Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 20. lokakuuta 2010 - Strasbourg

10. Vakautusväline – Kehitysyhteistyön rahoitusväline – Demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskeva rahoitusväline – Teollistuneiden maiden kanssa tehtävän yhteistyön rahoitusväline – Kehitysyhteistyön rahoitusväline (keskustelu)

  Puhemies. – (EL) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu seuraavista mietinnöistä:

– Franziska Katharina Brantnerin ulkoasiainvaliokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi vakautusvälineen perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1717/2006 muuttamisesta (KOM(2009)0195 – C7-0042/2009 – 2009/0058(COD)) (A7-0066/2009)

– Gay Mitchellin kehitysyhteistyövaliokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1905/2006 muuttamisesta sekä demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä annetun asetuksen (EY) N:o 1889/2006 muuttamisesta (KOM(2009)0194 – C7-0043/2009 – 2009/0060A(COD)) (A7-0078/2009)

– Kinga Gálin ja Barbara Lochbihlerin ulkoasiainvaliokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1905/2006 muuttamisesta sekä demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä annetun asetuksen (EY) N:o 1889/2006 muuttamisesta (KOM(2009)0194 – C7-0158/2009 – 2009/0060B(COD)) (A7-0188/2010)

– Helmut Scholzin kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi teollistuneiden ja muiden korkean tulotason maiden ja alueiden kanssa tehtävän yhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1934/2006 muuttamisesta (KOM(2009)0197 – C7-0101/2009 – 2009/0059(COD)) (A7-0052/2010)

– Charles Goerensin kehitysyhteistyövaliokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1905/2006 muuttamisesta (KOM(2010)0102 – C7-0079/2010 – 2010/0059(COD)) (A7-0285/2010).

  Franziska Katharina Brantner, esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, käsittelemme tänään useita rahoitusvälineitä. Olemme jo keskustelleet yhdestä näkökohdasta tänä aamuna, mutta minä aion aloittaa puhumalla vakautusvälineestä. Se perustettiin vuonna 2006, ja se on eniten rahoitusta saava väline joukkotuhoaseiden leviämisen estämisen, konfliktien ehkäisyn, katastrofin jälkeisen yhteiskunnan tukemisen ja rauhanrakentamista koskevien siviilialan toimenpiteiden alueella sekä terrorismin torjuntaa koskevan poliisitoiminnan ja oikeudenkäytön alueella. Tästä huolimatta rahoituksen määrä on suhteellisen pieni. Toistaiseksi se on vain 1,4 miljardia euroa rahoituskehyksessä. Se ei ole paljon rahaa, mutta se on hyvää rahaa, koska sitä voidaan käyttää suhteellisen joustavasti. Tämän rahoituksen leikkaamista on usein harkittu, mutta toistaiseksi olemme aina onnistuneet varmistamaan, että sitä ei ole leikattu talousarviossa. Mistä tämän välineen väliarvioinnissa on kyse? Mistä tässä keskustellaan? Esille tuotavia seikkoja on vähän, mutta eräät niistä ovat tärkeitä sisällön suhteen. Ensinnäkin 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut pitkäkestoiset toimenpiteet on suunniteltu mahdollistamaan sellaisten toimenpiteiden käyttöönotto, jotka edistävät naisia poliittisissa prosesseissa, erityisesti tiedotusvälineiden suhteen. Siksi puhumme täällä itse asiassa jo nyt erittäin tuloksekkaan alan siirrosta 4 artiklan 3 kohtaan. Toistaiseksi tukea on annettu Afganistanin parlamenttivaaleissa ehdolla olleiden naisten esiintymiseen tiedotusvälineissä. Sen sijaan, että tämä olisi vain lyhytkestoinen toimenpide, me haluaisimme sisällyttää sen pitkäkestoisiin toimenpiteisiin, jotta nämä naiset voisivat saada tukea pitkällä aikavälillä.

Toiseksi me haluamme, että rauhanrakentamisen kumppanuus mainitaan yksiselitteisesti direktiivissä, ei pelkästään kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävän muodollisen vuoropuhelun kehittymisen palkitsemiseksi vaan myös käsitteen tuomiseksi uudelle Euroopan ulkosuhdehallinnon aikakaudelle. Sen ei pitäisi antaa kadota. Siksi mielestämme on tärkeää, että se saa erityismaininnan.

Kolmanneksi me äänestämme sen puolesta, että 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen pitkäkestoisten toimenpiteiden rahoituksen osuutta lisätään viidestä kymmeneen prosenttiin. Haluan kuitenkin jälleen muistuttaa korkeaa edustajaa siitä, että ulkoasiainvaliokunta tuki lisäystä viime hetkellä, koska meille luvattiin, että tulevaisuudessa välineen avulla toteutettaisiin kattavia toimenpiteitä maamiinojen, rypälepommien ja ampumatarvikkeiden ylijäämävarastojen torjumiseksi. Toisin sanoen pitkäkestoisten toimenpiteiden koko budjettikohdan rahoituksen lisäämisestä viidestä kymmeneen prosenttiin sovittiin ehdollisesti. Me odotamme, että te, arvoisa korkea edustaja Ashton, sekä ulkosuhdehallinto noudatatte tätä sopimusta ja että se näkyy vuosien 2012–2013 strategia-asiakirjassa. Tämä on siis tärkeää meille. Ei olisi sopimuksen hengen mukaista toimia toisin.

Jos parlamentti ja komissio saavat tahtonsa läpi, suurin uudistus väliarvioinnin tekstin sisältöön on soveltamisalan yksiselitteinen laajentaminen kattamaan myös pienaseet ja kevyet aseet. Tässä vaiheessa haluan jälleen kehottaa puheenjohtajavaltiota hyväksymään ajatuksen. Unionin tuomioistuin on puoltanut asiaa päätöksessään. Tiedän, että joillekuille tekee yhä kipeää hyväksyä asia, mutta toivon, että ulkosuhdehallinnon avulla kykenemme nyt ehkä ratkaisemaan tämän neuvoston ja komission välisen erimielisyyden ja pääsemään sopimukseen siitä, miten pienaseita ja kevyitä aseita koskevassa kysymyksessä edetään. Pidän tätä hyvin tärkeänä seikkana.

Viimeinen huomautukseni koskee delegoituja säädöksiä. Olemme jo keskustelleet asiasta tänä aamuna. Mielestäni tarvitsemme asiaan poliittisen ratkaisun emmekä juridista ratkaisua, joka tarkoittaisi umpikujaa. Vielä yksi seikka aivan lyhyesti: vakautusvälineen ja ulkosuhdehallinnon ohjelmasuunnittelun osalta me olemme todella vakuuttuneita siitä, että ohjelmasuunnittelusta tähän asti vastanneiden henkilöiden on jatkettava sitä myös tulevaisuudessa ja että kyseisiä henkilöitä ei pidä alentaa "taloushallinnon" tehtäviin vaan heidän on jatkettava sisällön suunnittelun parissa.

  Franz Obermayr (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan ilmaista tyytymättömyyteni siihen, että vaikka me käsittelemme tänään tärkeitä aiheita, kuten rahoitusta, kehitysapua ja demokraattisia periaatteita, vain 14 jäsentä – uskon laskeneeni oikein – on päässyt saapumaan paikalle. Ilmeisesti tämä johtuu jostakin kilpailevasta tai huonosti ajoitetusta tapahtumasta, koska kaikki muut ovat olleet riittävän kurinalaisia osallistuakseen tuohon toiseen tapahtumaan. Se on epäreilua tänään esityksiä pitäviä ja esittelijöinä toimivia jäseniä sekä muita kollegoja kohtaan puhumattakaan henkilöstöstä ja komission edustajista, joiden on istuttava täällä tyhjän istuntosalin edessä.

  Puhemies. – (EN) Arvoisat kollegat, tämä ei ole työjärjestyspuheenvuoro: se on kiintoisa seikka, ja se saatetaan näyttää jollakin paikallisella tv-kanavalla, mutta se ei ole työjärjestyspuheenvuoro. Olkaa hyvä, älkääkä keskeyttäkö istuntoa esittääksenne tuollaisia näkökohtia.

  Iva Zanicchi, esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kehitysyhteistyövaliokunnan esittelijä Gay Mitchell on pyytänyt minua toimimaan sijaisenaan, koska hän ei itse voi osallistua istuntoon tänään. Haluan kiittää häntä hänen aina yhtä täsmällisesti tekemästään työstä ja laadukkaista ehdotuksistaan, joihin suhtauduttiin myönteisesti – sanoisin, että yksimielisesti – kehitysyhteistyövaliokunnassa. Olen vakuuttunut siitä, että mietintö voidaan hyväksyä laajalla enemmistöllä ennen kaikkea jäsen Mitchellin tähän mennessä tekemän työn ansiosta ja muista syistä, joista kerron kohta.

Seuraavaksi käsittelen mietintöä. Vuonna 2009 Euroopan komissio jätti ehdotuksen kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1905/2006 muuttamisesta. Ehdotuksen myötä komissio pyysi parlamenttia hyväksymään tarkistuksen, jonka ansiosta kansalaisjärjestöt voivat hyötyä verohelpotuksesta toimiessaan kehitysmaissa. Me hyväksyimme pyynnön.

Kehitysyhteistyötä koskevaan asetukseen sisältyvät kuitenkin myös Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikan soveltamissäännöt. Niissä määrätään, että hyväksyessään rahoitusta komission on noudatettava komiteamenettelyjä. Se tarkoittaa, että parlamentti voi tarkastella näitä rahoitusehdotuksia, ja mikäli komissio ylittää toimivaltansa, parlamentti voi antaa päätöslauselmia, joissa se pyytää komissiota muuttamaan kyseisiä päätöksiä.

Pelkästään vuodesta 2006 nykyhetkeen asti parlamentti on katsonut, että komissio on ylittänyt täytäntöönpanovaltansa ainakin 12 tapauksessa, mutta vain kolmessa niistä komissio itse asiassa muutti päätösluonnostaan tai peruutti sen. Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen kehitysyhteistyövaliokunta ehdotti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisen delegoituja säädöksiä koskevan menettelyn soveltamista.

Menettelyn soveltaminen tarkoittaisi sitä, että parlamentilla olisi merkittävämpi asema ainakin strategisissa rahoituspäätöksissä, joita Euroopan komission on hyväksyttävä. Itse asiassa Lissabonin sopimuksen mukaan parlamentti voi eräissä hyvin määritellyissä tapauksissa siirtää toimivallan strategisten päätösten tekemisestä komissiolle, mutta mitä tällaiset päätökset voisivat olla? Meidän mielestämme lainsäädäntöelin on vastuussa niiden maiden valitsemisesta, joille Euroopan unionin pitäisi antaa kehitysapua.

Sitten on vielä kysymys siitä, minkä alojen rahoittamiselle annetaan etusija: koulutuksen, terveydenhuollon, ympäristönsuojelun, hyvän hallintotavan valmiuksien vai pienten yritysten kehittämisen? Entä miten meidän pitäisi varmistaa kehitysavun hallinnoinnin avoimuus?

Nämä ovat valintoja ja aiheita, joiden suhteen Euroopan parlamentin on oltava tärkeämmässä asemassa kuin ennen. Näillä aloilla lainsäädäntöelimen on annettava tarkkoja ohjeita toimeenpanovallan käyttäjälle. Loppujen lopuksi uskon, että sitä EU:n kansalaiset haluavat. Toivon vilpittömästi, että jäsen Mitchellin mietintö hyväksytään mahdollisimman yksimielisesti.

  Kinga Gál, esittelijä. – (HU) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa korkea edustaja Ashton, hyvät parlamentin jäsenet, demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen rahoitusväline on rahoitusväline, joka tukee ihmisoikeuksia, oikeusvaltion periaatteita, demokratian suojelua ja konfliktien ehkäisemistä eri puolilla maailmaa. Tämän rahoitusvälineen edunsaajat ovat ensisijaisesti kansalaisjärjestöjä, sellaisia kansalaisjärjestöjä ja yksittäisiä henkilöitä, jotka puolustavat ihmisoikeuksia kaikkein vaikeimmissa oloissa, kolmansissa maissa. Muihin maantieteellisiin välineisiin verrattuna tämän rahoitusvälineen suuri etu on se, että siitä voidaan suorittaa maksuja ilman apua saavan maan hallituksen suostumusta. Siksi sen rooli on hyvin tärkeä. Siitä huolimatta tämän välineen tapauksessa ei ole ollut mahdollista rahoittaa arvonlisäveromaksuihin liittyviä kustannuksia EU:n varoista. Siksi Euroopan komission aloitteessa ehdotettiin teknistä tarkistusta, joka olisi helpottanut kansalaisjärjestöjen työtä ja toimintaa kyseisiä varoja käyttävissä kolmansissa maissa. Koska kyseiset järjestöt ovat elintärkeitä ihmisoikeuksien edistämiselle näissä maissa ja poliittisen moniarvoisuuden kehittämiselle, on erittäin tärkeää, että näiden jo nyt vaikeita tilanteita kohtaavien järjestöjen työtä ei vaikeutettaisi entisestään. Siksi me suhtaudumme myönteisesti komission aloitteeseen, ja annamme sille toisen esittelijän, jäsen Lochbihlerin, suostumuksella täyden tukemme. Tämä on kuitenkin vain kolikon toinen puoli.

