Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 6. lokakuuta 2010 - Bryssel

12. Biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien rooli vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa – Biologista monimuotoisuutta käsittelevä konferenssi – Nagoya 2010 (keskustelu)

  Puhemies. – (EL) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu seuraavista mietinnöistä:

– Jo Leinenin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta neuvostolle esittämä suullinen kysymys biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolien Nagoyassa 18.–29. lokakuuta 2010 kokoontuvan konferenssin tärkeimmistä tavoitteista (O-0111/2010 – B7-0467/2010),

– Jo Leinenin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta komissiolle esittämä suullinen kysymys biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolien Nagoyassa 18.–29. lokakuuta 2010 kokoontuvan konferenssin tärkeimmistä tavoitteista (O-0112/2010 – B7-0468/2010),

– Michèle Strifflerin kehitysyhteistyövaliokunnan puolesta neuvostolle esittämä suullinen kysymys biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden roolista kehityksessä ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa (O-0207/2010 – B7-0464/2010).

– Michèle Strifflerin kehitysyhteistyövaliokunnan puolesta komissiolle esittämä suullinen kysymys biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden roolista kehityksessä ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa (O-0207/2010 – B7-0464/2010).

  Karin Kadenbach, laatijan sijainen. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, keskustelin muutama päivä sitten toimittajaryhmän kanssa asioista, jotka ovat tänä syksynä olleet erityisen lähellä sydäntäni. Yksi niistä on luonnollisesti biologinen monimuotoisuus. Kuten tiedätte, biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolien konferenssi kokoontuu pian Nagoyassa, ja minulla on ilo ja kunnia osallistua siihen parlamentin valtuuskunnan jäsenenä ja biologista monimuotoisuutta koskevan päätöslauselman yhtenä laatijana. Päätöslauselmasta äänestetään Nagoyassa. Istuin siis keskustelemassa toimittajien kanssa, ja minulta kysyttiin, miksi me sallimme itsellemme sellaisia ylellisyyksiä kuin vaikkapa majavan pelastaminen. Kotiseudullani Ala-Itävallassa on onnistuttu pelastamaan laji, jota uhkasi sukupuutto, ja nyt eläimet ovat levinneet laajalle – jossain määrin maanviljelijöiden ja metsänhoitajien harmiksi, sillä näiden majaviin kohdistuvat tunteet ovat hieman erilaisia.

Euroopan unionin ja monien jäsenvaltioiden virastojen tehdessä kovasti työtä suurella sitoumuksella ja kansalaisjärjestöjen tuella suojellakseen lajeja, tämä keskustelu osoitti jälleen kerran, että monet näkevät biologisen monimuotoisuuden suojelun ja säilyttämisen eräänlaisena ylellisyytenä. He kysyvät, eikö EU:lla ole mitään tärkeämpää tekemistä kuin muutaman uhanalaisen orkidean tai eläinlajin pelastaminen. Ihmiset kysyvät usein, onko väliä sillä, onko eläintarhassa tuijotettavana 500 vaiko vain 499 erilaista eläintä. Hyvät kollegat, näille ihmisille lajien säilyttäminen ja biologinen monimuotoisuus tuskin ovat ensisijaisia tavoitteita. Rehellisesti sanoen biologinen monimuotoisuus ei aiheena ole poliittisella esityslistalla läheskään niin korkealla kuin esimerkiksi talouskasvu tai turvallisuus. Sen olisi kuitenkin oltava, sillä me aliarvioimme asian merkityksen.

Lajien säilyttämisessä – tämä on asian ydin – ei ole kyse hyväntekeväisyysinstituutiosta joidenkin surkeiden ötököiden hyväksi, joita ilmankin pärjäisimme. Älkää käsittäkö minua väärin. Lajien suojelu liittyy toki kasvi- ja eläinkuntaan kohdistuvaan rakkauteen, mutta pääasiassa se koskee turvallisuutta, työmarkkinapolitiikkaa ja maahanmuuttopolitiikkaa. Usein biologista monimuotoisuutta koskevassa keskustelussa nimittäin unohdetaan eläinten ja kasvien tehtävä ekosysteemissämme. Ne ovat luonnon palveluntarjoajia, jotka pitävät ekosysteemin käynnissä. Eri lajien moninaisuuden ja niiden keskinäisen vuorovaikutuksen ansiosta rannikkomme eivät murene kadoksiin ja vesistöt puhdistavat itse itsensä. Puhumme nyt kestävän kehityksen olennaisesta osatekijästä, elintärkeine tuotteineen ja palveluineen, kuten ravinnon tuottaminen, hiilen sitominen ja veden säännöstely – asioista, jotka kuuluvat taloudellisen hyvinvoinnin, sosiaalisen hyvinvoinnin ja elämänlaadun perustaan. Jos lajeja kuolee, luonnon tasapaino järkkyy, ja tästä käynnistyy vaarallinen dominovaikutus. Näiden kasvien ja eläinten tarjoamien palvelujen korvaaminen on kallista touhua. Lopulta tietyistä alueista ja elinympäristöistä tulee asuinkelvottomia, tai niitä ei enää voida käyttää. Tämän seurauksena nämä elinympäristöt eivät kenties enää pysty tarjoamaan ekosysteemille arvokkaita tuotteitaan ja palveluitaan. Eikä tässä kaikki, mahdolliset lisäseuraukset, kuten työttömyys, turvallisuusvaje ja maastamuutto ovat asioita, joita me kaikki pelkäämme.

Lajien suojeleminen on siis aivan selkeästi asia, joka vaikuttaa hyvin moneen politiikan alaan. Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta korosti tätä hiljattain tehtyään tiiviisti töitä Euroopan parlamentin kannan varmistamiseksi. Haluan myös esittää joitakin lukuja. Tutkijat arvioivat, että näiden luonnon palvelujen korvaaminen ja työttömyyden sekä maahanmuuton kaltaisten seurauksien ratkaiseminen maksaisi seitsemän prosenttia BKT:sta kaikkialla maailmassa. Jos tämä ei vielä hämmästytä teitä, on vielä lisää lukuja. Euroopan komission viimeisimmän tutkimuksen mukaan sukupuuttoon kuoleminen uhkaa 25 prosenttia Euroopan eläinlajeista. Saman tutkimuksen mukaan Euroopan rannikoiden ekosysteemejä tuhotaan jatkuvasti. Tietyt alueet, joilla biologinen monimuotoisuus on huomattavaa, ovat rappeutumassa samoin. Ihmisen kehittämien alueiden määrä, kuten teollisuuspuistot, asuinalueet ja liikenneinfrastruktuurit, on lisääntynyt kahdeksan prosenttia vuodesta 1990.

Hyvät kuulijat, kuten tiedätte, Nagoyassa neuvottelevat toimijat eivät aina ole samaa mieltä siitä, mitä konferenssissa toivotaan saavutettavan. Teollisuusmaat haluavat voimakkaita tavoitteita, kansalaisjärjestöt haluavat kunnianhimoisia tavoitteita, ja – tämä ei ole yllättävää – taloudelliset toimijat tyytyvät realistisiin tavoitteisiin. Minusta EU:n on asetettava rima korkealle Nagoyassa, ja pyrittävä kuten täällä Euroopassakin saamaan liike-elämä osallistumaan laajemmin – erityisesti ne alat ja teollisuudenalat, jotka hyödyntävät merkittävällä tavalla biologisia voimavaroja. EU voi päättää, haluaako se olla hyvä vai huono esimerkki.

Hyvät kuulijat, on jo lokakuu, eivätkä monet ihmiset Euroopassa ole edes kuulleet, että meneillään on kansainvälinen luonnon monimuotoisuuden vuosi. Pyrkikäämme yhdessä varmistamaan, että luonnon monimuotoisuudelle annetaan sen ansaitsema asema, jota se tarvitsee tarjotakseen ekologisia palvelujaan myös tulevaisuudessa. Toistan usein lainatun intialaisen sananlaskun: "vasta kun viimeinenkin puu on kaadettu, vasta kun viimeinenkin joki on myrkytetty, vasta kun viimeinenkin kala on kalastettu, vasta silloin huomataan, ettei rahaa voi syödä".

  Gay Mitchell, laatijan sijainen. – (EN) Arvoisa puhemies, olen kiitollinen mahdollisuudesta käyttää tämä puheenvuoro.

Toimin viime viikolla puheenjohtajana parlamentin valtuuskunnassa, joka osallistui YK:n huippukokoukseen, jossa arvioitiin kehitystä kohti vuosituhattavoitteiden saavuttamista. Koko huippukokouksen ajan ja kaikissa sen oheistapahtumissa minua kiehtoi kollegojen, hallitusten, kansainvälisten järjestöjen ja paikallisten ihmisten innokkuus. Kaikki ovat sitoutuneet saavuttamaan vuonna 2000 asetetut kunnianhimoiset tavoitteet. Jonkin verran edistymistä on tapahtunut, ja voimme olla paljosta ylpeitä, mutta vielä on paljon tehtävää.

Koulutuksen saatavuus paranee nopeasti. Koulutukseen ilmoittautuneiden määrä saavutti 76 prosenttia Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja 94 prosenttia Pohjois-Afrikassa. Juomaveden saatavuus lisääntyy. Vuoteen 2015 mennessä 86 prosentilla kehitysmaiden asukkaista on saatavilla puhdasta juomavettä, kun heitä vuonna 1990 oli 71 prosenttia. Juomaveden saatavuutta koskevat tavoitteet on jo saavutettu neljällä alueella – Pohjois-Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla, Itä-Aasiassa ja Kaakkois-Aasiassa. Energian saatavuus lisääntyy. Pohjois-Afrikassa sähkö on lähes kaikkialla saatavilla.

Vaikka selvää edistystä onkin saatu aikaan, tehtävää on kuitenkin vielä paljon. Yhdistyneiden Kansakuntien apulaissihteeri sanoi, että tarvitsemme todella loppupyrähdyksen seuraavien viiden vuoden aikana. Miljardi lasta elää köyhyydessä, 1,4 miljoonaa lasta kuolee vuosittain puhtaan juomaveden puutteeseen ja 2,2 miljoonaa lasta kuolee vuosittain, koska eivät ole saaneet meillä teollisuusmaissa yli 30 vuotta yleisesti saatavilla olleiden rokotteiden tarjoamaa immuniteettia.

Vuosituhannen kehitystavoitteiden tavoite 7 on ympäristön kestävän kehityksen varmistaminen. Tavoitteeseen sisältyy useita osatavoitteita. Tavoite 7b on kenties kaikkein kattavin: "vähentää luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä ja saavuttaa vuoteen 2010 mennessä merkittävä vähennys hävikin asteessa". Luonnon monimuotoisuuden indikaattoreihin kuuluvat muun muassa metsän peittämän maan osuus, hiilidioksidipäästöt, käytetty osuus kokonaisvesivaroista, otsonikerrosta heikentävien aineiden kulutus sekä turvallisissa biologisissa rajoissa olevien kalakantojen osuus. Luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen vähentäminen on siis vuosituhannen kehitystavoitteiden keskeinen osatekijä.

Seitsemänkymmentä prosenttia maailman köyhistä asuu maaseudulla ja on suoraan riippuvaisia luonnon monimuotoisuudesta hengissä pysymisensä ja hyvinvointinsa osalta. Myös kaupunkialueiden köyhät ovat riippuvaisia luonnon monimuotoisuudesta ekosysteemin palvelujen osalta, kuten ilman ja veden laadun säilyttämisestä ja jätteiden jaottelu. Ei juuri ole epäilystä siitä, etteivätkö muutokset luonnon monimuotoisuudessa ja ilmastossa vaikuttaisi ensimmäisenä maailman köyhiin. Ne vaikuttavat Polynesian saarien Tuvalun kaltaisiin valtioihin – valtio on lähes neljä ja puoli metriä merenpinnan alapuolella – ja Malediiveihin, jossa presidentti Nasheed piti tänä vuonna vedenalaisen hallituksen kokouksen korostaakseen sitä tosiseikkaa, että vuosisadan loppuun mennessä valtio voi todella olla veden alla.

