Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 19. lokakuuta 2010 - Strasbourg

6. Köyhyyden poistamisen kansainvälisen teemapäivän kehitykseen liittyvät kysymykset – Vähimmäistulon asema köyhyyden torjunnassa ja osallistavan yhteiskunnan edistämisessä Euroopassa (keskustelu)

  Puhemies. – (DE) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu köyhyydestä:

– neuvoston ja komission julkilausumat köyhyyden poistamisen kansainvälisen teemapäivän kehitykseen liittyvistä kysymyksistä ja

– Ilda Figueiredon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö vähimmäistulon asemasta köyhyyden torjunnassa ja osallistavan yhteiskunnan edistämisessä Euroopassa (2010/2039(INI)) (A7-0233/2010).

  Olivier Chastel, neuvoston puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kunnianarvoisat parlamentin jäsenet, koska 2010 on Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi, on selvää, että olemme hyvin tietoisia siitä, ettei köyhyys pysähdy unionin rajoille eikä sitä voida ratkaista vain niiden sisäpuolella.

Äskettäiset toisiaan seuranneet maailmanlaajuiset kriisit, jotka ovat vaikuttaneet kaikkiin valtioihin ja koetelleet pahimmin köyhimpiä maita, ovat osoittaneet, kuinka tiiviisti yhteen kytkeytynyt maailma on. Kehityksen edistäminen on näin ollen kiinteä osa Euroopan unionin vastausta tämän päivän globaaleihin haasteisiin, ja viisi seuraavaa vuotta ovat kehityspolitiikan kannalta Euroopassa ja koko maailmassa.

Lissabonin sopimuksen 208 artiklaan on kirjattu ja kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa todetaan selvästi, että EU:n kehitysyhteistyön ensisijaisena ja yleisenä tavoitteena on poistaa köyhyys osana kestävää kehitystä ja pyrkiä toteuttamaan vuosituhattavoitteet.

Vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen kestävän kehityksen yhteydessä on kuitenkin kollektiivinen tehtävä, jossa kaikkien kumppanien olisi noudatettava tekemiään sitoumuksia. Euroopan unioni on vakuuttunut siitä, että kehitysmaat ovat myös vastuussa omasta kehityksestään ja päättävät siitä ja että on ennen kaikkea niiden tehtävä ottaa vastuuta vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisesta.

Tästä syystä on tärkeää korostaa sitä, että näiden tavoitteiden – muun muassa demokraattisen hallinnon, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen suojelun, köyhien asemaa parantavan talouskasvun, yksityissektorin kehittämisen, kaupan kehittämisen, inhimillisen ja sosiaalisen kehityksen sekä ympäristön kestävyyden – saavuttamiseksi tarvitaan maailmanlaajuisia strategioita.

Euroopan unioni kannustaa kumppanimaita lisäämään ripeästi omia ponnistuksiaan erityisesti köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseksi sekä kumppanuuksien luomiseksi kansalaisyhteiskunnan, yksityissektorin ja paikallisviranomaisten kanssa. Euroopan unioni tarjoaa lisää tukea niiden pyrkimyksille valjastaa kotimaiset voimavarat kehityksen käyttöön etenkin parantamalla julkista varainhoitoaan ja vahvistamalla ja tehostamalla vero- ja tullijärjestelmiään.

Tämän vuoden syyskuun 22. päivänä YK:n jäsenvaltiot hyväksyivät vuosituhannen kehitystavoitteita käsitelleen huippukokouksen päätösasiakirjan ja uusivat sitoumuksensa työskennellä yhdessä parantaakseen kaikkien kansojen taloudellista ja sosiaalista tilannetta sekä tehdä kaiken voitavansa sen varmistamiseksi, että vuosituhannen kehitystavoitteet saavutetaan vuoteen 2015 mennessä.

  Andris Piebalgs, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin kiittää teitä tästä mahdollisuudesta keskustella köyhyyden haasteesta ja siitä, mitä Euroopan unioni voi tehdä maailmanlaajuisella tasolla kehitysyhteistyöpolitiikkansa avulla. Puheenvuoroni toisessa osassa käsittelen myös Ilda Figueiredon mietintöä.

Köyhyyden poistaminen on aikamme polttavin globaali haaste. Se on haaste, joka on voitettava, paitsi solidaarisuuden ja velvollisuuden itsestään selvistä syistä myös maailmanlaajuisen vaurauden ja vakauden vuoksi. Tämä on kaikkien etujen mukaista. Vuonna 2000 maailman johtajat kokoontuivat YK:hon New Yorkiin ja sopivat kansainvälisestä kehitysohjelmasta seuraaviksi 15 vuodeksi, vuosituhannen kehitystavoitteista. Yksi näissä puitteissa asetetuista päämääristä ja tavoitteista oli, että maailma sitoutui puolittamaan äärimmäisen köyhyyden. Kuinka pitkälle olemme päässeet nyt, kun vuoden 2015 määräaikaan on viisi vuotta?

Rohkaisevaa edistystä on saatu aikaan. Yhteensä 120 miljoonaa ihmistä pääsi pois köyhyydestä vuosien 2000 ja 2005 välillä, mikä vastaa 2,4 prosentin vuosittaista vähenemistä, mutta meillä ei ole aikaa itsetyytyväisyyteen. Tällä hetkellä 1,4 miljardia ihmistä elää yhä äärimmäisessä köyhyydessä, ja eri alueiden, valtioiden ja väestöryhmien välillä on valtavia eroja. Lisäksi äskettäinen ja nykyinen maailmanlaajuinen kriisi – elintarvikkeiden ja polttoaineiden hinnan noususta talouden epävakauteen ja ilmastonmuutokseen – uhkaa sekä aiempia saavutuksia että tulevia näkymiä.

Kaksi viikkoa sitten vuosituhattavoitteita käsitelleessä huippukokouksessa vahvistettiin maailman tavoite torjua köyhyyttä. Gay Mitchellin johtamat Euroopan parlamentin jäsenet antoivat merkittävän panoksen huippukokouksessa, ja kiitän heitä suuresti heidän osallistumisestaan ja tuestaan. Kiitän myös parlamenttia sen tuesta koko valmisteluprosessissa, joka päättyi Cashmanin mietinnön hyväksymiseen. Parlamentin vuosituhattavoitteisiin jatkuvasti kiinnittämä huomio teki EU:n kannasta New Yorkissa vahvan ja kunnianhimoisen. Uskon, että tulos rauhoitti huippukokoukseen osallistuneita parlamentin jäseniä. Siellä ei sorruttu syyttelyyn; kokous antoi pikemmin uuttaa energiaa, tarmoa ja toivoa tavoitteiden saavuttamiseksi. Se osoitti, että vuosituhattavoitteet ovat edelleen tärkeällä sijalla poliittisella asialistalla, kun noin 110 valtioiden ja hallitusten päämiestä osallistui huippukokoukseen. Euroopan unioni auttoi huippukokouksen onnistumista muotoilemalla 27 jäsenvaltiomme vahvan yhteisen lähestymistavan ja tuomalla sen esiin.

Köyhyyden torjunta on tärkeällä sijalla myös Euroopan asialistalla. Se on osa Eurooppa-hanketta. Se on Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikan keskeinen tavoite, kuten Lissabonin sopimuksessa todetaan, ja se on myös asia, jota Euroopan unionin kansalaiset vakaasti tukevat, mikä on yhtä tärkeää.

Maailman johtavana avunantajana Euroopan unioni on tähän mennessä antanut merkittävän panoksen vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi. Mainitakseni vain kaksi esimerkkiä, pelkästään Euroopan komissio on vuodesta 2004 auttanut saamaan 9 miljoonaa tyttöä ja poikaa kouluun, ja olemme yhdistäneet 31 miljoonaa kotitaloutta puhtaan juomaveden verkkoon. Tästä voidaan mielestäni olla ylpeitä, mutta meidän pitää ja me voimme tehdä enemmän.

Kesäkuussa Euroopan johtajat auttoivat vahvistamaan vuosituhattavoitteita sopimalla kunnianhimoisesta suunnitelmasta ja joukosta toimenpiteitä. Suunnitelmassa asetetaan etusijalle toimet sellaisissa tavoitteissa, joilla olemme edistyneet vähiten, ja niillä alueilla ja valtioissa, jotka ovat jääneet eniten jälkeen, konflikteista ja epävakaudesta kärsivät valtiot mukaan lukien. Suunnitelmassa myös vahvistetaan sitoumuksemme savuttaa 0,7 prosentin BKTL-osuutta koskeva tavoite vuoteen 2050 mennessä huolimatta vaikeasta talous- ja rahoitustilanteesta. Tämän saavuttamiseksi meidän on arvioitava edistystä vuosittain.

Vuosituhannen kehitystavoitteiden – ja etenkin köyhyyden poistamista koskevan tavoitteen – muuttaminen vuosituhannen kehitystodellisuudeksi vuoteen 2015 mennessä pysyy myös toimintani ensisijaisena yleistavoitteena.

Me kaikki tiedämme, että pelkästään kehitysapu ei riitä vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen. Niiden saavuttamiseksi on myös äärimmäisen tärkeää, että olemme nykyistä luovempia tehostaessamme kehitysavun vaikutusta, edistäessämme kestävämpää ja osallistavampaa kasvua ja ottaessamme muita ja uusia rahoituslähteitä käyttöön kehitystä palvelemaan. Muun muassa avoimuutta ja vastuullisuutta lisäämällä aikaansaatava kehitysavun laatu ja tehokkuus ovat yhtä tärkeitä, samoin kuin se, että muut kuin kehitysaputoimet tukevat nykyistä paremmin vuosituhattavoitteita.

Kehitysapua on pidettävä katalyyttina, ei parannuskeinona. Mitään valtiota ei ole koskaan saatu muuttumaan pelkästään kehitysavulla. Kestävä edistys riippuu ensisijaisesti siitä, että valtion omaa kykyä tuottaa osallistavaa ja kestävää kasvua kehitetään. Kehitys voi syntyä vain kehitysmaiden sisältä, ei ulkopuolelta, ja tästä syystä meidän on keskitettävä kehitysponnistelumme juuri tänne "sisäpuolelle". Juuri sitä omavastuullisuuden periaate viime kädessä merkitsee.

Aion marraskuussa käynnistää vihreän kirjan ja julkisen kuulemisen kerätäkseni näkemyksiä siitä, miten toimiamme ja välineitämme voidaan kehittää, jotta ne tehoavat paremmin kumppanimaiden kestävää ja osallistavaa kehitystä edistäviin tekijöihin ja siten köyhyyden perimmäisiin syihin tuottaen näin vahvaa lisäarvoa kehitysyhteistyöllemme. Uskon, että teidän panoksenne tähän keskusteluun tulee olemaan merkittävä, kuten tavallista.

Kiitän Ilda Figueiredoa hänen mietinnöstään vähimmäistulojärjestelmistä. Hänen mietintönsä ytimenä on ihmisten perusoikeus ihmisarvoisen elämän edellyttämiin riittäviin resursseihin. Se on kirjattu Euroopan unionin perusoikeuskirjaan. Se on innoittanut useita komission viimeaikaisia aloitteita aktiivisen osallisuuden alalla, etenkin vuonna 2008 annettua komission suositusta aktiivisesta osallisuudesta, jonka parlamentti ja neuvosto hyväksyivät. Suosituksessa määritellään yhdennettyjä aktiivisen osallisuuden strategioita, jotka perustuvat kolmeen pilariin – kaikkien pääsyyn työmarkkinoille, laadukkaiden palvelujen saantiin ja riittävään toimeentulotukeen. Tästä syystä komissio suhtautuu myönteisesti tähän mietintöön.