Toisella puolella on tämän aiheen poliittinen merkitys. Rahoitusvälinettä koskevasta kysymyksestä on tullut osa toimielinten välistä kamppailua, joka on jatkunut jo vuoden ajan. Juuri siitä syystä, että ihmisoikeuksia koskeva rahoitusväline on välttämätön kansalaisjärjestöille, Euroopan parlamentille on tärkeää osallistua strategisten ja monivuotisten puiteohjelmien laatimiseen. Ponnistelemme sen puolesta, että Euroopan parlamentti saisi tarpeelliseksi katsomansa määrän sananvaltaa rahoitusvälinettä koskevien strategisten suunnitelmien laatimiseen ennemminkin vuosittaisten tarkastelujen avulla kuin seitsemän vuoden välein budjettikausien mukaisesti. Tämä on niiden tarkistusten tarkoitus, jota me haluamme tukea. Lissabonin sopimuksessa vahvistettiin Euroopan parlamentin valvontaoikeus, joka itse asiassa loi "delegoidun säädöksen", jonka kollegani ovat jo maininneet ja joka meidän mielestämme on pantava täytäntöön ja toteutettava tässä tapauksessa. Käsiteltävänä oleva asia on todellakin ensimmäinen esimerkki Euroopan parlamentin aseman vahvistumisesta 1. joulukuuta 2009 jälkeen.

Toistaiseksi käymiemme keskustelujen ja parlamentissa käytyjen keskustelujen perusteella me rahoitusvälineitä käsittelevien mietintöjen esittelijät olemme tulleet yhteiseen johtopäätökseen, jonka mukaan asiakirja pitäisi toimittaa toiseen käsittelyyn. Me lähetämme toimielimille vakavan poliittisen viestin, koska nyt – Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen – meidän pitäisi toimia sen hengen mukaisesti. Meidän mielestämme nämä ovat juuri ne välineet, joiden osalta on kaikkein tärkeintä, että Euroopan parlamentti todellakin käyttää demokraattista valvontaoikeuttaan.

  Barbara Lochbihler, esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen rahoitusväline on erittäin uusi väline. Jo nyt voidaan kuitenkin sanoa, että sen avulla tehdään paljon merkityksellistä ja tärkeää työtä. Näette sen sekä EU:ssa että sen ulkopuolella toimivilta kansalaisyhteiskunnan edustajilta saamastamme palautteesta. Se myös täydentää erittäin myönteisellä tavalla Euroopan parlamentin ja koko EU:n ihmisoikeuspolitiikkaa.

Ihmisoikeuksia edistävää työtä tehdään usein erittäin vaikeissa oloissa. Siksi on erityisen tärkeää, että näiden välineiden ansiosta EU kykenee myöntämään taloudellista tukea kansalaisjärjestöille ilman kyseisen maan hallituksen suostumusta ja mahdollisesti jopa siten, että hallitukselle ei tarvitse ilmoittaa kyseisestä EU:n myöntämästä taloudellisesta tuesta. Meidän pitäisi korostaa useaan kertaan, että tämä apu on säilytettävä entisellään ja että sitä on – tarvittaessa – lisättävä.

Yhteisesittelijäni jäsen Gálin tavoin minäkin voin tukea komission ehdotusta siitä, että niissä maissa, joissa tästä rahoitusvälineestä tehtäviä maksuja vielä verotetaan, pitäisi myöntää verohelpotus. Sekin helpottaisi huomattavasti kyseisten kansalaisjärjestöjen työtä.

Tämän rahoitusvälineen toimintaan liittyy kuitenkin jatkuva haaste, koska toisaalta olemme saaneet tässä yhteydessä myös valituksia tai kielteistä palautetta, jossa tehdään täysin selväksi, että se lisää tästä välineestä tukea hakevien kansalaisjärjestöjen kohtaamaa byrokratiaa. Toisaalta tietenkin edellytetään avoimuutta sen suhteen, mihin rahat käytetään, miten ne käytetään vai käytetäänkö niitä. Meidän pitäisi kuitenkin ottaa vakavasti erityisesti pienten järjestöjen toistuva valitus, jonka mukaan niitä estetään käyttämästä tätä tukea. Se on kysymys, jota meidän on käsiteltävä nyt.

Yhtä lailla pidän haasteena sitä, että on vaikeaa tavoittaa useita paikallisia järjestöjä, jotka toimivat ennemminkin maaseudulla kuin eteläisten valtioiden suurkaupungeissa. Toisin sanoen on haasteellista saattaa niiden tietoon, että tämän luonteinen rahoitusväline on olemassa, ja miten ne voivat hallinnoida sitä. Kuvitelkaa seuraava tilanne: maaseudulla, jossa ei välttämättä ole saatavilla sähköä, asioiden dokumentointi paperille saattaa olla ennemminkin poikkeus kuin sääntö – siksi on välttämätöntä kiinnittää erityistä huomiota näiden aloitteiden toteuttamiseen. Pidän tilaisuutena laajentaa tässä vaiheessa EU:n lähetystöjä kentällä – ja onhan itse asiassa jo päätetty, että jokaisessa paikallisessa EU:n lähetystössä pitäisi olla myös vastuualueita sekä käytettävissä henkilöstöä ihmisoikeuksien ja demokratian puolustamiseen. Pidän tilaisuutena sitä, että nämä virkamiehet – joihin nyt viittaan ihmisoikeusasiamiehinä – sitoutuvat intensiivisesti omaksumaan nimenomaan roolin välittäjänä ja vastuun tarjota tietoa ja viestiä sekä tavoittaa paikallisia aloitteita, jotka eivät ehkä kykene kommunikoimaan englanniksi, ranskaksi, espanjaksi tai jollakin muulla EU:n kielellä. Tällä hetkellä on vielä aivan liian aikaista arvioida välinettä kokonaisvaltaisesti. Tarkasteltava aikaväli on aivan liian lyhyt – tulokset eivät antaisi kovinkaan kattavaa kuvaa tilanteesta. Muutaman vuoden kuluttua meidän on kuitenkin erittäin intensiivisesti sitouduttava tällaiseen arviointiin. Arvioinnilla en tarkoita pelkästään sen tarkastelemista, mikä onnistui hyvin, vaan myös sen pohtimista, mitä uusia ideoita meidän pitäisi hyväksyä ja miten me voimme kehittää rahoitusvälinettä entisestään.

  Andris Piebalgs, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kaikkia esittelijöitä – jäsen Brantneria, jäsen Gália ja jäsen Lochbihleriä sekä jäsen Mitchelliä, jäsen Scholzia ja jäsen Goerensia.

Käsiteltävänämme olevat ehdotukset ovat tulosta komission parlamentin pyynnöstä vuonna 2009 tekemästä väliarvioinnista. Tarkastelussa tultiin siihen tulokseen, että välineet toimivat hyvin. Se on erittäin myönteistä ja takaa vakaat puitteet ulkosuhteillemme vuoteen 2013 asti. Joissain tapauksissa komissio ehdotti vain teknisiä tarkistuksia yhdenmukaistaakseen kyseiset välineet muiden välineiden kanssa. Olemme tyytyväisiä siihen, että komissio saa teidän tukenne näissä teknisissä kysymyksissä.

Tarkastelussa tunnistettiin seuraava suuri kysymys: parlamentti vastusti kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (DCI) nojalla annettavaa apua, jota ei voitu pitää virallisena kehitysapuna. Tässä yhteydessä komissio otti Euroopan parlamentin näkemykset huomioon täysimääräisesti. Komissio jätti ehdotuksen, jossa laajennetaan teollistuneita maita koskevaa välinettä kattamaan toiminnot, joille ei voida myöntää virallista kehitysapua. Tässä on kyse toimimisesta tärkeiden kahdenvälisten kumppaneiden ja maailmanlaajuisten toimijoiden kanssa, joiden suhteen Euroopan unionilla on strateginen intressi edistää monipuolisia yhteyksiä. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Intia, Kiina ja Brasilia. Nämä maat ovat myös kiinnostuneita ryhtymään taloudelliseen, akateemiseen, liiketoiminnalliseen ja tieteelliseen yhteydenpitoon Euroopan unionin kanssa.

Tämä tarkistettu väline, ICI Plus, on lyhytaikainen ratkaisu, joka on voimassa kolme vuotta. Me emme päätä ennakolta ulkoisten toimien rahoitusvälineiden tulevaa tarkastamista vuoden 2013 jälkeiseltä kaudelta. Parlamentti on jo hyväksynyt tämän välineen talousarvion vuonna 2010. Vuoden 2010 talousarvion toteuttamiseksi väline on hyväksyttävä nyt. Siksi olen erittäin mielissäni esittelijöiden tekemästä työstä, koska he saivat aikaan kattavan yhteisymmärryksen.

Vakautusvälineen osalta komissio ehdotti, että unionin tuomioistuimen vuonna 2008 tekemän päätöksen takia siihen sisällytetään pienaseiden ja kevyiden aseiden leviämisen estämiseen tähtäävä EU:n toimi. Me keskustelemme esille tuoduista kysymyksistä neuvostossa, jossa meidän on löydettävä yhteinen ratkaisu. Voin myös vakuuttaa teille, että kriisivalmiutta koskevasta vakautusvälineen toimesta kansalaisyhteiskunnalle myönnettävää rahoitusta lisätään entisestään tänä vuonna.

Lisäksi rauhanrakentamisen kumppanuudelle myönnettävän rahoituksen on määrä kaksinkertaistua vuosina 2011–2013. Se tarjoaa runsaasti liikkumavaraa kansalaisyhteiskunnan toimien rahoittamiselle. Vielä tärkeämpää on kansalaisyhteiskunnan saaman rahoituksen 22 prosentin osuus kriisinhallinnan talousarviosta vuodesta 2007 lähtien. Se osoittaa kansalaisjärjestöjen valmiudet rauhanrakentamisessa ja kriisinhallinnassa. Se on erinomainen esimerkki lisäarvosta, jota vakautusväline on tuonut kattavalle EU:n toiminnalle epävakaissa ja konflikteista kärsivissä maissa eri puolilla maailmaa.

Väliarviointia koskevien ehdotusten jälkeen kehitysyhteistyön rahoitusvälineeseen esitettiin tarkistusta 17. maaliskuuta 2010. Näillä nk. banaanialan liitännäistoimenpiteillä on selkeä tavoite: tukea kymmenen banaania vievän AKT-valtion sopeutumista muuttuviin banaaneihin sovellettaviin EU:n tuontitulleihin.

Banaanit olivat maailman pisimpään jatkuneen kauppakiistan aihe. EU:n oli löydettävä ratkaisu ja tehtävä WTO:n sääntöjen mukainen sopimus. Banaanialan liitännäistoimenpiteet ovat olennainen osa tätä sopimusta, ja tullialennukset ovat jo voimassa.

Haluan jälleen esittää suuret kiitokset esittelijälle hänen erittäin rakentavasta asenteestaan. Mielestäni meillä on nyt tehokas ohjelma, joka voi käynnistyä heti, kun olemme hyväksyneet sen. Tullit ovat jo käytössä, ja AKT-valtiot odottavat kiireisesti taloudellista tukea, jota EU lupasi neuvottelujen aikana.

Nyt me tulemme eniten keskustelua synnyttäneeseen kysymykseen. Kaikki valiokunnat ovat hyväksyneet tarkistukset, jotta strategia-asiakirjoja ja monivuotisia ohjelmia käsiteltäisiin delegoituina säädöksinä perussopimuksen 290 artiklan mukaisen uuden menettelyn nojalla. Kuten tiedätte, komissio eikä neuvosto eivät jaa tätä näkemystä. Meidän mielestämme nämä strategia-asiakirjat ja monivuotiset ohjelmat eivät kuulu 290 artiklan soveltamisalaan, koska ne eivät täydennä tai muuta lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen tiettyjä, muita kuin sen keskeisiä osia.

Olemme kuitenkin täysin samaa mieltä siitä, että on välttämätöntä varmistaa Euroopan parlamentin vankka osallistuminen yleisiin strategisiin päätöksiin. Meidän kaikkien etumme on myös varmistaa, että ohjelmia voidaan suunnitella käytännöllisesti ja sujuvasti. Toistaiseksi parlamentti on osallistunut tähän demokraattisessa valvontamenettelyssä, josta sovittiin vuonna 2006 strategia-asiakirjojen ja monivuotisen ohjelmasuunnittelun osalta. Näiden menettelyjen avulla komissio osallistuu strategioiden sisältöä koskevaan vuoropuheluun parlamentin kanssa. Tämä kuulemismenettely ylittää komiteamenettelyn tiukat rajat.

Sanon tämän selvästi: meidän on ehdottomasti löydettävä ratkaisu nyt. Komissio on valmis keskustelemaan parlamentin kanssa, jotta löytäisimme etenemistavan, jossa otetaan huomioon parlamentin huolenaiheet. Kolme puheenjohtajaa lähetti viime viikolla kutsun kyseisestä asiasta parlamentissa vastaavan ohjauskomitean, komission ja neuvoston väliseen epäviralliseen kokoukseen.

Pidämme tätä kutsua erittäin tervetulleena. Korkea edustaja, neuvoston edustaja ja minä tapasimme ohjauskomitean tänä aamuna. Kokous oli erittäin hedelmällinen, ja se vahvistaa hyvin selkeästi, että on välttämätöntä löytää ratkaisu mahdollisimman pian, jotta Lissabonin sopimus saatettaisiin voimaan täysimääräisesti kunnioittaen myös kiireellisiä käytännön huolenaiheita etenkin talousarvion osalta.

Olen varma, että voimme löytää ratkaisun, mikäli toimimme yhdessä.

  Olivier Chastel, neuvoston puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja Ashton, arvoisa komission jäsen Piebalgs, arvoisat parlamentin jäsenet, minäkin haluan – tietenkin neuvoston puolesta – kiittää esittelijöitä heidän työstään ja osallistumisestaan. Haluan lisätä muutaman sanan komission jäsenen Piebalgsin huomautuksiin, joita neuvosto luonnollisesti tukee täysin.

