Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 24. marraskuuta 2010 - Strasbourg

4. Eurooppa-neuvoston kokouksen (28. ja 29. lokakuuta) päätelmät ja talouden ohjaus ja hallinta (keskustelu)

  Puhemies. – (PL) Esityslistalla on seuraavana erityisen tärkeä keskustelu Eurooppa-neuvoston kokouksen (28. ja 29. lokakuuta) päätelmistä ja talouden ohjauksesta ja hallinnasta [2010/2654(RSP)].

Haluan toivottaa neuvoston puheenjohtajan Herman Van Rompuyn ja komission puheenjohtajan José Manuel Barroson tervetulleiksi istuntosaliin. Läsnä ovat myös puheenjohtajavaltio Belgian ja komission edustajat. Aloitamme tiedoilla, jotka neuvoston puheenjohtaja Herman Van Rompuy antaa meille.

  Herman Van Rompuy, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, 28. ja 29. lokakuuta pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa keskityttiin unionin talouden ohjaukseen ja hallintaan erityisesti talouden ohjaustyöryhmän raportin pohjalta. Sen hyväksymä raportti ja myöhemmät tapahtumat – viittaan erityisesti Irlantiin – ovat osoittaneet aiheen yleisen merkityksen ja erityisesti nopeasti käyttöön otettavan rahoitusmekanismin, josta me päätimme toukokuussa, tarpeen.

Haluan antaa tunnustusta valtiovarainministereiden nopealle toiminnalle viime viikolla. Korostan, että tämä kuvastaa määrätietoisuuttamme pyrkiessämme turvaamaan euron vakauden.

"EU:n ja euroalueen rahoitustukea annetaan voimakkaan toimintaohjelman perusteella, josta komissio ja IMF sekä Euroopan keskuspankki neuvottelevat Irlannin viranomaisten kanssa. [ – – ] Kun otetaan huomioon Irlannin talouden vahvat perusteet, ohjelman päättäväisen täytäntöönpanon pitäisi mahdollistaa palaaminen vankkaan ja kestävään kasvuun, joka turvaa taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden." Tämä oli lainaus euroryhmän ja Ecofin-neuvoston ministereiden lausumasta.

Talouden ohjaustyöryhmä ei ollut hallitustenvälinen konferenssi, vaan se tarkasteli työskentelytapojemme, ensisijaisia tavoitteitamme ja menettelyjämme tällä alalla. Pyrimme löytämään oikean tasapainon toisaalta liiallisen julkisen talouden vajeen ja unionin sisäisen taloudellisen epätasapainon välttämistä koskevien yleisten eurooppalaisten puitteiden määräämisen ja toisaalta sen välille, että kansallisille hallituksille annetaan kansallisten poliittisten menettelyjen ja EU:n lainsäädännön puitteissa vapaus valita, mitä ne haluavat verottaa ja miten ne haluavat kuluttaa.

Haluamme varmistaa, että jokainen jäsenvaltio ottaa täysimääräisesti huomioon taloudellisten ja verotuksellisten päätöstensä vaikutukset kumppaneihinsa ja koko Euroopan unionin vakauteen. Samalla haluamme vahvistaa unionin tason valmiuksia toimia, kun yhden jäsenvaltion toimintatavat aiheuttavat riskin muulle unionille.

Talouden ohjaustyöryhmän muiden suositusten tavoin myös nämä ovat erittäin lähellä komission ehdotuksia. Keskustelin näistä kysymyksistä kahdesti Euroopan parlamentin ryhmien puheenjohtajien ja asiasta vastaavien valiokuntien puheenjohtajien kanssa pyytämänne menettelyn mukaisesti.

Täsmennän erästä seikkaa. Jotkut väittävät olevansa pettyneitä, koska päätöksenteon automaattisuutta ei ole lisätty. Me ehdotamme nimenomaan automaattisuuden lisäämistä. Neuvosto – perussopimuksen nojalla nimenomaan neuvosto – päättää seuraamuksista nk. "käänteisen enemmistön" perusteella. Se tarkoittaa, että seuraamuksia koskeva komission ehdotus katsotaan hyväksytyksi, ellei sitä hylätä määräenemmistöllä. Tähän asti enemmistön oli hyväksyttävä seuraamukset.

Vain muutama viikko sitten eräät jäsenvaltiot suhtautuivat erittäin vastahakoisesti käänteiseen enemmistöön. Se on todellakin läpimurto. Lisäksi ohjaustyöryhmä ehdotti useita muita toimenpiteitä vakaussopimuksen vahvistamiseksi, esimerkiksi politiikan koordinoinnin lisäämistä (EU-ohjausjakso), luotettavia tilastoja ja riippumattomia finanssipoliittisia neuvostoja.

Jäsenvaltioiden pitäisi huomata, että niiden poliittiset päätökset vaikuttavat kaikkiin niiden kumppaneihin ja koko unioniin. Tämä on kriisin suuri opetus. Yleinen huomautus: talouden ohjaustyöryhmä oli poliittinen kehys, jonka avulla pyrittiin pääsemään nopeasti yhteisymmärrykseen. Kaikki tekemämme läpimurrot on muutettava säädösteksteiksi. Komission, neuvoston ja Euroopan parlamentin on tehtävä se. Uskon, että kaikki toimielimet jatkavat tätä työtä. Se on välttämätön velvollisuus.

Ohjaustyöryhmän kolmannen ja viimeisen päätehtävän osalta käsittelen myös työryhmän seurantaa. Me suositamme vankkaa ja uskottavaa pysyvää kriisinhallintamekanismia, joka turvaa koko euroalueen rahoitusvakauden. Kaikki valtion- ja hallitusten päämiehet olivat yhtä mieltä tästä tarpeesta ja siitä, että se vaatii vähäisen muutoksen perussopimukseen.

Ennen kuin lopetan tämän kohdan osalta, haluan korostaa, että vakaussopimusta koskevassa työssä ei ole kysymys vain jäsenvaltioiden rankaisemisesta tai menneisyydessä tehtyjen virheiden korjaamisesta. On tärkeää tarkastella sitä laajemmassa asiayhteydessä. Emme saa unohtaa EU:n rakenteen ja kestävän kasvun sekä yleisen taloudellisen toimintakyvyn parantamista koskevaa laajempaa haastetta.

Tähän Eurooppa-neuvoston aiemmin tänä vuonna hyväksymä Eurooppa 2020 -strategia keskittyy. Vastaus niille, jotka pelkäävät finanssipolitiikan kiristämisen leikkaavan talouskasvua, on seuraava: on keskityttävä enemmän taustalla oleviin rakenteellisiin tekijöihin, jotka haittaavat talouden suorituskykyä, ja korjattava ne. Se on ensi vuoden helmi- ja maaliskuussa järjestettävien Eurooppa-neuvoston kokousten päätavoite.

Eurooppa-neuvosto kävi myös EU:n talousarvioon liittyvistä asioista lyhyen keskustelun, johon kannusti muun muassa parlamentin puhemiehen kokouksemme alussa pitämä puhe. Sovimme, että palaamme tähän joulukuussa.

Siteeraan sitä odoteltaessa päätelmiämme, joissa todettiin vain yksinkertaisesti, että "on välttämätöntä, että Euroopan unionin talousarviossa ja tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä otetaan huomioon vakauttamistoimet, joita jäsenvaltiot ovat toteuttamassa alijäämän ja velan saattamiseksi kestävämmälle uralle. Eri toimielinten tehtävät huomioon ottaen – korostan tätä – huomioon ottaen ja pitäen mielessä tarpeen saavuttaa Euroopan unionin tavoitteet Eurooppa-neuvosto keskustelee seuraavassa kokouksessaan siitä, miten varmistetaan, että näitä toimia edistetään asianmukaisesti Euroopan tason varojen käytöllä".

Vakuutan teille, että neuvosto tunnustaa Euroopan parlamentin uuden roolin Lissabonin sopimuksen mukaisesti. Eurooppa-neuvosto ei tietenkään ottanut kantaa vuoden 2011 talousarviomenettelyyn, koska se on ministerineuvoston ja Euroopan parlamentin asia.

Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana pyydän kaikkia asianosaisia osapuolia jatkamaan neuvotteluja, jotta vuoden 2011 talousarviosta päästäisiin kompromissiin mahdollisimman nopeasti. Kompromississa eri näkökohdat on otettava huomioon, ja samalla on tietenkin noudatettava perussopimuksia.

Tässäkin Eurooppa-neuvoston kokouksessa pyrittiin myös – kuten kaikissa Eurooppa-neuvoston kokouksissa – valmistelemaan Euroopan unionin yhteisiä kantoja tärkeiden kansainvälisten tapahtumien kynnyksellä. Tässä tapauksessa kiinnitimme huomiota G20-ryhmän huippukokouksen, Cancúnin ilmastonmuutoskonferenssin ja useiden kahdenvälisten huippukokousten valmisteluun.

G20-ryhmän huippukokouksen, joka jo pidettiin, osalta sovimme ensisijaisista tavoitteista, joita unionin edustajat ja G20-ryhmään kuuluvat EU:n jäsenvaltiot edistivät. Niihin sisältyivät pääomavaatimuksia koskevan Basel III -säännöstön ja IMF:n uudistamisen hyväksymisen varmistaminen. Jälkimmäisen osalta haluan korostaa, että tämän historiallisen uudistuksen mahdollisti eurooppalaisten avoin ja rakentava lähestymistapa. Luovuimme kahdesta paikasta, jotta pääsimme lopulliseen sopimukseen, ja vastasimme siten suurelta osin mukauttamisesta.

Maailmantalouden epätasapainon ja vaihtokurssipolitiikan osalta keskustelut olivat jännittyneitä G20-ryhmän kokouksen alla. Huippukokouksessa tehtiin oikea analyysi ja sovittiin menettelystä. Olemme mielissämme päätöksistä määritellä epätasapainoa koskevia indikaattoreita ja arvioinnista, joka tehdään vuonna 2011. Nyt on välttämätöntä sopia toimintatapoja koskevista päätelmistä ja tarvittaessa korjaustoimista kyseisen arvioinnin perusteella.

Cancúnin osalta Eurooppa-neuvosto laati myös EU:n kannan tämän kuun lopussa alkavia neuvotteluja varten. Viime vuonna järjestetyn Kööpenhaminan ilmastokonferenssin jälkeen on käyty lukemattomia – virallisia ja epävirallisia – keskusteluja, mutta ne etenevät hitaasti ja ovat edelleen erittäin vaikeita. Cancúnista tulee todennäköisesti vain välivaihe pyrittäessä ilmastonmuutoksen torjumista koskeviin maailmanlaajuisiin puitteisiin. Euroopan unioni tietenkin pahoittelee sitä.

