Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 21. syyskuuta 2010 - Strasbourg

6. Äänestysselitykset

Suulliset äänestysselitykset

Mietintö: Pablo Arias Echeverría (A7-0226/2010)

  Alajos Mészáros (PPE). - (HU) Sähköisestä kaupankäynnistä on tullut erottamaton osa internetiä. Valitettavasti siinä on kuitenkin yhä merkittäviä puutteita erityisesti rajat ylittävän kaupankäynnin osalta. Kansallisten lainsäädäntöjen väliset ristiriitaisuudet voivat hankaloittaa merkittävästi tavaroiden vapaata liikkuvuutta Euroopassa. Tutkimusten mukaan yksi kolmesta eurooppalaisesta kuluttajasta osti vuonna 2009 jonkinlaisia tuotteita sähköisesti, mutta vain 7 prosenttia teki ostoksensa toisesta jäsenvaltiosta. Eräs tutkimus osoittaa selvästi, että 60 prosentissa tapauksista ostos toisesta jäsenvaltiosta jää tekemättä, koska toimittaja voi kieltäytyä myynnistä tai tuotteen lähettämisestä. Eurooppa voi kerskua 500 miljoonalla kuluttajallaan; heidän määränsä ei kuitenkaan näy internetissä. Meidän on tehtävä parhaamme luodaksemme otolliset olosuhteet myös yhtenäisille ja toimiville sähköisille markkinoille. Tämän vuoksi kannatin mietintöä.

  Syed Kamall (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän teitä mahdollisuudesta esittää näkemykseni tästä äänestyksestä. Me olemme varmasti kaikki yhtä mieltä siitä, että kyse on hyvin tärkeästä asiasta. Sähköisellä kaupankäynnillä on yhä aivan liian monia esteitä. On tärkeää, että kaikkialta EU:sta voidaan ostaa internetin välityksellä sekä digitaalisia että fyysisiä tavaroita. Tuen kaikkia sellaisia aloitteita, joiden tarkoituksena on poistaa EU:n sisäisiä internetkaupan esteitä. Tämä on varmaankin yksi Euroopan unionin myönteisistä puolista.

Samaan aikaan kauppaa käydään kuitenkin valtavasti myös muun maailman kanssa. Toivon, että emme pyri laatimaan maailmanlaajuista lainsäädäntöä, vaan kehittämään koordinointia eri lainkäyttöalueiden välillä esteiden poistamiseksi ja sen varmistamiseksi, että Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaiset voivat hyötyä edullisemmista hinnoista muualla maailmassa ja ostaa tuotteita, tavaroita ja palveluita muualta maailmasta internetin välityksellä.

Samaan aikaan meidän on tunnustettava, että kaistanleveyksien, tallennustilan ja tiedon runsauden ansiosta hinnat laskevat yhä alemmas ja että jonkin ajan kuluttua joistain digitaalisista tuotteista tulee täysin ilmaisia.

  Daniel Hannan (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, liiketoimintaa harjoittavat äänestäjäni suhtautuvat tällaisiin mietintöihin väsyneen alistuneesti. Siinä toistuvat kaikki kuluneet ja kliseiset hokemat, jotka yhdistämme EU:n direktiiveihin: "sähköinen kaupankäynti on merkittävä internetin käyttömuoto", "se edistää merkittävällä tavalla Eurooppa 2020 -strategian sisämarkkinoita koskevien tavoitteiden saavuttamista" ja "kaikkien toimijoiden on toimittava yhteistyössä". Tämä ei helpota tosiasiallista kaupankäyntiä ja vapaata kauppaa millään tavoin. Liikeyritykset eivät tarvitse direktiivejä ja asetuksia voidakseen myydä tuotteita toinen toisilleen ja ostaa niitä. Se on niiden normaalia toimintaa, jota ei tarvitse laillistaa erikseen.

Kun äänestäjäni myyvät tuotteita internetin välityksellä yritykselle, joka sijaitsee toisella puolella maailmaa, Australiassa tai Uudessa Seelannissa, he pystyvät tekemään sen ilman EU:n yhtenäismarkkinoiden lainsäädännöllistä ylärakennetta. Se onnistuu heiltä itse asiassa usein ongelmattomammin kuin EU:n sääntöviidakon sisällä luoviminen; tämä selittää kenties, mistä syystä Euroopan unionin jäsenyysvuosiemme aikana kauppamme on ollut ylijäämäistä jokaisella maailman mantereella Eurooppaa lukuun ottamatta. Se selittää kenties, mistä syystä teknologisen vallankumouksen noustessa äänestäjäni ovat nyt löytämässä maailmanlaajuisen tehtävänsä.

Mietintö: Christine De Veyrac (A7-0195/2010)

  Alfredo Antoniozzi (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kuten tästä mietinnöstä käy selkeästi ilmi, lentoliikenne on kasvanut jatkuvasti jo vuosien ajan. Vaikka turvallisuusasioissa on tapahtunut huomattavaa edistystä, liikenteen kasvu lisää väistämättä onnettomuusriskiä.

Lento-onnettomuustutkintoja koskevat EU:n säännökset on asetettu vuonna 1994 laaditussa direktiivissä; Euroopan lentoturvallisuusvirastoa ei oltu tuolloin vielä perustettu. Tuen näin ollen täysin esittelijän pyrkimystä luoda selkeä oikeudellinen kehys uudella asetuksella, jossa lentoturvallisuusvirastosta tehdään Euroopan lentoturvallisuuden päätoimija.

  Izaskun Bilbao Barandica (ALDE). – (ES) Arvoisa puhemies, asetus kohentaa onnettomuuksien välttämiseen tähtäävää turvallisuustutkintaa sekä uhrien ja heidän perheidensä saamaa tukea; lisäksi asetuksessa säädetty verkoston perustaminen parantaa koordinointia. On kuitenkin valitettavaa, että asetuksessa ei ole huomioitu kahta seikkaa. Ensimmäinen niistä on oikeudenmukaisten toimintatapojen periaate, jonka nojalla henkilökuntaa ei pidä rangaista päätöksistä, jotka he ovat tehneet kokemuksensa ja koulutuksensa mukaisesti siten, että vakavia laiminlyöntejä, tahallisia rikkomuksia tai tuhotöitä ei hyväksytä missään olosuhteissa. Sen lisäksi tarvitaan itsesäätelevää säännöstöä, jolla voidaan estää mahdollisesti tiedotusvälineiden käsiin päätyvien arkaluonteisten tietojen julkitulo ja siten vähentää perheille aiheutuvaa tarpeetonta kärsimystä.

  Oldřich Vlasák (ECR). – (CS) Arvoisa puhemies, me tiedämme, että yhteisön nykyisessä siviili-ilmailun onnettomuustutkintajärjestelmässä on kehittämisen varaa. Euroopan unionin liikenneala on viime vuosina kasvanut ja laajentunut huomattavasti, ja tutkintamenetelmät ovat kehittyneet. Tämän asetuksen tarkoituksena on vastata nykyiseen tilanteeseen ja tehostaa onnettomuuksien ennaltaehkäisyä.

Ehdotetun asetuksen antaa Euroopan lentoturvallisuusvirastolle – joka on ollut olemassa vuodesta 2002 lähtien ja joka vastaa ilma-alusten tyyppihyväksynnästä – mahdollisuudet osallistua onnettomuuksien tutkintamenettelyyn. Asetuksella mahdollistetaan myös eurooppalaisen siviili-ilmailun onnettomuuksien tutkintaverkoston perustaminen ja muutosten ehdottaminen laadittujen tutkintaselostusten luonteeseen ja laajuuteen, mukaan lukien vaatimus onnettomuuksiin joutuneiden ilma-alusten matkustajaluetteloiden toimittamisesta saataville. Käsiteltävänä oleva teksti on tulosta parlamentin ja neuvoston välisestä kompromissista. Tšekin tasavalta on hyväksynyt kompromissin neuvostossa. Mietintö on luonteeltaan tekninen ja se edistää ilmailualan turvallisuutta. Tästä syystä äänestin mietinnön puolesta.

  Bogusław Liberadzki (S&D). – (PL) Islannissa huhtikuussa sattunut tulivuorenpurkaus osoitti, että koko Euroopan manner on itse asiassa tiukasti sidoksissa ilmailuun. Tällä hetkellä ei ole muuta vaihtoehtoa. Lentoliikennettä ei voitu korvata junaliikenteellä eikä millään muullakaan liikennemuodolla, joten sen turvallisuus ja luotettavuus ovat nousseet keskeisiksi kysymyksiksi. Ilmailun vaaratilanteiden, joista olemme nyt kiinnostuneet, tai ilmailuonnettomuuksien sattuessa on ehdottoman tärkeää voida selvittää ongelmien syyt tehokkaasti, ensinnäkin jotta oikeat tahot saadaan vastuuseen. Sitäkin tärkeämpää tällä äärimmäisen tärkeällä liikenteen alalla on kuitenkin pyrkiä estämään vaaratilanteet, erityisesti törmäyksien läheltä piti -tilanteet, sekä onnettomuudet.

Sekä esittelijä että varjoesittelijät ovat käsitelleet aihetta hyvin laajasti, mistä haluan onnitella heitä. He ovat tuoneet esiin vastuualueita ja ongelmien ratkaisutapoja. Tämä on hyvä asetus. Tuin sitä.

Mietintö: Alejo Vidal-Quadras (A7-0112/2010)

  Alfredo Antoniozzi (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, monet jäsenvaltiot ovat viime vuosina kärsineet toistuvista kaasunsaannin katkoksista, mikä osoittaa että Euroopan unionin kasvava riippuvaisuus ulkoisesta energiansaannista voi vahingoittaa jäsenvaltioiden taloudellista ja poliittista etua pitkällä aikavälillä.

Tuen täysin näkemystä siitä, että energiavarmuutta tulisi pitää keskeisenä tekijänä Euroopan unionin yleisen turvallisuuden takaamisessa ja että EU:n kaasunsaannin turvaamisesta erityisesti kriisitilanteissa on näin ollen tehtävä strateginen tavoite.

Tästä syystä äänestin tämän mietinnön puolesta ja yhdyn esittelijän toivomukseen siitä, että tämä asetus tulisi voimaan pian.

  Miroslav Mikolášik (PPE). – (SK) Venäjän ja Ukrainan viimetalvinen kaasukriisi vaikutti kielteisesti Euroopan kansalaisiin ja talouteen. Samalla se osoitti, missä määrin Euroopan unioni on haavoittuvainen sekä riippuvainen ulkoisesta energiansaannista.

Euroopan unionin pitäisi laatia oma energiapolitiikkansa yhteisvastuun hengessä ja taata siten energiansaanti kaikkialla EU:ssa Lissabonin sopimuksen antamien uusien valtuuksien mukaisesti. Kaasunsaannin yhtäkkisten katkosten osalta yhdyn esittelijän näkemykseen; hän on tiukentanut sen artiklan säännöksiä, jotka koskevat hätätilan julkistamismahdollisuuksia yhteisössä tietyllä maantieteellisellä alueella, toisin sanoen valtiossa, jota koettelee esimerkiksi kriisi ja jossa kaasuntuonti on keskeytynyt täysin, vaikka tuonnin vähentyminen ei ole EU:n tasolla vielä saavuttanut 10 prosentin kynnysarvoa. Lisäksi pidän perusteltuna luoda tähän tarkoitukseen varattu yhteisön mekanismi, jota sovelletaan aluetasolla.

  Jarosław Kalinowski (PPE). – (PL) Kaasunsaannin turvaaminen oli, on ja tulee vielä pitkään olemaan keskeinen kysymys kansainvälisen poliittisen tilanteen kannalta; se on kuitenkin sitäkin tärkeämpi asia eurooppalaisten kunnollisten elinolosuhteiden takaamisen kannalta, sillä kaasu on elintärkeä luonnonvara, jonka riittävä saanti on turvattava. Mietinnön laatija ehdottaa muun muassa hätätilojen julkistamisjärjestelmien parantamista liittämällä perusteet tiettyyn maantieteelliseen alueeseen, sellaisten kynnysarvojen määrittämistä, joiden ylityttyä jäsenvaltiot voivat puuttua markkinoiden toimintaan, sekä kaasunsaantia kokevien tietojen ja kaupallisten tietojen keskittämistä ja niiden suojan kehittämistä; nämä ehdotuksen parantavat epäilemättä saannin turvaamista ja takaavat sen jatkuvuuden. Tämä ongelma koskettaa erityisesti talouksia, joiden energiansaanti perustuu kaasuun, ja tällaisia talouksia on meillä Euroopassa useita. Annoin mietinnölle luonnollisesti tukeni.

  Czesław Adam Siekierski (PPE). – (PL) Me olemme hyväksyneet tärkeän mietinnön kaasunsaannin turvaamisesta. Mietinnössä ehdotetut toimet ovat askel oikeaan suuntaan, mutta ne eivät tarjoa yhteiskunnalle tai taloudelle täyttä turvallisuuden tunnetta. Viime vuosien kokemukset ovat osoittaneet, että monet jäsenvaltiot ovat toimineet vain omien etujensa mukaisesti sen sijaan, että ne olisivat pyrkineet rakentamaan tälle alalle aitoa, yhdenmukaista ja kaikkien kannalta edullista eurooppalaista politiikkaa.

Meidän olisi pyrittävä erottamaan talteenotto kuljettamisesta; meidän pitäisi myös kitkeä pois monopolit ja poistaa kaasu kansainvälisen politiikan näyttämöltä. Kaasun toimituslähteiden ja -väylien monipuolistaminen, infrastruktuurin kehittäminen sekä kaasun parissa toimivien tahojen ylikansallinen yhteistyö ovat tärkeitä edistysaskeleita, jotka on otettava. Tämä asiakirja on mielestäni alku yhteisen energiapolitiikan rakentamiselle.

  Inese Vaidere (PPE). – (LV) Kiitos, arvoisa puhemies. Kaasunsaannin turvaaminen on yksi Euroopan taloudellisen ja strategisen turvallisuuden tärkeimmistä osatekijöistä. Kyky puhua energiapoliittisista kysymyksistä energian toimittajien kanssa "yhdellä yhtenäisellä äänellä" on yksi tärkeimmistä tavoitteistamme. Arvostan suuresti komission jäsen Oettingerin saavutuksia; hän kuitenkin mainitsi, että jäsenvaltioiden kanssa käytävät keskustelut voivat kesää viisi tai jopa seitsemän vuotta, mikä on mielestäni liian pitkä aika. Yhteistä energiapolitiikkaa tarvitaan kiireesti. Toimituslähteiden monipuolisuuden takaaminen on ratkaisevan tärkeää erityisesti Baltian maille, sillä niiden ainoa toimittajavaltio – Venäjä – käyttää monopoliasemaansa väärin vaikuttaakseen siitä riippuvaisten valtioiden poliittiseen tilanteeseen. Euroopan kaasunsaannille on luotava yhteenliitännät, jotka perustuvat yhteisvastuuseen – Euroopan unionin politiikan peruskiveen. Tilanne, jossa kaasuntoimittajia olisi useita, mutta kaasu olisi silti toimitettava putkissa Venäjän kautta, olisi kestämätön. Euroopan on luotava suoraa yhteistyötä Keski-Aasian ja Etelä-Kaukasian valtioiden kanssa. Sen on edistettävä tiheän kaasun (tight gas) ja liuskekaasun etsintähankkeita sekä vaihtoehtoisia energianlähteitä. Kiitos.

  Vito Bonsignore (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, äänestin tämän mietinnön puolesta edellisten puhujien tavoin. Euroopan unionin on aika laatia energiavarmuutta ja energiansaantia koskevaa selkeää sääntelyä. Viimevuotinen kiista osoitti, missä määrin energiansaantimme on riippuvaista kolmansista maista.

Euroopan parlamentin hyväksymä asetus tarjoaa tähän ongelmaan kauan odotetun vastauksen; sen tavoitteena on pyrkiä välttämään kriisit jatkossa ja edistämään merkittävällä tavalla energiavarmuutta. Jäsenvaltioita kehotetaan takaamaan riittävä energiansaanti perheille ja suojatuille asiakkaille, toisin sanoen keskeisille rakenteille ja palveluille. Niitä kehotetaan myös laatimaan ennaltaehkäisy- ja hätäsuunnitelmia.

Me lähestymme siis valtioiden toissijaisuusperiaatetta, jota poliittinen ryhmäni pitää koko unionin tavoin suuressa arvossa. Tuen erityisesti tarkistusta 62. Jos sallitte, haluan lopuksi muistuttaa, että kotivaltioni on toiminut kaukonäköisesti ja avannut useita viestintäkanavia valtioihin, joilla on hallussaan suuria kaasuvarantoja.

  Radvilė Morkūnaitė-Mikulėnienė (PPE). - (LT) Euroopan parlamentti on tänään hyväksynyt asetuksen kaasunsaannin turvaamisesta. Tämä on hyvin tärkeä askel kohti Euroopan unionin yhteisen energiapolitiikan täytäntöön panemista. Se on askel kohti Euroopan unionin jäsenvaltioiden välistä energia-alan yhteisvastuuta ja nykyistä tiiviimpää alueellista yhteistyötä.

Äänestin tämän asetuksen puolesta, sillä uskon, että sen ansiosta Euroopan unioni voi taata energiansaannin Euroopan unionin energiasaarekkeille, kuten Baltian maille, kun monopoliasemassa olevat toimittajat päättävät yksipuolisesti sulkea kaasuhanat.

Tämä asetus myös pohjustaa tietä sellaisiin energiainfrastruktuurihankkeisiin suunnatulle Euroopan unionin rahoitukselle, jolla pyritään vähentämään eristyneisyyttä energianlähteistä. Asetuksen säännökset, joiden tavoitteena oli tiukentaa kolmansien maiden toimittajien, kuten Gazpromin, seurantaa erityisesti kilpailun alalla, kuitenkin hylättiin, ja asetuksen säännökset rajoittuvat melko yleiselle tasolle.

Toinen yhtä tärkeä osatekijä on ympäristönsuojelu. Asetus mahdollistaa kolmansien maiden hankkeiden rahoittamisen Euroopan unionin varoin; toivon tästä syystä, että Euroopan komissio pyrkii kiireesti panemaan täytäntöön riippumattoman ympäristövaikutusten arviointivälineen.

Mietintö: Csaba Sógor (A7-0231/2010)

  Clemente Mastella (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tämän sopimuksen tavoitteena on lujittaa sen osapuolina olevien valtioiden hallitusten välistä yhteistyötä ja sitä kautta nopeuttaa luvatta maassa oleskelevien henkilöiden takaisinottomenettelyä. Tämä on tarkoitus toteuttaa määrittämällä selkeästi kaikki tarvittavat tekniset määräykset: takaisinottopyyntö, todisteet, määräajat, siirtoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja kuljetustavat.

Äänestin mietinnön puolesta, sillä olen vakuuttunut siitä, että tämä sopimus on ratkaisevan tärkeä väline laittoman siirtolaisuuden torjumiseksi Euroopan unionissa.

Sopimus sisältää rajoittamattomuuslausekkeen, jonka mukaan sopimus ei rajoita muun kansainvälisen oikeuden ja tietosuojasääntöjen soveltamista: valtioiden on noudatettava kansainvälisestä oikeudesta johtuvia asiaa koskevia velvoitteita, kuten palauttamiskiellon periaatetta, ja ne voidaan saattaa vastuuseen palauttamisista kansallisissa tuomioistuimissa.

Palauttamiskiellon periaatteella on menettelyllisiä vaikutuksia, sillä valtioiden on arvioitava huonon kohtelun vaara, myös tapauksissa, joissa on kyse epäsuorasta palauttamisesta välittäjämaahan.

Lopuksi haluan vielä muistuttaa, että sopimuksella perustetaan takaisinoton sekakomitea, ja ennen kaikkea korostaa, arvoisa puhemies, että Euroopan parlamentti ei valitettavasti voi kuulua siihen. Tästä syystä kehotan Euroopan komissiota tiedottamaan meille toimistaan asianmukaisesti ja säännöllisin väliajoin.

  Joe Higgins (GUE/NGL). – (EN) On ironista, että Euroopan parlamentti äänestää tänään sopimuksesta, jolla potkitaan köyhiä ja pennittömiä pakistanilaisia ulos Euroopan unionista, takaisin kotimaahansa, jota koettelevat tuhoisat tulvat. Pakistanin köyhiä, maanviljelijöitä ja työläisiä, joita on koeteltu pitkään monin tavoin, koetellaan nyt ankarammin kuin koskaan. 20 prosenttia maasta kärsii tulvista, sadot ovat tuhoutuneet, karjaa on kuollut, lapset näkevät nälkää, ja jopa 20 miljoonaa ihmistä kärsii tulvan aiheuttamista ongelmista.

Meidän olisi huomattavasti aiheellisempaa keskustella siitä, miten Pakistanin köyhyyttä voitaisiin torjua, lieventää ja poistaa esimerkiksi pakottamalla Kansainvälinen valuuttarahasto peruuttamaan maan musertava velkataakka, poistamaan maan työläisten ja köyhien henkilökohtainen velkataakka peruuttamalla velat ja lisäämään apua kärsimyksen lievittämiseksi; tätä apua ei pitäisi kanavoida korruptoituneen hallituksen kautta, vaan se olisi jaettava talonpoikien, työläisten ja köyhien demokraattisen valvonnan alla, sillä he kärsivät nykytilanteesta eniten. Se olisi huomattavasti asianmukaisempi vastaus Pakistanin kansan kärsimyksiin.

  Gerard Batten (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, äänestin tyhjää Euroopan unionin ja Pakistanin välisen sopimuksen suhteen. Sopimus näyttää parantavan kansallisvaltioiden, tai jäsenvaltioiden, mahdollisuuksia palauttaa laittomia siirtolaisia Pakistaniin. Tämä näyttäisi olevan toivottava askel Yhdistyneen kuningaskunnan kannalta, mutta itsenäisenä ja suvereenina kansallisvaltiona Yhdistyneen kuningaskunnan pitäisi voida yksin päättää kuka saa tai ei saa astua sen rajojen sisäpuolelle.

Jos äänestäisin tämän sopimuksen puolesta, luovuttaisin tämän oikeuden Euroopan unionille, mitä en kerta kaikkiaan voi tehdä. Yhdistyneen kuningaskunnan pitää voida päättää maahanmuuttopolitiikastaan, oli kyse sitten laillisesta tai laittomasta maahanmuutosta. Sen ei pidä luovuttaa päätäntävaltaa Euroopan unionille.

  Jens Rohde (ALDE). – (EN) Haluaisin sanoa, että Tanskan liberaalipuolue on hyvin tyytyväinen tämänpäiväiseen äänestykseen EU:n ja Pakistanin välisestä takaisinottosopimuksesta. Komission ja Pakistanin monivuotisten neuvotteluiden jälkeen on viimeinkin saatu aikaan sopimus, joka mahdollistaa sellaisten maahanmuuttajien takaisinoton, jotka eivät enää täytä maahantulon tai asumisen edellytyksiä EU:n jäsenvaltion alueella.

Sopimus on merkittävä väline Euroopan unioniin suuntautuvan laittoman maahanmuuton torjunnassa erityisesti, koska Pakistan on maahanmuuttajien merkittävä alkuperä- tai kauttakulkumaa. Tällä sopimuksella Pakistan sitoutuu ottamaan takaisin omat kansalaisensa ja tietyin edellytyksin myös kolmansien maiden kansalaiset. Tämä sopimus edistää turvallisuutta Euroopan alueella.

Mietintö: Metin Kazak (A7-0238/2010)

  Cristiana Muscardini (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tuin äänestyksessä jäsen Kazakin mietintöä Euroopan unionin ja Turkin suhteista, jonka puolesta kansainvälisen kaupan valiokunta ja Euroopan parlamentti ovat äänestäneet. Turkki asetti EU:n kanssa jokin aika sitten tulliesteitä; tästä huolimatta molemmilla osapuolilla on yhä edessään monia kaupan esteitä.

Jos me haluamme edistää nimenomaan kaupan myönteistä kehitystä, Turkin on huomioitava Euroopan parlamentin kanta. Näin ollen sen on lisättävä kaupan vapautta koskevan kansallisen lainsäädännön mukauttamista yhteisön säännöstöön, pantava täytäntöön toimenpiteitä väärennösten torjumiseksi – mikä koskee myös kansanterveyden kannalta tärkeitä aloja, kuten lääkevalmisteita – ja taattava tavaroiden vapaa liikkuvuus tullialueella poistamalla raskaat tuontimenettelyt, jotka ovat haitaksi Euroopan teollisuudelle ja maataloudelle.

Sen on myös vältettävä eurooppalaisten yritysten syrjintää julkisissa hankinnoissa ja ryhdyttävä noudattamaan Maailman kauppajärjestön hyväksymiä sopimuksia.

  Dimitar Stoyanov (NI). – (BG) Arvoisa puhemies, äänestin luonnollisesti jäsen Kazakin mietintöä vastaan niistä syistä, jotka jo esitin parlamentille. En voi tukea mietintöä, jonka on laatinut esittelijä, joka on käytännössä velkaa koko huippukalliin koulutuksensa sen suoraan rahoittaneelle Turkin hallitukselle. Katson, että kyseessä on eturistiriita. Tästä syystä katson, että mietintöä ei ole voitu laatia puolueettomasti, ja näin ollen äänestin mietintöä vastaan.

Haluaisin esittää vielä yhden lisähuomion. Tämä mietintö sisältää ilmiselvästi kohtia, joilla ei ole mitään tekemistä kaupan eikä talouden kanssa. Mietinnössä puhutaan ylistävin sanankääntein Turkin perustuslain viimeisimmästä muutoksesta, joka mielestäni on islamistien voitto maallistumista tukevaa kansaa vastaan. Valitettavasti Turkin maallistuneisuuden takasivat puolustusvoimat – yhdessä oikeuslaitoksen kanssa.

Turkki on horjahtanut islamistiselle polulle, jolle ei ole näkyvissä loppua. Äänestin tätä mietintöä vastaan, sillä en halua parlamentin osoittavan kannatustaan tälle tilanteelle.

  Clemente Mastella (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Turkin asema kansainvälisen kaupan alalla on kasvanut viime vuosina erityisesti, koska Turkki on ryhtynyt hyödyntämään ainutlaatuista geopoliittista asemaansa aiempaa enemmän.

Tulliliiton perustaminen Euroopan unionin kanssa vuonna 1996 tiivisti taloussuhteita. Markkinoiden yhdentyminen on sen jälkeen edistynyt huomattavasti erityisesti kun on kyse tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta. Erityisen merkille pantava edistysaskel integraatiossa oli Turkin uuden tullikoodeksin sekä yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP) hyväksyminen.

On selvää, että Turkista on viime vuosina tullut Euroopan unionin keskeinen kauppakumppani. Turkki onkin EU:n seitsemänneksi suurin tuontimarkkina ja viidenneksi suurin vientimarkkina.

Turkista on tullut eurooppalaisten yritysten tärkeä investointikohde ja se on osallisena yhä tiiviimmin EU:n kysyntä- ja tuotantoketjussa usein suurta lisäarvoa tuottavilla osa-alueilla.

Arvoisa puhemies, äänestin tämän mietinnön puolesta, sillä olen yhtä mieltä siitä, että tulliliitosta on tehtävä toimivampi. Tästä syystä tuen Turkin ja Euroopan unionin välisiä kauppa- ja taloussuhteita.

  Peter Jahr (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, Euroopan unionilla ja Turkilla on kattavat kauppasuhteet. Lisäksi vuonna 1996 perustettiin tulliliitto. Tästä kaikesta huolimatta kaupan esteitä on yhä lukuisia. Olen tästä syystä erityisen ilahtunut siitä, että Euroopan parlamentti on tänään kehottanut Turkin tasavaltaa poistamaan kohtuuttoman monimutkaiset tuontimenettelynsä ja mukauttamaan jalostettuja maataloustuotteita koskevan kiintiöjärjestelmän, sillä ne ovat tulliliiton vastaisia.

Toiseksi meidän on tehtävä yhteistyötä varmistaaksemme, että Turkin tasavallasta tuodut maataloustuotteet täyttävät samat standardit kuin Euroopan unionissa tuotetut maataloustuotteet.

Äänestin tämän mietinnön puolesta. Työtä on kuitenkin edelleen paljon. Meidän on ryhdyttävä työhön!

  Vito Bonsignore (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan onnitella esittelijää hänen työstään ja ennen kaikkea hänen lähestymistavastaan mietinnön aiheeseen, sillä Turkin kanssa on keskusteltu jo vuosien ajan sen liittymisestä unioniin. Nykytilanne on siis hankala.

On selvää, että Turkki on Euroopalle erinomainen kauppakumppani erityisesti, koska sijaintinsa ansiosta se muodostaa luonnollisen yhdyskäytävän Aasiaan. Euroopan unioni on Turkin tärkein kauppakumppani. Tilastotiedot lupaavat hyvää; ne ovat rohkaisevia.

Näitä kauppasuhteita on kehitettävä. Tästä syystä yhdyn kohtiin 16 ja 20, joissa Turkkia kehotetaan poistamaan tuontilisenssit ja vetämään takaisin tiettyjen lääkevalmisteiden tuontikielto.

Olen myös yhtä mieltä siitä, että kaupan tuottavuuden lisäämiseksi tulliliittoa pitäisi vahvistaa ja siitä pitäisi tehdä kattavampi.

  Peter van Dalen (ECR). - (NL) Arvoisa puhemies, äänestin jäsen Kazakin mietinnön puolesta, sillä se parantaa EU:n talous- ja kauppasuhteita Turkkiin. Se vahvistaa Euroopan unionin ja Turkin naapuruussuhteita. Sitä me tarvitsemme, emmekä yhtään sen enempää.

Äänestin tyhjää Vapaa ja demokraattinen Eurooppa -ryhmän esittämän tarkistuksen 1 kohdalla. Olen heidän kanssaan yhtä mieltä siitä, että Turkin ei pidä liittyä Euroopan unioniin; jäsen Kazakin mietinnössä ei kuitenkaan käsitelty liittymistä. Tästä syystä äänestin tyhjää tarkistuksen 1 kohdalla ja toisaalta äänestin mietinnön puolesta, sillä loppujen lopuksi meidän on pidettävä yllä hyviä naapuruussuhteita Turkin kanssa.

  Czesław Adam Siekierski (PPE). – (PL) Euroopan unionin ja Turkin suhteet ovat kehittyneet myönteiseen suuntaan; siitä huolimatta vaikeuksia aiheuttavat yhä tullit ja muut kuin tulleihin liittyvät esteet, joita on muiden menettelyiden ja muodollisuuksien tavoin yksinkertaistettava. Tähän liittyy molemmin puolin pulmallisia kysymyksiä. Turkin puolella niitä ovat muun muassa tekijänoikeuksien laiminlyönti ja väärennettyjen tuotteiden ongelma.

Me haluamme olla Turkin kumppani, joten meidän on tarkasteltava kaupan ongelmien syitä perusteellisesti ennen kuin niistä muodostuu vakavampia ongelmia. Voisiko Turkki olla nyt ryhtynyt etsimään vaihtoehtoisia liittolaisia odotettuaan vuosien ajan, että unioni muodostaisi yhteisen kannan sen liittymisestä? EU:n ja Turkin talouksien välisiä suhteita olisi tarkasteltava myös molempien osapuolten väestörakenteen ja väestörakenne-ennusteiden valossa.

  Philip Claeys (NI). - (NL) Olen luonnollisesti äänestänyt Vapaa ja demokraattinen Eurooppa -ryhmän tarkistuksen puolesta ja jäsen Kazakin mietintöä vastaan, sillä Turkkiin voidaan vallan hyvin pitää yllä erinomaisia kauppasuhteita ilman, että se liittyy Euroopan unioniin.

Näyttää, että esittelijä olisi kulkenut silmät sidottuina, sillä hän toteaa Turkin hiljattaisen kansanäänestyksen edistävän maan demokratisaatiota. Päinvastoin on ilmiselvää, että AKT-puolueen islamistit ovat saaneet vallan puolueen sisällä käsiinsä. Islamisoituaan jokapäiväisen katukuvan ja yhteiskunnallisen elämän he pohjustavat nyt tietä Turkin julkisten laitosten täydelle islamisoinnille. Meidän ei pidä elätellä harhakuvitelmia. Hiljattain hyväksytyt Turkin perustuslain muutokset ovat, ei enempää eikä vähempää kuin hyökkäys Turkin viimeisiä maallisia instituutioita – armeijaa ja perustuslakituomioistuinta – vastaan.

Mietintö: Esther de Lange (A7-0241/2010)

  Licia Ronzulli (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tänään hyväksytty mietintö on askel oikeaan suuntaan biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien säilyttämiseksi. Biologisen monimuotoisuuden käsite on viimeinkin liitetty vastuullisen käytön käsitteeseen.

Jos me haluamme pelastaa planeettamme ja tarjota tuleville sukupolville mahdollisuuden elää, meidän on ensitilassa hyväksyttävä ekologista yhteensopivuutta koskevia täytäntöönpanopolitiikkoja. Me emme onnistuneet saavuttamaan tavoitettamme biologisen monimuotoisuuden katoamisen pysäyttämisestä vuoteen 2010 mennessä; meidän on hyödynnettävä tämä 10 vuoden lykkäys valtioiden ja instituutioiden tehokkaaseen tiedotuskampanjaan.

Euroopan unionin ympäristöllinen perintö, joka vaihtelee välimeren kasvillisuudesta havumetsiin, on eläimineen ja kasveineen käytännössä ainutlaatuisen monipuolinen biologisen monimuotoisuuden kannalta. Tämän ympäristöllisen perinnön katoamisen pysäyttäminen – olen juuri lopettamassa – on velvollisuus, joka meidän on kannettava oman itsemme ja tulevien sukupolvien vuoksi.

  Romana Jordan Cizelj (PPE). - (SL) Tuin äänestyksessä tätä mietintöä biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä koskevan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanosta.

Mietinnössä ehdotetaan monia myönteisiä vaatimuksia, mutta sen tärkein oivallus on se, että tuloksia ei ole saatu aikaan poliittisen tahdon puutteen vuoksi. Samasta syystä lainsäädäntöä ei ole pantu täytäntöön asianmukaisesti; tiedoissa on aukkoja, valvonta ja rahoitus on riittämätöntä ja huomiointi alakohtaisissa politiikoissa on vähäistä.

Me tarvitsemme huomattavasti selkeämpää raportointia sekä hyvistä käytännöistä että valtioista, jotka ovat epäonnistuneet tällä alalla. Euroopan komission ei pidä tässä yhteydessä ottaa poliittista roolia, vaan yksinomaan ammattimainen rooli. Meidän on suojeltava luontoa ja ihmiskunnan tulevaisuutta, ei yksittäisten jäsenvaltioiden hallituksia.

  Clemente Mastella (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien säilyttäminen sekä niiden jatkuvan heikentymisen torjuminen ovat yhteiskunnallemme äärimmäisen tärkeitä haasteita. Biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttäminen ei ole vain moraalinen velvollisuutemme. Se on myös poliittinen ja taloudellinen velvollisuus; meidän on pidettävä planeettamme siinä kunnossa, että tulevatkin sukupolvet voivat elää täällä.

EU:n ympäristöpolitiikan tapaan tämän alan direktiiveissä on tarvittavaa joustavuutta, jotta täytäntöönpanotoimet voidaan räätälöidä paikallisiin oloihin. Tämä lähestymistapa on epäilemättä perusteltu toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden nojalla, mutta jäsenvaltioiden väliset erot ovat usein niin suuria, että direktiivien vaikuttavuus heikkenee.

Olen esittelijän kanssa yhtä mieltä siitä, että koska biologiseen monimuotoisuuteen sovellettava lähestymistapa on usein alakohtainen, myös EU:n talousarviosta biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemejä koskeviin toimiin annettava rahoitus on hyvin hajanaista.

Rahoituksen hajanaisuus voi olla vaikutuksiltaan myönteistä, koska tällöin voidaan hyödyntää monia lähteitä. Maaseutu- ja rakennepolitiikassa sovelletaan kuitenkin pakollista yhteisrahoitusta ja valintaa, joten ainoastaan tietoisen valinnan tekevät jäsenvaltiot todella käyttävät näitä varoja biologisen monimuotoisuuden tukemiseen.

  Miroslav Mikolášik (PPE). – (SK) Euroopan unionissa 42 prosenttia nisäkkäistä, 43 prosenttia linnuista, 30 prosenttia sammakkoeläimistä, 45 prosenttia matelijoista ja 52 prosenttia kaloista on kuolemassa sukupuuttoon, ja monimuotoisuuden köyhtymisen arvioidaan kiihtyvän kymmenkertaiseksi vuoteen 2050 mennessä.

Euroopan unionin kansalaiset eivät valitettavasti ole ymmärtäneet tilanteen kiireellisyyttä, ja Euroopan komissio suhtautuu näihin lukuihin penseästi. Tämä näkyy innottomuudessa ympäristödirektiivien yhtenäisen ja asianmukaisen noudattamisen suhteen ja haluttomuudessa käynnistää menettelyjä säännöksiä rikkoneita jäsenvaltioita vastaan. Jos me todella haluamme luovuttaa lapsillemme ja tuleville sukupolville ympäristön, joka on edes osin nykyisen kaltainen, me emme voi lykätä toimia myöhemmäksi emmekä vältellä niitä. Tästä syystä kannatan ehdotettuja toimenpiteitä, jotka voivat auttaa estämään peruuttamattomia ympäristövahinkoja.

  Peter Jahr (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, maailman kasvavan väestön ruoan ja raakamateriaalien saanti edellyttää kasvi- ja eläinlajien moninaisuutta. Moninaisuus on ratkaiseva tekijä myös pyrkiessämme mukautumaan ilmastonmuutokseen. Biologinen monimuotoisuus on uhattuna kaikkialla maailmassa, ja suurin uhka sille on ihminen. Tästä syystä biologisen monimuotoisuuden väheneminen on pysäytettävä ja jo tapahtuneet vahingot on pyrittävä korjaamaan. Paras tapa suojella biologista monimuotoisuutta on käyttää sitä kestävällä tavalla. Tämä tarkoittaa, että tässä asiassa eurooppalaisten maanviljelijöiden pitäisi olla liittolaisiamme eikä vastustajiamme. Jatkossa meidän on ajateltava heitä yhä enemmän liittolaisinamme.

Haluaisin kuitenkin päättää myönteiseen huomioon. Edustamallani alueella, Saksin vapaavaltiossa, on onnistuttu palauttamaan susi luontoon 200 vuoden poissaolon jälkeen. Tämä on hyvä esimerkki ja tulevaisuudessa sen on oltava vain yksi monista.

  Monika Flašíková Beňová (S&D). – (SK) Ympäristöä ja biologista monimuotoisuutta koettelevat nykypäivänä erityisen vaikeat ongelmat. Nykyisissä tuotantomenetelmissä ja elämäntavassa luonto nähdään vain hyödykkeenä ja keinona tyydyttää ihmisen tarpeita.

Koska me valitettavasti emme ole nyt tietoisia biologisen monimuotoisuuden eettisestä ja ekologisesta merkityksestä, meidän pitäisi vähintäänkin tuoda sen arvoa esiin johdonmukaisella tavalla. Luonnon taloudellinen arvo näkyy huonosti, jos lainkaan, nykyisessä hinnoittelujärjestelmässä. Taloudellisten ja muiden tappioiden estämiseksi meidän olisi hyväksyttävä asianmukaisia lakeja ja myös tehtävä biologista monimuotoisuutta tunnetuksi Euroopan unionin kansalaisten keskuudessa. Useimmat kansalaiset pitävät epäilemättä monimuotoisuuden vähenemistä vakavana ongelmana, mutta he eivät ikävä kyllä näe sen koskevan heitä henkilökohtaisesti. Yksi tärkeimmistä syistä, joka selittää tavallisten ihmisten passiivisuutta monimuotoisuuden häviämisen torjumisessa, on se, että he eivät tiedä, mitä he voivat tehdä.

Äänestin mietinnön puolesta tästä syystä ja olen esittelijän kanssa yhtä mieltä myös siitä, että tällä alalla tarvitaan kiireellisesti yleisölle suunnattua tiedotuskampanjaa.

  Jarosław Kalinowski (PPE). – (PL) Luonnon rikkaudet ovat ihmiskunnan arvokkain omaisuus. Ikävä kyllä me ihmiset teemme paljon sellaista, mikä vähentää tuota omaisuutta. Natura 2000 -ohjelman ja muiden samankaltaisten ohjelmien luominen on yksi askel, jonka olemme ottaneet suojellaksemme luontoa itseltämme. Huomiota pitäisi kiinnittää myös lainsäädännön tiukentamiseen ja ankarien sakkojen määräämiseen sellaisille henkilöille ja yrityksille, jotka tietoisesti osallistuvat Euroopan luonnonrikkauksien moninaisuuden tuhoamiseen.

Tuen myös jäsen de Langen mietinnön sitä osaa, jossa todetaan, että yhteisen maatalouspolitiikan pitäisi palkita ekosysteemipalveluita tarjoavia maanviljelijöitä. Maanviljelijät rakastavat maata ja he rakastavat ja suojelevat luontoa; he suojelevat sitä, vaikkei heille annettaisikaan ylimääräisiä bonuksia. Taloudellinen tuki on kuitenkin tärkeää, jotta maanviljelijöiden ei tarvitse kantaa kaikkia biologisen monimuotoisuuden suojelemisesta heille aiheutuvia kustannuksia.

  Radvilė Morkūnaitė-Mikulėnienė (PPE). - (LT) Biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen on sidoksissa moniin muihin Euroopan unionin politiikkoihin. Sekä kalastus-, energia- että maatalousala vaikuttavat – tässä tapauksessa – Itämeren vakavaan tilaan. Tutkimusten mukaan Itämeri, joka on käytännössä katsoen Euroopan unionin sisämeri, on yksi saastuneimmista meristä.

Euroopan komissio on ilmaissut huolensa biologisen monimuotoisuuden vähentymisestä, mutta samaan aikaan toimet tämän prosessin aiheuttavien tekijöiden torjumiseksi ovat riittämättömiä. Euroopan unionin suhteen on syytä sanoa, että jokaisen EU:n jäsenvaltion on tehtävä omat läksynsä. Jokaisen jäsenvaltion on pyrittävä takaamaan kestävä kalastuspolitiikka ja Natura 2000 -verkoston asianmukainen toiminta saastumisen vähentämiseksi niin hiilidioksidipäästöjen kuin jätevesienkin osalta sekä kasvinsuojeluaineiden ja fosfaattien määrän pienentämiseksi.

Juuri nämä tekijät edistävät merkittävästi Itämeren rehevöitymistä, joka puolestaan heikentää biologista monimuotoisuutta. Niin sanottujen kaupallisten energiahankkeiden vastuuton täytäntöönpano Itämerellä ja kritiikittömyys niiden toteutuksen suhteen edistävät Itämeren saastumista huomattavasti.

Mietintö: João Ferreira (A7-0227/2010)

  Giommaria Uggias (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, mietintöä koskeva äänestyksemme oli hyvin monimuotoinen ja sisälsi monia uusia ajatuksia siitä, miten toimiamme ympäristökatastrofien estämiseksi voidaan kehittää.

Se perustuu näkemykseen, jonka mukaan nykyiset ehkäisevät toimenpiteet ovat valitettavasti osoittautuneet riittämättömiksi tai niitä ei ole pantu täytäntöön. Tämä tarkoittaa, että meidän on vastattava kahteen tarpeeseen: Meidän on ensinnäkin pantava täytäntöön tiettyjä paranneltuja kansallisia ja eurooppalaisia toimenpiteitä sekä vaadittava solidaarisuusrahaston varojen myöntämisedellytysten muuttamista. Toinen aivan yhtä tärkeä tarve on se, että alueiden ja paikallisviranomaisten on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota katastrofien ennaltaehkäisemiseen. Tässä mietinnössä heitä vaaditaan parantamaan katastrofien ehkäisemisen huomioimista ohjelmointivälineissä ja toimintaohjelmissa. Tämä on askel eteenpäin, yksi monista askelista, joita olemme ottaneet kohti nykyistä parempia maansuojelupolitiikkoja.

  Mario Pirillo (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, maaseudun autioituminen, aavikoituminen ja katastrofien – kuten rankkasateiden, kuivuuden, raekuurojen ja tulipalojen – yleistyminen pakottaa jäsenvaltiot puuttumaan tilanteeseen resurssien ja keinojen rajallisuudesta huolimatta. Tärkein asia, jota haluan tässä yhteydessä korostaa, on maatalouden säilyminen, sillä luonnonkatastrofit koettelevat maanviljelijöitä ja heidän tulojaan usein.

