Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 24. marraskuuta 2010 - Strasbourg

6. Eurooppa-neuvoston kokouksen (28. ja 29. lokakuuta 2010) päätelmät ja talouden ohjaus ja hallinta (jatkoa keskustelulle)

  Puhemies. – (EN) Jatkamme nyt keskustelua Eurooppa-neuvoston kokouksen (28. ja 29. lokakuuta) päätelmistä sekä talouden ohjauksesta ja hallinnasta.

  Kathleen Van Brempt (S&D). – (NL) Arvoisa puhemies, tämänpäiväistä keskustelua kuunnellessa erottuu yksi asia, nimittäin talouden ohjausjärjestelmä, joka on iso ja tärkeä asia lähes kaikille puolueryhmille. Konsensus on vain näennäistä, sillä talouden ohjausjärjestelmästä vallitsee suuria tulkintaeroja. Neuvoston tulkinnassa, joka voidaan nähdä myös sen päätelmistä, keskitytään yksipuolisesti siihen, mitä neuvosto pitää välttämättömänä, nimittäin säästöjä, säästöjä ja vielä kerran säästöjä. Tästä lähes ideologina pidettävästä asiasta on tehty talouden laki: tarvitsee vain säästää tarpeeksi, jotta kaikki on taas kunnossa. Tämä ei ole meidän tulkintamme talouden ohjausjärjestelmästä. Sitä vastoin tarvitaan jotain aivan muuta, eikä ryhmämme ole ainoa, joka on tätä mieltä. Kuunnelkaamme ekonomisteja tai lukekaamme eilistä De Tijdiä (joka ei ole varsinainen sosialistien propagandalehti), jossa todetaan jotakuinkin seuraavaa: "Säästäminen yksistään heikentää jo ennestään kituvia talouksia ja vaikeuttaa entisestään velkojen takaisinmaksua." Myös investointeja tarvitaan. Työllisyystason nousu on varsin myönteinen ja selvä esimerkki siitä, mitä tarvitaan. Se mahdollistaa velkojen takaisinmaksun kaikissa jäsenvaltioissamme. Tämä edellyttää vielä uskallusta investoida yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen sekä uskallusta panostaa työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. Kun tarkastelemme säästämistä eri jäsenvaltioissa, huomaamme, että juuri näihin investointeihin tehdään leikkauksia. Tarvitsemme talouspoliittista visiota ja näkökulmaa perustaksi tähän tarvittavien varojen irrottamiseksi. Vasta tämän jälkeen on syytä pohtia parasta tapaa muokata vakaus- ja kasvusopimusta. Tässä on mielestäni suurin ero siinä, miten me ja neuvosto miellämme talouden ohjausjärjestelmän.

  Paulo Rangel (PPE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman Van Rompuy, arvoisa komission puheenjohtaja José Manuel Barroso, haluan luonnollisesti sanoa, että Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) kanta on selvä: sen mukaan Euroopassa vallitseva vakava kriisi voidaan ratkaista vain laajentamalla talouden ohjausta ja yhteisömenetelmää. Olemme varmoja, että kriisiin voidaan vastata ja tarttua vain lisäämällä yhteisömenetelmää ja talouden ohjausta sekä sellaisten välineiden avulla, jotka sopivat euroalueen todelliseen yhteisvaluuttaan. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että joka ikinen toimielin – neuvosto, komissio ja parlamentti – osoittavat kansalaisille, että ne ovat sitoutuneet vastuuseensa. On sanottava, että selvästi ainakin parlamentin suurimmat puolueryhmät ovat valmiita avoimeen yhteistyöhön yhteisömenetelmää lisäämällä, talouden ohjausjärjestelmää käyttämällä sekä antamalla yhtenäisvaluutalle edellytykset, joita tarvitaan kriisin nujertamiseksi Euroopassa. Tätä nykyä on selvää myös se, että sama pätee komissioon ja sen puheenjohtajaan, joka on osoittanut, ettei hän ole kiitollisuudenvelassa neuvostolle tai parlamentille vaan että hän toimii eurooppalaisten etujen mukaisesti, toisin kuin sosialistit ja jäsen Ferreira väittävät.

Neuvoston on nyt hoidettava vastuunsa joulukuussa. Laskemme tämän varaan ja neuvoston selkeään sitoutumiseen Eurooppa-vuoropuheluun, arvoisa puheenjohtaja Van Rompuy.

  Marietta Giannakou (PPE). – (EL) Arvoisa puhemies, pysyvän tukimekanismin käyttöönotto on eittämättä myönteinen askel. Meiltä puuttuu kuitenkin yhä strateginen suunnittelu, johon on sisällytettävä talousliitto ja tietenkin talouden ohjausjärjestelmä.

Euroopan unioni perustettiin silloisten voimakkaiden hallitusten ansiosta. Talouskriisi sai otteen heikkojen hallitusten takia, mikä mahdollisti sen, että globalisaation taloudelliset automaatiot korvasivat ne poliittiset päätökset, joita yhteisö tarvitsee voidakseen jatkaa toimintakykyisenä.

Euroopassa on turvattu vauraus jo 50 vuotta, ja velvollisuutemme on nyt turvata tuo vauraus edelleen kansalaistemme hyväksi. Siten on ilmiselvää, että kasvun on jatkuttava. Kysymys on siitä, millaista kasvua tarkoitamme aikana, jolloin koko globaali järjestelmä on muutoksessa. Millainen Eurooppa on nyt? Millainen se on tulevaisuudessa? Onko se teollisuuden, pienten ja keskisuurten yritysten ja palvelujen alue ja vientimoottori? Tarvitsemme siis entistä vahvempaa Eurooppaa emmekä epäluuloa ja hallitustenvälisyyttä, jotka ovat viime aikoina olleet päivän sana.

Jotkin maat ovat häpeämättömästi laiminlyöneet vakaussopimusta, mutta kuten pääministeri Reinfeldt totesi minulle vastauksessaan kysymykseeni viime joulukuussa, vain yksi maa on noudattanut vakaussopimusta kirjaimellisesti, kun kaikki muut ovat laiminlyöneet velvollisuuksiaan.

Meidän on siten vedettävä yhtä köyttä ja tuettava maita, jotka sinnittelevät parhaillaan kriisin kourissa, koska missä suurten maiden voima loppujen lopuksi piilee? Minusta se piilee pienten maiden yhteisessä panoksessa ja eurooppalaisessa järjestelmässä. Eurooppalaisen järjestelmän puuttumisella olisi sitä paitsi kestämättömät seuraukset meille kaikille.

  Tunne Kelam (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, talouskriisin voittamiseksi on keskeistä, että siitä tehdään sitovia johtopäätöksiä, sillä kyse on ennen kaikkea luottamus- ja vastuukriisistä. Luottamus perustuu kohtuulliseen tasapainoon tulojen ja menojen välillä.