Komission jäsen kiinnitti oikeutetusti huomion tärkeimpään kysymykseen, jota ei ole vielä ratkaistu, eli Euroopan parlamentin toiveeseen strategia-asiakirjojen ja monivuotisten ohjelmien käsittelemisestä delegoituina säädöksinä. En aio esitellä neuvoston kantaa yksityiskohtaisesti täällä tänä iltapäivänä. Aion vain todeta, että puheenjohtajavaltio on tietenkin erittäin mielissään, mikäli pääsemme sopimukseen, joka tyydyttää kolmea toimielintä ja joka antaa meille mahdollisuuden hyväksyä rahoitusvälineet mahdollisimman pian. Kieltämättä tarkoitan tässä yhteydessä erityisesti edellä mainittua ICI Plus -välinettä ja banaanialan liitännäistoimenpiteitä.

Olen mielissäni korkean edustajan Ashtonin, komission jäsenen Piebalgsin ja esittelijöiden kanssa tänä aamuna pidetystä kokouksesta. Pidämme kokousta selkeänä osoituksena kolmen toimielimemme aidosta tahdosta taata sopimukseen pääseminen. Kuten tiedätte, puheenjohtajavaltion mielestä rahoitusvälineistä tällä hetkellä käytävä keskustelu pitäisi pitää erillään parlamentin ja neuvoston välillä parhaillaan käytävistä neuvotteluista, jotka koskevat komiteamenettelyä ja delegoituja säädöksiä.

Toistaiseksi neuvosto tarkastelee yhä näitä kahta kysymystä. Mahdollisen ratkaisun on tietenkin saatava Euroopan parlamentin tuki. Kun otetaan huomioon pikainen tarve hyväksyä rahoitusvälineet, meidän on siksi ryhdyttävä poikkeuksellisiin toimiin ja kehitettävä erityisesti niitä varten räätälöity ratkaisu.

Puheenjohtajavaltio Belgia varmistaa osaltaan, että tämän aamun kokouksessa pyydetty työ saa aikaan pikaista edistymistä ja konkreettisia tuloksia, joiden ansiosta pääsemme sopimukseen mahdollisimman pian. Tämän aamun kokouksen perusteella uskomme, että parlamentti on täysin samaa mieltä tästä tavoitteesta.

  Barbara Lochbihler, ulkoasiainvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, aion puhua ICI+-välineestä. Teollistuneiden ja muiden korkean tulotason maiden ja alueiden kanssa tehtävän yhteistyön rahoitusväline (ICI) otettiin käyttöön edellisen vaalikauden aikana. Ulkoasiainvaliokunta peräänkuulutti lausunnossa sellaisen ulkoasioiden rahoitusvälineen luomista, jolla ei ole yhteyttä kehitysapuun vaan joka on tarkoitettu Latinalaisen Amerikan, Aasian ja Lähi-idän maille. Komissio loi sitten pienen välineen, eli ICI-välineen. Valitettavasti komissio piti sitä väliaikaisena ratkaisuna. Se täydensi kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (DCI) maita, mutta esitti muuten vain vähän uutta, ja kohteli sitä kaupan välineenä. Siksi ulkoasiainvaliokunta esitti tarkistusta, joka koski välineen nimeä. Tarkistus selvensi alkuperäistä tarkoitusta määritellä se ulkopolitiikan välineeksi. Uusi nimi olisi "rahoitusväline yhteistyölle Lähi-idän, Aasian, Amerikan ja Etelä-Afrikan maiden kanssa". Pyydämme teitä tukemaan sitä. Olisi enemmän kuin valitettavaa, mikäli EU:lla ei olisi lainkaan ulkopolitiikan rahoitusvälinettä, joka olisi myös nimetty sellaiseksi.

  Nirj Deva, kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Arvoisa puhemies, meidän on tarkasteltava, mitä rahoitusvälineet – kehitysyhteistyön rahoitusväline, vakautusvälineet ja ihmisoikeuksia koskevat rahoitusvälineet – merkitsevät pehmeälle vallankäytölle, jota Euroopan unioni harjoittaa eri puolilla maailmaa. Pehmeä vallankäyttö lisääntyy, mistä vaalien valvonta- ja tarkkailutoimintamme, demokratian edistämiseen tähtäävät kampanjamme ynnä muut toimet ovat osoituksena.

Euroopan parlamentti luopui 16 valvontavälineestä, kun se loi kehitysyhteistyön rahoitusvälineen. Meillä oli 16:ta keskeistä välinettä koskeva päätösvalta, jonka siirsimme komissiolle, jotta se voisi hallinnoida kehitysyhteistyön rahoitusvälinettä ja jotta yhteistyön lisäämistä voitaisiin helpottaa. Tämä toimii hyvin. Nyt meillä on vakautusväline kriisin jälkeistä kehitystä varten. Sitä on vahvistettava merkittävällä rahamäärällä, koska eri puolilla maailmaa tapahtuu useita siviili- ja sotilaskriisejä. Parhaillaan on käynnissä 36 siviilikonfliktia.

Samalla tavoin ihmisoikeuksia koskeva väline tarvitsee mielestäni pontta. Ei kerta kaikkiaan riitä, että me vain puhumme asiasta loputtomiin: meidän on saatava ihmisiä kentälle, välineitä vaalitarkkailuun, hyvän hallintotavan edistämiseen ja kaikkiin muihin asioihin, joita varten me tarvitsemme varoja. Tuen ehdotusta erittäin mielelläni.

  Ivailo Kalfin, budjettivaliokunnan lausunnon valmistelija. – (BG) Aluksi haluan todeta, että olen täysin samaa mieltä jäsen Goerensin kehitysyhteistyön rahoitusvälineen tarvetta käsittelevän mietinnön päätelmistä ja siitä, että sen Euroopan unionin politiikalle tuoman edun pitäisi jatkua.

Olen samaa mieltä myös siitä, että Euroopan unionin on löydettävä tapa jatkaa banaanintuottajamaiden tukemista, vaikka Maailman kauppajärjestö kielsikin pehmeiden ehtojen myöntämisen tämän vuoden alusta lähtien. Kummallista kyllä, mutta komissio ei ole kertaakaan vuodesta 1994 tähän päivään mennessä laatinut arviointia avun vaikutuksista näihin 12 maahan. Tähän on tultava muutos.

Budjettivaliokunta ei ole samaa mieltä siitä, että muilta politiikan aloilta leikataan varoja, jotta kyseiset 190 miljoonaa euroa voidaan varata seuraaville kolmelle vuodelle. Me vaadimme, että tiettyä periaatetta noudatetaan, eli uusia politiikan aloja on rahoitettava uusilla varoilla. Se tarkoittaa, että vaikka tälle uudelle politiikalle voitaisiin myöntää varoja Euroopan komission rahoituskehyksestä, sille pitäisi osoittaa varoja talousarviosta, eikä rahoittaa sitä muiden ohjelmien kustannuksella.

  Tunne Kelam, PPE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja, arvoisa komission jäsen, olen ensinnäkin mielissäni tilannetta koskeneesta komission jäsenen Piebalgsin yksityiskohtaisesta ja myönteisestä lausunnosta ja hänen päätelmistään, joiden mukaan rahoitusvälineet toimivat hyvin.

Mielestäni vakautusväline on ollut erittäin hyödyllinen puututtaessa konflikteihin ja kriiseihin. Siksi meidän pitäisi keskittyä enemmän niiden ehkäisyyn ja seurantaan. Se tarkoittaa myös vankkaa tukea kansalaisyhteiskunnan rakentamiselle. Tässäkin tapauksessa ilmoitus rauhanrakentamiseen tarkoitettujen varojen merkittävästä lisäämisestä on tervetullut.

Olemme mielissämme myös uutisista, jotka koskevat 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden enimmäismäärän nostamista 7 prosentista 10 prosenttiin. Ymmärrämme, että se on tarpeen. Samalla on välttämätöntä varmistaa, että EU:n eri välineitä ja ohjelmia toteutetaan johdonmukaisesti, ymmärtäen niiden täydentävyys.

Lissabonin sopimuksen on tehtävä EU:sta yhtenäisempi ja tehokkaampi. Olemme Euroopan parlamentissa ymmärtäneet teknisten muutosten tarpeen. Kuten on huomautettu, kysymys on ennemminkin poliittisesta ratkaisusta. Se koskee delegoituja säädöksiä ja Euroopan parlamentin valvontaoikeutta.

Tänään sekä neuvoston että komission lausumat avoimuudesta ovat rohkaisseet minua. Se on merkki siitä, että olette valmistautuneet pääsemään sopimukseen mahdollisimman nopeasti. Toivon todella, että pääsemme sopimukseen, joka takaa oikeudenmukaisen tasapainon EU:n kolmen toimielimen välillä.

  Gianluca Susta, S&D-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ensiksi haluan onnitella jäsen Scholzia, joka laati mietinnön teollistuneiden maiden kanssa tehtävän yhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta. On oikein, että kansainvälisen kaupan valiokunta hallinnoi tätä välinettä, koska se liittyy ennen kaikkea teollistuneiden maiden ja nousevan talouden maiden kanssa tehtävään yhteistyöhön. Siksi siinä on tietty ero muihin välineisiin verrattuna.

Ensinnäkin pidän välttämättömänä korostaa Euroopan parlamentin asemaa. Olemme tuhlanneet liikaa aikaa neuvoston ja komission kanssa ilmiselvästä kysymyksestä käytävään köydenvetoon Lissabonin sopimuksen tultua voimaan. Meidän on puolustettava parlamentin keskeistä asemaa sekä delegoitujen säädösten että täytäntöönpanosäädösten osalta. Toiseksi mielestäni on tärkeää korostaa koko pelin strategista merkitystä ja kolmanneksi tarvetta syventää kehitysmaiden ja nousevan talouden maiden kanssa tehtävää yhteistyötä vähentämättä köyhimmille maille tarkoitettuja varoja.

Meidän on pyrittävä osoittamaan Euroopan unionin talousarviosta lisää varoja köyhimmille maille unohtamatta sitä, että nousevan talouden maiden ongelmat liittyvät useimmiten ennemminkin sääntöihin kuin rahoitukseen. Joka tapauksessa innovointia on myös tuettava, mutta sellaisilla ylimääräisillä varoilla, joita ei ole otettu pois köyhimmiltä mailta.

  Annemie Neyts-Uyttebroeck, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja Chastel, arvoisa korkea edustaja Ashton, hyvät parlamentin jäsenet, keskustelemme tänään eri rahoitusvälineistä, joiden avulla Euroopan unioni voi toimia ulkoasioiden alalla. Nämä välineet ovat kaikki suhteellisen uusia ja luonteeltaan varsin ainutlaatuisia. Meillä ei ole aikaisemmin ollut mitään vastaavanlaisia välineitä. Muualla maailmassa tai muissa kansainvälisissä tai ylikansallisissa instituutioissa on itse asiassa vain muutamia malleja sellaisista välineistä, joita Euroopan unioni kehittää. Näiden välineiden uraauurtavan luonteen takia me sovimme viisaasti, että me arvioisimme niitä vain muutaman vuoden kuluttua ja muuttaisimme niitä tarvittaessa. Juuri se työllistää meitä täällä tänä iltapäivänä.

Sittemmin on kuitenkin tapahtunut muita tärkeitä muutoksia. Nyt meillä on korkea edustaja, joka on myös komission varapuheenjohtaja. Tämän täysistunnon aikana meitä on pyydetty hyväksymään Euroopan ulkosuhdehallintoa koskevat perustekstit. Ulkosuhdehallinto on eräänlainen Euroopan unionin diplomatian avuväline. Sekin on erittäin tärkeä uudistus.

Myös Euroopan parlamentin toimivaltaa on lisätty huomattavasti. Meillä on toistaiseksi ollut runsaasti tilaisuuksia hyödyntää toimivaltaamme. Kuten uusilla toimielimillä on tapana, uutta toimivaltaa pyritään käyttämään mahdollisimman täysimääräisesti. Siksi me keskustelemme nyt muiden toimielinten kanssa siitä, mihin rajat on tarkalleen ottaen vedettävä.

Olen mielissäni myös siitä, että sekä komission jäsenen Piebalgsin että neuvoston puheenjohtajan mukaan molemmilla toimielimillä on tahtoa päästä sopimukseen. Koska kuuluin ennen maani toimeenpanovaltaa käyttävään toimielimeen, ymmärrän väittelyn kaikkia osapuolia ja toivon, että pääsemme sopimukseen. Uskallan myös toivoa, että Euroopan parlamentti ei yliarvioi asemaansa.

Lopuksi haluan todeta vakautusvälineen osalta – minulla on vielä muutama sekunti aikaa – että olen hyvin mielissäni siitä, mitä komission jäsen Piebalgs sanoi, että meidän pitäisi todella keskittyä muun muassa pienaseiden ja kevyiden aseiden salakuljetuksen torjuntaan. Että tarkoituksena on ottaa kansalaisjärjestöt tiiviimmin mukaan vakautusvälineen toimintaan ja hyödyntää täysimääräisesti vielä uraauurtavampia rauhanrakentamisen välineitä. Mikäli tuo tavoite toteutuu, voitte luottaa ryhmämme täyteen tukeen.

  Franziska Keller, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan tuoda esille kehitysyhteistyön rahoitusvälinettä (DCI) koskevan kysymyksen. Minä ja kollegani kehitysyhteistyövaliokunnasta olemme sitä mieltä, että Euroopan parlamentin valvontavaltaa on pikaisesti vahvistettava sen osalta. Tämä johtuu siitä, että parlamentilla on velvollisuus valvoa, mihin komissio käyttää rahaa ja käytetäänkö rahat aiotulla tavalla, eli tässä tapauksessa julkiseen kehitysapuun (ODA).