Samalla kunnioitamme täysin jäsenvaltioiden toimivaltaa yleensä sosiaaliturvajärjestelmien ja erityisesti vähimmäistulojärjestelmien suunnittelussa ja toteutuksessa. Riittävät tulot ovat keskeinen tekijä torjuttaessa niiden henkilöiden köyhyyttä, jotka eivät voi tehdä työtä. Ne muodostavat tarpeellisen täydennyksen osallistaville työmarkkinoille työkykyisten henkilöiden köyhyyden torjumiseksi.

Mietinnössä vahvistetaan aivan oikein toimeentulotuen perusperiaate, jonka mukaan sen on oltava sekä riittävää että yhteensopivaa kannustimien kanssa. Jäsenvaltiot toteuttavat parhaillaan vakauttamistoimia varmistaakseen julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyden. Komissio yhtyy näkemykseen, jonka mukaan näissä toimissa on otettava huomioon tarve suojella haavoittuvimmassa asemassa olevia yhteiskunnan jäseniä.

Euroopan komissio esittelee Euroopan tämän vuoden loppuun mennessä köyhyydentorjuntafoorumin, jossa hahmotellaan konkreettisia toimenpiteitä jäsenvaltioiden tukemiseksi niiden pyrkiessä tavoitteeseen auttaa vähintään 20 miljoonan Euroopan unionin kansalaista pois köyhyydestä vuoteen 2020 mennessä.

  Ilda Figueiredo, esittelijä. – (PT) Arvoisa puhemies, köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen ovat ihmisarvon ja perusihmisoikeuksien loukkauksia, mutta vaikka Euroopan köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnan teemavuosi on jo pitkällä, olemme valitettavasti vaarassa saavuttaa ennätyksen köyhyydessä elävien ihmisten määrässä.

Tämä on järkyttävä taka-askel rikkaalle Euroopalle, jossa rahoitusalan ja taloudellisten ryhmittymien jatkuvasti kasvavat voitot siirretään salavihkaa veroparatiiseihin. Sen seurauksena suuttumus kasvaa miljoonien työntekijöiden, naisten, nuorten, palkkojen leikkausten ja epävarmojen ja matalapalkkaisten työpaikkojen uhrien, työttömien ja surkeita eläkkeitä saavien eläkeläisten keskuudessa.

Vuoden 2008 lopussa Eurostat totesi, että sosiaalietuuksien maksamisen jälkeenkin noin 85 miljoonaa ihmistä on vaarassa joutua köyhyyteen, mutta tilannetta pahentavat entisestään EU:n uudet uusliberalistiset toimenpiteet ja useiden jäsenvaltioiden toteuttamat niin kutsutut säästötoimet. Niihin sisältyy palkkojen alennuksia sekä terveydenhoitoon, koulutukseen ja muihin aloihin kohdistuvia leikkauksia, sosiaalituen alentamisia ja keskeisiin hyödykkeisiin, muun muassa elintarvikkeisiin, kohdistuvia veronkorotuksia, kuten Kreikan, Irlannin ja muiden valtioiden jälkeen tapahtuu nyt myös Portugalissa.

On mahdotonta hyväksyä, että komissio ja neuvosto jatkavat jäsenvaltioiden painostamista vakaus- ja kasvusopimuksen järjenvastaisten kriteerien perusteella. Ne tarkastelevat vain taloudellisia eivätkä sosiaalisia kysymyksiä annettuaan kaikki julkiseen tukeen tarkoitetut varat pankeille ja rahoitusjärjestelmälle täysin piittaamatta kansalaisista. Mikä pahinta, nyt ne pakottavat työntekijät ja köyhät maksamaan ne kiireelliset julkiset tuet, joita hallitukset antoivat pankeille EU:n johtajien tuella ja finanssiryhmittymien osoittaessa suosiotaan.

Tästä syystä on välttämätöntä muuttaa politiikkaa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi, kuten miljoonat mielenosoittajat ympäri Eurooppaa, myös täällä Strasbourgissa, vaativat.

Euroopan köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnan teemavuoden tavoitteet ja pääperiaatteet eivät voi olla vain tyhjiä sanoja. EU:n antamaa sitoumusta saavuttaa YK:n vuosituhannen kehitystavoitteet ei voida unohtaa.

Politiikassa olisi tunnustettava oikeudet, jaettava vastuu, edistettävä yhteenkuuluvuutta ja köyhyysuhan alaisten tai köyhyydessä elävien ihmisten osallistumista, toteutettava konkreettisia toimenpiteitä köyhyyden tehokkaaksi ehkäisemiseksi ja poistamiseksi sekä integroitava kodittomat ja maahanmuuttajat vammaisista puhumattakaan, eikä sillä saisi vaarantaa nuorten ja lasten tulevaisuutta.

Valitettavasti Eurooppa 2020 -strategia rajoittuu 20 miljoonan ihmisen nostamiseen pois köyhyydestä vuoteen 2020 mennessä, mikä on askel taaksepäin niin sanotun Lissabonin strategian alkuperäisistä tavoitteista.

Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen monitahoinen luonne edellyttää, että makrotalouspolitiikkaan saadaan liitettyä sosiaalinen ulottuvuus kiinteänä osana kriisistä selviytymistä. Tämä merkitsee muutosta prioriteetteihin ja rahapolitiikkaan, muun muassa vakaus- ja kasvusopimukseen, budjetti- ja veropolitiikkoihin sekä kilpailu- ja sisämarkkinapolitiikkoihin. Etusijalle on asetettava taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja ihmisoikeuksien puolustaminen. Tämä merkitsee sitä, että olisi vähintään saatava aikaan tasapaino talous-, työllisyys-, sosiaali- ja ympäristöpolitiikkojen välille sekä vaurauden ja tulojen oikeudenmukainen jakautuminen.

Tässä yhteydessä vähimmäistulojärjestelmät ovat tehokas väline varmistaa kansalaisten turvallisuus ja vähentää syrjäytymisen ja työttömyyden vaikutuksia. Näin tuetaan ihmisarvoisen työn saatavuutta ja torjutaan epävarmuutta ja kurjia palkkoja, jotka lisäävät köyhien työssäkäyvien osuutta. Näillä vähimmäistulojärjestelmillä on tärkeä rooli tulojen uudelleenjakamisessa, ja niillä varmistetaan yhteisvastuu ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus erityisesti kriisiaikoina, sillä niillä on sosiaalisesti vakauttava vastasyklinen vaikutus, koska niistä saadaan lisävaroja kysynnän ja kulutuksen lujittamiseksi sisämarkkinoilla ja siten taantuman torjumiseksi.

Näin ollen vähintään 60 prosenttiin kunkin valtion mediaanitulosta perustuvien vähimmäistulojärjestelmien olisi oltava kiinteä osa sosiaaliseen integrointiin tähtäävää strategiaa, johon sisältyy sekä yleistä politiikkaa että kohdennettuja toimenpiteitä asumisen, terveydenhuollon, koulutuksen ja sosiaalipalvelujen alalla yhteiskunnan haavoittuvaisimpien ryhmien hyväksi. Tämä auttaisi ihmisiä selviytymään köyhyydestä ja toimisi sosiaalista osallistamista ja työnsaantia helpottavana välineenä kaikille niille, jotka siihen pystyvät, tarjoten ihmisarvoiset työolot eikä modernia orjuutta, kuten ne epävarmat ja huonosti palkatut työpaikat, joiden uhreiksi miljoonat työntekijät, etenkin naiset ja nuoret, ovat joutuneet.

Komission haasteena on laatia vähimmäistulojärjestelmiä koskeva aloite ja toimintasuunnitelma, jotta lapsia, nuoria, aikuisia ja vanhuksia autetaan selviytymään köyhyydestä ja heidät saadaan tielle kohti sosiaalista edistystä.

  Licia Ronzulli, PPE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tiedot maailman köyhyydestä ovat hälyttäviä, huolestuttavia ja lohduttomia. Köyhyysrajan alapuolella elävien ihmisten määrä kasvaa koko ajan, ja myös kuilu puutteessa elävien ja korkeasta elintasosta nauttivien välillä levenee jatkuvasti.

Yhdistyneiden Kansakuntien viimeisimmän maailman kaupunkien tilaa koskevan raportin mukaan 827 miljoonaa ihmistä elää tällä hetkellä hökkelikylissä, ja tämä määrä kasvaa jatkuvasti keskimäärin 6 miljoonalla vuosittain. Kuten jo korostettiin, tämä ei ole tuntematonta Euroopassakaan: nykyisin lähes 80 miljoonaa kansalaistamme – 16 prosenttia unionin väestöstä – elää köyhyydessä, ja runsaat 19 miljoonaa heistä on lapsia.

Tämä vuosi, 2010, on julistettu Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuodeksi, ja se muodostaa taustan tänään käsittelemällemme mietinnölle. Olin päättänyt, että lopullisessa tekstissä olisi analysoitava tiettyjä erittäin tärkeinä pitämiäni seikkoja, ja olen siitä kiitollinen Ilda Figueiredolle. Viimeaikainen talouskriisi on lisännyt työttömyyttä. Valitettavasti siitä ovat jälleen kerran kärsineet pahiten naiset. Köyhyyden torjuminen edellyttää ennen kaikkea työllisyyttä, ja varsinkin naisten ja nuorten työllisyyttä, edistäviä toimia.

Jokaisen pitäisi voida saada ihmisarvoiseen elintasoon riittävä määrä rahaa. Tämä on tosiasia: vähimmäispalkka voi olla tärkeässä osassa köyhyyden torjunnassa antamalla kaikille mahdollisuuden osallistua aktiivisesti yhteiskunnalliseen, poliittiseen ja kulttuurielämään. Tästä huolimatta kaikilla jäsenvaltioilla on oltava vapaus päättää, ottavatko ne käyttöön vähimmäispalkan; se ei saa olla unionin tasolla tehtävä päätös.

Todellisen sosiaalisen integraation saavuttamiseksi ja alentavien olojen ja köyhyyden torjumiseksi emme voi turvautua vain sosiaaliturvan toimenpiteisiin: meidän on tähdättävä korkeammalle. Tästä syystä meidän on taisteltava parempien rakenneuudistusten puolesta ja pyrittävä tehokkaampaan työllisyyspolitiikkaan rohkaistaksemme heikompia yhteiskuntaryhmiä siirtymään työmarkkinoille.

  Thijs Berman, S&D-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, Ilda Figueiredo esitti asian erinomaisesti, ja haluan lisätä vain yhden asian. EU perustuu ajatukseen siitä, että mahdollisimman monien vauraus takaa talouskehityksen kaikille eurooppalaisille. Avoimien markkinoiden mutta myös rakennemäärärahojen – vaurauden uudelleenjakamisen – ansiosta keski- ja itäeurooppalaisten jäsenvaltioiden elintaso on nousussa, ja vanhat jäsenvaltiot hyötyvät tästä. Kaikilla eurooppalaisilla, kuten maailman kaikilla kansalaisilla, on oikeus ihmisarvoiseen elämään.

Tästä syystä köyhyyden vähentäminen mainitaan Lissabonin sopimuksessa. Kehityksen vuosituhattavoitteet on saavutettava, ja voimme edetä kansainvälisellä tasolla täsmälleen samalla tavalla kuin etenemme uusissa jäsenvaltioissa. Köyhien valtioiden vauraus lisääntyy oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen seurauksena, sillä sen ansiosta yritykset uskaltavat investoida niihin tietäen, että niiden sopimukset ovat turvattuja. Maailmanlaajuinen vaurauden uudelleenjakaminen vähentää yhteiskunnallisia jännitteitä sekä väkivallan ja pakolaisvirtojen vaaraa ja kasvattaa potentiaalisia markkinoitamme.

