Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 20. lokakuuta 2010 - Strasbourg

3. Eurooppa-neuvoston kokouksen (28.–29. lokakuuta) valmistelu – G20-huippukokouksen (11.–12. marraskuuta) valmistelu – Rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisi: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi – Unionin talouden ohjausta ja hallintaa sekä vakautta koskevan kehyksen parantaminen etenkin euroalueella (keskustelu)

  Puhemies. – (EN) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu seuraavista asiakirjoista:

– neuvoston ja komission julkilausumat G20-huippukokouksen (11.–12. marraskuuta) valmistelusta

– neuvoston ja komission julkilausumat Eurooppa-neuvoston kokouksen (28.–29. lokakuuta) valmistelusta

– Pervenche Berèsin mietintö (A7-0267/2010) rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisistä: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi (välimietintö) sekä

– Diogo Feion mietintö (A7-0282/2010) unionin talouden ohjausta ja hallintaa sekä vakautta koskevan kehyksen parantamisesta etenkin euroalueella.

  Olivier Chastel, neuvoston puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan neuvoston puolesta kiittää teitä, arvoisa puhemies, mahdollisuudestani kertoa työstä, jota neuvostossa on tehty seuraavan Eurooppa-neuvoston valmistelemiseksi.

Eurooppa-neuvoston asialista on tiivis. Pääpaino siinä on epäilemättä talouden ohjausjärjestelmässä. Kuten tiedätte, presidentti Van Rompuyn johtama työryhmä kokoontui maanantaina ja hyväksyi lopullisen raporttinsa.

Raportti sisältää konkreettisia ja tärkeitä suosituksia ja ehdotuksia, joiden avulla meidän on määrä ottaa laadullinen edistysaskel EU:n talouden ohjausjärjestelmässä. Suositusten tavoitteena on etenkin parantaa julkisen talouden kurinalaisuutta, lisätä talouden valvontaa, kehittää ja lisätä koordinaatiota, lujittaa kriisinhallintakehystä sekä vahvistaa toimielimiä.

Kaikki nämä suositukset voidaan panna ripeästi täytäntöön lainsäädäntöteitse. Toivomme luonnollisesti, että Eurooppa-neuvosto vahvistaisi suositukset, jotta komissio, parlamentti ja neuvosto voisi edetä ripeästi näissä erittäin tärkeissä kysymyksissä. Tämä olisi joka tapauksessa myönteinen signaali aikeestamme ryhtyä toimiin, joita tarvitaan edessämme olevaan merkittävään talouden haasteeseen vastaamiseksi.

On totta, että jotkut ovat esittäneet myös vaihtoehtoja, joissa mennään pidemmälle kuin nykyisissä suosituksissa ja ylitetään perussopimusten sallima soveltamisala. Tarkoitan kysymyksiä, kuten äänestysoikeuksien pidättämistä tai uusien äänestyssääntöjen, kuten käänteisen enemmistön, käyttöönottoa.

Nämä eivät tietenkään ole helppoja kysymyksiä teknisesti eivätkä poliittisesti. Näistä asioista keskustellaan Eurooppa-neuvostossa ensi viikolla.

G20-huippukokouksen valmistelu on toinen Eurooppa-neuvoston asialistalla oleva tärkeä aihe. Eurooppa-neuvoston onkin määriteltävä unionin kanta Ecofin-neuvostossa eilen tehtyjen valmistelujen pohjalta. Yleisesti ottaen on tärkeää, että Soulissa pidettävässä G20-huippukokouksessa voidaan nopeuttaa ponnisteluja niiden puitteiden toteuttamiseksi, jotka on luotu edistämään entistä vahvemman, kestävämmän ja tasapainoisemman talouskasvun toteutumista. Meidän on korjattava etenkin huomattava maailmanlaajuinen talouden epätasapaino, joka uhkaa talouskasvua.

Vuoden 2008 jälkeen tilanne on muuttunut radikaalisti kriisin puhkeamisen ja siitä selviytymiseksi toteutettujen toimien myötä, toisin sanoen G20-ryhmän vaikutusvallan vihdoin lisääntyessä. Tähän on hyvin yksinkertainen syy: asianmukainen toiminta. Monien sellaisten päätösten todellinen luonne, joilla on suoria vaikutuksia maanmiehiimme, on siirtynyt muutamassa kuukaudessa paikalliselta tai kansalliselta tasolta kansainväliselle tasolle. Globalisaation takia meidän on toimittava vastedes samaan aikaan sekä EU:ssa että kansainvälisesti useimmissa kysymyksissä.

Me kaikki tiedämme, että Euroopan unioni tarvitsi aikaa päästäkseen yhteisymmärrykseen uudesta perussopimuksesta, jonka tarkoituksena oli myös vahvistaa unionin asemaa kansainvälisillä foorumeilla. Sopimuksen aikaan saamiseen meni reilut 10 vuotta, mutta sen todellisen merkityksen ymmärtämiseen vain 10 kuukautta.

G20 on osoittautunut jonkinasteiseksi menestykseksi sen alkuvaiheissa, mutta minusta vaikein ja suurin sopimuksen koetinkivi odottaa tulevina viikkoina ja kuukausina, kun meitä uhkaa liikevoiman eli "momentumin" hiipuminen.

Euroopan unioni valmistelee parhaillaan kahta tärkeää kokousta, jotka molemmat järjestetään Koreassa, ensimmäinen jo parin päivän kuluttua. Kyse on G20-ryhmän valtiovarainministerien ja keskuspankkien pääjohtajien tapaamisesta, ja toinen on G20-maiden huippukokous marraskuun puolivälissä.

Sisällön osalta unionin panos vahvan, kestävän ja tasapainoisen kasvun luomiseen perustuu seuraaviin seikkoihin: 1) kasvupainotteiset ja eriytetyt julkisen talouden tervehdyttämisohjelmat; 2) muun muassa työpaikkojen luomista edistäviä rakenteellisia uudistuksia koskeva Eurooppa 2020 -strategia; 3) finanssialan ja markkinoiden uudistusohjelma sekä 4) unionin talouden ohjausjärjestelmän vahvistaminen. Viimeksi mainitussa asiassa voimme esitellä työryhmän tuloksia marraskuun huippukokouksessa sen jälkeen, kun ne on hyväksytty Eurooppa-neuvostossa.

Lisäisin vielä, että Euroopan unioni on hyvin kiinnostunut G20-ryhmässä tehtävästä vertaisarvioinnista. Me eurooppalaiset olemme tottuneet tämänkaltaiseen toimintaan ja tiedämme sen merkityksen ja hyödyllisyyden. Jokaisen on luonnollisesti tehtävä osansa ja osoitettava todellista valmiutta tuoda panoksensa kasvukehykseen.

Protektionismin vastaista taistelua ei voiteta kerralla vaan pitämällä jatkuvasti yllä yleistä valmiustilaa. Muutoin on sanottava, että vaikka teknisten elinten, kuten Mario Draghin johtaman finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän, työ etenee hyvin ja kokonaisvaltainen integraatio tietyillä aloilla etenee mielestäni oikeaan suuntaan, on myös tärkeää viedä läpi pitkäaikainen Kansainvälisen valuuttarahaston uudistus.

Eurooppalaiset ovat valmiita pitämään kiinni jo aiemmin tehdyistä ja etenkin Pittsburghissa viime vuonna tehdyistä sitoumuksista sen varmistamiseksi, että uudistettu IMF vastaisi nykyistä paremmin uutta kansainvälistä talousrealiteettia ja että nousevat taloudet voisivat siten lisätä vaikutus- ja sananvaltaansa. Haluan kuitenkin ilmaista selkeästi käsitykseni tältä osin: Ei voida odottaa, että Eurooppa yksin tekee kaikki myönnytykset asiassa.

Kaikkien kehittyneiden maiden on tehtävä osansa. Olemme jo tehneet tiettäväksi konkreettisen valmiutemme neuvotella edustuksesta, talouden ohjausjärjestelmästä ja ääniosuuksista. Tämä tarjoaa mielestämme hyvä pohjan kompromissiin pääsemiseksi. EU:ta ei siis voida syyttää siitä, jos asiassa ei tapahdu edistystä.

Unionin ominaisuudessa olemme neuvotelleet keskuudessamme kaikesta tästä sekä monista keskeisistä kysymyksistä ja tällä viikolla pidettävän G20-maiden valtiovarainministerien kokouksen toimivaltuuksista. Näin tehden olemme halunneet varmistaa, että EU paitsi puhuisi yhdellä äänellä myös keskittyisi sille tärkeimpien etujen ajamiseen ja edistämiseen. Puheenjohtajavaltio ja komissio tekevät kaiken voitavansa puolustaakseen ja tukeakseen näitä etuja, joista olemme saavuttaneet yhteisen kannan kaikissa jäsenvaltioissa tehdyn usean kuukauden työn tuloksena.

Eurooppa-neuvostossa ei lähtökohtaisesti ole tarkoitus käydä perusteellisia keskusteluja ilmastonmuutoksesta, sillä ympäristöasioiden neuvosto hyväksyi jo 14. lokakuuta hyvin kattavan tekstin päätelmineen, joilla vahvistettiin EU:n kanta. On tullut entistäkin ajankohtaisemmaksi edetä kunnianhimoisen vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevan ilmastonmuutoksen torjunta-ohjelman toteuttamisessa, ja tätä varten Euroopan unioni tukee edelleen Kioton pöytäkirjaan ja Kööpenhaminan kokouksen tuloksiin perustuvaa asteittaista lähestymistapaa, joka avaa tietä kattaville ja laillisesti sitoville globaaleille toimintapuitteille, joissa otetaan huomioon Kööpenhaminan loppuasiakirjassa vahvistetut poliittiset suuntaviivat.

Cancúnin kokouksessa on saatava aikaan tasapainoinen tulos, jossa otetaan huomioon osapuolten huolenaiheet ja joka mahdollistaa tähänastisen kehityksen vahvistamisen. Unioni on ilmoittanut suosivansa vain yhtä laillisesti sitovaa välinettä, joka käsittäisi Kioton sopimuksen pääkohdat. Unioni voi kuitenkin harkita Kioton pöytäkirjan mukaista toista velvoitejaksoa useiden ehtojen täyttyessä. Tämän pitäisi tapahtua nykyistä laajemman järjestelyn puitteissa, joihin ottaisivat osaa kaikki tärkeimmät taloudet ja jotka käsittäisivät kansainvälisen toiminnan tavoitteet ja tehokkuuden sekä vastaisivat kipeään tarpeeseen varmistaa luonnon koskemattomuus.

Haluan puhua lyhyesti kannasta, jota Euroopan unioni valmistele Yhdysvaltain, Venäjän ja Ukrainan kanssa pidettäviä huippukokouksia varten. Tämä on ensimmäinen kerta, kun unionin tärkeimpien kumppanien kanssa järjestettävien huippukokousten valmistelusta keskustellaan valtioiden ja hallitusten päämiesten kesken 16. syyskuuta pidetyn Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti. Tarkoituksena on, että valtioiden ja hallitusten päämiehet voisivat neuvotella avoimesti kumppanuussuhteidemme isoimmista haasteista. Saanen käsitellä lyhyesti näiden tulevien huippukokousten keskeisiä aiheita haluamatta kuitenkaan vaikuttaa tähän keskusteluun.

Yhdysvaltojen kanssa pidettävässä huippukokouksessa on varmasti tärkeää keskittyä muutamiin tärkeimpiin kysymyksiin. Yleisesti ottaen huippukokouksessa olisi voitava lujittaa transatlanttista yhteistyötä, joka on keskeinen väline pyrittäessä löytämään tehokkaita ratkaisuja edessämme oleviin yhteisiin haasteisiin. Heti G20-huippukokouksen jälkeen pidettävä Yhdysvaltain huippukokous tarjoaa lisäksi hyödyllisen tilaisuuden G20-kokouksen tulosten käsittelyyn ja yhteisen lähestymistavan muodostamiseen useissa ajankohtaisissa talouskysymyksissä. Meidän olisi yritettävä myös muodostaa yhteinen kanta nouseviin talouksiin.

Huippukokouksessa olisi lisäksi voitava – ainakin toivomme niin – elvyttää transatlanttisen talousneuvoston toimintaa tekemällä siitä talousfoorumi, jossa käsitellään muitakin kuin puhtaasti sääntelyyn liittyviä asioita. Neuvosto voisi hyödyllisesti kartoittaa tapoja selvitä kriisistä sekä edistää kasvua ja työllisyyttä nykyistä vahvemman mandaatin turvin.

Huippukokouksessa tarkoituksemme on myös valmistella Cancúnin kokousta ja odotamme luonnollisesti myönteistä vahvaa signaalia Yhdysvaltain kumppaneidemme taholta.

Asialistalla on myös tärkeitä ulkopoliittisia kysymyksiä, jotka liittyvät etenkin Sudaniin ja Iraniin.

Ukrainan kanssa pidettävää huippukokousta varten tälle iltapäivälle on ajoitettu toinen keskustelu YUTP:n korkean edustajan kanssa, joten sallinette, etten puhu aiheesta tämän enempää tänä aamuna.

Venäjän kanssa järjestettävässä huippukokouksessa Euroopan unioni aikoo ilmaista täyden tukensa nykyaikaistamista koskevalle kumppanuudelle, joka antaa meille mahdollisuuden tiivistää yhteistyötämme kaikilla aloilla ja varsinkin innovaatioiden ja energian kaltaisilla keskeisillä aloilla.

Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, hyvät kuulijat, nämä olivat ne keskeiset aiheet, joista on tarkoitus keskustella ensi viikolla alkavassa Eurooppa-neuvostossa, jonka asialista on todella tiivis ja tärkeä.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, keskustelemme tänään ennen kaikkea aiheista, joita käsitellään ensi viikolla järjestettävässä Eurooppa-neuvostossa. Keskityn nyt aiheisiin, jotka ovat mielestäni tärkeimpiä. Näitä ovat luonnollisesti Euroopan unionin talouden ohjausjärjestelmä sekä ulkoisten asioiden osalta huippukokoukset, jotka ovat mielestäni ratkaisevan tärkeitä (Yhdysvaltain kanssa järjestettävän hyvin tärkeän huippukokouksen ja Venäjän huippukokouksen lisäksi): G20-huippukokous Soulissa sekä ilmastonmuutoskokous Cancúnissa.

Talouden ohjausjärjestelmämme uudistus on kestävän talouden elpymisen ja uskottavuutemme kulmakivi. Tämän vuoksi komissio on ottanut hyvin kunnianhimoisen asenteen näiden keskustelujen alettua. Komission viime kuussa jättämien ehdotusten tavoitteena on muuttaa kriisin vaatimat kiireelliset toimet kunnianhimoiseksi oikeudelliseksi todellisuudeksi. Ehdotuksissa tartutaan avainkysymyksiin, kuten todellisen talouspoliittisen vaikutusvallan antamiseen Euroopan unionille varmistamalla riittävä koordinoitu julkisen talouden valvonta ja korjaamalla makrotalouden epätasapaino, eli kuten olemme toistuvasti todenneet, luomalla nyt todellinen talousunioni Eurooppaan.

Olen hyvin iloinen, että parlamentti on ottanut huomioon nämä ehdotukset. Sopimukseen pääsy varhain jo ensimmäisessä käsittelyssä osoittaisi, että Euroopan unioni on sitoutunut uuden visionsa toteuttamiseen. Meidän olisi pidettävä huoli siitä, että nämä säännöt ovat voimassa ensi vuoden puoleenväliin mennessä. Kehotankin jäsenvaltioita viemään loppuun asti nämä tärkeät tavoitteet ja ajamaan kiireesti tätä asiaa.

Olemme jo voineet lisätä konsensusta tärkeimmillä toiminnan aloilla vahvistamalla kasvu- ja vakaussopimusta ja korjaamalla makrotalouden epätasapainoa. Tämä on myös presidentti Herman Van Rompuyn vetämän työryhmän toiminnan ansiota.

Kun kaikki neuvottelut on käyty loppuun ja kaikki päätökset tehty, tämän monimutkaisen prosessin tuloksen on määrä tarjota visio talouden ohjausjärjestelmästä, joka olisi paljon nykyistä kattavampi ja vastaisi paremmin tarpeeseen estää ongelmien syntyä ylipäätään ja jolla olisi vankka sanktioiden käyttöön perustuva pohja.

Haluan olla selkeä tältä osin. Kokonaistuloksessa on voitava nähdä todellinen muutos nykytilanteeseen verrattuna. Meidän on osoitettava kansalaisillemme, että Euroopan unioni on tehnyt kaikki päätelmät kriisistä ja oppinut siitä.

Osa kysymyksistä on vielä kuitenkin ratkaisematta. Erityisen tärkeä kysymys on se, miten toukokuussa hyväksytty nykyinen kriisinhallintamekanismi voitaisiin korvata entistä tarkoituksenmukaisemmalla mekanismilla sen jälkeen, kun nykyisen voimassaolo päättyy vuonna 2013. Teemme kaikkemme estääksemme vastaavien kriisien toistumisen ja teemme kaikkemme myös ollaksemme viime kertaa paremmin valmistautuneita kriittisiin tapahtumiin. Valmistautumisella sekä vankalla ja pysyvällä kriisinhallintamekanismilla voidaan estää vastaavia tapahtumia tulevaisuudessa.

Komissio panee tarkoin merkille jäsenvaltioiden ilmaisemat näkemykset, joissa suositaan perussopimuksen muuttamista, mikä edellyttää jäsenvaltioiden yksimielisyyttä, kuten kaikki tietävät. Tässä vaiheessa komissio keskittyy substanssiin. Tällä tarkoitamme sellaisen pysyvän mekanismin suunnittelua, jolla voidaan tarjota turvaa kriittisinä aikoina samalla, kun minimoidaan moraaliset riskit ja varmistetaan, että mekanismia käytetään vain viimeisenä keinona ja yhteisten etujen nimissä.

Jos ja kun tämä toteutuu kokonaisuudessaan, kaiken tämän työn tuloksena saamme juuri sen, mitä tarvitsemme: järjestelmän, joka tuo jäsenvaltioille kannustimia kestävän talous- ja finanssipolitiikan harjoittamiseen, sekä järjestelmän, joka tuo investoijille kannustimia vastuullisen lainauskäytännön noudattamiseen.

Yleisesti ottaen olemme mielestäni oikealla tiellä. Olemme ottaneet opiksi kriisistä. Euroopan unioni on kehittämässä parhaillaan kansalaisiaan varten talouden ohjausjärjestelmää, joka on täysin uudistettu verrattuna ennen kriisiä käytössä olleeseen järjestelmään, ja nyt olemme panemassa koko järjestelmää entistä paljon vakaammalle pohjalle.

Talouden ohjausjärjestelmästä ja Eurooppa 2020 -strategiasta sekä rahoitusalan sääntelystä aiemmin saamamme kokemukset antavat meille oikeanlaisen pohjan edetä kohti Soulin G20-huippukokousta. Huippukokous osuu kriittiseen ajankohtaan. On todellinen testi, onnistutaanko G20-kokouksessa kehittämään globaalien yhteistyöratkaisujen avulla koordinaatiota, jota maailmantalous tarvitsee. Uskon, että onnistutaan, ja Euroopan unionilla voi mielestäni olla keskeinen rooli Soulin kokouksen onnistumisessa.

Mitä me haluamme Soulissa saavuttaa? Meidän on ensinnäkin syytä muistaa, että G20 vaikutti merkittävästi kriisistä selviytymiseen. Tämä onnistui yhteistoiminnan avulla, ja uuteen vaiheeseen siirtyessämme meidän on jatkettava yhteistoimintaa ja yhteistyötä. Tällöin on hyväksyttävä, että globaali talouden epätasapaino on kaikkien huolena ja että kaikilla suurimmilla talousmailla on osuutensa ratkaisujen löytymisessä. Emme voi myöskään unohtaa sitä tosiasiaa, että vaihtokurssit ovat tärkeä tekijä tässä mielessä.

Myös kansainvälisten rahoituslaitosten kohdalla on ryhdyttävä toimiin. Etenkin IMF:n uudistus on myöhässä. Tarvitsemme uusia laitoksia, jotka käyvät yksiin Euroopan unionin jo osoittaman joustavuuden kanssa.

Olemme parlamentin tuella myös aloittaneet oman rahoitusjärjestelmämme perusteellisen uudistuksen, ja jälleen tältä osin haluan kiittää teitä siitä, että olette korostaneet tarvetta viedä uudistus läpi mahdollisimman pian.

Vauhtia olisi pidettävä yllä myös G20:ssä. Eteneminen on ollut hyvää, mutta nyt meidän on varmistettava, että se kantaa täytäntöönpanoon asti.

Toivon, että rahoitusala tekee osansa tässä. Tästä syystä Euroopan unionin olisi pidettävä kiinni sitoumuksestaan ja vaadittava maailmanlaajuista transaktioveroa. Tällä välin komissio haluaa kartoittaa muita tapoja varmistaa, että rahoitusala tuo tasapuolisen panoksensa EU:ssa esimerkiksi rahoitustoimiveron avulla.

Seuraavan G20-kokouksen asialistalla on myös ensimmäistä kertaa kehitys. Monivuotinen toimintaohjelma hyväksytään ohjaamaan yhteisiä ponnistelujamme tässä asiassa. Komissio on alusta asti tukenut vahvasti tätä ajatusta yhdessä Korean puheenjohtajan kanssa. Meidän on syytä osoittaa, että G20:n kasvutavoite kattaa myös kehitysmaat ja hyödyttää niitä. Samaan aikaan haluamme ottaa nousevat taloudet mukaan kansainvälisiin kehityspuitteisiin, jotka ovat sopusoinnussa kehityspolitiikan keskeisten periaatteiden kanssa ja mahdollistavat koordinaation lisäämisen.

Keskustellessani eilen täällä Strasbourgissa YK:n pääsihteeri Ban Ki-moonin kanssa hän mainitsi minulle erityisesti tämän seikan ja oli hyvin kiitollinen Euroopan unionin asialle antamasta tuesta.

G20:ssä on myös otettava ohjat käsiin kaupankäyntiä koskevan asian eteenpäin viemiseksi. Korean kanssa tekemämme sopimus ei ole todellakaan mikään vaihtoehto WTO:lle, joten sopimuksen olisi kannustettava kumppaneitamme tarttumaan tilaisuuteen ja jouduttamaan Dohan neuvottelukierroksen nopeaa päättämistä.

Cancúnin kokousta odotellessa haluan sanoa muutaman sanan tästä hyvin tärkeästä kokouksesta. Meidän on pitäydyttävä tavoitteissamme tältä osin, ja meidän on oltava kunnianhimoisia Euroopan ja koko maailman tähden. Meidän on vietävä kansainvälistä prosessia eteenpäin. Se ei ole helppoa. Tiedämme, että muutosvauhti on joissakin tärkeimmissä kumppanuusmaissamme pikemminkin hiipunut kuin kasvanut.

Ei pidä unohtaa, että olemme tällä välin kehittämässä hyvin konkreettista ja tehokasta päästöjen vähentämisjärjestelmää maailmassa. Tämä on valttikorttimme ja se vain vahvistuu sitä mukaa kuin panemme täytäntöön uutta päästökauppajärjestelmää. Uskottavuutemme siinä, mitä meidän on tehtävä, on vertaansa vailla ja se perustuu voimakkaaseen konsensukseen parlamentin, jäsenvaltioiden ja komission välillä.

Mennessämme Cancúniin meidän ei pidä antaa muotoseikkoja koskevien argumenttien viedä ajatuksiamme pois oleellisesta. YK:n prosessiin on mentävä hyvin luottavaisina ja päättäväisinä. Cancún ei ole tarinan loppu eikä merkitse lopullista läpimurtoa, mutta se voi olla hyvin merkittävä edistysaskel. EU:n on välitettävä selkeä ja yhdenmukainen viesti neuvottelujen jouduttamiseksi. Meidän olisi pyrittävä toteuttamaan konkreettisia toiminnallisia toimia, joilla voidaan luoda luottamusta ja uskoa prosessiin ja tuoda meitä lähemmäksi lopullista tavoitettamme.

Tästä syystä kirjoitin viime viikolla Eurooppa-neuvoston jäsenille. Kerroin mielestäni tasapainoisesta ja realistisesta kannasta, joka vie meitä jatkuvasti eteenpäin ilman epärealistisia odotuksia. EU:n on aika ottaa ohjat käsiinsä ja esittää, kuinka Cancúnissa voitaisiin ottaa useita tärkeitä edistysaskelia lunastamalla tärkeitä lupauksia esimerkiksi nopeasti saatavasta rahoituksesta ja ennen kaikkea tekemällä selväksi, että aiomme edelleen olla esimerkkinä.