Olemme aikaisemmin saaneet huonoja esimerkkejä siitä, että rahoja ei käytetty julkisen kehitysavun perusteiden mukaisesti tai että rahankäyttö ei ollut köyhyyden poistamiseen tähtäävän tavoitteen mukaista. Koska meillä on vain oikeus tulla kuulluksi, ehdotuksiamme ja ideoitamme ei otettu huomioon. Se osoittaa selkeästi, että me tarvitsemme vahvemman aseman. Tarvitsemme rahojen käyttöä koskevan yhteispäätösvallan.

Komission lisäksi myös meillä on parlamenttina velvollisuus, joka koskee kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuutta. Meidän on myös varmistettava, että käytettävät rahat menevät oikeaan osoitteeseen ja että myös muut politiikan alat tähtäävät köyhyyden vähentämiseen.

Parlamentilla on myös velvollisuus Euroopan unionin kansalaisia kohtaan. Meidän on valvottava paremmin, mihin rahat käytetään, nimittäin köyhyyden vähentämiseen. EU:n kansalaiset kannattavat kehitysapua. He jopa kannattavat kehitysavun määrän lisäämistä – kuten tutkimukset ovat osoittaneet – mutta meidän on myös osoitettava selkeästi, miten me käytämme sitä ja että käytämme sitä köyhien hyväksi.

Siksi kehitysyhteistyövaliokunta ja minä kehotamme teitä hyväksymään kehitysyhteistyön rahoitusvälinettä koskevat delegoidut säädökset.

  Charles Tannock, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, EU on maailman suurin monenkeskisen kehitysavun ja humanitaarisen avun antaja. Se on myös tärkeässä poliittisessa asemassa tuettaessa ihmisoikeuksien ja demokratian edistämistä kolmansissa maissa.

Ryhmäni, ECR-ryhmä, uskoo vankasti, että asianmukaisesti laaditut EU:n uudet rahoitusvälineet ovat siksi välttämättömiä. Ne varmistavat tehokkaamman ja vaikuttavamman tavan käyttää EU:n veronmaksajien rahoja ja antavat Euroopan parlamentille – erityisesti Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen – mahdollisuuden valvoa varojen käyttöä ja strategista politiikkaa avoimemmin.

Tämä demokraattinen vastuuvelvollisuus on välttämätöntä etenkin aikana, jolloin jäsenvaltiot itse tekevät ankaria leikkauksia kansallisiin menoihinsa. Investoinnit ja kehittäminen, demokratia ja ihmisoikeudet ovat mahdollisesti tärkeä tapa tukea erityisesti pehmeän vallankäytön avulla EU:n laajempia ulkopoliittisia tavoitteita. Ne saattavat myös myötävaikuttaa EU:hun päin suuntautuvien muuttopaineiden vähenemiseen EU:n ulkorajoilla. Voimakkaat mekanismit korruption ja EU:n varojen väärinkäytön estämiseksi ovat kuitenkin keskeisiä. Me emme myöskään saisi tyrkyttää ihmisoikeuksien varjolla omia länsimaisia liberaaleja arvojamme, erityisesti nk. lisääntymiseen liittyviä oikeuksia, sellaisille, joilla ei ole tarvittavia välineitä tai jotka ovat haluttomia omaksumaan ne.

  Sabine Lösing, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, on tärkeää tehdä tässä kohtaa selväksi, että EU:n ulkopoliittisten rahoitusvälineiden osalta Lissabonin sopimus kumosi Euroopan parlamentin valvontaoikeuden. Siten näitä rahoitusvälineitä koskeva toimivalta siirrettiin kokonaisuudessaan komissiolle ja korkealle edustajalle ja hänen myötään Euroopan ulkosuhdehallinnolle. En voi mitenkään hyväksyä sitä, että Euroopan parlamenttia ja neuvostoa ei oteta huomioon, vaikka on kyse Euroopan unionin kauaskantoisista ulkopoliittisista toimenpiteistä ja niiden täytäntöönpanosta.

Me tuemme parlamentin poliittisten ryhmien yhteisiä ponnisteluja, jotka tähtäävät rahoitusvälineitä koskevan parlamentaarisen valvonnan palauttamiseen. Me tuemme myös delegoituihin säädöksiin tässä suhteessa esitettyjä tarkistuksia, joista jo keskusteltiin. Haluan kuitenkin lopuksi esittää suurimman huoleni erityisesti vakautusvälineen sekä demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen osalta, koska mielestäni näitä välineitä käytetään epädemokraattisella ja peitellyllä tavalla ja joissain tapauksissa vastoin kyseisten maiden tahtoa, mikä antaa niille interventionistisen EU:n ulkopolitiikan luonteen.

  William (The Earl of) Dartmouth, EFD-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Karachin basaareissa kerrotaan anekdoottia, joka kuuluu suunnilleen seuraavasti. Varas aikoo ryöstää Pakistanin presidentin ja sanoo: Antakaa minulle rahanne. Pakistanin presidentti sanoo: Minä olen presidentti Zardari, teidän presidenttinne. Varas sanoo: Antakaa minulle siinä tapauksessa minun omat rahani!

Tämä on olennaista tämänpäiväisen keskustelun kannalta, koska se korostaa keskeistä seikkaa. Euroopan komissiolla ei ole rahaa. Kaikki komission rahat ovat peräisin jäsenvaltioiden veronmaksajilta, tai tarkemmin sanottuna niiden 14 jäsenvaltion, jotka ovat nettomaksajia, veronmaksajilta. Vaikka komissio jonakin päivänä saisi omat varansa, mikä aiemmin tänään toimitettujen äänestysten perusteella näyttää masentavan todennäköiseltä, komission käyttämät rahat olisivat silti peräisin veronmaksajilta.

Pyydän teitä siksi pohtimaan erittäin tarkasti seuraavaa kysymystä: luuletteko te todellakin, että ahtaalla olevat EU:n veronmaksajat ja Yhdistyneen kuningaskunnan veronmaksajat varsinkaan nykyisissä oloissa todella haluavat, että ylimääräiset kaksi miljardia euroa käytetään – koska sitä näissä ehdotuksissa edellytetään – vain siihen, että EU:n komission jäsen voi esiintyä maailmannäyttämöllä?

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, EU:n rahoituselimillä on ongelmia, kuten aina. Rahoitustukea on vaikea saada sen monimutkaisuuden takia, ja valvontajärjestelmät on edelleenkin suunniteltu optimaalista heikommalla tavalla. Yksi esimerkki tästä on liittymistä valmisteleva tuki, jota – kuten me kaikki tiedämme – myönnetään mahdollisille ehdokasvaltioille. Sen maksamisessa on kuitenkin järkeä vain siinä tapauksessa, että kyseiset valtiot saavat korruptio-ongelmansa kuriin tai että tarvittavat rakenteet todellakin luodaan. Toivon tässä yhteydessä, että EU on ottanut opikseen vuoden 2007 hätiköidystä laajentumisesta. Vakautusvälineen ja kehitysyhteistyön osalta on todettava, että talousarviosta osoitettavat varat päätyvät aivan liian harvoin paikallisille instituutioille, joiden käyttöön ne oli tarkoitettu, tai päätyvät niiden käyttöön vain osittain. Tämä johtuu osittain tukea saavien maiden heikoista instituutioista, mutta se johtuu myös puutteellisista kannustinrakenteista ja dokumentoidun vastuuvelvollisuuden puuttumisesta. Ajattelemisen aihetta herättää se tosiseikka, että erään IMF:n tutkimuksen mukaan 33 maassa yli 50 prosenttia julkisista menoista on riippuvaista kansainvälisestä kehitysavusta. Valvontaa on tehostettava EU:n kaiken rahoitustuen osalta.

  Godelieve Quisthoudt-Rowohl (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan ensiksi kiittää vilpittömästi esittelijää jäsen Scholzia nauttimastamme myönteisestä ja avoimesta yhteistyöstä. Erityisesti kolmikantaneuvotteluissa ei aina päästy sopimukseen, mutta keskusteluissa vallitsi rakentava ilmapiiri.

Teollistuneiden ja muiden korkean tulotason maiden ja alueiden kanssa tehtävän yhteistyön rahoitusvälineen laajentaminen antaa EU:lle tilaisuuden ryhtyä yhteistyöhön keskeisten nousevan talouden ja kehittyvien maiden kanssa tasavertaiselta pohjalta. Tähän sisältyvät Erasmus Mundus -ohjelman alaiset koulutusvaihto-ohjelmat ja yritystoimintaan tai kulttuuriin liittyvän yhteistyön tukeminen, mihin suhtaudun erittäin myönteisesti. On yksi seikka, johon haluan kiinnittää huomionne. Kun otetaan huomioon EU:n nykyinen rahoitustilanne – ja jokaisen jäsenvaltion rahoitustilanne – Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmä ei hyväksy uuden, muun kuin tällä hetkellä tarjolla olevan rahoituksen vaatimista edellä mainittujen toimenpiteiden toteuttamiseksi. Kehitysyhteistyön rahoitusvälineen rahoitusta on tasattava, koska sen varat oli tarkoitettu vain kaikille nouseville ja kehittyville talouksille. Siksi olen jättänyt PPE-ryhmän puolesta tarkistuksen, joka mahdollistaa rahoituksellisen tasapainon aikaansaamisen.

Haluan myös sanoa muutaman sanan delegoiduista säädöksistä. Tämä on tärkeä kysymys – se on mainittu jo kahdesti tänä aamuna. Minun mielestäni on aivan selvää, että Euroopan parlamentilla on oltava delegoitujen säädösten avulla valvonta- ja veto-oikeus koko ulkoisen yhteistyön rahoitusta koskevaan pakettiin, josta nyt keskustellaan. Lissabonin sopimuksen henki on saatava esiin täällä. Kysymyksestä, sisällytetäänkö delegoidut säädökset rahoitusvälineisiin vai ei, ei voida tehdä kompromisseja.

  Ana Gomes (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen rahoitusväline on demokratian, oikeusvaltion periaatteiden ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuiseen edistämiseen vakavasti sitoutuneen EU:n ulkopolitiikan kannalta välttämätön. Se on ainoa väline, jota me voimme nyt käyttää niiden ihmisten auttamiseen, jotka puolustavat demokratiaa ja ihmisoikeuksia maissa, joissa perusoikeuksia rajoitetaan. Me voimme tehdä sen ilman niiden hallitusten suostumusta. On selvää, että tällaisen arvokkaan välineen on oltava Euroopan parlamentin asianmukaisessa valvonnassa. Siksi me vaadimme delegoituja säädöksiä koskevaa menettelyä.

Meidän pitäisi kuitenkin käsittää, että tämä väline on käytössä olevan rahoituksen osalta varsin rajallinen ja että itse asiassa huomattava osa siitä käytetään EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien rahoittamiseen: 22 prosenttia vuosina 2011–2013. Se tarkoittaa, että demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevalle eurooppalaiselle rahoitusvälineelle osoitettavaa rahoitusta on lisättävä tuntuvasti.

Haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni ja huomauttaa uudesta työkalusta, jonka luomisessa Euroopan parlamentin pitäisi olla apuna ja jota voitaisiin rahoittaa tästä välineestä, jotta voisimme avustaa vielä tehokkaammin ja joustavammin niitä ihmisiä, jotka usein vaarantavat henkensä puolustaessaan demokratiaa, oikeusvaltion periaatteita ja ihmisoikeuksia maissa, joissa vallitsee diktatuuri tai sortohallinto, ja maissa, jotka pyrkivät siirtymään demokraattiseen hallintoon mutta joissa he kohtaavat väkivaltaisia demokratianvastaisia ryhmittymiä ja joissa he tarvitsevat paljon enemmän apua valmiuksien rakentamiseen näiden demokratianvastaisten voimien kukistamiseksi.

Me tarvitsemme puoluerajat ylittävän, valtioista riippumattoman eurooppalaisen säätiön, joka on Yhdysvaltojen kongressin perustaman National Endowment for Democracy -rahaston kaltainen.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymykseen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Heidi Hautala (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitos tästä puheenvuorosta. Jäsen Gomesin erinomaiseen ehdotukseen liittyen kysyn häneltä, mitä me hänen mielestään voisimme tosiasiassa oppia yhdysvaltalaisista malleista, jotka koskevat tällaista joustavampaa ja vähemmän byrokraattista demokratisoinnin ja ihmisoikeuksien edistämisen rahoittamista.

  Ana Gomes (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, juuri joustavuus tekeekin siitä niin erinomaisen. Mikäli meillä olisi puoluerajat ylittävä säätiö, me kykenisimme tunnistamaan erityisiä tapauksia, joiden me laajalti ottaen katsoisimme tarvitsevan erityistä apua, ja sivuuttamaan esteenä olevat hallitukset, viranomaiset tai joukot kehittääksemme niiden valmiuksia, jotka puolustavat ihmisoikeuksia. Mielestäni Yhdysvalloissa perustetun National Endowment for Democracy -rahaston tarjoama esimerkki on todella valaiseva. Me emme saisi arkailla, vaan meidän pitäisi ottaa mallia siitä, mikä toimii muualla maailmassa, tässä tapauksessa yhdysvaltalaisilta kumppaneiltamme.

Meillä on jo Euroopassa toimivien eri puolueiden säätiöt, mutta niillä on usein erilaiset toimintaohjelmat. Toki on useita tapauksia, joissa niiden pitäisi lähentyä, jolloin ne kykenisivät antamaan tehokkaammin apua niille, jotka puolustavat demokratiaa ja ihmisoikeuksia.

  Puhemies. – (EN) Te hämäsitte minua, Ana. Luulin, että olitte jo lopettamassa, mutta sitten te äkkiä jatkoittekin puhettanne, enkä tiennyt olisiko minun pitänyt kopauttaa nuijaa vai ei. Tosiasiassa sinisen kortin menettelyssä kysyjällä on 30 sekuntia aikaa esittää kysymys ja vastaajalla on vain 30 sekuntia aikaa vastata siihen.

