Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 20. syyskuuta 2010 - Strasbourg

1. Istuntokauden uudelleen avaaminen

Puhetta johti
puhemies Jerzy BUZEK

(Istunto avattiin klo 17.00.)

  Puhemies. − (PL) Julistan torstaina 9. syyskuuta 2010 keskeytetyn Euroopan parlamentin istuntokauden uudelleen avatuksi.

2. Muistosanat

  Puhemies. – (PL) Aivan ensiksi minun on surukseni ilmoitettava parlamentille Egon Klepschin, Euroopan parlamentin vuosien 1992–1994 aikaisen puhemiehen kuolemasta. Egon Klepsch käytti suurimman osan työelämästään tehden työtä yhdentyneen Euroopan puolesta. Hän oli tämän parlamentin jäsen yli kaksi vuosikymmentä eli toisin sanoen miltei viisi vaalikautta. Pyytäisin teitä viettämään minuutin hiljaisen hetken Egon Klepschin muistoksi.

(Parlamentti nousi ja vietti minuutin hiljaisen hetken.)

Haluaisin myös kertoa teille, että saatavilla on surunvalittelukirja, johon voitte kirjoittaa surunvalittelunne.

3. Puhemiehen ilmoitus

  Puhemies. – (PL) Kuten tiedätte, monet Ranskan ammattiliitot ovat ilmoittaneet virallisesti aikomuksestaan lakkoilla torstaina, eli 23. syyskuuta 2010. Julkisen liikenteen työntekijät ovat mukana lakossa, ja se alkaa keskiviikkona, 22. syyskuuta kello 22.00. Olemme myös saaneet tietoja, joiden mukaan lakko saattaisi jopa alkaa kaksi tuntia aikaisemmin eli kello 20.00. Puheenjohtajakokous on päättänyt, että parlamentti noudattaa tavanomaista työaikatauluaan ja tämän kuun istunto päättyy suunnitelmien mukaan torstaina äänestysten jälkeen.

Lakko vaikuttaa lento- ja raideliikennepalveluihin sekä julkisen liikenteen palveluihin, myös linja-autoihin ja raitiovaunuihin, Ranskassa. Siten voi olla mahdotonta taata samanlainen kuljetuksen saatavuus kuin tähän asti. Olemme kuitenkin ryhtyneet kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin kuljetuksenne varmistamiseksi, jotta voitte palata kotiin. Ensimmäiset järjestelyt on tehty, vaikka lisääkin on tulossa.

Alustavat järjestelyt ovat seuraavat: Vuokrattu Thalys-juna kulkee tavalliseen tapaan, ja bussiyhdysliikenne Euroopan parlamentin ja rautatieaseman välillä taataan. Se on jo järjestetty. Yksikkömme huolehtivat matkustamisesta eri lentoasemille Ranskan alueen ulkopuolelle. Kvestorikollegio on jo antanut tiedonannon, jossa kerrotaan yksityiskohtaisesti lisätoimista, joiden nojalla nykyinen 20 kilometrin matkustusrajoitus virallisissa toimissa käytettäville ajoneuvoille poistetaan, jotta voidaan helpottaa matkustamista Sveitsin ja Saksan lentoasemille. Euroopan parlamentin virallisiin ajoneuvoihin sovellettava 20 kilometrin rajoitus siis poistetaan. Voitte matkustaa kauemmas noilla ajoneuvoilla. Strasbourgin kunnalliset viranomaiset antavat ilmoituksen tällä viikolla ja pitävät Euroopan parlamentin jäsenet ajan tasalla kaikista vaihtoehtoisista liikennemuodoista.

Euroopan parlamentin puhemiehistö pitää tänään kokouksen kello 18.30. Käsittelemme vaihe vaiheelta ja yksityiskohtaisesti sitä, miten voimme parhaiten varmistaa, että jäsenet voivat matkustaa Euroopan parlamentista Strasbourgista koteihinsa. Saatte huomenaamulla sähköpostiviestin, jossa on tietoa tästä asiasta. Jos saamme mitään uutta tietoa, otan teihin yhteyttä jälleen keskiviikkoaamuna. Ensimmäiset perusteelliset tiedot lähetetään teille sähköpostilla ennen puoltapäivää huomenna, ja saatatte saada lisätietoja keskiviikkoaamuna. Jos saamme tietoja Strasbourgin kunnallisilta viranomaisilta, välitän myös ne teille välittömästi. Seuraamme edelleen tilannetta varmistaaksemme, että pääsette kotiin ongelmitta. Haluaisin muistuttaa teitä siitä, että nämä tiedot ovat alustavia. Annamme teille lisätietoa huomenna ja ylihuomenna.

  John Bufton (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitos tänään tekemästänne ilmoituksesta. Ihmiset koko Euroopassa ja erityisesti kotimaassani Yhdistyneessä kuningaskunnassa ovat kauhistuneita siitä, missä sotkussa olemme. Tulemme Strasbourgiin kerran kuussa – kahdesti tässä kuussa – pitämään istuntoa, mikä on täydellinen farssi. Äänestykset voitaisiin aivan helposti järjestää Brysselissä, kun olemme siellä. Ylimääräiset kustannukset joka kerran, kun tulemme, ovat ajan mittaan monia miljoonia euroja. Nyt meidän on ehdottomasti aika herätä – teidän on aika herätä ja tämän parlamentin on aika herätä – siihen, että meidän ei pitäisi järjestää tässä paikassa ollenkaan kokouksia.

(Suosionosoituksia.)

  Puhemies. – (PL) Haluaisin huomauttaa kollegalleni, että asia ei liity tämän päivän keskusteluun. Keskustelemme teknisistä asioista eli siitä, miten pääsemme kohteisiimme torstaina. Teidän esittämänne asia on aivan eri ongelma. Se liittyy perussopimuksiin, Euroopan unionissa tehtyihin sopimuksiin, eikä se vaikuta mitenkään tähän asiaan.

  Francesco Enrico Speroni (EFD). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluaisin lisätä, että Strasbourgilla on Brysseliin verrattuna se etu, että se sijaitsee lähellä Saksan rajaa, ja siksi vaihtoehtoisten liikennemuotojen löytäminen on helpompaa kuin Brysselissä.

  Puhemies. − (PL) Keskustelu on päättynyt. Haluaisin toistaa, että tästä aiheesta saadaan lisätietoa tiistaina ja keskiviikkona.

4. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen

  Puhemies. – (PL) 9. syyskuuta 2010 pidetyn istunnon pöytäkirja on jaettu. Onko huomautettavaa?

  Bruno Gollnisch (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin puhua 172 artiklan nojalla syyskuun 9. päivän pöytäkirjan kohdasta 5.2 ja samalla, vaikka yhdistänkin molemmat osat puheenvuorossani, antaa henkilökohtaisen lausunnon 145 artiklan nojalla.

Arvoisa puhemies, äänestyksessä on ollut erittäin merkittävä päätöslauselma, jossa tuomitaan Ranskan hallitus sen laittoman liikkuvan väestön leirien tuhoamista koskevan politiikan takia. Tämän äänestyksen merkityksestä huolimatta ryhmät, jotka olisivat pystyneet täyttämään velvollisuuden pyytää nimenhuutoäänestystä, päättivät, kummallista kyllä, olla tekemättä sitä.

Nyt on käynyt niin, että vaikka kollegani ja minä olemme selkeästi osa vähemmistöä, joka äänesti tätä Ranskan hallituksen tuomitsevaa päätöslauselmaa vastaan – olimme 245:stä vastaan äänestäneestä jäsenestä koostuvan vähemmistön joukossa – jotkut jäsenet, erityisesti Jean-Pierre Audy ja Veronique Mathieu, väittivät, että äänestimme puolesta. Se olisi saattanut olla yksinkertainen virhe, mutta siitä tuli virallinen valhe, kun EU-asioista vastaava ministeri Pierre Lellouche ja Ranskan kansalliskokouksen UMP-ryhmän puheenjohtaja Jean-François Copé toistivat sen.

Keskustelussa käyttämäni puheenvuoro, äänestysselitykseni ja yritykseni vastustaa Hannes Swobodan sosialistista tarkistusta, olivat kuitenkin täysin selkeitä. Miksi ei järjestetty nimenhuutoäänestystä? Siinä jätettiin huomiotta kaikki tavalliset tapamme, ja se oli selkeästi Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) yritys salata – olen melkein lopussa, arvoisa puhemies – omien riviensä horjuminen ja mustamaalata vastustajaa, jonka ääniä se himoitsee. Se on säälittävä poliittinen liike.

  Puhemies. – (PL) Ymmärrän, että puheenvuoronne liittyi pöytäkirjaan, mutta se oli myös henkilökohtainen huomio. Sellaisena aion sitä kohdella. Viittasitte henkilökohtaiseen lausuntoonne. Onko pöytäkirjasta muuta huomautettavaa?

(Edellisen istunnon pöytäkirja hyväksyttiin.)

5. Parlamentin kokoonpano: ks. pöytäkirja

6. Tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annettujen säädösten allekirjoittaminen: ks. pöytäkirja

7. Valiokuntien kokoonpano: ks. pöytäkirja

8. Suulliset kysymykset ja kirjalliset kannanotot (vastaanotetut asiakirjat): ks. pöytäkirja

9. Rauenneet kirjalliset kannanotot: ks. pöytäkirja

10. Vetoomukset: ks. pöytäkirja

11. Parlamentin kantojen ja päätöslauselmien johdosta toteutetut toimet: ks. pöytäkirja

12. Neuvoston toimittamat sopimustekstit: ks. pöytäkirja

13. Määrärahojen siirrot: ks. pöytäkirja

14. Oikaisu pöytäkirjaan 5. toukokuuta 2010: ks. pöytäkirja

15. Vastaanotetut asiakirjat: ks. pöytäkirja

16. Käsittelyjärjestys

  Puhemies. − (PL) Puheenjohtajakokouksen työjärjestyksen 130 ja 131 artiklan mukaisesti perjantaina 17. syyskuuta pitämässään kokouksessa laatima lopullinen esityslistaluonnos on jaettu.

Maanantai:

Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä on esittänyt pyynnön, että esityslistalta poistetaan lyhyt esittely Marielle Gallon immateriaalioikeuksien valvonnasta sisämarkkinoilla laatimasta mietinnöstä.

  Martin Schulz, S&D-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, ryhmämme huomautti jo viime viikon puheenjohtajakokouksessa, että Marielle Gallon mietintöä – valiokunta-aloitteista mietintöä, joka on tässä parlamentissa hyvin kiistanalainen – pitäisi arvioida uudelleen siitä jatkuvasti käymämme keskustelun perusteella. Asia on niin, että tämä mietintö esitettiin ja siitä äänestettiin hyvin nopeasti uuden työjärjestyksen nojalla. Meillä on kuitenkin jo monia vaihtoehtoisia päätöslauselmia, joista myös äänestetään. Tällaisenaan tilanne on hyvin hämmentävä. Uskaltaisin jopa ennustaa, että mikään konkreettisista luonnoksista, joista täällä äänestetään, ei lopulta saa enemmistön tukea. Se on ensimmäinen kohtani.

Toinen on se, että olemme tällä välin huomanneet, että muutaman päivän päästä esitetään komission aloitteet tekijänoikeuden alalla. Komissio on tehnyt päätöksen lainsäädännöllisestä lähestymistavasta, ja tekeillä olevassa lainsäädännössä on direktiiviluonnoksia. Se tarkoittaa, että samalla, kun laadimme lainsäädäntöä, äänestämme valiokunta-aloitteisesta mietinnöstä, jonka kyseinen lainsäädäntö varmasti ohittaa.

Siksi pyydämme, että tämä kohta poistetaan esityslistalta.

  Marielle Gallo, esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, emme voi hyväksyä uutta pyyntöä tätä mietintöä koskevan äänestyksen lykkäämisestä.

Sisällön osalta on väärin sanoa, että yksimielisyyttä ei ole, koska tämä mietintö on tulosta lukuisista kompromisseista, joista on keskusteltu ja joita on käsitelty useiden kuukausien ajan.

Muodon osalta haluaisin muistuttaa parlamenttia siitä, että siitä äänestettiin oikeudellisten asioiden valiokunnassa kesäkuun alussa ja että lisää keskusteluja järjestettiin, kun kolmesta lykkäyksestä oli sovittu. Tällä kertaa ei ole mitään syytä siihen, miksi tästä mietinnöstä äänestämistä pitäisi lykätä, paitsi että tietyt osapuolet, tietyt poliittiset ryhmät, saisivat yksimielisyyden aikaan. Se ei kuitenkaan ole yleisen edun mukaista.

Yleisen edun mukaista on juuri se, että muodostamme kannan tähän valiokunta-aloitteiseen mietintöön, joka ei ole ikinä ristiriidassa minkään tulevien asetusten kanssa, koska siinä vain kehotetaan soveltamaan eikä hylkäämään nykyisiä lainsäädännöllisiä tekstejä.

  Puhemies. – (PL) Marielle Gallo tukee tämän kohdan säilyttämistä esityslistalla, mutta pyysin jotakuta, joka haluaisi tukea Martin Schulzia ja hänen ehdotustaan.

  Daniel Cohn-Bendit, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvä Marielle Gallo, hyvät kollegat, mielestäni kollegamme Martin Schulz sanoi juuri sen, mitä piti sanoa, eli että teillä ei ole enemmistöä. Lisäksi liberaaliryhmä äänestää mietintöänne vastaan. Minusta ei ole tänään mitään mieltä todistaa, että yksikään mietinnöistä ei saa enemmistöä.

Käytännöllisesti katsoen kaikissa ryhmissä on käytävä keskusteluja. Tiedän, että teidän ryhmässänne olette yksimielisiä – epäilen sitä, mutta kuvitellaan, että olette yksimielisiä – mutta muissa ryhmissä keskusteluja käydään edelleen, eikä kummallakaan puolella ole selkeää enemmistöä. Siksi katson kerrankin, että Martin Schulz on erittäin järkevä kehottaessaan lykkäämään tätä aloitetta.

(Parlamentti hylkäsi pyynnön.)

Torstai:

  Puhemies. – (PL) Olen vastaanottanut Euroopan konservatiiveilta ja reformisteilta pyynnön, joka koskee puutteista ihmisoikeuksien ja oikeusjärjestyksen suojelussa Kongon demokraattisessa tasavallassa laadittuja päätöslauselmaesityksiä koskevan äänestyksen lykkäämistä.

  Philip Bradbourn, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kyllä, ECR-ryhmän puolesta haluaisin virallisesti lykätä torstain äänestystä. Haluan tehdä selväksi, että tarkoitamme vain äänestystä emmekä muuta käsittelyjärjestystä.

Teen sen niin, koska kuten itse yksityiskohtaisesti kuvailitte tämän kokouksen alussa, jäsenillä on mahdollisesti ongelmia torstaina heidän matkustaessaan kotimaihinsa; tiedän todellakin koko parlamentista monia jäseniä, jotka itse asiassa suunnittelevat lähtevänsä Strasbourgista keskiviikkona. Siksi on täysin järkevää pyytää lykkäämään äänestystä tästä tietystä aiheesta noin kaksi viikkoa ja siirtää se Brysselin mini-istuntoon.

  Rebecca Harms, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, vaikka tämä on epätavallinen yhteistyön muoto, ryhmäni ehdotti jo viime viikolla, että meillä ei pitäisi olla äänestyksiä torstaina, koska meillä ei ollut minkäänlaista aikomusta heikentää ranskalaisten oikeutta lakkoilla, kuten Joseph Daul pelkäsi, mutta haluaisimme varmistaa, että kovin suurta määrää Ranskan tai Saksan työntekijöitä ei käytetä tarjoamaan hyvin kallista kuljetusta erityisesti Euroopan parlamentin henkilökunnalle, millä ohitettaisiin lakko. Minun nähdäkseni Euroopan parlamentissa tuetaan ehdottomasti tätä järkevää lähestymistapaa. Myös minun ryhmäni kannattaa tämän äänestyksen lykkäämistä.

  Francesco Enrico Speroni, EFD-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kyse ei ole asetusta koskevasta äänestyksestä, joten minun mielestäni sen merkitys on erilainen.

Luulen, että tämä lakko vaikuttaa kaikkiin parlamentissa läsnä oleviin poliittisiin voimiin suunnilleen saman verran. Ei ole niin, että se vaikuttaa ensisijaisesti vasemmalla tai oikealla oleviin, joten edustusta joka tapauksessa on – vaikkakin ehkä vähemmän – joten voimme äänestää luottavaisesti.

(Parlamentti hyväksyi pyynnön.)

(Käsittelyjärjestys vahvistettiin.)

  Joseph Daul (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, en ymmärtänyt äänestystä koskevaa tilannetta.

Äänestimmekö sitä esityslistaa vastaan vai sen puolesta, josta päätettiin puheenjohtajakokouksessa?

Vastaan? Joten torstaina ei ole istuntoa?

Ei ole äänestystä? Te siis haluatte ilmoittautua läsnäolevaksi ja saada palkkaa äänestämättä? Ymmärrän.

  Puhemies. – (PL) Hyvä Joseph Daul, olemme hyväksyneet vain yhden kohdan eli että torstaina ei äänestetä yhdestä tietystä asiasta. Kaikki muu jää ennalleen. Puutteista ihmisoikeuksien ja oikeusjärjestyksen suojelussa Kongon demokraattisessa tasavallassa ei äänestetä. Siitä keskustellaan, ja kaikki muut asiat jäävät ennalleen. Vain äänestystä ei järjestetä.

17. Siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinta ja ehkäisy (keskustelu)

  Puhemies. – (PL) Esityslistalla on seuraavana Christine De Veyracin liikenne- ja matkailuvaliokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnasta ja ehkäisystä (KOM(2009)0611 – C7-0259/2009 – 2009/0170(COD)) (A7-0195/2010).

  Christine De Veyrac, esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, EU:n liikennepolitiikassa ei ole kyse vain taloudellisista tavoitteista; siinä on kyse myös ja ennen kaikkea siitä, että matkustajille halutaan taata mahdollisimman korkeat turvallisuusnormit.

Se on tavoite, jota olemme lähentyneet muutaman viime vuoden aikana, ja meidän on siksi jatkettava ponnistuksiamme taataksemme mahdollisimman korkean lentoturvallisuuden tason. Näissä puitteissa keskustelemme tänään ehdotuksesta asetukseksi siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnasta ja ehkäisystä.

Monien vaikeiden neuvotteluviikkojen jälkeen onnistuimme kesään mennessä samaan neuvoston kanssa aikaan ensimmäisen käsittelyn sopimuksen, jolla taataan todellinen edistys onnettomuuksien tutkinnan ja ehkäisyn ja uhrien omaisten tuen osalta. Jos teksti hyväksytään huomenna, se tarkoittaa, että tässä tekstissä esitetyt toimenpiteet voivat tulla voimaan vuoden 2010 lopussa.

(Hälyä istuntosalissa – puhemies pyysi hiljaisuutta.)

Mitä toimenpiteitä tässä mietinnössä esitetään? Ensinnäkin tällä asetuksella vahvistetaan turvallisuustutkinnan ja -tutkijoiden riippumattomuutta. Tutkijoille taataan oikeus tutustua todisteisiin ja heille annetaan tarvittavat resurssit onnettomuuden syiden selvittämiseen.

Toinen tärkeä kohta: tällä tekstillä myös selkeytetään Euroopan lentoturvallisuusviraston asemaa lento-onnettomuuden tapahtuessa; siinä todetaan selkeästi, että virasto, tyyppihyväksynnästä vastaavana elimenä...

(Lisää hälyä istuntosalissa.)

Näyttää siltä, että ketään ei kiinnosta. Voin minä lopettaa, jos haluatte. En pysty edes kuulemaan omaa ääntäni.

(Puhemies pyysi puhujaa jatkamaan.)

Siinä todetaan selkeästi, että viraston ei tyyppihyväksynnästä vastaavana elimenä pitäisi missään tapauksessa tutkia onnettomuuksia, koska se ei voi olla yhtä aikaa sekä tuomari että asianomistaja. Sen täytyy kuitenkin voida saada tyyppihyväksyntää koskevia tehtäviään varten tarvittavat tiedot ja antaa turvallisuustutkinnan hyötyä kokemuksestaan. Siksi asetuksessa säädetään, että Chicagon yleissopimuksen liitteen 13 mukaisesti EASA osallistuu tutkimuksiin neuvonantajana.

Asetuksen kolmas edistysaskel: turvallisuustutkintaviranomaisten verkoston luominen, jolla virallistetaan ja vahvistetaan jäsenvaltioiden välillä jo tehtävää yhteistyötä. Tällä verkostolla, jolla on joustava rakenne mutta ei riippumatonta oikeusasemaa, autetaan parantamaan turvallisuustutkimusten laatua erityisesti jäsenvaltioiden välisen yhteistyön lisäämisen, hyvien käytäntöjen jakamisen ja tutkijoiden koulutuksen parantamisen ansiosta.

Asetuksessa käsitellään lisäksi oikeudellisten tutkintojen ja teknisten turvallisuustutkintojen välistä suhdetta ja myös sen osalta siinä saadaan todellista edistystä aikaan jäsenvaltioiden erilaisista oikeusjärjestelmistä huolimatta, pääosin takaamalla, että turvallisuustutkijoilla on todisteet vapaasti käytettävissään, ja sitten säätämällä ennakkosopimuksista oikeusviranomaisten ja tutkintavirastojen välillä.

Lopuksi, ja tämän minä katson tärkeimmäksi näkökulmaksi: uhrien ja heidän omaistensa suojelu. Tekstissä säädetään, että luettelo kaikista ilma-aluksessa olleista henkilöistä on laadittava kahden tunnin kuluessa siitä, kun ilma-alukselle sattuneesta onnettomuudesta on ilmoitettu, millä lyhennetään omaisten tuskaista odotusaikaa.

Asetuksella myös säädetään monista uhrien omaisille osoitetuista toimenpiteistä. Niitä ovat muun muassa mahdollisuus paikkoja varattaessa nimetä yhteyshenkilö, jolle ilmoitetaan onnettomuustapauksessa, velvollisuus ilmoittaa omaisille tutkinnan etenemisestä ennen julkista tiedottamista, ilma-aluksessa olleita ihmisiä koskeva salassapitovelvollisuus, jos heidän omaisensa sitä edellyttävät, koko tutkinnan ajan uhrin omaisiin yhteyttä pitävän yhteyshenkilön nimittäminen, jäsenvaltioiden velvollisuus laatia hätäsuunnitelma onnettomuuksien varalta, kaikkien EU:hun rekisteröityneiden lentoyhtiöiden velvollisuus laatia kriisisuunnitelma, jossa otetaan muun muassa huomioon omaisten psykologinen tuki ja lopuksi muistutus kaikkien EU:ssa toimivien lentoyhtiöiden velvollisuudesta tarjota vähimmäisvakuutus, jolla maksetaan korvauksia uhrien omaisille.

Asetuksen viimeinen merkittävä kohta on poikkeamien ilmoittamista koskeva kysymys, ja se on huomattava edistysaskel onnettomuuksien ehkäisyn alalla, koska tekstillä säädetään, että EASAlla ja jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava lento-onnettomuuksien keskusrekisterin käyttöoikeus. Tätä rekisteriä analysoidaan, jotta voidaan ryhtyä ennaltaehkäiseviin toimiin ja estää siten onnettomuuksia.

Nämä ovat kompromissin tärkeimmät näkökohdat. Haluaisin esittää lämpimät kiitokseni varjoesittelijöille, joiden kanssa meillä oli erinomainen työskentelysuhde ja joiden ansiosta olemme saaneet tämän tuloksen aikaan.

  Jörg Leichtfried (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, en halunnut pyytää puheenvuoroa aiemmin ja keskeyttää siten esittelijää uudestaan. Olen kanssanne täysin samaa mieltä: se, mitä tämän keskustelun alussa tapahtui, on törkeää. Tässä keskustelussa on kyse lento-onnettomuuksista, siinä on kyse ihmishengistä ja siitä, miten voimme suojella ihmisiä ja estää kyseisiä onnettomuuksia tapahtumasta. Mielestäni tämä on ainakin yhtä tärkeää kuin keskustelu työjärjestyspuheenvuoroista. Meidän pitäisi miettiä, miten voimme tulevaisuudessa estää tällaisen kaaoksen merkittävistä asioista käytävän keskustelun alussa.

(Suosionosoituksia.)

  Puhemies. – (EN) Sitä pyytäisin kaikilta jäseniltä. On erittäin tärkeää, että he lähtevät salista mahdollisimman pian, jos he haluavat käydä tätä keskustelua. He voivat aloittaa sen salin ulkopuolella, jos joku haluaa kuunnella heitä. Hyvä Jörg Leichtfried, olen kanssanne täysin samaa mieltä.

  Cecilia Malmström, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisat jäsenet, haluaisin kiittää esittelijää, Christine De Veyracia, ja varjoesittelijöitä erittäin paljon heidän työstään ja heidän jatkuvasta sitoutumisestaan tukea komissiota lainsäädäntöehdotuksessa, joka on johtanut tähän uuteen ja erittäin merkittävään asetukseen ilmailun turvallisuudesta EU:ssa.

Kuten esittelijä sanoi, asia ei ole ollut helppo. Siinä on päinvastoin kysymyksiä, jotka ovat edellyttäneet hyvin hienotunteisia ja arkaluonteisia neuvotteluja, jotta saataisiin aikaan tasapaino riippumattomien turvallisuustutkintojen ja oikeusviranomaisten tutkintojen välillä – ja sen välillä, että on toisaalta tehtävä tutkimustyötä ja toisaalta suojeltava tutkimuksen kohteena olevien henkilöiden nimettömyyttä.

Olemme tehneet tämän, koska haluamme oppia oikeat asiat kyseisestä työstä ja lopulta antaa hyvät ja nykyaikaiset säännöt, jotka auttavat meitä tutkimaan ammattimaisesti ja estämään tulevia onnettomuuksia ja vaaratilanteita ja joilla taataan lentoturvallisuuden korkea taso EU:n kansalaisille. Siksi oli niin tärkeää, että sekä neuvosto että parlamentti olivat valmiita tekemään vaaditut kompromissit. Haluaisin kiittää siitä teitä kaikkia.

Haluaisin myös korostaa, että komissio on samaa mieltä esittelijän arviosta. Sovitulla tekstillä luodaan hyvä ja oikeudenmukainen tasapaino eri asiaankuuluvien etujen välille. Loppujen lopuksi suurin voittaja on nyt tietysti eurooppalainen matkustaja. Ilmailun turvallisuus ja matkustajien suojelu ovat komission ensisijainen tavoite, ja se on ollut meidän kaikkien neuvotteluihin osallistuneiden suurin huolenaihe. Siksi meidän pitäisi tänään tuntea ylpeyttä.

Kehotan kaikkia Euroopan parlamentin jäseniä tukemaan kompromissitekstiä sellaisena kuin esittelijä on sen neuvotellut.

  Werner Kuhn, PPE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Malmström, hyvät kollegat, Christine De Veyrac on esitellyt meille pitkän neuvottelujakson jälkeen erinomaisen mietinnön. Aiemmissa alkuhuomautuksissa todettiin kuitenkin aivan oikein, että tässä on kyse ihmishengistä, ja meidän on todella mietittävä sitä, että tämä siviili-ilmailun onnettomuuksien tutkinta ja ennaltaehkäisy perustuu tällä hetkellä vuonna 1994 annettuun direktiiviin. Sen jälkeen olemme luoneet yhteiset ilmailumarkkinat ja EU:n Open Sky -ohjelma on toteutunut. Viimeisen 15 vuoden aikana lentoliikenteen määrä Euroopassa on yli kaksinkertaistunut, ja on sanomattakin selvää, että yhteisillä ponnistuksillamme ilmailun turvallisuutta parannetaan jatkuvasti. On olennaista, että tutkimme ja tarkastamme kaikki vaaratilanteet ja kaikki onnettomuudet erittäin huolellisesti, ja sitä Christine De Veyrac on jälleen korostanut myös oikeusviranomaisten ja riippumattomien tutkintavirastojen tasapainon osalta. Euroopan lentoturvallisuusvirastolla on tulevaisuudessa tässä keskeinen asema, ja meidän on myös vahvistettava tätä virastoa sen osalta.

Meidän on kuitenkin myös hyödynnettävä tällä erityisalalla olevia kansallisia valmiuksia – esimerkiksi meillä Saksassa liittovaltion ilmailuviranomaisen valmiuksia ja mitä muissa maissa on – jotta voimme saada tutkinnoista täsmällisiä ja erittäin tarkkoja tuloksia, joista voimme oppia mutta – koska meitä on myös moitittu rahan tuhlaamisesta uusiin virastoihin – joita voimme käyttää myös säästääksemme rahaa ja parantaaksemme yhteistyötämme.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Brian Simpson, S&D-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää esittelijäämme ankarasta työstä tämän merkittävän asian osalta. Haluan keskittyä kahteen mietinnön sisältämään aiheeseen: ensinnäkin siihen, miten lento-onnettomuuksien tutkintaa parannetaan, ja toiseksi kyseisissä onnettomuuksissa osallisina olleiden ja heidän omaistensa oikeuksia koskevaan kysymykseen.

Liikennevaliokunta on uskoakseni lisännyt komission alun perin ehdottamien säännösten määrää. Olemme erityisesti, kuten esittelijämme on sanonut, selkeyttäneet EASAn asemaa lento-onnettomuuksien tutkinnassa varmistaaksemme, että onnettomuuksien tutkinta on riippumatonta eikä siihen puututa. Emme voi antaa sääntelyviranomaisen olla myös tutkija. Siksi EASAn asemaksi on määritetty selkeästi neuvonantaja, kuten Chicagon yleissopimuksen liitteessä 13 määritetään.

Olemme myös antaneet tukemme tutkintaviranomaisten eurooppalaisen verkoston perustamiselle ja sille, että tietoja on analysoitava EU:n laajuisesti, jotta lento-onnettomuustutkinnan laatua voidaan auttaa parantamaan koko EU:ssa.

On myös olennaisen tärkeää panna merkille, että tarvitaan tehokas järjestelmä poikkeamailmoituksille ja vaaratilanteista saatavan asiaankuuluvan tiedon jakamiselle sekä asianmukaisten korvausten maksamiselle.

Parlamentti on myös tässä tarkistuksessa ottanut esiin mahdollisuuden palata uhrien ja omaisten oikeuksien suojelun alaan vaatimalla, että tukea ja tietoa on annettava kahden tunnin kuluessa.

Lopuksi haluaisin huomauttaa komissiolle, että poikkeamailmoituksista annettu direktiivi on tarkistettava, jotta nämä molemmat direktiivit voivat täydentää toinen toistaan.

Tämä on mielestäni erinomaista työtä, ja onnittelen esittelijöitämme ja varjoesittelijöitämme heidän ponnistuksistaan.

  Jelko Kacin, ALDE-ryhmän puolesta. – (SL) Olen ylpeä tästä asiakirjasta, joka laadittiin neuvoston ja komission kanssa menestyksekkäästi käytyjen kolmenvälisten neuvottelujen jälkeen, ja haluaisin Euroopan liberaalidemokraattien ryhmän puolesta onnitella komission jäsentä hänen saavutuksestaan, sinnikkyydestään ja poliittisesta rohkeudestaan.

Olemme luoneet puitteet, joilla tuodaan monia etuja matkustajille, ilmailualalla työskenteleville ihmisille ja suurelle yleisölle ja joita voidaan pitää esimerkkinä kansainvälisesti. Tämän vuoden keväällä liikenne- ja matkailuvaliokunta laati rakentavan keskustelun jälkeen asiakirjan, joka oli hyvä perusta onnistuneille kolmenvälisille neuvotteluille neuvoston ja komission kanssa. Haluaisin myös kiittää lentäjien ja lennonjohtajien yhdistystä avusta ja yhteistyöstä.

Loppuvaiheessa parlamentilla oli ratkaiseva asema sääntelykehykseen myöhemmin tehtävien tarkistusten osalta, koska olimme estäneet mahdollisuuden tehdä tarkistuksia niin sanottujen delegoitujen säädösten nojalla.

Jos onnettomuuksia halutaan ehkäistä, on tutkittava niiden syitä. Jotta kyseinen tutkinta voisi olla perusteellinen ja avoin, on välttämätöntä, että suojelemme mukana olevia keskeisiä toimijoita kaikilta hätäisiltä arvioilta. Oikeudellisen tutkinnan tarkka määrittely on keskeistä onnettomuustutkinnassa. Parlamentti on vaatinut, että lento-onnettomuuksien syitä koskevien tutkintojen riippumattomuuden takaamiseksi meidän on suojeltava teknistä tutkintaa oikeudellisen tutkinnan puuttumiselta siihen. Meidän on myös ilmoitettava kaikista vaaratilanteista ja tutkittava ne, ja minä tarkoitan kaikkia, ei vain niitä, jotka olisivat saattaneet johtaa traagisiin seurauksiin. Tutkinta on kuitenkin mahdollista vain, jos saamme selville, että vaaratilanne on ilmennyt.

Toinen tulos tämän asetuksen laatimisesta on komission vakuutus, että se tarkistaa pian vaaratilanteista ilmoittamista koskevan direktiivin. Euroopan lentoturvallisuusviraston on oltava mukana tutkinnoissa, ja me olemme määrittäneet sen aseman. Sääntelyviranomainen ei ole tutkija, mutta sillä pitäisi olla oikeus käyttää tiettyjä tietoja ja voida toimia neuvoa-antavassa asemassa.

Komissio kiinnitti neuvottelujen aikana erityistä huomiota onnettomuuksien uhrien oikeuksiin ja onnistui säilyttämään kaikki keskeiset osat.

  Eva Lichtenberger, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tämän mietinnön merkitystä ei voida yliarvioida, koska sillä kootaan nyt EU:n tasolla yhteen tiedot, jotka olivat alun perin saatavilla eri paikoissa mutta joiden avulla ei ollut mahdollista saada yleiskuvaa, koska meillä ei ollut riittävän hyviä keinoja tietojen liittämiseksi toisiinsa.

Kun kilpailupaine ilmailussa on valtava, on myös erittäin välttämätöntä ja olennaisen tärkeää, että ihmisiä, jotka välittävät tietoa – erityisesti virheiden teknisistä syistä – suojataan myös kilpailevien lentoyhtiöiden tai heidän oman lentoyhtiönsä aiheuttamalta paineelta. Sen osalta meidän on todella varmistettava, että myös nämä tiedot, joita tarvitaan kiireellisesti onnettomuuksien ehkäisemistä varten, suojataan ja että prosessi, jolla pyritään saamaan aikaan tasapaino näissä tapauksissa välttämättömän oikeudellisen tutkinnan ja ennaltaehkäisyä varten tehtävän teknisen tutkinnan välille, on selkeä, jotta se ei johda päällekkäisyyksiin.

Haluaisin esittää erittäin vilpittömät kiitokseni esittelijälle. Työskentelimme erittäin hyvin yhdessä ja olemme ottaneet merkittävän edistysaskelen tässä kysymyksessä.

  Peter van Dalen, ECR-ryhmän puolesta. – (NL) Haluaisin aloittaa esittämällä työjärjestyspuheenvuoron. Varjoesittelijämme Jacqueline Foster on juuri ilmoittanut minulle, että hän ei voi osallistua. Hän saapuu myöhemmin tänä iltana, joten minä haluaisin käyttää hänen puheaikansa.

Ensiksi haluan esittää esittelijälle vilpittömät kiitokseni hänen tekemästään erinomaisesta työstä. Sekä itse tämä asetus että sen laatu edistävät lentoliikennettä EU:ssa ja myös lentoturvallisuutta.

Jos kuitenkin haluamme oppia onnettomuuksista, tutkintaan ei saa puuttua lainkaan: kuluttajajärjestöt eivät saa puuttua lentoyhtiöihin ja ennen kaikkea oikeusviranomaiset eivät saa puuttua. Jos viranomaiset voivat puuttua riippumattomiin tutkintoihin, noiden tutkintojen riippumattomuus on vaarassa. Se olisi sama kuin jos teurastaja voisi vaikuttaa oman lihansa tutkintaan, eikä se voi olla tavoitteemme.

Siksi meidän olisi ollut parasta ottaa käyttöön niin sanottu Kanadan malli. Se olisi tarkoittanut, että meillä olisi täysin riippumaton tutkintaviranomainen, joka pyytäisi oikeusviranomaisia osallistumaan tutkintaan puolueettomien perusteiden nojalla, jos on tapahtunut rikos. Sitä järjestelmää käytämme Alankomaissa, jossa meillä on erinomaisesti toimiva riippumaton tutkintalautakunta. Tämä tutkintalautakunta nuhtelee säännöllisesti ja erittäin selkeästi jopa viranomaisia. Se on paras järjestelmä, ja nyt teksti, josta olemme sopineet neuvoston kanssa, tarjoaa mahdollisuuden ottaa käyttöön tällaiset riippumattomat tutkinnat.

Koko paketti on kuitenkin todellinen edistysaskel. Erityisesti onnettomuuksissa mukana olevia matkustajia koskevien tietojen tarjoaminen on suuri parannus, ja siksi emme äänestä huomenna tyhjää vaan sen sijaan tuemme esittelijää äänestämällä puolesta.

  Jacky Hénin, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, lentoliikenne on turvallisin liikennemuoto sekä muoto, jossa on saatu aikaan hämmästyttävimmät tulokset hiilidioksidipäästöjen vähentämisen osalta. On siis toteutettava kaikki mahdollinen sen varmistamiseksi, että niin on myös tulevaisuudessa.

Turvallisuustutkintaviranomaisten verkoston perustaminen jäsenvaltioihin on hyvä ajatus edellyttäen, että kaikki viranomaiset ovat edelleen julkisesti vastuuvelvollisia ja että niistä ei tule välitöntä enimmäistuottavuutta koskevan tuhoisan käsitteen uhreja. Huoltotyön uudelleensijoittaminen EU:n ulkopuolisiin maihin, varaosien väärentäminen, huonosti palkatun henkilöstön ottaminen töihin ja lennonjohdon yksityistäminen, jota edelleen toisinaan tapahtuu, ovat valtavia turvallisuusuhkia.

EU:n on puututtava asiaan ja otettava tällä alalla vastuuta. Se ei voi tyytyä julkaisemaan mustia listoja ja järjestämään onnettomuustutkintoja. Sen on iskettävä arkaan paikkaan niiden lentoyhtiöiden osakkeenomistajia, jotka eivät takaa parhaita mahdollisia turvallisuusoloja. Jotkin onnettomuudet johtuvat tietysti inhimillisistä virheistä, mutta nämä virheet korostavat aina uudelleen tiettyjen lentoyhtiöiden laiminlyöntejä työn järjestämisessä, työoloissa, ergonomiassa, koulutuksessa ja ammattipätevyydessä.

  Luis de Grandes Pascual (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluaisin onnitella Christine De Veyracia mietinnöstä, jonka avulla sopimus voitiin saada aikaan ensimmäisessä käsittelyssä. Minun on kuitenkin esitettävä kolme kriittistä huomautusta, joissa on kyse siitä, että tällaisissa neuvotteluissa on tehtävä myönnytyksiä.

Ensiksikin uhrien yksittäinen tunnistaminen on jätetty pois: kun sellainen tunnistaminen on DNA:n avulla mahdollista, on luonnollista, että omaiset pyytävät, että heille ei anneta mitä tahansa ruumista vaan niiden uhrien ruumiit, joille he ovat sukua.

Toiseksi, käsitettä "syyt" ei ole korvattu "samanaikaisilla tekijöillä". Se aiheuttaa tulevaisuudessa riita-asioita, ja mielestäni se on vakava virhe – ja jos se ei ole, aika näyttää – koska tekninen tutkinta on erotettava oikeudellisesta tutkinnasta.

Lopuksi, meistä on erittäin valitettavaa, että Espanjan valtuuskunta saattaa lopulta äänestää tyhjää huolimatta myönteisestä kannastaan aiheeseen. Se johtuu aivan yksinkertaisesti siitä, että suhde Gibraltarin lentoasemaan, johon nyt sovelletaan Cordobassa vuonna 2006 sovittua ministerilausuntoa, on mainittu vuodesta 1987 alkaen. Aiemmin lainsäädäntöä lykättiin ja Yhdistyneen kuningaskunnan ja Espanjan välisiin eroihin viitattiin, ja nyt tehdään kolme viittausta noihin oikeudellisiin eroihin eikä mitään muuta.

Se tietysti tarkoittaa, että meidän on äänestettävä tyhjää, huolimatta siitä – toistan – että suhtaudumme myönteisesti mietintöön ja Christine De Veyracin työhön. Haluaisin vielä kerran kiittää häntä hyvästä mietinnöstä, joka on perustavanlaatuisesti myönteinen.

  Janusz Władysław Zemke (S&D). – (PL) Minun mielestäni meidän on todettava hyvin selkeästi ja aivan alusta alkaen, että lentoturvallisuuden vaatimukset EU:ssa paranevat onneksi jatkuvasti. Vaikka lento-onnettomuuksia ja vaaratilanteita tapahtuukin, turvallisuuden taso on yleisesti sangen korkea. Valitettavasti lentoturvallisuus ei kerran saavutettuna kuitenkaan kestä ikuisesti. Onnettomuuksia ja vaaratilanteita tosiaan tapahtuu toisinaan. Ne on tutkittava erittäin perusteellisesti, täysin riippumattomasti ja ammattimaisesti. Kyseiset toimet ovat välttämättömiä, jotta voidaan laatia mahdollisimman asianmukaiset suositukset, jotka valmistellaan edellä mainittujen tutkintojen perusteella ja joilla autetaan ehkäisemään tulevia onnettomuuksia ja vaaratilanteita.

Tällä hetkellä Euroopan unionin siviili-ilmailualan lento-onnettomuuksien tutkintajärjestelmässä ei käytetä koko sen kapasiteettia. Siksi tämä asetus, joka on parlamentin tekemän työn tulosta, tarjoaa mielestäni tilaisuuden parantaa kyseistä tilannetta. Näyttää siltä, että Christine De Veyracin ryhmä on laatinut hyvin pätevän luonnoksen. Haluaisin kuitenkin myös kiinnittää huomionne yhteen sangen merkittävään tekijään. Luonnokseen on lisätty monia kymmeniä huomioita ja tarkistuksia. Koska se oli kompromissin tulosta, minusta näyttää, että meidän pitäisi äänestää parlamentin, komission ja neuvoston yhdessä neuvotteleman asian puolesta. Minun mielestäni muut ehdotukset, jotka saattavat näyttää perustelluilta yksilöllisestä näkökulmasta, olisi torjuttava.

  Gesine Meissner (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluaisin aloittaa käsittelemällä asiaa, jota varjoesittelijämme Jelko Kacin ei pystynyt mainitsemaan ajan puutteen takia mutta joka on hänen mielestään kuitenkin erittäin tärkeä. Tässä yhteydessä on ehdottoman tärkeää, että onnettomuuksien syiden tutkinnan lisäksi suojellaan uhreja ja heidän omaisiaan. Erityisesti minun ryhmäni on puhunut erittäin vahvasti sen puolesta, että onnettomuusoloja koskevat tiedot annetaan nopeasti ainakin omaisille, ja sen puolesta, että nämä tiedot annetaan myös, mikäli kyseessä on samaa sukupuolta olevien parisuhde.

Olemme yleisesti jo panneet merkille, että esittelijän laatima mietintö on todella mullistava. Ylistyssanat eivät riitä. On totta, että edellinen direktiivi on 16 vuotta vanha. Sillä välin tekniikka on kehittynyt paljon, ja lentoturvallisuutta on parannettava. Onnettomuuksien tutkinnan mahdollistamiseksi tarvitaan tietoa, jota voidaan arvioida riippumattomasti. Yhdysvalloilla on ollut jo kauan tällainen riippumaton tutkintavirasto sekä suojatakuu, jos joku antaa tietoja, jota voitaisiin myöhemmin käyttää kyseistä henkilöä vastaan asianosaisena osapuolena. Olemme nyt saaneet tämän aikaan. Haluaisin kiittää Christine De Veyracia erittäin vilpittömästi erinomaisesta työstä.

  Marian-Jean Marinescu (PPE). – (RO) Lentoliikenteen tasainen kasvu on pakottanut muokkaamaan lento-onnettomuuksien tutkintaa koskevia lainsäädännöllisiä puitteita.

Christine De Veyrac on saanut aikaan erinomaisen loppukompromissin. Kansallisten tutkintavirastojen verkostojen perustamisella edistetään tiedonvaihtoa, tutkijoiden koulutusta ja hyvien käytäntöjen luettelointia ja autetaan kehittämään EU:n turvallisuustutkintametodologia. Sillä myös vähennetään jäsenvaltioiden välisiä eroja, parannetaan tutkintajärjestelmiä kyseisissä maissa ja nostetaan lentoturvallisuuden tasoa.

EASAa varten on laadittu tarvittavat oikeudelliset puitteet, jotta se voi osallistua turvallisuustutkintoihin. Uusilla lainsäädännöllisillä puitteilla luodaan myös tarvittava tasapaino tutkijoiden ja oikeusviranomaisten riippumattomuuden välille arkaluonteisen tiedon saatavuuden ja tutkintojen koordinointitavan osalta.

Uhrien ja heidän omaistensa oikeudet ja tuen tarjoaminen taataan. Jäsenvaltioiden on laadittava kansallinen suunnitelma tuen tarjoamiseksi uhreille.

Jäsenvaltioiden on käytettävä verkostoa välittääkseen tietoa siviili-ilmailun vaaratilanteista, joita voidaan analysoida ja selkeyttää EASAssa, jotta kansalaistemme lentoturvallisuutta voidaan lisätä.

  Jim Higgins (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, on sangen selvää, että vuoden 1994 direktiivi täytti tehtävänsä, mutta nyt se on täysin vanhentunut. Kuten aiemmin on toistuvasti sanottu, lentoliikenteen räjähdysmäinen kasvu tarkoittaa, että meidän on todella päivitettävä turvallisuustoimenpiteitä, tarvitsemme enemmän koordinaatiota, enemmän tutkintaa ja enemmän yhteistyötä. Pidän siitä, että tässä mietinnössä määritellään selkeästi toimivaltaisten viranomaisten asema.

Tuen Brian Simpsonin ja esittelijän jo mainitsemaa ehdotusta, että Euroopan lentoturvallisuusvirastolla ei pitäisi missään tapauksessa olla mitään asemaa turvallisuustutkinnassa. Sen työ – ja se tekee erinomaista työtä – on ilma-alusten hyväksyminen, mutta ei koko onnettomuuteen liittyvän tilanteen tutkiminen.

Turvallisuustutkijoiden verkoston osalta – jälleen, pidän sitä myönteisenä. Koulutuskurssit ovat olennaisen tärkeitä, koska meidän on pienennettävä nykyisiä eroja eri jäsenvaltioissa sovellettavien eri vaatimusten välillä.

Matkustajaluettelon osalta yksi suurimmista vaurioista onnettomuuden jälkeen aiheutuu siitä, että matkustajaluettelo saadaan myöhässä. Se, että se on nyt laadittava yhdessä tunnissa, on erittäin myönteistä. On sangen julmaa joutua antamaan jonkun nimi lentoa varattaessa, mutta se, että nyt toivottavasti voidaan antaa sen henkilön nimi, johon otetaan yhteyttä onnettomuustapauksessa, jos joku kuolee, on myös hyvin tärkeää, koska odottamisesta johtuva kärsimys on miltei sietämätöntä.

Hyväksyn DNA:ta koskevan kohdan, mutta jos teemme tämän – jos annamme yhteyshenkilön nimen – sitten DNA-asia voi seurata myöhemmin. On tehty paljon järkeviä ehdotuksia. Kiitän esittelijää ja varjoesittelijöitä. He ovat tehneet erinomaista työtä.

  Artur Zasada (PPE). – (PL) Käsittelemme tänään asiakirjaa, jolla on todellinen vaikutus yli 800 miljoonaan matkustajaan, jotka matkustavat joka vuosi lentokoneella Euroopan unionissa. Se on merkittävä teksti, koska asiaankuuluvat asetukset ovat pysyneet muuttumattomina 16 vuoden ajan, ja ne ovat peräisin ajalta, jolloin lentoliikenteen määrä oli huomattavasti vähäisempi. Tässä on kyse yli 800 miljoonan matkustajan turvallisuudesta, eikä heidän turvallisuuttaan voida taata ilman lentäjien ja matkustamohenkilöstön vapaaehtoista raportointijärjestelmää. Vain silloin, kun matkustamohenkilökunta ja lentäjät voivat turvallisesti ilmoittaa tai raportoida onnettomuuksista tai vaaratilanteista koneissa, matkustajien turvallisuus voidaan taata. Emme saavuta tuota tavoitetta, jos lento-onnettomuuksia ja vaaratilanteita tutkivat elimet tuntevat joutuvansa yleisen syyttäjän viraston, oikeusjärjestelmän ja tiedotusvälineiden painostamana laatimaan raporttinsa välittömästi. Meidän on taattava EU:n kansalaisten turvallisuus erityisesti, koska lentoturvallisuuden historia on kirjoitettu lento-onnettomuuksien uhrien verellä. Siksi tunnen vielä suurempaa velvollisuudentunnetta tämän viikon äänestyksen osalta.

Puhetta johti
varapuhemies Silvana KOCH-MEHRIN

  Gabriel Mato Adrover (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, tänään on kulunut kaksi vuotta ja yksi kuukausi lento-onnettomuudesta, joka vaati 154 uhria Barajasin lentokentällä Madridissa ja rikkoi monia perheitä, joista monet olivat Kanariansaarilta. Kaikki jäsenet jakavat heidän tuskansa.

Valitettavasti teknistä tutkintaa ei ole tänään, kaksi vuotta myöhemmin, saatettu loppuun. Uhrien omaiset ihmettelevät edelleen, mitä tapahtui, eikä heillä ole vastauksia.

Minusta tämä asiaintila on valitettava kahdesta perussyystä: ensinnäkin siksi, että uhrien omaiset eivät ansaitse sitä, ja toiseksi siksi, että merkittävät tiedot, jotka olisivat perustavanlaatuisia lentoturvallisuudelle ja jotka voisivat olla olennaisen tärkeitä uusien vaaratilanteiden ehkäisemisessä, eivät tule päivänvaloon.

Luotan siihen, että tällä huomenna hyväksymällämme asetuksella autetaan ainakin muun muassa vauhdittamaan teknistä tutkintaa koskevia prosesseja ja varmistamaan, että nämä tilanteet eivät toistu.

