Puhemies. - (FR) Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma komission hintakartellitapauksissa määräämistä sakoista.
Michel Barnier, komission jäsen. – (FR) Arvoisa puhemies, on aina suuri ilo olla täällä teidän kanssanne yöllä ja päivällä, ja puhun nyt kollegani ja ystäväni Joaquín Almunian puolesta. Hän ei ole päässyt vielä lähtemään Kiinan ja Euroopan unionin väliseltä työillalliselta. Teidän parlamenttinne on pyytänyt komissiota kertomaan politiikastaan, joka koskee sakkoja kilpailun vastaisten toimien torjunnassa. Pidän siis mielelläni esityksen komission puolesta.
Kuten tiedätte, komission velvollisuus on torjua kilpailun vastaisia toimia ja rangaista niistä, kun ne aiheuttavat haittaa yrityksille ja kuluttajille sisämarkkinoilla.
Tärkein väline, joka meillä on käytettävissämme, on valtamme määrätä sakkoja yrityksille, jotka osallistuvat kartelleihin, omaksuvat rajoittavia kaupallisia menettelyjä tai käyttävät väärin hallitsevaa asemaansa. Kyseiset sakot määrätään sakkojen laskentaa koskevien suuntaviivojemme mukaisesti. Nykyisin käytössämme oleva versio hyväksyttiin vain neljä vuotta sitten.
Me myös tarjoamme alennettuja sakkoja yrityksille, jotka suostuvat yhteistyöhön tutkimuksissamme, esimerkiksi kun ne kiinnittävät huomiomme olemassa olevaan kartelliin, ja myös yrityksille, jotka suostuvat sopimukseen komission kanssa. Se säästää paljon aikaa ja resursseja kaikilta osapuolilta. Missään tapauksessa yrityksiä ei voida pakottaa maksamaan yli 10 prosenttia niiden vuotuisesta liikevaihdosta, joka on sakkojen enimmäistaso.
Arvoisat parlamentin jäsenet, näin ollen sakot ovat tärkein välineemme. Tulevaisuudessa ei pitäisi kuitenkaan sulkea pois yksittäisille henkilöille määrättäviä seuraamuksia, varsinkaan hallinnollisia seuraamuksia. Moni jäsenvaltio itse asiassa hyväksyy tällaiset seuraamukset. Haluamme tutkia huolellisesti tällaisen kehityksen oikeudelliset ja poliittiset vaikutukset.
Onko olemassa tarvetta viralliseen säädöskehykseen? Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklassa säädetään oikeusperusta komissio määräämille sakoille, mutta ei suuntaviivoja sakkojen laskentamenetelmälle. 23 artiklassa annetaan perusperiaatteet, mukaan luettuna liikevaihtoa koskeva enimmäismäärä, jonka juuri mainitsin, kun taas suuntaviivoissa annetaan yksityiskohdat niiden soveltamisesta.
On melko tavallinen käytäntö useissa EU:n oikeusjärjestelmissä, että laissa säädetään monista erilaisista mahdollisista seuraamuksista sekä hallinnollisista suuntaviivoista, jotka koskevat varsinaisen rangaistuksen laskentamenetelmää. Se pätee Saksaan, Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Alankomaihin, kun on kyse kilpailusääntöjen soveltamisesta. Tämän tilanteen perusteella emme näe mitään syytä ehdottaa uutta lainsäädäntöä Euroopan unionin kilpailutapauksissa määräämistä sakoista.
Toinen kysymys on se, onko suuntaviivoja tarkistettava, ennen kuin tarkastellaan määrättyjen sakkojen tasoa. Haluan antaa teille jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä kartellit maksavat EU:n taloudelle. Arvioidemme mukaan vuosina 2005–2007 puretun 18 kartellin vahingot olivat lähes 8 miljardia euroa. Tutkimukset ovat osoittaneet myös, että kartellit johtivat 10–30 prosentin hintojen nousuun, mikä olisi houkutteleva näkymä, jota olisi vaikea vastustaa, jollei kilpailulainsäädäntöä pantaisi ponnekkaasti täytäntöön, mikä on meidän tehtävämme.
