutta Steinruck, S&D-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa puheenvuoroni arvostelemalla menettelyä. Tämän mietinnön käsiteltäväksi jättäminen niin myöhään on haitannut suuresti parlamentin työtä. Se pystyi todellisuudessa esittämään kantansa vain, koska tehtiin poikkeuksia, ja neuvosto keskustelee nyt aiheesta vasta syksyn huippukokouksessa.

Loppujen lopuksi saatiin aikaiseksi toimiva kompromissi. Esittelijän ja varjoesittelijöiden välinen yhteistyö oli erinomaista. Se näkyy myös siinä, että saimme kannallemme selvän enemmistön valiokunnassa. Sosiaalidemokraatteina me onnistuimme sisällyttämään siihen monia mielestämme keskeisiä asioita, vaikka emme olekaan tyytyväisiä kaikkiin kohtiin. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että puheenjohtajavaltio Belgia vakuuttaa tukevansa parlamentin kantaa.

Tämän menettelyn edistämiseksi olemme esittäneet neljä tarkistusta, joille pyydämme tukea huomisessa äänestyksessä. Meille oli tärkeää, että työllisyyspolitiikan suuntaviivoihin sisältyy sosiaalisia näkökohtia, kuten hyvän työn määritelmä, määräys siitä, että hyvästä työstä täytyy myös maksaa hyvin, ja se, että asetetaan myös testattavat välitavoitteet. Jäsenvaltiot kuitenkin suhtautuvat suuntaviivoihin vakavasti vain, jos komissio ja neuvosto suhtautuvat niihin vakavasti. Siksi me pyydämme komissiota varmistamaan, että asianmukaiset toimenpiteet pannaan täytäntöön ja tuloksia myös tutkitaan.

Olen tyytyväinen siihen, että komission jäsen on vakuuttanut meille, että kantamme otetaan mukaan, koska parlamentti on lisännyt suuntaviivoihin hyvin sosiaalisesti suuntautuneen ja työntekijäystävällisen osion, joka hyödyntää Euroopan unionin kansalaisia. Sitä kansalaiset myös odottavat tältä parlamentilta, ja se on myös osoitus parannuksesta sosiaalisissa oloissa.

  Siiri Oviir, ALDE-ryhmän puolesta. – (ET) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kuulijat, me keskustelemme työllisyyspolitiikan suuntaviivoista keskellä talouskriisiä. Se vaikuttaa epäilemättä useiden vuosien ajan voimakkaasti työmarkkinoihin. On tärkeää sopia Euroopan unionin tason tehokkaasta strategiasta, joka todella auttaisi ratkaisemaan ongelmia. Lissabonin strategiassa asetettuja tavoitteita ei ollut mahdollista saavuttaa pääasiassa niiden täytäntöönpanoon liittyvien ongelmien vuoksi eikä siksi, että tavoitteet olisivat olleet vääriä.

Uuden strategian onnistuminen riippuu suuresti siitä, otammeko me opiksi aiemmista virheistä. Työpaikkojen luomisen ja työllisyyden lisäämisen on yhä oltava uuden strategian ydin. Siksi on ensisijaisen tärkeää luoda laadukkaita työpaikkoja, joka ovat pitkällä aikavälillä välttämättömiä ja tuottavat paljon lisäarvoa. Työllisyyspolitiikan on taattava, että sekä talouden sektorien väliset että työmarkkinoiden eri tilanteiden väliset siirtymät ovat työntekijöille mahdollisimman kitkattomia. Tämän vuoksi on tarpeen laajentaa edelleen pitkän aikavälin tavoitteita ja keskittyä entistä enemmän koordinoituun toimintaan liike-elämässä, koulutuksessa ja työllisyyspolitiikassa.

Köyhyyden ja syrjäytymisen torjuminen on tällä hetkellä myös erityisen tärkeää. Siksi meidän pitäisi luoda kaikille yhteiskuntaryhmille iästä ja sukupuolesta riippumatta tilaisuuksia osallistua työmarkkinoihin tai palata niille ottaen erityisesti huomioon kaikki sitä tarvitsevat ryhmät.

Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän varjoesittelijänä olen tyytyväinen siihen, että me olemme nyt yhteistyössä parlamentin jäsenten kanssa saaneet aikaan sen, että mietinnössä ilmaistaan sukupuolten tasavertaisten oikeuksien takaaminen. Lopuksi me odotamme, että sen jälkeen kun me olemme hyväksyneet mietinnön, komissio ja jäsenvaltiot hyväksyvät asiaankuuluvan lainsäädännön kohtuullisessa ajassa. Me emme odota pelkästään sitä vaan myös komission ja parlamentin sekä jäsenvaltioiden välistä tiivistä yhteistyötä. Muutoin Euroopan unionin puhe yhtenäismarkkinoista on lievästi sanottuna vain osittain totta. Haluan myös kiittää esittelijä Őryä hänen työstään ja korkean tason yhteistyöstään.

  Emilie Turunen, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, esittelijä Őry, näiden työllisyyspolitiikan suuntaviivojen sisällöstä ja niihin liittyvästä prosessista on puhuttu paljon. Ei ole epäilystäkään siitä, että tämä parlamentti on käsiteltäväksi jätetyn luonnoksen parissa tekemällä työllään parantanut suuntaviivoja huomattavasti. Haluan tänään tuoda Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän puolesta esiin kaksi kohtaa. Ensimmäinen on se, että me olemme onnistuneet varmistamaan tuen erityisen haavoittuvia ryhmiä, kuten nuoria, koskevalle kunnianhimoiselle työllisyysaloitteelle. Parlamentti vaatii, että nuorisotyöttömyys on puolitettava eli että työttömänä saisi olla enintään 10 prosenttia 15–25-vuotiaista, kun luku on tällä hetkellä 20 prosenttia. Tavoite on kunnianhimoinen mutta välttämätön, jos haluamme varmistaa työvoiman saannin tulevaisuudessa ja turvata vaurauden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden.
Toiseksi tämän parlamentin enemmistö vaatii suurempaa sitoutumista sosiaaliseen Eurooppaan. Erityisesti tämä tarkoittaa sitä, että meidän ei pitäisi vain torjua köyhyyttä lisäämällä työllisyyttä, vaan suuntaviivassa 10 me vaadimme, että työn on oltava ihmisarvoista ja siitä on saatava riittävä palkka. Toinen tärkeä vaatimus on hyvinvoinnin ja sosiaalipalvelujen tasa-arvoinen saanti. Tämä parlamentti lähettää tänään selvän viestin siitä, että me pyrimme kaiken tavoin torjumaan käsityksen "työssäkäyvistä köyhistä" ja kieltäydymme sallimasta sitä, että Euroopassa olisi Yhdysvaltojen tyyppiset työmarkkinat. Nämä kaksi näkökohtaa, nuorisotyöttömyys ja sosiaaliset suuntaviivat, ovat kaksi merkittävää parannusta, joita neuvosto tai komissio ei mielestäni voi ohittaa.

  Milan Cabrnoch, ECR-ryhmän puolesta. – (CS) Hyvät kuulijat, Euroopan unionin jäsenvaltioiden työttömyystilanne on hälyttävä. Työttömyys on suurimmillaan sen jälkeen, kun euro otettiin käyttöön vuonna 1999, ja on nyt 10,1 prosenttia. Vailla työtä on yli 23 miljoonaa ihmistä, joista 16 miljoonaa asuu euroalueella. Me kaikki täällä olemme luultavasti samaa mieltä siitä, että ongelmaan on löydettävä pikaisesti ratkaisu, mutta käsiteltäväksi jätetyssä mietinnössä ei esitetä kriisiin minkäänlaista ratkaisua. Meidän mielestämme oikeus täystyöllisyyteen ei voi olla ratkaisu itsessään. Me asetamme keinotekoisia tavoitteita, vaikka emme tiedä, miten ne saavutettaisiin. Meillä on hallinnollisia määräyksiä työmarkkinoille osallistuvien prosenttiosuudesta, naisten ja nuorten työllisyyden lisäämisestä ja opintonsa kesken jättävien opiskelijoiden osuuden vähentämisestä, mutta me emme tiedä, kuka mittaa ja vertailee näiden tavoitteiden saavuttamista ja miten. Olemme sitä mieltä, että syvien ja tehokkaiden yhtenäismarkkinoiden saavuttaminen on ratkaiseva keino varmistaa EU:n yleinen makrotaloudellinen suorituskyky ja joustavat työmarkkinat ovat paras tapa luoda uusia työpaikkoja.

  Thomas Händel, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, komission ehdotus uusia ja parempia työpaikkoja koskevista yhdennetyistä suuntaviivoista on parantunut parlamentin työn ansiosta huomattavasti.

Joistakin parannuksista huolimatta olemme silti vielä kaukana tavoitteistamme. Emme kiellä sitä tosiasiaa, että miesten ja naisten tasa-arvon suhteen on tehty parannuksia, mutta olisi ollut parempi sisällyttää näihin suuntaviivoihin asiaa koskeva erillinen suuntaviiva. Me vaadimme sitä ponnekkaasti huomisessa täysistunnossa.

Toiseksi on tärkeää, että tulosten arviointi ja raportointivelvollisuudet kuuluvat tiukasti parlamentin toimivaltaan ja että mietinnössä on nyt työmarkkinoille osallistumiseen ja aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan liittyviä mielenkiintoisempia tavoitteita ja osatavoitteita. Parlamentin olisi kuitenkin tärkeää vahvistaa huomenna, että mietinnössä otetaan huomioon hyvää ja ihmisarvoista työtä koskevat ILOn periaatteet sekä kysymys vähimmäistoimeentulosta, joka on selvästi köyhyysrajan yläpuolella.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että tässä mietinnössä on yhä joitakin puutteita. Se muistuttaa liikaa vanhaa Lissabonin strategiaa. Epäonnistuneet joustoturvan periaatteet on toistettu mantran tavoin, ja suuri osa sanamuodoista on täsmälleen samoja kuin vanhassa sääntelyn purkamista koskevassa politiikassa.

Toiseksi mietinnön heikkoutena on se, että siinä mainitaan sellaiset periaatteet kuin työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen, sosiaalinen yhteenkuuluvuus, kestävä talouden hallinta, investoinnit ja koulutus mutta ei niitä edistäviä toimenpiteitä. Työpaikkojen lisäämiseksi ja parantamiseksi olisi välttämätöntä painottaa nykytilanteen epävarmuuden vähentämistä ja "sama palkka samasta työstä samalla työpaikalla" -periaatteen korostamista, palauttaa täystyöllisyys keskeiseksi tavoitteeksi, rajoittaa viikoittaista enimmäistyöaikaa ja harkita työtuntien vähentämistä sekä pitää ennen kaikkea yhteenkuuluvuuteen liittyen sosiaalista edistystä välttämättömänä eikä sallia paluuta vanhaan.

  Mara Bizzotto, EFD-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, tekemättömyys ja likinäköisyys on diagnoosini 27 maan EU:ta vaivaavalle taudille.

Tekemättömyys siksi, että vaikka Italiassa yksi neljästä nuoresta on työttömänä ja euroalueella on 16 miljoonaa työtöntä, EU ei silti ryhdy todella tehokkaisiin toimiin tutkiakseen tarkemmin viime kuukausien äänekästä eurooppalaista propagandaa.

Likinäköisyys siksi, että EU ei ole vain esittänyt vanhaa ratkaisua kriisin elvyttämiseen vaan on myös menettänyt näköpiiristään täysin talous- ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden politiikan aidon alueellisen ulottuvuuden. Vain asettamalla alueet poliittisen toiminnan keskiöön ja kunnioittamalla niiden erityisiä kulttuurillisia tavoitteita on mahdollistaa elvyttää EU:n kehitys- ja työllisyyspolitiikkaa kunkin maantieteellisen alueen luonnollista energiaa tuottavien pienten ja keskisuurten yritysten ja käsityöläisten voimalla.

Työllisyysongelman ratkaisemiseksi meidän on antava aluksi etusija pienille investoitava paikallisiin viranomaisiin ja asetettava toissijaisuusperiaate etusijalle, jolloin turvataan kielellisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden perintö.

Jos EU:n kompassin neula ei ohjaa EU:n politiikkaa alueita kohti, EU:n hanke epäonnistuu varmasti.

  Franz Obermayr (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, itävaltalainen sanomalehti kirjoitti 2. syyskuuta, että "harjoittelijoilla ei ole koulutusta". Valitettavasti se on totta. Harjoittelupaikkoja on nyt tarjolla enemmän kuin sopivia ehdokkaita niitä täyttämään, ja 30 prosenttia kaupallisista yrityksistämme ei pysty täyttämään oppisopimuskoulutuspaikkojaan. Yritykset valittavat entistä useammin koulunsa päättäneiden huonosta koulutuksesta. Yksi viidestä yrityksestä huolehtii itse harjoittelijoidensa yleiskoulutuksesta.

Tämän tilanteen korjaamiseksi EU haluaa kuitenkin tuoda hyvin koulutettuja, ammattitaitoisia työntekijöitä kolmansista maista. Se on ihmelääke: lisää maahanmuuttoa, koska meidän nuoremme eivät enää saa koulussa asianmukaista opetusta. Sitä ei todellakaan voida hyväksyä, koska se tarkoittaisi koulutusjärjestelmämme julistamista vararikkoon, EU:n julistamista vararikkoon. Siksi koulutusalalla on pikaisesti muutettava kurssia. Työmarkkinoille ei pidä päästä ilman hyvää pätevyyttä, sillä kyse on nuoristamme ja loppujen lopuksi EU:n tulevaisuudesta.

  Veronica Lope Fontagné (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, EU tarvitsee strategian, joka mahdollistaa sen selviytymisen talous- ja rahoituskriisistä ja suoriutumisen pitkäaikaisista haasteista, kuten ikääntyvästä väestöstä.

Seuraavan vuosikymmenen strategiassa, Eurooppa 2020 -strategiassa työllisyyspolitiikalla on oltava merkittävä osuus. Sen tavoitteina täytyy olla kestävä kasvu, työpaikkojen luominen ja suurempaan sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen pyrkiminen, ja köyhyyden torjuminen on yksi unionin uusista painopisteistä, johon minun ryhmäni on sitoutunut.

Strategia osoittaa tarpeen toteuttaa rakenteellisia uudistuksia, joilla parannetaan työmarkkinoiden toimintatapaa ja parannetaan samalla kilpailukykyä ja tuottavuutta. Me emme olisi johdonmukaisia, jos ajattelisimme vain työpaikkojen luomista tulevaisuudessa ja sallisimme nykyisten työpaikkojen tuhoamisen, mitä parhaillaan tapahtuu joillakin sektoreilla, kuten hiilisektorilla, missä saatetaan menettää suuri määrä työpaikkoja eri puolilla Eurooppaa. Kaivostoimintaa on ylläpidettävä strategisena varantona ja uusiutuvien energialähteiden täydentäjänä.

Sallinette, että puhun omasta maastani, Espanjasta, ja omasta alueestani, Aragonista. Yhdessä maakunnassa, Teruelissa – missä asukastiheys on noin 12 asukasta neliökilometrillä – noin 5 000 työpaikan menetys tarkoittaisi koko maa-alueen autioitumista. Siksi meidän on toisaalta keskityttävä nykyisten työpaikkojen vakauttamiseen ja säilyttämiseen ja toisaalta tässä mietinnössä esitettyjen uudistusten toteuttamiseen.

  Alejandro Cercas (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, tämä keskustelu on Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmälle hyvin tärkeä, koska on hyvin tärkeää antaa toivoa miljoonille eurooppalaisille, jotka ovat menettäneet työpaikkansa, jotka pelkäävät menettävänsä työpaikkansa tai jotka haluavat tehdä töitä mutta eivät ole vielä löytäneet työpaikkaa työmarkkinoiltamme.

On tärkeää, että me asetamme työllisyyden Eurooppa 2020 -strategian ytimeen, ja olemme jossakin määrin sitä mieltä, että taloudellisten epätasapainotilojen korjaaminen ei riitä. Sen sijaan meidän on sisällytettävä strategiaamme sosiaalinen ulottuvuus, koska talous yksin ilman sielua ei pysty vastaamaan talousongelmiin.

On myös tärkeää, että asetamme itsellemme tavoitteita, sillä vaikka onkin totta, että emme ehkä saavuta päämääräämme asettamalla tavoitteita, emme varmasti koskaan saavuta päämääräämme, jos emme tiedä, minne olemme menossa. Kiitän siksi esittelijä Őryä enemmistön saamisesta näiden periaatteiden puolelle. Kiitän myös komission jäsentä Andoria sekä puheenjohtajavaltioita Espanjaa ja Belgiaa siitä, että he kuulivat parlamenttia Lissabonin sopimuksen 148 artiklan mukaisesti, ei pelkästään siksi, että se on parlamentin toimielimenä kannalta hyvä, vaan myös siksi, että se yhdistää EU:n kansalaiset ja tulevaisuudessa kansalliset parlamentin yhteisen tehtävän avulla, joka on kaikkien velvollisuus.

Nyt teidän on kuunneltava meitä, eikä pelkästään kuunneltava vaan myös pantava täytäntöön kaikki suosituksemme. Sillä ei ole merkitystä, miten te panette ne täytäntöön, vaan ensimmäisen kerran teidän täytyy sisällyttää niihin parlamentin työ, mikä on komission, neuvoston, parlamentin ja ennen kaikkea EU:n kansalaisten kannalta hyvin myönteinen asia.

  Marije Cornelissen (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, suuri määrä ihmisiä tässä parlamentissa on tehnyt erittäin paljon töitä tämän mietinnön puolesta. Me olemme tehneet kompromisseja ja sopineet laajalti viidestä painopisteestä, jotka parantavat komission tekstiä: parempi hallinto, hyvä työ ja sama palkka samasta työstä, heikommassa asemassa olevien ryhmien välitavoitteet, sukupuolten tasa-arvo ja koheesiopolitiikka.

Kaikki kova työmme on kuitenkin ollut turhaa, jos neuvosto päättää yksinkertaisesti jättää sen huomiotta. Se voi halutessaan tehdä niin.

Kysyisin teiltä, neuvoston puheenjohtaja Chastel, teettekö parhaanne meidän painopisteidemme puolesta? Haluaisin myös tietää, onko totta, että meidän painopisteemme hyväksytään todennäköisemmin, jos ne ovat johdantokappaleissa, kuten ministeri Milquet on ilmoittanut. Se on oleellinen tieto huomista äänestystämme varten.

Kollegojani pyydän pitämään kiinni kompromisseistamme. Meistä ei ole mitään vastusta neuvostolle, jos mielipiteemme jakautuvat. Vihreät pysyvät varmasti sitoumuksessaan, ja me luotamme siihen, että te kaikki teette samoin.

  Jacek Olgierd Kurski (ECR). – (PL) Yhtenäismarkkinat ja työntekijöiden vapaa liikkuvuus ovat Euroopan yhdentymisen suurimpia etuja. Keskustelumme aiheena ovat Eurooppa 2020 -strategian mukaiset jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivat, samalla kun me huomaamme yhä Euroopan talouksia ja työmarkkinoita koetelleen kriisin vaikutukset. Siksi työttömyyden torjumisen pitäisi olla EU:n politiikan painopiste ja varat siihen on löydyttävä yhteisestä talousarviosta. Tästä näkökulmasta on olennaista, että EU:n tasolla tehdään tiivistä yhteistyötä ja nykyiset kriisistä johtuvat tavoitteet ja luonteeltaan strategisemmat tavoitteet ovat tasapainossa. Euroopalla on vastassaan pitkän aikavälin haasteita, kuten väestörakenteen muutos ja globalisaatio. Meidän on sekä EU:n tasolla että jäsenvaltioissa varmistettava, että meillä on mahdollisuudet luoda uusia työpaikkoja ja että autamme ihmisiä sijoittumaan työmarkkinoille. Näitä painopisteitä ei kuitenkaan voida tukea hallinnollisen rasituksen kasvun ja lainsäädännön lisääntymisen kustannuksella. Meidän on huolehdittava jäsenvaltioiden toimenpiteiden yhtenäisyydestä sellaisilla alueilla kuin talous, työllisyys ja sosiaaliasiat. EU:n tason suuntaviivat ja yleiset tavoitteet eivät saa kuitenkaan missään tapauksessa heikentää jäsenvaltioiden toimivaltuuksia.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Vaikka sanat olisivat kuinka mielenkiintoisia tahansa, ne eivät riitä muuttamaan Euroopan unionin eri maiden traagista sosiaalista tilannetta. Nykyiseen talous- ja rahoituspolitiikkaan tarvitaan tauko: vakaus- ja kasvusopimuksen soveltaminen on lopetettava, koska sen järjettömät kriteerit todella tukahduttavat talous- ja rahoitusongelmissa olevia maita. Valitettavasti näin ei tapahdu täällä.

Uudistussuunnitelmia, jotka sopivat vakaus- ja kasvusopimukseen ja joustoturvaan, vaaditaan jatkuvasti, mutta me emme voi välttyä joidenkin maiden, kuten Kreikan, Portugalin ja Espanjan, toteuttamilta säästösuunnitelmilta. Tällaisilla suunnitelmilla on traagisia seurauksia, ja ne lisäävät työttömyyttä, köyhyyttä, sosiaalista eriarvoisuutta ja työntekijöiden hyvin tunnettuja vastalauseita.

Siksi me vaadimme, että tehdään ehdotuksia, jotka muuttavat nykyistä makrotalouspolitiikkaa lakkauttamalla vakaus- ja kasvusopimuksen, lopettamalla yksityistämis- ja vapauttamisprosessit, asettamalla etusijalle laadukkaat työpaikat, joissa kunnioitetaan työntekijöiden oikeuksia ja toimeentuloon riittäviä palkkoja ja joissa naisia ei syrjitä, ja edistämällä työn ihmisarvo sopimuksella, joka aidosti edistää työllisyyttä ja sosiaalista edistystä.

  Derek Roland Clark (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, ainoa suuntaviiva EU:lle on asioihin puuttumisen lopettaminen. Työaikadirektiivi ei kannusta työntekoon. Miksi ihmisten ei anneta tehdä halutessaan ylitöitä? Älkää vain sanoko, että tarkoituksena on suojella työntekijöitä hyväksikäytöltä, kun EU:n sätkynukkena toimiva Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on antanut tuomioita sellaisten yritysten eduksi, jotka käyttävät hyväksi työntekijäryhmiä maksamalla heille vähemmän kuin vähimmäispalkan peräti neljässä maassa.

Oletteko tietoisia siitä, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa yli viidesosaa vastavalmistuneista lääkäreistä ei oteta töihin, koska heillä ei työaikadirektiivin mukaan ole riittävästi kokemusta, ja että yhä useammat keskeyttävät koulutuksen samasta syystä?

Tämä parlamentti hyväksyi hiljattain itsenäisiä kuorma-autonkuljettajia koskevan mietinnön, jonka seurauksena monet heistä lopettavat tämän työn. Tämänpäiväisessä äänestyksessä parlamentin jäsenet hyväksyivät Bovén mietinnön kohdan – joka kasvattaa pk-yritysten raportointitaakkaa huomattavasti – tunteja sen jälkeen, kun puheenjohtaja Barroso oli valittanut, että byrokratia tukahduttaa pk-yrityksiä.

EU on ongelma eikä vastaus, kuten EU:n kansalaiset alkavat pikkuhiljaa huomata.

  Edit Bauer (PPE). – (HU) Kiitos paljon, arvoisa puhemies. Haluan kiittää esittelijää hänen ponnisteluistaan 2020-strategian ja työllisyyspolitiikan suuntaviivojen välisten yhteyksien vahvistamiseksi. Mielestäni se on erittäin tärkeää. Haluan käsitellä lyhyesti kahta asiaa. Ensimmäinen on naisten työllisyysasteen kasvattaminen 75 prosenttiin. Vaikka vaikuttaa siltä, että 75 prosenttia ei ole kovin kaukana 60 prosentista, se lisäisi käytännössä naisten työllisyyttä neljänneksellä. Haluaisin tämän vuoksi sanoa, että jos me emme luo tälle politiikalle perustaa julkisten palvelujen alalla, tätä tavoitetta on todennäköisesti mahdoton saavuttaa.

Toinen asia, jota haluaisin korostaa tässä ja jota myös esittelijä on korostanut, on lasten köyhyys. Mielestäni todellisuudessa ei ole tapahtunut kovinkaan paljoa, vaikka neuvosto nimitti tämän painopisteeksi vuosia sitten, ja jos me emme seuraa aihetta tiiviisti, jos me emme pysty taivuttelemaan jäsenvaltioita suhtautumaan tähän vakavasti ja asettamaan ja saavuttamaan vakavia tavoitteita tässä asiassa, me heitämme hukkaan oman tulevaisuutemme. Meidän ei pidä kohdella omia inhimillisiä voimavarojamme näin piittaamattomasti.

  Pervenche Berès (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kuten tiedätte, tämä on Euroopan parlamentin kannalta ratkaiseva keskustelu.

Se on meidän käytettävissämme oleva erityinen väline, jonka avulla voimme ilmaista, miten EU 2020 -strategia on toteutettava. Koska olemme käyneet tästä strategiasta niin epämääräisiä keskusteluja, näiden työllisyyttä koskevien suuntaviivojen määrittely on meille ehdottoman ratkaisevaa. Siksi me vaadimme niin voimallisesti, että neuvoston ei hyväksyisi niitä ennen tätä keskustelua ja huomista äänestystä. Se on jo hyvin tärkeä asia meille.

Meitä pitäisi kuitenkin tietysti tämän aikataulujärjestelyn lisäksi kuunnella kyseisestä aiheesta. Oltuamme yhteydessä puheenjohtajavaltio Belgiaan meillä on syytä toivoa, että kun neuvostolle esitetään hyödyllisiä ehdotuksia, kuten Euroopan parlamentin kannan mahdollisesti antama lisäarvo, se ei kieltäydy tästä lisäarvosta vaan suostuu tarkistamaan hyväksyttyä tekstiä näiden pätevien ehdotusten sisällyttämiseksi siihen.

Keskusteltuaan tästä puheenjohtajavaltio Belgian kanssa siihen osallistuneet ryhmät sopivat, että meidän on hyväksyttävä johdanto-osien muodossa tekstiimme sisällytettyjä osioita, ja olemme tästä näkökulmasta laajalti yksimielisiä. Siksi toivon, että meidän näiden rivien mukana käsiteltäväksi jättämämme neljä tarkistusta hyväksytään huomenna.

Ensimmäinen – ja se, josta joukossamme epäilemättä uskoakseni vallitsee suurin yksimielisyys – on se, että jotta nämä työllisyyttä koskevat suuntaviivat olisivat hyödyllisiä, niiden on oltava osa jotain, mikä on päivän sana: hyvää hallintoa. Tässä tapauksessa hyvä hallinto tarkoittaa, että kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin jäseniä ja työmarkkinaosapuolia on kuultava näiden suuntaviivojen laadinnan ja täytäntöönpanon kaikissa vaiheissa.

Mitä tulee sisältöön, kaksi tarkistusta on mielestäni poliittisesti ratkaisevia. Niissä toistetaan se, mitä me tarkoitamme ihmisarvoisella työllä. Miten Euroopan unioni voi äänestää kaikista näistä sopimuksista ilman, että se itse soveltaa näitä käsityksiä ihmisarvoisesta työstä ja toteuttaa näitä suuntaviivoja, jotka lopultakin kohdistuvat heikoimmassa asemassa olevien, kuten nuorten, tilanteeseen ja koulutustasoon, tai vähäosaisimpiin väestönosiin köyhyyden torjumiseksi?

Nämä ehdotukset me olemme esittäneet teille, ja uskon, että te tuette näitä tarkistuksia, jos, kuten toivon, tämän parlamentin enemmistö hyväksyy ne huomenna.

  Timo Soini (EFD). – (FI) Arvoisa puhemies, kustannustasoja ei pidä jäsenvaltioissa valtiovallan tai Euroopan unionin toimenpitein lisätä. Ei ole olemassa vihreitä veroja, ei ole olemassa sinisiä veroja, ei ole olemassa punaisia veroja, on vain veroja, jotka kansa maksaa.

Kustannusten nousu on myrkkyä työllisyydelle. Jokainen kustannusten nousu syö työpaikkoja. Euroopan unionilla ja Euroopan keskuspankilla ei ole tällä hetkellä itsenäistä korkopolitiikkaa. Tämä vaikeuttaa jäsenvaltioiden taloudenpitoa, kun ne eivät pysty harjoittamaan finanssipolitiikkaa.

Näistä ikävistä asioista huolimatta me tarvitsemme kasvun ja työllisyyden politiikkaa. Yksilöllisellä tuotteella ja tuotteen laadulla niin suomalainen kuin eurooppalainenkin työ menestyy.

Kilpailutussääntöjen pitää olla oikeudenmukaisia, rehellisiä ja avoimia. Suomalaisen työn teettäminen Suomessa on avainasia meillä ja niin se on jokaisessa muussakin jäsenvaltiossa. Kansallinen työ vientiin ja omaa kansaa varten, siinä on menestyksen resepti.

  Ria Oomen-Ruijten (PPE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa esittelijä, hyvät kuulijat, haluan aluksi kiittää esittelijää ja myös onnitella häntä käsiteltävänämme olevasta mietinnöstä. Meillä on nyt viimeinkin erityisiä tavoitteita, ja meidän on pyrittävä saavuttamaan ne muutaman seuraavan vuoden aikana. Ongelmiamme ei ole helppo ratkaista. Meidän on pyrittävä kaikin tavoin kohti kestävää elpymistä. Lisäksi meidän on otettava huomioon väestörakenteen muutos. Jotta voimme selviytyä kriisistä vahvempina ja saada aikaan vakaat eurooppalaiset työmarkkinat, meidän on vastattava uusiin haasteisiin. Mielestäni on äärimmäisen tärkeää kiinnittää huomiota koulutukseen, koska se on ainoa keino lisätä kaikkien mahdollisuuksia.

Arvoisa puhemies, köyhyyden ja erityisesti lasten köyhyyden vähentämisen korostaminen on myös hyvin tärkeää. Tässä mietinnössä me työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnassa olemme esittäneet erityissuosituksia ja saavuttaneet niistä hyvän yksimielisyyden, ja se on mielestäni hyvin tärkeää erityisesti siksi, että meidän on arvioitava toisiamme näiden suositusten perusteella. Se ei tarkoita pelkästään töihin ryhtymistä EU:n tasolla vaan myös sitä, että jäsenvaltioiden hallitusten on tehtävä työmarkkinaosapuolten kanssa yhteistyötä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

Ajattelin jo kauan aikaa sitten, että meidän pitäisi estää sellaisen tilanteen syntyminen, jossa nuoret eivät löydä työpaikkaa työmarkkinoilta. Sitä on yksinkertaisesti mahdoton hyväksyä. Yksi hyvä näkökohta tässä mietinnössä on se, että siinä puolletaan sitä, että jokaiselle nuorelle, joka ei ole koulussa, tarjottaisiin neljän kuukauden kuluessa harjoittelupaikka tai jatko-opiskelupaikka tai niiden vaihtoehto.

  Olle Ludvigsson (S&D). – (SV) Arvoisa puhemies, haluan korostaa joitakin näkökohtia, joita on erityisen tärkeä painottaa suuntaviivoja laadittaessa.

Ensinnäkin työttömyystasoa on laskettava, jotta talous kehittyisi myönteisesti. Meillä on taipumuksena sulkea silmämme huippulukemissa olevan työttömyyden todellisuudessa aiheuttamien valtavien ongelmien edessä. Kasvua voidaan ja julkisen talouden epätasapainoa korjata vain vähentämällä aktiivisesti työttömyyttä.

Toiseksi investoinnit työllisyyteen vaikuttavat kansallisiin talousarvioihin myönteisesti. Alhainen työttömyys lisää verotuloja ja vähentää sosiaalimenoja. Siksi työllisyyspolitiikkaan kannattaa investoida.

Kolmanneksi työllisyyspolitiikka voi toimia vain, jos sillä on työmarkkinaosapuolten vankka tuki ja tehokkaalle yhteistyölle annetaan sijaa. Lisäksi meidän on ryhdyttävä sanoista tekoihin.

  Raffaele Baldassarre (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, työllisyyden edistämistä koskevat uudet suuntaviivat ovat ratkaiseva askel kohti talouden elpymistä ja kasvua Euroopassa.

Talouden romahdus on aiheuttanut työttömyysasteen huomattavan nousun. Vuonna 2010 tämä luku oli 9,6 prosenttia ja nuorisotyöttömyys 20,3 prosenttia, toisin sanoen miljoonat ja taas miljoonat ihmiset ovat työttöminä. Silti työttömyys on vain osa ongelmaa. Tehtävänä ei todellakaan ole vain luoda uusia työpaikkoja vaan myös parantaa ja säilyttää jo olemassa olevia.

Mietinnössä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi talouteen tarvitaan myös rakennemuutos. Tässä suhteessa parlamentin vastaus juuri mainitsemiini tilastotietoihin jää yleiseksi ja epäselväksi esittelijä Őryn huomattavista ponnisteluista huolimatta, ja se haittaa EU:n strategiaa. Indikaattorit ja avaintavoitteet eivät riitä. Ei riitä, että käytetään sellaisia termejä kuin "koordinointi", "vuoropuhelu" ja "yhteistyö". Sukupolvien välinen sopimus ei riitä. Me tarvitsemme EU:n politiikkaa, joka täyttää sen kansalaisten tarpeet.

Budjettipolitiikan asettamat rajat on ylitettävä yksityiskohtaisemmalla, kehityslähtöisellä julkisella suunnittelulla. Meidän on nyt suunnattava toimemme nuorten ja tulevien sukupolvien auttamiseen. Tarvitsemme koulutuspolitiikkaa, joka mahdollistaa investoinnin inhimilliseen pääomaan sen laadun parantamiseksi ja tekemiseksi työmarkkinoille sopivaksi. Meidän on tehtävä tuotantojärjestelmää auttavia valintoja. Yhteenvetona: me tarvitsemme vähemmän paperitöitä ja enemmän investointeja sekä selvempiä taloutta koskevia valintoja.

  Evelyn Regner (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, minusta on erityisen tärkeää, että emme vain luo mitä tahansa työpaikkoja vaan luomme laadukkaita, kestäviä ja hyviä työpaikkoja.

Työllisyyspolitiikkaa koskevissa suuntaviivoissa niiden nykymuodossa työn laatuun kiinnitetään mielestäni aivan liian vähän huomiota. Jos EU asettaa tavoitteekseen lisätä 20–64-vuotiaiden keskimääräistä osallistumista työmarkkinoille 75 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, on suurena vaarana, että tuijotetaan vain numeroita, mitattavissa olevia määriä, kuten kauan sitten Neuvostoliiton aikoina. Siksi pidä pyrkiä vain määrällisten tavoitteiden saavuttamiseen vaan työpaikkojen laatu on myös tärkeää. Tähän laskelmaan ei pidä sisällyttää kaikkia epävakaita, pienipalkkaisia, kurjia ja väliaikaisia työpaikkoja. Ensisijaisena tavoitteena on oltava varmat työsopimukset ja hyvät työskentelyolosuhteet.

  Thomas Mann (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, me olemme asettaneet itsellemme korkeat tavoitteet. Esittelijä Őryn erinomaisen mietinnön mukaan me haluamme jäsenvaltioiden nostavan aktiiviväestön työmarkkinaosuuden 75 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Edit Bauer esitti juuri yksityiskohtaisesti, miten tärkeää se on. Erityistä huomiota kiinnitetään nuoriin. Eurooppalaisen nuorisotakuun tarkoituksena on tarjota kaikille nuorille mahdollisuus työpaikkaan tai jatkokoulutukseen neljän kuukauden kuluessa koulutuksen päättymisen jälkeen, ja kaiken kaikkiaan koulunkäynnin keskeyttäneiden määrä on pienennettävä alle 10 prosenttiin.

Vuosi 2010 on köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen teemavuosi, mikä näkyy myös näissä suuntaviivoissa. Köyhyysrajan alapuolella elävien määrää on pienennettävä 25 prosenttia. Se on merkittävä vaatimus, sillä siitä hyötyy 20 miljoonaa ihmistä. Samalla aloitamme pitkäaikaistyöttömien syrjäytymisen torjumisen. Heistä vähintään 25 prosenttia tarvitsee aktiivisia työmarkkinatoimenpiteitä jatkokoulutuksen, koulutuksen ja uudelleenkoulutuksen muodossa.

Toinen painopiste ovat työsuhteiden uudet muodot, kuten määräaikaiset ja osa-aikaiset työsuhteet. Epätyypillisistä työsopimuksista ei kuitenkaan pidä tulla tyypillisiä. Nämä työsuhteen muodot ovat järkeviä vain, jos ne toimivat siirtyminä pysyviin, suojeltuihin ja laadukkaisiin työpaikkoihin.

Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) toinen vaatimus saa myös enemmistön tuen, nimittäin se, että Euroopan sosiaalirahaston varoja olisi käytettävä täysimääräisesti työllistettävyyden ja laadukkaiden työpaikkojen parantamiseen. Se on tärkeä viesti Euroopan unionin jäsenvaltioille.

Puhetta johti
varapuhemies Edward McMILLAN-SCOTT

  Danuta Maria Hübner (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, meillä on suurena vaaran elpyminen, joka ei synnytä työpaikkoja, tai kasvu, joka ei synnytä työpaikkoja, eikä Euroopalla ole siihen varaa.

Ensinnäkin meidän täytyy keskittää työllisyysstrategiamme unionin kilpailuetuihin, jotka ovat koulutus, tutkimus ja vihreä teknologia. Toiseksi meidän on vältettävä kaupankäyntiä innovaatioiden ja työpaikkojen luomisen välillä, mikä onnistuu, jos innovaatiot otetaan mukaan strategiaan.

Kolmanneksi meidän on löydettävä kestävä tasapaino olemassa olevien työpaikkojen tukemisen ja uusien työpaikkojen luomisen välille. Investoiminen erittäin ammattitaitoiseen työvoimaan kulkee käsi kädessä innovoinnin kanssa. On tietysti myös työpaikkoja, joista ei markkinoilla saa riittävää palkkiota, ja meillä on oltava poliittisia keinoja selviytyä siitä.

Neljänneksi on aktivoitava työvoiman kysyntää ja toteutettava poliittisia toimenpiteitä. Käytettävissä on runsaasti työllisyyspolitiikan välineitä, mutta ne on yhdistettävä hyväksi ja kattavaksi poliittiseksi kehykseksi.

Viidenneksi meidän on organisoitava onnistuneesti toimia ja poliittisia välineitä kaikilla hallinnon tasoilla – EU:n, kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Lopuksi sisämarkkinoiden on varmistettava työvoiman täydellinen liikkuvuus erityisesti uran ja elinikäisen oppimisen suhteen, ja sen on tapahduttava maantieteellisessä mielessä laaja-alaisesti.

  Elisabeth Morin-Chartier (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin aluksi onnitella esittelijä Őryä tästä hyvin monimutkaisesta työstä, joka on tehty kriisiaikana, jolloin vuoteen 2020 asti ulottuvat työllisyyttä koskevat suuntaviivat eivät todellakaan ole ilmiselvä luettelo. Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan tekemä komission ehdotusta täydentävä työ on ehdottoman tärkeää.

Haluan korostaa kolmea seikkaa. Ensimmäinen on nuorten työelämään integroimiseen tähtäävän päättäväisen politiikan tarve. Sen lisäksi, mitä ystäväni Thomas Mann sanoi aiemmin, meidän on tämän tavoitteen saavuttamiseksi estettävä nuorten koulun keskeyttämiset ilman tutkintoa. Itse asiassa koulun keskeyttäminen ilman tutkintoa vie nuoret suoraan ammatillisen syrjäytymisen ja sosiaalisen syrjäytymisen tielle. Meidän kaikkien on tehtävä paljon töitä nuorten työttömyyden torjumiseksi.

Toinen ryhmä, johon meidän on keskitettävä toimemme, ovat naiset. Meidän on panostettava tässä asiassa huomattavasti kahdella rintamalla: ensinnäkin meidän on taisteltava heidän työpaikkojensa sekä miesten ja naisten samapalkkaisuuden ja tasa-arvoisten urien puolesta, ja toiseksi meidän on autettava yhdistämään perhe-elämä ja työelämä, koska vain siten saavutamme miesten ja naisten todellisen tasa-arvon.

Lopuksi meidän on varmistettava, että katkaisemme varhaisen eläkkeelle jäämisen noidankehän, jotta pidempi elinajanodote ei muutu lyhyemmäksi työelämäksi, mikä riistäisi meiltä korvaamatonta osaamista.

Luotan neuvostoon.

  Horst Schnellhardt (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, onnittelen esittelijää. Hän on jättänyt käsiteltäväksi järkevän mietinnön. Haluan kehua erityisesti sitä, että siinä suuntaviivat on jaettu selvästi osiin ja ne toimivat neuvostolle ja komissiolle hyvänä ohjeena tulevaa lainsäädäntöä varten. Olen erityisen tyytyväinen siihen, että nämä suuntaviivat ja työllisyys on yhdistetty koheesiopolitiikkaan, niin että työttömyyttä on vuodesta 2014 alkaen tarkoitus vähentää koheesiopolitiikan avulla.

Haluan kuitenkin myös arvostella joitakin kohtia. Johdanto-osan 6 kappaleesta poistettiin yksi lause, mitä en lainkaan ymmärrä. Jos siinä sanotaan, että "euro oli vakauttava tekijä, joka rajoitti talous- ja rahoituskriisin vaikutuksia", se kuvastaa aidosti todellisuutta. En voi poistaa sitä yksinkertaisesti vain kompromissin vuoksi. Tässä suhteessa teimme mielestäni virheen. Sitä seuraava lisäteksti on oikein, mutta en voi tässä muodossa tukea sitä.

  Sylvana Rapti (S&D). – (EL) Arvoisa puhemies, minun on todella onniteltava esittelijä Őryä hänen erinomaisesta mietinnöstään. Tämä on hyväksynnän saanut mietintö. Se antaa mietinnölle paljon vahvemman äänen ja komission ja neuvoston on kiinnitettävä siihen vakavasti huomiota.

Me sosialistit olemme ilahtuneita siitä, että mietintöön sisältyy peruskantamme, joka ei ole neuvoteltavissa ja jonka me uskomme ratkaisevan työttömyyteen ja ihmisarvoon liittyvät ongelmat. Me puhumme siitä, että samasta työstä on saatava samaa palkkaa samalla työpaikalla. Haluaisin kuitenkin lisätä tähän kysymyksen ihmisarvosta. Työpaikkojen on oltava kestäviä ja työn ihmisarvoista.

Neuvosto vaikuttaa olevan halukas ottamaan tämän kaiken huomioon. Haluan kuitenkin sanoa, että ei riitä, että tämä asia otetaan huomioon vain johdanto-osan kappaleissa, vaan se pitäisi sisällyttää myös varsinaiseen tekstiosaan.

  Danuta Jazłowiecka (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, työllisyyspolitiikkaa koskevissa eurooppalaisissa keskusteluissa puhutaan usein työttömyyden torjumisesta ja asianmukaisesta sosiaaliturvasta, mutta valitettavasti paljon vähemmän aikaa käytetään aiheisiin, jotka liittyvät ihmisten saamiseen takaisin työelämän tai yrittäjien tukemiseen uusien työpaikkojen luomisessa. Suuntaviivoihin on sisällytetty painopisteenä tuki työmarkkinoille osallistumiseen. Meidän on kuitenkin muistettava, että kun painopisteet on määritetty, on äärimmäisen tärkeää myös toteuttaa ne. On järkyttävää lukea komission tiedonanto, josta käy ilmi, että koulutetut ja jo työelämässä olevat ihmiset ovat käyttäneet 70 prosenttia sosiaalirahastosta työmarkkinoille osallistumisen lisäämiseksi, kun taas työttömät ovat käyttäneet siitä vain 30 prosenttia. Toivon, että EU 2020 -strategian täytäntöönpano muuttaa nämä suhteet päinvastaiseksi, että sosiaalirahaston tehokkuutta todella lisätään ja samanaikaisesti lisätään työllisyyttä ja että kilpailukykymme loppujen lopuksi paranee maailmanlaajuisilla työmarkkinoilla.

  Derek Vaughan (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen tähän mietintöön. Mielestäni siinä on paljon kiittämisen aihetta. Uskon vahvasti koheesiopolitiikkaan ja rakennerahastoihin, ja siksi olen erityisen tyytyväinen huomautuksiin siitä, miten tärkeitä nämä rahastot ovat ihmisten auttamisessa palaamaan työelämään.

Esimerkiksi Etelä-Walesissa Euroopan sosiaalirahasto tarjoaa järjestelmiä taitojen lisäämiseen ja monia muita järjestelmiä, jotka auttavat ihmisiä palaamaan työelämään. Komission jäsen Andor ei ehkä pidä siitä, että sanon tämän, mutta se on yksi siihen, että Euroopan sosiaalirahaston pitäisi mielestäni pysyä aluekehityksen parissa eikä siirtyä työllisyyteen. Tämä keskustelu meidän on väistämättä käytävä jossain vaiheessa tulevaisuudessa.

Olen myös tyytyväinen siihen, että mietinnössä tunnustetaan työmarkkinaosapuolten merkitys. Kun puhun työmarkkinaosapuolista, tarkoitan tietysti ammattiliittoja mutta myös paikallisviranomaisia ja aluehallintoa. Ne ovat suuria palveluntarjoajia mutta myös suuria työnantajia, ja siksi ne pitäisi ottaa mukaan työmarkkinaosapuolten työllisyyspolitiikasta käymään vuoropuheluun.

  Jan Kozłowski (PPE). – (PL) Haluan ensinnäkin onnitella kollegaani Őryä erinomaisen mietinnön laatimisesta. Suuntaviivojen on oltava selvät ja yksinkertaiset, ja niiden määrän vähentäminen on askel oikeaan suuntaan. Työllisyyden lisääminen on ratkaiseva haaste. Pelkästään rakenteellisen työttömyyden vähentäminen ei riitä. On tärkeää ennakoida ja ehkäistä ongelmia sekä luoda ja kehittää yrityksiä ja joustavuutta. Korkea-asteen koulutuksen lisääminen ei yksinään riitä. Korkea-asteen koulutuksen täytyy olla oikean tasoista ja koskea niitä alueita, joilla tarvitaan työntekijöitä. Paras tapa päästä eroon köyhyydestä on työllistyminen. Usein tarvitaan kuitenkin yksilöllisiä tukiohjelmia. On myös ratkaisevaa seurata tällä alueella tehdyn työn tehokkuutta. Yksi Eurooppa 2020 -strategian onnistumisen edellytys on, että se sidotaan tiiviisti koheesiopolitiikkaan. Rakennerahastojen yksinkertaistaminen ja niihin liittyvän byrokratian vähentäminen edistäisivät strategian tavoitteiden saavuttamista.

  Olivier Chastel, neuvoston puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvä esittelijä ja hyvät kuulijat, kuten tiedätte, kun kaikki perussopimuksen edellyttämät lausunnot on saatu, neuvoston yleistä lähestymistapaa tarkistetaan. Siksi neuvosto ja sen valmisteluryhmät käyvät täysistunnon jälkeen läpi parlamentin tarkistukset. Sosiaalisia kysymyksiä käsittelevän työryhmän ensimmäinen kokous on suunniteltu pidettäväksi 14. syyskuuta, ja sen tavoitteena on hyväksyä nämä suuntaviivat työllisyyttä, sosiaalipolitiikkaa, terveyttä ja kuluttaja-asioita käsittelevässä neuvostossa (EPSCO) 21. lokakuuta.