Jaan kollegani Luis de Grandes Pascualin ilmaisemat huolet ja onnittelen esittelijää sopimuksen aikaansaamisesta ensimmäisessä käsittelyssä, mutta toivon, että emme ole antaneet periksi liian monissa asioissa tyydyttääksemme tiettyjä etuja: uhrit ovat tässä tärkeitä ja he ovat ensisijaisia.

  Jörg Leichtfried (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, minun mielestäni pahin asia, joka voi tapahtua, on olla sellaisen matkustajan sukulainen, jonka lentokone on lähtenyt, ja kuulla, että on tapahtunut onnettomuus, että se on tuhoutunut, eikä tiedetä, mitä on tapahtunut. Minun mielestäni tällä mietinnöllä – ja haluaisin onnitella siitä esittelijää, Christine De Veyracia, erittäin vilpittömästi – korjataan tätä tilannetta tietyssä määrin. Mahdollisuus antaa sellaisen ihmisen nimi, johon otetaan yhteyttä, ja lentoyhtiöiden velvollisuus laatia matkustajaluettelo kahdessa tunnissa ovat asioita, jotka minun mielestäni ovat erittäin tärkeitä, jotta tämä epävarmuus voidaan ratkaista ja auttaa niitä, jotka eivät tiedä, mitä on tapahtunut.

Toiseksi on saatu aikaan hyvä ratkaisu sisäisten ja ulkoisten tutkintajärjestelmien välisen, aina vaikeasti aikaansaatavan tasapainon välillä, jotta toisaalta voidaan suojella niitä, jotka haluavat antaa todisteita, ja toisaalta myös turvata yleisön edut tapahtumien selvittämisessä. Tämä mietintö on siksi erittäin hyvä. Haluaisin jälleen kerran onnitella esittelijää. Hän on laatinut erittäin hienon työn.

  Izaskun Bilbao Barandica (ALDE). – (ES) Arvoisa puhemies, olen samaa mieltä näkemyksestä, jonka mukaan tämän asetuksen ainoa tavoite on ehkäistä tulevia onnettomuuksia arvioimatta etukäteen syytä tai vastuuta. Olen tyytyväinen, että sillä taataan tutkinnan riippumattomuus ja parannetaan sen osalta perustetun verkoston koordinointia. Sillä suojellaan uhreja ja omaisia eri toimenpiteiden avulla ja suojellaan arkaluonteista tietoa, joka edellyttää täydellistä luottamuksellisuutta ja jota ei saa käyttää muihin kuin tutkintatarkoituksiin. Kyse on ääni- ja kuvatallenteista. Minun mielestäni tekstiin olisi kuitenkin pitänyt sisällyttää myös oikeudenmukaisten toimintatapojen periaate. Myös alan ammattilaiset toivoivat sitä, koska tiedotusvälineet kuulustelevat heitä joskus ennen kuin tutkinnat ovat edes alkaneet.

Lopuksi halusin sanoa, että pidän myönteisenä sitä, että yhtiöiltä vaaditaan vähimmäisvakuutus uhrien omaisille, joita suojellaan, mitä ei tällä hetkellä tapahdu.

  Angelika Werthmann (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, lentoliikenne lisääntyy jatkuvasti. Minun mielestäni turvallisuus on kaikkia muita näkökulmia tärkeämpi. Siksi tarvitaan riippumaton elin tutkimaan kaikkia puutteita ja mahdollistamaan korjaavien toimenpiteiden toteuttaminen ja auttamaan siten mahdollisimman hyvän lentoturvallisuuden toteuttamisessa kaikille.

Myös minä haluaisin esittää onnitteluni tästä mietinnöstä.

  José Manuel Fernandes (PPE). – (PT) Arvoisa puhemies, lentoliikenne on kehittymässä olennaisen tärkeäksi ihmisten liikkuvuudelle ja jatkuvasti globalisoituvan maailmantalouden dynamiikalle.

Nykyinen lento-onnettomuuksien tutkintaa koskeva EU:n lainsäädäntö ei kulje samassa tahdissa tämän alan muutosten kanssa ja Euroopan lentoturvallisuusviraston kaltaisten uusien toimijoiden ilmaantumisen kanssa.

Jäsenvaltioiden valmiudet suorittaa siviili-ilmailun tutkintoja on siksi yhtenäistettävä. Ensisijaiseksi tavoitteeksi on määrättävä onnettomuuksien ennaltaehkäisy, ja tutkinnan olisi aina toimittava tukena ennaltaehkäisylle.

Olisi pantava merkille, että vahva paine kustannusten vähentämiseen luo aiempaa suuremman turvallisuusriskin. Taloudellisia säästöjä ei kuitenkaan voida asettaa ihmisiä tärkeämmiksi, emmekä voi sallia sellaisia ehdotuksia kuin perämiehen poistaminen tai seisomapaikkojen salliminen.

Tutkinta on tärkeää, mutta ennaltaehkäisyn ja laadukkaan palvelun on oltava ensisijaisia.

  Silvia-Adriana Ţicău (S&D). – (RO) Onnittelen esittelijää siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnasta ja ehkäisystä annettavaa asetusta koskevan sopimuksen aikaansaamisesta ensimmäisessä käsittelyssä.

Jäsenvaltioiden vastuulla on varmistaa, että kaikilla niiden alueilla sijaitsevilla lentoyhtiöillä on suunnitelma avun tarjoamisesta uhreille ja heidän omaisilleen. Minun mielestäni kahden tunnin jakso, jonka aikana lentoyhtiöiden on laadittava matkustajaluettelo, on kuitenkin aivan liian pitkä. Haluaisin myös todeta, että pidämme myönteisenä ehdotusta siitä, että Euroopan unionissa palveluja tarjoavat lentoyhtiöt soveltavat kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä tehdyn Montrealin yleissopimuksen määräyksiä silloinkin, kun niiden sijoittautumisvaltio ei ole ratifioinut yleissopimusta.

Haluan päättää puheenvuoroni korostamalla sitä, että Euroopan unionin on ehdottoman tärkeää allekirjoittaa siviili-ilmailun turvallisuussopimus EU:n ulkopuolisten maiden kanssa, jotta voidaan ehkäistä vaaratilanteita ja auttaa tutkimaan lento-onnettomuuksia.

  Jelko Kacin (ALDE). – (SL) Haluaisin lisätä sukulaisille ilmoittamiseen jotakin, johon minulla ei ollut tarpeeksi aikaa aiemmin.

Sukulaisia on kohdeltava yhdenvertaisesti, eikä heitä saa syrjiä. Määritelmä siitä, keitä "omaiset" ovat, vaihtelee huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen. Parlamentti halusi suojella myös samaa sukupuolta olevien ihmisten parisuhteita, koska ne tunnustetaan joissakin valtioissa mutta ei toisissa. Minun poliittinen ryhmäni vastusti kompromissiratkaisua, jonka neuvosto ja komissio hyväksyivät, joten nyt me toimimme sen omaisia koskevan määritelmän perusteella, jota sovelletaan uhrin maassa, eli maassa, jonka kansalaisuus uhrilla on. Se on merkittävä saavutus ja merkittävä kompromissi.

Toinen asia, jonka haluaisin panna merkille, on se, että uusien laitosten kehittämisen sijasta olemme luottaneet kansallisten tutkintaviranomaisten verkostoon ja yhdistäneet jo niiden toimintaa.

  Cecilia Malmström, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, se, että tässä täysistunnossa ollaan niin yksimielisiä, lähettää erittäin vahvan viestin matkustajille ja heidän omaisilleen. Tämä olisi katsottava todisteeksi esittelijän ja varjoesittelijöiden tekemästä hienosta työstä.

Odotan innokkaasti erittäin tärkeää työtä, joka meitä odottaa siviili-ilmailun turvallisuustutkintaviranomaisten eurooppalaisen verkoston perustamisen osalta. Se on merkittävä askel turvallisuustutkintojen laadun parantamisessa, niiden riippumattomuuden vahvistamisessa ja tutkintamenetelmien ja koulutuksen korkeiden normien edistämisessä.

On tärkeää, että uusissa säännöissä näkyy Euroopan lentoturvallisuusviraston kanssa turvallisuuden osalta aikaansaatu edistys, sillä se voi tästä alkaen edistää turvallisuustutkintoja oman toimialansa asiantuntemuksella ja kokemuksella. Haluaisin korostaa – kuten monet puhujat tekivät – että se osallistuu vain teknisenä neuvonantajana ja jakaa asiantuntemustaan ja osallistuu arviointiin. Se ei tutki itse onnettomuuksia.

Komissio sitoutuu työskentelemään nopeasti saadakseen valmiiksi uudet säännöt ja ehdotukset lento-onnettomuuksien ja vaaratilanteiden poikkeamailmoituksia koskevan järjestelmän nykyaikaistamiseksi, jotta loppujen lopuksi meillä voi olla parhaat välineet, joiden avulla voimme tehdä tehokkaasti työmme eli suojella eurooppalaisten matkustajien henkeä.

Paljon kiitoksia erittäin rakentavasta keskustelusta.

  Christine De Veyrac, esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, kiitos kaikille tätä tekstiä koskevista puheenvuoroistanne ja, koska en tehnyt niin aiemmin, haluaisin myös ilmaista suuret kiitokset komissiolle, joka on ollut todellinen välittäjä tässä sopimuksessa.

Haluaisin vakuuttaa Janusz Władysław Zemkelle: huomenna on vain yksi tarkistus. Se on sangen yksinkertaisesti konkreettinen virhe, joka johtuu siitä, että neuvosto oli unohtanut yhden kohdan tekstistä. Meidän piti siksi löytää paras tapa sen palauttamiseen, ja se oli tarkistus, mutta niitä on vain yksi.

Hyvä Jim Higgins – ehkä hän ei kuullut minua, mutta alussa oli niin paljon melua, että sen voi antaa anteeksi, ja komission jäsen Malmström toisti sen – on todettu selkeästi, että viraston tehtävänä on pelkästään hyväksyntä, se ei voi missään tapauksessa suorittaa onnettomuustutkintoja, koska se ei voi olla sekä tuomari että asianomistaja. Sen täytyy kuitenkin voida saada tarvittavat tiedot, jotta se voi suorittaa hyväksyntätehtävänsä ja antaa turvallisuustutkinnan hyötyä kokemuksestaan.

Hyvä Gabriel Mato Adrover, olen pahoillani – jos olen ymmärtänyt oikein – että valtuuskuntanne äänestää tästä tekstistä tyhjää, koska sillä parannetaan huomattavasti sitä, mitä te aivan oikein arvostelette: tiedon puutetta ja omaisten kohtaamaa epävarmuutta. Sen osalta, että olisimme antaneet periksi ensimmäisessä käsittelyssä, varjoesittelijät voivat kertoa teille saman kuin minä: haluaisin sanoa teille, että parlamentti ei luopunut mistään; parlamentin näkemykset ovat säilyneet kaikissa tekstin kohdissa.

Olen hyvin tyytyväinen, että eri poliittisten ryhmien kesken on saatu aikaa yksimielisyys tästä tekstistä, jossa – kuten Werner Kühn sanoi – on kyse ihmishengistä. Toivon myös, että se näkyy huomisen äänestyksessä suurena kannatuksena tälle mietinnölle. Voimme sitten vahvistaa parlamentin johtavan aseman asioissa, jotka koskevat sen kansalaisten suojelua ja siten luoda EU:n joka tarjoaa suojelua.

  Puhemies. − (DE) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tiistaina 21. syyskuuta kello 12.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Debora Serracchiani (S&D), kirjallinen. – (IT) Siviili-ilmailun onnettomuuksien uhrien määrä on valitettavasti kasvanut huomattavasti lentoliikenteen jatkuvan kasvun takia. On tarpeen sanoa vain, että vuonna 2005 onnettomuuksia oli 1 454, mikä tarkoittaa noin 90 prosentin lisäystä vuoteen 2004 verrattuna.

Siksi tarvitaan lainsäädäntöä, jolla vähennetään jäsenvaltioiden tutkintavalmiuksien puutteita ja joilla eri kansallisten tutkintaviranomaisten kesken luodaan "verkosto", jonka tarkoituksena on johdonmukaistaa taitoja, henkilökuntaa ja resursseja. Kannatan siksi tätä ehdotusta asetukseksi, jolla toisaalta taataan onnettomuustutkintojen ehdoton riippumattomuus ja toisaalta velvoitetaan lentoyhtiöt takaamaan uhrien ja heidän omaistensa oikeudet onnettomuuden tapahtuessa.

18. EY:n ja Pakistanin takaisinottosopimus – Kolmansien maiden kanssa tehdyt yhteisön takaisinottosopimukset (keskustelu)

  Puhemies. − (DE) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu:

– Csaba Sógorin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta laatima suositus ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Pakistanin islamilaisen tasavallan välisen luvattomasti maassa oleskelevien henkilöiden takaisinottamista koskevan sopimuksen tekemisestä (KOM(2009)0106 – C7-0264/2009 – 2009/0036(NLE)) (A7-0231/2010),

– Sylvie Guillaumen ja Claude Moraesin Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmän puolesta, Hélène Flautren ja Judith Sargentinin Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän puolesta, Cornelia Ernstin, Rui Tavaresin ja Marie-Christine Vergiatin Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmän / Pohjoismaiden vihreän vasemmiston puolesta ja Malika Benarab-Attoun laatima suullisesti vastattava kysymys unionin ulkopuolisten maiden kanssa tehdyistä takaisinottosopimuksista (O-0104/2010) (B7-0453/2010) ja

– Nathalie Griesbeckin ja Renate Weberin Euroopan liberaalidemokraattien ryhmän puolesta laatima suullisesti vastattava kysymys yhteisön takaisinottosopimuksista kolmansien maiden kanssa (O-0116/2010) (B7-0461/2010).

  Csaba Sógor, esittelijä. – (HU) Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen tämä on ensimmäinen takaisinottosopimus, joka edellyttää myös Euroopan parlamentin hyväksyntää. Neuvosto antoi 18. syyskuuta 2000 Euroopan komissiolle Euroopan yhteisön ja Pakistanin välillä tehtävää takaisinottosopimusta koskevan neuvotteluvaltuutuksen. Useiden neuvottelukierrosten jälkeen, miltei kymmenen vuotta myöhemmin, Euroopan yhteisö ja Pakistan allekirjoittivat sopimuksen Brysselissä 26. lokakuuta 2009.

Lissabonin sopimuksen tultua voimaan EU on Euroopan yhteisön oikeudellinen seuraaja, mikä tarkoittaa, että Lissabonin sopimuksen tultua voimaan myös Euroopan parlamentin on hyväksyttävä ehdotettu sopimus. Ulkoasiainvaliokunta antoi ehdotetusta sopimuksesta myönteisen arvion, ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta hyväksyi sen.

Sopimuksella pyritään parantamaan yhteistyötä pyynnön esittäneiden ja pyynnön vastaanottaneiden valtioiden hallintoelinten välillä palauttamisprosessin nopeuttamiseksi. Sitä varten sopimuksessa esitetään velvollisuus ottaa takaisin omat kansalaiset, kolmansien maiden kansalaiset ja kansalaisuudettomat henkilöt täyden vastavuoroisuusperiaatteen perusteella, ja se sisältää myös takaisinottomenettelyä koskevat tarvittavat tekniset määräykset. Sopimuksen on tarkoitus olla merkittävä väline Euroopan unioniin suuntautuvan laittoman maahanmuuton torjunnassa ja lisätä kansalaisten turvallisuutta EU:ssa. Pakistan on sellaisten maahanmuuttajien merkittävä alkuperä- tai kauttakulkumaa, jotka eivät täytä tai eivät enää täytä maahantulon, oleskelun tai asumisen edellytyksiä EU:n jäsenvaltion alueella.

Pakistanin kanssa tehtävä sopimus on merkittävä myös alueelliselta kannalta, koska sillä tuetaan EU:n pyrkimyksiä lisätä yhteistyötä muiden alueen maiden kanssa. Sopimus sisältää rajoittamattomuuslausekkeen, jonka mukaan sopimus ei rajoita muun kansainvälisen oikeuden ja tietosuojasääntöjen soveltamista. Henkilön tosiasiallinen fyysinen palauttaminen kuuluu jatkossakin toimivaltaisen jäsenvaltion tai Pakistanin toimivaltaan. Niiden on noudatettava kansainvälisestä oikeudesta johtuvia asiaa koskevia velvoitteita. Sopimuksella perustetaan takaisinoton sekakomitea, joka voi vahvistaa oman työjärjestyksensä. Koska Euroopan unionin toimielimistä ainoastaan Euroopan komissio on mukana takaisinoton sekakomiteassa, Euroopan parlamentti kehottaa komissiota antamaan säännöllisesti tietoja komitean työstä. Sopimus tulee voimaan sitä päivää seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona osapuolet ovat ilmoittaneet toisilleen ratifiointimenettelyjen päätökseen saattamisesta.

Haluaisin kiittää komissiota lausunnosta ja kollegoitani kriittisistä huomioista. Luotan siihen, että sanotun perusteella parlamentti hyväksyy tämän sopimuksen.

  Claude Moraes, kysymyksen laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää Csaba Sógoria hänen työstään. S&D-ryhmä äänesti kuitenkin valiokunnassa tätä sopimusta vastaan kahdesta hyvin perustavanlaatuisesta syystä, joissa molemmissa on kyse ihmisoikeuksien suojelusta.

Meidän mielestämme tässä sopimuksessa ei taata täysimääräisesti kansainvälisten yleissopimusten noudattamista. Pakistan ei erityisesti ole allekirjoittanut vuoden 1951 Geneven pakolaissopimusta, ja sen takia tilanne on epävakaa. Meidän ja meidän ryhmämme mielestä olisi loogista, että tämän kaltaisten kansainvälisten perusyleissopimusten allekirjoittamisen pitäisi olla välttämätön ennakkoehto takaisinottosopimusten allekirjoittamiselle. EU on tähän mennessä allekirjoittanut 11 takaisinottosopimusta ja se on aloittanut neuvottelut seitsemästä muusta, ja kahta niistä – Pakistanin ja Georgian kanssa – ollaan tekemässä ja yksi, Turkin kanssa, on määrä allekirjoittaa aivan lähitulevaisuudessa.

Tämä ei ole siis asia, jota parlamentin on käsiteltävä vain kerran, tämän tapauksen osalta. Komission on parlamentin hyväksyntävaltuuksien takia otettava huomioon parlamentin huolet ihmisoikeuksista, kun se neuvottelee näitä sopimuksia. Meidän ei voida olettaa toimivan kumileimasimena sopimuksissa, joissa kyse on edelleen perusoikeuksista. Meidän ryhmämme mielestä on siis olennaisen tärkeää, että parlamentilla on hallussaan kaikki tiedot ennen kyseisten sopimusten hyväksymistä. Vaikka ensimmäinen tämäntyyppinen sopimus tuli voimaan vuonna 2004, kyseisten välineiden tehokkuudesta ja niiden täytäntöönpanon seurauksista ei kuitenkaan ole tehty minkäänlaista yksityiskohtaista arviointia.

Siksi S&D-ryhmä kehottaa komission jäsentä tekemään kyseisen arvioinnin mahdollisimman pian. Uskomme näihin takaisinottosopimuksiin, mutta niiden on perustuttava perusihmisoikeuksiin ja suojalausekkeisiin. Pakistan on yksi harvoista valtioista, jotka eivät ole allekirjoittaneet Geneven pakolaissopimusta, ja meidän mielestämme se saa aikaan hankalan tilanteen.

  Hélène Flautre, kysymyksen laatija. – (FR) Arvoisa puhemies, minusta on itse asiassa erittäin harkitsematonta, että esittelijämme pyytää meitä Euroopan parlamentin jäseniä ratifioimaan ja hyväksymään sopimuksen, joka todella on erittäin ongelmallinen. Ensinnäkin se koskee Pakistania, joka vain ei ole mikä tahansa maa. Pakistan ottaa jo vastaan enemmän pakolaisia kuin mikään muu maa maailmassa. Ja mitä me pyydämme sitä pääasiassa tekemään? Ottamaan tietysti takaisin pakistanilaiset mutta myös afganistanilaiset, jotka ovat täällä EU:ssa paossa sotaa, jota me käymme Afganistanissa. Mielestäni me alamme tässä jo lähetä kohtuuttomuutta.

On totta, että Pakistan ei ole ratifioinut Geneven pakolaissopimusta, ja on totta, että Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous pyytää meitä ratifioimaan takaisinottosopimukset vain sellaisten maiden kanssa, jotka tarjoavat monia takuita turvapaikkaoikeuden ja kansainvälisen suojelun osalta, ja niin ei ole Pakistanin tapauksessa.

Muita kysymyksiä on valtavasti. Jos minun pitäisi sanoa huomenna kyllä, en edes tiedä, mille sanoisin kyllä. Jos näitä eri artikloja tutkitaan tarkemmin, tämän artiklan vaikutus voi olla 20, se voi olla sata tai 20 000 tai ehkä vielä enemmän. Miksi? Koska kukaan ei kerro, mitä vastataan kaikkeen, mitä takaisinoton sekakomiteassa päätetään. Kuka vastaa sen todistamisesta, että henkilö saapui sen jälkeen, kun sopimus oli ratifioitu?

Kuka vastaa sen todistamisesta, että kyseinen henkilö saapui EU:hun suoraan Pakistanista? Mitä tapahtuu 30 päivän jakson lopuksi, jos Pakistan ei vastaa eikä anna matkustusasiakirjoja? Aiommeko me hyväksyä komission jäsenen ehdotuksen mukaisesti tämä oudon EU:n "antaa olla" -välineen?

Minulla ei ole vastauksia, eikä ole teilläkään, arvoisa komission jäsen Malmström; tiedän, ettette pysty antamaan minulle vastauksia. Kysyin Pakistanin suurlähettiläältä, eikä hänellä ole vastauksia. Kaikki se hautautuu takaisinoton sekakomiteaan.

Koska emme pysty sanomaan, mikä on tämän sopimuksen todellinen vaikutus, en voi sanoa hyväksyväni sitä. Kaikki riippuu näihin kysymyksiin annettavista vastauksista.

Mielestäni meidän pitäisi sanoa huomenna "ei".

  Rui Tavares, kysymyksen laatija. – (PT) Arvoisa puhemies, minun mielestäni tämän Pakistanin kanssa tehtävän takaisinottosopimuksen osalta nyt pitäisi käsitellä monia erilaisia analyysia edellyttäviä aloja.

Ensinnäkin, koska se on ensimmäinen tämäntyyppinen sopimus, josta parlamentti on äänestänyt Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen, se voisi mielestäni olla ennakkotapaus. Siksi katson, että kun käsiteltävänä on tällainen sopimus, parlamentin on tarkasteltava sitä tavallista yksityiskohtaisemmin ja perusteellisemmin.

Siksi katson, että parlamentin kannattaisi ilmaista epäilyksensä ja erityisesti toivoa paljon enemmän selkeyttä. On myös toivottavaa, että kun nyt käsiteltävinä olevia sopimuksia vastaavia sopimuksia tulee parlamentin hyväksyttäväksi, niissä on huomattavasti enemmän säännöksiä, joilla valvotaan ja tarkastetaan todistustaakka, joka on osoitettava asianmukaisille ihmisille: viranomaisille, eikä maahanmuuttajille, köyhille tai pakolaisille.

Minulla on myös vakavia epäilyksiä tästä sopimuksesta, koska se tehdään Pakistanin kanssa. Ensinnäkin kyse on siitä, että sopimus ei koske pakistanilaisten takaisinottoa vaan pikemminkin afganistanilaisten takaisinottoa takaoven kautta. Kuten jotkut kollegoistani jo ovat maininneet, se on selkeästi maa, joka ei ole allekirjoittanut vuoden 1951 Geneven pakolaissopimusta, eikä Euroopan unioni voi olla tästä asiasta kahta mieltä. Joko me kunnioitamme ihmisoikeuksia sataprosenttisesti noudattamalla allekirjoittamiamme yleissopimuksia tai me emme kunnioita niitä 90:ssä tai 80 prosentissa tapauksia osoittamalla tehtävän ihmisille, jotka eivät saata kunnioittaa ihmisoikeuksia.

Pakistanissa on monia tapauksia naisten ja uskonnollisten ja etnisten vähemmistöjen karkottamisesta ja vainosta, emmekä mitenkään voi hyväksyä Pakistanin viranomaisten avoimuuden puutetta tämän asian osalta.

Lopuksi haluaisin tehdä yhteenvedon muistuttamalla, että vain kaksi viikkoa sitten puhuimme Pakistanin tulvista. Ne ovat pakottaneet 21 miljoonaa ihmistä siirtymään, myös pakolaisia ja loukkaantuneita, sekä saaneet aikaan monia tuhansia kuolleita. Minun mielestäni Euroopan parlamentti osoittaa tässä tiettyä välinpitämättömyyttä, koska vain kaksi viikkoa myöhemmin se aikoo hyväksyä sopimuksen, jonka nojalla periaatteessa lähetetään takaisin pakistanilaiset, jotka ovat paenneet yhtä vakavaa tilannetta kuin mikä siellä tällä hetkellä koetaan.

  Nathalie Griesbeck, kysymyksen laatija. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, ensinnäkin haluaisin vahvistaa Euroopan liberaalidemokraattien ryhmän puolesta, että kannatamme tietenkin takaisinottosopimuksia tärkeinä välineinä laittoman maahanmuuton torjunnassa. Ne näyttävät myös olevan huomattavasti tehokkaampia kuin kahdenvälisten sopimusten lisääntyminen.

Haluaisin korostaa kolmea asiaa. Parlamentille pitäisi tämän uuden oikeusperustamme nojalla tiedottaa järjestelmällisesti ja säännöllisesti näitä sopimuksia koskevista neuvotteluista ja sopimusten täytäntöönpanosta, koska me teemme päätökset yhdessä.

Toiseksi, tähän mennessä on tehty 11 sopimusta, ja olemme aloittaneet neuvottelut seitsemästä muusta. Sopimuksia ei kuitenkaan koskaan ole arvioitu, ja minusta olisi ollut olennaisen tärkeää, että aiemmat sopimukset arvioidaan ennen uusien sopimusten tekemistä.

Lopuksi, kolmas kohtani koskee ihmisoikeuksia ja kollegoideni juuri äsken esittämää loistavaa huomautusta: mitä takuita komissio voi antaa niitä kolmansia maita koskevassa erityistapauksessa, jotka eivät ole allekirjoittaneet Geneven pakolaissopimusta?

Toistan: vaikka minä itse ryhmäni tavoin kannatan takaisinottosopimusta Pakistanin kanssa, edelleen on monia harmaita alueita, joita ei ole selvitetty, vaikka komission jäsen Malmström – jota kiitän – on julkilausumassaan antanut takuita valvonnasta ja siitä, että Pakistanin kanssa käydään ankaria neuvotteluja, jotta se saadaan allekirjoittamaan kansainväliset perusvälineet, joita se ei ole vielä allekirjoittanut, ja vaikka hän on antanut takuun, että valtiosta riippumattomat humanitaariset järjestöt voisivat osallistua itse paikalla valvontakomiteaan.

Edelleen on kuitenkin niin, että meidän pitäisi asettaa tämän sopimuksen ehdoksi se, että Pakistan allekirjoittaa Geneven pakolaissopimuksen, koska meidän on varottava, ettemme kadota välttämätöntä tasapainoa, joka on oltava yhteisen turvallisuutemme ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja suojelun välillä, riippumatta siitä, mistä maailman osasta on kyse. Se on arvojemme perusta EU:ssa.

  Cecilia Malmström, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisat jäsenet, Pakistan on todellakin ollut viime kuukauden ajan sangen paljon esillä, ja tietysti me kaikki pidimme valitettavina hirvittäviä kuolemia ja monia siirtymään joutuneita henkilöitä. Kuten tiedätte, sekä komissio että neuvosto ovat erittäin sitoutuneita pyrkimään helpottamaan tilannetta yrittämällä löytää tapoja lisätä kauppaa sekä tapoja rakentaa maa uudelleen ja auttaa sitä ehkäisemään tulevia katastrofeja. Siitä keskusteltiin myös neuvoston kokouksessa viime viikolla.

Tämän päivän asian osalta haluan kiittää kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa ja esittelijää, Csaba Sógoria, tätä asiaa koskevasta erittäin rakentavasta työstä ja heinäkuussa antamassanne lausunnossa komissiolle antamastanne tuesta.

Takaisinottosopimus on ollut nyt monien vuosien ajan tärkeä väline siirtolaisvirtojen hallinnassa, ja Lissabonin sopimuksessa mainitaan yksiselitteisesti takaisinottosopimukset.

Jos haluamme, että siirtolais- ja turvapaikkapolitiikka on EU:n kansalaisten mielestä uskottavaa, sen on perustuttava periaatteeseen, jonka mukaan ne, joilla ei ole laillista oikeutta olla alueella, palautetaan. Tässä tarvitaan takaisinottosopimuksia. Niillä helpotetaan laittomasti oleskelevien henkilöiden palauttamista alkuperä- tai kauttakulkumaahan, ja ne ovat hallitusten välillä tehtyjä sopimuksia noudatettavista menettelyistä.

Ajan myötä takaisinottosopimukset ovat alkaneet liittyä myös viisumipolitiikkaan. Monissa takaisinottosopimuksissa niistä on tullut välttämätön osa neuvotteluja viisumin myöntämisen helpottamista koskevasta sopimuksesta.

Komissio on sitoutunut jatkamaan näitä neuvotteluja nykyisten tai tulevien valtuuksien nojalla.

Haluaisin käsitellä muutamia huolenaiheita, jotka puhujat ovat ottaneet esiin suullisesti vastattavina kysymyksinä. Komissio on sitoutunut täyttämään täysimääräisesti perussopimuksen 218 artiklan mukaisen velvoitteensa tiedottaa välittömästi ja täysimääräisesti parlamentille EU:n takaisinottosopimusta koskevien neuvottelujen ja niiden tekemisen kaikissa vaiheissa. Panemme tämän velvoitteen täytäntöön ja otamme täysimääräisesti huomioon parlamentin aseman sopimuksentekomenettelyssä eli vaatimuksen, että sen on annettava hyväksyntänsä tulevien takaisinottosopimusten tekemiselle.

Annamme kaikki tarvittavat tiedot meneillään olevien neuvottelujen luottamuksellisuuden takaavien toimenpiteiden mukaisesti ja parlamentin ja komission välisten suhteiden tulevia puitteita koskevien täsmällisten järjestelyjen mukaan.

Pääjohtaja Manservici on tällä välin jo antanut teille LIBE-valiokunnan 12. heinäkuuta suljetuin ovin pidetyssä kokouksessa ensimmäisen yleiskatsauksen meneillään olevista neuvotteluista. Nathalie Griesbeck mainitsi myös komission antaman julkilausuman, ja tietysti seuraamme sitä erittäin tiiviisti ja tiedotamme teille sen mukaisesti. Meidän pitäisi yhdessä selvittää, miten tätä yhteistyötä voidaan vielä parantaa.

Sitten sopimukset niiden maiden kanssa, jotka eivät ole allekirjoittaneet Geneven pakolaissopimusta; haluaisimme tietysti, että Pakistan allekirjoittaa sen, ja pyrimme ankarasti saamaan heidät vakuuttuneiksi ja saamaan heidät jatkamaan näitä neuvotteluja, koska komissio on – kuten te kaikki olette – hyvin sitoutunut ihmisoikeuksia ja kansainvälistä suojelua koskevien kansainvälisten välineiden arvoihin, ja kyseisten välineiden asianmukaisen soveltamisen on oltava EU:n politiikan ytimessä.

Tästä syystä olemme kehittäneet kansainvälistä suojelua koskevan Euroopan unionin säännöstön – määrittely- ja turvapaikkamenettelydirektiivit – joka sisältää myös ihmisoikeuksia koskevat suojalausekkeet sen palautuspolitiikassa, eli palautusdirektiivin. Kaikkia Euroopan unionin jäsenvaltioita sitoo lisäksi pakolaisten oikeusasemaa koskeva Geneven sopimus ja Euroopan ihmisoikeussopimus.

Näillä normeilla taataan, että ketään ei poisteta mistään jäsenvaltiosta tai kehenkään ei sovelleta takaisinottomenettelyjä ennen kuin riski siitä, että kyseinen henkilö voi palautuksen jälkeen joutua vainon tai kidutuksen tai epäinhimillisen tai halventavan rangaistuksen kohteeksi, on arvioitu täysimääräisesti ja suljettu pois.

EU:n turvapaikkavälineessä edellytetään erityisesti, että jäsenvaltiot arvioivat jokaisen turvapaikkahakemuksen yksittäin ja takaavat, että hakija pysyy alueella, kunnes viranomaiset ovat tehneet päätöksen kyseisestä hakemuksesta, ja sitten niiden on tarjottava tehokas oikeussuojakeino tuomioistuimessa.

Nämä normit ovat olennaisen tärkeitä palauttamiskiellon periaatteen kunnioittamista varten, eikä niitä mitenkään rajoiteta millään takaisinottosopimuksella, mikä on hyvin, hyvin merkittävä kohta.

Kaikissa EU:n takaisinottosopimuksissa on rajoittamattomuuslauseke, joka edellyttää yksiselitteisesti, että näitä normeja on noudatettava. Emme saisi myöskään unohtaa, että näillä takaisinottosopimuksilla voi olla merkittävä osa siirtolaisia salakuljettavien verkostojen toimien heikentämisessä. Yhdistyneiden Kansakuntien huumeiden ja rikollisuuden torjunnan toimiston aiemmin tänä vuonna esittämässä raportissa, jossa käsiteltiin rikollisten avustamaa siirtolaisuutta Pakistanista, arvioitiin, että tämän niin sanotun teollisuuden vuotuiset tulot ovat 1,25 miljardia dollaria. Raportissa suositeltiin muun muassa, että Pakistan käynnistää toiminta- ja yhteistyösopimukset tärkeimpien kumppanien kanssa, mukaan luettuina yleiset sopimukset vastavuoroisesta oikeudellisesta avusta ja karkotuksesta.

Viisumien myöntämistä helpottavien sopimusten osalta ei ole olemassa luetteloa ennakkovaatimuksille, joiden perusteella voidaan päättää kyseisten neuvottelujen aloittamisesta, mutta Euroopan unioni ottaa huomioon takaisinottosopimusten tekemisen tai niistä meneillään olevat neuvottelut, ulkosuhteita koskevat tavoitteet, nykyisten kahdenvälisten sopimusten täytäntöönpanohistorian ja edistyksen asiaankuuluvilla aloilla oikeus- ja sisäasioissa – myös perusoikeuksissa.

Olisi pantava merkille, että kaikkien niiden maiden osalta, joiden kanssa EU on tehnyt viisumien myöntämisen helpottamista koskevia sopimuksia, komissio on esittänyt neuvostolle luonnosta neuvotteluvaltuuksista sellaisten neuvoston päätelmien johdosta, joilla pyritään edistämään ihmisten välistä yhteyttä kyseessä olevan maan kanssa.

Takaisinoton sekakomiteat valvovat takaisinottosopimuksia. Niitä perustetaan kunkin sopimuksen osalta. Keräämme lisäksi kaiken asiaankuuluvan tiedon voimassa olevien sopimusten täytäntöönpanosta. Tähän mennessä ongelmista ei ole ilmoitettu, niistä eivät ole ilmoittaneet edes näillä aloilla toimivat kansalaisjärjestöt, huolimatta siitä, että jotkin maista, joiden kanssa kyseiset sopimukset ovat täysimääräisesti toiminnassa, ovat olleet hyvin herkkiä.

Joka tapauksessa takaisinottosopimuksen nojalla ketään ei palauteta, jos siihen liittyy riski, että kyseistä henkilöä uhkaa vaino, kidutus tai epäinhimillinen tai halventava rangaistus.

Mikäli niin tapahtuisi, se ei ole seurausta takaisinottosopimuksesta, vaan kyseessä olevan jäsenvaltion tekemä laiton päätös, jonka laillisuutta kansallisen tuomioistuimen olisi valvottava. Lisäksi, kuten Eurooppa-neuvosto Tukholman ohjelmassa pyytää, komissio esittää tämän vuoden loppuun mennessä täysimääräisen arvioinnin EU:n takaisinottosopimuksista parlamentille ja neuvostolle annettavan tiedonannon muodossa. Komissio käsittelee edellä mainitun arvioinnin puitteissa ehdotustanne siitä, että sopimuksissa mainitaan mahdollisuus takaisinotetuille henkilöille tarjottavaan integroitumistukeen. Annamme jo joka tapauksessa tukea eri hankkeille ja paluurahasto tarjoaa mahdollisuuksia välittömään vastaanottoon paluumaassa sinne saavuttaessa.

Tämän tukemiseksi on tapoja: teemme arviointeja, meillä on voimassa olevia direktiivejä. Komissio valvoo tilannetta tiiviisti, ja minä tiedotan teille mahdollisimman paljon, kuten meidän välisessämme yleisessä sopimuksessa sekä LIBE-valiokunnan heinäkuussa antamassa tiedonannossa todetaan. Toivon, että tämän perusteella voitte hyväksyä sopimuksen.

  Gabriele Albertini, ulkoasiainvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kahdeksan vuotta sen jälkeen, kun neuvottelut Euroopan komission ja Pakistanin välillä alkoivat, on vihdoin saatu aikaan sopimus luvattomasti Euroopan unionissa oleskelevien henkilöiden takaisinottamisesta.

Ulkoasiainvaliokunta pyysi lupaa laatia lausunto tästä erittäin tärkeästä sopimuksesta ottaen erityisesti huomioon kehityksen Pakistania ympäröivällä alueella ja ihmisoikeuksia koskevan kysymyksen.

Kävimme valiokunnassa pitkän keskustelun, ja useita huolenaiheita otettiin esiin: Pakistanin epävakaa tilanne ja jatkuvat ihmisoikeusrikkomukset sekä se, että Pakistanin kanssa käydyissä neuvotteluissa ei taattu takaisin Pakistaniin lähetettyjen ihmisten oikeuksia ja turvallisuutta. Olimme myös huolissamme siitä, että jo voimassa olevista 11 takaisinottosopimuksesta ei ole tehty vielä minkäänlaista arviointia.

Lopuksi ulkoasiainvaliokunnan jäsenet päätyivät siihen, että selkeät puitteet takaisinottoa koskevassa yhteistyössä Pakistanin kanssa ovat suotavampia kuin tilanne, jossa on vaarana, että jäsenvaltiot alkavat karkottaa Pakistanista tulevia laittomia siirtolaisia satunnaisesti ja ilman ihmisoikeuksien kunnioittamiseen perustuvaa valvontaa.

Sopimuksen 16 artiklalla taataan, että EU toteuttaa tämän valvonnan, joten toistan ulkoasiainvaliokunnan pyynnön, että tähän mennessä tehdyt sopimukset arvioidaan, ja tuen sen hyväksymistä.

  Manfred Weber, PPE-ryhmän puolesta. − (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, ensiksi Pakistanista: keskustelemme tästä aikana, joka on vaikea Pakistanille, ja kaikki meistä, niin uskon, tukevat täysimääräisesti solidaarisuutta niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kärsineet tästä tuhosta. Csaba Sógor on jo puhunut yksityiskohtaisesti sopimuksesta. Haluaisin siksi esittää muutaman huomion kysymyksistä, jotka liittyvät yleisesti Euroopan unionin takaisinottosopimuksiin kolmansien maiden kanssa.

Ensiksikin, nämä sopimukset ovat järkeviä ja ne välttämättömiä, koska meillä on EU:ssa maahanmuuttoa koskeva lainsäädäntö. Jos meillä kuitenkin on maahanmuuttoa koskeva lainsäädäntö, sitten on myös ihmisiä, jotka oleskelevat täällä laittomasti. Siitä seuraa sitten loogisesti, että tarvitaan myös kotiuttamista. Monien mainitsemieni periaatteiden osalta vasemmisto – sosialistit – on usein puolellamme, mutta kun kyse on konkreettisista päätöksistä kyseisen sopimuksen todellisesta tekemisestä, sitten he kieltäytyvät antamasta hyväksyntäänsä. Siksi katson, että meidän on tästä huolimatta pysyttävä johdonmukaisina.

Toiseksi, perusihmisoikeuksia on kunnioitettava. Kyseisen sopimuksen vaihtoehto ei, tietenkään, ole se, että saamme paremmat ihmisoikeusnormit. Kaikki ne, jotka vastustavat tätä sopimusta, hyväksyvät sen, että meillä on Euroopan unionissa 27 erilaista oikeusnormia, joita ei valvota niin tiiviisti kuin EU:n tasolla tehdään.

Kolmas, ja minun mielestäni tärkein kysymys on tämä: miten voimme itse asiassa tehdä kumppanuudesta kolmansien maiden kanssa houkuttelevan tulevaisuudessa? Pyytäisin komissiota työskentelemään tulevaisuudessa siten, että vastavuoroisuutta olisi enemmän. Jos avaamme EU:n markkinat maailmankauppaneuvotteluissa, kolmansien maiden on myös annettava meille tilaisuus puhua kotiuttamisesta tai laillisen maahanmuuton osalta kolmansien maiden on voitava antaa meille lupia kotiuttamisen osalta. Toisin sanoen, tässä on tärkeää, että toimintatavassa on enemmän vastavuoroisuutta.

  Sylvie Guillaume, S&D-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Pakistanin tämänhetkinen katastrofaalinen ihmisoikeustilanne on pakottanut meidät lykkäämään äänestystä EU:n ja kyseisen maan välisestä takaisinottosopimuksesta kahdella viikolla, mikä on, minun on myönnettävä, vain pieni lohtu.

Päätöksemme on nyt kriittinen. Miten itse asiassa voimme hyväksyä tämän sopimuksen, kun niin monia kysymyksiä on vailla vastausta ja kun niin monia huolenaiheita on edelleen jäljellä? On hyödytöntä tarkastella yksityiskohtaisesti Pakistanin surullista historiaa ihmisoikeuksien kunnioittamisen osalta, mutta haluaisin silti toistaa se, minkä muut jäsenet ovat jo sanoneet: tuo maa ei ole allekirjoittanut Genevessä allekirjoitettua pakolaisten oikeusasemaa koskevaa sopimusta eikä kansalaisuudettomien henkilöiden asemaa koskevaa yleissopimusta.

Tilanne on entistä huolestuttavampi, koska tämä sopimus on ensisijaisesti ja selkeästi kohdistettu afganistanilaisiin, ja komission lausunnot, joissa rajoitutaan pyytämään Pakistania allekirjoittamaan pakolaisten oikeusasemaa koskeva sopimus, eivät muuta tilannetta lainkaan. Siksi meidän on ilmoitettava selkeä ensisijainen kanta: pakolaisten oikeusasemaa koskevan sopimuksen ja muiden perusoikeuksien suojelua koskevien tekstien allekirjoittaminen on kaikkien neuvottelujen ehdoton ennakkoedellytys.

Tilanteeseen liittyy krooninen tarkkojen tietojen puute tänään käsittelemämme sopimuksen täytäntöönpanosta, soveltamisalasta, rakenteesta, tavoitteista ja teknisistä järjestelyistä, joita voin sekä itse takaisinottomenettelyn että henkilötietojen vaihdon osalta kuvailla vain epämääräisiksi. Ongelma ei ole pelkästään tämän sopimuksen täytäntöönpano; ongelma on myös koko neuvotteluprosessi ja takaisinottosopimukset yleisesti.

Olemme pyytäneet komissiota lukuisia kertoja antamaan arvioinnin tähän mennessä tehdyistä sopimuksista. Emme ole saaneet sitä, ja se, mitä meille tänään kerrotte, ei riitä. Miten voisimme järkevästi ja hyvällä omallatunnolla hyväksyä tämän sopimuksen, jos emme ole saaneet mitään arviointia? Haluaisin lisätä, että se on myös meille välitetyn kansalaisvapauksien, oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan pyytämän tutkimuksen tulos. Parlamentti ei voi käyttää valtuuksiaan täysimääräisesti, jos sille ei tiedoteta asianmukaisesti näiden sopimusten neuvottelu- ja täytäntöönpanoprosessin aikana.

Koska parlamentti on nyt toinen lainsäätäjä, sen on vahvistettava asemaansa. Korostan siksi, että huomisen äänestyksellä on hyvin symbolinen merkitys sen asemalle. Kun kumppanuussopimuksista neuvotellaan esimerkiksi Libyan kaltaisten maiden kanssa, tehtävämme on torjua tällaiset sopimukset ja osoittaa siten parlamentin huoli ihmisoikeuksista ja pyrkimys suurempaan avoimuuteen neuvotteluissa.

  Cecilia Wikström, ALDE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, minun mielestäni, kuten monien kollegoideni mielestä, tämä ei elokuun katastrofaalisten tulvien jälkeen ole ehkä paras aika keskustella EU:n ja Pakistanin välisestä takaisinottosopimuksesta. Meillä kaikilla on edelleen mielessämme hirvittävät kuvat uhreista ja jaamme heidän kärsimyksensä.

Älkäämme kuitenkaan langetko ansaan ja sekoittako eri asioita. Takaisinottosopimus on sangen yksinkertaisesti tapa yksinkertaistaa oikeudellisia näkökohtia EU:n ja Pakistanin välillä. Minun mielestäni sopimusta pitäisi tarkastella laajemmissa puitteissa, joissa toimimme kannustaaksemme laillista siirtolaisuutta ja estääksemme samalla laitonta siirtolaisuutta. Haluaisin kiittää komissiota takuista, joita se on antanut sopimuksen valvonnan osalta. Komission jäsen sanoi, että Pakistania painostetaan allekirjoittamaan Geneven pakolaissopimus ja että komissio on sitoutunut tiedottamaan parlamentille täytäntöönpanon tuloksista kaikissa vaiheissa.

Euroopan liberaalidemokraattien ryhmä, jota minä tänään edustan, tukee takaisinottosopimuksesta laadittua mietintöä, ja haluaisimme myös kehottaa komissiota antamaan meille myönteisen vastauksen kysymykseen, joka koskee arviointimekanismin käyttöönottoa kaikkien takaisinottosopimusten osalta mahdollisimman pian. Se, että Pakistan ei ole allekirjoittanut Geneven pakolaissopimusta, monimutkaistaa asioita varmasti, mutta muistakaamme, että pakolaissopimus ja EU:n perussopimukset sitovat kaikkia jäsenvaltioita ja että niitä rikottaisiin vakavasti, jos jäsenvaltiot lähettäisivät ihmisiä takaisin maihin, joissa heidän oikeuksiaan saatetaan loukata. Sitä tarkoittaa palauttamiskiellon periaate, ja sitä sovelletaan riippumatta siitä, onko Pakistan liittynyt Geneven pakolaissopimukseen vai ei. On myös olemassa välillinen palauttamiskielto, ja haluaisin vain sanoa hyvin lyhyesti, että tämä sopimus on olennaisen tärkeä, koska sillä säädellään yhteistyötämme Pakistanin kanssa.

  Judith Sargentini, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (NL) On totta, että inhimillinen turvapaikkapolitiikka edellyttää karkotuspolitiikkaa. Turvapaikanhakijoiden, joiden hakemukset on hylätty, on mentävä jonnekin muualle. Se ei kuitenkaan tarkoita temppuilua ihmisten kanssa. EU on jotenkin kehittänyt ajatuksen, että jos henkilöä ei voida karkottaa tämän alkuperämaahan, me vain otamme lähimmän maan tai maan, jonka kautta henkilö on matkustanut ennen saapumistaan EU:hun. Sitä minä kutsun ihmisillä temppuiluksi.

Menemme jo niin pitkälle, että yritämme passittaa ihmisiä Libyaan ja pestä kätemme siitä, jos Libya pyrkii lähettämään ihmisiä takaisin Eritreaan. Yritämme selkeästi siirtää vastuuta muista maista tulevien ihmisten osalta – tässä tapauksessa Pakistaniin karkotettavien afganistanilaisten osalta. Olen kuullut kollegoideni Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmästä sanovan tällaisia sanoja: "Miten saamme näistä takaisinottosopimuksista aiempaa houkuttelevampia noille muille maille?" Minusta se ei ole inhimillinen tapa kohdella ihmisiä, eikä se ole minusta tapa oikea tapa saada aikaan asianmukaista EU:n turvapaikkapolitiikkaa.

Todellakin, me kaikki puolustamme asianmukaista EU:n turvapaikkapolitiikkaa. Ihmisten siirtäminen esimerkiksi sellaisille maille kuin Turkki – jonka kautta hyvin monet turvapaikanhakijat joka tapauksessa matkustavat – tarkoittaa, että nämä ihmiset eivät voi aloittaa uutta elämää, koska he joko eivät ole siellä, missä haluavat, tai he eivät ole tervetulleita; eikä mikään rahamäärä voi muuttaa sitä.

  Cornelis de Jong, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (NL) Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto vastustaa ehdotettua takaisinottosopimusta Pakistanin kanssa. Se on väärä väline väärään aikaan.

Yhdistyneiden Kansakuntien mukaan tulvat ovat vaikuttaneet niin vakavasti Pakistanin infrastruktuuriin – teihin, rautateihin, siltoihin ja niin edelleen – että olosuhteet ovat taantuneet vuosikymmenillä. Pakistanissa miljoonat ihmiset pakenevat vettä tai huomaavat palatessaan, että heidän kerran omistamastaan ei ole mitään jäljellä. Voitaisiin kuvitella, että näissä oloissa EU:n suurin huoli olisi ihmisten auttaminen. Minusta on siksi vastenmielistä huomata, että juuri nyt meitä pyydetään tekemään päätös takaisinottosopimuksesta, joka väistämättä tarkoittaa, että EU voi lähettää takaisin Pakistaniin laittomia turvapaikanhakijoita ja niitä, joiden hakemukset on hylätty. Onko tämä esimerkki yhteisön arvoista, joilla Euroopan unioni ylpeilee?

Sopimuksessa ei myöskään ole ihmisoikeuksia koskevia suojalausekkeita. Pakistan ei ole tällä hetkellä vakaa maa. Siksi kysyn komissiolta, ja todellakin myös neuvostolta, seuraavaa: Mihin perustuu luottamuksenne siihen, että Pakistan – joka ei ole itse asiassa ratifioinut Geneven pakolaissopimusta, mutta ottaa kuitenkin vastaan suuren määrän pakolaisia – tarjoaa nykyisissä oloissa todella suojaa pakolaisille?