Euroopan unionin talous kasvaa tänä vuonna enemmän kuin aiemmin, mutta elpyminen ei ole vielä vakaata, joten itsetyytyväisyyteen ei ole aihetta (kuten olemme moneen otteeseen todenneet) etenkään siksi, että työttömyystaso on edelleen hyvin korkea.

Me kaikki tiedostamme viime kuukausina kohtaamamme todelliset haasteet, kuten todetaan selkeästi Pervenche Berèsin mietinnössä, josta pian keskustellaan. Olen tyytyväinen siihen, että parlamentti suhtautuu kunnianhimoisesti ja hyvin yksimielisesti näihin tärkeisiin kysymyksiin, mutta me kaikki tiedämme, että elämme korkean työttömyyden aikoja ja julkisia menoja supistetaan. Kansalaiset tuovat esille huolenaiheitaan, jotka meidän on otettava huomioon.

Tiedostamme kuitenkin myös sen, että olemme löytäneet vastauksia Euroopan unionina. Olemme esittäneet tärkeitä lakeja talouden ohjausjärjestelmästä. Olemme esittäneet Eurooppa 2020 -strategian. Kyse on – haluan muistuttaa teitä tästä – kasvun strategiasta, sillä vastaus on älykkäässä, osallistavassa ja kestävässä kasvussa. Nämä kysymykset sisältyvät myös Diogo Feion erinomaiseen mietintöön.

Olemme ehdottaneet useita erilaisia rahoitusmarkkinoiden sääntelytoimenpiteitä. Olen iloinen siitä, että lainsäätäjä on päässyt yksimielisyyteen rahoitusalan valvontaa koskevista ehdotuksistamme. Totuus on, että jos tarkkailijoilta olisi kysytty pari vuotta sitten, oliko Euroopan unioni valmis ottamaan käyttöön EU:n valvontajärjestelmän, suurin osa olisi vastannut kieltävästi ja todennut sen mahdottomaksi. Nyt olemme osoittaneet, että se on mahdollista.

Ajamme kokonaisvaltaista lähestymistapaa kaikkien eri ulottuvuuksien huomioon ottamiseksi. Saanen täten korostaa myös neuvostossa eilen aikaan saatua yksimielisyyttä hedgerahastoja koskevasta komission ehdotuksesta. Toivon, että tämä kanta voisi nyt johtaa lopullisiin neuvotteluihin Euroopan parlamentissa, jotta Euroopan unioni voisi vihdoin hyödyntää tätä pitkään odotettua sääntelyä. Myös tässä asiassa otamme ohjat käsiimme Soulissa.

Etenemme myös muissa asioissa, sillä meidän on otettava huomioon reaalitalous. Haluan onnitella parlamenttia myös sen tekemästä työstä kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumista käsittelevän uuden direktiivin hyväksi. Direktiivi antaa nykyistä paremman suojan velkojille, jotka ovat yleensä pk-yrityksiä, mutta samalla siinä otetaan huomioon sopimusvapaus. Viranomaiset velvoitetaan suorittamaan maksut 30 päivän kuluessa tai muutoin he joutuvat maksamaan 8 prosenttia viivästyskorkoa. Tiedätte hyvin, että direktiivi on kovin odotettu pk-yrityksissä, jotka ovat taloutemme tärkein sektori.

Työmme ei ole vielä valmis. Kaikki ehdotukset on vietävä läpi loppuun asti, mutta niiden tulokset alkavat jo näkyä. Tavoitteena on selviytyä kriisistä ja päästä taantumasta niin, että saamme takaisin kasvuvauhdin, jolla luodaan työllisyyttä ja varmistetaan, että sosiaalinen markkinataloutemme vastaa 2000-luvun tarpeita. Kiitoksia paljon mielenkiinnostanne.

Puhetta johti
varapuhemies Gianni PITTELLA

  Pervenche Berès, esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Chastel, rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisi, jossa koko maailma on ollut jo useita vuosia, tulee maksamaan 60 biljoonaa euroa, joka on prosenttiyksikön verran maailman vuotuisesta talouskasvusta. Asialle on tehtävä jotakin. Kriisin vuoksi Euroopan unionissa on 11 prosentin työttömyys tämän vuoden lopulla. Tämän taustalla on "valuuttasota", jonka on aiheuttanut W-taantuman riski, kuten ekonomistit sitä kutsuvat.

Olen havainnut, että parlamentissa on tämän takia tunnettu velvollisuudeksi välittää vahva viesti muille toimielimille eli komissiolle ja neuvostolle ja kertoa niille, että meidän on yhdistettävä voimamme Eurooppa-hankkeen tuoman lisäarvon turvin ja että tärkein asia voidaan kiteyttää muutamaan sanaan: meillä on kollektiivinen vastuu ja meidän on pantava täytäntöön Euroopan unionin laajuinen strategia, jonka ansiosta voimme olla energia-asioissa vahvoja sisäisesti ja siten vahvoja myös ulospäin. Meidän on luotettava omiin voimiimme, ja siihen tarvitsemme Eurooppaa.

Arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, talouden ohjausjärjestelmä ei kuitenkaan mielestämme ole visio. Se on keino, jolla voimme ajaa tätä strategiaa, ja tämän strategian pohjalta päätämme tarvittavista resursseista. Ennen kaikkea taloudellisia resursseja tarvitaan. Haasteena on sovittaa rahoitusnäkymien uudistus yhteen Euroopan energiayhteisöä koskevan strategian käynnistämisen kanssa. On tarpeen käynnistää hylkäämänne ehdotus, joka koskee transaktioveroa. On tarpeen myöntää huomattava määrä EU:n lainaa pitkäaikaisten investointien rahoitukseen. On tarpeen tasapainottaa verotusta Euroopassa niin, että sillä voidaan edistää ympäristöystävällisesti työllisyyttä pääomien sijasta. On tarpeen sovittaa jäsenvaltioiden talousarvioita yhteen Eurooppa-hankkeen kanssa niin, että ponnistelut olisivat yhteneväiset.

Talouden ohjausjärjestelmän osalta ehdotamme, että "herra euro" nimitetään varmistamaan järjestelmän harmonisuus ja tasapainoisuus. Ehdotamme myös, ettemme keskittyisi yksinomaan velallisten maiden tilanteeseen vaan tasapainottaisimme sitä suhteessa maihin, joiden talous on ylijäämäinen. Ehdotamme niin ikään, että yhteisen rahan alueella velkaa hoidettaisiin myös yhteisvelkana ja että voisimme harkita yhteistä lainojen liikkeelle laskemista. Toivoisimme, että rahoitusalan uudistus, jonka parissa teette ahkerasti töitä, arvoisa puheenjohtaja Barroso, painottuisi Euroopan kansalaisten tarpeisiin eikä pelkästään rahoitusalan vakautta koskeviin tavoitteisiin. Toivoisimme, että rahoitusmarkkinoita uudistettaisiin palauttamalla etiikan ja moraalisten arvojen käsite niin, että uudistuksella edistetään työpaikkojen syntyä ja pitkäaikaisia investointeja.

Eurooppa-hankkeita ei koskaan voida toteuttaa ilman jäsenvaltioiden tukea. Ainoa keino, jolla Euroopan unioni voi tuoda esille parhaan puolensa, on saada jäsenvaltiot tukemaan hanketta. Euroopan kansalaisia ei saada jälleen mukaan hankkeeseen jäsenvaltioissaan pelkästään vuoropuhelulla, jossa keskitytään perinteisesti vain sanktioiden määräämiseen. Toivomme vankkaa, Eurooppa-hankkeen lisäarvoon perustuvaa toimintaa, jotta saamme eurooppalaiset ulos taantumasta ja voimme varmistaa, että tulevaisuudessa kaikilla eurooppalaisilla on työpaikka, kukaan ei elä köyhyydessä ja kaikki voivat palauttaa uskonsa Eurooppa-hankkeeseen.

Tämä on tavoitteemme. Toivon, arvoisa puheenjohtaja Barroso, että voitte jakaa sen ja hyväksyä monet niistä ehdotuksista, joita teemme täällä koko parlamentin puolesta.

(Suosionosoituksia.)

  Diogo Feio, esittelijä. – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtaja Barroso, arvoisa komission jäsen Rehn, haluaisin onnitella teitä etenkin siitä positiivisesta vuoropuhelusta, jota parlamentti on käynyt komission kanssa. Hyvät neuvoston edustajat, haluaisin aloittaa kiittämällä kaikkia, jotka ovat työskennelleet tämän mietinnön parissa ja tehneet sen mahdolliseksi, etenkin kaikkia varjoesittelijöitä, joiden kanssa minulla oli tilaisuus vaihtaa mielipiteitä ja rakentaa konsensusta. Konsensuksen rakentaminen oli usein hankalaa, koska parlamentissa on eri mielipidesuuntauksia: vasemmistolaisia ja oikeistolaisia, suvereniteetin lisäämisen tai nykyistä modernimman suvereniteetin kannattajia sekä tiettyjen elinten kannattajia. Paljon eri mielipiteitä esitettiin, mutta niitä esitettiin vain yhtä tavoitetta silmällä pitäen: tavoitteena oli löytää ratkaisu nykyiseen kriisiin.

Kriisi osoitti, että EU ei ole reagoinut ajoissa eikä se ole aina reagoinut oikein. Kriisi osoitti, että monet hallitukset Euroopan unionissa harjoittivat edelleen politiikkaa, joka ei perustunut tosiasioihin. Juuri tästä syystä ratkaisuja tarvitaan, ja Euroopan parlamentin on esitettävä näitä ratkaisuja sopivalla ja tiukalla äänenpainolla. Osa ratkaisuista on lyhytaikaisia ja osa pitkäaikaisia.

Olemme itse asiassa jättäneet kahdeksan suositusta. Olemme esittäneet ajatuksen makrotalouden kehityksen monenvälisestä valvonnasta unionissa ja jäsenvaltioissa tavoitteena edistää Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista, luoda kasvun Eurooppaa sekä vahvistaa sekä vakaus- että kasvusopimusta.

Ehdotuksia on tehty myös vakaus- ja kasvusopimuksen vahvistamiseksi sekä velkatilanteen arvioimiseksi erityisen tarkoin, talouden ohjausjärjestelmän tehostamiseksi euroalueella euroryhmän toimesta sekä vakaan ja uskottavan liiallisen velan ehkäisy- ja ratkaisumekanismin kehittämiseksi euroaluetta varten, minkä lisäksi perustetaan mahdollisesti Euroopan valuuttarahasto. Ajatuksia on esitetty lisäksi EU:n budjetti-, rahoitus- ja finanssipoliittisten välineiden tarkastelusta, finanssimarkkinoiden sääntelystä ja valvonnasta, johon sisältyy selkeä makrotaloudellinen ulottuvuus, sekä EU:n tilastojen luotettavuuden parantamisesta.

Unionin ulkoisen edustuksen parantamista talous- ja raha-asioissa on niin ikään esitetty. Parlamentti ottaa tai voisi ottaa tiukan kannan kaikkiin näihin kysymyksiin. Pyrimme parantamaan Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden parlamenttien välistä institutionaalista koordinaatiota. Voimme edesauttaa sitä, että tämä ratkaisu toisi parempia ratkaisuja tuleviin kriiseihin tai vaikeuksiin. Euroopalla on vastedes välineet, joilla talouden kysymyksiin voidaan vastata nykyistä paremmin. Parlamentti on tehnyt ison osan tässä ja tekee niin jatkossakin.

Olemme nyt aloittelemassa lainsäädännöllistä keskustelua kuudesta komission jättämästä ehdotuksesta, joissa parlamentti pitäytyy uskoakseni kannassaan. Tästä syystä haluan sanoa ihmetteleväni sitä, ettei neuvoston vasta eilen jättämässä tuoreessa asiakirjassa mainita parlamentin kantaa eikä sen käymää vuoropuhelua neuvoston kanssa.

Haluan kuitenkin sanoa vielä yhden asian. Euroopan parlamentilla on oma kantansa erimielisyyksistämme riippumatta. Euroopan parlamentti on sitoutunut vahvaan Eurooppaan ja talouden ohjausjärjestelmän parantamiseen kasvun lisäämiseksi ja hyvinvoinnin parantamiseksi.

  Marta Andreasen, budjettivaliokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Arvoisa puhemies, korostin kolmea asiaa lausunnossani, jonka annoin talouden ohjausta ja hallintaa sekä vakautta koskevaa kehystä käsittelevästä Feion mietinnöstä.

Ensimmäinen asia oli tarve suhtautua vakavasti kasvusopimusta rikkovien jäsenvaltioiden rankaisemiseen. Ranskan pääministeri ja Saksan liittokansleri suostuivat vain pari päivää sitten jopa muuttamaan perussopimusta euron vakautta uhkaavia maita vastaan määrättävien sanktioiden tiukentamiseksi. Korostin myös tarvetta priorisoida budjettimenoja tilanteissa, joissa jokin jäsenvaltio pitäisi pelastaa. Valistin myös tarpeesta arvioida Euroopan unionin vaikutuksia luottoluokitukseen unionin taattua Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin perustamisen.

Asiaa koskevia kohtia on muutettu, eivätkä ne enää sisälly lausuntooni. Katson näin ollen, että joudun sanoutumaan irti omasta lausunnostani.

  David Casa, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (MT) Euroopan unionin valitsema tapa edetä sääntely- ja valvontatoimissa oli epäilemättä esimerkillinen. Tämä näkyy uudessa valvontapaketissa, joka mahdollistaa tiettyjen systemaattisten riskien tunnistamisen ajoissa.

Toisaalta kukaan ei voi kieltää, että talouden ohjausjärjestelmän käsitteessä on vielä paljon tehtävää. Kaikki jäsenvaltiot, jotka laiminlyövät velvoitteitaan ja vastuutaan etenkin kasvu- ja vakaussopimuksessa, aiheuttavat vakavia ongelmia muille jäsenvaltioille. Sen tähden velvollisuutemme on tehdä kaikkemme, jotta sääntöjä, joista olemme sopineet jäsenvaltioiden taloudellisen ja aineellisen vakauden varmistamiseksi, noudatetaan asianmukaisesti.

Olen hyvin tyytyväinen työllisyysvaliokunnalle esittämiini suosituksiin lausunnoksi sekä mielissäni siitä, että ne on otettu huomioon. Mietinnössä tuodaan mielestäni esille tarve parantaa työllisyystilanteen valvontaa Euroopan unionissa sekä tarve vahvistaa työllisyysvaliokunnan asemaa.

  António Fernando Correia De Campos, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (PT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, me kaikki tunnustamme, että lyhyt- ja pitkäaikaisten makrotalouden muuttujien valvonta Euroopan unionissa on epäonnistunut, ja tämä koskee yhtä lailla budjettikehyksiä kuin jäsenvaltioiden kertyneitä velkoja. Kriisi on vain lisännyt yhtenäismarkkinoiden vahvistamisen kipeää tarvetta niin, että otetaan huomioon Montin ja Grechin ehdotukset. On elintärkeää kehittää sähköistä ja kansainvälistä kauppaa, yksinkertaistaa maksujärjestelmiä, standardoida tuotteita ja palveluja sekä yhdenmukaistaa finanssipolitiikan välineitä kuluttajien luottamuksen lisäämiseksi ja talouden piristämiseksi.

Unionin on selvittävä kriisistä siten, että ratkaisu on pysyvä ja takaa vankan kasvun ja vastuullisen määrärahojen käytön, mutta myös työllisyyden tavoitteet. Työttömyyslukujen ja työikäisen väestön työllistymislukujen kaltaisista indikaattoreista olisi tehtävä pakollinen osa valvontajärjestelmää.

Eurooppa 2020 -strategian etenemistä mittaavia indikaattoreita ei myöskään pidä unohtaa. Euro-obligaatioiden liikkeelle laskemista koskeva toteutettavuustutkimus voisi tarjota tilaisuuden tarkastella hyvin yksityiskohtaisesti keinottelun vastaisia rahoitusvälineitä ja ottaa käyttöön niitä.

Toivoisimme, että se olisi enemmänkin kuin pelkkä tutkimus. Euroopan valuuttarahaston perustaminen ansaitsee tukemme, emmekä pidä rahastoa pelkkänä budjettikurin valvontavälineenä vaan ennen kaikkea keinona vähentää valtionvelkamarkkinoiden spekulatiivista manipulointia. Yhteistyömme esittelijä Feion kanssa on ollut hyödyllistä ja mahdollistanut kattavan, tasapainoisen ja monipuolisen tekstin syntymisen.

  Martin Schulz , S&D-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, jos katsotte puhujaluetteloanne, huomaatte, että seuraava puhuja on kollegani Jáuregui Atondo. Ennen kuin hän käyttää puheenvuoron, saanen ryhmämme puheenjohtajana ilmoittaa parlamentille, että Espanjan hallitus nimitti tänä aamuna Jáuregui Atondon hallituksen jäseneksi. Kuten varmaan voitte kuvitella, tämä on melkoinen kunnia ryhmällemme. Esitän hänelle vilpittömät onnitteluni.

(Suosionosoituksia.)

  Ramón Jáuregui Atondo, perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (ES) Arvoisa puhemies, haluan esittää kollegalleni Martin Schulzille suurkiitokset. Minulla on vain minuutti aikaa kertoa teille, että EU on mielestäni edistynyt viime kuukausina huimasti talouden ohjausjärjestelmässä.

Ranskan ja Saksan välillä toissapäivänä pidetty huippukokous valoi ihme kyllä myös uutta toivoa mahdollisuudesta tarkistaa talouden ohjausjärjestelmää koskevia puitteitamme ja perussopimuksia.

Tiedän, että tämä asia on hieman pelästyttänyt jäsenvaltioita. Uskon kuitenkin, että EU-myönteisinä me tiedämme, että voidaksemme toteuttaa talouden ohjausjärjestelmän välttämättömän rakentamisen, on todennäköisesti tehtävä uudistuksia, joista on yhdessä sovittava.

Uskon kuitenkin vilpittömästi, että Ranskan ja Saksan välinen sopimus mahdollistaa sen, että Feion mietinnössä, jonka hyväksymme myöhemmin (perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan ehdotuksen mukaisesti), voidaan tarkastella tarvetta mukauttaa perusrakenteitamme talouden ohjausjärjestelmään niin, ettei siinä olisi kyse vain vakaussopimuksesta. Kyse on perusteellisesta ohjausjärjestelmästä, jolla pyritään yhdenmukaistamaan talouksia niin, että ne olisivat kilpailukykyisiä, synnyttäisivät työpaikkoja ja mahdollistaisivat tulojen uudelleenjaon, mihin me sosiaalidemokraatit olemme aina pyrkineet.

(Suosionosoituksia.)

  Joseph Daul, PPE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Eurooppa-neuvoston kokoukselle ja G20-kokoukselle on yhteistä tarve toteuttaa välttämättömät mukautukset rahoituskriisin johdosta.

Euroopan unionissa nämä mukautukset tarkoittavat julkisen talouden kunnostamista sekä jäsenvaltioissa että EU:ssa sekä valuuttamme euron turvaamista vahvistamalla sitä sisäisesti ja suojelemalla sen arvoa suhteessa muihin merkittäviin valuuttoihin. Keskustelut Euroopan talouden ja rahoituksen ohjausjärjestelmästä ovat vallitsevana aiheena Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Euroopan kansanpuolue (kristillisdemokraatit) kannattaa puheenjohtaja Van Rompuyn työryhmän alustavia linjauksia, joissa esitetään sanktiojärjestelmän käyttöönottoa niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät noudata vakaussopimuksen kriteereitä.

Työtä on kuitenkin vielä paljon, ja sitä on jatkettava hyödyntämällä entistä enemmän yhteisömenetelmää ja vähemmän hallitustenvälistä yhteistyötä. Suhtaudun myönteisesti komission tämän linjan mukaisesti tekemään työhön. Haluan kehottaa neuvostoa muistamaan, että parlamentti on vastedes yhteislainsäätäjä ja osallistuu täysimääräisesti tulevien uudistusten määrittelyyn. Mitä varhaisemmassa vaiheessa parlamentti otetaan työhön mukaan, sitä paremmat mahdollisuudet meillä on päästä nopeasti tyydyttävään tulokseen. Kehotan puheenjohtaja Van Rompuyta ottaman vaarin tästä viestistä.

Hyvät kuulijat, EU:n on saatava äänensä kuuluville valuuttojen suhteellista arvoa koskevassa keskustelussa, ja Eurooppa-neuvoston on määriteltävä kantamme asiassa ensi viikolla ennen Soulin G20-huippukokousta. EU:n on liityttävä yhteen yhteistyökumppaneidensa ja etenkin Yhdysvaltojen kanssa sekä saatava nousevat talousmaat hoitamaan vastuunsa. Valuuttojen polkumyyntiä ja sen sosiaalisia seurauksia ei pidä enää sallia.

Soulin huippukokouksessa neuvotellaan kolmesta tärkeästä aiheesta, joita ovat: kansainvälisen rahajärjestelmän uudistus mutta myös raaka-aineiden (kuten etenkin elintarvikkeiden ja energian) saannin vakaus sekä globaali talouden ohjausjärjestelmä. EU:lla on oma viestinsä kaikissa näissä aiheissa, mutta viesti voi olla uskottava vain, jos otamme käyttöön tehokkaita sisäisiä EU:n laajuisia välineitä julkisen taloutemme ohjaamiseksi ja hallitsemiseksi.

Hyvät kuulijat, voimme vaikuttaa maailmanlaajuiseen talouden ohjaukseen ja todella vaikuttaa kansainvälisesti vain, jos pystymme toteuttamaan usein niin epäsuositut julkisen talouden tervehdyttämistoimet ja jos pidämme kiinni ensisijaisista tavoitteistamme, joita ovat ilmastonmuutoksen torjunta ja kehityspolitiikka.

(Suosionosoituksia.)

  Martin Schulz , S&D-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin lukea otteen valtioiden ja hallitusten päämiesten julkilausumasta, jonka he antoivat Pittsburghissa pidetyssä G20-huippukokouksessa 24.–25. syyskuuta 2009 eli vuosi sitten. Hallitusten päämiehet sitoutuivat tuossa huippukokouksessa seuraavaan: "Aiomme käynnistää puiteohjelman, jossa määritellään politiikka ja yhteiset toimintatavat vahvan, kestävän ja tasapainoisen globaalin kasvun synnyttämiseksi. Talouden elpymisen on oltava kestävällä pohjalla niin, että se synnyttää kansalaistemme tarvitsemia hyvälaatuisia työpaikkoja." Hienoa! Oletan, että samanlainen julkilausuma kirjoitetaan jälleen tänä vuonna seuraavassa huippukokouksessa ja myös kaikissa muissa huippukokouksissa. Tämä saa minut pohtimaan, mitä tällä välin on tehty kansalaistemme tarvitsemia työpaikkoja luovan vahvan, kestävän ja tasapainoisen kasvun synnyttämiseksi. Määritelmä on oikein, mutta nyt on luotu – Eurooppa-neuvostossa – eurooppalaista filosofiaa, jonka mukaan yksipuoliset julkisten palvelujen supistamiset määrärahoja tiukentamalla ovat yleislääke mantereemme vakauttamiseen, sen sijaan että otettaisiin huomioon se tosiasia, että kasvua piristävät investoinnit ovat perusennakkoehto uusien työpaikkojen lisäämiseksi ja että talouskasvun lisääntyminen puolestaan lisää valtion tuloja, joita tarvitaan kipeästi valtiontalouden vakauttamiseen, jotta valtiot voisivat hoitaa velvollisuutensa. Euroopassa on nähty, että johtuen manikealaisesta enemmän tai vähemmän mustavalkoisesta ajattelutavasta, jonka mukaan menot ovat aina pahasta ja leikkaukset hyvästä, olemme nyt tilanteessa, jossa talouskriisistä eniten kärsineissä maissa, kuten Irlannissa ja Kreikassa, on meneillään taantuma tai nollakasvu. Käytännössä olemme nyt saavuttaneet jotain, mikä on asettamamme tavoitteen vastakohta. Tämä on dramaattinen kehityssuunta. Se on sitäkin dramaattisempi, kun otetaan huomioon, että kriisin lähdettä, kriisin aiheuttajia eli rahoitussektoria ja hillittömiä keinottelijoita ei ole saatettu vastuuseen niin, että niitä olisi vaadittu tuomaan oma osansa valtion tuloihin esimerkiksi transaktioveron kaltaisen toimen välityksellä. Veroa on kenties yritetty Euroopassa, mutta myös tällöin se pantiin jäihin sillä perusteella, ettei se menisi koskaan läpi G20-kokouksessa. Tietenkään emme saa sitä läpi G20-kokouksessa, ellemme edes yritä sitä ensin Euroopassa!

