Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 20. syyskuuta 2010 - Strasbourg

17. Siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinta ja ehkäisy (keskustelu)

  Puhemies. – (PL) Esityslistalla on seuraavana Christine De Veyracin liikenne- ja matkailuvaliokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnasta ja ehkäisystä (KOM(2009)0611 – C7-0259/2009 – 2009/0170(COD)) (A7-0195/2010).

  Christine De Veyrac, esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, EU:n liikennepolitiikassa ei ole kyse vain taloudellisista tavoitteista; siinä on kyse myös ja ennen kaikkea siitä, että matkustajille halutaan taata mahdollisimman korkeat turvallisuusnormit.

Se on tavoite, jota olemme lähentyneet muutaman viime vuoden aikana, ja meidän on siksi jatkettava ponnistuksiamme taataksemme mahdollisimman korkean lentoturvallisuuden tason. Näissä puitteissa keskustelemme tänään ehdotuksesta asetukseksi siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnasta ja ehkäisystä.

Monien vaikeiden neuvotteluviikkojen jälkeen onnistuimme kesään mennessä samaan neuvoston kanssa aikaan ensimmäisen käsittelyn sopimuksen, jolla taataan todellinen edistys onnettomuuksien tutkinnan ja ehkäisyn ja uhrien omaisten tuen osalta. Jos teksti hyväksytään huomenna, se tarkoittaa, että tässä tekstissä esitetyt toimenpiteet voivat tulla voimaan vuoden 2010 lopussa.

(Hälyä istuntosalissa – puhemies pyysi hiljaisuutta.)

Mitä toimenpiteitä tässä mietinnössä esitetään? Ensinnäkin tällä asetuksella vahvistetaan turvallisuustutkinnan ja -tutkijoiden riippumattomuutta. Tutkijoille taataan oikeus tutustua todisteisiin ja heille annetaan tarvittavat resurssit onnettomuuden syiden selvittämiseen.

Toinen tärkeä kohta: tällä tekstillä myös selkeytetään Euroopan lentoturvallisuusviraston asemaa lento-onnettomuuden tapahtuessa; siinä todetaan selkeästi, että virasto, tyyppihyväksynnästä vastaavana elimenä...

(Lisää hälyä istuntosalissa.)

Näyttää siltä, että ketään ei kiinnosta. Voin minä lopettaa, jos haluatte. En pysty edes kuulemaan omaa ääntäni.

(Puhemies pyysi puhujaa jatkamaan.)

Siinä todetaan selkeästi, että viraston ei tyyppihyväksynnästä vastaavana elimenä pitäisi missään tapauksessa tutkia onnettomuuksia, koska se ei voi olla yhtä aikaa sekä tuomari että asianomistaja. Sen täytyy kuitenkin voida saada tyyppihyväksyntää koskevia tehtäviään varten tarvittavat tiedot ja antaa turvallisuustutkinnan hyötyä kokemuksestaan. Siksi asetuksessa säädetään, että Chicagon yleissopimuksen liitteen 13 mukaisesti EASA osallistuu tutkimuksiin neuvonantajana.

Asetuksen kolmas edistysaskel: turvallisuustutkintaviranomaisten verkoston luominen, jolla virallistetaan ja vahvistetaan jäsenvaltioiden välillä jo tehtävää yhteistyötä. Tällä verkostolla, jolla on joustava rakenne mutta ei riippumatonta oikeusasemaa, autetaan parantamaan turvallisuustutkimusten laatua erityisesti jäsenvaltioiden välisen yhteistyön lisäämisen, hyvien käytäntöjen jakamisen ja tutkijoiden koulutuksen parantamisen ansiosta.

Asetuksessa käsitellään lisäksi oikeudellisten tutkintojen ja teknisten turvallisuustutkintojen välistä suhdetta ja myös sen osalta siinä saadaan todellista edistystä aikaan jäsenvaltioiden erilaisista oikeusjärjestelmistä huolimatta, pääosin takaamalla, että turvallisuustutkijoilla on todisteet vapaasti käytettävissään, ja sitten säätämällä ennakkosopimuksista oikeusviranomaisten ja tutkintavirastojen välillä.

Lopuksi, ja tämän minä katson tärkeimmäksi näkökulmaksi: uhrien ja heidän omaistensa suojelu. Tekstissä säädetään, että luettelo kaikista ilma-aluksessa olleista henkilöistä on laadittava kahden tunnin kuluessa siitä, kun ilma-alukselle sattuneesta onnettomuudesta on ilmoitettu, millä lyhennetään omaisten tuskaista odotusaikaa.

Asetuksella myös säädetään monista uhrien omaisille osoitetuista toimenpiteistä. Niitä ovat muun muassa mahdollisuus paikkoja varattaessa nimetä yhteyshenkilö, jolle ilmoitetaan onnettomuustapauksessa, velvollisuus ilmoittaa omaisille tutkinnan etenemisestä ennen julkista tiedottamista, ilma-aluksessa olleita ihmisiä koskeva salassapitovelvollisuus, jos heidän omaisensa sitä edellyttävät, koko tutkinnan ajan uhrin omaisiin yhteyttä pitävän yhteyshenkilön nimittäminen, jäsenvaltioiden velvollisuus laatia hätäsuunnitelma onnettomuuksien varalta, kaikkien EU:hun rekisteröityneiden lentoyhtiöiden velvollisuus laatia kriisisuunnitelma, jossa otetaan muun muassa huomioon omaisten psykologinen tuki ja lopuksi muistutus kaikkien EU:ssa toimivien lentoyhtiöiden velvollisuudesta tarjota vähimmäisvakuutus, jolla maksetaan korvauksia uhrien omaisille.