Voitaisiin olettaa, että sopimus sisältää suojalausekkeita, joilla tehdään oikeutta velvollisuuksille, joita mailla on, kun ne karkottava henkilön toiseen maahan. Ainoa tästä todella kuulemamme asia on se, että Euroopan komissio aikoo taata, että jäsenvaltiot täyttävät velvollisuutensa Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Geneven pakolaissopimuksen nojalla.

Kysymykseni komission jäsenelle on kuitenkin seuraava: Miten komissio aikoo tehdä sen? Lähetättekö virkailijoita Pakistaniin, kun ihmisiä pannaan lentokoneeseen, ja miten kauan jatkatte näiden ihmisten kohtalon tarkkailua – vai esitättekö meille vain kertomuksen, kun se on jo liian myöhäistä heidän kannaltaan? Sopimuksessa on liian vähän suojalausekkeita, ja se aiotaan tehdä aivan väärään aikaan. Ryhmäni päätös on siksi, että se pitäisi poistaa käsittelystä.

  Philip Claeys (NI). – (NL) Haluaisin kiinnittää huomiota ongelmaan, joka meillä on Turkin kanssa. Kuten tiedätte, Euroopan komissio on pyrkinyt tekemään Turkin kanssa takaisinottosopimuksen nyt jo monien vuosien ajan, mutta kyseinen maa on järjestelmällisesti vastustanut sen pyrkimyksiä.

Tilanne on sietämätön kahdesta syystä. Ensinnäkin voisi olettaa, että ehdokasvaltio osoittaa vastustuksen sijasta yhteistyöhalua. Toiseksi, Turkki ei ole vain Euroopan unionin naapuri, vaan sillä on kanssamme myös hyvin pitkä raja. Turkki on lisäksi yksi suurimmista ja tärkeimmistä laittomien maahanmuuttajien alkuperä- ja kauttakulkumaista. Voin viitata tässä yhteydessä Europolin, Eurojustin ja Frontexin äskettäiseen muistioon, jossa Turkki kuvattiin yhdeksi tärkeimmistä kauttakulkumaista Afganistanista, Pakistanista ja Balkanin maista tulevalle heroiinille. Tässä ei ole kysymys vain huumeista vaan yleensä järjestäytyneestä rikollisuudesta.

Tietojen mukaan neuvottelut takaisinottosopimuksesta Turkin kanssa ovat edenneet hieman paremmin kuin viime vuosina, mutta huomaamme kuitenkin, että Turkin hallitus on nyt alkanut esittää tiettyjä ehtoja, joita on aivan mahdoton hyväksyä. EU:n puhuessa "viisumien myöntämisen helpottamisesta" Turkin hallitus alkaa puhua rajojen avaamisesta ja henkilöiden vapaasta liikkumisesta Turkista tuleville ihmisille – mikä tietysti vain pahentaa ongelmaa sen sijaan, että nykyisiin ongelmiin tarjottaisiin ratkaisua.

  Carlos Coelho (PPE). – (PT) Arvoisa puhemies, haluaisin onnitella kollegaani Csaba Sógoria hänen esittelemästään mietinnöstä. Tämän mietinnön ja käytyjen neuvottelujen merkitys näkyy hyvin siinä, että sopimuksen aikaansaaminen on vienyt kymmenen vuotta.

Sopimus on Pakistanin lisäksi tärkeä myös suhteillemme alueen muiden maiden kanssa. Nämä sopimukset ovat myönteinen tekijä laittoman maahanmuuton torjunnassa, mutta laittomien maahanmuuttajien paluu voidaan toteuttaa vain yksittäisen päätöksen perusteella ja kansainvälisen oikeuden velvollisuuksia ja vastuita, erityisesti palauttamiskiellon periaatetta täysimääräisesti noudattaen.

Pakistan on epäilemättä laittomien siirtolaisten merkittävä alkuperä- ja kauttakulkumaa. On kuitenkin valitettavaa, että se ei ole vielä edennyt kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen tai kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen ratifiointiin. Se aiheuttaa vakavia epäilyjä siitä, ovatko paluut turvallisia, erityisesti siksi, että sopimus ei sisällä ankaria suojalausekkeita ja mekanismeja perusoikeuksien suojaamiseksi.

Vaikka sopimus jää kauas toivotusta, on kuitenkin myönteistä, että siinä tehdään tyhjäksi vaara, että jäsenvaltiot toteuttavat kotiuttamisia satunnaisesti. On myös myönteistä, että yhteistyölle Pakistanin kanssa luodaan selkeät puitteet, kun Euroopan unioni voi suorittaa ihmisoikeuksien valvontaa.

  Monika Flašíková Beňová (S&D). – (SK) Puhumme nyt takaisinottosopimuksista, ja meitä monia vaivaa yksi peruskysymys: Miten karkotettujen henkilöiden oikeuksien suojelu ja turvallisuus taataan?

Kokemus osoittaa, että takaisinottosopimuksissa ei käsitellä tätä kysymystä asianmukaisesti. Tavallisesti oletetaan, että jos kaksi valtiota tekee sopimuksen, ne valvovat sopimuksessa määritettyä tavoitetta. Se ei kuitenkaan aina toimi siten, ja takaisinottosopimukset ovat tästä hyvä esimerkki. Valtiot tekevät niitä usein laajemmissa yhteistyöpuitteissa, jotka sisältävät muita ja – ainakin kyseessä oleville osapuolille – tärkeämpiä aloja, kuten esimerkiksi energiavarmuus tai terrorismin torjunta, poliisiyhteistyö tai kauppa. Takaisinottosopimukset ovat siksi vain pieni osa käytännön kahdenvälisiä suhteita.

Olkaamme rehellisiä, hyvät kollegat. Edistyneemmille maille takaisinottosopimukset ovat myös aiempaa tyylikkäämpi tapa päästä eroon laittomista maahanmuuttajista vähemmän edistyneiden alkuperämaiden suostumuksella, ja näille puolestaan korvataan se esimerkiksi tekemällä sopimus strategisesta kauppakumppanuudesta.

Pureudutaan nyt perusasioihin: vähemmän edistyneen alkuperämaan pelkkä suostumus ei kerro mitään siitä, että sillä on poliittista tahtoa tai oikeudellisia tai institutionaalisia resursseja käsitellä kansalaistensa virtaa, puhumattakaan heidän ihmisoikeuksiensa suojelusta. Meille ihmisoikeuksien suojelussa mukana oleville jäsenille on olennaisen tärkeää tunnustaa nämä takaisinottosopimusten salaiset puitteet, ja siten meidän on vaadittava, että ihmisoikeudet ja avoimuus ovat etusijalla takaisinottosopimuksia tehdessä.

  Nicole Kiil-Nielsen (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, komissio kirjoittaa vuonna 2005, että jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tekemissä päätöksissä yksittäisistä karkotuksista on noudatettava vuoden 1951 Geneven yleissopimusta, vuoden 1967 pöytäkirjaa ja kansainvälisiä perussopimuksia. "Ketään ei saa palauttaa, karkottaa tai luovuttaa sellaiseen maahan, jossa häntä vakavasti uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai halventava rangaistus tai kohtelu".

Tosiasia on, että Pakistanissa tapahtuu vakavia ihmisoikeusrikkomuksia: kuolemanrangaistuksia, kidutusta, tutkintavankeudessa tapahtuvia kuolemia, tahdonvastaisia katoamisia, kunniamurhia. Kuten on jo todettu, monia kansainvälisiä sopimuksia ei ole allekirjoitettu. Miten voimme olla varmoja, että takaisinotettujen ihmisten oikeuksia ja heidän turvallisuuttaan suojellaan?

Etnisille tai uskonnollisille vähemmistöille tai naisille ei ole takuita. Sopimuksen seurauksia afganistanilaisille pakolaisille ei ole mainittu, eikä siinä ole suunnitelmia Euroopan unionin perusoikeusviraston harjoittamasta sopimuksen valvonnasta. Ihmisoikeuksien ja ihmisarvon nimessä parlamentin on hylättävä tämä sopimus.

  Andrew Henry William Brons (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, laittomien pakistanilaisten maahanmuuttajien palauttamista alkuperämaahan koskeva tapaus on itsestään selvästi järkevä. Tärkein kysyttävä kysymys onkin, miksi Pakistanin kanssa pitäisi olla sopimus, jotta heidän voidaan antaa mennä omaan maahansa. Minun pitäisi olla yllättynyt, mutta en ole.

On niitä, jotka vastustavat palauttamistaan jopa Pakistanin luvalla. Perusteluna heidän vastustukselleen näyttää olevan se, että Pakistan ei noudata asiaankuuluvia ihmisoikeusnormeja. Se on sangen totta. Se on kuitenkin totta myös useimpien maailman kolmansien maiden osalta – ja itse asiassa myös Euroopan maiden. Ehdotetaanko, että kaikkien laittomien maahanmuuttajien, jotka tulevat maista, joiden ihmisoikeusnormit ovat puutteellisia, pitäisi antaa jäädä? Jos niin todella uskotaan, meidän on kysyttävä, miksi he tyytyvät siihen, että noiden vaarallisten maiden muu väestö pysyy niissä. Eikö meidän pitäisi kehottaa Pakistanin, Kiinan, Afganistanin, Lähi-idän, Latinalaisen Amerikan ja Afrikan koko väestöä muuttamaan Euroopan unioniin? Tämä on heidän kantansa järkevä järjettömyys.

  Ernst Strasser (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, tämä sopimus on asianmukainen ja se on välttämätön, ja komission ansiosta meillä on nyt lopputulos. Humanitaaristen vähimmäisvaatimusten huomioon ottaminen alkuperämaassa on tietenkin kaikkien takaisinottosopimusten perusosa. Se on ennakkoedellytys sille, että tällaisia sopimuksia ylipäätään tehdään.

Kyse ei ole turvapaikanhakijoista – ja osoitan tämän huomion vihreille ja vasemmistolle. Lukekaa sopimus! Kyse ei ole suojelun tarpeessa olevista; kyse on täällä laittomasti oleskelevista ihmisistä. Siitä ryhmästä me nyt puhumme. Turvapaikanhakijat ja suojelun tarpeessa olevien ihmisten karkottaminen eivät ole asioita, joita voimme sisällyttää takaisinottosopimukseen.

Nyt meidän on varmistettava – ja sen osalta olen kiitollinen arvioinnista, jonka juuri lausunnossanne annoitte – että palautuspäätökset myös pannaan täytäntöön, koska todellisten palautusten määrä on huomattavasti alhaisempi kuin palautuspäätösten määrä. Minulla on tässä vuoden 2008 luvut, joiden mukaan laittomasti oleskeli 609 000 ihmistä ja palautuspäätöksiä oli 608 000, ja 214 000 ihmistä todella palautettiin. Tarvitsemme nyt yhteistä EU:n strategiaa, mutta sen täytäntöönpanemiseksi tarvitsemme myös yhteistä strategiaa kolmansien maiden kanssa.

  Rita Borsellino (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, tämän päivän keskustelussa takaisinottosopimuksista ei voida välttää nyt kiusallista kysymystä Euroopan unionin ja Libyan välisestä sopimuksesta.

Tiedämme, että sopimuksen yksi osa keskittyy laittoman siirtolaisuuden torjuntaan. Olemme huolissamme, koska tähän mennessä komissio on kertonut meille asiasta vain vähän huolimatta siitä, että Lissabonin sopimuksella komissio velvoitetaan tiedottamaan parlamentille välittömästi.

Kuten tiedämme, Libya ei ole allekirjoittanut Geneven ihmisoikeussopimusta, eikä se ole tähän mennessä osoittanut, että se olisi omaksunut kansainvälisen oikeuden mukaiset käytösnormit. Tarkoitan tapausta, jossa eritrealaisia maahanmuuttajia pidettiin epäinhimillisissä oloissa Brak-keskuksessa Libyassa, sekä Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisvaltuutetun toimistojen sulkemista. Ennen kaikkea tarkoitan kuitenkin viime viikon tapahtumia, kun libyalainen vartiovene avasi tulen Mazara del Vallon laivastoon kuuluvaa italialaista kalastusvenettä vastaan kansainvälisillä vesillä ja väitti, että veneessä oli laittomia siirtolaisia. Se on erittäin huolestuttava selitys, joka tuo mieleen Libyan ja Italian välillä allekirjoitetun sopimuksen. Siinä säädetään muuan muassa maahanmuuttajien palauttamisesta Libyaan ilman säännöksiä oikeudesta hakea turvapaikkaa tai kunkin tilanteen yksittäisestä ja tapauskohtaisesta arvioinnista, ja samalla siinä sallitaan tuliaseiden käyttö maahanmuuttajien pysäyttämiseksi.

Koska tuo sopimuksen osa on salainen myös tässä tapauksessa, mietin, onko komissio tietoinen sen sisällöstä, ja katsooko se tässä tapauksessa, että on välttämätöntä pyytää selityksiä Libyan viranomaisten valmiuksista avata tuli veneitä vastaan, jos ne epäilevät, että niissä kuljetetaan laittomia siirtolaisia. Koska jos niin on...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Agustín Díaz de Mera García Consuegra (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, turvapaikka on tarkka ja täsmällinen oikeudellinen käsite, jolla ei ole mitään tekemistä takaisinottosopimuksen kanssa.

Sopimus Pakistanin kanssa on EU:n väline, joka on osa laittoman siirtolaisuuden torjuntaa, ei osa kansainvälistä suojelua tai turvapaikkaa.

Sopimuksen tarkoituksen osalta epäilylle ei ole sijaa: kaikkien sellaisten Pakistanin kansalaisten takaisinotto, jotka eivät täytä tai jotka eivät enää täytä jäsenvaltioon saapumisen, oleskelun tai asumisen nykyisiä vaatimuksia, tai sellaisten kolmansien maiden kansalaisten tai kansalaisuudettomien henkilöiden takaisinotto, joilla on Pakistanin viranomaisten myöntämä viisumi tai oleskelulupa ja jotka ovat tulleet laittomasti johonkin jäsenvaltioon suoraan Pakistanista.

Perusihmisoikeuksien kunnioittaminen palauttamisprosessin aikana on taattava vaatimalla, että noudatetaan kansainvälistä oikeutta, erityisesti palauttamiskiellon periaatetta ja Euroopan ihmisoikeussopimusta.

Lyhyesti, sopimuksen toimenpiteitä sovelletaan vain henkilöihin, jotka ovat EU:ssa laittomasti, eivätkä ne vaikuta muihin, joille on myönnetty turvapaikka tai joiden hakemusta kansainvälisestä suojelusta käsitellään.

Minun mielestäni emme siksi voi, emmekä saa sekoittaa eri asioita, jotka voisivat estää saamasta aikaan sopimusta, joka on perustavanlaatuinen Euroopan unionin yhteisen maahanmuuttopolitiikan kehittämisessä.

Tuemme siksi sopimusta mutta vaadimme Pakistanilta takuita.

  Emine Bozkurt (S&D). – (NL) Pakistanin tulvat ovat ankarimmat 80 vuoteen, eikä loppua tällä hetkellä näy. Ne ovat vaikuttaneet miljooniin ihmisiin. Monet ovat joutuneet kodittomiksi, ja nälänhätä uhkaa. Aiommeko lähettää ihmiset takaisin samalla lentokoneella, jolla lähetetään humanitaarista apua Pakistaniin?

Euroopan unionin ja Pakistanin islamilaisen tasavallan välinen sopimus olisi vastuuton. Emme voi jättää huomiotta Pakistanin ihmisoikeustilannetta, jossa on paljon toivomisen varaa. Pakistan ei ole edes allekirjoittanut pakolaisten oikeusasemaan liittyvää Geneven yleissopimusta. Meidän pitäisi tehdä sopimuksia asianmukaisten ehtojen nojalla, esimerkiksi sellaisten vaatimusten nojalla, että Geneven yleissopimus ja muut perusoikeuksia suojaavat sopimukset allekirjoitetaan.

Olen siksi myös hyvin kiinnostunut sopimuksista, joista Euroopan unioni neuvottelee muiden maiden kanssa. Tärkeää on se, että voimme tutustua niihin, jotta voimme taata, että sopimukset ovat vakaita. Mikä on esimerkiksi tilanne Turkin kanssa tehtävässä takaisinottosopimuksessa? Tietojen mukaan neuvottelut on käytännöllisesti katsoen saatu loppuun. Muutamalla jäsenvaltiolla on edelleen joitakin vastalauseita lopullisen tekstin osalta.

Voisiko komissio kertoa meille, mihin neuvotteluissa on takerruttu? Mitä Euroopan komission tekee saadakseen aikaan suotuisan lopputuloksen? Sekä, kun sopimus on tehty, ottaako komission viimeinkin seuraavan askelen? Voivatko Turkin liikemiehet ja opiskelijat viimeinkin nauttia viisumittomasta matkustuksesta EU:hun? Onhan törkeää, että Euroopan unionilla on viisumitonta politiikkaa mitä erilaisempien maiden kanssa mutta ei yhden ehdokasvaltionsa kanssa.

  Birgit Sippel (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, esittelijä sanoi avauspuheenvuorossaan, että parlamentin on nyt tuettava sopimusta. Ehkä se oli käännösvirhe, mutta teen kuitenkin hyvin selväksi, että minun ei tarvitse tukea tätä sopimusta, enkä ehdottomasti aio sitä tukea.

Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeisellä ensimmäisellä sopimuksella lähetetään erityisesti erittäin merkittävä viesti. Minkälaisen viestin sitten lähetämme EU:hun ja sen ulkopuolelle? Katsoessani sopimuksen tukijoita voin ennen kaikkea nähdä raamatullisen periaatteen käytännössä: pesemme kätemme tästä asiasta – meillähän on perussopimus. Meillä ei kuitenkaan ole minkäänlaista käsitystä siitä, mitä ihmisille tapahtuu näissä maissa, kun lähetämme heidät takaisin. Olisin halunnut, että pakolaisten kohtelua ja ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevaan kysymykseen olisi suhtauduttu herkemmin. Tämän sopimuksen hyväksyminen vaarantaa ankarasti uskottavuutemme demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevissa asioissa. Pyytäisin siksi jälleen kerran kollegoitani olemaan tukematta tätä sopimusta.

Puhetta johti
varapuhemies Libor ROUČEK

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, EU:n ulkorajojen rajoittavien suojelutoimenpiteiden ja takaisinottosopimusten ankaran soveltamisen yhdistelmä voi pysäyttää laittomien maahanmuuttajien virran. Esimerkiksi Lampedusa on mielestäni tästä vaikuttava osoitus. Kun vuonna 2008 Italian rannikoille ryntäsi kymmeniä tuhansia ihmisiä vuosittain, nyt ylitäydet vastaanottoleirit ovat tyhjenemässä huomattavasti. Parlamentin pitäisi siksi tukea komissiota uusien sopimusten, esimerkiksi Turkin kanssa, ripeässä neuvottelemisessa.

Tämän yhteydessä on kuitenkin torjuttava lujasti järjettömät vaatimukset, kuten Libyan valtion päämiehen, kenraali Gaddafin vaatimus, jonka mukaan Euroopan unionin pitäisi maksaa Afrikalle vähintään viisi miljardia euroa vuodessa laittoman siirtolaisuuden torjumiseksi. Sen sijaan monet EU:n tarjoamat taloudelliset tuet, esimerkiksi kehitysapu, on yhdistettävä valtioiden haluun tehdä aitoa yhteistyötä Euroopan unionin kanssa laittoman maahanmuuton torjumiseksi. Meidän on myös torjuttava turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttöä ja valeturvapaikanhakijoita koko EU:ssa ja vahvistettava rajaturvallisuusvirasto Frontexia todella tehokkaasti.

  Georgios Papanikolaou (PPE). – (EL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, noin 80 prosenttia Euroopan unionin ulkorajoilla havaituista laittomista siirtolaisista havaitaan Kreikassa. Kreikassa pidätettiin vuonna 2009 noin 126 000 laitonta siirtolaista. Näistä noin 5 000 – tarkalleen ottaen 4 852 – oli Pakistanista ja 36 472 Turkista.

Teen tästä seuraavan johtopäätöksen: sopimus Pakistanin kanssa on erittäin tärkeä, ja se on itse asiassa vienyt hyvin kauan; nyt on kulunut kahdeksan vuotta. Sopimuksen 16 artiklalla säädetään ihmisoikeuksien suojelusta, ja odotamme tältä sopimukselta paljon.

Haluaisin muistuttaa parlamentille, että Espanjassa, Maltassa ja Italiassa on rajallinen määrä laittomia maahanmuuttajia kyseisten sopimusten ansiosta. Luotan siihen, että sopimuksen tekeminen Turkin kanssa ei vie kahdeksaa vuotta, arvoisa komission jäsen. Olette sanonut meille useita kertoja, että olemme nyt loppuvaiheessa. Mitään ilmoitusta ei kuitenkaan ole tehty. Luotan siihen, että lisäviivästyksiä ei ole. Meillä ei ole aikaa hukattavaksi.

  Franziska Keller (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, yksi selkeyttävä kohta, joka ei näytä olevan täällä kovin selkeä, on se, että ihmiset, joiden katsotaan oleskelevan laittomasti, eivät välttämättä ole tulleet Euroopan unioniin laittomasti. He saattavat aivan hyvin olla turvapaikanhakijoita, joiden hakemukset on hylätty, tai ihmisiä, jotka tulivat turistiviisumilla ja jäivät tänne sen umpeutumisen jälkeen, joten he eivät ole kuten ne ihmiset, jotka ovat tulleet rikollisin keinoin erittäin laittomasti.

Arvoisa komission jäsen Malmström, te sanoitte haluavanne vastata EU:n kansalaisten odotuksiin. Se, mitä kansalaisemme odottavat, on Euroopan unioni, jossa ihmisoikeuksia ja ihmisiä kunnioitetaan. Noihin odotuksiin pitäisi myös vastata. Ihmettelen, miten te pystytte valvomaan ihmisiä, jotka lähetetään takaisin, ja varmistamaan, että heitä ei vainota ja kiduteta. Miten te käsittelette sitä? Miten te käsittelette sitä käytännössä?

  Franz Obermayr (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, Turkin edistyminen demokratian kehittämisessä viimeisimmän kansanäänestyksen tuloksena on pantava oikeisiin mittasuhteisiin, koska Turkki ei ole tähän mennessä onnistunut tekemään yhteistyötä EU:n kanssa pakolaisten ja siirtolaisten palauttamisessa. Siinä yhteydessä Turkki ei ole vain alkuperämaa, vaan se on usein myös Lähi-idästä, Irakista ja Iranista tulevien pakolaisten kauttakulkumaa. Yhteistyö yhteisessä puolustuksessamme pakolaisia vastaan on kuitenkin olennaisen tärkeää. Vaikka Frontex voi auttaa teknisissä asioissa, se ei tietenkään tarkoita, että EU:n on vastattava Turkin rajavalvonnan yleisistä kustannuksista. EU ei voi olla Ankaran rahasampo, ja joka tapauksessa liittymistä edeltävä tuki on erittäin anteliasta. Turkin on siksi noudatettava pakolaisten oikeusasemaa koskevaa Geneven yleissopimusta, ja perusoikeuksien puutteita ei saa käyttää tekosyynä pakolaisten palauttamisesta kieltäytymiselle. On mahdotonta hyväksyä, että toisaalta Ankara pyrkii läheisempiin suhteisiin Brysselin kanssa mutta toisaalta se tarkoituksella ohjaa pakolaisia EU:n oletettuun onnelaan. Takaisinottosopimus on siksi tehtävä mahdollisimman pian.

  Elena Băsescu (PPE). – (RO) Haluaisin tämän keskustelun osana mainita tapauksen yhdestä kolmannesta maasta, tarkemmin sanottuna Moldovan tasavallasta.

Euroopan parlamentti ratifioi vuonna 2007 takaisinottosopimuksen Moldovan tasavallan ja Euroopan yhteisön välillä. Tässä politiikassa on kuitenkin joitakin puutteita. Sen vaikutuksista Moldovan tasavaltaan tehtiin liian vähän arvioita, ja sopimuksen neuvottelu- ja täytäntöönpanomenettelyt eivät olleen riittävän avoimia. Kun kommunistinen hallinto oli vallassa vuodesta 2001 vuoteen 2009, Moldovan tasavallasta muutti yli 600 000 ihmistä EU:hun. Yksi syistä oli ihmisoikeuksien laiminlyönti. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen antamien Moldovan tuomitsevien lausuntojen suuri määrä on tästä yksi esimerkki.

EU:n on näiden kysymysten ratkaisemiseksi säädettävä sopivista kaupallisista toimista ja suuremmasta kehitysavusta. Tämän perusteella EU:n hanketta taloudellisen tuen tarjoamisesta Moldovalle on mielestäni jatkettava.

  Harlem Désir (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, huomenna parlamenttia kehotetaan ensimmäistä kertaa antamaan hyväksyntänsä takaisinottosopimukselle. Se on hyvin merkittävä velvollisuus, joka parlamentin on mielestäni täytettävä vakavasti, koska siinä on kyse ihmisten turvallisuudesta.

Pakistan on valtio, joka ei ole allekirjoittanut eikä ratifioinut Geneven pakolaissopimusta eikä kansalaisuudettomien henkilöiden asemaa koskevaa yleissopimusta. Tämä sopimus voisi vaikuttaa Pakistanin kansalaisten lisäksi muiden maiden sotaa ja levottomuuksia pakeneviin kansalaisiin, ja nyt tarkoitan erityisesti afganistanilaisia, jotka voisivat huomata tämän sopimuksen seurauksena, että heidät lähetetään valtioon, joka ei tarjoa mitään takuita.

Parlamentin ensimmäinen – ja mielestäni perustelluin – vaatimus on siksi se, että meille annetaan arviointi edellisistä takaisinottosopimuksista, koska loppujen lopuksi sen komissio on luvannut.

Toiseksi, kehotamme Pakistania allekirjoittamaan nämä Geneven yleissopimukset ennen minkään sopimuksen suunnittelua.

Kolmanneksi – ja tämä on vähin, mitä edellytämme – pyydämme, että parlamentti voi osallistua takaisinoton sekakomiteaan, toisen sanoen, että se voi myös valvoa ehtoja, joiden nojalla kaikki tulevat sopimukset pannaan täytäntöön.

Tilanteen ollessa tällainen katson, että meidän ei pitäisi antaa huomenna hyväksyntäämme.

  Cecilia Malmström, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisat jäsenet, keskustelisin mielelläni kanssanne Turkista, Libyasta ja Moldovasta, mutta aikamme on loppumassa, joten pysyn keskustelun aiheessa. Tulisin kuitenkin mielelläni takaisin keskustelemaan näistä asioista kanssanne toisen kerran.

Pakistanin osalta, kuten jotkut puhujat mainitsivat, olemme keskustelleet tästä takaisinottosopimuksesta heidän kanssaan monta vuotta. Luulen, että te kaikki olette samaa mieltä siitä, että on paljon parempi, että Pakistanin kanssa on EU:n sopimus, kuin että sen kanssa olisi monia enemmän tai vähemmän epäselviä kahdenvälisiä sopimuksia. Koska se on EU:n sopimus, sitä voidaan seurata, sitä voidaan valvoa, se on paljon avoimempi, voimme keskustella siitä täällä täysistunnossa, voimme vaikuttaa enemmän perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien kaltaisiin kysymyksiin, ja se on oikeudellisesti selkeämpää.

Haluaisin korostaa sitä, mitä jo sanoin avauspuheenvuorossani, eli että EU:n turvapaikkasäännöstö edellyttää, että jäsenvaltiot myöntävät kolmansien maiden kansalaiselle tai kansalaisuudettomalle henkilölle kansainvälisen suojelun, jos turvapaikkahakemuksen yksittäisen tarkastelun jälkeen todetaan, että henkilö tarvitsee kansainvälistä suojelua. Turvapaikan määrittelyä koskevassa direktiivissä – ja te kaikki tiedätte, että haluan vahvistaa tätä direktiiviä ja että neuvottelut ovat käynnissä – eritellään suhteelliset perusteet sen osalta, eikä mikään takaisinottosopimus voi vapauttaa jäsenvaltioita tuosta perusvelvoitteesta ja -tehtävästä.

Parlamentin tiedottamista ja suurempaa avoimuutta koskeva julkilausuma, josta olemme sopineet, on erittäin tärkeä, ja komissio voi sitoutua lujasti noudattamaan sitä. Kuten sanoin, kaikista takaisinottosopimuksista tehdään arviointi. Tämä arviointi muodostaa perustan tulevia takaisinottoja koskevalle tulevalle strategialle, ja keskustelen siitä mielelläni kanssanne.

Sen kysymyksen osalta, miten voimme tarkastaa, mitä näille ihmisille tapahtuu, komissiolla ei tietenkään ole keinoa tarkastaa kaikkia näitä yksittäisiä henkilöitä. Jäsenvaltioilla ei ole velvoitetta tehdä sitä. Niillä ei ole velvoitetta tiedottaa komissiolle, mutta me tarkastelemme tätä kysymystä tulevan arvioinnin nojalla ja katsomme, miten voimme – jäsenvaltiot, kansalaisjärjestöt, itse paikalla työskentelevät ihmiset – tehdä enemmän yhteistyötä edistääksemme tätä.

Tämä arviointi on siis hyvin merkittävä. Siinä määritellään tuleva takaisinottopolitiikka, mutta sen ei pitäisi estää meitä etenemästä käsittelemämme sopimuksen osalta.

Tämä sopimus on meille tärkeä, jotta voimme hallita siirtolaispolitiikkaamme asianmukaisesti, ja samalla, kun lupaan palata luoksenne mahdollisimman pian arvioinnin kanssa, kehotan teitä äänestämään huomenna takaisinottosopimuksen puolesta.

  Csaba Sógor, esittelijä. – (HU) Arvoisa puhemies, toivon, ettette ole minua kohtaan kovin ankara, koska käytin vain kolme minuuttia ja 20 sekuntia ensimmäisestä neljästä minuutistani. Antakaa anteeksi, jos satun käyttämään tällä kertaa hieman enemmän aikaa.

Meitä liikutti syvästi se, mitä Pakistanissa tapahtui tulvien aikana, ja olemme edelleen hyvin huolissamme kaikista ihmisoikeusrikkomuksista, joita Pakistanissa tai muualla maailmassa tapahtuu. Olemme kuitenkin vielä enemmän huolissamme, kun ihmisoikeuksia rikotaan jopa maissa, jotka ovat allekirjoittaneet pakolaisten oikeusasemaa koskevan Geneven sopimuksen. Ja olemme vielä enemmän huolissamme siitä, että jotkut Pakistanin kansaa – hyvästä syystä – tukevat ja ihmisoikeusrikkomuksia vastustavat kollegamme eivät saata tunnustaa kansallisia vähemmistöjä omissa jäsenvaltioissaan.

Haluaisin toistaa sen, mitä olen jo keskustelussa sanonut: vaikka ihmisoikeuskysymys on todellakin tärkeä, tässä sopimuksessa ei pääosin ole kysymys ihmisoikeuksista. Siinä on kyse myös EU:n kansalaisista ja jäsenvaltioista, jotka kääntyvät puoleemme turvallisuuden takia. Haluaisin kertoa teille tapauksen, joka tapahtui toukokuussa 2010 Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Kaksi pakistanilaista opiskelijaa, Abid Nasser ja Ahmad Faraz Kahn, pidätettiin terrorismista epäiltyinä. Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuin päätti, että näiden kahden opiskelijan palauttaminen Pakistaniin voisi vaarantaa heidän henkensä, ja heidän annettiin jäädä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Kun siis puhumme ihmisten palauttamisesta, meillä on ehdottomasti kaikki oikeudet vaatia Pakistan vastuuseen ihmisoikeusrikkomuksista, mutta meidän pitäisi ensisijaisesti luottaa jäsenvaltioidemme tuomareihin ja tuomioistuimiin, ja voimme ehkä varmistaa, että yksittäisten henkilöiden ihmisoikeuksia ei loukata.

Pakistan ei täytä vaatimuksia monessa suhteessa, mutta meidän ei pitäisi unohtaa, että sillä on ollut vähemmistöistä vastaava ministeriö vuodesta 2004 ja että tänä vuonna, ehkäpä kriittisten kommenttienne tuloksena, se ratifioi kaksi kansainvälistä sopimusta, nimittäin kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja vuoden 1984 kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen. Minun on sanottava, että he ovat saattaneet muuttaa sitä, koska suhtauduitte kriittisesti tähän sopimukseen, ja ratifioineet sen, mutta ehkä voin myös sanoa, että jos äänestätte huomenna "ei", äänenne tarkoittaa, että te ette luota omien jäsenvaltioidenne tuomioistuimiin. Kehotan siksi kaikkia antamaan Pakistanille mahdollisuuden jatkaa tällä tiellä miltei kymmenen neuvottelu- ja sopimusvuoden jälkeen, ja toivottavasti se allekirjoittaa myös Geneven pakolaissopimuksen.

  Puhemies. − (EN) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna, tiistaina 21.syyskuuta 2010, kello 12.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Krzysztof Lisek (PPE), kirjallinen. – (PL) Hyvät kollegat, EY:n ja Pakistanin välistä takaisinottosopimusta – yhteisön ja kolmansien maiden välisiä takaisinottosopimuksia – koskevan keskustelun osana haluaisin kiinnittää huomiota kysymyksiin, jotka liittyvät työhön, jota tehdään Euroopan unionin ja Georgian välisen laittomasti oleskelevien ihmisten takaisinottoa koskevan sopimuksen osalta. Tässä asiassa meitä ohjaa pääasiassa halu vahvistaa yhteistyötä EU:n ja Georgian välillä, jotta laitonta maahanmuuttoa voidaan torjua tehokkaammin, ja siten keskitymme, vastavuoroisuuden perusteella, sellaisten sopivasti nopeiden ja tehokkaiden menettelyjen luomiseen, joiden avulla voimme todentaa henkilöllisyyden ja taata turvallisen paluun ja kauttakulun lakisääteisten vaatimusten mukaisesti sellaisille ihmisille, jotka eivät täytä tai jotka eivät enää täytä edellytyksiä maahantulolle Georgian tai EU:n jäsenvaltion alueelle tai siellä oleskelun tai asumisen edellytyksiä. Katson, että kyseinen sopimus pitäisi saada voimaan mahdollisimman pian, koska emme sen osalta käsittele lukuisia kiistanalaisia asioita kuten Pakistanin tapauksessa. Asia on päinvastoin – Georgia kunnioittaa ihmisoikeuksia – se on allekirjoittanut ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi 4. marraskuuta 1950 tehdyn sopimuksen ja 28. heinäkuuta 1951 tehdyn pakolaisten oikeusasemaa koskevaa sopimuksen sellaisena kuin se on muutettuna 31. tammikuuta 1967 tehdyllä pakolaisten oikeusasemaa koskevalla pöytäkirjalla. Lisäksi se on Euroopan neuvoston jäsenvaltio.

  Cristian Dan Preda (PPE), kirjallinen. – (RO) Haluan aloittaa korostamalla tämän Euroopan unionin ensimmäistä kertaa oikeushenkilönä allekirjoittaman takaisinottosopimuksen symbolista merkitystä. Pakistan on lisäksi EU:n tärkeä kumppani, erityisesti terrorismin torjunnassa. Yleinen yhteinen näkemys on se, että EU:n on parannettava strategiaansa ja oltava aktiivisempi tämän maan osalta. Minun mielestäni takaisinottoa koskeva kysymys edellyttää selkeitä ja hyvin jäsenneltyjä yhteistyöpuitteita Pakistanin kanssa. Ilman tätä sopimusta saatamme itsemme alttiiksi riskille, että jäsenvaltiot toimivat ja palauttavat laittomia maahanmuuttajia kyseiseen maahan kaikkien EU:n oikeudellisten puitteiden ulkopuolella ja satunnaisesti. Silloin EU:lla ei olisi mitään sanottavaa mihinkään, eikä sillä etenkään olisi mahdollisuutta pyytää takuita perusoikeuksien kunnioittamisen osalta. On korostettava, että EU on edustettuna takaisinoton sekakomiteassa sopimuksen 16 artiklan mukaisesti, jolloin se voi valvoa perusoikeuksien kunnioittamista osana takaisinottoa. Lisäksi 15 artiklan mukaisella rajoittamattomuuslausekkeella käsitellään huolia, jotka koskevat ihmisoikeuksien kunnioittamista Pakistanissa.

19. Kauppa- ja taloussuhteet Turkin kanssa (keskustelu)

  Puhemies. – (EN) Esityslistalla on seuraavana Metin Kazakin kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta laatima mietintö kauppa- ja taloussuhteista Turkin kanssa (A7-0238/2010).

  Metin Kazak, esittelijä. – (BG) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, tärkein syy tälle mietinnölle on se, että Turkki on Euroopan unionin merkittävimpiä kauppakumppaneita. Virallisten tilastojen mukaan Turkki on maailman 17. suurin ja Euroopan kuudenneksi suurin talous sekä Euroopan unionin seitsemänneksi suurin kauppakumppani. Vuonna 2008 Euroopan unionin ja Turkin välisen kaupan määrä nousi huippuarvoonsa, sataan miljardiin euroon vuodessa.

Näissä puitteissa voimme tehdä yhteenvedon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnössä esitetyistä toiminnan painopistealoista ja suuntaviivoista monien kohtien osalta:

Ensinnäkin, vaikka vuodesta 1996 asti voimassa ollut tulliliitto on ollut kiistämätön menestys Euroopan unionin ja Turkin talouden ja kaupan alan yhdentymisessä, muut kuin tulleihin liittyvät esteet ovat edelleen olemassa, kuten myös liiallinen byrokratia ja monimutkaiset hallinnolliset menettelyt, joita Turkin pitäisi käsitellä välittömästi.

Toiseksi, komission pitäisi jatkaa sitoutumistaan ja vuoropuheluaan Turkin kanssa kaupan alalla ja erityisesti yhteisessä neuvoa-antavassa komiteassa ja tulliliiton sekakomiteassa. Näitä foorumeja on käytettävä tehokkaammin, jos jäljellä olevat ongelmat halutaan ratkaista pian.

Turkin on lopetettava ulkomaisten yritysten syrjiminen antamalla turkkilaisille tarjoajille 15 prosentin hintaedun julkisissa hankinnoissa.

Euroopan unionilla on vapaakauppasopimuksia sellaisten kolmansien maiden kanssa, joiden kanssa Turkki ei ole vielä onnistunut tekemään kyseisiä sopimuksia. Se aiheuttaa haittaa Turkin taloudelle, koska se antaa Euroopan unionille yksipuolisen, etuuskohteluun perustuvan pääsyn Turkin markkinoille.

Vaikka tunnustamme Turkin vaikeudet kyseisten sopimusten tekemisessä, kehotamme komissiota ja neuvostoa varmistamaan, että Turkki sisällytetään kolmansien maiden tulevia vapaakauppasopimuksia koskeviin vaikutustenarviointitutkimuksiin ja että tietoa Euroopan unionin kannasta ja näitä sopimuksia koskevien neuvottelujen tilasta välitetään.

Viidenneksi, väärennetyt tuotteet ovat vakava ongelma kahdenvälisissä kauppasuhteissa. Ne heikentävät Turkin houkuttelevuutta suorien ulkomaisten investointien kohteena, ja Turkin on siksi sovellettava tehokkaasti uutta teollis- ja tekijänoikeuksia koskevaa lainsäädäntöään.

Kuudenneksi, Turkki on vaikutusvaltainen alueellinen mahti, ja sillä on erittäin merkittävä asema Mustanmeren ja Kaukasian alueilla, Välimeren alueella, Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa. Euroopan unioni voisi hyötyä suuresti näistä alueellisista foorumeista, koska niiden avulla on mahdollista päästä uusille markkinoille ja ne tarjoavat uusia tilaisuuksia, jotka edistävät noiden alueiden ja Euroopan unionin välisten taloudellisten siteiden vahvistamista.

Seitsemänneksi, meidän pitäisi panna merkille Turkin työmarkkinoiden suurin haaste, joka on naisten vähäinen osuus, sillä he työllistyvät yleensä epävirallisen talouden piirissä. Turkin on siksi asetettava naisten työllisyys talous- ja sosiaalipolitiikkansa keskiöön.

Komission ja neuvoston on tarkasteltava uudelleen viisumimenettelyjä, jotka haittaavat Turkin liikemiesten ja kuorma-auton kuljettajien liikkumista ja ovat kaupan este. Komission on myös tarkistettava, noudattavatko jäsenvaltiot Euroopan unionin tuomioistuimen tästä asiasta antamia tuomioita.

Mietinnössä on muita asioita, joista Euroopan parlamentin poliittiset ryhmät saivat aikaan kompromissin, mutta sen lisäksi otin tehtäväkseni esittää kaksi tarkistusta Turkin köyhyyttä ja työttömyyttä koskevien tilastojen päivittämisestä, ja lyhyen huomautuksen kansanäänestyksestä, joka koskee perustuslakiuudistusta, jonka odotetaan edistävän Turkin demokratisoitumisprosessia ja johtavan vapaan markkinatalouden periaatteiden aiempaa tehokkaampaan täytäntöönpanoon.

Hyvät kollegat, toivon, että tuleva keskustelu täysistunnossa käydään siinä samassa yhteistyön ja rakentavuuden hengessä, jota todistimme kansainvälisen kaupan valiokunnassa käydyissä keskusteluissa.

  Karel De Gucht, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, haluaisin kiittää Metin Kazakia tämän kauppa- ja taloussuhteita Turkin kanssa koskevan tasapainoisen ja oikeudenmukaisen mietinnön laatimisesta. Haluan myös kiittää kansainvälisen kaupan valiokunnan jäseniä arvokkaasta panoksesta tähän mietintöön.

Tämän mietinnön kantava voima on EU:n ja Turkin välinen tulliliitto, mutta siinä käsitellään myös muita kysymyksiä – kuten tieliikennettä, kiintiöitä ja viisumeita – joihin en mielelläni puutu kaupasta vastaavana komission jäsenenä.

Minun ei tarvitse muistuttaa tälle parlamentille, että Turkki on erittäin merkittävä taloudellinen ja poliittinen kumppani EU:lle. Turkki on todellakin EU:n seitsemänneksi suurin kauppakumppani ja EU on Turkin merkittävin kauppakumppani. Turkki on lisäksi ainoa sellainen maa, jonka kauppa on huomattava ja jonka kanssa EU:lla on tulliliitto. Sen lisäksi Turkki on ehdokasvaltio. Kaikki tämä merkitsee todella ainoalaatuista kahdenvälistä suhdetta.

EU:n ja Turkin välisten kauppasuhteiden oikeusperusta on tulliliitto. Kuten mietinnössä pannaan merkille, tulliliitto on ollut olennaisen tärkeä kehitettäessä molempia osapuolia hyödyttävää kahdenvälistä kauppaamme. Jäljellä on kuitenkin monia ongelmia, joista monet johtuvat siitä, että Turkki ei ole pannut asianmukaisesti ja täysimääräisesti täytäntöön tulliliittoa, mikä on aiheuttanut ja lisännyt merkittäviä kauppaongelmia, jotka ovat olleet selvittämättä monien vuosien ajan. Euroopan unioni on puolestaan pannut tulliliiton täysimääräisesti täytäntöön.

Komissio tarjosi joitakin vuosia sitten Turkille mahdollisuutta syventää tulliliittoa ja tehdä lisäsopimuksia, joilla katettaisiin muun muassa palvelut ja julkiset hankinnat, mutta Turkki ei hyväksynyt tarjoustamme.

Komissio on valmis ryhtymään tarvittaviin toimiin kahdenvälisten kauppasuhteiden edistämiseksi Turkin kanssa. Olen valmis miettimään Turkin kanssa edelleen tapoja käsitellä Turkin huolia, jotka koskevat EU:n ja kolmansien maiden tekemiä vapaakauppasopimuksia. Teknisellä tasolla tehdään merkittävää työtä, jotta turkkilaisille kumppaneillemme voidaan tarjota tietoa edistymisestä neuvotteluissa kauppasopimuksista kolmansien maiden kanssa. Olemme myös sisällyttäneet EU:n ja Turkin tulliliittoa koskevan viittauksen asiaankuuluviin vaikutuksenarviointitutkimuksiin. Kannustamme säännöllisesti Turkkia tiedottamaan meille ripeästi arkaluonteisista asioistaan ja huolistaan. Tiedotamme lisäksi vapaakauppasopimuskumppaneillemme EU:n ja Turkin tulliliitosta ja edellytämme, että myös ne tekevät vapaakauppasopimuksen Turkin kanssa. Tämä EU:n vapaakauppasopimuskumppaneiden sitoumus sisällytetään yleisesti asianomaiseen sopimukseen joko täysimääräisenä artiklana tai julkilausumana.

On totta, että meillä on ongelmia joidenkin sellaisten jäsenvaltioiden kanssa, jotka ovat haluttomia hyväksymään kyseisen sanamuodon sisällyttämisen vapaakauppasopimuksiimme. Pidän tätä tilannetta valitettavan, mutta voin vakuuttaa teille, että teen edelleen parhaani varmistaakseni, että EU:n ja Turkin tulliliitto toimii jatkossakin hyvin.

Haluaisin sanoa erittäin selkeästi, että kohtaamme Turkin puolelta tiettyä vastustusta ja haluttomuutta panna tulliliitto täysimääräisesti täytäntöön. Mietinnössä korostetaan selkeästi kyseisiä aloja ja niitä Turkin toteuttamia toimenpiteitä, jotka eivät ole yhdenmukaisia tulliliiton kanssa. Luotan siihen, että tämä mietintö auttaa kannustamaan Turkkia toteuttamaan tarvittavat myönteiset askelet tulliliiton kokonaistoiminnan parantamiseksi ja sellaisten lisäsopimusten neuvottelun ehdottamiseksi, joilla vahvistettaisiin kahdenvälistä kauppaamme ja taloussuhdettamme.

Haluaisin myös käyttää tämän tilaisuuden hyväkseni ilmoittaakseni teille, että olen henkilökohtaisesti sitoutunut edistämään Turkin ja EU:n välisiä kauppasuhteita. Tämän vuoden kesäkuussa Turkin kansainvälisen kaupan ministeri vieraili luonani ja sovimme pitävämme säännöllisesti yhteyttä. Hän kutsui minut äskettäin kokoukseen Ankaraan tulevina kuukausina – kutsu, jonka hyväksyn toivoen, että edistymme jatkuvien kauppaan liittyvien ongelmien ratkaisemisessa nopeasti, kestävästi ja ystävällismielisesti.

Kiitos huomiostanne.

  Godelieve Quisthoudt-Rowohl, PPE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, Turkki on Euroopan unionin merkittävä kauppakumppani ja päinvastoin. Vaikka Turkki on monipuolistanut kauppaansa suuresti viime vuosina, me, Euroopan unioni, olemme edelleen Turkin suurin kauppakumppani. Hyviä asioita voidaan kuitenkin parantaa entisestään, ja se on tämän mietinnön tarkoitus.

Kehotamme siksi Turkkia laskemaan esimerkiksi maataloustuotteiden korkeita tullejaan ja poistamaan jäljellä olevat muut kuin tulleihin liittyvät esteet tavaroiden vapaalta liikkumiselta. Menettelyjen yksinkertaistaminen ja byrokratian vähentäminen edistäisivät myös kauppaa. Turkki on tietenkin myös onnistunut tekemään äskettäin joitakin parannuksia, kuten komission jäsen mainitsi. Ulkomaisten investointien virta olisi kuitenkin suurempi, jos teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyvien lakien parantaminen olisi mahdollista ja jos Turkki todella myös noudattaisi siinä suhteessa asetuksia. Lakeja ei ole pantu Turkissa tehokkaasti täytäntöön. Meidän on myös kehotettava Turkkia panemaan täysimääräisesti täytäntöön assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirja. Tavaroiden vapaalla liikkumisella on edelleen esteitä, jotka on poistettava.

Aina, kun keskustelemme parlamentissa – myös kansainvälisen kaupan valiokunnassa – Turkista, keskustelu on hyvin usein erittäin tunteellinen. Haluaisin siksi kiittää erityisesti esittelijää siitä, että hän onnistui erittäin avoimessa ja erinomaisessa yhteistyössä kaikkien varjoesittelijöiden kanssa laatiessaan tämän tekstin siten, että meidän kaikkien näkemykset näkyvät siinä, mikä oli myös selvää valiokunnan äänestyksessä. Paljon kiitoksia, hyvä Metin Kazak.

  Francesca Balzani, S&D-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Euroopan unionin ja Turkin kauppasuhteet ovat vahvat. Tulliliitto on mahdollistanut sen, että Euroopan unionin ja Turkin välisen kaupan määrä on saavuttanut huomattavan luvun, sata miljardia euroa vuodessa.

Turkki on ennen kaikkea geopoliittisen asemansa takia merkittävä linkki Välimeren alueen, Lähi-idän, Aasian ja Kaukasian ja Mustanmeren alueiden välillä. Turkki on myös maa, joka eroaa Euroopasta siinä, että sillä on täysin erilainen väestörakenteen dynamiikka, se on nuori maa ja yksi ensimmäisistä, joka puuttui kriisiin ja haastaviin uudistuksiin, joita tämä dynamiikka edellyttää.

Se on siis täydentävä maa, koska se on monista näkökulmista erilainen kuin Euroopan unioni ja siksi vastavuoroisia mahdollisuuksia on paljon: siihen meidän on keskityttävä. Meidän on varottava hukkaamasta näitä mahdollisuuksia ja tehtävä niistä tuottoisia investointeja.

On totta, että Euroopan unioni on merkittävä kauppakumppani, mutta Turkki katsoo koko ajan enemmän Venäjään, Afrikkaan ja Lähi-itään. Tulliliittoa ei myöskään vieläkään sovelleta julkisiin hankintoihin tai palveluihin, ja kansainvälisellä kaupalla on edelleen merkittäviä esteitä.

Meidän on siksi tehtävä työtä poistaaksemme esteet näiltä mahdollisuuksilta – ja mielestäni mietinnössä, josta tänään keskustelemme ja josta äänestämme muutaman päivän päästä, liikutaan tähän suuntaan – koska on aloja, joilla meidän on todella saatava nämä mahdollisuudet lisääntymään: energia, ympäristö, palveluverkostot ja infrastruktuuri. Tämä mietintö on merkittävä askel, ja mielessäni Metin Kazakin työtä olisi tuettava, ja haluaisin kiittää häntä siitä.

  Niccolò Rinaldi, ALDE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, pidän myönteisenä Metin Kazakin mietintöä, jossa pääasiassa kerrotaan meille, että Euroopan unionilla on käsissään huomattava väline, jolla sen suhteita, myös poliittisia suhteita Turkkiin voidaan kehittää edelleen: kauppapolitiikka.

