Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 24. marraskuuta 2010 - Strasbourg

14. Cancúnin ilmastonmuutoskokouksen (29. marraskuuta–10. joulukuuta 2010) valmistelut (keskustelu)

  Puhemies. – (EL) Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat Cancúnin ilmastonmuutoskokouksen valmisteluista.

  Joke Schauvliege, neuvoston puheenjohtaja. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, Euroopan unioni päätti pian Kööpenhaminan konferenssin jälkeen edetä vastaisuudessa asteittaisen ja pragmaattisen lähestymistavan avulla. Kaikki tai ei mitään -lähestymistapaan ei enää voida keskittyä. On koottava vaiheittain palikat vuoden 2012 jälkeistä kehystä varten. Havaitsemme, että neuvottelut kunnianhimoisen järjestelemän luomisesta ilmastonmuutoksen torjumiseksi vuodesta 2012 eteenpäin ovat edistyneet hyvin hitaasti. Osanottajien näkemykset poikkeavat hyvin suuresti toisistaan, mikä kävi selvästi ilmi aivan hiljattain viimeisimmällä virallisella neuvottelukierroksella Tianjinissa, jossa edistyminen oli hyvin vähäistä.

Arvoisat parlamentin jäsenet, tätä taustaa vasten ympäristöneuvosto ja Eurooppa-neuvosto viimeistelivät Euroopan unionin kannan Cancúnin konferenssiin. Muiden toimielinten kannat ja luonnollisesti teidänkin päätöslauselmaesityksenne otettiin huomioon tässä prosessissa. On jo todettu, ettei Cancúnissa saada aikaan oikeudellisesti sitovaa kehystä vuodesta 2012 eteenpäin. Koska Cancúnin toimenpidepaketin sisältö ei vielä ole selvillä, Euroopan unionin kannassa, joka tarjoaa eurooppalaisille neuvottelijoille tarvittavaa joustoa, esitetään erilaisia tekijöitä. Joka tapauksessa on selvää, että Cancúnin toimenpidepaketin on oltava tasapainoinen, mikä merkitsee sitä, että sen on sisällettävä tekijät, jotka mahdollistavat sekä kehitysmaiden että teollisuusmaiden osallistumisen. Mitkä siis ovat EU:n kannan päätekijät?

Ensinnäkin on päästävä tasapainoiseen tulokseen; on tasapainotettava neuvotteluvaltuudet toisaalta Kioton pöytäkirjan ja yleissopimuksen ja toisaalta puitteiden mukaisesti.

Toiseksi on toista Kioton mukaista velvoitekautta koskevat edellytykset.

Kolmanneksi on Balin toimintasuunnitelman oleelliset osat, erityisesti yhteinen näkemys, hillitsemistoimet, sopeutuminen, teknologia ja rahoitus. EU säilyttää näkemyksensä, jonka mukaan paras tapa muovata vuoden 2012 jälkeisiä puitteita on yhtenäinen oikeudellisesti sitova väline. Koska tämä kanta viime vuonna herätti paljon väärinkäsityksiä ja koska kyse on hyvin merkittävistä kansainvälisistä neuvotteluista, EU aikoo omaksua joustavan asenteen: toista velvoitekautta tarkastellaan joustavasti, mutta vain tiettyjen edellytysten täyttyessä. Mitkä ovat nämä edellytykset? Kaikkien suurten talouksien on osallistuttava vuoden 2013 jälkeisiin puitteisiin. Puitteiden on oltava kunnianhimoiset ja tehokkaat, on taattava tinkimättömyys ympäristötavoitteiden osalta ja on edistyttävä nykyisten markkinamekanismien uudistamisessa sekä uusien mekanismien käyttöönotossa. Lisäksi teollisuusmaiden on osoitettava, että ne todellakin täyttävät rahoitussitoumuksensa, erityisesti nopeasti saatavan rahoituksen osalta. Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot ovat esittäneet ensimmäisen perusteellisen ja avoimen raportin näiden rahoitussitoumusten täytäntöönpanosta, ja niiden osuus on 2,2 miljardia euroa vuoteen 2010 mennessä. Toivon raportin palauttavan luottamuksen osapuolten välille.

Puheenjohtajavaltio Belgia katsoo, että tarvitaan kouriintuntuvia erityistoimenpiteitä osapuolten odotusten täyttämiseksi sekä luottamuksen palauttamiseksi monenväliseen menettelyyn Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutossopimuksen puitteissa. Teemme kaikkemme edistääksemme osaltamme Euroopan unionin tavoitteiden saavuttamista. Tässä luotamme myös teihin, kuten aina, arvoisat parlamentin jäsenet, tämän viestin levittämiseksi ja tietysti sen vahvistamiseksi.

  Connie Hedegaard, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, olen tietysti paljolti samaa mieltä siitä, mitä kuulimme puheenjohtajavaltio Belgialta. Odotan myös yhteistyötä kanssanne Cancúnissa. On selvää, että sitä oikeudellisesti sitovaa sopimusta, johon EU oli valmis viime vuonna ja johon olemme edelleen valmiita, ei valitettavasti saada aikaan Cancúnissa – tämä ei johdu meistä, vaan siitä, että muut eivät ole siihen valmiita. On totta, että tavoittelemme tasapainoista pakettia, mutta myös merkittävää ja kunnianhimoista pakettia.

Itse asiassa esitimme ensimmäisinä tämän vuoden helmi-maaliskuussa ajatuksen vaiheittaisen lähestymistavan noudattamisesta Kööpenhaminan sopimuksen pohjalta turvataksemme asian edistymisen nyt Cancúnissa. Vaikka vaikuttaakin siltä, että yksimielisesti toivotaan tasapainoista pakettia Cancúnista, on kuitenkin helppo todeta, että sitä kaikki osapuolet haluavat. On vaikeampaa päästä yksimielisyyteen siitä, mitä se sitten tarkoittaa.

Mikä on merkittävä ja tasapainoinen paketti? Sanoisin, että eurooppalaisesta näkökulmasta on selvää, että me korostamme lievennyssitoumusten ankkuroimistarvetta, vahvistetun mittaus-, raportointi- ja todennusjärjestelmän käyttöönottoa ja hiilimarkkinoiden edistämistä. Tarvitaan tietenkin myös päätökset REDD+-ohjelmasta, mukautumisesta, teknologiasta, rahoituksesta ja valmiuksien kehittämisestä. Kaikkien näiden osatekijöiden on sisällyttävä pakettiin, jonka katsomme tasapainoiseksi.

Haluan korostaa yhtä seikkaa, sitä että meidän on Euroopan unionissa tehtävä selväksi edellytyksemme toiselle Kioton pöytäkirjan mukaiselle velvoitekaudelle. Meidän on käytettävä näitä edellytyksiä nostaaksemme kunnianhimoisten tavoitteiden tasoa ja saadaksemme muut vauhtiin. Mahdolliseen toiseen velvoitekauteen liitetyt edellytykset ovat hyvin tärkeitä ympäristötavoitteiden tinkimättömyyden osalta ja tulevan ilmastojärjestelmän tavoitteiden osalta. EU ei yksinään ole toisella sitoumuskaudella riittävä eikä uskottava. Meidän on siis pidettävä kiinni edellytyksistämme, jotta saamme kumppaneiltamme myönteisiä vastauksia. Minun on todettava, että selkeä vaikutelmani on – myös sopimuspuolten konferenssia edeltävältä ajalta – että argumenttimme tässä asiassa tunnustetaan yhä laajemmin.

Nyt tarkasteltavana olevassa päätöslauselmaesityksessä tarkastellaan kaikkia juuri mainitsemiani aloja. Komissio on hyvin kiitollinen parlamentin tarjoamista neuvoista, vaikka kaikkea ei voidakaan ottaa mukaan.

Annan yhden esimerkin: jotkut ehdottavat, että tavoitteemme olisi muu kuin kahden asteen tavoite. Ensisijainen tavoitteemme Cancúnissa ei ole avata uudelleen Kööpenhaminan sopimusta eikä alkaa perääntyä siitä, mitä meillä jo on.

Käytän tilaisuutta hyväkseni myös korostaakseni, että EU:n on täytettävä omat nopeat sitoumuksemme Kööpenhaminasta. Voin rehellisesti kertoa teille: olemme lähes täyttäneet ne. Tarvitsemme kuitenkin vielä 200 miljoonaa euroa jäsenvaltioilta, jotta pääsemme täsmälleen siihen, mitä lupasimme Kööpenhaminassa. Uskoakseni ymmärrätte, mikä ero on siinä, että voimme todeta Euroopan unionin puolesta Cancúnissa "olemme tehneet tehtävämme" tai todeta "olemme lähes valmiita". Minusta meidän on todellakin käytettävä viimeiset päivät ennen Cancúnia pyrkien täyttämään kaikki se, mihin Kööpenhaminassa sitouduimme.

En ole maininnut tavoitteita, ei siksi, etteivätkö ne olisi tärkeitä, sillä ne todellakin ovat, ja kuten viime vuonnakin EU toteaisi, että olemme edelleen valmiita etenemään 30 prosenttiin, jos muutkin täyttävät sitoumuksensa. Tämä ei ole muuttunut. Jos tavoitteista ei nyt puhuta enempää, katson, että se johtuu siitä, että monet kumppanit eivät ole valmiita – syistä, jotka te tiedätte – keskustelemaan tavoitteista Cancúnissa. Minusta nyt on tärkeää ankkuroida Kööpenhaminan sopimuksen sitoumukset viralliseen tekstiin. Siitä voimme alkaa parantaa asioita.

Minun on kuitenkin myös sanottava, että olipa Cancúnin tulos mikä tahansa, on tärkeää, että meillä on myös Cancúnin jälkeen älykästä ilmastopolitiikkaa kunnianhimoisine tavoitteineen samalla kun tarkastelemme energia-alan haasteitamme, kuten juuri keskustelitte. Me voimme vaatia innovaatioita ja uusia työpaikkoja ja asettaa kunnianhimoisia tavoitteita.

Viimeinen aiheeni on, että me teemme – luonnollisesti – työtä varmistaaksemme Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanon, ja voin vakuuttaa teille, että tiedotamme asioista parlamentin valtuuskunnalle neuvottelujen jokaisessa vaiheessa. Parlamentin valtuuskunnalle tiedotetaan tietenkin asioista päivittäin, ja pyrimme tekemään hyvin tiivistä yhteistyötä.

Kannatamme vahvasti päätöslauselmaesityksessä ilmaistua tukea sen varmistamiselle, että EU puhuu yhdellä äänellä. Minusta tämä on yksi Cancúnin suurimmista haasteista: kuka Euroopan unionin puolesta puhuukin, kumppanimme Euroopan ulkopuolella voivat olla varmoja siitä, että edessä ovat samat ensisijaiset tavoitteet ja samanlaiset viestit. Se on paras tapa saada ensisijaiset tavoitteemme kuulluiksi.

  Karl-Heinz Florenz, PPE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Schauvliege, arvoisa komission jäsen, jos me jotain voimme ottaa opiksemme Kööpenhaminasta, jossa te, arvoisa komission jäsen toimitte puheenjohtajana, se on, että Euroopan unionin on puhuttava vastaisuudessa yhdellä äänellä tällaisissa konferensseissa. Meillä voi olla erilaisia mielipiteitä parista seikasta, mutta jos me eurooppalaiset puhumme eri tavoin, meitä ei pidetä uskottavina, ja jos emme ole uskottavia, muut eivät noudata esimerkkiämme. Miksi heidän pitäisikään? On siis oikein, että pitäydymme liittokansleri Merkelin johdolla päättämissämme luvuissa, joiden pohjalta neuvottelemme. Olen kanssanne samaa mieltä siitä, että kunnianhimoisia kahden asteen tavoitteita ei nyt pidä vakavasti kyseenalaistaa ja harkita merkittävästi pienempää lukua, sillä tämä tekisi tavoitteiden saavuttamisesta paljon vaikeampaa ja ihmiset karttelisivat meitä.

Olen hyvin huolissani siitä, että me vaarannamme teollis- ja tekijänoikeutemme. Teollisuutemme investoi rahaa ja työvoimaa kehittämiseen. Jos me nyt höllennämme aitaa teollis- ja tekijänoikeuksien ympärillä kaikkine siihen jäävine aukkoineen, menetämme arvokkaita tekijöitä, nimittäin teollis- ja tekijänoikeudet. Kannatan täysin teknologian siirtoa, mutta yritystemme on myös ymmärrettävä siihen investoimisen hyöty, joten teollis- ja tekijänoikeuksia ei pidä vesittää.

Mitä tulee sitoumuksiin, minäkin haluan vaatia vakavia sitoumuksia kumppaneiltamme ympäri maailmaa. Niiden on kuitenkin oltava uskottavia ja niiden on oltava näiden valtioiden täytettävissä. Muutoin ne tekevät täysin päinvastoin kuin mitä haluamme, toisin sanoen ne etääntyvät meistä. Tämän vuoksi uskottavasti esiintyminen Cancúnissa on tärkeää. Suuret päätökset tehdään sitten myöhemmin Johannesburgissa, mutta meidän on valmisteltava niille tietä Cancúnissa. Olen ammatiltani maanviljelijä. Jos maata ei ole muokattu kunnolla, ei saada satoa. Keskittykäämme maan hyvään muokkaukseen.