Kehotan jäsenvaltioita ja komissiota antamaan uutta pontta maailmanlaajuiselle ilmastonmuutosallianssille ja sen tukivälineelle kehitysmaiden valmiuksien kehittämisen lisäämiseksi ja tietojen lisäämiseksi luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen odotetuista vaikutuksista. Tämä on todella sisällytettävä kehityssuunnitelmiin ja talousarvioihin.

Olen myös korostanut sitä tosiseikkaa. että luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen ja köyhyyden vähentämiseen tähtäävissä ohjelmissa on tarkasteltava köyhien ensisijaisia tarpeita ja korostettava entistä enemmän paikallista ympäristönhallintaa, varmistettava biologista monimuotoisuutta edustavien luonnonvarojen saatavuus, tarkasteltava maauudistusta ja tunnustettava perinteiset maanomistusjärjestelmät.

Vuoteen 2050 mennessä maapallolla on kaksi miljardia ihmistä enemmän, ja heistä 90 prosenttia syntyy nykyisiin kehitysmaihin. Jos sallimme äärimmäisen köyhyyden jatkua näissä maissa, maahanmuutto etelästä pohjoiseen saa massiiviset mittasuhteet ja eriarvoisuus voi hyvin aiheuttaa maailmanpalon.

Monet meistä eivät uskoneet näkevänsä Berliinin muurin murtumista elinaikanaan. Nyt pidämme itsestään selvänä, että entisen Neuvostoliiton dominoimat valtiot ovat kumppaneitamme EU:ssa. Myös etelän ja pohjoisen välinen köyhyysmuuri voi romahtaa, ja me voimme tehdä maailmasta paremman ja turvallisemman – paikan, jossa voimme saada uusia kumppaneita ja kaikille turvallisen ympäristön.

Puhetta johti
varapuhemies Diana WALLIS

  Joke Schauvliege, neuvoston puheenjohtaja. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, kiitän tilaisuudesta puhua tänään tästä erittäin tärkeästä aiheesta, nimittäin luonnon monimuotoisuudesta. Neuvosto korosti 15. maaliskuuta 2010 antamissaan päätelmissä nimeltä "Biologinen monimuotoisuus: Vuoden 2010 jälkeinen aika EU:n ja maailmanlaajuinen visio ja tavoitteet sekä perintöaineksen saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskeva kansainvälinen järjestelmä", että on tärkeää ylläpitää biologista monimuotoisuutta ja välttää aiheuttamasta peruuttamattomia vahinkoja ekosysteemeille ja niiden toiminnoille, ei vähiten sosiaalisen ja taloudellisen vakauden turvaamiseksi ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi.

Neuvosto muistutti siitä, että biologinen monimuotoisuus on keskeisessä asemassa pyrittäessä maailmanlaajuisesti torjumaan nälkää ja takaamaan elintarviketurva, ja että se on myös keskeinen vaurastumista ja köyhyyden vähentämistä edesauttava tekijä. Suurimmassa osassa kehitysmaita toisaalta ekosysteemien suojelun ja toisaalta työllisyyden, tulojen ja elinkeinojen välinen suhde on paljon tiiviimpi kuin EU:ssa.

Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolien 10. konferenssin osalta EU haluaa osaltaan edistää aktiivisesti ja rakentavasti realistisen ja kunnianhimoisen lähestymistavan kautta maailmanlaajuista yhteisymmärrystä vuoden 2010 jälkeen toteutettavista toimenpiteistä luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi. Näitä ovat toimenpiteet, joilla pystytään kehittämään näkökulma strategisesta suunnitelmasta vuoden 2010 jälkeen, joka voi esimerkiksi ulottua vuoteen 2020, visiosta, joka voi ulottua vuoteen 2050, näkökulma osatavoitteista ja merkittävistä virstanpylväistä, jotka koskevat mitattavia indikaattoreita, ja lopuksi näkökulma asianmukaisten palvelujen käyttöönotosta seurantaa, arviointia ja jatkotoimia varten.

Kaksi viikkoa sitten New Yorkissa pidetty Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen korkean tason kokous oli mainio tilaisuus kehottaa kansainvälistä yhteisöä tunnustamaan biologisen monimuotoisuuden kriittinen tila kaikkialla maailmassa ja korostaa tarvetta turvata maapallon elämän perusta ihmiskunnan ja tulevien sukupolvien hyväksi sekä tehdä asianmukaisia aloitteita kaikilla tasoilla.

Vähiten kehittyneiden maiden teknisen tuen osalta neuvosto uskoo, että kehitysyhteistyö ja parhaiden käytäntöjen sekä teknologioiden siirto ovat olennaisia biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen, ilmastonmuutoksen ja aavikoitumisen torjunnassa. On tärkeää saada aikaan koordinoitua toimintaa ja hyödyntää resursseja tyydyttävällä ja kustannustehokkaalla tavalla.

Rahoituksen osalta neuvosto katsoo, että tehokkaan poliittisen kehyksen perustaminen vuoden 2010 jälkeiselle ajalle ja uuden strategisen suunnitelman käyttöönotto biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osalta edellyttää varojen asianmukaista mobilisointia kaikista lähteistä, niin julkisesta kuin yksityisestä rahoituksesta. Tähän sisältyvät myös uudet rahoitusmuodot ja ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevien toimenpiteiden rahoitus. Neuvosto katsoo, että on tarkasteltava myös määrärahojen vapauttamista biologiselle monimuotoisuudelle muuttamalla, eliminoimalla tai uudelleensuuntaamalla biologiselle monimuotoisuudelle vahingollisia aineita. Biologisen monimuotoisuuden sisällyttäminen liike-elämän toimintaan ja muuhun alakohtaiseen politiikkaan on välttämätöntä ja ensisijainen tavoite.

Niinkin kauan sitten kuin 5. joulukuuta 2006 annetuissa neuvoston päätelmissä korostettiin vastauksena biologista monimuotoisuutta koskeneeseen Pariisin viestiin, että biologinen monimuotoisuus ja ekosysteemipalvelujen ylläpitäminen on sisällytettävä kumppanimaiden ja -alueiden kanssa käytävään poliittiseen vuoropuheluun. Prosessissa kumppaneita oli kannustettava määrittämään edelleen tarpeita ja priorisoimaan ne kansallisissa ja alueellisissa kehitysstrategioissa ja -suunnitelmissa. Neuvosto on edelleen vakuuttunut siitä, että ekosysteemipalvelujen ja biologisen monimuotoisuuden sisällyttäminen kehitysyhteistyöohjelmiin ja vastaavaan rahoitustukeen on ainoa tapa saada aikaan kestäviä tuloksia.

Vaikka tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen ja biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen välillä onkin selkeä yhteys, on otettava huomioon, että tämä yleissopimus laadittiin Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission puitteissa. Vaikka muut kuin Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission jäsenet voivat liittyä yleissopimukseen, kehitysyhteistyökumppanimme eivät toistaiseksi ole yleissopimuksen osapuolia.

Haluaisin kiittää teitä mielenkiinnosta ja odotan innokkaasti keskusteluanne, jossa uskon nousevan esiin monia uusia tekijöitä.

  Janez Potočnik, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin Nagoyan konferenssia koskevat strategiset tavoitteet esitetään 22. joulukuuta 2009 ja 15. maaliskuuta 2010 annetuissa neuvoston päätelmissä, ja niitä kehitetään ja hiotaan edelleen ympäristöneuvostossa 14. lokakuuta 2010. Erityisesti kolme seikkaa erottuu Euroopan unionin painopistealoina.

Niistä ensimmäinen on uuden strategisen suunnitelman hyväksyminen yleissopimusta varten ajanjaksolle 2011–2020. Suunnitelman on heijastettava parasta saatavilla olevaa tieteellistä tietämystä biologisen monimuotoisuuden tilasta ja tarjottava tehokas täytäntöönpanokehys, joka on riittävän kunnianhimoinen käynnistämään lisätoimia kaikkien yleissopimuksen osapuolten toimesta. Tämä on hyvin tärkeää, jos haluamme ehkäistä yhä uusien lajien häviämisen ja antaa biologiselle monimuotoisuudelle mahdollisuuden edelleen tarjota niitä tuotteita ja palveluja, joista me ja ennen kaikkea köyhät olemme riippuvaisia.

Toinen Euroopan unionin strateginen tavoite on saattaa päätöksen neuvottelut geenivarojen saatavuutta sekä niiden käytöstä saatavien hyötyjen jakoa koskevasta pöytäkirjasta merkittävänä panoksena biologisen monimuotoisuuden säilyttämiselle ja kestävälle hyödyntämiselle vuoden 2010 jälkeen ja kaikkien biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolten vuonna 2006 tekemän sitoumuksen mukaisesti. Yleissopimuksen kehitysmaaosapuolet jakavat laajalti tämän odotuksen, ja monet niistä katsovat sen aivan ensisijaiseksi tavoitteekseen.

Kolmas tavoite on varmistaa riittävien resurssien mobilisoiminen vuoden 2010 jälkeisen biologista monimuotoisuutta koskevan poliittisen kehyksen, myös uuden strategisen suunnitelman täytäntöönpanon mahdollistamiseksi. Koko EU on sitoutunut aiemmin tänä vuonna hyväksytyn biologista monimuotoisuutta vuonna 2020 koskevan tavoitteen myötä vauhdittamaan panostaan maailmanlaajuisesta biologisen monimuotoisuuden köyhtymisestä varoittamiseen, mutta minusta voimme olla myös melko ylpeitä siitä, mitä itse asiassa teemme. Ajanjaksolla 2002–2008 Euroopan unioni tarjosi yli miljardi Yhdysvaltain dollaria, noin 740 miljoonaa euroa biologisen monimuotoisuuden maailmanlaajuiseen suojelemiseen, pääasiassa kehitysyhteistyövälineen ympäristön ja luonnonvarojen kestävää hoitoa koskevan teemakohtaisen ohjelman kautta, mutta myös Euroopan kehitysrahastosta, ja näihin molempiin sisältyy asianmukaiset biologista monimuotoisuutta koskevat määrärahat.

Myös jäsenvaltiot ovat panostaneet huomattavasti maailmanlaajuiseen ympäristörahastoon, josta 1,2 miljardia dollaria on korvamerkitty biologiselle monimuotoisuudelle. Tämä vastaa 28 prosentin lisäystä verrattuna edelliseen täydennykseen, ja puheenjohtaja Barroson New Yorkissa viime kuussa ilmoittamasta uudesta miljardin euron vuosituhattavoitteita koskevasta aloitteesta voi selvästi myös olla hyötyä biologiselle monimuotoisuudelle.

Komissio päivittää parhaillaan omia biologiseen monimuotoisuuteen liittyvää kehitysyhteistyötä koskevia lukujaan käyttäen samoja menetelmiä kuin laskiessaan ilmastoon liittyvää rahoitusta, ja kannustamme tietenkin jäsenvaltioita toimimaan samoin, jotta voimme esittää Nagoyassa yhteiset lukumme.

Meidän on myös tarkasteltava muita keinoja, joilla voimme osaltamme edistää biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen entistä vahvempaa täytäntöönpanoa ja auttaa kehitysmaaosapuolia täyttämään yleissopimuksen mukaiset sitoumuksensa, erityisesti Nagoyassa hyväksyttävää uutta vuoden 2010 jälkeistä aikaa koskevaa strategista suunnitelmaa. Aiomme tutkia keinoja ja tapoja tehdä näin, yhdessä kumppaneidemme kanssa Nagoyassa.

Biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen ei ole uusi haaste köyhyyden lieventämisessä, kuten täällä jo mainittiin. Vuoden 2010 biologista monimuotoisuutta koskeva tavoite sisällytettiin vuosituhannen kehitystavoitteeseen 7 jo vuonna 2002, ja EU on itse selvästi korostanut biologisen monimuotoisuuden ja kehitysyhteistyön välisiä merkittäviä yhteyksiä monessa yhteydessä. Puheenjohtaja Barroso huomautti juuri viime kuussa Yhdistyneiden Kansakuntien biologista monimuotoisuutta koskeneessa korkean tason tapahtumassa, että kykymme poistaa köyhyys ja nälänhätä sekä parantaa lasten ja äitien terveyttä riippuu luonnon tarjoamien puhtaan veden, ruuan, lääkkeiden ja raaka-aineiden pitkän ajanjakson saatavuudesta.