Asetuksen viimeinen merkittävä kohta on poikkeamien ilmoittamista koskeva kysymys, ja se on huomattava edistysaskel onnettomuuksien ehkäisyn alalla, koska tekstillä säädetään, että EASAlla ja jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava lento-onnettomuuksien keskusrekisterin käyttöoikeus. Tätä rekisteriä analysoidaan, jotta voidaan ryhtyä ennaltaehkäiseviin toimiin ja estää siten onnettomuuksia.

Nämä ovat kompromissin tärkeimmät näkökohdat. Haluaisin esittää lämpimät kiitokseni varjoesittelijöille, joiden kanssa meillä oli erinomainen työskentelysuhde ja joiden ansiosta olemme saaneet tämän tuloksen aikaan.

  Jörg Leichtfried (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, en halunnut pyytää puheenvuoroa aiemmin ja keskeyttää siten esittelijää uudestaan. Olen kanssanne täysin samaa mieltä: se, mitä tämän keskustelun alussa tapahtui, on törkeää. Tässä keskustelussa on kyse lento-onnettomuuksista, siinä on kyse ihmishengistä ja siitä, miten voimme suojella ihmisiä ja estää kyseisiä onnettomuuksia tapahtumasta. Mielestäni tämä on ainakin yhtä tärkeää kuin keskustelu työjärjestyspuheenvuoroista. Meidän pitäisi miettiä, miten voimme tulevaisuudessa estää tällaisen kaaoksen merkittävistä asioista käytävän keskustelun alussa.

(Suosionosoituksia.)

  Puhemies. – (EN) Sitä pyytäisin kaikilta jäseniltä. On erittäin tärkeää, että he lähtevät salista mahdollisimman pian, jos he haluavat käydä tätä keskustelua. He voivat aloittaa sen salin ulkopuolella, jos joku haluaa kuunnella heitä. Hyvä Jörg Leichtfried, olen kanssanne täysin samaa mieltä.

  Cecilia Malmström, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisat jäsenet, haluaisin kiittää esittelijää, Christine De Veyracia, ja varjoesittelijöitä erittäin paljon heidän työstään ja heidän jatkuvasta sitoutumisestaan tukea komissiota lainsäädäntöehdotuksessa, joka on johtanut tähän uuteen ja erittäin merkittävään asetukseen ilmailun turvallisuudesta EU:ssa.

Kuten esittelijä sanoi, asia ei ole ollut helppo. Siinä on päinvastoin kysymyksiä, jotka ovat edellyttäneet hyvin hienotunteisia ja arkaluonteisia neuvotteluja, jotta saataisiin aikaan tasapaino riippumattomien turvallisuustutkintojen ja oikeusviranomaisten tutkintojen välillä – ja sen välillä, että on toisaalta tehtävä tutkimustyötä ja toisaalta suojeltava tutkimuksen kohteena olevien henkilöiden nimettömyyttä.

Olemme tehneet tämän, koska haluamme oppia oikeat asiat kyseisestä työstä ja lopulta antaa hyvät ja nykyaikaiset säännöt, jotka auttavat meitä tutkimaan ammattimaisesti ja estämään tulevia onnettomuuksia ja vaaratilanteita ja joilla taataan lentoturvallisuuden korkea taso EU:n kansalaisille. Siksi oli niin tärkeää, että sekä neuvosto että parlamentti olivat valmiita tekemään vaaditut kompromissit. Haluaisin kiittää siitä teitä kaikkia.

Haluaisin myös korostaa, että komissio on samaa mieltä esittelijän arviosta. Sovitulla tekstillä luodaan hyvä ja oikeudenmukainen tasapaino eri asiaankuuluvien etujen välille. Loppujen lopuksi suurin voittaja on nyt tietysti eurooppalainen matkustaja. Ilmailun turvallisuus ja matkustajien suojelu ovat komission ensisijainen tavoite, ja se on ollut meidän kaikkien neuvotteluihin osallistuneiden suurin huolenaihe. Siksi meidän pitäisi tänään tuntea ylpeyttä.

Kehotan kaikkia Euroopan parlamentin jäseniä tukemaan kompromissitekstiä sellaisena kuin esittelijä on sen neuvotellut.

  Werner Kuhn, PPE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Malmström, hyvät kollegat, Christine De Veyrac on esitellyt meille pitkän neuvottelujakson jälkeen erinomaisen mietinnön. Aiemmissa alkuhuomautuksissa todettiin kuitenkin aivan oikein, että tässä on kyse ihmishengistä, ja meidän on todella mietittävä sitä, että tämä siviili-ilmailun onnettomuuksien tutkinta ja ennaltaehkäisy perustuu tällä hetkellä vuonna 1994 annettuun direktiiviin. Sen jälkeen olemme luoneet yhteiset ilmailumarkkinat ja EU:n Open Sky -ohjelma on toteutunut. Viimeisen 15 vuoden aikana lentoliikenteen määrä Euroopassa on yli kaksinkertaistunut, ja on sanomattakin selvää, että yhteisillä ponnistuksillamme ilmailun turvallisuutta parannetaan jatkuvasti. On olennaista, että tutkimme ja tarkastamme kaikki vaaratilanteet ja kaikki onnettomuudet erittäin huolellisesti, ja sitä Christine De Veyrac on jälleen korostanut myös oikeusviranomaisten ja riippumattomien tutkintavirastojen tasapainon osalta. Euroopan lentoturvallisuusvirastolla on tulevaisuudessa tässä keskeinen asema, ja meidän on myös vahvistettava tätä virastoa sen osalta.

Meidän on kuitenkin myös hyödynnettävä tällä erityisalalla olevia kansallisia valmiuksia – esimerkiksi meillä Saksassa liittovaltion ilmailuviranomaisen valmiuksia ja mitä muissa maissa on – jotta voimme saada tutkinnoista täsmällisiä ja erittäin tarkkoja tuloksia, joista voimme oppia mutta – koska meitä on myös moitittu rahan tuhlaamisesta uusiin virastoihin – joita voimme käyttää myös säästääksemme rahaa ja parantaaksemme yhteistyötämme.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Brian Simpson, S&D-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää esittelijäämme ankarasta työstä tämän merkittävän asian osalta. Haluan keskittyä kahteen mietinnön sisältämään aiheeseen: ensinnäkin siihen, miten lento-onnettomuuksien tutkintaa parannetaan, ja toiseksi kyseisissä onnettomuuksissa osallisina olleiden ja heidän omaistensa oikeuksia koskevaan kysymykseen.