Lopuksi kahdenvälisten huippukokousten osalta Eurooppa-neuvosto keskusteli ensisijaisista tavoitteistamme ja strategioistamme tulevissa huippukokouksissa eli Yhdysvaltojen, Venäjän, Ukrainan, Intian ja Afrikan maiden kanssa järjestettävissä huippukokouksissa. Se on erittäin hyödyllistä komission puheenjohtajalle Barrosolle ja minulle ja varmistaa, että me emme puhu tällaisissa tilaisuuksissa vain Brysselin toimielinten puolesta vaan jokaisen 27 jäsenvaltion puolesta. Aion tehdä tästä säännöllisen osan Eurooppa-neuvoston kokouksia.

Arvoisat kollegat, päätän tähän yhteenvetoni Eurooppa-neuvoston viimeisimmästä kokouksesta, joka pidettiin lähes kuukausi sitten. Aion joka tapauksessa jatkaa käytäntöäni tiedottaa tuloksista Euroopan parlamentin poliittisten ryhmien puheenjohtajille välittömästi, parin tunnin kuluessa jokaisen Eurooppa-neuvoston kokouksen päättymisen jälkeen. Kuulisin mielelläni näkemyksiänne.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, jos viikko on pitkä aika politiikassa, kuukausi voi vaikuttaa ikuisuudelta. Paljon on tapahtunut edellisen Eurooppa-neuvoston kokouksen jälkeen, etenkin Irlannissa viime aikoina. Aiottu toimi on uusi, välttämätön askel Irlannin, euroalueen ja koko Euroopan unionin rahoitusjärjestelmän vakauden turvaamiseksi. Toukokuussa perustamme kaksi välinettä ovat tehokkaita välineitä, jotka voivat onnistua niille asetetussa tehtävässä. Irlannin on käsiteltävä hyvin erityislaatuisia kysymyksiä, ja nämä välineet kykenevät vastaamaan niihin. Näiden toimenpiteiden ansiosta Irlannin talouden pitäisi nyt päästä takaisin kestävän kasvun tielle hyödyntämällä perusvahvuuksiaan.

Viime kuukaudet ovat olleet haasteellisia. Olemme päässeet hyvin pitkälle, mutta työ on vielä kesken. Taloutemme ohjausta ja hallintaa ollaan muuttamassa. Puheenjohtaja Van Rompuyn johtama talouden ohjaustyöryhmä on esitellyt tuloksensa, jotka ovat erittäin myönteisiä. Se on hyötynyt komission merkittävistä panoksista ja onnistunut saamaan aikaan laaja-alaista lähentymistä komission lainsäädäntöehdotusten osalta. Ohjaustyöryhmän toiminta kattoi myös eräitä muita erittäin tärkeitä talouden ohjauksen ja hallinnan näkökohtia.

Ratkaisevaa on, että tiukemmat finanssipolitiikan säännöt ja laajempi talouden seuranta – jotka kumpikin ovat komission paketin kulmakiviä – on säilytetty. Olen jo aiemmin korostanut useaan kertaan, että on tärkeää saattaa uudet puitteet toimintaan mahdollisimman pian. Siksi olinkin mielissäni siitä, että Eurooppa-neuvosto kannatti ajatustamme "nopeutetusta" lähestymistavasta ja asetti itselleen tavoitteeksi päästä sopimukseen komission lainsäädäntöehdotuksista kesään 2011 mennessä.

On huomionarvoista, että viime syyskuussa lausutut kysymykset komission esittämistä lainsäädäntöehdotuksista ovat nyt muuttuneet haluksi nopeuttaa kyseisten ehdotusten käsittelyä. Nyt normaalin lainsäädäntömenettelyn on edettävä omaa rataansa tulevina kuukausina. Luotan siihen, että yhteisön menetelmä toimii yhtä hyvin kuin aina ennenkin ja auttaa meitä vahvistamaan talouden ohjausta ja hallintaa euroalueella ja Euroopassa.

Uskon, että päädymme tiukkoihin määräyksiin, jotka perustuvat sopiviin noudattamista tukeviin kannustimiin, puoliautomaattiseen täytäntöönpanoon ja tehokkaisiin puitteisiin laajemman makrotaloudellisen epätasapainon käsittelemiseksi. Tarvitsemme vahvistettua ja ankaraa talouden ohjausta ja hallintaa luodaksemme vakaata ja kestävää kasvua, joka on äärimmäisen tärkeää kansalaistemme työllisyyden ja hyvinvoinnin kannalta.

Euroalueen pysyvä kriisinratkaisumekanismi on tämän palapelin olennainen osa. Tällä hetkellä voimassa oleva väliaikainen mekanismi päättyy vuonna 2013. Siksi on välttämätöntä, että siihen mennessä otetaan käyttöön jotakin uskottavaa, vankkaa, kestävää ja välttämättömiin teknisiin tosiasioihin perustuvaa. Tästä syystä komissio on jo aloittanut valmistelutyönsä, jotka liittyvät euroaluetta koskevan uuden mekanismin yleisiin piirteisiin. Tätä mekanismia, jota me valmistelemme neuvotellen tiiviisti Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan kanssa, pitäisi tarkastella Euroopan unionin ja euroalueen talouden ohjauksen ja hallinnan vahvistamiseen tähtäävän yleisen ponnistelun yhteydessä.

Haluan tehdä selväksi, että vaikka mekanismi rahoitetaan kansallisista talousarvioista, se pysyy "eurooppalaisena" aloitteena. Sen yhteydessä voidaan tietenkin hyödyntää komission osaamista, riippumattomuutta ja puolueettomuutta, jotta se saadaan toimimaan. Mekanismissa on kolme keskeistä osatekijää: makrotaloudellinen sopeutusohjelma, rahoitusjärjestely ja yksityisen sektorin osallistuminen. Viimeksi mainittu voi saada useita muotoja, mutta ennen kaikkea haluan tehdä selväksi, että mitä yksityisen sektorin osallistumisesta päätetäänkään, se pätee vasta vuoden 2013 jälkeen.

Valtioiden ja hallitusten päämiehet päättivät yksimielisesti, että mekanismin perustaminen edellyttää perussopimuksen muuttamista. Kun teimme Lissabonin sopimuksen viime vuonna, kukaan ei kuvitellut, että joku ehdottaisi uusia muutoksia näin pian. Tiedämme kaikki, että se ei koskaan ole helppo prosessi, ja me kaikki ymmärrämme siihen liittyvät riskit. Se on yksi syy siihen, miksi selitin – Eurooppa-neuvoston kokouksessa ja jo aikaisemmin – että meidän ei pitäisi hyväksyä sellaista perussopimuksen tarkistamista, joka kyseenalaistaa jäsenvaltioiden äänestysoikeudet. Olen tyytyväinen siihen, että tämä perustelu hyväksyttiin ja että tehtävä tarkistus tulee olemaan rajattu ja itse asiassa hyvin täsmällinen.

On myös järkevää pitää prosessi mahdollisimman yksinkertaisena. Siksi haluan varoittaa houkutuksesta yhdistää sitä muihin, asiaan liittymättömiin aiheisiin.

Mitkään näistä toimista eivät tapahdu tyhjiössä. Eurooppa-neuvoston kokous, G20-ryhmän huippukokous, EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokous Lissabonissa viime viikonloppuna: ne ovat kaikki merkkipaaluja, osa suurempaa suunnitelmaamme palauttaa Euroopan vakauden ja kasvun tielle. Puhumme G20-ryhmän huippukokouksesta seuraavassa Euroopan parlamentissa käytävässä keskustelussa, joten kerron nyt hyvin lyhyesti Lissabonissa pidetystä erittäin tärkeästä EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksesta.

Huippukokouksen ilmapiiri oli läheinen, ystävällinen ja keskittynyt. Puheenjohtaja Van Rompuy ja minä sovimme presidentti Obaman kanssa, että on luotava kasvua ja työllistämistä koskeva transatlanttinen toimintaohjelma, joka sisältää sääntelyn lähentämistä ja varhaisen vaiheen neuvotteluja esimerkiksi kilpailukyvystä ja maailmanlaajuisesta uudistamisesta. Olemme antaneet ministereille ja komission jäsenille tehtäväksi edistää tätä konkreettista työtä varsinkin transatlanttisen talousfoorumin puitteissa.

Maailmantalous, G20-ryhmä ja nousevan talouden maat olivat myös tärkeässä asemassa esityslistalla. Haluan sanoa seuraavaa: Euroopan unioni kykenee saavuttamaan tavoitteensa vain siinä tapauksessa, että me aktivoimme kaikki politiikanalat, että me hyödynnämme suhdetta, joka meillä on kaikkiin tärkeimpiin kumppaneihimme, että me käytämme vaikutusvaltaamme yhdennetyllä tavalla kaikilla tasoilla – kansallisesti, EU:ssa ja maailmanlaajuisesti. Yksi asia on selvä: meillä on enemmän vaikutusvaltaa unionin ulkopuolella, mikäli me pystymme pääsemään sopimukseen keskenämme, Euroopan unionissa. Tässä suhteessa olen huolissani siitä, että eräät viimeaikaisemmista kannanotoista eivät ole edistäneet yhteisen toimintamme keskittämistä ja yhtenäisyyttä.

Mielestäni talouden ohjauksen ja hallinnan suhteen tähän asti saavuttamamme edistyminen on merkki siitä, että me voimme – kun kaikilla osapuolilla on riittävästi poliittista tahtoa – tehdä EU:sta vaikutusvaltaisemman toimijan maailmassa kansalaistemme eduksi. Jotta näin tapahtuisi, on selvää, että me tarvitsemme poliittista tahtoa ja tunteen yhteisestä päämäärästä sekä EU:n toimielimissä että kaikissa jäsenvaltioissamme. Haluan vedota teihin tänään seuraavasti: lisää yhtenäisyyttä, lisää lähentymistä, lisää yhteistä päämäärää.

  Joseph Daul, PPE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, luin eilen sanomalehdestä mielipidemittauksesta, jonka mukaan 70 prosenttia ranskalaisista on sitä mieltä, että kriisi jatkuu yhä ja että sitä ei ole vielä ratkaistu. Olen varma, että laajempi Euroopassa toteutettava tutkimus tuottaisi samat tulokset.

Meidän on siksi puututtava kansalaistemme aiheellisiin huoliin. He elävät vaikeita aikoja, eivätkä siedä hidasta ja monimutkaista päätöksentekomenettelyä EU:n ja maailmanlaajuisella tasolla. Useat näistä ihmisistä ovat kysyneet minulta, mitä me teemme ja mitä EU tekee heidän ja heidän perheensä hyväksi. Ihmiset ovat peloissaan. Samaan aikaan huomaan, että yhä useammat poliitikot ja yhä useammat maat, jopa täällä Euroopan parlamentissa, käyttävät, manipuloivat ja hyödyntävät tätä pelkoa ja ahdistusta, eivätkä esitä mitään ehdotuksia.

Tämä populistinen lähestymistapa, joka vääristää politiikkaamme, on vakava. Haluankin mainita, että tämä ei ole oikea tapa ratkaista todellisia ja vakavia ongelmia, joita maamme ja EU maailmassa kohtaavat. Mielestäni poliittisten puolueiden ja parlamentin ryhmien, jotka vastustavat tällaista populismia ja kansankiihotusta, pitäisi ottaa enemmän kantaa asiaan.