Tästä muistutetaan myös vuoden 2010 vuosituhattavoitteita koskevassa kertomuksessa, EU:n poliittisessa toimintakehyksessä kehitysmaiden auttamiseksi selviämään elintarviketurvaan liittyvistä haasteista ja komission kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevassa työohjelmassa vuosille 2010–2013, johon sisältyy erityinen biologista monimuotoisuutta koskeva tavoite ja täydentävät indikaattorit osana EU:n politiikan johdonmukaisuutta kehitysyhteistyön tavoitteiden kanssa koskevaa toimintakehystä.

Kenties uutta on tietämyksen ja tietoisuuden lisääminen biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen taloudellisista seurauksista ja siitä, missä määrin tämä vaarantaa mahdollisuuksia vähentää köyhyyttä pitkällä ajanjaksolla. Biologisen monimuotoisuuden taloudellisia näkökohtia tarkastellut kansainvälinen tutkimus (TEEB) osoittaa, kuinka kallista biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen ja ekosysteemien rappeutuminen on talouksillemme, myös kehitysmaiden talouksille. Kyse ei siis ole enää pelkästään eettisestä kysymyksestä. Kyse on myös elämänlaadustamme, ja kuitenkaan biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien säilyttämistä ei nähdä ensisijaisena kehitysyhteistyötavoitteena.

Toivomme TEEB-tutkimuksen jossain määrin muuttavan tätä tilannetta, jotta yhä useammat kehitysmaakumppanimme panostavat entistä enemmän biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen ja sen kestävään hyödyntämiseen kehitysstrategioissaan, mutta vaikka se ei olisi toimien kohde valtiota tai aluetta koskevassa tukistrategiassa, yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikassa edellytetään, että ympäristöä ja luonnonvarojen kestävää hallintaa tarkastellaan monialaisena kysymyksenä, joka on sisällytettävä kaikkiin kehitysyhteistyötoimiin. Niin kehitysyhteistyövälineeseen kuin Euroopan kehitysrahastoon sisältyy biologisen monimuotoisuuden tarkastelua koskevia säännöksiä.

Lopuksi, mitä tulee mekanismeihin, joilla varmistetaan tiedon saatavuus ja yleisön osallistuminen biologista monimuotoisuutta koskevaan päätöksentekoon, EU tukee täysimääräisesti sopimuspuolten konferenssin strategisesta suunnitelmasta laadittua päätösluonnosta 10, jossa kehotetaan osapuolia ja muita hallituksia mahdollistamaan laaja ja tehokas osallistuminen yleissopimuksen tavoitteiden ja strategisen suunnitelman täysimääräiseen täytäntöönpanoon. Katsomme myös, että geenivarojen saatavuutta sekä niiden käytöstä saatavien hyötyjen jakoa koskevan pöytäkirjan olisi velvoitettava sopimuspuolet perustamaan kansallisia kehyksiä, joissa tarjotaan paikallisille ja alkuperäisyhteisöille mahdollisuus tehdä etukäteen tietoon perustuvia päätöksiä perinnetietonsa jakamisesta tai jakamatta jättämisestä.

Kannatan kaikkea kysymysten laatijoiden sanomaa ja olen todella kiitollinen heidän arvokkaasta panoksestaan.

  Esther de Lange, PPE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Schauvliege, arvoisa komission jäsen, tärkein asia, jota teiltä huomenna päätöslauselmassamme pyydämme, ovat kunnianhimoiset mutta realistiset tavoitteet Nagoyassa. Älykäs lähestymistapa olisi sopia toimenpiteistä, joilla ei pelkästään säilytettäisi biologista monimuotoisuutta vaan myös torjuttaisiin ilmastonmuutosta, autettaisiin vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa – josta on jo puhuttu paljon – ja luotaisiin vihreitä työpaikkoja, ainakin Euroopan unionissa. Neljä kärpästä yhdellä iskulla, sitä minä sanoisin vastineeksi rahalle.

Tämän aikaansaamiseksi Euroopan unionin on kuitenkin puhuttava yhdellä äänellä. Minun on oltava teille rehellinen: olen tämän osalta hieman epäuskoinen. Olen kuullut paljon viittauksia neuvoston julkilausumiin aiemmilta vuosilta ja tämän vuoden maaliskuulta, mutta olen kuullut hyvin vähän mitään täsmällistä. Toivon kuitenkin, että komission ja myös neuvoston ajatukset ovat edenneet 15. maaliskuuta esitetyistä yleisistä asioista. Minä ainakin toivon niin, sen me näemme 14. lokakuuta. Toivon meidän myös ottaneen opiksi aiemmista virheistämme, ettemme enää mene kansainväliseen huippukokoukseen epäselvin ja yleisluontoisin valtuutuksin ja ettei Euroopan unioni jälleen käytä siellä kaikkea aikaamme vastavuoroisiin kuulemisiin, jotka koskevat kehitykseen vastaamista, jolloin ei jää aikaa sille johtoroolille, jota muiden muassa jäsen Kadenbach vaati.

Viimeinen seikka, johon haluan kiinnittää huomiota, koskee biologisen monimuotoisuuden valtavirtaistamista muussa politiikassa. Tämä parlamentti vaati tällaista johdonmukaisuutta ympäristöalalla ja muussa politiikassa hiljattain annetussa päätöslauselmassa biologisesta monimuotoisuudesta Euroopan unionissa. Meidän on vastaavasti valtavirtaistettava biologinen monimuotoisuus myös kansainvälisellä tasolla. Biologisessa monimuotoisuudessa ei ole kyse vain ympäristöstä tai vuosituhattavoitteista. Biologisen monimuotoisuuden kaltainen muuhun kuin kauppaan liittyvä huolenaihe on saatava myös Maailman kauppajärjestön kaltaisten tahojen esityslistan kärkeen. Arvoisa komission jäsen, tiedän biologisen monimuotoisuuden olevan lähellä sydäntänne. Toivon teidän välittävän tämän kansainvälistä valtavirtaistamista koskevan viestin kansainvälisen tason kumppaneillenne.

  Michael Cashman, S&D-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin olin YK:ssa jäsen Mitchellin kanssa ja edustin parlamenttia vuosituhattavoitteiden tarkastelussa. Onnittelen komissiota sen tekemisistä, mutta haluan kertoa parlamentille, että me olemme EU:ssa tässä asiassa kansainvälisiä johtajia – biologisen monimuotoisuuden, ilmastonmuutoksen ja todella köyhyyden vähentämistä koskevan vuosituhattavoitteen tarkastelussa – mutta erikoista kyllä, meillä on YK:ssa vain tarkkailijan asema. Tämän on muututtava, sillä me olemme näissä asioissa johtavia maailmassa.

On biologisen monimuotoisuuden teemavuosi, mutta minusta jokainen vuosi voisi olla biologisen monimuotoisuuden teemavuosi. Kansalaiset – yleisölehterillä tai kodeissaan television äärellä – kysyvät, miten tämä liittyy heihin. Mikään ei muutu ilman tietoisuuden lisäämistä. Heidän on ymmärrettävä, ettei supermarketista poimittavaa tomaattisäilykettä olisi ilman biologista monimuotoisuutta. Tarvitsemme 360 asteen tietoisuuden sen merkityksestä. Kuten jäsen Mitchell nerokkaasti sen sanoi, tämän köyhyyden muurin – sanoisin jopa riiston muurin – on romahdettava.

Puhumme täällä parlamentissa politiikan johdonmukaisuudesta, mutta haluan mainita joitakin seikkoja: ilman energian saatavuutta kehitysmaissa, metsien häviämistä, ilmastonmuutosta, elintarviketurvaa, yhteisen maatalouspolitiikan ja yhteisen kalastuspolitiikan uudistusta, maanottoa, luonnonvaroja ja veden saatavuutta koskevan politiikan johdonmukaisuutta emme koskaan pysty suojelemaan biologista monimuotoisuutta emmekä koskaan lopettamaan maailman köyhien kärsimystä.

  Gerben-Jan Gerbrandy, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, meidän keskustellessamme Euroopan kannasta Nagoyan huippukokouksessa tämän talon ulkopuolella on käynnissä metsästys: säälimätön luonnonvarojen, öljyn ja kaasun, mineraalien, puutavaran, ruuan ja veden metsästys, luonnon tarjoamien resurssien metsästys.

Tässä metsästyksessä kiinalaiset sijoittajat haluavat rakentaa moottoritien Serengetin luonnonpuiston läpi voidakseen hyödyntää Keski-Afrikan luonnonvaroja. Saudisijoittajat tarjoavat miljardeja dollareita voidakseen rakentaa 6 000 kilometriä teitä Kongon sademetsiin perustaakseen valtavia palmuöljyviljelmiä.

Me kaikki haluamme pysäyttää biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen, mutta todellisessa elämässä tämä luonnonvarojen metsästys turhauttaa meitä pyrkimyksissämme. Tämä on todellista. Niinpä ainoa tapa pysäyttää biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen on muuttaa radikaalisti käytöstämme.

Tarvitsemme biologista monimuotoisuutta ruokaan, suojaan, lääkkeisiin, puhtaaseen ilmaan, veteen ja niin edelleen. Emme yksinkertaisesti selviydy ilman sitä. Lähestymme kielekettä, jonka jälkeen vahingot ovat korvaamattomia ja jopa lisääntyvät nopeasti. Tämä on kiireellinen tavoite Nagoyan huippukokouksessa ja tätä kiireellistä tavoitetta odotan siihen osallistuvilta ministereiltä ja komission jäseniltä.

Valitettavasti poliittiset julistukset ja päätöslauselmat eivät riitä näiden kiireellisten tavoitteiden saavuttamiseen. On painostettava paljon enemmän. Tästä syystä olen käynnistänyt monien kaikkialta maailmasta olevien kollegojeni kanssa sähköisen kampanjan. Haluan kaikkien ihmisten saavan äänensä kuuluviin tässä asiassa, sillä ihmiset välittävät tästä. Menkää Facebookiin, hakekaa biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttäminen ja tukekaa tätä kampanjaa. Esittelemme kollegojeni kanssa tuhannet allekirjoitukset päätöksentekijöille Nagoyassa, jotta nämä tietäisivät, että ihmiset luottavat heidän sinnikkyyteensä ja periksiantamattomuuteensa, jotta Nagoyan huippukokouksesta tulee menestys.

  Sandrine Bélier, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Schauvliege, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, Riossa vuonna 1992 ja Johannesburgissa vuonna 2002 tehtyjä sitoumuksia ei ole noudatettu. Strategiamme biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi ovat epäonnistuneet, ja me tiedämme tähän syyn.

Ilmasto muuttuu, biologinen monimuotoisuus köyhtyy ja ihmiskunnan on määrätietoisesti mukauduttava yhä nopeammin yhä vaikeammin tavoin. Euroopan unionilla on Nagoyassa mahdollisuus muutama viikko ennen Cancunia puolustaa talouskehitysmallimme mukauttamista 2000-luvun haasteisiin vastaamiseksi.

Ilmastohäiriöt, biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttäminen ja köyhyyden torjuminen: nämä kolme haastetta ja niihin tarvittavat vastaukset ovat tiiviissä yhteydessä toisiinsa. Meidän vastuullamme on ehdottaa ja ottaa käyttöön uusi oikeudenmukaisempi, tasapuolisempi ja kestävämpi kehitysmalli.

Puhukaamme siis selkeästi ja käytännön asioista. Parlamentin päätöslauselmassa määritetään kolme keskeistä haastetta, jotka herättävät nyt kysymyksiä komission ja neuvoston kannoista.

Ensimmäinen haaste on tietenkin biologisen monimuotoisuuden suojelemisen ja palauttamisen käynnistäminen. Tämä edellyttää riittävää rahoitusta, kaiken biologiselle monimuotoisuudelle haitallisen julkisen tuen perumista sekä korvamerkittyjä määrärahoja, jotka ehdotamme kymmenkertaistettavan. Onko Euroopan unionin kuitenkaan valmis osoittamaan 0,3 prosenttia BKT:sta biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttävään politiikkaan ja vakuuttamaan OECD-maat toimimaan samoin?

Toinen haaste on biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen aiheuttamat kustannukset yhteiskunnalle, ja niitä on vasta alettu arvioida. Summan arvioidaan olevan noin yksi prosentti koko maailman BKT:sta, mutta arvioinnissa ei oteta huomioon biologisen monimuotoisuuden sosiaalista, kulttuurista ja tieteellistä arvoa.