Liikennevaliokunta on uskoakseni lisännyt komission alun perin ehdottamien säännösten määrää. Olemme erityisesti, kuten esittelijämme on sanonut, selkeyttäneet EASAn asemaa lento-onnettomuuksien tutkinnassa varmistaaksemme, että onnettomuuksien tutkinta on riippumatonta eikä siihen puututa. Emme voi antaa sääntelyviranomaisen olla myös tutkija. Siksi EASAn asemaksi on määritetty selkeästi neuvonantaja, kuten Chicagon yleissopimuksen liitteessä 13 määritetään.

Olemme myös antaneet tukemme tutkintaviranomaisten eurooppalaisen verkoston perustamiselle ja sille, että tietoja on analysoitava EU:n laajuisesti, jotta lento-onnettomuustutkinnan laatua voidaan auttaa parantamaan koko EU:ssa.

On myös olennaisen tärkeää panna merkille, että tarvitaan tehokas järjestelmä poikkeamailmoituksille ja vaaratilanteista saatavan asiaankuuluvan tiedon jakamiselle sekä asianmukaisten korvausten maksamiselle.

Parlamentti on myös tässä tarkistuksessa ottanut esiin mahdollisuuden palata uhrien ja omaisten oikeuksien suojelun alaan vaatimalla, että tukea ja tietoa on annettava kahden tunnin kuluessa.

Lopuksi haluaisin huomauttaa komissiolle, että poikkeamailmoituksista annettu direktiivi on tarkistettava, jotta nämä molemmat direktiivit voivat täydentää toinen toistaan.

Tämä on mielestäni erinomaista työtä, ja onnittelen esittelijöitämme ja varjoesittelijöitämme heidän ponnistuksistaan.

  Jelko Kacin, ALDE-ryhmän puolesta. – (SL) Olen ylpeä tästä asiakirjasta, joka laadittiin neuvoston ja komission kanssa menestyksekkäästi käytyjen kolmenvälisten neuvottelujen jälkeen, ja haluaisin Euroopan liberaalidemokraattien ryhmän puolesta onnitella komission jäsentä hänen saavutuksestaan, sinnikkyydestään ja poliittisesta rohkeudestaan.

Olemme luoneet puitteet, joilla tuodaan monia etuja matkustajille, ilmailualalla työskenteleville ihmisille ja suurelle yleisölle ja joita voidaan pitää esimerkkinä kansainvälisesti. Tämän vuoden keväällä liikenne- ja matkailuvaliokunta laati rakentavan keskustelun jälkeen asiakirjan, joka oli hyvä perusta onnistuneille kolmenvälisille neuvotteluille neuvoston ja komission kanssa. Haluaisin myös kiittää lentäjien ja lennonjohtajien yhdistystä avusta ja yhteistyöstä.

Loppuvaiheessa parlamentilla oli ratkaiseva asema sääntelykehykseen myöhemmin tehtävien tarkistusten osalta, koska olimme estäneet mahdollisuuden tehdä tarkistuksia niin sanottujen delegoitujen säädösten nojalla.

Jos onnettomuuksia halutaan ehkäistä, on tutkittava niiden syitä. Jotta kyseinen tutkinta voisi olla perusteellinen ja avoin, on välttämätöntä, että suojelemme mukana olevia keskeisiä toimijoita kaikilta hätäisiltä arvioilta. Oikeudellisen tutkinnan tarkka määrittely on keskeistä onnettomuustutkinnassa. Parlamentti on vaatinut, että lento-onnettomuuksien syitä koskevien tutkintojen riippumattomuuden takaamiseksi meidän on suojeltava teknistä tutkintaa oikeudellisen tutkinnan puuttumiselta siihen. Meidän on myös ilmoitettava kaikista vaaratilanteista ja tutkittava ne, ja minä tarkoitan kaikkia, ei vain niitä, jotka olisivat saattaneet johtaa traagisiin seurauksiin. Tutkinta on kuitenkin mahdollista vain, jos saamme selville, että vaaratilanne on ilmennyt.

Toinen tulos tämän asetuksen laatimisesta on komission vakuutus, että se tarkistaa pian vaaratilanteista ilmoittamista koskevan direktiivin. Euroopan lentoturvallisuusviraston on oltava mukana tutkinnoissa, ja me olemme määrittäneet sen aseman. Sääntelyviranomainen ei ole tutkija, mutta sillä pitäisi olla oikeus käyttää tiettyjä tietoja ja voida toimia neuvoa-antavassa asemassa.

Komissio kiinnitti neuvottelujen aikana erityistä huomiota onnettomuuksien uhrien oikeuksiin ja onnistui säilyttämään kaikki keskeiset osat.

  Eva Lichtenberger, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tämän mietinnön merkitystä ei voida yliarvioida, koska sillä kootaan nyt EU:n tasolla yhteen tiedot, jotka olivat alun perin saatavilla eri paikoissa mutta joiden avulla ei ollut mahdollista saada yleiskuvaa, koska meillä ei ollut riittävän hyviä keinoja tietojen liittämiseksi toisiinsa.

Kun kilpailupaine ilmailussa on valtava, on myös erittäin välttämätöntä ja olennaisen tärkeää, että ihmisiä, jotka välittävät tietoa – erityisesti virheiden teknisistä syistä – suojataan myös kilpailevien lentoyhtiöiden tai heidän oman lentoyhtiönsä aiheuttamalta paineelta. Sen osalta meidän on todella varmistettava, että myös nämä tiedot, joita tarvitaan kiireellisesti onnettomuuksien ehkäisemistä varten, suojataan ja että prosessi, jolla pyritään saamaan aikaan tasapaino näissä tapauksissa välttämättömän oikeudellisen tutkinnan ja ennaltaehkäisyä varten tehtävän teknisen tutkinnan välille, on selkeä, jotta se ei johda päällekkäisyyksiin.