Ei, kriisiin ei vastata karttamalla sitä tai turvautumalla protektionismiin. Ei, vallitsevaan kriisiin ei ole nopeaa tai helppoa ratkaisua. Ei, me emme voi kääntää selkäämme yhteisvastuullisuudelle tai ponnisteluille kaikkien maiden vahvistamiseksi globalisaation takia, ja ymmärtää sitten lopulta, että me tarvitsemme kumppaneita ankarina aikoina.

Meidän on opittava Irlannin tapahtumista, eikä tämä ole Irlannin arvostelua, arvoisa neuvoston puheenjohtaja ja arvoisa komission puheenjohtaja. Meidän on opittava läksymme, koska Irlannin vaikeudet eivät johdu vain pankeista vaan myös nykyisen hallituksen vuosien mittaan harjoittamasta vero- ja talouspolitiikasta. Kelttiläinen tiikeri, joka oli yksin vastuussa omasta kasvustaan ja jolla on epätyypillinen verotusjärjestelmä, hyvin vähän pankkialan sääntelyä ja kaikista muista Euroopan unionin jäsenvaltioista poikkeavat investointeja koskevat säännöt, todistaa nyt kiinteistökuplansa puhkeamista, kotitalouksien velkaantumista, ennätystyöttömyyttä ja pankkialan rampautumista. Irlannin hallitus on taannut koko pankkijärjestelmän, jonka sitoumukset ovat 480 miljardia euroa, tai kolme kertaa Irlannin BKT, mikä nostaa sen julkisen talouden vajeen 32 prosenttiin.

Nyt Irlannin hallitus on peräänkuuluttanut ja oikeutetusti saanut osakseen eurooppalaista yhteisvastuullisuutta. Olen siitä mielissäni, ja kuten komission jäsen Rehn totesi täällä Euroopan parlamentissa maanantaina, Irlannin pian saama apu turvaa koko euroalueen vakauden. Onko Irlannin hallitus kuitenkaan vuosien mittaan itse osoittanut tätä eurooppalaista yhteisvastuullisuutta, jota Dublin nyt oikeutetusti saa samoin kuin liittyessään EU:hun?

Kuinka monta kertaa jäsenvaltiot ovat yrittäneet yhdenmukaistaa verotusta, joka on tänä päivänä liiankin ilmeisellä tavalla euron hyvän hallintotavan perusedellytys? Joka kerralla muutamat samat maat vastustavat sitä.

En osoita ketään sormella, mutta mielestäni meidän on aika ottaa opiksi sellaisesta käyttäytymisestä tulevaisuutta silmällä pitäen. Kuten olen moneen kertaan sanonut täällä Euroopan parlamentissa, kriisi merkitsee mahdollisuutta tehdä muutos. Me emme saa arkailla muuttaa joitakin tapojamme, joilla ei ole ollut toivomaamme myönteistä vaikutusta.

Arvoisat parlamentin jäsenet, Eurooppa-neuvoston muutama viikko sitten hyväksymät toimenpiteet ja G20-ryhmän Soulissa sopimat suuntaviivat ovat askel oikeaan suuntaan, mutta ne eivät riitä. Toisin sanoen on tiedostettava yhteistyön välttämättömyys Euroopassa ja merkittävien alueellisten ryhmittymien keskuudessa, jotta voidaan puuttua rahoitusmarkkinoiden epävakauteen ja kaupan epätasapainoon sekä välttää valuuttasota.

Me kaikki tiedämme, että kaikissa näissä kysymyksissä maamme eivät yksinään kykene löytämään toteuttamiskelpoista pitkän aikavälin ratkaisua 500 miljoonan eurooppalaisen odotusten täyttämiseksi. Kuten alussa totesin, he odottavat poliitikkojensa – eli meidän kaikkien täällä ja kotona pääkaupungeissamme – tekevän tulevaisuuteen suuntautuvia päätöksiä.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kriisi on opettanut meille ainakin sen, että eilispäivät ratkaisut eivät välttämättä ole huomispäivän ratkaisuja. Maksamme korkean hinnan tämän käsittämisestä kriisin aikana, mutta maksamme vielä korkeamman hinnan, mikäli edelleen ummistamme siltä silmämme. Kehotan EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioiden hallituksia muuttumaan, oppimaan poliittisia opetuksia kriisistä ja lakkaamaan hakemasta yhteisvastuullisuutta silloin, kun se on liian myöhäistä.

Arvoisa puhemies, haluan sanoa vielä yhden asian. Tässä ei ole kyse neuvoston ja parlamentin välisestä kamppailusta; tässä on kyse perussopimusten täytäntöönpanosta, yhteisvastuun osoittamisesta ja yhteistyön tekemisestä. Tämän viestin haluan välittää teille, jotta me voisimme selviytyä kriisistä kansalaistemme tähden.

  Martin Schulz , S&D-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, kuunnellessani Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaa havaitsin erilaisen äänensävyn kuin mitä komission puheenjohtaja käytti. Neuvoston puheenjohtaja on antanut meille selonteon. Arvoisa puheenjohtaja Van Rompuy, mikäli sallin itseni antautua sen lumoihin, voin tulla vain siihen johtopäätökseen, että kaikki asiat ovat hyvällä mallilla. Jos taas kuuntelen puheenjohtaja Barrosoa, saan ennemmin sen vaikutelman, että "eräät viimeaikaisemmista kannanotoista eivät ole edistäneet yhtenäisyyttä". Näin komission puheenjohtaja totesi neuvostosta, joka teidän kertomanne mukaan toimii täydessä yhteisymmärryksessä.

Ei, Euroopassa vallitseva todellisuus on jokseenkin erilainen. Euroopassa vallitseva todellisuus on se, että EU on jakautunut kolmeen osaan: Saksaa ja Ranskaa edustaviin päätöksentekijöihin, muuhun euroalueeseen ja loppuihin jäsenvaltioihin, jotka eivät kuulu euroalueeseen ja joiden joukossa Yhdistyneellä kuningaskunnalla on erityisasema. Se on Euroopassa vallitseva todellisuus.

Yhdistyneen kuningaskunnan erityisasemaa on myös tarkasteltava erityisesti. Merkelin ja Sarkozyn saksalais-ranskalainen päätöksentekokumppanuus on tehnyt sopimuksen pääministeri Cameronin kanssa. Kaikki tietävät sen, ja se on myös sanottava avoimesti. Sopimus on seuraavanlainen: "Perussopimusta on tarkistettava vakaussopimusta varten". "Hyvä on", Cameron sanoo, "se ei ole helppoa, koska parlamentin alahuoneessa on takapenkkiläisiä, jotka eivät halua sitä, mutta siinä tapauksessa, että onnistun, haluan erilaisen talousarvion". Siihen Angela Merkel ja Nicolas Sarkozy vastaavat: "Hyvä, tehkäämme niin".

Se on Euroopassa vallitseva todellisuus. Sillä ei ole mitään tekemistä yhteisön hengen kanssa, ja lisäksi se on lähestymistapa, joka tuhoaa Euroopan unionin yhtenäisyyden, ja pitkällä aikavälillä se tuhoaa myös Euroopan unionin. Pelkään, että jotkut ihmiset haluavat, että niin tapahtuu. He osoittavat sille innokkaasti suosiotaan. Kyseiset Euroopan parlamentin jäsenet istuvat tuolla.

(Suosionosoituksia)

Mikäli emme halua, että nämä ihmiset antavat tulevaisuudessa määräykset tällä mantereella, meidän on johdettava Eurooppaa eri suuntaan.

(Välihuomautuksia)

Yritän jatkaa. Jäsen Langen kiihtyy aina niin helposti. Vakaussopimuksen uudistaminen EU:ssa tehdään riippuvaiseksi sellaisen maan hyväksynnästä, joka ei edes kuulu euroalueeseen. Angela Merkel on suostumassa perussopimuksen tarkistamiseen aikana, jolloin kukaan täällä Euroopan parlamentissa ei osaa ennustaa, mitä Irlannissa tulee tapahtumaan. En myöskään ole varma siitä, hyväksytäänkö Euroopan unionista tehdyn sopimuksen tarkistaminen Irlannissa yhtä kitkattomasti kuin Eurooppa-neuvoston kokouksesta antamassanne selonteossa esititte.

Angela Merkelin mukaan yksityinen sektori on otettava mukaan. Komission jäsen Rehn, haluan esittää teille kysymyksen, joka koskee Irlannin yksityistä sektoria. Miten oli itse asiassa mahdollista, että Irlannin pankit läpäisivät stressitestit? Voitteko selittää sen meille?

Se mitä Angela Merkel tekee, muodostaa stressitestin eurolle. Kerron teille, mitä on tekeillä: yksityisen sektorin osallistuminen on hyvä asia, ja on oikein, että se on osallisena. Euroopan parlamentissa – pidän kiinni tästä – me päätimme laajan yksimielisyyden vallitessa tavasta ottaa yksityinen sektori mukaan, nimittäin ottamalla käyttöön Euroopan laajuisen pääomasiirtojen transaktiomaksun.

(Suosionosoituksia)

Tästä keskusteltiin lyhyesti G8-ryhmän huippukokouksessa, jossa todettiin, että "ei, me emme halua pääomasiirtojen transaktiomaksua". Silloin me totesimme, että "hyvä on, unohdetaan se sitten". Iltapäivällä kahvitauon aikana pääomasiirtojen transaktiomaksu haudattiin. Se olisi ainoa tapa yksityisen sektorin saamiseksi osallistumaan siten, että se todella vaikuttaisi kyseiseen yksityiseen sektoriin. Nyt sanotaan, että Yhdistynyt kuningaskunta ei halua sitä. Päättääkö Yhdistynyt kuningaskunta tosiasiassa kaikesta Euroopassa? Mitä jos ottaisimme pääomasiirtojen transaktiomaksun käyttöön ensin esimerkiksi euroalueella, ja sanoisimme, että perimme siten yksityiseltä rahoitusalalta maksuja euroalueella.

(Välihuomautuksia)

Minä toistan, mitä hän sanoi, jotta tulkit voivat tulkata sen teille: "yksi kansa, yksi valtakunta, yksi johtaja". Niin tämä mies sanoi.

Lopetan pian. Kun tämä Euroopan parlamentin jäsen kävelee istuntosalissa ja huutaa "yksi kansa, yksi valtakunta, yksi johtaja", minulla on vain yksi asia sanottavana: ne ihmiset, jotka sanoivat näin Saksassa, ovat ihmisiä, joiden ajattelutapaa minä vastustan, mutta uskon, että tämän herrasmiehen näkemykset ovat lähempänä kyseistä ajattelutapaa kuin minun näkemykseni.

  Joseph Daul (PPE). – (FR) (osoittaen sanansa jäsen Bloomille) En voi hyväksyä, mitä te sanoitte. Elämme demokraattista aikaa ja demokraattisessa järjestelmässä. Pyydän teitä esittämään virallisen anteeksipyynnön, tai muuten me teemme virallisen valituksen. Jotkut ihmiset ovat sanoneet vähemmän kuin te äsken – se ei ole oikein.