Tämä on erityisen dramaattinen vääryys, koska valtioiden ja hallitusten päämiesten toimimattomuus – se, että he johtavat meitä väärään suuntaan, sosiaaliseen epäoikeudenmukaisuuteen – on yhä vahvemmin nähtävissä. Kaduilla kapinoivat ihmiset ovat oikeassa siinä, että Euroopassa ilmenevää sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta ei ole torjuttu vaan jopa lisätty vääränlaisella politiikalla. Parlamentin tehtävänä on tuoda epäoikeudenmukaisuudet esille ja kehittää strategioita niiden torjumiseksi. Tämän vuoksi vaadimme transaktioveron käyttöönottoa. Berèsin ja kollegani Podimatan mietinnöt osoittavat meille, onko parlamentti valmis myöntämään, että tehtävä ei ole helppo, mutta parlamentti pitää huolen siitä, että Euroopan unioni ryhtyy perimään rahoitussektorilla ylikansallista veroa, ellei siihen pystytä kansallisesti.

On vielä yksi huolestuttava kehityssuunta. Presidentti Sarkozyn ja liittokansleri Merkelin toimet Deauvillessa kääntävät Euroopan unionin institutionaalisen rakenteen päälaelleen. Pohdinpa vain, milloin puheenjohtaja Van Rompuy tekee tästä asianmukaiset päätelmät. Häntä on pyydetty työskentelemään yhdessä työryhmänsä kanssa välttämättömien uudistusten erittelemiseksi – tämä olisi oikeasti kuulunut teille, joten oli jokseenkin röyhkeää pyytää puheenjohtaja Van Rompuyta tekemään se. Kaiken kukkuraksi miesparka valmistelee asiaa kulisseissa, ja ennen kuin hänellä oli edes mitään esiteltävää, Deauvillen kaksikko ennätti toteamaan, että he ovat jo päättäneet kaikesta. Nicolas'n ja Angelan omatekoisen ranskalais-saksalaisen hallintokomitean toiminta on hyökkäys Euroopan unionin toimielimiä vastaan.

(Suosionosoituksia.)

Jos olisin puheenjohtaja Van Rompuy, sanoisin tuolle kaksikolle suorat sanat. Ovimatoksi ei voi suostua jatkuvasti eikä vastaavaa väärinkäyttöä pidä sietää. On kuitenkin vielä yksi asia. Jos arvoisa kaksikkomme olisi vilkaissut Deauvillessa Englannin kanaalin yli, he olisivat nähneet Yhdistyneen kuningaskunnan rannikon valkoiset kalliot; siellä nimittäin kaksikon perussopimukseen ehdottamia muutoksia varten tarvittaisiin kansanäänestys, ainakin jos pääministeri Cameronia on uskominen. Uskooko joku todella, että pääministeri Cameron suostuisi muutoksiin lyömättä edelleen jarrua perussopimukseen EU:n lainsäädännön hidastamiseksi? Tämä viimeistään avaisi Pandoran lippaan. Toivon, ettei viehättävä kaksikkomme rysähdä maahan.

Toistan siis: Eurooppaa viedään väärään suuntaan sekä institutionaalisesti että substanssiltaan.

  Guy Verhofstadt, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, saanen aloittaa siitä, mihin jäsen Schulz lopetti. Voisimme kenties kysyä valmistelukunnalta, haluavatko he muuttaa perussopimusta. Normaalisti meidän olisi kysyttävä valmistelukunnalta. Tämä tehtäisiin ensimmäisenä, mutta minusta nyt ei olla niin pitkällä. Sitä vastoin nyt meidän on Eurooppa-neuvostossa voitava pikaisesti sopia talouden ohjausjärjestelmästä ja kasvusopimuksen vahvistamisesta.

Kreikan velkakriisin alkamisesta on nyt jo lähes vuosi aikaa. Se alkoi joulukuussa 2009, ja nyt on aika tehdä päätelmät ja päästä yhteisymmärrykseen asiassa. Pöydällä on tällä hetkellä itse asiassa kolme ehdotusta. Tämä on tehtävä selväksi. Olemme saaneet komission ehdotuksen, työryhmän ehdotuksen sekä eilen ehdotuksen, jota kutsumme "Deauvillen sopimukseksi". Jälkimmäinen on se kolmas ehdotus. Minusta on hyvä, että parlamentti analysoi näiden kolmen ehdotuksen välisiä eroja niiden sopivuuden määrittelemiseksi.

Komissio teki mielestäni hyviä, rohkeita ja johdonmukaisia ehdotuksia muutama viikko sitten. Työryhmän ehdotus eroaa komission ehdotuksista siinä, että neuvoston olisi toimittava suositusten pohjalta eikä komission ehdotusten pohjalta. Ero on suuri, sillä suosituksia voidaan muuttaa mutta komission ehdotuksia ei. Työryhmän ehdotukseen sisältyy lisäksi pidempi analysointimenettely, mikä niin ikään erottaa sen komission ehdotuksesta.

On kuitenkin sanottava, että työryhmän ehdotuksessa säilytetään sanktioiden puoliautomaattinen luonne ja komission ehdottama käänteistä enemmistöä koskeva sääntö.

Eilen saimme kolmannen sopimuksen, jota kutsumme "Deauvillen sopimukseksi". Minun on sanottava, että Ranskan ja Saksan välinen sopimus voi olla usein hyödyllinen neuvoston toiminnan kannalta, mutta tällä kertaa asia ei sitä kuitenkaan ole. Ranskan ja Saksan välinen Deauvillen sopimus yksinkertaisesti perustuu vanhan koulukunnan määräenemmistöpäätösten säilyttämiseen neuvostossa, joten sen sijaan, että olisi saatava enemmistö komission automaattisten sanktioiden estämiseksi, heidän ehdotuksensa edellyttävät enemmistöä, jotta komission ehdottamat sanktiot voidaan käynnistää. Tässä on mielestäni valtava ero, sillä komission ehdotuksen mukaiset puoliautomaattiset sanktiot eivät ole sitä Deauvillen ehdotuksessa.

En tiedä, tunnetteko Deauvillen kaupunkia, mutta kauniin rannan ja muutamien upeiden hotellien lisäksi siellä on myös kasino. Siten olisi kenties syytä puhua ranskalais-saksalaisesta kasinokompromissista Deauvillen sopimuksen sijaan, sillä kasinokompromissista tässä nimenomaisesti on kyse. Jäsenvaltiot saavat tämän ehdotuksen nojalla luvan jatkaa pelaamista eurolla ja euroalueella.

Voitte kaikin mokomin hyväksyä ehdotuksen, jos saatte tarpeeksi tukea neuvostolta; voitte tehdä täsmälleen niin kuin Kreikka teki. Siitä vaan, jos saatte riittävän neuvoston tuen. Faites vos jeux! Siitä vain toimiin!

Deauvillen sopimuksen ensimmäinen osa yksinkertaisesti heikentää paitsi työryhmän ehdotusta myös ennen kaikkea komission pakettia. Minusta tämä on täysin käsittämätöntä etenkin Saksan taholta. Saksa on vaatinut entistä tiukempia sanktioita kymmenen kuukauden ajan, ja eilen se toimi täysin päinvastaisesti. Näin Saksa heikentää komission tiukkoja ehdotuksia. Kaiken lisäksi tämä tapahtuu juuri, kun Euroopan keskuspankin pääjohtaja Jean-Claude Trichet vaatii entistä tiukempia, jopa komission alkuperäisiä ehdotuksia tiukempia sanktioita ja ehdotuksia.

Johtopäätökseni tästä on, että parlamentilla on yksi tehtävä: kumota Deauvillen sopimus eli kasinokompromissi. Pitäkäämme kiinni komission hyvistä ehdotuksista ja hoitakaamme välttämätön lainsäädäntötehtävämme.

  Daniel Cohn-Bendit, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Olivier Chastel, arvoisa komission puheenjohtaja José Manuel Barroso, hyvät parlamentin jäsenet, Guy Verhofstadt ei jaksa enää tänään, mutta hän on löytänyt keinon; häneltä loppuivat voimat tänään, mutta hänen puheenvuoronsa oli tärkeä, samoin kuten jäsen Schulzin puheenvuoro. Myös minulla on idea.

Tiedättekö te kaikki elokuvan nimeltä "Jules ja Jim – rakkauden hymy"? On siis nainen – liittokansleri Merkel. Tiedämme kyllä, kuka on Jules – sehän on presidentti Sarkozy. Mutta kuka on Jim? Onko se David Cameron vai puheenjohtaja Barroso? Tässä on komissiolle pulma.

Parlamentin ja komission on mielestäni nyt keskusteltava rehellisesti keskenään, sillä neuvoston politiikka – Guy Verhofstadt on oikeassa tältä osin – ja ranskalais-saksalaisen johtajakaksikon harjoittama politiikka on EU:n vastaista. Heidän politiikkansa ei ole Euroopan unionin keskeisen sanoman mukaista, ja tehtävämme on unohtaa meitä jakavat erimielisyydet – Joseph Daul on tässä aivan oikeassa – ja pelastaa unioni ja yhteisömenetelmä. Tämä edellyttää, että komissio, parlamentti ja me kaikki ymmärrämme, ettei tässä pelissä kukaan tule voittamaan, jollemme löydä yhteistä menettelytapaa komission ja parlamentin, parlamentin ja komission välille.

Puheenjohtaja Barroso, uskon teitä, kun sanotte, että haluatte transaktioveron tai rahoitustoimiveron. Tämä ei ole ongelma; ongelmana on, kuinka vero käytännössä toteutetaan. Ei riitä, että vain sanotaan: "haluan". Neljävuotias poikani hokee: "minä haluan". Ongelma on siinä, miten pääsemme tavoitteeseemme. Olen sitä mieltä, ettei komission pidä tilata ties monennenko kerran uutta tutkimusta (kuten ympäristöasioiden neuvosto teki eilen) selvittämään, vaatisiko ilmastonmuutos todella hiilidioksidipäästöjen vähentämisen vauhdittamista Euroopan unionissa. Uuden tutkimuksen teettäminen olisi nimittäin aivan järjetöntä. Ei. Miten transaktioveroa koskeva tutkimus tai itse transaktiovero hyödyttäisi Eurooppaa? 0,01 prosentin transaktiovero toisi 80 miljardia euroa. Jos ei lasketa jäsenvaltioiden osuuksiin eli määrärahoihin tulevaa 30 miljardin euron vähennystä, EU:n määrärahojen osuus kasvaa 50 miljardilla eurolla. Kun 120 miljardista eurosta vähennetään 30 miljardia, saadaan 90 miljardia, ja kun tähän lisätään 50 miljardia euroa, saadaan tulokseksi 140 miljardia euroa. Voimme siis panna täytäntöön ne EU:n politiikan osa alueet, joita tarvitaan Lissabonin sopimuksen tultua voimaan, ja jäsenvaltiot ja EU ovat voittajia. Tämä edellyttää kuitenkin, että meillä on visio EU:sta.

Toiseksi, hyvä puheenjohtaja Barroso, ottaisin esille alijäämät: minusta on olemassa alijäämiä ja alijäämiä. Ne ovat kuin kolesteroli: on hyvää ja huonoa kolesterolia. Jos alijäämä johtuu investoinneista ja tuo siten jollekin maalle tai Euroopalle tulevaisuudennäkymiä, se ei ole huonoa. Jos investoimme, kuten olemme tehneet, vanhentuneeseen ja tuottamattomaan teollisuuteen – tarkoitan nyt hiiltä – investoimamme raha menee hukkaan, koska investoinneista ei ole mitään hyötyä, joten me häviämme. Jos kuitenkin investoimme tulevaisuuden energiaan ja tulevaisuuden tuotantoon, voitamme.

Se, mitä meidän on tehtävä (ja tämä koskee myös liberaaleja), on lopettaa hokemasta vakauden perään vaan myös eritellä, mitä meidän on tehtävä ja mitä ei enää pidä tehdä; ei pidä vain hokea alijäämistä vaan todeta, mikä on tuottavaa ja mikä ei. Jos olemme tästä yhtä mieltä ja pääsemme tästä yksimielisyyteen, mikä on kyllä vaikeaa, voimme torjua neuvoston jatkuvaa temppuilua.

Tämän päivän ongelmana on se, että monet hallitukset haluavat heikentää EU:n politiikan ulottuvuutta, vaikka tehtävämme on ajaa ja lisätä tätä ulottuvuutta, sillä ilman sitä emme selviä.

Huomaatte siis, arvoisa puheenjohtaja Barroso, että meillä on yhteiset intressit, mutta on mentävä loppuun asti. Nyt pitäisi ravistella Eurooppa-neuvostoa eikä parlamenttia.

  Puhemies. - (EN) Kuten huomaatte, olen ollut varsin joustava puheajoissa osittain siksi, että kaikki puheenvuorot ovat olleet hyvin mielekkäitä ja myös hyvin vakuuttavia: IMF, kasinot ja kolesteroli, kaikki nämä ovat antaneet väriä tähän keskusteluun.

  Michał Tomasz Kamiński, ECR-ryhmän puolesta. – (PL) Me kaikki olemme kertoneet erilaisia anekdootteja tämänpäiväisissä keskusteluissa, jotka toivat mieleeni myös historiallisia mielleyhtymiä. Elin 18 vuotta elämästäni reaalisosialismia harjoittavassa maassa, missä puoluekokoukset asettivat jatkuvasti uusia taloudellisia päämääriä. Puoluekokoukset vakuuttelivat kotimaani kansalaisille (sama pätee muihin reaalisosialismin maihin), että tilanne paranisi ja että sen pitäisi parantua. Kaiken lisäksi kotimaassani toimi tuolloin kotimaan kaupasta vastaava ministeriö, vaikka kotimaan kauppaa ei edes ollut.

Kuunneltuani muutamia puheenvuoroja tänään sain vaikutelman, että Euroopan komission esittelemällä ehdotuksella pyritään palauttamaan talouden etusija suhteessa poliittiseen ajatteluun. Tällainen poliittinen ajattelutapa tukahduttaa tervejärkisen taloudellisen toiminnan, sillä jäsenvaltioiden poliitikot ovat populistisista syistä kärkkäitä osoittamaan sormellaan EU:ta, kuten olemme nähneet. He väittävät, että EU:ta on oltava vähemmän ja ettei EU ole ratkaisu, koska tällä tavoin he pääsevät jossain määrin pälkähästä äänestäjiensä silmissä. Jos emme toimi niin, että eri maissa ymmärretään, että taloudellisesti irrationaalisen politiikan harjoittamisella on vakavat seuraukset, emme saa mitään aikaiseksi. Nyt tarvitaan kuitenkin myös solidaarisuutta. Ranskalais-saksalaisessa ehdotuksessa on mielestäni todellinen vaara päätyä tilanteeseen, missä vaikutusvaltaisimmat maat saavat enemmän pelivaraa, mutta esimerkiksi Kreikka ei voi mennä tietyn rajan yli. Kreikan on leikattava menojaan, mutta vaikutusvaltaisimmilla mailla käy tuuri, ja pian huomaamme, että ne saavat luvan rikkoa sääntöjä poliittisin perustein. Haluan tehdä tiettäväksi seuraavaa: Eurooppalainen solidaarisuus on tarpeen, ja edellä kerroin, miksi.

Arvoisa puhemies, lopuksi haluan vielä sanoa, että tiedän teidän puolustavan eurooppalaista solidaarisuutta. Euroopan komission tuore päätös Puolan ja Venäjän välisestä kaasusopimuksesta, mistä haluan kiittää teitä, on oiva esimerkki siitä, että yhteisömenetelmä toimii ja että se toimii Puolan kaltaisen maan eduksi. Haluan sanoa vielä kerran, arvoisa puhemies, ettei realiteetteja voida pyyhkäistä pois taikasauvalla. Jos tulemme tilanteeseen, jossa poliittiset ratkaisut, joita värittävät tietyissä Euroopan osissa nykyisin harjoitettava populismi, vievät voiton taloudellisesta ajattelusta, tällöin kunnianhimoiset suunnitelmanne (jotka ovat mielestäni erittäin hyviä) markkinoiden tiivistämiseksi (virke on keskeneräinen). Olemme varmasti Euroopan parlamentin jäseninä hyvin perillä siitä, kuinka kaukana olemme vielä yhteismarkkinoiden toteutumisesta; ei tarvitse kuin katsoa joka kuukausi saamiamme matkapuhelimien verkkovierailulaskuja. Se, että meillä on yhteiset EU:n markkinat, mutta joudumme edelleen maksamaan verkkovierailusta, osoittaa varsin selvästi, että talouden integraation tavoitteeseemme on vielä pitkä matka.

  Patrick Le Hyaric, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Olivier Chastel, jos ymmärsin teitä oikein, arvoisa komission puheenjohtaja José Manuel Barroso, tilannearviomme ovat täysin erilaiset, sillä totesitte, että talouskriisi on jo ohi, kun taas yhtyneen vasemmiston ryhmän mielestä kriisi pikemminkin vain pahenee. Ehdotatte kriisin ratkaisemiseksi tiukkaa talouspolitiikkaa ja vakaussopimusta sekä nyt myös sanktioiden kiristämistä. Minusta meidän olisi toimittava juuri päinvastoin: olisi nostettava työstä saatavaa palkkaa, sovellettava uudenlaista ja työntekoa suosivaa veropolitiikkaa, otettava käyttöön transaktiovero, parannettava sosiaalista hyvinvointia, turvattava julkiset palvelut sekä harjoitettava laajaa työllisyyspolitiikkaa.

Pelkään pahoin, että strategianne vie Euroopan unionin umpikujaan. Ettekö ole huomannut kansan protestiliikkeiden voimaa koko Euroopan unionissa? Miljoonat ihmiset ympäri Ranskaa marssivat eilen jo kuudetta päivää; 70 prosenttia kansasta tukee heitä. Ettekö näe meitä nyt uhkaavaa vaaraa? Eurooppalainen aate törmää rahan muuriin taloussodissa ja nyt myös valuuttasodissa, koska aate perustuu kilpailuun ja täydellisen vapaaseen kauppaan. Miksi emme voisi harkita uutta järjestelmää: sellaista inhimillisen ja sosiaalisen kehityksen rahastoa vakaussopimuksen sijaan, joka olisi sidoksissa Euroopan keskuspankkiin, joka voisi rahapolitiikan turvin kattaa jäsenvaltioiden velat ja varmistaa kansallisten pankkien uudelleen rahoituksen sosiaalisia perusteita suosivin koroin?

Euroopan unionin olisi mielestäni myös tehtävä aloite uuden globaalin valuuttajärjestelmän luomiseksi niin, että ensin otetaan huomioon yhteistä kansainvälistä kauppavaluuttaa koskeva Kiinan ehdotus, kuten Thaimaa ja Brasilia ovat tehneet. Miksei Euroopassa voitaisi ottaa käyttöön valuuttaveroa valuuttapolitiikkaan liittyvien jännitteiden lievittämiseksi?

Arvoisa komission puheenjohtaja ja arvoisat neuvoston edustajat, nyt on mielestäni aika keksiä uusia aloitteita ja kuunnella kansaa.

  Nigel Farage, EFD-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, näytätte varmasti voimanne hyödyntämällä lainvastaisesti runnotussa Lissabonin sopimuksessa teille annettua toimivaltaa. Teette nyt kaiken voitavanne maailmannäyttämöllä ja EU:ssa, jotta kaikki itsenäisen valtion aseman vaatimat tuntomerkit täyttyisivät.

Tämä ei olisi voinut selvemmin näkyä tuoreessa ehdotuksessanne, joka koskee EU:n toimielinten Euroopan kansalaisilta perimää välitöntä veroa.

Aiemmin olikin olemassa hyvin menestynyt itsenäisyysliike, joka kampanjoi iskulauseella "ei verotusta ilman edustusta", ja te ette totisesti ole vaaleilla valittu edustaja. Emme ole äänestäneet puolestanne emmekä voi erottaa teitä, joten olette mielestäni erehtynyt tässä välittömän verotuksen asiassa.

Siitä on tulossa varsin kallis kerho. Vielä kaksi vuotta sitten Yhdistyneen kuningaskunnan maksuosuus oli kolme miljardia puntaa vuodessa. Tänä vuonna tuo osuus on kuusi miljardia puntaa. Ensi vuonna se on kahdeksan miljardia puntaa. Sitä seuraavana vuonna se lienee 10 miljardia puntaa, ja nyt te kerrotte, että haluatte ottaa pois Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävän korjauksen. Haluatte päästä eroon tuosta korjauksesta, mikä tarkoittaisi sitä, että osuutemme olisi 13 miljardia puntaa vuonna 2013. Siten tuo maksuosuus olisi nelinkertaistunut kuudessa vuodessa.

Yhdistyneen kuningaskunnan veronmaksajat, jotka tajuavat kaiken tämän ja tietävät esittämänne välittömän verotuksen, tekevät sen johtopäätöksen, ettei meillä ole varaa Euroopan unioniin.

Näen kuitenkin toivon pilkahduksen: liittokansleri Merkelin ja presidentti Sarkozyn välisen Deauvillen sopimuksen, jota te kaikki niin kovin nyt pelkäätte. Toivon, että se toteutuu. Otetaan vain vastaan uusi sopimus. Te itse näytätte lähes tukevan sitä. Ottakaamme vain vastaan uusi EU:n sopimus ja järjestäkäämme siitä kansanäänestys monissa maissa ja etenkin Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jonka kansalaiset huomaavat, että se on kovin huono heidän maalleen. He tulevat äänestämään sen puolesta, että maamme eroaa Euroopan unionista ja että unioni hajoaa.

Kiitoksia. Lähdemme mielellämme.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymykseen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Martin Schulz (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, minulla on teille kysymys, kollega Farage. Toivon teidän ystävällisesti vastaavan siihen. Olette kovin huolissanne maanne rahakirstusta. Teillä oli minun tavoin tämän parlamenttikauden alussa mahdollisuus valita, mistä kirstusta päivärahanne pitäisi maksaa: Yhdistyneen kuningaskunnan varoista vai Euroopan unionin varoista. Voisitteko ystävällisesti kertoa parlamentille, maksetaanko päivärahanne EU:n määrärahoista vai oletteko valinnut, että ne maksetaan Yhdistyneen kuningaskunnan kansallisista varoista?

  Nigel Farage (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, minusta meidän olisi luovuttava EU:n määrärahojen käsitteestä. EU:n rahaa ei nimittäin tämän päivän merkityksessä ole ennen kuin ne ovat välittömiä veroja. Se on meidän rahaamme. Olemme valtavan suuri nettomaksaja Euroopan unionissa, mutta emme hyödy siitä taloudellisesti millään lailla! Joten se on meidän rahaamme!

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, minulla ei ole tapana puuttua puheenvuoroihin, mutta nyt minulla olisi työjärjestyksen mukainen puheenvuoro.

Jäsen Farage ei sanonut minulle ensimmäistä kertaa, etten olisi vaaleilla valittu edustaja. En tietenkään ole teidän valitsemanne edustaja, vaan minut on valinnut tämä parlamentti.

(Suosionosoituksia.)

Parlamentti valitsi minut salaisessa äänestyksessä, ja tehän kuulutte parlamenttiin. Minusta se, että jatkuvasti hoetaan, että minä tai komissio emme olisi vaaleilla valittuja, kertoo kunnioituksen puutteesta komissiota ja sitä parlamenttia kohtaan, johon tekin kuulutte.

(Suosionosoituksia.)

  Francisco Sosa Wagner (NI). – (ES) Arvoisa puhemies, katsotaan, jos saan hieman rauhoitettua tätä kiivasta keskustelua.

On harmillista, että jotkin Euroopan unionin jäsenvaltiot kuuluvat unionin ohella edelleen G20-ryhmään. Huolimatta tästä poikkeamasta, joka heikentää taatusti EU:n kuvaa maailmalla, olisi hyvä, jos tällä globaalilla foorumilla olisi edes kokonaisvaltainen yhteinen kanta.

Mikä tuo yhteinen kanta pitäisi mielestäni olla? Vaatimaton mielipiteeni siitä on seuraava: ensinnäkään talouskriisin seurausten korjaamiseen tarkoitetun globaalin sopimuksen tekemistä ei voida lykätä tekemällä vain rahoitussopimus; toiseksi EU:n on säilytettävä euro vertailuvaluuttana tai haluttaessa ankkurina, jolla estetään se, ettemme joudu markkinahäiriöiden riepoteltaviksi ja kokemaan 1900-luvulla tehdyt virheet uudelleen; kolmanneksi euron on viestittävä siitä, mitä EU:n on olisi edustettava demokraattisten arvojen ja yleisten vapauksien maailmassa.

