Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 20. lokakuuta 2010 - Strasbourg

7. Äänestysselitykset

Suulliset äänestysselitykset

Esitys Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi – varainhoitovuosi 2011

  Nicole Sinclaire (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan esittää kollegoilleni seuraavat huomiot.

Äänestimme tänään ensimmäistä kertaa Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen talousarviosta. Olette taputtaneet itseänne selkään ja uskotte tehneenne hyvää työtä, mutta samalla kun EU:ssa eri maiden on leikattava julkisia palveluja ja yleisiä talousarvioitaan, te haluatte korottaa omaanne.

Olette korottaneet viihdemäärärahojanne kahdella miljoonalla eurolla. Lisäys on 85 prosenttia. Onko tämä todella se viesti, jonka haluatte lähettää EU:n kansalaisille? Olette myös hyväksyneet äitiysrahaa koskevia säännöksiä, jotka vaikuttavat voimakkaasti äänestäjiini Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Tämä maksaa työpaikkoja ja vaikuttaa julkisiin palveluihin. Toivon, että olette itsestänne ylpeitä. Tämä ei ole oikea tapa viedä EU:ta eteenpäin.

  Licia Ronzulli (PPE). - (IT) Arvoisa puhemies, haluan tässä tilanteessa antaa oikeudenmukaisuussyistä jäsen Estrelan mietinnön äänestystulosta puoltavan äänestysselityksen.

  Puhemies. – (IT) Älkäämme kuitenkaan pitkittäkö tätä enempää. Olemme antaneet puheenvuoron kahdelle parlamentin jäsenelle. Muut äänestysselitykset voidaan joko antaa kirjallisesti tai esittää huomenna äänestyksen lopuksi. Niitä on yhteensä 61, joten jäljellä on vielä 59.

Kirjalliset äänestysselitykset

Mietintö: Rangel (A7-0279/2010)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin Lissabonin sopimuksen valossa parlamentin ja komission suhteita ohjaavan puitesopimuksen tarkistamisen puolesta, koska katson tämän tarkistuksen tuovan lisää avoimuutta ja dynamiikkaa parlamentin ja komission välisiin suhteisiin. Ennen Lissabonin sopimusta ja SEUT:n 295 artiklan oikeusperustaa sopimuksissa ei nimenomaisesti kannustettu EU:n toimielimiä tekemään toimielinten välisiä sopimuksia. Katson siksi, että tämä puitesopimuksen tarkistus heijastaa Lissabonin sopimuksella aikaan saatua toimielinten välistä tasapainoa ja vahvistaa tällä uudella sopimuksella aikaan saatuja saavutuksia. Tämä teksti on siis osapuolten välinen kompromissi, ja sillä taataan Lissabonin sopimuksen johdonmukaisempi ja mielekkäämpi täytäntöönpano.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. – (IT) Toimeenpanovallan toimiin kohdistuva parlamentin valvonta on hyvin tärkeä asia kaikissa demokraattisissa järjestelmissä, aivan kuten myös hallituksen ja kansanedustajien välisellä vastavuoroisella viestinnällä on suuri merkitys. Tällä parlamentin ja komission välisellä sopimuksella vastataan – niin pitkälti kuin se on Euroopan unionin kaltaisessa monimutkaisessa ja jatkuvasti muuttuvassa järjestelmässä mahdollista – joihinkin parlamentin oikeutetusti esittämiin Euroopan komissiota koskeviin pyyntöihin. Siksi on hyvä, että parlamentin on helpompaa valvoa komission toimia, koska komissio on tekninen elin, joka ei voi toimia koko mantereen poliittisina aivoina ja jonka on vastattava toimiensa sisällöstä ja syistä ja käyttämistään menetelmistä. On myös epäilemättä hyvä, että sopimuksella pyritään lisäämään entisestään komission osallistumista parlamentin toimintaan, erityisesti täysistuntoihin, jotta se voi vastata EU:n kansalaisten edustajien kysymyksiin ja ilmaista ajoissa kantansa ajankohtaisiin poliittisiin, taloudellisiin, sosiaalisiin ja kansainvälisin kysymyksiin. Varmaa on, että jos EU haluaa siirtyä nykyisestä poikkeavaan demokraattiseen rakenteeseen, komission ja parlamentin suhteita on parannettava ja voimistettava. Äänestin jäsen Rangelin mietinnön puolesta.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Tämä ehdotus johti ensimmäiseen rakentavaan puitesopimukseen. Euroopan parlamentin toimivallan kasvu Lissabonin sopimuksen myötä vaikuttaa merkittävällä tavalla yhteistyöhön Euroopan komission kanssa ja tuleviin suhteisiin, jotka koskevat uusien sopimusten täytäntöönpanoa. Siksi tässä asiakirjassa vahvistetaan lisää näiden kahden toimielimen yhteistyötä koskevia suuntaviivoja. Euroopan parlamentti ja komissio voivat ryhtyä käymään tiivistä vuoropuhelua komission työohjelmasta ja kansainvälisistä sopimuksista. Parlamentilla on oikeus saada luottamuksellisia asiakirjoja. Parlamentille tiedotetaan kansainvälisissä neuvotteluissa saavutetusta edistyksestä, ja lisäksi parlamentti voi toimia asiantuntijana, joka esittää komissiolle näitä asioita koskevia ehdotuksia. Puitesopimuksessa määrätään myös parlamentin kattavasta valvonnasta, ja se sisältää tiukennettuja määräyksiä komission puheenjohtajan valinnasta, komissiosta toimielimenä, sen kokoonpanosta ja sen mahdollisesta muuttamisesta ja hajottamisesta. Parlamentti pyrkii parempaan ja avoimempaan yhteistyöhön muiden toimielinten kanssa. Mielestäni on hyvä, että näiden kahden toimielimen välinen tiiviimpi yhteistyö auttaa jäsenvaltioita siirtämään Euroopan unionin lainsäädännön osaksi kansallista lainsäädäntöään mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti.

  Lara Comi (PPE), kirjallinen. – (IT) Euroopan unioni kehittyy toimielinrakenteeltaan jatkuvasti kohti kansallisvaltiota. Sen lisäksi, että tämä ajaa meidät pohtimaan EU:n tulevaisuutta, meidän on otettava huomioon se, miten tämä samankaltaisuus otetaan vastaan. Itse asiassa komission ja parlamentin suhteet ovat saaneet muotonsa – mielestäni oikeutetusti – juuri tästä tavalla, jota on jo testattu ja muokattu vuosikymmenten (ellei vuosisatojen) ajan kussakin jäsenvaltiossa. Meidän pitäisi arvostaa erityisesti parlamentin valvonta- ja kyselytehtävää, koska tämä auttaa pienentämään niin sanottua demokratiavajetta ja muuttaa kansalaisten ja komission suhdetta avoimempaan suuntaan.

  Mário David (PPE), kirjallinen. – (PT) Olen tyytyväinen neuvottelujen onnistumiseen ja tässä puitesopimuksessa aikaan saatuihin kompromisseihin. Puitesopimus on viides parlamentin ja komission tekemä toimielinten välinen sopimus. Tämä uusi sopimus on kiistatta merkittävä edistysaskel parlamentin ja komission välisille suhteille. Vaikka aikaan saatu kompromissi ei vastaakaan sitä kaikkea, mitä parlamentti tavoitteli, meillä on sopimus, jolla taataan Lissabonin sopimuksen johdonmukainen ja mielekäs täytäntöönpano. Haluan korostaa EU:n kansainvälisten suhteiden toimielinten välisestä ulottuvuudesta käytyjen neuvottelujen merkitystä, sillä parlamentti pidetään täysin ajan tasalla ja sille tiedotetaan asioista hyvissä ajoin, jotta se voi vaikuttaa kansainvälisiin sopimuksiin neuvotteluprosessin aikana. Lopuksi haluan korostaa tiedonantovelvollisuuden osalta sitä, että kun kyse on kansalaisten pyyntöihin perustuvista, lainsäädäntöaloitteita koskevista pyynnöistä, parlamentin kanssa on äärimmäisen tärkeää tehdä yhteistyötä jo varhaisessa vaiheessa parlamentin ja kansalaisten välisen suhteen turvaamiseksi. Äänestän siksi useimpien tässä mietinnössä esitettyjen ehdotusten puolesta.

  Robert Dušek (S&D), kirjallinen. – (CS) Euroopan parlamentin ja komission välisistä suhteista tehdyn puitesopimuksen tarkistamista koskevan mietintöluonnoksen tavoitteena on saavuttaa parlamentin ja komission välinen tasapaino, jota Lissabonin sopimuksella on pyritty edistämään. Vaikka toimielinten välisillä sopimuksilla ei muutetakaan primaarioikeuden säännöksiä, ne selventävät tässä tapauksessa EU:n toimielinten välisiä suhteita. Esittelijän mukaan ehdotuksen lopullinen versio on kummankin toimielimen näkemysten ja kantojen välinen tasapainoinen kompromissi, kun taas vaikeimmat neuvottelut käytiin EU:n kansainvälisistä suhteista. Parlamentti on pidettävä täysin ajan tasalla, jotta sen olisi helpompaa antaa suostumuksensa ja jotta kansainväliset sopimukset eivät jälleen kerran jäisi tekemättä, kun niitä koskevat neuvottelut ovat jo päättyneet.

Parlamentti sai Lissabonin sopimuksen myötä uudet valtuudet seurata paremmin ja tiiviimmin EU:n lainsäädännön siirtämistä osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen soveltamista. Tämä on erittäin hyvä asia. EU:n yhteisellä lainsäädännöllä ei ole suurta merkitystä, jos sitä ei panna tietyissä jäsenvaltioissa täytäntöön. Kannatan mietinnön sanamuotoa ja äänestän sen puolesta.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan unionin toimielinten väliset sopimukset ovat hyvin tärkeitä tehokkaan seurannan ja valvonnan sekä toimivallanjaon kannalta. Olen siksi iloinen siitä, että Lissabonin sopimuksessa tehtyjen tarvittavien muutosten jälkeen parlamentti on saanut lisää valtaa suhteissaan komissioon. Kuten mietinnöstä ilmenee, tämä tarkoittaa sitä, että komission ehdotuksia valvotaan enemmän ja tehokkaammin ja että lainsäädäntöprosessi muuttuu avoimempaan suuntaan.

Siksi tämä on jälleen askel kohti tehokkaampaa demokraattisen vallan käyttöä ja se tuo EU:ta ja sen kansalaisia lähemmäksi toisiaan. Lisäksi haluan korostaa ehdotuksessa vaadittuja – varsinkin esittelijän jäsen Rangelin vaatimia – suuria neuvotteluvaltuuksia. Haluan kiittää häntä tästä seikasta.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Pidän tämän mietinnön hyväksymistä myönteisenä asiana ja katson esittelijän jäsen Rangelin tehneen erinomaista työtä. Tämä mietintö heijastaa Lissabonin sopimuksella luotua toimielinten välistä tasapainoa, mikä parantaa selvällä ja merkittävällä tavalla suhteita komissioon. Parlamentin ja komission suhteita koskeva tarkistettu puitesopimusluonnos on viides tällainen puitesopimus, joka näiden toimielinten on määrä allekirjoittaa. Lainsäädäntöprosessin ja aikataulujen osalta on tärkeää korostaa muutoksia, jotka liittyvät parempaa lainsäädäntöä koskevaan lähestymistapaan, ilmoitusta toimielinten välisen sopimuksen tarkistamisesta tältä osin sekä uusia säännöksiä, jotka koskevat komission tekemiä vaikutustenarviointeja. EU:n kansainvälisten suhteiden toimielinten väliseen ulottuvuuden osalta parlamentin tavoitteena on saada tietoa, jotta se voi antaa hyväksyntänsä tietoisena kaikista tosiseikoista ja ehkäistä sitä, ettei kansainvälisiä sopimuksia saada tehtyä tilanteessa, jossa neuvottelut on jo käyty. Haluan myös puhua tarkkailijan aseman myöntämisestä Euroopan parlamentin jäsenille kansainvälisissä kokouksissa. Parlamentin jäsenet voivat nyt osallistua myös kaikkiin olennaisiin kokouksiin. Tämä asema lisää ratkaisevalla tavalla parlamentin demokraattista valtaa varsinkin neuvotteluissa, joita käydään suurissa kansainvälisissä kokouksissa, kuten YK:n ilmastonmuutoskokouksissa.

  Nathalie Griesbeck (ALDE), kirjallinen. – (FR) Äänestimme viime keskiviikkona parlamentin ja komission suhteita koskevasta tarkistetusta puitesopimuksesta. Tarkistetussa sopimuksessa annetaan parlamentille uusia Lissabonin sopimukseen perustuvia valtuuksia.

Nämä Euroopan parlamentin uudet valtuudet ovat hyvin tärkeitä ja merkitsevät radikaalia muutosta EU:n toimielinten menettelyissä. Komissioon kohdistuvan parlamentin valvonnan tehostuminen, parlamentin valta hyväksyä kansainväliset sopimukset, parlamentin osallistuminen komission työohjelmaan ja parlamentin osallistuminen Euroopan komission puheenjohtajan valintaan ovat ratkaisevia muutoksia, joilla Euroopan unionia pyritään kehittämään demokraattisempaan suuntaan.

Myös lisätakeet velvollisuudesta pitää parlamentti ajan tasalla ovat mielestäni hyvin tärkeät: pääsemme tutustumaan helpommin luottamuksellisiin asiakirjoihin, jotka liittyvät kansainvälisiin sopimuksiin ja neuvotteluihin. Euroopan parlamentin on osallistuttava näihin kansainvälisiin menettelyihin niitä ennen ja niiden jälkeen. Siksi tällä sopimuksella luodaan uusi tasapaino EU:n kehittämiseksi demokraattisempaan suuntaan, ja on hyvä, että tämä kaikki on laadittu virallisen sopimuksen muotoon.

  Sylvie Guillaume (S&D), kirjallinen. – (FR) Suuren enemmistön hyväksymä tarkistettu puitesopimus on merkki siitä, että Euroopan parlamentin ja komission välisissä suhteissa on saavutettu kiistatonta edistystä.

Meidän on todellakin aika tutkia tarkkaan Lissabonin sopimuksen tuomaa toimielinten tasapainoa. Tarkistuksen keskeisistä osista meidän on oltava erityisen tyytyväisiä parlamentin ja neuvoston yhdenvertaiseen kohteluun erityisesti tiedonvaihdon ja kokouksiin pääsyn suhteen. Olen tältä osin iloinen sopimukseen lisätyistä määräyksistä, jotka koskevat neuvottelua kansainvälisistä sopimuksista. Miten parlamentti voisi antaa hyväksyntänsä täysin tietoisena tosiseikoista, ellei sitä pidetä ajan tasalla neuvottelujen kaikissa vaiheissa?

Euroopan parlamentin jäsenet aikovat käyttää varsin määrätietoisesti uusia valtuuksiaan, joita he ovat saaneet Lissabonin sopimuksen tultua voimaan. Tämän todistaa se, että parlamentti hylkäsi helmikuussa Swift-sopimuksen. Yksi asia on varma: meidän on pysyttävä valppaina tämän uuden toimielinten välisen prosessin säilyttämiseksi.

  Peter Jahr (PPE), kirjallinen. – (DE) Lissabonin sopimus tuo Euroopan parlamentille huomattavasti uutta yhteispäätösvaltaa. Tämän pitäisi syventää EU:n demokratiaa ja lisätä EU:n kansalaisten osallistumista.

Uudella puitesopimuksella kodifioidaan ja toteutetaan näitä oikeuksia ja siten sopimuksessa otetaan huomioon nämä oikeudet ja komission ja parlamentin välinen uusi tasapaino. Tämä on erittäin myönteinen asia, sillä parlamentti voi nyt edustaa paremmin EU:n kansalaisia. Meidän velvollisuutenamme on nyt käyttää näitä uusia oikeuksia vastuullisesti.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Tämä on suuri saavutus parlamentille ja hyvä kehys parlamentin ja komission välisille suhteille. Olen erityisen tyytyväinen komission ja parlamentin tasa-arvoisen aseman tunnustamiseen ja siihen, miten tämä vaikuttaa parlamentin mahdollisuuksiin tutustua luottamuksellisiin asiakirjoihin, sen oikeuteen saada tietoa komission tapaamisista kansallisten asiantuntijoiden kanssa ja sen mahdollisuuteen osallistua kansainvälisiin konferensseihin. Olen myös iloinen siitä, että parlamentti saa merkittävän aseman lainsäädäntötyön suunnittelussa ja usein tilaisuuden keskustella näistä asioista komission kanssa ja esittää sille niitä koskevia kysymyksiä täysistunnoissa ja valiokuntien kokouksissa.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Parlamentin ja komission väliset suhteet ovat muuttuneet Lissabonin sopimuksen hyväksymisen myötä paljon. Parlamentti on saanut paljon valtaa monissa, erityisesti tavanomaiseen lainsäätämisjärjestykseen ja talousarvioon liittyvissä asioissa sekä merkittävämmän roolin EU:n ulkopolitiikassa. Nämä muutokset merkitsevät sitä, että EU:n kansalaiset ovat saaneet uuden aseman EU:n päätöksenteossa. Siksi on välttämätöntä ja tarkoituksenmukaista tarkistaa parlamentin ja komission välisiä suhteita säätelevää puitesopimusta.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (LV) Kannatan täysin jäsen Rangelin mietintöä. Tähän saakka Euroopan komissio on sivuuttanut usein Euroopan parlamentin päätöslauselmat. Tämä on mielestäni sietämätöntä. Esimerkiksi Euroopan parlamentin 11. maaliskuuta 2004 hyväksymää päätöslauselmaa, jossa parlamentti kehotti Latvian tasavaltaa myöntämään muille kuin maan kansalaisille oikeuden äänestää kunnallisvaaleissa ja yksinkertaistamaan kansalaistamisprosessia vanhusten kohdalla, ei ole vielä pantu täytäntöön. Haluan tietää, miksi asiasta vastaavien Euroopan komission jäsenten on vielä esitettävä asiasta kysymyksiä Latvian hallitukselle. Miksi Euroopan parlamentin päätöslauselma sivuutetaan? Kenties Euroopan parlamentin ja komission suhteita koskevan uuden sopimuksen allekirjoittamisen myötä Euroopan parlamentti tuomitsee kunnolla komission toimettomuuden, eikä ihmisiä, jotka eivät tee työtään kunnolla, valita seuraavalla kerralla komission jäseniksi.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Olen erittäin tyytyväinen siihen, että parlamentin ja komission suhteita koskevasta tarkistetusta puitesopimuksesta on laadittu mietintö. Olen myös iloinen siitä, että se hyväksyttiin täysistunnossa – jossa minäkin äänestin sen puolesta – perustaksi, jonka pohjalta Euroopan unionin demokratisointia voidaan jatkaa jakamalla valtaa komission ja parlamentin kesken tavalla, joka vastaa paremmin niiden kummankin valmiuksia.

Tämä puitesopimus on erityisen tärkeä, koska se on ensimmäinen puitesopimus Lissabonin sopimuksen tultua voimaan, ja Lissabonin sopimuksessahan parlamentille annettiin lisää valtaa, varsinkin lainsäädäntövaltaa.

Uskon, että tämän uuden puitesopimuksen myötä parlamentista tulee aktiivisempi yhteistyökumppani eurooppalaisen hankkeen kehittämistyössä, koska se voi käyttää valtaansa kattavammalla, tehokkaammalla ja vastuullisemmalla tavalla.

  Marc Tarabella (S&D), kirjallinen. – (FR) Vaikka jäsen Figueiredon päätöslauselmassa ehdotetaankin merkittäviä toimenpiteitä, jotka koskevat vähimmäistulon asemaa köyhyyden torjunnassa ja osallistavan yhteiskunnan edistämistä EU:ssa, mielestäni on valitettavaa, ettei Euroopan parlamentin jäsenten enemmistö suhtautunut asiaan kunnianhimoisemmin. Sosialistina uskon, että tarvitsemme välttämättä puitedirektiivin voidaksemme torjua köyhyyttä, joka vaikuttaa EU:n väestöstä 17 prosentin elämään.

Tässä puitedirektiivissä, jota kollegani jäsen Daerden on ehdottanut, vahvistettaisiin EU:n sopivan vähimmäistulon periaate kaikille jäsenvaltioille yhteisten kriteerien pohjalta sekä työehtosopimusneuvotteluja koskevien kansallisen käytäntöjen ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Meidän velvollisuutenamme on suhtautua kunnianhimoisesti sosiaalisen EU:n kehittämiseen.

  Aldo Patriciello (PPE), kirjallinen. – (IT) Ennen Lissabonin sopimusta ja SEUT:n 295 artiklan uutta oikeusperustaa sopimuksissa ei nimenomaisesti kannustettu EU:n toimielimiä tekemään toimielinten välisiä sopimuksia. Näillä sopimuksilla ei voida muuttaa primaarioikeuden säännöksiä, mutta ne selventävät niitä usein.

Olen vakuuttunut siitä, että tämä puitesopimusluonnos heijastaa hyvin Lissabonin sopimuksella luotua toimielinten tasapainoa. Äänestän sen puolesta, koska se parantaa selvästi ja merkittävästi parlamentin ja komission suhteita. Kaikkien sopimusten tavoin lopullinen teksti on osapuolten keskinäinen kompromissi. Tämä lopullinen kompromissi on kuitenkin tasapainoinen tulkinta Lissabonin sopimuksesta ja edustaa sen harkittua ja johdonmukaista täytäntöönpanoa.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Jäsen Rangelin mietinnössä tuodaan esiin tarkistettuun puitesopimukseen sisältyvät Euroopan parlamentin tärkeimmät saavutukset, jotka liittyvät seuraaviin asioihin:

Kohdassa "Lainsäädäntömenettely ja lainsäädäntötyön suunnittelu: keskinäinen yhteistyö" mainitaan parlamentin osallistumisen lisääminen, kaikkien vireillä olevien ehdotusten tarkastelu uuden komission toimikauden alussa parlamentin ilmaisemat kannat huomioon ottaen sekä komission sitoutuminen raportoimaan SEUT:n 225 artiklan mukaisesti esitettyjen lainsäädäntöehdotuspyyntöjen konkreettisista jatkotoimista.

Kohdassa "Parlamentin harjoittama valvonta" mainitaan uudet säännöt komission jäsenten osallistumisesta vaalikampanjoihin, komission velvollisuus pyytää parlamentilta lausunto, kun se aikoo tarkistaa komission jäseniä koskevia menettelysääntöjä, sekä sääntelyvirastojen johtajanvirkoihin nimettyjen henkilöiden velvollisuus saapua parlamentin asiasta vastaavien valiokuntien kuultaviksi.

Lisäksi siinä asetetaan tiedonantovelvoitteita ja vaatimus, joka koskee komission läsnäoloa parlamentissa.

  Czesław Adam Siekierski (PPE), kirjallinen. – (PL) Lissabonin sopimuksen voimaantulo on tuonut sekä Euroopan komissiolle että Euroopan parlamentille uusia oikeuksia. Tarkistettu puitesopimusluonnos ilmentää toimielinten suhteita koskevasta sopimuksesta johtuvien muutosten tehokkaampaa toteutusta. Se tuo mukanaan myönteisiä muutoksia, jotka koskevat lainsäädäntömenettelyä, parlamentaarista valvontaa ja tiedonantovelvoitetta. Se on suuri edistysaskel parlamentin ja komission välisissä suhteissa ja tärkeä askel kohti tiiviimpää yhteistyötä. Tiedonvaihdon ja rakentavan vuoropuhelun avulla voidaan saavuttaa parempia ja näkyvämpiä tuloksia, mikä on edustamiemme EU:n kansalaisten näkökulmasta tärkeää. Siksi mielestäni on hyvin tärkeää, että sopimuksessa painotetaan komission jäsenten osallistumista täysistuntoihin ja muihin parlamentin toimintaan liittyviin kokouksiin. Olen erityisen iloinen siitä, että komissio on ryhtynyt tekemään parlamentin kanssa varhaisessa vaiheessa tiivistä yhteistyötä kansalaisten ehdotuksiin perustuvien lainsäädäntöaloitteiden parissa.

Tämän ansiosta parlamentti pääsee lähemmäksi kansalaisiaan, jotka puolestaan vahvistavat demokratiaamme. Jotta voisimme kuitenkin ajaa tuloksekkaasti EU:n kansalaisten etua, komission pitäisi antaa Euroopan parlamentin jäsenille tarkkailijan asema kaikissa kansainvälisissä konferensseissa, helpottaa mahdollisuuksien mukaan osallistumistamme entistä tiiviimmin muihin merkittäviin kokouksiin sekä tiedottaa parlamentille komission neuvottelukannasta tällaisissa kokouksissa ja konferensseissa.

  Eva-Britt Svensson (GUE/NGL), kirjallinen. – (EN) Äänestin jäsen Rangelin mietinnön A7-0279/2010 puolesta. Olen kuitenkin hyvin eri mieltä esittelijän olettamuksesta, jonka mukaan "Lissabonin sopimuksella syvennetään merkittävästi demokratiaa unionissa ja annetaan unionin kansalaisille pääosin parlamentin välityksellä entistä suurempi valta valvoa komission toimintaa".

  Viktor Uspaskich (ALDE), kirjallinen. – (LT) Tämä uusi puitesopimus toimielinten välisistä suhteista saattaa lujittaa Lissabonin sopimuksen saavutuksia, mikä voi olla merkittävä läpimurto. Erityisen tärkeitä ovat tarkistukset, joilla parannetaan oikeudellisia menettelyjä ja vahvistetaan parlamentaarista valvontaa. Kannatan kaikkia tarkistuksia, jotka koskevat tiedonvaihdon parantamista ja Euroopan parlamentin ja komission suhteiden tehostamista. On tärkeää pitää huolta siitä, että tähän toimielinten väliseen kumppanuussuhteeseen liittyy mahdollisimman vähän byrokratiaa. Uudella parlamentin ja komission suhteita koskevalla puitesopimuksella säännellään niiden välistä "erityiskumppanuutta". Emme saa unohtaa, että kaikkein tärkein kumppanuussuhde on EU:n ja sen kansalaisten välinen kumppanuus. Euroopan unionin on yritettävä kovemmin löytää kansalaisten kanssa yhteinen linja ja osoittaa heille, miten suuri merkitys sillä on kansalaisten päivittäisen elämän kannalta.

Esittelijä totesi syystäkin, että tämän sopimus "luo toimielinten välille uudenlaisen tasapainon" eli että se on järkevä kompromissi. Tietyistä asioista EU ei voi kuitenkaan neuvotella. Niitä ovat ihmisoikeudet ja perusvapaudet. Vallan lisääntyminen tarkoittaa kasvavaa vastuuta. Yhteisistä arvoista puhuminen on eri asia kuin niiden toteuttaminen ja puolustaminen. Ellei tätä saavuteta, Euroopan unionin toimielinjärjestelmän eri haarojen kaikkia mahdollisuuksia ei voida hyödyntää kunnolla. Jotta EU voisi olla koossapitävä voima, sen on oltava uskottava.

Mietintö: Rangel (A7-0278/2010)

  Mário David (PPE), kirjallinen. – (PT) Nyt, kun parlamentin ja komission suhteita koskeva tarkistettu puitesopimus on hyväksytty, on luonnollista muuttaa seuraavaksi parlamentin työjärjestystä kyseistä puitesopimusta vastaavaksi. Äänestän siksi tämän mietinnön puolesta.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Kannatan parlamentin työjärjestykseen esitettyjä tarkistuksia, joiden tarkoituksena on mukauttaa työjärjestys vastaamaan parlamentin ja komission suhteita koskevaa tarkistettua puitesopimusta. Koska komissio suhtautuu avoimesti parlamentin jäsenille suuntautuvan tiedonannon parantamiseen, on sovittu, että parlamentin jäsenten on noudatettava parlamentin sääntöjä luottamuksellisten tietojen käsittelystä. Komission avoin suhtautuminen parlamentin jäsenille suuntautuvan tiedonannon parantamiseen edellyttää sitä, että asiasta vastaavan valiokunnan puheenjohtaja ja esittelijä sekä yhteistyömenettelyyn osallistuvien valiokuntien puheenjohtajat ja valmistelijat ryhtyvät yhdessä tarvittaviin toimiin varmistaakseen, että parlamentti saa kansainvälisten sopimusneuvottelujen ja -menettelyjen kaikissa vaiheissa välittömästi ja säännöllisesti kaikki – tarvittaessa luottamukselliset – tiedot, myös neuvotteluohjeiden luonnoksen ja lopullisen tekstin.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Parlamentin ja komission väliset suhteet ovat muuttuneet Lissabonin sopimuksen hyväksymisen myötä paljon. Parlamentti on saanut paljon valtaa monissa, erityisesti tavanomaiseen lainsäätämisjärjestykseen ja talousarvioon liittyvissä asioissa sekä merkittävämmän roolin EU:n ulkopolitiikassa. Nämä muutokset merkitsevät sitä, että EU:n kansalaiset ovat saaneet uuden aseman EU:n päätöksenteossa. Siksi on välttämätöntä ja tarkoituksenmukaista muuttaa työjärjestystä vastaamaan parlamentin ja komission suhteita koskevaa tarkistettua puitesopimusta.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Se, että parlamentin työjärjestystä muutetaan vastaamaan Euroopan parlamentin ja Euroopan komission suhteita koskevaa tarkistettua puitesopimusta, on parlamentin ja komission suhteita koskevan puitesopimuksen tarkistamisen luonnollinen seuraus. Se mahdollistaa myös sen, että puitesopimus voidaan hyväksyä välittömästi ja panna täytäntöön vaaditulla tavalla, ja turvaa siten puitesopimuksen. Näiden mietintöjen yhteisen taustan ja yhdenmukaisuuden vuoksi äänestän myös tämän jälkimmäisen mietinnön puolesta.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Jäsen Rangelin mietinnössä tuodaan esiin tarkistettuun puitesopimukseen sisältyvät Euroopan parlamentin tärkeimmät saavutukset, jotka liittyvät seuraaviin asioihin:

Kohdassa "Lainsäädäntömenettely ja lainsäädäntötyön suunnittelu: keskinäinen yhteistyö" mainitaan parlamentin osallistumisen lisääminen, kaikkien vireillä olevien ehdotusten tarkastelu uuden komission toimikauden alussa parlamentin ilmaisemat kannat huomioon ottaen sekä komission sitoutuminen raportoimaan SEUT:n 225 artiklan mukaisesti esitettyjen lainsäädäntöehdotuspyyntöjen konkreettisista jatkotoimista.

Kohdassa "Parlamentin harjoittama valvonta" mainitaan uudet säännöt komission jäsenten osallistumisesta vaalikampanjoihin, komission velvollisuus pyytää parlamentilta lausunto, kun se aikoo tarkistaa komission jäseniä koskevia menettelysääntöjä, sekä sääntelyvirastojen johtajanvirkoihin nimettyjen henkilöiden velvollisuus saapua parlamentin asiasta vastaavien valiokuntien kuultaviksi.

Lisäksi siinä asetetaan tiedonantovelvoitteita ja vaatimus, joka koskee komission läsnäoloa parlamentissa.

  Eva-Britt Svensson (GUE/NGL), kirjallinen. – (EN) Äänestin jäsen Rangelin mietinnön A7-0278/2010 puolesta. Olen kuitenkin hyvin eri mieltä esittelijän olettamuksesta, jonka mukaan "Lissabonin sopimuksella syvennetään merkittävästi demokratiaa unionissa ja annetaan unionin kansalaisille pääosin parlamentin välityksellä entistä suurempi valta valvoa komission toimintaa".

Mietinnöt: Rangel (A7-0279/2010), (A7-0278/2010)

  Bairbre de Brún ja Søren Bo Søndergaard (GUE/NGL), kirjallinen. – (EN) Äänestimme jäsen Rangelin mietintöjen A7-0278/2010 ja A7-0279/2010 puolesta. Olemme kuitenkin hyvin eri mieltä esittelijän olettamuksesta, jonka mukaan "Lissabonin sopimuksella syvennetään merkittävästi demokratiaa unionissa ja annetaan unionin kansalaisille pääosin parlamentin välityksellä entistä suurempi valta valvoa komission toimintaa".

  Joe Higgins (GUE/NGL), kirjallinen. – (EN) Äänestin jäsen Rangelin mietinnöistä A7-0278/2010 ja A7-0279/2010 tyhjää. Vaikka kannatankin monia mietinnöissä mainittuja toimenpiteitä, kuten sitä, että parlamentti saa merkittävämmän roolin komission jäseniä koskevien menettelysääntöjen laadinnassa sekä kansainvälisissä neuvotteluissa, olen hyvin eri mieltä esittelijän olettamuksesta, jonka mukaan "Lissabonin sopimuksella syvennetään merkittävästi demokratiaa unionissa ja annetaan unionin kansalaisille pääosin parlamentin välityksellä entistä suurempi valta valvoa komission toimintaa".

  Marisa Matias (GUE/NGL), kirjallinen. – (EN) Äänestin jäsen Rangelin mietintöjen A7-0278/2010 ja A7-0279/2010 puolesta. Olen kuitenkin hyvin eri mieltä esittelijän olettamuksesta, jonka mukaan "Lissabonin sopimuksella syvennetään merkittävästi demokratiaa unionissa ja annetaan unionin kansalaisille pääosin parlamentin välityksellä entistä suurempi valta valvoa komission toimintaa".

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (LV) Jäsen Rangel esittää hyvin merkittäviä tarkistuksia Euroopan parlamentin työjärjestykseen. Nämä työjärjestykseen tehtävät tarkistukset voivat saada keskustelumme kohteena ongelmat ratkeamaan nopeammin. Toivon erityisesti, että Euroopan parlamentin päätökset ja suositukset pantaisiin EU:n jäsenvaltioissa täytäntöön. EU:n suositukset yhteisön ulkopuolisille maille saavat huomattavasti lisää painoarvoa, kun oma talomme on järjestyksessä. Esimerkiksi suosituksia, jotka Euroopan parlamentti antoi 11. maaliskuuta 2004 hyväksymässään päätöslauselmassa muiden kuin Latvian kansalaisten tilanteesta Latviassa, ei ole vielä pantu täytäntöön. Toivon, että Euroopan parlamentin työjärjestyksen tarkistaminen auttaa EU:n toimielimiä muodostamaan selvän kuvan Latviassa tapahtuvista perusoikeus- ja ihmisoikeusloukkauksista.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Tämä sopimus parantaa ja vahvistaa parlamenttia ja lujittaa EU:n demokratiaa. Tämän mietinnön hyväksyminen on voimakas merkki halusta vahvistaa vallanjaon periaate. Puitesopimus on hyvin tärkeä, koska siinä määritellään parlamentin ja komission suhde parlamentin saatua lisää valtaa erityisesti lainsäädäntöprosessissa, jossa se on nyt tasavertainen vallankäyttäjä neuvoston kanssa. Täydentävistä ja soveltamista koskevista sopimuksista ja pöytäkirjoista huolimatta tarvittiin nimittäin lisää lainsäädäntöä, jossa täsmennetään ja määritellään tarkemmin tiettyjä kysymyksiä. Olen erityisen iloinen siitä, että puitesopimuksessa selvennetään kohtia, jotka liittyvät kummankin toimielimen poliittisiin vastuisiin, tiedonkulkuun, ulkosuhteisiin, laajentumiseen ja kansainvälisiin sopimuksiin, talousarvion, komission poliittisen ohjelman ja lainsäädäntöohjelman ja EU:n monivuotisen ohjelman toteuttamiseen, komission lainsäädäntövaltaan ja sen tiettyjen valtaoikeuksien käyttöön, EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon seurantaan sekä komission osallistumiseen parlamentin työhön.

Mietintö: Gräßle, Rivellini (A7-0263/2010)

  George Becali (NI), kirjallinen. – (RO) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Siinä käsitellään muodollisia, rahoituksellisia ja hallinnollisia yksityiskohtia sekä sitä, millaiset suhteet Euroopan ulkosuhdehallinnolla ja sen rakenteilla on oltava muihin toimielimiin. Olemme halunneet ja haluamme edelleen EU:n olevan vahva ja arvostettu toimija ulkopolitiikassa. Saavuttaaksemme tämän tarvitsemme myös tehtävää varten räätälöityjä sääntöjä ja EU:n säädöksiä.

  Alain Cadec (PPE), kirjallinen. – (FR) Kun Euroopan ulkosuhdehallinto perustettiin, varainhoitoasetusta oli muutettava ulkosuhdehallinnon toteutuksen valvonnan ja seurannan parantamiseksi.

Jäsen Gräßlen ja jäsen Rivellinin mietinnössä lisätään ulkosuhdehallinnon budjettivaltaa ja taloudellista valtaa sekä sen avoimuutta ja tehokkuutta. Ehdotetut parannukset auttavat luomaan moitteettoman varainhoidon kulttuurin, jota tarvitaan luottamuksen lisäämiseksi ulkosuhdehallinnon toiminnan asianmukaisuutta kohtaan.

Olen myös tyytyväinen mietinnön kohtiin, joissa vaaditaan, että parlamentin pitäisi saada huomattavaa valvontavaltaa. Yhdyn siis esittelijöiden pyyntöön siitä, että parlamentti voisi käyttää täysipainoisesti oikeuttaan myöntää vastuuvapaus ja että edustustojen päälliköt toimittaisivat talousarvion täytäntöönpanoa koskevat kertomuksensa talousarvion valvontavaliokunnalle.

  Mário David (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestän useimpien tässä mietinnössä esitettyjen toimenpiteiden puolesta, joiden tarkoituksena on luoda Euroopan ulkosuhdehallintoon tarvittava moitteettoman varainhoidon kulttuuri. Sitä tarvitaan luottamuksen rakentamiseksi ulkosuhdehallinnon tulevan toiminnan saumattomuutta ja asianmukaisuutta kohtaan. Työntekijöiden erilaisten taustojen vuoksi ulkosuhdehallinto on organisaatiokulttuureiden sulatusuuni, ja sen on luotava vähitellen oma kulttuurinsa. Tämän uuden yksikön rakennetta vahvistettaessa on tärkeää laatia sille varainhoitosäännöt ja varmistaa alusta asti mahdollisimman tehokkaasti, että moitteeton varainhoito juurtuu syvälle sen organisaatiokulttuuriin. Haluan myös korostaa, että demokraattisen valvonnan takaamiseksi ja EU:n kansalaisten luottamuksen parantamiseksi EU:n toimielimiä kohtaan parlamentille pitäisi esitellä joka vuosi tarkastuslausuma unionin edustustojen sisäisestä hallinnasta ja valvontajärjestelmistä.

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Euroopan ulkosuhdehallinnosta ollaan nyt muodostamassa toimintakuntoista diplomaattikuntaa. Parlamentti varmisti, että 60 prosenttia sen työntekijöistä tulee EU:n muista toimielimistä, millä taataan tietty riippumattomuus jäsenvaltioista. Maantieteellisen tasapainon periaatteen mukaisesti varmistettiin kaikkien jäsenvaltioiden kansalaisten sopiva ja merkittävä edustus.

Tämä äänestys on vahvistanut parlamentin asemaa: parlamentin ulkoasiainvaliokunta kuulee "strategisesti tärkeille" alueille nimettyjä Euroopan unionin edustustojen päälliköitä. Lisäksi parlamentilla on oikeus valvoa ulkosuhdehallinnon määrärahojen käyttöä ja ulkosuhdehallinnon henkilökunnan on osallistuttava talousarvion toteuttamista koskevaan erityiskoulutukseen.

  Philippe de Villiers (EFD), kirjallinen. – (FR) Euroopan parlamenttia on pyydetty ottamaan kantaa asetusehdotukseen, joka koskee Euroopan yhteisöjen yleisen talousarvion luomista Euroopan ulkosuhdehallinnolle. Jäsen Gräßle ja jäsen Rivellini ovat toimineet asiassa esittelijöinä.

En voi mitenkään tukea EU:n tulevaa diplomaattikuntaa, joka toimii hallinnollisesti, taloudellisesti ja poliittisesti komission valvonnassa. Ranska voi olla ylpeä siitä, että sillä on maailman vanhin diplomaattikunta. Sen on kuitenkin jälleen kerran luovutettava diplomaattiset valtaoikeudet Euroopan unionin vastuulle, vaikka EU:n kansalaiset suhtautuvat täysin välinpitämättömästi EU:n kannanottoihin.

Tämä ulkosuhdehallinto, jota komissio on vaatinut innokkaasti, on täysin ristiriidassa kansallisten perinteiden kanssa. Ulkosuhdehallinnon virkamiehet eivät voi ottaa vastaan ohjeita jäsenvaltioilta, ja heidän on asetettava työssään etusijalle Euroopan unionin yleinen etu, millä eurokraatit viittaavat vain itseensä.

  Diane Dodds (NI), kirjallinen. – (EN) Arvoisa puhemies, olen vastustanut aina Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamista – mikään ei ole voinut muuttaa mielipidettäni asiasta. Olen kuitenkin tietoinen lupauksista, joita EU antoi suostuttelukampanjassaan kerätessään tukea ulkosuhdehallinnolle.

Meille sanottiin, ettei ulkosuhdehallinto vaikuttaisi talousarvioon. Vaan mikä onkaan tilanne nyt? Jälleen yksi EU:n antama lupaus on haihtunut kuin tuhka tuuleen. Suunnitellut määrärahat ylittyvät jo nyt 34 miljoonalla henkilökunnan lisäämistä ja muita alkukustannuksia koskevien vaatimusten vuoksi, vaikkei ulkosuhdehallinto ole edes vielä aloittanut toimintaansa!

Ulkosuhdehallinto on jälleen yksi esimerkki veronmaksajien rahojen tuhlaamisesta yksikköön, jota äänestäjäni eivät halua ja jota heille tuputtavat byrokraatit, jotka haluavat siirtää entistä enemmän valtaa kansallisilta hallituksilta EU:lle. Tällainen byrokratia on sietämätöntä, ja näin talouskriisin aikaan sitä on vähennettävä, ei lisättävä.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Tällä asetusehdotuksella pyritään muuttamaan Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavaa varainhoitoasetusta Euroopan ulkosuhdehallinnon institutionalisoinnin vuoksi. Tämä puolestaan johtuu siitä, että jäsenvaltiot ovat hyväksyneet Lissabonin sopimuksen. Tämä tarkistus tarvitaan siksi, ettei uudella yksiköllä ole budjettikehystä. Kun ulkosuhdehallinnosta tehdään toimielin, se saa oman talousarvion ja vallan päättää omista hallinnollisista menoistaan sillä edellytyksellä, että Parlamentti myöntää sille vastuuvapauden.

Toivon, että ulkosuhdehallinto hoitaa tehtäviään asiantuntevalla, tehokkaalla ja täydentävällä tavalla sekä ennen kaikkea niin, ettei se kilpaile jäsenvaltioiden diplomaattiedustustojen kanssa. Tältä osin komissio on todennut haluavansa varmistaa, että ulkosuhdehallinto voi hoitaa tämän yhtenäistä ulkoista edustusta koskevan tehtävän heikentämättä varainhoidon moitteettomuutta, vastuuvelvollisuutta ja EU:n taloudellisten etujen suojelua. Toivon, että näin todella tapahtuu.

  Elisabeth Köstinger (PPE), kirjallinen. – (DE) Euroopan ulkosuhdehallinnosta tulee tulevaisuudessa Euroopan unionin ulkopolitiikan äänitorvi. Tässä yksikössämme eri kantamme saavat yhden äänen, ja se välittää vahvan viestin. Siksi meidän on tärkeää antaa sille tukemme. Jotta ulkosuhdehallinto voi työskennellä tehokkaasti, tarvitaan tehokasta varainhoidon valvontaa. Paras mahdollinen valvonta voidaan taata vain, jos ulkosuhdehallinto on osa komissiota. Oikeuksien ja velvoitteiden jakaminen selvällä tavalla mahdollistaa sen saumattoman työskentelyn. Kannatan jäsen Gräßlen ja jäsen Rivellinin hienoa, rakentavaa mietintöä ja olen tietysti äänestänyt sen puolesta.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) Jäsen Gräßlen ja jäsen Rivellinin mietintö koskee Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavan varainhoitoasetuksen muuttamista Euroopan ulkosuhdehallinnon osalta. Äänestin sen puolesta, koska katson, että meidän on tärkeää edistää moitteetonta varainhoitoa varmistaaksemme EU:n toimielinten hallinnoinnin asianmukaisuuden ja avoimuuden. Lissabonin sopimukseen perustuvan uuden ulkosuhdehallinnon luominen on suuri askel Euroopan unionille: se saa viimein yhden yhteisen diplomaattielimen, jonka tehtävänä on edistää toimia, joilla EU:n ulkosuhteita kehitetään yhtenäisempään, turvallisempaan ja tehokkaampaan suuntaan. Lisäksi on tärkeää korostaa, että Euroopan ulkosuhdehallinto hoitaa omat hallinnolliset määrärahansa ja vastaa myös toimivaltaansa kuuluvista toimintamäärärahojen osista.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Lissabonin sopimukseen perustuva uusi Euroopan ulkosuhdehallinto tarvitsee talousarvion voidakseen hoitaa tehtäviään ja saavuttaa sopimuksessa asetetut tavoitteet. Siksi varainhoitoasetuksen tiettyjä säännöksiä on muutettava, jotta Lissabonin sopimuksen tuomat muutokset voidaan ottaa huomioon.

  Willy Meyer (GUE/NGL), kirjallinen. – (ES) Äänestin tätä Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselmaa vastaan, koska tällaisen yksikön luominen, jota mietinnössä halutaan rahoittaa, on jälleen askel kohti Euroopan unionin ulkopolitiikan militarisointia. Äänestin mietintöä vastaan samasta syystä kuin vastustan ulkopolitiikassa militaristista ajattelutapaa: siksi, että Euroopan ulkosuhdehallinnon luomisprosessissa on sivuutettu perustavanlaatuisen tärkeät avoimuuden ja demokratian periaatteet. Ulkosuhdehallinnon organisaatiota ja rahoitusta koskevien suunnitelmien mukaan Euroopan parlamentti ei valvo ulkosuhdehallinnon henkilöstöä eikä rahoitusta. Tämä tarkoittaa sitä, että demokratiaa ja avoimuutta koskevat puutteet ovat huolestuttavia. Siksi ei ole yllättävää, että ulkosuhdehallinnon rakennetta koskevassa ehdotuksessa Euroopan parlamentille jää toissijainen, merkityksetön asema EU:n ulkopolitiikassa. Ryhmäni ja minä vastustamme tätä voimakkaasti. Olen siksi äänestänyt mietintöä vastaan. En voi kannattaa tällaiselle militaristisia taipumuksia osoittavalle yksikölle ehdotettuja määrärahoja.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Euroopan ulkosuhdehallinto tuo mukanaan kaksinkertaisia rakenteita ja nostaa henkilöstömenoja jyrkästi EU:lle tyypillisellä tuhlailevalla ja byrokraattisella tavalla. Joulukuun 1. päivänä toimintansa aloittavassa ulkosuhdehallinnossa on 1 643 virkaa, joista 50 on – uskokaa tai älkää – pääjohtajien virkoja, ja alkuvaiheessa yhdessä pääosastossa on hädin tuskin yli 30 työntekijää. Lopullisen rakenteen valmistuessa työntekijöitä ei ole edes 80:tä. Edellä mainitut pääjohtajat ansaitsevat keskimäärin 17 000 euroa kuukaudessa. Näiden pääjohtajien alapuolella on toinen taso, jolla toimii 224 johtajaa ja 235 yksikönpäällikköä. Lisäksi odotamme edelleen, että ulkosuhdehallinnon työntekijöille määritetään erityisiä tehtäviä ja tavoitteita. Haluamme, että EU saa äänensä kuuluviin maailmassa, mutta siihen ei todellakaan tarvita suhteettoman suurta hallintokoneistoa, jonka kaksinkertaiset rakenteet ja erittäin hyväpalkkaiset työntekijät maksavat EU:n kansalaisille miljardeja. Äänestin siksi tätä mietintöä vastaan.

  Justas Vincas Paleckis (S&D), kirjallinen. – (LT) Parlamentti – erityisesti Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä – onnistui varmistamaan Eurooppa-neuvoston ja komission kanssa käydyissä neuvotteluissa, että EU:n uuden ulkosuhdehallinnon määrärahat käytetään avoimemmin. Parlamentti myöntää sille vuosittain talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden, ja komission on toimitettava Euroopan parlamentin jäsenille säännöllisesti yksityiskohtaisia tietoja sen menoista. Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska siinä korostetaan, että kun ulkosuhdehallintoon palkataan EU:n jäsenvaltioiden kansalaisia, on varmistettava, että he tulevat maantieteellisesti laajalta alueelta ja että kaikkien jäsenvaltioiden kansalaiset ovat asianmukaisesti ja merkittävästi edustettuina.

Olen esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että meidän on pyrittävä varmistamaan, että työntekijät valitaan heidän kykyjensä perusteella ja että myös sukupuolten tasa-arvo otetaan huomioon. On tärkeää, että 1. joulukuuta toimintansa aloittavasta Euroopan ulkosuhdehallinnosta tulee nopeasti tehokas ja että se edustaa ennen kaikkea EU:n etuja ja tarvittaessa myös kansallisia etuja.

  Aldo Patriciello (PPE), kirjallinen. – (IT) Euroopan ulkosuhdehallinto hoitaa oman hallinnollisen talousarvionsa ja vastaa siitä. Uutta yksikköä perustettaessa ja erityisesti sen varainhoitosääntöjä laadittaessa on varmistettava alusta asti vahvat takeet varainhoidon moitteettomuudesta.

Siksi moitteettoman varainhoidon edistämiseksi on tärkeää taata varainhoidon valvonnasta vastaavien eri yksiköiden saumaton vuorovaikutus etenkin EU:n edustustoissa. Toivomme, että näiden takeiden vahvistaminen lisää EU:n kansalaisten luottamusta unionin toimielimiin. Siksi tässä ehdotuksessa esitettyjen rakenteellisten parannusten tarkoituksena on luoda moitteettoman varainhoidon kulttuuri, jota luottamus Euroopan ulkosuhdehallinnon sujuvaan ja moitteettomaan toimintaan edellyttää.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Olemme kohdanneet paljon vastoinkäymisiä, mutta parlamentin ansiosta Euroopan ulkosuhdehallinnosta voi nyt tulla EU:n tehokkaamman ja legitiimimmän ulkopolitiikan veturi. Mielestämme on hyvä, että vihreiden huolenaiheet – kuten tasapainoinen sukupuolijakauma ja yhteinen koulutus ryhmähengen luomiseksi – on otettu pitkälti huomioon ja että parlamentti voi harjoittaa ulkosuhdehallinnon toimintaan kohdistuvaa tiukempaa demokraattista valvontaa, varsinkin kun EU:n merkittäville ulkomaanoperaatioille on luotu erillisiä budjettikohtia. Euroopan parlamentti onnistui myös turvaamaan yhteisömenetelmän sekä vihreiden painostuksen ansiosta kehitysyhteistyön painopisteet.

  Angelika Werthmann (NI), kirjallinen. – (DE) Jotta EU:n jäsenvaltioiden etuja voidaan edustaa kansainvälisissä yhteyksissä tehokkaammin, ulkopoliittisista toimista on keskusteltava etukäteen ja niistä on kerrottava muulle maailmalle yhdellä äänellä. Nyt Euroopan ulkosuhdehallinnon avulla unionin ulkopolitiikan välineet pyritään kokoamaan yhtenäiseksi kehykseksi: olemassa olevat resurssit yhdistetään ja niitä täydennetään uusilla resursseilla. Koska rakenne on täysin uusi, on sovellettava avoimuutta, budjettivastuuta ja taloudellista vastuuta koskevia kunnianhimoisia säännöksiä. Koska parlamentin budjettivalta kattaa myös ulkosuhdehallinnon, yksikkö on liitettävä osaksi komission rakenteita. Muutoin parlamentin on mahdotonta myöntää sille sopimusten mukainen vastuuvapaus. Budjettivallan käyttäjille toimitetaan myös vuotuiset toimintakertomukset.

Mietintö: Rapkay (A7-0288/010)

  George Becali (NI), kirjallinen. – (RO) Kollegoideni tavoin minäkin katson, että Euroopan ulkosuhdehallinto tarvitsee vapautta EU:n virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen suhteen. Kannatan säännöstä, jonka mukaan unionin virkamiehillä ja jäsenvaltioiden ulkoasiainhallinnosta tulevilla väliaikaisilla toimihenkilöillä on oltava samat oikeudet ja heidän pitää voida tulla valituiksi uusiin tehtäviin. Toivon, että työntekijät rekrytoidaan maantieteellisesti mahdollisimman laajalta alueelta, ja viittaan tällä nimenomaan uusiin jäsenvaltioihin.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan ulkosuhdehallinto on tärkeä väline EU:lle, joka suhtautuu avoimemmin maailmaan ja voi luoda hedelmällisiä kontakteja eri maiden ja alueiden kanssa. Jotta tämä yksikkö voi toimia, on hyvin tärkeää antaa sen virkamiehille asianmukaiset tehtävät sekä selventää heidän asemaansa ja ulkosuhdehallinnossa toimivien, jäsenvaltioiden ulkoasiainhallinnosta tulevien väliaikaisten toimihenkilöiden asemaa. Siksi tämä Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen muuttaminen on täysin perusteltua. Toivon, että yksikkö tekee yhteistyötä kansallisten diplomaattiedustojen kanssa ja auttaa niitä tehostamaan toimintaansa. Toivon, ettei EU:n politiikan päätavoitteissa sivuuteta ulkopoliittisia osatekijöitä ja ettei ulkosuhdehallinto unohda toiminnassaan sitä, miten tärkeä asema eurooppalaisilla kielillä on kansainvälisessä viestinnässä, eikä maailmanlaajuisesti puhuttuja eurooppalaisia kieliä, jotka soveltuvat parhaiten viestintään suurten alueiden kanssa.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan ulkosuhdehallinto on nyt erottamaton osa EU:n hallintoa: Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 298 artiklan mukaan se on avoin, tehokas ja riippumaton. Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen muutoksista haluan korostaa EU:n virkamiehille ja jäsenvaltioiden ulkoasiainhallinnosta tuleville väliaikaisille toimihenkilöille annettua tasavertaista asemaa, erityisesti siltä osin kuin on kyse kelpoisuudesta tulla valituksi kaikkiin tehtäviin samanlaisin ehdoin sekä aliedustettuna olevan sukupuolen tasa-arvoisten mahdollisuuksien edistämisestä.

  Tunne Kelam (PPE), kirjallinen. – (EN) Äänestin tyhjää jäsen Rapkayn mietinnöstä 20. lokakuuta 2010 pidetyssä lopullisessa äänestyksessä. Kannatan täysin Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamista ja arvostan suuresti työtä, jota jäsen Brok ja muut parlamentin jäsenet ovat tehneet tehdäkseen korkean edustajan esittelemästä alkuperäisestä luonnoksesta tasapainoisen. Tarkoitukseni oli kiinnittää huomiota siihen, että ulkoasianvaliokunnan ja budjettivaliokunnan hyväksymää, maantieteellistä edustusta koskevaa tarkistusta ei ole hyväksytty oikeudellisten asioiden valiokunnassa. Siksi on epävarmaa, voiko mietinnön lopullinen versio tarjota Euroopan parlamentille oikeusperustan maantieteellisen tasapainon suhteen.