Sakkomme on asetettu tasolle, jolla rangaistaan oikeudenmukaisesti laittomasta toiminnasta. Ne ovat korkeita, mutta ne vastaavat aiheutettua vahinkoa ja laittomia etuja, joita kartellin jäsenet ovat saavuttaneet. Sakkojemme on myös tehokkaasti ehkäistävä yrityksiä osallistumasta kilpailun vastaisiin toimiin tulevaisuudessa. Toistan, että siksi me emme näe mitään syytä tarkistaa vuoden 2006 suuntaviivoja, jotka koskevat sakkojen laskentamenetelmää.
Kolmas ja viimeinen kysymys on se, pitäisikö sakkoja laskea kriisin aikana. Voitte olla varmoja, että me tarkastelemme erittäin huolellisesti niiden yritysten rahoitustilannetta, jotka joissakin tapauksissa väittävät etteivät pysty maksamaan sakkojaan, ja että me olemme pienentäneet huomattavasti joillekin niistä määräämiämme sakkoja. Esimerkiksi viimeaikaisissa päätöksissä, jotka koskevat kylpyhuoneiden saniteettikalusteita tai sitkeää terästä, olemme soveltaneet 25–75 prosentin alennuksia.
Arvoisat parlamentin jäsenet, ei ole meidän etujemme mukaista sulkea yrityksiä pois markkinoilta. Itse asiassa asia on juuri päinvastoin. Kilpailusääntöjä sovelletaan usein niin, että voidaan antaa uusille yrityksille mahdollisuus tulla markkinoille ja jatkaa normaalia liiketoimintaa tasavertaisin toimintaedellytyksin.
Klaus-Heiner Lehne, PPE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, aluksi haluan kiittää komissiota joustavuudesta, jota se on osoittanut. Komission jäsen Barnier viittasi siihen, että tietyillä aloilla, rakennusteollisuudessa, jossa on ollut vakava laskusuhdanne, on ollut melkoista liikettä, kun on annettu sakkoja ja myönnetty – ei voi sanoa "avustuksia" – maksujen lykkäyksiä. Pidän sitä järkevänä reaktiona komission puolelta ottaen huomioon erityisen taloudellisen tilanteen, jossa monet yritykset ovat. Riippumatta tästä tervetulleesta joustavuudesta komission taholta, on kuitenkin syytä esittää perustavanlaatuinen kysymys, vastaako sakkojen laskentajärjestelmä, jota parhaillaan tarkastelemme, millään tavoin oikeusvaltioperiaatetta.
Rohkenen sanoa, että sitä voidaan epäillä. Syynä on se, että neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1/2003 annetaan laaja määritelmäkehys ilman että itse säädöksessä annetaan erityisiä perusteita, ja sen seurauksena komissio saa niin vapaat kädet, että voi melkein epäillä, että sen taustalla olevat päätökset eivät välttämättä perustu lainsäädäntöön, vaan ne voisivat pikemminkin sisältää tiettyjä sattumanvaraisia tekijöitä. Valitettavasti unionin yleinen tuomioistuin on tähän saakka myötäillyt tätä käytäntöä ja määrittelymenetelmää eikä ole arvostellut sitä.
Voisin kuitenkin kuvitella – ja me olemme uuden tilanteen edessä, sillä me liitymme pian Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja Lissabonin sopimus on nyt tehnyt perusoikeuskirjasta sitovan – että mahdollisesti oikeuskäytäntö voisi muuttua sen valossa. Mielestäni asiaa olisi siksi pohdittava ja olen tyytyväinen siihen, että komissio harkitsee neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 säännösten tarkistamista tällä alalla perusteiden ja muunlaisten seuraamusten osalta, millä täsmennetään säännöksiä ja annetaan entistä kovemmat perusteet myös suhteessa rangaistustoimiin. Henkilökohtaisesti pidän sitä tarpeellisena niiden oikeusvaltioperiaatteen puutteiden korjaamiseksi, joita monet asiantuntijat näkevät EU:ssa.
Antolín Sánchez Presedo, S&D-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kysymys sakoista on erittäin tärkeä. Se koskee kilpailun vastaisen toiminnan vastustamista, ja kyseisen vastustuksen on oltava tehokasta ja lujaa. Heikko, riittämätön vastustus kannustaa rikkomuksiin. Niinpä sakkojen on estettävä niitä, jotka rikkovat sääntöjä, mutta niiden on myös toimittava yleisenä pelotteena kaikille toimijoille. On oltava selvää, että laiton kilpailu ei tarjoa mitään etua tai hyötyä niille, jotka siihen syyllistyvät.