Lyhyesti sanottuna meidän on tiedostettava, että ne, jotka tässä globaalissa maailmassa ja globaalissa pelissä ajavat vain omaa kansallista etuaan, häviävät.

  Othmar Karas (PPE). − (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, hyvät kollegat, tämä keskustelu osoittaa yhden asian: Deauvillen sopimus estää meitä pääsemästä kriisin yli, sillä sopimus merkitsee takapakkia Euroopan unionille sekä osoittaa, ettei kumpikaan ihanan kaksikon osapuolista ole oppinut mitään Ranskan ja Saksan epäasiallisesta toiminnasta vuosina 2002 ja 2005, jolloin kyseiset maat alkoivat heikentää vakaussopimusta. Sama epäasiallinen toiminta sen sijaan vain jatkuu.

Haluamme päästä menneiden virheiden yli. Haluamme eurooppalaisen vastauksen nationalismille ja veto-oikeuksille, jotka sisältyvät useimpiin EU:n asetuksiin. Teimme näin rahoitusmarkkinoiden valvonnan kohdalla. Teemme niin kriisin vuoksi laaditun raportin kohdalla. Teemme niin Feion mietinnön kanssa ja teemme niin myös päivittäisessä lainsäädäntötyössämme. Keskittykäämme nyt tähän ja älkäämme poiketko sivuraiteille enempää myöskään tässä keskustelussa. Meidän on mentävä eteenpäin. Meidän on löydettävä vastauksia. Viiden puolueryhmän laatimassa mietinnössä annetaan selkeä viesti. Kriisi ei ole vielä ohi. Finanssi- ja rahapolitiikalla ei voida korvata rakenteellisia uudistuksia. Olemme sanoneet selkeästi, että haluamme vähentää alijäämiä, mikä on ehdoton edellytys tulevaisuuden turvaamiseksi. Alijäämien vähentäminen ei onnistu pelkästään leikkauksilla. Siihen tarvitaan myös uudistuksia, investointeja, säästöjä ja muutoksia. Feion mietinnössä todetaan selkeästi, että haluamme enemmän Eurooppaa osana ratkaisua. Ottakaamme seuraava askel yhdentymisessä perustamalla talousliitto, sosiaalinen unioni sekä puolustus- ja turvallisuusliitto ja tehkäämme sisämarkkinoista kaikkien kansalaistemme kotimarkkinat. Vastaus on Euroopan yhteisössä – Euroopan unionin aloitteessa. Työryhmä ja Deauvillen tie ovat epäonnistuneet.

  Stephen Hughes (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, kuten olemme kuulleet, Herman Van Rompuyn johtama työryhmä on laatinut raporttinsa. Se sisältää kriisinratkaisua ja budjettikuria koskevia ehdotuksia, jotka ovat vain osa kokonaistilannetta.

Haluan korostaa, että kyse on vain ehdotuksista. Olen varma, että Ecofin-neuvoston ministerit, jotka hallitsivat tuon työryhmän toimintaa, olisivat toivoneet, että raportti olisi ollut päätepiste, mitä se ei ole. Se on alkupiste. Olemme vasta aivan lainsäädäntöprosessin alussa. Toivon, että kaikki toimielimet ymmärtävät, että Euroopan parlamentin työ komission lainsäädäntöehdotusten parissa on nyt hoidettava täysin demokraattisen prosessin mukaisesti neuvoston kanssa.

Työryhmä totesi, että sen tavoitteena on ottaa suuri edistysaskel talouden ohjausjärjestelmän tehostamisessa. Minusta työryhmän ehdotus tietäisi pikemminkin mahdollista takapakkia Euroopan vauraudelle ja hyvinvoinnille. Se ehdottaa välineiden vahvistamista, mutta vain niiden välineiden, joissa painotetaan julkisen talouden kurinalaisuutta. Tämä on ongelma. Talouden koordinaatiossa on kyse muustakin kuin julkisen talouden kurinalaisuudesta, eikä talousliittoa voida toteuttaa ennen kuin näiden välinen tasapaino ymmärretään kunnolla. Se johtaa vääjäämättä vääristyneeseen talouspolitiikkaan, jossa ei oteta tarpeeksi huomioon muita hyödyllisiä makrotalouspolitiikan harjoittamisen tavoitteita, joilla tarkoitan kasvua, investointeja ja työllisyyttä.

Arvoisa puheenjohtaja Barroso, emme tarvitse uutta työryhmää keksimään tasapainoisia poliittisia toimia. Komission on käytettävä aloiteoikeuttaan ja esitettävä ehdotuksia, joissa käsitellään kasvua, investointeja ja työllisyyttä.

Kun katson nyt pöydällä olevia ehdotuksia, parlamentilla on mielestäni valtava vastuu tulevina kuukausina. Tänään äänestettävään Feion mietintöön on tehtävä muutoksia kautta linjan. Tarvittavia muutoksia on mielestäni kolme, joista keskeisimmät ovat: liiallisten saldojen menettelyjä on laajennettava kattamaan työmarkkinat, mukaan lukien työttömyysprosentit, joten työllisyysasioiden neuvosto on otettava tarvittaessa prosessiin mukaan; valtionvelan määrää sekä kasvu- ja vakaussopimuksen korjaavan osan kehitystä koskevassa laatuarviossa olisi kiinnitettävä tarkoin huomiota myös julkisten investointien määrään ja kehitykseen; yhteys vuoteen 2020 on oltava selvä ja mahdollisimman toimiva kautta koko uuden järjestelmän.

Talouden ohjausjärjestelmästä haluan vielä näin varhaisessa vaiheessa mainita vain kaksi asiaa. Neuvoston on ohjattava tätä järjestelmää ja otettava siitä mahdollisimman suuri poliittinen vastuu kautta linjan sekä varmistettava kaikkien asiaa käsittelevien neuvoston kokoonpanojen (ei pelkästään Ecofin-neuvoston) asianmukainen mukanaolo aina tarvittaessa.

Myös Euroopan parlamentti on otettava täysipainoisesti mukaan koko prosessiin mahdollisimman korkean tason demokraattisen oikeutuksen varmistamiseksi. Ei tarvitse kuin katsoa EU-ohjausjaksoa koskevaa ehdotusta huomatakseen, missä määrin parlamentin rooli on unohdettu kaikessa tässä. Osa meistä eri puolueryhmistä tulevista edustajista työskentelee parlamentin mukaantuloa koskevien ehdotusten parantamisen parissa. Toivon, että muut toimielimet hyväksyvät ehdotukset, jotta tämä prosessi saa tarvitsemansa demokraattisen oikeutuksen.

  Olle Schmidt (ALDE). – (SV) Viime vuosi osoitti, että EU kykenee tekemään tärkeitä päätöksiä vaikeina aikoina. Viime päivät ovat kuitenkin valitettavasti olleet pettymys. Kun EU tarvitsee selkeitä ja tiukkoja budjettisääntöjä, Ranska ja Saksa epäröivät. Tämä aiheuttaa huolta. Viestimme on: älkää koskeko Olli Rehnin ehdotukseen!

Haluan kiittää varauksetta Pervenche Berèsiä sekä rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisiä käsittelevän erityisvaliokunnan kollegoitani, jotka ovat osoittaneet, että voimme Euroopan parlamentissa ylittää puoluerajat ja löytää koko Eurooppaa hyödyttäviä yhteisiä ratkaisuja. ALDE-ryhmä on esittänyt tarkistuksen siitä, että jos transaktiovero otetaan käyttöön, sen on ehdottomasti oltava maailmanlaajuinen. On tärkeää, että vero olisi tällöin maailmanlaajuinen.

Nationalismille ei pidä enää antaa jalansijaa Euroopassa. Hyvinvointia luodaan markkinataloudella, jolle asetetaan selkeät rajat, sekä vapaalla kaupalla. Tarvitsemme entistä yhtenäisempää, avoimempaa ja vahvempaa Eurooppaa, tarvitsemme yksinkertaisesti enemmän Eurooppaa.

Ehdotettuja sanktiovaihtoehtoja voidaan aluksi soveltaa vain euroalueen maihin. Tältä osin haluaisimme nähdä sanamuodon, joka kattaa kaikki 27 jäsenvaltiota. Haluaisin siten esitellä Feion mietintöön tehtävän suullisen tarkistuksen, ja toivon, että parlamentti voisi tukea sitä. Esittelijä sekä Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä ovat ilmoittaneet haluavansa tukea tarkistusta. Luen tekstin nyt englanniksi:

"katsoo, että kaikkien 27 jäsenvaltion olisi siinä määrin kuin se on mahdollista noudatettava mahdollisimman tarkasti talouden hallintaa ja ohjausta koskevia ehdotuksia, ja toteaa, että euroalueeseen kuulumattomien jäsenvaltioiden osalta tämä tapahtuu osittain vapaaehtoisuuteen perustuvassa menettelyssä".

(SV) Nyt ei ole aika kehittää EU:ta niin, että unioni on vaarassa hajaantua.

  Pascal Canfin (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, arvoisa komission jäsen Olli Rehn, toivon todella, että tutkitte Euroopan parlamentin tekemää työtä niiden aiheiden parissa, joita olemme käsitelleet tänään, eli Berèsin ja Feion mietintöjä, sillä toimimme nyt luonnollisesti yhteislainsäätäjinä talouden ohjausjärjestelmän parissa. Voin sanoa, että olemme ainakin neljän EU-myönteisen parlamenttiryhmän kanssa todella ponnistelleet sellaisten kompromissien eteen, joilla voidaan saada aikaan jotakin. Tulemme juuri keskusteluista, joissa pyrittiin niputtamaan ongelmat yhteen.

Osa puhuu määrärahoista, osa verotuksellisista toimista ja osa talouden ohjausjärjestelmästä. Haasteena on nyt se, että komissio ehdottaa kokonaisvaltaista pakettia, sillä tämä on teidän tehtävänne, kun taas me yritämme tehdä niin, mutta teidän tehtävänne on myös tehdä se. Tehtävänne on ehdottaa Montin raportin hengen mukaista pakettia, joka vastaa myös sitä, mitä Michel Barnier on yrittänyt tehdä sisämarkkinoiden yhteydessä. Odotan siis puheenjohtaja Barrosolta kokonaisvaltaista pakettia, jossa kerrottaisiin, miten selviämme talouskriisistä. Sen ei pitäisi koskea vain makrotalouden hallintaa vaan sitä, kuinka niputtaa yhteen kolme tai neljä makrotaloutta, verotusta ja määrärahoja koskevaa aihetta yhteen yhdeksi paketiksi.

Olen varma, että näin tekemällä saatte taaksenne hyvin laajan Euroopan parlamentin enemmistön tuen. Jos nimittäin tarkastelemme yksistään esimerkiksi julkista taloutta, te itse ja teidän yksikkönne totesivat muutama vuosi sitten, että Espanja noudattaa parhaiten vakaus- ja kasvusopimusta ja että sen julkinen talous on kunnossa. Ongelmana on se, että epätasapaino on lähtöisin muualta ja nyt Espanja on kauheassa tilanteessa Irlannin tavoin. Voimme siis nähdä selvästi, ettei kriisiä voida ratkaista keskittymällä yksistään julkiseen talouteen.

Kompromissit, joita olemme ehdottaneet eri mietinnöissä, jotka on esitelty tänään ja joista äänestetään huomenna, ovat yhteenveto näistä ongelmista. Niillä pyrimme ikään kuin myöntämään, että budjettikuria on lisättävä. Näin on toki tehtävä. Jotta voidaan kuitenkin varmistaa, ettei budjettikurin tiukentaminen johda yhteiskunnalliseen romahdukseen eikä toteudu yksistään julkisten menojen leikkauksina, tarvitsemme samalla myös EU:n budjettipakettia investointien rahoittamiseen sekä veropaketin, jolla jäsenvaltiot voivat kantaa tiettyjä veroja.

Viimeinen kysymykseni onkin osoitettu Olli Rehnille ja etenkin puheenjohtaja Barrosolle ja se kuuluu seuraavasti: Kannatatteko te todella yhteistä yhtiöveropohjaa? Kannatatteko te sitä todella? Ehdotus on ollut komission pöytälaatikossa jo 10 vuotta, ja 10 vuoden ajan olette antaneet asian olla. Nyt olisi aika hoitaa asia.

(Suosionosoituksia.)

  Roberts Zīle (ECR). – (LV) Kiitoksia, arvoisa puhemies ja arvoisa komission puheenjohtaja Barroso – joka on jo lähtenyt parlamentista.

Haluan ensinnäkin kiittää esittelijää, muita varjoesittelijöitä sekä erityisvaliokunnan puheenjohtaja Wolf Klinziä kompromissista, jonka saimme vihdoin aikaan. Puhun nyt vain kahdesta mietinnön aiheesta, joihin en ole tyytyväinen ja jotka eivät koske Saksaa tai Ranskaa. Ensinnäkin yksityistalouksien velat ja yritysten velat ovat aggressiivisten ylikansallisen investointien seurauksena kasvaneet monissa uusissa jäsenvaltioissa jopa kymmenkertaisesti. Kaiken lisäksi lainojen ehdoton enemmistö on otettu ehdoin, joissa valuuttariskit ovat jääneet kokonaan lainaajan kontolle. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että näiden maiden hallituksilla on vähän liikkumavaraa makrotalouspolitiikassaan, jos ei lasketa julkisten menojen leikkauksia ja verojen korotuksia. Samaan aikaan kotitalouksien päähuolena on vain lainojen takaisinmaksu euroissa. Tätä käsitellään mietinnössä valitettavan vähän.

Toinen huomioni liittyy ensimmäiseen ja on seuraava: Kuvitellaanpa uusi jäsenvaltio, jonka BKT on laskenut tasolle, jolla se oli ennen EU:hun liittymistä eli ennen vuotta 2004, mutta sen yksityinen velka on kymmenkertainen ja julkinen velka viisinkertainen. Kyseinen jäsenvaltio voi päätellä mietinnöstä, että vaikka koheesiopolitiikkaa voidaan muuttaa niin, ettei pääasiallisena kriteerinä ole enää BKT henkilöä kohti vaan kriisinhallinta tietyllä alueella, tällä voi olla äärimmäisen merkittäviä poliittisia seurauksia. Kiitoksia.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, Saksan ja Ranskan niin sanotussa Deauvillen sopimuksessa tekemiä julistuksia ei voida hyväksyä; ne paljastavat niiden henkilöiden todelliset kasvot, jotka jakelevat määräyksiä talous- ja finanssialan intressiryhmien suojelemiseksi. Julistukset osoittavat myös kärsimättömyyttä, ylimielisyyttä ja vihamielisyyttä niiden työntekijöiden ja kansalaisten reagointia vastaan, jotka kärsivät näiden ryhmien uusliberalistisesta ja yhteiskunnan vastaisesta politiikasta (vakaus- ja kasvusopimuksesta sekä kilpailupolitiikasta) Kreikassa, Ranskassa, Espanjassa tai Portugalissa, missä kaavaillaan jo yleislakkoa alkavaksi 24. marraskuuta.

Euroopan unionia johtavien on nyt aika myöntää uusliberalistisen politiikan epäonnistuminen: sen myötä työttömyys on kasvanut ja sosiaalinen epätasa-arvo ja köyhyys ovat lisääntyneet, mikä on johtanut taantumaan heikompien talouksien maissa, joissa EU:n sanelupolitiikka saattaa johtaa todelliseen sosiaaliseen katastrofiin.

Valitettavasti he eivät myönnä tätä. Kaikki lupaukset veroparatiisien lopettamisesta, rahoitustoimien kunnollisesta verottamisesta ja spekulatiivisten rahoitustuotteiden poistamisesta on rikottu.

Siksi esitämme nyt vastalauseen: äänivalta on annettava köyhyysuhan alaisille miljoonille työntekijöille, työttömille, säälittävän pientä eläkettä saaville ikääntyneille henkilöille, nuorille työttömille sekä köyhyysuhan alla eläville lapsille, joilta nyt halutaan viedä ihmisarvoinen tulevaisuus.

Nyt on aika sanoutua irti tästä politiikasta, jotta voimme luoda todellista sosiaalista Eurooppaa: edistymisen ja kehittymisen Eurooppaa.

  Juozas Imbrasas (EFD). – (LT) Haluan sanoa muutaman sanan rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisiä käsittelevän erityisvaliokunnan työstä. Valiokunta on tehnyt todella hienoa työtä ja laatinut hyviä suosituksia ja ehdotuksia. Ihanteellista tietysti olisi, jos kaikelle tälle olisi tilaa komission luonnostelemissa asiakirjoissa. On elintärkeää, ettei komissio unohda keskeisiä ja tärkeimpiä kysymyksiä. Yksi niistä on sellaisen sääntely- ja valvontajärjestelmän luominen, jossa rahoitusmarkkinoita, rahoitusvälineitä tai rahoituslaitoksia ei jätetä rekisterien ulkopuolelle. Komission olisi keskitettävä toimensa uusien työpaikkojen synnyttämiseen ja liitettävä näihin toimiin köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntatoimenpiteitä. Kaikissa tämänsuuntaisissa toimissa on keskityttävä ennen kaikkea nuorten työllistämiseen. Kriisistä selviytyminen edellyttää myös päätöksiä, jotka koskevat hätätilanteita varten rakennettavaa infrastruktuuria, uusiutuvia energialähteitä, vihreää energiaa, liikenne- ja rakennusalan energiatehokkuutta sekä Euroopan energiaverkkoja. Olisi hienoa, jos komissio voisi todeta tasan vuoden kuluttua tämänpäiväisestä istunnosta: esittämänne päätöslauselman määräykset eivät jääneet vaan paperille; panimme nämä erityisvaliokunnan tekemät erityiset ehdotukset täytäntöön, ja niiden vaikutukset näkyvät jo käytännössä.

  Krisztina Morvai (NI). - (HU) Samoin kuten edellisessä tärkeässä, nimittäin köyhyyttä käsitelleessä keskustelussa, jota kävimme tällä viikolla täällä parlamentissa, myös tälläkin kertaa Euroopan unionin poliitikot toteavat yllättyneinä ja murheellisina, ettei Euroopan kansalaisten tilanne ole parantunut vaan että se on pikemminkin koko ajan pahenemassa. Köyhyys lisääntyy koko ajan, samoin kuten kurjuus, työttömyys ja kodittomuus. Poliitikot päivittelevät tätä kovin, aivan kuten kyse olisi valitettavien luonnonmullistusten tai tsunamien seurauksista. Ei, vaan tämä on Euroopan poliitikkojen tekemien päätösten seurausta. Lisääntyvä kurjuus ja köyhyys johtuvat suoraan siitä uusliberalistisesta politiikasta, jota te (tämän politiikan vastustajia lukuun ottamatta) olette ajaneet, ja sama suuntaus jatkuu yhä. Köyhyys ja kurjuus vain lisääntyvät, ellette valitse toisenlaista arvojärjestelmää.

Molempia mietintöjä voidaan verrata skenaarioon, jossa lääkäripaneeli toteaa, että potilaan toistaiseksi saama hoito on aiheuttanut hänelle vahinkoa ja pahentanut hänen tilaansa, minkä jälkeen lääkärit toteavat, että diagnoosiin perustuvaa hoitoa on jatkettava, koska niin on tehty ennenkin, mutta entistä tiukemmalla valvonnalla ja rankaisemalla potilasta, jollei hän tottele ja jättää esimerkiksi lääkkeensä ottamatta. Tässä on kyse tietoisesta valinnasta eri arvojärjestelmien välillä. Euroopan unioni on toistaiseksi valinnut tietoisesti arvojärjestelmän, jonka mukaan se pyrkii oikeisiin ratkaisuihin aina rahan ja hyödyn näkökannalta sekä monikansallisten yhtiöiden ja pankkien näkökulmasta eikä koskaan kansalaisten ja yhteisöjen kannalta. Unioni on aina pyrkinyt oikeisiin päätöksiin sellaisen hillittömän kilpailun lähtökohdista, jota eivät rajoita oikeudenmukaisuutta tai moraalia koskevat huolenaiheet, mutta unioni ei ole koskaan pyrkinyt tähän sen perusteella, mikä on oikein sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tai solidaarisuuden kannalta. Tähän on tultava muutos, ja vastedes on tehtävä oikeita päätöksiä.

  Corien Wortmann-Kool (PPE). - (NL) Arvoisa puhemies, vaara kriisin pahenemisesta ei ole ohi muutamista myönteisistä merkeistä huolimatta. Pankkijärjestelmä on yhä epävakaa, ja monia jäsenvaltioita uhkaa se, että valtion alijäämät karkaavat käsistä, ellei mitään tehdä. Tarvitsemme siten kipeästi talousliittoa.

Arvoisa puhemies, työryhmä ei ole vielä saanut aikaan konkreettisia tuloksia, mutta haluaisin kasvu- ja vakaussopimusta käsittelevän parlamentin mietinnön esittelijänä todeta komission jäsen Olli Rehnille seuraavaa: pystymme toimimaan ripeästi. Osoitan nämä sanat myös neuvostolle. Pystymme toimimaan nopeasti, mutta vain komission ehdotusten pohjalta. Onko neuvosto valmis hyväksymään tämän?

Haluaisin myös varoittaa muuttamasta perussopimusta, mitä on ehdotettu, sillä se olisi vain syötti, jolla meitä yritettäisiin pakottaa lykkäämään välttämättömiä toimenpiteitä. Meidän on tehtävä kaikki, mikä on Lissabonin sopimuksen nojalla mahdollista. Parlamentilla on nyt uusi yhteislainsäätäjän rooli kasvu- ja vakaussopimuksessa ja se aikoo ottaa kaiken hyödyn irti tästä roolista saadakseen aikaan vankan talousliiton sekä vankan kasvu- ja vakaussopimuksen.

  Sergio Gaetano Cofferati (S&D). (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, talouskriisillä on hyvin laajat yhteiskuntavaikutukset kaikissa Euroopan maissa. Jos tarkastelemme näitä seurauksia yhteiskunnalliselta kannalta, voimme tulla nopeasti siihen johtopäätökseen – joka onkin ohjannut suuresti komission työtä – että pahin on vielä edessä. Työttömyyden ennustetaan kasvavan, ja joissakin maissa havaitut heikot merkit talouden elpymisestä eivät riitä takaamaan uusien työpaikkojen syntyä. Sen vuoksi meidän on tiedostettava, että on elintärkeää tarttua kriisin vaikeimpaan sosiaaliseen näkökohtaan, joka juontaa juurensa rahoitusjärjestelmästä mutta levisi nopeasti myös talouden ja yhteiskunnan osa-alueille.

Tästä syystä meidän on hankittava myös muita välineitä, joilla voimme suojella kansalaisia, joita kriisi on koetellut eniten. Keskustelemme pian kaikissa Euroopan maissa käyttöön otettavaa taattua vähimmäistoimeentuloa koskevasta puitedirektiiviehdotuksesta, jota pidän hyvin tärkeänä sekä köyhyyden torjunnan että niiden ihmisten auttamisen kannalta, jotka tulevina viikkoina ja kuukausina kokevat nahoissaan tämän kriisin nurjan puolen.

Parhaiten kriisiä voidaan kuitenkin torjua kasvupolitiikan avulla. Kasvu edellyttää resursseja, kohdennettuja investointeja ja selkeän käsityksen siitä, mihin prioriteetteihin suurin osa saatavilla olevista resursseista olisi ohjattava. Unionin määrärahat eivät yksistään riitä. Tästä syystä komissio on ilmaissut selkeästi, että tarvitaan lisää määrärahoja infrastruktuurien investointeihin sekä kilpailukyvyn ja työn laatuun tarkoitettuihin investointeihin. Tämä tie johtaa euro-obligaatioiden ja transaktioveron syntyyn. Meillä ei ole vaihtoehtoja. Tästä syystä esittämämme ratkaisut ovat tärkeitä ja innovatiivisia, ja toivon, että parlamentti hyväksyy niiden sanamuodon.

