Puhemies. – (IT) Esityslistalla on seuraavana keskustelu Jo Leinenin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta laatimasta öljynetsintää ja -porausta Euroopassa koskevista EU:n toimista koskevasta suullisesta kysymyksestä (O-0122/2010) (B7-0470/2010) sekä keskustelu Jo Leinenin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta laatimasta suullisesta kysymyksestä "Deepwater Horizon -porauslautan öljyvuodon vaikutukset Euroopan unionille: öljynporaus ja -etsintä Euroopassa" (O-0123/2010) (B7-0551/2010).
Jo Leinen, laatija. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, Meksikonlahdella sattui mahdollisesti yksi suurimmista viime vuosien ympäristökatastrofeista, ja meidän on Euroopassa, Euroopan unionissa, tehtävä kaikkemme sen varmistamiseksi, että tällaista katastrofia ei pääse tapahtumaan täällä. Uskon, että olemme tästä samaa mieltä. EU:n tuntumassa tai sen alueella on neljä merta: Pohjanmeri, Itämeri, Välimeri ja Mustameri. Öljynporausta harjoitetaan näillä Euroopan vesialueilla. Tämän vuoksi Euroopan unionin on tarkasteltava tätä asiaa.
Etenkin syvänmeren poraus muodostaa erityisen riskin. Tämä seikka on käynyt ilmi Meksikonlahden porausreiän tapauksessa. On ongelmia, joita emme pysty hallitsemaan. On paljon avoimia kysymyksiä, joihin meillä ei ole vielä vastauksia. Hyvät kollegat ja komission jäsen, sen vuoksi suosittelemme teille päätöslauselmassamme, että ainakin syvänmeren porausta koskevien uusien hakemuksien hyväksyminen pitäisi keskeyttää ennen kuin meillä on selkeä kuva siitä, mitä toimia tarvitaan ja miten voimme vastata puutteisiin ja heikkouksiin.
Uskon Euroopan kansalaisten odottavan, että varmistamme yhtä korkean turvallisuustason kussakin 27 jäsenvaltiossa ja siten jokaisella EU:ssa sijaitsevalla neljällä merellä. Tämän perusteella ei ole minkäänlaista eroa jo nyt paljon toimia toteuttavien valtioiden – mikä olisi tunnustettava – ja tässä asiassa ehkä hieman piittaamattomimpien valtioiden välillä. Osoitan puheeni myös naapurivaltioillemme. Naapuruuspolitiikka on otettu käyttöön ja erityisesti Välimerellä porausta harjoittavat maat, jotka eivät ole Euroopan unionin jäsenvaltioita. Hyvä komission jäsen Oettinger, uskon, että toimitte aloitteellisesti, jotta erityisesti Libyan, mutta myös muiden valtioiden kanssa keskustellaan vaatimuksistamme ja lähestymistavoistamme, ja teidän on todella toimittava näin.
Kysymys kuuluu: onko EU varautunut tällaiseen katastrofiin? Mitä valvonta- ja interventiomenettelyitä meillä on tällaisen katastrofin sattuessa? Tarvitsemme vastauksia tähänkin. Lissabonissa toimii Euroopan meriturvallisuusvirasto (EMSA), joka perustettiin suurikokoisten säiliölaivojen murtumisten aiheuttaman katastrofin jälkeen. Tämä virasto tarkastaa alusten turvallisuuden, mutta ei merialueen turvallisuutta, eli toisin sanoen juuri sitä, minkä olemme panneet merkille syvänmeren porauksen suhteen. Meidän mielestämme olisi hyvä ajatus laajentaa EMSA:n toimeksiantoa, jotta myös nämä asiat kuuluisivat sen toimivaltaan. Näin ainakin tähän ongelmaan vastataan riittävästi. Luulen, että tähän tarvitaan lisää varoja. Tämä aiheuttaa luonnollisesti aina ongelman. Jos me kuitenkin haluamme puuttua näin suureen ongelmaan, niin varoja on löydettävä.
Haluaisin myös mainita näin suurta tapahtumaa koskevat vastuukysymykset. Mikä on itse asiassa vakuutuksia koskeva tilanne? Mitä mahdollisuuksia on saada tarvittavat varat? Meidän on saatava yleiskuva syvänmeren poraukseen liittyvistä vastuukysymyksistä ja vakuutuslainsäädännöstä, ja keskustelemme siten tästä asiasta. Meidän on luonnollisesti ja ennen kaikkea saatava käsitys siitä, miten tämä vaikuttaa alan pieniin yrityksiin. Kaikki tämän alan toimijat eivät ole monikansallisia yrityksiä; on myös pienyrityksiä. Miten ne pärjäävät? Miten ne voivat vakuuttaa itsensä? Tarvitsemmeko solidaarisuusrahastoja? Tarvitsemmeko kollektiivisia ratkaisuja, jotta varmistetaan, että tällaisista katastrofeista kärsiville kalastajille ja muille tahoille myönnetään korvauksia?
Haluaisimme myös tietää, sovelletaanko ympäristövaikutusten arviointia koskevaa direktiiviä – minkä perusteella edellytetään ympäristövaikutusten arviointia maalla tapahtuvasta toiminnasta – myös syvänmeren poraukseen ja siihen liittyviin aloihin? Emme tiedä paljoa avomerestä. Millaisia työoloja ja standardeja siellä sovelletaan? Inhimillisillä tekijöillä voi olla loppujen lopuksi merkittävä asema. Meillä on hyvää tekniikkaa, mutta jos inhimillinen tekijä pettää, niin tällaisia katastrofeja voi syntyä.
Arvoisa komission jäsen, teillä on yleinen vastuu energia-asioista. Avomerellä tapahtuvassa öljynporauksessa on ongelmia; merituulivoima olisi parempi vaihtoehto. Uskon, että tämä keskustelu avaa luonnollisen tien erilaiselle energiapolitiikalle EU:ssa, ja myös tämä on toimivaltaanne kuuluva asia.
Olivier Chastel, neuvoston puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, koska komissio ei ole tehnyt uusia ehdotuksia öljynetsinnästä ja -porauksesta – mikä on täysin aiheellista, koska komissio käy parhaillaan neuvotteluja alan toimijoiden ja lukuisten sääntelyviranomaisten kanssa – voin vain toistaa syvän huolemme Meksikonlahden katastrofista ja siitä, että se aiheutti aivan liian monta ihmisuhria ja paljon ympäristötuhoa. Tämä katastrofi osoittaa, että tällä alalla ei voi olla liikaa varotoimia, ja meidän on tehtävä kaikkemme, jotta voimme estää tällaisen onnettomuuden toistumisen.
Voimme vain toivoa, että EU:n ja Yhdysvaltojen syvänmeren öljynetsintä- ja poraustoimia koskevia sääntelyjärjestelmiä vahvistetaan tälläkin kertaa, kuten vuonna 1989 tapahtuneen Exxon Valdez -aluksen ja vuonna 1999 tapahtuneen Erika-aluksen onnettomuuden jälkeen. Tarkoituksena ei ole tietenkään luoda järjestelmää, jota on niin raskasta soveltaa, että se tekee tällaisesta toiminnasta kannattamatonta, vaan varmistaa, että järjestelmää toteutetaan turvallisesti varsinkin tällä ajankohdalla, kun maapallon luonnonvarat ovat vähenemässä.
Lainsäädäntöehdotuksia odoteltaessa tämä kysymys on ollut meille tietenkin jatkuva huolenaihe, ja olimme muiden lailla tyytyväisiä, kun Macondon öljynporausreikä saatiin umpeen heinäkuun puolessavälissä ja kokonaan kiinni 19. syyskuuta. Kun otetaan huomioon tällaisten kunnostustöiden laajuus, tämä on mielestämme vain yksi vaihe pidemmässä prosessissa. Sen vuoksi puheenjohtajavaltio halusi, että komission jäsen Oettinger esittää meille ensimmäiset arvionsa energiaministerien epävirallisessa kokouksessa 6.–7. syyskuuta.
Mielestämme on kaksi asiaa, jonka voimme mainita siitä, mitä hän sanoi tässä kokouksessa. Ensinnäkin EU:ssa sovellettavat turvallisuusmääräykset ovat maailman tiukimmat. Toiseksi, koska öljynporaustoiminta kuuluu eri sääntelyalojen piiriin, kaikkien komission suunnittelemien ehdotusten on katettava nämä eri alat: ennaltaehkäisy on parempi kuin korjaavat toimet, joten meidän on parannettava turvallisuusvaatimuksia, joita sovelletaan kaikkiin Euroopan vesialueisiin; meidän on myös tiukennettava vastuujärjestelmää, vahvistettava sääntöjen mukaista valvontaa ja tehostettava kansainvälistä yhteistyötä esimerkiksi OPECin kumppaneidemme kanssa, kuten jo aiemmin kesäkuussa.
Komission ensimmäinen tiedonanto pitäisi olla saatavilla tästä päivästä lokakuun puolen väliin ulottuvalla ajanjaksolla, ja koska siinä pitää käsitellä lukuisia aloja, kuten juuri mainitsin, siitä on keskusteltava useassa neuvoston kokoonpanossa ja todennäköisesti myös monessa parlamentin valiokunnassa. Emme saa kuitenkaan antaa tämän aiheen monimutkaisuuden olla tekosyy, jolla vastaustamme lykätään. Pyrimme varmistamaan, että tätä tiedonantoa tarkastellaan heti, kun se saadaan, jotta se voidaan ottaa käsiteltäväksi neuvoston tasolla mahdollisimman pian.
EU:lla on jo melko kehittyneet lainsäädäntöpuutteet erityisesti ympäristönsuojelun alalla. Varautumis- ja aiheuttamisperiaatteet ovat EU:n ympäristöpolitiikan perusperiaatteita, ja ne vahvistetaan itse asiassa perustamissopimuksessa.
Meksikonlahden öljynporauslautan aiheuttama öljyvuotokatastrofi voi myös tarjota komissiolle ja jäsenvaltiolle mahdollisuuden arvioida uudestaan voimassa olevan ympäristölainsäädännön tiettyjä näkökohtia. Tässä yhteydessä olisi muistettava, että esimerkiksi Seveso II -direktiiviä tarkistetaan parhaillaan ja komission pitäisi tehdä ehdotus vuoden loppuun mennessä.
Haluaisin myös huomauttaa, että komissio tutkii parhaillaan EU:n katastrofivalmiuksia ja että tämän tarkoituksena on erityisesti parantaa niitä. Odotamme kovasti, että saamme tämän tiedonannon marraskuun loppuun mennessä.
Haluaisin lopuksi vakuuttaa, että puheenjohtajavaltio tekee kaiken voitavansa sen varmistamiseksi, että komission meille esittämät ehdotukset viedään eteenpäin.
Günther Oettinger, komission jäsen. – (DE) Arvoisat puhemies ja neuvoston puheenjohtaja Chastel, hyvät parlamentin jäsenet, me olemme kaikki samaa mieltä Meksikonlahden katastrofin laajuudesta. Tällä tuholla on pitkäaikaisia kielteisiä vaikutuksia ympäristöön, luontoon, kulttuuriin, matkailuun ja kalastukseen, ja sen vaikutuksia voidaan lieventää vain osittain taloudellisilla keinoilla. Meidän pitäisi tästä huolimatta olla kiitollisia, että olemme tekemisissä BP:n kaltaisen pätevän yrityksen kanssa. Voimme luottaa, että se tekee kaikkensa tarjotakseen tarvittaessa taloudellisia korvauksia.
Olemme nyt viimeistelemässä tiedonantoa. Komissio keskustelee virallisesti tästä asiasta alle kahden viikon kuluessa ja esittää tiedonantonsa. Kuuntelen tänään tällä toiveitanne, ja Jo Leinen, asiasta vastaava valiokunta sekä jäsen Reul ohjaavat yleisesti keskustelua. Voin kertoa teille, että aiomme sisällyttää parlamentin toiveet ja asiantuntijalausunnot tiedonantoon, joka esitetään viimeistään kahden viikon kuluttua.
