Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 21. syyskuuta 2010 - Strasbourg

11. Vuosia 2007–2013 koskeva monivuotinen rahoituskehys (keskustelu)

  Puhemies. – (FR) Esityslistalla on seuraavana Reimer Bögen budjettivaliokunnan puolesta laatima ehdotus neuvoston asetukseksi vuosia 2007–2013 koskevasta monivuotisesta rahoituskehyksestä (KOM(2010)0072 – 2010/0048(APP)) (A7-0248/2010).

  Reimer Böge, esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Lewandowski, hyvät kollegat, meillä on tällä hetkellä vaikea tehtävä vakaannuttaa julkisia talousarvioita Euroopan unionissa, ja tällä on varmasti vaikutusta keskusteluihimme.

Esitämme tänään teille työjärjestyksen 81 artiklan mukaisesti väliaikaisen mietinnön ehdotuksesta neuvoston asetukseksi vuosia 2007–2013 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta. Haluaisin kertoa neuvostolle, että emme ole laisinkaan tyytyväisiä, koska mitään neuvotteluja ei ole vielä käyty monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamisesta Lissabonin sopimuksen mukaisesti. Nykyisen toimielinten välisen sopimuksen 4 kohdan mukainen mukautus tehdään seuraavasti: jos perustamissopimukseen tehdään muutos, jolla on vaikutuksia talousarvioon, olemassa olevaa toimielinten välistä sopimusta on mukautettava vastaavasti. Tämä muodostaa toimielinten välisen konsensuksen.

Lisäksi Lissabonin sopimuksen 6 artiklan 4 kohdassa todetaan seuraavaa: "Unioni huolehtii siitä, että sillä on tavoitteidensa saavuttamiseksi ja politiikkansa toteuttamiseksi tarvittavat varat".

Euroopan unionin talousarvio on esiintynyt julkisessa keskustelussa huonossa valossa. Useimmat henkilöt eivät tiedä, että emme saa velkaantua. Useimmat unohtavat, että ajanjaksolla 2000–2008 27 jäsenvaltion vuotuinen talousarvion kasvu oli 4,4 prosenttia. EU:n talousarvion kasvu oli tämän ajanjakson aikana 4,5 prosenttia, mikä on lähes samalla tasolla. Meidän piti kuitenkin tämän ajanjakson aikana mukautua Euroopan unionin taloudelliseen laajentumiseen 15 jäsenvaltiosta kahteenkymmeneenseitsemään. Jopa näissä rahoitusnäkymissä olemme aina pysyneet selvästi monivuotisen rahoituskehyksen ylärajan alapuolella sekä maksusitoumusten että erityisesti hyväksytyissä talousarvioissa maksumäärärahojen osalta. Vuoden 2010 talousarviossa pysyimme noin 12 miljardia euroa monivuoteisen talousarvionäkymien alapuolella. Teidän ei tarvitse antaa meille mitään huomautusta järkevästä ja hillitystä budjettipolitiikasta.

Komissio ja neuvosto haluavat katsoa, että Lissabonin sopimukseen liittyvät tarpeelliset tarkistukset ovat teknisluonteisia. Pitääkö meidän kuitenkaan sitoutua tähän ilman, että toteutetaan tarpeellisia poliittisia muutoksia? En usko, että meidän pitää. Haluamme nähdä, että tarpeellisia poliittisia muutoksia toteutetaan, jotta varmistetaan, että unioni voi toimia sisäisesti ja myös sen ulkopuolella seuraavina vuosina.

Kuten kaikki tiedämme, Euroopan unionille annettiin Lissabonin sopimuksen nojalla uusia tehtäviä ulkosuhdehallinnosta aina avaruuspolitiikkaan. Tarkastelemme myös parhaillaan lisärahoitusta ITER-hankkeelle. Lisäksi valtion- tai hallitusten päämiesten Eurooppa-neuvosto on päättänyt rahoituksenvakautusmekanismista, jolla budjettivallan käyttäjä ohitetaan. Samanaikaisesti neuvosto lupaa jatkuvasti, että virastoja, banaaneja ja ITER-hanketta rahoitetaan. He ovat koonneet sekasotkun lukuja, joita kukaan ei voi hyväksyä.

Olemme saaneet aikaan tässä väliaikaisessa mietinnössä yleisen päätelmän, että monivuotiseen rahoituskehykseen tarvitaan muutosta, ja tähän sisältyvät nykyisten säännösten mukaiset joustovälineet. On myös oltava selvää, että meillä ei voi olla mitään uusia virastoja ilman, että tätä varten on lisärahoitusta. Meidän pitäisi tehdä selväksi, että minkäänlaisia neuvotteluita ei pidä tarvitse järjestää ilman, että talousarviossa on edes vähän joustoa. Näin voimme varmistaa, että on olemassa joustavia enemmistöpäätöksiä. Näin oli ennen Lissabonin sopimusta, kun rahoitussuunnitelmaa tarkistettiin ensimmäisessä vaiheessa siten, että se oli alle 0,03 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tarvitsemme yleisesti enemmän joustavuutta, ja jokaista otsaketta varten on luotava riittäviä varauksia.

Haluaisin pyytää neuvostolta, että se ei suhtaudu asiaan niin epäilevästi. Tämä ei muuta sitä tosiasiaa, että meidän on päästävä sopimukseen vuosittaisessa talousarviomenettelyssä. Neuvoston vaihtoehdot näissä monivuotisissa hankkeissa ja uusissa painopisteissä ovat seuraavat. Haluammeko riitoja ja vaikeita neuvotteluita kolme vuotta peräkkäin samasta aiheesta? Tämä on todella inhimillisten voimavarojen tuhlausta. Vai haluammeko löytää järkevän yleisen ratkaisun kysymyksiin, joihin viittasin? Kehotan, että komission, neuvoston ja parlamentin välillä aloitetaan perussopimusten mukaiset todella vakavasti otettavat poliittiset neuvottelut.

  Olivier Chastel, neuvoston puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, panen merkille parlamentin päätöslauselmaesityksen komission vuosia 2007–2013 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamista koskevasta asetusehdotuksesta.

Haluaisin joka tapauksessa todeta teille tänään, tässä vaiheessa, että aion pelkästään – ja tämä ei ole mikään yllätys – neuvoa teitä tai esittää teille toisen kerran neuvoston kannan tähän asiaan. Haluaisin siksi todeta, että neuvosto katsoo, että niin sanottu Lissabonin lainsäädäntöpaketti pitää talousarviokysymysten alalla – minkä piiriin tämä asetus kuuluu – rajoittaa pelkästään Lissabonin sopimuksen tekniseen toteutukseen. Toisin sanoen nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen saattaminen asetukseksi ei pitäisi merkitä mitään muuta kuin että siihen saatetaan olemassa olevat rahoitusnäkymät. Komission ehdotus on juuri tämänsuuntainen ja tässä vaiheessa neuvosto ei halua keskustella monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamisesta.

Tämä sanottuani ymmärrätte varmasti, että kantamme ovat varsin kaukana toisistaan, mutta olen vakuuttunut, että tulevina viikkoina ja kuukausina meidän on päästävä sopimukseen tästä asetuksesta viimeistään ennen talousarviota koskevaa neuvottelumenettelyä, joka on saatava päätökseen marraskuun loppuun mennessä.

  Janusz Lewandowski, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, komissio on tyytyväinen mietintöön ja toivoo, että tämä on askel kohti todellisia neuvotteluita ja lopullista sopimusta Lissabonin talousarviopaketista.

Tänään käsiteltävä asetus on vain osa pakettia, kuten perustamissopimuksen 312 artiklassa edellytettiin, jonka mukaan monivuotista rahoituskehystä koskeva asetus saatetaan osaksi neuvoston asetusta. Se on hyväksyttävä neuvostossa yksimielisesti sen jälkeen kun se on saanut parlamentin hyväksynnän. Jäljelle jää toimielinten välinen sopimus ja varainhoitoasetuksen tarkistaminen. Kun tämä kaikki yhdistetään, kyseessä on Lissabonin talousarviopaketti, ja mielestäni tämä on yhdenmukainen sääntöpaketti.

Nyt meidän on sovittava tästä paketista, ja uskon, että loka-marraskuussa järjestettävä neuvottelumenettely tarjoaa parhaan tilaisuuden perustaa talousarviomenettelymme vankalle pohjalle Lissabonin sopimuksen mukaisesti.

Parlamentin mietinnöstä välittyvä tärkein viesti, jonka jäsen Böge toisti, on hyvin selvä. Parlamentti haluaisi enemmän poliittista toimintaa tässä yhteydessä. Komissio on kuitenkin päättänyt tehdä tästä oikeussääntöjen täytäntöönpanotoimen, eli oikeussääntöihin tehdään niin paljon muutoksia kuin tarvitaan uudella perussopimuksien mukauttamista koskevalla menettelyllä, jotta tässä yhteydessä ei aiheuteta ylimääräisiä ongelmia. Tämä oli tietoinen valinta.