(Suosionosoituksia)

Hän oli lähellä lisätä, että kysymyksen ratkaisemiseksi perustetaan keskitysleirejä.

  Puhemies. – (EN) Arvoisat kollegat, meidän on siirryttävä eteenpäin. Otan sen huomioon. Luen teille työjärjestyksen 152 artiklan 1 kohdan: "Puhemies kehottaa jäsentä, joka häiritsee istunnon asianmukaista kulkua tai jonka käyttäytyminen ei ole 9 artiklan asiaa koskevien määräysten mukaista, palaamaan järjestykseen". Arvoisa kollega, pyydän teitä esittämään anteeksipyyntönne läsnä oleville jäsenille.

  Godfrey Bloom (EFD). – (EN) Martin Schulzin näkemykset sopivat tähän yhteyteen. Hän on epädemokraattinen fasisti.

  Puhemies. – (EN) Arvoisat kollegat, me odotimme jotain aivan muuta. Emme halua, että keskusteluamme häiritään tuollaisella tavalla. Arvoisa kollega, kutsun teidät tapaamiseen kanssani, ja meidän on päätettävä seuraavista toimista.

Meidän on mahdotonta keskustella tällaisessa ilmapiirissä. Arvoisa kollega, kuten näette, istuntosalissa vastustetaan erittäin voimakkaasti teidän käytöstänne. Luen 152 artiklan 3 kohdan äidinkielelläni.

(PL) "Jos häirintä jatkuu tai jäsen rikkoo sääntöjä uudelleen, puhemies voi kieltää häntä käyttämästä puheenvuoroa ja poistaa hänet istuntosalista istunnon loppuajaksi. Jos rikkomus on erityisen vakava, puhemies voi turvautua jälkimmäiseen toimeen myös ilman toista kehotusta palata järjestykseen. Pääsihteeri huolehtii viipymättä parlamentin vahtimestareiden ja tarvittaessa turvallisuushenkilöstön avustuksella, että tällaiset järjestyksenpidolliset toimenpiteet pannaan täytäntöön".

Jäsen Bloom, kuten näette, istuntosalissa olevien Euroopan parlamentin jäsenten enemmistö ei voi mitenkään hyväksyä käytöstänne. Minunkin on mahdoton hyväksyä käytöstänne. Siksi minun on pyydettävä teitä poistumaan istuntosalista.

(EN) Kuten tiedätte, te voitte keskustella ja ilmaista mielipiteitänne, mutta ette saa häiritä siten muita. Muuten me emme saa pidettyä järjestystä yllä istuntosalissa.

  Guy Verhofstadt, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, aluksi haluan sanoa, että mielestäni äskeinen tapaus on hyvin vakava. Olen myös sitä mieltä, että poliittisten ryhmien on esitettävä tänään yhteinen kanta vastauksena tähän asiaan. Toivonkin, että kaikki poliittiset ryhmät – lukuun ottamatta tietenkin kyseisen jäsenen ryhmää – tukevat hyvin selkeällä tavalla toimia, joihin te olette ryhtynyt estääksenne tällaista tapahtumasta enää koskaan uudelleen.

(Suosionosoituksia)

Mielestäni se, mitä jäsen Daul sanoi Irlannista – koska hän on tehnyt täydellisen analyysin Irlannin tilanteesta – pitää täysin paikkansa. Haluan kuitenkin sanoa hänelle, että mikäli olisimme lokakuussa 2008 rahoituskriisin alkaessa laatineet pankeille eurooppalaisen pelastussuunnitelman, jota komissio esitti mutta jonka jäsenvaltiot torjuivat, Irlanti ei olisi koskaan joutunut nykyisiin ongelmiin. Ehdotus hylättiin lokakuussa 2008 toteamalla, että "ei, se ei ole tarpeen. Meillä Saksassa on tarpeeksi rahaa, jotta voimme ratkaista ongelmamme itse". No, me näimme, mitä siitä seurasi.

Toiseksi haluan puuttua nyt käsiteltävään kysymykseen, koska siihen liittyy yhä jännitteitä. Omasta puolestani toivon, että euron kurssi on huomenna tai ylihuomenna jälleen vakaa, koska nyt se ei vielä ole sitä. Mielestäni se, mitä Euroopan keskuspankin pääjohtaja ja komission jäsen Rehn eilen sanoivat, on otettava erittäin vakavasti.

Mielestäni se, mitä Jean-Claude Trichet sanoi eilisen keskustelun aikana – jonka aikana ei ollut kovin montaa henkilöä läsnä – on erittäin merkityksellistä. Hän sanoi, että paketti ei riittäisi euroalueen vakauden palauttamiseen. Meillä täällä Euroopan parlamentissa on siksi erityinen vastuu, koska me osallistumme yhteispäätösmenettelyihin kaikilla näillä alueilla. Se on otettava vakavasti. Mikä tässä tarkalleen ottaen on ongelmana? Maailmassa ei ole valuuttaa, jota valtio ei tukisi, yhteistä talouspolitiikkaa, strategiaa ja yhteisiä joukkolainamarkkinoita. Meidän mielestämme euroalueella on mahdollista toimia 16 valtionhallinnon, 16 joukkolainamarkkinoiden ja 16 erilaisen talouspolitiikan puitteissa; mielestäni tämä on se perusta, jonka puitteissa meidän on toimittava, ja se johtopäätös, joka meidän on tehtävä. Meidän on edettävä neuvoston päätöksiä pidemmälle. Arvoisa komission jäsen Rehn, mielestäni meidän on edettävä komission ehdotuksia pidemmälle ja tuettava pääjohtaja Trichet'tä.

Mikäli Jean-Claude Trichet, joka sentään on vastuussa euron vakaudesta, kehottaa Euroopan parlamenttia ja muita eurooppalaisia viranomaisia vahvistamaan pakettia, ainoa päätös, jonka me voimme tehdä rahoitusmarkkinoiden hyväksi, on vahvistaa pakettia, yhteisöllistää, ottaa käyttöön täysin automaattisia seuraamuksia – joita ei ole käytössä tällä hetkellä – ja luoda euroon perustuvat joukkolainamarkkinat. Kreikan ja Saksan sekä Irlannin ja Saksan väliset erot eivät häviä ilman yhteisiä joukkolainamarkkinoita. Oikeasti tehokas lisäseuraamus voitaisiin myös ottaa käyttöön niitä maita varten, jotka eivät noudata vakaussopimusta.

Lopuksi haluan todeta, että me tarvitsemme sellaista todellista talouden ohjausta ja hallintaa, joka lisää investointeja. Mikäli Saksan hallitus peräänkuuluttaa sitä tarkoitusta varten perussopimuksen 136 artiklan muuttamista, muutetaan sitä sitten. Tehkäämme myös se, mikä on välttämätöntä, ja sisällyttäkäämme todellinen talouden ohjaus ja hallinta sekä täysin automaattiset seuraamukset 136 artiklaan tulevaisuudessa. Kääntäkäämme nämä perussopimukseen tehtävät muutokset todelliseksi tilaisuudeksi valmistella euroa tulevaisuutta varten ottamalla käyttöön talouden ohjaus ja hallinta euroalueella ja Euroopan unionissa.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymykseen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti)

  William (The Earl of) Dartmouth (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, siinä tapauksessa, että komissio saa ajamansa talouden ohjauksen ja hallinnan – jota tekin, jäsen Verhofstadt, sille haette – onko kantanne se, että komissio tekee aina oikeat päätökset?

  Guy Verhofstadt (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, luotan uskoakseni enemmän Euroopan komission aikeeseen ryhtyä toimenpiteisiin niitä maita vastaan, jotka eivät sovella vakaussopimusta, kuin neuvostoon, jossa hallitusten päämiehet ovat. Olin yhdeksän vuotta neuvostossa, enkä koskaan nähnyt minkään maan edustajan osoittavan toista sormella ja sanovan, että "te ette sovella vakaussopimusta".

Me näimme sen vuosina 2004 ja 2005 Ranskan ja Saksan osalta. Ne eivät soveltaneet vakaussopimusta, eikä kumpaakaan maata vastaan kohdistettu seuraamuksia. Siksi Euroopan komission, joka on yhteisön toimielin ja joka todella noudattaa Monnet'n ja Schumanin menetelmää, on otettava johtoasema tässä kysymyksessä.

  Barry Madlener (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, juuri niin. En voinut osallistua keskusteluun, kun te poistitte istuntosalista Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuoluetta edustavan kollegamme. Haluan kuitenkin esittää vastalauseen sääntöjen puolueellisen täytäntöönpanon takia. Jäsen Schulz kutsui kollegaani jäsen van der Stoepia fasistiksi täällä tässä istuntosalissa, ettekä te tehnyt mitään; anteeksipyyntöjä ei ollut odotettavissa. Jäsen Schulzia vastaan ei ryhdytty mihinkään toimiin. Se, mitä jäsen Schulz tekee nyt, on täysin sama...

(Puhuja jatkoi, mutta hänen mikrofoninsa suljettiin.)

  Puhemies. – (PL) Minun on lopetettava tämä keskustelu. Jos teille jäi jotain epäselväksi siitä, mitä äsken tapahtui, voitte tulla keskustelemaan siitä kanssani. Olen valmis keskustelemaan kanssanne. Keskustelemme siitä yhdessä.

(EN) Jäsen Farage, kuten tiedätte, pyysin myös teitä keskustelemaan eräistä erittäin tärkeistä seikoista, ja puutuin asiaan henkilökohtaisesti teidän takianne. Kerroin teille näkökannastani, ja se tuli teille täysin selväksi. Tältä kannalta katsottuna kysyin teiltä myös, kyseenalaistitteko te päätökseni mitenkään.

  Rebecca Harms, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, näin kireässä ilmapiirissä on melko vaikeaa puhua. Se on myös jossain määrin havainnollistaa tilannetta, johon Euroopan unioni voisi joutua, mikäli me emme jälleen kerran muotoile EU:n politiikkaa huolellisemmin ja päättäväisemmin. Jäsen Schulz, minun näkemykseni on se, että ongelmana eivät ole perussopimukseen tehtävät pienet muutokset, joita Saksa haluaa ja tarvitsee – koska rahoituskriisi ei ole luonnonkatastrofi. Ongelma on ennemminkin se, että tässä kriisissä Eurooppa-neuvosto ja erityisesti Eurooppa-neuvoston suurten maiden edustajat eivät enää kykene varmistamaan, että Brysselin kokouksen myönteinen kipinä leviää yhteiskuntaan Euroopan unionin jäsenvaltiossa. Mielestäni on todella outoa, kuinka nopeasti tämä Eurooppa-myönteinen henki on kadonnut. Mielestäni outoa on myös se, että kaikista maista juuri Saksa, joka hyötyi niin paljon yhteisvastuullisuudesta kaukaisessa ja viimeaikaisemmassa yhteisessä menneisyydessämme, ei enää kykene johdattamaan meitä pois keskustelusta, jota nykyisin leimaa itsekkyys ja pikkumaisuus, kohti keskustelua siitä, miksi on oikein, että EU:n jäsenvaltiot ovat sitoneet kohtalonsa niin tiiviisti yhteen, ja siitä, miksi neuvosto ja myös te, puheenjohtaja Van Rompuy, ette enää onnistu selittämään kansalaisille, joiden epävarmuutta jäsen Daul niin osuvasti kuvasi, miksi tästä kriisistä voidaan selviytyä vain siinä tapauksessa, että me teemme yhteistyötä, emmekä kilpaile toisiamme vastaan. Tällaisen hengen täydellinen puuttuminen on yksi ongelmistamme.