  Wolf Klinz (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, rahoituskriisin ollessa huipussaan G20-maat lupasivat yhteisiä toimia rahoitusmarkkinoiden vakauttamiseksi. Tänään kaksi vuotta myöhemmin olemme vielä kaukana maailmanlaajuisesta ratkaisusta. Monien elinten toteuttamissa toimissa ajetaan vain kansallisia etuja ja asioita. Alussa ollut innostus on hiipunut, ja aivan liian usein olemme jälleen palanneet "vanhaan". Mervyn King Yhdistyneen kuningaskunnan keskuspankista osui asian ytimeen todetessaan: "Tarve toimia yhteisen edun nimissä ei ole vielä käynyt ilmi". Rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisiä käsittelevän erityisvaliokunnan välimietinnössä tehdään selväksi, että EU on ratkaisevassa taitekohdassa. Meidän on tehostettava yhdentymistämme, meidän on yhdenmukaistettava talous- ja budjettipolitiikkaamme entistä enemmän ja tarvitsemme EU:n infrastruktuurihankkeita energian, liikenteen ja tietoliikenteen aloilla. Tarvitsemme toimivat sisämarkkinat ja työmarkkinat ja tarvitsemme myös resurssit, joilla voimme saavuttaa EU 2020 -strategiassa asetetut vaativat kasvutavoitteet. Tarvitsemme uudenlaisia rahoituslähteitä, jos aiomme hyödyntää pk-sektorin potentiaalia. Yhteisömenetelmää on oltava enemmän ja hallitustenvälistä yhteistyötä vähemmän. Pysähtyneisyys merkitsisi takapakkia, ei status quota.

Euroopan velkakriisi osoittaa selvästi, ettei vakautta ja luottamusta saavuteta ilman kurinalaisuutta. Komission jäsen Olli Rehnin sekä Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Van Rompuyn työryhmän tekemien ehdotusten tarkoituksena on varmistaa, että jäsenvaltiot toimivat kurinalaisesti. Harmikseni on sanottava, että Luxemburgissa tässä yhtenä päivänä kokoontuneet valtiovarainministerit hylkäsivät nämä ehdotukset ranskalais-saksalaisen kaksikon vaatimuksesta, mikä on hukkaan heitetty mahdollisuus ja huono uutinen kansalaisille, joilla on näin täysi oikeus tuntea itsensä jälleen poliitikkojen pettämiksi.

  Kay Swinburne (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, tämän aamun keskustelun yhdistetyissä aiheissa on pitkälti kyse samasta aiheesta eli siitä, kuinka etenemme rahoituskriisiin vastaamisessa ja löydämme keinoja riskinhallinnan tehostamiseksi, olipa kyse sitten julkisen velan riskinhallinnasta, rahoitusmarkkinoidemme ja -tuotteidemme riskinhallinnasta tai globaalin epätasapainon riskinhallinnasta. Meidän on varmistettava yhteinen korkeatasoinen toiminta sovittujen sääntöjen noudattamiseksi, olipa kyse sitten pankkiemme tai jäsenvaltioiden valtiovarainministeriöiden toiminnasta.

Niin yksityisen kuin julkisenkin sektorin julkisen talouden kurinalaisuutta on vahvistettava. Meidän on varmistettava, että EU:n kartoittaessa kasvun mahdollisuuksia EU:n ja yksittäisten jäsenvaltioiden käyttämät rahoitusvälineet ovat mahdollisimman korkealaatuisia ja avoimia. Innovatiivisen rahoituksen hyödyntämiseen on suhtauduttava varoen, ja EU:n pyrkimykset antaa vipuvoimaa omalle talousarviolleen on otettava huomioon niin, että tiedostetaan kaikki riskit ja potentiaaliset moraaliset vaarat.

Euroopan rahoitusvakausrahasto on laaja-alainen taseen ulkopuolinen väline, joka on riippuvainen luottoluokituksesta. EU:n talousarvion voimistamiseen tähtäävää toimintaa, jossa EIP laskee liikkeeseen hankekohtaisia velkakirjoja, on valvottava tarkoin. Me kaikki tiedämme, että monimutkaisille rahoitusvälineillä ja vipuvaikutuksella on omat riskinsä. Raha ei ole ilmaista eikä oikoteitä ole.

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, haluan puhua GUE/NGL-ryhmän nimissä talouskriisiä käsittelevästä Pervenche Berèsin mietinnöstä kertoakseni, miksi emme aio äänestää sen puolesta; siinä on nimittäin liikaa viitteitä menneeseen ja verrattuna esittelijän alkuperäiseen tekstiin se on kuin vanha papyrus ja vanha pergamentti, josta on raavittu pois alkuperäinen teksti ja jolle on kirjoitettu uusi teksti jättäen jälkiä vanhasta. Se on mielestämme kuin palimpsesti. Se, että Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä ja Euroopan oikeisto "raaputtivat pois" julmasti esittelijän alkuperäisen vilpittömän ja kunnioitettavan yrityksen kartoittaa kriisin syitä ja tarjota kunnianhimoisia ratkaisuja, johti tekstiin, joka ei ole enää EU:n ainoan demokraattisen elimen eli Euroopan parlamentin teksti vaan komission teksti, jossa peitellään kriisin syitä ja sidotaan EU:n politiikka liittokansleri Merkelin, presidentti Sarkozyn ja työryhmän aloitteisiin.

Me puolestamme teimme ehdotuksia tekstin parantamiseksi. Olemme kritisoineet vakaussopimusta sekä Euroopan keskuspankin toimintaa. Olemme jättäneet tarkistuksia selvittääksemme, josko ne henkilöt, jotka vielä tänään totesivat Euroopan unionin olevan väärillä jäljillä, tarkoittivat samaa. Ehdotuksemme sai innoitteen Ranskassa tänään järjestetyistä mielenosoituksista, niiden saksalaisten työntekijöiden mielenosoituksista, joiden palkkoja on leikattu Siemensin lahjusrahan takia sekä niiden kreikkalaisten työntekijöiden mielenosoituksista, joita kohdellaan nyt kuin koekaniineja. Toisin sanoen ehdotuksemme johtuu tekstistä, jonka lopullista muotoa emme voi hyväksyä.

  Mario Borghezio (EFD). - (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, meidän olisi pitänyt kuunnella Nobelin palkinnon saajaa Maurice Allaisia, joka neuvoi tekemään selkeän eron liikepankkien, luottopankkien ja spekulatiivisten pankkien välillä Glass-Steagall-lain periaatteiden mukaisesti. Tuota lakia ei käsitellä tässä mietinnössä.

Mitä tulee ehdotukseen verottaa eurooppalaisia veronmaksajia, vastaukseni kuuluu: "ei veroja Eurooppaan!" Jos tämä Euroopan unionin ehdotus menee eteenpäin, voitte olla varmoja siitä, että meillä tulee olemaan oma teekutsuliikkeemme: tulemme näkemään joukkomielenosoituksia. Euroopan kansalaisilla ei ole aikomusta maksaa palveluista, joita he eivät saa, ja siinä he ovat täysin oikeassa.

Rahoitamme edelleen pankkeja. Mutta mitä pankit tekevät keskellä talous- ja rahoituskriisiä? Ne ostavat arvopapereita, jopa niitä, jotka sisältävät törkyjohdannaisia ja muuta vastaavaa. Pankit ostavat niitä yhä. Ja mitä EKP tekee tällä välin? EKP, joka haluttiin perustaa vastaansanomattomaksi elimeksi, antaa menon vain jatkua. Minusta vaikuttaa selvältä, että tällainen Eurooppa on pankkiirien Eurooppa. Jos jopa vapaamuurarijohtajat sanovat tämän olevan totta, en näe, miksemme mekin voisi sanoa niin.

Keinottelua voidaan mielestämme torjua tehokkaasti vain yhdellä tavalla: transaktiot suoritetaan samaan aikaan kuin neuvotteluista maksetaan, ja tämä vain käteisellä. Angela Merkel uskalsi sanoa tämän, mutta hän sai vastalauseiden ryöpyn. Tähän täytyy olla jokin syy.

  Sirpa Pietikäinen (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, rahoituskriisin puhkeamisesta on vain kaksi vuotta ja Kreikan velkakriisin alkamisesta vain puoli vuotta, mutta kansallisvaltioidemme avuliaisuus on hiipumassa täysin pois.

Olemme tänään saaneet Euroopan parlamentilta selkeän viestin Berèsin ja Feion mietintöjen muodossa. Nykyistä talous- ja rahoituspolitiikkaa tarvitaan enemmän. Tarvitsemme enemmän Eurooppaa ja paremman kasvu- ja vakaussopimuksen, jonka mekanismeja on vahvistettu. Ecofin-neuvoston tuore päätös on isku vasten Euroopan kansalaisten kasvoja. Tämä ei ole sopivaa. Meidän on vahvistettava kasvun strategiaa niin, että se on tässä ympäristössä kestävä ja sosiaalisesti vastuullinen, ja meidän on parannettava talouden ohjauksen mekanismeja EU 2020 -strategiassa. Meidän on lisättävä ja parannettava Euroopan talouden ohjausjärjestelmää, ja kansallisissa toimissa on tuettava tätä linjausta, ja tarvitsemme transaktioveroa, jota kehotan komission harkitsemaan hyvin tarkoin myös EU:ssa. Tarvitsemme entistä paremman ja vahvemman yhtenäisen Euroopan, joka puhuu yhdellä äänellä globaalisti. Rahoitusalan sääntelyä on niin ikään parannettava, mutta tässä on vielä pitkä matka.

Lopuksi tarvitsemme komission aloitteen. Komission on toimittava Euroopan kansalaisten etujen nimissä, emmekä tarvitse lukuisia työryhmiä.

  Udo Bullmann (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Olivier Chastel, arvoisa komission jäsen, tämä olisi itse asiassa voinut olla tilaisuus hyödyllisten vastausten antamiseen, mutta näin jälkikäteen ei siltä näytä. Se, mitä nyt on pöydällä vakaus- ja kasvusopimuksen niin sanottua uudistusta varten, ei ole hyödyllinen vastaus; jälleen kerran se on pienin mahdollinen yhteinen nimittäjä, pieni murunen, josta itse asiassa voidaan sopia. Onnittelen komissiota. Olette yhä pöydällä – jäsenvaltiot eivät jatka täysin yksin. Onnittelen myös neuvostoa. Olemme onnistuneet, Ranska ja Saksa saivat aikaan sopimuksen, tosin emme tiedä onko se hyvä vai huono, mutta ainakin ne ovat päässeet ylös suosta.

Mitä tämä kaikki merkitsee? Se merkitsee sitä, että jos kasvuluvut romahtavat jälleen ensi vuonna, joudumme kohtaamaan kaikki ihmiset osaamatta antaa vastausta taloustilanteeseen. Missä on se artikla tai säädös, jossa ehdotatte, millä tavoin me voisimme yhdessä selviytyä velkakriisistä? Tässä on ryhmämme mielestä aukko ja tätä keskustelua aiomme käydä täällä parlamentissa. Kyllä, olemme samaa mieltä niiden jäsenten kanssa, jotka haluavat entistä suurempaa sitoutumista uudistukseen. Tätä myös me haluamme. Sen jälkeen on kuitenkin keskusteltava myös substanssista. Ellette ole valmiita luomaan nykyistä vankempaa pohjaa budjettipolitiikkamme käytännön suuntaukselle, emme katso aiheelliseksi jatkaa EU 2020 -strategiaa koskevaa keskustelua. Se on jo nyt paperitiikeri, joka joutaa roskiin jo tänään, ellette ole valmiita keskustelemaan kanssamme substanssista entistä vakuuttavammin.

Haluamme saada aikaan muutoksen. On todellakin eroa sillä, panostammeko ontuvaan virkavaltaan vai tulevaisuuden energialähteisiin ja työpaikkoihin. Missä kohtaa ehdotuksianne tämä muutos on mahdollinen? Sitä me juuri odotamme. Siitä käytävää keskustelua odotamme yhä. Se on meille ratkaiseva asia.

Emme myöskään hyväksy lainsäädäntöön perustuvaa luetteloa indikaattoreista. Parlamentti ei anna hämätä itseään. Haluamme keskustella siitä, ovatko työllisyys ja työttömyys keskeisenä osana talousarvion suunnittelua vai eivät, ja haluamme käydä keskustelun ennen lainsäädännön antamista.

  Ramon Tremosa i Balcells (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, nykyinen rahoituskriisi tarjoaa mahdollisuuden ottaa selkeä edistysaskel Euroopan yhdentymisprosessissa. Haluan keskittyä puheenvuorossani euroalueen maille yhteisen EU:n rahaston perustamiseen. Tämä tietäisi selkeää parannusta EU:n talouden ohjausjärjestelmän institutionaaliseen kehykseen.

Tiedän, että tämä on hyvin hankala kysymys joillekin maille, mutta meidän on hoidettava se tulevina vuosina. EU:n rahastolla voitaisiin parantaa jäsenvaltioissa toteutettavan kannustinpolitiikan koordinaatiota. EU:n rahasto voisi laskea liikkeeseen euro-obligaatioita, joilla voitaisiin rahoittaa EU:n infrastruktuurin rakentamista. EU tarvitsee omia varoja EU:n jäsenvaltioiden talousarvioiden pienentyessä tulevaisuudessa. Jos EU:n yhteinen rahasto keräisi veroja Euroopassa, jäsenvaltioiden maksuosuuksia EU:lle voitaisiin vähentää.

Menoissa ei ole todellista autonomiaa ilman todellista autonomiaa tuloissa. Yhteisen EU:n rahaston perustaminen on poliittinen päätös. Silmiinpistävä asia tässä keskustelussa on poliittisen tahdon puute tai tarkemmin sanottuna poliittisen tahdon puute Saksan taholta. Saksalla oli 1990-luvulla poliittinen visio euron käyttöönoton vauhdittamiskesi maan yhdistymisprosessin vaikeuksista huolimatta. Saksan olisi mielestäni nyt otettava ohjat käsiinsä ja edetä kohti yhteisen EU:n rahaston perustamista.

  Ivo Strejček (ECR). – (CS) Jos on kuunnellut täällä käytyä keskustelua alusta asti, voin sanoa, että kaikki ne, jotka ovat todenneet Euroopan unionin olevan tienristeyksessä, ovat mielestäni oikeassa. Jotkut kannattavat vahvaa yhteisön lähestymistapaa. Vähemmistö taas (tämä on reiluuden nimissä sanottava) täällä parlamentissa on sitä mieltä, että Euroopan unionin olisi toimittava vastedes enemmän hallitustenvälisen yhteistyöperiaatteen pohjalta. Ehdotus ottaa käyttöön erimuotoisia EU:n veroja sopii yhteen tämän kanssa, vaikka sitä kutsutaan innovatiiviseksi verotukseksi. Tämä vastaa kehotuksia vahvistaa Euroopan unionia sekä lisätä Euroopan komission toimivaltaa jäsenvaltioiden kustannuksella. On häpeä, ettei kukaan ole vielä sanonut, että Euroopan unionin ja Euroopan komission olisi alettava vähentää ohjelmiaan, alettava vähentää unionin usein kiistanalaisten virastojen määrää sekä alettava uudistaa yhteistä maatalouspolitiikkaa.

  Jürgen Klute (GUE/NGL). – (DE) Arvoisa puhemies, talouden ohjausjärjestelmässä, sellaisena kuin sitä on kehitelty täällä, keskitytään pelkästään säästöihin ja kilpailupolitiikkaan. Kuten Espanjasta kotoisin oleva arvoisa jäsen juuri mainitsi, ongelmaa, joka koskee Saksan suuntautumista kohti vientiä, ei ole lähimainkaan ratkaistu. Se on kuitenkin selvästi keskeinen ongelma sekä euroalueella että Euroopan unionissa yleisesti. Saksan kilpailupolitiikkaa on harjoitettu Saksan kotimaisen kysynnän kustannuksella. Tästä emme ole keskustelleet lainkaan. Kilpailupolitiikkaa on harjoitettu kuitenkin myös palkkojen kustannuksella. Kyse on taistelusta palkoista sekä palkkakilpailusta. Palkkakilpailu luo valtavaa painetta naapurimaihimme Euroopassa, Euroopan ammattiliittoihin sekä Euroopan työntekijöihin. Ongelmaa ei ole käsitelty sen enempää komissiossa kuin Feion mietinnössäkään. Nimensä veroisessa talouden ohjausjärjestelmässä on toteutettava korjaavia toimia tässä asiassa sen sijaan että pysytään hiljaa.

  Jean-Paul Gauzès (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Olivier Chastel, arvoisa komission jäsen, kollegamme Daniel Cohn-Benditin ystävät kirjoittivat vuonna 1968 Pariisin seiniin "puhetta, ei tekoja". Tänään kansalaiset vaativat päinvastaista: tekoja, ei puhetta. Kuulemme paljon puhetta, mutta kansalaiset eivät näe tuloksia. Euroopan unionin reagointihitaus ei ole niiden vaatimusten tasolla, joihin meidän on vastattava.

Meidän on edettävä yhdessä yhtenäisessä EU:n hengessä. Haluan ottaa tässä yhteydessä esille parlamentin roolin. Myös tältä osin on vielä työtä jäljellä yhteispäätösperiaatteen noudattamisessa. Komission puheenjohtaja kiitti parlamenttia useaan otteeseen tuesta, mutta parlamentti ei ole täällä vain toissijaisen tukijan roolissa tai vahvistamassa neuvoston päätöksiä ilman mahdollisuutta keskustella niistä ensin. Parlamentti on samanarvoisessa asemassa neuvoston kanssa. On aika tunnustaa tämä, ja siten talouden ohjausjärjestelmää koskeva keskustelu on testi.

Lopuksi sanoisin tulevasta G20-huippukokouksesta, että Euroopan unionin on oltava yhteisrintamassa varmistaakseen, että tämä kansainvälinen elin hoitaa siltä odotetun tehtävän eikä ajaudu loputtomiin keskusteluihin.

Puhetta johti
varapuhemies Stavros LAMBRINIDIS

  Elisa Ferreira (S&D). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan aloittaa kiittämällä Diogo Feioa hänen yhteistyöhalukkuudestaan ja kompromissihengestään, joita hänen mietintönsä edustaa. Saavuttamamme päätelmä oli kuitenkin se, että joissain asioissa – tämä koskee myös rahoitusalan valvontaa – parlamentti voi olla yhtenäinen ja ottaa vahvan kannan yleisen edun ajamiseksi ja että tämä vahva kanta on tunnustettava komissiossa ja neuvostossa. Tämä kysymys on erityisen tärkeä nyt, kun ollaan käynnistämässä lainsäädäntöpakettia kuudesta ehdotuksesta, joka ovat äärimmäisen hankalia ja joissa parlamentilla on yhteispäätösvaltuudet.

Olemme tasapuolisen aktiivisia, mutta ilman myönnytyksiä. Kannatamme vuoropuhelua, mutta emme halua ulottaa tavoitteita yli sen, mitä aiomme ajaa. Jäsen Feio korostaa mietinnössään muutamia tähän kysymykseen liittyviä seikkoja. Yksi niistä on se, että talouden ohjausjärjestelmä on muutakin kuin vain joukko rangaistuksia. Kasvu ja työllisyys vaativat omat aloitteensa. Aloitteita tarvitaan torjumaan lisääntyviä sisäisiä eroja Euroopan unionissa. Erityisiä ehdotuksia tarvitaan Euroopan valuuttarahastosta. Vakaita ratkaisuja tarvitaan valtionvelkaongelmaan.

Olemme nyt siinä pisteessä, missä luottamus riippuu komission ja neuvoston kyvystä vastata kansalaisten todellisiin huolenaiheisin, joita ovat työttömyys, kasvu ja koheesio.

  Vicky Ford (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, talouden ohjausjärjestelmää on parannettava entistä varhaisempien ennakkovaroitusten ja toimien avulla. Monissa maissa on rikottu perinteisiä velka- ja alijäämätavoitteita, mutta tämä ei ole varoittanut meitä Espanjassa ja Irlannissa meneillään olevasta kriisistä. Myös muita toimenpiteitä tarvitaan.

Taloustiede ei ole täsmällistä tiedettä eikä siinä ole kyse pelkästään numeroista. Neuvostoliiton historia muistuttaa meitä siitä, että traktorintuotannon keskitetty laskenta ei sinällään tuo mukanaan vahvaa taloutta ja että keskitetty verotus tai keskitetty valtion kassa eivät myöskään ole utopistisia ratkaisuja.

Kysymyksiä siitä, mihin toimiin nyt olisi syytä ryhtyä, on monia. Uhkailut, että vararikon partaalla olevia valtioita olisi sakotettava, tuntuu tyhjältä uhkaukselta, ja jatkuvat lupaukset auttaa euroalueen maita kuiville ovat aina moraalisesti arveluttavia. Olen tietoinen siitä, että kansalaiset ovat huolissaan ranskalais-saksalaisesta sopimuksesta, mutta ehkä siinä on itua. Jos markkinat lainaavat rahaa, ehkä niiden olisi kärsittävä myös tappiot veronmaksajien sijasta.

  Danuta Maria Hübner (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, kuten yleensä, todellisuudessamme ja tekemisissämme on sekä hyvää että huonoa. On tärkeää ymmärtää menneisyyttä ja kriisin syyt, ja unioni on mielestäni tehnyt kotiläksynsä tältä osin, mutta nyt on keskityttävä tulevaisuuteen. Rakennamme globaalia eurooppalaista talouden ohjausjärjestelmää tulevaisuutta varten, joten kyse ei ole pelkästään kriisin ratkaisemisesta.

Eurooppa ei ole missään tyhjiössä. Muokkaamme Eurooppaa ottamalla huomioon maailmantilanteen, joka on hyvin erilainen nyt kuin vuonna 2008. G20 yhdistyi kaksi vuotta sitten finanssimaailman pelastamiseksi, mutta yksimielisyyttä ohjasi pelko. Nyt G20 on jakaantunut. Yhteistä globaalia hyvää ei ole olemassa. Globaalia elpymistä ja maailmantalouden tasapainottamista ohjaavat monet voimat. Perusteellisella rakennemuutoksella on keskeinen asema, sillä se vaikuttaa voimakkaasti Euroopan kilpailukykyyn. Valuuttojen ja vaihtokurssien merkitys globaaleina säätömekanismeina on kuitenkin noussut huimasti. Uusi globaali rahajärjestelmä on nousemassa ennennäkemätöntä vauhtia ja eri toimijoiden määrä kasvaa.

Epäsymmetristen mukautusten tuoman tuhon välttämiseksi tarvitaan kipeästi vuoropuhelua ja yhteisiä toimia. Jos tämä onnistuu, on kyse siitä, pystyykö EU hoitamaan osansa tästä yhteisestä toiminnasta. Tältä osin meiltä selkeästi puuttuu kunnianhimoinen ja tehokas euroalueen ulkoisen edustuksen uudistus. Uudistusta lykkäämällä menetämme potentiaalista vaikutusvaltaa. Euroopalla ei ole siihen nykyisessä maailmantilanteessa varaa.

  Robert Goebbels (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Eurooppa voi huonosti eikä maailma voi yhtään paremmin.

Neuvoston puheenjohtaja korosti hetki sitten, että globalisaatio edellyttää toimia sekä EU:ssa että kansainvälisesti. Jos kuitenkin tarkastelemme sitä, mitä Euroopan unionissa ja kansainvälisesti puuhataan, on pakko todeta, että juuri konkreettiset teot puuttuvat.

Mahtavat ja vähemmän mahtavat johtajat, joiden pitäisi johtaa meitä, pullistelevat jatkuvasti huippukokouksissa egoaan ja puhuvat mahtavia, mutta kunkin kokouksen keskeisin päätelmä on, että kokoonnutaan uudelleen.

Kaiken lisäksi niin sanottu maailmanlaajuinen ohjausjärjestelmä, jota G20:n pitäisi edustaa, on täysin vailla kansainvälisen oikeuden perustaa ja toimii YK:n järjestelmän ulkopuolella. G20 on itse itsensä nimittänyt elin, joka toimii ilman kirjoitettuja sääntöjä; se on rikkaiden maiden kerho, jossa on mukana muutama niin sanottu nouseva talousmaa, kuten esimerkiksi niinkin esimerkillinen demokratia kuin Saudi-Arabia.

Martin Schulz luki aiemmin otteen G20-ryhmän yhdestä tyhjästä julkilausumasta. Voisimme tehdä samoin EU:n huippukokousten päätteeksi julkistettujen julkilausumien kanssa. Nämä ovat vain loputtomia lupauksia ja tyhjiä sanoja, joita eivät teot koskaan seuraa. Kaiken huipuksi EU:ssa järjestetään ranskalais-saksalaisia minihuippukokouksia, joissa liittokansleri Merkelin ja presidentti Sarkozyn muodostama erikoinen parivaljakko on näyttävinään meille tietä.

Guy Verhofstadt puhui hetki sitten kasinopeleistä. Tekisi mieleni lisätä tähän, että "lyökää panoksenne pöytään"! Komission ja parlamentin on lyötävä hynttyyt yhteen EU:n panoksen pelastamiseksi ja yhteisömenetelmän säilyttämiseksi.