  Marita Ulvskog, S&D ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, meillä oli hyvin suuria odotuksia ennen Kööpenhaminan huippukokousta. Tulos ei ollut häävi. Päivänä, jona lähdimme Kööpenhaminasta, satoi rankasti lunta, ja kokoustiloissa oli hyvin kylmä. Lämpötila ei jäähtynyt pelkästään Kööpenhaminassa, vaan koko ympäristökeskustelussa. Voidaan sanoa, että lämpötila on laskenut edelleen poliittisella esityslistalla siitä, mikä se oli ennen Kööpenhaminaa. Tämä on valitettavaa, mutta totuus on, että meidän tehtävämme on varmistaa parempien tulosten aikaansaaminen Cancúnin huippukokouksessa sekä tarkastella ja parantaa Kööpenhaminan tuloksia. Kuinka me aiomme sen tehdä? Me teemme sen Euroopan edustajina, ottamalla johtoaseman. Juuri tätä YK:n ilmastojohtaja Christina Figueres pyysi puhuessaan videokonferenssissa niiden Euroopan parlamentin jäsenten kanssa, jotka lähtevät Cancún. Meidän on osoitettava johtotaitoa, ja me teemme sen muun muassa panemalla tosiasiassa täytäntöön kaiken sen, mitä lupasimme Kööpenhaminassa – ei lähes kaikkea vaan aivan kaiken.

Sitten meidän on tietenkin varmistettava, että saamme lisää ihmisiä mukaan. Metsäkadosta ja teknologian siirrosta tehtävien muiden yksittäisten päätösten lisäksi Cancúnissa on edettäessä kohti seuraavaa Kioton sopimuksen mukaista velvoitekautta, valmisteltava tällä tavalla tietä kansainväliselle ilmastosopimukselle vuonna 2011. Minusta meidän ei pidä lähteä Cancúniin liian vähäisin odotuksin.

  Chris Davies, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tällä hetkellä ei ole juurikaan havaittavissa innokkuutta puuttua maapallon lämpenemiseen, pikemminkin laajalle levinnyttä skeptisyyttä. Vuoden alussa me näimme maassa lunta, ja kuitenkin kun lukuja tarkastellaan, tämän vuoden kuusi ensimmäistä kuukautta olivat kaikkien aikojen lämpimimmät koko maailmassa. Tämä on yksinkertainen tosiasia.

Minä haluan kansainvälisen sopimuksen voimaan mahdollisimman pian, mutta minulla on huoleni tällaisen sopimuksen luonteesta. Minusta erottelu teollisuus- ja kehitysmaihin on outoa. Pohdin kuinka kauan menee siihen, että jotkut kehitysmaat ohittavat köyhimmät Euroopan valtiot. Tarkastelen ilmastonmuutoskonferensseja, innokkuutta, jolla Saudi-Arabia kannattaa hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin sisällyttämistä puhtaan kehityksen mekanismiin. Saudi-Arabia voi varmasti investoida hieman omia rahojaan tällaiseen asiaan. Miksi meidän pitäisi osaltamme edistää sitä?

Olen huolissani siitä, että Euroopan unioni jää jälkeen muutosvauhdista, ja katson, että ilmastonmuutosaloitteet sekä valmiutemme puuttua maapallon lämpenemiseen tarjoavat suuria mahdollisuuksia. Kiina suunnittelee hiili-intensiteettinsä vähentämistä 45 prosentilla seuraavan vuosikymmenen aikana. Se merkitsee investointeja vanhat voimalat korvaaviin uusiin voimaloihin. Se merkitsee energiatehokkuuden parantamista. Todellinen ongelma tässä on se, että jos emme nyt pysty kilpailemaan kiinalaisten kanssa, kuinka voimme kilpailla entistä energiatehokkaamman Kiinan kanssa tulevina vuosina?

Haluan meidän kiristävän tavoitteitamme. Haluan meidän etenevän 20 prosentista 30 prosenttiin. Haluan, että hiilen hinta nousee, jotta voimme edistää matalahiilisiä investointeja tulevaisuudessa. Toivoisin olevani vakuuttuneempi siitä, että komissiossa ollaan samaa mieltä siitä, että tätä on todella tarkasteltava ja näin tehtävä. Minusta vain tuntuu, ettei näin tapahdu tällä hetkellä. Tunnen komission jäsenen innokkuuden tätä aihetta kohtaan. En ole varma siitä, että hänellä on kollegion täysi tuki. Ehkä tarvitsemmekin varasuunnitelman?

Me tarvitsemme varasuunnitelman, ja sen on oltava energiatehokkuuden edistäminen. Kuulimme muutama minuutti sitten komission jäsen Oettingerin suunnitelmista esittää lainsäädäntöä uutena vuotena. Lainsäädännön on oltava kunnianhimoista. Meidän on pelastettava resurssimme. Meistä on tultava kilpailukykyisempiä.

  Yannick Jadot, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, olisin voinut rajata puheenvuoroni ja pelkästään palauttaa mieleen tämän kesän kuvat Venäjältä tai Etelä-Aasiasta muistuttaakseni teitä ehdottomasta tarpeesta torjua ilmastonmuutosta ja, koska puhumme Euroopasta, edistyä välittömästi tai mahdollisimman pian 30 prosentin tavoitteeseen vuoteen 2020 mennessä kasvihuonekaasupäästöjen osalta. Tällä hetkellä ilman muutoksia olemme saavuttamassa 19 prosenttia. Olemme käytännössä jo saavuttaneet itsellemme asettamamme tavoitteen, joten emme enää voi puhua Euroopan kunnianhimosta, jos puhumme 20 prosentista.

Itse en ole hiilimarkkinoiden varsinainen ihailija, mutta jos tyydymme 20 prosenttiin, voimme olla varmoja, että kohtelemme hiilimarkkinoita uhanalaisena lajina emmekä ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun välineenä. Siirtyminen 30 prosenttiin voisi tuoda eurooppalaisiin talousarvioihin kahdeksan miljardia euroa kiintiöhuutokaupassa. Me tiedämme, että 30 prosenttia on mahdollinen. Erityisesti sitova 20 prosentin energiatehokkuustavoite voisi tuoda miljoona työpaikkaa Eurooppaan. Tämä merkitsee tuhannen euron säästöä eurooppalaista kotitaloutta kohden, ja koska komission jäsen Oettinger mainitsi Nabuccon, se vastaisi 15 Nabuccoa.

Kuolevatko eurooppalaiset yritykset, jos siirrymme 30 prosenttiin? Selvästikään eivät. Kaikki tutkimukset osoittavat tämän. Vaikutusta on joihinkin riskialoihin, mutta tähän on keinonsa, ja tähän mennessä häviämisuhan kohteena olevat alat Euroopassa ovat ne, jotka ovat olleet Euroopan energiapolitiikan edunsaajia. Ne ovat saaneet miljardeja euroja Euroopan ilmastopolitiikan ansiosta.

Siirtyminen 30 prosenttiin merkitsisi selkeästi niiden myötäilemistä, jotka saavat aikaan muutosta, jotka tekevät huomispäivän maailmaa. Haluan myös mainita joitain lukuja. Ernst & Youngin vuoden 2010 barometrin mukaan Kiina ja Yhdysvallat ovat houkuttelevimmat valtiot uusiutuvan energian kehittämiselle. Hiljattain julkistetun tutkimuksen mukaan vain kolme maailman johtavista 50:stä vihreän teknologian yrityksestä sijaitsee Euroopassa, loput ovat Aasiassa tai Yhdysvalloissa.

On siis aivan ehdottoman tärkeää edetä 30 prosenttiin, ja lopuksi toistan sen, mitä Barack Obama on sanonut, nimittäin että voimme luovuttaa tulevaisuuden työpaikat kilpailijoillemme tai voimme tarttua vuosisadan tilaisuuteen, kuten he ovat jo alkaneet tehdä. Hän sanoi, että tulevaisuuden energian alalla pioneerivaltio tulee olemaan 2000-luvun pioneerivaltio. Hän hävisi vaalit. Meidän on otettava tämä johtoasema energiasuuntauksen muuttamisessa ja uudessa taloudessa.

  Miroslav Ouzký, ECR-ryhmän puolesta. – (CS) Arvoisa puhemies, vaikka olen allekirjoittanut päätöslauselman tulevasta ilmastokonferenssista, esitän päätöslauselmastamme myös joitain kriittisiä huomautuksia ja varauksia. Tiedättekö, olen iloinen siitä, ettei se optimismi, jota aina ennen uutisoimme maailmalle ennen jokaista konferenssia, ja joka sittemmin on muuttunut valtavaksi skeptisyydeksi, ole niin yleistä tällä kertaa. Olen iloinen siitä, että ymmärrämme, että tässä konferenssissa ei saada aikaan globaalia sopimusta, ja kaikki täällä salissa tietävät, että ilman globaalia sopimusta Euroopalla ei yksinään, vaikka se kunnianhimoisesti lisäisi omia suunnitelmiaan sadalla prosentilla, ole vähäisintäkään vaikutusta maailmanlaajuiseen ilmastonmuutokseen.

Jos sokeasti tiukennamme vaatimuksiamme, se saattaa vaarantaa Euroopan, ja minun on tunnustettava, että olen täysin eri mieltä eurooppalaisten piiloverojen käyttöönotosta ilmastonmuutoksen torjunnan verukkeella.

Välttääkseni pelkkää kielteisyyttä pidän suurena mahdollisuutena tukea yhteistyötä kehitysmaiden kanssa ja erityisesti juomaveden suojelemista sekä pyrkimyksiämme varmistaa juomaveden saatavuus kaikille kansalaisille erityisesti kehitysmaissa. Vaikka minulla on kriittisiä varauksia, en aio perua allekirjoitustani, ja toivon, että tulevassa konferenssissa loppujen lopuksi saadaan aikaan jonkinlaista edistymistä.

  Bairbre de Brún, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (GA) Arvoisa puhemies, emme voi toistaa niitä virheitä, jotka teimme viime vuonna Kööpenhaminassa. Tarvitaan aitoa johtajuutta ja poliittista tahtoa lämpötilan nousun rajaamiseksi 1,5 asteeseen. Tämä on tärkeä tavoite.

EU:n on toimittava yksipuolisesti ja nostettava päästövähennystavoitetta vuoteen 2020 mennessä ja suostuteltava muut teollisuusmaat hyväksymään 80 tai 95 prosentin yleinen päästövähennystavoite vuoteen 2020 mennessä. Tämä auttaa Cancúnin neuvotteluissa, mutta meidän on tehtävä se myös omaksi eduksemme.

Teollisuusmaiden on myös tarjottava riittävää ilmastorahoitusta, nopeaa rahoitusta ja tarvitaan myös voimakasta poliittista sitoutumista sekä täydellistä avoimuutta. Tarvitaan myös uusia pitkän ajanjakson rahoituslähteitä. Vaihtoehtojen joukossa on oltava kansainvälinen vero sekä rahoitustoimenpiteitä ja rahoitusta kansainväliseltä lento- ja laivaliikenteeltä.

Pyydän teitä äänestämään niitä tarkistuksia vastaan, joilla pyritään heikentämään parlamentin viestiä. Tarvitaan voimakas viesti. Maailmanlaajuista talouskriisiä ei voida käyttää verukkeena sille, ettei tehdä mitään tai että kielletään ilmasto-oikeudenmukaisuus. Ilmastonmuutos on ongelma, johon on puututtava maailmanlaajuisesti, ja tämä edellyttää luottamuksen rakentamista välillemme.

  Oreste Rossi, EFD-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, huolimatta siitä, että ennustin Kööpenhaminan ilmastokonferenssin ja parlamentin esittämän asiankirjan epäonnistumisen niin valiokunnassa kuin täysistunnossa, kokemus ei ole opettanut meille mitään.

Jos me sinnikkäästi ja yksipuolisesti vaadimme Eurooppaa vähentämään päästöjään paljon enemmän kuin Kioton pöytäkirjassa vaaditaan, myös seuraava huippukokous Cancúnissa – COP16 – tulee epäonnistumaan, ja jälleen kerran parlamentti joutuu huonoon valoon.

Valiokunnassa hyväksytyssä päätöslauselmassa korostetaan, että nopeasti kehittyvien maiden osuuden on oltava vähintään 30 miljardia euroa vuodessa vuoteen 2020 mennessä, mutta siinä myös rohkaistaan Euroopan unionia myöntämään vihreän ilmastorahaston perustamiseen vuosittain 100 miljardia dollaria vuodesta 2020 lähtien.

Asiakirjassa myös kerrotaan meille, mistä nämä varat löydetään, eli verottamalla kaikkia mahdollisia lähteitä, kuten pääomasiirtoja, kansainvälistä kauppaa ja lentolippuja, toisin sanoen ottamalla rahat suoraan kuluttajien ja yritysten taskuista.

Sitten päätöslauselmassa heitellään utopistisia vaatimuksia. Siinä jopa vaaditaan meitä vähentämään ilmakehän hiilidioksidipäästöjä 30 prosenttia 20 prosentin sijaan vuoteen 2020 mennessä ja kehotetaan komissiota esittämään ehdotus, jotta EU voi yksipuolisesti asettaa itselleen nämä tavoitteet.

Tällaisten uhrauksien vaatiminen kansalaisilta ja yrityksiltä tällaisen talouskriisin aikana on viimeisin eurooppalaisten hullutusten pitkässä jatkumossa. Kantamme on sama kuin neuvoston, eli Euroopan unioni voi harkita Kioton pöytäkirjan mukaista toista velvoitekautta ainoastaan, jos se tapahtuu yleisissä puitteissa, jotka koskevat kaikkia suuria talouksia, ennen globaalia oikeudellisesti sitovaa sopimusta.

  Nick Griffin (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, aurinkoisen Meksikon valitseminen COP 16:ta varten oli oikea veto. Meidän on säästyttävä viimevuotiselta nolostukselta, kun maapallon lämpenemisestä puhujat hytisivät vuosikymmeniin kylmimmässä joulukuisessa Kööpenhaminassa. Myös petollisen epämääräisen ilmastonmuutos-termin käyttäminen maapallon lämpenemisen sijaan voi peittää joiltakin brittiläisiltä veronmaksajilta sen ironian, joka liittyy siihen, että poikkeuksellisen kylmää kesää seuraa varhainen ja jäinen talvi. Vielä parempi temppu olisi järjestää näitä tapahtumia vain keväisin: huomaatteko, lämpenee päivä päivältä.