Olen samaa mieltä esittelijän kanssa siitä, että Lissabonin sopimuksen perusteella eri toimielimillä on uusia velvollisuuksia ja että talousarviovaikutuksia on arvioitava huolellisesti. Jos tämä johtaa ylimääräisten määrärahojen tarpeeseen, komissio on valmis tekemään ehdotuksia, kuten ITER-hankkeen tapauksessa. Tästä voidaan mahdollisesti keskustella.

Olen erittäin tyytyväinen siitä, että parlamentti kannattaa joustavuutta ainakin yhtä paljon kuin tähän saakka. Sitä tarvitaan, kuten menettelymme osoitti, joten minusta kummankin budjettivallan käyttäjän pitäisi sitoutua ratkaisuun, jota ei voida oikeudellisesti kiistää ja jonka perusteella kunnioitetaan toimielinten asemaa.

Olen luonnollisesti valmis sitoutumaan kompromissiin. Minun on toistettava, että loka-marraskuun neuvotteluiden pitäisi tarjota tämä mahdollisuus, koska meidän on todella siirryttävä eteenpäin uusien menettelyiden vankan perustan mukaisesti. Tätä ei voida kiistää oikeudellisesti ja tämä on Lissabonin sopimuksen mukaista toimintaa.

  Salvador Garriga Polledo, PPE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Chastel, arvoisa komission jäsen, haluaisin aluksi tiedustella tiettyjä seikkoja neuvoston puheenjohtajalta. En usko, että on poliittisesti suositeltavaa luottaa niin paljon lokakuussa ja marraskuussa järjestettävään neuvottelumenettelyyn, koska parlamentille esittämänne lähtökohta on niin erilainen. On rehellisesti sanoen vaikea päästä sopimukseen, sillä juuri esittämänne kanta on niin poikkeava.

Joka tapauksessa teillä neuvostossa on kaikkien näiden vuosien aikana ollut valitettava tapa esittää poliittisia painopisteitä ilman, että budjettikehystä otetaan huomioon, kuten myös kollegani Böge totesi. Tämä on johtanut siihen että meidän on pitänyt ryhtyä Galileon, Euroopan talouden elvytyssuunnitelman, elintarvikerahoitusvälineen ja hiljattain rahoituksenvakautusmekanismin ja kansainvälisen lämpöydinkoereaktorin osalta rahoitusjärjestelyihin, jotka ovat kaukana sellaisesta parlamentin valvonnasta ja avoimuudesta, joita hallituksina vaaditte kansallisten talousarvioidenne osalta. EU:n talousarvio ansaitsee täsmälleen samanlaisen käsittelyn kuin kansalliset talousarviot. Jos tämä unohdetaan, ongelmia aiheutuu varmasti.

Meillä ei ole liikkumavaraa, emme ole tietoisia useiden monivuotisten ohjelmien täytäntöönpanon todellisista mahdollisuuksista, ja me vastustamme, että yleistä varojen siirtoa pidetään vaihtoehtona liikkumavarojen käytölle.

Varojen siirrolla ei säästetä talousarviovaroja, vaan se on pikemminkin esimerkki huonoista talousarviokäytännöistä ja olemattomasta suunnittelusta.

Todellisen keskipitkän aikavälin tarkastelun tuloksena pitäisi, kuten komission jäsen totesi, olla joustavuutta ja määriä koskevia tiettyjä näkökohtia. Kahden vuoden viivästymisen jälkeen tämä on vähintä, mitä parlamentti ansaitsee ja mitä se on valmis hyväksymään.

  Eider Gardiazábal Rubial, S&D-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, tapaamme tänään jälleen kerran parlamentissa muistuttaaksemme komissiota ja neuvostoa jostain, jonka ne ovat tietäneet vuodesta 2006 saakka, kun hyväksyimme unionin nykyisen rahoituskehyksen: EU:n talousarviossa ei ole tarpeeksi varoja rahoittaa toimintalinjoja, joista neuvosto ja komissio ovat päättäneet ja joita me parlamentissa olemme myös tukeneet.

Kaikki meistä tiesivät tämän, kun hyväksyimme vuosien 2007–2013 rahoituskehyksen. Me tiesimme, että talousarvio oli painopistealoilla alimitoitettu, mutta me hyväksyimme sen välttääksemme, että neuvoston käsittely joutuu umpikujaan. Sen hyväksymisen edellytyksenä oli kuitenkin se, että rahoituskehystä tarkistettaisiin vuonna 2008 ja 2009. Näistä sopimuksista huolimatta nyt on vuosi 2010, ja komissio ei ole tehnyt minkäänlaisia ehdotuksia.

Se puolusteli tätä ajoittain talouskriisillä, mutta pyytämämme varat on tarkoitettu nimenomaan Euroopan talouden elvytykseen. Sanoin teille kesäkuussa, että me keskustelimme niinkin tärkeistä asioista kuin Eurooppa 2020 -strategiasta. Tämän tarkoituksena oli estää meitä jäämästä jälkeen tutkimuksessa, kehittämisessä ja innovoinnissa, työpaikkojen luomisessa, globaalissa kilpailukyvyssä ja ympäristöasioissa. Haluaisin kysyä teiltä uudelleen, oletteko todella sitä mieltä, että me voimme saavuttaa kaikki nämä tavoitteet lisäämättä EU:n budjettivaroja, vai tyydymmekö jälleen kerran antamaan pelkästään lausuntoja, jotka kuulostavat hyviltä. En ole vieläkään saanut vastausta tähän kysymykseen.

Tänään esimerkiksi New Yorkissa valtion- tai hallitusten päämiehemme pyrkivät varmistamaan, että vuosituhannen kehitystavoitteet saavutetaan ja että parlamentti tukee niitä vahvasti. Valitettavasti tukemme ei riitä, ja tämän vuoksi talousarviosta vastaavien ministereiden on tehtävä näitä sitoumuksia ja sovittava tarvittavien resurssien myöntämisestä Euroopan unionille.

Tarvitsemme näitä varoja nyt – tämän vuoden ja ensi vuoden talousarvioita varten – esimerkiksi, jotta kansainvälistä lämpöydinkoereaktoria varten saadaan rahoitusta ilman, että aikaisemmin päätetyn ohjelman, kuten tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelman, rahoitusta on leikattava.

Keskustelua seuraavasta talousarviosta voidaan vahingoittaa, jos neuvosto vastustaa ehdottomasti rahoituskehyksen tarkistamista, kuten se näyttää jälleen tänään tekevän. Lissabonin sopimuksen perusteella käyttöön otettu talousarviomenettely voi johtaa vakavaan ristiriitaan neuvoston ja parlamentin välillä, jos emme pyri samaan suuntaan.

Pyydämme kaikista näistä syistä komissiota ja neuvostoa ryhtymään parlamentin kanssa työhön nykyisen rahoituskehyksen tarkistamiseksi, jotta voimme rahoittaa kaikkia jo mainittuja aloitteita. Ilman tätä tarkistusta Euroopan unioni ei voi täyttää kansalaisten odotuksia tai vastata niihin. Emme pysty täyttämään kilpailukykyä, kasvua ja työllisyyttä taikka ulkopolitiikan alaa koskevia sitoumuksiamme.

Pyydämme sen vuoksi teitä miettimään ongelmia, joita meillä on ollut, kun olemme hyväksyneet kaikki nykyisen rahoituskehyksen mukaiset talousarviot. Meidän on pitänyt käyttää liikkumavaraa ja joustovälinettä, jotta rahoitusta saadaan tärkeille painopisteille, kuten Galileolle, elintarvikerahoitusvälineelle ja Euroopan talouden elvytyssuunnitelmalle.

Pyydämme teiltä joustavuutta, jotta nykyisiin vaatimuksiin vastaamisen lisäksi meillä on tarpeeksi liikkumavaraa tulevaisuuden tarpeisiin. Lyhyesti sanottuna pyydämme teiltä sitoumusta ja kunnianhimoa voimien kokoamiseksi yhteen, varojen käyttöönottamiseksi ja toimien toteuttamiseksi, jotta Euroopan unionille todella annetaan tarvitsemaansa vetoapua.

  Anne E. Jensen , ALDE-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää komission jäsentä Lewandowskia ja neuvostoa siitä, että osoititte selkeän eron omien ja meidän näkökantojemme välillä. Toisin kuin edellinen puhuja, haluaisin korostaa, että se, mitä ensisijaisesti pyydämme mietinnössämme, ei ole lisää rahaa vaan että EU välttää häiriöt ja kaaoksen. Tämä on juuri se, mihin joudumme, jos emme noudata tehtyjä sopimuksia ja perustamissopimusta. Tämä koskee nykyisen toimielinten välisen sopimuksen 4 kohtaa ja perustamissopimuksen 311 ja 312 artiklaa.