  Regina Bastos (PPE). – (PT) Arvoisa puhemies, aloitan onnittelemalla esittelijä Berèsiä mietinnöstä, josta keskustelemme tänään, sekä kaikkia muita mietinnön parissa työskennelleitä. Laadin tähän erityisvaliokunnan työstämään mietintöön liittyen pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yrityksiä) koskevan teemakohtaisen lausunnon, jossa korostin niiden ratkaisevan tärkeää roolia Euroopan unionin talouden elpymisen sekä unionin tulevan kasvun ja hyvinvoinnin moottorina.

Euroopan unionissa on itse asiassa yli 20 miljoonaa pk-yritystä. Jos jokainen pk-yritys voisi luoda yhden työpaikan, myös työttömyys vähenisi vastaavasti yhtä paljon. Mietinnössä esitetään suosituksia taloudellisiksi strategioiksi kriisistä selviämiseksi. Otan nyt esille tärkeimmät suositukset.

Ensimmäinen on tarve lujittaa sosiaalista markkinataloutta niin, että vältetään rajoittamasta kilpailua ja varmistetaan pk-yritysten luotonsaanti. Pk-yrityksiä voidaan myös palkita verokannustimin ja jopa tukien avulla työpaikkojen säilyttämiseksi ja uusien luomiseksi. Sitten on eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan uuden Small Business Act -aloitteen tekeminen; siinä korostetaan entistä enemmän sosiaalista ulottuvuutta. On olemassa myös suositus, joka koskee seniorikonsulttien EU:n verkoston perustamista, jotta he voivat levittää tietämystään. Sitten ovat innovaatiot talouskasvun vahvana moottorina, minkä vuoksi teollisuuden ja innovaatioiden välinen yhteys on olennaisen tärkeä. Lisäksi on uusien kumppanuuksien luominen teollisuuden ja akateemisen maailman välille. Lopuksi on sellaisen koulutusjärjestelmän perustaminen, joka vastaa paitsi työmarkkinoiden vaatimuksiin myös tarpeeseen luoda uusia tutkintoja uusia työpaikkoja varten.

  Liisa Jaakonsaari (S&D). - (FI) Arvoisa puhemies, komission puheenjohtaja Barroso sanoi aluksi, että taloushallinnon kehittäminen on ollut niin valtavan nopeaa, että vielä kaksi vuotta sitten kukaan ei olisi voinut sitä edes ennustaa. Se pitää paikkansa ja siksi on aina hyvä katsoa, kun nopeus ei ole itsetarkoitus, että onko juna oikeilla raiteilla. Berèsin mietintö tekee tätä analyysityötä ja se on erittäin hyvä.

Nyt kun Berèsin komitea jatkaa työtään, kannattaa kuunnella myös talouspolitiikan toisinajattelijoita, esimerkiksi Nobel-palkittua Krugmania. Hän väittää, että valtionvarainministerit ovat poppamiehiä, jotka uhraavat työpaikkoja alttarille. Heitä kannattaa kuunnella, jos haluamme siirtyä mielikuvitustaloudesta reaalitalouteen, ja silloin tarvitaan myös reaalitalouden indikaattoreita, työllisyyttä ja köyhyyttä.

Olin pettynyt Olle Schmidtin esitykseen siitä, että varainsiirtoveroa ei voisi kokeilla ja toteuttaa Euroopan laajuisesti. Se on suuri pettymys, varsinkin kun hänen johtopäätöksensä oli "enemmän Eurooppaa".

  Iliana Ivanova (PPE). – (BG) Rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisiä käsittelevän erityisvaliokunnan mietinnössä vaadimme ennen kaikkea eurooppalaista vastausta, vahvaa poliittista ja intellektuaalista eurooppalaista johtajuutta, kauaskantoista yhdentymistä sekä EU:n yhtenäismarkkinoiden loppuun saattamista Euroopan kansalaisten hyödyksi.

Saimme aikaan ensiarvoisen tärkeän kompromissin tärkeimmistä kysymyksistä, kuten vakaus- ja kasvusopimuksesta, sen rankaisumekanismeista, rakenteellisten uudistusten suunnasta, julkisen talouden vakauttamisesta sekä Euroopan unionin strategisista investoinneista. Erityisen tärkeisiin ensisijaisiin toimiin kuuluvat myös ne, jotka koskevat koheesiopolitiikkaa sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

Koheesiopolitiikan on oltava yksi talouspolitiikkamme peruspilareista. Koheesiopolitiikalla voidaan tukea energiatehokkuuden ja Euroopan laajuisten verkkojen kehittämistä, mikä puolestaan elvyttää Euroopan taloutta ja edistää kestävää kasvua. Pienet ja keskisuuret yritykset puolestaan ovat elintärkeitä kehittymisen, kasvun ja vaurauden kannalta tulevaisuudessa. Pienille ja keskisuurille yrityksille on annettava uusi määritelmä, mikä tarjoaa myös mahdollisuuksia sekä entistä kohdennetummalle yrittäjyyttä tukevalle politiikalle että asianmukaisille toimille, joilla pyritään vähentämään hallinnollista taakkaa ja byrokratiaa.

Toivon vilpittömästi, että ehdotuksemme ja suosituksemme pannaan konkreettisesti täytäntöön Euroopan komissiossa ja pääasiassa jäsenvaltioissa, sillä aikaa ei ole hukattavana. Olemme kansalaisillemme velkaa sen, että toimimme tarkoituksenmukaisesti ja nopeasti selviytyäksemme kriisistä ripeästi ja päättäväisesti.

  Ivailo Kalfin (S&D). – (BG) Talouden taantuma iski jäsenvaltioihin eri vakavuusasteella. Erot eivät kuitenkaan ulotu euroalueen rajojen yli, vaikka niin voisi luulla taloudellisesta näkökulmasta. Yhtenäisvaluutta ei valitettavasti ole toistaiseksi johtanut talouden yhtenäistymiseen. Itse asiassa on käynyt juuri päinvastoin. Euroalueen maiden välillä on tätä nykyä paljon suuremmat erot kuin silloin, kun euro otettiin käyttöön. Tämä on äärimmäisen vaarallista.

Vakaus- ja kasvusopimuksen indikaattorit eivät selvästikään ole tarkkoja eivätkä toimivia. Tämän vuoksi sanktioiden automaattinen määrääminen ei itsessään tuo myönteisiä tuloksia. Niiden vaikutus on jopa vähäisempi kaikkiin Euroopan unionin 27 jäsenvaltioon. Voi käydä jopa päinvastoin taloudellisten stereotypioiden osalta, sillä ne ovat itsetarkoituksia ja saavat aikaan uusia ongelmia.

Ratkaisu on selvä. Jäsenvaltioiden talouksien on lähennyttävä toisiaan mahdollisimman paljon, jotta samoja toimenpiteitä voidaan käyttää samojen tulosten saavuttamiseen kaikkialla. Tämä tarkoittaa entistä enemmän EU:n laajuista politiikkaa, entistä enemmän EU:n toimielinten välineitä, enemmän määrärahoja sekä nykyistä suurempaa talousarviota koskevaa itsenäisyyttä Euroopan unionissa.

  Frank Engel (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, kriisi ei ole vielä alkuunkaan ohi, mistä kertovat levottomuudet Ranskan kaltaisissa maissa. Euroopassa kriisistä on mielestäni tullut yhdentymisen kriisi. Tästä on jälleen kerran osoituksena niin sanottu Deauvillen sopimus, joka torpedoi yhteisömenetelmän ja kertoo siitä suuruuden illuusiosta, johon jotkin jäsenvaltiot yhä lankeavat. Kuka meistä loppujen lopuksi on suuri?

Euroopan osuus koko maailman väestöstä on käsittääkseni vuonna 2050 yhä 6–7 prosenttia ja sen taloudellinen vaikutusvalta tulee romahtamaan. Pystymmekö me vastaamaan kansainvälisen kilpailun haasteisiin kilpailemalla edelleen toisiamme vastaan vai voimmeko vastata niihin pikemminkin niin, että antaudumme johdettaviksi yhteisömenetelmän avulla ja toimimme yhteistyössä? EU tarvitsee määrärahoja voidakseen toimia näin: se tarvitsee uusia ja innovatiivisia määrärahoja. Tulevia rahoitusnäkymiä koskeva keskustelu tarjoaa oivan tilaisuuden määrärahoista neuvottelemiseen ja niiden irrottamiseen: niitä on saatava paitsi tutkimukseen ja kehitykseen myös ulkosuhdehallintoon.

Mitä hyötyä on perustaa 28. diplomaattikunta EU:hun, jos se on vain nykyisten elinten jatke eikä kuitenkaan kevennä niitä? Tätä kautta jäsenvaltioille olisi annettava lisää liikkumavaraa konsolidointia varten ja EU:lle olisi annettava varat, joita se tarvitsee toteuttaakseen vihdoinkin politiikkaa, jota myös kansalaiset ymmärtävät. Sitä he vaativat meiltä.

  Burkhard Balz (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, jos on kuunnellut tätä keskustelua täällä tänä aamuna, voi minusta pöyhkeilemättä sanoa, että viime kuukausina on tehty varsin mukavasti töitä. Rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisiä käsittelevä erityisvaliokunta on niin ikään saanut päätökseen paljon töitä kuluneena vuonna. Tämä käy selväksi alkuperäiseen mietintöluonnokseen jätetyistä 1 600 tarkistuksesta. Erityisvaliokunnan toimintaa on pidennetty vielä vuodella. Se on minusta varsin oikea päätös. Kriisi on kaikkea muuta kuin ohi. Irlanti on juuri välttänyt konkurssin, Kreikan valtiontalous ei todellakaan ole vielä kunnossa ja kokonaistilanne ei anna aihetta ilmoittaa kaiken olevan kunnossa. Rahoitus- ja talousalan uudistuksia on siten jatkettava, ja vielä on liian aikaista lopettaa keskustelut kriisin syistä ja niistä tehtävistä johtopäätöksistä.

Siten olisi väärin julistaa kriisivaliokunnan työ jossakin määrin päättyneeksi ja päättää sen mandaatti. Sen sijaan työtä on jatkettava siltä pohjalta, mitä olemme saaneet toistaiseksi aikaan. Tämän vuoksi luulen, että kaikki voivat hyväksyä käsiteltäväksi jätetyn välimietinnön. Tämä käy ilmi myös siitä laajasta tuesta, jonka mietintö sai kriisikomiteassa. Toki tekstiä olisi voitu joissakin kohdissa muotoilla tiiviimmäksi ja ytimekkäämmäksi, mutta mietintöön onkin suhtauduttavana sellaisena kuin se on, väliaikaisena.

Yksittäisten kohtien sanamuotoa paljon tärkeämpää on se, että jatkamme valiokunnan toimikauden jälkipuoliskolla sitä alustavaa työtä, jota olemme tehneet. Meidän on pohdittava, miten ja missä vaiheessa kriisivaliokunnassa käytyjä keskusteluja voidaan tukea lainsäädäntövaliokuntien tulevissa keskusteluissa.

  Antonio Cancian (PPE). - (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen kuunnellut hyvin tarkoin eri puheenvuoroja tänä aamuna, mutta minusta meidän olisi tehtävä hieman selkeämpi ero välineiden – jotka ovat mielestäni hyvin määriteltyjä ja yhdenmukaisia –, strategian sekä Euroopan unionin sisäisen yhtenäisyyden välillä.

Välineistä on sanottava, että niissä on mielestäni edistytty ratkaisevasti ja että menemme siten oikeaan suuntaan. Strategiaa en sen sijaan voi ymmärtää: Toisin sanoen olemmeko me kaikki samoilla linjoilla? Olemme aina puhuneet vakaudesta, mutta nyt on tullut aika puhua kasvusta, vaikka se saattaa olla jo myöhäistä. Olen täysin samaa mieltä vakaudesta ja uhrauksista puhuttaessa, mutta jos emme samaan aikaan pyri kasvuun työpaikkoja luomalla (mikä on tärkeä aihe nykyisin), emme mielestäni saa aikaan hyvää työtä.

Minusta tästä olisi syytä muistuttaa puheenjohtaja Barrosoa, joka kävi täällä vähän aikaa sitten kertomassa unionin tilasta ja pitämässä selkeän esityksen unionin rahoitusmarkkinastrategiasta. En ole tänä aamuna kuullut kenenkään puhuvan tuosta strategiasta.

Saanen sanoa vielä, että olisi anteeksiantamaton virhe yrittää peitellä jäsenvaltioiden välillä selvästi ilmenevää anarkiaa toissijaisuuskäsitteen taakse, johon vedotaan aivan liian usein ja yleensä epäasiallisesti.

  Arturs Krišjānis Kariņš (PPE). – (LV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisat neuvoston jäsenet, hyvin monet ihmiset Euroopan unionissa ovat parin viime vuoden aikana joutuneet kärsimään suoranaisesti kriisin takia. Kriisi on koetellut myös monia kotimaani Latvian kansalaisia. Talouden liikevaihto on pudonnut 20 prosenttia, ja työttömyys on kasvanut saman verran. Maanmieheni ja -naiseni ovat kyllä ymmärtäneet, että nämä poikkeukselliset olot ovat vaatineet poikkeuksellisia ratkaisuja. Mitä nämä ratkaisut ovat olleet? Latvialaiset ovat kotimaassani ottaneet kärsivällisesti vastaan yli 30 prosentin palkanalennukset veronkorotuksineen, joita on tehty valtiontaloutemme korjaamiseksi. Tämän ansiosta Latvian talous on saatu vakautettua. Mistä ärtymykseni sitten johtuu? Minua suututtaa, kun luin tänään, että Saksa ja Ranska eivät todellakaan halua vahvistaa rahoitusalan valvontaa Euroopan unionissa vaan pikemminkin heikentää sitä. Tarkoittaisiko tämä sitä, että maani kansalaisten ponnistelut olisivat menneet hukkaan? Hyvät kuulijat, emme voi sallia, että jotkin suuret jäsenvaltiot haluavat jatkaa vastuutonta toimintaa ja olla vallassa. Komission ehdotusta on vahvistettava niin, että se mahdollistaa tiukan rahoitusalan valvonnan EU:ssa. Kiitoksia mielenkiinnostanne.

  Gunnar Hökmark (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, meidän on minusta tehtävä selväksi yksi asia, nimittäin se, että globaali talouskriisi koskee etupäässä Yhdysvaltain ja Euroopan talouksia. Muualla maailmassa havaitaan korkeita kasvulukuja, toisin kuin Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Tämä johtuu ennen kaikkea liiallisesta kulutuksesta ja kasvun puutteesta. Mielestäni tämä on yksi tärkeimmistä haasteista.

Meidän on käynnistettävä kasvu, mutta samalla meidän on vakautettava julkinen talous. Siksi minusta on huolestuttavaa, että – sanon tämän lisäyksenä siihen, mitä edelliset puhujat ovat todenneet – jotkut Euroopan johtajat puhuvat vakaussopimusta koskevien sääntöjen höllentämisestä ja joustavoittamisesta ja että he ovat valmiit muuttamaan perussopimusta. Eurooppa ei tarvitse mielestäni loputtomia keskusteluja perussopimuksen muutoksista. Tämä olisi pikemminkin hajauttamispolitiikkaa kuin yhdentymispolitiikkaa ja kilpailukykyä suosivaa politiikkaa.

Vakaussopimusta on vahvistettava mahdollisimman monen automaattisen sanktion turvin. On varmistettava, että budjettialijäämiä vähennetään luottamuksellisesti ja asianmukaisesti samaan aikaan, kun toteutamme uudistuksia avautuaksemme enemmän talouskasvulle, avataksemme Euroopan rajoja ja avautuaksemme entistä enemmän kilpailulle. Näin pääsemme eteenpäin, ja näitä asioita meidän olisi puolustettava G20:ssä. Tämä on myös EU:n asialistan tavoite.

  Theodoros Skylakakis (PPE). – (EL) Arvoisa puhemies, talouskriisiä käsittelevän Berèsin mietinnön, joka on yksi tämänpäiväisen keskustelumme aihe, 32 kohdassa todetaan, että joillakin jäsenvaltioilla – luonnollisesti myös kotimaallani Kreikalla – ei nykyisin ole mahdollisuuksia luoda todellisia kansallisia elvytyssuunnitelmia ja että vuoteen 2012 asti kaikki vaihtoehdot rajoittuvat julkisten menojen leikkauksiin, veronkorotuksiin ja velan vähentämiseen. Tämä kanta on valtavan tärkeä Kreikalle ja muille maille, sillä Kreikassa on puolueita, jotka pyrkivät täysin toiseen suuntaan.

Itse tukisin Berèsin mietinnössä esitettyä kantaa, sillä maiden, joissa on valtavat alijäämät ja velat ja etenkin maiden, joilla ei ole enää pääsyä kansainvälisille pääomamarkkinoille, on vähennettävä alijäämiään ennen kuin elpyminen voi alkaa. Muuta keinoa ei ole. Kansainvälisille markkinoille ei ole asiaa ilman alijäämien supistumista. Elpyminen taas ei voi alkaa ilman pääsyä kansainvälisille markkinoille. Tämä on katkeraa kalkkia etenkin kansalaisille, mutta meillä on oltava rohkeutta kertoa kansalaisille totuus.

  Seán Kelly (PPE). – (EN) Minulla on minuutti aikaa. Haluan keskittyä kahteen täällä tänä aamuna annettuun lausuntoon. Toinen on Danuta Hübnerin, joka totesi, ettei Eurooppa ole missään tyhjiössä, ja toinen Olivier Chastelin, joka sanoi, ettei Eurooppa yksin voi tehdä kaikkia myönnytyksiä.

Minusta Euroopan unionin on aika ryhtyä koviin otteisiin etenkin G20-maiden ja YK:n kanssa. Olemme tilanteessa, jossa meillä on 11 prosentin työttömyys, 20 prosentin nuorisotyöttömyys, valtavat valtionvelat ja miljoonia köyhiä, joten elleivät maailman muut maat ole valmiita jakamaan taakkaa, meidän on sanottava, ettemme aio antaa Euroopan maiden menettää kilpailukykyään emmekä aio antaa köyhyyden lisääntyä Euroopan unionissa.

Toiseksi haluan sanoa, että meidän on EU:ssa paitsi puhuttava yhdellä äänellä myös toimittava yhtenäisenä elimenä; täällä tänä aamuna mainitulle itse itsensä nimittäneelle johtajakaksikolle ei pidä antaa lupaa jatkaa. Heillä on mahdollisuus vedota neuvostoon.

  Jan Kozłowski (PPE). - (PL) Haluan aloittaa kertomalla, että olen tyytyväinen mietintöön, jossa käsitellään unionin talouden ohjausta ja hallintaa sekä vakautta koskevan kehyksen parantamista, ja että olen kiitollinen esittelijä Diogo Feion erinomaisesta työstä. Olen vakuuttunut siitä, että uudet aloitteet, kuten rahoitusvalvontapaketti tai EU-ohjausjakso, antavat meille mahdollisuuden estää kriisejä tulevaisuudessa tai ainakin lieventää niiden vaikutuksia.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että tärkein kysymys on se, että pidetään kiinni toimista, joilla pyritään parantamaan koordinaatiota ja lisäämään jäsenvaltioiden talouksia koskevien poliittisten strategioiden avoimuutta. Haluan korostaa, että on tärkeää luoda tehokas budjettialan yhteistyökehys EU:ssa ja jäsenvaltioissa sekä sovittaa jäsenvaltioiden talousarvioiden menoluokkia yhteen EU:n talousarvion menoluokkien kanssa. Näin voitaisiin laatia hyödyllisiä ja systemaattisia analyyseja Euroopan maiden julkisista menoista.

  Gilles Pargneaux (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, haluan ensiksi sanoa pari sanaa Ranskan ja Saksan ehdotuksista. Minusta meidän olisi lopulta reagoitava positiivisesti. Sanomme usein, että vuoden 2007 jälkeen Ranskan ja Saksan talousmoottoria ei enää ole ollut. Samalla on harmittavaa, että näissä ranskalais-saksalaisissa ehdotuksissa on Ranskaa "orjuuttava" puoli, koska niiden tarkoituksena oli estää Ranskaa joutumasta vaikeuksiin, kun otetaan huomioon sen huono tila finanssi- ja talousalalla.

Lisäksi on todettava, että toisin kuin Berèsin mietinnössä, Ranskan ja Saksan ehdotuksissa ei tehdä myönteisiä esityksiä, joilla Euroopan unioniin saataisiin luotua todellinen talouden ohjausjärjestelmä.

  Monika Flašíková Beňová (S&D). - (SK) Talouskriisi on hyvin monimutkainen ilmiö, joten saanen tehdä vain muutaman huomion ajan vähyyden vuoksi.

Ensinnäkin julkisen velan kriteerille on annettu liian suuri painoarvo jäsenvaltioiden talouksissa, sillä muut indikaattorit ovat yhtä tärkeitä. Kriisien aikaan on oltava tietty määrä julkista velkaa, sillä valtioiden on kompensoitava yksityisen sektorin alijäämiä julkisen sektorin taloustoiminnalla, tarkemmin sanoen valtion kannustimilla yksityisellä sektorilla, mikä saattaa hidastaa työttömyyden kasvua. Tämä johtuu siitä, hyvät kuulijat, että unohdamme kaikissa näissä luvuissa ihmiset, jotka eivät ole kriisiä aiheuttaneet, ja unohdamme työttömyyden ja pahentuvan sosiaalisen tilanteen. Haluan korostaa myös sitä tosiasiaa, että ilman Euroopan laajuista talouspolitiikkojen koordinaatiota ja rahoitusalan sääntelyä kriisistä on hyvin vaikea päästä eroon.

Lopuksi haluaisin esittää vielä yhden vetoomuksen tai pyynnön: arvoisa komissio jäsen, olen jo usean vuoden ajan vaatinut, että veroparatiiseja vastaan ryhdyttäisiin tositoimiin.

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, ehdotan, että meillä olisi tulevaisuudessa yksi talousasioista vastaava edustaja. Meillä pitäisi olla talousasioiden korkea edustaja samaan tapaan kuin meillä on ulkoasioiden korkea edustaja. Komission jäsenten Rehnin ja Barnierin virat voitaisiin tulevaisuudessa yhdistää.

Sitten on eräs toinenkin asia: on häpeä, ettemme voi puhua yhdellä äänellä G20-ryhmän kokouksissa. Euroopan unioni auttaa Ranskaa, presidentti Sarkozya ja G20:n puheenjohtajaa. Tulevaisuudessa Euroopan unionissa pitäisi olla vain yksi virka ja yksi henkilö G20-kokouksissa, ja meidän olisi puhuttava yhdellä äänellä.

  Sven Giegold (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, eilen illalla pidetyssä lehdistötilaisuudessa koin todella tukalia hetkiä Olli Rehnin kanssa seuratessani, miten hänen piti esitellä tätä sopimusta, joka ei perustu yksistään hänen ehdotuksiinsa. Rahoitusvalvontapaketista kuultuamme olemme minusta nähneet, miten parlamentti ja komissio voivat tehdä yhteistyötä hyvän lopputuloksen saamiseksi. Näin meidän olisi minusta todella nyt tehtävä.

Kun tarkastelemme alijäämä- ja velkamenettelyjä sekä makrotalouden epätasapainoa koskevia hyviä ehdotuksianne, hyvän sopimuksen aikaan saamiseksi on ratkaisevan tärkeää, että sekä ylijäämäiset että alijäämäiset maat tekevät osansa euron palauttamiseksi raiteilleen. Voin vain sanoa, että parlamentin enemmistö on valmis tukemaan tekemiänne ehdotuksia.

  Miguel Portas (GUE/NGL ). – (PT) Arvoisa puhemies, koska ranskalais-saksalainen johtokaksikko ei enää ole läsnä parlamentissa, esitän hiljattaista rangaistusvimmaa koskevat kolme kysymystäni komissiolle ja neuvostolle.

Ensimmäinen kysymys koskee korkotalletusten ideaa: miten ihmeessä selitätte alijäämien torjunnan alijäämien jatkuvalla lisäämisellä?

Toinen kysymys koskee mahdollisuutta keskeyttää rakennerahastot, mikä johtaisi vain keskipitkän ja pitkän aikavälin kasvun vaarantumiseen, mikä puolestaan nostaisi velkojen korkoa ja kasvattaisi siten alijäämiä lyhyellä ajanjaksolla.

Jäljellä on kolmas kysymykseni: miten voisi tyhmyydestä ja ylimielisyyden synnistä rangaista?