Tästä syystä Euroopan komission on luotava eurooppalaisen maatalousalan julkinen vakuutusjärjestelmä, jolla viljelijät voivat paremmin varautua luonnonkatastrofeihin ja ihmisen aiheuttamiin katastrofeihin ja niistä aiheutuviin riskeihin ja tulojen epävakaisuuteen, kuten jäsen Ferreiran mietinnön kohdassa 37 todetaan. Äänestin mietinnön puolesta.

Mietintö: Eleni Theocharous (A7-0192/2010)

  Jarosław Kalinowski (PPE). – (PL) Köyhimpien auttaminen kuuluu Euroopan unionin tärkeimpiin tehtäviin. Siitä ei ole epäilystäkään, ja haluan onnitella mietinnön laatijaa tämän aiheen käsittelemisestä. Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan jäsenenä koen velvollisuudekseni kiinnittää huomionne mietinnön kohtaan 54, jossa esittelijä suosittelee yhteiseen maatalouspolitiikkaan kuuluvan tukipolitiikan tarkistamista.

Olen yhtä mieltä siitä, että tukijärjestelmän tarkistaminen on tarpeen. Me emme voi kuitenkaan sallia sokerimarkkinoiden uudistamisesta seuranneen tilanteen toistumista. Sokerimarkkinoiden uudistuksen tarkoituksena oli tukea kolmansien maiden köyhimpiä viljelijöitä, mutta eniten siitä hyötyivät Etelä-Amerikan suuret maanomistajat pientilojen omistajien sijaan. Tämän vuoksi meidän on toimittava varovaisesti ja laadittava tarkkoja analyyseja ennen kuin päätämme mahdollisista uudistuksista. Äänestin kohtaa 54 vastaan, mutta tuin mietintöä kokonaisuutena.

  Frank Vanhecke (NI). - (NL) Mietintö on itse asiassa melko tasapainoinen, mutta äänestin kuitenkin sitä vastaan. Vaikka mietintö on tasapainoinen, sen lähtökohtana on ajatus, jonka mukaan jos me vain jatkamme yhä suurempien rahamäärien ja avun toimittamista Afrikkaan ja erityisesti Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan, niin Afrikka saa lopulta tukensa. On kenties poliittisesti korrektia sanoa niin, mutta pelkään pahoin, että todellisuus on toinen.

Me olemme sijoittaneet Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan 1940-luvulta tähän päivään asti yhteensä satoja miljardeja dollareita tai euroja; siitä huolimatta alueella on tänä päivänä vain entistä enemmän köyhyyttä ja kurjuutta. Meidän on mielestäni kehitettävä edelleen hätäapua. Pitkäaikaista apua olisi sen sijaan järjestelmällisesti vähennettävä.

Meidän on ennen kaikkea huolehdittava siitä, että emme kannusta järjestelmällistä pääoman pakoa Pohjois-Afrikasta rikkaisiin maihin. Viimeisten 40 vuoden aikana pääomaa on paennut yhteensä noin 1,8 biljoonan Yhdysvaltain dollarin arvosta! On mahdotonta edes kuvitella, mitä Saharan eteläpuolisen Afrikan hyväksi voitaisiin tehdä näillä varoilla.

  Vito Bonsignore (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, onnittelen esittelijää hänen tekemästään työstä. Euroopan unioni on aina tukenut kehitysmaita, ja mietintö, josta olemme äänestäneet tänään, muistuttaa meitä siitä, että tehtävää on yhä valtavasti.

Kehitysmaiden olosuhteiden parantamiseksi meidän on kannustettava työlainsäädännön vaatimusten ja työturvallisuustason kehittämistä – tältä osin arvosta erityisesti mietinnön kohtaa 38, jossa tuodaan esiin sukupuolten välisen tasa-arvon merkitys valtioiden taloudellisen menestyksen kannalta. Meidän on taattava naisille tasa-arvoiset mahdollisuudet päästä työmarkkinoille.

Kuten esittelijä kohdassa 37 korostaa, Euroopan unionin on hyödynnettävä kaikkia sen käytettävissä olevia välineitä lapsityön poistamiseksi, sillä lapsityö on yksi suurimpia köyhyyden poistamisen esteitä. Mietinnössä käsitellään merkittäviä ja tärkeitä seikkoja. Äänestin siksi sen puolesta.

  Syed Kamall (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, uskon, että tästä asiasta ollaan parlamentin kaikissa ryhmissä varsin yksimielisiä. En usko, että kukaan voi vastustaa köyhyyden torjumista ja työpaikkojen luomista kehitysmaissa.

Vedin pari vuotta sitten Norsunluurannikolla työpajaa, jossa puhuin nuorille afrikkalaisille päättäjille. Kysyin, miten me Euroopan unionissa voisimme auttaa heitä. He antoivat useita neuvoja. Ensinnäkin he sanoivat, että meidän olisi varmistettava, että myöntämämme tuki ei auta korruptoituneita hallituksia pysyttelemään vallassa. Se on aivan liian usein ongelmana.

Toiseksi he sanoivat, että meidän pitäisi edistää markkinoiden avoimuutta ja liberalisaatiota sekä varmistaa, että ne pääsevät irti huonoja palveluita tarjoavista valtion monopoleista. Kolmanneksi meidän olisi uudistettava yhteistä maatalouspolitiikkaa – tai hankkiuduttava siitä eroon – ja hankkiuduttava eroon tuista, joiden ansiosta EU:n maanviljelijät voivat myydä tuotantoaan kehitysmaiden viljelijöitä halvemmalla. Minulle sanottiin myös, että meidän olisi hankkiuduttava eroon suunnitelmista, jotka koskevat tullin suorittamia tarkistuksia, sillä ne ovat käytännössä vihreää imperialismia, jolla kehitysmaiden tuonti pidetään EU:n ulkopuolella.

Me keskustelemme vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia koskevasta direktiivistä. PPE, sosialistit ja vihreät pyrkivät kieltämään investoinnin kehitysmaihin. Meidän on estettävä tällaiset taloudellisesti älyttömät pyrkimykset.

  Seán Kelly (PPE). – (GA) Arvoisa puhemies, äänestin tämän mietinnön puolesta mielelläni. Se osoittaa, että me emme unohda maailman köyhiä, vaikka Euroopassa eletäänkin taantuman aikaa.

Haluan samalla todeta, että toimin Afrikassa vapaaehtoistyöntekijänä useita vuosia sitten; luin tuolloin sanomalehtiä päivittäin ja olin yllättynyt siitä, miten paljon niissä arvosteltiin kansalaisjärjestöjä. Kyse ei ollut siitä, etteivätkö ne olisi tehneet hyvää työtä, vaan siitä, että ne pyrkivät saamaan läpi oman kulttuurinsa, ajattelutapansa ja näkemyksensä maailmasta ja istuttamaan niitä paikallisiin ihmisiin.

Meidän on aika keskustella. Tämän keskustelun yhteydessä meidän on luonnollisesti otettava yhteyttä kehitysmaiden hallituksiin, mutta sitäkin tärkeämpää meidän olisi puhua muun muassa paikallisille johtajille, yhteiskunnallisille järjestöille ja eri uskonnollisten ryhmien johtajille sekä tehdä hyvää kehitysmaihin investoimillamme varoilla.

Kirjalliset äänestysselitykset

Mietintö: László Surján (A7-0249/2010)

  George Becali (NI), kirjallinen. – (RO) Äänestin tämän mietinnön puolesta varmistaakseni, että OLAFin henkilöstötaulukkoon tehtävien muutosten edellyttämät määrärahat myönnetään ja tämä mukautus sisällytetään vuoden 2010 talousarvioon.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) on tehnyt hyvää työtä petosten torjunnan alalla Euroopan unionin tasolla. Sen käytettävissä olevien varojen ja henkilöstön lisääminen oikeuttaa sen talousarvion kasvattamisen, jota kannatan mielelläni. Näkisin luonnollisesti mieluummin, että tämä ei olisi tarpeen, vaan että OLAFilla olisi käytettävissään lisävaroja ja -henkilöstöä heti, jotta se voisi hoitaa paremmin sen tärkeän tehtävän, johon se on sitoutunut. On tärkeää, että OLAF on nykyistä vahvempi, riippumattomampi ja aktiivisempi, jos EU haluaa olla Euroopan unionin kansalaisia kohtaan avoimempi ja ymmärrettävämpi.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Esitys Euroopan unionin 5. lisätalousarvioksi vuoden 2010 yleiseen talousarvioon (nro 5/2010) kattaa OLAFin henkilöstötaulukkoon tehtävät muutokset, sekä perinteisten omien varojen että alv- ja BKTL-maksujen määräytymisperusteita koskevien ennakkoarvioiden tarkistamisen, Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävien korjausten ottamisen talousarvioon ja niiden rahoittamisen sekä Alankomaiden ja Ruotsin BKTL-maksuosuuksiin vuonna 2010 tehtyjen vähennysten rahoituslaskelman tarkistamisen. Nämä toimenpiteet muuttavat EU:n talousarvioon sisältyvien omien varojen jäsenvaltiokohtaisia rahoitusosuuksia. Omia varoja koskevan osan laskentasäännöt on esitetty yksityiskohtaisesti asiaa koskevassa lainsäädännössä. OLAFin suhteen komissio ehdottaa 20 uutta hallintovirkamiehen (AD) virkaa, koska petostentorjuntavirastolla on nyt mahdollisuus saattaa päätökseen henkilöstötaulukkonsa mukautus palkkaamalla vastaava määrä kilpailut läpäisseitä hakijoita vakinaisiksi virkamiehiksi.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Totean, että vastustan jyrkästi OLAFin nykyistä toimintatapaa. Vaikka petoksia on torjuttava, se olisi tehtävä Euroopan unionin kansalaisia hyödyttävällä tavalla eli riippumattomasti ja tehokkaasti kansalaisten henkilötietoja suojellen.

Nykyisellään OLAF ei kykene täyttämään näitä vaatimuksia. Tässä tekstissä kuitenkin viitataan nimenomaisesti väliaikaisten työsopimusten muuttamiseen vakinaisiksi sopimuksiksi. Keneltäkään työntekijältä, työskenteli hän missä tahansa, ei pitäisi evätä oikeutta kunnolliseen sopimukseen. Sen vuoksi äänestän tyhjää.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tarkoituksena on suojella Euroopan unionin taloudellisia etuja ja torjua petoksia, korruptiota ja muuta sääntöjenvastaista toimintaa, muun muassa Euroopan unionin toimielimissä tapahtuvia väärinkäytöksiä. Sen hoitaman tärkeän tehtävän vuoksi sille on annettava ne aineelliset ja henkilöresurssit, jotka se tarvitsee saavuttaakseen tavoitteensa. Huolimatta EU:n tämänhetkisestä kriisistä lisätalousarvion hyväksyminen on perusteltua, jotta OLAFille annetaan sen asianmukaisen toiminnan edellyttämät varat.

  Claudio Morganti (EFD), kirjallinen. – (IT) Äänestin tyhjää, sillä vaikka kannatan 20 vakinaisen viran lisäämistä Euroopan petostentorjuntaviraston väliaikaisia toimihenkilöitä varten, katson, että Yhdistyneen kuningaskunnan budjettiepätasapainoa ei enää nykyisin pitäisi korjata. Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi myönnettävät korjaukset otettiin käyttöön vuonna 1984, koska sitä pidettiin taantuneena alueena. En myöskään pidä oikeudenmukaisena, että Saksa, Alankomaat, Ruotsi ja Itävalta ovat vuodesta 2002 lähtien maksaneet vain 25 prosenttia siitä määrästä, joka niiden pitäisi maksaa.

  Aldo Patriciello (PPE), kirjallinen. – (IT) Unioni myönsi neuvoston asetuksella (EY) N:o 2007/2000 lähes kaikille vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuvista maista ja alueilta peräisin oleville tuotteille etuoikeutetun tullittoman pääsyn EU:n markkinoille Länsi-Balkanin valtioiden talouksien elvyttämiseksi. Tämä asetus ja siihen tehdyt lukuisat muutokset kodifioitiin neuvoston asetuksella (EY) N:o 1215/2009.

Tullietuudet myönnettiin 31. joulukuuta 2010 asti, ja niitä sovelletaan tällä hetkellä Bosnia ja Hertsegovinaan, Serbiaan ja Kosovoon kaikkien edellä mainitun asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden osalta. Tullietuuksien päättyminen veisi edunsaajilta selvän taloudellisen edun niiden EU:n kanssa käymässä kaupassa.

Tässä yhteydessä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusehdotuksen tavoitteena on muuttaa neuvoston asetusta (EY) N:o 1215/2009 siten, että mahdollistetaan sen voimassaolon jatkaminen 31. joulukuuta 2015 asti ja tehdään siihen tiettyjä mukautuksia Bosnia ja Hertsegovinan ja Serbian kanssa tehtyjen vakautus- ja assosiaatiosopimusten voimaantulon johdosta.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Talousarviosta toimitettava äänestys on tärkeä. Neuvoston kanta esitykseen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 5/2010 kattaa OLAFin henkilöstötaulukkoon tehtävät muutokset, jotka eivät edellytä uusia määrärahoja, ja sekä perinteisten omien varojen (tullimaksuja ja sokerialan maksuja) että alv- ja BKTL-maksujen määräytymisperusteita koskevien ennakkoarvioiden tarkistamisen, Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävien korjausten ottamisen talousarvioon ja varojen osoittamisen niiden rahoittamiseen sekä Alankomaiden ja Ruotsin BKTL-maksuosuuksiin vuonna 2010 tehtyjen vähennysten rahoituslaskelman tarkistamisen, ja nämä toimenpiteet muuttavat EU:n talousarvioon sisältyvien omien varojen jäsenvaltiokohtaisia rahoitusosuuksia; neuvosto vahvisti kantansa 13. syyskuuta 2010; parlamentti pani merkille lisätalousarvioesityksen nro 5/2010, hyväksyi neuvoston kannan lisätalousarvioesitykseen nro 5/2010 sellaisenaan ja kehottaa puhemiestä toteamaan lisätalousarvion nro x/2010 lopullisesti hyväksytyksi ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

  Angelika Werthmann (NI), kirjallinen. – (DE) Komissio ehdottaa Euroopan petostentorjuntavirastolle (OLAF) 20 uutta hallintovirkamiehen (AD) vakinaista virkaa, koska petostentorjuntavirastolla on nyt mahdollisuus saattaa päätökseen henkilöstötaulukkonsa mukautus palkkaamalla vastaava määrä kilpailut läpäisseitä hakijoita vakinaisiksi virkamiehiksi.

Euroopan parlamentti on viime vuosina useaan otteeseen – viimeksi 5. toukokuuta 2010 – ilmaissut kantanaan, että OLAFin olisi asteittain siirryttävä kohti kattavaa ja täydellistä institutionaalista riippumattomuutta, jotta varmistetaan, että sen toimintaa ei tahallisesti tai tahattomasti rajoiteta sen seikan avulla, että sen henkilöstö ja hallinto ovat osa Euroopan komission rakennetta.

Mietintö: Pablo Arias Echeverría (A7-0226/2010)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin mietinnön puolesta, koska katson, että sähköinen kaupankäynti ei voi jäädä sisämarkkinoiden reunamille, sillä sen on Euroopan talouskasvun merkittävä ja tulevaisuuteen suuntautunut sektori.

Sähköinen kaupankäynti voi tukea osaamistaloutta, antaa lisäarvoa ja mahdollisuuksia eurooppalaisille yrityksille ja kuluttajille sekä parantaa taloutemme kilpailukykyä Eurooppa 2020 -strategian puitteissa muun muassa kehittämällä ja edistämällä uusia yrittäjyyden muotoja pienille ja keskisuurille yrityksille. Viime vuoden aikana joka kolmas eurooppalainen kuluttaja on ostanut ainakin yhden tavaran verkossa, mutta vain 7 prosenttia eurooppalaisista kuluttajista uskalsi tehdä niin toisessa jäsenvaltiossa.

Tämä kehityssuuntaus on käännettävä, ja esittelijän puolustama ajatus eurooppalaisen luottamusmerkinnän luomisesta voisi olla hyödyksi sen saavuttamisessa. Kehittämällä turvallinen ja innovatiivinen verkkomaksutapa voitaisiin myös auttaa lisäämään eurooppalaisten kuluttajien luottamusta muissa jäsenvaltioissa tarjottaviin sähköisen kaupankäynnin palveluihin. Internetin saatavuutta on luonnollisesti laajennettava ja demokratisoitava EU:n sisällä. On komission tehtävä pyrkiä estämään se, että kuluttajansuojaa koskevien sääntöjen moninaisuus muodostaa esteen sähköisen kaupankäynnin kehitykselle Euroopassa.

  Liam Aylward (ALDE), kirjallinen. – (GA) Koska EU:n Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden kannalta on erittäin tärkeää, että sähköinen kaupankäynti leviää koko Eurooppaan, kannatan sitä, mitä mietinnössä sanotaan toimenpiteiden toteuttamisesta sähköisen kaupankäynnin kannustamiseksi ja vahvistamiseksi sisämarkkinoilla.

Sähköinen kaupankäynti on erityisen tärkeää yrittäjille ja pk-yrityksille. Sähköinen kaupankäynti ja sähköiset Euroopan sisämarkkinat auttavat yrittäjiä ja pieniä yrityksiä tarjoamaan innovatiivisia ja laadukkaita kuluttajien tarpeita vastaavia palveluja, ja tämä vahvistaa niiden kilpailukykyä maailmantaloudessa.

Laajakaistan saatavuutta koskevat tavoitteet on saavutettava, ja kaikkien EU:n kansalaisten on saatava mahdollisuus käyttää peruslaajakaistapalveluja vuoteen 2013 mennessä. Olen tyytyväinen, että tämä todetaan mietinnössä.

Kannatan myös sitä, mitä mietinnössä sanotaan sähköisen kaupankäynnin mainonnasta ja kuluttajien kannustamisesta ottamaan itse selvää oikeuksistaan. On tärkeää, että eurooppalaiset asiakkaat voivat luottaa järjestelmään tehdessään ostoksia verkossa.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Sähköisen kaupankäynnin sisämarkkinoiden mahdollisuuksia ei ole täysin vapautettu monista syistä. Kuluttajat eivät luota sähköisten markkinoiden turvallisuuteen, ja monet heistä eivät tee ostoksia verkossa, koska kuluttajansuojaa koskevat säännöt ja suojelun taso vaihtelevat huomattavasti. Katson, että meidän on lisättävä kuluttajien luottamusta verkkomarkkinoihin tiedottamalla heille heidän oikeuksistaan ja turvallisista maksutavoista sekä varmistamalla kuluttajansuoja turvallisuuden ja henkilötietojen suojan aloilla.

Kannatan ehdotusta eurooppalaisen luottamusmerkinnän luomisesta ja käyttöönotosta, jotta lisätään asiakkaiden luottamusta internetiin. Jotkin yritykset myös jättävät hyödyntämättä sähköisiä markkinoita tiettyjen hankaluuksien vuoksi. Tästä syystä meidän on kehitettävä aloitteita, joilla edistetään yrittäjien verkkomyyntiä esimerkiksi parantamalla sähköisen kaupankäynnin maksumekanismeja, yksinkertaistetaan alv-raportointivelvollisuuksia, yhdenmukaistetaan postimaksut ja pankkikustannukset ja tehostetaan tavarantoimittajien ja kuluttajien välisten kiistojen ratkaisumekanismeja.

  Regina Bastos (PPE), kirjallinen. – (PT) Sähköinen kaupankäynti on tällä hetkellä jatkuvassa muutoksessa. Se ei enää ole uutta teknologiaa, vaan yhä laajemmalle levinnyttä todellisuutta. Se on hyvin merkittävä keino rajatylittävän kaupan edistämiseksi, laadukkaiden tuotteiden laajemman valikoiman saatavuuden parantamiseksi ja hintojen alentamiseksi kilpailun avulla.

Tästä huolimatta rajatylittävä sähköinen kaupankäynti ei kymmenen vuotta sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin hyväksymisen jälkeen kasva yhtä nopeasti kuin kansallinen sähköinen kaupankäynti, vaan 60 prosenttia rajatylittävistä verkko-ostoyrityksistä kariutuu teknisistä ja oikeudellisista syistä.

Äänestin mietinnön puolesta, koska siinä yksilöidään Euroopan sähköistä kaupankäyntiä haittaavat ongelmat ja osoitetaan etenemistapa kohti todellisten Euroopan sähköisten sisämarkkinoiden luomista. Tämän saavuttaminen edellyttää unionin lainsäädännön parempaa täytäntöönpanoa kaikkien EU:n kuluttajien ja jälleenmyyjien hyödyksi, hyvän sähköisen kaupankäynnin kuluttajansuojan aikaansaamiseen tähtäävien ponnistusten tehostamista, kuluttajien rohkaisemista, jotta nämä voivat täysimittaisesti hyödyntää yhtenäismarkkinoiden kaikkia mahdollisuuksia, sekä tiedottamista kuluttajille heidän oikeuksistaan sähköisen kaupankäynnin alalla ja siitä, miten he voivat valvoa niitä.

  George Becali (NI), kirjallinen. – (RO) Äänestin mietinnön puolesta pk-yrityksille koituvien hyötyjen ja digitaalisen yhteiskunnan kehittymisen vuoksi sekä markkinoiden hajanaisuuden torjumiseksi ja sääntöjen standardoimiseksi.

  Sebastian Valentin Bodu (PPE), kirjallinen. – (RO) Toimivien sähköisten sisämarkkinoiden luominen Euroopan unioniin on yksi suurista haasteista, joihin meidän on nyt vastattava. Varsinkin nykyisessä talouskriisissä on käymässä Euroopan unionin kannalta yhä tärkeämmäksi pyrkiä poistamaan sähköistä kaupankäyntiä haittaavat esteet. Tällä hetkellä EU muodostaa 500 miljoonan kuluttajan markkinat. Tämä ei kuitenkaan näy lainkaan suoritettujen sähköisten maksutapahtumien määrässä. Tämä ei johdu siitä, että eurooppalaiset kuluttajat eivät ole kiinnostuneita sähköisestä kaupankäynnistä, vaan siitä, että kun he ovat päättäneet ostaa jotain verkossa, he törmäävät kaikenlaisiin ongelmiin, ja lopulta käy ilmi, että kauppaa ei voida tehdä. Sähköistä kaupankäyntiä käsittelevässä mietinnössä esitetyt luvut ovat tässä suhteessa merkityksellisiä.

Sähköisessä kaupankäynnissä jäsenvaltioiden välillä on tällä hetkellä liian monia eroja, mikä herättää vain kuluttajien tyytymättömyyttä. Koska mietinnössä todetaan myös, että tämä kaupan muoto yhdessä innovatiivisten palvelujen a ekoteollisuuden kanssa tarjoaa parhaat kasvu- ja työllisyysnäkymät ja muodostaa siksi sisämarkkinoiden uuden eturintaman, komission ehdottamat toimenpiteet sekä parlamentin niihin esittämät täydentävät toimenpiteet on pantava viipymättä täytäntöön.

  Alain Cadec (PPE), kirjallinen. – (FR) Sähköinen kaupankäynti on internetin antama merkittävän panos taloudelliseen toimintaan. Tästä syystä on tärkeää poistaa kaikki tämän alan sisämarkkinoiden esteet, sillä kansallisten sääntöjen keskinäinen erilaisuus haittaa tämän tuottoisan alan elinvoimaisuutta. Olen samaa mieltä esittelijän kanssa, joka korostaa sähköisen kaupankäynnin puutteita kuluttajien suhteen. On valitettavaa, että 61 prosenttia rajatylittävistä ostotapahtumista jää viemättä loppuun asti, koska verkkokaupat eivät toimi kuluttajan asuinmaassa. Tähän voidaan lisätä kuluttajien pelot maksuliikenteen turvallisuudesta. Kyky tehdä ostoksia verkossa riippuu tavallisesti internetyhteyden laadusta. Etusijalle olisi asetettava internetin käyttäjämäärän lisääminen erityisesti parantamalla yhteyksien suorituskykyä ja tekemällä hinnoista houkuttelevampia. On myös tarpeen lisätä kuluttajien luottamusta verkkokauppaan. Esittelijän tavoin kannatan eurooppalaisen luottamusmerkinnän luomista sekä verkon valvonnan parantamista etenkin henkilötietojen suojan näkökulmasta. Erityisesti olisi myös pyrittävä suojelemaan alaikäisiä internetin käyttäjiä.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Sähköisen kaupankäynnin sisämarkkinat ovat ratkaisevan tärkeät Euroopan unionille varsinkin, jos se aikoo saavuttaa Eurooppa 2020 -strategiassa asetetut tavoitteet. Sen tiellä on kuitenkin yhä esteitä. Mietinnössä ehdotetaan toimenpiteitä, joilla on nimenomaan tarkoitus poistaa nämä esteet. Toimenpiteet, joita minä pidän erityisen mielenkiintoisina, ovat internetissä tapahtuvien tekijänoikeusrikkomusten valvonta sekä sellaisen turvallisen ja innovatiivisen verkkomaksujärjestelmän kehittäminen, johon ei liity valintoja haittaavia tai rajoittavia maksuja. Tällä tavoin on helpompi torjua piratismia, kannustaa yrityksiä kaupankäyntiin internetissä ja myös parantaa kuluttajien käyttömahdollisuuksia ja luottamusta internetiin.

  Carlos Coelho (PPE), kirjallinen. – (PT) Sähköinen kaupankäynti muodostaa 2000-luvulla EU:n kannalta ratkaisevan tärkeät markkinat varsinkin Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Meillä on valtava haaste luoda todelliset Euroopan sähköiset sisämarkkinat, joiden avulla EU voi kilpailla maailmanmarkkinoilla. Eurooppalaisten yritysten ja kuluttajien luottamus digitaalialaan on rajallinen sähköisen kaupankäynnin tarpeettomien esteiden vuoksi, joita ovat muun muassa Euroopan markkinoiden hajanaisuus, kuluttajansuojan puutteet, maksuliikenteen turvallisuuden puutteet ja valitusmahdollisuuksien puuttuminen. On tärkeää yksinkertaistaa rajatylittäviä sääntöjä ja löytää tarkoituksenmukaisia ratkaisuja tekijänoikeuksien, kuluttajansuojan, pakkausmerkintöjen ja alakohtaisten erityissääntöjen, sähkö- ja elektroniikkalaiteromun, kierrätysmaksujen sekä sähköisen raportoinnin ja laskutuksen kaltaisiin kysymyksiin.

Ehdottoman tärkeää on, että nykyinen lainsäädäntö, esimerkiksi palveludirektiivi, saatetaan kaikilta osin voimaan ja pannaan täytäntöön. Samalla komission on saatettava päätökseen arviointinsa digitaalisiin yhtenäismarkkinoihin sovellettavasta EU:n lainsäädännöstä ja ehdotettava tarvittavia aloitteita keskeisten esteiden poistamiseksi. Kannatan komission kolmeatoista suositusta, jotka koskevat rajatylittävää sähköistä kaupankäyntiä koskevien suuntaviivojen ja käytännön toimien kehittämistä.

  Lara Comi (PPE), kirjallinen. – (IT) Sähköinen kaupankäynti on elintärkeää sisämarkkinoiden kehityksen kannalta: se poistaa tiedon esteitä ja lähestyy täydellisen kilpailun ihannetta kuluttajien hyödyksi. Se kykenee laajentamaan sellaisten pienten kotimaisten tuottajien potentiaalisia markkinoita, jotka eivät pystyisi käymään kauppaa muissa EU:n jäsenvaltioissa, sekä suojelemaan niitä ja edistämään työpaikkojen luomista tuotantoteollisuudessa.

Lisäksi se pienentää keskusalueiden ja syrjäisten alueiden välistä etäisyyttä, mikä parantaa elämänlaatua maaseutualueilla tuotteiden tarjonnan lisääntymisen ansiosta, ja edistää myytäviä tuotteita koskevien standardien yhtenäistämistä, kun samoja tuotteita myydään useilla markkinoilla. Sen vuoksi on erittäin tärkeää puuttua tärkeimpiin internetin käyttöä tavaroiden myymiseen haittaaviin esteisiin: turvallisuuteen ja takuisiin. Koska fyysisiä rajoja ei ole, tämä tehtävä lankeaa ylikansallisille elimille, joita meidän alueellamme ovat Euroopan unionin toimielimet.

Mietinnöllä annetaan kaupan harjoittajille sääntökehys heidän toimintaansa ja investointien suunnittelua varten ja kuluttajille varmuus heille myönnetyistä takuista sekä viedään tuottajia yksi askel eteenpäin kriisin voittamisessa. Vihdoinkin!

  Corina Creţu (S&D), kirjallinen. – (RO) Verkkopetosten yhä suhteellisen suuren määrän vuoksi verkko-ostoksiin suhtaudutaan edelleen varsin epäilevästi. Tästä syystä kannatin äänestyksessä tätä päätöslauselmaa, jossa kehotetaan komissiota luomaan eurooppalainen varhaisvaroitusjärjestelmä sekä siihen liittyvä tietokanta laittoman kaupallisen toiminnan lopettamiseksi, petollisen toiminnan torjumiseksi sekä verkkokaupan kuluttajansuojan parantamiseksi myös henkilötietojen suojelun suhteen. Mielestäni erityistä huomiota on kiinnitettävä etäsopimuksiin, jotta kuluttajien oikeuksia suojellaan, kun esimerkiksi matkailu- ja liikennealan tavaroiden ja palvelujen ostaminen verkossa lisääntyy.

  Mário David (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin mietinnön hyväksymisen puolesta. Yli 500 miljoonan kuluttajan sisämarkkinoilla sähköisen kaupankäynnin joustavoittaminen ja kuluttajien luottamuksen lisääminen verkkokauppaan mahdollistaa paitsi digitaalisten yhtenäismarkkinoiden taloudellisen potentiaalin hyödyntämisen myös uusien markkinarakojen kehittämisen pienille ja keskisuurille yrityksille, mikä voi luoda työpaikkoja. Kansallisen ja rajatylittävän sähköisen kaupankäynnin väliset erot merkitsevät sitä, että erityisesti kaukaisilla ja syrjäisillä alueilla asuvat kuluttajat ja liikuntarajoitteiset kuluttajat eivät pysty hyötymään tästä kaupankäynnistä ja sen tarjoamasta laajasta tavaroiden ja palvelujen valikoimasta. Huomautan kuitenkin, että palveludirektiivi – väline, jonka avulla digitaaliset yhtenäismarkkinat voidaan saattaa loppuun – on pikaisesti pantava asianmukaisesti täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa; sen noudattamista on valvottava tehokkaammin erityisesti sen suhteen, että asiakkaita ei syrjitä heidän kansallisuutensa perusteella. Painotan, että "yhden luukun järjestelmän" on oltava täysin toimintakykyinen, jotta sähköisen kaupankäynnin digitaaliset yhtenäismarkkinat voidaan panna täytäntöön. Yhtä tärkeitä ovat kuitenkin sellaiset toimenpiteet kuin posti- ja pankkimaksujen yhdenmukaistaminen Euroopan unionissa, etämyynnin arvonlisäveroilmoitusten yksinkertaistaminen tai .eu-verkkotunnusten rekisteröinnin lisääminen.

  Cornelis de Jong (GUE/NGL), kirjallinen. – (EN) Äänestin mietinnön puolesta, koska, yleisesti ottaen, voin kannattaa sitä. Olin erityisen tyytyväinen huomatessani, että useimmat tarkistuksistani hyväksyttiin valiokunnassa. Tällä tavoin pk-yrityksiä tuetaan, jotta niistä voi tulla nykyistä aktiivisempia toimijoita sähköisen kaupankäynnin markkinoilla. Mietinnössä nostetaan kuitenkin mielestäni tarpeettomasti esiin postialan vapauttaminen, mitä vastustin valiokunnassa. Pidän tästä kiinni ja vastustan edelleen postialan vapauttamista koskevaa kehotusta sekä toistan painokkaasti kehotukseni komissiolle postipalvelujen vapauttamisen keskeyttämisestä.

  Ioan Enciu (S&D), kirjallinen. – (RO) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon varjovalmistelijana kannatan sähköisen kaupankäynnin kehittämistä, sillä se on kiinteä osa Euroopan sähköistä liiketoimintaa. Tulevaisuudessa EU:n tieto- ja viestintätekniikan yhtenäismarkkinoiden loppuun saattaminen auttaa voittamaan ongelmat, joista sähköinen kaupankäynti tällä hetkellä kärsii. Euroopasta on tultava tällä alalla merkittävä maailmanlaajuinen tukija. Jotta tähän päästään, nykyiset ongelmat on ratkaistava pikaisesti ja yhtenäisesti.

Viittaan tässä yhteydessä erilaisiin alv-kantoihin, kuluttajansuojalainsäädäntöön ja ennen kaikkea tiettyjen kaupan harjoittajien ja palveluntarjoajien monien jäsenvaltioiden sähköisen kaupankäynnin asiakkaisiin kohdistaman syrjinnän lopettamiseen. Euroopan unionin on tuettava kansalaisiaan, jotka haluavat osallistua aktiivisesti internetin maailmaan, tarjoamalla koulutusohjelmia ja nimenomaan laitteiden, ohjelmien ja internetyhteyksien hankkimiseen tarkoitettuja unionin varoja.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin sähköisen kaupankäynnin sisämarkkinoiden täydentämistä käsittelevän mietinnön puolesta. Yksi Eurooppa 2020 -strategian tavoitteista on osaamistalouden edistäminen. Jotta tämä tavoite voidaan saavuttaa täysin, Euroopan komission on tehtävä ehdotuksia toimenpiteiksi, joilla pyritään lisäämään laajakaistapalvelujen nopeutta ja järkeistämään näiden palvelujen hintoja nykyistä enemmän kaikkialla EU:ssa. Säännöt ja käytänteet on yhdenmukaistettava, jotta varmistetaan, että etämyynnin harjoittajat voivat saavuttaa myös muita kuin oman maansa rajojen sisällä sijaitsevia markkinoita.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan digitaalistrategiasta 19. toukokuuta 2010 annetussa tiedonannossa komissio ilmaisi haluavansa yksinkertaistaa verkko-ostoja ja lisätä niiden kykyä parantaa luottamusta digitaalitekniikkaan. Mietinnössä esitettyjen lukujen mukaan kolmannes eurooppalaisista on tehnyt ostoksia verkossa, mutta vain 7 prosenttia kuluttajista uskalsi tehdä sen toisesta jäsenvaltiosta, ja vain 12 prosenttia ilmaisi luottavansa tällaiseen kaupankäyntiin. Tästä syystä on pikaisesti vahvistettava kuluttajien suojaa (tai heidän käsitystään siitä) suhteessa näihin ostotapahtumiin, jotta edistetään näiden valtavia mahdollisuuksia tarjoavien markkinoiden kehitystä helpommilla, kätevämmillä ja monissa tapauksissa kuluttajille halvemmilla ostotapahtumilla. Todellisten sähköisten sisämarkkinoiden aikaansaamiseksi on tärkeää, että kuluttajat tuntevat verkko-ostokset turvallisiksi ja että yritykset ymmärtävät verkkokaupan valtavan potentiaalin ja että tuotteiden saatavuutta verkosta parannetaan ja rajatylittävät esteet poistetaan.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Kansallisten sääntöjen keskinäinen erilaisuus haittaa vakavasti tavaroiden vapaata liikkuvuutta Euroopan unionissa. Sähköisen kaupankäynnin tilaa Euroopan unionissa kuvaavat luvut osoittavat, että vuonna 2009 joka kolmas eurooppalainen kuluttaja osti ainakin yhden tavaran verkossa, mutta vain 7 prosenttia eurooppalaisista kuluttajista uskalsi tehdä niin toisessa jäsenvaltiossa. EU:n sähköisen kaupankäynnin käytäntöjä koskeva julkaisematon tutkimus osoittaa, että 60 prosenttia kuluttajien yrityksistä ostaa tuotteita toisesta jäsenvaltiosta epäonnistuu, koska myyjä kieltäytyy myynnistä tai tuotteen lähettämisestä, vaikka ostaja olisi säästänyt vähintään 10 prosenttia ostamalla tuotteet toisesta jäsenvaltiosta (myös lähetyskustannukset mukaan luettuina) joka toisessa 11 000 tutkitusta tapauksesta. Minun on tästä syystä korostettava, että tarvitaan kattava oikeus- ja sääntelykehys, jolla voidaan poistaa rajatylittävät esteet, tuottaa enemmän lisäarvoa ja säännellä tämän jatkuvasti muuttuvan ja lähes koko ajan edistyvän toiminnan riskejä. Näin ollen tarvitaan jatkuvaa valppautta ja seurantaa, joissa painotetaan viestinnän ja maksuliikenteen luotettavuutta. Sähköisen kaupankäynnin lujittamiseksi on tärkeää pyrkiä parantamaan yritysten ja kuluttajien turvallisuutta ja luottamusta etenkin maksujen sekä toimitus- ja palautuspalvelujen suhteen.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Sähköistä kaupankäyntiä koskevassa mietinnössä on eräitä ristiriitaisuuksia, ja siinä vaaditaan liikaa sisämarkkinoiden luomista. Me myönnämme, että sähköinen kaupankäynti on tärkeää, mutta on vielä paljon tekemistä, ennen kuin on varmistettu, että siitä ei tule vakavien uusien ongelmien lähde.

Kuten keskustelussa korostimme, on tärkeää selventää useita seikkoja, erityisesti tekijänoikeuksien suojaa, lasten oikeuksien suojelua sekä kuluttajien oikeuksia ja turvallisuutta.

Mietinnössä kyllä esitetään useita ehdotuksia kaikkien toimijoiden luottamuksen lisäämiseksi sähköiseen kaupankäyntiin, mutta kaikki niistä eivät ole niin hyviä kuin voisivat tai niissä ei oteta edes asianmukaisesti huomioon kaikkia intressejä ja etuja, jotka tähän mahdollisesti hyvin monitahoiseksi osoittautuvaan prosessiin liittyvät.

On totta, että sähköisen kaupankäynnin toimitusketjusta on saatava avoimempi, jotta kuluttaja on aina tietoinen toimittajan identiteetistä sekä tämän toiminimestä, maantieteellisestä osoitteesta, yhteystiedoista ja verorekisterinumerosta. Lasten ja nuorten sekä muiden eri tavoin riippuvaisten henkilöiden oikeudet on kuitenkin aina turvattava.

  Pat the Cope Gallagher (ALDE), kirjallinen. – (GA) Sähköinen kaupankäynti luo etenkin pk-yrityksille mahdollisuuksia markkinoilla. Sähköisellä kaupankäynnillä voi olla merkittävä rooli parannettaessa Irlannin ja Euroopan unionin talouksien kilpailukykyä.

  Tunne Kelam (PPE) , kirjallinen. – (EN) Äänestin tämän virstanpylvään muodostavan mietinnön puolesta, koska se on merkittävä askel kohti Euroopan yhtenäismarkkinoiden täysimittaista täytäntöönpanoa ja yhdentymistä. Globalisaation ja digitalisoinnin aikakautena Euroopan unionilla ei ole varaa viivytellä tehokkaiden ja myös maailmanlaajuisesti kilpailukykyisten sähköisen kaupankäynnin sisämarkkinoiden luomista. Toivottavasti tämän mietinnön jatkoksi toteutetaan lisätoimia Euroopan laajuisten digitaalisten markkinoiden luomiseksi. Tällainen kehitys edesauttaa myös keskeisen tärkeän tutkimus- ja kehittämistoiminnan tarkistamista ja uudelleenkäynnistämistä.

Meidän on ennen kaikkea valvottava ja seurattava sähköistä kaupankäyntiä koskevan mietinnön toimeenpanoa, jotta varmistetaan, että EU:n kansalaisilla on paremmat mahdollisuudet hyödyntää digitaalista kaupankäyntiä sekä yrittäjinä että asiakkaina. Tässä mietinnössä esitetyillä toimenpiteillä helpotetaan tuntuvasti kaupankäyntiä jäsenvaltioiden välillä, jos kansalliset hallitukset alkavat todella edistyä sopimuksia koskevien sääntöjen yhtenäistämisessä ja ratkaisevat keskenään ristiriitaisten lakien ongelman.

  Alan Kelly (S&D), kirjallinen. – (EN) Suhtaudun myönteisesti kehotukseen lisätä sähköistä kaupankäyntiä EU:n rajojen sisällä. EU:n on kuitenkin kannustettava sitä, että tämä tapahtuu unionin lainsäädäntöä noudattaen, ja on tärkeää, että saavutetaan kuluttajansuojan korkea taso.

  Eija-Riitta Korhola (PPE), kirjallinen. – (FI) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kollega Echeverriaa hänen hyvästä raportistaan, jonka puolesta minun oli ilo äänestää. Sähköinen kauppa on uusi ja kansainvälinen toimiala, minkä seurauksena Euroopan unionin tulee omaksua merkittävä rooli standardien ja käytäntöjen yhteensovittamisessa. Erityisesti haluaisin nostaa raportista esille kohdat, jotka kehottavat varmistamaan laadukkaat ja kattavat laajakaistayhteydet koko unionin alueelle. Tämä tavoite on kriittinen sähköisen kaupankäynnin toimintaedellytysten kannalta.

Laajakaistan ulottaminen kaikille EU-kansalaisille vuoteen 2013 mennessä ja huippunopeat laajakaistat vuoteen 2020 mennessä ovat tavoitteina kunnianhimoisia, mutta välttämättömiä kansalaisten elämänlaadun kohottamiseksi. Haluan myös kiittää esittelijää kuluttajan- ja yksityisyydensuojan huomioimisesta sähköisen kaupankäynnin maailmassa. Kyseessä on aihe, joka tarvitsee huolellista tarkastelua jatkossakin erityisesti lapsiin kohdistuvissa palveluissa.

  Edvard Kožušník (ECR), kirjallinen. – (CS) Vaikka internet on nykyään nopeimmin kehittyvä vähittäismyyntikanava ja verkossa tehtyjen ostosten määrä kasvaa joka vuosi, jäsenvaltioiden välillä tehtyjen rajatylittävien ostotapahtumien määrä pysyy valitettavasti paikoillaan. Voitaisiin lähes sanoa, että unionissa ei ole sähköisen kuluttajakaupan alan sisämarkkinoita. Minun mielestäni kuluttajalainsäädännön yhdenmukaistaminen ja kansallisten poikkeusten poistaminen yhdessä kuluttajansuojan liberaalin määritelmän kanssa antaisivat merkittävän sysäyksen tavaroiden rajatylittävälle kaupalle sähköisen kaupankäynnin avulla. Eräiden valtioiden harjoittama verkkopalvelujen saatavuuden rajoittaminen IP-osoitteen perusteella on kuitenkin nähdäkseni paha ongelma. Periaatteessa tällä alalla ei ole lainsäädännöllisiä esteitä, mutta silti sähköisiä sisämarkkinoita rajoitetaan tällä sektorilla.

Olen samaa mieltä siitä, että komission olisi tässä tapauksessa käytettävä kaikkia toimeenpanovälineitään ja puututtava IP-osoitteiden estämisen muodostamaan keinotekoisten esteiden pystyttämiseen sisämarkkinoille. Mietinnössä puhutaan myös vuodeksi 2020 asetetuista laajakaistayhteyksien saatavuutta koskevista tavoitteista. En henkilökohtaisesti kannata tällaisia avoimia tavoitteita varsinkaan alalla, joka kehittyy nopeasti ja jolla siksi on hyvin vaikea ennustaa, mihin suuntaan se kehittyy kymmenen seuraavan vuoden aikana. Tästä kritiikistä huolimatta pidän mietintöä tasapainoisena ja äänestin siksi sen puolesta.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin Arias Echeverrían mietinnön puolesta, sillä katson, että sähköinen kaupankäynti muodostaa keskeiset markkinat EU:n politiikassa, jolla voidaan ja täytyy säätää tietyistä toimenpiteistä EU:n talouden kilpailukyvyn parantamiseksi Eurooppa 2020 -strategian puitteissa.

Katsonkin, että Euroopan yhtenäismarkkinoiden tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi täysimittaisesti meidän olisi kehitettävä edelleen sähköistä kaupankäyntiä, jolla voi olla myönteisiä vaikutuksia sekä kuluttajiin että yritysten kilpailukykyyn. Kannatan samoin mietintöön sisällytettyä eurooppalaista luottamusmerkintää, joka on tarpeen rajatylittävillä sähköisillä markkinoilla kaupattavien tuotteiden luotettavuuden ja laadun takaamiseksi.