Saimme muutama päivä sitten BP:n selvityksen, johon sisältyi ainakin riittävästi itsekritiikkiä ja jossa myös ilmoitettiin vapaaehtoisista ja korjaavista toimista, joihin alalla voidaan ryhtyä. Seuraamme tarkasti, mitä Washingtonissa tapahtuu. Vaalikampanja viivästyttää tätä jonkin verran, mutta panemme merkille Washingtonin hallinnon toiveen, että tällä erittäin vakavalla tapauksella on kauaskantoisia vaikutuksia Yhdysvaltojen lainsäädäntöön ja politiikkaan. Pyrimme laatimaan mahdollisimman korkeatasoisia kansainvälisiä turvallisuusvaatimuksia tuntumassamme oleville merialueille: Pohjanmerelle, Pohjois-Atlantille, Itämerelle, Mustallemerelle, Välimerelle ja Länsi-Afrikan rannikon edustalla olevalle Atlantin alueelle. Olemme toimivaltaisia omilla aluevesillämme, mutta pyrimme myös saamaan nämä vaatimukset käyttöön rajojemme ulkopuolisilla alueilla. Jo Leinen viittasi epäsuorasti Libyaan. Olemme myös huolissamme porauksesta, joka vaikuttaa rannikkoomme ja meriimme, mutta jota ei suoriteta merialueillamme.
Kyseessä on öljy ja myös kaasu. Kyseessä on yleisesti hiilivetyjen etsintä ja poraaminen avomerellä ja mahdollisimman korkeatasoinen tekninen turvallisuus. Panemme merkille, että Yhdistyneellä kuningaskunnalla ja Norjalla on oletettavasti eniten kokemusta sekä korkeatasoiset ja hyväksyttävät vaatimukset, ja sen vuoksi pidämme yhteistyötä Yhdistyneen kuningaskunnan ja Norjan hallituksen kanssa erityisen tärkeänä. Ensinnäkin haluamme tarkistaa varotoimet uusien lupien myöntämistä varten, eli toisin sanoen, mitkä korkeatasoisemmat tai kaikkein korkeatasoisimmat vaatimukset ovat mahdollisia uusia lupia varten. Toiseksi haluamme tarkastella olemassa olevien öljynporauslauttojen, joista monet ovat vähintään 20 vuotta vanhoja, kunnostamista. Kyseisellä ajankohdalla hyväksyttyjä vaatimuksia ei voida verrata siihen, mikä on tällä hetkellä tarkoitukseen soveltuvaa ja poliittisesti edellytettyä.
Lisäksi on ratkaistava säännöllisiä tarkistuksia koskeva kysymys. Meidän on tiukennettava valvontaverkkoamme ja lisättävä vastaavasti tarkistusten toistotiheyttä ja laatua. Lisäksi esiintyy vakuutuslainsäädäntöön liittyviä kysymyksiä, kuten se seikka, miten pitkälle voimme pitää pakollisena poraustoimintaan osallistuvien yritysten kattavaa vakuutussuojaa, jotta pahimmassa tapauksessa mahdolliset vahingot minimoidaan ja saadaan korjattua ainakin taloudellisesti mahdollisimman pian.
Toinen huolenaiheeni on se, miten saatamme turvallisuusvaatimuksemme käyttöön muualla maailmassa. Jos BP aikoo porata öljyä Libyan rannikon edustalla ja rakentaa sinne porauslauttoja, niin tämä tarjoaa meille mahdollisuuden lähestyä Euroopan energia-alaa – erityisesti BP:tä, Shelliä ja Totalia – saadaksemme vapaaehtoisia sitoumuksia siitä, että ne suostuvat vapaaehtoisesti soveltamaan näillä lähialueilla samoja tiukkoja vaatimuksia, joita niiden on noudatettava Euroopan unionin alueella. Konkreettisesti tämä tarkoittaa sitä, että Libyan rannikon edustalla sijaitsevalla offshore-öljynporauslautalla, jonka BP rakentaa ja jota se käyttää, tai ehkä Länsi-Afrikan rannikon edustalla olevalla öljynporauslautalla, jota hoitaa eurooppalainen energiayritys, olisi toimittava niiden vaatimuksien mukaisesti, joita noudatetaan samoissa toimissa Pohjanmerellä, jossa nämä vaatimukset on vahvistettu lainsäädännössä.
Olkaa hyvä ja antakaa meille kaksi viikkoa aikaa. Olemme saavuttamassa tiedonantomme tavoitteet. Kaikki muut toiveet, joita parlamentin jäsenet välittävät meille tänään, otetaan huomioon, ja me esitämme varmasti tiedonannossa mainitut lainsäädäntöehdotukset vuoden 2011 ensimmäisellä puoliskolla.
Richard Seeber, PPE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin ensiksi kiittää komission jäsentä Oettingeriä siitä, että hän on ottanut ohjakset käsiinsä ja reagoinut niin nopeasti sattuneeseen öljykatastrofiin. Meidän on luonnollisesti otettava huomioon se, että lähtökohdat Yhdysvalloissa ovat erilaiset kuin täällä Euroopassa. Uskon kuitenkin, että myös täällä Euroopassa on toimittava. Asianmukaisten ehdotusten aikaansaamiseksi on tehtävä perusteellinen selvitys todellisista olosuhteista Euroopassa ja lainsäädäntöä koskevasta tilanteesta. Meidän on pidettävä mielessä, että oikeudellinen tilanne on luonnollisesti vaikea, koska kyseessä ovat osaksi kansainväliset vesialueet ja osaksi jäsenvaltioille kuuluvat vesialueet. Minusta meidän on tarkasteltava sitä, milloin yhteisö voi tarkalleen toimia yhteisönä ja tehdä lainsäädäntöehdotuksia tilanteen parantamiseksi.
Lähtökohtanamme on aina oltava mahdollisimman korkeiden turvallisuusvaatimusten luominen ihmisiä ja ympäristöä varten, jotta tällaiset katastrofit voidaan estää alusta alkaen. Pidän kuitenkin tärkeänä, että jatkamme öljyn ja kaasun etsintää kaikkialla Euroopassa, jotta monipuolistamme edelleen energialähteitämme. Tämä olisi pidettävä mielessä. Kuten mainitsin, turvallisuuden on oltava etusijalla. Minusta on kolme alaa, joilla voimme toimia. Ensimmäinen on sen tarkasteleminen, millä aloilla meidän on muutettava oikeudellista tilannetta EU:ssa. Näitä ovat Seveso II -direktiivi, ympäristövastuuta koskeva direktiivi ja kolmas meriturvallisuuspaketti. Nämä ovat varmasti asioita, joihin komission on vastattava, ja odotamme mielenkiinnolla ehdotuksianne.
Toinen on rahoituskehys. Uskon, että vakuutusratkaisuilla tarjotaan asianmukaista turvaa ja tehdään mahdolliseksi taloudellisten korvauksien tarjoaminen katastrofien jälkeen. Kolmas ala on hätätilanteiden hallinta EU:ssa. Onko todella tarpeen, että jokaisen jäsenvaltion on ylläpidettävä täyttä valmiutta vastata tällaisiin katastrofeihin? Emmekö voisi löytää keinoja yhteistyön tekemiseksi tässä asiassa EU:n tasolla ja vahvistaa sitä, jotta jäsenvaltioille aiheutuvaa painetta lievitetään hieman?
Zigmantas Balčytis, S&D-ryhmän puolesta. – (LT) Meksikonlahden ympäristökatastrofi osoitti turvallisuuden puutteen öljynporaustoiminnassa. Tämän sydäntä särkevän murhenäytelmän, joka vaati ihmishenkiä ja aiheutti suunnatonta vahinkoa ympäristölle, pitäisi myös olla tärkeä opetus meille Euroopassa.
Pidän myönteisenä komission ehdotusta tehdä turvallisuustarkastuksia Euroopan unionin alueella toimivilla offshore-öljynporauslautoilla. Jotta tämä varmistetaan täysin, toimia on toteutettava laajemmassa mittakaavassa. Komission pitäisi ennen kaikkea arvioida Euroopan unionin kykyä tarjota välitön ja tehokas vastaus onnettomuuksiin ja luoda EU:n toimintasuunnitelma.
Nykyisessä lainsäädännössä on sekä turvallisuuden että vahinkovastuun osalta selkeitä sisältöä ja soveltamisalaa koskevia puutteita. Euroopan unionissa toteutetaan parhaillaan valtavia infrastruktuurihankkeita, joiden turvallisuutta ei ole ehkä arvioitu kattavasti ja asianmukaisesti. Niihin sisältyy paljon keskustelua herättänyt North Stream -kaasuputki ja muu öljy- ja kaasualan infrastruktuuri, joka on EU:lle tarpeellinen energiavarmuuden aikaansaamiseksi ja jonka on täytettävä korkeimman tason ympäristövaatimukset.
Vastuuta koskeva kysymys on sen vuoksi ratkaistava selvästi: saastuttajan on korvattavat aiheutetut vahingot ja lisäksi on otettava käyttöön pakollisia EU:n laajuisia vakuutusjärjestelmiä. Tällaisten katastrofien välttämiseksi on kiinnitettävä erityistä huomioita ehkäiseviin toimenpiteisiin. Mielestäni komission olisi arvioitava tehokkaan seurantajärjestelmän perustamista, vahvistettava tarkastusmenettelyitä ja tiukennettava pakollisia turvallisuutta koskevia EU:n vähimmäissääntöjä.
Olen samaa mieltä kollegoiden tekemistä ehdotuksista, että komissio antaa vuosikertomuksia, joiden perusteella voimme arvioida todellista tilannetta ja toteuttaa ajoissa ja tarvittaessa toimia.
Haluaisin lopuksi kiittää komissiota ja komission jäsentä sitä, että saamme tiedonannon niin pian ja voimme ryhtyä tutkimaan tarkemmin, mitä Eurooppa todella tarvitsee.
Corinne Lepage , ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Chastel, arvoisa komission jäsen, Meksikonlahden onnettomuus on eräänlainen käännekohta.
Kuten tämänhetkiset tapahtumat Unkarissa valitettavasti osoittavat, Eurooppa ei ole selvästikään turvassa laajamittaisilta teollisuusonnettomuuksilta Meidän yhteinen tehtävämme on nimenomaan ennakoida katastrofeja eikä se, että odotamme niiden tapahtuvan ja sen jälkeen haalimme kokoon varat niihin vastaamiseksi.
Mitä tarkoitan käsitteellä "ennakoida"? Ensinnäkin sopivaa ennalta ehkäisevää lainsäädäntöä. Tällaista lainsäädäntöä ei ole vielä olemassa. Meidän on tehtävä kunnollisia ennakkotutkimuksia, ja olen tyytyväinen kuullessani suunnitelmista soveltaa Seveso II -direktiiviä offshore-öljynporauslauttoihin. Meidän on myös tehtävä perusteellisia vaikutustenarviointeja, ja mikä on erittäin tärkeää, luotava vastuita koskeva järjestelmä, joka toimii varoituskeinona, jotta turvallisuuden takaaminen on toimijan taloudellisen edun mukaista.
Lopuksi teknisiä resursseja on oltava saatavilla sen varmistamiseksi, että kaikkiin mahdollisiin tapauksiin voidaan vastata muutamassa päivässä tai jopa tunnissa. Tämä ei merkitse, että voimme reagoida asiaan pelkästään paperilla; se merkitsee, että voimme reagoida asiaan todellisessa tilanteessa. En uskalla kuvitella, mitä tapahtuisi, jos Meksikonlahden kaltainen usean viikon tai kuukauden ajan jatkuva tilanne sattuisi Välimeren kaltaisella suljetulla merialueella.
Tarvitsemme luonnollisesti – kuten mainitsitte – oikeudenmukaisen vastuita koskevan järjestelmän vahinkojen korvaamiseksi. Muistutan, että ympäristövastuudirektiivillä ei kateta taloudellista vahinkoa. Pidän sen vuoksi välttämättömänä, että emme Yhdysvaltojen lailla epäröi lykätä uusia laitoksia koskevia lupia, jotta juuri mainitut edellytykset voidaan täyttää.