Meidän silmissämme neuvoston yleisen lähestymistavan ja parlamentin kannan sisällössä ei ole suuria eroja. Lisäksi neuvosto on jo tarkistanut komission alkuperäistä ehdotusta sisällyttämällä siihen useita parlamentin kannalta tärkeitä kohtia, jotka koskevat erityisesti sukupuolten välistä tasa-arvoa, vammaisten suojelua, ilmastohaastetta, yrittäjyyden kehittämistä, työn kysynnän edistämistä ja köyhien työntekijöiden suojelua. Lisäksi kaikki jäsenvaltiot haluavat, että teksti on tiivis, jotta se on mahdollisimman tehokas.

Puheenjohtajavaltio Belgia voi siksi ehdottaa, että neuvosto ottaa huomioon parlamentin johdanto-osan kappaleisiin ehdottamat tarkistukset, erityisesti Euroopan työllisyysstrategian hallintoon liittyvät, ja osin jäsenvaltioiden itselleen asettamien tavoitteiden määrittelyn osalta työn laatuun ja ihmisarvoiseen työhön liittyvät, tuottavuuteen ja pk-yritysten edistämiseen liittyvät ja lopuksi sukupuoleen liittyvät.

Lisäksi on käyty keskusteluja – erityisesti Belgian valtuuskunnan pyynnöstä – työryhmässä, joka on perustettu määrittelemään työllisyyden välitavoitteet erityisesti tietyille kohderyhmille. Kuten tiedätte, jäsenvaltiot jättivät loppujen lopuksi tämän vaihtoehdon huomiotta. Koska on hyvin vaikea sisällyttää suuntaviivoihin määrällisiä välitavoitteita, puheenjohtajavaltio Belgia voi ehdottaa, että tämä kysymys yhdistettäisiin uuteen sosioekonomisen hallinnon, EU 2020 -strategian ja talouden hallinnan yhteyteen.

Siksi puheenjohtajavaltio voisi ehdottaa neuvostolle, että se varmistaisi suuntaviivojen tehokkaan toteutumisen. Tähän seurantaan kuuluisi kunkin maan työllisyyttä koskevien suositusten hyväksyminen vuosittain työllisyyttä, sosiaalipolitiikkaa, terveyttä ja kuluttaja-asioita käsittelevässä neuvostossa, joka voisi sitten suositella kullekin maalle välitavoitteita kansallisten olosuhteiden mukaan.

Lisäksi, kuten työllisyyskomitea on jo korostanut osuudessaan EU 2020 -strategiaan, jäsenvaltioita kannustetaan asettamaan kansallisia välitavoitteita kohderyhmille kansallisten olosuhteidensa mukaan.

Haluan lopuksi kiittää parlamenttia sen työstä näiden suuntaviivojen laadinnassa ja vakuuttaa, että tämä työ otetaan huomioon.

  László Andor, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, kunnia-arvoisat parlamentin jäsenet, aikaa tuntuu olevan vähän, joten yritän esittää asiani suhteellisen lyhyesti. Haluan käsitellä muutamaa menettelyä koskevaa kohtaa ja tämän keskustelun oleellisia osia, koska tämä on Euroopan unionin nykyisyyden ja tulevaisuuden kannalta tärkeä keskustelu.

Meillä oli kevätkaudella tosiaankin kiire, ja on hyvin tiedossa, että komission toiminnan alkaminen viivästyi, koska Lissabonin sopimuksen ratifiointi viivästyi useissa maissa. Joidenkin asiakirjojen ja erityisesti Eurooppa 2020 -strategian laatimisella oli lyhyet määräajat. Se vaikutti myös työllisyyttä koskevien suuntaviivojen aikatauluun, ja talouden hallintaa koskevan työn oli tapahduttava nopeasti.

Haasteet oikeuttivat kuitenkin tämän kiireen, ja arvostan sitä, että näiden haasteiden suhteen teimme hyvää yhteistyötä esittelijän ja yleisestikin parlamentin kanssa. Nyt minun on myös vastattava kiireessä, mutta haluan tuoda esiin joitakin hyvin oleellisia asioita.

Ensinnäkin muutamassa kommentissa esitettiin vertailuja Lissabonin strategiaan. Meillä on paljon jäsennellymmät tavoitteet ja paljon parempi ehdotus strategian hallintaa varten, ja se antaa meille toivoa siitä, että menestys on taattu, toisin kuin Lissabonin strategia, joka onnistui vain osittain. Osa arvostelusta on oikeutettua, mutta ei ole totta, että vuoteen 2008 ja rahoituskriisiin asti Lissabonin strategia olisi ollut täysin epäonnistunut.

Muutamia muita asioita: työllisyyttä koskevien suuntaviivojen tarkoituksena on lisätä työpaikkojen määrää ja parantaa niiden laatua. Määrälle on numeerinen tavoite myös Eurooppa 2020 -strategiassa, ja minun mielestäni se on kunnianhimoinen tavoite sikäli, että tilanteemme on nyt huono ja työttömyysaste on hyvin korkea eikä elvytys synnytä uusia työpaikkoja. Se ei ole tulossa. Se on jo täällä.

Valitettavasti työllisten määrä kasvaa tällä hetkellä vain muutamassa jäsenvaltiossa, mutta hyvä uutinen on se, että yksi niistä on Saksa. Työpaikkojen lisääntyessä Saksassa me toivomme nyt, että se olisi kestävää ja leviäisi muihinkin maihin. Se tosiasia, että suuntaus EU:n talouden ytimessä on nyt parempi, korostaa koheesion merkitystä.

Minä olen viimeinen ihminen kieltämään koheesiopolitiikan merkityksen, mutta haluaisin sanoa, että jos minun pitäisi yhdistää koheesio integroituihin suuntaviivoihin, yhdistäisin sen pikemminkin taloutta koskeviin suuntaviivoihin työllisyyttä koskevien suuntaviivojen sijaan, koska ne ovat EU:ssa eriarvoisia, mutta ytimen ja sen ulkopuolella olevien välillä on paljon suurempaa eriarvoisuutta taloudellisessa suorituskyvyssä kuin työttömyysluvuissa.

Olen kuitenkin edelleen iloinen siitä, että saan työskennellä kanssanne koheesioon ja sen työllisyyspolitiikkaan liittyvien yhteyksien parissa. Meillä on kunnianhimoinen 75 prosentin tavoite, mutta haluaisin oikaista sitä niin, että tämä 75 prosenttia ei koske jokaista yksittäistä alaryhmää. Se ei esimerkiksi tarkoita, että myös naisten osalta keskimääräinen tavoite olisi 75 prosenttia. Tämän luvun annoimme miehille ja naisille yhdistettynä. Tämä on tärkeää, kun jäsenvaltiot kehittävät omat työllisyysohjelmansa ja yhdistyvät lippulaiva-aloitteeseen tulevina kuukausina.

Esimerkiksi nuorten alaryhmässä tehdään kunnianhimoista työtä, ja haluan kiinnittää huomionne siihen, että käynnistämme ensi viikolla Nuoret liikkeellä -lippulaiva-aloitteen. Tämä on taas olennainen ja vahva osa työllisyyteen liittyvää kokonaistyötämme. Kun tarkastellaan Nuoret liikkeellä -asiakirjan sisältöä, nähdään, että siinä koulutuksen osuus on 50 prosenttia ja työllisyyden 50 prosenttia, koska komissio ymmärtää Euroopan nuorten työllisyyshaasteiden merkityksen.

Esitän vielä muutaman kohdan luettelomaisesti aikapaineen vuoksi. Me emme voi luvata säilyttää työllisyyttä jokaisella yksittäisellä sektorilla, kuten täällä mainitussa hiiliteollisuudessa. Komissio ymmärtää, miten tärkeää olisi säilyttää työpaikat taantuvilla teollisuudenaloilla. Me olemme lisänneet hiiliteollisuuden mahdollisuuksia saada hallituksen tukia lähivuosina mutta ei loputtomasti.

Meidän on valmistauduttava muutokseen, ja meidän on asetettava etusijalle siirtyminen vihreisiin työpaikkoihin tulevaisuudessa. Siksi me edistämme vihreitä työpaikkoja helpottaaksemme tätä siirtymää ja ennakoidaksemme paremmin, mitkä työpaikat seuraavat tätä väistämätöntä talouden rakennemuutosta, ja auttaaksemme ihmisiä valmistautumaan paremmin erilaiseen rakenteeseen energian tuotannossa, energian käytössä, rakennusteollisuudessa, autoteollisuudessa, maataloudessa ja niin edelleen.

Olen täysin samaa mieltä siitä, mitä täällä sanottiin lasten köyhyydestä. Olemme juuri koordinoineet puheenjohtajavaltioiden Belgian ja Unkarin kanssa sitä, että toinen antaisi suosituksen ja toinen saattaisi lasten köyhyyttä koskevaan uuteen suositukseen liittyvän työn päätökseen yhteensovitettuna kaikilta osin meidän EU:n foorumia varten tekemämme työn kanssa.

Olen myös samaa mieltä siitä, että meidän on katsottava pidemmälle kuin vain suppeisiin välineisiin – työllisyyspolitiikkojen välinevalikoimaan – pyrkiessämme nostamaan työllisyysastetta ja saavuttamaan loppujen lopuksi täystyöllisyyden. Kyse ei ole vain osaamiseen keskittymisestä, vaikka sen kehittäminen onkin keskeistä. Meidän on osallistuttava laajempiin keskusteluihin makrotaloudesta – esimerkiksi irtautumisstrategiaa koskevaan – ja meidän on varmistettava, että ennenaikainen irtautuminen tukitoimenpiteistä ei vaaranna elvytystä ja uusien työpaikkojen syntymistä Eurooppaan.

Pidättyisin kuitenkin tässä yhteydessä kaikenlaisista ehdotuksista, jotka kyseenalaistaisivat talous- ja rahaliiton rakenteen ja vastaperustetut talouden hallinnan rakenteet, koska niistä on otettava opiksi. Meidän on vedettävä yhtä köyttä, mikä tarkoittaa myös tiiviimpää makrotaloudellista koordinointia. Oleellista on ottaa huomioon työttömyys, joka on yksi talouden suurista epäkohdista, kun yritämme torjua yleistä epätasapainoa talouden hallinnan uusissa rakenteissa.

Euroopan sosiaalirahasto on edelleen tärkeä väline työllisyyden vauhdittamisessa, erityisesti kun halutaan parantaa tarjonnan laatua ja auttaa siten työttömiä palaamaan työhön, uusiin työpaikkoihin, parempiin ja kilpailukykyisempiin työpaikkoihin, ja mahdollisesti ryhtymään yrittäjiksi. Olen suoraan yhteydessä Walesin viranomaisten kanssa, jotka ovat selittäneet minulle erittäin tyytyväisinä, miten ESR toimii Walesissa. Haluaisin säilyttää ESR:n koheesiokehyksessä, mutta on myös totta, että ESR:n täytyy saada enemmän näkyvyyttä työttömyyden ja köyhyyden haasteiden vuoksi. Toivoisin, että parlamentti olisi näkyvämmässä asemassa sosiaalirahaston tulevaisuuden suunnittelussa ja esimerkiksi tulevan uuden lainsäädännön laatimisessa ja se osallistuisi enemmän.

Olen varma, että me voimme tehdä oikein hyvin yhteistyötä tässäkin. Voisin kommentoida monia asioita, mutta aikaa on hyvin vähän ja minulla on ollut kahdenvälisiä valiokuntatason tapaamisia ja olen käynyt keskusteluja monien täällä läsnä olevien kanssa.

Lopuksi haluan kiittää puheenjohtajavaltio Belgiaa yhteistyöstämme varapääministerin sekä Belgian hallituksen kaikkien muiden työllisyys- ja sosiaaliasioista vastaavien kanssa.

  Csaba Őry, esittelijä. – (HU) Arvoisa puhemies, haluaisin sanoa komission jäsen Andorille, että me emme luoneet uusia tavoitteita vaan uusia välitavoitteita. Se tarkoittaa, että me emme yrittäneet lisätä uusia tavoitteita vaan tarkentaa tavoitteita. Toivon, että se on tässä muodossa hyväksyttävää. Keskustelusta näen, että me kaikki olemme samaa mieltä siitä, että selviytyäksemme kriisistä ja kestääksemme maailman nousevien alueiden kilpailun useampien meistä on tehtävä enemmän ja paremmin töitä ja että tämän tavoitteen saavuttamisessa vanhukset, naiset, vammaiset ja heikosti koulutetut työntekijät eivät ole rasite tai velvollisuus vaan mahdollisuus ja varanto, ja politiikkoja on luonnollisesti mukautettava tässä suhteessa. Yksimielisyys vallitsi myös siitä, että erityistä huomiota pitäisi kiinnittää pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ja niiden verotusympäristöön, koska tälle alueelle voidaan luoda suuria määriä uusia työpaikkoja, ja olen iloinen, että puheenjohtajavaltio Belgian edustajat painottivat sitä. Meidän on selvästikin keskityttävä tähän alueeseen.

On tärkeää, että keskustelimme uusista työllisyyden muodoista. Niitä on olemassa, ne ovat täällä ja ne aiheuttavat usein väärinymmärryksiä. On selvää, että tarvitaan parempaa lainsäädäntöä koskien Kansainvälisen työjärjestön kuvausta reilusta työstä sekä siihen liittyviä odotuksia ja vaatimuksia. Vastaavasti olen optimistinen sen suhteen, mitä neuvoston puheenjohtaja Chastel sanoi, eli että kun me ajattelemme hyvää hallintoa, tarkoitamme myös sitä, että meidän on seurattava ja tarkistettava eli vedettävä jokainen meistä, itsemme vastuuseen siitä, voimmeko saavuttaa sen, mistä olemme yhdessä sopineet, mitä olemme luvanneet ja mitä päättäneet tehdä.

Haluaisin siis kiittää kaikkia yhteistyöstä. Yhteistyömme komission, neuvoston, kollegojen ja varjoesittelijöiden kanssa oli todella erinomaista. Toivon, että tämä yhteinen ponnistelu näkyy lopuksi neuvoston päätöslauselmassa, päätöksessä ja sitä seuraavassa kuulemismenettelyssä. Haluan korostaa, että me pyydämme teiltä, että jos teidän mielestänne tarvitaan paljon muutoksia, meidän pitäisi palata siihen yhteisessä kuulemisessa. Me olemme omasta puolestamme ja Euroopan parlamentin puolesta luonnollisesti valmiita kuulemiseen. Kiitän teitä yhteistyöstänne ja toivon, että onnistuimme tekemään hyvää työtä.

  Paul Rübig (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin itse asiassa vastata kollega Clarkin puheeseen, jossa hän väitti, että meillä on Euroopan unionissa sätkynukketuomioistuin. Olen väitteestä eri mieltä. Olen varma, että jäsen Clark ei ole Euroopan parlamentin sätkynukkejäsen, hänet on valittu tänne, ja olen sitä mieltä, että hänen pitäisi myös osata käyttäytyä tässä parlamentissa. Me elämme demokratiassa, ja siksi meidän ei pitäisi kutsua tuomioistuinta sätkynukketuomioistuimeksi.

  Puhemies. – (EN) Kiitoksia huomautuksestanne. Jäsen Clark ei ole paikalla, mutta olen varma, että hän kuulee huomautuksestanne.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna (keskiviikkona 8. syyskuuta 2010).

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Sergio Berlato (PPE), kirjallinen. – (IT) Kuten Kansainvälinen valuuttarahasto hiljattain puolivuotisraportissaan korosti, työttömyys on kehittyneiden talouksien suurin ongelma ja tilanne pysyy samana vielä vuosia.

Ensimmäistä kertaa työmarkkinoille siirtyvien nuorien tilanne on erityisen vaikea: Eurostatin uusimpien tietojen mukaan nuorisotyöttömyys lisääntyy kaikkialla Euroopassa osaksi viimeaikaisen talous- ja rahoituskriisin vuoksi. Komissio esitteli huhtikuussa ehdotuksensa Eurooppa 2020 -strategian yhdennetyiksi suuntaviivoiksi, joissa luotiin kehys uudelle strategialle ja esitettiin, mitä uudistuksia jäsenvaltioiden on tehtävä.

Viitaten tänään keskustelun aiheena olevaan mietintöön, jossa käsitellään erityisesti yhdennettyjen suuntaviivojen työttömyyteen liittyvää osaa, olen samaa mieltä väitteestä, että suuntaviivojen määrää pitäisi vähentää, jotta EU:n kasvavan työttömyyden torjuntatoimia voidaan painottaa enemmän.

Haluan hyödyntää tämän tilaisuuden ja korostaa inhimilliseen pääomaan investoimisen merkitystä: meidän on edistettävä investointeja inhimilliseen pääomaan, asetettava etusijalle elinikäinen ammatillinen oppiminen ja tarjottava samalla myös kannusteita innovaatioille pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, jotka ovat Euroopan talouden kantava voima.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Talous- ja rahoituskriisin vuoksi Euroopan työmarkkinoiden tilanne pysyy lähivuosina hyvin kireänä. Näissä olosuhteissa työttömyyden torjumisen on oltava yksi EU:n ja jäsenvaltioiden tärkeimmistä poliittisista tehtävistä, ja siksi sen pitäisi näkyä paremmin komission ehdottamissa suuntaviivoissa.

Haluan korostaa sitä, että näissä työllisyyttä koskevissa suuntaviivoissa kiinnitetään yleisesti ottaen liian vähän huomiota sukupuolten tasa-arvoa koskevaan politiikkaan ja naisten yrittäjyyden edistämiseen. Jotta voisimme todella vähentää köyhyyden vaaroja Euroopassa, meidän on asetettava sitovia tavoitteita poistaaksemme sukupuolistereotypiat, nykyisen työmarkkinoilla tapahtuvan syrjinnän ja rakenteelliset syyt, joiden seurauksena miehet ja naiset saavat erisuuruista palkkaa, ja poistaaksemme esteet, joiden vuoksi naiset eivät voi toimia tietyissä ammateissa ja jotka rajoittavat naisten mahdollisuuksia perustaa yrityksiä.

Suuntaviivoissa ei myöskään aseteta tavoitetta laittomien tai harmaan talouden työpaikkojen vähentämiselle, koska tänä vaikeana aikana monissa maissa ihmiset työskentelevät laittomasti siksi, että he eivät löydä muuta keinoa selvitä nykytilanteessa. Suuntaviivoissa ei edistetä kunnianhimoisia tavoitteita köyhyyden torjumiselle, ja juuri köyhyyden torjumiseksi on ryhdyttävä työllisyys- ja koulutuspolitiikkaa koskeviin toimenpiteisiin, joiden kohteena ovat heikoimmassa asemassa olevat, äärimmäisessä köyhyydessä elävät ryhmät, kuten yksinhuoltajaäidit, pientä eläkettä saavat vanhukset ja vammaiset.

Siksi vaadin, että jäsenvaltiot ja komissio pyrkivät täyttämään suuntaviivojen tavoitteet mahdollisimman hyvin, koska muutoin unioni ei voi saavuttaa suuntaviivoissa asetettuja tavoitteita.

  Martin Kastler (PPE), kirjallinen. – (DE) Olen tyytyväinen kollega Őryn jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista laatimaan mietintöön. Miksi? Tässä mietinnössä Euroopan parlamentti on tehnyt hyvin selväksi, mitä meillä eurooppalaisilla on odotettavissa tulevina vuosina työn ja työllisyyden alueella. Maahanmuuttoa ja väestörakenteen muutosta koskevien kysymysten lisäksi työllistymismahdollisuudet Euroopassa niin sanotun "vihreän talouden" alueella on hyvin tärkeä asia. Näitä mahdollisuuksia voidaan hyödyntää onnistuneesti vain, jos tarjolla on riittävästi ammattitaitoa vaativia työpaikkoja. Tämä tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden erityisesti johtotasolla työskenteleville naisille. Sekä miehillä että naisilla on yhtäläiset mahdollisuudet tällä dynaamisella ja suhteellisen uudella liiketoiminnan alueella, mikä on muilla alueilla joskus vaikeampaa. On välttämätöntä varmistaa, että työn ja perhe-elämän voi pitää tasapainossa, esimerkiksi luomalla perheystävällisiä työpaikkoja ja tarjoamalla päivähoitopalveluja. Täytyy olla mahdollista luoda yksilöllisiä työaikamalleja sekä osa-aikajärjestelyjä erityisesti johtoasemassa oleville. Valitettavasti se ei ole vielä mahdollista kaikissa EU:n työmarkkinoiden osissa.

  Tunne Kelam (PPE), kirjallinen. – (EN) Kuten kollega Daul sanoi tänä aamuna, me tarvitsemme enemmän Eurooppaa. Enemmän Eurooppaa ei tarkoita, että kansalaisten tai jäsenvaltioiden toimiin puututtaisiin entistä enemmän. Se tarkoittaa, että me olemme unionina tehokkaampia ja taitavampia. Yhdennetyt suuntaviivat palvelevat suurelta osin tätä tarkoitusta.

Työttömyysluvut ovat korkeimmillaan kymmeneen vuoteen, ja nuorisotyöttömyysaste on hälyttävän korkea. Vaarana on, että se häiritsee pyrkimyksiä elvyttää talouskasvua lähitulevaisuudessa.

Samanaikaisesti kaikkiin ratkaisuihin tulisi sisältyä laatu-ulottuvuus. Puheenjohtaja Barroso viittasi tänään neljään miljoonaan vapaaseen työpaikkaan. Näihin vapaisiin työpaikkoihin tarvitaan pääasiassa ammattitaitoista työvoimaa. Kehotan komissiota ottamaan viipymättä käyttöön ehdotetun Euroopan vapaiden työpaikkojen seurantajärjestelmän, johon sisältyy myös eurooppalainen osaamispassi.

Välittömänä haasteena on tarjota nuorille laadukasta koulutusta, joka vastaa paremmin työmarkkinoiden käytännön tarpeita. Koulutusohjelmia on uudistettava tätä tavoitetta ajatellen, ja jäsenvaltioiden on sitouduttava vähentämään koulunkäynnin keskeyttäjien määrää.

Koko Euroopan laajuisena tavoitteena pitäisi olla ammattitaitoisen työvoiman tarjoaminen maanosassamme.

Lopuksi meillä on oltava päättäväisyyttä ja rohkeutta vähentää pk-yritysten hallinnollisia ja muita kuin tariffeihin liittyviä esteitä huomattavasti.

  Ádám Kósa (PPE), kirjallinen. – (HU) Kollegani Csaba Őry on tehnyt erinomaista työtä, mistä hän ansaitsee pelkästään kehuja. Euroopan parlamentin jäsenenä ja vammaisena olen vakuuttunut siitä, että ilman hänen työtään ja avoimuuttaan Euroopan kansanpuolue, EU:n suurin poliittinen ryhmä, ei tukisi vammaisten sisällyttämistä Euroopan parlamentin työhön yhtä paljon kuin nyt. Jäsen Őryn uudenlainen lähestymistapa ja yksinkertaistamiseen pyrkiminen saattaa tuottaa kestäviä tuloksia sekä tarkoituksenmukaisten aiheiden valinnassa että niiden toteutuksessa. Kollegani valitsi pääaiheensa tehokkaasti, ja hänen ammattimaisen koordinointityönsä ansiosta Euroopan parlamentin ja erityisesti Euroopan kansanpuolueen tavoitteet voidaan saavuttaa kattavammin ilmeisiä yhtymäkohtia hienosäätämällä. Näistä tavoitteista tärkein on investoiminen ihmisiin pääomana. Meidän on saatava lisää kestäviä työpaikkoja. Laadukkaiden työpaikkojen luomisen lisäksi pidän oleellisena tavoitteena vammaisten työllistämistä, koska heidän työttömyysasteensa on 60–70 prosenttia ja joissakin jäsenvaltioissa jopa 90 prosenttia. Innovaatioiden ja vihreiden työpaikkojen lisäksi Euroopan on myös tarjottava töitä ryhmille, joita on vaikea kouluttaa. Tämä voisi jopa johtaa siihen, että globalisaatiota tarkasteltaisiin uudelleen siitä näkökulmasta, että asetettaisiin vastakkain vammaisten lisääntyvä työttömyys ja Euroopan unionin ulkopuolisista maista lähtöisin olevien sosiaalisesti heikommassa asemassa olevien työntekijöiden hyväksikäytön ja hintojen polkemisen kanssa.

  Joanna Katarzyna Skrzydlewska (PPE), kirjallinen. – (PL) EU:n taloutta rakennetaan hitaasti uudelleen vuonna 2008 alkaneen kriisin jälkeen. Työllisyysaste on kuitenkin useimmissa EU:n jäsenvaltioissa yhä levottomuutta herättävän alhainen – alhaisempi kuin ennen kriisiä. Nuoret ovat yksi niistä yhteiskuntaryhmistä, jotka ovat kärsineet eniten työttömyyden lisääntymisen ongelmasta talouskriisin aikana. Nuorten työttömien määrä on kasvanut jyrkästi vuodesta 2008 lähtien, ja tällä hetkellä monissa jäsenvaltioissa 15–25-vuotiaiden nuorten työttömyysaste on suurempi kuin kokonaistyöttömyysaste. Nämä tiedot ovat huolestuttavia erityisesti siksi, että Euroopan unionin yhteiskunta ikääntyy, mikä tarkoittaa, että tuottavassa iässä olevien määrä suhteessa eläkkeellä olevien määrään laskee. Siksi on erityisen tärkeää auttaa nuoria löytämään ensimmäinen työpaikkansa ja pysyvä työ. Mietintö Eurooppa 2020 -strategian työllisyyspolitiikan suuntaviivoista on hyödyllinen askel kohti nuorten tilanteen parantamista työmarkkinoilla. Selvän parannuksen varmistamiseksi tarvitaan kuitenkin lisätoimenpiteitä jäsenvaltioissa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä nuorten tukemiseen ensimmäisen työpaikan etsimisessä sekä vastavalmistuneiden työttömyyden torjumiseen. Osaavan, markkinoiden tarvitsemaa ammattitaitoa omaavan työvoiman tarjoaminen sekä vastavalmistuneiden valmentaminen siirtymiseen työmarkkinoille ovat vain osa tehtävistä, jotka pitäisi hoitaa oppilaitoksissa.

  Theodor Dumitru Stolojan (PPE), kirjallinen. – (RO) Uusien työpaikkojen luomiseen Euroopan unionissa on riippuvaista myös työmarkkinoiden vapauttamisesta kokonaisuudessaan sääntelystä. Meidän tehtävämme parlamentin jäseninä on ryhtyä tämän asian suhteen toimiin. Meidän on pyydettävä niitä jäsenvaltioita, jotka yhä rajoittavat työvoiman vapaata liikkuvuutta tietyistä jäsenvaltioista, tekemään asialle jotain. Meidän on pyydettävä kaikkia jäsenvaltioita, Euroopan komissiota ja neuvostoa hyväksymään tarvittavat toimenpiteet, jotta työmarkkinoista saadaan joustavammat, koska ne ovat tällä hetkellä monien kansallisten rajoitusten vuoksi yhä hajanaiset. Ilman tätä suurta joustavuutta työmarkkinoiden mukautuminen taloussuhdanteisiin viivästyy ja vaikeutuu, mikä aiheuttaa ihmisille vielä suurempia menetyksiä.

14. Neuvosto esittelee kantansa esitykseen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2011

  Puhemies. – (EN) Esityslistalla on seuraavana kohta, jossa neuvosto esittelee kantansa esitykseen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2011. Se tarkoittaa joukkoa lausuntoja. "Catch the eye" -menettelyä ei käytetä.

Pyydän anteeksi kollegoilta, jotka ovat odottaneet tätä kohtaa jo jonkin aikaa. Tänä iltapäivänä käytettiin joitakin hyvin pitkiä puheenvuoroja.

  Melchior Wathelet, neuvoston puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, minulle on suuri kunnia olla täällä parlamentissa. On totta, että tämä parlamentti antaa Eurooppa-aatteelle kasvot, ja siksi puheenvuoron käyttämiseen niin tärkeästä aiheesta kuin varainhoitovuoden 2011 talousarvion valmistelusta liittyy jonkin verran tunteita, mitä vahvistaa lisäksi se, että tämä on aivan uusi menettely, jossa parlamentin asemaa on selvästi parannettu. Sen vuoksi me otamme yhdessä käyttöön Lissabonin sopimuksen mukaisen varainhoitovuoden 2011 talousarviota koskevan menettelyn. Siksi on vieläkin tärkeämpää, että olen läsnä täällä tänään ja käytän puheenvuoron tässä parlamentissa.

Haluan toistaa, että tämän yhteistyön puitteissa, näiden keskustelujen puitteissa, joita meidän on käytävä Lissabonin sopimuksen mukaisessa uudessa menettelyssä, me olemme luoneet joitakin hyviä alustavia yhteyksiä. Alustavat kolmikantaneuvottelut onnistuivat varsin hyvin, mikä tietää tulevaisuuden kannalta hyvää.

Neuvosto on tietoinen siitä, että parlamentti pahoittelee poliittisen keskustelun puuttumista neuvoston kannan valmistelun ja laadinnan aikana. On totta, että työ tehtiin budjettivaliokunnassa, mutta haluan korostaa, että se tapahtui niiden poliittisten suuntaviivojen puitteissa, jotka talous- ja rahoitusasioiden neuvosto (ECOFIN) määritteli hyvin selvästi 16. maaliskuuta 2010, ja neuvosto hyväksyi muodollisesti kantansa kirjallisessa menettelyssä 12. elokuuta kuluvana vuonna vain noudattaakseen kansallisten parlamenttien asemaa koskevaa ensimmäistä pöytäkirjaa. Tämä ei siten liity mitenkään neuvoston kannan poliittiseen ulottuvuuteen. Varainhoitovuoden 2011 budjettimenettely on meille kaikille ensimmäinen, johon sovelletaan uusia sääntöjä, ja meidän on luonnollisesti otettava siitä opiksi tulevaisuutta varten.

Neuvosto on selvästikin laatinut tämän talousarvion noudattaen tiettyjä periaatteita: tarvetta kunnioittaa vuosia 2007–2013 koskevia rahoitusnäkymiä ja taata vakaa varainhoito ja – tämä on toinen tärkeä periaate – tarvetta taata riittävät marginaalit, jotta voidaan saada selville Euroopan unionin eri poliittiset kannat ja tehdä niistä todellisia ja uskottavia.

Tämän talousarvion valmisteluissa pitäisi noudattaa varovaisuusperiaatetta, niin kuin on ollut tarpeen tehdä kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Vuosi 2009 oli erityisen vaikea, ja tämän talousarvion varovaisuusperiaatteen on heijastuttava varainhoitovuoden 2011 talousarviossa.

Jos sallitte, käyn läpi vuoden 2011 talousarvion eri suuntaviivat tarkemmin ja sitten joitakin otsakkeita, joita on mielestäni tärkeää korostaa täällä tänään.

Ehdotamme 142 miljardin euron maksusitoumusmäärärahojen talousarviota, mikä on 788 miljoonaa euroa vähemmän kuin komission ehdotuksessa. Maksumäärärahoja neuvosto on muuttanut 3,6 miljardilla eurolla verrattuna komission luonnoksessaan ehdottamiin määrärahoihin, mikä vastaa 2,8 prosentin vähennystä.

Tässä yhteydessä neuvosto on myös ottanut huomioon komission tiedot vuosien 2007 ja 2013 koheesiopolitiikkaohjelmien maksumäärärahoista ja ennen kaikkea tuoreimmat tiedot suurten hankkeiden suunnitellusta, käynnistyksestä ja vauhdikkaasta etenemisestä. Kuten olemme tosi asiassa nähneet, joidenkin niistä toteutus on viivästynyt.

Haluan myös korostaa sitä, että neuvoston tekemän vähennyksen jälkeenkin kokonaismaksumäärärahat ovat yhä kasvaneet huomattavasti, 2,91 prosenttia verrattuna vuoteen 2010. Se ylittää nollakasvun tai monivuotisessa rahoituskehyksessä määritetyn inflaatiotavoitteen lähes prosentilla.

Haluan myös kiinnittää huomionne neuvoston soveltamaan menetelmään, joka vastaa täysin talousarvion tuoreimpia ennakkoarvioita: kokonaismaksusitoumus- ja maksumäärärahat kasvavat molemmat selvästi sekä absoluuttisina lukuina että prosentteina.

En aio käydä läpi kaikki talousarvion osia otsake otsakkeelta. Haluan vain muistuttaa teitä siitä, että otsakkeessa 1A me tiedämme parlamentin painopisteen olevan nuorisossa. Se on mainittu kaikissa parlamentin asiakirjoissa. On totta, että meidän ehdotuksemme ei vastaa täysin komission ehdotusta, mutta nämä talousarviot ovat yhä selvästi suurempia kuin vuonna 2010.

Otsakkeen 1 B suhteen kaikki tähän talousarvioon lisätyt summat on tosiaankin määritelty niiden nykyisen täytäntöönpanon perusteella pitäen tarkasti kiinni siitä, miten ne pannaan täytäntöön nyt.

Emme saa unohtaa sitä, että neuvoston on erittäin innokas säilyttämään otsakkeessa 4 Euroopan unionin mahdollisuuden reagoida tehokkaasti poliittisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin haasteisiin erityisesti kansainvälisellä tasolla, ja me olemme hyvin tietoisia siitä, että nykyisen budjettimenettelyn aikana voi syntyä uusia budjettivaatimuksia.

Haluan myös korostaa sitä, että otsakkeessa 5 me emme selvästikään ole muuttaneet Euroopan parlamentin hallintobudjettia koskevia vaatimuksia, mutta meidän mielestämme on tärkeää, että jokainen toimielin pyrkii pysymään rahoituskehyksessä ja noudattamaan nykyistä etenemissuunnitelmaamme.

Lopuksi haluan sanoa, että mielestäni oli hyvin tärkeää ottaa teidät mukaan tähän esitykseen ja neuvoston kannalta oli ratkaisevaa olla paikalla tänään ja osoittaa, mihin ajatuksemme talousarvion valmistelussa perustuivat. Ymmärrän, että parlamentin käsitys voi poiketa neuvoston kannasta, mutta odotan, että parlamentin kanssa käytävät neuvottelut ovat rakentavia ja hedelmällisiä, ja kiitän myös komissiota sen tuesta tässä menettelyssä, joka näyttää pursuavan haasteita.

Puheeni ei olisi täydellinen ilman viittausta talousarvion kokonaistarkasteluun, jonka komissio julkaisee tämän kuukauden lopussa. Itse asiassa vuoden 2011 talousarvion painopisteet, erityisesti EU 2020 -strategia, ovat epäilemättä tulevien vuosien painopisteitä. Tämä huomioon ottaen neuvoston ja parlamentin on aloitettava EU:n talousarvion tulevan rakenteen ja sen rahoituskeinojen syvempi tarkastelu. Voin vakuuttaa teille, että puheenjohtajavaltio Belgia varmistaa, että neuvosto kiinnittää erityistä huomiota talousarvion kokonaistarkasteluun.

Palatakseni lopuksi varainhoitovuoden 2011 talousarvioon vakuutan teille, että puheenjohtajavaltio Belgia tekee kaikkensa ylittääkseen tämän ensimmäisen Lissabonin sopimuksen nojalla neuvotellun talousarvion edessä olevat esteet. Toivon todella, että me pystymme osoittamaan, että tämä menettelyn kehityssuunta on onnistunut. Neuvosto ei säästele vaivojaan varmistaakseen, että talousarvio hyödyttää mahdollisimman monia EU:n kansalaisia, jotka veronmaksajina viime kädessä rahoittavat talousarviomme.

  Janusz Lewandowski, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, neuvoston käsittelyn myötä olemme nyt vuotuisen menettelyn ratkaisevassa vaiheessa, mutta tämä ei ole missään tapauksessa rutiinimenettely, koska tässä noudatetaan ensimmäisen kerran Lissabonin sopimusta ja alkamassa on kiihkeä budjettikausi.

Viimeksi pidetyissä kolmikantaneuvotteluissa ei sovittu kovinkaan monesta asiasta, monikaan asia ei edennyt, mutta loppujen lopuksi sovittiin sovittelukomitean päivämääristä ja toimintatavoista vuonna 2010. Nyt on siis sovittu aikataulusta, neuvoston käsittely on päättynyt, parlamentti esittää kantansa 20. lokakuuta mennessä ja komissio seuraavaa edelleen valppaasti kummankin budjettivallan käyttäjän näkemyksiä ja niiden kannalta erityisen tärkeitä kohtia.

Mutta talousarvion lisäksi – ja tämä on hyvin tärkeää – työjärjestyksessä on vielä koko Lissabonin sopimukseen tehtyjen muutosten paketti. Siksi kummaltakin osapuolelta tarvitaan todella hyvää tahtoa yksimielisyyteen pääsemiseksi, koska tällä kertaa marraskuun neuvottelupöydässä on ratkaistavana paljon vaikeita asioita, joten marraskuun sovittelu on moniulotteista.

Mitä tulee käsiteltävänä olevaan aiheeseen, talousarvion maksumäärärahoja leikataan 3,6 miljardia euroja, kuten ministeri totesi. Esitellessään talousarvioesityksen komissio oli täysin tietoinen jäsenvaltioiden rajoituksista ja puutteista ja meidän vastuidemme määrästä, kuten siitä, että olemme laatineet talousarvion neljä miljardia pienemmäksi kuin rahoitusnäkymien enimmäismäärä ja kaiken lisäksi keskittäneet kaikki lisäykset otsakkeeseen 1. Se edistää kasvua ja työpaikkojen syntymistä, ja se pitäisi nähdä paikallisesti tai sektorikohtaisesti kohdennettuina pieninä kriisintorjuntapaketteina.

Niiden osuus otsakkeeseen 1 keskitetyistä lisäyksistä on 96 prosenttia, mikä osoittaa, että kannamme vastuumme. On aivan yleistä, että koheesio etenee rahoitusnäkymän keskivaiheilla täyttä vauhtia hitaan alun jälkeen.

Maksusitoumusmäärärahojen suhteen olemme tyytyväisiä siihen, että neuvosto ei leikkaa toimintamenoja mutta leikkaa myös liittymistä edeltäviä ohjelmia, mikä voisi olla merkki ehdokasvaltioille ja yllyttää avaamaan uudelleen ohjelmaprosessin sekä tarkistamaan varojen jakautumisen maiden välillä.

Lyhyt kommentti hallinnosta: Olen tämän asian suhteen hyvin tiukka enkä varmasti saavuta kovin suurta suosiota kollegojeni keskuudessa. Niin sanottuja hallinnollisen tuen budjettikohtia on leikattu, ja pääuhri on otsake 4. Siinä on kyse ohjelmien hallinnasta, mukaan lukien luonnonkatastrofien sattuessa annettava hätäapu, joka on muodostumassa Euroopan unionille todelliseksi haasteeksi.

Euroopan unioni reagoi ensimmäisenä hyvin nopeasti Pakistanin katastrofiin. Humanitaarisen avun ja hätäavun vararahastojen osalta käynnistin tämän menettelyn viime viikolla, mutta tämä asia vaatii hallinnointia. Tässä on kyse toimenpideohjelmien hallinnoinnin hallintoa koskevista kohdista.

Toinen alue, johon leikkaukset kohdistuivat, olivat tutkimuksen toimeenpanovirastot, jotka otetaan vaiheittain käyttöön. Tutkimuksen toimeenpanovirastot hallinnoivat seitsemättä puiteohjelmaa, joka kasvaa yhdellä miljardilla eurolla vuonna 2010 ja jonka pitäisi kasvaa ja joka kasvaa yhdellä miljardilla eurolla vuonna 2011.

Päätelmien kannalta pyydän kumpaakin budjettivallan käyttäjää ottamaan tarkasti huomioon ilmaisemani huolenaiheet neuvoteltaessa lopullisesta moniulotteisesta sopimuksesta sen sijaan, että se ottaisi huomioon vain vuoden 2011 luvut.

Me komissiossa olemme tavalliseen tapaan valmiita toimimaan vilpittömänä sovittelijana, välikätenä, rakentavassa osassa hyvän lopputuloksen saamiseksi vuodelle 2011.

  Sidonia Elżbieta Jędrzejewska, esittelijä. – (PL) Hyvät kuulijat, vuoden 2011 talousarvio ei ole vain ensimmäinen talousarvio, joka pannaan täytäntöön Lissabonin sopimuksen nojalla, kuten aiemmat puhujat ovat syystäkin todenneet, vaan se on myös ensimmäinen talousarvio, jota käytetään perustana Lissabonin sopimuksen mukanaan tuomien uusien poliittisten ajatusten toteuttamisessa. Se on myös viides talousarvio, joka laaditaan vuosien 2007–2013 monivuotisen rahoituskehyksen mukaisesti, ja koska se on viides talousarvio, meidän pitäisi jo tuntea hyvin sen vahvuudet ja heikkoudet.

Arvostan puheenjohtajavaltio Belgian ponnisteluja talousarvion valmistelemiseksi neuvoston käsittelyä varten, mutta olen huolestunut siitä, että jopa seitsemän jäsenvaltiota äänesti neuvoston käsittelyä vastaan. Minulla on välillä vastustamaton ja epämiellyttävä tunne siitä, että kun tiettyjen jäsenvaltioiden valtiovarainministerit tarkastelevat kansallisia talousarvioitaan ja näkevät Euroopan unionin talousarvion osuutta koskevan kohdan, he alkavat ajatella, miten he voisivat pienentää sitä tai jopa päästä siitä eroon. He eivät ajattele, mitä tosiasiassa tapahtuu tälle osuudelle tai mihin se käytetään, eivätkä he ajattele sen pienentämisen seurauksia tai halua keskustella siitä. Olen pahoillani siitä, että tätä keskustelua ei käydä, eikä sitä mielestäni käyty silloin, kun neuvosto kokoontui äänestämään ehdotuksesta. Olen myös sitä mieltä, että neuvoston ehdotuksen selitysosat eivät ole riittävän yksityiskohtaisia. Miksi tarkkaan ottaen joitakin budjettikohtia pienennettiin mutta joitakin ei? Miksi niitä pienennettiin päätetyllä summalla eikä suuremmalla tai pienemmällä? Toivon, että työmme seuraavassa vaiheessa voimme olla tarkempia ja selvittää yksityiskohtien puuttumisen. Sitä suurempi on velvollisuutemme varmistaa, että vuoden 2011 talousarvion laatimisen jatkoprosessi on yksityiskohtainen ja tarkka ja että me otamme huolellisesti huomioon jokaisen budjettikohdan vastuullisella tavalla, mikä ei tarkoita sitä, että mietimme pelkästään prosentteja, vaan myös sitä, mikä on tärkeää, mihin me haluamme käyttää enemmän ja mitä me haluamme uhrata osana säästöjä.

Haluan korostaa Euroopan parlamentin painipistettä, joka ei ole enää yllätys kenellekään eikä myöskään ainoa painopiste. Se on painopiste, joka liittyy nuoriin, liikkuvuuteen ja koulutukseen. Jos neuvosto ehdottaa 25 miljoonan euron leikkauksia tämän painopisteen pääbudjettikohtaan, nimittäin elinikäiseen oppimiseen liittyvään kohtaan, on vaikea puhua vuoropuhelusta. Toivon kuitenkin, että me palaamme vakavaan keskusteluun sovittelumenettelyssä, koska me ilmaisemme painopisteemme niin selvästi, että niitä olisi voinut hyödyntää paremmin kuin ehdottamalla tällaisia leikkauksia. Me Euroopan parlamentissa olemme parhaillaan käsittelyn valmisteluvaiheessa. Olemme edenneet jo hyvin pitkälle, ja toivon, että budjettivaliokunta hyväksyy käsittelymme kuukauden lopussa ja että lokakuun alun täysistunnossa voimme näyttää, että voimme hyväksyä hyvän ja rakentavan talousarvion Lissabonin sopimuksen määräysten mukaisesti. Odotan hyvää yhteistyötä sekä puheenjohtajavaltio Belgian että komission kanssa.

  Helga Trüpel, esittelijä. – (DE) Arvoisat puhemies, neuvoston puheenjohtaja Wathelet ja komission jäsen Lewandowski, hyvät kuulijat, olen hyvin tietoinen – kuten kaikki EU:n kansalaiset ja toivottavasti myös poliitikot todennäköisesti ovat – siitä, että elämme niukkuuden politiikan aikoja emmekä voi välttää välttämättömiä velan vähentämiseen tähtääviä politiikkoja jäsenvaltioissa.

Olen sitä mieltä, että on olennaista taistella tasapainoisten talousarvioiden puolesta. On myös kyse sukupolvien välisestä tasa-arvosta ja mahdollisuudesta kyetä yhä tekemään todellista politiikkaa tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Muuten meidän olisi pakko käyttää kaikki rahamme korkojen maksuun, minkä seurauksena kuristaisimme itsemme poliittisesti.

Euroopan unioni ei tietenkään ole jäsenvaltioiden tilanteen ulkopuolella. Haluaisin kuitenkin mainita seuraavaa ajatuksen siemeneksi siitä, miksi me emme myöskään ole samassa asemassa. Euroopan unionille ei ole kertynyt velkoja, koska sääntömme eivät sitä salli. Lisäksi Euroopan unioni – tätä jäsenvaltiot halusivat – on saanut Lissabonin sopimuksen tuloksena energiapolitiikassa, ulkopolitiikassa ja muilla alueilla uusia tehtäviä, jotka on myös suoritettava. Meidän on luonnollisesti kyettävä myös suorittamaan asianmukaisesti nämä uudet tehtävät, jotka ovat sopimuksen myötä langenneet.

Parlamentin ja muiden toimielinten talousarviota koskevan mietinnön laatijana minun on sanottava, että me emme ole vielä löytäneet oikeaa tasapainoa uusien tehtävien ja vastuullisen budjettipolitiikan välille säästöpolitiikka mukaan lukien. Neuvosto on hylännyt kaikki uudet hallinnolliset virat, vaikkakaan ei Eurooppa-neuvostolta ja parlamentilta vaan muilta pienemmiltä toimielimiltä, kuten Euroopan tietosuojavaltuutetulta, tilintarkastustuomioistuimelta ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta. Se on mielestäni epäoikeudenmukaista ja väärin. Varsinkin pienten toimielinten, kuten Euroopan tietosuojeluvaltuutetun, joiden me haluamme pystyvän toimimaan, on kyettävä tekemään työnsä. Jos me haluamme tilintarkastustuomioistuimen harjoittavan asianmukaista valvontaa, sen virkamiesten on voitava matkustaa ja tehdä tarkastuksia. Sitä varten ne tarvitsevat lisää henkilökuntaa. Mielestäni oikean tasapainon löytäminen on poliittinen tehtävä ja myös tärkeä viesti jäsenvaltioille ja kansalaisillemme.

Toinen asia, josta en ole varma, on kysymys laajentumisen kustannuksista. Neuvosto on vähentänyt rahoitusta. Liittymispäivämäärä ei kuitenkaan ole muuttunut. Pyydän teitä selittämään, miten tämän odotetaan toimivan.