Toinen seikka on se, että ei ole annettu rehellistä poliittista lausuntoa siitä, että me emme ole pelastamassa kaikkia kreikkalaisia tai kaikkia irlantilaisia – olemme kummassakin tapauksessa pelastamassa pankkeja – ja siitä että Irlannin tapaus ei ole vain Irlannin kriisi. Se on myös Saksan kriisi ja Yhdistyneen kuningaskunnan kriisi, vaikka te ette välttämättä haluaisikaan kuulla tätä viestiä. Mielestäni rehellisyys tarjoaa perustan kansalaisten taivuttelemiseksi todella tukemaan sitä, mistä Brysselissä päätetään näinä kriisin aikoina.

Kolmanneksi totean, että mielestäni jäsen Verhofstadt on täysin oikeassa. Talouden ohjauksen ja hallinnan on nyt hahmotuttava. Me kaikki tiedämme sen. Riippumatta siitä, kuinka usein neuvosto tai komissio ilmoittaa haluavansa ryhtyä tarvittaviin toimiin mahdollisimman pian, hälytyskelloni soivat, koska juuri tämä Eurooppa-myönteisen yhteisvastuun hengen puuttuminen tarkoittaa, että näihin tarvittaviin ja loogisiin toimiin yhdentymisen edistämiseksi ei ryhdytä. On yksi asia puhua verojen polkemisesta Irlannissa. Sen suhteen on tapahduttava muutoksia. Miten se tapahtuu, onkin eri asia. Milloin ja minkälaisella aikataululla, on jälleen eri asia. Yleisesti ottaen jäsenvaltioiden on kuitenkin koordinoitava veropolitiikkaansa, koska muuten asiat eivät enää suju hyvin Euroopan unionissa.

Meidän pitäisi suhtautua vakavasti erääseen keskusteluun, koska se on asetettu tärkeään asemaan: velkojien osallistuminen, lainan uudelleenjärjestely, myös niiden osalta, jotka olivat suoraan kriisin aiheuttajia. Minun on sanottava teille, että minun on erittäin vaikeaa päättää, mikä on tässä suhteessa oikein ja mikä väärin. Me tiedämme, että lähtölaskenta on alkanut Espanjan ja Portugalin osalta. Me tiedämme, että on vain ajan kysymys, kunnes nekin kaipaavat yhteisvastuuta ja kriisinhallintaa. En tiedä, tekisimmekö itsellemme palveluksen, jos me nyt ottaisimme velkojat mukaan, vai olisiko nyt itse asiassa parempi todeta, että me haluamme talouden ohjausta ja hallintaa, haluamme tiukkaa pankki-alan sääntelyä, haluamme pääomasiirtojen transaktiomaksun tai varallisuusveroja niille, jotka hyötyvät kriisistä. Meidän on pohdittava tätä yhdessä. Ei ole kerta kaikkiaan mitään järkeä esittää ikään kuin tässä asiassa ei tarvitsisi tehdä mitään päätöstä. Kiitän teitä huomiostanne.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Kay Swinburne, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kerrankin sekä Eurooppa-neuvosto että tiedotusvälineet vaalipiirissäni Walesissa käsittelevät kahta samaa keskeistä aihetta. Ensinnäkin sitä, miten EU selviytyy Irlannin tilanteesta, ja toiseksi sitä, miten EU:n talousarvion umpikuja ratkaistaan. Me annamme Walesissa suurta arvoa saamillemme EU:n varoille, ja kaikki äänestäjäni ymmärtävät, että euroalueen on oltava vakaa. Näistä kahdesta aiheesta kuitenkin keskustellaan Cardiffissa ja Brysselissä aivan eri tavoin.

Brysselissä Euroopan parlamentin puitteissa me käsittelemme näitä kahta aihetta erikseen. Euroopan parlamentin ja neuvoston vastaus euron pelastamiseksi on se, että me tarvitsemme parempaa talouden ohjausta ja hallintaa, lisää määräyksiä kansallisille hallituksille ja täytäntöönpanoa sakkojen ja seuraamusten kautta.

Pääkaupungissani Cardiffissa – ja varmasti myös Dublinissa – me katsomme talousarvion osalta, että vaikka jäsenvaltioiden olisi lakattava olemasta itsekkäitä ja asetettava EU suuremmassa määrin omien tarpeidensa edelle, loppujen lopuksi on kyse siitä, miten ja mihin veronmaksajien rahat pitäisi käyttää. Kansa tietää, että säästöpaketit ovat välttämättömiä. Ihmisille kerrotaan päivittäin, kuinka velkaantuneita heidän maansa tarkalleen ottaen ovat. He tietävät, että vaikeita päätöksiä on tehtävä, mutta he haluavat myös päättää, miten heidän kovalla työllä ansaitsemansa rahat käytetään. Useille äänestäjille on liikaa se, että heitä pyydetään antamaan vielä enemmän rahaa EU:n hankkeiden rahoittamiseen entisestään kasvaneen EU:n talousarvion myötä aikana, jolloin heitä pyydetään luopumaan osasta julkisen sektorin eläkkeitään, tai joissain tapauksissa jopa osasta perushyvinvointiaan, josta he ovat tulleet riippuvaisiksi.

Se, että EU itse myöntää, että se ei ole onnistunut riittävän hyvin omien määräystensä ja normiensa täytäntöönpanossa euroalueella, tuskin kannustaa kansalaisia antamaan sille vielä enemmän rahaa. Näinä julkisten menojen leikkaamisen aikoina tarkastellessamme jäsenvaltioiden talouden ohjausta ja hallintaa koskevia määräyksiä meidän on Euroopan parlamentissa kunnioitettava jäsenvaltioiden paineita ja hyväksyttävä, että kaikkia EU:n toimielinten kiireettömiä hankkeita pitäisi lykätä, jotta saisimme aikaan EU:n talousarvion, jossa otetaan huomioon taloudellisesti vaikeat ajat.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymykseen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti)

  William (The Earl of) Dartmouth (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, ymmärtääkö puhuja, että nk. EU:n varat, jotka hänen äänestäjänsä ovat hänen mukaansa saaneet, ovat yksikertaisesti Yhdistyneen kuningaskunnan omia rahoja, jotka palautetaan mutta jotka palautetaan vain osittain ja vasta sen jälkeen, kun Euroopan unioni on kuorinut päältä pelipankin hoitajan osansa? Ymmärtääkö parlamentin jäsen sen?

  Kay Swinburne (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, kuten parlamentin jäsen tietää, ymmärrän täysin, mistä rahat tulevat ja ketkä ovat EU:n talousarvion nettomaksajia. Äänestäjäni Walesissa näkevät kuitenkin vain sen, että he saavat investointeja tärkeisiin hankkeisiin, koska Walesissa on itse asiassa alhaisempi BKT kuin millään muulla alueella Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Siksi aion aina puolustaa vaalipiiriini osoitettua EU:n rahoitusta.

  Lothar Bisky, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, jos valtioiden ja hallitusten päämiehet ovat sopineet pysyvän kriisinhallintamekanismin luomisesta euroalueen rahoitusjärjestelmän vakauden turvaamiseksi, voin vain olla siitä mielissäni. Puheenjohtaja Van Rompuyn talouden ohjaustyöryhmän useita kuukausia kestäneen työn lopputuloksissa on paljon toivomisen varaa – vaikka minun näkemykseni niistä ovatkin erilaisia. Nyt pyritään valvomaan talousarvioita mahdollisimman tiukasti pitkän aikavälin alijäämien välttämiseksi, mutta orastava toipuminen kriisistä vaarantuu heti julkisten menojen radikaalin leikkaamisen takia. Se ei ole pelkästään erittäin haitallista, se on mielestäni myös järjetöntä. Näyttää siltä, että emme ole oppineet mitään vakaus- ja kasvusopimuksesta saamistamme kokemuksista. Ei ole mahdollista määrätä lisää sakkorangaistuksia maalle, joka jo on raskaasti velkaantunut. Avustamiskielto sekä vakaus- ja kasvusopimus tuhoavat rahaliiton jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuullisuuden.

Saneleeko talous politiikkamme? Jälleen kerran kansalaiset joutuvat kantamaan kriisin seuraukset. Odotettavissa on palkkojen polkemista ja sosiaalista polkumyyntiä, leikkauksia koulutuksen alalla ja työttömyyden lisääntymistä. Se lisää entisestään kriisistä kärsivien maiden taakkaa ja vaikeuttaa niiden toipumista. Ei ole mitään järkeä lisätä painetta esimerkiksi Irlantia, Kreikkaa tai Portugalia kohtaan. Euroopassa vallitsevia suuria taloudellisia eroja pitäisi ennemminkin pienentää eli me tarvitsemme talouden ohjausta ja hallintaa. Me haluamme sosiaalisen ja oikeudenmukaisen Euroopan, joka perustuu yhteisvastuullisuuden periaatteeseen. Politiikan etusija talouteen nähden on säilytettävä tai palautettava takaisin.

  Nigel Farage, EFD-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, neuvoston puheenjohtaja Van Rompuy on toiminut tehtävässään vuoden. Sinä aikana koko rakennelma on alkanut sortua. Tilanne on kaoottinen. Rahat ovat loppumassa. Minun pitäisi kiittää puheenjohtaja Van Rompuyta. Hänestä pitäisi ehkä tehdä euroskeptisen liikkeen kansikuvapoika.

Katsokaapa ympärillenne istuntosalissa tänä aamuna, puheenjohtaja Van Rompuy. Katsokaa näitä kasvoja. Näette pelkoa. Näette suuttumusta. Vanha Barroso-parka näyttää siltä kuin olisi nähnyt aaveen. He alkavat ymmärtää, että peli on menetetty. Siitä huolimatta pyrkiessään epätoivoisesti säilyttämään unelmansa he haluavat poistaa järjestelmästä loputkin jäljellä olevat demokratian rippeet. On aika selvää, että kumpikaan teistä ei ole oppinut mitään. Puheenjohtaja Van Rompuy, kun te itse sanotte, että euro on tuonut meille vakautta, voisin kai onnitella teitä siitä, että teillä on huumorintajua. Eikö tässä kuitenkin ole kyse vain bunkkerimentaliteetista?

