Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2010/2857(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjojen elinkaaret :

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

RC-B7-0524/2010

Keskustelut :

PV 22/09/2010 - 9
CRE 22/09/2010 - 9

Äänestykset :

PV 07/10/2010 - 9.3
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2010)0350

Sanatarkat istuntoselostukset
Keskiviikko 22. syyskuuta 2010 - Strasbourg EUVL-painos

9. Puutteet ihmisoikeuksien ja oikeusjärjestyksen suojelussa Kongon demokraattisessa tasavallassa (keskustelu)
Puheenvuorot videotiedostoina
Pöytäkirja
MPphoto
 

  Puhemies. (EL) Esityslistalla on seuraavana julkilausuma puutteista ihmisoikeuksien ja oikeusjärjestyksen suojelussa Kongon demokraattisessa tasavallassa.

Komission varapuheenjohtaja Catherine Ashton on unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeana edustajana vastuussa tästä asiasta.

Koska hän ei voi osallistua tämänpäiväiseen istuntoon, Olivier Chastel käyttää puheenvuoron hänen puolestaan.

 
  
MPphoto
 

  Olivier Chastel, Catherine Ashtonin (komission varapuheenjohtaja ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja) puolesta.(FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, minulla on todellakin kunnia puhua teille korkean edustajan Ashtonin puolesta.

Haluan tietenkin heti vakuuttaa hänen puolestaan, että Euroopan unioni on huolissaan Kongon demokraattisen tasavallan ihmisoikeustilanteesta ja että se tuomitsee kyseisessä valtiossa toimivien ihmisoikeusaktivistien tilanteen huonontumisen, josta ovat osoituksena heihin viime aikoina kohdistuneet hyökkäykset ja väkivaltaisuudet. Näiden huolenaiheiden yhteydessä seksuaalinen väkivalta on erityisen huolestuttavaa.

Kongon demokraattinen tasavalta on todellakin ollut konfliktin partaalla ja kärsii edelleen konflikteista, jotka ovat väestölle erittäin kohtalokkaita, vaikka niitä on onnistuttu hillitsemään. Kongon demokraattisen tasavallan on tehtävä paljon töitä, jotta sen jälleenrakentaminen voi onnistua. Kaikki tämän valtion ongelmat voidaan tietenkin palauttaa vaikeaan asiayhteyteensä, mutta niitä kaikkia ei voida pitää oikeutettuina.

Seitsemän riippumatonta Yhdistyneiden Kansakuntien asiantuntijaa moitti näin ollen 8. maaliskuuta päivätyssä raportissaan sitä, ettei Kongon demokraattisen tasavallan ihmisoikeustilanteessa ole tapahtunut edistystä, ja totesi erityisesti, että hallituksen on tehostettava toimiaan. Valtion ydintehtävänä on ihmisten oikeuksien ja turvallisuuden suojeleminen termin laajimmassa merkityksessä. Sen on siksi oltava ensisijainen tavoite jälleenrakennettaessa ja vakiinnutettaessa oikeusvaltiota Kongon demokraattiseen tasavaltaan.

Muutama viikko sitten Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa sijaitsevan Pohjois-Kivun maakunnan asukkaat joutuivat jälleen kerran silminnäkijöiksi tai uhreiksi Luvungissa tapahtuneissa häpeällisissä joukkoraiskauksissa, joihin rikollisjoukot, Ruandan demokraattinen vapautusarmeija (FDLR) ja niiden paikallisina liittolaisina toimivat Mai Mai -joukot syyllistyivät usean päivän ajan. Tuoreimpien käytettävissämme olevien ja Yhdistyneiden Kansakuntien vahvistamien lukujen mukaan uhreja oli vähintään 500.

Tämä tragedia on valitettavasti vain yksi monista, ja viranomaisten on sen vuoksi ehdottomasti tehostettava toimiaan, jotta ne voivat aiempaa paremmin suojella siviiliväestöä, tehdä aluetta vakauttavia poliittisia sopimuksia ja näin poistaa Kivun maakuntaa terrorisoivat haitalliset tekijät. Tämä tragedia osoittaa lisäksi ikävimmällä mahdollisella tavalla, kuinka paljon on vielä tehtävä töitä, ennen kuin vihdoin edistytään perusasioissa, kuten turvallisuusalan uudistuksessa, jota ilman oikeusvaltion periaatetta ei voida vakiinnuttaa.

On todellakin käsittämätöntä, että Kongon hallitus voi saada alueen jälleen hallintaansa ilman hyvin koulutettuja ja palkattuja puolustusvoimia, poliisivoimia tai oikeusjärjestelmää. Jos Kongon demokraattisen tasavallan on kannettava vastuunsa kaikilla tasoilla, silloin myös kansainvälisen yhteisön on tehtävä niin. YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon on ymmärtänyt tämän täysin, kun on alettu tutkia, miksi MONUSCO ei pystynyt toimimaan, vaikka sen tehtävänä on nimenomaan suojella väestöä. Täytyy toivoa, että MONUSCO vahvistuu tämän seurauksena, koska sillä on edelleen tärkeä tehtävä alueella.

Lisäksi on pohdittava, mitä eurooppalaiset ja kansainväliset tuomioistuimet voivat tehdä. Seksuaalista väkivaltaa konflikteissa käsittelevä YK:n erityisedustaja Wallström vaatii, että syylliset saatetaan oikeuteen. Tuemme täysin tätä vaatimusta korkean edustajan Catherine Ashtonin ja kehitysyhteistyöstä vastaavan komission jäsenen Andris Piebalgsin 27. elokuuta antaman yhteisen julistuksen mukaisesti.

Jos Luvungin tragedia on kuitenkin tuonut esiin jonkin yleisen ongelman, se on rankaisemattomuus. Kapinalliset eivät ole todellakaan ainoita rikollisia. Lainvalvontaviranomaisten on todettu syyllistyneen yhtä tuomittavaan käytökseen. Todellinen haaste Kongon demokraattisessa tasavallassa onkin sen oikeuslaitoksen toiminta. On selvää, että useimmat toteutettavat toimet ovat mahdollisia ainoastaan pitkän aikavälin toiminnassa. Emme saa kuitenkaan unohtaa, että rankaisemattomuuden torjunnassa, kuten kaikissa muissakin tapauksissa, väestö yleensä odottaa esimerkin tulevan ylhäältäpäin.

Vain yhden tapauksen mainitakseni meneillään oleva ihmisoikeusaktivisti Floribert Chebeya Bahiziren murhan tutkinta on siis epäilemättä testi, koska se symboloi Kongon demokraattisessa tasavallassa toisinaan esiintyviä sisäisiä ristiriitoja.

On sanomattakin selvää, että Euroopan unioni seuraa tätä tapausta erittäin tarkasti ja että korkea edustaja Catherine Ashton vaati tämän ihmisoikeusaktivistin kuoleman vuoksi Euroopan unionin puolesta Kongon demokraattisen tasavallan viranomaisia valottamaan tapahtumia.

Haluan lopuksi todeta, että Euroopan unioni tukee nyt ja vastedeskin voimakkaasti Kongon demokraattista tasavaltaa taistelussa oikeuden puolesta ja rankaisemattomuutta vastaan. Kansainvälisen yhteisön sekä erityisesti Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden tuki vuosina 2011–2013 toteutettavassa vaaliprosessissa on erityisen tärkeää luotaessa poliittinen ympäristö, joka perustuu demokratian ja oikeusvaltion periaatteisiin.

Olemme lisäksi tukeneet Yhdistyneissä Kansakunnissa virallisesti sitä, että ihmisoikeustoimikunnalle nimitetään riippumaton asiantuntija, joka tukee Kongon hallituksen tämänsuuntaisia toimia. Toimemme eivät valitettavasti ole vielä tuottaneet tulosta. Toivomme, että voimme jatkaa neuvotteluja Kongon viranomaisten kanssa, jotta tällä alalla edistyttäisiin.

Euroopan unioni aikoo osallistua edelleen erityisesti yhteistyöhön, jota tehdään oikeusjärjestyksen, poliisivoimien, puolustuksen, ihmisoikeuksien ja tietenkin myös uhrien tukemisen aloilla. Euroopan unioni on valmis tehostamaan tätä toimintaa Kongon demokraattisen tasavallan kanssa käytävän tosiasiallisen vuoropuhelun yhteydessä.

 
  
MPphoto
 

  Filip Kaczmarek, PPE-ryhmän puolesta. – (PL) Kongon demokraattisessa tasavallassa on meneillään yksi viime vuosien vakavimmista humanitaarisista kriiseistä. Heinäkuun lopussa ja elokuun alussa tapahtuneet sinänsä kauhistuttavat raiskaukset ovat vain yksi episodi koko traagisten tapahtumien sarjassa. Joka kuukausi yli tuhat naista joutuu raiskauksen uhriksi Kongossa, ja lapsisotilaita on kymmeniätuhansia. Seksuaalisella väkivallalla on tarkoitus terrorisoida ja rangaista Kongossa asuvaa väestöä, joka ei kannata oikeaa puolta konfliktissa. Seksuaalinen väkivalta on niin yleistä, että Lääkärit ilman rajoja -järjestön mukaan 75 prosenttia koko maailmassa tapahtuvista raiskauksista tehdään Itä-Kongossa.

Ongelmaan sisältyy myös se tosiasia, että maailman suurin YK:n rauhanturvaoperaatio MONUSCO tekee hyvin vähän torjuakseen tätä ilmiötä. On valitettavaa, että nyt kiistellään siitä, saiko MONUSCO tietää viimeaikaisista raiskauksista viiden päivän, viikon vai kahden viikon kuluttua niiden tapahtumisesta. MONUSCOn tukikohta sijaitsi kymmenen mailin päässä raiskauksien tapahtumapaikasta, ja YK pyrkii ehkäisemään seksuaalista väkivaltaa pääasiassa kiinnittämällä rakennuksiin ilmoituksia, joissa todetaan, että raiskaus on epäinhimillistä. Kyseistä ilmiötä ei saada loppumaan tällä menetelmällä. Asiaa pahentaa vielä se, että YK:n sotilaat olivat itse muutama vuosi sitten osallisina seksuaaliskandaalissa, ja heitä syytettiin esimerkiksi nuorten tyttöjen pakottamisesta prostituutioon. Ongelma voi vielä pahentua, eikä MONUSCO ehkä edes halua torjua tätä tuhoisaa ilmiötä.

Euroopan unionin on toimittava päättäväisesti tässä asiassa. Sen on keskityttävä uhrien auttamiseen. Tämä asia on kiireinen, koska Kinshasassa järjestetään joulukuun alussa AKT:n ja EU:n yhteinen parlamentaarinen edustajakokous, ja olen puheenjohtajavaltio Belgian kanssa samaa mieltä siitä, että tämä omituinen rankaisemattomuuden ja avuttomuuden kulttuuri on saatava loppumaan, sillä meidän on katsottava toisiamme silmiin.

 
  
MPphoto
 

  Véronique De Keyser, S&D-ryhmän puolesta.(FR) Arvoisa puhemies, täällä on mahdotonta puhua raiskauksen uhriksi joutuneiden, ihmisarvonsa menettäneiden naisten, silvottujen vauvojen, raskaana olevien naisten, joiden vatsa on leikattu auki, ikääntyneiden naisten, joita on loukattu työntämällä pistin emättimeen, ja kaikkien niiden naisten puolesta, joiden ruumiista on tullut heidän häpeäkseen mutta ennen kaikkea meidän häpeäksemme tuhoutunut taistelukenttä.

On mahdotonta puhua niiden lasten puolesta, jotka on värvätty sotilasjoukkoihin ja pakotettu iskemään kuoliaaksi kaltaisiaan aikuisia ja lapsia ja joista on tullut tosiasiassa myös seksiorjia. Sanat eivät riitä kuvailemaan nykyistä seksuaalista kansanmurhaa, joka jatkuu kulissien takana Kongossa ja jonka uhriksi joutuu vuosittain kymmeniätuhansia ihmisiä. Meillä ei ole todellakaan enää sanoja.

Selvää on kuitenkin se, että käytössä ovat kaikki välineet – lainsäädäntötekstit, armeijan uudistushankkeet, kansainväliset operaatiot, rahoitustuki ja koko yhteisön toiminta. Kauhistuttava rankaisemattomuus kuitenkin jatkuu, kun Bosco Ntagandan kaltaista rikollista ei suinkaan rangaista, vaan hänet nimitetään tärkeään tehtävään Kongon hallinnossa. Vaadimme oikeuden palauttamista. Tämä rankaisemattomuuden kulttuuri ei voi jatkua vain lepyttelyn vuoksi.