Haluaisin esittää erittäin vilpittömät kiitokseni esittelijälle. Työskentelimme erittäin hyvin yhdessä ja olemme ottaneet merkittävän edistysaskelen tässä kysymyksessä.

  Peter van Dalen, ECR-ryhmän puolesta. – (NL) Haluaisin aloittaa esittämällä työjärjestyspuheenvuoron. Varjoesittelijämme Jacqueline Foster on juuri ilmoittanut minulle, että hän ei voi osallistua. Hän saapuu myöhemmin tänä iltana, joten minä haluaisin käyttää hänen puheaikansa.

Ensiksi haluan esittää esittelijälle vilpittömät kiitokseni hänen tekemästään erinomaisesta työstä. Sekä itse tämä asetus että sen laatu edistävät lentoliikennettä EU:ssa ja myös lentoturvallisuutta.

Jos kuitenkin haluamme oppia onnettomuuksista, tutkintaan ei saa puuttua lainkaan: kuluttajajärjestöt eivät saa puuttua lentoyhtiöihin ja ennen kaikkea oikeusviranomaiset eivät saa puuttua. Jos viranomaiset voivat puuttua riippumattomiin tutkintoihin, noiden tutkintojen riippumattomuus on vaarassa. Se olisi sama kuin jos teurastaja voisi vaikuttaa oman lihansa tutkintaan, eikä se voi olla tavoitteemme.

Siksi meidän olisi ollut parasta ottaa käyttöön niin sanottu Kanadan malli. Se olisi tarkoittanut, että meillä olisi täysin riippumaton tutkintaviranomainen, joka pyytäisi oikeusviranomaisia osallistumaan tutkintaan puolueettomien perusteiden nojalla, jos on tapahtunut rikos. Sitä järjestelmää käytämme Alankomaissa, jossa meillä on erinomaisesti toimiva riippumaton tutkintalautakunta. Tämä tutkintalautakunta nuhtelee säännöllisesti ja erittäin selkeästi jopa viranomaisia. Se on paras järjestelmä, ja nyt teksti, josta olemme sopineet neuvoston kanssa, tarjoaa mahdollisuuden ottaa käyttöön tällaiset riippumattomat tutkinnat.

Koko paketti on kuitenkin todellinen edistysaskel. Erityisesti onnettomuuksissa mukana olevia matkustajia koskevien tietojen tarjoaminen on suuri parannus, ja siksi emme äänestä huomenna tyhjää vaan sen sijaan tuemme esittelijää äänestämällä puolesta.

  Jacky Hénin, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, lentoliikenne on turvallisin liikennemuoto sekä muoto, jossa on saatu aikaan hämmästyttävimmät tulokset hiilidioksidipäästöjen vähentämisen osalta. On siis toteutettava kaikki mahdollinen sen varmistamiseksi, että niin on myös tulevaisuudessa.

Turvallisuustutkintaviranomaisten verkoston perustaminen jäsenvaltioihin on hyvä ajatus edellyttäen, että kaikki viranomaiset ovat edelleen julkisesti vastuuvelvollisia ja että niistä ei tule välitöntä enimmäistuottavuutta koskevan tuhoisan käsitteen uhreja. Huoltotyön uudelleensijoittaminen EU:n ulkopuolisiin maihin, varaosien väärentäminen, huonosti palkatun henkilöstön ottaminen töihin ja lennonjohdon yksityistäminen, jota edelleen toisinaan tapahtuu, ovat valtavia turvallisuusuhkia.

EU:n on puututtava asiaan ja otettava tällä alalla vastuuta. Se ei voi tyytyä julkaisemaan mustia listoja ja järjestämään onnettomuustutkintoja. Sen on iskettävä arkaan paikkaan niiden lentoyhtiöiden osakkeenomistajia, jotka eivät takaa parhaita mahdollisia turvallisuusoloja. Jotkin onnettomuudet johtuvat tietysti inhimillisistä virheistä, mutta nämä virheet korostavat aina uudelleen tiettyjen lentoyhtiöiden laiminlyöntejä työn järjestämisessä, työoloissa, ergonomiassa, koulutuksessa ja ammattipätevyydessä.

  Luis de Grandes Pascual (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluaisin onnitella Christine De Veyracia mietinnöstä, jonka avulla sopimus voitiin saada aikaan ensimmäisessä käsittelyssä. Minun on kuitenkin esitettävä kolme kriittistä huomautusta, joissa on kyse siitä, että tällaisissa neuvotteluissa on tehtävä myönnytyksiä.

Ensiksikin uhrien yksittäinen tunnistaminen on jätetty pois: kun sellainen tunnistaminen on DNA:n avulla mahdollista, on luonnollista, että omaiset pyytävät, että heille ei anneta mitä tahansa ruumista vaan niiden uhrien ruumiit, joille he ovat sukua.

Toiseksi, käsitettä "syyt" ei ole korvattu "samanaikaisilla tekijöillä". Se aiheuttaa tulevaisuudessa riita-asioita, ja mielestäni se on vakava virhe – ja jos se ei ole, aika näyttää – koska tekninen tutkinta on erotettava oikeudellisesta tutkinnasta.

Lopuksi, meistä on erittäin valitettavaa, että Espanjan valtuuskunta saattaa lopulta äänestää tyhjää huolimatta myönteisestä kannastaan aiheeseen. Se johtuu aivan yksinkertaisesti siitä, että suhde Gibraltarin lentoasemaan, johon nyt sovelletaan Cordobassa vuonna 2006 sovittua ministerilausuntoa, on mainittu vuodesta 1987 alkaen. Aiemmin lainsäädäntöä lykättiin ja Yhdistyneen kuningaskunnan ja Espanjan välisiin eroihin viitattiin, ja nyt tehdään kolme viittausta noihin oikeudellisiin eroihin eikä mitään muuta.