Aikooko Euroopan unioni vastustaa määrätietoisesti elävien olentojen muuttamista rahaksi? Aikooko se puolustaa päättäväisesti ihmiskunnan yhteistä perintöä ja vahvistaa sen, että luonto on mittaamattoman arvokas eikä se ole kaupan?

Lopuksi kolmas haaste on lopettaa geenivarojen ryöstäminen yritysten ja teollisuuden toimesta. Yksi ratkaisu on säännellä geenivarojen saatavuutta tavalla, jossa erityisesti kunnioitetaan täysimääräisesti paikallisten ja alkuperäisyhteisöjen oikeuksia.

Euroopan unionilla on silti erityinen vastuu näissä neuvotteluissa. Aikooko se määrätietoisesti puolustaa elämän patentoimisen mahdottomuuden periaatetta ja toiseksi kannattaa ekologisen velan maksua etelän valtioille tukemalla hyväksyttävän järjestelmän takautuvaa vaikutusta?

  Nirj Deva, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, biologinen monimuotoisuus ei ole vain vaikeatajuisten tiedemiesten käyttämä abstrakti termi, joka koskee jotain ympäristöön liittyvää erikoispiirrettä. Biologinen monimuotoisuus on aivan keskeinen seikka, jotta ihmisrotu selviytyisi tällä planeetalla.

Otetaan esimerkiksi tohtori Pavan Sukhdevin hiljattain toteuttama biologisen monimuotoisuuden köyhtymistä ja sen rahallista arvoa koskeva laskutehtävä. Hänen havaintonsa osoittavat, että pelkästään metsien häviäminen – maapallon keuhkojen, joka muuttaa hiilidioksidin hapeksi ja mahdollistaa hengittämisen – maksaa meille vuosittain 4,5 biljoonaa dollaria. Menetämme vuosittain korvauskustannuksiin 4,5 biljoonan dollarin edestä hapentuotantoa. Se vastaa suunnilleen New Yorkin pörssin arvoa.

Jos menettäisimme vuosittain varoja New Yorkin pörssin arvosta, olen varma, että kaikki täällä säntäilisivät ympäriinsä, mutta koska on kyse biologisesta monimuotoisuudesta, kukaan ei tunnu välittävän. On kyse valtavasta rahoitusmäärästä, jota edellytetään korvaamaan se hapen menetys, jonka metsien hakkaaminen aiheuttaa.

Otetaan esimerkiksi Newfoundlandin turskakannan romahdus 1990-luvulla. Korvauskustannukset ovat nousseet kahteen miljardiin Kanadan dollariin. Jos menetämme – kuten nyt tapahtuu – biologisen monimuotoisuuden tarjoamaa farmaseuttista geeniainesta, menetämme noin 640 miljardin dollarin arvosta raaka-ainetta. Tämä on hyvin vakava asia, ja tarvitaan vakavasti otettavia ihmisiä tekemään vakavia päätöksiä.

  Kartika Tamara Liotard, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, kahden viikon kuluttua suuntaamme kaikki Japanin Nagoyaan keskustelemaan biologisesta monimuotoisuudesta. Mietin mahtavatko isäntämme tarjota meille sinievätonnikalaa tai valasta. Suuri keskustelu tulee siellä kuitenkin koskemaan sitä, onko aloitettava rahan hankkimisesta vai tavoitteista keskustelemisesta. Kehitysmaat toivoisivat meidän mieluiten tarjoavan rahaa, ja EU aloittaisi mieluiten keskustelulla tavoitteista.

Yksi asia on kuitenkin selvä, nimittäin että meidän on joka tapauksessa pysäytettävä biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen. Toimimattomuuden kustannuksien arvioidaan nousevan 4 000 miljardiin dollariin vuoteen 2050 mennessä. Toimimattomuus ei siis ole vaihtoehto, joten olenkin huolissani muun muassa siitä, että Alankomaiden uusi hallitus aikoo leikata kehitysyhteistyön määrärahoja – merkittävintä rahoitusvaraa kehitysmaiden biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen torjumisessa – miljardilla eurolla.

Jos EU todella haluaa saada jotain aikaan Nagoyassa, sen on otettava johtoasema ja kehitettävä itse järkevää maatalous- ja kalastuspolitiikkaa sen sijaan, että odotetaan Nagoyan jälkeistä aikaa tätä koskevien ehdotusten esittämiseksi. Maatalouspolitiikan uudistuksen yhteydessä meidän on nähtävä pelkästään kestävää maataloutta pidemmälle ja omaksuttava tiukka kanta. Kehotankin komissiota sisällyttämään sen, mistä Nagoyassa sovitaan, mitattavissa ja seurattavissa oleviin ehdotuksiin ja kehittämään pitkän ajanjakson näkemyksen, jotta meidän ei jälleen vuonna 2011 tarvitse todeta, ettemme onnistuneet pysäyttämään biologisen monimuotoisuuden köyhtymistä.

  Anna Rosbach, EFD-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, biologinen monimuotoisuus vaikuttaa aivan yksinkertaisesti kaikkeen. Tämän vuoksi meidän on taisteltava sen säilyttämiseksi Nagoyan konferenssissa. Koska me kuitenkin jatkuvasti kaadamme metsiä, viljelemme yhä lisää maata ja patoamme jokia, puuttuu selvästi tietoa ja valmiuksia sisällyttää elinympäristöt ja ekosysteemit kansalliseen lainsäädäntöön. Kaikella nykyaikaisesta maataloudesta, kalastuksesta, asuntorakentamisesta, tie- ja liikenneverkoista aina monenlaiseen teollisuuteen on kielteinen vaikutus planeetan biologiseen monimuotoisuuteen. Merien eliöstö on surkeassa tilassa. Yli 60 prosenttia kaikesta EU:ssa syödystä kalasta ja simpukoista pyydetään EU:n ulkopuolelta. Olemme liikakalastaneet, ja kannoilla on vaikeuksia elpymisessä. Itämeren saastuminen on historiallisen korkealla tasolla. Ruotsissa raskaana olevia naisia neuvottiin olemasta syömättä paikallista kalaa. EU:n jäsenvaltiot ovat kenties toteuttaneet toimia luonnon tilan kohentamiseksi, mutta entäpä muu maailma? Mitä voimme tehdä auttaaksemme muita maanosia edistymään kehityksessä? Maailman biologinen monimuotoisuus vähenee ihmisen toiminnan seurauksena – lämpeneepä maapallo tai ei. Emme kuitenkaan voi esittää täällä epärealistisia vaatimuksia. Biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen onnistuu parhaiten olemalla realistisia. Tämän vuoksi meidän on korkea aika löytää käytännöllisiä, realistisia ratkaisuja terveiden maa-alueiden, terveen kasvi- ja eläinkannan sekä terveen vesiympäristön säilyttämiseksi.

  Claudiu Ciprian Tănăsescu (NI). – (RO) Haluan aluksi korostaa, että Euroopan unionin on aivan ehdottomasti omaksuttava selkeä ja yhtenäinen kanta biologiseen monimuotoisuuteen sopimuspuolten 10. konferenssissa Nagoyassa. Jos tällaista tiukkaa ja johdonmukaista kantaa ei omaksuta, se johtaa jälleen katastrofaaliseen lopputulokseen, kuten maaliskuussa 2010 pidetyssä CITES-sopimuspuolten konferenssissa. Tämän vuoksi toivon, että ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan esittämät suositukset hyväksytään varauksetta, sillä ne saattavat olla paras opas, jota Euroopan unioni voi käyttää laatiakseen virallisen kannan, jota edustajamme voivat tukea koko sydämestään Nagoyassa vielä tässä kuussa.

Näiden huomioiden lisäksi meidän on muistettava, ettei kyseessä ole pelkästään Euroopan unionin uskottavuus selkeästi ajattelevana vastuullisena kumppanina globaalissa päätöksentekoprosessissa, vaan ennen kaikkea on kyse myös planeetan tulevasta kohtalosta.

  Richard Seeber (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa yksityiskohtaisella seikalla. Komission jäsen Potočnik – jota suuresti arvostan – esittää meille lukuja dollareina, vaikka muuntaakin ne euroiksi. Myös jäsen Deva esitti lukuja dollareina. En ole tutkinut asiaa tarkemmin, mutta itse asiassa se osoittaa meille, ettei biologista monimuotoisuutta koskeva keskustelu vielä ole saapunut Eurooppaan. Ilmeisesti me emme Euroopassa kykene muodostamaan tästä omaa mielipidettämme, ja katson, että olisi hyvä ajatus suhtautua tähän keskusteluun riittävän vakavasti ja esittää se, mitä se tarkoittaa, konkreettisina lukuina. Minusta tämä on elitistinen keskustelu hyvin kaukana siitä, mitä kansalaisten kodeissa tosiasiassa on meneillään. Katson, että siihen asti kunnes saamme tämän keskustelun Euroopan koteihin ja kotitalouksiin, meillä ei ole toivoakaan saada sille poliittista painoarvoa täällä parlamentissa. Toisin sanoen katson, että meidän on nyt omaksuttava sellainen viestintästrategia, että yksinkertaisesti saatamme asian ihmisten tietoon, kuten totesin, ja kun tiedämme kuinka ihmiset siihen vastaavat, voimme asettaa itsellemme erityisiä tavoitteita.

Komission jäsen mainitsi joitain hyvin täsmällisiä tavoitteita. Toivon, että hän saa ne hyväksytyiksi Nagoyassa ja että yhteisö puhuu yhdellä äänellä. Se on aina suuri haaste näistä kansainvälisissä konferensseissa.

Katson myös, ettei pelkkä raha riitä. Monet kollegani ovat vaatineet lisärahoitusta. Se voi olla yksi keino, mutta se ei riitä menestyksen varmistamiseen. Toiseksi meidän on, kuten totesin, muutettava viestintästrategiaamme, ja kolmanneksi meidän on parannettava saatavilla olevan tiedon laatua. On selvää, että puuttuu vielä paljon tietoja, ja uskon, että tämä on ala, jolla yhteisö tutkimusongelmineen voisi kuitenkin tehdä jotain erityistä.

Kuten tiedätte, lempiaiheeni on vesi. Jos saamme esimerkiksi uuden kalastuspolitiikan käyntiin, meillä on paljon kiinniotettavaa suojelua tarvitsevien lajien osalta. Kalastusministerit hyväksyvät todennäköisesti jälleen liian suuria kalastuskiintiöitä, ja biologinen monimuotoisuus työnnetään syrjään. Tämän vuoksi uskon, että tämä on parlamentille todellinen tilaisuus osoittaa, että olemme vakavissamme siinä, mitä sanomme. Katsotaan sitten, minkälaisia ehdotuksia esitetään.

  Kriton Arsenis (S&D). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisat neuvoston edustajat, me täällä parlamentissa keskustelemme todellakin kiivaasti biologista monimuotoisuutta koskevien uusien tavoitteiden päämääristä ja täytäntöönpanosta. Tällä hetkellä, kun me keskustelemme, neuvottelut uhkaavat romahtaa täysin, ja syy on meidän, syy on Euroopan unionin. Tämän vuoksi osoitan sanani neuvostolle ja kehotan sitä muuttamaan kantaansa.

Meidän on päästävä umpikujasta neuvotteluissa ABS-pöytäkirjasta, niin geenivarojen saatavuuden kuin hyötyjen jaon suhteen. Itse asiassa jos emme onnistu tässä, syyllistymme sekä biopiratismia edistävän ja paikallisia yhteisöjä ja geenivaroja kohtaan rikollisen tilanteen ylläpitämiseen että menetämme jälleen yhden ympäristöä koskevan mahdollisuuden, neuvottelut epäonnistuvat ja saamme toisen Kööpenhaminan.

Siksi kehotan neuvostoa kiireesti tarkastelemaan asiaa syvällisesti. Meidän on muutettava kantaamme ennen kuin ensimmäistä kertaa historiassa nimenomaan Euroopan unioni aiheuttaa ympäristöneuvottelujen epäonnistumisen.