Kuinka kauan fasistinen EU voi vielä määrätä tavallisille ihmisille rangaistusveroja ja valvontaa ihmisen aiheuttaman maapallon lämpenemisen verukkeella, kun yhä suurempi määrä todellisia tiedemiehiä hylkää teorian perusteettomana ja kumottuna? Maapallon lämpeneminen on perusteetonta propagandaa, Josef Goebbelsin tasoinen vihreän teollisuuden suuri valhe, koska se suosii valtavia vaurauden siirtoja tavallisilta ihmisiltä hiilikauppaa tekeville roistoille, kuten Al Gorelle ja Goldman Sachsille. Vasemmistolainen poliittinen eliitti hyödyntää sitä saattaakseen päätökseen lännen teollisen tuotannon vähentämisen, koska selkärangattomat konservatiivit on säikäytetty maapallon lämpenemistä koskevalla hysterialla, eivätkä he uskalla lausua ääneen epämukavaa totuutta: ihmisen aiheuttama ilmaston lämpeneminen on historian tuottoisin huijaus.

Espanjassa kesäkuussa pidetyssä tämänvuotisessa Bilderbergin konferenssissa tarkasteltiin maapallon jäähtymiseen liittyviä vaaroja. Koska maailman politiikkaa todella muovaavien ihmisten uusi realismi pujahtaa niiden ihmisten joukkoon, jotka luulevat sitä muovaavansa?

  Richard Seeber (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olen todella järkyttynyt ajatuksista, joita jäsen Griffinin kaltaiset ihmiset täällä esittävät ilmastonmuutoksesta. Minulle on täysi mysteeri, mitä fasismilla on tekemistä ilmastonmuutoksen kanssa. Katson myös, että se mitä hän täällä sanoo, on järkyttävää, ja katson, ettei tällaisilla puheenvuoroilla ole sijaa täällä parlamentissa, sillä ongelma on siihen aivan liian vakava.

Olen myös huolissani siitä, että kasvihuonekaasupäästöt ilmakehään ovat todella lisääntymässä. Katsokaapa Maailman ilmatieteellisen järjestön esittämiä lukuja. Olen myös järkyttynyt siitä, kuinka suppeasti kansalaiset tämän tunnustavat. Myös jäsen Griffin ratsastaa tällä aallolla, ja minusta on järkyttävää myös, että Yhdysvaltojen ja Kiinan kaltaiset eniten päästöjä aiheuttavat maat eivät ole valmiita tällaiseen kansainväliseen sopimukseen.

Palataanpa keskusteluun, jota kävimme täällä viime vuonna ennen Kööpenhaminan konferenssia. Jos emme ole liian kunnianhimoisia ja lähdemme neuvotteluihin realisteina, me Euroopassa – vähemmän päästöjä aiheuttavana – voimme silti saavuttaa jotain.

Miten tähän päästään? Arvoisa komission jäsen, arvostan innokkuuttanne, mutta minusta viestiminen kansalaisten kanssa on äärimmäisen tärkeää. Ihmiset eivät ymmärrä ongelmaa. Miksi näin on? Koska Maailman ilmatieteellisen järjestön luvut ovat selkeitä – ne ovat keskiarvoja. On totta, että Euroopassa on nyt kylmempää kuin muutama vuosi sitten, mutta yleisesti ottaen lämpötila on noussut koko maailmassa. Tästä on kerrottava, ja jos emme onnistu tässä, emme saa kansalaisten tukea, ja silloin jäsen Griffinin kaltaiset henkilöt voivat tuoda fasismin ilmastonmuutoskeskusteluun. Tämä on ongelman ydin. Tämän vuoksi, arvoisa komission jäsen, pyydän teitä parantamaan tätä asianlaitaa.

Toiseksi meidän on saatava aikaan siirtyminen kestäviin energialähteisiin arvokkaiden aloitteidemme avulla. Kollegani mainitsi lukuja. Parhaat yritykset sijaitsevat Kiinassa, ja täällä Euroopassa me emme ole niin hyviä. Tämän vuoksi meidän on keksittävä joitakin hyviä ideoita saadaksemme yrityksemme todella toteuttamaan tämän siirtymän. Ovatko nämä sitovat tavoitteet todella niin loistava parannus, kuin niiden täällä aina väitetään olevan?

Tietysti tarvitsemme myös rehellisyyttä markkinoilla. Sitä, mitä tapahtuu puhtaan kehityksen mekanismissa – 60 prosenttia rahoista menee Kiinaan – ei pidä sallia. Puhtaasti oikeudellisten argumenttien taakse piiloutuminen ei ole tässä riittävää. Lähestykäämme keskustelua rehellisesti, sillä tämä on hyvin tärkeä asia. Arvoisa komission jäsen, teillä on tukemme.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymykseen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti)

  Lucas Hartong (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, jäsen Seeber sanoi, etteivät kansalaiset ymmärrä ilmastokeskustelua. Haluan kysyä häneltä seuraavaa: voiko olla, että kansalaiset todella ymmärtävät sitä, mutta ovat yksinkertaisesti eri mieltä kuin kollegani?

  Richard Seeber (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, en tiedä ymmärsinkö oikein. Tärkeää on yksinkertaisesti se, että käymme tätä keskustelua kansalaisten kanssa avoimesti ja – kuten sanoin – Maailman ilmatieteellisen järjestön lukujen perusteella. Nämä ovat yksinkertaisesti keskiarvoja, joiden mukaan lämpötila nousee 0,63 astetta, mutta Euroopassa arvomme ovat erilaisia. Tämä johtuu siitä, että säätila on paikallinen ilmiö, ja me puhumme ilmastosta, joka on pitkäaikainen globaali ilmiö. Tehkäämme siis tämä päätös. Jos sanomme, että tulee yhä kylmempää ja talvet tulevat yhä aikaisemmin, meidän on myös viestitettävä se oikein. Tämän vuoksi viestintää koskeva pyyntöni on tärkeä.

  Jo Leinen (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Schauvliege, arvoisa komission jäsen, pelkään, että me menemme ääripäästä toiseen. Ennen Kööpenhaminan konferenssia olimme kenties liian kunnianhimoisia, ja nyt, ennen Cancúnin konferenssia, pelkään, ettemme ole riittävän kunnianhimoisia. Tämän vuoksi minusta on hyvä, että parlamentti tässä päätöslauselmassaan tarkastelee kaikkia niitä seikkoja, joiden uskomme olevan tarpeen, jotta voidaan edistyä ja saada aikaan tuloksia jopa Cancúnissa.

Esitämme yhden merkittävän pyynnön; että EU vaihtaa strategiaansa. Ennen Kööpenhaminan konferenssia me teimme itsestämme riippuvaisia siitä, mitä Yhdysvalloissa ja kenties myös Kiinassa tehtiin. Se ei toiminut silloin, eikä toimi myöskään Cancúnissa. Meidän on siis toteutettava ilmastonsuojelutoimenpiteitä suojellaksemme omia etujamme. Tämän vuoksi valiokunnan enemmistö, ja toivoakseni huomenna myös täysistunto, vaatii meitä nostamaan tavoitteemme 20 prosentista 30 prosenttiin. Tämä on joka tapauksessa tarpeen prosessin aikana. Meidän on saavutettava tämä tavoite ainakin ennen kuin menemme Etelä-Afrikkaan. Olen myös sitä mieltä, että olemme edelleen väärillä raiteilla Kioton osalta. Tässäkin me nojaamme kaikkiin muihin. Minusta meidän olisi tarjouduttava laatimaan Kioton sopimus II. Meillä ei ole ongelmia tässä, me onnistumme siinä.

Lopuksi EU:n yhdellä äänellä puhumisesta: Minä näin Nagoyassa, kuinka se toimii. EU:ta varten oli yksi mikrofoni. Eri ihmiset saivat puhua, mutta heidän oli välitettävä samaa viestiä. Tätä toivoisin neuvostolta ja komissiolta myös Cancúnissa.

  Corinne Lepage (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Schauvliege, arvoisa komission jäsen, Kööpenhaminan jälkeen ainakin yksi asia on varma, nimittäin että ennen Kööpenhaminan konferenssia käynnistetty huijauskampanja on epäonnistunut ja että kaikki Yhdistyneiden Kansakuntien käytettävissä olevat asiantuntijat ovat vahvistaneet täysin hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin meille antamat tiedot. Tämä oli ensimmäinen asia, jota haluan korostaa.

Se osoittaa välttämättömien toimiemme tärkeyden ja kiireellisyyden. Meidän on tehtävä johtopäätöksemme Kööpenhaminassa kokemastamme takaiskusta, ja sen vuoksi on aivan olennaista, että Euroopan unioni asettaa itselleen tavoitteet täysin vapaasta tahdostaan. Tämän vuoksi on tärkeää, niin ilmaston kuin teollisuutemme ja talouksiemme kannalta, että päätöslauselmassa mainittu 30 prosentin tavoite hyväksytään huomisessa äänestyksessä.

Kuten kollega juuri korosti, 20 prosentin tavoite on käytännössä jo saavutettu. Jos haluamme antaa lisäpotkua teollisuudellemme, jos haluamme edelleen pysyä johtajina tai tulla johtajiksi uusilla aloilla, olipa kyse sitten energiatehokkuudesta tai uusiutuvasta energiasta, ratkaisevaa on, että asetamme itsellemme tämän tavoitteen unionissa.

Toinen seikka on uskottavuus. Meidän on vastattava sitoumuksistamme etelän valtioita kohtaan ja samalla tehtävä ero etelän valtioiden eri kategorioiden kesken, koska Kiinaa ja Afrikkaa ei todellakaan voida kohdella samalla tavalla. Tämän vuoksi minusta – ja tämä on henkilökohtainen mielipiteeni, eikä välttämättä koko ryhmäni mielipide – on tärkeää, että hyväksymme pääomasiirtojen transaktiomaksun, jonka avulla voimme saada ne 100 miljardia dollaria, jotka olemme luvanneet vuodeksi 2020.

Lopuksi toivon, että Cancúnissa päästään vähintään sopimukseen metsistä, metsäkadosta ja metsien tilan heikkenemisestä aiheutuvien päästöjen vähentämiseksi (REDD), koska se olisi jo merkittävä edistysaskel. Muistakaamme, että metsäkato aiheuttaa 20 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä.

  Satu Hassi (Verts/ALE). – (FI) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olen samaa mieltä kaikkien niiden kanssa, jotka ovat tukeneet EU:n päästövähennyksen tiukentamista 30 prosenttiin Kyse on sekä ihmiskunnan tulevaisuudesta että omasta edustamme, eli siitä, miten pysymme kilpailukykyisenä siinä energiatekniikan murroksessa, joka on käynnistynyt.

Jotta EU olisi uskottava ilmastojohtaja, sen tulisi Cancúnissa ajaa aitoa ilmastonsuojelua eikä uusia porsaanreikiä. Valitettavasti EU näyttää toimivan toisin metsien hiilidioksidinielujen laskentasäännöissä. Näyttää siltä, että EU on hyväksymässä metsänielujen vertailutasoksi tulevaisuusennusteet, jotka väistämättä ovat mielivaltaisia. Tämä loisi uudenlaista "kuumaa ilmaa" teollisuusmaille eikä aivan vähän. Tämä uusi "kuuma ilma" voisi olla kolmesta viiteen prosenttia teollisuusmaiden kaikista päästöistä eli samaa suuruusluokkaa kuin kaikkien teollisuusmaiden yhteenlaskettu päästövähennysvelvoite Kioton sopimuksen alla vuoteen 2012 mennessä.

Toinen heikko kohta EU:n linjassa on päästövähennysten ulkoistaminen kehitysmaihin CDM-mekanismin kautta. On lyhytnäköistä, mutta myös reilun kilpailun kannalta epäviisasta, jos CDM:n kautta tuemme esimerkiksi Kiinassa niitä teollisuudenaloja, jotka täällä valittavat hiilivuodon riskistä. Projektipohjaiset päästöhyvitykset tulisikin rajoittaa köyhimpiin kehitysmaihin.

  Zbigniew Ziobro (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, maapallon lämpenemisen torjunnasta on epäilemättä tullut yksi Euroopan unionin tärkeimmistä tavoitteista. Merkittävä tekijä tässä on mielestäni rationaalinen politiikka ilmakehään pääsevien hiilidioksidi- ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Parlamentin päätöslauselmaesityksessä, joka on laadittu Cancúnin konferenssin edellä, on osa, jossa mainitaan jäsenvaltioiden hiilidioksidipäästöjen merkittävä väheneminen – yli 20 prosenttia. Vaikuttaa siltä, että tällaista politiikkaa ehdottaessaan unioni ei ota huomioon vakavia seurauksia jäsenvaltioidensa talouksissa.

Vaikka unionin vähennys on näin suuri, päätöslauselmassa puhutaan hyvin vähän unionin kannasta Yhdysvaltojen tai Aasian valtioiden kaasuvähennyksiin. Tämä on suuri virhe. Euroopan taloudellisen taantuman aikana meidän on keskityttävä enemmän niihin toimenpiteisiin, joilla pyritään vahvistamaan unionin taloutta, eikä rasittamaan sitä lisäkustannuksilla. Suurimpia päästöjen aiheuttajia eivät ole Euroopan unionin jäsenvaltiot, vaan Kiinan ja Intian kaltaiset kehitysmaiden nopeasti kasvavat taloudet, eivätkä ne aio vähentää päästöjään. Teollisuustuotanto ja sen myötä työpaikat saattavat siis siirtyä Euroopan unionin ulkopuolisiin valtioihin. Taloutemme heikkenee, ja päästöt eivät vähene, vaan lisääntyvät. Tämä politiikka ei johda mihinkään. Tämän vuoksi maapallon lämpenemisen torjumispolitiikkaa on tarkasteltava uudelleen.