Mitä näistä rikoksista tuomitseminen oikeastaan tarkoittaa? Se tarkoittaa tutkimusten tekemistä, oikeuslaitoksen uudistusta, asianmukaisen palkan maksamista sotilaille ja syyllisten, myös joukkomurhiin yllyttäneiden, syytteeseenpanoa, olivatpa he kuinka korkeassa asemassa hyvänsä. Omille valtioillemme se tarkoittaa myös sitä, ettei kapinallisille ja heidän palkkasotureilleen toimiteta aseita ja ettei heidän kanssaan tehdä laittomia mineraaleja koskevia arveluttavia kauppoja. Tuemme siksi Margot Wallströmiä ja pyydämme komissiota tutkimaan mahdollisuutta ottaa käyttöön eurooppalainen säädös, joka perustuisi Yhdysvaltojen uuteen Congo Conflicts Mineral Act -nimiseen lakiin. Tämä tarkoittaa, ettemme salli enää sitä, että matkapuhelimemme, tietokoneemme ja tulevaisuudessa hybridiautomme on valmistettu käyttämällä laittomasti myytyjä ja konflikteista peräisin olevia mineraaleja. Nämä mineraalit ovat verimineraaleja, kuten timantit olivat veritimantteja. Arvoisat puhemies ja puheenjohtaja, suhteemme Kongon hallitukseen riippuvat lisäksi siitä, miten naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevaa nollatoleranssipolitiikkaa sovelletaan. Lisään vielä, että Kongon hallitus otti itse käyttöön tämän politiikan.

(Suosionosoituksia.)

 
  
MPphoto
 

  Charles Goerens, ALDE-ryhmän puolesta.(FR) Arvoisa puhemies, joudun valitettavasti toteamaan, että meidän on tuomittava vakavat takaiskut ja epäonnistumiset, koska Kongon demokraattisessa tasavallassa ei ole juurikaan edistytty. Siellä on vielä kaikki tai lähes kaikki tekemättä.

Kongon demokraattisessa tasavallassa olevat Yhdistyneiden Kansakuntien edustajat eivät pysty takaamaan vakautta tässä runnellussa valtiossa vaan joutuvat raportoimaan äärimmäisen vakavista ihmisoikeusloukkauksista. Tässä tapauksessa ei ole kyse muutaman poikkeuksellisen henkilön muutamasta poikkeuksellisesta väkivallanteosta, mikä olisi sinänsä ehdottomasti tuomittavaa. Kongon demokraattisen tasavallan tapahtumissa ei ole todellakaan kyse muutamasta poikkeuksellisesta kansalaisesta, jotka joutuvat ilman minkäänlaista puolustusta seksuaalisen väkivallan tekijöiden uhreiksi. Pelkäänpä, että kyseessä on yksittäisiä henkilöitä laajempi ilmiö.

Kongon demokraattisessa tasavallassa 30. heinäkuuta ja 4. elokuuta välisenä aikana sattuneita tapahtumia koskevissa yhdenmukaisissa tiedoissa nämä rikokset todellakin asetetaan toisenlaiseen mittakaavaan. Yhdistyneiden Kansakuntien rauhanturvaoperaatioista vastaava apulaispääsihteeri Atul Khare on vahvistanut, että raiskauksen uhreiksi on joutunut noin 500 ihmistä, joiden joukossa on ollut naisia, lapsia ja vauvoja.

Emme voi enää vain tuomita näitä sietämättömiä rikoksia. Meidän on mentävä pitemmälle, nimettävä syylliset, saatettava heidät oikeuteen ja saatava mahdolliset rikolliset luopumaan aikeistaan mutta puututtava myös syihin ja taustoihin, joiden vuoksi tuomitsemamme tapaukset voivat lisääntyä.

Syihin puuttumista ei voi missään tapauksessa pitää lieventävänä asianhaarana seksuaaliseen väkivaltaan syyllistyneiden kannalta. Kaikkien näiden haasteiden käsittelyyn tarvitaan ainakin lyhyellä aikavälillä tietenkin sotilaallista toimintaa ja poliisitoimia, mutta myös muita toimia. Kyseessä on itse asiassa valtiokriisi. Valitsen sanani tarkasti – kyseessä on sellaisen valtion kriisi, joka ei enää pysty hoitamaan itsemääräämisoikeuden alaisia tehtäviään, etenkään varmistamaan turvallisuutta, josta kaikkien valtioiden kansalaiset voivat nauttia.

Kongon demokraattisen tasavallan, Afrikan unionin, Yhdistyneiden Kansakuntien ja kansainvälisen yhteisön on toimittava samanaikaisesti. Kun tarkastellaan kaikkia osatekijöitä, joilla Kongon väestön ongelmat voidaan ratkaista, mikään ei voi korvata Kongon demokraattisen tasavallan viranomaisten vastuuta. Meidän on kuitenkin samaan aikaan seistävä niiden rinnalla ja tuettava niitä.

 
  
MPphoto
 

  Isabelle Durant, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, en voi muuta kuin yhtyä edellisiin puhujiin, etenkin jäsen De Keyserin huomautuksiin. Hän kuvaili naisiin kohdistuvaa väkivaltaa erittäin karkeasti ja raa'asti. On totta, että kaikissa raporteissa todetaan samaa. Ne ovat kaikki sietämättömiä ja kestämättömiä yksilötasolla ja ennen kaikkea kollektiivisesti. Kaikilla näillä väkivallanteoilla pyritään lisäksi selvästikin puhdistamaan tietty väestö, nöyryyttämään sitä ja lopulta poistamaan se riistämällä siltä ihmisarvo ja syy elää.

Kaikkien näiden seikkojen vuoksi meidän on siis mielestäni toimittava vielä nykyistä tehokkaammin. Pitää paikkansa, että Kongon tilanne on nyt entistä vaikeampi kaikilla aloilla, ei ainoastaan naisiin kohdistuvan väkivallan osalta vaan myös muilla aloilla. Arvoisa Olivier Chastel, puhuitte lukemattomien kongolaisten jokapäiväisestä elämästä, naisten oikeuksien lisäksi myös ihmisoikeuksista yleensä ja ihmisoikeuksien puolustajista. Haluan todeta, että naisiin kohdistuvan väkivallan ja muiden samoin rankaisematta jääneiden rikosten sarjan välillä on selvästikin suora yhteys.

Luonnonvarojen ryöväämisestä ei edelleenkään yleensä määrätä rangaistusta. Tässä keskustelussa otettiin esiin Yhdysvaltojen lainsäädäntö, josta Eurooppa voisi ottaa esimerkkiä. Katson kuitenkin, että luonnonvarojen ryöväämisestä rankaisematta jättäminen on ratkaisevan tärkeä asia. Se on tärkeä, koska nykyään jopa se, että Kongon presidentti Kabila on luvannut kieltää niiden viennin, on viime kädessä erittäin vahingollista erityisesti kaikille pienille kaivostyöläisille, joilla ei ole muuta elantoa. Tämä on vahingollista, koska se ei oikeastaan palvele mitään tarkoitusta. Se on vain eräänlainen savuverho, sillä tiedämme erittäin hyvin, että Kongon armeijalla tai ainakin joillakin sotilailla on kytköksiä paitsi naisten raiskauksiin myös luonnonvarojen ryöväämiseen ja sen ympärille organisoituun korruptioon.

Tällöin merkityksellisiä eivät ole ainoastaan lait tai hallituksen päätökset vaan myös valmiudet soveltaa niitä ja panna ne täytäntöön. On tärkeää, että hallitus voi käyttää toimivaltaansa.

Monet meistä tapaavat pian Kinshasassa AKT-valtioiden edustajia, ja katson näin ollen, että voidaksemme sekä auttaa että tukea hyödyllisiä, myönteisiä tahoja Kongossa, olipa kyse hallitukseen, yhdistyksiin, ihmisoikeuksiin tai muihin asioihin liittyvistä tahoista, meidän on lähetettävä kaksi viestiä: tukiviesti niille, jotka haluavat kehittää oikeuteen ja rankaisemattomuuden torjuntaan perustuvaa ajattelutapaa, sekä toinen viesti, joka koskee poliittisia tahoja ja niiden kykyä hankkia itselleen keinot varmistaa tosiasiallinen hallinto kaikilla tasoilla – turvallisuuden varmistamisessa, lainsäädännön soveltamisessa, päätösten täytäntöönpanossa ja aivan yksinkertaisesti valittujen henkilöiden uskottavuuden luomisessa. Neljän vuoden kuluttua vaaleista, joita kaikki halusimme, rahoitimme ja tuimme, on todellakin tärkeää, ettemme ainoastaan tuomitse vaan myös kannustamme toteuttamaan kaikkia sellaisia toimia, jotka mahdollistavat hallituksen todellisen ja nimenomaisen vallankäytön ja yleensäkin demokratian. Lisäksi totean, että naisiin kohdistuva väkivalta ja ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuva väkivalta ovat mielestäni kaksi äärimmäisen tärkeää näkökohtaa.

Lopuksi totean, että Floribert Chebeya Bahiziren kuoleman aiheuttaneiden oikeudenkäynti järjestetään periaatteessa syyskuussa. Kun otetaan huomioon myös hänen perheensä kärsimykset, meidän on mielestäni todellakin kiinnitettävä paljon huomiota sen varmistamiseen, että kyseinen oikeudenkäynti symboloi halua ratkaista tämä ongelma.

 
  
MPphoto
 

  Charles Tannock, ECR-ryhmän puolesta.(EN) Arvoisa puhemies, Kongon demokraattinen tasavalta ei ole erityisen demokraattinen siinä mielessä kuin kyseinen termi ymmärretään Euroopan unionissa eikä tehokkaasti toimiva tasavalta. Tämä johtuu osittain sen valtavasta koosta, hauraista rajoista ja kehnosta infrastruktuurista, mikä tekee demokraattisesta hallinnosta erittäin haasteellista.

Kongon demokraattisen tasavallan hauraus kansallisvaltiona johtuu kuitenkin myös vuosikymmeniä jatkuneesta korruptiosta, poliittisesta sorrosta ja sekä sisäisistä että naapurivaltioiden kanssa käydyistä satunnaisista aseellisista konflikteista, joissa on tehty julmia rikoksia, kuten joukkoraiskauksia. Rappeutuminen alkoi presidentti Mobutun kleptokraattisella ja murhanhimoisella hallintokaudella ja on jatkunut nykypäiviin saakka. Presidentti Kabila on ainakin järjestänyt yleiset vaalit antaakseen muulle maailmalle sellaisen käsityksen, että demokraattinen uudistus on aloitettu, mutta todellisuudessa hän valvoo kaikkia vallan käyttäjiä ja etenkin maan valtavien luonnonvarojen käyttöä.

Joidenkin valtioiden, erityisesti Kiinan, lisääntyvä kiinnostus näiden luonnonvarojen hyväksikäyttöön, on saanut Kabilan hallinnon laiminlyömään ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltion periaatteisiin liittyviä velvollisuuksiaan. Kiinan oma ihmisoikeustilanne on surkea, ja se puolustaa YK:ssa tosiasiassa liikekumppaneinaan toimivien Kongon demokraattisen tasavallan kaltaisten valtioiden toimia. En ole siksi yllättynyt siitä, että Kongon demokraattisen tasavallan kansalaisia on asianosaisina kansainvälisessä rikostuomioistuimessa vireillä olevissa kaikissa kolmessa oikeudenkäynnissä.

Tästä huolestuttavasta tilanteesta huolimatta Afrikan unioni kieltäytyy tuomitsemasta presidentti Kabilaa tai painostamasta häntä noudattamaan perustuslaillisia velvollisuuksiaan. EU:n ansiona on, ettei sillä ole tällaista epävarmuutta, ja kannatan korkean edustajan Ashtonin omaksumaa tiukkaa linjaa.

Haluan lopuksi toistaa pyynnön, jonka olen esittänyt jo monta kertaa Euroopan parlamentissa: pyydän, että Kimberleyn prosessia laajennetaan myös Afrikan muihin keskeisiin luonnonvaroihin. Afrikassa tapahtuvat ihmisoikeusloukkaukset, jotka ovat valitettavasti aivan liian yleisiä, liittyvät usein mineraalivarojen hallintaa koskevaan kilpailuun. Kimberleyn prosessissa on valtavan hyvin onnistuttu rajoittamaan konflikti- tai veritimanttien kauppaa, ja samanlaista lähestymistapaa olisi mielestäni harkittava nyt muun kaivosteollisuuden yhteydessä.

 
  
MPphoto
 

  Marie-Christine Vergiat, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, käsittelemme parlamentissa jälleen Kongon demokraattisen tasavallan vaikeaa tilannetta, joka näyttää huonontuvan jatkuvasti.

Kesäkuussa annoimme päätöslauselman, jossa tuomitsimme Floribert Chebeyan murhan ja totesimme olevamme huolissamme Fidèle Bazana Edadin katoamisesta. Tämän jälkeen on murhattu toinen ihmisoikeuksien puolustaja Salvator Muhindo Vunoka. Arvoisa ministeri, voitte lisätä hänet luetteloonne. Tänä kesänä satoja ihmisiä joutui joukkoraiskauksen uhreiksi, minkä vuoksi YK päätti ryhtyä toimiin.