Seuraava ongelma on 1,85 prosentin palkanlisäys. On totta, että meillä ei ole vielä tuomioistuimen päätöstä. Jos me kuitenkin haluamme laatia kestävän talousarviosuunnitelman, meidän on ehdottomasti vähintäänkin oltava valmistautuneita tähän. Ympäristön näkökulmasta on varmasti mahdollisuuksia säästöihin, nimittäin ydinfuusioreaktoriin liittyvän jättimäisen ITER-hankkeen avulla. Ehkäpä meillä pitäisi olla poliittista rohkeutta taistella tällaisista menoista.

  Jutta Haug, budjettivaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisat puhemies, neuvoston puheenjohtaja Wathelet, komission jäsen, hyvät kuulijat, meidän kaksi esittelijäämme ovat jo antaneet arvion neuvoston kannasta, ja nyt on minun vuoroni puhua valiokunnan puolesta. Haluan sanoa heti aluksi, että olen varma siitä, että puheenjohtajavaltio Belgia tekee niin hyvää työtä kuin mahdollista. Se voi kuitenkin tehdä työnsä vain niin hyvin, kuin neuvosto kokonaisuudessaan sallii. Valitettavasti meidän on myönnettävä, että tässä suhteessa tulos on huono. Neuvosto on tavalliseen tapaansa – enkä muista asioiden koskaan olleen toisin – ahkerasti poistanut ja leikannut komission esityksestä sekä maksusitoumus- että maksumäärärahojen osia. Se on tehnyt niin kaikkialla sattumanvaraisesti, mikä on myös tavallinen menettely. Se ei ole tutkinut, missä se olisi mahdollisesti järkevää ja missä ei. Tuloksena on 780 miljoonaa euroa vähemmän maksusitoumusmäärärahoja ja 3,6 miljardia euroa vähemmän maksumäärärahoja.

Kun tutkimme, mihin tämä vaikuttaa erityisesti, näemme jälleen kerran, että erillisvirastoihin. Me olemme perustaneet nämä virastot yhdessä lainsäädännön avulla. Mukana on ollut sekä parlamentti että neuvosto, muuten erillisvirastoja ei olisi lainkaan. Jos me emme kuitenkaan anna niiden käyttöön varoja, joita ne tarvitsevat pystyäkseen suorittamaan juuri sen, minkä me olemme niille antaneet tehtäväksi, meidän pitäisi sulkea ne. Muussa tapauksessa jokainen euro, jonka me niille annamme, on hukkaan heitettyä rahaa.

Sama koskee täytäntöönpanovirastoja. Tämä komissio jo mainitsikin. Jos me imemme tyhjiin toimeenpanovirastot, joiden tarkoitus on panna täytäntöön lakisääteiset monivuotiset ohjelmat, nämä ohjelmat on lopetettava. Haluammeko todella niin tapahtuvan?

Osa neuvostosta pitää tekopyhiä puheita siitä, miten EU:n täytyy tehdä kaikkensa ollakseen kilpailukykyinen. Budjettimenettelyssä kuitenkin leikataan talousarviosta juuri ne osat, joiden on tarkoitus edistää kasvua ja kilpailukykyä, eli otsake 1 A.

Sama koskee rakennepolitiikan lukuja. Kun alueilla nyt todella tarvitaan varoja, rahoitusta vähennetään miljardi euroa. Se ei ole järkevää eikä varsinkaan viisaasta.

Me haluaisimme todella, että poliittiset vastuunkantajat tutkisivat tarkasti nimenomaan talousarviomme sisältöä! ja pitäisivät silloin mielessään ja näkyvissään EU:n ja sen kansalaisille tuoman lisäarvon. Silloin me olisimme heille sopiva keskustelukumppani.

  Melchior Wathelet, neuvoston puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin yksinkertaisesti vastata joihinkin esitettyihin kysymyksiin.

Ensinnäkin mitä tulee siihen, että kaikista neuvoston ehdottamista budjettikohdista ei voitu keskustella, oletan, että näitä keskusteluja käydään jatkossa. Nämä keskustelut ovat mielestäni välttämättömiä, ja meidän on keskusteltava siitä, mitkä olisivat varainhoitovuoden 2011 talousarviokehyksen painopisteet. Sopimukseen pääseminen neuvostossa ei ollut tosiaankaan helppoa. Riittänee, kun sanon, että tästä talousarviosta äänestettiin neuvoston tasolla, mikä ei ollut itsestään selvää. Se johtuu kuitenkin myös kunkin maan talousarviotilanteesta. Nämä ovat vaikeita aikoja.

Haluaisin silti muistuttaa teitä siitä, että vaikeasta tilanteesta ja meidän kunkin kotona kokemista ongelmista huolimatta EU:n talousarvio on kasvanut vuoteen 2010 verrattuna. Lisäystä on 2,91 prosenttia. Loppujen lopuksi, kuten sanoin, jotkut haluaisivat lisää mutta lisäystä on silti huomattavasti verrattuna vuoteen 2010.

Jutta Haug esitti aiemmin kysymyksen otsakkeesta 1 B. Muistutan teitä siitä, että tässä otsakkeessa on 14 prosenttia lisäystä verrattuna vuoteen 2010. Siksi ei ole oikein sanoa, että neuvosto ei tunnistaisi otsakkeen 1 B erityisolosuhteita, kun se on kasvanut 14 prosenttia verrattuna vuoteen 2010. Mielestäni tietoisuus neuvostossa on lisääntynyt, mitä ei ehkä ole kuvailtu tai kommentoitu riittävästi.

Haluan myös sanoa vuoden 2011 talousarvion esittelijälle, että täällä pitämässäni puheessa halusimme myös kiinnittää huomion parlamentin työhön. Te viittasitte talousarvion otsakkeeseen 1 A, jonka määräahoja parlamentti haluaisi korottaa. Halusin korostaa puheessani, että neuvosto kiinnitti siihen huomiota ja näki paljon vaivaa osoittaakseen työnsä aikana olevansa avoin keskustelulle erityisesti nuorisopolitiikasta. Keskustelu tästä politiikasta aloitettiin luonnollisesti siksi, että parlamentti määritteli sen selvästi yhdeksi painopisteekseen.

Muistuttaisin teitä myös siitä, että otsakkeen 5 ja sen institutionaalisen näkökohdan suhteen on sinänsä totta, että kaikkien toimielinten on toimittava sen puolesta, mutta yhtä totta on se, että neuvoston esittelemän talousarvion puitteissa me emme käsitelleet parlamentin talousarviota sinällään. Mielestäni on kuitenkin tärkeää, että jokainen toimielin säästää ja että me kaikki näytämme esimerkkiä, koska vuosi on talousarvion näkökulmasta vaikea.

Lopuksi meidän on epäilemättä järjestettävä aiempaa hedelmällisempiä kokouksia ja keskusteluja tulevina viikkoina. Uskon, että ne ovat riittävän hedelmällisiä, jotta päästään sopimukseen vuoden 2011 talousarviosta, ja haluan vain muistuttaa teitä siitä, että tämä ei ole helppo talousarvio, koska meidän on sovellettava uutta menettelyä, koska meidän on pantava täytäntöön kaikki nämä uudet politiikat – kuten te sanoitte – ja koska me emme myöskään voi jättää huomiotta jäsenvaltioidemme vaikeaa rahoitus- ja talousarviotilannetta, kun niillä kaikilla on talousarviotavoitteita täytettävänään.

Toivon myös, että kun me olemme tietoisia näistä kaikista vaikeuksista, haasteista ja rajoituksista, saamme yhdessä aikaiseksi vuodelle 2011 talousarvion, jonka kaikki hyväksyvät, ja osoitamme yhdessä, että tämä uusi Lissabonin sopimuksen mukainen menettely voidaan saattaa onnistuneesti päätökseen, millä tarkoitan sitä, että varainhoitovuoden 2011 talousarvio hyväksytään.

  Puhemies. – (EN) Keskustelu on päättynyt.

15. Kyselytunti (kysymykset komissiolle)

  Puhemies. – (EN) Esityslistalla on seuraavana kyselytunti (B7-0454/2010).

Käsittelemme komissiolle osoitettuja kysymyksiä. Pahoittelen jo etukäteen sitä, että olemme jälleen kerran myöhässä aikataulusta, mutta meidän on saatava tämä päätökseen klo 20.30 mennessä. Otaksun, että käsittelemme ensisijaiset kysymykset alkaen jäsen Paleckisin kysymyksestä ja jatkaen sitten jäsen Aylwardin ja jäsen McGuinnessin kysymyksiin, minkä jälkeen tulevat komission jäsenille Andorille, Piebalgsille ja Hedegaardille esitetyt kysymykset. Mahdollisesti vain yksi kysymys kullekin. Pahoittelen sitä.

Ensimmäinen osa

  Gay Mitchell (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, työjärjestyspuheenvuoroni koskee sitä, että kyselytunnin piti alkaa seitsemältä. Näyttääkö siltä, että emme ehdi käsittelemään kysymystäni kehitysyhteistyöstä vastaavalle komission jäsenelle?

  Puhemies. – (EN) Me saatamme ehtiä käsittelemään sen. Kun aloin johtaa puhetta tunti sitten, olimme tunnin myöhässä, ja nyt olemme puoli tuntia myöhässä. Yritän nopeuttaa asioita, toivon, että ehdimme käsittelemään teidän kysymyksenne, mutta se on toinen kysymys komission jäsenelle, muuta en voi sanoa.

  Puhemies. – (EN) Justas Vincas Paleckisin laatima kysymys numero 16 (H-0356/10)

Aihe: Radioaktiivisen jätteen hallintaa ja varastointia koskeva lainsäädäntö

Vaikka viidessätoista Euroopan unionin 27 jäsenvaltiosta energiaa tuotetaan ydinvoimaloilla, käynnissä on vain muutama radioaktiivisen jätteen loppusijoittamista koskeva hanke. EU tunnustaa, että energiantuotannon rakenne kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, mutta toisaalta EU on luomassa edistyneempää ydinturvallisuutta ja radioaktiivisen jätteen hallintaa koskevaa lainsäädäntöä. Tätä lainsäädäntöä ehdotetaan Euratom-sopimuksen perusteella, jonka mukaisesti EU asettaa ja sääntelee perustavaa laatua olevia turvallisuusnormeja.

Ilmoitusten mukaan komissio valmistelee radioaktiivisen jätteen hallintaa koskevaa EU:n lainsäädäntöä vuoden 2010 toisella puoliskolla. Mainittua lainsäädäntöehdotusta koskeva julkinen kuuleminen on parhaillaan käynnissä.

Missä vaiheessa mainitut kuulemiset ovat tällä hetkellä ja mitä tuloksia on saavutettu? Mitä erityisiä ympäristövaatimuksia asiaa koskevaan direktiiviin aiotaan sisällyttää? Sisällytetäänkö siihen erityisiä niitä jäsenvaltioita koskevia vaatimuksia, jotka ovat jo sulkeneet omat ydinvoimalansa ja valinneet erilaisen tavan hallita radioaktiivista jätettä rakentamalla omat loppusijoituskohteensa tai maksamalla ydinpolttoaineen toimittajille voimassa olevien sopimusten mukaisesti?

  Karel De Gucht, komission jäsen. – (EN) Tämä kysymys on siirtynyt minulle komission jäsen Oettingerilta, ja hänen vastauksensa on seuraava.

"Sinun äänesi Euroopassa" -verkkosivustolla julkaistu julkinen kuuleminen järjestettiin 31. maaliskuuta 2010–31. toukokuuta 2010. Vastauksia saatiin yhteensä 510. Lisäksi useat sidosryhmät lähettivät kirjallisia kommentteja julkiseen kuulemiseen sähköpostin, kirjeen tai raportin muodossa. Yleisesti ottaen suuri enemmistö EU:n jäsenistä puoltaa sitovaa yhteisön lainsäädäntöä, jonka monet odottavat parantavan turvallisuutta, oikeusvarmuutta, kansalaisten osallistumista ja kansallista päätöksentekoa. Komission verkkosivustolla on tarkoitus julkaista raportti asiasta.

Lainsäädäntöehdotus perustuisi Euratomin perustamissopimuksen III lukuun, joka koskee terveyden ja turvallisuuden suojelua. Sen tarkoituksena olisi luoda jäsenvaltioille yhteisön kehys, joka varmistaisi käytetyn polttoaineen ja kaikentyyppisen radioaktiivisen jätteen turvallisen ja kestävän hallinnan kaikissa vaiheissa sen syntymisestä hävittämiseen asti välttäen kohtuuttoman taakan muodostumista tuleville sukupolville.

Koska tekninen arviointi on yhä käynnissä, on liian varhaista kuvailla, mitä ympäristövaatimuksia asetetaan. Kaikki jäsenvaltiot olisivat edelleen vastuussa käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen hallinnasta.

  Justas Vincas Paleckis (S&D). – (LT) Kiitos vastauksestanne, joka oli kuitenkin melko yleinen eikä kovin yksityiskohtainen, ja minusta tuntuu, että Euroopan unionin pitäisi yhä esittää tällä alueella suurempia ympäristövaatimuksia. Vaikka ymmärränkin, että asiaankuuluva komission jäsen ei ole täällä, kysyisin silti, miten komissio aikoo rahoittaa nämä asiat ja kohdennetaanko luontoa hyödyntävien päätösten varmistamiseen riittävästi varoja?

  Silvia-Adriana Ţicău (S&D). – (RO) Radioaktiivista jätettä täytyy hallita ja varastoida mahdollisimman turvallisissa olosuhteissa.

EU:n, kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten yhteistyö on tässä prosessissa ratkaisevaa.

Kysyisin komissiolta, mikä osuus paikallisilla viranomaisilla on sen mielestä tässä prosessissa?

  Puhemies. – (EN) Komission jäsen De Gucht toimii komission jäsen Oettingerin sijaisena. Voitte vastata näihin lisäkysymyksiin, jos pystytte.

  Karel De Gucht, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, yritän ainakin olla sanomatta mitään tyhmää!

Ensinnäkin totean vastauksena jäsen Paleckisin lisäkysymykseen, että rahoitus on käsittääkseni kansallinen asia, koska vastuu siitä on jäsenvaltioilla. Euroopan unionin tehtävänä on luoda oikeudellinen kehys. Oletan, että rahoitus pysyy jäsenvaltioilla, ellei lainsäädännössä ja yhdessä budjettivallan käyttäjän kanssa toisin päätetä.

Paikallisviranomaisten suhteen tämän täytyy mielestäni liittyä kyseisen jäsenvaltion vallanjakoon. Jos lupien antaminen on paikallisviranomaisten tehtävä, ne ovat silloin tietyssä määrin osa päätöksentekoprosessia. Voisi kuitenkin myös olla niin, että jossain jäsenvaltiossa olisi säännös, jonka mukaan luvat – esimerkiksi rakennustoimintaa koskevat – olisivat tässä suhteessa kansallisen tason asioita. Tämä kaikki jää nähtäväksi lainsäädännössä, jonka me pian esittelemme teille.

  Puhemies. – (EN) Liam Aylwardin laatima kysymys numero 17 (H-0374/10)

Aihe: Eurooppalaiset pk-yritykset, kansainvälinen kauppa ja lapsityövoima

Mihin toimiin komissio voisi ryhtyä varmistaakseen, että eurooppalaiset pk-yritykset eivät ole suoraan tai epäsuorasti osallisina lapsityövoiman käyttöön ostaessaan tuotteita kehitysmaista? Onko komissio ottanut käyttöön järjestelmän, jonka avulla voitaisiin seurata EU:n kauppaa ja tuotteita, jotka ovat sidoksissa lapsityövoiman käyttöön kehitysmaissa? Mitä säädöksiä on laadittu tähän kysymykseen puuttumiseksi?

  Karel De Gucht, komission jäsen. – (EN) Komissio suhtautuu lapsityövoimakysymykseen hyvin vakavasti. ILO ilmoitti kesäkuussa, että noin 200 miljoonaa lasta tekee töitä. Vaikka suuntaus onkin laskeva, mikä on rohkaisevaa, silti 200 miljoonaa lasta liikaa tekee töitä, vaikka heidän pitäisi olla koulussa.

On kuitenkin tärkeää tietää, että vain noin viisi prosenttia näistä lapsista työskentelee vientiin suuntautuneilla sektoreilla. ILOn tietojen mukaan suuri enemmistö työskentelee omavaraismaataloudessa tai kotiapulaisina.

Siksi EU selvittää lapsityövoiman ongelmaa laaja-alaisella poliittisella lähestymistavalla, jossa keskitytään sen perimmäisiin syihin: köyhyyteen ja laadukkaan koulutuksen puutteeseen.

Tästä lähestymistavasta päätettiin komission yksiköiden tämän vuoden tammikuussa laatimassa lapsityövoiman torjumista koskevassa valmisteluasiakirjassa, jonka neuvosto hyväksyi 14. kesäkuuta. Kehotan teitä tutustumaan kumpaankin asiakirjaan, joissa on tarkempia lisätietoja poliittisesta lähestymistavasta ja sen tulevasta kehityksestä.

Yhdessä toteutettuna nämä toimet edistävät kansainvälisesti sovittua tavoitetta lapsityövoiman pahimpien muotojen poistamisesta vuoteen 2016 mennessä ja loppujen lopuksi kaikkien lapsityövoiman muotojen lopettamisesta.

Monet EU:n yritykset, joihin kuuluu myös pk-yrityksiä, kannattavat yritysten yhteiskuntavastuumalleja, joiden avulla ne sitoutuvat varmistamaan, että niiden toimitusketjussa ei käytetä lapsi- tai pakkotyövoimaa. Komissio tutkii parhaillaan keinoja integroida ihmisoikeuskysymykset paremmin EU:n yritysten yhteiskuntavastuupolitiikkaan.

Lisäksi pk-yritykset voivat käyttää useita EU:ssa toimivia yksityisiä kestävyyden varmistavia järjestelmiä, joissa saatetaan kyseisen järjestelmän käyttämien kriteerien mukaan edellyttää, että kyseiseen järjestelmään liittyvän merkinnän saaneiden tavaroiden ja palveluiden tuotannossa ei käytetä lapsi- tai pakkotyövoimaa.

  Liam Aylward (ALDE). – (EN) Hyvä komission jäsen, lapsityövoimaa vastustavat aktivistit ja kansalaisjärjestöt ovat jo jonkin aikaa vaatineet, että lapsityövoimakysymys valtavirtaistettaisiin kaikkeen kehitysyhteistyöpolitiikkaan sen sijaan, että sitä käsiteltäisiin erillisenä kysymyksenä niin kuin nyt. Miten komissio on edistynyt tässä asiassa? Onko komissiolla erityistä politiikkaa, jolla työtä tekevät lapset saataisiin aloittamaan koulunkäynti tai heidät saataisiin takaisin koulutusjärjestelmän piiriin?

  Paul Rübig (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, voisitteko te käynnistää WTO:n neuvotteluissa – erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten kanssa – keskustelut sellaisen kansainvälisen kaupan laatumerkinnän käyttöönottamisesta, joka antaisi kuluttajille Euroopassa tunnustetun ja rekisteröidyn järjestön takuun siitä, että nämä tuotteet on valmistettu käyttämättä lapsityövoimaa? Uskon, että se olisi vapaaehtoinen toimenpide, joka parantaisi tilannetta hyvin nopeasti.

  Karel De Gucht, komission jäsen. – (EN) Liam Aylwardin lisäkysymykseen haluaisin vastata vielä, että ILOn kahdeksan työntekijöiden perusoikeudet tiivistävän perussopimuksen kunnioittaminen muodostaa oleellisen osan EU:n kauppapolitiikkaa, oli kyse yksipuolisesta GSP+-järjestelystä tai kahdenvälisistä ja alueellisista järjestelyistä.

Niihin kuuluvat vähimmäisikää koskeva yleissopimus 138 ja lapsityön pahimpia muotoja koskeva yleissopimus 182. Uudempiin sopimuksiin sisältyy määräys niiden noudattamisen toteuttamista ja valvomista koskevasta katsauksesta, johon liittyy hallitusten välisiä elimiä, sosiaalisia toimijoita, vuoropuhelu ja tarvittaessa riippumaton tarkastus ja josta annetaan julkisia raportteja ja suosituksia.

Meidän politiikkaamme ei kuulu tullietuuksien peruminen. Ne voidaan peruuttaa, ja me voimme ryhtyä toimiin, mutta meidän mielestämme – erityisesti silloin, kun vain hyvin pieni prosenttiosuus lapsista työskentelee vientiin suuntautuneissa yrityksissä – meidän pitäisi toimia ennalta ehkäisevästi. Meillä on esimerkiksi Intian kaltaisten maiden kanssa useita järjestelyjä, joissa me huolehdimme lapsista ja varmistamme, että he saavat koulutuksen.

Pk-yrityksiä koskevan lisäkysymyksen suhteen olen samaa mieltä siitä, että vaikka nämä järjestelyt olisivatkin vapaaehtoisia, niillä voidaan saada paljon aikaan. Kuten totesin alustavassa vastauksessani, me olemme kuitenkin nähneet myös, että monet pk-yritykset ovat valmiita hyväksymään järjestelyt, joissa toimitusketjuun ei voi sisältyä lapsityövoimaa, ja toteuttaa sen käytännössä.

  Puhemies. – (EN) Mairead McGuinnessin laatima kysymys numero 18 (H-0376/10)

Aihe: Talouspolitiikan koordinoinnin tehostamisen mahdolliset vaikutukset

Voiko komissio antaa tarkempia tietoja ja tiedonannossaan "Talouspolitiikan koordinoinnin tehostaminen vakautta, kasvua ja työpaikkoja varten – välineet vahvempaan EU:n talouden ohjausjärjestelmään" (KOM(2010)0367) kaavailtujen korjaavien toimenpiteiden, etenkin seuraamusten, mahdollisista vaikutuksista?

Jos jäsenvaltio ei täytä vakaus- ja kasvusopimuksessa asetettuja vaatimuksia, EU:n maksut jäsenvaltiolle voidaan keskeyttää. Kuinka komissio voi varmistaa, ettei mahdollisella seuraamusten langettamisella ole haitallisia vaikutuksia kansalaisiin, esimerkiksi maanviljelijöihin?

Kuinka komissio voi varmistaa, että jäsenvaltioiden hallitukset noudattavat maanviljelijöitä ja muita EU-tuen saajia koskevia sitoumuksiaan erityisesti nykyisessä taloustilanteessa, jolloin monien jäsenvaltioiden talous on huomattavan paineen alaisena?

Mihin toimiin komission mielestä olisi ryhdyttävä siinä tapauksessa, ettei jäsenvaltio kykene täyttämään asetettuja vaatimuksia?

  Karel De Gucht, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, 30. kesäkuuta annettu tiedonanto talouspolitiikan koordinoinnin tehostamisesta vakautta, kasvua ja työpaikkoja varten on jatkoa 12. toukokuuta annetulle tiedonannolle, ja siinä esitellään konkreettisia välineitä tehostetulle talouspolitiikan koordinoinnille.

Me ehdotamme tehokkaampaa seurantakehystä ja parempaa finanssipoliittista seurantaa, vahvempaa makrotaloudellisen epätasapainon seurantaa ja talouspolitiikan tiukempaa ennakoivaa koordinointia EU-ohjausjakson aikana. Neuvosto, Herman Van Rompuyn työryhmä ja parlamentti sekä tiedotusvälineet ovat ottaneet ehdotuksemme hyvin vastaan. Eurooppa-neuvoston 17. kesäkuuta hyväksymissä päätelmissä annetaan selvä tuki meidän ehdotuksillemme ja kannustettiin meitä jatkamaan Euroopan talouden hallinnan parantamisen toteuttamista mahdollisimman pian.

Komissio hyväksyy tarvittavat muodolliset lainsäädäntöehdotukset tämän kuukauden aikana. Se laskee neuvoston ja Euroopan parlamentin tuen varaan lainsäädännön hyväksymisessä ja näiden ehdotusten toteuttamisessa käytännössä mahdollisimman pian. Osana lainsäädäntöpakettia me ehdotamme uutta seuraamusten työkalupakkia sekä kannustimia vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamiseen. Vahvistetut finanssipoliittisten sääntöjen tehostamismekanismit ovat ehdotuksiemme keskeinen osa, avain finanssipoliittisen kehyksemme luotettavuuteen ja työryhmän keskustelun tärkeä aihe.

Kuten 30. kesäkuuta annetussa tiedonannossa todetaan, me ehdotamme ensimmäisessä vaiheessa uutta seuraamusjärjestelmää euroalueen 16 jäsenvaltiolle SEUT:n 136 artiklan nojalla ensiksi vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää ja korjaavaa osiota varten ja toiseksi haitallisten makrotaloudellisten epätasapainotilojen valvontaa korjaavaa osiota varten. Tämä kuvastaa suurempaa keskinäistä riippuvuutta ja vahvempia rajoituksia rahaliitossa. Seuraamukset täydentävät vakaus- ja kasvusopimuksessa määrättyjä seuraamuksia mutta niillä puututaan varhaisemmassa vaiheessa ja automaattisemmin liian suuren alijäämän tilanteeseen.

Sopimuksen noudattamisen parantamiseksi kaikissa 27 jäsenvaltiossa me suunnittelemme, että toisessa vaiheessa otetaan käyttöön mahdollisuus keskeyttää ja peruuttaa nykyiset ja tulevat EU:n talousarvion maksumäärärahat. Se koskisi koheesiopolitiikkaan liittyviä menoja, yhteistä maatalouspolitiikkaa ja kalatalousrahastoa. Siten tavoitteena on käyttää EU:n talousarviota täydentävänä vipuvoimana, jolla vahvistetaan kannustimia vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten noudattamiseksi.

  Mairead McGuinness (PPE). – (EN) Kiitän teitä komission jäsen varsin laajasta vastauksestanne. Luin kaikki nämä asiat tiedonannosta.

Halusin kysyä niistä tarkemmin. Kansalaiset ovat lukeneet tästä seuraamusten mahdollisuudesta. Miten te voitte rangaista jäsenvaltioita ja niiden hallituksia rankaisematta niiden kansalaisia? Se on kysymykseni ydin. Jos te keskeytätte EU:n talousarvion rahavirrat jäsenvaltioihin, YMP:hen tai koheesioon, kysymys kuuluu: kuka kärsii tästä päätöksestä? Teidän on selvennettävä tätä asiaa parlamentissa tänä iltana.

  Marian Harkin (ALDE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, olen samaa mieltä siitä, että yhteisvaluutassa mukana olevilla on oltava sääntöjä, mutta vakaus- ja kasvusopimus solmittiin hyvin erilaisena aikana. Olemme maailmanlaajuisen romahduksen partaalla, ja samalla kun jotkin maat elpyvät toisia paremmin, tietyt maat – kuten minun maani – kamppailevat edelleen.

Minusta vaikuttaa siltä, että meillä kaikilla on keppi muttei porkkanaa. Puhutte seuraamusten työkalupakista, mutta kuten kollegani Mairead McGuinness sanoi, ne vaikuttavat kansalaisiin. En usko, että komission pitäisi edetä tällä tavalla, kun jotkin maat ovat yhä taloudellisen romahduksen partaalla.

  Karel De Gucht, komission jäsen. – (EN) Tämä on hyvin tärkeä mutta myös varsin tekninen kysymys. Monivuotisten ohjelmien tapauksessa talousarvion maksusitoumusmäärärahojen keskeyttäminen ei vaikuttaisi välittömästi, koska maksuja voidaan suorittaa niihin liittyvistä maksusitoumusmäärärahoista yleensä kahden vuoden kuluessa. Tämän pitäisi suojella monivuotisten ohjelmien käynnissä olevia hankkeita ja antaa jäsenvaltiolle riittävästi aikaa ryhtyä korvaaviin toimiin neuvoston suositusten mukaisesti liiallisia alijäämiä koskevassa menettelyssä.

Varat lisättäisiin talousarvioon uudelleen heti, kun jäsenvaltio täyttää neuvoston suositukset. Maksumäärärahat menetettäisiin lopullisesti vain, jos jäsenvaltio ei noudattaisi neuvoston suosituksia. Lisäksi 30. kesäkuuta annetun tiedonannon mukaan uusien seuraamismekanismien ulkopuolelle jäisi tilanne, jossa EU:n menojen vähentäminen johtaisi maanviljelijän tai kalastajan tulojen pienenemiseen. Konkreettiset ehdotukset useista asiaankuuluvista menoluokista ja seuraamusmekanismien suunnittelu varmistavat tämän ehdon täyttymisen.

Toinen osa

Puhemies. – (EN) Kuten aiemmin sanoin, meillä on tänä iltana suuria ajallisia ongelmia, ja yritän saada käsitellyksi mahdollisimman monta kysymystä. Olisin kiitollinen, jos te kaikki puhuisitte lyhyesti.

Vilija Blinkeviciuten laatima kysymys numero 19 (H-0360/10)

Aihe: Eläkeuudistusten toteuttaminen Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti

Eurooppa-neuvoston hyväksymässä Eurooppa 2020 -strategiassa todetaan, että kaikkialla Euroopassa on odotettavissa pitkän aikavälin kasvua ja työllisyyden parantumista pitkän aikavälin eläke- ja muiden uudistusten seurauksena.

Miten komissio aikoo toteuttaa eläkeuudistusten seurannan sekä arvioida tuloksia ja antaa niistä tietoja? Kuinka se aikoo arvioida sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmien riittävyyttä ja kestävyyttä? Mihin toimiin ryhdytään, jotta voidaan välttää kielteiset seuraukset ja varmistaa, että uudistuksia ei toteuteta yksinomaan EU:n kansalaisten ja erityisesti ikääntyneiden ja sosiaalisesti heikoimmassa asemassa olevien kustannuksella? Ovatko komission tämän alan toimivaltuudet riittävät?

  László Andor, komission jäsen. – (EN) Viime vuosikymmenellä tehtiin suuria eläkejärjestelmäuudistuksia, ja ne jatkuvat useimmissa jäsenvaltioissa.

Komissio tukee, seuraa ja arvioi kansallisten järjestelmien vaikutusta ja toteutusta avoimella koordinointimenetelmällä tarkoituksenaan kehittää eläkejärjestelmiä, jotka ovat riittäviä, kestäviä, nykyaikaisia ja avoimia.

EU:ssa seurataan ja arvioidaan parhaillaan eläkejärjestelmiä talouspoliittisen komitean ja sosiaalisen suojelun komitean eläkkeitä koskevalla yhteisellä tarkastelulla.

Eläkkeitä koskevassa yhteisessä tarkastelussa arvioidaan viime vuosikymmenen eläkeuudistuksen tuloksia ja edistystä ottaen huomioon kriisistä johtuvat takaiskut ja eläkkeiden maksua koskevan suuremman haasteen työllisyyden alentuessa, kasvun pienentyessä, ikääntymisen nopeutuessa ja finanssipoliittisen tilanteen huonontuessa huomattavasti.

Neuvosto hyväksyi kesäkuussa väliraportin, ja loppuraportti maakohtaisine profiileineen hyväksytään vuoden lopussa.

Komissio tekee myös jäsenvaltioiden kanssa tiivistä yhteistyötä monissa eläkejärjestelmiin ja eläkeuudistukseen liittyvissä asioissa. Esimerkiksi vuotuisissa yhteisissä raporteissa ja vertaisarvioissa annetaan neuvoja ja suosituksia, jotka on räätälöity yksittäisten jäsenvaltioiden tilanteen mukaan.

Jäsenvaltiot ovat yhdessä komission kanssa kehittäneet sosiaalisen suojelun komiteassa indikaattoreita, joiden avulla mitataan riittävien ja kestävien eläkkeiden saavuttamisen etenemistä. Niitä käytetään myös Eurooppa 2020 -strategiassa, kun halutaan arvioida jäsenvaltioiden sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmien asianmukaisuutta ja kestävyyttä.

Eläkeuudistuksen täytyy perustua ratkaisuihin, jotka säilyttävät eläkkeiden riittävyyden – ja kestävyyden – ja joita ei toteuteta ikääntyneiden ja sosiaalisesti heikoimmassa asemassa olevien kustannuksella.

Viime syyskuun poliittisissa toimintalinjauksissaan puheenjohtaja Barroso sanoi: "Meidän on varmistettava, että eläkkeet täyttävät tehtävänsä ja tarjoavat mahdollisimman hyvän toimeentulon nykyisille ja tuleville eläkeläisille, myös heikoimmassa asemassa oleville."

Riittävät eläkkeet tarkoittavat näin ollen sitä, että ikääntyneillä ei ole köyhyyden riskiä ja heidän elintasonsa säily kohtuullisena eläkkeelle jäämisen jälkeen.

Koska eläkejärjestelmiin kohdistuu paineita ja vaihtoehdot – kuten eläkkeiden korkeampi verotus tai köyhemmät eläkeläiset – ovat ongelmallisia, jäsenvaltioiden on riittävien ja kestävien eläkkeiden varmistamiseksi harkittava, mikä vaikutus olisi sillä, että yhä useammat työskentelisivät enemmän ja pidempään.

Komissio on aina korostanut sitä, että eläkeuudistus on olennaisen tärkeä mutta ei yksin riitä. Työntekijöillä täytyy olla mahdollisuus ja valmiudet työskennellä enemmän ja jonkin verran pidempään, jotta he voivat saavuttaa riittävät eläkeoikeudet.

Se tarkoittaa vanhojen työntekijöiden syrjinnän torjumista työmarkkinoilla, työmarkkinoiden avaamista heille, koulutuksen ja ammattitaidon uudistamisen tarjoamista koko heidän työuransa ajan, työolosuhteiden mukauttamista eri elämänvaiheessa olevien ihmisten tarpeisiin ja työntekijöiden terveys- ja turvallisuusolojen paranemisen varmistamista.

Tässä tarvitaan paljon enemmän ponnisteluja, joille Eurooppa 2020 -strategia muodostaa kehyksen. Toivon, että jäsenvaltiot asettavat ensimmäisten kansallisten uudistusohjelmiensa tavoitteet korkealle.

Nykyinen EU:n eläkekehys – joka kattaa kaiken poliittisesta koordinoinnista lainsäädäntöön – pitäisi ajantasaistaa väestörakenteen muutoksen, kriisin aiheuttamien takaiskujen ja kokemusten sekä kansallisten eläkejärjestelmien muutosten vuoksi.

Komissio on 7. heinäkuuta julkaisemallaan eläkkeitä koskevalla vihreällä kirjalla aloittanut Euroopan laajuisen keskustelun siitä, pitääkö EU:n eläkekehystä kehittää sen varmistamiseksi, että eläkkeemme ovat riittäviä, kestäviä ja turvattuja, ja siitä, miten se toteutetaan.

Vihreässä kirjassa ei kiistetä sitä tosiasiaa, että eläkejärjestelmien suunnittelu on pitkälti jäsenvaltioiden vastuulla. Sen sijaan siinä pyritään edistämään keskustelua EU:n eläkkeisiin tuomasta lisäarvosta.

Siinä tarkastellaan, miten EU voi tukea jäsenvaltioita niiden pyrkimyksissä mukauttaa politiikkaansa ja saada eläkkeet riittämään tulevaisuudessa. Siinä käsitellään myös vakaamman eläkkeitä koskevan EU:n kehyksen vaihtoehtoa.

Vihreä kirja tarjoaa mahdollisuuden selvittää kaikkien eläkkeistä kiinnostuneiden näkemyksiä – ei yksin jäsenvaltioiden vaan myös työnantajien ja ammattiyhdistysten, jotka ovat avainasemassa joissakin eläkejärjestelmissä, ja luonnollisesti myös Euroopan parlamentin. Se varmistaa, että kaikki ehdottamamme toimenpiteet perustuvat vankkaan näyttöön, ovat tehokkaita ja oikeasuhtaisia ja täysin toissijaisuusperiaatteen mukaisia.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D). – (LT) Kiitos vastauksestanne, mutta haluaisin teiltä todella yksityiskohtaisemman vastauksen. Mihin erityisiin toimenpiteisiin Euroopan komissio aikoo ryhtyä ikääntyneiden työllistämiseksi? Esittelemässänne vihreässä kirjassa viitataan nimenomaan siihen, että eläkeiän pidentäminen vaikuttaa väistämättä jonkin verran negatiivisesti ajatellen Euroopan unionin jäsenvaltioiden nykyistä väestörakennetta.

Ilman ikääntyneiden työllistämiseen liittyviä erityistoimenpiteitä eläkeiän pidentäminen olisi haitallista, koska ikääntyneet joutuisivat köyhyysansaan.

  László Andor, komission jäsen. – (EN) Yksi tämän eläkkeitä koskevan vihreän kirjan jatkotoimista on aloite aktiivisen ikääntymisen eurooppalaisesta teemavuodesta 2012. Sitä valmistellaan parhaillaan, ja siitä ilmoitetaan pian.

Samanaikaisesti tehdään myös asiaankuuluvaa väestörakenteeseen liittyvää työtä. Me haluaisimme tehdä tästä aktiivisen ikääntymisen eurooppalaisesta teemavuodesta sellaisen, että se tukisi ikääntyneiden työllistymismahdollisuuksia ja että siinä tarkasteltaisiin samalla sitä, mitä on tehtävä elinikäisen oppimisen järjestelmien kehittämiseksi ja terveyden säilyttämiseksi, koska nämä kaikki tekijät vaikuttavat tämän ikäryhmän työllistymismahdollisuuksiin.

  Puhemies. – (EN) Georgios Papanikolaoun laatima kysymys numero 20 (H-0363/10)

Aihe: Uusien työmarkkinasuhteiden vaikutukset nuorisoon

Kreikan hallituksen edistämien työmarkkinasuhteita koskevien muutoksien seurauksena 21-vuotiaat ja sitä nuoremmat henkilöt on mahdollista palkata ensimmäiseen työpaikkaan palkalla, joka vastaa 80 prosenttia kuukausittaisesta vähimmäispalkasta tai vähimmäispäiväpalkasta, ja 21–25-vuotiaat nuoret palkalla, joka vastaa 85 prosenttia vähimmäispalkasta, joka määrittyy kulloisessakin tapauksessa kansallisen kollektiivisen työehtosopimuksen perusteella.

Kysyn arvoisalta komission jäseneltä seuraavaa:

Vaatiko Euroopan komissio Kreikkaa varten perustetun tukimekanismin ja sitä koskevan sopimuksen laatimisen yhteydessä virallisesti tai epävirallisesti, että Kreikan hallituksen on leikattava työmarkkinoille ensikertalaisina saapuvien työntekijöiden palkkaoikeuksia?

Katsooko asiasta vastaava komission jäsen, että jäsenvaltioiden toimeenpanemat vastaavanlaiset käytänteet ovat niiden Eurooppa 2020 -strategian strategisten tavoitteiden mukaisia, joiden avulla pyritään köyhyyden ja sosiaalisen eriarvoisuuden torjumiseen?

  László Andor, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, Kreikan viranomaisten komission, Euroopan keskuspankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa allekirjoittamassa yhteisymmärryspöytäkirjassa edellytetään, että Kreikan hallitus hyväksyy riskiryhmässä olevien, kuten nuorten ja pitkäaikaistyöttömien, vähimmäispalkkaa koskevaa lainsäädäntöä. Tavoitteena on edistää työpaikkojen luomista ryhmille, joilla on muita suurempi vaara joutua työttömäksi ja siten syrjäytyä sosiaalisesti.

Muissa jäsenvaltioissa, kuten Belgiassa, Tšekin tasavallassa, Ranskassa, Irlannissa, Maltassa, Alankomaissa, Slovakiassa, Portugalissa ja Yhdistyneessä Kuningaskunnassa, nuorille maksetaan yleisesti vähemmän kuin vähimmäispalkka. Vähimmäispalkan käyttöönoton pääsyynä on työssä käyvien köyhyyden minimoiminen, mutta korkeat vähimmäispalkat saattavat lisätä työvoimakustannuksia, ja se voi muodostaa esteen nuorten pääsylle työmarkkinoille ja lisätä siten työttömyyttä.

Nuorten erittäin korkea työttömyysaste Kreikassa osoittaa, että heidän on vaikea päästä työmarkkinoille. Tämän vuoden huhtikuussa 15–29-vuotiaiden kansallinen työttömyysluku oli 30,8 prosenttia, kun se on koko Euroopan unionissa keskimäärin 19,8 prosenttia. Tämän luvun odotetaan nousevan lisää tänä ja ensi vuonna.

Pitkäaikaistyöttömyys on Kreikassa myös muita yleisempää, mikä korostaa sitä, miten vaikea pitkäaikaistyöttömän on päästä takaisin työmarkkinoille. Yhteisymmärryspöytäkirjan jotkin toimenpiteet ovat hätäreaktio kriittiseen tilanteeseen. Niihin kuuluu nimellismääräisen vähimmäispalkan määrittäminen kolmen vuoden ajaksi, ja ne on kohdistettu niihin, joilla vaikeuksia päästä työmarkkinoille, kuten nuoriin pitkäaikaistyöttömiin.

Laadukkaat työpaikat ja ihmisarvoiset työolot ovat yhä yksi unionin tärkeimmistä painopisteistä, mikä näkyy yhdennetyissä suuntaviivoissa – joista keskusteltiin tänä iltapäivänä – jotka muodostavat kehyksen Eurooppa 2020 -strategialle.

Komissio puolustaa jatkuvasti työmarkkinoiden jakautumiseen kohdistettavia toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että työttömät ja muut heikossa asemassa olevat ryhmät saavat riittävästi tukea, ja edistetään kestävää työllisyyttä ja sosiaalista koheesiota.

Näitä toimenpiteitä tukevat myös konkreettisesti EU:n rahastot ja erityisesti Euroopan sosiaalirahasto. Kreikassa Euroopan sosiaalirahasto rahoittaa toimenpiteitä, joilla edistetään erityisesti nuorten, naisten, pitkäaikaistyöttömien ja muiden heikommassa asemassa olevien ryhmien pääsyä työmarkkinoille. Se toteutetaan useilla toimenpiteillä, kuten työttömien yksilöllisillä palveluilla, työmarkkinoiden uusille tulokkaille tarkoitetuilla työkokemusohjelmilla, työllistettävyyden ja uudelleenkoulutuksen edistämisellä, ammatillisen liikkuvuuden tukemisella ja niin edelleen.

Yhteisymmärryspöytäkirjassa Kreikalle asetetaan myös tavoitteita suuriin investointi- ja kasvuhankkeisiin kanavoitujen rakenne- ja koheesiorahaston varojen käyttöönoton lisäämiseksi.

  Georgios Papanikolaou (PPE). – (EL) Arvoisa komission jäsen, kiitos vastauksestanne. En kuitenkaan saanut selvää, ovatko yhteisymmärryspöytäkirjan määräykset komission ehdotuksia ja/vai Kreikan hallituksen ajatuksia, kun se loppujen lopuksi päätyi näihin johtopäätöksiin nuorten työntekijöiden palkan pienentämisestä. Yhteisymmärryspöytäkirjassa todetaan myös – ja te mainitsitte joitakin lukuja – että työttömyys kasvaa asteittain kaikissa sosiaaliryhmissä vuoteen 2012 mennessä ja että siitä kärsivät eniten 20–25-vuotiaat.

Kysymykseni kuuluu: miten me onnistumme vuonna 2020 pääsemään edes lähelle strategisia tavoitteitamme EU:n tasolla, jos me siirrymme niistä nyt pois päin?

  Brian Crowley (ALDE). – (EN) Nuorten nyt kokemat uudet haasteet koulutuksen ja työpaikan saannissa edellyttävät uusia tähän nimenomaiseen ryhmään kohdistettavia aloitteita. Yksi asia, jota en ole komission ehdotuksissa nähnyt, ovat internet ja verkkoyhteisösivustot keinona yrittää houkutella ihmisiä hakemaan koulutukseen tai edistämään ideoitaan. Onko komissiolta tulossa tähän liittyviä uusia aloitteita?

  László Andor, komission jäsen. – (EN) Viittaan puheenjohtajan tämänaamuiseen puheenvuoroon, jossa hän hahmotteli joitakin uusia ajatuksia taitojen kehittämisen ja liikkuvuuden parantamisesta Euroopan unionissa erityisesti nuorten eduksi.

Meillä on tällä alueella useita suunnitelmia, ja viittaan ensi viikon Nuoret liikkeellä -ehdotukseen, joka keskittyy liikkuvuuden lisäksi myös useisiin yhdistettyihin aloitteisiin nuorten työllistymismahdollisuuksien parantamiseksi – ei pelkästään Kreikassa, mutta olen varma, että myös Kreikka hyötyy siitä.

  Puhemies. – (EN) Jäsen Crowley, kysymykseenne vastataan kokonaisuudessaan kirjallisesti.

Kysymys numero 22 raukeaa laatijan poissaolon vuoksi.

Gay Mitchellin laatima kysymys numero 23 (H-0387/10)

Aihe: Vuosituhannen kehitystavoitteita käsittelevä huippukokous

New Yorkissa pidettävän vuosituhannen kehitystavoitteita käsittelevän huippukokouksen tärkein tavoite on nopeuttaa tavoitteiden edistymistä siten, että kaikki kehitystavoitteet saavutetaan vuoteen 2015 mennessä.

Mitkä ovat EU:n virallisena edustajana kokouksessa toimivan komission täsmälliset tavoitteet, ja katsooko komissio, että YK kykenee sopimaan vuonna 2000 tehtyjen sitoumusten vahvistamisesta?

Aikooko komissio myös vakuuttaa YK:lle, että Euroopan unioni on edelleen sitoutunut käyttämään 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan viralliseen kehitysapuun vuoteen 2015 mennessä?

  Andris Piebalgs, komission jäsen. – (EN) Kun vuosituhannen kehitystavoitteiden sovittuun määräaikaan eli vuoteen 2015 on jäljellä vain viisi vuotta, komissio uskoo vakaasti, että ne tavoitteet vielä saavuttaa, jos kaikki kansainvälisen yhteisön kumppanit osoittavat vahvaa poliittista sitoutumista, toteuttavat tarvittavat politiikat ja ryhtyvät saatujen kokemusten perusteella konkreettisiin toimiin. Monet kehitysmaat ovat edistyneet tavoitteiden saavuttamisessa huomattavasti ja saavuttavat ne todennäköisesti, mutta joillakin mailla on vaikeuksia niiden saavuttamisessa.

Yhdistyneiden Kansakuntien korkean tason täysistunto syyskuussa 2010 on varmasti haaste, mutta komission tavoitteena on vahvistaa vuonna 2000 tehdyt sitoumukset ja saada konkreettinen ja toiminnallinen tulos, joka tasoittaa tietä seuraaville viidelle vuodelle ja auttaa saavuttamaan vuoden 2015 tavoitteet.

Vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen on ennen kaikkea kunkin mukana olevan maan vastuulla. Euroopan unioni on maailman suurin julkisen kehitysavun kautta annettavan kansainvälisen tuen antaja, on siinä johtoasemassa ja toimii esimerkkinä muille kumppaneille. Komission ehdotusten perusteella EU:n jäsenvaltiot ovat sopineet joukosta kunnianhimoisia ja konkreettisia toimia ja politiikkoja, joita toteutetaan nykyhetken ja vuoden 2015 välissä. Ne muodostavat EU:n yhteisen kannan YK:n huippukokouksessa ja sen jälkeen ja vahvistavat EU:n vakaan sitoutumisen vuosituhannen tavoitteiden maailmanlaajuisen saavuttamisen tukemiseen vuoteen 2015 asti.