Suurin osa Eurooppaa on yli 20 vuoden ajan tottunut elämään ja kuluttamaan tässä hetkessä huomisen ja jopa ylihuomisen kustannuksella sekä rajusti pienenevien tulevien sukupolvien kustannuksella. Toiseksi olemme suhtautuneet vakauden tukemista koskeviin sääntöihin yleensä hyvin liberaalisti. Jos suuret valtiot pystyvät tähän kotimaan tarpeiden vuoksi, muiden on helpompi tulla perässä. Näin ollen tasapainoisen talousarvion politiikka on testi EU:n uskottavuudelle, kun vaaditaan noudattamaan julkisen talouden kurinalaisuuden periaatetta ja palauttamaan se kaikessa vakavuudessaan.

Kolmanneksi on ilmeinen tarve tarkistaa ja tasapainottaa mekanismeja. Voin vain iloita siitä, että neuvosto hyväksyi päätelmät Euroopan talouden ohjausjärjestelmästä, velkakriteerien käyttöönotosta sekä varhaisen puuttumisen mekanismin mahdollisuudesta. Tarvitsemme kuitenkin todella (voin vain tukea kollegani Guy Verhofstadtia) aitoa talouden ohjausjärjestelmää ja todellista automaattista sanktiojärjestelmää, joka toimii. Odotamme kovasti komission puite-ehdotuksia, joita se tekee ensi kuussa tulevista kriisinhallintamekanismeista.

  Elena Băsescu (PPE). – (RO) Arvoisa puhemies, haluan ilmoittaa tukevani uutta toimenpidepakettia, joka koskee budjettikurin lisäämistä ja taloudellisen valvonnan laajentamista. Ehdotetut toimenpiteet olivat mielestäni tarpeen niiden erojen vuoksi, joita jäsenvaltioiden välillä on havaittu finanssi- ja budjettipolitiikan noudattamisessa. Tämän seurauksena talouskriisiin suhtaudutaan useissa maissa hyvin huolestuneesti, myös Romaniassa.

Pidän tärkeimpänä innovaationa uuden makrotalouden valvontakehyksen perustamista. Se helpottaisi syntymässä olevien häiriöiden ja riskien havaitsemista.

Herman Van Rompuyn johtaman ohjaustyöryhmän laatiman talouden ohjausjärjestelmää käsittelevän raportin hyväksyminen oli tärkeä askel. Raportin täytäntöönpanolla voidaan siten luoda uudet vankat kriisinhallintapuitteet.

Haluan mainita myös sen sääntelyn merkityksen, jolla varmistetaan, että jäsenvaltioiden talousarvioissa noudatetaan EU:n finanssialan vaatimuksia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jäsenvaltioiden talousarvioissa ei voida enää sivuuttaa EU:n finanssialan asetuksia.

  Csaba Sándor Tabajdi (S&D). – (HU) Arvoisa puhemies, Unkarin edessä on tulevalla puheenjohtajuuskaudella suuri haaste Lissabonin sopimuksen muutosten täytäntöönpanossa sekä talouden ohjausjärjestelmän käyttöönotossa mitä pikimmin. Euroalueen ulkopuoliset jäsenvaltiot seuraavat hämmästyneinä euroalueen rakoilemista kaikilla rintamilla. Liittymissopimus sitoo meitä, ja kykymme ottaa välimatkaa lisää kiinni riippuu siitä, kykeneekö Euroopan rikkaampi puolisko vakiinnuttamaan taloutta ja syrjäyttääkö yhteisön solidaarisuus kansalliset edut.

Seuraamme Irlannin kriisiä sekä Kreikan, Portugalin ja Espanjan ongelmia huolestuneina ja myötätuntoisina nähdäksemme, mureneeko euroalue. Neuvoston päätös oli lopulta oikea, vaikka se tehtiin myöhässä, kuten aina. Talouden ohjausjärjestelmän käyttöönotto voi hyvinkin merkitä uutta ajanjaksoa Euroopan yhdentymisen historiassa, mutta sen toteutumisessa voi olla myös paljon salakareja ja ongelmia. Luotan siihen, että puheenjohtajavaltio Unkari tekee kaikkensa onnistumisen varmistamiseksi.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, Portugalissa on meneillään laajin yleislakko 20 vuoteen. Portugalin mielenosoitusten lisäksi yhtä suuria mielenosoituksia järjestetään useissa EU:n jäsenvaltioissa, myös Kreikassa ja Ranskassa. Kuinka neuvoston ja komission johtajat reagoivat niihin? He sivuuttavat antisosiaalista politiikkaansa vastaan esitetyt vastalauseet ja pitävät itsepintaisesti kiinni juuri siitä politiikasta, joka johti nykyiseen tilanteeseen. He kaunistelevat sitä tosiasiaa, että euron haavoittuvuus on suora seuraus heidän politiikastaan: pääomamarkkinoiden vapauttamisesta, rahoitusalan rajoittamattomasta keinottelusta sekä vakaus- ja kasvusopimuksen välityksellä vaaditusta nimellisestä lähentymisestä. Tällä välin talouksien väliset todelliset erot vain syvenevät, työttömyys- ja köyhyysluvut ovat pian sietämättömän korkeat ja sosiaaliset jännitteet kasvavat. Kuinka kauan he jatkavat itsepintaisesti tällä tiellä? Mitä pitäisi tehdä, jotta tästä politiikasta päästäisiin eroon ja jotta tuotantoon, työllisyyteen ja työn arvostukseen sitouduttaisiin nykyistä enemmän?

  Jaroslav Paška (EFD). – (SK) Arvoisa puhemies, Eurooppa-neuvoston neuvottelut lokakuun lopulla osuivat hankalaan aikaan. Kaikki maat ovat tekemässä muutoksia talouspolitiikkaansa tavoitteena päästä mahdollisimman pian eroon epäsuotuisasta taloustilanteesta ja saada aikaan edes jonkinasteista talouskasvua.

Kreikan ja Irlannin jälkeen myös muita euroalueen maita uhkaa maksukyvyttömyys. Siksi olisi tehtävä selväksi, että hallitusten päämiesten on tässä vaikeassa tilanteessa hyvin vaikea tehdä päätöksiä, joilla he luopuisivat toimivallastaan muotoilla ja säädellä maittensa taloudellista ohjausta luovuttaakseen osan tästä toimivallasta EU:n toimielimille.

Meidän on siten keskusteltava hyvin hienotunteisesti yhteisistä ajatuksistamme, kuinka Eurooppa saataisiin mahdollisimman turvallisesti ja nopeasti ulos nykyisestä vaikeasta taloustilanteesta aliarvioimatta kuitenkaan yksittäisten hallitusten edustajien ponnisteluja maittensa ongelmien ratkaisemiseksi omien valtuuksiensa ja kykyjensä rajoissa, jotta vältytään yhteentörmäyksiltä Euroopan etujen kanssa.