  Andrey Kovatchev (PPE), kirjallinen. – (BG) Arvoisa varapuheenjohtaja Ashton, toivotan teille ja uudelle ulkosuhdehallinnolle onnea ja menestystä. Meillä on ulkosuhdehallinnon osalta suuria odotuksia siitä, että yksi eurooppalainen unelma toteutuu jälleen, ja toivon, että EU esiintyy maailmassa vahvana, arvovaltaisena ja yhtenäisenä. Juuri tätä valtaosa Euroopan parlamentista haluaa. Voitte olla varma siitä, että autamme teitä.

Haluan selittää, miksi äänestin tyhjää Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen muuttamisesta. Katson, että maantieteellistä tasapainoa koskevat suuntaa-antavat tavoitteet ovat uudelle toimielimelle hyväksi. Tarvitsemme erittäin asiantuntevan ulkosuhdehallinnon, jossa on työntekijöitä jokaisesta jäsenvaltiosta, jotta se voi parantaa EU:n edustusta maailmassa.

Olen varma, että ulkosuhdehallinnosta tulee menestystarina, jos se onnistuu hyödyntämään kaikkien jäsenvaltioiden kokemusta. Ymmärrän toki, että jäsenvaltioiden määrä on yli nelinkertaistunut siitä, mitä se oli Euroopan yhdentymisprosessin alkaessa. On ymmärrettävää, että unioniin hiljattain liittyneet valtiot ovat tässä vaiheessa jäljessä edustuksen tason suhteen. Tämän puutteen korjaaminen edellyttää kuitenkin määrätietoisuutta ja selviä säädöstekstejä.

Uskon määrätietoisuuteenne, jota olette osoittanut meille moneen otteeseen, ja haluunne pyrkiä kohti uutta ulkosuhdehallintoa, jossa maantieteellinen edustus on aidosti sopiva, jotta voitte toimia koko EU:n korkeana edustajana. Seuraamme sen toimintaa tiiviisti.

  Edvard Kožušník (ECR), kirjallinen. – (CS) Arvostan sitä, että olemme onnistuneet saamaan mietintöön tarkistusten muodossa takeet siitä, että kun Euroopan ulkosuhdehallinnon paikkoja on aika täyttää, tiettyjen jäsenvaltioiden virkamiehet eivät ole etusijalla muiden valtioiden virkamiehiin nähden. Euroopan unionin ulkopolitiikka on kaiken kaikkiaan vain yksi erikoisala, ja siksi pätevyyttä ja laajaa maantieteellistä edustusta koskevien vaatimusten lisäksi on noudatettava periaatetta, jonka mukaan kaikkien jäsenvaltioiden virkamiesten on oltava asianmukaisesti edustettuina Euroopan ulkosuhdehallinnossa. Siksi mielestäni on hyvin tärkeää, että parlamentti on ehdottanut sellaisten säännösten poistamista, joiden nojalla neuvoston tai komission virkamiehiä voitaisiin siirtää Euroopan ulkosuhdehallintoon virkakilpailua järjestämättä.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan ulkosuhdehallinto tekee yhteistyötä jäsenvaltioiden diplomaattiedustustojen kanssa ja muodostuu neuvoston ja komission pääsihteeristön asiaankuuluvien yksiköiden virkamiehistä sekä jäsenvaltioiden ulkoasiainhallinnosta komennuksen saaneista työntekijöistä. Siksi Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettaviin henkilöstösääntöihin ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskeviin palvelussuhteen ehtoihin liittyvissä yhteyksissä ulkosuhdehallintoa pitäisi käsitellä EU:n toimielimenä. Tässä valossa EU:n virkamiehillä ja jäsenvaltioiden ulkoasiainhallinnosta tulevilla väliaikaisilla toimihenkilöillä pitäisi olla samat oikeudet ja velvoitteet ja heitä pitäisi kohdella tasavertaisesti, erityisesti siltä osin kuin on kyse kelpoisuudesta tulla valituksi kaikkiin tehtäviin samanlaisin ehdoin. Siksi tämän päätöslauselman mukainen tarkistus on välttämätön.

  Alajos Mészáros (PPE), kirjallinen. – (HU) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Sitä edelsi hyvin vakava keskustelu ensisijaisesti Euroopan ulkosuhdehallinnon paikkojen täyttämisestä. Näissä keskusteluissa käsiteltiin ennen kaikkea maantieteellistä tasapainoa. Tämä periaate – samoin kuin toimielinten tasapaino ja sukupuolten tasapaino – sisällytettiin lopulta mietintöön selvästi heikennetyssä muodossa.

Uudet jäsenvaltiot eivät epäilemättä ole täysin tyytyväisiä, mutta on silti hyvä, että saimme aikaan kompromissin, ja luotamme siihen, että tulevaisuudessa sitä voidaan tarkistaa vielä oikeudenmukaisempaan suuntaan. Tätä varten meidän on tehtävä kaikki voitavamme varmistaaksemme, että yksittäisten jäsenvaltioiden nimeämät diplomaatit täyttävät samat pätevyysvaatimukset ja ovat erittäin osaavia. Meidän pitäisi kuitenkin olla iloisia siitä, että olemme ottaneet tärkeän askeleen kohti EU:n yhtenäistä ja tehokasta ulkopoliittista edustusta, sillä nykyisten ja tulevien haasteiden valossa tämä on yksi EU:n politiikan tärkeimmistä näkökohdista.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Olemme hyväksyneet suurella enemmistöllä vihreiden kantaa vastaavan kompromissipaketin, johon ryhmämme on vaikuttanut merkittävästi.

  György Schöpflin (PPE), kirjallinen. – (EN) Euroopan ulkosuhdehallinnon maantieteellistä tasapainoa koskevan, oikeudellisesti velvoittavan sitoumuksen puuttuminen on meille uusista jäsenvaltioista tuleville parlamentin jäsenille pettymys. On totta, että monissa poliittisissa lausunnoissa on luvattu, että uusien jäsenvaltioiden edut otetaan huomioon. Oikeudellisen säännöksen puuttuminen on ikävää riippumatta siitä, miten myönteinen asia poliittinen lupaus on. Ilman säännöstä on vaikeaa nähdä, miten uusien jäsenvaltioiden äänestäjät voisivat kokea ulkosuhdehallinnon omakseen. Siksi monet meistä ovat epäröineet antaa täyden tukensa jäsen Rapkayn mietinnölle.

  Czesław Adam Siekierski (PPE), kirjallinen. – (PL) Euroopan ulkosuhdehallinnon muotoa koskeva, jokseenkin myrskyisä työmme on päättymässä, kun äänestämme siitä tänään. Olemme puhuneet paljon kestävästä kehityksestä sukupuolen ja maantieteen kannalta sekä avoimesta rekrytoinnista ennalta määritettyjen sääntöjen ja määräysten pohjalta, mutta tärkeintä on se, miten hyvä ja tehokas ulkosuhdehallinnosta tulee, ja siksi meritokraattiset kriteerit ovat työntekijöitä palkattaessa hyvin tärkeitä. Haluan korostaa, että on tarpeen tai itse asiassa välttämätöntä varmistaa, että ulkosuhdehallinnossa on työntekijöitä, jotka tulevat Euroopan komission asiaankuuluvista pääosastoista sekä neuvostosta ja parlamentista.

Olennaista ei ole se, että EU:n toimielimet ovat edustettuina ulkosuhdehallinnossa, vaan se, että näillä henkilöillä on sopivaa asiantuntemusta EU:n toiminnan eri aloilta, kuten muun muassa energian, kaupan ja maatalouden kaltaisilta monitahoisilta aloilta, ihmisoikeuksia tai terrorismia unohtamatta. Olen huolissani siitä, että useimmilla ulkosuhdehallinnossa työskentelevillä ihmisillä on yleiset diplomaattitaidot mutta he eivät tunne monimutkaisia asioita, joita heidän on käsiteltävä työssään.

  Róża Gräfin von Thun und Hohenstein (PPE), kirjallinen. – (PL) Tyhjän äänestäminen ei ole ratkaisu. Tyhjää äänestävät ovat aina väärässä. Mielestäni koko päätöslauselma sisältää paljon enemmän hyviä kuin huonoja toimenpiteitä. Tarvitsemme Euroopan ulkosuhdehallinnon. Sen pitäisi aloittaa työnsä mahdollisimman pian lisätäkseen EU:n vaikutusvaltaa maailmassa.

Hyväksytyn päätöslauselman mukaan kaikki jäsenvaltiot ovat edustettuina ulkosuhdehallinnossa. Meidän on pidettävä nyt huolta siitä, että näin todella tapahtuu. Tämä lisää luottamusta ulkosuhdehallinnon perustamisprosessia kohtaan. On muistettava, että Euroopan unioni rakennettiin vastavuoroisen luottamuksen varaan ja että Puola on hyötynyt tästä suuresti. Aion seurata tätä prosessia hyvin tiiviisti.

  Rafał Trzaskowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Vain vuosi sitten keskusteluissa Euroopan ulkosuhdehallinnosta otettiin maantieteellisen tasapainon käsite vastaan suurella vastustuksella. Sitä vastustettiin myös Euroopan parlamentissa. Nyt kukaan ei epäile lainkaan, etteikö tämä ole ongelma, joka pitää ratkaista. On hienoa, että kaikissa tärkeimmissä ulkosuhdehallintoa koskevissa asiakirjoissa luvataan ryhtyä toimiin EU:n kaikkien jäsenvaltioiden yhdenvertaisen edustuksen varmistamiseksi unionin uudessa ulkosuhdehallinnossa. Vuonna 2013 tehtävän tarkastelun yhteydessä voidaan arvioida, onko nämä toimet toteutettu.

  Traian Ungureanu (PPE), kirjallinen. – (EN) Jäsen Rapkayn mietinnöstä pidetyn äänestyksen tulokset osoittavat, että monet uusista jäsenvaltioista tulevista parlamentin jäsenistä äänestivät tyhjää tai mietintöä vastaan. Olin yksi niistä jäsenistä, jotka äänestivät tyhjää. Suurin huolenaiheeni oli se, että ulkosuhdehallinnon työhönottopolitiikan ja henkilökunnan maantieteellisen tasapainon periaatetta koskevan kohdan sanamuoto oli kunnianhimoton. Mietinnössä ei ole oikeudellisesti velvoittavaa sitoumusta ulkosuhdehallinnon maantieteelliseen tasapainoon, joten siinä tukeudutaan vain poliittisiin lupauksiin, joita EU:n keskeiset ulkopolitiikan alan päätöksentekijät ovat antaneet. Siksi useimmat uudet jäsenvaltiot eivät ole vakuuttuneita siitä, että maantieteellisen tasapainon periaatetta noudatetaan kunnolla tulevassa ulkosuhdehallinnossa. On valitettavaa, että esittelijä valitsi niin minimalistisen linjan, ja samalla neuvoston haluttomuus hyväksyä tämä sitova lupaus nimenomaisesti aiheuttaa entistä enemmän huolta. Vaadin neuvostoa ja komissiota tutkimaan tarkkaan tästä mietinnöstä pidetyn äänestyksen tulosta ja antamaan lupauksensa maantieteellisen tasapainon noudattamisesta ulkosuhdehallinnon tulevaa henkilökuntaa rekrytoitaessa. Yhtenä Euroopan parlamentin jäsenten päätehtävänä on seurata tätä prosessia tiiviisti tulevaisuudessa.

Mietintö: Gualtieri, Surján (A7-0283/2010)

  Maria Da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin parlamentin päätöslauselman puolesta, koska olen samaa mieltä siitä, että on erittäin tärkeää, että EU kykenee käyttämään kaikkia ulkoisia välineitään johdonmukaisen rakenteen avulla, ja että tämän mietinnön poliittisena tarkoituksena on osoittaa vuoden 2010 talousarvioon varat kyseisen rakenteen alullepanoa varten.

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Äänestin Lissabonin sopimuksen nojalla perustettua Euroopan ulkosuhdehallintoa koskevaa mietintöä vastaan. En voi hyväksyä taloudellisen tai muunkaan avun antamista tälle yksikölle, sillä se käyttää poliittisia ja sotilaallisia resursseja vääriin toimiin unionin ulkopolitiikassa. Tämä johtaa viime kädessä EU:n militarisoinnin lisääntymiseen. Samalla se vie EU:lta sen puolueettoman ja rauhanomaisen aseman, joka sillä pitäisi olla ratkottaessa kansainvälisiä ongelmia. Näin EU:sta tulee osa jännitteitä ja voimahahmo, joka osallistuu erimielisyyttä aiheuttaviin sotilastoimiin sota-alueilla.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Budjettivälineitä on muutettava uuden ulkosuhdehallinnon ottamiseksi huomioon. Katson kuitenkin, että toimet, joilla taataan sen riittävä rahoitus sekä toivotunlainen tehokas ja tuloksekas toiminta, ovat varsin perusteltuja, samalla kun sen kustannuksia seurataan tiiviisti.

Aivan ulkosuhdehallinnon toiminnan alkuvaiheessa EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden pitäisi kiinnittää siihen erityistä huomiota voidakseen seurata kunnolla sen toimintaa ja tunnistaa keskeiset ongelmakohdat.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Tämä ehdotus lisätalousarviosta on osa Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanoa, ja sillä pyritään edistämään Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamista ja sen toimintaa. Kannatan siksi tätä aloitetta, ja mielestäni on tärkeää varmistaa, että se pannaan täytäntöön EU:n varojen tehokasta käyttöä koskevien periaatteiden mukaisesti, samalla kun kiinnitetään erityistä huomiota hyvään kustannus-hyötysuhteeseen sekä budjettikurivaatimuksiin talouskriisin julkistaloudellisten vaikutusten vuoksi.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Tämä mietintö on jälleen askel kohti Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamista ja käyttöönottoa. Päätöksemme äänestää sitä vastaan on linjassa sen kanssa, että vastustamme tällaista yksikköä. Se on keskeinen osa Lissabonin sopimusta ja EU:n federalismia, ja sen toimintaan osallistuu yli 5 000 henkeä tulevissa 130:ssä EU:n suurlähetystössä eri maissa.

Kyseessä on valtavan suuri diplomaattinen rakenne, jossa jäsenvaltioiden edustajat ja edut jäävät vääjäämättä toissijaisiksi ja joka asettaa jälleen kerran niiden edelle EU:n suunnan määränneiden valtioiden edut. Meillä ei myöskään ole mitään takeita siitä, ettei ulkosuhdehallintoa liitetä sotilaallisiin rakenteisiin ja tiedustelurakenteisiin. Siksi asiaan liittyy huolestuttava EU:n ja kansainvälisen suhteiden militarisoitumisen mahdollisuus, jota vastustamme suuresti.

Koska EU:n talousarvio on äärimmäisen tiukka, on myös kysyttävä, mistä tulevilla varoilla nämä menot katetaan. Tämä kaikki tapahtuu aikana, jolloin kriisin vaikutukset pahenevat, niin sanotut säästöohjelmat asettavat valtavia paineita kansallisille talousarvioille, palkkoja ja sosiaalietuuksia leikataan ja ansiotuloveroja nostetaan.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Kun henkilöstösääntöjä ja varainhoitoasetusta on jo muutettu niin, että Euroopan ulkosuhdehallinto otetaan niissä huomioon, meidän on nyt hyväksyttävä talousarvio sen asianmukaista toimintaa varten. Jotta tämä yksikkö voi siis toimia kunnolla ja saavuttaa tavoitteet, joita varten se perustettiin, sille on osoitettava määrärahat, jotka riittävät henkilöstöresursseihin ja aineellisiin resursseihin, joita se tarvitsee voidakseen hoitaa tehtävänsä hyvin.

  Willy Meyer (GUE/NGL), kirjallinen. – (ES) Äänestin tätä Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselmaa vastaan, koska tällaisen yksikön luominen, jota mietinnössä halutaan rahoittaa, on jälleen askel kohti Euroopan unionin ulkopolitiikan militarisointia. Äänestin mietintöä vastaan samasta syystä kuin vastustan ulkopolitiikassa militaristista ajattelutapaa: siksi, että Euroopan ulkosuhdehallinnon luomisprosessissa on sivuutettu perustavanlaatuisen tärkeät avoimuuden ja demokratian periaatteet. Ulkosuhdehallinnon organisaatiota ja rahoitusta koskevien suunnitelmien mukaan Euroopan parlamentti ei valvo ulkosuhdehallinnon henkilöstöä eikä rahoitusta. Tämä tarkoittaa sitä, että demokratiaa ja avoimuutta koskevat puutteet ovat huolestuttavia. Siksi ei ole yllättävää, että ulkosuhdehallinnon rakennetta koskevassa ehdotuksessa Euroopan parlamentille jää toissijainen, merkityksetön asema EU:n ulkopolitiikassa. Ryhmäni ja minä vastustamme tätä voimakkaasti. Olen siksi äänestänyt mietintöä vastaan. En voi kannattaa tällaiselle militaristisia taipumuksia osoittavalle yksikölle ehdotettuja määrärahoja.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Perusteilla olevan Euroopan ulkosuhdehallinnon tarkkaan muotoon on kiinnitettävä ehdottomasti huomiota. Järjestelmä, jossa kullakin 50 pääjohtajalla olisi aluksi 30 ja myöhemmin reilut 80 työntekijää, merkitsee paisunutta ja kallista hallintoa.

Ulkosuhdehallinnon perustamisen odotetaan johtavan myös joukkoon ylennyksiä. Muutamia asioita ei ole vielä selvennetty riittävästi. Mahdollisia vaikutuksia rakentamiskustannuksiin on tarkasteltava etukäteen. Tiettyjä asioita, kuten asianmukaisen painoarvon antaminen saksalle työkielenä sopimusten mukaisesti, on sivuutettu. Näistä syistä katson, että ulkosuhdehallinnon rahoitus on nykymuodossaan hylättävä.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin parlamentin päätöslauselman puolesta, koska olen samaa mieltä siitä, että on erittäin tärkeää, että EU kykenee käyttämään kaikkia ulkoisia välineitään johdonmukaisen rakenteen avulla, ja että tämän mietinnön poliittisena tarkoituksena on osoittaa vuoden 2010 talousarvioon varat kyseisen rakenteen alullepanoa varten.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Euroopan ulkosuhdehallinnon perustaminen edellyttää vuoden 2010 talousarvion ja vuoden 2011 talousarvioesityksen tarkistamista. Talousarvioon on luotava uusi pääluokka X ja vuoden 2010 talousarviota on muutettava, jotta ulkosuhdehallinnon henkilöstötaulukkoon voidaan lisätä 100 lisävirkaa ja jotta 70 sopimussuhteiselle työntekijälle saadaan rahoitus. Suurin osa tarvittavista resursseista siirretään vain Eurooppa-neuvoston, neuvoston ja komission pääluokista. Ulkoasiainvaliokunnassa vallitsee se näkemys, ettei korkea edustaja Ashton ole pitänyt täysin lupauksiaan, jotka hän antoi Euroopan parlamentille ulkosuhdehallinnon perustamisesta. Ulkoasiainvaliokunta katsoo, että Euroopan parlamenttia pitäisi kuulla asioissa, jotka koskevat ulkosuhdehallinnon rekrytoinnin painopisteitä (esimerkiksi maantieteellistä tasapainoa), ja että sukupuolten tasapainoa koskevaan kysymykseen olisi parasta puuttua ulkosuhdehallinnon rekrytointimenettelyssä. Verts/ALE-ryhmän mielestä on suuri puute, ettei korkea edustaja Ashton ole siirtänyt vielä ulkosuhdehallintoon komission ulkosuhteiden pääosastosta rauhan rakentamisen ja kriisintorjunnan parissa työskentelevää henkilökuntaa, varsinkin kun korkea edustaja on vakuutellut Euroopan parlamentille tämän siirron toteutuvan.

Mietinnöt: Gräßle, Rivellini (A7-0263/2010), Rapkay (A7-0288/2010), Gualtieri, Surján (A7-0283/2010)

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Vastustamme voimakkaasti Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamista. Ulkopolitiikka ja diplomatia kuuluvat kansallisen itsemääräämisoikeuden piiriin, ja äänestimme siksi kaikkia asiaa koskevia mietintöjä vastaan.

Yhteinen ulkopolitiikka, jota harjoitetaan yksin Euroopan unionin edun nimissä, on vääjäämättä ennemmin tai myöhemmin ristiriidassa yhden tai usean jäsenvaltion tai kaikkien jäsenvaltioiden perustavanlaatuisten etujen kanssa. Tällainen tilanne voi esimerkiksi syntyä, jos maita pyydetään sekaantumaan johonkin konfliktiin, mutta niiden kansalaiset vastustavat asiaa, tai jos jokin politiikka suosii tai syrjii erityisesti tiettyä maata tai maaryhmää ja on näin ristiriidassa joidenkin maiden ulkoasianhallintojen ikivanhojen perinteiden tai elintärkeiden etujen kanssa.

Mikä pahinta, sopimuksissa määrätään jo, että mitä ikinä tapahtuukin, kaikki tämä on toissijaista suhteessa muihin, laajempiin – mahdollisesti maailmanlaajuisiin – sitoumuksiin tai rajoitteisiin. Ne voivat liittyä esimerkiksi Natoon, YK:hon – luoja tietää, mihin muuhun. Siksi tässä ei ehdoteta voimakasta ja riippumatonta ulkosuhdehallintoa, vaan välinettä. jolla meidät alistetaan muiden tahojen kuin EU:n valtaan.

Mietintö: Surján (A7-0281/2010)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Kun otetaan huomioon, että banaanialan seurantatoimenpiteisiin liittyvän rahoitusavun vuotuiset määrärahat olivat 75 miljoonaa euroa vuonna 2010, että suurin osa tästä rahoitusavusta eli 55,8 miljoonaa euroa saatiin talousarvion otsakkeeseen 4 kuuluvien määrärahojen uudelleenkohdentamisen tuloksena ja että vuonna 2011 tämän otsakkeen liikkumavara on vain 875 530 euroa, kannatamme parlamentin ehdotusta kehottaa komissiota esittämään uusi ehdotus joustovälineessä jäljellä olevien 74 124 470 euron käyttöön ottamisesta. Tämä ehdotus on perusteltu siksi, että banaanialan seurantatoimenpiteisiin tarvitaan rahoitusapua, erityisesti kun otetaan huomioon, että rahoitusapu AKT-alueen banaanintuottajamaille, joihin suosituimmuuskohtelun vapauttaminen WTO:ssa on vaikuttanut, on turvattava, jos EU haluaa säilyttää vaikutusvaltansa maailmanlaajuisena toimijana. Haluamme myös mainita, että tämän ehdotuksen toteuttaminen on ehdottoman järkevää, sillä toimielinten välisen sopimuksen 27 kohdassa asetetaan joustovälineen käyttöä koskevat ehdot.

  Maria Da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta, koska olen samaa mieltä siitä, että EU:n taloudellista tukea AKT-alueen banaanintuottajamaille, joihin suosituimmuuskohtelun vapauttaminen WTO:ssa on vaikuttanut, ei pitäisi kyseenalaistaa eikä talousarviosta maksettavaa rahoitusta pitäisi lykätä. Kannatan siksi komission ehdotusta asetuksen (EY, Euratom) N:o 1905/2006 muuttamisesta niin, että siitä voidaan rahoittaa banaanialan liitännäistoimenpiteitä vuosina 2010–2013 yhteensä 190 miljoonalla eurolla, minkä lisäksi voidaan vielä myöntää 10 miljoonaa euroa, mikäli liikkumavara antaa myöten.

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Banaaniala on elintärkeä ala joillekin EU:n alueille, erityisesti Ranskan merentakaisille departementeille ja alueille. Koska EU on kohdannut Latinalaisen Amerikan maista tulevaa kilpailua, jota parhaillaan neuvoteltavat sopimukset vielä pahentavat, parlamentti on hyväksynyt rahoitustoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on auttaa tätä heikentynyttä alaa.

Euroopan parlamentin jäsenet haluavat ottaa joustovälineen 74,12 miljoonaa euroa käyttöön. Tämä on voimakas viesti parlamentilta komissiolle ja neuvostolle, jotka ovat varanneet vain 18,3 miljoonaa. Samoin tämä on parlamentille tilaisuus osoittaa, että on aika lopettaa banaanialan liitännäistoimenpiteiden rahoittaminen EU:n ulkosuhdehallinnon määrärahoilla. Vuosiksi 2010–2013 luvattu 190 miljoonan euron tuki on rahoitettava uusilla varoilla, mitä parlamentti vaatii seuraavissa rahoitusnäkymissä.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Komissio ehdottaa asetuksen (EY, Euratom) N:o 1905/2006 muuttamista niin, että siitä voidaan rahoittaa banaanialan liitännäistoimenpiteitä vuosina 2010–2013 yhteensä 190 miljoonalla eurolla. Rahoitusavun vuotuista jakautumista koskevassa ehdotuksessa vuodeksi 2010 esitetään 75:ttä miljoonaa euroa. On syytä ottaa huomioon, että otsakkeen 4 liikkumavara on vain 875 530 euroa. Suurin osa tästä rahoitusavusta – 55,8 miljoonaa 75 miljoonasta eurosta – saadaan vuonna 2010 otsakkeeseen 4 kuuluvien määrärahojen uudelleenkohdentamisen tuloksena. Tämä vaikuttaa välineisiin ja toimiin, joita EU ja erityisesti parlamentti pitävät erittäin merkittävinä. Lisäksi banaanialan liitännäistoimenpiteisiin liittyvän taloudellisen tuen tarvetta ei ennakoitu nykyistä monivuotista rahoituskehystä hyväksyttäessä. EU:n taloudellista tukea AKT-alueen banaanintuottajamaille, joihin suosituimmuuskohtelun vapauttaminen WTO:ssa on vaikuttanut, ei pitäisi kuitenkaan kyseenalaistaa eikä julkisen talouden toimia pitäisi lykätä. Kannatan siksi lisätalousarvioesityksen nro 3/2010 tarkistamista esittelijän ehdottamalla tavalla.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Mietinnössä pyritään vahvistamaan toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen taloudellisen tuen antamiseksi Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maille (AKT-maille), joihin EU:n ja 11:n Latinalaisen Amerikan maan välisen banaanikaupan vapauttaminen vaikuttaa. Kaupan vapauttamisen myötä EU on sitoutunut olemaan soveltamatta alueelleen suuntautuvaan banaanintuontiin määrällisiä rajoituksia tai vastaavia toimenpiteitä.

Tästä vapauttamisesta määrätään Geneven sopimuksessa. Kun sopimus allekirjoitettiin, EU sitoutui kanavoimaan AKT-maille 200 miljoonaa euroa korvauksena vaikutuksista, joita tällä toimenpiteellä olisi niiden vientiin EU:hun. Arvostelimme tuolloin tätä sopimusta, koska se hyödyttää lähinnä Yhdysvaltojen monikansallisia yhtiöitä, jotka hallitsevat alan maailmanmarkkinoita.

Monet AKT-maat ja monet niiden banaanintuottajat ilmaisivat olevansa huolissaan sopimuksen seurauksista ja katsoivat, ettei 200 miljoonan euron summa tasapainottaisi kaikkia sopimuksen vaikutuksia. Nyt mietinnössä puhutaan aikeesta rahoittaa banaanialan liitännäistoimenpiteitä "yhteensä 190 miljoonalla eurolla, minkä lisäksi voidaan myöntää 10 miljoonaa euroa, mikäli liikkumavara antaa myöten". Lisäksi EU:n banaanintuottajamaita ja -alueita, kuten Madeiran itsehallintoaluetta, ei varoitettu asianmukaisesti vaikutuksista. Näistä syistä äänestimme tästä mietinnöstä tyhjää.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) Euroopan parlamentin päätöslauselmaesityksessä neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 3/2010 varainhoitovuodeksi 2010 (pääluokka III – komissio) kohdennetaan uusia varoja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden (AKT-maiden) banaanialan liitännäistoimenpiteiden rahoittamiseen. Komission ehdotuksessa, joka itse asiassa laadittiin ilman kummankaan budjettivallan käyttäjän osallistumista työhön, ehdotetaan 75 miljoonan euron määrärahojen varaamista kyseisen asetuksen tarkistusten hyväksymistä odottaessa. Minun on huomautettava, etteivät parlamentti ja neuvosto ole onnistuneet pääsemään asiasta sopimukseen. Parlamentti on nimittäin harkinnut joustovälineen käyttöä: se on osoittautunut erinomaiseksi keinoksi käsitellä vastaavia tilanteita, koska kyseiset varat ovat jo käyttövalmiina ja niiden käytölle on oikeusperusta. Neuvostolla oli puolestaan toisenlainen ajatus, koska jäsenvaltiot olivat haluttomia käyttämään joustovälinettä. Tämän seurauksena niiden maksuosuuksia korotettiin. Juuri näistä syistä budjettivaliokunta katsoi olevan mahdotonta päästä sopimukseen vuoden 2010 talousarviosta.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) EU on keskittynyt aina kehitysmaiden, erityisesti AKT-maiden, auttamiseen. Tässä lisätalousarvioehdotuksessa käsiteltävänä olevassa tapauksessa on kyse AKT-alueen banaanintuottajamaista. Kyseistä apua annetaan vapauttamalla EU:n ja 11:n Latinalaisen Amerikan banaanintuottajamaan välinen banaanikauppa. Tällainen apu on mielestämme parempi ja tehokkaampi vaihtoehto kuin suoran tuen antaminen, jolloin varoja käytetään ilman harkintaa. Tukemalla näiden maiden banaanialaa autamme niitä kehittämään talouttaan, luomaan työpaikkoja ja torjumaan köyhyyttä.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Ajatuksena on ollut, että talouskriisin nujertamiseksi EU:n painopisteiden rahoittamiseen on saatava mahdollisimman paljon rahaa vuodeksi 2010. Tämä mahdollistettiin kohdistamalla budjettivaroja uudelleen. Banaanialan liitännäistoimenpiteisiin liittyvää taloudellista tukea ei ennakoitu nykyistä monivuotista rahoituskehystä laadittaessa.

WTO:ssa toteutetusta kaupan vapauttamisesta ja siihen liittyvän suosituimmuuskohtelun mukaisten tariffien alentamisesta aiheutuvien vaikutusten lieventämiseksi meille sanotaan, että EU:n taloudellinen tuki AKT-alueen banaanintuottajamaille pysyy nyt ennallaan. Varsinkin nyt, kun EU painii itse talouskriisin kanssa, joustovälineen tällaista käyttöä on torjuttava.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Muuttuvien kauppajärjestelyjen vuoksi – varsinkin, kun kauppa on vapautettu WTO:ssa – AKT-alueen banaaninviejämaiden etuusmarginaalin kaventumisella on ollut kielteisiä vaikutuksia.

Siksi Euroopan komissio ehdottaa, että AKT-alueen suurimpia banaaninviejämaita tuetaan rahoittamalla banaanialan liitännäistoimenpiteitä 190 miljoonalla eurolla neljän vuoden ajan (vuosina 2010–2013). Tämän tuen tarkoituksena on auttaa AKT-alueen banaaninviejämaita käynnistämään sopeutumisohjelmia. Vaikka banaanialan kysymys on vanha asia, alan liitännäistoimenpiteiden rahoittaminen on yhä ongelmallista.

Komissio ja neuvosto eivät sisällyttäneet sitä vuosien 2007–2013 monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeeseen 4, ja kehitysyhteistyövaliokunta katsoo, että ehdotus on ristiriidassa monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeelle 4 asetetun ylärajan kanssa, ja kehottaa komissiota tekemään huomattavia muutoksia tai korvaamaan ehdotuksensa toisella tekstillä.

Esitys Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi – varainhoitovuosi 2011

  Maria Da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Olen tyytyväinen vuoden 2011 talousarvioesitykseen, josta keskustelemme tänään, koska siinä keskitytään nimenomaan ilmoitettuihin painopisteisiin. Parlamentti on ensimmäistä kertaa tasa-arvoisessa asemassa neuvoston kanssa näissä asioissa. Tämä on ensimmäinen Lissabonin sopimuksen jälkeinen talousarvio. Tästä syystä ja EU:n nykyisen kriisin vuoksi on tärkeää, että talousarvion toteutuksen tarkasteluprosessi onnistuu. On hyvin tärkeää, että EU saa määrärahat painopistealueiden täytäntöönpanoa varten ja uudet valtuudet, jotka sille myönnettiin Lissabonin sopimuksessa. Kriisin aikaan meidän on tärkeää puolustaa vakaumuksiamme ja visionääristä talousarviota. Parlamentin ehdotuksessa näkyy tällainen kunnianhimo. Toisaalta neuvoston ehdottamat arvot vastaavat EU:n jäsenvaltioiden talousarvioiden säästölinjaa. EU:n täytyy kuitenkin kyetä reagoimaan suurten haasteiden aiheuttamiin poliittisiin muutoksiin. EU:n on esiteltävä kunnianhimoinen talousarvio, joka voi auttaa elvyttämään taloutta. Voimme tehdä EU:sta houkuttelevamman paikan elää ja työskennellä vain vahvistamalla tieteen ja innovoinnin kaltaisia aloja, edistämällä talouskasvua ja luomalla lisää parempia työpaikkoja.

  Ole Christensen, Dan Jørgensen, Christel Schaldemose ja Britta Thomsen (S&D), kirjallinen. – (DA) Me Tanskan sosiaalidemokraatteihin kuuluvat Euroopan parlamentin jäsenet olemme äänestäneet talousarvioon esitettyjen tarkistusten 700, 701 ja 706 puolesta. Teimme niin, vaikka huomautuksissa todetaankin, että EU:n pitäisi siirtyä kohti vain vähän hiilidioksidipäästöjä tuottavaa taloutta. Olemme varsin tietoisia siitä, että ydinvoiman kannattajat yrittävät peitellä tällä termillä sitä tosiasiaa, että he viittaavat talouteen, jossa ydinvoimalla on keskeinen asema energianlähteenä. Haluamme korostaa, että mielestämme on erittäin huono ajatus käyttää EU:n varoja ydinvoimaan, ja äänestimme tarkistusten puolesta juuri tällä varauksella.

  Anne E. Jensen (ALDE), kirjallinen. – (DA) Äänestyksessä EU:n talousarviosta vuodeksi 2011 Tanskan liberaalipuolue äänesti monia sellaisia tarkistuksia vastaan, jotka koskivat rahan ottamista pois vientituista. Vientitukimenot perustuvat lakiin, ja siksi vientitukia maksetaan riippumatta siitä, millainen määrä talousarviossa on vahvistettu. Ellei EU:n talousarviossa kuitenkaan määritetä minkäänlaisia vientitukimenoja, yksittäisten jäsenvaltioiden on maksettava vientituet. Nyt, kun kansallisia määrärahoja leikataan, olisi taloudellisesti vastuutonta kuormittaa jäsenvaltioita näillä huomattavilla lisämenoilla. Tanskan liberaalipuolue on tyytyväinen siihen, että EU:n vientitukia on supistettu huomattavasti viime vuosina, ja pyrkii jatkossakin muuttamaan taustalla vaikuttavaa lainsäädäntöä niin, että asteittaista käytöstä poistoa voidaan jatkaa. Tanskan liberaalipuolue äänesti myös sellaista kohtaa vastaan, jolla estettiin urospuolisista nautaeläimistä maksettavan erityispalkkion maksaminen härkätaisteluissa käytettävistä häristä.

Tanskan liberaalipuolue äänesti tätä ehdotusta vastaan siksi, että tätä palkkiota maksetaan vain Tanskassa, Ruotsissa ja Sloveniassa, missä ei järjestetä härkätaisteluja. Lisäksi Tanskan liberaalipuolue vastusti äänestyksessä 300 miljoonan Tanskan kruunun kohdentamista EU:n maitotaloustuotteiden rahastoon. Maitotuotteiden hinnat nousivat viime vuonna, minkä vuoksi komissio teki sen johtopäätöksen, että nykyisten sääntöjen nojalla tällaisesta rahastosta ei voida myöntää varoja.

  Véronique Mathieu (PPE), kirjallinen. – (FR) Talousarvioon esitettiin tarkistus, jossa ehdotettiin, että osa Euroopan poliisiakatemian (CEPOL) määrärahoista vuodeksi 2011 jäädytettäisiin. Äänestin tarkistuksen puolesta. Olen tyytyväinen täysistunnossa pidettyyn äänestykseen, jossa parlamentti vahvisti äänin 611 puolesta, 38 vastaan ja 6 tyhjää CEPOLia koskevan kantansa. Parlamentti nimittäin vapauttaa jäädyttämänsä määrärahat, jos se saa CEPOLilta tyydyttäviä tietoja vuoden 2008 vastuuvapauden jatkotoimista.

Nämä vaatimukset ovat selvät: tiedottakaa parlamentille OLAFin tutkinnan tuloksista, julkaiskaa luettelo hallintoneuvoston jäsenistä, toimittakaa ulkopuolisen tilintarkastajan lopullinen kertomus yksityisiin menoihin käytetyistä määrärahoista ja varmistakaa, että hallintoneuvostossa tehdään muutoksia tällaisen tilanteen toistumisen ehkäisemiseksi. Toivon todella, että CEPOL vastaa nopeasti ja osoittaa haluavansa tehdä parlamentin kanssa täysipainoista yhteistyötä.

  Marit Paulsen, Olle Schmidt ja Cecilia Wikström (ALDE), kirjallinen. – (SV) Vahva ja nykyaikainen EU tarvitsee tulevaisuuteen keskittyvän ja kasvulähtöisen talousarvion, samalla kun taloudellinen tilanne edellyttää harkintaa ja malttia. Olemme siksi päättäneet säilyttää säästölinjamme ja keskittyä laajoihin tutkimus-, kehitys- ja innovaatioinvestointeihin, jotka luovat kasvua ja työpaikkoja Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti. Koska haluamme EU:n, joka on kestävä taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristön kannalta, äänestimme ympäristöön, inhimilliseen pääomaan ja rahoitusmarkkinoiden valvontaan tehtävien investointien puolesta, kuitenkin aina olemassa olevien resurssien asettamissa rajoissa.

EU:n maatalouspolitiikkaan käytetään edelleen suhteettoman suuri osa talousarviosta, eikä tulevaisuuden haasteita saavuteta soveltamalla vanhanaikaista politiikkaa. Olemme siksi äänestäneet 300 miljoonan euron maitorahastoa koskevaa ehdotusta vastaan sekä ehdottaneet itse EU:n vientitukien poistamista esimerkiksi maataloustuotteilta ja tupakanviljelyyn maksettavien tukien lakkauttamista. Koska näinä taloudellisesti vaikeina aikoina jokaisen on kannettava oma kortensa kekoon, olemme äänestäneet myös EU:n hallintokustannusten supistamisen puolesta.

Mietintö: Sidonia Elżbieta Jędrzejewska, Helga Trüpel (A7-0284/2010)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Euroalueen heikon elpymisen ja monen jäsenvaltion julkisen talouden huonon tilanteen vuoksi talousarvion viisas käyttö voi edistää talouden elpymistä. On kuitenkin tiedettävä, miten sitä voidaan hyödyntää parhaiten. Kun on kyse kansalaisista, on pantava merkille kasvua ja työllisyyttä edistävää kilpailukykyä sekä kasvua ja työllisyyttä edistävää koheesiota koskeviin otsakkeisiin tehdyt lisäykset, vaikka koulutuksen määrärahoja vähennetään. Euroopan sosiaalirahaston (ESR) määrärahoja on lisätty huomattavasti, mutta on valitettavaa, että ainoastaan 1,4 prosenttia varoista varataan sosiaalipolitiikan täytäntöönpanoon ja että terveysalan määrärahoja vähennetään vuoden 2010 talousarviossa 15,77 miljoonaa euroa. Aluekehitysmäärärahoja lisätään 3,2 prosentilla, mitä pidetään välttämättömänä. Maatalouden osalta on pantava merkille maitoalan määrärahojen huomattava vaihtelu, minkä vuoksi tätä asiaa varten tarvitaan pysyvä lähestymistapa erityisesti maitorahaston avulla. Kalastuksen osalta on valitettavaa, että yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) määrärahoja on vähennetty.

  Charalampos Angourakis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) EU:n vuoden 2011 talousarviolla pyritään tukemaan suuryritysten kannattavuutta. Se on monopolien ja porvarihallitusten säälimätön hyökkäys työntekijöiden työ- ja sosiaalisia oikeuksia vastaan. Sen perusteella monopoliryhmille tarjotaan vieläkin enemmän kuumaa rahaa, avustuksia ja mahdollisuuksia kansallisten porvarihallitusten niille antaman runsaan 5 biljoonan lisäksi. Siten ne vahvistavat asemaansa imperialistien välisessä armottomassa kilpailussa, jonka tarkoitus on selkeästi elvyttää kapitalistista järjestelmää. Periaatteena on, että rahaa annetaan pääomalle ja toisaalta leikataan jo mitätöntä tukea työntekijöille, pienille kaupallisille yrityksille ja käsityöyrityksille, heikkotuloisille keskisuurille tiloille ja nuorille, ja tarjotaan yhä enemmän rahaa EU:n imperialistisille väliintulolle ja mekanismeille, joita se käyttää ihmisten sortamiseksi ja vainoamiseksi.

Ensimmäinen talousarvio, jonka Euroopan parlamentti hyväksyy Lissabonin sopimuksen myötä väitetysti saamilla valtuuksillaan, on taantumuksellisen luonteensa arvoinen. Se osoittaa jälleen kerran, että Euroopan parlamentti pyrkii uskollisesti edistämään monopolien tarpeita ja etuja ja että se suhtautuu hyvin vihamielisesti työntekijöiden ja ruohonjuuritason tarpeisiin. Työväenluokan ja ruohonjuuritason liikkeen on tehostettava taistoaan, jotta työntekijät eivät joudu vastaamaan kapitalistisen kriisin kustannuksista.

  Liam Aylward, Brian Crowley ja Pat the Cope Gallagher (ALDE), kirjallinen. – (GA) Maitoalan määrärahat ovat vaihdelleet huomattavasti viime vuosina. Vuoden 2010 talousarviossa maitoalalle myönnetty 300 miljoonan euron poikkeuksellinen määräraha oli erityisen hyödyllinen maidontuottajille, jotka kärsivät huomattavasti kriisistä. Äänestimme uuden budjettikohdan puolesta sellaisen maitorahaston luomiseksi, jolla tuetaan innovaatiota, monipuolistamista ja rakenneuudistusta sekä lisätään maidontuottajien neuvotteluvoimaa, jotta elintarvikeketjun epätasapainoon voidaan puuttua. Olemme lisäksi tyytyväisiä siihen, mitä mietinnössä todetaan koulumaitojärjestelmään myönnetystä tuesta sekä komission ehdotuksesta lisätä koulumaitojärjestelmän ja kouluhedelmäjärjestelmän rahoitusta.

Yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteena on turvata elintarvikehuolto, ympäristön ja biologisen monimuotoisuuden suojelu sekä varmistaa asianmukaiset tulot maanviljelijöille. Olemme siten tyytyväisiä, että mietinnössä kehotetaan komissiota huolehtimaan siitä, että vuoden 2011 talousarvioon sisällytetään tarvittavat keinot siltä varalta, että markkinoiden heilahtelu lisääntyy vuonna 2011, että byrokratiaa vähennetään ja että rahoituksen saantia parannetaan sekä selkeytetään.

  George Becali (NI), kirjallinen. – (RO) Olen samaa mieltä niiden kollegojeni kanssa, jotka eivät tue komission esittämiä talousarvioleikkauksia. Paras peruste tätä vastaan on niiden jäsenvaltioiden tilanne, jotka ovat päättäneet toteuttaa näitä toimia kotimaassa. Viittaan erityisesti Romaniaan. Emme ole irtautuneet kriisistä kulutukseen kohdistuneella painostuksella, jolla sen vaikutuksia pyritään rajoittamaan, vaan tällä on itse asiassa aiheutettu ennennäkemätöntä sosiaalista painetta. Tämän vuoksi olen samaa mieltä maitorahastoon tehdystä 300 miljoonan euron lisäyksestä. Olen koko tämän eurooppalaisen kriisin ajan suhtautunut samalla tavalla maidon määrärahojen lisäämiseen. Kannatan vahvasti ajatusta eurooppalaisesta vakautusmekanismista ja siitä, että on tarpeen luoda kaksi erillistä uutta budjettikohtaa, joiden rahoitus täsmennetään – eikä niitä pidetä tyhjänä kuten tähän saakka – jotta tämä Euroopan interventioväline olisi todellinen eikä vain teoreettinen. Toivon, että parlamentin kantaa kunnioitetaan sovittelun aikana, että neuvostossa päästään sopimukseen ja että voimme äänestää marraskuussa myöntävästi EU:n vuoden 2011 talousarviosta.

  Zuzana Brzobohatá (S&D), kirjallinen. – (CS) Euroopan parlamentti on käsitellyt Euroopan unionin vuoden 2011 yleistä talousarvioesitystä ensimmäistä kertaa historiansa aikana Lissabonin sopimuksen mukaisten uusien sääntöjen perusteella. Parlamentin täysistunnossa tehdyt useat muutokset osoittavat selvästi, että Euroopan unionin valvonta ja demokraattinen toiminta on lisääntynyt. Tuin tähän ehdotukseen sisältyviä demokraattisten menettelyjen parantamiseen ja talousarvion rakenteeseen liittyviä näkökohtia.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin parlamentin päätöslauselman puolesta, koska olen samaa mieltä parlamentin monialaisista painopisteistä vuodelle 2011 nuorison, koulutuksen ja liikkuvuuden aloilla, minkä vuoksi eri toimintalinjojen yhteydessä tarvitaan monialaisia kohdennettuja investointeja EU:n kasvun ja kehityksen tukemiseksi. Olen samaa mieltä elinikäisen oppimisen ohjelman, Ihmiset-ohjelman ja Erasmus Mundus -ohjelman, ehdotetusta määrärahojen lisäämisestä. Olen myös samaa mieltä siitä, että nuorison liikkuminen työmarkkinoilla on keskeinen tekijä, kun pyritään varmistamaan kilpailukykyisten ja dynaamisten työmarkkinoiden kehittyminen Euroopassa, ja tämän vuoksi sitä on vahvistettava. Pidän myönteisenä Euresin (Euroopan työnvälitysverkosto) määrärahojen lisäämistä ja kannatan sen vuoksi voimakkaasti "Eka Eures-työpaikka" -valmistelutoimen käynnistämistä, koska sen tarkoituksena on auttaa nuoria pääsemään työmarkkinoille tai erityisosaamista vaativaan työhön muissa jäsenvaltioissa ja se on ensimmäinen askel kohti erityistä nuorten ei-akateemista liikkuvuusohjelmaa.

  Françoise Castex (S&D), kirjallinen. – (FR) Tällä talousarviolla ei vastata siihen, mitä Euroopan unioni tarvitsee lamasta päästäkseen, elpyäkseen ja kantaakseen solidaarisuutta koskevan vastuunsa. Olen tämän vuoksi pahoillani siitä, että Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmä yksinkertaisesti torjui Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmän ehdotuksen luoda "omia varoja" koskeva budjettikohta, jota rahoitetaan pääomasiirtojen transaktioverolla. Tämä epäjohdonmukaisuus oikeiston puheiden ja tekojen välillä on törkeää, kun otetaan huomioon, että he ovat kuukausien ajan esittäneet kansalaisille ja tiedotusvälineille, että he tukevat tällaista veroa. Kuitenkin, kun on kyse äänestyksestä ja kun Euroopan parlamentilla on mahdollisuus saada tämä aikaan, juuri nämä samat ihmiset haluavat, että ehdotus haudataan. Vaikka EU on laajentumassa ja se on saamassa enemmän toimivaltaa, sen käytössä olevat varat hupenevat. Tämä on huono merkki yleisesti kasvun ja työllisyyden elpymiselle Euroopassa ja erityisesti EU:n kansalaisille.

  Anna Maria Corazza Bildt, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark ja Anna Ibrisagic (PPE), kirjallinen. – (SV) Haluaisimme, että EU:n talousarvion painopisteet keskittyisivät enemmän tulevaisuuteen, kilpailukyvyn parantamiseen, infrastruktuuriin tehtäviin sijoituksiin ja tieteeseen sen sijaan, että pönkitetään maatalouspolitiikkaa. Pidämme tänään kiinni painopisteistämme ja äänestämme oikeusvarmuuden, tutkimusmäärärahojen lisäämisen ja ilmastonmuutosta koskevien toimien määrärahojen lisäämisen puolesta ja vaadimme, että sen lisäksi vähennetään maataloustukia, vientitukia sekä tupakanviljelyn ja maitotuotteiden määrärahoja. Äänestimme luonnollisesti EU:n vuoden 2011 talousarvion puolesta, vaikka siihen ei sisältynyt kaikkia tukemiamme painopistealoja.

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Hyväksyimme juuri Euroopan parlamentin haluaman vuoden 2011 talousarvion. Tämän äänestyksen ansiosta olemme voineet vahvistaa painopisteemme, jotka koskevat kaikkein köyhimpiä, joille on vaadittu 100 miljoonan euron paketti, ja maidontuottajia maitorahaston toivottavan jatkumisen myötä.

Vaikeuksissa olevien yritysten pitäisi saada jatkossakin tukea Euroopan globalisaatiorahastosta, jonka pitäisi olla pysyvä ja jolla olisi oltava oma talousarvionsa. Haluaisimme lopuksi nähdä, että EU:n talousarviota varten myönnetään omat varat ja että käyttöön otetaan vihdoinkin pääomasiirtojen transaktiovero.

  Christine De Veyrac (PPE), kirjallinen. – (FR) Ajankohdalla, jolloin valtiot, paikalliset yhteisöt, veronmaksajat ja yritykset hyväksyvät taloudellisia uhrauksia, unioni ei saa muodostaa poikkeusta tällaiseen moraaliseen prosessiin. Unionin talousarvion suhteeton paisuminen, johon jotkut pyrkivät, ei ole hyväksyttävää. Tämä ei merkitse, että nyt on aika leikata strategisesti välttämättömiä menoja, kuten yhteistä maatalouspolitiikkaa, jonka ansiosta voimme olla omavaraisia elintarvikkeiden suhteen ja hyötyä vientilähteestä (ja siten tuloista).

Tämä olisi toisaalta hyvä ajankohta asettaa kyseenalaiseksi tiettyjen jäsenvaltioiden historiallisista syistä nauttimat maksupoikkeukset, mille ei ole mitään perusteita tällä hetkellä. Eurooppalaista veroa koskevaa ajatusta ei voida harkita tässä yhteydessä: jäsenvaltioihin kohdistuvaa veropainetta olisi vähennettävä ensin.

  Philippe de Villiers (EFD), kirjallinen. – (FR) Euroopan parlamentti on esittänyt näkemyksensä päätöslauselmaesityksestä, joka koskee neuvoston kantaa esitykseen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2011.

Euroopan parlamentin toteuttama Euroopan unionin yleisen talousarvion tarkastelu on aina tarjonnut tilaisuuden nähdä selvemmin, miten unionin toimivaltaa on laajennettu vuosien mittaan ja miten jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeutta on päinvastoin menetetty.

Tästä mietinnöstä käy ilmi veropaine, joka jää veronmaksajien maksettavaksi. Vaikka kansalaisten pettymys Euroopan unioniin on selvää, EU kuitenkin lisää talousarvionsa määrää 6 prosentilla rahoittaakseen toimintalinjoja, joita se on vaatinut itselleen. Minkä vuoksi tämä lisäys tehdään, kun 10–15 prosenttia varoista jää käyttämättä ja komissio vaati kaikilta jäsenvaltioilta pidättyväisyyttä?

  Diane Dodds (NI), kirjallinen. – (EN) En voi hyväksyä minkäänlaista ehdotusta EU:n talousarviovarojen lisäämisestä, koska en voi perustella vaalipiirini asukkaille EU:n menojen lisäämistä lähes 6 prosentilla vuonna 2011. Yhdistyneen kuningaskunnan valtionvarainministeri esittää tänään julkiseen sektoriin kohdistuvia rajuja leikkauksia. Niissä on kyse EU:n jäsenvaltioilta vaatimista leikkauksista. Kuitenkin EU pitää samaan aikaan asianmukaisena, että unionin talousarvion määrää lisätään 6 prosentilla. Tee niin kuin sanon enkä niin kuin toimin, näyttää olevan EU:n virallinen politiikka. Minusta tämä ei ole hyväksyttävää.

En voi katsoa vaalipiirini asukkaita silmiin, koska monet varmasti menettävät työpaikkansa Yhdistyneen kuningaskunnan menoihin kohdistuvien leikkausten vuoksi, ja todeta, että Euroopan parlamentin jäsenet käyttävät viisaasti vieläkin suurempia määriä heidän varojaan – on otettava huomioon, että kyse on heidän rahoistaan – lisäämällä Euroopan ulkosuhdehallinnon, Europolin ja rahoituspalvelujen sääntelyn määrärahoja. En voi missään nimessä perusteella, että parlamentin ajanvietteeseen käytettävää talousarviota lisätään. Sen vuoksi äänestin tätä talousarviota vastaan. Muiden on perusteltava, miksi he tukivat sitä.

  Lena Ek (ALDE), kirjallinen. – (SV) Vahva ja moderni Eurooppa tarvitsee tulevaisuuteen ja kasvuun suuntautuvan talousarvion, vaikka taloudellinen tilanne edellyttää samaan aikaan pohdintaa ja maltillisuutta. Pyrin sen vuoksi rajoittamaan talousarvioon tehtäviä lisäyksiä ja keskityin tutkimukseen, kehittämiseen ja innovaatioon tehtäviin laajoihin investointeihin, joilla luodaan kasvua ja työpaikkoja Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti. Koska haluan, että EU on talouden, yhteiskunnallisten asioiden ja ilmaston kannalta kestävä, äänestin ympäristöön, ihmisiin ja rahoitusmarkkinoiden ohjaukseen tehtävien sijoitusten puolesta, mutta aina olemassa olevien varojen rajoissa.

Suuri osa talousarviosta käytetään EU:n maatalouspolitiikkaan. Valitettavasti yhteisen maatalouspolitiikan nykyisessä rakenteessa keskitytään harvoin vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Menestyvät maaseutualueet ovat hyvin tärkeitä. Vientitukien ja tupakanviljelytukien jatkaminen ei ole kuitenkaan oikea toimintatapa. Tarvitsemme sen sijaan kohtuulliset edellytykset elintarviketuotannolle Euroopassa, kunnollisen eläinsuojelun ja kannustimia maanviljelijöille vihreän energian tuottamiseksi. Koska jokaisen on tehtävä osuutensa näinä vaikeina taloudellisina aikoina, minäkin äänestin EU:n hallintokulujen vähentämisen puolesta.

  Göran Färm, Anna Hedh, Olle Ludvigsson ja Marita Ulvskog (S&D), kirjallinen. – (SV) Me Ruotsin sosiaalidemokraatit äänestimme tänään EU:n vuoden 2011 talousarvioesityksen puolesta. Kyseessä on maltillinen talousarvio, mutta siihen sisältyy tarpeellisia investointeja tutkimukseen, energiaan ja nuoria koskeviin aloitteisiin, ja sen ansiosta voidaan perustaa uusi EU:n ulkosuhdehallinto ja uudet finanssivalvontaviranomaiset.