On huomautettava, että MONUSCO-rauhanturvajoukot, joiden on tarkoitus suojella Kongossa siviiliväestöä, humanitaarista avustushenkilöstöä ja ihmisoikeusaktivisteja sekä auttaa torjumaan rikosten rankaisematta jäämistä, olivat vain muutaman kilometrin päässä näiden raiskausten tekopaikasta, mutta ne eivät tehneet mitään.

Ban Ki-moon paheksui MONUSCO-joukkojen passiivisuutta. YK:n virkamiehet ovat vihdoin alkaneet vastustaa Kongon hallitusta. Lokakuun alussa oli tarkoitus julkaista uusi raportti tapahtuneista väkivaltaisuuksista, mutta sellaisista, jotka olivat tapahtuneet vuosina 1996–2003. Mitä ajan tuhlausta! Kuinka monta ihmistä on tapettava ja raiskattava ja kuinka montaa ihmistä on kidutettava? Kuinka monta lasta on värvättävä väkisin armeijaan, ennen kuin kansainvälinen yhteisö kiinnittää huomiota tilanteeseen ja alkaa toimia?

Haluan kysyä, mitä Eurooppa oikein tekee. Kongoon on investoitu valtavasti rahaa. Siellä ovat meneillään EUSEC- ja EUPOL-operaatiot. Humanitaarisen avun ohella Euroopan unionin tärkeimpiä tavoitteita on – ainakin teoriassa – kouluttaa tapahtumapaikalla olevia turvallisuusjoukkoja ja auttaa uudistamaan valtion turvallisuusalaa.

Mitkä ovat näiden toimien tulokset? Kongon demokraattinen tasavalta on suuri valtio, väestömäärältään Afrikan kolmanneksi suurin. Sillä on valtavasti rikkauksia, mutta 80 prosenttia väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella. Vielä pahempaa on, että köyhyys vain lisääntyy rehottavan korruption vuoksi.

Haluan esittää vain yhden kysymyksen: kuinka kauan aiomme antaa tämän täydellisen rankaisemattomuuden jatkua? Arvoisa ministeri, kuten totesitte, tiedämme myös turvallisuusjoukkojen osallistuneen väkivaltaisuuksiin. Eikö mielestänne ole aika omaksua erilainen kanta?

Oletan, etteivät asiat ole aivan yksinkertaisia ministerineuvostossa, jossa jotkin suuret Euroopan valtiot, joiden sitoutumisen ihmisoikeuksiin kaikki tiedämme, tai ainakaan niiden poliittiset edustajat eivät suhtaudu kovin avoimesti käytännön toimintaan, koska ne voivat levittää punaisen maton presidentti Kabilalle.

Voitte siksi luottaa siihen, että Euroopan parlamentti toteuttaa tarvittavat toimet, ja toivon, ettette anna joidenkin tahojen taloudellisten etujen enää hallita piittaamatta siviiliväestöstä, joka ei kestä enempää.

 
  
MPphoto
 

  Bastiaan Belder, EFD-ryhmän puolesta.(NL) Arvoisa puhemies, vuonna 2010 tulee kuluneeksi 50 vuotta Kongon itsenäistymisestä. Kun katsomme taaksepäin, voimme havaita, että nämä viimeiset 50 vuotta ovat häpeällisiä ja veren tahraamia ja että tämä tilanne on jatkunut aivan nykypäiviin saakka.

Pohjois-Kivun alueen tämänkesäiset kauheat tapahtumat vahvistavat tämän. Kun luemme, että 25:n operaatioon osallistuvan YK:n sotilaan olisi pitänyt estää ne, esiin tulevat myös logistiset kysymykset. Kaikkiaan 20 000 YK:n sotilasta, joiden joukossa on ammattilaisia ja asiantuntijoita, toteavat, että jonkinlaisen järjestyksen ylläpitoon tarvittaisiin vähintään 60 000 sotilasta. Tämä on todellakin ongelma!

Esitän neuvostolle ja komissiolle seuraavan kysymyksen. Mitä toimia EUSEC- ja EUPOL-operaatiot ovat tarkalleen ottaen toteuttaneet Pohjois- ja Etelä-Kivussa parantaakseen paikallisen väestön turvallisuutta ja nostaakseen syytteen tämänkesäisiin hirmutekoihin syyllistyneitä vastaan?

Hankaluuksia on nimenomaan siellä, missä Kongon demokraattisen tasavallan arvokkaimmat luonnonvarat sijaitsevat. Tuoreimpien lähteiden mukaan Kongon kaivokset voivat tuottaa 24 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Kongon hallituksen syyskuun alussa antaman lehdistötiedotteen mukaan Kivun kaivostoiminnot oli lopetettu heti, koska aseistautuneet ryhmät olivat hyödyntäneet kaivoksia laittomasti toisinaan hallituksen viranomaisten tuella. Päällisin puolin tämä vaikuttaa hyvältä alulta, mutta miten tätä valvotaan? Liikkeellä on kuitenkin myös huhuja, joiden mukaan Kongon hallitus pakkolunastaa ulkomaisten investoijien kaivoshankkeita vain myydäkseen ne omille ulkomaisille liikekumppaneilleen.

Esitän neuvostolle seuraavat kysymykset: Millaista vaikutusvaltaa EU:n operaatiot voivat käyttää alueella hillitäkseen laitonta kaivostoimintaa? Voitteko myös vahvistaa, että kaivosten laiton hyödyntäminen on lopetettu ja miten tätä voidaan valvoa – mahdollisesti tapahtumapaikalla olevien EU:n operaatioiden avulla? Toivon todellakin, että Euroopan unioni pyrkii vahvistamaan alueella toteutettavaa YK:n operaatiota, koska se on aivan välttämätöntä. Kongon hallitus pyrkii käsittääkseni ja myös lehtiartikkelien mukaan lopettamaan nyt kaivosten laittoman hyödyntämisen, millä olisi valtava vaikutus koko valtioon.

 
  
MPphoto
 

  Andrew Henry William Brons (NI).(EN) Arvoisa puhemies, tästä keskustelusta saa sellaisen käsityksen, että Kongon ihmisoikeusloukkaukset ovat uusi ilmiö tai että tämä on epätavallinen tilanne Afrikassa. Kumpikaan ei pidä paikkaansa – kunpa näin olisikin.

Muistan, kun Belgian Kongo itsenäistyi vuonna 1960. Kävin silloin vielä koulua. Muistan, kun Patrice Lumumba kidnapattiin ja pidätettiin muutaman kuukauden kuluttua itsenäistymisestä. Muistan vieläkin elävästi, kun hänet heitettiin peitettynä tylysti kuorma-auton lavalle, eikä häntä sen koommin nähty. Tätä ovat seuranneet sisäisen epävakauden, diktatuurin ja siviilisodan vuosikymmenet.

Kongo ei ole ollut erityistapaus Afrikassa. Sieltä olisi vaikeampi löytää rauhallinen demokratia. Jos käyttäisin prespriktiivistä "ympäristötekijöihin" liittyvää selitystä, minun olisi todettava, että vedessä täytyy olla jotakin. On kuitenkin toinenkin selitys.

Ellei erityisesti Kongossa, ainakin Afrikassa yleensä uudisasukkaat eivät ottaneet huomioon eri heimojen ja kansojen välisiä eroja vetäessään suoria viivoja Afrikan karttaan. Kaikkien valtioiden poliittisissa rakenteissa oli niiden itsenäistyessä valtavia vertikaalisia etnisiä, kielellisiä tai uskonnollisia eroja, mikä aiheuttaa aina poliittista epävakautta.

Tämä pätee sekä Belgiaan että entiseen Belgian Kongoon. Ainoa ero on se, että Belgia on säästynyt poliittiselta väkivallalta. Samaa ei valitettavasti voida sanoa Bosniasta ja Kroatiasta, joissa ei ehkä ole esiintynyt samanlaista aiheetonta sadismia mutta joissa on ainakin tapettu yhtä paljon ihmisiä.

Jos poliittisten valtioiden vertikaaliset erot aiheuttavat epävakautta ja toisinaan väkivaltaisuuksia, miksi luomme Eurooppaan samanlaisia vertikaalisia eroja yleisesti ottaen kolmannesta maailmasta ja erityisesti Afrikasta suuntautuvalla valvomattomalla maahanmuutolla? Meille ei riittänyt, että jätimme Afrikkaan toimintakyvyttömiä poliittisia yhteiskuntia. Luomme täyttä vauhtia samoja ongelmia Euroopan ydinalueille.

 
  
MPphoto
 

  Andrzej Grzyb (PPE).(PL) Keskustelemme jälleen Kongon demokraattisen tasavallan tilanteesta. Kuten joku totesi, tämä tasavalta on demokraattinen lähinnä nimeltään, ja siellä loukataan ihmisoikeuksia päivittäin. Puhumme nyt väkivallasta, joka kohdistuu kaikkein heikoimpiin, erityisesti raiskauksen uhriksi joutuviin naisiin ja lapsiin, joita muun muassa pakotetaan liittymään laittomaan armeijaan. Puhumme raiskauksista, kidutuksista ja murhista. Puhumme väkivallasta, jonka tekijät jäävät rangaistuksetta, mikä on kaikkein pahinta. Puhumme myös väkivallasta, josta on tullut niin jokapäiväistä, että on vaikeaa edes puhua jonkinlaisesta kulttuurisesta tai muunlaisesta sovinnosta. Puhumme raiskauksista, joihin syyllistyvät partisaanit mutta myös armeijan sotilaat ja siviilit. Puhumme naisista, joita kukaan ei puolusta.

Emme saa unohtaa, että keskustelemme – paradoksaalisesti – alueesta, joka on Afrikan ja koko maailman huono-osaisimpia mutta luonnonvaroiltaan myös rikkaimpia valtioita. Sen luonnonvaroilla pitäisi pystyä enemmänkin kuin täyttämään kaikkien kyseisen valtion asukkaiden tarpeet. Emme saa unohtaa, että tämä on vain uusi vaihe onnettomuuksien sarjassa, joka on arvioiden mukaan maksanut viimeisten kymmenen vuoden aikana kymmenientuhansien ihmisten hengen ja johon on sisältynyt parisataatuhatta raiskaustapausta. Voimme vain arvailla, kuinka monta raiskausta on jäänyt raportoimatta.

Etenkin parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnan kokouksissa tätä tilannetta on pidetty erittäin huolestuttavana. Tämä herättää kysymyksiä Yhdistyneiden Kansakuntien työskentelyn tehokkuudesta ja siitä, miten sekä partisaanien että muiden tekemät rikokset, jotka olisi saatettava tuomioistuimen käsiteltäväksi, jäävät rankaisematta. Oikeuslaitoksen on ryhdyttävä toimiin. AKT-valtioiden ja Euroopan parlamentin kokouksessa on mielestäni optimaalinen tilaisuus lopettaa tämä epäinhimillinen tilanne. Koska kyseessä on Kongon valtion kriisi, kansainvälisen yhteisön on tehtävä aloite. Myös meidän tehtävänämme – Euroopan parlamentin tehtävänä – on puhua tästä asiasta.

 
  
MPphoto
 

  Monika Flašíková Beňová (S&D). (SK) Haluan tässä yhteydessä kiittää komission ja neuvoston edustajia julkilausumista, jotka koskevat ihmisoikeuksien ja oikeusjärjestyksen suojelun puutetta Kongossa.

Siellä on todellakin dramaattinen ja järkyttävä tilanne, jota kollegani Véronique De Keyser kuvaili mielestäni erittäin hyvin puheessaan. Haluan kuitenkin kiinnittää tässä yhteydessä huomiota myös kansainvälisten kansalaisjärjestöjen erittäin huolestuttaviin raportteihin. Niissä raportoidaan tosiasiallisesti armeijan yksikköjen valvonnassa olevia yhteisöjä vastaan tehdyistä järjestelmällisesti organisoiduista hyökkäyksistä, joissa on tarkoitus raiskata paikallisia naisia. Reilu kuukausi sitten 13 kylässä raiskattiin yli 150 siviilinaista. Hyvät kuulijat, kaikki tämä tapahtui vain muutaman kuukauden kuluttua siitä, kun YK:n turvallisuusneuvosto uudisti Kongon-operaationsa toimeksiannon, jotta hallitusta voitaisiin auttaa suojelemaan siviiliväestöä ihmisoikeusloukkauksilta.

Tähän tilanteeseen liittyvä toinen paradoksi on se, että seksuaaliseen väkivaltaan syyllistyvät kaikki konfliktin osapuolet, myös hallituksen joukot, mitä on täysin mahdotonta hyväksyä. Pyydänkin Euroopan unionin toimielinten edustajia vielä kerran harjoittamaan kaikkea mahdollista diplomaattista ja muuta painostusta, myös Yhdistyneiden Kansakuntien ja sen Kongon-operaation kautta, jotta nämä toimet saadaan loppumaan. Voitte olla varmoja siitä, että Euroopan parlamentti antaa teille täyden tukensa tässä asiassa.