Tällaisina kriisin ja talousongelmien leimaamina aikoina meidän on tuettava välineitä, jotka voivat edistää merkittävästi työllisyyttä ja kasvua, ja sähköinen kaupankäynti voidaan lukea niihin. Tästä syystä katson, että tänään hyväksymämme mietintö on tässä suhteessa myönteinen tulos paitsi yritysten ja pk-yritysten myös ja varsinkin kuluttajien kannalta.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Yhtenäismarkkinat ovat aina olleet yksi Euroopan unionin suurista tavoitteista. Nykyisin rajatylittävä sähköinen kaupankäynti voi edistää hyvin merkittävästi yhtenäismarkkinoiden kehittymistä edelleen. Kuluttajat ovat jo pitkälti hyväksyneet verkko-ostokset kotimaan tasolla, mutta tämä ei päde jäsenvaltioiden väliseen sähköiseen kaupankäyntiin pääasiassa ostajien ja myyjien keskinäisen luottamuksen puutteen vuoksi. Sähköisen kaupankäynnin markkinoiden kehittämiseksi on siten keskeistä lisätä kaikkien toimijoiden luottamusta. Unionin tällä alalla antama lainsäädäntö on pantava täytäntöön suuremman luottamuksen ilmapiirin luomiseksi. Tästä syystä äänestin niin kuin äänestin.

  Claudio Morganti (EFD), kirjallinen. – (IT) Äänestin mietinnön puolesta, koska katson, että sähköinen kaupankäynti ja sen kehitystä yhä haittaavien esteiden poistaminen on erittäin tärkeää talouden kannalta. Kansallisten sääntöjen keskinäinen erilaisuus haittaa vakavasti tavaroiden vapaata liikkuvuutta Euroopan unionissa, ja 60 prosenttia asiakkaiden yrityksistä ostaa tuotteita yli kansallisten rajojen epäonnistuu.

Tavoitteena on luoda todelliset Euroopan sähköiset yhtenäismarkkinat. Vapaa ja demokraattinen Eurooppa -ryhmän (Lega Nord -puolue) tarkistuksen ansiosta mietinnössä viitataan saaristo- ja vuoristoalueilla asuvien kansalaisen hankaluuksiin internetin saatavuuden suhteen.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Tätä mietintöä käytetään edistämään yhä laajempaa verolainsäädännön sekä posti- ja rahoituspalvelualojen hintojen yhdenmukaistamista EU:n tasolla. Sen vuoksi äänestin tekstiä vastaan.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Äskettäisessä komission tiedonannossa yksilöitiin tulevia strategioita, joilla on tarkoitus vähentää hajanaisuutta ja ruokkia sähköisen kaupankäynnin kasvua.

Vaikka sähköinen kaupankäynti on itse asiassa saamassa ilmaa siipiensä alle kansallisella tasolla, rajatylittävien ostosten osuus on yhä pieni, vain 7 prosenttia vuonna 2009. Tärkeimmät esteet liittyvät kielikysymyksiin sekä oikeudellisiin ja käytännön ongelmiin.

Kannatan mietinnön lähestymistapaa, jossa yksilöidään viisi ensisijaista tavoitetta yrityksenä alan kannustamiseksi: parannetaan internetin saatavuutta, päästään eroon sähköisten markkinoiden hajanaisuudesta, lisätään kuluttajien luottamusta, kannustetaan yrityksiä markkinoimaan tuotteitaan internetissä ja taataan internetiä käyttävien lasten turvallisuus. Kaiken tämän olisi tapahduttava selkeässä ja yhtenäisessä oikeudellisessa toimintaympäristössä, jolla on ennen kaikkea tarkoitus palvella kansalaisia. Tärkein kannustin syntyy uskoakseni kansalaisten luottamuksen muodossa, jota olisi tuettava ja lisättävä.

  Georgios Papanikolaou (PPE), kirjallinen. – (EL) Internetistä on tullut laajimmalle levinnyt etämyynnin väline. Komission vastauksena kysymykseeni (E-4964/2010) toimittamien tietojen mukaan yli kolmannes EU:n kuluttajista (37 prosenttia) käytti viime vuonna internetiä ostaakseen tai tilatakseen tavaroita ja palveluja yksityiseen käyttöön. Tämä merkitsee 5 prosenttiyksikön lisäystä verrattuna vuoteen 2008 ja 10 prosenttiyksikön lisäystä verrattuna vuoteen 2006. Tästä huolimatta kuluttajat eivät vieläkään luota tarpeeksi rajatylittäviin ostoksiin, ja kansallisten sääntöjen erilaisuus aiheuttaa sen, että yritykset eivät ole halukkaita investoimaan rajatylittävään kauppaan. Tästä syystä etämyynnin levinneisyysaste vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioiden välillä. Tämän kaupan muodon lisääntyminen on kuitenkin erittäin tärkeätä tämänhetkisessä taantumassa. Mietinnön tarkoituksena on puuttua sähköisen kaupankäynnin sisämarkkinoiden hajanaisuuteen erilaisin ehdotuksin, jotka koskevat muun muassa yhdenmukaisten sääntöjen ja käytäntöjen käyttöönottoa, jotta etämyynnin harjoittajat voivat käydä kauppaa kotimaansa rajojen ulkopuolella. Nyt, kun perinteisen kaupan kasvu on pysähtynyt, uusi tekniikka ja sen tarjoamat mahdollisuudet saattavat osoittautua arvokkaiksi kehitettäessä uusia ja vaihtoehtoisia kaupallisia aloitteita, ja tästä syystä äänestin mietinnön puolesta.

  Miguel Portas (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Äänestin tästä mietinnöstä tyhjää, vaikka pidän sähköisen kaupankäynnin edistämistä tärkeänä ja hyvien internetyhteyksien ja -palvelujen levittämistä kaikkien, myös syrjäisimmillä alueilla asuvien, kansalaisten saataville tarpeellisena.

Olen samaa mieltä myös siitä, että on oleellista torjua monien verkko-ostoksia tekemään halukkaiden kansalaisten kokemaa syrjintää, joka perustuu varsinkin siihen, missä jäsenvaltiossa he asuvat tai mitä sähköpostiosoitetta he käyttävät ostotapahtuman tekemiseen.

Kannatan monia mietinnössä esitettyjä ehdotuksia. En silti ole pahoillani siitä, että palveludirektiiviä ei ole täysin saatettu voimaan eräissä jäsenvaltioissa, en kannata komission politiikkaa postipalvelualan suhteen, enkä suhtaudu myönteisesti Eurooppa 2020 -strategiaan: nämä keskeiset valinnat ovat pitkälti syynä siihen vaikeaan sosiaaliseen tilanteeseen, jossa EU tällä hetkellä kamppailee.

Viestintäalaa ja myös sähköistä kaupankäyntiä koskevat tulevat mallit on varmasti parempi suunnitella näkökulmasta, jossa keskitytään enemmän ihmisiin ja heidän oikeuksiinsa eikä vain kaupallisiin intresseihin.

  Robert Rochefort (ALDE), kirjallinen. – (FR) Äänestin Arias Echeverrían sähköisestä kaupankäynnistä laatiman mietinnön puolesta: sähköinen kaupankäynti on yksi niistä aloista, joilla on suurin vaikutus kasvuun ja työllisyyteen monien vuosikymmenien ajan, ja Euroopan unionin on hyödynnettävä tämä potentiaali mahdollisimman hyvin.

On muistettava, että sähköinen kaupankäynti helpottaa ja edistää uusien markkinarakojen kehittämistä eräille pienille ja keskisuurille yrityksille, joita ei muutoin olisi olemassa.

Lisäksi kannatan ajatusta siitä, että kehitettäessä sähköistä kaupankäyntiä koskevia toimintalinjoja ja sääntelykehyksiä kiinnitetään erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa olevien kansalaisten tarpeisiin, joilla ei muutoin olisi mahdollisuutta hyödyntää valtavaa kulutustavaroiden valikoimaa. Tarkoitan eristyneitä tai liikuntarajoitteisia ihmisiä, pienituloisia kansalaisia sekä vaikeapääsyisillä, kaukaisilla tai syrjäisillä alueilla asuvia henkilöitä.

Tein tekstiin valiokunnassa tarkistuksen korostaakseni tarvetta kehittää koulutusvälineitä verkkokuluttajia varten: meidän on parannettava mahdollisimman monien digitaalisia taitoja ja saatava heidät nykyistä tietoisemmiksi oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan (kuluttajien pääasialliset oikeudet internetissä, sähköinen kaupankäynti ja varsinkin tietosuojaa koskevat säännökset).

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Tässä tärkeässä mietinnössä sähköisestä kaupankäynnistä korostamme muun muassa sitä, kuinka tärkeää on lisätä luottamusta rajatylittäviin internet-maksujärjestelmiin (kuten luotto- ja pankkikortit ja elektroniset kukkarot) edistämällä vaihtoehtoisia maksumenetelmiä, parantamalla yhteentoimivuutta ja yhteisiä standardeja, poistamalla teknisiä esteitä, tukemalla turvallisimpia sähköisiä maksunsiirtoteknologioita, yhdenmukaistamalla ja tiukentamalla yksityisyys- ja turvallisuuskysymyksiä koskevaa lainsäädäntöä, torjumalla petoksia ja jakamalla valistusta ja tietoa kansalaisille.

  Oreste Rossi (EFD), kirjallinen. – (IT) Olemme varsinkin Italiassa hyvin tietoisia siitä, kuinka paljon ja millaisia haittoja vuoristo- ja saaristoalueilla asuvilla kansalaisilla on. Sähköisen kaupankäynnin sisämarkkinoiden luominen yksinkertaistaisi internetin saatavuutta ja parantaisi sellaisten EU:n jäsenvaltioiden ja alueiden elämänlaatua, joilla ei ole hyviä yhteyksiä.

On tärkeää laatia aloitteita, joilla pyritään kannustamaan yrityksiä markkinoimaan tuotteita internetin kautta samalla, kun käyttäjiä, ja etenkin lapsia, suojataan asianmukaisilla turvallisuustakuilla. Emme saa antaa vilpillisten kaupanharjoittajien huijata mahdollisia käyttäjiä; sen vuoksi tarvitaan kohdennettuja ja säännöllisiä tarkastuksia.

  Rafał Trzaskowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Toivon, että tämä mietintö toimii selkeänä viestinä Euroopan komissiolle, jotta se toteuttaa lisätoimia verkkokaupan kehittämiseksi Euroopan unionissa. Vaadimme hallintomenettelyjen yhdenmukaistamista ja yksinkertaistamista, sillä nykymuodossaan ne estävät meitä tehokkaasti tekemästä hankintoja ulkomaisilta internetsivuilta, vaikka näiden tarjonta olisi kiinnostavaa. Haluamme myös takeet siitä, että internetin laajakaistayhteydet ovat saatavilla kaikkialla EU:ssa vuoteen 2013 mennessä. Tämä ehdotus ei enää pitkään aikaan ole ollut pelkkää mielikuvitusta. Se on yhä suuremmassa määrin mahdollista, ja lisäksi ketään ei tarvitse vakuuttaa siitä, kuinka hyödyllinen vaikutus internetin yleisellä saatavuudella olisi sisämarkkinoihin.

  Marie-Christine Vergiat (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) En voinut äänestää tämän mietinnön puolesta, vaikka se sisältää monia myönteisiä seikkoja, kuten kuluttajien etujen puolustamisen ja pk-yritysten intressien huomioon ottamisen sähköisen kaupankäynnin markkinoilla.

Tuomitsen erityisesti ne, jotka kiittävät komissiota siitä, että se on pannut täytäntöön postipalvelujen vapauttamiseen tähtäävän kolmannen postipalveludirektiivin, joka johtaa postipalvelujen heikkenemiseen edelleen EU:ssa eikä, kuten mietinnössä väitetään, hintojen alenemiseen ja palvelujen parantumiseen.

En voi myöskään pahoitella sitä, että eräät jäsenvaltiot eivät vielä ole siirtäneet palveludirektiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöä, sillä haluan, että komissio laatii pikaisesti selonteon kyseisen tekstin täytäntöönpanon ilmastovaikutuksista.

Pahoittelen sitä, että tämä teksti on yleisesti ottaen laadittu avoimen kilpailun hengessä, josta me sanouduimme irti vastustaessamme Lissabonin sopimusta.

Mietintö: Christine De Veyrac (A7-0195/2010)

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin mietinnön puolesta, koska sillä pyritään parantamaan ilmailuonnettomuuksien ehkäisyä sekä uhreille ja heidän omaisilleen annettavaa apua. Kannatan varauksettomasti esittelijän lähestymistapaa. Hän kehottaa analysoimaan vaaratilanteita Euroopan unionin tasolla, mitä ei tähän asti ole koskaan tehty. Mietinnössä ehdotetaan myös parannuksia uhreille ja heidän omaisilleen annettavaan apuun, kuten että omaisille on ilmoitettava ilma-aluksessa olevien matkustajien nimet enintään kahden tunnin kuluessa. Pallo on nyt liikenneministereillä, jotka toivoakseni hyväksyvät tämän säädöksen mahdollisimman nopeasti.

  Liam Aylward (ALDE), kirjallinen. – (GA) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Lentoliikenne lisääntyy jatkuvasti, ja myös onnettomuusriski on kasvanut huolimatta turvallisuuden parantumisesta, ja siksi onnettomuuksien tutkintaa koskevaa unionin lainsäädäntöä on muutettava ja ajantasaistettava.

Olen tyytyväinen siihen, mitä mietinnössä sanotaan uhrien ja heidän omaistensa oikeuksista. Uhrien omaisilla on oikeus saada asiaankuuluvat tiedot mahdollisimman pian. Lentoyhtiöillä on oltava tehokas toimintasuunnitelma kriisin varalta. Merkittävä käytännön toimenpide olisi velvoittaa lentoyhtiöt nimeämään yhteyshenkilö, joka hoitaa koordinointia, antaa tärkeitä tietoja ja tukee matkustajien omaisia.

Mietinnössä vaaditut käytännön toimet, erityisesti uhreille ja heidän omaisilleen annettava apu ja heidän puolestaan toimivat ryhmät, ovat avuksi onnettomuuden sattuessa. Euroopan siviili-ilmailualalla on varmistettava turvallisuuden korkea taso, ja meidän on tehtävä kaikkemme onnettomuuksien vähentämiseksi.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Kannatan tätä ehdotusta. Nykyisin voimassaoleva siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkintaa säätelevä EU:n direktiivi annettiin vuonna 1994. Ilmailumarkkinat ja tilanne ovat kuitenkin muuttuneet, ja siksi meidän on annettava uusi nykytilanteeseen sopiva EU:n asetus. Ensinnäkin on perustettava turvallisuustutkintaviranomaisten verkosto. Siihen kuuluisi kansallisten hallitusten ja EU:n elimiä (Euroopan lentoturvallisuusvirasto EASA), ja sen tehtävänä olisi parantaa tutkinnan laatua, luokitella ja analysoida tietoja, edistää kansallisten hallitusten elinten välistä yhteistyötä ja parantaa lentoturvallisuutta. Lisäksi matkustajien ja heidän omaistensa oikeudet on määriteltävä selvemmin.

Asetuksen tavoitteena on laajentaa lentoyhtiöiden velvollisuutta toimittaa matkustajaluettelo mahdollisimman nopeasti ja enintään kahden tunnin kuluessa onnettomuuden jälkeen niin, että se koskee paitsi EU:n alueella sijaitsevalta lentoasemalta myös EU:ssa sijaitsevalle lentoasemalle liikennöiviä lentoyhtiöitä. Sillä pyritään velvoittamaan lentoyhtiöt pyytämään matkustajilta lennon varaamisen yhteydessä sellaisen henkilön yhteystiedot, johon onnettomuuden sattuessa otetaan yhteyttä. Meidän on luotava edellytykset sille, että uhrien perheet voivat saada etuoikeutetusti tietoja turvallisuustutkinnan kulusta.

  George Becali (NI), kirjallinen. – (RO) Äänestin mietinnön puolesta, koska siinä ehdotetaan ratkaisuja lento-onnettomuuksien viime aikoina aiheuttamiin teknisiin sekä uhrien omaisille annettavaa tukea koskeviin ongelmiin. Siinä selvennetään myös EASAn ja kansallisten viranomaisten roolia onnettomuuksien syiden oikeudenmukaisessa ja puolueettomassa tutkinnassa.

  Vito Bonsignore (PPE), kirjallinen. – (IT) Lentoliikenne lisääntyy jatkuvasti, ja turvallisuuden alalla saavutetusta edistyksestä huolimatta ilmailuonnettomuuksien määrä kasvaa raporttien mukaan hellittämättä. Euroopan unionin on aika säännellä tätä alaa nykyistä täsmällisemmin ja tarkemmin.

Tästä syystä kannatan voimakkaasti esittelijän tavoitetta ehkäistä valitettavat lento-onnettomuudet ja parantaa onnettomuuksien tutkintaa. Asiaa koskeva lainsäädäntö on peräisin vuodelta 1994, jolloin Euroopan lentoturvallisuusvirastoa (EASA) ei vielä ollut perustettu.

Näin ollen kannatin äänestyksessä tätä asetusta, jolla pyritään antamaan EASAlle johtava asema lentoturvallisuuden alalla, ja tuen erityisesti tavoitetta laajentaa oikeutta arkaluonteisten tietojen saantiin.

  Alain Cadec (PPE), kirjallinen. – (FR) Lentoliikenne on lisääntynyt muutaman viime vuoden aikana ilmiömäisesti. Monista teknisistä parannuksista huolimatta onnettomuusriski on kasvanut. Tästä syystä on hyvin tärkeää mukauttaa tätä alaa koskevaa EU:n lainsäädäntöä. Suhtaudun myönteisesti Christine De Veyracin ehdotuksiin siitä, että vuoden 1994 direktiiviä onnettomuuksien ehkäisemisestä mukautetaan ilmailualan markkinoiden nykytilanteeseen. Luomalla kansallisten tutkintaviranomaisten verkosto on mahdollista pienentää jäsenvaltioiden välisiä eroja varsinkin yhdistämällä resursseja ja vaihtamalla parhaita käytänteitä. Uhrien ja heidän omaistensa oikeuksia on myös suojeltava. Kannatan esittelijän pyyntöä siitä, että lentoyhtiöiden velvollisuus toimittaa matkustajaluettelo tunnin kuluessa onnettomuusilmoituksesta koskisi unionin lentoyhtiöiden lisäksi kaikkia Euroopan unionin alueella liikennöiviä lentoyhtiöitä. Kannatan myös esittelijän ehdotusta siitä, että Euroopan lentoturvallisuusvirasto määritellään "neuvonantajaksi" sen osallistuessa turvallisuustutkintoihin. On tärkeää, että asetuksella ei tehdä lentoturvallisuusvirastosta sekä turvallisuustutkintojen tuomaria että valamiehistöä.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) On äärimmäisen tärkeää varmistaa Euroopan siviili-ilmailualan turvallisuus ja vähentää onnettomuuksia ja vaaratilanteita tutkinnan ja ehkäisymenettelyjen avulla. Äänestin tämän asetuksen puolesta, koska katson, että sillä luodaan spontaania vaaratilanteista ilmoittamista edistävä toimintaympäristö vaatimalla, että Euroopan lentoturvallisuuden tutkimusten on oltava tehokasta, nopeaa ja laadukasta. Olen samaa mieltä siitä, että kansallisen viranomaisen tai muiden turvallisuustutkinnasta vastaavien viranomaisten olisi suoritettava tutkimukset. Lisäksi mielestäni on tärkeää perustaa turvallisuustutkintaviranomaisten eurooppalainen verkosto, jotta parannetaan tutkintamenetelmien ja tutkijoiden koulutuksen laatua. Eräs toinen seikka, jota pidän tärkeänä, on se, että on asetettava vaatimuksia ilma-aluksessa onnettomuushetkellä olleita henkilöitä ja vaarallisia aineita koskevien tietojen toimittamisesta ja että uhreille ja heidän omaisilleen annettavaa apua on parannettava.

  Carlos Coelho (PPE), kirjallinen. – (PT) Lentoliikenteen lisääntyminen on kasvattanut lento-onnettomuuksien riskiä. Toteutetuista turvallisuusparannuksista huolimatta nykyisessä onnettomuustutkintajärjestelmässä on edelleen aukkoja. Tämän alan turvallisuusjärjestelmä perustuu palautteeseen ja onnettomuuksista ja vaaratilanteista saatuihin opetuksiin. On tärkeää tehostaa turvallisuustutkinnasta vastaavien viranomaisten välistä koordinointia erityisesti perustamalla eurooppalainen verkosto. Mahdollisten turvallisuuspuutteiden havaitsemiseksi ja korjaavien toimenpiteiden hyväksymiseksi tämän verkoston on varmistettava näiden tutkimusten täydellinen riippumattomuus sekä tehokkuus, huolellisuus ja laadukkuus.

On tärkeää varmistaa tehokkaat ennaltaehkäisytoimet ja Euroopan siviili-ilmailun turvallisuuden korkea taso ja tehdä kaikki voitava onnettomuuksien ja vaaratilanteiden vähentämiseksi, jotta taataan yleisön luottamus lentoliikenteeseen. Turvallisuustutkimusten lisäksi erityistä huomiota on myös kiinnitettävä siihen, että tehostetaan lento-onnettomuuksien uhreille ja heidän omaisilleen annettavaa apua, ja tätä varten kaikilla eurooppalaisilla lentoyhtiöillä on oltava kriisi- ja avustussuunnitelma.

  Corina Creţu (S&D), kirjallinen. – (RO) Saamme säännöllisesti kuulla järkyttäviä uutisia taas uudesta lentoturmasta. Toivon, että uusi asetus siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnasta ja ehkäisystä vastaa onnistuneesti matkustajien turvallisuuden tarpeeseen täsmällisempänä säädöksenä kuin direktiivi 94/56/EY, jonka se korvaa. Katson, että painopisteen on oltava valvonnassa, yhteistyössä ja tietojen vaihdossa ennaltaehkäisytarkoituksiin. Lisäksi tehtyjen onnettomuustutkimusten tulokset olisi säilytettävä keskitetysti ja analysoitava sitä silmällä pitäen, miten voidaan parantaa lentoturvallisuutta ja hallita tehokkaammin vaaratilanteita. Tässä suhteessa katson, että eurooppalaisilla matkustajilla olisi oltava mahdollisuus nimetä yhteyshenkilö onnettomuuden varalta, kuten Yhdysvalloissa tehdään. Lisäksi katson, että pelastustoimiin sekä uhreille ja heidän omaisilleen annettavaan apuun osallistuvien pelastuspalvelujen koordinointia ja valvontaa olisi tehostettava.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Kannatin äänestyksessä mietintöä ehdotuksesta asetukseksi siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnasta ja ehkäisystä, koska sillä otetaan käyttöön uusia sääntöjä, joiden avulla on mahdollista tehostaa onnettomuuksien ehkäisyä, lisätä avoimuutta ja nopeuttaa tutkimuksia onnettomuuden sattuessa.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Koska siviili-ilmailun lento- ja matkustajamäärät ovat vuosien mittaan kasvaneet huomattavasti, ja vaikka lento-onnettomuudet ja vaaratilanteet ovat samalla vähentyneet, turvallisuuden on edelleen oltava keskeinen tavoite, nyt ja aina. Kun otetaan huomioon myös, että lento-onnettomuuksien tutkintaa sääntelevä direktiivi on vuodelta 1994 ja siviili-ilmailussa on tapahtunut sen jälkeen paljon muutoksia, tätä säädöstä on minusta ehdottomasti tarkistettava.

Olen esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että lento-onnettomuuksien tutkimuksia on koordinoitava ja yhtenäistettävä nykyistä paremmin. Koska EU yhdentyy yhä enemmän ja koska lento-onnettomuuden vaikutukset eivät kohdistu vain yhteen jäsenvaltioon, on järjetöntä, että kansalliset ilmailuviranomaiset pitävät yhä vain vähän yhteyttä toisiinsa.

Katson, että Euroopan lentoturvallisuusvirastolle voitaisiin tässä suhteessa antaa uusi rooli.

Lopuksi, tämä vaikuttaa minusta yhdeltä niistä aloista, joilla Euroopan unionin on tärkeää toimia koordinoidusti ja yhtenäisesti, jotta taataan kaikkien matkustajien turvallisuus Euroopan ilmatilassa.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Lentoliikenteellä on nykyisin kiistatta ratkaiseva rooli ihmisten liikkuvuudessa ja maailmantalouden toiminnassa. Sen merkitys ja vaikutus kasvavat varmasti edelleen yhteiskunnassa, jolle on yhä enemmän leimallista globalisaatio sekä pyrkimys ajan ja tilan tuottavaan käyttöön. Nykyisessä globaalin kriisin ja voimakkaiden kustannusten ja kulutuksen leikkauspaineiden toimintaympäristössä tarvitaan tehokasta sääntely- ja tarkastuskehystä käyttäjien etujen suojelemiseksi. Turvallisuus on käyttäjien tärkeimpänä pitämä ala, ja sillä on suuri vaikutus hinnoitteluun. Tästä syystä korostan tällä mietinnöllä annettavaa panosta siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnan laatuun ja riippumattomuuteen, jäsenvaltioiden tutkintavalmiuksien yhdenmukaistamiseen ja samalla siihen, että tätä alaa koskeva unionin lainsäädäntö on hyvin mukautettu ja ajan tasalla alalla tapahtuvia muutoksia ja Euroopan lentoturvallisuusviraston kaltaisten uusien toimijoiden ilmestymistä silmälläpitäen. Huomautan kuitenkin, että etusijalle olisi asetettava onnettomuuksien ehkäisy, ja tämän olisi ohjattava tutkintaa ongelmien havaitsemisen ja ratkaisujen löytämisen välineenä.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Äänestimme mietinnön puolesta, koska tunnustamme onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnan ja ehkäisyn merkityksen siviili-ilmailussa.

Suhtaudumme myönteisesti siihen, että jäsenvaltioilla on aktiivinen rooli erityisesti tutkintaviranomaistensa avulla, jotka muodostavat tämän alan kansallisten viranomaisten eurooppalaisen verkoston. Verkostolle esitetään konkreettisia tavoitteita: ehdotusten tekeminen toimivaltaisille kansallisille viranomaisille, tietojen jakaminen tutkintamenetelmistä, kunkin jäsenvaltion tutkijoiden koulutuksen koordinointi ja järjestäminen, EU:n yhteisen turvallisuustutkintametodologian kehittäminen sekä resurssien yhteiskäytön puitteiden kehittäminen ja hallinnoiminen.

Me seuraamme tämän verkoston tulevaisuutta, koska katsomme, että sen toiminta on pidettävä tiukasti edellä esitettyjen tavoitteiden sekä ehdotuksessa esitetyn jäsenvaltioiden vastaavien kansallisten viranomaisten osallistumisjärjestelmän rajoissa.

  Nathalie Griesbeck (ALDE), kirjallinen. – (FR) Nykyistä riippumattomampi turvallisuustutkinta lento-onnettomuuden sattuessa, parempi apu uhrien omaisille sekä mahdollisimman hyvä tieto- ja yksityisyydensuoja tutkinnan aikana ovat kaikki toimenpiteitä, joilla parannetaan lentoturvallisuutta, sekä tekijöitä, joiden vuoksi äänestin mietinnön puolesta. Äänestin mielelläni tämän tekstin puolesta, sillä siinä velvoitetaan lentoyhtiöt toimittamaan matkustajaluettelo kahden tunnin kuluessa onnettomuudesta, jotta omaisille voidaan antaa tietoja. Lisäksi turvallisuustutkintaviranomaisten eurooppalaisen verkoston perustaminen on erittäin hyvä idea, koska sen avulla voidaan ehdottaa ilmailupolitiikkaa ja -sääntöjä koskevia suosituksia sekä, mikä vielä tärkeämpää, jakaa resursseja ja vaihtaa hyviä käytänteitä. Tämä on merkittävä teksti, ja olen tyytyväinen tähän tärkeään edistysaskeleeseen kohti matkustajien turvallisuuden yhä korkeampaa tasoa.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Lentoliikenne on lisääntynyt jatkuvasti viime vuosina. Tähän liittyy luonnollisesti suurempi onnettomuusriski, ja on hyvin tärkeää, että näiden riskien pienentämiseksi perustetaan asianmukaiset menettelyt. Tällä mietinnöllä parannetaan jonkin verran lainsäädäntökehystä, ja siksi äänestin sen puolesta.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Kannatin mietintöä, koska lentoliikenne lisääntyy jatkuvasti vuodesta toiseen. Tärkein tavoite on lentoturvallisuus. Nykyään on erityisen tärkeää varmistaa matkustajien lentoturvallisuus, suojella matkustajia, miehistöä, kenttähenkilöstöä, yleisöä ja omaisuutta lento-onnettomuuksilta ja varmistaa ilma-alusten turvallisuus. Lento-onnettomuuksien sattuessa ne on tutkittava riippumattomasti, jotta havaitaan mahdolliset turvallisuuspuutteet ja voidaan toteuttaa toimenpiteitä niiden korjaamiseksi. Jäsenvaltioiden tutkintavalmiuksien eroja on kavennettava. Onnettomuustutkintaa tällä hetkellä sääntelevä säädös on vuonna 1994 annettu EU:n direktiivi. Koska ilmailualan markkinat ovat muuttuneet ja tulleet monitahoisemmiksi, on tarpeen ehdottaa Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) kaltaisia uusia elimiä koskevaa uutta lainsäädäntöä. Uudella asetuksella on säädettävä selvästä oikeudellisesta kehyksestä lentoturvallisuusviraston osallistumiselle turvallisuustutkintaan. Samalla kansallisten tutkintaviranomaisten verkoston perustaminen mahdollistanee EU:n nykyisten tutkintavalmiuksien erojen kaventamisen. Se saattaa myös auttaa parantamaan tutkimusten laatua ja tarjota oikeudelliset puitteet kansallisten turvallisuustutkintaviranomaisten väliselle yhteistyölle. On myös tärkeää ja välttämätöntä toteuttaa unionin tasolla kaikki lentoturvallisuuden tai tutkintamenettelyjen parantamiseksi esitetyt ehdotukset. Tärkeintä on varmistaa lentoturvallisuus sekä oikea-aikainen ja asianmukainen apu lento-onnettomuuksien uhreille ja heidän omaisilleen. Tämä olisi merkittävä tuki uhrien omaisille, jotka voivat usein tuntea olevansa eksyksissä eri toimijoiden ja menettelyjen sekamelskassa tilanteessa, jossa heillä on jo kannettavanaan läheisen kuoleman aiheuttama taakka.

  Alan Kelly (S&D), kirjallinen. – (EN) Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) käyttöönotolla luodaan laajempi rakenne kansallisten turvallisuustutkintaviranomaisten välille. Se auttaa eri puolilla Eurooppaa toimivia virastoja yhdistämään resurssinsa ja tutkimustuloksensa ja toivottavasti ehkäisemään onnettomuuksia.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin Christine De Veyracin laatiman mietinnön puolesta, koska katson, että Euroopan siviili-ilmailun turvallisuus on yksi tärkeimmistä EU:n asialistalla tällä hetkellä olevista asioista. Tavoite, jonka uudella asetuksella itsellemme asetamme, on vähentää lento-onnettomuuksia mahdollisimman paljon, parantaa turvallisuutta, suojella kansalaisia kattavasti ja samalla pyrkiä lisäämään heidän luottamustaan lentoliikenteeseen.

Kiinnitän huomiotanne siihen myönteiseen seikkaan, että merkittävä osa säädöksestä on omistettu lento-onnettomuuksien tutkinnalle, joka on suoritettava ilmaan minkäänlaista painostusta, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat tehdä ratkaisunsa ehdottoman puolueettomasti. Kannatan myös päätöstä sisällyttää asetukseen useita säännöksiä, jotka koskevat nopeaa tiedottamista kaikista lento-onnettomuuteen joutuneessa ilma-aluksessa olleista matkustajista (ja vaarallisista aineista), sekä ilmeisistä turvallisuussyistä että uhreille ja heidän omaisilleen annettavan avun parantamiseksi. Tekstiin sisältyy myös matkustajille annettava mahdollisuus nimetä henkilö, johon tarvittaessa voidaan ottaa yhteyttä.

  Petru Constantin Luhan (PPE), kirjallinen. – (RO) Äänestin mietinnön puolesta, koska katson, että sen lopullinen versio on erinomainen kompromissi. Uhrien ja heidän omaistensa oikeudet ja heille annettava apu taataan sillä, että jokaisen jäsenvaltion on laadittava kansallinen hätäsuunnitelma siviili-ilmailun onnettomuuksien varalta ja varmistettava, että kaikilla niiden alueelle rekisteröityneillä lentoyhtiöillä on suunnitelma siviili-ilmailun onnettomuuksien uhrien auttamiseksi. Uudella lainsäädännöllä taataan, että lento-onnettomuuksien tutkinta suoritetaan ilman sääntely- tai tyyppihyväksyntäviranomaisten, lentoliikenteen harjoittajien tai muiden mahdollisesti vastakkaisia etuja omaavien viranomaisten painostusta. Tutkintaviranomaisten keräämiä lausuntoja sekä ohjaamon tai lennonjohdon ääni- ja kuvatallenteita käytetään vain tutkintaan lukuun ottamatta tapauksia, joissa nämä tiedot on aiheellista luovuttaa oikeusviranomaisille. Tämän ansiosta asianosaiset voivat puhua rehellisesti tutkijoille. Arvostan esittelijän työtä tämän aiheen parissa ja toivon, että tulevaisuudessa Euroopan unioni allekirjoittaa siviili-ilmailun turvallisuutta koskevan sopimuksen myös EU:n ulkopuolisten valtioiden kanssa.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Nykyinen lento-onnettomuuksien tutkintaa sääntelevä yhteisön lainsäädäntö on vuodelta 1994. Koska alalla on viime vuosina tapahtunut suuria muutoksia, lainsäädäntö ei enää täytä nykyisiä tarpeita. Huolimatta lentoturvallisuuden huomattavasta parantumisesta viime vuosina lentoliikenteen jatkuva lisääntyminen merkitsee lento-onnettomuuksien riskien kasvamista. Tästä syystä on tarpeen lisätä investointeja paitsi turvallisuuteen myös onnettomuuksien ehkäisyyn ja vaatia lentoyhtiöiltä – etenkin halpalentoyhtiöiltä – että voittoja ei saa hankkia turvallisuuden kustannuksella. On myös hyvin tärkeää asettaa uhreille annettava tuki ja heidän omaisilleen annettava apu etusijalle. Tästä syystä äänestin niin kuin äänestin.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (LV) Tämä aloite on hyvin merkittävä, ja siksi kannatin sitä. Toivon, että hanketta kehitettäessä otetaan huomioon vaaratilanteet, jotka eivät johtaneet onnettomuuteen tai katastrofiin. Ajattelen sellaista poikkeuksellista tilannetta, jossa matkustajat joutuvat vaaraan inhimillisen tekijän vuoksi. Olin itse tällaisen vaaratilanteen todistajana, kun tammikuussa 2010 Air Balticin lentokone, jossa olin matkustajana, yritti nousta Riian lentoasemalta kolme kertaa. Kolmannen yrityksen jälkeen kone ohjattiin sivuun "lisätarkastuksia" varten. Meidän on lisättävä asetukseen keino, jonka avulla matkustajat voivat valittaa vaaratilanteista, joissa lentoyhtiöt yrittävät peitellä lentokoneen vikoja tai poikkeuksellisia tilanteita.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Taivas ruuhkautuu nykyisin jatkuvasti enemmän. Tämän seurauksena vaaratilanteita ja lento-onnettomuuksia tapahtuu yhä useammin. Tällaiset vaaratilanteet on selvitettävä EU:ssa tyhjentävästi ja ennen kaikkea nopeasti.

Meidän on ajateltava myös uhrien omaisia, jotka aiemmin on usein jätetty yksin suruunsa. Äänestin mietinnön puolesta, koska kaikkien EU:n jäsenvaltioiden tehokas yhteistyö lentoturvallisuuden parantamiseksi ja vaaratilanteiden selvittämiseksi on oleellisen tärkeää.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Kansallisten tutkintaviranomaisten verkoston perustamisella on tarkoitus mahdollistaa EU:n tutkintavalmiuksien erojen kaventaminen tulevaisuudessa. Tarkoituksena on yhdessä parantaa tutkinnan laatua ja muodostaa oikeudellinen kehys kansallisten turvallisuustutkintaviranomaisten yhteistyölle siviili-ilmailun turvallisuuden parantamiseksi. Näillä suunnitelluilla toimenpiteillä parannetaan todennäköisesti lentoturvallisuutta. Äänestin siksi mietinnön puolesta.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin Christine De Veyracin mietinnön puolesta, koska pidän sitä huomattavana edistysaskeleena tällä alalla. Ehdotetulla asetuksella siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnasta ja ehkäisystä on tarkoitus lisätä kansallisille siviili-ilmailuviranomaisille annettavien tietojen avoimuutta. Se on myös nykyisin sovellettavien, vuodelta 1994 peräisin olevien normien välttämätön päivitys.

Toimenpiteet, joilla luodaan kansallisten viranomaisten välille tehokas viestintäjärjestelmä koordinoinnin ja kerättyjen tietojen vaihtamisen edistämiseksi, ovat myös huomionarvoisia. Oikeutta saada arkaluonteisia tietoja säännellään, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat turvautua kaikkien vaaratilanteisiin ja onnettomuuksiin joutuneiden yhteistyöhön.

  Aldo Patriciello (PPE), kirjallinen. – (IT) Lentoliikenne on lisääntynyt jatkuvasti vuosien ajan, mutta turvallisuuden huomattavasta parantumisesta huolimatta liikenteen lisääntyminen on vain kasvattanut lento-onnettomuuksien riskiä. Tällaisessa tilanteessa on oleellista varmistaa, että onnettomuuksista suoritetaan riippumaton tutkinta, jonka avulla voidaan määrittää varmasti turvallisuuspuutteet ja hyväksyä korjaavia toimenpiteitä.

Onnettomuuksia tällä hetkellä sääntelevä EU:n säädös on vuonna 1994 annettu direktiivi; liikenne on kehittynyt ja tullut monitahoisemmaksi sen hyväksymisen jälkeen. Lisäksi Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) kaltaisten uusien elinten syntyminen on korostanut jäsenvaltioiden tutkintavalmiuksien eroja ja tehnyt uuden ja tyydyttävämmän lainsäädännön käyttöönoton välttämättömäksi.

Kansallisten tutkintaviranomaisten verkoston perustaminen mahdollistanee EU:n nykyisten tutkintavalmiuksien erojen kaventamisen. Se saattaa myös auttaa parantamaan tutkimusten laatua ja tarjota oikeudelliset puitteet kansallisten viranomaisten väliselle yhteistyölle. Katson, että tämäntyyppisillä toimilla voidaan parantaa merkittävästi lentoturvallisuutta.

  Robert Rochefort (ALDE), kirjallinen. – (FR) Kannatin Christine De Veyracin mietintöä, jonka tavoitteena on parantaa siviili-ilmailun turvallisuutta. Juuri tämän keskeisen tärkeän tavoitteen vuoksi on tärkeää, että vaaratilanteiden ja onnettomuuksien tarkat syyt selvitetään. Tätä varten on taattava tutkinnan riippumattomuus; tukinta on toisin sanoen suoritettava ilman tapahtuneesta mahdollisesti osittain vastuussa olevien sääntely- tai tyyppihyväksyntäviranomaisten painostusta. Euroopan siviili-ilmailun turvallisuudesta vastaavien viranomaisten verkostoituminen mahdollistaa myös parhaiden käytänteiden edistämisen tietojenvaihdon avulla, ja verkoston esittämät suositukset parantavat unionin sääntelyä tällä alalla. Teksti sisältää myös säännöksiä, joilla on tarkoitus parantaa uhrien omaisten kohtelua onnettomuustapauksissa, kuten lentoyhtiöiden velvoittaminen esittämään tyhjentävä matkustajaluettelo enintään kahden tunnin kuluessa onnettomuudesta ja kielto julkaista tätä luetteloa, ennen kuin viranomaiset ovat saaneet yhteyden kaikkien uhrien omaisiin sekä näiltä suostumuksen. Nämä ovat kaksi merkittävää edistysaskelta, ja olen tyytyväinen niihin.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Verts/ALE -ryhmä jätti liikenne- ja matkailuvaliokunnassa useita tarkistuksia, kuten "alustavien selostusten" parempi määrittely, tutkinnan suurempi riippumattomuus myös taloudellisista intresseistä, lennonrekisteröintitallenteiden parempi saatavuus, parempi tiedottaminen uhrien omaisille sekä tämän asetuksen lähitulevaisuudessa tapahtuva uudelleentarkastelu, joka käsittää myös arkaluonteisten turvallisuustietojen julkistamisen sekä jäsenvaltioiden ja tutkintaviranomaisten parhaat käytänteet. Useimmat tarkistuksista hyväksyttiin, joskin niiden sanamuoto heikkeni sovittujen kompromissien vuoksi. Koska täysistuntoäänestyksessä ei tehty suurempia muutoksia, suhtaudumme edelleen myönteisesti sekä lainsäädäntöpäätöslauselmaan että muutettuun ehdotukseen.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Lentoliikenne on lisääntynyt jyrkästi sen jälkeen, kun lento-onnettomuuksien tutkintaa sääntelevä yhteisön direktiivi hyväksyttiin vuonna 1994. Vaikka turvallisuus on parantunut merkittävästi, liikenteen kasvu on luonnollisesti lisännyt onnettomuuksien todennäköisyyttä. Siihen on myös liittynyt teknisen monitahoisuuden kasvu ja uusien toimijoiden, esimerkiksi Euroopan lentoturvallisuusviraston, syntyminen.

Minusta on keskeisen tärkeää, että lento-onnettomuuksista suoritetaan riippumaton ja avoin tutkinta, jotta voidaan korjata turvallisuuden puutteet ja suojella matkustajia. Kansallisten tutkintaviranomaisten EU:n tasoinen verkosto voisi myös auttaa vähentämään tutkintavalmiuksien eroja jäsenvaltioiden välillä.

Uhreille ja heidän omaisilleen annettavan avun on myös oltava ensisijainen seikka joka valtiossa, ja sen vuoksi on oleellista varmistaa, että kaikki kuhunkin valtioon sijoittautuneet lentoyhtiöt laativat tätä koskevat suunnitelmat. Olen tyytyväinen liikenne- ja matkailuvaliokunnan esittelijän työhön sekä kesäkuun lopussa Eurooppa-neuvoston kanssa saavutettuun sopimukseen, ja tästä syystä äänestin mietinnön puolesta.

  Marie-Christine Vergiat (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Äänestin mietinnön puolesta, koska sillä pyritään tekemään ilmailun vaaratilanteiden ja onnettomuuksien tutkinnasta riippumattomampaa ja avoimempaa.

Olen iloinen, että tämä teksti hyväksyttiin. Se nopeuttaa tutkintaprosessia ja parantaa uhrien omaisille annettavaa tiedotusta sekä takaa samalla yksityisyyden näiden tervetulleiden toimenpiteiden ansiosta. Näin ollen tämän tekstin avulla on mahdollista vastata uhrien omaisten pyyntöihin, jotka usein tuntevat olevansa voimattomia onnettomuustutkinnan edessä.

Tämä uusi EU:n säännös mahdollistaa paremman tiedottamisen onnettomuuksien uhrien omaisille. Säännöksillä suojellaan paremmin yksityisyyttä, sillä tiedot on ensin annettava omaisille kahden tunnin kuluessa onnettomuudesta ja lentoyhtiöiden (sekä unioniin että sen ulkopuolelle sijoittautuneiden) on toimitettava viranomaisille luettelo lentokoneessa olleista matkustajista.

Hyväksytyn tekstin avulla myös parannetaan ja nopeutetaan tutkimuksia, jotka on toteutettava ilman ilmailualan sääntelystä ja valvonnasta vastaavien viranomaisten minkäänlaista painostusta. Tämä johtuu erilaisten lentoon liittyvien asiakirjojen saatavuudesta ja siitä, että lopullinen tutkintaraportti on nyt julkaistava viimeistään 12 kuukauden kuluttua kyseisen lentokoneen vaaratilanteesta tai onnettomuudesta.

  Artur Zasada (PPE), kirjallinen. – (PL) Ilahduin kuullessani Christine De Veyracin mietinnöstä tänään toimitetun äänestyksen tuloksen. Kannatin luonnollisesti mietinnön hyväksymistä. Nykyinen siviili-ilmailun onnettomuuksien tutkintajärjestelmä on nyt 16 vuotta vanha. Tänä aikana lentoliikenne Euroopan taivaalla on lisääntynyt huomattavasti. Myös onnettomuusriski on kasvanut. Onnettomuuksien tutkintalautakunnille olisi taattava vapaus toimia ilman asianomaisten osapuolien puuttumista asiaan sekä ilman määräaikojen, politiikan, tiedotusvälineiden ja oikeuselinten luomia paineita. Tärkeimpänä tavoitteena olisi oltava etsiä onnettomuuden syyt sekä keinot, joilla vastaavia tapahtumia estetään toistumasta, ei syntipukin löytäminen.