  Andrew Henry William Brons (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, Eurooppa-neuvostossa toisteltiin kulunutta vanhaa iskulausetta tarpeesta välttää kaikkia protektionismin muotoja ja vaihtokurssien muutoksia kilpailuetua tavoiteltaessa.

Se, että Euroopan unioni on ottanut globalisaation avosylin vastaan, on alistanut Euroopan maat nousevista talousmaista, etenkin Kiinasta, tulevalle kilpailulle, ja Kiinan kanssa emme kykene kilpailemaan. Nousevat talousmaat vähät välittävät kansainvälisistä patenteista tai tekijänoikeuksista ja ne palkkaavat työntekijöitä vähimmäistoimeentulon takaavalla palkalla tai toisinaan jopa orjatyövoimaksi. Kiina on painanut valuuttansa keinotekoisen alas alentaakseen entisestään tuotteidensa hintaa.

Euroopan maiden on jokaisen erikseen (tätä minä kannatan) tai yhdessä suojeltava työnantajiaan ja työntekijöitään epäreilulta kilpailulta. Vaihtokursseja ei pitäisi painaa keinotekoisen alas kilpailuedun saamiseksi eikä niitä (euroa) pidä myöskään pitää keinotekoisesti samalla tasolla euromaiden yhteisten etujen vastaisesti. Jos sääntöjä laiminlyövien maiden valuuttojen arvon olisi annettu laskea, siitä olisi seurannut elpyminen.

  Jean-Pierre Audy (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Van Rompuy, arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, haluaisin aloittaa julkisten menojen Euroopan laajuisesta ongelmasta.

Pohdinpa vain, eikö edessämme olevien suurten haasteiden vuoksi olisi korkea aika aloittaa laaja-alaiset keskustelut jäsenvaltioiden parlamenttien virkaveljiemme ja Euroopan parlamentin kanssa julkisten menojemme yhteisöllistämisestä ja yhdistämisestä. Otan esille Alain Lamassouren käyttämän esimerkin: meillä on 27 armeijaa eikä yhtään vihollista, yksi tulliliitto ja 27 hallintoa; tutkimusohjelmia, joita on rahoitettu 15–20 kertaa ilman minkäänlaista koordinaatiota; Euroopan laajuisia verkkoja, jotka on liitettävä yhteen; energiaverkkoja ja niin edelleen.

Ehdotan, että annamme riippumattoman tilintarkastajan tehtäväksi julkisten menojen tarkastuksen kolmella tasolla: EU:n tasolla, kansallisesti sekä paikallisella toimeenpanotasolla. Tilintarkastus toimitettaisiin jäsenvaltioiden parlamenttien jäsenille ja Euroopan parlamentin jäsenille julkisia menoja koskevia laaja-alaisia keskusteluja varten, ja se voitaisiin toimittaa myös Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuimelle sekä 27:lle jäsenvaltioiden tilintarkastustuomioistuimelle.

Tämä on ehdotukseni, jonka tarkoituksena on varmistaa julkisten menojemme valvonnan ja hallinnoinnin tehostaminen EU:ssa.

  Monika Flašíková Beňová (S&D). – (SK) Arvoisa puhemies, Eurooppa-neuvoston kokouksessa odotettiin vastauksia siihen, kuinka Euroopan johtajat käsittelisivät talouden taantuman ongelmia. Kuten olen todennut jo monta kertaa, talousarvioihin keskittyminen ei yksistään riitä. Kriisin pahentama rakenteellinen epätasapaino ulottuu muuallekin kuin velkoihin. Ellemme ota käyttöön mekanismia, jolla voidaan tarttua myös muihin ongelmiin, mekanismin onnistuminen on hyvin kyseenalaista.

Toinen keskustelunaihe oli se, aiheuttaisivatko eläkeuudistusten tuomat budjettivaikutukset alijäämiä. Puhumme toisaalta sääntöjen tiukentamisesta ja niiden järjestelmällisyyden lisäämisestä, mutta sitten teemme niihin heti poikkeuksia. Jos eläkeuudistukset ovat niin tärkeitä kuin on annettu ymmärtää, mitä en itse usko, onnistuneista ohjelmista voitaisiin löytää myös muita esimerkkejä. Kuka tällöin arvioisi asioiden tärkeysjärjestystä?

Uskon vakaasti, ettei meidän pidä aloittaa keskustelua poikkeuksista keskustellessamme järjestelmän muutoksista.

  John Bufton (EFD). - (EN) Arvoisa puhemies, haluan esittää vain muutaman kommentin siitä, mitä sekä Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Van Rompuy että komission puheenjohtaja Barroso ovat todenneet tänä aamuna. Molemmat näyttävät kieltävän sen tosiasian, että euroalue on kriisissä ja että olemme romahtamisen partaalla. Myös monet muut kieltävät tämän. Herätkää, hyvät ihmiset!

Ihmiset seuraavat tilannetta kotimaassaan ja tajuavat, ettei istuntosalissa ole kuitenkaan montaa jäsentä läsnä. Tämä on kaikista kokemistamme kriiseistä laaja-alaisin ja se on vakava, sanon sen teille nyt. Pyytäisin Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Van Rompuya ja komission puheenjohtaja Barrosoa (he puhuvat hetken kuluttua) ystävällisesti kertomaan, mikä on varasuunnitelmanne? Teillä on oltava varasuunnitelma, vai aiotteko vain odottaa, kunnes olemme perikadossa? Tämä on uskoakseni vaikein kriisi, mitä olemme koskaan kokeneet. Se on vaikuttanut jäsenvaltioihin kaikilla tahoilla. Olette kansalaisille velkaa sen, että teillä on suunnitelma B. Kertokaa siitä meille, jos sellainen on.

  Ildikó Gáll-Pelcz (PPE). – (HU) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, haluan ilmaista mielihyväni sen johdosta, että koko järjestelmän kattavien eläkeuudistusten merkitys tunnustettiin kuulemisen aikana. Vakaus- ja kasvusopimuksen puitteissa tehtävät uudistukset eivät kuitenkaan takaa yhtäläisiä mahdollisuuksia kaikille toimijoille.

Myös Unkari vastustaa syrjintää ja kehottaa EU:ta ottamaan eläkeuudistusten kustannukset huomioon jäsenvaltioiden alijäämien laskennassa. Katson, että ellette halua syrjiä valinnanvapauttaan käyttäviä maita, yksityisiin eläkerahastoihin tehdyt maksut on otettava huomioon budjettialijäämiä määriteltäessä. Asian ratkaisulla on kiire. Hyvä uutinen on, että mahdollisuus löytää tyydyttävä ratkaisu tarjoutuu jo joulukuussa pidettävässä neuvoston kokouksessa. Kehotan teitä tekemään syrjimättömän poliittisen päätöksen ja toimittamaan sen komissiolle mahdollisimman pian, jotta lainsäädäntöprosessi voisi alkaa mahdollisimman pian ja päättyä mahdollisesti kaikkia osapuolia tyydyttävään tulokseen.

