Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 6. lokakuuta 2010 - Bryssel

18. Terveydenhuoltojärjestelmät Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja maailmanlaajuiset terveyskysymykset (lyhyt esittely)

  Puhemies. – (FR) Esityslistalla on seuraavana Véronique De Keyserin kehitysyhteistyövaliokunnan puolesta laatima mietintö, jonka aiheena on terveydenhuoltojärjestelmät Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja maailmanlaajuiset terveyskysymykset (2010/2070(INI) (A7-0245/2010).

  Véronique De Keyser, esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kiitoksia, että olette edelleen täällä. Mietintö on vastaus komission tiedonantoon maailmanlaajuisista terveyskysymyksistä, mutta halusimme omaksua hieman poikkeuksellisen näkökulman ja keskittyä enemmän keskinäisiin järjestelmiin, jotka tällä hetkellä kukoistavat Afrikassa. Sallikaa minun poiketa hieman aiheesta.

Afrikan terveystilanne on tällä hetkellä kauhea kaikesta kansainvälisestä avusta huolimatta, ja tämä johtuu monista tekijöistä, kuten ilmastonmuutoksesta, rahoituskriisistä, sodasta, joidenkin maiden huonosta hallinnosta tai Afrikasta löytyneiden rikkauksien synnyttämästä ahneudesta. Kun tähän lisätään suuret pandemiat, kuten aids, malaria, tuberkuloosi jne., kaikki tekijät yhteensä merkitsevät sitä, että edessämme on todellinen katastrofi.

Niinpä minun on ensiksi annettava tunnustusta kansalaisjärjestöjen ja tiettyjen uskonnollisten yhteisöjen työlle, sillä nämä tekevät todella erinomaista työtä hätätilanteissa konfliktialueilla, mutta tämä ei voi olla pitkän aikavälin vastaus, se ei ole kestävä vastaus.

On olemassa niin kutsuttuja vertikaalisia rahastoja, joita on mainittu ja joita käytetään laajalle levinneiden sairauksien, kuten aids, malaria ja tuberkuloosi, torjuntaan. Niihin saadaan paljon rahaa, ja ne ovat kiinnostavia yksityisille avun antajille, koska ihmiset kokevat antavansa tarkoitukseen, joka pystytään hallitsemaan hyvin. Todellisuudessa kuitenkin nämäkin varat, vaikka ne varmasti saavuttavatkin tavoitteensa, kattavat ainoastaan osan ongelmasta, koska valitettavasti Afrikassa kuolee nykyään edelleen enemmän ihmisiä saniteettitilojen ja juomaveden puutteeseen – lapset kuolevat punatautiin – tai paikallisten klinikoiden puutteeseen kuin aidsiin tai malariaan.

Tästä syystä huomiota on kiinnitetty 1990-luvulta lähtien kiihtyneeseen liikkeeseen, joka näkyy vakuutusjärjestelmistä muodostuvina aloitteina, ennen kaikkea keskinäisinä järjestelminä, joita on syntynyt hieman kaikkialle eri Afrikan maihin. Näiden keskinäisten järjestelmien tavoitteena on luonnollisesti saada ihmiset osallistumaan omasta terveydestään huolehtimiseen. Ei suljeta silmiämme; järjestelmistä ei tule omavaraisia, ne eivät onnistu tarjoamaan kaikkea sairaanhoitoon tai lääkkeisiin tarvittavaa rahoitusta, mutta muiden varojen ja muiden tukien kanssa ne kuitenkin varmistavat terveydenhuollon ja lääkkeiden saannin, ja tämän lisäksi jonkinlaisen sosiaalisen dynamiikan, joka on juurtunut alueelle.

Keskinäisiä järjestelmiä on satoja, niitä on eri maissa ja eri aloilla. On naisten keskinäisiä järjestelmiä, kahvilanomistajien järjestelmiä jne. Meidän haasteenamme on tukea tätä sosiaalista dynamiikkaa, rahoittaa sitä ja koordinoida sitä ja sanoa samanaikaisesti itsellemme, että ehkä jonakin päivänä toiminnasta tulee omavaraista, mutta ei vielä tänään.

Tästä syystä, vaikka näitä keskinäisiä järjestelmiä voi olla olemassa, niitä voi olla luonnollisesti vain, jos rinnalla on niin kutsuttuja horisontaalisia järjestelmiä. Miksi kukaan vakuuttaisi itsensä tai maksaisi sairauksien tai leikkauksien varalta, jos ei ole sairaaloita, lääkäreitä tai jos ei ole lääkkeitä? Tästä syystä, tämän seurauksena uskomme, että Euroopan unionin olisi paitsi tuettava, koordinoitava ja ylläpidettävä näitä keskinäisiä järjestelmiä, myös nostettava etusijalle perusterveydenhuoltoa koskevat horisontaaliset järjestelmät, vaikka tämä merkitsee sitä, että vertikaalisia rahastoja kehotetaan osittain rahoittamaan tätä horisontaalista hoitoa, perusterveydenhuollon osaa, joka on välttämätön ja joka tarjoaa tasapainon, jonka avulla keskinäiset järjestelmät voivat toimia.

Mietinnössä viitataan näihin ongelmiin. Aikani on lopussa, mutta voin vastata jäsenille, jotka ovat huolissaan lisääntymisterveydestä, joka mainitaan mietinnössä ja on aihe, jota pidän erittäin tärkeänä.

  Niccolò Rinaldi (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Véronique De Keyser sanoi jo lähes kaiken, mitä asiasta on sanottava. Haluaisin osoittaa tämän minuutin Luandassa 1. joulukuuta 2009 tapaamalleni poikavauvalle ollessamme Angolassa AKT-maiden ja EU:n yhteisessä parlamentaarisessa edustajakokouksessa. Poikavauvan elämä oli päättymässä, hän kuoli aliravitsemukseen äitinsä käsivarsille Divine Providence -sairaalassa Luandan keskustassa, lähellä paikkaa, jossa teimme työtämme ja lähellä stadionia, jota rakennettiin jalkapallon Afrikan-mestaruuskilpailuja varten; toisin sanoen lapsen ympärillä tapahtui paljon.

Tämä ei kuitenkaan ollut ainoa tapaus: Luandassa kuolee lapsia edelleen joka päivä nälkään aliravitsemuksen vuoksi. He kuolevat nuorten äitiensä käsivarsille; näille äideille ei ole opetettu mitään ravitsemuksesta, ja heidät jätetään usein oman onnensa nojaan.

Kristitylle tämänkaltaiset näkymät ovat synti – suuri synti, poliitikolle ne ovat merkki epäonnistuneesta politiikasta ja kyseisen maan, Angolan, päättäjille ne ovat myös merkki ahneudesta ja vaurauden epäoikeudenmukaisesta jakautumisesta. Uskon, että syyt siihen, miksi tuo lapsi eli niin ohikiitävän hetken, antavat meille paljon ajattelemisen aihetta, ja toivon, että kertomukseni edistää tätä ajattelua.

  Anna Záborská (PPE). – (SK) Huolimatta epäilyksistä, joita minulla on tätä mietintöä kohtaan, haluan aluksi kiittää Véronique De Keyseria. Hän osoitti, kuten monta kertaa aikaisemminkin, hyvän otteensa kehitysyhteistyöpolitiikasta ja sen, miten hän kantaa huolta maailman eri kolkkien elinolosuhteista.

Terveydenhuollon taso Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on murheellinen. Olen kuitenkin huolissani siitä, että esittelijä De Keyser jätti hyväksymättä osan tarkistusehdotuksistani. Ei voi olla oikein puhua myönteisesti Kairon ja Pekingin lopullisista asiakirjoista, ja vaikka viittaan niihin, niitä ei hyväksytä. Tämä johtuu ainoastaan siitä, että – joidenkin jäsenten mukaan – tietyt kohdat eivät ehkä ole Euroopan unionin lisääntymisterveyttä koskevan politiikan mukaisia. On valitettavaa, että olemme haluttomia kunnioittamaan kansallisten ja alueellisten erityispiirteiden merkitystä sekä Saharan eteläpuolisen Afrikan valtioiden historiallista, kulttuurista ja uskonnollista moninaisuutta. Paikallisten asukkaiden terveys voi vain kärsiä tämän seurauksena.

  Miroslav Mikolášik (PPE). – (SK) Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa terveys tunnustetaan yhdeksi perusoikeuksista. Henkilökohtaisesti uskon, että oikeutta on tarkasteltava läheisessä yhteydessä elämää koskevaan oikeuteen.

Saharan eteläpuolisessa Afrikassa näillä oikeuksilla on hyvin erikoinen ja arveluttava tausta, ja haluaisin tästä syystä korostaa, että Euroopan unionin on omaksuttava vastuullinen ja humaani lähestymistapa terveydenhuollon alueella. Haluaisin aluksi mainita, että Euroopan unionin ei pitäisi mainostaa raskauden keskeytystä oikeutena, koska tätä niin kutsuttua oikeutta ei ole tunnustettu missään kansainvälisessä asiakirjassa niin kutsuttuna perusihmisoikeutena. Unionin pitäisi sitä vastoin maailmanlaajuisten ihmisoikeuksien puolustajana toimia kehityspolitiikassaan etenevissä määrin sellaisten ohjelmien tukena, joiden avulla suojellaan naisia, joilla on lapsia, ja suosia tuloksia, jotka ovat yhteensopivia elämää koskevan oikeuden ja syntymättömän lapsen suojelun kanssa. Toiseksi haluan korostaa jälleen kerran, että Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden ei pitäisi sisällyttää kauppasopimuksiin immateriaalioikeuksia koskevia säännöksiä, jotka estävät köyhyyden koettelemia ihmisiä kehitysmaissa saamasta peruslääkitystä ja jotka kasvattavat korkeita kuolleisuuslukuja näillä alueilla.

  Michel Barnier, komission jäsen. – (FR) Arvoisa puhemies, kollegani Andris Piebalgs ei itse voinut tulla paikalle, ja esitän hänen puolestaan joitakin kommentteja ja huomioita. Rehellisesti sanottuna, jälleen kerran, komissio on aina parlamentin käytettävissä, ja olen erittäin tyytyväinen kuultuani Véronique De Keyseria ja muita puhujia aiheesta, joka on kiinnostanut minua jo pitkään. Arvoisa esittelijä De Keyser, sisämarkkinoista ja palveluista vastaavan komission jäsenen virassa ollessani ei ole sattumaa, että niiden virkamatkojen lisäksi, joita nyt teen viikoittain kaikkiin unionin pääkaupunkeihin ja että ensimmäisen virkamatkan, joka minun oli tehtävä Yhdysvaltoihin – sillä lähes kaikki liiketoimemme ovat transatlanttisia – jälkeen olin innokas tekemään toisen virkamatkan unionin ulkopuolelle Addis Abebaan heinäkuun lopussa tavatakseni Afrikan unionin johtajia. Tämä siitä syystä, että kohtalomme ovat kietoutuneet toisiinsa, ja olen puhunut vuosien ajan uudesta kumppanuuspolitiikasta kahden suuren maanosan välillä.

Mitä tulee moniin, kriisiin liittyviin aiheisiin, jotka joka tapauksessa koskevat omia huolenaiheitamme tai liittyvät niihin, esimerkiksi markkinoiden välinen yhteistyö, rahanpesun torjunta, rahoitusalan sääntely, taistelu, jota haluan käydä säälimättömästi liiallista spekulointia vastaan maataloushyödykkeiden alalla, erityisesti Afrikassa, jossa monet maat riippuvat tuontiruuasta, kyseisen virkamatkan jälkeen minä ja kollegani päätimme ryhtyä tehostamaan yhteistyötämme.

Kiitän teitä Andris Piebalgsin puolesta ja omasta puolestani laadukkaasta mietinnöstänne, jossa kuvaatte kehitysmaiden terveystilannetta, mutta samalla haluan lisätä, ettemme puhu yksin Afrikasta. Joitakin viikkoja sitten olin Haitissa kollegojeni Catherine Ashtonin, Kristalina Georgievan ja Andris Piebalgsin virkamatkan jälkeen, ja on selvästi nähtävissä, että jopa Afrikan ulkopuolella, köyhimmissä maissa, riittää haasteita sairauksien ennaltaehkäisyn ja terveydenhuollon alalla.

Kuten parlamentin jäsen Rinaldi sanoi, on tosiasia, että vuosittain kuolee lähes 30 miljoonaa ihmistä ennenaikaisesti syistä, jotka voitaisiin hoitaa sillä rahamäärällä, joka Euroopan unionissa tai Yhdysvalloissa käytetään pelkästään lemmikkieläinten ruokaan tai, jos haluamme tarkastella toista vertailua, summalla, joka vastaa kahta prosenttia maailmanlaajuisista sotilasmenoista. Minusta tilannetta ei yksinkertaisesti voi hyväksyä.

Elinkelpoisen sosiaalipolitiikan, johon kuuluu terveydenhuolto, olisi oltava valtion perustoimintojen ytimessä, kestävän ja osallisuutta edistävän kasvun yhteydessä. Terveys on paitsi universaali oikeus, myös osa talouskehitystä. Sellaiset terveysjärjestelmät, jotka perustuvat alle 30 euron suuruisiin vuosimenoihin henkeä kohden laskettuna – mikä on 50 kertaa vähemmän kuin Euroopan unionissa keskimäärin – eivät koskaan ole riittäviä pitämään terveydenhuollon ammattilaisia työssään, varmistamaan välttämättömien lääkkeiden saatavuutta tai tarjoamaan ihmisille tasapuolista pääsyä hoitoon.

Tässä suhteessa haluan kertoa teille Andris Piebalgsin puolesta, että jatkamme sen painottamista, että Euroopan unioni lunastaa sitoumuksensa julkisen kehitysavun tason ja laadun suhteen ja tarjoaa apua sitä eniten tarvitseville kolmansille maille. Terveydenhuoltojärjestelmien tukeminen säilyy komission ensisijaisena sitoumuksena ulkopolitiikassamme ja kolmansien maiden kanssa käytävän poliittisen vuoropuhelun vahvana osana. Toistaakseni jäsen Záborskán huolen kolmannet maat eivät kaikki ole samassa veneessä. Kuten sanoitte, kehittyvien maiden ja vähiten kehittyneiden maiden välillä on suuria eroja esimerkiksi Afrikassa.

Lisäksi koetamme edistää tätä käsitystä osana komission aktiivista osallistumista maailmanlaajuisiin aloitteisiin, kuten maailmanlaajuiseen rahastoon aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjumiseksi, sekä toimimalla vuorovaikutuksessa muiden tällä alalla aktiivisten julkisten ja yksityisten toimijoiden kanssa. Esittelijä De Keyser, olette oikeutetusti ylistänyt kansalaisjärjestöjen työtä, jota pidän esimerkillisenä. Näin jälleen kerran muutamia päiviä sitten Haitilla, että kansalaisjärjestöillä on huomattava ja ratkaiseva rooli monien unionin, rahastosponsorien tai Maailmanpankin toteuttamien toimien hallinnollisissa tai julkisissa asioissa.

Asianmukainen sosiaali- ja terveydenhuoltopolitiikka on välttämätöntä konkreettisten tulosten saavuttamiseksi niin Euroopassa kuin kehitysmaissakin. Pelkästään sen varmistaminen, että huomattavia resursseja omistetaan eurooppalaisten kumppaniemme tukemiseen, ei voi riittää. Meidän on myös varmistettava, että sisäpolitiikkamme on johdonmukaista, esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaisten maahanmuuttopolitiikka tai lääkekauppapolitiikka, sellaisella tavalla, että sisäpolitiikan globaalista vaikutuksesta voi olla hyötyä tai että se ei ainakaan aiheuta vahinkoa maailmassa eniten apua tarvitseville.

Haluaisin esittää omien toimivaltuuksieni puitteissa kaksi näkökohtaa, jotka saattavat kiinnostaa teitä, esittelijä De Keyser. Ensinnäkin sisämarkkinoiden toimenpidepaketissa, jonka aiomme saada valmiiksi 27. lokakuuta mennessä, aion asettaa etusijalle laajan sosiaalialan ja tehdä työtä eurooppalaisen säätiön perussäännön laatimiseksi. Tässä työssä meidän pitäisi rohkaista Euroopassa rakenteita, kansalaisjärjestöjä ja sosiaalialan yrityksiä, niitä voitaisiin tukea niiden työssä köyhimpien maiden tai kehitysmaiden auttamiseksi erityisesti terveydenhuoltoalalla.

Lisäksi on toinen minua tällä hetkellä huolestuttava ala, ja se on väärennökset. Suunnitelmaan, jonka esittelen teille syksyllä piratismin ja väärennyksien torjunnasta, olen laatinut monta kappaletta, jotka edellyttävät rahoitustamme ja tukeamme; kyse on väärennettyjen tavaroiden löytämistä edistävästä tekniikasta, viestinnästä Euroopan suuren yleisön kanssa sekä henkilökunnan kouluttamisesta tullissa tai unionin ulkorajoilla.

Haluaisin kuitenkin myös kappaleen – ja olen pyytänyt tätä kollegoiltani – yhteistyöstä sellaisten maiden kanssa, joista väärennetyt tavarat ovat peräisin ja joissa ne voivat aiheuttaa huomattavaa vahinkoa terveydelle, erityisesti siinä tapauksessa, että ne ovat väärennettyjä lääkkeitä. Palaamme asiaan aikanaan.

Teille nopeasti esittelemäni analyysin perusteella unioni on hyväksynyt päätelmiä unionin roolista maailmanlaajuisessa terveyspolitiikassa. Ne muodostavat viitekohtamme keskustellessamme terveysasioista. Kuten sanoin, julkisen kehitysavun resurssit ovat riittämättömät, ja on yksi seikka, jonka pohjalta mietintönne analyysi osoittaa, miten olennaista tämä on. Euroopassa meillä on monia tapoja rahoittaa terveyspalveluja, ja kullakin on vahvuutensa ja heikkoutensa. Ei ole yhtä täydellistä ratkaisua, joka sopisi kaikkiin paikallisiin olosuhteisiin. On selvää, että kokonaan vapaaehtoinen vakuutusjärjestelmä, joka perustuu yksityisiin rahoitusmekanismeihin, ei myöskään riitä tarjoamaan tasapuolista ja universaalia pääsyä terveydenhuoltopalveluihin. Tästä syystä viranomaisten rooli on olennaisen tärkeä, heidän on säänneltävä ja rahoitettava terveydenhuoltopalveluja, jotta voitaisiin luoda tai varmistaa oikeudenmukaisuus- ja osallisuusperiaatteet.

Luotamme hyvin paljon parlamentin panokseen Euroopan unionin kansalaisten ja unionin muiden toimijoiden, erityisesti kansalaisjärjestöjen, yhteisvastuun vahvistamisessa ja lisäämisessä. Uskon, että unionilla on paljon opittavaa mutta myös paljon jaettavaa muun maailman kanssa ja että voimme tarjota lisäarvoa tällä alalla. Meidän on sovellettava tätä kaikkea menettelytavoissamme, jotka omaksumme kehitysmaiden terveyspolitiikkaa varten, ja itse olen osaltani iloinen, että sain vastata teille ja käyttää tilaisuutta hyväkseni ja ilmaista henkilökohtaisen sitoumukseni näihin asioihin.

  Puhemies. – (FR) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Afrikassa on heikkoja maita, jotka ovat vasta selviytyneet konfliktitilanteista tai joilla ei ole riittävän vakaita instituutioita tai asianmukaisia resursseja – näiden maiden kyvyttömyys harjoittaa tehokasta julkista terveyspolitiikkaa ja taata asianmukaisiin terveyspalveluihin pääsy, muodostaa suuren haasteen ja maailmanlaajuisen vastuun. On hyvin tärkeää, että Euroopan unionilla on maailmanlaajuinen visio terveydestä ja ohjaavat periaatteet, joita on sovellettava kaikilla olennaisilla strategisilla aloilla. Koulutukseen ja valmiuksien kehittämiseen käytettävät investoinnit tuottavat myönteisiä vaikutuksia terveyteen maailmanlaajuisesti, ja kehotan Euroopan unionia aktiivisesti tukemaan pätevien terveydenhuoltoalan ammattilaisten koulutusta. Euroopan unionin jäsenvaltioiden on olennaisen tärkeää varmistaa, ettei niiden maahanmuuttopolitiikka estä terveydenhuoltoalan ammattilaisia olemasta käytettävissä kolmansissa maissa. Vaadin, että sitoumukset, jotka on annettu EU:n toimintastrategiassa kehitysmaiden terveysalan henkilöresurssikriisiin vastaamiseksi, saavat hyvää aikaan. Euroopan unionin on helpotettava kiertomuuttoa aivovuodon vähentämiseksi vaikeuksissa olevista maista.

  Corina Creţu (S&D), kirjallinen. – (RO) Saharan eteläpuolisen Afrikan väestön terveydentila kuuluu EU:n humanitaarisen politiikan ja kehitysyhteistyöpolitiikan vaikeimpiin haasteisiin. Luulen, että tilanteen tragedia tiivistyy parhaiten siihen tosiasiaan, että kyseisen alueen asukkaiden elinajanodote on suunnilleen puolet Euroopan unionin kansalaisten elinajanodotteesta. Mietinnössä kerrotaan hyvin selvästi tilanteeseen johtaneet syyt ja korostetaan tarvittavia ratkaisuja sekä osuuttamme vastuustamme. Terveydenhuoltoon myönnetyt kansainväliset varat ovat puolet koulutukseen osoitetuista varoista. Mitenkään vähättelemättä koulutusta uskon, että kyseinen epäsuhta ilmentää epähuomiota, joka on korjattava tulevaisuudessa.

Lisäksi se, että kehittyneet maat rohkaisevat Afrikan maiden lääkäreitä ja sairaanhoitajia muuttamaan maastaan, pitää nykyisen katastrofin ennallaan. Minusta nykyistä parempi tarkkanäköisyys, erityisesti Euroopan unionin maissa, kun on kyse asiantuntijoiden palkkaamisesta samankaltaisille avainaloille, edistäisi merkittävästi Afrikan terveydenhuoltojärjestelmän parantamista.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Valitettavasti universaali oikeus terveydenhoitoon on edelleen kaukana todellisuudesta. Miljoonat ihmiset eivät edelleenkään pääse perusterveydenhoitoon, monien maiden elinajanodote on yhä häpeällisen alhainen ja miljoonat lapset kuolevat edelleen tauteihin, jotka voitaisiin ennaltaehkäistä ja hoitaa. Tilanne on hyvin vakava, sillä riippuu poliittisista päätöksistä, jatkuuko se vai saadaanko katastrofaalinen tilanne päätökseen. Suurten talous- ja rahoitusryhmien edut ovat olleet tällaisten päätösten hallitsevana voimana. Lääketeollisuuden monikansalliset yhtiöt estävät edelleen sellaisten lääkkeiden halvan tuotannon, jotka voisivat pelastaa miljoonien ihmisten hengen. Kansainväliset rahoituslaitokset määräävät edelleen niin kutsuttuja rakenteellisia mukautuksia pitämällä kiinni vastenmielisistä ulkomaisista veloista kehitysmaissa ja määräämällä leikkauksia ja yksityistämisiä terveydenhuoltoalalle, kun puutteet ovat jo valtaisia. Todellinen panos näiden maiden terveydenhuoltojärjestelmien parantamiseen edellyttäisi ensinnäkin niin kutsuttujen talouskumppanuussopimusten välitöntä torjumista, sillä niiden täytäntöönpano tavalla, jota EU yrittää tyrkyttää, pahentaa riippuvuussuhteita, ja niillä on jopa suurempi vaikutus näiden maiden painopistealoihin. Lisäksi on lopetettava kehitysmaiden ulkomaiset lainat ja tarjottava kunnollista kehitysapua ja yhteistyöpolitiikkaa.