Näin ollen on käsittämätöntä, että eräiden jäsenvaltioiden, kuten oman kotimaani Alankomaiden, hallitukset kajoavat nyt kehitysapubudjettiin ja pyrkivät kajoamaan myös näihin tavoitteisiin. Ne tekevät niin virheellisen ja lyhytnäköisen oman edun tavoittelun vuoksi. Köyhyyden vähentämisen on pysyttävä EU:n ensisijaisena tavoitteena.

  Elizabeth Lynne, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, uskon, että vähimmäistuloa käsittelevä mietintö, jonka hyväksyimme työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan äänestyksessä, on paras etenemistapa ja saa laajimman kannatuksen. Siksi kehotan teitä hylkäämään tarkistukset 1 ja 2.

Olen aina kannattanut intohimoisesti kaikissa jäsenvaltioissa käyttöön otettavaa vähimmäistuloa, ja olen kirjannut sen kaikkiin sosiaalisesta osallistamisesta laatimiini mietintöihin, mutta katson, että paras tapa sen saavuttamiseksi on vaihtaa parhaita käytäntöjä. Katson, että jos yritämme toteuttaa sen lainsäädäntöteitse, emme saa kaikkia mukaamme emmekä saavuta sitä, mitä me kaikki haluamme – ihmisarvoista elintasoa kaikille ja ihmisten auttamista pois köyhyydestä ja kodittomuudesta.

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnössä sanomme myös, että tehokkain tie pois köyhyydestä on antaa kaikille mahdollisuus päästä työmarkkinoille. Yksi tapa saavuttaa tämä on varmistaa, että työllisyyspuitedirektiivi pannaan tehokkaasti täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa. Laadittaessa köyhyyttä ja sosiaalista osallistamista koskevaa politiikkaa meidän on kuunneltava ruohonjuuritason ihmisiä – toisin sanoen niitä, jotka itse kokevat köyhyyttä ja kodittomuutta. Meidän on varmistettava, että jäsenvaltiot täyttävät Eurooppa 2020 -strategiassa hahmotellut köyhyyden vähentämistä koskevat tavoitteensa.

Huomautan myös, että puhumme tässä keskustelussa vähimmäistulosta – toisin sanoen työttömyysetuuksista, emme palkoista.

  Karima Delli, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopassa on 80 miljoonaa köyhyydessä elävää ihmistä, yli 5 miljoona koditonta, miljoonia kehnoissa asunnoissa asuvia, joka viides lapsi kärsii köyhyydestä, ja mitä meillä on toisessa vaakakupissa? Miljardöörien määrä kasvaa.

Vietimme juuri, 17. lokakuuta, köyhyyden poistamisen kansainvälistä teemapäivää, ja Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi on kohta lopussa, mutta mitä tuloksia meillä on niistä esittää? Mitä konkreettisia ratkaisuja Eurooppa on tarjonnut kriisin ensisijaisille uhreille, jotka itse eivät ole kriisiin syypäitä? Mitä toivoa me voimme tarjota sukupolvelleni, tälle eurooppalaiselle sukupolvelle, joka kärsii työttömyydestä, epävarmuudesta ja syrjäytymisestä, näille nuorille, jotka eivät luota Euroopan unioniin, jotka odottavat paljon Euroopan unionilta ja siten teiltä?

Meillä on velvollisuus vastata heidän jokapäiväisiin huoliinsa ja heidän pelkoonsa tulevaisuudesta. Lissabonin strategia on epäonnistunut pyrkimyksessään poistaa köyhyys. Emme voi enää seisoa toimettomina ja antaa asioiden tapahtua. Enää ei ole tyhjän retoriikan aika. On tullut aika osoittaa poliittista rohkeutta. Kaikki köyhyyden uhrien kanssa työskentelevät organisaatiot, ATD Fourth World, Euroopan köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto (EAPN), yleiseurooppalainen asunnottomuusjärjestöjen liitto (FEANTSA), Emmaus Europe, ovat vaatineet tätä jo 20 vuotta!

Tästä syystä pyydämme Euroopan komissiolta puitedirektiiviä, jonka tavoitteena on asettaa riittävä vähimmäistulo. Puitedirektiivillä varmistetaan riittävän vähimmäistulon kelpoisuus- ja saantiehdot, niin että kaikki köyhyydessä elävät lapset, aikuiset ja vanhukset voivat päästä siitä eroon, ja varmistetaan siten heidän luovuttamaton oikeutensa elää ihmisarvoista elämää.

Aika on loppumassa, hyvät naiset ja herrat, ja tarve ryhtyä toimiin on suurempi kuin koskaan. Yhdessä voimme tehdä lopun pitkäaikaisen köyhyyden pöyristyttävästä skandaalista. Köyhyyden lopettamisen ei pitäisi olla pelkkä iskulause. Se on todellisuutta, ja toivon, että ryhdymme yhdessä tähän taisteluun.

  Nirj Deva, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, minusta tämä keskustelu on lähes naurettava. Olen nyt kuullut useita puheenvuoroja, ja olemme puhuneet köyhyyden poistamisesta mainitsematta kertaakaan, miten voisimme luoda lisää vaurautta. Köyhyyttä ei voida poistaa luomatta vaurautta, sillä muutoin vaurautta vain siirretään yksiltä toisille uutta vaurautta luomatta.

Kansainvälisesti kehitysmaista karkaa kaikenlaisen korruption ja muiden toimien vuoksi 880 miljardia euroa, joita ei rekisteröidä, veroteta eikä tallenneta oikeisiin pankkeihin. Tämä on rahoitusalan skandaali kansainvälisessä kehitysyhteistyössä. Näiden 880 miljardin euron olisi luotava vaurautta kehitysmaissa.

Euroopassa köyhyys lisääntyy, koska haittaamme vaurauden luomista liialla sääntelyllä samalla, kun Intia ja Kiina haastavat meidät. Meidän on tarkasteltava tätä uudelleen.

  Gabriele Zimmer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, tämän päivän köyhyyttä käsittelevässä istunnossa keskitymme tietoisesti maailmanlaajuisen köyhyyden ja Euroopan unionin jäsenvaltioissa vallitsevan köyhyyden väliseen yhteyteen. Sadat tuhannet ihmiset ovat kuitenkin tehneet sen ennen meitä. Viime viikkoina ja kuukausina he ovat yhä suuremmin joukoin lähteneet Euroopan kaduille vaatimaan tätä, ja maailmanlaajuinen toimintapäivä järjestettiin tietoisesti YK:n vuosituhannen kehitystavoitteita käsitelleen huippukokouksen lähistöllä.

Toisin kuin nämä ihmiset, Euroopan unionin toimielimet ovat kuitenkin edelleen epämääräisiä ja epäjohdonmukaisia kaikissa strategioissaan ja luovat puite-edellytyksiä, jotka puolestaan haittaavat köyhyyden torjuntaa. Lissabonin sopimuksella ja myös Eurooppa 2020 -strategialla on tosiasiallisesti eliminoitu köyhyyden poistamista koskevat tavoitteet. Monet Euroopan unionin jäsenvaltiot käyttävät kehotusta julkisen talouden kestävyyteen perusteena sosiaalipalvelujen vähentämiseen, terveyspalvelujen ja eläkejärjestelmien leikkauksilla toteuttaviin uudelleenkohdentamisiin, työmarkkinapoliittisten välineiden purkamiseen sekä työttömyys-, lapsi- ja perhe-etuuksien alentamiseen. Me teemme tämän itse jäsenvaltioissamme, ja täällä parlamentissa toimimme ikään kuin meidän olisi vain kampanjoitava sen puolesta, että köyhyydessä elävien ihmisten ei enää saisi antaa syrjäytyä. Teemme sen itse politiikallamme.

Huomautan, että Eurooppa 2020 -strategia ja Euroopan unionin kestävän kehityksen strategia ovat keskenään ristiriidassa, minkä vuoksi on mahdotonta torjua maailmanlaajuista köyhyyttä.

  Derek Roland Clark, EFD-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, köyhyys, ja etenkin köyhyysuhan alla elävien määrä, on lisääntynyt EU:n kasvaessa, kun jokainen uusi jäsenvaltio on kasvattanut ongelmaa, joten on varsin selvää, miten sen kasvaminen entisestään voidaan estää.

Yksi vastauksistanne on vähimmäistulon käyttöönotto. Minä kannatan vähimmäispalkkaa, mutta vain, jos kukin valtio asettaa sen itse. EU:n laajuinen vähimmäispalkka vääristäisi asiaa. Esimerkiksi Skandinaviassa kotitalouksien lämmitys on varmasti kaikille tuloryhmille kalliimpaa kuin Etelä-Euroopassa.

Vastustan vähimmäistuloa, koska se merkitsisi matalien palkkojen täydentämistä julkisilla varoilla: lisää rahoitettavaa veronmaksajille talouskriisissä. Miten estettäisiin joitakin työnantajia maksamasta pienempää palkkaa kuin he voisivat maksaa, koska he tietävät, että etuusjärjestelmä maksaa erotuksen? Vastaus: lisää sääntelyä ja byrokratiaa yrityksille, mikä koettelee rankimmin pk-yrityksiä, jotka työllistävät puolet työvoimasta.

Ja koko EU:n yhtenäistettyä vähimmäistuloa seuraa tietysti yhdenmukaistettu verojärjestelmä, joka tekee kaikista harmaata muodotonta massaa, jolta puuttuu Euroopan hienoin ominaisuus: moninaisuus.

  Franz Obermayr (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, on huolestuttavaa, että tuhannet ihmiset elävät EU:ssa köyhyysrajan alapuolella, vaikka heillä on vakituinen työpaikka. Tätä silmälläpitäen pyrkimykset riittävän vähimmäispalkan luomiseksi ovat erittäin tervetulleita. Vähimmäispalkassa on kuitenkin järkeä vain, jos se yhdistetään muihin toimenpiteisiin. Erillinen keskustelu saattaisi johtaa elinkeinoalueen heikkenemiseen ja työttömien määrän lisääntymiseen. Lisäksi pienillä ja keskisuurilla yrityksillä ei ole varaa maksaa lakisääteistä vähimmäispalkkaa, jos verotaakka säilyy nykyisellään, ja palkkojen korottamiseen liittyy luonnollisesti riski tavaroiden ja palvelujen hintojen kohoamisesta. Tämä käynnistäisi jälleen kerran inflaatiokierteen.

Tästä syystä on keskityttävä työn verotuksen helpottamiseen. Työstä on tultava jälleen kannattavaa EU:n kansalaisille. Vähimmäispalkka on ehdottomasti hyvä ajatus, mutta se olisi otettava käyttöön osana mielekästä kokonaispakettia, jolla helpotetaan työntekijöiden ja myös eurooppalaisten pienten ja keskisuurten yritysten verotusta.

  Elisabeth Morin-Chartier (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, köyhyyden poistaminen on yksi vuosituhannen kehitystavoitteista, mutta se on myös yksi Euroopan unionin tavoitteista Euroopassa.

Meillä Euroopassa on keskimäärin maailman korkein yleinen elintaso, mutta missään muualla maailmassa ei ole sellaista jakautumista kuin Euroopan yhteiskunnan sisällä sekä Euroopan ja Afrikan välillä. Tämä on maailman suurin elintasojen välinen ero. Meidän tehtävänämme on kaventaa näitä eroja.

Liian monet eurooppalaiset saavat ravitsevan aterian vain joka toinen päivä. Liian monet lapset ovat köyhiä ja kärsivät jatkuvasta köyhyydestä johtuvista terveys- ja koulutusongelmista. Liian monien naisten on kestettävä palkkaeroja, heitä syrjitään työnsaannissa eikä heillä ole varmuutta työpaikasta, ja tästä syystä koulutus on ainoa keino saada heidät takaisin yhteiskuntaan ja pois köyhyydestä. Liian monet ikääntyneet ihmiset, jotka usein ovat naisia, ovat koko työelämänsä ajan olleet muista jäljessä ihmisarvoisen työn ja kunnollisen palkan suhteen.