Eurooppa-neuvoston päätelmissä kesäkuulta 2010 vahvistetaan EU:n sitoutuminen kehitysaputavoitteiden saavuttamiseen, ja EU:n jäsenvaltiot sopivat edistymisen arvioinnista vuosittain neuvoston kertomuksen perusteella. Komissio myös seuraa näitä toimia vuosittain. YK:n huippukokouksessa syyskuussa EU voi siksi voimakkaasti sitoutua edelleen vuosituhannen tavoitteisiin, varsinkin kehitysaputavoitteeseen eli siihen, että kehitysapuun käytetään 0,7 prosenttia bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä.

  Gay Mitchell (PPE). – (EN) Haluan kiittää komission jäsentä hänen vastauksestaan. Onko komission jäsen kanssani samaa mieltä siitä, että näinä tiukkoina aikoina on välttämätöntä tiedottaa yleisölle, mikä käyttämässämme kehitysyhteistyöbudjetissamme on onnistunut, jotta voimme taata sen tuen jatkumisen?

Entä onko hän samaa mieltä siitä, että bruttokansantulon laskiessa on väistämätöntä, että maksut pienenevät mutta että niiden prosenttiosuus pienentyneestä bruttokansantulosta ei pienene niin, että kehitysmaat joutuisivat kärsimään kahdesti?

Aikooko komission jäsen korostaa tätä asiaa New Yorkissa?

  Andris Piebalgs, komission jäsen. – (EN) Julkinen tuki on varmasti erittäin tärkeää, joten tiedottaminen ja vastuu kehitysavusta ovat ratkaisevia. Komissio on sitoutunut useisiin hankkeisiin, kuten juuri mainitsemiini Euroopan kehityspäiviin, joilla me pyrimme tiedottamaan saavutuksistamme. Teemme sen eteen kaikkemme.

Kun bruttokansantulo laskee, rahamäärä varmasti pienenee – ainakin joissakin maissa. Olemme nyt noin 0,4 prosentissa bruttokansantulosta, BKT:stä, joten meidän on tehtävä paljon töitä päästäksemme 0,7 prosenttiin BKT:stä. Komissio varmasti korostaa sitä, että meidän ei pitäisi pienentää rahasummaa absoluuttisina tai suhteellisina lukuina, koska me alitamme oman lupauksemme. Uskottavuutemme riippuu suurelta osin vuosituhannen kehitystavoitteisiin ja julkiseen kehitysapuun sitoutumisesta ja niiden toteutumisesta.

  Puhemies. – (EN) Jäsen Gallagher on nyt paikalla. Voisitteko te komission jäsen nyt vastata jäsen Gallagher laatimaan kysymykseen 22 tulevasta EU:n ja Afrikan huippukokouksesta?

Pat the Cope Gallagherin laatima kysymys numero 22 (H-0385/10)

Aihe: Tuleva EU:n ja Afrikan huippukokous

Voiko komissio kertoa, mistä tärkeimmistä poliittisista kysymyksistä aiotaan keskustella tulevassa EU:n ja Afrikan huippukokouksessa ja mitä tuloksia komissio odottaa tältä huippukokoukselta?

  Andris Piebalgs, komission jäsen. – (EN) Tulevassa EU:n ja Afrikan huippukokouksessa käsiteltäviä poliittisia kysymyksiä valmistellaan tiiviissä yhteistyössä EU:n muiden kokoukseen osallistuvien institutionaalisten toimijoiden kanssa Lissabonin sopimuksessa määritetyn uuden institutionaalisen rakenteen mukaisesti. Komissio on yhtenä Afrikan ja EU:n yhteisen strategian moottoreista avainasemassa määriteltäessä huippukokouksen työjärjestystä.

Euroopan komissio odottaa, että marraskuun lopussa 2010 Libyassa pidettävässä kolmannessa EU:n ja Afrikan huippukokouksessa määritellään konkreettisemmin Euroopan unionin ja Afrikan välisen yhteistyön laajuus ja tavoitteet tulevina vuosina. Huippukokouksessa pitäisi erityisesti sopia Afrikan ja EU:n uuden yhteisen strategian sekä 2011–2013 toimintasuunnitelman sisällöstä ja työskentelytavoista.

On tärkeää muistaa, että vuoden 2007 Lissabonin huippukokouksessa oli kyse pääasiassa Afrikan ja EU:n välisten suhteiden uudistamisesta tasavertaisen kumppanuuden perusteella. Vuoden 2010 huippukokouksen pitäisi suuntautua toimintaan ja hyvin konkreettisten tulosten saavuttamiseen.

Vastauksena yksityiskohtaista sisältöä koskevaan kysymykseen komissio haluaisi, että huippukokouksessa käsiteltäisiin seuraavia aiheita:

– Yleisenä aiheena kasvu, työpaikkojen luominen ja investoinnit, jotka ovat ratkaisevia sekä EU:lle että Afrikalle. Tämän aiheen yhteydessä johtajat voivat keskustella talouskasvun mahdollistajista sellaisilla alueilla kuin energiatehokkuus, yksityisen sektorin kehitys ja kauppa sekä maatalous ja elintarviketurva.

– Ympäristönsuojelu keskittyen erityisesti ilmastonmuutokseen ja biologisen monimuotoisuuden suojeluun.

– Rauha ja turvallisuus, jotka ovat tärkeä aihe ja joihin kuuluu kriisitilanteiden hoitaminen, terrorismin, merirosvouksen ja kansainvälisen rikollisuuden torjunta ja yhteydet hallintoon ja ihmisoikeuksiin.

Komissio odottaa, että kokoukseen osallistuu useita johtajia kummastakin maanosasta ja että he sopivat konkreettisista tuloksista, jotka tavoittavat kaikki afrikkalaiset ja eurooppalaiset sidosryhmät, tiedotusvälineet ja kansalaiset. Huippukokouksen yhteydessä valtioiden ja hallitusten päämiehet voivat vaihtaa mielipiteitään kahden parlamentin, yksityissektorin ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa.

Lisäksi komissio aikoo ottaa mukaan muita afrikkalaisten sidosryhmien, yliopistojen ja tutkijoiden, nuorisojärjestöjen ja paikallisviranomaisten edustajia. Edellisten huippukokousten tapaan nämä sivutapahtumat huipentuvat valtioiden ja hallitusten päämiesten poliittisten julistusten ja/tai yhteisten julkilausumien hyväksymiseen.

  Pat the Cope Gallagher (ALDE). – (EN) Hyvä komission jäsen, kiitän teitä kysymykseni käsittelystä.

Tämä on hyvin tärkeä huippukokous, ja olen tyytyväinen, että sain kuulla näistä siellä käsiteltävistä aiheista, olkoonpa kyse kasvusta, työpaikoista, investoinneista, energiasta, ympäristöstä tai rauhasta ja turvallisuudesta, mutta on myös tärkeää, kuten sanoitte, että saadaan konkreettisia tuloksia.

Minulla on nyt tilaisuus pyytää teitä, hyvä komission jäsen, hyödyntämään hyviä edustustojanne ja tähdentämään kaikille EU:n jäsenvaltioille, miten tärkeää kansainvälinen kehitysapu on, sekä tähdentämään niille, että nyt taantuman aikana on hyvin helppo pienentää kehitysapua mutta niiden ei pidä tehdä sitä.

  Andris Piebalgs, komission jäsen. – (EN) Minun tehtävänäni on kannustaa jäsenvaltioita antamaan kehitysapua, ja olen täysin sitoutunut tähän tehtävään.

Mielestäni me voimme olla ylpeitä saavutuksistamme. Ilman meidän apuamme – ja me olemme suurin avun antaja – maailmassa olisi paljon enemmän epävakautta ja köyhyyttä. Se tarkoittaa, että meidän tuellamme ja meidän kehitysavullamme on merkitystä, kuten Malin presidentti sanoi tänään täällä istuntosalissa.

  Puhemies. – (EN) Silvia-Adriana Ticaun laatima kysymys numero 26 (H-0354/10)

Aihe: Kuivuuden ja aavikoitumisen torjuntatoimet

Ilmastonmuutos vaikuttaa suuresti jäsenvaltioihin; monissa niistä esiintyy yhä pitempiä helle- ja kuivuuskausia, ja suuret maa-alat aavikoituvat. Nämä ilmiöt haittaavat vakavasti maataloutta ja asianomaisten alueiden talouskasvua. Euroopan unionin eteläiset ja itäiset jäsenvaltiot joutuvat rakentamaan laajoja kastelujärjestelmiä ja toteuttamaan metsitysohjelmia torjuakseen tehokkaasti aavikoitumista ja kuivuutta.

Voisiko komissio kertoa, mitä ilmastonmuutokseen sopeutumistoimia on suunnitteilla unionin etelä- ja itäosien jäsenvaltioiden auttamiseksi kuivuuden ja aavikoitumisen torjunnassa? Voisiko se lisäksi kertoa, mistä rahoituslähteistä kukin kaavailluista toimista rahoitetaan?

  Connie Hedegaard, komission jäsen. – (EN) Komissio teki vuonna 2006 ja vuoden 2007 alussa perusteellisen arvion veden niukkuudesta ja kuivuudesta Euroopan unionissa. Tämän arvioin jälkeen komissio esitteli alustavia vaihtoehtoisia toimintatapoja vedenkäytön tehostamiseksi ja veden säästämiseksi tiedonannossaan "Veden niukkuuden ja kuivuuden asettamiin haasteisiin vastaaminen Euroopan unionissa". Se julkaistiin heinäkuussa 2007.

Veden niukkuuden ja kuivuusongelmien torjumiseksi määritettiin seitsemän vaihtoehtoista toimintatapaa: veden oikean hinnan määrittäminen, vesivarojen ja veteen liittyvän rahoituksen tehokkaampi jakaminen, kuivuusriskien hallintasuunnitelmien parantaminen, vedenhankinnan infrastruktuurien lisäämisen harkitseminen, vedenkäyttöä tehostavien tekniikkojen ja käytäntöjen edistäminen, vettä säästävien toimintatapojen edistäminen Euroopassa ja tietojen keräämisen parantaminen. Nämä olivat seitsemän osatekijää.

Jäsenvaltioilta ja omista tutkimuksista saatujen tietojen perusteella komissio laatii vuosittain seurantakertomuksen, jossa arvioidaan näiden vaihtoehtoisten toimintatapojen täytäntöönpanoa Euroopan unionissa. Komissio panee myös täytäntöön valkoisen kirjan "Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: Kohti eurooppalaista toimintakehystä". Ensi vuonna on tarkoitus antaa lisätiedonanto mukauttamisen ja lieventämisen valtavirtaistamisesta EU:n keskeisiin politiikkoihin.

Lisäksi komissio aikoo laatia vuoteen 2012 mennessä Euroopan vesistöjä koskevan suunnitelman, joka perustuu vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpanon arviointiin, veden niukkuutta ja kuivuutta koskevan politiikan arviointiin ja ilmastonmuutoksen vesivaroille aiheuttaman uhkan arviointiin.

Tämän suunnitelman laatimista varten komissio käynnistää useita toimia, kuten pilottihankkeen Euroopan aavikoitumisen pysäyttämiseen tarkoitettujen ehkäisytoimien kehittämiseksi ja integroidun arviointitutkimuksen ilmastonmuutoksen uhkasta Euroopan vesivaroille sekä mukautustoimenpiteistä.

Kuivuutta ja aavikoitumista käsitellään myös alakohtaisilla poliittisilla toimenpiteillä, kuten yhteiseen maatalouspolitiikkaan kuuluvilla maaseudun kehittämistoimilla ja koheesiopolitiikalla.

  Silvia-Adriana Ţicău (S&D). – (RO) Ilmastonmuutoksen torjuminen on yksi Euroopan unionin keskeisistä tavoitteista. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat yhä selvemmin nähtävissä. Siksi haluan kysyä, mitä komissio aikoo tehdä sen varmistamiseksi, että tämä tavoite näkyy Euroopan unionin talousarviossa? Miten te aiotte hyödyntää väliarviointia ja tulevaa monivuotista rahoituskehystä näiden tavoitteiden saavuttamiseen?

  Connie Hedegaard, komission jäsen. – (EN) Yksi meidän ideoistamme on – tämän mainitsin tammikuisen kuulemiseni aikana – että yritämme saada uuteen rahoituskehykseen hankkeiden ilmastokestävyyden varmistusjärjestelmän. Jos Euroopan unioni toisin sanoen osallistuu vaikkapa jonkin infrastruktuurihankkeen – jonkin valtavan rakennushankkeen – rahoittamiseen, meille olisi käytännöllistä ottaa rakennusvaiheessa huomioon, mitä me tiedämme vedenpinnan noususta ja ilmastonmuutoksen vaikutuksista.

Yksi meidän keskeisistä tavoitteistamme on siis tutkia, voimmeko varmistaa rahankäyttötapamme ilmastokestävyyden, niin että me annamme EU:n rahoitustukea vain hankkeille, joista olemme varmoja, että niissä otetaan huomioon kaikki meillä oleva tietämys kyseisen alueen mukautusvaatimuksista. Tämä on vain yksi esimerkki.

  Puhemies. – (EN) Koska seuraavat kysymykset koskevat samaa aihetta, ne käsitellään yhdessä:

Karl-Heinz Florenzin laatima kysymys numero 27 (H-0364/10)

Aihe: Ilmastopuitesopimuksen osapuolten COP-16-konferenssin valmistelu

Ilmastopuitesopimuksen osapuolten seuraava konferenssi pidetään Meksikossa 29. marraskuuta–10. joulukuuta 2010.

Millaisiksi komissio arvioi kattavan ilmastosopimuksen mahdollisuudet?

Mitkä ovat komission tavoitteet osa-alueilla kuten rahoitus, metsien hävittäminen, päästökaupan kehittyminen ja muutokseen mukautuminen?

Mitä konkreettisia valmistelutoimia komissio toteuttaa yhdessä keskeisten toimijoiden kuten Yhdysvaltojen ja Kiinan kanssa?

Miten komissio aikoo varmistaa, että myös Euroopan parlamentin edustajat voivat osallistua asiaankuuluvalla tavalla konferenssin valmisteluun?

ja Andres Perello Rodriguezin laatima kysymys numero 28 (H-0371/10)

Aihe: Euroopan unionin panos Cancúnin huippukokouksen onnistumiseen

Yhdistyneiden Kansakuntien entinen ilmastonmuutosvastaava Yvo de Boer ilmoitti Bonnissa, että oli erittäin epätodennäköistä, että tulevassa Cancúnin huippukokouksessa saadaan aikaan sitova sopimus kasvihuonekaasupäästöjen sääntelystä vuodesta 2012 lähtien, jolloin Kioton pöytäkirjan voimassaolo päättyy. Muut Bonnissa läsnä olleet poliittiset vastuuhenkilöt, esimerkiksi Meksikon varaympäristöministeri Fernando Tudela, varoittivat siitä, että neuvotteluprosessi kaipaisi uudistusta ja uutta pontta, jotta Cancúnissa saataisiin aikaan tuloksia.

Onko komission mielestä vielä aikaa varmistaa, että Cancún ei jää pelkäksi välivaiheeksi, vaan siellä saadaan aikaan todellinen sitova sopimus? Miten Euroopan unioni voi omalta osaltaan vaikuttaa siihen, että käynnissä olevat neuvottelut etenisivät nopeammin, käytännöllisemmin ja tehokkaammin, jotta COP 16 -kokouksen hyväksyttäväksi saataisiin aikaan mahdollisimman aukoton kompromissiteksti?

  Connie Hedegaard, komission jäsen. – (EN) Yritän vastata kahteen kysymykseen kerralla, koska ne kumpikin koskevat Cancúnin strategiaa. Uskoakseni täällä läsnä olevilla on hyvin tiedossa, että EU:n ilmastonmuutosta koskevana tavoitteena on kattava, oikeudellisesti sitova sopimus, joka sallii meidän rajoittavan lämpötilan nousun alle kahteen celsiusasteeseen.

Tällainen sopimus pitäisi tehdä mahdollisimman pian. Se oli meidän linjamme Kööpenhaminassa. Se on edelleen linjamme. EU on valmis hyväksymään tällaisen sopimuksen Cancúnin kokouksessa marras–joulukuussa 2010, mutta meidän on jälleen kerran myönnettävä, että muut – sanon tämän viimeviikkoiseen ministerikokoukseen osallistumisen jälkeen – eivät todennäköisesti ole valmiita. Siksi meidän on oltava realisteja. Mielestäni on aiheellista sanoa, että komission maaliskuussa ehdottama vaiheittainen lähestymistapa on saanut paljon kansainvälistä tukea. Siihen me pyrimme nyt. Siksi iso kysymys on, mitä se sitten tarkoittaa Cancúnin kannalta ja millaisesta paketista Cancúnissa voidaan sopia.

Me näemme sen niin, että meidän pitäisi pyrkiä ratkaisemaan keskeiset rakenteelliset kysymykset ja käynnistää konkreettisia toimia joukolla päätöksiä. Cancúnin paketissa voisi olla seuraavat osiot. Ensinnäkin meidän on hyödynnettävä uudet osiot, joista itse asiassa sovittiin Kööpenhaminan sopimuksessa. Sen täytyy näkyä Cancúnin virallisissa neuvotteluissa tehtävissä päätöksissä.

On myös ratkaisevaa, että saavutamme huomattavaa edistystä päästövähennysten mittaamisessa, raportoimisessa ja tarkistamisessa sekä taloudellisessa tuessa. Tämä on toinen keskeinen osio.

Metsien hävittämisestä eli muodollisesti metsien hävittämisen ja tilan heikkenemisen mekanismeista johtuvien päästöjen vähentäminen Kööpenhaminan sopimuksen mukaisesti pitäisi olla yksi Cancúnissa sovitun paketin tuloksista. Me olimme niin lähellä sitä Kööpenhaminassa. Meidän on kyettävä tekemään kunnianhimoinen metsätaloutta koskeva päätös.

Samaa voidaan sanoa mukautusta ja myös teknistä yhteistyötä koskevasta toimintakehyksestä tehdystä sopimuksesta. Me noudatamme strategiaa, jonka mukaan yritämme saada sen osaksi Cancúnissa tehtävää päätöstä.

Meidän pitäisi edistyä myös huomattavasti rahoituksen rakenteissa. On tarpeetonta sanoa, että kun on kyse rahoituksen "pikastartista", yksi ratkaiseva tekijä on, näkeekö muu maailma, että kehittyneet maat täyttävät Kööpenhaminassa antamansa taloudelliset lupaukset rahoituksen pikastartista.

Meidän pitäisi nyt kuitenkin yrittää keskustella rakenteista pitkällä aikavälillä, kuten myös siitä, miten perustetaan "vihreä ilmastorahasto". Me näkisimme mielellämme myös päätöksiä uusista hiilimarkkinamekanismeista, jotta päästökauppaa varten tarkoitettuja maailmanlaajuisia hiilimarkkinoita voitaisiin kehittää edelleen – toisin sanoen nykyaikaistaa puhtaan kehityksen mekanismia.

Lopuksi toivelistallamme on myös se, että lento- ja meriliikenteen päästöjen suhteen tapahtuisi edistystä.

Lisäksi me pyrimme käymään lisäkeskusteluja tähänastisista päästöjen hillitsemissitoumuksista ja vahvistamaan niitä. Tällaisilla tuloksilla Cancún loisi vankan perustan toimintalähtöiselle kansainväliselle kehykselle ja osoittaisimme, että jos voimme sopia sisällöstä, olisi helpompi seuraavana vuonna sopia tulevasta oikeudellisesta muodosta.

Meidän on kuitenkin tehtävä selväksi, että Cancúnin tulosten on oltava tasapuolisia. Mitä tarkoitan tasapuolisilla? Pelkästään Kioton pöytäkirjalla ei sen nykymuodossa voida saavuttaa kahden celsiusasteen tavoitetta.

EU:n kanta toisesta Kioton mukaisesta velvoitekaudesta on siten selvä. Olemme avoimia toiselle velvoitekaudelle mutta haluamme tehdä kaikille hyvin selväksi, että se ei yksinään aiheuta suurta muutosta. Siihen täytyy liittää joitakin ehtoja, tai muuten meidän on vaikeampi painostaa muita sitoutumaan tulevaisuudessa. Kioton pöytäkirjan ulkopuolisten kehittyneiden maiden, kuten Yhdysvaltojen, on annettava vastaavia sitoumuksia, ja suurten kehittyvien talouksien, kuten Kiinan, on ryhdyttävä toimiin.

Meidän on kuitenkin täytettävä muitakin ehtoja, jotta toinen velvoitekausi hyväksytään. Kyse on tinkimättömyydestä ympäristötavoitteiden suhteen, koska Kioton pöytäkirjassa on nyt joitakin heikkouksia, jotka heikentävät tinkimättömyyttä ympäristötavoitteiden suhteen. Näitä heikkouksia on parannettava – erityisesti suhteessa kehittyneiden maiden metsätalouden laskentamenetelmiin ja päästöoikeuksien ylijäämien, niin sanottujen AAU:iden tai "kuuman ilman", siirtämiseen. Muuten ei ole mitään mahdollisuutta pitää maapallon lämpötilan nousua alle kahdessa celsiusasteessa.

Lopuksi meidän on parannettava nykyistä sääntökirjaa, joksi me sitä kutsumme. Esimerkiksi tänään Kioton säännöt estävät sen, että EU vastaisi ilmailualansa osuudesta. Se kieltää meiltä uudet alakohtaiset mekanismit. Puhtaan kehityksen mekanismin järjestelmää on myös nykyaikaistettava. Tällaisia esteitä on muutettava tulevassa järjestelyssä, ja meidän pitäisi huolehtia siitä, että me emme siirry toiselle velvoitekaudelle tekemättä sitä hyvin selväksi ja korjaamatta sitä.

Neuvottelut tästä kohdasta ovat vahvasti epätasapainossa. Neuvottelut Kioton jatkumisesta ovat edenneet paljon paremmin kuin neuvottelut Yhdysvaltojen ja kehittyvien talouksien uusista toimista. Jälkimmäisten suhteen on pikaisesti saavutettava huomattavaa edistystä, jotta Cancún onnistuisi ja saavuttaisimme todellista edistystä.

Yksi tärkeä tapa, jolla EU voi vaikuttaa Cancúnin onnistumiseen, on näyttää esimerkkiä. Me olemme maailmassa ilmastotoimien suhteen johtoasemassa. Olemme hyvää vauhtia täyttämässä Kioton tavoitteemme. Olemme kirjanneet lainsäädäntöön sitoutumisemme 20 prosentin vähennystavoitteeseen, ja olemme halukkaita nostamaan tämän tavoitteen 30 prosenttiin, jos ehdot ovat sopivat. Toisin sanoen me saamme tuloksia aikaan. Me saamme tuloksia aikaan myös rahoituksen pikastartin suhteen, joten siinäkään me emme ole ongelma.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä – tätä minulta kysyttiin myös kysymyksissä – me pyrimme hyvin aktiiviseen yhteydenpitoon useiden muiden maiden kanssa, ja komissio on nyt myös jäsenvaltioiden ulkoasioidenhallintojen kanssa yhteydessä erityisen EU:n vihreän diplomatian verkoston tapaamisen järjestämiseksi ennen Cancúnia saattaakseen näkemyksemme tiettyjen kolmansien maiden poliittisten päättäjien tietoon.

Samalla me olemme tehostaneet päivittäistä yhteydenpitoa ilmastoasioissa EU:n lähetystöjen verkoston kautta. On sanomattakin selvää, että me todella haluaisimme tehdä parlamentin kanssa yhteistyötä näissä yhteydenpitotoimissa. Minä kävin tänään hedelmällisen keskustelun aiheesta teidän valtuuskuntien puheenjohtajakokouksenne kanssa. Mielestäni parlamentilla on erinomainen tilaisuus luoda yhteyksiä eri parlamenttien jäseniin. Jos me teemme yhteistyötä ja vaihdamme kokemuksiamme, meillä on myös kaiken kaikkiaan vahvempi asema.

  Karl-Heinz Florenz (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kiitän teitä diplomaattisesta vastauksestanne. Me valmistelemme itse asiassa parhaillaan päätöslauselmaa Cancúnista, ja jos me haluamme tehdä vakaan sopimuksen, meidän on tietysti myös lopuksi määritettävä tarkasti, mitä me haluamme. Te sanoitte, että me olemme tarjonneet 20:tä prosenttia. Jos luvut ovat sopivat, haluatte tarjota 30 prosenttia. Mitä te tarkoitatte, kun sanotte "jos luvut ovat sopivat"? Voisitteko selittää meille tämän sekä sen, onko se todella koko komission tahto?

  Andres Perello Rodriguez (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, jos komission jäsenen vastauksen selvennös on, että me aiomme toimia edelläkävijänä, jota maailma odottaa, että me jatkamme ponnistelujamme ja että me vetoamme muihin odottamatta, että he vetoavat meihin, ja että olemme eturintamassa, silloin olen asiasta samaa mieltä. Jos sen sijaan komission jäsen onnistuisi varmistamaan, että yhdellä kannallamme on yksi ääni eikä 27 ääntä, kuten saattoi olla Kööpenhaminassa, se olisi myös täydellistä.

Yhdyn myös kollega Florenziin selvennöksen vaatimisessa, koska haluan kysyä samaa.

  Connie Hedegaard, komission jäsen. – (EN) Sanoin jäsen Florenzille: "jos ehdot ovat sopivat". Mielestäni nyt on erittäin tärkeää, että Euroopan unionin jäsenvaltiot pohtivat meidän toukokuussa lähettämäämme hyvin perusteellista tiedonantoa. Minä olin luonnollisesti hyvin ilahtunut nähdessäni, että Ranskan, Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan ympäristöministerit puhuivat niin suoraan heinäkuun puolivälissä, ja toivon vain, että muut jäsenvaltiot tekevät samoin.

Mielestäni se, miten he perustelivat asiaa, osoitti, että kyse ei ole vain kansainvälisistä neuvotteluista vaan myös jostain, mikä tosi asiassa palvelee eurooppalaisten etuja oikein. Me jatkamme keskustelua tästä – myös belgialaisten kanssa Belgian puheenjohtajakauden aikana – ja Euroopan parlamentin meille lähettämä viesti on tietysti myös hyvin tärkeä. Teillä on siis melkoinen vaikutusvalta tässä asiassa.

Minun täytyy sanoa Andres Perello Rodriguezille, että olen pitkälti samaa mieltä tarpeesta puhua yhdellä äänellä. Kuten aiemmin totesin, se ei tarkoita, että vain yksi ääni voi olla tuo ääni. Tärkeää on, että aina kun muut osapuolet maailmassa kuuntelevat, mitä EU:n edustajilla on heille sanottavaa, he voivat olla enemmän tai vähemmän varmoja siitä, että näiden edustajien ilmaisema viesti on samanlainen, noudattaa samaa linjaa, jota me puollamme.

Se on tärkeää ja sen varmistamiseksi me työskentelemme puheenjohtajavaltio Belgian kanssa, mukaan lukien mandaattien muotoilutavan, koska me emme voi yhä viestiä koko maailmalle, mitkä ovat rajat, joita emme ylitä. Jos me emme halua heidän tietävän täsmälleen, missä rajamme kulkevat, meidän on annettava joustavampia mandaatteja, meillä on oltava luottamusta toisiamme kohtaan ja meidän on varmistettava, että meillä on sitten jonkin verran neuvottelun varaa. Mielestäni se on ratkaisevaa myös sen suhteen, miten me onnistumme Cancúnissa.

  Puhemies. (EN) Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (ks. liite).

Kyselytunti on päättynyt.

(Istunto keskeytettiin klo 20.30 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

Puhetta johti
varapuheenjohtaja Roberta ANGELILLI

16. Ilmaisunvapaus ja lehdistönvapaus Euroopan unionissa (keskustelu)

  Puhemies. – (IT) Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma ilmaisunvapaudesta ja lehdistönvapaudesta Euroopan unionissa.

  Neelie Kroes, komission varapuheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, ilmaisunvapaus ja tiedotusvälineiden moniarvoisuus ovat yksi demokraattisten yhteiskuntiemme keskeisistä perusarvoista, jotka on kirjattu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklaan sekä Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen 10 artiklaan. Lisäksi EU:sta tehdyn sopimuksen 2 artiklassa määritetään jäsenvaltioiden yhteiset arvot ja mainitaan moniarvoisuus yhtenä tekijänä, joka on otettava huomioon arvioitaessa näiden arvojen toteutumista.

Tiedotusvälineiden moniarvoisuuden kunnioittaminen, toimittajien lähteiden suojelu, vapaus arvostella yksityistä ja julkista valtaa sekä joukkoviestimien ja sääntelyelimien riippumattomuus ovat kaikki erittäin tärkeitä seikkoja, jotta ilmaisunvapautta voidaan harjoittaa täysimittaisesti, ja komissio on sitoutunut lujasti puolustamaan perusoikeuksia.

Saanen palauttaa mieliin, mitä on jo saatu aikaan, erityisesti audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin. Kuudessa sen johdanto-osan kappaleessa viitataan tiedotusvälineiden moniarvoisuuden edistämisen merkitykseen direktiivin säännösten soveltamisessa. Lisäksi direktiivissä on kolme merkittävää elementtiä, jotka vahvistavat tiedotusvälineiden moniarvoisuutta.

Ensinnäkin riippumattoman tv-tuotannon edistäminen; toiseksi toimittajien ja uutistoimistojen oikeus käyttää kaikkialla EU:ssa lyhyitä otteita lyhyitä raportteja varten; ja kolmanneksi maininta kansallisen tason riippumattomien joukkoviestinnän sääntelyelinten tarpeesta, joka pystyttiin hyväksymään vain Euroopan parlamentin vahvan tuen ansiosta.

Määräaika direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä umpeutui äskettäin, ja komissio tarkastelee nyt jäsenvaltioiden jo ilmoittamia täytäntöönpanotoimenpiteitä. Vasta tämän tarkastelun jälkeen komissio kykenee arvioimaan näiden lakien yhteensopivuutta EU:n lainsäädännön ja perusoikeuksien kanssa ja ratkaisemaan, onko kansallisen lainsäädännön mahdollinen arvostelu perusteltua vai ei.

Komissio on jo käynnistänyt rikkomismenettelyjä 12:ta jäsenvaltiota vastaan, jotka eivät noudattaneet voimaansaattamisen määräaikaa. Lisää tietoa saadaan ensimmäisestä soveltamista koskevasta kertomuksesta, joka on määrä antaa viimeistään 19. joulukuuta 2011. Jos siihen mennessä kuitenkin havaitaan muita rikkomisia, komissio ei epäröi toteuttaa tarvittavia toimia, mukaan luettuna asian vieminen unionin tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Yksikään puutarhuri ei kaiva ylös parhaita nuoria kasvejaan vain tutkiakseen niiden juuria. Komissio ei aio ehdottaa äskettäin muutetun direktiivin tarkistamista, koska sen todelliset vaikutukset on vielä arvioitava.

Lisäksi taajuuspolitiikka on selvä esimerkki alasta, jossa EU voi toimivaltansa rajoissa pyrkiä lisäämään kilpailua lähetystoiminnan harjoittajille välttämättömistä voimavaroista ja siten vahvistaa tiedotusvälineiden moniarvoisuutta. Kuten tiedätte, komissio hyväksyy aivan lähiaikoina merkittävän radiotaajuuspolitiikkaa koskevan ohjelman parantaakseen radiotaajuuksien oikeudenmukaista jakamista kaikkialla Euroopassa ja mahdollistaakseen uusien tiedotusvälinetyyppien kehittymisen, mikä hyödyttää tiedotusvälineiden monimuotoisuutta.

Kun asiaa tarkastellaan audiovisuaalisten viestinten erityistapausta yleisemmällä tasolla, on useita kysymyksiä, jotka on ratkaistava, ennen kuin tällä alalla toteutetaan mitään merkittäviä uusia toimia. Onko esimerkiksi uusi EU:n lainsäädäntö todellinen vastaus tietyissä kansallisissa ehdotuksissa esitettyihin kysymyksiin? Onko EU:n toimivallan näkökulmasta mahdollista tunnistaa ratkaistava sisämarkkinoiden ongelma? Onko parlamentissa laaja tuki varteenotettavalle lähestymistavalle, jolla mennään yksittäisten kansallisten tapausten erityispiirteitä pidemmälle?

Kaikesta tästä huolimatta te tiedätte, että komissio on teettänyt tutkimuksen kehittääkseen tiedotusvälineiden moniarvoisuuden arvioimista varten joukon objektiivisia indikaattoreita, jotka koskevat audiovisuaalisten viestimien lisäksi myös painettua lehdistöä. Olemme julkaisseet tämän tutkimuksen verkkosivuillamme.

Esiin on noussut kysymys siitä, mitä tutkimuksen suhteen olisi seuraavaksi tehtävä, ja tässä yhteydessä halusin sanoa teille, että olen odottanut kunnollista keskustelua teidän kanssanne tästä asiasta. Näin ollen parlamentissa tänään esitettävät näkemykset ovat tärkeä panos tähän pohdintaan, ja aion varmistaa, että komission jäsenten kollegio saa niistä kattavat tiedot ja on valmis keskustelemaan niistä.

Kuten tiedätte, komissiolla ei ole yleistä valtaa puuttua perusoikeuksien loukkaamistapauksiin. Se voisi kuitenkin tutkia ilmaisunvapauden ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden kunnioittamista konkreettisissa tapauksissa, joilla voidaan osoittaa olevan yhteys EU:n lainsäädäntöön. Tässä vaiheessa – tämän rajoittamatta mahdollisia oikeudellisia lisätutkimuksia – tällaista järjestelmällistä yhteyttä ei voida todeta monissa jäsenvaltioissa vallitsevista tilanteista, joista tietyt arvoisat parlamentin jäsenet ovat ymmärtääkseni huolissaan.

Lisäksi on herännyt kysymys, olisiko EU:sta tehdyn sopimuksen 7 artiklaa sovellettava kyseisiin jäsenvaltioihin. Kuten parlamentille ja neuvostolle 15. lokakuuta 2003 antamassamme tiedonannossa selitetään, 7 artiklalla on tarkoitus kattaa tilanteet, jotka joko loukkaavat vakavasti ja jatkuvasti EU:sta tehdyn sopimuksen 2 artiklassa määritettyjä yhteisiä arvoja tai muodostavat selvän vaaran niiden vakavasta loukkaamisesta. Komission mielestä tiedotusvälineitä koskeva tilanne eri jäsenvaltioissa ei täytä 7 artiklassa säädetyn menettelyn käynnistämisen edellytyksiä.

Jäsenvaltioilla on perusoikeuksia suojelevia valtiosääntöperinteitä. Euroopan unioni ei näin ollen voi korvata jäsenvaltioita perusoikeuksien kunnioittamisen valvonnassa. Komissio ei kuitenkaan koskaan väistele sellaisten kansallisten päätösten käsittelyä, jotka loukkaavat EU:n lainsäädäntöä ja EU:n yhteisiä arvoja, ja se käyttää täysimittaisesti toimivaltaansa ja hoitaa tehtävänsä perussopimusten vartijana.

  Manfred Weber, PPE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, keskusteltaessa ilmaisunvapaudesta Euroopan unionissa aihepiiri on laaja. Kiitän komissiota sen laaja-alaisesta lähestymistavasta tähän asiaan.

Tässä keskustelussa on kyse periaatteista. Voin kertoa kotimaastani Saksasta, että yksi poliittinen puolue, poliittinen voima, nimittäin sosiaalidemokraatit, omistaa sanomalehtiä ja kustantamoja, toisin sanoen sen valvonnassa on suuria sanomalehtiä. Me kansalaiset kysymme itseltämme toistuvasti, onko hyvä, että puolueet omistavat osia tiedotusvälineistä, vai olisiko näiden kahden tahon parempi olla erillään. Tämän kysymyksen tiimoilta on siis paljon keskusteltavaa.

Tänään haluan kuitenkin sen sijaan puhua periaatteista. Tiedotusvälineet ovat osa demokratiamme perustaa. Ne tiedottavat kansalaisille asioiden todellisesta tilasta ja valvovat vallanpitäjiä. Tähän tiedotusvälineiden hoitamaan tehtävään liittyy luonnollisesti myös suuri vastuu käyttää tätä valtaa vastuullisesti. Tässä suhteessa on tärkeää, että ihmisten yksityisyyttä suojellaan ja että uutisointi ei ole sensaatiohakuista, vaan sillä pyritään antamaan luotettavaa tietoa. Tässä mielessä tiedotusvälineet ovat osa kansalaisdemokratiamme perustaa.

Tärkeintä tässä yhteydessä on riippumattomuus. Kustantajien on taattava toimittajilleen riippumattomuus. Tarvitsemme kansallisissa rakenteissamme – me Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ryhmässä suhtaudumme tähän myönteisesti, koska tiedotusvälineet ovat myös osa kulttuuriamme – riippumattomuutta poliittisesta vaikutuksesta, eivätkä myöskään mainostavat asiakkaat saa vaikuttaa toimittajien työhön.

Jos tarkastelemme journalismin nykytilannetta, yksi riippumattoman journalismin suurimmista haasteista lienee internet, toisin sanoen mahdollisuus saada tietoa ilmaiseksi internetistä tietämättä, pitääkö tämä tieto paikkansa vai ei. Se on suuri haaste. Laadukkaan journalismin säilyttämiseksi, mikä meidän on varmistettava myös internetin aikakaudella, meidän on vaalittava laadukasta työtä tekevien toimittajien tekijänoikeuksia. Tämä on tulevaisuuden kannalta keskeinen haaste.

  Monika Flašíková Beňová , S&D-ryhmän puolesta. – (SK) Freedom House -järjestön luokituksen mukaan tietyt jäsenvaltiot, kuten Italia, Bulgaria ja Romania, ovat lehdistönvapauden näkökulmasta vain osittain vapaita.

On todettava, että unioni kokonaisuutena on tähän asti tehnyt vain vähän tällä alalla. Vähemmän kuin vuosi sitten Euroopan parlamentti esimerkiksi hylkäsi päätöslauselman Italian puutteellisesta lehdistönvapaudesta, koska se piti sitä kansallisena asiana. Miten lehdistönvapaus voi kuitenkaan olla kansallinen asia, kun Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaan kaikilla on oikeus ilmaisunvapauteen ja tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta on kunnioitettava?

Perusoikeuskirja on oikeudellisesti sitova osa Lissabonin sopimusta, ja sen vuoksi uskon vakaasti, että unionin olisi hyvä toimia ilmaisun- ja lehdistönvapautta rajoittavia kansallisia toimenpiteitä vastaan, olivat ne sitten yrityksiä rajoittaa vapautta terrorismin torjunnan varjolla tai heikentää toimittajien ja lähteiden anonyymiyden suojaa. Tällä alalla on oleellista saada aikaan tietynasteista lainsäädännön yhdenmukaistamista, jos haluamme, että unioni edistää ilmaisunvapautta ja lehdistönvapautta tehokkaasti.

Romanian tämänhetkinen tilanne on hälyttävä, sillä Romanian presidentin johtama turvallisuusneuvosto on hyväksynyt poliittisen ohjelma-asiakirjan kansallisesta strategiasta, jossa tiedotusvälineet määritellään yhdeksi maan turvallisuuteen kohdistuvista mahdollisista uhista. On tärkeää painottaa, että Romanian tilanne on täydellisessä ristiriidassa perussopimuksen, Kööpenhaminan kriteerien ja Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen kanssa.

On mahdotonta hyväksyä, että nykypäivänä jonkin valtion toimeenpanovalta puuttuu tällä tavoin ilmaisunvapauteen ja lehdistönvapauteen. Meidän on yksiselitteisesti tuomittava tämä Romanian toimintatapa ja kehotettava Romanian hallituksen edustajia muuttamaan kansallista lainsäädäntöä ja yhdenmukaistamaan se unionin perustana olevien keskeisten ja periaatteellisten oikeudellisten asiakirjojen kanssa.

Haluan lopuksi mainita yhden inspiroivan esimerkin. Islanti sääti äskettäin hyvin edistyksellisen lain uutisten lähteiden suojelemisesta ja tutkivien journalistien tuesta. En näe mitään syytä, miksi Euroopan unioni ei voisi viipymättä tehdä omalta osaltaan vastaavia aloitteita.

  Sonia Alfano, ALDE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, me kaikki tiedämme valitettavasti, mikä on tiedonvälityksen tilanne Italiassa. Freedom House -järjestö on luokitellut meidät osittain vapaaksi valtioksi, ja maamme on luokituksessa 71. sijalla yhdessä Tongan kanssa juuri ja juuri Itä-Timorin edellä. "Suukapulalaki" on vain viimeisin tapahtuma yleistilanteessa, jossa Italian demokraattiset puolustuskeinot heikentyvät vakavasti erityisesti vapaan tiedonvälityksen puutteen vuoksi.

Kuten OECD toteaa tuoreimmassa raportissaan, demokratian sekä tiedonvälitystä ja ilmaisunvapautta koskevien suojattujen oikeuksien rapautuminen on valitettavasti leviämässä kaikkialla Euroopassa. Meidän tarvitsee vain ajatella Ranskaa, jossa julkisen televisioyhtiön johtaja on hallituksen nimittämä, tai Unkaria, Viroa ja Romaniaa, jotka ovat toteuttaneet ankaria oikeudellisia toimia ilmaisunvapauden rajoittamiseksi ja estävät tiedonvälitystä hoitamasta keskeistä demokraattista tehtäväänsä hallituksen vahtikoirana.

Tästä syystä katson, että komission velvollisuutena on sitoutua lujasti ja johdonmukaisesti tiedotusvälineiden ja tiedonvälityksen vapauden puolustamiseen Euroopan unionin perusoikeuskirjan säännösten mukaisesti. Näin ollen kysyn komissiolta, mihin toimiin se aikoo ryhtyä edistääkseen aitoa tiedotusvälineiden moniarvoisuutta EU:n jäsenvaltioissa, ja etenkin, milloin se antaa vuodeksi 2010 luvatun tiedonannon tiedotusvälineiden moniarvoisuuden indikaattoreista sekä siihen liittyvän lainsäädäntöehdotuksen.

En halua uskoa, että komissio haluaisi – kuten Ranskan toteuttaman romanien karkottamisen yhteydessä – luopua Euroopan vapauden ja demokratian puolustamisesta jäsenvaltioiden hallitusten toimien peittelemiseksi samalla, kun nämä pyrkivät yhä enemmän kätkemään tekemänsä vääryydet lehdistöltä ja yleisöltä.

Toivon, että te ja komission jäsen Reding voitte antaa minulle rauhoittavan vastauksen tässä kysymyksessä.

  Judith Sargentini, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, parlamentti keskustelee säännöllisesti lehdistönvapaudesta sekä Euroopassa että sen ulkopuolella, ja teidän laillanne minä muistan syksyllä 2009 käydyn kiihkeän keskustelun lehdistönvapaudesta muun muassa Italiassa. Oliko meillä eurooppalaisina oikeus osoittaa syyttävällä sormella Italiaa ja sen pääministeriä Silvio Berlusconia, vai oliko kyseessä maan sisäinen asia, johon muun Euroopan ei olisi pitänyt puuttua? Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) tiedotusvälineiden vapautta koskevista asioista vastaava edustaja julkaisi heinäkuussa raporttinsa. Hän uskalsi osoittaa syyttävällä sormella yksittäisiä valtioita. Etyj on kiertänyt Eurooppaa ja kiinnittänyt huomiotamme seuraaviin valtioihin: bloginpitäjä Socrates Gioliasin murha Kreikassa, toimittaja Grigorijs Nemcovsin murha Latviassa, Unkarin uusi tiedotusvälineitä koskeva laki, joka kaventaa julkisten televisiokanavien riippumattomuutta ja vähentää saatavilla olevien joukkoviestinten määrää, sekä presidentti Nicolas Sarkozyn harjoittama julkisten kanavien valvonta Ranskassa. Kuulin juuri jotain Romaniasta, ja sitten on tietysti myös viime aikojen kehitys Italiassa, jossa säädetty laki kieltää tutkivia journalisteja julkaisemasta salakuuntelulla hankittua aineistoa.

Myös Turkki, Serbia, Albania ja Bosnia ja Hertsegovina – joilla on mahdollisuus liittyä Euroopan unioniin – saavat aivan perustellusti moitteita Etyjiltä. Näille valtioille on kuitenkin olemassa tehokas keppi: Euroopan unionin jäsenyys. Lehdistönvapaus on yksi Kööpenhaminan kriteereistä. Tästä syystä ehdokasvaltioihin käytetään vertailuanalyysiä, ja on huolestuttavaa huomata Eurooppa-neuvoston katsovan, että nämä vertailuarvot eivät koske sitä itseään. Jos Vihreät/Euroopan vapaa allianssi -ryhmä saisi päättää, Italialla ei varmasti olisi äänestysoikeutta neuvostossa niin kauan kun se jatkaa toimittajien vapauden tukahduttamista ja kaikki on yhden liikemiehen ja pääministerin käsissä.

Palatakseni tiedotusvälineiden keskittymiseen, se, että kaupalliset ja julkiset tiedotusvälineet ovat Italiassa samoissa käsissä, on yleisesti tiedossa, mutta emme saa unohtaa myöskään Axel Springeriä, Bertelsmann-konsernia, Rupert Murdochia emmekä Alankomaissa ja Belgiassa toimivaa Christian van Thilloa, joka omistaa hyvin monia sanomalehtiä. Vapaa lehdistö on demokratiamme kannalta ratkaisevan tärkeä asia, ja Euroopan komission tehtävänä on esittää meille ehdotus tiedotusvälineiden keskittymisen torjumiseksi nimenomaan siksi, että meidän on suhtauduttava Etyjiin vakavasti.

  Zbigniew Ziobro, ECR-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, vapaa ja demokraattinen yhteiskunta edellyttää vapaita ja moniarvoisia tiedotusvälineitä, jotka takaavat luotettavan tiedonvälityksen kansalaisille sekä näkemysten ja mielipiteiden moninaisuuden. Tiedotusvälineet ovat demokratialle sama asia kuin verenkierto on ihmisruumiille. Mielestäni tätä lääketieteen maailmasta otettua vertausta voidaan hyvin soveltaa tähän. Jos verenkiertoelimistö lakkaa toimimasta tai veri ei pääse virtaamaan esteettömästi, ruumis väistämättä heikkenee ja sairastuu. Tiedotusvälineiden ja demokratian välinen suhde on samanlainen. Jos luotettavan tiedon virtaus pysähtyy tai törmää esteisiin, demokratialle syntyy ongelmia. Tämä saattaa tuntua itsestään selvältä, mutta se ei ehkä kuitenkaan ole sitä, sillä me emme kiinnitä tähän ongelmaan niin paljon huomiota kuin se ansaitsee – ja tämä pätee myös jäsenvaltioihin.

Euroopan unionin toimielinten on korkea aika alkaa antaa paljon enemmän aikaa tälle perustavanlaatuiselle ongelmalle, ja korostan Neelie Kroesin sanoja: "tämä perustavanlaatuinen ongelma". Meidän olisi kysyttävä itseltämme, teemmekö asiassa tarpeeksi ja tekevätkö EU:n toimielimet tarpeeksi taatakseen, että valtaosa tiedotusvälineistä ei keskity vain harvoihin käsiin. On myös tärkeää, että mikään yksittäinen taho ei pysty kontrolloimaan eri aloilla toimivia tiedotusvälineitä, kuten televisiota, sanomalehtiä, internetiä ja radiota. Mielestäni Euroopan unionin olisi tehtävä paljon nykyistä enemmän ottaakseen käyttöön sääntelyä, jolla varmistetaan omistuksen hajauttaminen kaikilla viestintämarkkinoiden aloilla eikä vain televisiotoiminnassa. On syytä korostaa, että kaupallisten tiedotusvälineiden sananvapauden rajat määräytyvät usein niiden omistajien ja mainostajien etujen mukaan. Eräs toinen vaara on se, että tiettyihin poliittisiin ryhmiin myönteisesti suhtautuvat tiedotusvälineiden omistajat saattavat suosia näiden ryhmien näkemyksiä.