On totta, että komissiolla on laaja harkintavalta sakkojen soveltamisessa. Harkintavalta ei kuitenkaan tarkoita mielivaltaista toimintaa, koska on olemassa säännöt, rajat ja perusteet, on menettely ja takuut, ja joka tapauksessa on olemassa oikeudellista valvontaa.
Sopimus, asetus (EY) N:o 1/2003, vuoden 2006 suuntaviivat ja tiedonanto sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevasta ohjelmasta – sekin vuodelta 2006 – kaikki muodostavat kehyksen, joka toimii kohtuullisen hyvin.
Järjestelmää voitaisiin kuitenkin parantaa. Kokemus järjestelmän soveltamisesta, asiantuntijoiden suositukset sekä toimielinten ja joidenkin toimijoiden esittämät perustellut huolet antavat meille syytä käsitellä tiettyjä asioita. Avoimuutta ja ennustettavuutta voitaisiin parantaa, ja myös järjestelmän vaikutuksesta pk-yrityksiin, työllisyyteen ja yritysten kestävyyteen voitaisiin keskustella. Myös joustavuutta maksujen suuruudessa voitaisiin pohtia samoin kuin yhteyttä sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevaan ohjelmaan, ja jopa sitä miten poistaa erot eri jäsenvaltioiden järjestelmien välillä.
Järjestelmä olisi täydellinen, jos siihen lisättäisiin muita olennaisia välineitä: esimerkiksi henkilökohtaisen vastuun korostaminen, muunlaisten korjaustoimenpiteiden harkinta – kilpailun vastaisen toiminnan lopettamisen lisäksi myös sen toistumisen torjumiseksi – ja yksityisten toimien käynnistäminen korvaukseksi yksilöille ja ryhmille.
Kaikkia näitä asioita on käsiteltävä perusteellisesti, järjestelmällisesti ja myönteisesti epäilemättä tapaa, jolla kilpailupolitiikka toimii.
Sophia in 't Veld, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, olen samaa mieltä monesta asiasta, jotka edelliset puhujat ovat maininneet. Suhtaudun myönteisesti komission jäsenen lausuntoon, koska jos kuuntelen tarkkaavaisesti, komissio on itse asiassa avoin Euroopan parlamentin pyynnölle, joka sisältyi viime vuoden mietintöön kilpailupolitiikasta ja joka koskee entistä kehittyneempää välinevalikoimaa kilpailunvastaisessa politiikassa.
On keskitytty kovin paljon sakkoihin ja niiden kokoon, mutta meidän olisi varottava sen muuttumista ideologiseksi keskusteluksi. On pitkälti kyse välinevalikoimasta, joka on tehokas pelote kilpailun vastaisille toimille. Kuten aivan oikein huomautitte, vahinko taloudellemme ja myös kuluttajille on huomattava. Mielestäni sakkojen pitäisi olla kohtuullisia, mutta, jos yritykset valittavat sakoista, niin sitten niiden ei pitäisi osallistua kartelleihin. Se on paras takuu sille, etteivät ne saa liian suuria sakkoja.
Viime vuonna pyysimme komissiolta ehdotuksia entistä kehittyneemmistä välineistä. Pyysimme teitä esittämään ehdotuksia, jotka koskisivat asioita kuten henkilökohtainen vastuu (jonka juuri mainitsitte), yritysten avoimuus ja vastuuvelvollisuus, lyhyet menettelyt, oikeus puolustukseen ja oikeudenmukainen menettely ja mekanismit, joilla varmistetaan sakoista vapauttamista ja niiden lieventämistä koskevien sovellusten tehokas toiminta, mutta myös yritysten noudattamisohjelmat ja eurooppalaisten normien kehittäminen. Haluaisin tietää, aikooko komissio antaa tällaisia ehdotuksia. Ymmärrämme, että asia on erittäin monimutkainen, koska kyse on kansallisesta toimivallasta ja EU:n toimivallasta. Katson kuitenkin, että meillä on yhteinen tavoite saada markkinat toimimaan asianmukaisesti.
Jean-Paul Gauzès (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, muistan kysyneeni pari vuotta sitten kilpailusta vastanneelta komission jäseneltä, tiesikö hän, oliko tehty arviointia sakkojen hyödystä kuluttajille, ja silloinen komission jäsen ilmoitti valiokuntamme kokouksen alussa, että hän oli onnistunut haalimaan takaisin monta miljoonaa euroa sakkoina. Vastaus siis oli, että sellaista ei ollut harkittu. Vaikuttaisi siltä, että olette tehneet sen jälkeen tutkimuksia saadaksenne selville, mitä vahinkoja itse asiassa on tapahtunut.