Maaseudulla on liian paljon köyhyysrajan alapuolella eläviä ihmisiä. Monet köyhyyden torjumiseen tähtäävistä tukitoimista ovat kaupungeissa toteutettavia toimia. Meidän on autettava myös maaseutuyhteisöjä torjumaan köyhyyttä.

Tästä syystä kehotan teitä torjumaan köyhyyttä ...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Frédéric Daerden (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, hallitsevana aiheena tänään Euroopan parlamentissa on maailman köyhyyden torjuminen. On merkittävää, kuten Ilda Figueiredo huomautti, että köyhyys on aivan liian yleistä myös Euroopassa. Tämän ilmiön torjuminen on yksi Eurooppa 2020 -strategiassa asetetuista prioriteeteista. Mutta vaikka on hyvä asettaa tavoitteita, joiden sivumennen sanoen olisi pitänyt olla kunnianhimoisempia, on parempi, jos saadaan luotua tarvittavat keinot. Kaikkien Euroopan unionin kansalaisten riittävä vähimmäistulo on selvästi yksi näistä keinoista.

Kollegamme erinomaisessa mietinnössä osoitetaan sen käyttökelpoisuus tässä taistelussa ja todella viedään asioita eteenpäin. Pelkäämme kuitenkin, että ilman komission tekemää lainsäädäntöaloitetta, jossa tunnustetaan myös vähimmäistulon rooli, jäsenvaltiot eivät voi pitää lupaustamme köyhyyden poistamisesta. Tästä syystä mietintö tarvitsee jatkokseen puitedirektiivin, jossa otetaan huomioon kansalliset käytännöt.

  Charles Goerens (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minusta tässä keskustelussa voidaan esittää kolme merkittävää huomiota.

Ensinnäkin globalisaatio on lisännyt valtioiden sisäistä eriarvoisuutta mutta vähentänyt sitä eri valtioiden välillä, mitä osoittaa kehittyvien maiden menestys. Tätä korosti eräs Kansainvälisen valuuttarahaston asiantuntija Oslossa pidetyssä konferenssissa, jossa Kansainvälinen valuuttarahasto ja Kansainvälinen työjärjestö yhdistivät voimansa.

On totta, että valtioiden välillä on yhä suuria eroja, mutta olisi väärin syyttää jatkuvasta köyhyydestä vain globalisaatiota, kun syynä ovat maidemme sisäiset eriarvoisuudet.

Euroopan tilanne, ja tämä on toinen huomioni, on hyvin erityislaatuinen. Se on ainoa suuri talousalue, joka on saanut tottua joukkotyöttömyyteen kolmen viime vuosikymmenen aikana, kuten professori Fitoussi on huomauttanut.

Eurooppa 2020 -strategia avaa kyllä eräitä mielenkiintoisia näkymiä siihen, miten rakenteellinen työttömyys voidaan ratkaista, mutta nykyisestä kriisistä selviytymisen yhteydessä Euroopan unionin on löydettävä keinoja lisätä työllisyyttä.

Monet meistä katsovat, että jos painotetaan liikaa vain julkisen talouden tervehdyttämistä, köyhyyden vähentämisen tavoite saattaa jäädä toiveuneksi.

Kolmanneksi, köyhyyden torjuntaa koskevan lähestymistapamme on oltava sekä kansainvälinen että ulospäin suuntautuva. Kestävää kehitystä silmälläpitäen meillä ei enää ole varaa suosia yhtä osatekijää toisen kustannuksella. Malthusilainen lähestymistapa, jossa todetaan, että solidaarisuuden nimissä käytetyt varat ovat yksinkertaisesti…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Jean Lambert (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, olemme uskoakseni kaikki tietoisia vähimmäistulojärjestelmien merkityksestä kaikkialla Euroopan unionissa, vaikka kaikki jäsenvaltiot eivät niitä vielä ole ottaneet käyttöön. Tiedämme myös, että niiden tehokkuus vaihtelee suuresti, että maksettaville määrille ei usein ole selvää perustaa ja että maksettavat määrät eivät välttämättä pysy hintojen nousun mukana. Eräissä jäsenvaltioissa käyttöaste on hyvin alhainen, joten kansalaiset eivät saa heille kuuluvaa tuloa, ja joissain jäsenvaltioissa vähimmäistulojärjestelmiä on myös rajoitettu ajallisesti, mikä vaikuttaa hyvin oudolta, koska ne on tarkoitettu turvaverkoksi.

Uskon hyvin vahvasti, että tarvitsemme koko Euroopan unionia koskevan yhteisen kehyksen, jossa määritetään selvät periaatteet ja selvät menetelmät näiden järjestelmien kehittämiseksi. Emme puhu samansuuruisista maksuista kaikissa jäsenvaltioissa, ja tämän toistelu ylläpitää tätä myyttiä, joka ei ehdottomasti pidä paikkaansa. Meidän on kehitettävä näitä järjestelmiä, jotta kaikki EU:ssa voivat elää ihmisarvoista elämää.

  Tadeusz Cymański (ECR). – (PL) Käymme tämän keskustelun köyhyydestä Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuotena. On tärkeää, että ponnistelujamme, samoin kuin hallitusten ja valtiosta riippumattomien organisaatioiden ponnisteluja, jatketaan eivätkä ne jää vain kampanjoiksi ja propagandaksi. Kaikista käsiteltävänä olevassa mietinnössä ehdotetuista toimenpiteistä erityisen merkittävä on ehdotus määrittää vähimmäistulo suhteessa mediaanituloon. Köyhyyden syyt vaihtelevat, ja ne liittyvät usein sosiaalisiin ongelmiin ja sosiaaliseen syrjäytymiseen. Erityisen silmiinpistävää ja häpeällistä on kuitenkin se, että köyhyyttä esiintyy työssäkäyvien ihmisten ja myös niiden, joilla on vain vähän tai ei lainkaan lapsia, keskuudessa. Tämä tilanne on kestämätön, joten Euroopan komission ja parlamentin toimien tämän asian suhteen on oltava poikkeuksellisen tehokkaita, johdonmukaisia ja päättäväisiä. Samalla kun autamme ihmisiä eri maanosissa ja lähetämme humanitaarista apua luonnonkatastrofien jälkeen, meidän olisi näytettävä esimerkkiä osoittamalla solidaarisuutta Euroopan unionin alueella köyhyydestä kärsiviä ihmisiä kohtaan.

  Niki Tzavela (EFD). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan korostaa erästä alaa, jolla meidän on toteutettava ehkäiseviä toimia, jos haluamme välttää uuden uusköyhien sukupolven syntymisen Eurooppaan. Äskettäiset tutkimukset ovat osoittaneet, että työntekijöiden palkkojen ja heidän myöhemmin saamiensa eläkkeiden välillä on hyvin suuri ero, "eläkekuilu", joka lähtökohtaisesti sijoittaa heidät uusköyhien joukkoon. Koko Euroopan tasolla työntekijöiden on säästettävä 2 miljardia euroa vuodessa täyttääkseen tämän kuilun eläketurvassaan ja varmistaakseen ihmisarvoisen elintason eläkkeelle siirryttyään.

Kerron tämän kiinnittääkseni huomionne tähän hyvin vakavaan ongelmaan, josta miljoonat eurooppalaiset eläkkeensaajat – Euroopan uusköyhät – jo kärsivät.

  Sari Essayah (PPE). - (FI) Arvoisa puhemies, vähimmäistoimeentuloa käsittelevä mietintö heijastelee hyvin sitä monipuolista keskustelua, jota kävimme työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnassa köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnasta. Köyhyyden torjunnan teemavuodesta huolimatta talouskriisin seurauksena työttömyys ja sosiaaliset vastoinkäymiset lisääntyvät edelleen monissa jäsenmaissa.

Eurooppalaisessa köyhyydessä nousevat erityisesti esille lapsiköyhyys, kasvava nuorisotyöttömyys, naisten heikompi asema työmarkkinoilla, maahanmuuttajien syrjäytyminen, etnisten vähemmistöjen, kuten romanien asema, ja eläkeikää lähestyvien työttömien tukala asema. Köyhyyden vähentäminen on yksi Eurooppa 2020 -strategian avaintavoitteista, joita on haluttu konkretisoida määrällisillä ja jäsenvaltioita sitovilla tavoitteilla. Syytä onkin, sillä kuluneen vuosikymmenen tulokset köyhyyden vähentämisessä ovat jääneet kutakuinkin olemattomiksi.

Valiokunnan enemmistö päätyi tässä mietinnössä esittämään jäsenmaille vähimmäistulon asettamista 60 prosenttiin kunkin maan mediaanitulosta ja osa valiokunnan jäsenistä vaati jopa vähimmäistoimeentuloa koskevaa puitelakia. En kannata lainsäädäntöön sääntelyä, koska vähimmäistulon määrittäminen jättää huomioimatta jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien erilaisen rakenteen. Osassa jäsenvaltioista erilaiset porrastetut tulosidonnaiset sosiaalipalvelut sekä verovaroin kustannetut universaalit palvelut ovat myös osa sosiaaliturvajärjestelmää. Vähimmäistoimeentulon kohdalla olisi siksi syytä edetä jäsenmaiden subsidiariteettia kunnioittaen ja hakea ratkaisuja parhaita käytäntöjä vaihtamalla.

  Pervenche Berès (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Chastel, arvoisat komission jäsenet, tämän köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuoden lokakuun 17. päivänä vietetyn köyhyyden poistamisen kansainvälisen teemapäivän jälkeen tiedämme, että vuonna 2007, ennen kriisiä, 17 prosenttia Euroopan unionin väestöstä eli köyhyysrajan alapuolella. Nykyinen luku ei ole tiedossamme, mutta me kaikki tiedämme, että se on korkea ja että tällaista tilannetta ei voida suvaita.

Kyllä, olemme johdonmukaisia sitoumuksissamme, kyllä, uskomme, että olemme antaneet peruslainsäädännön perusoikeuskirjan 1 artiklassa, jonka mukaan kaikilla on oikeus ihmisarvoon, Lissabonin sopimuksessa, jolla asetetaan sosiaalisen syrjäytymisen torjunta yhdeksi Euroopan unionin tavoitteeksi, ja Eurooppa 2020 -strategiassa, jossa asetetaan köyhyyden torjunta yhdeksi sen päätavoitteista. Emme kuitenkaan ole koskaan määrittäneet tällaisen strategian toimeenpanokeinoja, minkä vuoksi epäonnistumme ja kansalaiset pettyvät.

Meidän on tehtävä vähimmäistuloa koskeva lainsäädäntöaloite ja järjestettävä rahoitus…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  David Casa (PPE). - (MT) Kuten jo on todettu, köyhyys on tärkeällä sijalla oleva aihe asialistallamme. Me kaikki tunnemme tätä aihetta koskevat tilastot, prosenttiosuudet ja retoriikan; se, että näin suuri määrä kansalaisia elää köyhyysrajan alapuolella, on vakava asia, johon on viipymättä puututtava. On upeaa voida torjua köyhyyttä luomalla lisää työpaikkoja ja kannustamalla sellaisten rakenteiden luomista, jotka voivat auttaa meitä saavuttamaan tavoitteemme. Tähän sisältyy suunnitelma Euroopan unionin kansalaisten auttamiseksi saamaan tarvittavan koulutuksen, joka johtaa kannattavaan työpaikkaan. Tarvitsemme myös varoja, joilla tuetaan tässä suhteessa yhä jäljessä olevia valtioita, jotta nekin voivat saavuttaa nämä tavoitteet. Näin ollen on selvää, että meidän on rohkaistava mahdollisimman monia, etenkin naisia, siirtymään työmarkkinoille. Mietinnössä arvioidaan tätä tilannetta perusteellisesti, ja osoitan esittelijälle suuren kiitoksen hänen hyvin hyödyllisestä työstään. Meidän on kuitenkin varmistettava, ettemme syöksy sokeasti eteenpäin, sillä perussopimuksen toissijaisuusperiaatetta koskevia määräyksiä on edelleen noudatettava. "Yhden koon mallin" soveltaminen koko Eurooppaan ei ole käytännöllinen ratkaisu. Lisäksi meillä ei vielä ole tarvittavaa oikeusperustaa, jota perussopimuksessa tätä varten edellytetään. Näin ollen jäsenvaltioiden pitäisi voida säännellä vapaasti näitä vaatimuksia omien tarpeidensa mukaan.