  Sabine Wils (GUE/NGL). – (DE) Arvoisa puhemies, Cancúnin ilmastokonferenssin on painostettava myönteisesti jäsenvaltioita edistymään kansainvälisessä yhteistyössä ja kansallisessa ilmastonsuojelulainsäädännössä. Vastuullisuuden liiton jäsenenä EU:n on osoitettava poliittista johtotaitoa riippumatta siitä, mitä Yhdysvallat tekee, ja sallittava itseänsä arvioitavan ilmasto-oikeudenmukaisuuden periaatteen mukaisesti. Tämä merkitsee, että teollisuusmaille tarvitaan toinen Kioton pöytäkirjan mukainen velvoitekausi. On tarjottava lisävaroja ilmastotoimenpiteiden rahoitukseen. Pitkän ajanjakson rahoituksen osalta EU:n on esitettävä korttinsa neuvotteluissa. EU:n on esitettävä kasvihuonekaasujen kunnianhimoiset vähennystavoitteet. Maapallon lämpötila ei missään tapauksessa saa nousta yli 1,5 prosenttia. Tavoite johtaa teknisiin innovaatioihin ja luo uusia työpaikkoja talouskriisin aikana.

  Anna Rosbach (EFD). – (DA) Arvoisa puhemies, joulukuussa kaikki – virkamiehet, poliitikot, toimittajat, aktivistit ja monet muut – suuntaavat huippukokoukseen Meksikoon. Parlamenttikin osallistuu siihen, vaikka aina syntyykin kaaos siitä, kuinka moni Euroopan parlamentin jäsen saa matkustaa.

Ilmastohuippukokoukseen mennessämme meidän on muistettava viedä mukanamme yksi tärkeä asia: realismi. Olen täysin tietoinen siitä, ettei tämän sanominen ole kovin muodikasta, mutta se on tärkeää, jos haluamme maailman ihmisten pitävän meitä uskottavina. EU:n on oltava johtoasemassa, kuten niin hienosti sanotaan – toisin sanoen sen on tartuttava ohjaksiin ja näytettävä hyvää esimerkkiä. Tämä on hyvä asia, mutta meidän on varmistettava, ettemme ryntää niin pitkälle, ettei kukaan seuraa meitä. Ei kannata noudattaa politiikkaa, jota vain muutamat valtiot ovat halukkaita tai kykeneviä seuraamaan. Tällä on vain yksi seuraus, nimittäin oman työvoimavaltaisen teollisuutemme siirtyminen Euroopan ulkopuolelle valtioihin, joiden lainsäädäntö on vähemmän tiukkaa, palkat matalampia ja työolot heikompia. Me menetämme työpaikkoja, ja se on vahingollista Euroopan talouksille. Meidän on näin ollen etsittävä ratkaisuja, joihin myös Kiinan ja Intian kaltaiset nopeasti kehittyvät valtiot sekä Etelä-Amerikan manner voivat lähteä mukaan. Toivon, että otamme opiksemme Kööpenhaminassa viime vuonna pidetystä kokouksesta ja pyrimme tänä vuonna saavutettaviin tavoitteisiin sen sijaan, että tähtäisimme mahdottomiin.

  Lucas Hartong (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutoskonferenssi pidetään ensi viikolla Cancúnissa. On aivan irvokasta, että EU osallistuu tähän, sillä itse asiassa ilmastossamme ei ole mitään vikaa. Se, mitä koemme, on normaalia lämpötilavaihtelua. Saanko hieman paneutua tähän turhaan konferenssiin liittyviin tosiseikkoihin? Ensi viikolla sadat konferenssin osanottajat lentävät Meksikoon, mistä syntyy hiilidioksidipäästöjä. Mikä siis olikaan ilmastonmuutoskonferenssin tavoite? Ai niin, hiilidioksidipäästöjen vähentäminen. Cancúnissa raivataan parhaillaan 11 000 hehtaaria mangrovemetsää. Mikä siis olikaan taas ilmastonmuutoskonferenssin tavoite? Niin, sehän oli metsien suojelu. Arvoisa puhemies, saanko tarjota EU:lle joitain vaatimattomia neuvoja? Jätetään ilmastopolitiikka aidosti riippumattomille asiantuntijoille, sillä se maksaa veronmaksajille tavattoman paljon rahaa eikä se ole tuottanut viime vuosikymmeninä mitään muuta kuin hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin ja sen huijaripuheenjohtaja Rajendra Pachaurin yksipuolisia raportteja.

  Pilar del Castillo Vera (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Schauvliege, arvoisa komission jäsen, haluan aluksi todeta, että minusta sekä neuvoston puheenjohtajan että komission jäsenen puheenvuoroista välittyi hyvin erilainen näkemys Cancúnin konferenssista kuin aikoinaan Kööpenhaminan konferenssista. Se on realistisempi, paljon kestävämpi näkemys, joten sillä on paljon suurempi todennäköisyys olla vaikuttava.

Jos Kööpenhamina oli kaikki-tai-ei-mitään -konferenssi – kuten neuvoston puheenjohtaja sanoi – Cancúnin on oltava huippukokous, joka tarjoaa monia toteuttamiskelpoisia ja tehokkaita vaihtoehtoja.

Ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyy kaksi perustavaa laatua olevaa piirrettä: sen on ensinnäkin oltava maailmanlaajuista, sen on koskettava kaikkia suuria saastuttajia, Yhdysvalloista Brasiliaan, Kiinaan ja Intiaan. Toiseksi siihen on kuuluttava useita toimenpiteitä, joilla on tehokas vaikutus ilmastonmuutokseen, meidän on kyettävä mittaamaan tätä vaikutusta, eikä niistä saa aiheutua haittaa talouskasvulle.

Tässä meillä on myös oltava nöyryyttä tunnustaa, että ilmastonmuutoksen globaali haaste tarjoaa monenlaisia teknologisia ja poliittisia vaihtoehtoja.

On ja tuleekin olla sitovia sopimuksia, on alakohtaisia sopimuksia, on teknologian siirtoa ja tukea tutkimukselle. Kaikki vaihtoehdot on otettava huomioon, ja lisäksi on lisättävä radikaalisti energiatehokkuutta kaikilla talouden ja yhteiskunnan aloilla. Tämä on ainoa keino, jonka avulla voimme tehokkaasti puuttua ilmastonmuutosongelmiin. Jos Cancúnin huippukokouksessa nyt saadaan aikaan monenlaisia toteuttamiskelpoisia ja vaikuttavia sopimuksia, se on suuri menestys.

  Kriton Arsenis (S&D). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olen samaa mieltä jäsen Leinenin kanssa siitä, että olemme todella siirtyneet ääripäästä toiseen. Meillä oli suuret odotukset Kööpenhaminasta, ja meillä olisi kenties oltava hyvin vähäiset odotukset Cancúnissa.

Periaatteessa vaatimuksemme koskevat kahta seikkaa: REDD-sopimusta ja rahoitusta. Jos emme edisty näissä kahdessa asiassa, on vaarana, että neuvotteluissa ei edistytä ja ne saattavat vaarantua. Jos Cancúnissa ei edistytä, koko neuvotteluprosessi on vaarassa. Tämän vuoksi luotamme ponnisteluihinne, Euroopan unionin ponnisteluihin, edistyksen aikaansaamiseksi vaikkapa vain näissä kahdessa asiassa ja neuvottelujen jatkumisen turvaamisessa.

Monet jäsenet ovat sanoneet, että olemme tosiasiassa saavuttaneet 17,3 prosentin päästövähennykset vuonna 2009. Niinpä 20 prosentin tavoite on saavutettavissa; me saatamme saavuttaa sen muutaman seuraavan vuoden aikana. Ei ole mitään syytä, miksi emme etenisi 30 prosenttiin tai vielä pidemmälle, jos haluamme nykyaikaistaa talouttamme, luoda uusia työpaikkoja ja tulla taas kilpailukykyisiksi.

Jäsen Hassi puhui myös LULUCFista. Hän on täysin oikeassa. EU:n kanta, jonka mukaan meidän ei pidä verrata LULUCFiin liittyviä päästövähennyksissä vuoteen 1990 ja meidän olisi jatkettava kuin mitään ei olisi tapahtunut, liialliset päästöt ja se, kuinka paljon vähemmän päästömme ovat tavoitteisiin verrattuna, on absurdi kanta.

Luotamme teihin, jotta näissä kahdessa ratkaisevassa asiassa saadaan aikaan tuloksia Cancùnin neuvotteluissa.

  Bas Eickhout (Verts/ALE). – (NL) Arvoisa puhemies, paljon kiitoksia komission jäsenelle ja belgialaiselle neuvoston puheenjohtajalle heidän avauspuheenvuoroistaan. Haluan kuitenkin muistuttaa parlamenttia siitä, että Kööpenhaminan sopimus oli hyvin heikko, ja että toisinaan jopa unohdetaan mitä siinä esitettiin. Kahden asteen tavoite, jopa 1,5 asteen tavoite, mainitaan Kööpenhaminan sopimuksessa, ja jos haluamme saavuttaa sen, meidän on nyt todella ryhdyttävä toimiin ja vähennettävä omia päästöjämme – yli 20 prosenttia – sekä löydettävä varat kolmelle ensimmäiselle vuodelle. Kööpenhaminan sopimuksessa todetaan hyvin selvästi, että näiden varojen on tultava uusista lisälähteistä. Arvoisa komission jäsen Hedegaard, sanoitte, että olemme melkein saavuttaneet tavoitteemme, mutta varat eivät ole uusia ja täydentäviä, joten emme todellakaan ole saavuttaneet niitä. Olkaamme tässä rehellisiä. Sitten on kysymys EU:n asemasta, johtoasemasta. Tämä on todellakin belgialaiselle neuvoston puheenjohtajalle esitettävä kysymys: kuinka meidän on määrä tehdä tämä Cancúnissa? Meillä on nyt mandaatti neuvostolta, mutta Cancúnissa on neuvoteltava. Jos teemme tähän mukautuksia, tarvitaanko jälleen jäsenvaltioiden yksimielisyyttä, vai tehdäänkö muutos määräenemmistön turvin? Loppujen lopuksi vasta silloin tästä johtoasemasta voi tulla todellinen. Tarvitaan lisää kunnianhimoa, lisää varoja ja parempia neuvotteluja.

  Peter van Dalen (ECR). – (NL) Arvoisa puhemies, Cancúnin haaste on monimutkainen sekä kiireellinen, mutta minä näen onnistumismahdollisuuksia, sillä minusta Nagoyan tulokset olivat toiveikkaita ja rohkaisevia. On keskustelu hyvin paljon siitä, millä tavalla Euroopan unioni osallistuu tähän keskusteluun. Pyrimmekö hiilidioksidipäästöjen 20 prosentin vähennykseen vaiko jopa 30 prosentin vähennykseen? Minusta vähemmän hiilidioksidia ei ole sama kuin vähemmän taloudellista toimintaa, joten voimme pyrkiä yli 20 prosentin vähennystavoitteisiin, sillä se tarjoaa mahdollisuuksia uusiin vihreisiin työpaikkoihin, innovointiin ja kestävään talouskasvuun. Samalla haluan kehottaa hallitustenvälistä ilmastonmuutospaneelia todella suhtautumaan vakavasti raporttejaan vastaan esitettyyn kritiikkiin ja perustamaan avoimen tieteellisen keskustelun foorumin, jotta kaikkea relevanttia tietoa tarkastellaan eikä mitään lakaista maton alle. Jos se epäonnistuu tässä, epäluottamuksen ilmapiiri säilyy IPCC:n raporttien ympärillä, mikä on mielestäni tarpeetonta ja epäsuotavaa.

  Marisa Matias (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, palaan joihinkin seikkoihin, joita täällä on mainittu. On sanottu, että Cancúnin odotetaan olevan merkittävä välivaihe ilmastonmuutoksen torjunnassa ja että siellä ei voida mennä pidemmälle tai olla kunnianhimoisempia kuin Kööpenhaminassa tai hyväksyä Kööpenhaminan huippukokouksen lopputulosta. Tiedämme, että tulos oli heikko, ja kuitenkin, vaikka tieteellinen näyttö tai käytettävissämme olevat tiedot eivät ole muuttuneet, minusta on havaittavissa muutos poliittisessa tahdossa ja jonkinlaista rohkeuden puutetta ja että olemme menossa Cancúniin peloissamme.

Minusta syrjään vetäytyminen yhdessä aikamme vakavimmista kriiseistä ei voi olla vaihtoehto. Haluan myös todeta, että meillä on mahdollisuus koetella itseämme Cancúnissa monissa täällä mainituissa asioissa ja myös testata valmiuksiamme uudelleenjakautumisessa sekä köyhimpien valtioiden ja köyhimpien ihmisten tukemisessa. Uskon, että ympäristökriisiin vastaaminen merkitsee myös nyt kokemaamme talous- ja sosiaalialan kriisiin vastaamista yhtenäisellä ja tasapuolisella tavalla. Se on realismia.

  Derek Roland Clark (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, olen iloinen voidessani lukea tämän puheenvuoron jäsen Bloomin puolesta, joka tänään – minun mielestäni – epäoikeudenmukaisesti on jätetty istuntosalin ulkopuolelle.

Vuosi sitten koimme järkyttävän epäonnistumisen Kööpenhaminassa, kun 15 000 epäpätevää henkilöä, joukossa myös Euroopan parlamentin jäseniä ja koko lähipiiri laskeutui paikan päälle kaksinkertaistaakseen sen hiilijalanjäljen pariksi viikoksi ja sotkeutui ilmastosotkuun, joka ajoitettiin hyvin taitavasti sotkemaan menettelyjä.

Me kaikki muistamme hyvin, kuinka East Anglian yliopistolle osoitettiin, mikä se on: keskus, joka suoltaa ostettujen ja lahjottujen tiedemiesten huijaustiedettä, kuinka tiedemiehet perustavat työnsä EU:n tutkimuksen pääosaston ja Yhdistyneiden Kansakuntien superkomitean tutkimusvaroihin ja laboratorioihin ja joiden palkka maksetaan Yhdistyneen kuningaskunnan veronmaksajien rahoilla. Heidät esitettiin tietojen väärentäjinä, ilmastoa koskevien tietokonemallien vääristäjinä, epämiellyttävien tietojen salaajina ja Obaman vihreiden käskyläisten liittolaisina.