 
  
MPphoto
 

  Alexander Graf Lambsdorff (ALDE).(DE) Arvoisa puhemies, Kongon demokraattisen tasavallan tilanne on edelleen erittäin huolestuttava. Hälyttävää on ennen kaikkea se, että väkivalta ja valmius väkivaltaan vain lisääntyvät Euroopan unionin ja Yhdistyneiden Kansakuntien läsnäolosta huolimatta. Olemme jo monen vuoden ajan osallistuneet erilaisiin operaatioihin Kongossa. Olemme siksi myös osittain vastuussa erityisesti teoista, joita virallisesti tukemamme ryhmät tekevät tai sallivat. Kongolaisen sanonnan mukaan kissa voi mennä luostariin, mutta se pysyy silti kissana. Turvallisuusjärjestelmään soveltaen voidaan todeta, että rikolliset voidaan pukea univormuun, mutta se ei tarkoita, etteivät he tee enää rikoksia. Ongelmamme on nimenomaan tämä. Meidän on tehtävä Kongon hallitukselle täysin selväksi, ettemme hyväksy tällaista käyttäytymistä ja sen peittelyä.

Kaikki ovat parlamentissa yhtä mieltä Kongon tilanteen huonontumisesta. Huomautan, että olimme siellä vaalitarkkailijoina vuonna 2006. Kongon demokratisoitumisprosessi ei ole sen jälkeen juurikaan edistynyt. Neuvoston ja komission olisi harkittava tarkkaan, lähetämmekö sinne uudelleen täyden valtuuskunnan vai emme ja seuraammeko vaaliprosessia tällä kertaa eri tavoin. Edellytykset täyden vaalitarkkailuvaltuuskunnan lähettämiselle ovat mielestäni kaikkea muuta kuin otolliset. Se olisi myös väärä signaali hallitukselle, joka järjestelmällisesti jättää noudattamatta Euroopan unionin sääntöjä ja suosituksia.

 
  
MPphoto
 

  Judith Sargentini (Verts/ALE).(NL) Arvoisa puhemies, meitä eurooppalaisia voidaan osittain syyttää Kongon demokraattisen tasavallan kurjuudesta. Kapinalliset voivat ansaita vielä valtavasti rahaa myymällä kolumbiitti-tantaliitin kaltaisia jalometalleja puhelin- ja tietokoneteollisuudelle, koska ostamme niitä edelleen harkitsemattomasti.

Euroopan valtiot eivät ole koskaan tarvinneet tai suunnitelleet lainsäädäntöä, jossa edellytetään toimitusketjun vastuullisuutta. Huomionarvoista on nyt se, että Yhdysvallat on lopulta tehnyt nimenomaan näin. Me emme ole tehneet mitään – vain siksi, että pelkäsimme Kiinasta ja Yhdysvalloista tulevaa kilpailua. Mitä kuitenkin tapahtui viime kesänä? Yhdysvalloissa laadittiin laki, jossa edellytetään avoimuutta ja jossa yritykset velvoitetaan ilmoittamaan Kongon demokraattisesta tasavallasta tai sen naapurivaltioista peräisin olevien jalometallien käytöstä. Tämän maailman Hewlett-Packardien ja IBM:ien on sopeuduttava tähän. Meidän on seurattava Yhdysvaltojen esimerkkiä ja otettava käyttöön oma versiomme tästä laista.

 
  
MPphoto
 

  Jan Zahradil (ECR). (CS) Arvoisa puhemies, nyt on meneillään "Afrikan vuosi", ja mieleemme tulee lukuisia valtioita, jotka itsenäistyivät 50 vuotta sitten entisistä siirtovalloista. Kun nyt 50 vuoden kuluttua tarkastelemme joidenkin näiden valtioiden kehitystä, meillä ei valitettavasti ole kuitenkaan monta syytä optimismiin. Tämä pätee myös Kongon demokraattiseen tasavaltaan. Jos se haluaa 50 vuoden kuluttua siitä, kun se itsenäistyi entisestä siirtovallasta Belgiasta, olla Euroopan unionin kumppani ja kansainvälisen yhteisön täysimääräinen jäsen, sen on aktiivisesti sitouduttava ehkäisemään alueellaan viime viikkoina tapahtuneita kauhistuttavia rikoksia. Sen on ylläpidettävä ihmisoikeuksia ja edellytettävä oikeusvaltion periaatteiden noudattamista koko Kongon demokraattisen tasavallan alueella.

EU:n on yhteistyössä YK:n ja Afrikan unionin kanssa kunnioitettava kongolaisia väkivallan uhreja. Sen on tehtävä näin muiden toimien ohella edistämällä sellaisten sotilaallisten ryhmien aseistariisuntaa, jotka hyökkäävät Kongon väestön kimppuun naapurivaltioista, Ruandasta, Etelä-Sudanista ja Ugandasta. Meidän on myös osoitettava toimintakykymme, ja tässä yhteydessä kehotan Euroopan unionin ulkoasioiden korkeaa edustajaa Ashtonia esittämään joulukuussa Kinshasassa järjestettävässä AKT:n ja EU:n yhteisessä parlamentaarisessa edustajakokouksessa EU:n toimintasuunnitelman, joka koskee ihmisoikeuksien puolustamista Kongon demokraattisessa tasavallassa.

 
  
MPphoto
 

  Kinga Gál (PPE).(EN) Arvoisa puhemies, ihmisoikeuksien alivaliokunnan jäsenenä tuomitsen jyrkästi Kongon viime kuukausien tapahtumat.

2000-luvulla on mahdotonta hyväksyä, että surmaamista, raiskausta ja lasten hyväksikäyttöä käytetään yleisesti sota-aseena, vaikka alueella on YK:n joukkoja. Viiden viime vuoden aikana pelkästään dokumentoitujen tapausten määrä on lisääntynyt 20-kertaiseksi Kongossa. Naiset ja lapset ovat hengenvaarassa. Heidän ihmisoikeuksiaan laiminlyödään täysin, ja heiltä riistetään ihmisarvo. He eivät voi myöskään enää sopeutua perinteiseen yhteisöönsä, minkä vuoksi myös sosiaalinen infrastruktuuri tuhoutuu.

Kansainvälisen yhteisön on myönnettävä virallisesti, että Kongossa tapahtuvat joukkoraiskaukset ovat sotarikoksia ihmisyyttä vastaan. Tarvitsemme yhteistoimia, jotta näiden raiskausten tekijöitä voidaan painostaa ja jotta heidän tekonsa saatetaan paikallisten tuomioistuinten tai kansainvälisen rikostuomioistuimen käsiteltäviksi. Suhtaudun myönteisesti siihen, että EUSEC RDC -operaatiota on juuri jatkettu 30. syyskuuta 2012 saakka, ja toivottavasti myös EUPOL RDC -operaatiota jatketaan.

Rikostutkintaa varten on otettava käyttöön erikoistunutta henkilöstöä. Eurooppalaisella ihmisoikeus- ja demokratia-aloitteella on varmistettava lisätuki. Lisäksi on toteutettava muita toimia, annettava matkapuhelimia rauhanturvaajien käyttöön, parannettava MONUSCO-rauhanturvajoukkojen ja paikallisen väestön välistä viestintää sekä vahvistettava sitoutumista kapinallisryhmien torjuntaan. Humanitaarisia järjestöjä on tuettava, jotta ne voivat saavuttaa avun tarpeessa olevan siviiliväestön.

Hallituksen on samaan aikaan pantava täytäntöön taannoin julistamansa nollatoleranssipolitiikka ja perustettava kansallinen ihmisoikeustoimikunta, josta säädetään perustuslaissa. Naisten ja lasten suojelun on oltava kaiken kaikkiaan ensisijainen tavoite.

 
  
MPphoto
 

  Richard Howitt (S&D).(EN) Arvoisa puhemies, aiemmin tänä vuonna Panzissa, Kongon demokraattisessa tasavallassa toimiva gynekologi Denis Mukwege totesi Euroopan parlamentissa, että hänen kotivaltiossaan viimeisten 15 vuoden aikana tapahtuneet vähintään 200 000 raiskausta ovat niin julmia, että niitä olisi kutsuttava raiskausten sijaan seksuaalisiksi joukkosurmiksi, ja että seksuaalista väkivaltaa käytetään terroritekona.

Tuolloin emme tienneet, että muutaman viikon kuluttua Luvungin alueella 20 mailin päässä kansainvälisistä rauhanturvajoukoista kaupunki piiritettäisiin ja viitisensataa naista ja lasta joutuisi toistuvan, kauhistuttavan seksuaalisen väkivallan uhreiksi.

Emme voi emmekä saa vaieta nyt Euroopan parlamentissa, jossa olemme tuominneet suojelupyrkimysten epäonnistumisen Ruandassa ja Srebrenicassa. Meidän on kiitettävä YK:n apulaispääsihteeriä sen myöntämisestä, että YK epäonnistui ja on osittain syyllinen. Meidän on kuitenkin myös kehotettava YK:ta tutkimaan, miksi moottoripyörätaksien kuljettajien etukäteen antamista paikallisista varoituksista ei piitattu, miksi YK:n tukikohdalla ei ollut käytettävissään paikallisen kielen tulkkausta ja miten voimankäyttösäännöt estävät edelleen sen rauhanturvajoukkojen tehokkaan toiminnan.

Kysyn suoraan kaikilta Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltioilta ja kaikilta Euroopan unionin jäsenvaltioilta, mitä on tapahtunut YK:n suojeluvelvollisuutta koskeville hienoille sanoille, joista kaikki äänestimme. Suhtaudun myönteisesti siihen, mitä Olivier Chastel totesi tänään iltapäivällä tekijöiden saattamisesta oikeuteen, mutta YK:n pian laatimassa raportissa tarvitaan järkevä oikeusjärjestelmä Itä-Kongon rikoksia varten.

Arvoisa puhemies, totean myös olevani samaa mieltä niiden kanssa, jotka ovat tässä keskustelussa tuominneet tuhoisan korruption, joka liittyy Kongon demokraattisen tasavallan arvokkaiden mineraalivarojen ryöväämiseen. Meidän on kuitenkin tässä keskustelussa ennen kaikkea todettava, ettei millään selityksillä, verukkeilla tai lieventävillä asianhaaroilla voida perustella seksuaalisen väkivallan käyttöä sota-aseena ja että meidän on huolehdittava etenkin niistä 500 naisuhrista, joita kukaan meistä ei pystynyt suojelemaan. Meidän on sitouduttava varmistamaan, ettei tällaista tapahdu enää koskaan.

 
  
MPphoto
 

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE).(EN) Arvoisa puhemies, EU:n on katsottava, että sen tehtävänä on tukea, kun puolustuskyvyttömät naiset ja lapset kärsivät edelleen aseistautuneiden kapinallisten ja armeijan sotilaiden käsissä.

On aika siirtyä puheista tekoihin. Meidän on toteutettava konkreettisia tukitoimia alueella, jotta voimme vahvistaa Kongon demokraattisen tasavallan turvallisuusjoukkoja muiden kansainvälisten operaatioiden ohella. Meidän on aktiivisesti kehotettava ja tarvittaessa painostettava hallitusta suojelemaan omaa väestöään. Meidän on myös puhuttava yhdellä vahvalla ja rohkealla äänellä ja pyydettävä hallitusta lopettamaan ihmisoikeuksien loukkaukset. Kongon demokraattinen tasavalta on valtio, jolla on valtavat resurssit. Haluamme kuulla hyviä uutisia myös Afrikasta.

 
  
MPphoto
 

  Barbara Lochbihler (Verts/ALE).(DE) Arvoisa puhemies, en voi muuta kuin yhtyä tämän julman verilöylyn arvosteluun ja tuomitsemiseen sekä YK:n operaation kritisointiin siitä, ettei se tehnyt kaikkeaan tämän verilöylyn estämiseksi. On kuitenkin myönteistä, että vasta perustettu seksuaalista väkivaltaa konflikteissa käsittelevän YK:n erityisedustajan toimi, johon Margot Wallström nimitettiin, on jo ilmentänyt tätä vastuuta, ja voimme edelleen toivoa, että rikokset selvitetään tarkasti.

Haluan muistuttaa, että parlamentissa järjestettiin viime helmikuussa Medica Mondialen näyttely. Kyseinen järjestö ylläpitää siirrettävien gynekologisten klinikoiden verkostoa Itä-Kongossa, ja kyseiseltä alueelta oli saapunut vieraaksemme eräs nainen, joka oli kokenut paljon kauheuksia mutta silti löytänyt voimia organisoida paikallisten naisten järjestäytyminen. Myöhemmin hän pyysi, että myös paikallinen EU:n lähetystö tulee Itä-Kongoon tekemään kansalaisjärjestöjen ja naisten kanssa yhteistyötä todistajien suojeluohjelmissa ja että rikoksista asetetaan syytteeseen. Lisäksi hän totesi, että he tarvitsevat ehdottomasti tukea tulohankkeissa, lääkintäapua ja apua traumauhreille. Lisäksi hän kehotti EU:ta auttamaan vankiloiden rakentamisessa, koska pidätettyjä ei voida sijoittaa vankilaan.