Eräs Puolan ongelma on, että sillä on suljettu tiedotusvälinejärjestelmä, kuten eräät kommentaattorit sitä kutsuvat. Kaikki tärkeimmät joukkotiedotusvälineet puhuvat samalla tavoin. Toimittajat, jotka poikkeavat tästä yleissuuntauksesta ja esittävät erilaisia näkemyksiä, saavat osakseen kriittistä arvostelua ja joutuvat joskus mustamaalauskampanjoiden ja suoranaisten häpäisy-yritysten kohteiksi. Näin ollen tiedon ja mielipiteiden tarjonnassa on ongelma ja paha epätasapaino – ja tiedon tarjonta on demokraattisen yhteiskunnan perusta. Voin mainita toimittajat Tomasz Sakiewiczin, Jan Pospieszalskin, Ewa Stankiewiczin ja Janina Jankowskan, joiden voidaan sanoa joutuneen viime aikoina Puolassa ahdistelun kohteiksi, vaikka ahdistelu on voimakas sana. Nämä henkilöt ovat puolustaneet ansiokkaasti vapaata ja itsenäistä Puolaa, vapaata ja demokraattista yhteiskuntaa ja vapaita ja demokraattisia tiedotusvälineitä. Meidän Euroopan unionissa on nyt muistettava tämä ja tehtävä kaikkemme saadaksemme aikaan todellista moniarvoisuutta viestintämarkkinoilla.

  Takis Hadjigeorgiou, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, minulla on journalistitausta ja tiedän uskoakseni oikein hyvin, kuinka paljon sananvapautta Euroopassa nykyään on. Katson, että sananvapautta on, mutta se on tiedotusvälineiden, radio- ja televisioasemien omistajien hallussa. Se on myös tietyssä määrin niiden hallussa, joilla on vakaat tulot ja varma työpaikka. Näin ollen monet tuhannet, ehkä jopa monet miljoonat ihmiset ovat vailla sananvapautta.

Haluan sanoa komissiolle, että on olemassa keino lisätä journalismin valtaa. Onko toimittajalla enää työpaikkaa, jos hän jutussaan on eri mieltä omistajan kanssa? Voiko hän kääntyä jonkin viraston puoleen ja pyrkiä käyttämään oikeuttaan sananvapauteen riippumatta siitä, onko hänen viestinsä ristiriidassa omistajan näkemysten kanssa? Voimmeko me, Euroopan unioni, perustaa tällaisen viraston, jonka puoleen toimittaja voi kääntyä ja tietää, että hänellä on työpaikka vielä seuraavana päivänä? On selvää, että sananvapaus ei saisi olla riippuvainen toimittajan "urheudesta", sillä tällaisia urheita toimittajia on, ja hyvä niin. He ovat taistelijoita. Meidän olisi kuitenkin pyrittävä varmistamaan, että kaikki toimittajat voivat nauttia tästä vapaudesta.

Haluan lopuksi mainita internetin, joka menee toiseen äärimmäisyyteen. Internetissä sananvapaus hipoo usein vastuuttomuutta. Miten voimme valvoa, kuka sanoo mitäkin, kuka loukkaa ketä ja kuka uhkaa ketä internetissä, ilman jonkinlaista internetin "vapauden" valvontaa?

  Jaroslav Paška, EFD-ryhmän puolesta. – (SK) Aluksi haluan todeta, että tämän päivän maailmassa emme voi enää yhdistää ilmaisunvapautta kovin läheisesti lehdistön tai tiedotusvälineiden vapauteen. Tiedotusvälineiden vapaudessa on enemmänkin kysymys omistajien oikeuksien kunnioittamisesta. Omistajat määräävät tiedotusvälineiden sisällön ja luonteen ja sen mukaisesti myös nimittävät työntekijät päätoimittajasta graafiseen suunnittelijaan. He toimittavat sitä sisältöä, jonka he uskovat kiinnostavan lukijoita, ja tuottavat sen oman harkintansa mukaan. Monissa tapauksissa tämän päivän tiedotusvälineet ovat siten alkaneet muistuttaa eräänlaista eturyhmää, joka tietoisesti ja tarkoituksellisesti yrittää muokata yleistä mielipidettä.

Emme tietenkään voi edellyttää, että niin kutsutut vapaat tiedotusvälineet automaattisesti tyydyttävät niiden kohdennetun tarjonnan kohteina olevien kansalaisten eli lukijoiden, kuuntelijoiden tai katselijoiden oikeuden saada objektiivista tietoa. Tästä syystä ilmaisunvapauden ja ajatusten rajoittamattoman julkaisemisen kannalta on tärkeämpää laajentaa mahdollisimman paljon vapautta välittää muuttamatonta tietoa, sillä näin autetaan poistamaan näiden vapaaseen yrittäjyyteen perustuvien tiedotusvälineiden suorittama tietojen valinta ja käsittely.

Meidän ei mielestäni tämän päivän Euroopan unionissa pitäisi kantaa enää kovin suurta huolta valtion viranomaisten harjoittamasta tiedotusvälineiden väärinkäytöstä. Näen sen sijaan suuremman tiedonvälityksen väärinkäytön vaaran tiedotusvälineiden liiallisessa keskittymisessä vahvojen eturyhmien käsiin ja siinä, että nämä ryhmät manipuloivat tiedotusvälineiden avulla yleistä mielipidettä. Minulla ei ole suurempia harhakuvitelmia toimittajien vapaudesta. Useimpiin heistä pätee sanonta: joka maksaa soittajan palkan, päättää, mitä soitetaan.

  Daniël van der Stoep (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, ilmaisunvapauteen kohdistuu suuri paine Euroopassa ja Alankomaissa. Monikulttuurisen eliitin painostuksen vuoksi henkilöitä, jotka aivan perustellusti muistuttavat uskontojen ja ideologioiden muodostamasta vaarasta, vainotaan. Uskontojen ja ideologioiden arvostelu on aina oikeutettua. Ihmiset tekevät valinnan uskoa johonkin vapaasta tahdostaan, eikä se saa haitata muita. Ihmiset eivät synny johonkin uskontoon tai ideologiaan vaan omaksuvat sen, koska heille se on totuus. Se on kuitenkin heidän oma totuutensa; heidän olisi pidettävä se omana tietonaan eikä häirittävä sillä muita. Kun tämän totuuden väitetään olevan yleinen totuus tai sillä jopa yritetään muuttaa perustuslakia, rikoslakia, siviilioikeutta ja niin edelleen, siitä tulee erittäin vaarallinen.

Jonkun henkilön ideologian tai uskon arvostelu ei saa olla minkäänlaisen vainon peruste. Yksittäiset päätökset tai kokemukset eivät voi olla lain yläpuolella. Kaikilla on oikeus satuttaa tai loukata; ei ole aina kovin hauskaa olla vastaanottajan asemassa, mutta tämä on ilmaisunvapauden perusta, sillä hellittely ja ylistäminen eivät tarvitse suojaamista. Tunteiden loukkaaminen on sekä mahdollista että oikeutettua. Totuus tekee joskus kipeää.

Ilmaisunvapaus syntyi alun perin kansalaisten suojelemiseksi tyrannimaisten hallitsijoiden vainolta. Tämä vapaus toimii keinona arvostella ja muuttaa hallitusvaltaa. Se tarjoaa tavallisille kansalaisille mahdollisuuden ilmaista näkemyksensä yhteiskunnan eliitille, joka yrittää tuputtaa heille omia normejaan ja arvojaan.

Alankomaissa poliitikkoja, pilapiirtäjiä ja kolumnisteja pidätetään, kuulustellaan tai asetetaan syytteeseen juuri siksi, että he ovat käyttäneet tätä oikeutta – oikeutta ilmaista mielipiteensä. Huomattavin esimerkki tästä on absurdi poliittinen oikeudenkäynti puolueeni johtajaa Geert Wildersiä vastaan. Hänet on asetettu syytteeseen, koska me, Alankomaiden vapauspuolue (PVV), aivan perustellusti tuomme esiin islamin poliittisen ideologian vaarat. Islam on kaikkia muita liikkeitä tai ideologioita suuremmassa vastuussa ilmaisunvapauden rajoittamisesta meidän aikanamme. Se uhkailee ja pelottelee kaikkia, jotka suhtautuvat kriittisesti sen yhteiskuntaa hajottavaan luonteeseen.

Taistelu ilmaisunvapauden puolesta ei ole läheskään ohi. Tyrannihallitsijoiden jäänteet rehottavat edelleen Euroopassa. PVV haluaisi, että Euroopassa säädettäisiin jotain Yhdysvaltojen perustuslain ensimmäisen muutoksen kaltaista. Mikä on komission kanta tähän? Toivoisin komission jäsenen Neelie Kroesin vastaavan tähän.

  Simon Busuttil (PPE). – (MT) Katson, että ilmaisunvapaus ja tiedotusvälineiden suojelu ovat Euroopan unionin jäsenvaltioissa kaukana täydellisestä, ja jos meistä kukin katsoo omaa kotimaataan, löydämme epäilemättä seikkoja, joita vastustamme. Tässä ei ole mitään vikaa. Väite siitä, että Euroopan unionin valtioissa loukataan räikeästi ilmaisunvapautta, menee mielestäni kuitenkin liian pitkälle. Muistutan parlamentissa viime lokakuussa käydystä keskustelusta eräästä päätöslauselmasta, jota parlamentti ei äänestyksessä hyväksynyt. Tuossa nimenomaisessa tapauksessa päätöslauselman tavoitteena oli tuomita Italian hallitus. Mielestäni viesti, jonka parlamentti lähetti hylätessään päätöslauselman, oli selvä: näiden keskustelujen oikea paikka on kansallisissa parlamenteissa, eikä niitä pidä käydä Euroopan parlamentissa. Asia on yksinkertainen; tämä oli parlamentin viime lokakuussa lähettämä viesti, ja sen vuoksi katson, että sekaantuminen asioihin, jotka eivät kuulu meidän toimivaltaamme, vähentää pikemmin kuin lisää kansalaisten ja äänestäjien kunnioitusta meitä kohtaan. Tästä syystä olen hyvin tyytyväinen siihen tapaan, jolla komissio on tänään selvästi todennut olevan täysin kiistatonta, että ei ole mitään näyttöä ilmaisunvapauden tai tiedotusvälineiden vapauden loukkaamisesta missään Euroopan unionin jäsenvaltiossa, ja mielestäni tämä riittää päättämään tämän keskustelun.

  Kinga Göncz (S&D). – (HU) Kiitos paljon, arvoisa puhemies. Hyvät kollegat, kuvitelkaa, että Euroopan parlamentin vaalijärjestelmä mahdollistaisi sen, että kahden kolmasosan enemmistöä edellyttävät päätökset hyväksyttäisiin yksinkertaisella enemmistöllä. Suurin ryhmä, eli ryhmän johtaja, nimeäisi Euroopan parlamentin puhemiehen, minkä jälkeen kyseinen ryhmä hyväksyisi äänestyksessä tämän ehdokkaan turvallisen enemmistönsä avulla. Sitten ryhmän johtaja nimeää ja valitsee Euroopan komission jäsenet, komission puheenjohtajan, tilintarkastusistuimen presidentin sekä Euroopan unionin tuomioistuimen jäsenet ja presidentin. Yhteisön hallinto on vaihtanut johtajansa ilman perusteita. Ryhmän johtaja panee toimeen päätöksiä, joiden ansiosta pienempien puolueiden on mahdotonta voittaa äänestyksiä tai edes asettua ehdolle äänestyksiin. Lopuksi ryhmän johtaja – joka julistaa toteuttavansa vallankumouksellisia uudistuksia – nimittää puolueensa uskollisen virkailijan Euroopan parlamentin lehdistöyksikön johtoon, ja tämä uskollinen puoluevirkailija varmistaa, että eri tiedotusvälineistä vastaavien osastojen johtoon valitaan luotettava henkilö. Näin yleisö saa kuulla vain myönteisiä uutisia ryhmän ja sen johtajan toiminnasta.

Tämä ei tietenkään voisi tapahtua Euroopan parlamentissa. Eurooppalainen demokratia perustuu valvontajärjestelmään, jossa tiedotusvälineet toimivat "vahtikoirana". Edes parlamentin kahden kolmasosan enemmistö ei oikeuta lakkauttamaan tätä järjestelmää tai rajoittamaan lehdistönvapautta ja ilmaisunvapautta. Tämä on kuitenkin se, mitä Unkarissa on tapahtunut kolmen kuukauden ajan. Koska demokraattisen valvonnan järjestelmä on Unkarissa käytännössä kadonnut, vahtikoira on myrkytetty ja myrkky alkaa tehota; ainoa mahdollinen palaute voidaan saada Euroopan unionin toimielimiltä. Juuri sitä me odotamme. Etyjin tiedotusvälineiden vapautta koskevista asioista vastaava edustaja on jo ilmaissut syvän huolestuneisuutensa.

  Sophia in 't Veld (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäsentä hänen alustuksestaan. Tunnen henkilökohtaisen sitoutumisenne vapauteen ja demokratiaan, joten olen varma, että lehdistönvapautemme on hyvissä käsissä, kun te vastaatte siitä.

Sanoitte kuitenkin, että Euroopan komissiolla ei ole yleistä valtaa suojella lehdistönvapautta, mutta minusta se on varsin kapea tulkinta toimivallastanne, sillä ensinnäkin demokratian, vapauden ja kansalaisvapauksien suojelu on kirjattu perussopimuksiin, joiden vartijoita te olette.

Toiseksi, jos Euroopan unioni vaatii ehdokasvaltioilta, että niiden on täytettävä tietyt normit, voinemme olettaa, että komissio suojelee näitä normeja myös Euroopan unionin sisällä.

Lisäksi tiedotusvälineiden omistus on yhä enemmän rajat ylittävä kysymys, ja on jopa ajateltavissa, että eurooppalaisia tiedotusvälineitä on EU:n ulkopuolisten yhtiöiden omistuksessa. Jos esimerkiksi venäläiset tai kiinalaiset omistajat puuttuisivat eurooppalaisten tiedotusvälineiden toimintaan, sanoisitteko yhä, ettei asia kuulu meille? Enpä usko.

Toinen asiaan liittyvä kysymys on se, pitäisikö meidän nimetä ja saattaa häpeään yksittäisiä jäsenvaltioita. Minun mielestäni pitäisi. Se saattaa olla epämiellyttävää, enkä tosiaan haluaisi, että omaa jäsenvaltiotani arvosteltaisiin, mutta ellemme enää pysty itsekritiikkiin, miten voimme suojella perusoikeuksia. Haluan muistuttaa arvoisaa kollegaani Simon Busuttilia siitä, että parlamentti hyväksyi edellisellä vaalikaudella Berlusconin hallitusta ja tiedotusvälineiden vapautta käsittelevän päätöslauselman, jossa mentiin paljon pidemmälle kuin siinä, joka hylättiin viime vuonna. Meillä siis on ennakkotapaus.

Euroopan parlamentti on toistuvasti vaatinut lainsäädäntöä, jolla nimenomaisesti annetaan Euroopan komissiolle välineet toimia ja suojella vapautta koko Euroopan unionissa.

  Marek Józef Gróbarczyk (ECR). – (PL) Olen tyytyväinen siihen, että tämänpäiväisen keskustelun aiheena on ilmaisunvapaus, sillä tämän vuoden kesäkuussa tein yhdessä muiden Euroopan parlamentin jäsenten kanssa aloitteen tätä asiaa käsittelevästä pohdintaryhmästä. Strasbourgiin kutsumamme toimittajat kertoivat tiedotusvälineiden edustajiin kohdistuvasta hyljeksinnästä. Kokouksen osanottajat osoittivat meille, miten ilmaisunvapautta rajoitetaan tuomioistuinten epämiellyttävien historiallisten aiheiden käsittelemisestä tai perinteisten arvojen puolustamisesta määräämillä valtavilla sakoilla, estämällä Smolenskin lento-onnettomuuden kaltaisia epämiellyttäviä aiheita käsittelevien filmien levitys sekä vallanpitäjien kanssa eri mieltä olevien katolisten radioasemien jatkuvien tarkastusten kaltaisella häirinnällä. Haluan kuitenkin mainita yhden hyvin räikeän tapauksen, jossa erästä tutkivaa journalistia peloteltiin Puolassa niin, että hän murtui henkisesti häntä kohtaan esitettyjen tekaistujen syytösten vuoksi. Epätoivoissaan hän yritti tehdä itsemurhan. Lapsilleen kirjoittamassa jäähyväiskirjeessä hän sanoi, että heidän ei pidä uskoa hänestä kirjoitettuja herjaavia asioita. Tämä on vain yksi lukuisista esimerkeistä, jotka panimme merkille kesäkuun kokouksessa. Seuraava ilmaisunvapautta käsittelevän pohdintaryhmän kokous pidetään 22. syyskuuta Strasbourgin istuntojakson aikana.

  Rui Tavares (GUE/NGL). – (PT) Hyvät parlamentin jäsenet, arvoisa komission jäsen, ilmaisunvapaus ja lehdistönvapaus eivät ole mikään mitali, joka voitettiin vuosia sitten ja joka voidaan ripustaa näytille vitriiniin: niiden puolesta on taisteltava ja ne on saavutettava joka päivä, ja tämän me Euroopan unionissa usein unohdamme.

Lehdistönvapaus on tällä hetkellä Euroopassa uhattuna: sitä uhkaavat kriisi, tiedotusvälineiden keskittyminen sekä eräiden poliittisten johtajien opportunismi. Italiassa toimittajat, jotka julkaisevat salakuuntelunauhoituksia, voivat saada jopa 10 000 euron sakon. Silvio Berlusconi, jonka hallinnassa on viisi kuudesta televisiokanavasta, haluaa ottaa käyttöön lain, joka velvoittaa verkkosivut pyytämään hallitukselta luvan, ennen kuin ne julkaisevat video- tai ääniraportteja, ja lisätä näin mahdollisuuksiaan valvoa uusia tiedotusvälineitä. Unkarissa yritetään perustaa pääministerin valvonnassa oleva tiedotusvälineviranomainen. Romaniassa kansallisen puolustuksen korkein neuvosto – toisin sanoen asevoimat – vaatii, että maan parlamentti kiinnittää huomiota tiedotusvälineiden järjestämiin halventaviin kampanjoihin, ja niin edelleen.

Samalla kyse ei ole vain valtioiden ongelmasta: tämä on myös yritysten ongelma. Tiedotusvälineiden keskittyminen on lisääntymässä, samoin kuin tiedotusvälineiden omistajien sekaantuminen toimitukselliseen työhön. Arvoisa komission jäsen, totesitte jäsenvaltioilla olevan perusoikeuksia suojelevia valtiosääntöperinteitä. Euroopan unioni on kuitenkin myös luomassa omaa valtiosääntöperinnettään, ja meidän on – syistä, jotka Sophia in 't Veld itse asiassa jo mainitsi – laajennettava tiedotusvälineiden vapauden puolustamista Euroopan unionin tasolle.

Minulla on muutamia ehdotuksia. Meidän on luotava keinoja tukea riippumattomia toimittajia ja freelance-journalisteja: journalisteja, joiden tulon ovat tällä hetkellä huonot ja jotka ovat helppo saalis valtioiden tai yritysten painostukselle. Meidän on laajennettava keskittymisen vastaista lainsäädäntöä ja luultavasti myös perustettava rahasto, jolla tuetaan riippumattomuuden ja laadun takaavaa lehdistöä, kunnes tässä siirtymävaiheessa löydetään uusi internetiin perustuva liiketoimintamalli.

  John Bufton (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, lehdistönvapauteen liittyvä ongelma on paljolti taloudellinen ongelma. Kun vaikuttaa siltä, että lehdistöä ohjaillaan, se johtuu usein tiedotusvälineiden omistajista ja rahoittajista. Digitaalisella aikakaudella voitot ovat pienentyneet nopeasti ja monet yritykset ovat joutuneet taloudelliseen sekasortoon, mutta miten mikään poliittinen elin voisi rahoittaa alaa ylittämättä puolueettomuuden rajalinjaa?

Viestinnästä vastaavan komission jäsenen Viviane Redingin julkisuuteen vuotanut kirje komission puheenjohtajalle Barrosolle paljasti, että julkisuuskuvansa parantamiseksi puheenjohtajalla on käytettävissään valokuvaaja ja tv-tuottaja ympäri vuorokauden. Sen lisäksi toimittajille maksetaan siitä, että he seuraavat komission puheenjohtajaa ulkomaanmatkoille. Kaiken huipuksi palkataan kahdeksan työntekijää seuraamaan blogeissa esitettyä arvostelua ja tukahduttamaan mahdollisesti löydetyt epätoivotut mielipiteet.

Vuonna 2009 käytettiin yli 8 miljoonaa euroa toimittajien viihdyttämiseen ja kouluttamiseen. Tähän summaan sisältyi 350 000 euroa, joilla painostettiin irlantilaisia toimittajia kansanäänestyksen aikana niin kutsutuissa Lissabonin sopimus -seminaareissa. 700 000 euroa käytettiin journalismikilpailuihin ja ainakin 7 000 euroa cocktailkutsuihin.

Raja tiedonvälitysteollisuuden rahoittamisen ja sen lahjomisen välillä on selvästi hyvin ohut. Ei kuitenkaan ole hyväksyttävää, että komissio käynnistää hyökkäyksen valtio-omisteisia julkaisuja vastaan, kun se samalla käyttää veronmaksajien rahoja saadakseen tiedotusvälineet kietomaan meidät kaikki valheiden verkkoon.

  Hans-Peter Martin (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, voin ehkä havainnollistaa viestini eräiden hyvin henkilökohtaisten esimerkkien avulla. Minulla on kokemusta tiedotusvälineistä kahdesta näkökulmasta: ensin ammattitoimittajana der Spiegel -aikakauslehden ulkomaankirjeenvaihtajana, sitten sitoutumattomana Euroopan parlamentin jäsenenä. Näissä rooleissa olen kokenut kaksi täysin erilaista maailmaa: yhden, joka ulkopuolelta katsottuna oli suhteellisen riippumaton, toisen, joka nyt politiikassa toimiessani herättää valtavaa hämmästystä.

Voin todistaa teille, että Saksan ja Itävallan julkisten tiedotusvälineiden poliittinen uutisointi on hyvin pitkälti vain muutamien ihmisten valvonnassa. Samojen aatteiden vuoksi, joita minun ensin sallittiin kannattaa, minut erotettiin Itävallan yleisradioyhtiöstä (ORF) esimerkiksi Reinhold Beckmanniin ja Elmar Oberhauseriin kohdistuneen poliittisen painostuksen seurauksena. Meillä on ilmaisunvapauden suhteen käsissämme paljon suurempi ongelma kuin monet meistä käsittävät. Kehotan teitä tarkastelemaan myös niin sanottuja riippumattomia julkisia tiedotusvälineitä, joita – kun on kyse poliittisista asioista – kaksi suurinta puoluetta hallitsevat erittäin yksipuolisesti.

  Marco Scurria (PPE). - (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen hyvin tyytyväinen komission jäsenen lähestymistapaan tässä keskustelussa, sillä hän totesi, että Euroopassa ei pääosin tapahdu todellisia ilmaisunvapauden loukkauksia, ja vakuutti meille komission toimivan perussopimusten ja siten myös Euroopan lehdistönvapauden ja ilmaisunvapauden vartijana.

Tiettyjä vaaroja on silti yhä olemassa. Komission jäsen huomautti, että lähes joka toista Euroopan unionin jäsenvaltiota vastaan on käynnistetty rikkomismenettelyjä, jotta selvitetään, ovatko ne todella varmistaneet lehdistönvapauden ja ilmaisunvapauden. Hän korosti myös ehkäiseviä toimenpiteitä, joita näillä aloilla on toteutettava, mutta painotti, että ongelma ei koske vain yhtä valtiota tai tiettyjä yksittäisiä valtioita. Se ei selvästikään ole vain italialainen ongelma – parlamentti otti tähän kysymykseen kantaa muutama kuukausi sitten demokraattisella äänestyksellä – eikä se myöskään ole tietyn poliittisen puolueen ongelma, koska kuulimme juuri, että Saksassa sosialistiryhmä kontrolloi tiettyjä tiedotusvälineitä.

Ongelma, johon Euroopan parlamentin on puututtava, on luonteeltaan yleisempi. Äänestämme huomenna mietinnöstä, jonka otsikkona on "Journalismi ja uusi media – julkisen alueen luominen Eurooppaan". Se sisältää eräitä suuntaviivoja, joihin parlamentti nyt alkaa ottaa kantaa.

Meidän on keskusteltava siitä, miten uudessa mediassa, mutta myös perinteisemmissä tiedotusvälineissä, yhdistetään totuus ja vapaus, sillä vaikka jokaisella on oikeus kertoa kaikki, jokaisella on myös velvollisuus kertoa totuus kirjoittaessaan tai esiintyessään muutoin tiedotusvälineissä. Meidän on myös ymmärrettävä, miten voidaan yhdistää tiedonvälitys ja kansalaisten – kaikkien kansalaisten – oikeus yksityisyyden suojaan.

Nämä ovat ne kysymykset, joihin meidän on puututtava ja joissa parlamentin on pitäydyttävä sen sijaan, että käsittelisimme ideologioita tai sellaisia asioita, joita ei ole olemassa missään Euroopan valtiossa.

  Victor Boştinaru (S&D). – (RO) Pidän puheenvuoroni romaniaksi, sillä toivon, että siten saan viestini mahdollisimman selkeästi perille myös Bukarestiin sekä Romanian presidentille että sen oikeistohallitukselle.

Olen hyvin järkyttynyt siitä, että Euroopan komission puheenjohtajan José Manuel Durão Barroson tämänaamuisen unionin tilaa ja eurooppalaisia hankkeita käsitelleen puheen jälkeen me nyt keskustelemme tiedotusvälineiden tilasta EU:ssa ja etenkin tietyissä jäsenvaltioissa: Bulgariassa, Unkarissa, Romaniassa ja Italiassa. Italiassa toki on kestämätön tilanne, joka johtuu pääministerin asemasta maassa monopoliasemassa olevan mediaimperiumin omistajana.

Arvoisa komission jäsen, koska te olette perussopimusten vartija, siteeraan teille seuraavan kohdan eräästä asiakirjasta. Siinä sanotaan seuraavaa: "Tietoiset lehdistökampanjat, joilla pyritään mustamaalaamaan valtion toimielimiä levittämällä väärää tietoa niiden toiminnasta, muodostavat vaaran Romanian valtiolle."

Kohta ei ole lainattu mistään Hitlerin tai Stalinin poliittisesta tekstistä. Se esiintyy "Romanian kansallinen turvallisuusstrategia" -nimisessä presidentti Traian Băsescun määräyksestä laaditussa tekstissä, josta tulee laki, mikäli Romanian parlamentti hyväksyy sen. Viittaan tarkkaan ottaen 6 artiklan 2 kohdan 10 alakohtaan "Heikot kohdat".

Tässä kansallisen turvallisuuden haasteita käsittelevässä asiakirjassa katsotaan, että lehdistönvapaus ja ilmaisunvapaus, jotka muutoin ovat perusoikeuksia kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, muodostavat itse asiassa uhan kansalliselle turvallisuudelle. Artiklan sanamuoto jättää tilaa mielivaltaisuudelle ja väärinkäytölle ja vahingoittaa tämän toiminnan mainetta.

Lopuksi haluan ilmoittaa teille, arvoisa komission jäsen, että Euroopan parlamentille on toimitettu jo kaksi vetoomusta, ja yhden niistä on jättänyt Romanian suurin toimittajien ammattiliitto MediaSind. Te tiedätte, niin kuin minäkin, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vuonna 1978 asiassa Handyside antama päätös on osa perusoikeuskirjaa, joka sisältyy EU:n perussopimuksiin.

  Renate Weber (ALDE). – (RO) Hallitukset, jotka rikkovat demokratian sääntöjä, pitävät aina ilmaisun- ja lehdistönvapautta poliittista oppositiota suurempana vihollisena ja yrittävät tukahduttaa sen kaikin mahdollisin tavoin.

Viime aikoina Euroopassa havaitut suuntaukset ovat huolestuttavia. Kotimaassani Romaniassa lehdistöä ei enää pidetä vahtikoirana, joka valvoo hallituksen toimia ja yhteiskuntaa, vaan uhkana. Kriittisiä ääniä halveksuvat presidentti ja hallitus ovat päättäneet, että lehdistö ja kampanjat, joiden vuoksi julkiset toimielimet saattavat menettää uskottavuuttaan, ovat uhka kansalliselle turvallisuudelle.

Näin ollen jos jotkut toimittajat paljastaisivat, että esimerkiksi urheilu- tai matkailuministeriössä ministeri käyttää julkisia varoja vastuuttomasti tai jopa rikollisella tavalla, tämä voisi heikentää kyseisen ministeriön uskottavuutta ja siten myös hallitusta ja maan kansallista turvallisuutta.

Kaikkien syytösten välttämiseksi lehdistö ei koskaan enää saisi arvostella julkista toimielintä, vaan sen olisi pysyttävä hiljaa. Onko Euroopan ihmisoikeusyleissopimus enää minkään arvoinen? Onko Euroopan unionin perusoikeuskirja enää minkään arvoinen? Totta kai ne ovat, ja nyt on aika tehdä loppu tällaisesta lehdistön pelottelusta. Euroopan komission on todella toimittava niiden oikeuksien ja periaatteiden kunnollisena vartijana, joihin Euroopan unioni perustuu.

  Jacek Olgierd Kurski (ECR). – (PL) Haluan puhua mediakonsernien harjoittamasta painostuksesta ilmaisunvapautta kohtaan. Kuukausi sitten erään voimakkaan mediakonsernin nostama kanne johti – ensimmäistä kertaa vapaassa Puolassa ja ehkä koko Euroopan unionissa – erään poliitikon omaisuuden huutokauppaamiseen hänen mielipiteidensä vuoksi. Kyseinen poliitikko olen minä itse, Jacek Kurski, Euroopan parlamentin jäsen. Erään antamani lausunnon vuoksi, josta Agora-konserni ei pitänyt, ulosottomies myi huutokaupassa omaisuuttani 24 000 euron arvosta, mikä vastaa Puolan parlamentin jäsenen vuosituloja, sillä neljä vuotta sitten toimin siinä tehtävässä. Yleisesti katsotaan, että lausuntoni sopi poliittisen arvostelun ja keskustelun laajasti ymmärrettyihin rajoihin, jotka olisi määritettävä ainoastaan julkisessa keskustelussa eikä tuomioistuimessa. Olen valittanut tästä tuomiosta Strasbourgissa toimivaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, mutta Agora-konserni on jo haastanut oikeuteen kymmeniä huomattavia puolalaisia, koska he ovat esittäneet kriittisiä mielipiteitä Agorasta. Nämä kansalaisoikeuksien loukkaukset ovat erityisen pöyristyttäviä siksi, että Agora-konserni on muuttunut riita-asian osapuolesta "supertuomioistuimeksi". Sillä on itsestään selvä oikeus painaa halutessaan sanomalehdessään kirjoituksia, jotka voivat tuhota kenet tahansa. Omaisuuden takavarikointi ja huutokauppaaminen ovat yleinen käytäntö Valko-Venäjällä, ja niitä käytettiin kommunistihallinnon aikana Puolassa. Mielestäni komission pitäisi sisällyttää tämä siihen kantaan, jonka se tästä asiasta hyväksyy. Me emme halua elää sellaisessa Euroopassa, jossa omaisuus voidaan takavarikoida siksi, että sanoo, mitä ajattelee.

  Vladimír Remek (GUE/NGL). – (CS) Aivan ensimmäiseksi ilmaisen tyytyväisyyteni siihen, että tämä keskustelu ylipäätään käydään. Nykytilanteessa monissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa saattaa vallita ilmaisunvapaus ja lehdistönvapaus, mutta todellisuudessa niiden suhteen on monia puutteita. Se johtuu siitä, että vallan vaikutuksilla on taipumus tuntua tällä alalla.

Tšekissä meillä on niin sanottu vaiennuslaki, joka tekee mahdottomaksi julkaista poliitikkojen kannalta epämiellyttävää tietoa ja uhkaa toimittajia ankarilla rangaistuksilla, jopa vankeudella. Missään muussa Euroopan maassa ei ole vastaavaa näennäisdemokraattista säädöstä, vaikka monissa niistä on samoja taipumuksia. Ilmaisunvapauteen vaikuttaa merkittävästi myös tiedotusvälineissä työskentelevien taloudellinen tilanne. Se, jolla on rahaa, on valtaa ja myös vaikutusvaltaa tiedotusvälineisiin. Varattomien mielipiteet jätetään usein tietoisesti huomiotta. En ole idealisti, eikä yhdellä keskustelulla korjata kaikkea, mutta mitä useammin käsittelemme tätä aihetta, sitä lähemmäs aitoa demokratiaa pääsemme.

  Mario Borghezio (EFD). – (IT) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, arvoisa komission jäsen, olen hyvin tyytyväinen siihen, että te olette perussopimusten vartija.

Itse asiassa komissio vartioi myös omia salaisuuksiaan niin hyvin, että meidän Euroopan parlamentin jäsenten on hyvin vaikeaa saada esimerkiksi kattavia ja ennen kaikkea syvällisiä tietoja siitä, mitä teidän kokouksissanne suljettujen ovien takana tapahtuu, vaikka komission jäsenet eivät ole kansalaisten vaaleilla valitsemia ja heidän pitäisi siksi noudattaa erityisen tarkasti viestintä- ja avoimuusvelvoitettaan.

Esimerkiksi minä odotan yhä vastausta – enkä tarkoita saamaani ironista vastausta – esittämääni kysymykseen, jotta voin julkaista totuuden sanomalehdissä. Onko tai oliko komission puheenjohtaja Barroso Bilderberg-ryhmän jäsen vai ei? Käykö hän sen kokouksissa vai ei? Saamani vastaus, jonka julkaisin lehdistötiedotteissani toisin sanoin, oli seuraava: "Herra Borghezio, te tiedätte Bilderberg-ryhmästä enemmän kuin me." Se on hieman outo, ja siksi haluaisin saada lisää tietoa tästä aiheesta.

Mitä tietoa kansainvälisessä lehdistössä on esimerkiksi annettu finanssikriisin taustoista? Lissabonin strategia mainittiin, mikä oli hyvin mielenkiintoista. Niiden suurten rahoitusalan ryhmittymien todellisten omistajien selvittäminen, joihin johtavat sanomalehdet ja joukkotiedotusvälineet kuuluvat, on kuin sipulin kuorimista; sikäli kun tiedämme, he voivat yhtä hyvin asua veroparatiiseissa.

Uskon, että teidän olisi hyvä käynnistää aloite, jonka tarkoituksena on todella paljastaa, mitä politiikassa, rahoitusalalla ja taloudessa tapahtuu kulissien takana. Nämä ovat hyvin mielenkiintoisia aiheita, ja niillä on laaja merkitys kansalaisille, joilla on oikeus saada kattavat tiedot. Korostan, että vasemmisto on vaiennut Bilderberg-ryhmästä ja kolmikantakomissiosta.

  Nicole Sinclaire (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, yritän noudattaa puheaikaa. Olen tyytyväinen siihen, että komissio tunnustaa vapaan lehdistön tärkeän roolin demokraattisen eheyden ylläpitämisessä. Poliittisen eliitin asenne on kuitenkin liian usein se, että sanat tarkoittavat sitä, mitä eliitti sanoo niiden tarkoittavan. Tässä on kyse tällaisesta tapauksesta.

Tänään yhdessä Morten Løkkegaardin mietinnön kohdassa kehotetaan luomaan Brysseliin akkreditoiduista journalisteista koostuva kirjeenvaihtajien ryhmä, joka käsittelisi EU:n asioita nykyistä valaisevammalla tavalla. Journalistien tehtävä on tiedottaa, ei opettaa. Journalistit arvostavat ennen kaikkea riippumattomuuttaan. Jos he eivät ole riippumattomia, heidän ei voida katsoa olevan vapaita.

Komissio valvoo jo nyt Brysselissä toimivia tiedotusvälineitä liikaa taloudellisilla kannustimilla ja painostamalla. Täällä puhutaan Europarl TV -kanavasta ikään kuin sillä olisi jotain uutisarvoa: näin ei ole. Sen sisältö on pelkkiä lehdistötiedotteita, joihin on liitetty liikkuva kuva. Sen takia kukaan ei katsele sitä.

Løkkegaardin mietintö hyväksyttiin parlamentin äänestyksessä tänään, ja siinä vaaditaan, että koulujen opetukseen sisällytetään EU-opintoja. Kuka tahansa toimittaja kertoisi teille, että vapaissa ja riippumattomissa tiedotusvälineissä ei ole sijaa propagandalle. Toimittajat ilman rajoja -kansalaisjärjestö on jo huomauttanut, että Italialla, Bulgarialla ja Slovakialla on huomattavia ongelmia lehdistönvapauden suhteen. Myös Ranska ja Espanja eivät ole saavuttaneet tasoa, jota vapailla kansalaisilla on oikeus odottaa. Meillä Yhdistyneessä kuningaskunnassa on lehdistö, jota voidaan pitää vapaana, vaikka se käyttää paljon sanaa "oletettavasti". Kuten olemme tänään nähneet, EU näyttää kulkevan vastakkaiseen suuntaan.

  Monica Luisa Macovei (PPE). – (RO) Olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka kannattavat ilmaisunvapautta ja lehdistönvapautta. Demokratiaa ei ole ilman ilmaisunvapautta. Haluan myös muistuttaa teitä tässä yhteydessä siitä kultaisesta säännöstä, joka on muodostanut lehdistön perustan demokratiassa: mielipiteet ovat vapaita, tosiasiat pyhiä.

Romanian osalta minulla on ilo kertoa teille, että loukkaukset ja herjaaminen eivät vuodesta 2006 lähtien ole olleet rikoksia, sillä oikeistohallitus poisti ne rikoslaista. Tämä tarkoittaa, että toimittajille ei voida määrätä minkäänlaisia rikosoikeudellisia seuraamuksia edes sellaisessa valitettavassa tapauksessa, että joku levittää vääriä tietoja vilpillisessä tarkoituksessa. Katsonkin, että tilanne on tällaisenaan erinomainen, sillä toimittajien ei pidä pelätä rikosoikeudellisia seuraamuksia. Nyt Romaniassa käytetään vain siviilioikeudenkäyntejä.

Yksityiset lehdistöorganisaatiot käyttävät täysimittaisesti vapauttaan arvostella ja kyseenalaistaa vallanpitäjiä, mikä on luonnollista, koska vallanpitäjiä aina arvostellaan. Se on täysin luonnollista.

Myös Romaniassa on lehdistöjärjestöjä, jotka kuuluvat poliitikoille ja jotka ovat poliitikkojen ja/tai liikemiesten rahoittamia. Kuten olemme tänä iltana kuulleet, näin on monissa muissakin EU:n jäsenvaltioissa.

Ensinnäkin tällaisen kytkennän ja rahoituksen on oltava avoimia. Jos haluamme vapaan lehdistön, meidän on myös varmistettava, että tällaisissa organisaatioissa työskentelevien toimittajien toimituksellinen riippumattomuus taataan.

  Ivailo Kalfin (S&D). – (BG) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tiedotusvälineiden vapaus on kiinteä osa ihmisoikeusjärjestelmää, eikä sitä voida tarkastella erillään demokratian yleisestä viitekehyksestä. Bulgariassa, kuten kaikkialla muuallakin, tiedotusvälineet toimivat voimakkaan markkinapaineen alaisina. Myyntiluvut laskevat, mainostulot kutistuvat, ja uudet tiedotusvälineet hämärtävät ammattimaisen journalismin ja sosiaalisen median rajaa. Eräillä toimittajilla on yhä vähemmän mahdollisuuksia harjoittaa ammattiaan normaalisti. Perinteiset tiedotusvälineet ja niiden yleisö ovat katoamassa. Tänään ilmoitettiin esimerkiksi, että Klasa-sanomalehden, joka on yksi Bulgarian laatusanomalehdistä, painaminen lopetetaan. Tässä tilanteessa tiedotusvälineet joutuvat vakavasti riippuvaisiksi lukijoidensa sijasta tukijoistaan, olivat ne sitten yrityksiä tai valtiovallan edustajia, joilla on houkutus vaihtaa tiedotusvälineiden vapaus omaan paistatteluunsa niiden valokeilassa.

Valitettavasti monien bulgarialaisten kustantajien pääintressit ovat muilla aloilla. Tämä luo edellytykset painostukselle ja toimituksellisen politiikan väärinkäytölle vastapalveluksena hallituksen antamista myönnytyksistä ja suopeasta kohtelusta. Hallitus puolestaan osoittaa järjestelmällisesti piittaamattomuutta toimielinten riippumattomuuden periaatteesta, tiedotusvälineiden sääntelyyn osallistuvat toimijat mukaan lukien. Tilanne on tullut siihen pisteeseen, että hallitus tietoisesti pyytää tiedotusvälineiltä kirjallista anteeksiantoa kysyttyään, painostetaanko niitä. Tämä sinänsä on yksi painostuksen muoto.

Bulgarian ongelmat eivät ole ainutkertaisia. Niitä esiintyy myös muissa maissa. En halua leimata kaikkia tiedotusvälineitä enkä arvostella niitä hyviä toimittajia, joiden on usein pakko työskennellä ilman vakinaisia työsopimuksia tai pohtia uranvaihtoa. Ongelma on rakenteellinen. Se liittyy pohjimmiltaan itsesensuuriin, jota käytetään usein. Tähän on lisättävä myös niin digitaalisten kuin painettujen tiedotusvälineiden jakelun keskittyminen.

Edellinen Euroopan komissio suunnitteli äskettäin toimenpiteitä tiedotusvälineiden moniarvoisuuden säilyttämiseksi ja seuraamiseksi. Sitä tarvitaan juuri nyt. Populismi ja aggressiivisuus ovat hyvin houkuttelevia, mutta ne eivät koskaan ole johtaneet todellisiin ratkaisuihin. Odotan, että Euroopan komissio ottaa nyt aktiivisen roolin ja tekee ratkaisuehdotuksen. Tiedän, että tämä on arkaluonteinen kysymys eikä sitä usein mitata muodollisesti, vaikka sitä varten on olemassa indikaattoreita. Tästä huolimatta Euroopan parlamentin on asetettava hyvin korkeita odotuksia ja tiukkoja kriteerejä. Euroopan demokratian takaaminen, säilyttäminen ja kehittäminen on aivan yhtä tärkeää.

  Luigi de Magistris (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, rakennettaessa oikeuksien Eurooppaa tiedonvälityksen vapaus, moniarvoisuus ja riippumattomuus ovat keskeisessä asemassa.

Tietääkö komission jäsen, että Euroopan unionissa on yksi valtio – joka sattumoisin on Rooman sopimuksen allekirjoittanut Euroopan unionin perustajajäsen – jossa ei ole tiedotusvälineiden moniarvoisuutta ja jossa pääministeri suoraan tai välillisesti kontrolloi julkisia ja yksityisiä televisioasemia ja lehdistöä? Millaista demokraattista vaalikamppailua voi olla maassa, jossa pääministeri – yksi poliittinen puolue – hallitsee tiedotusvälineitä? Millaista demokratiaa voi olla maassa, jossa muutaman päivän päästä hyväksytään laki, joka kieltää toimittajia julkaisemasta oikeusasioita käsitteleviä uutisia? Unohtakaa Watergate ja hallitusta pönkittävä lehdistö! Nyt puhutaan todellisista sylikoirista!

Millainen demokraattinen valtio haluaa valvoa internetiä? Millainen demokraattinen valtio heittää sivuun kaikki, jotka poikkeavat puolueen linjasta, ja jättää takaamatta sananvapauden ja oikeuden toisinajatteluun?

Emme puhu Bokassan alaisesta Sudanista tai Ceauşescun alaisesta Romaniasta: tämä on Berlusconin johtama Italia, jossa tällaisten asioiden valitettavasti annetaan tapahtua paljolti siksi, että Euroopan komissiolla ei ole rohkeutta ottaa riippumatonta ja vapaata kantaa suhteessa jäsenvaltioihin.

  Marek Henryk Migalski (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Kroes, on huolestuttavaa kuulla kaikista Euroopassa tapahtuvista ilmaisunvapauden loukkauksista. En tiedä, oletteko tietoisia tästä, mutta tekin olette hyväksymässä lain, joka rajoittaa tätä vapautta. Løkkegaardin mietintö, jonka hyväksyivät kaikki parlamentin poliittiset ryhmät minun ryhmäni muodostamaa kiitettävää poikkeusta lukuun ottamatta, sisältää omituisia säännöksiä, joilla rajoitetaan ilmaisunvapautta ja lehdistönvapautta. Suosittelen, että luette kohdat 14, 20, 23 ja 39 sekä erityisesti kohdat 8 ja 31. Kohdassa 8 pyydetään EU:n elintä seuraamaan julkisia tiedotusvälineitä, ja kohdassa 31 sanotaan, että näiden tiedotusvälineiden on annettava tietoa työstämme. Meidän olisi ansaittava tiedotusvälineiden ja kansalaisten huomio kovalla työllämme, ei pakottamalla joku levittämään tietoa työstämme. Tiedotusvälineillä ei ole velvollisuutta tiedottaa Natosta tai YK:sta, ja vastaavasti niiden ei ole pakko kertoa kenellekään Euroopan parlamentin työstä.

  Ivo Belet (PPE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aluksi todeta, että parlamentissa käytävää keskustelua lehdistönvapauden ja mielipiteenvapauden kaltaisista perusarvoista tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Ehdotan – ja toivon että olemme tästä yhtä mieltä – että tämä keskustelu käydään objektiivisten kriteerien ja analyysien pohjalta.

Arvoisa komission jäsen, te itse ehdotitte tällaista objektiivisia indikaattoreita sisältävää välinettä – median moniarvoisuuden seurantavälinettä – jonka Euroopan komissio on laatinut. Nyt Euroopan komission tavoitteena on muun muassa panna tämä seurantaväline täytäntöön, ja me edellytämme, että näin tapahtuu.

Toisen välineen muodostavat Euroopan neuvoston suositukset. Ne käsittelevät lehdistönvapautta, julkisten yleisradioyhtiöiden riippumatonta johtamista sekä vakaata rahoitusta koskevia standardeja. Kaikki Euroopan unionin 27 jäsenvaltiota ovat sitoutuneet näihin standardeihin, joten on hyvä ajatus muistuttaa jäsenvaltioita, että niiden on noudatettava sitoumuksiaan tällä alalla.

Euroopan parlamenttina meidän velvollisuutenamme on myös kiinnittää niiden huomiota tähän. Teemme sen lähiaikoina muun muassa uudella päätöslauselmalla, joka koskee julkisten yleisradioyhtiöiden tulevaisuutta digitaalisella aikakaudella ja joka esitellään parlamentille joko ensi tai sitä seuraavassa kuussa. Päätöslauselmassa pyydämme nimenomaisesti komissiota ja myös jäsenvaltioita tarkastelemaan tätä aivan konkreettisesti.