  Chris Davies (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, keskustelun jatkuessa käy yhä masentavammin selväksi, että kohtaamme ainutlaatuisten elävien lajien menettämisen uhan. Biologista monimuotoisuutta koskevassa konferenssissa tullaan puhumaan paljon tarpeesta toteuttaa oikeita toimenpiteitä, mutta jos ainoa tulos on hurskas julistus, on saavutus varsin vähäinen.

Toivon, että saamme asetettua tavoitteita ja perustettua rahoitustukimekanismeja – jotka epäilemättä liittyvät biologisten resurssien saatavuuteen – jotta ne ovat jonkin arvoisia. Toivottavasti saamme varmistettua, että arviointi- ja varmistusmenettelyt sitoumusten noudattamisen vahvistamiseksi perustetaan, ja toivon meidän kykenevän sellaisiin järjestelyihin, että tavoitteita voidaan tarkistaa usein ja menettelyjä parantaa ajan myötä.

On aivan selvää, ettei konferenssilla mitenkään voida pysäyttää biologisen monimuotoisuuden köyhtymistä, sillä sen tahti on yksinkertaisesti liian nopea. Jos kuitenkin saamme perustettua edes mekanismit ja rakenteet, jolla köyhtymistä saadaan hidastettua ja kenties jonain päivänä pysäytettyä, se on katsottava onnistumiseksi.

  Bas Eickhout (Verts/ALE). – (NL) Arvoisa puhemies, aluksi haluan esittää komission jäsen Potočnikille vilpittömät kiitokseni hänen sitoutumisestaan biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen. Tiedämme, että hänellä on sydän paikallaan ja että hän tekee kovasti työtä tämän eteen. Tältä kannalta Euroopan sitoutuminen Nagoyan konferenssiin vaikuttaa hyvältä. Meidän on kuitenkin vielä sovittava tavoitteista kalastuksen, maatalouden ja metsätalouden kaltaisilla osa-aloilla. Odotamme edelleen kunnianhimoisia tavoitteita näillä aloilla ainakin Euroopalta.

On kuitenkin viime kädessä sitäkin tärkeämpää, että Nagoyan konferenssin jälkeen nämä tavoitteet muunnetaan yhteisön politiikaksi. Tulevana vuonna tarkistamme maatalouspolitiikkaamme ja myös kalastuspolitiikkaamme. Komission jäsen kertoi meille, että hän pyrkii varmistamaan termin biologinen monimuotoisuus sisällyttämisen selkeästi tähän politiikkaan. Ja kuitenkin neuvosto vaikenee. Tämän vuoksi neuvoston puheenjohtaja Schauvliegelle esitetään kysymys siitä, mitä neuvosto aikoo tehdä lähitulevaisuudessa. Voimme tietenkin esittää Nagoyassa hienoja lupauksia, mutta mitä me teemme lähitulevaisuudessa oman kalastus- ja maatalouspolitiikkamme osalta? Siinä yhteydessä asiat muuttuvat todella merkittäviksi, tai muuten Nagoyassa antamamme lupaukset jäävät tyhjiksi sanoiksi.

  Peter van Dalen (ECR). – (NL) Arvoisa puhemies, äänestämme huomenna Nagoyan konferenssia koskevasta päätöslauselmasta, ja haluan puheenvuorossani kehottaa kiinnittämään huomiota minun ja jäsen Langen ryhmiemme puolesta esittämään tarkistukseen 1. Tarkistuksessa vahvistetaan periaate, jonka mukaan elämänmuotoja ja eläviä prosesseja ei saa patentoida. Siinä vaaditaan tämän vuoksi "jalostajan vapautta", joka sallii kasvilajien vapaan lisäkehittämisen.

Ilman tällaista poikkeusta vaarana olisi, että ainoastaan kaikkein rikkaimmat ja eniten patentteja omaavat yritykset voisivat selvitä. Ne voisivat silloin päättää, mitä lajeja asetetaan markkinoille, eikä se varmasti olisi eduksi biologiselle monimuotoisuudelle. Kehotan siis painokkaasti kiinnittämään huomiota tarkistukseen 1 ja äänestämään sitä huomenna.

  Oreste Rossi (EFD). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen 10. osapuolikonferenssi järjestetään 18.–29. lokakuuta Japanissa, ja parlamentin on tärkeää saada tietää, mitä neuvosto aikoo ehdottaa biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi ja säilyttämiseksi.

Tutkimus on osoittanut, että 4 000 kasvia koskevasta otoksesta jopa 22 prosenttia on luokiteltu uhanalaisiksi. Tämä tarkoittaa, että joka viides kasvi uhkaa hävitä, ja – toinen hälyttävä tilastotieto – monet vielä löytämättä olevat kasvitkin häviävät. Sama koskee monia eläinlajeja. Niiden myötä menetämme kasvien osalta aktiivisia ainesosia, jotka ovat elintärkeitä tällä hetkellä parantamattomissa sairauksissa kenties auttavia uusia tuotteita kehittäville teollisuudenaloille. Mitä tulee eläimiin, jos ne häviävät, menetämme planeetallemme merkittäviä ominaispiirteitä.

Euroopan parlamentti hyväksyi syyskuussa selkeällä äänten enemmistöllä EU:n asetuksen, jonka on sidottava neuvosto samaan lähestymistapaan. Meidän on muistettava, että köyhyyden ja myös nälän torjunta edellyttää myös luonnonvarojemme runsaslukuisuuden säilyttämistä, suurenmoisen kasvi- ja eläinkuntamme, joita meillä ei ole varaa menettää. Meidän on siis tehtävä kaikkemme niiden säilyttämiseksi.

  Licia Ronzulli (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hallitusten edustajat kaikkialta maailmasta sitoutuivat vuonna 2002 vähentämään biologisen monimuotoisuuden köyhtymistä vuoteen 2010 mennessä. Huolimatta siitä, että tavoite asetettiin ja sitä korostettiin useilla kansainvälisillä foorumeilla, sitä ei valitettavasti ole saavutettu.

Tämän planeetan köyhtymisen vauhti on kasvanut pisteeseen, jossa se tapahtuu vähintään sata kertaa nopeammin kuin luonnon kiertokulussa, ja viimeisten 50 vuoden aikana se on saavuttanut ennen kokemattoman tason. Euroopassa joka kuudes nisäkäs on uhanalainen, ja yhden lajin häviämistä voi seurata kaikkiin muihin kohdistuva dominovaikutus. Viimeisten 30 vuoden aikana vähintään 30 prosenttia planeettamme eläin- ja kasvilajeista on hävinnyt.

Ilman välittömästi hyväksyttäviä kunnianhimoisia tavoitteita biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen tästä hetkestä vuoteen 2050 – tämä on todettu jo useamman kerran, myös WWF:n raporteissa – tulee maksamaan Euroopalle 1100 miljardia euroa. Tämän vuoksi, kuten jäsen Striffler kysymyksessään korosti, biologisen monimuotoisuuden turvaaminen on merkittävä näkökohta vuosituhattavoitteissa ja Eurooppa 2020 -strategiassa.

Biologisen monimuotoisuuden tukeminen tarkoittaa, että meillä on enemmän välineitä arsenaalisamme äärimmäisen köyhyyden ja nälän torjumiseksi pantaessa täytäntöön kestävää ympäristöpolitiikkaa, jolla turvataan rikas ja hedelmällinen planeettamme. Tarvitsemme uuden strategisen näkemyksen ja uudet tavoitteet, joissa otetaan huomioon lajien jatkuva häviäminen ja joissa näkyy se, kuinka merkittävänä pidämme tätä ongelmaa.

  Edite Estrela (S&D). – (PT) Puhuessamme biologisen monimuotoisuuden säilyttämisestä puhumme myös ilmastonmuutoksen torjunnasta, elintarviketurvasta, kansanterveydestä, köyhyyden torjunnasta, vuosituhattavoitteiden saavuttamisesta ja planeetan kestävästä kehittämisestä. Toisin sanoen puhumme yhteisestä tulevaisuudestamme.

Kuten täällä jo on todettu, Euroopan unionin on puhuttava Nagoyan konferenssissa yhdellä äänellä ja tehtävä kaikkensa hyvin tulosten saavuttamiseksi. Tarvitaan poliittista tahtoa kaikkein uhanalaisimpien kasvi- ja eläinlajien pelastamiseksi. Monet jäsenvaltiot ovat myös jo todenneet, että biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen kustannukset ovat noin 50 miljardia euroa vuodessa: toisin sanoen noin yksi prosentti BKT:sta. On kuitenkin myös sanottu – ja tutkimukset todistavat tämän – että vuoteen 2050 mennessä nämä kustannukset saattavat nousta seitsemään prosenttiin BKT:sta, mutta biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen tehtävien investointien tuotto on sata kertaa suurempi.

Biologinen monimuotoisuus on olennaista ilmastonmuutoksen lieventämiseksi ja siihen mukautumiseksi, ottaen huomioon esimerkiksi maan ja merten ekosysteemien tehtävän valtavina hiilinieluina. Toivomme tämän vuoksi konferenssista hyviä tuloksia. Sitä Euroopan kansalaiset toivovat, ja toivomme myös, että nämä tulokset saavat heidät entistä tietoisemmiksi näistä haasteista, joihin meidän kaikkien on vastattava.

  Paul Nuttall (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, biologinen monimuotoisuus on termi, jota kuulen eurokraattien, Euroopan parlamentin jäsenten ja lobbaajien käyttävän paljon täällä Brysselissä. Pohdinpa vaan, osaako kukaan täällä kuitenkaan todella määrittää, mitä se tarkoittaa, ja annan pääni pantiksi, ettei kukaan teistä osaa.

Omituista kyllä, minusta sillä on merkitystä, että ymmärrätte, mistä puhutte, jos laaditte lakeja koko EU:lle.

Mitä tämä sopivan epämääräinen ja hämärä termi biologinen monimuotoisuus todella merkitsee? On nimittäin niin, ettei ole olemassa lajien oikeaa määrää, olipa kyse cumbrialaisesta maatilasta tai Liverpoolin lähiöstä tai vaikkapa Cheshiren metsistä, ja haastan ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan esittämään sille asianmukaisen määritelmän tai lopettamaan tällaisen sillisalaattitermin käytön.

Ja saanko kysyä, missä menee tämän biologisen monimuotoisuuden alueen raja? Sovelletaanko sitä meriympäristöön? Jos näin on, miksi olette niin innokkaita rakentamaan järkyttäviä tuulipuistoja, jotka ovat haitaksi eläimille eivätkä edes toimi?

Ollaanpa nyt rehellisiä, ei teillä ole aavistustakaan. Ehdotuksissanne ei ole selkeää ajatusta, ei johdonmukaista politiikkaa eikä logiikkaa. Jos saarnata haluatte, kuten nyt teette, katsokaa ensin peiliin, siivotkaa oma pesänne ja aloitetaan sitten katastrofaalisesta yhteisestä kalastuspolitiikasta.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymykseen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti)

  Chris Davies (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin tietää, tunnustaako arvoisa kollega sen, että menetämme planeetallamme joka ikisenä päivänä ainutlaatuisia elämän muotoja ja että tarvitaan kansainvälisiä toimia sen torjumiseksi? En kuullut hänen sanovan mitään sellaista, minkä mukaan hän tunnustaisi tämän, mutta pyydän häntä selittämään kantansa parlamentille.

  Paul Nuttall (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, puhutaanpa tosiasioista. Jos haluatte esimerkkejä uhanalaisista lajeista, niistä on paljon epäilyttäviä tilastoja – otetaanpa esimerkiksi jääkarhut. Ihmiset toistelevat, että jääkarhukanta on laskenut. Kuitenkin jääkarhuja on nyt itse asiassa enemmän kuin 1940-luvulla.

Myönnän, että lajeja häviää, mutta minusta Euroopan unioni – joka on täysin epädemokraattinen, koska Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia ei ole koskaan kuultu asiassa – ei ole oikea foorumi tästä asiasta päättämiseen. Se on kansallisvaltioiden asia.