  Regina Bastos (PPE). – (PT) Arvoisa puhemies, Eurooppa on parhaillaan muutoksen kourissa talous-, finanssi- ja sosiaalisen kriisin seurauksena. Tiettyjen jäsenvaltioiden nykyiset kriisit ovat pahentuneet, sosiaalinen eriarvoisuus on lisääntynyt, ja tämä tilanne on johtanut köyhyysrajan alapuolella elävien ihmisten määrän kasvamiseen.

Euroopan unionissa on nykyisin entistä enemmän köyhiä. Yhä useamman miehen ja naisen tulot alittavat 60 prosenttia heidän asuinvaltionsa keskipalkasta. Meillä on vakava ongelma, joka vaatii konkreettisia ja tehokkaita toimenpiteitä. 80 miljoonaa eurooppalaista elää köyhyysrajalla tai sen alapuolella. Vaikka köyhyysraja vaihtelee EU:ssa valtiosta toiseen, varmaa on, että köyhyys on kasvava ilmiö unionissa, jonka kehitysmallina maailman edistynein sosiaalinen malli.

Portugalissa noin 20 prosenttia kansalaisista elää köyhyydessä tai köyhyysuhan alaisina alle 360 euron kuukausituloilla. Tiedot lasten köyhyydestä maassani ovat järkyttäviä. Portugali on yksi niistä kahdeksasta maasta, joissa lasten köyhyys on yleisintä.

Suhtaudumme myönteisesti tavoitteeseen auttaa 20 miljoonaa ihmistä pois köyhyydestä vuoteen 2020 mennessä samoin kuin pyrkimyksiin edistää työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta. Kiitän esittelijää hänen panoksestaan ja korostan, että vähimmäistulo on toivottava asia; määrästä päättäminen kuuluu kunkin jäsenvaltion vastuulle.

  Csaba Sógor (PPE). - (HU) Vuonna 1992 YK julisti lokakuun 17. päivän köyhyyden poistamisen kansainväliseksi teemapäiväksi. Vuonna 2000 tämä kansainvälinen järjestö sitoutui puolittamaan vakavassa köyhyydessä elävien määrän 15 vuoden kuluessa. Kaksi kolmannesta tästä ajasta on jo kulunut. Luvut ovat hälyttäviä, ja olemme tulosindikaattorien mukaan jäljessä aikataulusta samalla kun tarve ja odotukset ovat hyvin suuret. 73 prosenttia EU:n väestöstä pitää kotimaidensa suurimpana ongelmana yhä laajemmalle leviävää köyhyyttä. 89 prosenttia kansalaisista haluaa pikaisia toimia ongelman ratkaisemiseksi, ja 74 prosenttia odottaa EU:n näyttelevän merkittävää osaa köyhyyden poistamisessa. Toisaalta 6 miljoonaa EU:n kansalaista on menettänyt työpaikkansa kahden viime vuoden aikana, ja lasten köyhyys lisääntyy.

Vaikka tiedämme ja usein mainitsemme, että työllisyys on tehokkain tapa torjua köyhyyttä, Jean Monnet'n luoma sosiaalisen Euroopan malli on jäänyt taloudellisten intressien varjoon. Taloudellisen kehityksen tavoitteena on taata kansalaisten hyvinvointi, mutta se ei ole minkään arvoista ilman tehokkaita sosiaalisia toimenpiteitä ja nykyisen köyhyysasteen jyrkkää alentamista. On selvää, että sosiaalipolitiikka on ensisijaisesti jäsenvaltioiden tehtävä ja vastuu. Katson silti, että meidän on löydettävä yhdessä vastauksia polttavimpiin kysymyksiin hyödyntämällä nykyistä enemmän avointa koordinointimenetelmää ja helpottamalla parhaiden käytäntöjen vaihtoa.

  Ivo Belet (PPE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, joka kuudes Euroopan unionin asukas on köyhyysuhan alla: varsinkin 17-vuotiaat ja sitä nuoremmat nuoret, mutta myös monet ikääntyneet henkilöt ovat haavoittuvaisia. Köyhyys lisääntyy myös työssäkäyvien eurooppalaisten keskuudessa. Tästä syystä katson, että meidän on tehtävä aloite myös Euroopan unionin tasolla.

Talouskasvua, parempaa koulutusta, lisää työpaikkoja: kannatamme tietysti varauksetta näitä asioita, mutta on selvää, että se ei riitä ja että tarvitsemme nimenomaista köyhyyttä torjuvaa politiikkaa. Kuten täällä jo on todettu, tämä on yksi lippulaivahankkeista, yksi uuden Eurooppa 2020 -strategiamme prioriteeteista. Mistä siinä konkreettisesti on kyse? Kyse on ihmisarvoisesta elämästä – oikeudesta ihmisarvoiseen elämään – ja ruoasta, asunnoista, vaatteista: perusasioista, jotka aivan ilmeisesti eivät ole itsestäänselvyyksiä vauraassa Euroopan unionissamme vuonna 2010.

Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, tästä syystä katson, että myös Euroopan unionin tasolla on ryhdyttävä toimiin vähimmäistulon takaamiseksi. Kuten Regina Bastos totesi, tämä ei ole väline, jota täytyy kehittää täysin samalla tavoin kaikkialla Euroopan unionissa. Jäsenvaltioille on jätettävä riittävästi toimintavaraa valita oma konkreettinen ratkaisunsa. Meidän on silti jatkettava painostuksen lisäämistä, jotta haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä ei jätetä oman onnensa nojaan.

Tästä syystä me kehotamme nimenomaisesti ottamaan kaikissa Euroopan unionin valtioissa käyttöön taatun vähimmäistulon järjestelmän. Se olisi tärkeä toivoa antava viesti kaikille haavoittuvimmassa asemassa oleville eurooppalaisille, jotka parhaillaan kärsivät köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä.

  Milan Zver (PPE). - (SL) Olen tyytyväinen, että yritämme ottaa kysymyksen köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä esille myös Euroopan unionin toimielinten tasolla. Tämä on hyvin tärkeää.

Päätöslauselma, jonka kohta hyväksymme, tähtää juuri siihen suuntaan. Siinä kuvaillaan tilanne erittäin hyvin, mutta ei onnistuta yhtä hyvin löytämään siihen ratkaisua.

Vähimmäistulo voi olla osa tätä ratkaisua, ja se on itse asiassa muodossa tai toisessa jo olemassa jäsenvaltioiden sosiaalipolitiikoissa. Olen tässä aineistossa kuitenkin törmännyt myös ehdotukseen yleisestä perustulosta tai kaikille ilman ehtoja maksettavasta tulosta.

Tämä olisi kuitenkin kyseenalaista jopa sosiaalietuuksien näkökulmasta. Ei ole hyvä ajatus, että kaikki saisivat perustulon tavallisesta elämästä, koska silloin meillä olisi vähemmän rahaa niille, jotka todella tarvitsevat sosiaalista tukea.

Toivon, että tässä täysistunnossa…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Vasilica Viorica Dăncilă (S&D). – (RO) Lissabonin strategiassa asetettuja tavoitteita – työpaikkojen luomista ja köyhyyden poistamista vuoteen 2010 mennessä – ei ole saavutettu. Tästä syystä Euroopan unionin on jatkettava ponnistuksiaan niiden saavuttamiseksi.

Katson, että Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden on kiinnitettävä erityistä huomiota elinikäisen oppimisen ohjelmiin. Ne tarjoavat keinon torjua köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä ja auttavat vahvistamaan työllistettävyyttä ja kykyä integroitua työmarkkinoille.

Toisaalta katson, että EU:n toimeenpanevan elimen olisi analysoitava aloja, joilla pätevistä työntekijöistä on yhä pahempi pula, jotta tulevaisuudessa voidaan toteuttaa toimia tämän puutteen paikkaamiseksi.

Yksi mahdollinen toimenpide voisi olla myös nykyisin opiskelijoille tarkoitetun Erasmus-ohjelman laajentaminen käsittämään myös muita sosiaali- ja ammattiryhmiä, kuten nuoret, joilla ei ole korkeakoulututkintoa, tai uudelleenkoulutusohjelmiin osallistuvat työttömät.

  Antonyia Parvanova (ALDE). – (BG) Koska yhteisvastuu on Euroopan unionin perusperiaate ja nyt on Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi, kehotan kaikkia EU:n jäsenvaltioita ottamaan käyttöön taatun ja riittävän vähimmäistulon, jolla tuetaan ihmisiä, joiden tulot ovat liian pienet, heidän taloudellisen ja sosiaalisen integroitumisensa vahvistamiseksi ja ihmisarvoisen elämänsä mahdollistamiseksi.

Saavutamme merkittävää ja tehokasta edistystä köyhyyden torjunnassa vain toteuttamalla konkreettisia toimenpiteitä, joilla pyritään vähimmäistulojärjestelmien käyttöönottoon. Tämän avulla voimme taata kaikille Euroopan kansalaisille asianmukaisen elintason, johon kuuluu sosiaaliturva ja yhtäläiset mahdollisuudet saada valtion tarjoamia sosiaalipalveluja, kuten sosiaalihuoltoa, terveydenhuoltoa ja koulutusta.

Lopuksi painotan, että voimme suojella kansalaisia, erityisesti naisia ja riskiryhmiä sekä etnisiä vähemmistöjä, sosiaaliselta syrjäytymiseltä vain laajalla valikoimalla konkreettisia poliittisia ratkaisuja, joilla taataan varojen myöntäminen sosiaalisiin toimiin ja sosiaaliseen suojeluun.

  Elisabeth Schroedter (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, vetoan taas kerran komissioon sen puolesta, että jos se perustaa köyhyydentorjuntafoorumin, se ei anna sen jäädä vain tyhjiksi sanoiksi vaan ottaa huomioon parlamentin aloitteet. Ensinnäkin on olemassa aloite, jonka mukaan olisi tutkittava, onko syytä säätää vähimmäistuloa koskeva puitedirektiivi, jotta kaikki Euroopan unionissa voivat elää ihmisarvoista elämää. Toisessa aloitteessa pyritään menemään rakennerahastoja valmisteltaessa pelkän BKT:n käyttöä pidemmälle ja sisällyttämään myös Gini-kerroin tuloerojen mittarina arviointiin – heikoimmassa asemassa olevien osalta. Nämä ovat asioita, joista teidän on nyt päätettävä, jotta olisi mitään mahdollisuuksia ottaa ne käyttöön. Näin ollen pyydän komission jäsentä ottamaan nämä kaksi seikkaa täysistunnosta komission asialistalle ja varmistamaan, että komissiolla on antaa Euroopan parlamentille tätä koskeva vastaus.

  Elie Hoarau (GUE/NGL). – (FR) Arvoisa puhemies, olemme liian monien vuosien ajan viettäneet köyhyyden torjunnan kansainvälistä teemapäivää ilman suurempia konkreettisia tuloksia, ja vaarana on, että vietämme sitä vielä vuosikymmenien ajan, jos sama politiikka jatkuu edelleen. Tässä suhteessa Eurooppa ja länsimaat yleensä eivät voi väistää vastuutaan.