  Antigoni Papadopoulou (S&D). – (EL) Arvoisa puhemies, Kreikka, Irlanti, Portugali ja Espanja tuntevat talouskriisin vaikutukset nahoissaan. Tilanne on jo karannut käsistä. Paluuta ei ole, vaan on ryhdyttävä toimiin. Epäluulo ja euroskeptisyys eivät auta meitä selviytymään kansainvälisestä talouskriisistä.

Päinvastoin nyt tarvitaan yhteisön solidaarisuutta, poliittista tahtoa, visioita, luottamusta Euroopan dynaamisuuteen sekä ennen kaikkea toiminnan yhteensovittamista ja toimia, joilla saadaan aikaan rakennemuutos sekä jäsenvaltioissa että Euroopan unionissa. Työllisyyttä on parannettava, kasvua on lisättävä ja nopeutettava, työpaikkoja on saatava lisää, EU:n strategia on pantava täytäntöön, yritysjohto tarvitsee rationalisointia ja rakenneuudistusta, talouden ohjausjärjestelmästä on tehtävä avoin, kansalliset tilastot on tarkistettava ja Euroopan unioniin on saatava yhteinen ja pysyvä kriisinhallintamekanismi, mutta kaiken tämän on tapahduttava Euroopan kansalaisten etujen mukaisesti.

Kriisi on kaikkien asia eikä kosketa vain siitä kärsiviä maita. Tarvitsemme sekä yhteisön solidaarisuutta että koordinoitua toimintaa.

  Barry Madlener (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, euroalue on romahtamispisteessä, ja komission puheenjohtaja Barroson on seurattava sen romahtamista. Kreikan, Espanjan, Portugalin ja Irlannin kaltaisille maille vuosikausia syydettyjen miljardien eurojen avustukset eivät ole johtaneet siihen, että kyseisten maiden taloudet voisivat kilpailla Saksan tai Alankomaiden vahvojen hallitusten kanssa; sitä vastoin nuo miljardien eurojen avustukset ovat saaneet sosialistit toimimaan vastuuttomasti. Kreikassa esimerkiksi kolmasosa työntekijöistä on valtion virkamiehiä. Länsimaiden ulkopuolelta tuleva maahanmuuttotulva Eurooppaan on niin ikään maksanut kullekin maalle miljardeja euroja, ja nyt nuo maahanmuuttajat ovat kotonaan vailla työtä. Näin toimivat lähinnä sosialistit. Muistatteko vielä? Espanjassa, joka laillisti miljoona laitonta maahanmuuttajaa muutama vuosi sitten, on nyt 20 prosentin työttömyys. Nyt meidän vahvempien talouksien on jälleen kerran tarjottava näille maille miljardien eurojen avustukset, jotka ovat kuitenkin vain lyhytaikainen lääke. Pitkällä aikavälillä on kyse siitä, olemmeko valmiita jatkamaan heikkojen maiden rakenteellista tukemista myöntämällä niille miljardeja euroja veronmaksajien rahoista. Vastaus on: "emme ole". Haluaisin siten esittää komission jäsen Barrosolle seuraavan kysymyksen: eikö Kreikan oman valuutan drakman ja myös Irlannin valuutan palauttaminen ole ainoa pitkäkestoinen ratkaisu näiden ongelmien poistamiseen? Keskustellaanko tästä vaihtoehdosta vakavasti näiden maiden kanssa?

  Seán Kelly (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, irlantilaisena parlamentin jäsenenä ei ole kovin mieluisaa tulla tänne tänä aamuna kuulemaan, kun lähes jokainen puhuja mainitsee Irlannin taloustilanteen, etenkään, kun vielä muutama vuosi sitten meitä pidettiin jopa taloudellisen menestyksen malliesimerkkinä Euroopan unionissa.

Irlannista löytyy kuitenkin mielestäni päättäväisyyttä asioiden kuntoon laittamiseen, ja suurin osa kansalaisista hyväksyy käsittääkseni eurooppalaisten ystäviemme ja kollegojemme tuen.

Meillä on hieman opittavaa. Jäsen Farage ei ollut mielestäni täysin väärässä sanoessaan, että Irlannin poliitikkojen tyhmyys ja ahneus ovat vaikuttaneet suuresti kriisin syntyyn, sillä he olivat pankkien ja sääntelyviranomaisten tavoin osa kaverikapitalismia. Meidän on otettava opiksemme. Toinen asia, jolla on tulevaisuudessa hyvin suuri merkitys, on se, että 1. tammikuuta voimaan tulevan valvontajärjestelmän on toimittava, jotta muun muassa stressitesteillä voidaan ennakoida tulevaa ja jotta ihmiset saadaan ruotuun, jos tilanne karkaa käsistä.

  Zigmantas Balčytis (S&D). – (LT) Arvoisa puhemies, on todella hyvä asia, että olemme ryhtyneet keskustelemaan todella tärkeistä asioista, toisin sanoen tulevan talouden yhteisestä hallinnasta. Keskustelemme uskoakseni pian myös mahdollisesta yhteisestä verojärjestelmästä. Näemme lisäksi tänään ne hyvin negatiiviset vaikutukset, joita vahvistetun euron vaihtokurssilla on yhdessä monien muiden tekijöiden kanssa. Petyin tänään siihen, että vaikka pankkitesti tehtiin puoli vuotta sitten, sen tuloksia ei ole vieläkään vahvistettu. Tämä osoittaa, että jälleen kerran meiltä Euroopan unionissa puuttuu luotettava tieto. Ilman sitä emme löydä keinoja selviytyä varsin hankalasta tilanteesta. Lopuksi haluaisin siten kehottaa Euroopan komissiota tekemään ehdotuksia vastedes paljon nykyistä aktiivisemmin, koska tilanne on hankala ja vaatii valtavia ponnisteluja ja valtavia talousresursseja sekä kenties täysin erilaista ymmärrystä talouden ja rahoitusalan valvonnasta ja muuntyyppisestä valvonnasta.

  Milan Zver (PPE). – (SL) Arvoisa puhemies, arvoisa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman Van Rompuy, arvoisa komission puheenjohtaja José Manuel Barroso, saanen ottaa keskusteluun osaa lyhyellä puheenvuorolla. Minulle tilanne on varsin selvä: ketä on syyttäminen tästä vakavasta kriisistä? Voimme syyttää pankkisektorin sitä osaa, joka harjoitti liiketoimintaa ilman kunnon vakuuksia ja otti liian monia riskejä. Mutta voimme syyttää myös muita, kuten tiettyjä Euroopan hallituksia, jotka kannustivat liialliseen kulutukseen ja tietynlaiseen kaupalliseen mentaliteettiin ihmisten keskuudessa.