  Csaba Sándor Tabajdi (S&D). – (HU) Arvoisa komission jäsen Potočnik, haluan varoittaa kollegoja uskomasta siihen, että Euroopan unioni voisi saavuttaa tavoitteensa. Voimme toki toivoa johtoasemaa Nagoyassa biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi, mutta edes Euroopan unioni ei ole kyennyt pysäyttämään biologisen monimuotoisuuden köyhtymistä. Olkaamme siis varovaisia ja tarkastelkaamme omia tehtäviämme. Komission jäsen Potočnik, joka tulee slovenialaisesta maanviljelijäperheestä – itse tulen unkarilaisesta maanviljelijäperheestä – haluaisi kiinnittää huomiota myös biologisen monimuotoisuuden ja maatalouslainsäädännön välisiin suuriin ristiriitoihin. Toisaalta tarjoamme maanviljelijöille tukea keinotekoisten linnunpesien asentamiseen, ja toisaalta säädämme laidunmaiden tukemiseksi, ettei puiden ja pensaiden osuus saa ylittää kolmasosaa ja että maanviljelijöiden on kaadettava tämän rajan ylittävät puut. Toisin sanoen vähennämme lintujen ja muiden eläinten elinympäristöjä. Tulevan yhteisen maatalouspolitiikan on sovitettava yhteen biologinen monimuotoisuus ja maataloustuet. Olen täysin samaa mieltä siitä, että meidän on määritettävä suojeltavan ympäristön arvo, myös biologisen monimuotoisuuden markkina-arvo, joka on hyvin vaikea määrittää. Tämän vuoksi meidän on hyvin tärkeää rohkaista ja tukea maanviljelijöitä, koska markkinat eivät sitä tee.

  Corina Creţu (S&D). – (RO) Ympäristön kestävän kehityksen varmistaminen on yksi vuosituhattavoitteista, jolla on välitön ja suuri vaikutus ihmiselämään. Saasteet sekä maanviljelysmaan, metsien ja vesivarojen holtiton käyttö aiheuttavat ilmastonmuutoksen, joka vaarantaa planeetan luonnonvarat.

Haluan mainita yhden vakavimmista uhkista, nimittäin jatkuvasti lisääntyvän vesivarojen saatavuutta koskevan vaikeuden, joka uhkaa ihmiskuntaa synkällä näkemyksellä, jonka mukaan vuoteen 2050 mennessä veden niukkuus uhkaa noin 45 prosenttia maailman väestöstä.

YK:n yleiskokous julisti valitettavasti vasta tänä vuonna, että oikeus puhtaaseen ja hyvälaatuiseen juomaveteen ja oikeus viemäröintiin ovat perustavaa laatua olevia ihmisoikeuksia, joita elämästä nauttiminen edellyttää. Julistus annettiin kuitenkin aikana, jolloin jo yli neljännekseltä planeetan väestöstä puuttuu juomavesi ja viemäröinti. Juomakelvottoman veden aiheuttama sairastuvuus- ja kuolleisuusaste on näissä oloissa edelleen hälyttävän korkea erityisesti lasten osalta. Tämän vuoksi katson, että Euroopan unionin on Nagoyassa edistettävä paljon nopeampaa ja täsmällisempää ratkaisua näihin kehitysmaiden ongelmiin, jotka pahentavat entisestään köyhyyttä ja näköalattomuutta.

Minusta teollisuusmaiden historiallinen vastuu planeetan raaka-aineista ja ekologisesta tilasta on lisäargumentti, joka tukee toimintatapoja raaka-aineiden viennistä riippuvaisten kehitysmaiden nykyistä luonnonvarojen kestämätöntä hyödyntämistä koskevaa suuntausta vastaan.

  Mario Pirillo (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Japanissa käynnistyy 18. lokakuuta kymmenes biologista monimuotoisuutta koskeva kansainvälinen konferenssi. Euroopan unioni osallistuu konferenssiin huolimatta siitä, ettei se ole saavuttanut vuonna 2001 asetettua tavoitetta biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämisestä vuoteen 2010 mennessä.

Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että luonnonvaramme ovat vakavasti uhattuina, erityisestä Välimeren maiden merialueilla. Euroopan unioni on käynnistänyt merkittäviä toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi, mutta sen on sitouduttava enemmän biologisen monimuotoisuuden suojelemiseen: pyrkimykseen lisätä Natura 2000 -ohjelman rahoitusta ja komission entistä terävämpiin toimiin sen harjoittaessa sille perussopimuksessa annettua valvontavaltaa.

Mihin toimiin on ryhdytty Natura 2000 -direktiivien täytäntöönpanon viivästymisen korjaamiseksi?

  Daciana Octavia Sârbu (S&D). – (RO) Jos tarkastelemme biologisen monimuotoisuuden tuhoutumisen ympäristövaikutusten lisäksi myös sen sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia, emme voi aliarvioida tulevan Nagoyan konferenssin merkitystä.

Unkarissa tapahtunut ekologinen katastrofi, joka tappoi neljä ihmistä, on vaikuttanut seitsemään kaupunkiin ja useiden jokien ekosysteemiin ja uhkaa ulottua Tonavaan ja sen suistoon Romaniassa. Se tarjoaa meille paitsi surullisen taustan tämän päivän keskustelulle myös vakavan sysäyksen voimakkaampiin toimenpiteisiin ympäristön ja biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi. Meidän on aika herättää uudelleen keskustelu vaarallisten aineiden käytön kieltämisestä kaivannaisteollisuudessa, jotta saamme nämä murhenäytelmät lakkaamaan.

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaan biologisesta monimuotoisuudesta sisältyy useita merkittäviä seikkoja. Haluan kuitenkin korostaa niistä muutamia, joita pidän keskeisinä.

Aivan ensisijaisesti neuvottelujen päätavoitteen on oltava sellaisten kunnianhimoisten ja täsmällisten tavoitteiden asettaminen, jotka soveltuvat useille alueille ja toiminta-aloille, aina rakentamisesta ja liikenteestä metsä- ja maatalouteen.

  Miroslav Mikolášik (PPE). – (SK) Ympäristövaliokunnan jäsenenä olen erityisen huolissani viimeaikaisten tutkimusten tuloksista, joissa on esitetty hälyttäviä tilastotietoja biologisen monimuotoisuuden köyhtymisestä Euroopan unionissa.

Ongelman kiireellisyys edellyttää yhä voimakkaampia ponnistuksia EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla, joten pidän välttämättömänä komission ja jäsenvaltioiden sopusointuista toimintaa Japanin Nagoyassa lokakuun lopussa pidettävässä konferenssissa, jotta voidaan lisätä lähestymistapojen tehokkuutta ja saada aikaan mitattavissa olevat ja realistiset tavoitteet sitovine aikarajoineen. Haluan myös korostaa tarvetta lisätä yksityisen sektorin tietoisuutta biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen taloudellisista eduista ja sen säilyttämiseen tehtävien investointien tuotosta. Biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen heikentää jo ihmisten hyvinvointitasoa ja aiheuttaa miljarditappioita, jotka tulevat nousemaan useisiin biljooniin vuoteen 2050 mennessä.

  Silvia-Adriana Ţicău (S&D). – (RO) Eurooppa voidaan jakaa yhdeksään erilliseen biogeografiseen alueeseen vastaavanlaisen ilmaston, topografisten, geologisten ja kasvistoa koskevien ominaispiirteiden mukaan.

Tonavan alue kuuluu maailman 20 rikkaimman ekoalueen joukkoon. Alueen biologinen monimuotoisuus on hyvin rikasta. Siellä elää 2 000 kasvilajia ja 5 000 eläinlajia. Tonavan suistoalue on kuulunut vuodesta 1991 asti Unescon maailmanperintökohteisiin, ja Tonavan alueella on useita Natura 2000 -verkostoon kuuluvia erityissuojelualueita.

Koska Tonavan alueen ja Tonavan suistoalueen ekosysteemit ovat ainutlaatuisia ja hauraita ja asuttavat saastumisen uhkaamia harvinaisia kasvilajeja, katsomme, että Euroopan komission on tärkeää toisinaan parantaa ennuste- ja toimintavalmiuksia tulvien, äärimmäisen kuivuuden ja satunnaispäästöjen varalta.

Euroopan unioni on hyväksynyt useita toimenpiteitä erityisesti biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi. Luonto ei ole pelkästään merkittävä osa Euroopan perintöä eikä se tarjoa pelkästään taloudellista hyötyä, vaan se tarjoaa myös lukuisia arvokkaita palveluja, kuten veden puhdistaminen, tulvien torjunta, maaperän eroosion torjuminen, sadon pölyttyminen ja vapaa-ajan toiminta.

Maan viljelyllä, nopealla kaupungistumisprosessilla ja liikenneinfrastruktuurin kehittämisellä on ollut vakavia vaikutuksia luonnollisiin elinympäristöihin, ja esimerkiksi laaja-alaiset maankuivatussuunnitelmat ovat vähentäneet suuresti luonnollisia tulvamaita.

  Charles Goerens (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, varsinaisten ratkaisujen tarjoamisen sijaan biologisen monimuotoisuuden suojelemista koskevat konferenssit ovat parhaimmillaan pelkkää tilanteen tarkastelua tällä alalla. Onko tässä kyse rahasta vai vastuusta? Sanoisin että molemmista.

Metsiä, jotka asuttavat suurinta osaa lajeista, uhkaa muun muassa korruptio ja piittaamattomuus. Korruptio – josta kehitysmaiden johtajat ovat yhtä paljon vastuussa kuin huonosta hallinnosta hyötyvät – selittää vain osittain epäonnistumisen tällä alalla. Piittaamattomuuden osalta meidän on muistettava, etteivät kulutustottumuksemmekaan ole tältä osin merkityksettömiä.

Kuinka voimme toimia vastuullisemmin? Koska minulla ei ole paljoa aikaa, esitän vain yhden esimerkin. Metsien sertifiointijärjestelmä. Mallit ovat valmiina. Voiko komissio kertoa, auttavatko sen mukaan tuontirajoitukset sekä kahden metsien sertifiointijärjestelmän käyttöönotto rajoittamaan vahinkoja tällä alalla? Onko toteutettu arviointi, ja jos on, voitteko kertoa meille sen merkittävimmistä havainnoista?

  Isabella Lövin (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, jos EU pyrkii olemaan vähänkään uskottava Nagoyassa, sen on sekä ehdotettava strategisia suunnitelmia että muutettava nykyistä omaa politiikkaansa.

Komission parhaillaan valmistelema kompromissiehdotus, joka sallii edelleen hyvin uhanalaisen eurooppalaisen ankeriaan viennin, vaikka laji mainitaan CITES-sopimuksen liitteessä II, vaikka se selkeästi kuuluisi liitteeseen I, on aivan häpeällistä. Eurooppalainen ankeriaskanta, yksi yhteinen kanta, on pienentynyt 40 prosenttia vuodesta 2007.

Jos EU haluaa lainkaan olla uskottava Nagoyassa tai seuraavassa CITES-kokouksessa, ei ole muita vaihtoehtoja kuin ankeriaan viennin ja tuonnin kieltäminen kokonaan. Sen ei pidä kuunnella pientä kalastusalaa, joka haluaa viedä lasiankeriaan poikasia – uhanalaisen lasiankeriaan – Japaniin nykyisellä 600 euron kilohinnalla.

  João Ferreira (GUE/NGL). – (PT) Biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen on ennen minkäänlaisia taloudellisia näkökohtia eettinen velvoite ja olennainen edellytys ihmislajin itsenä tulevaisuudelle.

Euroopan unionin on ennen Nagoyan konferenssia otettava opikseen epäonnistumisista tällä alalla ja valittava oikea tie, jos se haluaa pikemminkin käytännön tuloksia kuin toistuvia ja merkityksettömiä aiejulistuksia. Sen on muun muassa muutettava perusteellisesti alakohtaista politiikkaansa. On pysäytettävä viljelylajien ja -lajikkeiden väheneminen ja ryhdyttävä lisäämään niitä. Sama koskee ruualle merkittävän geneettisen pohjan eroosiota. On edistettävä tietyille alueille ominaisten maanviljelylajikkeiden käyttöä. Maataloustuotannon yhdenmukaistaminen, tauteja levittävät tehotuotantomallit sekä pienten ja keskisuurten tilojen häviäminen ovat tulosta nykyisestä maatalous- ja kauppapolitiikasta, ja niitä on torjuttava. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä. Biologinen monimuotoisuus ja siitä riippuvaiset ympäristön tasapainot ovat osa planeettamme perintöä, yhteistä omaisuutta, joka ei missään tapauksessa saa joutua yksityiseen omistukseen, mittaamattoman arvokasta yhteistä omaisuutta, jonka hyödyntämiseen ja josta nauttimiseen kaikille on taattava oikeus.