  Andrew Henry William Brons (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, meille on luvattu talouskasvua, mutta kehitysmaiden taholta tuleva kilpailu johtaa teollisen valmistuksen perustan ja työpaikkojen katoamiseen Euroopassa.

Voimme kilpailla kehitysmaiden kanssa vain alentamalla työntekijöidemme elintasoa. Meidän on luovuttava globalisaatiosta, suojeltava omia talouksiamme ja lopetettava kilpailijoidemme vahvuuksien kehittäminen.

Meille on luvattu parannusta Euroopan talouden ohjausjärjestelmään. Jäsenvaltioiden taloudet ovat kuitenkin hyvin erilaisia, joten kaikkiin 27 jäsenvaltioon eri voida soveltaa vain yhtä näkemystä taloudesta. Kunkin maan on määriteltävä tarvitsemansa ohjausjärjestelmän muoto.

Talouskriisi alkoi pankkien toiminnan tuloksena, mutta valtiot reagoivat tähän ryntäämällä pelastamaan niitä. Meidän on valvottava pankkien luottotoimintaa eli rahantekoa. Pankkien on palveltava talouksiamme sen sijaan, että niiden annetaan noudattaa omaa agendaansa. Pankit eivät myöskään voi todellakaan olla suosikkiedunsaajiamme.

  Alajos Mészáros (PPE). - (HU) Meitä on kohdannut Euroopan unionin historian vakavin sosiaalinen ja taloudellinen kriisi, jonka pääasiallisena syynä ovat globaali epätasa-arvo, leväperäinen rahoitusalan sääntely sekä Yhdysvaltain suvaitsevainen finanssipolitiikka. Euroopan unioni reagoi mielestäni jokseenkin hitaasti kriisin seurauksiin. Jäsenvaltioiden ensireaktiot olivat epäyhtenäiset. Tarvitsemme tulevaisuudessa asianmukaisia taloushallintomekanismeja kriisiajanjaksoista selviämiseksi. Meidän on oman turvallisuutemme nimissä varmistettava, että Euroopan unioni voi luottaa omiin voimiinsa. Rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisiä käsittelevän erityisvaliokunnan työ on mielestäni edelleen tarpeen, sillä kriisi ei ole vielä ohi ja rahoitusmarkkinat eivät ole vielä vakaat. Jäsenvaltioiden on yhdenmukaistettava budjettipolitiikkaansa ja tehtävä yhteistyötä tältä osin. Sisämarkkinat ovat yksi välttämätön väline kasvun piristämiseksi, joten EU 2020 -strategiassa on keskityttävä pitkäaikaisiin investointeihin ja työllisyyteen. Meidän on vahvistettava pk-yritysten asemaa, sillä niiden elintärkeä toiminta on tutkimuksen, innovaatioiden ja kasvun taustalla oleva liikkeelle paneva voima.

  Antigoni Papadopoulou (S&D). – (EL) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni on totisesti tienhaarassa. Kansainvälinen talouskriisi on rajoittanut kasvua ja pahentanut työttömyyttä, köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä. Pelastustoimet ovat olleet myönteisiä vakavista puutteista huolimatta. On kuitenkin selvää, että tarvitsemme nykyistä enemmän yhteisön solidaarisuutta sekä kansallisten elvytyssuunnitelmien välistä koordinaatiota.

Euroopan parlamentti toivoo komissiolta entistä enemmän Eurooppaa, vähemmän byrokratiaa, tukea pienille ja keskisuurille yrityksille, enemmän uusia työpaikkoja, enemmän varoja elintärkeiden alojen hankkeiden rahoitukseen sekä entistä tiukempaa järjestelmää, jolla säädellään, valvotaan ja koordinoidaan Euroopan unionin talous-, finanssi- ja sosiaalipolitiikkaa.

Myös minä tuen yhteisen valuuttarahaston perustamista valvomaan tehokkaasti Euroopan talouden ohjausjärjestelmää. Lopuksi haluan sanoa olevani erittäin ylpeä kyproslaisesta nobelistista Christopher Pissarideksesta, ja kehotankin Euroopan parlamenttia kutsumaan hänet tänne kertomaan näkemyksistään siitä, kuinka työttömyys ja aikakautemme haasteet olisi ratkottava.

  Philippe Lamberts (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, haluan kohdentaa sanani komissiolle ja neuvostolle vain tuodakseni esille kolme puutetta, joita Euroopan talouden ohjausjärjestelmää koskevissa ehdotuksissa mielestämme on.

Ensimmäinen puute on se, että alijäämiin ja velkaan suhtaudutaan äärimmäisen tiukasti, kun taas investointeihin suhtaudutaan äärimmäisen väljästi, ja viittaan nyt Eurooppa 2020 -strategiaan. Molempiin olisi kuitenkin suhtauduttava yhtä tiukasti, sillä säästötoimilla ei yksistään voida taata taloustoiminnan elpymistä.

Toinen puute on se, että jos halutaan tiukasti valvoa menoja, on varmistettava myös riittävien tulojen saanti. Olen korostanut tätä jo monta kertaa: budjettialan koordinointi ei ole mahdollista ilman verotuksen koordinointia.

Kolmas puute on mielestämme demokratiavaje, joka pistää silmääni etenkin työryhmän ehdotuksissa. Työryhmän silmissä parlamenttia ei ilmeisesti ole olemassa, mitä en voi hyväksyä.

  Constance Le Grip (PPE). - (FR) Arvoisa puhemies, haluan keskittyä puheenvuorossani tulevien G20-huippukokousten valmisteluun. Edelliset puhujat ovat sanoneet jo kaiken Euroopan talouden ohjausjärjestelmästä ja tarpeesta vahvistaa tuota ohjausjärjestelmää sekä vakaus- ja kasvusopimusta, ja tarpeesta ottaa Euroopan parlamentti sekä tietenkin myös jäsenvaltioiden parlamentit entistä tiiviimmin mukaan prosessiin.

Haluan mainita lyhyesti kaksi haastetta, jotka varjostavat valtioitamme ja G20-ryhmän maita ja joita on mielestäni käsiteltävä G20-maiden tulevissa kokouksissa.

Näitä ovat valuuttasota sekä raaka-ainehintojen vaihtelut. Nämä kaksi haastetta ovat todellisia uhkia maailmantalouden kasvulle ja aiheuttavat suurta epätasapainoa maailmassa, minkä vuoksi Euroopan unionin olisi mielestäni tartuttava asiaan ja määriteltävä yhteinen kanta sekä mahdollistettava yhdellä äänellä puhuminen tulevissa G20-huippukokouksissa, sekä Soulin kokouksessa että sitä seuraavissa kokouksissa sekä entistä yhtenäisemmin maailmannäyttämöllä.

  Petru Constantin Luhan (PPE). – (RO) Kriisin vaikutukset näyttävät olevan kaikkea muuta kuin ohi tällä hetkellä. Tämän vuoksi haluan muistuttaa teitä tässä yhteydessä taloudellisen ja sosiaalisen koheesion tärkeästä asemasta sekä ennen kaikkea ehdottomasta edellytyksestä, jota se edustaa.

Koheesiopolitiikasta on tullut taloudellisen elvytyspaketin keskeinen osa, koska se tarjoaa lisäarvoa ja tukee toimia, joilla edistetään uudistuksia ja kestävää talouskasvua, ja se on samalla myös osoitus EU:n solidaarisuudesta. Minusta me tarvitsemme ennen kaikkea suuria investointeja kaikenlaiseen infrastruktuuriin, niin liikenteen, energian kuin tietoliikenteenkin alalla. Tarvitsemme merkittäviä pääomainvestointeja lukuisista rahoituslähteistä, sekä julkisista että yksityisistä, ja tarvitsemme myös julkisten ja yksityisten kumppanuuksien kautta toteutettavia investointeja, joita ei ole minusta vielä hyödynnetty täysipainoisesti.

  Rachida Dati (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan ensiksi onnitella kollegaamme Diogo Feioa laadukkaasta mietinnöstä ja sen sisältämistä kunnianhimoisista ehdotuksista. Tämä osoittaa, että Euroopan parlamentti osallistuu täysipainoisesti Euroopan tulevaisuuden kannalta ratkaisevaan keskusteluun, mistä voimme vain iloita.

Kreikan kriisi on lisäksi paljastanut Euroopan unionin talouden ohjausjärjestelmää jäytävät toimintahäiriöt. Panenkin tältä osin merkille jäsen Feion ehdotuksen pysyvän taloudellisen vakausmekanismin perustamisesta. Ongelma on ratkaistava sen alkulähteillä.

Ratkaisu piilee mielestäni myös vakaus- ja kasvusopimuksen sekä etenkin sanktioiden vahvistamisessa. Tämä on välttämätöntä, jos jäsenvaltioiden taloustilanteet halutaan tervehdyttää pysyvästi, mikä ei ole aina kovin suosittua kansan keskuudessa. Se on hankala ratkaisu, mutta meillä ei ole vaihtoehtoa.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D). - (LT) Rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisi on koetellut jokaista Euroopan unionin kansalaista. Kovat ajat ovat kuitenkin tuoneet entistäkin selvemmin esille, että jäsenvaltioiden talouksien elvytyssuunnitelmat olivat huonosti koordinoituja ja liian tehottomia. Lisäksi jäsenvaltioilla ei ole ollut mahdollisuuksia luoda todellisia kansallisia talouden elvytyssuunnitelmia tai toteuttaa toimia, joilla edistetään kasvua ja työllisyyttä, koska ne ovat vähentäneet julkisia menoja entistä enemmän taantuman aikana sekä nostaneet veroja valtionvelan vähentämiseksi. Joissakin jäsenvaltioissa näin on valitettavasti tehty tavallisten kansalaisten kustannuksella. Haluaisin kiinnittää huomiota myös siihen, että kriisi toi erittäin selvästi esille eri yhteiskuntaryhmien välisen sosiaalisen epätasa-arvon. Naiset esimerkiksi ovat miehiä paljon suuremmassa vaarassa pudota köyhyysrajan alapuolelle. Euroopan unionin on siis opittava kriisistä ja pantava täytäntöön kaikki hyväksymänsä aloitteet koordinoimalla yhteisiä toimia jäsenvaltioiden kanssa.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, juuri kun olemme puolimatkassa osakemarkkinamonopolin rahoitushuijareiden sääntelyssä, meillä on vastassa ongelma valuuttojen devalvoimisen globaalissa kilpajuoksussa, jota ei ole vielä Kiinan varovaisesta vastaantulosta huolimatta saatu loppumaan. Siitä, mikä on meillä Euroopassa julistettu pannaan, nimittäin devalvaatioista ja interventioista valuuttamarkkinoilla, on nyt tullut meille ongelma globalisaation takia. Yhdysvallat haluaa vähentää julkista velkaa, Japani haluaa piristää taloutta ja Kiina haluaa lisätä vientiä. Tällainen muiden talousmahtien harjoittama maltillinen valuuttapolitiikka vahingoittaa luonnollisesti Euroopan maita sekä muita maita, minkä vuoksi aiheesta on minusta tärkeää keskustella G20-huippukokouksessa.

Maailmanmarkkinoiden hukuttaminen halvoilla Kiinan tuontituotteilla on loppujen lopuksi varsin helppoa, jos valuutan arvoa alennetaan keinotekoisesti. Tällaiset pysyvät toimet vääristävät markkinoita, mikä on äärimmäisen vaarallista peliä, joka pahimmassa tapauksessa saattaa pakottaa koko globaalin talouden polvilleen.

Vaikka menestymisen näkymät ovat kyseenalaiset, on elintärkeää, että transaktioverokaavailut otetaan puheeksi G20-huippukokouksessa.

  Pervenche Berès, esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäseniä heidän puheenvuoroistaan ja osallistumisestaan keskusteluun. Haluan kommentoida muutamaa puheenvuoroa.

Ensin kommentoin Roberts Zīlen puheenvuoroa. Se, mitä hän sanoi, on mielestäni hyvin tärkeää, kun ryhdymme uudistamaan koheesiopolitiikkaa. Meidän on arvioitava koheesiopolitiikkaa voidaksemme saada selville, ovatko unioniin liittymisen jälkeisinä vuosina tehdyt veikkaukset siitä, että maiden sisäistä epätasapainoa voidaan osittain korjata näillä rahastoilla, osoittautuneet oikeiksi, sekä tehdäksemme objektiivisen arvion, josta voimme oppia tulevaisuutta ajatellen.

Moni jäsen on puhunut – ja kiitän heitä siitä – Euroopan unionin edustuksesta ja maailmantalouden hallinnasta. Tämä on hyvin strateginen aihe Euroopan unionille, sillä myös tältä osin näyttää jälleen siltä, että valuuttasota on pääsemässä valloilleen. Euroopan äänen on oltava yhtenäinen niin sisäisesti kuin ulospäin. Hyödyntäkäämme sisäiset voimavaramme ollaksemme vahvoja ja yhtenäisiä edustaessamme ulospäin.

Seuraavaksi kommentoin kollegani Robert Goebbelsin puheenvuoroa: on totta, ettei G20 ole ratkaisu, johon lopulta pyrkisimme maailmantalouden hallinnassa, missä jokaisella voi olla paikkansa ja missä on tilaa tarvitsemillemme välimiesmenettelyille. YK:n pääsihteerin eilen pitämän puheen mukaisesti totean, että YK:n tulevalle toiminnalle on löydyttävä suunta YK:n ja sen hallinnon perusteellisen uudistuksen kautta.

Lopuksi puhun vielä hieman kollegaani Philippe Lambertsia mukaillen julkisista investoinneista. Vaadimme mietinnössämme, että komissio laatisi vuosittain selvityksen julkisista ja yksityisistä investointitarpeista sekä ottaisi käyttöön tulosindikaattoreita, jotka antaisivat meille todellisen mahdollisuuden laatia pitkäaikainen työllisyyttä ja siten Euroopan kansalaisia hyödyttävä investointistrategia. Strategia perustuisi kestävään visioomme ja Euroopan unionissa keskeisellä sijalla olevaan solidaarisuuden käsitteeseen.

(Suosionosoituksia.)

  Diogo Feio, esittelijä. – (PT) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa kiittämällä kaikkia tähän keskusteluun osallistuneita jäseniä, myös niitä, joilla on vielä puheenvuoro ennen keskustelun loppua. Nyt on aika siirtyä sanoista tekoihin. Parlamentilla on vastedes äänestyksen (jonka toivon olevan puoltava) jälkeen oma kanta talouden ohjausjärjestelmään. Kanta tulee olemaan unionin hengen mukainen: lisää avoimuutta ja julkisuutta. Talouden ohjausjärjestelmää pidetään parlamentin kannan mukaisesti kaikkien Euroopan unionin 27 jäsenvaltion kasvua edistävänä ja niiden välistä koordinaatiota parantavana tavoitteena, mikä tiivistää talous- ja rahaliittoa.

Toisin sanoen parlamentti kannattaa Eurooppaa, joka on nykyistä solidaarisempi sekä valmistautuu asioihin paremmin ja tehokkaammin; se kannattaa Eurooppaa, joka on tarkoitettu kaikille ja johon mahtuu erilaisia mielipiteitä mutta joka laulaa samaa hymniä; toisin sanoen Eurooppaa, jossa neuvostolla, komissiolla ja parlamentilla on kantansa. Talouden ohjausjärjestelmän Eurooppa ei ole kahden huippukokouksen Eurooppa: se on institutionaalisten äänten, Euroopan parlamentin ja kansalaisten äänen Eurooppa.

Keskeisenä asiana nousee esiin asema, joka parlamentilla ja jäsenvaltioiden parlamenteilla on oltava näissä kysymyksissä. Niillä on oltava oma visionsa jäsenvaltioiden makrotalouden välttämättömästä valvonnasta ja niillä on oltava oma kanta Eurooppa 2020 -strategian toteutustapaan. Lisäksi niiden on otettava tarkoin huomioon kasvu- ja vakaussopimuksen vahvistaminen. Parlamentilla on joukko erilaisia ehdotuksia muista toimielimistä.

Olemme siis tulleet ajankohtaan – lopetan tähän, arvoisa puhemies – jossa näistä pöydällä olevista asioista on syytä keskustella vahvalla ja yhtenäisellä äänenpainolla.

  Olli Rehn, komission jäsen. – (EN) Saanen aloittaa kiittämällä esittelijöitä Berèsiä ja Feioa sekä arvoisia jäseniä tästä hyvin tärkeästä ja oleellisesta keskustelusta.

Olen kiitollinen siitä, että puheenvuorojen määrä vastaa käsiteltyjen aiheiden tärkeyttä. Haluan nyt kommentoida sekä esittää muutamia vastauksia ja huomioita keskusteluun ja mietintöihin liittyen. Aloitan kansainvälisistä asioista.

Maailmantaloudessa on nousemassa jälleen esiin ennen kriisiä vallinnut epätasapaino, joka uhkaa kestävää talouden elpymistä ja työpaikkojen syntyä. Siksi on tärkeää, että G20:ssä, joka on ensimmäinen ministeritapaaminen tällä viikolla, sekä kahden viikon päästä pidettävässä huippukokouksessa voitaisiin jatkaa tehokasta kansainvälisen politiikan koordinointia globaalin kasvun tasapainottamiseksi.

Kaikkien maiden on tehtävä osansa tässä tasapainottamistyössä: ylijäämäisten maiden vahvistamalla kotimaista kysyntää sekä alijäämäisten maiden keskittymällä viennin kasvattamiseen. Kyse on miljoonista työpaikoista maailmantaloudessa ja Euroopan unionissa.

Euroopan unioni valmistelee vahvaa ja vakaata kansainvälistä rahoitusjärjestelmää, jossa vaihtokurssien olisi vastattava talouden perustekijöitä. Tämä on olennainen osa G20:n tavoitetta, joka on globaalitalouden tasapainottaminen kestävän talouden elpymisen ja työpaikkojen luomisen mahdollistamiseksi.

Samoista syistä on tärkeää, että EU uudistaa ja vahvistaa omaa taloudellisesta ohjausjärjestelmäänsä. Berèsin ja Feion mietinnöt ovat tärkeä panos tässä tarkoituksessa; myös komission lainsäädäntöehdotukset merkitsevät (kun ne on hyväksytty) suurta edistysaskelta todellisen ja tehokkaasti toimivan talous- ja rahaliiton toteuttamisessa.

Joitakin kysymyksiä esitettiin komission näkemyksistä rahoituslaitoksilta perittävistä veroista. Keskustelin asiasta puheenjohtaja Barroson kanssa, ja tulimme siihen tulokseen, että olisi syytä selvittää kantamme tältä osin, sillä asiasta on esitetty sekavia näkemyksiä.

Olemme juuri uudistamassa perusteellisesti omaa rahoitusjärjestelmäämme ja meidän on pidettävä tahtia yllä myös G20:ssä. Komissio on tehnyt ehdotuksen ennen kaikkea vakausmaksusta eli pankeilta perittävästä maksusta, jotta yksityinen sektori, pankkisektori ja rahoitussektori voisivat maksaa ja maksaisivat osan kriisin kustannuksista ja tekisivät osansa kriisin ratkaisemiseksi.

Nämä asiat ovat pöydällä ja näin on joissakin jäsenvaltioissa toimittu.

Toiseksi komissio haluaa, että rahoitussektori tekee osansa kriisin kustannusten kattamiseksi, minkä vuoksi EU – ja komissio – ovat valmiita viemään transaktioveron läpi kansainvälisesti.

Kolmanneksi komissio on tällä välin jättänyt käsiteltäväksi ehdotuksen, joka on yksi vaihtoehto EU:n talousarvion omiksi varoiksi ja johon rahoitussektorin olisi annettava kohtuullinen panoksensa EU:ssa esimerkiksi rahoitustoimiveron muodossa.

Tämä on kantamme. Olemme siis ehdottaneet vakausmaksua eli pankeilta perittävää maksua ja tuoneet esille mahdollisuuden ottaa käyttöön rahoitustoimivero omien varojen lähteeksi; kolmanneksi aiomme viedä läpi maailmanlaajuisen transaktioveron.

Feion mietinnössä ehdotetaan Euroopan valuuttarahaston perustamista. Komissio kannattaa sellaisen pysyvän kriisien ennaltaehkäisy- ja ratkaisumekanismin perustamista, jossa on oltava kaksi puolta, kaksi elementtiä ja kaksi ulottuvuutta. Pääpainon on oltava sekä kriisien ennaltaehkäisyssä että kriisien ratkaisussa, sillä on parempi katsoa kuin katua.

Kriisien ratkaisusta totesimme selväsanaisesti jo toukokuussa, että euroalue tarvitsee vankkaa kriisinhallintamekanismia ja että komissio tekee aikanaan ehdotuksia pysyväksi kriisinratkaisumekanismiksi.

Esiin on noussut muutamia uusia yleisperiaatteita etenkin siitä, että kriisien ennaltaehkäisyn ja kriisien ratkaisun on kuljettava käsi kädessä ja että rahoitustuen saamiseen on aina liitettävä tiukat ehdot.

Pysyvän mekanismin avulla on voitava minimoida moraaliset riskit ja kannustaa jäsenvaltioita jatkamaan vastuullista finanssipolitiikkaa sekä kannustaa investoijia harjoittamaan vastuullista lainaustoimintaa.

Olle Schmidt ehdotti tarkistusta, joka koskee euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden vapaaehtoista osallistumista sanktiojärjestelmään. Tehän tiedätte, että ehdotamme sanktiojärjestelmää ensin euroalueeseen kuuluville jäsenvaltioille ja sen jälkeen kaikille 27 jäsenvaltiolle. Komissio hyväksyy ja vahvistaa kyseisen tarkistuksen, jolla pyritään ottamaan euroalueen ulkopuoliset jäsenvaltiot vapaaehtoisesti mukaan sanktiojärjestelmään.

Olemme edenneet tyydyttävästi työryhmässä ja näkemykset komission aloitteista ovat lähentyneet; aloitteilla pyritään vahvistamaan talouden ohjausjärjestelmää etenkin niin, että keskitytään ennaltaehkäisevään ja ennakoivaan toimintaan, painotetaan velanhoitokykyä sekä sovitaan menetelmästä, jolla korjataan makrotalouden epätasapainoa ja luodaan tehokas lainvalvontamekanismi.

Vaikka työryhmän näkemykset komission ehdotuksista ovat lähentyneet, tavanmukainen lainsäädäntöprosessi on vasta alkamassa. Toistaiseksi olemme nähneet vain alun. Tuo alkuvaihe on kenties loppusuoralla, mutta nyt on alkamassa se oikea tavanomainen lainsäädäntöprosessi, ja Euroopan parlamentilla on siinä yhteislainsäätäjänä todella keskeinen ja ratkaiseva rooli.

Haluamme tehdä yhteistyötä kanssanne ja kehotamme parlamenttia ja neuvostoa tekemään lainsäädännölliset päätökset ensi kesään mennessä, jotta uusi talouden ohjausjärjestelmä voisi olla voimassa ensi kesänä 2011, jolloin järjestetään seuraava iso arviointikierros toteutetuista toimista.

Tässä on todella kyse Euroopan unionin uskottavuudesta talouden ohjausjärjestelmän vahvistamisen suhteen. Olenkin täysin samaa mieltä kanssanne siitä, että juuri yhteisömenetelmällä Euroopan unioni voi toimia ja saada aikaan tuloksia.

Kuuntelin teitä erittäin tarkasti tässä kysymyksessä. Arvostan vankkaa sitoutumistanne yhteisömenetelmään, alkaen jäsenten Daulin, Schulzin, Verhofstadtin ja Cohn-Benditin puheista, mutta puhetaitoni eivät yllä niin hienoihin ilmaisuihin kuin "Deauvillen sopimus" tai "kasinokompromissi".

Osoittakaamme joka tapauksessa yhdessä jälleen kerran, että yhteisömenetelmällä voidaan saada aikaan tuloksia, ja nyt sen avulla on saatava aikaan uusi talouden ohjausjärjestelmä, ja täydentäkäämme siten vahvaa rahaliittoa vahvalla ja toimivalla talousliitolla, jotta voimme luoda todellisen ja täydellisen talous- ja rahaliiton.

  Olivier Chastel, neuvoston puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, puhun lyhyesti ja aloitan kiittämällä neuvoston puolesta molempia esittelijöitä, Pervenche Berèsia ja Diogo Feioa. He edustavat parlamentin panosta tässä tärkeässä asiassa. Kehottaisin teitä myös viipymättä analysoimaan talouden ohjausjärjestelmää koskevia aloitteita, komission aloitteita, joiden avulla meidän on määrä panna Euroopan talouden ohjausjärjestelmä täytäntöön, sekä etenkin yhteispäätösperiaatetta koskevia aloitteita.