Erittäin arvokasta turvallisuuden varmistamisessa on myös tutkia sellaisten vaaratilanteiden syitä, jotka olisivat voineet johtaa onnettomuuteen. Sen vuoksi on tärkeää ottaa käyttöön mahdollisimman pian Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön turvallisuusjohtamisjärjestelmiä ja oikeudenmukaisia toimintatapoja koskevia Just Culture -ohjelmia, joihin sisältyy se, että lentäjät, matkustamohenkilöstö, lennonjohtajat ja kenttähenkilöstö voivat ilmoittaa vapaaehtoisesti ja ilman rangaistuksen pelkoa kaikista havaituista poikkeavuuksista. Valitettavasti monet vakavat ongelmat ja vaaratilanteet jäävät paljastumatta kurinpidollisten tai rikosoikeudellisten seuraamusten pelon vuoksi.

Mietintö: Alejo Vidal-Quadras (A7-0112/2010)

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Me kaikki muistamme vuosien 2006, 2008 ja 2009 kaasukriisit. Ne johtivat kaasutoimituksen keskeytymiseen miljoonilta eurooppalaisilta, jotka joutuivat Venäjän ja Ukrainan väliseen ristituleen. Olen tyytyväinen parlamentin jäsenten tekemään työhön tässä asiassa. Päätöslauselma mahdollistaa verkkojen yhteenliittämisen ja kriisinhallinnan parantamisen. Minä pidän tätä erinomaisena esimerkkinä siitä, mitä Euroopan yhteisvastuulla voidaan saada aikaan. Yhdessä, rinta rinnan, olemme selvästi paljon vahvempia.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Maakaasun kulutus on lisääntynyt jyrkästi Euroopassa viime vuosikymmenen aikana. Koska unionin sisällä tuotetun kaasun määrä vähenee ja kysyntä lisääntyy, myös riippuvuus kaasuntuonnista on kasvussa. Puhuessani teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnassa syyskuussa 2009, kun asetusehdotus esiteltiin, korostin, että on mahdotonta luoda turvallisia ja yhdennettyjä energiamarkkinoita, kun Euroopan unionissa on energiasaarekkeita, jotka ovat täysin riippuvaisia yhdestä ainoasta ulkoisesta kaasuntoimittajasta ja joilla ei ole yhteyttä Euroopan unionin infrastruktuuriin. Kysymys kaasun toimitusvarmuudesta on tärkeä tulevaisuudessakin. Sen vuoksi kannatin äänestyksessä tätä mietintöä, jolla pyritään parantamaan kaasun toimitusvarmuutta sekä yksittäisten jäsenvaltioiden että koko EU:n osalta. On erityisen merkittävää, että mietinnössä huomautetaan, että eräistä jäsenvaltioista on tulossa niin sanottuja energiasaarekkeita, koska niiden infrastruktuuri ei ole yhteydessä muihin jäsenvaltioihin ja tämä estää tehokkaasti toimivien kaasun sisämarkkinoiden luomisen. Uskon, että tällä asiakirjalla olemme ottaneet ensimmäisen askeleen kohti Euroopan unionin energia-alan todellista yhdentymistä, jossa keskitytään rajatylittävien yhteyksien rakentamiseen, energiatoimitusten lähteiden ja reittien monipuolistamiseen ja energiatehokkuusaloitteiden toteuttamiseen.

  George Becali (NI), kirjallinen. – (RO) Euroopan unioni tarvitsee kestäviä kaasumarkkinoita, verkkojen monipuolistamista, avoimia ja tukea tarjoavia sisämarkkinoita sekä kolmansista maista tulevien toimitusten luotettavaa seurantaa.

  Sebastian Valentin Bodu (PPE), kirjallinen. – (RO) Euroopan unionin energiavarmuuspolitiikan avulla unionin olisi voitava paitsi reagoida vuoden 2009 kaasukriisin kaltaisiin kriisitilanteisiin myös ennakoida niitä. EU:n kasvava riippuvuus ulkoisista energiavaroista, jotka useimmiten tulevat poliittisesti epävakaista ja ennakoimattomasti toimivista valtioista, saattaa vahingoittaa jäsenvaltioiden taloudellisia etuja. EU:n energiansaannin haavoittuvuus edellyttää kattavaa energiapolitiikkaa, jossa yhdistyvät sisäiset ja ulkoiset näkökohdat. Energian sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan turvaavia toimenpiteitä täydentämään tarvitaan aktiivista diplomatiaa, jolla pyritään vahvistamaan yhteistyötä tärkeimpien tuottaja-, kauttakulku- ja kuluttajamaiden kanssa.

Yhteisön kaasunsaannin varmistamisen erityisesti kriisitilanteiden aikana on oltava yhteinen strateginen tavoite. Ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ja hätätoimenpiteitä sisältävien kansallisten suunnitelmien laatiminen on ehdottoman välttämätöntä. Näiden suunnitelmien koordinointi EU:n tasolla varmistaisi niiden tehokkuuden. Keskipitkällä aikavälillä on katsottava, että tehokkain suoja toimitushäiriöitä vastaan ovat laajat kilpailukykyiset sisämarkkinat, joilla on hyvin kehittyneet yhteenliitännät ja infrastruktuurit.

  Alain Cadec (PPE), kirjallinen. – (FR) EU:n kaasun toimitusvarmuus on keskeinen tekijä Euroopan unionin energiastrategian välttämättömässä kehittämisessä. Nykyisessä energiariippuvuuden toimintaympäristössä on tärkeää saada tuottajat, jakelijat, kuluttajat ja viranomaiset puhumaan "yhdellä yhtenäisellä äänellä" ja varmistaa, että unioni ei ole energia-alan geopolitiikan heikko lenkki.

Tässä suhteessa suhtaudun esittelijän tavoin myönteisesti ehdotukseen asetukseksi toimista kaasunsaannin turvaamiseksi. Tämä asetus yhdessä energian sisämarkkinoita koskevan lainsäädännön kanssa auttaa vähentämään unionin haavoittuvuutta ulkoisia kaasun toimitushäiriöitä kohtaan. Se vahvistaa myös eurooppalaisten kaasuyhtiöiden johtoasemaa maailmassa.

Esittelijä korostaa yritysten keskeistä roolia kaasukriisien hallinnassa. Kannatan hänen esittämäänsä pyyntöä siitä, että niiden roolia vahvistetaan varhaisvaroitusjärjestelmän puitteissa. Yhteisötason hätätilan julistamisen suhteen olen samaa mieltä esittelijän kanssa siitä, että komission ehdottama 10 prosentin raja-arvo ei kata sellaista mahdollista skenaariota, jossa kaasun saanti loppuu kokonaan joillakin alueilla. Sen vuoksi olisi oltava mahdollista julista yhteisötason hätätila jollekin tietylle maantieteelliselle alueelle.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Tämä asetus auttaa osaltaan ratkaisemaan Euroopan kaasunsaantikriisin. On tärkeää laatia sääntöjä Euroopan kaasutoimitusten turvaamiseksi ja niiden hallinnoinnin parantamiseksi. Unionin hätätilanteiden hallinnan parantamiseksi on mielestäni oleellista lisätä jäsenvaltioiden yhteenliitäntäkapasiteettia sekä parantaa toimien koordinointia. Olen myös samaa mieltä siitä, kuinka tärkeänä asetuksessa pidetään sitä, että jäsenvaltiot ja komissio laativat ennaltaehkäisy- ja hätäsuunnitelmia. Hätätilanteiden vastatoimissa olisi myös oltava enemmän joustavuutta siten, että voidaan vastata eripituisiin ja eri tavoilla vaikuttaviin kriiseihin.

  Corina Creţu (S&D), kirjallinen. – (RO) EU:n kaasunsaanti on strateginen prioriteetti varsinkin nyt, kun riippuvuus kaasun tuonnista on kasvanut huomattavasti. Venäjän ja Ukrainan välinen kaasukriisi ja näiden itäeurooppalaisten kumppanien edelleen varsin arvaamaton käyttäytyminen pakottavat EU:n ryhtymään toimiin monipuolistaakseen kaasutoimitustensa lähteitä ja reittejä. Huolimatta tästä aiheesta käydyistä lukuisista keskusteluista Nabuccon kaltaiset keskeiset hankkeet ovat valitettavasti vasta alkuvaiheessa, minkä vuoksi riippuvuus jatkuu edelleen ja sen myötä myös Euroopan haavoittuvuus tässä asiassa. Toivon, että tämä asetus, joka on tehokkaampi kuin sillä korvattava direktiivi 2004/67/EY, koska sitä voidaan soveltaa sellaisenaan, antaa uutta pontta Nabucco-hankkeelle ja muille vaihtoehtoisille ratkaisuille ja luo myös valmiudet reagoida nopeasti, koordinoidusti ja tehokkaasti toimitushäiriöihin.

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) EU:n energiariippuvuuden vähentämisen olisi oltava yhteisen energiapolitiikan tärkein prioriteetti. Me kaikki tiedämme, mitä tämän saavuttamiseksi on tehtävä, ja se osuu yksiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi tehtyjen sitoumusten kanssa: meidän on saavutettava 20 prosentin energiansäästö lähinnä lisäämällä energiatehokkuutta sekä lisättävä uusiutuvien energialähteiden osuutta 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä samalla, kun energialähteitä monipuolistetaan. Euroopan unionin on taattava solidaarisuus jokaista sen jäsenvaltiota kohtaan energia-alalla parantamalla kaasu- ja öljyvarastojen hallinnointia jäsenvaltioissa ja säätämällä infrastruktuurin rakentamisesta energian kanavoimiseksi sellaisiin valtioihin, joissa siitä on pulaa. Tarvitsemme Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden yhdessä rahoittamaa eurooppalaista julkista politiikkaa, jos haluamme voittaa energia- ja ympäristöhaasteen ja auttaa luomaan kasvua tulevina vuosikymmeninä.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Kannatin äänestyksessä mietintöä ehdotuksesta asetukseksi toimista kaasunsaannin turvaamiseksi, koska katson, että Euroopan unionin tasolla tarvitaan nykyistä koordinoidumpia toimia, jotta mahdollisia tulevia kriisejä voidaan hallita paremmin.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Kaasu muodostaa nykyisin yli neljänneksen Euroopan unioniin toimitetusta energiasta, ja yli puolet siitä tulee EU:n ulkopuolisilta toimittajilta. Viuonna 2020 yli 80 prosenttia käytetystä kaasusta tuodaan, ja jo nyt eräät jäsenvaltiot ovat kokonaan riippuvaisia tuodusta kaasusta.

Tämä herättää vakavia kysymyksiä toimitusvarmuudesta, kuten äskettäinen kriisi osoitti. Tilanne edellyttää luonnollisesti unionin toimenpiteitä, jotta varmistetaan riittävä infrastruktuuri, jolla kyetään ehkäisemään ja ratkaisemaan odottamattomia kaasun toimitusongelmia. On myös kiireesti tarkasteltava ongelmia, joita Euroopassa on syntymässä maakaasun toimitusvarmuuden suhteen, sekä kauttakulkuun liittyviä riskejä.

Ehdotus perustuu – hyvästä syystä – seuraaviin kolmeen keskeiseen seikkaan, joiden vuoksi äänestin sen puolesta: (i) uutta EU:n asetusta sovelletaan sellaisenaan; (ii) laaditaan ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä koskevia toimintasuunnitelmia ja hätäsuunnitelmia toimitushäiriöiden varalta; (iii) vahvistetaan Euroopan komission tehtävää koordinoida hätätoimenpiteitä ja julistaa EU:n tai alueellisen tason hätätila jäsenvaltioiden välisen solidaarisuuden periaatteen mukaisesti.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Tämä asetus kaasun toimitusvarmuudesta ja direktiivin 2004/67/EY kumoamisesta on konkreettinen vastaus unionin edessä olevaan todelliseen ongelmaan. Tämä tilanne kävi selvästi ilmi viime talvena Venäjän ja Ukrainan välisen kaasukriisin aikana, josta miljoonat eurooppalaiset ja taloutemmekin kärsivät vakavasti. Energiatoimitusten ja etenkin kaasutoimitusten takeet ovat erittäin tärkeitä taloudellisen ja yhteiskunnallisen vakauden ja hyvinvoinnin kannalta. Kun otetaan huomioon, että Euroopassa todistamamme kriisit yleensä osuvat vuodenaikaan, jolloin kansalaiset tarvitsevat kipeimmin energiaa selviytyäkseen erittäin kylmästä säästä, tällä uudella yhteisön lainsäädännöllä varmistetaan unionin tasolla koordinoitu toimintakyky sekä palvelun toimittamiseksi kuluttajille että ulkoisiin toimintahäiriöihin puuttumiseksi. Asetuksen täytäntöönpanolla autetaan siten vähentämään huomattavasti EU:n haavoittuvuutta ulkoisia energiantoimitushäiriöitä kohtaan ja vahvistetaan myös eurooppalaisten kaasuyhtiöiden johtavaa roolia maailmassa sekä unionin geopoliittista asemaa globaalisesti strategisena toimijana. Olen tyytyväinen myös vaatimukseen ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä koskevista toimintasuunnitelmista.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Myönnämme, että huolestuneisuus kaasun toimitusvarmuudesta, jonka suhteen jäsenvaltioiden on toimittava aktiivisesti erityisesti toimivaltaisten viranomaistensa avulla, on perusteltu, mutta katsomme, että esiin tuotu kysymys Venäjältä tuotavasta kaasusta on liioiteltu. Jos pelkäätte ongelmia, ratkaisuna on neuvotella ja monipuolistaa toimitus- ja tuotantolähteitä eikä käyttää tätä verukkeena Euroopan yhdentymisen syventämiselle ja erityisesti kaasun sisämarkkinoiden yhdentymistä tukevia infrastruktuurihankkeita koskevien päätösten keskittämiselle.

Kuten keskustelussa sanoin, tulevaisuuden kannalta tärkein kysymys on odotettavissa oleva öljykriisi, jonka vuoksi Euroopan olisi aktiivisesti edistettävä jalostettujen öljytuotteiden korvaamista ajoneuvokannassaan, ja paras vaihtoehto niille on maakaasu.

Lisäksi ei pidä unohtaa, että on olemassa muuta kuin fossiilista maakaasua: jätteestä tuotettua biometaania. Useat Euroopan maat itse asiassa jo tuottavat sitä, varsinkin Ruotsi, Sveitsi ja Espanja. Se on ratkaisu, jota olisi kannustettava EU:n investoinneilla.

  Pat the Cope Gallagher (ALDE), kirjallinen. – (GA) Keskeiset seikat tässä mietinnössä ovat alueellinen avoimuus, solidaarisuus ja yhteistyö. Kaasun toimitusvarmuus on varmistettava Euroopan taloudellisen kehityksen ja poliittisen vakauden vuoksi.

  Adam Gierek (S&D), kirjallinen. – (PL) Kaasun toimitusvarmuus riippuu toimitusreittien ja -lähteiden monipuolistamisesta, jolla vältetään kolmansien maiden monopoli ja myös hyödynnetään markkinamekanismeja ja poistetaan toimitusreittien katkosten vaikutukset. On tarpeen erottaa selkeästi toisistaan erilaiset kaasun käyttäjät: kotitaloudet, kaasuvoimalat ja teollisuus. Asetuksessa on painotettu suurten käyttäjien mahdollisuutta nopeaan polttoaineen vaihtoon. Olisi kuitenkin muistettava, että kaasuturbiineissa ei ole helppo käyttää muita polttoaineita. Toinen ongelma on solidaarisuuden ja markkinaperiaatteiden välisen suhteen epäselvyys.

Kaasun hinnoittelua hätätoimitustilanteissa koskevat periaatteet olisi pikaisesti määritettävä. EU:lla ei ole paljon omaa kaasua, mutta se on siirtymässä käyttämään tätä polttoainetta, samalla kun hiiltä, jota EU:lla on, ei kohta enää käytetä – ei edes hätätilanteissa – koska Euroopan komissio uskoo siihen epätodennäköiseen väittämään, että hiili on ihmisen aiheuttamien ilmastovaikutusten takana. Venäjä ei ole tästä huolissaan, ja luottaen suureen ulkoiseen kysyntään se kehittää omaa energiajärjestelmäänsä kohti hiiltä ja ydinvoimaa. Minä äänestin tämän asetuksen puolesta, mutta meidän on ymmärrettävä, että sillä ratkaistaan vain pieni osa energiavarmuuden ongelmasta.

Ilmasto- ja energiapaketin vahingolliset säännökset johtavat väistämättä siihen, että kotimaani Puola menettää sen energiavarmuuden, joka sillä tänä päivänä on. Pian Puolalta saattaa puuttua jopa 10 prosenttia sen tarvitsemasta energiasta.

  Małgorzata Handzlik (PPE), kirjallinen. – (PL) Kaasunsaannin varmuutta koskeva asetus on merkittävä askel kohti jäsenvaltioiden välisen solidaarisuuden periaatteen toteuttamista kysymyksessä kaasun toimitusvarmuutta koskevasta politiikasta. Erityisesti meidän alueemme, joka on pitkälti riippuvainen yhdestä toimittajasta, hyötyy osana tätä asetusta sovituista toimenpiteistä. Tämä kysymys on myös erittäin tärkeä sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta. Asetus auttaa välttämään ja ratkaisemaan kaasukriisejä ja niin muodoin varmistamaan, että sisämarkkinat voivat toimia moitteettomasti ja kehittyä edelleen. Puola hyötyy yhteisestä kaasupolitiikasta.

Asetuksen säännösten ansiosta Puola voi luottaa hätätilanteissa unionin tukeen, ja mikä vielä tärkeämpää, se osallistuu EU:n tätä kysymystä koskeviin toimiin jokaisessa jäsenvaltiossa laadittavien ennaltaehkäisy- ja hätäsuunnitelmien kaltaisten toimenpiteiden ansiosta. Erityisen merkittäviä ovat säännökset velvollisuudesta julistaa yhteisön tason hätätila (jos kaksi jäsenvaltiota julistaa hätätilan) ja geopoliittisten riskien sisällyttäminen yleiseen kaasun toimitusvarmuuteen liittyvien riskien arviointiin.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Kannatin tätä mietintöä, koska monipuolisen ja keskeytymättömän kaasutoimituksen varmistaminen ja kuluttajien suojelu ovat käymässä nykyisin erityisen tärkeiksi. Miljoonat Euroopan unionin kansalaiset ja EU:n talous kärsivät pahoin Venäjän ja Ukrainan välisestä kaasukriisistä. Energiavarmuus on yksi EU:n tärkeimmistä prioriteeteista. Sen saavuttamiseksi tarvitaan yhtenäinen kanta EU:n politiikasta sekä koordinoituja toimia. Tästä syystä on tehtävä yhteistyötä alueellisella ja rajatylittävällä tasolla ja päätöksiä on tehtävä joustavasti. Energiapolitiikka, joka aiemmin perustui vain kansallisiin etuihin, on vihdoin siirtymässä unionin tasolle. Energiayhteisön on perustuttava kilpailukykyyn, kestävyyteen ja etenkin toimitusvarmuuteen. Tällä asetuksella vähennetään huomattavasti EU:n haavoittuvuutta ulkoisia toimitushäiriöitä kohtaan sekä vahvistetaan eurooppalaisten kaasuyhtiöiden johtavaa roolia maailmassa ja unionin geopoliittista asemaa. Samalla Liettuan on pyrittävä monipuolistamaan energialähteitään: keskusteluilla uuden ydinvoimalan rakentamista on oltava asianmukaiset perusteet, eivätkä ne saa jäädä vain puheeksi, sillä se haittaisi epäilemättä myös energiayhteyksiä länteen ja nesteytetyn maakaasun terminaalien rakentamista. Mitä enemmän vaihtoehtoisia energialähteitä Liettua hankkii, sitä paremmassa turvassa se on. Meidän on tehtävä kaikkemme sen varmistamiseksi, että emme ole tulevaisuudessa Venäjän energian kuluttajia, vaan liikekumppaneita, jotka tarjoavat kanavia, joita myöten energia virtaa idästä länteen.

  Alan Kelly (S&D), kirjallinen. – (EN) Koska maailmassa on vain rajallisesti maakaasua, on erittäin tärkeää, että sen toimitukset niille, jotka sitä kipeimmin tarvitsevat, ovat varmoja. Tällä päätöksellä voidaan julistaa "unionin hätäsuunnitelma" toimitushäiriöistä erityisen pahasti kärsivälle maantieteelliselle alueelle. Tämä auttaa haavoittuvassa asemassa olevia energian kuluttajia, joiden kaasutoimitus häiriytyy äkillisesti.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin Alejo Vidal-Quadrasin asetusehdotuksesta laatiman mietinnön puolesta, sillä kannatan pyrkimyksiä laajentaa jäsenvaltioiden koordinointia sellaisten toimenpiteiden laatimiseksi, joilla turvataan kaasun toimitusvarmuus.

Euroopan kaasunkulutus on lisääntynyt nopeasti kymmenen viime vuoden aikana, ja kun kotimainen tuotanto on vähentynyt ja tuonti sen seurauksena lisääntynyt, on syntynyt tarve puuttua tähän alaan liittyviin kysymyksiin koordinoidulla tavalla. Tämän uuden toimintaympäristön vuoksi Euroopan komissio katsoi tarpeelliseksi mennä nykyisin voimassa olevan direktiivin 2004/67/EY säännöksiä pidemmälle yhdenmukaistaakseen kansallista lainsäädäntöä nykyistä enemmän.

Kannatan asetuksen taustalla olevaa keskeistä ajatusta, joka on tarjota yrityksille ja asiakkaille varmat kaasutoimitukset myös toimintahäiriöiden sattuessa kannustamalla investointeja etenkin infrastruktuuriin.

Katson, että on keskeisen tärkeää luoda riittävä ja monipuolinen kaasuinfrastruktuuri erityisesti energian toimituslähteistä eristetyillä alueilla. Lopuksi korostan vaatimusta laatia kansallisia hätäsuunnitelmia ja yksilöidä yhteisvastuumekanismeja, jotka käynnistetään EU:n tason hätätilan sattuessa.

  Petru Constantin Luhan (PPE), kirjallinen. – (RO) Koska maailmaa ovat viime aikoina hallinneet öljyn hinnan vaihtelut ja maakaasun toimitushäiriöt, Euroopan unionissa ollaan yhä enemmän huolissaan energiavarmuuden puutteesta. Olemme yhä tietoisempia siitä, kuinka haavoittuvaisia olemme häiriöille. Tästä syystä on toteutettava konkreettisia toimia tehokkaan energiapolitiikan hyväksymiseksi.

Äänestin mietinnön puolesta, koska katson, että energiavarmuutta on pidettävä olennaisena osana Euroopan unionin yleistä turvallisuutta ja kaasunsaannin varmistaminen on EU:n strateginen tavoite. Ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ja hätätoimenpiteitä on suunniteltava osana kansallisia suunnitelmia, ja nämä suunnitelmat on samalla koordinoitava yhteisön tasolla.

Kannatan ehdotusta asetukseksi toimista kaasunsaannin turvaamiseksi ja direktiivin 2004/67/EY kumoamisesta. Tällaisen asetuksen täydellinen ja viipymätön täytäntöönpano yhdessä sisämarkkinoita koskevan lainsäädännön kanssa vähentää huomattavasti Euroopan unionin haavoittuvuutta maailmanlaajuisella tasolla.

  Marisa Matias (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Euroopan unionin kaasutoimitusten varmuuden olisi taattava kaikille eurooppalaisille heidän perustarpeidensa, kuten ruoanlaiton ja lämmityksen, edellyttämä energiansaanti sekä keskeisten julkisten palvelujen, kuten sairaaloiden ja koulujen, käyttömahdollisuus. Sen olisi taattava myös työpaikkojen säilyminen.

Näiden on oltava ensisijaisia tavoitteita, ja niiden saavuttamiseksi tarvitaan julkisia toimia. Yleistä turvallisuutta ei saa jättää markkinoiden tai luonnonvarojen hallinnasta käytävän taistelun armoille. Tässä suhteessa ennaltaehkäisy on erittäin tärkeää, kuten myös jäsenvaltioiden välinen yhteisvastuu energiakriisin tai katastrofin sattuessa.

Energiavarmuus on osoitus tuotantoprosessien hajauttamisen, monipuolisuuden ja läheisyyden sekä kansallisten verkkojen yhdentämisen merkityksestä. Tästä syystä mikrotuotantoa pidetään parhaana tapana varmistaa energian toimitusvarmuus kansalaisten tarpeisiin.

  Mario Mauro (PPE), kirjallinen. – (IT) Alejo Vidal-Quadrasin mietintö, jossa esitellään uusi EU:n asetus kaasunsaannin varmistamisesta, on ehdottomasti tehokas väline, jolla ehkäistään kasvava riski siitä, että kaasutoimitukset pysähtyvät kriisitilanteessa.

Se on mekanismi, joka tarjoaisi vahvan suojan perheille vääristämättä millään tavoin markkinoita, jotka hallinnoivat toimituksia edelleen. Mietintö ansaitsee tulla hyväksytyksi äänestyksessä myös sen ansiosta, että siinä puututaan täsmällisellä tavalla tiettyihin tähän asti epäselviin avainseikkoihin. Tarkoitan ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ja järjestelyjä hätätilanteen sattuessa. Kaasuntoimittajilla, jotka käyttävät hyväkseen järjestelmämme heikkouksia kriisiaikoina, on tästä lähtien voitettavanaan paljon vaikeampi este.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Tässä tekstissä maakaasua käsitellään jokapäiväisenä hyödykkeenä. Se ei ole jokapäiväinen hyödyke. Se on energiavara, ja siksi ihmisten yhteistä omaisuutta. Sen erityispiirre on se, että se on fossiilinen polttoaine. Näistä kahdesta syystä sitä on käytettävä pidättyvästi ekosysteemimme suojelemiseksi sekä Euroopan unionin kansalaisten ja koko ihmiskunnan yleisen edun mukaisesti.

Maakaasun saattaminen alttiiksi kaasun sisämarkkinoiden kilpailuun ja keinotteluun perustuvalle logiikalle ja yritys moninkertaistaa sen sisääntulo- ja ulosmenokohtien määrä on sulaa hulluutta ja hyödyttää vain kaasuyhtiöiden osakkeenomistajia. Yritys jatkaa tämän logiikan soveltamista myös toimitushäiriöiden sattuessa on kuitenkin Euroopan unionin kansalaisten pilkkaamista. On korkea aika, että perustamme julkisen energiakeskuksen, joka hyödyttää Euroopan unionin kansalaisia.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Kaasu on yhä tärkeämpi energialähde koko EU:ssa. Aiemmat tapahtumat ovat näyttäneet, kuinka tärkeää kaasun toimitusvarmuus on, sillä EU on hyvin riippuvainen Itä-Euroopasta ja etenkin Venäjältä tuotavasta kaasusta. Tästä syystä on hyväksyttävä konkreettisia toimenpiteitä kaasun sisämarkkinoiden perustamiseksi ja tehokkaan kilpailun luomiseksi näille markkinoille, jotta EU voi saavuttaa mahdollisimman hyvän toimitusvarmuuden kaikkiin jäsenvaltioihin. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi meidän on hyväksyttävä tämän polttoaineen toimitusvarmuutta koskeva yhteinen tehokas lähestymistapa, jonka on perustuttava avoimuutta koskeviin sääntöihin, yhteisvastuuseen ja sisämarkkinoiden toiminnan kanssa yhteensopiviin toimintalinjoihin. Tästä syystä äänestin niin kuin äänestin.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (LV) Äänestin päätöslauselman puolesta, koska Euroopan unionin ei pitäisi joutua olemaan riippuvainen siitä, millä tuulella kauttakulkuvaltioiden Ukrainan ja Valko-Venäjän johtajat sattuvat olemaan. Olen vakuuttunut siitä, että tällä äänestyksellä lähetämme selkeän viestin niille, jotka haluavat tehdä ylimääräisiä voittoja hiilivetyjen kauttakululla keinottelun ja kiristyksen avulla. Haluaisin myös, että kysymystä kaikille EU:n jäsenvaltioille yhteisestä öljyn hinnasta käsiteltäisiin tämän asetuksen yhteydessä. Tällä hetkellä Saksa maksaa kaasustaan kolmanneksen Latvian maksamasta hinnasta.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) EU:n on tärkeää hankkia tietty riippumattomuus kolmansista maista tulevista kaasutoimituksista, ja sen vuoksi unionin sisällä tehtävä yhteistyö kysymyksissä, joissa se on mielekästä, on tärkeää. Toisaalta energiapolitiikkaa koskeva perustavanlaatuinen toimivalta olisi pidettävä kansallisella tasolla, ja tässä suhteessa mietintö menee eräissä kysymyksissä liian pitkälle. Tästä syystä äänestin tyhjää.

  Justas Vincas Paleckis (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin mietinnön puolesta, koska olen samaa mieltä siitä, että EU:n on otettava opikseen lähihistoriasta ja oltava valmiina siltä varalta, että kaasutoimituskriisi uusiutuu. Kuten näemme, pelkästään kansalliset toimenpiteet eivät aina riitä ratkaisemaan toimitushäiriöitä.

EU:n jäsenvaltioiden on laadittava ja koordinoitava kriisinhallintasuunnitelmia sekä alueellisella että yhteisön tasolla. Valitettavasti eräät EU:n jäsenvaltiot ovat samalla riippuvaisia yhdestä ainoasta kaasuntoimittajasta. Kriisin syntyessä tilanne olisi erityisen vaarallinen niille alueille, jotka eivät ole yhteydessä Euroopan laajuiseen kaasuverkkoon. Etenkin nämä "energiasaarekkeet" tarvitsevat yhteisön rahoitustukea, jotta ne voivat yhdistää kaasuverkkonsa EU:n yhteiseen järjestelmään.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Kannatan vilpittömästi Alejo Vidal-Quadrasin mietintöä. Kaasun ja yleensä energian toimitukset ovat välttämättömiä Euroopan unionille sekä sen kehitykselle ja hyvinvoinnille.

Sen vuoksi on erittäin tärkeää hyväksyä unionin lähestymistapa ja strategia. Panokset ovat liian korkeat, emmekä voi jättää asian hallinnointia yksittäisille kansallisille järjestelmille. Kannatan yhteistä energiastrategiaa, jonka tavoitteena on perustaa selkeä ja kestävä energiajärjestelmä, joka kykenee vahvistamaan mahdollista tarjontaa.

Yhteisen lähestymistavan ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa vain yhtä keskustelukumppania toimituksia varten. Olemme nähneet, millainen rooli energiakysymyksellä on geopoliittisella areenalla ja miten se voi vaikuttaa valtioiden välisiin suhteisiin. Näin ollen katson, että kriisien ja hätätilanteiden ehkäisemiseksi olisi viisasta neuvotella ja käyttää kaikkia idästä, Kaukasukselta ja Välimeren vastarannalta tulevia toimituskanavia. Näin estettäisiin se, että EU:sta tulee haavoittuvainen energian suhteen, ja vahvistettaisiin sen kansainvälistä geostrategista roolia.

  Rovana Plumb (S&D), kirjallinen. – (RO) Kaikista käytettävissä olevista fossiilisista polttoaineista kaasu tuottaa vähiten hiilidioksidipäästöjä, ja sen vuoksi sillä on keskeinen rooli Euroopan siirtyessä kohti vähähiilistä energiajärjestelmää. Nykyisin neljäsosa Euroopan primaarienergiankulutuksesta on kaasua, ja lähes 60 prosenttia kaasusta tuodaan. Vaikka EU:n vuoden 2020 tavoite uusiutuville energialähteille, energiatehokkuudelle ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiselle auttaisi vakauttamaan kaasun kysynnän kasvua, supistuva kotimainen tuotanto johtaisi silti tilanteeseen, jossa EU:n riippuvuus kaasun tuonnista pysyisi samalla tasolla tai jopa lisääntyisi. Tammikuussa 2009 Venäjän ja Ukrainan välinen kaasukriisi, jonka yhteydessä 30 prosenttia EU:n tuonnista keskeytettiin kahdeksi viikoksi, osoitti selvästi, että vallitsevissa lisääntyvän tuontiriippuvuuden ja kasvavan tuonti- ja kauttakulkuriskin olosuhteissa nykyistä kaasun toimitusvarmuutta koskevaa direktiiviä on tarkistettava ja että täysin sääntelystä vapaat energian sisämarkkinat on saatava päätökseen, mikä edellyttää pikaisesti toteutettavia toimenpiteitä, joilla kaasun toimitusvarmuutta EU:ssa parannetaan.

  Robert Rochefort (ALDE), kirjallinen. – (FR) Me kaikki muistamme, kuinka Venäjä katkaisi kaasutoimituksensa Ukrainaan talvella 2008/2009, minkä tuloksena 17 jäsenvaltiota jäi ilman kaasutoimituksia ja hyvin monilla kansalaisilla ei ollut lämmitystä, kun ulkolämpötilat olivat matalimmillaan. Meidän on tehtävä kaikki voitavamme, jotta tämä ei koskaan toistu. Äänestin kollegani Alejo Vidal-Quadrasin ehdotuksesta asetukseksi toimista kaasunsaannin turvaamiseksi laatiman mietinnön puolesta. Olen tyytyväinen siihen, että uudessa lainsäädännössä otetaan käyttöön kaasuyhtiöiden 30 päivän toimitustakuu "suojatuille asiakkaille" (kotitalouksille ja sairaaloiden kaltaisille tärkeille palveluille) kriisitilanteessa. Tämä on todellista edistystä. Myös Euroopan komission mahdollisuus julistaa "yhteisötason hätätila" tai "alueellinen hätätila" helpottaa nopeiden ja koordinoitujen toimenpiteiden toteuttamista mahdollisten tulevien kriisien ratkaisemiseksi mahdollisimman nopeasti.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Tänään hyväksytty lainsäädäntö on tervetullut, joskin myöhässä tuleva, askel kohti kaasunsaantimme kausiluonteisten häiriöiden poistamista. Lopullinen teksti menee paljon pidemmälle kuin alun perin ajateltiin. Tärkeintä siinä on se, että komissiolle annetaan vastuu EU:n laajuisesta koordinoinnista hätätilanteissa. Sillä vastataan myös yksittäisten kuluttajien tarpeisiin varmistamalla vähintään 30 päivän kaasuvarasto kaikkien Euroopan unionin kotitalouksien tarpeisiin toimitushäiriöiden sattuessa, ja siinä vaaditaan, että kaikki kaasun yhteenliitännät on varustettava virtaussuunnan kääntämismahdollisuudella, mikä mahdollistaa joustavammat vastatoimet kriisitilanteessa. Valitettavasti EU:lla ei kuitenkaan ole mitään johdonmukaista strategiaa kaasun roolista Euroopan energiapolitiikassa.

Kaasulla on selvästi oma tehtävänsä EU:n siirtyessä uusiutuviin energialähteisiin perustuvaan talouteen, ja EU:n on toimittava tässä asiassa nykyistä strategisemmin. Kaasun toimintaympäristö on muuttumassa sekä uusien toimituslähteiden ja luonnonvarojen (kuten liuskekaasun) että uusien kysyntään vaikuttavien toimenpiteiden, kuten rakennusten energiatehokkuutta koskevan EU:n lainsäädännön, vuoksi. Vihreiden mielestä komission on tarkasteltava näitä kehityskulkuja ja tehtävä kunnollinen analyysi kaasunsaannista ja kaasun roolista ennen ensi helmikuussa pidettävää EU:n "energiahuippukokousta".

  Oreste Rossi (EFD), kirjallinen. – (IT) Kannatamme kaasunsaannista laadittua mietintöä, koska sillä pyritään vähentämään Euroopan unionin haavoittuvuutta ja samalla takaamaan kotitalouksien, pienten ja keskisuurten yritysten sekä keskeisten sosiaalisten palvelujen tarjoajien kaasunsaanti myös vaikeissa tilanteissa.

Tekstissä korostetaan myös avoimuutta, sillä vain riittävien tietojen avulla on mahdollista tehdä tehokkaita päätöksiä. Siinä painotetaan myös yhteisvastuun henkeä, jota tarvitaan varmistamaan, että kaikki jäsenvaltiot saavat riittävästi kaasua kuluttajilleen kriisin sattuessa. Tätä lähestymistapaa edustaa myös puhemies Buzek, joka järjesti unionin 27 kansallisen parlamentin ja Euroopan parlamentin välisen tapaamisen Euroopan energiayhteisöstä.

  Derek Vaughan (S&D), kirjallinen. – (EN) Viime vuosina eri puolilla EU:ta on sattunut useita kaasun toimitushäiriöitä, jotka ovat johtuneet tuottaja- ja kauttakulkumaiden kiistoista, kuten Venäjän ja Ukrainan kaasukiistasta tammikuussa 2009. Nämä häiriöt osoittavat, että EU:n on kiireesti tarpeen monipuolistaa kaasunsaantiaan. Olen erityisen tyytyväinen siihen, että mietinnössä kehotetaan arvioimaan nestekaasulaitosten hyötyjä. Walesissa, Milford Havenin South Hookissa, on alansa huippua edustava laitos, joka voisi osaltaan lievittää merkittävästi EU:n riippuvuutta tuodusta kaasusta, joka on usein peräisin epävakaista ja epädemokraattisista maailmankolkista.

Mietintö: Csaba Sógor (A7-0231/2010)

  Roberta Angelilli (PPE), kirjallinen. – (IT) Me kaikki olemme tietoisia Pakistania äskettäin koetelleesta ympäristökatastrofista, maan kärsimistä valtavista vahingoista, tuhoutuneista sadoista, yli 10 miljoonasta kotiseuduiltaan siirtymään joutuneesta henkilöstä ja tuhansista kuolonuhreista. Meidän tehtävänämme on auttaa Pakistania ja laatia solidaarisuuteen perustuvia ja koordinoituja aloitteita nopean elpymisen helpottamiseksi.

Emme kuitenkaan saa unohtaa tarvetta tehdä Euroopasta turvallista aluetta, koska vuosien ajan jatkunut laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan virta on valitettavasti vaarantanut sen. Euroopan komission ja Pakistanin välisten kahdeksan vuotta kestäneiden neuvottelujen jälkeen aikaansaatu sopimus takaisinottomenettelyistä luo selvemmät puitteet yhteistyölle ja yhteiselle vastuulle, ja sitä pidetään keinona estää laiton ihmiskauppa. Sopimuksella estetään palauttamiset, joita EU ei valvo.

Jäsenvaltioiden on ensinnäkin noudatettava kansainvälisestä oikeudesta johtuvia asiaa koskevia velvoitteita, kuten palauttamiskiellon periaatetta, jolla on menettelyllisiä vaikutuksia, sillä valtioiden on arvioitava huonon kohtelun vaara alkuperämaassa.

Takaamme Pakistanille myös EU:n kestävän yhteistyön ja tarjoamme kannustimia teknisen avun sekä taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen ohjelmille sekä työttömyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnalle.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. – (IT) Pakistanin kanssa tehty sopimus on myönteinen askel, joka Euroopan unionin on otettava kohti päättäväistä politiikkaa laittoman maahanmuuton torjumiseksi. Euroopan unionin kansalaiset pyytävät meiltä nykyään parempaa turvallisuutta ja tiukempaa politiikkaa, jolla valvotaan maitamme vaivaavia muuttovirtoja. Kaikkiin tämänkaltaisiin teksteihin, joilla helpotetaan niiden henkilöiden palautusmenettelyjä, joilla ei ole laillista oikeutta oleskella EU:n alueella, on suhtauduttava hyvin myönteisesti Euroopan yhteisenä vastauksena kansalaisten vaatimuksiin.

Mitä tulee eräiden jäsenten esittämiin huomautuksiin elinoloista, joihin Pakistaniin palautetut henkilöt saattavat joutua, katson, että vaikka tämä on tärkeä kysymys, se ei saisi estää tekemästä sopimusta, joka sisältää joka tapauksessa EU:n sitoumuksen hankkia tulevaisuudessa Pakistanilta tarvittavat vähimmäistakeet ihmisoikeuksista ja pakolaisten kohtelusta. Euroopan unionin on suunnattava diplomaattiset ja poliittiset toimensa tähän kysymykseen, mutta se ei merkitse sitä, että sen ei pitäisi taata omalla takapihallaan sitä, mitä kansalaiset pyytävät: turvallisuutta ja lainsäädännön noudattamista. Tästä syystä äänestin mietinnön puolesta.

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Euroopan parlamentti on hyväksynyt EU:n ja Pakistanin välisen takaisinottosopimuksen, joka helpottaa lukuisien luvattomasti Euroopan unionissa oleskelevien Pakistanin kansalaisten karkottamista. Vaikka tarvitsemme kolmansien maiden kanssa tehtäviä sopimuksia, joissa määritellään takaisinottomenettelyt Euroopan unionissa luvatta oleskelevia henkilöitä varten, Pakistan on erityistapaus. Islamabad ei ole vieläkään ratifioinut pakolaisten oikeusasemaa koskevaa vuoden 1951 Geneven yleissopimusta. Sopimusta sovelletaan myös henkilöihin, jotka ovat tulleet Eurooppaan Pakistanin kautta. Monet heistä ovat afgaaneja, jotka nyt on helpompi lähettää takaisin sodan repimään maahan, josta he pakenivat. Tätä ei voida hyväksyä. Lisäksi viime kesän tulvat syöksivät Pakistanin yhteen sen kaikkien aikojen pahimmista kriiseistä. Nykytilanteessa turvallinen palaaminen Pakistaniin, jolla on jo ongelmia kotiseudultaan siirtymään joutuneiden valtavan määrän kanssa, ei ole mahdollista. Humaanin ja kohtuullisen maahanmuuttopolitiikan laatiminen on yksi yhteiskunnan keskeisistä haasteista, ja se on tehtävä lainsäädäntöä asianmukaisesti noudattaen. Tästä syystä en voi kannattaa tätä takaisinottosopimusta, ennen kuin Pakistan ratifioi Geneven yleissopimuksen.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) On yleisesti tiedossa, että Pakistan on monien laittomien maahanmuuttajien alkuperämaa. Siksi on syytä luoda nopeat ja tehokkaat keinot ottaa yhteyttä sen viranomaisiin.

Olen tietoinen parlamentin vasemmiston varauksista tämän sopimuksen suhteen, mutta uskon, että he sekoittavat keskenään laittoman maahanmuuton ja turvapaikkaoikeuden sekä ylevät henkilökohtaiset tunteet ja hyvän julkisen politiikan.

Olen samaa mieltä päätöslauselman pääajatuksen kanssa. Tämä EU:n ja Pakistanin välinen sopimus ei koske vain sitä, mitä kutsutaan takaisinottamiseksi: on myönteistä nähdä, että se on myös kahdenvälinen sopimus laittomien maahanmuuttajien luovuttamiseksi tai, jos niin halutaan sanoa, karkottamiseksi sopimuspuolien alueilta.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Sopimuksen tavoitteena on lisätä EU:n jäsenvaltioiden ja Pakistanin hallitusten yhteistyötä takaisinottoprosessin vauhdittamiseksi. Tätä varten sopimuksessa velvoitetaan valtiot täydellisen vastavuoroisuuden pohjalta ottamaan takaisin omat kansalaisensa ja tietyin edellytyksin kolmansien maiden kansalaisia tai kansalaisuudettomia henkilöitä. Se sisältää myös takaisinottomenettelyä koskevat tarvittavat tekniset määräykset. Pakistan on sellaisten maahanmuuttajien merkittävä alkuperä- tai kauttakulkumaa, jotka eivät (enää) täytä maahantulon, oleskelun tai asumisen edellytyksiä EU:n alueella. Vaikka neuvottelut kestivät kymmenen vuotta, olen tyytyväinen tähän sopimukseen, joka on parempi kuin aiemmat tätä asiaa koskevat tilapäissopimukset ja vaikuttaa myönteisesti paitsi EU:n ja Pakistanin suhteisiin myös koko alueeseen.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Se, että äänestimme luvattomasti maassa oleskelevien henkilöiden takaisinottamista koskevan sopimuksen allekirjoittamista vastaan, on perusteltua ensinnäkin siksi, että sopimus synnyttää oikeudellisesti epävarman tilanteen. Tärkeämpi syy on kuitenkin se, että suhtaudumme kriittisesti Euroopan unionin hahmottelemaan maahanmuuttopolitiikkaan.