Haluaisin kuitenkin kiinnittää huomionne kahteen seikkaan. Ensimmäinen on se, että hinnat asetetaan ryhmän liikevaihdon perusteella. Kuitenkin yritys, joka on mahdollisesti rikkonut kilpailusääntöjä, enkä minä hyväksy sitä, voi olla suhteellisen pieni yritys ryhmän sisällä. Se minua häiritsee, erityisesti kun kyse on erillisistä oikeushenkilöistä.
Toiseksi, arvoisa komission jäsen, ja te olette sanonut niin eikä kolleganne, te puhutte usein ennaltaehkäisyn tarpeesta ja sanotte, että ennaltaehkäisy on parempaa kuin torjunta ja ainakin tehokkaampaa. Niinpä kysynkin, onko suurilla sakoilla, jotka aina pääsevät sanomalehtien etusivuille, todella jotain merkitystä ennaltaehkäisyn kannalta. Mietin myös sitä, olisiko ennaltaehkäisyn kannalta tehokkaampaa keskittyä enemmän tarkastusten määrään kuin sakkojen suuruuteen.
Kuten Ranskassa on viime aikoina tapahtunut, tuomioita voidaan selvästi antaa rahamääristä, joiden maksaminen vaatii 4 000–5 000 vuotta. Mielestäni meidän ei pitäisi niellä tällaisia rahamääriä. Meidän on tarkasteltava huolella vaikutuksia yritykseen taloudellisesti epävarmoissa olosuhteissa.
Kilpailusääntöjen vääristäminen ei ole oikein. On oikein antaa rangaistus, mutta rangaistuksen on oltava todella suhteellinen, ja siksi me halusimme tietää, muuttaako komissio sääntöjään. Ymmärtääkseni sanoitte, että niin ei tapahdu, mikä on häpeällistä.
Peter Skinner (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, en ole kuullut yrityksistä, joiden on maksettava sakkoa 400 vuotta, mutta se kuulostaa melko ankaralta. Arvoisa komission jäsen, ymmärrän kuitenkin, ettette myöskään voi luoda tänään politiikkaa noin vain. Siksi jätän joitakin kysymyksiä komission jäsen Almunialle asioista, joista me tänään keskustelemme.
Haluan käsitellä lyhyesti kahta asiaa. Ensinnäkin pyydän, että komissio tekee vaikutustenarvioinnit vuoden 2006 suuntaviivoista. Olen ymmärtänyt, että Almunian henkilökunta on jo ilmoittanut, että niin tapahtuu. Odotan niitä kiinnostuneena. Ehkäpä minun on vain oltava asiasta ajan tasalla, mutta olisin huojentunut, jos niin tapahtuu.
Toiseksi, olemme tänään kuulleet, että sakot ovat huomion keskipisteenä – sakot, joita määrätään yrityksille, jotka rikkovat kilpailunehtoja. Sakoilla voi olla asteikko, mutta se ei näytä estävän yrityksiä. Ne rikkovat sääntöjä joka tapauksessa.
Meidän täytyy ehkä olla kekseliäitä siinä, mitä me teemme. Esimerkiksi hintasopimusten tapauksessa siihen syyllistyneitä yrityksiä koskevat seuraukset voivat usein vaikuttaa pieniin yrityksiin ketjun alapäässä, ja, vaikka se ei olekaan näiden syytä, ne joutuvat vaikeuksiin kyseisten sakkojen takia.
Mitäpä jos komissio ajattelisi hetken aikaa sosiaalista vaikutusta? Mitäpä jos komissio ajattelisi erilaisen lähestymistavan omaksumista? Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa järjestelyt antavat mahdollisuuden erottaa johtajia sakkojen määräämisen sijasta, ja silloin käsitellään itse asiassa syyllisiä henkilöitä ja annetaan työntekijöille ja yrityksille mahdollisuus selvitä – älykäs ajattelutapa ja sellainen, jonka voisimme lainata malliksi sille mitä me voimme tehdä tai edes pilottihankkeeksi.