Se tietysti tarkoittaa, että meidän on äänestettävä tyhjää, huolimatta siitä – toistan – että suhtaudumme myönteisesti mietintöön ja Christine De Veyracin työhön. Haluaisin vielä kerran kiittää häntä hyvästä mietinnöstä, joka on perustavanlaatuisesti myönteinen.

  Janusz Władysław Zemke (S&D). – (PL) Minun mielestäni meidän on todettava hyvin selkeästi ja aivan alusta alkaen, että lentoturvallisuuden vaatimukset EU:ssa paranevat onneksi jatkuvasti. Vaikka lento-onnettomuuksia ja vaaratilanteita tapahtuukin, turvallisuuden taso on yleisesti sangen korkea. Valitettavasti lentoturvallisuus ei kerran saavutettuna kuitenkaan kestä ikuisesti. Onnettomuuksia ja vaaratilanteita tosiaan tapahtuu toisinaan. Ne on tutkittava erittäin perusteellisesti, täysin riippumattomasti ja ammattimaisesti. Kyseiset toimet ovat välttämättömiä, jotta voidaan laatia mahdollisimman asianmukaiset suositukset, jotka valmistellaan edellä mainittujen tutkintojen perusteella ja joilla autetaan ehkäisemään tulevia onnettomuuksia ja vaaratilanteita.

Tällä hetkellä Euroopan unionin siviili-ilmailualan lento-onnettomuuksien tutkintajärjestelmässä ei käytetä koko sen kapasiteettia. Siksi tämä asetus, joka on parlamentin tekemän työn tulosta, tarjoaa mielestäni tilaisuuden parantaa kyseistä tilannetta. Näyttää siltä, että Christine De Veyracin ryhmä on laatinut hyvin pätevän luonnoksen. Haluaisin kuitenkin myös kiinnittää huomionne yhteen sangen merkittävään tekijään. Luonnokseen on lisätty monia kymmeniä huomioita ja tarkistuksia. Koska se oli kompromissin tulosta, minusta näyttää, että meidän pitäisi äänestää parlamentin, komission ja neuvoston yhdessä neuvotteleman asian puolesta. Minun mielestäni muut ehdotukset, jotka saattavat näyttää perustelluilta yksilöllisestä näkökulmasta, olisi torjuttava.

  Gesine Meissner (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluaisin aloittaa käsittelemällä asiaa, jota varjoesittelijämme Jelko Kacin ei pystynyt mainitsemaan ajan puutteen takia mutta joka on hänen mielestään kuitenkin erittäin tärkeä. Tässä yhteydessä on ehdottoman tärkeää, että onnettomuuksien syiden tutkinnan lisäksi suojellaan uhreja ja heidän omaisiaan. Erityisesti minun ryhmäni on puhunut erittäin vahvasti sen puolesta, että onnettomuusoloja koskevat tiedot annetaan nopeasti ainakin omaisille, ja sen puolesta, että nämä tiedot annetaan myös, mikäli kyseessä on samaa sukupuolta olevien parisuhde.

Olemme yleisesti jo panneet merkille, että esittelijän laatima mietintö on todella mullistava. Ylistyssanat eivät riitä. On totta, että edellinen direktiivi on 16 vuotta vanha. Sillä välin tekniikka on kehittynyt paljon, ja lentoturvallisuutta on parannettava. Onnettomuuksien tutkinnan mahdollistamiseksi tarvitaan tietoa, jota voidaan arvioida riippumattomasti. Yhdysvalloilla on ollut jo kauan tällainen riippumaton tutkintavirasto sekä suojatakuu, jos joku antaa tietoja, jota voitaisiin myöhemmin käyttää kyseistä henkilöä vastaan asianosaisena osapuolena. Olemme nyt saaneet tämän aikaan. Haluaisin kiittää Christine De Veyracia erittäin vilpittömästi erinomaisesta työstä.

  Marian-Jean Marinescu (PPE). – (RO) Lentoliikenteen tasainen kasvu on pakottanut muokkaamaan lento-onnettomuuksien tutkintaa koskevia lainsäädännöllisiä puitteita.

Christine De Veyrac on saanut aikaan erinomaisen loppukompromissin. Kansallisten tutkintavirastojen verkostojen perustamisella edistetään tiedonvaihtoa, tutkijoiden koulutusta ja hyvien käytäntöjen luettelointia ja autetaan kehittämään EU:n turvallisuustutkintametodologia. Sillä myös vähennetään jäsenvaltioiden välisiä eroja, parannetaan tutkintajärjestelmiä kyseisissä maissa ja nostetaan lentoturvallisuuden tasoa.

EASAa varten on laadittu tarvittavat oikeudelliset puitteet, jotta se voi osallistua turvallisuustutkintoihin. Uusilla lainsäädännöllisillä puitteilla luodaan myös tarvittava tasapaino tutkijoiden ja oikeusviranomaisten riippumattomuuden välille arkaluonteisen tiedon saatavuuden ja tutkintojen koordinointitavan osalta.

Uhrien ja heidän omaistensa oikeudet ja tuen tarjoaminen taataan. Jäsenvaltioiden on laadittava kansallinen suunnitelma tuen tarjoamiseksi uhreille.

Jäsenvaltioiden on käytettävä verkostoa välittääkseen tietoa siviili-ilmailun vaaratilanteista, joita voidaan analysoida ja selkeyttää EASAssa, jotta kansalaistemme lentoturvallisuutta voidaan lisätä.