Turkin olennaisen tärkeä geostrateginen asema Välimeren alueen, Lähi-idän, Keski-Aasian ja Kaukasian osalta on myös pantu merkille. Turkkilaisella runoilijalla Nâzım Hikmetillä on kaunis säe, joka kuuluu seuraavasti: tämän maan muoto muistuttaa tammaa, joka tulee täyttä laukkaa kaukaa Aasiasta ja kurkottaa Välimereen. Haluaisimme, että tämä Turkki-niminen tamma olisi suhteiden todellinen yhtymäkohta tällä alueella, jonka yksi keskuksista Turkki on.

Sen toteuttamiseksi on kuitenkin vakautettava poliittiset ja kaupalliset suhteet Armenian kanssa, Kyproksen kysymys on ratkaistava, ja haluaisin korostaa Metin Kazakin mietinnön 11 kohtaa tulliliiton käynnistämisestä ja soveltamisesta Turkin miehittämän Kyproksen osan osalta. Kaikki ei siis ole täydellistä. Francesca Balzani pani myös merkille, että joitakin ongelmia on erityisesti väärentämistä, teollis- ja tekijänoikeuksien puolustamista ja suojelua ja tulliliiton soveltamista palvelualaan ja julkisiin hankintoihin koskevilla aloilla.

Haluaisin kiittää Metin Kazakia. Välimeren alueen kohtalona on muutos, ja haluamme muuttaa sitä yhdessä Turkin kanssa, Turkin, jossa Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan odotetaan noin 37 prosentin kasvua vuoteen 2020 mennessä, mikä kertoo meille kaiken, mitä meidän tarvitsee tietää.

  Franziska Keller, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, myös minä haluaisin onnitella esittelijää tästä erittäin hyvästä mietinnöstä, joka osoittaa myös, miten merkittävä kauppakumppani Turkki on EU:lle ja päinvastoin ja miten merkittävä tulliliitto on.

Edelleen on paljon ongelmia, joihin on puututtava molemmilla puolilla, sekä Turkissa että EU:ssa. Turkissa on vahvistettava paljon muun muassa työntekijöiden oikeuksia. Euroopan unionissakin on kuitenkin puututtava joihinkin ongelmiin, ja yksi on viisumien vapauttaminen: meidän pitäisi vapauttaa viisumit kuorma-autonkuljettajien ja liikemiesten lisäksi opiskelijoiden, matkailijoiden ja muiden ihmisten osalta, jotta yhteistyötä voitaisiin vahvistaa valtioiden lisäksi myös ihmisten välillä. Vapaakauppasopimusten osalta meidän on saatava Turkki täysimääräisesti neuvottelupöytään, koska vapaakauppasopimukset vaikuttavat suuresti myös siihen.

Oikeudenmukaisuuden pitäisi yleisesti ohjata suhdettamme Turkkiin, ja se sisältää hyvin selkeän näkemyksen siitä, että EU on sitoutunut lupauksiinsa ja että se toivottaa Turkin tervetulleeksi EU:n jäseneksi heti, kun Kööpenhaminan kriteerit on täytetty.

  Kyriacos Triantaphyllides, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, Turkin perustuslakiuudistusta koskevan kansanäänestyksen tulos oli myönteinen, mutta se on vain pieni askel yleisten henkilökohtaisten, poliittisten ja ammattiyhdistyksiin liittyvien vapauksien kehittämisessä.

Osa kurdeista ja monet muut äänestivät tyhjää tai äänestivät kansanäänestystä vastaan juuri siksi, että he haluavat kauaskantoisempia parannuksia ja itsestään selviä oikeuksia. On valitettavaa, että vieläkään ei ole Kansainvälisen työjärjestön mukaista lainsäädäntöä, jolla otettaisiin käyttöön täysimääräinen ammattiyhdistyksiä ja työehtosopimusneuvotteluja koskevien oikeuksien ja lakko-oikeuden täysimääräinen kunnioittaminen.

Poliittisena ryhmänä haluamme korostaa, että edistystä ei voida mitata pelkästään maan kauppa- ja taloussuhteilla. Pidämme myönteisenä, että Euroopan parlamentti on myös käyttänyt tätä mietintöä lähettääkseen Turkille johdonmukaisen viestin. EU:n ja Turkin välisen assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirjan valikoivaa soveltamista – tai pikemminkin soveltamatta jättämistä – ei voida hyväksyä ilman vakavia seurauksia liittymisneuvotteluihin.

Siksi, jos Turkki haluaa käydä kauppaa Kyproksen turkkilaisyhteisön ja EU:n kanssa, sen pitäisi sen sijaan, että se etsii epäsuoria tapoja tunnustaa taho, joka kansainvälisen oikeuden ja YK:n päätöslauselmien mukaan on laiton, hyväksyä Kyproksen tasavallan presidentin Dimitris Kristofiasin ehdotus siitä, että Famagusta palautetaan YK:n avulla sen laillisille asukkaille ja että kaupungin sataman kauppa asetetaan Euroopan unionin suojelukseen.

Tämä ehdotus, jossa ei ole mitään taka-ajatusta, voisi auttaa huomattavasti vahvistamaan Kyproksen turkkilaisyhteisön taloutta, ja samalla se voisi olla lähtökohta aiempaa kattavammille ponnistuksille saada sovinto aikaan saaren kahden yhteisön välillä.

  William (The Earl of) Dartmouth, EFD-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, mietinnössä kuvataan Turkkia Euroopan kuudenneksi suurimmaksi taloudeksi. No, itse asiassa kyseisen maan, Turkin, kokonaismaapinta-ala on yli 300 000 neliömailia, ja siitä vain 3,5 prosenttia – alle 10 000 neliömailia – on itse asiassa Euroopassa. Vain EU voi luokitella Turkin eurooppalaiseksi maaksi!

EU:lla on ollut tämä tulliliitto Turkin kanssa vuodesta 1995 alkaen. Se on erittäin epätavallista. Monaco ja Andorra ovat itse asiassa ainoat muut sellaiset maat. Haluaisin esittää tärkeimmän huomion. Tulliliiton olemassaolo ja todellakin sen menestyminen tekee Turkin jäsenyydestä EU:ssa, mikä johtaa täysimääräiseen poliittiseen unioniin – kaikkine siitä seuraavine kauaskantoisine seurauksineen – täysin ja kokonaan tarpeetonta. Siitä keskustellaan Euroopassa vielä kauan aikaa.

  Laurence J.A.J. Stassen (NI) . – (NL) Arvoisa puhemies, meillä on käsiteltävänä mietintö kauppa- ja taloussuhteista Turkin kanssa. Turkin ja Euroopan maiden välinen kauppa on kasvanut voimakkaasti sen jälkeen, kun maan kanssa perustettiin tulliliitto vuonna 1996.

Alankomaiden vapauspuolue PVV katsoo, että vapaakauppa on myönteinen asia, ja tuemme ehdotuksia kaupan teknisten esteiden ja hallinnollisten esteiden poistamisesta. Vapaakauppa hyödyttää meitä kaikkia, sekä Turkkia että Euroopan maita. Tehkäämme kuitenkin samalla selväksi, että yhteistyö Turkin kanssa on rajattava kauppasuhteisiin. PVV vastustaa maan liittymistä Euroopan unioniin. EU voi käydä kauppaa koko maailman kanssa, Yhdysvaltojen, Israelin ja Japanin kaltaisten maiden kanssa, mutta se ei tarkoita, että noiden maiden pitäisi myös liittyä Euroopan unionin jäseniksi.

Vapaakauppaan Turkin kanssa ei pidä missään nimessä suhtautua ponnahduslautana Turkin jäsenyydelle EU:ssa. PVV ei mitenkään vastusta sitä, että Turkki on Euroopan unionin kauppakumppani, mutta se vastustaa ehdottomasti kauaskantoista Euroopan yhdentymistä ja Turkin jäsenyyttä EU:ssa.

  Ria Oomen-Ruijten (PPE). – (NL) Parlamentin esittelijänä Turkista haluaisin onnitella tämän mietinnön laatijaa hänen ehdotustensa selkeydestä. Olen hänen kanssaan samaa mieltä: tulliliitto on ollut suuri etu, sekä turkkilaisille että eurooppalaisille yrittäjille.

Kuten komission jäsen myös sanoi, tätä tulliliittoa ei ole kuitenkaan vielä saatettu loppuun, ja se on monien kohtien osalta kaikkea muuta kuin täydellinen. Mahdollisuudet ja haasteet kauppasuhteissamme Turkin kanssa ovat ilmiselviä. Jäljellä olevat kaupan esteet ja tekniset esteet on purettava viipymättä, ja eteneminen yhteisön säännöstön osalta mahdollistaa myös yhtenäistämisen edelleen. Lisäksi on erityisen tärkeää, että ryhdymme torjumaan väärennettyjä tuotteita, koska se on valtava piikki monen eurooppalaisen merkkituotevalmistajan lihassa, ja väärennetyt tuotteet, myös lelut, voivat olla todella vaarallisia, ei vähiten Turkin kansalaisille.

Monia asioita on sanottava myös yhteisötaloutta koskevasta aiheesta, erityisesti ammattiyhdistysoikeuksien osalta. Jos tätä yhteisötaloutta halutaan, on otettava ainakin pieni edistysaskel. Energian osalta meillä on tällä alalla yhteiset edut, joten meidän pitäisi keskittyä niihin. Sitten on viisumia edellyttävä matkustus. Olen nähnyt liian usein, miten ihmiset Turkissa kokevat vaikeuksia, koska heitä kohdellaan eri tavoin, ja haluaisin kiinnittää komission jäsenen huomion toiseen seikkaan.

On edelleen olennaisen tärkeää, että Turkki panee täysimääräisesti täytäntöön assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirjan. Sen ratifiointi poistaisi valtavan esteen tulevilta kauppasuhteilta, mikä olisi eduksi sekä Turkille että EU:lle. On hyvä, että meillä on nyt tämä mietintö, ja me esitämme kaikki poliittiset kysymykset ja vastaukset vielä kerran tulevassa ulkoasiainvaliokunnan laatimassa mietinnössä.

  Kader Arif (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluaisin aivan ensiksi esittää yleisen huomion tästä mietinnöstä, joka minun mielestäni kuvastaa suhdettamme Turkin kanssa. Vaikka minun on onniteltava esittelijää ja varjoesittelijöitä heidän työstään, haluan sanoa, että se on epäselvä. Se kuvastaa päättämättömyyttämme kyseisen maan osalta.

Kun tarkistukset yksi kerrallaan hyväksyttiin tai hylättiin kansainvälisen kaupan valiokunnassa, taustalla – miltei piilossa – oleva kysymys, joka on kuitenkin yleisesti talous- ja kauppasuhteita Turkkiin koskevan soveltamisalan ulkopuolella, tuli jatkuvasti esiin: kannatammeko vai vastustammeko maan liittymistä EU:hun?

Ne kuvastavat eräänlaista epäröintiä, jota ei ole otettu esiin: pitäisikö Turkkiin suhtautua vain yhtenä kolmantena maana, jonka kanssa kauppasuhteita voidaan hyvin kehittää, vai jäsenehdokkaana, jolloin edellytetään erityisiä velvoitteita, jotka molempien osapuolten on täytettävä?

On todellakin vaikea sanoa tällä hetkellä, kertooko tämä mietintö todellisista suhteistamme tuohon maahan ja erityisesti, määrittääkö se todella EU:n strategian sen osalta. Se riippuu siitä, kummalla puolella olemme: haluammeko vain etuoikeutetun kumppanuuden vai haluammeko Turkin todella liittyvän?

Haluaisin vain varoittaa lähettämistämme ristiriitaisista signaaleista. Emme voi pitää yllä epäselvää lähestymistapaa yhteiseen kohtaloomme ja samalla huolestua siitä, että Turkki näyttää olevan etääntymässä EU:sta. Kumppanuus edellyttää suoruutta mutta myös luottamusta. Se edellyttää suoruutta, koska Turkin on itse asiassa edelleen ponnisteltava huomattavasti taatakseen perinpohjaisen uudistuksen ja täyttääkseen sitoumuksensa. Se edellyttää kuitenkin myös luottamusta, joka itsessään edellyttää, että tarjoamme kannustusta ja lähetämme myönteisiä signaaleja.

Kun turkkilaiset muutama päivä sitten äänestivät perustuslakinsa uudistamisesta, he tekivät myös sen, mitä EU heiltä pyytää: he saattavat asteittain lainsäädäntöään vastaamaan meidän normejamme, jotta maasta voi tulla täysivaltainen jäsenvaltio. Edessä on vielä pitkä matka ja ponnistuksia on tehtävä paljon, mutta pidättäytykäämme luomasta lisäesteitä ja suuntaamasta suhdettamme pois sen tavoitteesta, joka on jäsenyys.

(Puhuja hyväksyi kysymyksen esittämisen sinisen kortin nojalla työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  William (The Earl of) Dartmouth (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, onko puhujan mieleen juolahtanut, että uudistettu perustuslaki, johon hän viittasi, heikentää myös huomattavasti oikeuslaitoksen riippumattomuutta, ja hyväksyykö hän sen?

  Kader Arif (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, minun mielestäni tällaisesta aina erittäin monimutkaisesta uudistuksesta koituu edelleen vain hyviä asioita. Merkki siitä, että armeijalla on vähemmän valtaa ja että demokratia etenee, on minun mielestäni merkittävä EU:lle lähetetty viesti.

Aina voidaan arvostella ja katsoa, että tiettyjä asioita ei ole tehty, mutta edistysaskel on silti edistysaskel. En ole luonnostaan pessimisti, ja minun mielestäni kaikki Turkin toteuttamat toimet ovat oikeansuuntaisia, ja katson, että se ilmaisee halunsa liittyä. Yrittäkäämme siksi tukea sitä.

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, haluan onnitella esittelijä Kazakia. Tämä on erinomainen mietintö ja toisin kuin edellinen puhuja Kader Arif, minun mielestäni tässä ei pidäkään käsitellä kaikkia asioita maan ja taivaan väliltä, koska tämä on nimenomaan kauppa- ja taloussuhteita käsittelevä mietintö. EU:n yksi ongelma on se, että kun tehdään mietintö, siinä luetellaan kaikki mahdolliset asiat ja mistään ei sanota mitään. Tässä on selkeästi esitetty tämän mietinnön piiriin kuuluvat asiat ja siitä kiitos Kazakille.

Vuonna 1996 solmittu tulliliitto EU:n ja Turkin välillä on ankkuroinut Turkin Euroopan markkinoille ja se on vahva kauppaosapuoli kaikkien eurooppalaisten valtioiden kanssa ja EU:n kanssa. On kuitenkin valitettavaa, että tulliliitto näyttää yhä edelleen kärsivän monenlaisista ongelmista. Turkkilaisviranomaiset vaativat usein tuontitavaralta tulliliiton vastaisia lupia ja lisenssejä. Tiedämme toki, että EU-maatkin syyllistyvät siihen. Tässä vaaditaan molemminpuolista toimintaa tämän asian selvittämiseksi.

Täällä esittelijä otti esille nämä väärennökset, siinä vaaditaan vielä paljon, paljon työtä. Turkin yksi suuri ongelma on tietysti harmaa talous. Sen arvo on jopa 50–70 prosenttia maan koko taloudesta ja sillä toki on vaikutusta kauppaan ja talouteen ja siinä Turkilta vaaditaan työtä.

Jatkossa Turkin ja EU:n välisiin kauppa- ja taloussuhteisiin pitää kiinnittää erityistä huomiota ja tulliliitosta on tehtävä toimivampi kaikilla tasoilla. Turkki tarvitsee EU:ta, mutta niin tarvitsee EU Turkkia.

  Niki Tzavela (EFD). – (EL) Arvoisa puhemies, myös minä haluaisin onnitella Metin Kazakin puolueettomasta mietinnöstä. Haluaisin kuitenkin esittää kaksi realistista huomautusta.

Ensimmäinen koskee 26 kohtaa energiansaannista. Minun mielestäni sekä komissio että Euroopan parlamentti ovat yliarvioineet Turkin merkityksen energia-alalla. Turkki ei tuota energiaa. Turkki on energiaverkkojen poikkeuksellinen kanava. Se ei ratkaise yhtään konkreettista ongelmaamme; energiaa voidaan kuljettaa muita verkkoja pitkin.

Meidän pitäisi olla realistisia ja meidän pitäisi tajuta, että energia-alalla kaikki, mistä keskustelemme – Nabucco ja niin edelleen – ovat teoreettisia harjoituksia, koska itse maa ei voi tuottaa meille energiaa. Se on päinvastoin maa, jossa on paljon teollisuutta, joka tarvitsee energiaa, ja meidän pitäisi tarkastella sitä tuosta näkökulmasta.

Toinen kohta, josta haluaisin esittää huomion, koskee kauppaa: emme voi puhua kaupan avaamisesta Turkin kanssa, kun maassa on valtavat markkinat eurooppalaisten tavaroiden jäljitelmille. Missä tahansa on mahdollista nähdä, se on tunnustettava, erittäin hyviä jäljitelmiä eurooppalaisista tavaroista näyteikkunoissa, katukaupoissa ja turkkilaisissa basaareissa. Turkki on lisäksi maa, johon tulee jäljitelmiä Kaukoidästä. Jos emme ratkaise kauppaongelmiamme Turkin kanssa, ongelmia, jotka vahingoittavat EU:n markkinoita, emme voi edistyä muilla aloilla, joilla keskustelua käydään.

  Georgios Papastamkos (PPE). – (EL) Arvoisa puhemies, tunnustamme EU:n ja Turkin välisten kauppasuhteiden merkityksen. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmä säilyttää vastuullisen kannan ja auttaa siten mahdollisuuksien mukaan tuomaan tasapainon käsittelemämme mietinnön alustavaan tekstiin.

Kehotamme Turkkia panemaan täysimääräisesti ja viipymättä täytäntöön kaikki EU:n ja Turkin välisen assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirjasta johtuvat velvoitteensa syrjimättömällä tavalla ja muistutamme, että sen laiminlyönti saattaa myöhemmin haitata vakavasti neuvotteluprosessia.

Haluaisin myös Niccolò Rinaldin ja Niki Tzavelan tavoin korostaa sitä, että Turkki on yksi johtavista maista, jotka tuottavat EU:ssa takavarikoituja tavarajäljitelmiä – toistan, yksi johtavista maista – ja että se ei tosiasiallisesti sovella teollis- ja tekijänoikeuksien suojelua koskevia sääntöjä.

EU:n ulkoisilla toimilla, myös yhteisellä kauppapolitiikalla, pyritään suojaamaan demokratian periaatteita ja YK:n peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden kunnioittamista ja luomaan kumppanuuksia nämä arvot jakavien kolmansien maiden kanssa.

Tätä Lissabonin sopimuksen vahvistavaa perusperiaatetta on noudatettava kirjaimellisesti. Meidän on pidettävä aina mielessä, että Euroopan unioni ei ole neuvottelemassa Turkin kanssa; Turkki on neuvottelemassa liittymisestään Euroopan unioniin. Turkin itsensä on mukauduttava. Mikä oli todistettava.

  George Sabin Cutaş (S&D). – (RO) Turkki on Euroopan unionin seitsemänneksi suurin kauppakumppani ja ainoa EU:n ehdokasvaltio, jolla on tulliliitto EU:n kanssa.

Turkilla ja Euroopan unionilla on siten erityinen suhde, jossa kaupalla ja taloudellisella vuorovaikutuksella on merkittävä asema. Sen takia molempien kumppanien on tehtävä yhteistyötä muokatakseen kauppapolitiikkaansa, erityisesti kolmansien maiden kanssa allekirjoitettavien vapaakauppasopimusten osalta.

Tulliliittoa on myös vahvistettava sisällyttämällä siihen sopimus maataloustuotteista, palveluista ja julkisista hankinnoista, sekä ratkaisemalla viisumikysymys niiden turkkilaisten elinkeinonharjoittajien osalta, jotka haluavat tulla Euroopan unioniin.

Talouskriisin vaikutusten tuntuessa edelleen kahden alueellisen vallan entistä tiiviimpi yhteistyö taloudellisella ja kaupallisella tasolla on koko ajan välttämättömämpää. Euroopan unionin on annettava Turkille aiempaa selkeämpi viesti, jotta se voi välittää onnistuneesti EU:n perusarvot tähän maahan.

  Jaroslav Paška (EFD). – (SK) Turkki on maa, joka on neuvotellut jo kauan liittymisestä Euroopan unioniin. Neuvottelut ovat olleet pitkiä ja monimutkaisia, osittain siksi, että Turkin kulttuuriperinteet ovat todellakin hyvin kaukana tämän päivän EU:n sivistyneistä arvoista.

Asianmukaisella kauppakumppanuudella voidaan auttaa kehittämään yhteistyötä aloilla, joilla Turkin kansalaiset ja Turkin yhteiskunta ovat samalla pohjalla eurooppalaisten kanssa ja luoda molemmille edullisia työ- tai kauppayhteyksiä. Sellaisten hyvien suhteiden perusteella on sitten mahdollista kehittää parempia henkilöiden välisiä suhteita ja rakentaa vastavuoroista luottamusta. Siksi on välttämätöntä puhua turkkilaisten ystäviemme kanssa avoimesti kaikista kysymyksistä, jotka koskevat meitä eurooppalaisia Turkin naapureina ja kauppakumppaneina. Meidän pitäisi esimerkiksi selittää heille erittäin selkeästi, että kaikki väärennettyjä tavaroita markkinoille saattavat ovat tavallisia varkaita, jotka riistävät törkeästi tekijänoikeuksien, patenttien tai muiden teollis- ja tekijänoikeuksien haltijoita. On myös välttämätöntä selittää heille, että tulliliitossa ei voida temppuilla tai luoda minkäänlaisia teknisiä esteitä tai tulliesteitä kauppakumppanille. Katson siksi vakaasti, että näissä kaupallisissa asioissa on edelleen kärsivällisesti kannustettava turkkilaisia ystäviämme käyttäytymään sivistyneesti ja asianmukaisesti.

  Jarosław Leszek Wałęsa (PPE). – (PL) Aivan ensiksi haluaisin kiittää esittelijää, Metin Kazakia, hyvistä aikomuksista ja pyrkimyksistä laatia puolueeton mietintö kauppasuhteista Turkin kanssa. Mietintö kattaa kahdenvälisen suhteen kielteisiin näkökohtiin liittyvät kiistanalaiset kysymykset, ja siksi katson, että mietintö on ansiokas.

Tärkeintä on varmistaa, että Turkki mukauttaa edelleen talouslainsäädäntöään Euroopan unionin normeihin. Sellaisilla käytännöillä kuin 15 prosentin hintaedulla turkkilaisille tarjoajille julkisissa hankinnoissa syrjitään ulkomaisia sijoittajia. Monimutkaiset menettelyt ja muodollisuudet, tavaroiden vapaan liikkumisen esteet tai tulliesteet ja lisäpöytäkirjan täytäntöönpanoa koskevat jatkuvat viivästykset haittaavat vuoropuhelua. Vain kaikkien hyväksyttyjen sopimusten täysimääräisellä täytäntöönpanolla voidaan edistää myönteisten kauppasuhteiden kehittämistä edelleen ja helpottaa Euroopan unioniin liittymistä koskevaa prosessia. Luotan siihen, että Turkki onnistuu tässä tehtävässä, ja toivon sille kaikkea hyvää uusien uudistusten täytäntöönpanossa.

  Mara Bizzotto (EFD). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, talouden kannalta on hyvä asia, että EU syventää kaupallisia suhteitaan nopeasti kasvaviin lähimaihin. Euroopan unioni on kuitenkin, ainakin teoriassa, aina harjoittanut kauppapolitiikkaa sellaisten kolmansien maiden kanssa, joissa otetaan sosiaaliset ja humanitaariset näkökohdat huomioon.

Nämä lausekkeet on siksi pantava ankarasti täytäntöön Turkin osalta, sillä se on maa, joka on jälleen islamilaistumassa entistä enemmän, jossa naisten asema huononee asteittain ja jossa vuonna 2009 yli 1 500 naista kuoli perheväkivallan takia ja jossa kristityt elävät islamilaisten ääriliikkeiden hyökkäysten pelossa. Ajatelkaa vain piispa Padovesen raakaa murhaa.

Mietinnössä parlamentti kannustaa Turkkia ottamaan johtavan roolin avoimen ja oikeudenmukaisen kaupan edistämisessä. Yksi asia on selvä: meidän on oltava huolissamme johtavasta poliittisesta roolista, jonka Turkki yrittää saada aikaan arabimaailmassa, ja ystävyydestä, jota Turkki vaalii Iranin ja Hamasin kaltaisten terroristiryhmien kanssa.

Joka tapauksessa, jos kauppapolitiikkaa on oltava, olkoon niin. Siitä ei saa kuitenkaan kehkeytyä Troijan hevosta, joka helpottaa Turkin pääsyä EU:hun.

  Elisabeth Köstinger (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, Euroopan unionilla ja Turkilla on erittäin hyvät taloussuhteet, ja tietysti on tärkeää kehittää kauppaa Turkin kanssa edelleen ja saada aikaan kestävää talouskasvua toisaalta Euroopan unionissa ja toisaalta Turkissa. Tämän perusteella pidän myönteisenä valiokunta-aloitteista mietintöä, jossa käsitellään kauppasuhteiden nykyistä kehitystä, vaikka kehitys ei ole yksinomaan myönteistä. Sen osalta haluaisin mainita väärennösten torjunnan ja lääkevalmisteiden tuonnin rajoitusten kaltaiset asiat mutta myös julkisten hankintojen alan puutteet, joita meidän on tarkasteltava kriittisesti.

Haluaisin kuitenkin erityisesti mainita Turkin maataloustuotteiden alalla toteuttamat protektionistiset toimenpiteet, jotka ovat vastoin tulliliiton säännöksiä. Maatalousalalla työskentelevien osuus Turkissa on yli 26 prosenttia. On siksi ymmärrettävää, että maatalousalaan ja sen työllistämiin viljelijöihin kiinnitetään erityistä huomiota. Se ei saa missään tapauksessa haitata eurooppalaisia maatiloja tai olla vastoin tulliliiton suuntaviivoja. Turkissa olemassa olevat esteet ja protektionistiset toimenpiteet on poistettava mahdollisimman nopeasti voimassa olevien sopimusten puitteissa. Laadukkaiden maataloustuotteiden vientiä Euroopan unionista ei saa estää kilpailua vääristävillä epäoikeudenmukaisilla toimenpiteillä. On tärkeää, että tämä tehdään näissä puitteissa ehdottoman selväksi.

  Danuta Jazłowiecka (PPE). – (PL) Euroopan unionin ja Turkin väliset suhteet ovat saaneet alkunsa miltei 50 vuotta sitten, ja niissä on ollut monia myötä- ja vastamäkiä, tiivistä yhteistyötä ja kriisejä. Yli vuosikymmenen ajan Turkkia ja Euroopan unionia on yhdistänyt tulliliitto, joka on perusta keskinäiselle kaupalle ja talousyhteistyölle ja jota, kuten Metin Kazakin mietinnössä todetaan, ei ole vielä pantu täysimääräisesti täytäntöön. Molemmilla puolilla on esteitä, ja meidän on kehotettava sekä Turkkia että jäsenvaltioita poistamaan nämä esteet.

Turkista on vähitellen kehittymässä keskeinen toimija alueella, jonka me katsomme keskeiseksi, ja ilman sitä ponnistukset monipuolistaa kaasuntuotannon lähteitä tai saada vakaus aikaan Lähi-idässä, eivät ikinä onnistu. Tiivis yhteistyö Turkin on jatkossa meille entistäkin tärkeämpää. Kiina on koko ajan kiinnostuneempi Turkin asemasta porttina Lähi-itään ja Kaukasiaan. Jos emme pysty poistamaan esteitä keskinäisistä kauppasuhteistamme, saatamme vielä menettää Turkin aivan kuten menetimme Afrikan.

Alamme nähdä vähitellen merkkejä siitä, että ihmiset alkavat kyllästyä Turkin liittymistä koskevan päätöksen toistuvaan lykkäämiseen ja epäselviin lausuntoihin. Turkin yhteiskunta on menettämässä kiinnostustaan Euroopan unioniin liittymiseen, kuten viimeaikaiset mielipidetiedustelut osoittavat. Täysimääräisestä tulliliitosta voisi kehittyä väline aiempaa tiiviimpien suhteiden luomiselle, ja sillä saataisiin aikaan vahvat kauppa- ja taloussiteet, erityisesti kun otetaan huomioon vaikeudet määritellä tarkka aikataulu Turkin liittymiselle Euroopan unioniin.

  Ioan Mircea Paşcu (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, EU:n kauppa- ja taloussuhteet Turkin kanssa ovat myös poliittisesti merkittäviä. Sen sijaan, että EU tunnustaisi tämän, se huomaa, että on jatkuvasti vaikeampaa välttää mielikuvaa, että se leikkii Turkin kanssa leikkiä, jossa ensimmäisenä silmiään räpäyttävä häviää. Koska se ei halua maksaa hintaa, joka liittymisneuvottelujen keskeyttämisestä koituu, se odottaa Turkin tekevän sen väsyneenä niiden pituuteen ja monimutkaisuuteen.

Hyvä uutinen on se, että viimeisimpien tietojen mukaan turkkilaiset ovat koko ajan tyytymättömämpiä EU:hun, ja vaikka EU on johtavassa asemassa Turkin tärkeimpänä taloudellisena kumppanina, Venäjän, Kiinan, Yhdistyneiden arabiemiirikuntien, Yhdysvaltojen ja Iranin kaltaiset muut kumppanit ovat ottamassa sitä nopeasti kiinni. Kaupallisten suhteidemme menestys Turkin kanssa ei saisi siksi hämärtää sitä, että meidän on vihdoinkin päätettävä, hyväksymmekö Turkin EU:hun vai emme, ja ottaa huomioon tuon päätöksen merkitys EU:n kansainväliselle asemalle.

  Oreste Rossi (EFD). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, emme ehdottomasti voi kannattaa toimenpidettä, jolla vapautetaan lisää Euroopan unionin ja Turkin välistä kauppaa, erityisesti maatalousalalla.

Siellä työvoimakustannukset ovat paljon omiamme alhaisemmat, joten rajojemme avaaminen heidän tuotteilleen tarkoittaisi eurooppalaisten yritysten vahingoittamista; se tarkoittaisi epäoikeudenmukaista kilpailua. Ajatus siitä, että kannatetaan Turkin tuloa Euroopan unioniin ja siksi yksinkertaistetaan kauppaa, on virheellinen.

Meidän mielestämme heidän poliittinen, hallinnollinen ja yhteiskunnallinen järjestelmänsä on aivan liian kaukana omastamme. Uskonnonvapauden kunnioittamisen osalta olemme myös valovuosien päässä toisistamme. Turkissa se, että on kristitty, tarkoittaa, että on erilainen. Uskonnollinen suvaitsemattomuus, jota on havaittavissa pääkaupungissa ja suurissa kaupungeissakin, on lähiöissä ja maaseutualueilla sääntö. Kieltäydymme siksi asettamasta yrityksiämme epäsuotuisaan asemaan lahjoittamalla Turkille yksinkertaistetun kaupan maidemme kanssa.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, kun puhumme täällä parlamentissa elinkelpoisista kauppasuhteista ja tulliliiton parantamisesta Turkin kanssa, sitä on luonnollisesti tarkasteltava osana maan lähentymistä Euroopan unioniin koskevaa prosessia ja myös osana prosessia, jonka on tämän parlamentin laajojen osien mielestä määrä johtaa Turkin liittymiseen Euroopan unioniin. Tiedämme myös, että tähän liittymiseen kriittisesti suhtautuvat puhuvat aina etuoikeutetusta kumppanuudesta, jonka on oltava tämän liittymisen vaihtoehto, ja minun on sanottava, että Turkilla on jo itse asiassa sellainen etuoikeutettu kumppanuus nykyisen tulliliiton ansiosta, kumppanuus, jota on tietenkin laajennettava muille – poliittisille – tasoille. Jos mietimme vastarintaa, jota Turkki edelleen harjoittaa armenialaisten kansanmurhan tunnustamisen osalta, jos mietimme sitä, että Turkki ei edelleenkään halua ratkaista Kyproksen kysymystä EU:n tähden, ja jos mietimme sitä, että kurdeja syrjitään edelleen, tajuamme silloin, että yksin kauppasuhteiden parantamisella ei mahdollisteta Turkin eurooppalaistumista.

  Elena Băsescu (PPE). – (RO) Haluaisin aluksi todeta pitäväni myönteisenä 12. syyskuuta järjestetyn, perustuslakia koskevan kansanäänestyksen myönteistä tulosta. Se korostaa Turkin väestön sitoutumista demokraattiseen järjestelmään, joka on Euroopassa ainoa hyväksyttävä vaihtoehto.

Tämän mietinnön sisältö vahvistaa, että Turkin ja EU:n kauppapolitiikkaa on yhtenäistettävä. Tulliliiton jäljellä olevien teknisten esteiden poistamiseen tähtäävien tehokkaiden toimenpiteiden täytäntöönpano tukisi Turkkia sen eurooppalaisella tiellä. Tämä maa on osoittanut valtavia elpymisvalmiuksia talouskriisin puitteissa. Vaikka kysyntä on maailmanlaajuisesti laskenut, sen ulkomaan kaupan määrä on kasvanut ja sen talouden arvioidaan tulevina vuosina kasvavan seitsemän prosenttia.

Minun on korostettava, että Romanian ja Turkin väliset suhteet ovat viime vuosina laajentuneet huomattavasti. Molemmat maat ovat Balkanin alueen suurimpia kauppakumppaneita, ja vuotuinen kaupan määrä on yli seitsemän miljardia Yhdysvaltain dollaria. Turkki osallistuu myös keskeisesti koko EU:n energiainfrastruktuurin kehityshankkeisiin, kuten Nabuccoon.

  Antigoni Papadopoulou (S&D). – (EL) Arvoisa puhemies, Turkki on hyötynyt pitkäaikaisesta tulliliitostaan EU:n kanssa. Tulliliiton toiminnan parantamiseksi entisestään on kuitenkin käsiteltävä viipymättä monia ratkaisemattomia kysymyksiä.

Turkin on tehtävä enemmän mukauttaakseen kauppapolitiikkaansa ja alueellista kauppaansa: sen on vähennettävä byrokratiaa, tuotejäljitelmiä ja ammattiliittojen ja vähemmistöjen ihmisoikeuksien loukkauksia; sen on puututtava naisten vähäiseen osuuteen työmarkkinoilla ja sen on edistettävä nuorten työllisyyttä.

Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, että sen on pantava täysimääräisesti täytäntöön assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirja, poistettava Kyproksen laivoja ja lentokoneita koskeva kielto, tunnustettava Kyproksen tasavalta, yhtenäistettävä lainsäädäntöään yhteisön säännöstön kanssa ja noudatettava Kansainvälisen työjärjestön ammattiliittoja, lakko-oikeutta ja työehtosopimuksia koskevia yleissopimuksia.

  Georgios Koumoutsakos (PPE). – (EL) Arvoisa puhemies, myös minä haluaisin onnitella Metin Kazakia erittäin hyvästä ja puolueettomasta mietinnöstä.

Euroopan unionin ja Turkin väliset kauppasuhteet ovat itse asiassa poikkeuksellisen merkittäviä, ja siksi meidän on käsiteltävä niitä erittäin huolellisesti. Meidän on kuitenkin myös korostettava kohtia, joita on parannettava.

Haluaisin käsitellä kahta näistä kohdista: käsittelimme jälleen kysymystä, ja keskustelu jatkuu siitä, onko Turkki eurooppalainen vai Euroopan ulkopuolinen maa. Me haluamme ehdottomasti Turkin olevan eurooppalainen maa, jotta jossakin vaiheessa siitä voi tulla eurooppalaisen perheen jäsen. Piraattituotteiden, tuotejäljitelmien ja teollis- ja tekijänoikeuksien suojelun puutteen osalta Turkki on kuitenkin ehdottomasti enemmän aasialainen kuin eurooppalainen maa.

Toinen kohta, josta haluaisin esittää huomion, koskee tulliliittoa: tulliliitto on eurooppalaisen hankkeen ytimessä, Euroopan yhdentymisen aikaansaamista koskevan hankkeen ytimessä. On mahdotonta ajatella, että ehdokasvaltio ei sovella täysimääräisesti tulliliittoa ja että on jäsenvaltio, jonka kanssa Turkki kieltäytyy tekemästä tulliliittoa, kuten se on tehnyt Kyproksen tasavallan osalta.

Puhetta johti
varapuhemies Stavros LAMBRINIDIS

  Karel De Gucht, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, sanotusta käy selväksi, että tästä mietinnöstä ollaan laajasti yksimielisiä. Haluaisin vain sanoa muutaman sanan seuraavista aiheista: Turkin ongelmista vapaakauppasopimusten tekemisessä EU:n kumppaneiden kanssa, viisumikysymyksestä ja teollis- ja tekijänoikeuksien valvonnasta.

Aloittaakseni viimeisestä kohdasta, teollis- ja tekijänoikeuksien valvonta ja väärennökset on mainittu keskustelun aikana toistuvasti. Myös minä olen huolissani, ja komissio jatkaa painostusta näistä kysymyksistä. Yli kahden vuoden ajan toistuvasti esitettyjen pyyntöjen jälkeen Turkki suostui lopulta äskettäin perustamaan työryhmän keskustelemaan teollis- ja tekijänoikeuskysymyksistä. Se on myönteinen ensimmäinen askel, ja toivon, että tämän työryhmän ansiosta näissä tärkeissä kysymyksissä edistytään.

Toiseksi, Turkin ongelmista vapaakauppasopimusten tekemisessä totean, että Turkki on vuosien ajan sanonut, että se kärsii kielteisistä seurauksista, jotka johtuvat vaikeuksista tehdä vapaakauppasopimuksia joidenkin EU:n vapaakauppasopimuskumppanien kanssa. Olisi kuitenkin korostettava, että vapaakauppasopimuksiin liittyvien merkittävien vaikeuksien määrä on hyvin rajallinen. Komission yksiköiden tekemistä toistuvista pyynnöistä huolimatta Turkki ei myöskään ole toimittanut asiaankuuluvia tietoja, jotka osoittaisivat väitetyt kielteiset vaikutukset Turkin taloudelle.

Olisi lisäksi pantava merkille, että komissio on toiminut täysin tulliliittosopimuksen mukaisesti, ja se on myös jo tehnyt enemmän kuin se on velvollinen tekemään auttamalla Turkkia aloittamaan vapaakauppasopimusneuvottelut vapaakauppakumppaniensa kanssa. Olemme valmiita selvittämään Turkin kanssa edelleen tapoja käsitellä Turkin tätä koskevia huolia; kuuluuko siihen se, että Turkin hallitus kutsutaan Euroopan komission pöytään neuvottelemaan vapaakauppasopimuksista kolmansien maiden kanssa, on tietenkin täysin eri asia.

Viisumikysymyksiä ei puolestaan kateta tulliliitossa. Komissio käsittelee muodollisuuksia, joiden nojalla aloitetaan prosessi ihmisten liikkumisen yksinkertaistamiseksi edelleen EU:n ja Turkin välillä erityisesti panemalla ripeästi täytäntöön uusi EU:n viisumisäännöstö, joka tuo käytännön parannuksia Turkin viisumin hakijoille. Komissio korostaa myös, että se on sitoutunut käynnistämään vuoropuhelun, joka saattaa johtaa liikkuvuuden parantamiseen, heti, kun neuvosto antaa sille luvan tehdä niin. EU:n ja Turkin välisen takaisinottosopimuksen loppuun saattaminen on kuitenkin sen edellytys.

  Metin Kazak, esittelijä. – (BG) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää kaikkia kollegoja, varjoesittelijöitä ja komission jäsentä De Guchtia poikkeuksellisen myönteisistä suosituksista ja näkemyksistä, jotka edistivät keskustelua kauppa- ja taloussuhteita Turkin kanssa koskevasta mietinnöstä.

Keskustelusta voimme nähdäkseni tehdä johtopäätöksen, että Turkin ja Euroopan unionin väliset suhteet ovat todella merkittäviä molemmille puolille, eikä niiden kehittämisen välttämättömyydestä ole epäilystä. Sen joidenkin kollegojen esittämän kysymyksen osalta, liittyvätkö nämä suhteet Turkin mahdolliseen jäsenyyteen Euroopan unionissa, kantani on se, että mitä syvemmiksi ja menestyksekkäämmiksi kauppa- ja taloussuhteet kehittyvät, sitä onnistuneemmin Turkin jäsenyysneuvottelut etenevät.

Turkilla ja Euroopan unionilla on selkeästi vielä paljon työtä tehtävänä ennen kuin tulliliiton säännökset on aidosti ja täysimääräisesti pantu täytäntöön ja ennen kuin niitä sovelletaan, mutta sen osalta katson, että tärkein vaatimus on, että sekä Euroopan unionin että Turkin puolella on yhtä paljon hyvää tahtoa ja rehellisyyttä.

Haluaisin jälleen kerran kiittää kaikki niitä, jotka osallistuivat tähän keskusteluun, ja uskon, että esiin otettuja kysymyksiä käsitellään huolellisesti komissiossa ja että ne antavat todellista vauhtia, uutta ulottuvuutta ja uutta henkeä kaikkiin ratkaisemattomiin kysymyksiin tulliliiton neuvoa-antavassa mekanismissa, jotta ne voidaan ratkaista lähitulevaisuudessa.

  Puhemies. − (EL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna, tiistaina 21. syyskuuta kello 12.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Ioan Enciu (S&D), kirjallinen. – (EN) Tuen lujasti kauppa- ja taloussuhteita Turkin kanssa koskevaa mietintöä. EU:n ja Turkin välisen yhteyden edistäminen kauppa- ja taloussuhteiden vahvistamisella hyödyttää suuresti molempia osapuolia. Nuorten työttömyyttä koskevan kriisin vakavuutta Turkissa on korostettu; kaupan tarpeettomien esteiden ja rasittavien menettelyjen poistaminen johtaa kaupan määrien lisääntymiseen, joka puolestaan vaikuttaa myönteisesti työllisyystasoihin. Tulliliiton loppuun saattamiseksi toteutettavia toimia olisi tuettava, ja erityisesti sen syventämistä maataloustuotteiden ottamiseksi mukaan. Sellainen kehitys olisi merkki Turkin sitoutumisesta tarvittavien uudistusten loppuun saattamiseen. Päätöslauselmassa kehotetaan myös toteuttamaan toimia, joilla saataisiin hieman tervetullutta dynamiikkaa EU:n ja Turkin välisiin suhteisiin.

20. Biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen pyrkivä EU:n lainsäädäntö (keskustelu)

  Puhemies. – (EL) Esityslistalla on seuraavana Esther de Langen ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta laatima mietintö biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä koskevan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanosta [2009/2108(INI)] (A7-0241/2010).

  Esther de Lange, esittelijä. – (NL) Tämän valiokunta-aloitteisen mietinnön avulla Euroopan parlamentti kiinnittää huomiota biologisen monimuotoisuutemme, lajiemme rikkauden ja ekosysteemiemme hälyttävään tilaan. Lajit katoavat nopeammin kuin koskaan ennen: 30 prosenttia sammakkoeläimistä, yli 40 prosenttia nisäkkäistä, linnuista, perhosista ja matelijoista ja jopa yli 50 prosenttia makean veden kaloista on kuolemassa sukupuuttoon. Se on tietenkin kestämätöntä eikä vain pelkästään biologiselta tai ekologiselta kannalta. Minun mielestäni meillä on myös eettinen velvollisuus jättää maapallo sellaiseen kuntoon, että myös lapsemme ja lastenlapsemme voivat edelleen nauttia siitä.

On lopuksi myös taloudellisten etujemme mukaista sijoittaa biologiseen monimuotoisuuteen. Terveet ekosysteemit muun muassa ottavat talteen hiilidioksidia, tarjoavat puhdasta vettä ja takaavat paremmat sadot ja enemmän raaka-aineita. Näiden ekosysteemien huonontuminen maksaa meille 50 miljardia euroa vuodessa koko maailmassa, ja tuo lasku on vain kasvamassa. Me, Euroopan unioni ja jäsenvaltiot, olemme epäonnistuneet surullisesti tällä alalla. Olemme kaukana tavoitteestamme pysäyttää biologisen monimuotoisuuden väheneminen vuoteen 2010 mennessä.

Nyt kysymys onkin se, miten varmistamme, että saavutamme uuden tavoitteen, jonka olemme asettaneet itsellemme vuoteen 2020. Aivan ensiksi kyse on tietenkin poliittisesta tahdosta, mutta mietinnössäni tehdään myös monia konkreettisia ehdotuksia. On esimerkiksi lopetettava nurkkakuntainen asennoituminen. Luontopolitiikka ja talousarviot ovat edelleen liian eristyksissä toisistaan. Asian on muututtava kokonaisvaltaisen lähestymistavan avulla. Biologisen monimuotoisuuden pitäisi olla osa sekä EU:n luontopolitiikkaa että muita politiikanaloja, esimerkiksi kalastus-, maatalous- ja aluepolitiikkaa. Tiedän, että tähän suuntaan on jo otettu ensimmäiset askeleet, mutta meidän on mentävä pidemmälle. Esimerkiksi yhteisen maatalouspolitiikan uudistus tarjoaa tämän osalta mahdollisuuksia ottamalla käyttöön korvaus yhteiskunnallisista palveluista tai maksamalla viljelijöille korvausta kestävästä tuotannosta luonnonsuojelualueilla tai lähellä niitä.

Toinen kohtani on se, että meidän on luotava kaikkia hyödyttäviä tilanteita, joissa talous ja ekologia voivat yhdistyä: sillä tarjotaan myös mahdollisuuksia EU:n vihreille työpaikoille.

Yksi kohta on se, että meidän pitäisi taata parempi yhteistyö Natura 2000 -alueiden välillä ja liittää ne paremmin yhteen. Tällä hetkellä rajat ylittävää lähestymistapaa ei useimmiten ole, vaikka eläimet ja kasvit eivät välitä kansallisista rajoista. Lisäksi kehotamme komissiota osoittamaan enemmän johtajuutta ja olemaan selkeämpi. Esimerkiksi erot jäsenvaltioiden välillä Natura 2000 -ohjelman täytäntöönpanon osalta ovat edelleen erittäin suuria.

Tuemme kaiken kaikkiaan Euroopan komission ehdotuksia ja tavoitetta, joka koskee biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämistä vuoteen 2020 mennessä, se on itse asiassa ehdoton vähimmäistavoite. Tavoitteeseemme pitäisi kuitenkin myös kuulua biologisen monimuotoisuuden elvyttäminen. Lisäksi on tietysti kiinnitettävä enemmän huomiota biologiseen monimuotoisuuteen kansainvälisellä tasolla. Sitä varten EU:n on puhuttava selkeästi ja yhdellä äänellä ensi kuun Nagoyan konferenssissa.

Uusien suunnitelmien osalta vaikutustenarvioinnit ovat erittäin tärkeitä sekä ekologisten että sosioekonomisten vaikutusten osalta – eikä viivytystaktiikkana, ei tekosyynä, vaan selkeyttämiseksi.

Lopuksi vaadimme Euroopan komissiolta myös uutta politiikkaa esimerkiksi haitallisista vieraslajeista. Yhden lajin suojelu voi nimittäin edellyttää toisen aktiivista hallintaa. Jos harmaaoravan osalta ei ryhdytä toimiin, Yhdistyneen kuningaskunnan kotoperäisellä punaoravalla on huonot tulevaisuudennäkymät. Myöskään tuhansien villihamsterien laskemisella luontoon Etelä-Limburgissa ei ole ollut suurta vaikutusta, koska yksi ainoa kettu voi syödä niitä kolme sataa vuodessa. Lyhyesti sanottuna meiltä odotetaan muutaman seuraavan vuoden aikana kunnianhimoa ja realismia.

Haluaisin päättää puheenvuoroni kiittämällä varjoesittelijöitä rakentavasta yhteistyöstä, joka johti tämän mietinnön yksimieliseen hyväksymiseen ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa, sekä kiittämällä komission jäsentä Potočnikia, joka ei voi olla täällä tänään, koska hän on New Yorkissa, biologista monimuotoisuutta koskevissa asioissa. Luotan kuitenkin siihen, että komission jäsen De Gucht, joka on voinut jopa kuunnella tätä puheenvuoroa äidinkielellään, toistaa sen huolellisesti kollegalleen.

  Karel De Gucht, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisat jäsenet, nyt puhuessamme komission jäsen Potočnik on New Yorkissa Yhdistyneiden Kansakuntien kokouksessa kansainvälisestä biologisen monimuotoisuuden vuodesta, joten olen varma, että ymmärrätte, ettei hän voi olla täällä tänään itse.

Siksi on minun vastuullani kiittää komission puolesta Esther de Langea tämän biologisen monimuotoisuuden suojelua ja EU:n luontoa koskevan lainsäädännön täytäntöönpanoa koskevan erittäin ajankohtaisen mietinnön laatimisesta. Haluaisin korostaa sanaa "ajankohtainen", koska EU on nyt poliittisessa tienhaarassa biologista monimuotoisuutta ja luonnonsuojelua koskevan politiikkansa osalta.

Komissio on Euroopan parlamentin jäsenten tavoin huolissaan ihmisten aiheuttaman biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen erittäin nopeasta tahdista. Komissio on tietoinen ja huolissaan meidän kaikkien selviytymiselle välttämättömien biologisen monimuotoisuuden tarjoamien ekosysteemipalvelujen valtavasta huononemisesta.

Sen jälkeen, kun vuoden 2010 tavoite hyväksyttiin, olemme EU:ssa saaneet aikaan monia asioita, joista voimme olla ylpeitä. EU:n suojelualueiden Natura 2000 -verkosto on laajentunut kattamaan miltei 20 prosenttia EU:n alueesta, ja se laajenee edelleen sekä maalla että merellä. Siitä huolimatta emme ole onnistuneet saavuttamaan edellistä EU:n tavoitettamme biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämisestä vuoteen 2010 mennessä. Tästä epäonnistumisesta huolimatta ja EU:n ennennäkemätöntä talouskriisiä koskevista vaikeista neuvotteluista huolimatta kevään Eurooppa-neuvosto hyväksyi uudet biologista monimuotoisuutta koskevat suunnitelmat ja tavoitteet.