Kiihkomielisyytenne on tullut esiin. Totesitte, että on valheellista uskoa siihen, että kansallisvaltio voisi olla olemassa 2000-luvun globalisoituneessa maailmassa. Se saattaa olla totta Belgian tapauksessa – siellähän ei ole ollut hallitusta puoleen vuoteen – mutta meidän muiden osaltamme unionin jokaisessa jäsenvaltiossa (ehkä tämä on syy siihen, että näemme kasvoilla pelkoa) ihmiset sanovat yhä useammin: "Me emme halua sitä lippua, me emme halua hymniä, emme halua tätä poliittista luokkaa. Me haluamme, että koko homma heitetään historian roskakoriin".

Koimme kreikkalaisen tragedian aikaisemmin tänä vuonna, ja nyt meillä on edessämme Irlannin tilanne. Tiedän, että se johtuu paljolti Irlannin poliitikkojen tyhmyydestä ja ahneudesta. Heidän ei olisi ikinä pitänyt liittyä euroalueeseen. He kärsivät alhaisista koroista, epäaidosta noususuhdanteesta ja valtavasta vararikosta. Miettikää, miten te vastaatte heille. Kun heidän hallituksensa on kaatumassa, heille sanotaan, että olisi sopimatonta järjestää parlamenttivaalit. Itse asiassa komission jäsen Rehn sanoi, että heidän on päätettävä ensin talousarviostaan, ennen kuin he saisivat järjestää parlamenttivaalit.

Keitä te oikein luulette olevanne? Te olette todellakin hyvin vaarallisia ihmisiä. Pakkomielteenne eurovaltion luomisesta tarkoittaa, että te voitte huoleti tuhota demokratian. Näytätte olevan iloisia siitä, että miljoonat ihmiset ovat työttömiä ja köyhiä. Lukuisten miljoonien on kärsittävä, jotta teidän eurounelmanne voi jatkua.

Se ei tule onnistumaan, koska Portugali on seuraavana vuorossa. Portugalilaisten velan taso on 325 prosenttia BKT:sta, joten he ovat luettelossa seuraavana. Sitten ennustan, että Espanja on seuraava. Espanjan apupaketti olisi seitsemänkertainen Irlantiin verrattuna, ja sillä hetkellä kaikki avustusrahat olisivat mennyttä. Mitään ei olisi enää jäljellä.

Se on vielä taloustiedettäkin vakavampaa, koska jos te ryöstätte ihmisiltä heidän identiteettinsä, jos te ryöstätte heiltä demokratian, heille ei jää jäljelle kuin nationalismi ja väkivalta. Voin vain toivoa ja rukoilla, että markkinat tuhoavat eurohankkeen, ennen kuin se oikeasti tapahtuu.

  Angelika Werthmann (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, nykyisen rahoituskriisin voittamiseksi meidän on tehtävä perustavaa laatua olevia muutoksia EU:n taloudelliseen vastuuseen: lisättävä talouden kurinalaisuutta sekä talouspolitiikan valvontaa ja kehitettävä kriisinhallinnan koordinointia. Vakaus- ja kasvusopimuksen vahvistaminen johtaisi väistämättä taloudellisen vastuun lisääntymiseen.

Perättäiset seuraamukset voitaisiin ottaa käyttöön julkisen talouden valvontaprosessin varhaisessa vaiheessa, ja alijäämää koskeva peruste sekä julkinen velka otettaisiin huomioon. Uusi kriisinhallintamekanismi tarkoittaa muun muassa sitä, että esimerkiksi pankit ja vakuutusyhtiöt voidaan asettaa vastuuseen. Kehotan näitä laitoksia toimimaan vastuullisemmin veronmaksajia kohtaan.

Haluan sanoa vielä yhden asian Cancúnin ilmastokokouksesta. EU haluaa puhua yhdellä äänellä. Nämä vaikeat ajat tarjoavat erityisesti tilaisuuden investoida esimerkiksi uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkuuteen, mikä parantaisi ympäristön tilaa ja olisi hyväksi kasvupolitiikallemme.

  Marianne Thyssen (PPE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Van Rompuy, arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, hyvät parlamentin jäsenet, pankkikriisin, talouskriisin ja julkisen talouden kriisitilanteiden myötä olemme viimeisten kahden ja puolen vuoden aikana todellakin oppineet ja kokeneet enemmän kuin koskaan siitä, mitä kriisit ovat. Tähän mennessä etenkin EU:n tason viranomaisten toimet ovat olleet hyviä. Euron olemassaolo ja vastustuskyky sekä Euroopan keskuspankin täsmälliset toimet ovat estäneet tilannetta kärjistymästä. "Yhtenäisyys on voimaa". Näin olemme oppineet Euroopassa, ja yhteisvastuu toimii. Nykyinen tilanne kuitenkin osoittaa, että meidän on jatkettava rakenteellisia mukautuksia ja että meidän on todellakin pyrittävä talouden ohjaukseen ja hallintaan. Arvoisa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, vaikka euro tuudittikin meidät pitkään uneen, meidän on pidettävä kriisin vakavuutta herätyksenä, jotta voimme tulevaisuudessa hyödyntää täysimääräisesti eurooppalaista vahvuuttamme. Rahoitusala, julkiset talousarviot ja julkinen velka sekä makrotalouden epätasapainon korjaaminen vaativat ankaria määräyksiä ja riittäviä valvontamekanismeja. Niitä tarvitaan luottamuksen palauttamiseksi, kilpailukyvyn tehostamiseksi, talouskasvun edistämiseksi sekä työpaikkojen ja vaurauden lisäämiseksi. Toivon, että ankarat toimenpiteet eivät lannista ketään siksi, että jäsenvaltiot esittävät Euroopan unionin mörkönä, koska totuus on, että jäsenvaltiot tarvitsevat ulkoista painostusta, ehkä jopa mörköä, koska ne eivät selviä tehtävästä yksin globalisaation aikana. Arvoisa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, lukemamme päätelmät, jotka ovat erittäin suurelta osin teidän ohjaustyöryhmänne aikaansaannosta, saattavat unionin välttämättömien rakenneuudistusten tielle, ja siinä suhteessa olemme niihin tyytyväisiä. Minulla on kuitenkin kaksi kysymystä. Ensimmäinen koskee sitä, että yli puolet talouden ohjausta ja hallintaa koskevasta paketista edellyttää yhteispäätösmenettelyä. Kuitenkin te pyydätte, että päätöksenteossa käytettäisiin nopeutettuja menettelyjä. Mahdatteko te siinä tapauksessa jättää talous- ja rahoitusasioiden neuvostolle (Ecofin) riittävästi liikkumavaraa neuvotella Euroopan parlamentin kanssa ja antaa parlamentille mahdollisuuden osallistua päätöksentekoon täysipainoisesti, koska sitä me haluamme. Toinen kysymykseni koskee sitä, että Eurooppa-neuvosto vastustaa seuraamusjärjestelmän automaattisuutta: ei tarkisteta perussopimusta, ei avata Pandoran lipasta. Toisaalta te kuitenkin itse ehdotatte perussopimuksen tarkistamista pysyvän kriisinhallintamekanismin perustamisen mahdollistamiseksi – mekanismin, jota me tarvitsemme. Ihmettelen, mitä Pandoralle silloin tapahtuu. Kiitän vastauksistanne jo etukäteen.

Puhetta johti
varapuhemies Libor ROUČEK

  Stephen Hughes (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, olemme varmasti kaikki samaa mieltä siitä, että valtioiden ja hallitusten päämiehet ovat äärimmäisen kiireisiä naisia ja miehiä. Siksi mielestäni onkin hyvin hämmentävää, että he kokoontuvat noin kolmen kuukauden välein ja tuhlaavat suunnattomasti aikaa ja rahaa päättääkseen hyvin vähän kriisiin liittyvistä toimenpiteistä, mitä Irlannin äskettäiset tapahtumat voimakkaasti korostavat.

Otetaan esimerkiksi ajatus pääomasiirtojen transaktiomaksusta. Se oli esityslistalla maaliskuun, kesäkuun ja lokakuun huippukokouksessa. Niistä jokaisessa neuvosto siirsi asian käsittelyn seuraavaan Eurooppa-neuvoston kokoukseen. Nyt sen käsittely on siirretty joulukuussa pidettävään neuvoston kokoukseen ja luultavasti sitäkin pidemmälle, hamaan tulevaisuuteen. Meidän on otettava pikaisesti suuri harppaus eteenpäin talouden ohjauksen ja hallinnan suhteen; me tarvitsemme näkemyksiä ja toimia, keskinäistä yhteisvastuullisuutta ja tiivistä koordinointia. Niiden sijaan saamme aikaan vain hämmennystä, epäröintiä ja keskinäistä epäluottamusta, joka johtaa vakauden sijasta pysyvään epävakauteen.

Eräät asiat ovat selviä. Vakaus- ja kasvusopimuksen tiukentaminen entisestään ei ensinnäkään riitä. Mikä pahinta, on olemassa huomattava vaara, että uusi järjestelmä sellaisena kuin sitä on ehdotettu vahvistaa loppujen lopuksi suhdanteita ja vaikuttaa siten kielteisesti kasvuun ja työpaikkojen luomiseen. Toiseksi talous- ja rahaliitosta on tehtävä paljon tehokkaampi todella tasapainotetun ja vaikuttavan talouspolitiikan koordinoinnin avulla, ei vain valvonnan ja seuraamusten avulla. Kolmanneksi, tavalla tai toisella on luotava yhteinen velanhoitojärjestelmä edes osalle julkisesta velasta – ehkä korkeintaan 60 prosentille BKT:sta.

Tällaisen euro-obligaatiojärjestelmän taloudelliset edut ovat valtavia ja selviä. Arvoisa puheenjohtaja Van Rompuy, olette todistettavasti sanonut, että ette pidä poliitikoista, joilla on näkemystä. Uskon teidän suosivan käytännön toimia: ymmärrän sen. Mielestäni voitte nyt alkaa toimia yhdistääksenne nämä kaksi. Toivon, että tie on selvä ja että pääomasiirtojen transaktiomaksu ja tasapainoinen talouspolitiikan koordinointijärjestelmä ulottuvat pelkkää valvontaa ja yhteistä velanhoitoa pidemmälle. Puheenjohtaja Van Rompuy, mielestäni nyt on aika näkemyksille ja toimille.

  Alexander Graf Lambsdorff (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, on yksi asia, joka myös kansalaisten on ymmärrettävä: Euroopan unioni ei ole velkaantunut. Puhumme täällä jäsenvaltioiden velkakriisistä. Euroopan unioni on Euroopan ainoa poliittinen taso, jolla ei ole velkaa. Haluaisin sen myös pysyvän sellaisena. Euro on kuitenkin liittänyt kohtalomme yhteen. Siinä suhteessa jäsen Harms ja jäsen Schulz oikeutetusti valittelivat eurooppalaisen hengen puutetta. Deauville oli erehdys. Yhdistynyt kuningaskunta on kiristänyt Saksaa ja Ranskaa. Komission on määrättävä seuraamuksista, ei valtionvarainministereiden. Puheenjohtaja Van Rompuy, seuraamusten automaattinen luonne ennaltaehkäisevässä vaiheessa uhrattiin Deauvillessä. Valtiovarainministereiden on jälleen tehtävä päätös. Nämä olivat aikaisemmin vastuussa rahoituskriisin käynnistämisestä ja jäsenvaltioiden velkakriisistä.