Sopimuksen oikeudellinen monimutkaisuus ei takaa maahanmuuttajien oikeuksien kunnioittamista: sillä kriminalisoidaan heidät, minkä monet järjestöt ovat tuominneet; sillä velvoitetaan Pakistan ottamaan vastaan kansalaisensa, jotka ovat laittomassa tilanteessa; ja sillä pyritään velvoittamaan Pakistan ottamaan vastaan kaikki afgaanit, jotka ovat kulkeneet Pakistanin kautta.

Toiseksi, sopimus on taas yksi räikeä esimerkki EU:n päätöksiä hallitsevasta tekopyhyydestä. EU haluaa pestä kätensä vastuustaan sekä Afganistanin kansan tilanteen huononemisesta Yhdysvaltojen hyökkäyksen jälkeen ja Naton jatkuvan miehityssodan aikana että Pakistanin kansan tilanteen huononemisesta sodassa, joka nyt on laajentunut Pakistaniin.

EU:lle sotaa, nälkää ja kurjuutta pakenevat ja ihmisarvoisia elinoloja itselleen ja perheilleen etsivät ihmiset ovat laittomia maahanmuuttajia tai jopa terroristeja. EU:lle Naton rikoksia pakenevat, rikollisjärjestöjen huijaamat ja halpana työvoimana lähes orjuuden kaltaisissa olosuhteissa hyväksikäytetyt maahanmuuttajat ovat laittomia maahanmuuttajia, jotka on karkotettava. Tällainen kanta ei ole hyväksyttävä.

  Sylvie Guillaume (S&D), kirjallinen. – (FR) Äänestin EU:n ja Pakistanin välistä takaisinottosopimusta vastaan. Tämä sopimus on lajissaan kahdestoista, mutta ensimmäinen, jonka Euroopan parlamentin on vahvistettava. Lukuisista Euroopan komissiolle esitetyistä pyynnöistä huolimatta se ei toimittanut mitään arvioita tai selontekoja aiemmista sopimuksista, jotta olisimme saaneet selvän kuvan oloista, joissa tällaisia sopimuksia pannaan täytäntöön. Erityisesti Pakistanin tapauksessa, jossa poliittinen tilanne on äärimmäisen herkkä, tämä sopimus herättää varauksia monissa suhteissa. Pakistan, joka ei ole tunnettu ihmisoikeuksien tunnollisesta kunnioittamisesta, ei ole pakolaisia ja kansalaisuudettomia henkilöitä koskevien kansainvälisten yleissopimusten sopijapuoli. Sen olisi pitänyt olla neuvotteluissa ehdoton edellytys. Lisäksi sopimuksessa on yhä lukuisia harmaita alueita: ei ole takeita siitä, että alaikäiset on suljettu sen soveltamisalan ulkopuolelle, ja menettelyt ja määräajat ovat jokseenkin hämäriä. Hyväksymällä tämän sopimuksen Euroopan parlamentti luo valitettavan ennakkotapauksen ja menettää tilaisuuden antaa kuva toimielimestä, joka huolehtii ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja vaatii suurempaa avoimuutta tällaisissa sopimuksissa.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Äänestin tätä suositusta vastaan. Vaikka Pakistan ottaa vastaan enemmän pakolaisia kuin mikään muu maailman valtio, se ei ole allekirjoittanut pakolaisia koskevaa Geneven yleissopimusta. EU ei saa karkottaa ihmisiä piittaamatta heidän perusoikeuksistaan; meidän on varmistettava, että ihmisoikeudet taataan.

  Marisa Matias (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Äänestin mietintöä vastaan, koska EU:n ja Pakistanin välinen takaisinottosopimus mahdollistaa ihmisten lähettämisen maahan, joka ei ole allekirjoittanut vuoden 1951 Geneven yleissopimusta, joka ei kunnioita ihmisoikeuksia, ja jonka sisäinen tilanne ei tarjoa palaajille tarvittavaa turvallisuutta.

EU ei myöskään kunnioita turvapaikkaoikeutta, jos se lähettää takaisin Pakistaniin EU:hun Pakistanin kautta tulleita muiden maiden – esimerkiksi Afganistanin – kansalaisia, mikä saattaa johtaa siihen, että nämä henkilöt joutuvat monien perättäisten sellaisten karkotusten kohteeksi, joita EU ei voi valvoa. Lisäksi takaisinottosopimus ei sisällä takeita eikä valvontajärjestelyjä; se on täynnä oikeudellisia porsaanreikiä ja epäselvyyksiä; lisäksi siinä ei kunnioiteta asianmukaisesti henkilötietojen suojaa.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Euroopan parlamentti on tuominnut Pakistanin useaan otteeseen sen syrjivistä toimista ja maassa harjoitettavasta vainosta erityisesti afgaanipakolaisia kohtaan. Vain kuukausi sitten hirvittävät tulvat jättivät miljoonia pakistanilaisia kodittomiksi.

Tämä sopimus pilkkaa kaikkea inhimillistä todellisuutta. Paitsi että se, kuten kaikki tällaiset sopimukset, on ristiriidassa ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 13 artiklan kanssa, se on myös vastoin pakolaisten suojelun periaatteita. Tämän tekstin puolesta äänestäminen olisi kansainvälisen oikeuden ja humanismin kieltämistä, joiden arvojen perijä EU yhä väittää olevansa. Minä äänestin vastaan.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Laittoman maahanmuuton torjuminen on aina ollut yksi EU:n ensisijaisista tavoitteista. Neuvottelut nyt Pakistanin kanssa tehdystä sopimuksesta ovat kestäneet monia vuosia, ja minusta se vaikuttaa olevan tasapainoinen asiakirja, jonka tavoitteena on vain luovuttaa EU:ssa luvattomasti oleskelevia henkilöitä. Siinä ei näin ollen käsitellä turvapaikan hakijoita tai henkilöitä, joiden tarkoituksena on sijoittautua EU:hun ja jotka siksi pyytävät vastaanottajavaltion viranomaisia laillistamaan heidän tilanteensa. Emme saa sekoittaa laittomia maahanmuuttajia niihin, joiden pyrkimyksenä on muuttaa laillisesti EU:hun. Tästä syystä on hyvin tärkeää jatkaa Pakistanin painostamista, jotta se ratifioi vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Laittoman maahanmuuton torjunnan olisi oltava kaikille valtioille itsestäänselvyys pikemmin kuin eräs painostuksen muoto. Takaisinottosopimukset ovat erittäin tärkeitä varmistettaessa, että kuljetusmenettelyt ovat selvät, kun turvapaikkahakemus hylätään. Kokemus on osoittanut, että muutoin tästä seuraavat kiistat voivat kestää vuosia ja laittomat maahanmuuttajat voivat hyödyntää tätä viivettä menemällä maan alle ja katoamalla. Meidän on torjuttava turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttöä ja vilpillisiä turvapaikanhakijoita kaikkialla EU:ssa ja annettava rajaturvallisuusvirasto Frontexille vahvemmat toimivaltuudet. Taloudellisista syistä maahan muuttaneet on palautettava alkuperämaahansa, mikä merkitsee, että on perustettava ja pantava täytäntöön johdonmukainen eurooppalainen palautusohjelma. Kannatan Pakistanin kanssa tehtyä sopimusta taas yhtenä askeleena kohti taloudellisten syiden ja harhaisten paratiisiunelmien vuoksi tulevien maahanmuuttajien yhä vaikeammin hallittavan virran patoamista.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Kolmansien maiden kanssa tehtävät takaisinottosopimukset ovat tärkeä väline torjuttaessa laitonta maahanmuuttoa Euroopan unioniin ja ne palvelevat unionin turvallisuutta. Pakistan on sellaisten maahanmuuttajien merkittävä alkuperä- tai kauttakulkumaa, jotka eivät (enää) täytä maahantulon, oleskelun tai asumisen edellytyksiä EU:n alueella. Sopimuksella pyritään lisäämään yhteistyötä pyynnön esittäneiden ja pyynnön vastaanottaneiden valtioiden hallintojen välillä palauttamisprosessin nopeuttamiseksi ja tehostamiseksi. Siksi äänestin tämän mietinnön puolesta.

  Miguel Portas (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Äänestin mietintöä vastaan, koska EU:n ja Pakistanin välinen takaisinottosopimus mahdollistaa ihmisten lähettämisen maahan, joka ei ole allekirjoittanut vuoden 1951 Geneven yleissopimusta, joka ei kunnioita ihmisoikeuksia, ja jonka sisäinen tilanne ei tarjoa palaajille tarvittavaa turvallisuutta. EU ei myöskään kunnioita turvapaikkaoikeutta, jos se lähettää takaisin Pakistaniin EU:hun Pakistanin kautta tulleita muiden maiden – esimerkiksi Afganistanin – kansalaisia, mikä saattaa johtaa siihen, että nämä henkilöt joutuvat monien perättäisten sellaisten karkotusten kohteeksi, joita EU ei voi valvoa. Lisäksi takaisinottosopimus ei sisällä takeita eikä valvontajärjestelyjä; se on täynnä oikeudellisia porsaanreikiä ja epäselvyyksiä; lisäksi siinä ei kunnioiteta asianmukaisesti henkilötietojen suojaa.

Pakistanin äskettäiset tulvat ovat yksi lisäsyy huoleen maahan palautettujen ihmisten kohtalosta. Vain kaksi viikkoa sitten Euroopan parlamentti ilmaisi huolensa tämän katastrofin synnyttämästä humanitaarisesta tilanteesta Pakistanissa. Oikeiston tekopyhyys käy selväksi, jos tämä täysin kohtuuton takaisinottosopimus hyväksytään; se ei tapahdu minun ääneni avulla.

  Frédérique Ries (ALDE), kirjallinen. – (FR) Minä kannatin 385 kollegani tavoin äänestyksessä EU:n ja Pakistanin välistä takaisinottosopimusta, jolla säädellään EU:ssa luvattomasti oleskelevien henkilöiden palauttamista.

Kahdeksan vuotta kestäneiden komission ja Pakistanin välisten neuvottelujen jälkeen tällä välineellä täydennetään 11 muuta takaisinottosopimusta, jotka parantavat huomattavasti sitä turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaa, jonka Euroopan unioni aikoo luoda. Se on näin ollen oikeudellinen kehys, joka perustuu kansainväliseen oikeuteen ja erityisesti palautuskiellon periaatteeseen: henkilöä ei saa palauttaa valtioon, jossa "jossa hänen vapauttaan uhataan rodun, uskonnon, kansalaisuuden ja tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi".

Sopimuksen arvostelijoille vastaan, että sen ansiona on ainakin olla johdonmukainen ja tehokas EU:n tasolla; mikään ei estä jäsenvaltioita tekemästä kahdenvälisiä sopimuksia. Maahanmuuttopolitiikkamme on kattavaa, ja se käsittää laittoman maahanmuuton torjunnan, johon on pyrittävä kaikissa mahdollisissa yhteyksissä.

Se on paras tapa suojella maahanmuuttoa suunnittelevia, jotka haluavat "Euroopan eldoradoon" ja jotka useimmiten joutuvat häikäilemättömien salakuljettajien, kaikenlaisen ihmiskaupan ja taloudellisen hyväksikäytön uhreiksi.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (FR) Olen syvästi pahoillani siitä, että tämä sopimus hyväksyttiin äänestyksessä. Pakistan on jo ottanut vastaan eniten pakolaisia maailmassa, eikä se ole edes allekirjoittanut pakolaisia koskevaa Geneven yleissopimusta. Tällä sopimuksella jäsenvaltiot tähtäävät ensisijaisesti Afganistanin kansalaisiin: on kyynisyyden ja häpeämättömyyden huippu palauttaa sellaisen sodan uhreja, johon jäsenvaltiot osallistuvat.

Lisäksi Euroopan komissiota sen paremmin kuin Pakistanin viranomaisia ei ole saatu selittämään meille tämän sopimuksen toteuttamiskelpoisuutta ja sen vaikutuksia: kellään ei ole niistä mitään käsitystä. On vastuutonta, että kollegani luopuvat Lissabonin sopimuksella meille annetusta uudesta toimivallasta ja hyväksyvät sokeasti Euroopan komission ala-arvoiset takeet sopimuksesta, joka mahdollisesti loukkaa ihmisoikeuksia.

  Oreste Rossi (EFD), kirjallinen. – (IT) Me kannatamme mietintöä Euroopan unionin ja Pakistanin välisen, luvattomasti maassa oleskelevien henkilöiden takaisinottamista koskevan sopimuksen tekemisestä. Sopimus auttaa tehostamaan EU:hun suuntautuvan laittoman maahanmuuton torjuntaa ja helpottaa luvattomasti maassa olevien Pakistanin kansalaisten karkottamista ja heidän takaisinottamistaan alkuperämaahansa. Tavoitteenamme olisi oltava tämäntyyppisten sopimusten laajentaminen koskemaan myös muita valtioita, joista laittomat maahanmuuttajat yleensä tulevat.

Tilapäisissä turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksissa haaskataan usein aikaa siihen, että kun maassa luvattomasti oleskelevan henkilön kansalaisuus on selvitetty, alkuperävaltiolta hankitaan palauttamislupa, ja tämä johtaa oleskelun enimmäiskeston ylittymiseen. Tänään hyväksymämme kaltaisilla sopimuksilla lyhennetään odotusaikoja, ja siten laittomien maahanmuuttajien palauttaminen helpottuu ja halpenee.

  Marie-Christine Vergiat (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Tämä on ensimmäinen kerta Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen, kun Euroopan parlamentti äänestää takaisinottosopimuksesta. Nämä sopimukset ovat sellaisen maahanmuuttopolitiikan symboli, jolla rakennetaan Euroopan linnaketta ja ajetaan ulos ihmiset, jotka köyhyyden ja sodan pakottamina hakevat turvapaikkaa alueeltamme.

Parlamentilla on nyt käytettävissään välineet, joilla se voi pakottaa neuvoston ja komission muuttamaan niiden sanat teoiksi.

Meille esitellyssä sopimuksessa on lukuisia puutteita, eikä se sisällä mitään takeita takaisin Pakistaniin lähetettävien ihmisten tilanteesta. Tiedämme liiankin hyvin, miten ihmisoikeuksia kunnioitetaan Pakistanissa, joka ei ole edes allekirjoittanut vuoden 1951 Geneven yleissopimusta.

Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto vaatii nykyisten takaisinottosopimusten arviointia, koska näin korostettaisiin näiden toimenpiteiden tuhoisia vaikutuksia ja halveksuntaa niitä ihmisiä kohtaan, joilla ei ole ollut onni syntyä EU:n alueella.

Euroopan parlamentti ei paranna asemaansa tällä äänestyksellä: se on nyt menettänyt tilaisuuden saada äänensä kuuluville siitä, miten ihmisoikeuksista käytävää keskustelua olisi sovellettava käytännössä.

Mietintö: Metin Kazak (A7-0238/2010)

  William (The Earl of) Dartmouth (EFD), kirjallinen. − (EN) Tarkistus antaa monille EU:n kansalaisille ja heitä edustaville Euroopan parlamentin jäsenille mahdollisuuden ilmaista tyytymättömyytensä ja vastustuksensa Turkin jäsenyyttä ja siitä seuraavaa poliittista unionia vastaan. Emme kuitenkaan halua, että tämä tapahtuu Turkin kanssa käytävän vapaan – ja tulliesteettömän – kaupan kannatuksen kustannuksella, joten suuri osa mietinnöstä on säilynyt ennallaan. Monet valinnat ovat epäkiitollisia: vapaakauppasopimuksilla sallitaan tulliesteet. Tulliliitot poistavat ne sisältään, mutta sallivat ne edelleen ja jopa luovat niitä ulkopuolellaan. Lisäksi tulliliitot luonnollisesti estävät ja kieltävät jäseniensä vapauden käydä kaupallisia neuvotteluja. Näistä tulliliittoja käsitteenä koskevista huolenaiheista huolimatta me hyväksymme Turkin tilanteen yhteydessä sen mietinnön osan, joka liittyy tulliliittoon, koska sen avulla ne, jotka vastustavat Turkin täysjäsenyyttä EU:ssa, voivat rekisteröidä äänensä. On syytä huomauttaa, että vain 38 jäsentä parlamentin 736 jäsenestä vastusti Turkin liittymistä poliittiseen unioniin.

  Roberta Angelilli (PPE), kirjallinen. – (IT) Turkki etenee aimo harppauksin kohti maan avoimempaa ja demokraattisempaa kehitystä paitsi talouden ja kaupan alalla myös oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamisen näkökulmasta.

Turkki on EU:n keskeinen talous- ja kauppakumppani, ja se on EU:n seitsemänneksi suurin tuontimarkkina ja viidenneksi suurin vientimarkkina. Ainutlaatuisesta geopoliittisesta asemastaan ja maailmankaupassa näyttelemästään roolista huolimatta Turkki pitää edelleen yllä teknisiä kaupan esteitä ja käyttää liikaa suojatoimenpiteitä.

Väärennettyjen tuotteiden torjunnassa, julkisten hankintojen avoimuuden parantamisessa ja niiden avaamisessa ulkomaisille yrityksille sekä tavaroiden vapaassa liikkuvuudessa on vielä paljon tehtävää. Vastaavia ponnistuksia on tehtävä myös ihmisoikeuksien alalla. Kurdivähemmistöä syrjivä politiikka jatkuu yhä, ja naisten ja ammattiliittojen oikeuksia loukataan edelleen. Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuuden ja jakamattomuuden kunnioittamisen periaate on tästä syystä keskeinen prioriteetti, ja tällä alalla on vielä paljon työtä.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Koska Turkki on ollut Euroopan unionin kanssa tulliliitossa vuodesta 1996, osapuolien väliset talous- ja kauppasuhteet ovat pitkälle kehittyneet. Turkki on EU:n seitsemänneksi suurin kauppakumppani, ja EU on Turkin suurin kauppakumppani. Meidän on vahvistettava kauppaa. Kaupan on kuitenkin oltava edelleen kannattavaa molemmille osapuolille. Tästä syystä äänestin Euroopan kansanpuolueen ryhmän (kristillisdemokraattien) jättämien tarkistusten puolesta, joissa vaaditaan suurempaa vastavuoroisuutta. Turkin on lopetettava polkumyynnin vastaisen välineen käyttö protektionistisiin tarkoituksiin, kyseenalaistettava tekniset kaupan esteensä ja parannettava teollis- ja tekijänoikeuksien soveltamista.

  George Becali (NI), kirjallinen. – (RO) Äänestin mietinnön puolesta, koska Turkista on tullut Euroopan unionin seitsemänneksi suurin kauppakumppani, kun taas EU on Turkin suurin kauppakumppani. Turkki muodostaa yhdyssiteen Välimeren, Lähi-idän, Aasian, Mustanmeren ja Kaukasian alueiden välillä, ja sillä on tulleja koskeva assosiaatiosopimus vuodelta 1963.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. – (IT) Käsiteltävä aihe on selvästi luonteeltaan kaupallinen ja taloudellinen, mutta emme voi sivuuttaa sitä, että kyse on valtiosta, joka odottaa EU:n jäseneksi liittymistä ja jonka jäsenyydestä on esitetty vastalauseita.

Se, minkä vuoksi äänestän mietintöä vastaan, vaikka arvostan tämän nopeasti kasvavan maan kanssa ylläpidettävien kauppasuhteiden syventämisen myönteisiä seikkoja, ovat kuitenkin poliittiset näkökohdat. Taloussuhteiden parantaminen johonkin valtioon ei saa, kuten pelkään tässä asiassa käyvän, muuttua Troijan hevoseksi, jonka avulla valtio työnnetään EU:n jäseneksi.

Epäilen, että Euroopan parlamentin äskeiselle Turkissa järjestetylle perustuslailliselle kansanäänestykselle antama hyväksyntä on Turkin hallitukselle osoitettua poliittista kannustusta. Katson kuitenkin, että meidän olisi tiukasti pitäydyttävä kauppasuhteiden luomisessa Turkkiin, mutta otettava samalla huomioon sen vaikutukset maatalousjärjestelmäämme sekä vaara siitä, että Eurooppa hukkuu väärennettyjen tuotteiden tulvaan (joiden osalta Turkki jää toiseksi vain Kiinalle).

Nykyään Turkki kuitenkin muodostaa erityisen suuren vaaran Euroopan identiteetille ja poliittiselle yhteisvastuulle, ja meidän kaikkien pitäisi ymmärtää, että on paljon parempi, jos tämä valtio pysyy, kuten luonnollista olisi, Euroopan rajojen ulkopuolella.

  Sebastian Valentin Bodu (PPE), kirjallinen. – (RO) Tilastot osoittavat, että Euroopan unioni on Turkin selvästi suurin kauppakumppani. Kaupan määrä on kuitenkin viime vuosina vähentynyt kehitysmaiden hyväksi. Kaupan määrän sekä Turkin ja Euroopan unionin välisten vakaiden siteiden vuoksi näiden osapuolten kauppa- ja taloussuhteisiin olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota.

Tätä taustaa vasten olisi ryhdyttävä tarvittaviin toimiin näiden suhteiden kehittämiseksi vielä pidemmälle. Tulliliitosta, joka perustettiin Turkin ja Euroopan unionin välille 14 vuotta sitten ja joka vieläkään ei ole täysin valmis, on saatava tehokkaampi. Tätä silmälläpitäen on kiinnitettävä välittömästi huomiota avoimiin kysymyksiin, ja Turkin ja EU:n olisi lähennettävä kauppapolitiikkojaan edelleen varsinkin vapaakauppasopimusten ja alueellisen kaupan suhteen. Näillä toimilla voitaisiin luoda suotuisa tilanne, josta molemmat taloudet hyötyvät. On erityisen tärkeää, että EU kiinnittää Turkkiin suurempaa huomiota, sillä Turkin rooli on kasvanut viime vuosina erityisesti siksi, että se on alkanut hyödyntää paremmin ainutlaatuista geopoliittista asemaansa yhdyssiteenä Välimeren, Lähi-idän, Aasian, Mustanmeren ja Kaukasuksen alueiden välillä.

  Lara Comi (PPE), kirjallinen. – (IT) Turkki on Euroopan unionin strateginen kumppani. Turkin ja EU:n jäsenvaltioiden välisen – varsin merkittävän – suoran kaupan lisäksi Turkki sijaitsee aivan kaakkoisrajamme takana, se kuuluu samaan puolustusliittoon kuin suurin osa EU:n jäsenvaltioista, ja se sallii meidän käyttää sen energiavaroja ja raaka-aineita. Lisäksi äskettäinen perustuslaillinen kansanäänestys on askel kohti yhteisön säännöstön hyväksymistä ja ansaitsee asianmukaisen tunnustuksen.

Mietinnössä keskitytään ansiokkaasti unionin kannalta tärkeimpään näkökohtaan, ja siinä korostetaan sen keskeistä merkitystä yhdessä myönteisten seikkojen kanssa. Siinä osoitetaan erityisesti, miten suhteita Turkkiin hoidetaan monilla tasoilla. Niiden monitahoisuutta on vaikea tiivistää vain näiden toimielinten tekemään päätökseen siitä, saako Turkki liittyä jäseneksi vai ei.

Kaikki nämä näkökohdat muodostavat perustan, jolta Turkin tietä kohti Euroopan unionia rakennetaan ja jonka pohjalta Turkin voidaan katsoa olevan jo paljon lähempänä kuin perussopimusten perusteella ehkä luulemme. Mielestäni on oikein noudattaa esittelijän hahmottelemaa linjaa molempien osapuolten hyödyksi.

  Robert Dušek (S&D), kirjallinen. – (CS) Mietinnössä kauppasuhteista Turkkiin korostetaan EU:n ja Turkin välisen kaupan suurimpia menestyksiä ja ongelmia. Turkilla on ollut EU:n kanssa vuodesta 1963 assosiaatiosopimus, joka johti tulliliiton perustamiseen vuonna 1996. Tulliliiton perustaminen edisti markkinoiden yhdentymistä, ja Turkista on tullut yksi EU:n tärkeimmistä kauppakumppaneista. Esimerkiksi vuonna 2009 Turkin vienti Euroopan unioniin oli 33,6 miljardia euroa ja tuonti unionista 40,4 miljardia euroa. Näistä onnistumisista huolimatta liiton laajentaminen käsittämään palvelut ja julkiset hankinnat sekä nykyisten ongelmien, kuten teollis- ja tekijänoikeuksien soveltamisessa Turkissa ilmenevien puutteiden, poistaminen auttaisivat kehittämään edelleen EU:n ja Turkin välisiä kaupallisia ja taloudellisia yhteyksiä.

Mietinnön mukaan Turkin ehdokasvaltion asema estää tulliliiton merkittävän uudistamisen. Tästä syystä on tarpeen pohtia, mitkä edellä mainituista yhdentymisen ja yhteistyön vaihtoehdoista hyödyttäisivät eniten molempia osapuolia ja olisivat hyödyllisimpiä talouskriisin aikana. Mielestäni esittelijä on käsitellyt kaikkia merkittäviä kysymyksiä, ja mietintö kokonaisuutena ei ole yksipuolinen. Näistä syistä äänestin mietinnön puolesta.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Kannatin äänestyksessä mietintöä kauppa- ja taloussuhteista Turkin kanssa. Vuonna 1996 perustetun EU:n ja Turkin välisen tulliliiton täydellinen täytäntöönpano on vaiheessa, jossa poistetaan jäljellä olevia byrokraattisia esteitä sekä tulli- ja muita esteitä. Mielestäni yhtä tärkeää on, että Turkki keskittyy talous- ja sosiaalipolitiikassaan naisten työllisyyteen, sillä naisten osallistuminen työmarkkinoille on heikkoa.

  Nigel Farage (EFD), kirjallinen. – (EN) Tarkistus antaa monille EU:n kansalaisille ja heitä edustaville Euroopan parlamentin jäsenille mahdollisuuden ilmaista tyytymättömyytensä ja vastustuksensa Turkin jäsenyyttä ja siitä seuraavaa poliittista unionia vastaan. Emme kuitenkaan halua, että tämä tapahtuu Turkin kanssa käytävän vapaan – ja tulliesteettömän – kaupan kannatuksen kustannuksella, joten suuri osa mietinnöstä on säilynyt ennallaan. Monet valinnat ovat epäkiitollisia: vapaakauppasopimuksilla sallitaan tulliesteet. Tulliliitot poistavat ne sisältään, mutta sallivat ne edelleen ja jopa luovat niitä ulkopuolellaan. Lisäksi tulliliitot luonnollisesti estävät ja kieltävät jäseniensä vapauden käydä kaupallisia neuvotteluja. Näistä tulliliittoja koskevista epäilyistä huolimatta kannatamme Turkin tilanteen osalta tulliliittoa, koska se antaa Turkin jäsenyyttä vastustaville mahdollisuuden ilmaista kantansa.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan unioni ja Turkki ovat olleet merkittäviä kauppakumppaneita jo monien vuosien ajan. Tämä molempia hyödyttävä kumppanuus on törmännyt moniin esteisiin Turkin puolella, joka on yrittänyt rajoittaa eurooppalaisten tuotteiden pääsyä sen markkinoille asettamalla hallinnollisia ja byrokraattisia ehtoja.

Toivon, että nämä esteet poistetaan, että Turkki ryhtyy päättäväisiin toimiin torjuakseen eurooppalaisten tuotteiden väärentämistä ja puolustaakseen tekijöiden perusteltuja oikeuksia luovan toimintansa tuottoon ja että EU:n ja Turkin kauppa- ja taloussuhteet kasvavat ja vahvistuvat.

Kuten jo olen todennut, riippumatta siitä, millainen EU:n ja Turkin välinen suhde on tulevaisuudessa, toivon, että ne lähentyvät toisiaan sekä kulkevat vuoropuhelun ja tehokkaan yhteistyön tietä ja että Turkki jatkaa omaksi parhaakseen länsimaisen mallin mukaisesti vapauden ja demokratian suuntaan.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Vuonna 1963 Turkki ja ETY tekivät assosiaatiosopimuksen, jossa sovittiin vuonna 1996 solmitusta tulliliitosta. Tämä mahdollisti taloussuhteiden syventämisen tulliliiton avulla. Tulliliitto koskee kaikkia teollisuustuotteita ja jalostettuja maataloustuotteita. Vuonna 2009 Turkin vienti Euroopan unioniin nousi 33,6 miljardiin euroon ja sen tuonti unionista oli 40,4 miljardia euroa. Turkista on Maailmanpankin tilastojen mukaan myös tullut maailman 17. suurin talous ja Euroopan kuudenneksi suurin talous; se oli 20. tilalla suorien ulkomaisten investointien kohteiden luettelossa. Vuonna 1996 perustettu tulliliitto ei kata maataloustuotteita ja julkisten hankintojen kaltaisia aloja. Julkisissa hankinnoissa Turkki antaa yhä turkkilaisille tarjoajille 15 prosentin hintaedun. Kehotan Turkkia yksinkertaistamaan hallintomenettelyjä ja poistamaan jäljellä olevat tulli- ja muut esteet samoin kuin muut EU:n ja Turkin kauppaa tarpeettomasti haittaavat tekijät.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Mietinnöllä pyritään vakiinnuttamaan Turkin kanssa talous- ja kauppasuhteet, joiden todellisena tarkoituksena on alistaa maa EU:n eduille. Viittaukset tähän ovat selväsanaisia, ja niitä on paljon: jäljellä olevien tulli- ja muiden esteiden poistaminen EU:n ja Turkin väliltä, avoimien kauppa- ja investointijärjestelmien ylläpitäminen, Turkin parempi kyky sietää kotimaan protektionistisia paineita ja tulliunionin laajentaminen koskemaan maataloustuotteita, palveluja ja julkisia hankintoja.

Näiden talous- ja kauppasuhteiden kehitys hyödyttää ainoastaan EU:n ja Turkin suuria monopoleja ja on selvästi haitallista työläisille, jotka menettäisivät oikeuksiaan kilpailukyvyn kohentamiseksi, sekä pienille ja keskisuurille yrityksille ja viljelijöille, joiden tuotantokustannukset nousisivat ja tulot sekä tuotteista saadut hinnat laskisivat.

Turkin painostaminen noudattamaan tehtyjä sopimuksia on kuitenkin myönteistä. Siihen kuuluu suhteiden normalisoiminen kaikkiin EU:n jäsenvaltioihin, myös Kyprokseen. Talous- ja kauppasuhteita ei saa asettaa kansalaisten etujen edelle, ja suhteissa Turkkiin tapahtuvan edistymisen ehdoksi on asetettava, että se lopettaa Kyproksen pohjoisosan miehityksen.

  Lorenzo Fontana (EFD), kirjallinen. – (IT) Minun nähdäkseni mietintö sisältää räikeän epätotuuden, sillä siinä väitetään, että Turkki on Euroopan kuudenneksi suurin talous. Maantiede osoittaa tämän väitteen joka tapauksessa ehdottoman vääräksi, koska lähes koko Turkki sijaitsee Aasian mantereella.

Tarkistus, jossa parlamentti ilmaisee tyytyväisyytensä Turkin äskettäisen kansanäänestyksen tulokseen, heikentää myös suhteiden puolueettomuutta ja antaa niille poliittisen sävyn poiketen yksinomaan taloudellisesta arvioinnista. Näistä syistä pelkään pahoin, että en voi kannattaa Metin Kazakin mietinnön hyväksymistä.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Äänestimme Vapaa ja demokraattinen Eurooppa -ryhmän päätöslauselmaesityksen puolesta, vaikka se on epätyydyttävä. Siinä kuitenkin todetaan selvästi, että EU:n ja Turkin nykyisten suhteiden syventäminen korvaa ja tekee tarpeettomaksi Turkin liittymisen Euroopan unioniin.

Turkin ja EU:n suhteiden tulevan syventämisen tiukaksi ehdoksi on kuitenkin asetettava, että Turkki tunnustaa Kyproksen, jonka olemassaolon se edelleen kiistää ja jonka yhtä osaa se miehittää laittomasti ja sotilaallisesti. Turkki, joka on hieno maa ja entinen liittolainen kommunismin uhkaa vastaan, on Euroopan ja Aasian välinen silta. Se on silta, mutta se ei ole eurooppalainen valtio maantieteellisessä, väestötieteellisessä, historiallisessa tai kulttuurisessa mielessä.

Lopuksi, tunnustakaa, että vuonna 1963 Ankarassa kylmän sodan ollessa kiivaimmillaan strategisista syistä annetut lupaukset ovat menettäneet merkityksensä ja että me – niin eurooppalaiset kuin turkkilaiset – haaskaisimme vähemmän aikaa, jos harkitsisimme etuoikeutettua kumppanuutta pikemmin kuin jäsenyyttä, jota meidän kansalaisemme eivät halua ja jota myös monet turkkilaiset vastustavat.

  Elisabeth Köstinger (PPE), kirjallinen. – (DE) Turkki on Euroopan unionin merkittävä kauppakumppani. Suorassa vertailussa Turkki on 27 jäsenvaltion EU:n kaupassa seitsemänneksi suurin tuontimaa ja viidenneksi suurin vientimaa. Vuonna 2009 kaupan kokonaisarvo oli lähes 80 miljardia euroa. Turkille Euroopan unioni on tärkein kauppakumppani sekä tuonnin että viennin suhteen, paljon edellä esimerkiksi Venäjää, Kiinaa ja Yhdysvaltoja. Näitä terveitä talous- ja kauppasuhteita on jatkettava ja kehitettävä edelleen. Erityisesti yhteisen tulliliiton perustaminen vuonna 1996 oli tässä suhteessa merkittävä askel. Tästä huolimatta meidän on poistettava ristiriitaisuudet, kuten polkumyynnin vastaiset toimet ja Turkin harjoittama ulkomaisten yritysten syrjintä, jotka ovat voimassa olevien sopimusten vastaisia. Myös teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen valvonnassa on vielä tehtävää, ennen kuin päästään sopimusten mukaiseen tilanteeseen. Kannatan ehdottomasti Metin Kazakin valiokunta-aloitteista lausuntoa, joka paljastaa ongelmalliset alat kauppasuhteissamme Turkkiin ja kehottaa ratkaisemaan ne.

  Jean-Marie Le Pen (NI), kirjallinen. – (FR) Metin Kazakin mietinnössä meille yritetään uskotella, että ETY:n ja Turkin vuonna 1963 tekemällä assosiaatiosopimuksella perustettu tulliliitto on menestys nykyisen Euroopan unionin ja Turkin taloudellisen ja kaupallisen yhdentymisen suhteen; että se on mahdollistanut muun muassa Euroopan kasvun, ja siten myös Ranskan kasvun, tukemisen. Sen lisäksi, että Turkki on noudattanut sitoumuksiaan tässä prosessissa vain hyvin rajallisesti, olemme vuosikymmenien aikana havainneet yritysten siirtävän tuotantoaan ja valtavan määrän työpaikkoja katoavan. Tämä on internationalistisen liittouman sisällä kaikkea muuta kuin taloudellinen ja sosiaalinen voimavara maallemme ja eurooppalaisille naapureille. Sen sijaan, että mietinnössä tunnustettaisiin tämä, siinä kuitenkin jopa arvostellaan kansallisten teknisten määräysten ja standardien käyttöä keinona suojella kansallisia markkinoita. Esittelijä pitää standardeja liiallisina polkumyynnin vastaisina toimenpiteinä, jotka siten vähentävät Turkin kauppaa Euroopan unionin kanssa. Kaikella tällä on luonnollisesti tarkoitus vahvistaa Turkin liittymisprosessia EU:hun, tällä kertaa voittoja janoavien eurooppalaistajien, internationalistien ja ääriliberaalien teollisten ja kaupallisten etujen näkökulmasta. On selvää, että vastustamme kaikkea tällaista.

  Morten Løkkegaard (ALDE), kirjallinen. – (DA) Korostan, kuinka tyytyväinen olen siihen, että Euroopan parlamentti kykenee sopimaan vaativansa vielä tiiviimpää taloudellista yhteistyötä Turkin kanssa siitä huolimatta, että suuri osa Euroopan kansalaisista suhtautuu hyvin epäillen EU:n ja Turkin suurempaan yhdentymiseen. Tämä epäily on täysin ymmärrettävää. Turkin on monien vuosien ajan ollut hyvin vaikea täyttää niitä edellytyksiä, jotka EU aivan perustellusti jäsenyydelleen asettaa. Euroopan unionin on silti jatkettava Turkin tulevan jäsenyyden ajamista eteenpäin.

Noin 75 miljoonan asukkaan Turkki muodostaa Euroopan unionin vientiyrityksille valtavat markkinat, ja se on jo unionin seitsemänneksi suurin kauppakumppani. Turkki ostaa suuren osan EU:n viennistä, mikä luo kasvua ja työpaikkoja Euroopassa. Me ostamme Turkista halpoja tuotteita, minkä ansiosta kuluttajillamme on valintamyymälöiden hyllyissä halvempi ja monipuolisempi tuotevalikoima. Toisin sanoen Turkki on tärkeä Euroopan unionin taloudelle.

Turkin ja EU:n yhdentyminen on kuitenkin lisääntynyt ainoastaan tavarakaupan osalta. Palveluala on jäänyt jälkeen, ja sen vuoksi kehotan sisällyttämään palvelualan kauppasopimukseen. Samalla Turkkia on painostettava poistamaan erityisesti tavaroiden vapaan liikkuvuuden esteet. Tämä on välttämätöntä, jotta liittymisneuvottelut voivat jatkua. Jos näin ei tapahdu, on vaikea kuvitella, että tiivistäisimme asteittain yhteistyötämme Turkin kanssa. Turkin jäsenyys EU:ssa on yhä pitkän aikavälin tavoitteena. Siitä syystä on tärkeää, että pystymme ratkaisemaan keskinäiset ongelmamme yhdessä ja että Turkki täyttää liittymissopimuksessa määritetyt velvoitteensa.

Toivon, että vaikka suuri osa Euroopan unionin kansalaisista suhtautuu epäillen Turkin jäsenyyteen EU:ssa, pystymme pitämään Turkin läheisenä kauppa- ja yhteistyökumppanina, ja että suurien EU:n jäsenvaltioiden johtajien lukuisat torjuvat lausunnot sen tulevasta jäsenyydestä eivät säikytä Turkkia perääntymään.

Me tarvitsemme Turkkia muutenkin kuin taloudellisesti. Turkki on tärkeä alueellinen toimija Lähi-idässä ja merkittävä Naton yhteistyökumppani. Näin ollen emme saa torjua Turkkia, vaan meidän on sen sijaan kehitettävä yhteistyötämme erityisesti lisäämällä taloudellista yhteistyötä.

  Marisa Matias (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Tämä mietintö on todellinen ylistyslaulu tulliliitolle ja täysin vapaalle kaupalle, Turkin ja kolmansien maiden välisille vapaakauppasopimuksille, Maailman kauppajärjestön sopimuksille ja Nabucco-hankkeen toteutukselle. Emme voi kannattaa mietintöä, jonka rakenne ei sovi yhteen meidän näkemyksemme kanssa huolimatta eräistä vasemmiston tekemistä tarkistuksista johtuvista parannuksista, jotka koskevat etenkin sosioekonomista tilannetta, nuorten ja naisten työttömyyttä ja ammatilliseen järjestäytymiseen liittyviä oikeuksia sekä myönteistä viittausta Turkin assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirjaa koskeviin velvollisuuksiin. Turkista halutaan tehdä vapaiden markkinoiden 28. valtio antamatta sille kuitenkaan Euroopan unionin jäsenvaltion täysiä oikeuksia ja velvollisuuksia. Me vastustamme tätä uutta viivyttämisstrategiaa.

  Mario Mauro (PPE), kirjallinen. – (IT) Euroopan unioni on Turkin tärkein kauppakumppani. Vaikka kaupan määrä on näin ollen hyvin suuri, mietinnössä ei epäröidä esitellä kauppasuhteidemme ongelmia.

Yksi näistä ongelmista, joita emme missään nimessä saa jättää huomiotta, on se, että Turkki on viitenä peräkkäisenä vuonna jättänyt täyttämättä velvollisuutensa panna assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirja täytäntöön eikä se ole poistanut kaikkia tavaroiden vapaan liikkuvuuden esteitä. Sen ovet ovat edelleen kiinni esimerkiksi Kyproksesta tuleville tuotteille.

Näiden ja muiden kysymysten ansiosta, joita on pitkälti korostettu Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ryhmän tekemillä tarkistuksilla, mietinnöstä on saatu tasapainoisempi. Siinä ei ainakaan viitata millään lailla mihinkään syvempiin poliittisluonteisiin yhteyksiin Euroopan unionin ja Turkin välillä, mikä on aivan oikein.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Turkki, kuten kaikki valtiot, on suvereeni valtio, ja sellaisena sitä on kunnioitettava. On mahdotonta hyväksyä sitä, että Euroopan unioni uhkaa sitä liittymisneuvottelujen keskeyttämisellä, kun liittyminen on lisäksi varsin epätoivottavaa tarvittavan ylhäältä alaspäin suuntautuvan sosiaalisen ja verotuksellisen yhdenmukaistamisen vuoksi.

Euroopan parlamentti ei ole Turkin kansan sitä kohtaan osoittaman ystävyyden arvoinen, jos se hyväksyy äänestyksessä mietinnön, joka pakottaa turkkilaiset tuhoamaan maatalouden työpaikkansa (jotka muodostavat 50 prosenttia Turkin työpaikoista) poistamalla kaikki maataloustuotteiden verot ja jossa asetetaan investoijien oikeudet kansalaisten oikeuksien edelle. Äänestän tätä tekstiä vastaan.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) On yleisesti tiedossa, että Turkki on yksi EU:n tärkeimmistä kauppakumppaneista. Tämä suhde on vanha ja peräisin vuodelta 1963; sitä syvennettiin perustamalla tulliunioni vuonna 1993, kuten alkuperäisessä sopimuksessa määrättiin. Kaikesta huolimatta jäljellä on yhä monia byrokraattisia esteitä, jotka ovat estäneet molempia osapuolia hyötymästä vielä enemmän kauppa- ja taloussuhteista. Tästä syystä Turkin on yhteisen edun vuoksi toteutettava lisäponnistuksia tällaisten esteiden poistamiseksi.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (LV) Haluaisin Turkin hallituksen pitävän tätä päätöslauselmaa jonkinlaisena edistysaskeleena, ja tästä syystä äänestin sen puolesta. Jos Turkki tulevaisuudessa ei tee yhteistyötä EU:n rakenteiden kanssa Kyprosta ja Armeniaa koskevissa kysymyksissä, aion äänestää kaikkia Turkin hyväksi suunniteltavia helpotuksia vastaan. Se, että Turkki ei edes tunnusta viime vuosisadan alussa tapahtunutta armenialaisten kansanmurhaa, jossa tapettiin miljoonia viattomia ihmisiä, on epänormaalia. Turkin nykyisin harjoittama Armenian saarto lähettää kielteisen viestin Euroopan unionille. Ennakkomaksu on suoritettu; nyt meidän on odotettava myönteisiä muutoksia Turkin puolelta.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Kysymystä EU:n jäsenyydestä ei periaatteessa pitäisi edes esittää, kun otetaan huomioon ne erilaiset kulttuuriset ja uskonnolliset asenteet, jotka jo nyt uhkaavat vaarantaa yhteiskuntarauhan Euroopan unionissa. EU:n jäsenyydessä ei ole kyse vain taloussuhteista. Se johtaa myös siihen, että poliittiset ja kulttuuriset kysymykset ja nimenomaan sellaiset uskonnolliset ja yhteiskunnallis-poliittiset näkemykset, jotka eivät sovi yhteen länsimaisen kristillisen perinteen leimaaman Euroopan kanssa, löytävät tiensä EU:hun. Koska Turkki on saanut pelkästään vuosien 1996 ja 2005 välillä 1,3 miljardia euroa EU:n tukea, on oltava mahdollista käynnistää keskustelut strategisesta kumppanuudesta. On ajan tuhlausta harkita toimivamman tulliliiton perustamista kauppasuhteiden parantamiseksi Turkkiin niin kauan kun Turkin hallitus ei täytä nykyisiä tähän liittyviä velvollisuuksiaan Kyproksen suhteen. Tästä syystä äänestin tänään mietintöä vastaan.

  Claudio Morganti (EFD), kirjallinen. – (IT) Äänestin mietintöä vastaan, koska Metin Kazak opiskeli Ranskassa Turkin valtion myöntämän apurahan turvin, joten asiassa on selvä eturistiriita.

Tästä syystä katson, että päätöslauselma pitäisi palauttaa valiokuntaan ja esittelijä vaihtaa. Tekstissä myös kutsutaan Turkin taloutta eurooppalaiseksi taloudeksi aasialaisen talouden sijasta. Mielestäni EU:n ja Turkin välisen kaupan kasvua ei voida käyttää tekosyynä Turkin liittymiselle Euroopan unioniin. Me emme halua Eurabiaa!