  Angelika Werthmann (NI). - (DE) Arvoisa puhemies, vuosi 2010 on kansainvälinen biologisen monimuotoisuuden vuosi. Meillä on Euroopan tasolla jo erinomaiset välineet biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi. Tarkoitan nyt Natura 2000-verkostoa koskevaa ohjelmaa ja luontotyyppidirektiiviä. Paraskin ajatus on kuitenkin vain niin hyvä kuin sen toteutus, ja valitettavasti minun on todettava, että monissa jäsenvaltioissa tässä on paljon toivomisen varaa.

Vetoomusvaliokunnassa huomiomme kiinnitetään jatkuvasti vakaviin ongelmiin Natura 2000 -kohteissa. Jäsenvaltioiden ja komission on yhdessä otettava johtava rooli tulevassa konferenssissa Japanissa. Jossain vaiheessa ihmiset kuitenkin lakkaavat uskomasta tähän, jos sanat eivät muutu näkyviksi teoiksi.

  Radvilė Morkūnaitė-Mikulėnienė (PPE). – (LT) Biologinen monimuotoisuus on vaikea ja monimutkainen asia, joka on tietenkin tärkeä niin Euroopan unionille kuin koko maailmalle. Se herättää myös toisen kysymyksen: kuinka tasapainottaa ympäristön suojelua ja talouskasvua? Tämä on luultavasti meille eniten päänvaivaa aiheuttava merkittävin kysymys.

Tiedetään, että biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen liittyy pääasiassa ihmisen vastuuttomaan taloudelliseen toimintaan. Aina voidaan väittää, että ympäristönsuojeluvaatimukset haittaavat kilpailukykyä, koska Euroopan unionissa sovelletaan korkeita normeja, vaikka muissa maissa ei, mistä seuraa tiettyjä ongelmia tällä alalla, ja on tietysti vaikea löytää tasapainoa. Voisi kuitenkin olla tiettyjä ennaltaehkäiseviä välineitä. Tarkoitan Euroopan unionin toimintaa ja analyysien käyttöä näiden toimien perustelemiseksi.

On tärkeää, että nämä analyysit ja ympäristövaikutusten arviointi ovat korkealaatuisia ja riippumattomia. On tietenkin realistisesti vaikeaa päästä sopimukseen Nagoyassa, mutta toivotan silti Euroopan unionille ja komission jäsenelle onnea.

  Luís Paulo Alves (S&D). – (PT) Olen iloinen tästä keskustelusta neuvoston ja komission kanssa, koska voimme keskustella Euroopan unionin suunnitelmista ja pääasiallisista strategisista tavoitteista biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolien konferenssin aattona.

Toivon, että Euroopan unioni voi ottaa konferenssissa tiukan ja johdonmukaisen kannan ja esittää ajatuksia erityisistä toimenpiteistä sen varmistamiseksi, että biologisen monimuotoisuuden suojelemisella edistetään osaltaan kestävää kehitystä. Haluan korostaa, että biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen on ehdottoman tärkeää ekosysteemiemme laadulle, sillä on suora vaikutus olennaisiin toimintoihin, kuten elintarviketuotantoon tai veden saatavuuteen ja se ehkäisee maanvyöryjä ja tulvia.

Haluaisin myös nähdä poliittisia vastauksia, joilla pyritään varmistamaan biologisen monimuotoisuuden sisällyttäminen sellaisten taloudellisten alojen toimintaan, kuten maatalous, kalastus ja matkailu, joilla on rohkeutta ja kunnianhimoa suojella tätä mittaamattoman arvokasta ja kuitenkin niin herkkää perintöä – kuten kotiseudullani Azoreilla – niitä sokeasti uhkaavilta ulkopuolisilta intresseiltä.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE). – (ES) Arvoisa puhemies, olemme tällä viikolla kuulleet hienoja uutisia, joiden mukaan merestä on löydetty yli 20 000 uutta lajia. Tästä Nagoyan konferenssissa on kannettava vastuuta, ei pelkästään sen vuoksi, että nämä lajit edelleen säilyisivät, mutta myös jotta yhä uusia lajeja voidaan löytää eivätkä ne häviä ennen kuin opimme tuntemaan ne.

Euroopan unioni uskottavuus – komission, neuvoston ja jäsenvaltioiden – ei kuitenkaan ole koetuksella vain Nagoyassa. Se on koetuksella myös kuukautta myöhemmin Pariisissa Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission kokouksessa, jossa päätetään myös sinievätonnikalan, hyvin uhanalaisen merilajin, tulevaisuudesta.

Katson, että on tärkeää vaatia tätä johdonmukaisuutta, sillä se, mitä komissio sanoo biologisen monimuotoisuuden säilyttämisestä, on hyvä, itse asiassa oikein hyvä, mutta sen on johdonmukaisesti sovellettava sitä alakohtaiseen politiikkaan, kuten esimerkiksi kalastuspolitiikkaan.

On tärkeää ja ratkaisevaa tarkkailla sitä, kuinka tämä toivomamme johdonmukaisuus – jota vaadimme Nagoyaan – jatkuu Pariisissa, koska ymmärrämme todella, että sinievätonnikalan suojelemisessa ei ole kyse pelkästään eläimen suojelusta, vaan myös elämäntavan, kulttuurin ja ennen kaikkea ihmiselle ominaisen tavan katsella maailmaa suojelusta.

  Mairead McGuinness (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on ollut hyvin mielenkiintoinen keskustelu, koska nyt toteamme, että biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen on ongelma teollisuusmaille ja kehitysmaissa. Gay Mitchell puhui hyvin kauniisti kehitysmaiden vaikeuksista biologisen monimuotoisuuden heikentyessä. Hän puhui myös myönteisesti toteutuneista parannuksista. Maailman elintarviketurvan takaamiseksi tarvitsemme kestävää maataloutta kestävässä ympäristössä.

Uskoakseni toinen kollega mainitsi, että olemme kenties epäonnistuneet viestinnässä omien joukkojemme ulkopuolelle, maatiloista ja ekosysteemeistä vastaaville, siitä kuinka tärkeää biologinen monimuotoisuus on. Emme ole maksaneet siitä tuotteista maksamissamme hinnoissa. Kuten on todettu, meidän on arvioitava biologisen monimuotoisuuden markkina-arvo, jos aiomme vakavissamme pysäyttää sen köyhtymisen.

  Janez Potočnik, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, ensinnäkin kuultuani arvoisia parlamentin jäseniä minun on esitettävä kiitokseni, sillä minusta viesti ja tietoisuus, jonka he jakavat minun lisäkseni toivoakseni koko eurooppalaisen yleisön kanssa, on täysin selvä.

Aluksi totean, ettei meidän pidä salata mitään. Emme onnistuneet saavuttamaan vuoden 2010 biologista monimuotoisuutta koskevia tavoitteita, olemme siitä vastuussa ja meidän on kyettävä parempaan.

Periaatteessa meidän on toimittava kahden linjan mukaisesti. Toinen on eurooppalainen linja ja toinen kansainvälinen Nagoyan linja, josta teillä oli enemmän sanottavaa. Pian Nagoyan jälkeen meillä on myös ehdotus Euroopan unionin strategiaksi siitä, kuinka tämän vakavan asian kanssa on toimittava, ja sitten on tietysti tarkasteltava monia teidän tänään korostamianne seikkoja. Strategiaan on sisällyttävä perustiedot, jotka meillä nyt lopultakin on. Siinä on oltava mitattavissa olevat tavoitteet, niitä ei pidä olla paljon, vaan muutama sellainen, joka on lähimpänä sitä, mitä haluamme saavuttaa: parhaat valtuutukset sille, mihin haluamme pyrkiä. Miksikö vain vähän? Koska tämä on ymmärrettävä täysin, jotta voimme jakaa biologista monimuotoisuutta koskevan ymmärryksen.

Olemme tähän mennessä tehneet Euroopassa varsin paljon. Olen hyvin varovainen, kun puhutaan Natura 2000 -verkoston toteutuksesta. Katson, että Natura 2000 -ohjelmasta on edelleen jotain hyötyä tulevaisuudessa, mutta puhuttaessa strategiastamme katson, että meidän on oltava yhtä kunnianhimoisia kuin silloin, kun puhumme ulkomaille menosta, kun puhumme kansainvälisestä vaikutelmasta.

Monet teistä mainitsivat rahoituksen. Minä en aliarvioi rahoituksen merkitystä, mutta älkää yhdistäkö keskusteluanne pelkästään rahoitukseen. Kyse on paljon enemmästä kuin vain rahoituksesta ja paljon muustakin kuin uudesta rahasta biologiselle monimuotoisuudelle. On kyse ympäristölle haitallisesta tuesta. On kyse myös yksityisestä rahoituksesta. On kyse monista asioista, jotka olette täällä parlamentissa hyväksyneet.

Laiton puunkorjuu on tavanomainen esimerkki siitä, kuinka todella voimme auttaa ja antaa tasapuolista rahoitusta puutavaraa vieville maille myös Euroopassa. Minusta on hyvin tärkeää, että ymmärrämme tämän.

Kuten jotkut teistä mainitsivat, kyse on todella moraalisesta ja eettisestä kysymyksestä, mutta niille, jotka eivät sitä ymmärrä, on yhä selvempää, että on kyse elämänlaadusta ja taloudellisesta menestyksestämme. On tärkeää ymmärtää myös tämä, sillä jos muistatte, tämä oli käännekohta ilmastonmuutoskeskustelussa.

Minusta on myös tärkeää, että hallitukset, myös Euroopan ulkopuolella, myös kumppanimme ympäri maailmaa ymmärtävät oikein hyvin, kuinka tärkeää on, että nekin sitoutuvat ensisijaisiin tavoitteisiin seuraten asioita, joista tänään parlamentissa keskustelemme.

Seuraava seikka, jonka haluan mainita, on saatavuus ja hyötyjen jako (ABS). Keskusteltuani New Yorkissa käytännössä kaikkien kumppaniemme kanssa katson, että ABS on merkittävä, ehkä jopa tärkeä edistysaskel Nagoyassa. Meidän on siis tehtävä kaikkemme, jotta siellä tapahtuu läpimurto. Teidän toimillanne on tietenkin merkitystä, mutta kyse ei ole ainoastaan teistä, ja kaikkien jäsenvaltioiden kanssa käymiemme keskustelujen jälkeen voin vakuuttaa, että jäsenvaltioissa on vahvaa halua läpimurtoon tässä asiassa.

Seuraava kysymys on jotain, mistä meidän on tulevaisuudessa keskusteltava, ja se, kuinka sitä tarkastellaan, liittyy tiiviisti joihinkin muihin kysymyksiin vastaamiseen. Tiedätte, että Rion yleissopimuksia oli kaksi. Toinen koski ilmastonmuutosta ja toinen biologista monimuotoisuutta, ja erikseen oli vielä merkittävä metsien häviämistä koskeva asia.

Ne ovat yhä enemmän erkaantumassa toisistaan ja kehittymässä rinnakkain. Ymmärrämme yhä selvemmin, että ne on saatava takaisin yhteen. Monet ilmastonmuutoksen lieventämiseen ja siihen mukautumiseen liittyvät asiat koskevat myös biologista monimuotoisuutta. Red Plus koskee yhtä lailla ilmastonmuutosta kuin biologista monimuotoisuutta. Meidän on siis priorisoitava myös biologista monimuotoisuutta koskevat kysymykset määrittäessämme ensisijaisia tavoitteita sille, kuinka käytämme Red Plus -toimintaan osoitetut rahat. Sama pätee myös vuosituhattavoitteisiin. Tapasin New Yorkissa Helen Clarkin ja keskustelin hänen kanssaan siitä, kuinka voimme tehdä parempaa komission ja UNEP:n välisestä yhteistyöstä entistä parempaa vastaisuudessa sen varmistamiseksi, että nämä asiat ovat toisiinsa yhteydessä.