Monet henkilöt ovat jo maininneet, että Lissabonin sopimuksen perusteella myönnetään uusia toimivaltuuksia esimerkiksi ulkopolitiikan sekä avaruus- ja energiapolitiikan aloilla ja että viime vuosina on havaittu uusia tarpeita, joita varten on saatava rahoitusta. Galileo, elintarvikerahoitusväline ja Euroopan talouden elvytyssuunnitelma on myös mainittu. Parlamentti tuki näitä uusia aloitteita, mutta me emme keksineet niitä. Sen teitte te, komissio ja neuvosto. Minun on sanottava, että neuvoston ja komission vastenmielinen suhtautuminen rahoituskehyksen tarpeelliseen tarkastamiseen on räikeässä ristiriidassa sen kanssa, että esitätte aina uusia ehdotuksia ja pyydätte itse uutta rahoitusta esimerkiksi banaaneja koskevan sopimuksen ja nyt ITERin fuusioenergian kehittämistä koskevan hankkeen vuoksi.

Kaiken huipuksi voimme panna merkille huolestuttavan suuntauksen, että jäsenvaltiot maksavat tyytyväisinä yhteisistä hankkeista, jos nämä ovat EU:n talousarvion ulkopuolella. Tämä luo ylimääräistä byrokratiaa ja tällä ei varmisteta varojen käytön demokraattista valvontaa. Sen vuoksi voin hyvin sanoa, että tämä keskustelu ei koske ainoastaan sitä, saako EU lisää tai vähemmän rahaa; kyse on kunnollisesta valvonnasta sekä häiriöiden ja kaaoksen välttämisestä.

  Helga Trüpel, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Paljon kiitoksia, arvoisa puhemies. Uskon, että meidän on pidettävä erilaiset ongelmat toisistaan erillä. Kun hyväksyimme nykyiset rahoitusnäkymät, neuvosto lupasi meille muutosta tai tarkistamista ja että kävisimme yhdessä yksityiskohtaisen keskustelun tämän talousarvion ongelmista. Ongelmia on kahdenlaisia. Omien varojen järjestelmämme, jonka mukaan määritellään, mistä Euroopan talousarvion varat saadaan, ei ole yhtä ajan tasalla tai tulevaisuuteen suuntautunut kuin pitäisi. Emme halua mitään uusia EU:n veroja, joilla aiheutetaan suurempi taakka Euroopan kansalaisille. Sen sijaan ryhmämme Vihreät / Euroopan vapaa allianssi haluaa omien varojen järjestelmän. Siihen sisältyy enemmän ympäristöveroja ja transaktioveroja, joiden perusteella jäsenvaltioiden nykyisiä maksuja vähennetään. Minusta tämä on hyvin tärkeää. Sen vuoksi emme pelkästään vaadi EU:n veroja, jotka aiheuttaisivat ylimääräistä taakkaa kansalaisillemme. Etsimme sen sijaan uutta, oikeudenmukaisempaa ja ympäristöystävällisempää rahoitusmallia.

Tuolloin luvattiin muitakin asioita, koska tiedämme, että nykyinen talousarvio on liian jäykkärakenteinen. On liian vähän mahdollisuuksia kohdentaa uudelleen menoeriä budjetin sisällä. Edessämme on uusia poliittisia haasteita, ja EU:n talousarvion avulla niihin ei tällä hetkellä pystytä vastaamaan asianmukaisesti. Neuvosto ja komissio ehdottavat jatkuvasti uusia toimia, joihin tarvitaan rahoitusta, mihin budjetissa ei ole varaa. Meidän on löydettävä tie ulos tästä sekasotkusta, mutta neuvosto ei ole vielä ilmoittanut, että se on todella valmis tähän. Minusta tämä on tärkeä poliittinen ongelma Euroopan unionille, koska emme voi pitää yhteyksiä Euroopan kansalaisiin tällä tavalla.

Sen sijaan on asioita, joita meidän on toteutettava ja jotka liittyvät myös Lissabonin sopimukseen. Haluamme enemmän yhteistä toimintaa Euroopan tasolla energiapolitiikassa, tarvitsemme tehokkaamman ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevan lähestymistavan ja haluamme tehdä enemmän avaruusmatkailun, matkailun ja ulkopolitiikan suhteen. Jos kuitenkin haluamme tehdä tämän kaiken ja toimia tosissamme, unionin talousarviota on vastaavasti mukautettava. Neuvoston on toteutettava tässä asiassa päättäväisiä toimia. Tämä ei merkitse ainoastaan suurempia rahamääriä vaan enemmän joustavuutta talousarviossa ja uutta strategista painopistettä, jolla varmistetaan, että EU:n politiikka todella suuntautuu tulevaisuuteen ja auttaa meitä rahoittamaan asioita, joita haluamme saada aikaan Eurooppa 2020 -strategian perusteella. Tällä hetkellä emme voi saada tätä aikaan nykyisen talousarvion perusteella. Tarvitsemme siksi uusia strategisia päätöksiä, jotta Euroopan unioni on valmistautunut tulevaisuutta varten. Me Euroopan parlamentin jäsenet haluamme luonnollisesti säilyttää valtuutemme ja käyttää Lissabonin sopimuksen perusteella meille annettua toimivaltaa, mikä merkitsee, että parlamentin on aina voitava osallistua päätöksentekoon asianmukaisella tavalla. Tätä me vaadimme. Kiitos.

  Jacek Włosowicz, ECR-ryhmän puolesta. – (PL) Euroopan unioni on talouden alalla vaarallisessa vaiheessa. Talouden vakauden ylläpito on vaarassa enemmän kuin koskaan unionin historiassa. Meidän on määriteltävä varat, joita tarvitaan aloitettujen EU:n hankkeiden jatkamiseksi, sekä muut resurssit, joiden avulla Lissabonin sopimuksen perusteella meille määrättyjen uusien tehtävien toteuttaminen voidaan suorittaa tehokkaasti. Meidän on myös saatava varoja sellaisia uusia tilanteita varten, joita emme pysty ennakoimaan etukäteen.

Budjettikuri on yksi asia, mutta todellinen elämä on toinen. Nykyisen taloustilanteen vuoksi meidän on harkittava painopisteitämme, jotta varmistetaan oikeanlainen budjettikuri. Meidän on muistettava unionin perusperiaatteet. Tässä yhteydessä tarkoitan esimerkiksi vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden välisten erojen poistamista, sillä tämä ero valitettavasti esiintyy edelleen. Pyyntöni neuvostolle ja komission jäsenelle on se, että emme unohda unionin perustajien luomia lähtökohtia sekä EU:n saavutuksia yli 50 vuoden ajalta. Meidän pitää poistaa esteet, yksinkertaistaa menettelyjä ja helpottaa Euroopan kansalaisten elämää sekä huolehtia jokaisesta eurosta, joka käytetään yhteisestä talousarviosta.

  Miguel Portas, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, minusta neuvoston puheenjohtaja ilmaisi asiansa hyvin selvästi puheessaan. Hän ei ennen kaikkea halua keskustella monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamisesta. On kuitenkin todettava, että jo toukokuussa 2006, kun rahoituskehystä koskevat toimielinten väliset sopimukset hyväksyttiin, oli täysin selvää, että väliarvio pitäisi toteuttaa tällä ajankohdalla.

Kyseisen arvion tarkoitus oli herättää keskustelua, sen vuoksi olisi tarkasteltava uudelleen Euroopan kansainvälistä kuvaa ja sillä piti kattaa myös unionin rahoitusta ja varoja koskevat kaikki näkökohdat.

Vuosien 2006 ja 2010 välillä sattui kuitenkin kriisi, mutta talousarviossamme ei otettu huomioon kiireellisiä uusia tarpeita tai uusia painopisteitä. Uudet perustamissopimukset tulivat myös voimaan, mutta hallitukset eivät ottaneet tämän vaikutusta huomioon talousarviossa. Myös Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi luotiin, ja sillä muutettiin 50 prosenttia EU:n talousarviosta kolmansia osapuolia koskevaksi korvausvastuuksi, mutta minkäänlaisia päätelmiä ei ole tehty tilanteista, jolloin sääntöjä ei noudateta.

Asian ydin on se, että hallitukset eivät ole yksinkertaisesti kiinnostuneita uudelleentarkastelusta, vaikka ne lupasivat sen. Ne haluavat, että Euroopan parlamentti lyö pelkästään leiman asetukseen, jonka perustella vain pitkitetään vallitsevaa tilannetta.