Tämä ei merkitse nykyisen toiminnan lopettamista, vaan kaikkien uusien lupien keskeyttämistä, jotta varmistetaan, että kaikilla julkisilla ja yksityisillä sidosryhmillä on sama tavoite: luoda mahdollisimman nopeasti lainsäädäntö ja järjestää teknisiä resursseja, jotta meitä suojellaan Yhdysvalloissa sattuneen onnettomuuden mittakaavassa olevalta katastrofilta.
Nämä toimet ovat mielestäni askel oikeaan suuntaan, vaikka haluankin huomauttaa, että yhteinen tavoitteemme on saada yhteiskunta vähitellen luopumaan öljyn käytöstä eikä varmistaa, että olemme edelleen riippuvaisia siitä.
Bart Staes, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, olen samaa mieltä Corinne Lepagen kanssa erityisesti viimeksi mainitun asian osalta. Viisi kuukautta sitten, 20. huhtikuuta, Meksikonlahdella tapahtui täysin odottamattomasti valtava katastrofi. Kesti viisi kuukautta ennen kuin vuoto saatiin lopullisesti tyrehtymään. Sen vuoksi meidän, Euroopan lainsäätäjän, on varmistettava, että tällainen katastrofi ei voi koskaan sattua Euroopan vesillä. Sen vuoksi käymme tätä keskustelua. Sen vuoksi toteutamme toimia.
Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan äänestyksessä hyväksymämme päätöslauselma on pitkälti komission jäsenen Oettingerin arvion, politiikan ja pyrkimysten mukainen. Komission jäsen Oettinger on jo osoittanut muutaman kerran täysistunnossa, mitä näkökantaa hän edustaa ja mitä hän haluaa tehdä. Päätöslauselmamme on hyvin paljon tämän mukainen. Pahoittelen, että neuvosto ilmoitti, että se aikoo odottaa ehdotuksia komissiolta ennen kuin se vastaa asiaan. Odotin itse asiassa, että neuvosto vastaa parlamentin tässä keskustelussa esittämiin ehdotuksiin.
Nämä lukuisat ehdotukset ovat tärkeitä. Kehotamme itse asiassa jäsenvaltioita keskeyttämään porauksen siihen saakka, että onnettomuudet voidaan sulkea pois; kunnes asianmukaisten turvallisuussääntöjen noudattaminen voidaan varmistaa. Haluamme lykkäystä siihen saakka, että voimme olla varmoja, että vahinkovastuuta koskeva lainsäädäntö on täysin kunnossa. Haluamme tarkastella tilannetta valvojien valvonnan suhteen. Haluamme varmistaa, että toimia toteutetaan, jotta käytöstä poistetaan laitokset, jotka ovat edelleen toiminnassa ja jotka on poistettava piakkoin käytöstä. Haluamme, että Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA:n) valtuuksia laajennetaan. Haluamme, että kyseinen järjestö vastaa merialusten aiheuttaman merten pilaantumisen lisäksi myös öljynporauslautoista katastrofin sattuessa.
Nämä tässä päätöslauselmassa esitetyt asiat ovat hyvin konkreettisia. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja Chastel, pahoittelen, että ette vastaa neuvoston puolesta parlamentin ehdotuksiin täällä parlamentissa ja että odotatte komission jäsenen Oettingerin tekemiä ehdotuksia. Niistä ensimmäinen saadaan jo heti ensi viikolla, ja se liittyy voimassa olevaa lainsäädäntöä koskevaan stressitestiin. Esitän sydämellisen kiitoksen komissiolle ja totean, että suhtaudun melko varautuneesti neuvostoon.
Struan Stevenson, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Meksikonlahden öljyvuoto oli varoitusmerkki öljyalalle. Tästä ei ole epäilystäkään. Olemme kaikki erittäin tietoisia tästä, mutta emme saisi ylireagoida.
Olen samaa mieltä siitä, että meidän on tarjottava asianmukaisia korvauksia kaikille niille, erityisesti kalastusalan työntekijöille, jotka menettävät toimeentulonsa öljyvahingon tai muun tällaisen onnettomuuden vuoksi, jota ei toivottavasti tapahdu millään merialueellamme.
Meidän on perustettava joko korvaus- tai vakuutusrahasto, johon öljy-yhtiöt tarjoaisivat itse rahoituksen. Kuitenkin, kun kuulen hyvien työtovereiden, kuten Corinne Leapagen pyytävän öljynetsintäporausten keskeyttämistä, olen todella sitä mieltä, että asiassa mennään liian pitkälle. Tämä on ylireagointia. Meillä on 20 vuoden, kahden vuosikymmenen, kokemus syvänmeren porauksesta Pohjanmerellä ja Skotlannin länsirannikon edustalla, ja olemme kahden vuosikymmenen ajan vieneet muualle maailman korkeatasoisinta turvatekniikkaa. Meillä on yli 315 syvänmeren porausreikää, eli yli 300 metrin syvyydessä olevaa porauskohtaa, ja jotkut ovat jopa 1 600 metrin syvyydessä.
On vielä aikaista tarkastella sitä, mitä Meksikonlahdella tapahtui, mutta asiaa koskevien tietojen mukaan vaikuttaa siltä, että jos meidän 20 vuoden ajan Pohjanmerellä käyttämäämme tekniikkaa olisi käytetty siellä, niin öljyvuotoa ei olisi sattunut tai se olisi saatu hallittua paljon nopeammin.
Emme saa siten lyödä ovea kiinni yhdelle turvallisimmista teollisuudenaloista, joita meillä on Euroopassa. Olemme pelkästään tänä vuonna sijoittaneet 6 miljardia puntaa etsintätoimiin Pohjanmerellä ja Shetlannin rannikoilla. Emme saa ylireagoida ja lähettää koko maailmalle viestiä, että Euroopan parlamentin mielestä eurooppalainen teollisuutemme ei ole enää turvallinen. Tämä on yksi suurimmista vientilähteistämme.
Niki Tzavela, EFD-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää Jo Leineniä ja komission jäsentä antamistaan tiedoista. Haluaisin myös todeta olevani tyytymätön siitä, että teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta, joka vastaa teollisuudesta ja tutkimuksesta, ei ole osallistunut päätöslauselmaan. Sanoisin, että tämän seikan vuoksi siinä on epärealistisia kohtia, tai ne aiheuttavat suuria ongelmia öljynporausalalle. Sanoimme, että haluamme hallita sitä, emmekä tuhota sitä kokonaan.
Sen vuoksi olen täysin samaa mieltä jäsen Callananin tekemästä tarkistuksesta, jolla 17 kohta poistetaan, ja haluaisin myös panna merkille, että 22 kohdan perusteella öljynporausyhtiöihin kohdistuu sellaista taloudellista rasitetta, jonka vuoksi meidän olisi toimittava varovaisesti. Haluaisin lisäksi todeta, että tekstissä on yksi suuri puute: siinä ei viitata millään tavalla öljynporausalaan liittyvän tutkimuksen ja kehittämisen edistämiseen. Voisimme tehdä yhdysvaltalaisten kanssa yhteistyötä tällä alalla ja edistää tutkimusta ja tekniikkaa, jolla autetaan vastaamaan tällaiseen kriisiin.
Nick Griffin (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, Deepwater-katastrofin todellista merkitystä ei oteta huomioon. Todellinen kysymys on, miksi BP poraa öljyä 5 000 metriä paksun kivikerroksen läpi 1 500 metrin syvyydessä merellä keskellä pyörremyrskyaluetta.
Vastaus on öljyhuippu, ajankohta, jolloin olemme käyttäneet puolet maailman varannoista, joita oli helppoa, turvallista ja edullista tuottaa. Olemme nyt riippuvaisia vähentyvistä varannoista, jotka ovat yhä enemmän saavuttamattomissa, vaarallisia ja ne aiheuttavat talouden ja ympäristön näkökulmasta rasitetta. Deepwater on pelkästään oire tästä öljyhuipusta. Sen käyttäminen tekosyynä, jotta EU saa jälleen toimivallan asiassa, ei estä sitä, että saavutamme huipun tai kärsimme sen mahdollisista katastrofaalisista seurauksista.
Sen sijaan, että puhutaan oireista, on aika puuttua taudin syihin: siihen, että olemme käyttäneet kaiken helposti saatavan öljyn ja olemme edelleen riippuvaisia siitä. Tämä todellisuus on alkanut valjeta viime kuukausina muun muassa presidentti Obamalle, Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselle ja Saksan armeijalle. On korkea aika, että EU ei ummista silmiään todellisuudelta, että ilmastonmuutos ei ole sille pakkomielle vaan että se tutkii ja vastaa todelliseen kriisiin: öljyhuippuun.
Puhetta johti varapuhemies Rodi KRATSA-TSAGAROPOULOU
Herbert Reul (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Chastel, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, tämä oli suuri katastrofi, ja katastrofeihin voidaan vastata eri tavoin. Voidaan ryhtyä pikaisesti toimiin ja esittää joka viikko uusi julistus tai voidaan tarkastella perusteellisesti tilannetta ja sen jälkeen harkita, mitä toimia on muutettava. Lähtökohtien osalta on esimerkiksi todettu, että Yhdysvalloissa sattunut tilanne ei ole oikeastaan verrattavissa Euroopan tilanteeseen.
Komission jäsen Oettinger on valinnut jälkimmäisen tien: hän toimii asiallisesti, objektiivisesti ja yksi askel kerrallaan. Näin luodaan politiikkaa ja saadaan kansalaistemme tuki. Olen ensinnäkin tyytyväinen, että komission jäsen on valinnut tämän tien ja toiseksi, että hän ottaa asiaan mukaan kaikki valiokunnat. Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta osallistuivat yhdessä täysistuntoon ja keskusteluun komission jäsenen kanssa, ja käsittelimme siinä tarkemmin eri näkökohtia. Minun on kuitenkin todettava Niki Tzavelan tavoin, että ympäristövaliokunta päätti valitettavasti esittää päätöslauselman yksipuolisesti. Mielestäni tätä on täysin mahdotonta hyväksyä. Tämän lisäksi hätiköidyn asiakirjan laatiminen ei ole parlamentaarisen yhteistyön edun mukaista eikä sillä edistetä asian kunnollista käsittelyä.
Olemme saaneet tietää, että komissio aikoo esittää tiedonannon ensi viikolla tai viikko tapauksen seurauksista tehdyn arvioinnin jälkeen. Olimme jo itse asiassa kaikki tietoisia tästä. Kuten neuvosto aivan oikein totesi, voimme sen jälkeen harkita viisaasti, millaisia vastauksien pitäisi olla. Ympäristövaliokunta katsoi, että sen oli esitettävä tästä asiasta kiireellisesti päätöslauselma, joten olemme nyt esittäneet päätöslauselman, joka on mielestäni kauttaaltaan hätiköity. Minusta siihen sisältyy virheitä ja siihen ei sisälly ollenkaan joitain tutkimusta ja tekniikkaa koskevia näkökohtia, kuten Niki Tzavela juuri huomautti. Kuka tästä välittää? Tärkeää on tuottaa jotain, vaikka asiaa käsitellään vain yhdestä näkökulmasta. Tätä ei voida millään hyväksyä. Lisäksi päätelmä siitä, että poraukset olisi keskeytettävä, on vain saanut huomion kiinnittymään Eurooppaan teollisuudenalan keskuksena.
Hyvät kollegat, tämä ei ole oikea tapa hoitaa asioita. Olen kiitollinen, että sain puheenvuoron. Täällä voidaan ainakin puhua. Valiokuntani ei osallistunut päätöslauselman laadintaan ollenkaan.