  Paul Nuttall (EFD), kirjallinen. – (EN) Tarkistus antaa monille EU:n kansalaisille ja heitä edustaville Euroopan parlamentin jäsenille mahdollisuuden ilmaista tyytymättömyytensä ja vastustuksensa Turkin jäsenyyttä ja siitä seuraavaa poliittista unionia vastaan. Emme kuitenkaan halua, että tämä tapahtuu Turkin kanssa käytävän vapaan – ja tulliesteettömän – kaupan kannatuksen kustannuksella, joten suuri osa mietinnöstä on säilynyt ennallaan. Monet valinnat ovat epäkiitollisia: vapaakauppasopimuksilla sallitaan tulliesteet. Tulliliitot poistavat ne sisältään, mutta sallivat ne edelleen ja jopa luovat niitä ulkopuolellaan. Lisäksi tulliliitot luonnollisesti estävät ja kieltävät jäseniensä vapauden käydä kaupallisia neuvotteluja. Näistä tulliliittoja käsitteenä koskevista huolenaiheista huolimatta me hyväksymme Turkin tilanteen yhteydessä sen mietinnön osan, joka liittyy tulliliittoon, koska sen avulla ne, jotka vastustavat Turkin täysjäsenyyttä EU:ssa, voivat rekisteröidä äänensä. On syytä huomauttaa, että vain 38 jäsentä parlamentin 736 jäsenestä vastusti Turkin liittymistä poliittiseen unioniin.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Viime kuukausina EU:n jäsenvaltion viisumipolitiikka turkkilaisia liike-elämän edustajia kohtaan on ollut merkittävä kysymys. Saatuaan aikaan viisumivaatimusten helpottamisen Ranskan kanssa Istanbulin kauppakamari (ITO) allekirjoitti myös Italian kanssa sopimuksen tämän vuoden helmikuussa. Tämän sopimuksen mukaan liikemiehille myönnetään viisi vuotta voimassa oleva toistuvaisviisumi Schengen-alueelle, jos he voivat esittää ITO:n antaman suosituskirjeen. Tämän viisumin avulla he voivat matkustaa kaikkiin Schengen-valtioihin. Saksaa on tämän jälkeen arvosteltu – aiheetta – sen tiukasta viisumipolitiikasta. EU:n pitäisi tämän sijasta suhtautua vakavasti Saksan epäilyksiin tällaisesta viisumipolitiikan vapauttamisesta. Saksa kantaa EU:n jäsenvaltioista suurimman turkkilaisten maahanmuuttajien taakan. Vaara siitä, että niin kutsutut "liikemiesviisumit" johtavat pysyvään oleskeluun takaportin kautta, on suuri. Ei ole turkkilaisen kauppakamarin vaan päämäärävaltion asia päättää yksittäisissä tapauksissa, myönnetäänkö viisumi liiketoimintatarkoituksiin vai ei. Ongelma on yksinkertaisesti se, että Ranskan ja Italian liberaali viisumipolitiikka on avannut oven myös muualle Schengen-alueelle. Tämä on vakava kansallisen itsemääräämisoikeuden loukkaus. Komission olisi ehdottomasti kiinnitettävä tähän ongelmaan huomiota Turkin kanssa ylläpidettävien kauppasuhteiden kehittämisen yhteydessä.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Mietinnön mukaan EU:n jäsenyysneuvottelujen yhteydessä olisi ensin syvennettävä tulliliittoa Turkin kanssa. Näin ollen tulliliittoa olisi laajennettava esimerkiksi maatalous- ja palvelualoille sekä julkisiin hankintoihin. Meneillään olevissa neuvotteluissa ei ole kyse vain taloussuhteista. Niissä on kyse myös poliittisista ja kulttuurisista kysymyksistä ja erilaisista uskonnollisista ja yhteiskunnallis-poliittisista näkemyksistä, jotka eivät sovi yhteen länsimaisen kristillisen perinteen leimaaman Euroopan kanssa. Turkki on vuosien ajan saanut miljardeja euroa liittymistä valmistelevaa tukea, mikä on enemmän kuin tarpeeksi edistämään strategista ja kauppapoliittista kumppanuutta. Turkin ja EU:n tulliliiton syventämiseen on ehdottomasti liityttävä Turkin edistyminen Kyproksen kysymyksessä, ihmisoikeuksien ja demokratian alalla sekä uskonnonvapauden ja ilmaisunvapauden aloilla. Turkilla on vielä pitkä tie edessään näissä asioissa. Tästä syystä vastustin äänestyksessä tätä mietintöä, joka on taas yksi hiipivä askel kohti Turkin täysjäsenyyttä EU:ssa.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin mietinnön puolesta, koska se sisältää eräitä tärkeinä pitämiäni seikkoja. Tämä on viides peräkkäinen vuosi, jona Turkki ei ole pannut kumppanuussopimuksen lisäpöytäkirjaa kaikilta osin täytäntöön, eikä se myöskään ole poistanut tavaroiden vapaan liikkuvuuden esteitä.

Ankaran on myös tehostettava teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa ja sovellettava eurooppalaisia standardeja väärennösten torjuntaan. Myös kaupan esteitä on vähennettävä huomattavasti erityisesti maataloustuotteiden osalta. Jos Turkki haluaa jatkaa keskusteluja ja neuvotteluja liittymisestä Euroopan unioniin, sen on ensin täytettävä eräitä keskeisiä ehtoja, joista tärkeimmät ovat Kyproksen kysymys sekä kauppaa koskevat takeet ja määräykset.

  Aldo Patriciello (PPE), kirjallinen. – (IT) Turkin rooli maailmankaupassa on vahvistunut, koska se muodostaa yhdyssiteen Välimeren alueen ja sen naapurialueiden välille.

Tässä toimintaympäristössä olemme tulliliiton ansiosta saavuttaneet merkittävän yhdentymistason EU:n markkinoiden ja Turkin välillä. Tulliliitto koskee kaikkia teollisuustuotteita ja jalostettuja maataloustuotteita, ja tilastot todistavat sen onnistumisesta: Turkki on EU:n seitsemänneksi suurin tuontimarkkina ja viidenneksi suurin vientimarkkina. Tulliliittoa ei kuitenkaan voida pitää vielä kokonaan valmiina, ja se vaikuttaa kärsivän jäljellä olevista teknisistä kaupan esteistä ja liiallisesta suojatoimenpiteiden käytöstä.

Kun otetaan myös huomioon Turkin ja EU:n suhteiden merkitys, ehdotuksella pyritään kiinnittämään asianmukaista huomiota osapuolien välisiin kauppa- ja taloussuhteisiin ja hyväksymään tarvittavat aloitteet näiden suhteiden vahvistamiseksi entisestään sekä tekemään tulliliitosta nykyistä toimivampi. Nämä toimenpiteet voivat hyödyttää molempia talouksia.

  Rovana Plumb (S&D), kirjallinen. – (RO) Äänestin mietinnön puolesta, koska Turkin ja Euroopan unionin välillä käydään paljon kauppaa ja niiden väliset siteet ovat vakaat. Turkista on tullut EU:n keskeinen kauppakumppani, ja se on EU:n seitsemänneksi suurin tuontimarkkina ja viidenneksi suurin vientimarkkina. Kaksi kolmasosaa Turkin kaikista suorista ulkomaisista investoinneista tulee unionista, joten Turkista on tullut eurooppalaisten yritysten tärkeä investointikohde ja se on osallisena yhä tiiviimmin EU:n kysyntä- ja tuotantoketjussa usein suurta lisäarvoa tuottavilla osa-alueilla. Vuonna 2009 Turkki vei Euroopan unioniin tavaroita 33,6 miljardin euron arvosta, ja sen tuonti unionista oli arvoltaan 40,4 miljardia euroa. Olen tyytyväinen siihen, että pk-yritysten osuus Turkin yrityksistä on 99 prosenttia ja ne työllistävät 70 prosenttia maan työvoimasta. Turkin on otettava aloite panemalla viipymättä hallitustenvälinen Nabucco-sopimus täytäntöön, määrittelemällä yhteinen ulkoinen energiastrategia ja avaamalla energiaa koskeva neuvotteluluku, mikä lisäisi energia-alan yhteistyötä entisestään. Katson, että Turkin ja EU:n kauppa- ja taloussuhteille on annettava niiden ansaitsema huomio.

  Miguel Portas (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Tämä mietintö on todellinen ylistyslaulu tulliliitolle ja täysin vapaalle kaupalle, Turkin ja kolmansien maiden välisille vapaakauppasopimuksille, Maailman kauppajärjestön sopimuksille ja Nabucco-hankkeen toteutukselle. Emme voi kannattaa mietintöä, jonka rakenne ei sovi yhteen meidän näkemyksemme kanssa huolimatta eräistä vasemmiston tekemistä tarkistuksista johtuvista parannuksista, jotka koskevat etenkin sosioekonomista tilannetta, nuorten ja naisten työttömyyttä ja ammatilliseen järjestäytymiseen liittyviä oikeuksia sekä myönteistä viittausta Turkin assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirjaa koskeviin velvollisuuksiin. Turkista halutaan tehdä vapaiden markkinoiden 28. valtio antamatta sille kuitenkaan Euroopan unionin jäsenvaltion täysiä oikeuksia ja velvollisuuksia. Me vastustamme tätä uutta viivyttämisstrategiaa.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Tämänpäiväinen äänestys tästä mietinnöstä korostaa sitä, että Turkin ja EU:n välisen huomattavan kaupan ja syvälle juurtuneiden suhteiden vuoksi niiden kauppa- ja taloussuhteisiin on kiinnitettävä asianmukaista huomiota ja että tässä yhteydessä on toteutettava tarvittavat toimet näiden suhteiden parantamiseksi entisestään. Toistaiseksi jäljellä on useita ratkaisemattomia teknisiä kysymyksiä, ja niiden suhteen olisi ryhdyttävä välittömästi toimiin. Tulliliitosta on saatava toimivampi, avoimiin kysymyksiin on tartuttava välittömästi, ja Turkin ja EU:n olisi lähennettävä kauppapolitiikkojaan edelleen etenkin vapaakauppasopimusten ja alueellisen kaupan osalta. Näillä toimilla päästäneen molempia talouksia hyödyttävään tilanteeseen.

  Bart Staes (Verts/ALE), kirjallinen. – (NL) Kannatin äänestyksessä mietintöä kauppa- ja taloussuhteista Turkin kanssa. Mietintö osoittaa, kuinka tärkeää EU:n ja Turkin välinen kauppa on. Vuonna 2008 sen arvo oli peräti 100 miljardia euroa. Mietinnössä osoitetaan eräs heikko kohta ja tuodaan perustellusti esiin se, että ratkaistavana on vielä varsin monia ongelmia. Mietinnössä luetellaan ne puolueettomasti. Siinä toistetaan, että EU:n politiikalla "pyritään edistämään seuraavia periaatteita: demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus – – ". Turkin olisi myös pyrittävä kunnioittamaan täysin ammattiliittojen oikeuksia asiaa koskevien EU:n vaatimusten ja ILOn yleissopimusten mukaisesti etenkin ammatillista järjestäytymistä koskevan oikeuden, lakko-oikeuden ja työehtosopimuksia koskevan oikeuden osalta.

Euroopan unionin on kuitenkin kannettava vastuunsa viisumimenettelyjen vapauttamisen suhteen paitsi kuorma-autojen kuljettajien myös liikemiesten sekä naisten, matkailijoiden, opiskelijoiden ja ikääntyneiden henkilöiden osalta. Suhteidemme Turkkiin on oltava tasapuolisia, oikeudenmukaisia ja vilpittömiä. Sen vuoksi meidän on toistettava edelleen selvästi viestiä siitä, että EU pitää lupauksensa ja sallii Turkin liittyä unioniin heti, kun maa täyttää kaikki Kööpenhaminan kriteerit.

  Rui Tavares (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Tämä mietintö on todellinen ylistyslaulu tulliliitolle ja täysin vapaalle kaupalle, Turkin ja kolmansien maiden välisille vapaakauppasopimuksille, Maailman kauppajärjestön sopimuksille ja Nabucco-hankkeen toteutukselle. Emme voi kannattaa mietintöä, jonka rakenne ei sovi yhteen meidän näkemyksemme kanssa huolimatta eräistä vasemmiston tekemistä tarkistuksista johtuvista parannuksista, jotka koskevat etenkin sosioekonomista tilannetta, nuorten ja naisten työttömyyttä ja ammatilliseen järjestäytymiseen liittyviä oikeuksia sekä myönteistä viittausta Turkin assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirjaa koskeviin velvollisuuksiin. Turkista halutaan tehdä vapaiden markkinoiden 28. valtio antamatta sille kuitenkaan Euroopan unionin jäsenvaltion täysiä oikeuksia ja velvollisuuksia. Me vastustamme tätä uutta viivyttämisstrategiaa.

  Silvia-Adriana Ţicău (S&D), kirjallinen. – (RO) Kannatin äänestyksessä päätöslauselmaa kauppa- ja taloussuhteista Turkin kanssa, koska Turkki on paitsi liittymisprosessissa oleva EU:n ehdokasvaltio myös Euroopan unionin strateginen kumppani. Tulliliitto Turkin kanssa on yksi läheisimmistä ja pisimmälle menevistä kauppasuhteista, joita EU:lla on kolmansien maiden kanssa. 88 prosenttia Turkin suorista ulkomaisista investoinneista on peräisin EU:sta. Geostrategisen sijaintinsa ansiosta Turkki on yksi niistä valtioista, jotka antavat merkittävän panoksen EU:n energiatoimitusten lähteiden ja reittien monipuolistamiseen. Tässä suhteessa korostan Nabucco-hankkeen merkitystä, ja me kehotamme Turkkia panemaan täytäntöön hallitustenvälisen Nabucco-sopimuksen. Kannustamme Turkkia myös investoimaan valtavaan uusiutuvien energialähteiden potentiaaliinsa. Mustanmeren alue on geostrategisesti erityisen merkittävä EU:n energiavarmuuden ja energiatoimitusten monipuolistamisen kannalta, koska se on lähellä Kaspianmerta, Lähi-itää ja Keski-Aasiaa. EU:sta on myös tullut keskeinen toimija tällä alueella Romanian ja Bulgarian liityttyä unioniin. Tässä yhteydessä katson, että EU:n olisi laadittava Mustanmeren strategia, jossa myös Turkilla on hyvin tärkeä rooli.

Mietintö: Esther de Lange (A7-0241/2010)

  Roberta Angelilli (PPE), kirjallinen. – (IT) Biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien säilyttäminen on kiireellinen tavoite, jonka usein unohdamme tai johon emme paremmin sanoen kiinnitä asianmukaista huomiota.

Eräät tutkimukset näyttävät osoittavan, että biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen heikentää hyvinvointia nykyisellään noin 50 miljardin euron verran vuosittain, mutta tämä kysymys on luonteeltaan lähinnä ekologinen eikä taloudellinen. Yhdistyneet Kansakunnat on julistanut vuoden 2010 kansainväliseksi biodiversiteetin vuodeksi, mikä korostaa kysymyksen kansainvälistä luonnetta ja sen suurta merkitystä erityisesti vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa. EU on myös sitoutunut varmistamaan, että biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen sisällytetään moniin EU:n toimintalinjoihin. Lisäksi se on antanut luontodirektiivin, jolla puolestaan säädetään Natura 2000 -verkostoksi kutsutun erityissuojelualueiden ekologisen verkoston perustamisesta.

Katson, että kaikkien jäsenvaltioiden on parannettava biologisen monimuotoisuuden hoitoa ja kunnioittamista, suojeltava maaseutua ja suojelualueita sekä ylläpidettävä ja kehitettävä suojeltujen alueiden, merialueiden ja luonnonarvoltaan merkittävien maatalousalueiden välistä jatkuvuutta. EU:n on myös myönnettävä enemmän rahoitusta tutkimuksiin ja uusiin aloitteisiin sekä kiinnitettävä enemmän huomiota kaikkien erityisesti biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä koskevien yhteisön asetusten ja direktiivien noudattamisen varmistamiseen.

  Alfredo Antoniozzi (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin Esther de Langen mietinnön puolesta, koska uskon, että biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi voidaan tehdä vielä paljon. Kannatan erityisesti mietinnön kohtaa, jossa todetaan, että "elintarviketurvaa, biologisen monimuotoisuuden vähenemistä ja ilmastonmuutosta koskevan kolmitahoisen kriisin menestyksekäs ratkaiseminen edellyttää johdonmukaista lähestymistapaa sekä biologista monimuotoisuutta koskevaa EU:n tulevaa strategiaa, joka yhdennetään täysin köyhyyden ja nälän torjumista sekä ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskeviin strategioihin".

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Tässä Euroopan parlamentin valiokunta-aloitteisessa mietinnössä pahoitellaan biologisen monimuotoisuuden suojelun heikkoa edistymistä. Muun muassa poliittisen tahdon ja rahoituksen puutteen sekä yhteisön lainsäädännön puutteellisen voimaansaattamisen vuoksi vuodeksi 2010 asetettua "biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämisen" ehdotonta vähimmäistavoitetta ei ole saavutettu ja sitä on lykätty vuoteen 2020. Mietinnössä ehdotetaan useita toimenpiteitä, jotka olisi toteutettava, jotta tämä kiireellinen tavoite saavutetaan. Koska olen huolissani ympäristömme tilasta ja kannatan esittelijä de Langen ehdottamaa lähestymistapaa, äänestin mietinnön puolesta.

  George Becali (NI), kirjallinen. – (RO) Kannatan tätä mietintöä ja äänestin täysin vakuuttuneena sen puolesta. Meidän on toimittava pysäyttääksemme ihmisen toiminnan aiheuttama biologisen monimuotoisuuden väheneminen. Me kaikki olemme pahoillamme siitä, että Göteborgissa vahvistettuja kestävän kehityksen tavoitteita sen paremmin kuin Natura 2000 -verkoston tavoitteita ei ole saavutettu. Katson, että viljelijöillä on tärkeä tehtävä biologista monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden saavuttamisessa. Katson myös, että on myönnettävä lisää määrärahoja biologisen monimuotoisuuden suojeluohjelmille.

  Alain Cadec (PPE), kirjallinen. – (FR) Biologinen monimuotoisuus vähenee nykyään hälyttävää vauhtia. Esittelijä arvioi, että lajeja katoaa 50–1 000 kertaa luonnollista poistumaa nopeammin. Euroopan unionin tasolla Natura 2000 -verkoston tavoitteena on edistää biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä suojelemalla luontotyyppejä sekä luonnonvaraista eläimistöä ja kasvistoa. Tästä huolimatta esittelijä pahoittelee perustellusti jäsenvaltioiden välisiä eroja Natura 2000 -direktiivien täytäntöönpanossa ja tulkinnassa. Myös biologisen monimuotoisuuden alalle myönnettävän rahoituksen hajanaisuus on ongelma. Suurin osa rahoituksesta myönnetään Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston, yhteisen kalastuspolitiikan, koheesiopolitiikan ja seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman varoista. Seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä on löydettävä yhteisvaikutuksia. Lopuksi ilmaisen tyytyväisyyteni komission äskettäiseen tiedonantoon biologista monimuotoisuutta koskevasta pitkän aikavälin strategiasta. Olisi hyödyllistä, jos tiedonanto ja siihen liittyvä kuulemisprosessi johtaisivat täsmällisten poliittisten tavoitteiden muotoiluun ja asianmukaisten toimenpiteiden käyttöönottoon Euroopan unionin tasolla.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Biologisen monimuotoisuuden vähenemisen torjunnassa havaitut puutteet edellyttävät unionin tason vastatoimia, ja katson, että tämä päätöslauselma antaa niihin oman panoksensa. Olen tästä syystä tyytyväinen selvään kantaan siitä, että biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttäminen on ehdoton vähimmäistavoite, joka on saavutettava vuoteen 2020 mennessä. Tätä varten on tarpeen toteuttaa erilaisia toimenpiteitä, ja päätöslauselmassa mainitaan niistä eräitä. Korostan niistä rajatylittävän yhteistyön lisäämistä ja biologisen monimuotoisuuden arvon tunnustamista varsinkin ympäristön ja biologisesta näkökulmasta. Tällä alalla painotan ensinnäkin biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien palautumiskyvyn merkitystä ilmastonmuutoksen vaikutusten vähentämisessä ja niihin mukautumisessa. Katson myös, että päätöslauselmassa on tärkeää tunnustaa, että kestävä talouskehitys ja luonnonsuojelu eivät saa olla erillisiä asioita. Uskon myös, että on tärkeää osoittaa, että ympäristöinfrastruktuurin kehittäminen voi luoda työpaikkoja.

  Lara Comi (PPE), kirjallinen. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan unionilla on valtavat luonnonvarat, jotka koostuvat metsistä, puulajeista sekä maa- ja merieläimistä, jotka kasvavat hyvin vaihtelevissa ilmasto-oloissa ja joita haittaa joskus epäasianmukainen toiminta. Onneksi jokin aika sitten asetettiin tiettyjä rajoja, ja tämän suunnattoman rikkauden suojelemista estäviä tekijöitä on vähennetty.

Silti on syytä pitää mielessä, että biologinen monimuotoisuus on ihanteellinen vastavuoroinen valvontamekanismi luonnon eläimistön, kasviston ja mineraaliosan välillä. Sen avulla on mahdollista säilyttää tasapaino, joka edistää monipuolista ruokavaliota, ehkäisee tiettyjä luonnonkatastrofeja ja auttaa torjumaan ilmastonmuutosta ja kasvihuoneilmiötä. Kannatan tämän mietinnön hyväksymistä, koska se on ensimmäinen askel siirtymiseksi periaatejulistuksista, joita kannatetaan luonnollisesti lähes yksimielisesti, kohti konkreettisia toimia biologisen monimuotoisuuden turvaamiseksi.

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Biologisen monimuotoisuuden kehityssuuntauksia kuvaavat luvut ovat erittäin huolestuttavia. Lajien katoamisen vauhti saattaa kiihtyä kymmenkertaiseksi vuoteen 2050 mennessä. Euroopassa 42 prosenttia nisäkkäistä, 43 prosenttia linnuista, 45 prosenttia perhosista, 30 prosenttia sammakkoeläimistä, 45 prosenttia matelijoista ja 52 prosenttia makean veden kaloista on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Tätä tilannetta ei voida hyväksyä eettisesti eikä ympäristön ja talouden näkökulmasta. Sen vuoksi Euroopan komission on varmistettava, että biologinen monimuotoisuus integroidaan nykyistä paremmin sen eri toiminta-aloihin, varsinkin maatalouteen, aluepolitiikkaan, teollisuuspolitiikkaan, kehitysyhteistyöhön sekä tutkimus- ja innovaatiotoimintaan. Unionin on myös pyrittävä tehostamaan kansainvälisiä ponnistuksia biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi ja auttamaan siten vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista vuoteen 2015 mennessä. Euroopan parlamentti hyväksyi tämän mietinnön lähes yksimielisesti, ja sen on toimittava vastaavalla tavalla, kun keskustelemme yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksesta, kalastuspolitiikasta tai uusista rahoitusnäkymistä.

  Anne Delvaux (PPE), kirjallinen. – (FR) Biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttäminen ei ole vain eettinen velvollisuutemme, koska ympäristöohjauksen käsite velvoittaa meitä pitämään planeettamme siinä kunnossa, että se täyttää myös tulevien sukupolvien tarpeet, vaan se on myös vastaus selviin ekologisiin ja taloudellisiin tosiasioihin. Äskettäiset tutkimukset ovat osoittaneet, että biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen heikentää hyvinvointia nykyisellään noin 50 miljardin euron verran vuosittain (hieman alle prosentti EU:n BKT:stä) ja että määrä nousee 14 biljoonaan euroon tai 7 prosenttiin arvioidusta BKT:stä vuonna 2050. On elintärkeää, että EU pystyy olemaan aktiivisesti mukana koko maailman tasolla tehtävissä päätöksissä biologista monimuotoisuutta koskevista visiosta ja tavoitteista vuoden 2010 jälkeen. Tästä syystä oli tarpeen luoda biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä ja kestävää käyttöä koskevat EU:n visio ja tavoitteet vuoden 2010 jälkeen, kuten tänään hyväksytyllä mietinnöllä tehtiin.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Kannatin äänestyksessä mietintöä biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä koskevan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanosta, koska tarvitaan kunnianhimoisia toimia, joiden avulla biologisen monimuotoisuuden vähentyminen voidaan pysäyttää ja ekosysteemejä voidaan ennallistaa varsinkin soveltamalla lähestymistapaa, joka kattaa EU:n eri alakohtaiset politiikat ja jossa tunnustetaan biologinen monimuotoisuus keskeiseksi tekijäksi ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja siihen sopeutumisessa.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Esittelijää lainatakseni: biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen uhkaa elintarvikehuoltoamme, virkistys- ja matkailumahdollisuuksiamme, kykyämme selviytyä ilmastonmuutoksesta ja puu-, lääke- ja energiavarantojamme. Siksi olen samaa mieltä siitä, että koko EU:n ja erityisesti kaikkien unionin politiikan kattamien alojen on laadittava kestävä strategia biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi ja ekosysteemien säilyttämiseksi. Tämä on mielestäni erityisen tärkeää maatalouden ja kalastuksen alalla, ja siitä syystä seuraan erityisen tarkasti valmisteilla olevia yhteisen kalastuspolitiikan ja yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksia. Tämä johtuu siitä, että asianmukainen ja kestävä biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen, vaikka se on tärkeää ja toivottavaa, ei saa haitata maatalouden ja kalastuksen kestävyyttä ja kehitystä.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Yhdistyneet Kansakunnat on julistanut vuoden 2010 kansainväliseksi biodiversiteetin vuodeksi. Valitettavasti EU ei saavuta biologista monimuotoisuutta koskevaa vuoden 2010 tavoitettaan. Biologinen monimuotoisuus köyhtyy edelleen hälyttävää vauhtia. Köyhtymisen lasketaan kiihtyvän kymmenkertaiseksi nykyisestä vuoteen 2050 mennessä. EU:ssa 42 prosenttia nisäkkäistä, 43 prosenttia linnuista, 45 prosenttia perhosista, 30 prosenttia sammakkoeläimistä, 45 prosenttia matelijoista ja 52 prosenttia makean veden kaloista on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Komissio totesi vuonna 2008 tekemässään väliarvioinnissa biologista monimuotoisuutta koskevan yhteisön toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta, että suojelun tila on epäsuotuisa 50 prosentilla niistä lajeista ja jopa 80 prosentilla niistä luontotyypeistä, jotka EU:ssa katsotaan luonnonsuojelun kannalta tärkeiksi. Tällainen biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen on kestämätöntä paitsi eettiseltä myös ekologiselta ja taloudelliselta kannalta, koska siten riistetään tulevilta sukupolvilta mahdollisuus hyötyä terveestä biologisesta monimuotoisuudesta. Euroopan unionin biologisen monimuotoisuuden suojelua koskevat toimet on koordinoitava ja yhdennettävä muiden, erityisesti maa- ja metsätaloutta sekä kalastusta koskevien alakohtaisten politiikkojen samoin kuin luonnonkatastrofien ehkäisyä koskevien toimintalinjojen kanssa biologisen monimuotoisuuden parhaan mahdollisen suojelun takaamiseksi.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Tässä mietinnössä kiinnitetään selvästi huomiota moniin merkittäviin kysymyksiin: lainsäädännön puutteelliseen täytäntöönpanoon, alakohtaisten politiikkojen puutteelliseen ja vähäiseen yhdentämiseen, tieteellisen tiedon riittämättömyyteen ja aukkoihin tiedoissa, poliittisen tahdon puuttumiseen, riittämättömään rahoitukseen ja erityisongelmien, kuten haitallisten vieraslajien, ratkaisemiseen tarvittavien tehokkaasti kohdennettujen lisävälineiden puutteeseen.

Yleisesti ottaen yhdymme tässä mietinnössä ilmaistuihin huolenaiheisiin ja vaatimuksiin. Suhtaudumme myönteisesti siihen, että useisiin sen kappaleisiin on sisällytetty meidän ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa tekemiämme ehdotuksia, etenkin ne, jotka koskevat rahoitusta ja biologisen monimuotoisuuden sisällyttämistä asianomaisiin alakohtaisiin politiikkoihin.

Meidän on kuitenkin huomautettava, että mietintö sisältää viittauksen ekosysteemipalvelujen innovatiivisiin maksujärjestelmiin, ja vastustamme tätä jyrkästi, vaikka tämä on vain pohdittavaksi esitetty ehdotus. Tämä on luonnon kaupallistamista, jota ei voida hyväksyä. Biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen on yksi seuraus järjestelmästä – kapitalismista – joka perustuu luonnon ja sen resurssien hyväksikäyttöön ja kaupallistamiseen riippumatta niiden luontaisesta uusiutumiskyvystä.

Tämän järjestelmän puitteissa ei ole mahdollista löytää oikeudenmukaista ja tehokasta ratkaisua tähän tai muihin ympäristöongelmiin.

  Françoise Grossetête (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin tämän valiokunta-aloitteisen mietinnön puolesta, koska Euroopan unionin on tehtävä kaikkensa biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä ja ekosysteemien ennallistamiseksi. Pahoittelen syvästi sitä, että tavoitetta biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämisestä vuoteen 2010 mennessä ei ole saavutettu. Euroopan komission on varmistettava, että biologinen monimuotoisuus integroidaan nykyistä paremmin unionin eri toiminta-aloihin, varsinkin maa- ja metsätalouteen, kalastukseen, alue- ja koheesiopolitiikkaan, teollisuuspolitiikkaan, kehitysyhteistyöhön sekä tutkimus- ja innovaatiotoimintaan.

Unionin päätavoitetta ei saavuteta vain julkisin varoin, ja siksi tämä biologisen monimuotoisuuden näkökohta on sisällytettävä myös yritysten yhteiskuntavastuuseen.

  Elie Hoarau (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) 80 prosenttia Ranskan tasavallan biologisesta monimuotoisuudesta on sen merentakaisilla alueilla (syrjäisimmät alueet ja merentakaiset maat ja alueet). Unesco on juuri luokitellut 42 prosenttia Réunionin saaresta maailmanperintökohteeksi. Nämä kaikki ovat objektiivisia perusteita sille, että Euroopan unionin on pyrittävä erityisesti suojelemaan biologista monimuotoisuutta ja että tätä todellista potentiaalia edistetään syrjäisimmillä alueilla ja merentakaisissa maissa ja alueilla. Ranskan syrjäisimmät alueet ja eurooppalaiset merentakaiset maat ja alueet eivät kuitenkaan voi päästä mukaan Natura 2000- ja Life+-ohjelmiin. Meidän on korjattava tämä puute.

Tästä syystä ehdotin, että vuoden 2011 talousarvioesityksessä olisi oltava erityinen budjettikohta. Se kattaisi BEST-nimisen erityisohjelman perustamisen syrjäisimpiä alueita ja merentakaisia maita ja alueita varten niiden biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi ja edistämiseksi. Ohjelmaa edistettiin Réunionin konferenssin lopussa, ja Eurooppa-neuvosto tuki sitä Ranskan puheenjohtajakaudella. On aika tehdä tästä aloitteesta konkreettista todellisuutta.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Mietinnön aihealue on jättiläismäinen, ja biologisen monimuotoisuuden suojelu koskee valtavan monia politiikan aloja. Monet ympäristökysymykset ovat luonteeltaan sellaisia, että ne oikeuttavat EU:n tason toiminnan. Yhtä lailla monet asiat hoidetaan parhaiten lähempänä paikallistasoa, ja toissijaisuusperiaatetta on noudatettava tinkimättömästi. Mietinnössä kehotetaan selkeisiin toimiin monilla aloilla, ja on tärkeää, että sekä komissio että jäsenvaltiot panevat tämän merkille.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Kannatin mietintöä, koska biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen on vakava uhka. Biologisella monimuotoisuudella on ratkaiseva osuus tasapainoisessa kehityksessä ja köyhyyden poistamisessa, ja se on olennaisen tärkeä planeetallemme, ihmisten hyvinvoinnille ja selviytymiselle ja kulttuuriselle integriteetille. Nyt biologinen monimuotoisuus on kuitenkin katoamassa ihmisen toiminnan takia ennennäkemätöntä vauhtia. Tämä suuntaus voitaisiin kääntää, jos paikallinen väestö voisi hyötyä biologisen monimuotoisuuden suojelusta ja kestävästä käytöstä. On syytä huomata, että eri alat aiheuttavat biologisen monimuotoisuuden köyhtymistä useimmiten siksi, että biologisen monimuotoisuuden näkökohtia ei otetta riittävästi huomioon alakohtaisissa politiikoissa, kuten luonnonvarojen suojelussa, maataloudessa, kalastuksessa, aluepolitiikassa ja aluesuunnittelussa, metsätaloudessa, energia- ja liikennealalla, matkailussa sekä kehitys- ja talousyhteistyössä. Erityisen tärkeää ja tarpeellista on pysäyttää biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen Euroopassa. Erilaiset kansalliset, EU:n ja eurooppalaiset toimintalinjat auttavat saavuttamaan tämän tavoitteen. Monet niistä on tarkoitettu erityistoimenpiteisiin tärkeimpien lajien ja luontotyyppien suojelemiseksi, mutta biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi tärkeintä on ottaa sen tarpeet huomioon laadittaessa ja toteutettaessa eri alakohtaisia politiikkoja. Olen tyytyväinen tavoitteeseen pysäyttää biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen häviäminen EU:ssa vuoteen 2020 mennessä ja palauttaa ne mahdollisuuksien mukaan ennalleen sekä tehostaa EU:n toimia maapallon biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen estämiseksi.

  Elisabeth Köstinger (PPE), kirjallinen. – (DE) Vuosi 2010 on kansainvälinen biodiversiteetin vuosi. Esther de Langen mietinnöllä Euroopan parlamentti tekee biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta myönteisiä päätelmiä. Kannatan tätä tulevaisuuteen suuntautunutta mietintöä, koska olen varma, että aloitteet biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi ovat erittäin tärkeitä konfliktien välttämiseksi tulevaisuudessa. Terveellinen ympäristö, biologinen monimuotoisuus, hedelmällisen maaperän ja puhtaiden vesistöjen suojelu ovat perusedellytyksiä, joiden avulla varmistetaan myös maailman tulevien sukupolvien elintarvikehuolto. Ilman viljelijöitä biologinen monimuotoisuus on kuitenkin mahdotonta. Maatalous edistää jo nyt merkittävästi ympäristön ja ilmaston suojelua esimerkiksi varastoimalla hiilidioksidia maaperään. Tämän maatalouden yleishyödyllisen palvelun säilyttämiseksi tarvitaan tulevaisuudessa riittävää tunnustusta ja tukea. Kun otetaan huomioon, että yhä enemmän viljelysmaata peitetään asfaltilla ja betonilla teiden, rakennusten ja teollisuuslaitosten rakentamista varten, tarvitsemme toimenpiteitä, joilla maatalous turvataan kaikkialla Euroopassa.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin päätöslauselmaesityksen puolesta, koska katson, että kamppailun biologisen monimuotoisuuden köyhtymistä ja ekosysteemien jatkuvaa hävittämistä vastaan kestävän kehityksen strategian avulla on oltava yksi Euroopan unionin lainsäädäntötoiminnan kulmakivistä. Biologinen monimuotoisuus on resurssi, joka vaikuttaa ratkaisevasti ihmiselämän säilymiseen maapallolla sekä tulevien sukupolvien hyvinvointiin. Juuri tästä syystä äänestin päätöslauselmaesityksen puolesta.

Kaikkien käytettävissämme olevien tietojen mukaan luonto on köyhtynyt vuoteen 2050 mennessä niin, että se on vahingoittunut peruuttamattomasti, ellei ihmisen aiheuttaman biologisen monimuotoisuuden häviämisen pysäyttämiseksi ryhdytä tarvittaviin toimiin. EU on asettanut itselleen tavoitteen pysäyttää biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen vuoteen 2020 mennessä strategialla, joka yhdennetään täysin köyhyyden ja nälän torjumista sekä ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskeviin strategioihin. Olemme myös kehottaneet komissiota takaamaan biologiselle monimuotoisuudelle tärkeämmän sijan EU:n muissa toimintalinjoissa.

LIFE-ohjeman lisäksi meidän on myös laadittava uusia välineitä, jotka toimivat yhteisvaikutuksessa muiden alakohtaisten politiikkojen, kuten kalastus-, maatalous- ja yleisen ympäristöpolitiikan, kanssa. Lopuksi, kannatan ehdottomasti laajan tiedotuskampanjan toteuttamista tästä aiheesta Euroopan unionin kansalaisille.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Ihmisen aiheuttaman biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen hillitön vauhti on huolestuttavaa. Biologista monimuotoisuutta olisi pidettävä ympäristön tilan luotettavimpana barometrinä. Kun EU:n biologisen monimuotoisuuden köyhtymistä osoittavien lukujen mukaan prosenttia nisäkkäistä, 43 prosenttia linnuista, 45 prosenttia perhosista, 30 prosenttia sammakkoeläimistä, 45 prosenttia matelijoista ja 52 prosenttia makean veden kaloista on vaarassa kuolla sukupuuttoon, katson näin ollen, että juuri täytäntöön pantu lainsäädäntö on äärimmäisen tärkeää biologisen monimuotoisuuden säilyttämiselle ja jopa sen vahvistamiselle. Tästä syystä äänestin niin kuin äänestin.

  Wojciech Michał Olejniczak (S&D), kirjallinen. – (PL) Olen mietinnön laatijoiden kanssa täysin samaa mieltä siitä, että biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen ei ole vain eettinen velvollisuus, vaan järkevää myös ekologisesti ja taloudellisesti, ja se on erittäin tärkeää ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Ehdotukset Natura 2000 -ohjelman muuttamiseksi ovat mielestäni juuri sitä, mitä nyt tarvitaan.

Tämä koskee etenkin niitä muutoksia, joissa sellaisten vastustuskykyisten ekosysteemien luomista, jotka voivat sietää stressiä ja tarjota arvokkaita ekosysteemipalveluja, eikä vain niitä, joissa keskitytään ohjelmaan kuuluvien luontotyyppien ja lajien suojeluun. On myös ymmärrettävä niiden jäsenvaltioiden näkökulma, jotka toteuttavat suuria infrastruktuurihankkeita. Juuri nyt tarvitaan järkevää kompromissia luonnonsuojelun ja infrastruktuurin kehittämisen välille. Kehitys ei saa vahingoittaa luontoa. Luonto ei kuitenkaan saa estää kehitystä.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Kannatan Esther de Langen mietintöä, koska siinä käsitellään arkaluonteista, tärkeää ja planeettamme ja siten myös tulevien sukupolvien selviytymisen kannalta ratkaisevaa aihetta. Tarve säilyttää biologinen monimuotoisuus ja suojella sitä katoamiselta tukee myös toimia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi, maailmanlaajuista nälänhädän torjuntaa sekä elintarviketurvaa.

Tästä syystä parlamentin on todella tartuttava tähän kysymykseen, varsinkin kun vuodeksi 2010 asetettua tavoitetta biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämisestä ei saavutettu, vaan se on nyt lykätty vuoteen 2020 neuvoston ja komission suuntaviivojen mukaisesti. Yhdyn varoitukseen, jonka esittelijä lähettää kaikille toimielimille ja myös jäsenvaltioille, joita kehotetaan ottamaan johtoasema toteutettaessa vakavasti otettavia paikallisia toimia EU:n suuntaviivojen täytäntöön panemiseksi.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Olen erittäin tyytyväinen tähän mietintöön biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä koskevan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanosta. Se on tulosta siitä merkityksestä, jonka me kaikki ymmärrämme biologisella monimuotoisuudella olevan ympäristölle, taloudelle ja yhteiskunnalle sekä niin erilaisille aloille kuin maataloudelle, kalastukselle ja matkailulle, ja siinä korostetaan tätä merkitystä.

Haluaisin tänään korostaa erästä toista seikkaa, joka kyllä on mainittu keskustelussa mutta joka ei ole saanut suuremmin huomiota. Tarkoitan biologisen monimuotoisuuden arvoa sinänsä ja meidän moraalista velvollisuuttamme suojella ja puolustaa sitä. Ihmiskunnalla on suurin valta biologiseen monimuotoisuuteen, ja siksi sillä on suurin vastuu sen säilyttämisestä ja tämän perinnön siirtämisestä tulevien sukupolvien nautittavaksi ja hoidettavaksi. EU täyttää velvollisuutensa antamalla lainsäädäntöä biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Tämä ansaitsee epäilemättä tukeni.

  Aldo Patriciello (PPE), kirjallinen. – (IT) Biologinen monimuotoisuus vähenee edelleen hälyttävää vauhtia: nykyisin lajit katoavat koko maailmassa paljon nopeammin kuin luonnollinen poistuma olisi. Komission mukaan 50 prosenttia niistä lajeista ja jopa 80 prosenttia niistä luontotyypeistä, jotka EU:ssa katsotaan luonnonsuojelun kannalta tärkeiksi, on katoamassa.

Tavoite biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämisestä on ilmastonmuutoksen kannalta hyvin tärkeä, sillä maan ja meren ekosysteemit ottavat talteen noin puolet ihmisen toiminnan aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä. Mielestäni on valitettavaa, että kansainväliset ja Euroopan unionin aloitteet biologisen monimuotoisuuden häviämisen pysäyttämiseksi eivät ole tuottaneet suuria tuloksia, eivätkä Euroopan unionin kansalaiset vaikuta olevan riittävän hyvin perillä tästä asiasta.

Tänä vuonna on ehdotettu uusia aloitteita, joilla pyritään pysäyttämään ekosysteemien heikentyminen, ja komissio on esittänyt neljä poliittista vaihtoehtoa, joihin sisältyy myös biologisen monimuotoisuuden ennallistaminen maailmanlaajuisesti. Toivon, että vuoden 2010 loppuun mennessä saamme nähdä ehdotuksen uudeksi EU:n biologisen monimuotoisuuden strategiaksi, joka sisältää myös eräitä lainsäädäntöehdotuksia. Ympäristöneuvosto sopi 15. maaliskuuta antamissaan päätelmissä uudesta yleistavoitteesta, jonka mukaan EU:n biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen on pysäytettävä vuoteen 2020 mennessä.

  Rovana Plumb (S&D), kirjallinen. – (RO) Vuosi 2010 on julistettu koko maailmassa biodiversiteetin vuodeksi. Biologinen monimuotoisuus, joka on maailman luonnonpääomaa, vaikuttaa sekä suoraan että välillisesti keskeisellä tavalla inhimillisen elämän säilymiseen maapallolla ja yhteiskuntien hyvinvointiin tuottamiensa ekosysteemipalvelujen välityksellä. Painotan biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen merkitystä Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanolle sen työllistämispotentiaalin lisäksi myös siksi, että se edistää luonnonvarojen tehokasta ja kestävää käyttöä. Olen huolissani siitä, että vuoden 2002 kestävän kehityksen huippukokouksessa asetettua maailmanlaajuista tavoitetta biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen vähentämisestä vuoteen 2010 mennessä ei ole kyetty toteuttamaan. Myös vuosituhannen kehitystavoitteiden mukainen vuodeksi 2015 asetettu tavoite köyhyyden ja nälän vähentämisestä ja terveyden ja ihmisten hyvinvoinnin parantamisesta on vaarassa jäädä saavuttamatta. Uskon, että pääsyy Euroopan unionin kansalaisten toimettomuuteen biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen torjunnassa on tiedon puute, kuten äskettäisessä Eurobarometri-tutkimuksessa korostettiin: vain 38 prosenttia eurooppalaisista tietää, mitä biologinen monimuotoisuus tarkoittaa, kun taas 28 prosenttia on kuullut siitä, muttei tiedä, mitä se tarkoittaa; 17 prosenttia vastaajista katsoi, että biologisen monimuotoisuuden väheneminen on jo vaikuttanut heihin.