Köyhyyden torjunta merkitsee taistelua vaurauden oikeudenmukaisen jakautumisen puolesta sekä jäsenvaltioiden sisällä että kansainvälisesti. Siinä on kyse myös ympäristön kunnioittamisesta ja kaikkien ihmisten tasa-arvon periaatteen vaalimisesta. Jos tämänpäiväiset keskustelumme eivät saa jatkokseen konkreettisia toimia, jotka perustuvat siihen, mitä tänään olemme kuulleet, pelkään, että julkilausumamme kaikuvat kuuroille korville ja jäävät vain hyviksi aikeiksi, joilla ei ole todellista vaikutusta maailmassa ja Euroopassa vallitsevaan kurjuuteen ja köyhyyteen.

  Angelika Werthmann (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen ovat loukkaus ihmisarvoa, toisin sanoen perusihmisoikeuksia, vastaan. Suurimmassa vaarassa ovat yksinhuoltajat, lapset ja ikääntyneet ihmiset. Naiset muodostavat huomattavan osan köyhyysuhan alla elävästä väestöstä osittain kaikkialla yhä vallitsevan tavanomaisen palkka- ja eläkesyrjinnän vuoksi ja osittain naisten kohdalla hyvin yleisten epävarmojen työolojen vuoksi.

Meidän on ryhdyttävä toimiin, joilla edistetään investointeja työmarkkinoihin, esimerkiksi luotava työpaikkoja ja edistettävä elinikäisen oppimisen ohjelman kaltaisia yhteisön ohjelmia. Kyllä, meidän olisi säädettävä vähimmäisturvasta, mutta siihen on liityttävä kattava valvonta ja ehtoja, jotta voimme estää kaikenlaiset mahdolliset väärinkäytökset heti alkuunsa. Kyllä, meidän olisi säädettävä vähimmäistulosta, mutta sillä ehdolla, että se ei saa missään tapauksessa johtaa uudenlaiseen epäsuoraan tai käänteiseen syrjintään.

  Miroslav Mikolášik (PPE). – (SK) Lähes 85 miljoonaa ihmistä on Euroopan unionissa köyhyysuhan alla, ja 17 prosenttia EU:n 500 miljoonasta asukkaasta eli vuonna 2008 köyhyysrajan alapuolella.

Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen moniulotteisen luonteen vuoksi meidän on järjestelmällisesti sisällytettävä niiden torjunta muihin politiikanaloihin, jotta kaikki EU:n kansalaiset voivat elää ihmisarvoista elämää. Köyhyyden torjunta edellyttää paitsi aktiivista palkkajärjestelmien ja sosiaaliturvan tukemista myös ihmisarvoisten ja vakituisten työpaikkojen luomista epäsuotuisassa asemassa oleville työntekijäryhmille. Painotan, että työllisyyttä olisi yleisesti pidettävä tehokkaimpana suojana köyhyyttä vastaan, ja sen vuoksi työpaikkojen luomisen olisi oltava EU:n ja jäsenvaltioiden selkeä ensisijainen tavoite. Erityistä huomiota on kiinnitettävä nuorten ja myös ikääntyneiden henkilöiden integroimiseen työelämään.

  Proinsias De Rossa (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, tapasin viime sunnuntaina Irlannissa ryhmän nuoria, jotka taistelevat selviytyäkseen köyhyydestä. He kysyivät minulta, kenen puolella Euroopan parlamentin jäsenenä olen. Olenko heidän puolellaan vai pankkiirien puolella? Tämän tylyn kysymyksen he esittivät minulle. He kertoivat minulle tarinansa ja pyysivät minua välittämään ne Euroopan parlamentille. He huomauttivat, ettei heitä enää kiinnosta äänestää, koska he eivät usko, että niin voidaan saada aikaan muutosta. He sanoivat, että he ovat kyllästyneet siihen, että heitä kohdellaan kuin ilmaa, ja että heistä tuntuu, ettei heillä ole mitään arvoa yhteiskunnassa.

Katson, että meidän on otettava huomioon näiden nuorten mielipiteet. He ovat tulevaisuutemme. En näe mitään näyttöä siitä, että komissio todella varmistaa, että jäsenvaltiot, joita kehotetaan julkisen talouden vakauttamiseen, ottavat huomioon sen, ettemme saa aiheuttaa näille – jo kärsiville – ihmisille lisää kärsimystä ja ajaa tällä hetkellä yhteiskunnan reunamilla olevia ihmisiä köyhyyteen. On äärimmäisen tärkeää, että me…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Ilda Figueiredo, esittelijä. – (PT) Arvoisa puhemies, kiitän kaikkia kollegoitani ja myös komissiota, neuvostoa ja puheenjohtajavaltio Belgiaa siitä, mitä he ovat täällä sanoneet, mutta painotan kolmea seikkaa, joita useat jäsenet ovat myös korostaneet.

Ensinnäkin kauniit sanat ja hyvät aikomukset eivät riitä. Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuodella on oltava käytännön ulottuvuus. Politiikassa on tapahduttava muutos. Ihmiset on asetettava etusijalle. On oltava tietoisia siitä, että vaurautta luovat työntekijät ja että he tarvitsevat kunnollisen palkan, mutta vaurauden lisäämiseksi me tarvitsemme lisää työpaikkoja. Tarkoitan lisää työpaikkoja, joihin liittyy oikeuksia ja joista maksetaan kunnollista palkkaa. Tarvitaan kuitenkin myös toisenlaista vaurauden ja tulojen jakamista, ja vähimmäistulojärjestelmä on tärkeä apuväline tässä taistelussa, ylläpidettäessä vähimmäistuloja, jotka voivat vaihdella eri valtioiden välillä mutta joilla on yhteinen tavoite…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Andris Piebalgs, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, köyhyys on tragedia niin yksilöille kuin yhteiskunnalle. Köyhyys johtaa väkivaltaan, rikollisuuteen ja konflikteihin. Kiitän Euroopan parlamenttia siitä, että se on asettanut köyhyyden torjunnan niin merkittävälle sijalle asialistallaan, ja tämän päivän keskustelu on osoitus Euroopan unionin päättäväisyydestä ratkaista tämä haaste. Eurooppa 2020 -strategia, Ilda Figueiredon mietintö, jäsenvaltioissa toteutettavat toimet – ne kaikki ovat oikeansuuntaisia askelia.

Painotan, että niin kauan kuin on olemassa maailmanlaajuista köyhyyttä – kun 1,4 miljardia ihmistä elää alle yhdellä dollarilla päivässä – emme voi odottaa ratkaisevamme tätä kysymystä Euroopan unionin sisällä. Tämä merkitsee, että vuosituhannen kehitystavoitteiden politiikka on myös meidän kannaltamme tärkeä politiikka.

Uskon, että yritämme löytää oikean ratkaisun ja että se on osallistava talouskasvu – niin kumppanuusvaltioissamme kuin myös Euroopan unionissa. Tiedän, että osallistava talouskasvu kuulostaa varsin yksinkertaiselta, mutta se on juuri se, mihin pyrimme muuttaessamme kehityspolitiikkaamme. Myös Eurooppa 2020 -strategia on tämänsuuntainen.

  Olivier Chastel, neuvoston puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ensimmäisessä puheenvuorossani keskityin tietoisesti köyhyyden torjunnan kehitysnäkökulmaan. Sanon luonnollisesti muutaman sanan myös Euroopan unionista. Puheenjohtajavaltio Belgia on sitoutunut kehittämään köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntavälineitä etenkin Eurooppa 2020 -strategian lippulaiva-aloitteiden avulla. Yksi tämän neuvoston 7. kesäkuuta 2010 hyväksymän strategian tavoitteista on edistää sosiaalista osallisuutta erityisesti vähentämällä köyhyyttä.

Tämän tavoitteen mukaan köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen uhan alla elävien ihmisten määrää olisi vähennettävä vähintään 20 miljoonalla vuoteen 2020 mennessä sosiaalisen suojelun komitean esittämien kolmen indikaattorin perusteella, jotka ovat köyhyysuhka, aineellinen puute ja työttömässä kotitaloudessa eläminen.

Lisäksi Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuodella on tarkoitus lisätä yleistä tietoisuutta tästä ongelmasta ja välittää viesti siitä, että köyhyys ja syrjäytyminen heikentävät sosiaalista ja taloudellista kehitystä. Sillä pyritään myös kyseenalaistamaan se näkemys, että köyhyyden torjunta on yhteiskunnalle menoerä ja painottamaan yhteisen vastuun merkitystä paitsi poliittisille päättäjille myös julkis- ja yksityissektoreiden toimijoille.

Puheenjohtajavaltio Belgia on osallistunut innokkaasti Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuoteen. Mainitsen eräitä tehtyjä aloitteita ja järjestettyjä tapahtumia. Syyskuussa pidettiin lasten köyhyyttä käsitellyt konferenssi. Sen tarkoituksena oli antaa näkökulmia eurooppalaiselle keskustelulle lasten köyhyyttä koskevat suosituksen hyväksymisestä, jotta murretaan sukupolvesta toiseen jatkuvan köyhyyden noidankehä.

Vastauksena etenkin jäsen Daerdenille totean, että tänään Brysselissä on järjestetty pyöreän pöydän keskustelu. Sen aiheena on aktiivista osallistumista koskevan suosituksen toimeenpano ja sen kolme pilaria: vähimmäistulo, osallistavat työmarkkinat ja mahdollisuus käyttää laadukkaita palveluja.

Osuus- ja yhteisötaloutta käsittelevä konferenssi järjestetään 27. ja 28. lokakuuta ja kodittomuutta käsittelevä konferenssi 9. ja 10. joulukuuta. Lopuksi, Eurooppa-neuvoston kokouksen yhteydessä 17. joulukuuta pidetään köyhyyden torjunnan teemavuoden virallinen päätösistunto, jossa esitellään hyviä käytäntöjä ja vuoden lippulaivatapahtumia.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tällä tavoin puheenjohtajavaltio Belgia on toteuttanut aikomustaan asettaa sosiaalikysymykset unionin asialistan kärkeen.

  Anna Záborská (PPE). - (FR) Arvoisa puhemies, saanen toivottaa kansainvälistä ATD Fourth World -järjestöä edustavien nuorten valtuuskunnan tervetulleeksi viralliselle lehterille. Kiitän heitä siitä kaikesta, mitä he tekevät äärimmäisen köyhyyden torjumiseksi, sekä siitä, että he ovat tänään tulleet tänne täysistuntoon.

  Puhemies. – (DE) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona 20. lokakuuta klo 12.30.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Köyhyys on hyvin vakava ongelma, joka koettelee 85 miljoonaa eurooppalaista, ja siksi kukaan ei saisi suhtautua siihen välinpitämättömästi. Sen on oltava prioriteeteissamme etusijalla, ja se ansaitsee yhteisen vastauksen, jolla taataan sosiaalisesti haavoittuvassa tilanteessa oleville Euroopan kansalaisille edes hieman ihmisarvoa.

Tämä kaikkialla esiintyvä ongelma haittaa nuoria, ikääntyneitä sekä yhä suuremmassa määrin myös työntekijöitä, jotka ovat kärsineet yli 6 miljoonan työpaikan katoamisesta pelkästään kahden viime vuoden aikana sekä palkkojen mataluudesta ja epävakaudesta siinäkin tapauksessa, että he ovat onnistuneet säilyttämään työpaikkansa.