Olemme kuulleet tänään kahdenlaisia perusteluja: osa jäsenistä vaatii lisää solidaarisuutta ikään kuin avunhuutona, ja osa yrittää vedota ennen kaikkea vastuunoton lisäämiseen nyt, kun olemme selviytymässä kriisistä. Ei olisi oikein, että tämän vakavan kriisin aiheuttajat etsisivät keinoja sen ratkaisemiseksi ja siitä ulos pääsemiseksi. Ne, jotka suhtautuvat kriittisesti huomattavaan säästämiseen, ovat varmasti väärillä jäljillä.

Näissä oloissa on vain oikein, ettei nykytilanteen kanssa tekemisissä olevista maista tulevia veronmaksajia vaienneta.

  Petru Constantin Luhan (PPE). – (RO) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen siihen, että talouden ohjausjärjestelmää koskeva mietintö tarjoaa uuden perustan elinkelpoisen järjestelmän perustamiseksi, jotta tiedämme, kuinka toimia tässä asiassa.

Talouden ohjausjärjestelmän huomattavaan tehostamiseen tähtäävää toimielinten vahvistamista käsittelevässä raportissa tehdyt suositukset, kuten sellaisen valtionlaitoksen perustaminen jäsenvaltioihin, jossa laaditaan riippumattomia analyyseja, arviointeja ja ennusteita sisäisistä veropoliittisista kysymyksistä, luovat perustan avoimen eurooppalaisen järjestelmän perustamiselle.

Minusta on elintärkeää tarjota kullekin jäsenvaltiolle mahdollisuus osoittaa perusta, jota on käytetty kunkin ehdotetun kotimaan finanssitoimenpiteen analysoinnissa ja arvioinnissa, jotta lähestymistapa muotoutuu luottamukseen ja keskinäiseen tietoisuuteen perustuen.

Vahvistan tarpeen toteuttaa erityisiä toimenpiteitä, joilla helpotetaan talouden ohjausjärjestelmää ja jotka perustuvat perusteelliseen ja avoimeen tietoon, sekä tarpeen aloittaa keskustelut jäsenvaltioissa toteutetuista kotimaisista toimista, joilla saattaa olla vaikutusta EU:ssa.

  Elisa Ferreira (S&D). (Paulo Rangelille esitetty sinisen kortin menettelyn mukainen kysymys, työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohta). – (PT) Arvoisa puhemies, kiitos, että annoitte minulle puheenvuoron, mutta pyysin sinisen kortin menettelyn mukaista puheenvuoroa, koska jäsen Rangel haastoi minut suoraan ja koska olisin siten toivonut puheenvuoroa aiemmin.

Haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni pyytääkseni jäsen Rangelia selvittämään meille kaikille, kuinka valtionvelan hoitoa koskevat liittokansleri Merkelin ja komission ehdotukset eroavat hänen mielestään käytännössä toisistaan ja miksi valtionvelan hoitoa koskeva komission ensimmäinen ehdotus, joka oli itse asiassa EU:n ehdotus, hylättiin ilman neuvotteluja tai julkista keskustelua, kun huomattiin, ettei se sopinut yhteen Saksan etujen kanssa.

  Paulo Rangel (PPE). (Vastaus Elisa Ferreiralle sinisen kortin menettelyn mukaisesti, työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohta) – (PT) Haluan sanoa hyvin nopeasti, että on täysin selvää, että Eurooppa-hankkeessa käydään luonnollisesti jatkuvia neuvotteluja eri toimielinten välillä, mutta komission johdonmukainen kanta on ollut pitää yllä yhteisömenetelmää ja ajaa yhtenäisvaluutan jatkamista. Toki on jäseniä, jotka tulevat mielellään tänne parlamenttiin ohjaamaan kansallista politiikkaa, kuten jäsen Ferreira.

  Diogo Feio (PPE). – (PT) Arvoisa puhemies, Euroopan unionissa on meneillään suuria uudistuksia. Sen on siten voitava vastata kriisiin ja säilyttää yhtenäisvaluutta, jolle on luotava omat säännöt, joita sovelletaan kaikkiin jäsenvaltioihin. Parlamentti on jo ottanut johtoaseman talouden ohjausjärjestelmässä, jossa se peräänkuuluttaa entistä tiiviimpää talouskasvua koskevaa yhteistyötä kaikkien 27 jäsenvaltion välillä, tiukkaa suhtautumista vakaus- ja kasvusopimuksen täytäntöönpanoon sekä jäsenvaltioiden välistä solidaarisuutta. Parlamentti on nimittäin ollut ensimmäinen toimielin, joka on kiinnittänyt huomiota tarpeeseen rahoittaa EU:n eri jäsenvaltioiden velkoja. Jatkamme siten yhteistyötä komission kanssa, ja haluamme tehdä niin myös sen puheenjohtajan kanssa. Toivomme myös voivamme jatkaa yhteistyötä neuvoston kanssa. Juuri nyt keskustelemme kuudesta mietinnöstä, joihin otamme hyvin selkeän kannan.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, vastaan kahteen konkreettiseen kysymykseen ja teen myös yleisen huomautuksen tänä aamuna käydyn keskustelun perusteella.

Ensiksi otan esille jäsen Schulzin esittämän kysymyksen: kysymys on tärkeä ja koskee Irlannin stressitestejä. Haluan sanoa seuraavaa: Stressitestien yhteisestä metodologiasta sovittiin EU:ssa. Metodologia oli hyvin tiukka ja siinä otettiin huomioon haitalliset makrotaloudelliset skenaariot. Testit suoritettiin kuitenkin jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten alaisuudessa. Testien täytäntöönpanon koordinoinnista Euroopan unionissa vastasi Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitea CEBS, mutta Euroopan unionilla ei ollut valtuuksia tähän. Haluan korostaa, ettei Euroopan unionilla itsellään ole viime aikoihin asti ollut tämäntyyppisiä toimivaltuuksia. Tähän tulee muutos ensi tammikuusta alkaen. Tuolloin meillä on käytössä uusi rahoitusalan sääntely- ja valvontajärjestelmä sen jälkeen, kun komissio on tehnyt asiasta ehdotuksensa ja sopinut siitä neuvoston ja parlamentin kanssa.

Tuolloin meillä on myös kolme EU:n mikrotason vakauden valvontaviranomaista pankki-, arvopaperi- ja vakuutusalaa varten sekä Euroopan järjestelmäriskikomitea, joka vastaa makrotalouden vakaudesta ja siihen liittyvistä riskeistä. Nämä antavat meille entistä vankemmat välineet sekä infrastruktuurin testien tekemiseen seuraavalla kerralla nykyistä yhtenäisemmin, tiukemmin ja johdonmukaisemmin. Halusin siis korostaa tätä seikkaa. Ennen kriisiä meillä ei ollut välineitä, joita olemme nyt luomassa.