Emme voi hyväksyä lehdistönvapauden vaarantumista missään päin Eurooppaa, ja siksi Euroopan parlamentin on oltava valppaana. Tästä syystä on mielestäni hyvä ajatus, että komissio ja parlamentti antavat aikanaan asiasta asianmukaisen muistutuksen jäsenvaltioille.

  David-Maria Sassoli (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, jo toisen kerran tämän vaalikauden aikana me keskustelemme Euroopan parlamentissa lehdistönvapauden ongelmista. Tämä osoittaa, arvoisa komission jäsen, että tähän ongelmaan suhtaudutaan vakavasti; se on Euroopan unionin kansalaisten silmissä suuri ongelma.

Muistutan teitä siitä, että toukokuussa 2004 parlamentti antoi päätöslauselman, jossa kehotettiin komissiota toimiin tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja lehdistönvapauden suojelemiseksi, mutta emme ole kuulleet komission korottavan ääntään tästä asiasta kaikkina näinä vuosina. Kuten tiedätte, ongelma on nyt kasvamassa. Italian, Romanian ja Unkarin kysymykset ovat erilaisia, mutta niiden tausta on sama.

Kuten tiedätte, Italiassa vallitsee edelleen vakava eturistiriita, jota pahentaa se, että hallitus on miehittänyt julkisen yleisradiotoiminnan. Romaniassa lehdistöä pidetään tällä hetkellä uhkana kansakunnalle. Unkarissa hallitus haluaa asettaa journalismin valvonnan alaiseksi. Euroopan unionin toimielimet eivät luonnollisesti voi tuomita minkään hallituksen vaikutusvaltaa tiedotusvälineisiin. Tiedonvälityksen vapaus ei ole hyödyke, jota voidaan arvioida vain markkinoiden kriteerien mukaan. Se on pikemminkin kansalaisten oikeus muodostaa omat mielipiteensä politiikasta, hallitusten laadusta ja julkisesta elämästä.

Euroopan unionin toimielimet eivät voi enää vedota mihinkään tekosyihin; komission on ryhdyttävä päättäväisiin toimiin yhteisten eurooppalaisten standardien vahvistamiseksi. Teidän väliintulonne, arvoisa komission jäsen, saattaa antaa Euroopan unionin kansalaisille varmuuden siitä, että Eurooppa on oikeuksien ja vapauden alue.

  Cecilia Wikström (ALDE). – (SV) Arvoisa puhemies, vaikka on jo myöhä, meidän on syytä muistaa, että ilmaisunvapaus syntyi aikoinaan Euroopassa. Kotimaassani Ruotsissa olemme puolustaneet sitä vuodesta 1766 lähtien, jolloin siitä tuli osa Ruotsin lainsäädäntöä, ja nyt se on kirjattu perustuslakiin. Tästä huolimatta monet toimittajat ja kirjailijat ovat joutuneet murhayritysten, polttopullohyökkäysten ja uhkailujen kaltaisten kauheuksien kohteeksi. Tämä ei ole tyypillistä vain Ruotsille; täsmälleen samanlaista väkivaltaa esiintyy myös muualla Euroopassa.

Jos haluamme, että Eurooppa on edelleen lehdistönvapauden ja ilmaisunvapauden esikuva, emme voi hyväksyä sitä, että kolme EU:n jäsenvaltiota, Italia, Bulgaria ja Romania, mainitaan Freedom Housen viimeisimmässä raportissa maina, joissa vallitsee vain osittainen ilmaisunvapaus. Myös Kreikassa kerrotaan olevan ongelmia. Kellä ei olisi tuoreessa muistissa ne tyhjät sanomalehtien sivut, joita näimme jokin aika sitten Italiassa, kun toimittajia ja sanomalehtien päätoimittajia oli painostettu?

Meidän on puolustettava sananvapautta. Emme saa unohtaa, että vapaa taide ja ilmaisunvapaus syntyivät nuorissa eurooppalaisissa demokratioissa. Kaikissa demokratioissa kansalaiset voivat vapaasti arvostella artikkeleita ja kirjoja ja muodostaa niistä omat mielipiteensä, emmekä saa koskaan hyväksyä tilannetta, jossa ihmiset pelotellaan hiljaisiksi. Ilmaisunvapaus muodostaa selkärangan siinä unionissa, jota palvelemaan meidät kaikki on valittu ja jonka ihanteita meidän on puolustettava erityisesti silloin, kun niitä uhataan.

  Georgios Papanikolaou (PPE). – (EL) Arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tarve puolustaa ilmaisunvapautta ja lehdistönvapautta on äärimmäisen tärkeä, ja siihen on erityisesti näinä aikoina liittynyt uusia näkökohtia kahdesta pääsyystä.

Ensinnäkin tekninen kehitys on synnyttänyt uusia viestintäkeinoja, kuten olemme jo kuulleet. Meillä on nyt internet, meillä on blogit, meillä on sosiaaliset verkostot, meillä on internetradio ja internet-televisio. Nämä ovat uusia viestimiä, joilla on ollut suuri vaikutus. Huomautan tässä kohtaa, että Kreikassa eräs toimittaja ja aktiivinen bloggaaja murhattiin noin kaksi ja puoli kuukautta sitten.

Vaikka näillä uusilla tiedotusvälineillä on suuri vaikutus, niiden toimintakehystä ei vielä ole säännelty yhtenäisesti lainsäädännöllä tai käytännesäännöillä. Komissio itse vastaa usein, että me kaikki luotamme näiden tiedotusvälineiden itsesääntelyyn. On käymässä ilmeiseksi, että näille viestimille myönnetty vapaus ja etenkin anonyymiys johtaa usein väärinkäytöksiin ja viime kädessä harhaanjohtavan tiedon välittämiseen yleisölle.

Toinen syy on se, että nykyisin julkaisu- ja yleisradiotoiminta on keskittynyt muutamien vahvojen yritysjättien käsiin, ja tämän tuloksena liikemiesten, poliitikkojen ja usein kokonaisten hallitusten on annettava periksi näiden jättien toiveille. On ilmeistä, että me ilmaisunvapauden nimissä usein päädymme vaientamaan poliittisen areenan ja työtään tekevät toimittajat, joiden on objektiivisesti katsoen mahdotonta tehdä työtään ja välittää tietoa yleisölleen.

Lopuksi, me tiedämme, että valtamme Euroopan unionin tasolla on rajallinen. Mekin toki kykenemme harjoittamaan puolestamme painostusta kaikkien asianomaisten virastojen laajan suostumuksen muodostamassa toimintaympäristössä, joka tarjoaa välittömiä ratkaisuja EU:n jäsenvaltioille, jotka ovat toipumassa pahimmasta kriisistä kahdeksaankymmeneen vuoteen.

  Andres Perello Rodriguez (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, on totta, että tämä on globaali keskustelu ja että olisi liioittelua väittää, ettei Euroopan unionissa ole ilmaisunvapautta, mutta yhtä totta on, että eräissä tapauksissa oikeutta tietoon ja ilmaisunvapauteen rajoitetaan ja että meidän on tuomittava ne.

Olen samaa mieltä niiden kanssa, joiden mukaan meidän on keskityttävä niihin jäsenvaltioihin, jotka rajoittavat ilmaisunvapautta ja lehdistönvapautta. Jos meidän on puhuttava Italiasta, Unkarista ja Bulgariasta, meidän on tehtävä se, mutta jos meidän on keskusteltava Romanian pöyristyttävästä tapauksesta, meidän on tehtävä sekin. Voisimme sanoa, että asiasta ei ole oikeudellista näyttöä, mutta on riittävästi tietoa, jonka perusteella meidän on reagoitava näihin pöyristyttäviin tapauksiin, sillä tämä ei ole tuomioistuin vaan poliittinen parlamentti.

Huomautan myös, että on olemassa demokraattisia valtioita, joissa julkiset televisiokanavat ovat onnistuneet saavuttamaan suurimmat katsojaluvut moniarvoisuutensa ansiosta – näin on Espanjassa. Mutta niiden rinnalla on itsehallintoalueiden – esimerkiksi Madridin ja Valencian, joiden yhteenlaskettu pinta-ala ja asukasluku ovat suuremmat kuin eräiden jäsenvaltioiden – julkisia televisiokanavia, jotka ovat aluehallitusten vallassa ja joita manipuloidaan huomattavasti. Erilaiset järjestöt, puolueet ja ammattiliitot ovat ilmoittaneet tästä manipuloinnista, joka käsittää muun muassa yritysneuvostojen rankaisutoimien pelossa järjestämiä sähkö- ja yhteyskatkoja. Ne, esimerkiksi Canal Nou -kanava, ovat osoittaneet pystyvänsä sensuroimaan uutisointia Espanjan suurimmasta lahjontaskandaalista, Gürtelin tapauksesta, koska se vaikuttaa kanavaa ohjaavaan hallitukseen, kun taas julkiset televisiokanavat nostivat jutun sen päivän pääuutisekseen, ja ne loukkaavat järkyttävällä tavalla toimittajien ja katsojien oikeuksia.

Tämä tapahtuu Euroopan unionissa, Valencian ja Madridin itsehallintoalueilla, Telemadrid- ja Canal Nou -kanavilla (espanjaksi Canal 9).

Näin ollen kaksi televisiokanavaa – ja lupaan toimittaa todisteita tästä – toimii Lissabonin sopimuksen ulkopuolella ja kiertää Euroopan unionin perusoikeuskirjan määräyksiä, sillä ne toimivat jatkuvasti 11 artiklan vastaisesti, ja pyydän teitä ottamaan tämän huomioon.

Minä tuomitsen tämän ja kehotan komission jäsentä ja komissiota pyytämään asiasta tietoja, sillä demokraattinen jäsenvaltio ja demokraattinen unioni eivät voi sallia tällaista huonoa käytöstä.

  Lena Kolarska-Bobińska (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, on ehdottoman välttämätöntä, että äänestäjämme ovat hyvin perillä ajankohtaisista asioista.

Tieto lisää kansalaisten kiinnostusta julkisiin asioihin ja heidän osallistumistaan.

Poliitikkoina me tarvitsemme yhdenvertaiset toimintaedellytykset, jotta saamme erilaiset viestimme tasapuolisesti yleisön kuultaville. Nykyisin kaupalliset tiedotusvälineet valitettavasti haluavat vain viihdyttää äänestäjiä. Sen vuoksi ne ovat rajoittaneet ajankohtaisten asioiden käsittelyä. Näin ollen julkisten tiedotusvälineiden velvollisuutena on toimia yhä enemmän ja enemmän tiedotuksen ja valistuksen alalla.

Vaarallista kyllä, on olemassa eräitä puolueita ja poliitikkoja, jotka jatkuvasti yrittävät saada julkiset tiedotusvälineet hallintaansa. Tätä tapahtuu monissa jäsenvaltioissa – Italiassa, Unkarissa, Romaniassa ja Ranskassa, vain muutaman mainitakseni. Meidän on vastustettava tätä suuntausta. Euroopan neuvosto, joka on keskustelussa jo mainittu, on vuodesta 1989 toiminut suurenmoisesti asettamalla Euroopan vapaita ja puolueettomia julkisia tiedotusvälineitä koskevia standardeja. Näitä Euroopan neuvoston standardeja on noudatettava kaikissa jäsenvaltioissa, niin Itä-Euroopan entisissä kommunistimaissa kuin Länsi-Euroopassakin.

Euroopan parlamentin olisi tehtävä tiiviimpää yhteistyötä täällä Strasbourgissa sijaitsevien naapuriemme kanssa tässä asiassa. Jäsenvaltioiden hallitusten vastuulla on varmistaa, että julkiset tiedotusvälineet säilyttävät riippumattomuutensa ja kykynsä välittää puolueetonta tietoa, ja Euroopan parlamentin olisi edelleen seurattava, kuinka hyvin ne täyttävät tämän julkisen velvollisuuden.

  Csaba Sándor Tabajdi (S&D). - (HU) Arvoisa komission jäsen, on erittäin huolestuttavaa, että tänä iltana useimmin mainitut mielipiteen- ja lehdistönvapautta – joka on yksi Euroopan unionin perusarvoista – loukkaavat EU:n jäsenvaltiot ovat Romania, Italia, Bulgaria ja valitettavasti myös kotimaani Unkari. Arvoisa komission jäsen, komissio ei pysty väistämään velvollisuutta tarkistaa, kunnioittavatko jäsenvaltiot tätä Euroopan unionin perusoikeutta. Komission on varmistettava, että tätä oikeutta kunnioitetaan, ja sen on seurattava tilannetta taatakseen, että jäsenvaltioihin ei synny omistusmonopolia, kuten Italiassa on tapahtunut Berlusconin mediaimperiumin myötä – ja tätä esimerkkiä seurataan Unkarissa RTL Klubin hankinnalla – ja että puoluevirkailijoita ei voida nimittää julkisten viestintäorganisaatioiden johtoon. Komission on otettava kantaa näihin tapauksiin ja seurattava niitä.

  Sergio Paolo Francesco Silvestris (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää komission jäsentä hänen tasapainoisesta selonteostaan.

Me odotamme tiedotusvälineiden moniarvoisuuden objektiivisten indikaattorien määrittelyä hyvin kiinnostuneina. Odotamme sitä sekä Euroopan parlamentin jäseninä että italialaisina, sillä olemme hyvin tietoisia siitä, missä määrin tiedotusvälineiden moniarvoisuus, vapaus ja riippumattomuus on Italiassa taattu. Piste i:n päälle olisivat siten indikaattorit, jotka vakuuttaisivat myös Italian vasemmiston tästä, koska neljän viiden kuukauden välein se esittää samat väitteet saaden aina aikaan äänestyksen, jonka tulos ei mielestäni juurikaan edistä sen asiaa.

Useimmat Italian sanomalehdistä edustavat vasemmistoa, ja ne hyökkäävät jatkuvasti hallitusta vastaan ja levittävät opposition propagandaa. Vasemmisto on 30 vuoden ajan Italiassa miehittänyt ja jakanut sotilaallisen tiukasti julkisen sektorin työpaikat julkisrahoitteisessa valtion televisioyhtiössä, joka on keskusta-vasemmiston puolueiden mukava kerho. Päivästä ja viikosta toiseen Italian julkisissa yleisradiolähetyksissä solvataan hallitusta ja pääministeriä. Jos kuitenkin joku keskusta-oikeiston edustaja sattuu tekemään sen erehdyksen, että hän kyseenalaistaa sanomalehtiä, nousee huuto siitä, että tiedonvälityksen vapaus on uhattuna.

Italiassa tapahtuu jotain muutakin: laillisissa tutkinnoissa hankittua puhelinkuunteluaineistoa julkaistaan säännöllisesti, vaikka sillä ei olisi mitään tekemistä tutkinnan kanssa. Tämä käytäntö levittää tietoa ja rikkoo kansalaisten yksityisyyden suojaa siinä määrin, että muutama vuosi sitten vasemmiston naiset ja herrat vastustivat sitä. Kesäkuussa 2007 Massimo D'Alema sanoi: "Asianajajat, jotka kopioivat sen, mitä on sanottu, ja vievät sen sitten toimittajille, ovat säädytön näky, se on kuin arabialainen basaari." Maaliskuussa 2007 Antonio Di Pietro sanoi: "Salakuuntelunauhoitusten käyttöä olisi säänneltävä ja siitä olisi määrättävä rangaistuksia yksityisyyden suojaamiseksi." Helmikuussa 2008 Walter Veltroni sanoi: "Demokraattipuolue kannattaa salakuuntelunauhoitusten julkaisemisen ehdotonta kieltämistä, kunnes valmistava käsittely on päättynyt."

Jos kuitenkin Italian hallitus tänään uskaltaisi ehdottaa parlamentille lakia, jolla säännellään myös oikeutta yksityisyyteen ja määrätään rangaistuksia niille, jotka rikkovat salakuuntelunauhoitusten julkaisemisesta annettua lakia, koko vasemmistolehdistö olisi heti aseissa huutaen, että tämä on skandaali, ja Euroopan tavanomaiset äärivasemmistolaiset äänet myötäilisivät tätä vahvasti.

Eräitä vasemmistolaisia sanomalehtiä on julkaistu tällä tavoin; ne ovat jättänet etusivun tyhjäksi protestina suukapulalakia vastaan. Mutta vain ensimmäinen ja toinen sivu on jätetty tyhjäksi, sillä lehdet ovat tavanomaiseen tapaan julkaisseet mainoksia takasivulla. Näin ollen me neuvomme tätä päättämätöntä vasemmistoa, joka kertoo meille puolen vuoden välein, että tiedonvälityksen vapautta ei ole olemassa, rauhoittumaan ja löytämään vakavampia keskustelunaiheita.

  Ildikó Gáll-Pelcz (PPE). - (HU) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kiitos puheenvuorosta. Olen myös kiitollinen siitä, että komissio pitää kysymystä sananvapaudesta ja siihen liittyvästä lehdistönvapaudesta, jotka ovat perusihmisoikeuksia, näin tärkeänä ja että se käsittelee tätä kysymystä tasapainoisesti. Toistaiseksi olen tänä iltana kuullut sekavia kertomuksia, peiteltyjä vihjauksia ja, valitettavasti, syytöksiä.

Arvoisa komission jäsen, saanen antaa teille luotettavaa tietoa Unkarin uudesta tiedotusvälinelaista. Kaikki poliittiset puolueet olivat yhtä mieltä siitä, että vuoden 1996 laki oli pahasti vanhentunut. Uusi hallitus esitti luonnoksensa tiedotusvälinelakipaketista Unkarin parlamentille luodakseen selkeän rakenteen ja avoimen rahoitusperustan tiedotusvälineiden sääntelyä varten. Miten hallitus yrittää saavuttaa tämän? Esimerkiksi ehkäisemällä valtion varojen tuhlausta. Ratkaisemalla rakenteellisia kysymyksiä. Tekemällä tiedotusvälinejärjestelmästä avoimen. Millä keinoin? Vähentämällä puolueiden nimittämien jäsenten määrän viidennekseen. Tai jopa tekemällä kansallisesta tiedotusväline- ja televiestintäviranomaisesta vastuuvelvollisen parlamentille. Tai julistamalla lehdistönvapauden ja puolustamalla toimittajien riippumattomuutta. Tai peräti varmistamalla tutkivien journalistien lähteiden luottamuksellisuuden suojellen samalla perustuslaillisia perusoikeuksia.

Arvoisa komission jäsen, tällä välin edellisen hallituksen intressit saattavat kärsiä. Jotkut saattavat jopa levittää pahantahtoisia huhuja. Totuus on, että lain esittelyä edelsi pitkä prosessi. Laki ei myöskään ole vielä lopullinen, sillä parlamentti aloittaa keskustelun siitä vasta ensi viikolla. Euroopan komissiolla on suuri vastuu. Asiaan on suhtauduttava vakavasti, ja kuten sanottu, totta on myös, että tarvitaan yhdenmukaista, avointa ja luotettavaa arviointia. Epäselvät kertomukset ja vihjailut ovat vaarallisia ja vahingoittavat kansallisvaltioita.

  Mariya Nedelcheva (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, perusoikeuskirjan 11 artiklaan kirjatun ilmaisunvapauden etuja ei enää tarvitse todistella.

Oikeus tietoon ja tiedonsaanti sekä lähteiden runsaus ovat demokraattisen prosessin ydin. Niiden avulla kansalaiset voivat muodostaa mielipiteensä vapaasti ja tiedotusvälineet hoitaa tehtävänsä kumppaneina kansalaisten ja vallanpitäjien välisessä vuoropuhelussa.

Tiedotusvälineiden ominaispiirteitä puolestaan ovat puolueettomuus, objektiivisuus ja täsmällisyys. Kotimaassani Bulgariassa ei kuitenkaan ole kauan siitä, kun lehdistö palveli vuonna 1989 tuomitsemamme ideologisen hallinnon tavoitteita. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin tämä perintö on olemassa, edistystä on saavutettu, ja on tärkeää, että on varoituksia, joiden avulla pysymme valppaina emmekä käännä huomiotamme pois oleellisista asioista.

Haluan käsitellä kolmea seikkaa. Ensinnäkin on varmistettava, että ilmaisunvapaus ja tiedotusvälineiden vapaus taataan. Tällä prosessilla on kuitenkin kahtalainen merkitys. Vapaus ei saa haitata muiden vapautta. Keskinäiseen luottamukseen ja kunnioitukseen perustuvien puitteiden rakentaminen on mielestäni tärkeä osa tiedotusvälineiden ja yksittäisten kansalaisten suhteita.

"Neljännen valtiomahdin" roolissaan tiedotusvälineet varmistavat demokraattisen valvonnan. Tähän valvontaan on kuitenkin liityttävä lähteiden tarkistaminen ja avoimuus, joilla vältetään tiedotusvälineiden hyväksikäyttö yksittäisiä yrityksiä palveleviin, kaupallisiin, taloudellisiin tai poliittisiin tarkoituksiin. Lähteiden luotettavuus, tiedotusvälineiden omistajien tuloja koskeva avoimuus ja objektiivinen tiedonvälitys voivat johtaa vain edistykseen yhteiskunnissamme.

Lopuksi, meidän on pidettävä mielessä toimittajien rooli. Ammattietiikan noudattaminen, riippumattomuus ja perusvapauksien kunnioittaminen ovat arvokkaita indikaattoreita kaikille itseään ammattilaisina pitäville toimittajille. Standardoinnin estäminen ja usein valitettavia seurauksia aiheuttavan liiallisen tiedon karsiminen ovat tavoitteita, joihin tämän päivän tiedotusvälineiden on pyrittävä.

Vapaus ei tarkoita alistumista. Tästä syystä alistuminen katsojalukumittausten lakeihin ja suuriin monopoleihin sekä tärkeiden aiheiden epäpolitisoiminen ja yhteiskunnallisten aiheiden liiallinen politisoiminen ovat ristiriidassa tiedotusvälineiden roolin kanssa vapaan tiedonvälityksen ainoastaan yleistä etua palvelevina edistäjinä.

  Iosif Matula (PPE). – (RO) Me kaikki tunnustamme, että lehdistönvapaus on yksi niistä perusoikeuksista, jotka demokraattinen yhteiskunta takaa kansalaisilleen. Olemme myös sisällyttäneet ilmaisunvapauden niihin demokraattisiin kriteereihin, jotka EU:n kaikkien nykyisten ja tulevien jäsenvaltioiden on täytettävä, nimenomaan taataksemme lehdistönvapauden kunnioittamisen.

Kuten olen muissakin yhteyksissä todennut, annan varauksettoman tukeni täydelliselle lehdistönvapaudelle. Kyseiseen vapauteen liittyy kuitenkin jokaisen toimituksen suuri vastuu siitä, että yleisölle annetaan paikkansapitäviä tietoja. Koska keskustelemme tänään myös Itä-Euroopan valtioiden tapauksesta, voin hahmotella teille Romanian tilannetta.

Suuret lehdistöorganisaatiot kuuluvat oppositiolle tai sitä tukeville liikemiehille. Räikein esimerkki tästä oli äskettäinen presidenttivaalikampanja, jossa valtaosa lehdistöstä hyökkäsi valittua ehdokasta Traian Băsescua vastaan.

Tämä jatkuu edelleen, päivittäin. Tämä tilanne voidaan hyväksyä vain, jos todenperäisyyttä kunnioitetaan, sillä tietoiset kampanjat, tiedotusvälineiden harjoittama kiristys, mustamaalaus…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Ioan Enciu (S&D). – (RO) Romaniassa lehdistö, jokaisen demokraattisen valtion neljäs valtiomahti, on kriisin kourissa. Se on tehnyt lähes lyömättömän ennätyksen. Romanian lehdistöstä on irtisanottu tähän asti noin 6 000 toimittajaa, ja monet julkaisut lopettavat toimintansa.

Miten näin on päässyt käymään? Se on tulosta vallanpitäjien pelottelutoimista, kuten lehdistökampanjoiden julistamisesta uhaksi kansalliselle turvallisuudelle ja Romanian hallituksen huonosti palkatuille mediatyöntekijöille määräämistä lisäveroista. On myös eräs toinen näkökohta, jonka on pannut merkille myös Kansainvälisen journalistiliiton pääsihteeri Aidan White: "Romanian journalismi on maan taloudellisten ongelmien ja työnantajien ahneuden saartama."

Tämän ammattikunnan tulevaisuus on vakavasti uhattuna. Työnantajien ja viranomaisten on toteutettava välittömästi toimenpiteitä ammattimaisen journalismin pelastamiseksi. Vain EU:n tasolla toteutetut toimet voivat yhä pelastaa Romanian lehdistön.

  Chris Davies (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, komission jäsenen avauspuheenvuoro oli mielestäni kummallisen innoton. Komissio on luonnollisesti perussopimuksen ja sen kaikkien periaatteiden vartija, mutta hänen puheenvuorostaan sitä olisi ollut suoraan sanottuna vaikea arvata.

Olemme tässä keskustelussa kuulleet esimerkkejä huonoista käytännöistä kaikkialla Euroopassa. Kotimaassani Yhdistyneessä kuningaskunnassa tiedotusvälineiden omistus on keskittynyt liikaa Rupert Murdochin omistaman News Internationalin käsiin. Jos poliitikko haluaa valtaa, hän ei yleensä heiluta venettä kyseenalaistamalla tätä liikaa.

Mitä Italiaan tulee: jos se, että pääministeri omistaa huomattavan osan tiedotusvälineistä, ei ole perussopimuksen periaatteiden vastaista, niin mikä sitten?

Miten voimme tuomita huonot käytännöt muualla, ellemme varmista, että omat käytäntömme ovat mahdollisimman hyviä?

Komission valta, sen oikeudellinen toimivalta, on luonnollisesti rajallinen. Te, arvoisa komission jäsen, ette kuitenkaan ole byrokraatti; te olette johtaja, ja teillä on ääni, joka nyt on aika korottaa eräiden henkilöiden saattamiseksi kiusalliseen asemaan, muutoksen aikaansaamiseksi ja vapauden puolustamiseksi.

  Anna Záborská (PPE). – (SK) Kaksi ihmeellistä pientä sanaa ovat vakiintuneet yhteiskunnassamme. Ilmaus "poliittisesti korrekti" liittyy läheisesti ilmaisunvapauteen. Se on merkki eräänlaisesta itsesääntelystä mielipiteiden ilmaisussa. Se ei koske vain toimittajia, vaan myös poliitikkoja, taiteilijoita ja jopa tavallisia kansalaisia.

Yhteiskunnassamme "poliittisesti korrekti" ei tarkoita toisen henkilön mielipiteen kunnioittamista vaan enemmistön mielipiteen jakamista. Tämä on suuri uhka demokratiallemme ja kulttuurillemme.

Vielä yksi huomio: minä uskon ilmaisunvapauden kunnioittamiseen, mutta ilmaisunvapaus ei tarkoita väärien tietojen, valheiden ja herjaavien lausuntojen levittämistä, niin kuin usein tapahtuu. Minulla on tästä henkilökohtaista kokemusta. Kansalaisilla on oikeus paitsi tietoon myös paikkansa pitävään tietoon.

  Margrete Auken (Verts/ALE). – (DA) Arvoisa puhemies, jatkan komission arvostelua. Olemme tänään kuulleet joukon esimerkkejä siitä, miten valtaa ja lainsäädäntöä on käytetty vallanpitäjiä arvostelevia lehdistön osia vastaan. Tämän on joka tapauksessa oltava asia, joka vaikuttaa komissioon. Olen vetoomusvaliokunnan jäsen, ja tässä valiokunnassa olemme kuulleet komission sanovan, ettei se ole vastuussa perusoikeuksien loukkauksista jäsenvaltioissa. Se ei ollut komission asia. Tätä on arvosteltu voimakkaasti sekä vetoomusvaliokunnassa että täällä parlamentissa päätöslauselmia hyväksyttäessä.

Haluan vain muistuttaa komission jäsentä siitä, että Kööpenhaminan kriteerit eivät koske vain valtioita, jotka aikovat liittyä EU:n jäseniksi. Näin sanoi myös eräs komission jäsen vetoomusvaliokunnalle. Kööpenhaminan kriteerit koskevat kaikkia – myös EU:n jäsenvaltioita. Pyydämme komissiota olemaan tulevaisuudessa valppaampi ja toimimaan pontevammin näissä tilanteissa.

  Salvatore Iacolino (PPE). - (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tämän päivän keskustelu on epäilemättä uusinta, joskin sävyltään maltillisempi uusinta, lokakuulta 2009.

Lehdistönvapaus: vaikka piiloudumme mietinnön taakse, jossa puhutaan mahdollisuudesta luoda Eurooppaan julkinen alue, pääasiassa me vain jauhamme loputtomiin siitä, mitä Italiassa tapahtuu.

Komission jäsen totesi hyvin selvästi, että jäsenvaltiot eivät ole rajoittaneet lehdistönvapautta. Hän totesi myös, että lehdistön suoriutumista tässä suhteessa mitataan konkreettisilla ja objektiivisilla indikaattoreilla, mutta on pidettävä erityisesti mielessä, että mietinnössä puhutaan – ja tämä on sen ainoa myönteinen seikka – nimenomaisesti ja avoimesti paikallisten tiedotusvälineiden mukaan ottamisesta.

Jos mietinnöstä voidaan löytää yksi myönteinen näkökohta, se on luultavasti tämä. Muutoin se on steriiliä jutustelua, keskusteluja, jotka eivät ole juuri minkään arvoisia tilanteessa, joka edellyttää parlamentilta aivan erityyppistä vastausta.

  Seán Kelly (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, mitä kypsempi yhteiskunta on, sitä suurempia ovat ilmaisunvapaus ja lehdistönvapaus, mutta täydellisen vapauden utopistinen ihanne ei toteudu koskaan niin kauan kun ihmisluonne on mikä on.

Ensinnäkin hallitukset yrittävät kontrolloida tiedotusvälineiden välittämiä viestejä niin paljon kuin mahdollista. Tästä on esitetty tänä iltana runsaasti esimerkkejä. Tämä ei muutu tulevaisuudessakaan.

Toiseksi, tiedotusvälineiden omistajat ja yksittäiset päätoimittajat yrittävät myös edistää tärkeinä pitämiään asioita julkaisemissaan artikkeleissa, eikä yksittäisillä journalisteilla ole muuta vaihtoehtoa kuin mukautua tai menettää työpaikkansa.

Lisäksi on kolikon toinen puoli, jossa häikäilemättömien toimittajien ohjenuorana on, ettei totuuden pidä koskaan antaa haitata hyvää tarinaa.

Tämä on monitahoinen ongelma. Se on ongelma, joka ei koskaan katoa. Se on taistelu, jota on aina käytävä. Jos tätä taistelua ei käydä ikuisesti, sitä ei voiteta koskaan.

  Izaskun Bilbao Barandica (ALDE). – (ES) Arvoisa puhemies, muistutan baskimaalaisen Egunkaria-sanomalehden kärsimästä painostuksesta ja tuomitsen sen painokkaasti. Vuonna 2003 sanomalehti lakkautettiin täysin Espanjan lakien ja perustuslain vastaisesti kielelliseen ja kulttuuriseen vähemmistöön kohdistuneen vainon vuoksi ja yrityksenä rinnastaa baskin kieli terrorismiin, jota suurin osa baskeista vastustaa. Sanomalehden työntekijöiltä ja lukijoilta riistettiin heidän keskeisimmät perusoikeutensa. Seitsemän vuotta myöhemmin tämä tunnustettiin tuomioistuimen antamassa tuomiossa.

Tänä aikana ja tuomion antamisen jälkeen komissio ja Euroopan unioni ovat vain vaienneet. Tällainen käyttäytyminen helpottaa mielivaltaisuuksien toistumista. Tästä syystä, arvoisa komission jäsen, teidän on toimittava ennakoivammin ja rohkeammin, jotta Euroopan unioni on perussopimusten vartijan roolissaan uskottava.

Perussopimusta ja lakeja rikotaan Euroopassa järjestelmällisesti, kuten olemme tänään nähneet. Pyydän teitä sen vuoksi toimimaan nykyistä ennakoivammin.

  Hella Ranner (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, kaikki tämänpäiväiset puheenvuorot ovat osoittaneet, että lehdistönvapaus ja ilmaisunvapaus ovat erittäin tärkeitä yhteiskunnassamme täällä Euroopassa, ja olen varma, että ne ovat sitä myös koko maailmassa.

Nähdäkseni on kuitenkin olemassa eräs velvollisuus, joka on näiden vapauksien kanssa vastakkainen, nimittäin velvollisuus myös suojella niiden henkilöiden oikeuksia, joista tiedotusvälineissä kerrotaan. Tiedotusvälineillä on nykyään uskomaton valta erityisesti modernin teknologian seurauksena. Meidän velvollisuutenamme on ottaa huomioon myös ne, joista tiedotusvälineissä raportoidaan.

Tämän tasapainon löytäminen on hankalaa ja haasteellista, mutta meidän on vastattava haasteeseen asianmukaisella oikeusvarmuudella, jonka Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin toimielimet voivat luoda ja joka sitten voidaan välittää edelleen jäsenvaltioille.

  Oreste Rossi (EFD). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, omien ajatusten ja mielipiteiden ilmaiseminen loukkaamatta muiden oikeuksia ja ihmisarvoa on yksi demokratioiden perusvapauksista.

Niin sanotut vapaat tiedotusvälineet eivät valitettavasti kuitenkaan aina kohtele poliittisia puolueita ja poliitikkoja samalla tavalla. Meillä itsellämmekin on tästä jonkin verran kokemusta, sillä tiedotusvälineissä kerrotaan hyvin vähän siitä, mitä me Euroopan parlamentissa teemme.

Huolimatta ahdasmielisen ja sulkeutuneen vasemmiston syytöksistä lehdistönvapaus on Italiassa taattu paikallisten ja kansallisten tiedotusvälineiden uskomattoman runsaan määrän ansiosta. Ne, jotka väittävät, että pääministeri hallitsee perheensä omistamia tiedotusvälineitä miten haluaa, valehtelevat ja tietävät valehtelevansa. Minua ihmetyttää, että sellaiset Euroopan parlamentin jäsenet, jotka ovat oikeusasioiden asiantuntijoita, syyttävät Italian hallitusta Rooman sopimuksen ja ehkä jopa Lissabonin sopimuksen rikkomisesta, mutta eivät käytä tärkeintä tällaisten rikkomisten vastaista välinettä eli nosta kannetta Euroopan unionin oikeuselimissä.

Katson, että Euroopan unionin olisi perustettava riippumaton eettinen komitea, joka määrittää lehdistönvapauden tason kaikissa 27 jäsenvaltiossa ja sulkee lopullisesti niiden suut, jotka tyrkyttävät olemattomia totuuksia.

  Neelie Kroes, komission varapuheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, minua on arvosteltu pitkän elämäni aikana varsin monista asioista, mutta ei koskaan innottomuudesta, joten tämä oli ensimmäinen kerta.

Olen silti kiitollinen kaikista puheenvuoroistanne: tiedän, että niiden määrän suhteen löin komission puheenjohtajan ja hänen tänä aamuna pitämänsä puheen unionin tilasta. Tänä iltana on käytetty hyvin paljon puheenvuoroja, ja olen siitä kiitollinen.

Olen kuunnellut puheenvuorojanne. Tämä todella on ilmaisunvapautta, ja olen tyytyväinen saadessani olla parlamentissa, joka paitsi suvaitsee ilmaisunvapautta ulkopuolellaan myös puolustaa sitä sisällään.

Tästä huolimatta meillä on paljon yhteistä. Me molemmat – eikä vain komissio – olemme perussopimuksen vartijoita, joten on oikein, että käymme tämän keskustelun täällä ja että olemme hyvin rehellisiä toisiamme kohtaan pohtiessamme, mistä on kysymys.

Monien tänään puheenvuoron käyttäneiden parlamentin jäsenten kohdalla en kuitenkaan voinut olla ihmettelemättä, mitkä teidän kotimaanne – ne jotka te väitätte tuntevanne parhaiten – ovat. Yksi minua koskettava seikka onkin se, että varsin monet parlamentin jäsenet tulevat nuorista demokratioista, ja minusta tämä on varoitus.

Te olette taistelleet ilmaisunvapauden ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden puolesta, ja meidän kaikkien olisi otettava vaari tästä opetuksesta, siitä, että te ette pidä tällaisia asioita itsestään selvinä vaan teidän on puolustettava niitä, ja jos tämä ei ole palavaa intoa, haluaisin ottaa lasillisen kanssanne tämän istunnon jälkeen ja selvittää, miten te määrittelette innon.

Haluan silti korostaa, että se, minkä Sophia in ’t Veld mainitsi, on tosiaan totta. Minä tosiaan olen tässä asiassa kuin avoin kirja, ja ylpeä siitä. Se ei tarkoita sitä, että aina olisi mahdollista toimia sataprosenttisesti teidän haluamallanne tavalla, sillä me selvitämme, mikä on parasta Euroopan unionille ja mikä on paras etenemistapa.

Tämän päivän keskustelun päätteeksi komissio muistuttaa, että EU:sta tehdyn sopimuksen uuden 2 artiklan ensimmäisessä virkkeessä luetellaan arvot, joihin unioni perustuu, joita jäsenvaltioiden on kunnioitettava ja joita jäsenvaltioiden on edistettävä. Ne ovat: ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina.

EU:n ja jäsenvaltioiden velvollisuutena on kunnioittaa näitä arvoja. Olen täysin varma siitä, että kukaan tässä täysistunnossa ei vastusta kyseistä kohtaa, sillä muutoin ette olisi Euroopan parlamentin jäseniä, ja tämä artiklan ensimmäiseen virkkeeseen sisältyvä luettelo ei ole vain julistava, vaan siihen liittyy myös kaksi konkreettista näkökohtaa.

Ensinnäkin näiden arvojen kunnioittaminen ja sitoutuminen edistämään niitä yhteisesti EU:n tasolla ovat EU:sta tehdyn sopimuksen 49 artiklan nojalla kaksi EU:n jäsenyyden ehtoa arvioidessamme, kykeneekö jokin ehdokasvaltio liittymään EU-perheeseen, ja aivan kuten eräät teistä mainitsivat, ne koskevat myös niitä, jotka tuohon perheeseen ovat jo liittyneet.

Toiseksi, näiden arvojen loukkaaminen voi käynnistää 7 artiklassa säädetyn varoitus- ja seuraamusmenettelyn.

Arvoluettelon toiminnallinen luonne selittää sen lyhyyden. Luetteloon on kirjattu vain tärkeimmät perusarvot, joiden oikeudellinen sisältö on tarkoin määritelty. Sitä vastoin 2 artiklan toisessa virkkeessä selitetään eurooppalaisen mallin ominaispiirteet: moniarvoisuus, syrjimättömyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu sekä naisten ja miesten tasa-arvo; nämä ominaispiirteet ovat avuksi kyseisten arvojen soveltamisessa ja tulkinnassa.

Tässä vaiheessa olisi vaikeaa, jos 2 artiklassa mainitut arvot olisivat välittömässä vaarassa tänään mainittujen tapahtumien johdosta. En usko, että näillä tapauksilla on mitään rajat ylittävää ulottuvuutta, joka oikeuttaisi meidän puuttumisemme asioihin tässä vaiheessa.

Komissio, ja erityisesti minä itse digitaalistrategiasta ja tiedotusvälineistä vastaavana komission varapuheenjohtajana, aiomme pysyä valppaina ja puolustaa lehdistönvapautta, tiedotusvälineiden moniarvoisuutta, toimittajien oikeutta suojella lähteidensä luottamuksellisuutta ja tiedotusvälineiden kykyä tutkia korruptiota ja vallan väärinkäyttöä.

Pidän laadukasta ja tutkivaa journalismia, painettua lehdistöä ja uutismedioita eurooppalaisen poliittisen kulttuurin ja demokratian tärkeänä piirteenä.

Lopuksi haluan sanoa, että odotan todella kiinnostuneena esittelijänne mietintöä, jonka Ivo Belet mainitsi. Tunnen hyvin mietintöönne liittyvät kehityskulut, ja suhtaudun siihen hyvin myönteisesti ja odotan kiinnostuneena sen tuloksia.

Vakuutan teille, että olen kuunnellut teitä kaikkia tarkasti, ja pohtiessani seuraavia askeleita kollegojeni kanssa olen valmis jatkamaan tätä keskustelua kanssanne, joten tulen mielelläni tänne takaisin jatkamaan keskustelua.

  Puhemies. – (IT) Keskustelu on päättynyt.

Kohdan käsittely päättyy tähän.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Carlo Casini (PPE) , kirjallinen. – (IT) Tiedotusvälineiden vapaus on kaiken keskustelun yläpuolella, eikä kukaan missään demokraattisessa järjestelmässä voi kiistää, että tiedotusvälineiden on oltava riippumattomia ja moniarvoisia.

Yhteiskuntamme kaltaisessa tietoyhteiskunnassa on kuitenkin käymässä yhä ilmeisemmäksi, että riippumattomuus ei tarkoita täydellistä sääntöjen puuttumista ja että moniarvoisuus yksin ei ole riittävä arvo. Tiedotusvälineiden valta tietoyhteiskunnassa on todella valtiovalta, jonka Montesquieu, jos hän eläisi nyt, yrittäisi tasapainottaa muiden vallan tyyppien kanssa: lainsäädäntövallan, toimeenpanovallan ja tuomiovallan. Näiden kolmen perinteisen vallan on myös oltava riippumattomia, mutta niiden välille on määritetty vastavuoroiset rajat. Minun nähdäkseni tätä ongelmaa ei ole tutkittu perusteellisesti.

Tyydyn esittämään kaksi huomiota. Toimittajien oikeus vapauteen on ihmisoikeus, joka on vähintään samanveroinen kuin kaikkien kansalaisten oikeus ihmisarvoon ja yksityisyyteen. Se vuoksi on olemassa myös valvontavelvollisuus. Tuomiovallan on oltava avointa, mutta tiettyjen tutkimusten on alkuvaiheessa oltava ehdottoman salaisia, jotta totuus saadaan selville oikeuden ja siten yleisön eduksi. Katson, että nämä kaksi seikkaa jätetään aina huomiotta keskusteluissamme. Olen tällä puheenvuorolla yrittänyt jättää niistä jonkinlaisen merkinnän pöytäkirjaan.

  Jiří Maštálka (GUE/NGL), kirjallinen. – (CS) En usko, että yksikään Euroopan parlamentin jäsen kyseenalaistaa ilmaisunvapauden ja vapaan lehdistön tarvetta. Kyse on loppujen lopuksi perusoikeudesta, joka on kirjattu Euroopan unionin perusoikeuskirjaan (11 artikla). Haluan myös todeta, että viime vuodesta lähtien on ollut olemassa epävirallinen lehdistönvapauden eurooppalainen peruskirja, johon komissio on suhtautunut myönteisesti ja jossa journalistit vaativat, että Euroopan valtioiden hallitukset noudattavat heitä ja heidän työtään suojelevia periaatteita sensuurin kiellosta journalistien henkilökohtaisen turvallisuuden suojeluun. Minun mielestäni tämä on vain yleisen ongelman yksi puoli. Toinen puoli on tiedotusvälineiden jatkuvasti kasvava raaka voima, toimittajien laaja piittaamattomuus perustavanlaatuisista eettisistä normeista, heidän vastuuttomuutensa sananvapauden suhteen ja heidän näennäinen riippumattomuutensa, jota ohjaavat mediakeisarien taloudelliset ja poliittiset intressit. Lähes koko Tšekin lehdistö alueellisista lehdistä valtakunnallisiin on ulkomaisten konsernien omistuksessa, jotka sekaantuvat tiedotusvälineidensä avulla häikäilemättömästi maan politiikkaan. Kiinnostaako tämä ketään EU:n toimivaltaista henkilöä? Tuskin. Me vain kalisutamme hienoja iskulauseita ja kliseitä, kun todellisuus kulkee aivan omaan suuntaansa.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (LV) Ilmaisunvapaudesta ja lehdistönvapaudesta on puhuttu ja kirjoitettu aivan liian paljon. Suurin osa parlamentin jäsenistä kannattaa demokraattisia arvoja ja kaikkien mahdollisuutta sanoa mielipiteensä ongelmista ja niistä henkilöistä, jotka aiheuttavat niitä. On kuitenkin tilanteita, joissa halpoja sensaatioita metsästävät toimittajat unohtavat ammattietiikan. Lisäksi on tapauksia, joissa toimittajat ovat maksua vastaan valmiita syyllistymään herjaukseen ja sekaantumaan törkeästi toisten ihmisten henkilökohtaiseen elämään. Meidän on keskusteltava lehdistön painostustapausten lisäksi myös jokaisen henkilön vastuusta herjauksen ja mustamaalauksen suhteen. Venäläinen sananlasku sanoo: "Kuolemaa pahempaa on vain hyvän maineen menettäminen." Tämä on yhä nykyään monien ihmisten perusperiaate. Tästä syystä ehdotan seuraavaa lähestymistapaa "journalistin" määrittelemiseksi: 1) varataan "journalisti"-nimitys vain niille, jotka eivät ole loanneet tätä kunnianarvoisaa ammattia käyttämällä kolmansien osapuolien maksamaa valheellista aineistoa; 2) luodaan määritelmä niille, jotka syyllistyvät mustamaalaamiseen; 3) korostetaan, että ilmaisunvapaus ei tarkoita vapautta halventaa ja herjata; 4) edellytetään, että journalistien on oltava "neljännen valtiomahdin" kunnianarvoisan jäsenyyden arvoisia. Muussa tapauksessa kaikki päätöslauselmat ja mietinnöt lehdistönvapaudesta ovat pelkkä farssi.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Euroopan unionissa on tavallista puhua paljon vapaudesta. Valitettavasti todellisuus kuitenkin on varsin erilainen. Ilmaisunvapaus ja etenkin lehdistönvapaus ovat vaarassa, ja kohta ne ovat jäljellä enää paperilla.

Esimerkiksi Saksassa Saksan keskuspankin johtokunnan jäsenen Thilo Sarrazinin muslimimaahanmuuttajien heikkoa integroitumista koskevat lausunnot ovat aiheuttaneet poliittisesti korrektien hyveellisyyden vartijoiden kampanjan, vaikka suurin osa siitä, mitä saksalainen Sarrazin sanoi, on totta ja tilastot ja arkipäivän havainnot vahvistavat sen. Jotkut menevät jopa niin pitkälle, että vaativat tämän sosiaalidemokraatin erottamista virastaan. Tämä moderni inkvisitio siis pilaa kaikkien epätoivottuja mielipiteitä esittävien elämän – tällaista toimintaa olemme tottuneet näkemään diktatuureissa.

Euroopan unionissa on muitakin vaarallisia uhkia ilmaisunvapaudelle ja lehdistönvapaudelle, ja niistä on vastuussa niin kutsuttu perusoikeusvirasto: maahanmuuttajista saa uutisoida vain myönteisessä sävyssä, ja turvapaikkamenettelyn väärinkäytön tai ulkomaalaisten tekemien rikosten kaltaisista ongelmista pitää olla mahdollisimman hiljaa – koska ne ovat ristiriidassa propagandan monikulttuurisen idyllin kanssa. Jos, kuten Ruotsissa tapahtui, yksityinen televisioyhtiö kieltäytyy lähettämästä demokraattisen oikeistopuolueen mainosta vaalikampanjan aikana puolueen väitetyn islaminvastaisen asenteen vuoksi, kyse ei ole vain itsesensuurista vaan myös vaalien manipuloinnista.