  Louis Michel (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, olen erittäin kiusaantunut, koska olisin halunnut osallistua tähän keskusteluun. Epäilen suuresti, että Yhdysvaltojen malli olisi tehokkaampi kuin eurooppalainen. Ihmisoikeuksien osalta Yhdysvaltojen malli on pohjimmiltaan valikoiva ja täysin omaa etua tavoitteleva, koska todellisuudessa Yhdysvaltojen mallissa on ennen kaikkea kyse aktiivisesta kahdenvälisyydestä.

Haluan onnitella kollegaani Charles Goerensia hänen työstään, koska hän on onnistunut lujittamaan lähestymistavan kehitysyhteistyötä koskevaa ulottuvuutta. Haluan tietenkin kiittää myös komission jäsentä Piebalgsia huolellisesta ja myönteisestä huomiosta, jota hän on kiinnittänyt tähän pyyntöön.

Haluan omasta puolestani esittää kolme lyhyttä huomautusta. Ensinnäkin yhteisön tullietuusjärjestelmän liian nopea purkaminen tulee aiheuttamaan dramaattisia seurauksia eräissä AKT-valtioissa, jotka vielä vievät banaaneja. Jotkin näistä seurauksista vaikuttavat suoraan AKT-valtioiden kykyyn edistää kestävää kehitystä. Siksi haluan puoltaa kohtuullista ja hieman joustavaa tulkintaa avun osoittamisen perusteista. Apua pitäisi osoittaa ensisijaisesti niille AKT-valtioille, jotka haluavat säilyttää banaaninviljelyalansa, koska se on vaikuttaa kyseisten valtioiden kestävään kehitykseen. Tässä suhteessa olisi ollut hyvä – tätä pyydettiin mutta ei saatu – laatia jo etukäteen vaikutustenarviointi banaaninviejämaiden tilanteesta.

Minulla on kaksi muuta yleistä huomautusta, ja aion varmasti palata niihin tulevina viikkoina. Mielestäni paras tapa tämän avun kanavoimiseksi on epäilemättä yleinen budjettituki aina kun se on mahdollista ja alakohtainen tuki aina kun se on toivottavaa. Meidän olisi ehkä kannattanut keskustella myös avun määrästä ja jäsenvaltioiden vuonna 2005 tekemien sitoumusten noudattamisesta. Tämä on keskustelun kannalta keskeinen asia. Eräs asia, josta olen kuullut joiltakin kollegoilta täällä, huolestuttaa minua paljon. Ilmeisesti itsekkyys on etusijalla. Minun on pakko todeta, että se on varsin yllättävää.

Vastauksena useisiin kysymyksiin haluan kuitenkin lopuksi herättää ajatuksen Euroopan kehitysrahaston sisällyttämisestä talousarvioon, koska se tarjoaisi meille selvästi mahdollisuuden valvoa komission poliittista toimintaa suoraan.

  Catherine Grèze (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Goerensia siitä, että hän on ottanut huomioon työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta koskevat kansainväliset normit sekä kansainväliset ympäristönormit, erityisesti ne, jotka liittyvät tietenkin torjunta-aineille altistumiseen.

Mielestäni on ratkaisevan tärkeää, että mietinnössä puolustetaan pieniä tuottajia, koska – tarvitseeko minun muistuttaa teitä – he saavat lopulta vain 1,5 prosenttia loppukuluttajan maksamasta hinnasta. Kuten jo tiedätte, kannattaa muistaa, että joka vuosi miljoonien pienviljelijöiden on pakko muuttaa hökkelikyliin.

Koska parlamentti on nyt käsitellyt torjunta-aineiden käytön ja laajamittaisen torjunta-aineille altistumisen ehkäisemistä, mielestäni on välttämätöntä soveltaa samoja vaatimuksia Ranskan Antilleihin, joilla käytetään klooridekonia, sekä syrjäisimpiin alueisiin. Kehotan komissiota tekemään juuri niin.

Vaikka olen mielissäni saavutetusta edistymisestä, haluan kuitenkin lopuksi toistaa, että banaanikaupan perustavanlaatuisena ongelmana on selvästikin maatalousmalli, jota pitäisi harkita uudelleen, koska se keskittyy vain vientiin. Maatalousmallia pitäisi uudistaa omavaraisuuden lisäämiseksi.

  Marek Henryk Migalski (ECR). - (PL) Olen täysin samaa mieltä jäsen Gomesin kanssa siitä, että ihmisoikeudet ovat yksi tärkeimmistä kysymyksistä, joita meidän on käsiteltävä. Siksi en ymmärrä lainkaan jäsen Lösingin toteamusta, jonka mukaan ihmisoikeuksiin käytetyt rahat menevät joskus, elleivät peräti usein, hukkaan. Ihmisoikeuksien edistäminen on olennainen, ellei peräti kaikkein tärkein, tehtävämme Euroopan yhteisönä.

Haluan myös viitata yhteen demokratiaa ja ihmisoikeuksia kaikkialla maailmassa tukevista välineistä ja lausuntoon, jonka mukaan nämä välineet pitäisi ottaa käyttöön ja aloittaa niiden toiminta huolimatta siitä, ovatko kolmannet osapuolet ja muut julkiset viranomaiset antaneet suostumuksensa vai eivät. Tämä on mielestäni keskeinen lausunto, joka kuvaa velvollisuuttamme. Meidän on joskus autettava demokratian kehittämisessä ja ihmisoikeuksien lujittamisessa eräiden maiden hallituksista huolimatta. Uskon, että se kannattaa, erityisesti ja ennen kaikkea paikoissa, joissa oikeutta sananvapauteen loukataan. Se on meidän velvollisuutemme.

  Joe Higgins (GUE/NGL). – (EN) Arvoisa puhemies, tästä keskustelusta saa suurelta osin epätodellisen vaikutelman. Kaikkia näitä demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä ja kehitysyhteistyön rahoitusvälineitä koskevia mietintöjä on tarkasteltava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin tässä samassa istuntosalissa eilen antaman karmaisevan lausuman yhteydessä. Hän kertoi, että maailmassa ajautuu äärimmäiseen köyhyyteen vielä 65 miljoonaa ihmistä lisää pelkästään tänä vuonna.

Se on karu todellisuus, joka on täysin päinvastainen kuin viranomaisten ja komission kauniit puheet. Tämän salin ovien ulkopuolella valtavissa EU:n logoilla varustetuissa julisteissa kuulutetaan: "Halt poverty" – "Tehkää loppu köyhyydestä". Samaan aikaan Euroopan komissio – ja myös Euroopan parlamentin suurimmat ryhmät – pyrkivät edistämään uusliberalistista talouspolitiikkaa, joka leikkaa talousarvioita ja julkisia palveluja ja polkee tavallisten ihmisten elintasoa. Samalla käytetään valtavasti varoja talousvaikeuksissa olevien pankkien ja keinottelijoiden pelastamiseksi.

Kehitysyhteistyön rahoittamisen osalta komissio onnittelee itseään banaaneja koskevista uusista tullialennuksista, joista on sovittu Latinalaisen Amerikan banaanintuottajien kanssa. Todellisuudessa tämä uusi järjestely hyödyttää vaikutusvaltaisia monikansallisia yhtiöitä. Valtavat banaaninviejät, kuten Chiquita ja Del Monte, hyötyvät suunnattomasti, mutta Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maat sekä pienet tuottajat joutuvat ahdinkoon. Uuden sopimuksen takia tuhon partaalla oleville pienille banaaninviljelijöille annettava tuki ei tietenkään saa olla peräisin vakiintuneista sosiaalirahastoista vaan jostain muualta EU:n talousarviosta. Kaupan pitäisi hyödyttää pieniä tuottajia ja työläisiä – enemmistöä – eikä suuria monikansallisia yrityksiä.

  Nikolaos Salavrakos (EFD). – (EL) Arvoisa puhemies, pelkään, että Euroopan unionin vuoden 2011 talousarviossa on tehty virhe sekä väliarvioinnin osalta että luomalla suoria tuloja uusista veroista, jotka loppukäyttäjät, toisin sanoen EU:n kansalaiset, lopulta maksavat. Mielestäni nyt ei ole oikea aika kantaa näitä veroja, koska Eurooppa on vajoamassa lamaan ja työntekijät menettävät työpaikkojaan, ostovoimaansa ja ennen kaikkea vakuutusoikeuksiaan. Sen sijaan, että antaisimme eurooppalaisille kuluttajille, me otamme heiltä pois. Näyttää jälleen kerran siltä, että pyrkiessämme budjettikuriin olemme sivuuttaneet kasvua koskevat suunnitelmamme ja että soveltaessamme talousteoriaa olemme unohtaneet poliittisen teorian.

Meidän on vakuutettava EU:n kansalaisille esimerkillämme, että me huolehdimme heistä parhaalla mahdollisella tavalla. Siksi tässä nimenomaisessa vaiheessa meidän ei pitäisi käyttäytyä kuin Marie-Antoinette. Esitänkin kaksi erityistä ehdotusta: ensinnäkin meille Euroopan parlamentin jäsenille maksettavaa palkkaa pitäisi leikata tuhannella eurolla vuonna 2011, ja jokaisen meistä pitäisi käyttää säästyneet rahat nuoren työttömän EU:n kansalaisen palkkaamiseen kotimaastamme. Toiseksi meidän pitäisi leikata matkakulujamme lentämällä turistiluokassa.

  Nick Griffin (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, myös nämä rahoitusvälineet käsittävät toimenpiteitä, jotka herättävät suuria tunteita, kuten EU:n ehdotukset usein tekevät. Kaikki kaltaisemme kunnon ihmiset haluavat lopettaa huumeiden salakuljetuksen, ihmissalakuljetuksen ja pienaseiden toimittamisen konfliktialueille. Toisten ihmisten rahoihin on hyvin helppo suhtautua tunteellisesti ja anteliaasti.

Siksi samalla kun Kreikassa, Ranskassa, Irlannissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa leikkaukset raastavat tavallisten ihmisten yhteiskuntaa ja verorahat revitään heidän selkänahastaan, jäsen Scholzin mietinnössä lisätään 176 miljoonaa euroa jo varattuihin 172 miljoonaan euroon, jotta kolmansien maiden kapitalistit voivat kahmia yhä enemmän työpaikkoja meiltä. Goerensin mietinnössä esitetään 190 miljoonan euron tuhlaamista, mukaan lukien 17,4 miljoonaa euroa rahoitusvälineen perustamiseen elintarvikkeiden jyrkkään hinnannousuun liittyvää nopeaa toimintaa varten kehitysmaissa. Ette ehkä ole huomanneet, mutta elintarvikkeiden hinnat nousevat jyrkästi myös meidän vaalipiireissämme.

Kaikkein pahin on kuitenkin jäsen Brantnerin mietintö. Täällä, sivulla yhdeksän, puhutaan 2 062 miljardin euron rahoituspuitteista vuoteen 2013 mennessä. Sen täytyy olla kirjoitusvirhe. Suokoon Jumala, että se on kirjoitusvirhe. Se, että tällainen naurettava virhe on jäänyt huomaamatta kaikilta mietinnön lukeneilta asiantuntijoilta ja Euroopan parlamentin jäseniltä, puhuu selvää kieltään huolettomasta tavasta, jolla Euroopan unioni käyttää rahaa.

Raha ei kasva puissa. Jättiläismäinen hammaskeiju ei jakele sitä. Se ei ole komission rahaa; se ei ole Euroopan parlamentin jäsenten rahaa. Se on veronmaksajien rahaa, ja suhteettoman suuri määrä siitä on Yhdistyneen kuningaskunnan veronmaksajien rahaa.

  Maurice Ponga (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan unioni on useiden vuosien ajan pitänyt yllä erityistä ja lujaa suhdetta AKT-valtioihin. Tämä erityinen suhde on johtanut etenkin tullietuuksien myöntämiseen. Tilanne on sellainen banaanialalla, jolla AKT-valtiot ovat hyötyneet etuuskohteluun oikeuttavasta kauppajärjestelystä Euroopan unioniin suuntautuvassa viennissään.

Etuuskohtelu on kyseenalaistettu WTO:ssa, erityisesti Latinalaisen Amerikan valtioissa, jotka ovat suuria banaaninviejiä. WTO:n sääntöjen noudattamiseksi ja pitkäkestoisen kiistan lopettamiseksi Euroopan unioni suostui alentamaan banaanialaa koskevia tullejaan joulukuussa 2009.

AKT-valtioiden kanssa ylläpitämänsä etuoikeutetun kumppanuuden takia Euroopan unioni kuitenkin halusi auttaa banaania tuottavia AKT-valtioita selviytymään lisääntyneestä kilpailusta. Siksi EU on luvannut 190 miljoonaa euroa vuoteen 2013 mennessä auttaakseen banaania tuottavia AKT-valtioita sopeutumaan, olemaan kilpailukykyisiä ja tekemään alalla tarvittaessa uudelleenjärjestelyjä.

Mietinnössä, josta me huomenna äänestämme, Euroopan parlamentti vahvistaa sitoumuksensa banaania tuottavia AKT-valtioita kohtaan ja antaa tukensa niille. Suhtaudun siihen erittäin myönteisesti. Olemme siksi ehdottaneet muun muassa, että Euroopan unioni voisi tarvittaessa hyväksyä täydentäviä toimenpiteitä vuoden 2013 jälkeen.

  Thijs Berman (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, meidän on tavoiteltava mahdollisimman suurta talousarviota koskevaa avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta, koska se vaikuttaa paljon EU:n ulkopolitiikan legitiimiyteen.