Pavel Poc (S&D). – (CS) Deepwater-öljynporauslautan räjähtäminen oli aivan varmasti suuronnettomuus. Se oli varoitus Yhdysvalloille ja Euroopalle. Unohdimme kuitenkin yhden varoituksen. Sillä aikaa, kun ympäristövaliokunta keskusteli Meksikonlahden Deepwater Horizon -öljynporauslautasta, öljyä vuosi muutama kilometri Egyptin rannikolta sijaitsevasta Jebel al-Zayt -öljynporauslautasta, ja saimme kuulla tästä vuodosta turisteilta. Emme kuulleet siitä edes joukkotiedotusvälineiltä, ja kun kysyin ympäristövaliokunnan kokouksessa komission jäseneltä, oliko hänellä tietoa tästä melko pienestä, mutta lähialueella tapahtuneesta onnettomuudesta, tai lähinnä öljyvuodosta, hänellä ei ollut mitään tietoa. Kenelläkään ei ollut näitä tietoja. Kollegoideni täällä maininneiden asioiden lisäksi haluaisin mainita vielä yhden, nimittäin sen, että on aina tarpeellista saada oikea-aikaista ja korkealaatuista tietoa, jota ei esitetä väärin poliittisten näkökohtien vuoksi. Tällainen toiminta oli kyseessä, kun Egyptin hallitus uutisoi väärin Jebel al-Zaytin öljyvuodosta.
Mielestäni porausten lykkääminen on yksi mahdollisista ratkaisuista, vaikka emme voi tietenkään ottaa käyttöön energia-alaa koskevia kieltoja ja rajoituksia, jos se toimittaa meille sitä, mitä tarvitsemme. On välttämätöntä saada käyttöön yhtenäiset turvallisuusvaatimukset, koska Euroopan unionin vaatimukset Pohjanmerellä ovat hyvin korkealaatuiset, mutta niitä ei enää sovelleta Mustallamerellä. Tällaiset toisistaan erilaiset lähestymistavat eivät ole hyväksyttäviä, ja meidän on varmistettava, että on olemassa yhtenäiset turvallisuusmääräykset, jotta koko Euroopan rannikkoa suojellaan.
Gerben-Jan Gerbrandy (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, Meksikonlahden olosuhteita ei voida luonnollisesti verrata meidän vesialueidemme tilanteeseen, mutta olen tyytyväinen, että Euroopan unioni hyödyntää tilaisuutta tarkastellakseen omaa lainsäädäntöään. Tätä loppujen lopuksi tarvitaan kiireellisesti.
Minusta tässä asiassa on kaksi erittäin tärkeää tekijää. Ensimmäinen on tarkastukset. Monet kollegani ovat puhuneet tästä. Nämä tarkastukset ovat välttämättömiä. Minusta jopa tärkeämpi on vahinkovastuuta koskeva näkökohta; minulle oli rehellisesti sanoen järkytys, että tätä ei ole järjestetty hyvin edes eurooppalaisilla vesillämme. Miksi vastuu on niin tärkeää? Kunnollinen sääntely olisi porkkana, jonka vuoksi öljy-yhtiöt toteuttaisivat pääasiassa itse monia toimenpiteitä riskien vähentämiseksi. Tämän vuoksi pidän tätä tärkeänä. Tästä syystä olen voimakkaasti sitä mieltä, että uusia lupia ei anneta ennen kuin vahinkovastuujärjestelyistä annetaan säännökset.
Bas Eickhout (Verts/ALE). – (NL) Arvoisa puhemies, haluaisin osoittaa puheeni erityisesti kollegoilleni Stevensonille ja Reulille, jotka totesivat, että ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden valiokunta reagoi liian nopeasti. Meidän pitäisi olla rehellisiä; tämä katastrofi tapahtui viisi kuukautta sitten, ja EU esittää vasta nyt päätöslauselman: tämä ei ole missään tapauksessa liian nopeaa toimintaa. Me ympäristövaliokunnassa olemme työskennelleet tämän asian parissa pitkään.
Haluaisin kiittää lämpimästi komissiota siitä, että se oli aloitteellinen ja myönsi, että vastuuta koskeva lainsäädäntö ei ollut selkeä ja että EU:n ja kansallisessa lainsäädännössä on yksinkertaisesti puutteita. Tällaisia asioita ei säännellä kunnolla. Meidän on keskeytettävä kaikki uudet syvänmeren poraukset aina siihen saakka, että tiedämme, että alaa säännellään kunnolla. Tätä toimien keskeyttämistä ei sovelleta koko alaan vaan ainoastaan uuteen syvänmeren poraukseen. Tämä ei ole ylireagointia; tämä on hyvin rauhallinen reaktio. Olemme myös tietoisia siitä, että Meksikonlahdella tehdään edelleen tutkimusta siitä, mikä meni pieleen. Tämä asia on saatava selvitettyä, ja siihen saakka ei saisi olla mitään uutta toimintaa.
Konrad Szymański (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, katastrofit ja erittäin vaikuttavat tapahtumat, kuten öljyvuoto Meksikonlahdella, ovat usein yllyke yleisille muutoksille politiikassa ja kannustin sääntelyuudistuksia koskeville suurille suunnitelmille. Tunteisiin perustuva toiminta ei ole kuitenkaan aina järkevää, joten olisi toimittava varovaisesti ja huolellisesti, kun yrityksille määrätään uusia velvoitteita, oli kysymys sitten vakuutuksista taikka ympäristö- tai turvallisuusvaatimuksista, sillä nämä vaatimukset ovat Euroopan unionissa korkeimmat maailmassa. Olemme tämän lainsäädäntöalan suhteen eri kehitysvaiheessa.
Tällaisen liiallisen sääntelyn ainoa vaikutus on Euroopan kilpailukyvyn heikentyminen ja Euroopan unionin ulkopuolisen öljynporausteollisuuden vahvempi asema. Tilanne on sama offshore-porauksen keskeyttämisen osalta. Tällainen keskeyttäminen aiheuttaisi tarkoitukseen nähden todennäköisesti täysin päinvastaisia vaikutuksia. Keskeyttäminen merkitsee, että Euroopan rannikolle purjehtii enemmän aluksia ja että sen vuoksi ympäristölle aiheutuu enemmän vaaraa. Tämän vuoksi pyydän, että lainsäädäntöä ja porausten keskeyttämistä koskevissa asioissa toimitaan erittäin varovaisesti.
Bogusław Sonik (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, tämä on nyt kolmas keskustelu Euroopan parlamentissa, mikä osoittaa, kuinka tärkeänä pidämme raakaöljyn poraamista Euroopan merialueilla. Emme halua, että Meksikonlahdella sattuneen katastrofin toistuminen on mahdollista rannikoillamme. Pelkästään tämän vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana Pohjanmeren öljynporauslauttojen toiminnassa on ollut 175 häiriötä, joista kahdeksassa oli kyse erittäin vakavasta vaaratilanteesta. Toiminta näissä laitoksissa keskeytettiin 32 tapauksessa. Toinen ongelma on se, että näitä porauslauttoja on käytetty erittäin intensiivisesti. Pohjanmerellä 1970-luvun alussa käyttöön otetusta 103 öljynporauslautasta 44 on viiden vuoden kuluessa teknisen käyttöikänsä lopussa ja 26 on jo ylittänyt sallitun käyttöajan, mutta on saanut öljynporausoikeudelleen jatko-aikaa.
Laitokset ovat myös vaihtaneet omistajia edellisen 30 vuoden aikana, ja uudet ylläpitäjät eivät välttämättä jaa turvallisuuden kannalta samaa porauskulttuuria. Paine mahdollisimman tehokkaalle hyödyntämiselle ei ole turvallisuuden parantamiseen tähtäävien toimien eikä asianmukaisen riskinarvioinnin mukaista. Sen vuoksi tuemme komission jäsenen työtä, jonka tavoitteena on tehdä perusteellinen arvio Euroopan merialueilla tapahtuvaa öljynporausta koskevasta lainsäädännöstä ja tarpeen vaatiessa ottaa käyttöön uusia ja välttämättömiä määräyksiä, joilla vastataan merialueilla tapahtuvasta öljynporauksesta aiheutuviin vaaratilanteisiin, ja tiukentaa korvausvastuuta koskevia periaatteita, jos sattuu onnettomuuksia, jotka aiheuttavat raakaöljyn leviämisen vuoksi saastumista.
On tärkeää luoda Euroopan merialueilla tapahtuvaa syvänmeren porausta koskevat mahdollisimman korkealaatuiset turvallisuusvaatimukset ja soveltaa niitä kaikkiin Euroopan aluevesillä toimiviin osapuoliin. Niitä on sovellettava myös Euroopan unionin ulkopuolisiin yrityksiin. Jos esimerkiksi Norja ja Venäjä hyödyntävät arktisen alueen varantoja, niin emme saa sallia, että jompikumpi näistä valtioista käyttää tekniikkaa, joka ei ole Euroopan unionin jäsenvaltioissa sijaitsevien yritysten soveltamien korkeimpien turvallisuusvaatimusten mukaista.
George Lyon (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, kuten monet puheenvuoron esittäjät totesivat, Meksikonlahden öljyvuoto oli varoitus öljyalalle.
Kuuntelin kuitenkin tarkasti, mitä komission jäsen sanoi puheenvuoronsa alussa ja kommenteissaan. Yhdyn hänen esittämäänsä sitoumukseen, että meidän on parannettava vaatimuksia ja laatua ja että meidän on varmistettava, että EU voi olla johtavassa asemassa tällä alalla, että voimme saattaa turvallisuusjärjestelmämme käyttöön kaikkialla maailmassa sekä varmistaa, että muut noudattavat sitä. Olen myös tyytyväinen hänen antamastaan tunnustuksesta, että Pohjanmeren alueella Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Norjassa sovelletaan jo maailman korkeatasoisimpia vaatimuksia.
Meillä Skotlannissa sattui Pohjanmerellä hieman yli 20 vuotta sitten katastrofi, Piper Alpha -onnettomuus, jolloin yli 100 henkeä sai surmansa. Tämän vuoksi turvallisuusvaatimuksia tarkasteltiin laajamittaisesti, ja sen ansiosta meillä on tällä hetkellä erittäin korkealaatuiset vaatimukset.
Kannatan paljoa siitä, mikä sisältyi Jo Leinenin esittämään tänään käsiteltävään kysymykseen, mutta en usko että porausten keskeyttäminen ilman aikarajaa on oikeasuhtainen ja järkevä vastaus haasteeseemme. Toivon, että parlamentti harkitsee kahdesti tällaisia toimia.
Zbigniew Ziobro (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, ei ole epäilystäkään, että komission pitäisi valvoa luonnonvarojen hankinnan ja kuljetuksen turvallisuutta. Optimaalisten turvallisuusvaatimusten ohella tärkeimpänä kysymyksenä pitäisi olla luonnonvaroja hankkivien ja kuljettavien yritysten valmius sellaisissa hätätilanteissa, jotka voivat aiheuttaa ympäristön pilaantumista laajassa mittakaavassa. Emme saa unohtaa tarpeellista rahoitusta, jota varten tällaista taloudellista toimintaa harjoittavien yritysten olisi tehtävä varaus.
Pian otetaan käyttöön kaasuputki, jolla siirretään valtavia määriä kaasua Itämeren pohjaa pitkin. Minusta tämä tarjoaa erinomaisen tilaisuuden tiedustella, onko komissio tehnyt mitään suojellakseen Itämeren rannikolla elävien miljoonien eurooppalaisten etuja. Heistä voi tulla ennennäkemättömän ympäristökatastrofin uhreja, jos tämä kaasuputki räjähtää tai vuotaa. On myös muistettava, että kaksi vuotta sitten laadittu Euroopan parlamentin päätöslauselma näiden sijoitusten ympäristövaikutuksia koskevasta valmistelutyöstä jätettiin täysin huomiotta, ja nyt juuri näitä sijoituksia tehdään. Mitä komissio aikoo tehdä tämän asian vuoksi, jotta emme kadu hukkaan mennyttä aikaa, kun katastrofi sattuu?