Uusi tavoitteemme on erittäin kunnianhimoinen. Siinä kehotetaan EU:ta puolittamaan biologisen monimuotoisuuden väheneminen ja ekosysteemipalvelujen heikentyminen vuoteen 2020 mennessä ja elvyttämään ne mahdollisuuksien mukaan sekä samalla lisäämään EU:n osuutta maailmanlaajuisen biologisen monimuotoisuuden vähenemisen torjumisessa. Puheenjohtaja Barroso ilmoitti äskettäin unionin tilaa koskevassa puheessa olevansa sitoutunut tähän tavoitteeseen, asiaan, jota hän pitää erittäin merkittävänä ja johon on puututtava ripeästi.

Tiedämme, mitkä ovat olleet suurimmat haasteet tavoitteiden saavuttamisessa. Yksi tärkeimmistä ongelmista on itse biologista monimuotoisuutta koskevan politiikan luonne. Biologinen monimuotoisuus on monitahoista ja monialaista. Vastuu ongelmasta on laajalle levinnyttä, ja tämä leviäminen on ollut este, koska loppujen lopuksi se tiivistyy tavalliseen ongelmaan siitä, että kun kaikki ovat syyllisiä, ketään ei voida syyttää.

EU:ssa on nyt muutoksen aika, ja monia politiikanaloja, jotka vaikuttavat huomattavasti biologiseen monimuotoisuuteen, tarkastellaan uudelleen. Näin tehdään yhteisen maatalouspolitiikan, yhteisen kalastuspolitiikan ja koheesiopolitiikan osalta. Olemme siten hyvin merkittävässä tienhaarassa, jossa voimme seurata oikeaa tietä sisällyttämällä biologisen monimuotoisuuden täysimääräisesti kyseisiin politiikanaloihin ja päästä "turvallisesti kotiin" tai voimme tehdä virheen valitsemalla väärän tien, jolloin emme ikinä saavuta lopullista päämäärää – sovittua vuoden 2020 tavoitetta – ja edessämme on peruuttamaton biologisen monimuotoisuuden häviäminen ja mahdollisesti tuhoisat seuraukset.

Päätöslauselmassa puhutaan paljon erittäin huolestuttavista suuntauksista biologisen monimuotoisuuden vähenemisessä Euroopassa ja maailmanlaajuisesti, valtavista lajeihin ja ekosysteemeihin kohdistuvista paineista, mahdollisista ratkaisuista, ekosysteemipalvelujen arvosta ja niiden erittäin tiiviistä yhteyksistä vuosituhannen kehitystavoitteisiin ja ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Meillä on edessämme valtava tehtävä säilyttääksemme elämän planeetallamme, mutta emme saisi antaa haasteen laajuuden lannistaa itseämme. Komissio ei todellakaan ole lannistunut, ja kehitämme uutta EU:n strategiaa saavuttaaksemme vuoden 2020 biologista monimuotoisuutta koskevan tavoitteen.

Komissio tekee myös työtä suojelualueiden Natura 2000 -verkoston rahoittamista koskevan tiedonannon osalta. Saatavilla olevan rahoituksen parempi käyttäminen hyödyttää ehdottomasti aiempaa enemmän biologista monimuotoisuutta ja luonnonsuojelua.

Tuemme täysin sitä, että mietinnössä korostettiin voimakkaasti, että on ehdottomasti pantava täysimääräisesti täytäntöön luontoa koskeva lainsäädäntö, jota ilman emme koskaan pysty saavuttamaan uutta tavoitettamme.

Odotamme innokkaasti keskusteluja parlamentin jäsenten kanssa, jotta voimme tehdä yhteistyötä laatiaksemme toimenpidepaketin, jonka avulla voimme saavuttaa uuden biologista monimuotoisuutta koskevan tavoitteemme. Haluaisin käyttää tämän tilaisuuden hyväkseni ja sanoa, että pidän myönteisenä Esther de Langen mietinnön tähän keskusteluun antamaa erittäin arvokasta panosta.

  Isabella Lövin, kalatalousvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (SV) Arvoisa puhemies, kiitos Esther de Langelle tätä mietintöä koskevasta työstä. Olen hyvin tyytyväinen siihen, että kalatalousvaliokunta tukee näkemystä, jossa korostetaan, että eri politiikanalojemme välinen johdonmukaisuus on erittäin tärkeää. Kaikista maailman valtamerten petokaloista 70–90 prosenttia kalastetaan sukupuuttoon 50 vuoden kuluessa, ja siihen EU:n on todella suhtauduttava vakavasti, koska se heikentää mertemme ekosysteemien kestävyyttä, jota tällä hetkellä tarvitaan kipeästi, jotta hiilidioksidia voidaan ottaa talteen, ja joka on siten osa ratkaisuamme ilmastonmuutoksen estämiseksi.

EU:n on oltava tässä asiassa eturintamassa Nagoyassa syksyllä sekä yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksen osalta. Kalatalousvaliokunta on erittäin tyytyväinen siihen, että merisuunnittelun ja yhdennetyn meripolitiikan tarvetta korostetaan. Emme voi enää sallia sitä, että eri alat toimivat itsenäisesti aivan kuin luonnon maailmat eivät olisi keskenään yhteyksissä, ja meidän on suhtauduttava myös kalastuspolitiikassamme vakavasti tavoitteisiin, jotka olemme asettaneet hillitäksemme biologisen monimuotoisuuden vähenemistä.

  Richard Seeber, PPE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin onnitella Esther de Langea erinomaisesta mietinnöstä sekä varjoesittelijöitä erinomaisesta yhteistyöstä. Tiedot ja luvut ovat pöydällä. Ne ovat tässä mietinnössä, ja on selvää, että meillä on moraalinen velvollisuus säilyttää biologinen monimuotoisuus, mutta meillä on myös ekologinen ja taloudellinen velvollisuus.

Olisimme typeriä, jos emme jatkossa onnistuisi tässä paremmin. Minun mielestäni on vain yksi ongelma, ja se on kansalaisten hyväksyntä. Kun puhutaan erityisesti Natura 2000 -verkostosta, voidaan nähdä, että joissakin valtioissa näiden verkostojen perustaminen ja niiden täytäntöönpano on ollut erittäin onnistunutta, mutta toisissa valtioissa ei niin kovin onnistunutta. Komission pitäisi todella kiinnittää enemmän huomiota sen varmistamiseen, että myös tässä tapauksessa sovelletaan kaikkialla samoja normeja. Monia kansalaisia ei haittaa biologisen monimuotoisuuden suojelu; he ymmärtävät sen. He eivät kuitenkaan ymmärrä sitä, että joissakin valtioissa sitä käsitellään hyvin innottomasti, kun taas toisissa se on liian ankaraa. Jos pystyisimme luomaan tässä tasapuoliset toimintaedellytykset, saisimme kansalta poliittisen hyväksynnän, joka on ehdoton ennakkoedellytys, jotta tämä politiikka olisi onnistunutta pitkällä aikavälillä.

Kehottaisin siksi komissiota laatimaan suuntaviivat, joiden ansiosta saamme ainakin yhtenäiset direktiivit tällä alalla. Arvoisa puhemies, te kaikista ihmisistä tunnette erittäin hyvin maan, jossa juuri tällä biologisen monimuotoisuuden alalla joitakin asioista käsitellään erittäin huolimattomasti ja EU:ta syytetään aina siitä, että se ei pysty arvioimaan kaikkia samoin perustein.

  Jo Leinen, S&D-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, en aio osoittaa sormella mitään tiettyä maata, vaan luulen, että sormi osoittaa meitä kaikkia, koska EU:n strategia vuodelle 2010 ei ole toiminut, ja meidän on mietittävä uusia lähestymistapoja vuoteen 2020 päättyvälle uudelle vuosikymmenelle. Muutaman viikon päästä Nagoyassa järjestetään biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssi, ja toivon, että se ei ole samanlainen pettymys kuin YK:n ilmastonmuutoskonferenssi Kööpenhaminassa. Tällaisessa merkittävässä maailmanlaajuisessa luonnonsuojelukonferenssissa ei yksinkertaisesti saa tapahtua toista epäonnistumista, ja EU:n on otettava johtava asema sen varmistamiseksi. Meidän on edistettävä kunnianhimoista maailmanlaajuista ohjelmaa biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Meidän on osoitettava yhteisvastuuta näiden toimenpiteiden rahoittamisessa, ja EU:n on puhuttava yhdellä äänellä eikä 27:llä eri äänellä.

Ekosysteemien ja biologisen monimuotoisuuden taloudellisia näkökohtia koskeva tutkimus TEEB on myös mainittu. Lajien katoamisen takia menetetään joka vuosi 50 miljardia euroa. Tässä tapauksessa 0,2 prosenttia EU:n talousarviosta luonnonsuojeluun on hyvin niukkaa ja vähäpätöistä. Keskipitkän aikavälin rahoitusohjelmassa on yksinkertaisesti annettava aiempaa enemmän rahaa lajien säilyttämiseen. EU:n ja muun maailman välisen yhteisvastuun osalta meillä on myös oltava väline, jota voimme käyttää antaaksemme jotakin vastineeksi poistamistamme lajeista, erityisesti lääkekasvien osalta. Kehitysmaat tarvitsevat korvausta.

Katson myös, että menestyksen avain on siinä, että biologinen monimuotoisuus katsotaan monialaiseksi tehtäväksi. Maatalous, metsätalous, kalastus, merten hyötykäyttö – näitä kaikkia on nyt tarkasteltava lajien kannalta. Maaperän suojelua koskeva direktiivi saa myös jälleen uutta merkitystä. Maaperä on hiilidioksidin puskuri, ja maaperän muutokset ovat erittäin kielteinen tulevaisuudennäkymä.

Parlamentti puolustaa biologista monimuotoisuutta. Onnittelut esittelijälle.

  Gerben-Jan Gerbrandy, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Myös minä haluan kiittää esittelijää tätä mietintöä koskevasta työstä, jonka on saanut aikaan se surullinen seikka, että oma EU:n biologista monimuotoisuutta koskeva strategiamme on epäonnistunut. Tällä strategialla piti vuodesta 2000 alkaen pysäyttää biologisen monimuotoisuuden väheneminen. Se ei ole ollut niinkään epäonnistuminen vaan täydellinen fiasko. Loppujen lopuksi emme ole edes onnistuneet hidastamaan vähenemisen tahtia. Ihmisheinäsirkkojen tavoin jatkamme planeettamme kaluamista paljaaksi, ja nälkämme näyttää olevan kyltymätön.

Onko mitään tehtävissä? Tietysti on. Natura 2000 on ollut menestys monissa jäsenvaltioissa. Tuloksia on saatu aikaan, mutta ne ovat tähän mennessä olleet liian rajallisia. Se käy selväksi uhanalaisten eläinlajien jatkuvasti kasvavasta luettelosta. Monia hienoja julkilausumia on annettu esimerkiksi Eurooppa-neuvostossa – toinen annetaan varmasti lisäksi huomenna Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksessa – mutta tiukan paikan tullen samat ihmiset kääntävät katseensa. Kun ollaan ahtaalla ja on tehtävä todellisia valintoja, kalastajat katsotaan yhtäkkiä tärkeämmiksi kuin monien kalalajien selviäminen, tietyn viljelijän annetaan laajentaa viljelyksiään herkän luontoalueen kustannuksella tai puuteollisuus katsotaan tärkeämmäksi kuin metsän suojelu.

Vaikutusvaltaisista tutkimuksista tiedämme, että pitkällä aikavälillä väärät valinnat maksavat meille seitsemän prosenttia vuotuisesta bruttokansantuotteesta, mikä tarkoittaa 14 miljoonaa – eli 12 nollaa – euroa joka vuosi! On vaikeaa kuvitella isompaa keppiä. Meillä on tulevina kuukausina mahdollisuus osoittaa, että olemme tosissamme – eikä edes uuden biologista monimuotoisuutta koskevan strategian määritelmän osalta vaan uuden maatalouspolitiikan määritelmän, uuden kalastuspolitiikan, uusien kauppasopimusten osalta. Kasvistomme ja eläimistömme kohtalo todellakin päätetään aivan muilla aloilla.

Antakoot nuo samat ministerit hienoja julkilausumiaan ja pitäkööt noissa tilaisuuksissa päänsä pystyssä ja osoittakoot rohkeutta tekemällä oikeat päätökset. Muuten uusi biologista monimuotoisuutta koskeva strategia on samanlainen paperitiikeri kuin edellinen. Tiedän yhden asian varmasti, ja se on se, että toisin kuin todelliset tiikerit paperitiikerit eivät koskaan kuole sukupuuttoon, ihmisrotu tuottaa niitä enemmän kuin tarpeeksi.

  Sandrine Bélier, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kuten on jo mainittu, tämä on kansainvälinen biologisen monimuotoisuuden vuosi, ja tänä vuonna meitä kehotetaan sitoutumaan kolminkertaisen kriisin ratkaisemiseen. Nämä kolme toisiinsa liittyvää osaa edellyttävät johdonmukaista ja kattavaa lähestymistapaa, jos aiomme puuttua niihin ja selvitä ekologisesta kriisistä, jolla on suorat seuraukset talouteemme ja yhteiskuntamalliimme.

Tässä kolminkertaisessa kriisissä on kyse elintarvikevarmuudesta, ilmastonmuutoksesta ja biologisen monimuotoisuuden vähenemisestä. Haluaisin muistuttaa teitä siitä, että biologisella monimuotoisuudella ei ole hintaa, mutta sen vähenemisellä ja katoamisella on hintansa, joka edistää köyhyyden lisääntymistä ja joka johtaa epätasa-arvoon ja huomattaviin menetyksiin talouden, hyvinvoinnin ja kulttuurin kannalta.

Kuten on jo mainittu – ja tiedämme sen varmuudella – 40 prosenttia maailmantaloudestamme on suoraan riippuvaista luonnon tarjoamista palveluista ja 60 prosenttia niistä vähenevät jyrkästi. Eurooppa on 40:n viime vuoden aikana menettänyt 30 prosenttia biologisesta monimuotoisuudestaan. Tämän vähenemisen arvo on tällä hetkellä yksi prosentti EU:n BKT:stä – 50 miljardia euroa vuodessa – ja se voi nousta 14 000 miljardiin euroon vuonna 2050, jos emme ryhdy toimenpiteisiin, koska väheneminen nopeutuu, ja tämän alan edellisten EU:n toimien epäonnistumisen syyt tiedetään hyvin ja ne esitetään selkeästi mietinnössä. Mietinnössä esitetään myös toteutettavat toimenpiteet. Siksi toivomme, että suuri enemmistö äänestää sen puolesta, ja haluaisimme kiittää Esther de Langea hänen työstään.

Meidän on nyt edettävä sanoista ja aikomuksista tekoihin, tavoitteista keinoihin. Minun on vaikea salata monia pahoittelun aiheita: neuvoston ja komission vastaanottavaisuuden puute huolimatta siitä, että on toimittava ripeästi; pahoittelu siitä, että maaperädirektiivi IV on edelleen jumissa neuvostossa; pahoittelu siitä, että kaikkea julkista rahoitusta koskevat täydentävät ympäristöehdot torjuttiin vain yhdellä äänellä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa ja pahoittelu siitä, että biologiseen monimuotoisuuteen liittyviä haasteita ei ole sisällytetty kattavammin EU 2020 -strategiaan, jotta voidaan varmistaa kestävä pääsy pois kriisistä talousmallimme ekologisen kestävyyden parantamisella.

Tarvitaan johdonmukaisuutta. Meillä on edelleen aikaa ymmärtää se, että luonnon pääomaamme on säilytettävä ja edistettävä, ja sitoutua sen takaamiseen. Se on tulevaisuuden voittava sijoitus.

  Peter van Dalen, ECR-ryhmän puolesta. – (NL) Olemme panneet pahoitellen merkille, että kaikista mahdollisista ajoista nyt – vuonna 2010, kansainvälisenä biologisen monimuotoisuuden vuonna – tavoitteiden saavuttaminen on kaukana. Biologinen monimuotoisuus Euroopassa ja maailmassa vähenee nopeasti, ja se on hyvin hälyttävää. Biologinen monimuotoisuus on jumalan luomistyön ytimessä, ja se on maailman luonnollista pääomaa. Se on elintarvikkeidemme ja käyttämiemme raaka-aineiden perusta, ja se takaa myös vakaan ilmaston.

Siksi on aika lopettaa puhuminen – myös täällä parlamentissa – ja ryhtyä konkreettiseen toimintaan yhdessä ja vilpittömästi. Komission, jäsenvaltioiden ja tämän parlamentin on puhuttava yhdellä äänellä, jos halutaan saavuttaa kunnianhimoinen vuoden 2020 tavoite eli pysäyttää biologisen monimuotoisuuden väheneminen ja saada maailmanlaajuinen näkemys, jolla taataan ekosysteemien suojelu, arvostaminen ja elpyminen.

  João Ferreira, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Sellaisen yhtenäisen ekologisen verkoston määrittely EU:n tasolla, jossa yhdistetään merkittävät ja edustavat luontotyypit – joista monet ovat uhanalaisia – on tärkeä edellytys biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen takaamiselle, mutta se ei yksistään riitä.

Tämän verkoston hallinnoimiseksi on annettava riittävästi varoja, jotta ei vain valvota uhkatekijöitä ja nykyisten alueiden säilyttämistä vaan myös elvytetään ja luokitellaan uudelleen heikentyneitä alueita. Siksi on valitettavaa, että Natura 2000 -verkoston luomista ei tueta sellaisten erityisten rahoitusvälineiden luomisella, joilla pyritään hoitamaan siihen sisällytettyjä alueita, ja sillä on heikennetty ja heikennetään jatkossakin suuresti sen tehokkuutta. EU:n ympäristöalan rahoitusvälineeseen vuoden 2010 talousarviossa tehdyt leikkaukset – samassa talousarviossa, jossa lisättiin asevoimien menoja – ovat myös valitettavia.

Biologisen monimuotoisuuden suojelu sen kaikkien lukemattomien näkökohtien kannalta edellyttää kuitenkin myös sen sisällyttämistä moniin merkittäviin politiikanaloihin, ja juuri siinä Euroopan unionin noudattamia toimia, maataloudesta kauppaan, on muotoiltava perusteellisesti uudelleen nopeasti. Käytän hyväkseni sitä, että tästä alasta vastaava komission jäsen on tällä hetkellä täällä. Euroopan unionin politiikanaloissa on paljon tehtävää ja investoitavaa biologisen monimuotoisuutemme edun vuoksi.

  Anna Rosbach, EFD-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, on todellakin valitettavaa, että käsittelemme tänään biologista monimuotoisuutta koskevaa mietintöä, jossa todetaan, että meidän on pidettävä huolta planeetastamme. Sen pitäisi olla itsestään selvää. Koska emme kuitenkaan selvästikään pysty itse pitämään huolta maasta, vedestä, vuorista, kasveista ja eläimistä, meillä on nyt perusteellinen ja kattava mietintö, jossa suhtaudutaan kriittisesti biologisen monimuotoisuuden päivittäiseen vähenemiseen. Olen siksi esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että yhteisessä kalastuspolitiikassa on suojattava biologista monimuotoisuutta. Se edellyttää muutoksia, mutta ne ovat välttämättömiä.

Sama koskee maataloutta. Vanhalla torjunta-aineiden tiellä jatkaminen ei ole hyväksi. Myös tällä alalla biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen on otettava huomioon, jotta siitä tulee luonnollinen osa alaa.

Teollisuus on tärkeä toimija. On vaikea olla kilpailukykyinen maailmanlaajuisesti ja ottaa samalla huomioon parlamentin toiveet. Haluaisin kuitenkin sanoa teollisuudessa, maataloudessa ja kalastuksessa mukana oleville, että myös he ovat tämän maailman asukkaita ja että myös heidän lastensa pitäisi pystyä kuulemaan lintujen laulu. Tärkeintä on kuitenkin se, että kaikki EU:n kansalaiset panevat nämä luontoa koskevat hienot sanat käytännössä täytäntöön joka päivä.

  Cristina Gutiérrez-Cortines (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, minun mielestäni olemme kansainvälisen biologisen monimuotoisuuden vuonna puhuneet paljon tapahtumassa olevasta katastrofista mutta hyvin vähän ratkaisuista. Mielestäni yhteiskunta tarvitsee ratkaisuja ja uusia tapoja lähestyä ongelmaa.

Ensinnäkin Euroopan jakaminen luonnonmaantieteellisiin alueisiin pitäisi muuttaa konkreettisesi politiikaksi, koska ongelmat Euroopan eri alueilla eivät ole samanlaisia. Meillä pitäisi siksi olla biologista monimuotoisuutta koskeva mikropolitiikka, koska monimuotoisuus on paikallinen asia.

Toiseksi on hirvittävää, että meidän pitäisi luopua kaikesta maaperää koskevasta toiminnasta ja hylätä maatalousmaa, kun eläinten ravintokierrot edellyttävät kunkin alueen perusteellista tutkimista. Sitä ei ole tehty. Laajalti ei tiedetä, että monilla alueilla linnut lisääntyvät tiettyjä puita istuttamalla ja myös hyönteiset lisääntyvät tiettyjä kasveja istuttamalla. Asiantuntijat tunnustavat, että hyönteisten puute on biologisen monimuotoisuuden vähenemisen suuri murhenäytelmä, erityisesti lintujen osalta. Maaperää, hyönteisiä ja maaperän orgaanista rikkautta koskevista ongelmista ei ole sanottu mitään. Näyttäisi olevan rikollista puhua maaperästä Euroopassa.

Lopuksi haluaisin sanoa, että maanomistajat ovat olennaisen tärkeitä. Valiokunnassa sidosryhmistä esittämäni tarkistus hylättiin. Jos meillä kuitenkin on lintuja tai eläimiä, eikö viljelijöillä, jotka istuttavat kasvit, joita ne tulevat syömään, ole jotakin sanottavaa? Eikö niiden luontotyypin omistajalla ole jotakin sanottavaa? Eikö viljelijöillä ole jotakin sanottavaa? Mielestäni tämä menetelmä, jossa säädetään ideologisista diktatuureista, on lopetettava EU:ssa, jos haluamme saada aikaan paremman biologisen monimuotoisuuden.

  Andres Perello Rodriguez (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, Esther de Lange sanoo, että tilanne on hälyttävä, ja hän on oikeassa. Toinen kuulemamme asia on turhautuminen, esimerkiksi puheenvuoroissa parlamentissa siitä, että vuosituhannen kehitystavoitteita ei ole saavutettu.

Totuus on, että vaakalaudalla on paljon. Luonnonympäristömme on niin herkkä, että jos jonakin päivänä isot kalat päättäisivät lakata syömästä pikkukaloja, meidän pitäisi maksaa siitä käyttämällä maksuvälineenä terveyttämme ja hyvinvointiamme.

Euroopan unioni on tällä hetkellä johtaja ilmastonmuutoksen torjunnassa, ja se on ollut jo jonkin aikaa johtaja innovatiivisissa toimenpiteissä ja säilyttämisessä. Kuten saavuttamattomat tavoitteet kuitenkin osoittavat, näyttää siltä, että tahtoa on puuttunut, ei vain täytäntöönpanossa ja koordinoinnissa, jotka on myös jo mainittu täällä, vaan myös laajentumisessa erittäin rajallisten erityissuojelualueidemme ulkopuolelle.

Biologinen monimuotoisuus ei tietenkään ole näyttelykappale, joka voidaan sulkea omaan kortteliinsa ja vain tarkastaa silloin tällöin, kuten joskus näyttää tapahtuvan. Biologinen monimuotoisuus elää eikä sillä ole rajoja, joten se kattaa koko planeetan dominovaikutuksella, mikä tarkoittaa, että jos yksi dominopala kaatuu, kaikki muutkin kaatuvat.

Haluan myös kiinnittää huomiota siihen, että tarvitaan maailmanlaajuista ja enemmän unionilähtöistä tahtoa, erityisesti maaperän osalta, koska toissijaisuuden käyttäminen ainoana menetelmänä maaperän tai metsämaan hoidossa voisi olla yksi biologisen monimuotoisuuden uusista ja pelottavista vihollisista. Siksi kiinnitän huomiota 67 kohtaan ja äänestyksen mahdolliseen tulokseen, ja pyydän teitä hylkäämään toisen osan, koska olen vakuuttunut, että maaperää koskeva yhteinen politiikkaa auttaisi säilyttämään koko Euroopan alueen, joka on – loppujen lopuksi – niin moninainen, niin ilman jäsenvaltioiden poliittista tahtoa ja joka tarvitsee niin paljon enemmän Euroopan unionin osallistumista sanan laajimmassa merkityksessä: enemmän unionia myös maaperää varten.

  Bas Eickhout (Verts/ALE). – (NL) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää kollegaani, Esther de Langea, Euroopan biologista monimuotoisuutta koskevasta mietinnöstä. EU ei ole kuitenkaan vain hallinnoimassa biologisen monimuotoisuuden vähenemistä. Tämä on vakava asia, joka vaatii huomiota, ja Esther de Lange todellakin aivan oikein pyytää sellaista huomiota.

Me, parlamentti, tuemme komissiota sen pyrkimyksissä ainakin pysäyttää biologisen monimuotoisuuden väheneminen vuoteen 2020 mennessä. Se kuitenkin todella tarkoittaa jotakin, koska muuten meidän on jälleen vuonna 2020 tehtävä johtopäätös, että tavoitetta ei ole saavutettu. Se tarkoittaa maatalouspolitiikkamme muuttamista ja sen muuttamista, miten käytämme rahaa kalastuspolitiikkaamme, se tarkoittaa infrastruktuuripolitiikkamme muuttamista ja myös aluekehitystä koskevan lähestymistapamme muuttamista.

Kaikista näistä asioista keskustellaan tulevan kauden rahoitusnäkymissä, ja oletan, että Esther de Lange ja myös Peter van Dalen, jotka ovat puhuneet kauniita sanoja biologisesta monimuotoisuudesta, seisovat sanojensa takana näitä rahoitusnäkymiä koskevissa keskusteluissamme. Tärkeintä joka tapauksessa on, että me – EU – todella vahvistamme ja suojelemme biologista monimuotoisuutta koskevaa politiikkamme. Muuten se jää vain taas yhdeksi tyhjäksi kuoreksi.

  James Nicholson (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, tässä mietinnössä tunnustettiin viisaasti viljelijöiden asema biologisen monimuotoisuuden säilyttämisessä ja heidän panoksensa hyvissä ympäristökäytännöissä yleisesti.

Kun keskustelemme yhteisen maatalouspolitiikan lähestyvästä uudistuksesta, yksi keskeisimmistä perusteluista keskusteluissa on se, että aletaan keskittyä tämän osalta viljelijöiden vastuuseen ja siihen, miten heille pitäisi korvata nämä heidän tuottamansa ympäristöedut tai yleinen etu.

Olen todella sitä mieltä, että meidän on muutettava tämän kysymyksen osalta lähestymistapaamme. Haluan, että viljelijöitä kannustetaan sitoutumaan maatalouden ympäristötoimenpiteisiin sen sijaan, että heihin sovellettaisiin ankaria täydentäviä ympäristöehtoja koskevia sääntöjä.

Kannatan tämän suhteen porkkanaa kepin sijasta. Esther de Langen mietinnössä mainitaan ajatus täydentävästä suorasta pinta-alatuesta, ja se on minun mielestäni erittäin mielenkiintoinen ajatus ja sillä kannustettaisiin viljelijöitä tekemään enemmän ympäristön suojelun edistämiseksi.

En ole samaa mieltä niiden kanssa, jotka sanovat meidän tarvitsevan maaperädirektiiviä. Minun mielestäni emme tarvitse sitä. Meillä on pakissa tarpeeksi työkaluja. Meidän on vastattava haasteisiimme, joita tällä hetkellä kohtaamme tällä alalla, eikä minulla ole epäilystäkään siitä, että pystymme tekemään sen uudistuksissa.

  Elena Oana Antonescu (PPE). – (RO) Myös minä haluaisin onnitella esittelijää, Esther de Langea, kaikista ponnisteluista tämän asiakirjan laatimisessa ja hallinnoimisessa.

Onpa kyseessä luonnon ekosysteemin säilyttäminen, ilmaston sääntely, vesi ja ilma, maaperän hedelmällisyys tai elintarvikkeiden, polttoaineiden, kuitujen ja lääkkeiden tuotanto, kaikki riippuu biologisesta monimuotoisuudesta. Euroopan komission ja erityisesti jäsenvaltioiden on sitouduttava aktiivisesti yhteisöjen kestävässä kehityksessä tarvittavien luonnonvarojen säilyttämiseen tarjoamalla uusiutuvia resursseja ja takaamalla maisema- ja ympäristöarvot, suojelun ja ekologisen tasapainon, joita tarvitaan terveen ympäristön säilyttämiseksi.

EU:n ympäristöalan rahoitusvälineelle osoitettujen resurssien lisääminen olisi tervetullut uutinen, vaikka kyse on edelleenkin hyvin pienestä osasta EU:n talousarviota. Tarvitsemme täydentäviä investointiohjelmia ja meidän on löydettävä tapoja rohkaista investointeja, joilla edistetään biologista monimuotoisuutta ja toisaalta vähennettävä investointeja, jotka vaikuttavat haitallisesti biologiseen monimuotoisuuteen, sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Meidän on laadittava hyviä käytäntöjä hankkeiden tehokkuuden ja lisäarvon osalta.

Olen myös samaa mieltä esittelijän kanssa hänen kehottaessaan komissiota harkitsemaan kaikkia hankkeiden kestävyyden kannalta asiaankuuluvia tekijöitä ja ottamaan käyttöön näiden hankkeiden järjestelmällisen valvonnan.

  Kathleen Van Brempt (S&D). – (NL) Arvoisa puhemies, parlamentin kollegoja kuunnellessa voi panna merkille laajan yksimielisyyden tämän asian kiireellisyydestä. Se on tietysti totta, mutta siinä tapauksessa me todella tarvitsemme rohkeutta päästäksemme asian ytimeen.

Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelma on laskenut, että investoinnista biologiseen monimuotoisuuteen voidaan maksaa osinkoja: jokainen käytetty euro voi tulla takaisin 3–75-kertaisena. Se tarkoittaa, että investoinneilla biologiseen monimuotoisuuteen voi olla myös huomattava taloudellinen lisäarvo. Näin ollen meillä on kuitenkin oltava rohkeutta noudattaa tätä lähestymistapaa johdonmukaisesti kaikilla aloillamme, myös kalastuksessa, maataloudessa ja rakennerahastoissamme. Vaikka olemme edistyneet paljon viimeisen 10–15 vuoden aikana maatalousalalla, lopullinen tavoitteemme on itse asiassa edelleen hyvin kaukana.

Maatalous voi, jos niin halutaan, auttaa edistämään biologista monimuotoisuutta sen tuhoamisen sijasta. Siksi haaste, johon meidän on vastattava koko EU:ssa, ei ole vain se, miten hyödynnetään ympäristöalan LIFE-rahoitusvälinettä, vaan myös tämän lähestymistavan noudattaminen johdonmukaisesti kaikilla mahdollisilla aloilla.

  Maria Da Graça Carvalho (PPE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tämän mietinnön merkitys kertoo siitä, että biologista monimuotoisuutta koskevien ponnistusten tehokkuutta on lisättävä. On valitettavaa, että EU:n Göteborgissa vuonna 2001 sovittuja tavoitteita biologisen monimuotoisuuden vähenemisen vakauttamisesta ei ole saavutettu. Biologisen monimuotoisuuden vähenemisen seuraukset vaarantavat tulevaisuutemme ja hyvinvointimme, ja niillä on suoria taloudellisia seurauksia. Natura 2000 -verkostoa koskevan lainsäädännön asianmukaisella soveltamisella on merkittävä osa biologista monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden saavuttamisessa.

Tässä yhteydessä kehotan jäsenvaltioita tekemään Natura 2000 -verkoston soveltamisesta ehdottoman ensisijaisen tavoitteen. On myös tärkeää, että komissio takaa, että biologista monimuotoisuutta koskevat kysymykset sisällytetään laajemmin muihin politiikanaloihin, esimerkiksi maatalouteen, kalastukseen, aluepolitiikkaan, matkailuun ja kehitykseen. Ympäristöä ja biologista monimuotoisuutta koskevan tieteellisen tutkimuksen varoja on lisättävä kahdeksannessa puiteohjelmassa, jotta se olisi haasteiden tasalla. Näistä syistä vuodelle 2020 on asetettava uusi keskeinen tavoite, jolla pyritään estämään biologisen monimuotoisuuden vähenemistä EU:ssa ja maailmanlaajuisesti.

  Seán Kelly (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, eräässä laulussa sanotaan, että kaikilla luojanluomilla on paikkansa kuorossa, jotkut laulavat korkealta, jotkut matalalta ja jotkut vain taputtavat käsiään. Valitettavasti nyt on käymässä niin, että monet luojanluomat alkavat olla sukupuutossa, pääasiassa ihmisen, homo sapiensin, toiminnan takia. On aika tuoda hieman järkeä koko tähän kysymykseen.

Olen Esther de Langen ja muiden puhujien kanssa täysin samaa mieltä siitä, että meidän on hyvinkin aika toimia. Taloudelliset perustelut ovat kiistämättömät: 50 miljardin euron menetykset nyt, yksi prosentti BKT:stä, joka nousee 14 miljardiin euroon vuonna 2050, jos sitä ei torjuta.

Se voi olla meille kaikkia hyödyttävä tilanne, mutta tarvitaan kaksi asiaa. Olen samaa mieltä James Nicholsonin kanssa: ehdottomasti porkkanaa kalastajien ja viljelijöiden osalta mutta myös koulutusta erityisesti nuorten osalta.

  Bogusław Sonik (PPE). – (PL) Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous julisti vuoden 2010 kansainväliseksi biologisen monimuotoisuuden vuodeksi. Siihen liittyvät tapahtumat tarjoavat tilaisuuden panna täytäntöön maailmanlaajuinen kampanja, jossa tiedotetaan yhteiskunnalle biologisesta monimuotoisuudesta. Eurobarometrin vuoden 2010 huhtikuun tietojen mukaan vain 38 prosenttia kyselyyn osallistuneista ihmisistä tunsi biologisen monimuotoisuuden määritelmän. Meidän on lisättävä tietoisuutta biologisen monimuotoisuuden merkityksestä ihmiselämän laadun osalta ja korostettava tähän mennessä luonnonvarojen suojelussa aikaansaatuja saavutuksia sekä kannustettava ponnistelemaan lisää ja vielä tehokkaammin biologisen monimuotoisuuden vähenemisen torjumiseksi.

Perintöpäivät, joilla tavallisesti juhlistetaan historiallista tai arkkitehtonista perintöä tai sitä, mitä ranskalaiset kutsuvat nimellä "patrimoine", ovat hyvin onnistuneita. Minun mielestäni komissio voisi panna täytäntöön vastaavan aloitteen ja aloittaa päivät, joilla juhlistetaan luonnonperintöämme, biologisen monimuotoisuuden näkyvyyden ja merkityksen lisäämiseksi. Katson myös, ja haluaisin esittää sen osalta vetoomuksen, että tulevan Nagoyassa järjestettävän biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolten konferenssin takia on olennaisen tärkeää, että Euroopan unioni ilmaisee rahoituspolitiikkansa ja jäsenvaltioidensa välisen yksimielisyyden osalta kantansa biologiseen monimuotoisuuteen vuoden 2020 jälkeen niiden toimien osalta, jotka niiden olisi sisällytettävä tulevaisuudessa kansalliseen lainsäädäntöön.

  Christa Klaß (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, meidän on käsiteltävä luonnon arvokasta lahjaa kestävästi ja vastuullisesti. Sen osalta katson, että luonto voidaan säilyttää hoidon avulla. Maan hoito ja biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen eivät ole toisensa poissulkevia käsitteitä. Päinvastoin, kattavalla hoidolla luodaan luontotyyppejä.

Se voidaan nähdä esimerkiksi kotimaassani, ja vaikutukset moninkertaistuvat hoitamattomilla alueilla, joilla on suljettu viinitarhoja. Harvinainen apolloperhonen on palaamassa näille alueille. Se elää mieluummin puhtaana pidetyillä seinillä kuin pensaikossa. Kattavan kasvinsuojelun käyttöönotto ja mahdollisuus keskittyä yksittäisiä taudinaiheuttajia koskevaan kasvinsuojeluun ovat erityisen hyödyllisiä biologiselle monimuotoisuudelle. Maatalous tarvitsee erityispalveluista myös erityisen korvauksen. On tärkeää varmistaa, että he saavat sen tulevaisuudessa hyvän yhteisen EU:n maatalouspolitiikan avulla.

Olemme jo käynnistäneet monia lakisääteisiä määräyksiä. Joitakin niistä on ehdottomasti edelleen testattava. Panemme myös merkille, että EU:n asetuksia ei panna samalla tavalla täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa. Sen osalta tarvitaan suuremmat noudattamisvelvoitteet sekä täytäntöönpanon yhtenäinen valvonta. Maaperän suojelun osalta jäsenvaltiot voivat nyt jo aloittaa. Niiden kaikkien ei tarvitse odottaa EU:n direktiiviä.

  Csaba Sándor Tabajdi (S&D). – (HU) Olen hyvin kiitollinen Esther de Langelle, koska voin liittää omat henkilökohtaiset kokemukseni tähän aiheeseen. Monet unkarilaiset viljelijät ovat ottaneet minuun viime vuoden aikana yhteyttä valittaakseen laiduntukien vähentämisestä yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa, jos kotoperäisiä puita ja pensaita ei poisteta. Maatalouden tuen ja biologisen monimuotoisuuden välillä oli selkeä törmäys. Toisaalta maksamme viljelijöille keinotekoisten lintuhäkkien perustamisesta ja toisaalta kannustamme heitä tuhoamaan lintujen ja muiden eläinten luonnolliset luontotyypit. Unkarilainen sananlasku tiivistää tämän hyvin: oikea käsi ei tiedä, mitä vasen käsi tekee. Siksi on hyvin tärkeää, että biologiselle monimuotoisuudelle annetaan etusija Natura 2000 -ohjelman tarkistuksessa ensi vuonna, YMP:n uudistuksessa ja uuden vesipolitiikan kehittämisessä vuosina 2011–2012.

  Rovana Plumb (S&D). – (RO) Haluan onnitella esittelijää tärkeästä mietinnöstä. Minun on mainittava EU:n tärkein biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelua koskeva väline, joka on Natura 2000 -verkosto, joka kattaa 18 prosenttia EU:n maa-alasta ja 17,84 prosenttia Romanian tapauksessa.

Komission taloudellisten arvioiden mukaan Natura 2000 -verkoston vuotuiset hallintokulut nousevat 6,1 miljardiin euroon ja Romanian tapauksessa 342 miljoonaan euroon. Koska meillä on saavutettavana tämä tavoite biologisen monimuotoisuuden osalta, minun mielestäni komission on lisättävä biologisen monimuotoisuuden suojeluun osoitettuja varoja uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä alkaen vuodesta 2014, ja tehtävä väliarviointi nykyisistä talousarviopuitteista, erityisesti, koska biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämistä vuoteen 2010 mennessä koskevaa tavoitetta ei ole saavutettu.

  Barbara Matera (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen on merkittävä ja ajankohtainen kysymys, vaikka monet valitettavasti aliarvioivat sitä.

Hyvin monet 27 jäsenvaltion kansalaisista eivät ymmärrä biologisen monimuotoisuuden häviämistä koskevaa vakavaa uhkaa eivätkä seurauksia, joita siitä voisi olla ilmastolle, ympäristölle ja maidemme taloudelle.

Katson, että meidän tehtävänämme on panna täysimääräisesti ja tehokkaasti täytäntöön voimassa oleva EU:n lainsäädäntö, liitettävä rahoituslähteet biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä Euroopassa koskeviin toimiin ja yksinkertaistettava hankerahoituksen saatavuutta koskevia sääntöjä paikallisella tasolla. Puhun LIFE-ohjelmasta, jonka Elena Oana Antonescu mainitsi.

Lisäksi sekä maa- että meriluontotyyppien säilyttämisen on oltava ensisijaisena tavoitteena EU:n asialistalla, mutta myös kaikissa jäsenvaltioissa, joiden on tehtävä työtä yhdenmukaistaakseen toimiaan. Biologisen monimuotoisuuden säilyttämisestä on tehtävä kaikilla paikallistasoilla vaatimus.

Päätän puheenvuoroni toteamalla, että parlamentti vastaa siitä, että Euroopalle annetaan vahva viesti meidän elämämme, mutta ennen kaikkea tulevien sukupolvien elämän, laadun parantamisesta.

  Rareş-Lucian Niculescu (PPE). – (RO) Haluaisin kiinnittää huomiota hälyttävään ja huolestuttavaan tilanteeseen tämän mietinnön perusteella. Monien äskettäin tehtyjen tutkimusten perusteella Mustallamerellä on havaittu ennennäkemätön nousu kalojen kuolleisuudessa. Suurimmat tämän alueen meren biologiseen monimuotoisuuteen vaikuttavat saastuttaja ovat joet Dnepr, Don, Dniestr ja Tonava, joiden kautta virtaa joka vuosi 600 000 tonnia fosforia ja 340 tonnia epäorgaanista typpeä Mustaanmereen. Asiantuntijaryhmä on arvioinut, että Mustastamerestä voi kadota elämä kokonaan noin 30 vuodessa rikkivedyn takia.

Mielestäni näille kysymyksille olisi annettava ensisijainen asema EU:n asialistalla. Siksi pidän myönteisenä tätä mietintöä, jota on tänään parlamentissa käsitelty, ja onnittelen myös esittelijää siitä.

  Janusz Wojciechowski (ECR). – (PL) Haluaisin onnitella Esther de Langea erinomaisesta mietinnöstä. Keskustelumme biologisesta monimuotoisuudesta on erittäin tärkeä, mutta näyttää siltä, että keskusteluissamme ei ole onnistuttu kattamaan yhtä erittäin tärkeää asiaa, nimittäin muuntogeenisiä kasveja. Nämä kasvit ovat vakava uhka biologiselle monimuotoisuudelle. Euroopassa kasvatetaan vasta hyvin harvoja muuntogeenisiä kasveja, mutta meitä painostetaan sallimaan kyseisten kasvien laajempi viljely. Se on hyvin vaarallinen tulevaisuudennäkymä. Se on näkymä viljelystä, joka aiheuttaa vakavan uhan biologiselle monimuotoisuudelle.

Biologisen monimuotoisuuden väheneminen on juuri se hinta, joka meidän pitäisi maksaa, jos sallisimme muuntogeenisten kasvien laajamittaiset erikoisviljelyt. Euroopan unionin pitäisi siksi ryhtyä toimiin estääkseen sitä tapahtumasta. Vaikka on totta, että poliittisesta näkökulmasta – kuten voin nähdä eri ryhmien omaksumista kannoista – EU:n laajuinen kielto ei ole tällä hetkellä mahdollinen, meidän pitäisi ehdottomasti harkita EU:n tukien ottamista pois alueilta, joilla kasvatetaan muuntogeenisiä kasveja, koska niitä ei pitäisi rahoittaa käyttämällä Euroopan unionin rahoja.

  Angelika Werthmann (NI). − (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, biologinen monimuotoisuus koskee meitä kaikkia. Yhtenäiset direktiivit ovat olennaisen tärkeitä, koska ekosysteemien tuhoamista biologisen monimuotoisuuden menettämisellä koskevat ongelmat eivät pysähdy valtioiden rajoille. Tuen siksi komissiolle ja jäsenvaltioille osoitettua kehotusta parantaa monia näkökohtia niiden päätöksentekorakenteissa ja asetusten noudattamisessa.

  Oreste Rossi (EFD). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, biologisella monimuotoisuudella mitataan eläin- ja kasvilajien moninaisuutta biosfäärissä: se on pitkän evoluutioprosessin tulosta.

Evoluutio on mekanismi, joka on yli kolmen miljardin vuoden ajan mahdollistanut elämän mukautumisen maapallon muuttuviin oloihin ja jonka toiminnan on jatkuttava, jotta se voi tukea tulevia elämänmuotoja. Siihen pitäisi suhtautua evoluutioprosessin tuloksen lisäksi säiliönä, josta evoluutio ottaa aineksia saadakseen aikaan kaikki nämä geneettiset ja morfologiset muutokset, joista syntyy uusia elollisten lajeja.

Biologinen monimuotoisuus on planeettamme henkivakuutuspolitiikka, joten sen säilyttämistä on edistettävä rajattomasti, koska se on yleismaailmallinen perintö, joka voi tarjota välittömiä etuja ihmiskunnalle, kuten ilmaston tasapainon ylläpidon, sekä paikallisesti että planeetan laajuisesti ja tutkittavan materiaalin lähteen, jonka avulla voimme saada perustavanlaatuista tietoa ymmärtääksemme biologisia mekanismeja, jotka vastaavat ihmisen mekanismeja, tai kasviston ja eläimistön kestävästä käytöstä elintarvikkeiksi ja lääkkeiksi.

Sen säilyttäminen on aivan oikein yksi EU:n tavoitteista vuoden 2010, biologisen monimuotoisuuden vuoden, jälkeen.

  Karel De Gucht, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin ensiksi yrittää vastata muutamaan ajankohtaiseen kysymykseen ja sitten tehdä muutaman loppuhuomion.

Ensiksi biologista monimuotoisuutta koskevista yhteisistä säännöistä; komissio tekee työtä jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa kehittääkseen suuntaviivat keskeisille luontoon vaikuttaville aloille, joita ovat esimerkiksi tuulienergia, satamat ja suistot. Suunnittelemme myös tiedotuskampanjaa Natura 2000:sta.

Uudessa biologista monimuotoisuutta koskevassa strategiassa keskitytään hyvin tiukasti tärkeimpien biologiseen monimuotoisuuteen vaikuttavien EU:n politiikanalojen, maatalouden, kalastuksen ja aluekehityksen, parempaan huomioon ottamiseen. Siinä pyritään kehittämään mitattavissa olevia päämääriä ja saavutettavissa olevia tavoitteita, jotta toiminta vuoteen 2020 asti voidaan asettaa tärkeysjärjestykseen. Se esitetään uudessa komission laatimassa toimintastrategiassa.

Maaperän suojelusta totean, että komission käsiteltävänä oleva ehdotus puitedirektiiviksi on jumissa. Meidän mielestämme se on keskeinen puute resurssien käyttöä ja kestävyyttä koskevissa toimissamme. Olemme hyvin paljon samaa mieltä huolistanne maaperän huononemisesta ja sen ympäristövaikutuksista. Voitte olla varmoja, että teemme ankarasti työtä saadaksemme tämän osalta aikaan jonkin verran edistystä neuvostossa.

Lopuksi, on lohduttavaa nähdä, että komissiolla ja parlamentin jäsenillä on samat näkemykset biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämisen ja ekosysteemipalvelujen elvyttämisen merkityksestä ja kiireellisyydestä. Näytämme olevan samaa mieltä myös syistä, jotka – valitettavasti – johtivat epäonnistumiseen EU:n vuoden 2010 biologista monimuotoisuutta koskevan tavoitteemme saavuttamisessa. Päätöslauselman vetoomus on selkeä ja yksiselitteinen: emme voi epäonnistua uudelleen. Emme voi kohdata EU:n kansalaisia vuonna 2020 ja myöntää, että EU ei käyttänyt kaikkia vaihtoehtojaan pyrkiessään pysäyttämään biologisen monimuotoisuuden häviämisen koko Euroopasta.

Päätän juuri puheenvuoroni lausumalla parlamentin jäsenille tänä vuonna eli biologisen monimuotoisuuden vuonna käynnistetyn EU:n laajuisen biologista monimuotoisuutta koskevan kampanjan tunnuslauseen, joka on "Olemme osa sitä". Vain yhdessä voimme vaikuttaa siihen, kohtaako planeettaamme joukkokuoleminen sukupuuttoon vai onko se rikas ja täynnä elämän monimuotoisuutta.

Välitän kaikki huomionne tästä asiasta vastaavalle komission jäsenelle Potočnikille. Kuten te kaikki tiedätte, hän on New Yorkissa juuri tätä aihetta käsittelevässä merkittävässä konferenssissa.

  Esther de Lange, esittelijä. – (NL) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää kollegoitani eri näkökulmista esitetyistä puheenvuoroista. Joka tapauksessa kaikki nämä puheenvuorot ovat osoittaneet kokonaisvaltaisen lähestymistavan, tai valtavirtaistamisen, merkityksen. Pidän myönteisenä Euroopan komission jäsenen ilmaisemaa aikomusta ottaa tämä huomioon ja korostaa sitä voimakkaasti strategiassaan. Toivon siksi, että tämä strategia tarjoaa selkeyttä, jota tarvitsemme esimerkiksi jäsenvaltioiden välisten suurten erojen osalta – siihen kiinnitti huomiota Richard Seeber.

Valtavirtaistamisen osalta on esitetty kaikki tarvittavat huomiot maatalouspolitiikasta. Joka tapauksessa alalla, jonka osuus maaseudusta on yli 50 prosenttia, on tehtävänsä etsittäessä ratkaisua tähän haasteeseen. Kalastus- ja rakennepolitiikka on mainittu myös, ja vastaan välittömästi Bas Eickhoutille, kyllä, tämä valtavirtaistaminen liittyy luonnollisesti myös rahoitukseen, ja minulle ei ole juuri väliä, mistä rahastosta tuo rahoitus tulee tai kutsutaanko tuolia tuoliksi, tärkeintä on, että se on tehokasta. Kun aiemmin oli tapana tappaa yksi kärpänen yhdellä iskulla, eli saavuttaa yksi poliittinen tavoite yhdellä rahoituksen osalla, tulevassa politiikassa meidän on tapettava useampia kärpäsiä – kolme – yhdellä iskulla. Yksi haaste tällä alalla on poliittisten tavoitteiden saavuttaminen yhden kyseessä olevan tietyn alan lisäksi myös toisella, ja mielellään myös kolmannella alalla. Tässä on kyse kaikkia hyödyttävästä tilanteesta, eikä vähiten taloudellisesti.