  Jim Higgins (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, on sangen selvää, että vuoden 1994 direktiivi täytti tehtävänsä, mutta nyt se on täysin vanhentunut. Kuten aiemmin on toistuvasti sanottu, lentoliikenteen räjähdysmäinen kasvu tarkoittaa, että meidän on todella päivitettävä turvallisuustoimenpiteitä, tarvitsemme enemmän koordinaatiota, enemmän tutkintaa ja enemmän yhteistyötä. Pidän siitä, että tässä mietinnössä määritellään selkeästi toimivaltaisten viranomaisten asema.

Tuen Brian Simpsonin ja esittelijän jo mainitsemaa ehdotusta, että Euroopan lentoturvallisuusvirastolla ei pitäisi missään tapauksessa olla mitään asemaa turvallisuustutkinnassa. Sen työ – ja se tekee erinomaista työtä – on ilma-alusten hyväksyminen, mutta ei koko onnettomuuteen liittyvän tilanteen tutkiminen.

Turvallisuustutkijoiden verkoston osalta – jälleen, pidän sitä myönteisenä. Koulutuskurssit ovat olennaisen tärkeitä, koska meidän on pienennettävä nykyisiä eroja eri jäsenvaltioissa sovellettavien eri vaatimusten välillä.

Matkustajaluettelon osalta yksi suurimmista vaurioista onnettomuuden jälkeen aiheutuu siitä, että matkustajaluettelo saadaan myöhässä. Se, että se on nyt laadittava yhdessä tunnissa, on erittäin myönteistä. On sangen julmaa joutua antamaan jonkun nimi lentoa varattaessa, mutta se, että nyt toivottavasti voidaan antaa sen henkilön nimi, johon otetaan yhteyttä onnettomuustapauksessa, jos joku kuolee, on myös hyvin tärkeää, koska odottamisesta johtuva kärsimys on miltei sietämätöntä.

Hyväksyn DNA:ta koskevan kohdan, mutta jos teemme tämän – jos annamme yhteyshenkilön nimen – sitten DNA-asia voi seurata myöhemmin. On tehty paljon järkeviä ehdotuksia. Kiitän esittelijää ja varjoesittelijöitä. He ovat tehneet erinomaista työtä.

  Artur Zasada (PPE). – (PL) Käsittelemme tänään asiakirjaa, jolla on todellinen vaikutus yli 800 miljoonaan matkustajaan, jotka matkustavat joka vuosi lentokoneella Euroopan unionissa. Se on merkittävä teksti, koska asiaankuuluvat asetukset ovat pysyneet muuttumattomina 16 vuoden ajan, ja ne ovat peräisin ajalta, jolloin lentoliikenteen määrä oli huomattavasti vähäisempi. Tässä on kyse yli 800 miljoonan matkustajan turvallisuudesta, eikä heidän turvallisuuttaan voida taata ilman lentäjien ja matkustamohenkilöstön vapaaehtoista raportointijärjestelmää. Vain silloin, kun matkustamohenkilökunta ja lentäjät voivat turvallisesti ilmoittaa tai raportoida onnettomuuksista tai vaaratilanteista koneissa, matkustajien turvallisuus voidaan taata. Emme saavuta tuota tavoitetta, jos lento-onnettomuuksia ja vaaratilanteita tutkivat elimet tuntevat joutuvansa yleisen syyttäjän viraston, oikeusjärjestelmän ja tiedotusvälineiden painostamana laatimaan raporttinsa välittömästi. Meidän on taattava EU:n kansalaisten turvallisuus erityisesti, koska lentoturvallisuuden historia on kirjoitettu lento-onnettomuuksien uhrien verellä. Siksi tunnen vielä suurempaa velvollisuudentunnetta tämän viikon äänestyksen osalta.

Puhetta johti
varapuhemies Silvana KOCH-MEHRIN

  Gabriel Mato Adrover (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, tänään on kulunut kaksi vuotta ja yksi kuukausi lento-onnettomuudesta, joka vaati 154 uhria Barajasin lentokentällä Madridissa ja rikkoi monia perheitä, joista monet olivat Kanariansaarilta. Kaikki jäsenet jakavat heidän tuskansa.

Valitettavasti teknistä tutkintaa ei ole tänään, kaksi vuotta myöhemmin, saatettu loppuun. Uhrien omaiset ihmettelevät edelleen, mitä tapahtui, eikä heillä ole vastauksia.

Minusta tämä asiaintila on valitettava kahdesta perussyystä: ensinnäkin siksi, että uhrien omaiset eivät ansaitse sitä, ja toiseksi siksi, että merkittävät tiedot, jotka olisivat perustavanlaatuisia lentoturvallisuudelle ja jotka voisivat olla olennaisen tärkeitä uusien vaaratilanteiden ehkäisemisessä, eivät tule päivänvaloon.

Luotan siihen, että tällä huomenna hyväksymällämme asetuksella autetaan ainakin muun muassa vauhdittamaan teknistä tutkintaa koskevia prosesseja ja varmistamaan, että nämä tilanteet eivät toistu.

Jaan kollegani Luis de Grandes Pascualin ilmaisemat huolet ja onnittelen esittelijää sopimuksen aikaansaamisesta ensimmäisessä käsittelyssä, mutta toivon, että emme ole antaneet periksi liian monissa asioissa tyydyttääksemme tiettyjä etuja: uhrit ovat tässä tärkeitä ja he ovat ensisijaisia.

  Jörg Leichtfried (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, minun mielestäni pahin asia, joka voi tapahtua, on olla sellaisen matkustajan sukulainen, jonka lentokone on lähtenyt, ja kuulla, että on tapahtunut onnettomuus, että se on tuhoutunut, eikä tiedetä, mitä on tapahtunut. Minun mielestäni tällä mietinnöllä – ja haluaisin onnitella siitä esittelijää, Christine De Veyracia, erittäin vilpittömästi – korjataan tätä tilannetta tietyssä määrin. Mahdollisuus antaa sellaisen ihmisen nimi, johon otetaan yhteyttä, ja lentoyhtiöiden velvollisuus laatia matkustajaluettelo kahdessa tunnissa ovat asioita, jotka minun mielestäni ovat erittäin tärkeitä, jotta tämä epävarmuus voidaan ratkaista ja auttaa niitä, jotka eivät tiedä, mitä on tapahtunut.