Mitä talouden ohjaus ja hallinta tarkoittaa? Kaikki puhuvat talouden ohjauksesta ja hallinnasta, mutta mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa? Haluammeko todella, että Euroopan unioni puuttuu työmarkkinoidemme ja sosiaalipolitiikkamme yksityiskohtiin? Asiaan liittyy suuri kysymysmerkki. Oikeudellisen kehyksen säätäminen yrittäjyydelle, kasvun edistäminen, ne ovat kaikki hyviä toimia, mutta ennen kaikkea jäsenvaltioiden julkisen talouden saattaminen jälleen kuntoon – se tässä on haaste. Siksi EU-ohjausjakso on niin tärkeä, ja siksi se on toteutettava.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymykseen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti)

  Martin Schulz (S&D). – (DE) Jäsen Graf Lambsdorff, tehän olette Saksan Vapaan demokraattisen puolueen liittovaltiotason toimeenpanevan komitean jäsen. Väitättekö, että Deauville oli erehdys myös puolueenne puheenjohtajan ja Saksan liittotasavallan varaliittokanslerin mielestä, vai onko se teidän oma mielipiteenne? Voimmeko pitää sitä Saksan Vapaan demokraattisen puolueen näkemyksenä vai pelkästään jäsen Graf Lambsdorffin näkemyksenä?

  Alexander Graf Lambsdorff (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, tietenkin vastaan mielelläni kysymykseen. Jäsen Schulz on myös Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtajiston jäsen. Myös hän antaa täällä silloin tällöin lausuntoja, jotka eivät välttämättä ole täysin yhteneväisiä. Haluan kuitenkin sanoa yhden asian: olisin kiitollinen jäsen Schulzille, jos hän voi kertoa minulle, kuka Saksan Vapaasta demokraattisesta puolueesta oli läsnä Deauvillessä. Annoimme suhteellisen selkeän lausuman tästä huippukokouksen lopussa.

Mielestäni arvostelimme täysin selkein sanoin keskeistä seikkaa eli luopumista seuraamusten automaattisesta luonteesta ennaltaehkäisevässä vaiheessa. Mikäli saamme muutoksen perussopimukseen, tämä korjataan jälkikäteen. Deauvillessä tehty päätös oli kuitenkin selvästi virhe.

  Philippe Lamberts (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, viimeisten 25 vuoden ajan liian useat jäsenvaltiot ovat noudattaneet talouskasvun mallia, joka on pääasiassa perustunut velkaan – sekä julkiseen että yksityiseen velkaan. Ongelma on se, että tämä velka tuki etupäässä rahoitusalan keinottelua ja kulutusta ennemmin kuin investointeja juuri silloin, kun muu maailma, esimerkiksi Kiina, Brasilia ja Intia, alkoi investoida. Historiankirjoissa aikanaan ehkä luonnehditaan tätä hetkeksi, jolloin Eurooppa todella joutui eksyksiin.

Asian ei kuitenkaan tarvitse olla näin. Tietenkin me tarvitsemme EU:ssa vahvaa talouden ohjausta ja hallintaa, mutta ensin meidän on huolehdittava tämän velan aiheuttamasta tuhosta. Jos kuvittelemme voivamme ratkaista ongelman yksinkertaisesti julkisia menoja leikkaamalla, suljemme silmämme todellisuudelta. Emme selviydy kriisistä, mikäli emme toteuta velkajärjestelyjä ja laadi uutta aikataulua velanmaksulle siltä osin kuin se on ylittänyt kestävän tason, eivätkä velalliset voi realistisesti maksaa sitä takaisin.

Meillä on oltava selkeä kuva asioista. Sekä velalliset että velkojat ovat vastuussa velan kertymisestä. Velalliset lainasivat ja elivät yli varojensa, mutta velkojat myönsivät lainaa vastuuttomasti huomattavien ja riskittömien voittojen toivossa, koska veronmaksajat tietenkin aina auttaisivat heitä selviytymään.

Siksi sekä velallisten että velkojien on osallistuttava ponnisteluihin. Mikäli emme varmista, että näin tapahtuu, tuomitsemme itsemme Japanin kaltaiseen tilanteeseen eli ajamme Euroopan unionin lamaan. Mielestäni tämän mantereen kansalaiset ansaitsevat paljon parempaa.

  Vicky Ford (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, keskustelemme nyt talouden ohjauksesta ja hallinnasta. Useissa maissa eri puolilla Eurooppaa, myös minun kotimaassani, eletään vaikeita taloudellisia aikoja. Tänä viikonloppuna EU ja Yhdistynyt kuningaskunta päättivät antaa tukea Irlanninmeren toisella puolella asuville ystävillemme. Euroopan parlamentin ei pidä nyt sortua nimittelyyn tai sormella osoitteluun. Nyt on aika oppia virheistämme ja tehdä parempia päätöksiä tulevaisuudessa.

Viime viikolla, keskellä marraskuuta, Kreikka tarkisti kolmatta kertaa joulukuista vuositilinpäätöstään. Toivottavasti se oli jo viimeinen kerta. Tämä jos mikä oli hyvä syy sille, että maiden on varmistettava parempi tilinpito ja ennusteiden laatiminen.

Eurooppa-neuvosto on edennyt paljon laatiessaan yksityiskohtaisia suunnitelmia tiedon jakamiseksi EU-ohjausjakson aikana. Se on toteutettava käytännössä. Kyllä, meidän pitäisi jakaa hyviä käytäntöjä eri maiden välillä. Meidän pitäisi myös tunnustaa, että kaikki maat eivät ole samanlaisia ja että hyvään talouden ohjaukseen ja hallintaan voidaan päästä eri tavoin, mutta siitä on etua kaikille.

  Bairbre de Brún (GUE/NGL). – (GA) Arvoisa puhemies, kun IMF, Euroopan keskuspankki ja komissio ottavat käyttöön työläitä ehtoja, on selvää, että Irlannissa tehdään miljardien eurojen leikkauksia. Työpaikkoja menetetään, julkisia palveluja vähennetään merkittävästi ja matalapalkkaisten tuloveroa nostetaan. Pankit saavat voittonsa, kun taas köyhät, sairaat, eläkeläiset ja muut heikossa asemassa olevat ryhmät ovat häviäjiä tässä kaikessa. Kyse ei ole EU:n antamasta avusta, ja siksi vastustamme sitä voimakkaasti.

Sen sijaan, että Irlannin hallitus olisi pyrkinyt saamaan valtuudet leikkausten toteuttamiseen IMF:n ja EU:n käytyä läpi tilikirjat, se päätti, että vaaleja ei järjestetä, ennen kuin talousarvio on hyväksytty. Olisi ollut toinenkin toimintatapa, mutta Irlannin hallitus päätti olla noudattamatta sitä. Se päätti toimia pankeissa olevien ystäviensä eduksi eikä tavallisten irlantilaisten eduksi.

  Mario Borghezio (EFD). - (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan keskuspankin pääjohtajan Trichet'n korvia täytyy todella kuumottaa, kun tämä keskustelu jatkuu. Jos olisimme antiikin Rooman senaatissa, joku senaattoreista varmaankin nousisi ylös toogassaan ja sanoisi hänelle: "Quousque tandem abutere, Trichete, patientia nostra?" – Kuinka kauan, Trichet, aiot käyttää hyväksi kärsivällisyyttämme?

Itse asiassa meidän on kysyttävä itseltämme, onko euron lakkauttamisen välttäminen oikea menettelytapa – se on erittäin vaikea tehtävä – vai pitäisikö sen sijaan estää euron pelastaminen, jotta se ei tuhoaisi jäsenvaltioidemme talouksia sen jälkeen, kun Romano Prodin ynnä muiden euromyönteinen politiikka on tuhonnut teollisuutemme, erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset, esimerkiksi Padaniassa, ja tuonut mukanaan vain irtisanomisia ja työttömyyskorvauksia.

Miksi kriisistä selviytymässä olevilta mailta pitäisi nylkeä lähes 100 miljardia euroa Irlannin pelastamiseksi? Sen 12,5 prosentin yritysvero on tähän asti antanut epäoikeudenmukaisen kilpailuedun muihin maihin nähden.

Missä Euroopan talouden ohjaus ja hallinta oli silloin, kun Anglo Irish Bank -pankki kuukausi stressitestien läpäisemisen jälkeen syöksyi 8 miljardin euron alijäämään? Missä oli pääjohtaja Trichet? Onko varmaa, että Irlannin pelastusohjelma ei ole Maastrichtin sopimuksen vastainen? Onneksi Saksassa on perustuslakituomioistuin, joka ilmoittaa, että toisen maan alijäämän sisällyttäminen Saksan tilinpitoon on perustuslain vastaista. Niinpä on aika sanoa hei hei euro, hei hei euro.

  Werner Langen (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, olen kuullut täällä paljon Deauvillen päätöstä koskevaa arvostelua. Kaikki kuitenkin tietävät, että ohjaustyöryhmänne edellisen kokouksen alussa oli vielä 20 kohtaa käsittelemättä, puheenjohtaja Van Rompuy. Koska ne kuuluvat yksimielisyysperiaatteen piiriin, ratkaisu oli löydettävä. Kaikki tietävät tämän. Kaikki tietävät myös, että kaksi suurinta jäsenvaltiota, Saksa ja Ranska, rikkoivat vakaus- ja kasvusopimusta vuonna 2004, vaikka tuolloin Saksassa oli sosiaalidemokraattien ja vihreiden liittohallitus, kuten me myös tiedämme. Jäsen Schulzin ärhentely on siksi täysin aiheetonta.

Jos toteamme tänään, että kasvu- ja vakaussopimuksella pitäisi olla enemmän tehoa, ensimmäinen edellytys on, että jäsenvaltiot lopultakin noudattavat sitä. Miksi sillä pitäisi olla enemmän tehoa, jos kukaan ei noudata sitä? Sopimuksen noudattaminen on ollut puutteellista. Meillä on kuusi lainsäädäntöehdotusta, joista kaksi on neuvoston asetuksia ja neljä neuvoston ja Euroopan parlamentin yhteisiä asetuksia. En yksinkertaisesti ymmärrä, miksi jotkut valittavat. Me voimme vaikuttaa asiaan yhteispäätösmenettelyssä. Ryhmäni puolesta voin todeta, että me tuemme komission ehdotuksia tällä alueella. Sitten neuvottelemme asiasta uudelleen neuvoston kanssa. Tämä on tosiasia. Miksi me olemme niin vaatimattomia ja loukkaamme kolmansia osapuolia, jotka ovat osa lainsäädäntömenettelyä, sen sijaan, että käyttäisimme omia oikeuksiamme.