Kansainvälisen lähestymistavan ja ensi kuun Nagoayn onnistumisen merkitystä on myös käsitelty. Haluaisin sanoa vielä yhden asian maaperästä. Andres Perello Rodriguez sanoi, että yhtenäinen lähestymistapa maaperäpolitiikkaan EU:ssa on hyvin tärkeä. Se on viimeinen asia, jota haluamme, koska maaperä on täysin erilainen kaikkialla Euroopassa. Hän on erittäin tervetullut katsomaan, missä minä asun, kolme metriä merenpinnan alapuolella. Luulen, että ongelmat maaperän kanssa siellä ovat erilaisia kuin Iberian niemimaalla. Mietinnössä korostetaan maaperää koskevan politiikan merkitystä ja kehotetaan jäsenvaltioita kantamaan vastuunsa, mutta minusta yhtenäisyys tällä alalla on hyvin vaarallista.

Vielä viimeinen huomautus: olemme nyt puhuneet vain julkisista toimista, viranomaisten tehtävistä ja julkisesta rahoituksesta. Emme ole keskustelleet yritysten yhteiskuntavastuusta, vaikka se on myös otettava mukaan tähän keskusteluun. Loppujen lopuksi vain silloin, kun kuluttajat ovat valmiita maksamaan oikeudenmukaisen hinnan kestävistä ja oikeudenmukaisesti tuotetuista tavaroista, tässä keskustelussa voidaan edistyä.

Puhetta johti
varapuhemies Edward McMILLAN-SCOTT

  Puhemies. − (EN) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna, tiistaina 21. syyskuuta 2010.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  János Áder (PPE) , kirjallinen. – (HU) Arvoisa puhemies, meidän kaikkien on valitettavasti tunnustettava, että biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämistä vuoteen 2010 mennessä koskevaa tavoitetta ei ole saavutettu. Joidenkin arvioiden mukaan biologisen monimuotoisuuden tasoa koskeva indikaattori on laskenut 30 prosenttia 40:n viime vuoden aikana, ja tämän biologisen monimuotoisuuden liiallisen vähenemisen syyt eivät ole vähentyneet. Näiden tosiseikkojen perusteella ensimmäinen tehtävämme on löytää ratkaisu biologisen monimuotoisuuden vähenemisen syihin alakohtaisilla politiikanaloilla mahdollisimman pian. Se on valtava haaste poliitikoille, koska monet muut merkittävät taloudelliset ja yhteiskunnalliset edut ovat vastoin biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen pyrkiviä ponnistuksia. Meidän on kuitenkin pidettävä mielessä, että pitäessämme yllä omaa hyvinvointiamme ja taloudellista kehitystämme emme voi riistää tulevilta sukupolvilta biologisen monimuotoisuuden etuja. Mielestäni on tärkeää korostaa sitä mietinnön osaa, jossa kehotetaan pysäyttämään geneettisen monimuotoisuuden ja kotoperäisten lajien väheneminen. Mitä olisi unkarilainen maalaismaisema ilman harmaata karjaa, Mangalitza-sikaa, kirjavaa unkarilaista karjaa tai laikkuisia unkarilaisia kanoja? En voi olla mainitsematta Törökbálintin omenia, Milotan saksanpähkinöitä ja Besztercen luumuja. Geneettisen monimuotoisuuden säilyttäminen maanviljelyssä ja karjankasvatuksessa on olennaisen tärkeää monille Euroopan maille talouden, yhteiskunnan ja ympäristön kannalta ja, viimeisenä vaan ei vähäisimpänä, alkuperäisten kotoperäisten lajien elintarvikkeiden turvallisuusarvon vuoksi. Lopuksi LIFE+-ohjelman osalta ehdotan, että komissio harkitsee huolellisesti EU:n osarahoitustason nostamista, koska jäsenvaltioilta vaadittu erittäin korkea osuus johtaa ohjelman vähäiseen käyttöön.

  Liam Aylward (ALDE), kirjallinen. – (GA) Biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen on olennaisen tärkeää. On arvioitu, että lajeja kuolee maailmanlaajuisesti sukupuuttoon 50–1 000 kertaa enemmän kuin niitä kuolisi luonnollisen poistuman kautta. EU:ssa nisäkkäistä 42 prosenttia, linnuista 43 prosenttia ja makean veden kaloista 52 prosenttia on vaarassa kuolla sukupuuttoon. On arvioitu, että vähenemisvauhti kymmenkertaistuu vuoteen 2050 mennessä. On varmistettava, että biologisen monimuotoisuuden väheneminen ei jatku nykyisellä ankaralla tahdilla.

Kuten kerroin neuvostolle edellisen täysistunnon aikana, hyvin huolissaan ollaan siitä, että vuonna 2001 Göteborgissa asetettuja EU:n tavoitteita biologisen monimuotoisuuden vähenemisen lopettamisesta vuoteen 2010 mennessä ei ole saavutettu. Jos halutaan välttää huomattavia menetykselle ympäristölle, ekologialle ja taloudelle, biologisen monimuotoisuuden ydinarvoon on kiinnitettävä asianmukaista huomiota.

Kiitän pitkän aikavälin tavoitetta EU:n biologisen monimuotoisuuden elvyttämisestä vuoteen 2050 mennessä, mutta sen saavuttamiseksi sen on oltava parhaillaan käynnissä olevien maatalouden ja ympäristön tulevaisuutta koskevien neuvottelujen asialistan kärjessä ja täsmällisten tulosten saavuttamiseksi on pantava täytäntöön konkreettisia toimenpiteitä.

  Vasilica Viorica Dăncilă (S&D), kirjallinen. – (RO) Täydentävät ympäristöehdot ovat osa yhteistä maatalouspolitiikkaa, ja niissä on monia viittauksia maaperän säilyttämiseen. Niissä myös säädetään suoran tuen vähentämistä koskevasta valvonta- ja seurausmekanismista, mikäli ympäristönsuojelua, kansanterveyttä, kasvistoa ja eläimistöä sekä eläinten hyvinvointia kattavia säädettyjä vaatimuksia ei täytetä. Täydentävät ympäristöehdot liittyvät siihen, että maan maataloutta ja ympäristöä koskevien olojen on oltava hyvät. Mielestäni näitä täydentäviä ympäristöehtoja on sovellettava suoriin tulotukimaksuihin ja useimpiin maaseudun kehityksen osana myönnettyihin ympäristötukiin. Jäsenvaltioiden on myös otettava tämä käytäntö käyttöön paikallisella ja alueellisella tasolla ja noudatettava nykyisiä yhteisiä EU:n puitteita.

  Robert Dušek (S&D), kirjallinen. – (CS) Biologisen monimuotoisuuden väheneminen jatkuu äärimmäistä vauhtia. Tietyt lajit häviävät 50–1 000 kertaa luonnollista tasoa nopeammin. Biologisen monimuotoisuuden häviämisen pysäyttämisen on oltava ensisijainen tavoitteemme, ensinnäkin eettisistä syistä, koska meidän on säilytettävä kestävä planeetta tuleville sukupolville, ja toiseksi ympäristön takia, koska elävien organismien lajien välinen vuorovaikutus on olennaisen tärkeää planeettamme asuttavuuden takaamiseksi. Kolmanneksi, biologisen monimuotoisuuden väheneminen on pysäytettävä taloudellisista syistä, koska luonto ja sen alkuperäinen monimuotoisuus tarjoavat meille elämän perusresurssit – ruoan, veden, polttoaineet ja kuidut – ja lisäävät maaperän hedelmällisyyttä sekä takaavat kasvien hedelmöityksen. Biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen on meille olennaista myös ilmastonmuutoksen vaikutusten ja seurausten vähentämiseksi, koska maa- ja meriekosysteemit imevät hiilidioksidia, ja ne ovat ainoa luonnollinen mekanismi hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin. Ympäristödirektiivi mahdollistaa paikallisiin tilanteisiin mukautettujen toimenpiteiden täytäntöönpanon. On kuitenkin välttämätöntä taata, että biologisen monimuotoisuuden suojelussa ei ole suuria eroja jäsenvaltioiden välillä. On välttämätöntä laatia suojelulle periaatteet, joita on aina noudatettava. On myös välttämätöntä laajentaa biologisen monimuotoisuuden suojelua kalastusalalle. Viljelijöillä on erityisasema biologisen monimuotoisuuden tehokkaassa suojelussa. Väestönkasvun takia on välttämätöntä lisätä tuotantoa ja samalla tukea elämää maaseutualueilla ja säilyttää biologinen monimuotoisuus siten, että nämä kolme näkökohtaa ovat tasapainossa.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Yhdistyneet Kansakunnat on julistanut vuoden 2010 kansainväliseksi biologisen monimuotoisuuden vuodeksi. Valitettavasti EU ei saavuta vuoden 2010 biologista monimuotoisuutta koskevaa tavoitettaan. Biologisen monimuotoisuuden väheneminen jatkuu hälyttävällä tahdilla. Laskelmien mukaan vähenemistahti on kiihtymässä tasolle, joka on vuoteen 2050 mennessä kymmenkertainen nykyiseen verrattuna. EU:ssa 42 prosenttia nisäkkäistä, 43 prosenttia linnuista, 45 prosenttia perhosista, 30 prosenttia sammakkoeläimistä, 45 matelijoista ja 52 prosenttia makean veden kaloista on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Komissio totesi vuonna 2008 tekemässään väliarvioinnissa biologista monimuotoisuutta koskevan EY:n toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta, että suojelun tila on epäsuotuisa 50 prosentilla niistä lajeista ja jopa 80 prosentilla niistä luontotyypeistä, jotka EU:ssa katsotaan luonnonsuojelun kannalta tärkeiksi. Tämän biologisen monimuotoisuuden väheneminen on kestämätöntä sekä eettiseltä kannalta että ekologiselta ja taloudelliselta kannalta, koska riistämme tulevilta sukupolvilta tilaisuuden hyötyä terveestä biologisesta monimuotoisuudesta. Biologisen monimuotoisuuden suojelua koskevia EU:n politiikanaloja on koordinoitava ja ne on yhdistettävä muihin alakohtaisiin politiikanaloihin, erityisesti niihin, jotka liittyvät viljelyyn, metsätalouteen ja kalastukseen sekä luonnonkatastrofien ennaltaehkäisyä koskeviin politiikanaloihin, jotta voidaan taata, että biologista monimuotoisuutta suojellaan mahdollisimman paljon.

  Véronique Mathieu (PPE), kirjallinen. – (FR) Biologisen monimuotoisuuden yhdistäminen EU:n lainsäädännön kattamiin toimiin on tunnustettava sen taloudellisen arvon vuoksi. Halusin edistää tätä mietintöä korostamalla viljelijöiden tarjoamien biologista monimuotoisuutta edistävien lisäpalvelujen korvausta. Sen pitäisi olla eräänlainen täydentävien ympäristöehtojen bonus, jolla palkitaan velvoitteiden lisäksi täytäntöönpannuista toimista. Korostamme myös aivan oikein sitä, että geneettistä monimuotoisuutta on edistettävä käyttämällä tietyille alueille ominaisia perinteisiä maatalouslajikkeita.

Tämä kysymys on tärkeä, ja olen siitä erityisen tietoinen, koska synnyinalueellani Vosgesissa kasvatettu perinteinen maitokarja katoaa, jos sille ei anneta ajoissa ulkoista tukea. Halusin myös erityisesti huomauttaa, että Life+-ohjelman nojalla rahoitetut hankkeet on toteutettava kestävyyden kannalta, koska panemme valitettavasti merkille, että joitakin hankkeita ei pidetä yllä, kun niiden rahoitus lakkaa.

Lopuksi, olen samaa mieltä siitä, että tietojen keräämistä ei voida jättää huomiotta, ja haluan ilmaista, että pidän myönteisenä kansallisen riistaeläinten seurantakeskuksen perustamista Ranskaan. Seurantakeskus tutkii maata pitkin muuttavien lajien muuttamista ja talvehtimista erityisesti metsästäjien tekemien selvitysten avulla, mikä todistaa – jos todisteita tarvitaan – että metsästäjät ovat aktiivisesti sitoutuneet biologisen monimuotoisuuden suojeluun.

  Alajos Mészáros (PPE), kirjallinen. – (HU) Biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien säilyttäminen on yhteiskunnalle suunnattoman arvokasta. Sitoutumista koskevan näkemyksemme mukaan meidän on säilytettävä planeettamme sellaisena kunnossa, että se tarjoaa elinkelpoisen ympäristön myös seuraaville sukupolville. Nykyinen tilanne ei valitettavasti ole rohkaiseva. Biologinen monimuotoisuus vähenee jyrkästi. Lajien nykyinen katoamisvauhti koko maailmassa voi olla jopa 1 000 kertaa enemmän kuin luonnollinen poistuma. Tutkijat sanovat, että jos emme tee mitään, tämä luku voi kymmenkertaistua vuoteen 2050 mennessä. Ekosysteemien tuhoutuminen voi myös johtaa huomattaviin kasvihuonekaasupäästöihin, jotka voivat entisestään lisätä ilmaston lämpenemistä ja vähentää maapallon kykyä sitoa hiilidioksidia. Unionin tärkein välinen biologisen monimuotoisuuden säilyttämisessä on Natura 2000 -verkosto, joka koostuu jäsenvaltioiden nimeämistä erityisten suojelutoimien alueista. Sen tärkein tavoite on edistää biologista monimuotoisuutta luontotyyppien ja luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelulla. Jotta tämä sopimus voisi toimia tehokkaasti, on kuitenkin kiireellisesti yhtenäistettävä lait, myös jäsenvaltioiden tason yhtenäiset ja yksiselitteiset toimet.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Viime vuosina koettu mehiläisten valtava väheneminen, jonka osalta ei ole vielä selvää, johtuuko se biologisen monimuotoisuuden vähenemisestä vai muuntogeenisistä kasveista, osoittaa meille ennen kaikkea, että on vielä paljon sellaista, mitä emme tiedä. Sen lisäksi, että biologisen monimuotoisuuden vaikutukset ekosysteemien vakauteen ovat edelleen laajalti tuntemattomia, emme edes alueellisella tasolla tiedä, miten paljon tietyllä alueella on vaihtelua. Biologisen monimuotoisuuden vuotta 2010 pitäisi siksi käyttää siten, että saataisiin tietoa, jota meiltä puuttuu, ja myös tietoisuuden lisäämiseen – toisaalta niin, että maat ja paikallisviranomaiset voivat ottaa biologisen monimuotoisuuden huomioon kestävässä kehityksessään sekä kosteikkojen ja vesistöjen suojelussa ja uudelleen luonnontilaan saattamisen osalta, ja toisaalta niin, että tavallisilla kansalaisilla voi olla siinä osansa. Esimerkiksi riittää japanintatar, joka aloitti puutarhojen koristekasvina mutta joka on nyt levinnyt liikaa ja syrjäyttänyt kotoperäiset kasvit ja jonka juurijärjestelmät aiheuttavat suurta tuhoa rinteiden vahvikerakenteille. Meitä ei saa missään tapauksessa kirota maa- tai metsätalouden monokulttuureilla. Maatalousuudistusta voidaan käyttää siihen, että siirrytään pois massatuotannossa kohti suurempaa kestävyyttä ja maaseutumaiseman säilyttämisen edistämistä. Tarvitaan myös strategioita, jotta ilmastonsuojelu energiakasvien muodossa ja biologinen monimuotoisuus eivät enää kilpaile samoista kasvatusalueista.

  Pavel Poc (S&D), kirjallinen. – (CS) Pidän tätä mietintöä myönteisenä ja mielestäni siinä ehdotetaan tiettyjä oikeansuuntaisia toimia. Toisaalta siitä puuttuu mielestäni todella kriittinen lähestymistapa tämän alan nykyisiin toimiin ja aiempaa kunnianhimoisempi kanta tulevaisuuteen. Nykyinen asiaintila on viimeinkin tunnustettava. Euroopan unioni ei ole onnistunut saavuttamaan tavoitteitaan biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämisestä vuoteen 2010 mennessä. Sekä EU:n lainsäädännössä että yleisessä lähestymistavassa tähän asiaan keskitytään edelleen lajien suojeluun. On välttämätöntä edistää ekosysteemien suojelua, mukaan luettuna maailmanlaajuinen ekosysteemi. On välttämätöntä ymmärtää, ilman uskonnollista tai aatteellista perustaa, että ihminen on osa planeetan biosfääriä ja että ihmiset eivät selviydy ilman maailmanlaajuista ekosysteemiä. Nykyiset polttavat ongelmat, mukaan luettuna kasvihuonekaasuja koskevat ongelmat, maaperän pilaantuminen, meriekosysteemiä koskevat uhat, elintarvikepulat ja muut, voidaan yhdistää yhden yhteisen nimittäjän alle, ja se on homo sapiensin aiheuttama väestöpaine. Ellemme tarkastele koko ongelmaa oman lajimme ekologian kannalta ja etene huomattavasti yhteiskunnallisia, taloudellisia ja poliittisia piirejä pidemmälle, huomaamme vuonna 2020, että emme ole taaskaan saavuttaneet tavoitteitamme biologisen monimuotoisuuden pysäyttämisestä ja, mikä vielä pahempaa, huomaamme, että maailmanlaajuinen ekosysteemimme on vielä lähempänä kestämätöntä tilaa oman lajimme olemassaolon jatkumisen osalta.

21. Minuutin puheenvuorot poliittisesti tärkeistä asioista

  Puhemies. − (EN) Esityslistalla on seuraavana minuutin puheenvuorot poliittisesti tärkeistä asioista.

  Carlos José Iturgaiz Angulo (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluaisin välittää teille kaikille viestin Oswaldo Payálta, joka sai parlamentin Saharov-palkinnon.

"Hyvät ystävät, Kuuban kansa haluaa muutosta, se haluaa siirtyä rauhallisesti uuteen vaiheeseen elämässään ja jättää taakseen kaiken, mihin liittyy vihaa, väkivaltaa, sortoa, valheita ja pelkoa, ja se on avoin sovinnolle ja valmis käymään edistyksen tielle joka suhteessa.

Nämä muutokset, joita meille säädetään lain nojalla, ovat jo läsnä kuubalaisten sydämissä ja mielissä, mutta ihmisten kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia on kunnioitettava. Tarvitaan vapaat ja demokraattiset vaalit, ja vapaus matkustaa, tehdä työtä ja osallistua maan taloudelliseen ja poliittiseen elämään ja kulttuurielämään.

Muutokset ovat oikeuksia, ja noita oikeuksia ei ole Kuubassa, jossa monia ihmisiä edelleen vainotaan Kuuban kansan oikeuksien edistämisen takia ja myös vangitaan sen takia.

EU:n yhteisessä kannassa keskitytään yhteisvastuuseen, ja tuo kanta olisi säilytettävä. Teidän pitäisi tietää, että vaikka Kuuban hallitus ei käynnistä hankkeita, joita monet Varela-hanketta ja muita kansalaisaloitteita tukevat kuubalaiset ajavat, ihmiset tekevät työtä saadakseen aikaan nämä rauhanomaiset muutokset. Nämä ovat aloitteita, joita teidän on tuettava, ja oltava samalla johdonmukaisia yhteisessä kannassa, jotta se on myös yhteinen toimintatapa."

  Monika Flašíková Beňová (S&D). – (SK) Ihmisoikeuksien suojelu, ihmisten välisten erojen kunnioittaminen ja tämän kunnioituksen osoittaminen ovat demokraattisessa yhteiskunnassa yhtä tärkeitä kuin väkivallan torjunta.

Jos yhteiskunnassa korkeassa asema oleva ihminen, henkilö, jota ihmiset luonnostaan kunnioittavat, ei hyväksy näitä periaatteita julkisissa puheissaan tai jopa laskee leikkiä niistä, se voi edistää tai tukea aggressiivista käytöstä yhteiskunnassa. Jos Euroopan unionin jäsenvaltion pääministeri vitsailee julkisessa kokoontumisessa Hitleristä ja hänen raakuuksistaan ja esittää ne myönteisessä valossa, kyseinen käytös on tuomittava julkisesti, koska sen tekemättä jättäminen voi johtaa kyseisen käytöksen yleiseen sosiaaliseen hyväksymiseen. Kehotan siksi Silvio Berlusconia harkitsemaan uudelleen tyhmiä vitsejään Hitleristä sekä nuorille naisille osoittamiaan mauttomia ja – voisin lisätä – typeriä suosituksia, jotka johtuvat ehkä osittaisesta arvostelukyvyn menetyksestä tai säädyllisyyden ja naisten kunnioituksen puutteesta.

  Sonia Alfano (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, italialainen sanomalehti Il fatto quotidiano julkaisi lauantaina Palermon entisen pormestarin ja mafioson Vito Cianciminon allekirjoittaman asiakirjan, jossa hän kirjoitti, että Marcello Dell'Utri ja Silvio Berlusconi olivat samaa maata hänen kanssaan, että he kuuluivat samaan mafian hallitsemaan poliittiseen järjestelmään.

Nämä uutiset annetaan virkavallan tietoon, kun totuus tulee ilmi vuoden 1992 mafian verilöylyistä, joissa tuomari Falcone ja tuomari Borsellino kuolivat, nimittäin että valtio neuvotteli mafian kanssa niin sanotun pommien kauden lopettamisesta, ja sillä nähtävästi autettiin vakiinnuttamaan pääministerin puolue Forza Italia, joka todellakin perustettiin Dell'Uttrin avulla; Dell'Uttrin, joka on tuomittu vankilaan viideksi vuodeksi mafiayhteyksistä ja joka on edelleen senaattorina Italian parlamentissa.

Tämän takia ja Camorran pormestarin Angelo Vassallon äskettäisen murhan takia toistan, miten merkittävä on Euroopan liberaalidemokraattien ryhmän tekemä pyyntö, joka on jatkuvan painostukseni tuloksena jälleen kerran esitetty kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa, Euroopan unionin tason järjestäytynyttä rikollisuutta koskevasta mietinnöstä.

EU ei voi kääntää edelleen toista poskea pelätessään puuttua ongelmaan, joka ei ole enää paikallinen vaan globaali ja joka juuri nyt vaikuttaa tiiviisti yhden jäsenvaltion hallitukseen.

  Michail Tremopoulos (Verts/ALE). – (EL) Arvoisa puhemies, kuten tiedätte, viheralueet ovat olennaisen tärkeitä kaupunkiympäristölle. Asiantuntijat itse asiassa vaativat 7–10 neliömetriä asukasta kohti, mikä on sama kuin Euroopan keskiarvo. Kreikan suuret kaupungit ovat kuitenkin nyt tukahtumassa, koska niissä on täytetty vain 25–35 prosenttia tästä vaatimuksesta ja viheralueita tarvitaan kiireellisesti lisää.

Yksi ilmiselvä ratkaisu olisi nykyisten julkisten tilojen käyttäminen ainakin viheralueiksi. Niitä olisivat monet kaupunkien sisään jääneet armeija-alueet ja entinen Hellenikonin lentokenttä Ateenassa.

Kreikan hallituksen ja komission ja Kansainvälisen valuuttarahaston välisen pöytäkirjan sivulla 28 säädetään mahdollisuudesta tutkia uudelleen mahdollisuus käyttää julkista omaisuutta julkisen velan maksamiseen. Jos rajallisia maavarastoja loppujen lopuksi käytetään siihen, se horjuttaa ankarasti Kreikan kaupunkien ympäristötasapainoa, ja sen hinnan maksavat tulevat sukupolvet.

Kaikki EU:n kaupunkiympäristöä koskevat toimet tehdään tyhjiksi vain muutamalla, itse komission jäsenvaltioille määräämällä, asiakirjan sanalla. Minä kysyn: ovatko EU:n toimielimet halukkaita hyväksymään tämän.

  Ryszard Czarnecki (ECR). – (PL) Yleisö on Puolassa huolissaan viivästyksistä tutkimuksessa, joka koskee Puolan presidentin lentokoneen putoamista lähellä Smolenskia 10. huhtikuuta. On sietämätöntä olla tilanteessa, jossa venäläinen osapuoli ei toimita asiakirjoja tai tekee sen erittäin hitaasti ja pelaa siten selvästi aikaa. Mielestäni tutkinnasta pitäisi tehdä kansainvälinen asia, jotta Euroopan unioni, myös Euroopan parlamentti, voisi käyttää vaikutusvaltaansa nopeuttaakseen tutkintaa ja kohdistaakseen Venäjään enemmän kansainvälistä painostusta. Pelkään, että ilman kansainvälistä painostusta ja ilman Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin painostusta asia ei ikinä selviä. Siksi kehotan osoittamaan jonkin verran solidaarisuutta Puolaa kohtaan tässä asiassa.

  João Ferreira (GUE/NGL). – (PT) Rahoituskeinottelun aiheuttaman katastrofin jälkeen, toimimattomuutta ja rahoitusmarkkinoille säädettäviä toimenpiteitä koskevia tyhjiä lupauksia sisältävien kuukausien jälkeen Euroopan komission vahvistus saavutti meidät tällä viikolla. Pääasiassa kaikki jatkuu ennallaan. Rahoituskeinottelu jatkuu, sen tärkeimmät välineet jatkuvat: johdannaiset, vakuudettomat myynnit, swap-sopimukset tai luottoriskinvaihtosopimukset; arvoltaan alentuneelle roskalle ei ole loppua. Veroparatiisit, joiden osalta nyt vallitsee kuolemanhiljaisuus kaiken sen melskeen ja niiden lopettamista koskevien tyhjien lupausten jälkeen, ovat edelleen olemassa.

Kaikki tämä on ristiriidassa sen perusteellisen väkivallan kanssa, jolla työntekijöille ja kansalle määrättiin raskaita uhrauksia, kun heitä kehotettiin tukemaan rahoituspääoman väärinkäytöksiä. Vastaus siihen, että Euroopan unionilla ei selkeästi ole mitään ajatusta siitä, mitä se tekee sen kriisin seurauksille, jonka se auttoi luomaan, on täällä, Portugalissa, Ranskassa, Kreikassa, Espanjassa ja kaikkialla Euroopassa, kun ihmiset nousevat ja taistelevat tätä syvää yhteiskunnallista taantumaa vastaan, jonka Euroopan unioni haluaa heille langettaa.

  Puhemies. – (EN) Seuraava puhuja on Gerard Batten, jolla on kunnia olla historian ensimmäinen poliitikko, joka pukeutuu puolueensa väreihin.

  Gerard Batten (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, näyttää siltä, että Nick Clegg, Yhdistyneen kuningaskunnan varapääministeri, ilmoittaa pian kokoomushallituksensa päätöksestä noudattaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöstä ja antaa hänen majesteettinsa vankiloiden asukkien äänestää.

Pääministeri David Cameronin tiedottaja on tietojen mukaan sanonut, että olisi "onnetonta", jos yleinen kielto poistettaisiin kokonaan. Hän ei ryhtynyt selittämään, miksi osittainen kielto saattaisi olla hyväksyttävämpää moraalisesti, ja miksi pikkurikollisen, murtovarkaan tai varkaan pitäisi voida äänestää mieluummin kuin murhaajan, raiskaajan tai pedofiilin.

On loukkaus lainkuuliaisia kansalaisia ja rikoksen uhreja kohtaan, että lakia rikkovilla olisi sama oikeus äänestää lainsäätäjiä. Voin sanoa yhden asian ehdottoman varmasti, ja se on se, että Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolueen seuraavassa ohjelmajulistuksessa sitoudutaan kumoamaan kaikki sellaiset lait.

  Puhemies. – (EN) Riippuu siitä, kuka on itsenäisyyspuolueen johtaja.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin tänään jälleen kerran mainita rajat ylittävän, Keski-Euroopan Alppien ja Adrianmeren alueen, joka koostuu Friuli-Venezia-Giuliasta, Sloveniasta ja Kärtneristä. Tämä alue kuvastaa Euroopan kielellistä ja kulttuurista monimuotoisuutta ja osoittaa, miten vakavat historialliset erot voidaan voittaa. Kärtnerin konsensusryhmä on esimerkiksi tehnyt monia vuosia työtä pitääkseen yllä rauhallista rinnakkaiseloa väestön saksalaisen enemmistön ja slovenialaisen vähemmistön välillä Kärtnerissä, ja sille myös myönnettiin työstään tämän parlamentin Euroopan kansalaispalkinto.

Tälle rauhanomaiselle yhteistyölle on kuitenkin tuhoisaa, että Slovenia väittää ennen Kroatian kanssa tehtävää rajasopimusta koskevaa kansanäänestystä Ljubljanassa, että Slovenian Kärtner, Trieste ja Gorizia on vallattu, vaikka Etelä-Kärtnerin asukkaat päättivät liittyä Itävaltaan täysin demokraattisessa kansanäänestyksessä vuonna 1920, toisin sanoen tasan 90 vuotta sitten. Slovenia ei myöskään ole entisen Jugoslavian oikeudellinen seuraaja, eikä siten Itävallan valtiosopimuksen allekirjoittaja. Enintään se seuraa Jugoslavian jalanjäljissä AVNOJ-säädösten säilyttämisessä kansainvälisen oikeuden vastaisesti, eikä se ole hyvä asia.

  Rareş-Lucian Niculescu (PPE). – (RO) Haluaisin korostaa erittäin kiireellistä asiaa, joka on tällä hetkellä Romaniassa hallitseva, mutta luulen, että sitä esiintyy tietyissä muodoissa kaikissa jäsenvaltioissa. Puhun vakavasta tilanteesta, joka vaikuttaa pienyrityksiin ja tuhoaa niiden mahdollisuuden kasvuun ja elpymiseen talouskriisin jälkeen.

Pienten ja keskisuurten yritysten kansallinen neuvosto arvioi, että kahdeksan kymmenestä EU:n rahoitusta saaneesta yrityksestä putoaa pois hankkeista osarahoituksen puutteen takia. Tämä tilanne koskee kaikkia ohjelmia, joissa on mukana EU:n rahoitusta. Mielestäni näissä oloissa toisaalta EU:n ja toisaalta jäsenvaltioiden on määritettävä ja pantava täytäntöön uusia toimenpiteitä pienyritysten tukemiseksi erityisesti siksi, että 70 prosenttia koko EU:ssa työssä käyvästä työvoimasta työskentelee näissä yrityksissä.

  Silvia-Adriana Ţicău (S&D). – (RO) Aloitamme pian vuosien 2007–2013 monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnin, jonka on perustuttava toimielinten väliseen yhteistyöhön ja tarjottava konkreettisia ratkaisuja talous- ja rahoituskriisin vaikutusten lieventämiseen. Lissabonin sopimuksen voimaantulo ja EU 2020 -strategia tarjoavat lisäksi uusia näkymiä nykyisten rahoitusnäkymien väliarvioinnista.

Kehotan komissiota osoittamaan joustavuutta ja ripeyttä, kun jokin jäsenvaltio aikoo pyytää EAKR-asetuksen mukaisesti toimintaohjelmien tai kansallisten strategisten viitekehysten tarkistamista.

Nykyinen talouskriisi saattaisi tuoda joitakin muutoksia talousarvion painopistealoihin, erityisesti painopistealojen riittävän rahoituksen varmistamiseksi. Tämän perusteella kehotan edistämään yhteisvastuuta ja tehokkuutta energiaresurssien alalla sekä liikenneinfrastruktuurin ja maatalouden ja maaseutualueiden laajakaistainfrastruktuurin aloilla, jotka ovat kaikki painopistealoja, jotka voivat auttaa luomaan työpaikkoja.

  Antonyia Parvanova (ALDE). – (BG) Haluaisin kiinnittää huomionne tapaukseen, jossa rikoksesta syytetyn Bulgarian kansalaisen ihmisoikeuksia loukataan törkeästi. Mario Abdel Gani el Makusi, palestiinalaisen poika, on farmakologian opiskelija, joka pidätettiin 7. kesäkuuta kotonaan Sofiassa ja vietiin paikalliselle poliisiasemalle epäiltynä – poliisin mukaan – pahoinpitelystä.

Kahden todistajan mukaan Mario oli ollut tapauksen aikana kotona, ja hän oli ollut myös ostoksilla lähikaupassa, mitä tukevat kaupan kuuden videovalvontakameran nauhoitukset. Hänet otettiin säilöön määrittelemättömäksi ajaksi, joka nyt on itse asiassa ollut 70 päivää. Koko tämän ajan poliisi on kieltäytynyt katsomasta videovalvontanauhoituksia tai kuulustelemasta todistajia, jotka olivat olleet hänen kanssaan kotona tuohon aikaan, kaukana tapahtumapaikasta.

Luulen, että koko tämä tapaus tätä nuorta miestä ja hänen perhettään vastaan on ennenkuulumaton, mutta tällaiset tapahtumat ovat yleistyneet viime vuoden aikana Bulgariassa. Haluaisin siksi todeta, että on mahdotonta oikeuttaa sitä, että pidätetään mies, joka on syytön, kunnes toisin todistetaan, ja että poliisi pitää häntä 70 päivän ajan säilössä ilman kiistämättömiä todisteita.

Vaadin lisää avoimuutta sisäasiainministeriön ja yleisen syyttäjän toimintatapaan.

  Catherine Grèze (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, 32 mapuche-vankia on nyt ollut nälkälakossa 70 päivää, ja he saattavat kuolla. Tänään heihin on liittynyt Chilen parlamentin jäseniä.

He ovat nälkälakossa, koska he vaativat tapaoikeuden soveltamista ja oikeuttaan omistaa maata. Alkuperäiskansoilla on oltava oikeus esi-isiensä maiden yhteisomistukseen; parlamentti on jo puolustanut tätä periaatetta ja siitä on säädetty asiaankuuluvissa kansainvälisissä yleissopimuksissa.

Tämä oikeus, jota Chilessä ei ole koskaan tunnustettu, on johtanut sellaisten toimien lisääntymiseen, joilla on epäoikeudenmukainen ja suhteeton vaikutus mapuche-kansaan, jonka osuus väestöstä on kuitenkin viisi prosenttia.

Jos mapuche-yhteisö, joka on tuomittu elämään ilman maata tai resursseja, halutaan pelastaa, Chilen on löydettävä rohkeutta tunnustaa sen oikeudet ja hyväksyä sen vaatimukset.

On myös tärkeää, että me täällä Euroopan parlamentissa ja YK:ssa ja myös kaikissa muissa kansainvälisissä järjestöissä taistelemme sen puolesta, että alkuperäiskansojen oikeuksia kunnioitetaan. Arvoisa puhemies, mitä te aiotte tehdä tälle asialle?

  Miguel Portas (GUE/NGL). – (PT) Kaksi vuotta sitten Lehman Brothersin kaatuminen käynnisti rahoitusmarkkinoiden kriisin ja myöhemmin talous- ja yhteiskuntakriisin, jonka kansalaisemme edelleen tänään kokevat. Vastauksen on oltava tasapainoinen. Euroopan unioni on ollut nopea, armoton ja tinkimätön soveltamissaan säästöohjelmissa ja erittäin hidas tai jopa saamaton kaikessa muussa, joka voisi tuoda oikeudenmukaisuutta talouteen.

Parlamentti on vasta tällä viikolla hyväksymässä ensimmäisiä toimenpiteitä, jotka liittyvät rahoitusjärjestelmän valvontaan; vasta seuraavan yhdeksän vuoden aikana pankkijärjestelmä alkaa soveltaa niiden oman pääoman osalta määritettyjä sääntöjä ja kaikkia muita yleisön vaatimuksia, nimittäin keinottelupääoman torjumista, veroparatiisien lopettamista ja rahaliikenteen veroa. Kaikkea tätä on lykätty, ja siksi 29. syyskuuta järjestettävä toimintapäivä on niin tarpeellinen ja niin merkittävä koko Euroopassa.

  Krisztina Morvai (NI). – (HU) Hyvät kollegat, voitteko nimetä sen rikosten uhrien ryhmän, joka kärsii fyysisen väkivallan väkivaltaisimmista muodoista, hakkaamisesta, häirinnästä, seksuaalisesta hyväksikäytöstä, henkisestä julmuudesta, uhkailusta ja kauhusta jatkuvasti? Viittaan naisiin kohdistuvan väkivallan uhreihin, erityisesti perhe- tai suhdeväkivallan. Yksi heidän urheista ja vahvoista ryhmistään otti minuun yhteyttä viime viikolla ja valitti, että tätä hyvin suurta ihmisryhmää ei vieläkään tueta tai auteta mitenkään Unkarissa. Jos he kääntyvät poliisin puoleen, heille sanotaan, että se on yksityisasia ja että he eivät puutu siihen; jos he menevät lastensuojeluvirastoon, heitä käsketään tekemään asialle jotakin tai heidän lapsensa otetaan heiltä pois. Haluaisin kehottaa kaikkia Euroopan parlamentin jäseniä tukemaan yhdessä tätä asiaa, järjestämään naisiin kohdistuvan väkivallan uhreille omistetun kuulemisen ja edustamaan heidän oikeuksiaan kaikilla mahdollisilla foorumeilla.

  Nuno Teixeira (PPE). – (PT) Arvoisa puhemies, Portugalissa riehui jälleen kerran koko kesän tulipalojen tulva, joka tuhosi metsiä ja viljelysmaata, koteja ja yksityistä infrastruktuuria ja uhkasi jatkuvasti ihmisiä, jotka elivät pelossa, että hellittämättä raivonneet tulipalot osuvat heihin.

Portugalissa kirjattiin yksin elokuussa yli 9 000 tulipaloa, mikä on ennätys vuodesta 2006 alkaen. Tilanteen vakavuuden takia on olennaisen tärkeää käsitellä syiden lisäksi myös ratkaisuja. Ratkaisujen osalta viittaan siihen, että sen lisäksi, että on suunniteltava ja tarjottava tehokkaita aineellisia ja inhimillisiä resursseja tulipalojen torjuntaan, on myös metsitettävä uudelleen monia alueita ja tuettava ihmisiä, joihin palot ovat vaikuttaneet.

Madeiran autonomisella alueella, josta minä tulen, tuli vaikutti moneen kuntaan. Viime helmikuun luonnonkatastrofin jälkeen elokuun tulipalot pahensivat madeiralaisten kokemia vaikeuksia, ja he toivovat voivansa luottaa kaikkien tukeen ja solidaarisuuteen autettaessa heitä saamaan elämänsä kuntoon erityisesti niiden monien koettelemusten jälkeen, joita he ovat tänä vuonna käyneet läpi.

  Alan Kelly (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, minulle ei anna minkäänlaista tyydytystä se tieto, että kun seison nyt tänä iltana teidän edessänne, EU tutkii erittäin huolellisesti kotimaani, Irlannin, talouden kehitystä.

Irlannin velkakirjojen korkokanta nousi tänään 6,5 prosenttiin, ja Irlannin tilanne on erittäin haastava. Lainauskustannukset ovat itse asiassa kalliimpia kuin koskaan maassani. Ihmiset kotona vaalipiirissäni kyselevät, miten olemme päätyneet tähän. Vastaus on yksinkertaisesti pelkkä ahneus.

Olin iloinen, että komission jäsen Almunia vaati äskettäin tiukasti Irlannin viimeisen haamupankin, Anglo Irish -pankin sulkemista. Komissio piti ryhtyä toimiin, koska tuo pankki vaaransi koko maani tulevaisuuden. Anglo maksoi meille ensin kaksi miljardia euroa, sitten viisi miljardia, sitten kymmenen miljardia. Huomaammeko ensi kuussa, että Anglo maksaa meille yli 30 miljardia euroa?

Irlantilaiset ovat sitkeää rotua. Selviämme tästä, mutta vain EKP:n avulla ja vain sellaisen poliittisen vakauden avulla, jota auttaisi välitön hallituksen muutos kotona.

  Jelko Kacin (ALDE). – (SL) Sloveniaan iski tällä viikolla ankara sade, joka on aiheuttanut valtavat tulvat ja vakavia taloudellisia tuhoja. Monissa paikoissa jokien pinta oli korkeammalla kuin satoihin vuosiin. Meillä on myös kuolonuhreja, vaikka minun pitääkin lisätä, että hukkuneet menettivät henkensä ratin takana, autoissa, jotka jäivät jumiin alikäytäviin. Pelkästään pääkaupungissa Ljubljanassa veden alla on yli 1 200 asuinkiinteistöä. Liikennereitit ja yleiset palvelut ovat myös kärsineet pahoin.

Slovenia on pieni maa, mutta voisimme verrata näiden tulvien seurauksia joihinkin Keski-Euroopan maihin kesän alussa iskeneiden tulvien tuhoisiin seurauksiin. Olen käyttänyt tämän tilaisuuden tiedottaakseni teille maani tilanteesta, koska mielestäni meillä on myös tässä parlamentissa edessämme paljon työtä seurausten selvittämisessä.

  Søren Bo Søndergaard (GUE/NGL). – (DA) Arvoisa puhemies, edellisen kokouksemme jälkeen yli 50 kurdipormestaria Turkissa on saanut lopullisen tuomionsa. Mitä nämä pormestarit ovat tehneet? No, he ottivat vapauden kirjoittaa avoimen kirjeen Tanskan pääministerille. Tilanne on niin järjetön EU:n ehdokasvaltiossa Turkissa, että pormestareita rangaistaan kirjeiden kirjoittamisesta EU:n jäsenvaltion pääministerille. Järjettömyydet myös jatkuvat. Maanantaina 18. lokakuuta 151:tä kurdipoliitikkoa ja asianajajaa syytetään tuomioistuimessa, heidän joukossaan on Diyarbakirin pormestari Osman Baydemir ja Muharrem Erbey, joka on Turkin ihmisoikeusjärjestön IHD:n varapuheenjohtaja. Syytökset voivat johtaa elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Pyytäisin puhemiestä takaamaan, että Euroopan parlamentti on läsnä tarkkailemassa näitä oikeudenkäyntejä.

  Anna Záborská (PPE). – (SK) Romanien karkotukset Ranskasta ovat merkki siitä, että ei tiedetä, mitä tehdä, aivan kuten määräyksissä karkottaa asunnottomat ihmiset kaupunkien keskustoista.

Romaniongelma kätkee taakseen äärimmäistä köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä koskevan vakavamman ongelman. Äärimmäisen köyhissä oloissa elävät tarvitsevat yhteisvastuuta ja tukea: äidit lapsineen, vanhat tai raihnaiset ja eristyneet yhteisöt, ihmiset, jotka ovat joutuneet niin vaikeisiin oloihin, etteivät enää voi auttaa itseään. Kyse ei ole vain rahasta, vaan myös siitä, että aletaan käyttäytyä kuin yhteiskunta, joka välittää kaikista näistä ihmisistä, yhden ja kaikkien eduksi. Miettikäämme siksi tapoja saada mahdollisimman monta vapaaehtoista mukaan auttamaan yhteiskunnallisesti syrjäytyneitä ryhmiä. Miettikäämme tapoja helpottaa ja yksinkertaistaa tapaa, jolla vapaaehtoiset käyttävät nykyisiä rahoitusresursseja. Jos emme onnistu siinä, pyörimme vain edelleen ympyrää.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D). – (LT) Hyvät kollegat, kun kotimaani parlamentti hylkäsi jälleen kerran lakimuutokset, joilla kielletään kaikki lapsiin kohdistuva väkivalta, myös ruumiillinen rangaistus, se kertoo vain siitä, että nyky-yhteiskuntaa hallitsee suvaitsemattomuus sen nuorimpien ja heikoimpien jäsenten mielipiteitä kohtaan sekä haluttomuus ja kyvyttömyys ymmärtää lasten oikeuksien ja heidän etujensa merkitystä. Se osoittaa jälleen kerran sen, että meidän on käsiteltävä kiireellisesti lasten oikeuksien suojelua ja heihin kohdistuvan väkivallan torjumista koskevaa kysymystä.

Monet maassani katsovat kuitenkin, että lasten läimäyttäminen on osa kulttuuriperintöä tai tehokas kasvatustapa. Olen siitä täysin eri mieltä, ja haluaisin korostaa, että tunteiden hallinnan puute ja siitä johtuvan aggressiivisuuden oikeuttaminen kutsumalla sitä kasvatukseksi on väärin ja perusteetonta.

Haluaisin huomauttaa, että väkivalta on vakava uhka lasten fyysiselle ja henkiselle terveydelle ja heidän henkilökohtaiselle ja sosiaaliselle kehitykselleen. Koska lapset ovat yhteiskunnan heikoimmassa asemassa oleva ryhmä, kehotan komissiota ja neuvostoa vahvistamaan toimenpiteitä lapsiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi säätämällä pakollisista vaatimuksista kaikissa EU:n jäsenvaltioissa ja tekemään aiempaa aktiivisemmin yhteistyötä jäsenvaltioiden ja kansalaisjärjestöjen kanssa lapsiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi.

Kehotan myös jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimiin ja ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin lapsiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi.

  Kyriacos Triantaphyllides (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, haluaisin kiinnittää huomionne aloitteeseen, josta monet teistä ovat tietoisia mutta joka tarvitsee meiltä enemmän tukea: niin sanottuun Eurooppa-neuvoston simulaatioon. Monet nuoret eurooppalaiset käyttävät tätä aloitetta ja virtuaalista täysistuntoa Strasbourgissa pystyäkseen ymmärtämään paremmin, miten Euroopan unioni toimii.

On tärkeää, että matalan äänestysprosentin ja yleisen apatian aikana tuemme ja autamme kaikkia, jotka ovat kiinnostuneita ja jotka haluavat osallistua Euroopan unionin yhdentymisprosessiin. Siksi kehotan teitä tämän vuoden Eurooppa-neuvoston simulaatiota koskevan mietinnön perusteella tapaamaan kansallisten valtuuskuntienne jäseniä, jotta voimme antaa todellisen kuvan työstämme. Mitä enemmän edistämme tätä aloitetta, sitä enemmän se luo arvoa EU:n tulevaisuudelle, jota täällä rakennamme.

  Nuno Melo (PPE). – (PT) Arvoisa puhemies, äskettäinen neuvoston päätös avata EU:n markkinat Pakistanista tuleville tekstiili- ja vaatetustuotteille on virhe. Tekstiilien ja vaatteiden osuus on 20 prosenttia Portugalin valmistusteollisuudesta, ja alalla on 200 000 työntekijää ja 7 000 yritystä. Se on maani keskeinen ala, kuten autoteollisuus on Italiassa, Saksassa tai Ranskassa.

Se tarkoittaa, että nämä yritykset joutuvat nyt suoraan kilpailuun Pakistanin yritysten kanssa, yritysten, joiden ei tarvitse maksaa työntekijöidensä sosiaaliturvaa, joilla ei ole ympäristönsuojelukustannuksia, joita ei vaadita kiinnittämään erityistä huomiota tiettyjen raaka-aineiden käyttöön ja joissa valitettavasti jopa lapsityövoima on yleisesti todellisuutta, kuten tiedämme.

En siis yritä sanoa, arvoisa puhemies, että eurooppalaiset yritykset pelkäävät noiden muualta tulevien kilpailua vaan että ne eivät voi työskennellä, jos normaalit markkinasäännöt kumotaan.

Haluaisin esittää siksi nyt vastalauseeni, arvoisa puhemies. Vastustamisen lisäksi tarjoan myös huomioni tilanteesta. Parlamentin on tärkeää keskustella mahdollisimman pian tästä aiheesta, joka on olennaisen tärkeää EU:n tekstiili- ja vaatetusteollisuudelle.

  George Sabin Cutaş (S&D). – (RO) Sosiaalinen Eurooppa on tärkeässä risteyksessä, jossa vastaus säästötoimenpiteisiin näkyy erilaisina lakkoina.

Työntekijät koulutus-, liikenne-, oikeus-, hallinto- ja teollisuusaloilta lakkoilevat Ranskassa, liikennetyöntekijät lakkoilevat Kreikassa ja ammattiyhdistysten jäsenet Romaniassa. Tämä yhteiskunnallinen tyytymättömyys lisääntyy varmasti tulevina kuukausina. Siksi katson, että ensisijaisena tavoitteenamme on oltava talouskasvuun pyrkiminen mutta kuitenkin tiiviissä yhteydessä uusien työpaikkojen luomisen ja entisten suojelemisen kanssa.

Meillä on yhteinen velvollisuus selvitä kriisistä. Yhteisvastuun on oltava EU:n talous- ja sosiaalipolitiikan ytimessä. Jäsenvaltioille on todellakin annettava enemmän tukea niiden kohdatessa talouden elvyttämistoimenpiteiden täytäntöönpanoa koskevia vaikeuksia, jotta voidaan estää jäsenvaltioiden talouksien välisen kuilun laajeneminen ja pehmentää tuskallista sosiaalista vaikutusta.

  Tanja Fajon (S&D). – (SL) Katkeruus, kiukku ja pettymys ovat sanoja, joita voisin käyttää tehdäkseni yhteenvedon useimpien slovenialaisten tunteista, jotka koskevat ensimmäisiä nimityksiä Euroopan unionin korkeimpiin diplomaattisiin tehtäviin. Se ei johdu vain siitä, että Slovenia tiputettiin pois ensimmäiseltä nimityskierrokselta, vaan pääasiassa siitä, että 29 johtavasta asemasta vain neljä menee viimeksi liittyneiden jäsenvaltioiden edustajille.

En usko, etteikö näissä jäsenvaltioissa olisi sopivia ehdokkaita. Uskon päinvastoin lujasti, että nuoremmissa jäsenvaltioissa on enemmän tarmoa ja kunnianhimoa. EU:n toimielimissä korkeimmat asemat ovat kuitenkin edelleen pääosin suurimpien jäsenvaltioiden edustajien hallussa.

Vastustan ankarasti sellaista EU:n politiikkaa, koska siinä ei tunneta myötätuntoa nuorempien, viimeksi liittyneiden jäsenvaltioiden etuja kohtaan. Me olemme kaikki osa unionia tehdäksemme päätökset yhdessä. Olkoon tämä arvosteluna ja muistutuksena hallituksillemme. Nyt ei ole hyvä aika luoda uusia jakoja ja pettää luottamusta. Ihmiset uskovat meihin vain, jos olemme lujia ja yhtenäisiä ja vain, jos äänemme on 27 jäsenvaltion yhteinen ääni, eikä vain muutaman jäsenvaltion ääni.

  Gabriel Mato Adrover (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, aiomme jälleen kerran puhua vapaakauppasopimuksista Euroopan unionin ja kolmansien maiden välillä. Olen jo puhunut sopimuksista Kolumbian ja Perun kanssa, sillä ne ovat erittäin tuhoisia Kanariansaarten banaaniteollisuudelle, ja tänään haluaisin puhua Marokosta.

Komissio antoi 16. syyskuuta ehdotuksensa uudesta maatalousluvusta Marokon kanssa tehtävään assosiaatiosopimukseen: ehdotuksella lisätään tomaattikiintiöitä, säilytetään lokakuusta toukokuuhun kestävä jakso sen sijaan, että sitä jatkettaisiin koko vuoteen, eikä siinä tarkisteta tulohintajärjestelmää, joka on osoittautunut petokselliseksi, kuten itse EU:n petostentorjuntavirasto on tunnustanut.