Kyseessä on kuitenkin myös talousarvio, jonka perusteella monet EU:n uusista painopistealoista eivät saa kohtuullista rahoitusta. Esimerkkinä voidaan mainita EU:n työllisyyttä ja kasvua koskeva uusi strategia (Eurooppa 2020), ilmastopolitiikka ja EU:n ulko- ja tukipolitiikka sekä erityisesti Palestiinalle myönnettävä apu.

Jotta talousarvio pidetään kurissa, ehdotimme lisää leikkauksia EU:n maataloustukiin, mutta tämä hylättiin äänestyksessä. Äänestimme myös, että EU:n omien varojen järjestelmää tarkastellaan ja että tähän sisältyy transaktiovero. EU:n tuloja koskevalla uudella järjestelmällä – riippumatta siitä, millainen sen rakenne on – ei saada vaikuttaa talousarvioon ja siinä on kunnioitettava jäsenvaltioiden toimivaltaa verotuksen alalla.

Parlamentin oman talousarvion osalta katsomme, että Lissabonin sopimuksen perusteella raskaamman työtaakan saavien valiokuntien on saatava vahvistusta. Tämän vuoksi on perusteltua lisätä parlamentin ja poliittisten sihteeristöjen henkilöstön määrää. Emme kuitenkaan usko, että Euroopan parlamentin jäsenet tarvitsevat lisää henkilöstöä. Parlamentti on nyt päättänyt asettaa avustajakorvauksia koskevat määrärahat varaukseen, ja niitä ei pitäisi ottaa käyttöön ennen kuin kaikki edellytykset täytetään. Olisimme mieluummin nähneet, että parlamentin voimavaroja lisätään uudelleenjakoa ja tehokkuuden lisäämistä koskevien keinojen avulla sen sijaan, että kokonaistalousarviota lisätään.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) EU:n talousarvio on välttämätön EU:n toimien kehitykselle ja erityisesti kriisiaikana koheesiopolitiikkaan liittyvien varojen tehokkaalle tarjonnalle.

Minusta neuvoston ei pitäisi leikata näitä varoja mielivaltaisesti. Näin toimittiin innovaatiota ja kasvuun ja kilpailukykyyn liittyviä tavoitteita koskevien painopisteiden osalta. Neuvosto on leikannut maksusitoumusmäärärahoja 0,55 prosenttia ja maksumäärärahoja 2,77 prosenttia, hyväksynyt lopullisessa talousarviossa 141,8 miljardin euron maksusitoumusmäärärahat ja 126,5 miljardin euron maksumäärärahat. Voi olla erityisen huolestuttavaa, jos tällä vaikutetaan EU:n kasvuun ja kilpailukykyyn.

Kannatan siksi sitä, että parlamentti pitää ennallaan näille aloille alun perin myönnetyt varat.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Lissabonin sopimuksen tultua voimaan pakollisia ja ei-pakollisia menoja ei enää eroteta toisistaan, mikä merkitsee, että Euroopan parlamentti ja neuvosto vastaavat jatkossa tasavertaisina kaikista EU:n menoista, joista ne myös yhdessä päättävät. Lisäksi vuotuisesta talousarviomenettelystä tulee erityinen lainsäädännöllinen menettely, koska talousarvio hyväksytään asetuksella. Tätä voidaan pitää yhteispäätösmenettelyn erityistapauksena tai sekaannuksen välttämiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteisenä päätöksenä. Parlamentin ehdottama vuoden 2011 talousarvio on kunnianhimoinen, älykäs ja siinä kunnioitetaan sitoumuksia, joita se on tehnyt tiukalla ja realistisella tavalla. Asetamme painopisteeksi politiikanalat, jotka koskevat nuoria, koulutusta, liikkuvuutta, ammattikoulutusta, tutkimusta, kilpailukykyä ja innovaatiota. Haluaisin mainita valmistelevan toimen, jonka laadintaan osallistuin henkilökohtaisesti: "Eka Eures-työpaikka". Sillä edistetään nuorten liikkuvuutta EU:ssa ja autetaan torjumaan työttömyyttä. EU:n talousarvion osuus on edelleen noin yksi prosentti bruttokansantulosta. Tämä osoittaa selvästi, että monivuotista rahoituskehystä on tarkistettava. On otettava huomioon otsakkeiden tiukka liikkumavara etenkin otsakkeissa 1A, 3B ja 4. On myös selvää, että on kiireellisesti keskusteltava tarpeesta saada uusia varoja unionin talousarviota varten.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Olemme kaikki samaa mieltä arvostelusta, jota esitettiin mielivaltaisista supistuksista ja neuvoston talousarvioesitykseen tekemistä leikkauksista, jonka vuoksi sen määrä oli lähes 7 miljardia euroa pienempi, mitä sovittiin vuosia 2007–2013 koskevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä. Tätä on vaikeaa hyväksyä, sillä monivuotisessa rahoituskehyksessä sovittu määrä on jo hyvin pieni ja asettaa jo alusta alkaen kaikki taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevat oikeudet kyseenalaisiksi. Sen vuoksi sillä lisätään haitallisia vaikutuksia EU:n toimintalinjoihin.

Katsomme sen vuoksi myös, että talousarvion merkittävä uudelleenarviointi on välttämätöntä ja että nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismääriä on tarkasteltava välittömästi uudelleen. Emme saa kuitenkaan tämän arvostelun vuoksi hyväksyä mietinnössä mainittuja aikeita "lissabonisoida" talousarviota. Tämän perusteella se olisi Lissabonin sopimuksen peruspilareiden – uusliberalismin, federalismin ja militarismin – alainen. Toisin sanoen, se olisi juuri niiden toimintalinjojen mukainen, jotka aiheuttivat vakavan kriisin, jonka edessä Euroopan työntekijät ja kansat ovat. Ensinnäkin jäsenvaltioiden bruttokansantuloon suhteutettuihin maksuihin perustuvaa unionin talousarviota on vahvistettava, tällaiset toimintalinjat on keskeytettävä ja on sitouduttava aidosti yhteenkuuluvuuteen, sosiaaliseen kehitykseen ja ympäristönsuojeluun.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Lissabonin sopimus tuli voimaan viime vuonna 1. joulukuuta. Sen perusteella Euroopan unionille annetaan uutta toimivaltaa: tämä merkitsee uusia mahdollisuuksia käyttää varoja. Kukaan tai tuskin kukaan ei ole täällä viitsinyt korostaa, että on häpeällistä pyytää lisää varoja Euroopan unionille tai luoda uusi vero, kun jäsenvaltioita velvoitetaan pidättyvyyteen ja leikkaamaan sosiaalista suojeluaan.

EU aiheuttaa Ranskalle valtavat suorat kustannukset: 8 miljardia euroa vuodessa, ja luku kasvaa koko ajan. Tällainen summa merkitsee toisin sanoen samaa kuin esimerkiksi suurin osa sosiaaliturvan alijäämästä. Välilliset kustannukset ovat vieläkin suurempia, kun otetaan huomioon työttömyyden, heikon kasvun, tuotannon ja muiden tällaisten seikkojen aiheuttamat EU:n toimintalinjoihin liittyvät vaikutukset. EU:n talousarviolla ei täydennetä kansallisia talousarvioita: sillä kilpaillaan niiden kanssa ja hyökätään niitä vastaan. Rakennepolitiikan yhteisrahoitusjärjestelmillä, mitkä merkitsevät ainoastaan eräänlaista sponsorointia, kannustetaan myös varojen käyttöä. Raskauttava seikka on myös se, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin ei ole voinut 15 vuoden ajan hyväksyä tapaa, jolla komissio on hallinnoinut näitä kymmeniä miljardeja euroja. Mielestäni on korkea aika, että tällainen toiminta saadaan päätökseen.

  Sylvie Guillaume (S&D), kirjallinen. – (FR) Kannatin Euroopan parlamentin päätöslauselmaa esityksestä EU:n vuoden 2011 talousarvioksi. Jos haluamme toteuttaa Euroopan unionin poliittiset painopisteet ja soveltaa talouskriisin ja Lissabonin sopimuksen myötä saatuja uusia toimivaltuuksia, meidän on tuettava kunnianhimoista talousarvioesitystä, jonka perusteella on mahdollista tarjota varoja työpaikkojen lisäämiseen ja kestävään kasvuun palaamiseen. Tarvitsemme toisin sanoen talousarvion, jolla vastataan EU:ta koskeviin odotuksiimme.

Neuvosto haluaisi supistaa unionin talousarviota, koska monilla jäsenvaltiolla on erittäin suuri alijäämä. Olemme sen vuoksi luoneet uuden budjettikohdan unionin omista varoista, jotta talousarvio ei olisi niin riippuvainen kansallisista rahoitusosuuksista. Pahoittelemme, että oikeisto on jälleen kerran torjunut tarkistuksen, jolla pyydetään ottamaan käyttöön pääomasiirtojen transaktiovero.

  Elisabeth Köstinger (PPE), kirjallinen. – (DE) Tuen Euroopan parlamentin vuoden 2011 talousarviota koskevia ehdotuksia. Mietinnössä on otettu huomioon tärkeät politiikanalat ja eri mielipiteet. Parlamentti toteaa, että Euroopan unioni ei voi tulevaisuudessa täyttää laajoja ja monitahoisia tehtäviään vähemmillä varoilla. Tämä koskee ennen kaikkea maataloutta. Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnossa vuoden 2011 talousarvioon jo esitettiin huolenaihe, että komission oletukset ovat liian optimistisia, kun on kyse käyttämättömiä varoja koskevasta suunnittelusta ja käytöstä. Laajamittaiset tutkimushankkeet on rahoituksellisesti kytketty takaisinperintään, jonka määrää kukaan ei tiedä etukäteen. Komissiota pyydetään varmistamaan tutkimuksen ja kehityksen alan pitkän aikavälin rahoitus sekä laatimaan tarkkoja rahoitussuunnitelmia. Maatalouden alalta takaisin perityt varat olisi käytettävä alkuperäistä tarkoitusta varten.

  Petru Constantin Luhan (PPE), kirjallinen. – (RO) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska Euroopan parlamentti pitää tärkeimpinä painopisteinä nuorten, koulutuksen ja liikkuvuuden alan toimintalinjojaan. Olen myös monessa yhteydessä korostanut, että ne ovat tärkeitä ja välttämättömiä EU:n talouden elvytysstrategian ja Eurooppa 2020 -strategian osia. Nuoriin, koulutukseen ja liikkuvuuteen on tehtävä asianmukaisissa toimintalinjoissa erityisiä monialaisia investointeja EU:n kasvun ja kehityksen edistämiseksi.

Tuen sen vuoksi tarvetta lisätä varoja näihin painopisteisiin liittyville kaikille ohjelmille, kuten elinikäisen oppimisen ohjelmalle, Ihmiset-erityisohjelmalle ja Erasmus Mundus -ohjelmalle. Aivan yhtä tärkeää on lisätä työvoimapalveluja koskevan Eures-verkoston rahoitusta. Tämän vuoksi kannatan "Eka Eures-työpaikka" -pilottihankkeen käynnistämistä. Sen tarkoituksena on auttaa nuoria pääsemään työmarkkinoille tai erityisosaamista vaativaan työhön muissa jäsenvaltioissa ja se on ensimmäinen askel kohti erityistä nuorten ei-akateemista liikkuvuusohjelmaa.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Yksittäisten äänestysten osalta äänestin EU:n kansalaisiin ja kehitysmaiden väestöön kielteisesti vaikuttavia säännöksiä vastaan. Tähän sisältyy EU:n tupakantuotannon rahoittaminen sekä EU:n maatalouden vientituet, joilla vahingoitetaan kehitysmaita. Äänestin myös kuluja, matkoja ja hallintokuluja koskeviin budjettikohtiin tehtäviä lisäyksiä vastaan. Olen kuitenkin tyytyväinen parlamentin ensimmäisen käsittelyn myönteisiin näkökohtiin. Niihin sisältyy alueidemme taloudellisen kehityksen rahoittaminen, tuki ratkaisevan tärkeälle tutkimukselle ja kehitykselle sekä ulkomaanavun lisääminen, joka on Yhdistyneen kuningaskunnan kehitysavun lisäämistä koskevan tavoitteen mukainen. Minusta EU:n talousarviota tarvitaan tarjoamaan pitkän aikavälin vakautta niitä tiukkoja säästötoimenpiteitä vastaan, joita kansalliset hallitukset ottavat käyttöön Euroopassa. Vaikka kansalliset hallitukset tekevät rajuja ja myös joissain tapauksissa lyhytnäköisiä leikkauksia, EU:n talousarviolla voidaan tarjota vakautta ja pitkän aikavälin suunnittelua, jotta rakenne- ja koheesiorahastojen avulla luodaan työpaikkoja, tarjotaan ammatillista koulutusta ja kannustetaan Euroopan talouksia elpymään siten, että erityisesti heikoimmassa asemassa oleville alueille myönnetään rakennerahastojen tukea.

  Barbara Matera (PPE), kirjallinen. – (IT) Euroopan talousarvio on hyväksytty yhdessä käsittelyssä ensimmäisen kerran Lissabonin sopimuksen tultua voimaan. Tämä on myös ensimmäinen kerta, kun parlamentin päätösvallan vaikutus on ollut suurempi kuin neuvostolla. Tähän lisääntyneeseen toimivaltaan on kuitenkin liityttävä itsepintaisen talouskriisin vuoksi vastuuntunto ja realismi.

Budjettivaliokunta on tältä osin lähettänyt selkeän viestin, koska se on päättänyt kunnioittaa nykyisen taloudellisen tilanteen edellyttämää liikkumavaraa ja toteuttaa tiukkaa politiikkaa, joka perustuu painopisteisiin, joilla edistetään kasvua ja painotetaan tutkimusta, innovaatiota sekä nuoria. Olen tyytyväinen parlamentin päätökseen noudattaa budjettivaliokunnan ja jäsenvaltioiden, jotka joutuvat usein velkaan EU:n liiallisten maksutarpeiden vuoksi, antamia ohjeita.

Unionin talousarviota on kuitenkin harkittava Lissabonin sopimuksen mukaisten uusien valtuuksien ja omia varoja koskevan tarpeen perusteella. Nämä asiat edellyttävät päättäväisyyttä sovittelumenettelyn aikana, jotta Eurooppa 2020 -strategian kaltaiseen kunnianhimoiseen hankkeeseen saadaan riittävää taloudellista tukea.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) voimaantulon ansiosta on vahvistettu EU:n toimintalinjoja ja luotu uusia toimivaltuuksia etenkin sellaisilla aloilla kuin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, kilpailukyky ja innovointi, avaruuspolitiikka, matkailu, ilmastonmuutoksen torjunta, sosiaalipolitiikka, energiapolitiikka sekä oikeus- ja sisäasiat. Nämä uudet toimivaltuudet edellyttävät talousarviota, jonka perusteella ne voidaan panna täytäntöön, joten budjettivallan käyttäjien on oltava johdonmukaisia lisääntyneiden rahoitusvaltuuksiensa suhteen. Meidän on saatava yhteisön talousarvioon tarvittavat varat vuotta 2014 varten kaavailtujen tavoitteiden saavuttamiseksi, jotta Eurooppa 2020 -strategia ei vaarannu. Tässä kriisitilanteessa jäsenvaltiot luonnollisesti vastustavat määrärahojen korottamista, mutta niiden on tunnustettava EU:n tavoitteet ja se, että ei pidä vaarantaa kaikkea, mitä yhteenkuuluvuuden ja integraation alalla on saavutettu.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Yksi asia, jota Lissabonin sopimuksen perusteella muutettiin, oli EU:n talouden rakenteet, erityisesti monivuotinen rahoituskehys ja vuotuinen talousarviomenettely. Lissabonin sopimuksen perusteella monivuotisesta rahoituskehyksestä tehdään oikeudellisesti sitova ja siinä todetaan, että neuvosto hyväksyy sen yksimielisesti sen jälkeen, kun Euroopan parlamentti on ensin hyväksynyt sen. Vuotuisen talousarvion osalta tärkein muutos on se, ettei pakollisia menoja ja ei-pakollisia menoja enää eroteta toisistaan. Näin ollen Euroopan parlamentti ja neuvosto vastaavat jatkossa niistä tasavertaisesti, ja menettelyä yksinkertaistetaan vastaavasti. Demokraattista valvontaa vahvistaa se, että parlamentilla on nyt yhteispäätösoikeus koko talousarviosta.

Joitakin täydentäviä toimia harkitaan byrokratian yksinkertaistamiseksi. On tärkeää, että Euroopan parlamentin, EU:n ainoana suoraan vaaleilla valittuna toimielimenä, talousarviota koskevia oikeuksia vahvistetaan, jotta se voi vaikuttaa EU:n tärkeisiin päätöksiin, kuten uuden ulkosuhdehallinnon kustannussäästöjä koskevaan vaatimukseen. En voi kuitenkaan tukea keskittämispyrkimyksiä.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin talousarvioesityksen puolesta, koska olen samaa mieltä sen yleisestä kannasta ja sisällöstä. Olen samaa mieltä siitä, että neuvoston tekemien leikkauksien osalta otetaan jälleen käyttöön enimmäismäärät. Minusta tämä äänestys on erittäin tärkeä ja olen tyytyväinen parlamentin esittämään kantaan. Se todella käyttää uusia oikeuksiaan. Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä luodun uuden talousarviomenettelyn ansiosta parlamentti voi pitää puoliaan neuvostoon nähden merkityksensä ja valtuuksiensa suhteen sekä puolustaa vahvaa ja kunnianhimoista talousarviota, joka on samaan aikaan tiukka. On myös otettava huomioon, että Euroopan unionin talouden, jota tämänhetkinen talous- ja rahoituskriisi on koetellut, elvyttämisen vuoksi keskeisiä aloja, kuten tutkimusta ja teknologista innovaatiota, varten tarvitaan merkittäviä investointeja.

  Georgios Papanikolaou (PPE), kirjallinen. – (EL) Kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan alkuperäinen talousarvioesitys, jonka budjettivaliokunta esitti, oli puutteellinen siltä osin, että siinä ei toteutettu kunnianhimoisia toimenpiteitä Eurooppa 2020 -strategian koulutuksen ja liikkuvuuden alan keskeisten tavoitteiden aikaansaamiseksi. Tarkkaan ottaen toimivaltainen valiokunta hyväksyi alun perin komission ja neuvoston kannan ja ehdotti jäädyttävänsä elinikäistä oppimista, koulutusta ja nuoria yrittäjiä koskevien ohjelmien määrärahat. On kuitenkin lohdullista, että koska kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan jäsenet vastustivat ja esittivät huolensa koulutusta koskevien toimintalinjojen leikkauksista ajankohtana, jolloin työttömyys lisääntyy ja aiheuttaa ongelmia monissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa, budjettivaliokunta esitti tarpeelliset tarkistukset – joita kannatin – ja lisäsi alun perin suunniteltujen määrärahojen määrää (esimerkiksi elinikäisen oppimisen ohjelmia koskevan budjettikohdan 15 02 02 osalta).

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin parlamentin päätöslauselman puolesta, koska olen samaa mieltä parlamentin vuotta 2011 koskevista monialaisista painopisteistä erityisesti nuorison, koulutuksen ja liikkuvuuden aloilla, minkä vuoksi eri toimintalinjojen yhteydessä tarvitaan monialaisia kohdennettuja investointeja EU:n kasvun ja kehityksen tukemiseksi. Olen samaa mieltä ehdotetusta elinikäisen oppimisen ohjelman, Ihmiset-ohjelman ja Erasmus Mundus -ohjelman, määrärahojen lisäämisestä.

Olen myös samaa mieltä siitä, että nuorison liikkuminen työmarkkinoilla on keskeinen tekijä, kun pyritään varmistamaan kilpailukykyisten ja dynaamisten työmarkkinoiden kehittyminen Euroopassa, ja tämän vuoksi sitä on vahvistettava. Pidän myönteisenä Euresin (Euroopan työnvälitysverkosto) määrärahojen lisäämistä ja kannatan sen vuoksi voimakkaasti "Eka Eures-työpaikka" -valmistelutoimen käynnistämistä, sillä sen tarkoituksena on auttaa nuoria pääsemään työmarkkinoille tai erityisosaamista vaativaan työhön muissa jäsenvaltioissa ja se on ensimmäinen askel kohti erityistä nuorten ei-akateemista liikkuvuusohjelmaa.

  Frédérique Ries (ALDE), kirjallinen. – (FR) Euroopan parlamentti hyväksyi tänään puolilta päivin 142 650 miljardin euron talousarvion varainhoitovuodeksi 2011. Kyseessä on tiukka talousarvio, joka on lähes sama kuin mitä komissio ehdotti, ja se hyväksyttiin tiukan talouspolitiikan vuoksi. Tiedämme kuitenkin, että EU ei voi toteuttaa vähemmällä rahalla lisää ja parempia toimia.

Esitän sen vuoksi yhdessä useiden muiden jäsenten ja myös rahoituksen suunnittelusta ja talousarviosta vastaavan komission jäsenen Lewandowskin kanssa vetoomuksen, jotta Euroopan unioni tarjoaa itselleen omat varat. Kyseessä on rahoitusjärjestelmä, jolla tarjotaan riippumattomuutta ja liikkumavaraa jäsenvaltioihin nähden. Ne ovat kauan sitten luopuneet ajatuksesta antaa EU:lle keinot tavoitteidensa toteuttamiseksi, oli sitten kriisitilanne tai ei. Minusta on ainakin kaksi syytä olla leikkaamatta EU:n talousarviota.

Ensimmäinen koskee Lissabonin sopimuksen voimaantuloa ja EU:n uusia toimivaltuuksia muun muassa ulkopolitiikan, energian ja rahoitusvalvonnan alalla. Toinen koskee uutta Eurooppa 2020 -strategiaa, jonka tarkoituksena on saada EU takaisin kestävän kasvun, merkittävien hankkeiden ja innovaation tielle. Kyseessä ovat uudet haasteet ja valtuudet, joita on rahoitettava asianmukaisesti. Siten on ainoastaan yksi ratkaisu: Euroopan unionin suora rahoittaminen.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Tämän vuoden talousarviossa korostetaan jälleen kerran tarvetta sopia EU:n omia varoja koskevasta järkevästä järjestelmästä. EU:n toimielinten jokavuotinen kiista talousarviosta johtaa kaoottiseen päätöksentekoon ja luo katkeria kiistoja, jotka voitaisiin helposti välttää omien varojen järjestelmän avulla. EU:n talousarviota rahoitettaisiin EU:n transaktioverojen, polttoaineverojen tai hiilidioksidiverojen tuloista. Tästä huolimatta tämänpäiväisessä äänestyksessä saadaan laajalti aikaan tasapaino Lissabonin sopimuksen luomien ylimääräisten vaatimusten ja nykyisten taloudellisten vaikeuksien edellyttämien EU:n talousarvion kasvua koskevien rajoitusten välillä.

  Eva-Britt Svensson (GUE/NGL), kirjallinen. – (SV) Päätin äänestää tyhjää parlamentin talousarvioesitystä koskevasta päätöksestä. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan Daphne-ohjelman parantaminen on ilahduttavaa. Olen myös tyytyväinen, että parlamentti hylkää komission ja neuvoston ehdotukset palestiinalaishallinnolle myönnettävän talousavun leikkaamisesta. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että minusta parlamentti toimii vastuuttomasti, koska se myöntää ohjelmien, tukien ja avustuksien avulla EU:n järjestelmälle ja itselleen niin suuria summia, mutta jäsenvaltioita pakotetaan tekemään merkittäviä leikkauksia vakaussopimuksen – eli toisin sanoen uusliberalistisen sopimuksen, jota parlamentin enemmistö tukee voimakkaasti – vaatimusten täyttämiseksi.

Suurin voittaja on maatalous erityisesti, koska perustetaan 300 miljoonan euron maitorahasto. Tällainen päätös on kiusallisen vaikea meille parlamentin jäsenille, kun meidän on selvitettävä tätä asiaa vaikeuksissa oleville kansalaisille, jotka osoittavat mieltään maa toisensa jälkeen. Miksi heidän pitäisi kärsiä, kun tosiasiat eivät vaikuta ollenkaan EU:n budjettimenojen järjestelmään?

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Tämä on ensimmäinen EU:n talousarvio, josta on äänestetty Lissabonin sopimuksen säännöksien mukaan ensimmäisessä käsittelyssä. Vaikka sovittelumenettelyssä on vielä joitain arkoja kohtia, jotka koskevat mielestäni erittäin tärkeitä kysymyksiä, kuten koheesio- ja maatalouspolitiikan määrärahoja, suhtaudun myönteisesti tähän esitykseen.

Tässä hyväksytyssä asiakirjassa palautetaan komission alkuperäinen ehdotus, joka koskee kasvua ja työllisyyttä edistävää koheesiota, sen jälkeen, kun neuvosto vähensi myönnettävien määrärahojen määrää. Vaikka vuoden 2011 määrärahat esitetään jo monivuotisessa rahoituskehyksessä, ja yläraja nykyhinnoilla on 50,65 miljardia euroa, on huomattava, että esittäjän mielestä tämä otsake edellyttää korkeampaa maksujen tasoa.

Olen myös tyytyväinen kasvua ja työllisyyttä edistävään kilpailukykyyn myönnettyihin määrärahoihin, joihin sisältyy rahoitus suurimmalle osalle parlamentin ehdotuksista, kuten pienille ja keskisuurille yrityksille sekä nuoria, koulutusta ja liikkuvuutta koskeville ohjelmille.

Äänestän tämän asiakirjan puolesta, vaikka siihen ei sisälly ehdotuksia, joita Euroopan kansanpuolue teki viljan, maidon, maitotuotteiden ja maitojauhon varastointia koskevista interventiotoimenpiteistä, sillä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta valitettavasti hylkäsi ne.

  Róża Gräfin von Thun und Hohenstein (PPE), kirjallinen. – (PL) Tyhjän äänestäminen ei ole ratkaisu. Tyhjää äänestävät ovat aina väärässä. Mielestäni koko päätöslauselma sisältää paljon enemmän hyviä kuin huonoja toimenpiteitä. Tarvitsemme Euroopan ulkosuhdehallinnon. Sen pitäisi aloittaa työnsä mahdollisimman pian lisätäkseen EU:n vaikutusvaltaa maailmassa.

Hyväksytyn päätöslauselman mukaan kaikki jäsenvaltiot ovat edustettuina ulkosuhdehallinnossa. Meidän on pidettävä nyt huolta siitä, että näin todella tapahtuu. Tämä lisää luottamusta ulkosuhdehallinnon perustamisprosessia kohtaan. On muistettava, että Euroopan unioni rakennettiin vastavuoroisen luottamuksen varaan ja että Puola on hyötynyt tästä suuresti. Aion seurata tätä prosessia hyvin tiiviisti.

  Derek Vaughan (S&D), kirjallinen. – (EN) Olen tyytyväinen vuoden 2011 talousarvion myönteisiin näkökohtiin, joihin sisältyy rahoitus Walesin taloudelliselle kehitykselle, tutkimuksen ja kehityksen tuki sekä ulkomaanapu. Katson, että Euroopan ulkosuhdehallinnosta ja uusista Euroopan valvontaviranomaisista aiheutuvat ylimääräiset kustannukset ovat tarpeellisia, ja kaikki jäsenvaltiot Yhdistynyt kuningaskunta mukaan luettuna tukevat niitä neuvostossa. Olen kuitenkin huolestunut useille sellaisille aloille myönnetyistä määrärahoista, joilla ei tarjota vastinetta rahoille tai joilla on kielteisiä vaikutuksia EU:n kansalaisiin ja kehitysmaiden väestöön. Tähän sisältyy EU:n tuki alkoholin- ja tupakantuotannolle, joka on ristiriidassa EU:n terveyttä koskevien tavoitteiden kanssa, ja EU:n maatalouden vientituet, joilla vahingoitetaan kehitysmaita, samoin kuin korvauksia, matkoja, julkaisuja ja muita hallinnollisia kuluja koskeviin budjettikohtiin tehdyt lisäykset. Tämänhetkisessä taloudellisessa tilanteessa on entistä tärkeämpää perustella painopistealoihin myönnettyjä määrärahoja siten, että puututaan kaikkiin turhiin ja liiallisiin menoihin muilla aloilla. En katsonut voivani vastustaa tätä talousarviota. Taloudellisesti haastavina aikoina olisi haitallista äänestää vastaan monenlaisiin painopisteisiin tarjottavaa elintärkeää rahoitusta. Katsoin kuitenkin, että jotkut määrärahojen lisäykset eivät olleet perusteltuja ja sen vuoksi päätin äänestää tyhjää.

  Angelika Werthmann (NI), kirjallinen. – (DE) EU:n vuoden 2011 talousarvion keskeisiin kohtiin sisältyvät investoinnit koulutukseen, tutkimukseen ja innovaatioon. Tämä on välttämätöntä työmarkkinoiden nykyisen tilanteen vuoksi. Tämänhetkisen työttömyystason alentaminen Euroopassa on oltava jokaisen päätöksen ytimessä myös silloin, kun kunniahimoisia Eurooppa 2020 -tavoitteita pannaan todellisuudessa täytäntöön. Nuorten asettaminen etusijalle koulutusta ja liikkuvuutta koskevissa ohjelmissa on hyvin kannattava sijoitus, ja sillä tarjotaan työmarkkinoille hyviä kehitysmahdollisuuksia. On tehty joitain lisäyksiä ja leikkauksia. Talousarvio on kompromissi, kuten kaikki monipuoluejärjestelmässä tehtävät päätökset. Varojen uudelleenohjaus ydintutkimukseen ei voi kuitenkaan olla Euroopan kansalaisten edun mukaista, ja nämä varat voitaisiin käyttää paremmin esimerkiksi uusiutuviin energialähteisiin.

  Glenis Willmott (S&D), kirjallinen. – (EN) EPLP on tyytyväinen parlamentin ensimmäisen käsittelyn tulokseen. Tähän sisältyy alueidemme taloudellisen kehityksen rahoittaminen, tuki ratkaisevan tärkeälle tutkimukselle ja kehitykselle sekä ulkomaanavun lisääminen, joka on Yhdistyneen kuningaskunnan kehitysavun kokonaismäärän lisäämistä koskevan tavoitteen mukainen. Katsomme myös, että Euroopan ulkosuhdehallinnosta ja uusista Euroopan valvontaviranomaisista aiheutuvat ylimääräiset kustannukset ovat välttämättömiä näiden tärkeiden uusien toimien toteuttamiseksi, ja kaikki jäsenvaltiot Yhdistynyt kuningaskunta mukaan luettuna tukevat niitä neuvostossa. Olemme kuitenkin erittäin huolestuneita useille sellaisille aloille myönnetyistä määrärahoista, joilla ei tarjota vastinetta rahoille tai joilla on kielteisiä vaikutuksia EU:n kansalaisiin ja kehitysmaiden väestöön. Tähän sisältyy EU:n tuki alkoholin ja tupakan tuotannolle, joka on ristiriidassa EU:n terveyttä koskevien tavoitteiden kanssa, ja EU:n maatalouden vientituet, joilla vahingoitetaan kehitysmaita, sekä korvauksia, matkoja, julkaisuja ja muita hallinnollisia kuluja koskeviin budjettikohtiin tehdyt lisäykset. Tämänhetkisessä taloudellisessa tilanteessa on entistä tärkeämpää perustella painopistealoihin myönnettyjä määrärahoja siten, että puututaan kaikkiin turhiin ja liiallisiin menoihin muilla aloilla. EPLP äänesti tässä vaiheessa vastaan lopullista talousarviota koskevaa päätöslauselmaa, jotta ennen toimielinten välistä neuvottelua lähetetään selkeä viesti.

  Artur Zasada (PPE), kirjallinen. – (PL) Kiitän tyytyväisenä esittelijä Jędrzejewskaa erinomaisesti laaditusta mietinnöstä. Olemme tänään ensimmäisen kerran hyväksyneet EU:n talousarvion Lissabonin sopimuksen määräysten mukaisesti, ja nyt on myös ensimmäinen kerta, kun emme ole ylittäneet nykyisissä rahoitusnäkymissä asetettuja enimmäismääriä. Katson, että esittelijä Jędrzejewskan ehdottamat ratkaisut merkitsevät realistista ja pragmaattista lähestymistapaa talouskriisin vaikeana aikana. Panen myös tyytyväisenä merkille, että tänään hyväksytty talousarvio vahvistaa taloudelliselta kannalta parlamentin painopisteitä.

Mietintö: Edite Estrela (A7-0032/2010)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äitiysvapaan pidentämistä 14 viikosta 20 viikkoon olisi pidettävä perusoikeutena. Uutta ajanjaksoa ei pitäisi nähdä uhkana myöskään siinä tapauksessa, että otetaan huomioon isien oikeuksien käyttöönotto. Sen vaikutukset eri jäsenvaltioiden lainsäädäntöön ovat vähäisiä. Vaikutus talouteen on myös vähäinen, kun otamme huomioon, että Euroopan tasolla on mahdollista luoda väliaikaisia työpaikkoja, joilla edistetään ammatillista liikkuvuutta ja joilla voidaan kannustaa parhaimpien käytäntöjen jakoa ja äitiysvapaalla olevien naisten virkatehtävien jatkamista. Kun otetaan huomioon väestötilannetta koskevat huolenaiheet ja tämänhetkinen taloudellinen tilanne, ei pitäisi asettaa kyseenalaiseksi sitä, että äitiysvapaalla taataan sadan prosentin kuukausipalkka ja irtisanomiskielto pidennetään kuudesta kuukaudesta vuoteen. Muita yksinkertaisia, mutta merkittäviä toimenpiteitä ovat esimerkiksi mahdollisuus joustaviin työaikoihin äitiysvapaan jälkeisellä ajanjaksolla, terveyttä ja turvallisuutta koskevat ehkäisevät toimenpiteet ja näiden oikeuksien ulottaminen adoptiolasten huoltajiin, millä edistetään oikeudenmukaisempaa oikeudellista kehystä.

  Roberta Angelilli (PPE), kirjallinen. – (IT) Syntyvyysaste vaihtelee valitettavasti Euroopassa maittain ja on usein riippuvainen suojelua koskevien oikeuksien lisäksi työssäkäyville äideille tarjottavista sosiaalipalveluista, kuten esimerkiksi päiväkodeista. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi on vielä paljon tehtävää.

Italiassa voimassa oleva äitiyden suojelua koskeva järjestelmä on kokonaisuudessaan direktiivissä ehdotettujen uusien yksityiskohtien mukainen pakollisen äitiysvapaan viikkomäärän lisäksi myös sen osalta, että poissaoloajan tulot korvataan sataprosenttisesti. On merkittävää, että direktiivissä esitetään selkeästi isyysvapaa: tämä on tärkeä tavoite, jolla varmistetaan miesten ja naisten välinen tasa-arvo ja vahvistetaan vastuun jakamista vanhempien kesken.

  George Becali (NI), kirjallinen. – (RO) Olen samaa mieltä siitä, että äitiysvapaata, josta maksetaan täysi palkka, jatketaan vähintään 20 viikkoon ja että valtioille, joilla on säännöksiä tällaisesta järjestelystä, tarjotaan kuitenkin samalla tiettyä joustavuutta. Äitiysvapaan pitävien työntekijöiden on saatava täysi palkka, joka on 100 prosenttia heidän viimeisen työkuukautensa palkasta tai keskikuukausipalkka. Hyväksytyillä tarkistuksilla estetään se, että raskaana olevat naiset irtisanotaan ajanjaksolla, joka alkaa raskauden alusta ja päättyy kuusi kuukautta äitiysloman päättymisen jälkeen. Lisäksi naisilla on oltava oikeus palata tehtäväänsä tai vastaavanlaiseen tehtävään, mikä merkitsee samaa palkkaa, samaa ammatillista asemaa ja samaa urakehitystä kuin ennen äitiysvapaata.

  Jean-Luc Bennahmias (ALDE), kirjallinen. – (FR) Pidennetty äitiysvapaa, paremmat työolot... naiset ovat olleet tänään keskeisessä asemassa Euroopan parlamentin keskustelussa. Euroopan taloudellinen ja väestötieteellinen tilanne on selkeästi muuttunut kahdeksantoista vuotta sen jälkeen, kun annettiin raskaana olevia ja äskettäin synnyttäneitä tai imettäviä työntekijöitä koskeva ensimmäinen direktiivi. Äänestimme sen vuoksi tänään täysistunnossa äitiysvapaata koskevan voimassa olevan lainsäädännön tarkistamisesta, jotta naisten työllisyyttä kannustetaan samalla kuin heille tarjotaan mahdollisuus perhe-elämään mahdollisimman hyvissä olosuhteissa.

Naisten on voitava sovittaa yhteen perhe-elämä työelämän kanssa ja sen lisäksi on täytettävä tasa-arvoa koskevat tavoitteet: me turvaamme tämän tänään kaikille Euroopan naisille. Euroopan parlamentin enemmistö on tukenut 20 viikon äitiysvapaata, jonka ajalta maksetaan täysi palkka. Meidän on siksi neuvoteltava jäsenvaltioiden kanssa, jotta tästä asiakirjasta päästään kompromissiin.

  Izaskun Bilbao Barandica (ALDE), kirjallinen. – (ES) Jos meidän pitäisi antaa otsikko tämän aloitteen tuloksille, kun saimme äänestystuloksen tietoomme, niin se olisi "kapina salissa". Olimme ennen äänestystä tietoisia, että monien ryhmien jäsenet vastustivat äitiysvapaan pidentämistä 20 viikkoon, tarvetta maksaa tässä tilanteessa oleville henkilöille 100 prosenttia heidän palkastaan, ulottaa toimet vammaisiin lapsiin ja sisällyttää tähän isyysloma. Kaikki enteili sitä, että näitä toimia ei hyväksyttäisi, mutta näin ei käynyt. Se, että monet jäsenet seurasivat ryhmiensä äänestyslistaa, teki ihmeen mahdolliseksi. Euroopan parlamentti on tänään vastannut Euroopan miesten ja naisten odotuksiin. Tämä on myös yksi askel eteenpäin tasa-arvon tiellä, vaikka sen toteutuminen on vielä kaukana. Meidän on saatava tämä aikaan tekemällä miesten ja naisten välistä yhteistyötä.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Olen tyytyväinen, että kauan odotettujen keskustelujen jälkeen Euroopan parlamentti hyväksyi tänään tämän erittäin tärkeän direktiivin. Äitiysvapaan kestoa pidennetään tämän direktiivin perusteella 14 viikosta 20 viikkoon, ja siitä maksetaan täysi palkka. Jotta ratkaisemme mahdollisimman pian alhaisesta syntyvyydestä ja väestön ikääntymisestä johtuvat väestörakennetta koskevat ongelmat, meidän on nyt jaettava perhe-elämää koskevat sitoumukset. Sen vuoksi on erittäin tärkeää, että tässä direktiivissä vahvistetaan miesten oikeus ottaa vähintään kaksi viikkoa isyyslomaa. Lapsella on kiistaton oikeus luoda side kumpaankin vanhempaansa. Tämän ehdotuksen perusteella voimme luoda paremman tasapainon perheiden sisällä ja parantaa työmarkkinoille paluuta. Parlamentti on osoittanut, että se voi saavuttaa Eurooppa 2020 -strategiassa asetetut tavoitteet, jotta perheet voivat sovittaa paremmin yhteen työ- ja yksityiselämän ja jotta toimitaan talouskasvun, hyvinvoinnin, kilpailukyvyn ja sukupuolten välisen tasa-arvon puolesta. Toivon todella, että neuvosto hyväksyy tämän parlamentin hyväksymän direktiivin mahdollisimman pian.

  Sebastian Valentin Bodu (PPE), kirjallinen. – (RO) EU:lla on tällä hetkellä edessään väestötieteellisiä ongelmia, jotka johtuvat syntyvyyden laskusta ja ikääntyneiden määrän kasvusta. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen edistämistä koskevien säännöksien parantaminen on yksi keino, jota voidaan käyttää väestömäärän vähentymiseen vastaamiseksi. Yhteiskunnassa esiintyy edelleen sukupuolistereotypioita, jotka ovat esteenä naisten työmahdollisuuksille erityisesti korkean tason työpaikoissa. Naisia pidetään edelleen lasten ja muiden huollettavien pääasiallisina kaitsijoina, mikä merkitsee, että heidän on monta kertaa valittava äitiyden ja ammattiuran välillä.

Naisia pidetään usein "korkean riskin", "toisen luokan" tai "tehtävään soveltumattomina" työntekijöinä, koska on erittäin todennäköistä, että he tulevat raskaaksi ja käyttävät äitiysvapautta koskevaa oikeuttaan. Sen vuoksi on erittäin tärkeää, että uudet lomajärjestelyt eivät heijasta tai vahvista yhteiskunnan nykyisiä stereotypioita. Vanhempien osallistuminen lastensa elämään jo synnytystä seuraavien kuukausien aikana on erittäin tärkeää lapsen terveelle kehitykselle fyysisestä, henkisestä ja psykologisesta näkökulmasta.

  Vito Bonsignore (PPE), kirjallinen. – (IT) Syntyvyys on monessa jäsenvaltiossa edelleen epäilemättä hyvin alhainen. Toimielinten on sen vuoksi kannustettava lasten saantia asianmukaisella perhetukipolitiikalla. Äänestin Edite Estrelan mietinnön puolesta, koska sen ajatus on tämänsuuntainen. Mielestäni on itse asiassa oikein, että yhtenäistämme äitiyden suojelua koskevia oikeuksia jäsenvaltioiden välillä (ja otamme aina ennen kaikkea huomioon uusien äitien ja vastasyntyneiden lasten terveyden), jotta vältämme ristiriitoja ja niiden valtioiden kilpailukyvyn huonontumista, jotka hyväksyivät korkeatasoisia toimia äitiyden suojelemiseksi jo jokin aika sitten.

Tältä osin arvostan ehdotusta pidentää äitiysvapautta 18 viikkoon kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Tämä käytäntö on jo voimassa useassa jäsenvaltiossa: esimerkiksi Italiassa myönnetään 21 ja puoli viikkoa vapaata. Lopuksi pidän tärkeänä, että varmistetaan oikeus jatkaa samassa työssä tai vastaavanlaisessa työtehtävässä.

  David Casa (PPE), kirjallinen. – (EN) Vastustan käsitettä 20 viikon täydestä palkasta, ja sen vuoksi äänestin kyseistä tarkistusta vastaan. Päätin kuitenkin äänestää lopullisen asiakirjan, sellaisena kuin se on tarkistettuna, puolesta, koska Euroopan kansanpuolueen neuvotteleman lauseen lisäämisen ansiosta tarjottiin joustavuutta neljän viimeisen viikon aikana. Päätin siten tukea poliittista ryhmääni, jotta tämä kompromissi saadaan aikaan.

  Françoise Castex (S&D), kirjallinen. – (FR) Olen tyytyväinen, että Euroopan parlamentti on edistynyt tässä asiassa väestöllistä haastetta koskevan keskustelun jälkeen. Toimin tässä asiassa esittelijänä vuonna 2007. Tämä äänestys osoittaa, että tällä hetkellä on vielä mahdollista saada aikaan uusi sosiaalisen alan säännöstö: mobilisoinnin ja poliittisen toiminnan ansiosta voimme suojella aikaisempien voittojen saavutuksia, mutta voimme myös saada uusia oikeuksia. Olemme tänään vahvistaneet naisten oikeuksien lisäksi myös miesten oikeuksia isyysvapaan ansiosta. Se merkitsee todellista asennemuutosta ja auttaa vuosien saatossa parantamaan vanhempien välistä tehtävänjakoa.

  John Bufton, William (The Earl of) Dartmouth ja Nigel Farage (EFD), kirjallinen. – (EN) Tarkistuksen 9 osalta: UKIP äänesti myönteisesti tästä tarkistuksesta, jossa todetaan pelkästään, että "kaikilla vanhemmilla on oikeus hoitaa lastaan". UKIP ei pidä tätä direktiiviä mitenkään oikeutettuna, koska vaaleilla valittujen kansallisten hallitusten olisi päätettävä hyvinvointi- ja sosiaalipolitiikasta. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ottaa kuitenkin aivan liian hanakasti lapset valtion huostaan, joten tämän johdanto-osan kappaleen puolesta äänestäminen on heille varoitus. Ehdotuksesta yleisesti: UKIP ei pidä tätä direktiiviä mitenkään oikeutettuna, koska vaaleilla valittujen kansallisten hallitusten olisi päätettävä hyvinvointi- ja sosiaalipolitiikasta. Tällä direktiivillä aiheutetaan uskomattoman paljon kustannuksia työnantajille ja hallitukselle, ja meillä ei ole niihin tällä hetkellä varaa. Tällä edistetään naisten syrjintää, koska heidän palkkaamisestaan tehdään entistäkin kalliimpaa erityisesti pienyrityksille, jotka ovat Yhdistyneen kuningaskunnan talouden selkäranka. UKIP suhtautuu myös ymmärtäväisesti vanhempiin, joilla on vammaisia lapsia ja jotka päättävät adoptoida. EU:lla ei ole kuitenkaan oikeutta luoda tällaisia äitiyden suojelua koskevia säännöksiä, eikä sille pidä antaa oikeutta tehdä näin. UKIP äänesti tätä direktiiviä vastaan, jotta varmistetaan, että lainsäädännöstä päätetään äänestystuloksen eikä Brysselin byrokraattien vuoksi.

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska se on erittäin tärkeä sukupuolten tasa-arvolle, ja työntekijöiden – miesten ja naisten – oikeuksien puolustukselle äitiyden ja isyyden suojelua koskevien oikeuksien kannalta. Tämä on tärkeä askel eteenpäin naisten oikeuksien puolustamisen ja edistämisen sekä yleisesti työpaikoilla vallitsevan tasa-arvon kannalta, koska mietinnön mukaan "raskaana olevien, äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden herkän tilanteen vuoksi heille on myönnettävä oikeus vähintään 20 viikon yhtäjaksoiseen äitiysvapaaseen, joka sijoittuu ennen synnytystä ja/tai sen jälkeen; sama syy on perusteena synnytyksen jälkeen sijoittuvalle pakolliselle vähintään kuuden viikon äitiysvapaalle".

Äänestin tämän mietinnön puolesta myös sen vuoksi, että siihen sisältyi uusi erittäin tärkeä näkökohta: se, että tunnustetaan isien oikeus kahden viikon isyysvapaaseen.

  Derek Roland Clark ja Paul Nuttall (EFD), kirjallinen. – (EN) Ehdotuksesta yleisesti, UKIP ei pidä tätä direktiiviä mitenkään oikeutettuna, koska vaaleilla valittujen kansallisten hallitusten olisi päätettävä hyvinvointi- ja sosiaalipolitiikasta. Tällä direktiivillä aiheutetaan uskomattoman paljon kustannuksia työnantajille ja hallitukselle, ja meillä ei ole niihin tällä hetkellä varaa. Tällä edistetään naisten syrjintää, koska heidän palkkaamisestaan tehdään entistäkin kalliimpaa erityisesti pienyrityksille, jotka ovat Yhdistyneen kuningaskunnan talouden selkäranka.

UKIP suhtautuu myös ymmärtäväisesti vanhempiin, joilla on vammaisia lapsia ja jotka päättävät adoptoida. EU:lla ei ole kuitenkaan oikeutta luoda tällaisia äitiyden suojelua koskevia säännöksiä, eikä sille pidä antaa oikeutta toimia näin. UKIP äänesti tätä direktiiviä vastaan, jotta varmistetaan, että lainsäädännöstä päätetään äänestystuloksen eikä Brysselin byrokraattien vuoksi.

  Carlos Coelho (PPE), kirjallinen. – (PT) Tämän ehdotuksen tavoitteena on parantaa vanhemmuuteen liittyviä turvallisuus- ja terveysoloja. Katson tässä asiassa, että naisten ja miesten välistä epäsuhtaisuutta on vähennettävä ja että on edistettävä työ- ja perhe-elämän tasapainoista yhteensovittamista. Tämä on ainoa tapa edistää vanhemmuutta, jossa vastuu jaetaan. Tämän vuoksi olen samaa mieltä esittelijän ehdotuksesta ja katson, että äitiysvapaan pidentäminen 20 viikkoon, joista kuusi on pidettävä synnytyksen jälkeen ja jotka voidaan jakaa vanhempien kesken, on asianmukainen ajanjakso.

Pidän myös myönteisenä mietintöön sisältyvää ehdotusta, jolla pyritään varmistamaan koko kuukausipalkan, joka on 100 prosenttia viimeisimmästä kuukausipalkasta tai keskikuukausipalkka, maksaminen äitiysvapaan aikana. Lopuksi minusta vaikuttaa asianmukaiselta, että samoja toimenpiteitä sovelletaan, kun adoptoidaan alle 12-vuotias lapsi, ja niitä olisi sovellettava itsenäisinä ammatinharjoittajina toimiviin naisiin.

Totean, että äänestin mietinnön puolesta edellä mainituista syistä.

  Lara Comi (PPE), kirjallinen. – (IT) Sukupuolten tasa-arvo on usein iskulause, tyhjä toteamus oikeuksista, joihin ei aina liity vastuun kantaminen ja vankat perusteet. Tässä ehdotuksessa direktiiviksi saadaan kuitenkin aikaan oikea tasapaino naisten biologisen roolin ja tätä roolia täysimääräisesti suorittavien henkilöiden oikeuksien välillä. Nämä toimet ovat järkevä vastaus, kun otetaan huomioon väestörakennetta koskevat kysymykset, jotka muistuttavat yhä enemmän hätätilannetta, sekä talous, joka edellyttää yhä korkeampaa naisten työllisyysastetta. Tasa-arvoisuuden tunnustaminen saadaan toteutettua, kun tietyt oikeudet ulotetaan isiin, jolloin perheen tehtävät voidaan jakaa sopivammalla tavalla ja kukin perhe voi tehdä järjestelyt joustavasti.

  Corina Creţu (S&D), kirjallinen. – (RO) Äänestin raskaana olevien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen puolesta, jotta sukupuolten yhdenvertaisten oikeuksien periaatetta ja sukupuoleen perustuvaa syrjintää koskevaa kieltoa kunnioitetaan ja naisia rohkaistaan osallistumaan enemmän työmarkkinoille.

Yksi tämän toimen tavoitteista on naisten työ- ja yksityiselämän yhteensovittaminen. Lisäksi naiset tarvitsevat tätä lainsäädännöllistä tukea terveytensä ja lastensa suojelemiseksi. Tämän toimen toinen tärkeä näkökohta, jolla pyritään naisten työsuhdeturvaan, on kieltää heidän irtisanomisensa aikana, joka alkaa raskauden alkaessa ja päättyy viimeistään kuuden kuukauden kuluttua äitiysvapaan päättymisestä. Äitiysvapaan ajaksi on asetettu palkkakatto, jolla pyritään vastaamaan sosiaaliturvaa koskeviin tarpeisiin.

Lopuksi yksi tärkeä peruste äänestää tämän esityksen puolesta on lisätä syntyvyyttä, mikä on erityisen vakava ongelma EU:n jäsenvaltioissa.

  Vasilica Viorica Dăncilă (S&D), kirjallinen. – (RO) Tilastojen mukaan syntyvyys laskee EU:ssa. Alhainen syntyvyys aiheuttaa Euroopassa ikääntyvän väestön ohella eläkkeitä ja sairaanhoitomaksuja koskevan todellisen ongelman tulevaisuudessa. Perheitä, erityisesti naisia, ei pitäisi rangaista, jos he haluavat saada lapsia. Raskaana olevat ja imettävät työntekijät eivät saa harjoittaa toimintaa, joka aiheuttaa tutkimusten mukaan riskin altistua tietyille tekijöille tai joista seuraa erityisen hankalat työolot, jotka vaarantaisivat näiden työntekijöiden turvallisuuden tai terveyden. Sen vuoksi kannatan ajatusta toteuttaa toimenpiteitä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi. Naisia ei saa asettaa näiden toimenpiteiden vuoksi epäedulliseen asemaan työmarkkinoilla eikä niillä saa olla kielteisiä vaikutuksia miesten ja naisten yhdenvertaista kohtelua koskeviin direktiiveihin.

  Michel Dantin (PPE), kirjallinen. – (FR) Ranska on yksi niistä unionin jäsenvaltioista, joissa syntyvyys on korkein. Tämä johtuu kaikenkattavaan perhepolitiikkaan sisältyvistä toimenpiteistä. Päätöslauselmalla ei äänestyksen jälkeisessä muodossaan saada aikaan mitään todellisia parannuksia. Sillä päinvastoin saatetaan kaikki kyseenalaiseksi, koska toimenpiteillä aiheutettavaa taloudellista taakkaa ei voida tällä hetkellä kantaa. Sen vuoksi päätin olla hyväksymättä tätä asiakirjaa, jolla on muuten hyvä tarkoitus.

  Mário David (PPE), kirjallinen. – (PT) Olen pitkälti samaa mieltä tässä mietinnössä ehdotetuista toimenpiteistä, koska mielestäni kyse on yhdestä suurimmista haasteista, jonka EU:n on ratkaistava tulevina vuosikymmeninä: ikääntyvästä väestöstä. Tämä on tilanne esimerkiksi Portugalissa, jossa voin havaita asian läheltä. Syntyvyys ei ole kuitenkaan muiden EU:n jäsenvaltioiden lailla niin korkea, että sukupolvien jatkuvuus varmistetaan, ja tämä hankala tilanne vaarantaa tulevaisuuden. Uskon, että äitiys- ja isyysvapaata koskeva joustavampi politiikka voi auttaa kääntämään tämän suuntauksen. Sen vuoksi on tärkeää lähettää perheille johdonmukainen viesti siitä, että äitiyden ja isyyden suojelua tuetaan konkreettisilla toimilla, joiden perusteella työ-, yksityis- ja perhe-elämä voidaan sovittaa paremmin yhteen. Tähän haasteeseen vastaaminen on välttämätöntä, jotta Eurooppa 2020 -strategian taloudelliset ja sosiaaliset tavoitteet saavutetaan ja jotta mantereemme väestön ikääntyminen voidaan kääntää päinvastaiseksi. Myös Portugalissa äitiysvapaan aikana maksetaan 100 prosenttia tuloista 120 päivän ajan. Sen vuoksi katson, että naisten palkka pitäisi taata äitiysvapaan aikana tässä mietinnössä kuvatulla tavalla.