Keskustelemme merkittävistä summista, jotka käytetään sellaisten asetusten perusteella, jotka jättävät komissiolle huomattavasti liikkumavaraa. Se on oikein, mutta meidän on käytettävä täyttä valvontaamme strategia-asiakirjojen, monivuotisten maa- tai alueohjelmien ja muiden vastaavien osalta, koska ne ovat luonteeltaan yleisiä ja täydentävät rahoitusvälineitä määrittelemällä ensisijaiset alueet ja tavoitteet.

Komission pitäisi esittää tulokset vuosittaisessa parlamentille annettavassa kertomuksessa, jossa kiinnitetään erityistä huomiota kaikkien hankkeiden kelpoisuuteen saada julkista kehitysapua. Nykyisten asiantuntijoiden pitäisi jatkossakin vastata ohjelmasuunnittelusta, mutta ulkosuhdehallinto tarvitsee Brysseliin ja kolmansissa maissa sijaitseviin EU:n lähetystöihin lisää kehitysyhteistyö- ja ihmisoikeusasiantuntijoita, jotka ymmärtävät näitä välineitä ja toimivat niiden parissa.

  Takis Hadjigeorgiou (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, viittaan lyhyesti demokratiaa koskevaan kysymykseen ja rahoitukseen sen tukemiseksi EU:n ulkopuolella. Me pidämme demokratiaa ihmisen aikaansaannoksena, jota on suojeltava. Onko demokratia sellaisena kuin me sen tunnemme demokratiaa, jota me haluamme – ja jota meidän täytyy – viedä? Olen täysin varma siitä, että ensimmäiseksi meidän on kehitettävä demokratiaa täällä EU:ssa. Miten me voimme puhua demokratiasta, kun eräässä jäsenvaltiossa yli puolet väestöstä ei äänestä vaaleissa? Voimmeko me puhua demokratiasta, kun miljoonia ihmisiä on työttömänä? Sen sijaan, että vaaleilla valitut edustajat ilmentäisivät demokratiaa, se ilmenee pääasiassa tiedotusvälineiden välityksellä ja on samalla niiden valvonnassa. Mistä se silloin kertoo? Onko tämä sellaista demokratiaa, josta me voimme olla ylpeitä ja jota me haluamme viedä muualle?

Uskon, että on todellakin olemassa kansoja, jotka tarvitsevat apua, jotta heidän oikeutensa saisivat asianmukaista tukea ja hyväksynnän kyseisten maiden hallituksilta. Silloin pitäisi varmaan toimia varovaisesti, kun ensin on perusteellisesti tutkittu mahdolliset kielteiset, ennemminkin kuin myönteiset, tulokset? Voiko kukaan sanoa, että demokratian rahoittaminen Afganistanissa edisti demokratiaa? Mielestäni voimme tehdä paljon enemmän luodaksemme demokratiastamme esimerkin, jota jäljitellään, sen sijaan, että maksamme meidän jäljittelemisestämme.

  Alf Svensson (PPE). – (SV) Lissabonin sopimuksen ja uuden ulkosuhdehallinnon myötä meillä on mahdollisuus olla paremmin esillä maailmannäyttämöllä. Se tietenkin lisää vastuuta.

Meillä on erityinen vastuu kaikissa suhteissamme maihin, jotka eivät ole demokratioita, riippumatta siitä, onko kyse kehitysavusta tai kaupasta. Euroopan ja EU:n pitäisi ja täytyy toimia esikuvana. EU:n on näytettävä esimerkkiä. Nyt käsittelemämme rahoitusvälineet sisältävät osatekijöitä, jotka tarjoavat meille edellytykset todellisen muutoksen aikaansaamiseen. Edellytykset ovat olemassa, mutta se ei tarkoita automaattisesti, että me onnistumme. Jotta jokaisella kehitysapuun osoitetulla eurolla olisi optimaalinen vaikutus, kehitysyhteistyötämme on jatkuvasti tuettava demokratiaa edistävillä aloitteilla ja mielipiteen muodostamisella. Se saattaa vaikuttaa itsestään selvältä, mutta ei tosiasiassa ole sitä kaikille.

Yhdistyneissä Kansakunnissa juuri EU tukee voimakkaasti demokratiaa. Juuri EU on neuvotteluissa totalitaarisia hallintoja vastaan, juuri me olemme johdonmukaisesti ja vankkumattomasti heikommassa asemassa olevien puolella. Niin asian tietenkin pitääkin olla. Siksi onkin masentavaa todeta, että maailmanlaajuisesti demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva muutos ei mene siihen suuntaan kuin me haluaisimme. Minusta tuntuu, että jotkut Euroopan parlamentin jäsenet eivät täysin arvosta demokratian merkitystä kehityksen tärkeimpänä ja perustavanlaatuisimpana osatekijänä.

Kehitysyhteistyövaliokunnassa yritetään säännöllisin väliajoin tehdä aloitteita teksteistä, joissa pyritään tekemään hienovaraisesti rivien välissä, tai jopa täysin avoimesti, jonkinasteisia myönnytyksiä totalitaarisille järjestelmille. Äskettäin väitettiin esimerkiksi, että diktatuureissa suurin ongelma on riski terveydenhuollon yksityistämisestä. Harvoin tuodaan esille sitä tosiasiaa, että missään demokraattisessa valtiossa ei ole koskaan ollut laajaa nälänhätää.

Tällaista asennetta ei yksinkertaisesti voida hyväksyä. Jotta kehitysavun talousarvioon liittyvät rahoitusvälineemme toimisivat optimaalisesti, meidän on asetettava demokratian edistäminen etusijalle kaikissa ulkosuhteissamme, eikä se saisi tapahtua vain muodollisissa yhteyksissä ja suullisesti ilman ryhtymistä käytännön toimiin.

  Patrice Tirolien (S&D) . – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, aion keskittyä puheenvuorossani jäsen Goerensin mietintöön, jossa käsitellään AKT-valtioihin liittyviä banaanialan liitännäistoimenpiteitä (BAM).

Koska olen itse kotoisin yhdeltä harvoista eurooppalaisista banaanintuotantoalueista, voin vain osoittaa solidaarisuutta kyseisille banaania tuottaville AKT-valtioille. Solidaarisuutta ennen kaikkea siksi, että vahva historiallinen yhteys yhdistää Euroopan unionia ja näitä maita. Meidän pitäisi tehdä kaikkemme sen varmistamiseksi, että nekin voisivat maksimoida globalisoitumisen edut, globalisoitumisen, jonka ensimmäisiä uhreja ne useimmiten ovat.

Solidaarisuutta myös siksi, että komission WTO:lle anteliaasti myöntämät kauppamyönnytykset ovat vaarassa antaa tappavan iskun tälle maatalouden alalle AKT-kumppanivaltioissamme. Solidaarisuutta, mutta ehdottomasti ei naiiviutta, koska ehdotus banaanialan liitännäistoimenpiteitä koskevaksi asetukseksi, sellaisena kuin komissio sitä esitti, korosti aivan liikaa elinkeinoelämän monipuolistamista.

Koska tullietuuskohtelu poistettiin WTO-sopimuksen myötä, tämän ohjelman päätavoite on selvästi varmistaa AKT-valtioiden banaaninviennin kestävyys ja siten parantaa niiden kilpailukykyä.

Olkaamme myös rehellisiä sen suhteen, että banaanialan liitännäistoimenpiteisiin osoitetut varat eivät suinkaan riitä, eivätkä ne ulotu tarpeeksi pitkälle aikavälille, jotta monipuolistumista ehtisi tapahtua.

Lopuksi haluan lisätä, että mikäli olemme tietoisia tilanteen kiireellisyydestä, voimme hyväksyä näiden liitännäistoimenpiteiden rahoittamisen kohdentamalla talousarvion otsakkeen IV kattavasti uudelleen. Neuvoston on oltava vastuussa ja pyrittävä löytämään toteuttamiskelpoinen ratkaisu ohjelman monivuotiseen rahoittamiseen.

  Lena Kolarska-Bobińska (PPE). - (PL) Demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen rahoitusväline on mielestäni väline, jota käytetään ja tarkastellaan nykyään liian teknisesti. Sen pitäisi olla suuremmassa määrin Euroopan unionin poliittinen väline, koska sillä on valtavasti mahdollisuuksia tukea ja edistää demokratiaa. Se kuitenkin vaatisi muutosta tapaan, jolla tätä eurooppalaista rahoitusvälinettä lähestytään. Toistaiseksi ihmisoikeuksia koskeva kysymys on jättänyt demokratian tukemista koskevan kysymyksen varjoonsa. Ihmisoikeudet ovat tietenkin äärimmäisen tärkeitä, mutta mielestäni demokratian tukemiselle, joka on eri asia, pitäisi antaa paljon merkittävämpi asema ja paljon enemmän painoarvoa.

Siksi meidän on myös vahvistettava valtiosta riippumattomia elimiä maissa, joissa on autoritaarinen hallintojärjestelmä. Meidän pitäisi keskittyä niissä maissa ruohonjuuritason demokratiaan, ja kehittää sitä alhaalta ylöspäin. Tämä tarkoittaa keskittymistä kansalaisjärjestöihin, jotka tarjoavat innovatiivisia menetelmiä julkisen tilan kehittämiseksi. Onnistuaksemme siinä meidän on ensin ryhdyttävä valvomaan säännöllisesti niiden järjestöjen aikaansaamaa vaikutusta, jotka saavat EU:lta rahoitusta. Kun järjestöt itse ovat samaa mieltä asiasta, meidän on myös perustettava foorumi, jolla pidetään säännöllisesti kokouksia avunantajien ja -saajien välisen viestinnän helpottamiseksi. Tämä ei koskisi vain Euroopan unionista, vaan myös muualta tulevia avunantajia. Meidän on myös yksinkertaistettava hakulomakkeitamme. Tällä hetkellä useat ihmiset pitävät niitä käsittämättöminä. Lopuksi komission on pyrittävä höllentämään rahoituksen sääntelyä.

  Kader Arif (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tämän keskustelun aihe todennäköisesti synnyttää tiettyä optimismia, koska teoriassa siinä on kysymys menettelyjen määrittämisestä banaania tuottavien AKT-valtioiden auttamiseksi. Todellisuus on täysin toisenlainen. Minun onkin todettava, että tapaa, jolla niitä on kohdeltu tässä mietinnössä, on täysin mahdoton hyväksyä. Meidän on ennen kaikkea pidettävä mielessä, että banaaniala on elintärkeä useille Afrikan ja Karibian valtioille.

Siitä huolimatta ne ovat ponnistelleet hyväksyäkseen WTO:ssa sopimuksen, joka alentaa eurooppalaista tullitariffia 114 euroon tonnilta, lopettaakseen Latinalaisen Amerikan tuottajamaiden kanssa pitkään jatkuneen kiistan. Komissio näyttää kuitenkin unohtaneen tiedottaa niille samojen valtioiden kanssa meneillään olevista kahdenvälisistä neuvotteluista, jotka koskevat paljon alhaisempaa tariffia: 75 euroa tonnilta. Toisin sanoen näiden sopimusten kaupalliset seuraukset tuntuvat syvästi viitekehyksessä, jossa leijonanosa Euroopan banaanimarkkinoista on jo Latinalaisesta Amerikasta peräisin olevien monikansallisten yritysten hallussa.

Tässä tilanteessa Teneriffalla järjestetyssä viimeisimmässä AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen täysistunnossa kaikki jäsenet hyväksyivät yksimielisesti julkilausuman, jossa peräänkuulutetaan tuottajien tarpeisiin räätälöityjen tukitoimenpiteiden täytäntöönpanoa välittömästi.

Palattuamme takaisin Brysseliin ja Strasbourgiin huomaan valitettavasti – se ei ole mikään yllätys – että oikeisto perääntyy ja jopa vastustaa kaikkia viittauksia kyseiseen julkilausumaan. Olen väsynyt tällaiseen kaksinaamaisuuteen, mutta ennen kaikkea pelkään, että tämän väsymyksen jakavat myös perinteiset kumppanimme, jotka eivät enää usko tahtoomme aidosti tukea niiden kehitystä.

  Richard Howitt (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, suhtaudun myönteisesti tähän demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen väliarviointiin, kiitän esittelijää hänen työstään ja olen mielissäni muutoksista, jotka mahdollistavat veroihin liittyvien kustannusten maksamisen talousarviosta. Kaksi kolmesta ihmisoikeusjärjestöstä ei ole saanut paikallisia verovapautuksia, joten tämä porsaanreikä, joka on vähentänyt hankkeiden todellisia tarpeita, saadaan nyt tukittua.

Komission suhteen olen tyytyväinen jäsenneltyyn yhteistyöhön, jonka ansiosta parlamenttia kuullaan komission vuotuisten työohjelmien osalta. Tuen muita tänään esitettyjä tarkistuksia, jotka koskevat delegoituja säädöksiä. Muistutan teitä myös tarpeesta sisällyttää vaalitarkkailuvaltuuskuntien havainnot kyseisessä maassa tehtävään seurantaan.

Jäsenvaltioita muistutan siitä, että kun seuraavaa rahoituskehystä käsitellään, älkää tunteko houkutusta leikata demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen määrärahoja. Sitä on yritetty ennenkin ja se on epäonnistunut, ja tämä parlamentti varmistaisi, että se ei onnistuisi tälläkään kertaa.

  Elena Băsescu (PPE). – (RO) Haluan korostaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen täytäntöönpanoa Moldovan tasavallan separatistisella Transnistrian alueella. Transnistria syyllistyy vakaviin loukkauksiin demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen alueella. Tässä suhteessa kyseisen välineen käyttäminen tarjoaa hyvän tavan demokratian, oikeusvaltion periaatteiden ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistämiseen Transnistriassa.