Tämä sopimus on tappava EU:n tuottajille, erityisesti Andalusiassa, Murciassa, Valenciassa ja Kanariansaarilla, ja komissio on siitä täysin tietoinen. Komissio ei voi katsoa toisaalle ja ehdottaa uutta sopimusta ilman takeita, kun nykyistä sopimusta rikotaan ilman, että mihinkään toimenpiteisiin ryhdytään.

Tulohintajärjestelmä on tarkastettava välittömästi, ja pyydän komissiota ryhtymään siihen viipymättä. Komission velvollisuus on puolustaa viljelijöitä, joten puolustakaa heitä!

  Rovana Plumb (S&D). – (RO) Esiin ottamani asia koskee oikeusvaltion periaatteen kunnioittamista ja Romanian hallinnon ammattimaisuuden kunnioittamista.

Vuoden 2009 alussa prefektit ja alaprefektit vaihtuivat. Heidän nimityspäätöksiään koskevassa tekstissä todettiin, että he suorittaisivat tehtäviään väliaikaisesti, kunnes pysyvien nimitysten tekemiseksi järjestettäisiin kilpailu. Johto järjesti kilpailut vuoden 2009 syyskuun lopussa, ja tulokset ilmoitettiin lokakuun alussa. Hallituksen oli määrä tehdä päätökset hyväksyttyjen pysyvistä nimityksistä, mutta se ei ole vieläkään tehnyt sitä. Haluaisin tämän tilanteen perusteella kiinnittää Euroopan parlamentin huomion Romanian hallituksen tekemään väärinkäytökseen ja pyytää Romanian hallitusta kunnioittamaan oikeusvaltion periaatteita ja edistämään hallinnon ammattimaisuutta.

  András Gyürk (PPE). – (HU) Euroopan ulkosuhdehallinnon tuleva aloittaminen voidaan katsoa alustavaksi menestykseksi yhteiselle ulkopolitiikalle. Emme ole kuitenkaan niin tyytyväisiä siitä, että maantieteellistä tasapainoa ei vieläkään sovelleta johtoryhmän nimityksissä. Kun luimme viime viikolla julkaistua nimiluetteloa, huomasimme, että vain neljä miltei 30:stä edustuston päälliköstä tuli uusista jäsenvaltioista. Meidän mielestämme tätä ei voida hyväksyä. Emme usko, että ammatillinen pätevyys riippuu kansalaisuudesta. Nimityksissä olisi otettava huomioon sekä kyvyt että oikeasuhteisen edustuksen periaate. Tämän perusteella kehotamme Catherine Ashtonia takaamaan asianmukaisen alueellisen suhteellisuuden tulevissa nimityksissä. Se koskee myös sekä edustustojen päällikköjä että muita virkailijoita, kunnes maantieteellisen tasapainon periaate täytetään. Euroopan parlamentin hyväksyntään ei voida suhtautua pelkkänä muodollisuutena.

  Eduard Kukan (PPE). – (SK) Euroopan unionin laajentuminen on edelleen ajankohtainen aihe. Islannin ja Kroatian odotetut liittymiset antavat ilon aihetta kaikille niille, jotka tukevat laajentumisprosessia ja haluavat sen jatkuvan.

Se antaa ehdottomasti ilon aihetta Länsi-Balkanin maille, erityisesti nyt, kun alueella on talouskriisi ja epävarmuus lisääntyy. Äskettäinen kompromissi, jonka Serbia ja Euroopan unionin jäsenvaltiot saivat aikaan Kosovon itsenäisyysjulistusta koskevaa kansainvälisen tuomioistuimen neuvoa-antavaa lausuntoa koskevan YK:n yleiskokouksen päätöslauselman hyväksymisestä, vahvisti EU:n mahdollisuuksia alueen kiusallisten kysymysten ratkaisussa.

EU on sitoutunut tukemaan Serbian ja Kosovon välistä vuoropuhelua. Emme saa unohtaa, että alueen pitkän aikavälin vakauden lisäksi EU:n ja sen ulkopolitiikan uskottavuus riippuvat tämän vuoropuhelun onnistumisesta.

  Jarosław Leszek Wałęsa (PPE). – (PL) Kiitos, että annoitte minulle puheenvuoron. Haluaisin käyttää tämän tilaisuuden hyväkseni tuomitakseni Burman sotilasjuntan ja sen käskystä toimivan vaalikomission, joka ilmoitti viime viikolla kansallisen demokratialiikkeen sekä yhdeksän muun poliittisen järjestön hajottamisesta. Kansallisen demokratialiikkeen johtaja Aung San Suu Kyi on Euroopan parlamentin myöntämän Saharov-palkinnon saaja. Hän tukee vuoropuhelua juntan ja opposition välillä, kuten hän todisti vuonna 2000 neuvotellessaan kenraalien kanssa armeijan asteittaisesta vetäytymisestä poliittisesta elämästä. Neuvottelut eivät valitettavasti johtaneet läpimurtoon.

Burmassa marraskuussa järjestettävät vaalit ovat ensimmäiset vuoden 1990 jälkeen, jolloin sotilasjuntta kieltäytyi hyväksymästä opposition murskavoittoa ja määräsi Aung San Suu Kyin kotiarestiin. Euroopan parlamentin pitäisi selkeästi ilmaista, että vastustamme sotilashallintoa, ihmisoikeusrikkomuksia ja peruskansalaisvapauksien kunnioituksen puutetta Burmassa.

  Petru Constantin Luhan (PPE). – (RO) EU 2020 -strategian tavoitteissa todella annetaan kunniapaikka koulutukselle ja taitojen kehittämiselle.

Nykyisen ohjelmakauden aikana taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen koheesion aikaansaaminen on päätavoite, jolla luodaan puitteet koulutuksen ja taitojen kehittämiselle, jotta voidaan käyttää paikallisia resursseja.

Kaikki alueet voivat nostaa profiiliaan tuomalla alueellisia näkökohtia koulutukseen ja ammattikoulutukseen. Joitakin ammatteja harjoitetaan edelleen vain tietyillä alueilla, ja ne ovat vaarassa kadota vain siksi, että niitä ei ole enää mahdollista sisällyttää kansallisiin ammattikoulutusohjelmiin. Sama koskee tiettyjä paikallisia resursseja, jotka ovat jäljellä vain suullisessa perinteessä.

Katson, että alueiden on saatava taloudellista tukea sopivien ohjelmien avulla ja että niitä on rohkaistava kehittämään alueellista näkökulmaa koulutukseen ja ammattikoulutukseen. Siinä EU:n rahastot voivat olla hyödyllisiä, koska muuten monet ammatit katoavat.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE). – (PT) Arvoisa puhemies, Euroopan metsäpalotietojärjestelmän mukaan 70 prosenttia tänä vuonna EU:ssa palaneesta alueesta kuuluu Portugaliin, ja syyskuun 3. päivään mennessä on palanut noin 115 000 hehtaaria, joista 13 000 hehtaaria on suojelualueilla, joiden ympäristöarvo on erittäin korkea, ja niiden sosioekonominen vaikutus on 385 miljoonaa euroa.

Tiedämme, että metsien tuhoutuminen johtaa vakaviin sosioekonomisiin ja ympäristöön liittyviin tuhoihin ja että ennaltaehkäisy on tärkeämpää kuin hoito, koska elpyminen on hidasta, vaikeaa ja kallista. Tulipaloja koskeva kysymys nousee joka vuosi esiin parlamentin puheenvuoroissa, ja jos ne eivät koske Portugalia, kyse on jostakin muusta maasta.

Tämän perusteella kehotan Euroopan komissiota harkitsemaan huolellisesti perättäisiä päätöslauselmia, joita parlamentti on antanut vuodesta 1995 alkaen tulipalojen ehkäisystä ja torjunnasta, erityisesti viime vuonna 16. syyskuuta annettua päätöslauselmaa, ja luonnonkatastrofien ja ihmisten aiheuttamien katastrofien ehkäisymekanismista annettua päätöslauselmaa, jossa minulla oli kunnia toimia maatalousvaliokunnan varjoesittelijänä. Ne pantiin täytäntöön vain osittain, ja joskus pätkittäin ja tehottomasti. Jos se tehdään, ehkä meidän ei tarvitse palata metsäpaloja koskevaan aiheeseen syyskuussa 2012.

  Puhemies. − (EN) Keskustelu on päättynyt.

22. Sisämarkkinoiden täydentäminen sähköistä kaupankäyntiä ajatellen (lyhyt esittely)

  Puhemies. – (EN) Esityslistalla on seuraavana Pablo Arias Echeverrían sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan puolesta laatima mietintö sisämarkkinoiden täydentämisestä sähköistä kaupankäyntiä ajatellen (A7-0226/2010).

  Pablo Arias Echeverría, esittelijä. – (ES) Arvoisa puhemies, kuten kaikki tiedätte, internet ja uudet teknologiat merkitsevät ennenkuulumatonta vallankumousta, joka edellyttää, että uudistamme taloutemme sähköisen kaupankäynnin sääntelymekanismeja, jotta voimme vastata edessämme oleviin haasteisiin.

Uusia järjestelmiä internetin välityksellä tapahtuvaa kaupankäyntiä varten sekä nykyisin saatavillamme olevia uusia teknologioita ja mahdollisuuksia ei vielä joitakin vuosia sitten ollut olemassa. Nyt ne ovat kuitenkin tosiasia, ja pian niistä tulee keskeinen väline.

Lainsäätäjinä meidän on oltava riittävän ennakkoluulottomia luodaksemme kansalaisille välineitä, joilla ratkaistaan nykyisiä ongelmia, mutta jotka myös ennakoivat tulevia ongelmia ja ovat mukautettavissa niihin. Meidän on sitouduttava tähän ja olemme velvollisia kantamaan tästä vastuun.

Meidän on valmisteltava tulevaa ja tasoitettava tietä tuleville sukupolville, ja se edellyttää, että poistamme kyseisen päämäärän saavuttamista haittaavat esteet.

Meillä on käytettävissämme väline, sähköinen kaupankäynti, joka tarjoaa suunnattomat mahdollisuudet talouden kilpailukyvyn elvyttämiseen ja parantamiseen sekä sisämarkkinoiden vahvistamiseen. Se on väline, joka voi tuottaa runsaasti lisäarvoa ja tarjota valtavia mahdollisuuksia Euroopan kansalaisille ja yrityksille nykyisenä kriisiaikana.

On välttämätöntä, että Euroopan unionin johtajat toteuttavat tarvittavat toimenpiteet rajat ylittävää sähköistä kaupankäyntiä haittaavien nykyisten esteiden poistamiseksi Euroopassa ja että lisäämme luottamusta tätä välinettä kohtaan, yksinkertaistamme sitä ja teemme sitä ohjaavista säännöistä avoimet.

Se on ainoa tapa varmistaa, että kansalaiset ja yritykset pystyvät korjaamaan hyödyn sen valtavista mahdollisuuksista. Se on ainoa tapa varmistaa kilpailukykymme maailmanmarkkinoilla, jotka eivät odota ketään. Joko toteutamme välttämättömät toimenpiteet ottamalla ohjat käsiimme tarmokkaasti ja määrätietoisesti, tai kilpailijamme ohittavat meidät.

Tänään esittelemässäni mietinnössä ehdotetaan toimenpiteitä rajat ylittävän kaupan esteiden poistamiseksi. Meillä on tilaisuus paitsi valmistella sisämarkkinoita sähköistä kaupankäyntiä varten myös auttaa täydentämään niitä sähköisen kaupankäynnin avulla.

Mietinnössä ehdottamieni toimenpiteiden tarkoituksena on parantaa internetyhteyksien laatua Euroopassa, lisätä kuluttajien luottamusta luomalla eurooppalainen laatuleima, lisätä verkoston seurantaa ja valvontaa ja järjestää tiedotuskampanjoita, jotta käyttäjät ovat selvillä oikeuksistaan ja tietävät, miten ja minne valittaa mahdollisista ongelmistaan. Niiden tarkoituksena on muiden toimenpiteiden ohella myös suojata käyttäjien yksityisomaisuutta ja henkilötietoja, edistää yritysten verkkomyynnin lisäämistä koskevien aloitteiden kehittämistä, parantaa maksujärjestelmiä ja yksinkertaistaa veronmaksua koskevia sääntöjä.

Totean vielä, että tässä suunnitelmassa oli mielestäni korostettava alaikäisten internetin käyttäjien paremman suojelun tarvetta.

Mielestäni kaikki nämä toimenpiteet ovat välttämättömiä sähköisen kaupankäynnin edistämiseksi ja sitä koskevien nykyisten sääntöjen mukauttamiseksi sellaiseen tulevaisuuteen, jossa jo elämme. Meillä on velvollisuus huolehtia markkinamekanismeista, jotka lisäävät yritysten kilpailukykyä ja vahvistavat taloutta. Tämä suunnitelma on kiistatta perusta, jonka varaan voimme edelleen rakentaa ilman haitallisia esteitä.

Näistä syistä pyytäisin parlamentilta tukea tämän aloitteen eteenpäin viemiseksi.

  Zuzana Roithová (PPE). – (CS) Olen iloinen siitä, että esittelijä on hyödyntänyt myös mietintöä, jonka laadin kuluttajien luottamuksesta digitaaliseen ympäristöön ja jonka Euroopan parlamentti hyväksyi viime istuntojaksolla. Vaikka sähköinen kaupankäynti osoittaa 50 prosentin kasvua, Euroopan talouselämä hyödyntää sen mahdollisuuksia erittäin vähän. Jopa kolmasosa verkkokauppiaista kieltäytyy muun muassa käymästä kauppaa muissa jäsenvaltioissa asuvien asiakkaiden kanssa. Tämä johtuu toisaalta määrättyjen yhtiöiden pyrkimyksistä luoda keinotekoisesti erilliset kansalliset markkinat, jotta ne voivat noudattaa erilaista hinnoittelua, sekä sitkeistä oikeudellisista esteistä, joita ei ole vielä poistettu unionitasolla. Olen tyytyväinen siihen, että parlamentin jäsen esittää tänään esittelemässään mietinnössä myös ehdotuksia internetiä käyttävien lasten ja nuorten turvallisuuden parantamiseksi ja varoittaa suurimmista vaaroista, joita ovat pornografia, tupakkatuotteiden ja alkoholin hankkiminen anonyymisti, uhkapelit ja yhteydet vieraisiin henkilöihin sosiaalisten verkkojen välityksellä. Toivon, että komissio onnistuu aiempaa paremmin tukemaan sähköistä kaupankäyntiä ainakin siltä osin kuin kyse on lasten suojelemisesta haitalliselta internet-sisällöltä.

  Silvia-Adriana Ţicău (S&D). – (RO) Sähköinen kaupankäynti on vasta lapsenkengissään, ja käyttäjien luottamuksen lisääminen maksuliikenteen turvallisuutta kohtaan on välttämätöntä sen kehittämiseksi ja edistämiseksi ja sisämarkkinoiden toimivuuden parantamiseksi.

Mietinnössä korostetaan sähköisen allekirjoituksen ja julkisen avaimen infrastruktuurin merkitystä yleiseurooppalaisten turvallisten sähköisten hallintopalvelujen ja sähköisen kaupankäynnin turvallisuuden kannalta. Mielestäni toimet ovat välttämättömiä, jotta vauhditetaan validointiviranomaisten eurooppalaisen portaalin perustamista sähköisten allekirjoitusten rajat ylittävän yhteentoimivuuden varmistamiseksi. Kehotamme komissiota myös esittämään konkreettisia toimenpiteitä sähköistä laskutusta koskevan aloitteen tukemiseksi, jotta varmistetaan sähköisten laskujen käyttö koko unionissa vuoteen 2020 mennessä.

Lopuksi toivon, että vuoteen 2015 mennessä vähintään 50 prosenttia kaikista julkisia hankintoja koskevista menettelyistä toteutetaan sähköisesti, kuten toimintasuunnitelmassa, joka hyväksyttiin Manchesterissa vuonna 2005 järjestetyssä sähköistä viranomaisasiointia käsitelleessä ministerikokouksessa, todetaan.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, tässä sähköistä kaupankäyntiä koskevassa keskustelussa haluan korostaa kolmea asiaa, joita on mielestäni tärkeä selventää.

Ensimmäinen niistä liittyy kuluttajien oikeuksien ja tekijänoikeuden yhteensovittamisen tarpeeseen. Toinen liittyy lasten oikeuksien suojeluun ja sähköisen kaupankäynnin turvallisuuteen. Emme voi vaarantaa lasten oikeuksia, ja meidän on varmistettava sähköisen kaupankäynnin turvallisuus. Kolmas asia koskee komission asettamia laajakaistatavoitteita, erityisesti tavoitetta antaa jokaiselle mahdollisuus peruslaajakaistan käyttöön vuoteen 2013 mennessä.

Miten Euroopan komissio aikoo saavuttaa yleistä laajakaistan käyttömahdollisuutta koskevan tavoitteen vuoteen 2013 mennessä, kun se tietää, että nykyään vähintään noin 30 prosentilla perheistä ei ole edes internetyhteyttä ja että EU:n väestöstä 20 prosenttia on köyhiä?

  Jaroslav Paška (EFD). – (SK) Käsiteltäväksi jätetyssä mietinnössä käsitellään sähköisen kaupankäynnin parantamista koskevia valmistelutoimia, mutta eri maille ominaiset yhteiskunnalliset ja kulttuuriin liittyvät käytännöt jäävät siinä vähälle huomiolle.

Tiettyjä farmaseuttisia tuotteita myydään joissakin maissa vapaasti, kun taas toisissa maissa niiden myynti on tiukasti säänneltyä. Mietoja huumeita tai erilaisia eroottisia tuotteita on joissakin maissa vapaasti saatavilla, kun taas toisissa maissa viranomaiset rajoittavat tiukasti tällaisten tuotteiden saatavuutta. Liberaalissa lähestymistavassa sähköisten markkinoiden vapauttamiseen on näin ollen myös otettava huomioon tietyn tyyppisiä hyödykkeitä koskevien säädösten suojaaminen eri maissa, etenkin kun kyseessä on nuorten suojelu.

  Seán Kelly (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, sähköinen kaupankäynti on hyödyttänyt valtavasti sekä yrityksiä että kuluttajia. On kuitenkin yksi näkökohta, johon en ole tyytyväinen ja johon haluan kiinnittää huomiota: sähköinen lipunmyynti. Erityisesti suurten konserttien ja urheilutapahtumien lippuja myydään kohtuuttomaan hintaan. Se ei ole hyväksyttävää.

Kotimaassani Irlannissa käytiin viikonloppuna All-Ireland-sarjassa jalkapallon loppuottelut. Kyseessä on harrastajajärjestö, mutta lippujen enimmäishinta oli 70 euroa. Yksikään seura tai itseään kunnioittava henkilö ei myisi kyseisiä lippuja kalliimmalla. Jos trokareja saataisiin kiinni myymästä niitä kadulla, heidät pidätettäisiin. Silti lippuja oli vapaasti saatavilla internetistä 350–500 euron hintaan. Voitte sanoa, ettei niitä olisi voitu myydä, ellei niille olisi ollut kysyntää, mutta silti olen sitä mieltä, että tämä on epäurheilijamainen, epäreilu ja hyödytön käytäntö. Tämä on kuluttajia suuresti hyödyttävän sähköisen kaupankäynnin varjopuoli.

  Karel De Gucht, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, ensimmäiseksi haluan kiittää esittelijää, Pablo Arias Echeverríaa, ja koko parlamenttia tästä Euroopan sähköisen kaupankäynnin markkinoiden laajasta arvioinnista.

Tämä mietintö toimii ajankohtaisena muistutuksena siitä, että sähköisen kaupankäynnin markkinat eivät vielä ole toteutuneet monien yritysten ja kuluttajien osalta. Pirstaloituneet sähköisen kaupankäynnin markkinat ovat myös huolestuttava merkki puuttuvista yhteyksistä laajemmilla sisämarkkinoilla. Useimmat kuluttajat saavat omakohtaista kokemusta sisämarkkinoista tehdessään verkko-ostoksia. Näin he saavat yhteyden kaikkialla Euroopassa sijaitseviin kauppiaisiin. Monet kauppiaat, etenkin pk-yritykset, ovat innokkaita kehittämään uusia markkinoita internetin tarjoamien mahdollisuuksien ansiosta.

Puuttuminen kansalaisten verkossa kohtaamiin esteisiin voi pitkälti edistää yhtenäisiä sisämarkkinoita koskevan lupauksen toteutumista. Mitä siis voimme tehdä korjataksemme sisämarkkinoiden puutteet ja parantaaksemme sähköisen kaupankäynnin toimivuutta?

Komissio pohtii huolellisesti vastaustaan mietintöön. Monia esiin tuoduista näkökohdista käsitellään useilla politiikanaloilla, myös Euroopan digitaalistrategiassa. Lyhyesti sanoen mietinnössä kuvataan kaksi lähestymistapaa, joita meidän pitäisi tutkia. Ensinnäkin meidän on helpotettava ja selkeytettävä sekä kuluttajien että yritysten elämää. Tämä voidaan tehdä yhdenmukaistamalla esimerkiksi kuluttajasopimuksia koskevia sääntöjä ja keventämällä menettelyjä, jotta ne aiheuttaisivat rajat ylittävää liiketoimintaa harjoittaville yrityksille vähemmän kustannuksia; tällaiset menettelyt liittyvät esimerkiksi jätehuoltomaksuihin, tekijänoikeusmaksuihin, alv-raportointivelvollisuuksiin ja laskutukseen.

Tässä yhteydessä komissio on tyytyväinen siihen, että mietinnössä tuetaan kuluttajanoikeusdirektiiviä, joka on parhaillaan sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan käsiteltävänä. Helpotamme kuluttajien elämää valvomalla EU:n lainsäädännön noudattamista erityisesti palveludirektiivin osalta: siinä kielletään kuluttajien maantieteellinen syrjintä. Jakeluun ja maksuihin liittyvien ongelmien korjaaminen on myös keskeinen tekijä, jos haluamme kehittää sähköistä kaupankäyntiä. Voimme helpottaa kansalaisten ja yritysten vuorovaikutusta kansallisten viranomaisten kanssa myös perustamalla keskitettyjä palvelupisteitä.

Komissio on perustanut erityisen digitaalisista sisällöistä ja palveluista vastaavien komission jäsenten ryhmän varmistaakseen yhtenäistetyn lähestymistavan käytön digitaaliasioita koskevassa päätöksenteossa. Se on myös sitoutunut edistämään itsesääntelyyn perustuvia ratkaisuja selvittämällä mahdollisuutta ottaa käyttöön sähköistä kaupankäyntiä koskeva EU:n luotettavuusmerkintä, joka täydentäisi verkko-oikeuksia koskevaa säännöstöä.

Toiseksi meidän on tehostettava sääntöjen noudattamisen valvontaa ja sisämarkkinoiden seurantaa: oikeudet, jotka eivät toteudu käytännössä, ovat hyödyttömiä. Mietinnössä mainittu vaihtoehtoinen riitojenratkaisu voi toimia edullisena, yksinkertaisena ja nopeana valitusmahdollisuutena internetissä ostoksia tekeville kuluttajille. Komissio tutkii, miten parhaiten tehostaa vaihtoehtoista riidanratkaisua EU:ssa ja esittää ehdotuksen EU:n laajuisesta verkkovälitteisestä riidanratkaisujärjestelmästä sähköistä kaupankäyntiä varten vuoteen 2012 mennessä.

Pyrimme myös varmistamaan, että joukkovaateisiin EU:n alueella osallistuvat kuluttajat voivat saada korvauksia. Vuoden 2011 lopuksi on myös suunnitteilla vaihtoehtoista riidanratkaisua ja ryhmäkanteita koskevia ehdotuksia. Luottamuksen saavuttamisen perusta on tieto siitä, että viranomaiset tekevät yhteistyötä valvoakseen tarkasti sisämarkkinoita. Kansalliset viranomaiset tekevät kuluttajansuojavaliokunnassa säännöllisesti yhteistyötä internetin laittomien käytäntöjen lopettamiseksi.

Komissio valvoo sähköisen kaupankäynnin markkinoita myös vuotuisen kuluttajamarkkinoiden tulostaulun avulla. Aiemmin tässä kuussa komissio käynnisti sähköistä kaupankäyntiä koskevan perusteellisen tutkimuksen. Vuoden 2011 alussa laaditaan sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin soveltamisen arviointia koskeva tiedonanto, jossa pohditaan direktiivin parempaa täytäntöönpanon valvontaa.

Lopuksi haluan vielä kerran kiittää kaikkia, jotka ovat olleet osallisina tässä erittäin hyödyllisessä ja innostavassa mietinnössä. Pyydän myös anteeksi John Dallin puolesta, joka ei voinut tulla paikalle henkilökohtaisista syistä.

  Puhemies. – (EN) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna tiistaina 21. syyskuuta 2010 klo 12.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  António Fernando Correia De Campos (S&D), kirjallinen. – (PT) Arvoisa puhemies, kuten Mario Monti totesi, Euroopan unioni tarvitsee sisämarkkinoita kaikkein eniten silloin, kun niiden suosio on vähäisin. Meidän on löydettävä keinoja sisämarkkinoiden kehittämiseksi ja vahvistamiseksi ja ennen kaikkea varmistettava, että niiden toiminta on avointa, luotettavaa ja laadukasta.

Yksi tällainen keino on sähköinen kaupankäynti. Digitaaliset markkinat tarjoavat mahdollisuuden luoda työpaikkoja ja lisätä kauppaa, mikä edellyttää lainsäädännön yhtenäistämistä, jotta markkinat voivat laajentua yli rajojen samalla kun turvataan kuluttajien oikeudet ja lisätään kansalaisten luottamusta. Tästä syystä on tarpeen selkeyttää sopimuksia koskevia sääntöjä, yhteensovittaa arvonlisäverotus, immateriaalioikeudet ja maksujärjestelmät sekä turvata kohtuuhintainen ja kilpailukykyinen postinjakelu. Lisäksi tarvitaan nopeita riitojenratkaisumenettelyjä. Meidän on huolehdittava palveludirektiivin 20 artiklan täytäntöönpanosta ja siitä, ettei kuluttajia syrjitä heidän alkuperänsä perusteella. Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti tarjoaa erinomaisen tilaisuuden asettaa tavoitteita. Haluan kiittää Pablo Arias Echeverríaa siitä, että hän suhtautui alusta lähtien avoimesti monipuolisen ja yhteisymmärrykseen perustuvan tekstin laatimiseen.

  Petru Constantin Luhan (PPE), kirjallinen. – (RO) Euroopan unioni on vaurastunut vuosien mittaan kaupan ansiosta, sillä se vie ja tuo kaikkea raaka-aineista valmiisiin tuotteisiin maailmanlaajuisesti. Jotta yhtenäismarkkinat voisivat palvella Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita, tarvitaan tehokkaasti toimivat ja toisiinsa saumattomasti liitetyt markkinat, joiden ansiosta kilpailu ja kuluttajien mahdollisuudet vauhdittavat kasvua ja innovointia. Kuten tutkimuksista käy ilmi, kansallisen ja rajat ylittävän sähköisen kaupankäynnin välillä on suuria eroja, jotka johtuvat pääasiassa sisämarkkinoita haittaavista esteistä. Varsinkin verkkokauppojen osalta suoritetun testin tulokset ovat huolestuttavia, sillä karkeasti arvioiden 61 prosenttia kaikista rajat ylittävistä liiketoimista epäonnistui useista erilaisista syistä. Tämä huomioon ottaen olen sitä mieltä, että on välttämätöntä laatia välittömästi tätä alaa koskevat yhteiset eurooppalaiset standardit, joilla poistetaan jäsenvaltioiden lainsäädännön väliset erot. Meidän on keskitettävä toimemme tämänkaltaisen kaupankäynnin sääntelyyn ja hyödynnettävä täysimääräisesti sen mahdollisuuksia pyrkiessämme määrätietoisesti parantamaan Euroopan unionin maailmanlaajuista kilpailukykyä.

23. Immateriaalioikeuksien valvonta sisämarkkinoilla (lyhyt esittely)

  Puhemies. – (EN) Esityslistalla on seuraavana Marielle Gallon oikeudellisten asioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö immateriaalioikeuksien valvonnasta sisämarkkinoilla (KOM(2009)0467 – 2009/2178(INI)) (A7-0175/2010).

  Marielle Gallo, esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, parlamentin on tartuttava tilaisuuteen, jonka tästä valiokunta-aloitteisesta mietinnöstä – joka ei ole minun ansiotani, vaan lukuisten kompromissien tulos – toimitettava äänestys tarjoaa tärkeän keskustelun aloittamiseen. Jo lähes kymmenen vuoden ajan olemme jatkuvasti toistaneet kaikissa teksteissämme, että Euroopan talouden on oltava tietopohjainen talous. Digitaalisen aikakauden huima kehitys merkitsee, että meidän on nyt vastattava tähän maailmanlaajuiseen haasteeseen.

Luovien ja innovoivien alojen osuus EU:n BKT:sta on nykyisin 7 prosenttia, ja ne työllistävät 14 miljoonaa ihmistä. Tiukassa kilpailussa nämä alat ovat, ja niiden on jatkossakin oltava, Euroopan talouden keskeinen valttikortti. Näin ollen niitä on suojeltava, koska muuten ne katoavat.

Mikä järjestelmä voi suojella niitä? Mikä järjestelmä kannustaa luovan työn tekijöitä innovoimaan? Mikä järjestelmä turvaa Euroopan sivistyksellisen monimuotoisuuden ja sen laajan levinneisyyden? Mikä järjestelmä takaa sen, että tutkijat, luovan työn tekijät, taiteilijat, insinöörit ja intellektuellit saavat korvauksen työstään? Mikä järjestelmä mahdollistaa luovien ja innovoivien toimialojen toiminnan ja kehittymisen? Mikä järjestelmä kannustaa pk-yrityksiä ja nuoria luovan työn tekijöitä yritteliäisyyteen ja Euroopan talouden muuttamiseen vuotta 2020 silmällä pitäen?

Vastaus näihin kysymyksiin on selvä: immateriaalioikeus. Kaikki ovat yhtä mieltä aineellisia hyödykkeitä koskevasta immateriaalioikeudesta. Jotkut meistä eivät kuitenkaan vielä ole havahtuneet siihen, mitä on tapahtunut internetin tulon jälkeen. He eivät ole vielä ymmärtäneet, että kaikki digitaaliset hyödykkeet – musiikki, elokuvat, kirjat, videopelit, ohjelmistot – on myös suojattava.

Emme saa pelätä internetiä. Se on erinomainen mahdollisuus, johon voimme olla tyytyväisiä. Takaamme kaikille EU:n kansalaisille internetyhteydet; se on oikeus. Internetiä on kuitenkin myös valvottava immateriaalioikeuksien suojelua koskevalla lainsäädännöllä, koska siitäkin on säädetty laissa. Jos emme tee niin, internetistä tulee viidakko, jossa pätee viidakon laki.

Tätäkö me todella haluamme? Haluammeko tuhota luovat ja innovoivat toimialat uhraamalla ne mielivaltaisesti? Aiommeko me EU:n lainsäätäjät antaa periksi ja sortua kansankiihotukseen ja populismiin, vai voimmeko pohtia asioita ja kantaa vastuumme?

Kysyn tämän teiltä, koska mietinnön tarkoituksena on lähettää viesti komissiolle, jotta voimme yhteisvoimin saada aikaan asianmukaisia ratkaisuja. Meidän on päästävä eroon suosiota kalastelevista ratkaisuista. Yrittäkäämme voittaa merkityksettömät poliittiset erimielisyytemme, jotta voimme työskennellä yhteiseksi hyväksi. Älkäämme antako komissiolle vapaita käsiä. Luovien ja innovoivien alojen ja niistä toimeentulonsa saavien ihmisten kohtalo on meidän käsissämme. Älkäämme kompastuko tähän esteeseen; keskustelu on vasta alkamassa.

  Piotr Borys (PPE). – (PL) Ensimmäiseksi haluan kiittää Marielle Galloa hyvästä ja tasapainoisesta mietinnöstä. Mietinnössä vahvistetaan se tosiseikka, että Euroopan unioni puolustaa immateriaalioikeuksia ja tekijänoikeutta ja suojelee Euroopan kaikkein luovinta toimialaa. Tämä haaste sopii hyvin yhteen Euroopan digitaalistrategiaa koskevan komission tiedonannon kanssa: siinäkin viitataan sellaisiin asioihin kuin orpoteoksiin ja loppuunmyytyihin teoksiin.

Haluan sanoa, että tämänpäiväinen mietintö on tasapainoinen ja tarkoin harkittu teksti. Siinä ei oteta erityisen tiukasti kantaa piratismiongelmaan ja tuoteväärennöksiin, sillä varsinaisesti siinä esitellään ennaltaehkäisyyn perustuva järjestelmä, jotta kansalaiset, jotka usein tahattomasti rikkovat lakia, tiedostaisivat paremmin, että tekijänoikeus on välttämätön ja tärkeä asia. Haluan sanoa, että nykyään – ja tällä viittaan myös Pablo Arias Echeverrían mietintöön – tarvitsemme hyvän liiketoimintamallin, joka suojelisi tekijänoikeutta ja immateriaalioikeuksia ja mahdollistaisi samalla kohtuuhintaisten kirjallisten teosten tai elokuvien hankkimisen.

Mielestäni mietinnön pitäisi toimia lähtökohtana lisäkeskusteluille, mutta haluan kiittää esittelijää siitä, että hän korosti mietinnössään erittäin onnistuneesti sekä tekijänoikeuden suojelua että mahdollisimman suureen luovuuteen kannustavaa järjestelmää.

  Ioan Enciu (S&D). – (RO) Kannatan käsiteltävänä olevaa mietintöä, joka on osa Euroopan parlamentin yleistä aloitetta immateriaalioikeuksien valvonnan tehostamiseksi. Arvostan suuresti esittelijä Marielle Gallon tekemää työtä.

Haluan kuitenkin korostaa muutamia periaatteita, jotka olisi pitänyt sisällyttää mietintöön. Ensinnäkin on tehtävä selvä ero niiden yhteiskunnallis-taloudellisten vaikutusten välillä, joita tekijänoikeusloukkauksilla voi olla. On kohtuutonta rinnastaa vakavat rikkomukset, joilla saattaa olla tuntuvia vaikutuksia ihmisten terveyteen ja koskemattomuuteen, sellaisiin rikkomuksiin, joiden taloudelliset vaikutukset ovat vähäiset. Lopuksi totean vielä, että tarvitaan säännös, jonka nojalla verkko-operaattorit eivät joudu vastuuseen asiakkaidensa toimista eikä niitä velvoiteta osallistumaan niiden oman verkkoliikenteen seurantaan ja suodattamiseen.

  Toine Manders (ALDE). – (NL) Haluaisin kiittää esittelijää yhteistyömme luonteesta. Hyvä Marielle Gallo, kaikki osapuolet tosiaankin saavuttivat oikeudellisten asioiden valiokunnassa yhteisen kompromissin. Se johti lopulta valtavan hajanaiseen ja tunnepitoiseen keskusteluun, jossa minäkin olin mukana omassa ryhmässäni. Lopuksi jätimme käsiteltäväksi vaihtoehtoisen päätöslauselman, joka oli keskitien ratkaisu mietinnön kannattajien ja vastustajien välillä.

Toivon, että päätöslauselma menee läpi huomenna, mutta on häpeällistä, että keskustelu on niin paljon pitkittynyt ja ratkaisu on edelleen löytämättä. Me kaikki haluamme lisätä innovointia ja sähköistä kaupankäyntiä ja toteuttaa sisämarkkinat, ja siltikään emme halua suojella immateriaalioikeuksia, jotka viime kädessä ovat innovoinnin perusta. Mielestäni tämä on suuri häpeä, ja siksi kehottaisin kaikkia äänestämään huomenna oikein – rohkenen todeta, että oikea vaihtoehto on Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän esittämä vaihtoehtoinen päätöslauselma.

Tarvitaan eurooppalaista lähestymistapaa, ja kehottaisin myös komission jäsentä Michel Barnier'ta esittämään ehdotukset immateriaalioikeuksia koskevaksi EU:n säädöskehykseksi, sillä esimerkiksi eri alueiden välisille lupajärjestelmille on valtava tarve. Tämä on nykyään mahdotonta ja estää siten sisämarkkinoiden kehittämisen.

  Eva Lichtenberger (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, ei ole mikään sattuma, että meidän on vaikea päästä tästä asiasta yhteisymmärrykseen parlamentissa, sillä olemme yhdistämässä kahta yhteensopimatonta asiaa. Jos olisimme keskittyneet tavaramerkkisuojaan, olisimme todennäköisesti pystyneet saavuttamaan hyvän yhteisymmärryksen. Tavaramerkkisuojan sekoittaminen internetiä koskevaan aiheeseen on myös olennainen virhe, sillä tässä yhteydessä tarvitaan erilaisia ja uusia strategioita verrattuna niihin, joita aineellinen oikeus edellyttää. Ei ole helppoa siirtää näitä strategioita yhdestä asiasta toiseen.

Meidän on myös itse oltava selvillä siitä, että jokaisen internetistä nostetun syytteen hintana on kansalaisoikeuksien loukkaaminen, sillä näiden asioiden toteaminen ja selvittäminen ei tapahdu itsestään.

Kolmanneksi olen täysin selvillä siitä, että jos julkaisen kulttuurinautintoja internetissä rangaistuksen uhalla, niin että käytännössä voin joutua vankilaan joka kerta käydessäni internetissä, en pysty hyödyntämään myöskään niitä mahdollisuuksia, joita internet tarjoaa taiteelle, kulttuurille ja luovuudelle. Siksi kehottaisin meitä keskustelemaan tästä asiasta enemmän. Se olisi järkevämpi toimintatapa.

  Martin Ehrenhauser (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, tietenkin tuoteväärennösten torjunta on ensiarvoisen tärkeää, myös täällä parlamentissa. Joudun kuitenkin toteamaan, että en selvästikään voi tukea kollegani laatimaa mietintöä keskiviikkona, sillä monien nuorten ja kansalaisten tavoin olen huolissani muun muassa siitä, että mietinnössä – esimerkiksi sen 22 kohdassa – pyritään salavihkaa taas tekemään internetin käytön rajoittamisesta hyväksyttävää

On myös valitettavaa, että komissio on käyttänyt termejä "piratismi" ja "väärentäminen" synonyymeinä, ja näin on tehty myös mietinnössä. Tämä luo lisää oikeudellista epäselvyyttä. Piratismi ei ole asianmukainen ilmaus muiden kuin kaupallisten internetin tiedonsiirtopalvelujen käytölle. Tosiasiassa tämä tekisi miljoonista kansalaisista rikollisia, kuten Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän ja Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmän käsiteltäväksi jättämässä vaihtoehtoisessa mietinnössä aivan perustellusti huomautetaan.

Vastustan myös ehdottomasti uuden viranomaisen perustamista. Mielestäni nykyisillä rakenteilla pystytään hoitamaan tämä asia erittäin edullisesti.

  Paul Rübig (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, omaisuus – olipa se henkistä tai aineellista – on markkinatalouden kulmakivi. Siksi meidän on tärkeää pohtia, miten sääntelemme tätä asiaa hyvässä keskinäisessä yhteisymmärryksessä. Tarvitsemme joka tapauksessa yhden luukun järjestelmän. Kuluttajien, itsenäisten ammatinharjoittajien sekä pienten ja keskisuurten yritysten luvansaantia on tältä osin helpotettava.

EU:n laajuisten lupien saatavuus immateriaalioikeuksille on erityisen tärkeää. Tarvitsemme immateriaalioikeuksien sisämarkkinat. Ennen kaikkea lupien on oltava saatavilla myös alkuperäiskielellä kaikkialla Euroopassa. Jokainen kieli on tärkeä kulttuurituote, ja lupien, jotka on myönnetty yhdelle kielelle, olisi pädettävä kaikkialla Euroopassa ja siten oltava kaikkien kansalaisten käytettävissä. Yhteentoimivuus ja tekninen neutraalius ovat välttämättömiä, jotta voimme käyttää immateriaalioikeuksia sen mukaisesti. Ennen kaikkea tarvitaan myös seuraamuksia niitä varten, jotka rikkovat kilpailu- ja kauppaoikeutta.

  Christian Engström (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, tässä mietinnössä on useita ongelmia, mutta korostan yhtä perusongelmaa: epäjohdonmukaisuutta. Mietinnössä todetaan aluksi, että meillä ei ole lainsäädäntään tarvittavia yksityiskohtaisia tietoja, joten tarvitsemme tietojen saamiseksi väärentämisen ja piratismin eurooppalaisen seurantakeskuksen. Sen jälkeen mietinnössä kritisoidaan komissiota siitä, ettei se ole esittänyt säädösehdotuksia. Siinä myös muun muassa ehdotetaan muita kuin lainsäädännöllisiä toimenpiteitä.

Olen samaa mieltä siitä, mitä aluksi todettiin: meillä ei päätöksentekijöinä ole käytettävissämme yksityiskohtaisia tietoja; se on perusongelma ja syy siihen, että EU:n toimielimet eivät ole onnistuneet kehittämään asianmukaista toimintalinjaa näitä asioita varten. Siksi suosittelen Verts/ALE-, S&D- ja GUE/NGL-ryhmän päätöslauselmaa, jossa todetaan, että meidän pitäisi kaikin mokomin hankkia yksityiskohtaiset tiedot, sitten harkita toimia ja sen jälkeen säätää lakeja.

  Peter Jahr (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, immateriaalioikeuden alaa koskevat erilaiset säädökset jäsenvaltioissa estävät henkisen omaisuuden yhtä korkeatasoisen suojelun kaikkialla. Sillä on haitallinen vaikutus sisämarkkinoiden vapauteen ja se vaikeuttaa innovointia ja investointeja tällä alalla. Immateriaalioikeuksien loukkaukset liittyvät myös yhä useammin järjestäytyneen rikollisuuden toimintaan. Valitettavasti internet tarjoaa helppokäyttöisen foorumin tähän tarkoitukseen.

Yhdenmukainen korkeatasoinen suoja voidaan näin ollen turvata vain Euroopan unionin kohdennetun yhteisen lähestymistavan avulla. Kansallisten säädösten yhdenmukaistaminen on siis kannatettavaa, ja se on välttämätön edellytys sisämarkkinoiden toiminnalle.

Monet kiitokset esittelijälle, joka on ottanut mietinnössä käsiteltäväksi tärkeän aiheen. Olen varma, että parlamentti keskustelee tästä aiheesta vielä monta kertaa.

  Zuzana Roithová (PPE). – (CS) Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon valmistelijana olen pettynyt siihen, ettei kollegani Marielle Gallo ole pitänyt kiinni suositustemme sanamuodosta. Tällä välin tietenkin Euroopan komissio on kysymykseeni antamassaan vastauksessa vahvistanut, että se aikoo käsitellä ehdotusta rekisteröityjen tavaramerkkien suojaamisesta Euroopassa jo ensi vuonna. Kiitos, arvoisa komission jäsen. Meidän on torjuttava erityisesti Aasiasta peräisin olevia väärennöksiä kaikin käytettävissä olevin voimavaroin, kuten Marielle Gallon mietinnössä aiheellisesti ehdotetaan. Olen tietenkin pahoillani siitä, että parlamentin jäsenten välille on syntynyt ylitsepääsemättömiä erimielisyyksiä, jotka koskevat tekijänoikeudellisesti suojattujen teosten internetistä lataamisen torjumista. Tekijänoikeudellisesti suojattujen teosten laajamittaista levittämistä internetissä on säänneltävä, mutta se olisi tehtävä tarkoin harkittujen toimenpiteiden avulla eikä leimaamalla lukiolaisia rikollisiksi. Euroopan tekijänoikeuslainsäädäntöä ei ole laadittu asianmukaisesti, eikä siinä ole annettu ajanmukaisia sääntöjä tekijöiden ja heidän teostensa laajamittaisen yleisen käytön tueksi. Siinä annetaan päinvastoin etusija tekijänoikeuksien haltijoiden eduille ja tekijänoikeuksien yhteisvalvonnasta vastaaville tahoille itse tekijöiden ja näiden teosten käyttäjien kustannuksella. On huolestuttavaa, että tässä mietinnössä ei edes aseteta tavoitteeksi digitaalisessa ympäristössä kipeästi kaivatun tasapainoisen tekijänoikeuslainsäädännön laatimista.

  Puhemies. – (EN) Olen varma, että komissio pystyy vastaamaan kaikille tyydyttävästi. Arvoisa komission jäsen Michel Barnier, teillä on puheenvuoro.

  Michel Barnier, komission jäsen. – (FR) Arvoisa puhemies, kuuntelen aina erittäin tarkasti, mitä Euroopan parlamentin jäsenet sanovat. Komissio ei voi tietää kaikkea ja tarvitsee aina näitä analyysejä ja ehdotuksia. Siksi haluan esittää vilpittömät kiitokseni Marielle Gallolle ja parlamentille siitä kiinnostuksesta, jota se edelleen osoittaa immateriaalioikeuksien parantamista ja vahvistamista kohtaan, mistä tämä mietintö on lisäosoitus.

Tiedän, että tästä mietinnöstä on keskusteltu useaan otteeseen, mikä on aivan tavallista. Mielestäni siinä kuitenkin löydetään tasapaino kaikkien kyseessä olevien etujen välillä. Haluan jälleen kerran todeta erityisesti Piotr Borysin ja Paul Rübigin huomautuksia myötäillen, että immateriaalioikeuksien tehokas suojelu itse asiassa edistää luovuutta ja innovointia ja turvaa Ranskan työpaikat.

Lisäisin kuitenkin, että kun puhumme suojaamisesta ja luovan työn oikeudenmukaisesta korvaamisesta, emme tarkoita ainoastaan kulttuuriin liittyvää ja teollista luovaa työtä, vaan myös erityistä demokratiakäsitystä. Tarkoitan tällä lehdistön toimittajien työtä, joka myös ansaitsee suojan ja asianmukaisen korvauksen. Samoin tiedämme – luulen, että Piotr Borys mainitsi terveysongelmat – mitä väärennöksiin liittyvät riskit yleensä aiheuttavat.

Hyvät parlamentin jäsenet, haluan korostaa, että komissio on lähikuukausina sitoutunut tekemään hyvin tiivistä yhteistyötä kaikkien parlamenttiryhmien kanssa tehostaakseen väärennösten ja piratismin torjuntaa, jonka Zuzana Roithová juuri äsken mainitsi. Komissio aikoo jatkaa taistelua immateriaalioikeuksien loukkauksia vastaan sekä lainsäädännöllisin että muunlaisin toimenpitein. Mielestäni kaikenlaisiin torjuntatoimiin on myös välttämättä yhdistettävä myönteisiä toimia, kuten laillisten tuotteiden edistämistä ja kehittämistä.

Haluan korostaa tarvetta – ainakin minusta se on tarpeen – tiedottaa kansalaisille ja tietenkin nuorille – ei kuitenkaan pelkästään nuorille – näistä ilmiöistä käyttäen apuna – ja tässä haluan toistaa Christian Engströmin pyynnön – kiistämättömiä tilastotietoja, jotka koskevat väärennösten ja piratismin seurauksia ja laajuutta, sekä mahdollisimman rehellistä analyysiä niiden vaikutuksesta yhteiskuntaan ja talouteen. Tämän näkökohdan Ioan Enciu mainitsi hetki sitten.

Komissio aikoo kiinnittää erityistä huomiota seurantakeskuksen ja muiden sellaisten toimenpiteiden kehittämiseen, jotka mainittiin komission tiedonannossa syyskuussa 2009 ja jotka liittyvät hallinnolliseen yhteistyöhön ja teollisuusalojen väliseen vuoropuheluun.

Hyvät parlamentin jäsenet, ensi syksynä esittelen toimintasuunnitelman, jossa käsitellään kaikkia näitä väärennöksiin liittyviä ongelmia ja kaikkia väärennöksiin ja piratismiin liittyviä näkökohtia. Tämä toimintasuunnitelma perustuu viestinnän, tutkimuksen ja kunkin maan rajavalvontahenkilöstön koulutuksen osalta nimenomaan seurantakeskuksen tekemään työhön ja siitä saatuihin kokemuksiin. Keskuksen perustaminen aiotaan tehdä hyvin uskottavasti ja käytännönläheisesti.

Aiomme myös kiinnittää erityistä huomiota immateriaalioikeuksien noudattamista koskevan säädöskehyksen parantamiseen ja – osoitan tietenkin sanani Peter Jahrille – eurooppalaiseen kehykseen. Ratkaisu perustuu tasapainoiseen, tarkoituksenmukaiseen lähestymistapaan, jossa otetaan huomioon kansalaisten perusoikeudet. Lisäksi haluan sanoa Eva Lichtenbergerille, että kuten olen valiokunnissannekin todennut, emme millään tavoin pyri leimaamaan tiettyä toimintaa – etenkään nuorten toimintaa – rikolliseksi. Siitä tässä ei ole kyse.

Komissio valmistelee syksyksi kertomusta teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamista koskevasta direktiivistä 2004/48/EY. Siksi haluan vakuuttaa Toine Mandersille, joka kysyi minulta tästä asiasta, mutta erityisesti todeta esittelijä Marielle Gallolle, joka korosti tätä näkökohtaa, että esitämme – kuten on mielestäni tarpeen – juuri tämän mietinnön perusteella joitakin tarkistuksia direktiivin tekstiin parantaaksemme teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamista Euroopassa.