  Luigi Ciriaco De Mita (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestys neuvoston direktiivin 92/85/ETY muuttamista koskevasta lainsäädäntöesityksestä toteutettiin raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamista koskevien uusien ja parempien toimenpiteiden lisäksi yleisemmin sen vuoksi, että kannustetaan uusia toimia työ- ja yksityiselämän paremmaksi yhteensovittamiseksi. Vaikka Italian oikeusjärjestelmä on innovatiivisempi, äitiysvapaan viikkomäärän lisääminen Euroopan tasolla merkitsee vahvaa edistysaskelta vastasyntyneiden lasten vuoksi myönnettävälle tuelle. Isyysvapaan tukeminen on myös askel samaan suuntaan. Sen saattaminen pakolliseksi ei ole kuitenkaan ehkä paras tapa varmistaa kannatettava tavoite, että kumpikin vanhempi on läsnä uuden perheen vaativampana aikana ja että isä on enemmän tietoinen asioista ja osallistuu enemmän perhe-elämään. Adoptoitujen lasten oikeuksien tukeminen ja niiden laajentaminen merkitsee, että adoptioprosessia vahvistetaan ja toivottavasti myös yksinkertaistetaan. Lopuksi, jotta saavutetaan parempi tasapaino työ- ja perhe-elämän välillä, minusta on myös tärkeää tukea jäsenvaltioille esitettyä kehotusta vahvistaa hoitopalveluita, joita tarjotaan oppivelvollisuusikää nuoremmille lapsille.

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Edite Estrelan raskaana olevien ja nuorten äitien oikeuksia työssä koskevasta mietinnöstä järjestetyn äänestyksen ansiosta on mahdollista yhdenmukaistaa äitiysvapaan pituuden ja palkkauksen vähimmäistasoa. Euroopan parlamentti on päättänyt saada vahvan aseman neuvoston kanssa käytäviä neuvotteluita varten, ja se on sen vuoksi kannattanut periaatetta 20 viikon vapaasta, josta maksetaan täysi palkka. Haluaisin huomauttaa, että Ruotsissa äitiysvapaa voi olla jopa 75 viikon pituinen, joista 14 viikkoa on tarkoitettu yksinomaan äideille ja loput voidaan jakaa isän kanssa.

Tämä on vahva viesti Euroopan vanhempien hyväksi, ja näin ollen miehiä ja naisia autetaan löytämään parempi tasapaino perhe- ja työelämän välillä. Nyt on Euroopan hallitusten tehtävä tarkastella talousarvion kannalta mahdollisuutta toteuttaa tällainen muutos ja hyväksyä se. Loppujen lopuksi on todennäköistä, että äitiysvapaan vähimmäiskesto on sama, mitä komissio ehdotti ja mitä MODEM:in valtuuskunta tuki, eli 18 viikkoa. Tämä vastaisi Kansainvälisen työjärjestön (ILO) suosituksia.

  Anne Delvaux (PPE), kirjallinen. – (FR) Uskon, että tämä äänestys, jossa suuri enemmistö äänesti puolesta, on vahva viesti neuvostolle: sen lisäksi, että äitiysvapaa pidennetään 14 viikosta 20 viikkoon, jonka ajalta maksetaan täysi palkka, olemme äänestäneet kahden viikon isyysloman käyttöönoton puolesta. Meidän velvollisuutemme on varmistaa, että kenenkään ei tarvitse uhrata lapsiaan työtehtävien vuoksi tai uhrata työtään lapsien vuoksi.

Pidän lisäksi myönteisenä, että parlamentti on äänestänyt toimenpiteistä, joiden ansiosta lapsen adoptoineita äitejä kohdellaan lainsäädännössä samalla tavalla kuin biologisia äitejä. Tämä on parlamentti, joka on viimeinkin antanut yhtäläiset oikeudet lapsen adoptoineille äideille ja biologisille äideille. Adoptiolapsen ottaneet vanhemmat ovat kaikessa merkityksessään vanhempia, ja heitä on myös kohdeltava siten. Lainsäädännöllä ei voida jatkaa syrjintää tällaisia vanhempia kohtaan.

Tämä on siksi suuri päivä monelle perheelle, jossa ei voida sovittaa yhteen perhe- ja työelämää. Lisäksi vaikeat taloudelliset olosuhteet eivät ole minkäänlainen syy jättää pulaan vuosikymmeniksi kaikki nämä perheet, jotka vaikuttavat merkittävästi yhteiskuntaamme.

  Christine De Veyrac (PPE), kirjallinen. – (FR) Äitiysvapaan pidentäminen 20 viikkoon, jolta ajalta maksetaan täysi palkka, on vääränlainen toimenpide. Tällaisella lainsäädäntötoimella vahingoitetaan naisten työllistymismahdollisuuksia yrityksissä, koska yritykset pitävät tätä liian suurena taakkana raskauden sattuessa. Tämä vaarantaa lisäksi naisten paluun työhön täsmälleen samaan asemaan kuin ennen äitiysvapaalle lähtöä. Lopuksi sataprosenttinen korvaus pitkällä ajanjaksolla aiheuttaa kustannuksia sosiaaliturvajärjestelmille (ajankohdalla, jolla EU:n toimielimet vaativat voimakkaasti valtioita pienentämään budjettivajettaan).

En voi näiden syiden vuoksi tukea tätä mietintöä ja katson siksi, että meidän olisi pysyttävä realistisina ja annettava jäsenvaltioille mahdollisuus joustavuuteen tässä asiassa.

  Harlem Désir (S&D), kirjallinen. – (FR) Parlamentti äänesti juuri ensimmäisessä käsittelyssä, että äitiysvapaa pidennetään vähintään 20 viikkoon kaikkialla Euroopassa, siitä maksetaan täysi palkka suurituloisia lukuun ottamatta ja että isillä on mahdollisuus ottaa vähintään kahden viikon vapaa lapsen synnyttyä. Tämä on voitto sosiaalisen Euroopan kannattajille ja askel kohti miesten ja naisten välistä tasa-arvoa Euroopassa.

Osa oikeistosta käytti näistä toimista aiheutuvia tulevia kustannuksia tekosyynä hylätä nämä edistysaskeleet. Kuitenkin se, että vanhempia autetaan sovittamaan yhteen perhe- ja työelämä, helpottaa vanhempien paluuta työhön, edistää syntyvyyttä Euroopassa ja turvaa äitien ja pienten lasten terveyden.

Parlamentin vasemmisto, esittelijänä toimivan portugalilaisen sosialistin Edite Estrela johdolla, pysyi vahvana, Euroopan oikeisto oli jakaantunut, joten edistykselliset toimet pääsivät voitolle. Nyt on voitettava taistelu neuvostossa, jossa useat valtiot uhkaavat estää tämän direktiivin. Kansallisten parlamenttien pitäisi ottaa tämä asia esille ja ottaa yhteyttä hallituksiinsa, jotta hallitukset eivät kumoa sitä, mitä Euroopan parlamentti ehdottaa kansalaistensa oikeuksia suojelevaa Eurooppaa varten.

  Diane Dodds (NI), kirjallinen. – (EN) Kannatan raskaana olevien naisten oikeuksia, mutta en voi kuitenkaan nykyisessä taloudellisessa tilanteessa kannattaa tätä mietintöä. Jos äitiysvapaa pidennetään 20 viikkoon, tämä merkitsee Yhdistyneestä kuningaskunnasta tehdyn vaikutustenarvioinnin mukaan keskimäärin 2,5 miljardin punnan ylimääräistä rahoitusta vuodessa. Tämä merkitsee, että äitiysvapaasta aiheutuvat kustannukset kaksinkertaistuisivat Yhdistyneessä kuningaskunnassa. On näyttöä siitä, että naiset hyötyvät tällä hetkellä huomattavasti Yhdistyneen kuningaskunnan alueella voimassa olevista säännöistä. Yhdeksän kymmenestä naisesta pitää 20 viikon äitiysvapaan ja kolme neljästä naisesta saa täyden palkan tänä aikana. Koska tätä mahdollisuutta käytetään näin paljon, ylimääräinen EU:n lainsäädäntö nykyisen lainsäädännön lisäksi on tarpeeton Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Lisäksi ehdotettu edellytys 20 viikon täydestä palkasta johtaisi sosiaaliseen taantumaan. Tämä johtuu siitä, että korkeapalkkaisimmat naiset saisivat suurimmat korvaukset. Annan täyden tukeni riittävää ja joustavaa äitiysvapaata koskevalle tarpeelle, mutta minusta Yhdistyneen kuningaskunnan vaaleilla valitun hallituksen pitäisi päättää vanhempia ja työnantajia kuultuaan, kuinka paljon tähän on mahdollista myöntää varoja omasta taloudestamme ja kuinka nämä äitiyden suojelua koskevat toimet voidaan toteuttaa.

  Lena Ek, Marit Paulsen, Olle Schmidt ja Cecilia Wikström (ALDE), kirjallinen. – (SV) Työ sellaisen yhteiskunnan aikaansaamiseksi, jossa miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia, on erittäin tärkeä periaatteellinen kysymys. Ketään henkilöä ei pitäisi syrjiä vanhempana olon perusteella. Meidän olisi lisättävä, että sosioekonomisesta näkökulmasta on erittäin tärkeää, että naiset ja miehet voivat sovittaa perhe- ja työelämän yhteen korkean työllisyysasteen saavuttamiseksi.

Meistä on sen vuoksi valitettavaa, että mietintö ei ole selkeä edistysaskel tasa-arvolle Euroopassa. Siitä heijastuu vanhentunut tasa-arvonäkökulma, jonka mukaan äidin on otettava päävastuu lapsista sen sijaan, että vanhemmat jakavat vastuun. On myös väärin ehdottaa, kuten mietinnössä esitetään, että äitejä on kiellettävä tekemästä työtä kuuden viikon ajan synnytyksestä.

Päätimme sen vuoksi äänestää myönteisinä pitämiemme kohtien puolesta. Niihin sisältyvät tarkistukset, joiden perusteella suojellaan kansallisia järjestelmiä, joissa on kunnianhimoisempi vanhempia koskeva turva, joilla lisätään äitiysvapaan vähimmäispituutta ja joilla sisällytetään isyysloma direktiiviin. Äänestimme kuitenkin tyhjää mietinnöstä, koska se on kokonaisuudessaan epämääräinen, epäselvä ja vanhentunut. Pääasiallinen syy on se, että siitä puuttuu selkeä ja yksiselitteinen tasa-arvonäkökulma.

  Göran Färm, Anna Hedh, Olle Ludvigsson ja Marita Ulvskog (S&D), kirjallinen. – (SV) Me Ruotsin sosiaalidemokraatit päätimme tukea Estrelan mietintöä ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä annetun neuvoston direktiivin 92/85/ETY muuttamisesta.

Olisimme halunneet, että direktiivissä olisi keskitytty enemmän vanhempainvapaaseen kuin äitiysvapaaseen. Olisimme halunneet sen olevan vähemmän yksityiskohtainen ja joustavampi – erityisesti, koska tämä on vähimmäismääriä koskeva direktiivi – esimerkiksi, kun on kyse välittömästi synnytystä seuraavan ajanjakson palkkatasosta ja aikarajasta. Me pidämme mietintöä kuitenkin tärkeänä, koska sillä parannetaan voimassa olevaa direktiiviä, jonka perusteella mahdollisuudet sovittaa yhteen työ ja vanhemmuus ovat hyvin rajalliset monissa EU:n jäsenvaltioissa. Tämän päätöksen ansiosta meillä on nyt ensimmäinen neuvottelutarjous, josta neuvoston on esitettävä kanta.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Demokraattinen ja sosialistinen keskusta – Kansanpuolue (CDS-PP) on pitkään pitänyt syntyvyyttä valtion painopisteenä ja panee merkille, että syntyvyyttä on mahdotonta kannustaa ilman, että vanhemmuutta suojellaan. Perhettä ja syntyvyyttä koskevat kohdat eivät ole uusi lisäys ohjelmiimme. Uutta ei ole myöskään se, että puolustamme äitien ja isien oikeutta perheeseen ilman, että tätä pidetään ylimääräisenä taakkana tai syynä vaikeuksiin työssä.

Tukemamme perheitä ja syntyvyyttä kannustavat toimintalinjat ovat kuitenkin monialaisia ja ne eivät rajoitu äitiysvapaan pidentämiseen. Tämä on kuitenkin toimi, jota pidämme myönteisenä, koska olemme vuoden 2009 hallitusohjelmassamme puhuneet sen puolesta, että vanhempainloma pidennetään kuuteen kuukauteen. Sen vuoksi haluaisimme nähdä sosialistipuolueen rinnallamme parlamentissa puolustamassa äitejä ja isiä. Tämä olisi hyvin erilainen kanta kuin se, joka puolueella on kansallisessa politiikassa, jossa se leikkaa lapsilisiä, kroonisesti sairaiden lääkekorvausmenoja ja koulutusta ja terveysmaksuja koskevia tuloverovähennyksiä ja jossa se lisää dramaattisesti kansalaisten, erityisesti pienituloisten lapsiperheiden, verorasitusta.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) EU:lla on edessään väestöllinen haaste, jolle on tunnusominaista alhainen syntyvyyden taso ja vanhusten osuuden kasvu. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista edistävien säännösten parantaminen vastaa osaltaan tähän väestön vähenemistä koskevaan haasteeseen. Portugalissa syntyvyys ei ole kuitenkaan tarpeeksi korkea, jotta varmistetaan sukupolvien jatkuvuus, ja tämä hankala tilanne vaarantaa tulevaisuuden. Sen vuoksi katson, että tämän suuntauksen torjumiseksi olisi kannustettava raskaana olevien, äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta. Tämä edellyttää, että työ- ja yksityiselämän tasapainoista yhteensovittamista edistetään. Olen samaa mieltä esittelijän kannasta ja esitetyistä muutoksista, jotka koskevat äitiysvapaan vähimmäisajan pidentämistä 14 viikosta 20 viikkoon, vastaavan täyden palkan maksamista koskevaa periaatetta, terveys- ja turvallisuusedellytysten käyttöönottoa työpaikalla ja irtisanomiskieltoa. Olen myös samaa mieltä siitä, että jos ehdotus hyväksytään, oikeus jakaa vanhempainloma kummankin vanhemman välillä pitäisi hyväksyä.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamista koskevan mietinnön hyväksyminen äänestyksessä on Euroopan parlamentissa pitkään jatkuneen neuvotteluprosessin huipentuma. Asia jäi käsiteltäväksi viime istuntokaudelta, ja olemme osallistuneet keskusteluun aktiivisesti sekä edistäneet mietinnön hyväksymistä.

Vaikka kyseessä on edelleen direktiiviehdotuksen ensimmäinen käsittely, se on myönteinen naisten oikeuksien alalla, koska se lähettää viestin erityisesti niille valtioille, joissa ei ole 20 viikon äitiysvapaata, josta maksetaan täysi palkka, ja joilla ei ole kahden viikon isyysvapaata, josta maksetaan myös täysi palkka.

Tämän ehdotuksen hyväksyminen neuvoston kanssa käytävää neuvottelua varten osoittaa äitiyden ja isyyden suojelun perustavanlaisen yhteiskunnallisen arvon. Ehdotuksessa kunnioitetaan siten äidiksi haluavien työssäkäyvien naisten oikeuksia.

Tämän ehdotuksen hyväksyminen merkitsee myös, että Euroopan parlamentissa vielä esiintyvät kaikkein konservatiivisimmat kannat voitettiin. Tämä merkitsee, että naisten oikeuksien sekä äitiyden ja isyyden suojelua koskevien oikeuksien, kuten myös lasten oikeuksien puolustaminen jatkuu.

Toivomme, että neuvosto hyväksyy nyt Euroopan parlamentin kannan, jonka perusteella komission ehdotus 18 viikosta pidennetään 20 viikkoon. Sen tarkoituksena on tarkistaa voimassa olevaa direktiiviä, jonka nojalla äitiysvapaa on vain 14 viikkoa.

  Robert Goebbels (S&D), kirjallinen. – (FR) Tuin kollegani Edite Estrelan kehotusta kannustaa raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamista työssä. Louis Aragon kirjoitti, että nainen on miehen tulevaisuus. Lapset ovat arvokkaita. Heitä on suojeltava. Samoin myös heidän äitejään.

  Nathalie Griesbeck (ALDE), kirjallinen. – (FR) Euroopan parlamentti on pyrkinyt kiistatta sosiaalisen kehityksen suuntaan, koska se äänesti vähintään 20 viikon pituisen äitiysvapaan, josta maksetaan täysi palkka, puolesta (äitiysvapaa on tällä hetkellä 14 viikkoa) ja koska se hyväksyi pakollisen kahden viikon isyysvapaan Euroopan unionissa.

Tämän sanottuani, äänestin äitiysvapaan pidentämisestä 18 viikkoon 20 viikon sijasta. Minusta vaikuttaa siltä, että 20 viikon pituinen ajanjakso, joka on erittäin jalomielinen ehdotus, voi kääntyä naisia vastaan. Sitä voidaan käyttää ylimääräisenä perusteena olla palkkaamatta heitä tai vaikeuttaa heidän työhön palaamistaan. Lisäksi pahoittelen, että ehdotus äitiysvapaan mahdollisesta jatkamisesta komplikaatioiden sattuessa (ennenaikainen synnytys, vamma ja niin edelleen) hylättiin.

  Françoise Grossetête (PPE), kirjallinen. – (FR) Pahoittelen tämän äänestyksen tulosta. Me kaikki haluamme auttaa uusia äitejä luomaan vahvan siteen pieniin lapsiinsa synnytyksen jälkeisenä toipilasaikana. Olen kuitenkin erittäin huolestunut tällaisen toimenpiteen taloudellisesta vaikutuksesta. Se aiheuttaa kotimaassani 1,5 miljardin euron kustannukset.

Tämän talouskriisin aikana laskuja ei makseta populismin avulla. Yritykset eivät pysty maksamaan tätä, ja tämä voidaan vieläkin vähemmän toteuttaa jäsenvaltioiden talousarvioista. Tällaisilla toimenpiteillä aiheutettaisiin mahdollisesti haittaa uralle tai jarrutettaisiin nuorten naisten työllisyyttä. Joidenkin haluaman perinteisen järjestelmän, jossa mies tuo kotiin palkan ja nainen hoitaa lapset, jatkaminen olisi askel taaksepäin. Valinnanvapaus on myös naisten oikeus.

Neuvotteluista, jotka alkavat nyt 27 jäsenvaltion välillä neuvostossa, tulee hankalia.

  Pascale Gruny (PPE), kirjallinen. – (FR) En halunnut tukea tätä mietintöä, koska täysipalkkaisen 14 viikon ajanjakson pidentäminen 20 viikkoon aiheuttaisi katastrofaalisia taloudellisia seurauksia monelle jäsenvaltiolle. OECD:n tutkimus osoittaa, että jäsenvaltioiden sosiaalimäärärahoille aiheutuisi merkittäviä kustannuksia.

Vuotuinen määrä olisi Ranskassa 1,3 miljardia euroa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa 2,4 miljardia puntaa. Tämänhetkisessä taloustilanteessa talousarvioissa ei voida vastata tällaisiin lisäyksiin. Lisäksi yritysten pitäisi vastata näistä ylimääräisistä kustannuksista, mikä on mahdotonta. Kuitenkin naisten tukeminen äitiysvapaalla on välttämätöntä. Näiden toimien soveltaminen aiheuttaa erittäin suuren riskin naisten työllisyydelle. OECD:n tutkimus osoittaa myös, että äitiysvapaan pidentäminen alentaisi naisten työllisyysastetta.

Sen sijaan, että naisia pyritään auttamaan, heidän tilannettaan työmarkkinoilla voidaan haitata. Haluan edistää naisten työllisyyttä ja tukea heitä äitiysvapaan aikana. Komission ehdotus pidentää vapaata 14 viikosta 18 viikkoon oli todellinen edistysaskel. Toinen edistysaskel olisi ollut lastenhoitomenetelmiä koskevat edistysmieliset toimet.

  Sylvie Guillaume (S&D), kirjallinen. – (FR) Äänestin Edite Estrelan mietinnön puolesta, ja olen tyytyväinen, että parlamentti suhtautuu näin edistysmielisesti äiteihin, tuleviin äiteihin ja isiin. Äitiysvapaan pidentäminen 20 viikkoon merkitsee kiistatonta sosiaalista kehitystä, joka ilmentää kovasti toivomaamme sosiaalista Eurooppaa. Tällä asiakirjalla parannetaan perhe- ja työelämän välistä tasapainoa.

Pakollisen kahden viikon pituisen isyysloman käyttöönotto on suuri edistysaskel asenteiden muuttamisen ja vanhempien tehtäväjaon kannalta. Tämän toimenpiteen väitettyjä ylimääräisiä kustannuksia koskeva perustelu olisi pätevä, jos naiset eivät jo täydentäisi äitiysvapaataan sairaslomalla ja/tai palkallisella lomalla. Yritykset ja sosiaalisen suojelun järjestelmät maksavat jo nämä kustannukset.

  Richard Howitt (S&D), kirjallinen. – (EN) Olen ylpeä, että olen äänestänyt äitiyden suojelua koskevien oikeuksien laajentamisen puolesta ja tuomitsen konservatiivien ja liberaalien Euroopan parlamentin jäsenet, jotka ensiksi vehkeilivät estääkseen parlamenttia pääsemästä sopimukseen tästä direktiivistä ja torjuivat tänään äänestyksessä työssäkäyvien naisten asianmukaiset oikeudet. Haluan ilmoittaa, että halusin äänestää erilaisesta äitiystuen pituutta koskevasta kompromissista, mutta tämä vaihtoehto kaatui, koska parlamentin enemmistä kannatti 20 viikkoa. Panen merkille, että tästä asiasta käydään jatkoneuvotteluja ennen kuin direktiivistä viimein sovitaan ja että parlamentille oli tärkeää päästä viimeinkin sopimukseen asiakirjasta, jotta asiassa päästäisiin eteenpäin. Olen täysin samaa mieltä Yhdistyneen kuningaskunnan työväenpuolueen kollegoideni kanssa, jotka pyrkivät suojelemaan erityisesti pienipalkkaisia naisia ja tämän vuoksi kehotan Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusta kunnioittamaan täysin direktiiviin sisältyvää lauseketta, jonka perusteella oikeuksien heikentäminen kielletään.

  Romana Jordan Cizelj (PPE), kirjallinen. – (SL) Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmä on huomauttanut, että monet ehdotuksista (tarkistuksista) ovat direktiivin soveltamisalan ja tarkoituksen ulkopuolella. Olen samaa mieltä heidän kanssaan, mutta tein äänestyksestä päättäessäni tällä kertaa poikkeuksen. Naisten asema EU:ssa työllisyyden, palkkatason ja köyhyydelle altistumisen... alalla on huomattavasti heikompi kuin miesten. Minusta yhtäläiset mahdollisuudet ovat yksi EU:n työn perusperiaatteista ja tästä syystä aion käyttää kaikki tilaisuudet hyväkseni, jotta miesten ja naisten tasa-arvoinen asema toteutetaan. Tämänpäiväinen äänestys ei ole lopullinen, mutta saamme sen perusteella vahvan neuvotteluaseman neuvostossa.

  Cătălin Sorin Ivan (S&D), kirjallinen. – (FR) Äitiysvapaan pidentäminen 20 viikkoon, josta maksetaan täysi palkka koko ajanjaksoa varten, on toimenpide, jolla palautetaan äitien ihmisarvo. Sen vuoksi äänestin varauksetta mietinnön ehdotuksen puolesta luottaen siihen, että jäsenvaltiot ottavat huomioon päätöksemme ja sisällyttävät sen kansalliseen lainsäädäntöönsä.

Äitien tukemisen lisäksi tässä mietinnössä kehotetaan ottamaan käyttöön vanhempainloma, jonka ajalta maksetaan täysi palkka, jolloin tunnustetaan molempien vanhempien asema lasten kasvatuksessa. Olemme lähettäneet tämänpäiväisessä äänestyksessämme tärkeän viestin, jossa vaaditaan kohtuullista toimeentuloa ja joka ulottuu ideologisten rajojen ja kansallisten sosiaalijärjestelmien ulkopuolelle.

  Philippe Juvin (PPE), kirjallinen. – (FR) En halunnut tukea tätä mietintöä, koska äitiysvapaan, josta saadaan täysi palkka, pidentäminen 14 viikosta (mikä vahvistetaan voimassa olevassa direktiivissä) 20 viikkoon aiheuttaisi huomattavia taloudellisia vaikutuksia jäsenvaltioille (1,3 miljardia euroa Ranskalle) talouskriisin aika, mikä ei ole talouskasvun kannalta edullista.

Toiseksi yrityksille, jotka rahoittavat osittain äitiysvapaata (esimerkiksi Saksassa), aiheutuvat ylimääräiset kustannukset olisivat erittäin korkeat. Kolmanneksi naisten työllisyydelle aiheutuisi todellisia kielteisiä vaikutuksia etenkin, kun on kyse paluusta työmarkkinoille.

Lopuksi Euroopan parlamentti vahingoittaa uskottavuuttaan päätöksentekoprosessissa, koska se hyväksyy toimenpiteitä, jotka eivät ole taloudelliselta kannalta mahdollisia ja jotka voivat jopa vaikuttaa kielteisesti naisten osallistumiseen työmarkkinoille. Komission ehdottama äitiysvapaan pidentäminen 18 viikkoon olisi ollut tärkeä edistysaskel naisten tilanteen parantamiseksi, koska sillä vältettäisiin Euroopan parlamentin hyväksymän asiakirjan ansat ja koska on todella tärkeää, että naiset voivat sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämänsä.

  Jarosław Kalinowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Väestö ikääntyy ja Euroopan talouden on vastattava ongelmiin, joten meidän on käytettävä kaikki mahdollisuudet hyväksemme, jotta voimme kannustaa naisia saamaan lapsia ja jotta helpotamme heidän paluutaan työhön. Monet naiset ovat arvostettuja asiantuntijoita omilla aloillaan, ja Euroopan talous ei voi selvitä ilman tämän korkeasti koulutetun työvoiman tarjoamia palveluita. Tilanne on sama, kun kyseessä ovat maaseudulla asuvat ja työskentelevät naiset. He eivät monesti saa varsinaista äitiysvapaata vaan heidän on palattava mahdollisimman nopeasti työhön. Tämä asettaa heidän terveytensä ja lapsensa vaaraan. Sen vuoksi heillä pitäisi olla samat oikeudet kuin maatalousalan ulkopuolella työskentelevillä naisilla.

  Sandra Kalniete (PPE) , kirjallinen. – (LV) Äänestin sen puolesta, että pakollinen äitiysvapaa pidennetään 18 viikkoon, mutta vastaan sitä, että se pidennetään 20 viikkoon. Ymmärrän hyvin tarpeen varmistaa asianmukaiset olosuhteet äskettäin synnyttäneille äideille. Kuitenkin pitkällä aikavälillä äitiysvapaan pidentäminen vähintään 20 viikkoon aiheuttaisi haittaa nuorille naisille, jotka suunnittelevat perheen perustamista ja ammattiuraa. Tämän lisäksi jäsenvaltiot eivät voi tällä hetkellä selviytyä talousarvioilleen aiheutuvista lisäkustannuksista Yritykset ovat vastustaneet vähintään 20 viikon äitiysvapaata, koska tämä aiheuttaa lisäkustannuksia, joihin ei voida vastata nykyisessä taloudellisessa tilanteessa. Sen vuoksi on riski, että monet työnantajat eivät yksinkertaisesti palkkaa nuoria naisia. Voimme jo havaita, että monen nuoren on vaikeaa löytää työtä ja että äitiysvapaan pidentäminen vähentää edelleen naisten mahdollisuuksia kilpailla miesten kanssa työmarkkinoilla. Mielestäni emme saa antaa tämän tapahtua, ja sen vuoksi meidän on harkittava pitkän aikavälin vaikutuksia. Jos äitiysvapaa vahvistetaan 20-viikkoiseksi, talousarviolle aiheutuisi kaikkialla Euroopassa miljardien kustannukset. Nämä ovat kustannuksia, joihin kansallisilla hallituksilla tai veronmaksajilla ei ole tällä hetkellä varaa. Kuulemme luonnollisesti kritiikkiä tietystä osasta yhteiskuntaa, mutta me teemme täällä työtä ja päätöksiä, jotka ovat mahdollisimman hyviä kaikkien eurooppalaisten edun puolesta.

  Rodi Kratsa-Tsagaropoulou (PPE), kirjallinen. – (EL) Ilmaisin erilaisen mielipiteen äänestyksessä äitiysvapaata koskevasta kysymyksestä. Pidän parempana komission ehdotusta 18 viikosta.

Tällainen ehdotus on realistinen ja siinä otetaan huomioon markkinaolosuhteet talouskriisin lisäksi myös työssäkäyvien naisten vaatimusten, ammatillisten velvoitteiden ja tavoitteiden kannalta.

Naisia ei pitäisi suojella liikaa, jolloin heitä kartetaan työmarkkinoilla.

Kuten olen toistuvasti todennut, toimet perhe- ja työelämän ja lasten kasvattamisen yhteensovittamiseksi edellyttävät sosiaalisia perusrakenteita ja yritysten sosiaalista vastuuta naisten koko työelämän ajan.

  Constance Le Grip (PPE) , kirjallinen. – (FR) Äänestin Edite Estrelan mietintöä vastaan, koska äitiysvapaan pidentäminen 20 viikkoon on todellisuudessa hyvä ajatus ainoastaan ensi näkemältä. Äitiysvapaan pidentämistä kuvataan aivan kuin sillä saataisiin enemmän oikeuksia naisille, kun taas minun mielestäni sillä on kielteisiä vaikutuksia työmarkkinoille pyrkiville naisille.

Jos tämä ehdotus toteutetaan, on pelättävissä, että se aiheuttaa kielteisiä vaikutuksia naisille ja vaikeuttaa heidän työllistettävyyttään. Toisin, mitä esittelijä ja tätä asiakirjaa tukevat väittävät, syntyvyyden ja äitiysvapaan pituuden välillä ei ole selkeää asiayhteyttä.

Lisäksi ehdotus laajentaa vapaata, josta maksetaan täysi palkka, 14 viikosta 20 viikkoon, ei ole taloudelliselta kannalta hyväksyttävää monissa maissa. Yrityksillä tai jäsenvaltioilla ei ole varaa vastata tämän vapaan pidentämisestä aiheutuviin kustannuksiin. Komission alkuperäinen ehdotus pidentää vapaata 14 viikosta 18 viikkoon oli tarpeeksi merkittävä edistysaskel.

  Elżbieta Katarzyna Łukacijewska (PPE), kirjallinen. – (PL) Haluaisin korostaa, että tuin Edite Estrelan mietintöä koskevassa äänestyksessä sääntöjä 20 viikon äitiysvapaasta, naisten suojelemisesta epäoikeudenmukaiselta irtisanomiselta kuusi kuukautta töihin palattuaan ja täydestä palkasta sekä naisten suojelemisesta imetyksen aikana, mutta vain tässä tapauksessa, ilman mitään erityisiä suosituksia, koska katson, että näiden sääntöjen olisi pysyttävä jäsenvaltioiden toimivallassa.

Monisynnytyksen tapauksessa tätä vapaata olisi minusta pidennettävä vastaavasti. Tuen aina ajatuksia, joilla naisia autetaan saamaan turvallinen kokemus äitiydestä ja joiden perusteella heille varmistetaan paremmat edellytykset palata työmarkkinoille.

  Toine Manders (ALDE), kirjallinen. – (NL) Alankomaiden Vapauden ja demokratian kansanpuolueen (VVD) valtuuskunta Euroopan parlamentissa äänesti tänään vastoin ehdotusta pidentää äitiysvapaata (josta maksetaan täysi palkka) 20 viikkoon. Katsomme, että aiemmin vahvistettu 14 viikon vähimmäisaika riittää. Naiset, jotka kokevat, että he eivät voi vielä palata työhön äitiysvapaan lopussa, voivat ottaa lomaa maidensa sairauslomaa koskevan lainsäädännön mukaisesti. Tämä ehdotus merkitsisi sosiaaliturvan laajentamista. Kyseessä on asia, josta jäsenvaltioiden olisi voitava päättää itse ainakin tällä ajankohdalla, kun kaikkien jäsenvaltioiden on säästettävä. On muita vähemmän tiukkoja keinoja, joilla voidaan ottaa käyttöön työ- ja yksityiselämän parempaan yhteensovittamiseen tähtääviä toimia. Tähän ehdotukseen liittyy vaara, että nuorilla ja lahjakkailla naisilla voi olla vähemmän mahdollisuuksia työmarkkinoilla, koska työnantajat eivät halua ottaa riskiä siitä, että he joutuvat maksamaan monen kuukauden äitiysvapaan naispuolisille työntekijöilleen. Myöskään syntyvyyden lisäämistä EU:ssa, joka on toivottu ratkaisu väestön ikääntymiseen, ei pidä säännellä EU:n tasolla. VVD-puolueen mielestä EU:n säännökset imetyksen vuoksi aiheutuvista poissaoloista ovat tarpeettomia. Euroopan parlamentin VVD-puolueen ryhmään kuuluvat seuraavat jäsenet: Hans van Baalen, Jan Mulder ja Toine Manders.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Kaikilla EU:n kansalaisilla on oikeus asua ja työskennellä kaikkialla EU:ssa, joten on tärkeää myöntää naisille vähimmäisoikeus äitiysvapaaseen, kun he tekevät työtä ajankohdalla, jolloin heillä on pieni lapsi. Kunnollinen äitiysvapaa on osa laajempaa kysymystä, joka koskee naisten osallistumista työmarkkinoille ja ikääntyvän yhteiskunnan aiheuttamien taloudellisten vaikutusten torjumista. EU:n tavoite on, että vuoteen 2020 mennessä 75 prosenttia osallistuu työmarkkinoille. Tässä asiassa on olennaista, että kaikille äideille annetaan mahdollisuus jäädä äitiysvapaalle, johon heillä on varaa, ja palata sen jälkeen töihin. Ikääntyvässä yhteiskunnassa, jossa sosiaalihuollon kysyntä lisääntyy ja näitä palveluja tarjoavien henkilöiden määrä vähenee, tarvitaan realistisempaa vapaata, kuten äitiysvapaata. Naisten ei pitäisi tuntea, että lasten saanti on ristiriidassa heidän työnsä kanssa. Toimintalinjojemme perusteella on oltava mahdollista hoitaa nuoria ja vanhempia henkilöitä. Tätä ei saada toteutettua ainakaan viiteen vuoteen. Lisäksi, jos naisten osallistumista työmarkkinoille lisätään pelkästään 1,04 prosenttia, äitiysvapaan pidentämisestä aiheutuvat ylimääräiset kustannukset saadaan katettua.

  Clemente Mastella (PPE), kirjallinen. – (IT) Yksi Euroopan unionin sosiaalisen toimintaohjelman painopisteala on sellaisten toimintalinjojen edistäminen, joilla helpotetaan niin naisten kuin miestenkin työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista. Työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisen parantaminen on myös yksi naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmassa kaudelle 2006–2010 määritellyistä kuudesta toiminnan painopistealasta.

Näiden säännösten parantaminen on sen vuoksi erottamaton osa EU:n politiikka, jolla vastataan viimeaikaiseen väestön vähenemiseen. Äitiys ja isyys ovat perusoikeuksia ja välttämättömiä yhteiskunnallisen vakauden kannalta. Tämän vuoksi on toivottavaa, että esillä olevan direktiivin uudelleentarkastelu hyödyttäisi työssä käyviä naisia ja miehiä, jotka haluavat ottaa vastuuta perheestään.

Emme voi käsitellä terveyden ja turvallisuuden suojelun parempaa tasapainoa koskevan periaatteen kunnioittamista erillään yhdenvertaista kohtelua koskevan periaatteen kunnioittamisesta. Näiden ja muiden näkökohtien vuoksi tuen kuitenkin tarvetta, että jäsenvaltioille jätetään runsaasti joustovaraa vahvistaa tarvittaessa vapausjärjestelyjä koskevat säännöt. Näin toimitaan ainoastaan taloudellista kestävyyttä koskevista syistä, jotta katetaan aiheutuvat ylimääräiset kustannukset.

  Marisa Matias (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Hyväksytyssä mietinnössä ehdotetaan 20 viikon äitiysvapautta, jonka aikana ei aiheudu ansionmenetyksiä. Pelkästään tällä toimenpiteellä naisten elämää varten voitaisiin saada aikaan suuria sosiaalisia parannuksia kahdessa kolmasosaa EU:n jäsenvaltioista. Niihin kuulu Portugali, jossa naisilla on oikeus vain 16 viikon vapaaseen, josta maksetaan täysi palkka. Kahden viikon isyysloman sisällyttäminen ehdotukseen on myös tärkeä askel miesten ja naisten välisen tasa-arvon puolesta. Vieläkin tärkeämpää on se, että tämä mietintö hyväksyttiin, vaikka se suuntautuu vastaan toimia, jotka hyväksyttiin äskettäin tiukan talouspolitiikan vuoksi ja joissa suositaan leikkaamaan julkisia menoja ja vähentämään sosiaalisia oikeuksia. Toivon sen vuoksi, että tällä mietinnöllä voidaan osaltaan vahvistaa työ- ja sosiaalisia oikeuksia EU:ssa ja kaikissa jäsenvaltioissa.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) EU:ssa vallitsee yksimielinen näkemys siitä, että yksi sen suuremmista ongelmista on alhainen väestönkasvu, joka aiheutuu alhaisesta syntyvyydestä. Kaikki toimet, joilla voidaan edistää tämän tilanteen muuttamista, ovat sen vuoksi tärkeitä. Raskaana olevien ja imettävien äitien suojeleminen työpaikoilla ja miesten ja naisten välisen epätasapainon vähentäminen ovat tärkeitä askelia tähän suuntaan. Tämänhetkisestä kriisistä huolimatta tänään täällä hyväksytyt toimet ovat erittäin tärkeitä, kun väestömäärän vähentymistä koskevaa kehityskulkua, joka EU:lla on edessään lähitulevaisuudessa, käännetään päinvastaiseksi.

  Willy Meyer (GUE/NGL), kirjallinen. – (ES) Tuin äänestyksessä Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselmaa raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamista työssä koskevien toimenpiteiden käyttöönotosta, koska mielestäni naisten oikeuksien parantaminen työpaikalla on todellinen askel kohti sukupuolten tasa-arvoa alalla, jolla on valitettavasti monia esteitä. Naisiin kohdistuva syrjintä työmarkkinoilla on erittäin huolestuttavaa, koska useimmissa tapauksissa heidän on vastattava kotitöistä ja sovitettava ne yhteen ammatillisen työnsä kanssa. Tämä tilanne vaikeutuu synnytystä edeltävinä ja sitä seuraavina kuukausina. Tämä edellyttää laajempaa suojaa, jotta estetään syrjintä, josta naiset tällä hetkellä kärsivät. Mielestäni vähintään 20 viikkoa kestävän jatkuvan äitiysvapaan, joka myönnetään ajanjaksolle ennen ja/tai jälkeen synnytystä ja josta vähintään kuusi viikkoa on pidettävä synnytyksen jälkeen, pidentäminen, on edistysaskel naisten perhe- ja työelämän yhteensovittamista koskevan oikeuden alalla.

  Louis Michel (ALDE), kirjallinen. – (FR) Äitiysvapaan pidentäminen on tärkeä hanke, kun otetaan huomioon paikka, joka yhteiskunnassa annetaan pienille lapsille ja vanhemmille. Tuen ehdotusta myöntää 18 viikon äitiysvapaa ja kannatan myös periaatetta isyysvapaasta. Meidän on vältettävä haitallisia vaikutuksia, jotka johtuvat liian anteliaista toimista ja jotka aiheuttavat riskin syrjinnästä työelämässä. Lisäksi tuen sitä, että raskaana oleville tai äskettäin synnyttäneille naisille annetaan enemmän valinnanvapautta. Heidän on voitava päättää, milloin he haluavat pitää äitiysvapaansa ei-pakollisen osan. Tämän ansiosta he voivat saada sovitettua työ- ja perhe-elämän paremmin yhteen ja pysyä työssä.

On myös tärkeää luoda asianmukainen asema naisille, jotka haluavat palata työhön urakatkoksen jälkeen. Haluaisin myös kiinnittää huomiota siihen, että vanhempainlomaa koskevan oikeuden ja paluuta samaan työtehtävään koskevan takuun on oltava toimivia työnantajien, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten, kannalta. Muussa tapauksessa ne voivat suhtautua epäröiden synnytysiässä olevan naisen palkkaamiseen tai ylentämiseen.

  Miroslav Mikolášik (PPE), kirjallinen. – (SK) Euroopan unionin on otettava aktiivisesti käyttöön toimia vanhemmuuden tukemiseksi kauaskantoisten väestötieteellisten muutosten ja Euroopan yhteiskunnan ikääntymisen vuoksi.

Äitiysvapaan vähimmäiskestoa on mielestäni voitava pidentää, koska lapsen elämän ensimmäiset kuukaudet ovat ratkaisevia terveelle kasvulle ja henkiselle tasapainolle. Sen vuoksi tuen sitä, että koko äitiysvapaan ajan maksetaan täyttä palkkaa. Tällä pitäisi olla myönteinen vaikutus naisiin, jotta heistä voi tulla äitejä ilman, että heidän täytyy olla huolissaan köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä koskevista riskeistä. On varmistettava oikeus palata synnytyksen jälkeen samaan tai vastaavanlaiseen työtehtävään, jossa on yhtäläiset työolot. Lisäksi on taattava mahdollisuus hakea muutosta työaikoihin tai työjärjestelyihin samoin kuin mahdollisuus kieltäytyä ylitöistä synnytyksen jälkeen.

  Elisabeth Morin-Chartier (PPE), kirjallinen. – (FR) Vastustan hanketta pidentää äitiysvapautta 20 viikkoon, jolta ajalta maksetaan täysi palkka. Tällaisen järjestelmän hyväksymisellä olisi merkittäviä seurauksia jäsenvaltioiden ja yritysten talousarvioon; Ranskassa vuosittaiset kustannukset olisivat 1,3 miljardia euroa, mikä on kestämätön taloudellinen taakka tänä budjettileikkausten ajankohdalla. Vaikka tämä on kaunis ajatus, naisten työllisyydelle aiheutuva vaikutus voi olla kielteinen. Emme halua, että tämä toimi merkitsee naisille askelta taaksepäin. Synnytyksen jälkeen töihin palaavat naiset ja nuoret työtä etsivät naiset olisivat vaarassa kärsiä huomattavasti tästä toimesta. Sen sijaan ehdotus korkeintaan 18 viikosta oli vielä sosiaalisesti oikeudenmukainen. Vaadin, että lastenhoidon ja työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen alalla toteutetaan mahdollisimman nopeasti innovatiivisia toimia, jotta äidit ja isät voivat toimia täysipainoisesti vanhempien roolissa.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Päätökseni äänestää tämän ehdotuksen puolesta johtuu tarpeesta parantaa raskaana olevien, äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä. Direktiivin tarkistamisella pyritään itse asiassa kannustamaan sukupuolten tasa-arvoa työelämässä, koska sillä edistetään naisten työ- ja perhe-elämän parempaa yhteensovittamista. Naiset käsitetään usein työntekijöiksi, joihin liittyy "korkea riski" ja jotka ovat "toissijaisia valintoja" tai "hankalia" siksi, että heillä on suuri todennäköisyys tulla raskaaksi ja käyttää hyväksi oikeuttaan äitiysvapaaseen. Tämän vuoksi tietynlaisten vapaajärjestelyiden tukeminen on tärkeää ennakkoluulojen ja stereotypioiden torjumiseksi. Emme saa kuitenkaan unohtaa, että äitiys ja isyys ovat keskeisiä oikeuksia, jos haluamme varmistaa mahdollisuuden saada aikaan tasapainon työ- ja perhe-elämän välillä. Tiettyihin tarkistuksiin liittyy selkeästi joitain seikkoja, joista olen esittänyt vastakkaisen näkemyksen. Uskon, että EU:n lainsäädännöllä on luotava yleinen kehys, jolla tarjotaan vähimmäistakeet. Jäsenvaltioille voidaan jättää niissä liikkumavaraa päättää asianmukaisista keinoista oman harkintansa mukaan. On itse asiassa eroja, jotka liittyvät kulttuuriin, hyvinvointiin ja sosiaaliturvajärjestelmiin. Ne on otettava myös toissijaisuusperiaatteen kunnioittamisen vuoksi asianmukaisesti huomioon.

  Georgios Papanikolaou (PPE), kirjallinen. – (EL) Kannatin äänestyksessä mietintöä ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä annetun neuvoston direktiivin 92/85/ETY muuttamisesta. Kaksi tärkeää näkökohtaa vaikutti äänestykseeni tietyistä tarkistuksista: Ensinnäkin se, että on tärkeää varmistaa nuorten ja tulevien äitien turvallisuus ja terveys ja toiseksi se, että Kreikassa on voimassa raskaana olevien naisten suojelua koskeva erityinen lainsäädäntö.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Tuin äänestyksessä Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselmaa raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamista työssä koskevien toimenpiteiden käyttöönotosta, johon sisältyy 20 viikon äitiysvapaa ja kahden viikon isyysvapaa, joista kummastakaan ei aiheudu ansionmenetystä.

Nämä ovat sosiaalisia toimenpiteitä, jotka sopivat haluamaamme Eurooppaan. Niiden tavoitteena on tukea syntyvyyttä, perhettä, pienten lasten terveyttä ja vanhempien työpaikkoja.

Tämä on kuitenkin hanke, jota on vaikea toteuttaa ja se voi vääristyneellä tavalla pahentaa naisiin työelämässä kohdistuvaa syrjintää, koska: 1) se aiheuttaa lisää rasitetta sosiaaliturvajärjestelmiin, jotka ovat monissa tapauksissa hädin tuskin kestäviä; ja 2) sillä otetaan käyttöön uusia rajoituksia työmarkkinoille, joissa jo ei voida vastata edes tämänhetkiseen työvoimatarpeeseen. Pelkään siksi, että näiden työssäkäyviä vanhempia tukevien toimien vuoksi nuorten äitien työttömyys ja/tai epävarmat työsuhteet voivat lisääntyä.

Parlamentin neuvoston kanssa käymien neuvotteluiden on oltava realistisia ja käytännönläheisiä sekä myös kunnianhimoisia, jos tulevalla lainsäädännöllä – kun se tulee voimaan – todella pyritään täyttämään ja edistämään tällä viikolla täysistunnossa äänestetyn ehdotuksen mukaisia arvoja.

  Aldo Patriciello (PPE), kirjallinen. – (IT) Vaadin äänelläni uutta kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jonka avulla on mahdollista lähettää yrityksille voimakas viesti siitä, että ihmisten lisääntyminen koskee miehiä yhtä lailla kuin naisia. Vanhempainvapaata koskeva puitesopimus on tärkeä osa tasa-arvopolitiikkaa, jolla edistetään työ- ja yksityis- sekä perhe-elämän yhteensovittamista, mutta siinä tyydytään asettamaan vähimmäisvaatimukset, joten sitä voidaan näin ollen pitää vain ensimmäisenä askeleena.

Olen samaa mieltä tiedonannosta, jonka mukaan lasten oikeuksien pitäisi olla EU:n painopistealue ja että jäsenvaltioiden olisi noudatettava YK:n yleissopimusta lapsen oikeuksista ja siihen liitettyjä lisäpöytäkirjoja sekä pyrittävä saavuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteet. Direktiivin osalta tämä merkitsee, että kaikille lapsille taataan mahdollisuus saada kehittymistarpeitaan vastaavaa hoitoa sekä asianmukaisia ja korkealaatuisia terveyspalveluita.

  Rovana Plumb (S&D), kirjallinen. – (RO) Euroopan parlamentti on tänään tehnyt sijoituksen Euroopan unionin tulevaisuuteen, koska se edistää äitiyden suojelua siten, että äitiysvapaa pidennetään 20 viikon ajanjaksoon, josta maksetaan täysi palkka. Tätä voidaan pitää määrällisenä ja laadullisena parannuksena. Liian yksinkertaistettu lyhyen aikavälin taloudellista etua koskeva näkökohta ei kestä arvostelua, kun otetaan huomioon eurooppalaisen yhteiskunnan kestävyys. Sitä on mahdotonta saada aikaan ilman tervettä väestörakennetta ja siten ilman äitien ja heidän lastensa parempaa suojaa.

Valmistelin työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan lausunnon ja äänestin seuraavien näkökohtien puolesta: äitiyttä ei saa rangaista ja on tarjottava täysi palkka; raskaana olevia työntekijöitä ei saa irtisanoa aikana, joka alkaa raskauden alkaessa ja päättyy viimeistään kuuden kuukauden kuluttua äitiysvapaan päättymisestä; äideillä on oikeus palata tehtäväänsä tai vastaavanlaiseen tehtävään, mikä merkitsee samaa palkkaa, samaa ammatillista asemaa ja samaa urakehitystä kuin ennen äitiysvapaata; äitiysvapaan pitäminen ei vaikuta eläkejärjestelmään; naispuolisia työntekijöitä ei velvoiteta suorittamaan yötyötä tai ylityötä laskettua synnytystä edeltävän kymmenen viikon aikana ja jäljellä olevana raskausaikana, jos se on välttämätöntä äidin tai syntymättömän lapsen terveyden kannalta, sekä koko imetysaikana.

  Cristian Dan Preda (PPE), kirjallinen. – (RO) Äänestin tätä päätöslauselmaa vastaan, koska katson, että äitiysvapaan ajalta maksettava palkka on asia, josta on päätettävä kansallisella tasolla toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Lisäksi katson, että tämän toimen hyväksyminen kriisiajankohdalla voisi aiheuttaa täysin päinvastaisen vaikutuksen, koska se voi olla syy, jonka vuoksi yritykset eivät halua palkata naisia.

  Evelyn Regner (S&D), kirjallinen. – (DE) Tuen äitiyden suojelua koskevien eurooppalaisten vähimmäisvaatimusten parantamista. Äänestin kuitenkin lopulta tätä mietintöä vastaan, koska olen kotoisin maasta, jossa on otettu käyttöön äitiyden suojelua ja palkallista/palkatonta vanhempainvapaata koskeva erityinen yhdistelmä. Sen lisäksi, että heille maksetaan 16 viikon vapaan aikana täysi palkka ja heitä kielletään ehdottomasti tekemästä työtä, naisilla on myös oikeus palkattomaan äitiysvapaaseen, jonka aikana saa lapsilisää. Lapsilisän määrä palkattoman äitiysvapaan aikana riippuu vapaan pituudesta ja sitä edeltäneestä tulotasosta. Itävallan säännöt ulottuvat paljon pidemmälle kuin tässä mietinnössä mainitut vähimmäisvaatimukset.

Tämän lisäksi kannatan myös, että otetaan käyttöön isyysloma, josta maksetaan täysi palkka, vaikka tälle olisi valittava eri oikeusperusta. Mielestäni isyysvapaata ei pitäisi säädellä äitiyden suojelua koskevan direktiivin nojalla vaan sitä varten olisi laadittava oma direktiivi, jolla ei pyritä suojelemaan äitien ja lasten terveyttä.

  Mitro Repo (S&D), kirjallinen. – (FI) Äänestin 20 viikon äitiysvapaan puolesta. Pidemmät äitiysvapaat ovat tärkeitä lasten kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta. Löytyyhän yhteiskunnan paras pääoma juuri heistä. Suomessa on toimiva äitiyslomaa ja vanhempainvapaata koskeva järjestelmä. Euroopanlaajuisesti kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta tällaiseen järjestelmään. Tästä syystä on tärkeätä puolustaa, etteivät naiset joudu kärsimään taloudellisesti päätöksestä hankkia lapsia. Äitiysloman taloudellista taakkaa ei pidä vyöryttää pelkästään yritysten niskoille, vaan julkisen sektorin pitää olla ehdottomasti mukana kustannuksissa. Varsinkin pienet ja keskisuuret yritykset ovat vaarassa joutua tukalaan tilanteeseen. Myöskään naisvaltaisten alojen ei pitäisi joutua liiallisen taloudellisen paineen alaiseksi. Naisten asemasta palkkaustilanteessa on huolehdittava. Heidän asemansa palkkaustilanteessa ei saa heikentyä. On ensiarvoisen tärkeää seurata, ettei näin tule käymään.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (ES) Lopultakin parlamentti on antanut edes vähän oikeutta Euroopan unionin työssäkäyville äideille, vaikka tämä ei ole ainoa oikeus, jonka he ansaitsevat. Tämä on ollut pitkä prosessi. Viime vaalikauden lopulla parlamentti oli saamassa hyväksyttyä tekstin, joka olisi merkinnyt työssäkäyvien äitien oikeuksien kannalta suurta harppausta eteenpäin. Emme voineet äänestää, koska Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) (PPE-ryhmä) ja Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä (ALDE-ryhmä) yhdistivät voimansa sitä vastaan ja päättivät palauttaa mietinnön takaisin naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnalle.

Kuukausien työn jälkeen äänestimme jälleen kerran tänään asiakirjasta, joka ei ole niin kunnianhimoinen kuin PPE- ja ALDE-ryhmän aiemmin torjuma ehdotus, mutta kuitenkin rohkea: sen perusteella äidit voivat pitää palkkansa äitiysvapaan aikana; se lisää heidän irtisanomissuojaansa; sen perusteella on mahdollista järjestää joustavammat työajat, jotta äitiys ja työnteko voidaan sovittaa paremmin yhteen; sen mukaan äitiysvapaa pidennetään ainakin 20 viikkoon (vaikka jotkut meistä olisivat halunneet sen olevan 24 viikkoa, kuten Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee); sillä helpotetaan työssäkäyvien äitien liikkuvuutta EU:ssa ja sen perusteella edistytään isien yhteistä vastuuta koskevassa asiassa, vaikkakaan ei niin paljoin kuin jotkut meistä olisivat halunneet.

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) Tämänpäiväisen äänestyksen ansiosta kannustetaan äidiksi haluavia työntekijöitä. Tämä merkitsee tärkeää edistysaskelta kohti parempaa suojaa, jonka avulla miljoonat eurooppalaiset naiset voivat sovittaa paremmin äidin roolin yhteen työntekijän roolin kanssa. Taloudelliset edut eivät ole auttaneet asiaa: olemme nyt aloittaneet tien, jonka tarkoituksena on vastata uusien perheiden tarpeisiin. Äänestyksen tulos ilmentää yhteiskuntaa, joka asettaa kasvun, koulutuksen ja opetuksen poliittisen toiminnan ytimeen. Minusta huoli siitä, että äitiysvapaan pidentäminen 14 viikosta 20 viikkoon rankaisee naisia, on perusteeton: meillä on erityinen velvollisuus suojella heikoimmassa asemassa olevia työntekijöitä ja tarjota heille oikeus jäädä kotiin lastensa kanssa. Tämänpäiväinen voitto parlamentissa on myös henkilökohtaisen tyytyväisyyden aihe, koska olen henkilökohtaisesti pyrkinyt varmistamaan, että kenenkään imettävän työntekijän ei pidä suorittaa raskaita tai vaarallisia tehtäviä ja että heidät on vapautettava ylityöstä ja yötyöstä. Pallo on nyt jäsenvaltioilla, ja toivon, että ne sitoutuvat asiaan täysimääräisesti. Euroopan parlamentti on osoittanut tämänpäiväisessä päätöksessään, että naiset eivät ole enää ongelman ydin, vaan he ovat vapaita ja tietoisia yhteiskunnallisesta merkityksestään.