  Robert Rochefort (ALDE), kirjallinen. – (FR) Ihmisen toiminta vähentää biologista monimuotoisuutta huimaavaa vauhtia. Euroopassa lähes puolet nisäkkäistä on vaarassa, ja lintujen tilanne on samanlainen. Jos tämä kehitys jatkuu viime vuosikymmeninä havaittua vauhtia, se johtaa luonnon peruuttamattomaan vahingoittumiseen. Olen syvästi huolissani nykyisestä tilanteesta, ja koska kansainvälisessä politiikassa ei pidetä biologisen monimuotoisuuden vähenemisen torjuntaa niin polttavana kysymyksenä kuin pitäisi, kannatan kollegani Esther de Langen mietintöä. Siinä esitetään useita ideoita biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen torjumiseksi Euroopassa ja kehotetaan toteuttamaan erityisiä toimintalinjoja, joilla tuetaan biologiseen monimuotoiseen myönteisesti vaikuttavia – niin julkisen kuin yksityisen sektorin – investointeja, kun taas sitä vahingoittavia investointeja on estettävä. Jotta tämä EU:n toteuttama biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen torjunta olisi todella tehokasta, sitä on tuettava kansainvälisillä toimilla, ja komission ja jäsenvaltioiden on ehdottomasti tuettava biologisen monimuotoisuuden suojelun liittämistä vuosituhannen kehitystavoitteiden kaltaisiin maailmanlaajuisiin prosesseihin.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (FR) Unionin on otettava vastuu biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen torjuntaa koskevan vuoden 2010 strategian surkeasta epäonnistumisesta. Tästä lähin kaikkien päättäjien tehtävänä on olla toistamatta samoja virheitä vuoteen 2020 mennessä ja siirtyä aiejulistuksista tekoihin. Tästä syystä parlamentti vaatii erityisesti seuraavien kolmen avaintoimenpiteen kiireellistä toteuttamista: yhtenäisen lähestymistavan soveltaminen kaikissa alakohtaisissa politiikoissa (maatalous, kalastus, liikenne, teollisuus ja niin edelleen); jäsenvaltioiden tekemien yhteisön ympäristölainsäädännön rikkomisien lopettaminen; 0,3 prosentin osuuden BKT:stä käyttäminen biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä koskeviin toimiin.

Parlamentin äänestys tästä mietinnöstä on erinomainen alku. Neuvoston ja komission tehtävänä on jatkaa sitä ja varmistaa pitemmittä puheitta, että maaperän suojelun puitedirektiiviä koskeva pattitilanne ratkaistaan, että Natura 2000 -kohteiden hallinnointiin myönnetään riittävästi varoja ja että valtiontukien ehdollisuus biologisista tekijöistä pannaan täytäntöön. Emme saa piilotella sitä, että on edelleen pattitilanteita, jotka johtuvat siitä, että biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseen tähtäävän strategian onnistuminen edellyttää taloudellisen kehityksen mallimme syvällistä uudelleentarkastelua.

  Bart Staes (Verts/ALE), kirjallinen. – (NL) Kannatin vilpittömästi päätöslauselmaesitystä biologisesta monimuotoisuudesta ja kasvi- ja eläinlajien monimuotoisuudesta, koska sillä kannustetaan hallitusten johtajia toimintaan. Vuosi 2010 on kansainvälinen biodiversiteetin vuosi. Biologinen monimuotoisuus on 40 viime vuoden aikana vähentynyt kolmanneksen. Lähes puolet kaikista nisäkkäistä ja linnuista on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Euroopan parlamentti haluaa pysäyttää biologisen monimuotoisuuden vähenemisen vuoteen 2020 mennessä.

Tästä syystä meidän on tästä lähtien testattava kaikkien yhteisön tukien ja toimintalinjojen vaikutukset biologiseen monimuotoisuuteen, jotta varoja voidaan suunnata toimenpiteisiin, joilla on myönteinen vaikutus ympäristöön. Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen kymmenes konferenssi pidetään lokakuun puolivälissä. Ongelmana on se, että Euroopan unionin ympäristöministerit määrittävät unionin kannan vain neljä päivää ennen konferenssin alkua. Jo maaliskuun puolivälissä 2010, kun CITES-konferenssi järjestettiin, oli selvää, että tarvitaan kipeästi laajempaa etukäteen järjestettävää kuulemista. EU:n kannasta sopiminen neljä päivää ennen konferenssin alkua ei jätä aikaa luoda liittoumia samanmielisten valtioiden kanssa. Kysymyksen biologisesta monimuotoisuudesta on oltava keskeisemmällä sijalla Euroopan unionin prioriteettilistalla. Biologisen monimuotoisuuden suojelu on yhdennettävä unionin maatalous- ja kalastuspolitiikkaan, ja luonnonsuojeluun on myönnettävä riittävästi varoja.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Luonnonvarojemme biologisen monimuotoisuuden suojeleminen on eettinen velvollisuus, koska ekosysteemit ovat yhä suuremmassa vaarassa ja riskinä on, että ympäristö vahingoittuu peruuttamattomasti. Biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen liittyvillä huolenaiheilla on myös sosiaalinen ja taloudellinen perusta, sillä kestävä kehitys on yhteydessä talouden vakauteen. Tästä syystä on tärkeää yhdentää biologisen monimuotoisuuden suojelun tavoite unionin tasolla eri toiminta-aloihin ja varsinkin ilmastonmuutoksen torjuntaan, Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin sekä työpaikkojen luomista koskevaan tavoitteeseen. Tähän tarvittava rahoitus on myönnettävä.

En voi olla mainitsematta kalastuksen keskeistä roolia Portugalin kaltaisessa valtiossa, ja tästä syystä kannatan sitä, että yhteisellä kalastuspolitiikalla helpotetaan biologiseen monimuotoisuuteen sovellettavan ja alan kestävyyteen tähtäävän lainsäädännön noudattamista. Muilla toiminta-aloilla, kuten maa- ja metsätaloudessa, matkailussa sekä tutkimus- ja innovaatiotoiminnassa, jotka ovat erittäin tärkeitä syrjäisimmille alueille, sen työllistämispotentiaali edellyttää kestävän talouden ja ekologisten tavoitteiden kehittämistä luonnonvarojen tehokasta käyttöä sekä kestävää kulutusta ja tuotantoa edistävien toimien avulla.

  Derek Vaughan (S&D), kirjallinen. – (EN) On valitettavaa, että EU ei ole saavuttanut tavoitettaan pysäyttää biologisen monimuotoisuuden väheneminen vuoteen 2010 mennessä, sillä biologisen monimuotoisuuden suojelu on erittäin tärkeää niin eettisistä, ekologisista kuin taloudellisista syistä.

Se on asia, joka ei voi olla riippuvainen vain julkisista varoista, vaan jonka olisi oltava myös osa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia strategioita kaikkialla EU:ssa, jotta pysäytetään ekosysteemien tuhoutuminen ja korjataan ne, jos se on mahdollista. Kannatin ehdotusta biologisen monimuotoisuuden häviämisen pysäyttämisestä vuoteen 2020 mennessä erityisesti siksi, että vaalipiirissäni Walesissa on niin paljon erilaisia ekosysteemejä.

Uskon myös, että saavuttamalla tämän tavoitteen EU voi ottaa maailmanlaajuisen johtoaseman pyrkimyksissään suojella ja säilyttää biologista monimuotoisuutta ja todistaa kehitysmaille, että olemme sitoutuneet vuoden 2015 vuosituhannen kehitystavoitteisiin.

  Marie-Christine Vergiat (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Vuoden 2010 oli määrä olla se vuosi, jona Euroopan unioni vihdoin käsittelisi biologista monimuotoisuutta. On sanottava, että sen strategia tällä alalla on epäonnistunut surkeasti huolimatta sen vuodesta 2001 lähtien toistuvasti antamista lupauksista puuttua erityisesti monien lajien sukupuuttoon kuolemisen vaaraan.

Tästä syystä kannatin Esther de Langen mietintöä, jonka Euroopan parlamentti hyväksyi 21. syyskuuta. Siinä tuomitaan EU:n välttävät tulokset ja kehotetaan Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita vihdoin siirtymään aikeista tekoihin.

Siinä hyväksyttiin erityisesti seuraavat kolme avaintoimenpidettä ja kehotettiin toteuttamaan ne pikaisesti: yhtenäinen lähestymistapa biologiseen monimuotoisuuteen kaikissa asiaan liittyvissä alakohtaisissa politiikoissa (maatalous, kalastus, liikenne ja niin edelleen); yhteisön ympäristölainsäädännön täytäntöönpano ja noudattaminen jäsenvaltioissa; tämän alan toimien rahoituksen lisääminen LIFE-välineestä myönnetyn rahoituksen lisäksi. Jäsenvaltiot eivät kuitenkaan tällä hetkellä anna riittävää tukea LIFE-hankkeille.

Tämän lisäksi kansalaiset on saatava tietoisiksi biologisen monimuotoisuuden tilasta ja ekosysteemejä uhkaavista vakavista riskeistä. Vain 17 prosenttia Euroopan unionin kansalaisista on tietoisia siitä, että biologinen monimuotoisuus vähenee vakavasti.

Mietintö: João Ferreira (A7-0227/2010)

  Roberta Angelilli (PPE), kirjallinen. – (IT) Tänä kesänä saimme kuulla lukemattomia uutisia, joissa kerrottiin kahdessa eri maassa, Venäjällä ja Pakistanissa, sattuneista ympäristökatastrofeista.

On totta, että ne ovat ennakoimattomia ja hallitsemattomia luonnonkatastrofeja, mutta on myös totta, että ihmisen toiminta joskus pahentaa ympäristön tilan heikentymistä. Saasteet, happosade, teollisuuden saastepäästöt, kaupunki- ja maankäytön suunnitteluun liittyvien ongelmien aiheuttamat maanvyöryt sekä tiettyjen alueiden aavikoituminen ovat vain osa toimintamme seurauksista.

Koska luonnonkatastrofit vaarantavat ekosysteemejä ja biologista monimuotoisuutta, vaikuttavat kestävään kehitykseen ja vaarantavat sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, on oleellista jakaa hyviä ennaltaehkäiseviä käytäntöjä ja lisätä paikallisen maantieteen, talouden ja sosiaalisen tilanteen tuntemusta.

On myös tärkeää tehdä Euroopassa vaarojen ja riskien kartoitus, kannustaa noudattamaan hyviä ja kestäviä maatalouden ja teollisuuden käytäntöjä sekä vahvistaa eri varhaisvaroitusjärjestelmien välisiä yhteyksiä. Olen myös sitä mieltä, että nykyisen EU:n solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotto nykyistä nopeammin ja joustavammin on välttämätöntä, jotta voidaan yksinkertaistaa hallinnollisia säännöksiä ja saada luonnonkatastrofitilanteet mahdollisimman nopeasti hallintaan.

  Elena Oana Antonescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Äänestin kollega Ferreiran mietinnön puolesta, sillä se on luonnonkatastrofien hallinnan kannalta tärkeä, koska siinä yhdistetään näiden katastrofien ehkäiseminen, katastrofialttiutta lisäävät syyt ja tekijät ja yhteisen EU-rahaston luominen. Me tiedämme, että on parempaa ehkäistä kuin hoitaa. Sen vuoksi katastrofiriskin vähentäminen auttaa mielestäni säästämään ihmishenkiä.

Siksi olen ehdottanut tukea saanutta tarkistusta, jolla pyydän suunnittelemaan rahoitusmenetelmiä, jotka tukevat katastrofien ehkäisemiseen, riskien arviointiin ja vähentämiseen ennen katastrofin sattumista liittyviä toimia sekä toimia, joiden tavoitteena on tarjota mikrorahoitusjärjestelyä ja makrovakuutuksia pienituloisille väestöryhmille.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Xynthia-myrsky, Madeiran tulvat, Kreikan metsäpalot – eurooppalaisia ovat säännöllisesti koetelleet luonnonkatastrofit, joilla on valtavia inhimillisiä ja taloudellisia seurauksia. Tämä parlamentin valiokunta-aloitteinen mietintö muistuttaa meitä siitä, että "ennakoiva toiminta on pelkkää katastrofeihin reagointia tehokkaampaa ja edullisempaa", ja siinä luetellaan toteutetut toimet. Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska se on mielestäni erittäin hyödyllinen ja Euroopan komission pitäisi ottaa siitä mahdollisimman pian mallia varsinkin metsäpalojen ehkäisemisen suhteen. Mielestäni seuraavassa vaiheessa pitäisi perustaa EU:n pelastuspalvelujoukot, jotka pystyisivät auttamaan jäsenvaltioita selviytymään huomattavista luonnonkatastrofeista.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän asiakirjan puolesta. Huomattava määrä katastrofeja on koetellut viime vuosina EU:n jäsenvaltioita. Siksi meidän on lisättävä ennaltaehkäisyn merkitystä. Koska jäsenvaltiot ovat ensisijaisesti ja pääasiassa vastuussa kansalaistensa suojelusta ja katastrofien ehkäisemisestä, tämän yhteistyön lisääminen tällä ennaltaehkäisyn alueella on täysin perusteltua samoin kuin toimien parempi koordinointi, solidaarisuuden lisääminen ja vastavuoroinen avunanto. Olen samaa mieltä asiakirjan ehdotuksesta, jonka mukaan Euroopan unionissa on välttämätöntä laatia luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisemistä varten asianmukainen rahoituskehys, jolla vahvistetaan ja jäsennetään olemassa olevia välineitä muuan muassa koheesiopolitiikan, aluepolitiikan ja maaseudun kehittämispolitiikan aloilla. On ratkaisevan tärkeää, että jäsenvaltiot kehittävät tutkimus- ja kehitystoimintansa (T&K) valmiuksia katastrofien ehkäisemisen ja hallinnan alalla ja lisäävät jäsenvaltioiden välistä koordinointia ja yhteistyötä tällä alueella.

  George Becali (NI), kirjallinen. – (RO) Tämä mietintö liittyy läheisesti biologista monimuotoisuutta koskevaan mietintöön ja äänestin luonnollisesti sen puolesta. Katastrofien ulottuvuudet ovat rajat ylittäviä. Siksi me tarvitsemme eurooppalaisen verkoston, jossa kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset voivat tehdä yhteistyötä. Tuin äänestyksessä ajatusta siitä, että solidaarisuusrahastoa on tarkasteltava uudelleen. Äänestin myös yhteisen riskien ja vaarojen kartoitusmenetelmän puolesta.

  Sebastian Valentin Bodu (PPE), kirjallinen. – (RO) Kuten luvut osoittavat, luonnonkatastrofien äärimmäisen nopea yleistyminen ja niiden valtavat taloudelliset ja sosiaaliset kustannukset ovat pakottamassa jäsenvaltiot kiinnostumaan aiempaa enemmän tutkimus- ja kehitystoiminnasta, jonka tavoitteena on ehkäistä vastaavia tapauksia tulevaisuudessa ja vähentää niitä. Samassa mielessä jäsenvaltioiden on otettava käyttöön erityisiä koordinointi- ja yhteistyömekanismeja. Siksi on tärkeää toisaalta vahvistaa varhaisvaroitusjärjestelmiä jäsenvaltioissa, luoda yhteyksiä eri varhaisvaroitusjärjestelmien välille ja vahvistaa nykyisiä ja toisaalta tutkia ja suunnitella maaseudun ja kaupunkien sopeutumistoimenpiteitä äärisääilmiöiden yleistyessä. Katastrofien yleisyys ja mittavuus johtuvat usein sellaisesta toiminnasta, jossa ihmisen ja ympäristön välinen suhde on epäasianmukainen.

Katastrofien ehkäisemiseen on otettava mukaan asiaan kuuluvat alakohtaiset politiikat väestön tasapuolisen jakautumisen ja yhdenmukaisen taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistämiseksi tasapainossa luonnon kanssa. Euroopan unionissa on laadittava katastrofien ehkäisemistä varten rahoituskehys, jolla täydennetään olemassa olevia välineitä myös EU:n eri politiikanaloilla.

  Alain Cadec (PPE), kirjallinen. – (FR) EU:n solidaarisuusrahastoon saapui kuuden ensimmäisen vuoden aikana 62 tukihakemusta. Niistä lähes kolmasosa liittyi luonnonkatastrofeihin, joita kuvataan "suurkatastrofeiksi".

Olen ilahtunut esimerkiksi solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta omalla alueellani Bretagnessa Xynthia-myrskyn jälkeen. Eurooppalainen solidaarisuus on luonnonkatastrofien taloudellisten, sosiaalisten, ympäristö- ja inhimillisten seurausten parhaan mahdollisen hallinnan kannalta olennaista.

Esittelijä muistuttaa meitä siitä, että katastrofien ehkäisemisen on oltava jäsenvaltion tämän alueen yhteistyön painopistealue. Siksi on esitetty useita ehdotuksia kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten verkoston luomisesta ehkäisemistoimenpiteitä koskevien parhaiden käytänteiden vaihtamista varten. Olen myös esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että on luotava luonnonkatastrofien asianmukaista ehkäisemistä varten Euroopan unionin rahoituskehys, jotta olemassa olevia välineitä voidaan vahvistaa ja koordinoida.

Koheesiopolitiikan osuus katastrofien ehkäisemisessä on ratkaiseva. Se vähentää alueiden välisiä eroja tällä alueella erityisesti parantamalla erityisen riskialttiiden alueiden valmiuksia.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Me olemme yhä useammin joutuneet todistamaan luonnonkatastrofien tuhoavaa voimaa. Tässä päätöslauselmassa, jonka puolesta äänestin, esitetään useita tärkeitä toimia. Niistä korostan jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä katastrofien hallintaa koskevan käytännön tietämyksen jakamisessa painottaen erityisesti ennaltaehkäisyä. Kansallisilla tutkinta- ja kehitysvirastoilla pitäisi myös olla koordinointimekanismeja tällä tasolla.

Olen myös tyytyväinen eristyneiden alueiden, harvaan asuttujen ja väestökadosta kärsivien, vuoristoisten ja rajojen vieressä sijaitsevien sekä syrjäisten ja syrjäisimpien alueiden erityispiirteiden ja luonnon asettamien rajoitteiden tunnustamiseen. Itse asiassa näihin alueisiin tulisi kiinnittää erityistä huomiota.

  Carlos Coelho (PPE), kirjallinen. – (PT) Luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien määrä ja vakavuus ovat lisääntyneet EU:ssa viime vuosikymmeninä jyrkästi. Yhdistyneiden Kansakuntien tietojen mukaan tämä alttius on jatkuvassa kasvussa, mikä johtuu esimerkiksi ilmastonmuutoksesta, intensiivisestä maankäytöstä sekä teollisuuden ja kaupunkien kehityksestä.

EU:lla on jo ehkäisemisen eri näkökohtia kattavia välineitä. Nämä välineet ovat kuitenkin osoittautuneet riittämättömiksi, ja ajoittain varojen käyttöönoton taso on jättänyt paljon toivomisen varaa, mikä on kyseenalaistanut EU:n aidosti strategisen lähestymistavan soveltamisen katastrofien ehkäisemisessä.

Vastuu kansalaistensa suojelusta ja katastrofien ehkäisemisestä on jäsenvaltioilla, mutta nämä ilmiöt eivät kunnioita valtioiden rajoja vaan ovat useimmiten mittakaavaltaan kansainvälisiä. Siksi on oleellista, että Euroopan unionin tasolla edistetään tehokasta, solidaarisuuteen perustuvaa lähestymistapaa. Ennakoiva toiminta on epäilemättä pelkkää katastrofeihin reagointia tehokkaampaa ja edullisempaa.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä pakkosiirtolaisuuden lisääntymiseen alueilta, joilla ympäristön tila on huonontunut. Näiden pakolaisten on saatava suojelua ja tukea uudelleenasuttautumiseen.

  Vasilica Viorica Dăncilă (S&D), kirjallinen. – (RO) Mielestäni maatalouden edustajien on osallistuttava katastrofien hallintamekanismiin, jotta voidaan arvioida, mikä on tämän alueen todellinen tilanne ja ryhtyä asianmukaisiin korjaustoimiin. Se on välttämätöntä, jotta olemassa olevia resursseja voidaan koordinoida tehokkaammin, mikä vahvistaisi Euroopan unionin käytäntöjä sen välittömän reagointivalmiuden suhteen.

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Kuinka monta tragediaa vielä tarvitaan Intian valtameren vuoden 2004 tsunamin, Haitin tammikuun 2010 maanjäristyksen ja viime helmikuun Xynthia-myrskyn jälkeen, ennen kuin saamme viimein aikaiseksi luonnonkatastrofien ehkäisemiseen sovellettavan yhteisön lähestymistavan? Luonnonkatastrofit ja ihmisen aiheuttamat katastrofit yleistyvät jatkuvasti, minkä vuoksi meidän täytyy varmistaa, että kansalliset toimenpiteet ovat tehokkaampia ja niitä koordinoidaan paremmin ja että unionin toimenpiteet ovat joustavampia kuin nyt. Ehkäisemisen lisäksi haluan jälleen korostaa sitä, että meillä on ollut vuodesta 2006 lähtien Michel Barnierin raportti luonnonkatastrofeihin vastaamiseen tarkoitettujen nopean toiminnan joukkojen perustamisesta. Mikä estää meistä hyväksymästä sitä? Mikä estää meistä hyödyntämästä sitä?

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) On selvää, että luonnonkatastrofeja tapahtuu Euroopassa yhä useammin ja niitä pitäisi ehkäistä, niihin pitäisi reagoida ja ne pitäisi ratkaista koordinoidusti Euroopan tasolla. Mielestäni tämän koordinoinnin perusoletuksena on oltava, että näiden vitsausten vastatoimet ovat toisiaan täydentäviä. Mielestäni on myös tärkeää arvioida solidaarisuusrahastoa ja selvittää, miten sen varoja otetaan käyttöön, jotta se voisi olla aiempaa joustavampi ja mukautua paremmin niiden alueiden erityispiirteisiin ja eroihin, joille se on tarkoitettu.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) EU:n jäsenvaltioita ovat koetelleet yhä useammat luonnonkatastrofit, joista monet ovat olleet mittaluokaltaan suuria. On huomionarvoista, että EU:n solidaarisuusrahastoon saapui kuuden ensimmäisen vuoden aikana 62 tukipyyntöä 21 eri maasta. Nämä luonnonkatastrofit heikentävät biologista monimuotoisuutta, vaikuttavat kestävään kehitykseen ja vaarantavat sosiaalisen yhteenkuuluvuuden. Maaseudun autioituminen ja aavikoituminen aiheuttavat näitä katastrofeja, ja samanaikaisesti tällaiset katastrofit pahentavat näitä prosesseja. Ilmastonmuutos pahentaa luonnonkatastrofeja. Ratkaisuna on niiden ehkäiseminen ja niille eniten altistuneiden alueiden tukeminen. Ehkäisemisen on oltava osa EU:n tason loogista yhteistyötä ja koordinointia sekä EU:n solidaarisuuden vahvistamista. Siksi puollan sopivaa katastrofien ehkäisemisen rahoituskehystä. Tämän kehyksen täytyy vahvistaa ja tukea nykyisten välineiden ja koheesiopolitiikan, maaseudun kehittämispolitiikan, aluepolitiikan, solidaarisuusrahaston, seitsemännen puiteohjelman ja Life+-ohjelmien välisiä yhteyksiä. Tämän tavoitteen pitää selvästi näkyä seuraavissa rahoitusnäkymissä. Olen myös sitä mieltä, että sosiaalirahastoa koskevaa asetusta on tarkistettava muuttamalla tukikelpoisuuden edellytyksiä kunkin alueen ja katastrofin ominaispiirteiden mukaisesti.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Tämä mietinnön hyväksyminen on erityisen tärkeää vuotena, jolloin useita Euroopan maita kiusasivat luonnonkatastrofit, jotka vaikuttivat syvästi niiden kansalaisiin, maa-alueisiin, talouksiin ja ympäristöön. Tämän tosiasian seurauksena suuri yleisö ymmärtää paremmin katastrofien ehkäisemisen merkityksen ja yleinen tietoisuus sen lujittamisen merkityksestä on kasvanut. Me olemme koonneet tuoreimpia kokemuksia näistä katastrofeista ja analysoineet niiden syitä ja seurauksia, jotka ovat tämän mietinnön tärkeitä osatekijöitä.

Me pyrimme sisällyttämään tähän mietintöön laajan joukon suuntaviivoja ja suosituksia, joita voidaan soveltaa erityyppisiin katastrofeihin. Tätä mietintöä keskustelussa ja äänestyksessä puolustavan laajan konsensuksen antama kiistaton viesti tarkoittaa, että Euroopan unionin komission ja neuvoston on nyt välttämätöntä toteuttaa tässä ehdotetut toimenpiteet käytännössä.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (S&D), kirjallinen. – (EN) Haluan kiittää Euroopan parlamentin jäsentä Ferreiraa hänen aloitteestaan Euroopan parlamentin päätöslauselmaksi tästä tärkeästä aiheesta, jonka merkitys on niin laaja-alainen. Puolan kansalaisena olen nähnyt ja kokenut luonnonkatastrofien – erityisesti tulvien – traumaattiset vaikutukset kansakuntani yleiseen hyvinvointiin. Lisäksi tunnustan EU:n kansalaisena Euroopan tason solidaarisuuteen perustuvan ehkäisemismekanismin merkityksen. Haluan myös hyödyntää tämän tilaisuuden ja korostaa, että meillä on konkreettisia välineitä, jotka velvoittavat jäsenvaltiot kehittämään luonnonkatastrofien ehkäisemismekanismeja – tarkemmin sanottuna tulvadirektiivi.

Puolan hiljattainen esimerkki osoittaa, mitä seurauksia tämän säädöksen asianmukaisen täytäntöönpanon laiminlyönnillä on. Luonnonkatastrofit eivät syrji ketään eikä niin pitäisi tehdä ehkäisemis- tai avustustoimienkaan. Uskon, että kun panoksena on ihmiselämä tai jonkin kansakunnan tai alueen ympäristö, talous tai turvallisuus, aihe muuttuu vähemmän poliittiseksi ja enemmän moraaliseksi. Näillä perusteilla haluan yhtyä kollegoihini ja äänestää tämän päätöslauselmaesityksen puolesta.

  Nathalie Griesbeck (ALDE), kirjallinen. – (FR) Tulipaloja Portugalissa, tulvia Sachsenissa, metsäpaloja Kreikassa, Xynthia Länsi-Ranskassa – viime vuodet ovat osoittaneet meille, miten tärkeä olisi saada aito eurooppalainen strategia luonnonkatastrofeista selviämiseen ja miten hyödyllinen se olisi: strategia ehkäisemistä varten mutta myös strategia, joka koskee Euroopan unionin valmiutta reagointiin ja vastatoimiin tällaisissa katastrofitilanteissa. Näin ollen äänestin ehdottomasti tämän mietinnön puolesta, koska siinä vaaditaan tähän asiaan eurooppalaista lähestymistapaa, joka on yhteisöön perustuva, koordinoitu ja tasapainoinen eurooppalaisen solidaarisuuden perusperiaatteen mukaisesti. Toivon todella, että komissio esittää pian erityisiä ehdotuksia jäsenvaltioiden välisen yhteistyön ja käytänteiden vaihdon lujittamiseksi tällä alueella, toimivaltaisten viranomaisten välisen viestinnän parantamiseksi, menettelyjen parantamiseksi, Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönoton nopeuttamiseksi ja ennen kaikkea sen varmistamiseksi, että katastrofien ehkäiseminen otetaan mukaan seuraavaan Euroopan unionin rahoitusnäkymään.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Esittelijä Ferreiran mietinnössä korostetaan lukuisia mahdollisia katastrofien syitä, joista pitkällä aikavälillä mahdollisesti vakavimmat ovat ydinmateriaaliin liittyvät ongelmat. EU:ssa suurilla alueilla kärsitään yhä Tšernobylin katastrofin seurauksista, ja turvallista ydinenergiaa ei mielestäni ole olemassakaan. Useat hallitukset ympäri EU:ta ovat vakaasti päättäneet rakentaa uusia ydinvoimalaitoksia, mikä yksinkertaisesti lisää ydinkatastrofien todennäköisyyttä tulevaisuudessa. Minun puolueeni ja Skotlannin hallitus ovat vakaasti sitä mieltä, että energiatarpeemme on täytettävä muulla kuin ydinvoimalla.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Olen mietinnön kanssa samaa mieltä, koska EU:n jäsenvaltioita ovat viime vuosina koetelleet useat katastrofit, jotka ovat vaikuttaneet huomattavasti ja pitkään niiden kohteeksi joutuneiden kansakuntien ympäristöön ja talouteen. Vahinkojen suuruutta on lähes aina hankala laskea, erityisesti kun otetaan huomioon ihmishenkien menettäminen. Mietinnössä korostetaan sitä, että solidaarisuusrahastoa koskevaa asetusta on tarkistettava, ja painotetaan sitä, että katastrofien ehkäisemiselle ja torjunnalle on luotava sopiva rahoituskehys ja riittävä rahoitus. Tällä voitaisiin vahvistaa ja jäsentää koheesiopolitiikan, maaseudun ja kaupunkien kehittämispolitiikan, aluepolitiikan, solidaarisuusrahaston, seitsemännen puiteohjelman ja Life+-ohjelman kaltaisia nykyisiä välineitä. Mietinnössä vaaditaan Euroopan komissiota arvioimaan mahdollisuuksia esittää käytettävissä olevien resurssien järjestelmällisempää yhteiskäyttöä unionin ehkäisemistoimenpiteiden tehostamiseksi. Olen iloinen siitä, että lopultakin tunnustetaan, että on luotava eurooppalainen maatalousalan julkinen vakuutusjärjestelmä. Komission on annettava ehdotus Euroopan laajuiseksi julkiseksi vakuutusjärjestelmäksi, jolla viljelijät voivat paremmin varautua luonnonkatastrofeihin ja ihmisen aiheuttamiin katastrofeihin ja niistä aiheutuviin riskeihin ja tulojen epävakaisuuteen. Tämän järjestelmän on oltava nykyisin voimassa olevaa mallia tavoitteellisempi, jotta vältettäisiin EU:n erilaisten vakuutusjärjestelmien moninaisuus, joka aiheuttaa suunnattoman suuria eroavaisuuksia viljelijöiden tuloihin. Pidän erittäin tärkeänä, että kaikkien jäsenvaltioiden viljelijöillä on käytettävissään luonnonkatastrofeihin tai ihmisen aiheuttamiin katastrofeihin liittyvä vähimmäiskorvausjärjestelmä.

  Alan Kelly (S&D), kirjallinen. – (EN) Eurooppalainen katastrofien ehkäisemiskehys olisi luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisemisen kannalta hyvin hyödyllinen. Etelä- ja Länsi-Irlantia koettelivat viime vuonna useat katastrofit. Tämä aloite on ratkaisevan tärkeä. Olen tyytyväinen siihen, että painopiste olisi koulutus- ja tiedotustoiminnassa ja suunnitelmissa vahvistaa varhaisvaroitusjärjestelmä. Tässä mietinnössä on painotettu valtavasti ehkäisemistä ja korostettu kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten aseman merkitystä siinä. Nämä viranomaiset ovat lähimpänä toimintaa, kun luonnonkatastrofeja ja ihmisen aiheuttamia katastrofeja tapahtuu, ja siksi niiden pitäisi olla keskeisessä asemassa niiden ehkäisemisessä.

  Marisa Matias (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Meidän maitamme ovat koetelleet katastrofit, joiden vaikutukset yhteisöihin ja ekosysteemeihin ovat olleet tuhoisia. Näiden katastrofien mittakaava näkyy yhä useammin esiintyvissä äärimmäisissä sääilmiöissä puhumattakaan ihmisten tasapainoisessa aluesuunnittelussa tekemistä virheistä. Mietinnössä tunnustetaan EU:n ehkäisemistoimien ratkaiseva merkitys, mikä on askel oikeaan suuntaan. Tämä koskee myös sitä, että vaaditaan itsepintaisesti jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja koordinointia.

Silti on myös tärkeää vahvistaa Euroopan unionin valmiutta erityisiin vastatoimiin sitoutumalla käyttämään välineitä, joilla ehkäistään ja torjutaan jäsenvaltioihin liittyviä katastrofeja Euroopan tasolla, sekä paikallisia ja yhteisön strategioita. Jos me haluamme saavuttaa parhaat tulokset käyttämällä voimavaroja mahdollisimman viisaasti, mitään toiminnan tasoa ei pidä unohtaa ja eri toimien on oltava toisiaan täydentäviä.

  Mario Mauro (PPE), kirjallinen. – (IT) Mietintö komission tiedonannosta "Luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisyyn sovellettava yhteisön lähestymistapa" on hyväksymisen arvoinen ilman erityisiä kommentteja. Jatkuva vastavuoroinen tietojen ja hyvien käytänteiden vaihtaminen lisäisi varmasti tieteellistä tietoa ja kaikkien interventiovalmiuksia.

Rajat ylittävä yhteistyö eri tasoilla, niin makroalueellisella kuin alueellisella, lisäisi olemassa olevien ehkäisemismenetelmin tehoa. On myös oleellista korostaa vapaaehtoistoiminnan merkitystä, ja siksi jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä on tehostettava.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Luonnonkatastrofien ja siten myös ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisemisen pitäisi olla yksi EU:n painopisteistä, vaikka se ei olekaan helppo tehtävä. Yhä useammin väitetään, että muun muassa tehomaankäyttö, hallitsematon teollisuuden ja kaupunkien kasvu, maaseudun autioituminen, aavikoituminen ja äärimmäisten sääilmiöiden yleistyminen ovat tehneet jäsenvaltioista alttiimpia sekä luonnonkatastrofeille että ihmisen aiheuttamille katastrofeille. Siksi on tärkeää, että me kaikki yhdistämme voimamme ja torjumme edellä mainittuja tekijöitä, niin että tällaiset katastrofit – jotka aiheuttavat suurta vahinkoa omaisuudelle ja aiheuttavat korvaamattomia ihmishenkien menetyksiä – eivät enää toistu yhtä usein.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (LV) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta, koska mielestäni ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäiseminen on äärimmäisen tärkeää. On ehdottoman välttämätöntä lisätä luonnonvarojen säilyttämiseen tarkoitettujen ohjelmien rahoitusta Euroopassa. Metsät, järvet, joet – niistä kaikista on tullut liikeomaisuutta. Meidän on luotava tämän päätöslauselman lisäksi yhteinen EU:n kehys ja hillittävä tiukasti tätä välinpitämätöntä kuluttajien asennetta luonnonvaroihin.

Olen kohdannut sellaista asennetta kotimaassani, Latgalessa, missä metsiä tuhotaan barbaarisesti. Latvian hallitus tekee tyhjiksi EU:n hankkeet, joiden tavoitteena on järvien ja jokien suojelu. Latvian lainsäädäntö sallii harvinaisten kalalajien hävittämisen, eikä kukaan kanna siitä vastuuta. Äänestin mietinnön puolesta siinä toivossa, että tämä viesti EU:sta saavuttaisi Latvian hallituksen.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Äärimmäisten sääilmiöiden yleistyminen aiheuttaa EU:ssa vakavia luonnonkatastrofeja, jotka koskettavat erityisen raskaasti maaseutuväestöä. Jäsenvaltioiden vastuulla on taata enemmän voimavaroja katastrofitukeen ja katastrofien ehkäisemiseen.

On erityisen tärkeää varmistaa, että näiden katastrofien uhrit saavat vaikeuksiin joutuessaan nopeasti tukea, myös rahoitustukea. Ihanteellinen ratkaisu olisi kaikki EU:n jäsenvaltioiden yhteistyö kokemusten ja käytännön toimenpiteiden jakamiseksi. Äänestin tyhjää, koska mielestäni mietintö on liian laajasti muotoiltu eikä siinä nimetä mitään todellisia toimia.

  Rareş-Lucian Niculescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska lähes koko Eurooppaa tänä keväänä ja kesänä koetelleet tulvat tiettyjä jäsenvaltioita vuosittain koettelevista tulvista puhumattakaan ovat osoittaneet, miten tärkeää katastrofien ehkäiseminen on. Äänestin myös tämän mietinnön puolesta, koska siinä avainasemaan asetetaan luonnonkatastrofien ja maatalouden välinen suhde ja ehdotetaan perusratkaisuja joihinkin ongelmiimme.

  Wojciech Michał Olejniczak (S&D), kirjallinen. – (PL) Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat kärsineet viime vuosina luonnonkatastrofeista, joilla on ollut traagisia seurauksia. Puola ja muut Keski-Euroopan maat joutuivat useita kuukausia sitten tuhoisan tulvan uhreiksi. Ei kulu kuukauttakaan ilman, että tiedotusvälineet kertovat Euroopan asukkaita kohdanneesta katastrofista. Meidän on kuitenkin yritettävä pohtia, mitä luonnonkatastrofien ehkäisemiseksi pitäisi tehdä.

Mietinnössä osoitetaan aivan oikein, että luonnonkatastrofien perussyy on ihmiskunnan epäasianmukainen suhde ympäristöön. Tuen myös mietinnön ehdotusta asianmukaisen rahoituskehyksen luomisesta Euroopan unionin tasolle ihmisen aiheuttamilta katastrofeilta suojautumista varten. Olen myös sitä mieltä, että ehdotus kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten välisen yhteistyön lujittamisesta luonnonkatastrofien torjumisessa on hyvin perusteltu.

  Georgios Papanikolaou (PPE), kirjallinen. – (EL) Äänestin tämänpäiväisessä Euroopan parlamentin täysistunnossa luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisemistä koskevan mietinnön puolesta. Tämä on erityisen tärkeä aloite, joka edistää huomattavasti sellaisten tapahtumien kuin metsäpalojen, tulvien, eriskummallisten säätapahtumien sekä teknisten ja teollisuusonnettomuuksien ehkäisemistä. Perustavoitteena on luoda katastrofien ehkäisemistä varten asianmukainen rahoituskehys, joka integroidaan vuosien 2014–2020 rahoitusnäkymään ja jossa korostetaan erityisesti tuen antamista eristyneille ja harvaanasutuille alueille. Mietinnössä pyritään ensisijaisesti luomaan tasapainoista maaseudun kehittämispolitiikkaa luomalla eurooppalainen maatalousalan julkinen vakuutusjärjestelmä, joka on tarkoitettu ehkäisemään EU:n eri vakuutusjärjestelmien moninaisuuden aiheuttamia ongelmia. Samanaikaisesti kaikkien jäsenvaltioiden maanviljelijöille on maksettava vähimmäiskorvaus, jotta he voisivat korjata tällaisten katastrofien aiheuttamat vahingot.

  Rovana Plumb (S&D), kirjallinen. – (RO) Meidän on muistettava, että katastrofit vaikuttavat yleensä eniten niihin, jotka ovat eniten puutteenalaisia ja joilla ei ole valmiuksia suojella itseään, perhettään tai omaisuuttaan. Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska Euroopan unionissa on välttämätöntä laatia luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisemistä varten asianmukainen rahoituskehys, jolla vahvistetaan ja jäsennetään olemassa olevia välineitä muuan muassa koheesiopolitiikan, aluepolitiikan ja maaseudun kehittämispolitiikan aloilla. EU:n rahoituksen painopiste pitäisi olla jäsenvaltioiden toteuttamissa ehkäisemistoimenpiteissä, joiden tarkoituksena on yleisesti ottaen korjata riskejä mahdollisesti aiheuttavat tilanteet, suojella asuinalueita, valvoa suurten infrastruktuurien turvallisuutta ja laatia ja tarkistaa rakennusten turvallisuutta ja maankäyttöä koskevaa lainsäädäntöä.

  Miguel Portas (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Meidän maitamme ovat koetelleet katastrofit, joiden vaikutukset yhteisöihin ja ekosysteemeihin ovat olleet tuhoisia. Näiden katastrofien mittakaava näkyy yhä useammin esiintyvissä äärimmäisissä sääilmiöissä puhumattakaan ihmisten tasapainoisessa aluesuunnittelussa tekemistä virheistä. Mietinnössä tunnustetaan EU:n ehkäisemistoimien ratkaiseva merkitys, mikä on askel oikeaan suuntaan. Tämä koskee myös sitä, että vaaditaan itsepintaisesti jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja koordinointia.

Silti on myös tärkeää vahvistaa Euroopan unionin valmiutta erityisiin vastatoimiin sitoutumalla käyttämään välineitä, joilla ehkäistään ja torjutaan jäsenvaltioihin liittyviä katastrofeja Euroopan tasolla, sekä paikallisia ja yhteisön strategioita. Jos me haluamme saavuttaa parhaat tulokset käyttämällä voimavaroja mahdollisimman viisaasti, mitään toiminnan tasoa ei pidä unohtaa ja eri toimien on oltava toisiaan täydentäviä.

  Robert Rochefort (ALDE), kirjallinen. – (FR) Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat muutamana viime vuotena joutuneet huomattavan monien luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien uhreiksi: tulipalojen, myrskyjen, tulvien, kuivuuksien ja niin edelleen. Näiden useimmiten maiden rajat ylittävien katastrofien inhimilliset, taloudelliset ja sosiaaliset kustannukset ovat valtavia. Koska mielestäni on ratkaisevaa omaksua yhteisön lähestymistapa tällaisten katastrofien ehkäisemiseen, tuen kollegani Ferreiran mietintöä. Meidän on lisättävä jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja yhdistettävä niiden voimavarat, jotta voimme tehostaa unionin ehkäisemistoimenpiteitä. Samalla meidän on myös varmistettava, että tällaisten katastrofien ehkäiseminen otetaan monitahoisesti paremmin huomioon EU:n eri politiikanaloilla. Lisäksi meidän on parannettava jäsenvaltioiden välistä koordinointia ja yhteistyötä tutkimus- ja kehitystoiminnassa luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisemiseksi.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Me vihreät olemme tukeneet tätä mietintöä, koska siinä todetaan, että luonnonkatastrofeilla ja ihmisen aiheuttamilla katastrofeilla voi olla hyvin vakavia seurauksia alueiden ja jäsenvaltioiden taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle, ja korostetaan, että katastrofien ehkäisemisen päätavoitteena on ihmishenkien suojeleminen sekä ihmisten, ihmisen perusoikeuksien, ympäristön, talouden ja yhteiskunnan rakenteiden, myös perushyödykkeiden, asumusten, viestinnän, liikenteen ja kulttuuriperinnön turvaaminen ja säilyminen koskemattomina. Siinä painotetaan, että ennakoiva toiminta on pelkkää katastrofeihin reagointia tehokkaampaa ja edullisempaa, ja pidetään eri alueiden paikallisen maantieteellisen, taloudellisen ja yhteiskunnallisen tilanteen tuntemusta olennaisen tärkeänä luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisyssä.

  Oreste Rossi (EFD), kirjallinen. – (IT) Jos ei oteta huomioon sitä, että jäsenvaltiot ovat ensisijaisesti ja pääasiallisesti vastuussa väestönsuojelusta ja katastrofien ehkäisemisestä, olen samaa mieltä esittelijän lähestymistavasta, jossa vaaditaan lisäämään paikallisten, alueellisten ja kansallisten viranomaisten välistä koordinointia ja yhteistyötä toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.

Yhteisön lähestymistavassa on pidettävä keskeisenä alueiden ja jäsenvaltioiden välisen eriarvoisuuden vähentämistä tällä alalla. On myös tärkeää tarkastella katastrofien ehkäisemistä monialaisesta näkökulmasta unionin eri politiikanalat huomioon ja toteuttaa asianmukainen rahoitussuunnitelma.

  Joanna Senyszyn (S&D), kirjallinen. – (PL) Tuin päätöslauselmaa komission tiedonannosta "luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisyyn sovellettava yhteisön lähestymistapa". Tänä vuonna meillä on ollut Euroopassa useita pakkaskausia, tulvia, trooppisia lämpöaaltoja ja tornadoja. Miljoonat eurooppalaiset ovat kärsineet niistä. Vastaavia asioita tapahtuu jatkossakin. Koska katastrofit ovat lisääntyneet, jäsenvaltioiden välinen vapaaehtoinen yhteistyö ja EU:n tilapäinen tuki katastrofien vaikutusten ehkäisemiseen, niiden vastatoimiin ja niistä selviämiseen eivät enää riitä. Me tarvitsemme unionia koskevan kokonaisvaltaisen strategian, jossa laaditaan yhdenmukaista toimintaa koskevat ohjeet erityyppisiä luonnonkatastrofeja, erityisesti usein tapahtuvia (metsäpaloja, tulvia ja kuivuuksia) varten.