  Rovana Plumb (S&D), kirjallinen. – (RO) Vapaa, moniarvoinen ja riippumaton lehdistö on keskeinen tekijä demokraattisessa yhteiskunnassa. Vuonna 2010 Romanian tiedotusvälineet kärsivät epäsuotuisan taloustilanteen aiheuttamista rajoitteista maassa, jossa vihamieliset asenteet toimittajia kohtaan ja tietoisesti lietsotut epätotuudet on nostettu hallituksen viralliseksi politiikaksi.

Nykyisen talouskriisin seurauksena yli 4 000 tiedotusvälineiden työntekijää on irtisanottu, kymmenet julkaisut ovat lopettaneet toimintansa ja mainostulot ovat romahtaneet. Kaikki nämä tekijät ovat altistaneet tiedotusvälineet poliittiselle ja taloudelliselle painostukselle. Yksipuolisuus ja puolueellisuus ovat heikentäneet kansalaisten luottamusta lehdistöön. Koska kaikkia eurooppalaisia mediasäädöksiä, joissa säädetään ilmaisunvapauden ja tiedonvälityksen vapauden kunnioittamisesta, ei sovelleta asianmukaisesti, kehotan jäsenvaltioita ja komissiota seuraamaan tätä asiaa tarkasti.

  Emil Stoyanov (PPE), kirjallinen. – (BG) Haluan kiittää esittelijää hänen tekemästään erinomaisesta työstä ja tästä mietinnöstä, jossa tuodaan esiin erittäin tärkeitä Euroopan unionin toimielinten työhön ja tiedotusvälineisiin liittyviä kysymyksiä. Euroopan parlamentin ja tiedotusvälineiden väliset suhteet ovat aina olleet hyvin monimutkaiset, ja on erittäin tärkeää löytää näissä suhteissa tasapaino, niin että molemmat osapuolet voivat hoitaa tehtävänsä tehokkaasti. Kiitän Morten Løkkegaardia ja hänen kollegojaan kulttuuri- ja koulutusvaliokunnassa siitä, että he hyväksyivät kaksi ehdotustani Brysseliin akkreditoitavien journalistien akkreditointijärjestelyjen helpottamisesta (kohta 24) sekä yksityisistä yleisradiotoiminnan harjoittajista, jotka julkisen palvelun yleisradiotoiminnan harjoittajien rinnalla ovat keskeisiä EU-uutisoinnissa ja voivat auttaa kehittämään tiedon kulkua Euroopan unionissa (kohta 26) tehden siitä kansalaisten kannalta helpommin lähestyttävän. Katson, että Euroopan unionin toimielimillä on tehtävää, jotta helpotetaan journalistien akkreditointia Brysseliin ja parannetaan julkisten ja yksityisten yleisradiotoiminnan harjoittajien yhteistyötä. Näin voimme lisätä Euroopan unionin kansalaisten tietoisuutta Euroopan unionin toimielinten työstä ja toimintalinjoista. Kiitos tarkkaavaisuudestanne.

17. Samaa sukupuolta olevien avioparien tai rekisteröidyssä parisuhteessa elävien syrjintä (keskustelu)

  Puhemies. – (IT) Esityslistalla on seuraavana keskustelu

– Cornelis de Jongin ja Eva-Britt Svenssonin GUE/NGL-ryhmän puolesta, Marije Cornelissenin, Raül Romeva i Ruedan ja Ulrike Lunacekin Verts/ALE-ryhmän puolesta sekä Michael Cashmanin, Britta Thomsenin, Sophia in ’t Veldin ja Sirpa Pietikäisen komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä samaa sukupuolta olevien avioparien tai rekisteröidyssä parisuhteessa elävien syrjinnästä (O-0081/2010 – B7-0451/2010),

– Claude Moraesin, Michael Cashmanin ja Monika Flašíková Beňován S&D-ryhmän puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliittojen ja rekisteröityjen parisuhteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta (O-0117/2010 – B7-0459/2010),

– Sophia in ’t Veldin, Renate Weberin, Niccolò Rinaldin, Sarah Ludfordin, Sonia Alfanon, Cecilia Wikströmin, Alexander Alvaron ja Gianni Vattimon ALDE-ryhmän puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä samaa sukupuolta olevien parien syrjimisestä, vapaasta liikkuvuudesta, homo-, bi- ja transseksuaalisten henkilöiden oikeuksista ja EU:n toimintasuunnitelmasta (O-0118/2010 – B7-0460/2010).

  Cornelis de Jong, laatija. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kumppanini ja minä olemme asuneet yhdessä yli 21 vuotta. Hiljattain käytimme hyväksemme Alankomaissa tarjolla olevaa mahdollisuutta ja rekisteröimme parisuhteemme virallisesti. Tämä merkitsee sitä, että nautimme Alankomaissa täsmälleen samoja oikeuksia kuin eri sukupuolta olevat avioparit. Sivumennen sanoen, olisimme voineet myös solmia avioliiton, sillä Alankomaissa se on mahdollista myös samaa sukupuolta oleville pareille.

Olettakaamme, että päätän muuttaa Puolaan töihin ja kumppanini muuttaa mukanani. Silloin meitä ei enää pidettäisi parina, sillä Puola ei vielä tunnusta samaa sukupuolta olevien parisuhteita. Toisin sanoen jos käyttäisimme EU:ssa vallitsevaa oikeutta työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen, menettäisimme monia esimerkiksi sosiaaliturvaan ja eläkkeisiin liittyviä perusoikeuksia. Kun eri sukupuolta olevat avioparit voivat yksinkertaisesti säilyttää siviilisäätynsä, samaa sukupuolta olevat parit eivät voi. Tämä rajoittaa oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen. Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto ei vaadi, että komission olisi tehtävä ehdotuksia perheoikeuden yhdenmukaistamisesta tällä alalla. Se on edelleen jäsenvaltioille kuuluva asia. Me kuitenkin pyydämme komissiota tekemään ehdotuksia, joilla taataan, että palkattujen työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien vapaaseen liikkuvuuteen liittyvät oikeudet ovat kaikille samat.

Tällä hetkellä komissio vaikuttaa lievästi sanoen epäröivän tällaisten ehdotusten laatimista. Juuri tästä syystä kollegani ja minä pyysimme tämäniltaista keskustelua. Toivon vilpittömästi, että komission jäsen voi vakuuttaa meille, että tämän asian suhteen tehdään nopeasti jotain ja että toiseen jäsenvaltioon muuttavat parit saavat esimerkiksi sosiaaliturvan ja eläkkeiden suhteen samat oikeudet riippumatta siitä, ovatko he samaa vai eri sukupuolta.

  Marije Cornelissen, laatija. – (NL) Arvoisa puhemies, Euroopan kansalaisten vapaa liikkuvuus on yksi Euroopan unionin perusarvoista. On mahdotonta hyväksyä, että yksi suuri ihmisryhmä suljetaan tämän oikeuden ulkopuolelle: samaa sukupuolta olevat avioparit tai rekisteröidyissä parisuhteissa elävät, joiden parisuhdetta ei tunnusteta monissa EU:n jäsenvaltioissa. Tämä ei ole mikään pieni tekninen ongelma, vaan se koskee ihmiselämän tärkeimpiä asioita. Voinko ottaa rakastamani ihmisen ja pienet lapseni mukaani, jos lähden töihin toiseen maahan? Olisiko rakastetullani oikeus eläkkeeseen tai etuuksiin, jos kuolisin äkillisesti? Asia ulottuu vielä tätäkin syvemmälle.

Arvoisa komission jäsen Reding, kuvitelkaa, että olette ollut onnellisesti naimisissa naisen kanssa vuosien ajan. Muutatte yhdessä Italiaan tai Kreikkaan, mistä olette saanut elämänne työpaikan. Kaikki menee hyvin muutaman vuoden ajan, mutta sitten tapahtuu katastrofi. Rakas kumppaninne joutuu auto-onnettomuuteen ja päätyy teho-osastolle. Silloin saattaa olla niin, että te ette voi tehdä mitään elämänkumppanianne koskevia päätöksiä ettekä ehkä edes olla hänen luonaan pitämässä häntä kädestä, sillä esimerkiksi Italiassa te ette ole kukaan eikä teillä ole mitään tekemistä hänen kanssaan.

Arvoisa puhemies, olen iloinen siitä, että yhä useammat valtiot sallivat samaa sukupuolta olevien parien avioliitot tai rekisteröidyt parisuhteet, ja kymmenet tuhannet ihmiset ovat jo hyödyntäneet tätä mahdollisuutta ja heidän määränsä kasvaa jatkuvasti. Valitettavasti eräät jäsenvaltiot ovat jääneet asiassa jälkeen. Tämä on minusta surullista, mutta Euroopan parlamentti ei voi pakottaa niitä kuromaan eroa umpeen. Voimme kuitenkin vaatia tunnustamista, niin että kaikki EU:n kansalaiset voivat todella käyttää oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen.

Haluaisin, että komission jäsen Reding kertoo meille, miten hän aikoo toteuttaa tämän kanssamme.

  Michael Cashman, laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, komission jäsenen Redingin saavutukset syrjinnän torjunnassa ovat esimerkillisiä, ja ne kaksi kertomusta, jotka hän on tänä iltana kuullut, ovat erittäin mielenkiintoisia.

Cornelis de Jongin tavoin minäkin olen rekisteröidyssä parisuhteessa elävä homoseksuaalinen mies. Parisuhteeni on kestänyt 27 vuotta, mutta valtio on tunnustanut sen vasta viiden vuoden ajan.

Kuten jo aiemmin sanottiin, jos joutuisin onnettomuuteen ollessani lomalla Italiassa, kumppanini ei saisi edes perustavanlaatuista oikeutta päättää, pidetäänkö minut tällaisessa tapauksessa hengityskoneessa vai ei.

Juuri tällaiset hyvin yksityiset ja henkilökohtaiset perusasiat riistetään meiltä pelkkien ennakkoluulojen perusteella. Jotkut väittävät, että siviilioikeuden vastavuoroinen tunnustaminen ja noudattaminen ja yhdessä valtiossa myönnettyjen kansalaisten oikeuksien tunnustaminen ja noudattaminen toisessa jäsenvaltiossa vesittäisivät jäsenvaltioiden avioliittoa koskevan toimivallan.

Tämä on täydellistä hölynpölyä. Pelkäänpä, että tätä argumenttia käyttävät ne, jotka haluavat estää tasa-arvon toteutumisen millä tekosyyllä tahansa.

Viisi jäsenvaltiota tunnustaa samaa sukupuolta olevien avioliiton. Kaksitoista jäsenvaltiota tunnustaa rekisteröidyt parisuhteet. Kymmenen 27 jäsenvaltiosta on edelleen tämän suvaitsevaisuuden, tasa-arvon ja ymmärryksen loistavan piirin ulkopuolella.

Arvoisa komission jäsen, on teidän tehtävänne – ja tiedän että tartutte tähän tehtävään – työntää ne tähän suvaitsevaisuuden ja ymmärryksen piiriin. Silloin me todella saamme vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen, joka ei koske vain joitakuita vaan kaikkia, riippumatta seksuaalisesta suuntautuneisuudesta, sukupuolesta tai sukupuoli-identiteetistä.

Politiikassa on kovin helppoa seurata yleistä mielipidettä. Hankalinta ja vaikeinta on johtaa sitä ja nousta ennakkoluuloja vastaan. Jos parlamentti tekee sen, mikä on oikein, ja te, arvoisa komission jäsen, teette sen, mikä on oikein, me todella voimme muuttaa unionia ja kansalaisten elämää paremmaksi paitsi omalta myös tulevien sukupolvien osalta.

Puhuitte kuulemistilaisuudessanne täysin yksiselitteisesti. Sanoitte katsovanne, että yhdessä valtiossa saatuja oikeuksia olisi kunnioitettava muissa valtioissa. Minulla on edessäni lainaus puheenvuorostanne, mutta tiedän, ettei minun tarvitse muistuttaa teitä siitä, sillä te olette periaatteen nainen, joka taistelee vainoa ja syrjintää vastaan.

  Sophia in 't Veld, laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, vain pari päivää sitten katselin BBC World -kanavalta dokumenttiohjelman eräistä Kaukasian maista, joissa miesten on tapana käydä ratsain ryöstämässä itselleen morsian. Kun he näkevät miellyttävän tytön, he ryöstävät hänet, vievät hänet miehen kotiin, raiskaavat hänet, ja sitten tyttö on miehen vaimo. Tyttöjen perheet vastustavat tietenkin tätä voimakkaasti, koska ne katsovat, etteivät miehet voi päättää ottaa tyttöä – on tytön isän asia päättää antaa hänet.

Ohjelma oli sydäntäsärkevä. Se oli järkyttävä, ja miksi? Koska meistä kumppanin valinta, aviomiehen tai vaimon valinta, on elämän henkilökohtaisin ja intiimein päätös. Ei ole miehen, isän tai veljen – ja ehdottomasti ei valtion – asia päättää, kenestä tulee tai ei tule tytön kumppani.

Historiassa on ollut ja yhä nykyäänkin on valtioita, joissa mustien ja valkoisten väliset avioliitot ovat kiellettyjä. Kotimaassani ei ole kovin kauan siitä – omat isovanhempani joutuivat kärsimään tästä – kun katoliset eivät saaneet mennä naimisiin protestanttien kanssa, vaikka he rakastivat toisiaan. On yhä konservatiivisia muslimeja, joiden mielestä heidän tyttäriensä ei pidä mennä naimisiin muiden kuin muslimien kanssa. Tällaisia esimerkkejä on paljon, ja meistä se on hyvin järkyttävää. Meillä on kuitenkin Euroopan unionissa yhä valtioita, jotka kieltävät samaa sukupuolta olevien aikuisten omasta tahdostaan solmimat avioliitot.

Tiedän, että eräistä on kovin järkyttävää, että samaa sukupuolta olevat ihmiset voivat rakastaa toisiaan, mutta se ei ole oikeastaan tärkeää. Tärkeää tässä yhteydessä on se, että joka ainoalla EU:n kansalaisella pitäisi olla samat oikeudet. Ei ole Euroopan unionin tai jäsenvaltioiden hallitusten asia tuomita henkilökohtaisia suhteita.

Euroopan unionilla ei ole toimivaltaa perheoikeuden alalla, mutta kuten Michael Cashman juuri huomautti, jo viisi jäsenvaltiota on jo avannut avioliittolakinsa samaa sukupuolta oleville pareille. Muutamassa muussa valtiossa on olemassa jonkinlainen rekisteröity parisuhde. Meidän Euroopan unionissa olisi vähintään sovellettava vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta. Me sovellamme sitä hilloon ja viiniin ja olueen: miksi me emme tee niin avioliiton ja parisuhteiden osalta?

Pyydän komissiota tekemään aloitteen vastavuoroisesta tunnustamisesta niiden jäsenvaltioiden välillä, joissa jo on käytössä samaa sukupuolta olevien avioliitto tai jonkinlainen rekisteröity parisuhde, ja esittämään meille etenemissuunnitelman siitä, miten pääsemme tilanteeseen, jossa tällaiset suhteet tunnustetaan kaikkialla.

  Viviane Reding, komission varapuheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, on selvää, että EU:n kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeus vapaaseen liikkuvuuteen ja oleskeluun on yksi EU:n kulmakivistä. Se on paitsi perusoikeus myös henkilökohtainen oikeus.

Perussopimuksen 21 artikla on erittäin selvä, ja siinä säädetään tästä oikeudesta. Myös syrjinnän kieltäminen, sukupuoliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä mukaan luettuna, on yksi EU:n kulmakivistä, ja sekin tunnustetaan 21 artiklassa, mutta perusoikeuskirjan 21 artiklassa.

Direktiivillä on saatu aikaan hyvin merkittävä parannus samaa sukupuolta olevien parien asemaan. Kiitän parlamenttia, koska juuri parlamentti todella ajoi direktiivin läpi. EU:n lainsäädännössä on nyt ensi kertaa säädetty sekä samaa että eri sukupuolta olevien parien oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti Euroopan unionissa.

Tästä seuraa kuitenkin, että jos joku saa liikkua ja oleskella vapaasti, hänellä on myös oltava toisessa asuinpaikassaan samat oikeudet kuin ensimmäisessä asuinpaikassaan. Kuten todettu, on jäsenvaltioiden asia päättää, säätävätkö ne rekisteröidyistä parisuhteista tai asiaa koskevasta oikeusjärjestyksestä, mutta näemme, että yhä useammat jäsenvaltiot siirtyvät asteittain kohti samaa sukupuolta olevien avioliittojen tunnustamista tai sallimista.

Direktiivi on tässä suhteessa hyvin moderni, koska siinä ei erotella samaa ja eri sukupuolta olevia pareja. Se on itse asiassa neutraali tämän asian suhteen. Se mahdollistaa tällaiset tilanteet ja antaa pareille mahdollisuuden ilmaista itseään ja käyttää tätä oikeutta. Tässä mielessä direktiiviä ei ole tarpeen muuttaa.

Se, miten tämä direktiivi käytännössä pannaan täytäntöön, on toinen asia. Ongelmana ei ole direktiivi sinänsä, vaan pikemminkin sen tulkinta. Komissiosta on täysin selvää, että direktiiviä on sovellettava täysin sukupuoliseen suuntautuneisuuteen perustuvan syrjinnän kieltämisen periaatteen mukaisesti.

Komission on varmistettava EU:n lainsäädännön asianmukainen soveltaminen. Tämä tarkoittaa, että komission on seurattava, kunnioittavatko jäsenvaltiot direktiiviä soveltaessaan perusoikeuksia, mukaan lukien sukupuoliseen suuntautuneisuuteen perustuvan syrjinnän kieltäminen – perusoikeuskirjan tunnettu 21 artikla.

Komissio pitää kaikkien vapaata liikkumista ja oleskelua rajoittavien esteiden poistamista erittäin tärkeänä ja aikoo jatkaa työskentelyä jäsenvaltioiden kanssa varmistaakseen, että direktiiviä sovelletaan asianmukaisesti.

Tietänette, että komissio on antanut ohjeita direktiivin paremmasta voimaansaattamisesta. Nämä ohjeet ovat heinäkuulta 2009, joten nyt me tarkastelemme, miten jäsenvaltiot käytännössä soveltavat niitä.

Komissio suhtautuu myönteisesti perusoikeusviraston julkaisemaan raporttiin homofobiasta ja sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvasta syrjinnästä. Raportissa (joka laadittiin parlamentin pyynnöstä) annetaan kattavia ja tärkeitä tietoja homojen, lesbojen, biseksuaalien, transsukupuolisten ja sukupuoltaan korjanneiden henkilöiden ihmisoikeuksista.

Tällaisia tietoja tarvitaan, ja olen pyytänyt perusoikeusvirastoa syventämään tutkimusta tällä alalla – kuten ilmoitin julkisesti kansainvälisenä homofobian vastaisena päivänä 18. toukokuuta – koska meidän on tiedettävä, mitä jäsenvaltioissa käytännössä tapahtuu. Marraskuussa julkaistavassa vuosikertomuksessa perusoikeuskirjan soveltamisesta käsitellään syrjintää ja homofobiaa. Voitte olla varmoja, että toimin päättäväisesti perussopimuksessa komissiolle annettujen toimivaltuuksien puitteissa.

Olen varma, että käsitätte tämän olevan joillekin jäsenvaltioille hyvin arkaluonteinen poliittinen ja yhteiskunnallinen kysymys, sillä asioita ei nähdä samalla lailla kaikkialla Euroopassa. Se, että yhä useammat jäsenvaltiot joko tunnustavat tai ottavat käyttöön puolisojen sukupuolisesta suuntautuneisuudesta riippumattomat avioliitot, on kuitenkin erittäin hyvä merkki.

Meidän on edettävä askel kerrallaan. Meidän on, ennen kaikkea ohjeidemme perusteella, saatava jäsenvaltiot hyväksymään nämä säännöt. Monille tämä on aivan uutta ja hyvin epätavallista. Joillekin se on hyvin järkyttävää. Meidän on edettävä varovaisesti, sillä emme halua – ja uskon, että myös ne, jotka ovat sydämestään kertoneet täällä kokemuksistaan, ymmärtävät tämän – olla liian ankaria.

En kuitenkaan puhu nyt perusarvoista, joista tässä ei ole kyse, vaan siitä, että meidän on saatava vastustavat jäsenvaltiot asteittain hyväksymään yleiset säännöt. Me emme halua, että kansalaiset alkavat vastustaa samaa sukupuolta olevien avioliittoja, oikeuksien tunnustamista ja syrjimättömyyttä.

Raportista voimme nähdä yksityiskohtaisesti, miten eri jäsenvaltioissa ja eri alueilla asioita sovelletaan. Haluan, että perusasioista, oikeudesta vapaaseen liikkuvuuteen sukupuoliseen suuntautuneisuuteen tai etniseen taustaan katsomatta, ei vallitse mitään epäilyksiä. Me aiomme panna ne toimeen askel kerrallaan. Palaamme tähän myöhemmin.

Eräät jäsenet ovat valaisseet asiaa hyvin henkilökohtaisilla puheenvuoroilla, ja kiitän heitä siitä. Minun on tärkeää ymmärtää, kuinka arkaluonteinen tämä kysymys on, sillä kyse ei ole vain periaatteesta vaan myös ihmisistä ja heidän yksityiselämästään. Kiitos teille siitä. Olen varma, että yhdessä onnistumme muuttamaan tilannetta tulevina kuukausina ja vuosina.

  Salvatore Iacolino, PPE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kuuntelin hyvin kiinnostuneena niitä, jotka puhuivat tästä hyvin erityisestä aiheesta.

Toisin kuin aiempi keskustelu, jossa uhrasimme paljon aikaa aiheeseen, josta on keskusteltu aivan liikaa ja jossa on vähän varsinaista asiaa – ilmaisunvapaus Euroopassa – tämä on kiistatta ajankohtainen ja todellinen kysymys.

Huomautan, että jokin aika sitten, kun Tukholman ohjelmaa koskeva päätöslauselma hyväksyttiin, valiokunnassa ei hyväksytty tarkistusta, joka oli sisällöltään pääosin samanlainen kuin tänään keskustelun kohteena oleva kysymys. Se johtui luultavasti siitä, että viitaten erityisesti kyseisen päätöslauselman tekstiin – eli siihen, että kunkin jäsenvaltion kansallista identiteettiä ja kansallisesti tärkeinä pidettyjä seikkoja olisi kunnioitettava – komissio otti saman kannan kuin Euroopan unionin tuomioistuin äskettäin, kun se totesi erään konkreettisen asian yhteydessä, että ei ole minkään oikeuden loukkaamista olla sallimatta samaa sukupuolta olevien avioliittoja.

Henkilökohtaisesti katson, että tietyt perustavanlaatuiset näkemykset olisi taattava, sillä kaikkea henkilöiden yksityis- ja henkilökohtaiseen elämään liittyvää on kunnioitettava, mutta samalla meidän on kiinnitettävä huomiota siihen, mitä komission jäsen Reding juuri sanoi, nimittäin että muutoksen on oltava vähittäinen ja koostuttava pienistä konkreettisista askelista kohti tunnustamista.

Asiassa on tapahtunut paljon edistystä, mutta emme voi jättää huomiotta perheen käsitettä, joka meidän mielestämme on luonnollinen ja koostuu miehestä ja naisesta ja lasten hankkimisesta, toisin kuin toinen malli, jonka otamme asianmukaisesti huomioon mutta jota nykyäänkään useimmat Euroopan yhteisön kansalaiset eivät pidä perheenä.

  Monika Flašíková Beňová , S&D-ryhmän puolesta. – (SK) Kuuntelin puheenvuoroanne hyvin tarkkaavaisesti, ja haluan todella kiittää teitä harkituista sanavalinnoistanne sekä todeta ehkäpä vain jäsen Iacolinon valistamiseksi seuraavaa: tässä ei ole kyse siitä, että Euroopan parlamentti haluaisi ottaa käyttöön tai määrätä kansallisvaltiot ottamaan käyttöön rekisteröidyt parisuhteet. Puhumme nyt täysin eri aiheesta, me puhumme suvaitsevaisuudesta ja siitä, että useimmat vastaanottavat jäsenvaltiot eivät tunnusta samaa sukupuolta olevien kansalaisten laillisesti – korostan: laillisesti – solmimaa avioliittoa tai rekisteröityä parisuhdetta. Kaikesta päätellen tämä on kuitenkin vastoin vapaasta liikkuvuudesta annettua direktiiviä.

Tämä on ensi näkemältä teknis-oikeudellinen ongelma, koska direktiivissä Euroopan unionin kansalaisen perheenjäsen määritellään aviopuolisoksi tai kumppaniksi, jonka kanssa kansalainen on solminut rekisteröidyn parisuhteen.

Ensimmäinen ongelma on se, että rekisteröityjen kumppanien vapaata liikkuvuutta määrää se, rinnastetaanko rekisteröity parisuhde vastaanottavan valtion lainsäädännössä avioliittoon. Jos näin ei ole, direktiiviä ei panna täysimittaisesti täytäntöön, ja siten näiden henkilöiden ihmisoikeuksia rajoitetaan.

Toinen ongelma on, että ei ole selvyyttä siitä, käsittääkö termi "aviopuoliso" tai "kumppani" myös samaa sukupuolta olevat kumppanit. Euroopan parlamentin ponnistuksista huolimatta komissio ei ole ratkaissut tätä direktiiviin sisältyvää epävarmuutta. Nyt pääsemme asian ytimeen. Se, mikä näyttäisi olevan oikeudellinen ja hallinnollinen ongelma, on todellisuudessa, kuten itse totesitte, poliittisesta tahdosta riippuva kysymys.

Haluan uskoa, että komissio tulkitsee oikein useimpien poliittisten ryhmien selkeän viestin, koska olemme jo haaskanneet, tai pikemminkin komissio on haaskannut, yhden mahdollisuuden Tukholman ohjelman täytäntöönpanoa koskevan toimintasuunnitelman yhteydessä, mutta toivon, että komissio tarttuu ensimmäiseen tilaisuuteen toteuttaa tarvittavat toimet poistaakseen kaikki mahdolliset epäselvyydet, jotka nykyisin aiheuttavat syrjintää ja estävät eurooppalaisen ihmisoikeuslainsäädännön hengen noudattamisen.

  Sarah Ludford, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tässä keskustelussa on eräitä samoja piirteitä kuin aiemmin tänään käydyssä keskustelussa romanien karkottamisesta Ranskasta ja sitä ennen Italiasta. Perussopimuksissa ja EU:n säädöksissä on suurenmoisia periaatteita – syrjimättömyys, tasa-arvo, vähemmistöjen oikeudet, ihmisarvo, oikeus perhe-elämään ja oikeus vapaaseen liikkuvuuteen – mutta niiden täytäntöönpanossa jäsenvaltioissa on paljon toivomisen varaa ja se ei vastaa näitä arvoja ja sitoumuksia. Ongelmana on, että komissio, joka on vahtikoira ja perussopimusten vartija, epäröi liian usein käynnistää oikeustoimia jäsenvaltioita vastaan edes varsin tai erittäin vakavista rikkomuksista.

Minulla on etuoikeus edustaa Lontoota, joka on – väittäisin – homojen oikeuksien suhteen yksi Euroopan edistyksellisimmistä alueista. En väitä, että kaupunkini tai edes kotimaani olisi vapaa homofobisista ennakkoluuloista tai syrjinnästä – meillä ei vielä ole samaa sukupuolta olevien avioliittoa – mutta olemme edistyneet paljon. Mutta kun valitsijani, jotka ovat rekisteröineet parisuhteensa, matkustavat tai muuttavat muihin EU:n jäsenvaltioihin, he menettävät oikeutensa ja oikeudellisen asemansa, kuten aiemmat puhujat mainitsivat: he menettävät perintöoikeutensa, vero- ja sosiaalietuutensa ja jopa oikeuden tulla kohdelluksi elämänkumppanina.

Koko ohjelma eurooppalaisen rikosoikeuden alalla, jolla työskentelen paljon, perustuu kuitenkin rajat ylittävän vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen – siihen että tunnustetaan ja pannaan täytäntöön toisissa EU:n jäsenvaltioissa tehtyjä oikeudellisia päätöksiä. Joten miksi ei sitten parisuhdetta tai avioliittoa koskevia oikeudellisia päätöksiä, jotka muodostavat vielä tarkkarajaisemman alan kuin ystäväni Sophia in ’t Veldin mainitsemat hillot ja erilaiset vekottimet?

Tästä syystä en, kaikella kunnioituksella, ole samaa mieltä varapuheenjohtaja Redingin kanssa siitä, että vapaata liikkuvuutta koskevaa direktiiviä ei tarvitse muuttaa. Sitä tarvitsee muuttaa, jotta poistetaan se jäsenvaltioiden puolittainen harkintavalta, jonka turvin ne syrjivät jäsenvaltiosta toiseen muuttavia samaa sukupuolta olevia kumppaneita tai aviopuolisoita. Näin ollen minusta vaikuttaa, että tarvitsemme komission toimia. Olemme saavuttaneet eräänlaisen kriittisen massan, vaikka hyväksyisimmekin sen näkökohdan, että yhteiskunnallisen muutoksen kanssa on oltava kärsivällinen. Meillä on kriittinen massa jäsenvaltioita, joiden lainsäädännössä tunnustetaan samaa sukupuolta olevat parit.

Nyt on aika ottaa käyttöön johonkin toiseen Euroopan valtioon muuttavien samaa sukupuolta olevien kumppanien yhdenmukainen kohtelu. Itse asiassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin vihjasi eräässä äskettäin antamassaan mielenkiintoisessa tuomiossa, että se – Euroopan neuvoston tuomioistuin – saattaa pian vaatia, että avioliitto sallitaan vapaasti samaa sukupuolta oleville pareille. Olisi hyvin ironista, jos EU jättäisi toimimatta ja huomaisimme Euroopan neuvoston ajaneen meistä ohi, kun väitämme itse olevamme niin erinomaisia Euroopan neuvostoon verrattuna.

  Ulrike Lunacek (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, uskon vakaasti, että joka sana, jonka komission jäsen lausui, on totta ja että hän henkilökohtaisesti uskoo kaikkien Euroopan unionin kansalaisten liikkumisoikeuksien täytäntöönpanoon, olivat he homoja, lesboja, heteroseksuaaleja tai mitä tahansa, elivät he avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa tai missä tahansa.

Ongelmallista minusta, ja kaikista tai ainakin useimmista tähänastisista puhujista, on se, että sanotte, että meidän täytyy edetä askel kerrallaan ja että meidän täytyy saada jäsenvaltiot ymmärtämään ja vakuuttuneiksi ja työskennellä ennakkoluulojen poistamiseksi. Tiedän, että näin on, mutta uskon myös, että kaikissa EU:n jäsenvaltioissa kansalaiset ovat tässä suhteessa paljon pidemmällä kuin hallitukset.

Saanen kertoa teille Varsovan tämänvuotisesta EuroPride-tapahtumasta, jossa kävin. Kävelin yhdessä noin 20 000 ihmisen – lesbojen, homojen, heteroseksuaalien, biseksuaalien, transsukupuolisten – kanssa Varsovan pääkaduilla, ja poliisit työnsivät ääriliikkeiden mielenosoittajia syrjään, jonne he kuuluvat, ja monet heteroseksuaaliset kansalaiset – esimerkiksi koiriensa kanssa ikkunoista kulkuetta katselevat naiset – tervehtivät meitä ja sanoivat, että me lesbot ja homot olemme yhteiskunnan ytimessä, valtavirrassa. Perusoikeuskirjan yhtäläiset oikeudet, jotka perustellusti mainitsitte, ovat meitä kaikkia varten.

Kuten Sarah Ludford ja monet muut ovat sanoneet, komission on vietävä asiaa eteenpäin eikä odotettava, että jäsenvaltiot hitaasti, ehkä jonain päivänä, tekevät sen, mitä niiden on tehtävä kansalaistensa, meistä jokaisen, puolesta.

Kerron teille esimerkin omasta elämästäni. 17 vuoden ajan en voinut kotimaassani rekisteröidä parisuhdetta kumppanini kanssa, mutta nyt se on ollut mahdollista parin kuukauden ajan. Jos minun täytyy muuttaa asumaan johonkin toiseen maahan, kuten Italiaan tai Kreikkaan, en halua taas odottaa, kunnes parisuhteemme tunnustetaan ja voimme vaikeissa tilanteissa sanoa, että olemme kumppaneita, kuulumme yhteen ja haluamme pitää huolta toisistamme. Joten pyydän teitä, kiirehtikää. Parlamentissa on monia, jotka haluavat viedä tätä asiaa eteenpäin kanssanne.

  Konrad Szymański, ECR-ryhmän puolesta. – (PL) Jäsenvaltiot soveltavat täällä moneen kertaan mainittua direktiiviä oman perheoikeutensa periaatteiden mukaisesti. On vaikea nähdä, miten asia voisi olla toisin. Muussa tapauksessa ne heikentäisivät omaa suvereeniuttaan perheoikeuden alalla, ja niiden suvereenius vahvistetaan perussopimuksissa. Uskon, että komissio voi vahvistaa tämän. Jäsenvaltiot, jotka eivät salli samaa sukupuolta olevien rekisteröityjä parisuhteita, eivät voi tunnustaa tällaisia toisessa jäsenvaltiossa rekisteröityjä parisuhteita, eikä tässä ole mitään epätavallista. Voisin yhtä hyvin vaatia täällä parlamentissa, että Puolan tai Irlannin aborttilakia sovelletaan Puolan kansalaisiin, kun he ovat Ruotsissa tai Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Emme luullakseni katso, että tällaisissa asioissa on mitään vastavuoroisuutta, enkä usko, että kukaan täällä vaatii sitä. Lisäksi viittaaminen eurooppalaiseen ihmisoikeuksien suojelujärjestelmään on poikkeuksellisen epäasianmukainen argumentti. Strasbourgissa istuvan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan se, että samaa sukupuolta olevien parisuhteita saati samaa sukupuolta olevien avioliittoja ei tunnusteta oikeudellisesti, ei ole syrjintää. Näistä syistä koko tämä keskustelu on jälleen kerran täydellistä ajanhukkaa.

  Eva-Britt Svensson, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, haluan sanoa Konrad Szymańskille, että tässä asiassa on kyse syrjinnästä. Komission jäsen Reding korosti EU:n kulmakiviä eli vapaata liikkuvuutta ja perusoikeuksia. Parlamentin osalta olen varma, että enemmistö tukee kaikkea työtä, jolla on tarkoitus torjua syrjintää. Se ansaitsee tukemme.

Eikö jo ole korkea aika, että komissio ryhtyy toimiin lopettaakseen samaa sukupuolta olevien avioliitoissa ja rekisteröidyissä parisuhteissa elävien ihmisten syrjinnän? Kysymys on merkittävä, sillä Tukholman ohjelmassa painotetaan, että vapaa liikkuvuus koskee kaikkia kansalaisia. Kaikenlaista syrjintää on vältettävä. Huomatkaa, että tämä sisältää myös sukupuolisen suuntautuneisuuden perusteella tapahtuvan syrjinnän.

Tähän asti kaikki on hyvin, mutta Tukholman ohjelmaa koskevassa komission toimintasuunnitelmassa ei ole toimenpiteitä, joilla taataan yhtäläiset oikeudet samaa sukupuolta oleville aviopareille. Kansalaiset, jotka ovat solmineet avioliiton samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa niissä valtioissa, joissa tämä on sallittua, eivät voi enää odottaa. Heillä on oltava sama oikeus kuin muillakin muuttaa toisiin jäsenvaltioihin, ilman että heitä syrjitään monien erilaisten kansalaisoikeuksien suhteen.

Me parlamentin jäsenet ja meidän äänestäjämme haluamme komissiolta vastauksen, ja toivon, että siihen sisältyy toimenpiteitä kaikkien ihmisten tasavertaisten oikeuksien puolesta sukupuoliseen suuntautumiseen katsomatta.

  Oreste Rossi, EFD-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan unioni ei voi ottaa suvereenien kansojen paikkaa ja pakottaa muut tekemään sen, mitä se tahtoo tai ei tahdo, sillä mikäli ette tienneet, Euroopan unionin tunnuslauseena on "moninaisuudessaan yhtenäinen", toisin sanoen, että jokainen on herra omassa kodissaan.

Parlamentin kysymykset, joista tänään keskustellaan, ovat keskenään hyvin samanlaisia, ja niillä on tarkoitus varmistaa, että komissio velvoittaa jäsenvaltiot tunnustamaan samaa sukupuolta olevien parien avioliitot ja estää kaikenlaisen adoptioon liittyvän syrjinnän. Lega Nordin ryhmä ei voi suostua siihen, että Euroopan unioni ottaa kansalaisilta heidän oikeutensa turvata heidän omat kulttuurinsa, perinteensä ja juurensa.

Perinteinen avioliitto miehen ja naisen välillä, jotka ehkä saattavat maailmaan lapsia, on ainoa avioliiton muoto, joka voidaan ja täytyy hyväksyä. Samaa sukupuolta olevien henkilöiden välillä saattaa olla muunlaisia liittoja, mutta niitä ei ehdottomasti voida eikä saa pitää avioliittona.

Vielä enemmän meitä huolestuttaa kysymysten laatijoiden vaatimus siitä, että samaa sukupuolta olevat parit saisivat adoptoida lapsia. Millaisen kasvatuksen nämä lapset saisivat? Kukaan ei halua estää homoseksuaalisia pareja auttamasta esimerkiksi orpoja tai köyhiä lapsia kummitoiminnalla, mutta on aivan eri asia auttaa lapsia kasvamaan omissa perheissään omissa maissaan kuin pyytää saada adoptoida heidät.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymykseen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa kollega, voitteko selittää minulle, mitä haittaa miehestä ja naisesta koostuville pareille on siitä, että kahdesta miehestä tai kahdesta naisesta koostuvilla pareilla on samat oikeudet kuin heillä? Mitä haittaa heteroseksuaalisille pareille on siitä, että samaa sukupuolta olevat parit saavat oikeuksia? Mikä siinä on uhkana? Missä piilee vaara?

  Oreste Rossi, EFD-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, se ei ole vaara, se on asia, jota useimpien italialaisten mielestä – ja puhun Italian puolesta – on mahdoton hyväksyä: se on erilaista. Se, että parit elävät elämäänsä rauhanomaisesti eivätkä pyydä muuta, samalla tavoin kuin miehen ja naisen muodostamat parit – jotka, mikäli mahdollista, hankkivat myös lapsia, koska Eurooppa ikääntyy edelleen – on eri asia.

Olen sanonut tämän aiemminkin: me katsomme, että parin, jolla on oikeus muodolliseen ja viralliseen avioliittoon, on muodostuttava miehestä ja naisesta, koska he voivat saada jälkeläisiä, ja ikääntyvässä Euroopassa perimmäisenä tavoitteena on tuottaa lapsia.

  Crescenzio Rivellini (PPE). - (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tämän päivän keskustelu koskee Euroopan yhteisön perustaa: se on erilaisten yhteisöjen, erilaisten tunteiden ja erilaisten mielipiteiden unioni. Kyky yhdistää nämä erilaiset tärkeinä pidetyt seikat on Euroopan unionin ja Euroopan parlamentin perusta, ja siksi meidän on käytävä tämä keskustelu, niin vaikea kuin se onkin.

Huomioni kiinnittyi komission jäsenen Redingin sanoihin hänen todetessaan, että meidän on edettävä varovasti, jotta ei synny kansannousuja.

On oikein antaa oikeudet kaikille Euroopan unionin kansalaisille, jotta he voivat taistella kaikenlaista syrjintää vastaan ja puolustaa vapauttaan, mutta vapaus kuuluu kaikille, myös niille yhteisöille, jotka ovat tuhansia vuosia jakaneet perinteiseen miehen ja naisen muodostamaan perheeseen perustuvan yhteiskuntamallin. Tästä syystä on voitava vapaasti ilmaista näkemys, että perhe on miehen ja naisen muodostama liitto.

On selvää, että kaikki voivat solmia erilaisia liittoja, mutta emme voi rinnastaa miehen ja naisen muodostamaa perhettä, joka takaa lajin jatkumisen, muihin liittoihin, olivat ne kuinka kunnioitettavia tahansa.

Keskustelua on luonnollisesti jatkettava, sillä Euroopassa, jonka täytyy yhtenäisenä osoittaa kunnioitusta kaikkien tunteita kohtaan, myös tällaisissa vaikeissa, monitahoisissa ja tulenaroissa keskusteluissa on pyrittävä ratkaisuun, mutta sellaiseen, joka kunnioittaa kaikkia yhteisöjä. Sillä – ja tämän osoitan komission jäsenelle Redingille – emme missään nimessä saa antaa tuon ilmauksen, "kansannousujen", heikentää Euroopan yhtenäisyyttä.

  Emine Bozkurt (S&D). – (NL) Arvoisa puhemies, samaa sukupuolta olevien rekisteröityjä parisuhteita ja avioliittoja ei tunnusteta kaikkien vastaanottavien jäsenvaltioiden lainsäädännössä. Tämä johtaa moninkertaiseen syrjintään paitsi huoltajuuden ja perintöoikeuden kaltaisissa perhekysymyksissä myös veroasioissa ja yhteiskunnallisissa oikeuksissa – ikään kuin nämä avioliitot ja parisuhteet olisivat vähemmän aitoja ja vähemmän tärkeitä. Tukholman ohjelmassa ehdotettu toimintasuunnitelma ei sisällä ehdotuksia tämän ratkaisemiseksi. Siinä ei ole konkreettisia uusia aloitteita lesbojen, homojen, biseksuaalien ja transsukupuolisten henkilöiden (LGBT) oikeuksista. Puhuitte silti juuri hienoja sanoja ja sanoitte, että aiotte ryhtyä toimiin. Olen tästä todella iloinen. Puhuitte konkreettisista askelista – no, pienistä konkreettisista askelista – ja tarpeesta edetä hyvin varovasti käännytettäessä tiettyjä jäsenvaltioita, joilla on tässä suhteessa ongelmia.

Ensimmäinen kysymykseni on, tapahtuuko tämä ennen toimikautenne loppua. Toinen kysymykseni on, koskeeko tämä hankala tilanne myös muita syrjintäperusteita, esimerkiksi rotua, vammaisuutta ja ikää. Katson, että kaikkien syrjintäperusteiden suhteen tarvitaan rohkeutta, sillä ne ovat tasaveroisia, ja millä tahansa perustein tapahtuvaa syrjintää on torjuttava tehokkaasti samanaikaisesti.

Sallikaa minun tehdä ehdotus. Sanoitte, että odotatte marraskuussa julkaistavaa Euroopan perusoikeusviraston raporttia, joka käsittelee myös homofobiaa ja sukupuoliseen suuntautuneisuuteen perustuvaa syrjintää. Saanko kysyä teiltä, aiotteko tämän raportin perusteella, jolla on tarkoitus antaa tilannekatsaus, esittää parlamentille selonteon siitä, miten te arvioitte tilanteen ja mitä konkreettisia askeleita, tai mieluiten harppauksia, te aiotte ottaa?

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE). – (ES) Arvoisa puhemies, minulla on onni olla kotoisin maasta, joka on viime vuosina edistynyt paljon homojen oikeuksien suhteen. Myös Espanjasta luultiin, että sen täytyisi edetä hitaasti ja että sen yhteiskunta ei ollut vielä valmis ottamaan tätä askelta. Me kuitenkin otimme sen, eikä mitään tapahtunut. Mitään ei tapahtunut, ja lisäksi onnellisuus lisääntyi selvästi, koska ihmiset eivät enää ole peloissaan.

Se, että samaa sukupuolta oleville ihmisille taataan oikeus mennä naimisiin ja suunnitella elämäänsä yhdessä, ei pakota ketään tekemään niin vastoin tahtoaan. Se, että minä voin mennä naimisiin miehen kanssa, ei tarkoita, että sinun täytyy tehdä niin, mutta se antaa minulle oikeuden siihen. Tämä antaa meille kaikille vapauden olla selvästi sellainen Euroopan unioni, joka takaa nämä periaatteet ja oikeudet.

Minulla, kuten muillakin parlamentin jäsenillä, on onni voida tehdä niin. Euroopan unionissa on kuitenkin valtioita, missä se ei ole mahdollista, ja tätä ei voida tämän päivän Euroopan unionissa hyväksyä. Me pyydämme Euroopan komissiota osoittamaan samaa johtajuutta, jota Espanjassa osoitettiin, kun sitä tarvittiin, ja me pyydämme teitä edistämään tätä hanketta Euroopan unionissa nyt, sillä emme näe sen sisältyvän Tukholman ohjelman toimintasuunnitelmaan. Pyydämme teiltä konkreettista suunnitelmaa ja takeita siitä, että tämä syrjintä, jota näemme ja josta keskustelemme, ei enää koskaan toistu.

Kuten Espanjassa osoitettiin, tämä on mahdollista vain, jos on poliittista tahtoa. Jos teillä on tämä poliittinen tahto, tuemme teitä, mutta jos teillä ei ole sitä, vastustamme teitä.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymykseen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Crescenzio Rivellini (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, viittaan kollegani puheenvuoroon ja kysyn seuraavaa: jos tämä muutosmahdollisuus tarjottiin Espanjalle ja Espanjan kansa hyväksyi muutoksen, miksi ei kunnioitettaisi erilaista lähestymistapaa haluavien muiden valtioiden tunteita? Miksi teidän päätöksenne pitäisi tyrkyttää väkisin muille valtioille ja loukata muiden yhteisöjen historiallisia tunteita?

Eurooppa on joukko yhteisöjä, ja jos yksi niistä ei ymmärrä toisen arvoja, siitä ei koskaan voi tulla osa Eurooppaa. Jos me näin ollen kunnioitamme Espanjassa tehtyjä valintoja, miksi emme voi kunnioittaa muiden yhteisöjen valintoja?

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE). – (ES) Vastaus on: siksi, että me olemme ja haluamme olla Euroopan unionin kansalaisia. Meidän on voitava liikkua vapaasti kaikkialla Euroopan unionissa samoin oikeuksin, koska niin lukee perussopimuksissa. Tämä on perusperiaate, ja toinen asiaan liittyvä tekijä on myös hyvin yksinkertainen: me sanomme, että ei ole syytä pelkoon, sillä historiallisesti miehestä ja naisesta koostuviin pareihin perustuvat yhteiskunnat eivät heikkene. Älkää olko huolissanne, maapallo pyörii yhä akselinsa ympäri, ja vieläpä paljon onnellisempana.

  Joanna Senyszyn (S&D). – (PL) On mahdotonta hyväksyä, että Euroopassa on valtioita, joissa avioliitossa tai parisuhteessa elävien ihmisten oikeudet riippuvat heidän sukupuolisesta suuntautuneisuudestaan. Eräissä jäsenvaltioissa homoseksuaalit eivät voi laillistaa parisuhdettaan ja muissa maissa laillisesti rekisteröityjä parisuhteita ei tunnusteta. Puolassa homoseksuaalista kumppania kohdellaan toisen luokan kansalaisena jopa sellaisessa traagisessa tapauksessa, että hänen läheisin ihmisensä kuolee. Miten tämä sukupuoliseen suuntautuneisuuteen perustuvan syrjinnän salliminen voidaan saada loppumaan, kun jopa Euroopan parlamentissa kuulemme joskus pöyristyttäviä homofobisia lausuntoja? Niiden esittäjät eivät selvästikään ole tietoisia, että homofobia on kiusallinen sairaus, joka vaatii hoitoa. Meidän on lopetettava kansalaisten luokitteleminen "huonompiin" ja "parempiin". Me kaikki ansaitsemme yhtäläiset oikeudet solmia laillisia parisuhteita, adoptoida lapsia, työskennellä ammatissamme, saada kunnollinen koulutus ja olla kätkemättä seksuaalisia mieltymyksiämme, ja meillä on myös oikeus rakkauteen, ylpeyteen ja onneen.