  Oreste Rossi (EFD), kirjallinen. – (IT) Ikääntyvässä Euroopassa lapsia haluaville naisille myönteiset politiikanalat ovat välttämättömiä. Tällä hetkellä lainsäädäntö on hyvin pirstoutunut, jäsenvaltioiden äideille antamassa tuessa on paljon eroja, minkä vuoksi monien naisten mahdollisuuksia tulla äidiksi estetään. Tässä direktiivissä vahvistetaan äitiysvapaan vähimmäisajaksi 20 viikkoa, ja ainakin kuudesta maksetaan täysi palkka.

On selvää, että Italian kaltaisessa valtiossa tämä laki on tarpeeton, koska ajanjakso, josta saa täyden palkan, on paljon pidempi kuin direktiivissä vahvistettu vähimmäisaika, ja ajanjakso, jonka aikana naiset voivat olla pois työstä ja huolehtia lapsistaan, ulottuu siihen saakka, kun lapset ovat kahdeksanvuotiaita. Muissa valtioissa tämä merkitsee kuitenkin, että luodaan perusta äitien ihmisarvon varmistamiseksi. Ehdotuksessa esitetään myös, että isillä voi olla kahden viikon palkallinen vapaa, jotta he voivat viettää aikaa vaimojensa kanssa synnytyksen jälkeisellä ajanjaksolla.

  Daciana Octavia Sârbu (S&D) , kirjallinen. – (EN) Äänestin tänään tukeakseni työtätekevien vanhempien parannettuja oikeuksia ja parempaa työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista. Erityisen tärkeitä tässä mietinnössä ovat työssä imettäviä naisia koskevat säännökset. Imetystauot antavat äideille tarvitsemansa ajan antaa parasta ja kaikkein luonnollisinta ravintoa kehittyvälle lapselleen. Tämä ravinto on keskeistä terveydelle koko elämän ajan. Olen tyytyväinen, että mietinnössä suhtaudutaan myönteisesti töihin palanneisiin naisiin, jotka edelleen haluavat imettää lapsiaan ja antaa heille ravitsemuksellista etua.

  Carl Schlyter ja Isabella Lövin (Verts/ALE), kirjallinen. – (SV) Me katsomme, että hyvin järjestetty lakisääteinen vanhempainloma on erittäin tärkeä jokaisessa maassa. Emme halunneet kuitenkaan lopullisessa äänestyksessä tukea parlamentin lainsäädäntöehdotusta, koska se suuntautui monia meille hyvin tärkeitä periaatteita vastaan. Ensinnäkin ehdotuksessa pyritään ottamaan käyttöön pakollinen kuuden viikon loma vain äitejä varten.

Meidän mielestämme vanhempien pitäisi itse voida päättää, miten he haluavat ottaa vanhempainvapaan, ja tämä ehdotus merkitsisi Ruotsissa tasa-arvon kannalta askelta väärään suuntaan. Toiseksi emme usko, että on järkevää asettaa vanhempainloman aikana maksettava palkka täyden palkan tasolle. Ruotsin tapauksessa tämä voisi lyhentää vanhemmille tarjottavan suojan pituutta, jotta näin kallis järjestelmä voidaan rahoittaa. Katsomme, että kansallisten parlamenttien on vastattava sosiaaliturvajärjestelmien järjestämisestä.

  Brian Simpson (S&D), kirjallinen. – (EN) EPLP tukee täysin tarvetta lisätä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien naisten suojaa, ja sen vuoksi se on äänestänyt useiden direktiivin keskeisten ehdotusten puolesta. Niihin sisältyy äitiysvapaan pidentäminen 20 viikkoon, täysi palkka äideille ensimmäisenä pakollisena kuuden viikon ajanjaksona synnytyksen jälkeen ja kahden viikon isyysvapaa, josta maksetaan täysi palkka. EPLP on kuitenkin huolestunut siitä, että parlamentin hyväksymillä ehdotuksilla voi olla arvaamattomia vaikutuksia valtioihin, joissa on monimutkaisempia äitiyden suojelua koskevia järjestelyjä. Olemme erityisesti huolissamme siitä, että ehdotusten perusteella taantumukselliset hallitukset voisivat leikata äitiyden suojelua koskevia järjestelyitä, jolloin vähiten ansaitsevat työssäkäyvät naiset itse asiassa menettäisivät osan äitiysvapaastaan. Vaikka mietinnön tietyt näkökohdat merkitsevät arvokasta parannusta jäsenvaltioissa, joissa äitiyden suojelua koskevat järjestelyt ovat hyvin matalalla tasolla, nämä tarkistukset voivat johtaa sosiaaliseen taantumaan muissa valtioissa.

  Bogusław Sonik (PPE), kirjallinen. – (PL) Euroopan parlamentti hyväksyi tänään mietinnön, jotta raskaana olevien ja äitiysvapaalla olevien äitien terveys varmistetaan. Kun hyväksymme yhteisen kannan tässä muodossa, lähetämme selkeän viestin siitä, että tuemme muutoksia, joilla parannetaan eurooppalaisia vaatimuksia nuorten äitien tukemiseksi. Naisille taataan äitiysvapaan vähimmäiskesto, ja sen ajalta maksetaan vastedes täysi palkka. Epäoikeudenmukaisen irtisanomisen estämiseksi olemme myös lisänneet äitiysvapaalta palaavien naisten työn suojelua.

Direktiivin perusteella käyttöön otettavat muutokset ovat askel oikeaan suuntaan, ja niillä varmistetaan Euroopan naisille äitiysvapaata koskeva vähimmäisoikeus. Olen myös iloinen siitä, että kahden viikon isyysvapaan ansiosta isiä kannustetaan hoitamaan lapsiaan.

  Catherine Soullie (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestys Edite Estrelan mietinnöstä on erittäin tärkeä. Hyväksytty kanta on täysin populistinen ja vastuuton. Parlamentin maine huonontuu, kun vaadimme 20 viikon äitiysvapaata. Olemme kansalaisten ääni, ja näin epärealistisilla kannoilla heille ei tehdä oikeutta. Jäsenvaltioiden sosiaalialan talousarviolle aiheutuisi erittäin merkittäviä kustannuksia: esimerkiksi Ranskan tapauksessa määrä olisi 1,3 miljardia euroa.

Emme voi tämänhetkisen taloudellisen tilanteen vuoksi vastata valtion talousarviossa tällaiseen lisäykseen puhumattakaan yrityksillemme aiheutuvasta vaikutuksesta, sillä niiden on kannettava osa ylimääräisistä kustannuksista. Meidän on tuettava ja kannustettava naisia sovittamaan paremmin yhteen äitiys ja työelämä eikä romuttaa heidän mahdollisuuksiaan löytää työpaikka.

Komission ehdottama pidennys 14 viikosta 18 viikkoon oli todellinen edistysaskel; edistysaskel, jota olisi voitu täydentää uusia lastenhoitopalveluita koskevilla vaihtoehdoilla. Tästä asiakirjasta välittyvä viesti pitää sisällään valtavan vastuun: lasten saannista tulisi selkeästi este henkilökohtaiselle kehitykselle työpaikalla.

  Marc Tarabella (S&D), kirjallinen. – (FR) Pidän myönteisenä, että äänestyksessä hyväksyttiin mietintö ehdotuksesta direktiiviksi toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä sekä toimista, joilla työntekijöitä autetaan sovittamaan yhteen työ- ja yksityiselämä. Äitiysvapaasta on saatu pidempi, siitä maksetaan enemmän, ja olemme ensimmäistä kertaa EU:n historiassa ottaneet käyttöön isyysvapaan. Tämä äänestys erottuu edukseen Euroopan äitien ja isien perusoikeuksien historiassa.

Haluaisin pyytää kaikkia niitä henkilöitä, jotka haluavat uhrata sosiaaliset oikeudet talouskriisin alttarille, keräämään rahat kokoon sieltä, missä varoja on eikä rankaisemaan kansalaisia entisestään. Parannettu äitiysvapaa ja isyysvapaan käyttöönotto ovat myös toimenpiteitä inhimillisemmän yhteiskunnan puolesta, ja perhe on yhä useammin viimeinen suoja elämän mullistuksia vastaan.

  Keith Taylor (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Tuin tänään parlamentin äänestyksessä lainsäädäntöehdotusta, jolla varmistetaan tehostettu ja laajennettu isyys/äitiystuki. Äänestin näin kannattajien ja vastustajien lobbauksen jälkeen. Olen täysin tietoinen Yhdistyneen kuningaskunnan taloudellisista oloista, jotka huonontuvat edelleen määrärahojen uusia leikkauksia koskevan äskettäisen ilmoituksen vuoksi. Euroopan parlamentti kannatti kuitenkin 20 viikon äitiysvapaata, josta maksetaan täysi palkka, sekä kahden viikon isyysvapaata. Minusta tämä on järkevä sijoitus talouteen ja sillä autetaan saavuttamaan EU:n tavoite siitä, että 75 prosenttia osallistuu työmarkkinoille vuoteen 2020 mennessä. Tällä parannetaan pienten lasten terveyttä sekä suojellaan äitien terveyttä ja hyvinvointia. Kyseessä on toimi, jonka perusteella nykyinen sukupuolten välinen palkkaero saadaan poistettua. Naiset ansaitsevat EU:ssa keskimäärin 17 prosenttia vähemmän kuin miehet. Jos emme takaa kunnollista palkkaa äitiysvapaan aikana, naisia rangaistaan palkkauksessa sen vuoksi, että he ovat hankkineet lapsia. Tämä on myös myönteinen kannustin, jolla lisätään isien osallistumista lastenhoitoon. Kuoleman ja verojen lisäksi syntymä on ainoa varma asia elämässä. Lapsemme ovat tulevaisuus ja tänään äänestetyillä parannuksilla tarjotaan parempi ja varmempi alku heidän elämälleen.

  Marianne Thyssen (PPE), kirjallinen. – (NL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, jos aiomme pitää yllä hyvinvointia ja saada maksettua eläkkeet, meidän täytyy saada lisää miehiä ja naisia työhön ja varmistaa, että he pysyvät työssä. Lisäksi tiukan kansainvälisen kilpailun ja talouskurin aikana meillä on oltava rohkeutta toteuttaa toimia, joilla sijoitetaan perheisiin ja joilla lievennetään hieman työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen kohdistuvaa painetta. Äitiysvapaan pidentäminen on yksi keino saavuttaa tämä päämäärä. Sen vuoksi tuen äitiysvapaan pidentämistä. Meidän on kuitenkin oltava realistisia talousvaikeuksien aikana. Kahdenkymmenen viikon äitiysvapaa, josta maksetaan täysi palkka, ei ole toteuttamiskelpoinen ratkaisu sosiaaliturvajärjestelmiemme ja hallitusten talousarvioiden kannalta. Näistä syistä äänestin tyhjää lopullisessa äänestyksessä, vaikka kannatan äitiysvapaan pidentämistä. Toisaalta tuen komission alkuperäistä ehdotusta pidentää äitiysvapaata 18 viikkoon, jos nykyinen rajattu korvausjärjestelmä pannaan täytäntöön. Toivon, että tällä ehdotuksella on paremmat mahdollisuudet parlamentin toisessa käsittelyssä.

  Silvia-Adriana Ţicău (S&D), kirjallinen. – (RO) Tuin äänestyksessä ehdotusta direktiiviksi toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä.

Mielestäni on ensiarvoisen tärkeää, että äitiysvapaalla oleville työntekijöille maksetaan täysi palkka ja että äitiystuen määrä on 100 prosenttia heidän viimeisestä kuukausipalkastaan tai keskikuukausipalkka, jos kuukausipalkka on tätä pienempi. Tämä merkitsee, että naisia ei rangaista äitiysvapaan pitämisestä eläkkeiden suhteen.

Kun otetaan huomioon EU:n väestönkehitys, syntyvyyttä on tuettava erityisellä lainsäädännöllä ja toimilla, joilla pyritään parempaan työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. Jotta työntekijöitä autetaan saavuttamaan parempi työ- ja yksityiselämän välinen tasapaino, on tärkeää tarjota pidempiä äitiys- ja isyysvapaita mukaan lukien silloin, kun adoptoidaan alle 12 kuukauden ikäisiä lapsia. Lakisääteisen äitiysvapaan asettaminen 20 viikkoon on yhdenmukainen Maailman terveysjärjestön 16 päivänä huhtikuuta 2002 julkaiseman imeväisten ja pikkulasten ruokintaa koskevan maailmanlaajuisen strategian kanssa.

  Thomas Ulmer (PPE), kirjallinen. – (DE) Äänestin tätä mietintöä vastaan, koska siinä ei noudateta tiukasti toissijaisuusperiaatetta ja sillä häiritään kansallisia maksujärjestelyitä sekä jäsenvaltioiden velvollisuuksia. Lisäksi siihen sisältyy abortin ja lisääntymisvapauden kaltaisia näkökohtia, joihin liittyvää vastuuta en voi jakaa uskonnollisista syistä.

  Viktor Uspaskich (ALDE), kirjallinen. – (LT) Hyvät kollegat, naisia ei saa rangaista, kun he ovat päättäneet perustaa perheen. Kyseessä ei ole pelkästään eettinen vaan myös strateginen kysymys, sillä EU:n väestörakenne muuttuu tällä hetkellä alhaisen syntyvyyden ja vanhusten suuremman määrän vuoksi. Emme saa pelotella naisia pois työmarkkinoilta erityisesti näinä vaikeina aikoina. Tarvitsemme lisää työssäkäyviä naisia, jos EU haluaa parantaa kilpailukykyään maailmanlaajuisesti. On aika torjua stereotypioita, jotka ovat juurtuneet yhteiskuntaan. Naiset käsitetään usein työntekijöiksi, joihin liittyy "korkea riski" ja jotka ovat "toissijaisia valintoja". Sen vuoksi on välttämätöntä, että tässä mietinnössä esitetyissä uusissa vapaajärjestelyissä pyritään irtautumaan näistä stereotypioista. Meidän pitäisi myös antaa enemmän tukea yhteiskunnan hylkäämille naisille. EU:n tilastot osoittavat, että Liettuassa suurin köyhyysriski on yksinhuoltajaäideillä. Työssäkäyvien köyhyysriski tässä ryhmässä on 24 prosenttia. Kesti pitkään ennen kuin EU takasi lainsäädännöllisesti sukupuolten välisen tasa-arvon. Meidän on kuitenkin saatava aikaan vielä enemmän. Teoreettisesta sukupuolten välisestä tasa-arvosta on tultava todellista, konkreettista sukupuolten välistä tasa-arvoa, jota sovelletaan päivittäisessä elämässä.

  Frank Vanhecke (NI), kirjallinen. – (NL) Äänestin Edite Estrelan mietinnön puolesta, koska en halua mitään väärinkäsityksiä seuraavasta seikasta: on sanomattakin selvää, että naisilla on erityistarpeita raskauden aikana ja heti sen jälkeen ja että on koko yhteiskunnan edun mukaista, että näihin tarpeisiin vastataan. Yhteiskunnan on siten kannettava tästä merkittävä vastuu. Haluaisin kuitenkin esittää joitakin periaatteellisia kysymyksiä. Ensinnäkin onko todella järkevää, että me täältä EU:n norsunluutornista määräämme pakollisia sääntöjä, joita sovelletaan koko unionissa ja myös niissä jäsenvaltioissa, joilla on taloudellisesta näkökulmasta vielä pitkä tie kuljettavana?

Kuka maksaa tästä? Tästä pääsenkin toiseen perustavaan näkökohtaan: onko järkevää jättää näistä toimista aiheutuva taakka yksinomaan työnantajien harteille? Eikö tämä johda lopulta tilanteeseen, joka on tarkoitukseen nähden täysin päinvastainen, eli että nuorille naisille on vähemmän vapaita työpaikkoja, koska työnantajilla ei ole aikomusta vastata yksin kaikista seurauksista, joita aiheutuu siitä, että heidän nuoret naispuoliset työntekijänsä tulevat raskaaksi? On aivan hyvä, että parlamentissa äänestetään sosiaalisten näkökohtien puolesta, mutta me emme joudu kantamaan tällaisesta äänestä aiheutuvaa taakkaa.

  Marie-Christine Vergiat (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Euroopan parlamentti hyväksyi viimeinkin tänään, 20. lokakuuta, äitiyden suojelua koskevan direktiivin. Äänestin tämän asiakirjan puolesta, ja se merkitsee naisille todellista edistysaskelta.

Neuvoston on vielä hyväksyttävä tämä direktiivi. Tänään hyväksytyn asiakirjan perusteella Euroopan unionissa oleville naisille annetaan oikeus 20 viikon äitiysvapaaseen. Tämä on neljä viikkoa enemmän kuin Ranskassa, jossa naisilla on nykyisin oikeus 16 viikon äitiysvapaaseen.

Hyväksymässämme asiakirjassa vahvistetaan myös oikeus 20 päivän isyysvapaaseen (mikä on enemmän kuin tällä hetkellä Ranskassa myönnettävä 11 päivää).

Direktiivissä säädetään myös, että naisten on saatava täysi palkka äitiysvapaan aikana. Tämä on merkittävä viesti nykyisessä kriisitilanteessa.

Tekstiin sisältyy lisäksi oikeuksien heikentämisen vastainen lauseke, mikä merkitsee, että jos jonkun jäsenvaltion lainsäädännön perusteella tarjotaan enemmän, kyseinen lainsäädäntö pysyy edelleen voimassa. Tämä merkitsee sen vuoksi todellakin edistystä, ja olen siitä tyytyväinen.

Mietintö: Barbara Weiler (A7-0136/2010)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska monessa valtiossa on suuria eroja yritysten maksuehtojen suhteen silloin, kun asiaan osallistuvat valtio, pienet ja keskisuuret yritykset sekä suuret yritykset. Olemme hyvin tietoisia, että tämänhetkisessä talouskriisissä, mikä aiheuttaa yhä suurempia vaikeuksia, yritykset joutuvat kamppailemaan yhä enemmän maksuvalmiutta koskevien ongelmien vuoksi. Monissa jäsenvaltioissa niillä on suurempi vaara joutua konkurssiin. Direktiivillä, jolla yritettiin säädellä tätä asiaa, oli rajallinen vaikutus. Nyt hyväksymämme ehdotus on merkittävä maksujen määräaikojen asettamisen ja noudattamisen kannalta, ja tämä ei rajoitu pelkästään yritysten ja viranomaisten välisiin suhteisiin vaan koskee myös yritysten keskeisiä suhteita. Meillä on nyt lainsäädäntö, jonka avulla voimme vastata tehokkaammin maksujen määräaikoihin ja jossa vahvistetaan selkeä järjestelmä maksuviivästyksiä koskevista seuraamuksista. Sen ansiosta lisäksi torjutaan tehokkaammin valtioiden ja suuryritysten pk-yrityksiä vastaan usein harjoittamaa hallitsevan aseman väärinkäyttöä. Jäsenvaltioiden on pantava tämä direktiivi nopeasti täytäntöön, jotta pitkien maksuehtojen aiheuttamat vakavat ongelmat ja maksuviivästyksiä koskevat kysymykset ratkaistaan lopultakin.

  Roberta Angelilli (PPE), kirjallinen. – (IT) Viranomaisten ja yksityisten yritysten liiketoimia koskevien sopimusvelvoitteiden täyttäminen ei ole pelkästään kansalaisvelvollisuutta koskeva kysymys. On kannettava myös vastuu monista kielteisistä olosuhteista, jotka voivat kohdistua velkojiin, erityisesti pk-yrityksiin. Kun voidaan luottaa täsmällisiin maksuihin, voidaan varmistaa, että nämä yritykset pysyvät vakaina, kasvavat, luovat työpaikkoja ja tekevät sijoituksia.

Valitettavasti komission tietojen mukaan maksuviivästykset ovat yleisiä Euroopassa ja vahingoittavat kilpailukykyä. Erityisesti viranomaisia voidaan syyttää ongelmien aiheuttamisesta usein siitä syystä, että ne hallinnoivat väärin määrärahojaan ja kassavirtaansa tai että niiden virkakoneisto aiheuttaa liikaa byrokratiaa. Joskus tehdään päätös toimia uusia menoja koskevien rakenteiden mukaisesti eikä oteta huomioon aikaisemmin tehtyjä sitoumuksia, joita olisi noudatettava sopimusehtojen mukaisesti.

Meidän velvollisuutemme on sen vuoksi toteuttaa toimia, joilla korjataan edellisen direktiivin 2000/35/EY puutteita. Tällä tavalla maksuviivästyksiä pyritään estämään toteuttamalla toimenpiteitä, joiden perusteella velallisia kannustetaan maksamaan ajoissa, ja muita toimia, joiden avulla velkojat voivat käyttää oikeuksiaan täysimääräisesti ja tehokkaasti maksun viivästyessä.

  Liam Aylward (ALDE), kirjallinen. – (GA) Äänestin tämän ajankohtaisen mietinnön ja laskujen 30 päivän maksuaikaa koskevan tavoitteen käyttöönoton puolesta. Pk-yritykset ovat Euroopan talouden kulmakivi; näiden pienten yritysten osuus on 99,8 prosenttia EU:n kaikista yrityksistä ja ne luovat 70 prosenttia kaikista työpaikoista EU:ssa. Mietintöön sisältyvät maksuviivästysten torjumista koskevat toimenpiteet ovat käytännön toimia, joilla tuetaan pk-yrityksiä ja joilla varmistetaan, että pienille yrityksille ei aiheudu tappioita maksamattomien laskujen vuoksi.

Uusilla säännöillä voidaan luoda paremmat investointiedellytykset ja niiden avulla pk-yritykset voivat keskittyä innovaatioon ja kehittämiseen. Olen lisäksi tyytyväinen siihen, mitä mietinnössä todetaan sen varmistamisesta, että uusilla toimilla ei lisätä nykyistä byrokratiaa ja että pk-yrityksille ei aiheuteta lisää byrokratiaa tai hallinnollisia ongelmia.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän mietinnön puolesta ja olen tyytyväinen, että Euroopan parlamentti ja neuvosto pystyivät tekemään tämän sopimuksen, joka on erittäin tärkeä erityisesti pienille yrityksille. Vaikka pienet ja keskisuuret yritykset ovat Euroopan kilpailukyvyn perusta ja luovat eniten työpaikkoja, pk-yritysten omistajat ovat usein kaikkein heikoimmassa asemassa. Jäsenvaltiot eivät myöskään harjoita erityisen suotuisaa politiikkaa niiden edistämiseksi tai kehittämiseksi, koska EU:n lainsäädäntöä, kuten eurooppalaista pk-yrityksiä tukevaa Small Business Act -aloitetta ei ole pantu täysin täytäntöön eikä sitä sovelleta täysimääräisesti. Monet yritykset joutuivat konkurssiin kriisin aikana, ja tämä on valtava menetys. Olen sen vuoksi tyytyväinen tähän edistysaskeleeseen. Vaikka se on vähäinen, sillä on suuri merkitys pienille yrityksille, koska sillä selkeytetään maksuaikoja. Alamme todella luoda toimintaympäristöä, joka on selkeä ja helppotajuinen pienille yrityksille ja jolla autetaan rakentamaan yrityskulttuuria.

  Sergio Berlato (PPE), kirjallinen. – (IT) Euroopan parlamentti tukee merkittävästi kansalaisten ja eurooppalaisen tuotantojärjestelmän etua maksuviivästyksien torjuntaa koskevan uuden direktiivin ansiosta. Sillä tarjotaan konkreettista tukea yrityksille ja aivan erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille. Uudelleenlaaditussa direktiivissä säädetään tiukoista maksuehdoista ja asianmukaisista seuraamuksista, ja näin kannustetaan sitä, että viranomaiset ja yksityisyritykset suorittavat maksut täsmällisesti unionissa. Arvioiden mukaan tällä toimella pitäisi saada talouteen uudelleen kiertoon 180 miljardia euroa. Tämä on itse asiassa se määrä, jonka viranomaiset ovat velkaa yrityksille unionissa.

Maksuviivästyksiä koskeva ongelma tuntuu eniten Italiassa, sillä viranomaisilta kestää keskimäärin 128 päivää suorittaa maksut. Eurooppalainen keskiarvo on 67 päivää. Maksuviivästyksien kielteiset vaikutukset liiketoimiin ovat sen vuoksi huomattavat. Toivon, että kansalliset hallitukset panevat tämän direktiivin mahdollisimman nopeasti täytäntöön, jotta yksi suurimmista Euroopan sisämarkkinoiden kehityksen esteistä poistetaan.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. – (IT) Olemme viimeinkin tässä vaiheessa kuukausien lykkäyksen jälkeen: olemme äänestäneet mietinnöstä, joka on todellinen raikas tuulahdus yritystemme tulevaisuudelle. Maksuviivästykset ovat erityisesti Italiassa panneet kymmenet tuhannet yritykset polvilleen, koska ne aiheuttavat ammattijärjestöjen laskelmien mukaan Italian talousjärjestelmälle noin 30 miljardin euron kustannukset. Erityisistä näkökohdista ja kansallisista olosuhteista huolimatta äänestän mietinnön puolesta. Siinä esitetään mustaa valkoisella säännöt, jotka koskevat kerralla kaikkia julkisia ja yksityisiä toimijoita. Talouskriisi on jo aiheuttanut kohtalokkaan määrän konkursseja ja sen vuoksi tehtaita sekä yrityksiä on suljettu ja yritystoimintaa on lopetettu. Tämän toimen avulla EU voi todella tarjota apua monille pienille yrityksille, joille pankkilainat aiheuttavat jatkuvasti ongelmia kriisin vuoksi ja jotka voivat joutua vaikeuksiin myöhässä olevien maksamattomien saamisten vuoksi. Kun tätä direktiiviä sovelletaan, vältämme ainakin monet sellaiset tilanteet, jolloin yritysten on lopetettava toimintansa julkisten ja yksityisten toimijoiden aiheuttaman velan vuoksi.

  Sebastian Valentin Bodu (PPE), kirjallinen. – (RO) Maksuviivästyksillä voi olla epävakaassa taloustilanteessa erittäin kielteisiä vaikutuksia pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, jotka tarvitsevat rahaa maksaakseen työntekijöilleen ja tavarantoimittajilleen. Uusilla säännöksillä kaupallisissa toimissa tapahtuvista maksuviivästyksistä, jotka parlamentti ja neuvosto hyväksyivät 5. lokakuuta, pitäisi helpottaa ja vauhdittaa menettelyä, jonka avulla yritykset saavat takaisin niille kuuluvat varat. Pienet ja keskisuuret yritykset pitävät talouden käynnissä jopa kriisin aikana. Tämä on tilanne jokaisessa Euroopan valtion taloudessa. Euroopan parlamentti on varmistanut, että kaikilla osapuolilla on yhtäläiset edellytykset ja että sääntöjä sovelletaan kaikkiin. Tämä hyödyttää monia eurooppalaisia pk-yrityksiä.

Tämän sopimuksen ansiosta pk-yritykset eivät enää toimi viranomaisten tai suuryritysten pankkeina. Euroopan parlamentti on suosittanut, että pk-yrityksiltä olisi perittävä arvonlisävero vasta, kun laskut on maksettu ja tämän ohella laskujen maksamiselle asetetaan selvä määräaika. Näin autetaan niitä, jotka ovat huolissaan selviytymisestään ajankohdalla, jolloin markkinat ovat laskussa.

  Vito Bonsignore (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska mielestäni on erittäin tärkeää ottaa kaikki mahdolliset toimet käyttöön pk-yritysten kilpailukyvyn vahvistamisen puolesta. Lisäksi kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästyksien – jotka ovat hyväksikäyttöä, jota ei voida hyväksyä – torjuntaa on edistettävä erityisesti tämänhetkisen talouslaman aikana. Maksuviivästyksien kielteiset vaikutukset ovat merkittävät ja ne aiheuttavat huomattavia kustannuksia luotonantajayrityksille, vähentävät kassavirtaa ja investointimahdollisuuksia sekä vaikuttavat pk-yritysten kilpailukykyyn.

Tähän direktiiviin sisältyy aiheellisesti toimenpiteitä, joilla ehkäistään velallisten myöhään suorittamia maksuja. Näiden toimenpiteiden perusteella velkojat voivat käyttää oikeuksiaan ja niissä täsmennetään erityisiä ja tarkkoja velan maksamiseen liittyviä sääntöjä, jotka koskevat maksukyvyttömyyteen liittyviä ilmoituksia, korvauksia perintäkustannuksista ja 30 päivän määräaikaa, ellei sovelleta erityisiä poikkeuksia. Näiden toimien perusteella viranomaisille asetetaan velvollisuuksia ja niitä estetään toimimasta tavalla, jolla voi olla kielteisiä vaikutuksia pk-yrityksiin, mikä vaarantaisi hyväksyttyjen toimintalinjojen uskottavuuden.

Nopeat maksut ovat myös välttämätön ja alustava edellytys investoinneille, kasvulle ja työpaikkojen luonnille.

  Françoise Castex (S&D), kirjallinen. – (FR) Minäkin olen tyytyväinen ratkaisuun, joka saatiin aikaan maksuajoista. Olen iloinen, että mietintöön sisällytettiin sosialistien ja demokraattien ehdotus siitä, että julkisille terveydenhuoltopalveluille, joiden maksuajat ovat pidemmät monimutkaisen talousarviomenettelyn vuoksi, myönnetään pidempi aikaraja. Lisäksi – siinä tapauksessa, että yksityisyritysten välistä sopimusvapautta kunnioitetaan – otetaan käyttöön huomattavat takeet, joiden nojalla kielletään liian pitkä maksujen suoritusaika velkojille, jotka ovat usein pk-yrityksiä.

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Äänestin tyhjää tästä mietinnöstä, koska siinä vahvistetaan komission pyrkimyksiä painostaa velallisina olevia valtioita ehdottamalla tiukkoja toimenpiteitä ajankohdalla, jolloin julkinen talous on heikossa kunnossa. Paine maksaa velat välittömästi ja vakavat sakkorangaistukset, eli koron suorittaminen, hyödyttää pääasiassa yrityksiä, jotka käyttävät kriisiä hyväkseen sosiaaliturvan leikkaamiseksi ja työntekijöiden palkan jäädyttämiseksi tai pienentämiseksi. Näkökohta, jonka mukaan näillä toimilla autetaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä ei ole perusteltu, koska säädöksessä mainittujen tietojen mukaan kyseiset yritykset eivät ole pieniä tai keskisuuria yrityksiä. Tällainen toiminta olisi perusteltua, jos sitä edeltää rohkea tuki palkansaajien reaalitaloudelle ja sosiaalisen ja taloudellisen yhteenkuuluvuuden edistämistä koskeville toimille.

  Lara Comi (PPE), kirjallinen. – (IT) Tuen tarvetta vahvistaa direktiiviä 2000/35/EY ja tunnistaa välineet, joita tarvitaan liiketoimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumiseksi tai vähentämiseksi. Oma painopisteeni on pk-yrityksissä, jotka ovat olennainen osa EU:n markkinoita ja jotka luovat vaurautta ja työtä. Komission poliittinen valinta on askel oikeaan suuntaan, ja tavoite on tehdä liiketoimintaympäristöstä suotuisampi pk-yrityksille. Pelotteena toimivan 8 prosentin korkotason osalta olen jonkin verran huolissani kotimaani tiettyjen alueiden ja muiden sellaisten Euroopan valtioiden tuloksista, jotka todella joutuvat kamppailemaan noudattaakseen uusia sääntöjä. Toivon, että tämä uusi lähestymistapa voisi olla todellinen mahdollisuus muutokselle. Sisäisissä oikeusjärjestelmissä on nyt keskityttävä direktiivin täytäntöönpanon valvontaan, mihin osallistuvat myös alueelliset ja paikalliset viranomaiset, jotta varmistetaan, että sitä sovelletaan kaikkialla asianmukaisella tavalla.

  Vasilica Viorica Dăncilă (S&D), kirjallinen. – (RO) Toivon, että kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumista koskevan direktiivin voimaantulo hyödyttää eniten Euroopan unionin pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joille tarjotaan siten enemmän suojaa ja varoja investointien lisäämiseksi ja uusien työpaikkojen luomiseksi. Samalla toivon, että direktiivin ansiosta helpotetaan velan perimistä koskevia menettelyitä, koska viranomaisten aiheuttamat maksuviivästykset johtavat pienten ja keskisuurten yritysten ja laajemmin markkinoiden toiminnan epätasapainoon.

  Luigi Ciriaco De Mita (PPE), kirjallinen. – (IT) Yritysten välisissä ja yritysten ja viranomaisten välisissä kaupallisissa toimissa tapahtuvat maksuviivästykset ovat yksi niistä asioista, jotka tällä hetkellä haittaavat talouskasvun elpymistä. Kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjuntaa koskevan uuden direktiivin hyväksyminen edellyttää ennen kaikkea julkiselta sektorilta asianmukaisia talouden ja hallinnon alan valmistelutoimia. Poliittisesti katsoen rahoituksellisessa ja taloudellisessa suunnittelussa otetaan huomioon Euroopan unionin vakaus- ja kasvusopimuksen säännöksien vaikutusten lisäksi maksuviivästystä koskevien uusien sääntöjen vaikutus. Jos niitä ei hallinnoida kunnolla, niillä voi olla välitön ja refleksiivinen vaikutus hallitusten liikkumavaraan eri tasoilla. Hallinnollisesti tarvitaan asianmukaista valmistelua, jotta julkisten elinten varainhoito suoritetaan moitteettomasti. Tämä on aloitettava vastuiden ja menojen välisestä suhteesta, jotta verotuloja ja siten kansalaisia ei haitata korkomaksujen kaltaisella taakalla, jolla voi olla merkittävä vaikutus julkiseen talouteen. Lopuksi vaikuttaa tärkeältä, että useista aloista ollaan erityisen tietoisia ja että niiden osalta toimitaan joustavasti. Näihin kuuluu terveydenhuoltoala, jolla viranomaisten yrityksille tavanomaisten tavaroiden ja palveluiden toimituksesta velkaa olevat maksut ovat viivästyneet huomattavasti.

  Diane Dodds (NI), kirjallinen. – (EN) Nykyisessä taloustilanteessa pienten ja keskisuurten yritysten on jo tarpeeksi vaikea selviytyä ilman kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten lisätaakkaa. Sen vuoksi kaikkia mekanismeja, joiden ansiosta näitä yrityksiä voidaan suojella lisäkustannuksilta ja maksuviivästyksiin liittyviltä taloudellista vaikutuksilta, olisi pidettävä myönteisinä.

Katson kuitenkin, että Euroopan unionin sijasta Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen pitäisi säädellä tätä asiaa, jotta varmistetaan, että yritykset ja viranomaiset noudattavat maksuvelvollisuuksiaan. Tämä mietintö on myönteinen, mutta tietyistä näkökohdista tarvitaan lisäselvityksiä ja sen vuoksi päätin tällä kertaa äänestää tyhjää.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumista koskevan mietinnön puolesta, koska sen perusteella on mahdollista toteuttaa yhdenmukaistettuja toimenpiteitä, jotka voivat olla erityisen tärkeitä yritysten, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten, tämänhetkisessä talouskriisissä. Pidän kuitenkin myönteisenä, että terveydenhoitoalaa varten varmistetaan poikkeusjärjestely.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Maksuviivästykset ovat ongelma, jolla on erittäin vakavia seurauksia maailmantalouden toimintakyvylle ja erityisen tuhoisa vaikutus pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Maksuviivästysten vaikutukset ovat vieläkin tuhoisammat tällä hetkellä vallitsevan talous- ja rahoituskriisin aikana. Julkishallinnon esimerkkiä ei voida hyväksyä, ja Portugalissa tämä tilanne on erityisen vakava. Tarvitaan toimenpiteitä, joiden avulla pidetään kurissa kaupallisissa toimissa tapahtuvia maksuviivästyksiä. Siten suojellaan Euroopan talouden hyvää kuntoa ja vältetään tilanteita, jolloin tuotantorakenteet tukahdutetaan taloudellisesti ja jolloin ylihinnoitellaan rahoitustuotteita, millä siten lisätään riippuvuutta pankkialasta. Haluaisin erityisesti tuoda esiin maataloustuottajien erityistapauksen. Supermarketit ja jakelijat suorittavat heille maksut usein myöhässä. Kolmenkymmenen päivän enimmäismaksuaika, joka voi olla poikkeustapauksessa enintään 60 päivää sen jälkeen, kun palvelu on suoritettu ja laskutettu, on varsin kohtuullinen kauppasuhteiden tasapainon näkökulmasta, ja se on avain sopimusvelvoitteiden täyttämiseen ajoissa.

  Louis Grech (S&D), kirjallinen. – (EN) Weilerin mietinnön hyväksyminen tänään merkitsee huomattavaa muutosta kaupallisten toimien maksukynnyksiä koskevassa kysymyksessä. Tällä hetkellä yleinen käytäntö – ja mikä huolestuttavaa, hyväksytty käytäntö – on se, että viranomaiset painostavat pk-yrityksiä allekirjoittamaan sopimuksia, joiden perusteella ne voivat lykätä maksujen suorittamista.

Malta on hyvä esimerkki. Monilla pk-yrityksillä, joiden osuus yksityisen sektorin työpaikoista on yli 70 prosenttia, on ollut vakavia kassavirtaa koskevia ongelmia yritysten ja erityisesti viranomaisten mukaan lukien hallitusten aiheuttamien maksuviivästysten vuoksi.

Monessa jäsenvaltiossa viranomaisiin sovellettava 60 päivän aikaraja on tärkeä suojalauseke pk-yrityksille ja kansalaisille. Jotta tämä säännös olisi todella tehokas, direktiivi on saatettava kussakin jäsenvaltiossa asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä, sitä on sovellettava kunnolla ja komission on valvottava tätä tiukasti. Ainoastaan tässä tapauksessa tällä uudella säännöksellä tarjotaan konkreettista etua kansalaisille ja erityisesti pk-yrityksille.

  Jarosław Kalinowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Liiketoimien maksuehdot ovat ensisijaisia kysymyksiä Euroopan talouden moitteettomalle toiminnalle. Valitettavasti jäsenvaltioiden välillä on huomattavia eroja, kun on kyse maksuehtojen noudattamisesta, ja tämän vuoksi on tarkistettava huolellisesti 8. elokuuta 2002 annettua direktiiviä 2000/35/EY, joka on tällä hetkellä voimassa.

Kurinalaisuuden puute liiketoimissa uhkaa erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä talouskriisistä kärsivissä maissa. Maksuviivästykset aiheuttavat usein vaikeuksia sisämarkkinoille ja rajat ylittävälle kaupalle. Tästä syystä tuen esittelijän ehdotusta tiukentaa lainsäädäntöä, ottaa käyttöön välineitä yritysten suojelemiseksi ja ottaa käyttöön pakollinen korvaus, jota sovelletaan laskujen ja korkojen viivästyneeseen maksuun.

  Elisabeth Köstinger (PPE), kirjallinen. – (DE) Pidän myönteisenä, että mietintö on vakaasti pienten ja keskisuurten yritysten puolella. Kaupallisissa toimissa tapahtuvat maksuviivästykset ovat valtava taloudellinen ongelma EU:ssa. Myös maatalouden alalla on vakavaa, jos maksuvalmiusongelmat siirretään maatalousyrityksille. Tällainen menettelytapa saadaan lopetettua selkeästi määriteltyjen maksuaikojen ansiosta. Kannatan mietinnössä ehdotettua yleistä 30 päivän maksuaikaa sekä 60 päivän yleisen ylärajan käyttöönottoa. Minusta on käsittämätöntä, että monessa jäsenvaltiossa viranomaisten kanssa tapahtuvissa liiketoimissa julkisista varoista suoritettavien maksujen kanssa viivytellään. Maksuviivästykset heikentävät vakavasti liiketoimintaympäristöä ja sisämarkkinoita, ja niillä on suora vaikutus jäsenvaltioihin. Vaadittu kiinteämääräinen korvaus, joka on suoritettava ensimmäisestä maksun myöhästymispäivästä lähtien, on konkreettinen keino estää tätä.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin Weilerin mietinnön puolesta, koska minusta on välttämätöntä suojella julkishallinnon velkojia, jotka ovat suurimmaksi osaksi pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Tämän toimenpiteen ansiosta noin 180 miljardia euroa likvidejä varoja voidaan saada takaisin kiertoon. Tämä määrä on julkishallinnon kokonaisvelka yrityksille kaikkialla EU:ssa. Tämä on todella tärkeä toimi, koska yrityksille taataan automaattinen oikeus vaatia viivästyskoron maksua ja saada myös kiinteä vähintään 40 euron korvaus velan perintäkustannuksista. Yritykset voivat joka tapauksessa vaatia korvausta kaikista kohtuullisista kustannuksista, jotka aiheutuivat tämän vuoksi. Uskon, että tämä aloite toimii kannustimena, jotta jäsenvaltiot laativat täsmälliset maksuja koskevat säännöt. Ne voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön lainsäädäntöä ja määräyksiä, joihin sisältyy sääntöjä, jotka ovat velkojille edullisempia kuin direktiivissä vahvistetut säännökset.

  Erminia Mazzoni (PPE), kirjallinen. – (IT) Eurooppalaiseen pk-yrityksiä tukevaan Small Business Act -aloitteeseen sisältyvien monien ehdotusten joukossa yksi koski direktiivin 2000/35/EY tarkistamista, ja se oli mielestäni kaikkein kiireellisin. Maksuviivästyksistä on tullut viranomaisten tavanomainen toimintakäytäntö monessa valtiossa (ja niihin sisältyy varmasti myös Italia). Koska EU:ssa keskiarvo on 180 päivää eräpäivästä, voimme vain kuvitella, kuinka äärimmäisiä tilanteita sattuu joissain tapauksissa ja minkälaisia vaikutuksia aiheutuu pienten ja keskisuurten yritysten toimijoille.

Paradoksaalista on, että valtio vaati tullien ja verojen täsmällistä maksua ja soveltaa seuraamuksia sekä perii korkoa ensimmäisestä myöhästymispäivästä, mutta ei ota huomioon omia sitoumuksiaan silloin, kun se on itse velallinen. Tarkistus, josta äänestämme tänään, on erittäin tärkeä erityisesti tänä vakavana taloudellisten vaikeuksien aikana, mutta se ei yksin riitä ratkaisemaan ongelmaa. Jos jäsenvaltiot eivät muuta viranomaisilta perittävää velkaa koskevia menettelyjä, jotta niistä saataisiin lyhytkestoisempia ja tehokkaampia, niin hyväksytyt säännökset eivät ole tehokkaita.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Kaupallisissa toimissa tapahtuvat maksuviivästykset, oli kyse yrityksen välisistä tai yrityksen ja viranomaisen välisistä toimista, on syynä pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) maksuvaikeuksille ja aiheuttaa usein lisää maksuviivästyksiä. Näin alkaa noidankehä, jota on vaikea torjua. Olemme varmoja, että täällä ehdotettujen uusien sääntöjen täytäntöönpano vaikuttaa merkittävästi tämän tilanteen päättymiseen ja että niillä autetaan siten yrityksiä vastaamaan talous- ja rahoituskriisin ajan vaikeuksiin. Ehdotetut seuraamukset ovat oikeasuhtaisia ja tarpeellisia. On toivottavaa, että niillä estetään kaupallisten toimijoiden epäasianmukaiset kaupalliset menettelyt.

  Alajos Mészáros (PPE), kirjallinen. – (HU) On tärkeää, että maksuviivästyksiä koskevasta direktiivistä annettu päätöslauselma hyväksytään, ja sen vuoksi äänestin sen puolesta. Tämänaamuinen keskustelu osoitti myös, että kriisin vaikutukset, joilta myöskään jäsenvaltiomme eivät ole viime aikoina säästyneet, tuntuvat edelleen vahvasti. Tarvitsemme monia muutoksia, jotta sisämarkkinat toimivat moitteettomasti. Tässä mietinnössä suositellaan näiden muutoksien osalta, että on omaksuttava ajallaan maksamisen kulttuuri. Tämän perusteella on mahdollista, että maksuviivästykset aiheuttavat seurauksia, jotka ovat viivästyksiä torjuvia.

Uudelleentarkastelua edeltävän vaikutustenarvioinnin perusteella tiedetään, että monen jäsenvaltion viranomaisten maksukäytäntö on puutteellista. Toivon vilpittömästi, että tämänpäiväisellä päätöksellä myös tätä seikkaa pystytään muuttamaan. Lopuksi pk-yritysten toiminnan helpottaminen voi olla myös tältä osin keskeinen tarkasteltava kysymys. Ratkaisu voidaan tarjota ehdotetuilla riitojenratkaisujärjestelyillä tai sillä, että jäsenvaltioiden menettelytavat voidaan esittää julkisesti. Velkojat ja yritykset voivat toimia levollisemmin Euroopan sähköisen oikeudenkäytön portaalin tarjoamien mahdollisuuksien ansiosta.

  Miroslav Mikolášik (PPE), kirjallinen. – (SK) Pidän myönteisenä komission ehdotusta torjua maksuviivästyksiä koskevaa ongelmaa. Siitä on kehkeytymässä vakava asia erityisesti rajat ylittävissä liiketoimissa, koska sillä rikotaan oikeusvarmuutta.

Jotta maksuviivästysten vaikutuksia torjutaan, on tarpeen, että joutuisaa maksukulttuuria perustettaessa otetaan käyttöön nopeasti sovellettavia menettelyitä maksuviivästyksiin liittyvän suorittamattoman velan takaisinperimiseksi. Muutosehdotus, jonka tarkoituksena on se, että saatavien perinnässä yrityksiltä ja viranomaisilta voidaan hyödyntää yleisesti käytettävissä olevaa sähköistä järjestelmää, on myönteinen askel, jotta tällainen maksamaton velka saadaan perittyä yksinkertaisemmin ja nopeammin. Se on hyödyllinen erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille, jotka kärsivät eniten maksuviivästyksistä ja vaivalloisista perintämenettelyistä.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Maksamattomat velat merkitsevät huomattavaa taloudellista riskiä erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille. Jos maksuja ei suoriteta sääntöjen mukaan, maksukykyä voidaan rajoittaa huomattavasti erityisesti kriisiaikana. Hyötyä saadaan varmasti toimista, joilla pyritään suurempaan tietoisuuteen maksuista. Äänestin tyhjää, koska en ole vakuuttunut, että tätä on järkevää säännellä yleiseurooppalaisella tavalla tai että tällä olisi siinä tapauksessa myönteisiä vaikutuksia maksumoraaliin.

  Claudio Morganti (EFD), kirjallinen. – (IT) Mietinnössä käsitellään maksuviivästyksiä koskevaa ongelmaa, joka horjuttaa markkinoita ja erityisesti vahingoittaa suuresti arvossa pitämiäni pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Mietinnölle antamani ääni olisi nähtävä toiveena sellaisen uuden kaupallisen kulttuurin synnystä, jossa maksut suoritettaisiin ajallaan ja jossa maksuviivästyksiä pidettäisiin asiakkaan aseman kohtuuttomana hyväksikäyttönä ja sopimusrikkomuksena eikä normaalina käytäntönä.

  Radvilė Morkūnaitė-Mikulėnienė (PPE), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän lainsäädäntöehdotuksen puolesta, koska katson, että paremmin hoidetut maksujärjestelyt ovat hyödyllisiä pienille ja keskisuurille yrityksille ja yleensä yrityskulttuurille. Katson, että yksi tässä asiakirjassa esitetyistä säännöksistä on erityisen edistyksellinen: vaatimus julkistaa nopeasti raportoinnin suorittavaa toimijaa koskeva luettelo. Näillä toimenpiteillä kannustetaan yrityksiä – erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä – suorittamaan maksut toisilleen ajoissa, millä vähennetään maksuvalmiusriskiä koskevia ongelmia ja sen lisäksi lisätään kyseisten yritysten luotettavuutta ja kilpailukykyä.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin Weilerin mietinnön puolesta, koska minusta on välttämätöntä ottaa käyttöön enimmäismäärä, jonka mukaisesti maksut on suoritettava yrityksille. Tämä tarve on yhä kiireellisempi ja välttämättömämpi tässä kriisitilanteessa. Pienillä ja keskisuurilla yrityksillä sekä yrittäjillä on merkittävä asema kaikissa talouksissa ja ne ovat tärkeimpiä työpaikkojen ja tulojen luojia sekä edistävät innovaatiota ja kasvua. Valitettavasti aivan liian usein viime aikoina olemme voineet panna merkille tilanteita, että viranomaiset ovat velkaa useita miljoonia yrityksille. Yritykset joutuvat lopettamaan toimintansa tai hakeutumaan konkurssiin juuri tällaisten maksuviivästysten vuoksi. Sen vuoksi toivon, että tässä toimenpanovaiheessa harkitaan myös muita näkökohtia, joiden perusteella vakaussopimuksen vaikutuksia viranomaisiin hellitetään ja samalla vähennetään asteittain maksuaikaa. Tällä saataisiin kummatkin vaatimukset yhteen ja maan koko järjestelmä hyötyisi siitä. Toivon, että jäsenvaltiot saattavat direktiivin nopeasti osaksi kansallista lainsäädäntöään, jotta sitä voidaan soveltaa mahdollisimman nopeasti. Se on velvollisuutemme lainsäätäjinä ja olemme sen velkaa velkojayrityksille.

  Robert Rochefort (ALDE), kirjallinen. – (FR) Maksuviivästykset voivat aiheuttaa taloudellisia vaikeuksia ja jopa konkurssin joillekin yrityksille, erityisesti pk-yrityksille: komission mukaan maksuviivästykset aiheuttavat Euroopan taloudelle noin 180 miljardin euron kustannukset vuodessa. Muiden tutkimusten mukaan kyse on 300 miljardista eurosta vuodessa. Tämä vastaa Kreikan julkisen velan määrää. Tämänhetkisessä taloudellisessa tilanteessa olen tyytyväinen, että neuvosto ja parlamentti ovat alusta saakka voineet olla samaa mieltä tämän alan eurooppalaisen lainsäädännön kunnianhimoisesta uudelleentarkastelusta. Euroopan parlamentin panos oli merkittävä tässä asiassa. Onnistuimme varmistamaan, että lopulliseen tekstiin sisältyy monia parannuksia, joista äänestettiin sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa, ja niitä ovat erityisesti: korkeampi lakisääteinen korko viivästymisen yhteydessä; yritysten välisissä liiketoimissa oletuksena oleva 30 päivän sääntö, jota voidaan pidentää enintään 60 päivään saakka; suurempi joustavuus kansanterveyslaitosten ja julkisen sairaanhoidon ja sosiaalialan laitosten osalta; ja lopuksi perintäkulujen korvauksien yksinkertaistaminen (kiinteä 40 euron korvaus).

  Crescenzio Rivellini (PPE), kirjallinen. – (IT) Haluaisin onnitella esittelijä Weileriä hänen erinomaisesta työstään. Euroopan parlamentti hyväksyi uuden lainsäädännön, jonka perusteella rajoitetaan viranomaisten toimittajilleen, joista suurin osa on pieniä ja keskisuuria yrityksiä, aiheuttamia maksuviivästyksiä. Parlamentti on vahvistanut, että viranomaisten on maksettava hankituista palveluista tai tavaroista 30 päivän kuluessa. Jos ne eivät toimi näin, niiden on maksettava kahdeksan prosentin viivästyskorkoa.

Periaate työn maksamisesta ajallaan on oikeanlaista toimintatapaa koskeva perusperiaate ja se on lisäksi erittäin tärkeä, kun arvioidaan yrityksen vakautta, sen käytettävissä olevia varoja ja luoton ja rahoituksen saantia. Tämä uusi direktiivi, joka saatetaan osaksi kansallisia lainsäädäntöjärjestelmiä 24 kuukauden kuluessa hyväksymisestään, hyödyttää sen vuoksi koko Euroopan taloutta.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Koska maksuviivästysten syyt ovat moninaisia ja liittyvät läheisesti toisiinsa, niitä voidaan estää vain useiden toisiaan täydentävien toimenpiteiden avulla. Parlamentti katsoo siten, että puhtaasti oikeudellinen lähestymistapa, jonka tarkoituksena on parantaa maksuviivästysten torjuntakeinoja, on aiheellinen mutta riittämätön. Komission "ankaraa" lähestymistapaa, joka perustuu ankariin sanktioihin ja ehkäiseviin keinoihin, on laajennettava siten, että siihen sisällytetään myös "pehmeät" toimet, jotka sisältävät myönteisiä kannustimia maksuviivästysten torjumiseksi.

Lisäksi direktiivin täytäntöönpanon ohella olisi edistettävä sähköisten laskujen kaltaisia käytännön toimia.

  Marco Scurria (PPE), kirjallinen. – (IT) Italia on valtio, jossa yritykset kärsivät eniten viranomaisten aiheuttamista maksuviivästyksistä. Keskimääräinen maksuaika toimittajille on 180 päivää, kun eurooppalainen keskiarvo on 67 päivää. Tämä johtaa rahoitusongelmiin, investointimahdollisuuksien jyrkkään laskuun ja kilpailukyvyn heikkenemiseen erityisesti pk-yritysten tapauksessa.

Tänään äänestämämme direktiivin perusteella pyritään estämään se, että velalliset suorittavat maksut myöhässä ja varmistamaan, että velkojat voivat suojella etujaan tehokkaasti näiltä myöhästymisiltä. Siinä otetaan käyttöön oikeus maksuviivästykseen liittyvästä lakisääteisestä korosta jopa siinä tapauksessa, että tätä ei määritellä sopimuksessa. Sen perusteella viranomaisten on suoritettava maksu viimeistään 60 päivän kuluttua maksupyynnöstä, jos palvelu on suoritettu tyydyttävästi.

Direktiivin hyväksyminen on todella suuri apu yrityksillemme: tällä hetkellä yksi neljästä yrityksestä joutuu lopettamaan toimintansa riittämättömän taloudellisen maksuvalmiuden vuoksi. Nämä uudet säännökset maksuista merkitsevät, että yritykset saavat takaisin kilpailukykyä markkinoilla ja että työpaikkoja ei menetetä.

  Marc Tarabella (S&D), kirjallinen. – (FR) Euroopan parlamentti hyväksyi valtavalla ääntenenemmistöllä kollegani Barbara Weilerin mietinnön maksuviivästyksiä koskevasta direktiiviehdotuksesta. Se on siten ottanut käyttöön tasapainoiset ja selkeät säännöt, joilla edistetään vakavaraisuutta, innovaatiota ja työpaikkoja. Pienyritykset ja julkiset sairaalat hyötyvät ehdottamistamme toimenpiteistä.

Pienyritysten ei tarvitse enää vastata maksuviivästyksistä johtuviin taloudellisiin ongelmiin ja sairaalat voivat hyötyä 60 päivän laajennetusta maksuajasta erityisasemansa perusteella, koska rahoitus saadaan sosiaaliturvajärjestelmistä myönnettävistä korvauksista. Lisäksi meidän pitäisi saada neuvoston kanssa aikaan sopimus, jonka perusteella direktiivi voi tulla voimaan nopeasti ja se voidaan saattaa osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä tammikuuhun 2011 mennessä. Olen tyytyväinen tämän äänestyksen tehokkuuteen.

  Salvatore Tatarella (PPE), kirjallinen. – (IT) Viime vuosien aikana maksuviivästyksistä on tullut yhä merkittävämpi taakka yritysten varainhoidolle. Ne aiheuttavat vakavan ja vaarallisen ongelman, joka huonontaa tarjouskilpailujärjestelmän laatua, heikentää huomattavasti pienten yritysten selviämismahdollisuuksia ja aiheuttaa haittaa Euroopan talouden kilpailukyvylle. Erityisesti Italian tilastot ovat huolestuttavia, sillä maksut suoritetaan siellä keskimäärin 186 päivässä ja enimmillään 800 päivässä, kun on kyse aluehallinnon terveydenhuoltoalalle suorittamista maksuista. Tämä on todella häpeällistä ja tämä on monesti pakottanut pk-yritykset lopettamaan toimintansa. Tämän mietinnön ansiosta otamme suuren harppauksen eteenpäin, koska vahvistamme julkisen sektorin yksityiselle sektorille suorittamien maksujen tapauksessa enimmäismaksuajaksi 60 päivää. Tämän lainsäädännön hyväksyminen ei luonnollisesti ratkaise ongelmaa kuin taikaiskusta, mutta se tarjoaa lähtökohdan aloittaa myönteinen kehityskulku erityisesti, kun on kyse viranomaisten kanssa asioimisesta. Se, että viranomaiset suorittavat maksut tehokkaasti ja välittömästi, on tärkeä edistysaskel, joka hyödyttää myös Euroopan taloutta. Toivon, että jäsenvaltiot ja erityisesti Italia saattavat tämän osaksi kansallista lainsäädäntöään hyvin nopeasti.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Tässä mietinnössä on pyritty merkittävästi ratkaisemaan yritysten välisissä tai yritysten ja viranomaisten välisissä kaupallisissa toimissa tapahtuvat maksuviivästykset. Aloitteen tavoitteena on Euroopan unionin yritysten parempi maksuvalmius, joka saadaan aikaan yhdenmukaistamisen ansiosta. Maksuviivästyksien torjuminen on erityisen myönteistä nykyisellä kriisiajankohdalla, koska pitkillä viivästyksillä on kielteisiä vaikutuksia yritysten toimintaan. Tämän toimenpiteen tavoitteena on edistää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa, koska sillä uudistetaan tarvittavaa määräaikaa ja seuraamuksia, joita sovelletaan, jos sitä ei noudateta.

Olen tässä yhteydessä tyytyväinen lainsäädäntöehdotukseen, koska siinä vahvistettu, yritysten välisiin ja yritysten ja viranomaisten välisiin kaupallisiin toimiin sovellettava 30 päivän määräaika – viranomaiset voivat hyötyä poikkeustapauksessa 60 päivästä – sai laajaa tukea Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmältä, jonka jäsen olen.

Pidän myös myönteisenä sellaisen viivästyskoron käyttöönottoa, joka perustuu Euroopan keskuspankin viitekorkoon korotettuna kahdeksalla prosenttiyksiköllä. Mielestäni tämä toimenpide merkitsee, että pienten ja keskisuurten yritysten taloudellista toimintaa edistetään voimakkaasti. Niiden taloudellinen suorituskyky heikentyy usein vakavasti byrokraattisten esteiden vuoksi.

  Marianne Thyssen (PPE), kirjallinen. – (NL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, äänestimme juuri kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta annetusta tarkistetusta direktiivistä. Olen tukenut kaikilla tavoin tätä sopimusta. Liian pitkät maksuajat ja maksuviivästykset aiheuttavat uhan yrityksen terveelle hoidolle, ne vaikuttavat kilpailukykyyn ja kannattavuuteen ja voivat lopulta vaarantaa yrityksen toiminnan jatkumisen. Koska vaikuttaa siltä, että voimassa oleva direktiivi ei ole tehokas maksuviivästyksien torjumiseksi, tuen voimassa olevien sääntöjen vahvistamista. Otamme enimmäismaksuaikojen osalta käyttöön täydentäviä takeita yrityksiä varten, koska maksut on suoritettava periaatteessa 30 päivän kuluessa. Tämä on erityisen tärkeää yritysten ja viranomaisten välisissä maksuissa. Jäsenvaltioiden ja hallitusten pitää tästä lähtien näyttää itse esimerkkiä. Tämä on luotettavuutta koskeva kysymys, eli kysymys siitä, että Euroopan toimielinten on noudatettava tulevaisuudessa samoja oikeudellisia määräaikoja kuin kaikkien muidenkin. Se, että direktiivissä todetaan selvästi, että kaikki poikkeamat tavanomaisista maksuehdoista ovat mahdollisia vain vilpittömien ja oikeudenmukaisten syiden vuoksi, on tärkeä näkökohta sen täytäntöönpanossa. Lopuksi toivon, että perintäkuluja koskeva kiinteä korko pakottaa myöhässä maksavat tahot oikealle tielle ja erityisesti pysymään tällä tiellä. Tämä olisi hyvä asia yrityksillemme ja työpaikoille.

  Iva Zanicchi (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin Barbara Weilerin kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumista koskevan mietinnön puolesta.

Liiketoimintaa haittaavat suuresti velat tai maksuviivästykset, jotka ovat usein syynä siihen, miksi muuten maksukykyiset yritykset kaatuvat eräänlaisen ketjureaktion vuoksi. Maksuviivästyksiä sattuu usein Euroopassa, ja tämä vahingoittaa yrityksiä ja erityisesti pieniä yrityksiä.

Lisäksi useimmissa jäsenvaltioissa on tavanomaista, että viranomaiset maksavat myöhässä, kun niillä on taloudellisia vaikeuksia. Sen vuoksi on syntynyt tarve vahvistaa olemassa olevia oikeudellisia toimia maksuviivästyksien torjumiseksi, jotta tuetaan yrityksiä, erityisesti pk-yrityksiä, ja vahvistetaan tarkat ehdot ja asianmukaiset seuraamukset niitä varten, jotka rikkovat sopimusta.

Mietintö: Ilda Figueiredo (A7-0233/2010)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska köyhyys on erittäin vaikea 85 miljoonaan eurooppalaiseen vaikuttava ongelma, joten kenenkään ei pitäisi suhtautua siihen välinpitämättömästi. Sen on oltava painopisteidemme kärjessä ja se ansaitsee yhteisen vastauksen, jolla varmistetaan, että sosiaalisesti heikoimmassa asemassa olevat henkilöt pystyvät säilyttämään edes jonkinlaisen ihmisarvon. Köyhyys vaikuttaa nuoriimme ja vanhuksiimme, mutta yhä enemmän myös työntekijöihimme. Pelkästään edellisen kahden vuoden aikana on menetetty kuusi miljoonaa työpaikkaa. Alhaiset ja epävakaat työntekijöiden palkat ovat huonontuneet, vaikka nämä ihmiset olisivat onnistuneet pysymään työssään. Tarvitsemme systeemistä lähestymistapaa, jolla puututaan ongelmien syihin ja ratkaistaan ne sekä poistetaan orastavat ongelmat alkuunsa. Emme voi kuitenkaan tällä hetkellä vastata välittömästi ja nopeasti niiden vaikutuksiin. Tästä syystä sen varmistaminen, että yhteiskuntamme heikoimmassa asemassa olevat saavat vähimmäistulon ja pääsevät tästä tilanteesta, on välttämätöntä. Se on myös edellytys, joka meidän olisi hyväksyttävä, ja se on saatava aikaan vastuuta ja tarpeita koskevan kehyksen perusteella.

  Roberta Angelilli (PPE), kirjallinen. – (IT) EU on osoittanut, että se on sitoutunut köyhyyden torjumiseen vuotta 2010 koskevien aloitteiden, joihin sisältyy köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan Euroopan teemavuosi, ja Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen, ansiosta. Talous- ja sosiaalikriisin vakavuuden ja kriisin köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen lisääntymiselle aiheuttaman vaikutuksen vuoksi tiettyihin heikommassa asemassa oleviin väestöryhmiin, kuten naisiin, lapsiin, vanhuksiin ja nuoriin, kohdistuu enemmän tilanteesta aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia. Vaikka vähimmäistulo voi olla asianmukainen järjestely näiden ihmisryhmien suojelemiseksi, tässä tilanteessa ei oteta huomioon toissijaisuusperiaatetta. Näin ollen tosiasia on se, että tämä kysymys on yksittäisten jäsenvaltioiden vastuulla.

Koska palkkatason ja yhteiskunnallisen aseman välillä esiintyy Euroopassa eriarvoisuutta, on vaikeaa laatia yhteiset säännöt vähimmäistulorajasta. Uskon, että sen sijaan olisi hyödyllistä kannustaa eri jäsenvaltioita parantamaan toimintalinjoja, joiden perusteella torjutaan köyhyyttä, edistetään aktiivista osallisuutta, riittäviä tuloja, laadukkaiden palveluiden saantia ja vaurauden oikeudenmukaista jakamista. Jäsenvaltioita olisi kannustettava kuitenkin ennen kaikkea hyödyntämään paremmin käytössään olevia rakennerahastoja.

  Elena Băsescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Kansainvälinen yhteisö on vahvistanut monessa yhteydessä sitoumuksensa torjua köyhyyttä. Tällainen kokonaisvaltainen lähestymistapa on tarpeen, sillä köyhyys ei rajoitu Saharan eteläpuolisen Afrikan tai Aasian kehitysmaihin, vaan myös 17 prosenttia EU:n väestöstä on köyhiä.

Uskon, että viime kuussa pidetty YK:n huippukokous oli merkittävä edistysaskel, koska siellä hyväksyttiin erityinen toimintasuunnitelma vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi. EU on puolestaan ehdottanut, että köyhyydessä elävien ihmisten määrää vähennetään 25 prosentilla vuoteen 2020 mennessä ja että 0,7 prosenttia bruttokansantulosta käytetään kehitysapuun. Euroopan parlamentti edistää myös tämän mietinnön hyväksymisen ansiosta heikoimmassa asemassa olevien ryhmien aktiivista osallisuutta ja todellisen taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden takaamista.

Haluaisin mainita Romanian merkittävän 250 miljoonan euron panoksen YK:n köyhyyden torjuntaa koskeviin ohjelmiin. Koska kehitysavun on oltava vastavuoroista, kotimaani jatkaa sitoumuksiensa noudattamista. Katson kuitenkin, että on kiinnitettävä enemmän huomiota korkeassa köyhyysriskissä oleviin ryhmiin, kuten maaseudun väestöön tai romanien etniseen vähemmistöön.

  Izaskun Bilbao Barandica (ALDE), kirjallinen. – (ES) Tämän aloitteen tavoite on, että EU:n tasolla hyväksytään eri toimenpiteitä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen poistamiseksi. Talouskriisi on pahentanut monen eurooppalaisen tilannetta. Työttömyys on kasvanut, ja tässä tilanteessa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten, kuten naisten, lasten, nuorten ja vanhusten, tilanne on epävarmempi. Sen vuoksi meidän on hyväksyttävä toimia yhteisön ja kansallisella tasolla, ja vähimmäistuloraja on hyvä keino varmistaa, että sitä tarvitsevat voivat elää ihmisarvoista elämää. Lopullinen tavoite on kuitenkin täysi integroituminen työmarkkinoihin, ja tämän perusteella todellinen sosiaalinen yhteenkuuluvuus on mahdollista. Toivon, että voimme varmistaa, että talouskehitykseen yhdistyy sosiaalinen kehitys ja että erityisesti vaikutetaan yhteisötalouden kehitykseen. Toivon myös, että pystymme täyttämään Eurooppa 2020 -strategian tavoitteen vähentää köyhyysriskissä elävien henkilöiden määrää 20 miljoonalla.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska kaikista köyhyyden torjumista koskevista lausunnoista huolimatta Euroopan kansalaiset elävät edelleen köyhyydessä, sosiaalinen eriarvoisuus on lisääntynyt ja köyhien työntekijöiden määrä on myös lisääntymässä. Euroopan unionin on toteutettava enemmän aktiivisia toimia köyhyyden ja sosiaalisen syrjinnän torjumiseksi, sen on kiinnitettävä enemmän huomiota epävarmoissa työsuhteissa oleviin ihmisiin, työttömiin, perheisiin, vanhuksiin, naisiin, yksinhuoltajaäiteihin, vähäosaisiin lapsiin ja henkilöihin, jotka ovat sairaita tai vaihtelevassa määrin työkykyisiä. Vähimmäistulo on yksi perustavanlaatuisimmista köyhyyden torjumista koskevista toimista, ja se auttaa ihmisiä pois köyhyydestä ja takaa heille oikeuden saada kunnollisen toimeentulon. Haluaisin kiinnittää huomion siihen, että vähimmäistulolla saavutetaan köyhyyden torjumista koskeva tavoite ainoastaan, jos jäsenvaltiot toteuttavat konkreettisia toimia vähimmäistulon takaamiseksi ja toteuttavat köyhyyden torjuntaa koskevia kansallisia ohjelmia. Lisäksi joidenkin jäsenvaltioiden vähimmäistulojärjestelmissä ei aina turvata suhteellisen köyhyysrajan mukaista tasoa. Sen vuoksi komission pitäisi tarkastella hyviä ja huonoja käytäntöjä kansallisten toimintasuunnitelmien arvioinnissa. Vähimmäistulo – sosiaalisen suojelun keskeinen väline – on epäilemättä tärkeä, jotta varmistetaan, että ihmisiä, joita uhkaa köyhyys, ja heidän yhtäläisiä mahdollisuuksiaan, suojellaan yhteiskunnassa.

  Sebastian Valentin Bodu (PPE), kirjallinen. – (RO) Lähes 300 000 perhettä saa Romaniassa taatun vähimmäistulon valtiolta vuodesta 2001 lähtien voimassa olleen lainsäädännön perusteella, ja tätä varten on annettu käyttöön lähes 300 miljoonan euron rahoitus. Nykyisen rahoituskriisin, jonka vaikutuksen tuntevat erityisesti näiden taloudellisesti vähemmän kehittyneiden maiden kansalaiset, vuoksi Euroopan parlamentin antama suositus kaikissa jäsenvaltioissa käyttöön otettavasta vähimmäistulojärjestelmästä tarjoaa ilmeisen ratkaisun. Vaikka kukaan ei voi väittää vastaan sitä, että tällainen vähimmäistulojärjestelmä on tarpeellinen, sitä voidaan kuitenkin luonnollisesti käyttää väärin.

Järjestelmää varten tarvitaan kunnollinen aikataulu ja valvontakehys, koska on vaara, että tällä järjestelmällä kannustetaan ihmisiä olemaan tekemättä työtä. Jotta varmistetaan, että näin ei käy, suositellaan, että jokainen vähimmäistuloa saava henkilö voi myös tehdä muutaman tunnin ajan työtä yhteiskunnan hyväksi. Vuoden 2008 lopussa 85 miljoonaa henkilöä eli köyhyysrajan alapuolella EU:ssa. Nämä luvut osoittavat tuen tarpeen etenkin, kun kyseessä ovat nuoret tai vanhukset.

  Alain Cadec (PPE), kirjallinen. – (FR) Talouskriisi on pahentanut köyhyystilannetta huomattavasti. Yli 85 000 henkilöä elää tällä hetkellä köyhyysrajan alapuolella Euroopan unionissa. Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan Euroopan teemavuoden yhteydessä olen tyytyväinen Euroopan parlamentin poliittisiin sitoumuksiin, joilla varmistetaan vahva ja todellinen taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus.

Figueiredon mietinnössä huomautetaan, että vähimmäistulon käyttöönotto kansallisella tasolla on yksi tehokkaimmista keinoista torjua köyhyyttä. Vastustan kuitenkin vähimmäistulon käyttöönottoa Euroopan unionin tasolla. Tällainen toimi olisi populistinen ja se ei olisi sopiva nykyisen tilanteen kannalta. Myös rakennerahastoilla on tärkeä tehtävä sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa. Erityisesti Euroopan sosiaalirahasto on vahva eurooppalainen investointi, jonka tarkoituksena on saada vaikeuksia kokevat ihmiset paremmin työmarkkinoille. Sen pitäisi olla edelleen koheesiopolitiikan vahva väline kaudella 2014–2020.

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Äänestin tämän erinomaisen mietinnön puolesta, koska siinä korostetaan tarvetta toteuttaa erityistoimia köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi. Niillä edistetään tulojen ja vaurauden oikeudenmukaista jakamista riittävien tulojen takaamisen avulla, millä annetaan todellinen merkitys köyhyyden ja syrjäytymisen torjumista koskevalle Euroopan teemavuodelle. Mietinnössä kannustetaan jäsenvaltioita harkitsemaan uudelleen toimintalinjoja, joiden avulla taataan riittävä tulo, koska köyhyyden torjunta edellyttää kunnollisia ja pysyviä työpaikkoja. Siinä katsotaan, että sosiaalisten tavoitteiden on oltava erottamaton osa kriisistä selviytymistä koskevaa strategiaa ja että työpaikkojen luomisen on oltava komission ja jäsenvaltioiden hallitusten ensisijainen tavoite, sillä se on ensimmäinen askel köyhyyden vähentämiseksi. Siinä katsotaan, että riittävää vähimmäistuloa koskevissa järjestelmissä on taattava vähintään 60 prosenttia asianomaisen jäsenvaltion mediaanitulosta. Siinä myös korostetaan, että on tärkeää varmistaa työttömyystuki, joka takaa saajalleen kohtuullisen elintason, ja myös lyhentää työmarkkinoiden ulkopuolella oloa koskevia ajanjaksoja muun muassa tehostamalla julkisia työnvälityspalveluja. Lisäksi mietinnössä korostetaan, että on annettava sosiaaliturvaa koskevia sääntöjä, jotta voidaan luoda yhteys kussakin jäsenvaltiossa maksetun vähimmäiseläkkeen ja vastaavan köyhyysrajan välille.

  Ole Christensen (S&D), kirjallinen. – (DA) Me Tanskan sosiaalidemokraatit Euroopan parlamentissa – Dan Jørgensen, Christel Schaldemose, Britta Thomsen ja Ole Christensen – äänestimme vähimmäistulon asemasta köyhyyden torjunnassa ja osallistavan yhteiskunnan edistämisessä Euroopassa annetun valiokunta-aloitteisen mietinnön puolesta. Me katsomme, että kaikkien EU:n jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä köyhyyttä koskevat tavoitteet ja otettava käyttöön vähimmäistuloa koskevia järjestelmiä. Samalla katsomme, että näitä tavoitteita ja järjestelmiä on mukautettava kunkin jäsenvaltion olosuhteisiin. Me uskomme, että on monia tapoja arvioida köyhyyttä ja että jokaisen jäsenvaltion pitäisi löytää paras tapa tämän toteuttamiseksi ja kyseiselle valtiolle sopivan vähimmäistuloja koskevan järjestelmän luomiseksi.

  Carlos Coelho (PPE), kirjallinen. – (PT) Tämänhetkisellä talouskriisillä on ollut valtava vaikutus työttömyyden kasvuun, köyhtymisen yleistymiseen ja ihmisten sosiaaliseen syrjäytymiseen kaikkialla Euroopassa. Köyhyys ja syrjäytyminen ovat saavuttaneet sietämättömän korkean tason: lähes 80 miljoonaa eurooppalaista elää köyhyysrajan alapuolella, ja heistä 19 miljoonalla on lapsia – eli tämä merkitsee, että kyseessä on kaksi lasta kymmenestä – ja monilla muilla on vakavia ongelmia saada työtä, koulutusta sekä asumis-, sosiaali- ja rahoituspalveluita. Työttömyys on myös saavuttanut ennennäkemättömän tason kaikissa jäsenvaltioissa. Nuorisotyöttömyyden eurooppalainen keskiarvo on 21,4 prosenttia, eli yksi viidestä nuoresta on työtön. Tämä tilanne on mahdoton, ja meidän on tehtävä kaikkemme, jotta voimme auttaa ratkaisemaan tämän surkean tilanteen, jossa ihmiset elävät.

Tämän vuoksi vuosi 2010 on nimetty köyhyyden torjumista koskevaksi Euroopan teemavuodeksi. Sen tarkoituksena on vahvistaa Euroopan poliittista sitoumusta ja toteuttaa toimia, jotka vaikuttavat ratkaisevasti köyhyyden poistamiseen. Olen samaa mieltä siitä, että jokaisessa jäsenvaltiossa on oltava vähimmäispalkka ja että tähän on liityttävä yhteiskuntaan sopeuttamista koskeva strategia sekä pääsy työmarkkinoille.

  Lara Comi (PPE), kirjallinen. – (IT) Taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus on perusedellytys kaikille yhteisille toimintalinjoille niin EU:ssa kuin pienimuotoisimmissa yhteyksissä. Jos on erilaisia intressejä, myös tavoitteet ovat erilaisia, ja on mahdotonta suunnitella mitään yhteistä. Köyhyysrajan alapuolella elävien elintason nostaminen on painopiste. Julkisten varojen myöntäminen tähän käyttöön on epäilemättä keskipitkän aikavälin sijoitus, sillä jos varat jaetaan hyvin, niin niillä annetaan alkusysäys kasvulle, joka tukee itse itseään. Kiinteiden summien siirtäminen on aina epävarmaa, jos ne eivät ole osa laajempaa kannustinohjelmaa. Kaksi eri tilannetta edellyttää erilaisia lähestymistapoja. Sosiaaliseen hyvinvointiin liittyvä ensimmäinen tilanne koskee sitä, että työntekijä ei saa fyysisten, psyykkisten tai muiden tällaisten syiden vuoksi tarpeeksi tuloja voidakseen elää ihmisarvoista elämää. Oikeudellisiin ja taloudellisiin kysymyksiin liittyvässä toisessa tilanteessa on kyse jäykistä työmarkkinoista, joissa ei tarpeeksi rinnasteta tuottavuutta ja palkkoja tai joissa ei sallita, että voidaan työskennellä niin paljon kuin halutaan tai suhteessa siihen, kuinka paljon halutaan ansaita ihmisarvoista elämää varten. Näissä kahdessa tilanteessa julkinen sektori voi puuttua asiaan ja sen on puututtava asiaan. Kovaa työntekoa koskevat kannustimet on luotava muualla, eikä koskaan päinvastoin.

  Corina Creţu (S&D), kirjallinen. – (RO) Noin yksi viidestä EU:n kansalaisesta elää köyhyysrajan alapuolella, ja lasten, nuorten ja vanhusten köyhyys lisääntyy. Köyhien työntekijöiden osuus kasvaa käsi kädessä epävarmojen ja pienpalkkaisten työpaikkojen leviämisen kanssa. Aineellinen huono-osaisuus vaikuttaa kymmenessä jäsenvaltiossa ainakin neljäsosaan väestöstä, ja tässä tilanteessa olevia on yli puolet Romanian ja Bulgarian väestöstä. Kaikki nämä tekijät merkitsevät yhdessä, että EU:lla on vastassaan köyhyysongelma, jota pahentaa taantuman lisäksi oikeistohallituksen toteuttamat epäsosiaaliset toimintalinjat. Vähimmäistulolla voidaan taata sosiaalinen suojelu laajoille väestöryhmille, jotka elävät tällä hetkellä köyhyydessä. Vähimmäistulolla on ehdottoman tärkeä tehtävä estää köyhyyden aiheuttamia traagisia tilanteita ja sosiaalista syrjintää. Jotta köyhyyttä torjutaan tehokkaasti, on parannettava työpaikkojen ja palkkojen laatua, otettava käyttöön toimeentulo-oikeus sekä varmistettava sosiaalihuollon etuisuuksiin, eläkkeisiin ja korvauksiin tarvittavat varat. Vuosi 2010 on köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan Euroopan teemavuosi, millä jatketaan osallistavaa yhteiskuntaa koskevaa kampanjaa, joka otettiin käyttöön Lissabonin sopimuksessa. Tämä antaa minulle toisen syyn äänestää tämän kampanjan puolesta.

  Vasilica Viorica Dăncilă (S&D), kirjallinen. – (RO) Minusta yhteisön ja kansallisella tasolla on toteutettava toimia, joilla kuluttajia suojellaan lainojen ja luottokorttimaksujen takaisinmaksua koskevilta kohtuuttomilta ehdoilta. On myös luotava lainojen saatavuutta koskevat ehdot, joilla estetään kotitalouksien liiallinen velkaantuminen ja siten myös köyhtyminen ja sosiaalinen syrjäytyminen.

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Euroopassa on 20 jäsenvaltiota, joiden lainsäädännössä asetetaan vähimmäispalkka, ja maiden väliset erot voivat olla huomattavat. Vähimmäispalkka on Luxemburgissa noin 1 682 euroa ja Bulgariassa vain 123 euroa.

Tämän vuoksi Euroopan parlamentti on toistanut vaatimuksensa eurooppalaisesta vähimmäistulosta. Tämä vähimmäistulo voisi olla yksi niistä tarkasteltavista ratkaisuista, joilla voidaan estää miljoonia eurooppalaisia joutumasta köyhyyteen. Mielestämme on tärkeää korostaa, että vähimmäistulon takaamiseen on luonnollisesti liityttävä yleinen sosiaalinen strategia, johon sisältyy peruspalvelujen, kuten terveydenhuollon, asuntojen, koulutuksen ja elinikäisen oppimisen saatavuus kaikkia ikäryhmiä varten ja jokaiselle valtiolle sopivalla tavalla.

Parlamentin jäsenet ovat korostaneet, että vähimmäispalkkaa koskevien järjestelmien todellinen tavoite ei ole pelkästään auttaa vaan myös saattaa edunsaajia näiden siirtyessä sosiaalisen syrjäytymisen tilanteesta aktiivielämään.

  Christine De Veyrac (PPE), kirjallinen. – (FR) Tälle mietinnölle antamallani tuella pyrin korostamaan solidaarisuuden merkitystä eurooppalaisissa yhteiskunnissamme erityisesti tänä köyhyyden torjunnan Euroopan teemavuotena.

Eräillä jäsenvaltioilla, kuten Ranskalla, on ollut edelläkävijän rooli. Ranska otti 20 vuotta sitten käyttöön taatun vähimmäispalkan. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että tämä järjestelmä voi aiheuttaa kielteisiä vaikutuksia ja esimerkiksi kannustaa joidenkin henkilöiden toimettomuutta. Sen vuoksi unionin on harkittava toimia, jotka luovat Ranskan revenu de solidarité activen tai yhteisvastuutulon tavalla vastuuntuntoa edunsaajien keskuudessa ja rohkaisee heitä etsimään työtä, mikä on sosiaalisen osallisuuden ensimmäinen todellinen osa.

  Anne Delvaux (PPE), kirjallinen. – (FR) Olen aina vaatinut, että otetaan käyttöön vähimmäistulo, joka vastaa 60 prosenttia unionin jokaisen kansalaisen mediaanitulosta ja tämä myös sisältyi vuoden 2009 Euroopan parlamentin vaaleja koskevaan vaaliohjelmaani. Nyt kuitenkin Euroopan parlamentti on valitettavasti äänestänyt tätä lainsäädäntöehdotusta vastaan EU:n tasolla.

Tänä köyhyyden torjunnan Euroopan teemavuotena 2010 olen vakuuttunut, että vähimmäistuloa koskeva puitedirektiivi olisi voinut olla kansallisten toimintalinjojen ja lainsäädännön viiteasiakirja.

Mielestäni tämä oli tehokkain tapa vähentää köyhyyttä ja saada 20 miljoonaa henkeä pois köyhyydestä vuoteen 2020 mennessä. On muistettava, että 80 miljoonaa henkeä elää köyhyysrajan alapuolella Euroopassa.

  Ioan Enciu (S&D), kirjallinen. – (RO) Katson, että riskiä köyhyystilanteen pahentumisesta Euroopassa on vältettävä kaikin keinoin, koska sillä voi olla erittäin kielteisiä rakenteellisia vaikutuksia pitkällä aikavälillä sosiaalisesta ja taloudellisesta näkökulmasta. Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska katson, että on taattava kohtuulliset vähimmäistulot, jotta varmistetaan kunnollinen sosiaaliturvan taso erityisesti niille kaikkein heikoimmassa asemassa oleville kansalaisryhmille, jotka ovat kärsineet huomattavasti Euroopan hallitusten tämänhetkisen talous- ja rahoituskriisin aikana toteuttamista tiukoista talouspoliittisista toimista.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) En suhtaudu välinpitämättömästi nykyisen kriisin kansalaisille aiheuttamiin vakaviin seurauksiin, koska se aiheuttaa köyhyyttä monille eurooppalaisille tai pahentaa sitä, mutta en ole kuitenkaan samaa mieltä valtiojohtoisesta näkökannasta, jonka perusteella tämä ongelma yritetään ratkaista sosiaalisia etuuksia lisäämällä. Tästä on kyse vähimmäistulossa, joka vahvistetaan EU:n tasolla.

Uudet sosiaalietuudet edellyttävät lisää rahaa valtiolta, ja koska tällä ei luoda vaurautta, tavoite saadaan aikaan ainoastaan verotuloja lisäämällä. Tämä merkitsee lisää veroja kaikille, jolloin kaikki ovat köyhempiä ja riippuvaisempia iilimadon kaltaisesta valtiosta.

Köyhyyttä on torjuttava työllisyyspolitiikan ja taloudellisen kilpailukyvyn avulla. Jos useat yritykset eivät joutuisi lopettamaan toimintaansa Portugalissa viikko toisensa jälkeen, niin ei olisi niin monta työtöntä ja köyhyydessä elävää portugalilaista. Sen vuoksi uskon, että köyhyyttä on torjuttava edistämällä taloutta ja markkinoita. Tätä ei olisi toteutettava tuilla, jotka rahoitetaan aina veroilla, joilla tukahdutetaan taloutta ja veronmaksajia ja jotka muodostavat esteen talouden kilpailukyvylle.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Kuten totesin parlamentissa vuosia sitten, kannatan uutta yhteisöllisyyden käsitettä Euroopan unionissa. Tällä voidaan varmistaa, että kaikilla on peruselintaso. Sosiaalisesti tietoisessa, oikeudenmukaisessa, kehittyneessä ja yhtenäisessä Euroopassa on tärkeää varmistaa toimenpiteitä, joilla poistetaan ja vähimmäistetään riskiä sosiaalisesta polkumyynnistä ja elinolojen huonontumisesta. Euroopan kansalaiset ovat tämän edessä tämänhetkisen talouskriisin tuhoisien vaikutusten vuoksi. Jotta Euroopasta tehdään vahvempi ja yhtenäisempi, meidän on varmistettava, että kansalaisten perusoikeuksia suojellaan kaikkialla Euroopassa. Ymmärrän, että vähimmäisvaatimuksia tarvitaan terveydenhuollon, koulutuksen ja eläkkeiden sekä myös palkkojen alalla, jolloin varmistetaan työehtojen parempi yhtenäisyys. Pidän tätä mietintöä tänä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan Euroopan teemavuotena myönteisenä, koska siinä kannustetaan kaikkia jäsenvaltioita täyttämään aktiivista osallistumista koskevat velvollisuutensa torjumalla sosiaalista eriarvoisuutta ja syrjäytymistä. Haluaisin korostaa, että tässä asiassa olisi pidettävä yllä realistista tasapainoa ja että toissijaisuusperiaatetta olisi kunnioitettava. Tämän vuoksi äänestän tämän mietinnön puolesta ja ehdotettuja tarkistuksia vastaan.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Haluaisin korostaa, kuinka merkittävää oli, että Euroopan parlamentin täysistunnossa hyväksyttiin tämä vähimmäistulojärjestelmän käyttöönottoa kaikissa EU:n jäsenvaltioissa koskeva mietintö, josta olin vastuussa. Se hyväksyttiin parlamentissa äänin 437 puolesta, 162 vastaan ja 33 tyhjää, ja siitä on tullut erityinen toimenpide köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan Euroopan teemavuotena.

Kuten tässä mietinnössä todetaan "vähimmäistulojärjestelmien käyttöönotto EU:n kaikissa jäsenvaltioissa – siten, että toteutetaan erityistoimia sellaisten ihmisten tukemiseksi taloudellisesti, joiden tulot eivät ole riittävät, ja helpotetaan mahdollisuuksia saada palveluja – on yksi tehokkaimmista keinoista torjua köyhyyttä, taata riittävä elintaso ja edistää sosiaalista integroitumista".

Hyväksytyssä päätöslauselmassa katsotaan, että riittävää vähimmäistuloa koskevissa järjestelmissä on taattava vähintään 60 prosenttia asianomaisen jäsenvaltion mediaanitulosta. Siinä kannustetaan komissiota laatimaan sellainen toimintasuunnitelma, joka on suunnattu täydentämään vähimmäistuloa jäsenvaltioissa koskevan EU:n aloitteen toteuttamista. Siinä pannaan merkille työssä käyvien köyhien kasvava määrä ja tarve ratkaista tämä uusi haaste, ja siinä kehotetaan jakamaan tulot oikeudenmukaisesti.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Olen harvoin nähnyt näin populistisen ja epärealistisen mietinnön. Se on populistinen, koska sen tavoitteena on ottaa käyttöön vähimmäistulo, joka vastaa ainakin 60 prosenttia kaikkien jäsenvaltioiden mediaanitulosta ja joka myönnetään kaikille ilman mitään kansallisuutta koskevaa edellytystä. Onko tässä kyse bruttokeskitulosta vai nettokeskitulosta? Käytetäänkö keskimääräistä elintasoa laskettaessa köyhyysrajaa? Tämä merkitsisi kotimaassani toimettomana olon tukemista ja vahvaa houkutinta maahanmuutolle.

Käytetyn määritelmän mukaisesti nämä tulot voisivat olla korkeammat kuin vähimmäispalkka, jonka ansaitsee 15 prosenttia Ranskan työntekijöistä. Tämä on teollisuusmaiden ennätys. Eurooppalaiset eivät tarvitse tukia vaan todellisia työpaikkoja, joista saadaan kunnon palkka. Mietinnössä on epärealistista se, että köyhyyden todellisista syistä ollaan vaiti, ja niihin sisältyvät: matalan kustannustason valtioiden, joissa harjoitetaan sosiaalista polkumyyntiä, ulkopuolisesta kilpailusta ja Euroopan ulkopuolisen maahanmuuton sisäisestä kilpailusta palkoille aiheutuva paine; työttömyyden räjähdysmäinen kasvu, tuotannon siirtäminen ja yritysten toiminnan lopettaminen esteettömän globalisaation vuoksi. Siinä unohdetaan myös Euroopan keskiluokan köyhtymistä koskeva huolestuttava seikka. Painopiste on asetettava näiden syiden torjuntaan.

  Louis Grech (S&D), kirjallinen. – (EN) Vaikka Euroopan unioni on yksi rikkaimmista alueista maailmassa, on kuitenkin paljon Euroopan kansalaisia, joiden ongelma on tuloköyhyys. Tämä rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan saada perustarpeita, kuten elintarvikkeita, terveydenhoitopalveluja, energiapalveluita ja koulutusta. Köyhyys vaikuttaa 85 miljoonaan henkeen Euroopassa. Lisäksi tämänhetkisen talouden taantuman vuoksi köyhyysriski on suurempi, se kohdistuu pääasiassa lapsiin, nuoriin ja vanhuksiin, aiheuttaa monille kotitalouksille suuremman riskin ja vähentää niiden mahdollisuutta saada lääkkeitä ja terveydenhoitoa sekä päästä työhön ja saada koulutusta. Meidän on varmistettava, että vauraus jakaantuu tasaisesti rikkaiden ja köyhien jäsenvaltioiden, suurten ja pienten valtioiden sekä niiden kansalaisten välillä.

On myönnettävä enemmän varoja erilaisiin tutkimuksiin ja analyyseihin, jotka koskevat köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä, ja niissä on vertailtava 27 jäsenvaltion järjestelmiä ja määriteltävä, minkä politiikka toimii parhaiten. Meidän on jatkettava köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa Euroopassa ja kaikkialla maailmassa kiireellisiä toimia toteuttamalla ja mikä tärkeintä, toimimalla solidaarisesti erilaisista rahoituksellisista tai poliittisista paineista huolimatta.

  Nathalie Griesbeck (ALDE), kirjallinen. – (FR) Köyhyysrajan alapuolella elää tällä hetkellä Euroopassa 17 prosenttia väestöstä, eli noin 85 miljoonaa henkeä. Näiden lukujen taustalla äärimmäinen köyhyys on kaikkein huolestuttavin seikka, ja se lisääntyy erityisesti näin laman aikana, minkä vuoksi vähimmäistulo on ratkaisevan tärkeä asia.

Koska vuosi 2010 on köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan Euroopan teemavuosi ja koska pidetään kansainvälinen päivä köyhyyden poistamiseksi, kannatimme Euroopan parlamentin äänestyksessä päätöslauselmaa, jossa pyydetään eurooppalaista vähimmäistuloa, joka vastaa 60:tä prosenttia kunkin jäsenvaltion mediaanitulosta.

Mietinnössämme korostetaan, että vähimmäistuloa koskevan järjestelmän käyttöönotto on yksi tehokkaimmista keinoista torjua köyhyyttä, taata riittävä elintaso ja edistää sosiaalista integroitumista, joten olen tyytyväinen, että tämä päätöslauselma hyväksyttiin.

  Sylvie Guillaume (S&D), kirjallinen. – (FR) Tuin mietintöä, jossa jäsenvaltiota kehotetaan torjumaan köyhyyttä ottamalla käyttöön Ranskan RSA:n [revenu de solidarité active, yhteisvastuutulo], joka tunnettiin aiemmin nimityksellä RMI [revenu minimum d’insertion, vähimmäistoimeentulotuki], mallin mukainen vähimmäistukea koskeva järjestelmä. On todettu selkeästi, että tämä väline on hyödyllinen työpaikkaa koskevan epävarmuuden torjunnassa.

Asiakirjassa ehdotetaan, että tällaisen vähimmäistulon on oltava 60 prosenttia asianomaisen valtion mediaanitulosta ja että ennen kaikkea se on osa kattavaa integrointia, kestävään työhön palaamista ja julkisiin palveluihin, erityisesti asumispalveluihin, pääsyä koskevaa strategiaa.

Asiakirja hyväksyttiin, mutta valitettavasti vasemmiston poliittisten ryhmien vaihtoehtoiset versiot, joissa vaadittiin sitovaa puitedirektiiviä vähimmäistulon soveltamisesta kaikkialla unionissa, hylättiin. Kanta, jonka olemme muodostaneet näiden vähimmäistuloa koskevien järjestelmien puolesta, on sen vuoksi rohkaiseva, mutta se on todennäköisesti riittämätön.

  Jarosław Kalinowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Viimeisimmät tiedot osoittavat, että köyhyys lisääntyy Euroopan unionissa. Monessa jäsenvaltioissa köyhyys kohdistuu eniten lapsiin ja vanhuksiin, ja lyhytaikaiset työsuhteet sekä alhaiset ja epävarmat tulot aiheuttavat vaaran elinolojen huonontumisesta yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Jos tähän lisätään väestörakenteen kriisi, joka vaikuttaa joihinkin valtioihin, meillä on resepti taatulle talouden taantumalle. Meidän tehtävämme on varmistaa ihmisarvoinen elämä kaikille kansalaisille.

Emme voi sallia lastemme ja lastenlastemme elää nälän, työttömyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen uhan alla. Meidän on varmistettava tuleville sukupolville kunnollinen palkkataso, vakaa ura, julkisten palvelujen saanti ja sosiaalinen integraatio koko heidän elämänsä aikana varhaisesta iästä aina eläkeikään saakka.

  Alan Kelly (S&D), kirjallinen. – (EN) Arviolta 85 miljoonaa henkeä kaikkialla EU:ssa kärsii köyhyydestä tai on vaarassa joutua köyhyyteen, joten EU:n tasolla on minusta pyrittävä torjumaan tätä kaikin keinoin. On tärkeää, että tällaisia menettelyitä otetaan käyttöön, jotta autetaan vähentämään köyhyysriskissä olevien henkilöiden määrää ja varmistetaan, että EU 2020 -tavoite poistaa köyhyysriski 20 miljoonalta Euroopan kansalaiselta täytetään.

  Petru Constantin Luhan (PPE), kirjallinen. – (RO) Talous- ja rahoituskriisi on pahentanut työmarkkinoiden tilannetta kaikkialla Euroopan unionissa. Aivan viime aikoina on menetetty arviolta 5 miljoonaa työpaikkaa, mikä on aiheuttanut köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä jäsenvaltioissa. Tuen voimakkaasti tätä mietintöä, koska uskon, että tarvitaan kiireellisiä toimia näiden heikossa asemassa olevien henkilöiden integroimiseksi työmarkkinoille ja että taataan vähimmäistulo, jolla voidaan varmistaa kohtuullinen elintaso ja ihmisarvoinen elämä. Meidän on mielestäni kehitettävä asianmukaisia indikaattoreita, jotta voimme ottaa jäsenvaltioissa käyttöön vähimmäistuloja koskevia järjestelmiä ja siten varmistaa riittävän elintason, millä edistetään kaikkialla Euroopan unionissa sosiaalista integraatiota sekä sosiaalista ja taloudellista koheesiota.

  Elżbieta Katarzyna Łukacijewska (PPE), kirjallinen. – (PL) Yksi tehokas keino torjua köyhyyttä on varmistaa Euroopan unionin kansalaisille vähimmäistulo, johon sisältyvät palkka, eläkkeet ja etuudet. Vähimmäistulon pitäisi olla yleinen oikeus eikä se saisi olla riippuvainen suoritettujen maksujen määrästä.

Meidän olisi kiinnitettävä erityistä huomiota köyhyydelle ja sosiaaliselle syrjäytymiselle erittäin alttiisiin yhteiskuntaryhmiin, joihin kuuluvat erityisesti vammaiset, monilapsiset perheet ja yksinhuoltajaperheet, kroonisesti sairaat ja vanhukset. Monen jäsenvaltion kokemuksesta tehty arvio osoittaa meille, kuinka tärkeä merkitys vähimmäistulolla on köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa, ja tämän vuoksi äänestin Figueiredon mietinnön puolesta.

  Clemente Mastella (PPE), kirjallinen. – (IT) Tällä hetkellä on tärkeää sisällyttää köyhyyden ja sosiaalisen syrjinnän ehkäiseminen ja torjunta kaikkiin EU:n toimintalinjoihin, jotta varmistetaan perusihmisoikeuksien noudattaminen, keskeisten julkisten palveluiden yleinen saatavuus ja oikeus terveyteen, koulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen.

Kaikki tämä edellyttää makrotalouspolitiikan yhteiskunnallista kestävyyttä. Tämä merkitsee, että muutetaan rahoitusalan painopisteitä ja toimintalinjoja, mukaan lukien vakaus- ja kasvusopimus, ja myös kaikkia kilpailupolitiikan, sisämarkkinapolitiikan ja budjetti- ja finanssipolitiikan aloja. Tässä mietinnössä käytetään käsitettä "vähimmäistulo", joka on kiistanalainen käsite. Se määritellään välineeksi, jonka ansiosta edunsaajaa voidaan saattaa, kun hän siirtyy sosiaalisen syrjäytymisen tilanteesta aktiivielämään; siinä korostetaan sellaisen laajemman politiikan merkitystä, jossa otetaan huomioon myös muut tarpeet: terveydenhoito, koulutus, sosiaalipalvelut ja asuminen.

Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska tuen ajatusta Euroopan tasolla koordinoidun strategian tarpeesta. Katson kuitenkin, että vähimmäistulo on kunkin jäsenvaltion vastuulla toissijaisuusperiaatteeseen perustuen. On vaikeaa ottaa käyttöön vähimmäismääriä eri jäsenvaltiossa, kun palkkojen ja elinkustannusten välillä on yleisesti suuria eroja.

  Barbara Matera (PPE), kirjallinen. – (IT) Lissabonin strategian sisältö, EU 2020 -strategian määräykset ja vuosituhannen kehitystavoitteisiin sisältyvät periaatteet eivät näytä ilmentävän sitä hämmentävää todellisuutta, että monet elävät kurjuudessa vielä tänäkin päivänä, edes tulevaisuutta koskevien toimien yhteydessä. Pelkästään Euroopassa lähes 80 miljoonaa kansalaista elää köyhyydessä, ja heistä 19 miljoonaa on lapsia. Kansainvälisen yhteisön itselleen asettamat kunnianhimoiset toimintalinjat köyhyyden poistamiseksi ovat aivan liian usein osoittautuneet tehottomiksi ja vaikeaksi soveltaa, tai ne ovat olleet ainoastaan sosiaalihuoltoa koskevia toimenpiteitä.

Tavoitteet on sen sijaan saatava toteutettua harkitsemalla rakenteellisempaa lähestymistapaa, jossa arvioidaan EU:n tasolla koordinoituja erityisiä aloitteita, joilla on vaikutus tuloihin, sosiaalipalveluihin ja terveydenhuoltoon ja joiden tavoitteena on lieventää työmarkkinoilla kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin, kuten naisiin, erityisesti iäkkäisiin naisiin ja nuoriin, kohdistuvia rahoituskriisin vaikutuksia. Katson, että sellaisten EU:n aloitteiden arviointi, joilla pyritään ottamaan käyttöön vähimmäistulo, voi olla yksi tapa torjua köyhyyttä siinä tapauksessa, että toissijaisuusperiaatetta noudatetaan.

  Marisa Matias (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Vähimmäistulon toteuttaminen kaikissa Euroopan unionin maissa on keskeinen toimenpide köyhyyden torjumiseksi. Äänestän sen vuoksi tämän tärkeän mietinnön puolesta.

Vähimmäistulo lasketaan kuitenkin jäsenvaltiokohtaisesti, ja sillä ei siten edistetä sosiaalista yhteenkuuluvuutta Euroopassa. Kansallinen eriarvoisuus pysyy yllä tämänhetkisessä kriisissä. Sen vuoksi EU:n tasolla tarvitaan lisää monialaisempaa sosiaalipolitiikkaa, jotta voidaan varmistaa oikeudenmukaisempi tulonjako. Tämä on tärkeä osa EU:n tehtävää.

  Erminia Mazzoni (PPE), kirjallinen. – (IT) Euroopan unioni on aina julistanut, että sosiaalinen osallisuus on yksi sen perusperiaatteista. On vaikea torjua monia tilanteita, jotka johtavat syrjäytymiseen, syrjäyttämiseen ja hylkäämiseen. Näistä köyhyys on varmaankin listan kärjessä. Toisin kuin taudit, epäsosiaalinen käyttäytyminen, rotu tai sukupuoli, tässä asiassa on kyse olosuhteista, joita varten sivistyneiden valtioiden olisi järjestettävä tavanomaisia ehkäiseviä toimenpiteitä.

Kansalaisille tarjottava vähimmäistulo on avunantoa eikä ratkaisu. Tuen päätöslauselmassa komission esittämää kehotusta sisällyttää valtioiden toimenpiteet yhteisön koordinoinnin puitteisiin ja varmistaa, että vähimmäistuloon liittyy yhdennetty lähestymistapa, johon sisältyy terveydenhuolto, koulutus ja asuminen. Esitän myös henkilökohtaisen pyyntöni komissiolle siitä, että osallisuutta tukevat toimet, joiden tavoitteena on ennaltaehkäisy, olisi asetettava etusijalle köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisessa foorumissa.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Jäsenvaltiot eivät voi suhtautua välinpitämättömästi äärimmäistä köyhyyttä koskeviin tilanteisiin, ja niiden on varmistettava, että ketään ei jätetä oman onnensa nojaan tilanteissa, jotka ovat usein erittäin alentavia. Näissä nimenomaisissa tapauksissa olisi harkittava ylimääräistä ja poikkeuksellista apua.

Kuitenkin esimerkiksi Portugalin tapauksessa – koska siellä taataan vähimmäistulo ilman todellista tehokasta valvontaa, ja edunsaajiksi on rekisteröitynyt valtava määrä ihmisiä, jotka voisivat ja joiden pitäisi, mutta jotka eivät tee eivätkä pyri tekemään työtä – voidaan puhua tällaista lähestymistapaa koskevasta kieroutumasta, johon on puututtava. Äänestin tyhjää sen vuoksi, että järjestelmän kunnollista valvontaa koskevat esittämäni näkökohdat asettavat sen kyseenalaiseksi taloudellisesta ja moraalisesta näkökulmasta.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Jäsenvaltiot eivät voi suhtautua välinpitämättömästi äärimmäistä köyhyyttä koskeviin tilanteisiin, ja niiden on varmistettava, että ketään ei jätetä oman onnensa nojaan tilanteissa, jotka ovat usein erittäin alentavia. Näissä nimenomaisissa tapauksissa olisi harkittava ylimääräistä ja poikkeuksellista apua.

Kuitenkin esimerkiksi Portugalin tapauksessa – koska siellä taataan vähimmäistulo ilman todellista tehokasta valvontaa, ja edunsaajiksi on rekisteröitynyt valtava määrä ihmisiä, jotka voisivat ja joiden pitäisi, mutta jotka eivät tee eivätkä pyri tekemään työtä – voidaan puhua tällaista lähestymistapaa koskevasta kieroutumasta, johon on puututtava. Sen vuoksi äänestin tyhjää: järjestelmän kunnollista valvontaa koskevat esittämäni näkökohdat asettavat sen kyseenalaiseksi taloudellisesta ja moraalisesta näkökulmasta

  Willy Meyer (GUE/NGL), kirjallinen. – (ES) Äänestin vähimmäistulon asemasta köyhyyden torjunnassa ja osallistavan yhteiskunnan edistämisessä Euroopassa koskevan Euroopan parlamentin päätöslauselman puolesta, koska olen samaa mieltä useimpien siihen sisältyvien vaatimusten ja näkökohtien kanssa: esimerkiksi, että jäsenvaltioiden, neuvoston ja komission on toteutettava konkreettisia toimenpiteitä "joiden avulla voidaan poistaa köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen" ja että "köyhyyden torjunta edellyttää ihmisarvoisia ja pysyviä työpaikkoja työmarkkinoilla heikommassa asemassa oleville yhteiskuntaryhmille". Tältä osin pidän erittäin arvokkaana, että siinä puolustetaan vähimmäistulon käyttöönottoa kaikissa jäsenvaltioissa, jotta jokaisella ihmisellä, riippumatta siitä, onko hän työssä, voi olla ihmisarvoinen elämä. Kannatin tätä päätöslauselmaa, koska siinä vaaditaan yleisesti laajempaa yhteiskunnan väliintuloa, jotta torjutaan köyhyys, josta kärsii miljoonia kansalaisia. Tämän vuoksi siinä edellytetään, että jäsenvaltiot ja Euroopan toimielimet ottavat käyttöön konkreettisia työmarkkinoille paluuta koskevia toimenpiteitä, joita köyhyydessä elävät ihmiset ansaitsevat.

  Siiri Oviir (ALDE), kirjallinen. – (ET) Naispuolisena parlamentin jäsenenä minua häiritsee erityisesti, että tämänhetkisessä talouskriisissä äärimmäinen köyhyys uhkaa naisia paljon enemmän kuin miehiä. Kun tarkastellaan Eurostatin lukuja, naisten köyhyysriski ennen sosiaaliturvaetuuksien saantia on tällä hetkellä 27 prosenttia. Köyhyyden naisistumista koskeva pysyvä suuntaus eurooppalaisissa yhteiskunnissa osoittaa, että sosiaaliturvajärjestelmien nykyistä kehystä sekä monia unionin sosiaali-, talous- ja työllisyystoimintalinjoja ei ole suunniteltu vastaamaan naisten tarpeisiin eikä torjumaan naisten työllisyydelle ominaisia eroja. Sen vuoksi tuen esittelijää, joka toteaa, että Euroopassa naisten köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen on vastattava erityisillä, moninaisilla ja sukupuolten väliset erot huomioon ottavilla toimintalinjoilla, joten näin ollen tuin äänelläni myös tämän asian esille ottamista.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin Figueiredon mietinnön puolesta. Työ on kaikkein tärkein painopiste kansalaisille. Solidaarisuus, johon Euroopan sosiaalisen markkinatalouden malli perustuu, ja kansallisten ratkaisujen koordinointi ovat välttämättömiä. Eri jäsenvaltioiden toteuttamat yksittäiset aloitteet ovat tehottomia, ellei EU:n tasolla ole koordinoitua toimintaa. Sen vuoksi on tärkeää, että Euroopan unioni puhuu yhdellä vahvalla äänellä ja että sillä on yhteinen näkemys, jolloin eri jäsenvaltiot voivat tehdä valinnan toimien käytännön soveltamisesta toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Perustamissopimuksessa vahvistetussa sosiaalisessa markkinataloudessa, jota myös siinä vaalitaan, viranomaisten on toteutettava ratkaisevia toimia, joiden tavoitteena on nopeuttaa ja helpottaa tasapainon aikaansaamista. Näin estetään kansalaisille aiheutuvia vaikeuksia tai ainakin lievennetään niitä. Tarvitsemme sosiaalipolitiikkaa perheiden suojelemiseksi sekä eriarvoisuuden ja kriisin vaikutusten rajoittamiseksi. Meidän on parannettava sosiaalisen suojelun järjestelmiä soveltamalla – myös työpaikkojen osalta – pitkän aikavälin politiikkaa. Tällä vakautetaan työllisyyttä ja vältetään aiheuttamasta kestämätöntä rasitetta kansallisille talousarvioillemme.

  Georgios Papanikolaou (PPE), kirjallinen. – (EL) Kannatin äänestyksessä päätöslauselmaan tehtyä tarkistusta 3 (työjärjestyksen 157 artiklan 4 kohta), jonka perusteella korvataan vähimmäistulon asemasta köyhyyden torjunnassa ja osallistavan yhteiskunnan edistämisessä Euroopassa annettu päätöslauselmaesitys (A7-0233/2010), joka ei liity lainsäädäntöön. Tämä säännös ei ole erityisesti nykyisen talouskriisin aikana ristiriidassa sosiaalisen markkinatalouden periaatteen, jota tuen varauksettomasti, kanssa.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Köyhyys on merkittävä sosiaalinen ongelma kaikkialla maailmassa ja valitettavasti EU ei ole sille immuuni. Lisäksi tämänhetkinen jo pitkittynyt rahoitus- ja talouskriisi on pahentanut ihmisten köyhyyttä Euroopassa ja luonut uuden aallon köyhiä joissain valtioissa, kuten Portugalissa, ja jopa vaikuttanut siihen, mitä yleisesti kutsutaan keskiluokaksi.

Vähimmäistulon myöntäminen on tärkeä sosiaalinen toimenpide, jolla on merkittävä vaikutus talouden kannalta, ja monet pitävät sitä moraalisena velvollisuutena. On ratkaisevaa, että vähimmäistuloa säännellään siten, että se toimii keinona saada ihmiset pois köyhyydestä ja varmistaa heille hyväksyttävä elintaso. Sillä ei saa missään tapauksessa kannustaa ihmisiä toimimaan passiivisella tavalla vaikeassa tilanteessa, kuten esimerkiksi silloin, jos työnhakua kohtaan ei osoiteta kiinnostusta.

  Rovana Plumb (S&D), kirjallinen. – (RO) Köyhyys on niihin ihmisiin vaikuttava tosiasia, joiden tulot eivät riitä tarjoamaan heille hyväksyttävää elintasoa. Tässä tilanteessa olevien ihmisten määrä kasvaa tämänhetkisen kriisin vuoksi. Vuonna 2008 17 prosenttia EU:n väestöstä (noin 85 miljoonaa henkeä) oli vaarassa joutua köyhyyteen. Lasten ja alle 17-vuotiaiden nuorten köyhyysriskiaste on suurempi kuin koko väestön, mikä on 27 jäsenvaltion EU:ssa yhteensä 20 prosenttia, ja korkein köyhyysriskiaste on Romaniassa (33 prosenttia). Työssäkäyvien köyhyysriskiaste oli keskimäärin 8 prosenttia 27 jäsenvaltion EU:ssa, ja suurin köyhyysriskiaste oli jälleen Romaniassa (17 prosenttia).

Äänestin sen puolesta, että jokaisessa jäsenvaltiossa on otettava käyttöön vähimmäistuloa (vastaa vähintään 60 prosenttia kunkin jäsenvaltion mediaanitulosta) koskeva laskentajärjestelmä. Siinä toteutetaan erityistoimia sellaisten henkilöiden tukemiseksi taloudellisesti, joiden tulot eivät ole riittävät, ja helpotetaan mahdollisuuksia saada palveluja. Tämä voi olla yksi tehokkaimmista keinoista torjua köyhyyttä, taata riittävä elintaso ja edistää sosiaalista integroitumista.

  Frédérique Ries (ALDE), kirjallinen. – (FR) Eurooppa 2020 -strategiassa asetettu kunnianhimoinen tavoite siitä, että 20 miljoonaa Euroopan kansalaista saadaan pois köyhyydestä vuoteen 2020 mennessä, voi jäädä hurskaaksi toiveeksi, jos Eurooppa ei puutu lisääntyvään köyhyyteen, joka vaikuttaa nyt yli 80 miljoonaan kansalaiseen.

Sen vuoksi vähimmäistulon käyttöönotto EU:n tasolla tai sen laajentaminen kaikkiin jäsenvaltioihin on tärkeää. Koska vähimmäistulosta on suunniteltu viimeinen turvaverkko, sillä on jo tehtävä sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa.

Meidän on nyt lisättävä sen tehoa ja pidettävä kolme asiaa mielessä: vähimmäistulon ja minimipalkan välillä on säilytettävä ero, koska työnteon on oltava houkuttelevaa ja työllistettynä olo on edelleen paras tapa olla joutumatta köyhyyteen; meidän on tehtävä vähimmäistulosta osa koordinoitua ja kokonaisvaltaista politiikkaa, jolla autetaan heikommassa asemassa olevia (asumis-, terveys-, lastenhoito- ja kodinhoitopalvelujen saatavuus); meidän on pyyhittävä integrointi pois sitä koskevista tavoitteista ja käytettävä vähimmäistuloa keinona tarjota rahoitusapua tietyllä aikavälillä vaikeuksissa olevalle henkilölle tai perheelle.

  Robert Rochefort (ALDE), kirjallinen. – (FR) Köyhyys uhkaa 85 miljoonaa henkeä Euroopassa. Tämänhetkinen talouskriisi tekee nuorista (joista yksi viidestä on työttömiä), naisista ja yksinhuoltajista entistä haavoittuvampia. Työntekijöiden työskentely epävarmoissa oloissa lisääntyy myös: heistä 19 miljoonaa elää tällä hetkellä köyhyydessä. On otettava huomioon, että vuosi 2010 julistettiin köyhyyden ja sosiaalisen syrjinnän Euroopan teemavuodeksi ja että hiljattain tehdyn kansalaisten asenteita EU:ta kohtaan koskevan Eurobarometri-tutkimuksen mukaan 74 prosenttia heistä katsoo, että EU:lla on tärkeä tehtävä tämän asian hoitamisessa. Meidän on kuunneltava heitä ja toimittava. Kannatin vähimmäistulon asemasta köyhyyden torjunnassa ja osallistavan yhteiskunnan edistämisessä Euroopassa annettua päätöslauselmaesitystä. Valitettavasti jokaisella 27 jäsenvaltiolla ei ole kansallista vähimmäistuloa. Tämän vuoksi kannatin komission ehdotusta käyttää aloiteoikeuttaan, jotta esitetään puitedirektiivi, jossa vahvistetaan yhteisiin kriteereihin perustuva asianmukaista vähimmäistuloa Euroopassa koskeva periaate, mutta tämä ehdotus valitettavasti hylättiin.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (FR) Parlamentilla oli tänään vähimmäistuloa koskevasta puitedirektiivistä annetun ehdotuksen ansiosta tilaisuus tarjota EU:lle tärkeä väline, jolla todella torjutaan köyhyyttä ja tarjotaan jokaiselle nuorelle, aikuiselle ja vanhukselle oikeus riittävän korkeisiin tuloihin, jotta he pääsevät köyhyydestä ja voivat vihdoin elää ihmisarvoista elämää. Tarvittiin poliittista rohkeutta, jotta pitkäaikaista köyhyyttä koskevasta tyrmistyttävästä skandaalista tehdään loppu.

Euroopan oikeisto joutuu pelkuruuden ja poliittisen epäjohdonmukaisuuden vuoksi kantamaan raskaan vastuun Eurooppa 2020 -strategia epäonnistumisesta ja se aiheuttaa vielä suuremman pettymyksen kansalaisillemme ja järjestöille, jotka toimivat päivästä toiseen kaikkein heikoimmassa asemassa olevien puolesta.

  Oreste Rossi (EFD), kirjallinen. – (IT) Nykypäivän yhteiskunnassa, jossa elää rehellisiä ja aktiivisia kansalaisia, olisi erinomainen asia ottaa käyttöön vähimmäistulo niitä varten, jotka sattuvat olemaan työttöminä. Todellisuudessa toimeentulon varmistaminen niitä varten, jotka eivät tee työtä, johtaa työelämän vääristymään. Monet henkilöt eivät itse asiassa haluaisi etsiä työtä ja he täydentäisivät taattua vähimmäistuloaan pimeällä työllä tai pikkurikollisuudella.

Tällaiset kielteiset tilanteet vaikuttaisivat varmasti heikommin selviytymään pystyviin väestöryhmiin ja erityisesti EU:n ulkopuolelta peräisin oleviin perheisiin, joiden on usein tyydyttävä jakamaan pieniä ja edullisia asuntoja toistensa kanssa. Takeet laajasta hyvinvoinnista johtavat siihen, että maailman köyhimmät kansat yrittäisivät pyrkiä elämään Euroopassa, sillä vaikka he saisivat vain vähän, se olisi varmasti parempi kuin ei mitään. Vastustan näiden näkökohtien vuoksi voimakkaasti tätä mietintöä.

  Czesław Adam Siekierski (PPE), kirjallinen. – (PL) Köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen ovat osoitus ihmisarvon kunnioittamisen puutteesta. Ilmiön torjuminen on Euroopan unionin painopiste, ja tämä on kirjattu myös vuosituhannen kehitystavoitteisiin. Mitä me voimme tehdä ja mitä toimia meidän olisi tässä asiassa toteutettava? Tärkeimmät tekijät ovat koulutus ja kehitysedellytysten varmistaminen, koska nämä ovat ratkaisuja, joilla valistetaan ihmisiä siitä, miten köyhyyttä koskevaan ongelmaan voidaan vastata omilla voimavaroilla, joita tuetaan systeemisillä ratkaisuilla. Meidän pitäisi antaa heille tarvitsemansa tiedot ja taidot.

Kehitysmaissa on tärkeää tukea infrastruktuurin kehittämistä ja erityisesti varmistaa ihmisille puhtaan veden saanti. Kehitysapuun on liityttävä kehittyvän kaupankäynnin edellytysten luominen. Kehityksen ja uusien työpaikkojen helpottaminen on paras tapa torjua köyhyyttä maailman eri alueilla, rikkailla sekä köyhillä. Köyhyyttä ei voida torjua tehokkaasti vain hallinnollisilla määräyksillä eikä edes sellaisilla, joilla otetaan käyttöön vähimmäistulo.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Talouskriisi on pahentanut sosiaalista eriarvoisuutta EU:ssa. Vuoden 2008 lopussa 17 prosenttia Euroopan väestöstä, 85 miljoonaa henkilöä, eli köyhyysrajan alapuolella. Kriisin vaikutukset, kuten työttömyyden lisääntyminen ja työmahdollisuuksien vähentyminen, ovat jättäneet monet ihmiset vaikeaan tilanteeseen. On välttämätöntä, että EU pyrkii itse edistämään osallistavampaa yhteiskuntaa hyödyntämällä köyhyyden poistamiseen tähtääviä toimenpiteitä. Vuosi 2010 on köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan Euroopan teemavuosi, ja yksi Eurooppa 2020 -strategian tavoitteista on vähentää köyhyysriskissä elävien henkilöiden määrää 20 miljoonalla. Totuus on, että köyhyys ei vaikuta pelkästään sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen vaan myös talouteen.

Kun otetaan huomioon parlamentin sitoumus osallistua köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen, katson, että vähimmäistuloa, joka vastaa vähintään 60 prosenttia kunkin jäsenvaltion mediaanitulosta, koskeva järjestelmä on tärkeä edistysaskel taloudelliselle ja sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle. Äänestin mietinnön puolesta edellä mainituista syistä ja koska katson, että mietinnössä tuodaan esiin tarve konkreettiselle toiminnalle, jotta saadaan aikaan tehokkaampi taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus, jossa noudatetaan toissijaisuusperiaatetta.

  Thomas Ulmer (PPE), kirjallinen. – (DE) Äänestin tätä mietintöä vastaan, koska se kääntää jäsenvaltioiden talouden vakauttamisen päälaelleen ja koska siihen sisältyy tavanomaista kommunistista korusanaista roskaa valtioiden välisistä siirroista. Lisäksi sosiaalisen alan toissijaisuusperiaatetta loukataan hyvin selvästi. Saksan liittotasavallassa sosiaalituki ja valtion takaamat tulot Hartz IV -pitkäaikaistyöttömien avustusten välityksellä ovat jo niin korkeat, että alempitasoisilla työpaikalla työskenteleminen ei ole kannattavaa. Tässä yhteydessä sosiaalimaksujen ja tulojen välillä on oltava jonkinlainen pakollinen ero. Edellytys kaikelle vauraudelle on, kuten aina, terveellinen talouskasvu.

  Viktor Uspaskich (ALDE), kirjallinen. – (LT) Hyvät kollegat, huolimatta kaikista köyhyyden vähentämistä koskevista julistuksista, sosiaalinen eriarvoisuus on lisääntynyt. Noin 85 miljoonaa EU:n asukasta on vaarassa joutua köyhyyteen. Tämä on valtava ongelma Liettualle, sillä 20 prosenttia väestöstämme on vaarassa joutua köyhyyteen. Tarvitsemme vahvaa työllisyyspolitiikkaa, jolla edistetään kasvua ja kilpailukykyä Euroopan sosiaalisessa markkinataloudessa, ehkäistään makrotalouden epätasapainoa ja varmistetaan sosiaalinen osallisuus.

Tällä ei kuitenkaan torjuta työttömyyttä riittävästi. Työssäkäynti ei suojaa köyhyydeltä. Epävarmojen työsuhteiden lisääntyminen ja matalat palkat merkitsevät, että köyhyysriskissä olevien työntekijöiden määrä kasvaa.

EU:n selvitysten mukaan 20 prosentilla Liettuan kokopäiväisistä työntekijöistä on alle 60 prosenttia keskimääräistä pienempi palkka, kun EU:n keskiarvo on 14 prosenttia. Vähimmäiskuukausipalkan lisääminen edistäisi köyhyyden vähentämistä, mutta sillä ei taattaisi yhteiskuntaa, jossa ei esiinny syrjäytymistä. Nuoret lähtevät useimmiten pois Liettuasta eikä pelkästään rahan puutteen ja työn vuoksi (viime vuonna Liettuan nuorten työttömyys oli lähes 30 prosenttia) vaan myös sen vuoksi, että he tuntevat itsensä hylätyiksi ja voimattomiksi heidän päivittäiseen elämäänsä vaikuttavien päätöksien vuoksi. Tähän on saatava muutos.

  Derek Vaughan (S&D), kirjallinen. – (EN) Maailmanlaajuisista ponnisteluista ja monien kansainvälisten järjestöjen, kuten EU:n, sitoumuksista huolimatta ollaan vielä kaukana siitä, että köyhyys saadaan torjuttua. Köyhyydessä elävien ihmisen määrä kasvoi 16 prosentista 17 prosenttiin vuosien 2005 ja 2008 välillä. Euroopassa hallitukset ja kansalaiset ovat yksimielisiä siitä, että meidän on pyrittävä poistamaan köyhyyttä. Kun tarkastelemme Eurooppa 2020 -strategiaan sisältyviä sitoumuksia, meidän on jälleen kerran pohdittava, mitä toimenpiteitä voidaan toteuttaa köyhyyden torjumiseksi.

Tuen Figueiredon mietintöä, jossa kehotetaan arvioimaan uudelleen EU:n köyhyyden torjuntaa ja sosiaalista syrjäytymistä koskevia sitoumuksia ja sisällyttämään haastavat, mutta saavutettavissa olevat ja selkeät tavoitteet Eurooppa 2020 -strategiaan. Yhdyn kehotukseen siitä, että Euroopan kansat tekevät lopun köyhyydestä ja eriarvoisuudesta sellaisten tehokkaiden, kattavien ja tulevaisuuteen suuntautuneiden strategioiden toteutuksen ansiosta, joilla maailmanlaajuista köyhyyttä torjutaan aktiivisesti.

  Angelika Werthmann (NI), kirjallinen. – (DE) Noin 85 miljoonaa henkeä EU:ssa on tällä hetkellä vaarassa joutua köyhyyteen. Tähän sisältyy monia erilaisia ryhmiä: lapsilla ja alle 17-vuotiailla nuorilla on korkein köyhyysriski, ja konkreettisesti tämä tarkoittaa, että yksi viidestä lapsesta ja nuoresta joutuu köyhyyteen. Vanhuksilla on myös korkeampi köyhyysriski kuin väestöllä yleensä. Vuonna 2008 65-vuotiaiden ja sitä vanhempien henkilöiden köyhyysriskiaste oli 19 prosenttia. Työssäkäyvän väestön köyhyysriskiaste oli keskimäärin 8 prosenttia vuonna 2008: he ovat niin sanottuja "työssäkäyviä köyhiä". Vähimmäistulo edistää merkittävästi riskialttiiden ryhmien sosiaalista integroitumista. Direktiiviä laadittaessa on kuitenkin kiinnitettävä mahdollisimman paljon huomiota erityisen tehokkaaseen valvontaan ja vältettävä tämän yhteiskunnallisen tuen mahdollista väärinkäyttöä. Kun tarkastelemme työttömyystukea saavien henkilöiden määrää, 23 miljoonan hengen on saatava työttömyysetuuksia, jotta he voisivat elää ihmisarvoista elämää.

Mietintö: Pervenche Berès (A7-0267/2010)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska siinä tuetaan rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisiä käsittelevän erityisvaliokunnan työn jatkamista. Tämä valiokunta on perustamisestaan saakka tehnyt tietyistä näkökohdista päätelmiä ja erityisiä suosituksia. Tarvitaan kuitenkin perusteellisempaa työtä, jotta kansallisten parlamenttien kanssa voidaan tämän perusteella vaihtaa tietoja, jonka perusteella nämä suositukset voidaan muuttaa lainsäädäntöehdotuksiksi ja tavoitteet työohjelmaksi. Erityisvaliokunnan työn päättäminen synnyttäisi vaikutelman, että kriisi on voitettu. Tilanne rahoitusmarkkinoilla ei ole kuitenkaan vakautunut. Tämän suuren romahduksen taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset eivät vielä ole tiedossa. Ne voivat olla laajoja ja pitkäkestoisia. Kaikissa käynnissä olevissa tai nyt aloitettavissa hankkeissa (Eurooppa 2020 -strategia ja uudet poliittiset suuntaviivat, talouden ohjaus, rahoituskehys, sääntely ja valvonta, globaalin hallinnan uudistus ja unionin edustus) lähtökohdaksi on otettava se, että nykyinen malli on kriisissä. Näin voidaan varmistaa tämän monitahoisen asialistan yksityiskohtainen seuranta, antaa tarkempia arvioita ja poliittisia suosituksia laadittavan työohjelman pohjalta ja tämän perusteella laatia seurantamietintö vuoden 2011 toisella puoliskolla.

  Charalampos Angourakis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Äänestin tätä mietintöä vastaan, koska kapitalistisen järjestelmän ja sen poliittisten edustajien hyökkäys työväenluokkaa vastaan on laaja-alainen hyökkäys, jolla ei ole mitään tekemistä talouden alijäämän tai velkaantumisen kanssa. EU:n virkamiesten ja Euroopan parlamentin päätöslauselman kanta vahvistaa tämän seikan. Imperialistien välistä sisäistä valtataistelua ei voida voittaa ja se pahentuu vähitellen. EU ja G20 tekevät alkeellisia suunnitelmia, joiden perusteella ruohonjuuritason tuloja vähennetään, sen omaisuus annetaan suuryritysten käsiin niiden voittojen lisäämiseksi, työväenluokan riistämistä tehostetaan ja vakuutusoikeuksia sekä työntekijöiden oikeuksia leikataan. Päätetyillä kaikenkattavilla toimilla vahvistetaan monopoleja ja siirretään kapitalistisen kriisin taakka työntekijöiden harteille. Samalla EU ja rahavalta pyrkivät kaunistelemaan asiaa edistämällä talouden ohjauksen uusia malleja ja vihreää taloutta sekä lupaamalla, että tunnelin päässä on valoa, jotta luodaan turhaa toivoa ja saadaan maanittelemalla yhteiskunnan suostumus. Valtavat mielenosoitukset Kreikassa, Ranskassa, Italiassa ja muissa valtioissa ovat ilmeinen todiste siitä, että työntekijät hylkäävät kapitalistisen järjestelmän valinnat. Tämän hylkäämisen voi – ja pitää – merkitä monopolien ja imperialismin hylkäämistä, ja se on käännettävä taisteluksi ruohonjuuritason vallasta.

  Liam Aylward (ALDE), kirjallinen. – (GA) EU 2020 -strategia on ratkaisevan tärkeä unionin kilpailukyvylle, kestävyydelle ja sosiaalisille näkökohdille. Äänestin sen puolesta, mitä mietinnössä todetaan huomion kiinnittämisestä enemmän aloitteisiin, jotka liittyvät energian, tutkimuksen ja innovaation alan sekä terveys- ja koulutusalan asioihin tulevina vuosina. Olen täysin samaa mieltä siitä, että koulutusasioiden on oltava unionin talousstrategian ytimessä ja että olisi tuettava elinikäisen oppimisen ohjelmaa, Erasmus- ja Leonardo da Vinci -ohjelmaa ulkomailla annettavaa koulutusta varten ja että Euroopan kansalaisten olisi voitava osallistua enemmän näihin ohjelmiin. Tutkimus ja kehittäminen ovat keskeisiä kilpailukyvylle, ja opiskelijoita ja tutkijoita on tuettava ja kannustettava, kun he pyrkivät hyödyntämään rajat ylittävää liikkuvuutta. Samoin rahoituksen saatavuuden on oltava avointa ja sen saamista on helpotettava.

Tuen myös sitä, mitä mietinnössä todetaan pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksista saada luottoa, hankintasopimuksiin liittyvän byrokratian vähentämisestä pk-yrityksiä varten sekä siitä, että on perustettava yksi piste, johon nämä yritykset voivat osoittaa hallintoon liittyvät kysymykset.

  Izaskun Bilbao Barandica (ALDE), kirjallinen. – (ES) Tämänhetkisessä kriisissä on ollut useita eri tekijöitä: muun muassa finanssimarkkinoilla on esiintynyt keinottelua ja kotimaista kysyntää on kehitetty viime vuosina kulutusluottojen avulla. Olemme keskustelleet paljon parlamentissa monista eri syistä, mutta meidän on luotava katse tulevaisuuteen. Tulevaisuudessa on osittain kyse siitä, että tämän aloitteen sisältö toteutetaan. Tämän aikaansaamiseksi EU:n on voitettava väestön ikääntymistä koskeva ongelma. Sen on säänneltävä, järjestettävä uudelleen ja valvottava unionin rahoitusmarkkinoita, parannettava koordinointiaan ja käytettävä tätä vahvuuttaan aktiiviseen toimintaan kansainvälisellä tasolla. Sen on toteutettava toimia, joilla parannetaan koordinointia hallinnon eri tasoilla, määriteltävä uudenlainen taloudellisen kasvun malli, joka kulkee käsi kädessä inhimillisen ja sosiaalisen kehityksen kanssa sekä keskityttävä eurooppalaiseen yhteisvastuuseen, parannettava kilpailukykyä, laatua, koulutusta, innovaatiota, uutta teknologiaa ja osaamista. Tämä on ainoa keino, jonka avulla voimme varmistaa, että EU on merkittävä mahdollisuus maailmalle.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. – (IT) Olemme äänestäneet erittäin pitkästä ja monimutkaisesta mietinnöstä, jonka teksti ja rakenne ovat mutkikkaat. Siihen sisältyy kuitenkin yksi seikka, joka ei ole vakuuttava: tämänhetkisen talouskriisin syntyä koskevaan todelliseen perimmäiseen syyhyn ei kiinnitetty riittävästi huomiota, vaikka tätä käsiteltiin asiakirjan johdanto-osassa. Syy ei ollut satunnainen vaan rakenteellinen, eikä pelkästään taloudellisessa mielessä. Rahoituskriisin aiheutti ensisijassa maailman poliittisen ja finanssialan eliitin ylläpitämä illuusio, että talous ja hyvinvointi voisi kolmannella vuosituhannella perustua enemmän rahoitusalaan kuin tavaroiden tuotantoon, enemmän rahoitusjärjestelytuotteiden hämmästyttävään luomiseen kuin itse hyödykkeisiin, joita sadat miljoonat yritykset kaikkialla maailmassa todella kehittävät, valmistavat, myyvät ja markkinoivat. Jos emme tunnusta, että on taloudellisesti ja poliittisesti tärkeää palauttaa reaalitalous virtuaalitalouden sijasta, on vaara, että tässä mietinnössä tehdään kohtalokas virhe: siinä esitetään sellaisia keinoja päästä kriisistä, jotka eivät ole loppujen lopuksi oikea ratkaisu. Eurooppa ei tarvitse sitä, että taloudellista toimivaltaa keskitetään enemmän EU:n tasolle. Eurooppa tarvitsee yrittäjyyttä ja vähemmän byrokratiaa. Sen vuoksi äänestin mietintöä vastaan.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska tämänhetkinen talous- ja rahoitusalaan vaikuttanut rahoituskriisi on aiheuttanut yleisen talous- ja yhteiskuntakriisin, jonka vuoksi Euroopan kansalaiset elävät edelleen köyhyydessä, sosiaalinen eriarvoisuus näkyy yhä selvemmin ja köyhien työntekijöiden määrä lisääntyy.

Haluaisin korostaa, että taantumaa pahensi vieläkin enemmän se, että monia kansallisia talouden elvytyssuunnitelmia ei koordinoida tarpeeksi. On erittäin todennäköistä, että Euroopan unionin tason koordinoinnilla olisi mahdollista saada suurempi vaikutus, kuin mitä voidaan saada aikaan useimmilla kansallisen tason ohjelmilla. Euroopan unioni on sitoutunut Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti torjumaan työttömyyttä ja lisäämään työllisyyttä sekä vähentämään köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä. Tämän strategian on kuitenkin oltava yhteinen ponnistus, osa kriisinhallintaa ja kriisin jälkeistä strategisen suunnittelun prosessia.

Yhdyn parlamentin kantaan siitä, että Euroopan unionin strategia on laadittava tiiviissä yhteistyössä kansallisten parlamenttien, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa ja että Euroopan parlamentti pitää ottaa paljon laajemmin mukaan sen laadintaan.

  Vito Bonsignore (PPE), kirjallinen. – (IT) Tämän monitahoisen mietinnön hyväksyminen on erittäin tärkeä askel Euroopan yhteisölle, joka vaatii äänekkäästi selkeitä vastauksia ja nopeita ratkaisuja selvitäkseen tästä vaikeasta talouskriisistä. Äänestin mietinnön puolesta, koska tänään hyväksyttyyn asiakirjaan sisältyvät periaatteet, jotka ovat aina kuuluneet poliittisen ryhmäni talouspolitiikkaan. Tarkoitan esimerkiksi tarvetta lisätä julkisen talouden vakautusta, tehostaa vakaus- ja kasvusopimusta ja toteuttaa yhtenäismarkkinat.

Olen itse asiassa vakuuttunut, että EU tarvitsee perinpohjaisen muutoksen, jotta sen kasvupotentiaalia kaksinkertaistetaan, ja tämä saadaan aikaan ainoastaan lisäämällä jäsenvaltioiden talous- ja finanssipolitiikan koordinointia. Ennen tätä olisi mielestäni kuitenkin tarkasteltava rahoitusalan sääntelytoimia. Ne ovat osoittautuneet virheellisiksi ja myös keskeisiksi syiksi kriisiin. EU:n on myös nopeasti vastattava eri haasteisiin alkaen työllisyydestä, väestörakenteen muutoksesta ja eläkejärjestelmästä. Meidän on toteutettava jo tätä ennen toimintalinjoja pk-yritysten, Euroopan liikkeelle panevan voiman ja talouden ytimen, tukemiseksi edistämällä ennen kaikkea finanssipoliittisia paketteja ja kannustimia, joiden avulla on helpompi saada luottoa.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska olen samaa mieltä sitä, että komission olisi otettava vastuu hankkeiden valvomisesta ja rahoituksesta seuraavilla aloilla: uudet investoinnit tutkimukseen ja kehittämiseen sekä uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoon, energiatehokkuuteen erityisesti Euroopan rakennuskannassa sekä yleisesti resurssien käytön tehokkuuteen; Euroopan laajuisen energiaverkon lujittaminen liittämällä yhteen kansalliset verkot ja huolehtimalla suurten tuotantokeskusten uusiutuvista energialähteistä tuottaman energian jakelusta kuluttajille, sekä energian uusien varastointimuotojen ja Euroopan suurjännitetasasähkönsiirtoon (HVDC) käytettävän "superverkon" käyttöönotto; EU:n avaruusperusteisen infrastruktuurin tukeminen radionavigoinnin ja maan havainnoinnin alalla, jotta voidaan edistää uusien EU:n palvelujen tarjoamista ja innovoivien sovellusten kehittämistä sekä EU:n lainsäädännön ja toimintalinjojen täytäntöönpanoa; nopean internetyhteyden tarjoaminen kaikkialla unionissa, EU:n digitaalistrategian nopean täytäntöönpanon varmistaminen ja luotettavan, maksuttoman yhteyden tarjoaminen kaikille kansalaisille.

  David Casa (PPE), kirjallinen. – (EN) Tässä mietinnössä tarkastellaan yksityiskohtaisesti ja perusteellisesti talouskriisin syitä ja EU:n tasolla aikaansaatua kehitystä, jotta estetään tulevien kriisien vaikutus tai ainakin vähennetään sitä. Mietinnössä tehdyt päätelmät ovat tasapainoisia ja kuvaavat tarkasti kriisin syitä ja vaikutuksia. Mietinnöllä tarjotaan lisäarvoa tämänhetkiseen keskusteluun tätä asiaa koskevista mahdollisista jatkotoimista. Päätin sen vuoksi äänestää tämän mietinnön puolesta.

  Françoise Castex (S&D), kirjallinen. – (FR) Vaikka kesällä 2007 alkaneen laman vuoksi on syntynyt 60 biljoonan Yhdysvaltain dollarin kustannukset ja elpymistä ei voida taata, äänestin tämän asiakirjan puolesta, koska kollegoideni kanssa antamallamme äänellä halusimme osoittaa, että poliittinen vastuu ja kunnianhimo voivat liittyä toisiinsa. Komission, Van Rompuyn työryhmän ja Merkelin ja Sarkozyn parivaljakon välisen talousohjauksen kakofonian vaihtoehtona ehdotamme selkää suunnitelmaa: nimitetään eurosta vastuussa oleva henkilö, joka vastaa unionin talouspoliittisten valintojen sisäisestä ja ulkoisesta johdonmukaisuudesta.

  Nessa Childers (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin Berèsin mietinnön puolesta, koska tuen valtaosaa sen sisällöstä. Olisi kuitenkin jatkettava yksityiskohtaista keskustelua erityisesti yhdestä asiasta, yhteisestä yhtenäistetystä yhtiöveropohjasta. Olen samaa mieltä sen varmistamisesta, että erilaisten yritysverojärjestelmien vuoksi yrityksille ei saa antaa mahdollisuutta kiertää yhteiskunnan tukemista koskevaa velvollisuutta, jonka perusteella ne luovuttavat oikeudenmukaisen osan voitostaan yhtiöverojärjestelmän mukaisesti.

On kuitenkin kiinnitettävä erityistä huomiota yhteisen yhtenäistetyn yhtiöveropohjan pienille valtioille, kuten Irlannille, mahdollisesti aiheuttamaan kielteiseen vaikutukseen. Irlannin vauraus ja työllisyystaso riippuvat suuressa määrin sen kyvystä houkutella ulkomaisia sijoituksia. Haluan myös todeta, että Irlannin työväenpuolue ei tue yhteistä yhtenäistettyä yhtiöveropohjaa.

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Äänestin mietintöä vastaan, koska vasemmisto ei voi hyväksyä sosialistien ja Euroopan oikeiston välisestä kompromissista syntynyttä mietintöä. Tässä mietinnössä ei käsitellä asian ydintä, eli talous- ja sosiaalikriisin perussyitä. Mietintö sitoo parlamentin poliittisesti Merkelin, Sarkozyn ja työryhmän uusliberalistisiin ehdotuksiin, joiden perusteella tiukennetaan sopimuksia ja vakaussopimusta. Näillä toimilla tuhotaan sosiaaliyhteiskunta ja viedään oikeudet pois työntekijöiltä.

Meidän puolemme parlamenttia arvosteli epäsosiaalista ja kasvukielteistä vakaussopimusta, EMU:n poliittista heikkoutta, EKP:n epädemokraattista toimintatapaa ja EU:n epätasapainoista kasvua ja ehdotti kriisistä irtaantumista koskevia keinoja, joissa kunnioitetaan työ- ja sosiaalisia oikeuksia. Valitettavasti asiakirjan henki ja kirjain pysyy uskollisena tuhoisalle uusliberalistiselle politiikalle, jolla vaikutetaan haitallisesti työntekijöihin, aiheutetaan lamaa ja työttömyyttä sekä pahennetaan kriisiä.

  Lara Comi (PPE), kirjallinen. – (IT) Kriisi tarjosi meille kovan oppitunnin, ja se antaa meille vielä paljon kokemusta talouspolitiikan staattisista ja dynaamisista näkökohdista. Meidän tehtävämme on ottaa opiksi näistä kokemuksista ja hyödyntää niitä käytännössä, jotta voimme päästä uudelleen vauhtiin. Meidän on vältettävä aikaisemmin tehtyjä virheitä ja tunnistettava ilmiöitä, joita ei ole aiemmin tunnistettu, mutta ennen kaikkea meidän on perusteellisesti pyrittävä luomaan yhteys reaalitalouden ja rahoituksen välillä sekä suojeltava työllisyyttä ja yleistä hyvinvointia tällaiselta häiriöltä. Euroopan unionin on kuitenkin tehtävä enemmän. Sen on tarjottava lisäarvoa, tehostettava hyvin toimineita välineitä (kuten valuuttaa), korjattava välineitä, joita voidaan parantaa (kuten finanssi- ja talousarviopolitiikan koordinointi) ja luotava mittakaavaetuja nopealle ja pitkän aikavälin elpymiselle. Minusta on erittäin myönteistä, että parlamentti pohtii näitä kysymyksiä ja että se jatkaa tilanteen seuraamista niin kauan, että nämä välineet muunnetaan konkreettisiksi ja tehokkaiksi toimenpiteiksi.

  Anna Maria Corazza Bildt, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark ja Alf Svensson (PPE), kirjallinen. – (SV) Äänestimme tämän mietinnön puolesta. Äänestimme kuitenkin vastaan ja vastustamme jyrkästi suositusta ottaa käyttöön pääomasiirtojen transaktiovero ja jakaa velka euroalueen valtioiden välillä.

  Corina Creţu (S&D), kirjallinen. – (RO) Äänestin mietinnön hyväksymisen puolesta kahdesta syystä. Ensimmäinen syy on se, että mietinnön laatijat ovat tehneet erinomaisen työn, mikä voidaan nähdä laajana analyysinä talouskriisin syistä ja vaikutuksista maailmantaloudelle ja Euroopan taloudelle. Toinen syy, miksi äänestin sen puolesta, on se, että mietintöön sisältyy useita tärkeitä suosituksia osassa, jonka nimi on "Tulevaisuus: eurooppalainen lisäarvo". Meidän on tunnustettava, että lyhyen aikavälin kapeakatseinen keskittyminen voittoon on johtanut siihen, että Euroopassa on menetetty valtava määrä työpaikkoja aloilla, joilla tarjotaan merkittävää lisäarvoa, ja samalla on luotu epävarmoja ja huonolaatuisia työpaikkoja. On aika muuttaa tätä suuntausta ja teollistaa jälleen Euroopan unionia sekä palauttaa sen kyky innovoida ja luoda työpaikkoja tutkimukseen ja kehittämiseen sekä uuteen teknologiaan liittyvillä aloilla.

  Anne Delvaux (PPE), kirjallinen. – (FR) Pidän myönteisenä tätä äänestystä, koska oli tärkeää mainita viimeinkin kysymys seuraamuksista, joita sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamatta jättämisen vuoksi. Monet jäsenvaltiot ovat liian usein olleet piittaamatta siitä.

Meidän on luotava vakaus- ja kasvusopimukseen liittyvä tehokas kannustin- ja seuraamusjärjestelmä, jolla pyritään varmistamaan, että tämänhetkinen kriisi ei enää syvenny ja että tulevat kriisit torjutaan. Tämän vuoksi tuin kohtaa, jossa komissiota pyydetään ottamaan käyttöön sitova seuraamusjärjestelmä, joka on suoraan sen valvonnan alla, jotta jäsenvaltiot pakotetaan noudattamaan vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjä.

  Harlem Désir (S&D), kirjallinen. – (FR) Kriisi on osittanut talous- ja rahaliiton puutteet: se melkein kaatoi euron ja on aiheuttanut miljoonien työpaikkojen menetyksen kaikkialla mantereella. Pervenche Berèsin mietinnön perusteella Euroopan parlamentti on hyväksynyt johdonmukaisen strategisen ehdotuksen, jonka avulla EU irtaantuu lamasta ja jossa puututaan laman rahoituksellisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin vaikutuksiin.

Ehdotukseen sisältyy muun muassa seuraavaa: todellinen finanssialan valvonta, jota olemme alkaneet toteuttaa, mutta jota on huomattavasti vahvistettava; rahoitustoimien verotus, jotta säännellään markkinoita ja vähennetään julkisen talouden alijäämää; jäsenvaltioiden talouspolitiikan ja talousarvioiden koordinointi kestävää kasvua varten; euroalueesta vastaavan henkilön nimittäminen, joka myös toimii sen yhteisenä edustajana G20:ssä ja Kansainvälisessä valuuttarahastossa; ja Euroopan energiayhteisön luominen.

Nyt on aika, että EU pääsee jälleen vauhtiin. Tätä suuri yleisö odottaa. Jatkuvasti muuttuvassa maailmassa vitkastelu merkitsee heikentymistä. Sen vuoksi meidän on siirryttävä tämän mietinnön myötä eteenpäin ja toteutettava käytännön toimia.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. (PT) Kannatin äänestyksessä mietintöä rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisistä: suosituksia toteutettavista toimenpiteistä ja aloitteista, koska siihen sisältyy konkreettisia toimia talous- ja sosiaalikriisin voittamiseksi siten, että rakennetaan todellinen eurooppalainen sosiaalinen markkinatalous, jonka tavoitteet ovat kestävä kehitys, työllisyys ja sosiaalinen osallisuus.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Talous- ja finanssikriisin vaikutukset jatkuvat paljon pidemmälle, mitä olisimme toivoneet, ja ne aiheuttavat yhä vakavampia sosiaalisia seurauksia. Kuten olen todennut ja kuten tässä mietinnössä myös todetaan, tämä kriisi osoittaa, että Euroopan laajuista yhteistyötä on lisättävä. Laajalla alueella, jossa rajat ovat auki vapaalle liikkuvuudelle ja sisämarkkinoille, ei ole hyväksyttävää sallia sovittelu-, seuranta- ja valvontajärjestelmää, joka perustuu yksittäisten valtioiden valtaan. Se on vähäinen ja rajallinen, kun otetaan huomioon tilanne Euroopassa ja muualla maailmassa. Kun vahvistetaan Euroopan unionin toimielinten harjoittamaa talouden ohjausta, rahoitusvalvontaa sekä toimintalinjojen koordinointia ja talous- ja rahoitusasioita koskevia valtuuksia, varmistetaan laajempi vakaus ja paremmat valmiudet toimia nopeasti ja tehokkaasti. Haluaisin korostaa, että on tunnustettava Eurooppa 2020 -strategian merkitys. Tutkimus ja innovaatio ovat siinä keskeisiä yritysten kilpailukyvyn ja työpaikkojen luomisen kannalta. Haluaisin toistaa, että sisämarkkinat ja pk-yritykset ovat merkittäviä talouden elpymiselle ja dynaamisuudelle. Sen vuoksi sovelletaan toimenpiteitä, niiden vahvistamiseksi ja niiden kestävän kehityksen edistämiseksi.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Äänestin tätä mietintöä vastaan, koska esittelijän alkuperäistä ehdotusta on vääristelty ja koska siihen on sisällytetty näkökohtia, joiden perusteella kehotetaan soveltamaan toimenpiteitä, jotka olivat kriisin pohjimmainen syy. Siinä vaaditaan myös seuraamuksia jäsenvaltioille, jotka eivät noudata vakaus- ja kasvusopimusta. Vaikka siihen on jätetty satunnaisia sosiaalialaa koskevia ehdotuksia, sen yleinen suunta on kielteinen.

Täysistunnossa kannattamamme ehdotukset sitä vastoin torjuttiin. Ne koskivat erityisesti seuraavia seikkoja:

– hylätään komission hiljattain esittämät lainsäädäntöehdotukset talouden ohjauksesta mukaan lukien seuraamuksista, koska niillä on kielteinen vaikutus jäsenvaltioiden ennestään heikkoon kasvuun, ja tuetaan kunnianhimoista eurooppalaista suunnitelmaa työpaikkojen edistämiseksi

– pidetään myönteisenä laajaa osallistumista ammattiliittojen 29. syyskuuta 2010 järjestämään tiukan talouspolitiikan ja turvattomuuden vastaiseen eurooppalaiseen toimintapäivään; korostetaan sen tärkeää poliittista merkitystä ja ilmaistaan tukea heidän vaatimuksilleen, jotka koskevat turvallista työtä, josta maksetaan riittävä palkka, vahvaa sosiaaliturvaa ja ostovoiman suojelua, parempien eläkkeiden takaamista ja kaikkien saatavilla olevien korkealaatuisten julkisten palveluiden ja sosiaalipalveluiden takaamista

– tuomitaan jyrkästi veroparatiisien rooli petosten, veronkierron ja pääomapaon edistämisessä ja toteuttamisessa.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Pervenche Berèsin mietinnössä ei piitata pääasiallisista kysymyksistä, ja siinä keskitytään pelastamaan järjestelmä sen sijaan, että se asetetaan perusteellisesti kyseenalaiseksi. Tämä on tavanomaista, kun tässä istuntosalissa käsitellään talous-, sosiaali- ja rahoituskriisiä. Tähän mietintöön sisältyy jopa uskontunnustus markkinoiden itsesääntelyn hyveistä, ja siinä teeskennellään, että niistä voidaan tehdä eettisemmät.

Siinä uskotaan maailmanlaajuisen kilpailun, pääoman ja tavaroiden vapaan ja rajoittamattoman liikkuvuuden etuihin. Sellaisen järjestelmän valvominen, joka ei toimi, ei auta meitä välttämään sen pahimpia epäsäännöllisyyksiä. Pankkijärjestelmä on osoittanut kyynisyytensä maksamalla etukäteen takaisin valtiontuet, joilla loppujen lopuksi estettiin sen joutuminen konkurssiin, jotta sen ei tarvitsisi muuttaa toimintaansa ja myös pyöristyttävimpiä käytäntöjään.

Koko maailmanlaajuinen rahoitusjärjestelmä on nykyisessä muodossaan haitallinen reaalitaloudelle. Sillä kannustetaan keinottelua ja luodaan monimutkaisia tuotteita, jotka ovat usein vaikeaselkoisia ja mahdollisesti arvoltaan alentuneita. Sillä luodaan pelkästään tyhjiin puheisiin perustuvaa vaurautta. Sillä pakotetaan yrityksiä toimimaan erittäin lyhyen aikavälin strategioiden perusteella ja sillä suositaan osakkeenomistajia muiden taloudellisten toimijoiden kustannuksella. Valvonnan teeskenteleminen ei riitä. Tätä asiaa on muutettava.

  Nathalie Griesbeck (ALDE), kirjallinen. – (FR) Lama on johtanut miljoonien työpaikkojen menetykseen kaikkialla Euroopassa, se on aiheuttanut lukuisia uhkatekijöitä eurolle, ja se on tuonut esiin sen seikan, että Euroopan unionissa ei ole vahvaa ja yhdenmukaistettua talouden ohjausta ja että rahoitusalan valvonta on puutteellista.

Äänestin tämän päätöslauselman puolesta, koska sillä pyritään korjaamaan näitä epäkohtia ja edistämään pääomasiirtojen transaktioveron käyttöönottoa. Tämän etuna on se, että sen perusteella rajoitetaan rahoitustapahtumiin liittyvää keinottelua, säännellään markkinoita, rahoitetaan julkista varainkäyttöä ja vähennetään julkisen talouden alijäämää. Tämä on vaikuttava toimenpide, jota olen vaatinut jo pitkään kiihkeästi, ja olen siihen tyytyväinen.

  Sylvie Guillaume (S&D), kirjallinen. (PT) Kannatin ranskalaisen sosialistikollegani Pervenche Berèsin rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisiä koskevaa mietintöä. Tässä kunnianhimoisessa asiakirjassa ehdotetaan monia ajatuksia ja ratkaisuja, jotta irtaudutaan lamasta, varmistetaan kestävä elpyminen ja estetään vastaavien rahoituskriisien toistuminen ohjaus- ja valvontamekanismeilla.

Tässä äänestyksessä Euroopan parlamentti osoittaa, että poliittinen vastuu ja kunnianhimo voivat liittyä toisiinsa. Työllisyys asetetaan etusijalle, koska talous voi elpyä ilman, että työttömyyttä vähennetään. Asiakirjassa pyydetään perustamaan todellinen Euroopan energiayhteisö. Unionin taloudellisista ja rahoituksellisista valinnoista vastaavan henkilön nimittäminen olisi myös merkittävä edistysaskel. Lopuksi asiakirjassa muistutetaan meitä pääomasiirtojen transaktioveron tarpeesta, jotta lamasta vastuussa olevat joutuvat viimeinkin osallistumaan asiaan.

  Gay Mitchell, Mairead McGuinness, Jim Higgins ja Seán Kelly (PPE), kirjallinen. – (EN) Fine Gael -puolueen Euroopan parlamentin jäsenet eivät tue yhteistä yhtenäistettyä yhtiöveropohjaa koskevaa direktiiviehdotusta, mutta eivät kuitenkaan katsoneet, että tämä on peruste äänestää koko tätä tärkeää mietintöä vastaan.

  Anne E. Jensen (ALDE), kirjallinen. – (DA) Tanskan liberaalipuolue äänesti tyhjää lopullisessa äänestyksessä Pervenche Berèsin rahoituskriisiä koskevasta mietinnöstä, koska siinä suositellaan ottamaan käyttöön pääomasiirtojen transaktiovero.

  Alan Kelly (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin työväenpuolueen kollegoideni kanssa Pervenche Berèsin mietinnön puolesta, koska tuen valtaosaa sen sisällöstä. On kuitenkin tarpeen jatkaa yksityiskohtaista keskustelua erityisesti yhdestä asiasta, yhteisestä yhtenäistetystä yhtiöveropohjasta. Olen samaa mieltä sen varmistamisesta, että erilaisten yritysverojärjestelmien vuoksi yrityksille ei saa antaa mahdollisuutta kiertää yhteiskunnan tukemista koskevaa velvollisuutta, jonka perusteella ne luovuttavat oikeudenmukaisen osan voitostaan yhtiöverojärjestelmän mukaisesti. On kuitenkin kiinnitettävä erityistä huomiota yhteisen yhtenäistetyn yhtiöveropohjan pienille valtioille, kuten Irlannille, mahdollisesti aiheuttamaan kielteiseen vaikutukseen. Irlannin vauraus ja työllisyystaso riippuvat suuressa määrin sen kyvystä houkutella ulkomaisia sijoituksia. Haluan myös todeta, että Irlannin työväenpuolue ei tue yhteistä yhtenäistettyä yhtiöveropohjaa.

  Rodi Kratsa-Tsagaropoulou (PPE), kirjallinen. – (EL) Pervenche Berèsin mietinnössä käsitellään euroalueen vakaudelle tärkeitä kysymyksiä, joten äänestin sen puolesta.

Äänestin kuitenkin tyhjää lopullisessa äänestyksessä, ensinnäkin koska katson, että siinä sovelletaan EU:n talous- ja rahoitusongelmiin sekä toteutettaviin toimiin yleistä ja yksinkertaistettua lähestymistapaa ja toiseksi koska siinä viitataan komission ehdotuksiin sääntöjä kiertäviin jäsenvaltioihin sovellettavista seuraamuksista, kuten täydentävistä verotus- tai rahoitustoimista, joita Euroopan parlamentti ei ole vielä käsitellyt ja joista se ei ole vielä tehnyt mitään päätelmiä.

Sen vuoksi haluan esittää täsmällisen mielipiteen myöhemmin.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin Pervenche Berèsin mietinnön puolesta, koska uskon parlamentin, neuvoston ja komission välisen tehokkaan yhteistyön tarpeeseen, jotta talous- ja rahoituskriisistä irtaudutaan.

Kansainvälinen valuuttarahasto julkisti äskettäin selvityksen maailmantalouden nykytilasta, jonka mukaan elpymisprosessi on edelleen hauras ja hajanainen. Meillä on itse asiassa edessämme kaksi eri tulevaisuudennäkymää: ensinnäkin nousevan talouden maiden voimakas kasvu ja toiseksi korkea työttömyys sekä yleisesti hidas talouden elpyminen taloudellisesti edistyneemmissä valtioissa.

Tämän vuoksi katson, että olisi hyödyllistä pyrkiä varmistamaan julkisen talouden asianmukainen vakaus, jotta säilytetään luottamus markkinoihin ja varmistetaan, että suuri yleisö voi jälleen uskoa eurooppalaisen hankkeen arvoon.

  Thomas Mann (PPE), kirjallinen. – (DE) Äänestin rahoitus- talous- ja sosiaalikriisiä käsittelevän erityisvaliokunnan mietinnön puolesta. Se on rakentava kompromissi kaikkien asiaan osallistuneiden poliittisten ryhmien välillä. Emme tarvitse vähemmän EU:n toimia, tarvitsemme niitä lisää! Kansalliset taloutemme ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa. Kansallinen itsekkyys vain vahvistaa kriisiä. Mietinnössä EU:ta kehotetaan olemaan yksimielinen keskeisistä kysymyksistä. EU:n kestävän rahoitus-, talous- ja työllisyyspolitiikan on oltava toimintamme kulmakivi. Toimintasuosituksissa osoitetaan selkeä tie eteenpäin: tulevaisuudessa yrityksillä on oltava luottoluokitukset, joita arvioi riippumaton EU:n tason luottoluokituslaitos. Pääomasiirtojen transaktioverolla on saatava loppumaan paljon riskejä aiheuttava keinottelu. Vakaus- ja kasvusopimuksen on oltava paremmin yhteydessä Eurooppa 2020 -strategiaan. Kehotamme yksiselitteisesti komissiota luomaan tasapainon kasvun, tasavertaisten mahdollisuuksien ja rahoitusmarkkinoiden vakauden välillä. Työhön kohdistuvaa verotusta on vähennettävä, jotta vahvistetaan investointeja ja siten Euroopan kilpailukykyä. Erityisesti pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on tarve saada helpommin luottoa.

Sosiaalisella alalla inhimillisten voimavarojen kehittäminen – todellisten ja konkreettisten toimenpiteiden avulla, jotta henkilöt koulutetaan ja he ovat ammattitaitoisia – on kaikkein keskeisimmällä sijalla. Lukuisten julkisten kuulemistilaisuuksien, seminaarien ja analyysien ansiosta me valiokunnan jäsenet olemme voineet esittää hyvin perusteltuja ja tosiasioihin perustuvia kannanottoja julkiseen keskusteluun. On tärkeää, että parlamentti tarjoaa kriiseihin selkeitä vastauksia. Vain tällä tavoin voimme vahvistaa uskottavuuttamme ja luotettavuuttamme kansalaisten silmissä.

  Mario Mauro (PPE), kirjallinen. – (IT) Se, että äänestän mietinnön puolesta, johtuu täysin uudesta sopimuksesta, joka saatiin aikaan ennen kaikkea Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmän ansiosta. Esittelijän aluksi esittämä luonnos oli selvä ideologinen provokaatio ja siksi sitä oli muutettava kokonaisuudessaan. Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan painopisteenä on korjata rahoitusalan jäljellä olevia heikkouksia, varmistaa kysynnän ja työllisyyden voimakas kasvu, ylläpitää velanhoitokykyä, työskennellä tasapainoisempaa maailmanlaajuista kasvua varten ja ratkaista laajoista ja epävakaista pääomaliikkeistä aiheutuvat haasteet. Mietintö, jossa tunnustetaan mahdollinen tarve varmistaa julkisen talouden riittävä vakaus, jotta pidetään yllä luottamusta rahoitusmarkkinoihin ja todellisiin markkinoihin, on täysin Italian hallituksen hyväksymän viimeisimmän talousarvion mukainen. Sen tavoitteena on alijäämän supistaminen alle kolmen prosentin rajan.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisiä käsittelevän erityisvaliokunnan perustamisen tarkoituksena on määrittää tekijät, jotka johtivat kriisiin ja tarkastella, mitä näkökohtia EU ei pannut merkille. Tämä merkitsee, että kriisi sattui yllättäen. Sen tehtävänä on myös suunnitella tulevia toimia ja aloitteita, jotta vastaavat tilanteet vältetään ja taloutta pystytään elvyttämään ja jotta joissain jäsenvaltioissa jatkuvat kriisinäkymät saadaan lopullisesti torjuttua. Katson, että rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisiä käsittelevä erityisvaliokunta on toteuttanut tehtävänsä hyvin ja että se esittää tässä asiakirjassa uusia tapoja, toimia ja aloitteita, joiden perusteella EU voi valmistautua kaikkiin lähitulevaisuudessa mahdollisesti sattuviin kriiseihin.

  Louis Michel (ALDE), kirjallinen. – (FR) Kannatan Pervenche Berèsin mietintöä, jossa pyydetään enemmän eurooppalaisia toimia eikä suinkaan vähemmän, enemmän tehokkuutta ja vähemmän byrokratiaa sekä yhtä Euroopan unionin ääntä kansainvälisissä yhteyksissä.

Emme saisi kasvuun paluusta huolimatta uskoa erheellisesti, että taantuma on täysin takanamme tai että olemme ratkaisseet siihen johtaneet syyt. Jos kriisistä voidaan ottaa yksi asia opiksi, niin se on maailmanlaajuisen ohjauksen puute (maailmanlaajuisen valtion puute). Tarvitaan vaurauden oikeudenmukaisempaa jakoa eri valtioiden välillä ja kunkin maan sisällä. Tässä piilee todellinen kriisi. Sen vuoksi kannatan, että Eurooppa-neuvosto kutsuu koolle G20-huippukokouksen käsittelemään yksinomaan tätä kysymystä.

Kehityksen osalta haluaisin korostaa, kuten Pervenche Berès mietinnössään, että on tärkeää, että jäsenvaltiot noudattavat vuonna 2005 tekemiään julkista kehitysapua koskevia sitoumuksia. Millään seikalla ei voida perustella julkisen kehitysavun vähentämistä. Julkista kehitysapua pitäisi lisätä ja se ei saisi joutua kärsimään rahoituskriisin seurauksista.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Rahoituskriisi päättää sadun rahoitusmarkkinoiden itsesäätelystä. Maailmanlaajuisen rahoituskriisin aiheutti erityisesti rahoitustuotteiden ja korkean riskin pakettien avoimuuden puute, Yhdysvaltojen "pehmeän rahan politiikka" ja luottoluokitukseen liittyvät eturistiriidat. EU:n jäsenvaltioilla ja niiden väestöllä on paljon ajattelemisen aihetta talouskriisistä, jolla aiheutetaan kasvavaa työttömyyttä ja sosiaalipalveluiden alan leikkauksia. Pelastuspaketeilla pystyttiin pidättelemään syöksykierrettä vain lyhyellä aikavälillä. Pitkällä aikavälillä niillä vain siirretään perusongelmia. Kriisiä ei saa missään nimessä käyttää EU:n toimivallan laajentamiseksi.

Eurokratia ja byrokratia eivät ole vastaus kriisiin. Ne auttoivat pikemminkin luomaan sen pakollisen yhdenmukaisuuden ja kulttuurierojen sivuuttamisen vuoksi. Kannatan parempaa koordinointia ja neuvottelua EU:n tasolla. EU:n tason taloudellinen ohjaus on kuitenkin torjuttava jyrkästi, ja sen vuoksi päätin olla hyväksymättä tätä mietintöä.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisiä käsittelevän erityisvaliokunnan välimietinnön puolesta. Osallistuin aktiivisesti tämän erityisvaliokunnan jäsenenä asian käsittelyyn ja mietinnön laadintaan. Katson erityisesti, että sosiaalisessa markkinataloudessa, joka tunnustetaan ja asetetaan tavoitteeksi perustamissopimuksessa, julkisen järjestelmän olisi tehtävä tiettyjä muutoksia, joiden tarkoituksena on nopeuttaa ja helpottaa tasapainoon pääsyä. Siten vältetään tappiot ja vaikeudet tai rajoitetaan ne vähimmäistasolle. Sen sijaan, että uusien toimintatapojen etsiminen jätetään tuotannon alalle, jolla on tehtävä radikaaleja muutoksia, meidän on tarkasteltava muutosta koskevia suunnitelmia, luottoa, suunnanmuutosta tai muita sopivia keinoja. EU:n on jälleen houkuteltava investointeja ja tuotantoa ja tehtävä itsestään maailmanlaajuinen malli investoinneille ja kasvulle. Julkisten ja yksityisten rahoituslaitosten on tehtävä parhaansa, jotta varmistetaan, että markkinat toimivat reaalitalouden ja pienten ja keskisuurten yritysten hyödyksi, jotta niillä voidaan vaikuttaa EU:n talouden elpymiseen ja kasvuun.

  Georgios Papastamkos (PPE), kirjallinen. – (EL) Äänestin tyhjää Pervenche Berèsin mietinnöstä, koska Euroopan talouden ohjausta koskevissa ehdotuksissa ei puututa vaillinaisen talousunionin rakenteellisiin ongelmiin eikä lievitetä epäsuhtaisuutta "typistetyn" talousunionin ja täydellisen rahaliiton välillä. Asiaan palatakseni, äänestin tyhjää, koska ehdotuksissa ei eurooppalaisteta talouspolitiikkaa ja taloudellista riskiä. Niillä eurooppalaistetaan vain seuraamukset, jotka ovat nyt vieläkin tiukempia. Ei ole olemassa minkäänlaisia strategisia suuntaviivoja, joilla turvataan tasapainoinen kasvu ja edistetään kilpailukykyä kaikissa jäsenvaltioissa.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska olen samaa mieltä siitä, että komission olisi otettava vastuu hankkeiden valvonnasta ja rahoituksesta seuraavilla aloilla: 1) tutkimus, kehittäminen sekä uusiutuvien energialähteiden käyttöönotto; 2) Euroopan laajuisen energiaverkon lujittaminen, energian uusien varastointimuotojen käyttö ja Euroopan suurjännitetasasähkönsiirtoon (HVDC) käytettävä "superverkko"; 3) EU:n avaruusperusteisen infrastruktuurin tukeminen radionavigoinnin ja maan havainnoinnin alalla; 4) nopean internetyhteyden tarjoaminen; 5) johtoaseman luominen EU:lle sähköisten terveydenhuoltopalvelujen alalla; 6) sähköisten kulkuvälineiden edelleen kehittäminen ja niitä koskevien yhteisten standardien laatiminen. Rahoitusalan sääntelyn osalta parlamentin olisi pyrittävä luomaan sääntely- ja valvontajärjestelmä, jonka ulkopuolelle ei jätetä mitään rahoitusmarkkinoita, rahoitusvälinettä tai instituutiota. Seuraavien seikkojen pitäisi olla sen vuoksi merkittäviä: 1) lisätään suhdanteita tasaavaa sääntelyä; 2) pienennetään suurten instituutioiden ja johdannaismarkkinoiden synnyttämää järjestelmäriskiä; 3) vahvistetaan yleiseurooppalaisia ja maailmanlaajuisia sääntely- ja valvontarakenteita; 4) tutkitaan taseen ulkopuolisten liiketoimien käyttöä sekä erillisyhtiöiden ja erityisjärjestelyjen lisääntymistä; 5) otetaan käyttöön pääomasiirtojen transaktiovero; 6) otetaan käyttöön uusia standardeja finanssialan tilastotietoja varten.

  Mario Pirillo (S&D), kirjallinen. – (IT) Tämä rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisiä koskeva väliraportti on hyödyllinen väline Euroopan nykyisen taloudellisen tilanteen tarkastelemiseksi, ja ennen kaikkea siinä osoitetaan tie, jolle Euroopan on rohkeasti lähdettävä estääkseen tällaisten tapahtumien toistumisen.

Mielestäni tätä varten, kuten mietinnössä perustellusti todetaan, EU:n on välittömästi perustettava vahvoja ja arvovaltaisia elimiä, jotka voivat tarjota talouspolitiikan perusohjausta kaikissa jäsenvaltiossa. Olen vakuuttunut, että EU ei voi enää odottaa, että jäsenvaltiot soveltavat hajanaisia ja epäjohdonmukaisia vastauksia talouskriiseihin, joiden seuraukset ovat todellinen uhka talouksiemme kasvumahdollisuuksille.

  Rovana Plumb (S&D), kirjallinen. – (RO) Menettelyllä, jonka perusteella jäsenvaltiot saattavat Eurooppa 2020 -strategian kansallisiin ohjelmiin, on pyrittävä luomaan kilpailukykyisempi, sosiaalisempi ja kestävämpi Euroopan unioni, joka asettaa kansalaiset ja ympäristönsuojelun politiikan laadinnan ytimeen.

Jäsenvaltioiden painopisteiden on keskityttävä laadukkaisiin työpaikkoihin, työmarkkinoiden kunnollisen toiminnan varmistamiseen ja asianmukaisten sosiaalisten olojen turvaamiseen, jotta työllisyyskehitystä saataisiin parannettua. EU:n väestön keskimääräinen työttömyysaste on 10 prosenttia, se on joissakin maissa kivunnut 20 prosenttiin ja nuorisotyöttömyys yli 40 prosenttiin. Julkisten varojen laadukas ja vastuullinen käyttö yhdistettynä yksityisen sektorin yrittäjyys- ja innovointipotentiaalin edistämiseen voi olla talouden ja yhteiskunnan kehityksen liikevoima.

Äänestin sen puolesta, että jäsenvaltioiden on laadittava toteuttamiskelpoisia ohjelmia, joilla edistetään työmarkkinoita parantamalla työntekijöiden kannustimia ja oloja. Lisäksi työnantajille olisi tarjottava lisäkannustimia henkilöstön palkkaamiseen ja palveluksessa pitämiseen. Samanaikaisesti on painotettava entistä enemmän ihmisarvoista työtä, mihin sisältyy pimeän työn torjuminen sekä sen varmistaminen, että työmarkkinoilta syrjään joutuneet henkilöt voivat päästä takaisin työhön.

  Miguel Portas (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Jouduin valitettavasti äänestämään Berèsin mietintöä vastaan. Sen ensimmäinen versio oli suoraan sanoen lupaava kriisin syistä tehdyn arvion ja monien kriisin ratkaisua koskevien ehdotusten kannalta. Kuitenkin oikeistoryhmien vaatimukset ovat vääristäneet alkuperäistä mietintöä keskeisten kysymysten osalta. Vaikka on totta, että monet hyvät ehdotukset, kuten EU:n tason luottoluokituslaitoksen luominen, on säilytetty, on myös totta, että talouden ohjauksen osalta mietintö on palautettu "Brysselin konsensuksen" piiriin. Koska valinta on tehtävä alijäämän ja julkisen velan tai kasvun ja työllisyyden välillä ja koska mietinnössä esiintyy epävarmuutta tästä tärkeästä kysymyksestä, en voi tukea sitä.

  Paulo Rangel (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska olen samaa mieltä siitä, että komission olisi otettava vastuuta ja varmistettava hankkeiden valvonta ja rahoitus erityisesti aloilla, jotka koskevat uusia investointeja tutkimukseen ja kehittämiseen, uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa, nopean internetyhteyden tarjoamista kaikkialla unionissa ja EU:n digitaalistrategian nopean täytäntöönpanon varmistamista. Rahoitusalan sääntelyn osalta parlamentin olisi pyrittävä luomaan sääntely- ja valvontajärjestelmä, jonka ulkopuolelle ei jätetä mitään rahoitusmarkkinoita, rahoitusvälinettä tai instituutiota. Tällaisen sopimuksen aikaansaamiseksi yleiseurooppalaisia ja maailmanlaajuisia sääntely- ja valvontarakenteita on vahvistettava.

  Carmen Romero López ja Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Olen iloinen, että mietintö hyväksyttiin ylivoimaisella enemmistöllä, mutta ennen kaikkea, koska liberaaliryhmän yritys heikentää transaktioveroa koskevaa kohtaa epäonnistui ja tarkistukseemme perustuva sanamuoto, jossa pyydettiin ottamaan käyttöön transaktiovero EU:n tasolla ensimmäisenä askeleena, hyväksyttiin.

  Oreste Rossi (EFD), kirjallinen. – (IT) Tämä mietintö on kompromissin tulos, koska siihen tehtiin peräti 1 625 tarkistusta ja jakautuu useisiin keskeisiin näkökohtiin, joilla katetaan kriisin syyt. Niihin sisältyvät pankkien tarjoamien vakuudettomien tuotteiden aiheuttama kiinteistökupla, Euroopan verotuksen yhdenmukaistamisen puute ja vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamatta jättäminen. Voimme kaikki nähdä itse tämän seuraukset: vaurauden vähentymisen ja työttömyyden.

Vastauksena voi olla ainoastaan, että luodaan uusia työpaikkoja edistämällä yrittäjyyttä ja tutkimusta ja kehitystä, otetaan käyttöön toimia, joilla palkitaan avoimuus ja edistetään yhteisiä eurooppalaisia sääntöjä esimerkiksi verotuksesta, arvonlisäverosta ja välillisestä verotuksesta.

Ainoa kyseenalainen asia on uuden transaktioveron käyttöönotto, joka olisi käytännössä ensimmäinen eurooppalainen vero, jolla rahoitetaan suoraan unionin talousarviota. Emme voi hyväksyä, että EU työntää käden kansalaistensa tyhjiin taskuihin tämänhetkisen kriisin aikana.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan unioni kärsii tällä hetkellä perustamisestaan lähtien vakavimmasta talous- ja sosiaalikriisistä. Tämä merkitsee suurta haastetta löytää vastauksia nykytilanteeseen, jotta luodaan näkemys pitkälle aikavälille.

Pidän myönteisenä rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisiä käsittelevän erityisvaliokunnan luomista, ja olen tyytyväinen tähän mietintöön. Kannatan talouden ohjausjärjestelmien tavoitetta, jotta jäsenvaltioiden julkisen talouden kestävyyttä koskevia toimintalinjoja koordinoidaan ja valvotaan.

Pidän kuitenkin valitettavana, että Euroopan parlamentti ei osallistu enemmän tähän strategiseen toimeen, jolla etsitään ratkaisuja kriisiin: on toivottava, että Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit osallistuvat tiiviimmin asiaan tulevaisuudessa. Haluaisin korostaa koheesiopolitiikan välineiden merkitystä tässä prosessissa.

Ensinnäkin EU:n on tehostettava koordinointia ja käytettävä tehokkaammin yhteistyötä julkisen hallinnon eri tasojen ja eri politiikanalojen välillä. Toiseksi alueelliset erityispiirteet ja kriisin epäsymmetriset vaikutukset olisi otettava huomioon. Kuten mietinnössä painotetaan, koheesiopolitiikan kyky yhdistää elpyminen pitkän aikavälin kasvuun on peräisin juuri seuraavasta seikasta: asetetaan strategisia suuntaviivoja, jätetään jäsenvaltioille ja alueille tilaa toteuttaa niitä ja tarjotaan välineitä tavoitteiden saavuttamiseksi.

  Viktor Uspaskich (ALDE), kirjallinen. – (LT) Hyvät kollegat, Eurooppa ei ole pelkästään rahoitus- ja sosiaalikriisin uhri. Olemme myös voineet nähdä valtavan kriisin kansalaisten luottamuksen suhteen. Meidän on saatava Liettuassa ja kaikkialla Euroopassa takaisin kansalaisten luottamus talouden ja poliittisen alan instituutioihin ja luotava toteuttamiskelpoinen ja kestävä rahoitusjärjestelmä, jolla tarjotaan suojaa tulevilta kriiseiltä. Tarvitsemme terveeseen moraalin perustuvan avoimen ja monitasoisen sääntelymekanismin, jolla edistetään kansalaisten tarpeita.

Rahoituskriisi aiheutti Liettualle erityisen vakavan iskun, koska taloutemme supistui 15 prosentilla vuonna 2009. Kun laaditaan kriisistä irtautumista koskevaa strategiaa, meidän on otettava huomioon alueelliset erityispiirteet ja kriisin erilaiset vaikutukset. Pidän myönteisenä, että erityisvaliokunta korostaa, että koheesiovälineet ovat ratkaisevan tärkeä tukiväline EU:n alueille, jotka tarvitsevat sitä eniten. Koheesiovälineillä voidaan auttaa meitä selviytymään kriisin seurauksista, koska niillä tuetaan välttämättömiä investointeja infrastruktuuriin, yrityksiin ja työpaikkojen luomiseen.

Elpymisen onnistuminen riippuu myös paljon Eurooppa 2020 -strategian onnistumisesta. On tärkeää, että kaikilla pitkän aikavälin EU:n sijoitusstrategioilla pyritään ylläpitämään kilpailukykyä ja lujittamaan sisämarkkinoita (jotka ovat yksi tärkeimmistä Euroopan kasvun liikkeellepanevista voimista).

  Derek Vaughan (S&D), kirjallinen. – (EN) Viime vuodet ovat osoittaneet, miten toisistaan riippuvaisia taloutemme ovat ja että ongelmia voi aiheutua sääntelyn tai Euroopan talouksien yhtenäisyyden puutteesta. Pyrkiessämme irtaantumaan kriisistä meidän on tarkasteltava eurooppalaisia ratkaisuja, joilla luvataan rakentaa vahvempi eurooppalainen talous ja paremmin yhdennetyt rahoitusjärjestelmät, jotka hyödyttävät ihmisiä Walesissa ja koko Euroopan unionissa.

Äänestin rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisiin liittyvien toimenpiteiden ja aloitteiden toteutusta koskevista toimenpiteistä siten kuin ne esitettiin Pervenche Berèsin mietinnössä. Meidän on etsittävä yhteisiä ratkaisuja Euroopan ongelmiin ja kunnioitettava kunkin jäsenvaltion valintoja päättää, miten asiassa edetään. Neuvoston, komission ja parlamentin on tehtävä yhteistyötä sen varmistamiseksi, että rakennamme vahvemman ja kestävämmän globaalin talouden, joka toimii koko Euroopan unionia varten.

  Marie-Christine Vergiat (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Euroopan parlamentti hyväksyi tänään keskiviikkona 20. lokakuuta rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisiä käsittelevän erityisvaliokuntansa mietinnön.

Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto äänesti tätä mietintöä vastaan, koska siihen sisältyvät ehdotukset ovat epätodellisia ja niissä sivuutetaan täysin EU:n jäsenvaltioissa useiden kuukausien ajan järjestetyt sosiaaliset joukkokokoukset säästösuunnitelmia, epäsosiaalisia toimia sekä sosiaaliturvajärjestelmien ja julkisten palvelujen purkamista koskevia toimia vastaan: nämä ovat ainoita toimia joilla pyritään rajoittamaan jäsenvaltioiden budjettivajetta.

Mietinnössä jatketaan Nicolas Sarkozyn ja hänen hallituksensa esittämiä eläkkeisiin kielteisesti vaikuttavia uudistuksia, joita vastaan ranskalainen protestiliike on toiminut ja jotka se on tuominnut useiden viikkojen ajan.

Mietinnössä kehutaan edelleen vakaussopimusta sekä toimenpiteitä ja toimintalinjoja, jotka olemme tuominneet vuosien ajan ja joita kansalaisemme pitävät yhä epäonnistuneempina.

Hyvin suuri enemmistö (501 ääntä puolesta), joka äänesti tämän mietinnön puolesta, ei ilmeisesti ymmärrä niiden kansalaisten sanomaa, jotka ovat osoittaneet mieltään kaikkialla Euroopassa useiden viikkojen ajan säästösuunnitelmia ja niihin liittyviä kielteisiä uudistuksia vastaan.

Mietintö: Diego Feio (A7-0282/2010)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin täällä tänään esitetyn ja käsitellyn mietinnön puolesta. Se on edistysaskel EU:lle, koska siinä tuetaan Euroopan valuuttarahaston kaltaisen elimen luomista. Sillä pyritään siten perustamaan valtion velan kehitystä käsittelevä valvontaelin, jolla täydennetään vakaus- ja kasvusopimusta viimeisenä keinona, jota jäsenvaltiot voivat käyttää. On lisäksi korostettava ehdotuksia korkean tason poliittinen ryhmän perustamisesta. Sen puheenjohtajana toimii komissio ja sen tehtävänä on tarkastella mahdollisia toimielinuudistuksia käynnissä olevien talouden hallintaa ja ohjausta koskevien uudistusten yhteydessä mukaan luettuna mahdollinen unionin yhteisen valtiovarainhallinnon luominen. Sen tavoitteena on tarjota Euroopan unionille omat rahoitusvarat, jotta voidaan vähentää riippuvuutta kansallisista rahasiirroista, sekä esittää toteutettavuusarviointi, jotta pitkällä aikavälillä perustetaan järjestelmä, jossa jäsenvaltiot voivat osallistua yhteisten Euroopan joukkovelkakirjalainojen liikkeelle laskemiseen. Siten asianmukaisella vaikutusten arvioinnin, eri laillisten vaihtoehtojen määrittelyn, selkeiden tavoitteiden määrittelyn ja Euroopan infrastruktuurin rahoituksen ansiosta vahvemman EU:n rakentamista koskevat pitkän aikavälin strategiset hankkeet voidaan toteuttaa helpommin.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Tämänhetkinen talous-, rahoitus- ja sosiaalikriisi on osoittanut, että unionin nykyinen talouden ohjausjärjestelmä ei ole toiminut niin tehokkaasti kuin suunniteltiin. Viime vuosina jäsenvaltioiden välinen lähentyminen ei ole ollut riittävää, ja makrotalouden ja julkisen talouden epätasapaino pysyi ennallaan ja jopa kasvoi viime vuosikymmenellä. Valvontajärjestelmä oli liian heikko ja vakaus- ja kasvusopimuksen säännöksiä ei kunnioitettu riittävästi erityisesti, kun oli kyse ennalta ehkäisevistä säännöksistä. Olen samaa mieltä tässä asiakirjassa annetuista ehdotuksista, että meidän on pyrittävä koordinoimaan toimia paremmin jäsenvaltioiden kanssa ja niiden välillä, jotta estetään äskettäin kehittyneen tilanteen toistuminen. On tärkeää, että jäsenvaltiot soveltavat täysimääräisesti EU:n tasolla sovittuja sääntöjä ja päätöksiä, kuten vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjä ja välineitä. Eniten huomiota on kiinnitettävä pitkän aikavälin kestävään kasvuun ja edellytysten tarjoamiseen laadukkaiden työpaikkojen luomiseksi sen sijaan, että pyritään saamaan lyhyen aikavälin hyötyä, joka on aiheuttanut valtavasti haittaa Euroopan markkinoiden taloudelliselle vakaudelle.

  Izaskun Bilbao Barandica (ALDE), kirjallinen. – (ES) Tämänhetkinen talouskriisi on osoittanut, ettei talouspolitiikan koordinointi eivätkä talouden ohjauksen, valvonnan tai rahoituspalvelujen sääntelyn puitteet ole toimineet unionissa. Kaikki tämä on aiheuttanut epävakautta ja johtanut taantumaan Euroopassa. Haluaisin tässä yhteydessä tuoda esille ehdotukseen liittyvät suositukset ja kiittää niistä. Niillä pyritään: luomaan johdonmukainen ja avoin kehys unionin ja jäsenvaltioiden makrotalouden kehityksen monenväliseen valvontaan ja tehostamaan valvontaa; parantamaan vakaus- ja kasvusopimuksen säännöksiä; parantamaan talouden ohjausta; luomaan vahva mekanismi, jolla ehkäistään liiallinen velkaantuminen ja ratkaistaan se euroalueella; ja tarkistamaan budjetti-, rahoitus- ja finanssipoliittisia välineitä. Haluaisin huomauttaa, että olen täysin samaa mieltä unionin ulkoisen edustuksen parantamisesta talous- ja raha-asioiden alalla.

  Vito Bonsignore (PPE), kirjallinen. – (IT) Haluaisin kiittää Diogo Feioa erinomaisesta työstään tämän monimutkaisen mietinnön laadinnassa. Äänestin sen puolesta, koska minusta on erittäin tärkeää, että Euroopan unionin talouden ohjausta parannetaan. Rahoituskriisi on tuonut esiin jäsenvaltioiden välisen todellisen poliittisen ja talouden koordinoinnin puutteen ja eri valvontavälineiden tehottomuuden. Sen vuoksi on aika, että EU ottaa käyttöön luotettavamman oikeuskehyksen, jossa kunnioitetaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita. Lisäksi on sovellettava laajempia valvontatoimia velkaan ja julkisiin tuloihin, tarjottava pk-yrityksille verokannustimia, kehitettävä sisämarkkinoita ja yhdennettävä työmarkkinoita. Kun otetaan huomioon viime aikoina tehdyt sopimukset, en kuitenkaan tue numeeristen sääntöjen käyttöönottoa, koska ne voisivat osoittautua joillekin jäsenvaltioille liian mekaanisiksi ja vaikeiksi toteuttaa. Emme saa unohtaa, että rahoituskriisin syyt liittyvät arvoltaan alentuneisiin omaisuuseriin ja vieläkin suuremmassa määrin liialliseen henkilökohtaiseen velkaan (subprime-asuntolainat). Kriisin aiheutti toisin sanoen yksityisen ja pankkisektorin välinen epätasapaino eikä julkisen sektorin velka. Lopuksi olen samaa mieltä suosituksesta 3, joka koskee valtion harjoittaman talouden ohjauksen tehostamista euroalueen seurantaraporttien perusteella.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska olen samaa mieltä siitä, että on luotava johdonmukainen ja avoin kehys unionin ja jäsenvaltioiden makrotalouden kehityksen monenväliseen valvontaan. Kehotan, että järjestetään Euroopan parlamentin, komission, neuvoston ja kansallisten parlamenttien edustajien vuosittainen vuoropuhelu vakaus- ja lähentymisohjelmista, kansallisista uudistusohjelmista ja kansallisen talouskehityksen arvioinnista osana eurooppalaista ohjausjaksoa. Kehotan perustamaan kansallisen tason mekanismin, jolla arvioidaan Eurooppa 2020 -strategian painopisteiden täytäntöönpanoa ja kansallisessa uudistusohjelmassa olevien kansallisten tavoitteiden saavuttamista, jotta voidaan tukea EU:n toimielinten vuosittain suorittamaa arviointia

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Äänestin tätä mietintöä vastaan, koska siinä sovelletaan Euroopan unionin talouden ohjaamisen varjolla valtiollista näkemystä ja vakaussopimukseen kohdistuvaa tiukkaa politiikkaa ja koska siinä tuetaan ennalta ehkäisevien seuraamuksien soveltamista niihin jäsenvaltioihin, jotka "rikkovat" Maastrichtin sopimuksen indikaattoreita. Siinä asetetaan tavoitteeksi julkisen talouden vakaus ja kansallisten talousarvioiden tiukka valvonta, ja sen perusteella toteutetaan ankaria toimenpiteitä työntekijöiden tulojen, eläkkeiden ja työ- ja vakuutusoikeuden kustannuksella. Kaikki tämä tehdään huolimatta siitä, että voimme nähdä tämän politiikan vaikutukset Kreikassa, Irlannissa, Espanjassa, Portugalissa ja muualla. Kaikki tämä ajankohdalla, kun työntekijät useassa Euroopan valtiossa osoittavat mieltään kaduilla vastustaakseen sitä, että heistä tulee kriisin uhreja, ja torjuakseen EU:n, EKP:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston uusliberalistisen vastahyökkäyksen.

  Lara Comi (PPE), kirjallinen. – (IT) Euron käyttöönotto oli olennaisen tärkeä uhkapeli EU:lle. Tärkein riskitekijä ei liity niin paljon raha-asioita koskeviin menettelyihin, joissa Euroopan keskuspankki tekee erinomaista työtä, vaan taloudelliseen koheesioon ja yhteyteen reaalitalouden kanssa. Ongelma tosiaan näkyi kriisin aikana: yhtenäisvaluutta on vähemmän järkevä sellaisia markkinoita varten, jotka ovat edelleen hajanaisia ja joiden finanssipolitiikka ei ole aina riittävän yhtenäinen. Näiden seikkojen harkitseminen ei saa olla pelkkä toimi tai tekosyy vaatia oikeudellista määräämisoikeutta asioista, jotka ovat tällä hetkellä yksittäisten valtioiden vastuulla. Sen sijaan taloudelliseen toimintaan olisi hyödyllistä soveltaa johdonmukaista ja järjestelmällistä lähestymistapaa sellaisten yhä monimutkaisempien tilanteiden vuoksi, joissa valuuttahaasteet eivät ole samanlaisia kuin aikaisemmin. Tämä edellyttää erilaisia välineitä ja tavoitteita, joissa toimijoiden kantamaa vastuuta on tuettava jatkuvalla ja johdonmukaisella seurannalla samoin kuin poliittisella suunnanannolla, joka perustuu harkittuun tulevaisuudennäkymään ja jossa kiinnitetään huomiota mahdollisten ongelmien ratkaisuun.

  Anna Maria Corazza Bildt, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark, Anna Ibrisagic ja Alf Svensson (PPE), kirjallinen. – (SV) Äänestimme tämän mietinnön puolesta, mutta emme antaneet millään tavalla periksi siinä asiassa, että vastustamme eurooppalaista veroa. Sanomme vastaisuudessakin "ei" sellaisen korkean tason ryhmän perustamiselle, joka keskustelee mahdollisuudesta luoda unionin yhteinen valtiovarainhallinta, jonka tarkoituksena on antaa Euroopan unionille omat varat. Olemme muidenkin kohtien osalta käyttäneet ääntämme toisenlaisen mielipiteen ilmaisemiseksi.

  Corina Creţu (S&D), kirjallinen. – (RO) Kysymys talouden ohjaamisesta Euroopan unionin tasolla on hankala asia ja joidenkin jäsenvaltioiden osoittama pidättyväisyys itsemääräämisoikeuden uudesta siirtämisestä on ymmärrettävää. Kreikan kriisi on tuonut esille nykyisten interventiomenettelyiden rajallisuuden. Myös välineet, joita tarvitaan lähentymiskriteerien seurantaan erityisesti euroalueeseen kuuluvissa valtioissa, ovat riittämättömät. Johdonmukaisen ja avoimen kehyksen luominen tukemaan unionin ja jäsenvaltioiden makrotalouden kehityksen monenvälistä valvontaa samoin kuin verovalvonnan vahvistaminen, jota asiakirjassa ehdotetaan, merkitsevät askelta oikeaan suuntaan, vaikka tämä voi johtaa siihen, että sopimusta perustuslaista on osittain tarkistettava. Tähän asiakirjaan sisältyvät suositukset ovat tärkeitä, niillä puututaan oikeisiin asioihin ja tarjotaan asianmukaisia ratkaisuja. Tästä syystä äänestin mietinnön hyväksymisen puolesta.

  Mário David (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestän tyytyväisenä ja vastuuntuntoisesti tässä mietinnössä ehdotettujen EU:n harjoittaman talouden ohjauksen parantamista koskevien suositusten puolesta. On otettava huomioon, että nousevat taloudet kilpailevat voimakkaasti unionin kanssa ja että vakaa julkinen talous on olennaisen tärkeä mahdollisuuksien tukemisen, innovoinnin edistämisen ja talouskasvun vaalimisen kannalta. Ne ovat Euroopan tietoyhteiskunnan perustekijöitä. On otettava huomioon myös, että talouskasvu ja kestävä julkinen talous ovat ennakkoedellytys taloudelliselle ja yhteiskunnalliselle vakaudelle EU:ssa ja pitkän ajan julkisen talouden vakauttamiselle. Näistä syistä vakaus- ja kasvusopimuksen nykyisillä säännöillä ei ole pystytty varmistamaan tervettä makrotalouspolitiikkaa ja budjettipolitiikkaa. Tähän vaikuttaa myös niiden huono täytäntöönpano. Sen vuoksi on tärkeää tukea ehkäisevien toimien ja seuraamuksien tiukempaa soveltamista sekä kannustaa sitä, että talouden valvonta- ja ohjausjärjestelmien parannusten on perustuttava tarkempiin ja vertailukelpoisimpiin tilastoihin jäsenvaltioiden – erityisesti euroalueen jäsenvaltioiden – talouspolitiikasta ja taloudellisesta tilanteesta.

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Kun Euroopan parlamentti hyväksyy talouden ohjausta koskevan päätöslauselman, se vahvistaa päätavoitteensa neuvotteluihin komission kuudesta lainsäädäntöehdotuksesta.

Euroopan parlamentin jäsenet ovat pahoillaan siitä, että kasvu- ja vakaussopimuksen täytäntöönpano on riittämätöntä ja ehdottavat, että luodaan tehokas kannustin- ja seuraamusjärjestelmä. He korostavat myös energiaan, tutkimukseen, innovointiin, terveydenhuoltoon ja koulutukseen tehtyjen sijoitusten merkitystä.

Jotta taantuma päättyy, meidän on suunniteltava tarvittavaa EU:n tason rahoitusta ja toteutettava käytännössä ajatus omista varoista. Pidämme kiinni siitä, että transaktioverolla vähennetään keinottelua ja parannetaan sisämarkkinoiden toimintaa. Lisäksi tämän veron ansiosta saaduilla tuloilla voitaisiin rahoittaa globaaleja julkishyödykkeitä ja vähentää julkisen talouden alijäämää. Tämä vero olisi perustettava mahdollisimman laajalle pohjalle ja aluksi varmasti Euroopan unionin tasolle.

  Diane Dodds (NI), kirjallinen. – (EN) On todellakin oikea-aikaista, että parlamentti käsittelee asiaa pari päivää presidentti Sarkozyn ja liittokansleri Merkelin tekemän sopimuksen jälkeen, jolla pyritään muuttamaan Lissabonin sopimusta, jotta euroalueen tulevia valtiollisia velkakriisejä käsitellään asianmukaisemmin. Tällä pyritään tietenkin estämään kriisin jatkuminen euroalueella, koska jokainen päivä osoittaa yhtenäisvaluutan mallin mielettömyyden. Muitakin vaikutuksia aiheutuu. Jos tämä toteutetaan, Yhdistyneen kuningaskunnan koalitiohallituksen velvollisuutena olisi järjestää kansanäänestys.

Tämä on David Cameronin antama vakuutus, ja toisin kuin hänen aikaisemmista varmoista vakuutuksistaan, tästä hänen on pidettävä kiinni. Jos Ranska ja Saksa voivat hakea muutosta Lissabonin sopimukseen, niin on erittäin tärkeää, että Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus käyttää uudelleenneuvottelua koskevaa menettelyä hyväkseen, jotta oman parlamenttimme valta saadaan takaisin.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin Diogo Feion mietinnön puolesta, koska se on parlamentin eri poliittisten ryhmien välisten onnistuneiden neuvotteluiden tulos ja koska se perustuu laajaan yksimielisyyteen kasvu- ja työllisyyspolitiikan vahvistamiseen tarpeesta. Tarkoituksena on parantaa talouden ohjausta, ja tämän avulla kriisi voidaan voittaa ja Euroopan talous voi elpyä.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Parlamentti on ottanut johtoaseman tämänhetkisessä talous-, rahoitus- ja sosiaalikriisissä tarjoamalla Euroopan unionille mekanismeja, joilla varmistetaan todelliset interventiotoimet. Siten ei aiheuteta uusia kriisejä vaan varmistetaan ennen kaikkea vakaus, joka on välttämätön kestävälle kehitykselle ja yhteenkuuluvuudelle Euroopassa. Diogo Feion mietinnössä esitetään konkreettisesti parlamentin vastuu EU:n institutionaalisesta lujittamisesta, Euroopan laajemmasta yhdentymisestä ja maailmanlaajuisesta taloudesta Euroopan kansalaisten ja heidän hyvinvointinsa mukaista etua kunnioittaen. Ehdotetut suositukset merkitsevät huomattavaa laadullista kehitystä EU:n sisäisen talouden ohjauksen parantamiseksi. Niissä korostetaan sääntöjen vahvistamista, jotta edistetään vakautta, ja valtioiden sekä unionin kasvua sekä mekanismeja, joiden avulla EU:n kehitystä koskevan strategian ongelmat ja haasteet estetään, korjataan ja ratkaistaan. EU:n tilastojen luotettavuus on myös merkittävä tekijä, kun eri rakenteille ja viranomaisille annetaan paremmat valmiudet arvioida ja määrittää toimenpiteitä. Haluaisin myös tuoda esiin huolenaiheen, joka koskee tarvetta ehkäistä julkisen velan tilannetta julkisen talouden alijäämästä riippumatta.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Kyse ei ole EU:n tason talouden ohjauksen parantamisesta vaan jäsenvaltioiden talous-, budjetti- ja veropolitiikan hallinnasta. Niihin sovellettava olennainen edellytys ei ole luoda taloudellista hyvinvointia vaan turvata yhtenäismarkkinoiden ja Brysselin hallinnon edut. Asiassa on kyse edelleen vahinkoa aiheuttavan vakaussopimuksen elvyttämisestä ja sen pahentamisesta.

Tämä ei ole hyväksyttävää eikä myöskään se, että luodaan yhteinen julkinen valtionvarainhallinta hallinnoimaan eurooppalaista veroa ja vakiinnutetaan eurooppalainen talouden hallinto (mitä ihmettä varten?). Talouden ja itsemääräämisoikeuden näkökulmasta on kieltämättä vaarallista, että julkisen talouden alijäämää ja julkista velkaa rahoitetaan suurimmaksi osaksi ulkomaisilla varoilla. Tämä alijäämä tai velka olisi varmaankin alempi, jos teidän politiikkaanne ei olisi olemassa ja jos valtioita ei velvoittaisi lainaamaan markkinoilta. Lähes kuudesosa Ranskan valtion talousarviosta käytetään maksamaan korkoa sen velasta. Niin kauan kuin maksamme tätä, emme voi käyttää näitä varoja mihinkään muuhun tarkoitukseen.

  Peter Jahr (PPE), kirjallinen. – (DE) Talous- ja rahoituskriisi on osoittanut selkeästi, että Euroopan unionissa on parannettava kiireellisesti taloudellista yhteistyötä. Tämän toteuttamiseksi vakaus- ja kasvusopimusta on vahvistettava, ja sitä on laajennettava niin, että siihen sisältyy tarkoituksenmukaisia ja tehokkaita seuraamuksia koskevia vaihtoehtoja. On kuitenkin pidettävä tarkemmin silmällä kansallisia talousarvioita ja jäsenvaltioiden kilpailukykyä.

Meidän on tunnistettava vastaisuudessa aiemmin euroalueen valtioiden välinen epätasapaino ja kaikki kilpailupuutteet, ja meidän on voitava pyytää tehokkaita vastatoimia. Tarkoituksena pitää olla se, että rahaliitosta ja eurosta tehdään kestävä, jotta sillä voidaan estää Kreikan kriisin kaltaiset tilanteet.

  Anne E. Jensen (ALDE), kirjallinen. – (DA) Tanskan liberaalipuolue äänesti erityisesti yhtä Diogo Feion mietintöön tehtyä tarkistusta vastaan. Siinä suositellaan, että on tehtävä tutkimus eduista, joita saadaan perustamalla eurooppalainen veronkantojärjestelmä. Tanskan liberaalipuolue äänesti koko mietinnön puolesta, ja se oli muuten hyvin tasapainoinen.

  Alan Kelly (S&D), kirjallinen. – (EN) On erittäin tärkeää, että talouden ohjausta koskevia säännöksiä vahvistetaan varsinkin, kun otetaan huomioon talouskriisi, jossa monet EU:n valtiot ovat edelleen. Olen kuitenkin samaa mieltä parlamentin tarkistuksista, joiden perusteella poistetaan suositukset jäsenvaltioihin kohdistuvista automaattisista seuraamuksista, joita sovelletaan liiallisen alijäämän vuoksi, koska, kuten kriisi on osoittanut, poikkeuksellisissa olosuhteissa on voitava ylittää alijäämää koskevat vaatimukset, jotta pidetään loitolla vakavammat kriisin taloudelliset vaikutukset.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) Mietintö, johon sisältyy suosituksia komissiolle unionin talouden ohjauksesta ja vakautta koskevasta kehyksestä erityisesti euroalueen osalta, josta juuri äänestimme, on osa laajempaa kuukausia jatkunutta keskustelua aloitteista, joilla torjutaan rahoituskriisiä. Esille on tullut selkeästi tarve siitä, että tarvitaan vahvaa Euroopan unionin talouden ohjausta erityisesti sen jälkeen, mitä Kreikassa tapahtui muutama kuukausi sitten.

Voimme saada nyt minä hetkenä hyvänsä Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Van Rompuyn perustaman talouden ohjausta käsittelevän työryhmän loppuraportin. Jo nyt voimme kuitenkin todeta, että on ehdottaman tarpeellista määritellä säännöt talouspolitiikan valvonnasta. Nämä säännöt eivät ole kuitenkaan mekaanisesti määriteltyjä vaan realistisia ja kestäviä, ja niillä voidaan vahvistaa finanssipolitiikkaa ja parantaa kokonaisuudessaan eurooppalaista hallintotapaa.

  Petru Constantin Luhan (PPE), kirjallinen. – (RO) Yksi havainto, joka voidaan tehdä viimeaikaisen talous- ja rahoituskriisin aikana on se, että EU:n tason valvontaa ja taloudellista koordinointia on vahvistettava huomattavasti. Merkille pantiin huomattava makrotalouden epätasapaino, ja joillakin valtioilla on edessään se, että julkinen velka ja sen osuus bruttokansantuotteesta kasvaa merkittävästi. Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska kannatan esittelijän esittämää jokaista kahdeksaa suositusta, joilla pyritään osoittamaan hyvää hallintotapaa ja taloudellista vakautta Euroopan unionissa.

Uskon, että meillä on tulevina vuosina edessämme suuria haasteita. Meidän on pystyttävä asettamaan selkeitä painopisteitä ja meidän on tehtävä joitain vaikeita valintoja EU:n talouden kasvupotentiaalin ja julkisen talouden vakauttamisen tukemiseksi. EU:n tason koordinointi on tältä osin tärkeää, ja sillä voidaan auttaa poistamaan haitallisia vaikutuksia.

  Astrid Lulling (PPE), kirjallinen. – (FR) Yhteisessä keskustelussa Eurooppa-neuvostosta, G20-ryhmästä, rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisiä käsittelevän valiokunnan mietinnöstä ja eurooppalaista hallintotapaa koskevasta mietinnöstä ei ole saatu aikaan selkeitä suuntaviivoja tai rahoituskriisiä koskevia asiaankuuluvia suosituksia. Jokainen esitti mielipiteensä ja henkilökohtaisen tulkintansa sekavista ja epämääräisistä asiakirjoista. Tämä on valitettavasti totuus näistä valiokunta-aloitteisista mietinnöistä, joilla saadaan suuri enemmistö yhteen, mutta joihin ei kuitenkaan sisälly paljoa.

Feion mietinnöstä keskusteltiin aivan liian myöhään, koska komissio jo esitti direktiivejä, joilla uudistetaan vakaussopimusta ja euroalueen ohjausta. Mitä järkeä on tämän vuoksi äänestää komissiolle esitettävistä suosituksista?

Parlamentilla pitäisi olla paljon tiukempi työjärjestys ja sen olisi noudatettava sitä. Sen tehokkuus ja uskottavuus ovat vaakalaudalla.

Vakaussopimuksen ja euroalueen ohjauksen uudistuksessa on ratkaiseva hetki, kun säädöksiä arvioidaan. Ryhdyn kollegoiden kanssa tähän työhön avoimin mielin ja tunnollisesti. On tärkeää, että parlamentti tukee realistista, mutta kuitenkin kunnianhimoista uudistusta, jotta rahaliitto rakennetaan uudelle perustukselle. Toimielin ansaitsee oikeutuksensa huolellisen työn ansiosta eikä...

(Äänestysselitystä lyhennettiin työjärjestyksen 170 artiklan mukaisesti.)

  Mario Mauro (PPE), kirjallinen. – (IT) Ilman sääntöjä ja valvontaa ei voida edistyä. Vähintä, mitä voimme pyytää itseltämme ja jäsenvaltioilta, on niiden sääntöjen soveltaminen, joita olemme asettaneet itsellemme tänä kriisiaikana talousasioiden koordinoinnin ja valvonnan parantamiseksi. Diogo Feion mietinnön ansiosta voimme siten keskittyä tiettyihin merkittäviin vääristymiin ja voimme katsoa "viimeaikaisen talouskehityksen osoittaneen selvästi, että talouspolitiikan yhteensovittaminen unionissa ja etenkin euroalueella ei ole toiminut riittävän hyvin, ja vaikka jäsenvaltioille on Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa (SEUT) asetettu velvoitteita, ne eivät ole onnistuneet pitämään talouspolitiikkaansa yhteistä etua koskevana asiana". Tämän vuoksi äänestän epäröimättä mietinnön puolesta.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Tämänhetkinen rahoitus- ja talouskriisi on osoittanut, että EU tarvitsee yhä vahvempaa talous- ja rahoitusalan ohjausta, jotta euron vakautta ja rahaliittoa ei heikennetä. Näin ollen Eurooppa 2020 -strategialla olisi edistettävä talouskasvua ja työpaikkojen luomista, koska BKT:n jyrkkä lasku, teollisuustuotannon heikkeneminen ja työttömien suuri määrä on suuri sosiaalinen ja taloudellinen haaste, joka voidaan voittaa vain vahvalla, harmonisella ja yhtenäisellä hallintotavalla. Diogo Feion mietinnössä esitetään tapoja ja määritellään strategioita talouden ohjauksen ja EU:n vakautta koskevan kehyksen todelliseksi vahvistamiseksi, ja pääpaino on euroalueessa. Esimerkkejä tästä ovat muun muassa johdonmukaisen ja avoimen valvontakehyksen perustaminen, vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjen vahvistaminen ja euroalueen talouden ohjauksen lujittaminen.

  Louis Michel (ALDE), kirjallinen. – (FR) Talous-, rahoitus- ja sosiaalikriisi on osoittanut Euroopan talouden ohjausjärjestelmän rajat. Sen vuoksi seuraavassa Eurooppa-neuvostossa on saatava aikaan sopimus talouden ohjausjärjestelmästä ja vakaussopimuksesta. On välttämätöntä toteuttaa uudistuksia, joiden avulla voimme ottaa laatunäkökohtien suhteen askeleen eteenpäin talouden ohjauksen alalla ja ottaa käyttöön avoimia ja kohdennettuja valvontavälineitä.

Kannatan Diogo Feion mietintöä, koska siinä kannatetaan komission esitystä, joka on mielestäni tasapainoinen kompromissiehdotus. Kannatan sitä, että parlamentti osallistuu tiiviimmin unionin talouden ohjaukseen ja että suurten ylikansallisten rahoituslaitosten valvontaa koskeva yksinomainen toimivalta keskitetään unionin tasolle. Minusta olisi myös hyödyllistä antaa unionille omat varat, jotta se voisi suunnitella toimenpiteitään ja toimintaansa.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (LV) Mielestäni Diogo Feion mietintö on kaikkein ammattitaitoisin mietintö, mitä olemme käsitelleet edellisen kolmen kuukauden aikana. Kaikki mietinnössä yksityiskohtaisesti esitetyt kysymykset ja ratkaisut ovat hyvin ajankohtaisia. Tiedon puute, vääristelty raportointi ja EU:n jäsenvaltioiden hallituksien esittämät joskus suorastaan valheelliset tiedot ovat johtaneet kammottaviin tuloksiin. Kreikka, Latvia ja Unkari ovat horjuttaneet luottamusta euroon, koska ne ovat peloissaan salailleet räikeitä aukkoja talousarviossa. Euroopan komission ja parlamentin on vastattava tiukasti ja tehokkaasti kaikenlaiseen tosiasioiden vääristelyyn ja totuuden peittelyyn. On välttämätöntä laatia epärehellisiä poliitikkoja koskevia toimenpiteitä, koska EU on joutunut kriisiin heidän vuokseen. Jotta tästä monimutkaisesta taloustilanteesta selvitään, meidän on laadittava valvontaa ja tilastoja koskevan lainsäädännön lisäksi kriisistä irtautumista koskeva suunnitelma. Tämä merkitsee ensinnäkin, että veropolitiikalla on selkeät kriteerit ja veronmaksajilla selkeät määräajat ja takeet. Meidän on myös varmistettava, että tätä verolainsäädäntöä ei tarkisteta joka päivä sijoittajien mielen mukaan. Valitettavasti Latvian hallitus tarkistaa tänään lainsäädäntöään Kansainvälisen valuuttarahaston ja Euroopan keskuspankin virkamiesten mielialan mukaisesti. Toivon, että Diogo Feion mietintö on viesti komissiolle siitä, että on aika ryhtyä työhön.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin Diogo Feion mietinnön puolesta, mutta kuten minulla on ollut jo tilaisuus korostaa, EU tarvitsee kipeästi uudistusta tällä alalla, vaikka Euroopan uudella talouden ohjauksella ei voi tarkastella pelkästään julkisen velan määrää. Emme tarvitse mekanismeja, joilla torjutaan liian automaattista ja prosyklistä velkaa, jonka vuoksi voi olla vaara, että tavoitetta ei saavuteta tai että voidaan estää talouskasvun vauhdittamista koskevia toimia. Sen sijaan suosin sellaisten seurantamekanismien käyttöönottoa, joihin sisältyy joustavia ja järkeviä menettelyitä, joita jäsenvaltiot voivat toteuttaa helposti. Julkisen talouden kestävyydelle tärkeiden sosiaalisten ja taloudellisten uudistusten, erityisesti eläkeuudistusten, talousarviota koskevia tuloksia ja hyötyjä ei voida havaita seuraavalla varainhoitovuodella, vaan usean vuoden kuluttua keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Kyseessä ovat joka tapauksessa tärkeimmät ja tarpeellisimmat uudistukset. Meidän on siksi otettava enemmän ja paremmin huomioon rakenneuudistukset, joita tarvitaan Euroopan kilpailukyvyn ja talouskasvun vauhdittamiseksi. Kilpailu luo talouskasvua, ja kasvun ansiosta saadaan lisää verotuloja ja varmistetaan talouden tehokas vakauttaminen.

  Georgios Papastamkos (PPE), kirjallinen. – (EL) Äänestin tyhjää Diogo Feion mietinnöstä, koska Euroopan talouden ohjausta koskevissa ehdotuksissa ei puututa vaillinaisen talousunionin rakenteellisiin ongelmiin eikä lievitetä epäsuhtaisuutta "typistetyn" talousunionin ja täydellisen rahaliiton välillä. Asiaan palatakseni, äänestin tyhjää, koska ehdotuksissa ei eurooppalaisteta talouspolitiikkaa ja taloudellista riskiä. Niissä eurooppalaistetaan vain seuraamukset, joista on tehty vieläkin tiukempia. Ei ole minkäänlaisia strategisia suuntaviivoja, joilla turvataan tasapainoinen kasvu ja edistetään kilpailukykyä kaikissa jäsenvaltioissa.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska mielestäni 1) olisi perustettava johdonmukainen ja avoin kehys unionin ja jäsenvaltioiden makrotalouden kehityksen monenväliseen valvontaan, ja siinä olisi varmistettava Euroopan parlamentin, komission, neuvoston ja kansallisten parlamenttien edustajien vuosittainen vuoropuhelu vakaus- ja lähentymisohjelmista, kansallisista uudistusohjelmista ja kansallisen talouskehityksen arvioinnista; ja että 2) laaditaan kansallisen tason mekanismi, jolla arvioidaan Eurooppa 2020 -strategian painopisteiden täytäntöönpanoa ja kansallisessa uudistusohjelmassa olevien kansallisten tavoitteiden saavuttamista, jotta voidaan tukea EU:n toimielinten vuosittain suorittamaa arviointia.

Katson, myös, että vakaus- ja kasvusopimuksen säännöksiä olisi vahvistettava, jotta 1) velkataso, velan rakenne ja velkakehitys otetaan tarkemmin huomioon tarkasteltaessa, kuinka nopeasti lähennytään vakaus- ja kasvuohjelmiin sisältyvää jäsenvaltiokohtaista keskipitkän aikavälin finanssipoliittista tavoitetta; 2) kannustetaan ottamaan kansallisella tasolla käyttöön talousarvion valvontaan liittyviä ennakkovaroitusmekanismeja; ja 3) otetaan euroalueella käyttöön ennalta määriteltyjä ja ennalta ehkäiseviä mekanismeja vakaus- ja kasvuohjelman ennaltaehkäisevää ja korjaavaa vaikutusta varten.

  Miguel Portas (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Diogo Feion mietintö liittyy Euroopan talouden ohjausta koskevaan keskeiseen kysymykseen. Sillä pyritään ohjaamaan komission lainsäädäntöasiakirjoja ja siitä keskustellaan 24 tuntia sen jälkeen, kun Ranskan ja Saksan välisen johtoryhmän kanta saatiin tietoon. Mietintöön sisältyviä myönteisiä ehdotuksia on koordinoitu kohtalokkaalla tavalla. Syynä lienee Ranskan ja Saksan kanta tai automaattisia seuraamuksia koskevat ehdotukset, jotka sisältyivät jo komission ja neuvoston työryhmän asiakirjaan. Tässä mietinnössä ei luovuta Brysselin konsensuksen mukaisista kurinpidollisista seuraamuksista, vaan siinä pyritään pelkästään lieventämään niitä. Tätä konsensusta ei voida uudistaa: se voidaan ainoastaan korvata toisella, jonka perusteella työllisyys ja vakavan eriarvoisuuden korjaaminen asetetaan talouden koordinoinnin ytimeen.

  Paulo Rangel (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska olen samaa mieltä siitä, että on luotava johdonmukainen ja avoin kehys unionin ja jäsenvaltioiden makrotalouden kehityksen monenväliseen valvontaan.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Maailmanlaajuinen talouskriisi on aiheuttanut haasteen nykyisille talouspolitiikan koordinoinnin välineille EU:ssa ja se osoittanut joitain niiden heikkouksia.

Talous- ja rahaliiton toimintaan on kohdistunut erityinen paine, koska perusluonteisia sääntöjä laiminlyötiin aiemmin ja koska nykyiset valvonta- ja koordinointimenettelyt eivät ole riittävän kattavia. Valiokunta-aloitteisen mietinnön tarkoituksena on esittää parlamentin kanta talouspolitiikan koordinointia koskevasta lainsäädäntöpaketista (kuusi ehdotusta, joista neljä tehdään yhteispäätösmenettelyssä), jonka komissio esitti kaksi viikkoa aiemmin. Neuvoston on tarkoitus antaa kanta lokakuun lopulla Van Rompuyn talouden ohjaustyöryhmän loppuraportin välityksellä.

  Oreste Rossi (EFD), kirjallinen. – (IT) Euroopan parlamentti on hyväksynyt talous- ja rahoituskriisin vuoksi monia mietintöjä – ja komissio direktiivejä – sen vaikutuksista ja tavoista torjua sitä. Jotta vältetään keinottelukuplien, joista yritämme parhaillaan selviytyä, toistuminen, jäsenvaltioiden välillä ja yhdessä niiden kanssa on otettava käyttöön useita toimenpiteitä ja seurantaa. Esimerkiksi vakaus- ja kasvusopimusta on tärkeä kunnioittaa. Vakavasti otettavalla ja kauaskantoisella valvonnalla olisi todennäköisesti voitu välttää Kreikassa ja Espanjassa esiintyvät äärimmäiset tilanteet.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Tämänhetkinen talous-, rahoitus- ja sosiaalikriisi on osoittanut, että unionin nykyinen talouden ohjausjärjestelmä ei ole toiminut niin tehokkaasti kuin olisi toivottu. Sen vuoksi on löydettävä ratkaisuja, jotta taloutta ohjataan paremmin ja tehokkaammin Euroopassa. Näin estetään tämän jo vakavan kriisin vaikutuksien paheneminen.

Tässä yhteydessä esittelijä suosittelee, että komissio perustaa johdonmukaisen kehyksen talouden kehityksen valvontaa varten, lujittaa vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjä ja euroalueen talouden ohjausta sekä tarkistaa EU:n budjetti-, rahoitus- ja finanssipoliittisia välineitä.

Lisäksi mietinnössä ehdotetaan vakaan ja uskottavan liiallista velkaa koskevan ehkäisy- ja ratkaisumekanismin kehittämistä euroaluetta varten. Lopuksi siinä ehdotetaan EU:n tilastojen luotettavuuden ja unionin ulkoisen edustuksen parantamista talous- ja raha-asioiden alalla.

Jäsenvaltioiden on siten noudatettava täysin Euroopan unionin sääntöjä ja päätöksiä. Haluaisin myös korostaa, että uudistusta olisi mukautettava Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin, jolloin vahvistetaan sisämarkkinoita ja pienten ja keskisuurten yritysten roolia talouskasvun keskeisenä liikkeelle panevana voimana.

Äänestän edellä mainituista syistä mietinnön puolesta.

  Viktor Uspaskich (ALDE), kirjallinen. – (LT) Hyvät kollegat, nykyisellä vakaus- ja kasvusopimuksen säännöillä ja heikolla täytäntöönpanojärjestelmällä ei ole voitu varmistaa riittävän vahvaa finanssi- ja makrotalouspolitiikkaa. Tässä mietinnössä esitetyt suositukset ovat hyvä alku. Esittelijä on oikeassa huomauttaessaan, että meidän on jatkettava rakenneuudistuksia, jotka koskevat sosiaalipolitiikkaa ja työmarkkinoiden yhdentymistä sekä verokannustimia pk-yrityksille. Pitkän aikavälin alijäämien vähentämisprosessiin on yhdistettävä muita taloutta edistäviä ponnisteluja. Näihin sisältyvät parempien edellytysten luominen investoinneille ja paremmat sisämarkkinat, joilla tarjotaan parempaa kilpailukykyä. Pidän myönteisenä, että esittelijä katsoo, että millään ehdotetulla uudella toimella ei pitäisi olla kohtuuttomia vaikutuksia heikoimmassa asemassa oleviin jäsenvaltioihin, erityisesti Baltian maihin. Tällä estettäisiin talouskasvua ja koheesiota koskevat ponnistelumme. Euroa koskeva innostus vähentyi viime vuonna hieman euroalueen ulkopuolisissa jäsenvaltioissa, kuten Liettuassa. Sen vuoksi on tärkeää ymmärtää, että vuoden ensimmäisellä puoliskolla tehdyt päätökset euron vakauden turvaamiseksi ovat ainoastaan väliaikaisia ja niitä on tuettava paremmalla EU:n tason talouden ohjauksen kehyksellä.

  Derek Vaughan (S&D), kirjallinen. – (EN) Eurooppa 2020 -tavoitteissa vahvistetaan jälleen jäsenvaltioiden talouksien tiiviimmän yhdentymisen tarve kaikkialla Euroopan unionissa, jotta voidaan edistää tuottavuutta, kilpailukykyä ja kasvua. Tämänhetkinen talouskriisi on osoittanut, että nykyinen talouden ohjauksen malli ei ulotu tarpeeksi pitkälle ja että asteittainen yhdentyminen, jolla varmistetaan EU:n talouksien vakaus, ei ole sen perusteella mahdollinen.

Sen vuoksi äänestän Feion mietinnön suositusten puolesta. Niissä tuodaan esiin tarve EU:n taloussäännöksien lujittamisesta ja niiden uudelleentarkastelusta ja parantamisesta pitkällä aikavälillä. Ymmärrän, että Euroopan unionin on tarkasteltava kriittisesti nykyisiä talouden vakautussuunnitelmiaan, jotta päästään yhdessä eteenpäin kohti voimakkaampaa ja toisiin paremmin sidoksissa olevaa taloutta, jonka perusteella Euroopan unionilla on mahdollisuus toimia maailmantalouden suurvaltana.