Maiden välinen solidaarisuus on oleellista, ja erityistä huomiota on kiinnitettävä maantieteellisen sijaintinsa, asukastiheytensä sekä taloudellisten ja sosiaalisten olojensa vuoksi muita heikommassa asemassa oleviin alueisiin. Strategian täytyy näkyä uudessa vuosien 2014–2020 rahoituskehyksessä. Tässä yhteydessä on tärkeää yhdistää ja jäsentää koheesiopolitiikan, maaseudun ja kaupunkien kehittämispolitiikan, aluepolitiikan, solidaarisuusrahaston, seitsemännen puiteohjelman ja Life+-ohjelman kaltaisia nykyisiä välineitä. Euroopan parlamentin aiempien päätöslauselmien mukaan olisi pitänyt harkita eurooppalaisen kuivuuden seurantakeskuksen perustamista ja erityisen aloitteen kehittämistä metsiensuojelun ja tulipalojen ennaltaehkäisyyn alueella. Vetoan myös uudelleen parlamenttiin ja komissioon, että ne laatisivat välittömästi uuden ehdotuksen hallinnollisten sääntöjen yksinkertaistamiseksi entisestään ja Euroopan unionin solidaarisuusrahaston joustavuuden lisäämiseksi.

  Rui Tavares (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Meidän maitamme ovat koetelleet katastrofit, joiden vaikutukset yhteisöihin ja ekosysteemeihin ovat olleet tuhoisia. Näiden katastrofien mittakaava näkyy yhä useammin esiintyvissä äärimmäisissä sääilmiöissä puhumattakaan ihmisten tasapainoisessa aluesuunnittelussa tekemistä virheistä.

Mietinnössä tunnustetaan EU:n ehkäisemistoimien ratkaiseva merkitys, mikä on askel oikeaan suuntaan. Tämä koskee myös sitä, että vaaditaan itsepintaisesti jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja koordinointia.

Silti on myös tärkeää vahvistaa Euroopan unionin valmiutta erityisiin vastatoimiin sitoutumalla käyttämään välineitä, joilla ehkäistään ja torjutaan jäsenvaltioihin liittyviä katastrofeja Euroopan tasolla, sekä paikallisia ja yhteisön strategioita. Jos me haluamme saavuttaa parhaat tulokset käyttämällä voimavaroja mahdollisimman viisaasti, mitään toiminnan tasoa ei pidä unohtaa ja eri toimien on oltava toisiaan täydentäviä.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Jos on totta, että päävastuu luonnonkatastrofien ehkäisemisestä ja niiden seurausten käsittelemisestä on jäsenvaltioilla, EU:n toimielinten pitäisi mielestäni kannustaa jäsenvaltioiden väliseen yhteistyöhön systematisoimalla ja optimoimalla käytettävissä olevia resursseja ja varmistamalla, että EU:n ja alueellisen tason toimet täydentävät toisiaan nykyistä paremmin.

Tämän strategian pitäisi pyrkiä vähentämään alueiden valmiuksien epäsuhtaisuutta kansalaisten suojelussa ja investoinneissa näiden ilmiöiden tutkimiseen, ennaltaehkäisemiseen, ennakoimiseen ja ratkaisemiseen painottaen erityisesti syrjäisimpiä alueita. Katastrofitilanteessa näiden usein monille riskeille alttiiden alueiden, kuten Madeiran, luonnollisten rajoitusten pitäisi mahdollistaa koheesiopolitiikan eri rahoitusvälineiden käyttö, ja näiden välineiden käyttöönoton ehtojen pitäisi olla joustavampia.

Minulle on selvää, että solidaarisuusrahastoa pitäisi tarkistaa, jotta sen varojen käyttöönotto olisi nopeampaa ja kelpoisuusehdot joustavampia. Tässä mietinnössä, jota tuen, nämä huolenaiheet tulevat esiin. Haluaisin muistaa Madeiralla helmikuussa 2010 tapahtuneen vakavan luonnonkatastrofin uhreja sekä heidän perheenjäseniään ja toistaa, että solidaarisuusrahaston varoja on erittäin pikaisesti otettava käyttöön Madeiralla tehtäviä jälleenrakennustöitä varten.

  Silvia-Adriana Ţicău (S&D), kirjallinen. – (RO) Äänestin Euroopan parlamentin luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisyyn sovellettavasta yhteisön lähestymistavasta antaman päätöslauselman puolesta, koska mielestäni on todella tärkeää, että EU: ryhtyy tällä alueella toimiin. Investoinnit katastrofien ennaltaehkäisemistoimenpiteisiin ovat välttämättömiä, koska ennaltaehkäisemistoimenpiteiden kustannukset ovat yleensä paljon pienemmät kuin korjaustoimenpiteiden kustannukset.

Koska katastrofit ovat luonteeltaan rajat ylittäviä, kuten vuoden 2002 tulvat, vuoden 2007 metsäpalot ja tämän kesän tulvat, tarvitsemme joukon tehokkaita välineitä katastrofien vaikutusten ennaltaehkäisemiseen ja lieventämiseen sekä interventioihin. Komission suunnittelemien erityistoimenpiteiden tarkoituksena on tunnistaa riskialueita ja palauttaa joenuomia luonnontilaan, kunnostaa ja suojella joenuomia, kosteikkoja ja niihin liittyviä ekosysteemejä, raivata ja uudistaa metsiä, edistää uudelleenmetsityksiä, suojella ja puolustaa rannikkoja, ennaltaehkäistä ja lieventää maanjäristysten vaikutuksia ja laatia luettelo hyvistä käytänteistä, joiden tavoitteena on helpottaa sidosryhmien välistä tiedonvaihtoa.

Yksi tärkeä vaihe olemassa olevan katastrofien ennaltaehkäisypolitiikan välineiden tehon parantamisessa on oltava niihin liittyvien menettelyjen joustavuuden lisääminen sekä EU:n solidaarisuusrahaston varojen käyttöönoton nopeuttaminen niin, että katastrofin kohteeksi joutuneet saavat tarvittavat varat käyttöön mahdollisimman nopeasti.

Mietintö: Eleni Theocharous (A7-0192/2010)

  Elena Oana Antonescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Mielestäni on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota sosiaaliturvajärjestelmiin köyhyyden ehkäisemiseksi ja sosiaalisten ongelmien torjumiseksi ja autettava vakauttamaan talous ja säilyttämään sekä lisäämään työllistämisvalmiuksia. Ensisijaisina tavoitteina on pidettävä sosiaalisten perustarpeiden tyydyttämistä ja on edistettävä kriisin vaikutuksista vakavasti kärsineiden ja muita heikommassa asemassa olevien lasten ja naisten, syrjäytymisvaarassa olevien nuorten, ammattitaidottomien ja pienipalkkaisten työntekijöiden sekä vierastyöläisten, maatalousalan työntekijöiden ja vammaisten suojelua.

  Liam Aylward (ALDE), kirjallinen. – (GA) Tuen mietinnön vaatimusta siitä, että kaikkien kehitysmaiden pitäisi liittyä Kansainvälisen työjärjestön laatimaan ihmisarvoisen työn toimintaohjelmaan ja että on kiellettävä pakkotyö ja erityisesti lapsityövoima poikkeuksetta.

Arvioiden mukaan 218 miljoonaa lasta maailmassa tekee työtä. Heistä 126 miljoonaa tekee vaarallista työtä. Köyhyys on niiden lasten kohtalo, jotka ovat jääneet koulutusjärjestelmän ulkopuolelle ja joutuneet töihin vastoin tahtoaan. On ryhdyttävä huomattaviin toimenpiteisiin lapsityövoiman torjumiseksi, työpaikkojen luomiseksi aikuisille niiden sijaan ja lasten asianmukaisen koulutuksen varmistamiseksi.

Kansainvälisen yhteisön täytyy sitoutua kaikin tavoin siihen, että pyritään lopettamaan lapsityövoiman käyttö, ja tämä lupaus on lunastettava määrätietoisilla toimenpiteillä.

Tuen myös sitä, mitä mietinnössä sanotaan kehitysmaiden ihmisten perustarpeiden täyttämisestä ja erityisen huomion kiinnittämisestä elintarviketurvaan ja puhtaan juomaveden saatavuuden varmistamiseen.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Olen samaa mieltä tämän mietinnön kanssa. Köyhyyden vähentämiseksi kehitysmaissa on sekä parannettava työllisyyttä että luotava laadukkaita työpaikkoja. Tämän saavuttamiseksi on ryhdyttävä toimenpiteisiin makrotalouspolitiikan koordinoimiseksi ja keskityttävä myös todellisten tuottojen, tulojen ja työllisyyden vakauteen. Pienet ja keskisuuret yritykset erityisesti maataloussektorilla tarvitsevat tehokasta rahoitusta, kuten mikroluottoja, mikrovakuutuksia ja julkista rahoitustukea. Komission ja lahjoittajavaltioiden pitäisi tutkia kehitykseen tarkoitettujen uusien ja innovatiivisten rahoituslähteiden tuomia mahdollisuuksia perinpohjaisesti ja tunnistaa uusia rahoituslähteitä, joiden avulla kehitysmaat voisivat monipuolistaa tulolähteensä ja panna toimeen tehokkaita, konkreettisia ja toimivia meno-ohjelmia. Lisäksi on kiinnitettävä erityistä huomiota yhden kehitysmaiden suurimman ongelman ratkaisemiseen – lapsityövoiman torjumiseen ja perusopetuksen tarjoamiseen kaikille lapsille. Tämä voidaan saavuttaa panemalla täytäntöön pakkotyön kielto.

  George Becali (NI), kirjallinen. – (RO) Minä tuin myös tätä mietintöä ja äänestin sen puolesta. EU-sopimuksessa on ilmaistu selvästi velvoite torjua köyhyyttä. Kehitysmaissa sosiaaliset haasteet ovat suurimmat. Olen samaa mieltä siitä, että hallitusten on pidettävä ensisijaisina tavoitteina heikommassa asemassa olevien lasten ja naisten, maatalousalan työntekijöiden ja vammaisten suojelua. Äänestin myös sen puolesta, että vähintään 20 prosenttia kehitysmaiden talousarvioista ja EU:n kehitysavusta kohdennettaisiin terveydenhuoltoon ja perusopetukseen.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska siinä Euroopan parlamentti vaatii vähentämään köyhyyttä kehitysmaissa, joissa nälkä ja aliravitsemus sekä ruoan ja julkisten peruspalvelujen puute vaikuttaa näiden maiden miljooniin asukkaisiin.

Kehitysmaiden toinen valtava ongelma on, että enemmistöllä niiden asukkaista ei ole riittävää sosiaaliturvaa, vaikka sosiaaliturvajärjestelmät ovat osoittautuneet tehokkaiksi keinoiksi köyhyyden vähentämisessä ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäämisessä.

Haluan korostaa lapsityövoimaongelmaa, koska se on yksi suurimmista yleisen peruskoulutuksen saamisen ja köyhyyden vähentämisen esteistä ja estää näiden lasten terveellisen kasvatuksen ja tarvittavan koulutuksen.

Olen siksi samaa mieltä parlamentin vaatimuksesta edistää koulutuksen tukemista ja lapsityötä koskevan politiikan toteuttamista vahvistamalla lapsityötä ja koulutusta käsittelevää maailmanlaajuista työryhmää. Lisäksi on hyvin tärkeää, että kansainvälinen yhteisö, kaikki asiaankuuluvat valtiot ja EU sitoutuvat itse tekemään kaikkensa lapsityövoiman käytön lopettamiseksi pikaisesti. Lisäksi kaikissa kehitysstrategioissa on kiinnitettävä erityistä huomiota heikoimmassa asemassa oleviin ja syrjäytyneimpiin, erityisesti naisiin, lapsiin, ikääntyneisiin ja vammaisiin.

  Alain Cadec (PPE), kirjallinen. – (FR) Kun New Yorkissa pidetään nyt kansainvälinen huippukokous vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisesta ja Euroopan parlamentti on hyväksynyt mietinnön köyhyyden vähentämisestä kehitysmaissa, on mielestäni tärkeää korostaa mikroluottojen merkitystä näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Mikroluotot tarkoittavat yleisesti ottaen pienten summien antamista lainaksi yrittäjille, jotka eivät saa perinteisiä pankkilainoja. Kehitysmaissa se tarkoittaa käytännön tukea monille taloudellisille mikrohankkeille, jotka edistävät hyvinvoinnin lisäämistä ja sitä kautta kehitystä. Hankkeiden perusrahoitus auttaa luomaan kyseisiin maihin taloudellisen verkoston, johon osallistuu pieniä paikallisia toimijoita. Mikroluottojen avulla nämä toimijat voivat näin vastata omasta kehityksestään ja vähentää riippuvuuttaan perinteisestä kehitysavusta. Mikroluotot vaikuttavat niinkin erilaisilla aloilla kuin maatalous, käsiteollisuus ja yhteisötalous ja voivat siten vaikuttaa huomattavasti paikalliseen kehitykseen. Siksi pyydän Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita suhtautumaan vakavasti näihin vastuullisiin kehitysavun muotoihin.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Kyetäkseen torjumaan köyhyyden vitsausta kehitysmaiden taloudellisen tilan on oltava riittävän hyvä. Tässä mietinnössä vahvistetaan sitä, miten tärkeää on vähentää prosessien byrokratiaa, kannustaa säästämiseen ja edistää luotonsaantia sekä vahvistaa alueellista yhdentymistä. Siinä mainitaan myös, että on tärkeää hyödyntää kansalaisjärjestöjä mahdollisimman paljon yleistä järjestystä koskevassa suunnittelussa ja valvonnassa ja lujittaa vastaavien edustuksellisten järjestöjen asemaa sekä vahvistaa naisten oikeudellista ja sosiaalista asemaa. Olen myös sitä mieltä, että mietinnön mukaisesti työllisyyspolitiikkaan pitäisi kuulua panostamista "vihreisiin työpaikkoihin" ja vihreään teollisuuteen esimerkiksi kehittämällä uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta. Lisäksi mietinnössä korostetaan avunantajavaltioiden haasteiden suhteen tukimenettelyjen yksinkertaistamista ja innovatiivisia rahoituslähteitä. Pidän niitä ratkaisevan tärkeinä.

  Lara Comi (PPE), kirjallinen. – (IT) Toimivaltaisten toimielinten kierrättämät tilastotiedot köyhyydestä ja aliravitsemuksesta ovat muutakin kuin pelkkiä numeroita. Näiden prosenttilukujen ja absoluuttisten arvojen takana on yksilöitä, jotka taistelevat tullakseen toimeen tai kärsivät vaikeista sairauksista puutteellisen tai huonolaatuisen ruokavalion vuoksi.

Köyhyyden vähentämiseen pitäisi suhtautua erityisen vastuullisesti eikä sen pitäisi jäädä pelkiksi iskulauseiksi ja sanahelinäksi. Meidän on tutkittava ongelmia huolella ja etsittävä ratkaisuja, jotka sovittavat yhteen vähiten kehittyneiden maiden ja kehittyneiden maiden edut, yritysten edut ja kuluttajien edut, teollisuudenharjoittajien ja maanviljelijöiden edut – ja kaikkien asianosaisten ryhmien edut. Kukaan ei pysty auttamaan muita lentämään leikkaamalla omat siipensä, vaan taakka pitää suhteuttaa omiin voimiin ja taitoihin. Siksi on tärkeää esittää markkinatalouden hyviä käytäntöjä kasvun ja kehityksen mekanismien edistämiseksi ja samalla tarjota sopivia kannusteita ja sopivaa koulutusta köyhyysloukusta pois pääsemiseen.

  Corina Creţu (S&D), kirjallinen. – (RO) Ensimmäisen kerran historiassa nälkää näkee miljardi ihmistä. Yksistään tänä vuonna äärimmäisestä nälästä kärsivien joukko on kasvanut lisäksi 64 miljoonalla ihmisellä. Tämä todellisuus pakottaa meidät painottamaan työpaikkojen luomista kehitysmaihin, koska se on tehokkain keino torjua köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä. Tämän vuoksi tarvitaan yhdenmukaisempaa tukea koulutusprosessille ja hyvän ammattitaidon omaavien työntekijöiden joukkomuutto ulkomaille on pysäytettävä. Hiljattainen elintarvikehintakriisi on korostanut jännitettä, jonka aiheuttaa köyhien maiden elintarviketurvan puute. Siksi maatalouteen on kiinnitettävä enemmän huomiota aikana, jolloin se on ainoa toimeentulokeino väestön enemmistölle kehitysmaissa, joissa 75 prosenttia väestöstä on keskittynyt maaseudulle.

  Proinsias De Rossa (S&D), kirjallinen. – (EN) Tuen tätä mietintöä, jossa luodaan yleiskatsaus työpaikkojen luomisen ja köyhyyden vähentämisen suurimpiin haasteisiin vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen määräajan lähestyessä. Siinä toistetaan vaatimus EU:n jäsenvaltioille niiden tukisitoumusten täyttämisestä. Lisäksi siinä kiinnitetään erityistä huomiota hallintaan ja toimintaedellytyksiin samalla kun sidosryhmien osallistumisen lisäämistä yritetään edistää. Mietinnössä painopiste on myös kehitysmaiden pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) auttamisessa infrastruktuurin luomisella ja teknologian siirrolla. Työllisyyden parantamisen lisäksi on myös luotava laadukkaita työpaikkoja. Kaikkien kehitysmaiden pitäisi allekirjoittaa Kansainvälisen työjärjestön (ILO) ihmisarvoisen työn toimintaohjelma ja YK:n sosiaalinen perusturva-aloite, jotta voitaisiin taata tyydyttävät työnormit sekä korkeatasoinen ja kattava sosiaaliturva myös köyhimmille ja syrjäytyneimmille. Erityisen tärkeää on torjua lapsityövoiman käyttöä. Mietinnössä pyydetään kaikille täysipainoista mahdollisuutta saada ilmaista koulutusta eli perus- ja korkeakoulutusta sekä ammattikoulutusta, jotta paikallinen väestö voisi valmistua osaaviksi työntekijöiksi, koska ilman koulutusta lapset on tuomittu elämään köyhyydessä ja talous pysähdystilaan.

  Anne Delvaux (PPE), kirjallinen. – (FR) Tänään äänestyksen kohteena olevassa mietinnössä korostetaan, miten tärkeää on, että kehitysmaissa sovelletaan kansainvälisiä työnormeja, tarjotaan asianmukaista rahoitusta mikroyrityksille erityisesti maatalousalalla, torjutaan korruptiota ja annetaan työmarkkinaosapuolille oma roolinsa talouskehityksessä.

Siinä myös vaaditaan, että kaikkien on saatava koulutusta, koska inhimillisten voimavarojen kehittämisen on oltava kaikkien kehitysstrategioiden osa ja se on työpaikkojen luomisen kannalta ratkaisevaa. Mietinnössä vaaditaan lahjoittajamaita sitoutumaan lahjoittamaan 0,7 prosenttia BKT:stä kehitysapuun tästä hetkestä lähtien vuoteen 2015 asti ja koordinoimaan EU:n komission ja jäsenvaltioiden kehitysyhteistyöpolitiikkaa.

Muistutuksena voidaan todeta, että vuonna 2005 Maailmanpankki arvioi 1,4 miljardin ihmisen elävän äärimmäisessä köyhyydessä eli vähemmällä kuin 1,25 Yhdysvaltain dollarilla päivässä. Tämä koskee pääasiassa Saharana eteläpuolista Afrikkaa (51 prosenttia). Seuraavana on Etelä-Aasian väestö (40,3 prosenttia). Sen lisäksi 2,5 miljardia ihmistä elää yhä niin sanotussa kohtalaisessa köyhyydessä eli alle kahdella Yhdysvaltain dollarilla päivässä.

  Harlem Désir (S&D), kirjallinen. – (FR) Eilen avattiin vuosituhannen kehitystavoitteiden toteuttamista käsittelevä Yhdistyneiden Kansakuntien huippukokous. Vaikka edistystä onkin tapahtunut, olemme kaukana köyhyyden vähentämiselle vuoteen 2015 mennessä asetetuista tavoitteista.

Niiden saavuttamiseksi on ensin välttämätöntä luoda työpaikkoja kehitysmaihin, koska IMF:n ja ILO:n uusimman yhteisen raportin mukaan maailmassa on yli 210 miljoonaa työtöntä vuonna 2010, koska kriisin vuoksi työpaikkojen määrä on vuodesta 2008 lähtien pienentynyt 30 miljoonalla. ILO vaatii, että työllisyyttä ei enää pidetä muiden poliittisten toimien seurauksena vaan ensisijaisena tavoitteena ja kasvustrategioiden perustana.

Kestävä kehitys, työpaikkojen tukeminen ja ihmisarvoisen työn tukeminen edellyttävät talouden monipuolistamisen tukemista, ILO:n normien noudattamista, sosiaaliturvaa koskevien oikeuksien takaamista kaikille, investointeja julkisiin palveluihin ja perustarpeiden, kuten veden, terveyden ja elintarviketurvan saannin, täyttämistä. Työpaikkojen lisäämisen on oltava myös edellytyksenä vakaudelle ja demokratian lujittamiselle. Se on Theocharousin mietinnön olennainen sisältö.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska siinä puolletaan naisten oikeudellisen ja sosiaalisen aseman vahvistamista syrjinnän ehkäisemiseksi ja naisten potentiaalin käyttämiseksi taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen. Sukupuolten tasa-arvon edistäminen näissä maissa tarkoittaa myös panostamista paremman taloudellisen menestyksen varmistamiseen. On myös tärkeää varmistaa, että peruskoulutus ja kansanterveys muodostavat kehitysyhteistyöpolitiikan perustan. Nykyinen talouskriisi ei voi oikeuttaa vähentämään kansainvälistä tukea näille aloille.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Tätä aihetta on mahdotonta käsitellä mainitsematta Euroopan unionin johtoasemaa tuen antamisessa kehitysmaille. Jo toteutetuista toimista huolimatta on tunnustettava, että tällä alueella riittää paljon tekemistä ja näitä maita piinaavat aivan selvästi yhä köyhyys ja työttömyys. Itsenäistymisen jälkeen monien niiden johtajat antautuivat puhumaan Eurooppaa vastaan. Sellaiset perusteet ovat nykyään tietysti suurelta osin vanhentuneita. Valitettavasti korruption ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen tasosta, vapauksista ja suojatoimista kehitysmaissa saamamme tiedot jättävät paljon toivomisen varaa.

Unioni toimii oikein säilyttäessään kehitysavun tasot ja kamppaillessaan parhaiden käytänteiden hyväksymisen puolesta. Sen ei pidä höllentää vaatimuksiaan eikä sen missään tapauksessa pidä olla tekemisissä niiden kanssa, jotka hyötyvät muiden ihmisten kurjuudesta.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumisen vuoksi on sitouduttava selvästi kehittämään ihmisiä kaikilla tavoin ja arvioitava talous- ja valtasuhteita moraalin perusteella. Meidän pitäisi suosia köyhyyden laajempaa määritelmää, jossa otetaan huomioon köyhyys, sosiaalinen syrjäytyminen ja osallistumisen puuttuminen, sellaisena kuin se esitellään Yhdistyneiden Kansakuntien köyhyyden uudelleenarviointia ja maailman sosiaalista tilaa vuonna 2010 käsittelevässä julkaisussa "Rethinking Poverty – Report on the World Social Situation 2010". Kehitysmaiden hallitusten pitäisi monipuolistaa talouksiaan kestävän kehitysreitin mukaisesti, mikä helpottaisi yritysten – erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten – perustamista sekä byrokratian ja korruption torjumista. Avunantajien ja kumppanimaiden pitäisi varmistaa, että kehitysohjelmassa painotetaan maataloutta, erityisesti pientilaviljelyä, sekä pientä ja keskisuurta ekologista maatalousteollisuutta. Niiden on sitouduttava koulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen, lapsityövoiman torjumiseen sekä tyydyttävien työnormien luomiseen ja kattavan sosiaaliturvan korkeaan tasoon. Lapsityövoima on este yleismaailmallisen peruskoulutuksen toteuttamiselle ja köyhyyden vähentämiselle. Siksi on vahvistettava virastojen sisäistä ja välistä koordinointia sekä yhdenmukaistamista koulutuksen tukemisen ja lapsityötä koskevan politiikan aloilla. Kannatan myös sukupuolten tasa-arvon varmistavien toimien lisäämistä.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Tämän mietinnön lopullisessa versiossa on myönteisiä ja kielteisiä kohtia, jotka ovat keskenään ristiriitaisia.

Se alkaa huonosti, kun siinä alistetaan vahva, kestävä talouskasvu yritysten tarpeille. Talouskasvun perusteena täytyy olla ihmiset. Nimenomaan työntekijät voivat luoda hyvinvointia ja talouskasvua, ja tuotanto on järjestettävä heidän vuokseen ja sosiaalisten tarpeiden täyttämiseksi eikä voiton saamisen vuoksi. Aineellisen tuotannon järjestäminen voiton vuoksi ihmisten tarpeiden sijaan luo köyhyyttä ja työttömyyttä, kun taas tämän mietinnön väitettynä tavoitteena on torjua niitä.

Mietinnöstä voi löytää myös myönteisiä asioita, erityisesti kohdasta, jossa kehotetaan miettimään uudelleen yksityistämistoimia, erityisesti kun on kyse vedestä, sanitaatiosta ja yleishyödyllisistä palveluista, julkisten palveluiden tukemisesta ja tarpeesta päästä eroon veroparatiiseista.

Me puolestamme olemme sitä mieltä, että ehdotettu tavoite voidaan saavuttaa vain, jos uudistetaan talous ja kaupalliset suhteet irtautumalla välittömästi uusliberalismista, Maailman kauppajärjestössä tehdyistä kaupan vapauttamista koskevista sopimuksista ja jo olemassa olevista vapaakauppasopimuksista, annetaan anteeksi kehitysmaiden ulkomaanvelat ja velanhoitokulut ja lakkautetaan kansainvälisten rahoituslaitosten tyrkyttämät rakennemuutospolitiikat.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Tähän kehitysmaita koskevaan mietintöön sisältyy monien hyvien kohtien lisäksi kehotus miettiä yksityistämispolitiikkaa uudelleen erityisesti kun on kyse vedestä ja sanitaatiosta. Mielestäni tällainen uudelleenmiettiminen koskee yhtä paljon teollisuusmaita, ja vesipalvelut ovat sellaisia perustarpeita, että niiden pitäisi olla saatavilla pelkästään yleisen edun eikä yksityisen voiton vuoksi.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Tuin tätä mietintöä, koska köyhyyden vähentäminen ja työpaikkojen luominen ovat suurimmat ongelmat maailmassa tänä päivänä ja tasapainoisen kehityksen ja talouskasvun edellytys erityisesti kehitysmaissa. Olen tyytyväinen siihen, että mietinnössä kehotetaan miettimään uudelleen yksityistämistoimia, erityisesti kun on kyse yleishyödyllisistä palveluista, kuten vedestä ja lämmöstä, kiinteistöhuollosta ja muista yhteiskunnallisesti tärkeistä palveluista. Julkisten palvelujen tarjoamisen täytyy olla valtuustojen tai hallitusten tiukassa valvonnassa. Palvelujen täytyy olla kaikkien saatavilla ja niiden pitää olla kaikille samanlaatuisia riippumatta asukkaan tuloista tai yhteiskuntaryhmästä. Julkisia palveluja tarjoavien laitosten yksityistämisen lisääntyminen esimerkiksi Vilnassa aiheuttaa paljon huolta. On helppo tuhota olemassa olevat palvelut ja niiden tarjoajien infrastruktuuri. Mutta mitä tapahtuu sitten, jos jokin yritys lopettaa jonkin tietyn palvelun tarjoamisen tai tarjoaa sitä ylihintaan? Asiasta kiinnostuneiden tahojen päätavoitteena on osoittaa, että valtio tai valtuusto ei voi tarjota palveluja yhtä tehokkaasti kuin yksityiset yritykset voisivat, ja silloin palvelut yksityistetään. Kuka voi väittää, että tämä ei ole vielä vaikuttanut meihin? Ihmiset suhtautuvat julkisiin palveluihin niin herkästi ja ne ovat niin tärkeitä, että niitä ei pidä antaa holtittomasti yksityisten käsiin. Tällaisten palveluiden turvaamisen ja kehittämisen täytyy olla etusijalla.

  Alan Kelly (S&D), kirjallinen. – (EN) Tässä mietinnössä esitetään työpaikkojen luomisen ja köyhyyden vähentämisen suurimmat haasteet rahoituskriisin valossa. Mietinnössä kehotetaan EU:n jäsenvaltioita pitämään kiinni vuosituhannen kehitystavoitteisiin liittyvistä lupauksistaan. Lisäksi siinä pyritään edistämään sidosryhmien osallistumista pienen mittakaavan maanomistukseen ja painotetaan pienten ja keskisuurten yritysten tukemista kehitysmaissa infrastruktuureja rakentamalla ja teknologiaa siirtämällä.

  Elisabeth Köstinger (PPE), kirjallinen. – (DE) Euroopan unionia kehotetaan nopeuttamaan maailmanlaajuisen köyhyyden ja nälän vastaista taistelua, koska noin 1,4 miljardia ihmistä kärsii äärimmäisestä köyhyydestä. Siihen on monia syitä. Surullinen tosiasia on se, että poliittisista oloista, demokratian ja oikeusjärjestyksen kunnioituksen puutteesta sekä epäsuotuisasta maantieteellisestä sijainnista huolimatta kehitysmailla on rajalliset mahdollisuudet hyödyntää mahdollisuuksiaan itse. Todellisen menestyksen saavuttamiseksi kehitysavussa on toteutettava oikeanlaisia, ongelman syihin kohdistuvia toimia. Mietinnössä korostetaan sitä, miten tärkeää kehitysmaiden on laajentaa teollisuuttaan ja vähentää turhaa byrokratiaa ja korruptiota, edistää koulutusta, panna täytäntöön kansainvälisiä sosiaalisia ja tuotantostandardeja ja tarjota rahoitusvälineitä mikroyrityksille varsinkin maatalousalalla. Elintarviketurva on ratkaisevaa kaikille maille ja niiden väestölle. Se, miten pitkälle maa pystyy tuottamaan omat elintarvikkeensa, lisää sen itsenäisyyttä ja vähentää konfliktien syntymisen todennäköisyyttä. Perusedellytys sille on maataloustuotannon ylläpito ja edistäminen sekä maaperän ja veden suojelu.

  Petru Constantin Luhan (PPE), kirjallinen. – (RO) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska mielestäni köyhyyden vähentämiseen ei riitä vain työpaikkojen luominen vaan työpaikkojen pitää olla myös laadukkaita. Pienet ja mikroyritykset erityisesti maatalousalalla tarvitsevat sopivaa rahoitusta ja mikroluottoja, jotta pystytään säilyttämään olemassa olevat työpaikat ja luomaan uusia.

Tässä mielessä tuen komissiolle ja jäsenvaltioille esitettyä vaatimusta lisätä julkista rahoitustukea, joka on kohdennettu kehitysmaiden pienille ja keskisuurille yrityksille sekä maanviljelijöille, kuten Kansainvälisen työjärjestön kansainvälisessä työllisyyssopimuksessa vaaditaan.

  Mario Mauro (PPE), kirjallinen. – (IT) Minä kannatan tätä mietintöä köyhyyden vähentämisestä ja työpaikkojen luomisesta kehitysmaissa erityisesti sikäli, kun siinä kehotetaan antamaan tunnustusta sille, miten yhteisötalous (esimerkiksi osuuskunnat) on edistänyt työpaikkojen syntymistä ja ihmisarvoista työtä kehitysmaissa, ja sisällyttämään yhteisötalous EU:n kehitysohjelmiin ja yhteistyöstrategioihin.

On myös tärkeää, että kehitysmaat allekirjoittavat ILO:n ihmisarvoisen työn toimintaohjelman, jotta kaikki näiden maiden työntekijät saavat viimein tyydyttävät työnormit.

Meidän on pikaisesti lopetettava järjetön kilpailu lapsityövoiman hyväksikäytössä ja edistettävä sen sijaan koulutusta, joka on uusien sukupolvien tulevaisuuden perusta.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Tämä mietintö on hyväksyttävissä. Vaikka siinä ei kyseenalaistetakaan kaupan vapauttamista ja turvaudutaan WTO:hon, huomattava määrä ehdotettuja toimenpiteitä saattaa hyvinkin parantaa eteläisten maiden kansalaisten elinoloja.

Sosiaaliturvajärjestelmien edistäminen, yhteisötalouden sisällyttäminen yhteistyösopimuksiin, laadukkaan ja kaikkien käytettävissä olevan terveydenhuoltojärjestelmän puolustaminen ja ilmainen perus- ja korkeakoulutus sekä ammattikoulutus, juomaveden saannin puolustaminen sekä EU:n kannustimet kansalaisten vaaleilla tekemien valintojen kunnioittamiseen ovat joitakin tämän mietinnön monista ansiokkaista kohdista.

Siinä myös puolustetaan riippumattomia parlamentteja, joilla on todellista lainsäädäntö-, budjetti- ja valvontavaltaa. Tällaisten suositusten soveltaminen saattaisi mahdollistaa sen, että tämän valiokunta-aloitteisen mietinnön hyvät aikomukset toteutuisivat.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Koska EU on solidaarisuuden alue, kehitysmaiden köyhyys ja työpaikkojen luominen on selvästi huolestuttavaa. Me kaikki tiedämme, että tämä tavoite saavutetaan vain vankalla ja kestävällä kasvulla vakaassa ympäristössä. Siksi on välttämätöntä, että kehitysmaat monipuolistavat talouksiaan kehittämällä teollisuuttaan ja pyrkimällä myös poistamaan liikaa byrokratiaa, jotta pienet ja keskisuuret yritykset voivat toimia työllisyyden ja kasvun vetureina. Jos EU onnistuu siirtämään nämä arvot kehitysmaihin, sillä on ratkaiseva asema köyhyyden vähentämisessä ja työpaikkojen luomisessa näissä maissa. Siksi äänestin tällä tavalla.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (LV) Meidän on osallistuttava prosessiin, jonka tavoitteena on kouluttaa kehitysmaita luomaan itse kansallista BKT:tään, ja edistettävä siten näiden maiden talouskehitystä. Näin me voimme pysäyttää kokonaisten etnisten ryhmien muuton Eurooppaan. On tärkeää saada kehitysmaiden väestö ymmärtämään, että heidän on kehitettävä omaa kotimaataan eikä heidän kannata etsiä paratiisia Euroopasta. Meidän on autettava veljiämme kehitysmaissa oppimaan, miten saavuttaa itsenäisyys ja vauraus. Mielestäni meidän pitäisi jakaa tietämystämme ja kokemuksiamme, ja siksi äänestin tämän päätöslauselman puolesta.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Kehitysyhteistyövaliokunnan köyhyyden vähentämistä ja työpaikkojen luomista kehitysmaissa koskevassa mietinnössä on oikea lähestymistapa. Läntisten teollisuusmaiden on toteutettava toimenpiteitä, jotka auttavat vähemmän kehittyneitä maita täyttämään omat tarpeensa ja rakentamaan oman vahvan kansantalouden. Kyky tuottaa riittävästi ruokaa omalle väestölle on tässä suhteessa tärkeää. Näiden maiden täytyy myös voida monipuolistaa talouksiaan niin, että ne eivät ole riippuvaisia tuonnista.

Tämän saavuttamiseen tarvitaan erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka luovat uusia työpaikkoja. Meidän on tarkasteltava kriittisesti EU:n vientitukia ja tarvittaessa poistettava joitakin niistä, koska ne tukevat Euroopan maatalousalaa mutta tuhoavat kehitysmaiden maatalouden. Veroparatiisit on myös lakkautettava. Mietinnön monista myönteisistä toimenpiteistä huolimatta äänestin tyhjää, koska nämä toimenpiteet eivät selvästikään ole sitovia, kun päätetään kehitysavun suunnasta. Periaatejulistukset eivät edistä tilannetta mitenkään, ja suuria tukisummia häviää edelleen korruption vuoksi.

  Wojciech Michał Olejniczak (S&D), kirjallinen. – (PL) Kun on kyse kehitysmaiden köyhyyden vähentämisestä, Euroopan parlamentin pitäisi korostaa sosiaalisia normeja, jotka vaikuttava näissä maissa elävien ihmisten elintasoon. Euroopan unionin velvollisuus on torjua lapsityövoiman ja pakkotyön ilmiötä. On myös muistettava, että neljä miljoonaa kehitysmaissa elävää ihmistä saa perustoimeentulonsa maataloudesta.

Annan täyden tukeni mietinnön ehdotukselle pientilaviljelyn tukemisesta. Haluan myös korostaa mietintöön sisältyvää vaatimusta siitä, että on kunnioitettava yhteisen maan käyttöä maataloutta varten koskevia paikallisia perinteitä, jotka ovat vuosisatojen ajan taanneet ihmisille suhteellisen hyvän elintason.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Euroopan unionilla on etuoikeus säätää lakeja ja keskittyä oman alueensa tarpeisiin ja vaatimuksiin, mutta se ei voi eikä saa unohtaa vastuutaan muulle maailmalle, erityisesti kehitysmaille.

Esittelijä Theocharousin mietintö asettaa itselleen juuri tämän tavoitteen: köyhyyden vähentäminen ja työpaikkojen luominen kehitysmaissa on tärkeää näiden maiden kansalaisille, mutta ne ovat tärkeitä myös omille kansalaisillemme. Itse asiassa useimmissa tapauksissa köyhyys ja työnhaku pakottavat tuhannet epätoivoiset ihmiset matkustamaan paremman tulevaisuuden toivossa.

Siksi olen sitä mieltä, että pitäisi tukea strategiaa, jossa tavoitteena on luoda tietyt paikalliset olosuhteet, ja se on vastaanottajamaiden ja tukea antavan Euroopan unionin etu.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Tämän mietinnön aihe on sekä erittäin ajankohtainen ja pakottava että tärkeä ja strateginen. Se on ajankohtainen ja pakottava siinä mielessä, että on yleisesti tunnettua, että köyhyysluvut ovat kasvaneet ympäri maailman, ja sama koskee myös rikkaiden ja köyhien välisen kuilun suurenemista. Se on tärkeä ja strateginen, koska EU:n panos köyhyyden vähentämisessä ja työpaikkojen luomisessa kehitysmaissa on ratkaisevan tärkeä sosiaalisesti, koska se lisää sosiaalista tyytyväisyyttä, taloudellisesti, koska se piristää taloutta, ja moraalisesti, koska se osoittaa, mihin arvoihin me uskomme.

Kannatustani tälle mietinnölle sen nykymuodossa ei kuitenkaan vähennä tarve toteuttaa sama toivomus myös Euroopassa. En puolla sitä pelkästään edellä mainituista kehitysmaihin liittyvistä syistä vaan myös siksi, että minusta tuntuu, että meillä on toisiamme kohtaan suurempi yhteisvastuuvelvoite, ja olen vakuuttunut siitä, että me eurooppalaiset emme voi auttaa toisia, jos oma tilanteemme ei ole hyvä.

  Rovana Plumb (S&D), kirjallinen. – (RO) Vahva, kestävä talouskasvu vakaassa ympäristössä auttaa luomaan vaurautta ja laadukkaita työpaikkoja, ja siksi se on varmin ja kestävin keino päästä eroon köyhyydestä. Miljoonien ihmisten nälkä, aliravitsemus sekä ruoan ja julkisten peruspalvelujen saannin puute ovat näissä maissa suositun ja toteutetun virheellisen talous-, maatalous- ja kauppapolitiikan seurausta. Kehitysstrategioissa on kiinnitettävä erityistä huomiota heikoimmassa asemassa oleviin ja syrjäytyneimpiin, erityisesti naisiin, lapsiin, ikääntyneisiin ja vammaisiin.

Tämän vuoksi kehitysmaiden täytyy mielestäni korostaa lapsityövoiman käytön torjumista ja luoda sen sijaan työpaikkoja aikuisille ja tehdä asianmukaisen koulusivistyksen mahdolliseksi lapsille ja pitää ensisijaisina tavoitteina sosiaalisten perustarpeiden tyydyttämistä sekä edistää kriisin vaikutuksista vakavasti kärsineiden ja muita heikommassa asemassa olevien lasten ja naisten, syrjäytymisvaarassa olevien nuorten, ammattitaidottomien ja pienipalkkaisten työntekijöiden sekä vierastyöläisten, maatalousalan työntekijöiden ja vammaisten suojelua.

  Miguel Portas (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta muun muassa siksi, että siinä korostetaan lapsityövoiman torjumista, kehotetaan Euroopan unionia antamaan tunnustusta yhteisötalouden merkitykselle, kehotetaan kehitysmaita laajentamaan köyhien ja riistettyjen maanomistusta esimerkiksi antamalla hökkelikylien asukkaille oikeudet asuttamaansa maa-alueeseen, puolustetaan ammattiyhdistysten yhdistymisvapautta sekä oikeutta työehtosopimusneuvotteluihin, taistellaan syrjinnän eri muotoja vastaan, kehotetaan miettimään uudelleen yksityistämistoimia erityisesti, kun on kyse vedestä, sanitaatiosta ja yleishyödyllisistä palveluista, ja harkitsemaan uudelleen valtioiden sosiaalista roolia kehitystoimien hallinnoinnissa, mukaan luettuna valtionyritysten rooli työnantajina ja sosiaalipalvelujen tarjoajina.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Äänestimme loppujen lopuksi tyhjää siksi, että 94 kohdan alkuperäinen teksti "kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään johdonmukaisen lähestymistavan, jossa kunnioitetaan vapaiden markkinoiden perustekijöitä ja jolla taataan vastavuoroisuus kaupan alalla" hyväksyttiin.

  Oreste Rossi (EFD), kirjallinen. – (IT) Vaikka tämä on myönteinen mietintö, jossa tunnustetaan "apu omaan kotiin" -lähestymistapa parhaaksi tavaksi tukea köyhiä väestönosia koko maailmassa, siinä vaaditaan myös maakohtaisia ilmoituksia verotiedoista, lisärahoitusta ilmastonmuutoksen vaikutusten torjumiseen ja maatalouden tukipolitiikkojen tarkistamista.

Parlamentti myös hyväksyi tarkistuksen, jossa väitetään, että EU:n maanviljelijöilleen myöntämät tuet tuhoavat kehitysmaiden markkinat. Kannatan useimpia päätöslauselman ehdotuksia, joissa korostetaan myös tarvetta koordinoida kehitysapua maailmanlaajuisesti, mutta äänestin sitä vastaan.

  Joanna Senyszyn (S&D), kirjallinen. – (PL) Kannatin tätä mietintöä köyhyyden vähentämisestä ja työpaikkojen luomisesta kehitysmaissa. Köyhyyden torjuminen on tärkein painopiste 2020-strategiassa, joka määrittää EU:n toimien suunnan lähivuosina. Tämä tavoite koskee 120:tä miljoonaa eurooppalaista, jotka elävät tällä hetkellä köyhyydessä. Jotta köyhyyttä voidaan tehokkaasti torjua kehitysmaissa, se on poistettava Euroopasta.

Koulutusnäkökohta on tässä mielessä tärkeä. Koulutus ja ammattitaidon parantaminen ovat parhaat keinot sekä työnsaantiin että köyhyydessä ja puutteessa elämisen lopettamiseen. Kehitysmaissa on erityisen tärkeää varmistaa lasten kouluun pääsy sukupuolesta riippumatta. Myös joissakin maissa, joissa tulot henkeä kohden ovat suhteelliset suuret, kouluun pääsy estetään tietyiltä yhteiskuntaryhmiltä – kansallisilta vähemmistöiltä ja tytöiltä. Köyhimmissä maissa vain noin puolet kaikista lapsista käy koulua.

Unionin pitäisi avustusohjelmissaan entistä paremmin varmistaa, että opetusmateriaalit, ateriat ja koulukuljetukset ovat ilmaisia. Oleellista on myös koulutuslainsäädäntö ja lasten sosiaaliturva sekä ulkomailla opiskelun mahdollisuuksien tukeminen samalla, kun kehitetään myös kiinnostavia ohjelmia, jotka kannustavat nuoria palaamaan kotimaahansa, niin että he ammattitaidon hankittuaan haluavat tehdä työtä oman yhteiskuntansa hyväksi. On myös tärkeää toteuttaa kampanja, jossa tiedotetaan pakkotyötä tekevien lasten ongelmasta.

  Marie-Christine Vergiat (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Äänestin tästä mietinnöstä tyhjää, koska siinä on vähintäänkin ristiriitaisia lausekkeita.

Toisaalta siinä vaaditaan miettimään uudelleen yksityistämistoimia, erityisesti julkisia palveluja koskevia, tuetaan panostusta niihin, vahvistetaan hökkelikylien ja yhteisötalouden myönteinen vaikutus kehitykseen ja todetaan, että ILO:n kansainväliset työnormeja koskevat yleissopimukset on pantava täytäntöön.

Samanaikaisesti parlamentin enemmistö kuitenkin hyväksyi kohdan, jota en voi hyväksyä ja jossa kehotetaan jäsenvaltioita ja komissiota kunnioittamaan vapaiden markkinoiden perustekijöitä.