Catherine Soullie (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, Meksikonlahden katastrofi on niin laajamittainen, että meidän EU:n poliittisten edustajien on mietittävä omien öljynporauslauttojemme turvallisuutta. Yksi meriympäristön suojelun tärkeimmistä toimista on varmistaa, että öljynetsintäkohteet ovat mahdollisimman turvallisia.
Kuitenkin ajatus öljynporauksen keskeyttämisestä nyt ja tulevaisuudessa vesialueillamme on selvästi ennenaikaista ja epäasianmukaista. Ennenaikaista, koska Meksikonlahden katastrofia koskevat tutkimustulokset eivät ole vielä tiedossa ja eräissä alustavissa tuloksissa vahvistetaan, että onnettomuus johtui menettelytapoihin, organisaatioon ja tekniikkaan liittyvien virheiden yhdistelmästä. Se on epäasianmukaista, koska – kuten useasti on mainittu – Pohjanmereen, Välimereen ja Meksikonlahteen sovelletaan eri lainsäädäntöä.
Tässä yhteydessä on hyvä muistuttaa vakavista taloudellisista ja sosiaalisista seurauksista, joita porauksen keskeyttämisellä olisi, puhumattakaan siitä, miten tämä vaarantaisi energiariippumattomuutemme.
Norja ja Venäjä päättivät viime viikolla 40 vuoden kiistan jälkeen ja 30 vuotta töiden keskeyttämisestä vahvistaa periaatteen Barentsinmeren ja arktisen alueen yhteisestä merirajasta. Tämä sopimus johtaa käytännössä siihen, että nämä kaksi maata jakavat alueen, jolla on runsaasti hiilivetyjä. Miten EU:n toimeenpanovallan käyttäjä voi samanaikaisesti pyrkiä keskeyttämään tällaisen öljynporaustoiminnan ja asettautumaan vapaaehtoisesti energian ja talouden kannalta heikkoon asemaan?
Mirosław Piotrowski (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, Meksikonlahden ennennäkemättömän ympäristökatastrofin vuoksi Euroopan unionin jäsenvaltioiden pitäisi soveltaa tiukkoja tarkastustoimia öljynporauslauttoihin vesialueilla, joilla porataan raakaöljyä. Voimme panna merkille ehdotuksia, joiden perusteella uudet poraukset keskeytetään siihen saakka, että ympäristöriski voidaan sulkea pois. Nämä ehdotukset perustuvat oletukseen, että koska merialueilla ei ole rajoja, yhdellä niistä tapahtuva ympäristökatastrofi vaikuttaisi niihin kaikkiin.
Tällainen lähestymistapa on yhdenmukainen Euroopan parlamentin kaksi vuotta sitten hyväksymän Nord Stream -hankkeen vuoksi Itämerelle aiheutuvaa ympäristöriskiä koskevan päätöslauselman kanssa. Toivomme, että komissio soveltaa yhtä päättäväistä ja viisasta lähestymistapaa Itämeren merenpohjan kaasuinvestointien valvontaan ja että se käyttää tässä kaikkia mahdollisia keinoja. Tätä on pohdittava myös, jos tukea ei myönnetä vaihtoehtoiseen tekniikkaan, kuten liuskekaasun hyödyntämiseen.
János Áder (PPE). – (HU) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olemme kuulleet paljon tästä öljyonnettomuudesta ja näimme kaikki järkyttävät kuvat televisiossa. Tiesittekö kuitenkin, hyvät kollegat, että viime vuosina British Petroleum aiheutti 97 prosenttia kaikista Yhdysvaltojen öljy-yhtiöiden tahallisista turvallisuusmääräysten rikkomuksista? Tiesittekö, että edellisen kymmenen vuoden aikana tämä yritys aiheutti lukuisia onnettomuuksia? Oletteko tietoisia, että British Petroleum on vähentänyt merkittävästi turvallisuus- ja kunnossapitobudjettiaan, jotta voitot säilytetään? Tämä on osaltaan johtanut yhä lukuisampiin onnettomuuksiin.
Corinne Lepage mainitsi juuri, että tärkeintä on ennakoida ja estää onnettomuudet. Me kaikki tiedämme, että ennaltaehkäisy on kaikkein tärkeintä. Hän on oikeassa. Minusta kuitenkin Yhdysvalloissa Meksikonlahdella sattunut onnettomuus – kuten muut teollisuus- tai luonnononnettomuudet taikka toissapäiväinen onnettomuus Unkarissa – osoittaa selkeästi, että luonnonkatastrofeja ja teollisuusonnettomuuksia voi tapahtua missä tahansa ja milloin tahansa. Siksi katson, että vahingonkorvaukset sekä nopea ja tehokas vahinkojen hallinta ovat erittäin tärkeitä.
Puhumme paljon äärimmäisistä sääolosuhteista ja niiden seurauksista sekä vaaroista, ja siitä, miten ne lisäävät luonnonkatastrofien ja teollisuusonnettomuuksien riskiä. Mielestäni tämä on totta, ja jos tämä on totta, meidän on ajateltava asiaa ennakolta. Meidän on otettava huomioon myös varoitusmerkit, kuten Unkarin kaksi päivää sitten tai Meksikonlahdella keväällä sattunut onnettomuus. Sen vuoksi ehdotan kollegoilleni ja parlamentille, että perustamme Euroopan katastrofirahaston tehokasta vahinkojen hallintaa varten.
Romana Jordan Cizelj (PPE). – (SL) Meksikonlahden katastrofi on pelottava. Se on osoittanut, että turvallisuusvaatimukset ovat puutteellisia ja öljyvuoden jälkeiset toimet riittämättömiä. Vaikka onnettomuus sattui Yhdysvalloissa, jossa noudatetaan sikäläistä lainsäädäntöä ja vaatimuksia, meidän on otettava tästä opiksemme ja estettävä vastaavat onnettomuudet.
Meidän on kuitenkin otettava huomioon todellinen tilanne. Sikäli kuin tiedän, Euroopan lainsäädännössä on jo mekanismeja, joilla estetään vastaavat onnettomuudet unionissa, sillä ne ovat paljon tiukemmat ja vaativammat kuin Yhdysvaltojen vastaavat lait.
Väittäisin sen vuoksi, että unionilla ei ole mikään kiire. Meillä ei ole mitään kiirettä, ja meidän pitäisi teettää perusteellinen asiantuntija-arvio Meksikonlahden onnettomuuden syistä ja seurauksista Voimme sen jälkeen esittää tämän arvion perusteella uusia vaatimuksia ja toimenpiteitä. Minua häiritsevät päätöslauselmaan sisältyvät tietyt sanamuodot, joilla lietsotaan paniikkia, kuten "mahdollisimman pian", ja vastustan myös öljynporauksen keskeyttämistä. Olen toisaalta samaa mieltä sen seikan varmistamisesta, että panemme lainsäädännön täytäntöön korkeimpien mahdollisten vaatimusten mukaisesti ja että tarjoamme oikeudenmukaisen korvauksen onnettomuustapauksessa.
Meidän on ennen kaikkea toteutettava toimia omien rajojemme ulkopuolella. Ei ole merkitystä sillä, mikä meri on saastunut: Yhdysvalloissa, Euroopassa tai jossain muualla sijaitseva meri. Tällaisissa tapauksissa koko maapallo saastuu enemmän, eläimet ja kasvit kuolevat ja ihmiset kärsivät saasteen vuoksi. Meidän on sen vuoksi tehtävä se, mikä on kaikkein hankalinta, eli saatava aikaan korkeat kansainväliset vaatimukset, eikä ainoastaan tiukennettava säännöksiä EU:n rajojen sisällä.
Toisaalta olen sitä mieltä, että meidän on ryhdyttävä Unkarin onnettomuuden vuoksi kiireellisiin toimiin, koska se sattui rajojemme sisällä. Tarvitsemme kiireellisesti vastauksia kysymyksiin, mitä paksu punainen aine on: onko se todella vaarallista terveydelle? Onko todella niin, että se ei sisälly EU:n vaarallisten jätteiden luetteloon? Miten meidän pitäisi ehkäistä samankaltaisia onnettomuuksia?
Radvilė Morkūnaitė-Mikulėnienė (PPE). – (LT) Haluaisin ensiksi kiittää niitä kollegoita, jotka olivat mukana laatimassa tätä päätöslauselmaa, ja haluaisin myös kiittää komission jäsentä, joka antoi meille paljon toivoa ja iloa tämänpäiväisessä lausunnossaan toimista, joita komissio aikoo toteuttaa. Vaikka on esitetty huolta siitä, että päätöslauselma on tehty hätäillen ja että sitä varten ei ehkä tehty tarpeeksi tutkimustyötä... katson silti, että se edustaa Euroopan parlamentin kantaa ja että se on viesti yhteiskunnalle, neuvostolle ja komissiolle.
Onnettomuudesta on kulunut jonkin aikaa, ja on erittäin tärkeää, että ainakin Euroopan parlamentti saa nyt äänensä kuuluville. Uskon monen muun kollegan tavoin, että on todella tärkeää tarkistaa Euroopan unionin voimassa olevaa lainsäädäntöä ja turvallisuus- ja laatuvaatimuksiin liittyvää lainsäädäntöä. Emme itse asiassa puhu öljynetsinnän keskeyttämisestä kokonaan vaan pelkästään tilanteen valvomisesta ja asianmukaisten toimien määrittelemisestä, jotta estetään Meksikonlahden onnettomuuden kaltaisen katastrofin toistuminen.
Olen henkilökohtaisesti erittäin tyytyväinen tähän päätöslauselmaan sisältyväistä kolmansien maiden vastuuta koskevista kohdista. Komission ja Euroopan unionin pitäisi yleisesti tehostaa vuoropuhelua kolmansien maiden kanssa tietyistä energiainfrastruktuurihankkeista. Tämä ei tarkoita välttämättä pelkästään Itämerta ja öljyporauslauttoja tai Nord Stream -kaasuputkea, vaan myös Mustaamerta, Välimerta ja Pohjois-Afrikan konfliktitilanteita. Mielestäni on erittäin tärkeää, että kolmannet maat sisällytetään tähän päätöslauselmaan.
Jolanta Emilia Hibner (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, viime kuukausien tapahtumista saamiemme kokemusten ja Meksikonlahden onnettomuuden seurauksista aiheutuvaa polttoainemarkkinoiden monimutkaista tilannetta koskevien huolenaiheidemme vuoksi meidän olisi toteutettava tehokkaita ja vaikuttavia toimia ympäristön suojelemiseksi ja ennen kaikkea samankaltaisten onnettomuuksien estämiseksi tulevaisuudessa. Kaikki toimet olisi suunnattava raakaöljyn porauksen turvallisuuden lisäämiseen.
Asiantuntijat yrittävät saada meidät uskomaan, että oikeanlaiset ehkäisevät toimenpiteet merkitsevät, että öljy-yhtiöissä on suhteellisen vähän onnettomuuksia. Tämä on totta. Kuitenkin se, että menettelyitä laiminlyödään ja säästöjä toteutetaan turvallisuuden kustannuksella, merkitsee, että Meksikonlahden onnettomuuden kaltaisia katastrofeja voi sattua tulevaisuudessa myös Euroopassa.
Maailmassa on tällä hetkellä toiminnassa noin 1 600 porauslauttaa, ja määrä kasvaa jatkuvasti. Uusia, entistä suurempia ja tehokkaampia öljylähteitä ja porauslauttoja otetaan käyttöön yhä edelleen. Poraukset ulottuvat merialueiden syvempiin osiin yhä kauempana merellä. Sen vuoksi tavanomaisten öljylähteiden merkitys vähenee ja öljynporauslauttojen kasvaa. Keskustelu öljynporauksen turvallisuudesta on väistämätöntä, ja vertailu teoreettisista turvallisuusvaatimuksista niihin, joita todellisuudessa sovelletaan, voi osoittautua yllättäväksi. On välttämätöntä asettaa öljy-yhtiöille täydentäviä rajoituksia ja ottaa käyttöön uusia säännöksiä, joilla voidaan edistää turvallisuutta. Tiedän, että jotkut valtiot ovat omasta aloitteestaan ryhtyneet tarkastamaan öljynporauslauttoja. Ensimmäiset tarkastukset ovat jo osoittaneet, että tiettyjä turvallisuusvaatimuksia on rikottu. On käynyt ilmi, että monet Pohjanmeren öljynporauslautat ovat toimineet vastoin turvallisuutta koskevia perusperiaatteita.