 
  
MPphoto
 

  Paweł Robert Kowal (ECR).(PL) Keskustelemme tästä aiheesta, koska olemme huolissamme Kongon tilanteesta ja koska kyseisen valtion asukkaiden perusihmisoikeuksia ei ole taattu. Meistä on siksi kauhistuttavaa, että ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevat tarkkailijajärjestöjen raportit ovat erityisen huolestuttavia Kongon tapauksessa. Nyt, kun Lissabonin sopimus on tullut voimaan, keskustelumme pitäisi kuitenkin kohdistaa erääseen tiettyyn ryhmään. Tarkoitan henkilöitä, jotka ovat vastuussa Euroopan unionin ulkopolitiikasta.

Afrikkaa koskeva ulkopolitiikka ei ole kiistanaihe. Meidän näyttäisi siksi olevan helpompi laatia yhteistä toimintaa koskevia periaatteita. Meidän onkin nyt tarkasteltava Kongon tapahtumien syitä. Emme saa tyytyä pelkkään humanitaariseen apuun. Meidän on osallistuttava koulutushankkeisiin, infrastruktuurin kehityshankkeisiin ja hankkeisiin, joilla autetaan rakentamaan nykyaikainen valtio Kongoon. Odotamme itse asiassa tällaista ohjelmaa.

 
  
MPphoto
 

  Peter Šťastný (PPE).(EN) Arvoisa puhemies, minut voidaan lukea siihen suureen joukkoon, joka tuomitsee jyrkästi elokuun alussa Kongon demokraattisessa tasavallassa tapahtuneet katalat rikokset. Kaikki yhteiskunnat suojelevat heikkoja ja haavoittuvimpia jäseniään, joten tällaisten kauheiden uutisten kuuleminen on varmasti musertavaa jokaiselle kunnolliselle ihmiselle. Vähintään 179 naisen ja lapsen raiskaaminen on todellakin valtava rikos, eikä se saa toistua enää koskaan – eikä missään tapauksessa sota-aseena, kuten Kongon demokraattisessa tasavallassa.

EU:n on autettava saattamaan kaikki rikoksentekijät oikeuteen. Ankaria rangaistuksia koskevien uutisten on levittävä kaikkiin Kongon demokraattisen tasavallan yhteisöihin ja myös sen rajojen ulkopuolelle. Tällaisten uutisten on todellakin oltava maailmanlaajuisia, jotta nämä sota-aseena käytettävät kauheat joukkoraiskaukset saadaan loppumaan.

Tiedämme, että kehittyneissä maissa tapahtuu vähemmän rikoksia ja ettei siellä yksinkertaisesti tehdä joitakin häijyjä rikoksia. EU voi auttaa alueella esimerkiksi hyvin toimivien talouskumppanuussopimusten kautta. Niiden avulla koko Afrikan pitäisi pystyä ottamaan kohtuullinen osuutensa maailmankaupasta. Samaan aikaan nopeutunut kehitys panee alulle prosessin, jossa poistetaan köyhyys ja aivan varmasti sentyyppinen rikos, joka tapahtui elokuun alussa Kongon demokraattisessa tasavallassa vähintään 179 puolustuskyvyttömälle uhrille.

 
  
MPphoto
 

  Thijs Berman (S&D).(NL) Arvoisa puhemies, raiskauksesta on tullut päivittäinen sota-ase Itä-Kongossa, ja uhreja on vuosittain tuhansia. Todellinen määrä on huomattavasti suurempi kuin tiedämme, koska naiset eivät pysty puolustamaan oikeuksiaan eivätkä siksi usein ilmoita, mitä on tapahtunut.

Raiskaus on pahasti traumatisoiva rikos, joka aiheuttaa vakavaa psykologista ja usein myös fyysistä vahinkoa. Jos raiskauksista ei määrätä rangaistusta, niistä tulee pysyvä osa yhteiskunnan väkivaltaista arkea myös sodan jälkeisinä aikoina. Pohjois-Kivussa 30. heinäkuuta ja 4. elokuuta 2010 välisenä aikana tapahtuneet joukkoraiskaukset osoittavat, etteivät Kongon demokraattisen tasavallan tapahtumat ole riittävän korkealla sijalla kansainvälisen yhteiskunnan asialistalla. Nämä rikokset eivät kuitenkaan saa jäädä rankaisematta. Olemme sen velkaa uhreille ja myös Kongon demokraattisen tasavallan tulevaisuudelle. Kongon hallituksen on tehtävä kaikkensa, jotta tekijät joutuvat oikeuteen, ja jonkinlainen kyynisyys olisi paikallaan. Rankaisemattomuudesta ei saa kuitenkaan tulla sääntöä.

Tämä tragedia osoittaa myös tuskallisen selvästi, että YK:n operaation ja paikallisen väestön välisissä suhteissa on paljon toivomisen varaa. On oleellista, että MONUSCOn läsnäoloa alueella arvioidaan. Se on pysynyt passiivisena tässä tragediassa. Nyt vaaditaan, että joukkoraiskauksiin liittyvät tosiseikat tutkitaan riippumattomassa kansainvälisessä selvityksessä. Operaation joukkojen läsnäolo on välttämätöntä nyt ja tulevaisuudessa, mutta oleellista on se, että MONUSCO hoitaa kaikki toimeksiantonsa mukaiset tehtävät ja tarjoaa paikalliselle väestölle sen epätoivoisesti tarjoaman suojelun.

 
  
MPphoto
 

  Fiona Hall (ALDE).(EN) Arvoisa puhemies, tämänpäiväisessä keskustelussa keskitytään Kongon demokraattisen tasavallan itäosan kauheisiin tapahtumiin, mutta jäsenvaltiot väittävät edelleen, että kongolaiset turvapaikanhakijat on turvallista palauttaa Kinshasaan, koska pääkaupunki sijaitsee kaukana idän turvattomista alueista.

Tosiseikkojen perusteella asiat ovat valitettavasti toisin. Esimerkiksi Koillis-Englannissa sijaitsevasta Teesidestä vuodesta 2007 lähtien karkotetuista ja Kinshasaan viedyistä yhdeksästä henkilöstä seitsemän ilmoittaa, että heitä on kuulusteltu, käytetty seksuaalisesti hyväksi tai kidutettu tai että heidät on vangittu. He ovat paenneet maasta uudelleen tai piileskelevät.

Vuoden 2006 vaaleista lähtien EU on investoinut runsaasti hyvän hallintotavan tukemiseen Kongon demokraattisessa tasavallassa. On epämukavaa joutua myöntämään, että Kinshasassa esiintyy edelleen väkivaltaisuuksia, mutta pyydän neuvostoa ja komissiota kohtaamaan rohkeasti todellisuuden ja reagoimaan siihen.

 
  
MPphoto
 

  Tomasz Piotr Poręba (ECR).(PL) Kongo on 50 vuoden kuluttua itsenäistymisestään valtio, joka on edelleen sotatilassa ja loputtoman konfliktin kierteessä ja jolle on nyt annettu kammottava nimi "maailman raiskauspääkaupunki". Kahden viime kuukauden järkyttävät tapahtumat sekä satojen naisten ja lasten – poikien ja tyttöjen – raiskaukset osoittavat, ettei Kinshasa selviydy järjestelmällisesti organisoidusta kapinallisten hyökkäyksestä. Raiskauksesta on tullut yleinen sota-ase Kongossa. Taistelijat tekivät taannoiset raiskaukset lähellä alueella komennuksella olevia kansainvälisiä YK-joukkoja, jotka ovat tosiasiassa ainoa tehokas vakauttava voima koko valtiossa.

Kongon hallituksen on lopetettava vallitseva rankaisemattomuus ja varmistettava siviiliväestön turvallisuus, organisoitava tehokas taistelu leviävää korruptiota vastaan sekä lopulta perustettava oikea armeija, joka koostuu asianmukaisesti koulutetuista sotilaista. Kongolla on runsaat mineraaliesiintymät, mutta se on valitettavasti joutunut oman vaurautensa uhriksi. Tässä kymmenien miljoonien asukkaiden valtiossa kolme neljäsosaa väestöstä ansaitsee alle dollarin päivässä, ja Kongosta on tullut osa sitä Afrikkaa, jossa luonnonvaroja ryövätään. Laiton kilpailu luonnonvaroista on ajamassa Kongon köyhyyteen, kaaokseen ja humanitaariseen katastrofiin. Kansainvälisen yhteisön on löydettävä kattava ratkaisu konfliktiin, ja kansainvälisten konsernien on taattava, että niiden käyttämät luonnonvarat ovat laillista alkuperää. Vain vakaa Kongo voi taata rauhan alueella.

 
  
MPphoto
 

  Barbara Matera (PPE).(IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Kongon demokraattisessa tasavallassa esiintyy edelleen aseellisia konflikteja, ilman oikeudenkäyntiä toteutettavia teloituksia, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, lasten oikeuksien räikeää loukkausta, sotilaiden värväystä, pahoinpitelyjä, alaikäisiin kohdistuvaa väkivaltaa, joukkoevakuointeja, asekauppaa ja valtavien luonnonvarojen väärinkäyttöä, kidutusta, epäinhimillistä ja alentavaa kohtelua, kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoa, ilmaisunvapauden ja ihmisoikeuksien puolustajien vainoa sekä viimeisenä muttei vähäisimpänä rankaisemattomuutta.

Kaikki tämä kritiikki on tuttua kansainväliselle yhteisölle, joka on jo useaan otteeseen selvästi ilmaissut syvän huolensa Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston ja yleiskokouksen kautta. Yhdistyneillä Kansakunnilla samoin kuin koko kansainvälisellä yhteisöllä on kiistattomia velvoitteita. On perusteltua tarkistaa MONUCin sekä EUPOL- ja EUSEC -operaatioiden ehtoja, kuten kaikissa humanitaarisissa toimissa.

Meidän tehtävänämme on tukea Afrikan unionin valtioita niiden pyrkiessä noudattamaan täysimääräisesti ja tehokkaasti ihmisoikeuksien suojelua koskevia kansainvälisiä sopimuksia. Tästä maa-alueesta, joka on joutunut paradoksaalisesti valtavien taloudellisten etujen uhriksi, ei saa tulla ei-kenenkään-maata, jota käytetään hyväksi, vaan sen on voitava muuttua itsenäiseksi alueeksi perustamalla kunnioitettu ja taattu oikeusjärjestelmä, jota noudatetaan.

Kongo on valtio, jossa Floribert Chebeya Bahiziren kaltaiset miehet menehtyvät epäselvissä oloissa. Euroopan unionilla on siksi moraalinen velvollisuus toteuttaa laillinen, määrätietoinen poliittinen väliintulo puolustaessaan ihmisoikeuksia koskevien kansainvälisten sääntöjen noudattamista.

 
  
MPphoto
 

  Ana Gomes (S&D).(PT) Arvoisa puhemies, kansainvälinen rikostuomioistuin antoi huhtikuussa 2008 määräyksen pidättää miliisikomentaja Bosco Ntaganda sotarikoksista, kuten lapsisotilaiden värväämisestä ja siviilien joukkomurhasta. Kabilan hallitus ei suinkaan luovuttanut häntä tuomioistuimelle vaan ylensi hänet huippuasemaan Kongon armeijassa.

Kongon viranomaisten tällainen käyttäytyminen, jossa ne laiminlyövät Cotonoun sopimuksen allekirjoittamisesta johtuvia velvoitteitaan, lisää rankaisemattomuuden tunnetta ja johtaa julmuuksiin, joita tapahtuu edelleen Kongon demokraattisessa tasavallassa. Niihin lukeutuu Pohjois-Kivun kaivosalueella viime elokuussa tapahtunut 500 naisen ja lapsen, myös vauvojen, joukkoraiskaus, jolloin Yhdistyneiden Kansakuntien Kongon demokraattisessa tasavallassa toteuttama vakautusoperaatio MONUSCO ei häpeällisesti pystynyt toimimaan, kuten Yhdistyneiden Kansakuntien apulaispääsihteeri Atul Khare on vahvistanut.

Kongon demokraattisessa tasavallassa vallitseva korruptio ja rankaisemattomuus ovat ajaneet naapurivaltioiden hallituksia palvelevat kapinalliset, hallituksen viranomaiset ja YK:n joukot kauhistuttaviin tekoihin. Emme voi torjua korruptiota ja rankaisemattomuutta tehokkaasti Kongon demokraattisessa tasavallassa, ennen kuin puutumme laittomaan mineraalien louhintaan ja myyntiin, joilla rahoitetaan aseistautuneita ryhmiä sekä ylläpidetään konfliktia ja ihmisoikeusloukkauksia, kuten Floribert Chebeyan murha on osoittanut.