Tarvitsemme epäilemättä järjestelmällisen lähestymistavan, jolla ratkaistaan ongelmien syyt ja estetään orastavat ongelmat heti alkuunsa. Emme voi kuitenkaan tällä hetkellä tarjota välittömiä ja nopeita vastauksia niiden seurauksiin. Tätä silmälläpitäen sen varmistaminen, että yhteiskuntamme haavoittuvimmassa asemassa olevat saavat elämiseen tarvittavan vähimmäistulon sekä pikaisia vastauksia, joiden avulle he voivat päästä pois tästä tilanteesta, on välttämättömyys mutta myös edellytys, jota meidän olisi kannatettava ja jota mietinnössä puolustetaan erittäin hyvin.

  Elena Oana Antonescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Vuonna 2009 Eurooppa sai tuntea maailmanlaajuisen kriisin täyden voiman. Tämän ajanjakson vaikutukset EU:n köyhyystasoon ja varsinkin niihin 17 prosenttiin Euroopan kansalaisista, jotka elivät vuonna 2008 köyhyysrajan alapuolella, eivät olisi voineet olla pahemmat. Valitettavasti mainittu osuus on mitä todennäköisimmin kasvanut.

Vasta nyt, vuonna 2010, alamme nähdä toivon pilkahduksen siitä, että yleinen taloustilanne saattaa olla kohentumassa. Tarmokkaimmat toimemme on kohdistettava kriisistä pahiten kärsineisiin eurooppalaisiin, varsinkin kun 2010 on Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi.

Kun muistetaan tavoite poistaa absoluuttinen köyhyys ja lasten köyhyys vuoteen 2015 mennessä sekä tavoite vähentää suhteellista köyhyyttä huomattavasti, minäkin haluan painottaa tarvetta ottaa pikaisesti käyttöön kansalliset vähimmäistulorajat Euroopan unionin tasolla. Ne tarjoavat suojaa köyhyysriskiä vastaan ja takaavat kaikkien Euroopan unionin kansalaisten sosiaalisen osallisuuden.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Viettäessämme köyhyyden poistamisen kansainvälistä teemapäivää sekä Euroopan köyhyyden torjunnan teemavuotta Euroopan unionissa on jo valitettavasti yli 85 miljoonaa köyhyysrajan alapuolella elävää ihmistä. Vaikka työttömyys on köyhyyden pääsyy, monet työssäkäyvätkin eurooppalaiset kamppailevat päivittäin köyhyyden kanssa, eikä heillä ole mahdollisuutta elää täysipainoista elämää. On absurdia, että työssäkäyvien tulot eivät riitä takaamaan ihmisarvoista elämää heidän perheilleen. Muistutan teitä siitä, että talouskasvu sinänsä ei ole vähentänyt köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä ja että vaikeat ajat vain lisäävät köyhyyttä, mutta vähimmäistulojärjestelmien avulla voimme puolustaa haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä. Vähimmäistulotakuu on tärkeä ja tehokas köyhyyden torjunnan keino, joka tukee sosiaalista integroitumista ja pääsyä työmarkkinoille sekä antaa ihmisille mahdollisuuden elää ihmisarvoisissa oloissa. Kiinnitän huomiota siihen tosiseikkaan, että kriisin aikanakaan vähimmäistuloa ei pitäisi nähdä menoja lisäävänä tekijänä vaan kriisintorjunnan perusvälineenä, sillä varhaiset investoinnit köyhyyden torjuntaan tuottavat suurimman hyödyn vähentämällä pitkän aikavälin sosiaalimenoja. Täyttääkseen Eurooppa 2020 -strategian sitoumuksen auttaa vähintään 20 miljoonaa Euroopan unionin kansalaista pois köyhyyden ja syrjäytymisen vaarasta Euroopan komission on näin ollen ryhdyttävä konkreettisiin toimiin ja tehtävä yhteisön tason lainsäädäntöehdotuksia, joilla taataan koko Euroopan unioniin vähimmäistulo köyhyyden torjumiseksi.

  Kinga Gál (PPE) , kirjallinen. – (HU) Maailmanlaajuisen talouskriisin aikana, Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuonna ja kolme päivää Maailman ravintopäivän jälkeen on erityisen tärkeää, että myös lasten köyhyyteen kiinnitetään asianmukaista huomiota Euroopan unionin tasolla. Joka kuudes sekunti jossain maapallolla kuolee lapsi nälkään. Euroopassa on useita miljoonia aliravittuja lapsia. Köyhyydessä elävien ja usein monista haitoista kärsivien lasten osuus on EU:ssa 19 prosenttia, mikä on 3 prosenttia enemmän kuin koko väestöä koskeva vastaava osuus. Myös luvut tukevat erityisen huomion tarvetta, ja lasten oikeuksia koskevassa EU:n strategiassa on myös painotettava tätä asiaankuuluvasti. Tämänhetkinen maailmanlaajuinen talouskriisi ei ole meille vain taakka, vaan myös mahdollisuus. Se on mahdollisuus luovaan ajatteluun, lähestymistavan muutokseen liike-elämässä, ja mahdollisuus muuttaa ajattelutapaamme talouden, yhteiskunnan ja ympäristön osalta, jonka suhteen yhteiskuntamme ovat yhä vastaanottavaisempia.

Sosiaalinen yhteisvastuu ja paikalliset aloitteet voivat osaltaan lievittää lasten köyhyyttä ja aliravitsemusta. Äskettäin Unkarissa käynnistetyn "Riittävästi ruokaa kaikille lapsille" -aloitteen tuloksena useat tuhannet lapset voivat saada lämpimiä aterioita päivittäin. Samaan aikaan fransiskaanimunkki Csaba Böjten Transilvaniassa käynnistämän aloitteen tuloksena lähes 2 000 lasta saa ruokaa ja opetusta 18 lastenkodissa ja 40 päiväkodissa. Kansainvälisen Eurochild-järjestön lausunnon mukaisesti painotan myös sitä, että lasten köyhyyden torjuntaa ei pitäisi käsitellä vain taloudellisena haasteena vaan myös lasten oikeuksiin liittyvänä kysymyksenä.

  Pascale Gruny (PPE), kirjallinen. – (FR) Se, että köyhyyden torjunta on otettu huomioon Eurooppa 2020 -strategiassa, on minusta ensinnäkin merkittävä edistysaskel. Talouskriisi on pahentanut köyhyysongelmaa viime vuosina. Euroopan unionin on kyettävä rohkaisemaan jäsenvaltioita tarttumaan tähän ongelmaan.

Toiseksi, Euroopan sosiaalirahasto (ESR) on keskeinen unionin väline köyhyyden torjumiseksi. Olen Euroopan sosiaalirahastoa käsittelevä esittelijä ja kannatan sen käyttämistä niiden ihmisten saamiseksi takaisin työhön, jotka ovat kauimpana työmarkkinoilta. Tämä on ollut ESR:n tehtävä siitä asti, kun se perustettiin Rooman sopimuksella, ja sen on säilytettävä työllisyys ensisijaisena tavoitteenaan.

Kolmanneksi, vastustan ilman vastasuoritteita myönnettävää vähimmäistuloa muille kuin työkyvyttömille. Työllisyys on köyhyyden vähentämisen keskeinen edellytys. Se on ainoa tapa palauttaa ihmisarvo kaikille.

Neljänneksi, jäsenvaltioiden hallituksilla on vastuu aktiivisesta köyhyyden torjunnasta. Euroopan unioni tukee niitä ja täydentää niiden toimia, mutta se ei voi korvata niitä. Euroopan unioni ei voi ratkaista kaikkia ongelmia.. Jäsenvaltioiden on ennen kaikkea kannettava oma vastuunsa.

  Zita Gurmai (S&D), kirjallinen. – (EN) Puhuttaessa köyhyydestä unohdamme usein ne, jotka saavat työstään aivan liian pientä palkkaa. Tässä suhteessa Euroopan köyhyydellä on yhä naisen kasvot. Naisten epäedullinen tilanne on rakenteellinen. He työskentelevät vähemmän, sillä kotitöitä ei tunnusteta virallisesti työksi. Jos he ovat työmarkkinoilla, he ansaitsevat vähemmän syrjinnän ja erottelun takia. Muistutukseksi: sukupuolien välinen palkkakuilu on Euroopassa kokonaisuutena yhä yli 17 prosenttia (eli naiset tekevät 17 prosenttia enemmän työtä saadakseen saman palkan kuin miehet). Lopulta naiset luonnollisesti saavat myös vähemmän eläkettä edellä esitettyjen seikkojen seurauksena. Eikä tämä ole täysin epäoikeudenmukaista?

Voimme murtaa tämän noidankehän tunnustamalla, että palkaton työ on todellista työtä, kannustamalla naisia palkkatyöhön ja taloudelliseen riippumattomuuteen, puuttumalla työmarkkinoiden eriytymisen rakenteellisiin syihin ja kiinnittämällä huomiota naisten ongelmiin eläkejärjestelmiä uudistettaessa. Se saattaa tulla kalliimmaksi tänään, mutta pitkällä aikavälillä eriarvoisuuden ja köyhyyden väheneminen auttaa pitämään myös talousarviot tasapainossa. Naisten köyhyyden poistaminen hyödyttäisi meitä kaikkia – ei vain naisia, vaan myös miehiä.

  Jaromír Kohlíček (GUE/NGL), kirjallinen. – (CS) Olen tyytyväinen siihen, että keskustelu vähimmäistulon roolista köyhyyden torjunnan välineenä on avattu. Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuonna tällainen toiminta on kiistattomasti täysin asianmukaista. Ensimmäinen kysymys, jonka haluan esittää, koskee työttömyyttä, keskitulotasoa, köyhyydessä elävien ihmisten osuutta ja köyhyysrajan asettamista koskevien virallisten tietojen selityskykyä. Keskitulotaso on epäuskottaviin, ellei jopa suorastaan vääriin lukuihin perustuva indikaattori. Jos lasketaan yhteen erilaisille johtajille maksetut miljoonapalkkiot ja vähimmäistulotason työntekijöiden palkat, saatua lukua voidaan pitää varsin epäluotettavana. Palkkoja vertailtaessa johtajia olisi tarkasteltava erikseen. Lisäksi kansalaisten tulojen välisellä suhteella – mitattuna esimerkiksi BKT:llä henkeä kohden – on hyvin löyhä yhteys minimipalkkaan. Portugalissa ja Tšekissä kansalaisten tulot BKT:llä mitattuna ovat suurin piirtein samat. Vähimmäistulot eroavat kuitenkin toisistaan lähes 50 prosenttia. "Köyhyysraja" ja "köyhyysriskiaste" menevät yksinkertaisesti yli vaatimattoman ymmärrykseni. Lukiessani, että Ruotsissa väestön köyhyysriskiaste on 12 prosenttia, Tšekissä 9 prosenttia, mutta Luxemburgissa 13 prosenttia, voin vain ihmetellä tätä. Näistä puutteista huolimatta mietintö on ehdottomasti informatiivinen.

  Ádám Kósa (PPE), kirjallinen. – (HU) Vähimmäistuloon liittyvien kuulemiemme kiistanalaisten kysymysten suhteen minusta on tärkeää painottaa, että meidän on päätettävä huomisen ja ylihuomisen lisäksi myös ylihuomisen jälkeisestä ajasta. Toimettomuus on paljon vahingollisempaa kuin monet meistä luulevat tai tietävät. Se on kuitenkin vammaisten jokapäiväistä todellisuutta. He eivät tarvitse tulotasoonsa yksinumeroisia prosenttilisäyksiä, jos he ovat työttömiä. Juuri toimintaa on lisättävä ja kannustettava kaikin voimin. Lisäksi olisi tuettava gerontologista ja elämäntapatutkimusta. On helpotettava ajanmukaisia ja innovatiivisia investointeja, joilla parannetaan jokapäiväistä elämää ja tuetaan sopeutumista ja saavutettavuutta. Emme saa laillistaa ja vahvistaa riippuvuutta ja kasvattaa siten muista riippuvaisten ja hädänalaisten kansalaisten joukkoa. Tämäkin on itseään ruokkiva stigma, mikä on kestämätöntä.