Mielestäni olisi ryhdyttävä välittömästi ennalta ehkäiseviin toimiin, jotta porauslautoilla ja kaikissa kohteissa, joissa luonnonvaroja porataan merenpohjasta, noudatetaan asianmukaista lainsäädäntöä ja valvontaa. On välttämätöntä ottaa käyttöön uusia turvallisuusvaatimuksia ja periaatteita, joita kaikkien raakaöljyn poraamiseen osallistuvien ja siitä yhteisesti vastuussa olevien osapuolten on noudatettava. Voimassa olevan luvan hallussapito on keskeinen vaatimus.
Gaston Franco (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, EU:ssa voidaan oikeutetusti pohtia, voiko Meksikonlahdella tapahtuneen öljykatastrofin kaltainen onnettomuus sattua meidän vesillämme.
Koska öljyvuodot ovat tuhonneet rannikkoamme ja jättäneet meihin jo aiemmin monta kertaa lähtemättömän vaikutuksen, olemme oikeutetusti sitä mieltä, että merten ekosysteemien suojelu, eläinkunnan biologinen monimuotoisuus ja kalastus- ja matkailualan talous ovat ensiarvoisen tärkeitä. Meidän on kuitenkin pidettävä päämme kylmänä ja vastustettava sellaisen äärimmäisen kannan hyväksymistä, jonka perusteella syvänmeren öljyn uudet poraukset keskeytetään Euroopassa.
Ensinnäkin on otettava huomioon, että sovellamme erittäin tiukkoja turvallisuusvaatimuksia öljynporaukseen ja -etsintään Euroopassa. Lisäksi kansalliset sääntelyviranomaiset ja öljy-yhtiöt Euroopassa ovat itse luvanneet muuttaa öljynporausta ja turvallisuutta koskevia sääntöjä ja menettelyitä, jos tätä edellytetään Yhdysvaltojen suorittaman onnettomuuden tutkinnan perusteella.
Toiseksi, kun otetaan huomioon vaatimuksemme energiariippumattomuudesta, geostrategisesta näkökulmasta olisi erittäin riskialtista luopua Pohjanmeren öljynporauksesta. Loppujen lopuksi vaarannamme öljyteollisuutemme tulevaisuuden, jos lopetamme etsintä- ja poraustoiminnan. Miten voisimme perustella tästä asiasta työllisyyden kasvuun aiheutuvaa vaikutusta tällä kriisiajankohdalla?
Seán Kelly (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, luulen, että olimme kaikki järkyttyneitä Meksikonlahden joka päivä jatkuneesta öljyvuodosta ja siitä aiheutuneesta ympäristövahingosta. On vain oikein, että keskustelemme näiden tapahtumien vuoksi tästä asiasta, jotta löydämme keinot sen varmistamiseksi, että tämä ei enää toistu.
Minulle tulee jotain näkökohtia mieleen. Ensimmäinen on se, että turvallisuusvaatimuksiamme on sovellettava tiukasti, jotta onnettomuuksia ehkäistään sen sijaan että niihin joudutaan vastamaan, ja tällä hetkellä on varmasti asianmukaisia vaatimuksia, joita on sovellettava kaikkialla.
Toiseksi olen täysin samaa mieltä komission jäsenen kanssa siitä, että meidän on saatettava turvallisuusvaatimuksemme käyttöön kaikkialla maailmassa, sillä jos jotain tapahtuu Meksikonlahdella tai joissain muualla, emme ole suojassa sen vaikutuksilta. Euroopan vesialueiden ympärille ei voi rakentaa rautaesirippua ja sanoa, että mitään ei tapahdu, jos me itse noudatamme korkeatasoisia vaatimuksia, joten tältä osin maailmanlaajuisen sopimuksen tarve on merkittävä. Tarvitsemme myös katastrofirahaston. Tämä on mainittu, ja yhdyn siihen.
On puhuttu porausten keskeyttämisestä, mutta tällä hetkellä tämä ei vaikuta minusta toteuttamiskelpoiselta vaihtoehdolta, koska jos toimimme näin, on suuri vaara, että meistä tulee kuin rikkaasta miehestä, joka päättää lahjoittaa kaikki varansa ja joka päätyy kerjäämään niiltä, joille hän antoi rahansa. Joutuisimme tällaiseen asemaan, jos muut valtiot jatkavat etsintää soveltamatta sellaisia tiukkoja vaatimuksia, joita me noudatamme.
Maria Da Graça Carvalho (PPE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Meksikonlahdella sattuneen ympäristökatastrofin jälkeen on tärkeää, että EU varmistaa, että sen rannikkoja suojellaan, koska se on oikeassa asemassa estääkseen tällaisen ongelman ja vastatakseen siihen. Lissabonissa sijaitseva Euroopan meriturvallisuusvirasto (EMSA) tarjoaa apua ja teknistä tukea turvallisuuden ja alusten aiheuttamaan saasteeseen liittyvän merten suojelun aloilla.
Toimitin tämän vuoden kesäkuussa kirjallisen ehdotuksen komission jäsenille Oettingerille, Kallasille ja Georgievalle laajentaa meriturvallisuusviraston toimivaltuuksia, jotta luodaan mekanismeja Euroopan öljyporauslaittojen turvallisuuden valvomiseksi ja ympäristöonnettomuuksien välttämiseksi. Tällä ehdotuksella tarjottaisiin mittakaavaetua taloudellisten, inhimillisten ja teknisten resurssien suhteen. Olen tyytyväinen komission jäsenten vastaukseen. He osoittivat olevansa avoimia ja harkitsevansa EMSAa koskevan asetuksen tarkistamista, jotta sen toimivaltaa laajennetaan.
Kehotan komissiota tarkastelemaan jälleen kerran tätä asiaa ja laajentamaan Lissabonissa sijaitsevan viraston toimivaltaa, jotta se voi varmistaa tehokkaan suojelun Euroopan rannikoilla.
Diana Wallis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, tällaisten katastrofien pitäisi saada meidät ajattelemaan asioita. Ajattelen niiden vuoksi arktista aluetta. EU:lla ei ole siellä suoraa toimivaltaa, mutta sillä on paljon vaikutusvaltaa.
Arvoisa komission jäsen, olitte oikeassa todetessanne, että EU:n ulkopuolella toimivien EU:n yritysten pitäisi saattaa muuallekin käyttöön EU:n vaatimukset. Toivon, että näin toimintaan arktisella alueella. Se on paljon haastavampi ja armottomampi kuin Pohjanmeri, ja se on minulle arvoitus. EU puoltaa, että siirrymme pois öljyyn perustuvasta taloudesta ja käytämme uusiutuvia energialähteitä. Kuitenkin välillisesti rohkaisemme öljyn etsintää maapallon kaikkein haavoittuvimmilla ja herkimmillä alueilla, joilla seuraukset voisivat olla kauhistuttavia. Meidän pitäisi ehkä harkita tarkkaan, mitä tapahtuu arktisella alueella.
Kriton Arsenis (S&D). – (EL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olen eri mieltä siitä, mitä täällä on sanottu yritysten protektionismista. Tällä hetkellä Kiina pitää yllä kilpailua toteuttamalla eri toimia, ottamalla käyttöön tarvittavia järjestelyjä, laatimalla viisivuotissuunnitelmaa siitä, miten se aikoo tarkalleen ottaen muuttaa teollisuuttaan, ja sulkemalla saastuttavia teollisuudenaloja, koska se kilpailee kanssamme valtavilla markkinoilla, 13 miljardin Yhdysvaltojen dollarin arvoisilla puhtaan energian markkinoilla. Tämä on haaste, johon meidän on vastattava protektionismin sijasta rohkeilla toimilla.
Arvoisa komission jäsen, kyllä, teidän pitäisi kieltää poraukset pysyvästi eikä väliaikaisesti, ja tämä on uusi askel kohti puhdasta energiaa. Meidän on myös tarkasteltava, arvoisa komission jäsen, ympäristövastuuta, johon te ja kollegat viittasitte. Siihen on sisällyttävä koko yksinomainen talousvyöhyke, koska se on alue, jolla yritykset toimivat.
João Ferreira (GUE/NGL). – (PT) Meidän on otettava opiksi Meksikonlahden öljyonnettomuudesta ja siitä johtuneesta ympäristökatastrofista. Näihin opetuksiin sisältyy varmasti saman eurooppalaisen infrastruktuurin osalta vaativampaa, täsmällisempää ja säännöllisempää turvallisuusolojen valvontaa, mutta meidän on pyrittävä paljon pidemmälle. Hälytyskellot soivat, ja niitä ei voida olla ottamatta huomioon. Maailman öljyvarojen rajat tiedetään tällä hetkellä melko hyvin. Energian lisäksi on monia muitakin aloja, joilla ihmiskunta on aivan liian riippuvainen öljyvaroista. Niitä on sen vuoksi hallinnoitava erittäin viisaasti, mikä merkitsee ennen kaikkea, että niitä olisi käytettävän erittäin säästeliäästi.
Olemme jo kiinnittäneet parlamentissa huomiota suunnitelmaan, jonka perusteella öljyvaroja pyritään hallinnoimaan hyvin ja oikeudenmukaisesti, lieventämään niiden jatkuvaa vähentymistä ja siirtymään muihin primaarienergialähteisiin hallitusti. Tarkoitan öljyvarojen ehtymistä koskevaa pöytäkirjaa, jota huippuöljyä käsittelevät asiantuntijat ehdottivat Uppsalassa vuonna 2002 ja Lissabonissa vuonna 2005.
Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, jos olemme oppineet edes yhden asian öljykriisistä, se on se, että öljyn korkean hinnan aikana on kannattavaa kehittää huonosti saatavilla olevia öljylähteitä ja porata öljyä vaikeissa olosuhteissa, kuten yhä syvemmältä. Jos asiantuntijat ovat oikeassa ennustaessaan, että öljy hinta nousee valtavasti, meidän on oletettava, että öljyä etsitään yhä riskialttiimmalla tavalla lähitulevaisuudessa.
Vaikka kansainvälisten sopimusten nojalla olisi ollut parempi lisätä turvatoimia yli 200 metrin syvyydessä tapahtuvalle öljynporaukselle Meksikonlahden onnettomuuden jälkeen, Koillis-Atlantin alueella sijaitsevat valtiot eivät päässeet sopimukseen. Olemme tietoisia tästä. Syvyys, missä kyseisellä alueella työskennellään, ja riskit ovat suoraan verrattavissa Meksikonlahden tilanteeseen. Turvallisuusvaatimusten parantaminen ja taloudellisen vastuun varmistaminen ovat asioita, joihin on puututtava sitäkin suuremmalla syyllä, että komissio ilmeisesti suunnittelee hiilidioksidiputkiverkostoa ja haluaa myydä päästöoikeuksia Euroopan voimalaitoksista Pohjanmeren öljyteollisuudelle. Emme vielä tiedä, miten hävitämme ydinjätteen, vaikka tätä tekniikkaa on käytetty vuosikymmenien ajan, ja nyt yhtäkkiä vaarallista kasvihuonekaasua on hävitettävä Pohjanmerellä. Minusta nyt on todella korkea aika miettiä turvamääräyksiä.
Kyriakos Mavronikolas (S&D). – (EL) Arvoisa puhemies, yleinen käsitys on, että tällaiset onnettomuudet, kuten juuri sattunut katastrofi ja vastaavanlaiset onnettomuudet aiemmin, antavat meille ja erityisesti esittelijälle, jota kiitän, hälytysmerkin tarpeesta ottaa tulevaisuutta varten käyttöön tiettyjä säännöksiä, jotka koskevat nykyisiä ja aikaisempia porauksia.