Euroopan unionin ja YK:n turvallisuusneuvoston on kiireesti toteutettava uudessa konfliktimineraaleja koskevassa Yhdysvaltojen laissa ehdotettujen kaltaisia toimia, joissa määritetään kongolaiset, eurooppalaiset, yhdysvaltalaiset, kiinalaiset ja kansainväliset yritykset, jotka hyötyvät kapinallisten valvonnassa olevien ja hallituksen hylkäämien kaivosten louhinnasta.

Syyllisten julkinen nimeäminen ei kuitenkaan riitä. On tärkeää kieltää ja panna kuriin tällaisten mineraalien markkinointi ja käyttö teknisissä laitteissa, koruissa ja muissa koko maailmassa yleisesti käytettävissä tuotteissa.

Euroopan unionin on vahvistettava myös turvallisuusalan uudistusta koskevaa EU:n neuvonta- ja avustusoperaatiota (EUSEC) ja Euroopan unionin poliisioperaatiota (EUPOL) Kongon demokraattisessa tasavallassa sekä tarjottava niille keinot muuttaa turvallisuusalaa perinpohjaisesti. Tämän toteutuminen edellyttää, että sukupuolinäkökohdat asetetaan etusijalle koulutuksessa ja toiminnassa ottamalla Kongon parlamentin naisjäsenet ja Kongon naisjärjestöt mukaan paitsi uhrien suojeluun ja avustamiseen myös määrätietoisina toimijoina rauhan rakentamiseen, lainsäädännön noudattamisen edistämiseen sekä korruption ja ihmisoikeusloukkausten torjuntaan.

 
  
MPphoto
 

  Marietje Schaake (ALDE).(EN) Arvoisa puhemies, on todellakin sanoin kuvaamattoman surullista, että kaikkein vakavimpia rikoksia ihmisyyttä vastaan tehtiin kansainvälisen yhteisön ja YK:n silmien alla. EU:n on lisättävä toimiaan ja tehtävä tehokkaampaa yhteistyötä, jotta se voi varmistaa, että YK toimii EU:n perusarvojen mukaisesti. Meidän on ajateltava strategisemmin.

Niin sanoin kuvaamattoman surullisia kuin nämä rikokset ovatkin, emme voi reagoida niihin vaikenemalla. Meidän on lisättävä vastuutamme ja toimiamme, jotta voimme varmistaa, ettei jouduta suremaan enää uusia uhreja. Meidän on autettava afrikkalaisia toimielimiä löytämään omat ratkaisunsa sekä ottamaan vastuu korruption torjunnasta ja rankaisemattomuuden lopettamisesta. Meillä on siihen jo mainitut välineet: Cotonoun sopimus ja kansainvälinen rikostuomioistuin.

Veritimanteilla ja -mineraaleilla käytävän kaupan on loputtava. Se lisää puolisotilaallisten joukkojen käsittämätöntä väkivaltaa Afrikan valtioissa. Raiskaus sotarikoksena on vain yksi tehdyistä kauhistuttavista rikoksista.

Meidän on reagoitava toimimalla tarmokkaasti ja varmistamalla, ettemme pysy vaiti näiden karmeiden rikosten edessä.

 
  
MPphoto
 

  Mariya Nedelcheva (PPE).(FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kaikilla aseellisilla konflikteilla on katastrofaalisia seurauksia. Konflikti, joka on jatkunut niin kauan kuin Kongon konflikti, osittain lapsista koostuva armeija ja tärkeänä sota-aseena käytettävät raiskaukset kuitenkin osoittavat, että oikeusvaltion periaate kielletään täysin. Tuorein esimerkki saatiin 28. heinäkuuta, jolloin Pohjois-Kivussa tapahtui joukkoraiskauksia.

Naisten psykologinen, fyysinen ja sosiaalinen haavoittaminen on ollut jo vuosien ajan osa tuhansien kongolaisten jokapäiväistä elämää. On aika soittaa hälytyskelloa, koska konfliktialueiden ulkopuolella tapahtuvasta siviilien raiskaamisesta on nyt tulossa yleinen ja säännöllinen ilmiö. Rankaisemattomuuden torjunnan on oltava ensisijainen tavoite. Väestön kanssa kommunikointia on parannettava paikallisella ja kansallisella tasolla, sillä ilman kansalaisyhteiskunnan tosiasiallista osallistumista väestö suhtautuu päätöksiin ja toimiin aina epäilevästi. Kongolaisten on kaikin keinoin tunnettava olevansa muutoksen aikaansaajia.

Samalla on varmistettava, ettei entisistä rikoksentekijöistä tule uusia tuomareita turvallisuusjoukoissa ja valtion toimielimissä. Vuonna 2011 järjestettävät seuraavat vaalit tarjoavat tilaisuuden aloittaa uusia hankkeita. Suuria haasteita ovat parlamentin ihmisoikeusvaliokunnan perustaminen, oikeuslaitoksen uudistuksen jatkaminen korostamalla erityisesti uhrien suojelua, korruption torjunta sekä erityishuomion kiinnittäminen mineraalien louhinnasta ja myynnistä saataviin voittoihin.

EU:ssa ja kansainvälisessä toiminnassa on viimeaikaisten tapahtumien valossa arvioitava ja tarkasteltava uudelleen EUSEC- ja EUPOL -operaatioiden yhteydessä käyttöön otettuja henkilöihin liittyviä, teknisiä ja taloudellisia resursseja. Tarkastelemalla yksityiskohtaisesti välineitä, joilla tuetaan toimielin-, oikeus- ja talousjärjestelmien rakenneuudistusta, sekä sovittamalla ne paremmin yhteen Yhdistyneiden Kansakuntien välineiden kanssa voidaan pitkällä aikavälillä auttaa vakauttamaan Kongon demokraattinen tasavalta. Tasavallassa ei ole demokratiaa, ellei siellä puolusteta ihmisoikeuksia ja oikeusvaltion periaatteita. Meidän on varmistettava, ettei tämä tilanne jatku, koska viime kädessä hyökkäyksen kohteena on nimenomaan demokratia.

 
  
MPphoto
 

  Corina Creţu (S&D).(RO) Euroopan parlamentti antaa nyt kolmantena peräkkäisenä vuonna päätöslauselman ihmisoikeuksien loukkauksesta Kongon demokraattisessa tasavallassa. Se osoittaa, että olemme tästä asiasta erittäin huolissamme, mutta meidän on myönnettävä, että se on myös merkki tehottomuudesta. Tuomitsimme raiskauksen käytön sota-aseena jo vuonna 2008. Nyt YK arvioi, että tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä ilmoitettiin keskimäärin 14 raiskausta vuorokaudessa. Heinäkuun lopussa ja elokuun alussa tähän synkkään luetteloon lisättiin yli 500 naista, jotka olivat joutuneet joukkoraiskauksen uhreiksi vain viiden päivän aikana.

Se, että maailman kalleimpaan rauhanturvaoperaatioon osallistuvat YK-joukot kuulivat näistä hirmuteoista vasta kahden viikon kuluttua, vaikka sotilastukikohta sijaitsee vain 30 kilometrin päässä, osoittaa selkeästi, ettei YK:n operaatio onnistunut lopettamaan tätä väkivaltaista konfliktia, jolla on valtavat vaikutukset alueella.

Kuin kohtalon oikkuna julmuudet pahentuivat juuri ennen YK:n ihmisoikeusvaltuutetun raporttia. Sen jälkeen miljoonat kongolaiset ovat kuitenkin joutuneet räikeiden perusoikeusloukkauksien uhreiksi, ja tekijät ovat jääneet yleensä käytännössä ilman rangaistusta.

Nyt tarvitaan nähdäkseni laaja tutkinta, jossa määritetään, kuka on vastuussa joukkorikoksista, myös niistä, joihin konfliktissa osallisina olevat naapurivaltiot, erityisesti Ruanda, ovat syyllistyneet. Suurten järvien alueella tapahtui vuonna 1994 kansanmurha, ja jotkut syylliset vastaavat nyt teoistaan Ruandaa käsittelevässä kansainvälisessä rikostuomioistuimessa. Lainsäädännön noudattaminen on mielestäni konfliktien ja joukkomurhien lopettamisen keskeisiä edellytyksiä. Rauha ei voi toteutua ilman oikeutta. Tämän vahvistavat myös entisen Jugoslavian, Sierra Leonen ja Kambodžan tapahtumat. YK:n raportin on siksi mielestäni oltava ponnahduslauta Kongon demokraattista tasavaltaa käsittelevän kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamiselle.

 
  
MPphoto
 

  Antonyia Parvanova (ALDE).(EN) Arvoisa puhemies, emme voi olla kiinnittämättä nyt huomiotamme naisten tilanteeseen Kongossa. Tiedämme kaikki, että naiset ja lapset ovat kaikkein heikoimmassa asemassa olevat väestöryhmät konfliktialueilla ja että naiset kärsivät eniten nykyisten tapahtumien tuhoisista seurauksista.

Raiskaus alkaa olla täysin hallitsematonta Kongossa, kuten kollegani totesi. Sitä käytetään sota-aseena siviiliväestön terrorisointiin, tuhoamiseen ja nöyryytykseen ja sitä vastaan hyökkäämiseen. Emme yksinkertaisesti voi sulkea silmiämme ja katsoa tilannetta läpi sormien – tekisimme moraalisen virheen. Olemme puhuneet liian kauan ilman tehokasta toimintaa.

Toivon koko sydämestäni, että EU ja sen jäsenvaltiot voivat käsitellä nimenomaan tätä asiaa Kongon tilannetta koskevien tulevien toimiensa yhteydessä. Meidän on asetettava etusijalle EU:n humanitaarisen avun ja kehitysavun kautta tarjottavat paikalliset avustus- ja tukipalvelut. Raiskauksen käyttö sota-aseena on valitettavasti häpeällinen rikos, jota ei esiinny ainoastaan Kongossa. Olen vakaasti sitä mieltä, että naisiin ja lapsiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan torjuminen konfliktialueilla on asetettava EU:n ulkoasioiden ja humanitaaristen toimien ensisijaiseksi tavoitteeksi.

 
  
MPphoto
 

  Anne Delvaux (PPE).(FR) Arvoisa puhemies, totta puhuakseni huomasin tämänpäiväisen puheenvuoroni yhteydessä, että lähes vuosi sitten tästä samasta aiheesta pitämäni edellinen puhe on edelleen merkityksellinen. Puhuin asian kiireellisyydestä, rankaisemattomuuden torjunnasta ja MONUC-operaation uudelleentarkastelusta. Nyt esitetään ja toistetaan samat toteamukset, ja kansainvälistä yhteisöä ja Kongon viranomaisia pyydetään toteuttamaan toimia. Tällä välin mikään ei ole muuttunut. Väkivalta valitettavasti vain pahentuu.

Olemmeko tietoisia siitä, että raporttien mukaan satoja viattomia henkilöitä uhrataan ja ihmisiä nöyryytetään, pahoinpidellään ja toisinaan jopa silvotaan? Tilanne huonontuu jatkuvasti, ja epäonnistumiset lisääntyvät: epäonnistujia ovat valtio, jonka tärkeimpänä tehtävänä on suojella kansalaisiaan, MONUC ja nyt MONUSCO, joka ei näytä toteuttaneen mitään ennalta ehkäiseviä toimia tai vastatoimia tänä kesänä Pohjois- ja Etelä-Kivussa tapahtuneiden joukkoraiskausten yhteydessä.

Kuinka kauan kansainvälinen yhteisö sallii vielä tällaista? Nykyiset teot johtuvat sodasta, joka on jatkunut liian kauan. On totta, että Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetun seuraava raportti, jossa tarkastellaan ihmisoikeustilannetta vuosina 1993–2003, vahvistaa sen, minkä kaikki tiedämme: Kongon demokraattisessa tasavallassa on tehty valtavasti rikoksia. Nyt on kuitenkin tärkeää tarkastella tämänhetkistä tilannetta. On vihdoinkin kiinnitettävä huomiota kaikkiin Kongon demokraattisessa tasavallassa tehtyihin rikoksiin, myös seksuaaliseen väkivaltaan, jota on tapahtunut myös aiemmin. Joseph Kabilan lupaamaa nollatoleranssia on sovellettava myös rankaisemattomuuteen. Kaikki ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneet on saatava vastuuseen teoistaan, ja tietyt tapaukset on saatettava kansainvälisen rikostuomioistuimen käsiteltäväksi. Aikaisempiin tapahtumiin viitaten kehotan jäsen Creţun tavoin jälleen kerran perustamaan Kongon demokraattista tasavaltaa käsittelevän kansainvälisen rikostuomioistuimen. Meillä ja kansainvälisellä yhteisöllä on velvollisuus varmistaa, että niin monen vuoden ajalta kertyneet sadattuhannet aikaisemmat ja nykyiset uhrit – olivatpa he keitä tahansa – saavat oikeudenmukaisen kohtelun tässä kauan kärsineessä valtiossa.