Esillä olevassa mietinnössä torjutaan nämä pyrkimykset olla ottamatta parlamenttia mukaan, ja toivon hartaasti että parlamentti pysyy asiassa lujana.

  Angelika Werthmann (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, vuoden 2011 talousarvio on jäänyt sumun peittoon. Kaksi näkökohtaa vaikuttaa minusta tärkeältä. Ensiksi Lissabonin sopimuksen mukaan unionin on huolehdittava siitä, että sillä on tavoitteidensa saavuttamiseksi ja politiikkansa toteuttamiseksi tarvittavat varat. Tämä määritellään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 311 artiklassa. Näin varmistetaan vuotuisen talousarviomenettelyn sujuvuus. Toisaalta on tärkeä asettaa painopisteet, joissa otetaan huomioon tämänhetkinen taloudellinen tilanne, ja on toteutettava kaikki tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että monivuotisen rahoituskehyksen hyväksymisprosessi toimii tehokkaasti.

Haluaisin tuoda esiin vielä yhden näkökohdan nykyisen taloudellisen tilanteen vuoksi. En ymmärrä, miksi koulutuksen, elinikäisen oppimisen ja sosiaalipalvelujen alalla tehdään rajuja leikkauksia. Varoja voidaan säästää hallinnon aloilla esimerkiksi, kun on mahdollista tunnistaa ja hyödyntää kotimaiden olemassa olevaa synergiaa. Tästä saatavat säästöt voitaisiin käyttää esimerkiksi kasvun ja työllisyyden rahoittamiseen.

Haluaisin lopuksi ottaa esille yhden seikan, josta voitaisiin keskustella perusteellisesti. On tärkeää, että jäsenvaltiot varmistavat, että niiden käyttämästään EU:n rahoituksesta vallitsee laaja avoimuus. Tämän perusteella me, Euroopan parlamentti ja komissio, voimme toteuttaa mahdollisimman paljon valvontatoimia, meillä on mahdollisimman paljon yhteispäätösvaltaa ja voimme saavuttaa tarvittavan tehokkuustason.

  José Manuel Fernandes (PPE). – (PT) Arvoisa puhemies, mielestäni on erittäin helppo osoittaa, että nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen uudelleentarkastelua tarvitaan kiireellisesti. Uskon, että on helppo osoittaa, että talousarvio on saatava pikaisesti joustavammaksi. Tämä on ainoa keino, jonka perusteella voimme suorittaa Euroopan unionin tehtävät, täyttää tavoitteet ja vastata Euroopan kansalaisten meille esittämiin toiveisiin.

Toivon, että neuvosto ei asetu tälle esteeksi. Toivon, että neuvosto ei estä Euroopan unionin kehitystä ja mahdollisuuksia.

Vuosien 2007 ja 2009 välillä rahoituskehyksen enimmäismäärät saavutettiin tai ylitettiin. Tärkeät hankkeet, kuten Galileo, elintarvikerahoitusväline ja Euroopan talouden elvytyssuunnitelma voivat edistyä vain, jos käytämme olemassa olevaa liikkumavaraa. Tätä liikkumavaraa on käytössä vain vähän jäljellä jäävällä ajanjaksolla, ja sen määrä vähenee edelleen, koska on hyväksytty sitoumuksia, joita ei ole vielä sisällytetty talousarvioon.

Olemme kaikki tietoisia, että saimme Lissabonin sopimuksen myötä uusia valtuuksia ja uusia virastoja ulkoisen toiminnan, urheilun, ilmastonmuutoksen, energian, matkailun ja väestönsuojelun aloilla. Tämä merkitsee, että Euroopan unionin on saatava politiikkansa toteuttamiseksi ja tavoitteidensa saavuttamiseksi tarvittavat varat.

Meidän on torjuttava kriisi. Tämän ja työttömyyden vähentämisen vuoksi tarvitsemme ennakoivia Euroopan laajuisia toimintalinjoja. Tämä merkitsee, että budjettivallan käyttäjän on täsmennettävä ja tehtävä laskelma tämän vuoksi toteutettavista toimista ja painopisteistä unohtamatta EU:n talousarvion lisäarvoa.

Emme saa myöskään unohtaa Eurooppa 2020 -strategiaa, joka on nyt hyväksytty. Siinä pyritään älykkääseen, kestävään ja osallistuvaan kasvuun, jonka on alettava heti, ja tämän aikaansaamiseksi tarvitaan rahoitusta.

  Göran Färm (S&D). – (SV) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää Reimer Bögeä, joka otti mukaan muiden ryhmien ajatukset ja laati erinomaisen mietinnön. Luulen, että olemme kaikki samaa mieltä siitä, että Lissabonin sopimus edellyttää useita teknisiä muutoksia, mutta tärkeä näkökohta on se, että kysymyksessä ei ole pelkästään tekninen mukautus. Meidän Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmän jäsenten mielestä nyt on hetki, jolloin näemme, uskommeko Euroopan unioniin.

EU:n yhteistyö ei ole minkäänlainen joutava asia, jota harkitaan vasta sen jälkeen, kun kansallisista toimintalinjoista on päätetty. Jos suhtaudumme tosissamme Lissabonin sopimukseen, uusia tehtäviä on rahoitettava. Jos suhtaudumme vakavasti siihen, että EU:sta tulee kansainvälisellä tasolla johtaja tutkimuksen ja kehityksen, ilmaston, energian ja vihreiden työpaikkojen aloilla ja että sillä on enemmän yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, emme voi yksinkertaisesti poistaa tällaisia menoja heti, kun esiintyy kansallisia budjettiongelmia. Nykyisen järjestelmän perusteella ei voida rahoittaa kaikkia toimia, kuten ITER-hanketta, ilmastopolitiikkaa, uutta yhteistä ulkopolitiikkaa, EU 2020 -ohjelman upeita lippulaivahankkeita tai tulevaa laajentumista.

EU:n talousarvion menot eivät ole pelkästään kustannuksia; niillä tarjotaan tärkeää lisäarvoa jäsenvaltioille. Jos hyödynnämme mahdollisia vaihtoehtoja, tämä voi jopa vähentää kansallisiin talousarvioihin kohdistuvaa painetta, ja silloin EU:n budjetti voi olla mahdollisuus eikä pelkästään ongelma. Siksi on tärkeää, että komissiolla ja neuvostolla on nyt rohkeutta toteuttaa välitarkistus EU:n nykyisen pitkän aikavälin talousarvion enimmäismääristä. Ne ovat luvanneet tätä jo pitkään, mutta eivät ole vielä toimineet.

Haluaisin lopuksi esittää kysymyksen neuvostolle ja komissiolle. Teidän on selvitettävä, miten voitte yksinkertaisesti olla välittämättä toimielinten välisestä sopimuksesta, jossa edellytetään kunnianhimoista välitarkistusta pitkän aikavälin talousarviosta. Tämä ei herätä luottamusta tulevissa neuvotteluissa. Minkä syiden vuoksi ette piitanneet kansainvälisestä sopimuksesta? Tämä on kysymykseni.

  Carl Haglund (ALDE). – (SV) Arvoisa puhemies, aloitan itse asiassa siitä, johon ruotsalainen kollegani lopetti puheensa. Totean aluksi, että vallitseva tilanne on käsittämätön, ja tarkoituksenani oli esittää sama kysymys, joten odotan kiinnostuneena vastausta. Euroopan parlamentin uutena jäsenenä olen myös yllättynyt siitä, miten pitkälle tämä on edennyt.

Haluaisin tältä osin korostaa, että Göran Färmin mainitsema arvio ei ole ainoa asia, joka on myöhässä, mutta pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna esimerkiksi väliaikaiset selvitykset, muun muassa tutkimusohjelmaa koskevat ennalta annettavat arviointikertomukset ja muut selvitykset ovat myös myöhässä. Tämä vaikuttaa pitkällä aikavälillä koko asiaan vuotta 2014 ja sen jälkeistä ajanjaksoa varten aloittamamme työn suhteen. Sen lisäksi se vaikuttaa siihen, miten voimme työskennellä tämän asian parissa nyt ja miten voimme tarkastella, mitä tapahtuu parina seuraavana vuonna, koska vuosi 2014 on melko kaukana.

Aikaisemmissa puheissa esitettiin paljon erinomaisia näkökohtia haasteista, joita meillä on edessämme Eurooppa 2020 -ohjelman vuoksi, ja tämä todellakin edellyttää nykyisen rahoituskehyksen kunnianhimoista tarkastelua. Tällä alalla on paljon tehtävää, ja ymmärrän, että komissiolla ei ole tältä osin helppoa puuttua tähän asiaan. Jos kuitenkin haluamme vastata edessämme oleviin haasteisiin, olisi viisasta soveltaa pidemmän aikavälin näkemystä kuin tähän mennessä, ja sen vuoksi tarvitsemme nyt kunnollista tarkistamista. Odotan myös innolla järkeviä aloitteita komissiolta.