Seuraavaksi puhun toisesta kysymyksestä, joka koskee tapaa, jolla käsittelemme joitakin hankalia asioita, kuten pysyvää kriisinhallintamekanismia. Haluan tehdä selväksi, ettei aikomukseni ollut puhua tästä asiasta, mutta koska siitä esitettiin konkreettinen kysymys, minun on vastattava siihen.

Valtioiden ja hallitusten päämiehet päättivät yksimielisesti – siis yksimielisesti – käyttää pysyvää kriisinhallintamekanismia yksityisen sektorin toimissa. Olin niiden joukossa, jotka varoittivat Eurooppa-neuvostoa riskeistä, joita asian käsittely ilman kunnollista valmistautumista ja keskusteluja saattaisi tuoda mukanaan. Asiasta kuitenkin keskusteltiin ja tehtiin päätös, ja nyt meidän on hoidettava se mahdollisimman vastuullisesti. Siksi olenkin sitä mieltä, että osasta täällä tänään tehdyistä huomautuksista ei todellakaan ollut hyötyä.

Olemme yhä erittäin vaikeassa tilanteessa. Minusta nyt tarvitaan toimintaa eikä lisää huomautteluja. Kyse on hyvin hankalista globaaleista rahoitusmarkkinoista. Joillakin huomautuksilla on toisinaan itseään ruokkiva ennustuksellinen vaikutus. Arvailut mahdollisista riskimaista eivät siis johda mihinkään. Sen sijaan kyseisiä maita on vaadittava toteuttamaan kaikki toimenpiteet, joita tarvitaan talouden ja talousarvion vakauden saavuttamiseksi.

Sen vuoksi en ryhdy spekuloimaan suunnitelmasta B. Teemme työmme yhdessä Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Van Rompuyn kanssa ja keskustelemme asioista vastuullisesti jäsenvaltioiden edustajien kanssa. Mitä komission rooliin tulee, haluan olla jälleen kerran äärimmäisen selkeä. Komissio on aina esittänyt kunnianhimoisia ehdotuksia, ja suurin osa teistä myöntää tämän. Ajamme kunnianhimoista talouden ohjausjärjestelmää Eurooppaan.

Meidän on kuitenkin oltava realisteja. Emme voi yhdessä ylittää sitä, mitä jäsenvaltioiden kanssa on yhdessä sovittu. Kun asioista on sovittu sopimuksella (joka merkitsee kuitenkin edistystä aiempaan tilanteeseen nähden), ei ole mitään hyötyä puhua ideaaliratkaisuista, jotka eivät toteudu, kuten vallan hyvin tiedätte.

Komissio hoitaa siis tehtävänsä nyt ja vastedes ja vaatii enemmän kunnianhimoa yhteisen asian eli talouden ohjausjärjestelmän ja euroalueen vakauden (eikä vain euroalueen) hyväksi.

Halusin tehdä tämän hyvin selväksi, koska sitä ei mielestäni tehty tämänpäiväisessä keskustelussa. Osa teistä totesi, että ongelmat johtuvat euroalueesta. Valitettavasti minun on sanottava, etteivät ne johdu vain euroalueesta. Euro ei ole ongelma. Olen täysin vakuuttunut siitä, että tilanne olisi paljon pahempi ilman euroa.

(Suosionosoituksia)

Osalla teistä on taipumus unohtaa, että joillakin euroalueen ulkopuolisilla mailla on täsmälleen samanlaisia ongelmia ja toisinaan jopa pahempia ongelmia valtionvelan suhteen ja että eräs maa, joka ei ole edes Euroopan unionin jäsen mutta hakee jäsenyyttä, nimittäin Islanti, meni konkurssiin, vaikka sillä ei ole euroa. Totuus on, etteivät ongelmat johdu eurosta. On älyllisesti ja poliittisesti epärehellistä vihjata, että ongelmat johtuvat eurosta.

(Suosionosoituksia)

Nyt meidän on tunnustettava euroalueen tilanteen erityispiirteet, korjattava ongelmat ja vaadittava kaikkia jäsenvaltioita sitoutumaan yhteistyöhön: tämä koskee sekä euroalueen maita että siihen kuulumattomia maita. Ne ovat uskoakseni kaikki ymmärtäneet, että kriisin ratkaisu yhdessä on kaikkien etujen mukaista. Näin komissio aikoo tehdä, ja se aikoo tehdä sen vastuullisesti ja toki mahdollisimman kunnianhimoisesti, mutta lopulta hyvässä ja luotettavassa yhteistyössä kaikkien toimielinten eli parlamentin (kuten olemme tehneet) sekä neuvoston ja Eurooppa-neuvoston kanssa. Tällä vastuullisessa tavalla meidän on toimittava.

Nyt, kun markkinat ovat äärimmäisen jännittyneet, meidän on pidettävä päät kylminä ja toimittava hyvin vastuullisesti ja toki myös ajamalla vahvasti yhteistä eurooppalaista asiaa.

(Suosionosoituksia)

  Herman Van Rompuy, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, hetki sitten todettiin, että komission puheenjohtajan analyysi eroaa omastani, mutta tämä on ensimmäinen kerta, jäsen Schulz, kun minun väitetään sanoneen, että kaikki on hyvin, vaikkei ole. Tämä on todellakin urani ensimmäinen kerta.

Voin vakuuttaa, etten todellakaan aliarvioi kriisiä ja että elämme vaikeita aikoja. Olen yleensä hyvin harkitsevainen ihminen, ellei sanomisiani irroteta asiayhteydestään, ja minusta aivan liian monia lausuntoja, räjähdysherkkiä tai muita, tehdään EU:n yhteydessä, ei täällä parlamentissa. Nyt on syytä rauhoittaa tilannetta ja lopettaa hokemat kriisin vakavuudesta. Tiedämme sen jo. On aika toimia.

Osa teistä totesi, että kriisistä on otettava opiksi. Ranskassa on sanonta, jonka mukaan "tekomme seuraavat meitä". Hyvät jäsenet, astuessani tähän virkaan meillä oli vakaus- ja kasvusopimus, jota höllennettiin hieman muutama vuosi sitten sitä kuitenkaan soveltamatta. Astuessani virkaan sain perinnöksi Lissabonin sopimuksen, jossa määrätään tietyistä menettelyistä, jotka koskevat muun muassa sanktioita ja päätöksiä, joita on tehtävä, kun johonkin maahan sovelletaan liiallisia alijäämiä koskevaa menettelyä. Neuvosto tekee nämä päätökset Lissabonin sopimuksen nojalla. Astuessani virkaan kriisinhallintamekanismia ei vielä ollut, joten asia oli korjattava.