Haluan myös sanoa muutaman sanan perussopimukseen tehtävien tarkistusten välttämättömyydestä. Mielestäni perussopimus venytettiin äärirajoilleen 9. toukokuuta. Nyt edellytetään tukipaketin oikeutusta 122 artiklan mukaisesti. Mielestäni on virhe, että jäsenvaltiot eivät halua sitä siksi, että komissio ja parlamentti voisivat siinä tapauksessa osallistua asiaan. 136 artiklan tarkistaminen ei riitä; me tarvitsemme ennemmin vankan oikeusperustan tukipaketille, ja silloin kaikki muut kysymykset ratkeavat itsestään.

  Elisa Ferreira (S&D). – (PT) Arvoisa puhemies, olkaamme rehellisiä. Valtionvelkaa koskeva yhteisvastuumekanismi ei ole toiminut eikä toimi, Kreikan velan hinta ei ole laskenut, Irlanti on taloudellisessa sekasorrossa ja velkaongelman leviämistä ei ole pysäytetty. Kun menettely luotiin, oli jo liian myöhäistä. Se on hallitustenvälinen, mutta sen olisi pitänyt olla toisessa muodossa siitä lähtien, kun euro alun perin luotiin.

Komission puheenjohtaja ehdottaa nyt järjestelmän lujittamista. Ehdotetuista välineistä kolmanneksessa esitetään kuitenkin yksityisen sektorin osallistumista. Olemme jo kuulleet liittokansleri Merkelille tehdyn ehdotuksen, ja markkinat nousivat huimasti tuon ennenaikaisen ja huonosti ajoitetun ilmoituksen tuloksena. Euroopan parlamentti käyttää kaikkea toimivaltaansa ja noudattaa suurinta vastuuta ja yhteistyön henkeä yhteispäätösmenettelyssä, joka liittyy talouden ohjausta ja hallintaa koskevaan lainsäädäntöpakettiin. Se ei kuitenkaan aio uhrata sitä kiireellisyyden ja nopeuden edessä asettamalla laadun toiselle sijalle. Siksi haluan tehdä selväksi, että Euroopan parlamentti osallistuu aktiivisesti, mutta valtionvelan ratkaisemisen kaltaisesta vakavasta kysymyksestä ei voida päättää kuin vähäpätöisestä asiasta tai ilman Euroopan suuren yleisön ja sen edustajien osallistumista; nämä kaksi tekijää kulkevat käsi kädessä.

Lopuksi totean, että me eurooppalaiset tarvitsemme selkeän eurooppalaisen vision kriisin aikana. Tarvitsemme eurooppalaisen mekanismin valtionvelan vakauttamiseksi. Euro-obligaatiot on laskettava liikkeeseen, ja euroaluetta on suojeltava kestävällä tavalla eurooppalaisten – ei hallitustenvälisten – järjestelmien avulla. EU:n talousarviota on vahvistettava, koska emme voi jatkaa yhdellä prosentilla EU:n talousarvion tasosta, ja kasvun ja todellisen lähentymisen pitäisi olla EU:n ensisijaisten poliittisten tavoitteiden ytimessä. Komission ja uuden puheenjohtajan on pidettävä kiinni tästä toimintasuunnitelmasta. Komission puheenjohtaja ei voi olla vastuussa Ecofin-neuvostolle. Tämä meidän on osoitettava Euroopan suurelle yleisölle.

  Mirosław Piotrowski (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, euroalueella vallitseva kriisi on tosiasia. Osoitus tilanteen vakavuudesta ovat ponnistelut, joita jopa tehdään suuren vastustuksen vallitessa hyväksytyn Lissabonin sopimuksen määräysten muuttamiseksi. Toisaalta on helppo ymmärtää Saksaa ja Ranskaa, jotka eivät halua maksaa Kreikan tai Irlannin ja kenties muiden maiden kriisistä. Toisaalta pitäisi kiinnittää huomio ennakkotapaukseen, joka liittyy Lissabonin sopimuksen voimaantuloon. Periaatteessa sen oletettiin kehittävän Euroopan unionin toimintaa. Aivan selvästi on käynyt juuri päinvastoin.

Koska meidän on pakko tarkistaa Lissabonin sopimusta, tämän ei pitäisi koskea vain euroalueeseen liittyviä kysymyksiä vaan myös muita vaikeuksissa oleviin institutionaalisiin mekanismeihin liittyviä kysymyksiä. Useat taloustieteilijät sanovat, että Kreikan kriisi ei koskisi koko EU:ta, jos Kreikka olisi säilyttänyt oman valuuttansa, jonka vaihtokurssia olisi alennettu tuntuvasti. Tämä osoittaa, että kansalliset valuutat olisivat tuoneet unionille enemmän vakautta kuin mitä euroalue on tuonut.

  Mario Mauro (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan esittää poliittisen arvion siitä, mitä tämän keskustelun aikana on sanottu.

Aivan oikeutetusti me tärkeimpien eurooppalaisten poliittisten perheiden jäsenet arvostelemme euroskeptikkoja, koska he eivät usko EU:hun. Mielestäni todellinen ongelma on kuitenkin se, että ehkä emme itse usko EU:hun. Siksi emme voi syyttää euroskeptikkoja siitä, mikä on tosiasiassa oma velvollisuutemme. Me olemme tärkeimmät eurooppalaiset poliittiset perheet, ja me olemme aina pitäneet kiinni voimakkaista, kunnianhimoisista eurooppalaisista ihanteista. On kuitenkin tosiasia, että kaikki hallitukset, jotka ovat poliittisten perheidemme ilmentymiä, laittavat kapuloita rattaisiin päivittäin, jotta nämä mahtavat poliittiset hankkeet voidaan toteuttaa. Siksi useissa tapauksissa ne sanovat päivällä haluavansa tehdä jotakin, joka sitten peruutetaan yön aikana.

Tämä asettaa harteillemme lisää vastuuta, koska jos me emme kykene ohjaamaan tiettyjen hankkeiden toteuttamista keskustelun loppuun euro-obligaatioista – ollakseni tarkka – Euroopan unionin obligaatioiden liikkeeseenlaskuun, on hyvin vaikeaa selittää kansalaisille, että olemme samat puolueet, jotka kotona syyttävät EU:ta kaikesta ja sanovat, että kykenemme selviytymään kriisistä vasta sitten, kun EU on leikannut menojaan.

Mielestäni tässä on kyse perusvastuusta. Sen unohtaminen johtaa siihen, että eurooppalaisen hankkeen todellinen luonne unohdetaan, ja me menetämme uskottavuutemme vain tyhjiä istuntosaleja ja tyhjiä vaaliuurnia vastaan, kunnes vain 40 prosenttia kansalaisista osallistuu.

  Anni Podimata (S&D). – (EL) Arvoisa puhemies, mikäli viimeisimmässä Eurooppa-neuvoston kokouksessa tehdyistä päätöksistä voidaan tehdä yksi keskeinen päätelmä, se on seuraava: he eivät onnistuneet taivuttelemaan markkinoita, he eivät onnistuneet rauhoittelemaan markkinoita. Koska ensimmäinen ja viimeinen sana kuuluvat nykyisin markkinoille, meidän on kysyttävä itseltämme miksi.

Johtuuko se kenties – talousarvion kurinalaisuutta koskevien erittäin ankarien määräysten ohella – siitä, että markkinat ymmärtävät, että me pikemminkin laajennamme taloudelliseen ja poliittiseen yhteenkuuluvuuteen liittyvää kuilua euroalueella sen sijaan, että puuttuisimme siihen?

Johtuuko se kenties käsittelystä, jonka yksi valtioiden ryhmä varasi asialle, joka oli – muiden asioiden ollessa samanarvoisia – oikea ajatus pysyvän kriisinhallintamekanismin luomisesta? Tämä käsittely näytti kumoavan mekanismin lisäarvon käytännössä, ja lähetti siten väärän viestin markkinoille ja asetti meidät vaaraan, että saisimme lopulta mekanismin, joka olisi itsestään toteutuva ennustus hallitusta konkurssista.

Jos me todella haluamme ottaa yksityisen sektorin mukaan jakamaan taakkaa, miksi me itsepintaisesti kieltäydymme etenemästä ja hyväksymästä transaktiomaksua EU:n tasolla?

Miksi me emme voi ymmärtää, että talousarvion kurinalaisuutta koskevien määräysten tiukentamisen ja pysyvän kriisinhallintamekanismin välillä on merkittävä kuilu? Kuilu, jonka me voisimme kuroa umpeen, jos me päättäisimme vakavasti harkita yhteisen mekanismin luomista hallinnoimaan osaa jäsenvaltioiden velasta laskemalla liikkeeseen euro-obligaatioita.

  Danuta Maria Hübner (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, aluksi haluan sanoa, että yksittäisissä jäsenvaltioissa kilpailukykyä koskevat pitkän aikavälin olosuhteet eroavat toisistaan vielä vuosia. Epätasapainon rakenteelliset syyt pysyvät, ja talouden ohjaus ja hallinta on yhä melko heikkoa kuin keskeneräisessä prosessissa.

Tässä yhteydessä on äärimmäisen tärkeää, että komissio testaa pikaisesti – ensimmäisen vuotuisen kasvuselvityksen yhteydessä käynnistettäessä vuoden 2011 EU-ohjausjakso – mahdollisimman monta uuden talouden ohjauksen ja hallinnan osatekijää, erityisesti tulostaulun merkityksen ja toimintavalmiuden.

Toiseksi ymmärrän, että täysin automaattisten seuraamusten järjestelmä vaatisi perussopimuksen muuttamista ja että ehdotettu järjestelmä tarjoaa meille liikkumavaraa vain perussopimuksen puitteissa. Siksi uskon, että komissio ja neuvosto tekevät kaikkensa välttääkseen ylimääräisiä käsittelyvaiheita, jotka viivästyttäisivät menettelyä tarpeettomasti.

Kolmanneksi EU:n talouden tila ei ole yksinkertaisesti kansallisten tilanteiden summa. Lisäksi, koska järjestelmä perustuu niiden yksittäisten jäsenvaltioiden tunnistamiseen, jotka eivät käyttäydy asianmukaisesti, heikon käyttäytymisen korjaamisella voi olla kielteisiä ulkoisvaikutuksia.

Erityisesti epätasapainon käsittely voi vaikuttaa euroalueen muihin jäsenvaltioihin ja muuhun unioniin. Nämä mahdolliset vaikutukset on otettava huomioon yksittäisissä käsittelyissä, jotta koko unionin talouden tila kohentuisi.

Lopuksi ymmärrän, että talouden ohjausta ja hallintaa koskevien ohjeiden täydellinen ja perusteellinen vaikutustenarviointi vaatisi aikaa, jota meillä ei ole. Tässä auttaa se, että viimeisten kahden vuoden aikana komissio on saanut runsaasti seikkaperäistä tietoa ja käsityksen unionin 27 taloudesta. Siksi haluan nyt pyytää kahta toimenpidettä. Varmistakaa kaikki sisäisen ja ulkoisen epätasapainon välisten tekijöiden ja suhteiden vertailukelpoisuus.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

(Istunto keskeytettiin.)