On muitakin esimerkkejä – kuten olemme kuulleet joka puolelta salia muista maista – joiden suhteen me voisimme varmasti toimia samoin. Jos me toimimme älykkäästi, voimme tehdä paljon varmistaaksemme, että yritysten työntekijät eivät kärsi yhtälailla sellaisten johtajien huonoista käytännöistä, jotka ovat omaksuneet kartelliajattelun.
Catherine Stihler (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, puhun lyhyesti. Suhtaudun myönteisesti siihen, mitä kollegani ovat sanoneet tänä iltana. Valta, jota meillä on sakkojen kautta hintakartellitapauksissa, on todellista valtaa murtaa kartellit, ehkäistä kilpailun vastaisia toimia ja asettaa kuluttaja etusijalle.
Haluan esittää komissiolle kolme kysymystä, kuten Jean-Paul Gauzès ja muut. Ensinnäkin, mitä voimme tehdä paremmin ennaltaehkäisyn alalla? Toiseksi, etsimmekö – kuten Peter Skinner sanoi – parhaita käytäntöjä eri jäsenvaltioissa? Peter Skinnerin ehdotus, joka koskee johdon osallisuutta ja sitä mitä me voimme tehdä johtajille, on erittäin tärkeä. Kolmanneksi, voisimmeko saada aikataulun tulevista ehdotuksista?
Seán Kelly (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, 81, 101 ja 102 artikla käsittelevät kaikki näitä asioita, kartelleja, hintasopimusta, saalistushinnoittelua ja niin edelleen. Toki meidän pitäisi olla huolestuneita siitä, mutta usein on vaikea todistaa, että ne todella ovat olemassa. Minulla on tässä esimerkiksi otsikko, jossa sanotaan "Hintakartelli: autojen hinnat laskivat vain hieman vuonna 2009", sen sijaan korjaus- ja huoltohinnat jatkavat nousuaan huolimatta kriisistä, palkkojen laskemisista ja deflaatiosta, pikemmin kuin inflaatiosta. Onko se kartelli?
Jos kotimaassani sataa, niin karjan hinta laskee automaattisesti. Mielestäni suuntaviivoja on tutkittava. On selvitettävä pitkän aikavälin suuntaukset ja myös varsinaiset rangaistukset, joita te aiotte soveltaa. Peter Skinner teki erittäin mielenkiintoisen ehdotuksen, kun hän sanoi "laittakaa johtajat maksamaan". Sanoisin, että tarvitsemme myös sakkoa: käyttäkää molempia keinoja. Tehtävää on varmasti paljon, mutta olemme oikealla tiellä.
Michel Barnier, komission jäsen. – (FR) Arvoisa puhemies, olen nyt kuullut kaikki mielipiteet ja pyynnöt ja raportoin niistä huolellisesti kollegalleni Joaquín Almunialle, joka on kertonut teille minun välitykselläni, ettei hän näe mitään syytä ehdottaa täysin uutta lainsäädäntöä sakoista, koska nykyinen asetus (EY) N:o 1/2003, jonka olen jo maininnut, voi olla erittäin hyödyllinen lähitulevaisuudessa.
Suuntaviivoista sanoisin, että komissio valvoo jatkuvasti niiden soveltamista ja on avoin kaikille ehdotuksille niiden parantamiseksi ja tästä näkökulmasta se, mitä jotkut ovat sanoneet, on erittäin hyödyllistä.
Klaus-Heiner Lehne, Jean-Paul Gauzès, Peter Skinner, meillä ei ole mitään joustavuutta vastaan säännösten soveltamisen valvontaa koskevissa käytännöissämme oikeuskäytännön suuntaviivojen rajoissa, niin että voimme ottaa huomioon taloudellisen tilanteen, joka on edelleen haastava. Toistan kuitenkin, että tällä hetkellä Joaquín Almunia ei näe tarvetta tarkistaa vuoden 2006 suuntaviivoja. Hän on tyytyväinen tapaan, jolla kyseisiä suuntaviivoja käytetään. Ne ovat osoittautuneet riittävän joustaviksi nykyisen kriisin aikana ja antavat meille mahdollisuuden ottaa huomioon vaikea taloudellinen tilanne, jossa osa yrityksistä on, kuten jotkut teistä sanoivat.
Kyseiset suuntaviivat sitovat komissiota sakkojen laskentamenetelmän osalta. Se merkitsee sitä, että ne tarjoavat yrityksille oikeusvarmuutta, sillä komissio ei voi luopua niistä ilman hyviä syitä. Jos komissio luopuu suuntaviivoista, tuomioistuimet voivat kumota sen päätökset.