Aiomme siten vahvistaa vakaus- ja kasvusopimusta sekä ottaa ensimmäistä kertaa käyttöön makrotalouden valvontajärjestelmän. Voin vakuuttaa, että jos tuo mekanismi olisi ollut käytössä muutama vuosi sitten, ongelmat, joita joillakin mailla nyt on, eivät olisi koskaan päässeet syntymään. Olisimme havainneet kiinteistökuplat. Olisimme havainneet joidenkin maiden kilpailukykyongelmat. Otamme siis tuon mekanismin käyttöön nyt. Se on uusi ja innovatiivinen. Siinä otetaan täysin huomioon kriisistä saadut opit.

Mitä Lissabonin sopimukseen tulee, aiomme muuttaa sitä niin, että jotkin perustuslakituomioistuimet saisivat oikeusperustan pysyvää kriisinhallintamekanismia varten. Tämä on ainoa syy. Toivon, ettei vaarana ole, että aloittaisimme uuden laaja-alaisen keskustelun toimielimistä, koska se ei johtaisi mielestäni mihinkään nykytilanteessa vaan vain heikentäisi tarmoamme, jota tarvitsemme kriisin torjunnassa.

Meillä ei ollut aiemmin tuota mekanismia. Kreikan ongelman tullessa esiin meidän oli kehitettävä kriisinhallintamekanismi, jota ei vielä ollut. Kun toteutimme toisen toimenpiteen eli otimme käyttöön 750 miljardin euron pelastuspaketin, meidän piti tulkita luovasti Lissabonin sopimusta voidaksemme soveltaa sitä.

Olemme siis ottaneet kriisistä opiksi, ja, toistan jälleen, tekomme seuraavat meitä. Meillä oli vakaussopimus, joka oli heikko ja jota ei sovellettu, eikä meillä ollut mitään makrotalouden valvomiseksi, koska meillä ei ollut kriisinhallintamekanismia.

Ovatko jäsenvaltiot ottaneet vastuuta? Monet jäsenvaltioista ovat ottaneet vastuuta. Ne toteuttavat usein julkisen mielipiteen valtavirtausten vastaista uudistuspolitiikkaa. Ne toteuttavat usein hyvin rohkeita toimenpiteitä paitsi ongelmamaissa myös muualla. Olemme ottaneet vastuuta.

Hyvät jäsenet, älkäämme osoittako sormella aina väärää vihollista. Minulla on usein tunne, että osoitamme liikaa sormella jäsenvaltioiden hallituksia ja parlamentteja. Meidän ei pidä erehtyä vihollisesta.

Nykyään puhutaan paitsi Irlannista myös Portugalista. Annan teille muutamia lukuja. Portugalin valtionvelka oli 9,3 prosenttia vuonna 2009. Vuonna 2010 se on 7,3 prosenttia ja 4,6 prosenttia vuonna 2011. Portugalin valtionvelan korkoprosentti on keskimäärin 3,6. Se on hyvin alhainen. Portugalissa ei ole kiinteistökriisiä tai kiinteistökuplaa. Sen rahoitusala ei ole liian suuri maan kokoon nähden. Portugalin pankkien pääomittaminen on hyvällä tolalla. Meidän ei siis pidä erehtyä vihollisesta. Joidenkin mielestä kriisi tarttuu, mutta väitteelle ei ole taloudellisia perusteluja tai rationaalista syytä. Halusin korostaa tätä seikkaa. Älkäämme siis erehtykö vihollisesta.

Voin vakuuttaa toimielinten välisen yhteistyön tiivistämistä vaatineille, että puheenjohtajavaltioiden tasolla tehdään kaikki voitava yhteistyön hyväksi. Ohjaustyöryhmän jäsenet, myös Euroopan komission edustaja komission jäsen Olli Rehn, ovat hyväksyneet ryhmänsä julkistaman raportin. Työskentelemme rinta rinnan myös muissa asioissa, kuten pysyvän kriisinhallintamekanismin parissa.

Toivon saman yhteistyöhengen jatkuvan, kun laadimme vuoden 2011 talousarviota. Olen pahoillani siitä, ettemme ole saaneet aikaan sopimusta.

Saanen kuitenkin kommentoida yhteistyötä koskevaa asiaa. Kaikki te olette Euroopan parlamentin jäseniä ja kuulutte johonkin poliittiseen ryhmään. Minun on todettava, että toisinaan on valtavia eroja siinä, mitä pääministerit ja eri puolueet toteavat Eurooppa-neuvostossa ja mitä samojen puolueiden jäsenet toteavat täällä istuntosalissa. Tämä ei ole moite. Puolueryhmänsä kanssa ei tarvitse olla täysin samaa mieltä. Olen urani aikana nähnyt usein ristiriitoja puolueeni sisällä. Teen kuitenkin kaiken voitavani toimielinten välisen yhtenäisyyden ja yhteistyön takaamiseksi. Siksi minusta olisikin syytä tehdä yhteistyötä kaikilla poliittisilla tasoilla nykyistä yhtenäisemmän kannan mahdollistamiseksi.

Yhdyn niihin, joiden mielestä noudatamme tiukkaa politiikkaa mutta jotka katsovat, ettei tiukka politiikka yksistään riitä kriisistä selviytymiseen. He ovat oikeassa, mutta meidän on ensiksi käytävä läpi tämä vaihe. Jos olisimme toimineet järkevämmin makrotalous- ja talousarvioasioissa, emme olisi nyt tässä tilanteessa. Tarvitsemme kuitenkin myös positiivista kasvu- ja työllisyyspolitiikkaa. Olen kaikista negatiivisista seikoista huolimatta iloinen siitä, että talous kasvaa jälleen Euroopassa 11 kuukautta kestäneen taantuman jälkeen. Olen sanonut tämän monissa muissa yhteyksissä täällä parlamentissa: 1930-luvun kriisi alkoi niin ikään rahoituskriisistä eikä sitä koskaan ratkaistu.

Olemme nyt jälleen positiivisen kasvun tiellä 11 kuukautta sitten puhjenneen rahoituskriisin jälkeen. Keskimääräinen kasvuvauhti on tänä vuonna noin 1,5 prosenttia. Joidenkin maiden (ei niiden, joilla on tunnettuja ongelmia) kasvuvauhti on noin 2 prosenttia ja toisten jopa 3 tai 3, 5 prosenttia. EU:n keskimääräinen työllisyystaso nousee jälleen vuonna 2011. Työttömyysluvut ovat toki liian korkeat, mutta olen mielissäni siitä, että kasvuennusteet ovat puolen vuoden takaisiin nähden paljon ennustettua paremmat ja että kasvu on vakaampaa kuin luulimme. Kasvu ei perustu vain varastojen täydennykseen, elvytysohjelmiin tai vientiin. Kasvua ruokkii myös kotimainen kysyntä.

Halua sanoa lopuksi, että tiettyjen maiden ilmeisistä ongelmista huolimatta olen vakuuttunut siitä, että selätämme jälleen kerran nykyisen kriisimme.