 
  
MPphoto
 

  Izaskun Bilbao Barandica (ALDE).(ES) Arvoisa puhemies, Yhdistyneiden Kansakuntien rauhanturvaoperaatioista vastaavan apulaispääsihteerin mukaan Kongossa tapahtuu joka vuosi 15 000 raiskausta, joista valtaosaa käytetään sota-aseena naisia ja tyttöjä vastaan. Viime heinäkuusta lähtien on rekisteröity yli 500 raiskausta, eikä Yhdistyneet Kansakunnat ole toteuttanut riittävästi toimia. Se on myöntänyt olevansa osittain syyllinen siihen, ettei väestöä onnistuttu suojelemaan.

Kuten olette tänään todenneet, MONUSCO ei toimi. Kysyn teiltä, onko meillä tietoa, miksi se ei toimi. Meidän on pyydettävä, että tästä otetaan vastuu ja että toteutetaan uusia toimia.

Euroopan on yhteistyön ja kansainvälisen painostuksen avulla varmistettava, etteivät rikokset jää rankaisematta Kongon demokraattisessa tasavallassa ja että kyseinen valtio toimii määrätietoisesti tällaista julmuutta vastaan.

Olisin kiitollinen, jos vastaisitte esittämääni kysymykseen: tiedämmekö, miksi Yhdistyneiden Kansakuntien operaatiot eivät toimi? Mitä aiomme nyt tehdä?

 
  
MPphoto
 

  Licia Ronzulli (PPE).(IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Kongon demokraattinen tasavalta on valtio, jossa on esiintynyt vuosikymmenten ajan hyväksikäyttöä ja väkivaltaa, kuten on jo monta kertaa todettu, mutta tämä kannattaa toistaa vielä kerran: väkivalta kohdistuu nyt erityisesti naisiin ja valitettavasti myös lapsiin, kuten kansainvälisten järjestöjen lukuisissa raporteissa todetaan.

Naisiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa käytetään usein sota-aseena, eikä siltä säästy kukaan. Luvut ovat hämmentäviä: joka kuukausi rekisteröidään noin 1 100 raiskaustapausta. Muistutimme juuri, että viime heinä- ja elokuussa raiskattiin 500 naista, mikä todistaa, etteivät YK:n rauhanturvajoukkojen toteuttamat toimet ole riittäviä, kuten kollegani Matera äsken totesi.

Tällaisen tilanteen on loputtava. Uhrien määrä vain kasvaa päivä päivältä. Rankaisemattomuuden kulttuuri ja äärimmäisen heikko, ellei jopa olematon oikeusjärjestelmä ovat syynä siihen, ettei hallitus kiinnitä juurikaan huomiota seksuaalisen väkivallan ongelmaan.

Tiedämme, että vaikenevia uhreja on enemmän kuin niitä, jotka uskaltavat kertoa totuuden. Seksuaaliseen väkivaltaan liittyvien julmuuksien vuoksi uhrit eivät pysty hoitamaan monia päivittäisiä toimintojaan, ja sosiaalisen integroitumisen välineet puuttuvat edelleen.

Tämän väkivallan kierteen on loputtava, ja meidän kaikkien on tehtävä nykyistä enemmän tämän varmistamiseksi. Haluan lopuksi palauttaa mieleen erään sanonnan: jos pitää paikkansa, että naisen kouluttaminen symboloi koko kansakunnan kouluttamista, paikkansa pitää myös se, että naisen raiskaaminen symboloi koko kansakunnan horjuttamista.

 
  
MPphoto
 

  Joanna Katarzyna Skrzydlewska (PPE).(PL) Tämänpäiväinen Kongon demokraattista tasavaltaa koskeva keskustelu osoittaa kiistattomasti, miten valtava kyseisen valtion ihmisoikeuksiin liittyvä ongelma on. Maailman tiedotusvälineet ovat monen vuoden ajan raportoineet jatkuvasti siellä tapahtuvista rikoksista. Kongon demokraattinen tasavalta on kaikkein pahimpien perusihmisoikeuksiin kohdistuvien rikosten näyttämönä. Arvioiden mukaan jo nelisen miljoonaa ihmistä on menettänyt henkensä Kongon konflikteissa. Noin 3,5 miljoonaa ihmistä on pakotettu lähtemään kodistaan.

Murhat, raiskaukset, lasten kidnappaukset ja lasten pakottaminen liittymään aseistautuneisiin taisteluryhmiin ovat karmeaa jokapäiväistä todellisuutta, jonka kanssa kongolaiset joutuvat kamppailemaan. Koko kansainvälisen yhteisön ja erityisesti Euroopan unionin velvollisuutena on siksi taistella sen puolesta, että Kongon viranomaiset toteuttavat tehokkaita toimia, jotta murhat ja vainot saadaan heti loppumaan. Emme voi jättää uhreja pulaan. Euroopan on vihdoin herättävä ja alettava toimia tehokkaasti.

 
  
MPphoto
 

  Alf Svensson (PPE).(SV) Arvoisa puhemies, meidän ei tarvitse jatkuvasti mainita julmuuksia, joita kongolaiset ovat kokeneet ja kokevat edelleen, ja on todellakin häpeällistä, ettei kansainvälinen yhteisö ole pystynyt lopettamaan niitä. Tämä on häpeä myös EU:lle, Euroopan parlamentille ja jäsenvaltioillemme – Euroopalle, joka on ollut ja on edelleen paljon tekemisissä etenkin Afrikan kanssa.

Meillä on nyt erityinen ulkosuhdehallinto, jolla ylpeilemme. Puuttukoon tämä ulkosuhdehallinto nyt Kongon tilanteeseen. Meillä on ilman muuta oikeus olettaa, että se tekee niin. Kun puhumme siitä, mitä ulkosuhdehallintomme tarkoittaa, siihen liittyy sana "action", minkä vuoksi haluamme nimenomaan toimintaa, jotta Kongoon saadaan rauha ja sovinto. Mielestäni on myös päivänselvää, että meidän on tutkittava ja pohdittava, ketkä ovat näiden hirmutekojen takana, jotta he todellakin joutuvat julkiseen häpeään koko maailman edessä. Tätä on tuskin tapahtunut tähän mennessä.

 
  
MPphoto
 

  Anna Záborská (PPE). (SK) Olemme keskustelleet Kongon tapahtumista useaan otteeseen Euroopan parlamentin valiokunnissa ja täällä Strasbourgissa pidetyissä täysistunnoissa, eikä tilanne kuvailujemme perusteella mielestäni oikein sovi yhteen sen kanssa, että valtion nimi on Kongon demokraattinen tasavalta.

Naisten ja lasten raiskaaminen on rikos ihmisyyttä vastaan, etenkin kun sitä käytetään sota-aseena. Kongossa mennään kuitenkin vielä pitemmälle, koska miehiäkin raiskataan. Tämä ei ole pelkästään hyökkäys ihmisarvoa vastaan. Tilanne tuhoaa myös sosiaaliset suhteet Kongossa. Nämä miehet eivät voi enää osallistua sosiaaliseen elämään, vaan heidän on lähdettävä pois ja piileskeltävä. Pyydän Euroopan komissiota ennen kaikkea tekemään tutkimuksen toteuttamistamme toimista ja tarvittaessa tiedustelemaan YK:lta, ovatko nämä toimet tehokkaita ja pitäisikö menettelyjämme muuttaa.

 
  
MPphoto
 

  Marc Tarabella (S&D).(FR) Arvoisa puhemies, tuona päivänä sotilaat hyökkäsivät kylään, jossa Nadine ja hänen perheensä asuivat. He käskivät Nadinen veljen raiskata hänet koko kylän nähden. Kun veli kieltäytyi, tämä tapettiin. Tämän jälkeen sotilaat pakottivat Nadinen juomaan omaa virtsaansa, ennen kuin he tappoivat hänen kolme lastaan, jotka olivat iältään neljä-, kaksi- ja yksivuotiaat. Seuraavaksi he raiskasivat Nadinen, minkä yhteydessä hänen emättimensä ja peräaukkonsa välinen kalvo repesi. Lopuksi sotilaat tappoivat raskaana olevan naisen, keittivät sikiön ja pakottivat kyläläiset syömään sen. Nadine pakeni ja sai hoitoa, mutta kuinka moni hänen kaltaisensa nuori nainen ei onnistunut pakenemaan?

Tämä ei ole legenda. Se on todellisuutta valtiossa, jossa tapahtuu äärimmäisen kauheita asioita. Tällaista on tapahtunut Kongossa kymmenen vuotta. Olemme jo antaneet päätöslauselmia tästä asiasta, ja puhuinkin siitä viime joulukuussa, mutta tilanne ei ole muuttunut, ja rankaisemattomuus on edelleen sääntö. Kehotan YK:n turvallisuusneuvostoa tehostamaan toimiaan ja MONUSCOa suojelemaan siviiliväestöä tosiasiallisesti. Lisäksi otan esiin asian, jonka myös Olivier Chastel mainitsi. Kehotan kollegani De Keyserin tavoin Euroopan unionia ottamaan käyttöön Yhdysvalloissa hiljattain hyväksytyn kaltaisen lain, jotta voidaan kieltää salakuljetetuista mineraaleista valmistettujen tuotteiden maahantuonti ja lopettaa näin kapinallisten ryhmien toiminnan rahoitus.

 
  
MPphoto
 

  Cristian Dan Preda (PPE).(RO) Naisiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa aseellisissa konflikteissa käsittelevä Yhdistyneiden Kansakuntien erityisedustaja Margot Wallström kutsui Kongon demokraattista tasavaltaa "maailman raiskauspääkaupungiksi". On itse asiassa totta, että eri järjestöiltä saamistamme luvuista ilmenee ainoastaan julmuutta, kauhua ja sietämätöntä kärsimystä. Vuoden ensimmäisellä neljänneksellä raiskattiin 14 naista päivässä, 30. heinäkuuta ja 2. elokuuta välisenä aikana kidutettiin satoja naisia ja lapsia, ja vuodesta 1996 lähtien seksuaalisen väkivallan uhreja on ollut 200 000.

Kuten totesin, kaikkiin näihin lukuihin liittyy sietämätöntä kärsimystä etenkin, kun YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 annettiin jo kymmenen vuotta sitten. Meidän on mielestäni harkittava seuraamusten määräämistä Ruandan demokraattisen vapautusarmeijan johtajille.

 
  
MPphoto
 

  Maroš Šefčovič, komission varapuheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää parlamentin jäseniä puheenvuoroista sekä uusista ajatuksista ja ehdotuksista. Haluan kiittää heitä myös Kongon tilanteen konkreettisesta kuvailemisesta, koska meidän on pidettävä mielessä, miten vaikea kyseisen valtion tilanne edelleen on.

Komissiolle lähetettiin erittäin selkeä viesti siitä, että oikeusvaltion periaatteiden vakauttamisen, vakiinnuttamisen ja parantamisen sekä ihmisoikeustilanteen käsittelyn Kongon demokraattisessa tasavallassa on pysyttävä Euroopan unionin, korkean edustajan ja komission ensisijaisina tavoitteina.

Komissio tukee edelleen Kongon viranomaisia ja väestöä käytettävissämme olevilla eri välineillä, myös kehitysyhteistyön ja eurooppalaisen ihmisoikeus- ja demokratia-aloitteen kautta, mainitakseni vain kaksi esimerkkiä.

Tämän mukaisesti komissio jatkaa oikeuslaitoksen rakenneuudistusta koskevia toimiaan. Niiden yhteydessä on myönnetty jo 40 miljoonaa euroa ja työskennelty vuodesta 2003 lähtien. Lisäksi kehitetään useita muita ohjelmia, joilla parannetaan oikeuslaitoksen valmiuksia. Näin pyritään saavuttamaan vahva ja vastuullinen oikeusjärjestelmä, jotta voidaan lopettaa rankaisemattomuus, jota on meidän kaikkien mielestä täysin mahdotonta hyväksyä tulevaisuudessa.


Komissio seuraa nyt ja vastedeskin Kongossa toimivien ihmisoikeusaktivistien tilannetta tarkasti tapahtumapaikalla olevien asiantuntijoidemme kautta. Tuemme myös erityisesti tällä alalla toimivia kansalaisjärjestöjä. Nimitimme siksi erityisen yhteyshenkilön, joka seuraa Kinshasassa ihmisoikeusaktivisteja koskevien EU:n suuntaviivojen täytäntöönpanoa.

Karmeista rikoksista ja seksuaalisesta väkivallasta totean, että komissio jatkaa tämän väkivallan torjuntaa ja tukee yleisesti seksuaalisen väkivallan vastaisen Kongon kansallisen strategian täytäntöönpanoa. Olen kanssanne täysin samaa mieltä siitä, että meidän on arvioitava, toimiiko tämä strategia, ja mietittävä, miten saamme kansainväliset kumppanimme saavuttamaan tulevaisuudessa parempia tuloksia.