Veronmaksajille tehtiin hyvin selväksi, että EU:ssa ja globaalissa vihreässä esityslistassa on kyse pelkästään hiiliverojen keräämisestä ja siitä, että meidät pelotellaan tottelemaan.

Cancún ei tule olemaan lainkaan näin paha tapaus. Siellä on paljon lämpimämpää. Talvi on hauska, ja salaliittolaiset ovat paljon varovaisempia pyrkiessään peittelemään globaalia hallintoa koskevaa esityslistaansa tänä vuonna. Minä kuitenkin varoitan: me kansalaiset seuraamme teitä.

  Francisco Sosa Wagner (NI). - (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, minä jaan parlamentin toiveen. Haluan Euroopan valtuuskunnan ehdotusten saavan Cancúnissa ansaitsemansa tuen.

Tämän keskustelun yhteydessä on korostettava kaupunkien merkitystä ympäristön koskemattomuuden säilyttämisessä. Yli tuhannen eurooppalaisen kaupunginjohtajan välinen sopimus osoittaa, että viranomaiset tunnustavat ongelman, ja niiden on toimittava, jotta voimme onnistua. Kauniit sanamme eivät ole minkään arvoisia, jos kaupunkien johtajat eivät tee yhteistyötä kanssamme.

Yhteistyön turvaamiseksi on hyvin tärkeää tuoda esiin päästöt, sillä kaupungit tuottavat 80 prosenttia kasvihuonekaasuista. Tällä hetkellä päästöjä ei paljasteta, ja vielä pahempaa on se, ettei ole yhteistä standardia niitten mittaamiseksi.

On olemassa voittoa tavoittelematon järjestö nimeltä CO2-paljastushanke, joka kerää tietoa tuhansilta yrityksiltä ja jota paikallishallinto voisi mielestäni myös hyödyntää. Ilman paikallishallinnon ja kaupunginjohtajien yhteistyötä ympäristötoimet eivät tule onnistumaan, ja juuri tämän me haluamme välttää.

  Theodoros Skylakakis (PPE). – (EL) Arvoisa puhemies, on paljastumassa suuri ympäristöskandaali, jota on tarkasteltava Cancúnin konferenssissa. Kuusikymmentä prosenttia Euroopan päästökauppajärjestelmässä myydyistä päästöoikeuksista koskevat teollisuuden kasvihuonekaasun, HFC-23:n, tuhoamista kustannuksin, jotka ovat 70-kertaiset reaalikustannuksiin, ja tämän maksavat pääasiassa eurooppalaiset sähkönkäyttäjät.

Olemme tähän mennessä tuhlanneet noin 1,5 miljardia euroa, ja jos tämä tilanne jatkuu, me tuhlaamme vielä 3,5 miljardia euroa vuoteen 2013 mennessä verrattuna kaasun tuhoamisen reaalikustannuksiin, jotka ovat vain noin 80 miljoonaa euroa. Tämä tuottaa valtavia perusteettomia voittoja muutamalle yritykselle maailmassa, eikä hyötyä ympäristön kannalta ole, koska HFC-23:n määrä ilmakehässä on lisääntynyt viime vuosina.

Tämä on täysin tuomittava tilanne, joka edellyttää ympäristöpolitiikaltamme rehellisyyttä ja Kioton mekanismin kyseenalaistamista. Euroopan on ratkaistava tämä ongelma COP-16:n puitteissa, sillä muutos tätä koskevassa kansainvälisessä politiikassa tarjoaa vakavasti otettavan mahdollisuuden rajoittaa huomattavasti kasvihuonekaasuja nopeasti ja hyvin vähäisin kustannuksin, ja on pyydettävä Kiinan kaltaisia valtioita, jotka tällä hetkellä pumppaavat ilmakehään valtavia määriä HFC-23-kaasua, joka voitaisiin vähentää nollatasolle, jos Kiina käyttäisi osan näistä perusteettomista voitoista saamistaan verorahoista osallistuakseen aktiivisemmin pyrkimyksiin torjua ilmastonmuutosta.

Euroopan veronmaksajien varojen yli neljän miljardin tuhlaaminen on tuomittavaa. Meidän tehtävämme Euroopan parlamentissa on puolustaa yleistä etua ja kuluttajien etuja.

  Edite Estrela (S&D). – (PT) Arvoisa puhemies, konferenssin kansainvälinen tausta ei ole myönteinen: on globaali talouskriisi, Yhdysvalloissa poliittista ja hallinnollista epävarmuutta ja pattitilanne Yhdysvaltojen ja Kiinan välisissä neuvotteluissa. Odotukset eivät siis ole korkeat, mutta tästä huolimatta Cancúnin huippukokous olisi nähtävä mahdollisuutena palauttaa luottamus monenväliseen prosessiin ja ilmastonmuutokseen sekä vahvistaa Kööpenhaminan sopimusta. Vähintään tämä voidaan tehdä, ja sekin edellyttää määrätietoisuutta ja poliittista johtoasemaa neuvotteluissa sekä kunnianhimoa päätöksenteossa. Ennen kaikkea on edistyttävä kehitysmaita koskevilla aloilla: rahoituksessa, teknologian siirrossa ja valmiuksien kehittämisessä. Lieventämisen osalta kuitenkin odotetaan edistymistä, erityisesti kunnianhimoisten ja sitovien päästövähennyksiä ja siirtoprosesseja koskevien tavoitteiden asettamista, varsinkin seurannan, tietojen antamisen ja tarkistuksen osalta.

Kansainvälisten sopimusten tuloksista riippumatta Euroopan unionin on pyrittävä yli 20prosentin päästövähennystavoitteeseen vihreiden työpaikkojen ja talouskasvun luomiseksi. Lyhyesti sanottuna Cancúnissa olisi saatava aikaan määritelmät vuoden 2012 jälkeiselle ajanjaksolle, jotta vuonna 2011 saataisiin aikaan kansainvälinen sopimus, joka on oikeudellisesti sitova ja täyttää globaalin lämpötilan nousun rajaamista kahteen asteeseen koskevan globaalin tavoitteen.

  Roger Helmer (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan henkilökohtaisesti muistuttaa kollegoja siitä, että kansalaiset ovat menettäneet uskon ihmisen aiheuttamaan maapallon lämpenemiseen. Äänestäjät ovat saaneet tarpeekseen ilmastonmuutossyytöksistä eivätkä ole enää valmiita maksamaan siitä.

Yhä useammat tutkijat kyseenalaistavat julkisuudessa ilmasto-opin. IPCC:n uskottavuus on tuhoutunut. Viimeaikaiset vähäiset ilmastonmuutokset ovat täysin todistettujen pitkän ajanjakson luonnollisten ilmastosyklien mukaisia. Kööpenhaminassa epäonnistuttiin samasta syystä kuin Cancúnissa tullaan epäonnistumaan. Uusi republikaanienemmistöinen Yhdysvaltojen edustajainhuone ei suostu Cap and Trade -järjestelmään. Intia ja Kiina eivät suostu edistymiseen ilmastopelottelun nimissä. Vihreä politiikkamme on todennäköisesti tarpeetonta, varmasti tehotonta ja tuhoisan kallista.

Jos Eurooppa toimii yksinään, me tuhoamme taloutemme ja köyhdytämme lapsenlapsemme, eikä sillä ole mitään vaikutusta ilmastoon. Me suostumme vapaaehtoisesti köyhyyteen kiistanalaisen tieteellisen teorian nimissä. On aika tehdä suunnanmuutos.

  Catherine Soullie (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Schauvliege, arvoisa komission jäsen, unioni ja realismi pääsevät näkyviin, tai ainakin toivon näin käyvän huomenna, kun äänestämme ilmastonmuutossopimuksen osapuolten 16. konferenssia koskevasta päätöslauselmastamme. Toivon tämän vuoksi, että asiasta vastaava komission jäsen pystyy säilyttämään käytännölliset tavoitteet, jotka meidän on yhdessä täytettävä, mutta myös puolustamaan Euroopan asettamia edellytyksiä, joista ei todellakaan voida neuvotella.

Meidän ei myöskään pidä näissä neuvotteluissa unohtaa kansalaisten ja teollisuutemme odotuksia oikeudenmukaisesta tasapainosta. Koko maailman on torjuttava ilmastonmuutosta, ei yksin Euroopan.

Tämän vuoksi on hyvin tärkeää, että tunnustetaan teollis- ja tekijänoikeuksien riittävän suojelun merkitys. Vihreän teknologian on oltava hyödyksi mahdollisimman monille, mutta tämä ei tarkoita sitä, että meidän olisi myytävä halvalla nykyinen ja tuleva tietämyksemme, edes tässä tärkeässä ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Samalla tavalla yhteisten päästöjen laskentamenetelmien sekä tietojen tarkistamisen ja julkistamisen vaatiminen vaikuttaa hyvin oikeutetulta vaatimukselta eikä neuvottelutaktiikalta.

Lopuksi, kuten kollegani juuri esitti, nyt on tarkasteltava nykyisen puhtaan kehityksen mekanismin hyvin ristiriitaisia porsaanreikiä. Hyvät kollegat, me olemme valitettavasti hyvin tietoisia siitä, että Euroopan parlamentilla ei ole todellisia neuvotteluvaltuuksia. Monien parlamentin jäsenten, minä mukaan luettuna, halukkuutta tehdä työtä ja osallistua konferenssin myönteiseen tulokseen on kuitenkin kannustettava eikä sitä saa sivuuttaa, kuten meistä on viime päivinä tuntunut. Jos Eurooppa haluaa olla voimakkaasti kansainvälisten vuoropuhelujen keskiössä, sen kaikkien lainsäätäjien on oltava samanarvoisia.

  Rovana Plumb (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, koska olen luonteeltani optimisti, uskon, että Cancúnissa on nyt mahdollista ottaa edistysaskel sellaisen tasapainoisen paketin muodossa, joka antaa valtioille mahdollisuuden toimia nopeammin ja voimakkaammin kaikilla ilmastonmuutoksen aloilla. Tämän vuoksi on hyvin tärkeää vahvistaa uudelleen Euroopan johtoasema kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa ottamalla käyttöön ilmastodiplomatian periaate. Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden on myös määritettävä ja pantava täytäntöön ilmasto-oikeudenmukaisuuden periaate vaatimalla tulevissa kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa kohtuullisuuslauseketta.

Korostan, että on tärkeää luoda mekanismi, jolla säädellään ilmastonmuutoksen talousnäkökohtien rahoitusta. Uudet innovatiiviset tulonlähteet, kuten pääomasiirtojen kansainvälinen transaktiomaksu, vihreät rahastot tai yksityiset lähteet, ovat tarpeen tarvittavien rahojen saamiseksi ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevien hankkeiden toteuttamiseksi sekä vihreän kasvun aikaansaamiseksi, sillä se edistää osaltaan kansalaisten hyvää elämää ja tasapuolista kasvua. Ei pidä myöskään unohtaa sukupuoliulottuvuutta ilmastonmuutospolitiikassa.

  Romana Jordan Cizelj (PPE). – (SL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, odotusten ja tulosten välinen kuilu oli Kööpenhaminassa aivan liian suuri, joten meidän oli tehtävä joitakin muutoksia. Tällä kertaa lähdemme Cancúiin paljon realistisemmin, mutta kuitenkin kunnianhimoisin tavoittein. Arvoisa komission jäsen, ansaitsette kiitokset siitä, että olette tällä kertaa varmistanut, että unioni lähtee ilmastokonferenssiin paljon paremmin valmistautuneena. Kiitän teitä siitä.

Haluan kuitenkin kommentoida joitain esitettyjä tarkistuksia. Kööpenhaminassa aikaan saatu sopimus on tuottanut joitakin huomattavia tuloksia, joista yksi on ehdottomasti päätös, että meidän on ryhdyttävä toimiin rajataksemme maapallon lämmönnousu alle kahteen asteeseen. Meidän on pidettävä tiukasti kiinni tästä tavoitteesta, eikä nyt ole aika muuttaa sitä, vaikka tarkoitus olisikin tiukentaa tavoitetta. Meidän on oltava uskottavia. Näin tärkeitä päätöksiä ei voi muuttaa vuosi vuodelta.

Vastaan myös ehdotuksiin, joiden mukaan unioni laskisi yksipuolisesti kasvihuonekaasupäästöjään 30 prosentilla. Minusta meidän ei pidä jälleen etääntyä kolmansista maista. Meidän on nostettava tavoitetta, ja me nostamme sitä, mutta vasta kun olosuhteet ovat oikeat. Meidän on kuitenkin varmistettava, että päätöksentekomenettely määritellään ennalta, ja tietenkin että Euroopan parlamentti osallistuu asianmukaisesti päätöksentekoon.

Meidän on myös rohkaistava puhtaan teknologian kehittämiseen ja käyttöön globaalilla tasolla. Vaikka sopimus teknologian siirrosta on hyvin tärkeä, tarvitaan myös asianmukaiset järjestelyt teollis- ja tekijänoikeuksien suojelemiseksi. Vain tällä tavalla ilmastonmuutoksesta voi tulla mahdollisuus, ei taakka.

Lopuksi, mitä tulee rahoituspyrkimyksiin ilmastonmuutoksen vaikutuksen vähentämiseksi teollisuusvaltioissa, minun on korostettava, että Euroopan unionilla on jo rahoitusmekanismi tätä varten, nimittäin Euroopan päästökauppajärjestelmä ETS. Meidän on varmistettava järjestelmän asianmukainen toiminta ja tehokkuus sekä varojen avoin ja kohdennettu maksaminen. Minusta on sopimatonta muodostaa uusia rahoitustaakkoja talous- ja rahoituskriisin aikana.