Välineen yhteydessä on käynnistetty hankkeita, muun muassa vuonna 2009 käynnistetty hanke, joka koskee valmiuksien kehittämistä sekä ihmisoikeuksien ja demokraattisten instituutioiden edistämistä Moldovan Transnistrian alueella. Siihen sisältyi alueen kansalaisyhteiskunnan osallistuminen demokratiakehitykseen. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että välinettä ei ole hyödynnetty täysimääräisesti, koska siihen on liittynyt usein toistuvia täytäntöönpanoviipeitä sekä avoimuuteen liittyviä ongelmia. Minun on korostettava tarvetta tarkastella tätä välinettä uudelleen ja pyrkiä kehittämään tehokkaita täytäntöönpanostrategioita tällä alueella.

  Miroslav Mikolášik (PPE). - (SK) Demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen rahoitusväline myötävaikuttaa ohjelmakauden 2007–2013 1,1 miljardin euron määrärahoillaan merkittävästi ihmisoikeuksien puolustamiseen ja edistämiseen sekä demokratian vahvistamiseen maailmanlaajuisesti.

Olen mielissäni siitä, että lisätarkistuksissa ja täydentävissä toimenpiteissä otetaan huomioon ja samalla mahdollistetaan Lissabonin sopimuksesta johtuvat muutokset vahvistamalla asianmukaisesti parlamentin oikeutta valvontaan tällä alueella. Katson myös, että nimenomainen määräys, joka koskee mahdollisuutta vastustaa delegoitua säädöstä kahden kuukauden kuluessa sen tiedoksi antamisesta, on merkittävä etu Euroopan parlamentille. Uskon, että Euroopan parlamentin vaikutusvallan lisääminen auttaa lisäämään tämän välineen joustavuutta, noudattamaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen uusia vaatimuksia ja kohtaamaan paremmin haasteet, jotka liittyvät ihmisoikeuksien ja demokratian suojeluun maailmanlaajuisesti.

  Corina Creţu (S&D). – (RO) Näiden kolmen parhaillaan käsittelemämme mietinnön yhteinen nimittäjä on itse asiassa se, että niissä tarkastellaan välineitä, joiden avulla on määrä rahoittaa kehitysyhteistyötä sekä maailmanlaajuisen demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseksi toteutettuja toimia.

Mielestäni on luonnollista, että laadimme arviointeja kehitysyhteistyön rahoittamiseen tarkoitetuista välineistä. Samoin mielestäni on luonnollista, että me käytämme valvontaoikeuttamme osana komiteamenettelyä ja korostamme ongelmia, jotka liittyvät tapaan, jolla komissio on pannut välinettä täytäntöön ja tulkinnut joitakin sen perussäännöksiä.

Halusin tukea kehitysyhteistyövaliokunnan jättämiä ehdotuksia, jotka täydentävät komission esittämiä, erityisesti banaanialaa koskevia liitännäistoimenpiteitä. Toisaalta haluan muistuttaa kaikkia siitä, että Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikan tarkoitus on vähentää köyhyyttä ja poistaa se pitkällä aikavälillä. Minunkin mielestäni meidän on ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisen ohella muistettava tämä köyhyyden poistamista koskeva tärkeä tavoite.

  Jaroslav Paška (EFD). - (SK) Komission ehdotus, jossa tarkistetaan ja täydennetään teollistuneiden maiden kanssa tehtävän yhteistyön rahoitusvälinettä, liittyy maantieteellisen toimivallan ulottamiseen vielä 46 maahan alkuperäisten 17 maan lisäksi, joihin on tähän asti sovellettu kehitysyhteistyön rahoitusvälinettä.

Olen iloinen siitä, että Euroopan unioni on päättänyt laajentaa teollistuneiden maiden kanssa tehtävän yhteistyön rahoitusvälineen ohjelman mukaista kehitysyhteistyötä sisällyttämällä siihen uusia maita. En kuitenkaan ymmärrä, miksi eräät maat sisällytettiin tähän luetteloon. Ihailen Korean demokraattisen kansantasavallan kansalaisia siitä, että he sietävät ja kestävät sotilashallinnon vuosikymmeniä jatkunutta väärinkäyttöä. En kuitenkaan ymmärrä komission virkamiehiä, jotka jätetyssä ehdotuksessa epäsuorasti kehottavat meitä auttamaan Kim Jong-Iliä kehittämään aseteollisuutensa teknologista perustaa, jotta hän voi pelotella ja uhata naapurimaita tehokkaammin. Olen vakaasti sitä mieltä, että Korean demokraattisen kansantasavallan asevoimien uudenaikaistaminen ei saisi olla yksi ensisijaisista tavoitteista, joita Euroopan unionin kansalaisten pitäisi tukea rahallisesti, ja että Korean demokraattinen kansantasavalta ei vielä kuulu niiden maiden luetteloon, joita komissio liitteessä ehdottaa.

  Franz Obermayr (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, ennen kuin aloitan, haluan kiittää teitä rakentavasta tavasta, jolla te johdatte täysistuntoa, ja oikeudenmukaisuudestanne jakaessanne puheenvuoroja.

OECD-maat pumppaavat vuosittain yli 100 miljardia Yhdysvaltain dollaria kehitysapuun. Se tarkoittaa, että niiden osuus on 90 prosenttia maailman julkisesti rahoitettavasti kehitysavusta. EU on maailman suurin kehitysavun antaja. Joka vuosi laadullisten epäkohtien takia kuitenkin häviää 3 miljardin euron arvosta kehitysapurahoja. Mitä asialle voidaan tehdä? Tulevaisuudessa me odotamme valvontaa, joka varmistaa, että varoja käytetään jäljitettävissä olevalla ja kestävällä tavalla.

Me odotamme myös, että avunsaajamaita muistutetaan niitä koskevista velvoitteista, esimerkiksi laittomien maahanmuuttajien palauttamista koskevan yhteistyön osalta. On täysin mahdollista käyttää kehitysapua niiden painostamiseksi tekemään takaisinottosopimuksia. Miljoonien laittomien maahanmuuttajien yhteistyöhaluttomat alkuperämaat eivät saa enää odottaa saavansa miljoonien arvosta kehitysapua. Odotan tässä suhteessa selkeitä kannanottoja marraskuussa järjestettävässä EU:n ja Afrikan välisessä huippukokouksessa.

Puhetta johti
varapuhemies Miguel Angel MARTÍNEZ MARTÍNEZ

  Mariya Nedelcheva (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kehitysyhteistyön rahoitusvälineen sekä demokratian ja ihmisoikeuksien edistämistä koskevan rahoitusvälineen pitäisi olla joustavia, jotta ne estäisivät sellaisten pattitilanteiden syntymisen, joita olemme jo kokeneet useita kertoja.

Euroopan unioni on itse asiassa ottamassa käyttöön huomattavia varoja. Monimutkaiset menettelyt eivät saisi tehdä varojen saamisesta liian vaikeaa. Näiden välineiden joustavuuden ohella haluan kuitenkin korostaa, että on tärkeää todella varmistaa, että myös pienet järjestöt ja rakenteet voivat hyötyä näistä varoista, koska nykyisin me kohtaamme valitettavasti liian usein tilanteita, joissa vain suuret kansalaisjärjestöt hyötyvät niistä, ja nekin vain lyhyen aikaa.

Uskon todellakin, että pienten kansalaisjärjestöjen asettaminen etusijalle pidemmällä aikavälillä voisi saada aikaan paljon parempia tuloksia. Nykyisin toiminnassa on useita pieniä ruohonjuuritason järjestöjä, jotka tekevät erinomaista pitkän aikavälin työtä paikallisella tasolla. Ne ovat todellisia muutoksentekijöitä, ja siksi niidenkin pitäisi voida hyötyä tästä avusta.

  Andrew Henry William Brons (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, rahan antaminen omista taskuista on anteliaisuutta. Rahan antaminen muiden taskuista, veronmaksajien taskuista, on sekä vähemmän anteliasta että vähemmän rehellistä. Lisäksi myönnettäviä 176 miljoonaa euroa ei anneta vain köyhimmille maille, vaan myös nousevan talouden maille, joiden vienti tuhoaa yhä enenevässä määrin meidän tuotantopohjaamme ja meidän veronmaksajiemme työpaikkoja.

EU:n halu edistää demokratiaa ja ihmisoikeuksia kolmansissa maissa voisi olla ihailtavaa, mikäli Euroopan unionin jäsenvaltiot eivät vangitsisi ihmisiä, jotka eivät ole syyllistyneet väkivaltaisiin tekoihin eivätkä varkauksiin vaan jotka ovat vain ilmaisseet vääränlaisia tai eriäviä mielipiteitä poliittisista tai teoreettisista aiheista.

Euroopan unionin jäsenvaltiot voivat kieltää poliittisia puolueita avoimesti ja tekevät niin esimerkiksi Belgiassa ja Saksassa, tai siviilioikeudellisen menettelyn tarjoaman takaoven avulla, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Mikäli me haluamme levittää demokratiaa ja ihmisoikeuksia maailmanlaajuisesti, tekisimme sitä tehokkaammin ja edullisemmin näyttämällä hyvää esimerkkiä.

  Andris Piebalgs, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on ollut mielenkiintoinen keskustelu. Jollakin tavalla se sopii erittäin hyvin yhteen pääsihteeri Ban Ki-moonin täällä eilen pitämän puheen kanssa. Hän totesi selkeästi, että EU:lla ja Yhdistyneillä Kansakunnilla on yhteinen vastuu tässä maailmassa torjuttaessa köyhyyttä, ilmastonmuutosta ja ydinaseiden leviämistä. Se on meidän yhteinen haasteemme.

Kaiken kaikkiaan kansalaisemme eivät ole turhan huolissaan tästä asiasta, koska he uskovat meidän huolehtivan siitä ja myös edistävän arvojamme. Transnistria mainittiin keskustelussa. Se ei sijaitse tuhansien kilometrien päässä meistä; se sijaitsee hyvin lähellä. Rauhan ja turvallisuuden osalta on totta, että emme ole mukana kovin monissa konflikteissa. Se johtuu siitä, että meidän ulkopolitiikkamme on erittäin aktiivista, jotta saamme konfliktit torjuttua heti niiden alkuvaiheessa.

Mielestäni meillä on kokemusta, josta voimme olla ylpeitä. Rahoitusvälineet auttavat meitä ehdottomasti puuttuessamme näihin haasteisiin. Mielestäni tämänpäiväisessä keskustelussa suhtauduttiin pohjimmiltaan erittäin myönteisesti kokemuksiin, joita olemme saaneet rahoitusvälineistä. Samalla haluan korostaa, että olemme täysimääräisesti vastuuvelvollisia ja että kyse on veronmaksajien rahoista. Aina hanketta käynnistettäessä sovelletaan ennakkovalvontaa ja myöhemmin jälkivalvontaa. Euroopan tilintarkastustuomioistuin tarkastelee sekä sitä, käytetäänkö rahat oikein, että rahankäytön poliittisia tarkoitusperiä. Talousarvion valvontavaliokunta suhtautuu varsin tiukasti kaikkeen komission rahankäyttöön. Siksi voin vakuuttaa teille, että veronmaksajien rahoja arvostetaan paljon ja että ne käytetään hyviin tarkoituksiin.

Keskustelemme aina siitä, miten toimintaa pitäisi tehostaa, mutta voin vakuuttaa teille, että komissio noudattaa poliittisia tavoitteita, joista on sovittu Euroopan parlamentin kanssa. Tämänpäiväinen keskustelu on jo käynnistänyt seuraavan keskustelun, koska rahoitusvälineiden uudistamista koskevat tavoitteet ovat tähän asti olleet melko vaatimattomia. Me halusimme vain hyväksyä ne vuoteen 2013 asti ja sisällyttää niihin muutamia erityispiirteitä.

Jotkut teistä käsittelevät haastetta, joka kohdistuu niihin maihin, jotka joutuvat erityisiin ongelmiin banaanikauppaa koskevan sopimuksemme takia. On välttämätöntä hyväksyä banaanialan liitännäistoimenpiteet mahdollisimman pian. Kyse ei ole pelkästään meidän uskottavuudestamme; maat todellakin ovat haasteen edessä. Se tässä on perusteluna. Mielestäni Euroopan parlamentti tuki asiaa erittäin vankasti. Olemme alkaneet keskustella siitä, mitä tapahtuu vuoden 2013 jälkeen. Haluan kiinnittää huomionne siihen, että tuo keskustelu aloitetaan nyt. Me emme ennakoi, mitä tapahtuu vuoden 2013 jälkeen. Komissio hyväksyi talousarvion kokonaistarkastelun eilen; sitä käsitellään myöhemmin Euroopan parlamentissa.

Aion käsitellä kehitysyhteistyöpolitiikan nykyaikaistamista koskevaa vihreää kirjaa komissiossa. Uskon, että kollegani esittävät myös sitä koskevia näkökantoja. Meidän on sovittava ensisijaisista poliittisista tavoitteista ja rahoitusvälineistä hyvissä ajoin etukäteen. Silloin meidän ei tarvitse tehdä tarkistuksia myöhemmin, mikäli toteamme, että yhdellä välineellä ei ole riittävästi rahaa, ja yritämme kattaa jotkut ensisijaisista tavoitteista kohdentamalla määrärahoja uudelleen.

Ymmärrän, että se ei ole paras mahdollinen tapa. Se kuitenkin tarkoittaa, että ennen rahoituskehyksen mukauttamista meidän pitäisi sopia siitä, mitä me haluamme saada aikaan, mitä välineitä pitäisi soveltaa ja kuinka laajalle ulottuvia vaikutuksia haluamme.