  Hynek Fajmon (ECR). – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tämän parlamentin valitsevat Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaiset, ja sen on jaettava heidän osansa. Jos suurin osa EU:n jäsenvaltioiden talouksista on kriisissä ja ihmisten on kiristettävä vyötään, Euroopan parlamentti ei voi pyrkiä päinvastaiseen suuntaan ja lisätä omia ja koko EU:n menoja. Tällainen politiikka heikentää Euroopan parlamentin uskottavuutta ja arvovaltaa äänestäjiemme silmissä. Bögen mietinnössä, jota käsittelemme tänään, puhutaan sen puolesta, että Euroopan unioni saisi enemmän varoja, ja tässä yhteydessä viitataan Lissabonin sopimukseen ja muihin sopimuksiin. En voi henkilökohtaisesti olla samaa mieltä tästä asiasta. Kyllä, Lissabonin sopimus antaa EU:lle uusia valtuuksia ja vastuualueita, mutta EU:n on voitava ja sen pitää hoitaa näitä valtuuksia siten, että sen jakamien varojen kokonaismäärä pysyy samana. Uskon vakaasti, että EU:n talouden on perustuttava vuoteen 2013 saakka hyväksyttyihin talousarvionäkymiin. Jos jotkut korjaukset ovat tarpeellisia, niiden pitäisi heijastaa Euroopan talouden tilannetta ja meneillään olevaa talouskriisiä.

  Monika Hohlmeier (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, panen merkille, että neuvosto ei halua keskustella monivuotisesta rahoituskehyksestä. Saanen todeta neuvostolle, että Euroopan parlamentti haluaisi mielellään keskustella siitä ja että neuvosto ei voi toimia aivan kuin se olisi päiväkodissa ja sanoa meille, että se ei vastaa kysymyksiimme tai kommentoi ehdotuksiamme.

Toiseksi minun on tässä yhteydessä kysyttävä neuvostolta, haluaako se Lissabonin sopimusta vai ei. Lissabonin sopimus on pelkkä tekninen mukautustoimi; sen perusteella annetaan enemmän toimivaltaa, mikä merkitsee, että on täytettävä enemmän velvollisuuksia, ja niihin sisältyy asiaan liittyviin taloudellisiin kysymyksiin vastaaminen. Neuvosto on myös tehnyt päätöksiä, joiden vuoksi aiheutetaan uusia menoja. Monet kollegani ovat jo maininneet tämän. Jos neuvosto haluaa tehdä näin ja jos se ei halua, että varoja käytetään enemmän, sen on ilmoitettava tarkalleen, missä ja miten se haluaa saada aikaan säästöjä, mistä nämä varat tarkalleen siirretään. Se ei voi yksinkertaisesti ehdottaa yleisten prosenttiosuuksien uudelleenjakoa ja jättää parlamentille ja komissiolle epämiellyttävä tehtävä päättää, mistä nämä varat otetaan erityisesti sen vuoksi, että mahdollisuutemme jakaa uudelleen varoja ja tarkistaa talousarviota ovat erittäin rajalliset.

Meille asettamanne uudet velvollisuudet ovat niin haastavia että niihin ei sisälly pieniä satunnaisia määriä. Mainitsen pelkästään taloudellisen solidaarisuuden jäsenvaltioitamme kohtaan ja niiden taloudelliset vaikeudet. Jos ohjelma pannaan täytäntöön, niin kyseessä eivät ole pienet määrärahat, joita voidaan jakaa uudelleen ilman ylimääräistä harkintaa. Sama koskee ITER-hanketta, sisäistä turvallisuutta, tutkimukseen liittyviä merkittäviä näkökohtia ja parlamentin painopistealoja koskevia kysymyksiä, kuten nuorten koulutusta ja tutkimusta. Meidän on käsiteltävä täytäntöönpanoa koskevien puutteiden lisäksi maksuihin liittyvää avoimuuden puutetta. Meidän on keskusteltava tarkasti näistä asioista ja tehtävä niiden vuoksi työtä; neuvosto ei voi yksinkertaisesti vaieta niistä.

  Estelle Grelier (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, lyhyesti sanottuna, mitä komission ehdotuksella osoitetaan?

Ensinnäkin räikeää kunnianhimon puutetta. Komissio kieltäytyi neuvoston tuella tarkistamasta monivuotista rahoituskehystä ja se rauhoitti omaatuntoaan ehdottamalla teknisiä mukautuksia. Nämä mukautukset ovat joka tapauksessa väistämättömiä, sillä ne koskevat Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanoa.

Toinen näkökohta on parlamentille annettujen sitoumuksien rikkominen. On todettava, että parlamentti hyväksyi vuonna 2006 melko vastahakoisesti rahoituskehyksen, jota se jo aiheellisesti piti vanhentuneena ja jäykkärakenteisena; se lyhyesti sanottuna alistui tilanteeseen. Se asetti tukensa ehdoksi sen, että monivuotisen rahoituskehyksen perusteellinen puolivälin tarkistaminen taataan. Tämä on oivallinen osoitus siitä, että komissio ja neuvosto eivät pidä parlamentin päätöksiä tärkeinä. Ne eivät kiinnitä niihin mitään huomiota. On muistettava, että parlamentti on riippumaton ja edustaa kansalaisia.

Kolmanneksi tässä ehdotuksesta käy ilmi eräänlainen paradoksi, joka koskee jäsenvaltioiden unionille siirtämää toimivaltaa laajamittaisissa – mieluiten yhteisön – hankkeissa, jotka asetetaan sellaiseen budjettikehykseen, jota neuvosto ja komissio eivät halua kehittää. Ne tietävät, että tämä kehys ei sovi tarkoitukseen. Ne pyytävät mieluummin varojen uudelleenjakoa, joka on niiden silmissä ihmelääke, mutta minusta tämä on kapea-alainen näkemys eurooppalaisesta hankkeesta.

Miten voimme lisäksi selvittää häpeämättä Euroopan kansalaisille, että keskeisiä hankkeita ei joko rahoiteta ollenkaan – kuten rahoituksenvakautusmekanismia, vaikka sitä käsitellään paljon tiedotusvälineissä – tai niitä rahoitetaan kuten kansainvälistä lämpöydinkoereaktoria (ITER), jonka varat otetaan otsakkeesta 1a, mikä on tarkoitettu kilpailukykyä, kasvua ja työllisyyttä varten? Nämä ovat kaikki toimintalinjoja, joilla vastataan kansalaisten odotuksiin.

Ajamme päin seinää torvea soittaen. Parlamentti tietää tämän, ja yksi Bögen mietinnön hyvistä puolista on, että siinä todetaan näin.

  Ivars Godmanis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin sanoa kolme asiaa. Kun puhumme seuraavasta rahoituskehyksestä, on erittäin tärkeää ymmärtää, miten tarjoamme lisäarvoa, sillä jos ei tarkastella, miten budjetti saadaan toteutettua näissä rahoitusnäkymissä, emme saa hyvää tulosta aikaan seuraavissakaan.

On kolme näkökohtaa. Ensimmäinen: meidän on tarkasteltava rakennerahastojen käyttöä, koska meillä on tähän saakka ollut rakennerahastojen varoja koskeva järjestelmä, johon ei vastata talousarviossa. Näitä varoja käytetään muihin tarpeisiin. Tämä ei ole hyvä suunnittelujärjestelmä, ja se ei auta meitä luomaan seuraavaa rakennerahastojärjestelmää seuraavia rahoitusnäkymiä varten.

Toinen näkökohta on esimerkiksi se, että maaseudun kehitykseen vuodeksi 2009 varattuja maatalouden varoja ja maksuja käytettiin elvytyssuunnitelmaa varten ja se, että tämä velka yritetään nyt maksaa takaisin.

Lopuksi haluaisin sanoa ainoastaan yhden asian. Aluepolitiikan pääosaston rakennerahastoista tekemän arvion mukaan joissain tapauksissa rakennerahastojen käytön lisäarvo on kielteinen, ja myös maatalousalan työntekijät ovat päätyneet tällaiseen arvioon. Jälkeenpäin on tarkasteltava, kun otetaan huomioon järjestelmässä olevat varat, tarjoammeko realistisesti vuosia 2007–2013 varten lisäarvoa?

  Giovanni La Via (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Chastel, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, minusta Reimer Bögen tänään esittämän mietinnön herättämä keskustelu on tarjonnut merkittävän tilaisuuden pohtia avoimesti Euroopan unionin tulevaisuutta.