Sophia in ‘t Veld, muista seuraamuksista kuin sakoista meidän olisi arvioitava, missä määrin ne voitaisiin tarvittaessa sisällyttää nykyiseen säädöskehykseemme. Vaikka jäsenvaltioissa käytetään vaihtoehtoisia seuraamuksia, niitä ilmeisesti käytetään vain harvoissa tapauksissa ja sakot ovat edelleen seuraamusten päämuoto.
Kahden periaatteen pitäisi ohjata tätä keskustelua. Ensinnäkään yksittäisillä seuraamuksilla ei saa kyseenalaistaa nykyistä rikkomusten valvontajärjestelmäämme, varsinkaan sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevaa ohjelmaa. Toiseksi se, että yrityksen johtajia tai työntekijöitä on rangaistu henkilökohtaisesti, mikä on siis mahdollista, ei vähennä millään lailla yrityksen vastuuta silloin, kun se on rikkonut kilpailusääntöjä.
Komissio katsoo, että sakkojen nykyinen taso ja Euroopan unionin kilpailulainsäädännön yhdenmukainen soveltaminen ovat hyviä pelotteita kilpailun vastaiselle toiminnalle sisämarkkinoilla.
Vielä yksi asia, Klaus-Heiner Lehne. Meillä on hallintojärjestelmä, jolla varmistetaan kilpailusääntöjen asianmukainen täytäntöönpano. Sen lisäksi järjestelmällä on monia etuja. Meillä on tuomioistuimen oikeuskäytäntö, jolla tuetaan järjestelmää.
Antolín Sánchez Presedo mainitsi avoimuuden, eikä se yllätä minua ottaen huomioon muut hänen kanssaan valvonnasta käydyt keskustelut. On olemassa mahdollisia parannuksia. Meillä on joustavat suuntaviivat, kuten juuri mainitsin, ja erityisesti tänä vuonna on tapahtunut parhaiden käytäntöjen käyttöön ottoa.
Lopuksi Sophia in ‘t Veld ja Catherine Stihler mainitsivat kehittyneet ohjelmat ja kehittyneet välineet. Voimme käsitellä asiaa noudattamisohjelmilla. Ne ovat erittäin tervetulleita. Tiedän oikein hyvin, että yritykset ottavat kyseiset noudattamisohjelmat vakavasti ja se voi edistää ennaltaehkäisyä, joka on todellakin, Jean-Paul Gauzès, edelleen edullisempaa kuin korvaus tai rangaistus.
Peter Skinner ja Seán Kelly puhuivat yrityksistä, jotka joskus kärsivät rangaistusten takia ja sosiaalisista ongelmista, joita siitä voi aiheutua. Seuraamme erittäin kiinnostuneina kehitystä jäsenvaltioissa, erityisesti pk-yrityksissä. Siksi me haluamme ehdottaa, kuten valkoisessa kirjassamme todetaan, että me tarkistamme miten tehokkaita vahingonkorvauskanteet ovat ja arvioimme niiden vaikutusta. Siitä syystä komissio käynnistää pian julkisen kuulemisen tästä aiheesta.
George Sabin Cutaş (S&D), kirjallinen. – (RO) Euroopan komissio määrää yhä useammin ja yhä suurempia sakkoja kartelleille ja yrityksille, jotka käyttävät väärin asemaansa markkinoilla. Komission määräämien sakkojen määrä ylitti kaksi miljardia euroa vuonna 2009. Olen tyytyväinen tähän nopeaan reaktioon EU:n toimeenpanevan elimen taholta. Samalla meidän on pohdittava sitä, onko nykyinen seuraamusjärjestelmä riittävän kattava. Komission toimii kaksijakoisessa syyttäjän ja tuomarin osassa. Lisäksi määrättyjen sakkojen haittavaikutuksiin kuuluu se, että rangaistujen yritysten työntekijät menettävät työpaikkansa. Se merkitsee sitä, että ihmiset, jotka eivät ole rikkoneet lakia, joutuvat myös uhreiksi. Siksi katson, että hintakartellitapauksia varten on luotava kehittyneempiä toimia, joilla pyritään entistä avoimempiin menettelyihin nimittämällä riippumattomia tuomioistuimia ja soveltamalla vaihtoehtoa rangaista henkilökohtaisesti johtajia, jotka ovat vastuussa yritysten laittomasta toiminnasta.