Haluan korostaa, että komission jäsenenä olen vastuussa kahdelle budjettivallan käyttäjälle. Toinen on ehdottomasti Euroopan parlamentti, mutta toinen on neuvosto. Mielestäni se tarkoittaa, että meidän on noudatettava Lissabonin sopimusta kaikessa valvonnassa, jota me toteutamme ja josta meidän pitäisi sopia. Meillä on myös oltava poliittista halukkuutta päästä sopivaan kompromissiin, jotta demokraattista valvontaa voidaan korostaa täysimääräisesti sen osoittamiseksi, että se on tehokasta, nopeasti toteutettavissa ja vaikuttavaa.

Juuri tästä olemme keskustelleet tänään kokouksessa, jonka mainitsin ensimmäisessä puheenvuorossani. Minulla on täysi syy uskoa, että me pääsemme tarvittavaan kompromissiin. Se ei tule olemaan helppoa; se vaatii paljon poliittista tahtoa. Komission osalta voin sanoa, että meillä on ehdottomasti poliittista tahtoa, koska minä tiedän, mitä on panoksena erityisesti eräissä toimenpiteissä. Niiden osalta meidän on saatava tämä prosessi pikaisesti päätökseen.

Paljon kiitoksia. Suuret kiitokset esittelijöille heidän työstään, jota komissio arvostaa todella paljon.

  Franziska Katharina Brantner, esittelijä. – (EN) Mitä tapahtuu vuoden 2013 jälkeen?

Vakautusvälineen osalta olemme todenneet sen olevan loistava, koska se on muita välineitä joustavampi. Se kuitenkin silloin tällöin johtaa välineen väärinkäyttöön elintarvikekriiseissä sekä humanitaarisissa ja luonnonkatastrofeissa. Siitä pitäisi todellakin tehdä loppu. Meidän pitäisi täsmentää vuotta 2013 seuraavalla kaudella, että se on varsinaisesti tarkoitettu konfliktitilanteisiin. Meidän pitäisi ehkä lisätä muiden välineiden joustavuutta puuttuaksemme paremmin hätätilanteisiin.

Haluan korostaa myös toista seikkaa. Yhdistyneen kuningaskunnan äskettäisessä puolustusselonteossa konfliktien ehkäisyä pidetään ulkosuhdehallinnon keskeisenä tehtävänä. Mielestäni se on varsin kiintoisa ja oikea näkemys. Mielestäni on oikea etenemistapa todeta, että ulkosuhdehallinnosta pitäisi tulla konfliktien ehkäisyn keskus sisäisen yhtenäisyyden edun takia. Sen tarvitsemiin työkaluihin sisältyy vakautusväline. Uskon, että asianmukaisiin rakenteisiin luodaan muitakin, kuten sovitteluyksikkö. Mielestäni meidän pitäisi hyödyntää tätä, kun tarkastelemme vuoden 2013 jälkeistä kautta, ja kysyä: Millaisia varoja ja resursseja me tarvitsemme, jotta meistä todella tulisi konfliktien ehkäisyn liikkeellepaneva voima?

  Iva Zanicchi, esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ensiksi haluan tervehtiä sydämellisesti komission jäsentä Piebalgsia ja pyytää häntä osallistumaan aktiivisesti toimenpiteisiin, joista huomenna äänestetään. Uskon, että hän todella tekee niin, koska se on hyvin tärkeää Euroopan parlamentille, jolla on entistä suurempi toimivalta Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen. Kiitos, arvoisa komission jäsen Piebalgs.

Haluan myös kiittää kaikkia puhujia, jotka antoivat tukensa tämänpäiväisessä keskustelussa. Toivon vilpittömästi, että huomisessa äänestyksessä mietintö hyväksytään erittäin laajalla enemmistöllä tai jopa yksimielisesti. Se varmistaisi jäsen Mitchellin mietinnölle suuren voiton nimenomaan siksi, että on tärkeää, että Euroopan parlamentin toimivalta on lisääntynyt Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen.

  Kinga Gál, esittelijä. – (HU) Haluan kiittää kollegojani osallistumisesta tähän keskusteluun. Huomautuksenne ovat itse asiassa kiinnittäneet huomion samaan kysymykseen, jonka kanssa meidän esittelijöiden on pitänyt kamppailla viime aikoina. Haluan kiittää komission jäsentä hänen rakentavasta lähestymistavastaan tähän keskusteluun. Olemme todenneet tänään – kuten lähes kaikki puhujat vahvistivat – että demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen rahoitusväline on erittäin tärkeä ja ehkäpä Euroopan unionin ainoa väline kolmansien maiden demokratisointiin ja ihmisoikeuksien puolustamiseen. Tämä johtuu siitä, että väline on suunniteltu siten, että kansalaisjärjestöt voivat saada siitä tukea suoraan. Sitä voidaan maksaa suoraan kentällä toimiville järjestöille ilman kyseisen kolmannen maan tukea. Tästä syystä se on tärkeä, ja meidän mielestämme on välttämättömänä edistää kaikkia teknisiä helpotuksia, joiden ansiosta nämä järjestöt voivat saada apua, joka on usein elintärkeää niiden toiminnan jatkumisen kannalta.

Tämä ohjelma liittyy ensisijaiseen alueeseen, ja me keskustelemme välineestä, joka on tarkoitettu suoraan näitä kansalaisjärjestöjä varten. Juuri tästä syystä on tärkeää, että Euroopan parlamentilla on sanansa sanottavana strategian ja pitkän aikavälin ohjelman suunnitteluun. On välttämätöntä, että parlamentti on perillä näiden varojen käytöstä koko ajan, eikä vasta seitsemänvuotisen rahoituskehyksen lopussa. Tästä syystä meidän mielestämme on tärkeää korostaa Euroopan parlamentin demokraattista valvontaoikeutta ja oikeutta käyttää sananvaltaa. Uskon, että yhteinen ratkaisu löytyy erityisesti tänä aamuna sekä korkean edustajan Ashtonin että komission jäsenen Piebalgsin kanssa pidetyn kokouksen ansiosta. Minäkin uskon vakaasti, että mikäli poliittista tahtoa löytyy, oikeudelliset esteet voidaan ylittää. Tällainen asenne meidän pitäisi omaksua tulevia viikkoja ajatellen.

  Barbara Lochbihler, esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, komissio ja parlamentti tekivät hyvää yhteistyötä demokratian ja ihmisoikeuksien edistämistä koskevan rahoitusvälineen osalta; suhde oli itse asiassa erittäin yhteistyöhakuinen. Silloin tällöin Euroopan parlamentin jäsenet kutsuttiin vaihtamaan mielipiteitä komission ja kansalaisyhteiskunnan kanssa tietyistä ohjelmista. Myös keskustelu on osoittanut, että välineen hallinnointiin ei juuri liity ongelmia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että me voisimme sulkea pois tulevaisuudessa mahdollisesti ajoittain ilmenevät täytäntöönpanoon liittyvät ongelmat. Siksi parlamentin valvontaoikeus on erittäin tärkeä. Toistaiseksi ainoa kysymys, josta emme ole päässeet sopimukseen, koskee Euroopan parlamentin sitovan valvontaoikeuden perustamista, jonka Lissabonin sopimus mahdollistaa. Siksi ole samaa mieltä useiden muiden jäsenten kanssa. He toivovat, että me pääsisimme kompromissiin – toisin sanoen poliittiseen ratkaisuun – pikaisesti ja että kompromississa otettaisiin täysimääräisesti huomioon parlamentin oikeudet.

  Helmut Scholz, esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Piebalgs, hyvät parlamentin jäsenet, keskustelun lähestyessä loppuaan haluan vain jälleen kerran vilpittömästi kiittää varjoesittelijöitä ja jäsen Lochbihleriä rakentavasta ja tuloshakuisesta yhteistyöstä, joka on kestänyt yli vuoden.

Tämänpäiväinen keskustelu on osoittanut, että rahoitusasiat, talousarviovarojen käyttö, suunnittelu ja välineiden poliittiseen valvontaan liittyvä ongelma ovat erittäin poliittisia kysymyksiä. Siksi haluan keskustelun lopuksi tehdä yhteenvedon siitä, millainen muoto välineiden on määrä saada. Se, miten me toteutamme ne, liittyy suurelta osin EU:n kansalaisten näkemykseen Euroopan unionista. Siten se liittyy myös siihen, miten kansalaiset hyväksyvät varojen käytön eri välineisiin. Siksi voin vain toistaa, mitä sanoin korkealle edustajalle Ashtonille ja teille, arvoisa komission jäsen, tänä aamuna delegoituja säädöksiä käsittelevän työryhmän ohjauskomitean kokouksessa. Mielestäni meidän on löydettävä pikaisesti ratkaisu delegoituja säädöksiä koskevaan ongelmaan ja säilytettävä samalla lainsäätäjän ja komission oikeudellinen ja poliittinen vastuuvelvollisuus. Teollistuneiden ja muiden korkean tulotason maiden ja alueiden kanssa tehtävän yhteistyön rahoitusvälinettä (ICI) muutetaan perusteellisesti tämän vaalikauden aikana. Me suunnittelemme osoittavamme jopa 348 miljoonaa euroa yhteistyöhön tieteen, akateemisen vaihdon, Erasmus Mundus -ohjelman, kulttuurin, ympäristönsuojelun ja uusiutuvien energialähteiden alalla sekä kahdenvälisten kauppasuhteiden edistämiseen. Tavoitteena on kiinnittää erityistä huomiota pk-yrityksiin.

Minulla on seuraavaa sanottavaa edessäni oleville tyhjille istuimille, koska myös jäsen Griffin on jo poistunut paikalta: mielestäni tämä myötävaikuttaa merkittävästi Euroopan unionin avoimuuteen muuta maailmaa kohtaan ja EU:hun suhtautumiseen sekä sen omien kansalaisten että muiden maiden keskuudessa, joiden kanssa me ryhdymme yhteistyöhön.

Lopuksi totean, että me olemme käynnistäneet tämän rahoitusvälineen käsittelyn onnistuneilla neuvoston ja parlamentin välisillä kompromissineuvotteluilla ja pyrkineet mukauttamaan sitä tuleviin haasteisiin ja päästäksemme sovintoon kaikista sisältöä koskevista kysymyksistä. Toivon, että Euroopan parlamentissa huomenna toimitettavan äänestyksen myötä me otamme ratkaisevan askeleen eteenpäin.

  Charles Goerens, esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, en yritä peitellä sitä tosiseikkaa, että banaanialan liitännäistoimenpiteiden säännökset ovat tulevaisuudella spekuloimista. Siihen on useita syitä.

Ensinnäkin kauppaetuuksien vähentämistä koskeva yleinen suuntaus, josta AKT-valtiot ovat tähän asti hyötyneet, ei muutu lähiaikoina. Meneillään olevissa neuvotteluissa tähdätään jo tulleihin, jotka ovat lähellä 75 euroa banaanitonnia kohden, kun taas meidän lähtökohtamme täällä on 114 euroa tonnia kohden.

Toiseksi komissiolla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin sopia tullialennussopimusta koskevista neuvotteluista niiden maiden kanssa, jotka kilpailevat banaania vievien AKT-valtioiden kanssa. Vaihtoehtona olisi ollut ongelman jättäminen riitojenratkaisuelimen ratkaistavaksi. Itse uskon, että neuvoteltu ratkaisu on pienempi paha AKT-valtioiden kannalta. Tässä hengessä meidän on lähestyttävä myös banaanialan liitännäistoimenpiteitä, koska ne eivät olisi olleet riitojenratkaisuelimen tuomion automaattinen tulos.

Kolmanneksi, koska maailmanloppu ei tule vuonna 2013, jolloin banaanialan liitännäistoimenpiteet päättyvät, me uskomme edelleen, että on tärkeää aloittaa heti valmistautuminen vuoden 2013 jälkeiseen kauteen.

Euroopan unionin rajoilla jokaisesta banaanitonnista maksettava 114 euron tulli ylitetään pian käytännössä. Totesin alussa, että nyt puhutaan jo 75 eurosta tonnilta.

Siksi mielestäni on viisasta – tämä on neljäs näkökohtani – säilyttää Euroopan parlamentin valvontaoikeudet. Meidän on varmistettava, että 290 artiklassa säädetty oikeus valvoa strategia-asiakirjoja ei jää kuolleeksi kirjaimeksi. Mielestäni voimme huoleti todeta, että tässä tapauksessa yhteistyömme komission kanssa on ollut erittäin hedelmällistä. Euroopan parlamentti ei ole riidanhaastaja; päinvastoin, se rikastuttaa aina keskustelua ja auttaa komissiota siirtymään eteenpäin tässä asiassa.

Arvoisa puhemies, lopuksi esitän henkilökohtaisen huomion, mutta teen sen esittelijän ominaisuudessa. Jälleen kerran me todistamme täällä toisaalta nousevan talouden maiden ja toisaalta vähiten kehittyneiden maiden välistä kinastelua. Mikäli Euroopan unioni ei toimisi heikkojen liittolaisena julman kauppasopimuksen todennäköisten vaikutusten lieventämiseksi, vähiten kehittyneet maat tuntisivat itsensä vielä yksinäisemmiksi.

Kehotan komissiota alkamaan heti miettimään vuotta 2013 seuraavaa kautta, koska mielestäni nyt päätettävät toimenpiteet, jotka toivoakseni tulevat voimaan ennen pitkää, riittävät takaamaan banaanintuotannon kestävyyden asianosaisissa maissa. Toivon, että toimenpiteiden avulla voidaan varmistaa banaanintuotannon jatkuminen pitkällä aikavälillä ja että ne, jotka eivät voi jatkaa tuotantoa, löytävät vaihtoehtoja.

Kuten jo sanoin, uskon, että vuoden 2013 jälkeen vesi virtaa edelleen Reinin siltojen alitse ja että banaanialan ongelmat ovat yhä olemassa. Meidän on jo mietittävä vuoden 2013 jälkeistä strategiaa.

  Puhemies. – (ES) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna torstaina 21. lokakuuta 2010 klo 12.00.