Toiseksi on saatu aikaan hyvä ratkaisu sisäisten ja ulkoisten tutkintajärjestelmien välisen, aina vaikeasti aikaansaatavan tasapainon välillä, jotta toisaalta voidaan suojella niitä, jotka haluavat antaa todisteita, ja toisaalta myös turvata yleisön edut tapahtumien selvittämisessä. Tämä mietintö on siksi erittäin hyvä. Haluaisin jälleen kerran onnitella esittelijää. Hän on laatinut erittäin hienon työn.

  Izaskun Bilbao Barandica (ALDE). – (ES) Arvoisa puhemies, olen samaa mieltä näkemyksestä, jonka mukaan tämän asetuksen ainoa tavoite on ehkäistä tulevia onnettomuuksia arvioimatta etukäteen syytä tai vastuuta. Olen tyytyväinen, että sillä taataan tutkinnan riippumattomuus ja parannetaan sen osalta perustetun verkoston koordinointia. Sillä suojellaan uhreja ja omaisia eri toimenpiteiden avulla ja suojellaan arkaluonteista tietoa, joka edellyttää täydellistä luottamuksellisuutta ja jota ei saa käyttää muihin kuin tutkintatarkoituksiin. Kyse on ääni- ja kuvatallenteista. Minun mielestäni tekstiin olisi kuitenkin pitänyt sisällyttää myös oikeudenmukaisten toimintatapojen periaate. Myös alan ammattilaiset toivoivat sitä, koska tiedotusvälineet kuulustelevat heitä joskus ennen kuin tutkinnat ovat edes alkaneet.

Lopuksi halusin sanoa, että pidän myönteisenä sitä, että yhtiöiltä vaaditaan vähimmäisvakuutus uhrien omaisille, joita suojellaan, mitä ei tällä hetkellä tapahdu.

  Angelika Werthmann (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, lentoliikenne lisääntyy jatkuvasti. Minun mielestäni turvallisuus on kaikkia muita näkökulmia tärkeämpi. Siksi tarvitaan riippumaton elin tutkimaan kaikkia puutteita ja mahdollistamaan korjaavien toimenpiteiden toteuttaminen ja auttamaan siten mahdollisimman hyvän lentoturvallisuuden toteuttamisessa kaikille.

Myös minä haluaisin esittää onnitteluni tästä mietinnöstä.

  José Manuel Fernandes (PPE). – (PT) Arvoisa puhemies, lentoliikenne on kehittymässä olennaisen tärkeäksi ihmisten liikkuvuudelle ja jatkuvasti globalisoituvan maailmantalouden dynamiikalle.

Nykyinen lento-onnettomuuksien tutkintaa koskeva EU:n lainsäädäntö ei kulje samassa tahdissa tämän alan muutosten kanssa ja Euroopan lentoturvallisuusviraston kaltaisten uusien toimijoiden ilmaantumisen kanssa.

Jäsenvaltioiden valmiudet suorittaa siviili-ilmailun tutkintoja on siksi yhtenäistettävä. Ensisijaiseksi tavoitteeksi on määrättävä onnettomuuksien ennaltaehkäisy, ja tutkinnan olisi aina toimittava tukena ennaltaehkäisylle.

Olisi pantava merkille, että vahva paine kustannusten vähentämiseen luo aiempaa suuremman turvallisuusriskin. Taloudellisia säästöjä ei kuitenkaan voida asettaa ihmisiä tärkeämmiksi, emmekä voi sallia sellaisia ehdotuksia kuin perämiehen poistaminen tai seisomapaikkojen salliminen.

Tutkinta on tärkeää, mutta ennaltaehkäisyn ja laadukkaan palvelun on oltava ensisijaisia.

  Silvia-Adriana Ţicău (S&D). – (RO) Onnittelen esittelijää siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnasta ja ehkäisystä annettavaa asetusta koskevan sopimuksen aikaansaamisesta ensimmäisessä käsittelyssä.

Jäsenvaltioiden vastuulla on varmistaa, että kaikilla niiden alueilla sijaitsevilla lentoyhtiöillä on suunnitelma avun tarjoamisesta uhreille ja heidän omaisilleen. Minun mielestäni kahden tunnin jakso, jonka aikana lentoyhtiöiden on laadittava matkustajaluettelo, on kuitenkin aivan liian pitkä. Haluaisin myös todeta, että pidämme myönteisenä ehdotusta siitä, että Euroopan unionissa palveluja tarjoavat lentoyhtiöt soveltavat kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä tehdyn Montrealin yleissopimuksen määräyksiä silloinkin, kun niiden sijoittautumisvaltio ei ole ratifioinut yleissopimusta.

Haluan päättää puheenvuoroni korostamalla sitä, että Euroopan unionin on ehdottoman tärkeää allekirjoittaa siviili-ilmailun turvallisuussopimus EU:n ulkopuolisten maiden kanssa, jotta voidaan ehkäistä vaaratilanteita ja auttaa tutkimaan lento-onnettomuuksia.

  Jelko Kacin (ALDE). – (SL) Haluaisin lisätä sukulaisille ilmoittamiseen jotakin, johon minulla ei ollut tarpeeksi aikaa aiemmin.

Sukulaisia on kohdeltava yhdenvertaisesti, eikä heitä saa syrjiä. Määritelmä siitä, keitä "omaiset" ovat, vaihtelee huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen. Parlamentti halusi suojella myös samaa sukupuolta olevien ihmisten parisuhteita, koska ne tunnustetaan joissakin valtioissa mutta ei toisissa. Minun poliittinen ryhmäni vastusti kompromissiratkaisua, jonka neuvosto ja komissio hyväksyivät, joten nyt me toimimme sen omaisia koskevan määritelmän perusteella, jota sovelletaan uhrin maassa, eli maassa, jonka kansalaisuus uhrilla on. Se on merkittävä saavutus ja merkittävä kompromissi.