Arvoisa puhemies, tämänpäiväinen keskustelu on osoittanut, että Euroopan unionin laajoista toimista huolimatta kauhistuttava väkivalta jatkuu Kongon demokraattisessa tasavallassa, ja tiedämme kaikki, että tämä on valtava ongelma. Meidän on näin ollen tehostettava toimintaamme. Meidän on pohdittava, miten voimme paremmin kannustaa afrikkalaisia ja kansainvälisiä kumppaneitamme keskittymään tähän asiaan, jotta meidän ei tarvitse enää käydä tätä erittäin murheellista keskustelua.

 
  
MPphoto
 

  Olivier Chastel, Catherine Ashtonin (komission varapuheenjohtaja ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja) puolesta.(FR) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, haluan esittää vastaukseksi kolme lisähuomautusta.

Ensinnäkin monet teistä mainitsivat MONUSCOn roolin tai pikemminkin sen passiivisuuden. Olemme useaan otteeseen varoittaneet MONUSCO-joukkojen liian varhaisesta poistamisesta, jotta ei synny tyhjiötä ja jotta turvallisuus ei heikkene entisestään alueilla, joihin konfliktit vaikuttavat. Kun tilannetta tarkastellaan tapahtuneita julmuuksia laajemmin, voimme yleisesti ottaen vain pitää myönteisenä tapaa, jolla Yhdistyneet Kansakunnat on käsitellyt YK:n Kongon demokraattisessa tasavallassa toteuttaman operaation valtuutuksen laajentamista. Kuten tiedätte, kun Yhdistyneissä Kansakunnissa keskusteltiin uudesta valtuutuksesta, Kongon hallitus vaati joukkojen osittaista perääntymistä. Turvallisuusneuvosto päätti siksi 30. kesäkuuta 2010 pienentää operaatiota 2 000:lla YK:n rauhanturvaajalla eli vähentää tapahtumapaikalla olevien sotilaiden määrää 21 500:sta 19 500:aan, mutta ei tehnyt enää lisävähennyksiä Kinshasasta tulleesta painostuksesta huolimatta.

Nimenomaan tämänpäiväisessä keskustelussa katsomme, että on määritettävä vastuita, ja pidämme myönteisenä, että Yhdistyneet Kansakunnat tarkastelee omia puutteitaan tosissaan ja perinpohjaisesti. Meidän on kuitenkin ymmärrettävä, että MONUSCO toimii hankalassa tilanteessa, ja todennäköisesti vaadittava parempaa koordinointia Kongon demokraattisen tasavallan viranomaisten ja YK:n välillä. Uskomme, että jos MONUSCO nyt lakkautettaisiin, väestön tilanne pahentuisi huomattavasti ja alueen vakautusprosessi vaarantuisi.

Toinen asia koskee sitä, mitä Euroopan unioni viime kädessä tekee tukeakseen oikeuslaitoksen uudistusta sekä rankaisemattomuuden ja erityisesti seksuaalirikosten torjuntaa. Komission jäsen Šefčovič puhui tästä äsken. On totta, että Euroopan unioni toteuttaa toimia useilla tasoilla, myös EUPOL- ja EUSEC-operaatioiden kautta. Minun on lisättävä vielä jotain, sillä toimielintemme kehittämät keinot eivät ole mielestäni puutteellisia eivätkä mitättömiä, mutta voisimme ehkä arvioida niiden käyttötapaa. Tässä yhteydessä on syytä lisäksi todeta, että poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea (PTK), jonka puheenjohtajana toimii Belgian suurlähettiläs Walter Stevens, matkustaa lähiviikkoina Kongon demokraattiseen tasavaltaan arvioimaan näitä kahta operaatiota.

Kolmas ja viimeinen asiani on se, että jäsen Tarabella ja muut jäsenet korostivat aivan perustellusti, että on tärkeää puuttua luonnonvarojen laittomaan hyväksikäyttöön Kongon demokraattisessa tasavallassa. Se nimittäin liittyy maassa esiintyviin väkivaltaisuuksiin, koska näiden luonnonvarojen myynnillä rahoitetaan tiettyjä kapinallisten liikkeitä. EU seuraa tätä asiaa tarkasti. Kuten jotkut teistä ehdottivat, aiomme lisäksi analysoida taannoin tästä asiasta annettua Yhdysvaltojen lainsäädäntöä, joka on mainittu todella monta kertaa tässä keskustelussa.

On vielä hieman liian aikaista analysoida presidentti Kabilan tekemää päätöstä estää mineraalivarojen hyödyntäminen erityisesti Kivussa. Tässä vaiheessa voidaan ainoastaan todeta, että näiden kaivosten sulkeminen on myönteinen asia, koska se osoittaa, että Kongon demokraattisen tasavallan ylimmät viranomaiset sitoutuvat tosiasiallisesti torjumaan maan luonnonvarojen laitonta hyödyntämistä. On kuitenkin selvää, että tätä toimenpidettä voidaan analysoida ainoastaan sen perusteella, miten se vaikuttaa kapinallisten joukkojen toiminnan rahoitukseen, viranomaisten mahdollisuuksiin hallita tilannetta taas tehokkaasti ja väestön sosioekonomiseen hyvinvointiin.

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies Gianni PITTELLA

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (IT) Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä(1).

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan lokakuun ensimmäisen istuntojakson aikana.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen.(LT) Eurooppa-neuvoston 16. syyskuuta esittämissä päätelmissä todetaan, että EU:n on erittäin tärkeää olla valmis tehostamaan Afrikan kanssa tehtävää yhteistyötä sekä pyrkiä vähentämään kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön ja humanitaarisen oikeuden loukkauksia. Ihmisoikeusloukkausten yhteydessä Kongon demokraattiseen tasavaltaan on kiinnitettävä erityishuomiota. Kongon armeijan joukoilla on yhteyksiä monien siviilihenkilöiden kuolemaan, ja niiden väkivaltaisella toiminnalla sekä naisiin ja lapsiin kohdistamalla seksuaalisella väkivallalla pelotellaan yhteiskuntaa, ja raiskausta käytetään sota-aseena. Ihmisoikeuksien ja oikeusjärjestyksen suojelua Kongon demokraattisessa tasavallassa koskevan Euroopan parlamentin päätöslauselmaesityksen tavoitteena on siksi toteuttaa kaikki mahdolliset koordinoidut toimet näiden kauheiden rikosten lopettamiseksi. On tärkeää edistää rauhaa ja vakautta kyseisellä alueella sekä tehdä kansallisella tasolla tiivistä ja säännöllistä yhteistyötä tiedotusvälineiden ja yhteiskunnan kanssa, jotta voidaan vähentää rikollisuutta ja auttaa paljastamaan rikoksia. Haluan korostaa, että meidän on torjuttava rankaisemattomuutta ja varmistettava, että siviiliväestöä, erityisesti naisia ja lapsia, suojellaan kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön ja humanitaarisen oikeuden loukkauksilta, myös kaikilta seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan väkivallan muodoilta. Sukupuolten tasa-arvoon liittyvä näkökohta on otettava huomioon EU:n ja kumppanivaltioiden välisen yhteistyön kaikilla tasoilla.

 
  
MPphoto
 
 

  Joanna Senyszyn (S&D), kirjallinen.(PL) EU:n ja Etelä-Afrikan tasavallan sekä EU:n ja Afrikan välisten tulevien huippukokousten on oltava käännekohta pyrkimyksissä lopettaa väkivalta Kongon demokraattisessa tasavallassa. On toteutettava ripeästi ihmisoikeuksien loukkaamisen vastaisia kansainvälisiä toimia. Tapot, raiskaukset ja murhat ovat jatkuneet jo vuosia kyseisellä alueella. Heimojen väliset taistelut vain pahentuvat. Kaikki tappelevat nyt kaikkien kanssa.

Kuten yleensä, kalleimman hinnan maksaa siviiliväestö, johon kuuluu miljoonia lapsia. Kongossa kuolee lapsi joka minuutti. Useimmat lapset menehtyvät sairauteen tai aliravitsemukseen. Tämä ongelma on meidän kaikkien tiedossa, ja meidän on lähetettävä apua alueen asukkaille. Olemme kuitenkin osoittautuneet uskomattoman avuttomiksi ja kyvyttömiksi. Puolassa yli 650 koulua osallistui vuonna 2008 "Pelastakaa Kongon lapset" -kampanjaan. Ne onnistuivat keräämään 470 000 zlotya, jotka lähetettiin avun tarpeessa oleville lapsille Kongon demokraattiseen tasavaltaan.

Syyskuun 13. päivänä julkaistun Eurobarometri-tutkimuksen mukaan 89 prosenttia eurooppalaisista todellakin kannattaa kehitysmaiden avustamista. Tiettyjen valtioiden ja maailmanlaajuisten järjestöjen toimista huolimatta tilanne ei ole parantunut. Päätöslauselmassamme ei saa esittää taas pelkkiä toiveita, vaan sen on oltava selkeä suunnitelma oleellisista ja kiireisistä toimista, joita Euroopan unioni toteuttaa puolustaakseen ihmisoikeuksia ja oikeusjärjestystä ja jotka edistävät vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista.

 
  
MPphoto
 
 

  Jarosław Leszek Wałęsa (PPE), kirjallinen.(PL) Puhumme tänään siitä, ettei Kongon demokraattisessa tasavallassa noudateta kansainvälistä humanitaarista oikeutta koskevia perusvaatimuksia – kyseinen valtio näyttää olevan demokraattinen vain nimeltään. Tuomitsen ankarasti Itä-Kongossa tapahtuneet taannoiset naisten ja lasten joukkoraiskaukset sekä kaikki muut lukuisiin viattomiin siviileihin kohdistuvan väkivallan muodot. Vuosina 2008 ja 2009 rekisteröidyt 15 000 raiskausta sekä viime heinäkuun lopussa ja elokuun alussa tapahtuneet raiskaukset osoittavat, että tällaiset rikokset jäävät rankaisematta, mikä on juurtunut syvälle tämän valtion kulttuuriin. Seksuaalista väkivaltaa käytetään taisteluaseena, minkä vuoksi siitä olisi rangaistava sotarikoksena ja rikoksena ihmisyyttä vastaan. Kehotan alueella olevan konfliktin kaikkia osapuolia lopettamaan kaikki seksuaalisen väkivallan muodot ja muut ihmisoikeusloukkaukset sekä päästämään humanitaariset järjestöt avun tarpeessa olevan siviiliväestön luo. Vaadin Kongon demokraattisen tasavallan hallitusta yhteistyössä kansainvälisten toimielinten kanssa jatkamaan rikosten rankaisematta jäämisen torjuntaa, tutkimaan viipymättä taannoisia hyökkäyksiä ja varmistamaan, että tekijät joutuvat oikeuteen.

 
  
MPphoto
 
 

  Zbigniew Ziobro (ECR), kirjallinen.(PL) Kongon demokraattisen tasavallan konflikti on epäilemättä viime vuosikymmenen julmimpia. Kansainvälisen yhteisön laajasta painostuksesta huolimatta tilanne ei ole parantunut yhtään. Tästä ovat osoituksena raportit, joiden mukaan konfliktin kaikki osapuolet syyllistyvät jatkuvasti häikäilemättömiin perusihmisoikeuksien loukkauksiin. Murhat, kidutus, seksuaalinen väkivalta, opposition ja ihmisoikeuksien puolustajien sorto sekä lukuisat pidätykset, vainot ja julmat kidutustapaukset ovat edelleen yleisiä. Lapsetkaan eivät säästy julmuuksilta, vaan suuria määriä lapsia pakotetaan liittymään sotilaiksi taistelujoukkoihin. Pikkutytöille, ikääntyneille henkilöille ja miehille poikkeuksetta tehtävästä äärimmäisen raa'asta seksuaalisesta väkivallasta on tullut yleisesti olennainen osa taistelutaktiikkaa. Kansainvälinen yhteisö, myöskään Yhdistyneet Kansakunnat ja Euroopan unioni, eivät ole toistaiseksi onnistuneet saamaan tilannetta hallintaan ja lopettamaan Kongon verilöylyjä. Tällaista tilannetta ei voida missään tapauksessa hyväksyä. Kongon viranomaisiin on pyrittävä vaikuttamaan tehokkaasti toteuttamalla tarmokkaita toimia. Kongon hallituksen on tuomittava rikolliset. Sen on varmistettava, että syylliset vastaavat teoistaan, ja taattava riittävä turvallisuus kansalaisilleen. Uhrit tarvitsevat apua ja yleisen järjestyksen palautusta. Hyvä lääkintähoito on oleellista. Uhrit toipuvat kokemistaan monista julmuuksista vasta usean vuoden kuluttua, eivätkä kaikki heistä pysty enää koskaan elämään normaalia sosiaalista elämää. Sekä Kongon viranomaisten että kansainvälisen yhteisön on asetettava heidän hyvinvointinsa ensisijaiseksi tavoitteeksi.

 
  

(1)Ks. pöytäkirja.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö