Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 18. lokakuuta 2010 - Strasbourg

16. Luoteis-Atlantilla harjoitettavaan kalastukseen liittyvää tulevaa monenkeskistä yhteistyötä koskeva yleissopimus - Koillis-Atlantilla harjoitettavaan kalastukseen liittyvää tulevaa monenkeskistä yhteistyötä koskevan yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvalla alueella sovellettavaa valvontaa ja täytäntöönpanotoimia koskeva suunnitelma (keskustelu)

  Puhemies. − (EL) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu

– Jarosław Leszek Wałęsan kalatalousvaliokunnan puolesta laatima suositus ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Luoteis-Atlantilla harjoitettavaan kalastukseen liittyvää tulevaa monenkeskistä yhteistyötä koskevaan yleissopimukseen tehdyn muutoksen hyväksymisestä Euroopan unionin puolesta (11076/2010 – C7-0181/2010 – 2010/0042(NLE)) (A7-0262/2010) ja

– Carmen Fraga Estévezin kalatalousvaliokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Koillis-Atlantilla harjoitettavaan kalastukseen liittyvää tulevaa monenkeskistä yhteistyötä koskevan yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvalla alueella sovellettavasta valvontaa ja täytäntöönpanotoimia koskevasta suunnitelmasta (KOM(2009)0151 – C7-0009/2009 – 2009/0051(COD)) (A7-0260/2010).

(Puhemies korosti, että puhujien edellytettiin noudattavan tiukasti puheaikojaan)

  Jarosław Leszek Wałęsa, esittelijä. – (PL) Yleissopimus, joka minulla on kunnia esitellä, allekirjoitettiin Ottawassa vuonna 1978, ja se tuli voimaan 1. tammikuuta 1979. Yleissopimuksen nojalla perustettiin Luoteis-Atlantin kalastusjärjestö, lyhyesti NAFO, tukemaan kalakantojen säilyttämistä ja optimaalista käyttöä ja tukemaan kansainvälistä yhteistyötä. Sopimusosapuolet hyväksyivät siihen muutoksia NAFOn vuosikokouksissa vuosina 2007 ja 2008. Tässä asiakirjassa esitellään yleissopimuksen perustavanlaatuiset muutokset, joiden tärkeimpänä tavoitteena on lähentää sitä muihin alueellisiin yleissopimuksiin ja kansainvälisiin välineisiin sekä sisällyttää siihen uudenaikaisia kalastuksenhoitoa koskevia käsitteitä. Organisaatiorakennetta on päivitetty, sopimuspuolten, lippuvaltioiden ja satamavaltioiden vastuut on määritelty selkeästi, on luotu aiempaa johdonmukaisempi päätöksentekoprosessi, NAFOn talousarvion maksuosuusjärjestelmää on uudenaikaistettu ja sopimusosapuolten välisten mahdollisten kiistojen ratkaisumenettelystä on säädetty.

Euroopan unionille yleissopimuksella osoitettujen kalastusmahdollisuuksien takia ehdotettujen yleissopimuksen muutosten hyväksyminen on Euroopan unionin edun mukaista. Siksi meidän pitäisi sopia yleissopimuksen muutosten ratifioinnista. Haluaisin siitä huolimatta korostaa selkeästi ja täsmällisesti muutamia ongelmia, jotka ovat tulleet esiin tämänkertaisen ratifioinnin aikana. Ensinnäkin sopimusosapuolet hyväksyivät muutokset NAFOn vuosikokouksessa vuonna 2007, ja siitä laadittiin englanninkielinen toisinto. Vuonna 2008 laadittiin ranskankielinen toisinto, mutta KOM-asiakirja, joka on komission ehdotus yleissopimuksen saattamisesta osaksi unionin lainsäädäntöä, on päivätty 8. maaliskuuta 2010. Se tarkoittaa, että asiakirjan laatimiseen meni yli kaksi vuotta. Sellaista viivettä ei voida hyväksyä, eikä se saisi jatkossa toistua. Päätöksenteon nopeus on ehdoton vaatimus unionin toiminnan tehokkuuden kannalta. Kolmen toimielimen, komission, neuvoston ja parlamentin, on löydettävä asianmukainen ratkaisu menettelyn hitauden estämiseksi, jotta täytettäisiin yksi Lissabonin sopimuksen päätavoitteista, joka on päätöksentekoprosessin yksinkertaistaminen ja nopeuttaminen. Tämä ratifiointia varten esitetty käsiteltävä tapa on osoitus siitä, että jotain on edelleen vialla ja että tilanteen korjaamiseksi on toteutettava kiireellisiä toimenpiteitä. Toiseksi haluaisin muistuttaa teitä siitä, että Lissabonin sopimus tuli voimaan joulukuussa 2009. Sen nojalla saatujen uusien toimivaltuuksien puitteissa kalatalousvaliokunnan ja Euroopan parlamentin olisi oltava asianmukaisesti edustettuina kaikissa tulevista kansainvälisistä yleissopimuksista käytävissä neuvotteluissa. Euroopan parlamentti ei tietenkään ollut edustettuna vuosina 2007 ja 2008. Toimielimemme on kuitenkin valmis ratifioimaan sopimuksen toimivaltansa rajoissa, mutta se haluaisi samaan aikaan muistuttaa neuvostoa ja komissiota uusista menettelyvaatimuksista ja siitä, että Euroopan parlamentin uusia toimivaltuuksia on kunnioitettava.

  Carmen Fraga Estévez, esittelijä. – (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää neuvostoa ja komissiota tämän erinomaisen sopimuksen aikaansaamisesta ensimmäisen käsittelyn aikana ja haluaisin erityisesti kiittää kaikkien kolmen toimielimen oikeudellisia yksikköjä yhteistyöstä ja avusta Lissabonin sopimukseen perustuvasta uudesta komiteamenettelystä johtuvien ongelmien ratkaisemisessa.

Mielestäni olemme saaneet aikaan hyvän kompromissin erityisesti siksi, että se on huomattava edistysaskel nykyiseen tilanteeseen verrattuna, vaikka, kuten kaikissa kompromisseissa, meidän kaikkien piti tehdä myönnytyksiä ja olla joustavia tässä erityisen monimutkaisessa tehtävässä, koska komission ehdotus saatiin ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa. Se tarkoitti, että samaan aikaan piti mukautua uuden tilanteeseen, erityisesti perussopimuksen 290 ja 291 artiklaan, jotka liittyvät delegoituihin säädöksiin ja täytäntöönpanosäädöksiin.

Koska tässä saatetaan osaksi EU:n lainsäädäntöä alueellisen kalastusjärjestön, tässä tapauksessa Koillis-Atlantin kalastuskomission (NEAFC) suosituksia, joita monet muut kuitenkin noudattavat, parlamentin perustavoitteena oli luoda mekanismi, jonka avulla saattaminen osaksi lainsäädäntöä voitaisiin tehdä mahdollisimman nopeasti ja välttää sisäisiä hallinnollisia viivästyksiä, jotka estäisivät meitä täyttämästä asianmukaisesti kansainvälisiä velvoitteitamme, kuten tähän mennessä on tapahtunut.

Siksi 48 artiklan uusi sanamuoto, jossa noudatetaan neuvoston kanssa tämän asetuksen myöhemmistä tarkistuksista aikaansaatua kompromissia, mahdollistaa komissiolle sekä NEAFC:n asettamien velvoitteiden noudattamisen että tulevaisuudessa mahdollisesti esitettäviin uusiin suosituksiin mukautumisen siirretyn säädösvallan nojalla.

On totta, että komissio halusi, että kaikkien ehdotuksen artiklojen tarkistaminen olisi mahdollista delegoitujen säädösten nojalla, ja kompromississa sovitaan, että niin on artiklojen enemmistön osalta lukuun ottamatta saaliiden kirjaamisen, jälleenlaivausten, tarkastusten tai rikkomusten valvonnan kaltaisia aloja: toisin sanoen valvontaan ja seurantaan liittyvillä perustavanlaatuisilla aloilla, jotka pysyvät tavallisen lainsäätämisjärjestyksen ulkopuolella.

Joka tapauksessa, arvoisa komission jäsen, parlamentti sitoutuu muuttamaan tätä menettelyä, jos osoitetaan, että näiden näkökohtien sisällyttäminen tavalliseen lainsäätämisjärjestykseen voisi vaarantaa Euroopan unionin velvoitteiden noudattamisen, erityisesti komission osalta, sillä se on sopimusosapuoli alueellisessa kalastusjärjestössä.

Siksi katsomme, että tämä kompromissi on merkittävä edistysaskel tämän konkreettisen ehdotuksen osalta myös neuvoston, komission ja parlamentin välillä kalastuspolitiikasta tulevaisuudessa käytävien keskustelujen perustan luomisen osalta.

  Maria Damanaki, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, komissio kehottaa parlamenttia antamaan hyväksyntänsä Luoteis-Atlantilla harjoitettavaan kalastukseen liittyvää tulevaa monenkeskistä yhteistyötä koskevaan yleissopimukseen, joka yleisesti tunnetaan NAFO-sopimuksena, tehdyille muutoksille.

Haluaisin kiittää Jarosław Leszek Wałęsaa avuliaasta työstä tässä mietinnössä.

Tällä muutoksella tarkistetaan yleissopimusta siten, että se saadaan vastaamaan paremmin muita alueellisia yleissopimuksia ja kansainvälisiä välineitä. Se kattaa kalastuksenhoidon uudenaikaiset käsitteet, sillä kevennetään Luoteis-Atlantin kalastusjärjestön (NAFO) organisaatiorakennetta ja siinä otetaan käyttöön selkeä määritelmä sopimusosapuolten, lippuvaltioiden ja satamavaltioiden vastuista sekä aiempaa johdonmukaisempi päätöksentekoprosessi.

Sillä nykyaikaistetaan NAFOn talousarvion maksuosuuksia koskevaa kaavaa ja säädetään sopimusosapuolten kiistojenratkaisumenettelystä.

Tämä perusteellinen muutos auttaa EU:ta täyttämään kestävää kalastusta koskevat kansainväliset velvoitteensa ja edistämään perussopimuksen tavoitteita. Muutoksen nopea ratifiointi on EU:n edun mukaista, ja siksi suosittelen sitä parlamentille.

Siirryn nyt seuraavaan mietintöön, joka koskee Koillis-Atlantilla harjoitettavaan kalastukseen liittyvää tulevaa monenkeskistä yhteistyötä koskevan yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvalla alueella sovellettavaa valvonta- ja täytäntöönpanotoimia koskevaa suunnitelmaa.

Haluaisin kiittää Carmen Fraga Estéveziä hänen työstään tässä mietinnössä. Olen tyytyväinen nähdessäni kalatalousvaliokunnan erittäin vahvan tuen tämän merkittävän ehdotuksen sisällölle.

Koillis-Atlantin kalastuskomission (NEAFC) valvonta- ja täytäntöönpanosuunnitelman täytäntöönpano on todellakin keskeinen toimenpide, joka auttaa meitä hoitamaan kalavaroja Atlantin alueella ja pääsemään eroon laittomasta, ilmoittamattomasta ja sääntelemättömästä kalastuksesta.

Minun on kuitenkin huomautettava, että komissio ei ole täysin tyytyväinen pakettisopimukseen, jonka parlamentti ja neuvosto tekivät käydessään kolmenvälisiä neuvotteluja komission kanssa.

Olen todellakin pettynyt tiettyihin tuloksiin, erityisesti 48 artiklaan, jossa käsitellään asetuksen muutosmenettelyä.

Komission on pyrkinyt saamaan enemmän siirrettyä säädösvaltaa tulevien muutosten saattamiseksi osaksi suunnitelmaa. Haluaisin selittää miksi – ja haluaisin teidän kuuntelevan tarkkaavaisesti, koska meillä on tulevaisuudessa samat ongelmat.

Kuten tiedätte, Euroopan unionin on pantava tämä suunnitelma täysimääräisesti täytäntöön, koska sen tekeminen on meidän kansainvälinen velvoitteemme NEAF-yleissopimuksen nojalla. Tämän yleissopimuksen mukaan muutoksista tulee meille velvoittavia tavallisesti 80 päivää niiden hyväksymisen jälkeen. Meillä on siis 80 päivää aikaa panna ne täytäntöön. Olen todella huolissani siitä, että kahden lainsäätäjän komissiolle siirtämät rajalliset valtuudet saattavat estää muutosten saattamisen osaksi EU:n lainsäädäntöä ajallaan. Se on todellisuutta, ja se on vastaus Jarosław Leszek Wałęsan huoliin aikataulusta.

Vaikka järjestelyn hyväksyminen ei ole minun vastuullani, haluaisin teidän olevan tietoisia ongelmasta.

Loppujen lopuksi meidän pyrittävä siihen, ettemme tee NEAFC-toimenpiteiden saattamisesta osaksi lainsäädäntöä uutta toisintoa Sisyfoksen tarinasta. Tällaisenaan NEAFC:n viime vuonna hyväksymät toimenpiteet saatetaan osaksi lainsäädäntöä pakettisopimuksen lopulliseen hyväksymiseen mennessä, mutta NEAFC hyväksyy mitä todennäköisimmin ensi kuussa uusia tarkistuksia, jotka on saatettava tehokkaasti osaksi EU:n lainsäädäntöä vuoden 2011 alkupuolella.

Siksi tarvitsemme tätä varten enemmän aikaa.

Komissio katsoo siksi, että tämä asetus ei vaikuta toimielimen tuleviin kantoihin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 ja 290 artiklan käytön osalta, kun kyse on alueellisen kalastuksenhoitojärjestön toimenpiteiden saattamisesta osaksi lainsäädäntöä.

Komissio varaa itselleen lisäksi oikeuden ehdottaa asetukseen muutoksia, joilla lisätään niiden toimenpiteiden määrää, jotka olisi hyväksyttävä delegoitujen säädösten tai täytäntöönpanosäädösten nojalla.

Teemme sen, jos saattaminen osaksi lainsäädäntöä tavallisen lainsäätämisjärjestyksen nojalla johtaa viivästyksiin, jotka saattaisivat vaarantaa velvollisuutemme noudattaa kansainvälisiä velvoitteita.

Sillä välin haluaisin jälleen kerran kiittää Carmen Fraga Estéveziä ja Jarosław Leszek Wałęsaa heidän mietinnöistään ja kalatalousvaliokuntaa sen työstä näiden merkittävien asioiden osalta.

  Alain Cadec, PPE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, aion puhua pääasiassa Carmen Fraga Estévezin mietinnöstä. Se on mietintö, josta annamme lausuntomme tänään ja joka on erittäin tärkeä Koillis-Atlantin valvonnan vahvistamiselle ja Euroopan parlamentin asemalle toisena lainsäätäjänä yhteiseen kalastuspolitiikkaan liittyvissä asioissa.

Yksi parlamentin kalatalousvaliokunnan ensisijaisista tavoitteista tosiaankin on laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjuminen, sillä se vaikuttaa suoraan kalastajiimme ja EU:n kalastusalaamme. Juuri ne ovat epäoikeudenmukaisen kilpailusta johtuvan harmaan kalastusteollisuuden uhreja. Laittomat laivanomistajat käyttävät hyväksi alipalkattuja miehistöjä ja myyvät kalataloustuotteita erittäin alhaisilla hinnoilla. Se, että ne eivät noudata merioikeutta, Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksia ja 1. tammikuuta 2010 annettua LIS-asetusta, tarkoittaa, että eurooppalaiset laivanomistajat eivät ole nyt kilpailukykyisiä työvoimakustannustensa takia. Haluamme yhtenäistää ylöspäin määräyksiä ja työehtoja, joita sovelletaan kolmansien maiden Euroopan unionissa harjoittamaan kalastukseen.

Eurooppalaiset kalastajat noudattavat myös tiukkoja hoito- ja valvontasääntöjä, joiden nojalla EU:n kalavarojen säilyttäminen ja kestävä kehitys on mahdollista, mutta näillä säännöillä ei saa rangaista kalastajiamme suhteessa niihin, jotka eivät noudata niitä. Kehotan siksi, että valvontaa parannetaan ja että seuraamuksia tästä laittomasta kalastuksesta sovelletaan asianmukaisesti.

Onnittelen tässä yhteydessä puheenjohtajaa mietinnöstä, jossa huomautetaan, että Koillis-Atlantin kalastuskomission (NEAFC) hyväksymä valvontasuunnitelma on saatettava viipymättä osaksi EU:n lainsäädäntöä; erityisesti pidän myönteisenä, että esitetään ohjelmaa, jolla kannustetaan muiden kuin sopimuspuolten kalastusaluksia noudattamaan sääntöjä paremmin. Tällä mietinnöllä myös täsmennetään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen delegoituja säädöksiä koskevaa 290 artiklaa.

Pidän myönteisenä, että liitteeseen on lisätty kolme lausuntoa, joissa esitetään delegoitujen säädösten täytäntöönpanoa koskevat ehdot, joiden nojalla voidaan valvoa komission täytäntöönpanovaltuuksia ja säilyttää toimielinten välinen tasapaino.

Haluaisin huomauttaa, että parlamentin on lainsäätäjänä oltava täysin vapaa toimimaan delegointiin liittyvien asioiden osalta.

  Ulrike Rodust, S&D-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Damanaki, hyvät kollegat, olen tyytyväinen, että voimme hyväksyä asetuksen, joka on jälleen pieni askel kohti yhteistä tavoitettamme kestävästä kalataloudesta. Alueelliset kalastusjärjestöt ovat erittäin merkittäviä instituutioita maailmanlaajuisessa hyvässä hoidossa. Neuvottelut ovat valitettavasti usein vaikeita, ja ne etenevät aivan liian hitaasti minun kaltaiseni kärsimättömän ihmisen mielestä. Meidän on siksi tehtävä kaikki voitavamme vahvistaaksemme alueellisia kalastusjärjestöjä.

Esitän nyt huomioita NEAFC-mietinnön konkreettisesta tuloksesta. Mielestäni NEAFC:n uutta satamavaltioiden valvontaa koskevaa päätöstä ja uusia laittoman kalastuksen ehkäisytoimenpiteitä on pidettävä hyvin myönteisinä. Meidän piti kuitenkin käydä tiiviitä neuvotteluja neuvoston ja komission kanssa asioista, jotka näyttävät ensi silmäyksellä erittäin teknisiltä mutta jotka ovat tulevan työmme kannalta tärkeitä. Mielestäni olemme saaneet delegoituja säädöksiä koskevassa asiassa aikaan kompromissin, jonka kaikki osapuolet voivat hyväksyä.

Olemme myös onnistuneet saamaan aikaan sopimuksen siitä, miten tulevat NEAFC-päätökset saatetaan osaksi EU:n lainsäädäntöä. Ei ole kuitenkaan mikään salaisuus, että komissio ei ole kovin tyytyväinen täällä saavutettuun tulokseen. Voin ymmärtää sen. Emme voi sallia sitä, että NEAFC-päätösten täytäntöönpanon Euroopan unionissa menee vuosia. Sen osalta neuvoston ja parlamentin on yhdessä todistettava, että pystymme saattamaan yhteispäätösmenettelyn tarvittaessa nopeasti päätökseen.

Lopuksi haluaisin sanoa jotakin erittäin ajankohtaisesta asiasta: makrillien kalastusta koskevasta kiistasta Islannin kanssa. Meillä on NEAFC, jolla säädellään Koillis-Atlantin kansainvälisiä vesiä. Makrillin tapaisten muuttavien lajien tapauksessa tarvitsemme kuitenkin myös aluevesiin sovellettavaa sopimusta. Kuten tiedätte, siihen jäädään edelleen kiinni. Minun mielestäni on erittäin valitettavaa, että vaikka pääasian osalta tehtiin yhteistyötä, tästä on edelleen niin paljon erimielisyyttä. Entä jos alueellisille kalastusjärjestöille annettaisiin toimivalta rannikkovesillä – ainakin muuttavien lajien osalta? Se olisi tietysti jyrkkä toimenpide, mutta sitä kannattaa epäilemättä harkita.

  Britta Reimers, ALDE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, Luoteis-Atlantilla harjoitettavaan kalastukseen liittyvää tulevaa monenkeskistä yhteistyötä koskevalla yleissopimuksella perustettiin erittäin merkittävä järjestö: Luoteis-Atlantin kalastusjärjestö eli NAFO. Sen tavoitteena on kalakantojen säilyttäminen ja optimaalinen käyttö Luoteis-Atlantilla. Yleissopimusta on sittemmin muutettu ja yhdenmukaistettu enemmän muiden alueellisten yleissopimusten kanssa. Siihen on sisällytetty kalakantojen hoidon kaltaisia uudenaikaisia käsitteitä. Minun mielestäni on tärkeää, että organisaatiorakennetta kevennetään ja että sopimusosapuolten velvoitteet määritellään selkeästi. On myös hyvä, että siinä säädetään mahdollisuudesta ratkaista ristiriitoja kiistojenratkaisumenettelyn avulla. Euroopan unionille yleissopimuksen nojalla osoitetut kalastusmahdollisuudet ovat EU:n kannalta erittäin kiinnostavat. Parlamentin pitäisi antaa hyväksyntänsä sille Lissabonin sopimuksen nojalla annettujen uusien valtuuksien nojalla.

Euroopan liberaalidemokraattien ryhmän varjoesittelijänä kiitän Jarosław Leszek Wałęsaa mietinnön laatimisesta parlamentille.

  Isabella Lövin, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijöitä, Carmen Fraga Estéveziä ja Jarosław Leszek Wałęsaa mietinnöistä, joita tänään käsittelemme.

Koillis-Atlantin kalastuskomissio (NEAFC) on erittäin merkittävä alueellinen kalastusjärjestö – eli RFMO – EU:n ja Pohjois-Atlantin ekosysteemien kannalta. NEAFC:n toiminnasta tehty riippumaton katsaus oli kokonaisuudessaan myönteinen, mitä ei aina tapahdu alueellisten kalastusjärjestöjen tapauksessa. Vaikka NEAFC toimii muita alueellisia kalastusjärjestöjä paremmin, tärkeimpien kalakantojen asema yleissopimuksen soveltamisalueella on kriittinen. Suoritusta ei voida arvioida taloudelliselta ja yhteiskunnalliselta kannalta, mikä saa aikaan valtavaa epävarmuutta siitä, onko yleissopimuksen tavoite optimaalisesta käytöstä saavutettu vai ei. Parannukset valvonta- ja seurantalaitosten valvonnassa LIS-alusten mustien listojen täytäntöönpanossa ja satamavaltioita koskevissa toimenpiteissä ovat kuitenkin merkittäviä saavutuksia.

Toinen arvioinnin tulos oli kiistojenratkaisumenetelmän perustaminen, mutta EU:lta on vienyt aivan liian kauan saattaa se osaksi lainsäädäntöä. NEAFC hyväksyi nämä toimenpiteet jo vuonna 2006, ja ne ovat tulleet voimaan vasta nyt. EU:n on oltava paremmin valmistautunut vastaamaan uuteen kehitykseen ja täyttämään kansainväliset velvollisuutensa.

Laittoman kalastuksen torjumisen merkitys kasvaa jatkuvasti. Joillakin kalastusalueilla 30 prosenttia saaliista on laitonta. Maailmanlaajuisesti joka vuosi aluksista puretaan laittomasti 11–26 miljoonaa tonnia kalaa, jonka arvoksi arvioidaan 23 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Se vastaa noin viidesosaa koko maailman ilmoitetusta saaliista. Laiton kalastus heikentää muun muassa erityisesti kestävää kalastuksenhoitoa avomerellä ja kehitysmaiden rannikkovesillä. Niillä on myös huomattavia vaikutuksia ympäristöön, yhteiskuntaan ja talouteen.

Valvonta-asetuksen voimaantulo ja LIS-asetukset ovat merkittäviä välineitä EU:lle. Etelämantereen meren elollisten luonnonvarojen säilyttämisestä tehdyn yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvalla alueella on havaittu, että LIS-toimijat vastaavat LIS-kalastuksen vähentämiseen pyrkiviin hoitotoimenpiteisiin vaihtamalla kalastusaluetta, satamia, purkamispaikkoja ja lippuvaltioita. Tämä mukautuvuus on johtanut kilpavarusteluun LIS-toimijoiden ja kalastuksenhoitoelinten välillä kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Sääntöjen noudattamista koskevat mekanismit alueellisessa kalastusjärjestössä voivat saada LIS-alukset vaihtamaan kalastusaluetta. LIS-alusten toimijat vaihtavat nyt rutiininomaisesti lippuvaltioita – eli harjoittavat "lipunvaihtoa". EU:n on puututtava siihen.

EU:n on edettävä pidemmälle. Alueellisten kalastusjärjestöjen välinen yhteistyö on olennaisen tärkeää, mutta meidän pitäisi myös antaa aloite laatiaksemme kalastusaluksista, myös tukialuksista, yleisen rekisterin, joka osoittaa selkeästi aluksesta hyödyn saavan omistajan. EU:n on kannettava entistä suurempi vastuu LIS-kalastukseen puuttumisesta maailmanlaajuisesti.

  Marek Józef Gróbarczyk, ECR-ryhmän puolesta. – (PL) Haluaisin aluksi onnitella esittelijöitä heidän erittäin merkittävistä ja tärkeistä mietinnöistään ja erityisesti tarkastuksia koskevista mietinnöistä. Koska nykyisessä tilanteessa Euroopan unioniin kuuluu vesialueita, joita ei tarkasteta tai jotka jätetään tarkastuksissa täysin huomiotta, olisi ryhdyttävä toimiin koko Euroopan unionin kaikkien vesialueiden tarkastamiseksi.

Tarkastusten yhteydessä pitäisi kuitenkin panna merkille, että yksittäisten jäsenvaltioiden kiintiöiden jakamiseen tai saaliista ilmoittamiseen ei ole yhtenäistä järjestelmää. Esitetyt analyysit osoittavat, että komissiolla ei itsellään ole tällä alalla tietotaitoa, ja komission edustajien esittämät lausunnot ovat olleet ristiriitaisia useammin kuin kerran. Samoin myöskään alueellisilla neuvoa-antavilla virastoilla ei ole tietotaitoa. Kaikille kannattaa muistuttaa läntisen Itämeren silakkakannan järkyttävästä tilanteesta. Kriisin syitä on tutkittu vuodesta 2004 alkaen. Vielä ei ole löydetty järkevää selitystä. On käsittämätöntä, että kalajauhon ja kalaöljyn ylituotantoa koskevaa ongelmaa ei ole otettu huomioon.

Sitä, että Vigossa sijaitseva kalastuksenvalvontavirasto on tietyissä tapauksissa esittänyt tarkastuskertomuksia puolueellisesti, kuten itäisen Itämeren osalta, olisi käsiteltävä. Teollisten kalastusyksikköjen tarkastus on myös täynnä ristiriitaisuuksia. Nyt peruskysymys on kuitenkin pohjoisen kaasuputken rakentaminen, jonka osalta kalastajien on puolustettava asianmukaisia oikeuksiaan ja vaadittava korvausta etujensa menettämisestä. Kaiken tämän takia meidän on tehtävä aiempaa perusteellisempi analyysi, joka pitäisi sisällyttää tulevaan yhteiseen kalastuspolitiikkaan, ja tätä politiikkaa olisi noudatettava kaikissa mietinnöissä.

  Diane Dodds (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Damanaki, teillä on todellakin kiireinen ilta, koska olemme jo tavanneet kalatalousvaliokunnassa. Ensiksi haluaisin kiittää esittelijöitä näistä mietinnöistä ja toistaa monen kollegani täällä tänään esittämät huomiot heidän huolestaan, joka koskee viivästyksiä näissä asioissa etenemisessä.

Haluan kuitenkin todella käyttää tämän tilaisuuden parlamentissa hyväkseni käsitelläkseni kalastussopimuksia yleisemmin ja korostaakseni, että kaikkien näiden sopimusten osapuolten on tehtävä yhteistyötä. Komission jäsen huomautti siitä todetessaan, että sopimukset edellyttävät vastuunkantoa kaikilta mukana olevilta.

Kuvitelkaa nyt, että olette juuri tehnyt monen miljoonan punnan investoinnin uusinta tekniikkaa edustavaan tehtaaseen, joka vuosittain tuottaa arvoltaan suuria tuotteita uusiutuvista ja kestävistä resursseita korkeimpien kansainvälisesti tunnustettujen vaatimusten mukaisesti. Sitten naapurinne päättää repiä tuon kansainvälisen sopimuksen palasiksi ja ilmoittaa yksipuolisesti, että he laajentavat valtavasti osuuttaan luonnonvaroista, joista yrityksenne on riippuvainen. Juuri näin tapahtuu makrillin kanssa ja erityisesti yhden pohjoisirlantilaisen kalastusperheen kanssa.

Tarkoitan tietysti EU:n, Norjan, Islannin ja Färsaarten välistä rannikkovaltiosopimusta. Arvoisa komission jäsen, olemme jo kuunnelleet teitä ja arvostamme lujaa kantaa, jonka olette ottaneet tähän erityiseen asiaan. Haluamme tunnustaa näiden kalastajien puolesta toteuttamanne ponnistukset, mutta haluamme myös kehottaa sekä parlamenttia että komissiota pysymään lujana kanssanne, kun jatkatte neuvotteluja ratkaisusta erittäin vaikeaksi ja erittäin ristiriitaiseksi käyvään tilanteeseen.

  Seán Kelly (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, Irlannista on täällä tänä iltana kolme puhujaa. Diane Dodds, joka on käyttänyt puheenvuoron, Pat the Cope, joka puhuu pian, ja minä. Me kolme yhdessä edustamme miltei koko Irlannin saaren kalastusyhteisöä. Kalastus on ollut maallemme erittäin merkittävä monien vuosien ajan. Meillä on loistavia rannikkoyhteisöjä, jotka ovat riippuvaisia kalastuksesta, mutta, kuten olen täällä sanonut aiemmin, en ole ikinä kohdannut missään ihmisryhmässä niin paljon pettymystä kuin noiden kalastajien joukossa. Se johtuu kiintiöistä, laittomasta kalastuksesta, kalan tuotantoketjun jäljitettävyyden puutteesta ja erityisesti yli-innokkaasta sääntelystä, julmista seuraamuksista ja epäilyttävää laatua ja epäilyttävää alkuperää olevan kalan tuonnin heikentävästä vaikutuksesta.

Onneksi esittelijät ovat käsitelleet tänä iltana joitakin näistä asioista. Erityisesti pidän myönteisenä sitä, että Koillis-Atlantin kalastussopimuksessa ehdotetaan, että Euroopan satamissa kielletään sellaiset jäädytetyn kalan purkamiset, joita ulkomaisen kalastusaluksen lippuvaltio ei ole vahvistanut laillisiksi. Se on erittäin tärkeä asia, ja toivon, että se pannaan täytäntöön samalla innolla kuin millä panemme täytäntöön omiin kalastusyhteisöihimme vaikuttavat omat asetuksemme.

Esittelijät huomauttivat, että parlamentin on tärkeää säilyttää erioikeutensa, joka koskee tulevien yleissopimuksen muutosten valvontaa, mutta yhtä tärkeää on, että komissio ja parlamentti työskentelevät tiiviisti yhdessä saadakseen aikaan parhaat mahdolliset hyödyt rannikkoyhteisöillemme, jotka suurelta osin ovat kalastusyhteisöjä.

Lopuksi, emme saisi kadottaa tilaisuutta tarkastella kaikkia meille avoimia mahdollisuuksia vesiviljelyn kehittämiseen. Euroopan unioniin tuodaan aivan liikaa kaloja, jotka itse asiassa voisimme tuottaa itse. Vesiviljelyn kehittämiseen on ehdottomasti loistava tilaisuus näinä talouskriisin aikoina.

  Josefa Andrés Barea (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää komission jäsentä Damanakia läsnäolosta ja onnitella esittelijöitä, Jarosław Leszek Wałęsaa ja Carmen Fraga Estéveziä.

Carmen Fraga Estévezin mietintön on tulosta Koillis-Atlantin kalastuskomission (NEAFC) vuonna 2006 hyväksymästä valvontasuunnitelmasta, vaikka yleissopimus laadittiin vuonna 1982, ja siinä määritellään uudelleen säännöt yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvilla alueilla olevien alusten tarkastusta ja valvontaa varten. Carmen Fraga Estévezin mietintö on oikeudellinen kehys, joka kuuluu EU:n tasolla sovellettavia toimenpiteitä koskevaan asetusehdotukseen.

Suurimmat muutokset ovat: sopimukseen kuulumattomilla alueilla olevien alusten kannustaminen noudattamaan sääntöjä, uusi valvontajärjestelmä, sellaisen jäätyneen kalan purkamisen kieltäminen, jonka laillisuutta ei voida todistaa, yhdenmukaistaminen muiden yleissopimusten kanssa, kalastuksenhoitotoimenpiteet ja uudet toimenpiteet laittoman kalastuksen torjumiseksi.

Haluaisin korostaa jotakin, jonka muut kollegani ovat jo panneet merkille. Carmen Fraga Estévezin mietinnössä mainitaan, että valvontasuunnitelmaa koskeva suositus hyväksyttiin vuonna 2006, vaikka yleissopimus allekirjoitettiin vuonna 1982, 28 vuotta myöhemmin, kun taas Jarosław Leszek Wałęsan mietinnössä mainittu yleissopimus hyväksyttiin vuonna 1978, ja minusta hän sanoi, että se saatettiin osaksi lainsäädäntöä vuonna 1989. Toisin sanoen, haluaisin ilmaista olevani tyytymätön menetelmään, jota komissio käyttää saattaessaan alueellisten kalastusjärjestöjen suosituksia osaksi lainsäädäntöä.

Sen lisäksi, että laitonta kalastusta on valvottava suurimpien sallittujen saaliiden ja kiintiöiden avulla, meidän on puututtava oikeudelliseen tyhjiöön, joka voi muodostua, jos asetuksia ei saateta osaksi lainsäädäntöä.

Ei riitä, että osaksi lainsäädäntöä saatetaan suosituksia muista asetuksista, koska sillä heikennetään selkeyttä ja uskottavuutta. Sillä lisäksi kyseenalaistetaan tavallinen lainsäätämisjärjestys ja toimielinten tasapaino. Alueellisissa järjestöissä hyväksytyt toimenpiteet on sisällytettävä tehokkaasti ja joustavasti. Parlamentti on korostanut usein, että alueelliset järjestöt ja niiden sopimukset ovat ensisijaisia.

EU:n lainsäädännön noudattamatta jättäminen saatettaessa alueellisten järjestöjen tekemiä päätöksiä osaksi lainsäädäntöä on tuhoisaa parlamentille ja, tietysti, sillä väheksytään Lissabonin sopimusta.

Komission jäsen sanoi, että uusia sopimuksia on tulossa. Siksi, lyhyesti, pyydämme komissiota olemaan ripeä ja dynaaminen saatettaessa niitä osaksi lainsäädäntöä. Ei tehdä oikeudellisesta tyhjiöstä suojasatamaa kalastuksen laittomuuksille.

  Pat the Cope Gallagher (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin aivan ensiksi onnitella molempia esittelijöitä heidän mietinnöistään ja viitata erityisesti Carmen Fraga Estévezin mietintöön, joka on osoittautunut ristiriidattomaksi, koska kaikki osapuolet ovat sopineet kompromissista. Mietinnöllä pyritään varmistamaan Koillis-Atlantin alueen kalavarojen pitkän aikavälin säilyminen ja optimaalinen käyttö, mikä tarjoaa kestäviä ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyviä etuja.

Haluaisin käyttää tämän tilaisuuden hyväkseni ottaakseni esiin meneillään olevan makrillia koskevan kiistan, koska osaa kannasta kalastetaan Koillis-Atlantin alueella. Tämän kiistan ratkaiseminen mahdollisimman pian on tärkeää, koska makrillikannan ylikalastuksella on tuhoisat vaikutukset tuleviin saaliisiin. On olennaisen tärkeää, että kantaa kalastetaan kestävästi, ja kaikkien osapuolten pitäisi sitoutua siihen. Olen ymmärtänyt, että viimeaikaiset keskustelut Lontoossa olivat tuloksettomia, mutta huomautan, että niitä jatketaan ensi viikolla. Toivon näille keskusteluille hyvää, ja toivon, että niissä vallitsee hyvä henki. Arvoisa komission jäsen, olen ymmärtänyt, että te arvioitte tilanteen heti 26. lokakuuta käytävien keskustelujen jälkeen, ja arvostan lujaa kantaa, jonka olette päättänyt omaksua. Teidän on varmistettava, että tämä yhteisesti hoidettu kanta pysyy terveenä tulevaisuudessa. Lopuksi, meillä ei ole varaa toistaa virheitä, jotka teimme aiemmin siniturskan osalta. Emme voi tuhota tätä tervettä makrillikantaa.

  Ian Hudghton (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, vaikka tuen näitä keskustelun aiheena olevia mietintöjä, minun on myös käytettävä hyväkseni tilaisuus esittää joitakin yleisempiä huomiota kalastusta koskevista kansainvälisistä ja monikansallisista sopimuksista.

Jos kalastusvaltioiden välisten sopimusten halutaan onnistuvan, kaikille osapuolille on oltava selkeitä kannustimia noudattaa niitä suojelutoimenpiteitä, joita saatetaan silloin tällöin vaatia.

On myös luotettava tieteelliseen asiantuntemukseen, jota käytetään suojelu- ja hoitosuunnitelmien perustana. Oman kalastusvaltioni, Skotlannin, kannalta yhteinen kalastuspolitiikka, EU:n aivan oma kansainvälinen sopimus, ei ole ollut suuri menestys.

Niin sanottu turskan elpymissuunnitelma aiheuttaa itse asiassa aivan hyvien kalojen poisheittämistä ja sillä säädetään miltei toteuttamiskelvottomasta kiintiörajoitusten ja meripäivien yhdistelmästä. Meneillään oleva kiista makrillista – Skotlannin arvokkaimmasta kalavarasta – josta olemme muilta puhujilta kuulleet, vaikuttaa kaikkiin kansainvälisiin neuvotteluihin.

Jos halutaan, että on edes pientä toivoa saada sopimus aikaan kalastusvaltioiden välillä, meillä ei voi olla tilannetta, jossa kantoja uhkaa kilpajuoksu kaiken saatavilla olevan pyytämisestä yksipuolisesti.

Pyydän komission jäsentä jatkamaan hyvää työtään pyrittäessä saamaan ratkaisu tähän kiistaan. Tiedän, että hän on täysin tietoinen siitä vahvasta tunteesta, jota Skotlannissa tunnetaan hänen äskettäisen vierailunsa vuoksi, mutta kehotan komission jäsentä laajemmin pitämään mielessä, että on varmistettava, että meillä on vankkaa tieteellistä asiantuntemusta kaiken sen osalta, mitä yritämme tehdä, että meillä on järkevät ja toimivat säännöt hoitosuunnitelmissa – joka olisi uusia asia YKP:n nojalla – ja että meillä on näiden suunnitelmien kohteille, eli kalastusyhteisöille, kannustimia niiden noudattamiseksi.

  Daciana Octavia Sârbu (S&D). – (RO) Laiton, ilmoittamaton ja sääntelemätön kalastus tuhoaa rannikkoalueilla asuvia yhteisöjä, vaikuttaa tuhoisasti meriekosysteemeihin ja uhkaa elintarvikevaroja. Siksi pidän tätä neuvoston kanssa tehtyä sopimusta myönteisenä ja katson, että olemme ottaneet askelen eteenpäin Koillis-Atlantin kalastuskomission suositusten täytäntöönpanossa.

Valvontatoimenpiteiden tiukentaminen ja niiden perustaminen vakaaseen lainsäädäntöön ovat olennaisen tärkeitä toimia, joiden avulla voimme täyttää perussopimuksen mukaiset velvoitteet ja suojella Atlantin kalavaroja, joita tällä hetkellä ylikalastetaan raskaasti. Edistyksestä huolimatta emme kuitenkaan voi tämän asetuksen soveltamisalan nojalla puuttua täysimääräisesti laittomaan, ilmoittamattomaan ja sääntelemättömään kalastukseen liittyviin ongelmiin.

Me kaikki tiedämme, että tuhannet alukset purjehtivat sellaisten valtioiden lippujen alla, jotka eivät halua tai jotka eivät pysty soveltamaan kansainvälistä lainsäädäntöä. Kalakantojen lisäksi myös meriympäristö joutuu kärsimään. Monien näiden alusten työolot ovat käytännöllisesti katsoen orjuutta.

  Czesław Adam Siekierski (PPE). - (PL) Luoteis- ja Koillis-Atlantilla harjoitettavaan kalastukseen liittyvää tulevaa monenkeskistä yhteistyötä koskevat yleissopimukset edellyttävät mukautumista vastauksena nykyisiin haasteisiin, ja siksi asetuksia on muutettava. Ehdotetut muutokset liittyvät ensiksi, kalakantojen optimaaliseen käyttöön, toiseksi, kalastuksenhoitoa koskevaan asianmukaiseen menetelmään ja asianmukaisiin kalastustapoihin ja lopuksi ja kolmanneksi laittoman kalastuksen estämiseen.

Näillä muutoksilla edistetään pitkäkestoista ja kestävää kalastuksen kehitystä, mutta kalavarojen ehtymisen jatkuva valvonta ja istutusprosessit ovat olennaisen tärkeitä todellisen tilanteen arvioimiseksi ja asianmukaisten päätösten tekemiseksi alalla.

  Elie Hoarau (GUE/NGL). – (FR) Arvoisa puhemies, Luoteis-Atlantin kalastusjärjestön (NAFO) sopimuksia koskevien neuvottelujen aikana EU:n valtuuskunnan johtaja lupasi luovuttaa Ranskan turskakiintiön takaisin Saint Pierre ja Miquelonin kalastajille. Tätä takaisinluovutusta ei ole NAFO-sopimuksessa.

Saint Pierre ja Miquelonin kalastajien puolesta pyydän, että tämä takaisinluovutus vahvistetaan ja että tämä takaisinluovutus virallistetaan. Mielestäni se voidaan tehdä yksinkertaisella kirjeellä sitten, kun NAFO-sopimukset on lopullisesti ratifioitu. Voiko komissio antaa meille tästä asiasta tietoja?

  João Ferreira (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kalastusta koskeva monenvälinen yhteistyö kansainvälisillä vesillä on välttämätöntä niiden kestävyyden ja kalakantojen säilymisen varmistamiseksi keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Suojelutoimenpiteet ja kalakantojen hoito alueellisten kalastusjärjestöjen tasolla pitäisi tietenkin määritellä toimenpiteiden ohella tehokkaan noudattamisen takaamiseksi.

Kannatamme siksi valvontajärjestelmän puutteiden korjaamista, erityisesti laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen osalta. Tällä hetkellä kalastuksen valvonta aiheuttaa yhä enemmän vaateita jäsenvaltioille sekä yhteisen kalastuspolitiikan että monenvälisen yhteistyön nojalla, kuten ehdotettu saattaminen osaksi lainsäädäntöä nyt osoittaa.

Komission ei pitäisi jättää tätä huomiotta. Valvonnan välttämätön toteuttaminen, kehittäminen tai uudenaikaistaminen saattaa edellyttää huomattavaa taloudellista panosta. Siksi meidän on tärkeää käsitellä valvontatoimille osoitettuja taloudellisia resursseja saatavilla olevissa lainsäädäntövälineissä, erityisesti YKP:n rahoitustoimenpiteitä koskevassa asetuksessa, ja erityisesti tarkastamalla tällä alalla säädetyn yhteisrahoituksen enimmäistasoa, joka on tällä hetkellä 50 prosenttia.

  Franz Obermayr (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, NAFOn vuotuisessa konferenssissa tehtiin muutoksia 1. tammikuuta 1979 tehtyyn Ottawan yleissopimukseen. On tärkeää, ettemme unohda tässä perusnäkökohtia: kalavarojen optimaalista käyttöä ja niiden järkevää hoitoa. Sen on perustuttava kestävään ja ekologiseen käsitykseen, jos haluamme varmistaa, että kalastus edelleenkin tuottaa ravintoa tuleville sukupolville.

Sopimuksilla pyritään erityisesti säilyttämään pienet paikalliset kalastusyritykset ja niiden perherakenteet ja suojelemaan niitä laittomia keinoja hyödyntävältä kilpailulta sekä suuren mittakaavan laivastoilta, jotka kyntävät meriä käyttäen suuria määriä sähkölaitteita ja syvänmeren verkkoja. Lyhyesti, haluamme kalastusteollisuuden, mutta emme tässä muodossa, joka vaarantaa pienen mittakaavan rakenteet, paikalliset rakenteet, kielteisillä toimillaan. Meidän on tarjottava tuleville sukupolville kestävyyttä, ja meidän on suojeltava sitä ja taattava se sopimusten avulla.

  Maria Damanaki, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää molempia esittelijöitä jälleen kerran erinomaisesta työstä, ja haluaisin myös kiittää kaikkia jäseniä puheenvuoroista. Ymmärrän, että nämä ovat erittäin merkittäviä mietintöjä. Näillä muutoksilla tilannetta parannettaisiin huomattavasti, erityisesti valvonnan ja laittoman kalastuksen ongelmaa koskevan kantamme osalta.

Olen kaikkien kanssa samaa mieltä siitä, että meidän on puututtava laittoman kalastuksen ongelmaan, koska se tuhoaa kantojen kestävyyden. Se on myös vakava uhka rannikkoyhteisöillemme, koska jos näiden kantojen kestävyys romahtaa, rannikkoyhteisöillämme ei ole tulevaisuutta. Näiden valvontasuunnitelmien varmistaminen on erittäin tärkeää. Suunnitelmia koskevat mietinnöt ja muutokset voivat auttaa meitä paljon.

Haluaisin myös korostaa ymmärtäväni, että tarvitsemme lisää resursseja – ja lisää rahoitusta, ehkä – varmistaaksemme, että nämä säännöt pannaan asianmukaisesti täytäntöön. Tämän kriisin käsitteleminen ei ole helppo tehtävä, mutta meidän on kuitenkin tehtävä parhaamme.

Haluaisin keskittyä hieman enemmän parlamentin, neuvoston ja komission väliseen yhteispäätösmenettelyprosessiin sen osalta, että näihin alueellisia kalastusjärjestöjä koskeviin päätöksiin tehdään muutoksia ja niitä saatetaan osaksi lainsäädäntöämme. Olen kanssanne samaa mieltä siitä, että alueelliset kalastusjärjestöt ovat erittäin tärkeitä politiikallemme ja että meidän on edistettävä niiden toimintaa laittoman kalastuksen torjumiseksi maailmanlaajuisesti. Olen myös samaa mieltä siitä, että jos voimme taata periaatteidemme täytäntöönpanon maailmanlaajuisesti, silloin kalastuksen kestävyys olisi huomattavasti varmempaa.

Pidän myös erittäin myönteisinä ehdotuksia siitä, miten voimme edistää yhteistyötä, ja ehdotusta kansainvälisen kalastusalusten rekisterin perustamisesta, mutta ennen tuon vaiheen saavuttamista meidän on toteutettava paljon toimenpiteitä.

Jos todella haluamme edistää kansainvälistä yhteistyötä, meidän on jatkettava sinnikkäästi eteenpäin ja pantava ripeästi täytäntöön näissä järjestöissä tehdyt päätökset. Siksi komissio pyytää tämän asian osalta enemmän siirrettyä säädösvaltaa. Kunnioitamme yhteispäätösmenettelyä, ymmärrämme, että olemme nyt uudessa tilanteessa ja ymmärrämme, että neuvosto ja parlamentti päättävät valtuuksista, jotka voitte meille antaa siirrettyjen valtuuksien nojalla. Haluaisin kuitenkin korostaa, että se ei ole vain komission ongelma: EU:n kansainvälinen maine on vaakalaudalla, jos viivytämme näiden alueellisten järjestöjen päätösten saattamista osaksi lainsäädäntöämme. Siksi vaadimme, että meidän on saatava tämän osalta aikaan parempi tasapaino.

Olen kanssanne samaa mieltä siitä, että tarvitaan kolmen toimielimen välistä tasapainoa, mutta tarvitaan parempaa tasapainoa, ja olen valmis osallistumaan parlamentin kanssa konkreettisiin keskusteluihin siitä, miten nämä alueellisia kalastusjärjestöjä koskevat toimenpiteet voidaan saattaa aiempaa tehokkaammin osaksi EU:n lainsäädäntöä.

  Jarosław Leszek Wałęsa, esittelijä. – (PL) Haluaisin kiittää kaikkia tämän päivän keskustelusta. Voin nähdä, että olemme yksimielisiä. Yleissopimusten tarkistusten avulla esitetyt muutokset ovat ehdottoman olennaisia. Haluaisin kiittää Carmen Fraga Estéveziä valiokuntamme johtamisesta, mutta ennen kaikkea haluaisin kiittää komission jäsentä. Teidän kanssanne työskenteleminen on ollut todella miellyttävää. Kiitos sanoistanne ja vakuutuksestanne, koska näen, että ymmärrätte EU:n toimielinten toiminnan muuttuvan dynamiikan. Siitä huolimatta, että Euroopan parlamenttina voimme vain hyväksyä yleissopimusten muutosten ratifioinnin, toivon todella, että tästä alkaen yhteistyö ja neuvottelut etenevät niin kuin niiden pitäisi ja että ne ovat nopeita, avoimia ja tehokkaita. Kiitos sanoistanne, arvoisa komission jäsen, ja luotan hyvän yhteistyön jatkumiseen tulevaisuudessa.

  Carmen Fraga Estévez, esittelijä. – (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin sanoa komission jäsenelle, että mielestäni tällä viimeisimmällä Koillis-Atlantin kalastuskomissiota (NEAFC) koskevalla asetuksella, jonka huomenna aiomme hyväksyä, annettu esimerkki ei ole hyvä, koska se mitä tapahtui, on juuri sitä, minkä haluamme välttää.

Komissio antoi ehdotuksen myöhään, ja menettely on muuttunut, koska olemme siirtyneet kuulemismenettelystä tavalliseen lainsäätämisjärjestykseen, ja ehdotus kokonaisuudessaan on muuttunut tavallista lainsäätämisjärjestystä vastaavasti. Juuri sitä yritämme tällä kompromissilla välttää. Muotoilemalla uudelleen asetuksen 48 artiklan, jossa säädetään asetuksen tarkistamisesta tulevaisuudessa eri NEAFC-suositusten saattamiseksi osaksi EU:n lainsäädäntöä useimpien artiklojen osalta, olemme siirtäneet valtuuksia Euroopan komissiolle. Olemme ylläpitäneet ja säilyttäneet tavallisen lainsäätämisjärjestyksen vain muutamilla aloilla, mikä oli kompromissi neuvoston kanssa.

On siis otettu huomattava edistysaskel sen varmistamiseksi, että tämä toimii tulevaisuudessa, mutta siltikin, arvoisa komission jäsen, olen tehnyt täällä julkisen sitoumuksen, että jos se ei tulevaisuudessa toimi asianmukaisesti ja jos meitä estetään täyttämästä velvoitteitamme, parlamentti on valmis tarkistamaan menettelyn. Mielestäni olemme ponnistelleet sangen huomattavasti, ja katson, että se on merkittävä askel eteenpäin ja lähtökohta. Olemme varmoja, että komissio pystyy käyttämään uusia valtuuksia, jotka neuvosto ja parlamentti ovat sille myöntäneet.

Kiitos, arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen. Olen varma, että tämä toimii paljon paremmin kuin aikaisemmin. Tietysti, arvoisa komission jäsen, juuri teillä on välineet sen varmistamiseksi.

  Puhemies. − (EL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tiistaina 19. lokakuuta 2010 kello 12.30.

(Istunto keskeytettiin muutamaksi minuutiksi)

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Luis Manuel Capoulas Santos (S&D), kirjallinen. – (PT) Koska olen Euroopan parlamentin portugalilainen jäsen ja koska Portugali on maa, jolla on kalastuksessa vahvat perinteet ja erityisiä etuja Luoteis-Atlantin kalastusjärjestössä (NAFO), pidän myönteisenä yleissopimuksen tekstiin tehtyjä muutoksia, koska niillä pyritään säätämään aiempaa paremmista toimintaehdoista tälle alueelliselle kalastusjärjestölle.

Rakenneuudistus, jota edistetään keskittämällä päätöksentekovaltuudet yhdelle uudelle elimelle, sekä uusi kiistojenratkaisuprosessi nopeuttavat sisäistä päätöksentekoa. Uusissa määritelmissä on otettu käyttöön aiempaa selkeämmät suuntaviivat eri osapuolten velvoitteista ja oikeuksista, millä kalastuksesta tehdään tällä alueella aiempaa avoimempaa.

NAFOn ohella EU:ta pitäisi ohjata toisten sopimusosapuolten kanssa yhteistyössä laadittu ennakoiva kanta, ja sen pitäisi pyrkiä säilyttämään hyvät suhteet Kanadaan ja jatkamaan vuoropuheluun ja yksimielisyyteen pyrkimistä muiden järjestön sopimusosapuolten kanssa sekä niiden yksittäisten jäsenvaltioiden kanssa, jotka ovat kiinnostuneita tästä alueellisesta kalastusjärjestöstä.

Sen lisäksi, että tieteellisillä kumppanuuksilla on olennainen osa, koska ne ovat perusta päätöksille, joiden nojalla merivaroja voidaan hoitaa kestävästi ja jotka ovat osoittautuneet menestyksiksi joidenkin kalalajien osalta, näitä päätöksiä on harkittava huolellisesti. Niiden tavoitteena pitäisi olla tasapainon aikaansaaminen, ja se voi olla kestävää vain, jos se saadaan aikaan sosioekonominen vaikutus mielessä pitäen.