Emme voi noudattaa edelleen ajattelutapaa, että erilaisia ja yhä laajempia toimia voidaan toteuttaa sellaisen rahoituksen puitteissa, joka on kuin kiveen kirjoitettu. Sen vuoksi annan täyden tukeni käsittelemällemme mietinnölle ja olen kiitollinen Reimer Bögen aloitteesta.

On selvää, että neuvosto ja komissio eivät ole noudattaneet toimielinten välistä sopimusta. On kysyttävä, miksi tätä puolivälin tarkistusta ei ole suunniteltu ja miksi jatkamme toimintaa tällä tavalla. Toimimme näin kansainvälistä lämpöydinkoereaktoria (ITER) koskevan hankkeen osalta, aivan kuten olemme aikaisemmin toimineet Galileon ja muiden hankkeiden suhteen. Sen sijaan, että rahoitusnäkymiä tarkistetaan tosissaan, käytetään liikkumavaraa.

Tänään meillä on ylimääräinen haaste: meillä on uusia vastuu-alueita, joita Lissabonin sopimuksen perusteella siirretään jäsenvaltioilta Euroopan unionille. En usko, että voimme jatkaa tällä tavalla. Meidän on lopettava pelkällä nykyisten varojen siirtojen ja tällä hetkellä olemassa olevien joustomekanismien käytön perusteella tapahtuva toiminta.

Mielestäni päinvastaiseen suuntaan toteutetut ponnistelut olisivat tuottavampia. Toisin sanoen niillä pitäisi pyrkiä luomaan varantoja ja joustovaraa, joiden avulla Euroopan unioni voi vastata käytännössä nykyisten tarpeiden lisäksi ennen kaikkea tuleviin tarpeisiin sekä rahoituskehyksen että talousarvion yksittäisten otsakkeiden osalta.

Haluaisin lopuksi korostaa, että on tärkeää keskustella mietinnön kohdasta, jossa kehotetaan pohtimaan lisää Euroopan rahoituksenvakautusmekanismia. Sitä on käytettävä arviointiin ja ennakkoarvioihin ja siten EU:n talousarviolle aiheutuvan vaikutuksen säätelemiseen.

  Georgios Stavrakakis (S&D). – (EL) Arvoisa puhemies, minäkin tuen lämpimästi käsittelemäämme mietintöä. Tämänhetkisen taantuman aikana nykyinen monivuotinen rahoituskehys on osoittautunut toistuvasti riittämättömäksi monien tärkeiden poliittisten painopisteiden rahoitukselle.

Rahoituskehyksen tarkistaminen ja suurempi joustavuus ovat tarpeellisia unionin tulevaisuudelle, jos me todella haluamme, että EU voi tarjota kansalaisille takeita ajankohdalla, jolloin lähes 25 miljoonaa heistä kärsii työttömyydestä.

Kuten tavallista, komissio ja neuvosto ovat toimineet myöhään, kun vastuuta on pitänyt kantaa. Olemme melkein vuoden 2010 lopussa, ja parlamentti odottaa edelleen, että kaksi muuta toimielintä noudattaa sitoumuksia, joita niiden olisi pitänyt noudattaa viime vuonna.

Taloudellinen ja sosiaalinen kriisi on saattanut koko Euroopan polvilleen. Sen vuoksi ainoa mahdollinen vastaus on EU:n vastaus sellaisen talousarvion välityksellä, johon sisältyvät kaikki tarpeelliset keinot.

  Ingeborg Gräßle (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Chastel, arvoisa komission jäsen, olette tehneet asian käsittelyn meille jälleen kerran helpoksi tänään, joten kiitos siitä, koska on harvinaista, että parlamentilla on niin yhtenäinen näkemys. Osoittamanne ylimielisyys auttoi saamaan aikaan tällaisen yhtenäisyyden. En ole poliitikkona varma, pitäisikö minun onnitella teitä tästä, koska tämä on tuskin minkäänlainen neronleimaus. Olen itse asiassa aika tyytyväinen, että parlamentti on melko tyhjä tänään, koska kansalaisemme ansaitsevat parempaa kuin tällaisen temppuilun seuraaminen. Näin ollen katsomme, että teidän pitäisi harkita uudelleen kantaanne.

Ette seiso sanojenne takana, ja lupausten rikkominen on vakava asia. Komissiolla ei ole rohkeutta toimia vakaumustensa mukaisesti. Hyvä komission jäsen Lewandowski, tarvitaan hieman rohkeutta. Emme halua puhua rahasta ollenkaan tai ylimääräisestä rahasta, eikä meidän pitäisikään. Meidän pitäisi puhua asian sisällöstä. Kun tarkastelemme rakennerahastoja koskevaa tilannetta, erityisesti kun jäljelle jäävä likviditeetti kasvaa huimaavalle tasolle ja nousee edelleen, on korkea aika, että puutumme asiaan perusteellisesti sen sijaan, että tuhlaamme aikaamme moiselle hölynpölylle.

Komissio on nyt melko epätoivoisessa tilanteessa, koska varoja ei voida jakaa. Juuri tämän vuoksi on kehitetty uusia välineitä – neuvosto ja komissio ovat kehittäneet uusia välineitä – ja ainoastaan tämän syyn vuoksi tämä keskustelu on edes mahdollinen. Tässä prosessissa on uskomatonta se, että näiden lupausten pitäminen voisi lopulta antaa meille mahdollisuuden korjata olosuhteita, joihin mikään kansallinen parlamentti ei pystyisi talousarviossaan.

Mitä meidän on nyt tehtävä? Haluaisin pyytää neuvostoa ja myös komissiota pitämään sanansa. Olemme sopineet tietystä menettelystä ja tätä menettelyä on noudatettava. Toiseksi haluaisin, että palaamme konkreettisiin seikkoihin. Jos te ette tee kaikkea tätä, niin me tiedämme, miten voimme vastustaa tätä. Ainoa asia, mitä voimme tehdä, on tämän asian käsittelyn keskeyttäminen. Panttivankien ottaminen ei ole laillinen poliittinen väline, mutta jos ette jätä meille mitään vaihtoehtoa, meidän on harkittava sitä vakavasti.

  Cătălin Sorin Ivan (S&D). – (RO) Minäkin haluaisin esittää tukeni esittelijälle ja muille jäsenille, kun he korostavat Euroopan unionin tämänhetkistä vaikeaa tilannetta, mitä neuvosto tai komissio ei näytä käsittävän. Neljä vuotta, jotka ovat kuluneet tästä monivuotisesta rahoituskehyksestä, talouskriisi ja uuden perustamissopimuksen voimaantulo ovat kaikki haasteita Euroopan unionille. Tämän vuoksi kaikille on päivänselvää, että tarvitsemme laajempaa joustavuutta talousarviossa.

Olen siksi sitä mieltä, että monivuotisen rahoituskehyksen pelkkä tekninen tarkastelu, jota neuvosto ehdottaa, ei ole ratkaisu, vaan sillä pikemminkin lykätään uudistusta, jota Euroopan unioni tarvitsee ja josta käydään tärkeitä keskusteluja tällä hetkellä ja vielä parin vuoden ajan. Meidän on myös muistettava, että tässä monivuotisessa rahoituskehyksessä ja sen tarkistamisessa on valmisteltava keskustelua vuonna 2014 voimaan tulevasta uudesta monivuotisesta rahoituskehyksestä.

  Paul Rübig (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, rahoituskehys merkitsee kriisiaikana haastetta. Miltä osin meidän olisi osoitettava lisää tarmokkuutta, parempia tavoitteita, enemmän sitoumusta? Miltä osin meidän on saatava aikaan säästöjä, missä järkeistettävä, mitä toimia on uudistettava? Yksi keskeinen aihe on, miten mukautamme Euroopan tason toimiamme olemassa oleviin tarpeisiin. Erityisesti investointien ala – mielessämme ovat Euroopan laajuiset verkot, tutkimus ja koulutus – ovat keskeisiä haasteita kriisissä. Toivomme, että olemme juuri päässeet hyvään uuteen alkuun ja että voimme kehittää uusia vahvuuksia. Euroopan unionilla on tältä osin erityinen vastuu.