  Puhemies. – (EN) Kiitos, arvoisa komission jäsen. Se oli erittäin myönteinen kannanotto.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna tiistaina 21. syyskuuta 2010 klo 12.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Proinsias De Rossa (S&D), kirjallinen. – (EN) Vastustin Marielle Gallon mietintöä taantuvana ja toimimattomana ehdotuksena, joka on ristiriidassa internetin avoimuuden ja perusoikeuksien kanssa ja jättää monia kysymyksiä oikeudellisesti epäselväksi. Mikä pahinta, siinä sekoitetaan väärentäminen tiedostojen jakamiseen. S&D-ryhmä jätti käsiteltäväksi vaihtoehtoisen päätöslauselman, jossa kiinnitettiin huomiota taiteilijoiden ja luovien alojen työntekijöiden oikeuksien ja etujen suojelutarpeeseen ja samalla tarpeeseen turvata eurooppalaisille kuluttajille kulttuurituotteiden ja -palvelujen laaja saatavuus. Se on immateriaalioikeuksien valvontaa koskeva rakentava ja edistyksellinen näkemys, jolla pyritään kehittämään immateriaalioikeuksia varten oikeudenmukainen, tasapainoinen ja tulevaisuuteen suuntautunut eurooppalainen kehys sekä luovan työn tekijöiden että kuluttajien eduksi. Mikä tärkeintä, siinä tehtiin ero suhtautumistavassa kaupalliseen ja muuhun kuin kaupalliseen tiedostojen jakamiseen vastustamalla viimeksi mainitun kriminalisointia. Vaihtoehtoisella päätöslauselmalla pyrittiin myös takaamaan internetin neutraalius, suojaamaan henkilötietoja ja muita perusoikeuksia, turvaamaan oikeussuojakeinot, vastustamaan muita kuin oikeudellisia tekijänoikeuksien valvontatoimenpiteitä ja hylkäämään "kolmesta varoituksesta poikki" -lain (Hadopi-laki) Euroopan laajuinen käyttöönotto. Lisäksi siinä ehdotettiin vaihtoehtoisten innovatiivisten liiketoimintamallien kehittämistä. Huomatkaa, että tämä mietintö ei liity lainsäädäntöön. Komission on piakkoin määrä esittää lainsäädäntöehdotuksia.

  Adam Gierek (S&D), kirjallinen. – (PL) Immateriaalioikeudet ovat laaja käsite, joka kattaa patenttioikeuden, tavaramerkit ja tunnukset sekä tekijänoikeuden. Mietinnössä rajoitutaan käsittelemään piratismiongelmaa, joka käsittää myös tekijänoikeusloukkaukset eli yleensä toisen osapuolen tavaramerkin loukkaamisen. Mietinnössä käsitellään immateriaalioikeuksien valvontaa seurantakeskuksen perustamisen, hallinnollisten menettelyjen täytäntöönpanon ja asiaa koskevien kansainvälisten sopimusten avulla. Tavaramerkkejä käytetään erottamaan eri taloudellisille toimijoille kuuluvia hyödykkeitä tai palveluja toisistaan. Hyvän kauppatavan vastaisiin käytäntöihin syyllistyvät toimijat saattavat yrittää käyttää hyväkseen tietyn tuotteen tai palvelun mainetta markkinoilla. Kaikki ehdotetut piratismin torjuntamenetelmät edellyttävät eräänlaisen verovaroilla rahoitetun valvontajärjestelmän kehittämistä. Tosiasiassa meidän on pyrittävä tehostamaan tulliviranomaisten toimintaa lähinnä parantaaksemme uhkien, kuten haitallisten kasvinsuojeluaineiden, lääkeväärennösten, haitallisten elintarvikkeiden ja rehujen, havaitsemista. Liberaalit yrittävät toisaalta horjuttaa kaikkia halpatuotteita valmistavia valtioita ja toisaalta samalla pakottaa ne suojelemaan monopoleja. Nämä asiat voitaisiin jättää toimialajärjestöjen ratkaistavaksi. Valtion pitäisi ainoastaan toimia mahdollisten kiistojen sovittelijana. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi Euroopan unionin on laadittava ja pantava täytäntöön patenttilainsäädäntöä sekä hyödyllisyysmalleja ja toistaiseksi jo rekisteröityjä tavaramerkkejä koskevaa lainsäädäntöä sekä tekijänoikeuslainsäädäntöä. Meidän on myös parannettava Euroopan unionin ulkorajojen ja kolmansista maista tulevien liiallisten tavaravirtojen valvontaa: ne kilpailevat EU:n tuotteiden ja niiden laadun kanssa.

  Jiří Maštálka (GUE/NGL), kirjallinen. – (CS) Immateriaalioikeuksien valvonta sisämarkkinoilla (Marielle Gallo, A7-0169/2010). Vaikka tämä mietintö sisältääkin monia hyödyllisiä ideoita ja päätelmiä, se on valitettavasti tyypillinen esimerkki suunnittelun puutteesta ja jopa jahkailusta immateriaalioikeuksien alalla yhteisön tasolla. Tietenkin vielä silmiinpistävämpi esimerkki tämänkaltaisesta olisi komission tiedonanto "Immateriaalioikeuksien valvonnan tehostaminen sisämarkkinoilla" (KOM(2009) 467), johon mietinnössä muun muassa viitataan. Mielestäni on erityisen hälyttävää, että komissio ei vieläkään ole pystynyt analysoimaan perinpohjaisesti immateriaalioikeuksien alaa koskevan direktiivin 2004/48/EY vaikutuksia. Yhteisöpatentin puuttuminen on edelleen merkittävä este immateriaalioikeuksien suojelua koskevan tehokkaan yhteisön järjestelmän perustamiselle. Viimeinen huomautus liittyy ehdotukseen väärentämisen ja piratismin eurooppalaisen seurantakeskuksen perustamisesta. Uusille elimille sekä lisäbyrokratialle ja -kustannuksille ei ole tarvetta. Komissiolla on riittävästi voimavaroja niiden tehtävien hoitamiseen, jotka on määrä antaa keskukselle.

  Iosif Matula (PPE), kirjallinen. – (RO) Olen tyytyväinen tämän päätöslauselman laatimiseen; sen määräykset liittyvät suureksi osaksi kulttuuri- ja koulutusalaan, jota käsittelevään valiokuntaan kuulun. On yleisesti tunnustettua, että tieteellisten ja teknisten innovaatioiden lisäksi myös kulttuuritoiminta edistää ratkaisevasti Euroopan talouden kilpailukykyä. EU:n koulutus- ja kehittämispolitiikan on perustuttava osaamisen siirtoon, tiedon välittämiseen ja teknologisen kehityksen ja kulttuurituotteiden mahdollisimman laajaan saatavuuteen. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi kustannusedellytyksiä on parannettava kuluttajien kannalta myös mahdollistamalla rajoittamattomien tai edullisten tilauspalvelujen saatavuus erityisesti koulutus- ja kulttuurilaitoksissa ja voittoa tavoittelemattomissa laitoksissa. Siksi olisi mielestäni hyödyllistä erottaa toisistaan käyttö opetustarkoituksiin ja käyttö kaupallisiin tarkoituksiin, mikä auttaisi ilmiselvästi lisäämään innovointia EU:n tasolla. Samanaikaisesti meidän on tärkeää valistaa nuoria, jotta he ymmärtävät immateriaalioikeuksiin liittyviä kysymyksiä. Toinen keskeinen näkökohta on teosten tekijöiden tulojen turvaaminen. Tämä toimenpide edellyttää tiukkoja sääntöjä sille, miten kolmannet osapuolet käyttävät näitä tuotteita tai palveluja. Totean vielä lopuksi, että on kiinnitettävä enemmän huomiota orpoihin teoksiin; tätä näkökohtaa ei ole mainittu päätöslauselmaluonnoksessa.

  Sirpa Pietikäinen (PPE), kirjallinen. – (FI) Arvoisa puhemies. Varkaus on aina varkaus. Äänitteen varastaminen internetin kautta on varastamista siinä missä saman sisällön varastaminen levykaupastakin. Silti suhtautuminen tietoverkoissa tapahtuvaan piratismiin – varkauteen on vieläkin paljon löysempää ja lievempää kuin suhtautuminen myymälävarkauksiin. Verkkopiratismiin on suhtauduttava vakavasti. Tietoverkot ovat käytännöllinen, tehokas ja luonteva tapa levittää digitaalisia sisältöjä, mutta se ei tarkoita, että niiden luovien sisältöjen on oltava vapaasti kaikkien käytössä vailla minkäänlaista korvausta. Valitettavasti osa tämänkin mietinnön vastustajista tuntuu näin ajattelevan. Luovien alojen, kuten minkä tahansa alojen, tulevaisuus riippuu siitä maksetaanko työstä palkkaa vai ei. Kun muusikkojen, näyttelijöiden tai elokuvaohjaajien palkkiot lipsuvat piraattien pussiin, on seurauksena kulttuurin köyhtyminen, kun ammattitaitelijat eivät voi elättää itseään. Sitäkö haluamme? Toinen vaihtoehto, kuten tässä mietinnössäkin on ansiokkaasti esitetty, on kehittää kohtuulliset pelisäännöt tietoverkkoihin, joilla suojataan tekijänoikeuksia. Ne pelisäännöt perustuvat vanhalle moraalille, johon lainsäädäntökin on ikiaikoja ollut olemassa: Älä varasta.

24. Luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisy (lyhyt esittely)

  Puhemies. (EN) – Esityslistalla on seuraavana João Ferreiran ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta laatima mietintö komission tiedonannosta "Luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisyyn sovellettava yhteisön lähestymistapa" (KOM(2009)0082 – 2009/2151(INI)) (A7-0227/2010).

  João Ferreira, esittelijä. – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, useita kertoja kuluneen vuoden aikana uutisotsikoiden ja -lähetysten aiheina ovat olleet myrskyt, tulvat, helleaallot, tulipalot ja muut katastrofit, joilla on ollut vakavat seuraukset kansalaisille, maaperälle, taloudelle ja ympäristölle.

Tämä ei kuitenkaan ole ollut ainoa vuosi, kun näin on käynyt. EU:n solidaarisuusrahaston kuutena ensimmäisenä toimintavuonna komissioon saapui 62 tukihakemusta 21:stä eri maasta. Näistä hakemuksista kolmannes kuului "suurkatastrofien" luokkaan. Muista katastrofeista ei tehty hakemuksia solidaarisuusrahaston varojen käyttämiseksi, vaikka katastrofien seuraukset niiden kohteeksi joutuneelle väestölle, ympäristölle ja taloudelle olivat huomattavia ja monissa tapauksissa pitkäkestoisia.

Katastrofit ovat erittäin epäoikeudenmukaisia. Lähes aina ne vaikuttavat eniten niihin, joilla on huonoimmat edellytykset suojella itseään, olipa kyse sitten ihmisistä tai valtioista. Tästä syystä mietinnössä todetaan, että katastrofien ehkäisemiseen sovellettavassa yhteisön lähestymistavassa on pidettävä keskeisenä alueiden ja jäsenvaltioiden välisen nykyisen eriarvoisuuden vähentämistä tällä alalla erityisesti siten, että ehkäisemisvalmiuksia kohennetaan niillä alueilla ja niissä jäsenvaltioissa, joilla katastrofiriski on korkea mutta taloudelliset valmiudet vähäisiä.

Luonnonkatastrofit ja siten myös ihmisen aiheuttamat katastrofit voidaan ja pitäisi estää.

Usein katastrofeja pahentavat toimet, jotka luovat epätasa-arvoisen suhteen ihmiskunnan ja sen ympäristön välille.

Mietinnössä myönnetään, että jotkut EU:n alakohtaiset politiikat, kuten esimerkiksi yhteinen maatalouspolitiikka, ovat lisänneet tiettyjen alueiden ja niiden asukkaiden altistumista riskeille; tässä tapauksessa niin on käynyt tuotannon lopettamisen edistämisen ja siitä johtuvan aavikoitumisen takia.

Siksi on tärkeää edistää tilanteen korjaamista ja muuttamista. Järkevän maankäytön edistäminen ja luonnon kanssa sopusoinnussa oleva talous- ja yhteiskuntakehitys ovat keskeinen tekijä katastrofien ehkäisyssä.

Mietintö on täynnä suuntaviivoja ja suosituksia; eri valiokunnissa käyty keskustelu, varjoesittelijöiden ja esittelijöiden kanssa eriävistä näkökannoista käyty keskustelu ja ehdotukset, joita kaikki osapuolet esittivät mietinnön lopullisesta versiosta, ovat myötävaikuttaneet tähän suuresti. Haluan kiittää kaikkia heidän panoksestaan ja heidän osoittamastaan mielenkiinnosta sekä halukkuudesta käydä keskustelua, josta lopulta tuli syvällinen ja antoisa.

Haluan lyhyesti tuoda esiin muutamia mietinnössä annettuja suosituksia, joita ovat seuraavat: laaditaan katastrofien ehkäisyä varten asianmukainen rahoituskehys, jolla vahvistetaan ja kytketään toisiinsa nykyisiä rahoitusvälineitä, määritellään toimia, jotka kohdennetaan jäsenvaltioiden erityistukeen riskialttiiden olosuhteiden korjaamiseksi, vahvistetaan jäsenvaltioiden varhaisvaroitusjärjestelmiä ja luodaan yhteyksiä eri varoitusjärjestelmien välille sekä vahvistetaan näitä yhteyksiä, perustetaan julkinen maatalouden vakuutusjärjestelmä, perustetaan eurooppalainen kuivuuden ja aavikoitumisen seurantakeskus ja käynnistetään metsiä ja metsäpalojen ennaltaehkäisyä koskeva erityisaloite.

Totean vielä, että jatkoksi ennaltaehkäisylle ja pitäen mielessä viimeaikaisista katastrofeista saadut kokemukset on käynyt välttämättömäksi tarkastella uudelleen solidaarisuusrahastoa koskevia määräyksiä, jotta tämä väline voitaisiin ottaa käyttöön joustavasti ja ajallaan.

Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, katastrofiongelma on ollut parlamentin päätöslauselmien aiheena jo useaan otteeseen. Osa tämän mietinnön suosituksista sisältyi jo aiempiin päätöslauselmiin. Tämä vain lisää niiden kiireellisyyttä. Näitä suosituksia on noudatettava ja ne on pantava täytäntöön. Valitettavasti tällä alalla on saatu hyvin vähän aikaan, ja erityisesti komissio kantaa vastuun tästä viivästyksestä.

Kehotan komissiota pitämään laajaa yksimielisyyttä, joka mietinnöstä saavutettiin siitä toimitetussa äänestyksessä ja valiokuntakeskustelussa – ja jonka toivon lujittuvan äänestyksessä, joka mietinnöstä toimitetaan tässä istunnossa – selvänä merkkinä siitä, että päätöslauselma on otettava vakavasti ja että siinä esitetyt toimenpiteet ovat toteuttamisen arvoisia.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tämä on erittäin merkittävä mietintö etenkin nykyisin, kun aina vain yleisemmät luonnonkatastrofit ja ihmisen aiheuttamat katastrofit aiheuttavat yhä suurempia inhimillisiä ja yhteiskunnallis-taloudellisia sekä ympäristöön liittyviä kustannuksia. Siksi on välttämätöntä etenkin toteuttaa nopeita ja tehokkaita ehkäisemistoimia, jotka ovat tämän mietinnön päähuomion kohde.

Minulla oli kunnia toimia maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon valmistelijana tässä asiassa, ja haluan tässä yhteydessä käyttää tilaisuutta hyväkseni kiittääkseni João Ferreiraa, jonka ansiosta oli mahdollista laatia hyödyllinen asiakirja sikäli, että ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta yhdisti tähän mietintöön osia maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnosta.

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan pääasialliset huolenaiheet liittyvät niihin vaikutuksiin, joita erityisesti tulvilla, kuivuudella ja tulipaloilla on maa- ja metsätalouteen.

Palautamme mieliin Portugalia tänä vuonna koetelleet tapahtumat: tulvat aiheuttivat Madeiralla 1,3 miljardin euron suuruiset aineelliset vahingot ja metsäpalot kesällä arviolta 385 miljoonan euron vahingot.

Siksi katsomme, että on syytä kiireesti toteuttaa paitsi tässä mietinnössä esitetyt ehkäisemistoimet myös tarttua asioihin perustamalla yhteinen ja pakollinen eurooppalainen vakuutusjärjestelmä ja yhteisiä maatalousrahastoja sekä uudistamalla EU:n solidaarisuusrahastoa.

  Petru Constantin Luhan (PPE). – (RO) Luonnonkatastrofien määrä Euroopan unionissa on merkittävästi lisääntynyt, ja katastrofit ovat entistä vakavampia. Tänä kesänä sattuneet tulvat ja metsäpalot ovat todiste tästä. Ihmishenkien menetyksen lisäksi katastrofit ovat aiheuttaneet huomattavia vahinkoja monissa jäsenvaltioissa vaikuttaen haitallisesti muun muassa infrastruktuuriin, taloustavoitteisiin, maatalousmaahan sekä luonnon- ja kulttuuriperintöön.

Haluan korostaa koheesiopolitiikan erityisen merkittävää roolia luonnonkatastrofiriskin ehkäisemisessä. Mielestäni meidän on pyrittävä vähentämään nykyistä Euroopan alueiden välistä eriarvoisuutta erityisesti auttamalla parantamaan ehkäisemistoimia niillä alueilla ja niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat alttiita katastrofeille ja joiden taloudelliset valmiudet ovat vähäiset. EU:n rahoitus on ainoa ratkaisu, jonka avulla nämä valtiot voivat selvitä katastrofien aiheuttamista tuhoista.

  Seán Kelly (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, on sanottu, että luonnonkatastrofit ja ihmisen aiheuttamat katastrofit ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti viime vuosina ja aiheuttaneet valtavia aineellisia tappioita ja varsinkin ihmishenkien menetyksiä. Viime vuosi oli kaikkien aikojen pahin tulvavuosi kotimaassani; haluan kiittää komission jäsentä Michel Barnier'ta ja komissiota joustavuudesta, jota he ovat osoittaneet myöntäessään meille 13 miljoonaa euroa solidaarisuusrahastovaroja.

Valitettavasti osa Irlannin viranomaisista ei ole osoittanut samanlaista joustavuutta. Esimerkiksi Bandonissa on yleisesti sovittu, että tilapäistoimia on toteutettava välittömästi ruoppaamalla jokea. Näin varmistetaan, että jos tänä vuonna on samanlaisia tulvia, vahingot eivät toistu. Sisävesikalastuksesta vastaava viranomainen on kuitenkin vastustanut sitä, joten Bandon näyttää olevan jälleen vaarassa uuden tulvan sattuessa.

Kaikki edellä mainittu osoittaa, että – kuten esittelijä totesi – komission on käytettävä voimaansa, valtuuksiaan ja vaikutusvaltaansa varmistaakseen, että toimenpiteitä toteutetaan katastrofien lieventämiseksi tulevaisuudessa. Toivottavasti ne eivät toistu.

  Puhemies. – (EN) Viesti on seuraava: "Älkää hylätkö Bandonia"!

  Miroslav Mikolášik (PPE). – (SK) Kuluneen vuoden aikana monet jäsenvaltiot ovat kärsineet vakavia vahinkoja erilaisten luonnonkatastrofien takia: ne ovat aiheuttaneet sekä suuria aineellisia tuhoja että ihmishenkien menetyksiä, joita ei voida edes rahallisesti arvioida.

Koska luonnonkatastrofit ylittävät yksittäisten valtioiden valmiudet aiheutuneiden tuhojen korjaamiseen, haluaisin jälleen korostaa solidaarisuusrahaston uudistamisen tarvetta. Konkreettisesti kyse on avoimuuden lisäämisestä ja edellytysten mukauttamisesta sekä varojen nopeamman käyttöönoton mahdollistamisesta. Erityisesti solidaarisuusrahastovarojen myöntämisedellytysten uudelleentarkastelun yhteydessä meidän on myös otettava huomioon alueellinen näkökulma, jotta niitä alueita, jotka kipeimmin tarvitsevat rahoitusapua, ei paradoksaalisesti jätettäisi avun ulkopuolelle. Koska luonnonvoimat eivät kunnioita valtakunnanrajoja, haluan mainita myös kokemustenvaihdon sekä yhteensovittamisen ja yhteistyön tarpeellisuuden erityisesti raja-alueilla.

  Peter Jahr (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan korostaa, että huomautukseni on tarkoitettu täydentämään edellisen puhujan huomautuksia. Kotiseudullani Saksin vapaavaltiossa, jossa viimeksi oli tulvia, havaittiin, että tulvatuhojen korjaamiseen ja ehkäisemistoimien toteuttamiseen tarvittavien rahoitusedellytysten lisäksi meidän on ennen kaikkea parannettava huomattavasti jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä. Tämä yksinkertaisesti edellyttää, että sovimme ehkäisemistoimista. On täysin hyödytöntä, jos kaikki on kunnossa joen alajuoksulla, ellei tulvantorjuntatoimia ole voitu toteuttaa asianmukaisesti joen yläjuoksulla. On myös tärkeää huolehtia tehokkaasta tiedottamisesta.

Pääpainon on siis oltava rajat ylittävässä yhteistyössä, sillä luonnonkatastrofit eivät pysähdy valtioiden rajoilla. Vain yhdessä onnistumme torjumaan näitä katastrofeja tehokkaasti.

  Antigoni Papadopoulou (S&D). – (EL) Arvoisa puhemies, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan esittelijänä haluaisin lisätä esitettyihin puheenvuoroihin sen, mitä toimme esiin lausunnossamme.

Oma panoksemme perustuu siihen, että sen lisäksi, mitä on sanottu varhaisvaroitusjärjestelmistä, solidaarisuusrahastoista ja operatiivisesta yhteistyöstä, pidämme erityisen tärkeänä sitä, että tuen myöntämisen osalta noudatetaan syrjimättömyysperiaatetta.

Toisin sanoen tukea pitäisi myöntää vahinkoa kärsineille alueille tarpeen mukaan ja syrjimättä tällaisten ihmisen aiheuttamien katastrofien tai luonnonkatastrofien uhriksi joutuneita avun vastaanottajia rodun, ihonvärin, sukupuolen, kielen, uskonnon, poliittiseen tai muun kannan, kansalaisuuden tai sosiaalisen alkuperän, varallisuuden, syntyperän tai muun aseman perusteella.

Muistutamme myös, että perusihmisoikeudet ovat vaarassa katastrofi- ja hätätilanteissa, ja niitä on suojeltava.

  Puhemies. – (EN) Paljon kiitoksia. Kiitämme teitä myös kreikankielisestä sanasta "katastrofi".

  Michel Barnier, komission jäsen. – (FR) Arvoisa puhemies, kollegani ja ystäväni Kristalina Georgievan – joka ei voi olla tänä iltana paikalla – puolesta haluan kiittää João Ferreiraa hänen korkealaatuisesta sekä hyvin monipuolisesta, tasapainoisesta ja ajankohtaisesta mietinnöstään.

Kuten te kaikki olette todenneet, ja kuten erityisesti Miroslav Mikolášik hetki sitten totesi, katastrofien määrä Euroopan ulkopuolella – varsinkin Pakistanissa mutta myös Haitissa – ja omalla alueellamme, Euroopan alueella, on lisääntynyt, erityisesti Keski-Euroopassa. Puheenvuoroissanne mainitsitte Madeiran, Irlannin, ja Portugalin, ja Peter Jahr mainitsi Saksin osavaltion tulvat. En ole kuitenkaan unohtanut vuoden 2002 tulvia, jotka saivat minut aluepolitiikasta vastaavana komission jäsenenä toimiessani valmistelemaan ja lopulta Romano Prodin tuella ehdottamaan solidaarisuusrahaston perustamista. Rahastoa on käytetty usein sen perustamisen jälkeen.

Nämä tapahtumat ovat muistutus siitä, ettemme saa vajota itsetyytyväisyyteen, vaan meidän on jatkuvasti kehitettävä menettelyjämme, vahvistettava katastrofintorjuntavalmiuksiamme ja edistettävä ehkäisemistoimia – aina on parempi katsoa kuin katua – voidaksemme supistaa katastrofien murheelliset seuraukset minimiin.

Komissio on sitoutunut säilyttämään tämän tasapainoisen lähestymistavan turvatakseen kolme tekijää, jotka ovat ehkäisy, varautuminen ja käsittely. Hyvä jäsen João Ferreira, korostatte EU:n rahoitusvälineiden merkitystä jäsenvaltioiden ehkäisemistoimien tukemisessa.

Petru Constantin Luhan mainitsi alueelliset varat, joilla voidaan myös tukea kansallisia ehkäisemistoimenpiteitä. Käytössä on solidaarisuusrahasto, jonka merkityksen Seán Kelly mainitsi ja jota minun mielestäni, hyvä Antigoni Papadopoulou, hallinnoidaan puolueettomasti, vaikka sen käyttöä koskevia sääntöjä voidaan tietenkin aina arvioida. Solidaarisuusrahastosta, jonka tunnen varsin hyvin, tuetaan myös hätätoimenpiteitä kansalaisille aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseksi.

Komissio arvioi parhaillaan kaikkien nykyisten välineiden tehokkuutta. Valmistelemme parhaillaan erilaisia ehkäisemistoimenpiteitä, joita jäsenvaltiot voisivat toteuttaa, jos ne hakevat EU:n rahoitusta. Tavoitteenamme on myös nostaa varojen käyttöastetta, mitä Maria do Céu Patrão Neves käsittääkseni vaati.

Ehkäisemistoimiin sijoittaminen on välttämätöntä, sillä se on toinen keino supistaa korjaus- ja jälleenrakennuskustannukset minimiin. Hyvä jäsen João Ferreira, kuten huomautitte, meidän on kehitettävä vaarojen kartoitusmenetelmä.

Olemme parhaillaan laatimassa suuntaviivoja, jotka perustuvat nykyisiin kansallisiin aloitteisiin ja parhaiden käytäntöjen käyttöönottoon, jotta määrättyjen riskien varalta voidaan laatia EU:n yhteinen lähestymistapa. Tarkoitan metsäpaloja, jotka ovat viime vuosina vaivanneet Kreikkaa, Portugalia ja Espanjaa, ja äärimmäisistä ilmasto-oloista johtuvia katastrofeja. Kannustamme jäsenvaltioita ottamaan vuoden 2012 loppuun mennessä käyttöön hyviin käytäntöihin perustuvia ehkäisemistoimenpiteitä.

Tänä vuonna olemme myös hyväksyneet vihreän kirjan metsien suojelusta, ja olemme parhaillaan perustamassa seurantakeskusta, joka vastaisi EU:ta vaivaavan kuivuuden analysoinnista.

Lopuksi totean, että on käynnistetty lukuisia aloitteita, jotta saamme lisätietoa katastrofeista ja niiden vaikutuksista. Siksi pystymme paremmin keskustelemaan näistä kysymyksistä tulevaisuudessa.

Kuten tiedätte, komissio – ja sen puheenjohtaja, joka vuoden 2004 tsunamin takia ja sen sekä muiden katastrofien seurausten analysoinnin yhteydessä pyysi minua valmistelemaan ajatusta Euroopan pelastuspalvelujoukoista – aikoo pian esittää Kristalina Georgievan johdolla ehdotuksia EU:n katastrofivalmiuksien parantamisesta.

Aiomme myös jatkaa ehkäisemistoimien kehittämistä koskevien ehdotusten valmistelua. Tästä syystä uskon, että se, mitä komissio aikoo tehdä ja mitä se aikoo ehdottaa teille ja jäsenvaltioille, lieventää niitä huolenaiheita, joita teidän mietinnössänne, hyvä João Ferreira, erittäin tarkoituksenmukaisesti ja tehokkaasti tuodaan esiin kaikkien näiden katastrofien johdosta.

  Puhemies. – (EN) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna tiistaina 21. syyskuuta 2010 klo 12.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Kannatan tätä mietintöä, sillä pidän sitä ensiarvoisen tärkeänä erityisesti sellaisten maiden kuin Portugalin ja sellaisten alueiden kuin Madeiran ja Azorien – josta itse olen kotoisin – väestölle. Nämä maat ja alueet kärsivät usein tuhoisista tulipaloista, myrskyistä ja maanjäristyksistä. Tällaisten alueiden asukkaille mahdollisuus paremman vakuutusjärjestelmän suomaan parempaan turvaan, pysyvien eurooppalaisten joukkojen tehokkaampaan apuun ja joustavamman solidaarisuusrahaston tukeen merkitsevät valtavaa edistysaskelta.

Myös ehkäisemistoimenpiteitä pitäisi lisätä ja erityisesti tukea; niiden pitäisi koskea esimerkiksi metsä- ja rannikkoalueita tai maataloustoimintaa väestökadosta kärsivillä ja luonnonkatastrofeille alttiilla alueilla. Siksi kehotan komissiota esittämään metsien suojelua ja metsäpalojen ehkäisyä sekä maanjäristyksiä koskevia lainsäädäntöaloitteita ja luomaan eurooppalaisen maatalousalan julkisen vakuutusjärjestelmän, johon maanviljelijät voivat turvautua. On myös tarpeen tarkastella uudelleen EU:n solidaarisuusrahaston sääntöjä ja lisätä niiden joustavuutta niiden alueiden eduksi, jotka kärsivät muistakin ongelmista; tällaisia ovat esimerkiksi syrjäisimmät alueet, kuten Madeiran järkyttävät tapahtumat kyllin hyvin osoittivat.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisyä koskeva mietintö, jonka varjoesittelijä olin, kuvastaa yleistä yksimielisyyttä siitä, että luonnonkatastrofien ehkäisy edellyttää lukuisten siihen osallistuvien alojen ja yksilöiden ennakoivaa ja kattavaa lähestymistapaa. Siinä edellytetään myös parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja laajempaa yhteistyötä yhteisvastuuperiaatteen mukaisesti. Siitä huolimatta, että päävastuu luonnonkatastrofien ehkäisemisestä on jäsenvaltioilla, mietinnössä tuodaan esiin erilaisia perustoimenpiteitä, joista osa sisältyi jo parlamentin aiemmin hyväksymään omaan mietintööni; näitä toimenpiteitä ovat muun muassa riskikarttojen laatiminen, rahoitusvälineiden vahvistaminen ja toisiinsa niveltäminen, solidaarisuusrahaston sääntöjen uudelleentarkastelu, varhaisvaroitusjärjestelmien tutkiminen ja kehittäminen sekä eurooppalaisen kuivuuden ja aavikoitumisen seurantakeskuksen perustaminen. Haluan myös korostaa Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmän esittämien ehdotusten merkitystä: ryhmä esittää muun muassa ehdotusta direktiiviksi, jolla edistetään vesipulaa, kuivuutta ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumista koskevan EU:n strategian hyväksymistä, sekä metsiensuojeluun ja metsäpalojen ennaltaehkäisyyn liittyviä säädösehdotuksia.

  Rovana Plumb (S&D), kirjallinen. – (RO) Viime vuosina EU:n jäsenvaltioita ovat koetelleet lukuisat katastrofit, joiden takia on saapunut 62 tukihakemusta 21:stä eri maasta. Vahinkoja on lähes aina hankala laskea, pääasiassa ihmishenkien menettämisen takia. Jäsenvaltioilla on ensisijainen ja pääasiallinen vastuu kansalaistensa suojelusta ja katastrofien ehkäisemisestä. Tästä syystä on täysin perusteltua lisätä yhteistyötä ehkäisemistoimien alalla sekä koordinoida toimet paremmin ja lisätä solidaarisuutta ja keskinäistä avunantoa, varsinkin kun katastrofit yleensä vahingoittavat eniten suurimman avun tarpeessa olevia, joilla ei ole käytettävissään itsensä, perheensä ja omaisuutensa suojelemiseen tarvittavia voimavaroja.

Kannatan katastrofin hallintaprosessiin, maankäytön suunnitteluun sekä riskien ja vaarojen kartoittamiseen ja hallintaan perustuvan yhteistyön käynnistämistä kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kesken; yhteistyö perustuisi myös kokemusten ja ehkäisemistoimia koskevien tietojen vaihtamiseksi luotuun verkostoon, johon kansalaisyhteiskunta osallistuisi. Samaan aikaan on oleellista ja välttämätöntä laatia EU:ssa luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisemistä varten asianmukainen rahoituskehys, jolla vahvistetaan ja jäsennetään olemassa olevia välineitä muuan muassa koheesiopolitiikan, aluepolitiikan ja maaseudun kehittämispolitiikan aloilla.

  Georgios Stavrakakis (S&D), kirjallinen. – (EL) Aluksi haluan kiittää João Ferreiraa hänen erinomaisesta mietinnöstään. Laajat viittaukset paikallis- ja alueviranomaisten merkittävään rooliin katastrofien hallinnassa ovat äärimmäisen tärkeitä, sillä juuri viranomaiset kantavat päävastuun katastrofin sattuessa. Olen tyytyväinen myös siihen, että vuoristo- ja saarialueiden tarpeet sekä alueiden välisen eriarvoisuuden vähentäminen niiden väestön suojelemista koskevien valmiuksien osalta on nimenomaisesti mainittu. Emme saa unohtaa, että tällä alalla on hankittu kokemusta ja suunniteltu aloitteita kaikilla tasoilla: paikallis- ja aluetasolla sekä kansallisella ja EU:n tasolla. Nyt meidän on lisättävä virastojen välistä yhteistyötä ja yhteensovitettava toimia. Tätä taustaa vasten ja kuten aluekehitysvaliokunnassa käsiteltäväksi jättämissäni tarkistuksissa totesin, ehkäisemistoimien parantaminen edellyttää, että

– hyödynnämme INTERREG-yhteisöaloitteesta saatua arvokasta kokemusta

– vahvistamme kansainvälistä, rajat ylittävää ja alueiden välistä yhteistyötä ja rakennamme sen varaan

– hyödynnämme täysimääräisesti yhteistä eurooppalaista hätänumeroa "112"

– yksinkertaistamme hallinnointia koskevia sääntöjä ja lisäämme EU:n solidaarisuusrahaston joustavuutta. Meidän kaikkien on kannettava vastuumme mietinnössä esitettyjen ehdotusten toteuttamisesta käytännössä.

  Dominique Vlasto (PPE), kirjallinen. – (FR) Luonnonkatastrofit ja ihmisen aiheuttamat katastrofit ovat yleistyneet ja voimistuneet Euroopassa viime vuosina aiheuttaen tuntuvia inhimillisiä ja aineellisia vahinkoja. Eurooppalaista katastrofien ehkäisyjärjestelmää on siksi parannettava. Erityisen tärkeää on yksilöidä mahdollisimman nopeasti riskialueet, jotta saadaan selville tulvien todennäköisyys, katastrofeille todennäköisesti altistuvat ryhmät ja mahdolliset vahingot. Tämä lähestymistapa, josta on säädetty tulvadirektiivissä, tarkoittaa tehokkaampaa katastrofien hallintaa. Var'in departementissa 15. kesäkuuta 2010 riehuneet myrskyt ovat muistutus siitä, että EU:n pelastuspalveluvalmiuksia on edelleen vahvistettava. Tarkoitan erityisesti välinettä luonnonkatastrofien uhrien auttamiseksi – EU:n solidaarisuusrahastoa – joka on äärimmäisen kankea ja epätarkoituksenmukainen. Kynnysarvot, jotka on saavutettava ennen kuin rahasto voidaan ottaa käyttöön, ovat korkeita ja hyvin tiukkoja, jopa niin tiukkoja, että vahinkojen arviointi jättää lamaantuneen väestön epävarmuuteen tai jopa ilman välttämätöntä apua. On elintärkeää luoda edellytykset sille, että eurooppalaista yhteisvastuuta voidaan harjoittaa mahdollisimman nopeasti ja laajasti lamaannuksissa olevan väestön ja alueiden hyväksi.

25. Köyhyyden vähentäminen ja työpaikkojen luominen kehitysmaissa (lyhyt esittely)

  Puhemies. – (EN) Esityslistalla on seuraavana Eleni Theocharousin kehitysyhteistyövaliokunnan puolesta laatima mietintö köyhyyden vähentämisestä ja työpaikkojen luomisesta kehitysmaissa: jatkotoimet (2009/2171(INI) (A7-0192/2010).

  Eleni Theocharous , esittelijä. – (EL) Arvoisa puhemies, me kaikki tiedämme, että erityisesti Afrikka ja muut köyhyyden ja demokratiavajeen lamauttamat maailman alueet ovat kansainvälisen järjestelmän heikko kohta.

Suostuin laatimaan tämän mietinnön, ymmärrettävistä syistä kaikkien poliittisten ryhmien avulla, siinä vakaassa käsityksessä, että Euroopan unioni voi auttaa torjumaan köyhyyttä monin tavoin, pääasiassa luomalla työpaikkoja. On selvää, että Euroopan unionin on autettava noin puolta maapallon väestöstä, joka elää köyhyysrajan alapuolella.

Koska alikehittyneiden maiden väestö tuntee epäluottamusta ja epäluuloa kehittyneitä maita kohtaan ja Euroopan väestö saattaa vastustaa köyhille jatkuvasti ohjattavia rahavirtoja, olemme yrittäneet alusta asti tehdä selväksi, että kehitysmaiden edistäminen hyödyttää Euroopan unionia merkittävästi kaikin tavoin: työpaikkojen luominen voi esimerkiksi auttaa puuttumaan hallitsemattomaan muuttoliikkeeseen ja samalla vähentämään köyhien maiden epävakautta.

Tietenkin on myös pidettävä mielessä, että kehityksen perusedellytys on demokratian ja demokraattisten instituutioiden vakiinnuttaminen, palauttaminen ja kehittäminen, demokratiakehitystä edistävien instituutioiden toiminta ja tietenkin ihmisoikeuksien ja lapsen oikeuksien turvaaminen sekä kansalaisyhteiskunnan toiminta ja osallistuminen, ja siksi lisäsimme mukaan nämä erittäin merkittävät tekijät.

Pidämme erityisen tärkeänä koulutuksen parantamista ja tutkijoiden sekä muiden ammattitaitoisten työntekijöiden vapaata valinnanmahdollisuutta jäädä kotimaahansa.

Erityistä huomiota kiinnitettiin aids-pandemiaan ja sen seurauksiin tilannetta erityisesti pahentavina tekijöinä, jotka edistävät köyhyyden noidankehän ylläpitämistä, ja niinpä toimme esiin ne toimenpiteet, jotka on toteutettava näiden ongelmien korjaamiseksi, jotta ne eivät hidastaisi kehitystä ja köyhyyden torjuntatoimia.

Lopuksi otimme vielä huomioon ne lukuisat toimet, joissa kansainvälinen yhteisö oli epäonnistunut, sekä kaikki köyhyyden torjuntaa koskevat kansainväliset yleissopimukset. Jätimme käsiteltäväksi 97 tarkistusta ja onnistuimme pääsemään yhteisymmärrykseen lukuisista niitä koskevista ehdotuksista.

Jäljelle jäi monia sävyltään aatteellisempia tarkistuksia, joista emme ole täysin päässeet yhteisymmärrykseen, sekä joitakin muotoseikkoja. Mielestäni niillä ei kuitenkaan ole mitään käytännön merkitystä, jos haluamme todella puuttua köyhyyteen.

  Elena Băsescu (PPE). – (RO) Nykyisen talouskriisin ja sen seurauksena elintarvikkeiden ja polttoaineen hinnankorotusten takia miljoonat ihmiset ovat joutuneet elämään köyhyydessä. Tämä asettaa kehitysmaille valtavan haasteen. Vaikka EU on maailman suurin avunantaja, köyhyyden torjumisessa on edistytty melko hitaasti. On välttämätöntä arvioida uudelleen kehitysaputoimia, toteuttaa innovatiivisia rahoitusjärjestelyjä ja torjua veronkiertoa näissä maissa.

Toivon, että vuosituhannen kehitystavoitteita käsittelevä huippukokous, joka on parhaillaan käynnissä, kehittää tehokkaita mekanismeja nopeuttaakseen köyhyyden vähentämistä.

EU:n jäsenvaltiona Romaniasta on tullut kehitysavun antaja. Huhtikuussa maani myönsi Moldovan tasavallalle 100 miljoonan euron suuruisen avustuksen ilman takaisinmaksuvelvollisuutta.

  Peter Jahr (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan esittää täydentävän näkemyksen maatalouden näkökulmasta. Maataloudella on keskeinen merkitys maailman köyhyyden lievittämisessä ja väestön elintarvikehuollon turvaamisessa. Kestävän ja vakaan maatalouden kehittäminen edellyttää kuitenkin maataloustuotteiden asianmukaista hinnoittelua maailmanmarkkinoilla. Asianmukaiset hinnat ovat tärkeä taloudellinen edellytys toimivan maatalouden vakiinnuttamiselle kehitysmaissa. Toiseksi on tietenkin myös välttämätöntä vakiinnuttaa niiden poliittinen tilanne ja poistaa korruptio. Tämä on tilaisuus torjua nälkää, luoda työpaikkoja ja vähentää köyhyyttä.

Esitän vielä yhden vientitukia koskevan huomautuksen. Euroopan unioni on tehnyt tässä asiassa virheitä aikaisemmin. Ongelmat on kuitenkin myönnetty ja korjattu. EU:n maatalouspolitiikan soimaaminen jälleen kerran näiden vientitukien takia on yksinkertaisesti väärin.

  Miroslav Mikolášik (PPE). – (SK) Investoinnit terveydenhuoltoon ja koulutukseen yleensä lisäävät kehitysmaiden kansalaisten hyvinvointia ja ovat kestävän kehityksen edellytys kaikissa yhteiskuntaryhmissä. Mielestäni on hyvin surullista, että näiden maiden kansallisissa talousarvioissa, Euroopan unionin kehitysavusta puhumattakaan, ei oteta riittävästi huomioon tätä tosiseikkaa eikä osoiteta edes 20 prosentin vähimmäisosuutta niiden menoista terveydenhuoltoon ja peruskoulutukseen.

Kannatan varauksetta vaatimusta, jonka mukaan peruskoulutuksesta ja julkisesta terveydenhuollosta on tehtävä kehitysyhteistyöpolitiikan kulmakivi: siten varmistetaan, ettei näillä aloilla leikata kehitysmaiden omia menoja tai kansainvälistä apua. Komission on huolehdittava siitä, että rahoitusvarat käytetään tehokkaasti näiden tavoitteiden saavuttamiseen kohdepaikoissa ja erikseen nimettyjen, kaikkein suurimpien avuntarvitsijoiden hyväksi.

  João Ferreira (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, köyhyyden vähentäminen ja työpaikkojen luominen kehitysmaissa edellyttävät yhteistyö- ja kehitysapupolitiikkaa, jonka ohjenuorana on todellinen yhteisvastuu ja jolla edistetään itsenäisen ja täysivaltaisen kehityksen vahvistamista näissä maissa.

Ennalta arvattava epäonnistuminen vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa ajallaan on tehnyt puutteiden ja epäjohdonmukaisuuksien korjaamisesta tällä tasolla entistä välttämättömämpää.

Köyhyyden vähentäminen ei onnistu ilman koulutusjärjestelmiä ja yleistä, maksutonta ja laadukasta terveydenhuoltoa. Samoin se edellyttää maatalousalan kehittämisen ja elintarvikeomavaraisuuden asettamista etusijalle. Kestävien, pysyvien ja oikeudenmukaisten työpaikkojen luominen on mahdotonta ilman talouden monipuolistamista, paikallisen tuotannon tukemista tai oikeudenmukaisia ja tasa-arvoisia kauppasuhteita, jotka ovat ristiriidassa sääntelemättömään vapaakauppaan pakottamisen kanssa.

Lopuksi totean pitäväni valitettavana sitä, että ulkomaanvelan ja velanhoidon kehitysmaille asettamia rajoituksia ei edelleenkään oteta huomioon. Velan takaisinmaksun peruuttaminen on yksinkertaisesti oikeudenmukainen teko.

  Michel Barnier, komission jäsen. – (FR) Arvoisa puhemies, haluan edelleen kollegani Kristalina Georgievan puolesta kiittää Eleni Theocharousia tästä erittäin monipuolisesta ja tasapainoisesta mietinnöstä, jossa käsitellään ajankohtaista aihetta, sillä se on yksi niistä kysymyksistä, joita maailman korkeimmat johtajat parhaillaan käsittelevät YK:ssa. Mietinnössänne korostetaan syystäkin kansainvälisen yhteistyömme olennaista näkökohtaa: köyhyyden vähentämistä ja työpaikkojen luomista. Tämä kysymys on nykyisin entistäkin polttavampi talous- ja rahoituskriisin sekä öljyn, raaka-aineiden ja – kuten te, hyvä Elena Băsescu, itse totesitte – joidenkin elintarvikkeiden äärimmäisen jyrkän hinnannousun takia.

Rahoituspalveluista vastaavana henkilönä olen myös henkilökohtaisesti huolissani tästä keinottelusta: ylikeinottelusta raaka-aineilla. Otin tämän asian tosiaankin esiin tänä aamuna kollegani Dacian Cioloşin kanssa Brysselissä käymässäni keskustelussa, ja sitouduimme – sen lisäksi, mitä olen jo esittänyt tällä viikolla johdannaisten sääntelystä – ottamaan käyttöön välineitä vähentääksemme ja hallitaksemme perushyödykkeillä, etenkin maatalouden perushyödykkeillä, harjoitettavaa keinottelua, jota itse pidän pöyristyttävänä. Keinottelu tapahtuu niiden maiden kustannuksella, joiden valmiudet elintarviketarpeidensa tyydyttämiseen ovat kaikkein heikoimmat.

Työpaikkojen luominen ja sosiaaliturva ovat osoittautuneet yleisesti tehokkaiksi köyhyyden vähentämisstrategioiksi ja erityisesti tehokkaiksi keinoiksi torjua kriisin kielteisiä seurauksia sosiaaliasioiden alalla. Huhtikuussa 2009 komissio antoi tiedonannon kriisitilanteen tuesta kehitysmaille, ja myös neuvosto antoi tukensa tälle aloitteelle. Tämä on osoitus sitoutumisestamme työllisyyteen ja heikoimmassa asemassa olevien ryhmien sosiaaliturvan kehittämiseen. Siitä huolimatta pelkkä kriisin seurauksiin reagointi ei riitä, vaan meidän on toteutettava myös pitkän aikavälin toimia. Hyvä João Ferreira, mielestäni tämä on puheenvuoronne ydin: meidän on toteutettava toimia tukeaksemme näitä maita, erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevia maita, pitkällä aikavälillä.

Tällä viikolla annetuissa neuvoston päätelmissä myös eurooppalaiset ministerit korostivat sitoutuvansa vuosituhannen kehitystavoitteisiin, ja kuten tiedätte, New Yorkissa on juuri parhaillaan käynnissä huippukokous. Työllisyyden edistäminen ja Miroslav Mikolášikin mainitsemat sosiaalisen suojelun politiikat on kuvattu neuvoston päätelmissä tärkeäksi osaksi vuosituhannen kehitystavoitteita. Komissio on vakuuttunut siitä, että on yksinkertaisesti täysin mahdotonta torjua köyhyyttä ottamatta huomioon näitä kahta näkökohtaa, ja kuten te, Eleni Theocharous, hyvin ponnekkaasti huomautitte, kaikkein heikoimmassa asemassa olevat on asetettava kehittämistoimiemme keskiöön.

Politiikkamme ovat tietenkin hyödyttömiä, jos niitä ei panna täytäntöön, jos ne eivät pääse keskusteluvaihetta pidemmälle. Väliaikaisen Vulnerability FLEX -välineen käyttöönotto on hyvä esimerkki siitä, miten avunantajat voivat auttaa säilyttämään menotason sosiaaliasioiden alalla. Mainitsisin myös EU:n elintarvikerahoitusvälineen, josta sosiaaliavustuksia myönnetään kaikkein heikoimmassa asemassa oleville ryhmille. Peter Jahr korosti perustellusti kysymystä maataloustuotantokapasiteetista, jolla tuetaan näiden maiden itsemääräämisoikeutta ja riippumattomuutta – puhun mieluummin "riippumattomuudesta" kuin "omavaraisuudesta" – aluetasolla. Nämä ovat myös toimia, joita kollegani Andris Piebalgs tukee erittäin aktiivisesti kehityspolitiikan alalla.

Hyvä Eleni Theocharous, mietinnössänne tuodaan aiheellisesti esiin YK:n ihmisarvoisen työn toimintaohjelma, globaali työllisyyssopimus (Global Jobs Pact). Kannatamme näitä aloitteita, ja olen täysin samaa mieltä kanssanne todetessani, että meidän on muodostettava sosiaaliturvan tueksi eurooppalainen näkemys. Komissio on aloittanut valmistelutoimet, jotka ohjaavat tämän yhteisen näkemyksen muodostamista. Ensimmäinen vaihe voidaan nähdä Euroopan kehitysyhteistyöraportin vuoden 2010 painoksessa, jossa käsitellään nimenomaan sosiaaliturvaa vähiten kehittyneissä maissa.

Meidän on myös löydettävä innovatiivisia ratkaisuja. Mielestäni yhteisötalouden organisaatiot ovat juuri niitä yksiköitä, jotka voivat jossain määrin tuottaa näitä innovatiivisia ratkaisuja.

Lopuksi haluan kiittää teitä siitä, että kiinnititte huomiota tasa-arvon keskeiseen merkitykseen köyhyyden vähentämisessä. Komissio ja jäsenvaltiot ovat kanssanne täysin samaa mieltä tästä näkökohdasta. Tästä syystä komissio hyväksyi myös sukupuolten tasa-arvoa koskevan EU:n toimintasuunnitelman, joka on vuosituhannen kehitystavoitteita koskevien päätelmien liitteenä.

  Puhemies. – (EN) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna tiistaina 21. syyskuuta 2010 klo 12.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Corina Creţu (S&D), kirjallinen. – (RO) Köyhyyden vähentämistä ja työpaikkojen luomista kehitysmaissa koskevasta mietinnöstä toimitettu äänestys osui samaan ajankohtaan vuosituhannen kehitystavoitteiden julkistamisen kymmenvuotispäivän kanssa. Saavutetusta edistyksestä huolimatta on mitä ilmeisimmin tarpeen vauhdittaa toimia, jotta näihin haasteisiin onnistutaan vastaamaan vuoteen 2015 mennessä. Ensimmäistä kertaa historian aikana miljardi ihmistä kärsii nälkää. Pelkästään tänä vuonna äärimmäisestä nälästä kärsivien ihmisten määrä kasvoi 64 miljoonalla ihmisellä. Tämä tosiasia pakottaa meidät keskittymään työpaikkojen luomiseen kehitysmaissa, sillä se on kaikkein tehokkain keino torjua köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä. Tällä perusteella tarvitaan johdonmukaisempia avustustoimia koulutusprosessin tukemiseksi ja pitkälle koulutettujen työntekijöiden joukkolähdön pysäyttämiseksi. Viimeaikainen elintarvikehintakriisi on korostanut köyhien maiden puutteellisen elintarviketurvan aiheuttamaa jännitystä. Siksi tällaisena aikana on kiinnitettävä suurempaa huomiota maatalouteen, sillä se tarjoaa ainoan toimeentulokeinon valtaosalle kehitysmaiden väestöstä, josta 75 prosenttia on keskittynyt maaseutualueille.

26. Seuraavan istunnon esityslista: ks. pöytäkirja

27. Istunnon päättäminen

(Istunto päättyi klo 23.00.)