On tosiasia, että näiden laitosten valvonnan taso on erittäin tärkeä tekijä ja että valvontaa olisi lisättävä ja toteutettava lyhyemmin väliajoin. On myös tosiasia, että vastuuta on jaettava ja että sitä pitäisi voida jakaa valikoivasti. Tämän vuoksi on väistämättä muutettava vakuutuslainsäädäntöä. Tämä johtaa siten väistämättä siihen, että nämä yritykset vakuuttavat itsensä kaikkia niitä tekijöitä vastaan, jotka voivat aiheuttaa tällaisen tapauksen vuoksi vahinkoa.
Sonia Alfano (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, huhtikuussa 2010 sattunut onnettomuus on yksi vakavimmista ympäristökatastrofeista, joita on koskaan tapahtunut maailmassa. Jos sama asia sattuisi suljetulla merellä, kuten Välimerellä, kymmenien miljoonien eurooppalaisten ja kolmansien maiden kansalaisten elämä olisi vaarassa ilman mitään mahdollisuutta palata ennalleen.
Kuitenkin Italiassa – koska Lega Ambiente protestoi huonosti suunniteltua energiapolitiikkaa vastaan – näemme, että ministeriön myöntämiä tutkimushakemuksia ja -lupia pyydetään yhä enemmän öljylähteiden etsintää ja öljynporausta varten. Tämä öljy riittäisi kattamaan Italian energiatarpeen hieman yli vuodeksi. On selvää, että uhraus ei ole sen arvoinen. Tätä pahentaa huolenaihe siitä, että BP ilmoitti juuri sopineensa Libyan kanssa öljyn porauksesta avomerellä vajaat 500 kilometriä Sisiliasta etelään.
Toivon, että komissio sitoutuu nyt tällä välittömästi annettavalla toimenpiteellä puolustamaan elämää Välimerellä sellaisia rikoskumppaneina toimivia monikansallisia yrityksiä ja hallituksia vastaan, jotka eivät välitä yhteisestä hyvinvoinnistamme.
Andrew Henry William Brons (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, päätöslauselmassa tarkastellaan yhtä ongelmaa, syvänmeren porauksen aiheuttamia riskejä, erillään asiaan liittyvästä toisesta ongelmasta, helposti saatavilla olevan öljyn loppumisesta.
Olemme jo mahdollisesti edenneet sen vaiheen yli, jolloin olemme käyttäneet yli puolet maailman tarjonnasta. Niiden, jotka aikovat keskeyttää tai estää syvänmeren porauksen, on selvitettävä, miten löydetään energiatiheä korvike öljylle. Vai olisivatko he onnellisia, jos tulevat sukupolvet palaavat ei-teolliseen yhteiskuntaan?
Euroopan mannerjalustan matalien vesien ja Meksikonlahden vesien porausriskiä ei voida vertailla. Tämän päätöslauselman esittäjät ovat aivan oikeutetusti kauhuissaan BP:n tragedian aiheuttamista ympäristökustannuksista ja muista kuluista Meksikonlahdella. Heidän on kuitenkin oltava tietoisia myös syvänmeren porauksien keskeyttämisestä aiheutuvista kustannuksista.
Angelika Werthmann (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, valitettavasti kukaan meistä ei voi tehdä Deepwater Horizonin onnettomuutta tekemättömäksi. Meidän on sen vuoksi toteutettava kaikki tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että tällainen ympäristökatastrofi ei toistu koskaan EU:n vesillä. Mielestäni tämän aikaansaamiseksi tarvitaan ehdottomasti kolmea asiaa. Ensinnäkin meidän varauduttava mahdollisimman hyvin asiaan, toisin sanoen meidän on otettava huomioon kaikki offshore-öljynporauksen riskit. Toiseksi meidän on varmistettava paras mahdollinen turvallisuustaso ja luotava sitovia turvallisuutta koskevia EU:n vähimmäisvaatimuksia. Kolmanneksi meidän on taattava mahdollisimman korkeatasoinen ympäristönsuojelu.
Mielestäni on erittäin tärkeää, että tarkastelemme mahdollisuuksiamme reagoida onnettomuuksiin ja että luomme yhteisen eurooppalaisen ja toivoakseni maailmanlaajuisen järjestelmän, jotta tällaiset luonnonkatastrofit vältetään.
Günther Oettinger, komission jäsen. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, haluaisin kiittää teitä sitoutuneista, seikkaperäisistä ja hyvin lukuisista kannanotoista, jotka koskevat vaikutuksia ja toteutettavia toimenpiteitä. Tämä pätee moniin parlamentin viime viikkoina esittämiin kysymyksiin, joihin me olemme vastanneet, sekä tämänpäiväiseen keskusteluun, jota olemme seuranneet tarkkaavaisesti. Arvioimme ja otamme nämä huomioon seuraavan parin viikon aikana esitettävässä tiedonannossamme.
Olen samaa mieltä monista ehdotuksista ja annan niille tukeni. Käymme esimerkiksi tiivistä vuoropuhelua BP:n kanssa sen varmistamiseksi, että BP ottaa Euroopan vesillä käyttöön kaikkein korkeimmat turvallisuusvaatimukset – on hyvä mahdollisuus, että tämä saadaan aikaan – korkeammat kuin tällä hetkellä, ja saattaa ne voimaan myös muualla, jos voin ilmaista asian näin. BP on valmis soveltamaan Libyan rannikolla samoja vaatimuksia samankaltaiseen poraukseen ja porauslauttoihin kuin Pohjanmerellä, vaikka tämä ei ole ehkä tarpeen Libyan lainsäädännön mukaan luvan saamiseksi tai siitä ei ole säädetty lainsäädännössä.
Sen lisäksi meidän on käsiteltävä kysymystä siitä, milloin haluamme tehdä ehdotuksia ja asettaa vaatimuksia, joita noudatetaan kansallisen lainsäädännön mukaan ja milloin haluamme luoda EU:n lainsäädäntöä. Tämä on öljy-alusten tapauksessa rajallisempi kuin lastikuljetuksessa, mutta tätä ei ole olemassakaan tällä hetkellä kiinteiden öljynporauslauttojen tapauksessa. Jotkut pyysivät, että siirrymme pois öljyn käytöstä ja käytämme sen sijaan uusiutuvaa energiaa. Myös me tuemme tätä. Emme saa kuitenkaan kuvitella liikoja. Euroopan talous ja yhteiskunta edellyttävät jatkossakin, että liikenteen ala saa suuria määriä öljyä ainakin tulevana 20–30 vuotena. Ei ole minkäänlaista mahdollisuutta, että lentokone vie teidät kotiin Brysselistä kotimaihinne – Madridiin, Lissaboniin, Sofiaan, Riikaan tai Müncheniin – ilman öljyä seuraavan 20–30 vuoden aikana.
Olemme lentopalveluita käyttävän liikkuvan yhteisön jäseniä. Me kaikki tarvitsemme öljyä, jotta Euroopan kehitys ei pysähdy. Sama koskee pitkän matkan linja-autoja; sama koskee raskaita tavarakuljetusajoneuvoja; ja sähköautojen kehittämisestä huolimatta se koskee yksityisliikennettä, kuten henkilöautoja, vielä pitkän aikaa. Tällä hetkellä Euroopan unionin jäsenvaltioissa on rekisteröity hieman yli 200 miljoonaa ajoneuvoa. Jos liikenteen tiheys on Puolassa ja uusissa jäsenvaltioissa tulevaisuudessa Ranskan ja Saksan nykyisen tilanteen kaltainen, niin 15 vuoden kuluessa ajoneuvoja on 300 miljoonaa. Vaikka ne voivat olla energiatehokkaita, suurin osa niistä kuitenkin kulkee öljyllä. Toisin sanoen siirtyminen öljystä uusiutuviin energialähteisiin on pitkän aikavälin politiikkaa, mutta tulevan 10–30 vuoden aikana öljyn kysyntä ei vähene Euroopassa. Koska ajoneuvomäärää on kurottava joissain valtioissa kiinni, niiden käyttötiheys lisääntyy jonkin verran, vaikka toimisimme mahdollisimman tehokkaasti. Tämä pitää paikkansa myös maailmanlaajuisella tasolla.
Sen vuoksi meillä on oltava paras mahdollinen turvallisuustaso: jotta öljyä saadaan tarvittava määrä taloudellemme ja yhteiskunnallemme, kuten hahmottelin.
Me palaamme tähän asiaan, ja luotan tukeenne. Haluaisin kiittää jäsenvaltioita, jotka ovat toimineet erittäin rakentavasti tällä alalla. Haluaisin kuitenkin kehottaa teitä tekemään yhteistyötä kansallisten hallitustenne kanssa yhtä voimakkaasti kuin täällä tänään, jotta neuvosto voi olla myös valmis antamaan tällaista lainsäädäntöä korkeatasoisimmista vaatimuksista joko yksimielisesti tai selkeällä enemmistöllä. En ole vielä vakuuttunut, että kaikki jäsenvaltiot ovat tällä hetkellä valmistautuneita siihen, että parlamentti ja neuvosto määräävät EU:n vaatimuksia komission ehdotusten pohjalta.
Olivier Chastel, neuvoston puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin puolestani kiittää teitä tästä mielenkiintoisesta keskustelusta. Puheenvuoroista kävi välillä ilmi hyvin erilaisia näkemyksiä. Kuulin ajoittain täysin vastakkaisia näkemyksiä samasta poliittisesta ryhmästä. Tämä on hyvin opettavaista.
Haluaisin tuoda esiin kolme seikkaa. Ensinnäkin, tarvitsemmeko lisää lainsäädäntöä offshore-teollisuuden turvallisuuden parantamiseksi? Kuten totesin puheenvuorossani, tähän saakka tehdyistä arvioista käy ilmi, että tiukkoja toimenpiteitä on jo käytössä, ja tämä näkökulma on otettu esiin. Haluaisin muistuttaa teitä siitä, että komissiolla on yksinoikeus esittää toimia ja että se on saamassa valmiiksi arvionsa, mutta se on jo pannut merkille, että jotta alasta saadaan turvallisempi, ensin on toteutettava parempia valvontatoimia ja pantava paremmin täytäntöön voimassa oleva sääntelykehys. Tarkastelemme siten, mitä se aikoo ehdottaa meille tällä alalla.
Sen lisäksi, kuten totesin jo kerran tänään, komissio tarkastelee EU:n mahdollisuuksia vastata katastrofiin, jotta tämän offshore-teollisuuden turvallisuutta parannetaan. Tämä on tärkeä näkökohta tällä alalla. Lainsäädäntöehdotuksia odoteltaessa haluaisin huomauttaa, että toisin kuin eräät parlamentin jäsenet tänään totesivat, neuvosto aikoo edelleen käsitellä tätä asiaa. Energiaministereiden epävirallisissa kokouksissa 6. ja 7. syyskuuta puheenjohtajavaltio pyysi, että ensimmäiset arviot tehdään, niistä tiedotetaan ja keskustellaan.
Toinen näkökohta: voidaanko porauskieltoa pitää perusteltuna? On selvää, että on vaikeaa vastata suoraan tähän kysymykseen. Me katsomme joka tapauksessa, että jokaista säännöstä koskeva ensimmäinen edellytys on, että se pannaan todella täytäntöön. Panemme myös merkille, että tämä ala ei aio odottaa, että tämä tuleva sääntelykehys pannaan täytäntöön; tällä alalla tarkistetaan useita turvallisuuteen liittyviä toimia ennaltaehkäisyn ja toiminnan suhteen.
Lopuksi on ymmärrettävä, että asiaan vaikuttava tilanne Euroopassa on aivan erilainen. Meksikonlahdella porataan 1 500 metrin syvyydessä, mikä hankaloittaa selvästi toimien keskeyttämistä äskettäin sattuneen katastrofin kaltaisissa tilanteissa. Suurin osa porauksista Euroopassa tehdään korkeintaan 200 metrin syvyydessä, minkä vuoksi toimintamahdollisuuksia on paljon enemmän ja toimiin ryhtyminen on joka tapauksessa helpompaa.