Sosiaaliturvaan tarvittavia varoja on yhä vaikeampi saada hupenevista julkisista varoista (veroista). Ihmiset, joiden tilanne huononee jatkuvasti, ovat ne, joilla on todellisia tarpeita, ne, joilla ei ole toimintamahdollisuuksia ja jotka elävät vaikeasti vammautuneina: näemme yhä enemmän esimerkkejä laajoista väärinkäytöksistä esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeiden alalla, mikä laskee sosiaaliturvan tasoa. Palatakseni ikääntymiseen: huoltosuhde kasvaa jatkuvasti, mikä merkitsee sitä, että myös nykyisen sosiaaliturvan arvo laskee, koska työhön kykeneviä kansalaisia ei ole riittävästi varmistamaan sosiaalietuuksien ja vähimmäistulon riittävää tasoa. Työhön kykenevien Euroopan unionin kansalaisten määrä vähenee miljoonilla jo seuraavan vuosikymmenen aikana. Tämä enteilee todella hädänalaisten ihmisten elämänlaadun huononemista, mitä ei pitäisi suvaita.

  Elżbieta Katarzyna Łukacijewska (PPE), kirjallinen. – (PL) Hyvät parlamentin jäsenet, tilastojen mukaan 16 prosenttia Euroopan unionin kansalaisista kärsii köyhyydestä. Pääsyitä köyhien määrän lisääntymiseen EU:n jäsenvaltioissa ovat asianmukaisen koulutuksen puute ja se, että valmiuksia ei ole mukautettu vastaamaan työmarkkinoiden tarpeita. Köyhyyteen liittyy myös valtava psykologinen taakka sekä pelkoa, stressiä ja kyvyttömyyttä tehdä oikeita valintoja. Nämä seikat johtavat siihen, että köyhyydestä kärsivät ihmiset joutuvat usein kamppailemaan toisenkin ongelman – sosiaalisen syrjäytymisen – kanssa.

Köyhien perheiden lapset eivät saa samoja mahdollisuuksia kuin vauraampien perheiden lapset. Tällaisessa ympäristössä kasvavilla nuorilla ei myöskään ole mahdollisuuksia eikä oikeita roolimalleja, joiden avulla he tulevaisuudessa voisivat paeta tästä köyhyyden suljetusta kehästä. Vuosi 2010 on julistettu köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaiseksi teemavuodeksi. Meillä on siten ainutlaatuinen mahdollisuus esitellä koko kansainväliselle yhteisölle köyhien ja sosiaalisesti syrjäytyneiden ongelmia ja ehdottaa konkreettisia ratkaisuja.

  Katarína Neveďalová (S&D), kirjallinen. – (SK) Tämä vuosi on Euroopan unionissa omistettu köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnalle. Meidän on kuitenkin kysyttävä, mitä EU oikeastaan tekee köyhyyden torjumiseksi. Tällä hetkellä 80 miljoonaa ihmistä elää EU:ssa köyhyysrajan alapuolella, mikä merkitsee 17 prosenttia EU:n väestöstä. Tästä ryhmästä suurimmassa vaarassa ovat kauan olleet paitsi ikääntyneet kansalaiset myös pääasiassa nuoret. Kun EU:n kokonaistyöttömyysaste on keskimäärin 10 prosenttia, luku on nuorten osalta kaksi kertaa niin korkea, 21 prosenttia, ja eräissä valtioissa, kuten Espanjassa, se on jopa 40 prosenttia. Näin ollen köyhyys uhkaa lähinnä nuoria. EU:n tulevan kehityksen kannalta on siten tärkeää varmistaa paitsi vähimmäispalkka myös erityisesti nuorten työmahdollisuudet. Koulutuksensa päättävien on hyvin vaikeaa löytää työtä. Voimme puhua elinikäisestä oppimisesta, mutta silläkin on välitön tavoite – antaa koulutus ammattia varten. Tästä syystä vetoan EU:n edustajiin. Hyväksykää toimenpiteitä nuorten tilanteen parantamiseksi, jotta tällä tavoin voimme luoda terveen yhteiskunnan tulevaisuudessa. Nuoret ovat Euroopan unionin ja koko maailman tulevaisuus.

  Wojciech Michał Olejniczak (S&D), kirjallinen. – (PL) Köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen loukkaavat ihmisarvoa ja perusihmisoikeuksia. Toimeentulotukijärjestelmien keskeisenä tavoitteena on oltava poistaa köyhyys ja tarjota mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään. Viimeisimmät tilastot ovat pelottavia. Koko maailmassa on tällä hetkellä 1,4 miljardia ja Euroopan unionissa 85 miljoonaa köyhyydessä elävää ihmistä. Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden olisi toteuttava lisätoimia uusien työpaikkojen luomiseksi ja näiden työpaikkojen laadun ja palkkatason parantamiseksi sekä oikeudenmukaisten eläkkeiden, etuuksien ja perheavustuksien takaamiseksi. On erittäin tärkeää varmistaa laadukkaiden julkisten palvelujen yleinen saatavuus. Yksi Euroopan parlamentin ehdotuksista on asettaa vähimmäistulotaso, joka vastaa vähintään 60 prosenttia asianomaisen jäsenvaltion mediaanitulosta. Puolassa vähimmäistulotaso on tällä hetkellä noin 42 prosenttia keskitulotasosta. Vähimmäispalkan korottaminen auttaisi saamaan aikuisia ja ikääntyneitä pois köyhyydestä ja antamaan heille oikeuden ihmisarvoiseen elämään sekä tarjoaisi kaikille lapsille mahdollisuuden kehittyä ja hankkia koulutus. Koulutuskysymyksessä on erityisen tärkeää ryhtyä tehokkaisiin toimiin ennen muuta niiden tekijöiden poistamiseksi, jotka saavat lapset keskeyttämään koulunkäynnin, sekä parantaa ammattikoulutuksen tasoa. Meidän on mielestäni luotava perusta konkreettisten toimenpiteiden ja poliittisten strategioiden toteuttamiselle, jotta laajennetaan nuorten mahdollisuuksia saada koulutusta esimerkiksi apurahoilla tai opintolainoilla ja -rahalla.

  Rovana Plumb (S&D), kirjallinen. – (RO) Eurooppa 2020 -strategiassa asetetun tavoitteen köyhyysrajan alapuolella elävien eurooppalaisten määrän vähentämisestä 25 prosentilla, mikä merkitsee yli 20 miljoonaa ihmistä, on edistettävä kansallisten toimien laatimista, joilla suojellaan kansalaisia köyhyyden uhalta.

Naiset muodostavat suuren osan köyhyyden uhkaamasta väestöstä työttömyyden (työttömyysaste nousi 7,4 prosentista vuonna 2008 9 prosenttiin vuonna 2009), jakamattoman hoitovastuun, epävarmojen ja huonosti palkattujen työpaikkojen, palkkasyrjinnän ja pienempien eläkkeiden vuoksi. Romaniassa 25 prosenttia naisista elää köyhyydessä (vastaava osuus koko Euroopan unionissa on keskimäärin 17 prosenttia) kuten myös 33 prosenttia lapsista. Romanian väestöstä 23 prosenttia elää köyhyydessä, mikä on Euroopan unionin toiseksi suurin osuus. Vähimmäispalkka on vain 140 euroa, eikä keskimääräinen bruttopalkka ylitä 460 euroa.

Kehotan jäsenvaltioita toteuttamaan konkreettisia toimenpiteitä, joilla pyritään luomaan ihmisarvoisia ja kestäviä työpaikkoja ja edistetään riittäviä tuloja ja sosiaaliturvajärjestelmiä köyhyyden, etenkin äärimmäisen köyhyyden, ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi, sekä laatimaan keskipitkän ja pitkän aikavälin strategioita, joissa otetaan huomioon sukupuolinäkökulma ja integroidaan se kaikkiin asianomaisiin politiikanaloihin.

  Joanna Senyszyn (S&D), kirjallinen. – (PL) Vuosi 2010 on Euroopan unionissa Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi. Joka kuudes eurooppalainen, eli 17 prosenttia väestöstä, elää köyhyysrajan alapuolella. Puolassa heitä on noin 6,5 miljoonaa. Köyhyys voi iskeä keneen tahansa. Riittää, että menettää työpaikkansa tai sairastuu vakavasti. Köyhien joukkoja kasvattavat yhä suuremmassa määrin työssäkäyvät ihmiset. Köyhyys koettelee useimmiten lapsia ja vanhuksia, nuoria valkokaulustyöläisiä, vasta tutkinnon suorittaneita, monilapsisia perheitä ja lainoja takaisin maksavia kansalaisia.

Parlamentin velvollisuutena on vastustaa ja torjua tehokkaasti köyhyyden syitä. Tavoitteenamme on vähentää köyhien määrää 20 miljoonalla vuoteen 2020 mennessä. Kansallisissa köyhyyden torjuntastrategioissa olisi asetettava etusijalle köyhille annettava sopiva aineellinen tuki, työmarkkinoille pääsyn helpottaminen ja koulutusmahdollisuuksien tarjoaminen sekä laadukkaiden julkisten palvelujen takaaminen kaikille.

Sosiaaliset ja eettiset kysymykset ovat yhtä lailla tärkeitä. Köyhyys on myös mielentila, johon liittyy ihmisarvon menetys ja nöyryytys. Itse asiassa tämän asenteen muuttaminen on yksi köyhyyden torjunnan vaikeimmista aspekteista. Tässä tarvitaan tehokasta psykologista hoitoa ja nopeaa apua. Kansallisten strategioiden olisi oltava yhdenmukaisia Euroopan sosiaalirahaston tukemien aloitteiden ja EU:n Progress-ohjelman hankkeiden kanssa. Toivon, että vuosi 2010 tarjoaa sosiaaliselle vuoropuhelulle mahdollisuuden saada aikaan se, että Euroopan unionin kaikki jäsenvaltiot ratifioivat Euroopan sosiaalisen peruskirjan.

  Kathleen Van Brempt (S&D), kirjallinen. – (NL) Muutama päivä köyhyyden poistamisen kansainvälisen teemapäivän jälkeen ja runsaat kaksi kuukautta ennen Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuoden päättymistä Euroopan parlamentilla on mahdollisuus saada äänensä selvästi kuuluville. Meidän on nyt tehtävä valinta: tuleeko vuodesta 2010 köyhyyden torjuntaa koskevien hienojen puheiden ja tyhjien lupausten vuosi vai toteutammeko me konkreettisen toimenpiteen, jolla autetaan miljoonia eurooppalaisia? Parlamentti voi valita jälkimmäisen vaihtoehdon vaatimalla komissiota tekemään ehdotuksen puitedirektiivistä, jossa säädetään riittävän vähimmäistulon periaatteesta Euroopan unionissa. EU:ssa on tällä hetkellä liian suuria eroja, eikä eräissä valtioissa ole vähimmäistuloa lainkaan. Paremmin suoriutuneissa valtioissakin, kuten Belgiassa, yhteiskuntaan integroivat vähimmäistulot kuitenkin jäävät usein köyhyysrajan alapuolelle. Katson, että kaikki ansaitsevat yhdenvertaiset mahdollisuudet. Kun ihmiset työnnetään köyhyysrajan alapuolelle, heiltä riistetään nämä mahdollisuudet, ja tämä ilmenee eri tasoilla (kuten terveydessä, asumisessa ja työnsaantimahdollisuuksissa). Lisäksi, jos todella aiomme pyrkiä saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet, emme yksinkertaisesti voi vain hylätä ihmisiä oman onnensa nojaan.

Puhetta johti
puhemies Jerzy BUZEK