  Justas Vincas Paleckis (S&D). – (LT) Arvoisa puhemies, maailma saa pian taas hyviä, tai kuten viime aikoina on ollut tapana, huonoja uutisia ilmastonmuutoksesta, tällä kertaa Cancúnista. Tutkijoiden suuren enemmistön mukaan aika on loppumassa ilmastonmuutoksen pysäyttämiseltä, mutta niiden ihmisten määrä, jotka kieltävät kaiken tai kieltäytyvät tekemästä mitään, ei ole laskenut. Euroopan unioni on ollut ja sen olisi oltava edelleen keskustelujen edistymisen moottori. Cancúnissa EU:n on koordinoitava paremmin jäsenvaltioiden kantoja. Meidän on tärkeää tehdä kotiläksymme, osoittaa, että kestävä taloudellinen kehitys ja ympäristöystävällinen elämäntapa ovat mahdollisia. Vain muuttamalla itseämme voimme kehottaa muita seuraamaan esimerkkiämme.

Minä todella kannatan EU:n yksipuolista päätöstä vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. On erityisen tärkeää, että uusi ilmasto-oikeudenmukaisuuden periaate otetaan huomioon Cancúnissa. Jos ilmastonmuutosta ei pysäytetä tai ainakin rajoiteta, köyhimmät valtiot ja köyhimmät kansat kärventyvät ensimmäisinä nopeasti kuumenevalla planeetallamme.

Vaikuttaa siltä, että eräät ihmiset, yritykset ja valtiot noudattavat vanhaa mutta nykyaikaistettua sanontaa: minun jälkeeni – sen jälkeen kun olen saanut valtavia voittoja – vedenpaisumus. Tämä asenne ei saa päästä voitolle Cancúnissa.

  Elisabetta Gardini (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Schauvliege, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, Euroopan halu asettaa kunnianhimoisia tavoitteita ennen seuraavaa ilmastonmuutoskonferenssia on todellakin sitoumus, jota on noudatettava sinnikkäästi, sillä sen tulokset vaikuttavat planeettamme tulevaisuuteen.

Arvoisat kollegat, juuri tämän vuoksi meidän on kuitenkin oltava odotuksissamme realistisia ja varovaisia. Tietääksemme Cancúnin konferenssin valmistelevissa kansainvälisissä neuvotteluissa ei ole onnistuttu havaitsemaan merkittävää edistymistä kohti yleistä sopimusta, mutta niissä on vahvistettu huoli Kööpenhaminan sitoumuksista ja niiden vastustus.

Kiina on jo mainittu, mutta haluan viitata siihen tässä yhteydessä. Kiina esimerkiksi antaa CO2-päästöjensä kasvaa 5 miljardilla tonnilla vuoteen 2020 mennessä, ja tämän seurauksia voidaan kompensoida vain vähentämällä Euroopan teollisia päästöjä sata prosenttia samaan vuoteen 2020 mennessä – eikä tämäkään kenties riitä.

Tämä tosiseikka tekee ehdotonta 30 prosentin vähennystä koskevan ehdotuksen epärealistiseksi – ja me vastustamme sitä voimakkaasti – mutta se saa myös monet riippumattomat tarkkailijat olettamaan, että globaalit päästöt lisääntyvät, jopa merkittävästi, määräaikaan mennessä. Tässä ristiriitaisessa tilanteessa olisi riskialtista ja jopa demagogista esittää numeroita ja houkuttelevia mutta epärealistisia skenaarioita, joissa tuntemattomat määrät heijastuvat välttämättä kustannusten laajuuteen.

Toivomme, että Euroopan unioni vie Cancúniin yhteisen, realistisen ja kestävän ehdotuksen, koska sopimus, jolla saadaan aikaan todellisia kouraantuntuvia tuloksia, on aina ja joka tapauksessa parempi kuin odotukset, jotka on tuomittu epäonnistumaan ja jotka tekevät hallitusten pyrkimykset suurissa ympäristöaiheissa yhä epäuskottavammiksi kansainvälisessä mielipiteessä, ja tätä olisi erityisen vaikeaa korjata.

  Jolanta Emilia Hibner (PPE). - (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Schauvliege, arvoisa komission jäsen, päätöslauselman hyväksyminen osapuolten 16. konferenssista Meksikossa on ensimmäinen askel globaalissa keskustelussa. Se on kaikille valtioille hyvin vaikea kompromissi. Meidän ei pidä huijata itseämme ajattelemaan, että menestys olisi välitön. Meidän on esitettävä mahdollisimman kauaskantoinen ehdotus, mutta sen on myös yhdistettävä mahdollisimman monia konferenssiin osallistuvia valtioita.

Päätöslauselman sisältämä päätavoite on saada aikaan kompromissi ilmastonmuutoksen ja maapallon lämpenemisen torjunnasta. Jos haluamme saavuttaa tämän tavoitteen, meidän on voitettava suurimpien valtioiden ja suurimpien päästöjen aiheuttajien tuki. Näiden joukossa ovat Yhdysvallat ja Kiina. Meidän on keskusteltava tästä yhdessä niiden kanssa ja pyydettävä niitä tarkastelemaan taloudellisia mahdollisuuksia. Meidän on myös keskityttävä niiden tavoitteiden saavuttamiseen, jotka olemme jo kirjanneet Euroopan unionin ympäristönsuojelupakettiin. Eräät kollegat väittävät sitä vaatimattomaksi paketiksi, koska siinä puhutaan kasvihuonekaasupäästöjen 20 prosentin vähennyksestä. Otetaan ensin tämä ensimmäinen askel, ja puhutaan vasta sitten seuraavasta askeleesta.

On myös tärkeää, että kaikki valtiot voivat hyväksyä sitoumukset. Jos me jälleen esitämme sitoumuksia, joita kukaan ei noudata, niillä ei ole voimaa ja ne jäävät vain paperille. Meidän on myös suunnattava huomiomme niihin valtioihin, jotka ovat talouskehityksen kannalta hyvin heikkoja ja joissa talous on hyvin heikosti kehittynyt. Pyrimme kuitenkin siihen, että rahan on todellakin mentävä köyhimmille valtioille. Unionin rahojen on oltava niiden saatavilla. Haluan sanoa kaikkien kollegojen puolesta, että uskon meidän kaikkien pitävän sormemme ristissä komission jäsenen puolesta. Minäkin olen valmis auttamaan suuresti neuvotteluissa.

  Sirpa Pietikäinen (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan kiittää komission jäsen Hedegaardia hänen erinomaisesta ja sitoutuneesta työstään näissä ilmastoasioissa EU:ssa ja kansainvälisellä tasolla.

Kun tiedetään, että neuvottelut kansainvälisistä asioista YK:n puitteissa ovat tällä hetkellä hyvin vaikeita, minusta meidän olisi hyödynnettävä täysimääräisesti toimintaan perustuvaa lähestymistapaa. Me tiedämme, että edessämme tulee olemaan globaali haaste kaikissa valtioissa, joten toimet ilmastonmuutoksen torjumiseksi ovat aina kannattavia, niin ympäristön kuin yritystenkin kannalta.

On varsin paljon tutkimuksia, jotka osoittavat, että EU voisi leikata CO2-päästöjään 30 tai jopa 40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä tavalla, joka olisi sekä taloudellisesti kannattavaa että taloudellisesti tuottoisaa. Tämä edellyttäisi ensinnäkin haitallisten tukien, kuten fossiilisten polttoaineiden kuuden miljardin euron vuosittaisen tuen, lakkauttamista ja entistä tiukempaa päästökauppajärjestelmän lainsäädännöllistä tukemista, luonnonvarojen tehokasta käyttöä, energiatehokkuutta ja entistä tiukemman ekologista suunnittelua koskevan direktiivin kaltaisia välineitä.

Uskon, että esittämällä esimerkkiä voimme vakuuttaa muut siitä, että a) olemme vakavissamme, b) tämä on kannattavaa ja c) me teemme sen ympäristön vuoksi ja Euroopan talouden menestyksen vuoksi.

  Seán Kelly (PPE). – (GA) Arvoisa puhemies, kiitän ryhmääni siitä, että minun annetaan sanoa muutaman sana tästä aiheesta, josta olen hyvin kiinnostunut.

– (EN) Cancúnin konferenssin tulos on Euroopan unionille nyt tärkeä niin optiikan kuin tulosten kannalta. Meidät on nähtävä realisteina ja meidän on puhuttava yhdellä äänellä. On hyvin voimakkaasti saatava perille, että maapallon lämpeneminen on globaali ongelma, joka edellyttää globaalin ratkaisun sitovine globaaleine tavoitteineen.

Tämän vuoksi meidän on pysyttävä 20 prosentin tavoitteessamme vuoteen 2020 mennessä. Mikä tahansa muu on haitallista. Se voisi heikentää talouttamme; tehdä meistä kilpailukyvyttömiä samalla kun kehitysmaat laukkaavat eteenpäin.

Jos olemme vuoteen 2015 mennessä saavuttaneet 20 prosentin tavoitteen, voimme sitten vaihtaa sen 25 tai 30 prosenttiin, Tuolloin se katsottaisiin PR-menestykseksi. Kaikki muu – 30 prosenttiin tähtääminen ja siinä epäonnistuminen – katsottaisiin PR-katastrofiksi, kuten kävi Lissabonin strategialle. Olemme saaneet sellaisesta tarpeeksemme. On aika pelata viisaasti, tehdä osamme, mutta varmistaa myös, että muu maailma toimii samoin.

Lopuksi, olen kuullut todettavan, että eräät Euroopan parlamentin jäsenet menevät kenties Cancúniin osoittamaan mieltään. Heillä on siihen täysi oikeus, mutta toivon heidän silloin toimivan yksityisesti ja henkilökohtaisesti, eikä valtuutettuina edustajina.

  Danuta Jazłowiecka (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, kollegani ovat useaan otteeseen korostaneet yhtenäisen sisäisen ilmastopoliittisen kannan tarvetta. Haluan kuitenkin kiinnittää huomiota myös siihen, että meidän on tulevassa ilmastokonferenssissa käytettävä myös suurinta valttiamme, joka viime vuonna osoittautui myös suurimmaksi heikkoudeksemme. Tarkoitan monenvälisiä neuvotteluja ja pyrkimyksiä ymmärtää kumppaneidemme argumentteja sekä taidokasta tyydyttävän kompromissin hakemista. Meidän on yritettävä saada EU:n taitotieto kantamaan ilmastopolitiikassa. Eristyminen, josta komission jäsen puhui, riippuu Yhdysvaltojen, Kiinan, Brasilian, Venäjän ja Intian osallistumisesta. Ilman tätä missään unionin toimenpiteissä ei ole järkeä. On myös todettava selkeästi, että koska kasvavan talouden maat haluavat suuremman kansainvälisen aseman, niiden on hyväksyttävä myös suuremmat sitoumukset. BRIC-maat eivät voi aina vedota tarpeeseen kiriä kehityksessä verukkeena sille, että ne eivät hyväksy radikaaleja toimenpiteitä ilmaston suojelemiseksi. Enemmän auktoriteettia tarkoittaa enemmän vastuuta.

  Maria da Graça Carvalho (PPE). – (PT) Arvoisa puhemies, Cancúnissa järjestettävän ilmastonmuutoskonferenssin onnistuminen vaikuttaa ratkaisevasti Yhdistyneiden Kansakuntien johdolla toteutettavan neuvotteluprosessin uskottavuuteen. Siksi on oleellista, että konferenssissa tehdään konkreettisia sitoumuksia ja asetetaan realistisia tavoitteita. On tärkeää päästä sopimukseen metsien suojelutoimien, kehitysmaihin kohdistuvan teknologian siirron ja rahoituksen kaltaisista seikoista.

Jos maailmanlaajuista sopimusta ei saada aikaan, Euroopan on oltava valmis harkitsemaan Kioton pöytäkirjan toista velvoitekautta, mutta sen on asetettava ehtoja, jotka koskevat erityisesti pöytäkirjan ympäristövaikutusten toteutumista, puhtaan kehityksen mekanismin uudelleenlaadintaa sekä Kiinan ja Yhdysvaltojen kaltaisten eniten päästöjä aiheuttavien valtioiden tekemiä sitoumuksia.

  Csaba Sándor Tabajdi (S&D). – (HU) Arvoisa puhemies, valmistauduttaessa Cancúnin ilmastokonferenssiin Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden on vihdoin ymmärrettävä, että yhä uusien yksipuolisten tavoitelukujen asettaminen ei auta painostamaan Yhdysvaltoja, Kiinaa ja Intiaa tai auta saamaan kehittyviä talouksia osallistumaan ilmastonmuutoksen torjuntaan. Tämän vuoksi sitoutuminen yksipuoliseen 40 prosentin hiilidioksidivähennykseen, jota Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä ehdottaa, vaikuttaa liialliselta. Jopa 30 prosentin yksipuolinen sitoumus on järkevää vain, jos sen takana on todellisia toimia. Olen samaa mieltä komission jäsen Hedegaardin kanssa. Unioni voi saada takaisin johtoasemansa vain, jos se osoittaa konkreettisia tuloksia, investoimalla tutkimukseen ja kehittämiseen, luomalla vihreitä työpaikkoja, kehittämällä älykästä energiaverkkoa ja noudattamalla kestävän vihreän kasvun politiikkaa.