Näemme vuoden 2011 talousarviossa, että kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaa on tarkoitus leikata 60 prosentilla ja että määrärahoja vähennetään myös niillä tutkimuksen aloilla, joiden ansiosta meistä voi tulla tehokkaampia kuin kilpailijoistamme lyhyellä aikavälillä, ja varoja siirretään hankkeisiin, jotka maksavat itsensä takaisin ainoastaan 30–50 vuoden aikana. Meidän on siten harkittava, mitä toimia olisi järkeistettävä, ja pohdittava, miltä osin hallintoa olisi parannettava sekä ennen kaikkea, missä toimissa voimme reagoida nopeammin ja tehokkaammin. Aika loppuu kesken ja sen vuoksi hallinnon on pyrittävä olemaan ajan tasolla nopeasti.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (S&D). – (PL) Euroopalla on lähes vuosi Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen edessään talousarviota koskeva paradoksi. Neuvoston jäsenet, jotka aikaisemmin tekivät kovasti työtä saadakseen perustamissopimuksen ratifioitua, eivät tällä hetkellä näytä ymmärtävän, että siinä vahvistettuja toimia rahoitetaan aivan liian riittämättömästi. Vieläkin pahempaa on se, että neuvosto ei myönnä runsaampaa rahoitusta unionin lippulaivahankkeille, kuten Galileo-ohjelmalle tai Euroopan ulkosuhdehallinnolle.

Olisi pidettävä mielessä, että nykyisestä rahoituskehyksestä neuvoteltiin yli viisi vuotta sitten, jolloin esimerkiksi EU:n diplomatia oli täydellistä poliittista fiktiota. Monivuotisen rahoituskehyksen tarkistaminen on välttämätöntä, ja Lissabonin sopimuksen ajatuksia ei voida panna täytäntöön, jos tärkeitä toimintalinjoja rahoitetaan pelkästään varauksista. Jotta uusi sopimus on tuloksekas, nykyistä rahoituskehystä on tarkistettava, ja neuvoston kanssa on sovittava välineistä, joilla toteutetaan perustamissopimuksen talousarviota koskevat määräykset. Tulevaisuudessa on suhtauduttava varovaisemmin muiden velvoitteiden luomiseen, jotta tietyn politiikanalan rahoittamiseen käytettävät varat määriteltäisiin aina tapauskohtaisesti. Toisin sanoen kunnianhimoista Euroopan unionin talousarviota varten varoja ei pidä vähentää vaan joustavuutta on lisättävä. Emme saa aikaan enempää eurooppalaisia toimia vähemmällä rahalla.

  Seán Kelly (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, minusta kaksi kaikkein tärkeintä käsitettä tämäniltaisessa keskustelussa ovat joustavuus ja lisäarvo. Jos meillä on niitä, niin silloin edistymme jonkin verran.

On selvää, että on valtavia haasteita erityisesti, jos saavutamme 2020-strategian tavoitteet, ja tästä syystä on tehtävä todella paljon työtä. On kuitenkin joitain merkittäviä mahdollisuuksia. Ensimmäinen on se, että Lissabonin sopimuksen vuoksi voimme jättää Euroopan ulkosuhdehallinnon avulla jälkemme maailmaan, mitä emme ole voineet tehdä aikaisemmin. Tämä on otettava huomioon.

Lisäksi uudet pankki- ja vakuutusalan viranomaiset ovat erittäin tärkeitä, jos haluamme jättää jälkemme Eurooppaan, ottaa opiksi lamasta ja ottaa käyttöön valvontaa siellä, missä vallitsee täydellinen sekasorto.

Vetoan kuitenkin yhteen asiaan. Kun tarjoamme näitä laitoksia varten rahoitusjärjestelyitä, vältämme kaikin tavoin ottamasta bonuksia huomioon näissä tilanteissa. Ne ovat kaiken pahan alku, ja bonuksia haluavalta henkilöltä pitäisi kysyä yksi kysymys: "mitä et tekisi työssäsi, jos et saisi bonusta?"

  Zigmantas Balčytis (S&D). - (LT) Hiljattain voimaan tulleen Lissabonin sopimuksen perusteella Euroopan unioni on saanut monia uusia ja merkittäviä valtaoikeuksia ulkoisen toiminnan, ilmastonmuutoksen, energian ja matkailun aloilla sekä muilla tärkeillä aloilla. Tämän vuoksi meidän on hyväksyttävä uusia järjestelyitä, joita tarvitaan Lissabonin sopimuksen talousarviosäännöksien toteuttamiseksi ja nykyisten rahoitusnäkymien tarkistamiseksi.

Jos haluamme, että Euroopan unioni voi toteuttaa sitoumuksensa ja reagoida tehokkaammin kiireellisiin ja odottamattomiin tapahtumiin, talousarvion on oltava joustavampi kuin nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä.

Tulevaisuudessa on tarkistettava talousarvion painopisteitä, varmistettava painopistealojen tyydyttävä rahoitus ja tarjottava riittävästi budjettivaroja pitkän aikavälin sijoituksille, jotka ovat edellytys Euroopan unionin talouden elpymiselle ja kasvulle.

  Alain Cadec (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni saa Lissabonin sopimuksen perusteella toimivallan uusilla aloilla. Sen perusteella edellytetään unionin huolehtivan siitä, että sillä on tavoitteidensa saavuttamiseksi ja politiikkansa toteuttamiseksi tarvittavat varat.

Nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen alusta saakka ei ole ollut kuitenkaan mahdollista laatia vuotuista talousarviota turvautumatta olemassa olevaan liikkumavaraan. Kuten esittelijä muistuttaa meille, liikkumavara on pienentynyt merkittävästi eikä kasva ennen vuotta 2013; nyt on kriisiaika. Sen vuoksi ei ole mitään mahdollisuutta vastata ennakoimattomiin tarpeisiin. Tällainen tilanne on vaarallinen ja mahdollisesti kestämätön.

Näin ollen on tärkeää tarkistaa monivuotista rahoituskehystä, jotta varmistetaan tarvittavat varat Lissabonin sopimuksen perusteella myönnettyjen uusien valtuuksien käyttämiseksi. On myös tärkeää sallia Eurooppa 2020 -strategiassa määriteltyjen poliittisten painopisteiden rahoittaminen, kuten jäsen Kelly juuri totesi.

Haluan muistuttaa teitä hyvä komission jäsen, että Lissabonin sopimuksen perusteella parlamentilla on talousarvioasioissa yhtäläinen toimivalta neuvoston kanssa. Parlamentin näkemyksillä on sen vuoksi oltava painoarvoa talousarviokeskustelussa, kuten Reimer Böge totesi, ja kiitän häntä vielä kerran mietinnöstään.

  Pat the Cope Gallagher (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, EU:n talousarvon merkitys Irlannin maaseudun tilojen tulojen tukena on valtava. Irlannin maanviljelijät, heidän perheensä, maaseutuyhteisöt ja Irlannin elintarvikeala saavat edelleen lähes 2 miljardia euroa vuodessa ajanjaksolla 2010–2013.

Tällä viikolla maatalousministerimme Brendan Smith ilmoitti, että Irlannin hallitus on pyytänyt ennakkoa tilatuista, jotta kassavirtaa maanviljelijöille maksimoidaan tämän hetken ja vuoden lopun välillä. Tämä on hyvin myönteinen ja erittäin käytännöllinen kehitystulos. Sain käsityksen, että hallituksen pyynnön hyväksyy neuvosto – tai ehkä neuvosto paransi sitä tässä vaiheessa tänään – ja on odotettavissa, että maksut alkavat 18. lokakuuta ja että toinen erä myönnetään 1. joulukuuta lähtien.

Kotimaani maatalousalalle vuosittain myönnettävä huomattava rahoitus on osoitus näiden neuvottelujen merkityksestä Irlannille ja erityisesti Irlannin maaseudulle.

  Janusz Władysław Zemke (S&D). – (PL) Haluaisin kiittää komission jäsentä antamistaan tiedoista. Minua kuitenkin huolestuttaa eräs toinen seikka. Viittaan ongelmaan, joka koskee Euroopan unionin tuloja vuoteen 2013 saakka. Jos aiomme toteuttaa tarkistuksen, se olisi toteutettava kunnolla. Tarkoitan sitä, että tässä asiassa ei ole kyse ainoastaan menoista ja siitä, ovatko ne perusteltuja, vaan meidän olisi mielestäni keskusteltava siitä, pystytäänkö EU:n tulot vuoteen 2013 saakka saavuttamaan ja voimmeko olla niistä varmoja.

Talousarvio hyväksyttiin loppujen lopuksi täysin erilaisten taloudellisten ja rahoituksellisten tosiasioiden perusteella. Bruttokansantuote on laskenut merkittävästi kahden vuoden ajan EU:n jäsenvaltioissa. Haluaisin tämän osalta kysyä komission jäseneltä, onko hänellä yksityiskohtaisia arvioita siitä, ovatko EU:n talousarviotulot vuoteen 2013 saakka alhaisemmat, kuin mitä tällä hetkellä suunnitellaan?

  Janusz Lewandowski, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, keskustelua kuunnellessani minulle kävi selväksi, että parlamentin ja neuvoston kannat ovat melko kaukana toisistaan. Tämä saattaa olla ongelma, sillä olemme hyvin pian budjettineuvottelussa.