  Anna Záborská (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tämä keskustelu osoittaa, miten sukupuoleen ja sukupuoliseen suuntautuneisuuteen perustuvan syrjinnän torjunta niputetaan yhteen työntekijöiden vapaan liikkuvuuden kanssa vain yhdestä syystä: jotta jäsenvaltiot pakotetaan tekemään syvällisiä muutoksia kansallisiin perinteisiinsä siviilioikeuden alalla, jolla säädellään perheen määritelmää.

Kansalliset parlamentit kunnioittavat kansalaisten mielipidettä. Kansalaisista 80 prosentille perhe merkitsee ensisijaisesti miehen ja naisen välistä pysyvää liittoa. Tämä on Eurostatin julkaisema luku, mutta siitä ei puhu kukaan. Jos puhuisimme avoimesti siitä, että valtava enemmistö kansalaisista kannatta yhä tänäänkin miehen ja naisen avioliittoon perustuvaa perhemallia, tämä keskustelu etenisi toisin.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymykseen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan vain kysyä Anna Záborskálta, voiko hän hyväksyä sen, että emme keskustele jäsenvaltioiden pakottamisesta muuttamaan avioliittolakejaan vaan niiden velvoittamisesta tunnustamaan muiden valtioiden parisuhteita ja avioliittoa koskevien lakien tulos. Ne ovat täysin eri asioita.

Tässä on kyse vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen täytäntöönpanosta. Pyydän muita jokseenkin vastaavia näkemyksiä ilmaisseita puhujia hyväksymään sen, että monilla EU:n elämän ja toimivallan aloilla on nyt pitkälle kehittynyt vastavuoroisen tunnustamisen periaate.

Tämä on se tie, jota meidän pitäisi kulkea syrjimättömyyden ja vapaan liikkuvuuden alalla. Kyse ei ole siitä, että jäsenvaltiot pakotetaan muuttamaan omia avioliittolakejaan, vaan yksinkertaisesti siitä, että niiden olisi tunnustettava muiden valtioiden avioliittolait.

  Anna Záborská (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, vastaan mielelläni.

Kyse ei ehkä ole jäsenvaltioiden perheoikeuden muuttamisesta, mutta kyse on siviilioikeuden muuttamisesta. Juuri jäsenvaltioiden siviilioikeutta olisi muutettava. Jotkin muutokset toteutetaan tärkeillä laeilla, toiset hallituksen asetuksilla. Hallitusten ja parlamenttien on kuitenkin kunnioitettava kansalaisten mielipidettä myös silloin, kun ne hyväksyvät säädöksiä, jotka eivät kaikilta osin liity perheoikeuteen.

  Nicole Sinclaire (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, en odottanut käyttäväni puheenvuoroa tänä iltana. En ollut aikonut puhua eikä minulla ole valmisteltua puhetta, mutta haluaisin sanoa muutaman sanan.

Avoimesti homoseksuaalina henkilönä katson, että kaikilla on oikeus rakastaa ketä haluavat ja elää haluamaansa elämää kenen tahansa kanssa. Tänä iltana olen saanut vahvistuksen sille, kuinka oikeassa olin jättäessäni EFD-ryhmän ja sen fasistiset mielipiteet – esimerkiksi sen italialaisjäsenten 1800-luvulle kuuluvat näkemykset. Muistutan parlamenttia siitä, että heihin kuuluva Trevison kaupunginjohtaja sanoi, että homoseksuaalit olisi etnisesti puhdistettava heidän kaupungistaan.

Avoimesti homoseksuaalisena henkilönä ja avoimesti homoseksuaalisena poliitikkona olen joskus hieman arkaillut kampanjoida sen puolesta, mihin homoseksuaalien tasavertaisiin oikeuksiin liittyen uskon. Se johtuu siitä, että en halua leimautua. Haluan ajaa asioita, joihin uskon. Leimautuminen on varmasti yksi syrjinnän muoto, josta jäsenvaltiomme yhä kärsivät.

Tietysti, jos kansalaiset liittyvät Euroopan unioniin – on järjestetty monia kansanäänestyksiä, joissa kansalaiset ovat hyväksyneet liittymisen Euroopan unioniin – he suostuvat samalla näihin oikeuksiin. Kaikki tietävät, että minä uskon jäsenvaltioon, mutta – kuten Sophia in ’t Veld sanoi – tämä on jäsenvaltiota suurempi asia. Tässä on kyse perusihmisoikeuksista. Katson, että jos jonkin valtion sallitaan liittyä Euroopan unioniin – niin paljon kuin sitä vastustankin – sen on suostuttava unionin oikeuksiin. Joten milloin aiotte panna nämä oikeudet täytäntöön? Olemmeko me tasa-arvoisia vai emmekö ole?

  Sophia in 't Veld (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin aivan lyhyesti esittää kysymyksen sille italialaiselle kollegalle – pyydän anteeksi, etten tiedä hänen nimeään – joka pyysi muita jäsenvaltioita hyväksymään hänen maassaan tärkeinä pidetyt seikat.

Tässä keskustelussa ei ole kysymys muissa valtioissa tärkeinä pidettyjen asioiden tunnustamisesta, vaan muiden valtioiden lakien hyväksymisestä. Kysynkin tältä kollegalta, onko hän valmis tunnustamaan muiden EU:n jäsenvaltioiden lait?

  Crescenzio Rivellini (PPE). - (IT) Vastaukseksi riittää, että mainitsen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vuonna 2008 antaman päätöksen, joka on täysin ristiriidassa sen kanssa, mitä olette väittänyt, ja joka antoi jäsenvaltioille mahdollisuuden tällaisissa tilanteissa antaa lainsäädäntöä ja olla välittämättä tällaisista keskusteluista.

Näin ollen viittaan tuomioistuimen vuonna 2008 antamaan päätökseen.

  Viviane Reding, komission varapuheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, minusta asia on yksinkertainen, koska laki on aivan selvä. Kyse on syrjimättömyydestä, oikeudesta vapaaseen liikkuvuuteen ja vastavuoroisesta tunnustamisesta.

Haluan painottaa tätä. Jos joku elää lainsäädännössä tunnustetussa samaa sukupuolta olevien henkilöiden parisuhteessa tai avioliitossa valtiossa A, hänellä on oikeus – ja tämä on perusoikeus – siirtää oma ja kumppaninsa siviilisääty valtioon B. Jos näin ei ole, se on vastoin EU:n lainsäädäntöä, eikä tässä ole keskustelemista. Tämä on täysin selvää, eikä meidän tarvitse epäröidä tämän suhteen.

Tällainen on nykyinen lainsäädäntö, ja voitte luottaa siihen, että autan teitä panemaan sen täytäntöön. Mutta hetkinen, se on lainsäädäntöä. Todellisuus kentällä – todellisessa maailmassa – saattaa olla erilainen, ja meidän on muutettava tätä todellisuutta. Tästä syystä olen sanonut, että pidämme näitä kahdenvälisiä teknisen tason kokouksia jäsenvaltioiden kanssa nähdäksemme, miten voimme muuttaa niiden tapaa soveltaa asiaa, joka on oikeudellisesti hyvin selvä. Saanen olla tässä kohden eri mieltä Sarah Ludfordin kanssa. Yleensä olemme päätelmissämme samaa mieltä, mutta tässä asiassa näin ei ole.

Vapaata liikkuvuutta koskevalla direktiivillä ei anneta jäsenvaltioille harkintavaltaa syrjiä ketään – kuten ei millään EU:n direktiivillä. Emme saa antaa tarujen kehittyä sanomalla, että itse asiassa syrjiminen on mahdollista. Meidän on oltava hyvin lujia periaatteiden suhteen. Uskon, että tästä me olemme taas samaa mieltä, eikö vain?

Näin ollen katson, että oikeusjärjestelmämme perustasta ja siitä, miten sitä on tulkittava, ei ole mitään keskustelemista. Yritämme päästä siihen, että sitä sovelletaan kaikkialla niin kuin se on kirjoitettu, ja tässä asiassa olen teidän puolellanne.

Joku kysyi, koska tämä tapahtuu. Nyt! Ei viiden eikä kymmenen vuoden päästä. En tiedä ajattelutapojen muutoksista eri jäsenvaltioissa. Voin vain kertoa teille omasta kokemuksestani, jonka olen hankkinut toimiessani monien vuosikymmenien ajan poliitikkona. Joskus hallitukset ovat varovaisempia kuin kansalaiset, kuten eräs jäsen täällä omakohtaisesta kokemuksesta kertoi. Joskus väestö reagoi hyvin luonnollisesti ja rentoutuneesti, kun hallitus luulee, että jokin on valtava ongelma.

Minä yritän saada hallitukset ymmärtämään tämän. Elleivät ne ymmärrä, on käytettävä ankarampia toimenpiteitä.

  Puhemies. – (IT) Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Elisabetta Gardini (PPE), kirjallinen. – (IT) Kukaan ei voi kiistää, että syrjimättömyys on keskeinen arvo. Kukaan ei voi kiistää sitäkään, että kumppanin valinta kuuluu henkilökohtaisen vapauden piiriin, mutta tässä tapauksessa Euroopan unioni sekaantuu asiaan, joka ei sille kuulu. Meidän mielestämme perhe perustuu miehen ja naisen väliseen avioliittoon, kuten Italian perustuslaissa vahvistetaan. Tämä on Italian kansan kulttuuria, perinteitä ja tärkeinä pitämiä seikkoja heijastavan oikeusjärjestelmän perusperiaate. Meidän on myös muistettava, että Lissabonin sopimuksessa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti Euroopan unioni ei voi puuttua perheoikeuden kaltaisiin asioihin, jotka kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 9 artiklassa todetaan seuraavaa: "Oikeus solmia avioliitto ja oikeus perustaa perhe taataan tämän oikeuden käyttöä sääntelevien kansallisten lainsäädäntöjen mukaisesti." Näin ollen tämä asia kuuluu yksittäisten valtioiden vastuulle. Jokaisella kansakunnalla on oikeus turvata kansallinen identiteettinsä ja omat vakaumuksensa suhteessa kaikkiin kansainvälisen yhteisön muihin kansakuntiin. Tämä näkemys ilmaistaan Euroopan unionin tunnuslauseessa "moninaisuudessaan yhtenäinen".

  Debora Serracchiani (S&D), kirjallinen. – (IT) Samaa sukupuolta olevia pareja koskeva oikeudellinen kehys vaihtelee Euroopan unionissa suuresti, ja jäsenvaltioiden välillä on jyrkkiä eroja. Samaa sukupuolta olevien parien syrjintää tapahtuu lähes päivittäin, ja siksi on varmistettava, että uskontoon, vammaisuuteen ja sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjuntaa koskevia direktiivejä 2000/43/EY ja 2000/78/EY noudatetaan. Euroopan unionin on ponnisteltava lujemmin taatakseen samaa sukupuolta oleville pareille samat oikeudet kuin eri sukupuolta oleville pareille heidän muuttaessaan opiskelemaan tai töihin toiseen Euroopan unionin jäsenvaltioon Euroopan unionin kansalaisten vapaasta liikkuvuudesta annetun direktiivin nojalla.

18. Ikääntyneiden pitkäaikaishoito (keskustelu)

  Puhemies. – (IT) Esityslistalla on seuraavana keskustelu Elizabeth Lynnen ja Pervenche Berèsin työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä ikääntyneiden pitkäaikaishoidosta (O-0102/2010 – B7-0457/2010).

  Elizabeth Lynne, laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, syy siihen, että tämä suullinen kysymys ja päätöslauselma laitettiin esityslistalle, on se, että näin yritetään saada aikaan koko EU:ssa sovellettavat käytännesäännöt ikääntyneiden pitkäaikaishoidosta. En puhu nyt lainsäädännöstä, vaan parhaiden käytänteiden vaihtamisesta jäsenvaltioiden välillä.

Ikääntyvien hoitaminen on ollut monilla aloilla riittämätöntä liian kauan. Meidän on saatava tietää ennen muuta, mitä tietoja komissiolla jo on hoidon järjestämisestä jäsenvaltioissa. Katsooko komissio, että sillä itsellään on tehtävä parhaiden käytäntöjen levittämisessä?

Yksi keskeinen asia, josta olen kantanut huolta useita vuosia, on iäkkäiden ihmisten kaltoinkohtelu. Se voi olla monenlaista – fyysistä, henkistä, emotionaalista ja taloudellista. Mainitsen esimerkkinä erään 93-vuotiaan naisen, joka meni hoitokotiin vuorohoitoon viikoksi, vain yhdeksi viikoksi, ja palasi kotiinsa pahasti nestehukkaisena; ilmeisesti kukaan ei ollut yrittänyt auttaa häntä juomaan.

Tämä ei ole yksittäistapaus. Aliravitsemus- ja nestehukkatapauksia on paljon, mutta olisi hyödyllistä, jos saisimme tietoja ja lukuja. Onko komissiolla mitään tietoja nestehukasta tai aliravitsemuksesta johtuvien kuolemantapausten määrästä?

Aivan yhtä huolestuttavaa on luonnollisesti elvyttämättä jättämistä koskevien määräysten yleistyminen. Pitäisi olla potilaan kanssa neuvottelevan lääkärin vastuulla päättää, lisätäänkö potilastietoihin elvyttämättä jättämistä koskeva määräys. Tiedossani on tapauksia, joissa joko hoitokoti itse päättää, ketkä henkilöt elvytetään ja keitä ei, tai omaisille kerrotaan, että heidän on allekirjoitettava tätä koskeva asiakirja, mikä on ihmisten valintaoikeuden räikeää väärinkäyttöä.

Mitä komissio tekee tarkastellakseen niin sanottujen elvyttämättä jättämistä koskevien määräysten käyttöä? En tarkoita nyt hoitotestamentteja, vaan elvyttämättä jättämistä koskevia määräyksiä. Onko komissio samaa mieltä siitä, että tämä loukkaa perusoikeuskirjan 2 artiklassa säädettyä oikeutta elämään?

Olen tyytyväinen siihen, että Maailman terveysjärjestö on hyväksynyt ikääntyneiden kaltoinkohtelua koskevan laajan määritelmän. Nyt meidän on EU:n tasolla selvitettävä tämän kaltoinkohtelun laajuus. Toivon, että komissio laatii vihreän kirjan ikääntyneiden kaltoinkohtelusta; tiedän, että komission jäsen itse on puhunut siitä.

Lääkkeiden ja erityisesti psyykenlääkkeiden liiallinen määrääminen on myös kaltoinkohtelua. Varsin usein niitä käytetään hoitokodin henkilöstön eikä asukkaan auttamiseksi. Lisäksi ikääntyneiltä toisaalta evätään lääketieteellinen hoito pelkästään iän perusteella. Tämä on toinen syy, jonka vuoksi katson, että neuvostoa olisi painostettava tekemään päätös yhdenvertaista kohtelua koskevasta direktiivistä, jotta kielletään tavaroiden ja palvelujen ja siten myös terveydenhuoltopalvelujen saantiin liittyvä syrjintä.

Myös jokaisen jäsenvaltion on tehtävä nykyistä enemmän varmistaakseen, että ikääntyneet henkilöt voivat halutessaan saada tukea kotonaan, ja säännelläkseen iäkkäiden ihmisten hoitajia koskevia pätevyysvaatimuksia sekä ottaakseen käyttöön tasokkaita koulutusjärjestelmiä.

Monissa jäsenvaltioissa geriatrian erikoisalan tarjontaa on vähennetty, ja meidän on tiedettävä, mitä todellisia vaikutuksia tällä on ollut ikääntyneisiin. Emme saa myöskään unohtaa omaishoitajien tarvitsemaa tukea ja tunnustusta. Varsin usein juuri he hoitavat omaisiaan päivästä toiseen saamatta juuri apua.

Koko ikääntyneiden pitkäaikaishoidon ala on jätetty huomiotta monien vuosien ajan. Toivon, että tämän suullisen kysymyksen ja päätöslauselman avulla me kaikki alamme yhdessä kiinnittää tähän asiaan sen ansaitsemaa huomiota. Pitkäaikaishoitoa tarvitsevien ikääntyneiden henkilöiden on varsin usein vaikea puhua omasta puolestaan. Meidän tehtävänämme on yhdessä heidän kanssaan varmistaa, että heidän äänensä kuullaan eikä heitä unohdeta.

  László Andor, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, kun Euroopan yhteiskunnat vanhenevat lähivuosikymmeninä, meidän on löydettävä keinoja varmistaa, että ikääntyneet saavat tarvitsemaansa laadukasta hoitoa.

Tämä on se tavoite, jonka jäsenvaltiot asettivat itselleen terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon tavoitteissa, joista ne sopivat EU:n tasolla. Lisäksi neuvoston 30. marraskuuta 2009 tekemissä päätelmissä komissio kehotettiin "esittämään vuonna 2011 lisätoimia koskeva toimintasuunnitelma, jolla edistetään ikääntyvien henkilöiden ihmisarvoa, terveyttä ja elämänlaatua". Olen iloinen siitä, että seuraavat puheenjohtajavaltiot, Unkari ja Puola mukaan lukien, aikovat jatkaa tätä työtä.

Komissio on jo käynnistänyt joukon aloitteita tehostaakseen pitkäaikaishoitopalvelujen laatua koskevaa työtä, lisätäkseen tietämystä tällä alalla ja edistääkseen keskustelua EU:n tasolla. Se on jo pitkään tukenut pitkäaikaishoidon järjestämistä osana sosiaalisen suojelun alan avointa koordinointimenetelmää.

Sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevassa vuoden 2009 yhteisessä raportissa vahvistettiin, että on tärkeää puuttua työvoimapulaan pitkäaikaishoidon alalla. Parhaiden käytäntöjen tunnistaminen ja levittäminen on yksi päätavoitteistamme. Komissio voi toimia muutosten käynnistäjänä ja tukea jäsenvaltioiden toimia.

Parhaillaan laaditaan komission yksiköiden valmisteluasiakirjaa pitkäaikaishoidosta ja pyrkimyksistä edistää ikääntyvien henkilöiden ihmisarvoa, terveyttä ja elämänlaatua, ja vuodeksi 2011 on suunnitteilla komission tiedonanto.

Eilen komissio hyväksyi ehdotuksen vuoden 2012 nimeämisestä aktiivisen ikääntymisen eurooppalaiseksi teemavuodeksi. Teemavuosi toimii kehyksenä, jolla lisätään tietoisuutta, tunnistetaan ja levitetään hyviä käytänteitä ja, mikä tärkeintä, kannustetaan poliittisia päättäjiä ja sidosryhmiä kaikilla tasoilla helpottamaan aktiivista ikääntymistä.

Tavoitteena on saada nämä toimijat sitoutumaan teemavuotta edeltävänä vuonna 2011 konkreettisiin toimiin ja tavoitteisiin, jotta eurooppalaisena teemavuonna 2012 voidaan esitellä kouriintuntuvia saavutuksia.

Haluan nyt puhua konkreettisemmin ihmisistä. Olette perustellusti huomauttaneet, että useimmissa jäsenvaltioissa perhe ja ystävät vastaavat suurimmasta osasta avusta riippuvaisten henkilöiden tuesta ja hoidosta, ja tämä tulee jatkumaan muutaman seuraavan vuosikymmenen ajan. Kaikissa maissa naiset toimivat miehiä todennäköisemmin hoitajina. Omaishoitajien roolin riittämätön tunnustaminen ja heidän panoksensa riittämätön tukeminen voivat aiheuttaa sosiaalisen syrjäytymisen riskin.

Tilanteen korjaamiseksi jäsenvaltiot yhdessä EU:n toimielinten kanssa voisivat harkita toimenpiteitä hoitotaitojen arvioimiseksi ja sertifioimiseksi, mukaan lukien taidot, jotka on hankittu avusta riippuvaisten omaisten hoidossa ja kotitöissä, jotka ovat lähinnä naisten hoitamia tehtäviä.

Edistys riippuu monien sidosryhmien ponnistuksista. Komissio pitää parlamentin ikääntymistä ja hoitajia edustavien eturyhmien sekä AGEn ja Eurocarers-järjestön kaltaisten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden tekemää hoitokysymyksiä koskevaa työtä erittäin tervetulleena.

Komissio ei aio perustaa aktiivisen ikääntymisen seurantakeskusta, mutta aktiivisen ikääntymisen kattava vastavuoroinen oppiminen on yksi aktiivisen ikääntymisen eurooppalaisen teemavuoden tavoitteista, joita varten perustetaan niille omistettu verkkosivu.

Haluan mainita myös Grundtvig-aikuiskoulutusohjelman, kansanterveysohjelman sekä Euroopan vapaaehtoistyön teemavuoden 2011 antamat panokset.

Jäsen Lynne, te korostitte perustellusti elvyttämättä jättämistä koskevien määräysten kaltaisten eettisten kysymysten merkitystä. Komissio myöntää tämän kysymyksen merkityksen – ja olen täysin samaa mieltä kysymyksenne moraalisesta sisällöstä – mutta joskus meidän on ilmaistava itseämme oikeudellisin termein, ja jos teemme niin tässä tapauksessa, meidän on sanottava, että tällaiset asiat kuuluvat jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan eikä meillä ole perusoikeuskirjan näkökulmasta mahdollisuuksia puuttua tähän jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Komissio on toteuttanut useita aloitteita – muun muassa 17. maaliskuuta 2008 järjestetyn suuren konferenssin – lisätäkseen tietoisuutta ikääntyneiden kaltoinkohtelusta ja edistääkseen EU:n tasolla keskustelua siitä, miten se voidaan estää.

Vuonna 2009 komissio toteutti pilottihankkeen, joka johti kahden hankkeen valintaan. Yhdessä niistä tutkitaan, miten ikääntyneiden kaltoinkohtelua voidaan seurata kansanterveysalan ja pitkäaikaishoidon järjestelmillä. Toisessa pyritään kartoittamaan olemassa olevia poliittisia lähestymistapoja ja puitteita Euroopan unionissa. Molemmat hankkeet käynnistyivät joulukuussa 2009, ja niiden tulokset esitellään ensi vuoden syksyllä.

Komissio myös yhteisrahoittaa edelleen monia Daphne-ohjelman ja kansanterveysohjelman toimia.

Komissio tukee aktiivisesti sosiaalisen suojelun komiteassa parhaillaan tehtävää, sosiaalipalvelujen vapaaehtoista laatukehystä koskevaa työtä. Kyseisen kehyksen on oltava riittävän joustava, jotta sitä voidaan soveltaa kaikissa jäsenvaltioissa kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla moniin erilaisiin sosiaalipalveluihin.

Yksi suuri ala, johon kehystä voitaisiin soveltaa, on pitkäaikaishoito. Pitkäaikaishoidon päivittäinen järjestäminen ei kuitenkaan ole helppo tehtävä, ja on surullinen totuus, että raskasta hoitovastuuta kantavien henkilöiden on usein luovuttava palkkatyöstään tai lyhennettävä työaikaansa hoitovelvollisuuksien vuoksi. Tämä puolestaan heikentää heidän houkuttelevuuttaan työmarkkinoilla sekä pienentää heidän tämänhetkisiä tulojaan ja tulevia eläkeoikeuksiaan.

Pitkäaikainen työmme jäsenvaltioiden kanssa perhe- ja työelämän yhteensovittamiseksi on osoittanut, kuinka tärkeää on mukauttaa omaishoitoa antavien henkilöiden työoloja.

Perustamalla vuorohoidon ja hoitovapaan mahdollistavia sosiaalipalveluja ja myöntämällä omaishoitajille erityisoikeuksia sosiaaliturvajärjestelmissä erityisesti eläkeoikeuksien suhteen kannustettaisiin ja mahdollistettaisiin myös se, että useammat ihmiset antavat omaishoitoa.

Kuten totesitte, köyhyys, mahdollisuus saada hoitoa ja pitkäikäisyys saattavat olla yhteydessä toisiinsa. Tarkastelimme tällaisia kytkentöjä äskettäisessä tiedonannossa terveydellisestä eriarvoisuudesta. On selvää näyttöä siitä, että tulojen sekä työ- ja elinolojen erot heijastuvat kaikenikäisten ihmisten keskimääräiseen terveydentilaan.

Olemme kuitenkin vasta alussa, mitä tulee toimiin, joilla murretaan tai muutetaan tehokkaasti yhteiskunnallisen hierarkian ja terveydellisen hierarkian välisiä yhteyksiä.

Sen vuoksi kehotamme lisäämään tietoisuutta ja tutkimusta ja kehittämään nykyistä innovatiivisempaa politiikkaa. Lisäksi meidän on edistettävä lähestymistapaa, jolla terveys saatetaan osaksi kaikkea politiikkaa, sillä se on jokaisen menestyksekkään strategian keskeinen osatekijä.

  Csaba Sógor, PPE-ryhmän puolesta. – (HU) Euroopan yhteiskuntien ikääntyminen on huomattava haaste kaikille jäsenvaltioille. Meidän on yhä enemmän painotettava kasvavalle ikääntyneiden ihmisten joukolle tarjottavaa hoitoa. Vanhustenhoidon perinteet ja kulttuuri vaihtelevat alueittain: eteläisissä jäsenvaltioissa monet yhdessä elävät sukupolvet ratkaisevat ongelman perheen sisällä, kun taas pohjoisissa jäsenvaltioissa laitoshoito on yleisempää.

Jälkimmäisen hoitomuodon kustannukset ovat kuitenkin kasvussa, ja taloudellinen tilanne sekä ikääntyneiden määrän kasvu koettelevat yhä enemmän sen kestävyyttä. Keski- ja Itä-Euroopassa kansalaisjärjestöt ja kirkot pystyvät varsin usein tarjoamaan tehokkaasti eräänlaista laitoshoitoa. Tämä on kuitenkin yhä harvinainen ilmiö, eivätkä valtiot tue tätä vanhustenhoitojärjestelmän kehityssuuntaa.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa maahanmuuttajia varten perustettu koulutusjärjestelmä ratkaisi tehokkaasti aiemmin työttöminä olleiden naisten työllisyysongelman vanhustenhoidon avulla. On selvää, että tätä käytäntöä voidaan käyttää onnistuneesti myös muissa jäsenvaltioissa. Suhtaudun myönteisesti Pervenche Berèsin ja Elizabeth Lynnen päätöslauselmaesitykseen. Korostan sen kohtaa, jossa komissiota kehotetaan laatimaan jäsenvaltioiden parhaisiin käytänteisiin ja malleihin perustuva vihreä kirja, jotta kukin jäsenvaltio voi toteuttaa varojensa puitteissa sopivimmat toimenpiteet ikääntyneiden kaltoinkohtelun poistamiseksi.

  Kinga Göncz, S&D-ryhmän puolesta. – (HU) Elinajanodotteen pidentyminen ei ole vain hyvä tulos, vaan myös mahdollisuus. Vaikka voimme todella olla ylpeitä siitä, että elinajanodote Euroopassa on kasvussa, se on myös haaste. Se on haaste osittain siksi, että emme tiedä, miten voimme taata mahdollisuuden aktiiviseen ikääntymiseen ikääntyvässä yhteiskunnassa. Ei ole myöskään tiedossa, missä määrin voimme taata ikääntyneille mahdollisuuden osallistua aktiivisesti yhteiskuntaan ja saada syrjimätöntä hoitoa. Olemme tietoisia siitä, että tällä alalla on paljon tehtävää. Pystymmekö lisäämään terveenä elettyjen vuosien määrää? Missä määrin voimme tarjota ikääntyneille turvatut tulot tai elinikäistä oppimista?

Ehkä tämä aktiivisen ikääntymisen eurooppalaiseksi teemavuodeksi kutsuttu teemavuosi auttaa kiinnittämään enemmän huomiota tähän kysymykseen. On kuitenkin väistämätöntä, että ikääntyneet tarvitsevat tietyn ajan sosiaali- ja terveyspalveluja ja pystyvät edustamaan itseään huonommin, mikä lisää vastuutamme varmistaa se, että heillä on mahdollisuus saada laadukkaita palveluja. On erityisen tärkeää, että pienituloiset ja köyhät vanhukset sekä jatkuvaa hoitoa tarvitsevat vanhukset voivat saada asianmukaisia palveluja riippumatta siitä, tarvitsevatko he kotihoitoa vai hoidetaanko heitä laitoksissa. On myös muutamia konkreettisia tehtäviä, joiden suhteen pyydämme komission apua. Ensinnäkin me tarvitsemme keskeisiä tietoja siitä, millaisia tarpeet ovat ja ketkä hoitoa tarvitsevat. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä haavoittuvimmassa asemassa oleviin, tarvitsemme seurantajärjestelmiä, ja parhaiden käytänteiden kokoaminen on myös osa vähimmäisvaatimuksia.

  Jean Lambert, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, osoitan suuret kiitokset Elizabeth Lynnelle siitä, että saimme mahdollisuuden keskustella tästä asiasta tänä iltana, ja olen hyvin tyytyväinen siihen, mitä komission jäsen sanoi. Siinä oli mielestäni varsin paljon jollain tapaa rohkaisevia seikkoja.

Olette luonnollisesti huomannut, että monet kysymyksistämme koskevat ikääntyneiden haavoittuvuuteen liittyviä asioita, ja meillä on vahva tunne siitä, että on keskeisen tärkeää, että ihmiset kokevat olevansa turvassa hoitajiensa kanssa.

Hyväksyn näkemyksenne siitä, mikä kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, mutta avoimen koordinaatiomenetelmän tarkoituksena on auttaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä asioissa, jotka eivät kuulu Euroopan unionin toimivaltaan mutta joita kuitenkin pidetään yhteisesti merkittävinä.

Tietyt kysymyksistä, kuten perusterveydenhuolto ja ravinto, ovat tässä suhteessa hyvin tärkeitä. Ihmettelen myös, mitä lisätoimia komissio voisi toteuttaa vakuuttaakseen jäsenvaltiot siitä, että omaishoitajien tukeminen on kustannustehokasta. Yhdistyneestä kuningaskunnasta on olemassa lukuja, joiden mukaan heidän panoksensa säästää taloudessamme miljardeja, koska hoitoa antavat läheiset ystävät tai omaiset valtion sijasta, ja huoltajan avustusten ja hoitajien tukijärjestelyjen kaltaisiin asioihin investoiminen todella kannattaa sen sijaan, että ihmiset kuluvat loppuun, eristäytyvät ja saavat itse terveys- ja mielenterveysongelmia, koska he ovat hoitaneet jotakuta tuntikausia ilman taustatukea.

Se, mitä sanoitte mahdollisuuksista parantaa hoitajien pätevyyttä, oli minusta myös kiinnostavaa. Osa ongelmaa on luonnollisesti se, että se koskee naisia ja usein nimenomaan maahanmuuttajanaisia, ja siksi tarvitaan tietyntyyppisiä investointeja. Päätöslauselmassamme puhutaan kuitenkin myös siitä, että sopimuksissa olisi määrättävä ainakin vähimmäistuloista, vähimmäispalkasta. Haluaisin kuulla mielipiteenne tästä asiasta.

  Dimitar Stoyanov (NI). – (BG) Kiitos. Isoäitini äiti on 69-vuotias, ja olen asunut kauan hänen kanssaan. Näin ollen tiedän kokemuksesta, että paras tapa hoitaa ikääntyneitä on varmistaa, että he voivat huolehtia itsestään mahdollisimman kauan. Silti tämä tehtävä on vaativa jopa niille, jotka ovat henkisesti ja fyysisesti hyvässä kunnossa. Attack-puolue nosti tämän kysymyksen esiin edellisellä vaalikaudella ja aikoo tehdä sen vastakin.

Keskimääräinen eläke Bulgariassa on vain 100 euroa. Se tarkoittaa 100 euroa kuukaudessa, hyvät kollegat. Tällä summalla eläkeläisten on ostettava lääkkeensä, maksettava laskunsa ja, yleensä viimeisenä, hankittava ruokansa. Syy tällaiseen asiaintilaan on maani valtava rosvous, johon kolme edellistä hallitusta syyllistyivät. Tämän rosvouksen nimenä oli "joukkoyksityistäminen". Minun on myös mainittava, että se toteutettiin Euroopan unionin toimielinten ja Kansainvälisen valuuttarahaston hyväksyvien katseiden alla. Bulgariasta varastettiin omaisuutta miljardien eurojen arvosta, ja tästä syystä ei ole kummallista, että maassani on Euroopan unionin pienimmät eläkkeet. Tämä traaginen tilanne toimikoon teille esimerkkinä ihmetellessänne, miten meidän pitäisi hoitaa vanhuksiamme.

  Thomas Mann (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, komissio on juuri julistanut vuoden 2010 aktiivisen ikääntymisen teemavuodeksi. Näin se on vastannut työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan pyyntöön ja sukupolvien välistä tasa-arvoa koskevaan mietintöön. Onnitteluni! Tämä tärkeä viesti tulee juuri oikeaan aikaan.

Terveiden ja toimintakykyisten yli 80-vuotiaiden määrä kasvaa jatkuvasti. Ajanjaksona 2010–2030 heidän määränsä ennustetaan lisääntyvän lähes 60 prosenttia. Valiokuntamme esittämässä kysymyksessä kehotamme komissiota analysoimaan tämän myönteisiä, mutta myös kielteisiä vaikutuksia ikääntyneiden hoidon alalla sekä ehdottamaan toimenpiteitä.

Tiedämme, että yhä useammat perheet eivät pysty hoitamaan omaisiaan yksin. Hoitotyöntekijöistä on pulaa. Ei silti riitä, että hyvin koulutettu ja pätevä henkilöstö vaihdetaan matalapalkkaisiin työntekijöihin, joilla on pikakoulutuksella hankitut perustaidot. Monin paikoin hoito on hoidon tarpeessa.

Väestörakenteen muutosta ja sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta käsittelevänä esittelijänä olen kehottanut jäsenvaltiota kehittämään avoimia ja kestäviä valvontajärjestelmiä. Hoitoa tarvitsevien ihmisarvoa on suojeltava. Tarvitsemme EU:n laajuiset käytännesäännöt, joissa määritellään pitkäaikaishoitopalvelujen vähimmäisvaatimukset ja vähimmäissuoritteet. Ihmisten on tuloista, iästä, sosiaalisesta asemasta tai terveysriskeistä riippumatta saatava kohtuuhintaista ja laadukasta hoitoa.

Ikääntyneet eivät myöskään ole taakka. Heidän kokemuksensa ja saavutuksensa ovat muotoilleet yhteiskuntaamme. Emme saa jättää heitä yksin ongelmiensa kanssa. Meidän on käytettävä aika ennen vuotta 2012 siihen, että luomme politiikalle, tiedotusvälineille ja yleisölle monia edellytyksiä käsitellä intensiivisesti aktiivista ikääntymistä. Tässä yhteydessä erityisesti asianomaisten itsensä on saatava äänensä kuuluviin. Meidän kaikkien on muutettava asennettamme kestävän ja aina ihmiseen eikä vain kustannuksiin keskittyvän hoidon edistämiseksi.

  Sylvana Rapti (S&D). – (EL) Arvoisa puhemies, keskustellessamme täällä parlamentissa ikääntyneistä ihmisistä unohdamme kenties, että jossain vaiheessa mekin saatamme olla heidän kanssaan samassa asemassa ja saavuttaa 80, 90 tai jopa 100 vuoden iän. Olemmeko koskaan miettineet, miten haluaisimme meitä silloin kohdeltavan? Tämän päivän vanhukset ovat ihmisiä, jotka synnyttivät meidät, jotka antoivat meille sivistyksen, jotka muodostavat "henkilökohtaisen omaisuutemme".

Ikääntyneiden pitkäaikaishoitoon liittyy moraalisen ja sosiaalisen ulottuvuuden lisäksi myös taloudellinen näkökulma, koska jokaisen ikääntyneen henkilön tarvitsema hoito merkitsee hänen työikäisten perheenjäsentensä tuottavuuden pienenemistä. Jos me kuitenkin samalla otamme käyttöön hoito-ohjelman, voisimme myös luoda työpaikkoja. Meidän on ajateltava tätä kaikkea, arvoisa komission jäsen, ja saatava jäsenvaltiot oikeille raiteille.

Lopuksi kiitän tulkkeja ja kääntäjiä, joiden ansiosta voimme ilmaista näkemyksiämme vielä puoliyön jälkeenkin.

  Silvia-Adriana Ţicău (S&D). – (RO) Tuoreiden tilastojen mukaan yli 65-vuotiaiden henkilöiden määrän odotetaan Euroopan unionissa kasvavan 70 prosenttia ja yli 80-vuotiaiden määrän 170 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

Tämä tarkoittaa, että vuonna 2060 yli 65-vuotiaiden kansalaisten osuus 27 jäsenvaltion EU:ssa nousee 30 prosenttiin.

Euroopan unionin on löydettävä ratkaisuja, joilla vastataan yhä suurempaan terveydenhuollon tarpeeseen, mukautetaan terveydenhuoltojärjestelmät ikääntyvän väestön tarpeisiin ja säilytetään niiden elinkelpoisuus työvoimapulan pahentuessa.

Komission, jäsenvaltioiden ja erityisesti paikallisviranomaisten on löydettävä ratkaisuja asuntojen, julkisten liikennevälineiden ja jopa matkailun kaltaisten alojen mukauttamiseksi niin, että voidaan vastata ikääntyneiden erityistarpeisiin.

Olen erityisesti liikuntarajoitteisten puolesta iloinen siitä, että yhteisön asetukset matkustajien oikeuksista on hyväksytty, sillä monet ikääntyneet laiva-, lento- ja junamatkustajat ovat liikuntarajoitteisia.

  Miroslav Mikolášik (PPE). – (SK) Yksi eurooppalaisen yhteiskunnan nykyisistä haasteista on ratkaista väestörakenteen muutokset, jotka luovat jatkuvasti enemmän painetta valtioiden talousarvioita kohtaan. Näen ulospääsytienä asianmukaisen pitkäaikaishoidon järjestämistä koskevien edistyksellisten ja kestävien toimintalinjojen käyttöönoton sukupolvien välisen yhteisvastuun hengessä, ikäsyrjinnän lopettamisen ja myös ikääntyneiden täysimittaisen sosiaalisen osallistamisen.

Mielestäni on myös tärkeää, että ikääntyneistä huolehtiville hoitajille myönnetään tiettyjä lakisääteisiä etuuksia tai tarvittaessa taloudellisia korvauksia yhteisvastuun hengessä ja merkkinä heidän uhrautuvien ponnistuksiensa arvostuksesta. Tästä syystä painotan tämän alan parhaiden käytäntöjen ja kokemusten vaihtamista jäsenvaltioiden välillä.

Lisään vielä, että lääkärinä vastustan ehdottomasti niin sanottuja elvyttämättä jättämistä koskevia määräyksiä, jotka perustuvat potilaan korkeaan ikään. Katson, että tällainen toimintatapa loukkaa räikeästi oikeutta elämään, joka on perustava ihmisoikeus.

  Anna Záborská (PPE). – (SK) Laatijat ovat esittäneet Euroopan komissiolle kymmenen kysymystä. Sukupolvien välinen solidaarisuus mainitaan kuitenkin niistä vain yhdessä – toiseksi viimeisessä. Jotta tämä ongelma ymmärrettäisiin täysin, haluaisin esittää muutamia lisäkysymyksiä.

Hetki sitten puhuimme siitä, miten Euroopan komissio voi vaikuttaa jäsenvaltioihin. Miksi Euroopan komissio ei ehdota jäsenvaltioille, että niiden olisi arvostettava perheenjäsenten ikääntyneille ja invalidisoituneille henkilöille antamaa hoitoa? Miksi omaistaan hoitavalle perheenjäsenelle ei anneta taloudellista korvausta, sairausvakuutusta ja sosiaaliturvaa sekä mahdollisuutta palata työpaikkaansa, kun hoito päättyy, aivan kuten äitiyslomalta palaava nainen? Miksi sukupolvien välistä solidaarisuutta osoittavia miehiä ja naisia syrjitään yhteiskunnassamme?

Jos yrittäisimme poistaa tämän syrjinnän unionista, meillä olisi paljon enemmän onnellisia ja tyytyväisiä kansalaisia.

  Seán Kelly (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä keskustelu on hyvin ajankohtainen, sillä tämä on suuri ongelma ja se on jo ovellamme. Kiitän Elizabeth Lynneä siitä, että hän toi esiin erityisesti tässä niin kutsutussa sivistyneessä yhteiskunnassa vallitsevat ikääntyneiden kaltoinkohtelun ongelmat. Myös komissio on antanut hyvin monipuolisen panoksen ja hahmotellut tavoitteet, haasteet ja ratkaisut.

Meidän olisi mielestäni tarkasteltava tätä ensinnäkin mahdollisuutena sallia ihmisten tästä lähin tehdä kauemmin kuin normaalisti ja toiseksi mahdollisuutena matkustaa ja edistää matkailua huippusesongin ulkopuolella. Haasteenamme on luonnollisesti hoitaa ihmisiä mahdollisimman kauan heidän kotonaan ja sen jälkeen laitoshoidossa. Taloudellisia tekijöitä ei kuitenkaan ole vielä otettu lainkaan huomioon, ja on vielä tehtävä valtavasti työtä, ennen kuin pääsemme tilanteeseen, jossa ikääntyneitä hoidetaan tulevaisuudessa asianmukaisesti.

  László Andor, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, toistan aluksi, mitä Euroopan moninaisuudesta käydyn keskustelun alussa sanottiin.

Meillä on 27 jäsenvaltiota, joissa on erilaiset yhteiskunnalliset olosuhteet ja aineelliset edellytykset, ja se on tärkein syy siihen, että komissio nyt laatii laatukehystä eikä jotain vahvempaa säädöstä. Me uskomme, että tämä on nyt oikea malli, ja meidän sekä parlamentin, jonka kanssa olemme viime aikoina toistuvasti keskustelleet näistä kysymyksistä, on yhdessä katsottava, kuinka se toimii.

Yksi keskeinen seikka, josta voimme mielestäni tehdä vahvoja päätelmiä, on se, miten pitkäaikaishoito yhdistyy työllisyyttä edistävään toimintaohjelmaamme ja kuinka hyvin se pystyy luomaan työpakkoja, mutta meidän on myös sisällytettävä tämä osaamista koskevaan toimintaohjelmaamme ja selvitettävä, miten voimme auttaa kouluttamaan ja kehittämään enemmän hoitajia, jotka voivat tarjota ammattimaisia palveluja tällä alalla.

On tosiaan avoin kysymys, kuinka pitkälle meidän on virallistettava nämä palvelut, sillä kuten todettu, paljon tällä alalla tehtävästä työstä on epävirallista. Sitä tehdään, tai voidaan tehdä, omaisten ja perheiden piirissä. Asioiden säänteleminen, vaatimusten tiukentaminen tai tiettyjen edellytysten vaatiminen perheiden ja omaisten puitteissa olisi selvästi hyvin ongelmallista. Samalla näiden palvelujen ja tämän työn virallistaminen lisäisi kustannuksia ja herättäisi verotukseen liittyviä kysymyksiä, ja asiassa voisi käydä helposti niin, että löytäisimme itsemme umpikujasta toisessa suunnassa.

Näin ollen ongelmaan ei ole helppoa vastausta, samalla kun todella on vakuuttavia perusteita parantaa näitä palveluja tarvitsevien ja pitkäaikaishoidosta riippuvaisten henkilöiden oloja, mutta myös tunnustaa ne, jotka tätä työtä tekevät. Se, mitä ehdottomasti voimme tehdä, on kerätä ja levittää parhaita käytänteitä esimerkiksi avoimen koordinointimenetelmän avulla.

Kun kello on näin paljon, voin sanoa tapaavani muutaman tunnin päästä eräitä Belgian hallituksen ministereitä Liègessä eläkkeitä koskevassa konferenssissa. Tämä on hyvä tilaisuus välittää eteenpäin parlamentin kanta tähän kysymykseen ja yhdistää se eläkkeitä koskevaan työhömme, sillä nämä aiheet ovat selvästi yhteydessä toisiinsa sekä yleisen sosiaaliturvan että ikääntyneiden riittävien tulojen suhteen.

Pidemmän aikavälin suunnitelmanamme on tarttua eläkkeitä koskevan työmme jatkoksi tarmokkaasti väestökysymykseen. Tulevat puheenjohtajavaltiot Unkari ja Puola ovat myös kiinnostuneita tästä aiheesta, ja tutkimme, mikä olisi oikea kehys asiaan liittyviä tuloksia varten. Tätä työtä jatketaan aktiivisen ikääntymisen eurooppalaisella teemavuodella, jossa ei ole kyse vain työllisyydestä – ja ehdottomasti ei vain eläkeiän nostamisesta – vaan myös pyrkimyksestä ylläpitää ikääntyvien terveyttä sekä kehittää elinikäistä oppimista, elinikäistä opettamista, valmiuksia ja instituutioita elämänlaadun parantamiseksi.

Tämä on siis periaatteessa se kehys, jossa voimme mielestäni jatkaa työtämme. Siinä on paljon haasteita, mutta uskon, että yhteisen eettisen sitoutumisemme avulla voimme saada aikaan tuloksia.

  Elizabeth Lynne, laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän kaikkia puhujia sekä komission jäsentä siitä, mitä hän tänä iltana sanoi. Se on ollut erittäin hyödyllistä. Tässä keskustelussa on käynyt ilmi, kuinka tärkeää on saada aikaan käytännesäännöt. Tämä on asia, jota pyysin suullisessa kysymyksessä ja päätöslauselmassa ja johon Thomas Mann ja monet muut viittasivat puheenvuoroissaan.

Kuten aiemmin totesin, emme keskustele nyt lainsäädännöstä. Bulgarian esimerkki, jossa joidenkin ihmisten on selviydyttävä 100 eurolla kuukaudessa ja maksettava pitkäaikaishoidosta, on vain yksi syy siihen, että tarvitsemme tällaiset käytännesäännöt, jotta jäsenvaltiot voivat täyttää vähimmäisvaatimukset.

Sama koskee elvyttämättä jättämistä koskevia määräyksiä. En väitä, että kaikkiin jäsenvaltioihin pitäisi levittää samanlaista lainsäädäntöä, mutta meillä pitäisi olla vertailuarvoja, joiden avulla yritetään saavuttaa parhaat käytänteet. Tässä asiassa komissio voi tehdä paljon auttaakseen meitä levittämään eri jäsenvaltioissa hankittuja hyviä käytänteitä.

Kiitos vielä kerran, arvoisa komission jäsen, ja kiitos tulkeille siitä, että he olivat paikalla vielä kello 24 aikarajan jälkeen.

  Puhemies. – (IT) Olen vastaanottanut yhden työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 9. syyskuuta 2010.

Minäkin esitän kiitokseni tulkeille.

(1) Ks. pöytäkirja.

19. Seuraavan istunnon esityslista: ks. pöytäkirja

20. Istunnon päättäminen

(Istunto päättyi klo 00.25.)