  Karin Kadenbach (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Schauvliege, arvoisa komission jäsen, parlamentti on useaan otteeseen sitoutunut selkeästi ilmastonsuojelutoimenpiteisiin. Valitettavasti sitoutumisen aste ei ole yhtä voimakasta jäsenvaltioiden päätöksentekijöiden parissa. Ympäristöministerit, jotka ovat usein hyvin kunnianhimoisia, jätetään monissa tapauksissa oman onnensa nojaan. Valtiovarainministerit ja taloudesta vastaavat ministerit ajattelevat toivottavasti myös pidemmällä aikajänteellä. Toimia kuitenkin tarvitaan useimmiten hyvin täsmällisesti määritetyn ajanjakson aikana, erityisesti ajanjaksolla ennen seuraavia vaaleja. Luonto ei kuitenkaan voi ottaa huomioon jokapäiväisiä poliittisia tarpeita. Se vastaa ilmastonmuutokseen kaikkine kielteisine seurauksineen ihmisille, todellakin koko ihmiskunnalle. Jos emme onnistu viestittämään asian kiireellisyyttä ja erityisesti kiireellistä tarvetta toimia, merkittävä osa varoista on osoitettava katastrofiapuun ei niin pitkällä tulevaisuudessa.

Arvoisa komission jäsen, iskulauseella "yksi planeetta, yksi ääni" minä toivotan teille menestystä Cancúnissa tulevien sukupolvien vuoksi.

  Sonia Alfano (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, arvostan suuresti komission jäsen Hedegaardin läsnäoloa sekä hänen omaksumaansa kantaa. Kiitän siitä, että olette sitoutunut pitämään parlamentin jatkuvasti tilanteen tasalla kehityksestä Cancúnissa.

Ilmastonmuutosta on torjuttava globaalilla tasolla ja kaikkien on osallistuttava siihen, mutta ajatus, jonka mukaan kantamme riippuu muista valtioista, on vastuuton, eikä se tee oikeutta EU:n itselleen asettamalle tehtävälle, johtoasemalle globaalin tason kulttuurivallankumouksen ohjaamisessa ensisijaisesti ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Meidän on asetettava itsellemme entistäkin kunnianhimoisempia tavoitteita ja varmistettava, että eri jäsenvaltiot saavuttavat ne. Tämän vuoksi kiitän komission jäsentä siitä, että tämä muistutti muutama päivä sitten Italiaa, että sen on pidettävä lupauksensa 200 miljoonan euron rahoituksesta ilmastonmuutoksen torjunnalle. Valitettavasti minun on kerrottava komissiolle, että Italian hallituksen talousarviosta ei vaikuta tällä hetkellä löytyvän tähän varoja.

Pyydän tämän vuoksi komissiota käyttämään kaikkea käytettävissä olevaa toimivaltaansa saadakseen jäsenvaltiot pitämään lupauksensa, erityisesti kun on kyse niin merkittävästä taistelusta maailman ihmisten lähitulevaisuuden osalta...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  João Ferreira (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, Euroopan unionilla oli osansa Kööpenhaminan konferenssin epäonnistumisessa ja kansainvälisten neuvottelujen pysähtymisessä. Ei riitä, että julistaa olevansa kunnianhimoinen, asettaa tavoitteita muille teollisuusmaille, vaikka ne jäisivätkin jälkeen hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin suosituksista, jos ei keskitytä keinoihin, joilla tämä toteutetaan. Keinoilla, joilla tavoitteet ovat saavutettavissa, on suurempi merkitys kuin tavoitteilla, joihin tässä keskustelussa on keskitytty, ja tämä on keskeinen asia.

Euroopan unioni vaatii markkinalähestymistapaa, sellaisten markkinavälineiden käyttämistä, jotka ovat tähän mennessä osoittautuneet sekä tehottomiksi että kieroutuneiksi. Tämä on mannaa rahoituskeinottelijoille: ei enää pelkästään ruoka, pelkästään valtionvelka, vaan myös nimenomaan ilmakehä, ilma, jota hengitämme, muodostuu uudeksi miljardijärjestelmäksi, joka synnyttää fiktiivisiä rahoitusvaroja.

Arvoisa komission jäsen, me voimme jäljittää ilmastonmuutoksen syyt tämän taloudellisen ja sosiaalisen järjestelmän ristiriitaisuuteen. Ratkaisun me löydämme purkamalla tämän järjestelmän.

  Iosif Matula (PPE). – (RO) Arvoisa puhemies, ilmastonmuutos on varmasti suurin ihmiskunnan nyt kohtaamista ongelmista.

Valitettavasti odotukset Cancúnin konferenssin osalta ovat varsin vaatimattomat Kööpenhaminan konferenssin epäonnistumisen jälkeen. Teollisuusmaiden odotettiin Kööpenhaminassa tukevan eri keinoin kehitysmaiden toimintasuunnitelmia ilmastonmuutoksen vaikutusten torjumiseksi. EU:n jäsenvaltioiden erityisen voimakkaasti kokeman talouskriisin vaikutukset pakottavat meidät kuitenkin keskittymään myös muihin ensisijaisiin tavoitteisiin.

On hyvin tärkeää päästä sopimukseen hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä. Cancúnissa EU:n on ilmaistava yhteinen kantansa tavoitteista, jotka on saavutettava, ja pidettävä mielessä, että 2020-strategian menestys edellyttää ilmastonmuutostavoitteiden täyttämistä. Tämän osalta haluan korostaa kumppanuuksien merkitystä kestävän energiapotentiaalin kehittämisessä alueellisella tasolla ja alueiden rohkaisemisessa käyttämään uusiutuvaa energiaa.

  Gilles Pargneaux (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, me tiedämme, kuinka taistelunhaluinen te olette, ja tiedämme toiveenne, että Eurooppa vihdoinkin puhuisi yhdellä äänellä Cancúnissa. Tämän vuoksi toivoisin teidän voivan kertoa meille mielipiteenne kahdesta asiasta, kahdesta toimesta, jotka sisältyvät päätöslauselmaamme, josta huomenna äänestämme. Haluaisin teidän kertovan julkisesti mielipiteenne näistä kahdesta seikasta ennen huomista äänestystä.

Ensimmäinen seikka on vihreän rahaston perustaminen, jonka ansiosta meillä olisi lopultakin 100 miljoonaa dollaria vuosittain käytettäväksi köyhimpien maiden tukemiseen.

Toinen seikka on 0,01 prosentin transaktiovero, jolla kerättäisiin 20 miljardia euroa, myöskin köyhimpien maiden tukemiseen. Minusta tämä on merkittävä luonteeltaan rahoitusta koskeva aihe, joka antaisi meille mahdollisuuden toimia nopeammin ja enemmän.

  Angelika Werthmann (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, ilmastokonferenssissa on tarkoitus saada aikaan seuraaja Kioton pöytäkirjalle, jonka voimassaolo päättyy vuonna 2012. Meidän on kiireesti edistyttävä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Yleisesti ottaen EU edistyy suhteellisen hyvin ilmastotavoitteidensa täyttämisestä. Meille EU:ssa olisi kuitenkin ratkaisevan tärkeää pyrkiä yhdessä Yhdysvaltojen ja Kiinan kanssa luomaan oikeudelliset ennakkoedellytykset globaalille ilmastonsuojelusopimukselle. Erityisesti näinä vaikeina aikoina ympäristöpolitiikan vahvistaminen tarjoaa myös merkittävän mahdollisuuden talouspolitiikalle, esimerkiksi uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkuuteen tehtävien investointien kautta.

  Monika Flašíková Beňová (S&D). – (SK) Arvoisa puhemies, keskustelua ilmastonmuutoksesta on nyt käyty kaksi vuosikymmentä kansainvälisillä foorumeilla. Huolimatta siitä, että tietoisuus tästä todella globaalista ongelmasta lisääntyy, poliittisesta näkökulmasta voidaan sanoa, että olemme hukanneet nämä kaksi vuosikymmentä.

Kioton pöytäkirjan voimassaolo päättyy vuonna 2012, ja viime vuoden ilmastonmuutoskonferenssifiasko Kööpenhaminassa ei anna toivoa nopeasta muutoksesta parempaan. Lokakuun ilmastokeskustelut vain vahvistivat niin kutsutun edistyneen maailman ja niin kutsuttujen kehitysmaiden välistä eripuraa, joten Cancúnissa on paljon tehtävää. Jos haluamme Cancúnin konferenssin olevan onnistunut, rikkaiden valtioiden kannan on muututtava suuresti. Meidän on ensinnäkin vähennettävä dramaattisesti omien päästöjemme määrää. Niin kutsuttu päästöhyvitysjärjestelmä ei ole tässä yhteydessä ratkaisu. Jos rikkaat valtiot ostavat päästölupia köyhiltä valtioilta voidakseen jatkaa päästöjään, se ei auta ilmastoa millään tavalla.

  Kyriakos Mavronikolas (S&D). – (EL) Arvoisa puhemies, kysymys kuuluu: pystymmekö edistymään ilmastonmuutosasiassa Cancúnissa. Minusta vaikuttaa siltä, että kantamme ja tavoitteemme todella määrittävät tahdin ekologisen katastrofin ehkäisemiseksi tarvittavien muutosten osalta.

Unionin kannat ovat edelleen oikeat kannat, ja meidän on sekä selvennettävä ne tässä konferenssissa että taisteltava paremman tuloksen aikaansaamiseksi kuin Kööpenhaminassa.

Arvoisa komission jäsen, meidän on valitettavasti edelleen odotettava, että suurten valtioiden, kuten Yhdysvaltojen ja Kiinan, taivutteleminen osallistumaan näihin yleisiin ponnistuksiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi jää meidän tehtäväksemme. Uskon, että ponnistelut ovat hedelmällisiä.

  Connie Hedegaard, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, uskoin voivani rajata perushuomautukseni kolmeen tämän vilkkaan keskustelun jälkeen, mutta katson, että minun on ensin vastattava jäsen Pargneaux'n hyvin suoraan kysymykseen: uskon, että voimme edistyä hyvin vihreän rahaston suunnittelemisessa. Monien osapuolten osalta on kuitenkin todennäköisesti tarkasteltava hieman enemmän joitakin erityisiä rahoituslähteitä – sillä on kulunut vasta kaksi viikkoa siitä, kun YK:n korkean tason paneeli esitti nämä erilaiset panostukset.

Realistisesti meillä on mahdollisuus merkittävään edistymiseen. Meidän pitäisi tietää, mitä haluamme tällä rahastolla tehdä ja kuinka haluamme sen perustaa. Olen varma, että pian sen jälkeen voimme päättää myös rahaston vaatimuksista. Minusta meidän on edettävä asteittain, mutta kannatamme suuresti vihreän rahaston edistämistä.

Sitten kolme kommenttiani. Ensinnäkin Marita Ulvskog sanoi aiemmin tässä keskustelussa, että ilmastoasia on liukunut alaspäin kansainvälisen esityslistan kärjestä tänä vuonna. Se on tietenkin totta, mutta on myös totta, että jos vertaamme nykyasemaamme kahden vuoden takaiseen – tai viiden tai kymmenen vuoden takaiseen – havaitsemme, että ilmasto on nyt todellakin esityslistalla.

Jos asioita ei olisi tarkasteltu Kööpenhaminan sopimuksen valmisteluissa, voisitteko kuvitella, että ilmastonmuutos, energiatehokkuus sekä keinot edistää vihreää kasvua olisivat edelleen tarkasteltavana talouskriisin jälkeen? Väittäisin, etteivät todennäköisesti olisi. Se on jo jotain, että asia on edelleen EU:n asialistalla, ja sen on pysyttävä siellä.

Jäsen Ouzký totesi, että Eurooppa on aina liian optimistinen. Se ei kenties ole aina turhaa. Pessimistit eivät saa aikaan suuria asioita. Asettamalla tavoitteita Eurooppa näytti tietä vuonna 2008, ja Kööpenhaminaan valmistauduttaessa monet taloudet seurasivat esimerkkiämme.

Kaksi vuotta sitten olimme lähinnä yksin tavoitteinemme. Kööpenhaminaan valmistauduttaessa Indonesian, Meksikon, Korean, Intian, Etelä-Afrikan ja muiden kaltaiset suuret taloudet – luettelo on paljon pidempi – asettivat omia tavoitteitaan. Jos muut olosuhteet säilyvät samanlaisina, tämä on hyvin tärkeää myös eurooppalaisten yritysten kannalta. Se on jotain, minkä itse asiassa saimme aikaan. Nyt monissa valtioissa nämä sisäiset tavoitteet johtavat jonkinlaiseen viitekehyksen muutokseen. Kyllä, se on monin tavoin liian hidasta, mutta itse asiassa olemme edistyneet paljon.

Joku viittasi nopeasti kasvaviin talouksiin. Aiemmin tämä ei koskenut nopeasti kasvavia talouksia. Kaksi vuotta sitten nopeasti kasvavat taloudet olisivat sanoneet, ettei ilmastonmuutos kuulu niille. Asia olisi kuulunut rikkaille valtioille, teollisuusmaille. Nyt, Kööpenhaminan ansiosta, ne myöntävät, että osa vastuusta kuuluu niille. Meidän on hyödynnettävä tätä Cancúnissa, ja niin me teemmekin.

Joissain puheenvuoroissa nostettiin esiin puhtaan kehityksen mekanismi. Kyllä, se on ongelma. Sen osalta kohtaamme joitakin haasteita, ja se sisältyy tehtävälistaamme Cancúnissa: pyrimme ottamaan joitakin puhtaan kehityksen mekanismin kannalta välttämättömiä edistysaskeleita.

Jäsen Skylakakisille totean, että voin ilokseni kertoa, että komissio esittää huomenna ehdotuksemme teollisuuskaasujen joistakin käyttörajoituksista. Yhteistyö asiaan osallistuneen parlamentin kanssa on ollut oikein hienoa, ja tätä tarvitaan menestyksekkääseen loppuunsaattamiseen jäsenvaltioiden kanssa. Esitämme ehdotuksemme huomenna, ja uskon sen ratkaisevan monia parlamentin esittämiä huolia.