Neuvottelupöydällä eivät ole ainoastaan vuoden 2011 luvut, koska tämä on Lissabonin paketti, ja neuvotteluista tulee yhtä moniulotteisia kuin tämänpäiväisestä keskustelusta. Kyseessä ei ole ainoastaan asetuksesta. Helga Trüpel käytti tämän mahdollisuuden asettaakseen eurooppalaisen verotuksen kyseenalaiseksi. Hyvä Helga Trüpel, tiedätte, että tämä ei kuulu toimeksiantoon. Meidän on tarkasteltava puolueettomasti tulopuolta eikä ainoastaan menoja; kyseessä on puolueeton tarkastelu ja emme voi päättää ennakolta, tarvitsemmeko omia varoja.

Hyvin selkeää kritiikkiä esitettiin siitä, että olemme rahoitusnäkymien tarkistamisen suhteen hyvin paljon myöhässä. Tämä oli neuvoston tietoinen valinta. Uskon, että se oli viisas päätös ja että sen takana oli demokraattinen vastuu. Asia annettiin uuden komission tehtäväksi. Komissiolle on nyt hyvin tärkeää taloushallinto, mikä on tärkeä opetus kriisistä. Kohta on lokakuu, mikä huolestuttaa minua, koska ei ole hyvä, että tarkistaminen toteutetaan näin myöhään.

Keskustelun tärkein näkökohta oli se, että uusien tehtävien vuoksi tarvitaan talousarvion todellista tarkistamista. Kukaan ei ole tietoisempi uusista tarpeista ja vastuusta kuin minä, koska nämä yleensä kanavoidaan komission välityksellä. Sovellamme normaalisti politiikkayhdistelmää, kun edessämme on uusia tarpeita tai uusia merkittäviä hankkeita ja tämä politiikkayhdistelmä esitetään teille, jotta saamme teiltä neuvoja neuvotteluja varten.

Huolimatta siitä, että kannat ovat mielestäni kaukana toisistaan, olen optimistinen, että marras-joulukuussa järjestettävässä neuvottelussa saadaan aikaan myönteinen tulos.

Puhetta johti
varapuhemies Diana WALLIS

  Olivier Chastel, neuvoston puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olen pannut selkeästi merkille, että monet teistä korostavat tarvetta tarkistaa talousarviota erityisesti Euroopan unionin uusien vastuualueiden osalta. Tämä on tärkeä keskustelu, ja myönnän sen auliisti.

En ehkä ilmaissut itseäni täysin selvästi ensimmäisessä puheenvuorossani. En sanonut, että neuvosto ei missään nimessä halunnut keskustella talousarviosta, mutta olen todella sitä mieltä, että meidän olisi käytävä pitkän aikavälin keskustelua. Kuten totesitte, odotamme sitä varten komission asiakirjaa talousarvion tarkistamisesta.

Kyseessä on unionin talousarvion tarkistamisprosessin ensimmäinen vaihe. Neuvosto ei torju tätä; se ei kieltäydy aloittamasta keskustelua, jossa keskitytään erityisesti seuraaviin rahoitusnäkymiin.

Arvoisa puhemies, haluaisin palata hetkeksi erityisesti komission ehdotukseen täyttää kansainvälistä lämpöydinkoereaktoria (ITER) koskevat lisävaatimukset. Neuvosto on itse asiassa pannut hyvin merkille ITER-hankkeen rahoitussuunnitelman vuosille 2012 ja 2013, jonka komissio esitti heinäkuun lopussa, ja se tarkastelee tällä hetkellä huolellisesti näitä ehdotuksia.

  Reimer Böge, esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, aloitan ITER-hankkeesta. Tekeillä on jotain merkittävää. Neuvosto on tehnyt päätöksen – hyväksynyt kannan – että vuoteen 2013 mennessä tarvitaan 1,4 miljardia euroa ylimääräistä rahoitusta. Nyt painostetaan, että budjettivallan käyttäjän on tehtävä kantansa selväksi syyskuun loppuun mennessä, jotta kansainväliset sitoumukset voidaan täyttää. ITER-organisaation neuvosto on jo todennut, että nämä varat myönnetään budjettivallan käyttäjän suostumuksella. Näin ei pidä kohdella budjettivallan käyttäjää eikä näin pidä kohdella Euroopan parlamenttia.

Hyvä neuvoston puheenjohtaja Chastel, odotan, että saamme kokoon yleisen paketin ITER-hanketta varten eikä sitä, että lähivuosien aikana myönnetään 540 miljoonaa euroa, kuten komissio ehdottaa. Haluammeko käyttää kolme vuotta kiistellen ITER-hankkeesta vai haluammeko tehdä yhteistyötä, jotta saamme mahdollisen uraauurtavan kansainvälisen tutkimushankkeen kunnolla raiteilleen? Toivon, että voimme päästä tästä jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen.

Mietintö, josta äänestetään huomenna ja keskustelu ovat lähettäneet hyvin selkeän viestin. Komission olisi pyrittävä laajentamaan nykyisiä ehdotuksia, jotta toimielinten välistä sopimusta mukautetaan tämän keskustelun perusteella. Olisi hyvä, jos neuvosto voisi osoittaa jonkinlaista toimintaa lokakuun alussa järjestettävissä ensimmäisissä kolmikantaneuvotteluissa.

Minusta tuntuu, että joskus neuvosto ja jäsenvaltiot haluavat palata Lissabonin sopimusta edeltäviin päiviin ja ne eivät ymmärrä, että voimatasapaino on nyt erilainen ja että edessämme on uusia poliittisia haasteita.

  Puhemies. – (EN) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna keskipäivällä (keskiviikkona 22. syyskuuta 2010).

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Edit Herczog (S&D), kirjallinen. – (HU) Meidän on myönnettävä, että nykyisen rahoituskehyksen neljänä viimeisenä vuotena jopa ennen uusien Lissabonin vaatimusten käyttöönottoa pystyimme hyväksymään vuotuiset talousarviot ainoastaan turvautumalla ylimääräisiin rahoitusvälineisiin. Sen vuoksi on ymmärrettävää, että monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamista ei voida enää pitkittää ja että täydentäviä rahoituslähteitä tarvitaan sellaisia aloitteita varten, joita ei voitu ennakoida, kun nykyinen kehys hyväksyttiin. EU:n taloudellisista päätöksistä vastaavien on tarjottava tarvittavat välineet, jotta EU:n tavoitteet saavutetaan ja EU:n toimintalinjat toteutetaan. Tässä on otettava huomioon Lissabonin sopimuksessa määritellyt uudet toiminta-alat, kuten ulkosuhteet, urheilu, avaruustutkimus, ilmastonmuutos, energiapolitiikka, matkailu ja väestönsuojelu. Meidän on myös otettava huomioon talousarvion eurooppalainen lisäarvo. Sillä osoitetaan solidaarisuutta ja tehokkuutta, koska sillä kerätään ja asetetaan yhteiseen käyttöön rahoitusta, jota on hajautettu kansalliselle, alueelliselle ja paikalliselle tasolle. Suurimalla osalla tästä tuetaan pitkän aikavälin investointeja, joilla edistetään unionin talouskasvua. On toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta lisätään Euroopan ulkosuhdehallinnon ja muiden Lissabonin sopimuksen painopistealojen sekä erityisesti otsakkeen 1a, joka koskee kilpailukykyä, kasvua ja työllisyyttä, määrärahoja. Tällä tarjotaan EU:lle lisäarvoa, ja sen perusteella se voi vastata tavoitteisiin sekä kansalaistensa odotuksiin.

  Elisabeth Köstinger (PPE), kirjallinen. – (DE) Euroopan parlamentti suhtautuu vakavasti demokraattiseen valvontatehtäväänsä, ja tässä mietinnössä neuvostoa ja komissiota kehotetaan tarkistamaan kattavasti monivuotista rahoituskehystä. Kannatan tämän mietinnön kaikkia suosituksia, joilla helpotetaan suunnittelua ja joilla EU:n varojen käytöstä saadaan tehokkaampaa. Komissio tekee aivan liian usein uusia ehdotuksia jäljellä olevien varojen käytöstä. Ranskan ITER-hanke on vain yksi esimerkki siitä, mihin varoja ohjataan – tässä tapauksessa maatalouden varoista – ennakolta käytettäväksi muihin aloihin. Maatalouden varoja, joita ei ole käytetty tai joita on varattu hätätilanteisiin, ei yksinkertaisesti saisi käyttää muita aloja varten. Maatalouden alalla on erityisen tärkeää luoda varantoja. Joustavuus on tärkeää, mutta sitä pitäisi harjoittaa ainoastaan asiaankuuluvalla politiikanalalla. Varantojen käyttö pitäisi määritellä etukäteen tarkasti ja niitä pitäisi käyttää vain asiaankuuluvaa alaa varten.