Toinen asia, jonka haluaisin panna merkille, on se, että uusien laitosten kehittämisen sijasta olemme luottaneet kansallisten tutkintaviranomaisten verkostoon ja yhdistäneet jo niiden toimintaa.

  Cecilia Malmström, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, se, että tässä täysistunnossa ollaan niin yksimielisiä, lähettää erittäin vahvan viestin matkustajille ja heidän omaisilleen. Tämä olisi katsottava todisteeksi esittelijän ja varjoesittelijöiden tekemästä hienosta työstä.

Odotan innokkaasti erittäin tärkeää työtä, joka meitä odottaa siviili-ilmailun turvallisuustutkintaviranomaisten eurooppalaisen verkoston perustamisen osalta. Se on merkittävä askel turvallisuustutkintojen laadun parantamisessa, niiden riippumattomuuden vahvistamisessa ja tutkintamenetelmien ja koulutuksen korkeiden normien edistämisessä.

On tärkeää, että uusissa säännöissä näkyy Euroopan lentoturvallisuusviraston kanssa turvallisuuden osalta aikaansaatu edistys, sillä se voi tästä alkaen edistää turvallisuustutkintoja oman toimialansa asiantuntemuksella ja kokemuksella. Haluaisin korostaa – kuten monet puhujat tekivät – että se osallistuu vain teknisenä neuvonantajana ja jakaa asiantuntemustaan ja osallistuu arviointiin. Se ei tutki itse onnettomuuksia.

Komissio sitoutuu työskentelemään nopeasti saadakseen valmiiksi uudet säännöt ja ehdotukset lento-onnettomuuksien ja vaaratilanteiden poikkeamailmoituksia koskevan järjestelmän nykyaikaistamiseksi, jotta loppujen lopuksi meillä voi olla parhaat välineet, joiden avulla voimme tehdä tehokkaasti työmme eli suojella eurooppalaisten matkustajien henkeä.

Paljon kiitoksia erittäin rakentavasta keskustelusta.

  Christine De Veyrac, esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, kiitos kaikille tätä tekstiä koskevista puheenvuoroistanne ja, koska en tehnyt niin aiemmin, haluaisin myös ilmaista suuret kiitokset komissiolle, joka on ollut todellinen välittäjä tässä sopimuksessa.

Haluaisin vakuuttaa Janusz Władysław Zemkelle: huomenna on vain yksi tarkistus. Se on sangen yksinkertaisesti konkreettinen virhe, joka johtuu siitä, että neuvosto oli unohtanut yhden kohdan tekstistä. Meidän piti siksi löytää paras tapa sen palauttamiseen, ja se oli tarkistus, mutta niitä on vain yksi.

Hyvä Jim Higgins – ehkä hän ei kuullut minua, mutta alussa oli niin paljon melua, että sen voi antaa anteeksi, ja komission jäsen Malmström toisti sen – on todettu selkeästi, että viraston tehtävänä on pelkästään hyväksyntä, se ei voi missään tapauksessa suorittaa onnettomuustutkintoja, koska se ei voi olla sekä tuomari että asianomistaja. Sen täytyy kuitenkin voida saada tarvittavat tiedot, jotta se voi suorittaa hyväksyntätehtävänsä ja antaa turvallisuustutkinnan hyötyä kokemuksestaan.

Hyvä Gabriel Mato Adrover, olen pahoillani – jos olen ymmärtänyt oikein – että valtuuskuntanne äänestää tästä tekstistä tyhjää, koska sillä parannetaan huomattavasti sitä, mitä te aivan oikein arvostelette: tiedon puutetta ja omaisten kohtaamaa epävarmuutta. Sen osalta, että olisimme antaneet periksi ensimmäisessä käsittelyssä, varjoesittelijät voivat kertoa teille saman kuin minä: haluaisin sanoa teille, että parlamentti ei luopunut mistään; parlamentin näkemykset ovat säilyneet kaikissa tekstin kohdissa.

Olen hyvin tyytyväinen, että eri poliittisten ryhmien kesken on saatu aikaa yksimielisyys tästä tekstistä, jossa – kuten Werner Kühn sanoi – on kyse ihmishengistä. Toivon myös, että se näkyy huomisen äänestyksessä suurena kannatuksena tälle mietinnölle. Voimme sitten vahvistaa parlamentin johtavan aseman asioissa, jotka koskevat sen kansalaisten suojelua ja siten luoda EU:n joka tarjoaa suojelua.

  Puhemies. − (DE) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tiistaina 21. syyskuuta kello 12.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Debora Serracchiani (S&D), kirjallinen. – (IT) Siviili-ilmailun onnettomuuksien uhrien määrä on valitettavasti kasvanut huomattavasti lentoliikenteen jatkuvan kasvun takia. On tarpeen sanoa vain, että vuonna 2005 onnettomuuksia oli 1 454, mikä tarkoittaa noin 90 prosentin lisäystä vuoteen 2004 verrattuna.

Siksi tarvitaan lainsäädäntöä, jolla vähennetään jäsenvaltioiden tutkintavalmiuksien puutteita ja joilla eri kansallisten tutkintaviranomaisten kesken luodaan "verkosto", jonka tarkoituksena on johdonmukaistaa taitoja, henkilökuntaa ja resursseja. Kannatan siksi tätä ehdotusta asetukseksi, jolla toisaalta taataan onnettomuustutkintojen ehdoton riippumattomuus ja toisaalta velvoitetaan lentoyhtiöt takaamaan uhrien ja heidän omaistensa oikeudet onnettomuuden tapahtuessa.