Loppuhuomautukseni esitän jäsen Leinenille ja jäsen Arsenisille, jotka molemmat sanoivat pelkäävänsä, että Cancúnin konferenssia vähätellään liikaa. Minusta se, että sanomme haluavamme kunnianhimoisen, merkittävän ja tasapainoisen lopputuloksen – kaikkine minun ja puheenjohtajavaltio Belgian mainitsemine osatekijöineen – ei ole asioiden vähättelyä. Jos todella saamme aikaan päätöksen metsätalouden, sopeuttamisen, teknologian siirron ja nopean rahoituksen osalta sekä siitä, kuinka hiilimarkkinoita mitataan, raportoidaan ja tarkistetaan, ja täällä mainituista eri osatekijöistä, minusta se on merkittävää edistymistä.

Me kaikki tiedämme, miksi emme voi saada yhtä haluamaamme asiaa: kansainvälisesti sitovaa sopimusta. Yksi syy siihen on edistymisen puute Yhdysvaltojen senaatissa. Me tiedämme kaikki, että tämä on se syy. Katson kuitenkin, että jos pidämme vauhtia yllä, me todennäköisesti saavutamme Euroopan tavoitteet mahdollisimman pian, nimittäin kansainvälisesti sitovan sopimuksen.

Me kaikki teemme kaikkemme saadaksemme aikaan tällaista edistymistä Cancúnissa. Vaihtoehto on hyvin huono; se on todella julma. Meidän on varmistettava tämä, ja voin vakuuttaa, että Euroopan valtuuskunta yhdessä tekee kaikkensa tämän aikaansaamiseksi, ja me teemme sen niin, että maailma voi kuulla meidän nyt todellakin puhuvan kuuluisalla yhdellä äänellä. Toivon kuuluisan yhden äänen olevan sellainen, että me kaikki sanomme samaa, että esitämme samat ensisijaiset tavoitteet, olipa kyse ministereistä, komissiosta, asiantuntijoista tai Euroopan parlamentin jäsenistä.

Odotan myös yhteistyötä valtuuskuntanne kanssa Cancúnissa.

  Joke Schauvliege, neuvoston puheenjohtaja. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, minä yhdyn luonnollisesti komission jäsenen sanoihin, ja haluan myös kiittää parlamentin jäseniä lukuisista huomautuksistaan sekä heidän esittämistään huolenaiheista. Olemme joka tapauksessa panneet ne merkille ja tulemme tarkastelemaan niitä. Kiitän myös komissiota ja sen yksiköitä rakentavasta yhteistyöstä tähän mennessä. Minusta meidän on jatkettava tällä tiellä, ja tämä on myös ratkaisevaa tulevina päivinä ja viikkoina, niin Cancúnissa ja itse ilmastonmuutoskonferenssissa. Komission jäsen vastasi moniin seikkoihin, mutta minäkin haluan mainita joitain näkökohtia.

Olen kuullut useita huomautuksia uskottavuudesta sekä yhdellä äänellä puhumisesta, ja tietenkin meidän on toimittava näin. Osallistuttuani Nagoyassa biologista monimuotoisuutta koskevan sopimuksen osapuolten 10. kokoukseen (COP 10) tiedän omasta kokemuksestani, että Euroopan unioni todella pystyy tähän ja että se on ainoa oikea tapa saada aikaan hyvä lopputulos. Meidän on tarkasteltava sekä Nagoyasta saatuja kokemuksia että viime vuoden huonoja kokemuksia Kööpenhaminassa, ja otettava niistä opiksi. Neuvosto onkin jo tehnyt niin, me olemme omaksuneet selkeän kannan. Meillä on neuvoston päätelmät, joiden pohjalta voimme julistaa EU:n ristiriidatonta viestiä, myös kansainvälisellä tasolla.

Arvoisa jäsen Eickhout, sanomattakin on selvää, että jos Euroopan unionin on tarkistettava neuvoston päätelmiä, sovelletaan EU:n koordinointia, kuten yleisesti on aina ollut tapana, ja tällöinkin viestistä sovitaan ristiriidattomasti. Olen kuullut myös useita kommentteja edistymisestä 30 prosentin vähennystavoitteeseen. Kuten tiedätte, neuvosto on tukenut puheenjohtajavaltion tätäkin koskevaa raporttia: raportti perustuu komission tiedonantoon, jossa esitetään analyysi 30 prosentin tavoitteeseen siirtymisen vaikutuksista. Raportissa – jonka neuvosto on hyväksynyt – vaadimme komissiota tutkimaan edelleen vaikutusta jäsenvaltioiden tasolla. Tämän osalta on myös luvattu, että keväällä – kevään neuvoston kokouksessa – keskustellaan komission lisäselvitysten perusteella edistymisestä 20 prosentin tavoitteen osalta.

Arvoisat parlamentin jäsenet, monet teistä ovat perustellusti korostaneet Nagoyan konferenssin merkitystä. Ei ole kysymys kunnianhimoisten tavoitteidemme mukauttamisesta. Meidän on oltava realisteja, mutta meidän on myös tehtävä kaikkemme sen varmistamiseksi, että myös Cancúnissa päästään hyvään lopputulokseen – saadaan aikaan tasapainoinen toimenpidepaketti. Puheenjohtajavaltio Belgia tekee kaikkensa tämän lopputuloksen aikaansaamiseksi. Teemme sen yhdessä kaikkien jäsenvaltioiden ja Euroopan komission kanssa ja teidän tuellanne. Meidän on varmistettava tällä tavalla, että Nagoyassa tapahtuneen luottamuksen palaamisen voimalla – siellä monenvälisen tason toimilla onnistuttiin taas pääsemään sopimukseen – me pystymme jatkamaan tätä Cancúnissa ja voimme myös tuoda takaisin toivoa ilmaston suhteen.

Puhetta johti
varapuhemies Roberta ANGELILLI

  Puhemies. – (IT) Olen vastaanottanut yhden työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 25. marraskuuta 2010.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  János Áder (PPE), kirjallinen. – (HU) Olette kenties kuulleet PPE-ryhmän eilisessä lehdistökokouksessa ilmoittamasta HFC-23-yhdistettä koskevasta skandaalista. Minustakin on aivan raivostuttavaa, että eurooppalaisten veronmaksajien olisi maksettava noin 70 kertaa enemmän sellaisen jäähdytyskaasun tuotannossa syntyvän kasvihuonekaasun tuhoamisesta, joka on jäämässä pois käytöstä, sillä tästä muodostuu valtavia lisävoittoja muutamalle pääasiassa kiinalaiselle ja intialaiselle yritykselle. Skandaali on sekä haitallinen että loukkaava, sillä Euroopan komissio, joka puhuu sijoittajien luottamuksesta, ei suunnittele näiden päästöjen kaupan lopettamista välittömästi ennen vuotta 2013 ja tämän kestämättömän tilanteen korjaamista.

Tämä on vieläkin raivostuttavampaa, kun otetaan huomioon, että kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa komissio tekee kaikkensa estääkseen uusia jäsenvaltioita säilyttämästä Kioton kiintiönsä, jotka ovat osa niiden kansallista vaurautta. Se tekee näin huolimatta siitä, että on todellisia päästövähennyksiä niiden kiintiöiden takana, joihin entisillä sosialistimailla Unkari mukaan luettuna on oikeus, josta Itä-Euroopan valtiot ovat maksaneet merkittävän hinnan järjestelmän muutoksen jälkeen. Tärkein seikka eilen paljastetussa skandaalissa on kuitenkin se, että vaikka eurooppalaiset kuluttajat ovat tähän mennessä maksaneet 1,5 miljardia euroa HFC-23-yhdisteen tuhoamiseksi, tämän 12 000 kertaa hiilidioksidia aggressiivisemman kaasun pitoisuus ilmakehässä on kasvanut huomattavasti viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Meille ei siis pidä tulla yllätyksenä, arvoisat kuulijat, että tällaisen kaksinaismoralismin myötä EU:lla ei tule olemaan yhdenmukaista kantaa Cancúnissa, kuten ei ollut Kööpenhaminassakaan.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Kannatan sitä, että ensi maanantaina käynnistyvässä Cancúnin ilmastonmuutoskonferenssissa tehdään sitova sopimus, johon sisältyy kansainvälinen seuraamusjärjestelmä. On selvää, että tällainen sopimus on mielekäs vain, jos se sitoo suurimpia päästöjen aiheuttajia eli Yhdysvaltoja, Kiinaa ja Intiaa. EU:lla on ollut johtava asema ilmastonmuutoksen torjunnassa, ja sitä on kannustettava hyödyntämään johtajuuttaan unohtamatta kuitenkaan sitä, että teollisuutemme on jo tehnyt valtavasti toteuttaakseen pakolliset päästövähennykset Euroopassa. On otettava huomioon, että EU aiheuttaa noin 15 prosenttia koko maailman päästöistä, että arvioiden mukaan EU:n osuus pienentyy 10 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä ja että Yhdysvallat, Kiina ja Intia aiheuttavat puolet maailman päästöistä ja niiden osuus kasvaa jatkuvasti. En siksi hyväksy sitä, että EU:n pitäisi yksipuolisesti vähentää hiilidioksidipäästöjään 20 prosentin sijaan 30 prosenttia, jos muut valtiot, etenkin Yhdysvallat, eivät tee samoin. Tämä ei tarkoita, että EU:n pitäisi tinkiä tavoitteistaan. Olen päinvastoin sitä mieltä, että vaikka muut eivät lähde mukaamme, meidän on edelleen keskityttävä tieteelliseen tutkimukseen, hiilettömiin energialähteisiin liittyvään tekniseen innovointiin, energiatehokkuuteen ja vihreiden työpaikkojen luomiseen, jotta voimme parantaa kilpailukykyämme.

  Alajos Mészáros (PPE), kirjallinen. – (HU) Kohti Kioton pöytäkirjan jälkeistä aikaa… Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutossopimuksen osapuolten 16. konferenssilla, joka pidetään Meksikossa joulukuussa, on entistäkin suurempi merkitys epäonnistuneen Kööpenhaminan huippukokouksen jälkeen. Vaikka Kööpenhaminan kokousta kansainvälisellä tasolla voidaan pitää askeleena eteenpäin, se jäi kauas odotuksistamme. Kioton pöytäkirjan voimassaolo päättyy vuonna 2012, ja tämän vuoksi on hyvin tärkeää, että meillä on selkeästi määritetyt globaalit tavoitteet, jotka ovat kaikille selvät. Ei riitä, että aiheesta ollaan suurin piirtein samaa mieltä EU:ssa. On tärkeää, että myös Yhdysvallat ja Aasian suurvallat omaksuvat tavoitteemme. Vaikka Cancúnissa ei päästäisi sopimukseen luvuista ja prosentuaalisista osuuksista, on aivan välttämätöntä, että sopimuspuolet pääsevät sopimukseen konkreettisista suunnitelmista ja sitoumuksista tehden näin tietä Kioton pöytäkirjan jälkeisen sopimuksen tekemiselle Etelä-Afrikassa vuonna 2011. On päästävä sopimukseen rahoituksen, seurannan ja valvontamekanismien kaltaisista asioista. Euroopan unionin pitäisi näyttää asiassa hyvää esimerkkiä yhdenmukaisella kannalla.

  Katarína Neveďalová (S&D), kirjallinen. – (SK) Haluan aluksi korostaa, että Cancúnin ilmastonmuutoskonferenssi on jälleen suuri mahdollisuus tehdä jotain tulevien sukupolvien eteen ja ainakin osittain korjata se, missä epäonnistuimme Kööpenhaminassa. Globaalia ilmastonmuutosta ei enää ole mahdollista kiistää. Viinitarhojen istuttaminen vuoristoalueille ja sadon viljeleminen siellä, missä se ei ole koskaan ennen onnistunut, ovat esimerkkejä tästä, kuten myös luonnonkatastrofien paljon entistä tiheämpi esiintyminen. Meidän on löydettävä vastuullinen pitkän aikavälin ratkaisu. En ole ympäristöasiantuntija, ja teoriat poikkeavat toisistaan, mutta uskon, että on tehtävä jotain. Meidän on lakattava keskustelemasta siitä, onko ilmastonmuutos tosiasia vaiko ei, ja keskusteltava sen sijaan siitä, kuinka sitä voidaan torjua. Meidän on lakattava keskustelemasta siitä, voidaanko ilmastonmuutos pysäyttää vaiko ei, ja sen sijaan tehtävä sille jotain. EU:n on johdettava näitä keskusteluja kuten kaikkien sen jäsenvaltioidenkin. Olemme vastuussa koko maailman tulevaisuudesta. Meidän on tuettava päästöjen tuotannon merkittävää vähentämistä, meidän on saatava alueet, kaupungit ja maaseutu yhdessä suojelemaan ympäristöä, meidän on luotava enemmän vihreitä työpaikkoja ja meidän on tuettava investointeja tutkimukseen ja innovointiin. Uskon, että me voimme vielä pelastaa tämän planeetan. Meidän on kuitenkin pidettävä tiukasti yhtä ja oltava yhtenäisiä.

  Bogusław Sonik (PPE), kirjallinen. – (PL) Cancúnin ilmastoneuvottelut alkavat jo viikon kuluttua. EU on hyväksynyt kunnianhimoisia suunnitelmia päästövähennysten, rahoituksen, metsätalouden ja teknologian siirron aloilla. Toisaalta huolellisuus on tärkeää ilmastoneuvotteluissa, mutta se ei saa hämärtää niiden päätösten merkitystä, jotka konferenssissa tosiasiassa tehdään. On myös tehtävä johtopäätökset Kööpenhaminan ilmastonmuutoskonferenssin odotettua heikommista tuloksista, koska siellä ei tehty tärkeitä yksityiskohtaisia päätöksiä. Osapuolten 16. konferenssissa Euroopan unionin onkin osaltaan edistettävä luottamuksen palauttamista ilmastonmuutosta koskeviin kansainvälisiin neuvotteluihin. Keskustelu on jo kestänyt tarpeeksi kauan. Cancúnissa on nyt laadittava erityiset asiaa koskevat toimenpiteet, joiden pohjalta on mahdollista tehdä kattava kansainvälinen sopimus Etelä-Afrikassa vuonna 2011.

(1) Ks. pöytäkirja.