  Puhemies. – (EN) Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Eurooppa-neuvoston 28.–29. lokakuuta 2010 pidetyssä kokouksessa otettiin lisäaskel kohti kansakuntien orjuuttamista ja niiden suvereniteetin riistämistä. Tämä tehdään ensinnäkin talouden ohjausjärjestelmän varjolla, mutta oikeasti se merkitsee näiden maiden talouksien alistamista valvonnan alle: jäsenvaltiot pakotetaan hyväksyttämään ennakolta talousarvionsa Brysselin virkamiehillä; niiden talouspolitiikkaa valvotaan kautta linjan; automaattisia sanktiojärjestelmiä sovelletaan jo ennen sallittujen velka- ja alijäämäkattojen ylittymistä; syyllisiltä jäsenvaltioilta voidaan viedä äänioikeus. Kaikki tämä on annettu Saksalle korvauksena rahoitusvakausrahaston säilyttämisestä. Kyseisellä mekanismilla kuitenkin vain annetaan jäsenvaltioille ja Brysselin komissiolle oikeus velkaantua tai taata vaikeuksissa olevien jäsenvaltioiden markkinalainoja, koska nämä valtiot ovat kansalliseen velkaansa kohdistuvan keinottelun uhreja. Ja tämä kaiken kukkuraksi siitä syystä, että ne kuuluvat euroalueeseen. Tämä menee yli ymmärryksen. Kaiken lisäksi Eurooppa-neuvosto on päättänyt myös perussopimusten uudistuksesta, jolla mahdollistetaan kriisinhallintamekanismin täytäntöönpano. Siinä käytetään ensimmäistä kertaa yksinkertaista tarkistusmenettelyä, joka on täysin demokratian vastainen metodi, joka ei mahdollista parlamentaarista vuoropuhelua. Tämä ei ole talouden ohjausta vaan totalitarismia.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Muu Eurooppa hämmästeli aina vuoteen 2007 saakka Irlannin, "Kelttien Tiikerin", talouskehitystä. Maassa oli ihanteellinen taloustilanne, jossa yritysveroprosentti oli alhainen ja sääntely vähäistä. Nyt todellisuus on iskenyt Irlantiin. Kelttien Tiikeri on osoittautunut siipirikoksi, jolle muut Euroopan maat joutuvat ojentamaan auttavan kätensä ja kannattelemaan ontuvia siipiä. Euron pelastuspaketista aiotaan nyt myöntää Irlannille 90 miljardia euroa, mikä vastaa 300 euroa Itävallan kansalaista kohti. Teoriassa tämä ei ole vain valtiontakuu, joka mustan lampaan Kreikan jälkeen myönnetään nyt Irlannille ja sen jälkeen mahdollisesti myös Espanjalle ja Portugalille, vaan kyse on puhtaasti veronmaksajien rahoista. Se myös vie EU:n rahaliittoa askeleen lähemmäksi rahansiirtoliittoa, jossa taloudellisesti pärjäävien euroalueen valtioiden on pidettävä kukkaroidensa nyörit auki muiden maiden huonon hallinnon vuoksi. EU on tarttunut ongelmaan aivan liian myöhään, joten nähtäväksi jää, johtavatko Eurooppa-neuvoston päätökset todellisiin tekoihin. Miljardeittain veronmaksajien rahoja ei pidä enää syytää keinotteleville pankeille ja valtioille, jotka hoitavat taloutensa huonosti. Rahansiirtounionin kehittymisestä on tehtävä loppu. Tarvitsemme mekanismin, joka takaa konkurssiin menneiden valtioiden aidon maksukyvyttömyyden ja näiden maiden poistamisen euroalueelta. Emme voi vain jatkaa sairaalloisen rahaliiton paikkaamista. Sen sijaan tarvitsemme vahvan keskeisen eurooppalaisen rahaliiton.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Hyvät kollegat, sekä Kreikka että Irlanti ovat joutuneet pyytämän Euroopan unionin apua. Näiden kahden tapauksen välillä voidaan kuitenkin nähdä eroja: Irlannin alijäämä räjähti käsiin, koska maan piti ratkaista pankkisektorin ongelmat. Pankkisektori oli kriisissä globaalin rahoituskriisin vaikutuksista, joita pahensi kiinteistökuplan puhkeaminen. Nämä toimet, jotka toteutettiin maan ollessa rakenteellisessa kriisissä, johtivat siihen, ettei julkistalous enää kestänyt tilannetta. Kreikassa sitä vastoin tukitoimet johtuvat julkisten menojen varsin holtittomasta hoidosta, minkä vuoksi käteistä oli pumpattava markkinoille valtion obligaatioiden myynnillä. Talouden ohjausjärjestelmän uudistuksesta on syytä todeta seuraavaa: Tiukkaa budjettipolitiikkaa on toki toteutettava, jotta voidaan pitää huoli siitä ja varmistaa, ettei vastaavia tilanteita pääse syntymään tulevaisuudessa. Nämä molemmat tapaukset osoittavat joka tapauksessa, miten tärkeää on ottaa huomioon kaikki maan talouteen ja vakauteen liittyvät tekijät, eikä pelkästään rakenteellista valtionvelkaa. Nämä tiedot edustavat kuitenkin vain viimeisimpiä lukuja, joten on syytä tarkistaa näiden lukujen takana olevat tekijät ja syyt ja otettava selvää, miten ongelmat saivat alkunsa.

  Monika Smolková (S&D), kirjallinen. – (SK) Vakaus- ja kasvusopimukseen on toistaiseksi sisältynyt sanktioita, mutta niiden määrääminen edellyttää, että kaksi ministeriä kolmesta kannattaa niitä, mutta tähän ei ole koskaan löytynyt poliittista tahtoa. Suhtaudun skeptisesti kriisinhallintamekanismiin. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Van Rompuyn ei pitäisi muuttaa Lissabonin sopimuksen 125 artiklaa, jossa todetaan, että kunkin maan on vastattava omista velvollisuuksistaan. Toisaalta Van Rompuyn olisi harkittava yhteisvastuuta käsittelevän 122 artiklan laajentamista, jotta keskinäistä apua voitaisiin antaa luonnononnettomuuksissa ja energiakriiseissä. Kyseisen artiklan muuttaminen saattaisi tehdä tyhjäksi EU:n toiminnan perusperiaatteen, toisin sanoen yhteisvastuun periaatteen, mikä puolestaan saattaisi johtaa yhteisvastuun katoamiseen. Jos kriisinhallintamekanismin toiminta perustuisi yksittäisten jäsenvaltioiden rahoittamista käsittelevään 122 artiklaan, neuvosto päättäisi asiasta komission ehdotuksen perusteella, jolloin Euroopan parlamentille vain ilmoitettaisiin asiasta. On vaarana, että vastuulliset valtiot joutuvat maksamaan vastuuttomien valtioiden puolesta.