Lopuksi arvoisa puhemies, ja komission jäsen puhui tästä juuri, nopeuttaako tämä onnettomuus EU:n energiaa ja uusiutuvaa energiaa koskevaa politiikkaa? Tämä politiikanala on jo luonnollisesti kunnianhimoinen, mutta aiomme pitää tavoitteet korkealla. Tämän politiikan ansiosta voimme varmasti vähentää riippuvuuttamme öljystä ja yleisesti ottaen siirtyä vähähiiliseen yhteiskuntaan. Kuten komission jäsen juuri totesi, emme voi kuitenkaan yksinkertaisesti heilauttaa taikasauvaa ja päästä eroon öljystä seuraavan kymmenen vuoden aikana. Olen luottavainen, että vuosien 2011–2020 energiastrategia, joka on määrä hyväksyä ensi vuoden alussa, nopeuttaa tätä siirtymistä öljyttömään talouteen.
Puhemies. – (EL) Olen vastaanottanut talous- ja raha-asioiden valiokunnan puolesta yhden työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen(1).
Keskustelu on päättynyt.
Äänestys toimitetaan huomenna tiistaina 7. lokakuuta 2010.
Cristian Silviu Buşoi (ALDE), kirjallinen. – (RO) Euroopan parlamentissa suurella ääntenenemmistöllä hyväksytyn päätöslauselman, joka ei liity lainsäädäntöön, ansiosta Euroopan parlamentti on lähettänyt hyvin selkeän viestin komissiolle ja öljy-yhtiöille, jotta ne ryhtyvät tarvittaviin toimenpiteisiin poistaakseen turvallisuusvaatimuksia ja öljynporausteollisuuden vastuuta koskevat nykyiset puutteet. Syvänmeren porauksen lupia on valvottava tiukasti. Lisätoimenpiteet ovat tarpeen öljyvuotojen estämiseksi. Ne ovat todellisia ympäristökatastrofeja, joita Euroopan unioni ei voi sallia.
Koska öljyn löytäminen on yhä vaikeampaa ja mahdollisesti vaaralliset syvänmeren öljyntuotantotoiminnot lisääntyvät, on kiinnitettävä yleistä huomiota tulevaisuudessa toteutettaviin toimiin. Ympäristönsuojelun edistämistä koskevia pyrkimyksiä on jatkettava tasaiseen tahtiin, ja Euroopan unionin on täytettävä kansalaisten ja ympäristön – jonka kanssa meidän on elettävä sopusoinnussa – suojelua koskeva tehtävänsä säätelemällä öljynporaustoimintaa. Kaikilla jopa menneisyydessä tapahtuneilla öljyvuodoilla on ollut tuhoisa vaikutus ympäristöön, ja ne ovat aiheuttaneet vahinkoa myös kalastukselle ja matkailulle. Sen vuoksi Euroopan ympäristövahinkovastuuta koskevaan lainsäädäntöön on myös sisällyttävä merialueille aiheutettu vahinko.
Ioan Enciu (S&D), kirjallinen. – (RO) Olen tyytyväinen kollegani Jo Leinenin esittämiin näkemyksiin. EU:n on otettava kantaa yhteen vuosisadan suurimmista katastrofeista. Deepwater Horizon -öljynporauslautan ja Meksikonlahden onnettomuus sekä valtava määrä Atlantin valtamereen valunutta öljyä on aiheuttanut ja aiheuttaa tulevaisuudessa merkittäviä vaikutuksia maapallon ilmastoon. Pohjois-Atlantin virran lämpötila on muuttumassa huomattavasti, mikä aiheuttaa alhaisemman minimilämpötilan Euroopassa tänä talvena. Neuvoston ja komission on toteutettava täsmällisiä ja avoimia toimia ja toteutettava toimenpiteitä, joilla varmistetaan öljynporaustoiminnan turvallisuus sekä korkeatasoinen ympäristönsuojelu ja ympäristökatastrofien estäminen Euroopan unionissa. Euroopan unionin on myös pitäydyttävä ilmastonmuutosta koskevassa kannassaan ja samalla suojeltava ja helpotettava öljykenttien asianmukaista hyödyntämistä, jotta fossiilisten polttoaineiden käyttöä koskevat edellytykset varmistetaan. Parlamentin, komission ja neuvoston on tehtävä yhteistyötä toistensa kanssa, jotta luodaan vedenpitävä toimintasuunnitelma.
András Gyürk (PPE), kirjallinen. – (HU) Hyvät kollegat, haluaisin kiittää komission jäsentä Günther Oettingeria Yhdysvaltojen öljynporauslauttaa koskevan onnettomuuden jälkeisistä pyrkimyksistään tarkastella, ovatko EU:n säännökset riittäviä estämään vastaavan ympäristökatastrofin. Voimme ehkä päätellä, että yhteisön säännöillä painotetaan enemmän katastrofin jälkeisiä toimenpiteitä kuin ennaltaehkäisyä.
Tämä puute kävi tuskallisesti ilmi vakavan ympäristökatastrofin vuoksi. Maanantaina unkarilaisen alumiinioksiditehtaan säiliö rikkoontui ja sisältö vuosi ulos. Erittäin myrkyllisiä kemikaaleja sisältävä muta tulvi viereisille pelloille ja lähiseudun kyliin. Katastrofi aiheutti kuolonuhreja ja saattaa aiheuttaa merkittävää maaperän ja veden saastumista tavalla, jota ei vielä tunneta. Vieläkin pahempaa on se, että raskasmetallit voivat aiheuttaa huomattavaa ilmansaastetta. Vastuu kuuluu tehdasta käyttävälle yritykselle, mutta se tuskin voi itse korvata mittaamattomia vahinkoja.
Opetus on selvä. Ensinnäkin myös yhteisön tasolla on vaadittava, että kansalliset viranomaiset soveltavat tarkasti tiukkoja säännöksiä. Toiseksi asiaa koskevaa lainsäädäntöä on tiukennettava siten, että yrityksillä on oltava riittävä vakuutusturva myös tämän suuruusluokan onnettomuuksille. Ennen kuin pääsemme eteenpäin näillä aloilla, vahingonkorvauksista aiheutuvista kustannuksista vastaavat viattomat veronmaksajat.
Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Arvoisa puhemies, Meksikonlahden öljyonnettomuus on muistutus riskeistä, jotka liittyvät öljyn etsintään merellä. Tutkimuksien siitä, mikä epäonnistui Yhdysvaltojen vesillä, on oltava täydellisiä ja täsmällisiä, ja EU:n olisi kiinnitettävä erityistä huomiota näkökohtiin, joista on otettava opiksi. Kuitenkin pyynnöt syvänmeren öljynporauksen keskeyttämisestä EU:n vesialueilla ovat selvästi ennenaikaisia ja epäasianmukaisia. Skotlannin vesialueilla voimassa oleva lainsäädäntö ei ole sama kuin Meksikonlahdella, ja meillä on vuosikymmenten kokemus tällä alalla. Skotlannin öljynetsintään on liittynyt onnettomuuksia, ja Piper Alpha -katastrofi osoitti, että joskus hinta on liian suuri öljyn etsinnän jatkamiseksi. Piper Alpha -katastrofista otettiin kuitenkin opiksi, ja lainsäädäntöä tiukennettiin. Jos Meksikonlahdelta saadaan muita päätelmiä, olisi toteutettava asianmukaisia mukautuksia. Niiden pitäisi kuitenkin olla Skotlannin demokraattisten toimielinten vastuulla. Refleksinomainen reaktio Euroopan parlamentilta ei todennäköisesti ratkaise mitään ongelmia.
Alajos Mészáros (PPE), kirjallinen. – (HU) Euroopan unionin on kiireellisesti luotava strategia, jotta BP:n Meksikonlahdella aiheuttaman onnettomuuden kaltaiset ympäristökatastrofit voidaan estää helposti tulevaisuudessa. Deepwater Horizon -onnettomuus oli yksi suurimmista viime aikojen katastrofeista, ja vuodon aikana noin 4,4 miljoonaa barrelia raakaöljyä vuosi mereen. Jopa pelastusoperaatio oli kyseenalainen, koska oli vaikeaa päättää, mitä tekniikkaa käytetään ja miten asiassa edetään. Samanaikaisesti öljyn pursuaminen merenpohjaan tuhosi kaikki eliöt. Yhdistyneen kuningaskunnan ympäristöalan kemistien mukaan ainoa toimi, joka olisi pitänyt toteuttaa, olisi ollut öljylauttojen pitäminen pois rannoilta. Meribiologit totesivat, että öljylauttojen polttaminen ja dispergointiaineiden käyttö epäpuhtauksia varten aiheuttivat enemmän haittaa luonnolle kuin öljyvuoto, kun otetaan huomioon tämänkaltaisen öljyn melko nopea hajoaminen. Haluaisin tässä yhteydessä muistuttaa, mitä tapahtui Unkarissa pari päivää sitten, kun useita tonneja syövyttävää punaista lietettä surmasi Veszprémin kunnan asukkaita sen jälkeen, kun Ajkan lähellä sijaitsevan alumiinioksiditehtaan vesisäiliö räjähti. Pyydän komissiota tarjoamaan riittävää EU:n aineellista apua, jotta tämän katastrofin uhreja autetaan puhdistamaan alue. Kiitos.
Daciana Octavia Sârbu (S&D), kirjallinen. – (RO) On ehdottoman tärkeää, että toteutamme kaikki mahdolliset toimenpiteet, jotta voimme varmistaa, että Deepwater Horizonin kaltainen katastrofi ei toistu Euroopan vesillä. Syvänmeren öljynporausta koskevan ympäristö-, terveys- ja turvallisuusalan lainsäädännön uudelleentarkastelu on myönteistä ja tarpeellista. Neuvoston ja komission on pyrittävä kehittämään strategia, jonka perusteella turvallisuustason yhdenmukaistaminen varmistetaan kaikkialla Euroopan unionissa. Muussa tapauksessa toiminta- ja porausvaatimuksien erojen vuoksi yritykset varmistavat korkeamman turvatason ainoastaan, kun niiden on pakko toimia näin. On mahdotonta määritellä taloudellisesti Deepwater Horizon -katastrofin inhimilliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät kustannukset. Öljynporaustoiminta pitää kuitenkin vakuuttaa asianmukaisesti, jotta pahimpien mahdollisten tapausten aiheuttamat kustannukset voidaan kattaa. Tämä on ainoa keino varmistaa, että veronmaksajan ei tarvitse vastata puhdistustoimien kustannuksista ja että paikalliset yritykset ja yhteisöt voivat saada korvauksia, joihin ne ovat oikeutettuja.
Salvatore Tatarella (PPE), kirjallinen. – (IT) Meksikonlahdella sattuneen Deepwater Horizon -öljyvuodon on oltava varoitus myös Euroopalle. Meidän on kaikin tavoin pyrittävä estämään tällaisen katastrofin syntyminen omilla merialueillamme. Uskon, että tänään hyväksytty päätöslauselma on askel oikeaan suuntaan, jotta Euroopan meri- ja rannikkoympäristön suojelu varmistetaan. Pidän myös välttämättömänä, että jäsenvaltiot tarkastelevat kiireellisesti kaikkia Euroopan unionissa suoritettavaan öljynporaukseen ja -etsintään liittyviä näkökohtia. Maapallomme turvaaminen on asetettava etusijalle, jotta varmistamme tuleville sukupolville kestävän ympäristön. Meidän on sen vuoksi hyväksyttävä tiukka lainsäädäntö tällä alalla mahdollisimman nopeasti, jotta varmistetaan korkealaatuisten vaatimusten soveltaminen kaikkiin öljynporauslauttoihin ja jotta rajoitetaan uusia öljynporaustoimia.