Seuraava seikka, jota jotkut teistä korostivat, ja jonka katson olevan kaiken lähtökohta, on biologisen monimuotoisuuden sisällyttäminen muuhun politiikkaan, biologisen monimuotoisuuden valtavirtaistaminen. Olen täysin samaa mieltä siitä, että jos haluamme keskustella YMP:sta, kalastuspolitiikasta, koheesiopolitiikasta ja muusta politiikasta, meidän on otettava myös tämä näkökulma huomioon. Kun puhumme yhteisestä maatalouspolitiikasta – joka tulee kohta tarkasteltavaksenne, te keskustelette siitä pian – minusta meidän olisi kehitettävä enemmän yhteisen hyvän käsitettä. Minusta maanviljelijöille olisi osittain maksettava siitä, mitä he tekevät meidän puolestamme: he tuottavat ruokaa, ja olemme siitä kiitollisia, mutta meidän on oltava kiitollisia myös biologisen monimuotoisuuden ylläpidosta. Tämä tärkeä keskustelu meidän on pian käytävä.

Nagoya ja Cancún liittyvät toisiinsa varsin paljon. Ei ole kyse pelkästään biologisesta monimuotoisuudesta, ei ole kyse pelkästään ilmastonmuutoksesta, on kyse myös monenvälisyyden ja globaalin hallinnon menestyksestä. On siis hyvin tärkeää, että onnistumme tässä. Kaikki kehotuksenne yhteen ääneen puhumisesta on kuultu. Teemme kaiken mahdollisen, jotta tästä tulee todellisuutta, ja tässä haluan kiittää puheenjohtajavaltio Belgiaa sen hyvin rakentavasta kannasta.

Seuraava asia, jonka haluan mainita, ja tähän aion lopettaa, on euroja ja dollareita koskeva huomautus. Minä suhtauduin siihen myönteisesti, mutta pelkään vähän, että puhuessamme biologisesta monimuotoisuudesta ja kansainvälisestä tuesta, puhumme yhä enemmän euroista kuin dollareista.

Meidän on siis lopultakin saatava jotain onnistunutta irti Cancunista, jotain jota voimme pitää menestyksenä ja joka liittyy ratkaisuihin, sillä on yksinkertaisesti kyse niin isoista asioista. Meillä on vastuumme, mutta minusta on reilua todeta, että muillakin on vastuunsa. On kuitenkin paljon apua siitä, että parlamentti tukee meitä vankasti.

Puhetta johti
varapuhemies László TŐKÉS

  Joke Schauvliege, neuvoston puheenjohtaja. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, kiitän kaikkia biologisen monimuotoisuuden merkitystä korostaneita puhujia. Keskustelusta on tullut selväksi hyvin tärkeä viesti. Tarkastelin jo alustavassa puheenvuorossani useita täällä tarkasteltuja näkökohtia. On tiettyjä seikkoja, joita haluaisin tarkastella yksityiskohtaisemmin.

Ensinnäkin saatavuus ja hyötyjen jako (ABS). On tärkeää panna merkille, että neuvosto pyrkii lisäämään geenivarojen saatavuutta ja niiden käytöstä saatavien hyötyjen jakoa koskevasta kansainvälisestä järjestelmästä tehtävän pöytäkirjan (ABS-pöytäkirja) biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen osapuolten 10. konferenssissa, koska se edistää merkittävästi biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen kaikkien tavoitteiden saavuttamista. ABS-pöytäkirjan kehittäminen ja täytäntöönpano on katsottava olennaiseksi osaksi biologista monimuotoisuutta koskevaa yleissopimusta ympäröivää prosessia. Alalla on jo edistytty hiljattain Montrealissa käydyissä keskusteluissa, mutta on totta, että joitakin seikkoja on ratkaistava ennen osapuolten 10. konferenssia. Tämä edellyttää kaikilta neuvottelukumppaneilta riittävää joustavuutta, ja näin myös EU:n sisällä.

Toiseksi, mitä tulee Euroopan parlamentin päätöslauselmaesitykseen, siinä tarkastellaan biologista monimuotoisuutta koskevan politiikan keskeisiä osatekijöitä: kiireellisten toimien tarvetta, ekosysteemien ja biologisen monimuotoisuuden taloutta, yleistä missiota, visioita ja tavoitteita sekä yleissopimusta ja sitä koskevaa strategista suunnitelmaa koskevia indikaattoreita, ja myös ABS:n kaltaisia yksityiskohtaisempia näkökohtia, Rion yleissopimusten välistä synergiaa ja niin edelleen. Nämä osatekijät käyvät yksiin neuvostossa muodostuvien Nagoyan konferenssia koskevien kantojen kanssa. Ympäristöneuvoston on määrä antaa tästä päätelmät 14. lokakuuta.

Mitä tulee sisällyttämiseen alakohtaiseen politiikkaan, kuten maatalouteen ja kalastukseen, muistutan, että neuvosto nimenomaan pyysi 15. maaliskuuta ehdottamaan pakettia. Ymmärsin siitä, mitä komission jäsen juuri totesi minuutti sitten, että komissio tekee kovasti työtä tämän eteen, joten voimme luottaa siihen.

Neuvostoa pyydetään antamaan päätelmänsä biologisesta monimuotoisuudesta 14. lokakuuta, siis ensi viikolla. Päätelmät toimivat poliittisina suuntaviivoina Japanissa lokakuussa käytäville neuvotteluille. Päätelmien on määrä muodostaa perusta osapuolten 10. konferenssin merkittävien aiheiden määrittämiselle sekä neuvoston kanta seuraavissa asioissa: tarkistettu ja päivitetty biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen strateginen suunnitelma, ABS-pöytäkirjaa koskevat neuvottelut, strategia rahoituksen mobilisoimiseksi erityisesti innovatiivisten rahoitusmekanismien avulla, alakohtainen sisällyttäminen sekä ilmastonmuutoksen ja aavikoitumisen torjunnan ja biologista monimuotoisuutta edistävän politiikan välinen synergia.

Haluan kiittää kaikkia, jotka ovat korostaneet tämän merkitystä. Kiitän myös komission jäsentä tähänastisesta rakentavasta yhteistyöstä sekä miellyttävästä yhteistyöstä, jota todennäköisesti teemme valmistauduttaessa Nagoyaan sekä siellä paikan päällä.

  Puhemies. – (HU) Olen vastaanottanut yhden työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 7. lokakuuta 2010.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Elisabeth Köstinger (PPE), kirjallinen. – (DE) Biologinen monimuotoisuus on ja tulee olemaan merkittävä asia Euroopan unionille, sillä biologinen monimuotoisuus liittyy läheisesti elintarvikkeiden tarjonnan turvaamiseen Euroopassa ja edustaa näin tulevien sukupolvien myönteiseen tulevaisuuteen liittyviä näkymiä. Eurooppalainen maatalous on tietoinen merkittävästä asemastaan biologisen monimuotoisuuden edistäjänä ja säilyttäjänä. Varastoimalla hiilidioksidia maaperään ja hallinnoimalla maata lähes luonnonmukaisesti eurooppalaiset maanviljelijät edistävät osaltaan aktiivisesti biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä. Kaikista näistä ponnisteluista ei kuitenkaan ole mitään hyötyä, jos kansalaisilla on asiasta vain vähän tai ei ollenkaan tietoa. Meidän on saatava Euroopan kansalaiset tietoisiksi biologisen monimuotoisuuden perustavaa laatua olevasta merkityksestä maaseudullemme, taloudellemme, elämällemme ja lastemme tulevaisuudelle, ja kannustettava heitä toimimaan. Euroopan unioni ei säästy lukuisten eri lajien sukupuutolta. Jo nyt lukemattomat elämän muodot ovat vakavasti uhanalaisia. Ryhtykäämme nyt toimiin ja valitkaamme lajirikkaan tulevaisuuden suunta.

  Rareş-Lucian Niculescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Haluan tämän keskustelun yhteydessä korostaa eurooppalaisten valtioiden rahoittaman "ekosysteemit ja biologinen monimuotoisuus talouskysymyksenä" (TEEB) -hankkeen merkitystä. Siinä lasketaan luonnon taloudellista arvoa ja biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen aiheuttamia kustannuksia. TEEB-hanke auttaa meitä lisäämään tietoisuutta tätä koskevien haasteiden valtavasta koosta ja valmistelemaan tällä alalla tehtäviä tulevia päätöksiä. Haluan vain mainita joitakin TEEB-hankkeen havainnoissa esitettyjä tosiseikkoja. Metsien häviämisen kustannukset nousevat noin 4,5 biljoonaan Yhdysvaltain dollariin vuosittain. Muiden vastaavien hiljattain esitettyjen arvioiden mukaan yli neljännes maapallon alkuperäisestä biologisesta monimuotoisuudesta hävisi vuoteen 2000 mennessä, ja vielä kymmenen prosentin odotetaan häviävän vuoteen 2050 mennessä. Voisin esittää enemmänkin esimerkkejä. Näissä olosuhteissa Nagoyan huippukokouksen ajoitus on täydellinen. Lisäksi katson myös tämän parlamentin keskustelun olevan erityisen oikea-aikainen, koska se antaa meille EU:n tasolla mahdollisuuden yhdenmukaistaa kantaamme tulevaa huippukokousta varten.

  Rovana Plumb (S&D), kirjallinen. – (RO) Tänä vuonna on ratkaisevan tärkeää vauhdittaa globaaleja pyrkimyksiä ja sitoumuksia biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi. Meidän on tartuttava tähän hetkeen ja luotava visio sekä joitakin selkeitä tavoitteita biologisen monimuotoisuuden ja sen kestävän säilyttämisen osalta vuoden 2010 jälkeen. Meidän on määritettävä voimakas yhteinen kanta ja varmistettava Euroopan unionin aktiivinen osallistuminen tuleviin kansainvälisiin neuvotteluihin. Pitkän ajanjakson globaalissa visiossa on otettava huomioon biologisen monimuotoisuuden, ekosysteemipalveluiden, ilmastonmuutoksen, aavikoitumisen, taloudellisen vaurauden sekä ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin välisiä yhteyksiä. Ehdotettujen biologista monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden saavuttaminen edellyttää tarvittavien varojen mobilisointia, jotta voidaan toteuttaa riittävästi toimenpiteitä luonnonvarojen säilyttämisen ja kestävän käytön edistämiseksi. Tämän osalta Romania kannattaa yksityisen ja julkisen sektorin entistä suurempaa osallistumista innovatiivisten ratkaisujen ja mekanismien löytämiseen biologisen monimuotoisuuden rahoittamiseksi.

  Pavel Poc (S&D), kirjallinen. – (CS) Homo sapiens tuottaa kaikista lajeista eniten jätettä. Teollisuuden päästöt, yhdyskuntajäte, hiilidioksidituotanto, melu, valosaaste, lämpösaaste ja muut tunnetut ja tuntemattomat sivilisaation jätteet muodostavat valtavan ekologisen jalanjäljen. Lajimme ekologisen jalanjäljen vaikutus estää joidenkin muiden lajien säilymisen planeetan ekosysteemissä. Tähän nykyinen biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen perustuu. Biologinen monimuotoisuus on ratkaiseva ennakkoedellytys planeetan ekosysteemin olemassaololle tässä tuntemassamme metastabiilissa tilassa, joka mahdollistaa oman sivilisaatiomme olemassaolon. Olemassaolomme riippuvuussuhde ja yhteys muihin planeetan elämänmuotoihin on unohdettu, aliarvioitu ja sivuutettu. Jos biologinen monimuotoisuus köyhtyy, myös planeetan ekosysteemin vastaanottokyky heikkenee. Ekosysteemi menettää resistenssiään ja siitä tulee alttiimpi muutoksille, myös vaiheittaisille muutoksille. Tietyssä vaiheessa sen tila muuttuu. On kyse siitä, salliiko tämä uusi tila sivilisaatiomme tai planeetan nykyisen väestömäärän säilyvän ennallaan ja salliiko se biologisten lajiemme olemassaolon.

Tällä hetkellä ei ole enää kyse yhdestä tai toisesta eläinlajista tai edes jonkun yksittäisen ekosysteemin suojelemisesta. On kyse oman lajimme, oman ekosysteemimme säilymisestä. Valitettavasti käyttäydymme edelleen syöpäpotilaan tavoin. Petämme itseämme emmekä toteuta toimenpiteitä, jotka saattaisivat pelastaa henkemme.

(1) Ks. pöytäkirja