Neuvosto on varmasti parlamentin käytettävissä, jotta näissä ehdotuksissa päästään konkreettisesti eteenpäin.

  Puhemies. – (EN) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään keskiviikkona 20. lokakuuta 2010.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Paolo Bartolozzi (PPE), kirjallinen. – (IT) Haluan sanoa, että arvostan sitä tärkeää panosta, jota tämä työ edustaa määriteltäessä toimenpiteitä, joilla pyritään selviämään talouskriisistä ja estämään mahdolliset uudet kriisit tulevaisuudessa.

Maailmanlaajuisen valvontajärjestelmän käyttöönotto on entistä välttämättömämpää nyt, kun rahoituskriisi on tuonut huolestuttavalla tavalla esille itsesääntelyn rajoitukset. Nykyinen taloudellisen ja rahataloudellisen epävakauden jakso, joka on vakavin vuosikymmeniin, on saanut aikaan niin laajan työllisyyskriisin ja sosiaalisen kriisin, että vaaditaan päättäväisiä toimia, joilla voidaan poistaa kriisin kielteisiä vaikutuksia ja antaa etusija globaalin talouden tarjoamille mahdollisuuksille.

Talouskriisi on koetellut viime vuosina ankarasti useimpia kehittyneitä talouksia. Elpyminen on yhä hidasta joissakin maissa, ja edelleen hauraat rahoitusmarkkinat ovat tehneet globaalista koordinoinnista sekä sopivien taloudellisten ja teollisten strategioiden valinnasta keskeisiä tekijöitä rahoituskriisin torjunnassa. Globaalilla valvonnalla olisikin voitava edistää lujien rahoitusmarkkinoiden vakauttamista sekä ylläpitää käynnissä olevaa elpymistä niin, että varmistetaan vahva kysynnän ja työllisyyden kasvu.

  Elena Băsescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Nykyinen talouskriisi osoittaa, että EU:ssa nykyisin käytössä oleva talouden ohjausmalli ei ole toiminut tarpeeksi hyvin eikä jäsenvaltioiden välistä täydellistä lähentymistä ole siten tapahtunut. Tilanne vaatii parannusta talouskehykseen sekä tiukkojen, entistä selkeämmin määriteltyjen ja paremmin kohdennettujen valvontavälineiden kehittämistä. On elintärkeää, että jäsenvaltiot noudattavat EU:ssa annettuja säännöksiä ja tehtyjä päätöksiä sekä erityisesti vakaus- ja kasvusopimukseen liittyviä. Näin ollen kannatan jäsen Feion esittämiä aloitteita, joiden tarkoituksena on edistää toimia, kuten valvonnan lisäämistä sekä julkisen velan ja tulojen kehittymisen entistä tarkempaa seuraamista.

Lopuksi haluan lisätä, että Romanian hallitus hyväksyi äskettäin vuosia 2011–2013 koskevan finanssi- ja budjettialan strategiansa, joka sisältää toimia budjettialijäämän palauttamiseksi alle kolmeen prosenttiin sekä velkatason pitämiseksi alle 60 prosentissa. Tällä uudistusprosessilla voidaan luoda talouden elpymisen vaatimat edellytykset.

  Dominique Baudis (PPE), kirjallinen. (FR) Rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisi on jyllännyt jo kaksi vuotta. Kriisi on nostanut EU:n työttömyystason yli 10 prosenttiin ja tuonut mukanaan riskin uudesta taantumasta. Tätä kriisiä emme ole kyenneet saamaan asioihin.

Seuraava G20-huippukokous järjestetään 11. ja 12. marraskuuta Soulissa Ranskan toimiessa puheenjohtajana. G20:n perustaminen on alun perin presidentti Sarkozyn hanke, sillä hänen mielestään maailmantalouden sääntely ei kuulu enää kahdeksalle maalle vaan myös kaikille tärkeimmille nopeasti kasvaville talousmaille. Nämä toimintapuitteet mahdollistavat pitkäaikaiseen visioon perustuvien tavoitteiden asettamisen. Kriisi edellyttää todellista talouden ohjausjärjestelmää, sosiaalista polkumyyntiä kehitysmaissa rajoittavia sääntöjä, rahoitusalan sääntelyä sekä kansainvälisen valuuttajärjestelmän uudistamista. Tämän mahdollistamiseksi EU:n on osattava puhua yhdellä äänellä vakuuttavasti ja päättäväisesti.

  Ivo Belet (PPE), kirjallinen. – (NL) Arvoisa puhemies, transaktiovero on yksi näiden suositusten silmiinpistävimmistä piirteistä. Verolla voisimme lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: se on tehokas spekuloinnin torjuntaväline ja sen tuomilla tuloilla voisimme vähentää valtioiden alijäämiä ja rahoittaa kiireellisiä sosiaalisia hankkeita (esimerkiksi ympäristöalan hankkeita, kehitysapuhankkeita sekä infrastruktuurialan hankkeita). Parlamentti on nyt tehnyt selväksi, että meidän on jatkettava sinnikkäästi näitä toimia Euroopassa, vaikka muu maailma saattaa tällä hetkellä painaa jarrua, koska se on ruvennut jänistämään. Seuraavaksi Euroopan komission on laadittava toteutettavuustutkimus. Olemme tänään päättäneet erityisistä toimista ja vastauksesta rahoituskriisiin. Parlamentti on myös viestittänyt selkeästi Euroopan kansalaisille, että olemme oppineet kaikista viime vuosina pieleen menneistä asioista ja että olemme tarttuneet kriisiin tehdäksemme Euroopasta entistäkin vahvemman erityisesti Euroopan kansalaisten etujen hyväksi.

  George Sabin Cutaş (S&D), kirjallinen. – (RO) Euroopan unionissa ja Yhdysvalloissa ennen talous- ja valuuttakriisiä vallalla olleet sääntelyrakenteet ovat osoittautuneet epäyhtenäisiksi ja ne perustuivat pitkälti keskenään vertailukelvottomiin makrotalousanalyyseihin. Sääntelyjärjestelmien maailmanlaajuisen epäyhtenäisyyden vuoksi maat reagoivat omin neuvoin. Ne eivät ottaneet huomioon, että kansallisella valuuttapolitiikalla on globaalissa maailmassa huomattava vaikutus muihin talouksiin. Euroopan järjestelmäriskikomitean ja Euroopan rahoitusvalvontaviranomaisen perustamisella voidaan parantaa rahoitusalan valvontaa EU:ssa. Rahoitussektorin kriisien hallintaa ei kuitenkaan ole vielä säännelty tarpeeksi kansainvälisesti. EU:n on korostettava marraskuussa pidettävässä G20:n kokouksessa, että on tärkeää perustaa valvonta- ja sääntelyjärjestelmä, jonka toiminta pitää sisällään rahoitustoimien ja -välineiden pakollisen rekisteröinnin. Olemme taloudellisesti vastuussa ja meidän on ennen kaikkea oltava vahvoja EU:ssa voidaksemme olla tiennäyttäjiä globaalisti.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) EU:n ja sen johtajien on kerta kaikkiaan myönnettävä, ettei nykyinen vakava kriisimme ole peräisin Yhdysvalloista! Kriisi liittyy järjestelmään ja juontaa juurensa kapitalismista sen nykyisessä kehitysvaiheessaan, toisin sanoen neoliberalismista. Tämän vuoksi EU:n kriisi johtuu suuri sen omista perustuksista, jonka keskeisiä opinkappaleita neoliberalismi on. Valtiot, jotka ovat olleet pääasiallisesti päättämässä EU:n suunnasta, ovat politiikkansa katastrofaalisten seurausten edessä osoittaneet huolestuttavaa ylimielisyyttä ja aggressiivisuutta yrittäessään hävyttömästi jarruttaa etenkin haavoittuvimmassa asemassa olevien maiden työntekijöiden ja kansalaisten edistystä puuttumalla häikäilemättömästi heidän suvereenisuuteensa. Tämä on sen yhteisen julkilausuman sanoma, jonka Saksa ja Ranska päättivät antaa Deauvillessa ennen G20-huippukokousta ja Eurooppa-neuvoston kokousta. Ne ovat ilmeisesti unohtaneet, että jos painamme eteenpäin nykytilanteeseen johtaneella tiellä, lopputulos ei voi olla kuin huono. Tämä sanoma kuuluu kautta Euroopan työntekijöiden ja kansalaisten mielenosoituksissa. On korkea aika kuunnella kansalaisia! Todellinen kriisin ratkaisu piilee työn arvostuksessa ja tulojen oikeudenmukaisessa jaossa verotuksen kautta; tästä hyötyy työ pääoman sijasta.

  Louis Grech (S&D), kirjallinen. – (EN) Olemme keskellä kriisiä, joka on vahingoittanut suuressa määrin rahoitus-, talous- ja sosiaalisektoria sekä vaikuttanut negatiivisesti sisämarkkinoiden yhdentymisprosessiin. Sisämarkkinat voivat olla tarpeellinen katalysaattori, jonka ansiosta Euroopan talous- ja rahoitusalalla voi alkaa todellinen toipuminen kriisistä ja joka mahdollistaa kipeästi kaivatun luottamuksen palauttamisen kansalaisten keskuudessa. Kriisi itsessään voi tarjota mahdollisuuden toteuttaa toimia, joilla piristetään talouskasvua, kilpailukykyä ja sosiaalista edistystä Euroopassa niin, että kansalaiset asetetaan etusijalle Euroopan taloudessa. Tuen esittelijän sitoutumista selkeiden ohjeiden antamiseen siitä, miten kriisistä voidaan selviytyä: toteutetaan käytännön toimia ja aloitteita, joissa pääpaino on sisämarkkinoiden, työllisyyden sekä pk-yritysten roolin merkityksessä. Lisäksi on aiheellista suhtautua uudella, kokonaisvaltaisella ja laaja-alaisella tavalla kansalaisten tavoitteisiin niin, että etenkin heidän taloudelliset, sosiaaliset sekä terveyteen ja ympäristöön liittyvät huolenaiheensa sisällytetään kokonaisvaltaisesti talouteen. Tarvitsemme uudenmallista poliittista ajattelua, jossa Euroopan kansalaiset ovat tärkein poliittinen muuttuja EU:n lainsäädäntöä ja politiikkaa määriteltäessä ja muotoillessa.

  Marian-Jean Marinescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Euroopan maiden taloudet ovat alkaneet elpyä. Ilmapiiri on kuitenkin edelleen epävarma. Globaali talouden elpyminen on vielä haurasta ja etenee eri vauhdilla ei maissa. Kaikkein tärkeintä on edelleen luoda vakaa perusta, jonka varassa kestävää ja tasapainoista talouskasvua voidaan järjestelmällisesti edistää. Tätä varten meidän on perustettava järjestelmä, jolla tuetaan samanaikaisesti kriisin torjuntatoimia, ennaltaehkäisyä sekä keski- ja pitkän aikavälin yhteistyötä. Euroopan unionin on oltava vahva kumppani, joka kykenee paitsi hyödyntämään kokemustaan taloudellisessa ja poliittisessa yhdentymisessä myös antamaan merkittävän panoksen globaaliin talouden ohjausjärjestelmään. Meidän on kehitettävä uskottavaa ja elinvoimaista keskipitkän aikavälin talouspolitiikkaa sekä koordinoitava makrotalouspolitiikkaa, joka perustuu G20-ryhmän laatimaan kestävän ja tasapainoisen kasvun kehykseen. EU:n talouspolitiikkaa koskevaan strategiaan on sisällytettävä seuraavat asiat: toimintaohjelma, joka koskee rakenneuudistusten hyödyntämistä talouskasvun ja työllisyyden vahvistamisessa, verouudistusta sekä EU:n ja euroalueen talouden ohjausjärjestelmän parantamista. G20:n kehitysasialista on hyväksyttävä yhdessä sellaisen monivuotisen toimintaohjelman kanssa, jolla edistetään talouskasvua ja annetaan joustovaraa kehitysmaille.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (LV) Nykytilanteessa kaikkein tärkeintä on tehdä diagnoosi ja selvittää kriisiin johtaneet syyt. EU:n eri jäsenvaltioiden kansalaiset ovat kokeneet kriisin vaikutukset eri tavoin. On tärkeää määrittää tarkoin jäsenvaltioiden hallitusten virheet, säännönvastaiset käytännöt sekä epäammattimainen toiminta, jotta kansalaisten tilanne ei pahenisi tulevaisuudessa entisestään. Latvian hallitus esimerkiksi on jo lainannut kansainvälisiltä rahoituslaitoksilta rahaa, joka ylittää kaksinkertaisesti sen vuosibudjetin. Latvian hallitus toteuttaa jatkuvasti verojärjestelmään ja finanssipolitiikkaan yleisesti liittyviä toimia, jotka vahingoittavat kansalaisia, kaatavat yrityksiä sekä ajavat latvialaisia yrittäjiä ulkomaille. Latvian hallitus yrittää jatkuvasti muuttaa eläkelainsäädäntöä eläkekertymien vähentämiseksi. Tämä johtaa sosiaalisen tilanteen räjähtämiseen ja laajaan epäoikeudenmukaisuuteen. Meidän on lähetettävä vahva viesti jäsenvaltioiden hallituksille siitä, että sosiaalimaksujen ja eläkkeiden alentaminen kriisiaikoina on rikos kansalaisia vastaan. Olen vakuuttunut, että puolustuskyvyttömiä ja varattomia kansankerroksia ei voida saattaa vastuuseen hallitusten virheistä.

  Sławomir Witold Nitras (PPE), kirjallinen. (PL) Haluan kiittää esittelijä Feioa hänen työstään mietintöluonnoksen parissa. Minusta näyttää siltä, että olemme palaamassa entiseen pikemmin liian nopeasti Euroopan uhkia ajatellen. Emme kiinnitä tarpeeksi huomiota varoitusmerkkeihin, joita tulee rahoitusmarkkinoilta tai joita ovat antaneet esimerkiksi Euroopan keskuspankin pääjohtaja Jean-Claude Trichet, jonka mielestä komission ehdotus on hyvä mutta riittämätön askel vakaus- kasvusopimuksen vahvistamisessa. Tehtävämme on nyt Euroopan parlamenttina tukea Euroopan komission ehdotuksia niitä jäsenvaltioiden hallituksia vastaan, jotka eivät ole ilmeisesti oppineet mitään kriisistä.

Jos Eurooppa-neuvostossa olisi noudatettu asianmukaisesti sopimuksen määräyksiä, julkisen talouden kriisi Euroopassa ei olisi levinnyt niin laajalle. Jos annamme hallitusten ja varsinkin Saksan ja Ranskan hallitusten vesittää tänään komission ehdotukset, kriisi vain syvenee. Voimme tällöin kyseenalaistaa nykyisessä muodossaan olevan yhteisen valuuttahankkeen mielekkyyden ja joudumme kenties tahattomasti osoittamaan, että euro oli epäonnistunut kokeilu. Parlamentilla on edessään tärkeä tehtävä. Meidän on puolustettava euroa ja torjuttava lyhytkestoisia poliittisia päämääriä. Meidän on saatava kaikki jäsenvaltiot toteuttamaan vastuullista budjettipolitiikkaa, vaikka se tuntuisi tuskalliselta tehtävältä. Kiitoksia mielenkiinnostanne.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Sana "kriisi" tulee kreikan kielen sanasta Krino, joka tarkoittaa kirjaimellisesti "päättää", "valita". Se siis tarkoittaa hetkeä, joka erottaa eri vaiheet toisistaan. Meidän on katsottava pidemmälle ja analysoitava menneitä tapahtumia sellaisten rakenteellisten muutosten toteuttamiseksi, joilla parannetaan pienten ja keskisuurten yritysten kilpailukykyä ja valmiuksia vastata globaalin ympäristön koveneviin paineisiin.

Näin tehdessämme meidän on varmistettava työpaikat myös suurelle osalle työntekijöitä, joiden asema on muita huonommin turvattu, ja näiden työntekijöiden perheille. Euroopan unioni tarvitsee uudenlaista talouden ohjausjärjestelmää, jolla varmistetaan jäsenvaltioiden julkisen talouden vakaus ja kurinalaisuus. Nyt kokemamme kaltaista rahoitus- ja talouskriisiä ei saa tulla enää koskaan. Euroopan uudessa taloushallinnossa on otettava huomioon paitsi valtioiden velan määrä myös sen kestävyys keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Julkisen talouden vakauden kannalta yksityinen velka ja sosiaaliturvajärjestelmien kestävyys ovat aivan yhtä oleellisia tekijöitä kuin valtion velka sinänsä. Valtiot, jotka olivat saaneet julkisen velan aisoihin, ovatkin vajonneet syvään kriisiin juuri perheiden ja yritysten vakavan velkaantumisen vuoksi, kun taas valtiot, joilla on paljon valtion velkaa, ovat selviytyneet hyvin.

  Richard Seeber (PPE), kirjallinen. – (DE) Talous- ja rahoituskriisi on paljastanut liiankin selvästi nykyisten talous- ja valuuttapolitiikan koordinointivälineiden ja -metodien puutteet ja heikkoudet. Jotkin jäsenvaltiot, kuten varsinkin Ranska ja Saksa, epäröivät aiemmin liikaa sääntelyn tiukentamista. Talouskriisistä selviytyminen on yksi suurimmista haasteistamme, johon voidaan antaa vain eurooppalainen vastaus kansallisen sijaan. Tämä pätee myös sanktiomekanismeihin, joita vastaan jotkin jäsenvaltiot edelleen haraavat. Jäsenvaltioiden sisäisten rahoitusmarkkinoiden uusien sääntöjen vuoksi on korkea aika vahvistaa valuuttaliittoa ja samalla vähentää julkista velkaa Euroopan talousalueen tulevaisuuden turvaamiseksi. Etenkin jäsenvaltiot on otettava entistä tiiviimmin mukaan prosessiin jäsenvaltioissa käytävän keskustelun eurooppalaistamiseksi. Vain siten voidaan löytää eurooppalainen vastaus, jolla kriisi voidaan nujertaa ja jonka avulla voidaan perustaa vankka ja vahva talousliitto.

  Jutta Steinruck (S&D), kirjallinen. – (DE) Rahoituskriisin puhjettua vuonna 2008 G20-ryhmän valtioiden ja hallitusten päämiehet ovat tavanneet säännöllisesti kerran puolessa vuodessa keskustellakseen talous- ja finanssiasioista ja tiivistääkseen yhteistyötä tavoitteena luoda vakaata ja kestävää, kaikkia hyödyttävää maailmantalouden kasvua. Olen kuitenkin sitä mieltä, että voidaksemme vastata kriisin aiheuttamiin rahoitus-, talous- tai sosiaalisen alan ongelmiin kestävällä ja tarkoituksenmukaisella tavalla, meidän on suhtauduttava nykyistä laaja-alaisemmin ja tasapainoisemmin näihin ongelmiin. Jäsenvaltioiden valtiovarainministerit eivät kykene arvioimaan työmarkkinoiden tilannetta tai löytämään työtä ja sosiaalipolitiikkaa koskeviin kiireellisiin ongelmiin vastauksia, joissa otetaan asianmukaisesti huomioon työntekijöiden tai yleensäkin kansalaisten tarpeet. Sen vuoksi ehdotan säännöllisiä kokouksia G20-ryhmän työllisyys- ja sosiaaliasioista vastaaville ministereille. Kehotan lisäksi EU:ta sekä G20-ryhmään kuuluvia jäsenvaltioita kehittämään tätä ajatusta eteenpäin, tiivistämään keskinäistä yhteistyötään työllisyys- ja sosiaalipolitiikan saralla sekä pyrkimään tasapainoiseen lähestymistapaan G20-huippukokouksissa. Emme saa antaa kilpailun heikentää työntekijöiden oikeuksien suojelua. Työntekijöiden oikeuksia on parannettava paitsi Euroopan unionin kansalaisten myös kaikkien muiden maiden kansalaisten hyväksi.

  Silvia-Adriana Ţicău (S&D), kirjallinen. – (RO) EU:ssa on 500 miljoonaa kansalaista, mikä on 7 prosenttia koko maailman väestöstä; EU:n osuus koko maailman BKT:sta on 30 prosenttia. Tuoreista tilastoista käy ilmi, että EU:n kauppavaje oli 17,3 miljardia euroa elokuussa 2010. EU:n viennissä kirjattiin tämän vuoden alkupuoliskolla ennätyksellinen nousu Brasilian (+ 57 %), Kiinan (+ 41 %) ja Turkin (+ 38 %) kanssa, kun taas tuonti kasvoi eniten Venäjältä (+ 43 %) sekä Kiinasta ja Intiasta (+ 25 % molemmista).

EU 2020 -strategian tavoitteiden toteutuminen edellyttää, että EU vähentää energiariippuvuuttaan perinteisistä toimittajista. Kaikkien 27 jäsenvaltion EU:n kauppavaje energiasektorilla nousi tämän vuoden alkupuoliskolla 34,3 miljardilla eurolla verrattuna viime vuoden vastaavaan ajanjaksoon. Lisäksi Euroopan unioni tarvitsee ekologisesti tehokasta teollisuuspolitiikkaa, jolla varmistetaan innovatiivisen kapasiteetin ja EU:n tuotantoyksikköjen välinen yhteys niin, että edistetään työpaikkojen luomista koko EU:ssa ja säilytetään sen kilpailukyky globaalisti.

Tämän vuoksi 28. ja 29. lokakuuta pidettävien Eurooppa-neuvoston kokousten asialistaan olisi sisällytettävä tuleva teollisuuspolitiikka ja EU:n energiaturva sekä ehdotuksia siitä, miten ilmastonmuutoksen ja väestömuutoksen vaikutuksia voitaisiin lieventää.

Puhetta johti
puhemies Jerzy BUZEK

  Janusz Wojciechowski (ECR). - (PL) Lodzissa Puolassa tapettiin eilen työntekijä työpaikallaan Euroopan parlamentin vaalipiirin tiloissa. Kyseinen henkilö oli avustajani Marek Rosiak. Se, mitä murhaaja sanoi rikosta tehdessään, ei jätä mitään epäilyjen varaan: hänen motiivinsa oli viha Puolan suurinta oppositiopuoluetta, Laki ja oikeus -puoluetta kohtaan. Puoluetta vastaan jo jonkin aikaa käyty vihakampanja kulminoitui tragediaan. Euroopan parlamentin on itse rikoksen ohella tuomittava myös viha ja väkivalta, joilla ei ole sijaa EU:n politiikassa tai eurooppalaisessa demokratiassa. Arvoisa puhemies, pyytäisin nyt viettämään minuutin hiljaisuuden Marek Rosiakin muistoksi, miehen, joka kuoli työskennellessään Euroopan parlamentin hyväksi.

(Parlamentti nousi seisomaan ja vietti minuutin hiljaisuuden.)

  Ria Oomen-Ruijten (PPE). - (NL) Arvoisa puhemies, olemme juuri osoittaneet, kuinka paljon voimme parlamenttina osoittaa kunnioitustamme. Tullessani juuri hetki sitten sisään istuntosaliin sain ensin kimppuuni ihmisiä, joiden mielestä meidän olisi allekirjoitettava tiettyjä päätöslauselmia, ja sitten ilmapalloja, joissa mainostettiin tiettyjä tarkistuksia. Arvoisa puhemies, minusta tällainen käytös vahingoittaa parlamentin arvovaltaa, joten kehottaisin miettimään asiaa kahdesti ja pohtimaan, miten voisimme pitää käytävät tyhjinä.

  Gerard Batten (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, pyytäisin teitä ratkaisemaan asian. Näemme, että istuntosaliin on päästetty ilmapalloja. Pyytäisin siis teitä päättämään, onko tämä sallittua vai ei. Jos ei ole, voitaisiinko pallot poistaa? Jos on, kollegoillani ja minulla on joitakin hyvin tyylikkäitä UKIP-puolueen purppuran ja keltaisen värisiä ilmapalloja, jotka haluaisimme ottaa mukaan ensi kerralla.

(Suosionosoituksia.)

  Puhemies. – (EN) Hyvät kollegat, äänestämme tänään tästä erittäin tärkeästä kysymyksestä. Se liittyy äskeiseen mielenilmaukseenne. Pyydän teitä jättämään asian siihen asti, kunnes toimitamme äänestyksen noin 40 minuutin kuluttua. Pyydän teitä tekemään niin. Se on pieni ele meille kaikille. Yleisesti ottaen tuen teitä, mutta pyydän, ettei mieltä osoiteta istuntosalissa.

(Suosionosoituksia.)